Puhemies. Julistan Euroopan parlamentin torstaina 8. syyskuuta 2005 keskeytetyn istuntokauden uudelleen avatuksi.
2. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja
3. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja
4. Vetoomukset: ks. pöytäkirja
5. irjalliset kannanotot (työjärjestyksen 116 artikla): ks. pöytäkirja
6. Parlamentin kantojen ja päätöslauselmien johdosta toteutetut toimet: ks. pöytäkirja
7. Valiokuntien ja valtuuskuntien kokoonpano: ks. pöytäkirja
8. Yhteispäätösmenettelyä noudattaen hyväksyttyjen säädösten allekirjoittaminen: ks. pöytäkirja
9. Bulgarialaisten ja romanialaisten tarkkailijoiden vastaanottaminen
Puhemies. Aloittakaamme tämä päivä toivottamalla romanialaiset ja bulgarialaiset kollegamme tervetulleiksi. Esitän toivotuksemme puheessa, jonka pidän parlamentille heti käsittelyjärjestyksen hyväksymisen jälkeen. Tällä hetkellä voin sanoa heille ainoastaan: dobre doshli ja bun venit.
10. Käsittelyjärjestys
Puhemies. Esityslistalla on seuraavana puheenjohtajakokouksen työjärjestyksen 130 ja 131 artiklan mukaisesti tätä istuntojaksoa ja lokakuun ensimmäistä istuntojaksoa varten kokouksessaan torstaina 22. syyskuuta laatiman käsittelyjärjestyksen hyväksyminen.
Maanantai, tiistai ja keskiviikko:
Muutoksia ei ole esitetty.
Torstai:
Sikäli kuin saamani tiedot pitävät paikkansa, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä ja ainoastaan se – eikä liberaaliryhmä, kuten minulle jossain vaiheessa kerrottiin – vaatii Tunisiaa koskevan keskustelun korvaamista Vojvodinan vähemmistöjä koskevalla kysymyksellä.
Jäsen Watson vahvistaa tämän.
Hyvä on, ehdotuksen on siis esittänyt Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä yksinään.
Lisäksi Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattinen ryhmä on pyytänyt, että Uzbekistania koskeva keskustelu korvataan Vojvodinan vähemmistöjä koskevalla kysymyksellä.
Hyvä jäsen Schulz, voisitteko täsmentää tätä seikkaa?
Martin Schulz (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, juuri kuvailemanne asiat liittyvät puheenjohtajakokoukseen ja poliittisten ryhmien välillä sen jälkeen käytyihin keskusteluihin. Muutama minuutti sitten jäsenet Watson ja Poettering ja minä kävimme kuitenkin lyhyen keskustelun parlamentissa ja suosittelemme yksimielisesti, että tarkastelemme Uzbekistania lokakuun istuntojaksolla, keskustelemme nyt Vojvodinan tilanteesta (keskeytys) ja lykkäämme Tunisiaa koskevaa keskustelua.
(Jäsen Cohn-Bendit puhui ilman mikrofonia.)
Puhemies. Olisi hyvä, jos muutkin kuin jäsen Cohn-Bendit kuulisivat mistä keskustelemme.
(Naurua)
Keskustelemme siis Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän ehdotuksesta Uzbekistanin kysymyksen korvaamisesta Vojvodinaa koskevalla kysymyksellä.
Pitääkö Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä kiinni ehdotuksestaan?
Hans-Gert Poettering (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, tarkoituksemme oli ensisijaisesti tehdä vaihtokauppa poistamalla Tunisia esityslistalta ja korvaamalla se Vojvodinalla, mutta koska mielestämme on tärkeää saavuttaa tällaisissa ihmisoikeusasioissa kaikkia osapuolia tyydyttäviä tuloksia, ehdotamme Tunisian säilyttämistä esityslistalla, samalla kun – kuten jäsen Schulz totesi – keskustelemme Vojvodinasta Uzbekistanin sijaan. Uzbekistan on seuraavan istuntojakson esityslistalla, ja voimme olla varmoja laajasta tuesta tässä asiassa. Oman ryhmäni jäsenten eduksi sanottakoon, että halusimme ehdotuksellamme taata, että Vojvodinan kysymystä käsitellään tällä viikolla.
Puhemies. Vedätte siis ehdotuksenne pois.
Keskiviikko 12. ja torstai 13. lokakuuta 2005:
Mitään muutoksia ei ole ehdotettu.
(Käsittelyjärjestys hyväksyttiin.)
Mikäli sallitte, toivotan seuraavassa puheessani kollegamme virallisesti tervetulleiksi.
11. Parlamentin työn painopisteet
Puhemies. Hyvät parlamentin jäsenet, meidän on toivotettava parlamentissa jo istuvat bulgarialaiset ja romanialaiset tarkkailijat tänään hyvin lämpimästi tervetulleiksi.
Heidän läsnäolonsa muistuttaa meitä siitä, että viime vuoden toukokuussa toteutunut Euroopan unionin viides laajentuminen jäi vaillinaiseksi jäädessämme odottamaan, että Romania ja Bulgaria saattavat liittymisprosessinsa päätökseen.
On hyvä muistaa myös, että parlamentti antoi suostumuksensa näiden maiden kanssa tehtävälle liittymissopimukselle. Jäsenvaltiot ratifioivat sitä parhaillaan, ja ymmärtääkseni me kaikki odotamme nyt näiden maiden liittyvän EU:hun suunnitellun aikataulun mukaisesti 1. tammikuuta 2007. Olen varma siitä, että me kaikki – Romania ja Bulgaria mukaan luettuina – teemme kaiken voitavamme varmistaaksemme, että näin käy.
Haluan tänään sanoa uusille kollegoillemme, että odotamme innokkaina heidän osallistumistaan keskusteluihimme ja toivotamme heille menestystä parlamenttityöhön.
Hyvät parlamentin jäsenet, bulgarialaiset ja romanialaiset kollegamme saapuvat kuitenkin ajankohtana, joka on erittäin vaikea Euroopan unionille. Toimielinten jokapäiväinen toiminta sujuu tavanomaiseen tapaan, eikä unionin jokapäiväisessä elämässä tapahdu mitään epätavanomaista. EU:n yhdentymishanke on kuitenkin joutunut identiteettikriisiin, jota emme voi sivuuttaa.
Joidenkin viime päivinä kuulemiemme mielipiteiden mukaan Euroopan unioni saattaisi menestyä ilman tulevaisuutta koskevaa visiota, ja olisi riittävää, että unioni yksinkertaisesti parantaa markkinoidensa toimintaa ja jatkaa laajentumista. Joidenkin mielestä se riittäisi. Mielestäni ongelma on kuitenkin syvemmällä. Ongelma liittyy yhdentymishankkeen poliittiseen merkitykseen ja sen maantieteelliseen ulottuvuuteen. Tällä hetkellä kumpikin näkökulma, poliittinen merkitys ja maantieteellinen ulottuvuus, on umpikujassa, ja Euroopan parlamentilla on edessään valtava urakka voidakseen auttaa sen ratkaisemisessa. Parlamentin on autettava kaikin tavoin tämän tilanteen korjaamisessa.
Hyvät parlamentin jäsenet, hieman yli vuosi sitten selostin teille parlamentin työn painopisteet. Meidän olisi todellakin ollut vaikea kuvitella tuolloin viime vuoden syyskuussa, millaisissa olosuhteissa olisimme tällä hetkellä. Olisi ollut vaikeaa kuvitella tämänhetkistä tilannettamme. Tämän vuoksi meidän olisi mielestäni tarkasteltava uudelleen kuluvan vuoden tapahtumia ja harkittava uudelleen tavoitteitamme, jotka koskevat parlamentin tulevaa työvuotta.
Olisin kiinnostunut kuulemaan teiltä kaikilta, mitkä vuosi sitten ehdottamistamme asioista on saavutettu, ja kuinka suhtaudumme parlamentin alkavaan työvuoteen tässä Euroopan yhdentymisen kriittisessä vaiheessa.
Vuosi sitten saimme myös uusia jäseniä. Vuosi sitten vastaanotimme kollegamme kymmenestä uudesta jäsenvaltiosta ja iloisina jälleenyhdistymisestä ihmettelimme tuolloin, pystyisimmekö työskentelemään yhdessä, yhdistämään niin erilaiset parlamenttikulttuurit ja vastaamaan haasteeseen. Tämä haaste on ainutlaatuinen maailmassa, sillä meillä on 20 eri työkieltä, eikä tämä lukumäärä edes riitä kuvaamaan unionin kielellistä moninaisuutta. Nyt kun on kulunut vuosi, joka on ollut intensiivinen joka suhteessa, voimme mielestäni todeta, että tähän haasteeseen on vastattu ja että unionin laajentunut parlamentti toimii tyydyttävästi. Kiitän kaikkia asianosaisia avusta, jonka ansiosta tähän on päästy.
Vuosi sitten kerroin teille myös, että olin päättänyt ratkaista monimutkaisen ja arkaluonteisen kysymyksen jäsenten ohjesäännöstä. Muistanette, että kaikki pitivät aihetta ensisijaisena, ja olin hyvin innokas löytämään siihen ratkaisun. Tänään voimme todeta, että tehtävä on suoritettu.
Puheenjohtajavaltio Luxemburgin korvaamattoman arvokkaasta myötävaikutuksesta neuvosto ilmoitti heinäkuussa hyväksyvänsä parlamentin hyväksymän tekstin, jonka allekirjoitan ensi keskiviikkona. Tämä sopimus on hyvin tärkeä toimielimellemme, koska sen puuttuminen huononsi julkista kuvaamme kauan.
Meidän on asetettava kaksi toimintasääntöjämme koskevaa tavoitetta: parlamentin jäsenten avustajia koskevat säännöt ja varainhoitoasetuksen uudistaminen unionin varojen hallinnoinnin tehostamiseksi. Tältä osin vallitsee laaja yksimielisyys. Unioni tarvitsee sellaisen varainhoitoasetuksen, jonka ansiosta se voi tehostaa toimintaansa niin, ettei samalla kuitenkaan rajoiteta hyvää hallinnointia.
Komissio on antanut meille jo luonnoksen tiedoksi. Ehdotan, että asetamme tavoitteeksi, että tämä uusi varainhoitoasetus tulee voimaan yhtaikaa varainhoitovuoden 2007 talousarvion kanssa.
Vuosi sitten valmistelimme myös uuden komission nimittämistä. Muistanette, että ajanjakso oli levoton. Uskoakseni voimme kuitenkin todeta tänään, että Euroopan parlamentti on saanut lisää kypsyyttä, legitiimiyttä, uskottavuutta ja yleistä näkyvyyttä ja että yhteistyömme komission kanssa on vankalla perustalla.
Hankalan nimittämisvaiheen jälkeen neuvottelimme parlamentin ja komission välisen puitesopimuksen. Sopimuksen ansiosta voimme edistyä merkittävästi tiedottamisen ja demokraattisen valvonnan alalla. Olen iloinen myös siitä. Sopimuksen mukaisesti puheenjohtajakokous vastaanottaa komission puheenjohtajan Barroson kahden päivän kuluttua kuullakseen suoraan häneltä ehdotuksista, joita komissio on ilmoittanut tekevänsä tänä vuonna.
Vuosi sitten Beslanin panttivankien traaginen kohtalo heitti varjon täysistuntomme ylle. Tuolloin korostin tarvetta toteuttaa turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva eurooppalainen alue edistämällä aktiivisesti terrorisminvastaista strategiaa. Nyt vuoden kuluttua siitä terroristit jatkavat barbaarisia tekojaan. Lontoo on viimeisin uhri Euroopan maaperällä, mutta Irak joutuu uhriksi päivittäin.
Tällä hetkellä terroriuhka on suurempi, eikä se häviä toistaiseksi. Se on testi eurooppalaisen yhteisön kyvylle torjua sitä ja noudattaa samalla demokraattisia arvojamme. Tasapaino vapauden ja turvallisuuden välillä säilyy siten jatkuvasti keskustelunaiheenamme. Näin oli viime istuntojakson aikana, kun kuulimme ministeri Clarkea, ja näin on myös tulevaisuudessa.
Lisäksi olemme kaikki tietoisia siitä, että terrorismi hämärtää sisäasioiden ja ulkopolitiikan välistä eroa ja että se vaikuttaa nykyään liittyvän suoraan maahanmuutto-ongelmiin, halusimme tai emme. Meidän on tämän vuoksi torjuttava terrorismia yhdessä naapuriemme ja erityisesti Välimeren alueen ja Lähi-idän islamilaisten kumppanimaidemme kanssa.
Hyvät parlamentin jäsenet, kerrottakoon tässä välissä, että Euroopan unionin tärkeimpiin tulevaisuuden kysymyksiin kuuluu sen suhde muslimimaailmaan. Se on ehkä kaikkein tärkein kysymys. Ehdotan, että hyödynnämme Euro–Välimeri-edustajakokousta, jonka puheenjohtajana on nyt Euroopan parlamentti, kehittääksemme tätä suhdetta myönteiseen suuntaan estääksemme sen, että terroriuhka ja maahanmuutosta aiheutuvat jännitteet johtavat islaminpelkoon, mitä terroristit pitäisivät suurimpana saavutuksenaan.
Vuosi sitten puhuin teille myös kahdesta muusta kysymyksestä, jotka olivat tuolloin perustavanlaatuisia ja jotka ovat tänään jopa entistäkin merkityksellisempiä. Kuten tiedätte, tarkoitan perustuslakisopimusta ja rahoitusnäkymiä. Näiden molempien osalta parlamentti on tehnyt sen, mitä ehdotimme tehtävän.
Perustuslakisopimusta käsiteltäessä toimimme tärkeän keskustelun isäntinä. Keskustelun päätteeksi sopimus sai enemmistön kannatuksen. Kolmetoista maata on ratifioinut sen, mutta Ranskan ja Alankomaiden ei-äänien vuoksi neuvosto otti käyttöön harkinta-ajan, kuten tiedätte. Puhun siitä hetken päästä.
Rahoitusnäkymistä meidän on onnistunut laatia määrätietoinen ja järkevä selonteko tilapäiskomitean avulla. Sen ansiosta meidän onnistui koordinoida kaikki merkitykselliset näkökohdat. Tämän johdosta parlamentillamme on oma kanta, jonka pohjalta se voi analysoida muiden toimielinten kantoja. Tiedämme, mitä haluamme, ja olemme tuoneet sen julki. Meidän on arvioitava oman kantamme perusteella komission kantoja, jotka myös ovat tiedossamme, ja neuvoston kantoja, joita odotamme, sillä neuvosto ei ole vielä päässyt yksimielisyyteen. Pelkäänpä, ettei tämä johdu perustuslakia koskevista ongelmista, vaan huolestuttavasta yhteisön hengen puutteesta ja eurooppalaiseen solidaarisuuteen liitetyn arvostuksen heikkenemisestä entisestään.
Hyvät parlamentin jäsenet, olemme päässeet näin pitkälle seuraamalla tätä polkua. Mitä meidän on vielä tehtävä, ja kuinka meidän on tehtävä se?
Mielestäni kiireisin ja tärkein – ainakin kiireisin – asia ovat rahoitusnäkymät. Olisi hyvä muistaa, että yksimielisyys neuvostossa on välttämätön, muttei riittävä edellytys sille, että unioni saa tämän monivuotisen rahoituskehyksen.
Olen sanonut neuvoston jäsenille useaan otteeseen, että yksimielisyys keskuudessanne on hyödytön, jollei parlamentti voi hyväksyä sitä. Tämä on nimittäin toimielinten välinen sopimus, joka käsittää kaikki kolme toimielintä.
Käytän tämän tilaisuuden kannustaakseni neuvostoa tekemään velvollisuutensa ja pääsemään sopimukseen Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajuuskaudella, koska myöhemmin se on liian myöhäistä tai paljon monimutkaisempaa.
Sen loistavan puheen perusteella, jolla puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta aloitti toimikautensa, vaikutti siltä, että sillä oli ideoita yksimielisyyden saavuttamiseksi yhteisön menorakenteen parantamista koskevassa kysymyksessä. Euroopan parlamentti huomauttaa, että näiden ideoiden toteuttamisella on todella kiire.
Tällä välin meidän on jatkettava työskentelyä lainsäädäntöohjelmien parissa. Olen tietoinen siitä, että näiden ohjelmien laatiminen tietämättä, mitä varoja kullekin rahoitusohjelmalle osoitetaan, vaikeuttaa työtämme, muttei tee sitä mahdottomaksi. Kerrottakoon, että komissio ja neuvosto ovat vaatineet, että jatkamme työskentelyä näiden lainsäädäntöohjelmien parissa, koska ne ovat olennaisen tärkeitä varainhoitovuoden 2007 talousarvion toteuttamisen kannalta. Lähipäivinä puheenjohtajakokouksen on päätettävä, kuinka se tehdään, ja kehotettava toimivaltaisia valiokuntia toimimaan koordinoidusti suuntaviivojensa mukaisesti.
Hyvät parlamentin jäsenet, puhun hetken virallisemmin, kun Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri on täällä, ja kiitän häntä hänen parlamentille omistautumisensa johdosta. Unioni tarvitsee rahoitusnäkymiä vuosiksi 2007–2013. Sitäkin kipeämmin tarvitsemme kuitenkin sellaista unionille keskeisen tärkeää talousarviota, jota voidaan toteuttaa 1. tammikuuta 2007 alkaen. Sellaisen puuttuminen olisi vakava ongelma.
Tämän vuoksi meidän on tästä lähtien varauduttava siihen, että saatamme joutua aloittamaan vuoden 2007 vuotuisen talousarvion laatimisen ennen kuin sopimusta rahoitusnäkymistä on tehty. Näin saattaa käydä. Vakuutan teille, että tästä lähtien parlamentti hoitaa perussopimusten mukaisen tehtävänsä sen takaamiseksi, että riippumatta siitä, onko meillä rahoitusnäkymät, unionilla on varainhoitovuotta 2007 koskeva toteutuskelpoinen talousarvio.
Sellainen tilanne olisi uusi, mutta jos se syntyy, meidän on kohdattava se omalla demokraattisella tavallamme. Lisäksi meillä on toinen suuri perustavanlaatuinen kysymys: unionin tulevaisuus ja sen suhde perustuslakisopimukseen.
Kuten tiedätte, neuvosto on hyväksynyt harkinta-ajan ensi kevääseen asti; kyseessä on todellakin harkinta-aika. Se ei ole tauko; sellaista sanaa ei esiinny missään neuvoston päätelmissä. Sellainen oli joskus, mutta sitä ei ole lopullisissa päätelmissä. Itse asiassa muut maat ovat jatkaneet ratifiointiprosessejaan kyseisestä neuvoston kokouksesta lähtien, myös Luxemburg, joka järjesti kansanäänestyksen.
On kuitenkin selvää, että harkinta-aikana työskentelemme jonkin aikaa sen parissa, mitä meillä on eli Nizzan sopimus. Jokapäiväinen toiminta ei ole kriisissä. Oikeudellista tyhjiötä ei ole. Se kuulostaa itsestään selvältä, mutta politiikassa on joskus syytä lausua itsestäänselvyyksiä. On hyvä syy tuoda tämä esiin, koska jatkan sanomalla, että ne tulevat ongelmat, jotka oli tarkoitus ratkaista perustuslakisopimuksen avulla, ovat yhä jäljellä. Kyseiset ongelmat eivät ole kadonneet.
Unionin institutionaalisten ongelmien ratkaiseminen ei ole pelkästään kosmeettinen kysymys. Tarvitsemme toimielimiä, jotka on suunniteltu siten, että ne voivat toimia tehokkaasti.
Kuka tahansa voi nyt nähdä, ettei aikaisemmin ollut eikä nytkään ole mitään suunnitelmaa B vaihtoehtona perustuslakisopimukselle. Suunnitelmaa B ei ole, mutta keskuudessamme on syntynyt suunnitelma D: "D" tarkoittaa demokratiaa ja debattia. Nimenomaan demokratia ja keskustelu määrittävät, mikä on olennaista parlamentille.
Tämän vuoksi Euroopan parlamentin, jossa viimeksi käytiin merkittävä demokraattinen keskustelu unionista Junckerin ja Blairin pitäessä puheensa ja joka sai kokea sen merkittävän parlamentaarisen demokratian hetken, on jatkettava tähän suuntaan ja – miksei? – kannustettava niiden maiden, joissa kansanäänestysten tulokset olivat erityisen merkille pantavia, valtioiden ja hallitusten päämiehiä jatkamaan kyseistä keskustelua, joka aloitettiin niin loistavasti.
Lisäksi perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta laatii parhaillaan mietintöä tästä harkinta-ajasta ja esittää sen jälkeen ehdotuksensa meille.
Hyvät parlamentin jäsenet, muistanette, että vuosi sitten uskoin, että ratifioinneista tulisi ratkaiseva ajankohta, jolloin eurooppalaisille voidaan puhua Euroopasta. Sanoin, että se oli loistava tilaisuus puhua eurooppalaisille Euroopasta, mutta totta puhuen en koskaan arvannut, että se olisi näinkin erikoinen tilaisuus puhua eurooppalaisille Euroopasta.
Tapahtuneen jälkeen meidän on edistettävä laajaa keskustelua eurooppalaisten kesken kaikkialla Euroopassa, tietenkin hajautettua keskustelua, luonnollisestikin yhteistyössä kansallisten parlamenttien kanssa, mutta ottamalla samalla huomioon koko kansalaisyhteiskunnan näkemykset. Meillä on tarpeeksi aikaa. Tehkäämme niin, ehkä vähemmän intohimoisesti kuin kansanäänestyskampanjoiden aikana, mutta varustettuina enemmällä ja paremmalla tiedolla.
Olen juuri vastaanottanut kirjeen komission puheenjohtajalta Barrosolta ja olen pitänyt täällä tällä hetkellä olevan komission varapuheenjohtajan kanssa neuvottelukokouksia, joissa hän on ehdottanut, että teemme yhteistyötä tällä alalla. Aiomme tietenkin tehdä yhteistyötä sekä komission että neuvoston kanssa, koska olemme kaikki vakuuttuneita siitä, että Eurooppa, jota rakennamme, ei ole teknokraattinen eikä byrokraattinen, ja parlamentin on tämän vuoksi osoitettava merkityksensä kaikilta osin.
Palaan seuraavaksi lainsäädäntötyöhömme. Mielestäni tuloksemme ovat myönteisiä. Meidän on kuitenkin painotettava enemmän sitä lisäarvoa, jonka EU antaa eurooppalaisille. Meillä on tilaisuus tehdä niin, kun keskustelemme REACH-direktiivistä – komissio aikoo kuulemma luopua kyseisestä direktiivityypistä – ja palvelu-, työaika-, lentoturvallisuus- ja rautatiedirektiiveistä.
Lisäksi käsiteltävinä ovat turvallisuus- ja oikeusasiat sekä Turkki. Vuosi sitten ehdotimme, että annamme Turkkia koskevan lausunnon, ja sen teimmekin.
Kannallamme oli konkreettinen poliittinen vaikutus. Tänä keskiviikkona tarkastelemme jälleen kerran tilannetta juuri neuvottelujen aloittamisen kynnyksellä. Ajankohta on epäilemättä historiallinen, ja parlamentin on annettava lausuntonsa EU:n ja Turkin väliseen assosiaatiosopimukseen liitettävästä pöytäkirjasta, joka on johtanut ongelmiin. Me kaikki olemme tietoisia näistä ongelmista, joiden ratkaisemiseksi puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta tekee töitä.
Hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan parlamentilla on tärkeä rooli määriteltäessä vapauden ja turvallisuuden välistä tasapainoa terrorismin torjunnassa. Jos Euroopalla on oltava terrorisminvastainen politiikka, jossa määritetään uudelleen vapauden ja turvallisuuden välinen suhde, Euroopan parlamentin on osallistuttava täysimääräisesti.
Tämä esitettiin perustuslakisopimuksessa, samalla kun parlamentin roolia tällä alalla onnistuttiin edistämään merkittävästi. Vaikka perustuslakisopimusta ei vielä ole, on kuitenkin myönteistä, että neuvosto ja komissio pääsivät oikeus- ja sisäasioiden ministerien neuvoston viimekertaisessa epävirallisessa kokouksessa yksimielisyyteen siitä, että parlamentin on osallistuttava täysimääräisesti tämän tasapainon määrittämiseen. Jos näin on, kuten toivon, se olisi mielestäni erinomainen osoitus kolmen toimielimen välisestä yhteistyöstä ja paras tapa määritellä sellainen terrorisminvastainen politiikka, jonka eurooppalainen yhteiskunta hyväksyy täysin.
Viittaan lopuksi EU:n lainsäädännön laatua ja asianmukaisuutta koskevaan kysymykseen. Millaista lainsäädäntöä laadimme, millaista se on laadultaan, millaisia kysymyksiä siinä käsitellään, miten asianmukaista ja kuinka hyvää se on: "parempi sääntely" on muotiasia. Tämä ei ole uusi kysymys, vaan jokainen komissio väittää haluavansa yksinkertaistaa yhteisön säännöstöä. Tietääkseni tämä on vähintään kolmas kerta, kun komissio on todennut, että näin tapahtuu.
Palatakseni käsillä olevaan hetkeen komission puheenjohtaja on todennut äskettäin, että hän aikoo vetää pois tusinoittain lainsäädäntöehdotuksia. Menettelyllisestä näkökulmasta olen muistuttanut komissiota sen puitesopimuksemme mukaisesta velvollisuudesta tiedottaa parlamentille ennen kyseisten ehdotusten pois vetämistä ja tehdä niin pitämättä tätä tiedotusvelvollisuutta pelkkänä merkityksettömänä muodollisuutena. Emme vielä tiedä, mistä teksteistä on kyse – puheenjohtaja Barroso kertoo sen meille varmasti – mutta minun on huomautettava nyt heti, että sen mukaan, mihin vaiheeseen niiden käsittelyssä on edetty neuvostossa ja parlamentissa, niiden pois vetäminen saattaa aiheuttaa oikeudellisia ongelmia, jotka parlamentti haluaa ratkaista myönteisellä tavalla. Tämän halusin sanoa menettelyn osalta.
Sisällön osalta pitää paikkansa, että Euroopan unioni käsittelee toisinaan monia kysymyksiä hyvin yksityiskohtaisesti. Sen lisäksi, että on varottava liian yksityiskohtaista sääntelyä, olisi kuitenkin hyvä harkita myös sitä, puuttuuko eurooppalaiselta rakennukselta tiettyjä pääkannatinpalkkeja, joita tarvitaan takaamaan koko rakenteen tukevuus. On selvää, että toimenpiteitä tarvitaan lainsäädännön yksinkertaistamiseksi, sen vaikutusten arvioimiseksi ja sen analysoimiseksi, kuinka asiakirjoja saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Minulle on esimerkiksi kerrottu, että tuotteiden merkitsemistä säännellään tällä hetkellä 56 direktiivillä. Jos pitää paikkansa, että tuotteiden merkitsemistä säännellään Euroopassa 56 direktiivillä, lainsäädännön kyseinen osa olisi yhdistettävä yhdeksi kokonaisuudeksi.
Puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta on kutsunut tätä varten lokakuun lopussa koolle ylimääräisen huippukokouksen, jossa minulla on kunnia edustaa toimielintämme, joka osallistuu nykyisin aiempaa enemmän, ja mielestäni meidän on oltava iloisia siitä.
Kyseisen huippukokouksen asialista ei ole vielä tiedossamme, mutta ei ole epäilystäkään siitä, että kysymys maineikkaasta eurooppalaisesta sosiaalisesta mallista on yksi tärkeimmistä keskustelunaiheista. Kyseinen sosiaalinen malli, jota ei ole kaikkien mielestä edes olemassa ja joka joidenkin mielestä taas esiintyy monissa muodoissa, kuuluu tärkeimpiin keskustelunaiheisiimme, koska se edustaa sitä keskustelua, jota käydään eurooppalaisen yhteisön vastauksesta talouden globalisaation asettamaan haasteeseen. Tämä on ehdottoman perustavanlaatuinen asia yhteiskuntamme tulevaisuuden kannalta.
Valiokuntiemme työ on tämän vuoksi hyvin tärkeää, samoin kuin täysistunnossa Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerin läsnä ollessa käytävä keskustelu; ministeri saapuu tänne huippukokousta edeltävänä päivänä keskustelemaan parlamentin kanssa.
Lisäksi minun on kerrottava teille, että kaikilla matkoillani tänä vuonna olen pannut merkille, että unionin ulkopolitiikka on lakannut kuulumasta hallitusten yksinomaiseen toimivaltaan. Olen pannut merkille kaikilla matkoillani EU:n ulkopuolisiin maihin, että parlamentaarisen diplomatian kypsyys ja vastuullisuus on lisääntymässä erityisesti neuvoston ja komission kanssa tehtävän erinomaisen yhteistyön ansiosta. Kaikkialla missä liikun minulle kerrotaan, että Eurooppaa tarvitaan, ja kuulen usein valituksia sen riittämättömästä läsnäolosta. Muut kuin eurooppalaiset tuntevat ehkä tarvitsevansa Eurooppaa enemmän kuin me itse.
Hyvät parlamentin jäsenet, Alexis de Tocqueville totesi aikoinaan analysoidessaan sitä Yhdysvalloissa syntymässä ollutta ylikansallista demokratiaa, jollaisen mekin aiomme luoda, että kansat voivat ihmisten lailla ohjata kohtaloaan kohti parempaa ainoastaan vuoropuhelun ja poliittisen keskustelun avulla. Toivoisin tämän hengen elähdyttävän sitä Euroopan tulevaisuutta koskevaa keskusteluamme, jota käymme jäsenvaltioissa ja EU:n toimielimissä.
(Suosionosoituksia)
Hans-Gert Poettering, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, myös minä toivotan bulgarialaiset ja romanialaiset ystävämme ryhmäni puolesta lämpimästi tervetulleiksi ja vakuutan heille, että odotamme innokkaina tulevaa molemminpuolista oppimisprosessia. Nykyisillä parlamentin jäsenillä on paljon opittavaa bulgarialaisilta ja romanialaisilta siitä, kuinka asiat etenevät kyseisillä rintamilla. Näillä uusilla tarkkailijoillamme on puolestaan paljon opittavaa työskentelytavastamme. Ymmärtäväinen asenne puolin ja toisin tuo meille menestystä, jonka voimme jakaa keskenämme.
Arvoisa puhemies, viittasitte identiteettikriisiin, ja suhtaudun myönteisesti puheenne antamaan tilaisuuteen tehdä tänään tilannekatsaus. Viittasitte myös perustuslakiin. Olen syvästi vakuuttunut siitä, että voimme vastata meitä eurooppalaisia tällä hetkellä vaivaavaan identiteettikriisiin ainoastaan, jos onnistumme ilmaisemaan meitä yhdistävät arvot – jopa yli puoluerajojen – EU:n perustuslain muodossa. Tämän vuoksi perustuslakiamme – ja tarkoitan erityisesti sen toista osaa, jossa nämä arvot kuvataan – ei saa siirtää sivuun, vaan sen on pysyttävä asialistalla, sillä tarvitsemme näitä arvoja. Yhteinen tulevaisuutemme on sidoksissa niihin. Tämän vuoksi Ranskan ja Alankomaiden kielteisen vastauksen ei saa antaa olla viimeinen sana. Meidän on tietenkin laadittava sopiva aikataulu ja oltava viisaita päättäessämme, milloin on aika edetä. Tämän vuoksi meidän on tarkasteltava asiaa yhdessä komission kanssa. Kumpikaan meistä ei saa antaa sellaista vaikutelmaa, että perustuslaki on jollain tapaa poistettu asialistalta; myös nyt mietimme konkreettista tapaa antaa muoto perustuslaille ja sen tärkeimmille osille.
Lisäksi mielestäni olisi hyvä ajatus kutsua hallitusten päämiehet toisinaan parlamenttiin, jotta heidän kanssaan voidaan keskustella Euroopan tulevaisuudesta, riippumatta siitä, mikä valtio on kulloinkin Euroopan unionin puheenjohtajavaltio. Uskoakseni puheenjohtajalla on samankaltainen näkemys asiasta.
Meistä on tietenkin ikävä kuulla, että jäsenvaltioissa on monia, jotka pitävät EU:ta hyvin etäisenä asiana. Arvoisa varapuheenjohtaja Wallström, ei ole epäilystäkään siitä, että tämä on osittain suhdetoimintakysymys ja kuuluu sen vuoksi tehtäviinne, mutta kyse on ensisijaisesti lainsäädäntötyöstämme. Totean ryhmäni nimissä, että komission lähestymistapa – pyrkimys vähentää lainsäädännön määrää – on periaatteessa oikea. Sen mitä teemme, on kuitenkin oltava hyvää; sen on oltava "parempaa lainsäädäntöä". Komissio lähestyy asioita oikeasta näkökulmasta, mutta kehotan teitä olemaan kiertämättä toimielinten välisessä sopimuksessa sovittuja menettelyjä, koska sellainen johtaa umpikujaan. Vaikka voimme sisällön osalta hyväksyä sen, mitä haluatte, suosittelen hyvin voimakkaasti, että pidätte kiinni Euroopan parlamentin kanssa noudatettavista kuulemismenettelyistä ennen virallisten päätöslauselmien antamista. Jos haluatte tehdä päätöksen jo tulevana tiistaina, ei riitä, että komission jäsen Verheugen – en tiedä miksi juuri hänen pitäisi tehdä se – tiedottaa asiasta tänään ryhmille epävirallisesti; komission ja Euroopan parlamentin välillä tarvitaan sen sijaan rakentavaa toimielinten välistä vuorovaikutusta.
Tärkeimpiin tarkasteltaviin asioihin kuuluu epäilemättä Euroopan kilpailukyky. Olemme komission puheenjohtajan Barroson kanssa yhtä mieltä siitä, että perustuslakikeskustelun ei pidä etäännyttää meitä tästä kysymyksestä, joka on kaiken keskipisteessä sen kysymyksen ohella, kuinka rakennamme sosiaalisen Euroopan. Meidän on aloitettava myös tiiviimpi vuoropuhelu kansallisten parlamenttien kanssa, sillä erimielisyys niiden ja meidän parlamenttimme välillä olisi murheellinen asia Euroopan unionille. Jos haluamme johdattaa Euroopan unionin valoisaan tulevaisuuteen, meidän on löydettävä tapoja tehdä se yhdessä.
Haluan tarkastella myös sitä, kuinka meidän on edettävä tietosuojan ja terrorismin torjunnan alalla. Tämä on viimeinen aiheeni, eikä vähiten sen vuoksi, että näen varapääministerin olevan paikalla neuvoston puheenjohtajana. Olemme kuulleet hallituksista, jotka haluavat käsitellä tätä aihetta ainoastaan antamalla puitepäätöslauselmia, mikä merkitsee Euroopan parlamentin poissulkemista. Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministerin Clarken mukaan neuvoston puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta on valmis antamaan parlamentille mahdollisuuden osallistua asian käsittelyyn, jos meidän onnistuu päätyä johonkin täsmälliseen kantaan kohtuullisen ajan kuluessa. Voin kertoa hänelle ryhmäni nimissä, että juuri niin haluamme tehdä, koska terrorismia on torjuttava. Voin vakuuttaa sen teille. Haluamme kuitenkin myös, että parlamentti on osallisena, jotta asianmukainen lainsäädäntökehys saadaan aikaan ja jotta se ei olisi yksinomaan kansallisten hallitusten aikaansaama. Tämä mielessäni toivon, että neuvosto, komissio ja Euroopan parlamentti työskentelevät hyvin yhdessä, sillä jos emme tee niin, Euroopan unioni on pian entistä suuremmissa vaikeuksissa. Työskentelemme yhdessä Euroopan unionin tulevaisuuden puolesta, ja teemme niin noudattaaksemme jaetun vastuun periaatetta.
(Suosionosoituksia)
Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, monet kiitokset siitä, mitä totesitte työmme yleisestä suunnasta tulevana vuotena. Myös minä toivotan ystävämme Romaniasta ja Bulgariasta lämpimästi tervetulleiksi heidän poliittisesta suuntauksestaan riippumatta. Esitän erityisen lämpimät toivotukset omaan ryhmääni kuuluville, mutta toivotan tervetulleiksi myös ne, joilla on eriävät mielipiteet; toivon samalla, että yhteistyömme parlamentissa onnistuu hyvin Euroopan unionin parhaaksi. Pyydän heitä myös työskentelemään ja keskustelemaan parlamentissa uutterasti, sillä Euroopan unioni tarvitsee myös sitä.
Eurooppalainen demokratia toteutuu Euroopan parlamentissa. Tämän vuoksi toistan hyvän ystäväni Poetteringin sanat. Olen todellakin hänen kanssaan samaa mieltä siitä, ettemme voi hyväksyä komission tapaa levittää tietoja ympäriinsä. Siitä on esimerkkinä se, kuinka komission jäsen Verheugen ensin kertoi Frankfurter Allgemeine Zeitung -lehdelle, mitä lainsäädäntöehdotuksia komissio haluaa vetää pois, ja kuinka komission puheenjohtaja Barroso seuraavana päivänä kertoi kansainväliselle lehdistölle, mitä hän on aikeissa vetää pois. Parlamentille ei ole toisin sanoen tähän päivään mennessä ilmoitettu virallisesti asiasta, vaikka toimielinten välinen sopimus velvoittaa komission tekemään niin.
Parlamentilla on varmasti kuitenkin oikeus tietää, mitä tässä rakennuksessa tapahtuu vallan salaisilla käytävillä. Sille olisi voitu kertoa asiasta esimerkiksi viime torstaina puheenjohtajakokouksessa, jolloin komission puheenjohtaja Barroso olisi voinut hoitaa asian. Hänet tietenkin kutsuttiin, mutta hän ei kertomansa mukaan voinut saapua paikalle. Sain myöhemmin kuulla, ettei hän voinut saapua sen vuoksi, ettei jäsen Poettering ollut paikalla. Ajattelin, että jos jäsen Poettering ei ole paikalla, turha tulla paikalle. Sain tänään sanomalehtiä lukiessani selville, missä komission puheenjohtaja oli viime torstaina, jolloin hänen poissaolonsa oli väistämätöntä. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän puheenjohtaja saa kyllä kiihtyä tiedottamatta jättämisestä, mutta olisimme voineet saada viime torstaina tarvittavat tiedot, jos jäsen Poettering ei olisi yhdessä komission puheenjohtajan kanssa osallistunut Euroopan kansanpuolueen asiantuntijaryhmien Lissabonissa järjestämään tapahtumaan. Teidän ei pitäisi valittaa komissiolle, jos olette itse syynä siihen, ettei meille tarkoitetuista tiedotustilaisuuksista voida pitää kiinni.
Huomautukseni eivät ole osoitettu suoraan jäsen Poetteringille, sillä tämä ei ole hänen tehtävänsä. Tunnen jonkin verran sympatiaa häntä kohtaan, mutta en lainkaan komission puheenjohtajaa kohtaan. Arvoisa komission jäsen Wallström, voitte kertoa komission puheenjohtajalle Barrosolle terveiseni, etten hyväksy tilannetta, jossa hän kertoo kansainväliselle lehdistölle, mitä hän aikoo tehdä, muttei Euroopan parlamentille. Se on anteeksiantamatonta!
En voi hyväksyä myöskään sitä, mitä komission puheenjohtaja sanoi lehdistötilaisuudessa palattuaan lomalta – jonka on täytynyt olla pitkä, sillä en ollut kuullut hänestä mitään pitkään aikaan. Hänen mukaansa ei ole mitään järkeä keskittyä perustuslakiin, joka on joka tapauksessa tulossa vasta pitkän ajan kuluttua, vaan meidän on nyt aika keskittyä johonkin muuhun. Tämän sanoi siis henkilö, jonka tehtävänä on puhua perustuslain puolesta!
Ihmettelen todella, millainen asenne komission puheenjohtajalla on niitä valtioita kohtaan, jotka ovat todella ratifioineet perustuslain, tai niitä kohtaan, jotka tekevät sitä parhaillaan. Mitä niiden pitäisi ajatella komission puheenjohtajasta, joka menettelee näin?
En kritisoi sisältöä; meidän on todellakin parannettava lainsäädäntötyötämme, ja tarpeettomat lakiehdotukset on vedettävä pois. Olen siitä täysin samaa mieltä. Arvoisa puhemies, haluan kuitenkin tehdä täysin selväksi, että työohjelmaa, jonka olette ilmoittanut tulevaksi vuodeksi, ei voida toteuttaa samalla tavalla kuin sen edeltäjiä. Ratkaisevaa on yhteistyö EU:n toimielinten, erityisesti komission ja parlamentin välillä, mutta odotan komission tulevan parlamenttia puolitiehen vastaan ja tekevän parlamentista – eikä lehdistökonferensseista tai komission Brysselissä esittämistä tilanneselostuksista – keskusteluareenan, jolla Euroopan tulevaisuutta käsitellään.
Se on ainoa keinomme päästä sopimukseen, erityisesti rahoitusnäkymistä. Parlamentin lukujen, toisin sanoen meidän ehdotustemme, ja niiden lukujen välillä, joita kyseisessä huippukokouksessa ei hyväksytty – millä tarkoitan sitä 1,07 prosentin kompromissia, joka oli siellä käsiteltävänä – on useiden miljardien ero. Komission rahoitusnäkymiä koskevien vaatimusten ja sen välillä, mitä neuvosto itse asiassa haluaa, on kuitenkin valtava ero, joka on lukuina ilmaistuna jopa kaksi kertaa suurempi. Sellaisen komission puheenjohtajan, joka haluaa toteuttaa oman kunnianhimoisen ohjelmansa, voisi olettaa järjestävän todellisen kohtauksen rahoitusnäkymien epäonnistuttua ja julistavan, että Euroopan unioni on tuhon tiellä!
Arvoisa puhemies, kritiikkini kohteena on komission aivan liian pitkä hiljaiselo keskustelussa rahoitusnäkymistä ja perustuslaista. Samalla kun hyväksymme täysin ehdotuksenne, toivomme myös, että komissio – ja erityisesti sen puheenjohtaja – palaavat pian pelikentälle.
(Suosionosoituksia)
Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, toivotan ryhmäni puolesta tervetulleeksi neuvoston puheenjohtajan Prescottin, joka nauttii selvästi mieluummin vanhojen kollegojensa seurasta kuin osallistuu puolueensa henkilöstöjuhlaan Brightonissa.
Myös minä toivotan uudet ystävämme Romaniasta ja Bulgariasta tervetulleiksi. Olen pahoillani siitä, että heidän liittyessään joukkoomme ajankohta ei ole paras mahdollinen. Eurooppa on alakulon vallassa: sen perustuslaki koki takaiskun, sen talousarvio on umpikujassa ja sen talouskasvu pysähdyksissä. Se etsii uusia tuulia voidakseen nostaa purjeensa.
Aikaisemmat Euroopan parlamentit odottivat komission ottavan johdon perussopimusten valvojana, integraation liikkeelle panevana voimana ja ideoiden synnyttäjänä. Nykyisen Euroopan parlamentin on haastettava jäsenvaltiot. Onko Saksa valmis uudistukseen? Selviytyykö Italia alijäämästään? Peruuko Tony Blair hienot puheensa Yhdistyneen kuningaskunnan täysimittaisesta osallistumisesta EU:n hankkeisiin? Entä osoittavatko Ranskan ja Alankomaiden hallitukset johtavansa kansaansa? Nyt on tärkeämpää kuin koskaan, että parlamentti ja komissio tekevät yhteistyötä eurooppalaisen hankkeen pelastamiseksi, unionin yhdistämiseksi.
Jäsenvaltiot hyväksyivät viisi vuotta sitten Lissabonissa toimintaohjelman. Viisi kuukautta sitten Brysselissä komissio esitti työpaikkoja ja kasvua koskevan uuden strategian. Kuinka monta viikkoa meidän on odotettava yksimielisyyttä neuvostossa ja yksimielisyyden saavutettuamme rohkeutta toteuttaa se?
Olemme lukeneet säännösten hävittämisestä, jonka olisi pitänyt epäilemättä tapahtua jo aikoja sitten. Sanon jotain prosessista. Parempi lakien täytäntöönpano on komission ja yhteisöjen tuomioistuimen tehtävä. Keskitettyjen ja vähempilukuisten lakien säätäminen on myös komission tehtävä. Päätökset direktiivien kumoamisesta ja sekavien direktiivien parantamisesta ovat kuitenkin prosessi, joka koskee myös parlamenttia, ja odotamme, että meillä on sananvaltaa lakien kumoamista tai uudelleenmuotoilua koskevissa kysymyksissä.
(Suosionosoituksia)
Arvoisa komission jäsen Wallström, osallistumisemme on teidän vastuullanne. Legitiimiytenne perustuu hyväksyntäämme.
Pelkään, ettette pääse yksimielisyyteen talousarviosta Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajuuskaudella. Hyödyntäkää kuitenkin julkista Euroopan-kiertuetta, jonka teette komission puheenjohtajan Barroson kanssa, saadaksenne jäsenvaltioiden hallituksilta hyväksynnän unionin tarvitsemalle rahoitukselle. Tarvitsemme lisää Airbusin kaltaisia edelläkävijöitä. Emme saavuta niitä 1 prosentin enimmäismäärällä. Meidän on investoitava täydennyskoulutukseen, huolehdittava elinikäisestä oppimisesta sekä edistettävä tutkimusta ja kehittämistä, emmekä mitenkään voi tehdä sitä 1 prosentilla. Arvoisa komission jäsen Wallström, tehkää nyt se tutustumiskierros, joka teidän olisi pitänyt tehdä kesäkuussa. Laatikaa asialista, tai jäsenvaltiot laativat sen puolestanne.
Presidenttimme ja pääministerimme ovat allekirjoittaneet EU:n perustuslain. Kuitenkin jotkut kansalaisemme kieltäytyivät antamasta sille hyväksyntäänsä. Luultavasti resepti ei ole täysin oikea. Ihmiset voivat epäillä, että se allekirjoitettiin vilpillisessä mielessä. Sen allekirjoittajat eivät todellakaan juuri osoita kunnioitusta perustamilleen toimielimille. Tällä hetkellä perustuslaki on jäissä. Hyvä Barroso, antakaa meidän linjata politiikka oikein; oikea linjaus merkitsee luultavasti keskeiseen asemaan asettamista.
Älkää rynnätkö hautaamaan perustuslakia. Mukaillakseni Mark Twainiä huhut sen kuolemasta saattavat olla liioiteltuja. Käyttäkäämme tätä harkinta-aikaa kutsuaksemme Chiracin ja Balkenenden parlamenttiin kertomaan meille, miten he aikovat nyt edetä, neuvotellaksemme niiden maiden kanssa, jotka eivät ole perustuslakia vielä ratifioineet, ja saadaksemme jäsenvaltiot kantamaan vastuunsa. Osoittakaamme yhdessä, että unionimme täyttää kansansa tarpeet, joihin kuuluvat turvallisuuden lisääminen vapautta rajoittamatta, perustan luominen työpaikoille heikentämättä solidaarisuutta ja lisäarvon luominen EU:lle heikentämättä identiteettiä. Jos tämä on asialistamme, jonkin ajan kuluttua toimielimemme ja niitä koskevat suunnitelmamme saavat todennäköisesti jälleen kansalaisiltamme niiden ansaitseman tuen ja omistautumisen.
(Suosionosoituksia)
Daniel Marc Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät romanialaiset ja bulgarialaiset tarkkailijat, kaikki ovat toivottaneet teidät lämpimästi tervetulleiksi. Ryhmämme tekee niin myös, ja kuten näette, olette saapuneet juuri oikeaan aikaan. Tilanteenne on itse asiassa merkillinen. Euroopan parlamentti on selvästi raivoissaan, ainakin jos meidän on uskominen ryhmien puheenjohtajia, jotka ovat ilmaisseet komission vastaisen kantansa ja vastustuksensa tiettyjä henkilöitä kohtaan.
Arvoisa puhemies, sanoitte, että ajankohta, jona Blair puhui parlamentissa, oli merkkihetki demokratialle. Mitä tapahtui? Blair piti puheen ja lähti. Siitä lähtien puheenjohtajavaltio on pysytellyt hiljaa. "Heitä" ei enää edes ole, emme tiedä mitä "he" tekevät; tämä ei ole merkkihetki demokratialle.
(Hän kääntyi kohti Watsonia, joka kysyi häneltä: "Entä Ranskan puheenjohtajuuskausi?")
Emme puhu täällä Ranskan puheenjohtajuuskaudesta; puheenjohtajuus on tällä hetkellä Yhdistyneellä kuningaskunnalla. Yhdistynyt kuningaskunta on puheenjohtajavaltio, ja sen olisi otettava ohjat käsiinsä, mutta se ei tee niin. Meillä on tämän vuoksi parlamenttina oikeus huomauttaa, ettei se tee mitään. Se on vähintä, mitä parlamentti voi tehdä. Piste.
Haluan esittää tässä vaiheessa hyvin yksinkertaisen huomautuksen. Mitä komission puheenjohtaja Barroso ajatteleekin perustuslaista, esittäköön näkemyksensä parlamentille. Keskustelemme siitä hänen kanssaan ja annamme hänelle läksytyksen. Tulkoon puhumaan perustuslaista parlamentille. Jos hän katsoo, että voimassa olevia lakeja olisi kumottava, tulkoon sanomaan niin! Hyvä jäsen Poettering, jatkaakseni samasta aiheesta, ette voi väittää, että olette sisällöstä samaa mieltä komission puheenjohtajan Barroson kanssa: emme tiedä, mitä hän haluaa. Voitte sanoa, että olette samaa mieltä muodosta, mutta minä henkilökohtaisesti en tiedä, mitä komissio haluaa sisällön osalta.
Paremman sääntelyn yhteydessä mainittakoon esimerkiksi komission jäsen Reding, joka haluaa luoda eurooppalaisen television, television Berlusconin tyyliin, ja viedä mainonnan kaikkialle. Sekö on parempaa sääntelyä? Ei, vaan se on huonompaa sääntelyä, emmekä halua sitä. Tiedämme, millaista se on sisällöltään. Tulkoon komission jäsen Reding tänne ehdottamaan uutta televisiota koskevaa direktiiviään. Saattepa nähdä, ettei parlamentin enemmistö koskaan anna tukeaan sille, mitä komissio haluaa.
Asianlaita onkin hyvin yksinkertainen. Komissiolla esittää ehdotuksia ja ajatuksia. Se jää lomalle, pohtii joitakin vakavia kysymyksiä, palaa ja esittää ideoita. Tulkoon esittämään ideansa parlamenttiin. Meillä on tapana äänestää direktiiveistä: ne joko hyväksytään tai hylätään. Kun haluamme kumota direktiivin, äänestämme ehdotuksesta, jolloin se joko hyväksytään tai hylätään.
Käsittelemme asiat yksi kerrallaan, ja sen määrittämiseksi, onko kyseessä parempi sääntely, uusliberaalinen sääntely, sosialistinen sääntely vai ei mikään sääntely, on kiinnitettävä huomiota sisältöön.
Olen saanut tarpeekseni niistä ihmisistä, jotka jatkuvasti esittävät ehdotuksia EU:n alueella tietämättä, kenen puoleen kääntyä. Haluamme komission, joka esittää eurooppalaisia lakeja. Haluamme parlamentin. Haluamme neuvoston, joka huolehtii asioistaan. Kun meillä on puheenjohtajavaltio, hallinnoikoon se asioita ilman häiriötekijöitä. Jos Blair haluaa pelata krikettiä ja juoda teetä, se on hänen valintansa, mutta neuvoston puheenjohtajana hänellä on muita asioita huolehdittavanaan. Hänen on esitettävä ehdotuksia, jotta Eurooppa pääsee eteenpäin, ja tällä hetkellä Eurooppa ei etene, mikä johtuu puheenjohtajavaltiosta.
(Suosionosoituksia)
Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa varapääministeri Prescott, arvoisa komission jäsen Wallström, yhdyn ryhmäni kanssa mielihyvin kaikkiin tervetulotoivotuksiin, jotka on juuri esitetty romanialaisille ja bulgarialaisille tarkkailijoille. Jollemme halua tervetulotoivotustemme olevan pelkkiä tyhjiä sanoja, meillä on kuitenkin oltava rohkeutta hyväksyä kaikki valintojemme seuraukset. Näiden kahden maan pian odotettavissa oleva liittyminen Euroopan unioniin – mille ryhmäni on lisäksi antanut täyden tukensa – merkitsee itse asiassa sitä, että todellinen suunnanmuutos EU:n talous-, raha-, budjetti-, vero- ja kauppapolitiikassa on nyt erityisen kiireellinen ja ratkaiseva asia. Se oli välttämätöntä 15 jäsenvaltion EU:ssa ja 25:n tai 27 jäsenvaltion EU:ssa siitä tulee olennaisen tärkeä asia.
Arvoisa puhemies, puhuitte identiteettikriisistä. Mielestäni olette oikeassa. Kriisin voittamiseksi on tärkeää, että poliittiset valinnat asetetaan etusijalle markkinavaatimuksiin nähden, sillä jos kansainvälisen kilpailun nimissä tyydymme mukautumaan globalisaatioon sen tämänhetkisessä muodossa, sosiaalisille kysymyksille tai solidaarisuudelle ei yksinkertaisesti jää tilaa. Kun otetaan huomioon tämänhetkinen massatyöttömyys, työpaikkojen epävarmuuden nopea kasvu, laajamittainen köyhyys ja räikeä eriarvoisuus, olisi poliittisesti vastuutonta ja sosiaalisesti erittäin vaarallista noudattaa tämänhetkisiä kangistuneita käsityksiä vapaasta kilpailusta, julkisten menojen rajoituksista, sosiaalisesta polkumyynnistä ja vahingollisesta verokilpailusta ja – piste i:n päällä – surkeista talousarvioista. Kansalaistemme valittuina edustajina meillä on velvollisuus tuoda esiin se syvä levottomuus, joka ilmenee kaikkialla Euroopassa muodossa tai toisessa. Mitä parlamentti voi tehdä lähikuukausina lähettääkseen eurooppalaisille heidän odottamansa myönteisen viestin? Esitän kolme ehdotusta.
Ensiksikin meitä arvioidaan pian äänistä, jotka annamme koko joukolle direktiiviluonnoksia: tällä viikolla luonnokselle, jonka tarkoituksena on vapauttaa rautatieliikenne kokonaan, ja lähiviikkoina hyvin symboliselle Bolkestein-direktiiville, jota komission puheenjohtaja Barroso on tarkkaan varonut tyrmäämästä muiden mukana. Näiden jälkeen vuorossa ovat alueellista liikennettä, satamapalveluja ja työaikaa koskevat tekstit, unohtamatta lausuntoja, jotka meidän on esitettävä WTO:ssa käytävistä neuvotteluista ja erityisesti palvelukauppaa koskevasta yleissopimuksesta. Jos haluamme täyttää odotukset, meidän olisi hyvä omaksua kussakin tapauksessa selkeästi antiliberalistinen ja hyvin vaativa asenne julkisiin palveluihin.
Toiseksi meidän olisi käynnistettävä joukko merkittäviä poliittisia aloitteita, jotka koskevat tärkeitä kulttuurisia kysymyksiä. Esimerkkinä mainittakoon sota ja rauha. Osoittaaksemme kielteisen asenteemme sotaan ja erityisesti EU:n jäsenvaltioiden osallistumiseen siihen kutsukaamme parlamenttiin Cindy Sheehan – Irakissa tapetun yhdysvaltalaisen sotilaan äiti, jonka tuskanhuudot ja vaatimukset totuuden ja ihmisyyden puolesta kuohuttavat mieliä molemmin puolin Atlanttia.
Kolmanneksi – liittyen kahteen ensimmäiseen alaan – auttakaamme lisäksi unionin kansalaisia saamaan heille kuuluva sananvapaus. Voimme toki järjestää keskusteluja, mutta niiden on oltava aitoja ja sensuroimattomia keskusteluja 27 jäsenvaltion laajentuneessa EU:ssa. Keskustelkaamme siitä, minkä unionissa olisi muututtava eurooppalaisen haaveen herättämiseksi henkiin.
Nigel Farage, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, toivotan bulgarialaiset ja romanialaiset ystävämme tervetulleiksi. Tämä jatkuvasti laajentuva eurooppalainen imperiumi ottaa heidät lämpimästi vastaan.
Sanon heille tämän: vaikka teitä ei ole valittu, teitä kohdellaan eurooppalaisen poliittisen eliitin täysjäseninä. Teillä on oikeus huomattavan suureen päivärahaan, ja kuljetuspalvelu on käytettävissänne. Aamiaisten, lounaiden, päivällisten ja cocktailkutsujen rumba on loputon. Suunnitelmaan kuuluu, että palaatte kaiken sen jälkeen kotimaahanne hyvinvoivina ja vatsakkaina kertomaan ihmisille, että kaikki on hyvin tässä kerhossa, johon olette päättäneet liittyä.
Marx – tarkoitan Groucho Marxia, en Karl Marxia – totesi: "En liittyisi mihinkään kerhoon, joka ottaisi minut jäsenekseen". Kun kyseessä on EU, neuvo on varsin hyvä, koska tässä kerhossa tilejä ei ole hyväksytty kymmeneen vuoteen. Kuten kuulitte poliittisten ryhmien puheenjohtajilta aikaisemmin, tämä on kerho, jossa Ranskan ja Alankomaiden äänestäjiä kohdellaan erittäin halveksivasti, koska täällä yritetään tyrkyttää perustuslain määräyksiä, vaikka perustuslain pitäisi olla kuollut. Se on kerho, joka vie teiltä oikeutenne hallita itseänne, ja ikävä kyllä se on alkanut muistuttaa yhä enemmän ja enemmän sitä poliittista järjestelmää, josta olette juuri päässeet eroon. Kuulette buuausta niiltä, jotka saavat elantonsa EU:sta ja jotka ansaitsevat paljon enemmän täällä kuin he voisivat koskaan ansaita liikemaailmassa.
Olette täällä tarkkailijoina, joten katsokaa ympärillenne. Mitä teemme täällä tänään? Miten järjetöntä onkaan se, että kulutamme 200 miljoonaa euroa vuodessa veronmaksajien rahoja kuukausittaiseen huviretkeen, joka suuntautuu Strasbourgiin. Vilkaiskaapa huomenna, keskiviikkona ja torstaina täällä käytössä olevaa täysin farssimaista äänestysjärjestelmää ja ymmärtäkää, että riippumatta siitä, mitä komission jäsen Barroso sanoi viime viikolla sääntelyn purkamisesta, sääntelyn vähentämisestä ja 60 säädöksestä, jotka he aikovat kumota, noin 2 000 säädöstä on annettu lyhyen ajan kuluessa 1. heinäkuuta jälkeen, kun Yhdistyneestä kuningaskunnasta tuli neuvoston puheenjohtajavaltio.
Katsokaa ja palatkaa kertomaan totuus kansallenne. Kaikissa viime vuonna liittyneissä kymmenessä jäsenvaltiossa järjestettiin kansanäänestys. Ymmärrän, ettei Romaniassa ja Bulgariassa aiota järjestää kansanäänestyksiä. Eivätkö nämä ihmiset ansaitse tilaisuuden ainakin osallistua kansanäänestykseen ja keskusteluun? Eikö olisi valtava historiallinen virhe hoputtaa nämä ihmiset heikkenevään EU:hun kertomatta heille ensin totuutta? Briteille valehdeltiin 30 vuotta sitten tästä Eurooppa-kerhosta. Kansanne ansaitsevat parempaa.
(Suosionosoituksia IND/DEM-ryhmästä)
Brian Crowley, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän varapääministeri Prescottia ja komission jäsentä Wallströmiä heidän tämänpäiväisestä läsnäolostaan. Kiitän myös jäsen Cohn-Benditiä siitä, että hän omisti tapansa mukaan paljon huomiota minulle.
Olemme nähneet täällä tänään, että parlamenttimme ilmaisee vakavaa huolestuneisuutta pääsemättä kuitenkaan minkäänlaiseen tulokseen. Tämä johtuu siitä, että voidaksemme todella vastata siihen, mitä Euroopan unionissa tapahtuu tällä hetkellä, meidän on ensin tunnustettava, että riippumatta siitä, millaisen kriisin havaitsemme, ihmiset paikalla eivät näe sitä kriisinä. Yhdeksälläkymmenellä prosentilla kansasta on kielteinen käsitys Euroopan unionin merkityksellisyydestä. EU koetaan häiritsevänä, liian kankeana ja hallitsevana ja sen katsotaan sivuuttavan ihmisten jokapäiväiset huolenaiheet.
On tärkeää olla realistinen tarkastellessamme niiden kysymysten lukumäärää, joita organisaatiomme voi säädellä. Kuulin täällä valitettavan tänään, kuinka väärin komission puheenjohtaja Barroso teki mainitessaan, että komissio aikoo luopua tietystä määrästä direktiivejä tai että se aikoo vähentää voimassa olevien direktiivien määrää. Parlamentin puhemies totesi täällä tänään, että tavara- ja palvelutuotteiden myyntiä ja tuotantoa käsitellään 56:ssa eri direktiivissä. Myyntiin tarkoitettujen lannoitteiden ostoa, kaupan pitämistä ja esillepanoa käsitellään 16 yksittäisessä direktiivissä. Ne voidaan varmasti yhdistää yhdeksi direktiiviksi. Ilmaisu ja tulkinta saattavat olla erilaisia, ja komission puheenjohtaja tarkoitti ehkä konsolidointia tai kodifiointia, mitä tehdään kaikissa hallituksissa.
Jokaisen toimielimen on syytä tarkastella itseään ankarasti sen määrittämiseksi, mitkä ovat tärkeimmät ratkaistavat kysymykset ja kuinka lainsäädäntöä voidaan parantaa ja tehdä siitä merkityksellisempää ihmisille.
Meitä tänään kohtaavat haasteet eivät koske kaukaista tulevaisuutta tai edes menneisyyden epäonnistuneita ideologioita. Tämänhetkisiin haasteisiimme kuuluu sen takaaminen, että voimme luoda 2000-luvun Euroopalle asianmukaisen rakenteen. Rahoitus on ydinkysymys, ja rahoitusnäkymistä on päästävä yksimielisyyteen. Jäsenvaltioiden on siirrettävä varoja keskitettyyn talousarvioon, jotta voimme auttaa heikoimmassa asemassa olevia maita ja jatkaa Euroopan kehittämistä dynaamiseksi, innovatiiviseksi ja luovaksi keskukseksi.
Meidän on pyrittävä takaamaan myös, ettemme näin tehdessämme niin sanotusti heitä lasta pesuveden mukana. Jotkut ovat lähimenneisyydessä pyrkineet yhdistämään yhteisen maatalouspolitiikan rahoitusnäkymiin. Se oli virhe, ja on toivottava, että kyseisestä asenteesta peräännytään. On tärkeää myös, että tarkastelemme Euroopan parlamentissa rooliamme vastuuntuntoisesti ja ettemme suoraan hylkää lainsäädäntöehdotusta, jollemme pidä siitä tai hyväksy sitä, kuten tapahtui tietokoneella toteutettuja keksintöjä koskevan direktiivin yhteydessä, kuten yritämme tehdä palveludirektiiville ja kuten olemme aiemmin tehneet monille muille ehdotetuille direktiiveille. Tehtävämme lainsäätäjinä on säätää lakeja, mikä edellyttää tiukkoja päätöksiä. Se tarkoittaa, että parlamentissa on erimielisyyttä. Kyseiset erimielisyydet eivät kohdistu henkilöön, vaan ne koskevat sitä, mitä pidämme parhaana tulevaisuudennäkymänä.
Lopuksi puhuttaessa vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvasta alueesta, näihin päämääriin ja ihanteisiin kuuluu ennen kaikkea oikeus, koska jollemme voi taata ihmisille heidän yksilönoikeuksiensa ja -vapauksiensa suojelua, olemme epäonnistuneet tärkeimmässä tehtävässämme lainsäätäjinä, nimittäin sen takaamisessa, että antamamme lait suojelevat yhteistä hyvää eivätkä vaikuta kielteisesti vähemmistöihin.
Jean-Marie Le Pen (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan viimeisenä mutten vähäisimpänä toivottaa uudet kollegamme Romaniasta ja Bulgariasta tervetulleiksi. Toivon heidän palauttavan ranskan kieleen ja kulttuuriin jotain siitä loistosta, jota se on menettänyt täällä peräkkäisten laajentumisten vuoksi, erityisesti Pohjois-, Keski- ja Itä-Euroopan maiden liityttyä EU:hun. En unohda edesmenneen puolalaisen kollegamme Filip Adwentin kaltaisia merkittäviä poikkeuksia.
Toivotan erityisesti tervetulleiksi viisi kollegaamme ja ystäväämme Romania Mare -puolueesta suurenmoisesta Romaniasta ja bulgarialaisen kollegamme Attack-puolueesta. He ovat tulleet Euroopan parlamenttiin tarkkailijoina ajankohtana, jolloin Turkki on – 3. lokakuuta 2005 – aloittamassa liittymisneuvottelunsa, vaikka sen liittyminen oli yksi niistä syistä, joiden vuoksi perustuslaki hylättiin, ja vaikka Turkki ei ole tunnustanut Kyproksen tasavaltaa eikä edes halua tehdä niin. Koska Bulgarian väestöstä 10 prosenttia on turkkilaista alkuperää, uskon Bulgarian olevan erittäin herkkä tälle merkittävälle tapahtumalle.
Haluan kollegojemme tietävän, että he voivat luottaa tukeemme Euroopan parlamentissa kotimaistamme muodostuvan Euroopan puolustamiseksi tuhoisalta globalisaatiolta ja siirtolaisvirralta. Panen kiinnostuneena merkille, että Euroopan komission puheenjohtaja Barroso on juuri soittanut kuolinkelloa kuolleelle EU:n perustuslaille. Järkevänä demokraattina hän on ottanut opiksi Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksistä ja on heittänyt tämän vapaudenriistotekstin romukoppaan. Kerrankin laki on lähellä moraalia. Kansan mielipide on tärkeämpi kuin teknokraattien mielipide ammattiylpeyttä edustavien tahojen harjoittamasta monentyyppisestä painostuksesta huolimatta.
Vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymien osalta Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan välinen kiista hyvityksestä ja YMP:tä koskevasta talousarviosta uhkaa jatkua, jollei yhteisön talousarviovarojen osuutta nosteta yli 1 prosenttiin BKT:sta KIE-maiden tarpeisiin vastaamiseksi. Tässä yhteydessä tuomitsemme Chiracin ja Ranskan hallituksen mahdollisen vetäytymisen tai perääntymisen YMP:stä. Briteillä, jotka ovat amerikkalaisten uskollisia liittolaisia, on ainoastaan kaksi tavoitetta kuusikuukautisen puheenjohtajuuskautensa aikana: saada Turkin liittyminen etenemään ja taata, että paljon mainostettu niin sanottu Bolkestein-palveludirektiivi hyväksytään. Vastustamme niitä molempia.
Chirac kääntyi Euroopan komission puoleen täysin häpeämättömästi pyytääkseen sen väliintuloa Hewlett Packard -asiassa, johon liittyy 1 240 pakollista irtisanomista. Hän nöyryytti julkisesti itseään ja Ranskaa siinä samalla. Ei ole itse asiassa komission tehtävä puuttua sisäpoliittisiin yritysasioihin. On ainoastaan luonnollista, että menetelmistä, joilla suojellaan Ranskan taloudellisia ja sosiaalisia etuja, päätetään Pariisissa, eikä Brysselissä ja Genevessä.
Vasta Ranskan vuoden 2007 presidentinvaaleissa, jotka ovat tulossa tämän vuoden 29. toukokuun järisyttävien tapahtumien jälkeen, hylätään todella euro-internationalismi ja luovutusmieliala. Se on käänne, jota kaikki aidot eurooppalaiset odottavat. Tämä on paluu kansalliseen ajatusmalliin ja kansaa palvelevaan taloudelliseen patriotismiin. Koska minulla on suuri etuoikeus olla edelläkävijän asemassa, uskon voivani olla vakuuttavin tämän aiheen puolestapuhuja Ranskassa ja Euroopassa.
Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, toivotan komission puheenjohtajan Borrellin ja muiden tavoin bulgarialaiset ja romanialaiset tarkkailijaystävämme tervetulleiksi. Tämä on hyvin tärkeä askel kohti lopullisia jäsenyysvalmisteluita. Komissio tukee edelleen aktiivisesti pyrkimyksiänne, ja odotamme pääsevämme työskentelemään kanssanne. Lisään myös, että olen seurannut uutisia maissanne viime kesänä esiintyneistä tulvista ja niiden vaikutuksista. Toivon, että olette tietoisia tuntemastamme solidaarisuudesta ja tiedätte, että vastaamme kaikkiin mahdollisiin avunpyyntöihinne.
Esitän kaksi huomautusta. Ensimmäinen niistä koskee perustuslakia, koska on tärkeää, että kaikki ymmärtävät komission tehtävän tässä asiassa. Komissio tuki perustuslakia alusta alkaen, minkä lisäksi se osallistui aktiivisesti Euroopan tulevaisuutta käsitelleen valmistelukunnan työhön. Aiheesta keskusteltiin komissiossa joka viikko. Tuemme perustuslakia edelleen. Olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että asiakirja ei ehkä ole täydellinen, mutta tuemme sitä, ja olemme työskennelleet aktiivisesti sen parissa.
Ranskan ja Alankomaiden kielteisten kansanäänestystulosten jälkeen tiedämme kaikki, että on epätodennäköistä, että kaikki jäsenvaltiot ratifioivat perustuslain lähitulevaisuudessa. Tämä ei estä meitä jatkamasta aktiivista työskentelyä poliittisen asialistan parissa, jotta Euroopan kansalaiset voivat nauttia konkreettisista tuloksista. Komissio takaa edelleen, että työskentelemme ensisijaisten poliittisten tavoitteidemme parissa ja saavutamme ne. Meidän on lisäksi käytettävä tätä harkinta-aikaa aloittaaksemme vuoropuhelun kansalaisten kanssa. Tämä on ainoa keino taata, että saamme heidän täyden tukensa uudelle perustuslaille. Haluamme päästä Euroopan parlamentin avulla jäsenvaltioiden kanssa yhteisymmärrykseen tavasta edetä. Tämän vuoksi aloimme jo ennen kesää laatia niin sanottua suunnitelmaa D, joka koskee debattia, dialogia ja demokratiaa. Viimeviikkoisessa seminaarissamme keskustelimme useista hyvin konkreettisista ideoista, jotka koskevat sitä, kuinka voimme käydä tällaista vuoropuhelua jäsenvaltioiden kanssa. Asialistan on oltava hyvin laaja, ja sen tarkoituksena on oltava vuoropuhelun jatkaminen vielä nykyisen komission ja parlamentin toimikausien jälkeen. Tämä ei ole ainoastaan operaatio perustuslain pelastamiseksi, vaan sen on oltava uusi tapa saada kansalaiset osallistumaan. Komission puheenjohtaja Barroso ja minä esitämme alustavat ajatuksemme tästä suunnitelmasta D puheenjohtajakokoukselle keskiviikkona. Tiedonantoa neuvostolle ja parlamentille valmistellaan myös, ja toivon, että virallinen versio siitä on valmiina myöhemmin tällä viikolla, jotta voitte reagoida siihen.
Komission puheenjohtaja Barroso lähetti viime viikolla puhemies Borrellille kirjeen, jossa ehdotetaan, että määritämme ne aloitteet, joissa komissio ja parlamentti voivat tehdä yhteistyötä, ja että asianomaiset yksikkömme tapaavat mahdollisimman pian keskustellakseen näistä aloitteista.
Paras tapa päästä yli tämänhetkisestä kriisistä on vakuuttaa eurooppalaiset Euroopan merkityksestä. Tämän vuoksi ensisijainen tehtävämme on saavuttaa poliittiset tavoitteemme. Vaurautta, solidaarisuutta ja turvallisuutta koskevat tavoitteemme ovat edelleen voimassa ja todella entistäkin merkityksellisempiä. Ne ovat sopusoinnussa sen kanssa, mitä ihmiset Euroopassa haluavat kysyessämme sitä heiltä Eurobarometri-mielipidemittauksissa – enemmän ja parempia työpaikkoja, sosiaalisen ja alueellisen koheesion säilyttämistä, maapallon luonnonvarojen kestävää hoitoa sekä turvallisuuden lisäämistä Euroopassa ja koko maailmassa.
Toiseksi paremman sääntelyn osalta kiitän aivan ensiksi parlamenttia yhteistyöstä uuden puitesopimuksen allekirjoittamiseksi. Koska tämä kuuluu tehtäviini, aion huolehtia hyvin sen varmistamisesta, että noudatamme puitesopimusta. Tämän vuoksi olen tutkinut tapauksia, joissa parlamentin jäsenet ovat esittäneet kritiikkiä ja ilmaisseet huolensa paremmasta sääntelystä.
Parempi sääntely on ollut toimielintemme asialistalla kauan. Olemme työskennelleet yhdessä vuodesta 2003 lainsäädäntötyön parantamiseksi. Tuolloin allekirjoitettiin toimielinten välinen sopimus, jonka tarkoituksena on yhteisön säännöstön yksinkertaistaminen ja parantaminen.
Nykyinen komissio teki toimikautensa alussa uuden ja vahvan sitoumuksen sääntelyn parantamiseksi, ja paremmasta sääntelystä kaikilla tasoilla on tullut myös keskeinen osa uusittua Lissabonin strategiaa. Kollegani Verheugen on tiedottanut parlamentille säännöllisesti komission lähestymistavasta, ja kalenteristani näen, että alustavat kuulemiset mukaan luettuina parlamentille on tiedotettu parempaa sääntelyä koskevasta asialistasta ainakin kymmenessä eri yhteydessä niiden yleisten tietojen lisäksi, jotka on annettu haastatteluissa ja muissa yhteyksissä.
Tämä kolmipilarinen lähestymistapa sisältää seuraavat osat: vireillä olevien lainsäädäntöhankkeiden tarkastelu sellaisten ehdotusten pois vetämiseksi, jotka eivät täytä kriteerejä, yksinkertaistaminen ja uusien lainsäädäntöehdotusten valmistelumenetelmien parantaminen vaikutustenarvioinnit mukaan luettuina.
Komissio keskustelee huomenna tarkastelusta, hyväksyy sen tulokset ja esittää luettelon lainsäädäntöehdotuksista, joiden pois vetämisen se katsoo aiheelliseksi. Koko kollegiolla on nyt ensimmäistä kertaa ollut tilaisuus päättää asiasta. Tehtävä on ollut perusteellinen ja laaja, ja ehdotamme, että noin kolmasosa käsiteltävänä olevista 183 ehdotuksesta vedetään pois. Tämä tapahtuu ottamalla kaikilta osin huomioon tarkistetun puitesopimuksen asiaa koskevat määräykset. Komission jäsen Verheugen jättää puitesopimuksen 12 artiklan mukaisesti ehdotuksemme parlamentille ennen sen julkistamista. Se esitetään täällä kokonaisuudessaan huomenna, välittömästi sen jälkeen, kun komissio on keskustellut siitä.
Puitesopimuksen 32 artiklaan viitaten ehdotuksemme, joka on tässä vaiheessa poliittinen päätös, on tarkoitettu ennakkoilmoitukseksi muille toimielimille, ja vakiintuneen käytännön mukaisesti pois vetämistä koskeva säädös annetaan kolmen kuukauden kuluessa. Tätä toimenpidettä on odotettu kauan, ja komissio on puhunut avoimesti sekä menetelmistä että tavoitteista. Emme usko, että minkään yksittäisten komission jäsenten tai puheenjohtajan lehdistölle antamista lausunnoista voidaan katsoa heikentävän komission oikeutta toimia kollegiona tai muille toimielimille tehtyjä sitoumuksia. Jos haluatte, voin esittää täyden luettelon, jossa esitetään yksityiskohtaisesti kaikki ne tilaisuudet, joissa nämä ehdotukset esitettiin parlamentille eri foorumeilla joko valiokunnissa tai päätösten muodossa.
Myönnän, että kahden toimielimemme välistä viestintää ja luottamusta on edelleen vara parantaa. Vakuutan vielä kerran, että sitoudun henkilökohtaisesti pitämään tämän tavoitteen tärkeällä sijalla komission asialistalla. Muistutan kollegojani aina tarvittaessa siitä, että ehdotukset on esitettävä ensimmäiseksi täällä.
Jäsen Berès on pyytänyt puheenvuoroa. Kertoisitteko, mihin työjärjestyksen artiklaan vetoatte.
Pervenche Berès (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, puutun esityslistan rakenteeseen kohdistaakseni huomionne työskentelytapaamme. Pahoittelen sitä, että lainsäädäntöasiakirja – toistan: lainsäädäntöasiakirja – joka on ehdottomasti keskeisen tärkeässä asemassa taloutemme rahoituksen kannalta, on sisällytetty tämänpäiväiseen esityslistaan vasta klo 19.30 alkaen. Mielestäni se olisi pitänyt merkitä joksikin muuksi päiväksi ja muuksi ajankohdaksi. Ymmärrän, että on tärkeää varata aikaa näille hengähdystauoille ja poliittiseen keskusteluun, mutta pidän tärkeänä myös sitä, että parlamentti hoitaa lainsäädäntötyönsä järkevästi.
Puhemies. Kiitos toimintatapaamme koskevasta huomautuksestanne. Meidän on kuitenkin noudatettava hyväksymäämme käsittelyjärjestystä.
Keskustelu on päättynyt.
Puhetta ryhtyi johtamaan varapuhemies MAURO
12. Minuutin puheenvuorot poliittisesti tärkeistä asioista
Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana minuutin puheenvuorot poliittisesti tärkeistä asioista.
Marianne Thyssen (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, tänään vietetään Euroopan kielten päivää. Juhlistamme kulttuuriperintöömme kuuluvaa, yhteiskuntaamme rikastavaa kielellistä monimuotoisuutta. Opin jo nuorena tyttönä sananparren: "Jokaisen oppimasi kielen myötä kasvat ihmisenä". Sananparsi näkyy tunnettavan myös komission Internet-sivustolla, jolla on komission jäsenen Figel'in kannanotto. Tämän uskoisi kannustavan parlamenttiamme antamaan suurimman mahdollisen tuen hyville ohjelmille kieltenopetuksen järjestämiseksi mahdollisimman monille kansalaisille.
Silti meidän tulee täällä parlamentissa ymmärtää, että noudattamalla kielten monimuotoisuutta koskevia sisäisiä sääntöjä osoitamme kunnioittavamme jokaista ihmistä ja edistämme toimielimemme demokraattista toimintaa. Siksi on mielestäni tärkeää kiinnittää erityistä huomiota kahteen seikkaan, vaikka aikaa ei olekaan paljon.
Meidän on ensiksikin edelleen järjestettävä mahdollisimman tehokkaasti kaikille täällä parlamentissa työskenteleville – niin sen jäsenille kuin virkailijoillekin – mahdollisuus osallistua kieltenopetukseen. Toiseksi teidän on kannustettava virkailijoitamme noudattamaan vastakin sisäisiä kielisääntöjä niiden kirjaimen ja hengen mukaisesti. Emme missään tapauksessa saa livetä neuvoston esimerkin tapaan, kun otetaan huomioon... (Puhemies keskeytti puhujan.)
Catherine Stihler (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, julkinen liikenne on tärkeää kaikille paikallisyhteisöille. Skotlannissa lautat ovat olennainen palvelu Euroopan unionin syrjäisimpiin ja haavoittuvimpiin kuuluvassa yhteisössä. CalMac-ammattiliittoja edustava valtuuskunta saapuu tällä viikolla vieraaksemme Euroopan parlamenttiin ja tapaa liikenneasioista vastaavan komission jäsenen keskiviikkona.
Nyt näitä lauttapalveluja ollaan kilpailuttamassa yhteisöissä, joissa ne ovat ainoa saaret mannermaahan yhdistävä liikennemuoto. Komission tuoreimmissa maaliikenteen julkisen palvelun velvoitetta koskevissa ehdotuksissa viranomaisille annetaan mahdollisuus hallinnoida kilpailuttamista joustavasti ja antaa tiettyjä palveluja suoraan omien toimijoidensa hoidettaviksi. Miksi näitä syrjäseutujen lauttoja kohdellaan toisin kuin junia, raitiovaunuja ja metroja? Skotlannin syrjäisillä saarialueilla ei ole junia, raitiovaunuja eikä metroja. Komission kanta vaikuttaa ristiriitaiselta, ja kehotankin komissiota selventämään kantaansa. Syrjäseutujen lauttapalvelut ovat niin tärkeitä, ettei niitä voida jättää huomiotta.
Sophia in 't Veld (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan välittää teille huoleni siitä, että erään EU:n jäsenvaltion kansallisessa parlamentissa on jälleen pidetty järkyttävä homofobinen puheenvuoro. Kyse on tällä kertaa Latvian parlamentista, jossa käsitellään syrjinnän kieltävää Euroopan yhteisön lainsäädäntöä koskevan 13 artiklan täytäntöönpanoa sekä ehdotusta kieltää samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliitot perustuslaissa. Huomautan, ettei edes George Bush ole uskaltanut mennä näin pitkälle.
Haluan vedota Latvian parlamentin kollegoihin, jotta keskustelu käydään arvokkaasti, tuomitaan vihaa lietsovat puheet ja muistetaan, että Latvia on muiden jäsenvaltioiden tavoin allekirjoittanut perusoikeuskirjan. Se on niin ikään ratifioinut EU:n perustuslain, jossa kielletään seksuaalisen suuntautumiseen perustuva syrjintä.
Mary Lou McDonald (GUE/NGL). – (EN) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kuten ehkä tiedättekin, Irlannin tasavaltalaisarmeija IRA on tehnyt toisen aloitteen rauhan edistämiseksi Irlannissa. Tämänpäiväinen rohkea päätös luopua aseista valvotusti ja lopullisesti merkitsee suurta edistystä Irlannin rauhanprosessissa.
IRA:n tekemän päätöksen suunnatonta merkitystä ei pidä aliarvioida eikä vähätellä. Haluankin tässä yhteydessä kiittää IRA:ta riskien ottamisesta silloin, kun toiset vain pakoilevat vastuutaan.
Niin Yhdistyneen kuningaskunnan kuin Irlanninkin hallituksella on nyt valtava vastuu panna vihdoin täytäntöön pitkänperjantain sopimus kaikilta osiltaan eli tasa-arvon, ihmisoikeuksien, järjestyksenvalvonnan ja demilitarisoinnin osalta sekä pohjoisen edustuksen järjestämiseksi myös Oireachtasiin. Demokraattisen unionistipuolueen, jonka yksi jäsen on valittu tähän parlamenttiin, on sitouduttava uudelleen rauhanprosessiin. Sillä ei ole enää minkäänlaista tekosyytä olla käymättä...
(Puhemies keskeytti puhujan.)
Dariusz Maciej Grabowski (IND/DEM). – (PL) Arvoisa puhemies, kun sopimus merenalaisen kaasuputken rakentamiseksi Itämeren poikki allekirjoitettiin, lehdistössä nähtiin kuvia, joissa Venäjän presidentti Putin syleilee lämpimästi Saksan liittokansleria Schröderiä. Tämän kiintymyksen ilmauksen taustalla on kaksi merkittävää uhkaa rauhalle ja maailmantalouden turvallisuudelle. Viittaan nyt kansainväliseen terrorismiin sekä energiantuotannon raaka-ainemarkkinoilla ilmenneeseen hintojen nousuun ja epävakauteen. Jokainen tietää, että tilanne edellyttää maailmanlaajuista yhteistyötä. Valitettavasti juuri silloin, kun Euroopan unionin pitäisi toimia esimerkkinä yhteisestä ajattelusta ja maiden välisestä solidaarisuudesta, liittokansleri Schröder ja presidentti Putin lähettävät maailmalle selkeän ilmaisun siitä, että heitä kiinnostaa vain Saksan ja Venäjän itsekkäiden etujen edistäminen. Maille, joiden merien talousalueen poikki kaasuputki vastaisuudessa kulkee, ei tiedotettu asiasta eikä niiden kantaa kysytty. Tämä kuvaa hyvin, missä arvossa kumpikin maa kansainvälistä merilainsäädäntöä pitää.
Olemme täysin vakuuttuneet siitä, että kaasuputken rakentamista koskeva sopimus on tarkoitettu heikentämään monien Euroopan unionin jäsenvaltioiden asemaa. Puola, Baltian maat sekä muut maat pakotetaan alistumaan järjestelmään, jossa Venäjä hallitsee niiden energiantoimituksia. Sopimuksessa viitataan myös selkeään assosiaatioon…
(Puhemies keskeytti puhujan.)
Ryszard Czarnecki (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin ensimmäisen seitsenvuotisen talousarviokauden alkuun on 15 kuukautta. Unionissa päätetyistä säännöistä ja sopimuksista huolimatta meillä ei vieläkään ole talousarvioesitystä. Unioni ikään kuin ajelehtii budjettimeressä vailla peränpitäjää. Jokainen uusi kuukausi ilman talousarviota lisää tarpeetonta jännitettä ja levottomuutta ja herättää epäluottamusta vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden välillä.
Koska unioni ei onnistu laatimaan talousarviota, se lähettää tuleville jäsenilleen ja ulkoisille kumppaneilleen vääränlaisen viestin. Se näyttäytyy heikkona, sillä ei ole tulevaisuuskuvaa eikä myöskään poliittista tahoa toimia solidaarisesti yhdessä tulevaisuuden rakentamiseksi. Šakkitermejä käyttääkseni tilanne ei muistuta šakkia vaan mattia: siinä on tehty matti koko ajatuksesta luoda todella yhdistynyt Eurooppa, joka ei jakaudu ensimmäisen ja toisen luokan Eurooppaan vaurauden tai historiallisen taustan mukaan.
Vetoan neuvostoon ja puheenjohtajavaltio Yhdistyneeseen kuningaskuntaan talousarvion valmistelun saattamiseksi päätökseen ensi tilassa.
Zdzisław Zbigniew Podkański (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, Puola on ollut Euroopan unionin jäsenenä jo toista vuotta, mutta puolalaisten maanviljelijöiden näkymät eivät ole parantuneet vaan heikentyvät jatkuvasti.
Puolalaiset marjanviljelijät tuottavat 50 prosenttia Euroopan sadosta, mutta silti he ovat konkurssin partaalla. Sama koskee puolalaisia perunankasvattajia, jotka ovat tämän viljelykasvin tärkeimpiä tuottajia unionissa, sekä viljan ja tekstiilikasvien kasvattajia. Ei kestä kauan, kun sianlihan, maidon ja sokerijuurikkaan tuottajat ovat samassa tilanteessa. Muistutan teitä vielä siitä, että Puola on Euroopan kolmanneksi suurin sokerijuurikkaan tuottaja. Tämän parlamentin jäsenet ymmärtävät toki tilanteen, mutta sama ei päde Euroopan komissioon, joka pyrkii jättämään parlamentin ja sen tekemät päätökset huomiotta. Näin kävi esimerkiksi tärkkelyksen tuotantoa koskevan mietinnön yhteydessä.
Sokerimarkkinoiden suunniteltu uudistus merkitsee yli 42 prosentin hinnanlaskua sokerijuurikkaan hintaan, mikä tekee tuotannosta kannattamatonta. Näyttääkin siltä, että Euroopan komissio kantaa enemmän huolta Kiinan tai Marokon marjantuottajista ja Brasilian sokerintuottajista kuin uusien jäsenvaltioiden maanviljelijöistä ja tuottajista. Herää kysymys, miksi Euroopan komissio ja komission jäsen harjoittavat politiikkaa, joka on vahingollista jäsenvaltioiden viljelijöille ja miksi Euroopan parlamentin tekemiä päätöksiä ei oteta huomioon.
Antonio Masip Hidalgo (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, puhun italialaisen kollegani Pittellan ja portugalilaisen kollegani Madeiran puolesta ja pyydän neuvoston puheenjohtajaa sisällyttämään rahoitusnäkymiä koskeviin tuleviin ehdotuksiinsa komission ehdottaman tilastovaikutuksesta kärsivän alueen kriteerin. Näitä alueita on nimittäin tuettava ilman hävytöntä syrjintää, koska, kuten totesin täällä parlamentissa jo 9. maaliskuuta, kyse on arvokkuudesta, Euroopan unionin politiikan ymmärrettävyydestä, sen kehittämisestä tasa-arvoiseksi, tasapainoiseksi ja demokraattiseksi sekä uskolliseksi omille juurilleen ja kunnianhimoisille päämäärilleen.
Marian Harkin (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitos puheenvuorosta tänä Irlannin kannalta todella historiallisena päivänä. Viime heinäkuussa IRA kehotti osastojaan luopumaan aseista, ja tänään olemme saaneet vahvistuksen siitä, että nämä puheet on pantu täytäntöön. Vaikka siltoja onkin vielä paljon edessä, olemme mielestäni nyt ylittäneet Rubicon-joen.
Vaikeuksia tulee vastaan. Rauhanrikkureita on kummallakin puolella, ja he yrittävät suistaa prosessin raiteiltaan. Rauhan rakentajille on siis annettava valtaisa tuki – niille tavallisille ihmisille, jotka rakentavat päivä päivältä luottamusta ja pyrkivät kohti yhteistä tulevaisuutta. Tervehdimme kaikkia niitä, jotka kummallakin puolella – tai eivät kummallakaan – ovat auttaneet meidät tähän päivään. Haluan kiittää Euroopan parlamentissa Euroopan unionin myönteistä ja tukevaa roolia tässä prosessissa.
Lopuksi meidän on muistettava uhreja ja heidän perheitään, joiden elämä on revitty riekaleiksi. Heille tämä päivä koitti liian myöhään – meille muille tämä on toivottavasti uusi alku.
Mirosław Mariusz Piotrowski (IND/DEM). – (PL) Arvoisa puhemies, olemme äskettäin saaneet tietää, että Saksa ja Venäjä ovat allekirjoittaneet sopimuksen kaasuputken rakentamiseksi Pohjois-Eurooppaan Itämeren poikki. Sopimus on selvästi muutakin kuin merkittävä taloussopimus. Sillä on yhtä suuri poliittinen ulottuvuus. Puola ja Baltian maat on sivuutettu, mistä on suurta haittaa näiden maiden kansallisille eduille saman järjestelmän – Euroopan unionin – jäseninä. Unionin yhteinen talous- ja ulkopolitiikka on jälleen kerran osoittautunut kuplaksi. Monet kommentoijat ja poliitikot vertaavatkin äskettäin allekirjoitettua sopimusta vuoden 1939 Molotov–Ribbentrop-sopimukseen.
Kehotan Saksaa noudattamaan kaikkia jäsenvaltioita velvoittavia menettelyjä ja selventämään tilannetta. Lisäksi kehotan antamaan kyseiset tiedot Euroopan parlamentin käyttöön.
Zbigniew Zaleski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, Eurooppa kykenee osoittamaan solidaarisuutta, kuten Portugalin traagisten tapahtumien yhteydessä nähtiin. Euroopan johtajat kykenevät käyttäytymään aika ajoin myös itsekkäästi. Näin tapahtui, kun presidentti Chirac, liittokansleri Schröder ja presidentti Putin tapasivat Kaliningradissa, joka on omituinen osa Venäjän aluetta. Schröder ja Putin toimivat sen jälkeenkin itsekkäästi allekirjoittaessaan sopimuksen kaasuputken rakentamisesta. Väitetään, että putken tarkoituksena on taata Saksan energiantoimitukset, mutta väitteessä on totta vain toinen puoli. Schröderin tarkoituksena on tukea Putinin "hajota ja hallitse" -politiikkaa, jonka tuloksena unioni heikentyy. Euroopan parlamentin olisi puolustettava Eurooppaa ja puhuttava tästä teosta sen oikealla nimellä.
Eurooppa tarvitsee päätöksiä, jotka ylittävät paikalliset edut. Se ei koskaan yhdenny, ellemme ala toteuttaa yhtenäistä politiikkaa. Se olisi kuin talon rakentaminen ilman laastia.
Panagiotis Beglitis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, olemme saaneet viime päivinä erityisen huolestuttavia tietoja turkkilaisilta ihmisoikeuksien puolesta toimivilta kansalaisjärjestöiltä turkkilaisten toimittajien syytteeseen asettamisesta ja tuomitsemisesta.
Viittaan tässä sekä kirjailija Orhan Pamukin tapaukseen että toimittaja Emin Karacaan, jolle langetettiin viiden kuukauden vankilatuomio hiljattain tarkistetun rikoslain 301 artiklan 2 kohdan rikkomisesta. Viittaan myös muihin tapauksiin, joissa toimittajia syytetään saman lainkohdan perusteella.
Kehotankin näin ollen Euroopan parlamenttia ja ennen muuta sen puhemiestä tekemään välittömän aloitteen yhteyden ottamiseksi Turkin pääministeriin Erdoganiin ja Turkin kansalliskokouksen puhemieheen Arinciin ja vaatimaan syytteeseenpanon keskeyttämistä ja sananvapauden kunnioittamista. Lisäksi kehotan puheenjohtajavaltio Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Euroopan komissiota...
(Puhemies keskeytti puhujan.)
Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, vaikka uskonkin vankasti yhteisen työkielen käyttöön viestinnässä, hyväksyn jokaisen Euroopan parlamentin jäsenen oikeuden kuulla ja puhua omaa kansallista kieltään ja kunnioitan tätä oikeutta. Sitä en kuitenkaan voi hyväksyä, että ainakin yhteen parlamentin valiokuntaan ei ole yli vuoden kuluttua kymmenen uuden jäsenvaltion liittymisestä järjestetty tulkkausta kaikille uusien jäsenvaltioiden kielille ja etteivät kyseisten maiden kollegat pysty osallistumaan näiden valiokuntien toimintaan omalla äidinkielellään. Kyseiset kollegat joutuvat epäoikeudenmukaisesti ja ilmiselvästi muita heikompaan asemaan. Tilannetta ei voida hyväksyä. Pyydän teitä vakuuttamaan parlamentille tänä kielellisen vapauden päivänä, että tämä valitettava tilanne korjataan mahdollisimman pian ja ettei se toistu kahden seuraavan uuden jäsenvaltion liittyessä EU:hun lähitulevaisuudessa.
Kathy Sinnott (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, neljännes Irlannin bruttokansantuotteesta koostuu rakentamisesta. Voidaan sanoa, että Irlanti on rakenteilla oleva maa. Monissa vaalipiirini kaupunkeja ympäröivissä kylissä taloja pystytetään ajattelematta kunnallistekniikkaa, riittävää vesihuoltoa tai viemäröintiä taikka sosiaalisten perusrakenteiden tärkeitä osia. Lapset käyvät koko oppivelvollisuusikänsä koulua parakeissa. Urheilukenttiä tai lastentarhoja ei useinkaan ole, kauppojakin vain vähän. Maaseutukylistä kehittyy nopeasti kaupunkien nukkumalähiöitä vailla yhteisön tunnetta. Onko tämä Euroopan unionin mielestä oikein? Onko tämä maaseudun kehityksen mukaista? Tarvitsen vastauksia Watergrass Hillin, Glenvillen ja muiden kaupunkien ihmisille – ihmisille, jotka painiskelevat elämässä eteenpäin uutuuttaan kiiltävissä sieluttomissa taloryppäissä.
Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan tänään vietettävänä Euroopan kielten päivänä ilmaista huoleni Euroopan unionin muihin jäsenvaltioihin muuttaneiden ja asettautuneiden kansalaisten lasten äidinkielenopetuksen puutteista, joiden vuoksi kyseiset lapset unohtavat alkuperäisen kielensä ja samalla kulttuuri-identiteettinsä.
Kielellinen yhdenmukaistus, jolle lapset ja nuoret altistuvat perheen muuttaessa asuinmaata erityisesti silloin, kun lasten äidinkielen puhujia ei ole monta miljoonaa, ei edistä kielellisen monimuotoisuuden säilyttämistä, jota Euroopan unioni kuitenkin väittää tukevansa.
Kehotan komissiota seuraamaan uuden monikielisyysstrategian puitteissa siirtotyöläisten lasten koulutuksesta 25 päivänä heinäkuuta 1977 annetun direktiivin todellista soveltamista...
(Puhemies keskeytti puhujan.)
Alfredo Antoniozzi (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tänään vietetään tärkeää päivää: Euroopan kielten päivää. Tähän vuonna 2001 ensimmäistä kertaa vietettyyn tapahtumaan ottavat osaa Euroopan unioni ja ennen muuta Euroopan neuvosto, joka on suunnitellut tapahtumia eri puolille Eurooppaa.
Toivotamme tänään romanialaiset ja bulgarialaiset kollegamme tervetulleiksi. Heidän myötään bulgaria ja romania liittyvät yhteisömme kieliperheeseen 1. tammikuuta 2007, jolloin virallisten kielten määrä kasvaa 20:stä 22:een.
Meille eurooppalaisille kieli on yhtä kuin kulttuuri ja historia, joten kieleen liittyy laaja historiallinen ja kulttuurinen perintö. Eikö meidän Euroopan parlamenttina olisikin näin ollen aiheellista pyrkiä saamaan aikaan vihdoinkin rakentava uudistus yhteisön toimielinten kielijärjestelmässä? Olen tietysti iloinen uusien kielten käyttöönotosta ja erityisesti niistä, joista pian tulee osa päivittäistä työtämme. Toisaalta olen erittäin huolissani vallitsevasta kaaoksesta ja kirjallisten sääntöjen puutteesta, jotka Euroopan komissiokin on minulle vahvistanut.
Magda Kósáné Kovács (PSE). – (HU) Arvoisa puhemies, eräs mies on kuollut. Monille hän oli tunnettu armottomana kostajana, vaikka hän halusi ainoastaan oikeutta, ei kostoa. Hänen innoituksenaan oli vakaa usko siihen, että jollei rikoksiin syyllistyneiden menneisyyteen puututa eikä näistä teoista koidu seurauksia, menneisyys palaa ja myrkyttää sekä nykyhetken että tulevan. Simon Wiesenthal on kuollut.
Hän oli inhimillinen ja erehtyi joskus. Hän ei kuitenkaan voinut hyväksyä sitä, että Eurooppa – uusi maailma, joka rakentaa yhteistä tulevaisuutta yhteisten arvojensa varaan – oli jo kerran ollut yhtynyt. Se oli yhtynyt vakuuttamaan yhden rodun ylemmyyttä, tuomitsemaan, erottelemaan ja vihaamaan. Yksi 96-vuotias mies on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Hänen henkinen perintönsä meille on tieto, että toisen ihmisen halveksunta ja ihmiselämän riistäminen eivät saa enää koskaan yhdistää Eurooppaa. Muistakaamme häntä, kun pyrimme varmistamaan, että uuden Euroopan yhtenäisyys perustuu tasa-arvoiseen kohteluun ja yhtäläisiin mahdollisuuksiin. Hänen muistoaan kunnioittaaksemme pyydämme 13 artiklan komiteaa... (Puhemies keskeytti puhujan.)
Nikolaos Sifunakis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan saattaa täysistunnon tietoon erittäin vakavan asian.
Samaan aikaan kun me täällä puhumme, Turkin viranomaiset ovat päässeet viimeiseen vaiheeseen padon rakentamisessa. Padon on määrä valmistua 15. marraskuuta eli vajaan 50 päivän kuluessa. Se aiheuttaa vedenpaisumuksen ja lopullisen tuhon yhdellä nykyajan tärkeimmistä Vähä-Aasian arkeologisista kaivauksista.
Tarkoittamani paikka on Rooman aikainen kylpyläkeskus Allianoi 18 kilometrin päässä Bergaman kaupungista.
Allianoin arkeologinen kohde on kokonainen kylpyläkompleksi, joka nykytietojen mukaan on täydentänyt Bergaman kuuluisaa Asklepionia.
Katson, että Euroopan parlamentin on otettava kantaa tähän menetykseen. Koska komission vastaus ei ollut tyydyttävä, ehdotan, että parlamentin puhemies kirjoittaa Turkin presidentille ja pyytää keskeyttämään padon viimeistelytyöt. Pato aiheuttaisi tämän eurooppalaisen kulttuuriperinnön osan lopullisen tuhoutumisen.
Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin komission jäsenen McCreevyn ja hänen kollegojensa läsnä ollessa esittää huomioni komission ehdottamasta sokerin markkinajärjestelyn uudistuksesta. Toisin kuin yleisesti oletetaan, maailmanlaajuinen sokerinkulutus ylittää jo kysynnän.
Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO ennustaa maailman sokerinkulutukseksi 145 miljoonaa tonnia vuosina 2004 ja 2005, jolloin tuotanto on 143 miljoonaa tonnia. Maailman sokerinkulutuksen väitetään kasvavan ensi vuonna 149 miljoonaan tonniin. Pelkästään Kiinan asukaskohtaisen kulutuksen uskotaan lisääntyvän keskipitkällä aikavälillä nykyiseltä 10 kilon tasolta EU:n tasolle eli 35 kiloon. Brasiliassa kulutus on asukasta kohden jo 50 kiloa. Lisäksi kasteluveden saatavuus kehitysmaissa ja muuallakin heikkenee, jolloin paljon vettä tarvitsevan sokeriruo'on viljelystä siirrytään pakostakin muihin kasveihin. Yksi sokeriruo'on kulutusmalleihin vääjäämättä vaikuttava tekijä on suunniteltu alkoholipolttoaineen käytön kasvu öljyn hintojen kohotessa ja vaihtoehtoisten biopolttoaineiden vakiintuessa. Sokerista voi tulla entistä strategisempi hyödyke. Edessä on pitkäaikainen sokerin maailmanlaajuisen kysynnän piikki.
Marta Vincenzi (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, käsittelen puheenvuorossani Länsi-Saharan tilannetta. Polisario-rintama vapautti elokuussa viimeiset marokkolaiset sotavangit. Tämä oli myönteinen tapahtuma, jolle Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri, presidentti Bush ja koko kansainvälinen yhteisö antoivat hyväksyntänsä.
Marokon vankiloissa pidettyjen vankien osalta kehitys ei ole ollut samanlainen: kymmenien nälkälakossa olevien sahrawivankien kunto on nyt kriittinen Amnesty Internationalin raporttien mukaan. Heidän joukossaan on myös ihmisoikeustaistelijoita – naisia ja miehiä. Eurooppa ei saa vaieta, vaan sen on tehtävä ratkaisevat päätökset, joilla taataan ihmisoikeuksien puolustajien tulevaisuus, ja varmistetaan että Marokko, Länsi-Saharaan jääneet sahrawit ja pakolaiset pääsevät sopimukseen siitä, miten he pystyvät elämään rauhanomaisesti ja tekemään yhteistyötä uuden demokraattisen arabialais-sahrawilaisen tasavallan perustamiseksi – päätökset, joilla varmistetaan, ettei näiden ihmisten tarvitse enää elää maanpaossa eikä vankiloissa.
Christopher Beazley (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin haluan toivottaa romanialaiset kollegamme tervetulleiksi parlamenttiin. Erityisesti toivotan tervetulleiksi omaan ryhmäämme kollegat Romanian demokraattisesta puolueesta, Romanian unkarilaisten demokraattisesta liitosta ja Romanian konservatiivipuolueesta. Tarkkailijat oppivat varmasti meidän tapamme työskennellä, vaikka se voikin olla varsin monimutkainen. Meidän olisi puolestamme opittava Romanian historiasta. Romania on kärsinyt fasismista rautaesiripun takana ja kommunismista Ceausescun aikana.
Monet ovat kuitenkin unohtaneet – koska se on ollut poliittisesti suotavaa – että Stalin valloitti lainvastaisesti Bessarabian Hitlerin avustuksella. Sadattuhannet ihmiset kuolivat tai joutuivat maanpakoon, ja kyseinen osa Romaniaa alistettiin. Tietyt Keski- ja Itä-Euroopan historian vaiheet on unohdettu, ja meidän on nyt kohdattava ne. Tästä ei pidä tehdä pakkomiellettä, mutta meidän on tehtävä päätelmät ja katsottava tulevaisuuteen. Ennen kommunismia ja fasismia Romania oli kukoistava maa, jossa toimi englantilais-romanialainen öljy-yhtiö ja johon virtasi sijoituksia Ranskasta.
Peter Skinner (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, jäsenet yli kansallisten ja poliittisten rajojen tukevat John Packwoodia, jota uhkaa karkotus Espanjasta Marokkoon. Tällaista ei voisi tapahtua Espanjan kansalaiselle. Tilanne on luonnollisesti perustamissopimuksessa vahvistetun EU:n kansalaisten yhtäläisen kohtelun vastainen. Se on syrjintää, ja kehotan komissiota ja puhemiestä vastustamaan sitä ankarasti lähettämällä Espanjan hallitukselle vastalauseen ennen karkotuksen täytäntöönpanoa.
On saatava aikaan oikeustapaus, joka voidaan saattaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltäväksi, mutta tämäkin yritetään estää viemällä asiat läpi nopeasti. Packwood on mies vailla toivoa toivottomassa tilanteessa, ja hän tarvitsee kaiken tukemme. Kehotan teitä ajamaan tätä asiaa.
Tunne Kelam (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, 15. syyskuuta venäläinen taistelukone mukanaan neljä ohjusta tunkeutui Liettuan ilmatilaan ja putosi lähelle Kaunasin kaupunkia. Se oli osa kuuden taistelukoneen laivuetta, joka saattoi venäläistä vakoilukonetta Pietarista Kaliningradiin. Tapaus oli vakavin Venäjän koneiden pitkään jatkuneista Suomen ja Baltian maiden ilmatilan loukkauksista. Haluan tiedustella komissiolta EU:n ja Venäjän huippukokouksen alla, kuinka Venäjän koneiden järjestelmälliset ilmatilanloukkaukset EU:n jäsenvaltioissa sopivat niihin yhteisiin arvoihin, joihin EU:n ja Venäjän kumppanuus virallisesti perustuu. Eikö EU:n itärajan koskemattomuus olekin osa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa?
Eikö Kaliningradin osalta olekin kaikkien osapuolten edun mukaista ryhtyä selvittämään vaihtoehtoja tämän Eurooppaan jääneen kylmän sodan viimeisen muinaismuiston demilitarisoimiseksi?
Ljudmila Novak (PPE-DE). – (SL) Kun sota uhkasi vuonna 1940, Italia siirsi Slovenian Istriasta, Koperista, Izolasta ja Piranista taideteoksia, joita kirkko ja yksittäiset henkilöt olivat teettäneet kyseisillä paikkakunnilla. Töiden tekijöinä olivat italialaiset mestarit.
Slovenian valtio on entisen Jugoslavian tapaan toiminut pontevasti teosten omistajien puolesta saadakseen mittaamattoman arvokkaat teokset takaisin. Italia kieltäytyy suhtautumasta asiaan vakavasti ja torjuu kaikki Slovenian yritykset saada asiaan diplomaattinen ratkaisu.
Näin ollen Slovenian ulkoasiainministeriö lähetti 22. syyskuuta jälleen kerran verbaalinootin, jossa se toisti pyyntönsä diplomaattisen ratkaisun löytämiseksi aiheeseen. Kansainvälinen sopimus velvoittaa Italian palauttamaan kaiken miehittämiltään alueilta siirtämänsä omaisuuden, ja tästä syystä odotamme oikeutetusti, että kyseiset taideteokset palautetaan Sloveniaan.
Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.
13. Puolan Solidaarisuus-liikkeen 25-vuotispäivä ja sen sanoma Euroopalle
Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana keskustelu komission julkilausumasta "Puolan Solidaarisuus-liikkeen 25-vuotispäivä ja sen sanoma Euroopalle".
Keskustelun alustukseksi haluan korostaa, että Solidaarisuus-liikkeen panos Euroopan yhdistymiseen johtaneisiin tapahtumiin voidaan nähdä uuden sukupolven tilaisuutena ja mahdollisuutena oppia uutta vapaudesta: länsimaat auttoivat toki paljon Itä-Eurooppaa, kun tämä oli neuvostoikeen alla, mutta Solidaarisuus on kenties auttanut enemmän länttä ja kokonaista länsieurooppalaisten sukupolvea.
Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, elokuun 1980 historialliset tapahtumat aloittivat prosessin, joka päätti kylmän sodan ja johti Euroopan yhdistymiseen. Solidarność-liikkeen tuolloin johtama toiminta symboloi sitä merkitystä, jonka kaikki eurooppalaiset antavat vapauden ja solidaarisuuden yhteisille arvoille.
Solidarność-liikkeen johtajien rohkeuden ja päättäväisyyden ja liikkeen aikaansaaman innoituksen ansiosta gdańskilaisten telakkatyöläisten lakon vaikutukset eivät pysähtyneet Puolan rajoille. Siitä virtasi uutta kasvuvoimaa moniin toisinajattelun ja demokratian pesäkkeisiin, joita tuolloin syntyi kaikkialle Keski- ja Itä-Eurooppaan ja jotka mahdollistivat maanosamme yhdistymisen.
Kuten komission puheenjohtaja totesi Gdańskissa 31. elokuuta, "Solidaarisuus" oli kirvoittava nimi unionille, joka syntyi lakosta Gdańskissa. Se edusti vahvuutta, päättäväisyyttä ja tarkkuutta. Solidaarisuus on nykyisin yksi Euroopan unionin perusoikeuskirjan kuudesta luvusta. Vuoden 1980 elokuun tapahtumien muisto lataa tähän sanaan lisää merkitystä ja tunnetta.
Solidarność taisteli vapauden puolesta, ja vapaus on tänäänkin tiiviisti kytköksissä solidaarisuuteen – ovathan ne eurooppalaisten yhteisiä perusarvoja. Eurooppaa ei ole ilman solidaarisuutta. Solidarność on merkittävä symboli ja muistuttaa eurooppalaisten tuleville sukupolville tästä liitosta.
Komissio on iloinen voituaan osallistua Gdańskissa kolme viikkoa sitten järjestettyihin muistoseremonioihin ja juhlistaa näiden historiallisten tapahtumien 25. vuosipäivää Puolan hallituksen ja tämän parlamentin jäsenten kutsusta. Komissio kuuntelee parlamentin näkemyksiä ja suhtautuu myönteisesti aloitteisiin, joiden tarkoituksena on liittää 31. päivään elokuuta muistojen sinetti. Siitä voitte olla varmoja.
Jacek Emil Saryusz-Wolski, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Solidaarisuus-liike merkitsee kolmea asiaa. Ensinnäkin Puolalle se merkitsi murtautumista irti ulkoa tuodusta neuvostomallista. Toiseksi se merkitsi Keski- ja Itä-Euroopalle toisen maailmansodan lopussa Jaltalla tehdyn Euroopan jaon loppua. Tämän seurauksena kommunismin muusta Euroopasta erottama osa pääsi jälleen oikeutetulle paikalleen maanosamme poliittisen historian valtavirrassa. Tässä mielessä Gdańskin telakan tapahtumat, Berliinin muurin kaatuminen ja Kiovan vallankumous ovat kaikki etappeja Euroopan matkalla kohti vapautta.
Kolmanneksi Solidaarisuus merkitsi Länsi-Euroopalle sitä, että reaalipolitiikan tuloksena julkisesta elämästä kadonneiden arvojen todellinen merkitys löydettiin uudelleen. Tarkoitan vapauden, solidaarisuuden, demokratian ja yksilön ihmisarvon kaltaisia arvoja. Solidaarisuuden ansiosta monet länsieurooppalaiset ymmärsivät, että Solidaarisuuden elvyttämät perusarvot oli sisällytettävä uudelleen järjestäytyneen ja yhdistyneen Euroopan rakenteeseen.
Näihin tapahtumiin sisältyvä viesti ja merkitykset ylittävät yksittäisen kansakunnan kokemukset. Niillä on huomattavasti universaalimpi merkitys ja yleiseurooppalainen olemus. Niiden viesti on viesti Euroopan ykseydestä. Jos tunnustamme Schumanin suunnitelman Euroopan yhdentymisen perusedellytykseksi, Gdańskin telakan vaatimukset on katsottava toiseksi tärkeäksi vaiheeksi tässä prosessissa. Keski- ja Itä-Euroopan työläisille syyskuussa 1981 osoittamassaan viestissä Solidaarisuus-aktivistit mainitsivat tunteen yhteisestä kohtalosta, joka yhdistää kaikki eurooppalaiset mantereemme itäosassa. Samaa ilmaisua käytettiin 25 vuotta myöhemmin perustuslakisopimuksen johdannossa – tällä kertaa viittaamassa laajentuneeseen Euroopan unioniin.
Solidaarisuus-liike korostaa yhteisvastuun merkitystä jokaisen luottamukseen ja ykseyteen perustuvan järjestelmän perustana. Solidaarisuus, joka ymmärretään toistemme taakan keventämiseksi, saa Euroopan unionissa erittäin käytännöllisen ilmiasun. Se tarkoittaa yhteisvastuuta turvallisuuden rahoituksesta ja yhteisvastuuta ulkopolitiikassa. Voimme saavuttaa Euroopan ykseyden ainoastaan osoittamalla tällaista solidaarisuutta.
Józef Pinior, PSE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, vuoden 1980 heinä- ja elokuussa puolalaiset työläiset ryhtyivät lakkoon Itämeren rannalla sijaitsevassa Lublinissa ja monissa muissa kaupungeissa. Elokuun lopussa tästä kehkeytyi koko maahan ulottunut yleislakko. Toiminnan johtajana ja organisoijana toimi yritystenvälinen lakkokomitea ja Lech Wałęsa Gdańskin telakalta. Työläiset ja älymystö kapinoivat vapauden, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ihmisarvon puolesta. Vapauden, veljeyden ja tasa-arvon iskulauseet kaikuivat jälleen eurooppalaisissa banderolleissa aivan kuten 200 vuotta aiemmin Pariisissa.
Gdańskin telakalla allekirjoitettiin sopimus 31. elokuuta. Siinä valtiovalta suostui lakkoilijoiden 21 pyyntöön. Näin syntyi Riippumaton itsehallinnollinen Solidaarisuus-ammattiliitto. Yleislakosta ja Solidaarisuuden toiminnasta syntyi toivon kipinä työläisille kaikkialla maailmassa heidän taistellessaan työläisten oikeuksien, oikeudenmukaisen yhteiskunnan ja paremman maailman puolesta. Solidaarisuus käynnisti koko Itä-Euroopan halki ulottuneen ketjureaktion, joka johti lopulta rauhanomaiseen demokraattiseen vallankumoukseen sekä demokratian ja ihmisoikeuksien voittoon. Se merkitsi myös lopun alkua totalitaariselle järjestelmälle ja Euroopan kahtiajaolle, mitä symboloi hyvin Berliinin muurin kaatuminen.
Täällä Strasbourgissa, Euroopan parlamentissa, yhdistyneen Euroopan poliittisessa sydämessä, on sopivaa kunnioittaa 25 vuotta myöhemmin puolalaisia työläisiä ja kaikkia niitä, jotka kapinoivat sortoa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan ja osallistuivat Solidaarisuus-ammattiliiton perustamiseen. Erityinen tunnustus on annettava niille, jotka jatkoivat riippumatonta toimintaansa senkin jälkeen, kun sotatilalaki oli julistettu Puolaan. Haluan esittää kunnianosoitukseni kaikille Keski- ja Itä-Euroopan kansoille, jotka ansaitsevat ihailumme taistelustaan demokratian, ihmisoikeuksien ja kansallisen itsemääräämisoikeuden puolesta.
Arvoisa puhemies, emme taistelleet yksin. Muistamme Solidaarisuuden kansainväliseltä ammattiliikkeeltä, Länsi-Euroopan kansalaisyhteiskunnalta ja demokraattisilta hallituksilta saaman avun. Kiitos, Eurooppa! Kiitokset myös kaikille niille eurooppalaisille, jotka kannattivat Solidaarisuutta ja tukivat taisteluamme vapauden ja demokratian puolesta, kun meidät vangittiin tai jouduimme pakenemaan maan alle. Euroopan unionin tulisi olla ylpeä tästä perinnöstä – siitä, että se on osoittanut tällaista veljeyttä. Veljeys on Euroopan ykseyden perusta.
Solidaarisuus esitti ohjelmassaan eli 21:ssä Gdańskin vaatimuksessa sekä itsehallinnollisessa tasavaltalaisohjelmassaan vision yhteiskunnasta ja maasta, jota yhdistää vapaus, jossa ihmisoikeuksia kunnioitetaan ja jossa vallitsee sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Visio pätee tänäänkin. Solidaarisuuden ohjelmaa voidaan edelleen käyttää innoituksena koko maailman ja Euroopan tasolla, kun Euroopan unioni vastaa tehokkaan talouden ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan luomisen haasteisiin.
Nykymaailmassa Solidaarisuus tarkoittaa sitä, että kieltäydymme suvaitsemasta köyhyyttä ja sortoa missä tahansa maapallolla, missä sitä ilmenee. Solidaarisuus vaatii, että Euroopan unioni toimii köyhyyden poistamiseksi maailmankartalta. Solidaarisuuden viesti vaatii 2000-luvulla Euroopan unionille ulkopolitiikan, jolla edistetään aktiivisesti demokratiaa ja ihmisoikeuksia ja tuetaan niitä, joita vainotaan siksi, että he kuuluvat johonkin vähemmistöön.
Bronisław Geremek, ALDE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan liberaalidemokraattien liiton puolesta haluan ensiksi esittää kunnianosoitukseni puolalaisille työläisille, jotka panivat käyntiin Euroopan vapautus- ja yhdistymisprosessin. Olen liikuttunut ja kiitollinen siitä, että niin Euroopan parlamentti kuin Euroopan komissiokin pitävät arvossa Puolan maaperällä 25 vuotta sitten käynnistyneitä tapahtumia.
Puolalaistyöläiset ottivat sydämeensä puolalaisen paavin viestin: "Älkää pelätkö". Juuri puolalaiset työläiset kävivät toimeen oman maansa puolesta, jossa kaivattiin vapautta. Näin tehdessään he todistivat niiden uskomukset vääriksi, jotka väittivät, ettei proletariaatilla ole isänmaata. Työläiset kävivät toimeen vapauden nimissä, nousivat vastustamaan hallintoa ja järjestelmää, joka väitti edustavansa heitä. He esittivät poliittisia vaatimuksia ja vaativat vapautta sekä vapaan ammattiliiton perustamista heitä edustamaan. Työläiset vaativat myös lehdistönvapautta, tiedottamisen vapautta ja valtiota, jota kommunistipuolueen virkailijat eivät hallitse. Kaikissa näissä vaatimuksissa ilmaistiin jotain koko Euroopan perusluonteen kannalta erittäin oleellista, koska niissä vaadittiin vapautta.
Gdańskin telakkatyöläiset kävivät toimeen myös oman tilanteensa ja perheidensä tilanteen kohentamiseksi, sillä he ymmärsivät, että heidän tilanteensa johtui vieraasta, heille pakotetusta poliittisesta järjestelmästä. Puolan kansa ei missään vaiheessa ollut myöntynyt tähän järjestelmään. Tämän 10 miljoonan työläisen, maataloustyöläisen ja älymystön edustajan massaliikkeen uskomaton saavutus oli rauhanomainen vallankumous. Liike kattoi koko Puolan yhteiskunnan ja kasvoi kapinaksi totalitarismia vastaan. "Voimaa käyttämättä" on nykymaailmassakin kannatettava periaate. Liike sai alkuvoimansa arvoista. Olemme ylpeitä siitä, että "solidaarisuudesta" on sanana tullut osa poliittista kielenkäyttöä. Se on meille hyvin merkittävä sana, aidosti puolalainen sana. Se edustaa Puolan panosta ajatukseen Euroopasta.
Arvoisa puhemies, uskon, että Euroopan yhdistyminen alkoi Gdańskista, että itä ja länsi yhtyivät gdańskilaisten telakkatyöläisten aloittaman liikkeen ansiosta. Monet kansakunnat seurasivat Puolan ja Solidaarisuuden johtamaa liikettä. Solidaarisuus innoitti kansakuntia syntymään uudelleen ja ihmisiä nousemaan vaatimaan vapautta. Olemme siitä ylpeitä, mutta olemme ennen kaikkea solidaarisia kaikkien niiden kanssa, jotka loivat vapauden Georgiaan "ruusuvallankumouksen" myötä ja Ukrainaan "oranssin vallankumouksen" myötä.
Toivomme, että tämä väkivallaton esimerkki järjestelmän muutoksesta neuvotteluteitse pätee nykypäivän maailmassa ja mahdollistaa eurooppalaisten ihanteiden toteutumisen. Olen varma, että sillä on tärkeä merkitys Euroopalle: kun Euroopan unioni nyt etsii omaa identiteettiään, sen tulisi kartoittaa Euroopan vapauden puolesta työtä tehneiden ihmisten käyttämät väylät. Nämä miehet ja naiset lopettivat kylmän sodan ja tekivät Euroopan yhdistymisen mahdolliseksi.
(Suosionosoituksia)
Milan Horáček, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät puolalaiset kollegat, on enemmän kuin symbolista, että me juuri tänään toivotamme bulgarialaiset ja romanialaiset tarkkailijat tervetulleiksi keskuuteemme ja muistelemme Solidaarisuuden suurta riemuvoittoa 25 vuotta sitten. Olen iloinen, että komissiolla oli sanansa sanottavanaan Solidaarisuus-liikkeestä tänään. Voisi luulla, että ajankohtaisempiakin aiheita on olemassa ja että viime viikkojen juhlinta on ollut riittävän suuri kunnianosoitus historialle. Tämänpäiväinen keskustelumme kuitenkin osoittaa tämän luulon vääräksi. Kun osallistuin Varsovassa ja Gdańskissa järjestettyihin juhlallisuuksiin kolme viikkoa sitten, ymmärsin jälleen kerran, kuinka merkittävä meidän omalle ajallemme tämä historiallinen murrostapahtuma tosiasiassa on.
Muistelemme Solidaarisuuden legendaarista lakkoa. Se on osa elävää perintöämme eikä ole menettänyt hiukkaakaan merkityksestään 25 vuodessa. Puhumme poliittisesti ja sosiaalisesti sorrettujen ja muita heikommassa asemassa olleiden ihmisten uudistushalusta. He onnistuivat rohkeutensa ansiosta lopettamaan totalitaarisen kommunistivallan Puolassa ja sen jälkeen muissa Keski- ja Itä-Euroopan maissa. Heidän rajaton uudistushalunsa on meidän kaikkien huulilla. Kunnioitamme kuitenkin ennen kaikkea näiden totalitaaristen järjestelmien uhreja, muistamme ihmisiä, joita sorrettiin, pidätettiin, ammuttiin kuoliaaksi protestimielenosoituksissa, tuomittiin ja teloitettiin näytösoikeudenkäyntien jälkeen. Yksi mies, isä Jerzy Popiełuszko, edustakoon heitä kaikkia.
Vuodet 1953, 1956 ja 1968 ovat merkittäviä Itä-Saksan, Puolan, Unkarin ja Tšekkoslovakian historiassa. Solidaarisuus vauhditti ja lujitti kuitenkin Keski- ja Itä-Euroopan kansalaisoikeusliikkeitä, kuten Charta 77:ää, joka kampanjoi perinteisten, poliittisten ihmisoikeuksien puolesta, "Miekat auroiksi" -rauhanliikettä entisessä Itä-Saksassa ja Unkarin Dunakör-ympäristöliikettä. Tämä kaikki tarkoittaa, ettei Berliinin muuri olisi kaatunut ilman Solidaarisuutta.
Tämän parlamentin puolesta totean, että keskusteluilla oli suuri merkitys niille, jotka kannattivat Solidaarisuus-liikettä Puolassa. Keskusteluihin osallistuivat ystävämme Adam Michnik ja Jacek Kuroń samoin kuin Bronisław Geremek ja Janusz Onyskiewicz, jotka ovat nyt tämän parlamentin jäseniä. Joten olemme hyvin kiitollisia heille siitä, miten he 25 vuotta sitten muurasivat peruskiven Euroopalle, joka yhdistyi rauhan, vapauden ja demokratian vallitessa ja jota vievät eteenpäin sosiaaliset ja ympäristönsuojelulliset periaatteet.
(Suosionosoituksia)
Jonas Sjöstedt, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, matkustin vuoden 1980 syksyllä 15-vuotiaana ensimmäistä kertaa elämässäni Puolaan. Olin mukana ryhmässä ruotsalaisnuoria, jotka tekivät yhteistyötä Puolan riippumattoman opiskelija- ja oppilasliikkeen kanssa. Se oli nuorisoliike ja käytännössä osa Solidaarisuus-liikettä ja Puolan yhteiskunnassa tuolloin syntynyttä suurta, positiivista liikekannallepanoa Solidaarisuuden nimissä. Vierailu avasi todellakin silmäni. Puolalaiset kollegani saivat taistella ankarasti niistä vapauksista ja oikeuksista, jotka olivat minulle ruotsalaisnuorena itsestään selviä. Puolassa oli pulaa hyödykkeistä, ja siellä vallitsi ilmiselvä poliittinen vaino. Useimmille puolalaisille elämä oli ankaraa. Vaatimuksillaan vapaudesta, demokratiasta ja kansallisesta itsemääräämisoikeudesta Solidaarisuus merkitsi toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Liike oli edistyksellinen – ei pelkästään siksi, että se vaati Puolan yhteiskunnan demokratisoimista. Ammattiliittona se ajoi parempia palkkoja, parempia eläke-etuja, työntekijöiden oikeutta osallistua päätöksentekoon työpaikalla sekä parempaa terveyden- ja lastenhoitoa. Se oli aidosti edistyksellinen liike ja se ajettiin ahtaalle, kun armeija otti vallan käsiinsä Neuvostoliiton tuella. Solidaarisuuden edustamia vaatimuksia ja toivoa ei kuitenkaan saatu murskattua sotatilankaan vallitessa.
Tosiasia on, että työläisten oma-aloitteinen järjestäytyminen yhdessä riippumattomien ammattiliittojen perustamista koskevien vaatimusten kanssa on monasti ollut ratkaisevassa asemassa, kun Neuvostoliiton sodan jälkeen hallitsemissa valtioissa on vastustettu vallitsevia diktatuureja. Solidaarisuus ja Puolan oppositio olivat yksi – ehkäpä merkittävin – monista kansannousuista sortoa vastaan. Itä-Berliinissä vuonna 1953, Budapestissa ja Pozńanissa vuonna 1956 ja Prahassa vuonna 1968 demokraattinen oppositio nujerrettiin väkivallalla. Useimmiten mielenosoittajien etulinjassa olivat työläiset – koska he olivat järjestäytyneitä ja vaativat oikeutta ja demokratiaa.
Puola on nykyisin poliittinen demokratia muiden joukossa. Edistys on ollut huimaa keskeisillä aloilla Berliinin muurin kaatumisen jälkeen. Kaiken tämän takana vaikuttavana tärkeänä tekijänä – ehkäpä ehdottomasti ratkaisevimpana tekijänä – oli Solidaarisuuden toiminta vanhaa valtaa vastaan. Kehitys on johtanut parempaan tulevaisuuteen niin Puolan kuin koko Euroopankin kannalta. Toisaalta paljon on vielä tekemättä, jos muistamme Solidaarisuuden sosiaalisia vaatimuksia työläisten vaikutusmahdollisuuksista ja paremmasta elintasosta.
Puolan yhteiskunnassa monilla menee nykyisin huonosti, ja työttömyys on hyvin suuri. Silti erittäin harva kuuluu ammattiliittoon, ja työntekijöillä on täysi työ saada äänensä kuulluksi. Jos tähän halutaan vaikuttaa, tarvitaan vahva, hyvin järjestäytynyt ammattiliitto.
Wojciech Roszkowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Puolan Solidaarisuus-liikkeen perustamisen 25. merkkipäivä ei ole pelkästään tilaisuus muistella tapahtumaa, joka merkitsi Euroopan yhdistymisen alkua. Se on samalla mahdollisuus palauttaa mieleen perustavanlaatuinen totuus ihmisten ja kansojen toiminnasta ja Euroopan unionin moraalisista ja poliittisista perusteista.
Miljoonia tämän ammattiliikkeen jäseniä vuosina 1980 ja 1981 ja sotatilalain aikana inspiroinut iskulause oli "Ei ole vapautta ilman Solidaarisuutta". Ymmärsimme täysin, että erisnimi "Solidaarisuus" perustui ihmisten väliseen solidaarisuuteen. Juuri tämä varmisti sen menestyksen ja henkiinjäämisen. Läntiset poliitikot ja yhteiskunnat ottivat iskulauseen myös omakseen tukiessaan Puolan kansan taistelua kansallisen itsemääräämisoikeuden ja demokratian puolesta. Iskulause palauttaa mieleen liikkeet "Puolalaisen Puolan puolesta" ja "Solidaarisuus Solidaarisuuden kanssa" sekä aineellisen avun, jota liitto, sen aktivistit ja monet miljoonat tavalliset puolalaiset saivat länsimaiden kansalaisilta.
Hyvät kollegat, voin vakuuttaa, että lännen asukkaiden osoittama poliittinen, henkinen ja aineellinen solidaarisuus auttoi meitä pitämään toivon vireillä ja tuntemaan, etteivät ponnistuksemme olleet toivottomia ja ettemme olleet yksin. Minulla on siitä omakohtaisia kokemuksia.
Haluan hyödyntää tämän tilaisuuteni puhua Euroopan parlamentissa kiittämällä vilpittömästi kaikkia niitä hyväsydämisiä ihmisiä, jotka ilmaisivat solidaarisuutensa meille. Solidaarisuuden oppitunnit – kirjoitettiinpa solidaarisuus suurella tai pienellä s:llä – pätevät laajemmassa merkityksessään tänäänkin. "Vapautta ei ole ilman solidaarisuutta" tarkoittaa myös sitä, ettei vapaus ole päämäärä sinänsä. Taloudellisessa merkityksessä vapaus on tärkeää, mutta ilman solidaarisuutta se vain rikastuttaa rikkaita, köyhdyttää köyhiä ja heikentää yksittäisiä talouksia koko Euroopan unionissa.
Vapaus voi helposti kääntyä anarkiaksi tai uudenlaiseksi sorroksi, jollei siihen liity moraalista ulottuvuutta. Vapaus ilman solidaarisuutta on itsekkyyttä. Se vahingoittaa yksilöä tai yhteisöä ennemmin tai myöhemmin. Se rikkoo perheitä ja yhteiskuntia. Ne, jotka yrittävät saada aikaan vapauden ilman solidaarisuutta ja ilman perusoikeuksia – ilman oikeutta elämään, ilman oikeudenmukaisuutta ja ilman rehellisyyttä – laiminlyövät muiden oikeudet ja vahingoittavat yhteisöä. Loppujen lopuksi he vaarantavat myös vapauden.
(Suosionosoituksia)
Puhetta ryhtyi johtamaan varapuhemies ONYSZKIEWICZ
Ryszard Czarnecki (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, Puolan Solidaarisuus-liike syntyi neljännesvuosisata sitten. Rauhanomainen, väkivallaton liike osoittautui yhtä voimakkaaksi kuin suuren Mahatma Ghandin muutamia vuosikymmeniä aiemmin johtama liike. Ghandin liike johti lopulta Intian itsenäistymiseen. Solidaarisuuden ansiosta Puola sai takaisin itsemääräämisoikeutensa ja puolalaiset vapautensa. Solidaarisuuden ansiosta saavutettiin myös paljon muuta. Se johti rauhanomaiseen vallankumoukseen Keski- ja Itä-Euroopassa. Kun Solidaarisuuden niin sanotusta läpimurrosta oli kulunut yhdeksän vuotta, Tšekkoslovakiassa tapahtui samettivallankumous. Sitä seurasi Berliinin muurin kaatuminen. Näiden tapahtumien alkusyyt juontavat silti 1980-luvun Gdańskiin, Puolaan.
Solidaarisuus oli muutakin kuin ammattiliitto, joka edusti 10:tä miljoonaa jäsentä eli lähes 40:ää prosenttia maan väestöstä. Se oli myös demokraattisten vapauksien, vapaiden vaalien, riippumattomien tiedotusvälineiden ja uskonnonvapauden puolesta taisteleva liike. En ole puolueeton arvioija, koska olen puolalainen, mutta katson silti, että Solidaarisuus oli ratkaiseva käännekohta yhteisessä eurooppalaisessa historiassamme 1900-luvulla.
Tänään, 25 vuotta myöhemmin, haluan puolalaisena ja eurooppalaisena esittää kunnianosoitukseni Solidaarisuus-liikkeelle. Valtaosin tämän liikkeen ansiosta maani ja naapurikansat saivat takaisin vapautensa. Vapautemme ei ole sellainen, kuin se voisi olla. Meillä on edelleen monia taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia ratkaistavanamme, mutta tärkeintä on, että nyt meillä on todellinen vapaus ja pystymme laittamaan itse omat asiamme kuntoon. Haluan kiittää kotimaani miljoonia työläisiä, joiden toiminta on mahdollistanut tämän onnekkaan aseman. Puola ja koko Eurooppa on teille kiitollisuudenvelassa. Olemme kaikki kiitollisuudenvelassa Solidaarisuudelle.
Alojz Peterle (PPE-DE). – (SL) Suhtaudun avoimen myönteisesti Euroopan komission ja Euroopan parlamentin Solidaarisuus-liikettä kohtaan osoittamaan huomioon, sillä ilman Solidaarisuutta emme juhlisi nyt kommunistisen totalitarismin romahdusta tai Euroopan unionin historiallista laajentumista. En voi tässä yhteydessä olla muistelematta, kuinka syvästi Solidaarisuus-ilmiö vahvisti Slovenian demokraattien toivoa, ja muistamatta paavi Johannes Paavali II:n sanoja: "Älkää pelätkö".
Kun ilmaisemme tunnustuksemme Solidaarisuudelle ja muistamme erityisen kunnioittavasti niitä, jotka maksoivat vapauden ja demokratian kaipuusta hengellään, tiedostamme, ettei Solidaarisuus ole museoesine vaan innoitus, käsite ja hyvin tarpeellinen keino päästä eteenpäin, mitä ilman Euroopan ja koko maailman kehitystä on mahdoton kuvitella.
Pystytämme Solidaarisuudelle muistomerkkiä mutta emme arkistoi liikettä, sillä me haluamme kehittää sitä edelleen. Solidaarisuutta tarvitaan selvästi sukupolvien kesken, työmarkkinaosapuolten kesken, kehittyneiden ja kehitysmaiden kesken turvallisuuskysymysten, katastrofiavun ja muiden vastaavien yhteydessä. Uskon vakaasti, että elämämme laatu tulevaisuudessa riippuu tämän olennaisen periaatteen noudattamisesta. Katson, että historiallisen läpimurron jälkeen tarvitsemme uuden Solidaarisuuden aikakauden.
Jan Marinus Wiersma (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, vaatimattomuus on paikallaan kaltaiseni henkilön kohdalla, joka on syntynyt Alankomaissa toisen maailmansodan jälkeisenä rauhan aikana. Mielestäni kommunismin ikeeltä välttyneiden on nyt aika osoittaa kunnioitustaan niille, jotka kävivät – erityisesti Puolassa – vastustamaan meidän kaikkien häpeällisenä pitämää hallintoa. Tuo aika oli aivan erityinen luku Puolan historiassa, ja olen iloinen siitä, että muistelemme sitä nyt täällä parlamentissa, Strasbourgissa. Vaikka Solidarność eli Solidaarisuus on näytellyt merkittävää osaa Puolan historiassa, se ei ole merkittävä pelkästään puolalaisille: sen esimerkki on johtanut moniin keskusteluihin ja liikehdintään ja vaikuttanut valtavasti myös Puolan ulkopuolella.
Solidaarisuus on 25 vuoden jälkeenkin käsite myös kotimaassani Alankomaissa. Erikoista siinä on se, että kun Gdańskin telakan työläiset esittivät vastalauseen ja menivät lakkoon, he saivat taakseen eturivin ajattelijat, jotka olivat valmiit henkensä kaupalla vastustamaan Puolan poliittista järjestelmää. Tämä on mielestäni paras esimerkki meillä Euroopassa tunnetun työväenliikkeen toiminnasta – demokraattisesta työväenliikkeestä, jolla on ollut suuri merkitys omissa maissamme vapauden, poliittisen tietoisuuden ja emansipaation mittareilla mitattuna.
Se on ollut mielestäni myös innoituksen lähde monille niin Itä- kuin Länsi-Euroopassakin. Ainakin Alankomaissa yllätyttiin laajalti Gdańskin lakkolaisten henkisestä sitkeydestä heidän ryhtyessään vastustamaan kommunistihallintoa tällä tavoin.
Näin jälkikäteen tiedämme, että Solidaarisuuden työ merkitsi myös uskomattoman muutoksen alkua Puolan historiassa. Voimme nyt sanoa, että Puola on vihdoin päässyt kauan kaivatulle ja oikeutetulle paikalleen vapaana valtiona Euroopassa. Juuri tällaisen Puolan on mielestäni oltava huomion keskipisteenä. Olkoot Puolan taistelu vapaudesta ja sen historia maanosamme rikkaus. Olkoon tarina puolalaisesta putkimiehestä entistäkin ajankohtaisempi tässä historiallisessa valossa.
Vaikka Solidaarisuus elää edelleen Puolassa ja puolalaisten sydämissä, kuten olemme tänäänkin saaneet selkeästi todeta, se on todellakin muistelun arvoinen loistavana, eurooppalaisena esimerkkinä.
Erik Meijer (GUE/NGL). – (NL) Arvoisa puhemies, 1800-luvun ja 1900-luvun alun sosialistien ihanteena oli, että inhimillinen yhteiskunta perustuu kaikkien ihmisten tasa-arvoisuuteen ja heidän keskinäiseen solidaarisuuteensa – ettei ihmisten tarvitse olla alamaisia valtiolle tai työnantajalle ja että olemme vapaat päättämään itse omista asioistamme ja järjestämään yhteiskuntamme alhaalta ylöspäin.
He tiesivät, että yhteiskunnassa, jossa yksi ryhmä sortaa toista, kukaan – edes sortaja – ei ole täysin vapaa. Tämä käsitys olisi varmasti saanut tuon aikaiset sosialistit, kuten suuren ajattelijan Karl Marxin, osoittamaan suosiotaan puolalaisten työläisten protestille 1970- ja 1980-luvulla. Jokainen autoritaarinen järjestelmä, joka pihtailee palkoissa ja eduissa ja suosii pientä ihmisjoukkoa, ansaitsee kaatua suurten massojen protestoinnin seurauksena.
Yleensä työntekijöiden protestien kohteena on suuryritysten voitontavoittelu tai itseään oikeistolaisena pitävä hallitus. Näin ei varmastikaan ollut Puolassa, jossa valtio perustui sosialismiin, Marxin älylliseen perintöön, tuotantovälineiden yhteisomistukseen ja kaikkien ihmisten tasa-arvoon. Valtio ei ollut tulosta työväenluokan taistelusta vaan siitä, miten toisen maailmansodan voittajavaltiot jakoivat sotilaalliset vaikutuspiirit keskenään.
Siitä hetkestä lähtien ihmiset kokivat todellisuuden täydellisenä vastakohtana sille, mihin sosialistit olivat väittäneet pyrkivänsä. Tästäkin syystä puhuin 1980-luvun puolivälissä Alankomaissa pidetyssä kokouksessa, jossa ilmaistiin solidaarisuutta Puolan tukahdutetulle riippumattomalle ammattiliikkeelle. En ole koskaan kannattanut ajatusta, että työläisten pitäisi olla tyytyväisiä, kun heidän johtajansa sanovat olevansa sosialisteja tai kommunisteja.
Samaan aikaan niin Puolassa kuin sen ulkopuolellakin puhutaan Solidaarisuus-liikkeen perinnöstä, vaikka puhujilla on toisistaan voimakkaasti eriävät mielipiteet. Yhdelle ryhmälle liike edustaa paluuta konservatiiviseen Pilsudskin kauden Puolaan sotien välillä. Toisen mielestä kyseessä oli välttämätön vaihe korvattaessa vuoden 1945 jälkeen luotu sosialismin irvikuva oikealla sosialistisella demokratialla.
Ensimmäinen näkökanta vaikuttaa tällä haavaa olevan voitolla. Vaikka en valitakaan kyseistä asiantilaa, katson kuitenkin, että vastarinta sietämätöntä vallanpitäjää kohtaan on kaikkien ihmisten luontainen oikeus ja että Solidaarisuus on siitä innoittava esimerkki.
Jan Tadeusz Masiel (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Solidaarisuuden ansiosta voin olla läsnä täällä parlamentissa tänään, ja olen ikuisesti kiitollinen siitä. Olen kiitollinen myös siitä, ettei minua ole tuomittu elämään rautaesiripun takana. Jollei Solidaarisuutta olisi ollut, Berliinin muuri olisi kaatunut myöhemmin tai saattaisi olla edelleenkin pystyssä. Tšekit, slovakit ja unkarilaiset olivat yrittäneet aiemmin kukistaa tämän pirullisen järjestelmän, mutta vasta Puola ja puolalainen paavi lopulta onnistuivat purkamaan Jaltalla tehdyt sopimukset. Haluan tänään kiittää Länsi-Euroopan maita ja Yhdysvaltoja niiden tuesta. On silti muistettava, ettei Stalin ole ainoa syyllinen. Churchill ja Roosevelt pettivät ja myivät Jaltalla puolet Euroopasta neuvostoliittolaisille rauhan ja hiljaiselon toivossa ja helpottaakseen asioita itsensä kannalta.
Solidaarisuuden esimerkki osoittaa, kuinka monta pitkää vuotta erehdysten korjaaminen voi viedä. Parlamentin suostumuksella unioni aloittaa parhaillaan neuvotteluja Turkin kanssa. Pelkään, että tämä on unionin lopun alku, ja pahoittelen sitä erittäin suuresti, sillä kannatan yhteistä Eurooppaa. Meidän tulisi osoittaa solidaarisuutta koko maailmalle, mutta meidän ei pidä pettää Eurooppaa kansainvälistymisen nimissä.
Timothy Kirkhope (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä keskustelu on entistäkin ajankohtaisempi siksi, että vasemmisto on juuri äänestetty viralta Puolassa. Onnittelen kollega Saryusz-Wolskia ja Civic Platformia sekä Laki- ja oikeuspuoluetta eilisen vaalivoiton johdosta. Olen varma, että Puolalla on edessään loistava tulevaisuus uuden johdon luotsaamana.
Lech Wałęsa on merkittävin Solidaarisuuden ja sen menestyksen henkilöitymä. Hän vieraili hiljattain Brysselissä vastaanottamassa parlamentin suosionosoitukset tänä tärkeänä merkkipäivänä. Hän on vastaanottanut lukuisia kunnianosoituksia monista maista ja monilta järjestöiltä ympäri maailmaa tunnustuksena rohkeudestaan ja näkemyksestään. Kunnianosoituksista suurin oli ehkä hänen valintansa Puolan presidentiksi kommunismin romahdettua.
Yhdistynyt kuningaskunta on aina tuntenut erityistä yhteenkuuluvuutta Puolan kanssa, ja tämä tuli ilmi 1980-luvun alussa Puolan erittäin vaikeina aikoina. Britannian konservatiivipuolueen ulkoasiainministeri Malcolm Rifkind matkusti Varsovaan ja tapasi ensimmäisenä länsimaisena poliitikkona Solidaarisuus-liikkeen edustajia, mikä raivostutti kommunistihallinnon. Tapaaminen symboloi Yhdistyneen kuningaskunnan ja Puolan välistä syvää sidettä. Kaikkien noiden synkkien vuosien aikana Yhdistynyt kuningaskunta ei missään vaiheessa unohtanut Puolaa, emmekä luopuneet vakaasta luottamuksestamme siihen, että demokratia ja vapaus lopulta voittavat ja Puola pääsee takaisin kunniapaikalleen Euroopan kansojen perheeseen.
On helppo unohtaa, miten nopeasti Eurooppa on kehittynyt noista pimeistä ajoista ja millaista elämä oli kommunismin tyrannian alla eläneille. Siksi on tärkeää, ettemme koskaan unohda. Puolan päästyä viime vuonna oikeutetulle paikalleen Euroopan unionissa voimme olla varmoja, että aikanaan kärsineet ja kärsimyksiä aiheuttaneet eivät jää unholaan. Solidaarisuus symboloi silloin, kuten se symboloi nytkin, toivoa tulevaisuudesta, ihmisten mielenlujuutta ja halua rakentaa itselleen ja perheilleen parempi elämä sekä järkähtämätöntä uskoa ihmismielen voimaan. Poliittiset järjestelmät voivat alistaa tahdon ja tukahduttaa yksilöllisyyden, mutta ne eivät koskaan voi riistää ihmiseltä halua olla vapaa. Meille kaikille on hyväksi oppia ne läksyt, jotka Solidaarisuuden historia meille opettaa.
Athanasios Pafilis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, Gdańskin telakoilla, joista edelliset puhujat mainitsivat ja joilla juuri juhlistettiin Solidaarisuus-liikkeen lakkojen alkua 1980-luvulla 25 vuotta sitten, oli töissä 6 000 työläistä. Nyt telakat on yksityistetty, ja työvoimasta on irtisanottu 1990-luvun aikana kaksi kolmannesta.
Wałęsa ja Solidaarisuus eivät luonnollisestikaan ryhtyneet nyt lakkoon, koska juuri he olivat irtisanojina. Gdańskin kaupungissa, jota te pidätte nyt symbolina, vallitsee köyhyys. Työttömyys on yli 15 prosenttia. "Vapaassa" Puolassa työtä tekevät maanviljelijät ja ruohonjuuritaso elävät ankarissa olosuhteissa. Elintaso laskee jyrkästi. Neljätoista vuotta sosialismin kukistumisen jälkeen puolalaiset kuluttavat vähemmän kuin vuonna 1980. Tämä koskee myös perusravintoa. Kaikki sosiaaliset saavutukset ovat murentuneet. Ulkomainen pääoma ryövää maata. Maanviljelijät pyyhkäistään kartalta ja uusia suurtiloja perustetaan.
Tapahtumien kulku siis osoittaa, että Solidaarisuus oli Troijan hevonen, jonka avulla kapitalismi palautettiin Puolaan. Johtajat pettivät työläiset. Johtajat suunnittelivat työläisiä suosivat vaatimukset, saivat heidät ansaan ja johtivat heidät nykytilanteeseen. Johtajilla oli Yhdysvaltojen ja muiden kapitalististen maiden hallitusten taloudellinen ja poliittinen tuki. Nyt nämä maat keräävät suuria voittoa pääomalleen ja kylvävät köyhyyttä Puolan kansan keskuuteen.
Edellisten puhujien osalta todettakoon, että Wałęsan iskulauseet väitetystä vapaudesta ja solidaarisuudesta työläisille sysäsivät työläiset kapitalistien käsiin – köyhinä, alistettuina ja oikeuksia vaille jääneinä.
Puolan demokratian osalta haluan ottaa esiin vain yhden tilastotiedon: viimeksi järjestetyissä Euroopan parlamentin vaaleissa äänestysprosessi oli 20. Tätä mieltä siellä ollaan Euroopan unionista.
Zbigniew Zaleski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan todeta edelliselle puhujalle, etteivät kyseiset työläiset eivätkä muutkaan halua mistään hinnasta paluuta aikaan ennen Solidaarisuus-liikettä.
Haluan palata muutamaan seikkaan ylpeänä ja tyytyväisenä, erityisesti täällä parlamentissa. Mielestäni solidaarisuus ansaitsee käsitteenä erityismaininnan kaikissa sanakirjoissa. Solidaarisuuden osoittaminen ei ole helppoa. On usein uhrattava omat edut, kansalliset edut ja kenties sitäkin suuremmat edut. Euroopan unioni ei ole kansakunnan, etnisen ryhmän tai esimerkiksi poliittisen ryhmän kaltainen yhtenäinen yksikkö. Siksi tarvitaan solidaarisuustyötä. Ainoastaan uhkailuun alistumattomien työläisten, opiskelijoiden, maanviljelijöiden, yliopistopiirien ja aika ajoin myös poliisien ja armeijan upseereiden päättäväisyyden ja solidaarisuuden sekä muiden valtioiden ihmisten osoittaman solidaarisuuden ansiosta vallasta tiukasti kiinni pitävä dinosaurus pakotettiin luopumaan vallasta. Näin tavalliset kunnialliset ihmiset saattoivat palauttaa käyttöön kunnioitettavat arvot.
Jos pystymme tunnustamaan Solidaarisuus-liikkeen merkityksen ja oppimaan tämä historiallisen läksyn, voimme toivoa, että parlamentin äänestyksessä hyväksyttävät toimenpiteet pannaan täytäntöön. Voimme silloin myös toivoa, että saamme asteittain aikaan unioniksi kutsutun koordinoidun yksikön.
Tähän päämäärään ei päästä ilman solidaarisuutta, koska Eurooppa on monimutkainen ja monimuotoinen. Solidaarisuutta on edistettävä täällä parlamentissa, komissiossa sekä koulutus- ja kulttuuriohjelmilla. Se on iskostettava kaikkiin eurooppalaisiin. Samaan aikaan olisi kehitettävä laaja-alainen, esimerkiksi monen maanosan välinen solidaarisuus, jotta voimme auttaa torjumaan ihmiskuntaa vastassa olevat ongelmat. Saanen korostaa, että ilman solidaarisuutta Euroopalla ja koko ihmiskunnalla ei ole tulevaisuutta.
Vuoden 1980 solidaarisuus sai alkunsa Świdnikistä ja Lublinistä, ja sen ansiosta pystymme tänään keskustelemaan perustavista arvoista täällä parlamentissa.
Nykyaikaista eurooppalaista solidaarisuutta on se, että varmistamme, että vielä 25 vuoden kuluttuakin parlamentin jäsenet pystyvät puhumaan vastaavin sanoin nykyisestä parlamentista ja komissiosta ja antamaan niille kunnian johtavasta roolista siinä historiallisessa prosessissa, johon me kaikki olemme osallisia.
Anna Ibrisagic (PPE-DE). – (SV) Arvoisa puhemies, juhlistamme tänään Puolan Solidaarisuus-liikkeen 25. muistopäivää ja keskustelemme sen viestistä Euroopalle. Muistelemme päiviä ja kuukausia, joina Puolan kansa oli saanut tarpeekseen ja puolalaiset työläiset menivät lakkoon Gdańskissa. Muistamme, että taistelussa oli kyse paljosta muustakin kuin Puolan vapaudesta. Taistelusta sai alkunsa koko Itä-Euroopan vapaustaistelu. Ensimmäistä kiveä Berliinin muurista ei irrotettu Berliinissä vaan Gdańskissa. Unohdamme kuitenkin usein, että Gdańskin lakkoa ja solidaarisuutta edelsi Puolan vuosia jatkunut kapinointi kommunismia vastaan. Monet taistelivat vapauden puolesta omatoimisesti ja eri tavoin, mutta kaikki puolalaiset saman ajatuksen ympärille kokoavaa voimaa ei ollut. Vasta kun puolalainen paavi valittiin Vatikaaniin, puolalaiset tajusivat, että heitä yhdisti oma henkinen perintö ja että tietyt voimat auttaisivat heidät saavuttamaan itsenäisyyden ja autonomian. Näin myös kävi.
Asuin itse tuolloin kommunistisessa Jugoslaviassa ja muistan selkeästi kuvat Gdańskista. En voinut ymmärtää, miten kukaan oikeasti saattoi uskoa, että kommunismi voidaan kukistaa. Kun Serbian kansa melkein kaksi vuosikymmentä Gdańskin jälkeen protestoi Milosevicin hallintoa vastaan, se oli oppinut jotain Solidaarisuudelta. Se oli oppinut, etteivät totalitaariset järjestelmät voi jatkua ikuisesti vaan että ne voivat oikeasti romahtaa. Se oli oppinut myös sen, että demokratian on lähdettävä sisältä päin ja että vapautensa puolesta taistelevan yhtenäisen kansan on voitettava. Solidaarisuus oli jo lähettänyt tärkeimmän viestinsä Euroopalle. Ruotsalainen kollegani Sjöstedt, joka kuuluu itseään kommunistiseksi kutsuvan johtajan johtamaan puolueeseen, on juuri pitänyt puheenvuoron, jossa hän esitti kunnianosoituksensa Solidaarisuudelle – liikkeelle, joka taisteli nimenomaan kommunismia vastaan. Tällaisenkin viestin Solidaarisuus on lähettänyt Euroopalle: Eurooppa ei siedä kommunistisia tai mitään muitakaan diktatuureja eikä minkäänlaisia totalitaarisia tai orjuuttavia järjestelmiä. Euroopan tulevaisuus on vapaudessa ja sitä me kaikki puolustamme – tänään erityisesti ilmaisemalla kunnioituksemme ja kiitollisuutemme Puolan ja Itä-Euroopan ihmisille, jotka taistelivat vapaan Euroopan puolesta 1980- ja 1990-luvuilla.
Bogusław Sonik (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, Solidaarisuus oli erikoislaatuinen kokeilu, jossa oli osallisena yhteisten arvojen ja vapaususkon varaan kehittynyt yhteisö.
Elokuussa 1980 puolalaiset työläiset vaativat lehdistönvapautta, uskonnonvapautta ja ennen kaikkea oikeutta perustaa vapaita ammattiliittoja sekä loppua vakaumuksensa vuoksi vainottujen ihmisten sorrolle. Miljoonat puolalaiset kieltäytyivät kommunismista, ja se oli kommunistisen diktatuurin lopun alku. Pyysimme Itä-Euroopan kansoja ryhtymään taistoon kansalaisvapauksien puolesta, mihin kuului kansalaisyhteiskunnan rakentaminen. Toimimme päättäväisesti ja vahvoina uskossamme, että vapaus voidaan voittaa kaikista selkeän poliittista rajoituksista huolimatta. Miljoonat yksilöt sitoutuivat solidaarisina oman maansa elämän puolesta – oman maansa, joka oli vapaa 16 kuukauden ajan, kunnes kenraali Jaruzelskin kommunistinen diktatuuri iski 13. joulukuuta liikettä vastaan vallankaappauksen myötä. Meidän taisteluhenkeämme oli kuitenkin mahdoton tukahduttaa tai nujertaa, jatkoimme elämäämme vapaina ihmisinä. Kommunismi haavoittui kuolettavasti Gdańskin telakalla elokuussa 1980, ja sen armonlaukaus ammuttiin yhdeksän vuotta myöhemmin vuonna 1989.
Saimme taisteluumme tukea muilta Euroopan kansoilta. Ranska, Saksa, Italia ja Yhdistynyt kuningaskunta tukivat meitä. Saimme siitä rohkeutta ja uskoa omaan vahvuuteemme. Haluankin osoittaa tässä yhteydessä kiitollisuuttani niille, jotka seisoivat tuolloin rinnallamme. Teidän ansiostamme me jäimme henkiin vahvoina siitä tiedosta, että Eurooppa ajatteli meitä ja ettei meitä ollut unohdettu.
Missä määrin solidaarisuuden ihanteet voivat nykyisin liikuttaa sydäntä ja omaatuntoa? Kun pohdimme nyt Solidaarisuutta, pohdimme Euroopan luonnetta. Eurooppa on enemmän kuin talous ja markkina-alue. Se merkitsee myös arvoja, joista Euroopan yhteisön suuruus syntyy. Eurooppa on kansojen perhe, se rakentuu kristilliselle perinnölle. Solidaarisuus perustettiin kristillisille periaatteille, ja se taisteli parhaiden inhimillisten arvojen elvyttämiseksi ihmisissä. Tarkoitan vastuun ottoa toisesta, alttiutta auttaa puutteessa eläviä. Solidaarisuuden etiikka voisi auttaa luomaan uudenaikaisen vision Euroopasta, joka herättäisi mielenkiintoa myös maailmalla. Kun pohdimme nyt Solidaarisuutta, pohdimme myös sitä, kuinka voimme vastata unionin 25 jäsenvaltion kansalliseen itsekkyyteen. Olen varma sitä, että pääsemme tulokseen.
Uskon Euroopan unioniin, joka on läpikotaisesti solidaarinen – unioniin, joka kykenee olemaan kilpailukykyinen ja samalla osoittamaan solidaarisuutta pieniä ja heikkoja kohtaan. Uskon unioniin, jossa Solidaarisuuden ja vapauden lippu hulmuavat korkealla ja joka on innoituksen lähteenä niille, joilta nämä puuttuvat.
(Suosionosoituksia)
Tunne Kelam (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, 25 vuotta sitten puolalaiset työläiset ja älymystön jäsenet onnistuivat perustamaan demokraattisen kansalaisvaihtoehdon jäykille kommunistisille rakenteille. Solidarność käynnisti prosessin, jossa Itä-Euroopan kansakunnat vapautuivat aidosti totalitaarisesta orjuudesta. Lainaan paavi Johannes Paavali II:sta: saman eurooppalaisen kotimaan toinenkin keuhko alkoi hengittää ja kuljettaa happea ja itsekunnioitusta kymmenille miljoonille itäeurooppalaisille.
Puola on Euroopan symboli. Se oli ensimmäinen Hitlerin ja Stalinin liiton uhri. He käynnistivät yhdessä toisen maailmansodan. Puolan kansakunta eli kummankin diktatuurin pahimmat puolet. Ei ole kenties sattumaa, että Gdańskin työläisten voitto avasi tien Euroopan uudelle yhdistymiselle.
Solidarność-liikkeen merkittävin saavutus oli mielestäni sen kyky yhdistää kaikki yhteiskunnan sektorit. Tämä ei olisi onnistunut ilman moraalista elpymistä, ilman sitä henkistä ulottuvuutta, jonka ruumiillistuma, muisto ja innoituksen lähde puolalainen paavi oli. Solidarność-liikkeen voiton tärkeä viesti on edelleen se, kuinka saamme voimaa ja pysymme tasapainossa etsiessämme kiihkeästi oikeutta ja Euroopan ikuisia henkisiä arvoja.
Tämän viestin kuuleminen auttanee meitä voittamaan tänään puheena olleen eurooppalaisen identiteettikriisin, koska Solidarność on tullut osaksi eurooppalaista identiteettiämme. Meillä on mahdollisuus päättää, vietetäänkö elokuun 31. päivää vapauden ja solidaarisuuden päivänä. Toinenkin Euroopan kannalta merkittävä päivä on muistettava. Elokuun 23. päivänä vuonna 1939 allekirjoitettiin Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton sopimus, ja tuona päivänä meidän olisi muistettava sekä kommunismin että kansallissosialismin uhreja. Vasta silloin kuuluisa iskulause "Ei koskaan enää" kattaa myös kommunismin uhrit.
(Suosionosoituksia)
Puhemies. Olen vastaanottanut neljä työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä(1).
Keskustelu on päättynyt.
Äänestys toimitetaan keskiviikkona klo 12.00.
Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)
Filip Andrzej Kaczmarek (PPE-DE). – (PL) Solidaarisuus ei ole yksinomaan Puolan perintö. Solidaarisuuden ja sen arvojen ja etiikan olisi tultava osaksi koko Euroopan ja koko maailman perintöä. Juuri tämän vuoksi on tärkeää, että Solidaarisuudesta tulee pysyvä piirre eurooppalaiseen tietoisuuteemme. Kuten päätöslauselmissamme todetaan, Gdańskin työläiset avasivat 25 vuotta sitten uuden luvun eurooppalaisten taistelussa leivän ja vapauden puolesta. Oman kaupunkini Poznańin työläiset itse asiassa aloittivat taistelun 49 vuotta sitten. Heitä kuoli kymmenittäin 28. kesäkuuta 1956 kommunistien käsiin. He kuolivat, koska he vaativat leipää ja vapautta. Onneksi he ja joulukuussa 1970 menehtyneet työläiset eivät kuolleet turhaan.
Solidaarisuudella on maailmanlaajuinen merkitys, koska se oli sekä rauhanomainen että voittoisa liike. Solidaarisuuden tarina herättää optimismia ja luottamusta, sillä se osoitti, että kommunistinenkin totalitaarinen valta voidaan kaataa käyttämättä voimakeinoja. Olisi hienoa, jos Solidaarisuuden menetelmät ja arvot muodostuisivat tehokkaaksi välineeksi, jolla kaikki sortovallan alla elävät kansat voivat taistella vapauden, ihmisarvon ja ihmisoikeuksien puolesta. Solidaarisuus osoitti, että kannattaa toivoa parempaa elämää ja että periksi antamattomuus ja usko omiin periaatteisiin kantavat hedelmää. Olen varma, että 25 jäsenvaltion Euroopan unioni ei olisi tänään olemassa, elleivät Lech Wałęsa ja hänen kumppaninsa olisi toimineet omalla tavallaan 25 vuotta sitten.
14. 1. Luottolaitosten liiketoiminnan aloittaminen ja harjoittaminen, 2. Sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyys
Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu Radwanin laatimasta talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnöstä (A6-0257/2005) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (KOM(2004)0486 C6-0141/2004 2004/0155(COD)) ja ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä (KOM(2004)0486 C6-0144/2004 2004/0159(COD)).
Charlie McCreevy , komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää Alexander Radwania ja talous- ja raha-asioiden valiokuntaa erinomaisesta työstä tässä asiassa. Haluan korostaa, että vakavaraisuusdirektiivi on erittäin hyvä esimerkki yhteistyön tehokkuudesta parlamentin, neuvoston ja komission välillä. Kun otetaan huomioon kyseessä olevan asian monimutkaisuus, katson, että tämä on hieno saavutus.
Luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskeva ajanmukainen, yleisesti hyväksytty valvontakehys on tärkeä asia Euroopan rahoitusmarkkinoiden vakaudelle ja yhdenvertaisten olosuhteiden luomiselle Euroopan unionissa, mutta myös maailmanlaajuisessa rahoitusyhteisössä suhteessa niihin maihin, jotka ovat myös mukana Basel II -prosessissa.
Olemme laatineet ehdotuksemme tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja rahoitusalan kanssa, ja ehdotusta varten toteutettiin laaja kuulemismenettely. Ehdotus on Basel II -sopimuksen mukainen, mutta siinä otetaan tarpeen mukaan huomioon Euroopan erityispiirteet. Siihen sisällytetään myös kaupankäyntiin liittyvien toimien kohtelua koskevat uudet ehdotukset.
Tällä ehdotuksella EU:hun luodaan rahoitustoimintaa varten sääntelykehys, jolla parannetaan tällä hetkellä käytössä olevaa valvontajärjestelmää, joka perustuu ensisijaisesti lakisääteisiin pääomavaatimuksiin. Uusi järjestelmä saa vakaan perustan kolmesta pilarista. Ensimmäinen pilari muodostuu riskit paremmin tunnistavista lakisääteisistä pääomavaatimuksista, jotka soveltuvat paremmin pankkien omiin käytäntöihin. Toinen pilari muodostuu valvojan suorittamasta tehostetusta kokonaisarvioinnista, jolla varmistetaan se, että uudet vaatimukset vastaavat paremmin tarkoitustaan. Kolmas pilari muodostuu avoimuutta ja markkinakuria parantavista julkistamisvaatimuksista. Tämä ehdotus on askel kohti huomattavan paljon kehittyneempää ja hienostuneempaa valvonta- ja riskienhallintastrategiaa.
Tämän ehdotuksen hyväksyessään EU on ensimmäinen kansainvälinen järjestö, joka panee täytäntöön uuden Basel II -kehyksen. Tämä on merkittävä edistysaskel paremman pankkivalvonnan saavuttamisessa, ja tällä edistetään Euroopan rahoitusmarkkinoiden tehokkuutta.
Seuraavaksi siirryn komitologiaan. Kuten me kaikki tiedämme, tämä keskustelu on osa laajempaa kysymystä neuvoston ja Euroopan parlamentin valtaoikeuksista komiteamenettelyissä. Meidän on varmistettava, että lainsäädäntöprosessi ei pysähdy. Kansalaiset ja elinkeinoelämä eivät uskoakseni ymmärtäisi sitä, että tärkeiden lainsäädäntöehdotuksien, kuten tänään käsittelemämme ehdotuksen, käsittely pitkittyisi komitologian kaltaisen kysymyksen takia – sen merkittävyydestä huolimatta.
Meidän on löydettävä käytännöllinen tapa saattaa vakavaraisuusdirektiiviin sisältyvät komiteamenettelyt sujuvasti lainsäädännölliseen päätökseen. Olen tyytyväinen siihen, että Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat pyrkineet pääsemään asiasta yhteisymmärrykseen. Luulen, että me kaikki olemme yhtä mieltä siitä, että direktiivin hyväksyminen ensimmäisessä käsittelyssä on kaikkien kolmen toimielimen edun mukaista ja markkinoiden tahdon mukaista.
Koska komitologia on yleinen kysymys, sitä on tarkasteltava yleisesti. Komissio esitti vuonna 2002 ehdotuksen vuonna 1999 tehdyn komitologiapäätöksen tarkistamisesta, ja komissio esitti tarkistetun ehdotuksen vuonna 2004. Jo tässä ehdotuksessa otettiin huomioon Euroopan parlamentin vaatimia tärkeitä seikkoja, joista mainittakoon erityisesti se, että Euroopan parlamentilla ja neuvostolla on oltava yhdenvertaiset valtaoikeudet komiteamenettelyissä.
On pääosin parlamentin sinnikkyyden ja erityisesti esittelijänne ansiota, että neuvosto ryhtyy nyt tarkistamaan komitologiapäätöstä komission tarkistetun ehdotuksen pohjalta.
Olen tyytyväinen puheenjohtajavaltion aloitteeseen "Puheenjohtajavaltion ystävät" -ryhmän perustamisesta komission ehdotusta koskevan keskustelun aloittamiseksi neuvostossa. Tämä on merkittävä edistysaskel. Euroopan parlamentin on kiireellisesti vahvistettava, tukeeko se edelleen komission ehdotusta, ja jos näin ei ole, sen on määriteltävä selkeästi, mitä se tavoittelee. Komissio on valmis tekemään yhteistyötä sekä parlamentin että neuvoston kanssa, jotta tässä arkaluonteisessa kysymyksessä päästään mahdollisimman pian tyydyttävään lopputulokseen.
Seuraavaksi esitän vain pari täsmennystä. Ymmärrän, minkä vuoksi Euroopan parlamentti pitää paljon kiireellisempänä sitä, että parlamentilla on oltava valta valvoa komissiota sen käyttäessä täytäntöönpanovaltaansa. Peruuntumislausekkeen, joka tulee voimaan 1. tammikuuta 2007, käyttöön ottaminen olisi kuitenkin liian lyhytaikaista. Todellisena vaarana on, että peruuntumislausekkeen voimassaolon näin huomattava lyhentäminen antaisi markkinoille väärän ja vaarallisen merkin siitä, että tarpeellisten täytäntöönpanotoimien hyväksyminen saattaakin olla jatkossa hyvin epävarmaa.
Neuvosto on ilmoittanut, että vähintään kahden vuoden pituinen jakso on hyväksyttävissä. Kun otetaan huomioon käydyt keskustelut, komissio katsoo, että tämä on toimiva aikaraja. Se, että täytäntöönpanovalta olisi voimassa näin lyhyen ajan – jakso on paljon lyhyempi kuin tavanomaiset neljä vuotta – osoittaa selvästi, että on tarpeen löytää kiireellisesti varma, kestävä ja tasapainoinen ratkaisu, jonka nojalla kumpikin lainsäädäntövallan käyttäjä voi valvoa komission täytäntöönpanovaltaa. Kaikkien toimielinten on tehtävä yhteistyötä tämän ratkaisun saavuttamiseksi mahdollisimman pian. Tältä osin komissio panee merkille, että vuoden 2007 ensimmäisellä puoliskolla ensimmäiset niin sanottuun Lamfalussyn prosessiin liittyvät peruuntumislausekkeet alkavat peruuttaa komission täytäntöönpanovaltaa: toimivalta peruuntuu ryhmittymädirektiivin osalta 11. helmikuuta 2007 ja markkinoiden väärinkäyttöä koskevan direktiivin osalta 12. huhtikuuta 2007.
Komissio noudattaa entisen puheenjohtajansa Romano Prodin ja edeltäjäni Frits Bolkesteinin tekemiä sitoumuksia Euroopan parlamentin hyväksyttyä Lamfalussyn prosessin, mutta komissio ymmärtää, että sen täytäntöönpanovallan jatkaminen näiden direktiivien osalta olisi ongelmallista komitologiaa koskevan kokonaisratkaisun puuttuessa. Tämän tosiseikan olisi innostettava kaikkia toimielimiä edistämään asiaa. Yhteisymmärryksen puute tuhoaisi toimielinten välisen yhteistyöhengen, ja lisäksi se olisi vahingollista yhdennettyjen rahoituspalvelumarkkinoiden tulevalle kehittämiselle, jossa on ehdottomasti voitava käyttää yhteispäätösmenettelyssä sovittavaan puitelainsäädäntöön liittyvää täytäntöönpanovaltaa. Huomautan lisäksi, että yhteisymmärryksen puute komitologiasta vaikuttaa muihinkin politiikan aloihin.
Ennen kuin lopetan, toistan vielä kehottavani sekä parlamenttia että neuvostoa tekemään rakentavaa yhteistyötä asian ratkaisemiseksi. Komissio aikoo omasta puolestaan aina niin voidessaan myötävaikuttaa siihen, että asiaa pidetään vastaisuudessa yhtä kiireellisenä kuin nytkin. Komissio on jo pitkään myöntänyt, että ratkaisu on löydettävä, ja mielestäni tilanne on nyt kypsä.
Odotan mielenkiinnolla kommenttejanne.
Alexander Radwan (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, arvoisa komission jäsen, kerrankin kyse ei ole pelkästä muodollisuudesta, kun aloitan kiittämällä kollegojani, varjoesittelijöitä ja kaikkia valiokunnan jäseniä siitä, että olemme kaikki voineet tehdä heidän ansiostaan rakentavaa yhteistyötä tämän direktiivin osalta. Haluan kiittää myös komissiota sen viime vuosina kanssamme tekemästä yhteistyöstä – sillä tämä ehdotus ei syntynyt yhdessä yössä – ja edistymisemme mahdollistamisesta. Mielestäni tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka voimme tehdä tulevaisuudessa yhteistyötä lakeja säätäessämme.
Tänä iltana haluaisin heti aluksi ottaa esiin erään kauneusvirheen. Olen samaa mieltä valiokuntamme puheenjohtajan kanssa siitä, että osallistumme sellaisen lainsäädännön laatimiseen, jolla on kauaskantoisia vaikutuksia Euroopan rahoitusalaan sekä pieniin ja keskikokoisiin yrityksiin, ja, arvoisa puhemies, puheenjohtajan puolesta haluan muistuttaa teitä ja puhemiehistöä siitä, että parlamentilla on tällä alalla täysi lainsäädäntövalta. Ehkäpä voisitte vilkaista tämän viikon esityslistoja ja löytää toisenkin aiheen, toisenkin kannan, jossa hyväksymme asiakirjoja yhteispäätösmenettelyllä, ellette sitten tosiaan katso, että kaikki, mistä tällä viikolla keskustelemme, on ensisijaisen tärkeää. Viittaan tällä Doornin mietintöön, joka liittyy myös parlamentin täyteen lainsäädäntövaltaan.
Tätä direktiiviä käsitellessään parlamentti on koko ajan korostanut, että on tärkeää mukauttaa eräät alat Baselin sopimukseen. Baselin sopimus on kansainvälinen sopimus. Olemme aina pitäneet pienyritysten alaa tärkeänä. Mielestämme on ollut koko ajan tärkeää, että tähän sääntelykehykseen sisällytetään erityisjärjestelyjä pieniä pankkeja varten, jotta ne eivät katoaisi kilpailun puristuksessa. Mainitsen esimerkiksi osittaisen soveltamisen, eli mietinnössä esitetyn vaatimuksen siitä, että kansalliset valvontaviranomaiset eivät saa syrjiä niitä pankkeja, jotka valitsevat tulevaisuudessa standardimenetelmän. Toinen esimerkkini koskee jyvitystä, josta sovittiin Baselissa ja joka sisältyy komission ehdotukseen, mutta joka ei sisälly parlamentin päätöslauselmaan; sitä ei pidä enää ottaa vaivihkaa mukaan. Lisäksi korostan, että kansallisten parlamenttien on myös saatettava tämä sääntely osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sisällytettävä se valvontakäytäntöihin.
Tässä direktiivissä on useita uusia seikkoja, joilla muutetaan rahoitusvalvontaa Euroopassa, kuten esimerkiksi johtavan valvojan järjestelmä (Lead Supervisor System), jossa yhdellä valvojalla on sisäisten luokitusten hyväksymisessä valtaa toisten yli ja jota noudattaen edistymme kohti eurooppalaisia markkinoita. Toinen esimerkki, josta parlamentissa vallitsi suuri yhteisymmärrys, liittyy luokitusten julkisuuteen, joka on erityisen tärkeää pienille ja keskisuurille yrityksille. Olen kiitollinen neuvostolle siitä, että se on lopulta hyväksynyt parlamentin tässä asiassa ehdottaman sovitteluratkaisun. Konsernien sisäisistä saamisista keskusteltiin pitkään. Olin alusta alkaen sillä kannalla, että pankkien sisäisiin lainoihin olisi sovellettava yhtäläistä kohtelua asianomaisten riskien mukaisesti, koska tämä asiakirja koskee pikemminkin riskejä kuin kilpailua. Koska Euroopassa on jo nyt olemassa erilaisia rakenteita, meidän ei pidä määrätä tätä varten tiettyjä rakenteita, koska emme pysty sanomaan, mitkä ovat muita parempia. Meidän on kuitenkin arvioitava niiden hyviä puolia. Tältäkin osin olemme päätyneet kompromissiin, ja olemme siten saavuttaneet hyvän lopputuloksen varsinaisessa asiassa. Komitologia on heikko kohta ja pysyy sellaisena. Haluan korostaa, että talous- ja raha-asioiden valiokunta on aina tukenut Lamfalussy-menettelyn mukaista komitologiaa, koska valiokunta pitää sitä hyvänä ja merkittävänä pyrittäessä markkinoiden tarpeita vastaavaan nopeaan lainsäädäntöön. Olimme kuitenkin aina arvioineet edellistä Lamfalussyn sopimusta tulevan perustuslakisopimuksen valossa siten, että asian palauttaminen parlamenttiin on taattu. Tätä nykyä emme tarvitse uutta keskustelua perustuslakisopimuksesta, mutta jos tulevaisuudessa laadimme enemmän direktiivejä Lamfalussyn komitologiaa hyödyntäen, meidän on tehtävä tätä asiaa koskeva uusi sopimus parlamentin oikeuksien varmistamiseksi siten, että jos siirrämme oikeudet, voimme myös "palauttaa ne takaisin"; tällä tarkoitan käsittelyn parantamista, määritelmävaihtoehtojen lisäämistä ja siirrettyjen valtuuksien yleistä peruuttamista, jos asiat alkavat mennä väärään suuntaan.
Koska en voi osallistua Doornin mietinnöstä käytävään keskusteluun, haluan todeta nopeasti, että mietintöön liittyvän päätöslauselman ulkopuolelle on jäänyt yksi ala. Talous- ja raha-asioiden valiokuntahan aikoo tulevaisuudessa vastata kansainvälisistä tilinpäätösstandardeista. Vaikka emme tekisikään tällaista päätöstä huomenna, tilinpäätösstandardeja koskevan kansainvälisen sopimuksen olisi mielestäni kuitenkin sisällyttävä myös tähän sopimukseen. Ei voida hyväksyä sitä, että tulevaisuudessa kansainväliset elimet määrittelevät standardeja, jotka sitten pannaan täytäntöön ilman parlamentin käsittelyä. Muistutan parlamenttia siitä, että täällä kävi jokin aika sitten vieraita IAS-komiteasta, ja he kertoivat meille työskentelevänsä pk-yrityksiä koskevien standardien parissa. Emme aio – ja sanon tämän myös komission omaksi parhaaksi – hyväksyä näitä standardeja ilman tarvittavaa käsittelyä. Toivon, että etenemme tässä asiassa oikeaan suuntaan, ja puheenjohtajavaltiolle haluan sanoa, että toivon, että se ottaa huomioon tänään esittämämme kompromissit. Suhtaudun toiveikkaasti peruuntumislausekkeelle asetettuun päivämäärään samoin kuin johdanto-osan perustelukappaleisiin, ja toivon meidän saavuttavan tämän viikon aikana hyvän kompromissin ja onnistuvan tavoitteessamme saada asia hyväksytyksi ensimmäisessä käsittelyssä. Olen kuullut monilta jäsenvaltioilta, että ne ovat jo ryhtyneet tuumasta toimeen, ja uskon, että olemme oikealla tiellä saavuttaaksemme toivotun lopputuloksen. Asia on neuvoston käsissä.
Harald Ettl (PSE), oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, oikeudellisten asioiden valiokunta suhtautuu myönteisesti tähän esittelijän sorvaamaan sovitteluratkaisuun. Lausunnon laatija ilmaisee tukevansa useimpia tavoitteita ja sitä, että on tarpeen saattaa säännökset ajan tasalle, jotta voidaan ottaa huomioon riskienarviointiin ja rahoituspalvelujen hallintaan liittyvän tekniikan huomattava kehitys. Samalla ehdotetut tarkistukset ovat sellaisia, että niiden avulla voidaan yksinkertaistaa pääomavaatimusten järjestelmää. Jotkin tarkistukset liittyvät kansalliseen harkintavaltaan, josta on luovuttava sisämarkkinasääntelyn yhdenmukaistamisen lisäämiseksi. Haluaisin lisätä vielä, että tällaista luopumista on monelta osin suositeltu kansallisille valvontaviranomaisille.
Myös lausunnon valmistelija on sitä mieltä, että oli ehdottomasti oikein ottaa EY:n perustamissopimuksen 47 artiklan 2 kohta ehdotuksen perustaksi. Koska direktiivi on sopivin väline haluttujen tavoitteiden saavuttamiseksi, toissijaisuusperiaatetta samoin kuin suhteellisuusperiaatetta noudatetaan. Direktiivillähän pyritään vain siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä.
Lisäksi haluan esittää muutaman komitologiaa koskevan huomion sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan että talous- ja raha-asioiden valiokunnan näkökulmasta, ja aion kommentoida niitä tuonnempana. Koska rahoitusmarkkinat ja pankit joutuvat käymään läpi nopean muutosprosessin samalla, kun niiden on jatkuvasti kehitettävä uusia tuotteita ja uusia tuoteyhdistelmiä, myös pankkialaa ja pankkivalvontaa koskevaa lainsäädäntöä on voitava kehittää. Basel II -sääntely ei saa kutistua kehykseksi, josta kukin poimii haluamiaan rahoitusvälineitä, vaan mielessä on pidettävä jatkuvasti velkojien, sijoittajien ja kuluttajien suojelun tarpeellisuus. Myös sillä vuoropuhelulla, jota käydään lainsäätäjien, valvontaviranomaisten ja pankkien kesken sekä kansallisella että Euroopan tasolla ja johon Lamfalussy-menettelyn yhteydessä viitataan, voidaan edistää tarkoituksenmukaista valvontaa. Puhun myöhemmin lisää tästä kohdasta.
José Manuel García-Margallo y Marfil, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tervetuloa istuntosaliimme. Tehtävänäni tässä keskustelussa on ainoastaan selittää, mitä parlamentissa tapahtui komitologiamenettelyn yhteydessä, ja ilmaista täysi tukeni esittelijän ja kollegani, jäsen Radwanin, kannalle.
Komitologiaan liittyvät ongelmat ilmenivät jo useita vuosia sitten, kun komissio esitteli parlamentille rahoituspalveluja koskevan toimintasuunnitelman, jossa ehdotettiin rahoituspalveluihin liittyvän noin 40 toimenpiteen nopeaa täytäntöönpanoa.
Meille kerrottiin tuolloin, että tavanomainen lainsäädäntöprosessi oli liian hidas pysyäkseen rahoitusmarkkinoiden muutoksen tasalla. Täällä pitämässäni puheenvuorossa totesin, että valtaosassa tapauksia viivästyksestä ei ollut vastuussa parlamentti vaan pikemminkin neuvosto.
Seuraavassa vaiheessa syntyi niin sanottu Lamfalussyn mietintö, joka sai nimensä mietinnön laatijan mukaan. Jotta menettelyn etenemisnopeus olisi vastannut markkinoiden muutosnopeutta, Lamfalussy ehdotti ratkaisuksi lainsäädännön jakamista kahteen tasoon. Ensimmäisen tason muodostaisivat yleiset periaatteet ja perussuuntaviivat ja toisen tason konkreettiset oikeudelliset säännöt. Ensimmäisellä tasolla noudatettaisiin yhteispäätösmenettelyä, ja toisella tasolla parlamentti olisi täysin syrjässä. Meitä pyydettiin luopumaan erioikeuksista, joiden olisi itsestään selvästi kuuluttava Euroopan parlamentin etuoikeuksiin ja perussääntöihin.
On ymmärrettävää, että Euroopan parlamentti ilmaisee epäluulonsa. Halusimme vain olla samassa asemassa neuvoston kanssa. Jos rajat ylitettäisiin, jos toimivallan saaja ei pitäytyisi saamassaan valtuutuksessa, halusimme, että asia voidaan palauttaa parlamenttiin.
Tämä ei ollut tuolloin mahdollista, koska perussopimukset eivät sallineet sitä, ja jäimme odottamaan perustuslakisopimusta. Olemme nyt siirtymävaiheessa — korostan sanaa siirtymävaihe — ja sen vuoksi vaadin peruuntumislauseketta, jonka jäsen Radwan mainitsi. Sitä ennen on päästävä sopimukseen, jolla saavutetaan kaksi tavoitetta: lainsäädäntömenettelyn nopeus ja parlamentin valtaoikeuksien kunnioittaminen. Nämä valtaoikeudet parlamentti on kaikkien parlamenttien tavoin saavuttanut kovalla työllä pitkän ajan kuluessa. Haluan lopuksi antaa selityksen epäluuloisuuteemme muistuttamalla, mitä eräs espanjalainen poliitikko, joka oli tunnettu taidoistaan ja kyvystään peukaloida sääntöjä, kerran lausahti: "Laatikaa te laki, mutta antakaa minun laatia asetus." Tästä vaarasta olemme huolestuneita.
Puhetta ryhtyi johtamaan varapuhemies DOS SANTOS
Harald Ettl, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää esittelijää hänen osoittamastaan yhteistyöhalusta, jonka ansiosta sosiaalidemokraattien suurimmat huolenaiheet on voitu ottaa huomioon. Mielestämme pankkivalvonnasta on sovittava kansainvälisesti, ja sen on oltava samanlaista kaikkialla EU:ssa. Erityisesti pankkien lakisääteisiä pääomavaatimuksia on mukautettava vastaamaan paremmin kaupallisia riskejä. Vain tällä tavoin säästäjien aseman turvallisuutta voidaan parantaa ja heidän säästönsä turvata pankin joutuessa mahdollisesti vararikkoon.
Uudenaikaiset pankit käsittelevät yksityistalouksien omaisuutta ja hoitavat niiden tilejä sekä toimivat lisäksi niiden neuvonantajina ja asiamiehinä rahoitusmarkkinoilla. Pankkien tarjoaman rahoituksen ja niiden sijoittaman pääoman taloudellinen tehokkuus riippuu niiden kilpailukykyisyyden säilymisestä. Pankkien tarjoamalla rahoituksella on merkittävä asema, kun EU:ta kehitetään sen infrastruktuurin, asuntotuotannon, kuntien, energiateollisuuden ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten välityksellä. Basel II -sääntelyyn sisältyy objektiivisia kiinnekohtia, joilla arvioidaan tämän rahoituksen riskejä sekä asiaan liittyviä pankin oman pääoman hankintakustannuksia ja velallisilta perittyjä korkoja.
Tätä kuvaa täydentää pk-yritysten vähittäisluottojen helpotuksia ja alueellisten ja paikallisten viranomaisten vastuuta riskipainon laskemisessa koskevien tarkistusteni hyväksyminen. Lisäksi Basel II -sääntely ei saa johtaa siihen, että rahoituksen saaminen vaikeutuu tai kallistuu. Pankeilla on myös kansantaloudellinen vastuu, ja Basel II -sääntely ei saa olla tekosyy, jonka varjolla velallisille aiheutetaan vahinkoa tai kustannuksia.
Basel II -sääntelyn tarkoituksena on lisäksi luoda yhdenvertaisia kilpailuedellytyksiä suurten pankkikonsernien ja toisaalta alueelliselta pohjalta toimivien säästöpankkien ja osuuskassojen välille, ja tämän vuoksi vaadin mahdollisimman suurta objektiivisuutta niin sanottujen pankkien välisten lainojen käsittelyssä. On mielestäni hyvin merkittävää, että kansallisilla valvontavirastoilla on tällä hetkellä kahtalainen vastuu: ne valvovat pankkien tarkentuneita riskienarviointimenetelmiä ja tukevat useammassa kuin yhdessä maassa toimivia pankkeja kummankin maan valvontaviranomaisten tehdessä keskenään yhteistyötä.
Haluan vielä palata komitologiaan sokerina pohjalla. Tiedottamista ja avoimuutta koskevat säännöt, joita parlamentti edellyttää Basel II -sääntelyn yhteydessä, ovat uudenaikaisessa lainsäädännössä itsestäänselvyys, ja tämän olisi myös kuvastuttava palauttamista koskevana oikeutena. Haluamme neuvostolta takeet siitä, että vankka yhteisymmärrys, jonka perusteella parlamentti voi vastaisuudessakin harjoittaa demokraattisia oikeuksiaan ja vastata tehtävistään, saavutetaan viimeistään kahden vuoden kuluessa.
Wolf Klinz, ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tämän direktiiviehdotuksen aiheena on Basel II -sääntelyn täytäntöönpano Euroopan unionissa, millä luodaan perusta rahoitusmarkkinoiden vakauden lisäämiselle. Pankkivalvontaa voidaan tehostaa, ja asianomainen riskipaino voidaan ottaa paremmin huomioon. Lisäksi direktiivillä säädetään erittäin riskialtista liiketoimintaa koskevista vähimmäisstandardeista.
Olemme keskustelleet talous- ja raha-asioiden valiokunnassa Basel II -sääntelystä perusteellisesti ja käsitelleet noin 900 tarkistuksen lisäksi vielä koko joukon kompromissitarkistuksia, jotka esittelijä Radwan laati yhdessä jäsen Ettlin ja minun kanssani. Haluan tässä vaiheessa ilmaista kiitollisuuteni tässä asiassa vallinneesta suuresta luottamuksesta ja rakentavasta yhteistyöstä. Seuraavassa vaiheessa käydyissä troikan neuvotteluissa neuvosto hyväksyi monia parlamentin esittämistä tarkistuksista, ja onnistuimme taivuttamaan neuvoston useisiin myönnytyksiin ja kompromisseihin, sillä seurauksella, että Basel II -sääntelyn teknistä pohjaa voidaan pitää tasapainoisena. Liberaalipuolueen jäsenenä olen erityisen iloinen siitä, että onnistuimme laatimaan säännöt, joilla voidaan varmistaa pankkisektorin eri ryhmien väliset yhdenvertaiset kilpailuedellytykset.
Liberaalit ja demokraatit ovat vahvasti tämän paketin kannalla. Siihen sisältyy kuitenkin kaksi tarkistusta – yksi koskee islamilaisia lainoja ja kiinnitysluottoja ja toinen energiayhtiöitä – joita emme voi tukea, koska Basel II -sääntelyn tarkoituksena ei ollut, että sitä käytettäisiin keinona laatia erityisiä suojalausekkeita eräitä teollisuuden aloja varten tai keinona luoda niille omia erityisedellytyksiä. Tästä huolimatta aiomme ryhmänä äänestää koko paketin puolesta.
Juuri meidän ryhmämme esitti kaupankäyntivarastoa koskevat tarkistukset. On mielestämme erittäin hyvä asia, että komission tekemän ansiokkaan ja nopean valmistelutyön ansiosta nämä kohdat voidaan nyt hyväksyä Basel II -sääntelystä toimitettavan äänestyksen yhteydessä johdonmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi tällä alalla.
Basel II -sääntelyä koskevassa keskustelussa on käsitelty tietysti komitologiaa, josta kaikilla puhujilla on jo ollut sanansa sanottavanaan. Kukaan meistä ei halua kiistellä komitologiamenettelyn tärkeydestä ja hyödyllisyydestä. Tämän menettelyn avulla perussäädösten täytäntöönpanosäännökset voidaan panna nopeasti täytäntöön, mutta se ei saa horjuttaa parlamentin erioikeuksia, joiden vahvistaminen sisältyi perustuslakisopimukseen. Vaikka sen tulevaisuus saattaakin olla epävarma, parlamentin näkökohdilla on edelleen merkitystä, ja ne ovat edelleen ajankohtaisia. Kuten oli odotettavissa, komitologiaa koskevat troikan neuvottelut osoittautuivat erityisen ongelmallisiksi. Viime viikkojen aikana neuvostoon kohdistamamme painostus on saanut neuvoston perustamaan komission jäsenen McCreevyn mainitseman työryhmän nimeltä "Puheenjohtajavaltion ystävät", mikä tarkoittaa, että neuvosto tunnustaa ensimmäisen kerran uuden toimielintenvälisen sopimuksen ja toimenpiteisiin ryhtymisen tarpeellisuuden. Emme voi kuitenkaan tyytyä pelkkiin lupauksiin. Haluamme täsmällisen päivämäärän, johon mennessä laaditaan uusi oikeuksiamme vahvistava toimielintenvälinen sopimus.
Ehdotamme neuvostolle, että vahvistamme 1. tammikuuta 2008 peruuntumislausekkeen päivämääräksi, ja jäämme odottamaan neuvoston vastausta, jonka toivomme olevan myönteinen.
John Whittaker, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, pääomavaatimuksista katsotaan olevan hyötyä pankkien konkurssien ehkäisemisessä, koska kyseisten vaatimuksien ansiosta osakkeenomistajat osallistuvat enemmän konkurssista aiheutuneiden kustannusten kattamiseen. Kansainväliseen Basel II -sääntelyyn liittyvillä ehdotuksilla, jotka pannaan tällä direktiivillä täytäntöön, pyritään siihen, että pääoma ja riskit vastaavat toisiaan paremmin kuin Basel I -sääntelyyn sisältyneellä 8 prosentin pääomatarpeella. Mikään pankilta vaadittava pääoma, joka on korkeariskisten omaisuuserien osalta alle sata prosenttia, ei kuitenkaan suojaa konkurssilta. Kaikkiin sääntelyjärjestelmiin sisältyvät vähimmäispääomavaatimukset ovat mielivaltaisia.
Kuten jäsen Radwan korosti, muita ongelmia ovat se, missä määrin pankkiryhmittymään kuuluvien yksittäisten pankkien välillä tehtävän riskien hajautuksen olisi voitava alentaa lakisääteistä pääomaa, ja vaikeudet, jotka liittyvät vastuun jakamiseen kansallisten valvojien kesken. Näihin hankaliin kysymyksiin ei ole objektiivista vastausta. Tämän vuoksi kyseenalaistan parlamentin pätevyyden tällä alalla. On naurettavaa, että meidän olisi puututtava tämän direktiivin yksityiskohtiin, kun otetaan huomioon, miten monimutkainen ja kuitenkin niin tärkeä direktiivi on. Näin parlamentti kuitenkin tekee. Oli meillä jäsenillä pankkisääntelyn kiemuroiden tuntemusta tai ei, meidän odotetaan kuitenkin tekevän satamäärin perusteltuja päätöksiä kysymyksissä, joista moniin ei ole objektiivista vastausta.
Esittelijä suosittelee, että vallitsevan epävarmuuden vuoksi direktiiviä olisi arvioitava uudelleen tulevaisuudessa. Pankkiala ei sitä kaipaa. Pankit käsittelevät koko ajan riskejä ja epävarmuutta. Se, että lisätään tulevaan sääntelyyn liittyvää epävarmuutta, ei auta pankkeja suunnittelemaan tai huolehtimaan eduistamme asiakkaina ja osakkeenomistajina.
Tosiasia on, että lakisääteisen pääoman oikeaa määrää ei ole olemassa. Jos pidämme tämän mielessämme lainsäädäntötyössä, saamme aikaan yksinkertaisempia sääntöjä, ja parlamentin jäsenet säästyvät siltä hullutukselta, että he joutuvat äänestämään sadoista tarkistuksista.
Eoin Ryan, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijä Radwania hänen ajankohtaisesta mietinnöstään.
Rahoituspalvelualalla on omaksuttu hyvin monimutkaisia riskinhallintatapoja, ja tämän vuoksi myös sääntelykehyksen on oltava ajan tasalla. Olen hyvin tyytyväinen tänään käsittelemäämme mietintöön. Siinä tunnustetaan, että vakuudelliset joukkovelkakirjat ovat globaalien pääomamarkkinoiden tuote, eivätkä ne ole enää eurooppalainen tai kotimainen tuote. Mielestäni mikä tahansa muu vaihtoehtoinen näkemys vaikeuttaisi kehitystä tällä alalla, jolla on merkittävää kaupallista potentiaalia.
JP Morgan -yhtiön tekemän tutkimuksen mukaan Basel II -sääntelyllä voidaan lisätä liikkeeseen laskettavien korkeatuottoisten joukkovelkakirjojen ja erityisesti vakuudellisten joukkovelkakirjojen määrää. Tämä olisi Irlannille edullista, koska irlantilaisilla vakuudellisilla joukkovelkakirjoilla on korkein mahdollinen luottoluokitus. Tämän vuoksi on tärkeää, että Basel II -sääntelyn yhteydessä säilytetään nykyiset markkinakäytännöt vakuudellisten joukkovelkakirjojen alalla.
Pankeilla on pitkät perinteet rahan lainaamisessa, ja joskus pidämme itsestään selvänä sitä, että ne ovat täysin valmistautuneet perinteisten riskien, kuten luotto- ja markkinariskien varalta. Nykyään pankeilla on kuitenkin yhä enemmän ennalta arvaamattomia toiminnallisia riskejä, joita on vaikea hallita. Basel II -sääntelyyn on kuuluttava olennaisena osana se, että riskianalyysit otetaan oikeaan aikaan huomioon rahoituspalveluoperaatioissa. Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka suuret kustannukset rahoituspalvelulaitoksille aiheutuu EU:ssa tehtävistä analyyseistä Basel II -sääntelyn käyttöönoton jälkeen. Tämän vuoksi olen tyytyväinen siihen, että säädöstä ehdotetaan tarkistettavaksi neljän vuoden kuluttua.
Samalla olisi kuitenkin harkitsematonta aliarvioida riskinhallinnan merkitystä perinteisten luotto- ja markkinariskien alalla. Nykyisessä taloudellisessa ympäristössä tarvitaan yhä enemmän yksityiskohtaisia analyysejä taantuman vaikutuksista ja muista kansallisiin talouksiin ja EU:hun vaikuttavista rahoitusmarkkinoiden häiriöistä. Basel II -sääntelyn yhteydessä on sovittu standardeista, jotka edellyttävät pankkialalta investointeja sellaisten tietoteknisten järjestelmien kehittämiseen, joilla pystytään laatimaan perusteellisia luottoriskianalyysejä. Tapa, jolla rahoituspalveluja hoidetaan, on muuttunut, ja se muuttuu edelleen. Onnistunut riskienhallinta ei voi kuitenkaan rajoittua pelkästään säännösten pakolliseen huomioon ottamiseen, vaan se edellyttää varmaa näkemystä siitä, mikä on yrityksille parhaaksi ja mitkä ovat vallitsevia hyviä toimintatapoja.
Hans-Peter Martin (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, Basel II -sääntely on elämän ja kuoleman kysymys monien pienten ja keskisuurten yrityksien kannalta. Pk-yrityksissä ollaan asiasta varsin huolestuneita, ja siitä on keskusteltu paljon. Mielestäni pk-yritysten olisi luotettava täysin esittelijään. Vaikka tällä mietinnöllä on saavutettu paljon, haluaisin lyhyen puheaikani rajoissa mainita erään näkökohdan. Viittaan siihen, että se, luodaanko luotottajien ja kenties myös luotonsaajien välille todella yhdenvertaiset kilpailuedellytykset, riippuu sitä, mitä parlamentissa päätetään. Olemme onneksi vasta ensimmäisessä käsittelyssä. Mielestäni tarkistus 140, jolla pyritään lisäämään avoimuutta siten, että luottolaitoksia vaaditaan toimittamaan pk-yrityksille ja muille lainaa hakeneille yrityksille kirjallinen selvitys siitä, kuinka kyseiset laitokset päätyivät luokituspäätöksiinsä, on joka tapauksessa olennaisen tärkeä, mikäli markkinoiden ei haluta vääristyvän entisestään. Nähtäväksi jää, mitä vastaisuudessa tapahtuu, eli onko avoimuuden määrä juuri sopiva, vai onko sääntely liiallista. Olisi hienoa, jos voisimme laatia aikataulun tätä varten edes toisessa käsittelyssä. Kannatan ilman muuta peruuntumislauseketta, josta kaikki on joka tapauksessa jo sanottu, ja toivon, että Radwanin mietintö hyväksytään sellaisessa muodossa, että siinä säilyy hänen tavoittelemansa tasapaino.
John Purvis (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin haluan onnitella jäsen Radwania siitä, että hän on erittäin taitavasti onnistunut luotsaamaan tämän mutkikkaan direktiivin näin pitkälle.
Me kaikki toivomme, että ministerineuvosto voisi nyt ryhtyä tarpeellisiin toimiin, jotta asia olisi mahdollista hyväksyä ensimmäisessä käsittelyssä. Puheenjohtajavaltio voi varmasti tehdä kaikkensa ja pyrkiä ratkaisemaan komitologia-asian kaikkia tyydyttävän aikataulun puitteissa. Koska monimutkaisista, teknisistä kysymyksistä on jo pitkälti sovittu, olisi epäilemättä häpeällistä – ja itse asiassa perin kiusallista – jättää loppurutistus tekemättä. Tietenkin parlamentin kannattaa pyrkiä saamaan lainsäädäntöprosessissa asema, joka vastaa toisen lainsäädäntövallan käyttäjän eli neuvoston asemaa. Äänestäjämme odottavat tätä. Itse asiassa useimmat äänestäjät luulevat jo, että asia on näin. Pyydämme neuvostolta vain, että se ottaa pikaisesti arvioitavakseen tämän pyrkimyksen.
Ala tarvitsee oikea-aikaista oikeusvarmuutta, eikä se ole valmis antamaan anteeksi kummallekaan – ei parlamentille eikä neuvostolle – jos me kaikista järkisyistä huolimatta annamme tämän tärkeän direktiivin kaatua sellaisten seikkojen vuoksi, jotka saattavat näyttää ulkomaailman silmissä toimielintenväliseltä nahistelulta.
Seuraavaksi käsittelen asiaa kansainvälisestä näkökulmasta. Tämä uusi järjestelmä vaikuttaa lähes kaikkiin eurooppalaisiin pankki-, vakuutus- ja varainhoitoyrityksiin, ja niiden kaikkien on maksettava järjestelmiensä mukauttamisesta aiheutuvat kustannukset. Toisaalta Yhdysvalloissa ainoastaan suurten kansainvälisten pankkien on tehtävä nämä mukautukset. Luultavasti kilpailuetujen vuoksi ainakin osa näiden pankkien keskikokoisista kilpailijoista ottaa myös käyttöön Basel II -säännöt. Mukautuminen on kuitenkin pakollista jopa pienille eurooppalaisille rahoituslaitoksille, ja niille aiheutuu tästä huomattavia kustannuksia samalla, kun niiden amerikkalaisille kilpailijoille, kuten omaisuudenhoitoyrityksille, ei kustannuksia aiheudu. Kuinka komissio aikoo varmistaa yhtäläiset kilpailuedellytykset kaikenlaisille ja kaikenkokoisille rahoituslaitoksillemme maailmanlaajuisilla markkinoilla?
Pervenche Berès (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, meillä on käsiteltävänämme ensimmäisessä käsittelyssä oleva sovintoesitys tekstistä, joka tuskin voisi olla monimutkaisempi ja jonka yhteydessä hyväksytään hyvinkin 304 tarkistusta. Näin siis siinä tapauksessa, että parlamentti pystyy työskentelemään viisaasti, kun siltä sellaista vaaditaan.
Tämän jälkeen sopii todeta, että tekstin merkitys on kerrassaan valtava, kuten kaikki voivat huomata. Tekstissä on löydetty tasapaino riskien huomioon ottamisen ja todellisten kilpailuhaasteiden huomioon ottamisen välillä sekä Euroopan unionin sisällä että sen ulkopuolella.
Esitän kolme huomiota. Ensimmäinen liittyy tekstin sisältöön ja siihen, että kaikki toimet, joiden avulla voidaan arvioida ja ottaa paremmin huomioon pankkialalla – ja yleensä rahoituslaitosalalla – kannetut riskit, ovat oikeansuuntaisia toimia, kunhan niitä tuetaan järkevällä konsolidoinnilla ja ennen kaikkea tehokkaiden valvontajärjestelmien täytäntöönpanolla. Tästä oli kyse käymässämme keskustelussa pankkien koosta, ryhmien sisäisestä konsolidoinnista ja riskienarvioinnista. Mielestäni tämän asian käsittelyssä taustalla oleva olennainen kysymys on se, kuinka Euroopan tasolla toimiva johtava valvontaviranomainen toteutetaan, ja tulevina vuosina meidän on palattava tähän asiaan.
Vielä muutama sana pk-yrityksistä: rohkenen toivoa, että ehdotettu ratkaisu on askel oikeaan suuntaan, ja että se ei päinvastoin johda pk-yrityksille myönnettävien luottojen niukkuuteen. Keskustelu jatkuu, mutta suhtaudun itse epäilevästi asiaan.
Toinen seikka, jonka kollegani, jäsen Purvis äsken mainitsi ja jonka haluan ottaa esiin, liittyy kansainvälisiin suhteisiin. Arvoisa komission jäsen, tiedän, että te pidätte niitä hyvin tärkeinä, ja suoraan sanottuna, koska olemme seuranneet asian etenemistä, minua on hämmästyttänyt epätasapaino, joka vallitsee siinä, miten Basel II -sopimuksen käyttöönotto ja integroiminen on ymmärretty. Tiedämme, millaisessa asemassa amerikkalaiset olivat Basel II -sääntelyä koskeneita neuvotteluja määriteltäessä ja niitä käytäessä, ja tällä hetkellä sopimuksen aikataulun ja soveltamisalan perään voi piirtää Atlantin toisella puolella suuren kysymysmerkin. Tästä huolimatta talouksiimme kohdistuva kilpailuhaaste on todellinen. Emme voi väheksyä sitä, ja luotamme teidän seuraavan valppaasti, että Euroopan unionia syrjivää tilannetta ei pääse syntymään.
Viimeinen seikkani koskee komitologiaa, josta kaikki kollegani ovat puhuneet. Ensinnäkin komissio kertoi meille, ettemme saisi kahlita näitä sopimuksia, koska markkinat eivät ymmärtäisi sitä. Tiedätte kuitenkin, että markkinat toimivat oman halunsa mukaan. Niiden mukaan tällä hetkellä on ehdottoman tärkeää hyväksyä teksti. Jollemme tee niin, ne pitävät sitä katastrofina, ja myöhemmin, kun ne ovat tyytymättömiä sopimuksen I tason toteuttamiseen, ne kääntyvät puoleemme ja ovat iloisia, että on olemassa parlamentti, jossa on mahdollista käsitellä uudelleen asianmukaista tai epäasianmukaista tapaa, jolla komiteamenettelyjä on toteutettu. Meidän ei pidä näin ollen kuunnella liian tarkasti sitä, mitä markkinat sanovat, vaan meidän on hoidettava oma tehtävämme lainsäätäjänä. Lopuksi haluan ilmaista iloni siitä, että puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta on perustanut puheenjohtajavaltion ystävien ryhmän. Mielestäni tämä on hyvä tapa päästä yhteisymmärrykseen. Minusta on tosin ikävää, että neuvosto ei ole läsnä osallistumassa tähän tärkeään keskusteluun, joka on osa toimielinten välistä väittelyä.
Nils Lundgren (IND/DEM). – (SV) Arvoisa puhemies, vakavaraisuusdirektiivin myötä eräs toistuva EU-yhteistyötä haittaava tavoitteiden ristiriita on jälleen ajankohtainen. Tätä konfliktia meidän kaikkien on syytä periaatteellisestikin analysoida ja keskustella siitä, ennen kuin otamme asiaan kantaa.
Yhtäältä on usein varsin perusteltua ottaa käyttöön EU:n tasoisia yhteisiä sääntöjä, jotta sisämarkkinat toimisivat tehokkaasti. Jäsenvaltioiden välillä keskeisillä aloilla vallitsevat erilaiset säännöt aiheuttavat suuria kustannuksia ja siten vaurauden vähentymistä. Tämä pätee myös rahoitusmarkkinoihin.
Toisaalta on perusteltuja syitä olla pakottamatta jäsenvaltioita ottamaan käyttöön yhteisiä sääntöjä, joista tulee sen jälkeen osa yhteisön säännöstöä, jolloin yksittäisiä maita estetään ottamasta ohjaksia käsiinsä ja kehittämästä säännöstöjä. Talouksiemme dynamiikka perustuu suurimmaksi osaksi instituutioiden väliseen kilpailuun, jota käydään maiden välillä tehokkaiden ja kasvua edistävien instituutioiden kehittämiseksi. Usein käytetään sellaisia ilmauksia kuin "parhaat käytännöt" ja "esikuva-analyysi", jotka kuvastavat tämän tärkeän prosessin tuntemusta.
Valitettavasti parlamentti kiinnittää vain vähän tai ei lainkaan huomiota instituutioiden väliseen kilpailuun. Basel II -säännöstön osalta kyse on kuitenkin erittäin maailmanlaajuisista markkinoista. Niillä toimii sangen hyvin asioista perillä oleva ryhmä toimijoita, jotka voivat ryhtyä toimiin tältä seisomalta. Näillä markkinoilla ei ole tilaa EU:n tasoisille erityiskannoille. Basel II -säännöstön osalta yksittäisten maiden olisi voitava toimia itsenäisesti keskuspankkiyhteistyön puitteissa. Ei ole todellakaan tarpeellista sotkea EU:ta ja parlamenttia tähän prosessiin. Parlamenttimme ei sovellu tähän.
Lopuksi haluan yhtyä siihen, mitä muut puhujat ovat sanoneet: on valitettavaa, että parlamentti yrittää käyttää tätä mietintöä aseena EU:n toimielinten välisessä jatkuvassa institutionaalisessa valtataistelussa. Kesäkuun lista ei halua omalta osaltaan myötävaikuttaa tämän parlamentin vallan vahvistumiseen.
Ieke van den Burg (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, ymmärtääkseni voin käyttää myös jäsen Goebbelsin puheajan. Koska monet jäsenet ovat jo sanoneet sanottavansa tämän asiakirjan sisällöstä, en aio juurikaan puuttua siihen. Haluaisin kuitenkin kommentoida menettelyä, mutta sitä ennen haluan keventää sydäntäni.
Ulkopuolisille tämä mietintö on läpipääsemätön tekninen viidakko, jossa on likimain 800 tarkistusta, ja asiakirja on vähintään 10 cm paksu. Teille annettaisiin anteeksi, jos ihmettelisitte, mitä Brysselissä oikein puuhataan. Missä on paheksunta, missä ovat lehdistön kriittiset artikkelit? Niinpä niin, kyseessä ei ole työntekijöiden suojaaminen ihosyövältä liiallisen aurinkoaltistuksen vuoksi – tästä aiheesta jokaisella on mielipide, ja edellisellä istuntojaksolla tästä väiteltiinkin joka suunnalla.
Tällä kertaa kyse onkin sijoitetun pääoman turvaamisesta. Onko tämä tavoite sitten jotenkin täysin erilainen, jalompi tavoite? Voiko Eurooppa ylipäänsä osallistua tiiviisti asian tarkasteluun? Valikoivaa paheksuntaa ei ole tällä kertaa havaittavissa. Onneksi tämä pätee myös minuun: minulla ei ole mitään tätä asiaa vastaan, mutta meidän ei pidä tulevaisuudessa soveltaa eri standardeja työntekijöiden suojelun alalla.
Seuraavaksi käsittelen mietintöä. Olen tyytyväinen siihen – ja ylpeä siitä – että talous- ja raha-asioiden valiokuntamme pystyi laatimaan tämän monimutkaisen asiakirjan, muun muassa kaupankäyntivarastoa koskevat lisäsäännöt, todella nopeasti ja tehokkaasti, mistä kaikki asianosaiset ansaitsevat paljon kiitosta. Tätä päättäväisyyttä seurataan erityisesti Yhdysvalloissa hämmästyneinä ja kateellisina. Tätä tarvitsemme tehdäksemme Euroopasta kilpailukykyisen ja houkutellaksemme kasvua ja työllisyyttä edistäviä investointeja. Tämä on Lissabonin strategiassa keskeinen asia.
En pidä hyvänä asiana, että käsittelemme tätä käymällä läpi valtavan määrän tarkistuksia ja teknisiä liitteitä, enkä usko, että saavutamme näin parempaa sääntelyä. Olemme juuri kehittäneet rahoitusmarkkinasääntelyn alalla viisaamman työskentelytavan, eli Lamfalussyn menettelyn. Tämän menettelyn mukaisesti EU:n toimielimet antavat puitelainsäädännön, kun taas teknisistä yksityiskohdista vastaavat komitologian mukaiset eri komiteat ja eurooppalaiset valvojaryhmät, jotka vuorostaan käyvät tiivistä vuoropuhelua markkinoiden toimijoiden ja muiden sidosryhmien kanssa ja kuulevat niitä.
Tämä on tarpeen työnantajien taakan keventämiseksi mutta myös sen vuoksi, että olisi mahdollista vastata joustavammin ja asianmukaisemmin näillä dynaamisilla markkinoilla tapahtuvaan kehitykseen. Tuen suoralta kädeltä tätä lähestymistapaa, ja katson, että voimme edistää sen avulla tehokkaasti sääntelyn parantamista muillakin aloilla.
Yllättävää kyllä, emme ole vielä soveltaneet Lamfalussyn menettelyä tähän vakavaraisuusdirektiiviin, vaan puutumme kaikkeen mahdolliseen, muun muassa liitteisiin ja matemaattisiin kaavoihin, ikään kuin olisimme yhdessä lainsäätäjien tasolla. Sen sijaan olisi mielestämme parempi sitoa mahdollisuus lisätä direktiivin dynaamisuutta ja joustavuutta tiettyihin edellytyksiin ja määräaikaan direktiivin voimaantulon jälkeen.
Haluan tehdä selväksi, että tämä ei johdu – toistan vielä, ei johdu – siitä, että vastustaisimme menettelyä, vaan siitä, että Lamfalussyn menettelyssä jää yhä täyttymättä eräs perusedellytys, ja tarkoitan tällä parlamentille kuuluvaa peruuttamisoikeutta. Mielestäni tämä olisi selitettävä vielä kerran juurta jaksaen. Direktiivin yhteydessä pyrimme juuri tähän, jotta voimme lisätä painostusta tämän muodollisen peruuttamisoikeuden saavuttamiseksi. Emme välitä siitä, miten siihen päästään. Ongelma juontaa juurensa vuoteen 1999 ja aikaan ennen perussopimusmuutoksia valmistelevien valmistelukuntien perustamista, ja ongelma edellyttää nyt rakenteellista ratkaisua. Asia on neuvoston käsissä, ja toivomme, että Ecofin-neuvosto tekee selväksi yleisistä asioista ja ulkoasioista vastaaville kollegoilleen, että ratkaisu on löydettävä, kävi miten kävi. Mielestäni tämän olisi oltava keskeinen viesti tässä keskustelussa.
Astrid Lulling (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, yhdyn mielihyvin muihin puhujiin ja kiitän esittelijää, joka on lopulta kyennyt osoittamaan riittävää kuuntelemisen taitoa sellaisen yhteisymmärryksen saavuttamiseksi, joka tyydyttää suurinta osaa meistä, vaikkakaan ei kaikkia. Direktiivin laaja-alainen teknisyys ei peitä sen perusluonnetta. Basel II -sopimusten täytäntöönpano yhteisön tasolla on ratkaisevan tärkeää Euroopan pankkialan kannalta.
Olen muiden kollegojeni tavoin vastustanut ajatusta äärimmäisestä yhdenmukaistamisesta kiinnitysluottojen alalla, ja olen iloinen siitä, että onnistuin tässä. Saksassa kehitetyt kiinnitysluottomarkkinat ovat kukoistaneet erityisesti euron käyttöönoton jälkeen. Se on suurin ala yksityisen luototuksen sektorilla, ja alan rahallinen arvo on noin 1 600 miljardia euroa. Pitäytyminen alkuperäisissä säännöksissä olisi merkinnyt äkkinäistä loppua tälle toiminnalle, jota harjoitetaan Euroopan unionin tärkeimmissä talouskeskuksissa: Lontoossa, Dublinissa, Pariisissa ja Luxemburgissa.
Katetut joukkolainat ovat yksi harvoista Yhdysvaltojen kadehtimista eurooppalaisista tuotteista. Niistä ei pidä tehdä niistä museotavaraa siten, että sovellamme aivan liian rajoittavia kriteerejä, joilla pankkeja estetään käyttämästä kyseisiä joukkolainoja niiden tarkoitusta vastaavaan päämäärään.
Koska kiinnelainat ovat kaikkein turvallisimpia rahoitusvälineitä ja koska niillä on kaikkein korkein luokitus, kukaan ei olisi ymmärtänyt, minkä vuoksi olisimme pyrkineet joustamattomaan tilanteeseen emmekä olisi antaneet liikkumavaraa kansalliselle sääntelylle. Näin ollen kiinnelainojen määrittely ja vakuuksien kynnysarvot on vihdoin sovitettu yhteen siten, että voimassa olevia säädöksiä noudatetaan. Tämä päätös oli tarpeellinen, vaikka olenkin pahoillani siitä, että maksukyvyttömyydestä aiheutuvien tappioiden osalta direktiivi menee paljon pitemmälle kuin olisi tarpeellista, koska tasot ylittävät selvästi luottolaitosten tosiasiallisesti vastattavakseen ottamat tappiot.
Lopuksi esitän kaksi huomiota. Ensimmäiseksi totean jälleen kerran, että konsolidoiminen ja harmonisoiminen eivät johda mihinkään. Ei pidä sekoittaa yhteisen kehyksen tarpeellisuutta ja tasavertaistamista. Toiseksi rahoitusalan sidosryhmien kanssa voidaan käydä vuoropuhelua täysin avoimesti ja kaikkia tyydyttävästi.
Gunnar Hökmark (PPE-DE). – (SV) Arvoisa puhemies, haluan ensiksi kiittää jäsen Radwania sekä onnitella häntä hänen tekemästään suuresta, monimutkaisesta ja tärkeästä työstä.
Eurooppalainen yhteistyö on erityisen tärkeää tällä alalla, jolla luomme suuria rahoitusmarkkinoita. Äsken puheenvuoronsa pitäneelle ruotsalaiselle kollegalleni haluaisin sanoa, että ilman eurooppalaista yhteistyötä olisi ollut mahdotonta käyttää demokraattista ja parlamentaarista valvontavaltaa täällä laadittavien säädösten osalta. Yhteisillä rahoitusmarkkinoilla vallitsevat nyt vakaus, tehokkuus ja ennakoitavuus. Lisäksi direktiivissä edistetään joustavampaa riskienarviointia, joka on pohjimmiltaan – ja tämä on tärkeä muistaa – hyvä asia Euroopan kuluttajille ja liikeyrityksille. Kuten edelliset puhujat ovat todenneet, on tärkeää, että direktiiviin sisältyvät myös yhdenmukaiset pelisäännöt, joita sovelletaan maailmanlaajuisilla markkinoilla ja suhteessa Yhdysvaltojen markkinoihin. Lisäksi on tärkeää, että direktiivi merkitsee yhtäläisten pelisääntöjen noudattamista toisessakin mielessä, eli sitä, että uusia kehittyviä rahoituslaitoksia syntyy dynaamisille rahoitusmarkkinoille. Samalla tavoin kuin pankit ja vakuutusyhtiöt ovat viime vuosikymmeninä lähentyneet toisiaan, uusia tuotteita ja uusia rakenteita syntyy tulevaisuudessa.
On tärkeää, että direktiivillä ei myöskään käytännössä estetä markkinoiden dynaamista kehittymistä, vaan mahdollistetaan uusien yritysmuotojen kehittyminen ja niiden välinen kilpailu yhtäläisin edellytyksin. Komission tärkeänä tehtävänä – samoin kuin täällä parlamentissa käytävän keskustelun tehtävänä – on pysyä kehityksen vauhdissa juuri tässä mielessä. Olen kiitollinen siitä, että olemme pystyneet luomaan siirtymävaiheen säännöt, jotka antavat kansallisille viranomaisille mahdollisuuden tukea tätä kehitystä, mutta kun direktiivi on asiaankuuluvasti hyväksytty ja kun sen sääntöjä sovelletaan, parlamentin ja komission tehtävänä on huolehtia, että rahoitusmarkkinoiden muuttumista edistävä avoimuus säilyy. Muutoin Eurooppa menettää kilpailukykyään. Tämän vuoksi tehtävä on tärkeä.
Andreas Schwab (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan pk-yrityksille Basel II:sta on tullut synonyymi sille, että mitä vaikeampaan tilanteeseen joutuu, sitä vaikeampi on saada luottoa. Jos Basel II olisi hyväksytty sen alkuperäisessä muodossa, se olisi varmasti ollut erinomaisen huono merkki Euroopan nykyisestä taloudellisesta tilasta, ja siksi haluan kiittää sydämellisesti ryhmämme esittelijää Alexander Radwania hänen tekemästään erittäin vaikeasta valmistelutyöstä asian parissa. Mielestäni tästä direktiivistä, sellaisena kuin se esitetään hänen laatimassaan talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnössä, saamme erinomaisen välineen, jolla voimme häivyttää nämä pienten ja keskisuurten yritysten tuntemat pelot.
Jäsen Berès on myös käsitellyt asiaa, jonka haluan ottaa esiin seuraavaksi. On varsin epätavallista, että olen hänen kanssaan samaa mieltä, mutta tällä kertaa ja tässä asiassa näin on. On hämmästyttävää, että Yhdysvaltojen pankkiala, johon tämä direktiivi juontaa juurensa, viivyttää tällä hetkellä sääntöjen soveltamista pieniin yhdysvaltalaisiin pankkeihin. Vaikka uskonkin lujasti transatlanttiseen suhteeseen, meidän on mielestäni huolehdittava siitä, ettemme kulje Euroopan taloutta yhdenmukaistaessamme eri suuntaan kuin Atlantin toisella puolen kuljetaan. Meistä tulee maailman vahvin talousalue vain, jos teemme muutoksia tasatahtia Yhdysvaltojen kanssa.
Haluaisin lopuksi yhtyä siihen, mitä jäsen Radwanilla oli sanottavanaan komitologiasta. Monille Euroopan kansalaisille, jotka valittavat, ettei ole selvää, kuka mistäkin päättää Euroopassa, lähetettävä oikea viesti kuuluu seuraavasti: poliittiset päätökset tehdään täällä Euroopan parlamentissa, ja tämän vuoksi tuen peruuntumislauseketta, jonka on määrä tulla voimaan kahden vuoden päästä. Vuoteen 2007 mennessä kolmea muutakin direktiiviä käsitellään Lamfalussyn menettelyllä. Ne ovat esitteisiin liittyvää vastuuta koskeva direktiivi, markkinoiden väärinkäyttöä koskeva direktiivi ja finanssiryhmittymiä koskeva direktiivi. Kaikki kolme direktiiviä tulevat voimaan, ja kaikilla kolmella, tai niin ainakin katson, on selkeytettävä ja vakautettava rahoitusmarkkinoita. Tässä Euroopan parlamentti voi kantaa oman kortensa kekoon, ja siksi olen tyytyväinen tähän direktiiviin sellaisena kuin Alexander Radwan on sen esitellyt.
Jean-Paul Gauzès (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, aivan ensiksi haluan onnitella jäsen Radwania siitä, miten laadukas hänen erittäin teknistä, mutta pankkitoiminnan kannalta ratkaisevan tärkeää alaa käsittelevä mietintönsä on. Direktiiviehdotuksella pannaan täytäntöön tai saatetaan ajan tasalle pankkijärjestelmää ja erityisesti luottolaitosten vakavaraisuutta koskevat yleiset turvallisuusperiaatteet.
Kahta seikkaa on syytä käsitellä tulevaisuudessa perusteellisemmin: riskien jakamista samalla allekirjoituksella vahvistetun lakisääteisen oman pääoman osuuden valvomiseksi järkevästi ja sisäisiä valvontajärjestelmiä koskevien sääntöjen yhdenmukaistamista rajat ylittäviin pankkikonserneihin liittyvien seikkojen huomioon ottamiseksi. Tältä osin minusta olisi ollut parempi – ja esitin tähän liittyviä tarkistuksia – että rajat ylittävien konsernin sisäisten luottojen ja konsolidoidun valvonnan osalta eurooppalainen ulottuvuus olisi otettu enemmän huomioon. Myönnän kuitenkin, että direktiiviehdotuksessa on parlamentin tekemillä tarkistuksilla saavutettu niin hyvä tasapaino kuin tässä vaiheessa voidaan realistisesti toivoa kotimaan sääntelyviranomaisten vastuiden ja vastaanottavan maan vastuiden välillä, kun on kyse rajat ylittävää toimintaa harjoittavista pankkikonserneista.
Koska perustuslakisopimusta ei valitettavasti ole olemassa, neuvoston puheenjohtajan ehdotuksien avulla voidaan mielestäni käytännössä turvata parlamentin lailliset oikeudet. Pankit ovat omalla tahollaan useiden vuosien kuluessa valjastaneet käyttöönsä inhimilliset, taloudelliset ja tekniset voimavarat, joita määräajan noudattaminen edellyttää. Näin ollen säädetystä määräajasta on pidettävä kiinni Yhdysvaltojen esittämistä kysymyksistä huolimatta. On tärkeää, että direktiivi tulee voimaan aikataulun mukaisesti. Tämän vuoksi toivon, että parlamentti hyväksyy sille esitetyn ehdotuksen, ja että yhteisymmärrykseen päästään ensimmäisessä käsittelyssä.
Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aluksi kertoa komissiolle, että tästähän työ vasta alkaa. Jäsen Radwan on saattanut laatia loistavan asiakirjan, mutta on tärkeää, että komission jäsen Verheugen kiinnittää huomiota siihen, miten direktiivi voidaan parhaiten ottaa käyttöön Euroopassa, miten voidaan estää maksukyvyttömyys ja edistää yhtiöiden perustamista. Mielestäni komission jäsenen Kovácsin kotitehtävänä on pohtia sitä, kuinka yritykset voisivat tulevaisuudessa tehdä enemmän pieniä poistoja – määrät ovat esimerkiksi Yhdysvalloissa paljon suurempia – ja kuinka niiden on käsiteltävä tappioiden edestakaista siirtämistä. Tässä asiassa komissiolta odotetaan kilpailua silmällä pitäen luovaa osallistumista, koska tämän Basel II -hankkeen tarkoituksena on loppujen lopuksi rationalisointi ja uudistaminen. Tarkoituksena on pikemminkin säästää kustannuksia kuin luoda niitä kosolti lisää, ja tämänkin vuoksi suosittelen esikuva-analyysejä ja parhaiden käytäntöjen noudattamista.
Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, kiitän jäseniä siitä, että he ovat esittäneet hyvin rakentavia kommentteja tästä tärkeästä säädöksestä, ja kuten heti aluksi totesin, onnittelen esittelijä Radwania ja varjoesittelijöitä heidän tekemästään työstä ja valiokuntaa tämän varsin monimutkaisen aiheen parissa tehdystä perusteellisesta, intensiivisestä ja hyvin teknisestä työstä.
Yhdyn puhujiin, jotka korostivat tämän nimenomaisen direktiivin tärkeyttä. Mikä on hyväksi rahoituslaitoksille, on hyväksi talouskasvulle, työllisyydelle ja taloudelle sekä rahoitusmarkkinoiden vakauden lisäämiselle. Kansalaiset suhtautuvat joskus pankkeihin ja rahoituslaitoksiin varsin epäluuloisesti. He katsovat niiden perivän kohtuutonta korkoa ja tekevän suuria voittoja heidän kustannuksellaan. Ilman pankkeja ja luottolaitoksia ei olisi kuitenkaan merkittävää taloudellista menestystä. Tämän vuoksi on kaikkien – kuten eri toimijoiden ja sidosryhmien – etujen mukaista, että rahoitusalaa säännellään asianmukaisesti ja että riskit otetaan asianmukaisesti huomioon. Lisäksi tämä on tärkeää säästäjille. Tämä on rahanlainauksen kääntöpuoli, koska jos kukaan ei tallettaisi rahaa pankkiin, lainattavaa rahaa ei olisi. Tästä samasta syystä asia on tärkeä myös osakkeenomistajille ja sijoittajille. Asia on tärkeä myös rahoituslaitosten työntekijöille. Näin ollen se, mikä on hyväksi pankkialalle, on hyväksi meille kaikille.
Tuoreessa tutkimuksessa on arvioitu, että direktiiviehdotuksen seurauksena pankit laskevat pääomavaatimuksia noin 80–120 miljardin euron verran. Lisäksi on todettu, että tällä direktiivillä alennetaan pk-yrityksille myönnettävien lainojen pääomavaatimuksia yli 50 prosentilla. Parlamentti on esittänyt ehdotuksiimme tarkistuksia, joilla parannetaan entisestään vähittäislainoihin ja pk-yritysten lainoihin sovellettavia sääntöjä. Eräät puhujat mainitsivat islamilaiset kiinnitysluotot. Tarvitsemme sääntöjä, joilla varmistetaan, että nämä lainat eivät jää paitsioon ja jää kokonaan sääntelyn ulkopuolelle.
Jäsenet Ryan ja Lulling ottivat esiin kiinteistövakuudelliset joukkovelkakirjat tai omaisuudella katetut joukkovelkakirjat. Panen merkille sen, että parlamentin tarkistuksilla saavutetulla lisäjoustolla vähennetään entisestään sääntelyrajoitteita, jotka kohdistuvat niin sanottuihin katettuihin joukkolainoihin, ja tämä on hyvä tulos markkinoiden kannalta.
Eräät toiset jäsenet – erityisesti jäsenet Berès ja Purvis – ottivat esiin Euroopan ja Yhdysvaltojen yhtäläiset kilpailuedellytykset. Ensinnäkin haluan huomauttaa, että pienet ja keskisuuret amerikkalaiset pankit ovat pyytäneet, että nekin voisivat hyötyä Basel II -sääntelyn eduista, ja ymmärtääkseni Yhdysvallat on aikeissa tehdä tällaisia ehdotuksia seuraavan kuukauden kuluessa.
Toiseksi totean näistä yhtäläisistä kilpailuedellytyksistä, että kaikki suuret amerikkalaiset pankit, jotka kilpailevat suoraan eurooppalaisten maailmanlaajuisten pankkien kanssa, kuuluvat Baselin kehyksen piiriin.
Otan kuitenkin huomioon, mitä jäsenet Purvis ja Berès totesivat muistakin Yhdysvaltoja koskevista kysymyksistä, eikä pelkästään tästä asiasta. Tiedän, että jäsen Berès on erityisen kiinnostunut tästä asiasta, ja pidän tämän mielessäni.
Lähes jokainen puhuja viittasi yleisesti komitologiaan. Jäsen Radwan voi olla erityisen tyytyväinen siihen – ja ylpeä siitä – että hän on saattanut tämän kysymyksen keskustelun keskiöön ja laajentanut sitä koskemaan myös muita aloja.
Komitologian osalta panen tyytyväisenä merkille, että esittelijän tekemä ehdotus on hyödyllinen ja rakentava, ja toivon, että saatamme asian onnistuneesti päätökseen eri toimijoiden välisen yhteistyön avulla muillakin aloilla, eikä pelkästään tämän direktiivin kattamilla aloilla.
Minulle on lisäksi mieluisaa kertoa teille, että komissio tukee täysin näistä tarkistuksista saavutettua sovitteluratkaisua. Tämä parhaillaan täysistuntokäsittelyssä oleva paketti on tasapuolinen kompromissi, jossa otetaan huomioon neuvoston ja parlamentin väliset keskustelut, ja ehdotuksella on myös pankkialan vahva tuki. Lisäksi ehdotetut ratkaisut ovat tasapainoisia ja komission tälle säädökselle alun perin asettamien tavoitteiden mukaisia.
Puhemies. Keskustelu on päättynyt.
Äänestys toimitetaan keskiviikkona klo 12.00.
15. Tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteinen tilintarkastus
Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Doornin laatima oikeudellisten asioiden valiokunnan mietintö (A6-0224/2005) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta sekä direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY muuttamisesta (KOM(2004)0177 C6-0005/2004 2004/0065(COD)).
Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää Bert Doornia ja oikeudellisten asioiden valiokuntaa tämän asian parissa tehdystä erinomaisesta työstä. Toimielinten tehdessä tehokasta yhteistyötä tämä ehdotus pitäisi voida hyväksyä ensimmäisessä käsittelyssä.
Lakisääteinen tilintarkastus on Euroopan kannalta sangen tärkeä asia. Tuoreet skandaalit ovat korostaneet uusiin haasteisiin vastaamisen tarpeellisuutta. Lakisääteisen tilintarkastuksen uudenaikaistamiseksi direktiiviin tehtävillä muutoksilla selvennetään tilintarkastajien tehtäviä, heidän riippumattomuuttaan ja heidän eettisyyttään. Lisäksi direktiivissä edellytetään tilintarkastusta koskevien kansainvälisten standardien soveltamista, ja siinä asetetaan kriteerit tilintarkastusyhteisöjen tiukalle julkiselle valvonnalle. EU tarvitsee päteviä tilintarkastajia. Tämä hyödyttää kaikkia: yrityksiä, sijoittajia sekä suursäästäjiä ja piensäästäjiä. Tämä kasvattaa luottamusta talouteen.
Mainitsen seuraavaksi muutaman sanan tilintarkastajien vastuun rajoittamisesta. Kysymys on herännyt tästä direktiivistä käytyjen keskustelujen aikana, vaikka asia ei sisältynyt komission alkuperäiseen ehdotukseen. Tilintarkastajat suhtautuvat varautuneesti uusien tilintarkastuksien vastaan ottamiseen, koska he pelkäävät rajoittamatonta vastuuvelvollisuutta. Ymmärrän, minkä vuoksi EU:n tasoisten toimien puolesta on esitetty vakuutteluja, koska vaikutukset voivat kohdistua myös sisämarkkinoihin. Pyrin aktiivisesti selvittämään, mitä tässä asiassa on tehtävissä. Ensimmäisenä toimenani aion käynnistää lähiaikoina selvityksen asiasta.
Esitetyissä tarkistuksissa otetaan huomioon neuvostossa käydyt keskustelut, ja tarkistuksilla on myös tilintarkastusalan vahva tuki. Esittelijänne ehdottamat ratkaisut ovat lisäksi hyvin tasapainoisia ja komission tälle direktiiville alun perin asettamien tavoitteiden mukaisia. Näin ollen tuemme lopputulosta voimakkaasti.
Komitologia on jälleen ainoa avoinna oleva kysymys. Näinhän oli myös edellisessä mietinnössä, josta keskustelimme. Tilanne on hyvin samanlainen kuin tilanne, jota äsken käsittelimme esittelijä Radwanin vakavaraisuusdirektiiviä koskevan mietinnön yhteydessä. Viittaan siihen, mitä tästä asiasta edellä totesin, joten minun ei tarvitse toistaa itseäni.
Kahdeksannessa yhtiöoikeutta koskevassa direktiivissä täytäntöönpanovalta on hyvin tärkeä asia. Monet tekniset kysymykset ja mukautukset edellyttävät komitologiavaltuuksien käyttämistä. Myös neuvosto vahvisti tämän ilmoittaessaan tukevansa tarkistukset sisältävää kokonaiskompromissia. Pysyvien edustajien komitea katsoi, että peruuntumislauseke, jonka perusteella täytäntöönpanovalta raukeaisi, haittaisi direktiivin tehokasta täytäntöönpanoa. Tämän vuoksi komitea kehotti parlamenttia harkitsemaan huolellisesti tällaisen peruuntumislausekkeen vaikutuksia.
Komissio yhtyy neuvoston huolenaiheisiin. Toisaalta komissio kunnioittaa myös parlamentin kantaa, jonka mukaan parlamentilla on oltava siirretyn toimivallan käytön valvonnassa sama asema kuin yhteispäätösmenettelyssä. Koska komitologiaan liittyvä kokonaisratkaisu on tekemättä, komissio ymmärtää, että parlamentti haluaa rajoittaa ajallisesti valtaoikeuksien siirtoa. Komission mielestä on olennaisen tärkeää, että aikaa on riittävästi direktiivin asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi. Ymmärrän, että esittelijänne ehdottaa peruuntumislauseketta, joka tulisi voimaan kahden vuoden kuluttua direktiivin voimaantulosta ja viimeistään 1. huhtikuuta 2008. Tämä ei kuitenkaan koskisi kansainvälisiin tilintarkastusstandardeihin liittyvää 26 artiklaa. Komissio voi hyväksyä tämän. Ratkaisu vastaisi jäsen Radwanin vakavaraisuusdirektiiviä koskevassa mietinnössä ehdottamaa ratkaisua. Lisäksi komissio kehottaa neuvostoa suhtautumaan asiaan joustavasti ja ennen kaikkea pitämään vuoden 1999 komitologiapäätöksen tarkistamista ensisijaisena asiana.
Bert Doorn (PPE-DE), esittelijä. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kahdeksannen direktiivin esittelijänä voin kertoa teille, että olemme neuvoston ja komission kanssa käymiemme neuvottelujen pohjalta koonneet kiinnostavan paketin. Olemme esimerkiksi onnistuneet antamaan liikkumatilaa tilintarkastuskomiteoita – jotka ovat yrityksissä toimivia valvontakomiteoita – koskeville kansallisille ratkaisuille. Totesimme jälleen kerran, että johtamis- ja hallintojärjestelmistä on neuvoteltava jäsenvaltioiden tasolla, ja että on mahdotonta hyväksyä sitä, että tällä alalla suuret ratkaisut saneltaisiin Euroopan tasolla.
Onnistuimme tekemään tilintarkastajien vaihtamisesta säännön ja tilintarkastusyhteisöjen vaihtamisesta poikkeuksen. Lisäksi onnistuimme rajoittamaan tietyiltä osin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin kohdistuvaa hallinnollista taakkaa, ja komissio on sitoutunut esittelemään vastuuvelvollisuutta koskevan mietinnön vuoden 2006 loppuun mennessä. Komission jäsen McCreevy totesi äsken, että hän aikoo "käynnistää lähiaikoina selvityksen asiasta". Olemme sopineet, että kertomus tulee käsittelyyn vuoden 2006 loppuun mennessä. Toivon lisäksi hänen antavan sanansa siitä, että näin myös tapahtuu. Haluaisimme vaihtaa hänen kanssaan näkemyksiä tästä asiasta myös täällä parlamentissa.
Vastuuvelvollisuus on ongelma, koska jäsenvaltioiden välillä on valtavia eroja, mutta meidän on pyrittävä ratkaisemaan se. Kaiken kaikkiaan direktiivi on tärkeä säädös, ja mielestäni siitä on tullut viimeisen puolen vuoden aikana käytännönläheisempi ja helpompi soveltaa, mikä on loppujen lopuksi pääasia.
Arvoisa komission jäsen, kuten äsken totesitte, neuvottelujen tiellä on toinenkin suuri este, eli komitologia. Tältä osin päätimme olla johdonmukaisia Radwanin mietinnön kanssa, koska kyseessä ovat ymmärtääkseni samat etukysymykset.
Puutun seuraavaksi siihen, mitä eräs jäsen edellä huomautti siitä, ettei hän halua osallistua toimielintenväliseen valtapeliin, ja toistan, että mielestäni kyse ei ole valtapelistä vaan pelkästään uudenaikaisesta tavasta säätää lakeja. Meidän on laadittava puitelakeja ja annettava yksityiskohdat komission ja asiantuntijoiden päätettäväksi, mutta näin voidaan tehdä vain sillä edellytyksellä, että parlamentilla on peruuttamisoikeus. Tämä on kaikkein tärkeintä.
Muistelen, että juuri ennen Alankomaiden perustuslakikansanäänestystä, joka, kuten tiedätte, epäonnistui, eräässä alankomaisessa sanomalehdessä julkaistiin laaja artikkeli otsikolla "Brysselin virkamiehillä on valta". Artikkelissa viitattiin itse asiassa toimeenpaneviin komiteoihin, joissa kaikenlaista tässä parlamentissa laadittavaa lainsäädäntöä pannaan täytäntöön suljetuin ovin. Tämä on tyypillinen esimerkki siitä, miksi kansalaiset suhtautuvat yhä epäluuloisemmin Brysseliin, jossa tehdään kaikenlaista suljetuin ovin.
Olen näin ollen sitä mieltä, että jos puhumme komitologiasta – ja olen tyytyväinen siihen, että neuvosto on ilmoittanut ryhtyvänsä kehittämään aloitteita – paljon on vielä tehtävä tilanteen parantamiseksi. Tältä osin kannatan lauseketta, jossa "raukeamisen" ajankohtana on 1. huhtikuuta 2008, mitä myös Radwanin mietinnössä esitetään. Haluan lisätä kuitenkin, että kansainvälisten tilinpäätösstandardien hyväksymistä koskevan 26 artiklan osalta meidän olisi tehtävä poikkeus, koska kyseiset standardit kohdistuvat kansainvälisiin sopimuksiin tämän peruuntumislausekkeen yhteydessä. On sanomattakin selvää, että jos ja kun komitologiaa koskeva uusi asetus otetaan käyttöön, myös peruuttamisoikeutta on sovellettava tällaisiin tilinpäätösstandardeihin.
Lopuksi haluan kiittää valiokuntakollegojani siitä, että he ovat tehneet erittäin rakentavaa yhteistyötä. Mielestäni viimeisen puolen vuoden aikana käymämme neuvottelut ovat olleet varsin hyödyllisiä. Lisäksi haluan kiittää komissiota ja neuvostoa rakentavasta suhtautumisesta asiaan, ja voimme olla hyvin tyytyväisiä saavutettuihin tuloksiin.
Andreas Schwab, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, aivan ensimmäiseksi haluan kiittää jäsen Doornia siitä, että hän on tehnyt monien valiokuntien myötävaikutuksella loistavaa työtä. Mielestäni mietintö on hyvä kompromissi tässä vaikeassa asiassa. Kyseessä on ilmiselvästi erittäin tekninen säädös – mikä käy ilmi erityisesti parlamentissa läsnä olevien jäsenten määrästä – mutta mielestäni tällä säädöksellä voidaan kohentaa huomattavasti Euroopan sisäistä ja ulkoista kilpailukykyä. Ala on arkaluonteinen, ja se edellyttää aukotonta lainsäädäntöä.
Luonnollisesti on tehtävä kompromisseja. Jäsen Doornin mainitsema kompromissi liittyy tilintarkastajien vaihtamiseen. On asiallisesti ottaen hyvä, että ulkoinen vaihtaminen väistyy, koska jäsenvaltioilla on muitakin vaihtoehtoja. Jotkin jäsenvaltiot voivat säilyttää aiemmin käytössä olleen ulkoisen vaihtamisen. Sanoisin vaistonvaraisesti, että jäsenvaltioiden ei pitäisi voida vaatia ulkoista vaihtamista, koska sillä ei mielestäni edistetä kilpailua.
Koska puheaikani on rajattu, haluan keskittyä komission jäsenen McCreevyn ehdotukseen selvityksen teettämisestä siitä, mitkä ovat vastuuvelvollisuuden rajoittamisen todennäköiset vaikutukset tilintarkastusyhteisöjen sisämarkkinoihin. Vastuuvelvollisuuden rajoittaminen tuottaisi Euroopalle merkittävää kilpailuetua yrityksen sijaintipaikkana, ja sen vuoksi olen tyytyväinen siihen, että komission jäsen McCreevy on lupautunut teettämään tämän selvityksen, joka on saatettava pian päätökseen, eli vuoden 2006 loppuun mennessä.
Niille jäsenvaltioille, jotka asettavat vastuuvelvollisuudelle tietyn rajan, on tarjolla monia eri ratkaisuja, joista mainitsen esimerkkeinä suhteellisen vastuuvelvollisuuden, enimmäisrajat tai molempien yhdistelmän. Parlamentti odottaa komissiolta, että jäsenvaltiot voivat tehdä vastuuvelvollisuuteen liittyvät omat päätöksensä, ja että Eurooppa saa säännöt, jotka ovat pikemminkin yhteensopivia kuin yhdenmukaistettuja.
Koska jäsen Doorn on sanonut kaiken, mitä komitologiasta on sanottava, ja koska olen hänen kanssaan samaa mieltä, kiitän teitä tarkkaavaisuudestanne ja toivon, että direktiivi hyväksytään.
Antonio Masip Hidalgo, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, mielestäni tilintarkastusta koskeva ehdotus on hyvä esimerkki yhteistyöstä Euroopan parlamentin eri ryhmien välillä ja parlamentin ja muiden toimielinten – neuvoston ja komission – välillä.
Esittelijä näki paljon vaivaa, jotta saatoimme osallistua aktiivisesti tekstin laadintaan ja hänen neuvoston ja komission kanssa järjestämiinsä kokouksiin. Tällä ehdotuksella voidaan edistää Euroopan lainsäädännön yhdenmukaistamista tilintarkastuksen kaltaisella tärkeällä alalla, joka on aiheuttanut paljon huolta kansalaisten keskuudessa Enronin ja Parmalatin skandaalien jälkeen. Joka tapauksessa kyse on vähimmäispuitteista, joiden perusteella toimivalta säilyy toistaiseksi jäsenvaltioilla niillä aloilla, joilla niillä on enemmän suorituskykyä ja kokemusta ja joilla ne ovat lähempänä tarkastusten suorittamista.
Euroopan komission ehdotuksen kaikkein ristiriitaisimpiin kohtiin lukeutuu mielestäni yhteisöjen, tilintarkastajien ja partnerien vaihtamisen korostaminen, millä pyritään vähentämään mahdollisia eturistiriitoja tilintarkastajien ja tarkastettavien yhtiöiden välillä.
Suurten ponnistelujen jälkeen onnistuimme mahdollistamaan yhteisöjen, ei pelkästään partnerien, vaihtamisen siten, että jokainen jäsenvaltio voi hyväksyä yhtenä vaihtoehtona tilintarkastusyhteisöjen vaihtamisen eli ulkoisen vaihtamisen.
Riippumattomuuteen liittyvät tarkistukset hyväksyttiin. Toivon, että ne osoittautuvat tulevaisuudessa hyödyllisiksi, koska niillä taataan markkinoiden vaatima luottamus.
Ehdotuksessa tilintarkastajilla säilyy sama vastuu kuin muillakin ammatinharjoittajilla. Mielestäni yhtäläinen kohtelu ja kansalaisten ja asiakkaiden turva olisi taattava tällä alalla. Myönnän kuitenkin suhtautuvani epäilevästi siihen, että uudella säädöksellä pystyttäisiin lisäämään suurten tilintarkastusyhteisöjen määrää, millä voitaisiin ehkäistä alalle ominaiseen oligopoliin liittyvät ongelmat, joihin komission jäsen viittasi.
Enronin tapaus kaatoi Arthur Andersen -yhtiön, ja vain neljä jäi jäljelle niin sanotusta suurten tilintarkastusyhteisöjen viisikosta. Uusi skandaali, joka johtaisi luottamuspulan syntymiseen jälleen yhtä suurta tilintarkastusyhteisöä kohtaan, voisi olla kohtalokas koko järjestelmän vakauden eikä pelkästään kyseessä olevan yhteisön kannalta. Näin ollen olen alusta alkaen ollut sillä kannalla, että tilintarkastusyhteisöjen ei pidä antaa valvoa itse itseään, vaan meidän on tuettava julkisten viranomaisten harjoittamaa valvontaa, koska kyseessä ei ole pelkästään yhden yhteisön vaan koko rahoitusjärjestelmän elinkelpoisuus.
Haluan jälleen kerran onnitella jäsen Doornia.
Wolf Klinz, ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, toivon, että tilintarkastusdirektiivillä myötävaikutetaan luottamuksen palautumiseen tilinpäätöksiin ja markkinoiden toimintaan tämän luottamuksen karistua aiempien vuosien skandaalien vuoksi. Tällä tavoin voidaan lisätä sijoittajien turvallisuutta – turvallisuutta, joka niillä aikoinaan oli – ja parantaa eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä. Jos verrataan talous- ja raha-asioiden valiokunnalle laatimani lausunnon tärkeimpiä kohtia ja lopullista versiota, jonka esittelijä Doorn esitteli meille troikan neuvottelujen jälkeen, huomataan, että ne ovat paljolti yhteneviä esimerkiksi tilintarkastajien vaihtamisen, pienille ja keskisuurille yrityksille aiheutuvien kustannusten ja vastuuvelvollisuuden osalta. Olen tyytyväinen siihen, että komissio aikoo laatia selvityksen vastuuvelvollisuudesta vuoden 2006 loppuun mennessä, ja yhdyn siihen, mitä jäsen Schwab tästä totesi.
Kahdessa muussa tärkeässä asiassa, joita ovat tilintarkastuskomitean perustaminen ja oheispalvelujen tarjoaminen, olisin toivonut kuulevani myönteisemmän viestin. Talous- ja raha-asioiden valiokunta hyväksyi innokkaasti tilintarkastuskomiteoita koskevan perustamisvelvoitteen ja tuki komission ajatuksia. Kokonaisuudessaan Doornin mietintö on askel oikeaan suuntaan, ja olen kiitollinen hänelle työstä, jota hän on esittelijänä tehnyt. Äänestys, jonka aiomme toimittaa piakkoin, on ratkaisevan tärkeä nopeutetun menettelyn saattamiseksi onnistuneesti päätökseen, ja näin markkinat saavat pian merkin, jota ne ovat malttamattomasti odottaneet.
Lisäksi olen iloinen siitä, että jäsen Doorn käsittelee mietinnössään komitologiaa, vaikka odotankin, että peruuntumislausekkeen määräpäiväksi asetetaan mieluummin 1. tammikuuta kuin 1. huhtikuuta 2008.
IAS:n tai ISA:n nimellä tunnettujen kansainvälisten tilintarkastusstandardien täytäntöönpanoa varten ehdotettu lähestymistapa on mielestäni vaikeasti hyväksyttävissä. Tässäkin asiassa parlamentin on pidettävä kiinni peruuttamisoikeudestaan. Vaikka jäsen Wallis, joka on ryhmäni varjoesittelijä asiasta vastaavassa valiokunnassa, suosittelee mietinnön hyväksymistä, aion itse pidättäytyä äänestämästä edellä mainitsemieni varaumien vuoksi.
Giuseppe Gargani (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, puheenvuoroni tarkoituksena on ennen kaikkea korostaa ilman korusanoja tai kliseitä jäsen Doornin tekemää tärkeää työtä. Lisäksi, kuten valiokunnassa totesin – ja aion tässä toistaa – työ on tehty mielestäni viisaasti, tasapainoisesti ja kaukonäköisesti.
Mielestäni direktiivi on todella tärkeä, koska markkinoiden turvallisuusongelma on olemassa, ja sitä ovat entisestään korostaneet paljastuneet skandaalit. Jo jonkin aikaa on tarvittu esittelemämme direktiivin kaltaista direktiiviä; se on osoittautunut täysosumaksi heti ensimmäisessä käsittelyssä, ja siinä vahvistetaan parlamentin saavuttama tasapaino.
Säästäjille annetaan uusia takeita. Meidän on kohdistettava päähuomio heihin, kuten myös kuluttajiin, koska rahoitukseen liittyvä suhde pankkien, liikkeeseenlaskujen ja säästäjien välillä on edelleen perustekijä maan yhteiskunnallisen vakauden säilyttämisen kannalta.
Lisäksi kiitän esittelijää siitä, että hän ehdottaa viisasta ratkaisua tilintarkastusyhteisöjen vaihtamista koskevassa asiassa. Oma kotimaani kannattaa lämpimästi tätä ratkaisua ja on siihen hyvin tyytyväinen – puhun tietenkin omasta kokemuksesta, mutta luulen, että myös muut maat ovat päätyneet samaan lopputulokseen. Myös tästä syystä meidän on annettava kiitosta jäsen Doornin ja hänen kollegojensa saavuttamalle tasapainolle. Täytäntöönpanotoimia koskeva sopimus osoittaa, kuinka suuri merkitys parlamentilla voi olla ja sillä on oltavakin siinä, että saavutetaan direktiivissä edellytetty ongelmallinen tasapaino.
Lopuksi haluan yhtyä kaikkiin edellä esitettyihin myönteisiin arvioihin. Olen iloinen voidessani todeta muodollisesti, että mietintö on ollut vaivan arvoinen, ja annamme sen esittelijän kanssa parlamentin käsiteltäväksi.
Arlene McCarthy (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, kun keskustelimme ensimmäistä kertaa johtamis- ja hallintojärjestelmistä korkean tason työryhmän laadittua kertomuksensa, taustalla olivat Enronin ja WorldComin skandaalit. EU:n tilintarkastusalan asiantuntijat vakuuttivat, että "näin ei koskaan tapahdu Euroopassa", minkä jälkeen paljastui Parmalatin tapaus; yhtiöllä oli tilintarkastuskomitea, joka koostui huomionarvoisista riippumattomista ammatinharjoittajista, kuten myös Enronilla. Ongelmana oli, että he eivät ajatelleet itsenäisesti, eivätkä he kyseenalaistaneet väärinkäytöksiin syyllistyneitä liikekumppaneita ja yhtiön ylintä johtoa.
Tässä ehdotuksessa pakollisia tilintarkastuskomiteoita ei koskaan pidetty ratkaisuna ongelmaan, koska ratkaisu on pikemminkin tilintarkastuskulttuurin ja -käytäntöjen muuttaminen. Esittelijämme Bert Doornin käytännönläheisyyden sekä komission ja puheenjohtajavaltion kanssa tehdyn hyvän yhteistyön ansiosta käytössämme on nyt joustava EU-väline, jolla parannetaan tilintarkastusten laatua ja yhdenmukaisuutta kaikkialla Euroopassa ja joka on lisäksi jo olemassa olevien asianmukaisten kansallisten yhtiöoikeudellisten säännösten mukainen.
Periaatteisiin perustuvalla uhkien ja varotoimenpiteiden strategialla EU:lle luodaan paljon tehokkaampi ja vankempi järjestelmä. Tämä osoittautuu paljon paremmaksi kuin Sarbanes-Oxleyn sääntöihin perustuva järjestelmä, jonka avulla voi olla helpompi saada syylliset telkien taakse, mutta jolla ei lisätä eettisyyttä, riippumattomuutta ja tilintarkastusrakenteiden julkista valvontaa.
Oli järkevää poistaa tilintarkastuskomiteoiden perustamisvelvoite ja korvata se ehdotuksella, jossa näitä tehtäviä hoitaa tilintarkastusstandardien ja -tavoitteiden mukainen elin, joka voi panna vaatimukset täytäntöön läpinäkyvyyttä noudattaen. Olen lisäksi tyytyväinen kompromissiin tilintarkastajien vaihtoa ja tilintarkastuksen oheispalveluja koskevassa asiassa.
Meidän on kuitenkin ratkaistava komitologiakysymys. Komissio ja useat perättäiset puheenjohtajavaltiot, muun muassa Yhdistynyt kuningaskunta, ovat lisänneet ponnistelujaan sääntelyn parantamiseksi kohentamalla EU:n lainsäädäntöä, sen täytäntöönpanoa ja saattamista osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Parlamentin on voitava osallistua tähän paremman sääntelyn tavoitteluun, ja sillä on oltava toisena lainsäädäntövallan käyttäjänä oikeus varmistaa, että parlamentissa hyväksyttäviä asiantuntijalakeja voidaan arvioida ja valvoa.
Lisäksi parlamentilla on oma tehtävänsä lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja lainsäädännön täytäntöönpanossa. Olen tyytyväinen puheenjohtajavaltion aloitteeseen ja ehdotuksiin, jotka liittyvät vuoden 1999 komitologiamenettelyjen uudistamistoimien jatkamiseen, sen varmistamiseksi, että voimme osallistua sääntelyn parantamiseen ja lainsäädäntöprosessiin. Lisäksi toivon, että parlamentin tällä alalla esittämät tarkistukset hyväksytään, jotta voimme todella hoitaa oman osuutemme yhteistyöprosessissa.
Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, koska kyse on Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn kannalta merkittävästä asiasta, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta on pohtinut asiaa perusteellisesti. Erityisesti pörssinoteeratuille yhtiöille on tärkeää, että tilintarkastajia valittaessa omistajien oikeudet asetetaan ensisijaisiksi. Juuri tässä yhteydessä kansallisilla näkökohdilla on erityinen merkitys.
Tämän lisäksi kyse on tietenkin myös kustannuksista. Kustannukset voivat olla valtavat erityisesti pörssinoteerausta tavoitteleville pienille ja keskisuurille yrityksille, jotka ryhtyvät asianmukaisiin toimiin ja pyrkivät noudattamaan vaadittua avoimuutta. Tämän vuoksi vaadin, että vastuuvelvollisuuden rajoittamisesta keskustellaan vakuuttajien kanssa, jotta tilintarkastajat voivat noudattaa tarvittavaa vastuullisuutta.
Andrzej Jan Szejna (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, useat tuoreet skandaalit ovat nakertaneet kuluttajien ja sijoittajien luottamusta. Voisin mainita esimerkiksi Enronin tai Parmalatin tapaukset. Näiden skandaalien laajuus oli hälyttävä, ja niihin liittyi kaikenlaisia petoksia. Euroopan komission aloite on tässä tilanteessa toivottu vastaus.
Komission ehdotus lakisääteisestä tilintarkastuksesta on monien vuosien valmistelutyön tulos, ja siihen on sisällytetty vuonna 2000 ja 2002 annettuja suosituksia. Tällä direktiivillä on tarkoitus korvata lakisääteisiä tilintarkastajia koskeva kahdeksas direktiivi vuodelta 1984, johon sisältyy pelkästään lakisääteisten tilintarkastajien hyväksymistä koskevia periaatteita, mutta jossa sivuutetaan itse tarkastusmenettely ja valvonta tai ulkoinen laadunvarmistus. Uudessa direktiiviehdotuksessa määritellään lakisääteisten tilintarkastajien velvollisuudet selkeästi ja vahvistetaan tietyt eettiset periaatteet. Päämääränä on taata lakisääteisten tilintarkastajien ammattitaito ja riippumattomuus, millä tarkoitetaan heidän rehellisyyttään, ammatillista pätevyyttään, luotettavuuttaan, salassapitovelvollisuuttaan ja kokonaisvastuutaan.
Komission ehdotus tilintarkastusyhteisöjen ja partnereiden vaihtamisperiaatteesta on toinen kiistakysymys, joka on lisättävä voimakkaita mielipiteitä herättäneiden kysymysten joukkoon. Yleisesti ottaen vaihtamisperiaatetta on syytä tukea, koska sillä varmistetaan riippumattomuus ja kannustetaan objektiiviseen arviointiin. Vaihtamisen kielteisiä puolia ovat lisäkustannukset, asiantuntemuksen poistuminen ja siitä aiheutuva virheiden riski. Tilintarkastusyhteisöä olisi vaihdettava vähintään seitsemän vuoden välein, ja sopimusten välillä olisi oltava vähintään kahden vuoden tauko. Olisi ryhdyttävä kaikkiin mahdollisiin toimiin terveen kilpailun varmistamiseksi, petosriskin vähentämiseksi ja korkeatasoisten palvelujen tarjoamiseksi.
Mietinnössä esitetyt menettelyt näyttävät tasapainoiselta ja järkevältä vastaukselta pyrittäessä takaamaan tilintarkastuksen laatu ja tilintarkastajien riippumattomuus.
Lopuksi haluan korostaa, että meidän on pyrittävä palauttamaan luottamus markkinoihin ja vahvistamaan osakkeenomistajien oikeuksia, jotta sijoittamisesta tulee turvallisempaa ja eurooppalaisista yrityksistä kilpailukykyisempiä.
Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää arvoisia jäseniä heidän puheenvuoroistaan ja suurenmoisesta työstä, jota he ovat tehneet tämän hyvin tärkeän direktiivin saattamiseksi käsittelyyn.
Heti aluksi minun olisi kai pitänyt ilmoittaa, että olin edellisessä elämässäni tilintarkastaja ja että maksan edelleen Irlannin kirjanpitäjien yhdistyksen (Irish Institute of Chartered Accountants) jäsenmaksun, vaikka, kuten olen monille henkilöille todennut, en luottaisi liikaa siihen kirjanpitoon, jota nyt alkaisin jollekulle laatia. Minun olisi varmaan pitänyt kertoa tämä heti alkajaisiksi.
Jäsen Doorn ja muutkin jäsenet ottivat esiin tilintarkastuksen luotettavuuden, ja olen itse varsin kiinnostunut juuri tästä asiasta. Olen kehottanut yksiköitäni käsittelemään tätä asiaa erittäin kiireellisenä. Tutkimus tilataan piakkoin, joten tulokset pitäisi voida esitellä ennen vuoden 2006 loppua. Tämä on aikomuksemme, ja toivottavasti pysymme tässä aikataulussa ilman ongelmia.
Lisäksi otettiin esiin tilintarkastuskomiteat. Tilintarkastuskomiteat ovat usein tarpeellisia, jotta tilintarkastajat kestäisivät paremmin johdon mahdollisesti harjoittamaa painostusta. Euroopan parlamentti ja neuvosto kannattavat sitä, että EU:n jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisimman paljon liikkumavaraa, jotta ne voivat kehittää oman järjestelmänsä julkisesti noteerattujen yhtiöiden tilintarkastuskomiteoita varten, kunhan kaikki direktiivissämme luetellut tehtävät suoritetaan. Olemme olleet tässä asiassa joustavia, jotta nämä näkökohdat on voitu ottaa mahdollisimman kattavasti huomioon.
Kuten jäsen McCarthy totesi, jossakin saattaa olla käytössä maailman paras sääntöihin perustuva järjestelmä, tai ainakin saatetaan ajatella, että käytössä on maailman paras sääntöihin perustuva järjestelmä, mutta sen avulla ei voida koskaan estää skandaaleja tai petoksia, jos enemmän kuin kaksi ihmistä yrittää yhdessä varmistaa vilpillisen toiminnan toteutumisen. Näin on siitä riippumatta, onko käytössämme sääntöihin perustuva järjestelmä vaiko ei. Muistattehan, että Yhdysvalloissa oli jo jonkin aikaa ollut käytössä sääntöihin perustuva järjestelmä, mutta sen avulla ei pystytty estämään yhtäkään skandaalia Atlantin toisella puolella. On myös selvää, että tähän ei pystytä myöskään järjestelmällä, joka perustuu nimenomaan periaatteisiin. Maailmassa ei ole sellaisia tilintarkastusmenettelyjä eikä sellaisia käytössä olevia sisäisiä valvontajärjestelmiä, joilla voitaisiin taata sataprosenttisesti se, että petoksia tai taloudellisia väärinkäytöksiä ei tapahdu. Tämän järjestelmän avulla voidaan kuitenkin mahdollisimman pian antaa kaikille mahdollisuus selvittää tarkasti, mikä on tilanne. Yrityksille ja meille kaikille on hyvin tärkeää, että tilintarkastajien ammattiin, heidän riippumattomuuteensa, heidän käyttämiinsä standardeihin ja tämän ammattikunnan etiikkaan luotetaan.
Pelkäänpä, että minun on tämän ammattikunnan entisenä jäsenenä myönnettävä, että viime vuosien skandaalit ovat heikentäneet kansalaisten luottamusta tilintarkastukseen ja kirjanpitäjän ammattiin. Mielestäni tämä on sanomattakin selvää, ja alan ammatinharjoittajien tehtävänä on huolehtia luottamuksen palauttamisesta ja siitä, että useat ammattikunnan sisällä ja nyttemmin Euroopan toimielimissä tehdyt muutokset sekä ne muutokset, joihin jäsenvaltiot toivottavasti ryhtyvät, antavat kansalaisille enemmän aihetta luottaa siihen, että tilintarkastuksen standardit ovat niin korkeat kuin mihin suinkin pystymme.
Kuten jo totesinkin, komitologia otettiin jälleen kerran esiin, kuten edellisessäkin keskustelussa, ja toistan, että komissio voi tämän direktiivin osalta – 26 artiklaa lukuun ottamatta – hyväksyä ehdotuksen toimivallan peruuntumisesta kahden vuoden kuluttua.
Kiitän jäseniä heidän yksityiskohtaisista puheenvuoroistaan.
Puhemies. Keskustelu on päättynyt.
Äänestys toimitetaan keskiviikkona klo 12.00.
16. EY:n ja Komorien tonnikalan pyyntiä koskevan sopimuksen pöytäkirja
Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu Fraga Estévezin laatimasta kalatalousvaliokunnan mietinnöstä (A6-0260/2005) ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan talousyhteisön ja Komorien islamilaisen liittotasavallan hallituksen välisessä Komorien rannikon edustalla harjoitettavasta kalastuksesta tehdyssä sopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamista 1 päivän tammikuuta 2005 ja 31 päivän joulukuuta 2010 väliseksi ajaksi koskevan pöytäkirjan tekemisestä (KOM(2005)0187 C6-0154/2005 2005/0092(CNS)).
Joe Borg, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, ennen kuin esittelen komission kannan tähän asiaan, haluan kiittää kalatalousvaliokuntaa ja erityisesti esittelijä Fraga Estéveziä siitä, että hän on tehnyt erinomaista työtä hyvin tiukassa aikataulussa.
Olen iloinen voidessani esitellä teille ehdotuksen tonnikalan kalastusmahdollisuuksia ja ETY:n ja Komorien välisen sopimuksen nojalla maksettavia taloudellisia korvauksia koskevan pöytäkirjan tekemisestä.
Kuten arvoisat jäsenet tietävät, yhteisön Komorien kanssa kalastuksen alalla ylläpitämillä suhteilla on pitkä historia. Ensimmäinen kalastussopimus maan kanssa tehtiin jo vuonna 1988. Vaikka sopimus on pienin tonnikalasopimus, se on tärkeä sopimuksella saavutettujen kalastusmahdollisuuksien ansiosta, ja sen vuoksi, että kalastus tapahtuu strategisessa paikassa Intian valtamerellä.
Uusi pöytäkirja, joka parafoitiin 24. marraskuuta 2004, kattaa kuusivuotiskauden 1. tammikuuta 2005–31. joulukuuta 2010. Pöytäkirjalla taataan kalastusmahdollisuudet 40 nuotta-alukselle ja 17 pintasiima-alukselle, ja siihen liittyvä taloudellinen korvaus on vuosittain 390 000 euroa. Sopimus on kummankin osapuolen molemminpuolisen edun mukainen, ja siihen sisältyy useita uusia kohtia, joita ovat muun muassa seuraavat: ensinnäkin yksinoikeuslauseke, jolla kielletään yhteisön kalastussopimuksen kanssa rinnakkaiset yksityiset lisenssit tai muut yksityiset järjestelyt, toiseksi VMS:ää koskevat määräykset, joilla lisätään Komorien vesillä toimivien alusten valvontaa, kolmanneksi sosiaalilauseke, jota sovelletaan yhteisön aluksille otettaviin paikallisiin merimiehiin, neljänneksi tarkkailijoiden alukselle nousua koskevat määräykset, ja viidenneksi sopimuksesta aiheutuvien kustannusten jakaminen yhteisön ja laivanvarustajien kesken siten, että kun yhteisö maksoi ennen tonnia kohden 75 euroa, se maksaa vastaisuudessa 65 euroa, ja kun laivanvarustajat maksoivat ennen tonnia kohden 25 euroa, ne maksavat vastaisuudessa 35 euroa, ja tätä 65/35-jakoa sovelletaan jo nyt muissa tonnikalasopimuksissa Tyynenmeren alueella. Tätä korotusta siihen osuuteen, jolla laivanvarustajat osallistuvat kustannuksiin, on määrä soveltaa asteittain kaikkiin yhteisön tonnikalasopimuksiin, kuten yhteisen kalastuspolitiikan uudistamisen yhteydessä vaadittiin.
Mielestäni näillä uudistuksilla, jotka otettiin käyttöön vuoropuhelussa Komorien viranomaisten kanssa ja uusissa kalastuskumppanuussopimuksissa asetettujen periaatteiden mukaisesti, varmistetaan, että Komorien sopimuksella edistetään vastuullista ja kestävää kalastusta Komoreilla.
Työhön sisältyvät vuosittain ja useamman vuoden aikana saavutettavat tavoitteet, osittainen taloudellisen korvauksen jakaminen (60 prosenttia), tavoiteltavat päämäärät sekä käytettävät kriteerit ja menettelyt, jotka mahdollistavat vuosittain saavutettujen tulosten arvioinnin pöytäkirjan 7 artiklan mukaisesti.
Seuraavaksi käsittelen tarkistuksia. Tarkistuksesta 1 komissio on sitä mieltä, että se on tarpeeton, kun otetaan huomioon, että menettely uuden puitesopimuksen – kalastuskumppanuussopimuksen – tekemiseksi käynnistetään piakkoin.
Komissio hyväksyy täysin tarkistuksien 2, 3 ja 5 hengen. Komissio noudattaa kuitenkin jo nyt periaatetta, jonka mukaan tällaisia tietoja luovutetaan nykyisten toimielinten välisten järjestelyjen ja erityisesti komission ja Euroopan parlamentin välisen puitesopimuksen mukaisesti. Näin ollen komissio katsoo, että nämä tarkistukset ovat tarpeettomia.
Tarkistuksen 4 yhteydessä haluaisin palauttaa mieliin yhteisön perussäännöt, jotka koskevat komissiolle annettuja valtuuksia neuvotella yhteisön puolesta. Neuvosto on valtuuttanut komission neuvottelemaan yhteisön ja Komorien välisistä kalastussopimuksista ja kalastusjärjestelyistä. Tätä taustaa vasten määräaikainen uudistaminen ei edellytä joka kerta uutta valtuutusta.
Komissio ei voi hyväksyä tarkistusta 6. Komissio on käynyt jatkuvasti vuoropuhelua alan edustajien kanssa erityisen alakohtaisen ryhmän puitteissa. Ryhmä kokoontuu säännöllisesti, ja se keskustelee tulevista neuvotteluista ja muista teknisistä kysymyksistä. Lisäksi jäsenvaltioiden asiantuntijoita on kehotettu olemaan läsnä kalastussopimuksista tai -pöytäkirjoista käytävissä neuvotteluissa.
Carmen Fraga Estévez (PPE-DE), esittelijä. – (ES) Arvoisa puhemies, olen varma siitä, että parlamentti asettuu tukemaan kalatalousvaliokunnan tavoin kalastussopimuksen allekirjoittamista Euroopan unionin ja Komorien välillä. Tämä sopimus on jatkoa aiemmille pöytäkirjoille, ja sen mukaan 57 yhteisön alusta voi kalastaa vuoteen 2010 asti.
Lisäksi tämä sopimus muodostaa uuteen yhteistyösopimusmalliin liittyvän lisätoimen. Näillä sopimuksilla pyritään tehostamaan yhteistyötä ja lisäämään osallistumista kolmannen maan kalastusalan kehittämiseen. Vaikka tuemme tämän mallin taustalla olevia periaatteita, korostamme kuitenkin, että asia on kaikkea muuta kuin selkeä.
Ensinnäkin tämä sopimus on ensimmäinen parlamentin käsiteltäväksi saatettu sopimus, jossa komissio on yksipuolisesti ja ilman kolmannen maan esittämää pyyntöä päättänyt nostaa laivanvarustajien maksaman osuuden 25 eurosta 35 euroon pyydetyltä tonnikalakalatonnilta, 40 prosentin verran, alaa kuulematta. Komissio puolustautuu sillä, että korotusta ennakoitiin ministerineuvoston vuoden 2004 päätelmissä, mutta näiden päätelmien perusteella me kaikki otaksuimme, että maksujen korotus olisi asteittainen, vaikka tosiasiassa on päätetty varsin rajuista korotuksista.
Parlamentti on kalastusalan tavoin huomannut joutuneensa tapahtuneen tosiasian eteen, ja komission neuvottelijat ovat tehneet päätökset varsin itsenäisesti ja antamatta meille tilaisuutta niiden arviointiin muutoin kuin hyvin ylimalkaisesti, koska pöytäkirja saapui valiokuntaamme allekirjoitettuna ja sinetöitynä – ja se oli sitä paitsi saapuessaan entistäkin enemmän myöhässä.
Toimielimemme mielestä tällainen salamyhkäisyys ei voi jatkua. Tämän vuoksi ehdotan mietinnössäni, että laivanvarustajat voisivat vastedes osallistua sekakomiteoiden kokouksiin, jotta ne voisivat edes saada reaaliaikaista tietoa siitä, mihin niiden on syytä varautua.
Parlamentin osalta haluan tässä yhteydessä jälleen kerran pyytää – ja tällä kertaa osoitan pyyntöni neuvostolle, joka ei ole läsnä – että kalatalousvaliokunnan jäsen voisi osallistua neuvotteluihin tarkkailijana. Emme totisesti ymmärrä, miksi neuvosto vastustaa ajatusta, koska tarkkailijathan eivät voi puuttua päätöksentekoon, mutta jos olisimme läsnä, saisimme paremmin tietoja asiasta, mikä ei voi haitata ketään, ellei neuvottelijoilla ole jotakin salattavaa.
Yhtä vakava epäkohta – tällä kertaa talousarvion näkökulmasta – on se, että neuvoston päätelmien vastaisesti eräissä näistä sopimuksista, kuten tässä, jota tänään käsittelemme, ei noudateta vaadittua kalastusmahdollisuuksista maksettavan korvauksen erottamista kehitysapuna maksettavasta korvauksesta.
Talousarvion avoimuuden kannalta tilanne on kestämätön. Lisäksi komissio on täysin tietoinen asiasta, ja se on myöntänyt kalatalousvaliokunnalle laiminlyövänsä tätä velvoitettaan. Mitään selitystä komissio ei kuitenkaan anna sille, miksi se toimii näin, ainakaan tässä tapauksessa.
Arvoisa puhemies, lopuksi totean, että koska yksinkertaistamista tarvitaan, ja koska parlamentti on osoittanut ihailtavan pitkällistä kärsivällisyyttä, on tullut aika vaatia komissiota esittämään malli, jota sovelletaan alueellisiin sopimuksiin ja erityisesti tonnikalasopimuksiin.
Kuten tiedämme, tonnikalalaivasto hakee kalastuslupia jokaiselta alueen maalta voidakseen seurata tonnikalaparvia, jotka kulkevat eri kalastusalueiden poikki. Tämän vuoksi laivoihin on otettava huomattavan paljon merimiehiä jokaisesta sopimusmaasta, jolloin yksi alus on kuin Yhdistyneet Kansakunnat pienoiskoossa; toisinaan ilmenee ratkaisemattomia kieliin, tapoihin, perinteisiin ja tilaan liittyviä ongelmia, kustannusongelmista puhumattakaan.
Tämä on täysin järjetöntä, ja yhtä järjetöntä on epävarmuus, joka vallitsee eräistä käytännönläheisemmistä seikoista, kuten vuoroveden asianmukaisesta määritelmästä tai esimerkiksi sähköisten siirtojen mekaniikasta. Voi olla ymmärrettävää, että neuvottelijat eivät ota huomioon näitä yksityiskohtia, mutta jos joutuisimme itse hetkeksi laivanvarustajan asemaan, huomaisimme, että suurimpia huolenaiheita ovat loppujen lopuksi pikemminkin hallinto- ja henkilöstökysymykset kuin kalastus.
Arvoisa puhemies, vaikka vaadinkin luonnollisesti, että hyväksymme tämän sopimuksen, joka on olennaisen tärkeä Euroopan tonnikalatarjonnalle ja Komorien kalastusalalle, haluaisin, että äsken esittämäni seikat otetaan huomioon.
Helga Trüpel (Verts/ALE), budjettivaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Borg, haluan ensimmäiseksi korostaa jälleen sitä, että kalastuspolitiikka, joka on tietenkin hyvin tärkeä asia Euroopan unionille, on klassinen esimerkki taloudellisten seikkojen ja ympäristön tarpeiden yhteensovittamisesta. Euroopan unioni on asettanut itselleen tavoitteeksi kalakantojen suojelun ja niiden toipumisen edistämisen siten, että samalla vältetään liikakalastus ja edistetään kalateollisuuden taloudellisia etuja. Jos tässä halutaan onnistua, avoimuus on olennaisen tärkeää, ja tässä tarkoituksessa budjettivaliokunta on esittänyt kaksi tarkistusta, joita haluan puheenvuorossani käsitellä.
Sopimuksen voimassaoloaika päättyy vuonna 2010, ja siihen liittyvä ratkaiseva kysymys kuuluu – koska kyseessä on uusi sopimus – laaditaanko tulevaisuudessa tosiasiallisesti jälkiarviointi, ja annetaanko arviointi tämän jälkeen parlamentin käsiteltäväksi hyvissä ajoin ennen uusiin järjestelyihin ryhtymistä ja uudesta sopimuksesta käytäviä neuvotteluja. Parlamentti vaatii, että sille toimitetaan tiedot asianmukaisesti ja täsmällisesti heti, kun jälkiarvioinnin tiedot ovat saatavilla. Arvoisa komission jäsen Borg, haluan teidän näin ollen lupaavan selkeästi, että parlamentille toimitetaan nämä tiedot ja että se saa asianmukaisessa määräajassa tiedot tällaisista jälkiarvioinneista.
Olemme yhtä lailla kyllästyneitä tilanteeseen, jossa sopimusehdotukset annetaan parlamentille kuukausien kuluttua siitä, kun kalastus on jo alkanut. Lisäksi odotan teiltä selkeää kannanottoa siihen, aiotteko muuttaa tätä käytäntöä ja alatteko ilmoittaa ja toimittaa tietoja parlamentille hyvissä ajoin.
Dorette Corbey, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää molempia esittelijöitä, joiden mietinnön luin hyvin kiinnostuneena. Tonnikala on pidetty terveellinen kala, jossa on runsaasti hyvin tärkeää Omega 3 -kalaöljyä. Tärkeää on se, että tonnikalalajit kestävät kalastuksen, ja että kalastajat voivat tulevaisuudessakin pyytää tonnikalaa ja kuluttajat nauttia sitä.
Kalastussopimusten sisältö on elintärkeä asia Euroopan kalataloudelle, kehitysmaille ja erityisesti kaloille. Vaikka en kalatalousvaliokunnan uutena jäsenenä osallistunut Komoreista käytyihin keskusteluihin, haluan kuitenkin esittää kaksi seikkaa.
Ensimmäinen seikka koskee rehellistä kalastusta ja todellista kumppanuutta. Sopimusta edeltänyt järjestely on ollut hyvin kannattava Euroopan unionille. Jokaista sijoitettua euroa kohden Euroopan unioni on saanut 5,7 euroa takaisin. Valitettavasti samaa ei voida sanoa Komoreista, joka on hyvin köyhä maa. Olen tämän vuoksi hieman yllättynyt siitä, että esittelijä Fraga Estévez paheksuu kalastajien ja EU:n osuuksien korottamista. Loppujen lopuksi järjestely oli hyvin kannattava. Kehitysyhteistyön, kalastuksen ja tieteellisen tutkimuksen alalla yhteenkuuluvuutta voidaan lisätä vain todellisilla kumppanuuksilla eikä suinkaan yksipuolisella taloudellisella hyödyllä.
Tuen täysin kehitysyhteistyövaliokuntaa siinä, että se haluaa kalastusvaroja käytettävän paikallisten kalastajien hyväksi. Haluaisin saada tarkempia tietoja paikallisen väestön työllistämisestä aluksilla.
Toinen seikka koskee kestävää kalastusta. Kuluttajille on annettava mahdollisuus ostaa kestävästi pyydettyä kalaa ja kestävästi pyydettyä tonnikalaa, jolla on MSE:n tai vastaavan järjestön sertifiointi. Ennen kaikkea kestävä kalastus tarkoittaa sitä, että kalaa ei liikakalasteta. Tätä varten vaadimme myös tietynlaisten tietojen saamista sekä sitä, että tiivis valvonta ja tarkastukset ovat kunnossa. Pöytäkirjan 7 artiklassa määrätään, että EU:n olisi autettava varmistamaan tonnikalanpyynnin kestävyys tulevaisuudessa.
Seuraavaksi esitän pari kysymystä. Voiko komission jäsen vakuuttaa minulle, että "tulevaisuudessa" tarkoittaa "mahdollisimman pian"? Mihin toimiin aiotte ryhtyä varmistaaksenne lyhyellä aikavälillä Intian valtameren ja Tyynen valtameren tonnikalanpyynnin kestävyyden? Mitä valmiuksia Komorien hallituksen on kehitettävä kestävän tonnikalanpyynnin takaamiseksi, ja millaista tukea Euroopan unioni tältä osin tarjoaa?
Kestävä pyynti tarkoittaa myös pyyntiä ilman sivusaaliina saatavia uhanalaisia lajeja. Hait, kilpikonnat ja delfiinit ovat vaarassa joutua pyydyksiin ja jäädä saaliiksi. Isosilmätonnikala ja keltaevätonnikala ovat uhanalaisia lajeja, jotka jäävät samoihin verkkoihin. Arvoisa komission jäsen, oletteko tietoinen siitä, kuinka paljon isosilmätonnikalaa ja keltaevätonnikalaa löytyy Komorien alueelta? Milloin Euroopan unionin teettämän tutkimuksen tulokset julkaistaan, ja minkä verran tukea Euroopan unioni antaa Intian valtameren tonnikalatoimikunnan sivusaaliita käsittelevälle työryhmälle?
Carl Schlyter, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, Komorit ovat kaukana täältä. Sen, mitä siellä teemme, teemme salaa, eikä se yllä keskustelun aiheeksi kotimaissamme. Jos televisiokuvat Komoreilta kulkeutuisivat olohuoneisiimme, parlamentti ei koskaan hyväksyisi sopimusta. Ostamme kalastusoikeuksia hallitukselta, mutta niillä, joiden kalat tosiasiassa viemme, eli kylien kalastajilla, ei ole vaikutusvaltaa, ja he saavat harvoin asianmukaisen korvauksen. Kansallisilla parlamenteilla tai Euroopan parlamentilla ei ole myöskään mainittavaa vaikutusvaltaa, vaan ne asetetaan tapahtuneen tosiasian eteen. Vasta kymmenen kuukauden kuluttua sopimuksen soveltamisesta saamme mahdollisuuden ilmaista mielipiteemme. Parlamentti on vaatinut monta kertaa muutosta. On aika ryhtyä jälleen valvomaan demokraattisesti näitä pikemminkin vanhanaikaiseen kolonialismiin kuin uudenaikaiseen kaupankäyntiin ja demokratiaan liittyviä sopimuksia. Näin ollen ehdotus tiedonsaannin lisäämisestä on tervetullut. Kiitän komissiota siitä, että sopimuksen hyödyntäjien rahoitusosuutta on korotettu veronmaksajiemme taakan keventämiseksi, mutta pahoittelen sitä, että sopimusta kasvatetaan usealla tonnilla vuodessa. Mielestäni kumppanuusvaltion pienimuotoisille kalastusyhteisöille on annettava sopimuksiin liittyvä veto-oikeus. Ryhmäni aikoo äänestää tätä sopimusta vastaan, koska sopimuksessa suositaan EU:n kalastajia eteläisten maiden köyhempien kalastajien kustannuksella.
Hélène Goudin, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, EU:n kolmansien maiden kanssa tekemiä kalastussopimuksia on arvostellut laajasti useampikin kuin yksi kehitysasioihin erikoistunut järjestö, muun muassa Ruotsin kansainvälinen kehitysyhteistyökomitea Sida. Sopimuksia on epäilemättä uudistettu, mutta nykyisiäkin kumppanuussopimuksia voidaan syystäkin arvostella.
Komoreilla on strateginen sijainti, ja esittelijän mukaan tämän saaritasavallan kanssa tehtävällä kalastussopimuksella täydennettäisiin näin ollen EU:n kolmansien maiden kanssa tekemiä nykyisiä sopimuksia. Kyse on toisin sanoen vain EU:n omien ahtaiden etujen suojelemisesta eikä niiden etujen suojelemisesta, joita Komorien köyhillä kalastajilla voidaan ajatella olevan. EU käyttää hyväkseen oletettua ylivaltaansa turvatakseen lyhyen aikavälin taloudelliset etunsa. Komorien kanssa tehtävä tonnikalanpyyntisopimus ei ole erityisen laaja sopimus, mutta kalastussopimuskysymys on periaatteellisesti tärkeä. Olisi luontevaa, että kalastussopimuksista aiheutuvat kustannukset kohdistuisivat täysin niihin osapuoliin, jotka haluavat hyödyntää sopimuksia. Miksi eurooppalaisten veronmaksajien olisi maksettava kalastussopimuksista, jotka hyödyttävät vain muutamien EU-maiden laivastoja? Esittelijän mielestä laivanvarustajat maksavat liian paljon näistä sopimuksista. Kesäkuun listan mielestä kyse ei ole ollenkaan EU:lle kuuluvasta asiasta, eikä sopimuksia pitäisi ylipäänsä kustantaa EU:n varoista.
Puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta ja komissio ovat ilmoittaneet, että Afrikan kehityskysymykset ovat ensisijainen politiikan ala. Tahto uudistaa toden teolla EU:n pikemminkin vahingollista kuin hyödyllistä maatalous-, kauppa- ja kalastuspolitiikkaa on kuitenkin rajallinen. Pyrkimyksenä näyttää olevan tuen lisääminen ilman, että puututtaisiin rakenteellisiin ongelmiin, joiden vuoksi kehitysmaiden on vaikea päästä köyhyydestä eroon.
Manuel Medina Ortega (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, edelliset puhujat eivät ole edes vaivautuneet vierailemaan niissä maissa, joiden kanssa allekirjoitamme kalastussopimuksia. Minä olen tehnyt niin. Olen käynyt Komoreilla; olen elänyt kansan keskuudessa ja olen nähnyt, kuinka he elävät. Olen havainnut sopimuksen merkityksen saarien taloudelliselle kehitykselle. Mielestäni meidän ei näin ollen pitäisi puhua pötyä, ennen kuin tiedämme, mistä puhumme.
Olen esittelijän kanssa täysin samaa mieltä asiasta. Mielestäni tämä on tärkeä sopimus meille ja Komorien väestölle, ja tämän vuoksi kannatan sopimuksen sanamuotoja.
Sopimus auttaa säilyttämään alan vakauden, ja sopimuksen avulla edistetään näiden maiden kehitystä. Ensimmäisten pelkästään kaupallisten sopimusten aika on ohi, ja olemme siirtyneet sopimuksiin, joilla autamme näitä maita kehittymään.
Nykyiset sopimukset ovat rakenteeltaan sellaisia, että niillä tuetaan maiden kehitystä. Voisimme luultavasti saavuttaa enemmän, jos kalastajat ja laivanvarustajat osallistuisivat laaja-alaisemmin. Kalatalousvaliokunnan tältä osin esittämät ehdotukset ovat järkeviä, ja tuemme niitä täysin. Niiden avulla voimme välttää byrokraattisia menettelyjä.
Lisäksi tarvitsemme kokonaispolitiikkaa, jossa otetaan huomioon koko Tyynen valtameren alue. Nuotta-alustemme huomattavasta määrästä huolimatta Euroopan unionin osallistuminen on hyvin vähäistä verrattuna näitä kalavaroja väestön kustannuksella hyödyntävien Aasian maiden, kuten Taiwanin, Japanin tai Korean tasavallan pyyntiin.
Euroopan unionin kalastama määrä on hyvin kohtuullinen, ja yhdyn luonnollisesti esittelijään hänen pahoitellessaan sitä, että on havaittavissa tiettyä syrjintää, jonka vuoksi eteläisten maiden kanssa tehtävissä sopimuksissa kalastajat joutuvat maksumiehiksi, kun taas pohjoisten maiden kanssa tehtävissä sopimuksissa maksujen korottamista, jota meiltä vaaditaan, ei toteuteta. Joka tapauksessa sopimus on meille ja tämän alueen maille tärkeä, ja haluaisin luonnollisesti, että samaa lähestymistapaa sovellettaisiin muihinkin näkökulmiin.
Ehkäpä olisi perusteltua olla vastustavalla kannalla, kun otetaan huomioon edellä esittämäni näkökohdat, mutta mielestäni Euroopan unionin on kehitettävä edelleen tämäntyyppisiä suhteita. Nämä maat ja erityisesti Komorit tarvitsevat ehdottomasti läsnäoloamme. Komorit muodostuvat kolmesta Intian valtamerellä sijaitsevasta pienestä saaresta, eikä niiden sijainti ole oikeastaan strateginen. Saaret sijaitsevat Mosambikin kanaalissa, ja niiden asukkaat kärsivät kaikenlaisista taudeista, kuten dengue-kuumeesta, malariasta, keltakuumeesta ynnä muista. Näiden saarien suuri ongelma on nimenomaan se, ettei siellä ole tarvittavia kehitystekijöitä.
Mielestäni kalastussopimuksesta voi olla ja siitä on oltava hyötyä näille saarille samoin kuin Euroopan unionille, sillä edellytyksellä, että omat merimiehemme ja kalastajamme osallistuvat enemmän näiden saarien taloudelliseen kehittämiseen.
Joe Borg, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää kaikkia puhujia heidän huomioistaan. Haluaisin kommentoida useitakin kohtia, ja aloitan jäsen Fraga Estévezin esittämästä kohdasta, joka koskee lisenssimaksuja. Kustannusten tasapainottaminen ei ole uusi asia. Jos tarkastellaan tilanteen kehittymistä 1980-luvun puolenvälin jälkeen, huomataan, että 1990-luvun puoleenväliin saakka jakosuhde oli 80:n suhde 20:een. Sen jälkeen 1990-luvun puolestavälistä nykyhetkeen jakosuhde on ollut 75:n suhde 25:een.
Ryhdymme jakamaan kustannuksia uudella tavalla eli 65/35-jaolla. Laivanvarustajien tonnikalamaksuista maksaman osuuden korottamista koskeva komission päätös on monellakin tapaa perusteltu, muun muassa EY:n laivanvarustajien taloudellisen vastuun lisäämiseksi ja sen takaamiseksi, että rannikkovaltiot saavat oikeudenmukaisen korvauksen. Kuten heinäkuussa 2004 annetuista neuvoston päätelmistä ilmenee, tämän korvauksen on oltava oikeudenmukainen, tasapainoinen ja syrjimätön.
Jo nyt 65/35-jakoa sovelletaan kaikissa tonnikalasopimuksissa, joita on tehty Tyynellä valtamerellä, muun muassa Kiribatin, Salomonsaarten ja Mikronesian liittovaltion kanssa, eivätkä asianomaiset jäsenvaltiot vastustaneet tätä.
Kun EY:n ja Seychellien välistä pöytäkirjaa jatkettiin viime syyskuussa, komissio ilmoitti neuvoston ulkopuoliselle arviointiryhmälle aikovansa ottaa käyttöön 65/35-jaon. Neuvotteluissa Seychellit pyysi komissiota lykkäämään tätä muutosta, jotta kilpailu ei vääristyisi pian voimaan tulevan Tansanian kanssa tehdyn sopimuksen vuoksi, jonka alkuvaiheessa sovelletaan vielä 75/25-jakoa. Näin ollen EY:n ja Seychellien välisessä sopimuksessa 75/25-jako säilytettiin, mutta siinä sovittiin kaavasta, jolla vastaisuudessa siirrytään käyttämään 65/35-jakoa.
Muiden kalastussopimusten mukauttaminen 65/35-jakoon aloitetaan vuonna 2006. Tämä 65/35-jako on tarkoitus ottaa käyttöön muissa alueella tehtävissä kalastussopimuksissa. Niitä ovat Mauritiuksen ja Madagaskarin kanssa tehtävät sopimukset, joista on tarkoitus neuvotella vuonna 2006.
Lisäksi komissio aikoo järjestää vuoden 2005 loppuun mennessä tonnikalasektorin kanssa kokouksen, jossa keskustellaan kaikista merkityksellisistä kysymyksistä.
Lisäksi korostan ja toistan, että alan kanssa käydään jatkuvaa vuoropuhelua erityisen alakohtaisen ryhmän puitteissa, ja aion huolehtia siitä, että tätä vuoropuhelua tehostetaan entisestään. Aion lisäksi perehtyä siihen, mitä on tehtävissä, jotta maksut kolmansille osapuolille suoritetaan mahdollisimman lyhyellä viipeellä.
Jäsen Corbeyn esittämästä seikasta haluaisin huomauttaa, että kaikki sopimukset tehdään vasta kalakantojen tilan arvioinnin jälkeen. Haluaisin mainita esimerkiksi äskeisen Marokon sopimuksen, jonka yhteydessä komissio osoitti, kuinka vakavasti se suhtautuu velvollisuuteensa laatia ensin tieteellinen arviointi kalastuskumppanuussopimuksia koskevan uuden toimintatavan mukaisesti. Tämän jälkeen sopimus kohdistettiin niin sanottuun "liikakantaan" eli kaloihin, joita voidaan pyytää kestävästi sen lisäksi, mitä paikalliset kalastajat voivat pyytää. Näin ollen sopimus koskee ainoastaan tätä kalojen liikakantaa kestävän kalastuksen rajoissa. Tällaisen menettelytavan olemme ottamassa käyttöön, ja tätä tapaa sovellamme parhaillaan kaikkiin kalastuskumppanuussopimuksiimme.
Kiitän jäsen Schlyteriä hänen tuestaan kustannusten tasapainottamisessa. Lisäksi kiitän jäsen Medina Ortegaa hänen tuestaan uuden kalastuskumppanuussopimuksen tekemisessä, ja aion itse huolehtia siitä, että kaikki mahdollinen tehdään turhan byrokratian välttämiseksi. Lisäksi haluan kiittää jäsen Medina Ortegaa näkemyksistä, jotka perustuvat hänen kokemuksiinsa siitä, millaista on kalastaa Komoreilla ja Intian valtamerellä.
Vastauksena jäsen Goudinille totean, että tähän sopimukseen sisältyy kehitysyhteistyöhön liittyvä osa-alue, joten sen lisäksi, että unioni saa kalastusoikeuksia, sen on myös autettava Komorien kalastusalaa. Tämä on kumppanuussopimuksissa uusi osa-alue, ja se sisällytetään kaikkiin kolmansien maiden kanssa tehtäviin sopimuksiin.
Puhemies. Keskustelu on päättynyt.
Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.
17. Seuraavan istunnon esityslista: ks. pöytäkirja