Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 27. syyskuuta 2005 - Strasbourg

18. Aluekehitys

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista mietinnöistä:

- Guellecin laatima aluekehitysvaliokunnan mietintö (A6-0251/2005) alueellisen yhteenkuuluvuuden roolista aluekehityksessä [2004/2256(INI)];

- Marquesin laatima aluekehitysvaliokunnan mietintö (A6-0246/2005) syrjäisimpien alueiden tiiviimmästä kumppanuudesta [2004/2253(INI)].

  Ambroise Guellec (PPE-DE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, käytän muutaman minuutin esitelläkseni mietintöni alueellisen yhteenkuuluvuuden roolista aluekehityksessä.

On syytä korostaa, että lukuisat unionin alueet ovat vuosien ajan toistuvasti ja hellittämättä vaatineet tämän käsitteen ottamista huomioon EU:n toimintalinjoissa. Kymmenen uuden valtion jäsenyys, joka on jyrkentänyt alueellisia eroja ja lisännyt alueiden välistä eriarvoisuutta, on voimistanut tavattomasti tätä tärkeää vaatimusta. Euroopan perustuslakiluonnoksen laatijat olivat tästä hyvin tietoisia, sillä luonnoksen 3 artiklassa mainitaan taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus EU:n keskeisinä tavoitteina.

Perustuslakisopimusta kohdanneet ongelmat voivat saada jotkut aluepolitiikasta vastaavat päättäjät, varsinkin Euroopan komissiossa, varomaan äärimmäisen tarkasti edes alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen mainitsemista. Mielestämme tällainen asenne ei ole oikeutettu, ja toivon, että te, arvoisa komission jäsen, olette kanssamme samaa mieltä. EU:n suhteellisen pienen alueen suunnaton maantieteellinen, inhimillinen ja kulttuurinen monimuotoisuus on ainutlaatuinen etu tällä planeetalla, mutta ellemme ole varuillamme, se saattaa johtaa vakavaan epätasapainoon, joka on kestämätön niille, jotka katsovat joutuvansa kärsimään siitä. Valitettavasti saimme tästä pahimpia pelkojammekin vakavamman osoituksen kansanäänestyksissä, jotka Ranska ja Alankomaat järjestivät Euroopan perustuslakiluonnoksesta.

On todennäköistä, että samoin perustein järjestetyt kansanäänestykset olisivat tuottaneet saman tuloksen useissa muissakin jäsenvaltioissa. Siksi halusin oman mietintöni avulla löytää vastauksia esitettyihin kysymyksiin. Miten saamme kansalaiset hyväksymään Euroopan yhdentymishankkeen? Mikä on Euroopan tulevaisuus? Meidän Eurooppamme.

Yksi vastaus on koheesiopolitiikka, EU:n alkuperäisen mallin mukainen yhteisvastuullinen toiminta, joka erottaa sen pelkästä vapaakauppa-alueesta. Koheesiopolitiikkaan on varattava tarvittavat määrärahat, mikä edellyttää sen asianmukaista huomioon ottamista vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymissä. Sen lisäksi on tärkeää yhdistää kaikkiin sen näkökohtiin alueellinen ulottuvuus. Näin alueellisesta yhteenkuuluvuudesta muodostuu EU:n alueen yhtenäisyyden lisäämiselle selkeä perusta, jonka kaikki eurooppalaiset voivat ymmärtää. Mainitsen muutaman erityisen periaatteen ja toimenpiteen, jotka liittyvät nimenomaan alueellisen yhteenkuuluvuuden toteuttamiseen.

Periaatteet ovat seuraavat: alueen kaikkien kansalaisten yhdenvertaisuuden periaate, joka edellyttää erityisesti yleishyödyllisten palvelujen ja yleisen taloudellisen edun mukaisten palvelujen asianmukaista saatavuutta; alueellisten näkökohtien sisällyttäminen Lissabonin ja Göteborgin strategioihin; unionin alueen moninapainen kehitys; pienten ja keskisuurten kaupunkien rooli ja niiden yhteydet maaseutuun; alueellisen yhteistyön kaikkien ulottuvuuksien vahvistaminen; hajautetun hallintomallin tukeminen alueilla, jotka ovat parhaiten selvillä alueensa tarpeista ja mahdollisuuksista; monialainen hallinto ja yksityisen sektorin kumppaneiden osallisuus.

Yksi komissiolle esittämistämme konkreettisista ehdotuksista liittyy kolmen välineen täytäntöönpanoon. Ensinnäkin ehdotamme mekanismia, jolla liitetään yhteen unionin aluekehitykseen voimakkaasti vaikuttavat alakohtaiset politiikat ja aluekehityspolitiikka. Toiseksi bruttokansantuotteen rinnalle tarvitaan uusia alueellisia mittareita, jotta voidaan mitata alueen kehittymistä ja arvioida puolueettomasti tätä kehitystä haittaavia tekijöitä. Lisäksi tarvitsemme menetelmän, jolla arvioidaan yhteisön toimien vaikutusta alueelliseen yhteenkuuluvuuteen.

Toinen ehdotus liittyy alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitetta käsittelevän valkoisen kirjan laatimiseen ja erityisesti siihen, miten kyseinen tavoite sisällytetään kansallisiin strategiasuunnitelmiin, joita jäsenvaltiot parhaillaan laativat. Toivon omalta osaltani, että huomisessa äänestyksessä parlamentin laaja tuki antaa mahdollisuuden toteuttaa tavoitteellista alueellista koheesiopolitiikkaa.

  Sérgio Marques (PPE-DE), esittelijä. – (PT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, arvoisa komission jäsen, tänään on saavutettu uusi vaihe prosessissa, jolla on määrä antaa syrjäisimmille alueille perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan mukainen erityisasema, joka perustuu näiden alueiden poikkeukselliseen tilanteeseen. Asianomaisille alueille on ominaista syrjäinen sijainti, saaristoluonne, vaikea pinnanmuodostus, pieni koko, vuoristoisuus ja taloudellinen riippuvuus vain yhdestä tuotteesta tai toimialasta sekä näiden tekijöiden pysyvyys ja yhteisvaikutukset. Nämä ovat niitä ominaispiirteitä, joilla luonnehditaan syrjäisimpiä alueita, jotka ovat ainutlaatuisia EU:ssa.

Syrjäisimpien alueiden kohtelu muiden unionin alueiden tavoin olisi räikeässä ristiriidassa suhteellisuus- ja yhdenvertaisuusperiaatteiden kanssa. Syrjäisimpiin alueisiin sovellettavassa yhdentymismallissa on otettava huomioon niiden erityispiirteet, ja siksi siihen on tehtävä mukautuksia, tarkistuksia ja toisinaan poikkeuksiakin. Erilaista on kohdeltava eri tavalla, ja syrjäisimmillä alueilla ilmenevät erot vaikuttavat erittäin haitallisesti kyseisten alueiden taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Tästä aiheutuu niille kohtuutonta kilpailuhaittaa, eivätkä ne myöskään kykene hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla sisämarkkinoiden tuomia etuja, äskettäistä laajentumista, Lissabonin strategiaa ja globalisaatiota.

Syrjäisimmillä alueilla on olemattomat mahdollisuudet tasavertaisiin kilpailuedellytyksiin, sillä niiden taloudelliseen toimintaan kohdistuu huomattavia lisäkustannuksia, jotka johtuvat muun muassa kuljetuksista, suurtuotannon etujen ja ulkoisten etujen puuttumisesta, pienimuotoisista ja hajanaisista markkinoista sekä ammattitaitoisen työvoiman vähäisyydestä. Näin ollen on ensiarvoisen tärkeää jatkaa niitä toimenpiteitä, joiden tavoitteena on lisätä syrjäisimpien alueiden ominaispiirteisiin kohdistuvia EU:n erityistoimia. Tämä on pääajatus komission tiedonannossa "Syrjäisimpien alueiden tiiviimpi kumppanuus", jonka sisällöstä sain kunnian ja kiinnostavan tehtävän laatia tänään käsittelemämme mietinnön.

Komissio ehdottaa kauaskantoista strategiaa, joka perustuu kolmeen painopistealueeseen: kilpailukykyyn, saavutettavuuteen ja alueelliseen yhdentymiseen. Tämä strategia on määrä toteuttaa uudistetun koheesiopolitiikan mukaisesti. Komission ehdotukseen kuuluu myös innovatiivisten välineiden perustaminen; sellaisia ovat esimerkiksi lisäkustannusten korvaamista koskeva erityisohjelma ja lähialueita koskeva toimintasuunnitelma syrjäisimpien alueiden integroimiseksi ympäröiviin maantieteellisiin alueisiin toisaalta valtioiden välisen ja rajat ylittävän yhteistyön ja toisaalta kauppa- ja tullitoimenpiteiden avulla. Näiden tekijöiden varaan rakentuu komission suunnitelma syrjäisimpiin alueisiin kohdistuvien merkittävimpien haittojen poistamiseksi ja lieventämiseksi. Ensisijaisesti on käytävä käsiksi kaikkein vakavimpiin haittoihin, nimittäin syrjäisimpien alueiden syrjäiseen sijaintiin edistämällä uuden tieto- ja viestintätekniikan käyttöä, helpottamalla liikenneyhteyksiä manner-Eurooppaan ja tukemalla syrjäisimpien alueiden integroimista ympäröiviin alueisiin, joista ne ovat aina eristäytyneet.

Toisena pääajatuksena on syrjäisimpien alueiden kilpailukyvyn edistäminen. Tämän tavoitteen saavuttamisessa ei ole ratkaisevaa vain se, kuinka paljon pystymme vähentämään syrjäisimmille alueille ominaisia huomattavia lisäkustannuksia, vaan myös määrätietoinen vaikuttaminen dynaamisiin tekijöihin, kuten kilpailukykyyn, yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen, innovaatioihin, tutkimukseen, tietoyhteiskuntaan ja yrittäjyyteen. Tämän viimeisen näkökohdan kannalta komission ehdotus on erittäin puutteellinen, ja tämä on myös sen heikoin kohta.

Ongelmana on se, että ne yhteisön toimet, joilla voitaisiin vaikuttaa merkittävästi syrjäisimpien alueiden kilpailukykyyn, eivät lähimainkaan vastaa vaatimuksia. Tämä koskee varsinkin toimia, joilla tuetaan inhimillistä pääomaa, teknologista tutkimusta ja kehitystä, ympäristöä, yleistä taloudellista etua koskevia palveluja ja televiestintää. Totta puhuen komissiolla ei ole mitään erityissuunnitelmia niille alueille, jotka ovat siirtymässä pois tavoite 1 -ohjelman piiristä siksi, että niiden asukaskohtainen BKT ylittää 75 prosenttia yhteisön keskiarvosta. Perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa edellytetään selvästi erityisiä siirtymäjärjestelyjä alueille, jotka ovat siirtymässä tavoite 1 -ohjelmasta tavoite 2 -ohjelmaan.

Komission ehdotus on kuitenkin merkittävä askel oikeaan suuntaan, koska se on oikein ajoitettu, siinä vahvistetaan asianmukaisesti komission strategia ja painopistealueet sekä ehdotetaan innovatiivisia toimia. Suhtaudumme myönteisesti komission aloitteeseen, mutta vaadimme komissiota asettamaan tavoitteet korkeammalle ja hyväksymään mietinnössäni esitetyt huomautukset ja ehdotukset. Lopuksi haluan ehdottomasti kiittää niitä ihmisiä, jotka ovat omalla panoksellaan parantaneet tätä mietintöä.

  Danuta Hübner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, esitän aluksi muutamia huomioita esittelijä Guellecin erinomaisesta mietinnöstä alueellisen yhteenkuuluvuuden roolista aluekehityksessä. Arvostan suuresti sitä, että tuette alueellisen yhteenkuuluvuuden käsitteen edistämistä aluepolitiikassamme. Toivon, että kaikki jäsenvaltiot olisivat yhtä innokkaita kuin te, mutta kuten tiedätte, alueellista yhteenkuuluvuutta koskevaa komission ehdotusta on heikennetty uusimmassa rakennerahastoja koskevassa asetusluonnoksessa. Tämä pätee esimerkiksi kaupunkeja koskeviin kysymyksiin. Neuvosto on muuttanut komission pakollisiksi tarkoittamat ehdotukset pelkästään vapaaehtoisiksi. Toinen esimerkki on se, että rahoitusnäkymiin sisältyvän, alueellista yhteistyötä Euroopassa koskevan tavoitteen rahoitusta on vähennetty huomattavasti puheenjohtajavaltio Luxemburgin viimeisimmän kompromissiehdotuksen mukaisesti. Kyseisessä ehdotuksessa rahoituksen määrä on vain puolet komission ehdottamasta määrästä. Niinpä haluan rohkaista teitä ottamaan alkuperäiset ajatuksemme uudelleen esille neuvotteluissa.

Nähdäkseni meidän on edistettävä alueellista yhteenkuuluvuutta koskevia toimia kahdella tavalla. Ensinnäkin korostamalla alueellista yhteenkuuluvuutta voimakkaammin uusissa koheesio-ohjelmissa. Sanottakoon, että ehdotuksessa yhteisön strategisiksi suuntaviivoiksi – jonka komissio hyväksyi kesäkuun lopussa – pyysimme jäsenvaltioita ja alueita kiinnittämään erityistä huomiota tasapainoiseen aluekehitykseen niiden valmistellessa tulevia alueellisia ohjelmiaan. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden tulevat strategiset puiteohjelmat tarjoavat merkittävän tilaisuuden edistää sellaisia kehittämismalleja, joissa noudatetaan alueellisen tasapainon periaatetta. Lisäksi asetusluonnoksissa annetaan tiettyjen alueiden erityispiirteitä koskevia säännöksiä ja kohdistetaan huomio tiettyihin alakohtaisiin painopisteisiin, jotka edistävät alueiden kehitystä parantamalla niiden saavutettavuutta tai tukemalla tutkimus- ja innovaatiokeskusten kehittämistä.

Toiseksi uskon meidän voivan vauhdittaa alueellista yhteenkuuluvuutta koskevia toimiamme edistämällä kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa, vertailevaa arviointia ja myös analysointia. Kuten tiedätte, Espon-tutkimusohjelma auttaa meitä ymmärtämään paremmin alueellisia suuntauksia ja alakohtaisten toimien vaikutusta laajentuneeseen unioniin. Tätä tavoitetta edistävät lisäksi muut verkostot, kuten Interact ja Urbact. Suhtaudun luottavaisesti näiden aloitteiden kehittämiseen myös tulevaisuudessa.

Komissio laatii taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevia määräaikaiskertomuksia, ja ehdotankin, että osa koheesiota koskevasta neljännestä kertomuksesta – joka on määrä julkaista vuonna 2007 – omistetaan alueelliseen yhteenkuuluvuuteen liittyvien kysymysten käsittelylle. Ilmoitan teille myös, että yksikköni laativat parhaillaan valmisteluasiakirjaa kaupunkien panoksesta alueiden kasvuun ja työllisyyteen. Kyseinen asiakirja täydentää yhteisön strategisia suuntaviivoja, ja se esitellään kestäviä yhteisöjä käsittelevässä epävirallisessa ministerikokouksessa Bristolissa tämän vuoden joulukuussa.

Lopuksi totean olevani vakuuttunut myös siitä, että pystymme kehittämään alueellista yhteenkuuluvuutta koskevia toimiamme yhteensovittamalla paremmin yhteisön ja jäsenvaltioiden toimet. Niinpä olenkin jälleen kerran kiitollinen siitä, että korostitte alueellisen yhteenkuuluvuuden roolia aluepolitiikassamme, ja haluan edistää alueelliseen yhteenkuuluvuuteen liittyviä kysymyksiä sekä uusien ohjelmien että parhaiden käytäntöjen vaihdon yhteydessä.

Siirryn nyt esittelijä Marquesin mietintöön, joka on myös erinomainen. Siinä käsitellään syrjäisimpien alueiden tiiviimpää kumppanuutta ja annetaan lukuisia erilaisia suosituksia, jotka ovat selkeä osoitus Euroopan parlamentin vahvasta sitoutumisesta ja omistautumisesta tähän tärkeään aiheeseen.

Olen erittäin iloinen siitä, että komissio onnistui sekä poliittisella että teknisellä tasolla luomaan hyvän perustan vahvalle kumppanuudelle syrjäisimpien alueiden kanssa. Olen vakaasti sitä mieltä, että viimeisin kokouksemme Réunionilla on konkreettinen osoitus tästä kumppanuudesta.

Kuten totesitte, olemme todellakin tehneet huomattavan määrän toimenpide-ehdotuksia edistääksemme syrjäisimpien alueiden taloudellista kehitystä viimevuotisen tiedonantomme mukaisesti. Ehdotuksemme kattavat useita aloja, kuten koheesiopolitiikan, maatalouden, kalatalouden ja tutkimuksen. Kyseisistä ehdotuksista neuvotellaan parhaillaan neuvostossa ja parlamentissa. Toivon vilpittömästi, että pääsemme pian yhteisymmärrykseen.

Joitakin tärkeitä ehdotuksia valmistellaan vielä; erityisesti alueellista valtiontukea koskevia sääntöjä, jotka komissio antaa vuoden 2005 loppuun mennessä. Olen kanssanne samaa mieltä siitä, että tehtävää on vielä paljon. Päätöslauselmaesityksenne on tärkeä välitavoite, jonka otamme huomioon jokapäiväisessä työssämme. Seuraavassa syrjäisimpiä alueita koskevassa kertomuksessamme, joka laaditaan todennäköisesti vuonna 2007 tai 2008, aion arvioida saavutettua edistystä. On myös välttämätöntä, että kaikissa yhteisön toimissa käytetään johdonmukaista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon syrjäisimpien alueiden erityistilanne ja jota täydennetään asianmukaisilla kansallisilla toimilla. Komissiossa tehtäväni on koordinoida syrjäisimpiin alueisiin liittyviä kysymyksiä, joten lupaan varmistaa, että kaikki komission toteuttamat toimenpiteet mukautetaan kyseisten alueiden senhetkiseen tilanteeseen. Päätöslauselmaesityksessänne nimetään huomattava määrä aiheita, joita käsittelen loppuhuomautuksissani.

Rahoitusnäkymiä, koheesiopolitiikkaa ja syrjäisimpiä alueita ajatellen olemme todella tyytyväisiä siihen, että puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta on asettanut tavoitteekseen yhteisymmärryksen saavuttamisen asetuspaketista mahdollisimman pian, jotta se voidaan viimeistellä pikaisesti tulevien rahoitusneuvottelujen tuloksen selvittyä. Annan tunnustusta parlamentille, joka ymmärsi nopeasti tilanteen kiireellisyyden ja hyväksyi asetukset ensimmäisessä käsittelyssä ylivoimaisella enemmistöllä sekä teki niihin rakentavia tarkistuksia. Pikainen sopimus talousarviosta on erityisen tärkeä syrjäisimmille alueille. Tällaiseen sopimukseen tulee mielestämme kuulua komission ehdottama erityisohjelma, jolla korvataan syrjäisimmille alueille aiheutuvat lisäkustannukset.

Toistan, että teemme kaikkemme saadaksemme jäsenvaltioiden tuen näille ajatuksille.

  Luis Manuel Capoulas Santos (PSE), maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon valmistelija. – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, keskityn käsittelemään jälkimmäistä mietintöä. Minkä tahansa toimien toteuttaminen edellyttää järkevää strategiaa, kuten kaikki tiedämme. Silti pelkkä hyvä strategia ei ole paljonkaan arvoinen ilman sen täytäntöönpanoon tarvittavia toimintavälineitä.

Komissio ansaitsee kiitosta meille esittelemästään strategia-asiakirjasta. Siitä käy ilmi, että toistuvat huolenilmaukset ja monien yhteisön elinten esittämät kehotukset tiivistää kumppanuutta syrjäisimpien alueiden kanssa on otettu asianmukaisesti huomioon ja että niitä on noudatettu. Toimin maatalousasioita käsittelevän maatalousvaliokunnan lausunnon valmistelijana, ja minua ilahdutti huomata sen jäsenten yksimielisyys asiakirjassa esiin tuoduista laajoista kysymyksistä, alakohtaisista seikoista ja niistä erityissuosituksista ja -ehdotuksista, joita laadin tehdäkseni parannuksia ja korjatakseni banaanien, sokerin, maidon sekä hedelmien ja vihannesten tuotannossa ilmeneviä puutteita.

Olen tyytyväinen siihen, että esittelijä suhtautui myönteisesti kaikkiin valiokunnan esittämiin keskeisiin näkökohtiin, ja kiitän häntä erinomaisesta työstä. Jaan niin ikään esittelijän huolen niistä epävarmuustekijöistä, jotka koskevat ehdotetun strategian konkreettiseen toteuttamiseen tarvittavia toimintavälineitä, esimerkiksi niitä välineitä, joiden avulla on määrä ratkaista seuraavan ohjelmakauden rahoitusvälineitä koskeva tämänhetkinen pattitilanne.

Ilman kyseisiä käytännön toimenpiteitä tämä keskustelu ei ole juurikaan muuta kuin hyvien aikomusten esittämistä. Haluan uskoa, että komissio ja neuvosto pitävät johdonmukaisesti kiinni tähänastisista kannoistaan, ja toivon, että niiden toimet vastaavat kyseisten toimielinten tehtäviä ja syntyneitä odotuksia. Siinä tapauksessa tämä hyödyttää sosiaalista, taloudellista ja alueellista yhteenkuuluvuutta joillakin kaikkein suurimmista haitoista kärsivillä EU:n alueilla; muussa tapauksessa unionin tavoitteet eivät toteudu.

  Duarte Freitas (PPE-DE), kalatalousvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, kiitän aluksi esittelijä Marquesia erinomaisesta mietinnöstä ja siitä, että hän hyväksyi mietintöön sisältyvät kalatalousvaliokunnan ehdotukset.

Kyseisen valiokunnan lausunnon valmistelijana haluan nyt sanoa muutaman sanan syrjäisimpien alueiden kalatalousalan hyväksi. Vaikka olenkin yleisesti ottaen tyytyväinen tätä alaa koskevan komission tiedonannon sisältöön, se olisi mielestäni saanut mennä hieman pidemmälle. Siksi tuon esiin joukon näkökohtia, jotka ovat mielestäni oleellisia kalatalousvaliokunnan lausunnossa. On päivänselvää, että kalatalousalaa koskeva Posei-ohjelma on saatettava ajan tasalle esittelemäni Posei-maatalousohjelman tavoin, jotta kyseisen alan ja alueiden erityispiirteet sekä alueiden jatkuvasti muuttuva tilanne otettaisiin huomioon.

Korostan kyseisten alueiden kalastusvyöhykkeiden äärimmäistä haavoittuvuutta, jonka kaikki tunnemme, ja kalatalousalan sosiaalista ja taloudellista merkitystä joillekin näistä alueista. Vaikka syrjäisimpien alueiden vesialueet ovat suuret, niiden vesissä on tunnetusti niukalti kalaa. Sen lisäksi niiltä puuttuu mannerjalusta, joten kalastustoimintaa harjoitetaan itse asiassa niin kutsutuilla "merenalaisilla vuorilla".

Tällä perusteella komission on mielestäni aina tarvittaessa sovellettava varovaisuusperiaatetta varauksetta ja viipymättä. Palautamme mieliin esimerkiksi äskettäisen ehdotuksen kieltää syvänmeren troolikalastus Azorien, Madeiran ja Kanariansaarten edustalla; puolsimme tätä kantaa parlamentissa. Siitä huolimatta komission on turvattava syrjäisimpien alueiden erityiskohtelu silloin, kun on kyse kalastusmenetelmien säilyttämiseen tarkoitetuista kalastusoikeuksista. Mielestäni komission on myös rajoitettava kalastusmenetelmiä, jotka saattavat olla haitallisia ekosysteemille.

Rahoituksesta puheen ollen haluan muistuttaa komissiota syrjäisimpien alueiden haavoittuvuudesta. Komission olisi näin ollen säilytettävä Euroopan kalatalousrahastosta maksettavat tuet kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineen tukien tasolla, säilytettävä kalanjalostusteollisuuden tuet ennallaan sekä jatkettava poikkeustoimenpiteitä, joiden turvin syrjäisimmät alueet ovat voineet uudistaa kalastuslaivastojaan. Komission on myös huolehdittava siitä, että tiettyjen kalastustuotteiden markkinointiin liittyvien lisäkustannusten kompensoimiseen tarkoitettuja korvauksia korotetaan.

  Ewa Hedkvist Petersen, PSE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, kommentoin esittelijä Guellecin mietintöä alueellisesta yhteenkuuluvuudesta ja kiitän häntä aluksi erittäin rakentavasta yhteistyöstä mietintöä laadittaessa.

Suurin ero verrattuna aikaan 15–25 vuotta sitten on se, että alueet osallistuvat aktiivisesti omaan kehittämiseensä. Ne eivät enää odota, että joku muu antaisi niille mahdollisuuden kehittää talouttaan ja yhteiskuntaansa sekä parantaa elämänlaatuaan. Ne haluavat tehdä nämä asiat itse. Siksi ei olekaan niin outoa, että alueellisesta yhteenkuuluvuudesta on tullut tärkeä käsite. Siihen tiivistyy koko Euroopassa aina esikaupunkialueita myöten vallitseva tunne ja toive siitä, että Euroopan mantereella tarvitaan jokaista, että jokainen on tärkeä ja että kaikilla alueilla on jotain annettavaa. Tämän on oltava selvää kaikille meille EU:n jäsenille. Tämän vuoksi alueellisen yhteenkuuluvuuden käsite, jonka avulla säilytämme mantereemme yhtenäisyyden ja jokainen saa tuntea osallistuvansa, on niin tärkeä. Kaikkialla Euroopassa on valtavasti tietoa, jota on hyödynnettävä parhaalla mahdollisella tavalla, jos haluamme kehittää maanosaamme. Ellemme toimi näin, teemme virheen.

Koko Euroopassa on uskomaton määrä vaurautta, joka usein löytyy alueilta tai esikaupungeista. Meillä on valtavasti luonnonvaroja, jotka järkevästi käytettyinä hyödyttävät paitsi alueita myös koko Eurooppaa. Tässä on kyse myös energiasta, josta saamme vientituloja. Meillä on myös laajat luonnonvarat, joita voimme hyödyntää matkailussa ja virkistystoiminnassa. Voimme kehittää näitä työvoimavaltaisia aloja, jotka hyödyttävät koko maanosaamme. Lisäksi Eurooppa on monimuotoinen. Meillä on vähemmistöjä ja maahanmuuttajia kaikkialta maailmasta, ja myös heidän tarmoaan ja tietämystään on hyödynnettävä täysimääräisesti.

Tämän vuoksi korostan muutamia mietinnössä esitettyjä näkökohtia, jotka ovat mielestäni tärkeitä. Ensinnäkin kaikki on otettava mukaan Lissabonin ja Göteborgin strategioihin. Meidän on huolehdittava siitä, että ne ulottuvat kaikille alueille. Muutoin emme pysty kehittämään Eurooppaa kokonaisuutena. Emme myöskään voi hyväksyä sellaisia alakohtaisia politiikkoja, jotka vastoin tavoitteitamme vahvistavat ainoastaan keskeisiä alueita. Kolmanneksi totean, että Euroopan on tärkeää antaa lukuisille politiikanaloille arvoa niin, että saavutamme todellisen alueellisen yhteenkuuluvuuden. Mainitsen tästä esimerkkinä liikenteen. Meidän on huolehdittava siitä, että meillä on sellaiset liikenneväylät, jotka mahdollistavat koko Euroopan kehittämisen.

Mielestäni tämä on rakentava mietintö, ja toivon todella, että komissio kuuntelee, mitä parlamentilla on sanottavana.

  Konstantinos Hatzidakis, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, me yksinkertaisesti vaihdoimme paikkoja, koska jäsen Galeote saapuu vasta myöhemmin.

Aluksi totean, että käsiteltävänämme on kaksi erinomaista mietintöä, toinen esittelijä Guellecin ja toinen esittelijä Marquesin, joita molempia haluan onnitella.

Esittelijä Marquesin mietinnöstä totean hyvin lyhyesti – koska en ole kotoisin yhdeltäkään näistä alueista ja niiltä tulevat ystäväni tietävät aiheesta minua enemmän – että unionin on asetettava etusijalle syrjäisimpiä alueita koskevat kysymykset lunastamalla ne lupaukset, joita me kaikki annoimme Euroopan unionista tehdyn sopimuksen yhteydessä, ja olen varma, että komissio, toimii mahdollisuuksiensa mukaan tämän asian hyväksi.

Kommentoin laajemmin esittelijä Guellecin mietintöä ja totean, että komission jäsen oli aivan oikeassa; rakennerahastoja koskevissa asetusehdotuksissa esitetään monia ajatuksia alueellisesta yhteenkuuluvuudesta, jota käsitellään esittelijä Guellecin mietinnössä. Euroopan parlamentti tekee neuvoston kanssa käymissään neuvotteluissa voitavansa varmistaakseen, että alueellisen yhteenkuuluvuuden periaatetta edistetään rakennerahastoja koskevilla asetuksilla.

Emme kuitenkaan saa unohtaa, että tämä periaate esiteltiin ensimmäisen kerran Euroopan unionista tehdyn sopimuksen tekstissä perustuslakisopimusehdotuksen hyväksymisen yhteydessä. Tätä ajatusta tukivat yhdessä edeltäjänne Barnier ja silloinen Euroopan parlamentin aluepolitiikan valiokunta. Yrityksessä onnistuttiin, mutta kuten tiedätte, emme siitä huolimatta ole toistaiseksi pystyneet ratifioimaan perustuslakia.

Totean, että ratifioimalla perustuslain saamme käyttöömme paljon nykyistä enemmän alueellista yhteenkuuluvuutta edistäviä välineitä, joiden avulla voimme toimia yli aluepolitiikan rajojen ja tarkastella alueellista yhteenkuuluvuutta Euroopan unionin kilpailupolitiikan, liikennepolitiikan ja muiden vastaavien alojen kannalta.

Arvoisa komission jäsen, haluan näin ollen palata myös siihen, mitä parlamentissa eilen todettiin. Teidän on omasta puolestanne – Euroopan komission puolesta – ja meidän taas omasta puolestamme hyödynnettävä tätä Euroopan perustuslakiin keskittyvää vaihetta jakaaksemme tietoa Euroopan unionin kansalaisille ja varmistaaksemme, että perustuslaki, jonka määräykset ovat kansalaisten kannalta myönteisiä, hyväksytään mahdollisimman pian, jotta meillä on käytettävissämme useampia konkreettisia lainsäädäntövälineitä.

Näin tapahtuu tietenkin vain siinä tapauksessa, ettei tämä keskittymisvaihe muutu horrokseen vaipumiseksi. Tämä on meille valtava haaste, ja mielestäni sekä parlamentin että komission on tehtävä kaikkensa säästääkseen kallista aikaa ja varmistaakseen, että Euroopan unioni saa sellaisen perustuslakisopimuksen, johon se on oikeutettu ja jonka se ansaitsee.

(Suosionosoituksia)

  Jean Marie Beaupuy, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan sanoa esittelijä Guellecille ja esittelijä Marquesille sekä omasta puolestani että Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmään kuuluvien kollegojeni puolesta, että oli erittäin miellyttävää käsitellä heidän mietintöjään, jotka tietenkin hyväksymme pääpiirteissään.

Omasta puolestani haluaisin kiinnittää erityistä huomiota yhteen esittelijä Guellecin mietinnössä esiin tuotuun seikkaan, joka kuitenkin koskee myös Marquesin mietintöä, sillä esittelijä Guellec on tarkastellut kaupunkikeskusten ja niitä ympäröivien alueiden merkitystä.

Muutamien vuosien ajan olemme mielellämme puhuneet – edustan itse Champagnen maakunnassa sijaitsevaa Reimsin kaupunkia – vaikutusalueiden käsitteestä. Vaikutusalueet ovat vyöhykkeitä, jotka käsittävät sekä kaupungin – pienen, keskisuuren tai suuren – että sitä 5–20 kilometrin tai, mainitakseni esimerkkinä Ranskan pääkaupungin Pariisin, jopa 200 kilometrin säteellä ympäröivät maaseutualueet, joissa joukko ihmisiä matkustaa joka päivä kodin ja työpaikan välillä. Saavuttaakseen Lissabonin ja Göteborgin tavoitteet Euroopan unionin oli siis ratkaisevan tärkeää suunnata pääosa avustaan sopusointuiseen ja yhdenmukaiseen aluekehitykseen.

Etenkin näiden vaikutusalueiden on saavutettava keskeinen asema, joka niiltä nykyisin puuttuu. Mainitsin työmatkat; on selvää, että kaikilla vaikutusalueilla on asunto-ongelmia. Asuminen on kalliimpaa kaupungin keskustassa ja edullisempaa sen laitamilla; ihmiset haluavat asua laitamilla, koska siellä on rauhallisempaa tai asuminen on halvempaa. Tästä seuraa ongelmia päivittäisessä työmatkaliikenteessä. Vain muutaman kilometrin päässä kaupungeistamme on autioituneita kyliä, kun taas joillakin asuinalueilla on järkyttävän ahdasta. Turvallisuusongelmat eivät ole näiden alueiden ainoita ongelmia.

Siksi on aivan luonnollista, että saavuttaaksemme Lissabonin ja Göteborgin tavoitteet meidän on varmistettava, että näillä vaikutusalueilla vallitsee todellinen yhteenkuuluvuus kaupungin keskustan, esikaupunkialueiden, lähiseutujen ja kaukaisempien alueiden välillä. Pystymmekö hoitamaan nämä ongelmat ilman suurempia hankaluuksia? Vastaus on ilmiselvästi ei, kun otetaan huomioon asiaan liittyvät lukuisat osapuolet. Niihin kuuluu asuntoyhtiöitä, työnantajapuolen päätöksentekijöitä ja tietenkin paikallisia, alueellisia ja kansallisia poliittisia päättäjiä. Olemme kaikki tietoisia niistä vaikeuksista, joita lukuisten poliittisten järjestöjen kantojen yhteensovittaminen aiheuttaa.

Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, Euroopan unionin on mielestäni tässä suhteessa nykyisin ratkaisevan tärkeää tarjota kannustimia todellisen yhteenkuuluvuuden aikaansaamiseksi kaikilla näillä alueilla sekä sopusointuisen kehityksen edistämiseksi vaikutusalueilla.

Hyvä esittelijä Marques, mainitsin jo arvonantoni mietintöänne kohtaan ja sille antamamme tuen. Toivon, että pystymme niiden 1,1 miljardin euron avulla, jotka toivottavasti vapautetaan käyttöön, toteuttamaan kaikilla syrjäisimmillä alueillamme – niin pienten kuin suurempien kaupunkien ja muidenkin alueiden ympäristössä – sen sopusointuisen kehityksen, joka on yhteinen harras toiveemme.

  Gisela Kallenbach, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, vaikka aionkin keskittyä huomautuksissani pääasiassa esittelijä Guellecin mietintöön, esittelijä Marques voi panna merkille, että mielestäni "alueellinen yhteenkuuluvuus" koskee myös syrjäisimpiä alueita. Olen esittelijä Guellecille hyvin kiitollinen erinomaisesta mietinnöstä. Kyseessä on valiokunta-aloitteinen mietintö, joten voimme mielestäni sen avulla hyvin kehittää omaa lähestymistapaamme tässä Euroopan parlamentin valiokunnassa.

Tasapainoisen ja kaukonäköisen mietinnön laatiminen on ollut mahdollista hyvän ryhmätyöskentelyn ansiosta. Jos olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että haluamme – arvoisa komission jäsen, todettakoon, että toivon teidän onnistuvan yrityksissänne saada jäsenvaltiot tähän mukaan – tiedottaa unionista kansalaisille heidän asuinpaikassaan ja arkielämässään, alueellisella yhteenkuuluvuudella on sosiaalisen ja taloudellisen yhteenkuuluvuuden rinnalla valtava merkitys. Sen turvin on helpompi omaksua periaate, jonka mukaan kaikkia EU:n kansalaisia on pidettävä yhdenvertaisina ja kohdeltava oikeudenmukaisesti riippumatta siitä, millä alueella he elävät. Lisäksi sen avulla on helpompi sisällyttää tämä periaate kaikkiin tärkeisiin asiakirjoihimme, esimerkiksi niihin, jotka liittyvät rakenne- ja koheesiorahastoihin mutta myös Lissabonin ja Göteborgin strategioiden täytäntöönpanoon.

Teemme oikein asettaessamme ensisijaiseksi periaatteeksi kumppanuuden – kaupunkien, niiden syrjäseutujen ja maaseudun kumppanuuden, mutta myös kaikkien poliittisten instanssien välisen kumppanuuden. Nähdäkseni kaikkien EU:n jäsenvaltioiden, alueiden ja kaupunkien yhtenäinen ja sopusointuinen kehitys riippuu tästä suuresti, ja annan voimakkaan tukeni ajatukselle siitä, että alueen kehitysastetta pitäisi arvioida bruttokansantuotteen lisäksi muidenkin tekijöiden perusteella. Arvioinnissa on käytettävä muitakin alueellisia mittareita – esimerkiksi koulutus-, tiede-, kulttuuri- ja urheilutarjontaa sekä työttömyyttä tai infrastruktuurin tilaa – sillä alueen tarkasteleminen kokonaisuutena antaa paljon selkeämmän kuvan siitä, millainen se on. Näin päästään huomattavasti lähemmäksi oikeudenmukaista arviointia ja annetaan paikallisille asukkaille mahdollisuus ymmärtää paremmin unionia ja antamiamme säädöksiä. Minusta vaikuttaa myös siltä, että meidän ja Euroopan kansalaisten välisessä viestinnässä on vielä paljon parantamisen varaa.

  Pedro Guerreiro, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa todetaan, että ottaen huomioon Azorien, Madeiran, Kanariansaarten ja Ranskan merentakaisten departementtien rakenteellinen, sosiaalinen ja taloudellinen tilanne, näiden alueiden hyväksi on toteutettava erityisiä tukitoimenpiteitä.

Näille alueille ovat ominaisia pysyvät rakenteelliset haitat, jotka erottavat ne EU:n jäsenvaltioiden muista alueista. Rakenteellisia haittoja pahentavat kyseisten alueiden syrjäinen sijainti, saaristoluonne, pieni koko, vaikea pinnanmuodostus ja ilmasto sekä niiden riippuvuus muutamista harvoista tuotteista. Pysyvyytensä ja yhteisvaikutustensa vuoksi kyseiset tekijät haittaavat suuresti näiden alueiden kehitystä. Tämä on mainittu perustamissopimuksissa, ja tästä syystä syrjäisimpien alueiden erityispiirteet on otettava laaja-alaisesti huomioon yhteisön politiikassa kautta linjan. Samalla on pidettävä mielessä näiden alueiden kehitystarpeet sekä taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tehokkaan toteuttamisen periaate, josta on niin ikään määrätty perustamissopimuksissa. Näiden alueiden tukemiseksi on myös perustettava yhteisön erityisohjelma, jossa yhdistetään kaikki hajanaiset toimenpiteet ja jolle myönnetään riittävät varat vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymistä. Tämä tarjoaa huomattavat mahdollisuudet alueen ongelmien ratkaisemiseen.

Moniin näiden alueiden ja niiden väestön erityispiirteisiin ja tarpeisiin voidaan ja tulisikin kiinnittää huomiota. Haluan painottaa erityisesti kalavarojen kestävyyden ja kalastusyhteisöjen toiminnan turvaamista. Siksi on oleellista, että näiden alueiden vesille pääsyn yksinomainen valvonta on asiaa koskevan kansallisen lainkäyttövallan nojalla yhteneväinen niiden yksinomaisen talousvyöhykkeen kanssa.

Meidän on harkittava pysyvien tukitoimien käyttöönottoa ympäristöasioiden alalla, koska nämä alueet ovat valtaosin luonnonsuojelualueita ja muita suojeltuja alueita. Meidän pitäisi myös tukea toimenpiteitä, joilla edistetään perinteisen käsiteollisuuden koulutusta, paikallistuotantoa ja matkailua.

  Graham Booth, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Yhdistyneen kuningaskunnan apulaispääministeri on vieraillut parlamentissa tällä viikolla, joten on ajankohtaista esitellä mietintö kahdesta hänen lempiaiheestaan: regionalismista ja kapulakielestä. Suorapuheisilla äänestäjilläni ei ole aikaa regionalismiin, enkä usko heidän olevan kiinnostuneita alueellisten vaikutusten strategisista arviointimenettelyistä.

Esittelijä Guellec ei selvästikään tajua tavallisten äänestäjien selkeitä viestejä. Hänen ranskalaiset maanmiehensä torjuivat EU:n perustuslain, ja silti se on olennainen osa hänen mietintöään. Tämä ei ole mitenkään yllättävää, sillä esittelijän verkkosivuilla perustuslaille on varattu kokonaan oma osastonsa, jossa on taulukko tärkeistä päivämääristä. Esittelijä Guellecin viimeisin tärkeä päivämäärä on 29. lokakuuta 2004, jolloin perustuslakisopimus allekirjoitettiin Roomassa. Ranskassa 29. toukokuuta 2005 järjestetty kansanäänestys ei saa häneltä vähäisintäkään huomiota. Hän totesi, että alueellisesta yhteenkuuluvuudesta tulee perustuslaissa EU:n olennainen tavoite. Harmi vain, ettei perustuslaki ole olennainen tavoite ranskalaisille ja alankomaalaisille äänestäjille.

Mitä alueellinen yhteenkuuluvuus on? Esittelijä pystyy ainoastaan kertomaan, että komissio yrittää laatia siitä ensimmäisen virallisen määritelmän. Onko ennen kuultu moista hölynpölyä: hanketta ehdotetaan ennen kuin sitä on edes määritelty. Tämä on Euroopan unionille tyypillistä järjettömyyttä.

Esittelijä toteaa, että alueilla on parhaat edellytykset määritellä omat tarpeensa. Hänen pitäisi vierailla niin kutsutulla alueella, jota itse edustan. Exeterin alueviranomaiset eivät voi mitenkään tietää, mikä on parhaaksi Gloucesterissa, Swindonissa tai Penzancessa, joihin kaikkiin on pitkä matka. Tavalliset ihmiset noilla alueilla eivät ajattele niin. Kenties esittelijä Guellec ei välitä siitä, mitä tavalliset ihmiset ajattelevat, kunhan vain saa korostaa sitä, että hänen rakas EU:n perustuslakinsa vahvistaa alueiden asemaa. Hänen ainoa ongelmansa on se, etteivät hänen tavalliset maanmiehensä ole samaa mieltä tästä näkökohdasta. Yhdessä suhteessa hän ainakin saa aikaan yhteenkuuluvuutta, sillä tavalliset ihmiset eri puolilla Eurooppaa ovat kaikki yhtä hämmentyneitä hänen mietinnöstään, ja hän on yhtä lailla menettänyt kosketuksensa kaikkiin heihin.

  Mieczysław Edmund Janowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, koheesiopolitiikkaa toteutetaan suoraan Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen määräysten nojalla. Sopimuksessa todetaan, että yhteisö pyrkii vähentämään eri alueiden välisiä kehityseroja sekä heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyttä. Tämä koskee myös maaseutua ja syrjäisiä alueita. Siksi meidän on täysin tarkoituksenmukaista tarkastella tätä erittäin tärkeää kysymystä, ja kiitän esittelijää hänen työstään.

Koheesiopolitiikkaan kuuluu muutakin kuin perustamissopimuksen määräysten täytäntöönpano. Kyse on pitkän aikavälin suunnittelusta ja strategisista toimista. Koheesiopolitiikka on myös yhteisvastuun osoittamista unionissa. Alueellisen yhteenkuuluvuuden tarkasteluun ei tietenkään pitäisi valita liian yksinkertaistettua lähestymistapaa, jonka mukaan kaikilla on tasavertainen oikeus kaikkeen. Tiedämme kaikki, että tavoitteenamme on kansalaisten välinen yhdenvertaisuus, mikä on aivan eri asia.

Nykyiset erot jäsenvaltioiden ja niiden alueiden välillä merkitsevät sitä, että unionin koheesiopolitiikassa on omaksuttava monia erilaisia toimintamalleja. Politiikan on oltava jatkuvaa, ja sille on sovittava yhteiset tavoitteet. Samoin sen aikataulut ja siihen kuuluvat alat on rajattava tarkoituksenmukaisesti. Korostan myös erittäin voimakkaasti, että sille on myönnettävä sopiva rahoitus, jotta se olisi mielekästä. Tässä yhteydessä erimielisyydet vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymistä antavat aihetta huoleen. Viivästykset ja todellinen uhka unionin talousarvion myöhästymisestä saattavat aiheuttaa hyvin vakavia seurauksia.

Nähdäkseni olisi suositeltavaa ottaa uudelleen käyttöön luotettava lähdemateriaali, joka on poliittisesti puolueetonta. Tarkoitan esittelijän mainitsemaa Eurooppa 2000+ -tutkimusta, joka on tietenkin saatettava ajan tasalle.

Parlamentin ja neuvoston on määrä tukea komission heinäkuussa julkaisemissa strategisissa suuntaviivoissa asetettuja painopisteitä. Sen jälkeen jäsenvaltioiden pitäisi niiden perusteella laatia todella yhtenäiset tulevaa toimintaa käsittelevät asiakirjat eli kansalliset strategiset viitekehykset. Yleisesti ottaen komission asiakirjassa asetetut painopisteet ovat mielestäni järkeviä.

Tässä yhteydessä on syytä mainita kaupunkiulottuvuus. Jäsen Beaupuy viittasi siihen juuri äsken suurkaupunkikeskusten roolin yhteydessä. Muita tärkeitä tekijöitä ovat yrittäjyys ja tietoon perustuva talous. Totean myös, että lukuisiin unionin asiakirjoihin liittyvien toimien kunnollinen yhteensovittaminen on oleellista. Tämä ajatus ei saa jäädä vain kauniiden lupausten tasolle.

Ehdotusta alueellista yhteenkuuluvuutta koskevan valkoisen kirjan mahdollisesta nopeammasta valmistelusta olisi harkittava tarkoin. Vaikuttaa oikeastaan siltä, että tähän saakka toteutetuissa toimissa on kiinnitetty niukasti huomiota uusien jäsenvaltioiden nykytilanteeseen.

Unionin viime vuoden menoista julkaistujen uusimpien tietojen mukaan kaksi 15 vanhaan jäsenvaltioon kuuluvaa maata, Kreikka ja Portugali, ovat suurimpia nettosaajia BKT:lla mitattuna. Uudet jäsenvaltiot tulevat kaukana perässä. Lisäisin vielä, että Espanja on johdossa absoluuttisina määrinä mitattuna. Tarkoitukseni ei ole millään muotoa arvostella ketään vaan ainoastaan hälventää uskomuksia, joiden mukaan uusille jäsenvaltioille syydetään valtavia rahasummia.

Arvoisa puhemies, unioni ei voi katsoa optimistisesti tulevaisuuteen ilman asianmukaisesti hoidettua koheesiopolitiikkaa. Muistutan parlamentille, ettei unionissa voi olla yhteenkuuluvuutta ilman yhteisvastuullisuutta.

  James Hugh Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, Guellecin mietintö ei tee minuun vaikutusta kolmesta syystä.

Ensinnäkään EU:lla ei ole toimivaltaa aluesuunnittelun alalla, mutta silti se julkeaa laatia sille suuntaviivoja käyttämällä keppihevosenaan hylättyä perustuslakia. Tämä on väärin ja osoittaa täydellistä halveksuntaa eurooppalaisia äänestäjiä ja varsinkin esittelijä Guellecin maanmiehiä kohtaan, jotka torjuivat perustuslain selvin luvuin.

Toiseksi alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisen poliittisena tavoitteena on selvästi itsenäisen kansallisvaltion ohittaminen ja väheksyminen. Sen päämäärä on alueellinen yhdentyminen. Tähän liittyy ilmeisiä poliittisia ja perustuslaillisia kysymyksiä, jotka ovat minulle kotimaani takia ehkä selvempiä kuin muille. En halua, että omaa aluettani Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Pohjois-Irlantia, kohdellaan sen sijaan osana Irlannin saaren alueellista kokonaisuutta. Se olisi loukkaavaa ja vastoin Pohjois-Irlannin väestön ilmaisemaa poliittista tahtoa. EU:n on toimittava näiden todellisten rajoitusten ja edellytysten mukaisesti.

Kolmanneksi on jokseenkin ironista puhua minun alueellani alueellisesta yhteenkuuluvuudesta koheesiorahoituksen yhteydessä, sillä olemme alusta alkaen jääneet vaille koheesiorahoitusta, kun taas naapurimme Irlanti on saanut sitä. Todellinen tie yhteenkuuluvuuteen oli yhtäläinen mahdollisuus rahoitukseen, mutta se evättiin Pohjois-Irlannilta, kun taas Irlannin eteläosa sai jopa yli kaksi miljardia euroa infrastruktuurihankkeita varten.

Niinpä onkin aivan turhaa puhua suureen ääneen alueiden tasapuolisen kohtelun turvaamisesta. EU:lla oli tilaisuutensa turvata tasapuolinen rahoitus Pohjois-Irlannin välttämättömälle infrastruktuurille, mutta se epäonnistui, koska käytti rahoituksen myöntämisperusteena kansallisia tilastoja eikä alueiden tarpeita.

  Rolf Berend (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, ellen ole saanut väärää tietoa, puheaikaani on lisätty jäsen Galeoten kolmeminuuttinen, mutta mukaudun yksiköiden päätökseen tässä asiassa; en kuitenkaan tarvitse kaikkia kolmea minuuttia, mutta ottaisin mieluusti itselleni osan niistä.

Näkemykseni esittelijä Guellecin erinomaisesta valiokunta-aloitteisesta mietinnöstä on tietenkin aivan päinvastainen kuin minua ennen puhuneen jäsen Allisterin, sillä Guellec on oikeassa korostaessaan, että alueellinen yhteenkuuluvuus on yksi EU:n strategisista päämääristä, joilla edistetään sopusointuista ja tasapainoista kehitystä koko unionin alueella. Tässä suhteessa hän myös täydellä syyllä korostaa EU:n olevan muutakin kuin pelkkä vapaakauppa-alue, mikä on aivan oikein.

Itälaajentuminen toi yhteenkuuluvuuden haasteeseen uuden merkittävän ulottuvuuden, sillä eroavaisuudet eivät koskaan aiemmin olleet kasvaneet EU:ssa näin jyrkästi. Voidaan sanoa, että uudelle, laajemmalle EU:lle on tunnusomaista suuri maantieteellinen ja kulttuurinen monimuotoisuus, joka erottaa sen muista vastaavista tärkeistä talousalueista, kuten Yhdysvalloista, Japanista ja Mercosur-maista.

Koska monimuotoisuus on kuitenkin yksi EU:n merkittävistä kasvutekijöistä, siitä on pidettävä kiinni Euroopan yhdentymisen edistyessä.

Tämä tarkoittaa, että EU:n alue- ja kaupunkirakenteeseen vaikuttavilla toimilla on edistettävä unionin alueellista jatkuvuutta pyrkimättä kuitenkaan – sallikaa minun korostaa – yhdenmukaistamaan paikallisia ja alueellisia identiteettejä, joiden tärkeänä tehtävänä on parantaa kaikkien kansalaisten elämänlaatua.

Tarkemmin sanoen nyt muodostuva alue ei mitätöi kansallisia tai paikallisia alueita. Päinvastoin, aluesuunnittelun tavoitteena Euroopan tasolla on hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla kaikkia kasvua vauhdittavia erityispiirteitä. Esittelijä on oikeassa todetessaan, ettei EU:lla ole vielä toimivaltaa aluesuunnittelun alalla, koska siitä ei määrätä perustamissopimuksissa, vaikka kysymys onkin jäsenvaltioiden kannalta hankala.

Olen vakuuttunut siitä, että tavoitteiden määrän vähentäminen tulevalla ohjelmakaudella lisää uuden alueellisen koheesiopolitiikan yhdenmukaisuutta. Uuden alueellisen koheesiopolitiikan, jolle on seuraavaksi ohjelmakaudeksi asetettu vähemmän tavoitteita, täytyy vastata – ja se vastaakin – entistäkin aktiivisemmin edessään oleviin haasteisiin, jotta myös alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoite saavutetaan, tarvittaessa jopa alue- ja koheesiopolitiikan talousarviomäärärahoista riippumatta. Toivomme edelleen, että näitä määrärahoja on riittävästi meille asetettujen tehtävien suorittamiseen.

Tätä päämäärää ajatellen meidän täytyy toisaalta keskittyä yhteenkuuluvuutta koskeviin unionin strategisiin suuntaviivoihin samalla, kun otamme huomioon alueiden erityispiirteet. Tästä samasta aiheesta todettakoon, että suhtaudun jokseenkin epäilevästi esittelijän ehdotuksiin, joiden mukaan BKT:n rinnalle olisi otettava käyttöön uusia alueellisia arviointiperusteita ja mittareita alueiden kehityksen ja sen esteiden arvioimiseksi.

Aiemmista ohjelmakausista olemme oppineet, että tällaiset eri osapuolten esittämät uudet arviointiperusteet ovat suuressa vaarassa jäädä pelkiksi toivomuslistoiksi, joita on mahdotonta arvioida puolueettomasti

Pitää paikkansa, että taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus on paitsi alueita, valtioita ja unionia myös monia välttämättömiä yhteisön politiikanaloja yhdistävä tekijä. Alueet soveltuvat kuitenkin myös tulevaisuudessa parhaiten alueellisen koheesiopolitiikan täytäntöönpanoon toissijaisuusperiaatteen ja hallinnon hajauttamisen periaatteen mukaisesti.

Tällä perusteella sekä parlamentti että komissio ovat –aivan oikeutetusti – kannattaneet avoimesti hajauttamista ja keskittämistä "yksi rahasto yhtä ohjelmaa kohti" -periaatteen mukaisesti, ja niinpä olen taipuvainen suhtautumaan myönteisesti seuraavaan ohjelmakauteen.

  Emanuel Jardim Fernandes (PSE). – (PT) Arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, onnittelen aluksi ystävääni Marquesia hänen erinomaisesta mietinnöstään ja kiitän häntä siitä, että hän myöntyi ottamaan siihen mukaan muiden parlamentin jäsenten näkemyksiä. Onnittelen myös esittelijä Guellecia hänen laadukkaasta mietinnöstään.

Aluekehitysvaliokunnan varjoesittelijänä jätin käsiteltäväksi muutamia tarkistuksia, joista useimmat hyväksyttiin, ja ehdotin, että poliittinen ryhmäni tukisi mietintöä ja useimpia äänestyksessä esitettyjä tarkistuksia sekä valiokunnassa että tässä täysistunnossa. Erilaisista näkemyksistämme ja lähestymistavoistamme huolimatta tuimme yksimielisesti ensinnäkin komission ehdotusta EU:n syrjäisimpien alueiden kestävän kehityksen strategiaksi sekä siihen kuuluvia painopisteitä ja välineitä. Ennen kaikkea tuimme erityisohjelman perustamista niiden lisäkustannusten korvaamiseksi, joita syrjäisimmille alueille aiheuttavat niille ominaiset pysyvät haitat, kuten syrjäinen sijainti, saaristoluonne, pieni koko, vaikea pinnanmuodostus ja ilmasto, taloudellinen riippuvuus muutamasta harvasta tuotteesta ja toimialasta sekä suppeat kotimarkkinat. Lisäksi tuimme lähialueita koskevan toimintasuunnitelman laatimista.

Vaikka kannatimmekin strategiaa, esitimme jonkin verran kritiikkiä tai varaumia seuraavista aloista: ensinnäkin komission julkilausumien ja ehdotusten toteuttamiseen tarvittavien toimenpiteiden ja rahoituksen puute, toiseksi asukaskohtaisen BKT:n käyttäminen ainoana kriteerinä, jonka perusteella nämä alueet pääsevät mukaan uudistetun koheesiopolitiikan uuteen "lähentymistavoitteeseen", kolmanneksi väestömääräkriteerin käyttö lisäkustannusten korvaamista koskevalle ohjelmalle esitettyjen talousarviomäärärahojen jakoperusteena ja neljänneksi lähialueita koskevan toimintasuunnitelman epävarmuus, sillä on epäselvää, miten se soveltuu uudistetun koheesiopolitiikan "Euroopan alueellista yhteistyötä" koskevaan tulevaan tavoitteeseen ja siihen liittyvään "uusia naapuruussuhteita koskevaan politiikkaan".

Näin ollen ehdotan esittelijän näkemyksen mukaisesti, että syrjäisimpien alueiden tulee saada 299 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja erityishaittoja vastaava erityiskohtelu. Tämä koskee tuensaantiedellytyksiä rakennerahastoista, joista näille alueille on myönnettävä ensisijaista rahoitustukea niiden tulotasosta riippumatta.

Kannatan myös erityisohjelmaan liittyvien talousarvion lisämäärärahojen oikeudenmukaista jakamista kyseisiä alueita haittaavien esteiden perusteella. Lisäksi lähialueita koskevaa toimintasuunnitelmaa on selkeytettävä tulevan "Euroopan alueellista yhteistyötä" koskevan tavoitteen ja unionin "uusia naapuruussuhteita koskevan politiikan" yhteydessä. Naapuruuden käsitteen tulee kattaa sekä naapurialueet ja -valtiot, kuten Marokko, Kap Verde ja Brasilia, että ne maat, joissa on suuria maahanmuuttajayhteisöjä sellaisilta syrjäisimmiltä alueilta, joihin on perinteisesti säilytetty vahvat siteet.

Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kannatan näin ollen tämän mietinnön hyväksymistä, sillä se on jälleen oikeansuuntainen vastaus komission tervetulleeseen ehdotukseen. Kun rahoitusnäkymät myöhemmässä vaiheessa hyväksytään, olemme tällä tavoin luoneet edellytykset syrjäisimpien alueiden kestävälle kehitykselle sekä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden onnistuneelle edistämiselle.

  Alfonso Andria (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, ilmaisen vilpittömän arvonantoni sekä esittelijä Guellecille että esittelijä Marquesille heidän mietinnöistään; keskityn puheenvuorossani erityisesti Guellecin mietintöön.

Yksi Euroopan unionin perustavoitteista liittyy koheesiopolitiikkaan, varsinkin edellisen laajentumisen jälkeen sekä Bulgarian ja Romanian lähestyvää EU-jäsenyyttä ajatellen. Euroopan parlamentti on kunnostautunut juuri koheesiopolitiikassa vaalikauden ensimmäisellä puoliskolla, sillä se on hyväksynyt kaikki aluepolitiikkaa koskevat asetukset ohjelmakaudelle 2007–2013.

Toisaalta parlamentin ja komission jäsenen Hübnerin välinen jatkuva tuloksekas yhteistyö ja vuoropuhelu, josta sain itsekin kokemusta toimiessani koheesiorahastoa koskevan asetuksen esittelijänä, on saanut komission ja parlamentin hyvin määrätietoisesti torjumaan lyhytnäköiset ratkaisut. Koheesiopolitiikka ei todellakaan voi olla uskottavaa ja tehokasta ilman asianmukaisia rahoitusvälineitä, ja siksi toivommekin pikaista päätöstä rahoitusnäkymistä.

On vältettävä unionin tuen keskittyminen vain muutamille aloille, mikä lisäisi entisestään yksittäisten alueiden sisäisiä eroja. Sen sijaan on toteutettava laajakantoisia, sopusointuisia ja perusteellisia toimenpiteitä heikommin kehittyneillä alueilla, kuten esittelijä Guellec oikeutetusti totesi. Olen esittelijän kanssa samaa mieltä myös kaupunkien, erityisesti pienten ja keskisuurten kaupunkien, roolista alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä. Tähän yritin kiinnittää huomiota esittämällä tarkistuksia Euroopan aluekehitysrahastoa koskevaan asetukseen, jonka varjoesittelijänä toimin Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän puolesta. Parlamentti hyväksyi sittemmin kyseiset tarkistukset. Tarkistuksissa korostettiin kaupunkiulottuvuuden keskeistä roolia lähialueilla sijaitsevien maaseudun reuna-alueiden kehittämisessä.

Suhtaudun myönteisesti myös esittelijä Guellecin ehdotukseen erityisten alueellisten mittareiden käyttämisestä alueiden kehityksen arvioinnissa tavanomaisen BKT-muuttujan rinnalla. Mielestäni niitä olisi myös määräajoin hyödynnettävä käynnissä olevien yhteisön ohjelmien vaikutusten arvioinnissa. Niistä myönteisistä vaikutuksista, joita tällaisilla työskentelymenetelmillä saataisiin aikaan, voidaan mainita uusien tehtävien siirtäminen paikallisille viranomaisille ja toimijoille, joita on yhä suuremmassa määrin pidettävä kehityksen tärkeimpinä tukijoina, sekä toimenpiteiden joustavampi täytäntöönpano, mikä johtaa näkyvämpiin tuloksiin alueilla.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies OUZKÝ

  Kyriacos Triantaphyllides (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, olen iloinen siitä, että meillä on tänään tilaisuus keskustella ja äänestää kahdesta tärkeästä unionin aluepolitiikkaa koskevasta mietinnöstä.

Saanen kiinnittää huomiota esittelijä Guellecin mietintöön alueellisen yhteenkuuluvuuden roolista aluekehityksessä.

Kollegani mietinnössä on mielestäni yksi erittäin tärkeä kohta, nimittäin päätöslauselmaesityksen 3 kohta, jossa todetaan parlamentin vaativan, että "alueiden kehittäminen pohjautuisi ohjelmiin, joissa turvataan alueiden yhdenvertainen kohtelu suojelemalla kuitenkin niiden monimuotoisuutta; katsoo, että siksi on varmistettava yleishyödyllisten palvelujen ja yleisen taloudellisen edun mukaisten palvelujen saatavuus".

Mistä yleishyödyllisistä palveluista tänään keskustellaan? Niistä palveluistako, jotka Euroopan komissio haluaa välttämättä vapauttaa? Miten kyseiset palvelut säilyvät edelleen yleishyödyllisinä palveluina ja miten ne edistävät alueellista yhteenkuuluvuutta? Valaisevana esimerkkinä voin kertoa, että Kreikka aikoo, kuten varmasti tiedätte, lähitulevaisuudessa yksityistää kansallisen lentoyhtiönsä yhteisön lainsäädännön nojalla. Kreikan valtion erityispiirteet tuntien en voi kuin ihmetellä, missä määrin tämä edistää alueellista yhteenkuuluvuutta. Miten yksityinen toiminnanharjoittaja voi korvata valtion tarjoamat yleishyödylliset palvelut? Tässä tapauksessa olemme ilmiselvästi heikentämässä yleishyödyllisiä palveluja tarvitsevien syrjäisimpien alueiden asukkaiden asemaa sekä työntekijöiden asemaa, sillä he ovat vaarassa menettää työpaikkansa tulevassa yhteisössä.

Keskustelemme täällä alueellisesta yhteenkuuluvuudesta myös ajankohtana, jolloin jäsenvaltioiden hallitukset pääsevät Brysselissä hädin tuskin sopuun edes rahoitusnäkymistä, ja siitä syystä jäsenvaltiot joutuvat kokemaan joitakin yllätyksiä. Älkäämme siis pistäkö päätämme pensaaseen. Alueellinen yhteenkuuluvuus on suotavaa, mutta sillä on oltava oikeat lähtökohdat, jotka perustuvat yleiseen mielipiteeseen eivätkä markkinapaineisiin.

  Mirosław Mariusz Piotrowski (IND/DEM). – (PL) Arvoisa puhemies, yksi yhdentymisen kannattajien usein mainitsemista Euroopan yhteisön strategisista tavoitteista on unionin alueiden välisten kehityserojen vähentäminen. Uusien jäsenvaltioiden kansalaisille tällä oli, ja on edelleenkin, suuri merkitys. Taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ohella alueellisella yhteenkuuluvuudella on merkittävä osuus kyseisen tavoitteen saavuttamisessa.

Kun otetaan huomioon kehityserot 25:ssä ja pian 27 jäsenvaltiossa, erityisen tärkeitä ovat liikennettä, matkailua, ympäristönsuojelua, tutkimusta ja innovaatioita koskevat toimet. Alueiden välinen tasapaino voidaan varmistaa vahvistamalla pienten ja keskisuurten kaupunkikeskusten asemaa. Näillä alueilla kaupunkisuunnittelun tulisi edistää asuntokannan kehittämistä, liikenneverkkoja ja aiemmin teollisuuskäytössä olleiden maa-alueiden kunnostamista. Tämän toimintamallin ansiosta myös syrjäiset alueet ja ympäröivät maaseutualueet hyötyvät keskeisten alueiden talouskasvusta.

Nykyisin talouden ja kaupunkien kasvu on voimakasta ainoastaan suurimmissa kaupunkikeskuksissa, toisin sanoen suurkaupunkialueilla. Valitettavasti pienempien kaupunkiyksiköiden kehitystarpeet jätetään huomiotta, jolloin kasvu kärjistää eriarvoisuutta sen vähentämisen sijaan. Tyydyttävään aluekehitykseen päästään kaikissa unionin jäsenvaltioissa ainoastaan toteuttamalla hajautettua aluekehitysmallia. Yksi tällaisen mallin keskeisiä ominaisuuksia on, että se perustuu taloudellisilta, sosiaalisilta ja kulttuurisilta mahdollisuuksiltaan erilaisten kaupunkien verkostoon. Toinen tärkeä piirre on kestävien yhteyksien luominen maaseutuun.

Lubelskin alue, josta olen kotoisin, on yksi Puolan suurimmista. Sen osuus kotimaani pinta-alasta on kahdeksan prosenttia ja väestöstä viisi prosenttia. Kyseisellä alueella on 40 pääasiassa pientä ja keskisuurta kaupunkia, joista suurin on alueen pääkaupunki Lublin. Siellä on noin 400 000 asukasta, ja muiden kaupunkien asukasluku vaihtelee 20 000:n ja 70 000 asukkaan välillä. Yli puolet alueen väestöstä asuu maaseudulla. Jos otetaan huomioon myös puutteellinen infrastruktuuri, Lubelskin alue voisi toimia esimerkkinä alueellisen yhteenkuuluvuuden hajautetun mallin toteuttamisesta käytännössä.

Voi vain toivoa, etteivät unionin päätöksentekijöiden toimet jää pelkiksi korulauseiksi ja aikomuksiksi, kuten aiemmin on käynyt. Erityistoimia tarvitaan, ja lähivuosiin olisi varauduttava unionin talousarviossa sekä pitkän aikavälin rahoitusnäkymissä.

  Salvatore Tatarella (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, kiitän aluksi komissiota sen tekemästä hyvästä työstä sekä siitä, että se selvitti tarkemmin syrjäisimpien alueiden erityisluonnetta ja otti huomioon kyseisten alueiden tarpeet. Näiden alueiden kehitystä ja kilpailukykyä haittaa erityisesti niiden sijainti.

On hyvä, että kyseisten alueiden tukemiseksi arvioidaan yhä tehokkaampia toimenpiteitä ja että Marquesin mietinnössä esitetään myös lähialueita koskeva toimintasuunnitelma syrjäisten alueiden ja niiden lähialueiden välisen kaupankäynnin edistämiseksi.

Lähialueita koskeva toimintasuunnitelma tarjoaa oivan tilaisuuden sekä vakiinnuttaa taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset yhteydet niihin maihin, joissa on syrjäisimmiltä alueilta peräisin olevia maahanmuuttajayhteisöjä, että purkaa niitä esteitä, jotka rajoittavat kaupankäyntimahdollisuuksia ympäröivien alueiden, kuten Länsi-Intian, Amerikan mantereen ja Afrikan kanssa.

Tiedonannossa KOM(2004) 343, jonka komissio antoi 26. toukokuuta 2004, se asetti itselleen kaksi tavoitetta: parantaa syrjäisimpien alueiden yhteyksiä sekä manner-Eurooppaan että kyseisten alueiden välillä ja parantaa yritysten kilpailukykyä.

Meidän on saavutettava tämä päämäärä: autettava näitä alueita kasvamaan, jotta voimme kaikki kasvaa. Muun muassa tämä on myös Lissabonin strategian tarkoitus. Nykyisessä tilanteessa on kuitenkin ensin pyrittävä saamaan jonkinlainen varmuus rahoitusnäkymistä, koska vasta sitten pystymme arvioimaan, mahdollistavatko alueiden käytettävissä olevat varat resurssien oikeudenmukaisen jakamisen komission asettamien edellytysten mukaisesti.

Lopuksi totean kannattavani voimakkaampaa panostusta syrjäisimpiin alueisiin ja niiden tiiviimpää kumppanuutta, jotta ne pystyisivät välttämään eristyneisyyden ja lisäämään kilpailukykyään yhteismarkkinoilla.

  Robert Kilroy-Silk (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, tiedän, että minulla on vain minuutti puheaikaa, ettekä antaisi minun ylittää sitä, ettehän? Edellisen puhemiehen tapaan tekin juonittelette minua vastaan osallistuaksenne jonkinlaiseen institutionaaliseen kiusantekoon. Mutta en puutu nyt siihen.

Olen iloinen voidessani ilmaista East Midlandsissa asuvien äänestäjieni syvän paheksunnan sitä kohtaan, että Bryssel yrittää jakaa – sanottakoon, että saamattoman brittihallituksen avustamana – Englannin keinotekoisiin alueisiin. Se jakaa Englannin kansakunnan ja heikentää kansallistuntoamme.

Minulla on teille uutisia: se ei onnistu, koska esimerkiksi East Midlandsissa sijaitsevan Derbyn asukkaat eivät tunne mitään erityistä hengenheimolaisuutta Lincolnshiren asukkaita kohtaan. Alueet ovat keinotekoisia. Ne ovat epäaitoja. Niillä ei ole identiteettiä. Ne eivät toimi myöskään siksi, että englantilaiset eivät halua niitä. Koillis-Englannissa 90 prosenttia väestöstä äänesti niitä vastaan siinä ainoassa tilaisuudessa, jonka sai, ja niin he tekevät muuallakin.

Me englantilaiset olemme hyvin suvaitsevaisia. Olemme valmiita tukemaan walesilaisia, skotteja ja useimpia täällä olevia kansakuntia. Teemme sen alistuneesti. Emme suvaitse kansallisuutemme ja identiteettimme ryöstämistä. Jatkakaa siis vain politiikkaanne. Yrittäkää edelleenkin jakaa meitä, sillä silloin suututatte englantilaiset ja nostatatte Englannissa nationalismia, ja me pidämme puolemme ja vaadimme jälleen itsehallintoa.

  Puhemies. Kiitos, jäsen Kilroy-Silk. Teille myönnetyssä puheajassa ei ole mitään henkilökohtaista. Se ei ole minun tahtoni eikä myöskään minun päätettävissäni. Luen vain edessäni olevaa luetteloa, kuten hyvin tiedätte.

  Margie Sudre (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan antaa tunnustusta esittelijöiden Guellec ja Marques erinomaisille mietinnöille. Olen kotoisin syrjäiseltä alueelta, joten keskityn käsittelemään Marquesin mietintöä syrjäisimpien alueiden tiiviimmästä kumppanuudesta, sillä siinä tehdyn perusteellisen työn ansiosta on mahdollista arvioida kattavasti unionin toimia kyseisillä alueilla.

Tuen varauksetta esittelijää. Vaikka hän pitääkin syrjäisimpien alueiden hyväksi tehtyjä komission uusimpia ehdotuksia lupaavina, hän kehottaa silti komissiota käyttämään entistä aktiivisemmin sille perustamissopimuksissa annettua aloiteoikeutta ennen kaikkea tietenkin koheesiopolitiikan alalla, mutta myös muilla yhteisön politiikanaloilla ja yleisemmin niillä aloilla, jotka ovat tärkeitä syrjäisimpien alueiden kehityksen kannalta.

Nyt kun kaikki ovat keskittyneet rahoitusnäkymiin ja EU:n aluepolitiikan uudistamiseen kaudella 2007–2013, minusta on oleellista korostaa jälleen kerran, että suurin osa syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutetuista tai ehdotetuista poikkeuksista ei voi millään tavoin haitata kilpailua tai loukata yhteisön oikeuden perusperiaatteita.

Komissio on täysin perustellusti ehdottanut 1,1 miljardin euron myöntämistä syrjäisimmille alueille aiheutuvien lisäkustannusten korvaamista koskevaan ohjelmaan. Korostan kuitenkin yhden aluekehitysvaliokunnassa hyväksytyn tarkistukseni mukaisesti, että nämä varat tulee osoittaa yksinomaan syrjäisimmille alueille ja jakaa tasapuolisesti kaikkien alueiden kesken.

Mainitsen toisenkin valiokunnassa hyväksytyn tarkistukseni, jossa toivon, että lähialueita koskevaan toimintasuunnitelmaan osoitetaan erityinen monikansalliseen ja rajatylittävään yhteistyöhön tarkoitettu määräraha ja että jo kauan odotettu syrjäisimpiin alueisiin kohdistuvan EAKR-rahoitustuen sekä AKT-maihin sekä merentakaisiin maihin ja alueisiin suunnatun ESR-rahoitustuen välinen koordinointi vihdoin toteutetaan riippumatta siitä, sisällytetäänkö EKR talousarvioon vai ei.

Lopuksi on mielestäni otollinen hetki tuoda julki vaatimattomasti mutta alemmuuskomplekseja tuntematta vakaumukseni, jonka mukaan unionin syrjäisimmät alueet ovat yhtä tärkeitä kuin sen keskeiset osat. Toivon vilpittömästi, että kaikki jäsenvaltiot, niin vanhat ja uudet kuin tulevatkin, jakavat tämän näkemyksen. Yhä globaalimmassa maailmassa ei todellakaan ole laajentuneen Euroopan edun mukaista luopua etuvartioasemastaan Atlantin valtamerellä, Karibian alueella, Latinalaisessa Amerikassa tai Intian valtamerellä. Tällä kannalla parlamentti on aina ollut ja on vastaisuudessakin. Merentakaisten alueiden väestö on epäilemättä tästä teille erityisen kiitollinen.

  Bernadette Bourzai (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, samalla kun annan tunnustusta esittelijä Marquesin työlle, käsittelen tarkemmin mietintöä alueellisen yhteenkuuluvuuden roolista aluekehityksessä.

Onnittelen aluksi esittelijä Guellecia erinomaisesta työstä ja niistä asiallisista huomautuksista, joita hän esitti "alueellisen yhteenkuuluvuuden" käsitteestä. Alueellinen yhteenkuuluvuus on mielestäni keskeinen osa yhteisön aluepolitiikkaa, jota yhä useammin kutsutaan koheesiopolitiikaksi. Perustuslakisopimuksessa alueellisesta yhteenkuuluvuudesta tehdään Euroopan unionin tavoite samalla tavoin kuin sosiaalisesta ja taloudellisesta yhteenkuuluvuudestakin. Ratifiointiprosessiin liittyneistä tunnetuista hankaluuksista huolimatta tämä on virallinen tunnustus sille, että alue- ja koheesiopolitiikan alueelliset näkökohdat ovat olennaisia, ajankohtaisia ja merkityksellisiä. Myös viimeisin laajentuminen osoittaa tämän asian kiireellisyyden.

Mielestäni aluepolitiikan ensisijaisena tavoitteena on vähentää paikallisia ja alueiden välisiä kehityseroja, ja näin ollen se on välttämätön vastapaino lähentymiselle ja taloudellista kilpailukykyä edistäville toimille. Yhteenkuuluvuus ei kuitenkaan ole ristiriidassa lähentymisen ja kilpailukyvyn kanssa, sillä näiden käsitteiden on täydennettävä toisiaan nyt ja vastaisuudessa. Samalla kun koheesiopolitiikalla varmistetaan unionin dynaamisimpien alueiden esteetön kehitys, jotta ne voivat hoitaa oman osuutensa Euroopan talouden vetovastuusta, sen päätavoitteena on ennen kaikkea auttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ja kehityksessä eniten jälkeen jääneitä alueita. Uudistettu alue- ja koheesiopolitiikka on myös liitettävä Lissabonin strategiaan, mutta ennen kaikkea sen avulla on varmistettava alueiden välinen solidaarisuus ja tasa-arvo sekä vanhoissa jäsenvaltioissa aiemmin sovittujen toimien jatkaminen näkyvällä ja konkreettisella tavalla.

Unionin alueen sopusointuisen ja kestävän kehityksen varmistamiseksi on pureuduttava alueiden väliseen epätasapainoon. On syytä ottaa huomioon unionin alueen monimuotoisuus ja usein tietyille alueille kasautuvat esteet, jotka voivat johtua luonnonolosuhteista, historiasta tai väestötekijöistä, kuten harvasta asutuksesta tai ikärakenteen taikka työssäkäyvän väestön rakenteen vinoutumisesta. Näille alueille aiheutuvat lisäkustannukset on selvitettävä, ja alueita on autettava, jotta niillä olisi samat kehitysmahdollisuudet kuin muillakin alueilla eikä niiden väestö olisi muita huonommassa asemassa.

Tähän tarvitaan tietenkin voimavaroja, ja toivon, että rahoitusnäkymissä päästään nopeasti myönteiseen tulokseen, jotta aluepolitiikkaan suunnattaisiin riittävästi määrärahoja ja autettaisiin vielä apua tarvitsevia alueita.

  Paul Verges (GUE/NGL). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Marquesin mietintö osoittaa jälleen kerran, että Euroopan parlamentti kiinnittää huomiota syrjäisimpiin alueisiin. Parlamentin toisella vaalikaudella Ligiosin laatimassa Ranskan merentakaisia departementteja käsittelevässä mietinnössä itse asiassa jo pohjustettiin syrjäisimpien alueiden käsitettä, ja se antoi kimmokkeen ohjelmille, joiden tavoitteena oli tasata syrjäisyyden ja saariaseman aiheuttamia vaikutuksia.

Vuoden 2006 jälkeisestä ajasta vallitsevan nykyisen epävarmuuden vuoksi parlamentin tuki syrjäisimmille alueille on erittäin arvokasta. Sérgio Marquesin mietintö on tässä suhteessa aivan paikallaan. Vaikka Euroopan unionin tuen avulla onkin saatu paljon aikaan kehityksessä jälkeen jääneillä alueillamme, tehtävää riittää edelleen. Näin todettiin myös päätelmissä, jotka laadittiin syrjäisimpien alueiden johtajien 11. kokouksessa Réunionin saarella tämän kuun alussa teidän läsnäollessanne, arvoisa komission jäsen Hübner.

Kyseisessä tilaisuudessa puolustin käänteistä näkökulmaa Euroopan unionin ja syrjäisimpien alueiden suhteisiin. Sen lisäksi, mitä Euroopan unionilla on näille alueille annettavana, on tunnustettava se lisäarvo, jota nämä alueet tuovat unionille.

Saanen muistuttaa teitä muutamista selvistä esimerkeistä. Yhteisön maailmanlaajuinen johtoasema merenkulussa on syrjäisimpien alueiden ansiota. Guyanassa sijaitsevan Kouroun maantieteellinen asema antaa merkittävän kilpailuedun Euroopan avaruusteollisuudelle. Valtameren ja avaruuden lisäksi voisimme mainita myös syrjäisimpien alueiden poikkeuksellisen biologisen monimuotoisuuden, niiden merkityksen sääilmiöiden paremman ymmärtämisen kannalta tai niiden panoksen kulttuuriseen monimuotoisuuteen. Syrjäisimpien alueiden valtava etäisyys emämantereesta ja niiden läheisyys muihin mantereisiin, joiden kanssa unionilla on sopimuksia, aiheuttaa myös toisinaan ristiriitoja.

Arvoisa puhemies, lopuksi totean, että tällainen kaksoisidentiteetti tarjoaa todellisen mahdollisuuden kestävään yhteiseen kehitystyöhön näillä alueilla, joilla kaikilla on edessään suuria haasteita. Unionin toimintakyky syrjäisimpien alueiden kehittämistä koskevassa kysymyksessä on osoitus sen todellisesta kyvystä vaikuttaa ratkaisevasti hallittuun ja oikeudenmukaiseen globalisaatioon.

  Ryszard Czarnecki (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, tämä keskustelu on erityisen merkityksellinen unionin uusille jäsenvaltioille ja varsinkin kotimaalleni Puolalle. Suoraan sanoen niihin toimiin, joilla taataan yhdenvertaiset mahdollisuudet köyhemmille jäsenvaltioille, tehtävät muutokset eivät saa vaikuttaa kielteisesti uusiin jäsenvaltioihin.

Jos unioni aikoo osoittaa yhteisvastuullisuutta ja toimia yhtenäisen käytännön mukaisesti, sen on vastattava uusien jäsentensä pyrkimyksiin voimassa olevien periaatteiden mukaisesti. Samanaikaisesti näissä toimissa on kiinnitettävä aiempaa suurempaa huomiota pienten ja keskisuurten kaupunkien ja alueiden tarpeisiin. Tähän saakka suurkaupunkialueet ovat yleensä saaneet leijonanosan unionin varoista ja resursseista. Tämä on osittain perusteltua, mutta se on merkinnyt pienempien paikallistason hallintorakenteiden laiminlyömistä, vaikka ne olivat vielä kipeämmin tuen tarpeessa.

Pelkään, että muutosehdotukset, joista olemme kuulleet puhuttavan viimeisen vuoden ajan, on tarkoitettu yksinomaan jatkamaan rahoitusvirtaa unionin vanhoihin köyhempiin jäsenvaltioihin. Meillä ei ole mitään sitä vastaan, mutta samalla toivoisimme mahdollisuutta hyödyntää kaikkia nykyisiä tilaisuuksia ja tukimuotoja uusien jäsenvaltioiden hyväksi. Luotan täysin siihen, että komission jäsen valvoo komissiossa yhtäläisten mahdollisuuksien toteutumista Euroopassa. Vakuutan, että hän voi aina luottaa tukeemme näissä kysymyksissä.

  Jan Olbrycht (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni on noudattanut sosiaaliseen ja taloudelliseen yhteenkuuluvuuteen tähtäävää politiikkaa viimeiset 30 vuotta, eikä tuntuva yhteenkuuluvuus ole merkinnyt Euroopan vahvimpien ja dynaamisimpien alueiden kehityksen jarruttamista. Päinvastoin, se tarkoittaa heikoimpien alueiden kehityspotentiaalin lisäämistä ja niiden kilpailukykymahdollisuuksien parantamista.

Euroopan unionia on vaadittu suhtautumaan luovasti nykyiseen ja tulevaan laajentumiseen. Esimerkiksi koheesiopolitiikkaa on sovitettava asianmukaisesti vastaamaan uusia edellytyksiä ja haasteita. Olosuhteet laajentuneessa Euroopan unionissa ovat erilaiset. Näin ollen nykyisiä sosiaaliseen ja taloudelliseen yhteenkuuluvuuteen suunnattuja toimia on jatkettava ja laaja-alaistettava. On painotettava voimakkaammin erojen kaventamista keskeisten alueiden ja syrjäseutujen, suurkaupunkialueiden sekä pienten ja keskisuurten kaupunkien ja kaupunkien ja maaseudun välillä. Uusien olosuhteiden vuoksi myös paikallisviranomaisten on välttämätöntä osallistua tiiviimmin toimiin erojen poistamiseksi kaikkien mainittujen sosiaaliryhmien väliltä.

Demokratiavajeen vähentäminen ei onnistu ilman alue- ja paikallisyhteisön edustajien aktiivista osallistumista yhteisön ohjelmien täytäntöönpanoon. Muistutan parlamentille, että tammikuussa 2003 Euroopan parlamentti antoi päätöslauselman paikallis- ja alueviranomaisten roolista Euroopan yhdentymisessä. Kyseisen päätöslauselman mukaan paikallis- ja alueviranomaisten pitäisi paitsi osallistua tiiviimmin unionin politiikan täytäntöönpanoon myös antaa panoksensa sen laatimiseen.

Koheesiopolitiikan ulottaminen koskemaan alueellista yhteenkuuluvuutta osoittaa todeksi sen, että koko unionin laajuisen koheesiopolitiikan täytäntöönpano on yksi Euroopan unionin tärkeimmistä toimintalinjoista. Lisäisin vielä, että mielestäni yhteisön säännöksissä pitäisi panna enemmän painoa kumppanuudelle. Tarkoitan tällä eri tason hallintoelimissä toimivien viranomaisten välistä kumppanuutta sekä yhteisiä toimia, joilla tehostetaan unionin rahoitusvälineiden käyttöä.

  Catherine Stihler (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentti ilmaisi halunsa tukea erityisesti syrjäisimpiä alueita ja reuna-alueita äänestäessään heinäkuussa laajasta koheesiopolitiikan toimenpidepaketista. Heinäkuussa aluekehitysvaliokunta kuitenkin hyväksyi Sérgio Marquesin laatiman valiokunta-aloitteisen mietinnön vastauksena kahteen syrjäisimpien alueiden tiiviimpää kumppanuutta käsittelevään komission asiakirjaan. Mietinnössä vaadittiin tukea syrjäisimmille alueille ja niiden kehityksen kannalta tärkeille aloille, joita ovat maatalous, kalatalousala, kilpailu ja valtiontuet, yrityspolitiikka, yleisen edun mukaiset palvelut, yleiseen taloudelliseen etuun liittyvät palvelut, verotus, tullitoimenpiteet, ympäristö, energia, tutkimus ja tekninen kehitys, ammattikoulutus, liikenne, Euroopan laajuiset verkot sekä uusi tieto- ja viestintätekniikka.

Käsittelen seuraavaksi julkista liikennettä. Julkinen liikenne on tärkeää kaikille paikallisyhteisöillemme, ja Skotlannissa lautat ovat keskeinen palvelumuoto joillekin Euroopan unionin kaikkein syrjäisimmistä ja haavoittuvimmista yhteisöistä. Huomenna otan Euroopan parlamentissa vastaan CalMac-varustamon ammattiliiton valtuuskunnan, joka tapaa liikenneasioista vastaavan komission jäsenen. Kuten eilen totesin, näitä lauttapalveluita kilpailutetaan parhaillaan sellaisissa yhteisöissä, joissa ne ovat ainoa saaristoyhteisöt mantereeseen yhdistävä liikennemuoto. Uusimmissa maaliikenteen julkisen palvelun velvoitetta koskevissa komission ehdotuksissa virkamiehille annetaan mahdollisuus hoitaa tarjouskilpailut joustavasti, ja he voivat määrätä tiettyjä palveluja suoraan sisäisille liikenteenharjoittajille.

Miksi elintärkeitä lauttoja kohdellaan eri tavoin kuin junia, raitiovaunuja ja metroja? Skotlannin syrjäisissä saaristoyhteisöissä ei ole junia, raitiovaunuja tai metroa. Kun otetaan huomioon komission yleinen näkemys syrjäisimpien alueiden tarpeista, sen kanta tässä asiassa vaikuttaa ristiriitaiselta. Vaadin komissiota selventämään kantaansa. Elintärkeät lauttapalvelut ovat liian tärkeitä jäädäkseen huomiotta.

  Markus Pieper (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, on itsestään selvää, että syrjäisimmät alueet tarvitsevat tukeamme. Marquesin mietinnössä esitetään monia hyviä ehdotuksia esimerkiksi syrjäisten saarien tai vuoristoalueiden infrastruktuurin kehittämiseksi. Tämän kaltainen rakennepolitiikka on jälleen yksi ilmaus yhteisvastuullisuudesta ja yhtäläisistä mahdollisuuksista unionissa. Erityisesti pidän tämän mietinnön tasapainoisuudesta, johon on päästy karsimalla siitä kohtuuttomia vaatimuksia. Esittelijän suunnitelmasta tekee uskottavan se, että sen perustana on käytetty parlamentin nykyistä rakennepoliittista mallia.

Vaikka mietintö onkin johdonmukainen ja siihen sisältyvät seuraavaa kautta koskevat vaatimukset kohtuullisia, pidän ilmeisenä vaarana sitä, että tulevaisuudessa rakennepolitiikkaan on käytettävissä paljon vähemmän varoja. Näin ollen on mielestäni erittäin todennäköistä, että nykyisiin malleihin perustuva rakennepolitiikka vanhentuu muutamassa vuodessa, ja meidän on löydettävä uusia keinoja jatkaa unionin alueiden tukemista vähäisemmän rahoituksen turvin – tapahtuipa se sitten myöntämällä korkotukilainoja ja takuita tai kohdistamalla toimintaa voimakkaammin tärkeimpiin infrastruktuureihin ja keskeisiin hankkeisiin.

Tulevaisuudessa meidän on kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, miten ja missä tuetut investoinnit todella houkuttelevat uusia investointeja, ja johtaako investointitukien käyttö syrjäisillä alueilla todellisuudessa jatkuvasti kasvavaan tuen tarpeeseen. Lopullisena tavoitteenamme on oltava toimintalinja, jossa kiinnitetään yleisesti suurempaa huomiota Euroopan kilpailukykyyn.

Vaikka pidänkin myönteisenä sitä, että Marquesin mietinnössä pohjustetaan realistista tarkastelutapaa, meidän on yhä tehokkaammin pyrittävä eroon perusteettomasti jatkuvista tuista ja siirryttävä kohti dynamiikkansa säilyttävää talouskasvua. Tässä onnistuminen edellyttää, että varsinkin aluepolitiikasta vastaavat päättäjät kannustavat EU:ta toimimaan sen mukaisesti.

  Jamila Madeira (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, EU ei ole pelkästään poliittinen hanke; se on myös hanke, joka merkitsee yhteisvastuuta, ja sen tulee perustua taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen. Alueellinen yhteenkuuluvuus koskettaa kaikkia aloja, joten se on otettava laaja-alaisesti huomioon kaikilla EU:n politiikanaloilla, ettemme pakostakin kärjistäisi nykyisten 25 jäsenvaltion ja ehdokasvaltioiden välisiä eroja. Samalla käytän tilaisuutta hyväkseni toivottaakseni ehdokasvaltiot tervetulleiksi unioniin.

Meidän on poistettava joitakin syrjäisimpiä alueita haittaavista esteistä ja investoitava kestävän kehityksen malliin, jossa otetaan huomioon niin jäsenvaltioiden kuin alueidenkin väliset erot, jopa saman jäsenvaltion sisällä. Päämääränä on siis konkretisoida Lissabonin strategian tavoitteet siten, ettemme erehdyksessä saavuta tehokkuutta ja kilpailukykyä edistämällä eriarvoista Eurooppaa.

On oleellista, ettemme käytä BKT:ta rakennerahastojen ainoana tukikelpoisuuskriteerinä, vaikka se onkin tavanomainen mittari. On käytettävä ensisijaisesti muita mittareita, kuten aktiivista tutkimus- ja innovaatiotoimintaa, koulutuksen tasoa, alueen tuotantorakenteen monipuolisuutta ja työttömyysastetta. Alueen todellisten tarpeiden arviointi sellaisella mittarilla, joka usein määritellään kansallisella tasolla, johtaa tunnetusti virheratkaisuihin.

Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kiinnitän huomionne tukien asteittaiseen poistamiseen tietyiltä alueilta, joita on kaikkiaan 19 ja jotka on laajentumisesta alkaen luokiteltu tilastollisesti vauraammiksi, vaikka niiden taloudellinen tilanne ei ole todellisuudessa parantunut. Tämä vakava ongelma koskettaa sellaisia alueita kuin Portugalin Algarve, josta olen kotoisin ja joka on yksi Euroopan mantereen syrjäisimmistä alueista ja jonka sisäiset erot ovat erittäin suuret, minkä lisäksi sen ympärillä on pelkästään Tavoite 1 -alueita. Tälle alueelle, kuten kaikille muillekin 18 alueelle, on löydettävä tasapainoinen ratkaisu, jonka avulla ne säilyttävät tukikelpoisuutensa niin kauan kuin rakenteellisia ongelmia ilmenee ja niitä autetaan tasapainoisemman kehityksen saavuttamisessa.

Unionin on löydettävä ratkaisu laajentumisen meille asettamiin haasteisiin. Yhteisvastuun ja vastuuntunnon on luonnehdittava tätä ratkaisua, ja se edellyttää alueellista yhteenkuuluvuutta ja poliittista rohkeutta luoda edellytykset menestyvälle EU:lle, jossa ei ole ristiriitoja pohjoisen ja etelän, idän ja lännen eikä vuoristoalueiden ja syrjäisten alueiden välillä.

  Ioannis Gklavakis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, käsittelen esittelijä Marquesin mietintöä ja kiitän häntä lämpimästi hänen työstään.

Korostan erityisesti syrjäisiä saarialueita, joita meillä on myös velvollisuus tukea ja joita emme saa jättää heitteille. Totean hieman kärjistetysti ja asian vierestä, että meillä on velvollisuus tukea jokaista Euroopan unionin kansalaista, joka asuu vaikeassa asemassa olevalla alueella hankalissa elinoloissa.

Kotimaassani Kreikassa monet ihmiset asuvat saarilla, jotka eivät ole erityisen syrjäisiä mutta joissa elinolosuhteet ovat vaikeat ja ihmiset jäävät usein eristyksiin pitkiksikin ajoiksi etenkin talvella.

Euroopan unioni perustuu yhteisvastuuseen. Kaikilla sen kansalaisilla on oikeus lastensa kouluttamiseen, varmaan työpaikkaan, terveeseen elämään, terveydenhuoltoon, virkistäytymiseen ja kaikkiin kaupunkiasukkaiden etuihin. Jos hylkäämme syrjäisten alueiden asukkaat, ja he joutuvat jättämään kylänsä, kukaan muu ei koskaan asuta niitä, mikä seurauksena ympäristön tila huononee ja alue autioituu ja rappeutuu. Nämä ihmiset tekevät meille palveluksen asuessaan siellä. Meidän on tarjottava heille lohtua. Olemme sen heille velkaa!

Alue on Euroopan unionin perusyksikkö. Jos jätämme nämä ihmiset muitta mutkitta oman onnensa nojaan, Euroopan unioni tuhoutuu. He tekevät meille palveluksen asuessaan syrjässä vaikeissa olosuhteissa, ja meidän on tehtävä heille vastapalvelus.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, alueellinen yhteenkuuluvuus on yksi Euroopan unionin tärkeimmistä strategisista tavoitteista, sillä se edistää sopusointuista ja yhtenäistä kehitystä. Silti se jää pelkäksi haaveeksi. Varsinkin kymmenen paljon köyhemmän maan äskettäisen liittymisen jälkeen kehityserot yksittäisten alueiden välillä ovat entisestään korostuneet. Jos esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan Inner Londonin aluetta, jonka BKT on 270 prosenttia unionin keskiarvoon nähden, verrataan Puolan Lubelskin alueeseen, jonka BKT on tuskin 30 prosenttia unionin keskiarvosta, ymmärretään, että tehtävää on vielä paljon.

Euroopan unioni tarvitsee yhteisön laajuisen yhteenkuuluvuusstrategian, ja alueellinen ulottuvuus on otettava huomioon kaikkien yhteisön politiikanalojen täytäntöönpanossa. Kaikkia alueellisen yhteistyön näkökohtia on vahvistettava. Tarkoitan tällä rajatylittävää yhteistyötä ja myös alueiden välistä ja kansainvälistä yhteistyötä. Myös kaupunkikeskusten, niiden reuna-alueiden ja maaseudun välistä yhteistyötä ja kumppanuutta on vahvistettava.

Yhteisvastuulle rakentuvassa Euroopan unionissa aluekehityksen on perustuttava ohjelmiin, joilla varmistetaan kaikkien alueiden tasavertainen kohtelu. Käytännössä tämä merkitsee, että kansalaisilla pitäisi olla asianmukainen mahdollisuus käyttää julkisia palveluja ja yleisen taloudellisen edun mukaisia palveluja. Parlamentti tietää hyvin, ettemme ole päässeet lähellekään tätä tavoitetta. Näin ollen on erityisen huolestuttavaa, ettei unionin uudesta talousarviosta ole päästy yhteisymmärrykseen eikä uusia rahoitusnäkymiä ole laadittu.

Koko unionin alueellista yhteenkuuluvuutta edistäviä toimia on tehostettava, ja parlamentin on seurattava tiiviimmin aidon alueellisen yhteenkuuluvuuden toteutumista. Ellei näin tehdä, yksittäisten alueiden kehityserot kasvavat varmasti. Hyvät kollegat, vetoan teidän apuunne yhtenäisen ja yhteisvastuuseen perustuvan Euroopan rakentamiseksi. Kukaan meistä ei varmastikaan halua sellaista Eurooppaa, jossa meidät jaetaan rikkaisiin ja köyhiin.

  Guido Podestà (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, yhdyn myönteisiin arvioihin näistä kahdesta mietinnöstä, joita parhaillaan käsittelemme. Ne paljastavat alueidemme huomattavat keskinäiset erot ja osoittavat, miten nämä erot ovat laajentumisen myötä kasvaneet.

Alueellinen yhteenkuuluvuus on kestävän sosiaalisen ja taloudellisen yhteenkuuluvuuden perusta. Jos tavoitteenamme on kasvuun, hyvinvointiin, vakauteen ja oikeudenmukaisuuteen perustuva alue, joka yhdistää kaikki nykyisen Euroopan unionin 500 miljoonaa asukasta, sen on oltava ensisijainen päämäärä. Jos hitaasti kehittyviä alueita on kuitenkin niin vaikea saada edistymään, miten käy, jos esimerkiksi ilmastolliset tekijät, tulipalot, tulvat tai maanjäristykset aiheuttavat näillä alueilla jotakin täysin tavallisuudesta poikkeavaa? Olemme nähneet televisiosta, mitä tapahtui Atlantin toisella puolella sellaisilla hyvin kehittyneillä alueilla kuin Louisiana ja Texas. Aivan lähituntumassamme Romaniassa viime viikkojen tulvat ovat aiheuttaneet kuolemaa ja toivottomuutta.

Jos Euroopan unioni ei anna apuaan silloin, kun sitä tarvitaan – sillä tosi asiassa toimemme rajoittuvat solidaarisuusrahastoon, jossa on varoja käytettävissä tuskin nimeksi – jos unioni ei silloin auta, niin milloin se aikoo sen tehdä? Mitä sellainen unioni, joka ei ole vielä päässyt yhteisymmärrykseen rahoitusnäkymistä ja jossa kuuden suuren jäsenvaltion hallitukset vaativat uusia leikkauksia rahoitussitoumuksiinsa, voi luvata niille maille ja ihmisille, jotka ovat uskoneet eurooppalaiseen unelmaan? Mielestäni meidän on pohdittava tätä, koska maanmiehemme odottavat sitä meiltä ja olemme velvollisia tekemään sen oman ja lastemme tulevaisuuden hyväksi.

  Zita Gurmai (PSE). – (HU) Arvoisa puhemies, yksi tehokkaimmista tavoista toteuttaa yhteisön toimia on lujittaa eri kehitysvaiheessa olevien alueiden välistä yhteenkuuluvuutta. Näin meidän on toimittava saavuttaaksemme Lissabonin strategian tärkeimmät tavoitteet, joita ovat parempi kilpailukyky, uudet työpaikat, vahvempi sosiaalinen yhteenkuuluvuus, yhteishenki ja yhteisvastuu sekä kestävän kehityksen turvaaminen. Alueiden välinen yhteistyö ja yhteenkuuluvuus edistävät tiiviimpää yhdentymistä; ne luovat perustan kunkin alueen kestävälle kehitykselle ja helpottavat parhaiden käytäntöjen hyödyntämistä yleismaailmallisesti. Ne antavat alueille mahdollisuuden monenlaiseen yhteistyöhön rajatylittävän alueellisen yhteistyön sekä valtioiden tai laajempien maantieteellisten kokonaisuuksien välisen yhteistyön kautta.

Monimuotoisuuden sekä kansallisten, alueellisten tai paikallisten mahdollisuuksien hyödyntäminen saattaa lisätä työmääräämme, mutta jos ajattelemme tehtävää unionin laajuisena, voimme vastaavasti odottaa konkreettisempia tuloksia ja suurempia etuja, joten kannattaa ehdottomasti yrittää. Myös hallituksen on osallistuttava kansalliseen, alueelliseen ja paikalliseen yhteistyöhön. Vuoropuhelu, näkemysten vaihto ja toimiva yhteys valtion, yhteisön ja alueiden välillä ovat yhteistyön perusedellytyksiä, kuten julkinen ja yksityinen sektorikin. Kehittämisstrategiat perustuvat toimiviin kumppanuuksiin, joihin kuuluvat neuvottelut, kaikkien kumppaneiden aktiivinen osallistuminen, yhteiset toimet asianomaisten viranomaisten, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskuntaa edustavien organisaatioiden, kuten kansalaisjärjestöjen kanssa.

Alueellinen yhteenkuuluvuus edellyttää Euroopan eri alueiden yhdenvertaista kohtelua niiden yksilöllisiä maantieteellisiä olosuhteita tai väestörakenteen ominaispiirteitä unohtamatta. Sen perimmäisenä tavoitteena on elintason nostaminen, mikä puolestaan on kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun edellytys. Alueiden taloudellinen ja sosiaalinen lähentyminen edistää sukupuolten tasa-arvoa kaikilla aloilla ja tasoilla. Sen saavuttamiseksi meidän on käynnistettävä erityisohjelmia ja torjuttava syrjinnän kaikkia muotoja.

  Lambert van Nistelrooij (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää molempia esittelijöitä, Marquesia ja Guellecia. Kuten komission jäsen Hübner jo totesi, alueelliseen yhteenkuuluvuuteen kohdistuu paineita, ja hän itse asiassa pyysi parlamentin tukea. Tämä pyyntö voidaan hyvällä syyllä esittää parlamentille uudelleen, sillä kun tarkastelemme OECD:n viimeviikkoista raporttia alueiden välisistä eroista, huomaamme, että 40 prosenttia kasvusta on tapahtunut alle kymmenellä prosentilla alueista.

Tiedämme, että maailmanlaajuinen kilpailu edellyttää eron tekemistä alueiden välillä, huippualueiden ja osaamisalueiden, jotka on mainittu tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen seitsemännessä puiteohjelmassa. Vaikka tämä saattaakin pitää paikkansa, ja osaaminen on yksi näkökohta, ovat alueilla tehdyt innovaatiot, tuotanto ja markkinointi aivan eri asia. Lyhyesti sanottuna alueiden on erikoistuttava. Tässä ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta parlamentin ja komission edellyttämät Lissabonin tavoitteiden mukaiset strategiset toimintasuunnitelmat on laadittu kansallisia tarpeita ajatellen.

Parlamentin on jälleen kerran tärkeää korostaa alueellista ulottuvuutta ja turvata se tulevaisuutta ajatellen varsinkin nyt, kun uuden tavoite 2 -ohjelman määrärahat sekä tuki- ja kehittämismäärärahat yhdistetään, tai ainakin käytetään yhdessä. Siksi kannatan esittelijä Guellecin ajatusta alueiden rahoitusosuuden tarkistamisesta vuonna 2007 laadittavassa valkoisessa kirjassa tai muulla tavoin. Mikä sitten on tämän monitasoisen toimintamallin tai hajauttamistavoitteen tilanne tulevaisuudessa tämän asian kannalta?

Lopuksi huomautan, että onneksi on kehittymässä alueita, jotka usein hoitavat rajatylittäviä tehtäviä uusissa yhteyksissä. Omalla alueellani olen nähnyt Eindhovenin, Leuvenin ja Aachenin, jotka sijaitsevat kolmessa eri maassa, tekevän juuri näin. Joten vaikka alueellinen ulottuvuus ja yhteenkuuluvuus ovat tärkeitä, niitä myös uudistetaan. Tällä tavoin meidän on autettava viemään eteenpäin näitä mahdollisuuksia, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä koko Euroopan unionissa.

  Stavros Arnaoutakis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, on kiistämätöntä, että ilman unionin alueiden välistä taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta emme pysty vastaamaan edessämme oleviin sisäisiin ja ulkoisiin haasteisiin.

Miten onnistuneesti voimme tavoitella kilpailukykyistä ja sosiaalista unionia, joka tarjoaa elämänlaatua kaikille kansalaisilleen, jos sen alueiden välillä vallitsee edelleen suuri eriarvoisuus ja jos eri alueiden ominaispiirteet viivästyttävät kehitystä ja aiheuttavat syrjäytymistä useilla unionin alueilla?

Alueiden välinen eriarvoisuus ja alueiden suuri sisäinen eriarvoisuus ovat lisääntyneet nopeasti Euroopan laajentumisen myötä, joten tarvitsemme aktiivista ja tehokasta aluepolitiikkaa, jolla on paitsi tavoitettava unionin köyhimmät alueet myös edistettävä tasapainoisen suhteen ja yhtenäisen kehityksen luomista kunkin alueen kaupunkien ja maaseudun välillä, kun samalla vahvistetaan alueiden välistä yhteistyötä.

Alue- ja koheesiopolitiikan soveltamiseen myönnettyjen määrärahojen on vastattava nyt näköpiirissä olevia riskejä. Alueellisen yhteenkuuluvuuden roolia ja merkitystä ei saa missään olosuhteissa väheksyä.

Uudella ohjelmakaudella on olennaisen tärkeää, että yhdennettyyn aluekehitykseen tähtääviä alakohtaisia politiikkoja yhteensovitetaan paremmin ja että BKTL:n rinnalle otetaan käyttöön uusia alueellisia mittareita, jotka mahdollistavat kehityksen arvioinnin ja aluekehityksen esteiden tunnistamisen ja määrittämisen.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, kiitän aluksi esittelijä Guellecia hänen alueellisen yhteenkuuluvuuden roolia aluekehityksessä käsittelevästä mietinnöstään. Samanaikaisesti mietinnöstä käytävän keskustelun kanssa valmistellaan rahoitusnäkymiä vuosille 2007–2013 ja neuvosto harkitsee Euroopan unionin aluepolitiikkaan osoitettujen määrärahojen leikkaamista. Luotan siihen, että tämän keskustelun ansiosta suurin osa niistä määrärahoista, jotka komission ehdotuksen mukaan on kohdennettava aluepolitiikkaan vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymissä, säästyy leikkauksilta varsinkin uusien jäsenvaltioiden osalta. Tuen myös esittelijän näkemystä alueellisen yhteenkuuluvuuden merkityksestä aluekehitykselle.

Olen kotoisin Mazowszen alueelta. Se on kieltämättä Puolan rikkain alue, mistä on osoituksena maan korkein asukaskohtainen BKT. Samalla Mazowszen alueella on kuitenkin kaikkein jyrkimmät sisäiset erot. Asukaskohtaisesta BKT:sta tehdyn arvion mukaan on todennäköistä, että vuosien 2014–2020 välisellä seitsenvuotisjaksolla Mazowsze ylittää 75 prosenttia Euroopan unionin keskimääräisestä asukaskohtaisesta BKT:sta eikä voi enää saada tukea rakennerahastoista. Siitä huolimatta monia alueen osia leimaa jatkossakin erittäin alhainen kehitystaso.

Käytin Mazowszen aluetta esimerkkinä, mutta sama pätee moniin muihinkin alueisiin vanhoissa ja uusissa jäsenvaltioissa. Toivonkin, että Euroopan unioni suunnittelee uusia välineitä tällaisten tilanteiden varalle ja että alueellisesta yhteenkuuluvuudesta tulee tärkeä ulottuvuus unionin tulevassa aluepolitiikassa.

Lopuksi kiitän esittelijää siitä, että hän korosti aluesuunnittelun roolia koheesiopolitiikassa, sillä se jää usein huomiotta aluekehityssuunnitelmissa.

  Manuel Medina Ortega (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, kahden tunnin ajan monet Euroopan parlamentin jäsenet 25:stä eri maasta ovat ilmaisseet 20:llä eri kielellä näkemyksensä aluekehitykseen liittyvistä kysymyksistä. Komission jäsenen Hübnerin osallistuminen tähän keskusteluun on erittäin tärkeää meille kaikille, ja haluan tietenkin kiittää molempia esittelijöitä, Guellecia ja Marquesia, heidän työstään.

Mielestäni molemmat mietinnöt havainnollistavat eurooppalaista todellisuutta, joka poikkeaa suuresti muiden poliittisten aluekokonaisuuksien ja mallien todellisuudesta. Sen mukaan Euroopan unionia leimaa alueellisen jatkuvuuden puute. Eurooppa on pohjimmiltaan valtavan Euraasian mantereen pieni niemimaa, johon kuuluu hyvin kaukaisia niemimaita ja saarialueita.

Se poikkeaa suuresti esimerkiksi laajasta nelikulmion muotoisesta Pohjois-Amerikasta, joka on tavattoman yhtenäinen, ja Euroopan alueet ovat hyvin erilaisia, minkä vuoksi sen on erittäin vaikea säilyttää kilpailukykynsä muihin vastaaviin aluekokonaisuuksiin verrattuna. Tämän alueellisen todellisuuden ja näiden aluepolitiikkojen ymmärtäminen on erittäin tärkeää.

Edustan saarialuetta, syrjäistä aluetta, joka on hyvin kaukana unionin keskeisistä alueista, mutta kuten jäsen Vergès aiemmin totesi, tämänkaltaiset alueet edustavat toisenlaista todellisuutta ja näkökulmaa, sillä niiden avulla Eurooppa pääsee eri tavalla suurille valtamerille, Atlantille, Karibialle ja Intian valtamerelle. Olisi kuitenkin mahdotonta yrittää määrittää uutta suuntaa koko tälle väestölle yksinomaan taloudellisten suojatoimien avulla: esimerkiksi syrjäisimpien alueiden tapauksessa kyse on noin neljästä miljoonasta asukkaasta, joiden on vaikea kilpailla unionin laajoilla sisämarkkinoilla.

Kiitän komissiota sen esittämistä ehdotuksista ja ilmaisen tietenkin tukeni esittelijämme Marquesin ehdotuksille, jotka koskevat näiden alueiden kehittämistä Euroopan unionin laajan koheesiopolitiikan yhteydessä.

  José Albino Silva Peneda (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, onnittelen aluksi esittelijä Guellecia ja maanmiestäni Marquesia erinomaisista mietinnöistä.

Näistä mietinnöistä käy ilmi, että sidosryhmillä on Euroopasta yhteinen ihannekuva, jonka mukaan heidän alueidensa kulttuurisen monimuotoisuuden painopistettä pidetään kaikkein tärkeimpänä osatekijänä EU:n kehitysmallissa. Näin ollen aluepolitiikka on erillinen aloite, eikä sen pidä olla pelkästään kansallisen politiikan täytäntöönpanon jäljittelyä jäsenvaltioissa ja unionissa.

Aluepolitiikan alaan kuuluu käsitteitä, poliittisia toimenpiteitä ja toimia, ja siinä hyödynnetään kansallisen politiikan keskeisiä osia ja mukautetaan niitä sen omiin tavoitteisiin ja strategioihin.

EU:ssa aluepolitiikkaa on aina pidetty jonkinlaisena keskipisteenä, jolla tarvitaan välttämättä myös julkista päätöksentekoa; kaikkea ei sittenkään ratkaista vain hyvin toimivilla markkinoilla, kuten jotkut edelleen haluavat teille uskotella. Aluepolitiikka on tehokkain tapa varmistaa alueellinen yhteenkuuluvuus. Jos sen käytössä olevia voimavaroja heikennetään, oman edun tavoittelu pääsee vallalle ja yhteisvastuullisuus jää häviölle. Ilman yhteisvastuuta taas tunne kuulumisesta johonkin, joka on eurooppalaisen identiteetin perustekijä, ei pysty kukoistamaan.

Tästä syystä kehotan itsekin komissiota laatimaan alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitetta käsittelevän valkoisen kirjan ja kehittämään menetelmän, jolla arvioidaan yhteisön toimien vaikutusta alueelliseen yhteenkuuluvuuteen.

Nähdäkseni tästä on tullut yhä tärkeämpää globalisaation vaikutusten takia, kun otetaan huomioon, että toiset EU:n alueet menestyvät ja toiset menettävät pelin. Näissä uusissa olosuhteissa aluepolitiikka tarvitsee uutta liikkeellepanevaa voimaa, ja tästä syystä kiitän komissiota siitä, että se vauhditti alueellisten kysymysten sisällyttämistä yhteisön nykyisiin politiikanaloihin.

  Paulo Casaca (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, saanen aluksi onnitella esittelijä Marquesia hänen tekemästään perusteellisesta työstä ja kiittää häntä siitä huomiosta, jota hän osoitti Azorien näkökulmalle.

Yhteisön toimet ovat asettaneet monia haasteita syrjäisimmille alueille. Jotkin niistä, kuten Azorien vesialueille pääsyä koskevat rajoitukset, ovat vaikuttaneet myönteisesti, mutta toisinaan on myös tapahtunut käsittämätöntä taantumista.

Esimerkki jälkimmäisestä ovat komission ehdottamiin erityisiin hankintajärjestelmiin tehdyt muutosesitykset, jotka voimaan tullessaan lamaannuttaisivat Azorien talouden täysin.

Vastustamme kuljetuskiellon asettamista sille ainoalle tuotteelle, johon sovelletaan "ristiriitaisia" erityisiä toimitusjärjestelyjä. Vastustamme myös uusia järjestelyjä, joiden tarkoituksena on asettaa kuljetuskieltoon kaikki tuotteet, jotka sisältävät sellaisia hyödykkeitä, joihin sovelletaan tätä alkuperäsääntöjä koskevan kansainvälisen oikeuden ja yhteisön oikeuden vastaista hankintajärjestelmää.

Merkityksettömien kiintiöiden asettaminen sellaisille määrille ja tuotteille, joita viedään vain eksoottisiin kohteisiin kuten Marokkoon, jolla ei ole perinteisiä kauppasuhteita Azoreihin, yhtä aikaa perinteisiin markkina-alueisiin, kuten manner-Portugaliin, Yhdysvaltoihin ja Kanadaan kohdistuvan toimituskiellon kanssa olisi sairasta pilaa, ellei siitä olisi mustaa valkoisella yhdessä komission asetuksista.

Komission esittämät menettelyt ovat joka tapauksessa ristiriidassa sisämarkkinoiden rakenteen kanssa, ja yksinkertaistettuja verojärjestelyjä noudattavien pienyritysten on mahdotonta panna niitä täytäntöön. Lisäksi kyseiset menettelyt ovat äärimmäisen syrjiviä ja hallinnollisesti ennennäkemättömän monimutkaisia.

Komission puheenjohtajan julkilausuma, jonka mukaan hän hyväksyy kansallisen eurooppalaisen oikeusjärjestelmän päätökset torjua varotoimenpiteet toimitusten estämiseksi Azoreilta, on erittäin tervetullut. Samoin on ratkaisevan tärkeää, että loppujakin säädösehdotuksia tarkastellaan huolellisesti uudelleen.

Vetoankin terveeseen järkeen sen varmistamiseksi, ettei eurooppalaisen kartellin intressejä sekoitettaisi yleiseen etuun ja että komission säädösehdotusta voitaisiin tarkastella perusteellisesti uudelleen.

  Alexander Stubb (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, esitän viisi lyhyttä huomautusta. Tuen molempia mietintöjä, koska ne on laadittu hyvin ja niissä on käsitelty tärkeimpiä näkökohtia.

Ensimmäiseksi huomautan, että pidän tavasta, jolla mietinnöissä keskitytään yhteen rahastoon ja yhteen ohjelmaan, sillä se yhdenmukaistaa tapaamme hoitaa asioita sekä tehostaa ja selkeyttää sitä. Tämä on erittäin tervetullut lähestymistapa molemmilta esittelijöiltä.

Toinen huomautukseni koskee alueellisia mittareita. Koska olen kotoisin Suomesta, minusta on erittäin tärkeää, ettemme kiinnitä huomiota ainoastaan BKT:seen vaan laajennamme näkökulmaamme ja tarkastelemme, miten hankalia yhteydet alueille ovat. Olen tyytyväinen tätä näkökohtaa koskeviin esittelijän ehdotuksiin.

Kolmanneksi totean olevani pettynyt siihen, ettei mietinnöissä ole lainkaan mainittu harvaan asuttuja pohjoisia alueita. Kehotan jokaista, joka ei ole käynyt Lapissa, menemään sinne nähdäkseen, miltä todella syrjäinen alue näyttää. Tämä mainittiin perustuslain 218 artiklassa, ja on valitettavaa, ettei lakia hyväksytä ajallaan.

Neljäs huomatukseni koskee virastoja. Virastot ja niiden hajauttaminen kuuluvat alueellistamiseen. Minua ei haittaa elintarvikeviraston päätyminen Parmaan – voin tyytyä kemikaalivirastoon – mutta meidän on oltava järkeviä. Järkevään aluepolitiikkaan kuuluu sekin, että mietimme Euroopan parlamentin toimipaikan sijaintia. En ole varma, onko hyvän aluepolitiikan mukaista matkustaa Strasbourgiin kerran kuussa lentäen tai junalla.

Lopuksi haluan kiittää esittelijöitä siitä, että he käsittelivät mietinnöissään kilpailukykyä ja Lissabonin strategiaa. Kaiken kaikkiaan tuen heidän mietintöjään.

  Richard Seeber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan tässä yhteydessä kiittää komission jäsentä Hübneriä niistä tiedonhankintamatkoista, joita hän jatkuvasti tekee eri puolille unionia. Olennainen huomio, jonka haluan mietinnöstä tehdä, on se, ettei ole mahdollista saada "enemmän Eurooppaa" vähemmällä rahalla, ja niinpä on vähintäänkin toivottavaa, että saavutamme nopeasti realistisen yhteisymmärryksen rahoitusnäkymistä.

Mietinnössä vaaditaan aivan oikeutetusti taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämistä alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoin, jotta jokainen EU:n kansalainen voisi turvautua parhaisiin mahdollisiin valtio- ja toimintarakenteisiin menestyäkseen elämässä. Mitä EU voi tehdä tämän hyväksi? Ensinnäkin sen on vahvistettava kehys tasapainoiselle taloudelliselle, sosiaaliselle ja alueelliselle kehitykselle yhteisön koko maantieteellisellä alueella. Toiseksi EU:n alakohtaisiin politiikkoihin on lisättävä uusi alueellinen osatekijä, joka tuo niihin eurooppalaista lisäarvoa. Kolmanneksi on edistettävä yhteisön monimuotoisuutta tukemalla useiden alueiden erityisiä intressejä, vahvuuksia ja heikkouksia monikeskuksisen aluepolitiikan toteuttamiseksi.

Omaksumalla tällaisen kattavan lähestymistavan EU:n toimintalinjoissa sekä lisäämällä niihin alueellisen osatekijän ja säilyttämällä toissijaisuusperiaatteen viemme EU:ta aimo harppauksen kohti kaikkien kansalaisten unionia. Erityistä huomiota on kiinnitettävä heikommassa asemassa oleviin alueisiin, kuten vuoristoisiin maaseutualueisiin, joille on suunniteltava soveltuvia mittareita, jos aiomme ymmärtää paremmin niihin kohdistuvia todellisia haittoja, joiden arvioimiseen nykyiset mallit ja laskentamenetelmät, kuten asukaskohtainen BKT, eivät riitä. Lisäksi on kiinnitettävä aiempaa suurempaa huomiota yhteisön toimintalinjojen selkeyteen ja toteutettavuuteen, mikäli niiden tehokas täytäntöönpano ja soveltaminen aiotaan taata kaikilla EU:n alueilla. Periaate "vähemmän on enemmän" on tässä tapauksessa erittäin käyttökelpoinen.

  Francesco Musotto (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, kuten molemmissa mietinnöissä aivan oikein korostetaan, yksi aluepolitiikan päätavoitteista on kansalaisten yhdenvertaisuuden periaatteen soveltaminen riippumatta siitä, missä Euroopan unionin alueella he asuvat.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä Euroopan unionin 284 saaren 9,4 miljoonaan asukkaaseen: kolme prosenttia koko väestöstä asuu 95 000 neliökilometrin kokoisella alueella. Näiden alueiden talouskehitystä haittaavat niiden eristyneisyys ja siitä aiheutuvat lisäkustannukset. Usein nämä alueet ovat vuoristoisia ja heikommin kehittyneitä syrjäisimpiä alueita. Vuonna 2004 niiden keskimääräinen asukaskohtainen BKT oli 72 prosenttia EU:n keskiarvosta, ja useimmissa tapauksissa alhaisempi kuin millään muulla alueella kyseisissä maissa.

On kuitenkin syytä korostaa, etteivät logistiset ongelmat välttämättä ole rinnastettavissa heikkoon taloudelliseen tilanteeseen. Tällaiset esteet tulisi itse asiassa mahdollisuuksien mukaan kääntää hyödyksi avaamalla ovet uusille kehitysmahdollisuuksille. Nämä saaret ovat osa unionin luonnonperintöä ja soveltuvat erityisen hyvin monenlaiseen toimintaan, kuten matkailuun sekä kulttuuri- ja vapaa-ajanharrastuksiin.

Kun tarkastellaan muun muassa tietoon perustuvan talouden kehittämistä – yksi yhteisön toimien päätavoitteista – raaka-aineiden tai suurten markkina-alueiden läheisyys ei niinkään enää vaikuta ihmisten asuinpaikan valintaan vaan pikemminkin luonnonkauneus ja lähialueiden palvelut. Tässä suhteessa infrastruktuurin käyttömahdollisuuksista ja peruspalveluista tulee ratkaisevia tekijöitä.

Otettuamme siis "yksi rahasto yhtä ohjelmaa kohden" -periaatteen käyttöön vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymissä meidän on edistettävä alueellista koheesiopolitiikkaa lisätäksemme sen avulla olennaisia voimavaroja, kuten näissä kahdessa mietinnössä on aivan oikein tehty, ja sisällytettävä se laajasti Euroopan unionin koheesiopolitiikan ensisijaisiin tavoitteisiin.

  Danuta Hübner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, kuuntelin tarkasti tätä erinomaista keskustelua molemmista mietinnöistä.

Panin merkille, että parlamentissa tuettiin voimakkaasti esittelijä Guellecin mietinnössä esitettyjä suosituksia: alueellisesta yhteenkuuluvuudesta pitäisi tehdä Lissabonin ja Göteborgin strategian keskeinen osatekijä, alueellisen yhteistyön kaikkia ulottuvuuksia pitäisi vahvistaa ja lisäksi pitäisi korostaa voimakkaammin kaupunkikeskusten, niiden lähialueiden ja maaseutualueiden välistä yhteistyötä varsinkin erityisongelmista kärsivillä alueilla, jotta edistettäisiin kestävien yhteisöjen kehitystä.

Olen hyvin iloinen siitä, että meillä on monia samoja ajatuksia. Haluan vastata niihin muutamiin ajatuksiin, joihin meidän on luullakseni vaikea löytää ratkaisua. Ensin käsittelen BKT:n rinnalla käyttöön otettavia uusia alueellisia mittareita, joilla mitataan alueiden kehitystä ja arvioidaan sen esteitä. Muistuttaisin teille, ettei alueellisen yhteenkuuluvuuden alalla ole annettu yhdenmukaistettuja ja yleisesti hyväksyttyjä mittareita ja että, kuten tiedätte, Eurostatin on hyväksyttävä kaikki uudet mittarit. Alueita varten on nykyisin käytettävissä vain muutamia yhdenmukaistettuja mittareita: BKT, työllisyys, työttömyys ja väestötiedot. Olen myös samaa mieltä siitä, että tällä alalla on tehtävä enemmän työtä, mutta tässä vaiheessa meidän on säilytettävä todellisuudentajumme.

Käsittelen seuraavaksi sellaisen järjestelmän perustamista, jonka avulla arvioidaan lukuisten yhteisön toimintalinjojen vaikutusta unionin alueelliseen yhteenkuuluvuuteen. On totta, ettei nykyisessä vaikutusarvioinnissa oteta huomioon alueelliseen yhteenkuuluvuuteen liittyviä kysymyksiä. Olen samaa mieltä siitä, että tätä kysymystä kannattaa tutkia lisää. Panin merkille ehdotuksenne kyseisen järjestelmän kehittämisestä Espon-tutkimusohjelman avulla, ja pyydän yksiköitäni arvioimaan tätä vaihtoehtoa. Tästä keskustellaan myös jäsenvaltioiden kanssa, jotka osallistuvat kyseisen ohjelman rahoitukseen, kuten tiedätte.

Ehdotitte, että vuoteen 2007 mennessä laadittaisiin alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevä valkoinen kirja, jossa esitetään, miten kyseinen tavoite sisällytetään kunkin jäsenvaltion kansalliseen strategiasuunnitelmaan. Muistanette, että ehdotin mahdollisuutta laatia alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämistä unionin asialistalla käsittelevä valkoinen kirja perustuslain ratifiointia silmällä pitäen. Näin tehtiin toukokuussa Luxemburgissa.

Muistuttaisin teitä siitä, että strategisissa suuntaviivoissa pyysimme jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota alueellisiin kysymyksiin kansallisten kehittämissuunnitelmiensa laatimisen yhteydessä. Niitä laaditaan parhaillaan, ja niinpä – vaikka olenkin paljolti samaa mieltä valkoisen kirjan tuomasta lisäarvosta – emme voi odottaa sitä sisällyttääksemme tämän ulottuvuuden kansallisiin strategiasuunnitelmiin.

Myös esittelijä Marquesin mietinnöstä panin merkille erinäisiä huolenaiheita ja suosituksia, ja haluan käyttää minulle myönnetyn puheajan vastatakseni mahdollisimman moniin niistä.

Lähialueita koskevan toimintasuunnitelman osalta olen täysin samaa mieltä siitä, että meidän on vahvistettava syrjäisimpien alueiden ja niiden unionin ulkopuolisten naapurimaiden välisiä taloudellisia ja sosiaalisia yhteyksiä sekä kulttuuriyhteyksiä. Niitä on edistettävä kahdella tavalla: ensinnäkin kauppa- ja tullitoimenpiteillä, joiden avulla yhdennetään hyödyke- ja palvelumarkkinat, sekä kauppaan liittyvillä aloilla, ja toiseksi unionin ulkopuolisten maiden kanssa tehtävillä etuuskohtelusopimuksilla. Tämä koskee lähinnä AKT-maiden kanssa tehtäviä eurooppalaisia kumppanuussopimuksia. Nämä uudet sopimukset tulevat voimaan tammikuusta 2008 alkaen. Olemme parhaillaan neuvotteluvaiheessa, mutta lisäksi tutkimme kyseisten alueiden tarpeita ja intressejä yhdessä asianosaisten jäsenvaltioiden kanssa.

Olen kanssanne samaa mieltä siitä, että taloudellista yhdentymistä on tuettava sosiaali- ja kulttuurialan vaihto-ohjelmilla sekä tekemällä yhteistyötä esimerkiksi uusien teknologioiden, terveyteen liittyvien toimenpiteiden, laittoman maahanmuuton torjunnan, ympäristöön liittyvien toimien ja riskien ennaltaehkäisyn aloilla. Lisäksi yksikköni tutkivat parhaillaan tapoja käyttää yhteisön rahoitusvälineitä – ei pelkästään EAKR:a vaan myös Euroopan kehitysrahastoa – laajempia naapuruussuhteita koskevan politiikan vahvistamiseen.

Muutamat maataloutta ja kalatalousalaa koskevat suosituksenne sisältyvät jo lainsäädäntöehdotuksiimme, kuten jotkut teistä varmasti tietävät. Sokerialan markkinajärjestelyn uudistamista koskevassa komission ehdotuksessa otetaan huomioon syrjäisimpien alueiden erityisongelmat. Komissio on vakuuttunut siitä, että syrjäisimpien alueiden sokerialan kehittyminen myötävaikuttaa myös energian toimitusvarmuuteen.

Kuten tiedätte, olemme ehdottaneet uuteen maatalousrahastoon korkeampia yhteisrahoitusosuuden enimmäismääriä syrjäisimmille alueille ja samalla laajentaneet toiminta-aloja.

Tiedätte, miten vaikeita banaanialan neuvottelut ovat meille, mutta vakuutan, että komissio tekee parhaansa yhteisön tuottajien etujen suojelemiseksi.

Komissio ilmoitti 21. kesäkuuta pidetyssä neuvoston kokouksessa, että kalatalousala tarvitsee erityiskohtelua syrjäisimmillä alueilla. Olemme käynnistäneet tästä aiheesta tutkimuksen ja aiomme tarkastella sitä perusteellisesti.

Kilpailukyvystä totean, että alueiden kilpailukykyä koskevat suosituksenne ja keskittyminen inhimillisen pääoman kehittämiseen ovat keskeisellä sijalla ehdotuksessa uusia koheesio-ohjelmia koskeviksi yhteisön strategisiksi suuntaviivoiksi.

Ehdotuksessa seitsemänneksi puiteohjelmaksi olemme ottaneet käyttöön syrjäisimpiä alueita koskevia erityistoimenpiteitä tutkimuksen alalla.

Valtiontuesta totean, että uusimpaan ehdotukseen alueellisia valtiontukia koskeviksi säännöiksi sisältyy useita myönteisiä toimia syrjäisimpien alueiden hyväksi. Kyseiset alueet otetaan huomioon 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan soveltamisalassa. Lisäksi niiden tuen enimmäismäärää nostetaan ja niille voidaan myöntää toimintatukea.

Olen aina valmis auttamaan niitä, jotka tarvitsevat yksityiskohtaisempaa lisätietoa. Olen vakaasti sitä mieltä, että tällaisena ajankohtana, jolloin niin monet ehdotukset vaikuttavat syrjäisimpien alueiden tai yleensäkin alueiden tilanteeseen, yhteistyö ja yhteydenpito ovat meille kaikille välttämättömiä.

  Puhemies. Yhteiskeskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.