Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 27. syyskuuta 2005 - Strasbourg

20. Kyselytunti (komissio)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana kyselytunti.

Käsittelemme komissiolle osoitettuja kysymyksiä (B6-0331/2005).

1 osa

  Puhemies. Seuraavana on

Albert Jan Maatin kysymys nro 39 (H-0735/05):

Aihe: Tarttuvien eläintautien pääsy EU:n alueelle

Tarttuvia eläintauteja koskeva tilanne on tällä hetkellä maailmanlaajuisesti erittäin huolestuttava. FAO on varoittanut, että lintuinfluenssa saapuu myös Lähi-itään ja Eurooppaan todennäköisesti lintujen muuttoreittejä pitkin. Suu- ja sorkkatauti saapui jo Kiinan ja Keski-Aasian kautta Venäjälle.

Mitä toimia komissio aikoo toteuttaa estääkseen näiden eläintautien pääsyn EU:n alueelle? Mihin maantieteellisiin alueisiin nämä toimenpiteet kohdistuvat? Mikä rooli on rokotuksilla? Miten Euroopan väestölle aiotaan tiedottaa esimerkiksi elintarvikkeiden tuontikiellosta kolmansista maista matkatavaroiden mukana?

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Koska komission jäsen Kyprianou ei päässyt paikalle tätä nimenomaista ongelmaa koskevan kokouksen vuoksi, hän pyysi minua toimimaan sijaisenaan, ja olen iloinen saadessani tehdä sen. Haluan komission puolesta toistaa, että olemme luvanneet tiedottaa Euroopan parlamentille järjestelmällisesti ja avoimesti tarttuvien eläintautien leviämisestä Eurooppaan. Terveys- ja kuluttajansuoja-asioista vastaava komission jäsen Kyprianou on tiedottanut parlamentille viimeisimmistä tapahtumista ja komission toteuttamista toimista.

Eilen illalla hän selvensi eläinten terveyttä koskevaa tilannetta maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle, ja hän oli selventänyt sitä 14. syyskuuta myös ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle. Komission jäsen Kyprianou on myös antanut kysymyksen laatineelle parlamentin jäsenelle jo kirjallisesti tietoja komission toteuttamista toimista näiden uhkien torjumiseksi.

Lintuinfluenssa- sekä suu- ja sorkkatautitapausten toteaminen Aasiassa herätti tietenkin pelkoja siitä, että nämä taudit leviävät Euroopan unioniin. Olemme jo toteuttaneet kaikki tarvittavat oikeudelliset toimet estääksemme näiden tautien leviämisen eläinten ja eläinperäisten tuotteiden välityksellä. Näihin toimiin sisältyy erityisesti velvoite tiedottaa kansainvälisten satamien ja lentoasemien matkustajille heidän velvollisuuksistaan tässä asiassa.

Komissio käyttää sääntelyvaltuuksiaan varmistaakseen, että voimassa olevia säännöksiä ajantasaistetaan jatkuvasti. Tässä yhteydessä jäsenvaltioille suositettiin nykyisten toimien ja EU:n rajoilla tehtävien tarkastusten tehostamista sen varmistamiseksi, että unionin alueelle tuodaan ainoastaan yhteisön vaatimukset täyttäviä eläimiä ja tuotteita.

Rokottamisesta totean, että hätärokottaminen on jo mahdollista, jos lintuinfluenssatapauksia havaitaan. Komissio on ehdottanut uutta lintuinfluenssaa koskevaa direktiiviä. Tämän ehdotuksen ansiosta voimme soveltaa rokotuksiin lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon kyseiseen tautiin ja edellisiin epidemioihin liittyvä uusin tieteellinen tietämys. Emme tietenkään saa unohtaa, ettei taudin asianmukaista torjuntaa ja valvontaa voida taata pelkästään rokotuksilla. Suu- ja sorkkataudin osalta on jo otettu käyttöön vastaavanlaisia säännöksiä. Arvoisa puhemies, nämä vastaukset halusin antaa komission jäsenen Kyprianoun puolesta.

  Albert Jan Maat (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä ja hänen kollegaansa Kyprianouta vastauksesta. Haluaisin komission vastaavan suoraan kahteen kysymykseen. Komission jäsen sanoo, ettei tautia voida ehkäistä rokottamalla, mutta tämähän tarkoittaa, että meidän olisi annettava taudin puhjeta, ennen kuin käytämme rokotetta, vaikka rokote on jo saatavilla. Siipikarjalle annetaan jo kymmentä erityyppistä rokotetta, joten miksei sille voitaisi antaa lisäksi vielä yhtä rokotetta lintuinfluenssaa vastaan? Rokote on olemassa, voimme käyttää sitä ja sitä valmistetaan Euroopan unionissa. Miksi siipikarjan kasvattajille ja jäsenvaltioille ei siis anneta mahdollisuutta käyttää sitä taudin puhkeamisen estämiseksi?

Sama pätee lainsäädäntöön. Olemme puhuneet viime aikoina lainsäädännön yksinkertaistamisesta. Ennalta ehkäisevän rokotteen käytön ansiosta EU:n säännökset vähenisivät, ja komission luulisi olevan siitä mielissään.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) En sanonut, ettei rokottamisesta ole hyötyä. Tarkoitan vain ja sanoinkin nimenomaan, että hätärokottaminen on jo mahdollista, jos lintuinfluenssatapauksia havaitaan. Tiedämme tietenkin, että rokottaminen on ennalta ehkäisevä toimenpide, mutta se ei riitä, vaan meidän on samalla laadittava koko joukko säännöksiä, jotka sisältyvät mainitsemaani direktiiviehdotukseen. Jäsen Maat, komissio ei siis ole mielestäni lainkaan vaitonainen rokottamiseen liittyvässä kysymyksessä. Toivomme myös voivamme ottaa tätä rokotetta kehittäessämme huomioon kaikki tieteelliset tiedot, joiden avulla voimme kartuttaa omaa tietämystämme tästä taudista, mutta komissio haluaa, että tämän taudin leviämistä Eurooppaan estetään muillakin toimilla kuin rokotuksilla.

  Puhemies. Seuraavana on

Catherine Stihlerin kysymys nro 40 (H-0705/05):

Aihe: Lentomatkustajille maksettava korvaus

Minua äänestänyt henkilö otti äskettäin minuun yhteyttä My Travel Airwaysin tilauslennolla Kanariansaarilta Glasgow´hun kokemiensa vaikeuksien vuoksi. Lento viivästyi 15 tunnilla, mikä oli matkustajille äärimmäisen epämukava kokemus, mutta he eivät saaneet tilauslentoyhtiöltä minkäänlaisia korvauksia. Äänestäjäni kuului 49 matkustajan joukkoon, jolta evättiin lennolle pääsy miehistön vajaalukuisuutta koskevien lentoyhtiön määräysten perusteella, sillä yksi miehistön jäsen oli vietävä sairaalaan. Minua äänestänyt henkilö haki korvausta lennolle pääsyn epäämistä koskevan äskettäin annetun EU:n lainsäädännön perusteella, mutta My Travel väitti, että uudet säännökset eivät koske tätä tapausta, koska viivästyksen syy johtui yllättävästä tilanteesta.

Voisiko komissio selventää minulle kahta seuraavaa seikkaa: koskeeko lentomatkustajille maksettavista korvauksista annettu EU:n lainsäädäntö tilauslentoja ja voidaanko miehistön vajaalukuisuus määritellä yllättäväksi tilanteeksi EU:n lainsäädännön mukaisesti?

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, haluan ilmoittaa jäsen Stihlerille, että myös tilauslennot kuuluvat asetuksen N:o 261/2004 soveltamisalaan. Tämäntyyppistä lentotoimintaa harjoittavien lentoyhtiöiden on tietenkin sinänsä noudatettava kyseisen asetuksen säännöksiä.

Annoitte ymmärtää, että tässä tapauksessa oli kyse miehistön vajaalukuisuudesta johtuneesta pitkäaikaisesta viivästymisestä eikä näin ollen lennolle pääsyn epäämisestä. Kyseiseen tapaukseen ei sovelleta rahallista korvausta koskevaa säännöstä, kuten lennolle pääsyn epäämiseen ja peruuttamiseen. Minimoidakseen matkustajille aiheutuvan haitan lentoyhtiöt ovat tietenkin velvollisia tarjoamaan asianmukaista apua – juomia, ruokaa, viestintävälineitä ja hotellihuoneita tapauksen mukaan. Tällaisen avun tarjoaminen on pakollista, kun lennolle pääsy evätään tai kun lennossa on pitkäaikainen viivästys tai kun se peruutetaan, vaikka se johtuisikin ylivoimaisesta esteestä.

Lentoyhtiöt on vapautettu velvollisuudesta maksaa rahallista korvausta ainoastaan silloin, kun lennon peruuttaminen tai lennolle pääsyn epääminen johtuu poikkeuksellisista olosuhteista. Voidaanko miehistön vajaalukuisuutta siis pitää poikkeuksellisena olosuhteena? Tätä asiaa on arvioitava tapauskohtaisesti ottaen huomioon kaikki tosiseikat, erityisesti sijaisten järjestäminen ja paikalla olevan tilapäismiehistön saatavuus. Jäsen Stihler, ymmärrätte varmasti, ettei komissio voi esittää lopullista kantaansa ilman kaikkia yksityiskohtaisia tietoja.

Asetuksen 16 artiklan 2 kohdan perusteella matkustajat voivat kuitenkin nyt tarvittaessa valittaa kansallisille valvontaviranomaisille, jotka on nimenomaisesti valtuutettu käsittelemään heidän valituksiaan ja kiistojaan lentoyhtiöiden kanssa. Luulenpa, etten osaa sanoa asiasta tämän enempää, kun otetaan huomioon, ettei parhainkaan asetus voi kattaa kaikkia erityistilanteita ja että tällaisia tilanteita on arvioitava tapauskohtaisesti kaikkien niiden osatekijöiden perusteella. Tässä nimenomaisessa tapauksessa olisi tarkistettava, oliko paikallisella lentoasemalla saatavilla sijaisia paluulennolle tai oliko organisaatiota koskevia säännöksiä annettu. Kuten totesin, kyseisillä matkustajilla on nyt kuitenkin mahdollisuus kääntyä heidän valituksiaan käsittelevän kansallisen elimen puoleen.

  Catherine Stihler (PSE). – (EN) Tämä on mielenkiintoinen tapaus. Tämä on minusta erittäin mielenkiintoista, sillä kun lentoemännät ovat flunssassa eivätkä voi työskennellä lentoyhtiön lennoilla, henkilöstövajaus on täytettävä välittömästi tällaisissa tilanteissa. Ihmettelenkin, eivätkö kyseiset järjestelmät yksinkertaisesti olleet käytössä tässä tapauksessa.

Vasta tänään eräs toinen vaalipiirissäni asuva skotti, Duncan Thorpe, kysyi, onko hän oikeutettu saamaan korvausta lennon viivästyessä vähintään viisi tuntia. Euroopan unionin www-sivuston mukaan lentoyhtiön on tarjouduttava palauttamaan lentolipun hinta, kun lento viivästyy vähintään viisi tuntia. Vaalipiirini asukkaalle vastannut lentoyhtiö kuitenkin totesi, että "asetuksessa (EY) N:o 261/2004 ei velvoiteta lentoliikenteen harjoittajia tarjoamaan tai maksamaan korvausta viivästymisen vuoksi".

Voiko komissio selvittää, miten se valvoo tämän säädöksen täytäntöönpanon onnistumista?

Arvoisa puhemies, kiitos huomaavaisuudestanne. Tämä on tärkeä asia.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) On selvää, että tässä asetuksessa jokainen jäsenvaltio velvoitetaan perustamaan elin, joka voi tutkia pyyntöjä. Asetus on kuitenkin vielä niin uusi minulle, etten voi esittää teille tänään arviota sen täytäntöönpanosta. Jäsen Stihler, on sanomattakin selvää, että varmistamme näiden matkustajien oikeuksia koskevien uusien säännösten täytäntöönpanon käytännössä. Arvoisa puhemies ja jäsen Stihler, voin vakuuttaa, että huolehdimme siitä, että voimme vuonna 2006 tehdä arvion, jonka avulla voidaan tarvittaessa tehostaa toteutettavia toimia. Korostan kuitenkin, että olemme vasta kehittämässä politiikkaa, jonka tarkoituksena on tarjota ja taata matkustajille uudet oikeudet. Teidän on tietenkin annettava meille hieman aikaa arvioida toimien täytäntöönpanoa ja kenties tehostaa tai korjata niitä.

  Bill Newton Dunn (ALDE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, olen kysymyksen laatijan tavoin saanut kyselyjä vaalipiirini asukkailta. Kansalaiset ymmärtävät tätä alaa äärimmäisen huonosti. Esillä oleva asia on yksi niistä suurista eduista, joita Euroopan unioni on viime aikoina tuonut kansalaisilleen, ja meidän olisi tiedotettava siitä huomattavasti nykyistä paremmin. En ehdota uutta direktiiviä, mutta eivätkö 25 jäsenvaltion pääkaupungeissa sijaitsevat 25 komission tiedotustoimistoa voisi julkaista asiaa koskevat yksityiskohtaiset tiedot www-sivustoillaan ja painaa yksisivuisen lehtisen, jossa kansalaisille todellakin tiedotetaan heidän oikeuksistaan, joita lentoyhtiöt saattavat pimittää?

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Kiitoksia ehdotuksestanne. Oikeuksia koskeva asiakirja on tietenkin jo esillä lentoasemilla, ja siinä mainitaan kansallinen elin, joka on vastuussa valitusten tutkimisesta. Olette kuitenkin oikeassa siinä, että kuluttajille suunnattavaa tiedotusta on parannettava ja että meidän on tällä alalla kehitettävä paljon aiempaa konkreettisempia tiedotteita, jotka ovat huomattavasti paremmin jokaisen saatavilla. Pyydän teiltä ymmärtämystä, koska nämä säännökset ovat uusia, mutta lupaan henkilökohtaisesti varmistaa, että säännöksiä, joita olen ehdottanut ja jotka parlamentti ja neuvosto ovat luvanneet hyväksyä, sovelletaan käytännössä. Tämä todellakin edellyttää, että ihmisille tiedotetaan asioista. Kiitän teitä ehdotuksestanne ja kiitän myös kysymyksen laatijaa Stihleriä konkreettisten esimerkkien antamisesta. Näiden esimerkkien perusteella luomme vähitellen oikeuskäytännön ja parannamme säädösten soveltamista.

  Josu Ortuondo Larrea (ALDE). – (ES) Arvoisa komission jäsen, muutama viikko sitten eräs Euroopan suurimmista kansallisista lentoyhtiöistä epäsi minulta pääsyn lennolle, eivätkä minulle silloin luetut oikeudet olleet Euroopan parlamentin hyväksymien sääntöjen mukaisia.

Tietääkö komissio, kuinka moni jäsenvaltio on saattanut kyseisen Euroopan unionin lainsäädännön osaksi kansallista lainsäädäntöään ja mitkä nämä valtiot ovat ja kuinka moni ja mitkä valtiot eivät ole sitä tehneet?

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, säädös, josta nyt puhumme, on asetus, eikä sitä näin ollen tarvitse saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä. Voitte aivan yksinkertaisesti ilmoittaa minulle kirjeellä, mistä jäsenvaltiosta on kysymys, ja pyrin kaikin keinoin tarkistamaan, onko tämä jäsenvaltio todellakin perustanut elimen, joka valvoo kyseisten säännösten soveltamista.

  Puhemies. Seuraavana on

Athanasios Pafilisin kysymys nro 41 (H-0756/05):

Aihe: Lentoturvallisuutta koskevat vakavat ongelmat

Kesän aikana tapahtuneet lentoturmat huolestuttavat lentoyhtiöiden työntekijöitä ja erityisesti niiden palvelujen käyttäjiä. Valvonnan puute - joka työntekijöiden mukaan johtuu paljolti markkinoiden vapauttamisesta ja äärimmäisen kovasta kilpailusta - turvallisuusmääräysten rikkominen välittömän ja mahdollisimman suuren voiton saamiseksi sekä sellaisten markkinoille ilmestyvien ja niiltä nopeasti häviävien lentoyhtiöiden suuri määrä, jotka eivät tarjoa välttämättömiä turvallisuustakuita, ovat muuttaneet lentoliikenteen entisestä yhteiskunnallisesta palvelusta liiketoiminnaksi, jota ohjaa voiton tavoittelu.

Katsooko komissio, että yhteinen avoin ilmatila ja hillitön voiton tavoittelu ovat myötävaikuttaneet valvonnan vähenemiseen? Aikooko komissio toteuttaa toimia kaikkien lentojen turvallisuuden valvonnan tehostamiseksi ja ottaa huomioon erityisesti lentoyhtiöiden työntekijöiden asiaa koskevat ehdotukset (esimerkiksi lentoa edeltävä pätevän ja asianmukaisen lupakirjan omaavan mekaanikon suorittama tarkastus)?

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, voin ensinnäkin hyvin ymmärtää tunteen, jonka kaikki nämä elokuussa tapahtuneet onnettomuudet ovat herättäneet. Komissio ei tietenkään voi kommentoida kyseisten onnettomuuksien syitä, sillä se on asiantuntijoiden tehtävä.

Haluan sanoa jäsen Pafilisille, ettemme voi yhdistää lentoliikenteen vapauttamista ja kilpailulle avaamista mihinkään turvallisuuteen liittyvään asiaan, jonka voitaisiin katsoa johtuvan kilpailulle avaamisesta. On myös muistettava, että komissio tiukensi turvallisuussääntöjä, kun lentoliikenteen sisämarkkinat vapautettiin. Lentoturvallisuutta koskeva yhteisön säännöstö on laajentunut huomattavasti, ja turvallisuuteen liittyvissä tiedoissa tapahtuneet muutokset osoittavat, että onnettomuudet ja kuolemantapaukset ovat vähentyneet jatkuvasti vapauttamisprosessin aloittamisen jälkeen. Tämän prosessin ansiosta monille Euroopan kansalaisille on samalla voitu tarjota edullisia lentoja.

Turvallisuus on kuitenkin nyt entistä selvemmin lentoliikennealan painopisteenä, ja meidän on seurattava erittäin tarkkaavaisesti yhteisön ilma-alusten valvontaa, josta tietenkin huolehtivat kansalliset viranomaiset, jotka voivat kieltäytyä myöntämästä lupaa.

Lentoa edeltävien tarkastusten osalta totean, että voimassa olevissa säännöksissä yhteisön lentoyhtiöt velvoitetaan noudattamaan erittäin tiukkoja turvallisuusnormeja. Sovellettavat toimintasäännöt ovat Euroopan ilmailuviranomaisten yhteistyöelimen laatimia. Kyseisten sääntöjen mukaan lentotoiminnan harjoittajan on varmistettava, että kaikki maa- ja lentotoimintatehtäviin määrätyt tai niihin suoraan osallistuvat henkilöt ovat saaneet asianmukaisen opastuksen, osoittaneet kykynsä erityisiin tehtäviinsä ja ovat tietoisia velvollisuuksistaan sekä tehtäviensä merkityksestä toiminnan kokonaisuuden kannalta. Arvoisa puhemies, olen pahoillani, mutta tämä oli suora lainaus säännöistä, jotka olisi voitu ilmaista yksinkertaisemmin. Haluaisin todella, että Euroopan unionin tekstit olisivat yksinkertaisempia, mutta tämä on Euroopan ilmailuviranomaisten yhteistyöelimen laatima teksti.

Haluan vastata jäsen Pafilisille, että tein helmikuun alun jälkeen aloitteen kysyäkseni liikenneministerien neuvostolta, voisiko Euroopan unioni laatia luettelon yhtiöistä, joille on määrätty lentokieltoja tai -rajoituksia. Täytyy sanoa, että olemme jäsenvaltioiden varovaisuuden takia edistyneet hitaammin kuin olisin toivonut.

Sitten viime kesänä tapahtuivat lento-onnettomuudet, joista olette tietoisia ja joihin jäsen Pafilis viittasi, ja parlamentti, joka käsitteli tätä muutettua asetusehdotusta, hyväksyi esittelijä De Veyracin ehdotuksesta joitakin erittäin myönteisiä tarkistuksia, joissa yhdenmukaistettiin kriteerejä, joiden perusteella yhtiö asetetaan lentokieltoon tai sen lentomahdollisuuksia rajoitetaan. Uskon, että tämä ehdotus voidaan hyväksyä nyt melko pikaisesti marraskuussa. Voin näin ollen laatia tämän Euroopan unionin mustan listan, jonka avulla kansalaiset saavat tietenkin aiempaa paremmin tietoa käyttämänsä lentoyhtiön laadusta.

Sitten on vielä kolmansiin maihin liittyvä ongelma. Komissio on pyrkinyt tiukentamaan tarkastuksia kuuluisalla SAFA-direktiivillä. Kyse on todellakin direktiivistä, joka on pantava täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa. Se on pantava täytäntöön ennen huhtikuuta 2006. Lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan ilmoittamista koskeva asetusehdotus, jossa säädetään yhtiöitä koskevista arviointiperusteista, joiden avulla voimme aloittaa mustan listan laatimisen, sekä kolmansien maiden ilma-aluksia koskeva SAFA-direktiivi, joka pannaan täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa, tarjoavat meille välineen, joka on toivottavasti erittäin merkittävä virstanpylväs lentoturvallisuuden alalla.

Halusin esittää nämä eri näkökohdat jäsen Pafilisille, joka aivan aiheellisesti kysyi minulta lentoliikenteen turvallisuudesta.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa komission jäsen, jos tämä tilanne jatkuu vuoteen 2020 saakka, onnettomuuksia tapahtuu kerran viikossa. Toisin sanoen ihmishenkiä uhrataan voiton saamiseksi. Tämä ei ole meidän arviomme vaan Kansainvälisen lentoliikenneliiton arvio. Nimenomaan tässä yhteydessä katsomme, että vapauttamispolitiikka, niin kutsutun vapaan kilpailun politiikka, on luonut vastuuttomuutta, joka muun muassa tekee sekä matkustajista että työntekijöistä uhreja. Hallitukset ja kaikki asianosaiset sekä julkisella että yksityisellä sektorilla ovat hyvin selvillä ilma-alusten tilasta samoin kuin miehistöjen valtavista ongelmista, jotka johtuvat työmarkkinasuhteissa tapahtuvien muutosten aiheuttamasta paineesta.

Ette tee mitään asian korjaamiseksi vaan päinvastoin. Koska minulla ei ole paljon puheaikaa, kysyn teiltä, miksi ette peruuta direktiiviä, jonka nojalla mekaanikot, joilla ei ole asianmukaista lupakirjaa, voivat tarkastaa ilma-aluksen, vaan hyväksytte tällaisen käytännön, joka on osoittautunut katastrofiksi?

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Jäsen Pafilis, en tiedä, mitä direktiiviä tarkoitatte. Toistan vain, ettette voi väittää, ettei Euroopan unioni ole tehostanut turvallisuuslainsäädäntöä. Meillä on nyt Euroopan lentoturvallisuusvirasto, jolla on myönnetty olevan tarvittava toimivalta – sen on myöntänyt myös Yhdysvaltojen ilmailuviranomainen FAA. Edeltäjäni todellakin tehosti koko turvallisuuslainsäädäntöä, ja aion jatkaa samoilla linjoilla.

Olette oikeassa: ilmailualaa ei voida avata kilpailulle, ellei samalla varmisteta, että turvallisuusasioissa on vankka sääntelykehys. Edistymme kuitenkin koko ajan, ja arvoisa puhemies, haluan antaa tunnustusta Euroopan parlamentille, joka on auttanut meitä paljon tässä asiassa. Olen erittäin iloinen, että kaikissa jäsenvaltioissa sovelletaan tulevaisuudessa täysin samanlaisia arviointiperusteita, ja kuten tiedätte jäsenvaltioissa turvallisuudesta vastaa siviili-ilmailuviranomainen.

Meillä on siis yhteiset arviointiperusteet, joiden ansiosta voimme todeta sekä eurooppalaisten että kolmansien maiden yhtiöiden kohdalla, ettei jokin yhtiö voi kuljettaa matkustajia, jollei se anna tarvittavia turvallisuustakuita. Katson, että meillä on tietenkin vielä paljon tehtävää tällä alalla, mutta olemme ottaneet jo ison edistysaskeleen, ja haluan tehdä teille täysin selväksi, etten kuulu niihin, jotka antavat kilpailun toteutua täsmällisen ja tehokkaan turvallisuutta koskevan sääntelykehyksen ulkopuolella.

  Georgios Karatzaferis (IND/DEM). – (EL) Arvoisa komission jäsen, Grammatikossa tuhoutunutta Helios Airways -yhtiön lentokonetta koskeva raportti on nyt julkaistu: molemmilla lentäjillä oli sydänsairaus. Toisen sydänverisuonet olivat tukkeutuneet 90-prosenttisesti. Hän oli toisin sanoen jo melkein kuollut ennen kuolemaansa. Näin käy, kun pienet lentoyhtiöt lentävät ilman tarkastuksia.

Meillä on Kreikassa Olympic Airways -yhtiö, jonka koneille ei ole tapahtunut minkäänlaista onnettomuutta 30 vuoteen. Te tietenkin soitatte nyt sen kuolinkelloja.

Esitän kreikkalaisten puolesta pyynnön, että Olympic Airways -yhtiölle annettaisiin mahdollisuus, jotta voimme jatkossakin lentää turvallisesti tämän lentoyhtiön koneilla. Unohtakaa kilpailu. Ehkä on kuitenkin olemassa jokin keino taata tämän kansallisen lentoyhtiön selviytyminen, sillä se on tae Kreikalle ja Euroopalle. Arvoisa komission jäsen, aiotteko antaa Olympic Airways -lentoyhtiölle mahdollisuuden? Jos haluatte, Kreikka voi hyötyä siitä...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Jäsen Karatzaferis, aion ehdottaa piakkoin Euroopan lentoturvallisuusviraston toimivallan laajentamista, jotta se voi etenkin valvoa lentomenettelyjä ja kaikkea inhimillisiin tekijöihin liittyvää, koska olette oikeassa siinä, että lentäjillä on oltava asianmukainen koulutus ja että heidän on pystyttävä ohjaamaan ilma-aluksia. Tämä ehdotus esitetään lähiaikoina, ja uskokaa, että olemme todellakin päättäneet pitää tiiviisti silmällä yhtiöitä, jotka eivät anna tarvittavia takuita. Tämä on myös mustan listan tarkoituksena, ja Euroopan lentoturvallisuusviraston tekemä työ helpottaa oleellisesti sen pitämistä ajan tasalla.

  Georgios Toussas (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, unohtakaamme tunteilu ja mahtipontisuus tällaisessa vakavassa asiassa. Teidän on nyt mielestämme todellakin saatava tämä ongelma hallintaan. Lentotoiminnan harjoittajien turvallisuutta koskevaa ongelmaa ei ratkaista mustilla, keltaisilla, vihreillä eikä punaisilla listoilla. Meidän on todellakin mentävä asian ytimeen ja tunnistettava syyt.

Asia, joka teidän on todellakin syytä tarkistaa kollegojenne kanssa, varsinkin kun olette saaneet sitä koskevan kirjeen asian kanssa suoraan tekemisissä olevilta tahoilta toisin sanoen lentoa edeltävistä alusten tarkastuksista vastuussa olevilta mekaanikoilta, on se, että Euroopan unionin direktiivin – jonka numeroa en nyt muista – mukaan tarkastuksia saavat tehdä työntekijät...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Haluan muistuttaa teitä siitä, että kyseinen musta lista, joka toivottavasti laaditaan vuoden 2006 alussa, johtaa siihen, että joiltakin yhtiöiltä kielletään toiminta koko Euroopan unionin alueella. Se on loppujen lopuksi erittäin ankara toimenpide, mikä tarkoittaa, että sillä on luultavasti erittäin varoittava vaikutus, koska yhtiöt, jotka eivät täytä turvallisuusvaatimuksia, tietävät olevansa vaarassa joutua mustalle listalle eli lentokieltoon koko Euroopan unionissa. Viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet, että kansallisten siviili-ilmailuviranomaisten tähän mennessä määräämät kiellot eivät ole olleet voimassa koko Euroopan unionin alueella. Se ei tietenkään tuntunut kovin vakuuttavalta Euroopan kansalaisten silmissä. Tämä askel, jonka toivottavasti otamme vuoden 2006 alussa, kuitenkin takaa, että epäluotettavat yhtiöt joutuvat mustalle listalle ja joutuvat kokemaan kaikki haitat, joita koituu koko Euroopan unionissa sovellettavasta lentokiellosta.

2 osa

  Puhemies. Seuraavana on

Dimitrios Papadimoulisin kysymys nro 42 (H-0669/05):

Aihe: Kreikan kansallisen maarekisterin toteuttaminen

Kansallista maarekisteriä koskevaan kirjalliseen kysymykseeni (E-2710/04) saamassani vastauksessa komissio totesi, että Kreikan hallituksen ehdotus ei sisältänyt omaisuusoikeuksien oikeudellista vahvistamista ja että komissio ei ole suunnitellut lisärahoitusosuuksia maarekisterihankkeeseen. Ehdotuksella haetaan rahoitusta itse asiassa ennemminkin väliaikaiseen kuin viimeisteltyyn hankkeeseen, mikä merkitsee sitä, että hankkeen toteuttamisesta ei voida antaa minkäänlaisia takuita.

Mihin toimiin on ryhdytty sen varmistamiseksi, että jopa tämä hyvin vähäinen rahoitus todella johtaa maarekisterin perustamiseen?

Miksi yhteisö on myöntänyt hyvin vähän rahoitusta erityisesti digitaalisen tietokannan ylläpitämiseen omaisuusoikeuksista ja miten tämä voidaan sovittaa yhteen vähäisiin vaatimuksiin lopullisesta tuloksesta?

  Danuta Hübner, komission jäsen. (EN) Kysymys on itse asiassa hanketta koskevista tiedoista ja nykyaikaisen maarekisterin tietotekniikkainfrastruktuurista, jota yhteisrahoitetaan Euroopan aluekehitysrahastosta. Tämän hankkeen tarkoituksena on perustaa digitaalinen tietokanta rekisteröidyistä omaisuusoikeuksista, jotka kirjataan tällä hetkellä paperille kiinnitysrekisteritoimistoissa, sekä paikkatietoviitteistä. Tämä elektroninen omaisuusoikeuksien rekisteri on varmasti kallisarvoinen palvelu kansalaisille ja yrityksille. Uskomme, että hanke saadaan päätökseen pikaisesti ja varsin edullisesti. Hankkeen yhteydessä perustetaan myös rannikko- ja metsävyöhykkeitä Kreikan lainsäädännön mukaisesti, jossa ennakko-oletuksena on, että valtio omistaa maan muualla kuin kaupunkialueilla. On Kreikan valtion asia esittää omistusoikeutta koskeva vaatimuksensa sopivaksi katsomallaan tavalla.

Omaisuusoikeuksien oikeudellinen vahvistaminen ei sisälly hankkeeseen, jota Euroopan unioni yhteisrahoittaa EAKR:n kautta, vaan se rahoitetaan yksinomaan kansallisin varoin. Tämä on nähdäksemme riittävä selitys sille, miksi yhteisö myöntää ilmeisen vähän rahoitusta parlamentin jäsenen mainitsemaan hankkeeseen.

Kreikan viranomaiset pyysivät, että EAKR:n rahoitusosuus olisi 50 prosenttia, ja komissio on hyväksynyt sen.

Luulen, että tässä oli vastaus jäsen Papadimoulisin varsinaiseen kysymykseen.

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa komission jäsen, kiitos vastauksestanne, mutta haluan esittää teille konkreettisen kysymyksen: silloinen asiasta vastaava komission jäsen Barnier ilmoitti 5. lokakuuta 2001, että koko Kreikan kansallisen maarekisterin yhteisrahoitusta jatketaan tietyin ehdoin.

Voimassa oleviin laskelmiin perustuvien ilmoitustenne mukaan hankkeen kokonaiskustannuksista, jotka ovat 1,65 miljardia euroa, rahoitetaan tällä hetkellä vain 2,5 prosenttia.

Kysynkin teiltä: mistä tämä yhteisön rahoitusosuuden valtava pieneneminen johtuu? Miksi komissio kieltäytyy myöntämästä komission jäsenen Barnierin lupaamaa lisärahoitusta?

  Danuta Hübner, komission jäsen. (EN) Komissio myöntää EAKR:n yhteisrahoitusjärjestelmän puitteissa rahoitusta 40 miljoonaa euroa – 50 prosenttia hankkeen kyseisen osan kustannuksista. Tämä johtuu siitä, että loppuosaa – omaisuusoikeuksien oikeudellista vahvistamista – ei voida sisällyttää yhteisrahoitettavaan hankkeeseen, koska komissio pitää sitä oikeudellisena asiana, joka ei näin ollen kuulu yhteisrahoitettavan hankkeen soveltamisalaan. Kuten luultavasti tiedätte, asiaa koskeva Kreikan lainsäädäntökehys on varsin epävakaa: se muuttuu melko usein. Kreikkalaisten on siksi itse toteutettava maarekisterit, joita varten tarjoamme tekniset välineet rahoittamalla tätä hanketta.

On todettava, että oikeudellinen vahvistaminen olisi pääasiassa juristien tehtävä, joten menoja – jotka koostuisivat juristien palkkioista ja vastaavanlaisista kuluista – ei missään tapauksessa voitaisi rahoittaa EAKR:sta. Tästä syystä yhteisön rahoitusosuus on niin pieni eikä komissio voi avustaa hankkeen muun osan rahoituksessa.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, yhdyn jäsen Papadimoulisin esittämiin Kreikan edellisen hallituksen vastaisiin lausuntoihin: hänen vastustuksensa on ymmärrettävää, koska hän puhui vuodesta 2001.

Komission jäsentä pyydetään vastaamaan ja selvittämään, miksi maarekisterihankkeelle ei myönnetä enemmän rahoitusta ja selventämään koko tämän asian kielteisiä näkökohtia vuodesta 2001 eteenpäin. En tietenkään jätä mainitsematta, että mielestäni on tärkeää rahoittaa esituotteita, joilla tuetaan maarekisteriä ja tulevia maiden rekisteröintejä.

  Danuta Hübner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan sanoa vielä yhden asian selventääkseni, miksi rahoitusosuus on niin pieni. On pidettävä mielessä, että tästä hankkeesta saadaan tuloja, sillä Kreikan kansalaisten on maksettava maksu pyytäessään asiakirjoja. Tämä oli yksi tekijä, joka esti meitä tarjoamasta suurempaa yhteisrahoitusosuutta.

Viittasitte vuoden 2001 tapahtumiin, enkä ole varma, muistanko ne oikein. Kreikassa oli aiemminkin maarekisterihanke, joka epäonnistui – jos saan käyttää näin voimakasta ilmaisua – minkä vuoksi komissio päätti periä takaisin koko rahoitusosuuden. Toisesta hankkeesta alettiin päästä sopimukseen määritettyämme, mitä osaa hankkeesta voisimme rahoittaa ilman minkäänlaisia epäilyjä tai ongelmia. Ymmärrän, että asiaan liittyy monia huolenaiheita, joita olette tuoneet esiin tässä keskustelussa. Voin tutkia asiaa tarkemmin, ja voimme pääosastossa työskentelevien kollegojeni kanssa tarkistaa, onko tämä rajoitettu yhteisrahoitus aiheellinen saatavilla olevien todisteiden perusteella. Tässä vaiheessa en voi luvata muuta. Pyydän vielä kerran tietoja kaikista yksityiskohdista, joiden perusteella yhteisön rahoitusosuudeksi määritettiin 40 miljoonaa euroa. En voi todeta asiasta nyt tämän enempää.

  Georgios Karatzaferis (IND/DEM). – (EL) Arvoisa komission jäsen, teitä pidetään kotimaassanne vastuuntuntoisena ja merkittävänä poliitikkona. Maarekisterin kohdalla ongelmanamme on, että se maksaa 26 kertaa enemmän kuin oli suunniteltu. Vähemmän maata, enemmän rahaa, Euroopan unionin rahat mukaan luettuina.

Esitän suoran kysymyksen. Asiasta keskustellaan usein parlamentissa, ja siitä kirjoitetaan paljon Kreikan lehdistössä. Aiotteko pyytää Kreikan hallitusta haastamaan oikeuteen ne, jotka ottivat nämä rahat? Aiotteko pyytää niitä, jotka varastivat rahat kreikkalaisilta ja Euroopan unionilta, menemään oikeuteen ja esittämään puolustuksensa?

  Danuta Hübner, komission jäsen. (EN) Aion matkustaa Kreikkaan 20. lokakuuta tai sen tienoilla, jolloin komissio tietenkin tutkii kaikkia mahdollisia sääntöjenvastaisuuksia viranomaisten kanssa. Minulle ei ole ilmoitettu mistään tähän hankkeeseen liittyvistä sääntöjenvastaisuuksista, mutta asiaa tietenkin tutkitaan varmuuden vuoksi.

  Puhemies. (EN) Seuraavana on

Georgios Karatzaferisin kysymys nro 43 (H-0682/05):

Aihe: Kreikan viranomaiset myöntävät vuonna 2005 myönnettävien varojen käyttöastetta koskevan tavoitteen epäonnistumisen

Kreikan sanomalehtitietojen mukaan Kreikan talousministeriö on lähettänyt komission asiasta vastaavaan pääosastoon kirjeen, jossa Kreikan viranomaiset myöntävät, että he ovat epäonnistuneet varojen käyttöastetta koskevassa tavoitteessa parhaimmassakin tapauksessa ainakin yhden miljardin euron verran, joten 5 miljardin euron tavoitetta ei saavuteta.

Onko kyseinen asiakirja olemassa? Jos on, mitä muuta siinä sanotaan, kuka on allekirjoittanut sen, ja mitä syitä epäonnistumiseen (mitä Kreikan viranomaiset ennakoivat) esitetään?

  Danuta Hübner, komission jäsen. (EN) Kysytte, olemmeko saaneet Kreikan viranomaisilta kirjeen, joka sisältää mainitsemanne tiedot. Voin kertoa teille, ettei komissio ole saanut tällaista kirjettä, mutta olemme keskustelleet Kreikan kanssa maksuennusteista, kuten teemme kaikkien jäsenvaltioiden kanssa monta kertaa vuodessa.

Keskustellessamme Kreikan kanssa vuoden 2005 maksuennusteista havaitsimme, että varojen käyttöaste saattaa jäädä puutteelliseksi tänä vuonna. Sekä Kreikan hallitus että komissio ovat tietoisia tästä riskistä. Tästä syystä aluepolitiikan pääosaston pääjohtaja Graham Meadows kirjoitti viime heinäkuussa Kreikan hallitukselle kirjeen, jossa käsiteltiin tälle vuodelle asetettuja N+2-maksuja ja koheesiorahastovarojen maksusitoumuksia koskevia tavoitteita. Tämän kirjeen lähettämisen jälkeen Kreikan viranomaiset ja komissio pitivät kokouksen, noin viikko sitten.

Kuten totesin, suunnittelen maahan henkilökohtaista vierailua ja aion keskustella tästä asiasta tavatessani lokakuussa Kreikan hallituksen edustajia.

Komission yksiköiden tapaamisten perusteella olen saanut sen käsityksen, että meidän lisäksemme myös Kreikka on selvästi sitoutunut tekemään kaikkensa välttääkseen maksusitoumusten peruuntumisen tänä vuonna, vaikka tämä riski onkin olemassa.

  Georgios Karatzaferis (IND/DEM). – (EL) Arvoisa puhemies, menetys, josta puhumme, on kolmasosa kolmannesta tukipaketista. Näin sanoi myös komission jäsen, joka vastasi näistä asioista monta vuotta sitten ja joka on nyt Kreikan parlamentissa. Näin mittava tappio mainitaan kirjeessä, jonka talousministeri on lähettänyt Kreikan pääministerille.

Oletteko tutkinut, miksi Kreikka on jäänyt jälkeen? Miksi se ei pysty käyttämään rahoja etenkin tällaisena aikana, kun sillä on 6 prosentin alijäämä ja se tarvitsee jokaisen euron? Miksi Kreikka kieltäytyy näin helposti useista miljardeista euroista? Mistä tämä johtuu? Onko teillä tietoa asiasta?

  Danuta Hübner, komission jäsen. (EN) Tiedämme, että Kreikka tarvitsee varoja, kuten itse asiassa kaikki muutkin varojamme käyttävät jäsenvaltiot, ja kun sain kuulla vastaanottokyvyssä olevista ongelmista, aloitimme heti erittäin tiiviin yhteistyön viranomaisten kanssa, jotta komissio voisi auttaa mahdollisimman paljon ongelman ratkaisemisessa. On kuitenkin otettava huomioon, että tänä vuonna on jäljellä vielä joitakin kuukausia, joten jos toimiin osallistutaan täysimääräisesti – ja uskon Kreikan tekevän niin – voimme yrittää välttää sen, että Kreikka menettää sille tänä vuonna osoitetut määrärahat.

On ennenaikaista puhua konkreettisista luvuista, koska tulin virkaan viime marraskuun lopussa ja voin viime vuoden viimeisten puolentoista kuukauden aikana saamani kokemuksen perusteella sanoa, että useimmat jäsenvaltiot käyttävät vuoden viimeisinä kuukausina tavallisesti valtavia rahamääriä, kun niillä on mahdollisuus kuroa kiinni tavoitetta. Tämä tarkoittaa, että on vielä kolme kuukautta aikaa varmistaa, että Kreikka käyttää tarpeeksi varoja.

En voi muuta kuin luvata, että teemme lujasti töitä Kreikan viranomaisten kanssa tässä asiassa, ja asiasta vastaavan pääosaston minulle esittämän luvun perusteella luulen, että määrä on huomattavasti pienempi kuin parlamentin jäsenen kysymyksessä mainittu määrä. En kuitenkaan halua tässä vaiheessa mainita näitä lukuja, koska uskon, että Kreikan viranomaiset ja kreikkalaiset, jotka tarvitsevat nämä varat, tekevät parhaansa käyttääkseen ne asianmukaisesti tulevina kuukausina.

Kuten tiedätte, rakennerahastojen kohdalla vaarassa olevat määrärahat ovat vuonna 2003 osoitetut varat, koska N+2-sääntöä sovelletaan automaattisesti tämän vuoden lopussa, ja vuonna 2003 osoitetut varat rahoitetaan paitsi EAKR:sta myös sosiaalirahastosta ja EMOTR:sta. Ei ole minun asiani velvoittaa Kreikan viranomaisia toimimaan ripeästi, mutta teemme niin sikäli kuin voimme velvoittaa ne käyttämään varoja.

Järjestämme kokouksia kaikilla tasoilla, ja työryhmämme vierailevat usein Kreikassa. Kollegat työskentelevät tämänhetkisellä toimintatasolla mutta auttavat erittäin aktiivisesti voittamaan myös vuosien kuluessa kerääntyneet vaikeudet. Tällaiset asiat eivät tapahdu yhdessä yössä, vaan ne ovat tavallisesti pitkäaikaisten prosessien tulosta. Pyrimme käsittelemään tänä vuonna havaitsemiamme ongelmia ja auttamaan kreikkalaisia.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, eikö asia ole niin, että Kreikan edellinen hallitus keräsi valtavan velkapotentiaalin, ja Kreikalla on siksi nyt ongelmia vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamisessa?

  Danuta Hübner, komission jäsen. (EN) En voi vahvistaa tuota sataprosenttisesti, mutta käsitykseni mukaan se, että Kreikan on vaikea saattaa hankkeensa asianmukaisesti päätökseen, ei johdu niinkään yhteisrahoitukseen liittyvistä ongelmista vaan Kreikan osuudesta näiden hankkeiden rahoittamisessa. Tässä asiassa on ollut todennäköisesti monia puutteita, mutta en ole valmistautunut antamaan tänään lisätietoja ongelmien todellisista syistä. Kuten totesin, tällaiset asiat ovat yleensä pitkiä prosesseja, mutta emme ole missään tapauksessa nimenneet mitään yhtä tekijää, jonka vuoksi hankkeiden yhteisrahoitukseen ei ole riittävästi rahoitusvälineitä.

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa komission jäsen, kiitoksia vastauksestanne ja vastauksenne hengestä. Haluan kuitenkin kysyä, voitteko kertoa minulle tähän mennessä esitettyjen maksupyyntöjen perusteella, mikä on Kreikkaa koskevan yhteisön tukikehyksen kokonaiskäyttöaste.

Lisäksi vastasitte minulle muutama päivä sitten kirjallisesti, että odotatte Kreikan toimittavan syyskuun loppuun mennessä ehdotuksia, jotka koskevat koko ohjelman välivaiheen tarkastelua. Oletteko saanut ne?

Kolmanneksi, milloin arvioitte komission ja Kreikan viranomaisten saavan yhteisön tukikehyksen tarkastelun päätökseen Kreikan vierailunne jälkeen?

  Danuta Hübner, komission jäsen. (EN) En ole varma, kuulinko kaikki kysymykset, mutta jos saamme hanke-ehdotukset lokakuun loppuun mennessä, silloin pystymme yleensä varmasti osoittamaan varat vuoden lopussa. Aikaa on siis vielä, minkä vuoksi totean, että on vielä liian aikaista arvioida, minkä verran varoja luultavasti jää – jos ylipäänsä jää – käyttämättä, etenkin kun on aina mahdollista, että jossain erinomaisessa hankkeessa käytetään loput vuoden 2003 määrärahoista ennen tämän vuoden loppua.

Haluan sanoa, ettei kyse ole missään nimessä haluttomuudesta tehdä komission kanssa yhteistyötä. Kuten ehkä muistatte, vuoden alkupuolella onnistuimme ratkaisemaan erittäin vaikean ongelman. Onnistuimme löytämään ratkaisun, onnistuimme saattamaan päätökseen neuvottelut, jotka olivat äärettömän vaikeat ja tuskalliset molemmille osapuolille. Molempien osapuolten sitoumus oli kuitenkin niin vahva, että ennennäkemätön ongelma saatiin ratkaistua. Työskentelemme nykyään enemmän ajankohtaisten asioiden parissa, mutta molemmat osapuolet toteuttavat kaikki tarvittavat toimet, minkä vuoksi uskon, että pystymme ratkaisemaan tämän ongelman. En voi kuitenkaan tehdä mitään sitoumuksia Kreikan hallituksen puolesta. Voin vain tarjota avun, jota parhaillaan annamme.

  Puhemies. Seuraavana on

Ryszard Czarneckin kysymys nro 44 (H-0710/05):

Aihe: Aluepolitiikan avustusvarat

Pitääkö paikkansa, että Euroopan komissio joutuu vähentämään joidenkin uusille jäsenvaltioille tarkoitettujen tukivälineiden tähänastisten suunnitelmien mukaisia varoja, koska vuosien 2007–2013 talousarviosta tuli pienempi kuin alunperin suunniteltiin? Jos näin on – mitä välineitä tämä koskee?

  Danuta Hübner, komission jäsen. (PL) Kysymyksessä mainittiin vuosien 2007–2013 talousarvio. Kuten arvoisa parlamentin jäsen varmasti tietää, tämä on toimielinten välisen sopimuksen piiriin kuuluva asia, josta nämä kolme toimielintä neuvottelevat komission ehdotuksen pohjalta.

Komissio osallistuu neuvotteluihin, mutta se puolustaa omaa ehdotustaan, jos voin käyttää tätä verbiä. Komissiolla ei ole valtaa päättää, mihin määrärahoihin mahdollinen kokonaistalousarvion pienentäminen vaikuttaa, eikä se voi päättää, miten budjettileikkaukset näkyvät yksittäisissä koheesiopolitiikkaa koskevissa otsakkeissa. Jokainen tällainen yleisluonteinen leikkaus edellyttää myös kokonaistalousarvion osatekijöiden mukautuksia.

Voin kuitenkin todeta, että puheenjohtajavaltio Luxemburgin kesäkuussa ehdottama koheesiopolitiikkaa koskeva talousarvio oli 10 prosenttia pienempi kuin komission ehdottama talousarvio. Kyseisellä ehdotuksella oli kohtuuton vaikutus koheesiopolitiikan yksittäisiin tavoitteisiin. Tavoitetta 1, joka käsittää kaikkein köyhimmät alueet, leikattiin 6 prosenttia. Tavoite 2, jossa pyritään parantamaan alueiden kilpailukykyä ja luomaan uusia työpaikkoja, kärsi noin 18 prosentin budjettileikkauksen. Kaikkein rajuimmat leikkaukset koskivat tavoitetta 3, joka liittyy Euroopan alueyhteistyöhön eli koheesioon. Tavoitteen 3 leikkaukset olivat 50 prosenttia.

Puhun vähennyksestä komission ehdotukseen verrattuna. Sillä olisi periaatteessa epäsuhtainen vaikutus niin kutsuttuihin vanhoihin ja uusiin jäsenvaltioihin, koska 80 prosenttia leikkauksista vaikuttaisi 15 vanhaan jäsenvaltioon ja loput 20 prosenttia unioniin vasta liittyneisiin valtioihin.

Minulla ei ole tämän enempää sanottavaa komission osallistumisesta budjettileikkauksia koskeviin päätöksiin.

  Ryszard Czarnecki (NI). – (PL) Käytän puheenvuoron osoittaakseni, etteivät kreikkalaiset jäsenet ole ainoita, jotka yrittävät keskustella komission jäsenen kanssa. Arvoisa komission jäsen Hübner, kiitos vastauksestanne. Se oli asiantunteva, yksityiskohtainen ja ytimekäs. Pyrin kysymyksessäni ilmaisemaan monen parlamentin jäsenen huolet siitä, miten aluepolitiikan käy uudessa talousarviossa.

Arvoisa puhemies, lopetan tähän osoittaakseni teille, että parlamentissa on joitakin miesjäseniä, jotka pystyvät lopettamaan puheensa ajoissa, joten teidän ei tarvitse turvautua edessänne olevaan kamalaan laitteeseen.

  Danuta Hübner, komission jäsen. (EN) Vastattavakseni ei esitetty mitään lisäkysymystä.

  David Martin (PSE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, voisitteko tutustua Yhdistyneen kuningaskunnan valtiovarainministerin eilen pitämään puheeseen, jossa hän ylisti Yhdistyneen kuningaskunnan alueiden kehityksessä viime vuosina aikaan saatuja erilaisia saavutuksia? Kaikille hänen mainitsemilleen esimerkeille on yhteistä, että niitä oli rahoitettu osittain Euroopan aluekehitysrahaston varoin. Tässä yhteydessä kysyn, voisitteko ottaa tämän tiedon esiin neuvoston kanssa käymissänne neuvotteluissa, jotta saisitte lisättyä varojen määrää vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymissä.

  Danuta Hübner, komission jäsen. (EN) Kiitos tästä tiedosta. Haluan todeta tässä yhteydessä kaksi asiaa. Yhdistyneellä kuningaskunnalla on ensinnäkin Euroopan parhaat käytännöt aluepolitiikassa ja varojen käyttötavassa. Olen vieraillut monessa tiede- ja yrityspuistossa. Teillä on loistavia kumppanuuksia paikallistasolla ja saavutatte uskomattoman hyviä tuloksia, hyvin usein rakennerahastoista tulevan pienen liikkeellepanevan avustuksen ansiosta. Paitsi Skotlannissa, Walesissa tai Cornwallissa myös muilla Yhdistyneen kuningaskunnan alueilla on nähtävissä erinomaisia esimerkkejä tämäntyyppisistä parhaista käytännöistä. Hyödynnämme Yhdistyneen kuningaskunnan kokemusta myös lisätäksemme innovatiivisuuttamme uusissa rahoitusjärjestelyissä, ja Yhdistyneen kuningaskunnan kokemusta hyödynnetään laajalti myös uusia rahoitusjärjestelyjä koskevissa tapahtumissa, joita meillä on brittien kanssa ensi kuussa.

Toiseksi totean, että me kaikki tarvitsemme talousarviota koskevan päätöksen, mutta on ymmärrettävä, että voimme tällä välin tehdä brittien kanssa yhteistyötä kaikissa muissa asioissa – säännöksissä, ohjelmasuunnittelussa ja myös näissä varojen tulevaisuutta koskevissa innovatiivisissa aloite-ehdotuksissa. Olisi kuitenkin hyvä, jos talousarviosta saataisiin päätettyä Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakaudella.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, kolleganne komission jäsen Grybauskaitė totesi julkisesti, että jos EU ei pääse sopimukseen rahoitusnäkymistä tänä vuonna Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakaudella, EU:n uudet jäsenvaltiot eivät saa suunnitelmien mukaista täysimääräistä avustusta rakenne- ja koheesiorahastoista. Yhdyttekö tähän ennustukseen?

  Danuta Hübner, komission jäsen. (EN) Ei ole mikään salaisuus, että tämän politiikan aloittaminen vaatii aikaa. Arvioimme, että tarvitsemme talousarviota koskevan päätöksen tekemisen jälkeen noin 18 kuukautta aikaa uuden sukupolven koheesio-ohjelmien ja -hankkeiden käyttöönottoa varten. Kun asiaa tarkastellaan tästä näkökulmasta, nyt on todellakin viimeinen hetki päättää talousarviosta, koska meillä on jo nyt kiire. Tämä on täysin selvää.

Ongelmana on, että kun päätös on tehty ja saamme kaikki muutkin välttämättömät menettelyt päätökseen, meidän on vielä neuvoteltava ohjelmista – kansallisista puitteista ja toimintaohjelmista – minkä jälkeen jäsenvaltioiden on valmistauduttava ohjelmien ja hankkeiden aloittamiseen. Jos ohjelmat käynnistetään tammikuussa 2007 – mikä on tällä hetkellä melko epätodennäköistä – varojen vastaanottamiseen jää vähemmän aikaa, joten varojen määrä riippuu ainoastaan päätöksestä, tehtiinpä se milloin tahansa. Varat myönnetään tällä päätöksellä, mutta huolestuttavaa on se, miten paljon varojen vastaanottamiseen jää aikaa. Jos rahoitusnäkymien kautta lyhennetään rahoitusnäkymiä koskevan päätöksen viivästymisen vuoksi, silloin jäsenvaltioilla ja alueilla – sekä vanhoilla että uusilla – on vähemmän aikaa ja jotkin varat saatetaan menettää. Riski on suurin nimenomaan tällä politiikan alalla.

  Puhemies. Kysymyksiin nro 45 ja 46 vastataan kirjallisesti⁽¹⁾.

  Puhemies. Seuraavana on

Jacques Toubonin kysymys nro 47 (H-0701/05):

Aihe: Rahapelisektoria sisämarkkinoilla koskeva tutkimus

Komissio tilasi vuonna 2004 sveitsiläiseltä tutkimuslaitokselta ISDC:ltä (Institut Suisse de Droit Comparé) rahapelisektoria sisämarkkinoilla koskevan tutkimuksen.

ISDC teettää osan edellä mainitusta tutkimuksesta alihankintatyönä brittiläisellä Center for the Study of Gambling -tutkimuskeskuksella (Manchester, Yhdistynyt kuningaskunta), joka tiettävästi saa tukea vedonvälittäjiltä. Lisäksi itse ISDC:n riippumattomuuteen kohdistuu epäilyjä, ja sen rahoituksen on arveltu olevan riippuvainen joidenkin alan toimijoiden tekemistä tilauksista. Kyseinen taloudellinen kytkös aiheuttaa käytännössä eturistiriidan, joka saattaa asettaa edellä mainitun tutkimuksen johtopäätökset kyseenalaisiksi.

Ottaen huomioon, että edellä mainitulla tutkimuksella on kiistattomia vaikutuksia kyseiseen alaan sovellettavan lainsäädännön tulevaisuuteen, mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä varmistaakseen edellä mainitun tutkimuksen objektiivisuuden, ja mitä takeita se voi antaa kyseisessä asiassa Euroopan rahapelisektorin toimijoille?

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Olen varma, ettei komission tilaamaan tutkimukseen liity eturistiriitaa. Olen tyytyväinen toimeksiannon saaneen sveitsiläisen tutkimuslaitoksen sekä alihankkijana toimivan Salfordin yliopiston Center for the Study of Gambling -tutkimuskeskuksen riippumattomuuteen ja luotettavaan työhön.

Parlamentin jäsenen tarkoittama suhde avustaviin yrityksiin on aivan normaalia yliopistojen laitoksille koko maailmassa. Olen varma, ettei avustavien yritysten lahjoituksiin liity mitään ehtoja, olivatpa ne peräisin vedonvälittäjiltä tai veikkaus- ja vedonlyöntitoimintaa harjoittavilta kansallisilta yhtiöiltä. Olen tyytyväinen komissiolle annettuun ilmoitukseen, jonka mukaan eturistiriitaa ei ole.

Voin vakuuttaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että yksikköni seuraavat erittäin tarkasti kyseisen tutkimuksen tekemistä ja varmistavat, että toimeksisaaja täyttää täysimääräisesti tarjouseritelmässä mainitut tarjoussopimuksentekoperusteet.

Parlamentin jäsen toteaa, että "edellä mainitulla tutkimuksella on kiistattomia vaikutuksia kyseiseen alaan sovellettavan lainsäädännön tulevaisuuteen". Haluaisin ensinnäkin muistuttaa parlamentin jäsenelle, että kyseisessä tutkimuksessa, jossa tarkastellaan hyvin laajaa rahapelisektoria, selvitetään tosiasiassa jäsenvaltioissa sovellettavia erilaisia lakeja ja taloudellisia näkökohtia. Tässä tutkimuksessa hankitaan tietoja, eikä toimeksisaaja neuvo komissiota sen tulevissa poliittisissa päätöksissä.

Lisäksi voin vakuuttaa parlamentin jäsenelle, etten tee mitään poliittisia päätöksiä pelkästään kyseisen tutkimuksen perusteella. Tämä tutkimus auttaa meitä kaikkia ymmärtämään aiempaa paremmin asiaan liittyviä seikkoja, mutta aion kuulla asianosaisia täysimääräisesti ennen kuin teen mitään päätöksiä.

Toimeksisaajan laatima raportti toimitetaan kaikille asianosaisille ja julkaistaan komission www-sivustolla. Toimeksisaajan tutkimustuloksista järjestetään lisäksi julkinen kuulemistilaisuus, suunnitelmien mukaan marraskuun alussa, ja asianosaisten, myös arvoisan parlamentin jäsenen, näkemykset ovat siellä erittäin tervetulleita.

  Jacques Toubon (PPE-DE). – (FR) Arvoisa komission jäsen, kiitos erittäin täsmällisestä vastauksesta. Haluan vain korostaa, ettette kiistänyt kysymyksessäni esitettyjä asioita ja että nimenomaan nämä asiat ovat erityisen huolestuttavia. Vaikka sveitsiläisen tutkimuslaitoksen ISDC:n tutkimus onkin vain alustava tutkimus kaikista järjestelmistä, mielestäni ei selvästikään ole riittävän objektiivista, että kaikkien taloudellisten näkökohtien selvittämiseen valtuutetaan yliopiston tutkimuskeskus, jonka hallintoneuvostossa on Stanley Leisuren, Gala Groupin, London Clubs Internationalin tai Camelot Groupin kaltaisia yhtiöitä.

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Olen parlamentin jäsenen kanssa eri mieltä. On aivan tavallista, että yliopistot ja osaamiskeskukset saavat rahoitusta tietyiltä elimiltä, eikä tämän yliopiston tutkimuksen tekoon liity minkäänlaista eturistiriitaa. En hyväksy sellaista ajattelutapaa, että tämä tapaus olisi jotenkin erilainen. Toimeksisaaja on antanut erilaisia takuita.

Haluan sanoa parlamentin jäsenelle, että sponsoriksi on merkitty myös Camelot Group, joka hoitaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa veikkaustoimintaa harjoittavaa UK National Lottery -yhtiötä. Salfordin yliopistoa sponsoroi siis sekä yksityisen sektorin toimija että toimija, jolla on valtion monopoli.

Tapaukseen ei näin ollen liity mielestäni mitään ristiriitaa. Kyseessä on tosiasioihin perustuva tutkimus. Se auttaa komissiota asioiden pohdinnassa, ja se julkaistaan www-sivustolla. Marraskuussa järjestetään kuulemistilaisuus, johon kutsutaan kaikki asianosaiset, myös arvoisa parlamentin jäsen. Vasta tämän jälkeen teemme lopulliset päätöksemme. Tässä tutkimuksessa hankitaan nimenomaan tietoja.

  David Martin (PSE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, haluan kiittää teitä määrätietoisesta vastauksesta. Mietin, oletteko kanssani samaa mieltä siitä, että Manchesterissa toimiva Centre for the Study of Gambling -tutkimuskeskus on arvostettu akateeminen laitos, joka ei ota moraalista kantaa rahapeleihin, ei puolesta eikä vastaan. Se tutkii vain rahapelitoiminnan psykologisia syitä sekä sen taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia riippumattomin ja akateemisin menetelmin.

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Saatavillani olevien tietojen perusteella voin yhtyä parlamentin jäsenen näkemykseen, ja ennen kuin toisin todistetaan, tällä nimenomaisella laitoksella on erinomainen maine.

  Puhemies. Seuraavana on

Jelko Kacinin kysymys nro 48 (H-0725/05):

Aihe: Rahapelien järjestäjien vaikeudet mainostaa toimintaansa joissakin jäsenvaltioissa

Heinäkuussa esitin Euroopan komissiolle kysymyksen, joka koski slovenialaisten rahapelien järjestäjien vaikeuksia mainostaa toimintaansa Itävallassa. Euroopan komissio totesi vastauksessaan, että se aikoi tutkia vuonna 2003 muutettua Itävallan lainsäädäntöä, jossa kielletään ulkomailla järjestettävien rahapelien mainostaminen Itävallassa, ja selvittää sen yhteensopivuuden Euroopan yhteisön lainsäädännön kanssa.

Mitä Euroopan komissio on saanut selville näiden kolmen kuukauden aikana, jotka ovat kuluneet siitä, kun esitin ensimmäisen asiaa koskevan kysymyksen?

Haluaisin muistuttaa komissiota, että Itävalta on kieltänyt ja estää täten ulkomailla järjestettävien rahapelien mainostamisen alueellaan mutta tämä kielto ei koske itävaltalaisia toiminnanharjoittajia. Itävalta suojelee näin selvästi kotimaisten toiminnanharjoittajien taloudellisia etuja ja haittaa ulkomaisten matkailualan toimijoiden toimintaa EU:n yhteismarkkinoilla. Se rikkoo täten markkinoiden vapauden perusperiaatetta ja erityisesti EY:n perustamissopimuksen 49 artiklaa, joka koskee vapautta tarjota palveluja.

Mihin toimenpiteisiin Euroopan komissio aikoo ryhtyä tässä asiassa, jotta syrjintä saadaan lopetettua ennen Itävallan 1. tammikuuta 2006 alkavaa puheenjohtajuuskautta?

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Parlamentin jäsenelle antamassani edellisessä vastauksessa totesin, että komissio on valmis tarkastelemaan kyseistä lainsäädäntöä yksityiskohtaisempien tietojen perusteella.

Komissiolle ei ole tehty valituksia Itävallan lainsäädännöstä, mutta palautan parlamentin jäsenen mieleen tekeillä olevan tutkimuksen, jossa on tarkoitus selvittää kaikki kansalliset säännökset, joita sovelletaan erilaisiin rahapelipalveluihin. Kyseisen tutkimuksen on tarkoitus valmistua tämän vuoden loppuun mennessä, ja odotan, että siinä esitetään lainsäädännöllisiä ja taloudellisia seikkoja koskeva katsaus, jotta me kaikki ymmärtäisimme aiempaa paremmin tähän aiheeseen liittyviä monimutkaisia asioita ja jotta saamme tietoa jäsenvaltioissa, myös Itävallassa, sovellettavista säädöksistä.

Kehotan uudestaan parlamentin jäsentä antamaan meille lisää yksityiskohtaisia tietoja tai käytännön esimerkkejä ongelmista, joita slovenialaisilla rahapelien järjestäjillä on ollut toimintansa mainostamisessa. Tällaiset tiedot auttaisivat komissiota määrittämään, onko rikkomismenettelyn aloittaminen aiheellista.

  Jelko Kacin (ALDE). – (SL) Arvoisa komission jäsen, kiitos kattavasta vastauksesta. Annamme teille mielihyvin käytännön esimerkkejä syrjinnästä, jossa tietyt itävaltalaiset yritykset kieltäytyvät mainostamasta Slovenian tasavallan alueella toimivia rahapeliyrityksiä, koska Itävallan lainsäädännössä kielletään tällainen mainonta. Tästä on olemassa aineellisia todisteita, ja annamme kaikki tällaiset todisteet tiedoksenne mahdollisimman pian. Kiitos yhteistyöstänne.

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Kiitän parlamentin jäsentä siitä, mitä hän lupasi tehdä. Kehotan häntä ottamaan yhteyttä komissioon, jotta hänen kanssaan voidaan järjestää tapaaminen. Ehkäpä asiaa voidaan sitten tutkia lisää. Tämä on yksi mahdollinen menettelytapa.

  Puhemies. Seuraavana on

Mairead McGuinnessin kysymys nro 49 (H-0715/05):

Aihe: Kuluttajansuoja ja rajat ylittävät tilisiirrot

Aikooko Euroopan komissio puuttua kuluttajansuojan puuttumiseen vakuutus- ja eläkealalla? Tuhansien Equitable Lifeen sijoittaneiden EU-kansalaisten – vain havaitakseen eläkkeensä vähentyneen huomattavasti – ongelmat ovat selvä esimerkki siitä, että EU ei pysty suojelemaan kansalaisiaan.

Pankkitoiminnan avaamiseksi yli rajojen on toteutettu toimia. Miten komissio aikoo suojella EU:n kansalaisia/kuluttajia Equitable Lifen antamat kokemukset huomioon ottaen?

Jos ongelmia syntyy, kuka maksaa korvauksen kärsineille osapuolille? Tämä on erityisen tärkeää palveludirektiiviehdotusta (2004/0001 (COD)) koskevan sovun saavuttamisen ja sen täytäntöönpanon valossa tilanteissa, jolloin ollaan huolissaan alkuperämaaperiaatteesta ja kuluttajansuojasta.

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Komissio suhtautuu erittäin myötätuntoisesti moniin tuhansiin vakuutuksenottajiin ja eläkeläisiin, joille on aiheutunut huomattavia taloudellisia menetyksiä Equitable Life -vakuutusyhtiön vakavien ongelmien vuoksi.

Komissio ei suoraan valvo yksittäisten vakuutusyritysten toimintaa. Se kuuluu jäsenvaltioiden vastuualueeseen, ja valvonnasta vastaavat käytännössä kyseiseen tehtävään nimitetyt valvontaviranomaiset.

Yhdistyneen kuningaskunnan rahoituspalveluviranomainen myöntää, että edellisessä järjestelmässä oli tiettyjä puutteita, ja vastatakseen Penrosen raportissa esitettyyn kritiikkiin se on pannut alulle suuren uudistuksen henkivakuutusyrityksiä koskevassa sääntelyssä. Siinä näkyvät osittain Equitable Life -vakuutusyhtiön tapauksesta saadut opetukset.

Korvausten maksamisesta totean, että kun kansallinen valvonta on epäonnistunut, korvausta voidaan vaatia vain kyseisen jäsenvaltion kansallisissa tuomioistuimissa. Vakuutus- ja eläkealaa koskevasta yhteisön järjestelmästä totean, että komissio työskentelee parhaillaan Solvenssi II -hankkeen parissa, jonka tavoitteena on jossain vaiheessa toteuttaa nykyistä yhdenmukaisempi riskeihin perustuva järjestelmä kaikkien vakuutusyritysten valvomiseksi ja vakavaraisuuden sääntelemiseksi koko Euroopan unionissa.

Komissio myös tutkii edelleen jäsenvaltioiden kanssa, millaisilla vakuutusalan takuurahastojärjestelmillä voitaisiin käsitellä sellaisia tilanteita, joissa vakuutusyritys epäonnistuu eikä pysty noudattamaan vakuutuksenottajille ja edunsaajille tekemiään sitoumuksia. On kuitenkin pantava merkille, ettei Equitable Life ole joutunut selvitystilaan vaan jatkaa toimintaansa toimiluvan saaneena vakuutusyrityksenä lukuun ottamatta yhtä, joka ei saa harjoittaa uutta liiketoimintaa.

Pankkialalla jäsenvaltiot velvoitetaan jo talletusten vakuusjärjestelmistä annetussa direktiivissä perustamaan järjestelmiä, joissa tallettajille tarjotaan 20 000 euron vähimmäisvakuustaso, vaikkakin raja on suurempi joissakin jäsenvaltioissa. Talletusten vakuusjärjestelmistä annettua direktiiviä ollaan parhaillaan tarkistamassa, jotta se vastaisi markkinoiden kehitystä.

Sisämarkkinapalveluja koskevasta direktiiviehdotuksesta totean, että komissio haluaa muistuttaa, että rahoituspalvelut eivät kuulu kyseisen ehdotuksen soveltamisalaan. Lisäksi on huomattava, että palveludirektiiviehdotuksessa on kuluttajansuojaa vahvistavia säännöksiä. Erityisesti 27 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että sellaisten palvelujen tarjoajilla, joihin sisältyy välitön ja erityinen terveys- tai turvallisuusriski tai taloudellinen riski vastaanottajan tai kolmannen henkilön kannalta, on ammatillinen vastuuvakuutus.

  Gay Mitchell (PPE-DE), kysymyksen laatijan sijainen. – (EN) Yli miljoona eurooppalaista koki vuonna 2001 todellisen tappion. Heidän joukossaan oli yli 15 000 muualla kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuvaa henkilöä ja monia haavoittuvaisia eläkeläisiä. He menettivät yhteensä 5 miljardia euroa harkiten keräämissään eläkesäästöissä, minkä väitettiin johtuneen Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännössä olevasta niin sanotusta sarjavirheestä eikä osakemarkkinoilla tapahtuneista romahduksista.

Komissio on väittänyt, ettei sen tarvitse tutkia Yhdistyneen kuningaskunnan kansallisia täytäntöönpanotoimia, koska sen mielestä Yhdistynyt kuningaskunta noudattaa nykyään lainsäädäntöä. Tällä tavalla tämä asia ei korjaannu. Aikooko komissio tutkia tämän tapauksen perusteellisesti ja panna vireille Yhdistyneen kuningaskunnan vastaisen menettelyn tuomioistuimessa?

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Euroopan yhteisöjen tuomioistuimella on vakiintunut oikeuskäytäntö tällä alalla. Tilanne on samanlainen kuin selvitin aiemmin vastatessani kysymykseen, joka koski toista Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimivaa vakuutusyritystä.

Komissio ei voi tutkia tätä asiaa siten kuin arvoisa parlamentin jäsen ja muut jäsenet haluaisivat, koska komissio ei voi toimia siten. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin voi tarkastella ainoastaan tapaa, jolla direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, sekä nykytilannetta. On muutoksista kärsineiden vakuutuksenottajien asia saattaa nämä asiat kansallisiin tuomioistuimiinsa. Olen antanut tämän vastauksen vastatessani tästä yleisesti ottaen samantapaisesta asiasta esitettyihin aikaisempiin kysymyksiin, ja tämä on edelleen komission kanta.

  Gay Mitchell (PPE-DE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, kiitän teitä vastauksestanne, mutta voitteko kertoa minulle, miten yhtenäismarkkinoihin voi luottaa, jos Equitable Life selviytyy rankaisematta siitä, että se kohtelee tavallisia ihmisiä tällä tavoin? Tämä ei johtunut osakemarkkinoilla tapahtuneesta romahduksesta vaan lainsäädännössä olevasta sarjavirheestä. Näin väitetään. Miten eri puolilla Eurooppa asuvia ihmisiä voidaan pyytää suhtautumaan vakavasti yhtenäismarkkinoihin, jos komissio pesee tällä tavoin kätensä kyseisestä asiasta?

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Riippumatta siitä, ketä kohtaan tunnen myötätuntoa tässä asiassa, komission tehtävänä on varmistaa, että Yhdistynyt kuningaskunta noudattaa tällä hetkellä alaa koskevaa Euroopan unionin lainsäädäntöä. Komissio ei voi antaa lausuntoa sellaisen aiemmin käytössä olleen sääntelyjärjestelmän sisällöstä ja soveltamisesta, joka on jo korvattu uudella.

Komissio on noudattanut aina täysimääräisesti rikkomismenettelyn tehtävää ja tarkoitusta koskevaa tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Kyseisen EU:n lainsäädäntöön perustuvan menettelyn tavoitteena on sovittaa yhteen voimassa oleva kansallinen lainsäädäntö ja EU:n lainsäädäntö tai tehdä niistä jälleen yhteensoveltuvia eikä tehdä päätöksiä mahdollisesti aiemmin esiintyneestä ristiriidasta kansallisessa lainsäädännössä, jota on sittemmin muutettu tai joka on korvattu uudella lainsäädännöllä. Tämä on vakiintunut oikeuskäytäntö tällaisissa asioissa, ja tilanne on tämä myös jatkossa.

  Puhemies. Koska olemme jäljessä aikataulusta, keskeytän tässä kohtaa tästä aiheesta käytävän keskustelun. Näin ollen kysymyksiin nro 50–53 vastataan kirjallisesti⁽²⁾.

  Puhemies. Seuraavana on

Bernd Posseltin kysymys nro 54 (H-0670/05):

Aihe: Asetus (ETY) N:o 2081/92: suojatut maantieteelliset merkinnät - Karlsbadin vohvelit

Asetuksessa (ETY) N:o 2081/92⁽³⁾ säädetään muun muassa sellaisten elintarvikkeiden nimitysten suojasta, joiden laatu liittyy tiettyyn maantieteelliseen alkuperään. Tšekki on hakenut tällaista nimityksen suojaa "Karlovarske oplatky" -tuotteelle (Karlsbadin vohvelit).

Karlsbadin vohvelit ovat noin 200 vuotta vanhan perhereseptin mukaan valmistettu vohvelierikoisuus, joka tuli maailmanlaajuisesti tunnetuksi senaikaisen böömiläisen kylpyläkaupungin Karlsbadin (Karlovy Vary) kukoistuskauden ansiosta. Vohveleita valmistettiin pääasiassa silloisen enimmäkseen saksalaisten asuttaman "kylpyläkaupunkien kolmion" (Karlsbad-Marienbad-Franzensbad) alueella, mutta myös Itävallassa.

Kun toisen maailmansodan päättyessä suuri osa saksankielistä väestöä karkotettiin Tšekkoslovakiasta, useat pitkään Karlsbadissa ja kylpyläkolmion alueella asuneet leipuriperheet muuttivat muun muassa Saksaan ja Itävaltaan, minne ne veivät tämän osaamisensa mukanaan ja missä aloittivat uudestaan Karlsbadin vohveleiden valmistuksen.

Onko komissio tietoinen tästä asiasta ja miten se aikoo ottaa sen huomioon arvioidessaan nimityksen suojaa koskevaa Tšekin hakemusta?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Komissio voi vahvistaa parlamentin jäsenelle saaneensa Tšekin tasavallalta hakemuksen, joka koskee "Karlovarske oplatky" -tuotteen (Karlsbadin vohvelit) rekisteröimistä suojatuksi alkuperänimitykseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 2081/92 mukaisesti. Komissio tutkii parhaillaan hakemusta edellä mainitun asetuksen perusteella. Tässä vaiheessa komissio ei voi ottaa huomioon mitään kolmansien osapuolten esittämiä tietoja tai aineistoja, jotka eivät sisälly varsinaiseen hakemukseen.

Jos komissio katsoo, että hakemus täyttää rekisteröintiä koskevat vaatimukset, tuotteen nimi ja lyhennelmä eritelmästä julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tällöin kuka tahansa osapuoli, joilla on asiassa laillinen etu valvottavanaan, voi tehdä rekisteröintiä koskevan valituksen omassa jäsenvaltiossaan. Mikä tahansa jäsenvaltio voi tehdä rekisteröintiä koskevan valituksen kuuden kuukauden kuluessa sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä, minkä jälkeen komissio kehottaa asianomaisten jäsenvaltioiden viranomaisia keskustelemaan ja sopimaan asiasta. Jos komissio kuitenkin katsoo alkuperäisessä tutkinnassaan, ettei hakemus täytä asetuksessa säädettyjä edellytyksiä, se tekee muodollisen päätöksen hakemuksen julkaisematta jättämisestä.

Parlamentin jäsenen esittämään kysymykseen on näin ollen vastattava tiukasti, että ensimmäisessä vaiheessa komissio ottaa huomioon ainoastaan hakemuksessa mainitut seikat.

Jos komissio kuitenkin päättää julkaista hakemuksen, parlamentin jäsenen mainitsemilla valmistajilla on mahdollisuus vastustaa rekisteröintiä.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa komission jäsen, komission olisi mielestäni syytä ottaa huomioon myös parlamentilta tulevat tiedot. Karlsbadin vohveleita valmistettiin ja myytiin Karlsbadissa ja Marienbadissa. Ne keksittiin Teplin luostarissa. Niitä valmistettiin ja myytiin maailmanlaajuisesti jo 1800- ja 1900-luvuilla, ja nykyään maailman parhaita Karlsbadin vohveleita valmistaa Wetzel-niminen yritys Dillingen an der Donaussa. Katsokaa minua. Tiedätte, että ymmärrän jotakin ruoasta, ja voin vahvistaa, että ne todellakin ovat parhaita Karlsbadin vohveleita. Pyydän teitä siksi tutkimaan, voidaanko näin kansainvälinen ja eurooppalainen nimitys todellakin rajata maantieteellisesti. Se köyhdyttäisi eurooppalaista kulttuuriamme.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Odotin voivani tässä yhteydessä maistaa näitä erittäin herkullisia vohveleita, mutta ehkäpä siihen tarjoutuu tilaisuus jokin toinen kerta.

Voin vain toistaa, että jos komissio päättää julkaista hakemuksen, jäsenvaltioilla on mahdollisuus puuttua asiaan tietyn määräajan kuluessa. Jos hakemus julkaistaan, teillä on tämä mahdollisuus. Olen aivan varma, että tätä asiaa käsitellään vielä myöhemmin.

  Puhemies. – Voin vahvistaa yli puoluerajojen, että nämä vohvelit todellakin ovat erittäin hyviä. Ehkäpä jäsen Posseltin pitäisi tuoda yksi vohveli komission jäsenelle.

  Puhemies. Seuraavana on

Agnes Schierhuberin kysymys nro 55 (H-0687/05):

Aihe: Olmützer Quargel -tuotteen maantieteellisen merkinnän suoja asetuksen (ETY) N:o 2081/92 mukaisesti

Tšekin tasavalta pyysi 19.10.2004 päivätyssä kirjeessä eurooppalaisen suojamerkinnän myöntämistä prave olomoucvke tvaruzky –tuotteelle (aito Olmützer Quargel -tuote) asetuksen (ETY) N:o 2081/92⁽⁴⁾ (alkuperänimityksiä koskeva asetus) mukaisesti. Olmützer Quargel on tuorejuusto, joka on peräisin Itävallan Määristä (ks. "Handbuch der Käse", toimittanut Dr. Heinrich Mair-Waldburg) ja jota on valmistettu Itävallassa 1900-luvun vaihteesta lähtien. Myös esimerkiksi Saksassa on kuitenkin valmistettu Olmützer Quargel –tuotetta ja markkinoitu kyseisellä nimellä ainakin vuodesta 1945 lähtien. Toisen maailmansodan jälkeisen geopoliittisen tilanteen muuttumisen myötä suuri määrä saksaa puhuvia juustonvalmistuksen ammattilaisia muutti silloisesta Tšekkoslovakiasta Itävaltaan, jossa näiden mukanaan tuoman tietämyksen avulla Olmützer Quargel -tuotteen valmistusta kehitettiin edelleen. Mikäli kyseisille Tšekissä valmistettaville tuotteille myönnetään alkuperänimitystä koskeva suoja, perinteisesti Itävallassa valmistettavan Olmützer Quargel –tuotteen markkinointi olisi mahdotonta. Miten tämä voidaan komission mukaan ottaa huomioon asetuksen (ETY) N:o 2081/92 mukaisen suojan myöntämisen yhteydessä?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Komissio voi vahvistaa parlamentin jäsenelle saaneensa Tšekin tasavallalta hakemuksen, joka koskee "pravé olomoucke tvarůžky" -tuotteen rekisteröimistä suojatuksi maantieteelliseksi merkinnäksi. Selitys on aivan sama sen kysymyksen osalta, päättääkö komissio hyväksyä hakemuksessa esitetyt näkemykset vai jättää tilanteen ennalleen, ja ajan säästämiseksi tänä myöhäisenä ajankohtana ehdotan, että tähän asiaan palataan myöhemmin.

  Agnes Schierhuber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, komission jäsen itse sanoi, että Tšekin tasavallan hakemus koskee aitoa Olmützer Quargel -tuotetta. Tämä pitää nähdäkseni paikkansa. Varsinkin koska Olmützer Quargel -tuotetta valmistetaan muissakin jäsenvaltioissa, tällöin olisi myös selvää, että kyse on ainoastaan yleisnimityksestä. Tällöin Itävallalla tai Saksalla, joihin tämän tuotteen valmistajat muuttivat entisestä Tšekkoslovakiasta, ei olisi asian kanssa mitään ongelmia, koska oleellinen ero tulisi selväksi termillä "aito" Olmützer Quargel.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Tiedän aivan hyvin syyt, miksi kyseistä tuotetta valmistetaan alkuperäisen kolmion ulkopuolella, mutta voin vain suosittaa, että pyritte käyttämään lainsäädännön tarjoamia mahdollisuuksia, mikäli asia ei ratkea toivomallanne tavalla.

  Puhemies. Seuraavana on

Zbigniew Krzysztof Kuźmiukin kysymys nro 56 (H-0681/05):

Aihe: Puolan marjamarkkinat

Euroopan parlamentti hyväksyi 11. toukokuuta 2005 päätöslauselman hedelmien ja vihannesten yhteisen markkinajärjestelyn yksinkertaistamisesta, jossa se kehottaa komissiota lisäämään tukeaan tuottajaorganisaatioille ja ottamaan käyttöön marjamarkkinoiden tuontikiintiöt. Tähän päädyttiin sen jälkeen, kun Euroopan parlamentin jäsenet olivat toistuvasti esittäneet asian maatalousvaliokunnassa ja lähettäneet asiasta kirjeitä komission jäsen Mariann Fischer Boelille. Valitettavasti komissiolta ei ole toistaiseksi saatu vakaata vastausta marjaongelmaan. Tilanne on vuonna 2005 ollut tuhoisa Puolan marjamarkkinoilla. Mansikoiden, vadelmien ja viinimarjojen ostohinnat ovat jo toista vuotta olleet huomattavasti alle tuotantokustannusten. Aikooko komissio soveltaa ajoissa satovuotta 2006 varten Euroopan parlamentin 11. toukokuuta annetussa päätöslauselmassa ehdotettuja ratkaisuja?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Komissio tietää, että Puolan marja-alalla on ollut kahden viime vuoden aikana suuria ongelmia, jotka johtuvat useiden alan tuotteiden alhaisista hinnoista.

Marraskuussa 2004 hedelmien ja vihannesten yhteisen markkinajärjestelyn yksinkertaistamisesta annettujen puheenjohtajan päätelmien mukaisesti komissio alkoi monta kuukautta sitten analysoida yhteisön markkinoita jalostettavaksi tarkoitettujen marjojen alalla, jotta se voisi tehdä asianmukaisia ehdotuksia tiettyjen ongelmien käsittelemiseksi.

Näiden tutkimusten yhteydessä komission edustajat vierailivat useissa jäsenvaltioissa. Puolassa vierailtiin huhtikuussa ja heinäkuussa. Analyysi valmistuu vuoden loppuun mennessä, ja komissio julkaisee sen vuoden 2006 alussa. Mahdollisista toimista aletaan tietenkin keskustella vasta sitten, kun analyysissa esitetyt päätelmät ovat saatavilla.

Komissio on lisäksi aloittanut Puolan pyynnöstä pakastemansikoiden tuontia koskevan suojatoimenpidetutkimuksen. Tutkimus on tekeillä, eikä tässä vaiheessa ole tehty vielä mitään päätelmiä.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (PPE-DE). – (PL) Arvoisa komission jäsen, aluksi haluan kiittää komissiota ja komission jäsentä siitä, että tähän Puolan kannalta erittäin vakavaan ongelmaan on kiinnitetty näin paljon huomiota. Eniten minua huolestuttaa päätöksentekoprosessin pituus. Kiinnitimme huomiota tähän ongelmaan ensimmäisen kerran vuonna 2004. Siitä on valitettavasti kulunut jo vuosi, ja vuonna 2005 asiat ovat menneet pikemminkin huonompaan kuin parempaan suuntaan.

Arvoisa komission jäsen, minulla on teille kysymys. Onko mahdollista, että tämä ongelma saadaan ratkaistua ennen vuoden 2006 sadonkorjuun alkua?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Raporttia alettiin valmistella huhtikuussa 2005, ja siitä lähtien on tehty tutkimuksia keskeisissä asiaan liittyvissä valtioissa: Belgiassa, Tanskassa, Ranskassa, Saksassa, Unkarissa, Puolassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Puolaan tehtiin satokauden aikana kaksi vierailua. Raporttia valmistellaan näiden vierailujen aikana kerättyjen tietojen ja tilastotietojen perusteella. Siinä käsitellään yksityiskohtaisesti neljää suurta eurooppalaista alaa: jalostettavaksi tarkoitettuja mansikoita, mustaherukoita, vadelmia ja kirsikoita.

Mahdolliset toimenpiteet sisällytetään komission tiedonantoon, joka koskee ehdotusta hedelmä- ja vihannesalan uudistamiseksi ja josta on tarkoitus keskustella vuoden 2006 toisella vuosipuoliskolla.

  Puhemies. Seuraavana on

Johan Van Hecken kysymys nro 57 (H-0690/05):

Aihe: Yhteisön maataloustukien maksaminen aatelisille suurmaanomistajille

Viimeaikaisten uutisten mukaan huomattava osa yhteisön maataloustuista maksetaan, ei pienviljelijöille, vaan varakkaille suurmaanomistajille, joista suurin osa on aatelista syntyperää. Samalla kun sadat viljelijät ovat saaneet yhteisön tukea keskimäärin alle 100 euroa, maa-aateli ja elintarviketeollisuus ovat nostaneet miljoonia eurooppalaisten veronmaksajien rahoja.

Muutama esimerkki: sokeriyhtiö Tate & Lyle 170 miljoonaa euroa, Alankomaiden maatalousministeri Cees Veerman 400 miljoonaa euroa, Englannin Prinssi Charles 340 000 euroa, brittiperhe Parker 1,5 miljoonaa euroa, brittiparoni Rothschild 500 000 euroa ja irlantilainen suurmaanomistaja Larry Goodman 508 000 euroa.

Onko komissio tietoinen näistä seikoista? Miten komissio selittää yhteisön maataloustukien tällaisen epäasianmukaisen käytön?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Kiitos, koska on erittäin mukava tietää, mistä tämä kysymys tulee.

Komissio toimitti Euroopan parlamentille suuntaa-antavia tietoja YMP:n suorien tukien jakautumisesta jäsenvaltioittain, tukien suuruudesta sekä tilojen tyypeistä vuosina 2000 ja 2001. Näistä tiedoista käy ilmi, että viljelijöille maksettavien tukien määrässä on suuria eroja monissa jäsenvaltioissamme. Koska viljelijä, joka määritellään henkilöksi, jonka tila sijaitsee yhteisön alueella ja joka harjoittaa maataloustoimintaa, tekee tukihakemukset itse, komissio ei saa tietoja maanomistuksesta eikä tuensaajan aatelisarvosta. Koska komission on joka tapauksessa varmistettava yksittäisten tietojen luottamuksellisuus, se ei voi asettaa saataville eikä julkaista EMOTR:n tukiosaston tuen saajien nimiä.

Suorien tukien epätasainen jakautuminen liittyy aikaisempaan tuotantoon. Vuonna 1992 toteutetun YMP:n uudistuksen jälkeen alkuperäinen hintatukipolitiikka on korvattu politiikalla, jonka tavoitteena on kilpailukyvyn parantaminen. Politiikan muutokset on voitu toteuttaa alentamalla vähitellen EU:n tukihintoja ja korvaamalla viljelijöille tästä aiheutuvat tulonmenetykset suorilla tuilla. Koska nämä suorat tuet sidottiin aluksi pääasiassa tuotantotekijöihin siten, että tukia maksettiin viljelyalalla hehtaarien ja viitesadon perusteella ja karjatalousalalla eläinten lukumäärän perusteella, viljelijät, joilla on suuri tila tai paljon karjaa, saivat enemmän korvausta suorien tukien muodossa. Keskusteltaessa yhteiseen maatalouspolitiikkaan vuoden 1992 uudistuksessa ja Agenda 2000 -ohjelmassa tehtävistä erilaisista muutoksista sekä uudelleen vuonna 2003 käydyissä YMP:n uudistusta koskevissa neuvotteluissa komissio itse asiassa ehdotti ylärajan asettamista maaviljelijöille maksettaville suorille tuille, ja vuonna 2003 tästä asiasta viimeksi käydyissä keskusteluissa muistaakseni ehdotettiin 300 000 euron ylärajaa tuensaajaa kohden. Neuvosto ja jäsenvaltiot kuitenkin lopulta hylkäsivät tämän ehdotuksen, eikä se näin ollen sisälly nykyiseen YMP:n uudistukseen.

  Johan Van Hecke (ALDE). – (NL) Haluan kiittää komission jäsentä vastauksesta. Ymmärrän oikein hyvin, ettei komissio voi asettaa tuensaajia koskevia tietoja saataville, mutta meidän kaikkien etujen kannalta on mielestäni kuitenkin tärkeää vaatia näiden tietojen julkistamista. Tällöin politiikka on huomattavasti avoimempaa ja yhteistä maatalouspolitiikkaa on paljon helpompi puolustaa.

Toiseksi haluan sanoa komission jäsenelle, että Yhdistyneen kuningaskunnan esimerkin mukaisesti Alankomaat on nyt julkistanut kyseiset tiedot. Ne vahvistavat, että suurin osa Euroopan unionin maataloustuista päätyy sinne, mihin niiden ei pitäisi päätyä, nimittäin Nestlén ja Heinekenin kaltaisten suurten teollisuusyritysten käsiin. Kuinka kauan komissio voi vielä suvaita tällaista?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Kun kyseiset luvut julkaistaan, niihin sisältyvät tietenkin viljelijöille maksettavat suorat tuet sekä suurille yrityksille maksettavat vientituet. Olette aivan oikeassa siinä, että näiden lukujen julkaiseminen ei ole minun päätettävissäni, koska kyse ei ole komission tiedoista. Syy on tämä.

Olen tietenkin pannut merkille, että jotkin jäsenvaltiot, muun muassa mainitsemanne valtiot ja parhaiten tuntemani valtio, ovat päättäneet julkaista tiedot. Valmistelemme maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston www-sivustollemme eri jäsenvaltioita koskevaa linkkiä. Se on ainoa pehmeä keino painostaa jäsenvaltioita julkaisemaan nämä tiedot.

  Bart Staes (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa komission jäsen, täytyy sanoa, että vastauksenne oli suorastaan ala-arvoinen. Komissio asetti avoimuuden yhdeksi kauden 2005–2009 strategiseksi tavoitteekseen. Komission jäsen Kallas totesi erittäin selvästi kahdessa puheessaan, joista toinen pidettiin Nottinghamissa ja toinen Berliinissä, että muun muassa maataloustarkoituksiin osoitettavat rahat ovat veronmaksajien rahoja ja että kansalaisten on tiedettävä, mihin ne menevät.

Komission jäsen Kallas sanoo aivan suoraan, että jäsenvaltioiden on asetettava Euroopan unionin varoilla maksettavien tukien saajia koskevat tiedot kansalaisten saataville, joten teidän äskeiset toteamuksenne ja kolleganne Kallasin toteamukset ovat mielestäni ristiriitaisia. Arvoisa komission jäsen, haluaisin tietää, autatteko varmistamaan, että jäsenvaltiot velvoitetaan asettamaan tällaiset tiedot kansalaisten saataville komission jäsenen Kallasin suunnitelmien mukaisesti.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Olen aina kannattanut avoimuutta. Olemme siksi pohtineet, miten jäsenvaltiot saataisiin julkaisemaan nämä tiedot. En voi tällä hetkellä julkaista niitä, mutta teen kollegani Kallasin kanssa tiivistä yhteistyötä selvittääksemme, mitä asialle voidaan tehdä. Emme voi tietenkään rikkoa sääntöjä emmekä toimia lainvastaisesti. Siitä syntyisi valtavia ongelmia. Pohdimme kuitenkin asiaa ja pyrimme www-sivustollamme olevan linkin avulla osoittamaan kaikille, että haluamme jäsenvaltioiden julkaisevan kyseiset tiedot.

  Agnes Schierhuber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, eikö ole paljon totuudenmukaisempaa sanoa, että perinteet ovat synnyttäneet sekä suuria että pieniä yrityksiä? Eivätkö nämä niin kutsutut suuryritykset ole nimenomaan myös niitä maatalousyrityksiä, jotka työllistävät erittäin paljon ihmisiä? Haluan vain sanoa, että olen kotoisin sellaisesta jäsenvaltiosta, jossa maatalousala perustuu pientiloihin. Tästä huolimatta Itävalta kannatti jo vuonna 1999 tätä muutosta, tätä asteittain käyttöön otettavaa suunnitelmaa. Se ei valitettavasti kuitenkaan toteutunut, koska ensin Saksa ja sitten Yhdistynyt kuningaskunta vastustivat sitä.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Neuvotellessamme viimeksi vuoden 2003 YMP:n uudistusta koskevasta poliittisesta kompromissista kävimme monia keskusteluja siitä, miten tuet voidaan kohdentaa eri tyyppien mukaan. Tuolloin esitettiin kaksi ajatusta. Neuvosto hyväksyi toisen niistä, sen, että järjestelmän ulkopuolelle jätetään kaikki pientilat – ne, jotka saavat alle 5 000 euroa tässä tukijärjestelmässä. Ne eivät osallistu muutokseen. Nämä vähennykset eivät vaikuta pienyrityksiin, kun joudumme myöhemmin pienentämään viljelijöille maksettavia suoria tukia Brysselin sopimukseen perustuvan ylärajan tullessa vastaan.

Olemme ottaneet huomioon sen mahdollisuuden, ettei suorien tukien pienentäminen kohdistu pientiloihin.

  Puhemies. Kysymyksiin nro 58–96 vastataan kirjallisesti⁽⁵⁾.

  Jim Higgins (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, käytän työjärjestyspuheenvuoron kysyäkseni, käytimmekö täydet 20 minuuttia komission jäsenelle Fischer Boelille osoitettuihin suullisiin kysymyksiin?

  Puhemies. Kyllä käytimme. Olemme ylittäneet ajan jo monella minuutilla, ja haluaisin antaa myös tulkeillemme vielä mahdollisuuden pitää tauon. Ilmoitin siksi hetki sitten, ettemme voi enää käsitellä kysymystä. Toivoin, että kuulitte, mitä sanoin.

Kyselytunti päättyi.

(1) Ks. Liite "Kyselytunti".

(2) Ks. Liite "Kyselytunti".

(3) EYVL L 208, 24.7.1992, s. 1.

(4) EYVL L 208, 24.7.1992, s. 1.

(5) Ks. Liite "Kyselytunti".