Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 28. syyskuuta 2005 - Strasbourg

1. Istunnon avaaminen

Puhetta johti
puhemies BORRELL FONTELLES

(Istunto avattiin klo 9.05.)

2. Määrärahojen siirrot: ks. pöytäkirja

3. Neuvottelujen aloittaminen Turkin kanssa ETY:n ja Turkin assosiointisopimuksen lisäpöytäkirja

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana tärkeä Turkkia koskeva yhteiskeskustelu, jossa neuvosto ja komissio antavat julkilausumat neuvottelujen aloittamisesta Turkin kanssa ja jäsen Brok esittelee laatimansa suosituksen Euroopan talousyhteisön ja Turkin välisen assosiointisopimuksen lisäpöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin laajentumisen vuoksi [9617/2005 COM(2005)0191 C6-0194/2005 2005/0091(AVC)] (A6-0241/2005).

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen hyvin tyytyväinen, että tätä keskustelua käydään nyt näin ratkaisevalla hetkellä, kun Euroopan unioni valmistautuu aloittamaan liittymisneuvottelut Turkin kanssa.

Aikaisemmat keskusteluni asiasta parlamentin jäsenten kanssa ovat olleet miellyttäviä, ja myöhemmin illalla pidettävälle kyselytunnille osoitetut kysymykset ovat myös osoitus siitä, kuinka syvästi ja yksityiskohtaisesti parlamentti on kiinnostunut Turkin liittymisprosessista ja yleisestikin laajentumisasioista.

Vuoden 2004 joulukuun Eurooppa-neuvostossa tehty päätös liittymisneuvottelujen käynnistämisestä vei Turkin ison harppauksen lähemmäs sen 40-vuotista tavoitetta, Euroopan unionin jäsenyyttä, ja samalla myös sitoi tätä tulevaisuutemme turvallisuuden, vakauden ja vaurauden kannalta merkittävää maata entistä tiiviimmin Euroopan unionin yhteyteen. Liittymisneuvottelujen avaamista koskeva strategia on vakuuttava. Strategiana on kannustaa voimakkaasti uudistuksiin ja osoittaa, kuinka prosessilla edistetään vakautta ja vaurautta. Näin pyritään näyttämään maailmalle, ettei islaminuskon, demokratian, ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien suojelun välillä ole ristiriitaa ja että prosessilla vähennetään jännitteitä Egeanmeren alueella ja Kyproksen asiassa.

Kesäkuun Eurooppa-neuvostossa vahvistettiin joulukuussa tehty päätös ja myönnettiin, että Euroopan unionin uskottavuuden kannalta on tärkeää pitää kiinni nykyisistä sitoumuksistamme. Puheenjohtajavaltiona tehtävänämme on ollut täyttää nämä sitoumukset, ja teemme ankarasti töitä saadaksemme valmiiksi neuvoston kannan liittymisneuvotteluista ennen 3. lokakuuta.

Laajentumisprosessilla on onnistuttu ennennäkemättömän hyvin levittämään eurooppalaisia arvoja ja lisäämään turvallisuutta Euroopan mantereella, mutta voidaksemme taata prosessin menestyksen myös jatkossa meidän on valvottava hyvin tarkasti, että kaikki vaatimukset täyttyvät. Kuten tänään läsnä oleva komission jäsen Rehn on sanonut, neuvottelut Turkin kanssa ovat tähänastisista tiukimmat, ja niissä käytetään hyväksi edellisissä laajentumisissa opittua. Neuvottelujen odotetaan myös kestävän useita vuosia.

Laajentuminen on ollut ehdokasmaille voimakas kannustin uudistuksiin, ja tämä on ollut havaittavissa viime vuosina erittäin selvästi Turkissa. Euroopan komission vuoden 2004 määräaikaiskertomuksessa Turkin edistymisestä liittymisen valmisteluissa havaittiin merkittävää lähentymistä kohti EU:n mittapuita ja todettiin, että uudistusprosessissa oli selvästi puututtu tärkeisiin asioihin ja korostettu yksimielisyyden lisääntymistä vapaan demokratian puolesta.

Turkilla on vielä paljon tehtävää, jotta se täyttää Euroopan unionin vaatimukset muun muassa uskonnonvapauden ja voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanon aloilla. Komissio seuraa vielä jatkossa, kuinka Turkki edistyy vaatimusten noudattamisessa. Joulukuun Eurooppa-neuvostoon mennessä käytäntöjä oli kuitenkin mukautettu eurooppalaisiin käytäntöihin niin hyvin, että neuvosto päätyi siihen lopputulokseen, että Turkki täyttää riittävän hyvin Kööpenhaminan poliittiset arviointiperusteet. Euroopan parlamentti antoi joulukuussa päätöslauselman, jossa kehotetaan aloittamaan viipymättä liittymisneuvottelut Turkin kanssa.

Joulukuun Eurooppa-neuvostossa Turkin liittymisneuvottelujen aloittamiselle asetettiin vielä kaksi edellytystä. Turkin on saatettava voimaan kuusi jäljellä olevaa säädöstä, joilla vahvistetaan oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia. Toiseksi sen on allekirjoitettava pöytäkirja, jolla vuonna 1963 tehtyä Ankaran sopimusta laajennetaan siten, että siinä otetaan huomioon uudet jäsenvaltiot. Uusi lainsäädäntö tuli voimaan 1. kesäkuuta, ja Turkki allekirjoitti pöytäkirjan Ankaran sopimuksen mukauttamisesta 29. heinäkuuta. Molemmat tapahtumat ovat merkittäviä kehitysaskelia. Uudella lainsäädännöllä muutetaan Turkin rikosoikeusjärjestelmää ja mukautetaan sitä paljon tiiviimmin Euroopan unionin järjestelmiin. Uusi lainsäädäntö on myös merkittävä lisä viime vuosina Turkissa tehtyihin uudistuksiin. Pöytäkirjan allekirjoittamisen myötä Euroopan unionin ja Turkin välinen assosiaatiosopimus tai Ankaran sopimus laajenee koskemaan kaikkia 25 jäsenvaltiota. Turkki käy liittymisneuvottelujaan tietenkin 25 jäsenvaltion kanssa.

Tiedätte kaikki varsin hyvin, että Turkki antoi pöytäkirjan allekirjoittamisen yhteydessä yksipuolisen julistuksen, jossa se ilmaisi jälleen pitkäaikaisen kantansa Kyproksen tasavallan tunnustamisen kieltämisestä. Viime viikolla Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot antoivat julkilausuman, jossa ne ilmaisevat kantansa esille tulleista asioista. Julkilausumassa todetaan selvästi, että "Turkin julistus on yksipuolinen, se ei ole pöytäkirjan osa ja sillä ei ole oikeusvaikutuksia pöytäkirjan mukaisiin Turkin velvoitteisiin". Lisäksi siinä todetaan, että "Turkin on sovellettava pöytäkirjaa täysimääräisesti kaikkiin EU:n jäsenvaltioihin" ja että "EU aikoo seurata tätä tarkasti ja arvioida täytäntöönpanoa vuonna 2006". Julkilausumassa toistetaan myös, että Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot "tunnustavat ainoastaan Kyproksen tasavallan kansainvälisen oikeuden subjektiksi", ja täsmennetään, että "kaikkien jäsenvaltioiden tunnustaminen kuuluu välttämättömänä osana liittymisprosessiin".

Neuvoston julkilausumassa toistetaan myös, että Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot katsovat "tärkeäksi tukea YK:n pääsihteerin pyrkimyksiä saada aikaan kokonaisvaltainen ratkaisu Kyproksen ongelmaan noudattaen YK:n turvallisuusneuvoston asiaankuuluvia päätöslauselmia ja niitä periaatteita, joihin Euroopan unioni perustuu". Kyproksen ongelman ratkaiseminen on YK:n ja saaren yhteisöjen vastuulla. Euroopan unionin tehtävänä on tukea YK:n pääsihteerin myötävaikutusta ja tarjota osapuolille mahdollisuus jatkaa luottamuksellista keskustelua ja päästä lopulliseen sopimukseen.

Totean vielä lopuksi yhden seikan tässä alkupuheenvuorossani. Turkki ei ole liittymässä Euroopan unioniin välittömästi. Käsiteltävänä on vielä 35 neuvottelulukua. Turkilta edellytetään lisää uudistuksia, ja jotkut jäsenvaltiot ovat jo päättäneet järjestää Turkin lopullisesta liittymisestä kansanäänestyksen. Rehellisesti sanoen Turkki, joka Euroopan unioniin liittyy, on erilainen kuin nykyinen Turkki, ja myös Euroopan unioni, johon se tuolloin liittyy, saattaa olla hyvinkin erilainen kuin nykyinen unioni. Tähän mennessä Turkissa on nähty todella ilmiömäistä edistystä, ja pääministeri Erdoganin hallitus on sitoutunut toteuttamaan lisää uudistuksia. Joulukuun Eurooppa-neuvostossa asetetut edellytykset on täytetty, ja tämä luo mahdollisuuden liittymisneuvottelujen aloittamiselle ensi maanantaina. Olen iloinen siitä, että ulkoasiainministeri osallistuu seuraavana päivänä pidettävään Euroopan parlamentin ulkoasiainvaliokunnan kokoukseen. Hän varmasti kertoo tuolloin valiokunnan jäsenille tapahtuneesta edistyksestä.

(Suosionosoituksia)

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi toivottaa uudet tarkkailijat Bulgariasta ja Romaniasta lämpimästi tervetulleiksi Euroopan parlamenttiin. Olen tyytyväinen, että he osallistuvat parlamentin työhön, ja odotan innolla tulevaa yhteistyötä heidän kanssaan.

Tämä Turkkia koskeva keskustelu on todellakin hyvin ajoitettu. Liittymisneuvottelut ovat juuri alkamassa. Eurooppa-neuvosto asetti yksimielisesti päivämääräksi ensi maanantain eli 3. lokakuuta. Tästä alkaa uusi aikakausi Euroopan unionin ja Turkin suhteissa.

Syyt, miksi Euroopan unioni päätti aloittaa liittymisneuvottelut Turkin kanssa, ovat pysyneet samoina: Euroopan unioni tarvitsee vakaan, demokraattisen ja yhä vauraamman Turkin, jolla on rauhanomaiset suhteet naapureihinsa ja joka vaalii eurooppalaisia arvoja, menettelytapoja ja normeja.

Kun liittymisneuvottelut aloitetaan, ne turkkilaiset, jotka haluavat uudistaa maata sellaiseksi, että siinä noudatetaan oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kaltaisia eurooppalaisia arvoja, saavat paljon uutta pontta toimilleen. Heidän kauttaan EU:lla on myös mahdollisuus edistää näiden uudistusten toteutumista Turkissa.

Joulukuussa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston asettamat ehdot on täytetty. Ensinnäkin Turkki on saattanut 1. heinäkuuta voimaan edellytetyt kuusi säädöstä, myös komission viime vuoden suosituksissa välttämättömänä pidetyn uuden rikoslain. Toiseksi mainittakoon, että Turkki allekirjoitti Ankaran sopimuksen lisäpöytäkirjan 29. heinäkuuta.

Tässä yhteydessä haluan kiittää ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaa ja esittelijää Elmar Brokia suosituksesta, jonka hän antoi puoltavan lausunnon antamisesta Ankaran sopimuksen lisäpöytäkirjan tekemisestä.

Kommentoin seuraavaksi viimeaikaisia asiaan liittyneitä tapahtumia. Komissio on pahoillaan, että Turkki antoi lisäpöytäkirjan allekirjoittamisen yhteydessä julistuksen. EU:n jäsenvaltioiden oli reagoitava tähän ja määriteltävä 21. syyskuussa annetussa julkilausumassa esitetyt velvoitteet, jotka Turkin on täytettävä. Euroopan unionin julkilausumassa korostetaan, kuten puheenjohtaja Alexander aivan oikein totesi, että Turkin antama julistus on yksipuolinen. Julistus ei ole pöytäkirjan osa, eikä sillä ole oikeusvaikutuksia pöytäkirjan mukaisiin Turkin velvoitteisiin.

Siinä on asian ydin. Neuvoston ja komission oikeudelliset yksiköt ovat täysin samaa mieltä asiasta. Tiedän, että aiotte yhteisen päätöslauselmaesityksenne 2 kohdassa pyytää komissiota hankkimaan Turkin hallitukselta vastauksen Turkin kansalliskokouksen ratifiointimenettelystä.

Voitte tiedustella minulta tarkempia yksityiskohtia Turkin ratifiointiprosessista, mutta keskeistä asiassa on oikeastaan se, että Turkin julistus yksinkertaisesti on yksipuolinen. Julistuksella ei ole oikeusvaikutuksia, eikä se voi millään tavoin kyseenalaistaa pöytäkirjan täysimääräistä ja syrjimätöntä täytäntöönpanoa. Tämä on tärkeintä.

Toiseksi Euroopan unioni odottaa lisäpöytäkirjan täysimääräistä ja syrjimätöntä täytäntöönpanoa sekä tavaroiden vapaan liikkuvuuden kaikkien esteiden poistamista, liikennevälineitä koskevat rajoitukset mukaan lukien. Kolmanneksi todetaan, että asianomaisia neuvottelulukuja koskevien neuvottelujen aloittaminen riippuu siitä, paneeko Turkki täytäntöön sopimusvelvoitteensa kaikkien jäsenvaltioiden osalta. Jos velvoitteita ei panna täytäntöön täysimääräisesti, se vaikuttaa koko neuvottelujen etenemiseen.

Neljäntenä seikkana julkilausumassa mainitaan, että kaikkien jäsenvaltioiden tunnustaminen kuuluu välttämättömänä osana liittymisprosessiin. Tämän mukaisesti Euroopan unioni korostaa pitävänsä tärkeänä Turkin ja Euroopan unionin kaikkien jäsenvaltioiden välisten suhteiden normalisointia mahdollisimman pian.

Lopuksi julkilausumassa ilmoitetaan selvästi, että Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot katsovat tärkeäksi tukea YK:n pääsihteerin pyrkimyksiä saada aikaan kokonaisvaltainen ratkaisu Kyproksen ongelmaan noudattaen YK:n turvallisuusneuvoston asiaankuuluvia päätöslauselmia ja niitä periaatteita, joihin Euroopan unioni perustuu, jotta oikeudenmukaisella ja kestävällä ratkaisulla saadaan edistettyä rauhaa, vakautta ja hyviä suhteita saarella ja tällä alueella laajemmaltikin.

Neuvoston olisi hyväksyttävä juuri ennen liittymisneuvottelujen aloittamista komission ehdottama neuvottelukehys. Kehys on luja perusta ankarille ja oikeudenmukaisille Turkin kanssa käytäville neuvotteluille. Tämä on ankarin komission koskaan esittelemä neuvottelukehys.

Olen lukenut tarkasti yhteisen päätöslauselmaesityksenne. Olen samaa mieltä useista huolenaiheistanne. Lisäksi olen samaa mieltä siitä, että yhtäältä neuvottelujen etenemisvauhti ja toisaalta Turkin poliittisten uudistusten etenemisvauhti ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Toistan yhä uudestaan, että liittymisneuvottelujen aloittaminen on vasta alku erittäin vaativalle ja monimutkaiselle prosessille. Turkin on jatkettava ja nopeutettava sisäisiä muutoksiaan sekä muuttumistaan täysivaltaiseksi vapaan demokratian maaksi, jossa kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja vähemmistöjen oikeuksia.

Turkin uudistusprosessi on käynnissä. Ihmisoikeustilanne on parantunut, mutta vielä tarvitaan suuria ponnisteluja. Tarkastellaanpa ensin myönteisiä asioita. Äskettäiset tapahtumat ovat olleet rohkaisevia. Sitä, että pääministeri Erdogan myönsi niin kutsutun kurdiongelman olemassaolon, voidaan pitää virstanpylväänä. Pääministerin tekemästä vierailusta Diyarbakiriin voidaan päätellä, kuinka tärkeänä Turkin hallitus pitää Kaakkois-Turkin taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä. Lisäksi todettakoon, että Istanbulissa voitiin lopulta viime viikonloppuna järjestää Armeniaa koskeva akateeminen konferenssi hallituksen tukemana, vaikka hallinto-oikeus yritti perua konferenssin viime hetkellä. Pääministeri Erdogan ja varapääministeri Abdullah Gül tuomitsivat jyrkästi nämä pyrkimykset. Tämä on merkittävä edistys tämän todella arkaluonteisen asian historiallisen totuuden selvittämiseksi Turkissa.

Sitten synkempiin asioihin. Viranomaisten pyrkimyksistä huolimatta uudistuksia on käytännössä pantu epätasaisesti täytäntöön. Toisaalta näyttää siltä, että oikeuslaitos panee uudistuksia täytäntöön. Tuomioistuimet ovat antaneet useita myönteisiä tuomioita sananvapautta ja uskonnonvapautta sekä kidutuksen ja pahoinpitelyn torjuntaa koskevissa asioissa.

Erityisesti sananvapauden alalla on kuitenkin tehty ristiriitaisiakin päätöksiä, kun esimerkiksi toimittajia asetetaan edelleen syytteeseen ja toisinaan tuomitaan tietyistä väkivallattomuuteen liittyvistä mielipiteistä. Kirjailija Orhan Pamukin tapauksessa tulevat tyypillisesti esiin se, kuinka vaikeaa näiden uudistusten tehokas ja yhtenäinen täytäntöönpano on, sekä Turkin uudistusmielisten ja konservatiivien erimielisyydet. Istanbulin piirisyyttäjä syytti Pamukia uuden rikoslain 301 pykälän nojalla turkkilaisen identiteetin loukkaamisesta.

Komissio on jo tehnyt hyvin selväksi, että se arvioi uutta rikoslakia ja erityisesti arveluttavia sananvapauteen liittyviä sääntöjä sen mukaan, kuinka säännöt pannaan täytäntöön. Kirjailija Pamukia vastaan nostettu syyte on tältä osin hyvin huolestuttava. Jos Turkin oikeuslaitoksella on tosiaankin tällainen toimintaperiaate, Turkin rikoslakia on muutettava sen varmistamiseksi, ettei sananvapautta enää jaeta piirisyyttäjien erityisten uskomusten perusteella vaan yksinkertaisesti meidän kaikkien tuntemien eurooppalaisten normien, Euroopan ihmisoikeussopimuksen perusteella.

Näiden asioiden osalta komissio seuraa edelleen tiiviisti, miten Kööpenhaminan poliittisten kriteerien täysimääräisessä täyttämisessä edistytään, ja tätä kysymystä tarkastellaan yksityiskohtaisesti määräaikaiskertomuksessamme, joka on tarkoitus antaa 9. marraskuuta.

(FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unionissa on edessä ratkaiseva hetki. Sen tärkeyttä ei pidä aliarvioida. Liittymisneuvottelujen aloittaminen Turkin kanssa tarkoittaa, että olemme vahvasti pyrkimässä muuttamaan tuon maan poliittista, taloudellista ja yhteiskunnallista tilannetta. Tässä asiassa noudatamme sitoumuksiamme.

Eurooppalaisille ja erityisesti Turkille haluan viestittää, että suhteemme on rakennuttava vastavuoroiselle luottamukselle. Luotan siihen, että Turkin viranomaiset lähtevät mukaan avoimin mielin ja että 3. lokakuuta voimme aloittaa puhtaalta pöydältä. Turkilla on parhaat mahdollisuudet saada julkisen mielipiteen tuki Euroopassa, kun se osoittaa ilman ristiriitoja ja taka-ajatuksia pyrkivänsä muuttumaan eurooppalaisia arvoja kunnioittavaksi maaksi.

Seuraavaksi Turkilla on mahdollisuus osoittaa, että se suhtautuu vakavasti eurooppalaisten arvojen sisäistämiseen. Mailla, jotka haluavat liittyä Euroopan unioniin, on todellakin oltava kanssamme yhteinen näkemys Euroopasta, demokratiasta, oikeusvaltiosta, ihmisoikeuksista ja yhteisvastuullisuudesta. Maiden on myös hyväksyttävä normimme muun muassa yhteiskunnan, ympäristön ja teollisuuden aloilla. Euroopan unionin ottamat riskit näiden maiden liittymisen yhteydessä koituvat mielestämme omaksi parhaaksemme, ja tästä on hyötyä kansalaisille. Itse lupaan parlamentille pitää tiukasti kiinni kriteereistämme ja edellytyksistämme.

Arvoisa puhemies, lopuksi totean, kuten jo aiemmin, että itse matka on aivan yhtä tärkeä kuin lopullinen päämäärä. Uudistuksilla on merkitystä. Vaikka neuvottelujen yleisenä tavoitteena on jäsenyys, tällaisten neuvottelujen lopputulos on todellisuudessa avoin. On kuitenkin meidän kaikkien edun mukaista, että prosessia ohjataan selkeillä ja tiukoilla periaatteilla, kuten neuvottelujen yhteydessä asetetuilla periaatteilla. Tämä on paras tapa taata neuvottelujen onnistuminen.

(Suosionosoituksia)

  Elmar Brok (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, lisäpöytäkirja, kuten moni muukin Turkin liittymisneuvottelujen aloittamiseen liittyvä asia, tuo esiin mitä suurimmassa määrin periaatteellisen kysymyksen siitä, onko ehdokasvaltio halukas hyväksymään kaikki sen kokonaisuuden osat, johon valtio on liittymässä, eli tunnustaako se kaikki jäsenvaltiot.

Viime vuoden joulukuussa komissio antoi neuvostolle ehdotuksen siitä, ettei kansainvälisen oikeuden mukainen tunnustaminen olisi nykytilanteessa välttämätöntä vaan että EU:n 25 jäsenvaltion ja Kyproksen välistä tulliliittoa koskevan lisäpöytäkirjan allekirjoittaminen riittäisi. Turkki ei noudattanut tätä vaatimusta vaan antoi yksipuolisen julistuksen, jonka vuoksi on vähintäänkin kyseenalaista, pannaanko pöytäkirja täytäntöön. Neuvosto antoi vastauksensa lausunnossa, jonka mukaan julistus ei ole poliittisesti eikä laillisesti pätevä. Valiokuntamme kuitenkin pyysi 13. syyskuuta suullisesti ja 15. syyskuuta kirjallisesti arvoisalta komission jäseneltä, että komissio tekisi asialle jotain, ja komission jäsen vastasi myöntävästi. Tähän mennessä emme ole saaneet minkäänlaista vastausta siihen kysymykseen, aikooko Turkin hallitus sisällyttää tämän yksipuolisen julistuksen osaksi pöytäkirjan ratifiointimenettelyä Turkin parlamentissa. Tosiasiassa ongelmia syntyy, jos ja kun Turkin parlamentin on ratifioitava pöytäkirja, sillä jos Turkki ei pane pöytäkirjaa tällöin täytäntöön, kyseessä on oikeudellinen seikka. Tämän vuoksi pyydän, että ulkoasiainvaliokunnalle toimitetaan ennen asiasta toimitettavaa äänestystä vastaus sen esittämään ja yhteisessä päätöslauselmassa esitettyyn kysymykseen.

Meidän on muistettava, että Turkki hakee jäsenyyttä Euroopan unionissa, emmekä me toisin kuin minusta joskus tuntuu ole pyytämässä sitä jäseneksi. On pidettävä mielessä, että ryhmien antamassa päätöslauselmassa pidetään erittäin tärkeänä sitä, että lisäpöytäkirja todella saatetaan voimaan. Jos haluamme ratkaista ongelman, meidän olisi viisasta neuvotella tulliliittoa koskevasta luvusta viimeistään vuoteen 2006 mennessä ja päättää neuvottelut vuoden 2006 loppuun mennessä. Näin saamme nopeasti ratkaisun tähän asiaan, joka vaikuttaa myös Kyproksen tunnustamiseen, ja vältymme tilanteelta, jossa neuvottelemme Turkin kanssa ilman, että asiaa pyritään ratkaisemaan. Tämän vuoksi olemme yhtä mieltä arvoisan komission jäsenen ja neuvoston puheenjohtajan kanssa siitä, että Kyproksen ongelma saadaan ratkaistua kokonaisuudessaan siten, että turvaudumme jälleen jatkossa Yhdistyneiden Kansakuntien apuun.

Saanen esittää muutaman oman kommentin. Minulta kysyttiin eilen, miksei Turkissa tapahtuva kidutus tapauksia on tuhansia ole sopiva keskustelunaihe, vaikkei Kroatian kanssa käytäviä neuvotteluja jatketa, koska erästä kenraalia koskeva asia on ratkaisematta. Minun on myönnettävä, etten osannut vastata kysymykseen. Politiikantekomme on oltava rehellistä, ja meidän on varottava hyödyntämästä väitteitä omiin poliittisiin tarkoituksiimme. Päinvastoin meidän on ilmaistava hyvin selkeästi ja rehellisesti, mikä on kantamme tässä asiassa. Yksi syy, miksi parlamentin poliittisten ryhmien toimittama päätöslauselma on niin tärkeä, on se, että meidän on ilmoitettava selkeästi yhtenä ehtona Euroopan unionin valmius ottaa vastaan uusia jäsenvaltioita. Kyseessä on siis sekä itse päämäärä että Euroopan unionin valmius, josta riippuu, mikä on taloudellisesti ja käytännössä mahdollista ja millaisesta tilanteesta toimielimet selviävät. Tulevien viikkojen ja kuukausien aikana toivoisin, että neuvoston ja komission pyrkimykset perustuslakia koskevalla pohdintajaksolla olisivat yhtä johdonmukaisia kuin Turkin liittymiseen liittyvissä asioissa. Tällöin voisimme hieman edistyä tässä liittymisasiassa.

Meidän on pidettävä mielessä se tosiasia joka tehdäänkin selväksi ryhmien antamassa päätöslauselmassa että meidän Euroopan parlamentin jäsenten tehtävänä on todeta edellytysten muodollinen täyttyminen tekstissä sitä vastoin käytetään sanamuotoa "riittävän hyvin". Tältä osin vähemmistöjen oikeuksia, Turkin sisäisiä uudistusmenettelyjä ja uskonnonvapautta koskevilla asioilla on suuri merkitys. Kesällä komission jäsen oli kirjeenvaihdossa Turkin ulkoministerin kanssa säätiölaista. Tuolloin ulkoministeri kieltäytyi komission jäsenen ehdottamista parannuksista ja totesi kyseisten asioiden kuuluvan parlamentin käsiteltäväksi, ja tähän olisi tilaisuus vasta 3. lokakuuta jälkeen. Moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja uskonnonvapaus, puhumattakaan ortodoksisen kirkon oikeudesta kouluttaa omat pappinsa mitä se ei ole voinut tehdä vuoden 1971 jälkeen ovat kuitenkin merkittäviä asioita Euroopan unionin omien arvojen ymmärtämisen kannalta, ja niille on annettava oma sija jo neuvotteluprosessin ensimmäisinä kuukausina.

Mielestäni mahdollisuudella päästä Euroopan unionin jäseneksi on suuri merkitys näiden asioiden kannalta. Tämä pätee niin Turkkiin kuin moniin muihinkin maihin. Mahdollinen jäsenyys myötävaikuttaa ratkaisevasti siihen, että sisäiset uudistusprosessit saadaan käyntiin Länsi-Balkanin, Ukrainan ja Turkin kaltaisissa maissa. Tämän vuoksi niiltä ei pitäisi koskaan evätä sitä mahdollisuutta. Lisäksi meidän on suhtauduttava realistisesti ja avoimesti paitsi neuvotteluilta odottamiimme tuloksiin myös suunnittelemiimme päämääriin.

(Suosionosoituksia)

  Hans-Gert Poettering, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tuskin yhdelläkään poliittisella aiheella on niin kauaskantoiset seuraukset Euroopan unionin olemassaolon kannalta kuin Turkin mahdollisella jäsenyydellä. Koska aihe on tärkeä, toimintatavoista on eriäviä mielipiteitä. Oman ryhmäni puolesta ja yhtenä yhteisen päätöslauselmaesityksen allekirjoittajista haluan todeta, että kun kyseessä on näin perustavanlaatuinen asia, jokaisella jäsenellä on tietenkin oikeus äänestää kuten haluaa. Jokaisella ryhmämme jäsenellä on varmasti tästä asiasta oma mielipiteensä ei vain siksi, että sallimme sen, vaan siksi, että olemme vakaasti sitä mieltä, että heillä pitäisikin olla oma mielipiteensä. Tämän vuoksi ryhmämme jäsenten kannat asiasta saattavat olla toisistaan eriäviä.

Olemme kuitenkin yhtä mieltä siitä, että Turkin liittymisneuvottelujen molempien osapuolten on ymmärrettävä, että kyseessä on tulokseltaan avoin prosessi, ja siksi pystyimmekin antamaan yksimielisen tukemme päätöslauselmaesitykselle. Haluamme korostaa, että meidän kaikkien tavoitteena on muuttaa demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia koskevaa tilannetta Turkissa lähemmäksi omia arvojamme. Vaikkei prosessin lopullisena tavoitteena olisikaan Turkin liittyminen ja vaikkei Turkista prosessin päätteeksi tulisikaan jäsenvaltiota, voimme tänään todeta turkkilaisille ystävillemme ja kumppaneillemme, että on edelleen vahvasti etujemme mukaista pyrkiä löytämään vaihtoehtoinen tiivis kumppanuusmuoto, jolla luodaan vankka perusta kumppanuudelle, yhteistyölle ja ystävyyssuhteille Turkin kanssa. Kuunneltuani, mitä neuvoston puheenjohtaja ja komission jäsen sanoivat, haluan sanoa suorat sanat: tämä on kuin nuorallatanssia, jossa kumpikin osapuoli antaa lausuntojaan, niin Turkki kuin neuvostokin.

Arvoisa komission jäsen, kuten jäsen Brok meitä muistutti, lupasitte ulkoasiainvaliokunnalle, että yrittäisitte saada Turkin hallitukselta julkilausuman, jossa todetaan, ettei kieltäytyminen tunnustamasta Kyprosta ja Turkin alueella voimassa oleva kyproslaisten laivojen tai ilma-alusten rantautumista ja laskeutumista koskeva kielto ollut osa ratifiointiprosessia. Tällaista julkilausumaa ei ole näkynyt. Mikäli emme saa teiltä tänään keskipäivään mennessä julkilausumaa, jossa Turkki vakuuttaa teille, etteivät nämä asiat vaikuta ratifiointiprosessiin, ryhmämme esittää, että pöytäkirjan hyväksyntää lykätään. Onhan sekä poliittisesti että luonnostaan johdonmukaista lykätä asiaa koskevaa äänestystä, kunnes saamme tällaisen julkilausuman Turkin hallitukselta.

Haluan esittää vakavan kysymyksen: mikä on tilanne ihmisoikeusasioissa? Ehdotan, että kysytte asiaa ortodoksisen kirkon patriarkalta Bartolomeokselta. Mitä tulee kristittyjen vapauteen harjoittaa uskontoaan Turkissa, mikään ei ole muuttunut. Kaikki Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän jäsenet kannattavat kumppanuutta, ystävyyssuhteita ja vuorovaikutusta islamilaisen maailman kanssa, mutta toiminta ei voi olla yksipuolista. Myös islamilaisen maailman tarkoitan tässä yhteydessä Turkin hallitusta on oltava halukas tunnustamaan Turkissa olevien kristittyjen perustellut oikeudet ja osoitettava halukkuutensa käytännössä. Tämä asia huolestuttaa minua. Pyydän neuvoston puheenjohtajalta joka toivottavasti kuuntelee että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus soveltaa samoja edellytyksiä kautta linjan. Tiedämme, millainen ihmisoikeustilanne on Turkissa, mutta entä Kroatiassa? Kieltäydymme aloittamasta neuvotteluja Kroatian kanssa, koska mainittua kenraalia ei luovuteta, vaikka on ilmiselvää, ettei hallituksella ole mahdollisuutta luovutukseen. Turkin osalta me kuitenkin lähes kaikki suljemme silmämme ja käytämme erilaisia arviointiperusteita. Oman uskottavuutenne vuoksi kehotan teitä soveltamaan yhdenmukaisia edellytyksiä ja kohtelemaan myös Kroatiaa reilusti ja tasapuolisesti.

Tämä on hyvin tärkeää, ja kehotamme komissiota tekemään näin. Vaikka se voi aina luottaa tukeemme, otamme erittäin tiukan linjan, jos ihmisoikeustilanne ei parane tietyn ajan kuluessa sen jälkeen, kun neuvottelut on aloitettu Turkin kanssa. Tiedämme, että kidutusta käytetään edelleen. Meidän on oltava valmiita lykkäämään neuvotteluja myös, jos kidutuksen käyttöä ei lopeteta. Tällaisia ihmisoikeuksien rikkomisia ei pidä painaa villaisella.

Tähän lopuksi esitän vielä yhden kommentin, joka on erittäin tärkeä. Esitän lainauksen yhteisestä päätöslauselmastamme, jonka allekirjoitin jäsen Eurlingsin ja jäsen Brokin kanssa. Haluan kiittää heitä lämpimästi ryhmämme neuvottelujen yhteisestä johtamisesta. Päätöslauselmaesityksen 16 kohdassa korostetaan, ettei Nizzan sopimus ole hyväksyttävä perusta päätöksille enää uusien jäsenvaltioiden liittymisestä. Lisäksi parlamentti vaatii, että tarpeelliset uudistukset saatetaan voimaan perustuslakiprosessin yhteydessä. Tämä tarkoittaa sitä, ettei Turkki ole ainoa taho, jonka on täytettävä liittymistä koskevat edellytykset. Edessä on pitkä ja kuoppainen tie, ja toivomme Turkin valitsevan reitikseen demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeudet. Meidän on myös oltava varmoja siitä, että Euroopan unioni selviää mahdollisesta liittymisestä. Jos emme ole tästä varmoja, on edesvastuutonta jatkaa Euroopan unionin laajentamista, sillä lopputuloksena saamme jotakin muuta kuin Euroopan unionin. Täällä Euroopan unionin ytimessä on tehtävä, mitä täytyy tehdä, jotta Euroopan unioni on vahva ja todellinen.

(Suosionosoituksia)

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kuuntelin tarkkaan jäsen Poetteringia, ja asiasta voi tehdä vain yhden päätelmän: olisi parempi, jos hän toteaisi omasta ja ryhmänsä puolesta, etteivät he halua Turkkia Euroopan unionin täysimääräiseksi jäseneksi. Tämä välittyy jäsenen puheesta. Hänen pitäisi sanoa se eikä arkailla asian kanssa. Jos hän ei halua Turkista täysimääräistä Euroopan unionin jäsentä, niin sanokoon sen. Ryhmän Internet-sivustolla on sivuja, jotka jotkut ryhmän jäsenet ovat täyttäneet juuri tämänsuuntaisilla kommenteilla. Tämä on asian ydin, ja sitä vastaan hän taistelee.

Kerron, mitä meidän ryhmämme haluaa. Valtioiden tai hallitusten päämiehet, joista 18 on jäsen Poetteringin poliittisia liittolaisia, päättivät, että liittymisneuvottelut käynnistetään 3. lokakuuta. Neuvottelut kestävät 10–15 vuotta, eikä kyseessä ole mikään vapaamatkustus, sillä ehdot ovat komission ehdottamia ja neuvoston määrittelemiä. Näistä ehdoista me tänään keskustelemme.

Mainitsen muutaman välttämättömän vaatimuksen. Jos Turkki haluaa liittyä Euroopan unioniin, on sen on täytettävä tiettyjä perustavanlaatuisia vaatimuksia. Siitä olemme yhtä mieltä, ettei maa voi hakea Euroopan unionin jäsenyyttä, jos se samalla kieltäytyy tunnustamasta yhtä sen jäsenvaltioista. Se olisi mahdotonta. Tämän vuoksi väitämme, ettei neuvottelujen aloittamisen ehtona voi olla tunnustaminen vaan että tunnustaminen tapahtuu jossakin vaiheessa neuvotteluja. Lisäksi haluamme tehdä selväksi, ettei tunnustamista voida odottaa viisitoista vuotta kestävän prosessin loppuun asti. Tunnustamisen on tapahduttava heti, ensimmäisen tai toisen vuoden aikana. Jos jäsen Brokin mainitsemaa pöytäkirjaa ei saateta voimaan, mikä tarkoittaa, ettei Kyprosta tunnusteta, liittymisneuvottelut on keskeytettävä.

Vaikka olenkin tyytyväinen siitä, että jäsen Poettering on samaa mieltä tästä kanssamme, pyydän parlamenttia vielä hetkeksi pidättäytymään suosionosoituksista, sillä ei tämä tähän lopu. Jos Euroopan unionia halutaan laajentaa, se on saatava valmiiksi sitä varten. Tämä on toinen asia, josta olemme yhtä mieltä, ja se käy ilmi yhteisestä päätöslauselmasta. Jos jäsen Poettering haluaa tulla paremmin ymmärretyksi, hänen on valittava sanansa erittäin tarkasti.

Jos Euroopan unionilla ei ole valmiuksia ottaa Turkkia jäseneksi, se ei selviä myöskään Kroatian liittymisestä. Jäsen Poetteringille voin kertoa, mitä hänen ryhmänsä viestii politiikallaan: ryhmä viestii, ettei se halua Turkin liittyvän, koska Turkki on etäinen maa ja muslimimaa, mutta että Kroatia voidaan hyväksyä jäseneksi, koska se on katolinen ja konservatiivinen maa ja sitä paitsi lähellä. Tähän jäsen Poetteringin ryhmän politiikka kiteytyy: pelkkää tekopyhyyttä! Ei ole oikein, että ehdokasvaltiolle lupaillaan EU:n jäsenyyttä 40 vuoden ajan. Ei ole oikein vaatia tällaista valtiota toteuttamaan muutosprosessia, jonka se on jo toteuttanut. Yksikään konservatiivinen hallitus – ei Çillerin tai jäsen Poetteringin hyvän ystävän Yilmazin hallitus – ei ole saanut Turkissa niin paljon aikaan edistystä demokratian suuntaan kuin Erdoganin hallitus.

Tosiasiahan on, ettei meidän pidä vähätellä Turkin täysjäsenyyden vaikutusta turvallisuuden lisääntymiseen. Emme kuitenkaan voi olla ja tarkoitan myös omaa ryhmääni sinisilmäisiä ja luvata liittymistä hetimiten. Turkin liittymiselle on asetettu ehtoja, ja nämä ehdot koskevat molempia osapuolia. Turkin on täytettävä ehdot, kuten on Euroopan unioninkin. Keskusteluun kaivattaisiin hieman lisää rehellisyyttä. Jos katsotte, ettei Turkkia voida hyväksyä jäseneksi, teidän pitäisi sanoa se avoimesti. Me haluamme antaa Turkille mahdollisuuden mutta emme tiedä, onko liittyminen lopulta mahdollista, sillä molemmilla mailla, molemmilla osapuolilla, on vielä on uudistuksia toteutettavana.

(Välihuomautuksia jäsen Langenilta)

Hyvä jäsen Langen, erityisesti teidän olisi varottava sanojanne. Muistan selkeästi vuoden 1995 joulukuun, jolloin parlamentin vakuuttavin liittymisen kannattaja olitte juuri te, ja tämä tekeekin teistä kaikkein suurimman hurskastelijan. Minulla on erinomainen muisti, eikä huutaminen millään tavoin lisää väitteidenne totuudenmukaisuutta. Pyydän kollegoitani ottamaan huomioon, Euroopan parlamentti...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Puhemies. Hetkinen, jäsen Schulz. Hyvä jäsen Langen, teille ei ole myönnetty virallista puheenvuoroa, ja siksi pyydän, ettette puhu. Pyydän teitä rauhoittumaan ja olemaan hiljaa.

  Martin Schulz (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, ehkä voisitte ystävällisesti kirjata pöytäkirjaan jäsen Langenin kommentin "Mikä valehtelija". Olisin tyytyväinen, jos edes tämä voitaisiin tehdä.

Kristillisdemokraattisten jäsenten keskuudessa syntynyt hälinä osoittaa, kuinka vaikeaa on hyväksyä julkinen kiinnijäänti.

Haluan kertoa parlamentille, mitä ryhmäni pitää tärkeänä. Olemme tietenkin käyneet ryhmässämme saman keskustelun kuin jäsen Poettering kuvaili käyneensä oman ryhmänsä kanssa. Minunkin ryhmässäni, siis meidän ryhmässämme, mielipiteitä on useampia. Haluan kuitenkin vielä käsitellä yhteisen päätöslauselmamme 16 kohtaa, koska jäsen Poetteringin puheenvuorosta kävi selväksi, että meidän on pian keskusteltava Kroatiasta.

Kroatiaan sovelletaan samoja perusedellytyksiä: yhteistyö kansainvälisen tuomioistuimen kanssa on olennainen edellytys. Päätöslauselman 16 kohdan perusteella on selvää, että toinen perusedellytys kaikille laajentumisille on, että Euroopan unionilla on oltava perustuslaki. Jos perustuslaiksi ei tule sitä perustuslakia, joka on osoittautumassa mahdottomaksi hyväksyä nykyisessä muodossaan, haluan tehdä täysin seläksi, että laajentuminen edellyttää muutakin kuin vain Nizzan sopimusta ja muutamaa siihen tehtävää muutosta. Jos Euroopan unionia halutaan valmistella laajentumista varten, meidän on jatkettava perustuslain vaatimista. Meidän on pidettävä perustuslakia edelleen tavoitteenamme. Näin on Turkin liittymisen yhteydessä, ja väärinymmärrysten välttämiseksi totean, että sama koskee kaikkia ehdokasvaltioita.

Haluaisin myös tietää, olisiko jäsen Poettering yhtä innokas liittämään nämä kaksi edellytystä toisiinsa, jos keskustelu koskisi Kroatiaa. Odotan innolla, vaatiiko hän silloin Kroatialta yhtä kiihkeästi perusedellytysten täyttymistä kuin nyt Turkilta. Tuota päivää minä odotan.

Lopuksi haluan sanoa, että ryhmämme äänestää päätöslauselman puolesta. Lykkäyksestä, jota jäsen Brok suunnitteli sen tilanteen varalle, ettemme saa vastausta keskipäivään mennessä, olen sitä mieltä, että jos Turkki todella ottaa asian esille parlamentissa käymässään ratifiointikeskustelussa, tuloksena on juuri se, mitä yhteisessä päätöslauselmassa on esitetty. Neuvottelut on tuolloin keskeytettävä, tai niitä ehkä jopa siirretään. Lykkääminen ei siis ole välttämätöntä.

(Suosionosoituksia)

  Emma Bonino, ALDE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, aina kun puhumme Turkista, keskustelu muuttuu tietenkin heti poliittiseksi riippumatta siitä, kuinka välttämätön keskustelu on oikeudellisesti. Näin on käymässä nytkin.

Kaikki ryhmät ovat allekirjoittaneet tärkeän yhteisen kompromissiasiakirjan, jossa on ilmaistu yhtenäinen kanta, mutta yhtenäisyyden vuoksi jouduimme luopumaan useista tarkoituksenmukaisista kohdista.

Mielestäni asiakirjassa asetetaan todella ankarat vaatimukset Turkille. Tällainen lähestymistapa ei myöskään kannusta Kyproksen kreikkalaisia olemaan entistä sopeutuvaisempia tai etsimään ratkaisua tilanteeseen, josta he ovat suurelta osin vastuussa. Ei pidä unohtaa, ketkä hylkäsivät kansanäänestyksen. Ei pidä unohtaa, miksi olemme tässä tilanteessa. Sanon tämän vain, jotta olisimme selvillä tilanteesta.

Maa, joka oli liittymässä Euroopan unioniin, esti komission jäsentä puhumasta valtion televisiossa. Komission jäsen on todennut Kyproksen kreikkalaisten viranomaisten pettäneen hänen luottamuksensa ja peruneen lupauksensa. Kerron tämän siksi, ettemme tee kyproslaisillekaan ystävillemme palvelusta, jos emme vaadi myös heiltä vastuullista toimintaa tässä tilanteessa.

Totean vielä, että niille, jotka meidän tapaamme haluavat uskoa poliittisen Euroopan poliittiseen, taloudelliseen ja moraaliseen vaikutusvaltaan, on selvästi yllätys, ettemme ole tyytyväisiä siihen, millaisen vastaanoton lempeä eurooppalaisuutemme on saanut Turkissa. Emme ehkä itse ymmärrä, että vastikään on rikottu useita tabuja. Turkissa keskustellaan Armeniasta, ja keskustelulla on hallituksen tuki. Pääministeri ja ulkoministeri ovat kaikesta huolimatta tukeneet keskustelun aloittamista. Myös kurdeja koskeva tabu on rikottu, sillä pääministeri piti äskettäin puheen, joka koski asiassa tehtyjä virheitä, ja toisaalta turkkilaiset ovat myöntäneet vastuunsa Diyarbakirin väliintulosta. Nämä edistysaskeleet ovat poliittisen Euroopan ansiota ja sen ansiota, että olemme tukeneet avointen ja aiempaa kunnioittavampien demokraattisten rakenteiden ja järjestelmien luomista.

On totta, että meillä on oikeus arvostella asioita, mutta kyynisyyteen meillä ei ole oikeutta. Koska Euroopan perustuslaki kariutui varhaisessa vaiheessa Ranskan ja Alankomaiden äänestyksissä, Euroopalla ei ole ihanteellisia rajoja kypsyydelleen. Tämä lisää mielipahaa ja kyynisyyttä, eikä sellainen ole politiikkaa.

Näin ei tehdä politiikkaa. Näin ei saada Eurooppaan toivomaamme federalistista ja vapaamielistä politiikkaa eli sellaista, jolla edistettäisiin vapautta, oikeusvaltiota ja demokratiaa.

(Suosionosoituksia)

  Daniel Marc Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, aina, kun järkevät ihmiset hermostuvat tällä tavoin, taustalla on jotakin, sillä muutoin he eivät toimisi näin.

Voisimme ehkä muistuttaa itseämme muutamasta asiasta. Euroopan unionia ei tähän mennessä ole laajennettu, vaan sitä on yhdistetty.

Turkkia koskeva keskustelu on ensimmäinen todellinen laajentumista koskeva keskustelu, sillä kukaan – äänestyskäyttäytymisestä riippumatta – ei ole sitä mieltä, että ajatus Euroopasta jollakin tavoin laajeni Puolan, Tšekin tasavallan tai Unkarin liittymisen seurauksena. Näiden maiden liittymisessä oli kyse velvollisuudesta, sillä oli oikein ja asianmukaista ottaa nämä valtiot jäseniksi kommunismin romahtamisen jälkeen.

Nyt on oikeastaan kyse uudenlaisesta ulottuvuudesta. Nyt on kyse laajentumisesta. Päätimmepä niin tai näin, tämä on uusi ulottuvuus.

(Jäsen Posselt puhui ilman mikrofonia.)

Olisitko hiljaa?

Edessämme on todellakin uusi ulottuvuus, ja se asettaa meidät seuraavan kysymyksen eteen: onko syyskuun 11:nnen jälkeen Euroopan etujen mukaista tarjota Turkille mahdollisuutta liittymiseen? Kysymykseen on monta vastausta, mutta siihen on vastattava Euroopan unionin etujen, Euroopan kansalaisten etujen perusteella eikä tunneperäisten, kulttuuristen tai rasististen kaunojen perusteella. Tämä ei ole hyväksyttävää, emmekä halua sellaista!

(Jäsen Brok puhui ilman mikrofonia.)

Jos et ole ja jos et usko minun tarkoittavan sinua, silloin en tarkoita sinua. Siinä tapauksessa tarkoitan jäsen de Villiersia. Lakkaa ajattelemasta, että kaikki liittyy sinuun! Et ole maailman napa!

Tällä hetkellä Turkin liittymistä vastustavien perustelujen taustalla ovat tunteet ja rasistiset kaunat islamia kohtaan. Kaikki, jotka vastustavat Turkin liittymistä, eivät käytä tällaisia perusteluja, mutta he käyttävät hyväkseen niiden herättämiä tunteita. Tämän vuoksi kaikkien ei-ryhmään kuuluvien on mietittävä, mitä heidän perustelunsa saavat aikaan, ja siksi voidaan mielestäni väittää, että Euroopan unionin on muututtava ennen laajentumista, sen on opittava läksynsä ja se tarvitsee perustuslain. Näistä asioista ei ole kukaan eri mieltä. Euroopan unionia ei voida nykyisellään laajentaa.

Minäkin olen hieman epäileväinen sen suhteen, tuleeko Euroopan unionista Nizzan sopimuksessa esitettyjä edellytyksiä noudattamalla yhtenäisempi, jos Kroatia liitetään siihen. Tästä aiheesta on syytä keskustella. On kuitenkin järjetöntä keskustella siitä, voidaanko Euroopan unioniin liittää maa, jossa enemmistö väestöstä on muslimeja. Euroopassa on tällä hetkellä enemmän muslimeja kuin belgialaisia. Muslimit ovat jo liittyneet joukkoomme. Kysymys, kuinka eurooppalaista islamilaisuus on, tulee esille riippumatta siitä, liittyykö Turkki vai ei, joten voimme lopettaa keskustelun aiheesta. Islam on kolmanneksi laajin uskonto Euroopassa, ja se, olenko minä ateistina mielissäni asiasta, on aivan eri asia.

Tämän vuoksi keskustelun päätteeksi jää jäljelle kysymys, millainen Turkki on kymmenen vuoden kuluttua. Onko se demokraattinen, maallinen valtio? Onko islaminusko eurooppalaista? Onko tämä Turkki valmis puolustamaan eurooppalaisten rinnalla perustuslailla suojeltavia arvoja? Jos näihin kysymyksiin voidaan vastata myönteisesti, toivotan maan tervetulleeksi, ja jos ei voida, meidän on keksittävä toisenlainen ratkaisu.

(Suosionosoituksia)

  Elmar Brok (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, olisin todella kiitollinen, jos millään tavoin voisitte saada jäsen Cohn-Benditin hieman miettimään ja perumaan ne yleistykset rasismista, jotka hän suuntasi Turkin jäsenyyttä vastustavia kohtaan.

  Daniel Marc Cohn-Bendit (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan todeta jäsen Brokille, etteivät kaikki Turkin liittymisen vastaiset perustelut ole rasistisia, mutta niiden, joiden kampanjaa rasistiset ajatukset hyödyttävät, on tämän vuoksi harkittava, millaisia argumentteja käyttävät. Tästä minä pidän kiinni. Jos tämä sattuu arkaan kohtaan, se on teidän ongelmanne; jos ei, hyvä niin.

  Puhemies. Hyvät jäsenet Brok ja Cohn-Bendit, meidän on noudatettava työjärjestystä. Jäsen Brok käytti puheenvuoron ilmeisesti työjärjestyksen 145 artiklan mukaisesti. Jäsen Brok ei sanonut niin, mutta tulkitsen tilanteen niin, että hän pyysi puheenvuoroa tuon artiklan perusteella. Artiklassa säädetään, että henkilökohtaisia lausumia kuullaan aiheesta käytävän keskustelun lopussa. Hyvä jäsen Brok, teillä on näin ollen mahdollisuus saada puheenvuoro keskustelun päätteeksi.

  Philippe de Villiers (IND/DEM). – (FR) Arvoisa puhemies, haluan käyttää työjärjestyspuheenvuoron. Pyydän jäsen Cohn-Benditia perumaan kommenttinsa, joka on mielestäni erittäin vakava ja joka ei ole …

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Puhemies. Hyvä jäsen de Villiers, minun on keskeytettävä puheenvuoronne, koska ette ilmoittanut, minkä artiklan mukaisesti pyydätte työjärjestyspuheenvuoroa.

  Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, kun olemme pitkäkestoisten neuvottelujen kynnyksellä, on syytä kerrata vielä selkeästi kohdat, joista ei neuvotella. Nämä ovat asioita, joiden osalta eurooppalaiset neuvottelijat eivät suostu kompromisseihin, vaikka heitä kuinka painostettaisiin. Vaikka nämä asiat ovat ihmisten tiedossa, mielestäni on vielä hyvä kerrata ne tänään. Ryhmäni teki niin päätöslauselmaesityksessään.

Ensisijaisesti kyse on siitä, että demokraattiset normit todella pannaan täytäntöön, ja myös siitä, että kansainvälisesti hyväksyttyjä kansalais- ja ihmisoikeuksia todella kunnioitetaan. Näitä ovat tietenkin vähemmistöjen, ja etenkin kurdien, kansalaisoikeudet, poliittiset oikeudet ja sivistykselliset oikeudet. Tämä näkökulma on yllättävää kyllä ja valitettavasti jätetty pois tarjotusta kompromissiesityksestä, joka on yleisesti hyväksyttävä. Meidän mielestämme on kuitenkin välttämätöntä, että Turkki luopuu lopullisesti kaikista aikeista selvittää kurdien asiaa sotilaallisin toimin, myöntää konfliktin poliittisen laajuuden ja pyrkii sovintoon erityisesti kurdien kanssa, jotka ovat luopuneet aseiden käytöstä.

Samoin voidaan sanoa, että kyse on siitä, että Turkki suostuu, vastoin kansallisuusaatetta, hyväksymään menneisyytensä ja tunnustamaan armenialaisten kansanmurhan. Lisäksi on tärkeää, että Ohran Pamukia vastaan aloitetuissa oikeustoimissa, joita on mahdotonta hyväksyä, olisi keskityttävä myös kurdeja ja armenialaisia koskeviin kysymyksiin.

Lisäksi on todettava, että tarkoituksena on varmistaa lyhyellä aikavälillä heti neuvottelujen alussa, että Turkki tunnustaa Kyproksen tasavallan ja vetää joukkonsa saaren pohjoisosasta. Turkin olisi toistaiseksi myös noudatettava täysimääräisesti velvoitteita, jotka sisältyvät pöytäkirjaan, jolla Euroopan unionin ja Turkin välinen tulliliitto laajennetaan uusiin jäsenvaltioihin, erityisesti Kyproksen tasavaltaan. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että Turkin on myönnettävä kyproslaisille aluksille ja lentokoneille pääsy sen satamiin ja lentokentille.

Tässä luettelossa ei ole mitenkään liioiteltuja tai tarpeettomia edellytyksiä. Kaiken kaikkiaan nämä toimenpiteet ovat Turkin omien demokratiaa ajavien tahojen odotusten mukaisia. Meidän tapaamme he haluavat luoda olosuhteet maassaan sellaisiksi, että se voi tulevaisuudessa liittyä Euroopan unioniin. Heille turkkilaisten ja kurdien demokraattisille voimille nämä neuvottelut tarjoavat harvinaislaatuisen mahdollisuuden nopeuttaa välttämättöminä pitämiensä uudistusten toteutumista. Valppautemme on siis heidän etujensa mukaista!

  Roger Knapman, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, poliittista unionia vastustaville kyseessä on hyvin suoraviivainen asia. Me vastustamme Turkin kanssa muodostettavaa poliittista unionia aivan kuten vastustamme Saksan, Ranskan tai Italian kanssa muodostettavaa poliittista unionia.

Mitä nyt sitten olisi yhtäkkiä ajateltava kaikista näistä eurofanaatikoista erityisesti tuolla alhaalla istuvista – sekä Saksan CDU-puolueesta ja jopa mahtavasta presidentti Chiracista, kun yhtäkkiä heidän innokkuutensa Euroopan unionin loputtomasta kehityksestä hiipuu, kun aletaan puhua Bosporin alueesta?

Jotkut saattavat haistaa täällä tänä aamuna ilmassa häivähdyksen tekopyhyyttä. Itse asiassa kyse ei ole tekopyhyydestä vaan pelosta. Se on pelkoa siitä, että kansalaisten tuki koko EU-hankkeelle lopulta romahtaa, jos Turkin jäsenyyttä ryhdytään tavoittelemaan toden teolla. Kuten jäsen Poettering varmasti tietää, viimeisimmän Eurobarometrin mukaan 70 prosenttia ranskalaisista ja 74 prosenttia saksalaisista vastustaa Turkin jäsenyyttä. Kuten kuitenkin on tapana, Brysselissä pusketaan eteenpäin. Hyvä! Vaikka vastustamme Turkin liittymistä, seuraamme mielenkiinnolla, kuinka EU tuhoaa itsensä tätä yrittäessään.

Sanotaan, etteivät kalkkunat suosi joulua, mutta EU:n toimielinten äänestäminen Turkin liittymisen puolesta olisi yllättävä poikkeus sääntöön.

  Konrad Szymański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, jokainen perättäinen Euroopan unionin laajentuminen on herättänyt erilaisia tunteita, mutta tähän mennessä yksikään laajentuminen ei ole herättänyt eurooppalaisten keskuudessa niin paljon pahoja aavistuksia kuin laajentuminen Turkkiin. Tämä saattaa tarkoittaa, etteivät eurooppalaiset milloinkaan anna sille suostumustaan. Jos eurooppalaiset vastustavat tätä laajentumista sekä nyt että tulevaisuudessa, sellaisen kuvitelman luominen, että Turkille myönnetään täysjäsenyys Euroopan unionissa, aiheuttaa valtavan pettymyksen ja hämmennyksen Turkin hallituksessa. Kun Turkin kysymyksestä keskusteltiin ensimmäistä kertaa parlamentissa joulukuussa 2004, huomautin olevan päivänselvää, että kaikki ne edut, joita saataisiin Turkin kanssa luotavista tiiviimmistä taloudellisesta, poliittisesta ja sotilaallisista Turkin suhteista, voidaan saavuttaa ilman täysjäsenyyttä. Tästä aiheesta on kirjoitettu paljon.

Haluan tänään korostaa erästä tähän laajentumiseen liittyvää lisäongelmaa eli laajentumisesta aiheutuvaa poliittista ja maantieteellistä epätasapainoa. Turkin liittymisprosessin jatkaminen samalla, kun lykkäämme Kroatian liittymistä ja välttelemme sen toteamista, että Ukrainalla on oikeutettu paikkansa Euroopassa, on kiusallista ja vastenmielistä. Tällainen toiminta käy Euroopan unionin kannalta erittäin kalliiksi Keski- ja Itä-Euroopan maissa sekä muissa mainitsemissani maissa.

Jäsenet Schulz ja Poettering ovat edelleen sitä mieltä, että meillä on rajalliset voimavarat uusien jäsenten ottamiseen. Jos näin on, toivoisin, että voimavaroja käytettäisiin muuhun. Tosiasiassa edessämme olevassa asiakirjassa meitä pyritään kiristämään sillä, että niin kutsuttu perustuslakiprosessi asetetaan riippuvaiseksi laajentumisprosessista. Tämän vuoksi Laki ja oikeudenmukaisuus -puolueen jäsenet äänestävät tyhjää edellä mainittua asiakirjaa koskevassa äänestyksessä.

  Philip Claeys (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, kaikki merkit viittaavat siihen, että Turkki liittyy unioniin hinnalla millä hyvänsä. Euroopan unionin ja Turkin kansalaiskomissio (EUTCC) on kuitenkin hiljattain osoittanut, ettei Turkki täytä Kööpenhaminan kriteerejä, vaikka Euroopan komissio ja neuvosto väittävät toisin. Toimielimet tietävät varsin hyvin, missä mennään. Komission jäsen Rehn mainitsi hetki sitten kirjailija Orhan Pamukin vainoamisen. Toimielimet ilmaisevat huolestuneisuutensa myös aina silloin, kun jotakin tapahtuu, mutta eivät tee asialle loppujen lopuksi mitään.

Milloin Turkin olisi tunnustettava kaikki jäsenvaltiot? Millä aikataululla Turkin lentokentät ja satamat avataan? Ihmiset ovat ehdottaneet, että neuvottelujen aikana. Tämä tarkoittaisi siis ehkä noin kymmenen vuoden sisällä. Silloinhan olemme tietenkin edistyneet niin paljon, ettemme voi enää perääntyä, vaikkei Turkki täyttäisikään edellytyksiä. Tämä on viipaletekniikkaa. Päätöksiä tehdään pikku hiljaa, ja ennen kuin huomaammekaan, edessämme on tapahtunut tosiasia. Ennen Turkin mahdollista liittymistä olemme kuulleet perusteluna ainoastaan lupauksen, joka on osoitettu turkkilaisille. Entä se lupaus, että Turkin on täytettävä edellytykset? Milloin aiomme kysyä kansalaisilta, mitä he ajattelevat sellaisen Euroopan ulkopuolisen maan liittymisestä, jolla ei ole asemaa Euroopan unionissa?

  Camiel Eurlings (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, Euroopan ja Turkin suhteet ovat koetuksella juuri ennen suunniteltua neuvottelujen aloittamista. Ensisijaisena syynä tähän on Turkin antama kielteinen julistus, jota komissio yritti kaikin keinoin estää. Toisena syynä on, että Turkin käsitys siitä, mitä Euroopan unionin jäseneksi liittyminen edellyttää, eroaa Euroopan unionin säännöistä. Turkissa asioista ajatellaan toisin.

Tämän vuoksi tällä hetkellä tarvitaan ennen kaikkea selkeyttä. On selvitettävä, mitkä ovat säännöt ja mitä pitäisi tapahtua. Olenkin tyytyväinen yhteiseen päätöslauselmaamme, sillä siinä käsitellään juuri tätä asiaa. Päätöslauselmassa vaaditaan, ettei Kyproksen tunnustamisesta neuvotella. Maa on tunnustettava mahdollisimman pian, ja jos näin ei tehdä, seuraamukset voivat olla vakavia. Tätä mieltä parlamentti on, ja tästä meidän on pidettävä kiinni. Jäsen Schulz mainitsi aikarajaksi yksi tai kaksi vuotta. Myös sosialidemokraattinen ryhmä pitäisi siis mahdottomana hyväksyä sitä, ettei Kyprosta tunnustettaisi kahden vuoden kuluessa. Olemme panneet tämän merkille.

Myös pöytäkirjan täytäntöönpanosta käytetään selkeää kieltä. Tämä olisi hoidettava heti neuvottelujen alussa vuonna 2006. Jos näin ei tehdä, seuraukset voivat olla vakavat. Tähän haluan vielä lisätä, että asialla on toinenkin puoli. Euroopan on kannettava vastuunsa ja kannustettava YK:ta edistämään Kyproksen osapuolten sovintoa. Viime viikonloppuna keskustelin molempien kiistakumppanien johtajien kanssa. He eivät kuitenkaan olleet tavanneet toisiaan vuosiin. Meidän olisi painostettava YK:ta edes siihen, että alueelle lähetettäisiin joku keskustelemaan molempien osapuolten kanssa. Toisenlainen toiminta tarkoittaisi, että myönnämme voimattomuutemme.

Julistuksen oikeusvaikutuksista puhuttaessa komission jäsen on oikeassa siinä, ettei oikeusvaikutuksia ole meidän kannaltamme, mutta myös jäsenet Brok ja Poettering olivat oikeassa, kun he totesivat, että meillä on ongelma, jos Turkin hallitus ottaa julistuksen osaksi ratifiointiprosessia. Jäsen Schulz väittää, että meidän on keskeytettävä liittymisneuvottelut välittömästi, jos Turkki käyttää julistusta ratifiointiprosessissa. Miten hän voi vaatia tällaista, jos hän haluaa Turkin liittymisprosessin sujuvan hyvin? Toivottavasti komission jäsen voi pian vahvistaa, ettei pöytäkirjan ratifiointi ole riippuvainen julistuksesta. Jos Turkki kuitenkin toimii näin, parlamentin on syytä pitää asia hallinnassa ja lykätä koko prosessia. Näin voimme asettaa Turkille mahdollisimman suuret paineet, jotta se ei lähtisi tälle ei-toivotulle tielle ja välttyisi ongelmilta. Vaihtoehtona on, kuten jäsen Schulz totesi, että saatamme joutua perumaan koko prosessin kahden kuukauden jälkeen.

Päätöslauselmassa todetaan hyvin selkeästi myös se, että neuvotteluja on käytävä hyvissä ajoin. Vaikka Turkki ilmeisesti onkin täyttänyt virallisesti neuvottelujen aloittamisen edellytykset, haluan huomauttaa, että uudet lait ovat ongelmallisia, koska rikoslain 301 ja 305 pykälän nojalla Orhan Pamukia vastaan voidaan nostaa syyte ja tuomari voi perua Armeniaa koskevan konferenssin. Olen tyytyväinen, että pääministeri Erdogan on puhunut selkeästi konferenssissa, myös kurdikysymyksestä. Rohkeaa toimintaa.

Jotta ongelmat saadaan todella ratkaistua, näitä lakeja, myös uskonnollisia vähemmistöjä koskevaa lakia, on muutettava. Turkki haluaa olla osa Eurooppaa, vaikka se ei sitä ansaitsisikaan. Koskaan ei ole oikein, etteivät papit saa koulutusta vuosienkaan lupausten jälkeen tai että kansalta otetaan pois kirkkoja. Tämän vuoksi olen tyytyväinen, että päätöslauselmassa käytetään sanaa "määräaika". Jos suhtaudumme vakavasti poliittisten kriteerien ensisijaisuuteen, meidän on asetettava rohkeasti määräaikoja ja varoitettava Turkkia siitä, että sillä on vuosi tai kaksi aikaa korjata asiat. Muutoin asiassa ei voida edetä.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä asiana päätöslauselmassa otetaan avoimesti esille valmius ottaa vastaan uusia jäseniä. Euroopan unionin valmiuteen ottaa jäseneksi Turkin kaltainen suuri maa vaikuttavat tiiviisti perustuslaki ja taloudelliset järjestelyt, mutta ennen kaikkea tavalliset kansalaiset on saatava vakuutettua asiasta. Tämä Turkin on tehtävä tarkoilla kampanjoilla ja todellisilla uudistuksilla, mutta tässä asiassa Euroopan parlamenttikin voi tehdä jotain paitsi käyttämällä selkeää kieltä tässä päätöslauselmassa myös antamalla vastinetta näille sanoille tulevina vuosina.

  Jan Marinus Wiersma (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, kuunneltuamme jäsen Eurlingsia voimme todeta yksimielisyytemme monista päätöslauselman kohdista, mutta emme mielestäni kaikista. Vasemmiston tai keskustavasemmiston ryhmien asenne Turkkia kohtaan on erilainen kuin Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän asenne. Tämä on ensimmäinen asia, jonka haluan tuoda esille. Olen kuitenkin tyytyväinen, että meillä on selkeä päätöslauselmaesitys, ja toivon sen säilyvän ennallaan äänestyksissä.

On kai turha sanoa, että päätöslauselman lähtökohtana oli pääosin parlamentin viimevuotinen kanta. Me myös toistimme tarkoituksella useita sen kohtia selventääksemme neuvottelupuitteita, joita parlamentti haluaisi sovellettavan tulevina vuosina.

Olemme pyytäneet, että Turkin liittymisneuvottelujen ensimmäisessä vaiheessa keskitytään poliittisiin kriteereihin, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen sekä vähemmistöjen asemaan. Näin Euroopan unioni voi painostaa Turkin hallitusta paitsi säätämään lakeja näistä oikeuksista ja vapauksista myös panemaan ne tehokkaasti täytäntöön. Olemme vaatineet tätä useaan otteeseen ja vaadimme jatkossakin. Turkin olisi siis toteutettava tämä uudistus käytännössä, jotta voimme arvioida edistymistä hyvässä hengessä.

Vähintäänkin yhtä tärkeää on vahvistaa jälleen kerran, että neuvottelujen lopullisena tavoitteena on täysjäsenyys EU:ssa. Kuten päätöslauselmassakin todetaan, neuvottelujen tulos riippuu tietenkin myös itse prosessista. Neuvottelujen onnistuminen on tavoitteenamme, mutta siitä ei ole takuita. Kuten komission jäsenkin totesi, prosessi itsessään on erittäin tärkeä ja se vaikuttaa todella paljon Turkin tulevaisuuteen.

Valitettavasti on pakko todeta, että Turkin liittymisneuvottelujen aloittamista koskevaa keskustelua ja päätöslauselmaa varjostaa kaksi asiaa. Ensimmäinen on Kyproksen tasavallan tunnustaminen ja toinen on tullisopimusta koskevan pöytäkirjan laajentaminen ja täytäntöönpano, mikä sekin liittyy Kyproksen asiaan. Nämä kaksi ongelmaa ovat valitettavasti Turkin itsensä aikaansaamia.

Emme ymmärrä, miksi yleisesti vaikuttava päätös satamien tai lentokenttien avaamisesta on valtava periaatteellinen ongelma. Emme ymmärrä, miksi Turkin on niin vaikea tunnustaa kaikkia sen ryhmän jäseniä, johon Turkki haluaa jäseneksi. Tämän vuoksi vaadimme, että Turkki luopuu vastaväitteistään, jotka koskevat tullisopimuksen laajentamista, ja että Turkki panee Ankaran sopimuksen täysimääräisesti täytäntöön syrjimättä yhtäkään osapuolta. Tämän vuoksi vaadimme, että Turkki tunnustaa Kyproksen virallisesti mahdollisimman pian neuvottelujen alettua. Tämän vuoksi korostamme kantaamme siitä, että jos sopimus allekirjoitetaan 25 maan kanssa, on myös tunnustettava 25 maata.

Kuten päätöslauselmastakin ilmenee, pelkäämme näiden asioiden aiheuttavan kitkaa neuvotteluprosessissa tai jopa keskeyttävän koko prosessin. Tämä ei ole meidän etujemme eikä Turkin hallituksen tai Turkin kansalaisten etujen mukaista. Siksi nimenomaan pyydänkin Turkin hallitusta ryhtymään ratkaisemaan asiaa heti, jotta ongelmista päästään eroon.

Vaikka emme keskustelekaan Kyproksesta tai Kyproksen kysymyksestä, asia on otettu esille, ja haluan esittää kaksi tähän liittyvää kysymystä. Ensin pyydän jäsen Eurlingsin tavoin kaikkia osapuolia palaamaan neuvottelupöytään, jotta Pohjois-Kyproksen tulevaisuutta varjostava umpikuja saadaan aukeamaan.

Toiseksi haluan pyytää näitä samoja osapuolia, myös neuvostoa ja komissiota, lopettamaan epäröinnin ja toteuttamaan tarvittavat toimet, jotta talous ja sen myötä Pohjois-Kyproksen kansalaiset saavat mahdollisuutensa.

  Andrew Duff (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, edellisistä puheenvuoroista on käynyt valitettavasti ilmi, että SPD:n ja CDU:n keskustelut suuren koalition muodostamisesta eivät etene kovinkaan jouhevasti.

Mielestäni on omituista, että maat, jotka ovat hyötyneet Euroopan yhdentymisestä näin paljon vaurauden, turvallisuuden ja vapaan demokratian aloilla, kieltäytyvät nyt myöntämästä näitä etuja Turkille. Olen kuitenkin samaa mieltä jäsen Poetteringin kanssa siitä, että on tärkeää korostaa Euroopan unionin valmiutta ottaa Turkki jäseneksi. Voisikohan neuvoston puheenjohtaja ilmoittaa, yhtyykö hän siihen, että Euroopan on tehtävä sopimus perustuslaista ennen kuin Turkki ja Kroatia voivat liittyä. Onko hänkin sitä mieltä, että Kyproksen ongelmaa ei ratkaista ja Balkan jää hajanaiseksi, jos unioni epää Turkilta jäsenyyden? Voisiko puheenjohtaja kertoa, millaisiin toimiin puheenjohtajavaltio ryhtyy edistääkseen taloudellisten suhteiden ja kauppasuhteiden muodostamista Pohjois-Kyproksen kanssa, kun liittymisneuvottelut on saatu onnistuneesti käyntiin?

  Joost Lagendijk (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Euroopan unionissa ollaan pian tekemässä tärkeitä päätöksiä Turkista, ja samalla näyttää koko ajan enemmän siltä, että vastakkain ovat – jyrkästi – Turkin tulevaisuuteen uudistusmielisesti suhtautuvat ja konservatiivisesti suhtautuvat sekä toisaalta Eurooppaan ankkuroitunut demokraattinen Turkki ja täysin erityksissä oleva epädemokraattinen Turkki.

Haluan vielä kerran tehdä täysin selväksi, että haluaisin uudistusmielisten voittavan. Tämä tarkoittaa, ettei EU saa kaunistella sanojaan, kun puhutaan sen suhteista Turkkiin, vaan oltava myös reilu. Kyproksen kysymyksestä totean, että mielestäni pöytäkirjan allekirjoittaminen tarkoittaa, että Turkin hallitus panee sen täytäntöön kokonaisuudessaan. Tästä ei pitäisi olla epäilystäkään. Tämä tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että EU:n on pidettävä lupauksensa Kyproksen pohjoisosan eristäytyneisyyden poistamisesta, ja kun nyt puhutaan Kyproksesta, parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän eduksi voidaan sanoa, että tämä edellyttää oikeaa toimintajärjestystä. Ensin on pyydettävä Kofi Annania tutkimaan, voidaanko ratkaisuun päästä, ja tätä on seurattava Kyproksen tunnustaminen. Muunlainen toiminta ei onnistu. Suorasukaisuus ja reiluus tarkoittavat myös sitä, että Turkkia on kehuttava uudesta rikoslaista ja samalla huomautettava uudistajille, että uuteen rikoslakiin sisältyy edelleen aivan liian paljon sellaisia ehtoja ja pykäliä, joita konservatiivit voivat tulkita väärin uudistajien harmiksi. Näin tapahtui kirjailija Orhan Pamukin tapauksessa. Tämän vuoksi lakia on vielä muutettava.

Minun mielestäni neuvottelut voidaan aloittaa. Komission ja neuvoston toivon toimivan hyvin reilusti ja selkeästi. Turkin uudistusmielisille toivotan paljon voimia ja viisautta.

  Adamos Adamou (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, olin ajatellut aloittaa lyhyen, puolitoista minuuttia kestävän puheenvuoroni eri tavoin, mutta haluan kommentoida arvoisan ystäväni Emma Boninon aikaisempaa lausuntoa. Hän moitti kyproksenkreikkalaisia, koska he hylkäsivät Kofi Annanin suunnitelman. Mielestäni on hyväksyttävää, että kansanäänestykseen jälkeen tehtyjä päätöksiä kunnioitetaan. Tämä todetaan myös päätöslauselmaesityksessä. On samantekevää, jos jäsen Bonino ilmaisee oman pettymyksensä asiasta. Odottaisin kuitenkin, että jäsen Bonino myös selittäisi syyt, joiden vuoksi kyproksenkreikkalaiset hylkäsivät suunnitelman, ja selventäisi, että 35 prosenttia kyproksenturkkilaisista äänesti "ei" ja myös että uudisasukkailla, jotka syyllistyvät kansainvälisen oikeuden mukaan sotarikokseen, oli äänestysoikeus Kyproksen miehitetyillä alueilla. Tässä oli lyhyt kommenttini.

Turkin on noudatettava velvoitteita, joita sille on asetettu kansainvälisessä oikeudessa, ja periaatteita, joihin Euroopan unioni perustuu. Lisäksi on otettava huomioon se tosiasia, että Euroopan unioni muodostuu 25 jäsenvaltiosta, joista yksi on Kyproksen tasavalta, ja että olisi paradoksaalista, jos Turkki liittyisi Euroopan unioniin, vaikka sillä olisi samanaikaisesti miehitysjoukkoja yhden jäsenvaltion alueella ja se kieltäytyisi tunnustamasta tätä valtiota.

Tässä yhteydessä voidaan todeta, että Turkin on sovellettava pöytäkirjan ja myös sen liikennettä koskevan luvun säännöksiä täysimääräisesti ja syrjimättä. Oikeastaan on sanomattakin selvää, että Turkin on tunnustettava Kyproksen tasavalta.

Uskon, että kun uudelleenyhdistynyt Kypros, Kreikka ja Turkki liittyvät Euroopan unionin jäseniksi, rauha ja turvallisuus alueella lisääntyvät.

  Bastiaan Belder (IND/DEM). – (NL) Arvoisa puhemies, kunnianhimoiset poliitikot saavat ennen pitkää rangaistuksensa äänestäjiltään. Neuvoston ja komission epäilyttävä toiminta Turkin asiassa ei jää myöskään huomiotta. Olemme jo saaneet ensimmäisen rangaistuksen: perustuslakisopimus hylättiin kahdessa kansanäänestyksessä. Äänestäjät antavat pian toisen rangaistuksensa seuraavissa kansanäänestyksissä, jos käy ilmi, että Turkin kanssa käytävät niin kutsutut "tulokseltaan avoimet neuvottelut" huipentuvat jäsenyyteen. Miksi jäsenvaltiot eivät yksinkertaisesti sovi Turkin kanssa vakaasta naapuruusohjelmasta? Loppujen lopuksi voidaan todeta, että jo 25 jäsenvaltion Euroopan unionin ja Turkin välisestä kokonaisvaltaisesta tulliliitosta syntyy ylitsepääsemätön este, kun jäsenet ovat syvästi eri mieltä jakautuneesta Kyproksesta.

Tulevat neuvottelut Turkin kanssa tekevät minut surulliseksi, kun ajattelen kristillisen kirkon asemaa tuossa maassa. Haluan korostaa, ettei kirkolla ole oikeuksia, puhumattakaan viime kuussa Turkin protestantteihin kohdistuneista vakavista fyysisistä pahoinpitelyistä. Odotan innolla, mihin toimiin neuvosto ja komissio ryhtyvät Kööpenhaminan poliittisten kriteerien noudattamisen osalta. Arvoisa komission jäsen Rehn saattaakin muistaa, että pyysin häntä muutama vuosi sitten selvittämään samaa asiaa. Tänä aamuna kuulin puhuttavan paljon niin kutsutusta maallisesta Turkin valtiosta. Jäsenet, jotka puhuvat tällaisia, eivät tunne tosiasioita, ja meidän olisi aloitettava heistä.

  Roberta Angelilli (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, pyysimme Turkilta joulukuussa, että se osoittaisi selkeästi hyväksyvänsä Euroopan unionin demokratiasäännöt ensiksikin tunnustamalla Kyproksen. Turkin hallitus on kuitenkin kieltäytynyt tekemästä niin, mikä on osoitus yllättävästä tinkimättömyydestä.

Tiedämme, että kyseessä on yksipuolinen julistus, jolla ei ole oikeusvaikutuksia mutta joka on juuri tämän vuoksi otettava hyvin vakavasti ja tuomittava. Unionin asenne ei ole yhtään vähemmän yllättävä. Unioni on ikuisine kompromisseineen jälleen osoittanut, että sen ristiriitaisena tehtävänä on lykätä ja pahentaa ongelmia eikä suinkaan ratkaista niitä.

Haluamme korostaa, ettei Turkin liittymisprosessin tulos saa olla ennalta varma. Turkin on tehtävä konkreettisia sitoumuksia, ja meidän on tehtävä niiden osalta myönnytyksiä. En tarkoita, etteikö parannuksia tarvittaisi, mutta kidutuksen, ihmisoikeuksien ja kansalaisoikeuksien kunnioittamisen sekä vähemmistöjen suojelun aloilla on vielä liian paljon tehtävää. Turkki ei missään tapauksessa voi kieltäytyä tunnustamasta Kyproksen kaltaista Euroopan unionin nykyistä jäsenvaltiota eikä ainakaan pitää Kyproksen maaperällä noin 40 000:ta miehitysjoukkojensa sotilasta. Liittymisprosessin on oltava todellinen ja avoin, ja siinä on noudatettava yhdentymiseen liittyviä arvoja ja nautittava keskinäistä luottamusta.

Tiedämme myös, kuinka vahvasti Italian hallitus on sitoutunut edistämään neuvottelujen onnistumista, mutta esittämistäni syistä Alleanza Nazionalen valtuuskunta esittää vastalauseensa äänestämällä tyhjää. Tämä ei tarkoita, että epäisimme Turkilta mahdollisuuden jäsenyyteen. Haluamme vain, että sääntöjä noudatetaan, koska niiden on aina oltava samat kaikille.

  Jan Tadeusz Masiel (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, kunhan neuvottelut Turkin kanssa aloitetaan, ne johtavat ennen pitkää valitettavasti liittymiseen, vaikkei Turkki täyttäisikään asetettuja edellytyksiä. Miksipä sen pitäisikään pyrkiä täyttämään edellytyksiä, kun nytkään niiden täyttämättä jättäminen ei ole esteenä neuvottelujen aloittamiselle?

Turkki ei kunnioita kulttuuriamme, ja se yrittää saada meidät omaksumaan omansa. Maasta, joka ei ole ollut kristitty, ei voi koskaan tulla eurooppalaista. Kaikki nykyiset ja mahdolliset Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat olleet kristittyjä jo yli tuhat vuotta, eikä mikään inhimillinen filosofia voi korvata tätä meitä yhdistävää yhteistä nimittäjää. Turkki olkoon tervetullut kumppaniksi mutta ei jäseneksi.

Puhemies Borrell muistutti muutama päivä sitten parlamenttia, tosin perustuslain yhteydessä, siitä, että Eurooppa kuuluu eurooppalaisille; muutoin eurooppalaiset poistuvat unionista.

  Ioannis Kasoulides (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, olin viime joulukuussa yksi niistä, jotka eivät vastustaneet neuvottelujen aloittamista Turkin kanssa. Olimme siinä toivossa, että näin edistettäisiin maan demokratisoitumista ja ihmisoikeustilannetta sekä vahvistettaisiin rauhaa Turkin, Kreikan, Kyproksen ja Armenian välillä. Viime vuonna tapahtui valitettavasti vain taantumista eikä lainkaan edistystä.

Turkilta pyydettiin sukupuoleen perustuvaa syrjintää koskevan lainsäädännön lisäksi yhtä tärkeää asiaa. Sitä pyydettiin laajentamaan Ankaran pöytäkirjan soveltamista Kyprokseen. Vasta viikko sitten ulkoministeri Gül totesi, ettei satamilla ja lentokentillä ole mitään tekemistä tulliliiton kanssa.

Neuvosto ja komissio haluavat painaa asian villaisella aivan kuten painettiin uskonnollisten vähemmistöjen kohtelu, rikoslain 35 pykälä, Armenian kansanmurha, naisten mielenosoitusten tukahduttaminen ja monet muut asiat, kuten Orhan Pamukin tapaus ja sananvapaus Turkissa.

Turkkia on kohdeltava ehdokasmaana reilusti mutta ankarasti. Mikä edellisestä kymmenestä ehdokasmaasta olisi uskaltanut neuvottelujen aloittamisen hetkellä kieltäytyä tunnustamasta jotakin jäsenvaltiota? Näin on kuitenkin käynyt Kyproksen kanssa. Saatamme surkutella Kyproksen kansanäänestyksen tulosta, mutta meidän on kunnioitettava Kyproksen, Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestysten tuloksia.

Neuvoston ja komission osoittama omahyväisyys heikentää näiden kansanäänestysten viestiä. Pelkäänpä, ettei tässä asiassa ole ongelmana Turkki vaan neuvosto ja komissio.

  Hannes Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdogan on tehnyt valtavasti maansa hyväksi, ja yksi hänen suurimmista saavutuksistaan on ollut Turkin muuttaminen niin, että maa on lähentynyt Euroopan unionia. Hän teki kuitenkin karhunpalveluksen, kun hän allekirjoittaessaan Ankaran sopimuksen antoi tämän yksipuolisen julistuksen, jota ei voida hyväksyä. On kuitenkin sanomattakin selvää, että tällä sopimuksella on juridisia seurauksia, jotka Turkin on hyväksyttävä ja pantava myös täytäntöön.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että meidän on Euroopan unionissa näytettävä Turkille, mitä tarkoittaa eurooppalaisella tavalla ajatteleminen ja toimiminen. Lisäksi luottamusta on lisättävä määrätietoisesti. Tämä on myös syy, jonka takia olen sitä mieltä, että Euroopan unionin on aloitettava neuvottelut 3. lokakuuta. Miksi?

Ensinnäkin, vaikka Turkissa meneillään olevan uudistusprosessin tiellä on esteitä ja ongelmia, joihin jäsen Kasoulides aivan oikein kiinnitti huomiota, olisi meidän taholtamme vastuutonta vaikeuttaa tätä prosessia, ja prosessin vaikeutuminen vahingoittaisi myös Euroopan unionia. Tämän sijasta meidän pitäisi auttaa prosessia eteenpäin.

Toiseksi meidän on annettava Turkin kaikille väestöryhmille ja erityisesti kurdien kaltaisille vähemmistöryhmille mahdollisuus hyödyntää tätä prosessia, jotta ne voisivat löytää uusia tapoja ilmaista kulttuuriaan ja osallistua poliittiseen elämään.

Kolmanneksi meidän on varmistettava, että Turkin, joka on hyväksytty EU:n jäsenehdokkaaksi, pitäisi vastaavasti myös parantaa suhteitaan kaikkiin naapureihinsa ja tietenkin erityisesti Armeniaan, ja tähän suhteiden parantamiseen sisältyy muun muassa se, että maa tunnustaa oman historiansa ja ne kauheudet, joita historiassa on tapahtunut.

Neljänneksi on äärimmäisen tärkeää, että tuemme myös Kyproksen turkinkielistä väestönosaa. Meillä on paljon sanottavaa – ja myös perusteltua sanottavaa – saaren kreikankielisestä enemmistöstä, mutta älkäämme unohtako, että juuri turkinkielinen vähemmistö sanoi raikuvasti "kyllä" yhdistymiselle ja Euroopan unionille. Älkäämme myöskään unohtako, että Euroopan unioni on toistaiseksi epäonnistunut täyttämään kauppaan ja taloudelliseen tukeen liittyvät velvollisuutensa ja vastuunsa kyseistä väestönosaa kohtaan.

Näistä kaikista syistä meidän pitäisi omaksua johdonmukainen asenne ja sanoa yksiselitteinen "kyllä" neuvotteluiden käynnistämiselle. Siitä tulee vaikea prosessi, jonka aikana on ratkaistava monia ongelmia, mutta meidän on varmistettava, että Turkki nopeuttaa uudistusprosessia. Jos Turkki onnistuu siinä, se voi päästä ja sen pitäisi päästä Euroopan unionin jäsenvaltioksi. Vain siinä tapauksessa, että maa epäonnistuu prosessissa, meidän on pyrittävä luomaan toisenlaiset suhteet maahan.

Jäsen Poetteringin tiedoksi haluan sanoa, että selkeyden vuoksi ja kaiken epäilyksen häivyttämiseksi ryhmämme toivoo, että 3. lokakuuta aloitetaan neuvottelut paitsi Turkin myös Kroatian kanssa. Tämä olisi tärkeä merkki siitä, että edistystä tapahtuu. Me emme halua asettaa Turkkia ja Kroatiaa vastakkain. Molemmat maat ansaitsevat sen, että niiden kanssa aloitetaan neuvottelut. Jos voimme aloittaa ne nyt, neuvottelut Kroatian kanssa saadaan varmasti päätökseen ennen Turkin kanssa käytäviä neuvotteluja, mutta katsokaamme pidemmälle mantereemme tulevaisuuteen yhdessä molempien näiden maiden kanssa.

  Marielle De Sarnez (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, joitakin päiviä, joitakin tunteja ennen neuvotteluiden aloittamiselle vahvistettua päivämäärää Turkki ei ole vieläkään tunnustanut Kyproksen tasavaltaa ja Turkin oikeuslaitos on jälleen kerran kieltänyt Armenian kansanmurhaa koskevan seminaarin järjestämisen, kansanmurhan, jota Turkki ei ole vieläkään tunnustanut. Huolimatta näistä vakavista puutteista, joita maa on osoittanut muistamisvelvollisuutta ja demokratian periaatteita kohtaan, unionin toimielimet toimivat niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja vahvistavat meille, että päätös on tehty: Euroopan unioni aloittaa 3. lokakuuta neuvottelut Turkin liittymisestä Euroopan unioniin.

Haluan lyhyesti vastata kaikille niille, jotka selittävät meille, ettei neuvotteluiden aloittamisesta voi millään lailla päätellä neuvotteluiden tulosta. On ainakin kaksi syytä, miksi tämä ei pidä paikkansa. Ensimmäinen syy on se, että neuvottelut aloitetaan nimenomaan liittymisen varmistamiseksi, ei etuoikeutetun kumppanuuden varmistamiseksi. Päinvastaisen väittäminen olisi valehtelemista. Toinen syy on se, että neuvotteluiden aloittaminen johtaa aivan ilmeisesti liittymiseen. Usean vuoden ajan otamme käsiteltäväksi, käsittelemme ja lopetamme yksi kerrallaan jokaisen liittymiseen liittyvän asiakokonaisuuden käsittelyn. Neuvotteluiden tulos on kuitenkin jo selvä: yksikään maa ei voi pitkän prosessin päätteeksi ottaa yksin vastuuta siitä, että sanomme "ei". Päinvastaisen väittäminen olisi jälleen kerran valehtelemista.

Euroopan unioni on nyt historiansa pahimmassa kriisissä, mutta ei neuvosto eikä komissio ole ehdottanut ensimmäistäkään hanketta, esittänyt ainuttakaan näkökantaa, paitsi sen, jos uskotaan viimeaikaisia lausuntoja, että poliittisesta Euroopasta on luovuttava. Ainoa asia esityslistalla on laajentuminen Turkkiin aivan kuin ikuinen ratkaisujen siirtäminen olisi korvannut visiot tässä eksyneessä Euroopassa. Unioni tarvitsee lähitulevaisuudessa todellista uudelleenrakentamista. Olemme kaikkien niiden rinnalla, jotka haluavat muotoilla uudelleen eurooppalaisen hankkeen, jotta poliittinen ja demokraattinen Eurooppa lopultakin vahvistuisi.

(Suosionosoituksia)

  Cem Özdemir (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, täällä parlamentissa on sanottu paljon Istanbulissa viime viikonloppuna pidetystä historioitsijoiden konferenssista, johon osallistuin itsekin. Päinvastoin kuin jäsen De Sarnez juuri sanoi, konferenssi pidettiin. Se pidettiin, koska Turkin pääministeri ja ulkoministeri sanoivat selvästi, että se on pidettävä. Näin he ilmaisivat solidaarisuutensa Turkin yliopistopiirejä ja kriittisesti asioihin suhtautuvia piirejä kohtaan. Olisi Euroopan parlamentille kunniaksi, jos kaikki parlamentin ryhmät käyttäisivät tilaisuuden hyväksi ja kiittäisivät Turkin pääministeriä tästä rohkeudesta sallia tämän kriittisen kokouksen pitäminen. Tämä todistaa, että hän on tietoinen siitä, mitä eurooppalaisuus tarkoittaa.

Olen kuitenkin palannut Turkista kaksinkertaisen tehtävän kanssa. Ensimmäinen asia, joka minua on pyydetty tekemään, on kiittää kaikkia niitä parlamentin jäseniä, jotka monen vuoden ajan ovat kampanjoineet Turkin ihmisoikeuksien ja demokratian puolesta, myös aikana, jona Turkki, kuten muukin maailma, kävi kylmää sotaa ja jona jotkut niistä, jotka tänään puhuvat ihmisoikeuksista, näkivät Turkissa kaiken muun paitsi ihmisoikeusongelman.

Toiseksi tuon mukanani vetoomuksen, että kiirehtisimme prosessia, jolla Turkkia tuodaan lähemmäksi Euroopan unionia, koska tämä on ainoa keino, jolla demokratia ja uudistukset voivat saada minkäänlaista kestävää jalansijaa Turkissa.

(Suosionosoituksia)

  Vittorio Agnoletto (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, neuvottelut Turkin kanssa alkavat 3. lokakuuta, mutta Turkin ei saada antaa pitää Euroopan unionia pilkkanaan: ihmisoikeuksilla on oltava

kaikissa neuvotteluissa keskeinen asema. Sen sijaan hallintoelinuudistus on pysynyt pelkkänä toiveena ja maan vaalilaissa säädetään yhä 10 prosentin äänikynnyksestä, joka estää kurdeja saamasta omia edustajiaan parlamenttiin.

Uudella lailla rajoitetaan asianajajien mahdollisuuksia harjoittaa ammattiaan; lehtimiehiä voidaan pidättää ja heidän artikkeleitaan voidaan pitää hyökkäyksinä alueellista koskemattomuutta vastaan; opettajien ammattijärjestö tuomittiin siitä, että se puolusti oikeutta puhua omaa kieltä myös koulussa; nuori turkkilainen homoseksuaali Mehmet Tarhan tuomittiin useaksi vuodeksi vankeuteen siitä, että hän sanoi olevansa aseistakieltäytyjä.

Tilanne on vielä huonompi Kurdistanissa. Vain muutama viikko sitten pääministeri Erdogan herätti toivoa siitä, että rauhanprosessi voisi alkaa, mutta mitään sen tapaista ei ole tapahtunut. Vaikka Congra-Gel on ilmoittanut kaikkien sotilaallisten toimien lopettamisesta, vieläkin raportoidaan väkivaltaisista sotilasoperaatioista kurdiväestöä kohtaan sekä kidutuksista ja raiskauksista.

Euroopan unionin on vedottava Turkkiin, että se tunnustaa poliittisesti kurdikysymyksen olemassaolon ja aloittaa avoimet keskustelut. Turkin tie Euroopan unioniin kulkee maan kurdialueen pääkaupungin Diyarbakirin kautta. Ihmisoikeuksista ja demokraattisten sääntöjen noudattamisesta emme neuvottele, vaikkei Turkin hallituksella näytä olevan minkäänlaista aikomusta noudattaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vetoomusta ja myöntää uusi oikeudenkäynti Abdullah Öcalanille. Euroopan unioni ei saa sivuuttaa tätä asiaa, ellei se halua heikentää Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen uskottavuutta.

Ajatusta, jonka mukaan Turkki voisi liittyä Euroopan unioniin tunnustamatta Kyproksen tasavaltaa, on kerta kaikkiaan mahdoton hyväksyä: pallo on nyt Turkilla. Kauppa- ja tullisopimuksista voimme neuvotella vuosien ajan, mutta ihmisoikeuksista emme koskaan neuvottele.

  Georgios Karatzaferis (IND/DEM). – (EL) Arvoisa puhemies, puhumme nyt Turkin liittymisestä Euroopan unioniin. Esimerkki eilispäivältä: maa esti paavia pitämästä messua Istanbulissa. Kertokaa minulle, mikä toinen maailman maa estää paavin vierailun? Jopa kommunisti Fidel Castro vastaanotti paavin ja järjesti tälle valtionpäämiestasoisen vastaanottoseremonian. Turkki on kieltänyt paavilta maahantulon. Tämä maahantulokielto on rasismia. Teko ei ole pelkästään ekumeenisen patriarkan vastainen, eikä kyse ei ole siitäkään, että Turkki on muuttanut kristikunnan suurimman kirkon Hagia Sofian itämaisen tanssin ja uimapukumuotinäytösten pitopaikaksi. Tämä on loukkaus. Se, mitä siellä on tapahtumassa, on loukkaus Eurooppaa kohtaan.

Turkki ei tunnusta Kyprosta ja jotkut puhuvat Annanin suunnitelmasta. Jos Annanin suunnitelma on niin houkutteleva Turkille, annetaan maan soveltaa sitä 20 miljoonaan kurdiin. Jos miehitysarmeija lähtee, otetaan jälleen käyttöön vuoden 1960 perustuslaki, jonka mukaan maan presidentti on kyproksenkreikkalainen ja varapresidentti kyproksenturkkilainen ja sillä hyvä. Pohjois-Kypros saa automaattisesti samat edut kuin Etelä-Kypros. Tämä on selvä asia: tilanne edellyttää vain logiikkaa, ei amerikkalaisten väliintuloa, joka valitettavasti ohjaa myös Euroopan unionin askelia täällä parlamentissa.

(Suosionosoituksia)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MOSCOVICI

  Sebastiano (Nello) Musumeci (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olemme aina seuranneet suurella mielenkiinnolla Turkin rohkeaa päätöstä asettua osaksi läntistä maailmaa, ainakin sotilaallisten ja strategisten valintojen osalta. Erityisesti ne, jotka minun laillani elävät Euroopan eteläisimmillä alueilla euro–afro–aasialaisen syvänteen sydämessä, tietävät paremmin kuin kukaan muu, että rajat ja esteet on luotava rauhanomaisen rinnakkaiselon hengessä.

Turkin hallituksen käynnistämä demokratisoimisprosessi, jonka tavoitteena on mahdollistaa liittyminen Euroopan unioniin, tuntuu yhä hitaalta, epävarmalta ja ristiriitaiselta. Joitakin esteitä on epäilemättä voitettu, mutta toisia on vielä voitettavana. Kyse ei ole siitä, että länsi haluaisi asettaa Turkin loputtoman tarkastelun alaiseksi, mutta on ensisijaisen tärkeää, että laajentumisen pohjalla ovat demokraattiset perustukset sekä siviilioikeuden ja kansainvälisen oikeuden noudattaminen.

Tästä syystä Euroopan unionin velvollisuus on tukea Turkkia sen länteen suuntautuvan matkan valmisteluissa, mutta unionilla on velvollisuus myös olla tinkimätön ja joustamaton tässä asiassa. Toisenlaisen päätöksen tekemistä opportunismin tähden ei voitaisi millään lailla perustella, joten tästä syystä olemme päättäneet äänestää tänään tyhjää.

  Hans-Peter Martin (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, ne, jotka kuuntelevat tätä keskustelua, pohtivat jo mielessään, miten ihmiset voivat toimia näin vastuuttomalla tavalla. He pohtivat mielessään, mitä päättäjät ovat luvanneet kerta toisensa jälkeen. Ei laajentumista kymmenellä jäsenvaltiolla ilman Nizzan sopimusta, ei lisälaajentumisia ilman EU:n perustuslakia, mutta mitä olemme tekemässä nyt? Tasoitamme tietä Turkille!

Jos näin todella tapahtuu, olen vakuuttunut siitä, että EU haudataan vielä historian arkkuun. Meillä ei ole mahdollisuutta jatkaa mielekkäällä tavalla kohti sitä, mikä alun perin oli Euroopan unionin ajatus. Jos jatkamme tätä prosessia, pidän sitä suurena epäonnistumisena, ja erityisesti kun otetaan huomioon vastuumme nuoria kohtaan, pidän sitä poliittisen eliitin tekemänä petoksena.

Tuokaamme tänään mukaan myös symboliikkaa, tuokaamme täysistuntoon toinen ruumisarkku. Olette tuhoamassa eurooppalaista hanketta! Minulla on aikaa vielä viimeiseen vetoomukseen, jonka esitän uudessa asemassani EU:n ja Turkin välisen parlamentaarisen sekakomitean jäsenenä, ja tässä asemassani sanon: vetäkää laskuvarjon laukaisinta ja keskeyttäkää neuvottelut!

(Suosionosoituksia)

  Renate Sommer (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, viimeisten viikkojen ja kuukausien aikana olen seonnut laskuissa siitä, kuinka monta keskustelua olen kuullut Turkin tarpeesta pitää sopimukset eli pacta sunt servanda periaatteen noudattamisesta, mutta periaatetta näytetään sovellettavan vain Euroopan unioniin eikä tässä parlamentissa edes kaikkiin vaan ainoastaan niihin, jotka suhtautuvat kriittisesti Turkkiin ja sen jäsenyyteen. Pacta sunt servanda -periaatetta näytetään sovellettavan vain meihin, eikä mitään vaatimuksia esitetä Turkille, joka – päätellen muutaman viime kuukauden tapahtumista – ei ole ilmeisesti edes valmistautunut noudattamaan sääntöjämme. Pacta sunt servanda -periaatetta on noudatettava, mutta eivät edes neuvosto ja komissio ole noudattaneet sitä, sillä ne rikkovat jatkuvasti sääntöjä eivätkä noudata yhteisiä perussopimuksiamme. Ne pitäisi todella haastaa oikeuteen tästä asiasta.

Kööpenhaminan poliittiset kriteerit eivät ole neuvoteltavissa, ja myös muiden ehdokasmaiden oli täytettävä ne ennen neuvotteluiden aloittamista. Yhtäkään näistä kriteereistä ei yhtäkkiä kuitenkaan sovelleta Turkkiin, vaikka – huolimatta kaikista uudistuksista – maa tekee kaiken väärin. Mitä on tapahtunut? Komission jäsen Rehn kertoi edellä, että vaikka komissio pahoittelee Turkin rikkomuksia, se kannattaa voimakkaasti neuvotteluita ja täysjäsenyyttä. Komissio väittää, että Turkki kiinnittää suurta huomiota taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen sen eteläisillä alueilla, mutta näinhän se ei tee. Se, mitä siellä paraikaa tapahtuu, on pääministeri Erdoganin johtama suuri show. Totuus on, että kurdit on suljettu paitsi EU-prosessin ulkopuolelle myös oman kansallisen parlamenttinsa ulkopuolelle.

Älkäämme unohtako, että juuri Turkin parlamentin jäsen esti alun perin Armeniaa koskevan konferenssin järjestämisen. Orhan Pamuk on haastettu oikeuteen. Toissapäivänä Turkin homojen ja lesbojen järjestö julistettiin laittomaksi. Rauhanomaiset mielenosoittajat hakattiin katuun ja raahattiin oikeuden eteen. Kidutusta harjoitetaan yhä laajasti. Naisten asema on hävyttömän huono, ja se on jo riittävä syy sanoa "ei" neuvotteluiden aloittamiselle, koska tässä asiassa ei ole odotettavissa minkäänlaista muutosta. Uskonnonvapaus ei käytännössä toteudu, mutta Turkki pitää sitä perusteena maan islamisoinnille. Luopumalla – joko naiiviuttaan tai suurten kansallisten etujen nimissä – kaikista mahdollisista painostuskeinoista Euroopan unioni hyväksyy nämä asiat. Asiat voivat kuitenkin muuttua Turkissa, vain jos...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Véronique De Keyser (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, sosialistit ovat aina kannattaneet neuvotteluiden aloittamista Turkin kanssa mielessään selvä tulevaisuudenkuva Turkin liittymisestä unioniin. Haluan kuitenkin sanoa pääministeri Erdoganille: ette suoraan sanottuna ole auttanut asiaa Ankaran pöytäkirjan allekirjoittamisen yhteydessä antamallanne yksipuolisella julistuksella. Tiedätte varmaan, että täällä Euroopan parlamentissa on kolme ryhmää, ja olemme hyvin huomanneet asian tänään.

On yksi ryhmä, joka ei halua Turkkia jäseneksi, joka ilmaisee sen selvästi ja joka on hieroskellut tyytyväisenä käsiään ja jopa väittänyt koko EU:n luhistuvan.

On toinen ryhmä, joka alistuu järkiavioliittoon pohtien, että Turkki kuitenkin on iso maa, että energialähteiden kuljettamisen kannalta se on risteyskohdassa, että sillä on vettä, että se on Yhdysvaltojen ystävä, että se käyttäytyi hyvin Irakin sodan aikana eikä puuttunut asiaan ja että joka tapauksessa jokaisella maalla on vielä 71 tilaisuutta esittää neuvotteluiden aikana vetonsa.

Sitten on vielä kolmas ryhmä, johon itse kuulun ja joka uskoo tähän hankkeeseen, hankkeeseen, joka on todellinen poliittinen hanke ja sellainen hanke, joka tekee unionista suvaitsevan, moniarvoisen ja erilaisuudelle avoimen. Eikä kyse ole hautajaisista, vaan tähän valtavaan hankkeeseen ja suureen haasteeseen, josta äänestäjät on saatava vakuuttuneiksi, sisältyy kaksi näkökulmaa.

Ensinnäkään me emme tee myönnytyksiä, emme Kyproksesta, emme Armenian kysymyksestä, emme kurdien oikeuksista, emme naisten oikeuksista. Haluamme rakkausavioliiton, ja rakkaudestahan se hevonenkin potkii. Haluamme päättäväisesti tällaisen demokratian.

On kuitenkin vielä toinen näkökulma, jota on vielä vaikeampi ratkaista oikein. Kykenemmekö me – ja tarkoitan tällä Euroopan unionia – muuttumaan luopumatta sosiaalisesta mallistamme? Jos toivotamme Turkin nyt tervetulleeksi, pystymmekö samanaikaisesti sekä vahvistamaan toimielimiämme ja hyväksymään äänestyksellä perustuslain että osoittamaan solidaarisuutta tätä maata kohtaan, joka suuresta koostaan huolimatta on kuitenkin köyhä? Tämä kysymys on yhä ratkaisematta. Jos me kuitenkin aloitamme neuvottelut, emme saa unohtaa, että avioliitossa on kaksi kumppania ja että kumpikin niistä kantaa oman vastuunsa.

  Puhemies. – Kiitoksia jäsen De Keyser tästä avioliittoa koskevasta selvityksestä. Se oli kaunis tapa esittää asiat.

  Silvana Koch-Mehrin (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Euroopan unioni on kriisissä. Meillä ei ole perustuslakia, ja sitä, miten EU aikoo rahoittaa toimintansa tulevaisuudessa, on mahdotonta tietää. Yhteisön toimielimillä on liikaa tekemistä selviytyä jo 25 jäsenvaltion unionista ja demokratian vaje alkaa tulla entistäkin selvemmin esiin. Jos EU itse pyrkisi Euroopan unioniin, sen anomus hylättäisiin sillä perusteella, ettei se ole demokratia.

Näissä oloissa neuvottelut Turkin kanssa on tarkoitus aloittaa, ja koska on epätodennäköistä, että osapuolet solmisivat liiton lähitulevaisuudessa, niitä on kohdeltava samojen kriteerien perusteella, kuten Kööpenhaminan kriteereissä luonnollisesti edellytetäänkin. Mahdollisuus siihen, että neuvottelut jäävät avoimiksi tulosten ja keston osalta, on molempien osapuolten etujen nimissä säilytettävä. Uudistuksia tarvitaan molemmilla puolilla, ja neuvottelut antavat sekä Turkille että Euroopan unionille erinomaisen mahdollisuuden panna ne täytäntöön. Haluan kiittää teitä ja erityisesti Eurooppa-asioista vastaavaa ministeriä tarkkaavaisuudesta.

  Mirosław Mariusz Piotrowski (IND/DEM). – (PL) Arvoisa puhemies, maani on ikuisesti kiitollinen Turkille solidaarisuudesta, jota se osoitti Puolalle, kun Puola menetti itsenäisyytensä 1600- ja 1800-luvuilla ja jaettiin Itävallan, Preussin ja Venäjän kesken. Tämän saman solidaarisuusperiaatteen perusteella meidän velvollisuutenamme tänään on vastustaa voimakkaasti Turkin liittymistä Euroopan unioniin, koska Turkki miehittää paraikaa yhtä unionin jäsenmaata eli Kyproksen tasavaltaa eikä tunnusta Kyproksen asemaa itsenäisenä valtiota.

Myöntyminen asioiden tämänhetkiseen tilaan olisi vaarallinen ennakkotapaus unionin kaikille jäsenvaltioille. Se tarkoittaisi sellaisen tilanteen suvaitsemista, jossa pienemmän tai heikomman valtion oikeudet uhrataan vahvempien valtioiden poliittisten tai taloudellisten etujen nimissä. Puolan historia osoittaa, kuinka vaarallista tämä voi olla, ja Venäjän ja Saksan äskettäin tekemä sopimus osoittaa, että tällainen voi vielä toistua. Jos ajattelemme Euroopan unionin parasta, olisi vastuutonta keskustella lainkaan Turkin kanssa liittymisestä, ennen kuin Turkki tunnustaa Kyproksen tasavallan, joka on itsenäinen valtio ja Euroopan unionin jäsenvaltio.

(Suosionosoituksia)

  Mogens N. J. Camre (UEN). – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin kansalaiset eivät toivota Turkkia tervetulleeksi EU:hun. Jos tämä parlamentti äänestää neuvotteluiden aloittamisen puolesta, se toimii vastoin niiden kansalaistensa toiveita, jotka meidät tänne äänestivät. EU:n kansalaiset eivät halua ei-eurooppalaista valtiota ja ei-eurooppalaista kulttuuria EU:hun. Kansalaisemme eivät halua, että koraanilla on minkäänlaista vaikutusta eurooppalaiseen demokratiaan. He eivät halua maksaa Turkin kehittymisestä.

Poliitikot, jotka haluaisivat Turkin liittyvän Euroopan unioniin, sanovat, että Turkin on hyväksyttävä kaikki meidän arvomme. He eivät tiedä, mitä he meiltä pyytävät. Ette voi viedä kansalta kulttuuria. Uskomme, että oma kulttuurimme on ainutlaatuinen. Rakennamme EU:n sen varaan. Turkkilaiset kuitenkin ajattelevat, että heidän kulttuurinsa on paras, ja vaativat sille tilaa Euroopassa. He ovat yrittäneet sitä tuhansia vuosia. Me hylkäsimme sen, mutta nyt jotkut poliitikot avaavat oven, joka voi tuhota koko EU:n. He aliarvioivat islamia, he aliarvioivat tämän maan demografiset ja taloudelliset vaikutukset, jossa uskonto ei ole pelkästään uskonto vaan säätelee myös politiikkaa.

(Suosionosoituksia)

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, 70 prosenttia eurooppalaisista ja 80 prosenttia itävaltalaisista maanmiehistäni vastustaa Turkin liittymistä Euroopan unioniin, ja tämä on melko ymmärrettävää, kun otetaan huomioon, miten asiat ovat. Jos joku tässä parlamentissa – ja tarkoitan tällä jäsen Cohn-Benditia – pääsee kuin koira veräjästä kutsuttuaan näitä ihmisiä rasisteiksi, pidän asiaa vertaistaan vailla olevana häpeänä demokraattiselle poliittiselle toimielimelle.

Allekirjoittamalla tullisopimus oli tarkoitus varmistaa Kyproksen näennäistunnustus, mikä olisi antanut Turkille mahdollisuuden säilyttää kasvonsa ja samalla täyttää yksi neuvotteluiden aloittamisen keskeisistä ehdoista. Piittaamattomuus kaikista sopimuksista eli sellaisen lisälausunnon sisällyttäminen, jolla tunnustamisesta kieltäydytään jyrkästi mutta salakähmäisesti, sekä uuden kompromissin hampaattomuus ovat monessa mielessä uhkapeliä. Emme ole yhtään aiempaa lähempänä Turkin ja Kyproksen kysymyksen ratkaisua, ja taipuminen tarkoittaisi lisäksi sitä, että Turkki sanelee meille ehdot, mitä ei missään nimessä voida hyväksyä. Turkki antaa tästä säännöllisesti lisätodisteen ylimielisellä asenteellaan, kun se vaatii EU:ta noudattamaan tarkasti jo annettuja sitoumuksia ja tukee näitä vaatimuksia uhkauksilla samalla, kun sen mielestä sitä itseään eivät sido mitkään sopimukset. Tämä ei ole Turkille oikea tapa tulla osaksi Euroopan unionia.

(Suosionosoituksia)

  Jacques Toubon (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakausi alkoi pääministeri Blairin puheella, joka oli erittäin houkutteleva ja kunnianhimoinen. Vastedes tiedämme, että ainoa merkittävä päätös, joka on tehtävä tämän vuoden 2005 toisen ja kaiken kaikkiaan ratkaisevan puoliskon aikana, on neuvotteluiden aloittaminen Turkin kanssa. Tällainen päätös on teeskentelyn ja diplomaattisen korrektiuden huippu, osoittaa välinpitämättömyyttä kansalaisten mielipiteestä ja on ristiriidassa Euroopan yhdentymishankkeen kanssa. Olemme puhumassa kuitenkin juuri tästä hankkeesta. Se Euroopan unioni, jota me haluamme, ei ole se, jonka Turkin mukanaolo pakottaisi meidät luomaan. Poliittinen unionimme ja se tulevaisuus, johon tämä kunnioittamamme suuri kansallisvaltio haluaa pyrkiä itsenäiseltä ja nationalistiselta pohjalta, eivät ole yhteensopivia.

Vuoden 2004 joulukuun 15. päivän jälkeen tilanne on muuttunut aikaisempaa vaarallisemmaksi. Voimme selvästi nähdä, että vapauksien, oikeuksien, armenialaisten joukkomurhan tunnustamatta jättämisen, kurdien asuttaman alueen tilanteen ja Kyproksen tunnustamisesta kieltäytymisen osalta neuvotteluja käydään pikemminkin Turkin kuin Euroopan unionin ehdoilla, mikä on asia, jota olemme aina arvostelleet. Miten voidaan väittää neuvoston viime vuoden lopussa tekemän päätöksen jälkeen, että edellytykset neuvotteluiden aloittamiselle ovat nyt paremmat?

Hyvät kollegat, tästä syystä on tärkeää, että tämä parlamentti, joka edustaa kansaa, lähettää selvän viestin siirtämällä Ankaran sopimusta koskevaa päätöstä ja sanomalla, ettei neuvotteluita voida aloittaa olosuhteissa, joissa ne tänään halutaan aloittaa.

(Suosionosoituksia)

  Michel Rocard (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, toisin kuin edellinen puhuja olen monen muun tapaan yhä vakuuttunut siitä, että Turkin liittyminen Euroopan unioniin on erittäin tärkeää sovinnon, rauhan ja turvallisuuden varmistamiseksi koko alueella, maan demokratisoitumisen ja kehittymisen edesauttamiseksi sekä kenties ennen kaikkea sen osoittamiseksi islamilaiselle valtiolle, että jos se kunnioittaa ihmisoikeuksia, sille on tilaa demokraattisten valtioiden unionissa. Tehtävä on kuitenkin erittäin vaikea, kuten tämä keskustelu osoittaa, koska liittymiseen vihamielisesti suhtautuvien määrä kasvaa ja nämä ihmiset pyrkivät kariuttamaan hankkeen.

Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, meillä on tässä kouluesimerkki siitä, kuinka vaikeaa on tehdä sellaisia päätöksiä, joita lyhyellä aikavälillä rasittavat komplikaatiot ja joiden positiiviset tulokset näkyvät vasta 10–15 vuotta myöhemmin. Tästä syystä kehotan teitä pitämään asiaa tärkeänä ja uhraaman runsaasti aikaa sen selittämiselle. Vaikeuksista on luonnollisesti kerrottava, kuten tästä juuri mainitusta Turkin yksipuolisesta Kyprosta koskevasta julistuksesta sekä viimeaikaisista tapauksista, joissa ihmisiä on vangittu heidän mielipiteidensä takia.

Meidän on kuitenkin korostettava tapahtunutta kehitystä ja viivästysten syytä. Nämä asiat mielessäni en voi muuta kuin uskoa, että Turkin antama Kyprosta koskeva julistus, josta me kaikki olemme pahoillamme, on Turkin kansan pitkään odottama vastaus siihen, että kyproksenkreikkalaiset eivät hyväksyneet YK:n ratkaisuluonnosta. Tämä ei ole puolustus millekään mutta se auttaa meitä saamaan paremman kuvan tapahtumista ja ennen kaikkea se saa meidät kertomaan kiireisesti YK:lle, että sen on vauhditettava työtään ja jatkettava välittäjänä toimimista. Meidän on erityisesti korostettava huomattavasti nykyistä enemmän Istanbulissa äskettäin pidetyn Armenian kysymystä käsitelleen konferenssin merkitystä. Aihe on tabu, joka on lopulta rikottu, ja pääministeriltä on vaadittu voimakasta sitoumusta, jotta tämä on voinut tapahtua. Tämä ei tarkoita sitä, että vastedes Turkin yleinen mielipide olisi valmis myöntämään, mitä tapahtui, mutta tämä on ainakin alku kohti tätä elintärkeää tunnustamista.

Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, prosessi epäonnistuu, jos johtamistanne neuvotteluista ja neuvotteluiden mukanaan tuomasta kehityksestä vaietaan. Kuvailkaa tilanteen kehittymistä, antakaa meille tietoja – teidän on taisteltava kahdella rintamalla, turkkilaisten kumppanienne kanssa ja Euroopan unionin yleisen mielipiteen kanssa. Jatkakaa taistelua älkääkä koskaan luovuttako!

  Karin Riis-Jørgensen (ALDE). – (DA) Arvoisa puhemies, se, että EU aloittaa liittymisneuvottelut Turkin kanssa 3. lokakuuta, osoittaa, että me EU:ssa pidämme lupauksemme. Näin asioiden pitäisi ollakin EU:ssa, joka on ja jonka on oltava oikeusvaltion periaatteisiin perustuva yhteisö. Turkki kehittyy nopeasti, kuten olen omin silmin nähnyt. Turkki todella muuttuu päivittäin. Tämä muutosprosessi on jotain, jota meidän on tuettava ja kannustettava. Kaikki ei kuitenkaan ole Turkissa niin kuin pitäisi – kaukana siitä. EU:n ja Turkin välinen tullisopimus on allekirjoitettu, mutta Turkki ei vieläkään hyväksy kyproslaisia aluksia poikkeamaan satamiinsa. Tätä ei kerta kaikkiaan voida hyväksyä. Se, mitä vaadin pääministeri Erdoganilta, on kristallinkirkasta. Turkin on kohdeltava kyproslaisia aluksia aivan kuin ne olisivat tanskalaisia tai ranskalaisia aluksia. Niiden on vastedes saatava poiketa Turkin satamissa. EU:n ulkoministereiden on esitettävä tämä välttämätön vaatimus Turkille maanantaina 3. lokakuuta 2005.

  Francesco Enrico Speroni (IND/DEM). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Turkin osalta olemme kuulleet puheita ihmisoikeuksista, uskonnon vapaudesta, kurdeista, Kyproksesta, paavin messuista, armenialaisista ja niin edelleen. Ne voivat kaikki olla mielenkiintoisia ja tärkeitä asioita, mutta mielestäni vain yhden asian pitäisi johtaa meitä päätöksissämme ja se on kansan tahto.

Euroopan kansalaiset, äänestäjät, joita me edustamme, eivät halua Turkkia Euroopan unioniin. Tästä syystä vetoan kollegoihini, että he kunnioittaisivat kansan tahtoa eivätkä pitäisi itseään korkeampiarvoisina kuin äänestäjiä, koska me olemme täällä sen takia, että jotkut äänestivät meitä ja nämä jotkut eivät halua Turkkia Euroopan unioniin. Olkaamme johdonmukaisia.

(Suosionosoituksia)

  Roger Helmer (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, sekä Turkin ehdotetun EU-jäsenyyden puolesta että sitä vastaan voidaan esittää voimakkaita perusteluja. Minulla ei kuitenkaan ole nyt aikaa toistaa niitä. Minun mielestäni avainperustelu on demokraattinen valvonta. Turkin kokoisten uusien jäsenvaltioiden liittyminen unioniin heikentäisi kaikkien muiden jäsenvaltioiden vaikutusvaltaa ja näin ollen heikentäisi edustamieni Yhdistyneen kuningaskunnan East Midlandsin alueen ihmisten itsemääräämisoikeutta. Tästä syystä vastustan Turkin liittymistä Euroopan unioniin.

Kehotan turkkilaisia ystäviämme harkitsemaan saksalaisen Angela Merkelin tekemää ehdotusta etuoikeutetusta kumppanuudesta. Tämä ei ole toiseksi parhain vaihtoehto, päinvastoin, se antaisi Turkille valtaosan täysjäsenyyden eduista pienin kustannuksin. Tästä syystä se on parempi sopimus kuin täysjäsenyys. Etuoikeutettu kumppanuus on todella niin hyvä sopimus, että toivoisin sen olevan mahdollinen myös omalle maalleni Yhdistyneelle kuningaskunnalle. Se olisi huomattavasti parempi vaihtoehto kuin täysjäsenyys nykyisessä muodossaan.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – Angela Merkel ei ehdota, että sen pitäisi koskea Yhdistynyttä kuningaskuntaa.

  Geoffrey Van Orden (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa puhemies, viime jouluna neuvosto äänesti Turkin puolesta, kun se hyväksyi, että liittymisneuvottelut voisivat alkaa 3. lokakuuta 2005 edellyttäen, että tietyt edellytykset täyttyvät. Nämä edellytykset on täytetty. Turkissa viimeiset 70 vuotta käynnissä ollutta uudistusprosessia on selvästi nopeutettu ja erityishuomiota on kiinnitetty ihmisoikeuskysymyksiin ja historiallisten epäkohtien selvittämiseen.

Turkissa on luonnollisesti vielä toisinajattelijoita, joilla on yhä separatistisia tavoitteita tai jotka haluavat suunnata Turkin pois länsimaalaistumisen tieltä. Tästä syystä on varmistettava huolellisesti, ettei valtion suojarakenteiden heikentämisellä anneta radikaaleille aineksille tilaisuutta muuttaa Turkin yhtenäisen ja maallisen demokratian luonnetta.

Olemme kuulleet, että neuvotteluista tulee tähänastisista neuvotteluista kaikkein tiukimmat. Kohtuusperiaate ja reilu peli edellyttävät, että Turkkia kohdellaan samalla tavalla kuin muitakin Euroopan unionin ehdokasmaita. Kyproksen kysymys pitäisi pitää erillään Turkin jäsenehdokkuuskysymyksestä, mutta ne on erottamattomasti yhdistetty. Saaren historiaa on vääristelty suurin piirtein viimeiset 30 vuotta. Molemmat osapuolet ovat tehneet virheitä, eikä oikeutta saavuteta sillä, että vain turkkilaiset kantavat syyllisyyden. Emme saisi vaatia Turkilta ja kyproksenturkkilaisilta Kyproksen tasavallan osalta enempää kuin Kreikalta ja kyproksenkreikkalaisilta Pohjois-Kyproksen osalta. Pohjois-Kyproksen kansa äänesti Annanin suunnitelman puolesta; Pohjois-Kyproksen hallitus ilmoitti olevansa valmis jatkamaan neuvotteluja YK:n pääsihteerin suunnitelman pohjalta. Suunnitelman vastustajat ovat saaren eteläpuoliskolla. Miksi Turkin pitäisi avata satamansa laivoille, jotka purjehtivat Kyproksen tasavallan lipun alla, kun Pohjois-Kyproksen satamat on suljettu kansainväliseltä kaupalta eivätkä suorat kansainväliset lennot saa laskeutua Ercanin lentokentälle?

Toukokuussa 2004 EU:n neuvosto lupasi, että Pohjois-Kyproksen miehitys päättyy, mutta se on tehnyt vain vähän asian eteen. Tämä ei ole oikein. Kyproksen kysymys on ratkaistava. Yhdistäminen, jota niin monet meistä haluavat, on toteutettava tavalla, joka vastaa saaren molempien yhteisöjen toiveita ja etuja, ei vain toisen.

Olen tyytyväinen neuvotteluiden aloittamiseen Turkin kanssa. Neuvottelut tulevat kestämään monta vuotta. Komission jäsen Rehn on aivan oikein todennut, että Turkille matka on yhtä tärkeä kuin määränpääkin. On selvää, että Turkin liittymistä koskevalla visiolla on katalyyttinen vaikutus Euroopan unionin luonteeseen; EU:n täytyy luopua yhdentymistavoitteistaan ja muuttua löyhemmäksi itsenäisten valtioiden liitoksi. Tästä koituu meille kaikille suunnatonta etua.

  Vural Öger (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, viime vuoden joulukuussa tämä parlamentti päätti äänin 402 puolesta ja 216 vastaan aloittaa liittymisneuvottelut Turkin kanssa.

Minun on sanottava, etten ymmärrä sitä, miksi joidenkin mielestä asiaa on mahdotonta niellä, enkä sitä, miksi tämä koko tapahtumaketju asetetaan jälleen kyseenalaiseksi. Jos tekemämme päätös asetetaan avoimesti kyseenalaiseksi, mitä tämän parlamentin uskottavuudesta on jäljellä?

Tämä on yksi kysymys ja Kypros toinen. Olisin erittäin iloinen, jos ihmiset voisivat omistaa osan siitä kiihkosta, jolla he kampanjoivat sen puolesta, että Turkki tunnustaa Kyproksen, kyproksenturkkilaisten asian edistämiseen – sillä meidän pitäisi olla kiinnostuneita myös näiden ihmisten tilanteesta – ja kehottaa meitä painostamaan Kyproksen hallitusta työskentelemään kestävän yhdistymisen puolesta, kuten eräässä toisessa suunnitelmassa esitetään.

Pidän yksipuolista painostusta epäreiluna, koska tässä on loppujen lopuksi kyse kansan osasta, kyproksenturkkilaisista, jotka todella ovat menettäneet pelin ja jotka eivät ole onnistuneet saamaan sitä, mihin heillä on oikeus. Parlamentin on otettava huomioon myös näiden ihmisten oikeudet.

Tasavaltana Kypros ei koostu pelkästään kyproksenkreikkalaisista vaan siellä on myös kyproksenturkkilaisia. Kuka tässä parlamentissa puolustaa näiden ihmisten oikeuksia?

  Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, Kyproksessa ei ole turkkilaista osaa aivan kuin siellä ei ole myöskään kreikkalaista osaa. On vain yksi Kypros, Kyproksen tasavalta, jonka asema on kansainvälisesti tunnustettu.

Jotkut meistä ovat sitä mieltä, että liittymisneuvotteluiden aloittaminen sellaisen maan kanssa, joka ei tunnusta yhtä EU:n jäsenvaltiota, joka jatkaa EU:hun kuuluvan alueen miehittämistä ja jolla on erittäin huono ansioluettelo ihmisoikeusasioissa, on täysin järjetöntä. Samoin ajatus siitä, että Turkin on liityttävä Euroopan unioniin, jotta se voisi muuttua, on täysin käsittämätön. Samalla perusteella myös Irakin, Afganistanin, Kambodžan, Nepalin ja monen muun ei-niin-demokraattisen maan pitäisi liittyä EU:hun. Nainen ei mene naimisiin raiskaajansa kanssa muuttaakseen tätä. Hän ei mene lähellekään tätä vaan toivoo, että tämä pannaan vankilaan pitkäksi aikaa. Lopettakaamme tämä käyttäytyminen kuin olisimme Yhdysvaltojen käskyläinen. Jos presidentti Bush suuressa viisaudessaan on sitä mieltä, että Turkki on niin suurenmoinen, annetaan Turkin liittyä hänen omaan maahansa!

Yritys saada Turkista EU:n jäsen on muuttumassa suuresta vitsistä painajaiseksi, ja kansalaisemme, jotka maksavat kalliisti erehdyksistämme, ymmärtävät tämän asian paljon paremmin kuin kuvittelemmekaan. Lopettakaamme heidän älykkyytensä aliarvioiminen. Turkki on epädemokraattinen, erittäin aggressiivinen ja erittäin ongelmallinen valtio, joka on valovuoden päässä eurooppalaisista standardeista ja arvoista. Älkäämme tehkö lokakuun 3:nnesta mustaa maanantaita Euroopalle ja äänestäkäämme Turkin liittymistä vastaan.

(Suosionosoituksia)

  Philippe de Villiers (IND/DEM). – (FR) Arvoisa puhemies, vaadin, että neuvottelut, jotka on suunniteltu aloitettavaksi 3. lokakuuta, yksinkertaisesti perutaan. Vaadin Ranskan hallitusta käyttämään veto-oikeuttaan 3. lokakuuta aamulla ja jättämään neuvottelupöydän. Jos neuvottelut alkavat 3. lokakuuta, prosessin suuntaa voi olla vaikea muuttaa ja Euroopan unioni ottaa kaksi riskiä: ensinnäkin se ottaa riskin häpäistä itsensä neuvottelemalla maan kanssa, joka kieltäytyy tunnustamasta yhtä Euroopan unionin jäsenvaltiota; toiseksi se ottaa riskin EU:n hajoamisesta. Pelkään pahoin, ettei Euroopan unioni pysty tänään ratkaisemaan ongelmiaan ja erityisesti hajauttamiseen ja siirtolaisuuteen liittyviä ongelmia. Näin se ottaisi taakaksi harteilleen lisäongelmia, jotka liittyvät hajauttamiseen ja siirtolaisuuteen. Tästä syystä kehotan kaikkia omaksumaan selkeän kannan, ja jäsen Cohn-Benditille, joka on ihmetellyt Turkin kysymykseen epäilevästi suhtautuvia, haluan esittää seuraavan kysymyksen: jäsen Cohn-Bendit, tuetteko turkkilaisia, jotka yhä kiistävät armenialaisten joukkomurhan?

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – Kysymyksenne välitetään jäsen Cohn-Benditille ja Ranskan hallitukselle.

  Ville Itälä (PPE-DE). – (FI) Arvoisa puhemies, me olemme nyt ottamassa EU:n kannalta suuren historiallisen askeleen. Olemme ensimmäisen kerran laajentumassa Euroopan rajojen yli. Me emme enää puhu Euroopan unionista vaan suurvallasta.

Neuvottelujen avaamiseen Turkin kanssa liittyy kuitenkin suuria riskejä. Ensinnäkään Kyproksen etuja ei saa loukata vain sen takia, että vastassa on suuri maa Turkki. Se, että Turkki ei tunnusta yhtä jäsenmaata, on osoitus asenteesta, jolla Turkki on lähdössä neuvotteluprosessiin. Jos neuvottelut nyt aiotaan aloittaa ilman, että Turkki on tunnustanut Kyproksen, koko prosessi on varsin nöyryyttävä koko Euroopan unionille. Turkki sanelee meille, miten edetään eikä päinvastoin.

Monien valtioiden päämiehet ovat korostaneet aikaisemmin vaatimusta Kyproksen tunnustamisesta. Toivottavasti he eivät nyt peräänny vaatimuksistaan. Itse olen pienen valtion edustajana erittäin huolestunut siitä, että me sallimme Turkin kävellä Kyproksen yli. Ilmeisesti Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksistä ei ole opittu mitään.

Erityisen huolestunut olin kollegojen Schulzin ja Cohn-Benditin puheista. He olivat niin innostuneita EU:n suurvalta-ajatuksesta, että he eivät kiinnittäneet huomiota pienen Kyproksen asemaan. He eivät puhuneet Turkin vähemmistöjen asemasta, kristittyjen, kurdien tai edes naisten asemasta Turkissa. Jos he haluavat ainoastaan EU:sta suurvaltaa eivätkä samalla vaadi tiukasti ihmisoikeusasioiden edistämistä Turkissa, voidaan vain kysyä, missä rasismi oikein on?

(Suosionosoituksia)

  Emine Bozkurt (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, olin viime viikolla Turkissa neuvottelemassa kansalaisjärjestöjen ja hallituksen kanssa naisten oikeuksia Turkissa koskevasta mietinnöstä, jonka tämä parlamentti hyväksyi ennen kesää. Hallitus ottaa mietinnön erittäin vakavasti. Se on käynnistänyt uusia hankkeita sekä antanut uutta lainsäädäntöä. Itse asiassa ministeri kertoi minulle, että turvakotien määrä on kasvanut 15:stä 26:een.

Ollessani Turkissa tapahtui monia asioita, jotka antavat paljon ajateltavaa sekä turkkilaisille että eurooppalaisille. Matkani aikana käsiteltyjä aiheita olivat Armenian kysymystä koskeva konferenssi, Orhan Pamukin vainoaminen, Kyproksen tunnustaminen – tai tunnustamatta jättäminen, kuten saattaa käydä – sekä homoseksuaalien oikeuksia puolustava järjestö Kaos-GL.

Voin kertoa teille ensi käden tietona, että Armenian kysymystä koskeva konferenssi järjestettiin – vaikka useat tiedotusvälineet päinvastaista väittivät. Loppujen lopuksi konferenssi pidettiin Bilgin yliopistossa, jossa olin paikalla ja jossa sattumalta pidin samalla puheen naisten oikeuksista.

Keskustelin Turkissa myös kirjailija Orhan Pamukin kanssa, joka suhtautuu toiveikkaasti siihen, että koko tämä asia kuivuu kokoon. Hän oli myös jonkin verran häkeltynyt Euroopan sekavasta tilanteesta. Pamukin tapaus osoittaa, kuinka tärkeää sananvapaus on. Vaikka hallitus ei kykene puuttumaan riippumattoman oikeuslaitoksen toimintaan, se voi muuttaa lakeja, jotka aiheuttavat sekaannusta lainsäädännön tulkinnassa.

Kyproksen osalta minulle vakuutettiin, että Turkin hallitus tunnustaa varmasti Kyproksen heti, kun kestävä ratkaisu löytyy koko saaren ongelmaan. Hyvä uutinen homoseksuaalien oikeuksia puolustavan järjestön Kaos-GL:n osalta on se, että se toimii yhä, mutta kehotan silti Turkin hallitusta jättämään tämänkaltaiset kansalaisjärjestöt rauhaan. Myös niiden on saatava osallistua avoimesti julkiseen keskusteluun.

Haluan muistuttaa sekä Turkkia ja EU:ta siitä, mitä on pelissä, kun jäsenyysneuvottelut alkavat 3. lokakuuta. Toivotan Turkille ja EU:lle paljon viisautta ja kärsivällisyyttä kyseiselle päivälle ja tuleville päiville.

  Karin Resetarits (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, miksi Turkin asenne Kyprosta kohtaan herättää niin suurta suuttumusta? Se johtuu siitä, että käännämme huomion pois itsestämme ja siitä, että meitä loukkaa tapa, jolla Turkki panee meidät tiukoille. Euroopan unionin oli tarkoitus ottaa johto rauhanturvaoperaatiosta saarella 1. toukokuuta 2004, mutta emme tehneet sitä. Emme pitäneet yhtäkään lupauksistamme. Emme ole saaneet Pohjois-Kyproksen eristämistä päättymään emmekä ole pumpanneet lupaamiamme 259:ää miljoonaa euroa alueen talouden uudelleenrakentamiseen.

Kyse ei ole pelkästään siitä, että Turkin on tunnustettava Kyproksen tasavalta. Meidän on kerta kaikkiaan tunnustettava, että saarella asuvilla kyproksenturkkilaisilla on yhtäläiset oikeudet. Nuori pohjoiskyproslainen ei saa edes osallistua kansainvälisiin urheilukilpailuihin – vielä vähemmän hän on tervetullut Euroopan parlamentin jäseneksi tai tarkkailijaksi. Kun me Ankaran sopimuksessa sanomme, että haluamme avata kaikki satamat ja lentokentät, Famagustan sataman ja Ercanin lentokentän pitää yhtäläiset oikeudet kaikille -periaatteen mukaisesti olla niiden joukossa – elleivät turkkilaiset sitten ole toisen luokan kansalaisia.

  Françoise Grossetête (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, en voi käsittää, että kukaan haluaisi rakentaa Euroopan unionia Euroopan unionin kansojen kanssa ja niitä varten kuuntelematta kansalaisten mielipidettä Turkin jäsenyysanomuksesta. Kansa on pyytänyt aikalisää. Tämä käsittämätön unionimme, tämä hallitusten päämiesten unionimme osoittaa jälleen kerran, ettei sitä kiinnosta. Tämä on keskisormen näyttämistä demokratialle. Mikään ei kuitenkaan voi pysäyttää Turkin liittymisprosessia eikä liittymistä, tämän maan, jolta puuttuu rohkeutta pyytää anteeksi armenialaisten joukkomurhaa, tämän maan, joka ei tunnusta kyproslaisia ystäviämme. Neuvosto kertoi meille, että tämä tunnustaminen on erittäin tärkeää. Itse pidän sitä välttämättömänä. Kidutus ja naisten syrjintä jatkuvat tässä maassa, joka ei kunnioita vähemmistöjä eikä uskonnonvapautta. Tämä maa ei kuulu Euroopan unioniin. Ketä me yritämme huijata?

Yleisen mielipiteen rauhoittamiseksi neuvosto on tänään todennut, että Turkki muuttuu paljon, kun se liittyy Euroopan unioniin. Meille on myös kerrottu, että neuvotteluehdot ovat niin tiukat, että neuvottelut kaatuvat. Kuinka tekopyhää tämä onkaan! Mitä Turkin kansa ajattelee tästä? Entä miten tämä vaikuttaa Euroopan unioniin? Euroopan unioni on kriisissä, ja tämä kriisi on vakava. Sen toimielimet eivät mahdollista 25 jäsenvaltion unionin asianmukaista toimintaa. Sillä ei vieläkään ole talousarviota tulevaisuutta varten

Kiitoksia puheenjohtajavaltio Yhdistyneelle kuningaskunnalle, jonka ainoa saavutus on taipuminen USA:n painostukseen Turkin jäsenyyden puolesta. Euroopan unioni kieltäytyy tekemästä päätöstä rajoistaan. Mitä on tapahtunut Euroopan yhdentymistä koskevalle hankkeelle? Meille sanotaan, että Turkin liittyminen on välttämätöntä taloudellemme ja turvallisuudellemme. Tässä tapauksessa meidän pitäisi ehdottaa Turkille strategista kumppanuutta ja suunnitelmaa vahvaksi yhteistyöhankkeeksi tämän Euroopan naapurustossa sijaitsevan kolkan kanssa, johon kuuluvat Venäjä, uudet itäiset naapurimme, Turkki ja Maghreb-maat. Turkilla ei ole asiaa Euroopan unioniin. Rehellisyys edellyttää rohkeutta ja päättäväisyyttä vaatia, että neuvotteluiden aloittaminen voi johtaa kumppanuuteen. Valitettavasti Euroopan unioni lisää yhä kaikesta huolimatta vauhtia sellaista pelkuruutta osoittaen, jota maanmiehemme eivät enää hyväksy.

(Suosionosoituksia)

  Stavros Lambrinidis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, PASOK:in edustajat tukevat Turkkia koskevaa yhteistä päätöslauselmaesitystä, vaikkei se olekaan täydellinen. Ryhmämme kannattaa myös, kuten se on kannattanut tämän pitkän prosessin alusta alkaen, että Turkille annetaan mahdollisuus todelliseen liittymiseen, johon kuuluu todellisia oikeuksia ja todellisia velvollisuuksia.

Tämä tarkoittaa, ettei neuvotteluiden aloittaminen Turkin kanssa edellytä sitä, että kaikesta voi neuvotella. Ensinnäkään unionin vilpittömästä halusta nähdä jonakin päivänä eurooppalainen Turkki tasa-arvoisena jäsenenä ei neuvotella. Toiseksi Turkin velvollisuudesta noudattaa pöytäkirjaa täysimääräisesti ei neuvotella eikä Turkin velvollisuudesta tunnustaa Kypros.

Jos nämä velvoitteet muuttuvat pelkäksi toivomuslistaksi, seuraukset ovat katastrofaaliset. Näin ollen tarvitsemme selkeitä tavoitteita sekä aikatauluja, määräpäiviä ja seuraamuksia, jos tavoitteita ei saavuteta. Olemme sen velkaa Turkin kansalle, sen miljoonille kansalaisille, jotka vilpittömästi haluavat eurooppalaista, vaurasta ja rauhallista maata. Olemme sen yhtä paljon velkaa Euroopan kansalaisille, jotta voisimme torjua helposti syntyvää ja vaarallista epäluuloisuutta Turkkia kohtaan. Meidän on taattava heille, että Turkin liittyminen tapahtuu rehellisten eurooppalaisten neuvottelujen kautta eikä itämaisen basaarin kaupankäyntimenetelmiä soveltaen.

  Giorgos Dimitrakopoulos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, selvitettyäni, että Uusi demokratia -puolueen edustajat tukevat sekä Turkin eurooppalaistumisnäkymiä että liittymisneuvotteluiden aloittamista, haluan korostaa joitakin velvoitteita, joita Turkilla on juuri eurooppalaistumisnäkymien ja neuvotteluiden johdosta.

Ensinnäkin Turkin on välittömästi tunnustettava Kyproksen tasavalta, joka on, kuten kaikki tiedätte, Euroopan unionin jäsenvaltio ja jonka osalta neuvosto omaksui äskettäin oikean kannan.

Toiseksi Turkin on noudatettava tinkimättä kaikkia Turkin allekirjoittamasta Ankaran pöytäkirjasta johtuvia velvoitteita.

Kolmanneksi Turkin on kunnioitettava vähemmistöjen oikeuksia ja erityisesti kreikkalaisten oikeuksia Istanbulissa, Imvrossa ja Tenedosissa.

Neljänneksi Turkin on kunnioitettava uskonnollisia oikeuksia ja erityisesti ekumeenisen patriarkan asemaa.

Viidenneksi: en halua nyt aloittaa juridista keskustelua mutta haluan kiinnittää arvoisan komission jäsenen huomion keskusteluihin, joita Turkin hallituksen kanssa on käyty, ja pyytää häntä varmistamaan, että Turkin hallitus ei – ja haluan toistaa tämän, että Turkin hallitus ei – siirrä tämän yksipuolisen Kyproksen tasavallan tunnustamatta jättämistä koskevan julistuksen käsittelyä Turkin kansalliselle parlamentille.

Lopuksi totean, että ehdokasvaltion on mahdollisimman nopeasti parannettava selvästi suhteitaan kaikkiin Euroopan unionin jäsenvaltioihin.

  Panagiotis Beglitis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, kaikki me, jotka olemme johdonmukaisesti ja päättäväisesti tukeneet Turkin matkaa kohti Eurooppaa, olemme tyytyväisiä liittymisneuvotteluiden aloittamiseen, joka voi johtaa Turkin yhteiskunnan perusteelliseen demokratisoitumiseen, rauhaan, vaurauteen sekä koko alueen kehittymiseen.

Vain vilpitön, Euroopan unionin selkeitä tavoitteita ja viestejä sisältävä strategia voi osoittautua toimivaksi ratkaisuksi Turkin kannalta. Turkin Euroopan-matkan johdonmukainen tukeminen ei anna sille avointa valtakirjaa. Turkki ei saa pitää sitä mahdollisuutena vesittää ehtoja ja velvoitteita, joihin se on sitoutunut. Turkin on kunnioitettava Euroopan unionin oikeusjärjestystä sekä eurooppalaisia demokraattisia periaatteita ihmisoikeuksien, vähemmistöjen oikeuksien, ekumeenisen patriarkan aseman, kreikkalaisvähemmistön aseman, Armenian kysymyksen, Kyproksen tasavallan diplomaattisen tunnustamisen sekä tulliliitosta tehdyn pöytäkirjan noudattamisen osalta selkeän aikataulun puitteissa.

Arvoisa puhemies, kaikki nämä kysymykset ovat Euroopan unionin oikeusjärjestykseen ja koko Euroopan unionin uskottavuuteen liittyviä kysymyksiä.

  Ursula Stenzel (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, turkkilaiset eivät helpota parlamentin jäsenten työtä. On pohdittava, mitä todellisuudessa tapahtuu. Mikä on tilanne Kyproksen kannalta? Vaikka Turkki tunnustaakin Kyproksen epäsuorasti tullisopimuksen laajentamisella, se toteaa samalla yksipuolisesti, ettei se tunnista Kyprosta lainkaan.

Liittymisneuvottelujen avaamisprosessin historiassa ei koskaan ole tapahtunut mitään tällaista. Turkin asenne voi olla ymmärrettävä, mutta me parlamentin jäsenet emme saa hyväksyä tällaista kiristystä.

Toiseksi haluan todeta, ettei kukaan ole tähän mennessä pystynyt vakuuttamaan minua siitä, että Turkki täyttää poliittiset kriteerit. Ne voivat täyttyä paperilla, mutteivät todellisuudessa. Kurdien ja armenialaisten ongelmiin suoraan viittaavat kirjailijat joutuvat kuulusteltaviksi ja oikeuden eteen. Lakimiesten, jotka yrittävät puolustaa kurdien ihmisoikeuksia, ei anneta edustaa päämiehiään. En halua käsitellä tässä naisten oikeuksien tilannetta, mutta totean, etteivät naisten oikeudet ole lähelläkään eurooppalaista tasoa.

EU sitoutui neuvottelujen aloittamiseen Turkin kanssa siinä toivossa, että maan ihmisoikeustilanne kehittyisi myönteisempään suuntaan, mutta olennaista on, että toimimme tässä yhteydessä kaksinaismoraalisesti. Olemme esimerkiksi huomattavasti ymmärtäväisempiä Turkin kuin Kroatian suhteen, vaikka viimeksi mainittu onkin edennyt alalla huomattavasti pidemmälle ja täyttää neuvoston työryhmän vahvistaman toimintasuunnitelman tavoitteet.

Jäsen Eurlingsin mietintö on mahdoton yritys. Minä suosittelen koko mietinnön hylkäämistä, jollei jossain asiakirjassa virallisesti vahvisteta, että näistä neuvotteluista tulee loputtomat ja jollei noudateta parlamentin vähimmäisvaatimuksia sellaisina kuin ne vahvistetaan Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän esittämissä kahdessa lisätarkistuksessa. Näin on tehtävä, jotta ennen lokakuun 3. päivää saadaan välitettyä tarvittava viesti ennen kaikkea neuvostolle.

(Suosionosoituksia)

  Libor Rouček (PSE). – (CS) Totesin parlamentille viime vuoden joulukuussa, että Euroopan unionin on pidettävä kiinni sitoumuksistaan ja annettava Turkille tunnustusta sen saavuttamasta edistyksestä. Tänään toistan tämän pyynnön. Kuten äänestyksen kohteena olevassa päätöslauselmassa todetaan, Turkki on virallisesti täyttänyt kaikki vaatimukset liittymisneuvottelujen aloittamiseksi 3. lokakuuta.

Kun liittymisneuvottelut aloitetaan, alkaa pitkä ja avoin prosessi. Ensin turkkilaisten ystäviemme on osoitettava olevansa valmiita täyttämään kaikki samat vaatimukset ja kriteerit kuin viime vuonna Euroopan unionin jäseniksi liittyneiden maidenkin oli täytettävä. Nämä vaatimukset ja kriteerit ovat poliittisia, ne koskevat ihmis- ja kansalaisoikeuksia, taloudellisia valmisteluja ja monia muita edellytyksiä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Euroopan unionin on annettava turkkilaisille ystävillemme mahdollisuus ja yritettävä voittaa nämä vaikeudet, joita monet pitävät hyvin vakavina.

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, kaikki ongelmat liittyvät sisältöön. Olisin olettanut, että vaikeudet olisivat liittyneet pikemminkin uskontoon ja maailmankatsomukseen. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että Turkista aiheutuu poliittisia ja diplomaattisia ongelmia. Perustavanlaatuinen kysymys on, haluaako Turkki liittyä Euroopan unioniin vastuuntuntoisesti vai päästääkö Euroopan unioni Turkin jäseneksi vastuuntunnottomasti, hinnalla millä hyvänsä, kansainvälisen sosialismin hengessä tai, kuten edellinen puhuja niin romanttisesti totesi, rakkauden hengessä. Mutta hyväksyttävää on ainoastaan se, mikä on totta.

Arvoisa puhemies, eikö kyse ole nyt siitä, että olemme lankeamassa omaan ansaamme eli toisin sanoen olemme panostaneet tähän asiaan liikaa emmekä voi emää perääntyä? Kun tämä kaikki otetaan huomioon, eikö Euroopan unioni ole tullut liikaa Turkkia vastaan, vaikka Turkki käyttäytyy kuin lellitty lapsi, joka kiristää vanhempiaan? Eikö ole myös niin, ettei Euroopan unionilla ole varaa menettää mainettaan vetäytymällä vai eikö se keksi muuta ratkaisua yhteiselon ja yhteisen tulevaisuuden varmistamiseksi?

Näyttää tosiaankin siltä, että Euroopan unionin toimielimet olisivat joutuneet väärille raiteille toisin kuin kansalaiset. Toivon, että ne löytävät pian takaisin oikeille raiteille, eikä aikataulu saa olla liian tiukka tässä suhteessa.

Arvoisa puhemies, huomatkaa kuinka nopea olin.

  Nicola Zingaretti (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Turkki on kehittyvä valtio, eikä se ole enää niin kuin ennen. Sen suhde Eurooppaan on kannustanut sitä merkittäviin uudistuksiin.

Nykyinen Turkki ei varmastikaan voi liittyä Euroopan unioniin, mutta nyt emme keskustelekaan siitä. Päätöslauselma, jota olemme hyväksymässä, sisältää lukuisia jäsenyysehtoja. Olemme keskustelemassa mahdollisuudesta elvyttää Euroopan unionin rooli johtavana hahmona, joka voi edistää demokratiaa ja vakautta aikana, jona maailmassa on yleistynyt järjetön poliittinen päätöksenteko, joka perustuu vihaan, pelkoon ja olettamukseen, että demokratiaa viedään eteenpäin pommeilla. Tällaiset päätökset ovat johtaneet kuolemaan, epävarmuuteen ja epävakauden lisääntymiseen.

Olemme antaneet tarpeeksi myöten pelolle. Tarvitsemme muutosta, sanoisin toisenlaista politiikkaa, josta on esimerkkinä pääministeri Zapateron ja pääministeri Erdoganin kulttuurien liittoa koskeva ehdotus, josta myös YK:n pääsihteeri Kofi Annan kiinnostui. Olen siten jäsenyysneuvottelujen aloittamisen kannalla Euroopan kansalaisten turvallisuuden ja rauhan tähden sekä sellaisen terrorismin torjunnan tähden, johon on tehokkuuden takaamiseksi kuuluttava myös poliittisia päätöksiä terroristien eristämisestä. Euroopan unionin on oltava vahva demokratian malli, joka vie eteenpäin demokraattisia arvoja.

  György Schöpflin (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Turkista puhuttaessa kaksi periaatetta näyttää olevan törmäyskurssilla. Onko tärkeämpää demokratia ja Kööpenhaminan poliittiset kriteerit vai Turkin merkitys geostrategisena kumppanina? On suuri vaara, että geostrategisen näkökulman kannattajat aliarvioivat puutteet Turkin demokratian tähänastisessa kehityksessä.

Mielipiteet ovat selvästi jakautuneet kysymyksessä siitä, ovatko asiat paranemassa vai huononemassa Kööpenhaminan poliittisten kriteerien täyttymisen suhteen. On erittäin huolestuttavaa, että Orhan Pamuk asetettiin syytteeseen Turkin tasavallan loukkaamisesta, koska hän oli kritisoinut kurdivähemmistön kohtelua. Täysin demokraattisessa valtiossa oikeuskäsittelyä ei voida aloittaa tällaisin perustein.

Jotkut katsoisivat tätä ja monia muita Turkin puutteita sormien läpi ja pitäisivät niitä vain pikku peltikolareina matkan varrella. Tämä näkökulma on ongelmallinen, sillä se antaa liian paljon liikkumavaraa niille, jotka eivät ole todella kiinnostuneita Turkin demokraattisesta kehityksestä. Samalla se lannistaa Turkin sitoutuneita demokraatteja. Mitä järkeä on sitoutua demokratiaan, jos muut pääsevät epädemokraattisesta käytöksestä kuin koira veräjästä?

Tästä kaikesta herää vaikea kysymys: hallitseeko Turkin hallitus kaikkia valtion hallintoelimiä? Jos vastaus on ei, Turkki ei missään nimessä täytä Kööpenhaminan poliittisia kriteerejä. Tämä puolestaan aiheuttaa vielä vaikeamman ongelman, joka liittyy Turkin sotavoimiin, joilla on edelleen oikeus puuttua poliittiseen prosessiin sekularismin ja valtion alueellisen koskemattomuuden suojelijoina. Sopiiko tämä yhteen Kööpenhaminan poliittisten kriteerien kanssa?

(Suosionosoituksia)

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja (EN) Arvoisa puhemies, kiitän teitä mahdollisuudesta puhua parlamentille hyvin ajankohtaisen ja tunteita kuohuttavan keskustelun jälkeen. Haluan kuitenkin aloittaa yhtymällä huomioihin, jotka komission jäsen Rehnin esitti aikaisemmin toivottaessaan tervetulleiksi Bulgarian ja Romanian tarkkailijat.

Suhtaudun myös myönteisesti keskustelun ajankohtaisuuteen ja jäsen Brokin ja muiden parlamentin jäsenten aitoihin pyrkimyksiin varmistaa laaja tukipohja niin, että Euroopan parlamentin ääni todellakin kuullaan ennen 3. lokakuuta.

Haluan myös kiittää komission jäsentä Rehniä hänen panoksestaan aiempiin keskusteluihin. Hänen panostuksensa ehdot ja sisältö osoittavat, missä laajuudessa puheenjohtajavaltio ja komissio ovat ottaneet käyttöön yhteisen linjan vastassamme olevien tärkeiden kysymysten käsittelemiseksi.

Kiitän myös esittelijä Brokia ja tämän edeltäjää sekä itse asiassa kaikkia tänään kuulemiamme poliittisten ryhmien puheenjohtajia siitä, että he ovat ilmaisseet kantansa niin selvästi. Haluan käyttää tilaisuuden hyväkseni ja antaa tunnustusta myös muille Euroopan parlamentin jäsenille heidän työstään. Kiitän esimerkiksi jäsen Packia hänen naisten oikeuksia Turkissa käsittelevästä työstään, joka on mielestäni osoitus niin kokemuksesta kuin asiantuntemuksesta, jotka ovat näkyneet tämänaamuisessa keskustelussamme ja käsittelyssämme.

Pyydän parlamentilta anteeksi sitä, etten pyrikään puheenvuorossani löytämään vastauksia kaikkiin yksityiskohtaisiin seikkoihin, jotka ovat tulleet esille tämän pitkän mutta valaisevan keskustelun aikana. Yritän sen sijaan käsitellä pääaiheita, joita monet eri puhujat ovat poimineet esille.

Aloitan yleisellä huomautuksella, johon myös jäsen Wurtz viittasi, että puheenjohtajavaltio ohjaa neuvostoa täyttämään tehtävänsä, joka määriteltiin Eurooppa-neuvoston joulukuun kokouksen päätelmissä ja joka vahvistettiin vielä myöhemmin kesäkuun kokouksessa. Neuvottelujen aloittamisesta Turkin kanssa 3. lokakuuta on siis jo päätetty. Tehtävämme puheenjohtajavaltiona on varmistaa, että ehdot täytetään ja ehtojen täyttymisen kehyksestä sovitaan.

Tässä yhteydessä haluan sivuta Kroatiaa koskevaa kysymystä, johon jäsen Brok, jäsen Poettering ja erityisesti jäsen Schulz viittasivat. Turkki ja Kroatia ovat tietysti kaksi eri asiaa. Molemmille on asetettu ehdot, ja vastaisuudessa neuvosto tekee päätökset itsenäisesti tavoitekriteerien arvioinnin pohjalta. Olen kuitenkin tyytyväinen, että molempien valtioiden kohdalla on jo selvää, että niiden tahto päästä osaksi eurooppalaista perhettä on jo tuonut mukanaan merkittävää edistystä, kuten jäsen Duff selkeästi tunnusti tämänaamuisessa puheenvuorossaan.

Käsittelen myös muutamia esille tulleita erityiskysymyksiä. Turkin ennen 3. lokakuuta antama lausunto herätti huolestuneisuutta. On tärkeää tunnistaa, että huolet koskivat erityisesti Kyproksen tunnustamista ja tasa-arvoistavan toimintaohjelman täytäntöönpanoa. Neuvoston kanta molempiin seikkoihin on selkeä ja julkistettiin itse asiassa julkilausumassa, jota lainasin johdannossani.

Annan komission jäsenen Rehnin vastata teidän hänelle lähettämänne kirjeen erityiskysymyksiin. Neuvoston kanta, jonka mukaan täytäntöönpano on toteutettava täysimääräisesti ja asiasta on annettava lausunto, on tehty erittäin selväksi. Itse asiassa myös valvonnan tarve on tullut esille.

Uudistukset, jotka on jo toteutettu, ja erityisesti ne, jotka on vielä toteutettava, ovat herättäneet huolta vähemmistöjen asemasta, uskonnon- ja ilmaisunvapaudesta sekä laajemmin ihmisoikeuksista. Olen ottanut huomioon erittäin tarkasti täällä tänään ilmaistut huolet.

Komission jäsen Rehn viittasikin jo arvostetun turkkilaisen kirjailijan Orhan Pamukin erikoiseen tilanteeseen. Muistutan kuitenkin kohteliaasti parlamenttia siitä, että neuvottelukehysluonnoksen ja komission aloittaman kokonaisuudistusprosessin tarkoituksena on käsitellä juuri näitä huolia. Tämä on itse asiassa yksi syy siihen, miksi sekä komissio että neuvosto ovat olleet innokkaita edistämään neuvotteluprosessia varmistaakseen, että uudistukset jatkuvat tulevaisuudessa. Keskustelun tässä vaiheessa kannattaa pohtia myös jäsen Boninon sanoja. Hän teki selväksi, että Euroopan unionin prosessilla on saavutettu Turkissa jo valtavasti, vaikka paljon edistystä onkin vielä tapahduttava.

Joissain puheenvuoroissa on jätetty ilmaan kysymys, mikä on keskustelujen ja eteenpäin vietävän prosessin pohjimmainen tavoite. Jälleen kerran kysymykseen voidaan lähteä vastaamaan muistelemalla Eurooppa-neuvoston 17. joulukuuta 2004 pidetyn kokouksen päätelmiä. Suoraan lainatakseni "neuvottelujen yhteisenä tavoitteena on liittyminen". Lausunto jatkuu kuitenkin toteamalla, että "nämä neuvottelut ovat avoin prosessi, jonka lopputulosta ei voida taata etukäteen". On siis selvää, että neuvottelujen yhteisenä tavoitteena on täysjäsenyys, mutta yhtä selvää on myös lausuntoon olennaisesti liittyvä ehdollisuus.

Olen huomannut tänään myös huolestuneisuutta, joka liittyy unionin kykyyn ottaa vastaan uusia jäsenvaltioita. Tämä tulee itse asiassa esille myös komission neuvottelukehysluonnoksessa.

Jotkut puhujat viittasivat tarpeeseen saada aikaan sovinto Kyproksen kysymyksessä, joka on tietysti tärkeä ja arkaluonteinen kysymys. Suhtaudun myönteisesti siihen, että parlamentti tunnustaa, kuinka tärkeää on kerätä laaja tuki YK:n prosessille, mikä tuli jälleen esille neuvoston aikaisemmassa julkilausumassa.

Viimeinen seikka, josta haluan puhua, on perustuslakikysymys, josta monet ovat keskustelleet Turkin unioniin liittymisen yhteydessä. Muistutan kuitenkin kohteliaasti parlamenttia siitä, että meillä on vastaisuudessa lisää mahdollisuuksia keskustella Euroopan unionin perustuslakisopimusluonnoksesta. Euroopan unionin neuvosto itse asiassa päätti kesäkuussa uudesta tapaamisesta ja asian uudelleenkäsittelystä keväällä 2006. Tämä ei poista neuvoston ja komission velvollisuutta jatkaa myös tällä välin edistymistä useilla Euroopan unionin tulevaisuutta koskevilla aloilla. Näin aiomme juuri tehdä. Arvostan puheenvuoroja, joissa puhuttiin suhtautumisestamme Turkin liittymiseen, ja erityisesti arvostan mahdollisuutta, joka meillä on kuulla parlamentin jäsenten näkemyksiä tässä vaiheessa, kun päätös ja nyt eteenpäin vietävä prosessi ovat uhkaavan lähellä.

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, onnittelen neuvoston jäsentä Alexanderia erityisesti julkilausuman oikeudelliseen luonteeseen liittyvien kysymysten käsittelystä. Jätän hänen tapaansa väliin small talkin ja menen suoraan asiaan.

Parlamentin jäsenet ovat kyselleet, voisiko komission jäsen saada Turkin hallitukselta kirjallisen lausunnon ratifiointiprosessin etenemisestä ja Turkin julistuksen luonteesta. Suhtaudun tähän kysymykseen hyvin vakavasti, ja olen valmis kysymään virkaveljiltäni Turkin hallituksessa lisätietoa ratifiointiprosessin yksityiskohdista. Meidän on otettava huomioon, että Turkissa on parlamentaarinen järjestelmä, ja se on – Luojan kiitos – parlamentaarinen demokratia. Turkin kansalliskokouksen on siis ratifioitava Ankaran pöytäkirja, ei Turkin hallituksen. Olen varma, että parlamentin jäseninä ymmärrätte hyvin asioiden järjestyksen ja yhdytte siihen, että tämä on erittäin arkaluonteinen asia ja että olisi todellakin kyseenalaista, jos komission jäsen antaisi takeita Euroopan parlamentin puolesta.

Avainasia, jota on jälleen painotettava, on se, että Turkin hallituksen antama julistus ei voi missään nimessä kyseenalaistaa Turkin velvoitteita. Pöytäkirja on pantava täytäntöön täysimääräisesti ja asianmukaisesti, eikä julistus missään nimessä vähennä sen laillista merkitystä, että Turkki on allekirjoittanut pöytäkirjan.

Jäsenvaltioiden viime viikolla hyväksymä vuotta 2006 koskeva Euroopan unionin julkilausuma sisältää vahvan tarkistuslausekkeen. Lisäksi meillä on kaikki tarvittavat keinot täysimääräisen täytäntöönpanon varmistamiseksi. Mikäli näin ei tapahdu, sillä on suora vaikutus neuvottelujen edistymiseen. Ehdollisuus on siis ilmaistu hyvin selkeästi ja vahvasti, eikä meidän pidä aliarvioida turkkilaisten älykkyyttä. He tietävät, että edistyäkseen neuvotteluissa heidän on pantava täysimääräisesti täytäntöön pöytäkirja, jonka he ovat allekirjoittaneet ja jonka he pian myös ratifioivat.

Monissa puheenvuoroissa viitattiin uusiin rauhanprosesseihin Kyproksen asiassa. Euroopan unioni on edelleen täysin sitoutunut yhteiseen kokonaistavoitteeseen, joka on Kyproksen yhdistäminen. Tässä yhteydessä haluan muistuttaa EU:n ja jäsenvaltioiden viime viikolla antamasta julkilausumasta, joka koskee sitä, miten tärkeää on tukea Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin toimia kattavan ratkaisun saavuttamiseksi Kyproksen ongelmaan.

Komissio on edelleen valmis avustamaan Yhdistyneitä kansakuntia kaikessa mahdollisessa, niin ennakoivasti kun olemme tehneet, ja jatkamaan päättäväisesti tätä työtä myös tulevaisuudessa. Puhutaan tässä vaiheessa kuitenkin suoraan ja avoimesti. Ratkaisun avaimet ovat kahden yhteisön käsissä, ja on korkea aika, että molemmat yhteisöt ryhtyvät vakavaan vuoropuheluun keskenään, jotta Kyproksesta tulisi muiden jäsenvaltioiden lailla yhtenäinen ja että se voisi elää rauhassa.

Molemmat yhteisöt ovat hyvin kiinnostuneita löytämään ratkaisun, ja ne parhaiten kykenevät käsittelemään kriittisiä kysymyksiä. Odotamme tietysti myös Turkin jatkavan rakentavaa työtään ratkaisun saavuttamiseksi ja tukevan YK:n toimien jatkumista.

Muistakaamme myös, mistä tämän päivän äänestyksessä on kyse. Siinä on kyse menettelyn loppuunsaattamisesta EU:n puolelta. Menettely liittyy sitoumukseen, jota olemme itse pyytäneet ja jopa vaatineet Turkilta. Nyt kun olemme sen saavuttaneet, jotkut meidän puolellamme sanovat "ei kiitos". Vakavasti puhuen en voi olla vertaamatta tätä outoon tilanteeseen jalkapallokentällä. Kuvitelkaa, että joukkueenne on tehnyt paljon töitä 89 minuutin ajan tehdäkseen voittomaalin. Viimein hyökkääjä on yksin rangaistusalueella, hän ohittaa maalivahdin ja on juuri laukaisemassa pallon tyhjään maaliin, kun yhtäkkiä valmentaja huutaa: "Pysähdy, käänny ja potkaise pallo takaisin!" Ehkä tässä on jonkun mielestä jotain järkeä, muttei minun mielestäni. Minun mielestäni se on sama kuin oma maali.

Lisäksi on vaikea ymmärtää, miksi parlamentti haluaisi tulliliiton koskevan Saksaa muttei Puolaa ja Kreikkaa eikä Kyprosta. Tässä voi jälleen jonkun mielestä olla jotain järkeä, muttei minun mielestäni. Äänestämällä hyväksymisen puolesta autatte laajentamaan tulliliiton kaikkiin Euroopan unionin uusiin jäsenvaltioihin.

Lopuksi totean jotain äärimmäisen tärkeää. Euroopan unionin tähden pyydän sydämellisesti parlamentin jäseniltä, etteivät he heikentäisi neuvotteluasemaamme lykkäämällä pöytäkirjan hyväksymistä. Äänestämällä hyväksymisen puolesta nyt lisäämme Euroopan unionin uskottavuutta sen vaatiessa Turkin kansalliskokoukselta nopeaa ratifiointia. Tämän on oltava tavoitteenamme.

Pitäkäämme siis tämä pääasiallinen tavoite mielessämme ja äänestäkäämme hyväksymisen puolesta uskottavuutemme ja Euroopan unionin tähden.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, aikaisemmin sanottiin, että henkilökohtaiset lausunnot on annettava keskustelujen lopussa. Olemme nyt päässeet yhden sellaisen loppuun, joten haluaisin antaa henkilökohtaisen lausunnon.

  Puhemies. – Jos haluatte käyttää puheenvuoron työjärjestyksen 145 artiklan mukaisesti, teillä on enintään kolme minuuttia aikaa puhua.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, jäsen Cohn-Bendit syytti Turkin EU-jäsenyyden vastustajia rasismista ja vihamielisyydestä islamia kohtaan. Haluan tehdä täysin selväksi, että mielestäni Bosnian muslimit ovat eurooppalaisia, Albanian muslimit ovat eurooppalaisia ja kanssamme EU:ssa elävät muslimit ovat eurooppalaisia, mutta esimerkiksi Etiopian kristityt eivät ole.

Epäilyni perustuvat siihen yksinkertaiseen tosiasiaan, ettei Turkki ole eurooppalainen valtio. Tämän lausunnon tuomitseminen rasistiseksi ja vihamieliseksi islamia kohtaan on tosiasioiden vääristelyä ja tietoista panettelua, jonka haluan torjua. Jäsen Cohn-Bendit itse veti hienoisen rajan ilmiselvästi eurooppalaisten ja lähempänä Euraasiaa olevien välille. Hänen omaksumansa linja oli itse asiassa hyvin järkevä, vaikkakin hän myöhemmin hukkasi tilaisuutensa, kun hän alkoi tietoisesti ja solvaavasti syyttämään rasisteiksi niitä, jotka suhtautuvat tilanteeseen kriittisesti. Sellaista minä en hyväksy!

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Puhemies. – Hyvä jäsen Posselt, keskeytän puheenne. Tämä ei ole henkilökohtainen lausunto, vaan jatkoa keskustelulle, jota emme voi enää jatkaa.

  Werner Langen (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan antaa henkilökohtaisen lausunnon. Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattisen ryhmän puheenjohtaja väitti keskustelun aikana, että olen aiemmin puhunut Turkin EU:n täysjäsenyyden puolesta. Haluan tehdä selväksi, etten kannata sitä enkä ole koskaan kannattanutkaan. Olen saanut haltuuni 13. joulukuuta 1995 käydyn keskustelun pöytäkirjan. On varsin selvää, että tuon keskustelun ainoa tarkoitus oli sanoa kyllä tai ei tulliliitolle. Jäsen Schulz ja minä olimme tuolloin vastakkaista mieltä asiasta. Minä olin tulliliiton puolella, kun taas hän oli sitä vastaan. Se, mitä tänään on sanottu asiasta, on totuuden vääristelyä.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾.

Keskeytämme istunnon äänestykseen saakka.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Richard Corbett (PSE). – Tuen täysin jäsenyysneuvottelujen aloittamista Turkin kanssa tänä syksynä. Neuvottelut kestävät väistämättä pitkään ja ovat vaikeat, mutta jos yksimielisyyteen päästään ja Turkki täyttää kaikki tarvittavat ehdot, jotka liittyvät demokratian toimintaan ja ihmisoikeuksiin sekä vähemmistöjen oikeuksiin, ei ole mitään periaatteellista syytä, miksei Turkilla ei olisi oikeutta liittyä Euroopan unioniin.

Kiistän niiden väitteet, jotka vastustavat Turkin jäsenyyttä sen perusteella, ettei Turkki ole "eurooppalainen". Tämä asia ratkaistiin jo vuosia sitten, kun hyväksyimme Turkin jäsenyyden Euroopan neuvostossa. Turkin EU-jäsenyyden vastustajat yrittävät liittää eurooppalaisuuden kristillisyyteen. Islamilla on kuitenkin ollut vuosisatojen ajan osansa Euroopan historiassa ja kulttuurissa. Euroopan unionin tunnuslause on kuitenkin "moninaisuudessaan yhtenäinen". Emme pyri yhtenäistämään kulttuureja vaan löytämään keinoja työskennellä yhdessä menettämättä samalla erilaisia identiteettejämme. Kurottautumalla Turkkia kohti korostamme, ettei EU perustu yksinomaan eurooppalaiseen identiteettiin vaan laajemmin monenlaisiin identiteetteihin.

  Bruno Gollnisch (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet,

parlamentti valmistautuu hyväksymään Ankaran sopimuksen laajentamisen koskemaan Euroopan unionin kymmentä uutta jäsenvaltiota. Front National -puolueen jäsenet eivät halua, että heidät liitetään tähän asiaan mitenkään.

Turkin hallitushan painotti tosiasiassa kärkkäästi sitä, että vaikka se allekirjoittaa pöytäkirjan, se ei missään nimessä aio tunnustaa Kyproksen tasavaltaa. Turkin hallitus siis toisin sanoen kieltää täysin sellaisen valtion oikeudellisen olemassaolon, joka on täysjäsen Euroopan unionissa, johon Turkki haluaa liittyä.

Neuvoston 21. syyskuuta antama julkilausuma on täysin pöyristyttävä, kun otetaan huomioon, että Turkki kieltää täysin Kyproksen tasavallan. Neuvosto ei tosi asiassa ota mitään kantaa Turkin hallituksen omaksumaan mielipiteeseen. Neuvosto vain pyytää, että Turkki kunnioittaisi vuonna 2006 sitoumuksiaan Euroopan unionin jäsenvaltioita kohtaan. Sillä välin Turkin haluama varaumalauseke tulee kuitenkin voimaan täysimääräisesti.

Ainoa mahdollinen vastareaktio olisi kyseenalaistaa pöytäkirjan allekirjoitus ja keskeyttää lopullisesti jäsenyysneuvottelujen aloittaminen Turkin kanssa. Nämä eivät kuitenkaan ole oikeita keinoja, jos halutaan varmistaa rauhalliset ja molemmille suotuisat suhteet.

  Alyn Smith (Verts/ALE). – (EN) Joko parlamentti jatkaa sitoutumistaan Turkin kehityksen edistämiseen tai voimme heittää hyvästit kaikelle vaikutusvallalle, joka meillä on. Olen suruissani siitä, että parlamentti on tänään keskittynyt täysin tarpeettomiin epäjohdonmukaisuuksiin mietintöämme käsitellessään. Kyproksen tunnustaminen, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, kurdien kohtelun parantaminen, Armenian kansanmurhan tunnustaminen ja monet muut kysymykset on otettava käsittelyyn, sillä Turkki on tällä hetkellä kaukana kaikista hyväksyttävistä normeista. Ainoa tapa parantaa tilannetta on jatkaa vuoropuhelua.

(Istunto keskeytettiin klo 11.50 ja sitä jatkettiin klo 12.05.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
puhemies FONTELLES

  Martin Schulz (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, keskustelussa Turkin kanssa harjoitetusta politiikasta pyysin lupaa antaa henkilökohtaisen lausunnon vastauksena epäystävälliseen huomautukseen, jonka jäsen Langen kohdisti minuun. Parlamentissa työskentelyn aikana minulla ja jäsen Langenilla on ollut niin monia kiistoja, joiden jälkeen olemme aina haudanneet sotakirveen, että voin luopua henkilökohtaisesta lausunnosta.

  Puhemies. Olen iloinen. Sovinnonteko on eurooppalaisen hankkeen perusasioita.

Hyvä jäsen Brok, haluatteko te tehdä sovinnon jonkun kanssa?

(Naurua ja suosionosoituksia)

  Elmar Brok (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, voimme saavuttaa monia asioita, mutta suurin niistä on rakkaus.

  Puhemies. Tällaista käytöstä haluan nähdä – että tulette täysistuntoon noin myönteisellä asenteella.

(1) Ks. pöytäkirja.

4. Tervetulotoivotukset

  Puhemies. Ennen äänestyksiä haluan toivottaa omasta puolestani ja kaikkien jäsenten puolesta Meksikon kongressin valtuuskunnan tervetulleeksi viralliselle lehterille.

(Suosionosoituksia)

Valtuuskunta osallistuu Euroopan unionin ja Meksikon parlamentaarisen sekavaliokunnan ensimmäiseen kokoukseen, joka pidetään Strasbourgissa. Toivotan onnea koko valtuuskunnalle ja erityisesti sen johtajalle, Meksikon senaatin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajalle Fernando Margaínille.

Olen vakuuttunut siitä, että tässä parlamentaarisen sekavaliokunnan ensimmäisessä kokouksessa tehtävä työ on merkkipaalu molempien osapuolten välisen yhteistyön vahvistumisen kannalta, sillä molemmat osapuolet ajavat samoja demokraattisia arvoja ja samanlaista sitoutumista oikeusvaltioon.

5. Äänestykset

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestystulokset ja yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

6. ETY:n ja Turkin assosiointisopimuksen lisäpöytäkirja

- Ennen äänestystä:

  Hans-Gert Poettering (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, en voi esittää teille rakkaudentunnustuksia; katson, että riittää, kun kunnioitamme toinen toisiamme.

Työjärjestyksen 170 artiklan 4 kohdan mukaisesti esitän ryhmäni puolesta, että lykkäämme tulliliiton lisäpöytäkirjan hyväksymistä. Tämä perustuu siihen, että Turkin hallitus, joka on tosin hyväksynyt lisäpöytäkirjan, on samalla, kun se toivoo voivansa neuvotella Kyproksen tasavallan kanssa, kieltäytynyt tunnustamasta tätä, ja se on jopa ilmoittanut, että Kyproksen, Euroopan unionin jäsenvaltion, laivat ja lentokoneet eivät saa käyttää Turkin satamia ja ilmatilaa.

Katsomme aivan loogisesti, että tämä on luonnostaan ristiriitaista ja poliittisesti täysin tuomittavaa. Jos nyt hyväksyisimme lisäpöytäkirjan, meillä ei enää olisi mahdollisuutta – sosialistiryhmän puheenjohtajan tämän aamun lausunnosta huolimatta – vaikuttaa Turkin hallitukseen. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän puolesta ehdotan siis lisäpöytäkirjasta toimitettavan äänestyksen lykkäämistä.

(Suosionosoituksia)

  Martin Schulz (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen eri mieltä jäsen Poetteringin kanssa. Toisin kuin hän väittää, yhdessä esittämässämme päätöslauselmassa tehdään selväksi, että vaadimme kaikkien sopimusten täydellistä täytäntöönpanoa, ja, kuten komission jäsen puheenvuorossaan tänä aamuna totesi, päätöslauselmassa myös todetaan, että jos näin ei ole, neuvottelut keskeytetään tai jopa lopetetaan.

Katson, että meidän olisi omasta puolestamme pysyttäydyttävä tekemissämme sopimuksissa, sillä näin meidän on helpompi säilyttää korkean tason uskottavuutemme, jos toisen osapuolen pettäessä lupauksensa joudumme julistamaan neuvottelut todellakin päättyneiksi. Kannatamme tämän vuoksi äänestyksen toimittamista tänään.

(Suosionosoituksia)

7. Neuvottelujen avaaminen Turkin kanssa

- Ennen äänestystä tarkistuksesta 5:

  Giorgos Dimitrakopoulos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, esitän suullisen lisäyksen tarkistukseen 5, jäsen Lambrinidisin esittämään alkuperäiseen tarkistukseen. Koska minulla on edessäni englanninkielinen teksti, luen tarkistuksen englanniksi. Haluan lisättäväksi ilmaisun "pöytäkirjasta johtuviin velvoitteisiin" jälkeen lauseen "sitä ei myöskään pitäisi lähettää kansalliskokouksen hyväksyttäväksi".

- Ennen äänestystä 6 kohdasta:

  Jan Marinus Wiersma (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, esitän yksinkertaista tarkistusta 6 kohtaan: korvataan sanat "mahdollisimman nopeasti" sanoilla "neuvotteluprosessin varhaisessa vaiheessa".

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies VIDAL-QUADRAS ROCA

8. Tervetulotoivotukset

  Puhemies. Jatkamme äänestyksiä, mutta minun on ensin ilmoitettava teille, että viralliselle lehterille on saapunut Perun kongressin ulkoasiainvaliokunnan ja Euroopan unionin ja Perun ystävyysryhmän puheenjohtaja Gustavo Pacheco.

(Suosionosoituksia)

Totean myös, että Euroopan unionin, Latinalaisen Amerikan ja Karibian parlamenttien välinen konferenssi, järjestyksessään 17. konferenssi, järjestettiin Perussa tämän vuoden kesäkuussa.

Haluan kiittää kollegamme António dos Santosin johtaman Euroopan parlamentin valtuuskunnan kaikkien jäsenten puolesta Perun kongressia sen konferenssille antamasta tuesta.

(Suosionosoituksia)

9. Äänestykset (jatkoa)

  Puhemies. Jatkamme äänestyksiä.

10. 1. Luottolaitosten liiketoiminnan aloittaminen ja harjoittaminen, 2. Sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyys

- Ennen äänestystä tarkistuksesta 781:

  Alexander Radwan (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, tarkistuksesta on sovittu, ei pelkästään muiden ryhmien, vaan myös neuvoston ja komission kanssa kompromissina, ja se toistuu tarkistuksessa 785. Luen sen ääneen:

... "Niiden säännösten soveltaminen, jotka edellyttävät teknisten säännösten, muutosten ja päätösten hyväksymistä 2 kohdan mukaisesti, keskeytetään kahden vuoden kuluttua tämän direktiivin hyväksymisestä ja viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 2008, sanotun rajoittamatta jo annettujen täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamista. Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat komission ehdotuksesta päättää kyseisten säännösten soveltamisen jatkamisesta perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen ja tätä varten ne tarkistavat niitä ennen mainitun määräajan päättymistä tai mainittua päivämäärää."

- Ennen äänestystä tarkistuksesta 778:

  Alexander Radwan (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, tämäkin on eri ryhmien, neuvoston ja komission välinen kompromissi, ja sekin toistuu tarkistuksessa 782. Se alkaa näin:

... "Euroopan parlamentti katsoo", minkä jälkeen on lisättävä sanat: "että Euroopan parlamentilla ja neuvostolla olisi oltava mahdollisuus arvioida täytäntöönpanovallan siirtämistä komissiolle määräajan kuluessa".

- Ennen äänestystä tarkistuksesta 785:

  Alexander Radwan (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, tämä on sama tarkistus, josta äänestimme tarkistuksessa 781, jonka jo luin ääneen. Seuraava on tarkistus 778, toinen suullinen tarkistus.

11. Tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteinen tilintarkastus

- Ennen äänestystä:

  Bert Doorn (PPE-DE), esittelijä. – (NL) Arvoisa puhemies, Milanossa alkaa tänään Parmalat-skandaalia koskeva oikeudenkäynti. Skandaalin paljastuessa parlamentissa hyväksyttiin päätöslauselma, jossa vaadittiin eurooppalaisissa yrityksissä sovellettavien kirjanpitosääntöjen tiukentamista, ja tänään minulla on tilaisuus esittelijänä esittää teille toimenpidepakettia, jonka on määrä tiukentaa tilintarkastajien valvontaa yleensä ja erityisesti tilintarkastusta yrityksissä. Pääsimme tästä sopimukseen neuvoston ja komission kanssa jo ensimmäisessä käsittelyssä, ja lisäksi sopimuksella rajoitetaan merkittävästi komitologiamenettelyä.

Pyydän teitä tukemaan ehdotusta ja mietintöä, jotta parlamentti voisi lähettää selkeän viestin, jonka mukaan katsomme, että eurooppalaisissa yrityksissä tapahtuvien kirjanpitoskandaalien on loputtava.

12. Yhteisön rautateiden kehittäminen

13. Veturien ja junien kuljettamisesta vastaavan henkilökunnan lupajärjestelmä

- Ennen äänestystä tarkistuksesta 50:

  Erik Meijer (GUE/NGL). – (NL) Arvoisa puhemies, esittelijän tarkistus 14 ja ryhmäni tarkistus 50 liittyvät toisiinsa. Tarkistuksessa 14 luokka C on poistettu. Tarkistuksessamme 50, joka koskee veturinkuljettajien kolmen vuoden kansallista ammattikokemusta rajat ylittävässä liikenteessä, lähdimme olettamuksesta, että luokka C oli edelleen olemassa. Esittelijän kanssa tekemämme sopimuksen mukaisesti poistamme viittauksen luokkaan C, jotta kukaan ei tämän vuoksi äänestäisi tarkistusta 50 vastaan.

14. Kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien oikeudet ja velvollisuudet

- Ennen äänestystä tarkistuksesta 138:

  Michael Cramer (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, vaikka todella toivoisinkin, että tarkistuksista 32 ja 138 äänestettäisiin, toivoisin, että äänestys tarkistuksesta 138 olisi etusijalla tarkistukseen 32 nähden. Tarkistus kuuluisi näin ollen seuraavasti:

... "kuljettavat matkustajan polkupyörän kaikissa junissa, kansainväliset ja suurnopeusjunat mukaan luettuina, tapauksen mukaan maksua vastaan".

15. Rautateiden tavaraliikennepalvelujen sopimusperusteiset laatu

  Puhemies. Asetusehdotus on hylätty. Komissiolla on puheenvuoro.

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, komissio panee merkille parlamentin tänään ottaman kannan tässä asiassa.

Ottaen huomioon sitoumuksensa Euroopan parlamenttia kohtaan komissio ei epäröi tehdä tarvittavia johtopäätöksiä siitä, että parlamentti hylkäsi ehdotuksen. Otamme huomioon myös neuvoston kannan. Kuten kollegani komission jäsen Barrot eilen kertoi, komission on tarkasteltava parhaita keinoja saavuttaa kaikkien kolmen toimielimen yhteinen tavoite rautateiden kansainvälisten tavaraliikennepalvelujen parantamiseksi.

16. Puolan Solidaarisuus-liikkeen 25-vuotispäivä ja sen sanoma Euroopalle

17. Alueellisen yhteenkuuluvuuden rooli aluekehityksessä

18. Syrjäisimpien alueiden tiiviimpi kumppanuus

- Ennen äänestystä tarkistuksesta 5:

  Carl Schlyter (Verts/ALE). – (SV) Arvoisa puhemies, äänestämme pian tarkistuksesta 5. Kannatan aina pitkän aikavälin ajattelua, mutta ruotsinkielinen toisinto on varmasti virheellinen, kun siinä viitataan "rahoituspuitteisiin ajanjaksolla 2007–2123". Oletan, että tässä pitäisi olla2013.

  Puhemies. Äänestykset päättyvät tähän.

19. Äänestysselitykset

- Brokin mietintö (A6-0241/2005)

  Erna Hennicot-Schoepges (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Komissio ei ole vastannut kysymykseeni siitä, oliko komission jäsenen Verheugenin ja korkean edustajan Solanan Helsingin huippukokouksen lopussa vuonna 1999 taivuteltava pääministeri Ecevit suostumaan Turkin jäsenehdokkuuteen. On epäselvää, oliko turkkilaisille tuolloin hyväksyttäväksi annettu teksti sama, kuin minkä Eurooppa-neuvosto hyväksyi vuonna 1999. Haluaisin tietää totuuden. Äänestin Turkin jäsenyyden puolesta helmikuussa 2004, koska kunnioitan ihmisoikeuksien puolesta kampanjoivia. Äänestyksen jälkeen turkkilaisten provokaatiot eivät ole lakanneet. Poliisin raakalaismainen naisten mielenosoituksen tukahduttaminen 8. maaliskuuta 2005, armenialaisten kansanmurhan kiistäminen, asenteet kurdeja kohtaan ja Kyproksen tunnustamatta jättäminen saivat minut äänestämään neuvottelujen aloittamista vastaan. Pohdin, olisiko Turkin jäsenyys tulosta Yhdysvaltojen painostuksesta ja tiettyjen eurooppalaisten hallitusten taloudellisista motiiveista. Me tarvitsemme Turkin hallitukselta tekoja, joilla se osoittaa halukkuutensa noudattaa Euroopan unionin sääntöjä.

  Carl Lang (NI), kirjallinen. – (FR) Vain muutamaa päivää ennen Turkin Euroopan unioniin liittymistä koskevien neuvottelujen alkua kuuden poliittisen ryhmän jäsenet katsovat sen täyttäneen lopulliset edellytykset neuvottelujen aloittamiseksi. On kerta kaikkiaan hälyttävää havaita, kuinka nämä "eurooppalaiset" vaaleilla valitut edustajat saattavat itsensä huonoon valoon valehtelemalla, toimimalla häpeämättömästi ja antamalla periksi. Onko kyse tietyn internationalistisen pseudoeliitin miellyttämisestä, joidenkin hämärien taloudellisten etujen suojaamisesta tai jopa periksi antamisesta Yhdysvaltojen poliittisen tahdon edessä?

Macchiavellilaiselta näkökannalta pohdin, voiko tällainen asenne todella taata, että tietyt "valaistuneet konservatiivit" tai tietyt "edistyneet" hyötyvät tästä sikäli, että heidät valitaan uudelleen. Totuus on pikemminkin se, etteivät nämä "edustajat" kuuntele äänestäjiään, vaan pikemminkin halveksivat heitä. Julkinen mielipide Euroopassa vastustaa selvästi Turkin jäsenyyttä. Olisi itse asiassa täysin vastuutonta, että aasialainen valtio, joka on vieläpä köyhä ja jossa vallitsee muslimikulttuuri, liittyisi epävakaaseen unioniin, jonka institutionaalinen ja taloudellinen tulevaisuus on epävarma.

Ei riitä, että Turkki tunnustaa Kyproksen, miehitetyn eurooppalaisen alueen, voidakseen liittyä unioniin. Turkin ei yksinkertaisesti pidä liittyä Euroopan unioniin, sillä se ei ole eurooppalainen valtio. Välttämättömät hyvät naapuruussuhteet eivät edellytä, että asuisimme kaikki saman katon alla.

  Marine Le Pen (NI), kirjallinen. – (FR) Parlamenttimme valmistautuu äänestämään ETY:n ja Turkin assosiointisopimuksen lisäpöytäkirjan tekemistä koskevan lainsäädäntöpäätöslauselman puolesta.

Vaikka Turkki kieltäytyy edelleen kantamasta vastuutaan armenialaisten kansanmurhasta ja tunnustamasta Kyproksen tasavaltaa sekä jatkaa saaren pohjoisosan miehitystä, valtioiden ja hallitusten päämiehet, komissio ja parlamentti valmistautuvat sivuuttamaan kansalaisten mielipiteen uhmaten heidän suvereniteettiaan. Internationalistinen kone jauhaa tyynesti eteenpäin, sepittäen politiikkaa, joka tulee osoittautumaan katastrofaaliseksi taloudelliselle ja sosiaaliselle tasapainolle sekä rauhalle Euroopassa.

Islamilaisen terrorismin leimaamana aikana, kun fundamentalistiverkostojen olemassaolo paljastuu lähiöissämme, aikana, jona tasavaltalaiset lakimme ja sekularismin periaatteemme joutuvat ristiriitaan radikaalin islamilaisuuden kehityksen kanssa omalla maaperällämme, kuinka Eurooppa voi ottaa vastuulleen eurooppalaisten pakottamisen yhtymään sellaisen valtion kanssa, jonka hallitus on islamilainen? Eikö meidän tässä asiassa pitäisi pikemminkin soveltaa varovaisuusperiaatetta ja ehdottaa toisenlaista kumppanuutta?

Turkin liittyminen vain vahvistaa yhteiskunnan vähemmistöjen tukemisen logiikkaa, joka johtaa Euroopan sirpaloitumiseen.

  Marie-Noëlle Lienemann (PSE), kirjallinen. – (FR) Tukiessaan periaatetta Turkin liittymisestä Euroopan unioniin Euroopan parlamentti sivuuttaa kansalaisten mielipiteen, sillä kansalaiset ilmaisevat lisääntyvää varautuneisuuttaan uutta laajentumista kohtaan.

On tullut aika asettaa unionille selkeät ja johdonmukaiset rajat sen sijaan, että loputtomasti jatketaan laajentumista. Mikään vakavasti otettava poliittinen rakennelma – yhtenäismarkkinoiden luomista lukuun ottamatta – ei selviydy ilman EU:n alueellisen muodon määrittämistä.

Itse asiassa tämän saavuttamiseksi ei ole tehty mitään. Olen vuosia ajanut useampien kehien luomista Euroopan yhdentymisessä: ensimmäinen olisi liittovaltiokehä, joka olisi pitkälti yhdentynyt ja jossa sovittaisiin sosiaalisesta ja julkisen talouden lähentymisestä; toinen kehä kattaisi Itä-Euroopan valtiot, ja siinä politiikkaamme vahvistettaisiin asteittain. Lopuksi olisi kolmas, yhteistyön sekä tiiviin ja vahvan kumppanuuden kehä, johon Turkki voisi osallistua täysimääräisesti.

Tämän lisäksi en näe syytä, miksi emme kohtelisi samalla tavalla Maghreb-maiden kaltaisia muita alueita, joihin suurella osalla jäsenvaltioista on tiiviit yhteydet.

Meille nyt esitetyllä ehdotuksella ei ole mitään tekemistä tämän hankkeen kanssa, vaan se pikemminkin vahvistaa, että eurooppalainen hanke on laimentumassa valtavaksi vapaakauppa-alueeksi.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Pahoittelen sitä, että lyhytnäköiset ja ahdasmieliset kannat voittivat tänään äänestyksen Turkkia koskevasta pöytäkirjasta. Äänestyksen viivästyminen on takaisku, mutta sen ei pidä lopullisesti vaikuttaa Turkin etenemiseen kohti Euroopan unionin jäsenyyttä. Nyt hyväksytty päätöslauselmaesitys osoittaa, ettei kyse ole siitä, liittyykö Turkki jäseneksi, vaan siitä, milloin ja millä edellytyksillä näin käy.

- Neuvottelujen avaaminen Turkin kanssa (RC-B6-0484/2005)

  Bernat Joan i Marí (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, siitä lähtien, kun Turkki haki ensimmäistä kertaa unionin jäsenyyttä, ryhmämme on tukenut prosessia. Ryhmämme järjesti Istanbulissa tapaamisen, jossa tuimme suoraan prosessia. Katsomme, että Turkki on käynyt läpi muutoksen omaksuakseen nykyaikaiset olot ja demokratian sekä käynnistänyt oikean prosessin liittyäkseen Euroopan unioniin.

Turkki on pyrkinyt mukauttamaan oikeusjärjestelmäänsä Kööpenhaminan kriteerien mukaiseksi. Se on myös edistynyt kohti demokratiaa, ihmisoikeuksia ja vähemmistöjen suojelua. Ihmettelen, miksi ne, jotka nyt vaativat kurdien oikeuksien puolustamista, ovat vaienneet lähes vuosisadan ajan ja miksi he eivät tee työtä vähemmistöjen oikeuksien puolesta muissa Euroopan unionin valtioissa.

Turkissa on toimiva markkinatalous, joka on kilpailukykyinen unionissa. Sillä on myös hallinnollista ja institutionaalista kapasiteettia panna täytäntöön EU:n sääntöjä ja säädöksiä. Katson, että meidän on tehtävä työtä, jotta Turkki tunnustaisi Kyproksen, ja että meidän on pohdittava, mitä tapahtuisi, jos Turkki ei liittyisi EU:hun. Meillä on tällä hetkellä vaikeuksia, mutta katson, että meidän olisi helpotettava muutoksia Turkissa, jotta se voisi edetä kohti Euroopan unionin jäsenyyttä. Äänestimme tyhjää, koska äänestyksen aikana hyväksytyt tarkistukset muuttivat tekstin merkitystä useissa kohdissa.

  Carlo Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, lähtiessäni Genovan lentokentältä tullakseni Strasbourgiin, genovalainen eläkeläinen Giacomo Bertone tuli kysymään minulta: "Onko Turkki maantieteellisesti osa Eurooppaa?" Vastasin: "Pieni osa Turkista sijaitsee Euroopassa ja suurempi osa Aasiassa." "Sitten teidän on kiellettävä Turkin liittyminen Euroopan unioniin", hän vastasi ja jatkoi: "Mutta jos Turkki liittyy Euroopan unioniin, loppuuko islamilainen terrorismi?" "Ei", minä vastasin, "En todellakaan usko niin. Pikemminkin päinvastoin, islamilaiset terroristit iskevät Euroopan lisäksi myös Turkkiin." Silloin hän totesi: "Hyvä Fatuzzo, eläkeläisten puolueen edustajana teidän on äänestettävä Turkin Euroopan unioniin liittymistä vastaan näistä syistä, vaikka olemmekin edelleen hyviä ystäviä turkkilaisten kanssa." Arvoisa puhemies, näin minä tein.

  Richard Seeber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, Turkki on myös eurooppalaisesta näkökulmasta hyvin merkittävä valtio. Meidän on kuitenkin ymmärrettävä, että jopa Turkin kokoisen valtion, joka lisäksi on ehdokasvaltio, on noudatettava tiettyjä edellytyksiä. Meidän on ymmärrettävä, että Euroopan unionin perustavaa laatua olevat arvot ovat nyt vaarassa.

Katson, että korkeimman oikeuden viimeviikkoinen tuomio, joka oli Istanbulin konferenssin armenialaisten kansanmurhaa koskevan arvioinnin vastainen, antaa ajattelun aihetta ja osoittaa meille, ettei perusoikeuksia todennäköisesti kunnioiteta Turkissa.

Tästä syystä äänestin päätöslauselmaa vastaan, ja katson, että meidän olisi kaikkien parasta vaatia unionin perusarvojen kunnioittamista ja soveltaa samoja edellytyksiä myös Turkkiin.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, tämän päivän äänestys oli neuvoston vahva ennakkovaroitus Turkkiin liittyvässä asiassa. Neuvottelujen aloittaminen ensi maanantaina Turkin mutta ei Kroatian kanssa antaisi EU:n kansalaisille vaikutelman, että kaikki neuvoston 25 jäsentä ovat yhtä aikaa menettäneet järkensä. Koska tällainen ei ole suotavaa, on joitakin asioita, jotka pyydän hoidettavan huomisessa pysyvien edustajien komitean kokouksessa.

Ensinnäkin on näytettävä vihreää valoa Kroatialle, eurooppalaiselle valtiolle, joka täyttää kaikki edellytykset. Toiseksi, jos Turkin kanssa neuvotellaan, se tapahtuu vasta, kun neuvottelukehyksessä tehdään selväksi, että tavoitteena on etuoikeutettu kumppanuus. Jos tämä osoittautuu mahdottomaksi saavuttaa, vetoan jäsenvaltioihin, jotta ne yksimielisesti lykkäisivät neuvotteluja Turkin kanssa, kuten tehtiin – perusteettomasti – Kroatian tapauksessa 16. maaliskuuta, päivää ennen kuin neuvottelujen oli määrä alkaa.

  Mario Borghezio (IND/DEM). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, äänestimme Turkkia koskevaa päätöslauselmaa vastaan, sillä uskomme, että Turkki olisi islamin Troijan hevonen Euroopassa. Äänestimme päätöslauselmaa vastaan ja toivomme, että edes yksi jäsenvaltio vastustaa päätöstä 3. lokakuuta, sillä se olisi huono ennusmerkki Euroopan tulevaisuudelle.

Henkilökohtaisesti toivon, että kyseessä olisi kotimaani Italian hallitus, sillä historiamme juontaa juurensa aina islamilaisen invaasion eurooppalaiseen ja kristilliseen vastustukseen ja vastarintaan, joka tiivistyy yhteen sanaan: Lepanto. Niiden, jotka tekevät päätöksen 3. lokakuuta, on muistettava Lepanto: ei islamia Eurooppaan, ei koskaan islamia Eurooppaan!

(Suosionosoituksia)

  Luca Romagnoli (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Turkki ei ole Eurooppaa. Sen tunteet, tavat, käytännöt ja valtauskonnot ovat aivan liian erilaisia, sen henkilöiden ja sukupuolten välisten suhteiden muodot ovat liian erilaisia, sen geopoliittiset edut ovat ristiriidassa – minun on korostettava tätä – meidän etujemme kanssa, sillä ne ovat liian tiiviissä yhteydessä Yhdysvaltojen etuihin.

Ensinnäkin Kypros: on häpeällistä edes aloittaa tällaisia neuvotteluja, kun jäsenvaltiota ja vanhaa liittolaista ei vieläkään tunnusteta ja kun se on osittain Turkin miehittämä. Lisäksi mainittakoon vielä armenialaisten kansanmurha, kurdien asema, kansalaisvapaudet, yhteiskunnalliset jännitteet – voisin luetella loputtomasti kiistattomia ristiriitoja, jotka estävät Turkin liittymisen Euroopan unioniin.

Järjestelmä, jonka mukaan poliittinen painotus Euroopan parlamentissa ja komissiossa on suhteessa väestön määrään, antaisi Turkille määräävän aseman Euroopan unionin päätöksenteossa. Vastustimme Turkin pyrkiessä liittämään Euroopan alueeseensa – sillä tästä on kyse –Lepantossa ja sittemmin Wienissä.

Suuri enemmistö eurooppalaisista ei halua Turkkia Eurooppaan: tällaisen valtuutuksen olemme kansalaisilta saaneet, ja meidän velvollisuutemme on kunnioittaa sitä äänestämällä "ei".

(Suosionosoituksia)

  Frank Vanhecke (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, muutama päivä sitten alankomaalainen sanomalehti De Standaard kirjoitti, että Turkin tulevasta asemasta EU:n jäsenvaltiona päätettiin kauan sitten ja että nimetön huippuvirkamies EU:sta oli kertonut sanomalehdelle, että neuvottelujen niin kutsuttu avoin luonne on vain somistusta. Hän sanoi lisäksi, ja lainaan, että "avoimuuden käsitettä käytetään ainoastaan kriitikoiden hämäämiseksi, jotta luultaisiin, ettei lopullisia päätöksiä ole vielä tehty". Tämä todellakin kertoo kaiken. Minusta Turkin tapauksesta on tulossa hätkähdyttävin ja poliittisesti pelottavin todiste siitä tavasta, jolla Euroopan unioni keskeyttää tavanomaiset demokraattiset päätöksentekomenettelyt ja pakottaa kansalaiset hyväksymään päätöksensä, käyttämällä tarvittaessa likaisia kaupankäyntitemppuja ja Turkin tapauksessa jopa valheita ja petoksia. Ei pidä kuitenkaan elätellä harhaluuloja tästä, sillä viimeistä sanaa ei vielä ole sanottu, ja vastustuksemme islamilaisen Turkin Euroopan unioniin liittymistä vastaan vain vahvistuu ja tulee määrätietoisemmaksi. Euroopan kansalaiset tukevat meitä tulevaisuudessa jopa enemmän kuin tällä hetkellä.

  Albert Dess (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, äänestin neuvottelujen aloittamista Turkin kanssa koskevaa päätöslauselmaa vastaan, sillä katson vastuuttomaksi aloittaa neuvottelut sen liittymisestä.

Turkki ei täytä millään tavalla ennakkoedellytyksiä liittymisneuvottelujen aloittamiselle. Huhutaan, että siellä kidutetaan yhä ihmisiä ja että kristittyjä estetään merkittävällä tavalla harjoittamasta uskontoaan, vain muutamia syitä mainitakseni.

On käsittämätöntä, että komissio toimii vastoin parempaa ymmärrystä. Laajentumisesta vastaavan komission jäsenen Rehnin olisi erottava virastaan, ennen kuin hän saa enempää pahaa aikaan. Hän loukkaa laajamittaisesti Euroopan yhdentymisen käsitettä. Ei pidä yllättyä siitä, että yhä useammat kansalaiset menettävät luottamuksensa eurooppalaisiin toimielimiin, kuten parlamenttiin, komissioon ja neuvostoon, ja että valtaosa äänestää tämän vuoksi perustuslakisopimusta vastaan, kuten tapahtui Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksissä.

Äänestäessäni Turkkia koskevaa päätöslauselmaa vastaan olen ystäväni, jäsen Posseltin tavoin varmasi toiminut baijerilaisen vaalipiirini enemmistön etujen mukaisesti, sillä he toivovat etuoikeutettua kumppanuutta Turkin kanssa, eivät sen täysjäsenyyttä.

Sivumennen sanottuna monet turkkilaiset ystäväni ovat samaa mieltä.

  James Hugh Allister (NI), kirjallinen. (EN) Ei-eurooppalaisen Turkin EU:hun liittymisen vastustajana äänestin tänään neuvottelujen aloittamista tämän Aasian valtion kanssa koskevaa päätöslauselmaa vastaan. Katson, että EU:ta ohjaa häpeämätön laajentumispoliittinen suunnitelma, kun se haluaa sulkea sisäänsä Turkin.

Lisäksi Turkin kaksinaamaisuus Kyproksen kysymyksessä aiheuttaa sen, ettei Turkki kelpaa jäseneksi. Toisaalta se valheellisesti hyväksyy pöytäkirjan, jossa näennäisesti tunnustetaan Kypros, mutta antaa samaan aikaan julistuksen, jossa se kiistää tunnustamisen. Kun tähän lisätään Turkin julma menneisyys ja kristittyjen jatkuva vaino, on selvää, että Turkki on valtio ja kulttuuri, jota ilman pärjäämme aivan hyvin.

  Marie-Arlette Carlotti (PSE), kirjallinen. – (FR) Olen vakuuttunut siitä, että liittyminen EU:hun vastaa tiettyjen arvojen hyväksymistä, erityisesti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien alalla. Tämän vuoksi Turkista on tultava täysimääräinen demokraattinen valtio.

Turkin mahdollisuus liittyä EU:hun voi saada aikaan myönteistä kehitystä, joka johtaa todelliseen, ei pelkästään näennäiseen demokratiaan, jossa tunnustetaan vähemmistöt ja kunnioitetaan niitä, erityisesti kurdiväestöä, sekä ihmisoikeuksien laajempaan kunnioittamiseen, siten, että ilmaisuvapauteen kohdistuvat rikkomukset, kuten kirjailija Orhan Pamukin hiljattain saama tuomio, loppuvat. Se voi johtaa myös synkän menneisyyden tarkasteluun tuoreesta näkökulmasta esimerkiksi armenialaisten kansanmurhan tunnustamisen kautta.

Vähän ennen määräaikaa, 3. lokakuuta, jolloin neuvoston on tehtävä päätös liittymisneuvottelujen aloittamisesta, olemme vielä kaukana tavoitteesta.

Päinvastoin, Turkki vastustaa itsepäisesti kahta seikkaa ja suhtautuu niihin jopa entistä radikaalimmin. Nämä seikat ovat Kyproksen tunnustaminen, josta ei missään tapauksessa saa tulla neuvottelujen aihe, sekä jääräpäinen armenialaisten kansamurhan kiistäminen. Katson kuitenkin halukkuuden käsitellä asiaa jäsenyyden ennakkoedellytykseksi.

Tämän vuoksi esitin muiden mukana kaksi tarkistusta täydentääkseni päätöslauselmaa, jossa tarkastellaan erityisen vähäsanaisesti armenialaisten kansanmurhaa. Euroopan parlamentin vastuulla on osoittaa nykyaikaiselle Turkin valtiolle, joka väittää olevansa matkalla kohti demokratiaa, että sillä on velvollisuus muistaa.

(Työjärjestyksen 163 artiklan mukaisesti lyhennetty äänestysselitys.)

  Paul Marie Coûteaux ja Philippe de Villiers (IND/DEM), kirjallinen. – (FR) Avaamalla virallisesti liittymisneuvottelut Turkin kanssa Euroopan valtioiden ja hallitusten päämiehet tekevät historiallisen päätöksen, josta he joutuvat vastaamaan kansalaisille.

Kotimaani viranomaisilla on kuitenkin selkeä toimeksianto kansalaisilta, joita heidän on määrä edustaa: Ranskan kansalaiset hylkäsivät 29. toukokuuta 2005 Euroopan perustuslakisopimuksen sekä Turkkia koskevan laajentumishankkeen.

Nyt UMP-puolueen edustajat täällä parlamentissa ovat huolissaan "autistisen" Euroopan vaaroista sekä vaarasta, että kansalaiset hylkäävät eurooppalaisen hankkeen. Onpa paljastus! Muistavatko he, että he äänestivät säännöllisesti Turkin liittymistä valmistelevien määrärahojen puolesta? Muistavatko he, että Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmässä he istuvat pääministeri Erdoganin johtaman AKP:n, islamilaisen puolueen vieressä? Ovatko he edes tietoisia siitä, että avain tähän asiaan on heidän virassaan vanhimman, presidentti Chiracin käsissä?

Kollektiivinen valhe, jonka mukaan Turkin on liityttävä unioniin, on häpeällinen, sillä jokainen heistä toivoo hiljaa, että toinen sanoisi "ei" ja ottaisi vastuun suunnitelman kariutumisesta.

Tämän vuoksi vetoamme vakavasti Ranskan kansalaisten puolesta tasavallan presidenttiin ja pyydämme häntä käyttämään veto-oikeuttaan neuvottelujen aloittamisen osalta.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Vaikka komissio ja neuvosto katsovat, että Turkki on muodollisesti täyttänyt lopulliset edellytykset liittymisneuvottelujen aloittamiseksi 3. lokakuuta 2005, monia ratkaisevia kysymyksiä ei ole otettu huomioon, kuten parlamentin päätöslauselmassa todetaan..

Yksi merkittävimmistä seikoista koskee pöytäkirjaa Ankaran sopimuksen ulottamisesta kymmeneen uuteen jäsenvaltioon. Turkki allekirjoitti pöytäkirjan, mutta se antoi samaan aikaan lausunnon, jonka mukaan pöytäkirjan allekirjoittaminen, ratifioiminen ja täytäntöönpano eivät merkitse Kyproksen tunnustamista, johon pöytäkirjassa viitataan, millään tavalla tai missään muodossa. Vastustamme tätä täysin tuomittavaa kantaa.

Tuomitsemme myös sen, että Turkki kieltää jatkuvasti Kyproksen lipun alla purjehtivilta ja Kyproksen satamista saapuvilta aluksilta pääsyn Turkin satamiin ja Kyproksen lentokalustolta lentämisen Turkin ilmatilassa ja laskeutumisen Turkin lentokentille.

Äänestimme tyhjää päätöslauselmaa koskevassa äänestyksessä, koska vastustamme joitakin sen kohtia. Siinä esimerkiksi puolletaan perustuslakiuudistusta edellytyksenä muiden uusien jäsenvaltioiden liittymiselle. Katsomme, ettei tämä ole este laajentumiselle.

  Hélène Goudin, Nils Lundgren ja Lars Wohlin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Jos Euroopan välittömässä läheisyydessä sijaitseva valtio täyttää EU:n poliittiset ja taloudelliset vaatimukset, ei jäsenyydelle periaatteessa pitäisi olla esteitä. EU ei ole kulttuurinen tai uskonnollinen ryhmittymä, vaan yhteistyömuoto, jossa jäsenvaltioiden on taattava demokratia, ihmisoikeudet ja toimiva markkinatalous. Turkin jäsenyyttä ei siis voida evätä uskonnollisin tai maantieteellisin perustein.

Tämän vuoksi Kesäkuun lista katsoo, että Turkista olisi pitkällä aikavälillä voitava tulla EU:n jäseneksi. EU:ta ei kuitenkaan ole uudistettu riittävästi, jotta se kykenisi ottamaan Turkin jäsenekseen. Tämä koskee erityisesti maatalouspolitiikkaa ja rakennerahastoja. Turkki ei myöskään ole ryhtynyt riittäviin toimiin täyttääkseen EU:n poliittiset vaatimukset. Varsin monet ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevat vaatimukset on vielä panematta täytäntöön. Vuoden 1915 armenialaisten kansanmurhaa ei ole tunnustettu, kuten ei myöskään Kyproksen itsemääräämisoikeutta. Lisäksi Turkin liittymisen aiheuttamat taloudelliset seuraukset EU:lle ovat epävarmoja.

Lopuksi todettakoon, että perustuslakisopimus on nyt hylätty, joten kukaan ei tiedä, kuinka EU:ta hallinnoidaan tulevaisuudessa. Tämä on toinen merkittävä syy viivyttää jäsenyysneuvotteluja.

Näiden seikkojen vuoksi katsomme, että jäsenyysneuvotteluja ei pidä tässä tilanteessa aloittaa. Äänestämme tämän vuoksi päätöslauselmaa vastaan kokonaisuudessaan.

  Jeanine Hennis-Plasschaert (ALDE), kirjallinen. – (NL) Monet katsovat nyt Kyproksen kysymyksen keskeisimmäksi kiistanaiheeksi. Turkki on todellakin tarpeettomasti hermostuttanut kaikkia allekirjoittamalla tulliliittoa koskevan pöytäkirjan 29. heinäkuuta 2005. Tämä oli jossain määrin odotettavissa. Se, että allekirjoittaminen vastaisi Kyproksen tunnustamista, perustuu pääasiassa ja pelkästään Euroopan hallitusten päämiesten julistuksiin, joita Turkki ei ole koskaan vahvistanut. Lisäksi palatessaan Ankaraan puheenjohtajavaltio Alankomaiden johdolla käydyistä joulukuun 2004 neuvotteluista pääministeri Erdogan teki heti tiettäväksi, että allekirjoittaminen ei todellakaan merkitse Kyproksen tunnustamista sen enempää suoraan kuin epäsuorastikaan.

Kyproksen tapauksessa katson, että neuvoston olisi tehtävä kaikkensa Kyproksen yhdistämiseksi. Tämän vuoksi meidän on mahdollisimman pian saatava poistettua kyproksenturkkilaisen yhteisön taloudellinen eristyneisyys.

Kuten päätöslauselman 3 ja 4 kohdissa todetaan, Turkin on luonnollisesti viipymättä aloitettava tulliliiton täysimääräinen täytäntöönpano ja muun muassa avattava satamansa kyproslaisille aluksille. Rinnakkain tämän kanssa on kuitenkin (ja samassa aikataulussa) lakkautettava kyproksenturkkilaisen yhteisön taloudellinen eristäminen, joten sinänsä houkutteleva 7 kohta on myös liian vapaamuotoinen.

  Fernand Le Rachinel (NI), kirjallinen. – (FR) Olemme useaan otteeseen korostaneet sitä, ettei Turkki ole eurooppalainen valtio sen paremmin maantieteellisesti, historiallisesti, kulttuurisesti, kielellisesti kuin uskonnollisestikaan. Perustamissopimuksista saamiemme todistuksien mukaan voimme vain päätellä, että Euroopan johtajat ovat sokeita.

Vain Euroopan kansalaiset – joilla on tallella terve järki, jonka johtajat ovat menettäneet – ovat ymmärtäneet jo kauan, että Turkin liittyminen Eurooppaan merkitsisi eurooppalaisen seikkailun päättymistä ja että se saisi ennen kaikkea aikaan islamin nopean leviämisen eurooppalaiseen yhteiskuntaan.

Turkkilaiset, jotka itse käyttäytyvät provokatiivisesti, kieltäytyvät tunnustamasta Kyproksen tasavaltaa sillä perusteella, että he miehittävät osaa siitä. Tämä on vastoin kansainvälistä oikeutta. Luonnollisesti tämä koskee myös vuoden 1915 armenialaisten kansanmurhaa.

Velvollisuus muistaa, joka on niin tärkeä länsimaiselle omalletunnolle, ei ole vielä saavuttanut heitä. Uudessa rikoslaissa langetetaan vankeusrangaistus juuri armenialaisten kansanmurhaan tai Kyproksen pohjoisosan miehitykseen viittaamisesta. Näissä oloissa, ja mainitsematta edes kristittyjen vähemmistöjen traagista kohtaloa, on hävytöntä aloittaa liittymisneuvottelut 3. lokakuuta Vähän-Aasian suuren valtion kanssa.

  Jean-Claude Martinez (NI), kirjallinen. – (FR) Turkkia koskevassa keskustelussa, joka käytiin keskiviikkona 28. syyskuuta, puheenvuorot ja suosionosoitukset puhuivat selvää kieltä. Vastaus oli "ei" kaikkialla. Puheenvuoroissa puhuttiin Armeniasta, ihmisoikeuksien rikkomisesta, sivilisaatioita erottavista valovuosista, Euroopan alueeseen kuuluvan Kyproksen osan miehityksestä vieraan vallan armeijan toimesta… Jopa ranskalainen parlamentin jäsen Toubon, joka on presidentti Chiracin vankkumaton kannattaja, suhtautui asioihin kielteisesti. Kuulimme brittiläisen parlamentin jäsenen ehdottavan Turkin kansalaisille, että he hyväksyisivät etuoikeutetun kumppanuuden, joka on niin houkutteleva, että hän vaatii sitä Yhdistyneelle kuningaskunnallekin.

Vaikka jäsen Cohn-Bendit syytti meitä rasismista ja jäsen Rocard vetosi Turkin jäsenyyden puolesta, vastauksena oli tuomitseva hiljaisuus. Täällä parlamentissa Euroopan kansakuntien kansalaisten edustajat toistavat saman vastustuksen kuin Cervantes Lepantossa, Byron Missolonghissa, katakombien kreikkalaiset lapset, joiden oli harjoitettava uskontoaan pelon vallassa, Delacroix maalauksissaan ja Victor Hugo runoissaan verilöylyjen ja kidnappausten valtakunnasta sekä "Midnight Expressin" marttyyrit.

  Erik Meijer (GUE/NGL), kirjallinen. – (NL) Viikkoa ennen Turkin EU-jäsenyyttä koskevien neuvottelujen mahdollista aloittamista on vain vähän syytä optimismiin. Turkin kehitys kohti tavanomaista valtiota, jossa kaikki etniset ryhmät, poliittiset ajatukset ja uskonnot olisivat tasavertaisia, on pysähtynyt. Viime viikolla tuomioistuin kielsi vuoden 1915 armenialaisten joukkomurhaa käsittelevän konferenssin. Asia on kiistetty vuosien verran. Maan kaakkoisosan suurella kurdiyhteisöllä ei ole vieläkään mahdollisuuksia koulutukseen, hallintoon ja joukkoviestintään omalla kielellään, saada normaalia edustusta kansalliseen parlamenttiin tai alueellista itsehallintoa. Turkin vallassa olevat tahot kieltäytyvät tekemästä myönnytyksiä Euroopan toiveille ja jopa uhkaavat peruuttaa Turkin jäsenyyshakemuksen.

Viime viikkojen aikana mielenkiinto Turkin tilannetta kohtaan vaikuttaa siirtyneen valtion suhteisiin Kyproksen kanssa. On tuomittavaa, että eteläisestä Kyproksesta tulevilta aluksilta edelleen kielletään pääsy Turkin satamiin, vaikka Turkki väittää noudattaneensa kaikkia sopimuksia vuodesta 2004 alkaen. Tämä ei enteile hyvää muille keskustelun aiheille. EU:n jäsenvaltiona Kyproksella on neuvotteluja ja jäsenyyttä koskeva veto-oikeus. Turkissa epäsuotuisassa asemassa olevilla ryhmillä ei ole tällaista vaikutusvaltaa. Tämän vuoksi parlamentin olisi erityisesti otettava heidän ongelmansa ja etunsa sydämen asiakseen.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Yhteinen päätöslauselmaesitys neuvottelujen aloittamisesta Turkin kanssa osoittaa, että menettely liittyy alueen imperialististen voimien yleisempiin etuihin ja sisäiseen taisteluun ja kilpailuun. Tältä näkökannalta alueen kansoihin kohdistuvat paineet ja pakkokeinot tehostuvat, jotta kansat hyväksyisivät ratkaisut, jotka tehdään heidän kustannuksellaan.

Päätöslauselmaesitys noudattaa Eurooppa-neuvoston yleistä vastajulistuksien mallia. Vaikka päätöslauselmaesitykseen sisältyy joitakin myönteisiä seikkoja, siinä ei selkeästi todeta mitään olennaista, ja tällä tarkoitan selkeää julistusta, että neuvottelut Turkin EU:hun liittymisestä eivät käynnisty, ellei Turkki välittömästi tunnusta Kyproksen tasavaltaa.

Kreikan kommunistinen puolue vastustaa Turkin liittymistä samoista syistä kuin aikoinaan Kreikan liittymistä. Katsomme, että EU:n oma politiikka ja luonne eivät anna mitään takeita tasapuolisesta ratkaisusta Kyproksen kysymyksessä, annettiinpa päätöslauselmia kuinka paljon tahansa. Tämä on nyt myös todistettu. EU:n oletettuja periaatteita ja maineikasta yhteisön säännöstöä käytetään imperialististen valtioiden etujen ajamiseksi.

  Tobias Pflüger (GUE/NGL), kirjallinen. (DE) Kompromissipäätöslauselmassa käsitellään Turkin ja Kyproksen ongelmaa tyydyttävällä tavalla ja kohtuullisen selkeästi. Olisin toivonut selkeämpiä lausuntoja demokratiasta ja ihmisoikeuksista Turkissa.

Amnesty Internationalin mukaan kidutukset jatkuvat Turkissa yhtä vakavassa mittakaavassa kuin aiemminkin, ne ovat vain saaneet erilaisen muodon. Mehmet Tarhanin äskettäinen tapaus on vain yksi esimerkki siitä, kuinka aseistakieltäytyjiä rangaistaan vuosien vankeudella. Kurdialueella on ilmennyt uusia konflikteja, poliisi ja puolustusvoimien joukot ovat kaikkialla läsnä, ja ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyvät sekä valtio että muut kuin valtiolliset toimijat. Lehdistön vapautta rikotaan jatkuvasti: esimerkiksi armenialaisten kansanmurhaan tai Turkin Pohjois-Kyproksen miehitykseen kriittisesti suhtautuvaa aineistoa julkaisevia uhkaa edelleen vankeustuomio.

EU:n hallitusten ja valtioiden päämiesten pääasiallinen motivaatio Turkin jäsenyyden yhteydessä on geopolitiikka. Komission valmisteluasiakirjassa, jonka tarkoituksena oli saada meidät vakuuttuneiksi Turkin liittymisestä EU:hun, todetaan: "Turkki on strategisesti merkittävä valtio (...). Turkin jäsenyys auttaisi varmistamaan paremmat energiantoimitusreitit EU:lle." Siinä jatketaan: "Merkittävine sotilasmenoineen ja ihmisvoimineen Turkki voi merkittävästi myötävaikuttaa EU:n turvallisuuteen ja puolustukseen".

Minäkin toivon Turkin liittyvän EU:hun; en vain tällä tavalla. EU:n hallitusten ja valtioiden päämiehet sekä Euroopan komissio ilmeisesti vähät välittävät kansalaisten todellisesta tilanteesta.

  Zita Pleštinská (PPE-DE), kirjallinen. (SK) Tärkein ennakkoedellytys sille, että hyväksyisin 15. joulukuuta 2004 annetun päätöslauselman ja Eurooppa-neuvoston 17. joulukuuta 2004 antamien päätelmien jälkeen laaditun Euroopan parlamentin yhteisen päätöslauselmaesityksen liittymisneuvottelujen aloittamisesta Turkin kanssa, olisi se, että 2 ja 3 kohdat, tarkistusta ja täydennystä koskevat esitykset, hyväksyttäisiin.

Jos nämä tarkistukset hylätään, äänestän päätöslauselmaa vastaan.

Päätökseeni minulla on seuraavat syyt.

Katson, että Turkki ei ole täyttänyt Kööpenhaminan kriteerejä liittymisneuvottelujen aloittamiseksi EU:n kanssa jatkuvien ihmisoikeusongelmien vuoksi, koska Turkki ei ole onnistunut ratkaisemaan kurdivähemmistön ongelmia, ja varsinkin, koska se kieltäytyy tunnustamasta oikeudellisesti ja poliittisesti Kyprosta, EU:n jäsenvaltiota. Ilman kaikkien jäsenvaltioiden yksimielistä suostumusta ei ole mahdollista antaa valtuutusta liittymisneuvottelujen aloittamiseksi Turkin kanssa.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Turkin liittymistä koskevan neuvotteluprosessin olisi edettävä tavanomaiseen tapaan selkeiden ja objektiivisten sääntöjen mukaan. Katson, ettei ole mitään perusteita tämän jäsenyyshakemuksen käsittelyyn toisella tavalla.

Tämän vuoksi minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin äänestää nyt tarkasteltavana olevaa yhteistä päätöslauselmaesitystä vastaan. Tähän on kaksi syytä, jotka ovat mielestäni ratkaisevia.

Ensinnäkin hylätessään Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän esittämän tarkistuksen, jossa todetaan selvästi, että on tärkeintä alusta alkaen käydä neuvotteluja avoimin mielin ja että on tarkasteltava muita etenemismahdollisuuksia kuin täysjäsenyyttä, parlamentti selkeästi kieltäytyy sisällyttämästä päätöslauselmaansa vaihtoehto B:tä, minkä katson tärkeäksi, jos haluamme välttyä siltä, että neuvotteluprosessin aloittamista jossakin myöhemmässä vaiheessa pidetään sitoumuksena liittymiseen.

Lisäksi on täysin selvää, ettei Kyproksen ongelmaa ole ratkaistu asianmukaisesti. Turkki pyrkii liittymään EU:hun, mutta se ei hyväksy unionia sen nykyisessä muodossa. Tarkastellaanpa tosiseikkoja: on mahdotonta liittyä organisaatioon, jota ei itse tunnusta, aivan kuten on mahdotonta neuvotella sellaisen osapuolen kanssa, joka ei tunnusta kyseistä organisaatiota. Neuvottelut alkavat huonosti, enkä näin ollen voi tukea niitä.

  Martine Roure (PSE), kirjallinen. – (FR) Turkkilainen tuomioistuin kielsi syyskuussa 2005 armenialaisten kansanmurhaa koskevan konferenssin järjestämisen. Valitettavasti kielto tekee selväksi sen, että Turkin hallituksen viranomaiset edelleen haluavat pitää keskustelun täysin salassa ja oikeusjärjestyksen ulkopuolella.

Nykyhetken ja varsinkin menneisyyden voima pakottavat meidät näin vakuuttamaan, että Euroopan kansalaiset eivät katso tätä läpi sormien.

Tämän vuoksi minun on valitettavasti toistettava se, mitä sanoin 6. lokakuuta 1999, sillä tilanne ei ole muuttunut lainkaan. Euroopan parlamentin 18. kesäkuuta 1987 antamassa päätöslauselmassa korostetaan neljää seikkaa, jotka muodostavat esteen Turkin kanssa käytäville jäsenyysneuvotteluille. Ne liittyvät seuraaviin asioihin:

1/ Turkin hallituksen kieltäytyminen tunnustamasta armenialaisten kansanmurhaa,

2/ sen haluttomuus noudattaa kansainvälistä oikeutta ja sen mielipide-erot Kreikan kanssa,

3/ Turkin miehitysjoukkojen jatkuva läsnäolo Kyproksessa,

4/ kurdiongelman kiistäminen.

Armenian kysymys ei saa jäädä unohduksiin näiden neuvottelujen jäädessä historiaan. Kieltäydyn jyrkästi hyväksymästä sitä. Euroopan unioni on riittävän voimakas velvoittaakseen Turkin merkittävään asennemuutokseen, jos se haluaa liittyä unioniimme ja kunnioittaa sääntöjämme ja arvojamme.

  Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. – (NL) Samaan aikaan kun me käymme keskustelua, Turkissa uudistusmieliset ja vanhoilliset käyvät taistelua. Nykyinen pääministeri ja ulkoasiainministeri kuuluvat ensiksi mainittuun ryhmään ja ansaitsevat kaiken tukemme. Keskustelua neuvottelujen aloittamisesta on viime aikoina värittänyt poliittinen opportunismi. Ryhmäni puheenjohtajan Cohn-Benditin tavoin monet ovat todenneet sen olevan piilevää rasismia. Olisi epäreilua olla nyt tiukempi kuin mistä hallitusten päämiehet sopivat joulukuussa. Se myös antaisi Turkin kansalaisille masentavan viestin, että Eurooppa ei itse asiassa halua Turkkia. Ne, jotka asettavat neuvottelujen ehdoksi Kyproksen tunnustamisen, eivät huomaa, että Turkin äkillinen Kyproksen tunnustaminen tekisi lopun Kofi Annanin pyrkimyksistä käynnistää uusi neuvottelukierros saaren jakautumisesta. EU:n on tuettava uudistusmielisiä, vaadittava tulliliiton asianmukaista soveltamista ja vaadittava, että rikoslakia hiotaan edelleen. Neuvottelujen aloittaminen vie Turkkia pidemmälle kohti maallista valtiota, jossa kansalaisia ja kansainvälistä oikeutta kunnioitetaan täysimääräisesti ja käytännössä. Kurdien ja alaviittien kaltaisten uskonnollisten vähemmistöjen asema on parempi Turkissa, joka on osa EU:ta, kuin Turkissa, joka kääntää selkänsä maanosallemme.

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. (EN) Esitys neuvottelujen aloittamisesta Turkin kanssa on myönteinen asia. Toivon kuitenkin, että neuvotteluissa korostetaan uskonnonvapautta. Ihmisen oikeus ilmaista vapaasti uskonnollisia käsityksiään on keskeinen kaikissa demokraattisissa yhteiskunnissa. Uskonnonvapautta ajava kansalaisjärjestö First Step Forum vierailee Turkissa lähiviikkoina. Toivon, että komissio kuuntelee valtuuskunnan vierailun tuloksia.

  Dominique Vlasto (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kun arvioidaan Turkin muuttumista demokraattiseksi valtioksi, sillä on ponnisteluista huolimatta vielä matkaa jäljellä.

Se, että Turkin hallitus tunnustaa Kyproksen sekä armenialaisten kansanmurhan, on edelleen ennakkoedellytys neuvottelujen jatkamiselle 3. lokakuuta jälkeen.

EU:n on myös oltava erityisen valppaana ihmisoikeustilanteen suhteen. Naisten asema valtiossa on edelleen huolestuttava, ja Turkin hallituksen on sitouduttava voimakkaammin vähentämään eriarvoisuutta miesten ja naisten välillä.

Ilmaisunvapautta ei vielä ole saatu aikaan. EU:n on pyrittävä painostamaan Ankaraa, jotta toimivan julkisen ja demokraattisen keskustelun edellytykset täyttyvät.

Koska kyseessä on avoin prosessi, jonka tuloksia ei voida taata etukäteen, ja koska jokaisella 25 jäsenvaltiolla on veto-oikeus missä tahansa neuvottelujen vaiheessa, olisi suotavaa suunnitella myös vaihtoehtoa jäsenyydelle määrittämällä nyt etuoikeutetun kumppanuuden ehdot.

Tämän vuoksi äänestin päätöslauselmaa vastaan, sillä en hyväksy Turkin nopeaa liittymistä.

- Radwanin mietintö (A6-0257/2005)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin mietinnön puolesta ja haluan liittyä kollegani Radwanin onnittelijoihin, sillä hän on tehnyt erinomaista työtä talous- ja raha-asioiden valiokunnan jäsenten kanssa tässä merkittävässä pankkien omia varoja koskevaan vaatimukseen liittyvässä asiassa, kun tavoitteena on ottaa huomioon rahoitusmarkkinoiden viime aikojen kehitys.

Oli tullut tarpeelliseksi varmistaa taloudellisen pääoman ja pääomavaatimusten välinen koherenssi näiden rahoitusta koskevien tietojen mittaamisen kansainvälisen lähentymisen yhteydessä (Basel II).

Kysyn kuitenkin, eikö olisi aika luottolaitosten rahoitusyhteisön tutkia, mitä resursseja voidaan hyödyntää Euroopan talouskehityksen ja erityisesti euroalueen kannalta tarpeellisen rahan tarjonnan nopeuttamiseksi EKP:n turvin ja yhteistyössä jäsenvaltioiden pankkien valvonnasta vastaavien viranomaisten kanssa? Kyse on euron nauttiman käytännön, rahapoliittisen ja taloudellisen menestyksen ylittämisestä, siitä että sitä muokattaisiin teknisestä valuutasta poliittiseksi valuutaksi, joka edistäisi Euroopan talouskehitystä.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Pankkijärjestelmä on yksi markkinataloutemme tukipylväistä, ja viranomaisten tehtävänä on taata, että sen toiminnassa noudatetaan selkeitä sääntöjä, toimitaan avoimesti ja taataan asiakkaan edut. Markkinoilla, joita kuluttaja ei tietenkään pysty täysin arvioimaan, on näin ollen viranomaisten tehtävänä huolehtia tarvittavista takeista.

Tässä yhteydessä nyt tarkasteltavana olevassa direktiiviehdotuksessa sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan hyväksymässä toisinnossa esitetyt pääomavaatimukset ovat nähdäkseni täysin sen mukaiset, minkä katson viranomaisten velvollisuudeksi ja huolenaiheeksi. Äänestin tämän vuoksi ehdotuksen puolesta.

  Carl Schlyter (Verts/ALE), kirjallinen. (SV) Äänestin tätä mietintöä vastaan tai tyhjää varsin monissa parlamentin toimivaltaa koskevissa kohdissa. Mietinnössä viitataan täysin tarpeettomasti perustuslakisopimukseen, jota ei enää ole olemassa. Katson, että tietynlainen vapaus noudattaa omaa talouspolitiikkaa on tärkeää, jotta esimerkiksi harvaan asutuilla alueilla on mahdollista osallistua luottotakuulaitosten toimintaan, jotka voivat edistää yhteistyötä paikallisella tasolla. Äänestin tyhjää niissä kohdissa, joissa esitettiin parlamentin työoloja koskevia aivan järkeviä vaatimuksia, mutta joihin oli lisätty tarpeettomia viittauksia perustuslakisopimukseen.

  Peter Skinner (PSE), kirjallinen. (EN) Nyt tarkasteltavana oleva mietintö on olennainen tekijä rahoituspalvelujen alalla, sillä siinä kerätään yhteen kansainvälisesti hyväksytyt pankkitoimintaa koskevat säännöt.

Labour-puolueen edustajat ovat tukeneet esittelijän ja parlamentin yksiköiden työtä, jotta säilytettäisiin Euroopan parlamentin lainsäädäntövalta sekä poliittinen valta. Tämän vuoksi Euroopan parlamentin Labour-puolueen edustajat kannattavat toimenpiteitä, jotka mahdollistavat direktiiviin sisältyvien peruuntumislausekkeiden hyödyntämisen, mikä ei ole kansallisten viranomaisten painostamista.

- Doornin mietintö (A6-0224/2005)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestettyäni mietinnön puolesta haluan liittyä kollegani Doornin onnittelijoihin, sillä hän tehnyt erinomaista työtä oikeudellisten asioiden valiokunnan kanssa.

Yrityksiä ja niiden hallintoa kohtaan tunnetun ja edellytetyn luottamuksen täydentämiseksi on hyvin tärkeää laatia asiaa koskevat Euroopan unionin säännöt, jotka perustuvat maailmanlaajuisesti parhaista käytännöistä muodostuneisiin kansainvälisiin standardeihin. Tilintarkastajien riippumattomuuteen liittyvillä näkökohdilla on ratkaiseva merkitys tarkastusten laadun kannalta. Oli erityisen kiireellisesti määritettävä "verkoston" käsite.

Totean lopuksi, että aion seurata asiaa tarkkaavaisesti ja vaadin, että tilintarkastajien vastuuvelvollisuutta tarkastellaan. On nimittäin mahdotonta ajatella, että heidän vastuuvelvollisuutensa olisi rajoittamaton, jolloin heille ei voitaisi myöntää vastuuvakuutuksia.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Olen tyytyväinen mietintöön, jonka pitäisi lainsäädännöksi muuttuessaan ja asianmukaisesti täytäntöönpantuna estää Enron-skandaalin kaltaiset tapaukset Euroopassa ja vähentää Parlamat-tapauksen kaltaisten tilanteiden syntymisen todennäköisyyttä.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Vuotuisia tilinpäätöksiä ja konsolidoituja tilinpäätöksiä on valvottava tehokkaalla ja perusteellisella tilintarkastuksella. Komissio ilmaisi tämän tavoitteen hyvin selvästi parlamentille toimittamassaan ehdotuksessa, jota on vielä parannettu merkittävästi joillakin mietintöön tehdyillä tarkistuksilla. Äänestin tämän vuoksi mietinnön puolesta.

On paljastunut, että alalla tällä hetkellä voimassa olevat säännöt eivät takaa tämän hyvin merkittävän tehtävän keskeisiä tekijöitä, nimittäin markkinoiden avoimuutta ja vapautta sekä tilintarkastajien riippumattomuutta, ja tarkoitan nyt asianmukaista tilintarkastusta. Tällainen ei ole talouden kannalta terveellistä. Näiden tekijöiden puuttuessa on toteutettava toimia sen oikeudellisen kehyksen korjaamiseksi, jota ehdotukset koskevat. Kuten sanoin, katson, että komission ehdotus parlamentin siihen tekemine tarkistuksineen antaa mahdollisuuden saavuttaa tämä tavoite.

- Jarzembowskin mietintö (A6-0143/2005)

  Jan Andersson, Anna Hedh, Ewa Hedkvist Petersen, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. (SV) Eurooppa tarvitsee rautateitään, pääasiassa ympäristösyistä, mutta myös rahti- ja henkilöliikenteen vuoksi. Tämä edellyttää, että rautatieliikennemarkkinat avataan nopeasti valtioiden välillä, jotta junat voivat kulkea nopeasti ja sujuvasti rajojen yli. Rautateiden tavaraliikenteen markkinat avataan nyt toisen rautatiealan paketin mukaisesti, ja tämän me hyväksymme.

Jarzembowskin mietinnössä ehdotetaan nyt myös kansainvälisten ja kansallisten matkustajaliikennepalvelujen avaamista tietyn aikataulun mukaisesti. Katsomme, että kansainväliset matkustajaliikennepalvelut on mahdollista avata muutaman vuoden sisällä. Katsomme kuitenkin, että kansallisten matkustajaliikennepalvelujen osalta prosessi edellyttää pidempää ajanjaksoa kuin nyt on ehdotettu. Tämän vuoksi emme ole valmiita äänestämään kansallisten matkustajaliikennepalvelujen sääntelyn purkamista koskevan Jarzembowskin ehdotuksen puolesta, koska emme voi ennakoida ehdotuksen seurauksia esimerkiksi paikallisen ja alueellisen julkisen liikenteen kannalta.

  Emanuel Jardim Fernandes (PSE), kirjallinen. (PT) Muiden portugalilaisten sosialistien myötä suhtaudun myönteisesti Jarzembowskin mietinnön yleisiin vaikuttimiin, sillä kannatamme kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen markkinoiden avaamisen periaatetta.

Olemme keskustelun aikana kuitenkin ilmaisseet joitakin varauksia ja kritiikkiä sitä suunnitelmaa kohtaan, jonka mukaan kansainvälisen liikenteen vapauttamista, kabotaasiliikenne mukaan luettuna, siirrettäisiin jo vuoteen 2008, sekä sitä suunnitelmaa kohtaan, jonka mukaan kansalliset liikennepalvelut vapautettaisiin jo 1. tammikuuta 2012.

On totta, että kansainvälisen liikenteen vapauttamisella voidaan elvyttää rautatieliikennettä edistämällä sen kasvua ja saattamalla se tasavertaisempaan asemaan lento- ja maantieliikenteen kanssa. On kuitenkin myös totta, että jos palvelut vapautetaan Euroopan tasolla pidäkkeettömästi ja umpimähkäisesti, tämä voi johtaa vakaviin ongelmiin Portugalin kaltaisissa jäsenvaltioissa, joissa erityinen infrastruktuuri, kuten suurnopeusjunayhteydet ja niihin liittyvät hallintomallit on vielä toteuttamatta. Lisäksi on edelleen taattava liikenteen alan julkiset palvelut, jotka ovat työllisyyden ja talouskasvun kannalta merkittävä tekijä.

Tämän vuoksi äänestimme kaikkia edellä mainittuja vapauttamismuotoja koskevia säännöksiä vastaan, ja tämä näkyi myös lopullisessa äänestyksessämme.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Vilkaisu Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) esittämiin vaatimuksiin rautateiden matkustajaliikennepalvelujen vapauttamiseksi (lehdistötiedote 21. tammikuuta 2005) paljastaa syyn parlamentin enemmistön valitsemaan kantaan.

UNICE suhtautuu myönteisesti komission ehdottamaan uuteen rautatieliikenteen palvelujen markkinoiden avaamiseen, mutta se vaatii enemmän ja nopeampia toimia. Se vaatii "markkinoiden avaamista" koko rautateiden matkustajaliikenteen alalla eikä pelkästään kansainvälisessä liikenteessä, kuten komission ehdotuksessa suunniteltiin tätä vaihetta varten.

UNICE korosti myös parlamentin enemmistön aiemmin omaksumaa kantaa rautateiden matkustajaliikennepalvelujen markkinoiden avaamiseen jo vuonna 2008.

Parlamentin enemmistö (ja tämä kattaa myös portugalilaisten sosiaalidemokraattien, kansanpuolueen ja sosialistipuolueen edustajien äänet) toimii kuitenkin Euroopan teollisuuspamppujen vaatimusten mukaisesti ja hyväksyy kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen markkinoiden vapauttamisen vuonna 2008 ja kansallisten matkustajaliikennepalvelujen markkinoiden vapauttamisen vuonna 2012. Lisäksi jäsenvaltiot voivat jopa aikaistaa näitä määräaikoja.

Olemme näin ollen hyvin pettyneitä siihen, että ehdotuksemme rautatieliikenteen vapauttamisen uuden vaiheen pysäyttämisestä hylättiin. Aiomme edelleenkin pyrkiä puolustamaan rautatieliikenteen julkisia palveluja sekä alan työntekijöiden etuja.

  Marie-Noëlle Lienemann (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestän Jarzembowskin mietintöä vastaan, sillä se on uusi vaihe rautatieliikenteen sääntelyn purkamisessa. Rahtiliikenteen markkinoiden "avaaminen" oli jo uhka rautateiden julkisille palveluille, mutta siirtyminen matkustajaliikennepalvelujen avaamiseen on täysin tuomittavaa, ja siihen liittyy paljon seurauksia käyttäjien kannalta sekä Euroopan suunnittelun ja kehityksen kannalta.

Komission tavoitteena on, kuten mietinnössäkin, avata kilpailulle jokaisen valtion kaikkein tuottoisimmat rautatieosuudet kansainvälisen liikenteen paremman organisaation takaamiseksi. Näin riistetään jäsenvaltioiden julkisilta palveluilta maksujen tasaamisen ja aluekehityksen kannalta olennaiset resurssit, joita on hyödynnetty heikommin kannattavilla osuuksilla.

Vaikka suuressa osassa Euroopan unionin jäsenvaltioita matkustajaliikenneosuuksien toiminta on erinomaista, päätös tuo niiden tulevaisuuteen epävarmuustekijän ja vähentää hallitusten investointikykyä.

  Erik Meijer (GUE/NGL), kirjallinen. – (NL) Vaikka säästöjä tehdään ja sekä alueellisia että kansainvälisiä rautatieyhteyksiä lakkautetaan, kaikenkirjavat poliitikot vaativat yhä suurempien matkustaja- ja tavaraliikennemäärien kuljettamista rautateitse. Ratkaisu tähän on rahtiliikenne maanteillä ja kilpailu halpojen lentoreittien kanssa. Poliitikot erottavat hallinnon rautateistä sekä täytäntöönpanon palvelujen tarjoamisesta ja toivovat yksityisyritysten tuovan mukanaan matalampia hintoja, tarjoavan asiakasystävällistä palvelua ja houkuttelevan enemmän asiakkaita. Uskon tämän lähestymistavan lopulta osoittautuvan pettymykseksi. Ainoana tavoitteena on alentaa kuluja lakkauttamalla yhteyksiä, heikentämällä palvelua, lisäämällä maksuja ja pyrkimällä eroon tappioita aiheuttavista asiakkaista.

Savaryn ja Sterckxin mietinnöissä tarjotaan riittämätöntä korvausta Jarzembowskin vapauttamissuunnitelmille. Savaryn mietintöä tarvitaan kipeästi rajat ylittäviin juniin liittyvien teknisten ongelmien ratkaisemiseksi; tällaisia ongelmia on ilmennyt sähköistämisen jälkeen. Sterckxin mietinnössä sivuutetaan mahdollisuus pakottaa rautatieyhtiöt tekemään rajat ylittävistä palveluista helpommin saatavia ja säilyttämään ne. Vain vammaisten tilanne ei heikkene.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Äänestin Jarzembowskiin erinomaisen mietinnön puolesta, koska katson, että edistämällä kilpailua ja luomalla aidot rautatieliikenteen sisämarkkinat mietinnössä otetaan askel eteenpäin rautatieliikenteen elvyttämiseksi. On hyvin tärkeää saada käännettyä rautatieliikenteen markkinaosuuden laskeva suuntaus nousuun, ja meidän on oltava tätä koskevissa pyrkimyksissämme määrätietoisia ja rakennettava avoimet, kilpailuun perustuvat markkinat.

Kun komission ehdotuksessa sallitaan rautatieyhtiöiden pääsy kaikkien jäsenvaltioiden infrastruktuureihin kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen tarjoamiseksi viimeistään vuonna 2010, esittelijä yhdistää markkinoiden avaamiseen myös kansalliset palvelut, jotta tasapainotettaisiin kansainvälisten palvelujen väistämätöntä kustannustehokkuuden laskua ja lievennettäisiin tästä aiheutuvaa valtavaa haittaa markkinoille pääsyssä. Lisäksi ehdotamme verkostojen matkustajaliikennepalveluille avaamisen yhteydessä jäsenvaltioille oikeutta rajoittaa markkinoiden avaamista tietyissä tapauksissa, jotta säilytetään rautateiden julkisten palvelujen taloudellinen kannattavuus. Katson, että suurimmat puutteet komission ehdotuksessa on korjattu, toistan myönteisen kantani ja äänestän mietinnön puolesta.

  Kathy Sinnott (IND/DEM), kirjallinen. (EN) Meitä kaikkia kohtaa järkevän energiankulutuksen haaste. Parhaalla tahdollakin Irlantiin menijät ja sieltä tulevat joutuvat ensisijaisesti käyttämään lentoliikenteen palveluja. Rautatieliikenteen kehittäminen Irlannissa on kuitenkin ratkaisevan tärkeää maantieliikenteen ja sisäisen lentoliikenteen sekä niistä aiheutuvan polttoaineenkulutuksen vähentämiseksi.

Pääkaupunkimme Dublin sijaitsee itärannikolla, joten käytännössä kaikki rautatielinjat alkavat Dublinista ja päättyvät sinne. Asun Lounais-Irlannissa. Jos haluan matkustaa pohjoiseen junalla, minun on ensin mentävä itään Dubliniin ja sitten länteen määränpäähäni.

Irlanti todellakin kaipaa kipeästi läntistä rautatielinjaa länsirannikon kaupunkien ja kylien välille.

Niin kauan kuin tällaista ei ole, on turha pyytää ihmisiä jättämään autot kotiin.

Toinen rautatieliikenteen kasvuala on työmatkaliikenne. Rakennamme satelliittikaupunkeja, jotka yhdistyvät kaupunkeihin uusien teiden välityksellä. Miksei rakenneta rautatielinjoja samanaikaisesti näiden teiden kanssa? Se vaikuttaisi kaikkein kustannustehokkaimmalta lähestymistavalta. Siellä, missä työmatkaliikennettä varten on yhteydet, ihmiset käyttävät niitä. Kilpailukykyisestikin hinnoiteltuina tällaiset joko julkiset tai yksityiset yhteydet olisivat kannattavia.

  Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. – (NL) Äänestin tätä ehdotusta vastaan, koska sen mukaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden olisi avattava kaikki rautatieverkostonsa yksityisille yrityksille vuoteen 2012 mennessä. Ensinnäkin on tehtävä laaja-alainen arviointi eri jäsenvaltioiden aiemmista rautateiden vapauttamiseen liittyvistä kokemuksista. Komission ehdotus ja Jarzembowskin mietintö ovat molemmat ennenaikaisia ja niistä puuttuu vankka perusta. Direktiiviehdotuksessa ei tehdä sitovia sopimuksia palvelujen laadusta, turvallisuudesta tai ympäristövaatimuksista. Lisäksi kaikkiin EU-valtioihin sovellettaisiin samaa rautatieverkostojen vapauttamisen muotoa, vaikka ne eroavat suuresti toisistaan peruslähtökohdiltaan ja rautateiden käyttötavoiltaan. Tämän vuoksi on tarpeen tarkastella rautateiden aiempia onnistuneita ja epäonnistuneita vapauttamisia. On kyse myös siitä, voiko Eurooppa todella tuottaa lisäarvoa tapaan, jolla jäsenvaltiot voivat vastaisuudessa tehdä kansallisista rautatieverkostoistaan tehokkaampia, asiakasystävällisempiä ja ympäristöystävällisempiä. Saattaa olla, että kun eri jäsenvaltioiden tilanteet on arvioitu, joudumme vain tunnustamaan, että aihetta olisi kuitenkin parasta käsitellä kansallisella tasolla, sillä kaikki tilanteet poikkeavat toisistaan. Tällä hetkellä kieltäydyn kannattamasta nyt tarkasteltavana olevia villejä vapauttamissuunnitelmia.

  Georgios Toussas (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) "Kolmannella rautatiealan paketilla" pyritään antamaan lopullinen isku rautatieliikenteelle suuryritysten voittojen lisäämiseksi. Sekä kansainvälisten että kansallisten rautatieliikennepalvelujen markkinoiden avaamisen nopeuttaminen ja matkustajaliikennepalvelujen täydellinen vapauttaminen lisäävät monopolien voittoja, mutta ne ovat toisaalta kova isku työntekijöiden oikeuksille, ne nostavat lippujen hintoja ja rahtikustannuksia sekä heikentävät turvallisuusnormeja, kuten aiemmat yksityistämiset ovat osoittaneet.

Ehdotusta on kaunisteltu säännöksillä mahdollisten korvausten maksamisesta matkustajille, mikäli heidän saamansa palvelu on huonoa. Tarkoituksena on varmistaa työntekijöiden suostumuksen saaminen ja sen helpottaminen, että ruohonjuuritason hyvinvointi myydään halvalla monopoleille. Ydinkysymys on, kuinka yksityiset yritykset käyttävät hyväksi työntekijöitään, matkustajia ja kyseisiä alueita pyrkimällä saamaan liikenteen rajoittamattomaan valtaansa.

Kilpailukyvyn nimissä vaaditaan lisää julkisia investointeja suuryritysten hallinnoimaan infrastruktuuriin.

Työntekijät taistelevat kumotakseen EU:n ruohonjuuritason vastaisen politiikan, saadakseen aikaan radikaalin muutoksen ja edistääkseen sellaista politiikkaa, jossa rautatieliikenne on yhteiskunnan omaisuutta ja jossa se edistää ruohonjuuritason vaurautta.

- Savaryn mietintö (A6-0133/2005)

  Hélène Goudin, Nils Lundgren ja Lars Wohlin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Kesäkuun lista vastustaa komission ehdotusta yhteisten sääntöjen luomisesta veturien ja junien kuljettamisesta vastaavalle junahenkilökunnalle. Yhteistyön on perustuttava luottamukseen ja hallitusten välisiin sopimuksiin. Äänestämme näin ollen tyhjää kaikista tarkistuksista, ja olisimme myös toivoneet mahdollisuutta äänestää komission alkuperäistä asiakirjaa vastaan.

  Jean-Claude Martinez (NI), kirjallinen. – (FR) Äänestämme nyt syyskuussa 2005 "rautatiealan paketista". Rautateiden työntekijöille, matkustajille, julkisille palveluille ja rautatieasemille tämä ei kuitenkaan ole mikään lahjapaketti.

On todella hyvä olla huolissaan junankuljettajien kansainvälisistä luvista, keskustella rautatien ja tieliikenteen välisestä kilpailusta ja ajaa eurooppalaisten matkustajien oikeuksia. Ranskassa suurnopeusjunat saapuvat kuitenkin Nizzaan vasta vuonna 2020, kaksi vuotta sen jälkeen, kun kuuhun on rakennettu pysyvä avaruusasema.

Rautatieasemia suljetaan tai ne ränsistyvät, esimerkiksi Toulousen lähellä Sainte-Gabellessa, eikä Pariisi-Bordeaux-Pau-Madrid-linjaa tai Pariisi-Montpellier-Perpignan-Barcelona-linjaa vieläkään ole olemassa. Tuhansia kilometrejä rautateitä jätetään huoltamatta, joten junat joutuvat kulkemaan 80 kilometriä tunnissa 120 kilometrin sijaan. Tarascon sur Ariègessa rautatieasema avataan vasta klo 15.00 yhtä junaa varten –Tour de Carol-Toulouse-linjan junaa varten – joka lähtee klo 14.50…

Kun Euroopan rautatiejärjestelmä nyt rappeutuu Yhdistyneen kuningaskunnan standardien mukaiseksi, tarvitaan kiireesti laajamittaista rautatiesuunnitelmaa, jotta lopultakin saataisiin seuraavien kymmenen vuoden aikana yhdistettyä Euroopan 25 pääkaupunkia suurnopeusjunayhteyksin.

  Claude Moraes (PSE), kirjallinen. (EN) Lontoolaisena Euroopan parlamentin jäsenenä äänestin Savaryn mietinnön puolesta. Olen keskustellut rautateiden ammattiliittojen kanssa siitä, että mietinnössä luodaan junahenkilökunnalle lupajärjestelmä, joka osoittaa heidän täyttävän ammatilliset, lääketieteelliset ja kielelliset perusteet rajat ylittävää liikennettä varten. Riittävällä koulutuksella tällainen edistys suojaisi matkustajien terveyttä ja turvallisuutta junamatkoilla EU:n valtioissa.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Savaryn mietinnön tarkoituksena on selventää ja yksinkertaistaa komission ehdotusta yhdenmukaisten eurooppalaisten edellytysten laatimiseksi junankuljettajien lupajärjestelmälle rautateiden rahtiliikenteen ja matkustajaliikenteen kilpailulle avaamisen vuoksi.

Direktiiviehdotuksessa säädetään kaksitasoisesta lupajärjestelmästä, joka koskee kaikkia junankuljettajia ja junahenkilökuntaa Euroopan koko rautatieverkossa.

Junankuljettajien koulutuksen vastavuoroinen tunnustaminen on olennaista, jos haluamme edistää työntekijöiden vapaata liikkuvuutta, koska luomalla yhteisiä standardeja helpotamme tilannetta ja autamme työntekijöitä työllistymään.

Äänestin näin ollen Savaryn mietinnön puolesta.

- Sterckxin mietintö (A6-0123/2005)

  Hélène Goudin, Nils Lundgren ja Lars Wohlin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) On olemassa valtioiden välisen kansainvälisten rautatiekuljetusten järjestö (OTIF), joka on jo sopinut matkustajien oikeuksista. On olemassa eurooppalaisten rautatieyhtiöiden allekirjoittama peruskirja, joka koskee rautateiden matkustajaliikenteen laatuvaatimuksia. Katsomme, että EU:n ei pidä säännellä tätä alaa. Jos alalla tarvitaan sääntelyä, se on saatava aikaan kyseisten valtioiden kansallisten viranomaisten kautta.

Tässä tilanteessa olisi iso askel äänestää sellaisen säädöksen puolesta, jossa säädettäisiin vähimmäiskorvauksista matkustajille myöhästymistapauksissa. Se saattaa merkitä kasvavia kuluja, jotka palveluntarjoajat joutuvat siirtämään matkustajille, ja tämä voi vahingoittaa vakavasti alaa aikana, jona siihen kohdistuu paineita halpalentojen ja linja-autoliikenteen vuoksi.

Katsomme tämän vuoksi, että tässä tilanteessa Euroopan parlamentin mietinnössä ei ehdoteta mitään, mistä olisi hyötyä matkustajille pitkällä ajanjaksolla. Äänestämme näin ollen parlamentin komission ehdotukseen esittämiä tarkistuksia vastaan. Torjumme myös varsinaisen ehdotuksen.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Mietintö on osaa laajempaa toimenpidepakettia, jolla pyritään parantamaan rautatie- ja rahtiliikennettä Euroopassa. Kansainvälisen rautatieliikenteen merkitys kasvaa Euroopassa, koska se on ympäristön kannalta järkevämpi vaihtoehto kuin lentoliikenne. Suhtaudun tämän vuoksi myönteisesti mietintöön keinona tarjota yrityksille selvyyttä ja parantaa niiden toimintakykyä turvaamalla samalla miljoonien rautatieliikenteestä niin työ- kuin vapaa-ajanmatkoillakin riippuvaisten eurooppalaisten edut. Mietintöä on tarkasteltava kuitenkin osana laajempaa pakettia: Seuraavien kuukausien aikana meidän on tehtävä työtä varmistaaksemme, että uudessa lainsäädännössä luodaan yleinen tasapaino rautateiden käyttäjien tarpeiden sekä palveluntarjoajien etujen välille.

  Claude Moraes (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestän Sterckxin mietinnön puolesta, koska lontoolaisena Euroopan parlamentin jäsenenä, joka edustaa yhtä maailman suurimmista liikennekeskuksista, katson, että matkustajien oikeuksia ja velvollisuuksia ei ole selkeästi määritetty. Katson, että matkustajien oikeuksia olisi kunnioitettava niin kansainvälisessä kuin kansallisessakin rautatieliikenteessä. Katson valiokunnan esittämät vähimmäiskorvausmäärät pitkälti oikeansuuntaisiksi.

Olen vahvasti sitä mieltä, että niillä matkustajilla, joilla on kausikortti ja jotka jatkuvasti joutuvat kärsimään myöhästymisistä tai peruuntumisista, on oikeus korvauksiin ilmaisten matkojen, hinnanalennusten tai kausikortin voimassaoloajan pidennyksen muodossa.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Äänestin Sterckxin mietinnön puolesta.

Ehdotuksessa asetukseksi kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista esitetään vähimmäisvaatimuksia tiedottamisesta matkustajille ennen matkaa ja matkan aikana sekä sääntöjä, joita on noudatettava myöhästymistapauksissa ja valituksia käsiteltäessä sekä kun on kyse liikuntarajoitteisten henkilöiden kuljettamisesta.

Katson, että näiden sääntöjen laatiminen perustuu selvästi tarpeeseen laatia sääntöjä vaarantamatta matkustajaliikenteen laatua.

Tekstillä, josta tänään äänestämme, pyritään lisäämään ehdotuksen johdonmukaisuutta ja luettavuutta sekä selkiyttämään joitakin sanamuotoja ja määritelmiä.

Katsomme, että ehdotuksen ydin on matkustajien oikeuksia ja velvollisuuksia koskevan kehyksen täytäntöönpano niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla.

Äänestin mietinnön puolesta myös siksi, ettei siinä ehdoteta liian yksityiskohtaista sääntelyä. Kaupallisten päätösten tekeminen jätetään pikemminkin yrityksille, ja niitä rohkaistaan keksimään uusia tapoja houkutella matkustajia käyttämään rautatieliikennettä.

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. (EN) Matkustajien oikeudet ovat merkittäviä, olipa kyse mistä tahansa liikennemuodosta. Rautatieliikenteen matkustajien oikeudet korvauksiin ovat todellinen edistysaskel, ja kannatan Sterckxin mietintöä. Kun otetaan kuitenkin huomioon lentoliikenteen matkustajien oikeuksia koskeva viimeaikainen lainsäädäntö, on oltava hyvin selvää, mitkä ovat matkustajien oikeudet ja minkälaisiin korvauksiin heillä on oikeus. On hyödytöntä ottaa käyttöön lainsäädäntöä, jota ei sitten panna asianmukaisesti täytäntöön. Jos aiomme pitää valitsijoillemme antamamme sanan, tarvitsemme kunnolla täytäntöön pantuja sääntöjä.

- Zilen mietintö (A6-0171/2005)

  Richard Seeber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, katson, että oli oikein vapauttaa tavaraliikenne toisella rautatieliikennettä koskevalla paketilla. Komission juuri ehdottamien säännöksien hyväksyminen merkitsisi nyt kuitenkin ylimääräistä taakkaa ja itse asiassa vapaisiin markkinoihin perustuvaan sääntelymekanismiin puuttumista. Meidän on joko vapautettava rautatieyhtiöt vapaille markkinoille tai säänneltävä niitä: meidän on tehtävä valinta. Tämän vuoksi olisi myös järkevää palauttaa koko mietintö valiokunnan käsittelyyn.

  Hélène Goudin, Nils Lundgren ja Lars Wohlin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Katsomme, että rautateiden rahtiliikenteen myöhästymistapauksia varten ei tarvita EU:n korvauskehystä. Tuemme liikenne- ja matkailuvaliokunnan kantaa ja äänestämme komission ehdotusta vastaan. Komission ehdotuksen tarkoituksena on rohkaista rautatieyhtiöitä parantamaan rahtiliikenteen laatua ja näin lisätä asiakkaiden kysyntää. Katsomme, että ehdotettujen säädösten tarpeellisuus on kyseenalainen, ja epäilemme sitä, olisiko niillä toivottu vaikutus.

- Solidaarisuusliikkeen 25. vuosipäivä ja sen viesti Euroopalle (RC-B6-0485/2005)

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Solidaarisuusliikkeen 25. vuosipäivän on oltava kannaltamme tilaisuus muistaa, että Stalinin Neuvostoliitolle antautunut puoli Eurooppaa kesti kommunismin terroria lähes 50 vuotta.

Meidän on juhlittava gdanskilaisten työläisten rohkeutta ja heidän muistoaan sekä heidän osuuttaan rautaesiripun repeämisessä.

Meidän on myös juhlittava niiden berliiniläisten, prahalaisten ja budapestilaisten kapinallisten rohkeutta, jotka Neuvostoliiton tankit jyräsivät, sekä kaikkien niiden rohkeutta, jotka taistelivat valtioidensa vapauden ja riippumattomuuden puolesta huolimatta vainosta, mielivaltaisista pidätyksistä, psykiatrisiin sairaaloihin sulkemisesta ja kuljetuksista vankileireille.

Meidän on muistettava, että kommunismi on historian verisin ideologia, ja että sen vuoksi menetettiin 100 miljoonaa ihmishenkeä.

Emme myöskään saa unohtaa, että aivan liian monet lännen johtajat ja poliittiset virkamiehet sulkivat silmänsä rautaesiripun takaisilta tapahtumilta tai vaikenivat niistä silloinkin, kun he eivät itse olleet osallisina tapahtumiin. Heidän seuraajansa toimivat nyt samoin maapallon viimeisen suuren marksilaisen diktatuurin yhteydessä ja unohtavat Tiananmenin aukion ja keskitysleirien kuolonuhrit.

  Ole Krarup, Kartika Tamara Liotard, Mary Lou McDonald, Erik Meijer, Esko Seppänen, Jonas Sjöstedt ja Eva-Britt Svensson (GUE/NGL), kirjallinen. (EN) Kompromissipäätöslauselmassa ei ilmaista poliittista näkemystämme solidaarisuusliikkeen 25. vuosipäivästä, joten tämä on äänestysselityksemme.

Tuomitsemme Puolassa toisen maailmansodan jälkeen vallalla olleen niin kutsutun kommunistisen sortojärjestelmän.

Kannatimme työläisten liikettä ja solidaarisuusliikettä niiden taistellessa 1980-luvulla parempien työolojen, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja aidon demokratian puolesta.

Puola on tänä päivänä poliittinen demokratia pääosin solidaarisuusliikkeen taistelun ansiosta.

Puolassa tarvitaan edelleen vahvaa ammattiyhdistysliikettä, sillä työntekijöiden oikeudet ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus eivät todellakaan ole taattuja Puolan uusliberalistisessa talousjärjestelmässä.

  Zita Pleštinská (PPE-DE), kirjallinen. (SK) Äänestin solidaarisuusliikkeen 25. vuosipäivästä ja sen viestistä Euroopalle annetun yhteisen päätöslauselmaesityksen puolesta.

On tärkeää muistaa puolalaisen ammattiyhdistysliikkeen, solidaarisuusliikkeen 25. vuosipäivä, eikä pelkästään puolalaisten kannalta. Sen ydinviesti – Euroopan laajuinen solidaarisuus – ansaitsee myös Euroopan parlamentin huomion. Yhtäältä se on merkittävä viesti, koska Lech Walesan johtama liike edustaa Puolan kansakunnan rohkeutta vastustaa totalitaarista järjestelmää neuvostovallan varjossa. Toisaalta se on loistoesimerkki solidaarisuuden, vapauden, rauhan ja ihmisoikeuksien kaltaisista arvoista – koko Euroopalle kuuluvasta perinnöstä.

Jos aiomme ottaa asianmukaisesti huomioon historialliset tapahtumat, jotka johtivat Berliinin muurin sortumiseen, Tšekkoslovakian samettivallankumoukseen sekä Baltian maiden itsenäistymiseen, emme saa unohtaa totalitaaristen järjestelmien uhreja. Meidän on myös kerrottava rehellisesti tästä menneisyydestä nuorisolle, joka ei ole koskaan kokenut totalitarismia. Totalitarismin muistaminen on synkkä varoitus niille, jotka toivovat sen paluuta, sekä voimanlähde niille kansakunnille, jotka vieläkin kärsivät siitä.

Samalla se muistuttaa meitä suurmiehestä, paavi Johannes Paavali II:sta. Hänen sanansa – Älkää pelätkö! – kuuluivat Gdanskissa ja jättivät hänen paaviutensa aikana lähtemättömän jäljen ihmisten sydämiin ja ajatuksiin kaikkialla maailmassa.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Lähes puolitoista vuotta sen jälkeen, kun kymmenen uutta jäsenvaltiota – joista kahdeksan sijaitsi aiemmin rautaesiripun takana – liittyi EU:hun solidaarisuusliikkeen 25. vuosipäivän viettäminen on erityisen merkittävää.

Kyseessä oli rohkeiden miesten, vapauden kannattajien saavutus. Se oli myös maailman kaukonäköisten johtajien ja paavin saavutus aikana, jolle oli ominaista poliittinen rohkeus. Ei pidä unohtaa paavin osuutta tapahtumissa. Kyse oli aidosta vakaumuksesta ihmiskunnan vapauttamiseksi.

Kuten Lech Walesa on viimeaikaisissa haastatteluissa todennut, vaikka liike oli sankarillinen – ja sitä se todella oli – emme olisi voineet edes kuvitella, että 25 vuotta myöhemmin istuisimme täällä yhdessä Euroopan parlamentin jäsenten kanssa, jotka ovat kotoisin niistä kahdeksasta – tai eilisestä alkaen pikemminkin kymmenestä valtiosta – jotka olivat neuvostovallan alla.

Muistakaamme siis tätä vuosipäivää kunnioittaaksemme solidaarisuusliikkeen ja Puolan sankareita ja muistellaksemme "miehitettynä" olleen laajan Euroopan osan vapauttamisen alkuhetkiä.

- Guellecin mietintö (A6-0251/2005)

  Richard Seeber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, vaikuttaa siltä, että minulla on tänään yksinoikeus. Haluan kuitenkin korostaa tämän mietinnön yhteydessä, että alueellisen osatekijän on tuotettava eurooppalaista lisäarvoa, muutoin ei ole mitään perustetta pumpata niin suuria rahamääriä alueille.

Samalla meidän on kuitenkin tehtävä työtä säilyttääksemme ja jopa edistääksemme aluekehityksen moninaisuutta. Tässä yhteydessä haluan esittää erityisen vetoomuksen, että tukisimme alueellisia viranomaisia, jotta he voivat vastata paikan päällä kansalaisten tarpeisiin.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Valtion näkökulmasta alueellinen yhteenkuuluvuus merkitsee alueiden välisten taloudellisten ja sosiaalisten eroavuuksien sekä verkottumisvaikutusten torjumista. Toisin sanoen edistetään yhtenäistä ja homogeenista kehitystä valtion koko alueella. Tässä alueellinen yhteenkuuluvuus ylittää talousmaantieteen, ja siitä tulee kaiken rakennepolitiikan tavoite. Sen omaksuminen yhteisön tasolla taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden rinnalla on merkittävää ainoastaan, koska joidenkin mielestä se korostaa "EU-valtion" liittovaltiollisuutta alueena.

Tämän vuoksi katsomme, että mietinnössä olisi paneuduttava jokaisen jäsenvaltion sisäisiin alueellisiin eroihin, jotka eivät tällä hetkellä vaikuta kaventuvan tai lisääntyvän. Mietinnössä olisi tarkasteltava myös uuden politiikan laatimistarvetta näiden eroavuuksien torjumiseksi, sen sijaan, että niitä lisättäisiin. Tämä kattaa julkisten palvelujen kehittämisen, tuotantokoneiston kehittämisen, perusinfrastruktuurin takaamisen (liikenne, viestintä ja energia), pienten ja keskisuurten maatilojen laajan verkoston säilyttämisen sekä tukistrategian laatimisen sisämaan, maaseudun tai syrjäisten alueiden pienten ja keskisuurten kaupunkikeskusten tukemiseksi. Tämän saavuttamiseksi tarvitaan parempia resursseja ja aitoa koheesiopolitiikkaa.

Pahoittelemme tämän vuoksi sitä, että ehdotuksemme hylättiin.

  Sérgio Marques (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Haluan onnitella jäsen Guelleciä tästä merkittävästä ja oikea-aikaisesta mietinnöstä alueellisen yhteenkuuluvuuden merkityksestä aluekehityksessä, jota kannatan. Suhtaudun erityisen myönteisesti kohtaan, joka koskee tarvetta soveltaa tätä käsitettä yhteisön eri politiikoissa, kun tavoitteena on parantaa Euroopan aluesuunnittelun koordinointia. Tämä puolestaan takaa menestyksekkään laajentumisen ja vahvistaa EU:n kilpailukykyä koko maailmassa.

Mietinnössä vaaditaan, että alueiden kehityksen mittaamisessa ja tämän kehityksen esteiden, varsinkin erityisten alueellisten esteiden, objektiivisessa arvioimisessa käytettäisiin uusia alueellisia mittareita BKT:n lisäksi, jotta EU:n toiminta alalla sekä toiminta jokaisella alueella olisi asianmukaista. Tällaisia mittareita ovat syrjäistä sijaintia koskeva indeksi ja saavutettavuusindeksi, investoinnit infrastruktuureihin ja liikenteeseen, tutkimustoiminnan, innovaatioiden, opetuksen ja koulutuksen taso sekä tuottavuuden taso alueella.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. (DE) Edes maaseutualueet eivät ole turvassa globalisaatiolta, laajentumiselta ja demografiselta muutokselta; pikemminkin päinvastoin, ne vaikuttavat ilmeisen alttiilta 2000-luvun haasteille. Paikallisviranomaiset eivät voi yksinään ratkaista monia asioita, ja tämän vuoksi yhteistyö muiden alueviranomaisten kanssa sekä yleisön osallistuminen ovat maaseudun kehittämisen perusperiaatteita.

Elämänlaadun säilyttäminen maaseutualueilla sekä ihmisten kotiseutuaan kohtaan tunteman kiintymyksen vaaliminen ovat olennaisia tekijöitä maaltamuuton aisoihin saamisessa. Taloudellinen houkuttelevuus ja kestävät mahdollisuudet ovat tässä yhtä merkittäviä kuin taloudellinen maankäyttö, suojelu, paikallisen tason tietoisuuden lisääminen ja asianmukaiset perusrakenteet. Erilaiset järjestetyt tapahtumat kylissä ja ystävyyskaupunkitoiminta ovat osoittautuneet arvokkaiksi, sillä ne antavat uutta pontta elinalueelle, jolla esimerkiksi Itävallassa asuu kaksi kolmannesta väestöstä.

Tämän vuoksi maaseutualueiden elinvoimaisuutta ei voida säilyttää pelkästään viljelytukien avulla, varsinkaan kun niiden myöntämistä koskeva EU:n politiikka on edistänyt vain vähän työllisyyttä ja sen sijaan jossakin määrin jopa nopeuttanut muuttoliikettä. Merkittävästä tuesta huolimatta monet maatilat lopettavat toimintansa, eivätkä kaikki tulevien sukupolvien jäsenet voi elättää itseään maataloutta harjoittamalla.

Maaseutualueiden eloisuuden säilyttäminen edellyttää erityisesti, että tuemme luonnonmukaisia yrityksiä ja annamme pienemmille yrityksille paremmat selviytymismahdollisuudet. Epäsuotuisten alueiden tukea ei missään tapauksessa pidä leikata: esimerkiksi Itävallassa tällaiset alueet kattavat 71 prosenttia maanviljelysmaasta. Se merkitsisi kokonaisten alueiden täydellistä tuhoa.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Minusta alueellisen yhteenkuuluvuuden merkitys EU:ssa sekä sitä tukevan politiikan tarve on itsestään selvä. Makrotasolla – toisin sanoen eri valtioiden välillä – alueellinen yhteenkuuluvuus on todellista unionissa ja yksi sen olemassaolon syistä. Jos tämä toimii makrotasolla, se toimii myös paikallisella tasolla, sillä arvojen kannalta näillä kahdella tasolla ei ole eroja.

Tämän vuoksi suhtaudun myönteisesti jäsen Guellecin aloitteeseen, sillä pätevien periaatteiden esittämisen lisäksi siinä määritetään aloja ja ehdotetaan käytännön toimia, joista voi olla todellista apua suuremman alueellisen yhteenkuuluvuuden saavuttamiseksi EU:ssa.

- Marquesin mietintö (A6-0246/2005)

  Richard Seeber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, jäsenvaltioiden on noudatettava taloudellisia sitoumuksiaan ja hyväksyttävä rahoitusnäkymät mahdollisimman pian. Tämän lisäksi syrjäisimmät alueet voivat tietenkin saada varoja, joihin niillä on oikeus. Samalla meidän on kuitenkin vedottava alueisiin, jotta ne käyttäisivät varat järkevästi – erityisesti koulutukseen ja infrastruktuuriin – jotta Euroopan kansalaisten maksamat verovarat käytetään perustellusti.

  Jan Andersson, Anna Hedh, Ewa Hedkvist Petersen, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. (SV) Me ruotsalaiset sosiaalidemokraatit päätimme äänestää tyhjää syrjäisimpien alueiden tiiviimpää kumppanuutta koskevassa asiassa. Monilla eurooppalaisilla alueilla on erityistarpeita ja ongelmia, koska ne sijaitsevat kaukana kaupan keskuksista, ovat harvaan asuttuja tai niillä vallitsevat hankalat maaperään ja ilmastoon liittyvät olot. Syrjäisimpien alueiden saarten ja saariryhmien ongelmat ovat tiedossa, ja tuemme EU:n politiikkaa tällä alalla. Kumppanuuteen EU:n kanssa liittyy myös velvoitteita kalastaa harkiten, suojella yhteistä ympäristöämme sekä käyttää EU:n tukia vastuullisesti. Katsomme, että Marquesin mietinnössä mennään liian pitkälle, koska siinä vaaditaan lisätukea maataloudelle ja kalastukselle. Tämän vuoksi äänestimme tyhjää.

  Ole Christensen, Dan Jørgensen, Miloš Koterec, Henrik Dam Kristensen, Poul Nyrup Rasmussen ja Britta Thomsen (PSE), kirjallinen. (DA) Äänestämme syrjäisimpien alueiden tiiviimmästä kumppanuudesta laaditun mietinnön puolesta kokonaisuudessaan.

Toimimme näin, koska tunnustamme syrjäisimpien alueiden erityisen tilanteen, ja ymmärrämme, että ne tarvitsevat yhteisön tukea.

Jouduimme kuitenkin äänestämään joitakin mietinnön kohtia vastaan. Pääasiassa tämä johtuu siitä, että emme katso syrjäisimpien alueiden tarvitsevan erityisasemaa ja ansaitsevan tukea, joka pohjimmiltaan on yhteisön muun politiikan ja arvojen vastaista. Äänestimme niitä ehdotuksia vastaan, joissa puolustetaan vanhentunutta maatalous- ja kalastuspolitiikkaa, joka ei hyödytä sen paremmin yhteisön kuin syrjäisimpien alueidenkaan etua pitkällä ajanjaksolla. Protektionismi, tariffit ja kaupan esteet eivät ole kestäviä ratkaisuja. Syrjäisimpien alueiden tuen on perustuttava kestävään kehitykseen.

  Emanuel Jardim Fernandes (PSE), kirjallinen. (PT) Äänestin mietinnön puolesta ja kehotin teitä hyväksymään sen.

Erilaisista näkökohdistamme ja lähestymistavoistamme huolimatta olemme yhdistäneet voimamme tukeaksemme komission ehdottamaa strategiaa syrjäisimpien alueiden kestävän kehityksen edistämiseksi. Ehdotus kattaa ensisijaiset tavoitteet, välineet ja ennen kaikkea lisäkustannusten tasoittamista koskevan erityisohjelman luomisen sekä lähialueita koskevan toimintasuunnitelman laatimisen.

Vaikka strategiasta ollaankin yleisesti yhtä mieltä, myös kritiikkiä ja varauksia on esitetty, koska siinä ei selkeästi käsitellä syrjäisimpien alueiden tarpeita.

Olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että seuraavia periaatteita on korostettava:

1. Syrjäisimmille alueille on myönnettävä suosituimmuuskohtelu, ottaen huomioon mahdollisuus saada rakennerahastojen tukea parannetun koheesiopolitiikan yhteydessä; alueiden erityisrajoitteiden vuoksi niiden on tulotasostaan huolimatta oltava ensisijaisia tuensaajia,

2. Erityisohjelman määrärahoja on lisättävä, ja ne on jaettava tasapuolisesti alueiden kohtaamien ongelmien perusteella, ja

3. Toimintasuunnitelmaa on selvennettävä parannetun koheesiopolitiikan Euroopan alueellista yhteenkuuluvuutta koskevan tulevaisuudentavoitteen yhteydessä sekä unionin naapuruuspolitiikan yhteydessä.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Katsomme, että mietinnössä ei edetä riittävän pitkälle kahdessa asiassa, joita pidämme ratkaisevina: syrjäisimpiä alueita koskevan yhteisön ohjelman luomisessa sekä niiden yksinomaisten talousalueiden itsemääräämisoikeuden puolustamisessa.

Ehdotimme tämän vuoksi, että komissiota kehotetaan luomaan syrjäisimpiä alueita koskeva yhteisön erityisohjelma riittävine taloudellisine resursseineen (varat, joita komissio esitti ehdotuksessaan myönnettäviksi syrjäisimmille alueille rahoitusnäkymistä ajanjaksolle 2007–2013, ovat liian vähäisiä ja niitä on lisättävä) pysyvien rakenteellisten haittojen lieventämiseksi (ei rajoitteiden, kuten esittelijä niitä kutsuu). Ohjelman olisi toimittava yhdistävänä välineenä, joka kattaisi kaikki nyt erilliset toimenpiteet.

Katsomme myös, että kyseisten yksinomaisten talousalueiden kalakantojen kestävyyden takaaminen ja kalastustoiminnan säilyttäminen syrjäisimmillä alueilla edellyttävät, että syrjäisimpien alueiden kalastusalueelle pääsyä koskeva yksinomainen toimivalta noudattaa kyseisillä talousalueilla kansallista lainsäädäntöä.

Lopuksi, koska suurin osa näistä alueista on luonnonsuojelualueita ja muita suojeltuja alueita, katsomme, että syrjäisimmillä alueilla tarvitaan myös tämän alan pysyviä toimenpiteitä.

Pahoittelemme sitä, että parlamentin enemmistö hylkäsi nämä ehdotukset.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Kuten jäsen Marques perustellusti korostaa, syrjäisimpien alueiden erityisluonne – ja kaksi näistä alueista sijaitsee Portugalissa, mikä tekee asiasta erityisen merkittävän näin pienen valtion kannalta – johti siihen, että komissio teki aloitteen välittömästi näihin alueisiin kohdistuvista toimintatavoista, joiden tavoitteena on parantaa elinoloja ja hyödyntää alueiden taloudellista potentiaalia.

Syrjäisimpien alueiden erityiset maantieteelliset olot eivät välttämättä aseta niitä huonoon asemaan. Tämän voi sanoa toisinkin: niiden ei välttämättä tarvitse haitata kehitystä. On yksinkertaisesti kyse asianmukaisen politiikan soveltamisesta, kuten nyt tarkasteltavana olevassa mietinnössä esitetään.

Näistä syistä äänestin mietinnön puolesta.

- Guellecin mietintö (A6-0251/2005) ja Marquesin mietintö (A6-0246/2005)

  Hélène Goudin, Nils Lundgren ja Lars Wohlin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Kesäkuun lista päätti äänestää näitä mietintöjä vastaan, koska ne ovat kaksi uutta esimerkkiä siitä, kuinka Euroopan parlamentti pyrkii valiokunta-aloitteisilla mietinnöillään lisäämään EU:n toimivaltaa. Jäsen Guellec haluaa lisätä siihen alueellisen ulottuvuuden ja pyrkii selkiyttämään sitä, kuinka jäsenvaltioiden on hoidettava keskusalueen ja syrjäisimpien alueiden välisiä suhteita. Jäsen Marques haluaa lisärahoitusta kalastukselle, maanviljelylle, banaanintuotannolle ynnä muille aloille edistääkseen EU:n syrjäisimpien alueiden asemaa. Mietinnössä käsitellään kalastusalalle myönnettävän lisätuen merkitystä, osittain kalastuslaivaston nykyaikaistamisinvestointien kautta, jotta sen kannattavuutta voidaan lisätä.

Mietinnöistä seuraisi myös lisäkuluja, ja niissä kohdellaan väärin tukialoja, joita on pikemminkin vähennettävä kuin lisättävä.

20. Äänestyskäyttäytymistä koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja

(Istunto keskeytettiin klo 13.40 ja sitä jatkettiin klo 15.05.)

Puhetta johti
varapuhemies SARYUSZ-WOLSKI

21. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

22. Parlamentaarisen koskemattomuuden puolustamista koskeva pyyntö (jatkoa)

23. Öljy

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat öljynhinnan noususta ja öljyriippuvuudesta.

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, kiitän teitä mahdollisuudesta puhua parlamentille tänään tästä tärkeästä ja ajankohtaisesta aiheesta.

Muutamana viime vuonna öljymarkkinoilla tapahtunut kehitys on herättänyt merkittäviä kysymyksiä, ja tällä hetkellä siihen liittyy useita Euroopan unionin kannalta keskeisiä seikkoja.

Korkeana pysyvä öljynhinta on merkittävä riski globaalille talouskasvulle ja heikentää erityisesti köyhempien maiden asemaa. Euroopan unionin ja koko globaalin talouden kannalta on tärkeää saada öljyä luotettavasti ja kohtuuhinnalla. Vuonna 2003 öljytuotteiden osuus kaikesta EU:n energiankulutuksesta oli 43 prosenttia.

Aiheen merkitys korostui vastikään Yhdistyneessä kuningaskunnassa Manchesterissä järjestetyssä epävirallisessa Ecofin-kokouksessa, jossa keskusteltiin tämänhetkisestä taloudellisesta tilanteesta ja jossa keskityttiin erityisesti öljynhinnan vaikutuksiin.

Kuten muualla on havaittu, nykytilanne eroaa aiemmista korkean öljynhinnan kausista. Tämänhetkinen reaalihintataso on alhaisempi kuin 1970-luvun lopun ja 1980-luvun alun hintapiikkien aikaan, ja hinnat ovat nousseet hitaammin. Tämä tarkoittaa sitä, että hintojen nousun taustalla on ollut erittäin merkittävä ja odottamaton öljyn kysynnän maailmanlaajuinen kasvu eivätkä niinkään tarjontaan kohdistuneet sokit. Lisääntyneen kysynnän vuoksi globaalin tuotanto- ja jalostuskapasiteetin tilanne on tiukentunut merkittävästi.

Kuinka tämänhetkisiä markkinaoloja voidaan siis parantaa? Öljyongelma on globaali, ja se voidaan ratkaista ainoastaan globaaleilla toimilla. Kestävää talouskehitystä tukevan vakaamman öljynhinnan varmistaminen on sekä öljyn tuottajamaiden että kuluttajamaiden yhteisen edun mukaista, ja niiden on molempien otettava vastuu siitä.

Kuluttaja- ja tuottajamaiden sekä kansainvälisten järjestöjen on yhdessä pyrittävä tehostamaan kansainvälisten öljymarkkinoiden toimintaa niin kysyntä- kuin tarjontapuolella. Avoimet ja kilpailukykyiset öljynhinnat ja öljymarkkinat ovat tehokkain väline luotettavien öljytoimitusten varmistamiseksi vakaammilla hinnoilla.

Öljyvarannot ovat olemassa tulevaan kysyntään vastaamiseksi. Öljy tai kaasu eivät lopu maailmasta vielä lähitulevaisuudessa. Toimia kuitenkin tarvitaan sen varmistamiseksi, että öljyvarannot muutetaan todellisiksi öljytoimituksiksi. Tuotanto- ja jalostuskapasiteettiin on investoitava enemmän. Koko kansainvälisellä öljyalalla on saatava aikaan investointeihin rohkaiseva ilmapiiri, mikä käsittää avoimet markkinat ja yrityskäytännöt sekä vakaat sääntelykehykset.

Tärkeitä ovat myös energian säästäminen ja energiatehokkuus sekä tekniikka ja innovaatiot, ja niillä on oma tehtävänsä. G8-valtioiden päämiehet julkistivat Gleneaglesissa näitä aiheita käsittelevän toimintasuunnitelman ilmastonmuutoksen torjumiseksi, mutta eteneminen näillä aloilla voi parantaa oleellisesti myös energian toimitusvarmuutta.

Loppujen lopuksi markkinamekanismit säännöstelevät jäljellä olevia öljytoimituksia ja tarjoavat kannustimia sille, että siirrytään käyttämään vaihtoehtoisia energianlähteitä. Tarkoituksenmukaisia toimia voidaan kuitenkin toteuttaa tämän tueksi ja energiatehokkuuden lisäämiseksi.

Energiatehokkuus on tällä hetkellä aiheellisesti Euroopan unionin energiapolitiikan asialistan kärjessä. EU:n energiatehokkuuden lisääminen on kustannusvaikuttavin keino vähentää samanaikaisesti sekä energian kysyntää, mikä edistää toimitusvarmuutta ja parantaa eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä, että kasvihuonekaasupäästöjä. EU:ssa on jo saavutettu paljon, mikä on hyvä tunnustaa, sillä alalla toteutetaan useita sääntelytoimenpiteitä ja vapaaehtoisia toimenpiteitä. On kuitenkin selvää, että vaikka energiatehokkuutta voidaan parantaa vielä merkittävästi, sille on myös esteitä.

Tästä syystä jäsenvaltiot ovat suhtautuneet myönteisesti siihen, että komission jäsen Piebalgs on asettanut asian edistämisen ensisijaiseksi tavoitteeksi ja että vastikään julkaistiin energiatehokkuutta koskeva vihreä kirja "Enemmän tuloksia vähemmällä". Vihreä kirja on jo herättänyt paljon keskustelua siitä, kuinka esteet voitetaan ja kuinka saadaan aikaan merkittäviä energiansäästöjä vuoteen 2020 mennessä. Tällainen keskustelu on mielestäni myönteistä. Tästä samasta syystä puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta pyrkii varmistamaan, että neuvosto ja parlamentti pääsevät toisessa käsittelyssä sopimukseen energian loppukäytön tehokkuutta koskevasta direktiivistä, jossa määritetään EU:ssa tulevina vuosina saavutettavien energiatehokkuussäästöjen puitteet ja tavoitteet.

EU on ottanut käyttöön biopolttoaineita koskevan direktiivin, jonka tarkoituksena on kannustaa vaihtoehtoisten liikennepolttoaineiden kehittämistä. Jäsenvaltiot ovat sopineet biopolttoaineiden myyntiä koskevista ohjeellisista tavoitteista vuosille 2005 ja 2010, jotta EU:n riippuvuutta fossiilisista polttoaineista voitaisiin vähentää. Useat EU:n jäsenvaltiot ovat toteuttaneet toimia esimerkiksi polttoaineiden valmisteveron alentamiseksi, ja niillä myynti on saatu nopeaan kasvuun.

Polttokennot ja vety tarjoavat merkittäviä mahdollisuuksia pitkällä aikavälillä, ja useat tahot pitävät polttokennoja öljyn ja polttomoottorin lopullisesti korvaavana välineenä. Vetyä ja polttokennoja käsittelevä eurooppalainen teknologiayhteisö on tehnyt loistavaa ja tärkeätä työtä valmistellessaan strategista asiakirjaa tutkimuksen painopisteistä sekä strategiaa polttokennojen ja vedyn käytön lisäämiseksi. Komissio ottaa puolestaan huomioon teknologiayhteisön tekemän työn määritellessään rahoituksen painopisteitä seitsemännessä puiteohjelmassa. Komissio onkin pyytänyt teollisuudelta tukea alaa koskevalle yhteiselle teknologia-aloitteelle, jonka tarkoituksena on toteuttaa laajoja vetyä koskevia esittelyhankkeita EU:ssa.

Myös markkinoiden avoimuutta on lisättävä. Öljyn globaalista kysynnästä, toimituksista ja varannoista on saatava yksityiskohtaisempaa tietoa, jotta voidaan tehdä hyvin perusteltuja markkinapäätöksiä. Näin ollen EU:n jäsenvaltiot toimittavat tietojaan öljytietoja koskevaa yhteistä aloitetta varten, joka on tarkoitus esittää Riadissa myöhemmin tänä vuonna. Myös Euroopan komissio käsittelee parhaillaan erityisesti Euroopan öljyvarantoja koskevien tietojen parantamista.

Vakautta vähentää ja epävarmuutta aiheuttaa myös se, ettei maailman öljyvarannoista ja suunnitelmista niiden kehittämiseksi ole riittävästi tietoja. Maailman öljyvarannoista on saatava selkeämpiä ja johdonmukaisempia selvityksiä.

Tärkeätä on todellakin myös kuluttajien ja tuottajien välisen vuoropuhelun ja ymmärryksen lisääminen. EU käy tällä hetkellä OPEC-maiden kanssa virallista vuoropuhelua, jossa osapuolet voivat keskustella yhteistä etua koskevista energia-asioista. Kesäkuussa pidetyssä ensimmäisessä kokouksessa sovittiin neljästä alasta, joilla EU:n ja OPECin välistä yhteistyötä on tarkoitus kehittää. Ne ovat öljymarkkinoiden kehitys lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, energiapolitiikka, energiateknologia ja energiaan liittyvät monenväliset kysymykset.

Keskusteluja näistä aiheista käydään työryhmissä ja muissa kokouksissa, joilla pohjustetaan tulevaa vuoropuhelua. Ensinnäkin 21. marraskuuta järjestetään pyöreän pöydän keskustelu öljymarkkinoiden tilasta, ja siinä keskitytään investointitarpeisiin koko öljyn toimitusketjussa.

EU käy parhaillaan vuoropuhelua myös Norjan, Venäjän, Kiinan ja Intian kanssa. Venäjän kanssa käytävä energiavuoropuhelu on hyvä esimerkki EU:n ja Venäjän federaation välisestä tehokkaasta yhteistyöstä alalla, joka on erittäin tärkeä osapuolten välisessä suhteessa. Vuoropuhelun taustalla on yksinkertaisesti intressien tasapainottaminen: Venäjä tarvitsee EU:n investointeja kehittääkseen energiavarantojaan, kun taas Eurooppa tarvitsee Venäjältä peräisin olevat turvatut ja pitkäaikaiset öljy- ja kaasutoimitukset.

Kun otetaan huomioon, että kasvun piristämiseksi tarvitaan nopeasti yhä enemmän öljy- ja kaasutoimituksia, EU:n kannalta on olennaista ryhtyä rakentavaan vuoropuheluun ja käytännön yhteistyöhön Kiinan ja Intian nousevien talouksien kanssa, jotta EU voi saavuttaa energian toimitusvarmuutta ja ilmastonmuutoksen torjumista koskevat tavoitteensa.

Haluan vielä lopuksi kommentoida öljymarkkinoiden reaktiota hurrikaani Katrinan aiheuttamiin tuhoihin ja EU:n osallisuutta tässä asiassa.

Kansainvälinen energiajärjestö (IEA) kehotti jäsenvaltioitaan vapauttamaan käyttöön 2 miljoonaa öljybarrelia päivässä 30 päivän ajan. Vaikka on kulunut jo vuosia siitä, kun IEA:n vastatoimia viimeksi testattiin, järjestö totesi hyvin nopeasti, että maailmanmarkkinoiden häiriö oli riittävän vakava, jotta oli oikeutettua vapauttaa käyttöön öljyn varmuusvarastoja, ja sen jäsenvaltiot pääsivät hyvin nopeasti sopimukseen varmuusvarastojen käyttöönotosta.

IEA:ssa noudatetaan yksimielisyysperiaatetta. Sopimus oli merkittävä saavutus ja kunnianosoitus kaikille osapuolille. Se on osoituksena IEA:n monenvälisen lähestymistavan onnistumisesta ja siitä, että tällaista lähestymistapaa tarvitaan toimittaessa nykyisillä globaaleilla öljymarkkinoilla.

Kaikki EU:n jäsenvaltiot eivät ole IEA:n jäseniä. EU:n öljytoimituksia käsittelevä ryhmä kokoontui kuitenkin, jotta kaikki jäsenvaltiot saisivat kuulla, miten EU aikoo reagoida tilanteeseen, ja jotta muutkin kuin järjestön jäsenet pystyisivät osallistumaan laajaan keskusteluun.

IEA:n johtokomitea tarkasteli 15. syyskuuta pitämässään kokouksessa jäsenvaltioidensa toimia varmuusvarastojen käyttöön ottamiseksi. Se päätti myös, ettei muita toimia tarvitse toteuttaa välittömästi mutta että kantaa voitaisiin tarkistaa syyskuun lopulla tai lokakuun alussa, jos lisätoimia tarvitaan.

Varmuusvarastojen käyttöönotto on parantanut toimitustilannetta, rauhoittanut markkinoita ja vakauttanut hintoja. Tämä oli selvästikin oikea tapa toimia, ja toimet toteutettiin oikealla hetkellä. EU:n jäsenvaltiot ottivat käyttöön omia varmuusvarastojaan ja pystyivät lisäksi lisäämään bensiinin vientiä Yhdysvaltoihin, ja samalla varmistettiin riittävä tarjonta EU:n markkinoilla niin, ettei vajausta syntyisi.

Tämä keskustelu käydään juuri oikeaan aikaan, kun otetaan huomioon tämänhetkinen ilmapiiri. EU on jo osaltaan merkittävästi parantanut öljymarkkinoiden tilannetta niin lyhyellä, keskipitkällä kuin pitkälläkin aikavälillä, mutta edessä on vielä useita haasteita. Pyydän nyt teitä kertomaan ajatuksianne tulevasta työskentelystä.

(Suosionosoituksia)

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan komissio on erittäin huolissaan öljymarkkinoiden tämänhetkisestä tilasta, jolle on ominaista hintojen nopea nousu. Korkeiden hintojen perimmäinen syy on tarjonnan ja kysynnän välisen suhteen jatkuva tiukentuminen, joka johtuu pääasiassa öljyn kysynnän merkittävästä kasvusta viime vuosina erityisesti Yhdysvalloissa ja Kiinassa. Tästä syystä vapaasta raakaöljyn tuotanto- ja jalostuskapasiteetista on huomattava pula. Öljyn kysyntä kasvoi vuonna 2004 itse asiassa ennätyksellisen paljon. Tällaisessa rajallisen vapaan kapasiteetin tilanteessa erityiset tapahtumat, kuten Irakin sota ja hurrikaani Katrina, aiheuttavat keinottelua, mikä nostaa hintoja yhä enemmän.

Korkeat hinnat alkavat jo vaikuttaa huomattavan kielteisesti etenkin heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten hyvinvointiin ja taloutemme tilaan, joten komission ja jäsenvaltioiden on keskitettävä toimensa tähän haasteeseen vastaamiseksi. Komissio ei luonnollisesti pysty ratkaisemaan tätä ongelmaa yksin, mutta se voi mielestäni merkittävästi vaikuttaa hintojen vakauttamiseen kohtuulliselle tasolle. Tämä on tärkeää EU:n kansalaisten kannalta mutta myös heikommassa asemassa olevan kehitysmaiden väestön kannalta, sillä siihen kohdistuva vaikutus on vielä musertavampi.

Komission kollegiossa käytyjen perusteellisten keskustelujen jälkeen olen vastikään esittänyt kollegojeni ja erityisesti komission puheenjohtajan Barroson varauksettomalla tuella viisikohtaisen toimenpidesuunnitelman, jota komissio jo toteuttaa ja jonka täytäntöönpanoa nopeutetaan haasteeseen vastaamiseksi.

Meidän on ensinnäkin pyrittävä säästämään energiaa ja vähentämään kysyntää. Tämä on ollut ensisijainen tavoitteeni aina virkaanastumisestani saakka. Komissio laati jo kesäkuussa 2005 energiatehokkuutta koskevan vihreän kirjan, jossa määritellään, että Euroopassa voidaan säästää jopa 20 prosenttia nykyisestä energiankulutuksesta kustannusvaikuttavalla tavalla. Nykyisen lainsäädännön avulla voidaan saavuttaa noin 10 prosentin säästöt, jos se vaan pannaan täysimääräisesti täytäntöön. Komissio toteuttaakin toimenpiteitä edistääkseen energiatehokkuutta koskevan eurooppalaisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa. Toimintasuunnitelmassa seurataan vihreän kirjan viitoittamaa tietä, ja siinä esitetään useita käytännön toimia, joilla voidaan saavuttaa 20 prosentin säästöt. Lisäksi siinä painostetaan osapuolia panemaan täysipainoisesti ja nopeasti täytäntöön uusi rakennuksia koskeva direktiivi ja kehotetaan osapuolia pyrkimään yhteisymmärrykseen energiapalveluja koskevasta direktiiviehdotuksesta.

Ei kuitenkaan riitä, että ainoastaan Eurooppa säästää energiaa. Todellinen haaste on saada EU:n ulkopuoliset maat seuraamaan Euroopassa kehitettyä esimerkkiä ja toteuttamaan energiapolitiikkaa, jossa keskitytään myös kysynnän rajoittamiseen eikä pelkästään öljy- ja kaasutoimitusten lisäämiseen. Tässä yhteydessä Eurooppa voi esimerkillään näyttää, kuinka tuotantokustannuksia voidaan vähentää energiatehokkuutta lisäämällä. Tämä on ensisijainen tavoitteeni kahdenvälisessä yhteydenpidossa muihin suuriin energian kuluttajamaihin ja toiminnassamme IEA:ssa. Otamme kuitenkin samalla huomioon öljystä vahvasti riippuvaisten ja heikommassa asemassa olevien kehitysmaiden erityistilanteen.

Toiseksi meidän on lisättävä vaihtoehtoisten energiamuotojen käyttöä Euroopassa. Loogisin reaktio korkeisiin öljyn hintoihin on ryhtyä käyttämään vaihtoehtoisia, kilpailukykyisiä ja mahdollisuuksien mukaan ympäristön kannalta kestävämpiä energianlähteitä. EU:ssa on kehitettävä muun muassa biomassan energiapotentiaalia. Biomassaa koskeva toimintasuunnitelma esitetään ennen kuluvan vuoden loppua. Lisäksi on edistettävä tuuli-, aalto- ja aurinkoenergian, vedyn – erityisesti liikenteen alalla – sekä puhtaiden hiilensitomistekniikoiden tutkimusta. Aionkin kannattaa sitä, että tälle tutkimukselle myönnetään asianmukaista rahoitusta seitsemännestä puiteohjelmasta. Myös biopolttoaineita koskevan direktiivin asianmukaisesta täytäntöönpanosta voi olla tässä hyötyä. Lisäksi komissio aikoo esittää ennen vuoden 2005 loppua tiedonannon uusiutuvien energialähteiden taloudellisista tukijärjestelmistä. Komissio pyrkii aktiivisesti myös luomaan maailmanlaajuista yhteistyötä uusiutuvien energialähteiden kannattavamman käytön tutkimiseksi erityisesti kehitysmaissa.

Kolmanneksi on lisättävä öljymarkkinoiden avoimuutta ja ennustettavuutta. Avoimuuden puute öljyn maailmanmarkkinoilla helpottaa keinottelua ja haittaa öljyalalla tehtäviä investointeja. Komissio toteuttaa useita toimia tilanteen ratkaisemiseksi ja pyrkii muun muassa edistämään Euroopan energiamarkkinoiden seurantajärjestelmän perustamista komissiossa. Seurantajärjestelmän tarkoituksena on tarjota luotettavaa tietoa, jonka perusteella yksityiset energia-alan toimijat voivat helpommin päättää investoinneistaan ja joka helpottaa politiikkaa koskevaa päätöksentekoa. Komissio tehostaa lisäksi toimiaan, jotta sen yksiköt pystyisivät julkaisemaan aiempaa säännöllisemmin tietoja Euroopan öljyvarantojen tilasta.

Neljänneksi on lisättävä öljy- ja kaasutoimituksia. Kysynnän vähentämisen ja öljystä muihin energiamuotoihin siirtymisen on oltava ensisijainen tavoite, mutta olisi väärin jättää huomiotta se, että maailma tarvitsee enemmän öljyä ja lisää öljyn jalostuskapasiteettia. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi komissio aikoo tehostaa öljyntuottajamaiden ja OPECin kanssa käytävää tuottajien ja kuluttajien välistä vuoropuhelua. Vuoropuhelu käynnistettiin jo tänä keväänä, ja tapasin OPEC-maiden konferenssin puheenjohtajan šeikki Fahad al-Sabahin sunnuntaina 18. syyskuuta Wienissä. Välitin hänelle huolemme tämänhetkisestä öljytilanteesta sekä OPECin yhteistyötä koskevat odotuksemme.

Haluan kertoa tässä yhteydessä, että OPEC on sitoutunut osaltaan vakauttamaan kansainvälisiä öljymarkkinoita ja palauttamaan öljynhinnan kohtuullisemmalle tasolle. Kyseisessä kokouksessa OPEC korosti, että koko öljyn toimitusketjussa on tehtävä investointeja, ja otti esille erityisesti öljymarkkinoiden puutteellisen jalostuskapasiteetin. Lisäksi OPEC ilmoitti, että se odottaa saavansa lisää mahdollisuuksia investoida eurooppalaiseen öljyn jatkojalostusalaan. Komissio välitti OPECille huolemme siitä, että vapaan kapasiteetin puute saa aikaan kansainvälistä keinottelua ja luo lisää paineita öljymarkkinoille.

Lisäksi jatketaan vuoropuhelua myös muiden tärkeiden öljyntuottajamaiden, kuten Venäjän, Norjan ja Persianlahden maiden, öljy- ja kaasuteollisuuden sekä maailman suurimpien öljynkuluttajamaiden, kuten Kiinan, Intian ja Yhdysvaltojen, kanssa. Vastikään on laadittu energiatehokkuutta ja uusiutuvia energianlähteitä koskeva Kiinan ja EU:n välinen toimintasuunnitelma.

Tapaan pian myös suurimpien öljy-yhtiöiden johtajia, sillä mielestäni on tärkeää, että öljy-yhtiöt toimivat tässä tilanteessa mahdollisimman vastuullisesti. Korostan erityisesti, että öljy-yhtiöiden on lisättävä investointeja ja päätettävä lisätoimista, joilla poistetaan ne pullonkaulat, jotka estävät lisäinvestointien tekemisen erityisesti jalostuskapasiteettiin.

Viidenneksi on reagoitava tehokkaasti öljyvarantoja koskeviin hätätilanteisiin. Komissio antoikin 2. syyskuuta tukensa IEA:n ehdotukselle öljytoimitusten lisäämisestä kahdella miljoonalla öljybarrelilla päivässä 30 päivän ajan. Tämä yhteinen kansainvälinen toimemme käsitti pääasiassa öljyn varmuusvarastojen käyttöönoton kansainvälisillä markkinoilla, mutta komissio kannattaa voimakkaasti energiaa säästävää toimintamallia, joka voi tarvittaessa sisältää myös jäsenvaltioiden toteuttamia kysyntää rajoittavia toimia, jos lisätoimet katsotaan tarpeellisiksi. Tähän voidaan ryhtyä etenkin silloin, jos toimitusvajeen odotetaan jatkuvan useiden kuukausien ajan.

Kuten parlamentin jäsenet tietänevät, kaikkien jäsenvaltioiden on EU:n lainsäädännön nojalla ylläpidettävä öljyn varmuusvarastoja, jotka vastaavat 90 päivän normaalikulutusta ja jotka otetaan käyttöön lyhytaikaisten fyysisten toimitushäiriöiden aikana. EU:lla on öljyn varmuusvarastoja, mutta se ei ole koskaan käyttänyt niitä, koska sillä ei ole oikeudellisia keinoja siihen. EU:n on omaksuttava vastuunsa, sillä kaikki EU:n jäsenvaltiot eivät ole IEA:n jäseniä.

Komissio onkin jo kutsunut EU:n öljytoimituksia käsittelevän ryhmän säännöllisesti koolle keskustelemaan öljynhinnasta, jäsenvaltioiden toteuttamista hätätoimista ja tehokkaammista tavoista koordinoida hätätoimia yhteisön tasolla.

Viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet selvästi, että tarvitaan järjestelmä, jonka avulla voidaan koordinoida öljyn varmuusvarastojen käyttöä Euroopan unionissa. Komissio pohtii parhaillaan parhaita keinoja tämän toteuttamiseksi ja keskustelee asiasta kaikkien sidosryhmien kanssa uudella fossiilisia polttoaineita käsittelevällä foorumilla. Tämä perustamani foorumi kokoontuu ensimmäisen kerran lokakuussa Berliinissä. Korostan, että ehdotusta kehittäessäni otan tarkkaan huomioon Euroopan parlamentin kannan komission aiempiin aihetta koskeviin ehdotuksiin.

Lopuksi haluan huomauttaa, ettei komissio katso, että paras tapa reagoida korkeisiin öljynhintoihin olisi kompensoida sitä veroja alentamalla. Tämä ainoastaan kannustaa kuluttajia lisäämään kulutusta. Edellisessä epävirallisessa Ecofin-kokouksessa ministerit sopivat selkein sanakääntein, että on vältettävä vääristäviä verotoimenpiteitä ja muita sellaisia poliittisia toimia, jotka estävät tarvittavan mukautumisen. Koordinoimattomat veronkevennykset voivat todellakin vääristää kilpailua sisämarkkinoilla.

Lopuksi totean, että komissio on erittäin aktiivisesti ehdottanut toimia tilanteen korjaamiseksi. Tässä onnistutaan ainoastaan, jos kaikki osapuolet, niin EU:n toimielimet, teollisuus, yhteisön ulkopuoliset valtiot kuin kansainväliset järjestötkin, työskentelevät yhdessä. Näin ollen olen päättänyt käyttää Euroopassa kehitettyä tasapainoista energiapoliittista mallia esimerkkinä, jota seuraamalla voidaan saada aikaan lisää muutoksia kansainvälisellä tasolla, ja osoittaa sitoutumisemme niin EU:n kuin kehitysmaidenkin heikompiosaisten auttamiseen.

(Suosionosoituksia)

  Giles Chichester, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, haluan aluksi kiittää komission jäsentä hänen esittämästään harkitusta lähestymistavasta tilanteen ratkaisemiseksi ja antaa yleisemmin tukeni hänen toteuttamalleen toimintamallille. Älkäämme reagoiko hätiköiden tilanteeseen, joka muuttuu jatkuvasti tälläkin hetkellä. Hinnat ovat jo tasoittuneet jonkin verran, ja markkinoille on annettava tilaa toimia.

Jos joihinkin ongelmiin on puututtava erityisesti, esimerkiksi jos köyhien ja huonommassa asemassa olevien tilanne vaikuttaa huolestuttavalta, on otettava käyttöön vaihtoehtoisia sosiaalisia toimenpiteitä, joilla näitä väestöryhmiä autetaan, sen sijaan, että sorrutaan lyhytaikaiseen ratkaisuun ja alennetaan veroja. Tilanne on pysynyt periaatteessa muuttumattomana: EU on hyvin riippuvainen öljystä sekä öljyntuonnista. Tätä riippuvuutta olisi vähennettävä tehokkuuteen, säästöihin, korvaamiseen ja uuteen tekniikkaan liittyvillä toimilla.

Perusperiaatteena on, että jäsenvaltioiden on myös jatkossa saatava itse päättää veroistaan. Tästä oikeudesta ei voida luopua kestämättömän EU:n laajuisen verojärjestelmän vuoksi. On myös muistettava, että tiekuljetusten alalla polttoaineen hinta muodostuu pääasiassa verosta. Toteaisinkin niille, jotka ovat huolissaan öljy-yhtiöiden odottamattomista voitoista, että ehkäpä meidän pitäisi huolehtia pikemminkin valtiovarainministerien tai verokarhun saamista voitoista.

Lopuksi totean, että meidän pitäisi varmaankin pohtia kuljetusalan ja teiden lisäksi myös lentoliikennettä ja tutkia, voisimmeko päästä kansainväliseen sopimukseen kyseisen alan energiatehokkuudesta ja polttoainesäästöistä. Alaahan ei sen luonteen vuoksi veroteta tällä hetkellä.

  Hannes Swoboda, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, haluan lyhyen puheenvuoroni aluksi korostaa, että arvostamme suuresti komission jäsentä Piebalgsia, sillä hän on hyvin tehokkaasti ja sitoutuneesti edistänyt energiapolitiikkaa. On myönteistä, että hän on tukenut ja korostanut energiapolitiikkaa jälleen viime aikoina ja että myös puheenjohtajavaltio on tehnyt alaa koskevia useita sitoumuksia.

Poliittisen ryhmämme näkökulmasta komission ja komission puheenjohtajan toteamukset aiheesta ovat kuitenkin olleet melko riittämättömiä, sillä kuten jäsen Alexander selitti, nämä markkinat, jos niitä nyt markkinoiksi voidaan kutsua, ovat kaikkea muuta kuin avoimet. Toisaalta EU:n on vahvistettava selkeä poliittinen kantansa kaikilla aloilla, niin ulkopolitiikan ja liikennepolitiikan kuin maatalous- ja kauppapolitiikankin alalla. Tämä pätee erittäin hyvin myös, muttei tietenkään ainoastaan, energiapolitiikkaan.

Suhtaudun erittäin myönteisesti komission jäsenen tämänpäiväiseen julkilausumaan, sillä siinä mennään hieman pidemmälle kuin aiemmissa keskusteluissamme. Hän totesi samat asiat tänä aamuna valiokunnassamme. En kadehdi öljy-yhtiöiden enkä niiden osakkeenomistajien suuria voittoja, mutta mielestäni niiden olisi kuitenkin otettava suurempi sosiopoliittinen vastuu yhteiskunnastamme ja yritysten tulevaisuudesta. On kuitenkin tunnustettava, että ainoastaan pieni osa näistä voitoista voidaan käyttää öljy-yhtiöitä itseään hyödyttävien investointien lisäämiseen, esimerkiksi biopolttoaineseosten valmistamiseen, kuten joissakin maissa, sekä tietenkin vaihtoehtoisten energiamuotojen tutkimukseen ja kehitykseen.

Komission jäsen totesi tänä aamuna olevansa tietoinen siitä, että tähän mennessä on investoitu vain muutamia pennosia. Toivon, että täällä aloittamanne vuoropuhelun ansiosta investoidaan ainakin muutama pennonen enemmän. Jos toimitte komission jäsenenä vielä pidempään, ajan kuluessa energiakakusta voi olla jaettavaa Euroopan kansalaisillekin. Toivotan komission jäsenelle onnea ja voimia ja pyydän häntä kertomaan suurten öljy-yhtiöiden johtajille, että parlamentti odottaa heidän tekevän jotain yhteiskuntamme hyväksi.

  Fiona Hall, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, suhtaudun myönteisesti siihen, että tänä iltapäivänä on korostettu öljyongelman kysyntäpuolta. Tarjontapuoleen ja hurrikaani Katrinan aiheuttamiin vaikeuksiin olisi helpompi keskittyä, mutta jos tekisimme niin, yrittäisimme peittää laastarilla haavaa, joka edellyttää suurta leikkausta.

Ongelman perussyy on Euroopan liiallinen riippuvuus öljystä. Kolmasosa EU:ssa käytetystä öljystä tuodaan Venäjältä ja neljäsosa Lähi-idästä, ja nämä osuudet ovat kasvussa. Tämä tarkoittaa, että ongelma on rakenteellinen, eikä kyseessä ole vain lyhytaikainen kriisi. Yksinkertainen tosiasia on, että öljyn kulutusta on todellakin vähennettävä. Ei riitä, että siitä vain puhutaan, kuten olemme tehneet jo pitkään hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevien keskustelujen yhteydessä. Öljyn kulutuksen vähentämistä koskevan sanahelinän ja paikalla toteutettavan käytännön toiminnan välillä on vielä valtavasti matkaa.

Haluan tänään esittää neuvostolle ja komissiolle kaksi erityispyyntöä. On todellakin myönteistä, että puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta on sitoutunut saavuttamaan yksimielisyyden energiatehokkuutta ja energiapalveluja koskevasta direktiivistä ennen joulukuun loppua, mutta vakuuttavatko ministerit tänään, että tästä direktiivistä tulee todellakin hyödyllinen? Siinä on nimittäin tehtävä todellisia ja sitovia energian kulutuksen vähentämistä koskevia sitoumuksia, asetettava energiatehokkuutta koskevat puitteet ja edistettävä energiatehokkuuspalvelujen nopeata kasvua Euroopassa. Tällaista sitoumusta tarvitaan, mikäli aiotaan pelkkien puheiden sijasta todellakin puuttua öljyriippuvuuden kysyntäpuoleen.

Kohdistan nyt sanani komissiolle. Aikooko komissio sitoutua yhteiseen pohdintaan vaihtoehtojen löytämiseksi öljylle? Suhtaudun myönteisesti komission jäsenen Piebalgsin mainitsemiin uusiin strategioihin. Toivon, että niitä ehdottavat muutkin kuin energia-asioista vastaava komission jäsen, jonka tiedämme olevan hyvin sitoutunut energiasäästöjen ja uusiutuvien energianlähteiden edistämiseen. Toivon, että komissio esittää laaja-alaisia ja yhdennettyjä strategioita, joilla piristetään eurooppalaista toimintaa kaikilla aloilla ja joissa yhdistyvät liikennettä, teollisuutta, verotusta ja maataloutta koskevat poliittiset aloitteet. Useissa tapauksissa tekniikka on jo olemassa, ja jossain päin EU:ta on jo jopa toteutettu onnistunut kokeiluhanke, mutta keinot puuttuvat tekniikan käyttöön ottamiseksi ja sen sisällyttämiseksi kaikkeen politiikkaan.

Kotiseudullani Tees Valleyssä on alullaan menestyksekäs biopolttoaineteollisuus. Erittäin runsaan sadon tuottavaa rapsia kasvatetaan petrokemianteollisuuden tuotantolaitoksen vieressä. Alueella on perustettu 5 prosenttista biodieseliä myyvien bensiiniasemien ympäristöystävällinen ketju, mutta meiltä puuttuu infrastruktuuri, kapasiteetti ja verojärjestelmä tämän biodieselohjelman käyttöön ottamiseksi kaikkialla. Biodieselala on yksi aloista, joilla sanoista on siirryttävä tekoihin. Pelkäänpä, ettei öljyn kysyntä vähene, ellei uusiutuvien energianlähteiden ja energiatehokkuuden alalla toteuteta konkreettisempia rakenteellisia toimia.

  Claude Turmes, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan ensiksi kiittää komission jäsentä oikeiden painopisteiden määrittämisestä. Nykytilanteen perusteella Kiinassa on 150 miljoonaa autoa vuonna 2015, vaikka tällä hetkellä niitä on vasta 6 miljoonaa. Emme saa enää sallia sitä, että 80-kiloiset ihmiset ajavat kahden tonnin painoisilla jättiläisautoilla. Öljyn hinnanmuutoksiin ja ilmastonmuutokseen ei löydy vastausta, ellemme vakavissamme ryhdy edistämään tehokkuutta etenkin liikenteen alalla.

Parlamentti esittää huomisessa päätöslauselmassaan, että Euroopasta tehdään energiatehokkain ja öljystä vähiten riippuvaisin talous vuoteen 2020 mennessä. Tämä on merkittävä mahdollisuus ympäristö- ja työllisyyspolitiikan kannalta. Jokainen euro, joka kulutetaan talojen öljylämmitykseen, on Euroopan ulkopuolelle heitetty euro. Sen sijaan olisi sijoitettava lämpöeristyksiin ja työpaikkoihin Euroopassa.

Vaikka olenkin erittäin tyytyväinen komission jäsenen ehdotuksiin, olen aivan yhtä järkyttynyt koko Barroson komission toiminnasta, sillä on naurettavaa antaa öljyä koskeva tiedonanto, jossa ei sanallakaan mainita liikennettä, vaikka tiedetään, että liikenteen osuus kaikesta öljyn kulutuksesta Euroopassa on 70 prosenttia. Arvoisa komission jäsen, haluankin kysyä teiltä, milloin komissio laatii suunnitelman, jonka nojalla komission jäsenet Barrot, Kovács ja Verheugen omaksuvat vastuunsa. Muidenkin kuin teidän on tehtävä näin.

Osoitan viimeisen kysymykseni puheenjohtajavaltio Yhdistyneelle kuningaskunnalle. Ette maininnut rekkojen tietulleja koskevaa direktiiviä, joka on käsiteltävänä. Jos neuvosto haluaa tekstin suoltamisen lisäksi myös ryhtyä toimiin, miksi puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta ei pyri saamaan aikaan Sveitsin malliin perustuvaa sopimusta tietulleista?

  Umberto Guidoni, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, ongelmana on sellaisten energiatoimitusten takaaminen, joilla pystytään vastaamaan nyky-yhteiskuntamme keskeisiin tarpeisiin niin, että samalla varmistetaan mahdollisimman vähäiset ympäristövaikutukset ja kansanterveyteen kohdistuvat riskit.

Ainoa mahdollinen vastaus on muutoksen alkuunpaneminen, jotta öljyn aikakausi saadaan päätökseen. Vaikka ihmelääkettä ei olekaan, meillä on kaksi toimintavaihtoehtoa eli energiatehokkuus ja uusiutuvat energialähteet. Ainoastaan tällä tavoin Eurooppa pystyy vastaamaan välittömästi energian toimituskriisiin ja siitä johtuviin korkeisiin öljynhintoihin, monipuolistamaan energiantoimituksiaan ja vähentämään riippuvuuttamme ulkomaisesta öljystä.

Globaalisti tämä voisi tarkoittaa useiden konfliktien taustalla olevien jännitteiden lieventämistä. Olemme tulleet siihen pisteeseen, että energiajärjestelmästämme on tullut liian kallis verrattuna siitä saataviin hyötyihin. Näin on niin taloudellisesti – öljybarrelin hinta noussee pian 100 USD:iin – kuin ympäristöön kohdistuvan vahingon ja terveysvaarojen kannalta sekä siihen sotilas- ja logistiikkakoneistoon kohdistuvan taakan kannalta, jota tarvitaan tuotantoalueiden valvontaan ja öljykuljetusten maailmanlaajuisen turvallisuuden varmistamiseen.

Euroopassa on puututtava energiakriisiin toteuttamalla tutkimusohjelmia, joilla voidaan piristää sellaisten energiajärjestelmien teknistä kehittämistä, jotka ovat kestäviä ja kilpailukykyisiä etenkin taloudellisesti (puhuja keskeytettiin), jotta voidaan luoda uusia työpaikkoja. Tästäkin syystä meidän on edettävä kohti uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuuteen perustuvaa taloutta julkisten investointien tukemana.

  Guntars Krasts, UEN-ryhmän puolesta. – (LV) Arvoisa puhemies, tämänhetkiset korkeat ja epävakaat öljynhinnat saattavat vaikuttaa globaaliin talouskasvuun. Tämä olisi erittäin ikävää niiden EU:n jäsenvaltioiden kannalta, joiden talous ei ole viime vuosina ollut vahvassa kasvussa ja jotka tästä syystä joutuvat maksamaan öljystä korkeamman hinnan, joka määräytyy vahvan globaalin talouskasvun mukaisesti. Useissa EU:n uusissa jäsenvaltioissa öljynhinnan nousu aiheutuu siitä, että näissä talouksissa ovat yhä vallalla vanhat ja energiaa kuluttavat tekniikat, ja nämä syyt ovat myös kasvavien inflaatiopaineiden taustalla.

Tällä hetkellä ei ole objektiivisia edellytyksiä lisätä öljyn määrää markkinoilla. Vaikka näin tapahtuisikin seuraavan parin vuoden aikana, öljyntuotannon maantieteellinen sijainti ei kuitenkaan muutu, minkä vuoksi useat riskit olisivat vieläkin olemassa, eikä öljyn hinta voi tällä tavoin alentua merkittävästi. Samoin on vähän toivoa siitä, että öljyn tuottajamaat sitoutuisivat aidosti vakauttamaan öljymarkkinoita tai toimisivat aktiivisesti kuluttajamaiden kanssa tämän saavuttamiseksi. Venäjällä ja Venezuelassa vastikään tapahtunut öljy-yhtiöiden kansallistaminen, jonka taustalla olivat taloudellisten syiden sijaan ideologiset syyt, on vähentänyt näiden maiden öljyntuotantoalan avoimuutta entisestään ja vaikeuttanut alan ennustettavuutta. Tämä tosiasia on otettava huomioon muokattaessa Euroopan unionin politiikkaa muissakin kuin energiaa koskevissa asioissa.

Tämänhetkisistä lyhyen aikavälin haasteista eli tilanteesta, jossa markkinoilla ei ole vapaata öljyvarantoa, totean, että ainoa mahdollinen keino vakauttaa öljytilannetta on kulutuksen vähentäminen. Meidän olisikin lakkautettava kaikki öljyn jalostusalalle ja kuluttajille suunnatut tuki- ja verokannustimet. Verokannustimet antavat markkinoille vääränlaisen signaalin öljynhinnan kehityksestä, kannustavat kuluttamaan ja lisäävät lopulta öljy-yhtiöiden voittoja. Euroopan komission olisi toimittava jäsenvaltioiden markkinoita seuraavien elinten kanssa ja luotava öljymarkkinoiden seurantamekanismi, jotta keinottelua saataisiin vähennettyä öljymarkkinoilla, jotka eivät ole tarpeeksi avoimet. Kaikista komission esittämistä ja suunnittelemista toimintastrategioista, joilla on tarkoitus monipuolistaa energiantoimituksia ja vähentää öljyriippuvuutta Euroopan unionissa, haluan todeta, että rahoitusnäkymissä on pyrittävä merkittävästi lisäämään energiantoimitusten monipuolistamiseen tarkoitettuja varoja.

  Sergej Kozlík (NI). – (SK) Vain muutama kuukausi sitten EU:n toimielimet käsittelivät energian toimitusvarmuutta Euroopassa. Erään myönnettävästi teoreettisen toteamuksen mukaan EU:n valtioiden riippuvaisuus ulkoisista energianlähteistä kasvaa 50 prosentista 70 prosenttiin seuraavan 20 vuoden aikana.

EU:n jäsenvaltioilla ei ole merkittäviä luonnollisia energianlähteitä. Tästä syystä tuen toimia, joilla lisätään energiatehokkuutta, vaihtoehtoisten ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä sekä energiansäästöä. Tuen myös suunnitelmallisia toimia öljyn ja öljytuotteiden varmuusvarastojen lisäämiseksi jäsenvaltioissa sekä EU:n yhteistä kantaa, jota se noudattaa keskustellessaan OPECin ja muiden valtioiden kanssa ja jonka tarkoituksena on vakauttaa raakaöljyn ja energian markkinoita.

Toisaalta EU:n toimielinten on kuitenkin omaksuttava kauaskantoisempi lähestymistapa, kun tarkastellaan nykyisten energiantuotantolaitosten sulkemista. Haluan tässä yhteydessä kritisoida päätöstä, jonka taustalla olivat suurelta osin poliittiset syyt ja joka koskee Jaslovské Bohunicessa sijaitsevan ydinvoimalaitoksen ennenaikaista käytöstä poistamista, vaikka laitos täyttää toiminnalliset turvallisuusvaatimukset. Näin heikennetään sekä Slovakian että koko EU:n energiapotentiaalia.

  Robert Goebbels (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, elämme energiapulan maailmassa, jossa noin 1,5 miljoona ihmistä elää ilman sähköä. Öljymarkkinoita tällä hetkellä horjuttavan kriisin kaltaiset tilanteet osoittavat meidän olevan liian riippuvaisia fossiilisista polttoaineista. Öljy ei luultavasti koskaan lopu maailmasta, mutta jäljellä olevan öljyn poraamisesta tulee niin kallista, että talouksiemme on siirryttävä käyttämään muita energianlähteitä. Tästäkin syystä kannattaa valmistautua öljyn jälkeiseen kauteen. Ensisijaisia tavoitteita ovat energian säästäminen ja energiatehokkuuden lisääminen. Kaikenlaisia uusiutuvia energiamuotoja on edistettävä.

Merkittävää teknistä edistystä on kuitenkin vielä tapahduttava, jotta voidaan lisätä puhtaiden energianlähteiden taloudellista käyttöä. Euroopassa on lisättävä investointeja kaikenlaiseen energiantutkimukseen ja vetyä koskevaan tekniseen kehittämiseen. Vedyn muuntaminen vie paljon energiaa. Emme voi luopua ydinvoimasta yhdessä yössä. Toivon, että saamme aikaan fuusion ITER-hankkeessa. Sitä ennen kivihiili kuitenkin on tärkeä primäärienergian lähde, vaikka onkin välttämätöntä kehittää puhtaampia tekniikoita.

Tällä hetkellä ongelmia aiheuttaa raakaöljymarkkinoiden arvaamaton kehitys. Markkinoiden toiminnan järkevyyttä voidaan pohtia, kun tarkastellaan hurrikaanivaroituksen aiheuttamaa äkillistä ja jyrkkää hinnannousua sekä hintojen nopeaa romahtamista sen jälkeen, kun hurrikaanit Katrina ja Rita olivat ohitse. Näillä tärkeillä markkinoilla, jotka muodostuvat kartelleista ja oligopoleista, on liikaa lyhytaikaista keinottelua. Komission on seurattava tarkemmin tiettyjen erittäin spekulatiivisten rahastojen ryöstötoimintaa ja pyrittävä lisäämään öljynhinnan määräämisen avoimuutta. Euroopan kansalaiset olisivat kiitollisia, jos ongelmaan puututtaisiin sääntelyä lisäämällä.

  Vittorio Prodi (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minäkin haluan kiittää komission jäsentä läsnäolosta ja sitoutumisesta. Tänä aamuna keskustelimme noudatettavasta lähestymistavasta, ja olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että ongelmaan on puututtava järjestelmällisesti juuri siksi, että edessämme on valtava haaste.

Öljy on loppumassa ja niin ovat myös ekosysteemin keinot selvitä valtavista määristä jätettä ja palamistuotteita. Öljyn aikakauden on päätyttävä, siitä ei ole epäilystäkään, mutta se tarkoittaa muutosta, ja näin ollen tarvitsemme myös vahvaa muutosjohtajaa. Emme voi hyväksyä useiden jäsenvaltioiden hallitusten toimimattomuutta tällä alalla, sillä kaikkea ei voida pitää itsestään selvänä. Sen sijaan itsestään selvänä voidaan pitää sitä, että öljynhinta nousee yhä korkeammalle, sillä tämänhetkisen kysynnän vuoksi ei ole mitään syytä siihen, että se alenisi.

Meidän on toimittava heti ja toteutettava toimia aiemmin mainituilla aloilla eli energiansäästöjen, energiatehokkuuden ja monipuolisempien energianlähteiden alalla. On keskityttävä ennen kaikkea uusiutuviin energianlähteisiin, sillä niiden avulla pystymme täyttämään sitoumuksemme tulevia sukupolvia kohtaan. Muutosjohtajuus tarkoittaa tämän lisäksi kykyä viedä prosessia eteenpäin myös kulttuurin kannalta, sillä voimme valmistautua kysyntää koskevaan todelliseen muutokseen juuri kysyntäkulttuurin muutoksen kautta.

Voimme nostaa yhteiskuntamme uudelle tasolle ottamalla vakavasti tietoon perustuvan yhteiskunnan käsitteen. Emme siis tee tätä ankaruuden ja kohtuuden vuoksi. Meidän on tehtävä näin järjestelmällisesti, ja juuri tällainen muutosjohtajuutta koskeva vastuu meidän on omaksuttava.

  Satu Hassi (Verts/ALE). – (FI) Arvoisa puhemies, öljyn hinnan nopea nousu on saanut jokaisen ymmärtämään, että öljy ei ole ikuista. Ajatteleville ihmisille tämä on ollut selvää jo kauan, viimeistään niiden analyysien jälkeen, joita öljygeologit ovat tehneet öljyn kysynnän ja öljyn vuosituotannon kehityksen suhteista.

Nyt on keskityttävä niiden vaihtoehtojen kehittämiseen, jotka ovat puhtaita ja joilla on kestävä tulevaisuus, kuten uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuden parantamiseen. Nyt olisi typerää haaskata resursseja vielä öljyäkin likaisempiin fossiilivaihtoehtoihin, kuten kivihiilestä valmistettuun polttonesteeseen tai öljyliuskeeseen.

Kuten kollega Turmes sanoi, valtaosa öljystä kuluu liikenteessä. Siksi liikennejärjestelmämme on ajateltava uusiksi. Biopohjaisten polttoaineiden lisäksi on määrätietoisesti kehitettävä joukkoliikennettä, esimerkiksi EU-rahoilla toteutettavissa väyläinvestoinneissa on painotettava aikaisempaa enemmän rautateitä.

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, huolimatta siitä, että olemme kärsineet öljykriisistä jo vuoden verran, komission ote on valitettavasti vähintäänkin höllä eikä neuvosto ole reagoinut mitenkään. Tänään on taas kerran kuultu erinomaisia lausuntoja, joita eivät kuitenkaan seuraa toimet. Tämä osoittaa, että tarkkanäköisyydestä on puutetta.

Kysyn teiltä seuraavaa: onko päättäväisiä toimia toteutettu öljyriippuvuuden vähentämiseksi? Onko ratkaisuja etsitty energiavaltaisella liikennealalla, joka kuluttaa 70 prosenttia kaikesta energiantuotannosta? Vastaus on valitettavasti "ei".

Näin ollen öljynhinnan nousu yhdessä luonnonkatastrofien kanssa, jotka johtuvat suurelta osin fossiilisten polttoaineiden varomattomasta kuluttamisesta, johtavat siihen, että on luovuttava energiavaltaisesta kehitysmallista ja kehitettävä pikaisesti vaihtoehtoisia energiamuotoja. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitsemme kuitenkin rahaa, ja valitettavasti sekä neuvosto että komissio kieltäytyvät harkitsemasta erityistä polttoaineveroa tämän tulevaisuuteen tehtävän investoinnin rahoittamiseksi.

  Liam Aylward (UEN). – (EN) Arvoisa puhemies, vaikka suhtaudunkin myönteisesti neuvoston ja komission tämänpäiväisiin julkilausumiin, totuus on, että fossiilisten polttoaineiden kysyntä kasvaa jatkuvasti. Tulevina vuosina pelkästään Kiinan tarpeet kasvavat ennenkuulumattoman suuriksi. Lopulta Kiina kilpailee suoraan Yhdysvaltojen kanssa yhä vähäisemmistä öljytoimituksista, mikä on pelottava ajatus, ja kuten tiedämme, fossiiliset polttoaineet loppuvat hyvin pian.

Vaihtoehtoiset energianlähteet ovat elintärkeitä tulevaisuutemme kannalta. Mitä tarvitaan, että ottaisimme vakavasti tämän asian? Bioetanoli on yksi näistä energianlähteistä. EU:n komissio on tietoinen tämän tuotannonalan merkityksestä ja siitä, että tiettyjä maataloustuotteita, kuten sokeria, voidaan käyttää bioetanolin tuottamiseen.

Komissio on myöntänyt rahoitusta eurooppalaisten biopolttoainehankkeiden perustamiseen. Valitettavasti jäsenvaltiot ovat käyttäneet vain murto-osan näistä varoista.

Yhteisen maatalouspolitiikan väliarvioinnin johdosta vaihtoehtoiseen käyttöön vapautuu yhä enemmän viljelymaata. Maanviljelijämme ovat maaseudun suojelijoita, ja he voisivat ja voivat vaikuttaa osaltaan merkittävästi ilmastonmuutoksen hallintaan käyttämällä maatalousmaata vaihtoehtoisten ja uusiutuvien energianlähteiden tuotantoon. Eikö olisi jo aika suhtautua tähän vakavasti?

  Luca Romagnoli (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, öljystä puhuttaessa meidän olisi mietittävä, miksi EU toteuttaa ulkopolitiikkaa, jossa hyväksytään yleisesti energianlähteisiin ja pääasiallisiin raaka-aineisiin liittyvä aggressiivinen ryöstöpolitiikka, jota monikansalliset yhtiöt ja Yhdysvallat harjoittavat.

Mainitsemani taloudelliset ja poliittiset toimijat kohdistavat ryöstöyrityksensä välittömästi kaikkeen, mistä voidaan toisaalta saada tuottoa ja mikä toisaalta köyhdyttää kyseisen energiavaran legitiimit omistajat. Kukaan täällä ei halua keskustella alv:n tai tullien alentamisesta. Mitä sitten voidaan tehdä, jotta kansalaisemme saadaan vapautettua Euroopan ulkopuolisiin intresseihin liittyvästä riippuvaisuudesta?

1. Kansallistetaan energiavarat, 2. lujitetaan poliittisia ja taloudellisia suhteita tuottajamaihin niin, että EU:sta tulee niiden ensisijainen kauppakumppani, 3. lopetetaan Yhdysvaltojen ulkopolitiikan tukeminen ja sen noudattaminen, 4. vapautetaan rajoitteista ja ehdoista ne eurooppalaiset tutkimuselimet, jotka tutkivat vaihtoehtoisia energianlähteitä, etenkin biomassaa, maalämpöä ja muita uusiutuvia energianlähteitä, ja annetaan niille sen sijaan merkittävästi rahoitustukea sekä 5. valvotaan öljy-yhtiöiden EU:n jäsenvaltioissa veloittamia hintoja.

  Christoph Konrad (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, on tärkeää painottaa, että myös Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä tukee vaihtoehtoisia energianlähteitä eikä ainoastaan niiden edistämistä vaan niiden tekemistä kilpailukykyisiksi. On mahdotonta ajatella, että alaa pitäisi tukea loputtomiin. Vaihtoehtoisista energianlähteistä on tehtävä kilpailukykyisiä.

Kuunnellessani parlamentissa käytävää keskustelua huomaan, että täälläkin useat jäsenet luottavat vakaasti valtioon. He kehottavat valtiota puuttumaan asiaan ja unohtavat pääasiassa sen, että loppujen lopuksi kilpailutaloudessa öljynhinta noudattaa edelleen markkinakehitystä. Hinta on ennen kaikkea markkinahinta, mikä meidän on hyväksyttävä. Olemme kuitenkin kaikki tietoisia siitä, että ongelmana on osaksi jalostuskapasiteetti, joka on tällä hetkellä riittämätön, mutta tilanne muuttunee jälleen hieman.

Kun kuitenkin yli 70 prosenttia EU:n jäsenvaltioissa, kuten Saksassa, myydyn polttoaineen hinnasta muodostuu veroista, meidän on parlamentin jäseninä vedottava kansallisiin hallituksiin, jotta ne toteuttaisivat väliaikaisia toimia niin, että erityisesti korkean verotuksen maissa kansalaisille korvattaisiin osa öljyn hinnasta ja että varmistettaisiin tällä tavoin liikennöinnin jatkuminen näissä työsuuntautuneissa yhteiskunnissa. Tämä on taas yksi pääasiassa poliittisluonteinen vaatimus. Valtiot eivät voi sättiä markkinoita, kun ne itse ovat kuitenkin vastuussa 70 prosentista hinnasta, sillä näin vastuu sysättäisiin väärille tahoille. Näin ollen meidän kannattaisi tehdä selväksi, että valtioiden on asianmukaisesti tuettava vaihtoehtoisia energianlähteitä ja että lisäksi olisi investoitava uusiin teknologioihin. Valittavia vaihtoehtoja on paljon, esimerkiksi hybridiautot. Tässä yhteydessä olisi kuitenkin korostettava ideologioiden sijaan kohtuutta ja järkevyyttä.

  Reino Paasilinna (PSE). – (FI) Arvoisa puhemies, Venäjä on lisäämässä yhteistyötään OPECin kanssa. Öljyntuottajien kartellista on tulossa entistä voimakkaampi. Uusiutuvien energialähteiden kehittämistä koskevat toiveet ja toimet eivät tehoa riittävän nopeasti. Öljyn hinta pysyy korkealla, Euroopan riippuvuus ja kriisialttius lisääntyvät.

Kun toisella mantereella voimistuu tuuli, Eurooppa syöksyy kriisiin. Yhdysvalloissa tuuli ja vesi pysäyttivät kymmeneksen öljynjalostuksesta, mutta hinta nousi 40 prosenttia. Öljyn kysyntä ja tarjonta ovat niin lähellä, että kriisejä on tulossa lisää. Yhtiöiden voittoja tulisi suunnata kestävien vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittämiseen. Kysyntää siis alas ja tilalle tutkimusta, biomassaa ja vaihtoehtoja.

Emme ole kuitenkaan yrittäneet laatia lakeja, jotka vähentäisivät hintaa nostavaa pörssipeliä, kuten kollega Goebbels sanoi, tai öljypohjaista sosiaalista eriarvoistumista. Onko puheenjohtajamaa, joka johtaa myös G8:aa, valmis järjestämään tärkeimpien kuluttajien ja myyjien huippukokouksen mahdollisimman pikaisesti jo ennen ensi kevään öljyministerikokousta? Meidän olisi saatava vakautettua öljyn hinta.

Lopuksi, komissaari Piebalgs, mikä on Euroopan unionin ja Venäjän energiadialogin tilanne? Edistyykö se?

  Roberto Musacchio (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tämänpäiväisessä öljyongelmaa koskevassa keskustelussamme puhutaan nykytilanteen hankaluuksista eli sodista, uusiutumattomien energianlähteiden ehtymisestä ja ympäristöhaitoista, ja päätetään, onko tulevaisuutemme erilainen vai onko meillä lainkaan tulevaisuutta.

Nyt on käynyt selväksi, ettei öljykriisi johdu lyhytaikaisista taloudellisista tekijöistä, vaan se liittyy siihen, että nykyinen sosiaalinen ja geopoliittinen asetelma sekä kehitysmallit ovat vanhentuneita. Ulospääsyn löytäminen edellyttää oikeudenmukaisuutta, vaurauden uudelleenjakoa, uusia kehitysmalleja ja uutta energiapolitiikkaa, joka perustuu tehokkuuteen ja puhtaisiin, turvallisiin ja uusiutuviin vaihtoehtoisiin energianlähteisiin, jotka ovat vastakohta kivihiilelle ja ydinvoimalle. Rauha, oikeudenmukaisuus ja ympäristö ovat ainoat vaihtoehdot, jotka voivat viedä meidät tulevaisuuteen. Näihin tavoitteisiin on päästävä käytännön politiikalla, jossa kaikkea ei jätetä markkinoiden armoille vaan jota kehitetään tekemällä uusia poliittisia valintoja ja toteuttamalla uudenlaisia julkisia toimia.

  Luis de Grandes Pascual (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa energia-asioista vastaava komission jäsen, kiitos läsnäolostanne, joka on erityisen tarpeellista. Unionissa todellakin vaadittiin yksimielisesti ja äänekkäästi, että öljynhinnan nousun raakaan todellisuuteen on reagoitava. Tilanne oli ennakoitavissa, mutta todellisuus on ollut huomattavasti odotettua raaempi. Totuus on, että ennusteet ovat olleet liian varovaisia ja että raakaöljyn hinnat vaikuttavat talouskasvuun ja unionin kansalaisten hyvinvointiin.

Diagnoosista vallitsee yksimielisyys ja ehdotetut lääkkeet makrotaloudellisen epätasapainon vakauttamiseksi ovat hyvin samanlaisia tässä raakaöljyn hinnannousun ilmapiirissä. En tarkoita, että arviointien yhteneväisyys olisi huono asia, mutta totean kuitenkin, että toimet ovat keskipitkän ja pitkän aikavälin toimia ja edellyttävät päättäväistä tahtoa, eivätkä ne riitä lyhyellä aikavälillä.

Sallinette, etten kuluta aikaa, jota minulla ei juurikaan ole, tavanomaisten huomautusten esittämiseen. Haluan sen sijaan kiinnittää liikenne- ja matkailuvaliokunnan puolesta huomiota siihen äärimmäiseen tilanteeseen, johon tiekuljetusten ala on joutunut, ei niinkään väliaikaisesti vaan rakenteellisesti, eikä tätä tilannetta ole helppo korjata.

Hyväksymme valtion toimet, joilla on tarkoitus helpottaa muutosta tehokkaampiin kuljetusmuotoihin. Hyväksymme toimet, joilla tehostetaan eri kuljetusmuotojen käyttöä, ja myös ne, joilla lisätään kulkuneuvojen energiatehokkuutta. Olette kuitenkin varmasti kanssani yhtä mieltä siitä, että todellisuutta ei pystytä muuttamaan lyhyellä aikavälillä ja että tästä tilanteesta kärsii erityisesti kuljetusala, joka on liian riippuvainen kysynnän kehityksestä ja täysin öljynhinnan vaihtelujen armoilla.

Raakaöljyn hinnan jatkuva nousu on johtanut kuljetusyritysten toimintamenojen jyrkkään kasvuun, ja ala on joutunut täysin mahdottomaan tilanteeseen, sillä se ei pysty siirtämään öljynhinnan noususta aiheutuneita kustannuksia tarjoamiensa palvelujen hintoihin. Kaikista näistä syistä katsomme, että komission pitäisi yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tutkia toimia, joilla alennetaan ammattikäyttöön tarkoitetun dieselöljyn verotusta yhdenmukaisesti ja muutetaan verotusta siten, että sillä on todellisia vaikutuksia työllisyyteen. Nämä toimet eivät vaikuta yleisluonteisempiin toimiin, joita kannatamme.

  Ewa Hedkvist Petersen (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, kuten parlamentissa on todettu, liikennealalla kulutetaan ylivoimaisesti suurin osa koko EU:ssa käytettävästä öljystä. Olemme kaikki erittäin riippuvaisia öljystä tavaroiden kuljetuksessa ja liikkumisessa, sillä tieliikenteen asema on hallitseva.

Teollisuus ja me parlamentin jäsenet olemme olleet asiasta tietoisia jo kauan aikaa, mutta tietoisuus ei ole johtanut toimintaan. Nyt on ryhdyttävä muutoksen tielle ja toimiin, joilla pyritään kehittämään uusiutuvia energianlähteitä ja polttoaineita. Nähtävissä on rohkaiseviakin suuntauksia, sillä tietoisuus on lisääntynyt, ja hurrikaani Katrinan jälkeen Yhdysvaltojen autoteollisuus pyysi presidenttiä kutsumaan koolle kokouksen, jossa pohditaan vaihtoehtoisten polttoaineiden kehittämistä. Johtavat autovalmistajat ovat myös todenneet, että Yhdysvaltojen on vähennettävä riippuvuuttaan bensiinistä. Tätä tietoisuuden lisääntymistä on hyödynnettävä, ja yhteiskuntiimme ja EU:hun on luotava asianmukaiset perusedellytykset. Tämä on luonnollisesti meidän poliittisten päättäjien vastuulla. Liikenteen alalla on toteutettava tutkimuksia uusien uusiutuvien polttoaineiden tuottamisesta ja keskityttävä esimerkiksi synteettiseen dieseliin. On suosittava etanolin kaltaisia vaihtoehtoisia polttoaineita. Ajoneuvokantaa on uudistettava, ja tällä alalla on tärkeää tehdä paljon lyhyessä ajassa. Odotukset on lisäksi kohdistettava vaihtoehtoisiin kuljetusmuotoihin.

Olemme tänään puhuneet rautateistä ja päättäneet kehittää rautatieliikennettä. Tämä on tärkeää, mutta valkoista kirjaa tarkistaessamme meidän on lisäksi käsiteltävä enemmän vaihtoehtoisia polttoaineita ja ajoneuvokannan uudistamista ja tehtävä enemmän näitä koskevia päätöksiä.

  Carmen Fraga Estévez (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, olen täällä puhuakseni alasta, joka kärsii nykytilanteesta erityisen paljon, eli kalastusalasta. Olen komission kanssa samaa mieltä siitä, että on laadittava keskipitkän ja pitkän aikavälin toimintasuunnitelma, jonka avulla yhteisön kalastuslaivasto pystyy selviytymään tilanteesta, joka on selvästikin rakenteellinen eikä väliaikainen. Haluan tehdä kuitenkin selväksi myös sen, että useat meistä ovat hyvin huolissaan joistakin kalastus- ja meriasioiden pääosaston ehdottamista ratkaisuista energian säästämiseksi, kuten yhteisön kalastuslaivaston romuttamisesta.

Valmistautuessamme tulevaisuuteen meidän on mielestäni huomioitava myös nykyhetki, sillä kalastuslaivastomme on jo tällä hetkellä epätoivoisessa tilanteessa, emmekä ole vakuuttuneita edellisessä kalastusasiain ministerien neuvostossa ehdotetuista lyhyen aikavälin toimenpiteistä.

KOR:n rahoituksen väliaikaisia lakkauttamisia ei ole suunniteltu tällaisia kriisejä varten, sillä valtiot ovat jo jakaneet määrärahansa eikä uudelleenohjelmointi ole helppoa. Komission jäsenen Borgin ilmoitus vähämerkityksisen tuen määrän korottamisesta ei myöskään ratkaise ongelmaa, sillä sen ratkaiseminen edellyttää uusia yhteisön sääntöjä, jotka laaditaan vasta yhdeksän kuukauden kuluttua.

Tämän vuoksi useat jäsenvaltiot pyrkivät parhaansa mukaan auttamaan kalastusalaansa, mikä sekin aiheuttaa merkittäviä kilpailunvääristymiä. Kuten teimme jo vuosi sitten, kehotamme jälleen kerran komissiota, jota täällä edustaa energia-asioista vastaava komission jäsen, auttamaan kalastusalaa selviämään tästä kriisistä. Tähän tarvittaisiin mekanismi, joka toimii automaattisesti silloin, kun polttoaineen hinnat nousevat äkillisesti tai jatkuvasti, ja tämä mekanismi on otettava käyttöön ennen kuin useat kalastusyritykset joutuvat konkurssiin.

  Mechtild Rothe (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, tämänhetkiseen öljykriisiin voidaan vastata useilla tärkeillä toimilla. Olen kuitenkin täysin vakuuttunut siitä, että ainoa pitkällä aikavälillä toimiva ratkaisu on vähentää riippuvuuttamme öljystä. Tämä energianlähde on käytössämme ehkäpä vielä 40–60 vuotta, mutta se on altis kriiseille, ja sen hinta nousee sitä enemmän, mitä harvinaisemmaksi se käy. Näin ollen on valittava vaihtoehtoiset energianlähteet.

Ennen kaikkea on säästettävä energiaa. Tutkimusten mukaan liikenteen alalla on mahdollista saavuttaa 14 prosentin säästöt ja rakennusalalla 20 prosentin säästöt ilman mukavuuksista luopumista. Ilmaisen neuvoston puheenjohtajalle hartaan toiveeni siitä, että onnistuisimme erityisesti tässä vaikeassa tilanteessa pääsemään järkevään ja toteutettavissa olevaan kompromissiin energian loppukäytön tehokkuutta ja energiapalveluja koskevasta direktiivistä.

EU:ssa on saavutettu paljon uusiutuvien energianlähteiden alalla, mutta vielä on joitakin puutteita. Lähes puolet tuotetusta energiasta käytetään lämmittämiseen, ja merkittävä osa tästä muodostuu öljystä. Varsinkin tästä voidaan havaita, ettei toimissa ole menty vielä riittävän pitkälle. Kehotankin komission jäsentä esittämään aiheesta tarkoituksenmukaisen direktiivin, jossa vahvistetaan selkeät tavoitteet ja esitetään jäsenvaltioissa toteutettavat toimet.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, öljynhintojen nykytila on täysin epätyydyttävä.

Toisaalta kuluttajat maksavat erittäin korkeita hintoja, ja toisaalta odottamattomia voittoja syntyy öljyalan lisäksi myös muilla energia-aloilla. Mielestäni vastuullamme on keskustella siitä, miten yhtiöt voisivat parhaiten käyttää nämä voitot, ja etenkin siitä, mitä valtiot voisivat tehdä näille verotuloille, sillä nehän niistä eniten hyötyvät.

Ensinnäkin on varmistettava, ettei näitä tuloja investoida muille aloille. Komission pitäisi ehkä laatia toimintasuunnitelma sellaisen mielipidemittauksen toteuttamisesta, jossa tiedusteltaisiin, millä tavoin yhtiöt ja etenkin valtiot voisivat parhaiten hyödyntää nämä niiden kirstuihin virtaavat lisätulot. Yksi mahdollisuus olisi sellaisen vertailukohtia ja parhaita käytäntöjä koskevan hankkeen toteuttaminen, jolla varmistetaan, että tulot käytetään tutkimukseen ja kehittämiseen, energiatehokkuutta lisääviin toimiin, verohelpotuksiin – ei kulutuksen vaan investointien alalla – yhtiöiden uudelleensijoittamiseen ja CIP-ohjelmaan.

Tässä yhteydessä avautuu täysin uusi mahdollisuus edetä uudenlaisella tavalla. Mielestäni voisimme koota esimerkkejä parhaista tavoista hallinnoida tätä valtioissa ja jopa kansainvälisesti.

Toinen tärkeä asia on se, että tällä hetkellä laskut maksetaan dollareissa. Tämä voi olla etumme mukaista tällä hetkellä, mutta on mahdollista, että tilanne muuttuu, kun hinnat jatkavat nousuaan ja dollarin kurssi muuttuu. Tästä syystä meidän olisi ehkä harkittava, onko mahdollista luoda muita kuin OPEC-valtioita varten erillinen euroalue energia-alalla, tai edes pohtia kannustimia tällaisen alueen luomiseksi, sillä tämäkin lisäisi jonkin verran vakautta ja riippumattomuutta.

Lopuksi totean vipurahastoista, että tarpeettoman markkinakeinottelun estämiseksi tulevaisuudessa tarvitaan avoimuuden lisäksi sellaisia pääomavaatimuksia ja vastuuta koskevia edellytyksiä, joita noudatetaan.

  Riitta Myller (PSE). – (FI) Arvoisa puhemies, tuen niitä, jotka ovat ymmärtäneet, että riippuvuus öljystä tulee katkaista päättäväisellä panostuksella uusiutuviin energialähteisiin ja energiansäästöön. EU:n on tuettava uusien ympäristöteknologioiden läpimurtoa. Uusien innovaatioiden avulla voidaan paitsi lisätä energiaomavaraisuutta myös parantaa ilmanlaatua ja vähentää kasvihuonepäästöjä.

Monet ympäristöä säästävistä uusiutuvista energialähteistä ovat jo kätemme ulottuvilla. Biomassaa voidaan hyödyntää monipuolisesti lämmityksessä, sähköntuotannossa ja polttoaineena. Se on toistaiseksi ainoa uusiutuva energialähde, jolla voidaan korvata liikenteen nestemäisiä polttoaineita. EU:n tulee asettaa kunnianhimoisia tavoitteita öljyriippuvuuden vähentämiseksi ja säästötavoitteiden lisäämiseksi. Vähintään 25 prosenttia EU:n kokonaisenergiankulutuksesta vuoteen 2020 mennessä tulee hoitaa uusiutuvilla energialähteillä.

  Ján Hudacký (PPE-DE). – (SK) Tämänhetkinen energiatilanne, jonka taustalla on pääasiassa öljykriisi, pakottaa meidät etsimään pikaista ratkaisua. On tärkeää käyttää raakaöljyä mahdollisimman tehokkaasti ja vaikuttavasti. Ei ole epäilystäkään siitä, että tämänsuuntaisissa EU:n toimissa olisi muun muassa pyrittävä mahdollisimman pian luopumaan raakaöljystä sähköntuotannossa. On aika keskustella avoimesti tästä asiasta.

Ydinvoima on huomattavasti tehokkaampi raakaöljyn korvaava energianlähde, sillä vapaata tuotantokapasiteettia on paljon ja ydinvoima säästää ympäristöä. Ydinvoimateollisuus käyttää kaikkein uusinta teknologiaa ja noudattaa tiukkoja turvallisuusnormeja. Lisäksi ydinvoima on puhdas energianlähde, joka ei aiheuta hiilidioksidipäästöjä. On myös löydetty turvallinen ratkaisu ongelmaan, jota ydinvoiman vastustajat usein korostavat, eli ydinjäteongelmaan. Ydinvoimaloiden turvallisuutta koskevat epäilyt voitaisiin pikaisesti pyyhkäistä pois investoimalla ydinjätteen turvallista kierrätystä koskevaan tutkimukseen ja uusien teknologioiden kehittämiseen, johon myös EU voi osallistua antamalla rahoitusta seitsemännestä puiteohjelmasta.

Toisaalta en halua vähätellä muiden vaihtoehtoisten sähköenergianlähteiden merkitystä, etenkään sellaisten lähteiden, jotka eivät tuota hiilidioksidipäästöjä. Tämänhetkinen energiatilanne on kuitenkin vakava, ja siihen on ainoastaan yksi järkevä ja pikainen ratkaisu eli paluu ydinvoiman käyttöön rakentamalla uutta tuotantokapasiteettia.

  Mia De Vits (PSE). – (NL) Arvoisa komission jäsen, jos haluatte lieventää öljynhinnan nousun suoraa vaikutusta, pelkästään pitkän aikavälin ratkaisujen esittäminen ei riitä. Odotamme komission suorittavan koordinoivaa ja valvovaa tehtäväänsä myös lyhyen aikavälin toimissa. Öljyn korkeasta hinnasta kärsivät kansalaiset ja etenkin heikommassa asemassa olevat ja pienituloiset kansalaiset. Kunkin valtion on nyt toteutettava toimia ratkaistakseen nämä ongelmat, mutta Euroopan komissio voisi koordinoida toimia esimerkiksi sallimalla alv-helpotukset sen toimialaan kuuluvilla aloilla. Komissio suhtautuu epäillen myös öljynhinnan noususta kärsivien tuotannonalojen, kuten kuljetusalan ja myös kalastusalan, tukemiseen. Näilläkin aloilla se voisi merkittävällä tavalla koordinoida siirtymistä energiaa säästävien laitteiden käyttöön. Harvalla kalastajalla on riittävästi varoja näiden kulujen kattamiseen, ja tästä syystä kehotan teitä kaksinkertaistamaan tukenne tämän siirtymisen toteuttamiseksi.

  Alejo Vidal-Quadras Roca (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, haluan ensiksi kiittää energia-asioista vastaavaa komission jäsentä hänen nopeasta reaktiostaan toimintasuunnitelmassa kuvattuihin viimeaikaisiin öljynhinnan äärimmäisiin heilahteluihin. Hän selitti meille tänään toimintasuunnitelman pääkohdat, perusidean ja käytännön toimet, jotka hyväksyn täysin.

Raakaöljyn hinta nousi viime vuoden aikana 50 prosenttia, mikä heikensi taloutemme kilpailukykyä huomattavasti. Useisiin hallituksiin kohdistuukin tästä syystä merkittäviä paineita öljyveron alentamiseksi tietyillä kuljetusaloilla. Kuten komission jäsen totesi, tämä ei kuitenkaan ole ratkaisu. Se vääristäisi markkinoita ja loisi valtiontukeen liittyviä ongelmia ja voisi kannustaa kulutuksen lisäämiseen, jonka myötä barrelin hinta nousisi jälleen.

Meidän on toteutettava komission jäsenen suunnitelmassaan esittelemät toimet. On päättäväisesti edistettävä uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja energiatehokkuutta, lisättävä jalostuskapasiteettia, torjuttava keinottelua, pohdittava ydinenergiaa olennaisena osana toimitusvarmuutta koskevaa strategiaa ja edistettävä biopolttoaineiden käyttöä. Keskustelemme tänään kriisistä, ja meidän on saatava siitä riittävästi rohkeutta suunnitella tulevaisuuttamme järkevällä tavalla.

Haluan lopuksi kehottaa neuvostoa, jonka edustaja näyttää tällä hetkellä olevan täysin uppoutunut johonkin asiakirjaan, pohtimaan vakavasti niitä vaikutuksia, joita seitsemännessä puiteohjelmassa tekniseen tutkimukseen ja innovaatioon osoitettujen määrärahojen sietämättömällä vähentämisellä olisi nykytilanteessa.

  Antolín Sánchez Presedo (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, energiajärjestelmä on elintärkeä, ja sillä on globaali ulottuvuus. EU:ssa hyväksyttyjen toimien, joilla on tarkoitus lieventää öljyn hinnannousun vaikutuksia, olisi oltava koordinoidun lähestymistavan mukaisia ja sopusoinnussa monenvälisten sitoumuksiemme kanssa.

Avoimuutta on lisättävä ja tasapaino saavutettava hintojen määrittämisessä, keinottelun torjumisessa, suurten öljy-yhtiöiden väärinkäytösten estämisessä ja vääristymiä luovien julkisten toimien torjumisessa. Globaalista järjestelmästä on tehtävä järkevämpi ja tehokkaampi niin, että estetään energian tuhlaus, josta kärsimme kaikki. Yhdysvallat käyttää 50 prosenttia enemmän energiaa dollaria kohti suhteessa BKT:hen kuin Euroopan unioni.

On vähennettävä ympäristölainsäädäntöjen välisiä eroavaisuuksia, joita Yhdysvalloissa ilmeni äskettäisten hurrikaanien aikaan, ja saatava öljy-yhtiöt pitämään yllä suurempia öljyn varmuusvarastoja ja tekemään uusia investointeja.

On siirryttävä noudattamaan uutta energiamallia, mikä tapahtuu kuljetuksia koskevan innovaation, kivihiilen vähentämistä ja energianlähteiden monipuolistamista koskevien tekniikoiden kehittämisen sekä uusiutuvien energianlähteiden kehittämisen avulla. Lisäksi tarvitaan vakaata ja pysyvää kansainvälistä yhteistyötä.

  Peter Liese (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, yhdyn niihin, jotka ovat kiittäneet komission jäsentä Piebalgsia hänen aktiivisesta ja johdonmukaisesta strategiastaan.

Haluan nyt käsitellä uusiutuvia energianlähteitä, en siksi, että ne olisivat mielestäni ainoa ratkaisu tähän ongelmaan, vaan siksi, että toimiessani ryhmäni varjoesittelijänä minulla on erityinen vastuu tästä aiheesta. On totta, että uusiutuvat energianlähteet ovat eräs keino vastata korkeisiin öljynhintoihin. Mielestäni toinen tärkeä tekijä on kuitenkin se, että EU ja jäsenvaltiot eivät aina ole asettaneet oikeanlaisia ensisijaisia tavoitteita uusiutuvien energianlähteiden alalla.

Meillä on sähköä koskeva direktiivi, ja toimimme aktiivisesti sillä alalla, vaikkakin hieman vähemmän aktiivisesti biopolttoaineiden alalla. Meillä ei kuitenkaan ole yhdenmukaista eurooppalaista strategiaa uusiutuvien energianlähteiden edistämiseksi lämmityksessä ja ilmastoinnissa, vaikka riippuvuus öljystä näkyy parhaiten juuri tällä alalla. Syy siihen on tiedossa, nimittäin se, että useat uusiutuvien energianlähteiden puolestapuhujat pitävät näitä energianlähteitä ydinvoiman vastakohtana. Onkohan ydinvoimasta luopuminen kuitenkaan elintärkeää? Eikö olisi huomattavasti tärkeämpää vähentää riippuvuuttamme öljystä ja kaasusta ja pystyä mahdollisimman hyvin hallitsemaan globaalin ilmastonmuutoksen seurauksia?

Joidenkin mielestä ensimmäinen näistä seikoista on tärkeä ja toinen välttämätön, mutta tämä ei kuitenkaan ole helppoa, sillä käytössämme ei ole määrättömästi resursseja. Esimerkiksi Saksassa on voimassa uusiutuvia energianlähteitä koskeva laki, jonka nojalla fotosähkön tuotantotekniikkaan investoidaan 0,5 euroa kilowattitunnilta. Tulevina vuosina alalla saadaan kerättyä jopa 3 miljardia euroa, eikä näitä varoja todellakaan olisi voitu saada muualta.

On muistettava, että jokaista euroa kohti, joka investoidaan lämmitykseen ja ilmastointiin, esimerkiksi biomassaan, lämpöpumppuihin tai aurinkoenergiaan perustuvaan lämmitykseen, säästetään 45 kertaa enemmän hiilidioksidipäästöissä ja 45 kertaa enemmän fossiilisia polttoaineita. Tästä syystä on aika asettaa uusia painopisteitä.

  Péter Olajos (PPE-DE). – (HU) Arvoisa puhemies, vaikka raakaöljyn maailmanmarkkinahinta on kolminkertaistunut kolmen viime vuoden aikana, ihmiskunnan kyltymätön energiannälkä ei näytä tyydyttyneen. Tämän vuoden luonnonkatastrofien taloudelliset vaikutukset saavat lisäksi hälytyskellot soimaan öljyperusteisessa yhteiskunnassamme. Useimmat jäsenvaltiot ovat riippuvaisia kaukaisten alueiden ja maiden energianlähteistä, mikä tarkoittaa riippuvuutta maista, jotka eivät ole kovinkaan demokraattisia. Jos emme ryhdy ajoissa toimiin, joudumme palaamaan vielä saastuttavampien polttoainetyyppien käyttämiseen, kun raakaöljy ja kaasu loppuvat, mistä aiheutuu yhä suurempia ympäristövahinkoja. Tästä syystä suhtaudun erittäin myönteisesti komission esittämään viiden kohdan suunnitelmaan ja erityisesti sen energiatehokkuutta ja vaihtoehtoisten energianlähteiden käyttöä koskeviin kappaleisiin.

Öljyn kulutusta on todellakin vähennettävä energiantuotannossa ja erityisesti liikenteessä. Alalla voimassa olevaa direktiiviä on noudatettava tiukemmin, jotta helpotetaan biopolttoaineiden edistämistä. Palveluntarjoajia ja kuluttajia on rohkaistava myönteisillä verotuksellisilla ja hallinnollisilla toimilla. Euroopassa on erittäin tärkeää tukea laajemmin muuhun kuin öljyyn perustuvaa energiantuotantoa koskevaa tutkimusta niin EU:n tasolla kuin jäsenvaltioissakin. On tuettava nanoteknologiaa aurinkoenergia-alalla, bioteknologiaa biopolttoaineiden alalla, kanavointilaitteita ydinenergia-alalla ja ITER-hanketta lämpöydinenergian tuotannossa, sillä nämä kaikki ovat olennaisia ympäristön ja talouden kannalta ja niitä on tuettava, jos hälytyskellot halutaan saada hiljennettyä. On hienoa, että suurimmat öljynkuluttajamaat, jotka ovat myös suurimpia ympäristön saastuttajia, kuten Yhdysvallat, Kiina, Intia, Australia, Japani ja Etelä-Korea, allekirjoittivat Laosissa kuluvan vuoden kesäkuussa sopimuksen, joka oli eräänlainen Kioton sopimusta vastaava sopimus ja jossa sovittiin puhtaampien energiatyyppien ja -tekniikoiden kehittämisestä ja edistämisestä. Ongelma on globaali, joten ratkaisunkin on oltava globaali.

  Ivo Belet (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kallis öljy on luonnollisesti paras kannustin, jolla viranomaiset, teollisuus ja kuluttajat saadaan pohtimaan vaihtoehtoja. On sanomattakin selvää, että tuemme varauksetta aloitteita, joita olette kehittänyt tällä alalla muutaman viime viikon aikana. Tämä kaikki toimii hyvin pitkällä aikavälillä, mutta kuten tänä iltapäivänä on jo useaan otteeseen todettu, lyhyellä aikavälillä on vaarana, että lukemattomat perheet, yksineläjät, niin vanhat kuin nuoretkin, joutuvat aivan kirjaimellisesti kärsimään kylmästä muutaman seuraavan kuukauden aikana, sillä heillä ei yksinkertaisesti ole enää varaa maksaa lämmityslaskujaan. Pelkäänpä, että komissio ei ota riittävästi huomioon tätä seikkaa johdonmukaisessa mutta melko ankarassa kannassaan.

Tällä välin useat kansalliset hallitukset ovat toteuttaneet kaikenlaisia uusia ja erilaisia toimenpiteitä. Esimerkiksi Belgian hallitus aikoo hyvittää osan lämmitykseen käytettävän öljyn hinnasta paineita lieventääkseen, mutta tällaiset toimet eivät tietenkään ratkaise hyvin useiden ihmisten tämänhetkisiä lämmitysongelmia, ja siksi kehotankin teitä tekemään vihdoin jotain lyhyellä aikavälillä. Väliaikainen polttoöljyä koskeva alv-helpotus ei välttämättä ole kovinkaan huono ajatus. Arvoisa komission jäsen, tiedän, ettette kannata tätä ratkaisua, mutta se on kuitenkin sosiaalinen toimenpide. Haluatte varmaan asettaa pitkällä aikavälillä jonkinlaiset toimintarajat. Tarkoitan tällä niin vähimmäistoimia kuin enimmäistoimiakin, toisin sanoen ala- ja ylärajoja, joiden sisällä jäsenvaltioiden olisi toimittava. Tällä tavoin voimme jotenkin vaikuttaa jäsenvaltioiden välisiin valtaviin ja naurettaviin hintaeroihin.

Polttoöljy, kaasu ja sähkö ovat perustarvikkeita talojen lämmittämisessä eivätkä mitään ylellisyystavaraa. Ne ovat elintärkeitä, ja suurin osa niiden hinnasta muodostuu alv:sta ja valmisteverosta, joilla rahoitetaan valtioiden kassaa. Tiedätte tämän paremmin kuin minä. Tästä syystä lyhyellä aikavälillä on todellakin varaa toteuttaa rakennetoimia.

Arvoisa komission jäsen, lopuksi totean, että teidän pitää luonnollisesti suojata EU:n intressejä pitkällä aikavälillä, mutta voisitte myös ojentaa auttavan kätenne kaikille niille heikossa asemassa oleville perheille, jotka ovat vaarassa joutua vaikeuksiin tulevina viikkoina.

  Ivo Strejček (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan esittää muutaman huomautuksen, joita jotkut saattavat pitää harhaoppisina.

Mielestäni EU:n olisi edistettävä kansainvälistä poliittista keskustelua, jolla valmisteltaisiin maaperää kehitysmaihin tehtäville investoinneille. Tästä saatavat edut ovat ilmeisiä: eurooppalaiset suuryritykset myöntäisivät varoja kehitysmaihin, kun taas Eurooppa hyötyisi näistä maista peräisin olevasta halvasta öljystä ja osallistuisi samalla elintason parantamiseen näissä maissa.

Taloudellisesta näkökulmasta markkinoiden pitäisi antaa toimia ilman sääntelyä, rajoituksia tai uusia kaupan esteitä. Pitäisi lopettaa uneksiminen uusiutuvista energianlähteistä, jotka tarjoavat ratkaisun kaikkeen, ja pysyä realistisina. Öljynhintaan ei pitäisi pyrkiä vaikuttamaan keinotekoisesti, vaan ainoa mahdollinen ratkaisu on antaa markkinoiden toimia. Tarjonnan ja kysynnän markkinavoimat saavuttavat itsestään tasapainon kulutustavaroiden ja uusien tuotteiden luonnollisen ja kuluttajaystävällisen kehittämisen välillä.

Emme saa lisätä toimia verojen yhdenmukaistamiseksi ylikansallisesti emmekä saa edistää verokannustimia, joiden johdosta verotus kevenisi yksittäisillä energia- ja öljyteollisuuden aloilla.

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, kiitän kaikkia parlamentin jäseniä heidän puheistaan. Olen tietoinen ajan kulusta, mutta haluan kuitenkin vastata joihinkin tämän hyödyllisen ja ajankohtaisen keskustelun aikana esille tulleisiin kysymyksiin.

Jäsen Chichester aloitti keskustelun vaatimalla, että kansallinen verotus säilytetään ennallaan, ja kehotti punnitsemaan tarkkaan nykytilannetta. Olen osittain samaa mieltä hänen näkemyksistään.

Jäsen Swoboda toisti aikaisempia lausuntojani kansainvälisten öljymarkkinoiden avoimen toiminnan varmistamisesta. Jäsen Hall kysyi energian loppukäytön tehokkuutta ja energiapalveluja koskevasta direktiivistä. Voin vakuuttaa hänelle, että jäsenvaltiot ja parlamentti pyrkivät väsymättä löytämään mahdollisia kompromissikantoja asioissa, joista neuvosto ja parlamentti ovat edelleen eri mieltä. Toivomme, että kaikki toimielimet osallistuvat rakentavasti tähän prosessiin, jotta saamme vahvistettua meille kaikille tärkeän direktiivin.

Jäsen Turmes otti esille laajempia kysymyksiä ympäristön kestävyydestä, ja mainitsinkin juuri energian loppukäytön tehokkuutta ja energiapalveluja koskevan direktiivin. Hänkin kuitenkin viittasi Sveitsin malliin perustuvaan sopimukseen tietulleista. Jos hän tarkoitti Eurovignette-järjestelmää, voin kertoa puheenjohtajavaltion kannan siitä. Puheenjohtajavaltiona pyrimme kaikin keinoin varmistamaan, että sopimukseen päästään Euroopan parlamentin toisessa käsittelyssä. Haluan kuitenkin tässä vaiheessa korostaa, että liikenneasiain neuvostossa 5. huhtikuuta saavutettu yksimielisyys perustuu herkkään tasapainoon ja vaikeaan kompromissiin, joten uudet muutokset eivät juurikaan ole mahdollisia, kun otetaan huomioon tuossa vaiheessa tehdyt päätökset.

Jäsen Kozlík suhtautui myönteisesti toimiin, joita on jo toteutettu öljysokkiin vastaamiseksi, ja OPECin kanssa laajennettuun yhteistyöhön. On tärkeää huomata, että investointeja tehdään jo jalostuskapasiteetin lisäämiseen, mutta hintojen perusteella koko öljyalalla on ilmeisesti tehtävä vielä suurempia investointeja myös jalostuskapasiteettiin. On lisättävä avoimuutta ja luotava investointeihin kannustava ilmapiiri, jotta saamme toteutettua nämä investoinnit, joita olemme vaatineet.

Jäsen Goebbels puhui voimakkaasti vedyn muuntamisen puolesta ja vaati avoimuuden lisäämistä, jota käsittelin jo edellä.

Mitä tulee yleisempään kysymykseen öljykauppiaiden keinottelusta, on vaikea tietää tarkkaan, missä tasapaino sijaitsee ja kuinka paljon keinottelu on vaikuttanut hintoihin. Viittaan kuitenkin IMF:n tuoreessa World Economic Outlook -julkaisussaan esittämään arvioon, jonka mukaan keinottelu seuraa öljynhinnan heilahteluja, mikä saa epäilemään, onko keinottelu kuitenkaan tämänhetkisten korkeiden hintojen keskeisin syy.

Jäsen Prodi totesi, ettemme voi olla tekemättä mitään. Toivon, että minun ja komission jäsenen huomautukset keskustelun alussa riittivät vakuuttamaan hänet siitä, että toimia toteutetaan nyt ja tulevaisuudessa.

Jäsen Hassi otti esille toimitusten kestävyyden. IEA totesi vuoden 2004 World Energy Outlook -julkaisussaan, että useimpien ennusteiden mukaan nykyiset öljyvarannot riittävät ennustettuun maailmanlaajuiseen kysyntään vastaamiseksi vielä 30 vuoden ajan ja että maailmanlaajuinen öljyntuotanto on huipussaan vasta vuonna 2030, jos tarvittavat investoinnit tehdään, mikä on aika olennainen ehto. Kuten mainitsin avauspuheenvuorossani, keskeisin haaste on oikeanlaisen ilmapiirin luominen näille investoinneille.

Jäsen Papadimoulis otti esille useita seikkoja. Olen kaikella kunnioituksella hänen kanssaan eri mieltä siitä, onko neuvoston välttämätöntä tai sopivaa pyrkiä nykytilanteessa ottamaan käyttöön Euroopan laajuinen vero.

Jäsen Aylward puhui yhteisestä maatalouspolitiikasta. Puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta on aina ollut halukas puhumaan siitä, mutta totean kunnioittavasti, että on varmasti muita foorumeita, joilla on sopivampaa käsitellä tässä puheenvuorossa esille tulleita seikkoja.

Myös jäsen Romagnoli otti esille useita kiinnostavia asioita, kuten Yhdysvaltojen ulkopolitiikan. Minulla on valitettavasti kuitenkin vain viisi minuuttia puheaikaa jäljellä, joten nyt ei liene sopiva hetki syventyä näihin aiheisiin.

Jäsen Konrad käsitteli jalostuskapasiteettia. Pyydän häntä palaamaan alustuspuheenvuorooni ja äskettäisiin toteamuksiini.

Jäsen Paasilinna käsitteli tärkeätä suhdettamme Venäjään. Muistutan hänellekin kunnioittavasti, että korostin alustuspuheenvuorossani, että Venäjän ja EU:n välillä käydään energiaa koskevaa vuoropuhelua – komission jäsen ehkä käsittelee vielä tätä asiaa – ja että vuoropuhelua jatketaan puheenjohtajuuskautemme ajan niin energia-asioista kuin useista muistakin asioista.

Jäsen Fraga Estévez otti esille kalastuspolitiikkaa koskevan laajemman kysymyksen. Totean tässä yhteydessä samaa kuin yhteisestä maatalouspolitiikasta. Olen tietoinen tämänhetkisistä korkean öljynhinnan aiheuttamista paineista kalastusyhteisöissä, mutta yhteisen kalastuspolitiikan tulevaisuudesta voidaan käydä yksityiskohtaisempaa ja suorempaa keskustelua useilla muilla foorumeilla.

Jäsen Rothe käsitteli energiatehokkuutta koskevaa direktiiviä. Olen toivoakseni käsitellyt aihetta riittävästi edellä. Jäsen Rübig käsitteli useita seikkoja, jotka liittyvät hänen mainitsemiinsa uusiin mahdollisuuksiin. Olen toki samaa mieltä siitä, että esimerkiksi autoteollisuudessa markkinat tarjoavat ratkaisut, kuten hybridiautojen kehittämisen, ja tätä haluan korostaakin. Hybridiautojen markkinaosuus kasvaa jatkuvasti useissa Euroopan valtioissa.

Jäsen Myller puhui voimallisesti uusiutuvien energiatekniikoiden puolesta, ja olen tästä asiasta hyvin samaa mieltä. Jäsen Hudacký käsitteli ydinenergiaa. Totean vilpittömästi ja kunnioittavasti, että on kunkin jäsenvaltion päätettävissä, kuinka se vastaa energiatarpeisiinsa ja mikä asema ydinvoimalla on tässä yhteydessä. Ydinvoima todellakin on eräs vaihtoehto, jota jäsenvaltiot voivat pohtia, mutta sitä ei voida pitää ainoana vaihtoehtona öljylle, sillä öljyn kysyntä on suurinta juuri liikenteen alalla, josta on tänään puhuttu paljon.

Jäsen De Vits käsitteli polttoaineveron suuruutta koskevaa laajempaa kysymystä. Useat parlamentin jäsenet pohtivat, voitaisiinko polttoaineveroa alentamalla lieventää paineta, joita jäsenvaltioihin tällä hetkellä kohdistuu korkean öljynhinnan vuoksi. Palaan jälleen vastikään pidettyyn Ecofin-ministerien epäviralliseen kokoukseen, jossa sovittiin, että jäsenvaltioiden on vältettävä sellaisia vääristäviä verotoimenpiteitä ja muita poliittisia toimenpiteitä, jotka haittaavat välttämätöntä mukautumista. Ministerit vakuuttivat erityisesti, että jäsenvaltioiden on vältettävä vääristäviä vaikutuksia, kun toteutetaan lyhyen aikavälin kohdennettuja toimia korkean öljynhinnan vaikutusten lieventämiseksi köyhempien väestönosien keskuudessa.

Jäsenet Sánchez Presedo ja Liese puhuivat uusiutuvien energianlähteiden puolesta. Olen jo todennut, että olen jossain määrin samaa mieltä näistä asioista. Jäsen Olajos totesi, että viimeisen puolentoista tunnin aikana käsittelemämme ongelma on maailmanlaajuinen. Totean kunnioittavasti, että näin todellakin on, mutta myös ratkaisun on oltava maailmanlaajuinen.

Jäsen Belet esitti komissiolle joitakin kysymyksiä, joihin komission jäsen voinee vastata. Keskustelun päätteeksi jäsen Strejček esitti joitakin huomautuksia, joiden hän epäili olevan muiden mielestä harhaoppisia. Muut voinevat päättää, olivatko ne sellaisia. Totean ainoastaan, että jos hän vilpittömästi vaatii kansainvälisellä foorumilla käytävää asianmukaista ja suoraa keskustelua joistakin tänä päivänä esille tulleista aiheista, kiinnitän hänen huomionsa siihen, että puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta ja sen hallitus ovat asettaneet ensisijaiseksi tavoitteekseen ilmastonmuutoksen käsittelemisen tänä vuonna, kun Yhdistynyt kuningaskunta toimii G8-maiden puheenjohtajana. Mielestäni oli rohkeaa ja periaatteellista todeta, että ilmastonmuutos oli ensisijainen aihe Gleneaglesissa 6.–8. heinäkuuta pidetyssä kokouksessa erityisesti Afrikkaa koskevan kansainvälisen kehityksen ohella.

Kuten tästä koko keskustelusta on käynyt selväksi, aihe on tärkeä Euroopan lisäksi myös koko maailman talouden kannalta ja ratkaisun löytäminen edellyttää kansainvälistä yhteistyötä. Kestävä talouskasvu edellyttää luotettavia ja kohtuuhintaisia energiantoimituksia. Öljymarkkinoiden toiminnan parantamisessa olennaisia ovat investoinneille myönteisempi ilmapiiri, markkinoiden avoimuuden lisääminen ja erityisesti tarkemmat tiedot, energiatehokkuuden lisääminen sekä vaihtoehtoisten tekniikoiden kehittäminen. Toivon tehneeni tämän selväksi avauspuheenvuorossani.

Kuluttaja- ja tuottajamaat sekä kansainväliset järjestöt toimivat jo hyvin näillä aloilla, ja etenkin Euroopan unionilla on rakentava ja tärkeä tehtävä. Yhteistoimin voimme auttaa markkinoita mukautumaan kysynnässä tapahtuneeseen kasvuun ja selviytymään entistä tehokkaammin tulevista sokeista, jotka vaikuttavat niin kysyntään kuin tarjontaankin.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies TRAKATELLIS

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää Euroopan parlamenttia sen osoittamasta suuresta mielenkiinnosta kestävää energiankäyttöä kohtaan ja sen aktiivisuudesta tässä asiassa. Meidän olisi käsiteltävä samanaikaisesti kaikkia kysymyksiä, niin toimitusvarmuutta, kilpailukykyä kuin ympäristöön liittyviä haasteita. Aiheesta keskustellaan varmasti enemmän tulevaisuudessa.

Haluan lisäksi kiittää teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa ja sen puheenjohtajaa Chichesteriä mahdollisuudesta keskustella tänään valiokunnan jäsenten kanssa perusteellisesti joistakin täysistunnossa esille tulleista aiheista. Tästä syystä en nyt käsittele jokaista ehdotusta. Keskityn huomautuksissani muutamaan erityiskohtaan.

Oletan, että meillä on hyvät mahdollisuudet päästä tehokkaaseen kompromissiin energian loppukäytön tehokkuutta ja energiapalveluja koskevasta direktiivistä. Nykytilanteessa tällaista direktiiviä tarvitaan aivan erityisesti. Komissio hyväksyy marraskuussa biomassaa koskevan toimintasuunnitelman. Seuraava askel voisi olla lainsäädäntöehdotus biomassan käyttämisestä lämmityksessä ja ilmastoinnissa. Tällaisia lyhyen aikavälin toimia voitaisiin toteuttaa.

Samalla olen kuitenkin yhtä mieltä siitä, ettei ihmeratkaisuja ole. Kyse on todellakin asennemuutoksesta, mikä edellyttää järjestelmällistä lähestymistapaa niin komissiolta kuin neuvostoltakin. Odotan, että energiatilanteesta keskustellaan yksityiskohtaisemmin tulevissa neuvoston kokouksissa. Neuvosto on jo käsitellyt kalastusalaa. Myös muut neuvoston kokoonpanot tarkastelevat asioita, jotka liittyvät uuteen energiantoimitustilanteeseen.

Euroopan antama vastaus riippuu joka tapauksessa hyvin paljon tutkimukseen ja kehittämiseen tehtävistä investoinneista. Näin on hyvä edetä. Seitsemännen puiteohjelman rahoitukselliset rajat määrittävät suurelta osin sen, kuinka nopeasti voimme reagoida tilanteeseen. Toivon, että meillä on seitsemännen puiteohjelman hyväksymisen aikaan tarvittavat rahoitukselliset keinot, joilla vastataan tiettyjen alueiden kriittisiin tarpeisiin ja puututaan tänä päivänä käsiteltyihin asioihin.

Kiitän teitä huomenna hyväksyttävästä päätöslauselmaehdotuksesta. Se on erittäin vahva, kunnianhimoinen ja realistinen päätöslauselma. Komissio jatkaa toimintaa viiden edellä mainitun alan lisäksi myös muilla aloilla. Tarvitaan järjestelmällistä lähestymistapaa, kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta, jotta saavutetaan tuloksia, joita Euroopan kansalaiset meiltä odottavat.

  Puhemies. – Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä öljystä⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 29. syyskuuta 2005 klo 12.00.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Öljynhinnan viimeaikainen kehitys on tuonut korkeaa öljynhintaa koskevan ongelman asialistan kärkeen, sillä hinnannousu on aiheuttanut vakavia ongelmia niin talouskasvun kuin työllisyydenkin kannalta juuri nyt, kun EU:n talouskasvu on käytännössä pysähdyksissä.

Kuten professori Michael T. Klare vastikään totesi, helpon öljyn aika on ohi. Öljyn aikakauden loppuminen on yhä ilmeisempää, sillä öljypolitiikasta on tullut yhä politisoituneempaa ja käytettävissä olevia öljyvarantoja pyritään toistuvasti saamaan haltuun sotilasvoimin. Esimerkeistä ei ole puutetta, ja Irakin sota on niistä ilmeisin.

Mielestämme on olennaista, että öljyvarantojen arvioimisesta sekä hiilivetyjen etsinnästä ja kehittämisestä käydään kauaskantoista keskustelua niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa. Eräs myönteinen askel olisi konferenssin järjestäminen YK:n suojeluksessa, jotta varmistettaisiin öljynkulutuksen vähentämistä koskeva globaali lähestymistapa.

Tulevaisuuteen on valmistauduttava investoimalla tutkimukseen, jolla pyritään löytämään keinoja vähentää öljyn kulutusta suhteessa BKT:hen. Lisäksi on investoitava myös vaihtoehtoisiin energianlähteisiin ja energian käytön tehostamiseen, sillä energian tehoton käyttö on yksi vakavimmista rakenteellisista ongelmista useissa maissa, myös Portugalissa. Seuraavissa rahoitusnäkymissä tähän aiheeseen on kiinnitettävä sen ansaitsemaa huomiota ja varattava määrärahat uusiutuvalle energialle.

(1) Ks. pöytäkirja.

24. YK:n uudistaminen ja vuosituhannen kehitystavoitteet

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Yhdistyneiden Kansakuntien uudistamisesta ja vuosituhannen kehitystavoitteista.

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, kaksi viikkoa sitten pidetyssä vuoden 2005 huippukokouksessa valtioidemme ja hallitustemme päämiehet kokoontuivat päättämään, miten kansainvälisen yhteisön pitäisi puuttua Yhdistyneiden Kansakuntien kautta maailman polttavimpiin ongelmiin eli keskinäisessä riippuvuussuhteessa oleviin haasteisiin, jotka liittyvät kehitykseen, turvallisuuteen ja ihmisoikeuksiin.

Kahden vuoden keskustelun ja kuulemisen jälkeen tehdyt päätökset on nyt kirjattu niin kutsuttuun päätösasiakirjaan, ja ne muodostavat perustan Yhdistyneiden Kansakuntien toimintaohjelmalle tulevina vuosina. Maailman turvallisuuteen ja vaurauteen liittyviä haasteita ovat tuoneet koruttomasti ja kattavasti julki YK:n pääsihteerin Kofi Annanin asettama uhkia, haasteita ja muutosta käsittelevä korkean tason asiantuntijaryhmä, YK:n vuosituhathankkeen johtaja professori Jeffrey Sachs sekä itse Kofi Annan raportissaan "Kohti laajempaa vapautta". Kaikki ovat todenneet, ettemme voi estää tai ratkaista konflikteja, ellemme ryhdy kiireesti toimiin köyhyyden, tautien, ympäristön hävittämisen ja sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden torjumiseksi. Ilman näitä toimia emme voi rakentaa rauhaa, eikä kehitys voi saada jalansijaa ilman rauhaa ja turvallisuutta. Kumpikaan ei ole mahdollista ilman ihmisoikeuksien kunnioittamista.

Kuten tämän parlamentin kaikki jäsenet tietävät, nämä eivät ole uusia ajatuksia. Yhdistyneet Kansakunnathan perustettiin 60 vuotta sitten rakentamaan rauhaa ja turvallisuutta kaikkialle maailmaan. Nyt, 60 vuotta myöhemmin, maailma on kuitenkin kovin toisenlainen. Teknologian ja viestinnän ansiosta maat ovat tiiviimmin sidoksissa toisiinsa kuin koskaan ennen. Tämä merkitsee myös, että konfliktien ja katastrofien vaikutus on yhä yleismaailmallisempi. Siksi meille kaikille on ensisijaisen tärkeää toimia yhdessä rauhan varmistamiseksi ja vaurauden lisäämiseksi.

Tiedän, että jotkut olivat pettyneitä ja turhautuneita huippukokouksen tuloksiin. Monien mielestä annetuissa sitoumuksissa ei menty riittävän pitkälle. On kuitenkin selvää, ettei yhteisymmärryksen saavuttaminen 191 kansakunnan kesken ole helppoa. Me tiedämme tämän liiankin hyvin omasta kokemuksestamme 25 jäsenvaltion unionissa.

Meidän onkin syytä rohkaistua siitä, että kauaskantoiset sitoumukset, joita G8-johtajat antoivat heinäkuussa avun lisäämisestä, velkojen pienentämisestä ja kaupankäynnin laajentamisesta, on pääpiirteissään vahvistettu Yhdistyneiden Kansakuntien huippukokouksessa. Pääsihteeri Kofi Annan totesi, että "kokonaisuutena [YK:n huippukokouksen] päätösasiakirja on edelleen merkittävä osoitus maailman yksimielisyydestä monissa asioissa".

Tehtävänämme on nyt varmistaa, että sopimukset pannaan täytäntöön. Kuten kotimaani pääministeri Tony Blair sanoi New Yorkissa, voimme lisätä demokratiaa ja vähentää sortoa, lisätä vapautta ja vähentää terrorismia, lisätä kasvua ja vähentää köyhyyttä, jos ryhdymme kiireesti panemaan täytäntöön sopimuksia avun kaksinkertaistamisesta, kaupankäynnin vapauttamisesta, oikeudenmukaista kaupankäyntiä koskevien sääntöjen määrittelystä, velkahelpotuksista, HI-viruksen/aidsin ja malarian torjunnasta, konfliktien ehkäisystä sekä kansanmurhien lopettamisesta.

Olen ylpeä, että Euroopan unioni oli ensimmäisten joukossa pyrkimässä yhteisymmärrykseen kaikista keskustelun kohteina olleista aiheista. Esitimme huippukokouksessa monia painopisteitä neljän niin kutsutun klusterin osalta. Näitä klustereita ovat kehitys, rauha ja kollektiivinen turvallisuus, ihmisoikeudet ja oikeusvaltioperiaate sekä Yhdistyneiden Kansakuntien vahvistaminen.

Mielestäni huippukokouksessa esitetyt päätelmät ohjaavat meitä oikealle tielle kohti tilanteen kohentumista kaikilla näillä aloilla, kunhan saavutettu vauhti pystytään säilyttämään ja ryhdymme toimiin nyt. Euroopan parlamentin jäsenten osoittama kiinnostus ja sitoutuneisuus näiden alojen kehittämistä kohtaan on todella ihailtavaa, ja tätä asennetta ilmensi myös varapuhemiesten Nirj Devan ja Michel Rocardin johtaman Euroopan parlamentin valtuuskunnan asiantuntemus huippukokouksessa.

Huippukokouksessa varmistettiin sekä avunantajamaiden että kehitysmaiden määrätietoinen ja yksiselitteinen sitoutuminen toimiin, joita vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan. Siellä lujitettiin teollisuus- ja kehitysmaiden Montereyssa määriteltyä kumppanuutta ja vahvistettiin kaikki tulokset, joita tänä vuonna on toistaiseksi saavutettu. Huippukokouksessa laajennettiin yhteisymmärrystä sitoumuksista, jotka määriteltiin 191 maalle heinäkuussa Gleneaglesin huippukokouksessa, erityisesti tarpeesta vauhdittaa vuosituhattavoitteiden saavuttamista Afrikassa ja saavuttaa jälleen kerran kansainvälistä edistystä ilmastonmuutoskysymyksessä. Kuten päätösasiakirjasta käy selkeästi ilmi, huippukokouksessa päätettiin myös, että kehityksen on oltava kestävää ja että kehityksen vaikutus maailmanlaajuiseen ympäristöön on otettava huomioon.

Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakaudella Eurooppa-neuvosto on peräänkuuluttanut edelleen kansainvälisten toimien tehostamista kehitysavun lisäämiseksi, kun köyhyyttä ja riistoa pyritään torjumaan. Me, Euroopan unioni, olemme jo selvästi suurin avunantaja maailmassa: 80 prosenttia Gleneaglesin G8-huippukokouksessa luvatusta 5 miljardin dollarin lisäavusta tulee Euroopasta.

Olemme antaneet myös historiallisen sitoumuksen Afrikalle myönnettävän avun kaksinkertaistamisesta vuoteen 2010 mennessä. Olemme johtaneet neuvotteluja tänä vuonna saavutetuista tärkeistä sopimuksista, jotka koskevat velkahelpotuksia ja yleisten immunisointiohjelmien käynnistämistä sairauksien ja tautien torjumiseksi köyhimmissä maissa.

On luonnollisesti esitetty myös arvostelua, jonka mukaan heinäkuun huippukokouksessa ei edistytty riittävästi kaupankäynnin osalta. Ratkaisevana tekijänä on kuitenkin viime kädessä Dohan kehityskierros, jonka myötä kansainvälinen yhteisö voi ja sen täytyy tukea köyhiä maita konkreettisesti poistamalla vientituet ja vähentämällä kaikkia kaupan esteitä, myös kaupankäyntiä vääristävää kotimaista tukea. Pyrimme kaikin voimin varmistamaan, että poliittiset päättäjät keskittyvät tulosten saavuttamiseen WTO:n joulukuisessa ministerikokouksessa Hongkongissa ja varsinkin että he paneutuvat näihin kysymyksiin jo ennen kyseistä kokousta.

Kuten kotimaani pääministeri on todennut, jos epäonnistumme joulukuussa, välittömät seuraukset tuntuvat ympäri maailman. Saavuttaaksemme kehitystä tarvitsemme rauhaa ja turvallisuutta. Kofi Annan toteaa asiakirjassaan "Kohti laajempaa vapautta": "Emme saavuta kehitystä ilman turvallisuutta emmekä turvallisuutta ilman kehitystä. Ilman ihmisoikeuksien kunnioittamista emme saavuta kumpaakaan."

Huippukokouksessa päätettiin perustaa uusi rauhanrakentamiskomissio, jossa saatetaan yhteen Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltiot, YK:n virastot ja kansainväliset rahoituslaitokset. Näin pyritään korjaamaan ratkaisevat puutteet YK:n kyvyssä auttaa konfliktista toipuvia maita onnistumaan elintärkeässä siirtymisessä pitkän aikavälin vakauteen ja välttämään ajautuminen uuteen sotaan. Euroopan parlamentin jäseninä tiedätte Euroopan unionin sitoutuneen siihen, että rauhanrakentamiskomissio perustetaan huippukokouksessa asetetun määräajan kuluessa eli tämän vuoden loppuun mennessä.

Huippukokouksen päätösasiakirjassa olisi voitu sanoa enemmän terrorismista. Terrorismin "kaikkien lajien ja ilmenemismuotojen" jyrkkä tuomitseminen oli todellakin myönteinen poliittinen julkilausuma, mutta meidän on tehtävä nyt lujasti töitä pitääksemme lupauksemme kattavan yleissopimuksen laatimisesta syyskuuhun 2006 mennessä. Tämä merkitsee sopimista terrori-iskujen oikeudellisesta määritelmästä, jonka kirjaaminen on kaikkien hallitustemme todellisen edun mukaista. Vaikkei huippukokouksessa päästy sopimukseen ydinaseiden leviämisen vastaisista ja aseriisuntaa koskevista toimista, voin vakuuttaa parlamentille, että jatkamme työskentelyä näiden tärkeiden kysymysten hyväksi.

Ihmisoikeuksien kunnioittamisen varmistaminen on eräs Yhdistyneiden Kansakuntien keskeisimmistä tehtävistä. Siksi kannatamme täysimääräisesti uuden ihmisoikeusneuvoston perustamista parjatun ihmisoikeustoimikunnan tilalle. Meidän on päästävä kiireesti yhteisymmärrykseen neuvoston koosta, toimeksiannosta ja kokoonpanosta, jotta se voi aloittaa työnsä ja varmistaa, että ihmisoikeudet kuuluvat jälleen YK:n kaiken toiminnan ytimeen.

Kenties merkityksellisin huippukokouksen päätöksistä oli sopimus suojeluvastuusta eli kansainvälisen yhteisön poliittinen sitoutuminen toimintaan tilanteissa, joissa valtiot eivät voi tai halua suojella kansalaisiaan pahimmilta hirmuteoilta: kansanmurhilta, sotarikoksilta ja rikoksilta ihmisyyttä vastaan. On tärkeää tunnustaa, ettemme voi nykypäivän maailmassa katsoa sivusta, kun haavoittuvat kansat joutuvat näiden järkyttävien hirmutekojen uhreiksi.

Meidän on myös työskenneltävä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeristön vahvistamiseksi, jotta siitä tulisi aiempaa tehokkaampi ja pystyvämpi elin. Meidän on syytä aloittaa rohkaisemalla Kofi Annania käyttämään toimeenpanovaltaa, joka hänellä jo on, muutoksen edistämiseksi järjestön sisältä päin. Jäsenvaltioina myös meillä on kuitenkin keskeinen velvollisuus varmistaa, että Yhdistyneiden Kansakuntien rakenne ja valmiudet vastaavat nykypäivän ja tulevaisuuden haasteita. Eurooppa-neuvosto suhtautui myönteisesti sitoumuksiin, jotka koskivat YK:n pääelinten – mukaan lukien yleiskokous, talous- ja sosiaalineuvosto sekä turvallisuusneuvosto – uudistamista. Jos YK:n halutaan toimivan tehokkaasti, sen on työskenneltävä yhdessä kaikkien jäsenvaltioidensa kanssa. Tämä tarkoittaa jäsenvaltioiden tuen voittamista YK:n puolelle. YK:n organisaatioiden onkin oltava edustavia, avoimia ja tehokkaita.

Jatkamme työskentelyä yleiskokouksen ja erityisesti talous- ja sosiaalineuvoston tehokkuuden lisäämiseksi. Erityisen tyytyväisiä olemme pääsihteerille annettuun tehtävään pohtia pitkän aikavälin uudistusta kehitysavusta, humanitaarisesta avusta ja ympäristönsuojelusta vastaavissa YK:n organisaatioissa, jotta niiden työtä voidaan hallita ja koordinoida aiempaa paremmin.

Yhdistyneiden Kansakuntien tehokas toiminta edellyttää, että järjestölle annetaan sen tarvitsemat resurssit, mutta sillä ei ole varaa haaskata varoja tehottomuuteen ja päällekkäisiin toimiin. Euroopan unioni kannattaa täydestä sydämestään vanhaa budjettikurin periaatetta. Tavoitteenamme onkin hyväksyä seuraavalle varainhoitovuodelle talousarvio, jonka avulla pääsihteeri ja Yhdistyneet Kansakunnat voivat toteuttaa toimet, joita YK:n jäsenvaltiot pyytävät ja odottavat, mukaan lukien toimet, jotka liittyvät New Yorkin huippukokouksessa sovittuihin uusiin toimeksiantoihin.

Avain vuosituhannen kehitystavoitteita arvioivan vuoden 2005 huippukokouksen ja yleisesti ottaen YK:n uudistusohjelman tuloksellisuuteen on luonnollisesti täytäntöönpano. Joitakin ehdotuksia tutkitaan yleiskokouksen komiteassa, jonka istuntokausi jatkuu tästä vuoden loppuun saakka. Muita ehdotuksia viedään eteenpäin erikseen. Tässä prosessissa Euroopan unioni kuuluu jälleen eturintamaan. Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltioina meillä on nyt vastuu siitä, että sanoista siirrytään tekoihin.

(Suosionosoituksia)

  Benita Ferrero-Waldner , komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, olin ylpeä saadessani osallistua vuosituhannen huippukokoukseen ja sitä seuranneeseen ministeriviikkoon. Kyseessä oli kaikkien aikojen suurin maailman johtajien tapaaminen, ja toivon, että se merkitsee uuden aikakauden alkua kansainvälisessä yhteistyössä. Kaikesta arvostelusta – jota itsekin esitin – huolimatta meidän on syytä todeta selvin sanoin, että Yhdistyneet Kansakunnat on osa nykyaikaisen maailmanjärjestyksen peruskalliota.

Kuten kollegani on jo tuonut esiin, tulokset ovat monenkirjavia, mutta lasi on puoliksi täynnä, ei puoliksi tyhjä. Euroopan unioni oli hyvin kunnianhimoinen ja otti johdon käsiinsä yhdessä Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen puheenjohtajan Jean Pingin kanssa. Lopulta emme saavuttaneet kaikkea haluamaamme. Tämä on normaalia monenvälisissä kokouksissa. Tavoitteet ovat usein korkealla, mutta loppujen lopuksi on oltava valmis kompromisseihin.

Saavutimme joitakin hyvin tärkeitä asioita, mutta olimme samalla pettyneitä joihinkin näkökohtiin. Mitä nämä saavutukset olivat? Komission kannalta oli merkittävää, että vuosituhannen kehitystavoitteet suojattiin vuosituhannen julistuksella. Tästä oli kiittäminen kollegaani Micheliä. Olen iloinen voidessani todeta, että Euroopan unioni on näyttänyt mallia määrittämällä tavoitearvoksi 0,56 prosenttia vuoteen 2010 mennessä ja 0,7 prosenttia vuoteen 2015 mennessä. Tähän muut kollegat – erityisesti kehitysmaista – olivat erittäin tyytyväisiä. Vuosituhannen kehitystavoitteet on vahvistettu kehitystoimia edistäväksi kehykseksi nyt ensimmäistä kertaa hallitustenvälisellä tasolla.

Toinen suuri saavutus oli tuki periaatteelle, jonka mukaan olemme vastuussa kansojen suojelemisesta hirmuteoilta. Saavutus oli merkittävä, sillä tämä periaate merkitsee riippumattomuuden käsitteen määrittelemistä uudelleen myönteisellä tavalla ja ihmisten asettamista keskeiselle sijalle, kun tarkastellaan turvallisuutta koskevia huolenaiheita. Tämän pitäisi lisätä kansainvälisen yhteisön uskottavuutta ja Yhdistyneiden Kansakuntien valmiutta puuttua kansanmurhiin, sotarikoksiin, etnisiin puhdistuksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Kotimaani sijaitsee lähellä Balkania, ja muistissani on Kosovossa toteutettu väliintulo. Tämä väliintulo toimi tavallaan alkusysäyksenä kansainvälisen oikeuden uudelle kehitykselle ja sille, että nämä kehitystavoitteet on nyt suojattu ensimmäistä kertaa.

Kolmas saavutus oli rauhanrakentamiskomissio, tärkeä konkreettinen tulos, jonka avulla pitäisi voida tehostaa ja koordinoida kansainvälisen yhteisön reagointia konfliktien seurauksista kärsivien maiden tarpeisiin. Euroopan komissio on työskennellyt aivan samojen näkökohtien parissa humanitaarisista toimista jälleenrakennustoimiin, hallintoelinten rakentamisesta kauppaan ja kaikkiin demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeviin kysymyksiin sekä sotilaallisista rauhanturvaoperaatioista vaalitarkkailuoperaatioihin. Kaikkea tätä koordinoi nyt rauhanrakentamiskomissio, jossa Euroopan komissiolla on mielestämme oltava oma paikkansa.

Henkilökohtaisesti olin pettynyt muihin asioihin, joista ensimmäinen liittyy ihmisoikeusneuvostoon. Kyse on pikemminkin nimen muuttamisesta kuin todellisesta saavutuksesta, mutta ainakin periaate on hyväksytty, ja toivomme, että yhdessä yleiskokouksen uuden puheenjohtajan Jan Eliassonin kanssa voimme tehdä uudesta ihmisoikeusrakenteesta aiempaa paremman ja merkityksellisemmän. On tärkeää, että meillä on vahva, uskottava ja pysyvä elin, johon kuuluvat jäsenvaltiot ovat ansioituneet ihmisoikeuksien alalla.

Toisaalta ihmisoikeuksien osalta otettiin myös joitakin myönteisiä askelia, joista mainittakoon YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle osoitettavien määrärahojen kaksinkertaistaminen. Tämä mahdollistaa suorien toimien toteuttamisen ihmisoikeuksien alalla. Kannustavana esimerkkinä panen merkille myös, että huippukokouksen päätösasiakirja sisältää päätöslauselman, jonka mukaan Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusjärjestelmää lujitetaan siten, että kaikki pääsevät nauttimaan ihmisoikeuksista.

Toinen pettymyksen kohde oli koko aseriisuntakysymys, jota Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri Kofi Annan piti suoranaisena häpeäpilkkuna. On selvää, että meidän on jatkettava työtä tämän erittäin tärkeän kysymyksen puolesta.

Haluan mainita vielä kaksi kysymystä, joista ensimmäinen koskee ympäristöä. Ympäristön kannalta kestävä kehitys edesauttaa toimiamme köyhyyden torjunnan, vakautuksen ja turvallisuuden lisäämisen hyväksi. Erityisesti nyt, koettuamme tsunamin, hurrikaanit Katrinan ja Ritan sekä Euroopan unionin tulvat, todellinen Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöjärjestö olisi ollut oikea vastaus kansainväliseltä yhteisöltä.

Lopuksi sanon sanasen Yhdistyneiden Kansakuntien hallintouudistuksista. Mielestäni on erittäin tärkeää, että pääsihteerillä on paitsi vastuuta ja tilintekovelvollisuus myös valtuudet johtaa tätä hallintouudistusta ja edellytykset panna se täytäntöön.

(Suosionosoituksia)

  Francisco José Millán Mon, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, olen yhtä mieltä komission jäsenen Ferrero-Waldnerin kanssa siitä, että New Yorkin huippukokouksen tulokset ovat monenkirjavia ja epäyhtenäisiä ja että joukossa on sekä hyvää että huonoa.

Huippukokouksen päätösasiakirjan suhteen olen joka tapauksessa jokseenkin helpottunut, sillä muistan hyvin, että kansainvälinen yhteisö oli kaksi vuotta sitten vahvasti jakautunut ja että Yhdistyneet Kansakunnat oli umpikujassa. Lisäksi vain joitakin tunteja ennen huippukokouksen alkua näytti siltä, että olisi vaikeaa saada aikaan päätösasiakirjaa, joka sisältäisi mitään muuta kuin pelkkiä yleisiä huomioita.

Onneksi on ollut mahdollista päästä sopimukseen asiakirjasta, joka kiistattomine vikoineen ja puutteineenkin sisältää joitakin huomattavia saavutuksia.

Komission jäsenen tavoin haluan korostaa, että huippukokouksessa onnistuttiin esimerkiksi vahvistamaan merkittävällä tavalla vuosituhannen kehitystavoitteet.

Myös turvallisuuden osalta arvioni on sama kuin komission jäsenen: on valitettavaa, ettei ydinaseiden leviämisen estämisen ja aseriisunnan alalla saavutettu minkäänlaisia tuloksia.

Niinkin tärkeässä kysymyksessä kuin terrorismin torjunnassa on mielestäni edistytty hyvin vähän. Emme ole onnistuneet muotoilemaan edes sellaista terroriteon vähimmäismääritelmää, josta kansainvälinen yhteisö voisi olla yhtä mieltä. Kuten on jo mainittu, myönteistä on kuitenkin rauhanrakentamiskomission perustaminen.

Yhdistyneiden Kansakuntien uudistuksesta totean, etten usko kenenkään hämmästelevän turvallisuusneuvoston uudistuksen epäonnistumista. Tällä alalla kansainvälisessä yhteisössä esiintyy syviä ja ilmeisesti ylipääsemättömiä näkemyseroja. Meillä, Euroopan unionilla, ei ole yhteistä kantaa. Haluan korostaa tässä yhteydessä vain, että kuluvan vuoden kesäkuussa annetussa päätöslauselmassa parlamenttimme enemmistö ilmaisi tukensa Euroopan unionin jäsenyydelle turvallisuusneuvostossa.

Neuvoston edustajan ja komission jäsenen tavoin olen tyytyväinen siihen, että toisella merkittävällä alalla, ihmisoikeuksien alalla, tunnustettiin kansainvälisen yhteisön oikeus ja velvollisuus tarjota suojaa kansanmurhilta. Samaisella ihmisoikeuksien alalla onnistuttiin kuitenkin valitettavasti tekemään vain yksi päätös: huippukokouksessa päätettiin ihmisoikeusneuvoston perustamisesta, mutta tässäkään päätöksessä ei menty yksityiskohtiin. Siksi pelkään pahoin, että neuvottelut neuvoston toimeksiannon, jäsenten ja valintamenetelmän määrittelystä viivästyvät merkittävästi.

Lyhyesti sanottuna katson, että tekemistä on vielä paljon, mutta on totta, että huippukokouksen ansiosta – arvoisa puhemies, lähestyn puheenvuoroni loppua – meillä on nyt perusta, jolle voimme jatkossakin rakentaa. Yhdistyneiden Kansakuntien perustamisen 60. vuosipäivä tarjosi hyvän tilaisuuden saattaa kansainvälinen yhteisö jälleen yhteen ja saada se toimimaan uuden vuosisadan haasteiden mukaisesti.

Toivon, että ottamamme askeleet onnistutaan muuttamaan edistykseksi tämän erittäin ratkaisevan vuoden aikana.

  Glenys Kinnock, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, aluksi haluan toivottaa tervetulleeksi tähän keskusteluun neuvoston puheenjohtajan, jonka tiedän olevan vannoutunut kansainvälisyyden puolestapuhuja. Komission jäsentä kiitän hänen tuestaan valtuuskunnallemme, joka osallistui New Yorkin huippukokoukseen.

Kuten te kaikki olette todenneet, kansalaisjärjestöt ja muut järjestöt ovat suhtautuneet huippukokouksen päätösasiakirjaan varsin kriittisesti. Teidän tapaanne kannatan kuitenkin harkitumpaa arviota ja olen yhtä mieltä siitä, että meidän on syytä katsoa lasin olevan puoliksi täynnä. En myöskään usko, että liioitellut syytökset epäonnistumisesta auttavat luomaan poliittisille päättäjille tarkoituksenmukaisia kannustimia, joiden ansiosta he ottaisivat riskejä ja ryhtyisivät toimiin.

Päätösasiakirjassa esitetään vahvoja sitoumuksia, joiden avulla meidän pitäisi saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet vuoteen 2015 mennessä. Yksi valitettavina pitämistäni seikoista on kuitenkin se, ettei yleinen tavoite 8 ole riittävän ponnekas sen varmistamiseksi, etteivät Uuden-Seelannin, Australian, Kanadan ja Italian kaltaiset maat pääse erkanemaan ruodusta ja että niitä painostetaan toimimaan Euroopan unionin tavoin. Lupaukset 0,7 prosentista eivät yksinkertaisesti riitä, ja siksi näiden ja muiden maiden on ryhdyttävä toimiin.

Kuten varmasti neuvoston puheenjohtajakin, olen tyytyväinen myös siihen, että päätösasiakirjassa viitataan voimakkaasti innovatiivisten rahoituslähteiden tarpeeseen vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi.

Mielestäni myös George Bushin antama tuki vuosituhannen kehitystavoitteille merkitsee huomattavaa edistystä – kenties suurinta edistystä koko viikolla. Ehkäpä oman edun tavoittelu on ajamassa Yhdysvaltoja monenväliselle tielle, jota pitkin monet meistä eivät uskoneet maan olevan valmis kulkemaan.

Olen hyvin tyytyväinen myös siihen, että päätösasiakirjassa tuodaan selkeästi esiin turvallisuuden, kehityksen ja konfliktien ratkaisun välinen yhteys toteutettavissa toimissa. Päätösasiakirjassa määritellään selkeästi myös sekä teollisuusmaiden että kehitysmaiden vastuut. EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskeva julkilausuma on meille nyt tarkoituksenmukainen väline, jonka avulla voimme ajaa tätä asiaa ja osoittaa, että uskomme lujasti tarpeeseen palauttaa voimakas yhtenäisyyden, määrätietoisuuden ja toimintavalmiuden tunne niin Eurooppaan kuin muuallekin. Asiakirjassa käsitellään määrätietoisesti myös hallintotapaa ja oikeusvaltioperiaatetta, jotka ovat hyvin tärkeitä näkökohtia kehitysmaiden kanssa tekemässämme työssä.

Keskustelussa on mainittu rauhanrakentamiskomissio, jonka merkitys on erittäin suuri, sekä rauhan palauttaminen, turvaaminen ja rakentaminen. Pidän valitettavana, että ihmisoikeusneuvostoa ollaan nyt sijoittamassa yleiskokoukseen, jossa se joutuu riitojen ja lehmänkauppojen kohteeksi. Siksi totean jälleen kerran, että Euroopan unionin tehtävänä on ajaa tätä asiaa myönteiseen suuntaan.

Kaikkein myönteisimpänä näkökohtana pidän sitä, että meillä on nyt yhteinen velvollisuus suojella siviilihenkilöitä kansanmurhilta, sotarikoksilta, etnisiltä puhdistuksilta ja kaikilta rikoksilta ihmisyyttä vastaan. Odotamme nyt näyttöä siitä, että YK pystyy jatkossa välttämään traagiset epäonnistumiset, jotka nähtiin Bosniassa ja Ruandassa.

Uudistuskysymysten osalta pidämme valitettavana, että Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltiot puuttuvat jatkossakin pääsihteerin toimiin yksityiskohtia myöten.

Suurimpana pettymyksenä pidän epäonnistumista ydinaseiden leviämisen vastaisissa toimissa. Tämä epäonnistuminen merkitsee, että kansainvälisissä sopimuksissamme on nyt ammottava aukko. EU:n on tässäkin kohden harjoitettava painostusta asian edistämiseksi.

Lopuksi haluan mainita PSE-ryhmän esittämän tarkistuksen, jonka aiheena ovat seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvät oikeudet. Meidän on tärkeää omaksua tämä kanta, jos haluamme saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet. Tarkistuksella tuetaan kaikkia näitä tavoitteita mutta erityisesti HI-virukseen/aidsiin sekä äiti- ja lapsikuolleisuuteen liittyviä tavoitteita. Luotan siihen, että parlamenttimme palauttaa tarkistuksen sisällön tekstiin ja että sitoudumme tähän tärkeään näkökohtaan, kuten teimme äänestäessämme vuosituhannen kehitystavoitteita koskeneesta mietinnöstäni. Parlamentin on tuettava myös YK:n kansainvälistä legitimiteettiä. Vuonna 1945 poliitikkojen panokset olivat korkeat. Ne ovat korkeat nytkin, mutta perusteet etenemiselle ovat aivan yhtä merkittävät kuin vuonna 1945.

  Alexander Lambsdorff, ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, me eurooppalaiset olemme yhtä mieltä siitä, että maailma tarvitsee Yhdistyneitä Kansakuntia ja että Yhdistyneiden Kansakuntien aseman on myös oltava vahva.

YK on ollut 60-vuotisen historiansa aikana harvoin niin selvästi julkisen huomion keskipisteessä kuin nyt, ja uudistukset ovat olleet harvoin niin tärkeitä ja tarpeellisia kuin tänä vuonna.

Päätösasiakirjan sisältämät lopulliset saavutukset eivät ole tyydyttäviä. Edustamani Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä katsoo silti, että saavutettu edistys on tunnustettava, vaikka saavuttamatta jääneistä asioista onkin keskusteltava entistä tiiviimmin.

Lasi on puoliksi täynnä. EU:n tehtävänä on nyt auttaa täyttämään se piripintaan. Erityisesti parlamentin on nähtävä huippukokouksen tulos mahdollisuutena. Pidämme Euroopan parlamenttia yhtenä jatkuvan uudistusprosessin arkkitehdeista. Parlamentin jäseninä meillä on käsissämme avaimet YK:ta koskevan hyväksynnän turvaamiseen ja lujittamiseen kansalaisten keskuudessa, järjestön demokratisoinnin onnistuneeseen edistämiseen ja erityisesti sen varmistamiseen, että miljoonat ihmiset pääsevät osallisiksi ravinnosta, puhtaasta vedestä ja aiempaa paremmasta terveydenhuollosta.

Vuosituhannen kehitystavoitteet on pantava täytäntöön. Jäsenvaltioiden edistymiseen ei voida olla tältä osin tyytyväisiä. Huippukokouksen päätösasiakirjassa ei määritellä tarkkaa aikataulua, jonka mukaan jäsenvaltioiden olisi noudatettava sitoumuksiaan. Tämä on pettymys. Toisaalta, kuten jäsen Kinnock mainitsi, Yhdysvallat esitti yllättävän selvän tukensa vuosituhannen kehitystavoitteille. Tämä merkitsee erittäin myönteistä kehitystä, jonka varaan meidän on rakennettava. Mielestämme meidän on myös vaadittava, että amerikkalaiset ystävämme toimivat sanojensa mukaan.

Ryhmäni on hyvin tyytyväinen rauhanrakentamiskomission perustamiseen. Tämän komission avulla lisätään YK:n läsnäoloa kriisialueilla. EU:n on tuettava komission perustamista ja toimintaa hyödyllisellä tavalla. EU kuuluu maailman johtaviin rauhanrakentajiin niin lahjoittajana, avunantajana kuin poliittisena voimanakin. Sivumennen sanoen tämä olisi tehtävä huomattavasti aiempaa selvemmäksi YK-järjestelmässä. Olemme tyytyväisiä, että olemme komission jäsenen kanssa yksimielisiä tästä.

Ensimmäinen askel, josta haluaisin kuulla myös komission ja neuvoston näkemyksen, olisi neuvoston ja komission edustustojen yhdistäminen New Yorkissa ja muissa YK:n toimipaikoissa.

ALDE-ryhmä pitää tärkeänä tavoitteena myös demokratian edistämistä. Demokratiarahaston perustaminen on askel oikeaan suuntaan, ja tuleviin toimiin voisi kuulua esimerkiksi "demokratioiden ydinryhmän" perustaminen yleiskokouksen sisälle. Myös parlamentaarista yleiskokousta on syytä harkita.

Yksi asia on selvä: YK:n uudistus on kesken ja sitä on jatkettava johdonmukaisesti. Tämä koskee erityisesti turvallisuusneuvostoa. Kofi Annanin ehdotukset ovat tiedossa. Yleiskokouksen tehtävänä on nyt hyväksyä joku niistä vuoden loppuun mennessä. Me parlamentin jäsenet pidämme lisäksi yllä ajatusta Euroopan unionin pysyvästä jäsenyydestä, jonka on toteuduttava heti, kun poliittiset, oikeudelliset ja perustuslailliset ehdot täyttyvät. Tätä painotetaan jälleen päätöslauselmassamme, josta äänestetään huomenna.

Emme voi sallia YK:n joutumista kakkosketjuun: sen roolin on oltava keskeinen, sillä vain YK:lla on mahdollisuus voittaa aikamme haasteet monenvälisesti ja maailmanlaajuisella tasolla. Parlamentin on tuettava järjestöä tällä tiellä, sillä tarvitsemme vahvaa YK:ta. Lopuksi totean ohimennen, että meidän olisi käytävä tätä keskustelua Brysselissä eikä Strasbourgissa.

  Frithjof Schmidt, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät kollegat, on sanottava suoraan, että Yhdistyneet Kansakunnat on juuri menettänyt historiallisen tilaisuuden järjestelmälliseen uudistukseen. Tulos on pettymys, eikä Kofi Annanin hyvää esityötä ole onnistuttu kääntämään todelliseksi menestykseksi.

Uudistus on epäonnistunut neljällä keskeisellä osa-alueella. Turvallisuusneuvostoa ei ole uudistettu siten, että todellinen alueellinen edustus toteutuisi. Aseriisuntaa ja joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä varten ei ole olemassa minkäänlaista suunnitelmaa. Suunnitelmat YK:n ympäristöjärjestön perustamiseksi eivät ole johtaneet tulokseen. Haluan lisätä tähän, että kyseessä on hyvin vakava puute, kun otetaan huomioon kansainvälisen ilmastopolitiikan haasteet. Meillä ei ole ainoatakaan todellista välinettä, joka mahdollistaisi Yhdistyneiden Kansakuntien toimet tällä alalla. Turhia ovat olleet myös toimet talous- ja sosiaalineuvoston kehittämiseksi siten, että se voisi vastata kehitysyhteistyöpolitiikan suuriin haasteisiin. Tänä päivänä päteekin sanonta "yhden uudistuksen loppu on seuraavan alku".

Joiltakin osin on toki saavutettu edistystä, jota voimme käyttää lähtökohtana. YK:n ihmisoikeusneuvoston perustaminen on myönteinen asia, vaikkei neuvoston kokoonpanosta olekaan vielä selvyyttä. YK:n ihmisoikeusvaltuutetun määrärahojen kaksinkertaistaminen on sekin myönteinen askel, samoin rauhanrakentamiskomission perustaminen. On hyvä, että vuosituhannen kehitystavoitteet on vahvistettu ja että parhaillaan ollaan perustamassa useita toimintaohjelmia ja solidaarisuusrahastoja.

Tilanteesta seuraa erityinen haaste Euroopan unionille, ja kehotankin neuvostoa ja komissiota esittämään tarkan ja yksityiskohtaisen toimintasuunnitelman Euroopan unionin rahallisesta ja organisatorisesta osallistumisesta näiden toimien toteuttamiseen. Huippukokouksen jälkeen meidän on nyt osoitettava konkreettista materiaalista tukea Yhdistyneiden Kansakunnan suurille sanoille.

  Miguel Portas, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Minäkin haluaisin sanoa, että lasi on puoliksi täynnä, mutta me kaikki tiedämme, ettei tämä ole totta. Huippukokous epäonnistui. Huippukokouksessa kyllä vahvistettiin vaatimattomat vuosituhannen tavoitteet, mutta sen ei annettu siirtyä sanoista tekoihin. Joku estivät avunantajamaita sitoutumasta rahoitustukeen, joka perustuisi selkeisiin tavoitteisiin. Tosiasiassa lasimme on täynnä sanoja ja kätemme täynnä tyhjää.

Yleiskokouksessa toistettiin hyvää tarkoittavia sanoja ydinaseiden leviämistä vastaan, mutta joukko edustajia heitti esteitä aseriisuntastrategian tielle. Ilman tällaista strategiaa ydinasevaltiot jatkavat väistämättä aseidensa levittämistä. Yleiskokous pyrki myös uudistamaan Yhdistyneitä Kansakuntia, mutta joku teki kaikkensa varmistaakseen, että kaikki pysyy entisellään. Tällä jollakin on myös nimi: hän on John Bolton, imperiumin virallinen ääni Yhdistyneissä Kansakunnissa.

Arvoisa komission jäsen, mainitsitte Katrinan. New Orleansin murhenäytelmällä ja New Yorkin epäonnistumisella on yhteinen nimittäjä: Pohjois-Amerikan hallinto. New Orleansissa päti yksinkertainen sääntö: ne, joilla oli auto, pääsivät pakoon, mutta niille, joilla ei ollut, kävi huonosti. Imperiumin ylipäällikön ihannemaailma toimii juuri näin. Washington ei halua kuulla köyhistä, koska se ei huolehdi edes omistaan. Valkoisen talon näkökulmasta köyhät merkitsevät silkkaa ajan ja rahan haaskausta.

Arvoisa puhemies, ryhmäni äänestää tämän päätöslauselman puolesta, koska se merkitsee kaikessa kunnianhimottomuudessaankin askelta oikeaan suuntaan. Tarvitsemme vahvaa YK:ta ja teemme kaiken voitavamme sen vahvistamiseksi. Olkaamme kuitenkin selkeitä sanoissamme. Yhdistyneet Kansakunnat voi olla uskottava vain, jos Eurooppa ja muu maailma lähettävät Washingtoniin asianmukaisia viestejä. Tänään puhuttiin kovin sanoin Turkista. Haluaisin nähdä samaa ankaruutta sovellettavan myös Washingtoniin.

  Hélène Goudin, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, Kesäkuun listan edustajat ovat YK:n ystäviä ja katsovat, että YK:lle voidaan antaa laajat valmiudet esittää rakentavia ratkaisuja kansainvälisiin konflikteihin. Mielestämme ei ole kuitenkaan EU:n eikä sen parlamentin tehtävä sanella, miten YK:n pitäisi toimia ja millaisia tavoitteita sillä pitäisi olla. Keskustelu YK:n tulevaisuudesta on käytävä YK:n jäsenvaltioiden kesken ja Eurooppaa laajemmissa kansainvälisissä yhteyksissä. Suhtaudumme kriittisesti ehdotukseen, jonka mukaan EU:lla pitäisi olla yhteinen paikka YK:n turvallisuusneuvostossa. Emme myöskään allekirjoita parlamentin halua perustaa EU:n yhteisiä valtuuskuntia YK:n eri päämajoihin. EU:n jäsenvaltioilla on eriäviä näkemyksiä YK:ssa ja sen turvallisuusneuvostossa käsiteltävistä kysymyksistä.

Esimerkiksi Ruotsilla on ollut YK:ssa tärkeä asema köyhien ja rikkaiden maiden välisenä sillanrakentajana, sovittelijana ja aseriisunnan edistäjänä. Tämä osoittaa, että myös pienillä mailla on tärkeä sanansa sanottavana YK:ssa ja kansainvälisessä politiikassa. Pelkäämme, ettei pienten maiden ääntä kuultaisi, jos EU puhuisi yhteisellä äänellä YK-yhteyksissä. Mitä EU:n 25 äänestä tällöin kuultaisiin tältä yhteiseltä paikalta? Jos EU voisi puhua yhteisellä äänellä YK-yhteyksissä, miksi Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska sitten puolustavat nykyistä pysyvää jäsenyyttään turvallisuusneuvostossa? Miksi Saksa tavoittelee jäsenyyttä turvallisuusneuvostossa? Totuus on, ettei EU:n jäsenvaltioilla ole yhtenäistä näkemystä kansainvälisistä poliittisista kysymyksistä. Tämä on käynyt ilmi lukuisissa tilanteissa, etenkin kysymyksessä Yhdysvaltojen toimista Irakissa. Vahvistakaamme moni-ilmeistä mannertamme ja tehkäämme työtä sen eteen, että keskustelussa kuullaan kaikkia ääniä.

(Suosionosoituksia)

  Inese Vaidere, UEN-ryhmän puolesta. – (LV) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, vilkkaiden keskustelujen jälkeen Euroopan parlamentti hyväksyi toukokuussa päätöslauselman YK:n uudistamisesta. Osana tätä päätöslauselmaa parlamentti kehotti YK:ta pitämään lupauksensa, tukemaan kehitysmaita, pyrkimään sopimukseen terrorismin yleisestä määritelmästä, hyväksymään toimintasuunnitelman kansanmurhien estämiseksi ja uudistamaan turvallisuusneuvostoa, joka heijastaa edelleen sodanjälkeistä maailmanjärjestystä. Näistä tavoitteista ei ole saavutettu ainoatakaan. Päinvastoin: niihin harvoihin sopimuksiin, jotka on saavutettu, liittyy hankalia kompromisseja, eivätkä ne todennäköisesti toimi asianmukaisesti. YK:n uudistuksessa on nähty tähän mennessä enemmän epäonnistumisia kuin onnistumisia.

Tämä tulos antaa aihetta kysyä, onko Euroopan unioni voimakas maailmanlaajuinen toimija. Vastaus on selvä: Euroopan unioni ei ole työskennellyt riittävän tehokkaasti. Siksi kehotan Euroopan komissiota arvioimaan YK:n uudistuksen tuloksia Euroopan unionin näkökulmasta ja pohtimaan myös sitä, miten muiden maiden kanssa toteutettavia toimia on syytä koordinoida jatkossa niin, etteivät tekemämme päätökset jää pelkiksi päätöslauselmiksi. Nykytilanteessa on tärkeää arvioida, kykeneekö YK uudistamaan itseään lainkaan vai tarvitaanko kenties uutta samantyyppistä järjestöä. Tätä on kuitenkin pohdittava vasta myöhemmin. Juuri nyt on tärkeää laatia strategia jo asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, jotta YK voi työskennellä tehokkaasti turvallisuuden ja vaurauden saavuttamiseksi nykypäivän maailmassa.

  Irena Belohorská (NI). – (SK) Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että Yhdistyneitä Kansakuntia on uudistettava. Ongelmana on vain, millaiseksi uudistuksen halutaan muodostuvan. Olemme yhtä mieltä siitä, että YK on aivan liian monimutkainen järjestelmä ja että sitä on järkeistettävä. Mielestäni suurin ongelma ei liity kuitenkaan YK:n elinten uudistamiseen vaan YK:n jäsenten kyvyttömyyteen saavuttaa poliittinen yhteisymmärrys. Syynä tähän kyvyttömyyteen ovat pohjimmiltaan vastakkaiset näkemykset itse YK:n työstä. Jotkut jäsenet haluavat vahvaa YK:ta, kun taas toiset vastustavat tällaisia pyrkimyksiä; juuri tämä vastakkainasettelu on yhteisymmärryksen tiellä.

Itse olen kuitenkin enemmän huolissani YK:n sitoutumisesta niin kutsuttujen vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen eli köyhyyden puolittamiseen, nälänhädän sekä malarian ja muiden tautien, kuten HI-viruksen/aidsin, torjuntaan ja ihmisoikeuksien, etenkin naisten oikeuksien, kunnioittamisen varmistamiseen. Vaikka YK on luvannut saavuttaa nämä tavoitteet vuoteen 2015 mennessä, köyhyyttä ei ole edelleenkään onnistuttu vähentämään: todellisuudessa se on lisääntymään päin. On arvioitu, että jos jatkamme työskentelyä nykyisellä vauhdilla, vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen kestää sata vuotta.

Olin ainoa EU:n toimielinten edustaja syyskuussa Kiinassa järjestetyssä naisten oikeuksia käsitelleessä konferenssissa. Kyseessä oli niin kutsuttu Peking +10 -konferenssi. Konferenssi järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1975, minkä jälkeen se on järjestetty uudelleen joka kymmenes vuosi. On mielenkiintoista, että vuoden 1995 jälkeen mikään maailman maa ei ole kyennyt järjestämään viidettä naisten maailmankonferenssia. Ihmettelen vain, kiinnostaako Euroopan unionia lainkaan tieto siitä, miten allekirjoittamiamme julkilausumia pannaan täytäntöön ja miten käytetään tukea – erityisesti rahoitustukea – jota Euroopan unioni antaa joillekin maille.

Jos haluamme saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet vuoteen 2015 mennessä, rahoitustuki on yli kaksinkertaistettava. Merkittävänä avunantajana Euroopan unionin on valvottava tapaa, jolla tätä tukea käytetään. Unionin on varmistettava, ettei tukea käytetä väärin kohdistamalla se muihin tarkoituksiin ja että edunsaajamaat kunnioittavat ihmisoikeuksia. Jos ihmisoikeuksia ei kunnioiteta, rahoitustuki on peruttava. Jos emme osallistu konferensseihin emmekä perehdy ongelmiin, joita täytäntöönpanossa ilmenee, lääkkeiden hankintaan ja koulujen rakentamiseen tarkoittamaamme tukea saatetaan käyttää aseiden hankkimiseen tai lapsisotilaiden värväämiseen.

  Nirj Deva (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää neuvoston puheenjohtajaa ja komission jäsentä Ferrero-Waldneria erinomaisesta työstä, jota he ovat jo tehneet YK:ssa. Minulla oli ilo johtaa YK-valtuuskuntaamme yhdessä ansioituneen kollegani, Ranskan entisen pääministerin Michel Rocardin kanssa.

Tarvitsemme YK:ta, joka heijastaa tavallisten ihmisten yhteisiä arvoja ja joka toimii niiden mukaisesti. Elämme nykyään maailmanlaajuisilla markkinoilla, jotka pursuavat kuvia. Indonesian tsunamista, New Orleansin tulvista ja Lontoon terrorismista on tullut paikallisia tapahtumia: paikallisia omassa kylässäni, omassa todellisuudessani, omassa kodissani ja omien ystävieni keskuudessa. Tämä on moninaisuuteen perustuvaa yhtenäisyyttä eikä mikään tyrkytetty yhden koon ratkaisu. Miten YK voi toimia tässä uudessa urheassa maailmassa ja säilyttää merkityksellisyytensä? YK:lla ei ole lainsäädäntövaltaa eikä se ole maailman hallitus. Se on pelkkä toimeenpaneva järjestö. Jälkiviisaasti voidaan sanoa, että parasta, mitä Yhdistyneille Kansakunnille on tapahtunut, on se, että Yhdysvallat on alkanut yhtäkkiä suhtautua aiempaa vakavammin järjestön toimeenpanovalmiuksiin.

Toiminnan jatkuminen vanhaan malliin ei siis tule enää kyseeseen. Puheenjohtaja Ping ja pääsihteeri Annan ovat tehneet erinomaista työtä käynnistäessään uudistusprosessin. Erinomaista työtä tehdään jo YK:n erityisjärjestöissä, kuten WHO:ssa, UNDP:ssä, Maailman elintarvikeohjelmassa, IMO:ssa ja ICO:ssa, mutta niissäkin on tarvetta perusteelliselle arvioinnille, jotta varmistetaan paras tuotto sijoitetulle rahalle sekä mahdollisimman laadukas hallinto.

Mainitut järjestöt saattavat onnistua toimeenpanossa, mutta samaa ei voida sanoa itse YK:n prosesseista New Yorkissa. Tämän tilanteen on muututtava. Meidän on rajoitettava prosesseja New Yorkissa ja keskityttävä niiden sijaan YK:n erityisjärjestöihin tulosten tekijöinä. Meidän on turvauduttava hallitusten ja suuryritysten parhaisiin käytäntöihin. On syytä perustaa myös pitkän aikavälin suunnitteluryhmä, jotta kriisitilanteet voidaan ennustaa hyvissä ajoin.

Köyhyys, taudit, konfliktit ja epätoivo ovat usein seurausta huonosta kansallisesta hallinnosta. Meidän on autettava lisäämään valmiuksia ja jaettava tukea niille, jotka osaavat käyttää sitä viisaasti.

Minulla on ilo kertoa Euroopan parlamentin jo ehdottaneen kehitysyhteistyövaliokuntansa nimissä, että talousarviosta varataan noin 2 miljoonan euron summa niin sanottuihin Quick Win -toimiin ja – tavattuamme komission jäsenen New Yorkissa – myös rauhanrakentamiskomission työhön.

Tehokkaan kansainvälisen hallinto- ja oikeusjärjestelmän avulla voidaan saattaa oikeuden eteen henkilöt, jotka ovat syyllistyneet rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Meillä on myös oikeus suojella. YK:n rauhanturvaajat on koulutettava aiempaa paremmin, ja YK:n peruskirjan VII luvun nojalla heillä voisi olla oikeus toimeenpanovaltaan konfliktien ratkaisemiseksi.

Arvoisa puhemies, haluan todeta, että tämä on ollut erinomainen ja hyvin tärkeä keskustelu. Kiitoksia.

  Jo Leinen (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, Yhdistyneiden Kansakuntien huippukokous ei merkinnyt täydellistä epäonnistumista, mutta olen samaa mieltä monien kollegojeni kanssa siitä, että se oli pettymys. Esiin nousi kuitenkin konkreettisia tuloksia, mistä on kiittäminen Euroopan unionin ja monien kehitysmaiden sitoutumista. Toivoa sopii, että yleiskokous ottaa tulevina kuukausina vielä uusia edistysaskelia.

Itse pidän suurimpana pettymyksenä sitä, ettei huippukokouksessa sitouduttu maailmanlaajuiseen aseriisuntaan. Ihmiskunta kuluttaa vuosittain 1 000 miljardia euroa aseisiin ja 60 miljardia euroa kehitysapuun. Jos joku katselisi maapalloamme toiselta planeetalta, hän ajattelisi varmasti, että ihmiskunta haluaa tuhota itsensä eikä edes halua selvitä hengissä. Haluankin kysyä komissiolta ja neuvostolta, mitä Euroopan unioni tekee varmistaakseen, että tämän aseriisunnan alalla vallitsevan puutteen korjaaminen saatetaan alkuun erityisesti joukkotuhoaseiden osalta. Mielestäni on myös harmillista, ettei YK:n elinten uudistamisessa ole päästy alkua pidemmälle. Pääsihteerin asemaa ei ole vahvistettu juuri lainkaan. Yleiskokous ei ole onnistunut uudistamaan itseään, ja turvallisuusneuvosto on pelkkä muinaisjäänne. On hämmästyttävä tosiasia, että Afrikan unioni näyttää toimivan tässä yhteydessä paremmin kuin Euroopan unioni. Afrikan 53 valtiolla oli konkreettisia ajatuksia siitä, minkä maiden pitäisi edustaa Afrikkaa turvallisuusneuvostossa. Eurooppa on jakautunut tässä kysymyksessä ja oli kenties jopa osasyyllinen siihen, ettei turvallisuusneuvostoa onnistuttu laajentamaan. Kysynkin komissiolta ja neuvostolta, mitä Euroopan unioni aikoo tehdä tämän virheen korjaamiseksi.

Viimeinen huomioni koskee YK:n demokratisointia. Järjestön perustamisesta on kulunut 60 vuotta, eikä se voi olla enää yksin hallitusten asia. Tarvitaan myös parlamentaarista osallistumista. Parlamenttien välinen liitto on sinänsä hyvä toimija, mutta se ei riitä. Parlamentaarista yleiskokousta tarvitaan ennemmin tai myöhemmin, sillä EU:n kansalaisyhteiskunnallakin on YK:ssa parempi asema kuin kansanedustuslaitoksilla, eikä tämä tilanne voi jatkua.

  Lapo Pistelli (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, ystäväni ja kollegani Lambsdorff on jo puhunut ryhmämme puolesta ja pitänyt minua ryhmän liberaalin osan puolesta suorastaan pilkkanaan toteamalla, että lasi on puoliksi täynnä. Koska kuulun itse ryhmämme demokraattiseen osaan, minun on kenties syytä tarkastella hieman lasin tyhjää puoliskoa.

Olemme kaikki saaneet todistaa viime viikkojen aikana ristiriitaista tilannetta: kiinnostus Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan unionin asemaa kohtaan on kasvanut ennennäkemättömällä tavalla kautta maailman, mutta epäonnistumme aina, kun meillä on tilaisuus vastata kasvaviin odotuksiin tässä suuressa kysymyksessä.

Yhdistyneissä Kansakunnissa hyväksymämme asiakirja ei ole tarkoituksenmukainen perusta YK:n arvioinnille, sillä sen tarkoituksena oli siirtää käytännön tasolle keskustelu, jota oli käyty jo kaksi vuotta. Huomasimme, että esityslistalta hävisi elokuun ja syyskuun välillä joukko vaikeita aiheita. Jotkin aiheista vahvistettiin vain periaatteessa, jatkamatta pidemmälle, ja joidenkin käsittelyä siirrettiin tulevaisuuteen. Näin asiat ovat tällä hetkellä.

Turvallisuusneuvostoa ei ole uudistettu lainkaan, aseriisunnan ja ydinaseiden leviämisen estämisen välistä suhdetta ei ole onnistuttu kehittämään, eikä terrorismia ole tuomittu selkeästi, vaikka terrorismin epämääräinen määritelmä onkin saatu aikaan. Ihmisoikeusneuvoston kaltainen elin on olemassa vain periaatteen tasolla. Suureksi edistysaskeleeksi julistettu uusi "oikeus suojella" -sääntö merkitsee sekin – kuten lukija huomaa lukiessaan tekstin tarkkaan – että turvallisuusneuvosto arvioi kunkin tilanteen tapauskohtaisesti. Tämä tarkoittaa, että olemme samassa tilanteessa kuin ennen Ruandaa.

Mikään ei ole muuttunut. Olemme sanoneet, että meillä on periaate, mutta meidän on määriteltävä jokaisessa tapauksessa erikseen, sovelletaanko sitä vai ei. Mitä tämä kaikki tarkoittaa? Se tarkoittaa, että olemme menettäneet tilaisuuden, vaikka olemmekin toistaneet vuosituhannen tavoitteet. Asiakirja muistuttaa hieman työtämme Euroopan unionissa: emme ole kriisissä, byrokratiamme toimii ja me laadimme asiakirjoja. Teemme tuhansia päätöksiä, mutta ne ovat usein päätöksiä, joita ihmiset eivät odota meiltä. Emme onnistu tekemään päätöksiä, joita he meiltä odottavat.

Tässä ongelmamme piileekin. Emme voi pitää onnistuneena 35-sivuista asiakirjaa, josta on poistettu vaikeimmat aiheet. Kyseessä on asiakirja, jossa ongelmat hukutetaan suureen sivumäärään. Siksi haluan todeta vain huippukokouksen osoittaneen, miten tärkeää on pitää nykypäivän Euroopan unionia poliittisena yksikkönä, yhtenäisenä poliittisena yksikkönä, jonka kaupallinen painoarvo perustuu yhteiseen tahtoon. Meillä on paikkamme maailmassa, mutta jos jakaudumme 25 osaan, meillä ei ole kuvittelemaamme asemaa, tai ainakin asemamme on huomattavasti kuvittelemaamme heikompi.

Parhaillaan on käynnissä kansanäänestyksissä kärsittyjen tappioiden jälkeinen pohdintatauko. Älkäämme tehkö tästä tauosta meksikolaista siestaa: herätkäämme hieman aikaisemmin.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE). – (ES) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, älkäämme kierrelkö ja kaarrelko: Yhdistyneiden Kansakuntien uudistusta käsittelevä huippukokous oli yleisesti ottaen valtava pettymys niille, jotka uskovat kyseiseen instituutioon ja ennen kaikkea sen perusperiaatteisiin.

Kuten on jo todettu, pitää paikkansa, että huippukokouksen päätteeksi annettiin tiettyjä myönteisiä sitoumuksia, mutta tietyt keskeiset näkökohdat, kuten turvallisuusneuvoston uudistaminen, jätettiin käsittelemättä, mikä sekin on jo todettu.

Pääsihteeri Kofi Annanin keskusteltaviksi esittämät ehdotukset olivat paitsi hyviä ja järkeenkäypiä myös kiireellisiä, ja niitä olisi pitänyt tukea. Pidänkin valitettavana – enkä osaa ilmaista tätä muulla tavoin – että Euroopan unioni antoi periksi Yhdysvaltojen painostuksen edessä ja pilasi näin historiallisen tilaisuuden.

Mielestäni on erityisen huolestuttavaa, ettei huippukokouksessa sitouduttu parantamaan ja vahvistamaan maailmanlaajuista hallintoa ympäristöön liittyvissä, sosiaalisissa ja taloudellisissa kysymyksissä ja että päätösasiakirjasta jätettiin pois päätelmät, jotka sisältyivät aseriisuntaa ja ydinaseiden leviämisen estämistä käsittelevään lukuun. Päätösasiakirjassa ei sanota mitään myöskään niinkin kiireellisestä ja välttämättömästä aiheesta kuin kansainvälisen asesopimuksen hyväksymisestä; aseiden levittäminen on suurin syy lukuisiin kuolemiin maailmassa.

Kaikista näistä syistä kehotan neuvostoa ja komissiota rohkaistumaan ja puolustamaan jatkossa näitä periaatteita konkreettisilla toimilla ja – kuten jäsen Schmidt esitti – toimintasuunnitelmalla, jossa määritellään selkeästi, millainen Euroopan unionin kannan pitäisi olla, jotta emme antaisi jälleen kerran periksi Yhdysvaltojen painostukselle. Vaadin tätä.

  Tobias Pflüger (GUE/NGL). – (DE) Arvoisa puhemies, keskustelemme parhaillaan siitä, miten täynnä lasi on. Minun on sanottava suoraan, että lasi on lähes tyhjä. Juotavaa ei ole lainkaan, ja tämä tosiasia pitäisi kaikkien tunnustaa.

Yhdistyneiden Kansakuntien huippukokous epäonnistui kauttaaltaan. Se, mitä suunniteltiin, jäi saavuttamatta. Erittäin hyvä osoitus tästä on päätösasiakirjan kokema muodonmuutos, kun lopullista versiota verrataan alkuperäiseen: jäljellä on vain ohut kasa paperia.

Olen kuitenkin tyytyväinen yhteen asiaan eli siihen, ettei tätä asiakirjaa hyväksytty. Syynä hylkäämiseen olivat ehdotukset, jotka korkean tason asiantuntijaryhmä esitti kertomuksessaan Kofi Annanille. Tämä asiantuntijaryhmä halusi juurruttaa ennaltaehkäisevän sodankäynnin käsitteen Yhdistyneisiin Kansakuntiin, mikä olisi merkinnyt Yhdistyneiden Kansakuntien perusajatuksen heittämistä romukoppaan. Enää ennaltaehkäisevään sodankäyntiin ei viitata nimenomaisesti vaan ainoastaan epäsuorasti 92 kohdassa. Olen hyvin tyytyväinen tähän muutokseen.

Komission jäsenen Ferrero-Waldnerin mukaan käsitteen taustalla oli Kosovon sota, mutta juuri tässä ongelma piileekin. Kyseisellä sodalla loukattiin kansainvälistä oikeutta, ja juuri tätä haluamme välttää. Kansainvälistä oikeutta ei saa loukata.

  Kathy Sinnott (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, Yhdistyneet Kansakunnat sai alkunsa useista aloitteista, joiden tarkoituksena oli saattaa maailman maat yhteen, jotta voitaisiin edistää todellista rauhaa tunnustamalla ihmisille kuuluva ihmisarvo ja yhteisöjen – niin paikallisten, kansallisten kuin maailmanlaajuistenkin yhteisöjen – arvo ihmisten suojelijoina. YK on täyttänyt tämän elintärkeän tehtävänsä monin tavoin yli 60-vuotisen historiansa aikana. Viime vuosikymmeninä on kuitenkin arvosteltu yhä ankarammin tapaa, jolla YK toimii ja jolla se käyttää rahaa, sekä tuloksia, joita se saavuttaa tai ei saavuta.

Vuosituhannen haasteet ovat valtavia, ja niihin vastaaminen edellyttää toimivaa YK:ta. Uudistusta ei tarvitse hävetä. Siisteimmässäkin talossa on tehtävä kevätsiivous. Jokaisen organisaation on pysähdyttävä joskus arvioimaan toimintatapojaan. UNICEFin esimerkin perusteella on mielestäni mahdollista ymmärtää hyvin, miten äärimmäisen pakottava YK:n uudistamisen tarve on.

UNICEFin perusti suurelta osin Jim Grant, joka johti tätä YK:n lastenjärjestöä kuolemaansa saakka vuonna 1995. UNICEF sai ansaitusti puolelleen maiden ja järjestöjen kunnioituksen ympäri maailman ohjelmillaan, joiden aiheina olivat suun kautta tapahtuva nesteytys, rintaruokinnan edistäminen ja peruskoulutus. UNICEF tavoitti todellisten lasten todelliset tarpeet. Jim Grantin kuoltua kymmenen vuotta sitten UNICEFista näytti tulevan poliittinen väline, jolla ei edistetty lasten etua vaan naisten oikeuksia. Lastenjärjestönä UNICEF ei ollut oikea paikka tähän.

Carol Bellamy, joka johti UNICEFia Jim Grantin jälkeen, pakotettiin eroamaan viime vuonna. Vaikka arvostelu lisääntyi jatkuvasti Bellamyn yhdeksänvuotisella virkakaudella, YK:n rakenteet eivät mahdollistaneet minkäänlaista UNICEFin sisäistä tutkimusta. Vasta ulkopuolisen arvostelun lisääntyminen ja lapsille suunnattujen ohjelmien laiminlyönnistä aiheutunut kasvava skandaali pakottivat hänet lopulta eroamaan. Viime vuonna, keskellä loppuhuipennusta, The Lancetin kaltaisissa julkaisuissa kerrottiin, että UNICEFin puutteet ja sen kykenemättömyys laatia johdonmukainen strategia lasten auttamiseksi johtivat vuosittain 10 miljoonan lapsen kuolemaan. Se, että järjestössä sallitaan tällainen yleisesti tiedossa oleva ongelma, osoittaa uudistuksen tarpeellisuuden.

Uudistuksessa ei ole mitään hävettävää. Häpeällistä on ainoastaan uudistuksen vastustaminen silloin, kun se on tarpeen. Menestystä voidaan odottaa, kun ymmärrämme, että YK on ihanne, jota on vaalittava, ja että tarvitsemme tehokkaan organisaation, joka voi palvella tätä ihannetta.

  Koenraad Dillen (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, kenraali de Gaullella oli tapana viitata Yhdistyneisiin Kansakuntiin sanalla le Machin. Nyt, kun YK:n 60. vuosipäivän jälkinäytös muistuttaa Shakespearen näytelmää Paljon melua tyhjästä, voimme rehellisyyden nimissä kysyä itseltämme, eivätkö Ranskan entisen presidentin viisaat sanat sovi myös nykypäivään. Kesti todellakin kaksi viikkoa keskustella 35-sivuisesta asiakirjasta, joka on loppujen lopuksi pelkkä epämääräinen ohjelmanjulistus. Puhukaamme asioista niiden oikeilla nimillä.

YK:n heikkous on paljastunut jälleen kerran selvästi nyt, 60 vuotta järjestön perustamisesta. YK:n ihmisoikeustoimikuntaa, joka häpäisi itsensä ottamalla mukaan Kuuban, Zimbabwen ja Sudanin kaltaisia maita, ollaan nyt korvaamassa ihmisoikeusneuvostolla. Tekstissä ei kuitenkaan mainita sanallakaan tämän uuden elimen kokoonpanosta tai toimista mainitun kaltaisten maiden sulkemiseksi sen ulkopuolelle. Vaikka kaikki maat tuomitsivat terrorismin, YK ei päässyt sopimukseen käsitteen määritelmästä.

YK ei päässyt yhteisymmärryksen myöskään ydinaseiden leviämisen estämisessä sovellettavista periaatteista, ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä mainittakoon, että turvallisuusneuvoston kipeästi tarvittua uudistusta ollaan lykkäämässä jälleen kerran. Tätä taustaa vasten on todellakin ällistyttävää, että Japanin – vain yhden esimerkin mainitakseni – pitäisi rahoittaa 19 prosenttia YK:n rauhanturvaoperaatioiden kustannuksista, vaikkei sillä ole sananvaltaa päätöksentekoprosessissa. Sanoisin, ettei tämä ole kovinkaan demokraattinen toimintatapa.

  Enrique Barón Crespo (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, vuosituhannen huippukokouksen kunnianhimoisena haasteena oli inhimillisen globalisaation, ihmisoikeuksien, rauhan ja vaurauden saattaminen koko ihmiskunnan ulottuville. Voimme todeta, että pohjimmiltaan tässä huippukokouksessa onnistuttiin lähinnä hillitsemään Yhdistyneiden Kansakuntien lakkauttamiseen tähtääviä toimia ja osoittamaan tiettyjä edistyksellisiä aloja, vaikkakin tulokset ovat vajavaisia myös niiden osalta.

Arvoisa puhemies, haluan mainita yhden tärkeän esimerkin myönteisestä kehityksestä: pääsihteeri Kofi Annanin aloitteen, jossa hän on ottanut huomioon Espanjan pääministerin Rodríguez Zapateron ja Turkin pääministerin Erdoganin ehdotuksen. Parlamenttimme tämänaamuinen keskustelu osoittaa, miten tärkeä kyseinen aloite on kansakuntien yhteenliittymän kannalta.

Arvoisa puhemies, päätän puheenvuoroni toteamalla, että meidän on pidettävä mielessämme myös se, ettei Euroopan unioni ole tällä hetkellä Yhdistyneiden Kansakuntien jäsen mutta että se on yksi Maailman kauppajärjestön keskeisistä jäsenistä. Tämä haaste meidän on kohdattava auliisti ja monenvälisessä hengessä.

  Paul Marie Coûteaux (IND/DEM). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, se, minkä piti tapahtua, on todellakin tapahtunut. YK:n todellinen uudistus ei ole toteutunut, eikä Euroopan unionilla ole jatkossakaan paikkaa turvallisuusneuvostossa. Kukaan ei hiisku sanallakaan jälkimmäisestä näkökohdasta, vaikka on syytä todeta, että se oli EU:n tärkein toive huippukokouksessa.

Eräs tämän epäonnistumisen seurauksista on, että Euroopan unioni, jolla ei ole pääministeriä sen paremmin kuin minkäänlaista yhteistä ulkopolitiikkaakaan, pysyy jatkossakin kansainvälisenä areenana, jolla ei ole ulkoista näkyvyyttä. Kaikki tämä oli varsin ilmeistä huolimatta komission jäsenen Ferrero-Waldnerin juuri esittämistä puolueettomista huomioista. Sivumennen sanoen komission jäsen olisi voinut puhua ranskaksi, kun otetaan huomioon, että olemme Ranskan maaperällä. Oli miten oli, hän ei kuuntele minua, vaikka hän hyvin pystyisi siihen.

Jos Euroopan unionin koneisto olisi ollut hieman realistisempi oman merkityksensä suhteen, olisimme säästyneet näiltä pitkiltä keskusteluilta Euroopan olemattomasta jäsenyydestä turvaneuvostossa. Nyt tämäkin haave haudataan komeron perälle samaan kasaan muiden romuttuneiden harhakuvitelmiemme kanssa. Meidän on kuitenkin kaikesta huolimatta pohdittava tätä epäonnistumista, sillä sen on saatava meidät varuillemme ja rajoittamaan kunnianhimoamme huomattavasti, kuten perustuslain kaatuminen – Euroopan perustuslain hautaaminen – teki laajemmassa mittakaavassa. Itse YK:n uudistamisen mahdottomuus oli ennakoitavissa, ja me todellakin ennakoimme sitä aiemmissa puheenvuoroissamme kyseisestä aiheesta. Se oli väistämätön seuraus kansainvälisessä toiminnassa vallitsevista olosuhteista.

Periaate, joka hallitsee kansainvälistä toimintaa nyt ja jatkossakin, on riippumattomien valtioiden valta-asema. Valtioiden sisällä voi olla voimassa kaikkia velvoittava lainsäädäntö ja legitiimi pakkovalta, jolla rauhoitetaan ihmisten välisiä suhteita, mutta kansainvälisellä tasolla ei ole nyt eikä jatkossakaan legitiimiä tuomaria, olipa kyse kansainvälisestä järjestöstä tai valtiosta, joka vaatii itselleen yksinoikeutta vastuuseen kansakuntien välisestä rauhasta. Tämä johtuu siitä, etteivät muut valtiot, jotka joutuvat vastakkain tuomariksi ryhtyneen – ja todellisuudessa imperialistisen – valtion kanssa, eivät koskaan unohda omia etujaan, identiteettiään ja riippumattomuuttaan, kuten kollegani Goudin totesi. Sama pätee mihin tahansa ylikansalliseen järjestöön.

Tämä ei välttämättä tarkoita, että maailma olisi pelkkä viidakko. Se tarkoittaa yksinkertaisesti, että rauha perustuu yksinomaan kansakuntien ja niiden muodostamisen ryhmien väliseen tasapainoon ja että kansainvälisellä oikeudella voidaan ainoastaan rajoittaa valtioiden luonnollisia edesottamuksia. Riippumatta siitä, miten omistautuneesti valtiot väittävät rauhaa rakentavansa, ne ovat aina sydämettömiä hirviöitä eivätkä koskaan lopeta valtansa laskelmointia.

Meidän onkin otettava opiksemme nykytilanteesta: monenvälisessä kehyksessä voidaan saavuttaa tiettyjä asioita, jos – ja vain jos – kansakuntien edut sattuvat jonkin ihmeen vuoksi kohtaamaan. Toivon, että realismi saa silmämme avautumaan ja että näemme lopultakin, miten kapealle alueelle toimemme luonnostaan rajoittuvat.

  Miguel Angel Martínez Martínez (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan esittää vain kuusi huomiota.

Ensinnäkin tuomitsen Yhdysvaltojen hallinnon toimet, joilla maa on torpedoinut yleensäkin Yhdistyneiden Kansakuntien toiminnan ja erityisesti nämä New Yorkissa järjestetyt kokoukset. Yhdysvallat torpedoi kokouksen nimittämällä Boltonin YK-lähettilääkseen ja esittämällä lopulliseen luonnostekstiin 750 tarkistusta. Kansainvälinen yhteisö joutui viettämään tarkistusten parissa pitkän tovin työstäen asiakirjaa, neuvotellen ja sopien kompromisseista ja tyhjentääkseen asiakirjan lopulta kaikesta sisällöstä.

On naurettavaa, että Yhdysvaltojen tehtyä lopulta pari myönnytystä maata olisi kiitettävä ja onniteltava vain, koska se ei vienyt täysimääräisesti läpi viimeisintä yritystään ilmestyskirjan täytäntöönpanemiseksi.

Toiseksi tunnustan, että Euroopan unionin panos huippukokouksessa oli suhteellisen kiitettävä ja myönteinen. Unioni on ollut myös verraten tehokas, kun sen jäsenvaltiot ovat toimineen koordinoidusti ja yhdenmukaisesti.

Kolmanneksi haluan painottaa, että paras esimerkki edellä mainitusta on samalla kiistatta New Yorkin huippukokouksen arvokkain saavutus: vuosituhannen kehitystavoitteiden osalta emme ajautuneet taaksepäin huolimatta joidenkin ihmisten pyrkimyksistä. Euroopan unioni toimi määrätietoisesti ja ainakin varmisti, että viisi vuotta sitten hyväksytyt sitoumukset ja aikataulu pidettiin voimassa.

Neljänneksi pidän valitettavana, että Yhdistyneiden Kansakuntien välttämätön uudistus epäonnistui. Tämä näkökohta on yhtä kuvaava kuin edellinenkin, mutta kielteisessä mielessä. Tässä kysymyksessä jäsenvaltiomme päätyivät eriäviin näkemyksiin, eikä unioni kyennyt ilmaisemaan itseään sen paremmin kantojensa kautta kuin pyrkimällä vaikuttamaan suuntaan tai toiseen. Siksi olemmekin osasyyllisiä tähän epäonnistumiseen.

Viidenneksi olemme tyytyväisiä, että huippukokous tuki Kofi Annanin kulttuurien liittoa koskevaa strategiaa, johon on otettu mukaan esimerkiksi Espanjan ja Turkin pääministerien tekemä eurooppalainen aloite.

Kuudenneksi pidämme myönteisenä, että Euroopan unioni on auttanut pitämään Yhdistyneet Kansakunnat vedenpinnan yläpuolella ja estänyt sitä ajautumasta haaksirikkoon, johon jotkut ihmiset ovat sitä valmistelleet. Ei kuitenkaan riitä, että Yhdistyneet Kansakunnat pidetään pinnalla: järjestö on uusittava pysyvästi. Euroopan unionin tavoitteet on saatettava yhdenmukaisiksi tämän tavoitteen kanssa, mutta tämä edellyttää unionilta muutakin kuin pinnalla pysyttelemistä.

Päätän puheenvuoroni toistamalla, mitä eräs afrikkalainen poliitikko sanoi meille: "Tämä maailma ei herätä innostusta, vaan itse asiassa se aiheuttaa usein vastenmielisyyttä, mutta on pelottavaa ajatella, mitä maailma olisi, ellei Eurooppa toimisi järkeä, tasapainoa, tietynasteista yhdenmukaisuutta ja toisinaan myös solidaarisuutta edistävänä voimana."

  Inger Segelström (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, YK:n huippukokouksessa tehtiin selväksi, että tarvitaan yhteistyötä torjuttaessa terrorismia, ilmastonmuutosta, kansainvälistä rikollisuutta ja joukkotuhoaseita sekä käsiteltäessä maahanmuuttoa. Myös se kävi selväksi, että yhteistyötä tarvitaan entistä enemmän, ei vähemmän. Rauhanrakentamiskomissiolle annettiin paljon liikkumatilaa. Tätä kehitystä Euroopan parlamentilla on nyt tilaisuus seurata. Ruotsin ulkoministerin tehtyä aloitteen yhdessä 13 naispuolisen ulkoministerin ja komission jäsenen Ferrero-Waldnerin kanssa käynnissä on nyt rauhanrakentamistyö, johon voimme ottaa kantaa. Meidän on saatava lisää naisia mukaan toimintaan, ja ennen kaikkea meidän on saatava yksi nainen yhtä miestä kohden kaikille organisaatiotasoille: tasa-arvoinen edustus takaa paremmat työskentelyedellytykset sekä naisille että miehille. Miksi tämä on niin tärkeää? Siksi, että nykypäivän sodissa ja konflikteissa selvä enemmistö uhreista on viattomia naisia ja lapsia. Siirtyminen konfliktista kestävään rauhaan edellyttää kaikkien voimavarojen ja yhteiskunnallisten ratkaisujen hyödyntämistä. Miten toteutamme tätä periaatetta nykypäivän EU:ssa? Kun vuosituhannen tavoitteista keskusteltiin, kävi selväksi, että avunantajamaiden on oltava avokätisempiä. Siksi olimmekin hyvin tyytyväisiä kuullessamme viikonloppuna, että 18 maata saa velkansa anteeksi. Pidän kuitenkin valitettavana, että vain Ruotsissa ja neljässä muussa maassa kehitysapumäärärahat ovat 0,7 prosenttia. Meidän on pystyttävä parempaan. Vuonna 2000 Ruotsi saavutti 1 prosentin tason. Kun otetaan huomioon, miten paljon haaskaamme täällä EU:ssa, meidän pitäisi saada lasi helposti täyteen.

  Manuel António dos Santos (PSE). – (PT) Kuuluin Euroopan parlamentin valtuuskuntaan parlamenttien puhemiesten toisessa maailmankonferenssissa, jonka parlamenttien välinen liitto järjesti New Yorkissa 7.–9. syyskuuta.

Puhuessani 145:lle konferenssiin osallistuneelle valtuuskunnalle vahvistin Euroopan parlamentin viimeaikaiset kannat Yhdistyneiden Kansakuntien uudistamiseen ja sitoutumiseen vuosituhannen kehitystavoitteisiin. Viestilleni antoi lisää kaikupohjaa se, että aikaisemmin kaikkien Euroopan parlamentin tällaisista kysymyksistä antamien päätöslauselmien esiin tuominen oli kansallisten ja alueellisten valtuuskuntien tehtävä.

Erityisesti Yhdistyneiden Kansakuntien uudistuksen osalta totesin valtuuskunnille, että parlamenttimme tukee vakaasti YK:n pääsihteerin kantoja, esimerkiksi hänen näkemystään siitä, että maailman turvallisuus on luontaisesti yhteydessä taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja ympäristönsuojeluun. Mainitsin myös, että on tarpeen jatkaa toimia turvallisuusneuvoston kokoonpanon muuttamiseksi, että EU:n on mielestäni saatava lopulta pysyvä jäsenyys turvallisuusneuvostossa ja että turvallisuusneuvostoon on luotava ensi tilassa uusia paikkoja, jotta uudet maat ja kehittyvät alueet voisivat saada siihen edustuksen.

Lopuksi esitin Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksesta huomion, jonka mukaan yleiskokouksen työskentelytapoja on muutettava ja lopulta on perustettava Yhdistyneisiin Kansakuntiin asianmukainen parlamentaarinen yleiskokous.

Halusin tuoda tämänpäiväiseen keskusteluun tämän lyhyen katsauksen, joka toimii myös kertomuksena tehtävästä, jonka parlamentti on minulle antanut.

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, kiitän teitä mahdollisuudesta vastata tähän keskusteluun. Parlamentin jäseniä kiitän heidän haastavista kysymyksistään ja tarkkanäköisistä huomioistaan. Pyrin käsittelemään loppupuheenvuorossani mahdollisimman monia esittämistänne huomioista.

Vuoden 2005 vuosituhannen kehitystavoitteita arvioivassa huippukokouksessa valtioiden ja hallitusten päämiehet Euroopan unionista ja muista 166 maasta ottivat vastaan Kofi Annanin asettaman haasteen, joka koski Yhdistyneiden Kansakuntien uudistamista järjestön toiminnan tehostamiseksi ja sen saattamiseksi nykypäivän haasteiden tasalle. Tänä iltapäivänä käymäämme keskustelua luonnehtiakseni totean, ettei huippukokouksen päätösasiakirjaa ole syytä pitää puolityhjänä lasina vaan selkeänä toimeksiantona tuleville muutoksille, niin kuin itse asian näen. Käsittääkseni olemme kaikki yksimielisiä siitä, että aiempaa vahvempi ja tehokkaampi ja asianmukaisesti rahoitettu YK on ainoa keino varmistaa yleinen vakaus ja vauraus maailmassa, jossa kaikki ovat riippuvaisia toisistaan.

Yleiskokoukselle 17. syyskuuta antamassaan julkilausumassa Euroopan unioni toi julki seuraavaa: "Ilman yhteisiä toimia, joilla nopeutetaan edistymistä kohti vuosituhannen kehitystavoitteita, sekä rikkailla että köyhillä mailla on edessään yhä epävakaampi tulevaisuus. Jos YK:n johtamat toimet terrorismin uhan torjumiseksi ja aseiden leviämisen estämiseksi kariutuvat, niin kehitysmaiden kuin teollisuusmaidenkin vauraus vaarantuu. Yhdistyneet Kansakunnat ei saa olla kilpakenttä, jolla maat ajavat omia toimintaohjelmiaan, vaan foorumi, jossa kansainvälinen yhteisö voi sopia yhteisistä toimista maailman kaikkien kansalaisten hyväksi."

Uskoakseni tämä on sopiva kohta käsitellä joitakin niistä tärkeistä näkökohdista, joita parlamentin jäsenet ovat tuoneet tänään esiin. Jäsenet Millán Mon, Lambsdorff ja Schmidt nostivat esiin kysymyksen turvallisuusneuvoston laajentamisesta. Tässä yhteydessä on todettava, että siinä, missä Euroopan unionin kumppanit ovat yhtä mieltä tarpeesta uudistaa turvallisuusneuvostoa, Euroopan unionissa ei ole yhteisymmärrystä uudistusmallista. Tähän liittyy myös kysymys siitä, pitäisikö Euroopan unionilla olla paikka turvallisuusneuvostossa. Muistutan parlamentin jäseniä kunnioittavasti siitä, että Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja on tältä osin hyvin selkeä: siinä todetaan, että neuvoston jäsenyys sallitaan vain yksittäisille jäsenvaltioille, ei alueellisille järjestöille. EU:n yhteisjäsenyys turvallisuusneuvostossa ei näin ollen tule kyseeseen.

Jäsen Kinnock ilmaisi hieman yliampuvat kiitokset tehdystä työstä, mutta mielestäni hän kuvasi saavutettua edistystä tarkasti, vaikka tekemistä on hänenkin mukaansa vielä paljon. Jäsen Kinnockin puheenvuoron jälkeen on mielestäni paikallaan kiittää niin häntä itseään hänen väsymättömästä toiminnastaan monen vuoden aikana – sekä ennen tämän parlamentin jäsenyyttä että parlamentin jäsenenä – tällä alalla kuin myös monia muita parlamentin jäseniä heidän kokemuksestaan ja asiantuntemuksestaan, jotka ovat mielestäni rikastuttaneet sekä Euroopan unionissa käytyä keskustelua näistä kysymyksistä että Euroopan ääntä kansainvälisissä yhteyksissä. Jäsen Kinnockia ei hämmästyttäne kuulla, että kannatan voimakkaasti viittauksia innovatiivisten rahoitusmekanismien tarpeellisuuteen vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi.

Jäsen Kinnockin toiseen nimenomaiseen kysymykseen eli siihen, alkavatko jäsenvaltiot jo perua avustusmääristä antamiaan sitoumuksia, vastaan ehdottomasti ei. Kaikki 25 jäsenvaltiota ilmoittivat yhteisesti kohdistavansa kehitysapuun vähintään 0,56 prosenttia bruttokansantulostaan vuoteen 2010 mennessä, ja vanhat 15 jäsenvaltiota lupasivat tähän tarkoitukseen vähintään 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan vuoteen 2015 mennessä. Kuten totesin puoluekokouksessa vain pari päivää sitten, tällainen sitoumus 15 eurooppalaiselta valtiolta olisi merkinnyt vielä muutama vuosi sitten unelmien täyttymystä monille meistä, jotka olemme toimineet jo pitkään tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Euroopan unioni vahvisti tämän sitoumuksen julkilausumassaan, jonka se antoi vuosituhannen kehitystavoitteita arvioivassa huippukokouksessa. Komissio ja neuvosto valvovat edistymistä vuosittain. On elintärkeää, että edistyminen taataan. Haluan myös korostaa, että nykyvauhdilla Euroopan unioni on ylittämässä vuodelle 2006 asetetun tavoitteen eli 0,39 prosenttia EU:n keskiarvosta; tavoite asetettiin vuonna 2002. Tässä vaiheessa ei ole mitään syytä olettaa, ettemme pystyisi samaan myöhemminkin.

Seuraavan huomion esitti jäsen Portas. Hän esitti Yhdysvaltoihin liittyvä näkemyksiä, joista olen avoimesti eri mieltä.

Mitä tulee ydinaseiden leviämisen estämistä koskevaan erityiskysymykseen, haluan kuitenkin tehdä selväksi seuraavat seikat. On tärkeää panna merkille, että olemme kaikki aivan yhtä pettyneitä kuin monet Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltiot ja monet tämän parlamentin jäsenet, mukaan lukien jäsen Leinen, kansainvälisen yhteisön epäonnistumiseen sitoutumisessa ydinaseiden leviämisen estämiseen. Tätä epäonnistumista ilmensi lopulta valtioiden kyvyttömyys päästä sopimukseen sanamuodosta tässä kysymyksessä. Vaikka puhunkin tänään neuvoston puheenjohtajana, voin vakuuttaa teille kaikille, että Yhdistynyt kuningaskunta työskenteli väsymättä ja kirjaimellisesti viimeiseen minuuttiin saakka sekä kansallisella tasolla että muissa yhteyksissä Euroopan unionin puheenjohtajavaltiona pyrkien varmistamaan, että huippukokouksessa saavutetaan paras mahdollinen lopputulos ydinaseiden leviämisen estämistä ja aseriisuntaa koskevissa kysymyksissä. Voin vakuuttaa parlamentille myös, että etsimme puutteiden korjaamiseksi myös jatkossa järkeviä ja käytännöllisiä ratkaisuja, joilla lujitetaan ydinsulkusopimusta.

Jäsen Guardans Cambón esittämistä kysymyksistä totean kunnioittavasti, että Euroopan unionin pienten jäsenvaltioiden panos oli todellakin elintärkeä, kun muotoilimme Euroopan unionin yhteisiä näkemyksiä ennen vuosituhannen kehitystavoitteita arvioivaa huippukokousta. Jos väittäisimme muuta, tekisimme karhunpalveluksen niiden maiden työlle, jotka eivät kuulu Euroopan unionin suuriin jäsenvaltioihin.

Jäsen Vaidere puolestaan kysyi, olisiko tarvetta uudelle kansainväliselle järjestölle, jolla korvattaisiin Yhdistyneet Kansakunnat. Totean jälleen kunnioittavasti, etten kannata kyseistä ehdotusta. Sen perusteella, mitä minä ja muutamat parlamentin jäsenet olemme tehneet tänään selväksi, haasteena on pikemminkin konkreettisen sisällön antaminen sanoille, joista sovittiin Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhannen huippukokouksessa vain joitakin päiviä sitten, ja sen varmistaminen, että sanoista, jotka ovat vielä paperilla, voidaan tulevina viikkoina ja kuukausina siirtyä uusiin tekoihin.

Jäsen Belohorská osoitti komissiolle kysymyksiä Pekingin seurantakonferenssista. Voin kertoa hänelle, ettei Euroopan unioni lähettänyt ketään 29.8.–1.9. Pekingissä järjestettyyn epäviralliseen konferenssiin. Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman kymmenettä vuosipäivää juhlittiin Yhdistyneiden Kansakuntien naisten asemaa käsittelevässä toimikunnassa maaliskuussa 2005. Tässä yhteydessä Euroopan unionia edusti Luxemburgin tasa-arvoministeri.

Jäsen Deva peräänkuulutti voimakkaasti Yhdistyneiden Kansakuntien toiminnan tehostamista ja vaikuttavuuden lisäämistä. Nähdäkseni parlamentissa on vallinnut tänään laaja yhteisymmärrys siitä, että paljon puhutut uudet toimet ovat nyt tarpeen.

Jäsen Pistelli kysyi – pettyneenä edistyksen huomattavaan hajanaisuuteen, kuten hän asian ilmaisi – millä aloilla Euroopan unioni voisi jatkaa sinnikkäästi toimia edistyksen saavuttamiseksi, kun otetaan huomioon huippukokouksen päätösasiakirjan asettamat rajat. Voin vakuuttaa jäsen Pistellille seuraavaa. Rohkaisemme keskustelukumppaneita, myös Kofi Annania, jatkamaan kiireesti uudistuksia, jotka ovat meille tärkeitä mutta joita ei sisällytetty huippukokouksen päätösasiakirjaan tai jotka oli muotoiltu epätyydyttävästi. Erityisesti hallintouudistuksen – josta on ollut paljon puhetta tämänpäiväisessä keskustelussa – osalta Kofi Annanilla on päätösasiakirjan perusteella valtuudet ehdottaa YK:n organisaatiota ja pääsihteeristöä koskevia lisäuudistuksia vuoden 2006 ensimmäisellä neljänneksellä. Olemme jo kehottaneet pääsihteeriä esittämään rohkeita ehdotuksia – eikä vähiten Öljyä ruuasta -ohjelmasta aiheutuneen skandaalin seurauksena – sillä on tärkeää, että tällaisiin toimiin ryhdytään.

Euroopan unioni pitää myönteisenä, että huippukokouksen päätösasiakirjassa tuomitaan jyrkästi terrorismi – jota monet parlamentin jäsenet käsittelivät jälleen tänään – ja että siinä vaaditaan YK:lta tehokasta terrorismin vastaista strategiaa. Mielestämme tekstissä olisi kuitenkin pitänyt mennä pidemmälle.

Yhdistyneissä Kansakunnissa on keskusteltu jo lähes vuosikymmenen ajan terrorismia koskevasta maailmanlaajuisesta yleissopimuksesta, jossa terrorismi pyritään määrittelemään. Haluamme, asiassa päästään yhteisymmärrykseen siten, että määritelmä on yksiselitteinen. Näin ei jäisi epäilystäkään siitä, mitä terroriteolla tarkoitetaan, eikä siitä, että tällaisia tekoja on täysin mahdotonta hyväksyä.

Sallinette minun esittää lopuksi erityisen huomion. Olemme täysin yhtä mieltä YK:n pääsihteerin kanssa siitä, että aseiden leviämisen estämiseen ja aseriisuntaan liittyvien näkökohtien puuttuminen huippukokouksen päätösasiakirjasta oli suuri pettymys. Euroopan unioni työskenteli kirjaimellisesti viimeiseen hetkeen saakka pyrkien neuvottelemaan sopimuksen näistä keskeisistä kysymyksistä. Tästä takaiskusta huolimatta toistan, että Euroopan unioni etsii jatkossakin mahdollisuuksia vahvistaa ydinsulkujärjestelmää kaikissa siihen liittyvissä yhteyksissä.

Jäsen Romeva i Rueda ilmaisi pettymyksensä turvallisuusneuvostoon. Tätä aihetta olen jo käsitellyt. Jaamme kuitenkin hänen pettymyksensä siihen, ettei kansainvälistä asekauppasopimusta onnistuttu edistämään. Tiedän edelleen, että puhun parlamentille tänään puheenjohtajavaltion enkä minkään yksittäisen jäsenvaltion edustajana, mutta voin vakuuttaa jäsen Romeva i Ruedalle, että olemme sitoutuneet tähän kysymykseen myös jatkossa. Asiaan vaikuttaa olennaisesti myös se, että oma puolueeni valittiin hiljattain uudelleen valtaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa julistettuamme nimenomaisesti, että sitoudumme asekauppasopimuksen edistämiseen.

Jäsen Sinnott totesi, että siisteimmässäkin talossa tarvitaan toisinaan kevätsiivousta. Olen todellakin sitä mieltä, että uudistuksella voidaan edistää konkreettisesti vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista. Siksi suhtaudummekin niin määrätietoisesti siihen, että syyskuun sanoista siirrytään tekoihin tulevina viikkoina ja kuukausina.

Jäsen Dillen lainasi kenraali Charles de Gaullea. Minulla olisi kiusaus vastata samalla mitalla, mutta vastustan kiusausta ja jätän vastauksen toiseen kertaan. Sen sijaan jäsen Dillen jatkoi nostamalla jälleen esiin kysymyksen Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston laajentamisesta. Olen käsitellyt jo varsin kattavasti puheenjohtajavaltion kantaa tähän kysymykseen.

Jäsen Barón Crespo esitti kysymyksen, jonka olisin suoraan sanoen odottanut kuulevamme useammin tämänpäiväisen keskustelun aikana. Kysymys liittyi Maailman kauppajärjestön neuvottelujen – joihin on aikaa enää kymmenen työviikkoa – tärkeään merkitykseen vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen kannalta. On vaikeaa liioitella sen haasteen tärkeyttä, joka Euroopan unionilla, Yhdysvalloilla ja muilla Maailman kauppajärjestön jäsenillä on yhteisesti edessään niiden saapuessa Hongkongiin – ja jo viikkoja ennen kokousta. On päivänselvää, että vuosi 2005 muistetaan edellä kuvaamistani syistä vuotena, jona saavutettiin todellista edistystä velkojen vähentämisen ja avustuksen lisäämisen alalla. Euroopan unionilla on nyt jälleen kerran tilaisuus tarttua käytettävissään olevaan johtamispotentiaaliin ja pyrkiä aktiiviseesti ja aggressiivisesti varmistamaan, että alkuperäisen Dohan julistuksen kehitysulottuvuus saa uutta sisältöä Hongkongissa. Tässä suhteessa olin tyytyväinen huomioihin, jotka Pascal Lamy esitti viime viikolla ensimmäisessä lehdistötilaisuudessaan Maailman kauppajärjestön pääsihteerinä: vain puhumalla Hongkongissa selkeästi Dohan kierroksen kehitysulottuvuudesta voimme saavuttaa edistystä, jollaista uskon monen parlamentin jäsenen odottavan joulukuun alussa.

Jäsen Coûteaux nosti esiin kysymyksen Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenyydestä, jota olen jo käsitellyt, ja jäsen Martínez Martínez puhui Yhdysvalloista. Kuten toivon jo tehneeni selväksi tässä keskustelumme päätteeksi pitämässäni puheenvuorossa, olen jokseenkin helpottunut siitä, että puhun nyt Euroopan unionin puheenjohtajavaltion enkä minkään muun hallinnon puolesta. Jätänkin muiden tehtäväksi vastata Euroopan ulkopuolisten tahojen toimista.

Jäsen Segelström käsitteli kysymystä terrorismista ja yhteistyön lisäämisen tarpeesta. Olen täysin samaa mieltä tästä tarpeesta ja kuuntelin hyvin tarkkaavaisesti, kun Yhdistyneen kuningaskunnan sisäasiainministeri Charles Clarke totesi tässä parlamentissa painokkaasti, ettemme voi torjua terrorismia tehokkaasti rakentamalla paksumpia ja korkeampia muureja vaan syventämällä ja tehostamalla yhteistyötä Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä. Jäsen Segelström nosti esiin myös merkittävän näkökohdan, joka koski eri sukupuolten edustusta korkeissa viroissa Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhannen kehitystavoitteita arvioivassa huippukokouksessa. Tunnustan todellakin tämän kysymyksen tärkeyden ja totean siksi kunnioittavasti, että komission jäsen olisi kenties minua pätevämpi vastaamaan siihen.

Viimeisen puheenvuoron käytti jäsen dos Santos, joka kertoi omasta osallistumisestaan tärkeään kansainväliseen konferenssiin, joka järjestettiin huippukokouksen alla. Tässä yhteydessä haluan jälleen kerran esittää puheenjohtajavaltion vilpittömät kiitokset – joihin varmasti myös komissio yhtyy – monien tämän parlamentin jäsenten väsymättömistä toimista sen eteen, mitä saavutettiin Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhannen kehitystavoitteita arvioivassa huippukokouksessa.

Ymmärrän täysin jonkinasteisen pettymyksen siihen, ettei huippukokouksen päätösasiakirjassa menty lopulta niin pitkälle kuin monet meistä olisivat halunneet. Olen kuitenkin aivan vakuuttunut siitä, että ilman Euroopan unionin jäsenvaltioiden tehokkaita toimia emme olisi saavuttaneet sitäkään edistystä, joka New Yorkissa saavutettiin. Tästä voimme mielestäni tuntea yhdessä todellista ja aitoa ylpeyttä.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, puhun lyhyesti ja totean aluksi vain, että olimme tyytyväisiä nähdessämme parlamentin valtuuskunnan New Yorkissa. Kiitän jäseniä Kinnockia, Devaa ja Lambsdorffia osallistumisesta vuosituhannen huippukokoukseen. Täytyy sanoa, että osallistuminen oli hyvin myönteistä, koska näitte siten omin silmin niin hyvät kuin varsin huonotkin puolet tässä huippukokouksessa.

Monet teistä totesivat lasin olevan puoliksi täynnä tai puoliksi tyhjä. Kuva oli monenkirjava, mutta mielestäni on hyvin tärkeää, että huippukokous päättyi julkilausumaan, josta voimme jatkaa. Tämä on kaikkein tärkeintä.

Toimittuani Boutros Boutros-Ghalin protokollapäällikkönä vuodet 1994 ja 1995 tunnen YK:n riittävän hyvin tietääkseni, että järjestö voi olla vain niin hyvä kuin sen jäsenvaltiot ovat, vain niin hyvä kuin ne jäsenvaltiot, jotka ovat valmiit kompromisseihin. YK:n jäsenvaltioita on 191, joten 25 valtion Euroopan unionin ja muutaman muun samoin ajattelevan jäsenvaltion ei ole helppoa edistää asioita. Euroopan unioni on tehnyt kuitenkin erinomaista työtä, minkä ovat tunnustaneet niin pääsihteeri Kofi Annan kuin monet muutkin.

Kuten mainitsin aivan aluksi, pitää paikkansa, ettei ihmisoikeusneuvostossa ole saavutettu kaikkea haluamaamme esimerkiksi terrorismin määritelmän osalta. Sallinette minun paneutua hieman tähän kysymykseen. Pidän erittäin tärkeänä tekijänä sitä, että kaikki hallitukset tuomitsevat selkeästi ja varauksettomasti terrorismin kaikki lajit ja ilmenemismuodot riippumatta siitä, kuka terrorismiin syyllistyy ja missä sitä esiintyy. Tämä on voimakas vaikutin, kun otetaan huomioon, että tästä sopimuksesta on neuvoteltu jo lähes kymmenen vuotta. On jopa mahdollista, että sopimus saadaan solmittua tämän yleiskokouksen aikana vuoden loppuun mennessä. Jos näin käy, kyseessä on jälleen yksi myönteinen tulos.

Naisiin liittyvistä kysymyksistä haluan todeta, että osallistuin taannoin naisten verkoston illalliselle ulkoministerinä. Nyt olen ulkosuhteista vastaava komission jäsen. On hyvin tärkeää ajatella väestön toista puolikasta, joka ei vielä ole asianmukaisesti edustettuna kaikkialla. Mielestämme naiset voivat edistää erityisellä tavalla rauhaa ja rauhan rakentamista, jotka olemme valinneet erityisiksi painopisteiksi.

Haluan todeta myös, että tänään käsittelemämme kysymykset – ja kysymykset kansakuntien ja kulttuurien välisestä vuoropuhelusta ja kumppanuudesta – muodostavat ratkaisevan aihepiirin. Se on ollut olemassa jo pitkään, mutta nyt se on mainittu uutena käsitteenä, jonka parissa aiomme todellakin työskennellä yhdessä ja erikseen. Näin voimme nimittäin saattaa harhateille joutuneet kansat jälleen muiden kanssa samoille linjoille siinä, että muita uskontoja on suvaittava ja että meillä voi kaikesta huolimatta olla yhteisiä arvoja.

Kaiken kaikkiaan voin todeta jälleen kerran, että EU on todellakin luontainen kumppani Yhdistyneille Kansakunnille. Kummankin organisaation taustalla on sama kokemus, kokemus sodasta, ja kumpikin on perustettu sen vakaumuksen varaan, että yhdessä toimiminen on paljon parempi vaihtoehto kuin yksin toimiminen, vaikka eteenpäin pääseminen edellyttääkin joskus kompromisseja. Omalta osaltamme olemme kuitenkin hyvin sitoutuneita jatkamaan eteenpäin yleiskokouksen suurenmoisen puheenjohtajan johdolla.

  Alexander Lambsdorff (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, pyysin komissiolta ja neuvostolta niiden mielipidettä siitä, milloin parlamentti voi odottaa, että komission ja neuvoston edustustot yhdistetään New Yorkissa ja Yhdistyneiden Kansakuntien muissa toimipaikoissa, jotta unionin toiminta Yhdistyneissä Kansakunnissa olisi aiempaa yhdenmukaisempaa. Olisin kiitollinen, jos neuvosto ja komissio voisivat vastata tähän kysymykseen.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Lambsdorff, tiedätte yhtä hyvin kuin minäkin, ettei perustuslaki ole edennyt eikä sitä ole ratifioitu. Neuvoston sihteeristöllä on nykyään toimisto New Yorkissa ja komissiolla on tarkkailijan asema Yhdistyneissä Kansakunnissa, ja yhteistyömme on äärimmäisen tiivistä. Tällä hetkellä ei ole kuitenkaan olemassa suunnitelmia näiden kahden tahon yhdistämiseksi.

  Puhemies. – Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 29. syyskuuta 2005 klo 12.00.

(Istunto keskeytettiin klo 18.10 kyselytuntia odotettaessa ja sitä jatkettiin klo 18.35.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies DOS SANTOS

(1) Ks. pöytäkirja.

25. Kyselytunti (kysymykset neuvostolle)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana kyselytunti. Käsittelemme neuvostolle osoitettuja kysymyksiä (B6-331/2005).

  Puhemies. Seuraavana on

Panayotopoulos-Cassiotoun kysymys nro 1 (H-0659/05)

Aihe: Jäteongelma ja siihen puuttuminen

Voiko neuvosto ilmoittaa, onko jäsenvaltioilla velvollisuus kerätä erikseen eri kategorioihin kuuluvia jätteitä?

Miten se arvioi erityisesti kemiallisten ja myrkyllisten aineiden, voiteluaineiden ja radioaktiivisen jätteen keräystä, tuhoamista ja kierrätystä koskevia jäsenvaltioiden tämänhetkisiä käytäntöjä?

Pitääkö neuvosto tarpeellisena tiedottaa ongelmasta sekä antaa rahoitusta edellä mainittuihin toimiin tulevien eurooppalaisten sukupolvien ympäristön ja terveyden turvaamiseksi?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Neuvosto katsoo, että jätteiden erilliskeräystä koskevia järjestelmiä on sovellettu ja sovelletaan jatkossakin laajasti jätteitä koskevissa yhteisön direktiiveissä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Erilliskeräys nostaa kierrätysastetta ja parantaa loppusijoituksen turvallisuutta.

Useissa tietyistä jätevirroista annetuissa yhteisön direktiiveissä säädetään jätteiden erilliskeräyksestä erityisesti käytöstä poistettujen tuotteiden osalta, jotka päätyisivät muuten kiinteän yhdyskuntajätteen virtaan. Jäsenvaltioissa on saavutettu paljon yhteisön lainsäädännön avulla tähän ympäristöhaasteeseen vastaamiseksi. Omat direktiivinsä on annettu tärkeistä vaarallisista jätteistä, esimerkiksi jäteöljyistä ja paristoista. Joillekin keskeisille, monentyyppisistä jätteistä koostuville jätevirroille, nimittäin pakkauksille, romuajoneuvoille ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromulle, on asetettu kierrätys- ja hyödyntämistavoitteet. Osa näistä toimista on vielä pantava täytäntöön muutamissa jäsenvaltioissa.

Toimintatapojen muuttaminen vie aikaa, oli kyse sitten tuottajista, kuluttajista tai julkisista viranomaisista. Tämä pätee erityisesti tietyn ympäristövaikutuksen saavuttamiseen, mikä edellyttää merkittäviä investointeja infrastruktuuriin. Näin ollen tulevilla jätteitä koskevilla aloitteilla on oltava realistinen aikataulu, jotta asianosaisille annetaan riittävästi aikaa suunnitella investointejaan.

Jäsenvaltioiden kokemukset osoittavat, miten tärkeää on lisätä kansalaisten tietoisuutta jätteisiin liittyvistä kysymyksistä. Olen varma, että komissio ottaa tämän näkökohdan täysimääräisesti huomioon esittäessään jätteitä koskevan teemakohtaisen strategiansa.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa ministeri, kiitos vastauksestanne. Matkustettuani Brysselistä Kreikkaan sain kuitenkin asiasta aivan päinvastaisen vaikutelman kuin minkä te olette antanut, ja kysynkin neuvostolta, onko se arvioinut tähänastisia välittömiä ja välillisiä vahinkoja, joita direktiivien noudattamatta jättäminen aiheuttaa kaikissa jäsenvaltioissa.

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Jokaista jäsenvaltioita sitovat kiistatta sille Euroopan unionin lainsäädännössä asetetut velvoitteet. Näin ollen on tärkeää ymmärtää, että erityisesti jo säädettyjen direktiivien osalta niiden noudattamatta jättäminen voi johtaa sopimusrikkomusmenettelyn käynnistämiseen. Vaikka myönnämmekin, etteivät kaikki jäsenvaltiot ole panneet EU:n jätelainsäädäntöä täysimääräisesti täytäntöön, väittäisin yleisesti ottaen, että Euroopan unionin ympäristölainsäädännön täytäntöönpano on itse asiassa parantunut viime vuosina.

  Puhemies. Seuraavana on

Sajjad Karimin kysymys nro 2 (H-0661/05)

Aihe: Jäsenvaltioiden lähestymistavan yhdenmukaistaminen terrorismin torjunnassa

Tietyt jäsenvaltiot ovat terrorismin torjuntaan vedoten antaneet terrorisminvastaisia määräyksiä, mistä johtuen EU:n on tunnustettava, että yksi terrorisminuhan vaikutuksista on se, että vaikeasti saavutetut vapaudet, joilla tuetaan unionin yhteisiä arvoja ja periaatteita, kyseenalaistetaan ja saatetaan vaaraan. Madridissa 11. maaliskuuta 2004 ja Lontoossa 7. heinäkuuta 2005 tapahtuneiden pommi-iskujen vuoksi EU:lla on edessään ratkaiseva hetki valita lähestymistapansa eurooppalaiseen elämäntapaan kohdistuvan hyökkäyksen torjumiseksi.

Miten neuvosto aikoo toimia yhteisesti Yhdistyneen Kuningaskunnan puheenjohtajakaudella ja päästä yli EU:n 25 jäsenvaltion välisten kansallisten erojen ja byrokraattisten esteiden, jotta terrorismin torjuntaan kehitetään yhdenmukainen lähestymistapa, jossa yhdistetään tasapainoisesti EU:n kansalaisten turvallisuudesta huolehtiminen ja ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien takaaminen uskonnollisista vakaumuksista ja etnisistä alkuperistä riippumatta?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Olen täysin samaa mieltä arvoisan jäsenen kanssa näiden kysymysten tärkeydestä varsinkin niiden iskujen jälkeen, joita tehtiin ensin Madridissa ja myöhemmin 7. heinäkuuta Lontoossa. Neuvosto on aina pyrkinyt yhdistämään tasapainoisesti EU:n kansalaisten turvallisuudesta huolehtimisen sekä ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien takaamisen uskonnollisesta vakaumuksesta ja etnisestä alkuperästä riippumatta.

Neuvosto teki 13. kesäkuuta 2002 puitepäätöksen terrorismin torjumisesta. Tällä puitepäätöksellä lähennetään jäsenvaltioiden lainsäädäntöä terroritekojen, terroristiryhmään liittyvien rikosten ja terroritoimintaan liittyvien rikosten osalta. Puitepäätöksen 1 artiklassa mainitaan nimenomaisesti, että päätöksellä "ei muuteta velvollisuutta kunnioittaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa taattuja perusoikeuksia ja oikeusvaltion periaatteita". Erityisesti näitä oikeuksia puolustaessaan jäsenvaltioiden on torjuttava terrorismia, jota me demokraattisissa yhteiskunnissa pidämme ihmisoikeuksien täydellisenä vastakohtana.

Puhuessaan Euroopan parlamentille 7. syyskuuta kollegani, Yhdistyneen kuningaskunnan sisäasiainministeri Charles Clarke, korosti tarvetta löytää tasapaino kansalaisvapauksien ja turvallisuuden lisäämisen välille. Samassa keskustelussa komission varapuheenjohtaja Frattini korosti, että on myös tarpeen säilyttää tasapaino yhtäältä tutkinnan tarpeiden ja toisaalta perusoikeuksien suojelun välillä.

  Sajjad Karim (ALDE). – (EN) Saanen vielä kerran toivottaa ministerin tervetulleeksi Euroopan parlamenttiin. On erittäin miellyttävää nähdä teidät täällä antamassa seikkaperäistä vastausta esittämääni kysymykseen.

Viittasitte vastauksessanne kolleganne Yhdistyneen kuningaskunnan sisäasiainministerin Clarken lausuntoihin. Saanen kiinnittää huomionne kommentteihin, joita hän on esittänyt mainitsemanne ajankohdan jälkeen, ja kysyä teiltä, missä määrin puheenjohtajavaltio on sitoutunut luopumaan tietyistä íhmisoikeusyleissopimuksen määräyksistä?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Sallikaa minun käsitellä tätä kysymystä toteamalla erittäin selvästi, että puheenjohtajakautemme painopistealueena on, etenkin Madridin ja Lontoon terrori-iskut huomioon ottaen, vauhdittaa EU:n terrorisminvastaista toimintasuunnitelmaa, jonka kaikki jäsenvaltiot ovat hyväksyneet. Uskomme, että keskittämällä ponnistelumme tähän suunnitelmaan voimme yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden toimintaa ja luoda yhteisen perustan, jonka mainitsin aiemmin.

  David Martin (PSE). – (EN) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, eurooppalainen pidätysmääräys on erittäin järkevä ja tervetullut toimenpide terrorismin torjumiseksi. Sitä ei kuitenkaan ole pantu täytäntöön useissa jäsenvaltioissa, koska pelätään, etteivät pidätysmääräyksen nojalla luovutetut henkilöt saa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä tai asianmukaista oikeudellista tai kielellistä apua. Aiotteko neuvoston puheenjohtajana tutkia tätä asiaa selvittääksenne, voitteko vakuuttaa kaikki jäsenvaltiot siitä, että pidätysmääräys voidaan panna täysimääräisesti täytäntöön?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Vakuutan arvoisalle jäsenelle, että tämä on kysymys, josta meidän pitäisi olla huolissamme ottaen huomioon, että olemme sitoutuneet paitsi yhteiseen pidätysmääräykseen myös edistämään eurooppalaisen todisteiden luovuttamismääräyksen käyttöönottoa koko Euroopan unionissa. Jos jäsenvaltioiden huolenaiheet huomioon ottaen on käytännön syitä, jotka estävät aiemmin mainitsemani yhteistyön syventämisen, neuvosto puuttuu juuri näihin syihin. Varmistan erityisesti, että arvoisan jäsenen huomautukset saatetaan sisäasiainministerin tietoon.

  Puhemies. Seuraavana on

Chris Daviesin kysymys nro 3 (H-0663/05)

Aihe: Ministerineuvoston verkkosivut

Tietääkö neuvosto yhtäkään Euroopan yhteisön viranomaisten ylläpitämää verkkosivustoa, joka turhauttaisi tietoa hakevaa kansalaista enemmän kuin ministerineuvoston omat sivut?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Ensinnäkin haluaisin onnitella Euroopan parlamenttia oman verkkosivuston luomisesta ennen kuin yritän puolustaa neuvoston verkkosivustoa.

(Suosionosoituksia)

Yritän tehdä parhaani. Neuvoston verkkosivustolla on kahtalainen tavoite: antaa tietoa neuvoston tehtävistä ja toiminnasta sekä antaa neuvostolle mahdollisuus noudattaa asiakirjojen saatavuutta koskevia velvoitteitaan. Neuvoston verkkosivusto tarjoaa siten neuvoston pääsihteerin ja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Javier Solanan kotisivujen lisäksi mahdollisuuden tutustua lehdistötiedotteisiin ja laaja-alaiseen, erityisesti tiedotusvälineitä kiinnostavaan, tietoon neuvoston toiminnasta eri politiikanaloilla.

Verkkosivustolla on lisäksi julkinen asiakirjahakemisto, ja sillä annetaan tietoa hakemiston käytöstä sekä avoimuutta ja asiakirjojen saatavuutta koskevista säännöistä. On syytä huomauttaa, että neuvoston jossain määrin erikoistunut verkkosivusto on suunniteltu sitä silmällä pitäen, että vältetään mahdollisimman pitkälti päällekkäisyyksiä ja samansisältöisyyttä Euroopan komission ylläpitämään ja kaikille kansalaisille suunnattuun toimielinten yhteiseen Europa-verkkosivustoon nähden.

  Chris Davies (ALDE). – (EN) "Kyllä, ministeri!" Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, oletteko tietoinen, että kun toimittajia ja kansalaisjärjestöjen edustajia pyydetään pohtimaan neuvoston verkkosivuston puutteita, he eivät näytä tietävän, nauraako hysteerisesti vai kiristelläkö hampaitaan kiukusta?

Oletteko samaa mieltä siitä, että mikäli Euroopan unioni aikoo luoda paremmat suhteet kansalaisiinsa, julkisten tiedonlähteiden on kuvastettava avoimuuden ja läpinäkyvyyden periaatteita? Ryhdyttekö toimiin käynnistääksenne uudelleentarkastelun ja julkisen kuulemisen, joiden tarkoituksena on syrjäyttää neuvoston sihteeristön kaikkea muuta kuin edistyksellinen ja innovatiivinen lähestymistapa ja tarjota kansalaisille ensiluokkainen rehellisen, tosiasioihin perustuvan ja täsmällisen tiedon lähde?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Tämän kysymyksen esittämisen jälkeen tekemieni tiedustelujen perusteella voin jossain määrin ymmärtää arvoisan jäsenen esittämät näkemykset. Vakuutan hänelle, että neuvoston verkkosivuston rakennetta ja sisältöä tarkastellaan jatkuvasti uudelleen ja että tämä prosessi jatkuu hetki sitten mainitsemaani Europa-verkkosivustoon tehtävien parannusten rinnalla.

Olemme nähdäkseni eri mieltä minulle esitetyn kysymyksen osalta ainoastaan väitteestä, jonka mukaan kansalaisten pitäisi ensisijaisesti vierailla neuvoston verkkosivustolla Europa-verkkosivuston sijaan. Mielestäni kyse on siitä, miten vältämme sellaista päällekkäisyyttä, joka on ollut aivan liian yleistä jäsenvaltioiden hallitusten verkkosivustoilla, ja varmistamme, että Euroopan kansalaisille tarjottava tuote kuvastaa paremmin yhteistä aloitussivua, jota toivomme kansalaisten siirtyvän käyttämään. Tällainen aloitussivu on mitä ilmeisimmin kansalaisten kannalta Europa-verkkosivusto. Komissio on äskettäin julkistanut toimintasuunnitelmansa Eurooppa-asioista tiedottamisen parantamiseksi, ja olen varma, että tällä on välitön vaikutus Europa-verkkosivustoon.

  David Martin (PSE). – (EN) Arvoisa puheenjohtaja, haluaisitte ehkä vierailla verkkosivustolla, joka todellakin turhauttaa kävijää ja sisältää virheitä. Kyse on Yhdistyneen kuningaskunnan Liberaalidemokraattien verkkosivustosta, jossa esimerkiksi väitetään, että Liberaalidemokraatit on Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen pääoppositiopuolue ja että heillä on omat toimintaperiaatteensa.

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) En puhu tänään täällä parlamentissa niinkään tietyn puolueen jäsenenä vaan puheenjohtajavaltion edustajana, jolla on tiettyjä velvollisuuksia, ja totean kunnioittavasti, etteivät nämä virheellisyydet ole ehkä niinkään teknisiä vaan ideologisia.

  Bill Newton Dunn (ALDE). (EN) Pyytäisin neuvoston puheenjohtajaa vastaamaan ystävällisesti jäsen Davisin alkuperäiseen kysymykseen: tietääkö neuvosto yhtäkään viranomaisten ylläpitämää verkkosivustoa, joka turhauttaisi enemmän kuin ministerineuvoston omat sivut? Hän ei itse asiassa vastannut kysymykseen.

Voimmeko näin ollen olettaa hänen olevan samaa mieltä siitä, että neuvoston verkkosivusto on pahin kaikista julkisista verkkosivustoista?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Totean arvoisalle jäsenelle, että jos hän pitää jokaisella Internetissä olevalla julkisella verkkosivustolla vierailemista tehokkaana ja toimivana tapana käyttää neuvoston aikaa, olen kaikella kunnioituksella eri mieltä hänen kanssaan.

  Puhemies. Seuraavana on

Sarah Ludfordin kysymys nro 4 (H-0665/05)

Aihe: Esteet tutustua neuvoston asiakirjoihin

EU:n toimielimiltä vaaditaan asiakirjojen saamista koskevalla asetuksella (EY) N:o 1049/2001⁽¹⁾ asiakirjahakemiston pitämistä ja sähköisessä muodossa olevien asiakirjojen olemista suoraan saatavilla. Vaikka neuvoston julkista asiakirjahakemistoa on paranneltu viime aikoina, sitä ei ole järjestetty käyttäjäystävällisesti. Aikooko neuvosto järjestää uudelleen asiakirjahakemistonsa ja www-sivustonsa esimerkiksi Euroopan parlamentin lainsäädännön seurantapalvelua ja jokaisesta kokouksesta tehtäviä erityisiä www-sivuja vastaavalla tavalla, minkä ansiosta kansalaiset voivat jäljittää kaikki tärkeät esityslistat ja seurata päätöksentekoprosessia sen eri vaiheissa?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Kuten arvoisa jäsen huomautti, Euroopan unionin toimielimiltä vaaditaan lainsäädännössä asiakirjahakemiston pitämistä ja sähköisessä muodossa olevien asiakirjojen olemista suoraan saatavilla. Luomalla julkisen asiakirjahakemistonsa, joka otettiin ymmärtääkseni käyttöön tammikuussa 1999, neuvosto täytti tämän vaatimuksen hyvissä ajoin ennen asianomaisen asetuksen voimaantuloa.

Neuvoston asiakirjahakemiston käyttäjämäärät ovat kasvaneet tasaisesti siitä lähtien. Siten vuonna 2004 neuvoston julkista asiakirjahakemistoa käytti lähes 300 000 eri käyttäjää, kun vastaava luku oli noin 180 000 vuonna 2003. Tämä vastaa lähes 63 prosentin lisäystä käyttäjämääriin vuodessa. Verkkosivustolle tehtyjen käyntien kokonaismäärä kasvoi hieman alle 20 prosentilla siten, että sivustolla vierailtiin 920 000 kertaa vuonna 2004, kun vastaava luku oli 770 000 vuonna 2003, mikä vastaa yli 2 500 käyntiä päivittäin.

Tiedonhakujen kokonaismäärä oli luettujen sivujen määrässä mitattuna yli 5,5 miljoonaa. Kuten nämä kansalaisten neuvoston asiakirjahakemiston käyttöä koskevat luvut osoittavat, hakemistosta on todellakin tullut usein käytetty hakuväline kansalaisille, jotka haluavat seurata tiiviisti yhteisön asioiden kehitystä. Tämä on ymmärrettävää, etenkin kun neuvoston hakemistoa päivitetään jatkuvasti automaattisen arkistointijärjestelmän avulla. Neuvoston asiakirjahakemisto sisälsi 9. syyskuuta 2005 mennessä viittauksia yli 640 000 asiakirjaan.

Lisäksi huomattava osa neuvoston asiakirjoista asetetaan kokonaisuudessaan automaattisesti saataville asiakirjahakemiston välityksellä heti niiden julkaisemisen jälkeen. Siten vuonna 2004 noin 70 000 asiakirjaa, tai arviolta 60 prosenttia yli 100 000:sta sinä vuonna laaditusta ja hakemistoon lisätystä asiakirjasta, oli kokonaisuudessaan saatavilla verkossa välittömästi julkaisemisensa jälkeen.

Neuvoston ja sen valmisteluelinten kokousten esityslistaehdotuksiin voi tutustua verkossa heti niiden julkaisemisen jälkeen, minkä ansiosta hakemiston käyttäjät voivat helposti tunnistaa missä tahansa kokouksessa keskusteltujen asiakirjojen viitenumerot.

Asiakirjan numero -hakuehdon lisäksi hakemiston käyttäjät voivat hakea tiettyä aihetta käsitteleviä asiakirjoja muiden asiakirjan tietojen, kuten kokouksen päivämäärän, toimielinten välisen asian numeron tai aihealueen perusteella.

Parantaakseen edelleen asiakirjahakemistoaan neuvosto aikoo kuitenkin tutkia, onko teknisesti mahdollista tehdä interaktiivisten esityslistojen välityksellä automaattisia hakuja asiakirjoista, jotka käsittelevät tiettyä aihetta tai ovat osa samaa tiedostoa.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Haluan kiittää puheenjohtajavaltiota, mutta sallikaa minun antaa yksi esimerkki.

Jos Aihealue-kenttään laitetaan hakusanaksi "tietojen säilyttäminen", joka on ollut paljon esillä uutisissa, hakutuloksena ei ole yhtään asiakirjaa. Aivan kuin Charles Clarken erittäin aktiivinen toiminta tässä asiassa olisi pelkkää harhaa. Jos Otsikko-kenttään syötetään sanat "tietojen säilyttäminen", saadaan tulokseksi 45 asiakirjaa. Haun tulokset -sivulta ei kuitenkaan ilmene, mihin kokoukseen asianomaiset asiakirjat liittyvät.

Ette vastannut kysymyksessäni esittämääni nimenomaiseen pyyntöön. Aiotteko jäljitellä parlamentin lainsäädännön seurantapalvelua tehdäksenne neuvoston verkkosivustosta käyttäjäystävällisen?

Jos käyttää verkkosivustolla olevaa ohje-toimintoa, tuloksena on tietoa asiakirjojen tunnisteista. Eri versioita osoittavia tunnisteita voi olla useita. Esimerkkejä: REV 1 (ensimmäinen tarkistus), REV 2 COR 1 (ensimmäinen oikaisu toiseen tarkistukseen), COR 1 REV 2 (toinen tarkistus ensimmäiseen oikaisuun). En usko tästä olevan apua kansalaisten tiedonsaannissa.

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) En ole täysin vakuuttunut, että kansalaisten tiedonsaantia edistetään siten, ettei sitä, minkä totesin selvästi vastaukseni viimeisessä kappaleessa, ole ilmeisestikään kuultu. Joten sallikaa minun toistaa se vielä kerran. Parantaakseen edelleen asiakirjahakemistoaan neuvosto aikoo tutkia, onko teknisesti mahdollista tehdä interaktiivisten esityslistojen välityksellä automaattisia hakuja asiakirjoista, jotka käsittelevät tiettyä aihetta tai ovat osa samaa tiedostoa.

  Puhemies. Seuraavana on

Nigel Faragen kysymys nro 5 (H-0666/05)

Aihe: Kalastuskumppanuussopimukset

Kysymyksen esittäjä on syvästi huolissaan kolmansien maiden kanssa tehdyistä kalastuskumppanuussopimuksista, jotka ovat täysin epäreiluja ja erittäin haitallisia paikalliselle väestölle ja jotka aiheuttavat katastrofaalisia seurauksia ympäristölle.

Kuten WWF, Oxfam ja jotkut muut toimijat, kysymyksen esittäjäkin on vahvasti sitä mieltä, ettei tässä ole kyse mistään, mitä voitaisiin kutsua "kestäväksi kehitykseksi".

Voiko neuvosto ilmoittaa, voidaanko edellä mainittuja sopimuksia tutkia? Kannattaako neuvosto edellä mainittua näkemystä, ja aikooko se lopettaa kyseiset haitalliset kalastussopimukset?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Neuvosto on tietoinen, että useat eri järjestöt ovat ilmaisseet huolestuneisuutensa yhteisön ja kolmansien maiden välisten kalastussopimusten väitetyistä kielteisistä vaikutuksista. Vastauksena tällaiseen arvosteluun komissio antoi 27. joulukuuta 2002 tiedonannon yhdennetystä toimintakehyksestä kolmansien maiden kanssa tehtäviä kalastuskumppanuussopimuksia varten. Neuvosto hyväksyi myöhemmin heinäkuussa 2004 komission tiedonannossaan kannattamat politiikan muutokset.

On tärkeää korostaa sanaa "kumppanuus". Tässä on kyse muustakin kuin vain laajojen kalastusoikeuksien ostamisesta kolmansilta mailta ja niiden kalavarojen hyvin tehokkaasta hyödyntämisestä. Yhteisö käynnistää tieteellisen näytön perusteella vuoropuhelun kolmannen maan kanssa selvittääkseen, onko kyseisessä maassa kalastusmahdollisuuksia, joita se ei itse hyödynnä ja joita yhteisön kalastusalukset voivat hyödyntää kestävästi. Yhteisö keskustelee kolmannen maan kanssa siitä, miten kalastusoikeuksista maksettavaa yhteisön taloudellista korvausta voidaan käyttää kyseisen maan kansalaisten hyväksi. Kyse on kalastuskumppanuussopimuksista, joten neuvosto pyrkii varmistamaan, että korvaukset hyödyttävät paikallista kalastusalaa, kalastajat ja rannikkoseutujen asukkaat mukaan lukien.

Lopuksi valmistellessaan uusia sopimuksia tai voimassa olevien sopimusten uudistamista komissio esittää neuvostolle järjestelmällisesti arviointikertomuksia kyseisten sopimusten vaikutuksista. Neuvosto katsoo näiden sopimusten hyödyttävän molempia osapuolia ja odottaa tulevien kalastuskumppanuussopimusten tekemistä kolmansien maiden kanssa. Puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta tekee myös yhteistyötä komission kanssa isännöidäkseen myöhemmin tänä vuonna seminaaria, jonka aiheena ovat kolmansien maiden kanssa tehtävät sopimukset.

  Nigel Farage (IND/DEM). – (EN) Arvoisa ministeri, minusta on hyvin erikoista, että Tony Blairin – joka on tehnyt niin suuren numeron Afrikasta ja siitä, mikä siellä menee pieleen ja mitä meidän on tehtävä auttaaksemme Afrikkaa – johtama hallituksenne voi sulkea silmänsä tältä asialta. Pelkään, että näissä kolmansien maiden kanssa tehtävissä kalastussopimuksissa yhdistyvät kaikkein kauhistuttavimmalla tavalla eurooppalainen taloudellinen ahneus ja afrikkalaisen huonon hallinnon korruptoituneisuus.

Kutakin yksittäistä kertomusta tarkasteltaessa käy täysin selväksi, että nämä kalastussopimukset, jotka mahdollistavat kalastamisen Afrikan länsirannikon edustalla, ovat ympäristön kannalta vastaava asia kuin Serengetin sytyttäminen tuleen! Paikallisväestöllä ei ole mitään toivoa ansaita toimeentuloaan, ja olen hyvin pettynyt siihen, ettette edes lupaa tutkia asiaa.

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) En epäile lainkaan arvoisan jäsenen vilpittömyyttä ja arvostan järjestöjä, joita hän konsultoi valmistellessaan omaa panostaan tämänpäiväiseen keskusteluun, joten olisin kiitollinen, jos hän voisi toimittaa sekä komissiolle että neuvostolle kysymyksessä mainitsemansa todisteet, ja varmistan, että ne toimitetaan edelleen asianomaisille virkamiehille.

  Christopher Beazley (PPE-DE). – (EN) Kiitän neuvoston puheenjohtajaa vastauksesta. Minulla ei selvästi ole kalastusasioista sellaista erittäin vankkaa kokemusta, jota kollegani Farage on juuri osoittanut. Edustin kuitenkin Euroopan parlamentissa aiemmin Cornwallia ja Plymouthia. Kyseisen alueen kalastus on täysin riippuvainen kumppanuuksista ja sopimuksista. Ellei sopimuksia olisi, ja tältä osin olen eri mieltä jäsen Faragen kanssa, tuloksena olisi se, että muutamat oman tiensä kulkijat yksinkertaisesti kalastaisivat liikaa käytettävissä olevien kalavarojen määrään nähden. Minusta on erinomainen ajatus, että Euroopan unioni tekee näitä sopimuksia, ja henkilökohtaisesti toivon niiden jatkuvan.

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Ymmärrän erittäin hyvin arvoisan jäsenen esittämän näkökohdan. Tämä keskustelu muistuttaa jollain tapaa yleensä taloudellisista kumppanuussopimuksista käytävää keskustelua. Harvat ovat eri mieltä siitä periaatteesta, että tämänkaltaiset kumppanuussopimukset voivat aidosti hyödyttää asianomaisia kehitysmaita. Jos näiden sopimusten vaikutus on kuitenkin käytännössä vahingollinen ja haitallinen niissä asetettujen tavoitteiden kannalta, silloin huolestuneisuus on täysin perusteltua. Tästä syystä olen luvannut, jos todisteita esitetään, välittää ne edelleen asianomaisille henkilöille.

  Catherine Stihler (PSE). – (EN) On merkillistä, että jäsen Farage ottaa tämän kysymyksen esille, vaikka hän on tuskin koskaan läsnä kalatalousvaliokunnan kokouksissa, ja kehottaisinkin häntä osallistumaan kokouksiin säännöllisemmin, jotta hän voi esittää näkemyksensä tästä asiasta.

Minua vaivaa se, että hän viittaa kysymyksellään kaikkiin kalastussopimuksiin. Esimerkiksi Norjan kanssa tehty kalastussopimus on elintärkeä Skotlannin kalastajille. Hänen on oltava johdonmukainen lähestymistavassaan.

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Jätän käyttämättä minulle tarjoutuneen hyvin huomattavan tilaisuuden keskustella Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolueen kannalle tunnusomaisesta epäjohdonmukaisuudesta ja totean vain ymmärtäväni täysin, etenkin kysymyksen esittäneen arvoisan jäsenen Skotlannissa tekemän väsymättömän työn perusteella, että kalastuskumppanuussopimuksilla voi olla hyvin tärkeä rooli. Tämä on hyvä esimerkki siitä, ettei itsenäinen toiminta kumppanuuden sijaan tarjoa tulevaisuutta Euroopalle, ja väittäisin, ettei myöskään kalavaroille.

  Puhemies. Seuraavana on

Bernd Posseltin kysymys nro 6 (H-0668/05)

Aihe: Serbian vähemmistöjen oikeudet

Kun Kosovon vähemmistöille taataan edustajanpaikkoja parlamentissa, Serbiasta muodostettiin radikaali-puolueen Haagissa syytettynä olevan Vojslav Seseljin painostuksesta vaalipiiri, jossa ei ole paikallisia edustajanpaikkoja, mutta vaaleissa sovelletaan viiden prosentin äänikynnystä. Tämän seurauksena etniset vähemmistöt, jotka elävät mahdollisissa kriisipesäkkeissä, nimittäin Vojvodinassa, Novi Pazarin Sandzakissa ja Presevon laaksossa, eivät saa osallistua parlamentin toimintaan, vaikka ne muodostavat enemmistön kotiseuduillaan.

Näkeekö neuvosto vaarat, jotka voivat syntyä tästä Kosovolle ja Serbialle asetettujen vaatimusten epätasapainosta, ja miten asia vaikuttaa Belgradin kanssa valmisteltaviin EU:n sopimusneuvotteluihin?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Serbia ja Montenegron tulevaisuus on eurooppalaisessa perheessä, kuten saatoin myös viestittää vieraillessani äskettäin Länsi-Balkanilla, jolloin minulla oli tilaisuus tavata maan viranomaisia.

Tästä seuraa, että kaikkien etnisten ryhmien osallistumisella demokraattiseen prosessiin on ratkaiseva merkitys kyseisen maan siirtymiselle kohti eurooppalaista tulevaisuutta. Emme kuitenkaan pidä Serbian tilannetta yhtä synkkänä kuin kysymyksessä vihjataan.

Poliittista tilannetta Kosovossa ja Serbiassa ei voida suoraan rinnastaa toisiinsa, ja arvioimme, että Serbian vähemmistöillä on mahdollisuus osallistua täysimääräisesti parlamentin toimintaan.

Yksi Serbian uuden parlamentin ensimmäisistä toimista vuoden 2004 alussa oli parlamentaarista edustusta koskevasta viiden prosentin äänikynnyksestä luopuminen etnisiä vähemmistöjä edustavien puolueiden kohdalla. Näin ollen tulevissa parlamenttivaaleissa vähemmistöt saavat todennäköisesti myös edustajansa parlamenttiin.

Serbian paikallisvaaleja koskevassa lainsäädännössä säädetään kolmen prosentin äänikynnyksestä, mutta monikulttuurisissa kunnissa perustetaan myös etnisten ryhmien välisiä suhteita käsitteleviä neuvostoja, joiden jäsenet edustavat kaikkia etnisiä yhteisöjä, jotka muodostavat vähintään prosentin alueen väestöstä.

Lisäksi kansallisia vähemmistöjä koskevat kysymykset voidaan saattaa Serbian keskushallinnon tietoon etenkin vuonna 2004 perustetun Etnisten vähemmistöjen kansallisen neuvoston (National Council of Ethnic Minorities) välityksellä. Tässä foorumissa voidaan keskustella kaikista vähemmistöjä koskevista merkittävistä kysymyksistä.

Toivomme käynnistävämme vakaus- ja assosiaatiosopimusta koskevat neuvottelut Serbian ja Montenegron kanssa puheenjohtajakautemme kuluessa. Sopimuksen tekeminen edellyttää, että Belgrad täyttää joukon Euroopan unionin asettamia ehtoja. Voidakseen myöhemmin liittyä Euroopan unioniin Belgradin on täytettävä kaikki Kööpenhaminan poliittiset kriteerit.

Arvoisa jäsen on oikeassa korostaessaan tarvetta asettaa demokraattiset standardit Serbiassa etusijalle tässä prosessissa.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, olen kiitollinen neuvoston puheenjohtajalle hänen erittäin hyvästä ja seikkaperäisestä vastauksestaan. Haluaisin vain lisätä, ettei Presevon laaksolla, joka on albaanien asuttama alue Etelä-Serbiassa, ole lainkaan parlamentaarista edustusta, vaikka Kosovon serbivähemmistölle on, ainakin teoriassa, taattu edustajanpaikat. Näitä paikkoja ei tosin ole vielä täytetty. Voisiko neuvoston puheenjohtaja tarkastella osana Kosovon kysymyksen ratkaisua pyrkimyksiä löytää kahdenvälinen ratkaisu – joka ei edellytä rajojen siirtämistä, koska sitä me emme tietenkään halua – jolla Serbian albaaneille annetaan samat oikeudet kuin Kosovon serbeille?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Kaikella kunnioituksella kysyjää kohtaan en usko, että erityisesti tänä jossain määrin arkaluonteisena ja odotuksen täyteisenä aikana on oikein ennakoida erityisedustaja Eiden Kosovo-raportin sisältöä. Meidän on vain odotettava vielä hetki tätä raporttia, jonka pohjalta on paremmat mahdollisuudet jatkaa keskustelua Kosovon lopullisesta asemasta.

  Zsolt László Becsey (PPE-DE). – (HU) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Alexander, haluaisin saattaa tietoonne sen seikan, että Pohjois-Serbiassa sijaitsevalla Vojvodina-nimisellä maakunnalla oli sama asema kuin Kosovolla ennen vuotta 1989, mutta nykyään se on käytännössä olemassa "vain paperilla" vailla virallista asemaa. Kukaan ei tiedä, miksei sen asemaa voida palauttaa nyt, kun Miloševićin hallinnon kaatumisesta on kulunut jo viisi vuotta. Suurilla unkarilais- ja kroaattivähemmistöillä ei ole edustusta Belgradin parlamentissa, joten niitä syrjitään poliittisesti Vojvodinassa. Puhuttaessa Serbiassa tapahtuvista myönteisistä etnisistä muutoksista mietin, oletteko tietoinen siitä, että eurooppalaisen kansakunnan, nimittäin Unkarin, jäseniä vainotaan ja heitä vastaan hyökätään vain siksi, että he puhuvat unkaria. Samaan aikaan poliisi kieltäytyy kirjaamasta heidän valituksiaan, alueella toimii yhä enemmän maineeltaan epäilyttäviä tuomareita Kosovosta ja Krajinasta, ja nyt on tehty jo murhiakin...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Totean kysyjälle kunnioittavasti, että meidän on tiedostettava, mitkä ovat Euroopan unionin puheenjohtajavaltion legitiimit velvoitteet ja mitkä ovat Serbian hallituksen velvoitteet.

Mitä tulee kysymyksessä ilmaistuun erityiseen huolenaiheeseen eli äskettäiseen hyökkäykseen Vojvodinan unkarilaisten liiton puheenjohtajaa József Kaszaa ja unkarilaisvähemmistön yleistä asemaa vastaan, uskon Serbian hallituksen nopean ja päättäväisen toiminnan auttaneen merkittävästi hälventämään unkarilaisyhteisön pelkoa siitä, että hyökkäys Kaszaa vastaan voisi olla alkusoittoa useille muille hyökkäyksille. Olemme kiitollisia, ettei saamiemme tietojen mukaan kukaan loukkaantunut hyökkäyksessä, mutta olen tietoinen arvoisan jäsenen ilmaisemista huolenaiheista.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puheenjohtaja, olen iloinen, että neuvottelut Kroatian kanssa on nyt todellakin määrä aloittaa muutaman päivän kuluttua. Tämä merkitsee huomattavaa edistysaskelta puheenjohtajavaltio Yhdistyneelle kuningaskunnalle. Milloin puheenjohtaja odottaa liittymisneuvottelujen alkavan Belgradin kanssa?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Kysymykseen näyttää sisältyvän otaksuma, jota en voi toistaa vastauksessani. Kroatian asemasta on tulossa vielä lisää selvityksiä, etenkin Kroatia-työryhmän toimesta. Tämä on siis tilanne tällä hetkellä – sen pidemmällä emme vielä ole.

  Puhemies. Seuraavana on

Dimitrios Papadimoulisin kysymys nro 7 (H-0671/05)

Aihe: Uskonnollisten vähemmistöjen omistusoikeudet Turkissa

Turkin yleishyödyllisten laitosten omaisuudesta vastaava pääosasto ilmoitti aikovansa vuokrata kiinteää omaisuutta, joka kuului aiemmin vähemmistöjä edustaville hyväntekeväisyysjärjestöille ja jonka Turkin valtio on takavarikoinut, minkä myötä uskonnollisten vähemmistöjen omistusoikeuksien loukkaukset jatkuvat. Turkin hallitus antaa hiljaisen hyväksyntänsä tälle käytännölle ja on antanut Turkin kansalliskokoukselle yleishyödyllisten laitosten omaisuutta koskevan lakialoitteen, jossa säädetään, että Turkin valtio palauttaa edunsaajille vain sen hallussa olevan omaisuuden eikä kolmansille osapuolille laittomasti myytyä omaisuutta.

Onko neuvosto tietoinen yleishyödyllisten laitosten omaisuudesta vastaavan pääosaston harjoittamasta toiminnasta ja Turkin hallituksen lakialoitteesta? Aikooko se ottaa kyseisen lakialoitteen Turkin viranomaisten kanssa käytävien neuvottelujen asialistalle? Kun otetaan huomioon 3. lokakuuta 2005 käynnistyvät liittymisneuvottelut, mihin toimiin se aikoo ryhtyä, jotta taataan Turkin uskonnollisten vähemmistöjen omistusoikeudet?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Olemme tietoisia arvoisan jäsenen esille ottamista kysymyksistä. Vaikka uskonnonvapaus on taattu Turkin tasavallan perustuslaissa ja Euroopan komission vuoden 2004 määräaikaiskertomuksessa Turkin edistymisestä liittymisvalmisteluissa todettiin, että uskontoa voidaan harjoittaa melko esteettömästi, tärkeitä kysymyksiä tällä alalla on edelleen ratkaisematta. Toukokuussa 2003 hyväksytyn tarkistetun liittymiskumppanuussopimuksen nojalla Turkin on vahvistettava muiden kuin islaminuskoisten uskonnollisten yhteisöjen toimintaedellytykset, jotka ovat Euroopan unionin jäsenvaltioiden käytäntöjen mukaiset. Neuvosto kuitenkin huomauttaa, että jotkin islaminuskoiset ja muut kuin islaminuskoiset uskonnolliset vähemmistöt ja yhteisöt kohtaavat edelleen toiminnassaan vaikeuksia, jotka liittyvät niiden oikeudelliseen asemaan, omistusoikeuksiin, koulutukseen, turkkilaisen ja ei-turkkilaisen papiston oleskeluoikeuksiin ja työlupiin, kouluihin sekä sisäiseen hallintoon. Euroopan unioni on erityisen huolestunut muiden kuin islaminuskoisten uskonnollisten järjestöjen omaisuuden jatkuvasta takavarikoinnista valtion toimesta. Euroopan unioni on kehottanut Turkkia säätämään pikaisesti yleishyödyllisten laitosten omaisuutta koskevan lain, joka vastaa täysin eurooppalaisia vaatimuksia, ja uskoo, että lakiluonnosta koskevat komission lausunnot, jotka komission jäsen Rehn toimitti Turkin pääministerille Gülille kesäkuussa, otetaan täysipainoisesti huomioon. Euroopan unioni on myös kehottanut Turkkia avaamaan uudelleen Halkin kreikkalais-ortodoksisen seminaarin.

Kuten arvoisa parlamentin jäsen hyvin tietää, 16. ja 17. joulukuuta 2004 kokoontunut Eurooppa-neuvosto tarkasteli, täyttääkö Turkki riittävän hyvin Kööpenhaminan poliittiset kriteerit, jotta jäsenyysneuvottelut voitaisiin aloittaa, ja totesi selvästi, että unioni seuraa jatkossakin tarkkaan poliittisten uudistusten etenemistä Turkissa. Neuvosto vakuuttaa näin ollen arvoisalle jäsenelle jatkavansa tällä alalla tapahtuvan kehityksen seuraamista todellakin hyvin tarkasti.

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, Euroopan parlamentti katsoi juuri tänään hyväksytyssä päätöslauselmassaan, että tietyt lainsäädäntöehdotukset ovat riittämättömiä. Yhtyykö neuvosto tähän arvioon? Oletteko kommentoineet mitenkään asianomaista lakialoitetta? Aiotteko ottaa nämä kysymykset neuvottelujen asialistalle, ja jos, milloin?

Uskonnonvapaudesta puheen ollen kommentoiko puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta mitenkään paavin Turkin hallitukselta saamaa tuomittavaa ja halveksivaa kohtelua sen jälkeen, kun Ortodoksinen ekumeeninen patriarkaatti oli kutsunut hänet vieraaksi Istanbuliin?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) En ole varma, oliko arvoisalla jäsenellä minun laillani tilaisuus osallistua tänä aamuna kolmituntiseen Turkkia käsittelevään keskusteluun täällä parlamentissa. Vakuutan teille, että puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta on täysin tietoinen Turkin jäsenyyteen liittyvistä lukuisista kysymyksistä.

Väittäisin kuitenkin monien meistä uskovan, että juuri se prosessi, joka Turkissa on ollut käynnissä ja joka edelleen jatkuu, on paras tae siitä, että juuri näitä ratkaisematta olevia kysymyksiä tarkastellaan ja pyritään ratkaisemaan myös tulevaisuudessa.

  Catherine Stihler (PSE). – (EN) Uskonnonvapaus on selvästikin ehdottoman ratkaiseva kysymys Turkin kanssa käytävissä neuvotteluissa. Muutamien seuraavien viikkojen aikana First Step Forum -ihmisoikeusjärjestö vierailee Turkissa tutkiakseen tilannetta paikan päällä, ja toimitan erittäin mielelläni jäljennöksen sen raportista neuvoston puheenjohtajalle.

Voiko neuvoston puheenjohtaja vakuuttaa minulle, että uskonnonvapautta ja oikeutta uskonnon tunnustamiseen painotetaan koko Turkin liittymisprosessin ajan?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Voin antaa teille tällaisen vakuutuksen, mutta huomauttaisin arvoisalle jäsenelle myös, että Turkin katolisen, kreikkalais-ortodoksisen ja syyrialais-ortodoksisen kirkon johtajat ovat todenneet, että Euroopan unionin yhdenmukaistamisuudistusten tuloksena heidän yhteisöjensä on nyt helpompi harjoittaa uskontoaan ja että asenteet heitä kohtaan ovat muuttuneet.

Myönnän, että työtä on edelleen paljon, minkä vuoksi annan asianmukaisen tunnustuksen työlle, jota jäsen Stihler ja muut kansalaisjärjestöjen jäsenet ovat tehneet tällä alalla. Uskon kuitenkin, että ne Turkin katolisen, kreikkalais-ortodoksisen ja syyrialais-ortodoksisen kirkon johtajien lausunnot, joihin äsken viittasin, kertovat omaa tarinaansa jo saavutetusta todellisesta edistyksestä.

  Puhemies. Seuraavana on

James Hugh Allisterin kysymys nro 8 (H-0673/05)

Aihe: IRA-terroristit

Ottaen huomioon pakoilevien tuomittujen terroristien Niall Connollyn, James Monaghanin ja Martin McCauleyn esteettömän paluun Kolumbiasta Irlannin tasavaltaan sekä EU:n sitoutumisen kansainvälisen terrorismin torjuntaan, mihin toimiin ministerineuvosto on ryhtynyt sen varmistamiseksi, ettei Irlannin hallitus anna turvapaikkaa kyseisille kansainvälisille terroristeille? Katsooko neuvosto, että Europol teki kaikkensa estääkseen heidän paluunsa?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Kuten tein parlamentille selväksi aiemmin tässä kuussa, tämä ei ole neuvostolle vaan Irlannin ja Kolumbian hallituksille osoitettava kysymys.

  James Hugh Allister (NI). – (EN) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, eikö vastauksenne ole säälittävä ja pelkurimainen väistöliike? Kollegiaalisuutta painottaen neuvosto on korostanut sitoutumistaan kansainvälisen terrorismin torjuntaan, mutta kun on kyse tämän sitoumuksen räikeästä loukkaamisesta jäsenvaltiossa, joka suojelee tunnettuja kansainvälisiä terroristeja, neuvosto tyytyy kohauttamaan olkapäitään valitettavan välinpitämättömänä.

Tämä on haaste neuvostolle. Pystyykö se toimimaan sanojensa mukaisesti kansainvälisen terrorismin torjunnassa, vai onko se kiinnostunut vain vastuun pakoilusta? Pystytte parempaan. Kysymys kuuluukin: tahdotteko pystyä parempaan, vai onko kaikissa puheissanne kyse vain latteuksista ja tyhjistä sanoista?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Mitä suurimmalla kunnioituksella kysymyksen esittäjää kohtaan väitän, ettei kyse ole tahdosta vaan määräysvallasta. Kun otetaan huomioon, ettei neuvosto ole vastaanottanut pyyntöä kummaltakaan asianosaisista hallituksista, neuvostolla ei ole suoraa määräysvaltaa tässä kysymyksessä.

  James Nicholson (PPE-DE). – (EN) Mielestäni neuvoston puheenjohtajan huomiot ovat varsin hämmästyttäviä. Kun otetaan huomioon, että hän kuuluu hallitukseen, joka on omaksunut kovan linjan kansainvälistä terrorismia kohtaan, pidän aivan ällistyttävänä tapaa, jolla hän pakoilee tätä kysymystä, ja hänen tämäniltaista väistelyään.

Eikö neuvoston puheenjohtaja katso, että hänen olisi kehotettava Irlannin tasavallan ja Kolumbian hallituksia varmistamaan, ettei kukaan tarjoa piilopaikkaa näille ihmisille? Heidäthän tuomittiin Kolumbiassa ja suljettiin vankilaan, josta he myöhemmin karkasivat. Eikö hän katso, että hänen olisi ensimmäisenä varmistettava, että hän omaksuu myönteisen roolin kansainvälisen terrorismin torjunnassa eikä yritä paeta vastuutaan?

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Ette liene yllättyneitä siitä, että torjun syytökset, jotka lisäkysymyksen esittäjä minuun kohdistaa. Kun otetaan huomioon hänen puolueensa kanta kansallisvaltioiden asemaan, mielestäni on varsin kiintoisaa, ettei hän hyväksy yksinkertaista oikeudellista toteamusta siitä, kenellä on oikeudellinen määräysvalta toimiin tässä kysymyksessä. Tämä oikeudellinen määräysvalta on jäsenvaltioilla, ja ehdotan, että hän ilmaisisi huolensa suoraan niille hallituksille, joilla on valta ryhtyä asiassa toimiin, eikä esittäisi väitteitä, joista meillä oli tilaisuus keskustella tässä parlamentissa jo aiemmin tässä kuussa.

  Proinsias De Rossa (PSE). – (EN) En puutu mielelläni tähän asiaan, mutta haluan todeta yksinkertaisesti, että lainsäädännölliset ja oikeudelliset valmistelut ovat jo käynnissä Irlannin tasavallassa. Tämä järjestelmä on kaikkien puolueiden poliittisen vaikutuspiirin ulkopuolella Irlannin tasavallassa, ja sama koskee varmasti myös Yhdistyneessä kuningaskunnassa, mukaan lukien Pohjois-Irlanti, sovellettavaa järjestelmää.

Vetoan teihin, että vastaisitte esittämääni kysymykseen nro 9, joka on vuorossa seuraavana. Erityisesti haluan esittää neuvoston edustajalle lisäkysymyksen vuokratyöntekijöitä koskevasta direktiivistä.

  Douglas Alexander, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, kiitän teitä ohjeestanne. Kun otetaan huomioon kysymyksen esittäjän huolenaihe ja se, että minun on ehdittävä lentokoneeseen, ehdotan kirjallista menettelyä, jotta hän saa täydellisen vastauksen huoleensa kyseisestä direktiivistä.

  Christopher Beazley (PPE-DE). – (EN) Olen esittänyt listalla olevan kysymyksen nro 32, mutta olette jo vastannut toteamalla, että siihen vastataan kirjallisesti. Odotan tätä vastausta mielenkiinnolla. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, toivon, että ehditte lentokoneeseen. Odotan tämän keskustelun jatkumista.

  Puhemies. Kysymyksiin nro 9–38 vastataan kirjallisesti⁽²⁾.

Kyselytunti päättyi.

(Istunto keskeytettiin klo 19.05 ja sitä jatkettiin klo 21.05.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MOSCOVICI

(1) EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.

(2) Ks. liite Kyselytunti

26. Valko-Venäjä

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma Valko-Venäjästä.

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, komission jäsen Ferrero-Waldner olisi hyvin mielellään keskustellut kanssanne tästä kysymyksestä. Hän on kehittänyt virkakautemme alusta lähtien hyvin aktiivisesti komission toimia Valko-Venäjän osalta. Komission jäsenen Ferrero-Waldnerin ja muun komission puolesta minulla on nyt ilo vaihtaa kanssanne näkemyksiä Valko-Venäjän tilanteesta ja komission työstä demokratisoinnin ja kansalaisyhteiskunnan hyväksi.

Komissio on hyvin huolissaan demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien kunnioituksen puutteesta Valko-Venäjällä. Valko-Venäjä rikkoo selkeästi kansainvälisiä sitoumuksiaan, jotka perustuvat Etyjin ja YK:n peruskirjoihin. Viime aikoina tilanne on huonontunut huolestuttavasti. Hallinto rajoittaa ihmisoikeuksia entistäkin enemmän, toteuttaa uusia toimia kansalaisjärjestöjä vastaan, heikentää vähemmistöjen oikeuksia, pidättää kansalaisia poliittisista syistä ja rajoittaa ilmaisunvapautta.

Olemme tuominneet jyrkästi Valko-Venäjän viranomaisten pelottelutoimet maassa toimivaa puolalaisten liittoa vastaan. Nämä tapaukset ovat osa toimia, joilla pyritään yhä voimakkaammin tukahduttamaan poliittiset puolueet, kansalaisjärjestöt ja riippumattomat tiedotusvälineet Valko-Venäjällä. Mielestämme tällaisella sekaantumisella heikennetään vähemmistöjen oikeuksia ja rikotaan näin hallintonormeja, jotka Valko-Venäjä on allekirjoittanut osana Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle antamiaan sitoumuksia.

Lisäksi Valko-Venäjä on ottanut käyttöön määräyksiä, joilla rajoitetaan entisestään ulkomailta tulevaa apua ja joilla maa ja sen kansalaiset eristetään yhä voimakkaammin muista.

Saatatte kysyä, miten komissio on reagoinut tilanteeseen. Vastauksena Valko-Venäjän voimistuviin sortotoimiin olemme lisänneet demokratisointiin ja ihmisoikeuksiin kohdistamaamme rahoitusta siirtämällä 2 miljoonaa euroa Tacis-ohjelmasta eurooppalaiseen ihmisoikeus- ja demokratia-aloitteeseen. Tämä aloite on toinen niistä kahdesta välineestä, joiden käyttäminen ei edellytä hallituksen suostumusta. Tacis-ohjelman soveltamisala on määritelty uudelleen siten, että siinä keskitytään nyt väestön tarpeisiin kansalaisyhteiskunnan osallistuessa toimiin täysimääräisesti.

Tänä vuonna olemme solmineet kansalaisjärjestöjen kanssa jo 27 pientä sopimusta, joiden yhteisarvo on 3 miljoonaa euroa. Käynnistämme lokakuussa EIDHR-ohjelmaan liittyvän uuden ehdotuspyyntömenettelyn, jota varten on varattu yhteensä 420 000 euroa.

Lisäksi olemme kohdistamassa yli 1,7 miljoonaa euroa kolmeen uuteen Valko-Venäjää koskevaan erityishankkeeseen, joiden täytäntöönpanosta vastaavat Etyj/ODIHR, UNDP ja Pohjoismaiden neuvosto. Näissä hankkeissa keskitytään ihmisoikeuksiin, demokratisointiin, kansalaisyhteiskuntaan ja riippumattomiin koulutuslaitoksiin, kuten maanpaossa oleville tarkoitettuun eurooppalaiseen humanistiseen yliopistoon.

Paneudumme jatkossakin väestön laajempiin tarpeisiin Tacis-ohjelman yhteydessä keskittyen terveydellisiin ja sosiaalisiin kysymyksiin, korkeakouluopetukseen, ammatilliseen koulutukseen ja ympäristökysymyksiin.

Lievitettäessä Tšernobyliin liittyviä ongelmia lähestymistapanamme on paikallisyhteisöjen esittämien hanke-ehdotusten rahoittaminen.

Eräs tärkeimmistä avullamme saavutetuista edistysaskeleista on riippumattomien televisio- ja radiolähetysten tukeminen. Vastauksena Euroopan parlamentin ja muiden tahojen ehdotuksiin rahoitamme marraskuun 1. päivästä lähtien päivittäistä radiouutislähetystä. Tarkoituksena on lisätä valkovenäläisten tietoisuutta ihmisoikeuksiin ja demokratiaan liittyvistä kysymyksistä ja tarjota heille totuudenmukaisia uutisia Valko-Venäjän sisäisistä ja ulkopuolisista tapahtumista. Muutoin nämä uutiset eivät olisi valkovenäläisten saatavilla. Lähetykset alkavat venäjänkielisinä, ja valkovenäjänkieliset ohjelmat tulevat mukaan niin pian kuin mahdollista.

Riippumattomien lähetysten aloittaminen on suuri askel, ja olen tyytyväinen, että olimme ensimmäinen avunantaja, joka on käynnistänyt Valko-Venäjän osalta tällaisia aloitteita.

Lisäksi avaamme Minskiin ensi vuoden alkupuolella komission lähetystön, jota johtaa diplomaattiedustaja. Tämä lähetystö edistää yhteyksiämme paikalliseen kansalaisyhteiskuntaan ja tukee myös koordinointitoimiamme ja toimiemme seurantaa.

Olemme pohtineet, miten voisimme parhaiten varmistaa, että kaikki Valko-Venäjää koskevat toimemme ovat yhtenäisiä ja johdonmukaisia. Kaupankäynnin alalla olemme tutkineet yleiseen tullietuusjärjestelmään perustuvien ammattiyhdistysoikeuksien loukkauksia ja perehtyneet vuosittaisten tekstiilikiintiöiden määrittelyyn. Ylläpidämme jatkuvasti myös EU:n luetteloa viisumikiellossa olevista korkeista virkamiehistä.

Komissio on ottanut johdon käsiinsä keskusteluissa siitä, miten voidaan tehostaa yhteistyötä Valko-Venäjällä toimivien avunantajien kesken. Olemme järjestäneet tänä vuonna kolme avunantajamaiden kokousta, joista ensimmäinen pidettiin maaliskuussa Vilnassa, toinen heinäkuussa Kiovassa ja viimeisin viime viikolla Brysselissä.

Valko-Venäjän demokratisointiprosessi ja valkovenäläisten hyvinvointi ovat hyvin lähellä sydäntämme ja komission tavoitteita. Teemme kaikkemme tukeaksemme niitä, jotka pyrkivät edistämään demokraattisen ja moniarvoisen yhteiskunnan kehitystä Valko-Venäjällä.

Sen lisäksi, että keskitymme jatkossakin demokratisointiin ja ihmisoikeuksiin, rohkaisemme erityisesti Valko-Venäjän demokraattisia voimia työskentelemään tiiviisti yhdessä. Tämä on ratkaisevan tärkeää ensi vuoden presidentinvaalien kannalta.

Odotamme voivamme toivottaa Valko-Venäjän Euroopan unionin naapuruuspolitiikan täysivaltaiseksi kumppaniksi heti, kun maa ryhtyy noudattamaan demokratiaan, oikeusvaltioperiaatteeseen ja ihmisoikeuksiin liittyviä sitoumuksiaan paitsi sanoin myös teoin.

  Bogdan Klich, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, aiemmin tänään parlamenttimme hyväksyi päätöslauselman 25 vuotta sitten syntyneen solidaarisuusliikkeen perinnöstä. Kyse oli kuitenkin muustakin kuin historiallisesta päätöslauselmasta, sillä asiakirja oli osittain myös vetoomus Euroopan unionin sisäisen solidaarisuuden puolesta. Nyt käsittelemme Valko-Venäjää koskevaa päätöslauselmaa, ja tämän päätöslauselman on oltava eurooppalaisen solidaarisuuden ilmaus niitä kohtaan, jotka tarvitsevat solidaarisuutta juuri nyt. Tämä pätee todellakin valkovenäläisiin ystäviimme, Valko-Venäjän kansaan.

Joku saattaa hyvinkin kysyä, miksi tarvitaan uutta päätöslauselmaa Valko-Venäjästä, kun edellinen hyväksyttiin juuri heinäkuussa ennen kesätaukoa. Kuten komission jäsen perustellusti huomautti, Valko-Venäjän tilanne muuttuu kuitenkin nopeasti. Poliittinen tilanne huononee joka kuukausi. Viimeisimmät tietoomme tulleet tapahtumat liittyivät presidentti Lukashenkon hallinnon tekemään tehoiskuun Valko-Venäjän puolalaisten liiton demokraattisesti valittua johtoa kohtaan. Koko sivistynyt maailma näki omin silmin, miten Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan suurinta järjestöä vainottiin ja sen johtajat pantiin julmasti viralta.

Euroopan parlamentin puolalaisena jäsenenä haluan osoittaa vilpittömät kiitokseni tämän parlamentin jäsenille, jotka auttoivat ja tukivat meitä noina vaikeina hetkinä. Mukana oli kaikkien poliittisten ryhmien jäseniä. Yhtä tärkeää oli mielestäni myös niiden valkovenäläisten apu ja tuki, jotka ovat kokeneet saman kohtalon kuin Valko-Venäjän puolalaiset. Erityisesti haluan kiittää Valko-Venäjän opposition edustajia heidän tuestaan Valko-Venäjän puolalaisten liitolle tänä vaikeana aikana. Tuki osoittaa, että Eurooppaan on syntymässä solidaarisuuden verkosto. Tämän verkoston avulla ne, jotka itse tarvitsivat aiemmin usein apua, voivat tukea niitä, jotka ovat vaikeuksissa juuri nyt.

Mielestäni myös Euroopan komissiota on syytä kiittää komission jäsenen mainitsemista ensimmäisistä merkeistä, jotka viittaavat Euroopan unionin Valko-Venäjän-politiikan tarkistamiseen. Nämä ovat myönteisiä merkkejä, ja luotan siihen, että hyvä työ jatkuu edelleen.

  Joseph Muscat, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Valko-Venäjän tapahtumat eivät huoleta ainoastaan joitakin jäsenvaltioita, kuten Puolaa ja Baltian maita, joita yhdistävät ilmeiset historialliset, poliittiset, maantieteelliset ja sosiaaliset syyt. Näiden tapahtumien pitäisi huolettaa joka ainoaa jäsenvaltiota unionissamme. Tämä on yksi lähestymistapamme puutteista: kaikki meistä eivät pidä Valko-Venäjän tilannetta oman pihamme ongelmana, jollainen se todellakin on.

En aio toistaa sitä, mikä on jo sanottu. Sallinette minun sen sijaan panna merkille, että huomattavaa edistystä on saavutettu sen jälkeen, kun käsittelimme tätä aihetta edellisen kerran tässä salissa.

Arvoisa komission jäsen, kuten totesitte, komissio on avaamassa lähetystöä Minskiin ja aloittamassa radiolähetyshanketta, vaikkakaan jotkut meistä eivät ole kovin tyytyväisiä tapaan, jolla asiaa käsitellään – ja he saattavat olla oikeassa. Tämä on kuitenkin ensimmäinen askel, jota olemme vaatineet jo pitkään, ja komissiota on syytä kiittää siitä, että se on pitänyt sanansa.

Emme saa kuitenkaan pysähtyä tähän. Valko-Venäjän presidentin lausunnot Yhdistyneiden Kansakuntien huippukokouksessa eivät ole hyvä merkki. Jotkut kollegamme ovat edelleen vankilassa – mainitsen Mikola Statkevichin, joka symboloikoon heitä kaikkia.

Toivon, ettei tämä kiinnostus Valko-Venäjää kohtaan hälvene, kun poliittiset virkatehtävät tulevat ja menevät tietyissä jäsenvaltioissa. Valko-Venäjän tilanne on liian arkaluonteinen käytettäväksi poliittisena jalkapallona. Sen on johdettava pitkäaikaiseen sitoutumiseen, vaikka onkin syytä toivoa, ettei ongelma ole kovin pitkäaikainen: toivokaamme, että tilanne ratkeaa keskipitkällä aikavälillä. Joka tapauksessa tarvitsemme Euroopan unionin sitoutumista.

(Suosionosoituksia)

  Janusz Onyszkiewicz, ALDE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Valko-Venäjä muodostaa poikkeuksen Euroopan mantereella. Sitä hallitsee henkilö, joka on itse julistanut kotimaakseen Neuvostoliiton ja joka pahoittelee tämän suurenmoisen maan katoamista Euroopan kartalta. Kyseinen henkilö yrittää irrottaa Valko-Venäjän Euroopasta. Hän pelkää selvästikin vapauden tuulta, joka pyyhkäisi Euroopan yli juuri solidaarisuusliikkeen toiminnan seurauksena. Mielestäni on äärimmäisen tärkeää varmistaa, että kun presidentti Lukashenko ottaa käyttöön rajanylitysmaksut, unionin jäsenvaltiot alkavat myöntää valkovenäläisille ilmaisia viisumeita ja tekevät näin täysin selväksi, ettei Euroopan unioni käännä selkäänsä Valko-Venäjälle, vaikka sen johtaja pysyisi vallassa.

Tällaiset eleet eivät kuitenkaan yksin riitä, vaan meidän on tuettava myös toimintaa Valko-Venäjällä. Olin tyytyväinen kuullessani komission jäsenen kertovan, että Euroopan komissio on käynnistämässä Valko-Venäjää koskevia ohjelmia, mutta tunnen ahdistusta siitä, että kaikki tämä on kestänyt niin kauan. Vuosihan on kääntymässä lopuilleen. Ymmärrän, että tiellä on ollut teknisiä esteitä. Jos nämä esteet ovat pysyviä, minusta vaikuttaa siltä, että parlamentissa on tahtoa välttää byrokraattinen paperisota ja auttaa komissiota toimimaan tehokkaasti. Jos emme onnistu tässä eikä Valko-Venäjää auteta, maa jää tahraksi paitsi Euroopan kartalle myös omatuntoomme. Euroopan on merkittävä vapautta, ja tämä merkitsee myös Valko-Venäjän vapautta.

  Elisabeth Schroedter, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, olemme yksimielisiä arvostellessamme naapurimaamme hälyttävää kehitystä. Silmiemme edessä ollaan rakentamassa järjestelmällisesti diktatuuria, jossa ei kunnioiteta ihmisoikeuksia eikä demokratiaa.

Tämä näkemysten lähentyminen ulottuu jopa komissioon ja neuvostoon. Meidän on viimeinkin tartuttava toimeen ja tehtävä kaikki voitavamme demokratian ja moniarvoisuuden edistämiseksi Valko-Venäjällä. Nämä olivat komission jäsenen Ferrero-Waldnerin sanoja.

En ole kuitenkaan tyytyväinen siihen, mitä tähän mennessä on saatu aikaan. Komissio on unohtanut Puolan, Baltian maiden ja Ukrainan aloitteen. Itärajallamme piilee hyvin pulmallinen vaara: naapurivaltioiden välillä on jännitteitä, eikä meillä ole yhteistä ulkopolitiikkaa. Kansalaisyhteiskuntaa, Valko-Venäjän ainoaa demokraattisen potentiaalin ja toivon lähdettä, ei tueta tarpeeksi.

Komission tähänastiset ehdotukset ovat riittämättömiä. Diplomaattista vastalausevalikoimaamme ei ole käytetty likimainkaan loppuun. Sanktioita on käytettävä paljon tähänastista sovitetummin ja kohdennetummin. Pelkkä puhe ei riitä. Kansalaisyhteiskunnalle on annettava paljon enemmän rahallista tukea.

Kehotan komission jäsentä laatimaan erityisohjelman ja kiiruhtamaan neuvottelupöytään neuvoston kanssa, jotta voidaan toteuttaa aidosti yhdenmukaisia poliittisia, rahoitukseen liittyviä ja taloudellisia toimia ja jotta vuosi 2006 voi merkitä demokratian sarastusta Valko-Venäjällä.

  Jonas Sjöstedt, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, yhdyn voimakkaaseen arvosteluun, jota tässä salissa on esitetty tänä iltana Lukashenkon hallintoa kohtaan. Valko-Venäjän jo ennestään huono tilanne on huonontunut selvästi, ja hallinnossa näkyy yhä enemmän perinteisiä poliittisen diktatuurin merkkejä.

Yleisesti ottaen voin yhtyä kaikkiin päätöslauselmassa esitettyihin kantoihin, mutta mielestäni yhtä osa-aluetta voitaisiin vielä kehittää: Valko-Venäjän riippumattoman ammattiyhdistysliikkeen painoarvoa. Riippumattomat ammattiyhdistykset ovat olleet Lukashenkon hallintoa vastustavan opposition keskeisiä voimia, mutta nyt ne taistelevat henkiinjäämisestään ja olemassaolostaan sortovallan edessä. EU:n jäsenvaltioiden, kuten Ruotsin, ammattiyhdistykset tekevät paljon yhteistyötä Valko-Venäjän riippumattomien ammattiyhdistysten kanssa. Toivon, että niille kerrotaan EU:n tuesta demokraattiselle oppositiolle. Meitä on muistutettu tällä viikolla Puolan solidaarisuusliikkeen merkityksestä. Vahva ja riippumaton ammattiyhdistysliike on luonnollisesti tärkeä edellytys Valko-Venäjällä tarvittavien muutosten saavuttamiseksi.

  Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, heti vastaanotettuaan virkansa yksitoista vuotta sitten presidentti Alexander Lukashenko antoi merkittävän lupauksen valkovenäläiselle äänestäjäkunnalleen. Hän lupasi herättää Neuvostoliiton henkiin. Lukashenko on toteuttanut lupauksensa. Valko-Venäjän historiallinen punavalkoinen lippu on kielletty, ja venäjän kieli on ainoa virallinen kieli. Absurdi kansallismielisyyden vastainen toiminta on nyt saavuttanut aallonpohjan, kun Minskissä salaa toimiva lyseo on maan ainoa äidinkielistä opetusta tarjoava oppikoulu ainakin siihen saakka, kun salainen palvelu saa selville myös opetustiloina tällä hetkellä toimivat yksityiset asunnot.

Näin ollen tuen komission aloitetta tukea taloudellisesti riippumattomia radiolähetyksiä Valko-Venäjälle. Itse asiassa Puolan hallitus toimii jo näin, ja Brysselin olisi hyvä ottaa siitä mallia. Puola on varannut toimintaan huomattavasti enemmän varoja, ja lisäksi ohjelmat aloitetaan valkovenäjäksi jo tänä syksynä. Komission toimintaan vaikuttavat kuitenkin varmasti Lukashenkon johtaman Valko-Venäjän ja kolmen Euroopan unionin itäisen jäsenvaltion, Puolan, Liettuan ja Latvian, radikaalisti huonontuneet välit.

Minskin sortohallinto toimii aivan kuin Naton väliintulo olisi vain ajan kysymys. Tästä saattaa seurata lievä rajaselkkaus. Koska asiaan sisältyy suuria turvallisuusriskejä kahdenkymmenenviiden jäsenvaltion Euroopan unionille, esitän komissiolle muutaman kysymyksen. Mitä mieltä komissio on Puolan, Liettuan, Latvian ja Ukrainan aloitteesta yhdenmukaistaa Valko-Venäjää koskevia politiikkojaan? Onko komissio ryhtynyt taivuttelemaan Venäjää, jotta se kantaisi vastuunsa G8-maiden puheenjohtajana ja pyrkisi positiivisella tavalla vähentämään Lukashenkon sisä- ja ulkopolitiikan aiheuttamia jännitteitä?

Pyydän komission jäsen Ferrero-Waldnerin sijasta paikalla olevaa arvoisaa komission jäsentä välittämään nämä kysymykset eteenpäin, koska ne ovat loppujen lopuksi keskeisiä Euroopan unionin turvallisuuspolitiikalle eivätkä vähiten yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vuoksi. Odotan kysymyksiini vastauksia. Kotimaani kirkon yhteydenotoista ja Saksasta peräisin olevasta tutkimustiedosta päättelen, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaiset ...

(Puhemies keskeytti puhujan)

  Konrad Szymański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, ihmisoikeusrikkomuksia tapahtuu Valko-Venäjällä päivittäin. Viimeisin rikkomus monien joukossa oli puolalaisten kansallismielinen vainoaminen, mikä huipentui Union of Poles -järjestön julistamiseen laittomaksi ja sen aktivistien ahdistelemiseen.

Tehtävä on laaja-alainen, mutta se ei tarkoita tyytymistä pehmeisiin keinoihin. Päinvastoin Valko-Venäjän ja Euroopan unionin kanssakäymisessä on edettävä hellittämättä. Jos meillä ei ole tarkoitus käsitellä Valko-Venäjän ihmisoikeusrikkomuksia viikottain, Valko-Venäjälle tarvitaan komission puolesta pysyvä esittelijä. Tarvitaan myös tehokas rahoitusmenetelmä demokraattisten ainesten tukemiseen. Tällaisen tuen tarjoamista on vaikea kuvitella ilman ihmisoikeuksien puolustamiselle omistettua erityistä rahoitusvälinettä. Välineen on oltava mahdollisimman joustava, nopea ja tehokas, kun otetaan huomioon sen käyttäminen epäsuotuisissa oikeusoloissa.

Se, että Valko-Venäjä on jälleen keskustelunaiheena, osoittaa, että Euroopan parlamentti ja Euroopan unioni ovat olleet asian suhteen voimattomia. Valko-Venäjän kysymys on nyt esityslistalla viidettä kertaa, mutta emme ole vieläkään pystyneet priorisoimaan kysymystä ja tekemään siitä ennakkoehtoa Euroopan unionin ja Venäjän hyvien suhteiden kehittymiselle. Euroopan komissio on kyllä luvannut yhtä ja toista, mutta se vitkastelee edelleen ja toimii vastahakoisesti, hitaasti ja passiivisesti Valko-Venäjän kysymyksen suhteen. Tästä seuraa, että Euroopan unionin uskottavuus on vaarantunut tässä asiassa.

Haluan vain tuoda esiin, että jopa Minskin jokseenkin irvokas hallinto on ollut omaamme tehokkaampi ja pätevämpi radiolähetysasiassa. Valko-Venäjä lähettää radio-ohjelmaa Euroopan unionin suuntaan, mutta vastakkaiseen suuntaan vallitsee täydellinen hiljaisuus. Lopuksi totean vielä yleisluonteisesti, että Eurooppa on saattanut itsensä niin naurunalaiseksi Valko-Venäjän kysymyksessä, ettei Euroopan unionin yhteisen ulkopolitiikan julistuksella ole mitään merkitystä.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentti on käsitellyt Valko-Venäjän tilannetta useaan otteeseen, mutta vain pienen vähemmistön voimin, johon kuuluvat jäsen Schroedter, kollegani jäsen Gahler ja muutama muu. Olen tyytyväinen siihen, että tätä tärkeää kysymystä käsitellään nyt aktiivisesti. Kiitos kuuluu erityisesti parlamentin puolalaisille jäsenille.

Tilanne osoittaa, että historialla on vaikutuksensa. Historiaan kuuluu paitsi kielteisiä, kansallismielisiä kausia myös monia myönteisiä esimerkkejä rinnakkaiselosta. Yksi tällainen oli puolalaisten, liettualaisten ja valkovenäläisten yhteinen liittovaltio keskiajalla. Se oli Eurooppa pienoiskoossa, ja tällä Euroopalla on vaikutuksensa myös nykyhetkeen. Vaikutukset näkyvät siinä, että me tuemme puolalaisten kollegojemme kanssa Valko-Venäjän puolalaisvähemmistön lisäksi myös koko Valko-Venäjän kansaa. Valko-Venäjän kansaa sorretaan mittavasti, ja sitä uhkaavat myös pyrkimykset palauttaa Neuvostoliitto muodossa tai toisessa.

Nämä pyrkimykset ovat järjettömiä ja tuomittuja epäonnistumaan. Tiedämme kuitenkin, että tällaisilla ajatuksilla leikitellään idempänä. On siis Euroopan unionin edun kannalta olennaista, että tuemme entistä vahvemmin naapuriamme Valko-Venäjää, sen kansaa ja kansalaisyhteiskuntaa. Erityisen tärkeää olisi varmistaa tiedotusvälineiden riippumattomuus.

Haluan myös arvostella suorin sanoin saksalaista radiolähetystoimijaa Deutsche Welleä. Se lähettää ohjelmiaan Valko-Venäjällä venäjäksi, toisin sanoen sen siirtomaavallan kielellä, joka sorti Valko-Venäjää vuosikausia ja on osaltaan vastuussa siellä nykyisin vallitsevasta tilanteesta. Valko-Venäjän kansalla on oikeus arvostukseen ainutlaatuisena eurooppalaisena kulttuurina, minkä on näyttävä myös Euroopan unionin edistämissä tiedotusvälineissä. Heidän kulttuurinsa on tärkeä osa eurooppalaisten kansojen yhteisöä.

  Józef Pinior (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, Internetistä on tullut viime vuosina yksi tärkeimmistä riippumattoman tiedon lähteistä Valko-Venäjällä. Kotitietokoneiden ja Internet-yhteyksien määrä on kasvussa. Vuoden 2005 puolivälissä 2 miljoonalla Valko-Venäjän 10 miljoonasta kansalaisesta oli Internet-yhteys. Minskin nettikahviloita käytti vuonna 2004 lähes 450 000 henkilöä. Samaan aikaan viestintäministeriön tytäryhtiö ja valtionyhtiö Beltelecom pitää hallussaan Internet-yhteyksien monopolia. Presidentti Lukashenkon hallinto tekee parhaansa hallitakseen kansalaisyhteiskunnan Internetin käyttöä. Se myös jahtaa ja sortaa kyberavaruutta aktiivisesti hyödyntäviä kansalaisia vedoten rikoslain epädemokraattisiin pykäliin.

Euroopan unionin olisi hyödynnettävä uusimpia viestintävälineitä, kun se pyrkii edistämään Valko-Venäjän ihmisoikeuksia. Internetillä olisi oltava samankaltainen asema riippumattomana tietolähteenä kuin radiolla oli diktatuurien kaatamisessa 1900-luvulla. Euroopan unionin on lisättävä rahoitusta Internetiä ja mobiilia televiestintää hyödyntäville uusille viestintätavoille, joilla voitaisiin edistää Valko-Venäjän kansalaisyhteiskuntaa.

  Věra Flasarová (GUE/NGL). – (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, kaikilla meillä on kokemuksia parantumattomista haavoista ja epäoikeudenmukaisuuksista, joilla nykyistä tilannettamme voidaan ehkä kuvailla. Tämä pätee myös Valko-Venäjään, ja siksi olisi pidettävä mielessä kolme asiaa. Valtion tilannetta on pyrittävä ymmärtämään objektiivisesti eikä tietolähteitä valikoimalla ja olemalla huomioimatta kaikkea sitä, mikä ei istu musta-valkoiseen käsitykseen Valko-Venäjästä. Ketään ei pidä myöskään sulkea etukäteen pois keskusteluista, vaikka asioista oltaisiinkin eri mieltä. Kolmanneksi totean, ettei Valko-Venäjä ole yhtä kuin Lukashenko tai päinvastoin.

Euroopan unionin olisi pyrittävä politiikallaan parantamaan Valko-Venäjän valtion ja sen kansan tilannetta. En ole Lukashenkon hallituksen puolella, enkä tue sen tekemiä alhaisia virheitä. Haluan kuitenkin varoittaa, että voimaa käyttävällä politiikalla, jonka keinoina ovat pakotteet, hallinnon edustajien demonisointi ja ongelman propagandistinen yksinkertaistaminen, yleensä vain pahennetaan tilannetta eikä ratkaista mitään.

  Mirosław Mariusz Piotrowski (IND/DEM). – (PL)

Arvoisa puhemies, Valko-Venäjän puolalaisvähemmistön ahdistelusta ja vainoamisesta tiedetään yleisesti. Vuoden 1995 Euroopan neuvoston kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevaa puitesopimusta rikotaan järjestelmällisesti ja julmasti, kuten Union of Poles -järjestön ja esimerkiksi romanivähemmistön kohtelu Valko-Venäjällä osoittaa. Tämä kaikki tapahtuu eurooppalaisessa maassa aivan Euroopan unionin ulkorajan takana. Euroopan parlamentti on perinteisesti ja oikeutetusti puuttunut ihmisoikeusrikkomuksiin ja kansallisten vähemmistöjen oikeuksien polkemiseen eri puolilla maailmaa. Euroopan parlamentti ei näin ollen voi olla välinpitämätön Valko-Venäjän tilanteen suhteen.

Itsenäisyys/demokratia -ryhmä tukee yhteistä päätöslauselmaesitystä erityisesti Valko-Venäjän puolalaisvähemmistön tilanteen vuoksi. Haluan korostaa, miten tärkeää on tukea Valko-Venäjän Union of Poles -järjestöä ja sen laillisia johtajia. Tuki olisi kanavoitava ensisijaisesti puolalaisten rajaseutualueiden kautta. On ymmärrettävä, että Valko-Venäjän ongelmien ratkaisun avain ei ole oikeastaan presidentti Lukashenkolla, vaan hänen venäläisellä kummisedällään, presidentti Putinilla, entisellä KGB:n upseerilla. Sekä presidentti Putin että presidentti Lukashenko turvautuvat taannoisen kommunistihallinnon salaisen palvelun menetelmiin. Euroopan parlamentin kannattaisi pitää tämä mielessä.

  Inese Vaidere (UEN). – (LV) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unionin Lukashenkon hallintoa koskeva politiikka on ollut tähän mennessä kerrassaan selkärangatonta. Euroopan komissiolla ei ole asianmukaista toimintasuunnitelmaa demokratiakehityksen edistämiseksi käytännössä. Aika ajoin vaikuttaa siltä, että komissiolle koko Valko-Venäjää ei ole olemassa – sitä ei yksinkertaisesti ole. Toiminnan ja tietojen koordinointi Euroopan unionin toimielinten, Euroopan neuvoston ja Yhdistyneiden Kansakuntien välillä on täysin riittämätöntä. Valko-Venäjän demokraattiset ainekset ovat tällä hetkellä erittäin hajanaisia.

Kehotan komissiota laatimaan toimintasuunnitelman demokraattisten ainesten yhdistämiseksi. Komission on myös edelleen vaadittava poliittisin perustein tuomitun oppositiojohtaja Mihail Marinichin vapauttamista. Riippumattoman radioaseman perustamista koskevassa asiassa haluan korostaa kahta asiaa. Ensinnäkin olen erittäin pettynyt siihen, että tarjouskilpailun ilmoitetut ehdot ovat sellaisia, etteivät Baltian valtiot tai Puola voi käytännössä osallistua siihen. Ne eivät voi osallistua edes yhteenliittymänä. Kuitenkin juuri näillä Valko-Venäjän naapurivaltioilla on eniten asiantuntemusta Valko-Venäjällä meneillään olevista prosesseista. Toiseksi radiolähetysten on ensisijaisesti oltava valkovenäjäksi, kuten jäsen Posselt jo mainitsi, jotta kansalaiset voisivat pitää niitä heille kuuluvina. Valko-Venäjällä monet puhuvat venäjää paremmin kuin valkovenäjää, mikä on välitön seuraus venäläistämisestä. Meidän ei pidä tukea tätä prosessia.

  Barbara Kudrycka (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, Valko-Venäjän oppositiopuolueet, hallituksesta riippumattomat kansalaisjärjestöt sekä kansalliset ja uskonnolliset vähemmistöt odottavat malttamattomasti Euroopan komission ja neuvoston toimien vaikutuksia. Näitä vaikutuksia ei ole kuitenkaan vielä koettu. Eurooppalaisen demokratia-aloitteen varoja ei ole vielä kohdistettu. Solidaarisuusrahaston käyttämisestä sorrettujen poliitikkojen perheiden tukemiseksi neuvotellaan yhä. Venetsian komissiota ei ole pyydetty tekemään kansainvälistä tutkimusta sen kansanäänestyksen lainvoimaisuudesta, jonka avulla presidentti Lukashenko pystyi jatkamaan totalitaarista hallintoa jälleen uudella virkakaudella. Minskiin ei ole perustettu yhtään Euroopan unionin virastoa, vaikka Valko-Venäjän hallinnon valtuuskunta toimii aktiivisesti Brysselissä. Hallituksesta riippumattomia kansalaisjärjestöjä, vähemmistöjä ja protestanttisia kirkkoja sortavat yksilöt voivat matkustaa vapaasti Euroopassa, koska viisumipakotteet pätevät vain muutamaan heistä.

Näin ollen kehotan komissiota toimimaan ennakoivammin ja sitoutumaan näihin kysymyksiin paremmin. Ehdotan mietinnön laatimista Valko-Venäjän tilanteesta, mihin liittyisi myös kuulemisia ja perusteellista tutkimusta. Näiden perusteella laadittaisiin suunnitelma Euroopan unionin lyhyen ja pitkän aikavälin kanssakäymisestä Valko-Venäjän kanssa. Mietintöä voitaisiin hyödyntää myös tarpeiden ja uhkien kartoituksessa. Lisäksi sen avulla voitaisiin määritellä voimavaroja ja Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden toimintatapoja. Toimet on kuitenkin toteutettava yhtenäisesti ja yhtäaikaisesti, jotta niillä on mahdollisuus onnistua.

  Bogusław Sonik (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kuinka monta diktatuuria on kaadettava ja kuinka monen toisinajattelijan on uhrattava henkensä tai terveytensä vankilassa ennen kuin synkät diktaattorit, kuten Castro tai Lukashenko ymmärtävät toimintansa vahingollisuuden omalle kansalleen? Kauanko toisinajattelijoiden pitää vielä sietää vainoa vakaumuksensa ja perimmäisten ihmisoikeuksien, vapauden ja oikeuden puolustamisen takia?

Kaikilla vapaan maailman kansalaisilla ja erityisesti meillä Euroopan niistä osista tulevilla, jotka kärsivät kommunismin rautaisen ikeen alla, on erityinen kutsumus totalitarismin ja ihmisoikeuksien halveksunnan torjumiseen. Siksi toivon, että Euroopan komissio ja Eurooppa-neuvosto ovat rinnallamme ja auttavat meitä tässä asiassa.

Arvoisa komission jäsen, olen toki kiitollinen tähänastisista toimista, mutta mielestäni on tullut aika olla päättäväisempi. Miten kauan voimme vielä sietää Euroopan unionin perusarvojen polkemista Valko-Venäjällä, jonka kanssa Euroopan unionilla on yhteinen raja? Diktaattorit kaadetaan ennemmin tai myöhemmin, ja jäljelle jää hävitys. Viittaan tällä hajanaisiin ja terrorisoituihin yhteiskuntiin, joiden yksilöiltä puuttuu itsenäisyyden henki ja usko omaan arvoon.

Meidän on autettava Valko-Venäjän kansaa Lukashenkon kaatamisessa. Lisäksi sitä olisi autettava vapaan kansalaisyhteiskunnan perustusten luomisessa ja nuorten sukupolvien kouluttamisessa. Valko-Venäjän demokraattista oppositiota on tuettava, ja kansalais- ja ihmisoikeuksien rikkominen on tuomittava. Komission olisi myös tuettava Valko-Venäjän kulttuuria, jonka osa on valkovenäjän kieli. Siksi venäjänkielisten radio- ja televisiolähetysten tukeminen olisi virhe. Emme saa osallistua presidentti Lukashenkon määräämään venäläistämiseen. Eurooppalaisia rahastoja olisi käytettävä valkovenäjänkielisiin radio- ja televisiolähetyksiin. Haluan tuoda komission tietoon, että tällaisia lähetyksiä on jo olemassa. Puolalaisten radio- ja televisioasemien valkovenäjänkielisiä lähetyksiä vastaanotetaan Valko-Venäjällä, ja tämä työ ansaitsee tukea. Samaan tapaan olisi tuettava Valko-Venäjälle lähettävää radioasemaa, jota on perustamassa joukko Puolaan, Liettuaan ja Ukrainaan muuttaneita vapaita valkovenäläisiä. Ne meistä, jotka ovat kotoisin Keski-Euroopasta, muistavat hyvin, millainen toivon symboli Radio Vapaa Eurooppa oli meille.

Eurooppa on tulevaisuudessakin vapauden symboli, ja siksi vaadin Radio Vapaa Valko-Venäjän perustamista.

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, kiitän teitä olennaisista ja vakavista puheenvuoroista tässä Valko-Venäjän ihmisoikeustilannetta ja demokratian tilaa koskevassa keskustelussa. Otan huomioon esitetyt asiat ja välitän ne eteenpäin, jotta voimme sisäistää ne perusteellisesti.

Haluan kiittää teitä myös siitä, että tuette komission toimia, joihin sisältyy myös komission viraston perustaminen Minskiin. Kuten jäsen Onyszkiewicz totesi, emme voi jättää Valko-Venäjää pulaan, sitä ei voi jättää huomioimatta. Olen samaa mieltä monen puhujan kanssa, jotka ovat erittäin huolissaan siitä suunnasta, johon Valko-Venäjä on edelleen menossa.

Olen erittäin huolissani myös siitä, että Euroopan strategiseen etuun ei keskitytä. Näin tapahtuu nykyisin aivan liian usein. Vaikka käynnissä onkin Euroopan unionin olemassaoloa koskeva pohdinta, meidän ei pidä unohtaa kysymystä siitä, miten voimme parhaiten edistää vapaan ja demokraattisen vyöhykkeen vakautta kaakossa ja idässä sijaitsevilla Euroopan naapurialueilla, esimerkiksi Turkissa tai Länsi-Balkanilla, Ukrainassa tai Valko-Venäjällä. Tämä merkitsee muun muassa sitä, että käytämme ja kehitämme tehokkaasti Euroopan naapuruuspolitiikan käytettävissä olevia poliittisia välineitä.

Esille tuli muutama erityinen komission jäsenelle kohdistettu kysymys, ja kuten sanoin, olen välittänyt ne eteenpäin komission yksiköille. Haluan kuitenkin kommentoida kieleen liittyvää kysymystä. Miksi tuemme sekä venäjän- että valkovenäjänkielisiä radiolähetyksiä? Tässä on otettava huomioon se tosiasia, että 65 prosentilla Valko-Venäjän väestöstä on kotikielenä venäjä, kun taas valkovenäjää puhuu kotikielenään 5 prosenttia kansasta. Jotta viestimme välittyisi, on otettava huomioon se, että valtaosa valkovenäläisistä puhuu kotonaan venäjää. Juuri tämän takia olemme tehneet sen valinnan, että lähetyksiä on sekä venäjäksi että valkovenäjäksi. Ohjelmaa lähetetään venäjäksi käytännön syistä, koska enemmistö kansasta käyttää venäjän kieltä päivittäin. Valkovenäjäksi ohjelmaa lähetetään puolestaan vertauskuvallisista syistä, koska se enteilee kielenä uutta, vapaata Valko-Venäjää, jota me kaikki kannatamme.

Euroopan parlamentin kanta ja sen tuki komission aloitteelle antavat huomattavasti lisää painoarvoa Euroopan pyrkimyksille demokratisoida Valko-Venäjää ja lisätä siellä ihmisoikeuksien arvostusta. Nämä pyrkimykset ovat nyt lähestyvien vaalien takia tärkeämpiä kuin koskaan. Jos vaalit saadaan pidettyä oikeudenmukaisesti, niistä voi tulla valtion historian käännekohta.

  Puhemies. – Kiitos, arvoisa komission jäsen Rehn. Olen vastaanottanut seitsemän työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Päätöslauselmaesityksiä koskevat äänestykset toimitetaan huomenna klo 12.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Alessandro Battilocchio (NI). – (IT) Kiitos, arvoisa puhemies. Puhun Italian uuden sosialistipuolueen puolesta. Viime aikoina Euroopan parlamentti on joutunut liian usein keskustelemaan Valko-Venäjän hallituksen eli maanosamme viimeisen kommunistisen autoritaarisuuden linnakkeen käyttäytymisestä.

Presidentti Lukashenko jatkaa edelleen ahdasmielistä politiikkaansa tukahduttamalla monien, lähinnä nuorten, kansalaisten äänet, jotka vaativat valtiolleen vapautta tulevaisuudessa.

Keskushallinto kieltää jatkuvasti ja tahallaan joitakin yksilön perusvapauksia. Hallinto tiukentaa otettaan jatkuvasti ja estää kansalaisia ilmaisemaan vapaasti ajatuksiaan, poliittisia kantojaan ja uskontoaan. Maan vähemmistöjä ei suojella tarpeeksi, vaan ne joutuvat usein väärinkäytösten ja syrjinnän kohteiksi.

Tällaisia tapahtumia aivan unionin rajan takana ei voida sietää.

Tuemme puheenjohtaja Barrosoa, mutta mielestämme toimia olisi tehostettava, jotta Euroopan unioni voisi olla paremmin läsnä Minskissä jakamassa tietoa, järjestämässä ja tukemassa toimintaa sekä valvomassa erityisesti ihmisoikeustilannetta.

Euroopalla on oltava kykyä ja tahtoa tehokkaaseen poliittiseen toimintaan esimerkiksi toimimalla läheisemmässä yhteistyössä Valko-Venäjän poliittisten oppositioainesten kanssa. Oppositio nauttii yhä voimakkaampaa tukea kansalta, ja yhdessä ne pyrkivät varmistamaan erilaisen ja paremman tulevaisuuden Valko-Venäjälle.

(1) ks. pöytäkirja.

27. EU:n ja Intian suhteet

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana keskustelu Menéndez del Vallen laatimasta ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä (A6-0256/2005) EU:n ja Intian strategisesta kumppanuudesta (2004/2169(INI)).

  Emilio Menéndez del Valle (PSE), esittelijä. – Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää eri poliittisia ryhmiä edustavia parlamentin jäseniä, jotka ovat esittäneet tarkistuksia mietintöni parantamiseksi, kehitysyhteistyövaliokuntaa ja kansainvälisen kaupan valiokuntaa lausunnoistaan sekä tietenkin parlamentin virkamiehiä, jotka ovat työllään varmistaneet mietinnön onnistumisen.

Lähtökohtanani oli 4. kesäkuuta 2004 annettu komission tiedonanto EU:n ja Intian strategisesta kumppanuudesta ja Intian hallituksen laatima erinomainen ja hyvin perusteltu vastaus, joka esitettiin saman vuoden elokuussa annetussa strategisessa asiakirjassa.

Olen ottanut huomioon lukuisat kokoukset, joita Intia ja EU ovat näiden asiakirjojen antamisen jälkeen järjestäneet, ja tietenkin viime vuoden marraskuussa Haagissa järjestetyn viidennen EU:n ja Intian huippukokouksen, jossa strateginen kumppanuus virallisesti käynnistettiin ja jossa Intialle myönnettiin etuoikeutetun kumppanin asema, joka vastaa muille merkittäville maille myönnettyä asemaa.

Seurasin myös mahdollisuuksien mukaan valmisteluja ja tapaamisia ennen 7. syyskuuta tänä vuonna pidettyä kuudetta EU:n ja Intian huippukokousta. Huippukokouksessa näytettiin vihreää valoa strategista kumppanuutta koskevalle yhteiselle toimintasuunnitelmalle.

Joillakin mietinnön aloilla menen käsittääkseni pidemmälle kuin komissio ja neuvosto, ja joissakin asioissa saatan olla hieman eri mieltä niiden kanssa, mutta kyse on pikemminkin tiettyjen asioiden huomiotta jättämisestä kuin komission ja neuvoston käytännön toimista. Katson siitä huolimatta, että jos mietintöni hyväksytään huomisessa istunnossa, voimme perustellusti sanoa, että mainitut kolme toimielintä – parlamentti, komissio ja neuvosto – haluavat yhdessä edistää, vakiinnuttaa ja rikastuttaa suhteitamme maailman suurimpaan demokratiaan molempia osapuolia hyödyttävällä tavalla. Meidän ei pidä unohtaa, että puhumme maasta, Intiasta, joka on tosiasiassa maailman suurin demokratia.

Lisäksi on paikallaan huomauttaa, kuten mietinnössä teenkin, että jotkut neuvoston tiedonannon ja äskettäin annetun yhteisen toimintasuunnitelman tavoitteista edellyttävät erityisrahoitusta, jota meidän on myönnettävä, jos olemme vakavissamme. Muussa tapauksessa ei ole kovin järkevää käydä poliittista vuoropuhelua.

Ehdotankin tässä yhteydessä, että parlamentti ilmaisee tukensa strategiselle kumppanuudelle, jossa annetaan etusija poliittiselle vuoropuhelulle. Haluan kuitenkin tässä yhteydessä korostaa, että YK:n vuosituhannen tavoitteiden saavuttamisen ja köyhyyden tehokkaan torjumisen on oltava edelleen keskeisiä Euroopan unionin strategisissa suhteissa Intiaan. Viimeksi mainittu on jo sinänsä poliittinen toimi, koska kehitystavoitteita ei voida saavuttaa ilman poliittista tahtoa myöntää tarvittavat määrärahat.

Intian on saatettava loppuun tehtävä, joka koskee jo käynnissä olevan suuren kehityshankkeen viemistä päätökseen. Työskentelen sen pohjalta, että Intia ja EU ovat yhtä mieltä siitä, että kauppa, investoinnit ja vapaa kilpailu ovat kehityksen avaintekijöitä, mutta myös siitä, että tämän kehityksen sopusointuinen ja tasapuolinen eteneminen edellyttää sosiaalisen ja taloudellisen yhteenkuuluvuuden lujittamista, ympäristönsuojelua ja kuluttajien oikeuksia edistävien perustavien sosiaalisten velvoitteiden noudattamista. Haluan näin ollen kannustaa Intian hallitusta käsittelemään perinpohjaisesti näitä asioita.

Haluan kertoa teille, että Yhdistyneen kuningaskunnan vaikutusvaltaisen sanomalehden toissapäiväisessä pääkirjoituksessa todettiin, että Intian hallituksen sekä yksityisen talous- ja rahoitussektorin välinen kuherruskuukausi on päättynyt. Kirjoituksessa syytettiin Intian hallitusta sitä, että se on sallinut hallituskoalition vasemmistoa edustavien liittolaisten estää luvattujen uudistusten tekemisen. Tästä huolimatta päivälehdessä nimenomaisesti tunnustetaan, että Intian talous on ottanut tuulta purjeisiinsa, sillä sen kasvu saattaa ylittää 7 prosenttia tänä vuonna, että liiketoiminnan voitot kasvavat, että tietotekniikka-ala vahvistuu, että pörssitoiminta on kannattavaa ja että maahan virtaa edelleen suuria määriä pääomaa. Näin siis lehdessä kirjoitettiin. Lehden mukaan Intian hallitus ei kuitenkaan voi ottaa kunniaa itselleen mistään näistä saavutuksista, jotka johtuvat lehden mukaan puhtaasti hyvästä onnesta, menneisyydessä tehdyistä uudistuksista ja yksityisen sektorin toimista.

Minä suoraan sanottuna katson, että vaikutusvaltainen lehti kirjoittaa melko uskomatonta tekstiä. En tiennyt, että hyvä onni määrää aktiivisesti talouden kehitystä. Totean lopuksi sen tosiasian, että Intia kehittyy yhtä lailla kuin sen ja Euroopan unionin väliset strategiset suhteetkin.

Viisiminuuttinen puheenvuoroni alkaa olla lopussa. Ehdotukseni esitetään yksityiskohtaisesti mietinnön perusteluissa ja päätöslauselmaesityksessä. Haluan vielä muistuttaa Intian hallitusta ja yhteiskuntaa muutamista asioista, kuten siitä, että kuolemantuomio on lakkautettava, kidutuksen vastainen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus on ratifioitava, Intian on liityttävä kansainväliseen rikostuomioistuimeen ja olisi myös hyvä asia, jos Intia liittyisi ydinsulkusopimukseen, joihin muuten myös Pakistanin ja Israelin olisi liityttävä.

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää lämpimästi jäsen Menéndez del Vallea EU:n ja Intian strategista kumppanuutta käsittelevästä erinomaisesta mietinnöstä, joka antaa erittäin hyödyllisiä virikkeitä Euroopan unionin tämän alan politiikalle. Mietinnössä on meille paljon sulateltavaa. Intian nopea nousu ja sen vaikutukset koko maailmaan muodostavat äärimmäisen tärkeän ilmiön. Uuden Intian määrittäessä itseään taloudellisesti ja poliittisesti muun maailman, myös Euroopan, on mukautettava omaa näkemystään Intiasta.

Eurooppa on ilmaissut selvästi suhtautuvansa Intiaan hyvin vakavasti. Kaksi viikkoa sitten järjestetyssä viimeisimmässä EU:n ja Intian huippukokouksessa hyväksyttiin kunnianhimoinen yhteinen toimintasuunnitelma, joka muodostaa puitteet Intian suhteittemme laadulliselle syventämiselle. Toimintasuunnitelmalla valmistellaan tiiviimpää yhteistyötä niiden strategisten tavoitteiden saavuttamisessa, jotka koskevat kaupan ja investointien kehittämistä osana lujitettua kulttuuriyhteistyötä, osallistumista Galileo-hankkeeseen ja jopa Intian osallistumista kansainväliseen fuusiokoereaktori- tai lämpökoereaktoriyhteistyöhön (ITER). Toimintasuunnitelma on ohjekirja strategisen kumppanuutemme toteuttamiseksi käytännössä. Havaitsimme, että mietinnössä korostettiin sitä, että EU ja Intia ovat maailman suurimpina demokratioina sitoutuneet arvoihin, joilla edistetään rauhaa ja vakautta maailmassa. Meillä on yhteiset perusarvot: olemme muun muassa sitoutuneet demokratiaan ja ihmisoikeuksiin sekä arvostamme koko maailmassa toimivia instituutioita.

Uusi Intia tuntuu toisinaan kuvaavan vain maan yhtä puolta. Intiassa tietotekniikan, lääketeollisuuden ja biotekniikan ensiluokkaiset valmiudet yhdistyvät köyhyysasteeseen, joka on samansuuruinen kuin kehitysmaissa. Intialaiset ostavat kuukausittain 2 miljoonaa matkapuhelinta, mutta 300 miljoonaa intialaista elää yhä alle dollarilla päivässä.

Komissio on samaa mieltä jäsen Menéndez del Vallen mietinnössä sujuvasanaisesti esitetystä näkemyksestä, jonka mukaan vapaakauppa ja kotimaisten investointien lisääminen ovat talouskasvun avaintekijöitä ja jonka mukaan tämän kehityksen sopusointuinen, kestävä ja tasapuolinen eteneminen edellyttää kuitenkin perusluonteisten sosiaalisten tarpeiden huomioon ottamista.

Komissio aikoo tukea määrätietoisesti Intiaa talousuudistuksessa ja yhteiskunnan uudistamisessa. Säännöllinen vuoropuhelumme, opiskelijavaihdot ja tieteellinen yhteistyö tukevat meneillään olevaa uudistusta.

Intian suhteemme eivät voi perustua ainoastaan kahdenkeskiseen yhteistyöhön. Meidän on tehtävä Intian kanssa tiivistä yhteistyötä, jotta Hongkongissa pidettävä WTO:n ministerikokous voi onnistua. EU:n ja Intian on kunnostauduttava johtajuudessa, jotta Dohan kehitysohjelma saadaan onnistuneesti päätökseen. Erityisesti kumppanimme Intia on ainutlaatuisessa asemassa, sillä se voi kehityksessään hyödyntää tehokkaasti tavaroiden ja palvelujen vapaata kauppaa.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE), kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon valmistelija. – (EL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin ja Intian strategiset suhteet ja erityisesti äskettäin annettu yhteinen toimintasuunnitelma merkitsevät yhteistyön siirtymistä korkeammalle ja vakaammalle tasolle.

On mielestäni myönteistä, ettei uusi yhteistyökehys koostu yksittäisten tavoitteiden ja keinojen yhdistelmästä vaan siinä noudatetaan tasapuolisuuteen ja vastavuoroisuuteen perustuvaa kokonaislähestymistapaa.

Jo yhteistyön dynamiikka ja kummankin osapuolen yhteistyöstä oletettavasti saamat edut riittävät perustelemaan uudet toimet. Meidän on kuitenkin asetettava keskeiselle sijalle myös kahdenvälisen yhteistyön tuotosten levittäminen Etelä-Aasian alueellisen yhteistyön liitossa, jossa Intia on keskeisessä asemassa, ja maailmanlaajuisen kauppajärjestelmän piirissä.

Lausunnon valmistelijana ja keskittyen taloudelliseen ulottuvuuteen ja erityisesti kauppaan haluan panna merkille, että haasteena on kasvattaa edelleen kauppa- ja investointivirtoja.

Intian markkinoiden avaamisen jatkamisella, joka hyödyttää Intiaa, ja talousuudistuksilla, jotka osoittavat järjestelmällistä lähentymistä ja tukea tieteen ja tekniikan aloille, voidaan luovasti vastata molempien osapuolten perustavoitteisiin. Kuten te komission jäsen totesitte, nykyiset WTO-neuvottelut, Doha-neuvottelut, tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden rakentavaan yhteistyöhön.

Lopuksi ilmaisen luottavani siihen, että Intia hyödyntää erityistä painoarvoaan G20-maiden joukossa hedelmällisesti ja luovasti pyrkiessään lähentämään kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden kantoja toisiinsa.

Kiitän lämpimästi esittelijää.

(Suosionosoituksia)

  Marcello Vernola, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Euroopan parlamentti hyötyy valtavasti esittelijän ja niiden jäsenten tekemästä työstä, jotka ovat omistautuneet viime kuukausina tarkastelemaan Intian kanssa tehtävää yhteistyötä. Siirrymme kohti strategista kumppanuutta, jonka toivomme komission ja Eurooppa-neuvoston virallisesti vahvistavan. Euroopan parlamentin on samalla vaadittava itselleen aktiivinen rooli Intian parlamentin kanssa tehtävässä yhteistyössä.

Esittelijä Menéndez del Valle on laatinut erinomaisen mietinnön, joka kuitenkin edellyttää Euroopan parlamentin jatkuvaa sitoutumista. Asiakirja, josta huomenna äänestetään, on laadittu hyvin analyyttisesti ja siinä tutkitaan perinpohjin monia Euroopan unionin ja Intian välisen yhteistyön näkökohtia. Euroopan unioni ja Intia ovat kaksi maailman suurinta demokratiaa, jotka tekevät yhteistyötä kehityksen ja yhteistyön edistämiseksi paitsi talouden myös yhteiskunnan alalla, jotta voitaisiin saavuttaa maailmanlaajuinen tasapaino. Näiden kahden johtavan vallan on liittouduttava, jotta oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja – korostan tätä – työntekijöiden oikeuksien noudattaminen voidaan varmistaa.

Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että Intian ja EU:n parlamenttien välinen valtuuskunta perustetaan, että se järjestää vuosittaisia kokouksia ja lyhyesti sanottuna että Euroopan parlamentti varmistaa olevansa jatkuvasti sitoutunut kaikkiin siinä direktiivissä mainittuihin asioihin, joista huomenna äänestämme. Vain tällä tavoin voimme sitoutua Intian rinnalla saavuttamaan uuden rauhan ja kehityksen tasapainon, tapahtuipa se sitten missä muodossa tahansa.

  Neena Gill, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää jäsen Menéndez del Vallea erinomaisesta työstä. Intiaa koskevan parlamentin valtuuskunnan jäsenenä katson, että Menéndez del Vallen mietintö on tasapainoinen ja tuo esiin EU:n ja Intian väliset monitahoiset ja arvokkaat suhteet. Mietintö merkitsee myös todellista käännekohtaa EU:n ja Intian pitkällä yhteisellä taipaleella.

EU ja Intia ovat luonnollisia kumppaneita, ja kuten olemme tänään useaan otteeseen kuulleet, ne ovat kaksi maailman suurinta demokratiaa. Muutamien vuosikymmenten kuluttua Intiasta tulee yksi maailman suurimmista talouksista. Intialla on suunnattomat geopoliittiset vahvuudet, ja meidän on nyt oikea aika siirtyä kumppanuudessamme korkeammalle ja intensiivisemmälle tasolle. Sekä EU:lla että Intialla on hyvät edellytykset olla merkittäviä toimijoita maailmanlaajuisessa tietoon pohjautuvassa taloudessa. Tony Blairia lainatakseni EU:n ja Intian kannalta on äärimmäisen tärkeää muodostaa molempia hyödyttävä tasapuolinen kumppanuus erityisesti, kun otetaan huomioon väestönkehityksen vähenevä suuntaus EU:ssa ja se, että Intian väestöstä puolet on alle 25-vuotiaita.

Vaikka kuulemme usein Intian hyvin kehittyneestä teknisestä sektorista, on kuitenkin tärkeää muistaa myös Intian kohtaamat valtavat haasteet, joiden ratkaisemisessa voisimme olla keskeisessä asemassa ja joita ovat köyhyys ja puute sekä se, että yli 600 miljoonaa ihmistä elää maataloudesta. Tämän vuoksi vastauksemme ei saa olla pelkästään retorinen. Olen samaa mieltä siitä, mitä jäsen Menéndez del Valle sanoi lisäresurssien tarpeesta. Komission ja neuvoston on suhtauduttava vakavasti Intian pyyntöön saada miljardi euroa terveydenhuoltoon ja saman verran koulutukseen ja tunnustettava, että YK:n vuosituhannen julistuksen kehitystavoitteet ovat meidän kannaltamme ensisijaisia ja että Intia täyttää 40 prosenttia näistä tavoitteista. Komission on toteutettava samaan aikaan asteittaisia tukitoimenpiteitä, joilla ei kohenneta vain joidenkin alueiden vaan koko maan tilannetta.

Kaikkien kauniiden sanojen ohella miten voimme todella vaikuttaa asioihin? Kumppanuutemme on oltava muutakin kuin taloudellista, sen on oltava poliittisempaa. Emme voi puhua poliittisen vuoropuhelun lisäämisestä ja perustaa sen jälkeen ainoastaan kauppaa käsittelevän korkean tason työryhmän. Parlamenttiemme välille tarvitaan kiireellisesti yhteyksiä ja niiden välistä yhteydenpitoa on tarpeen kiireellisesti tehostaa. Olen todella tyytyväinen Intian kauppa- ja teollisuuskamarin perustamaan parlamentaarikkojen foorumiin, mutta molempien osapuolten on otettava käyttöön lujitettua poliittista vuoropuhelua koskeva suunnitelma, joka käsittää parlamentaarisen tuen.

  Sajjad Karim, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, maailmanlaajuistuminen on haaste maailman vakiintuneille talouksille. Euroopassa meidän on varmistettava vahvemmat suhteet maihin, joiden kanssa meillä on yhteiset arvot. Ehdotettu EU:n ja Intian välinen kumppanuus tarjoaa näin ollen tilaisuuden sekä EU:lle että Intialle ja on omiaan vaikuttamaan myönteisesti koko Kaakkois-Aasian alueeseen.

Vaikka tätä kumppanuutta onkin todella helppo tarkastella pelkästään taloudelliselta kannalta, mielestäni siihen liittyy paljon muutakin. Intia on selvästi etualalla Aasian talouden nousussa. Intiassa on myös samat demokratian, oikeusvaltion sekä riippumattoman oikeuslaitoksen ja median arvot kuin meilläkin. Paljon on vielä tehtävää, mutta kaikkien näiden tekijöiden ansiosta sijoittajat voivat luottavaisin mielin tehdä liiketoimia Intiassa, ja me voimme rohkaistua syventämään kumppanuutta tällä tavoin.

Kumppanuuden yhteydessä on mahdollisuus käsitellä myös muiden alojen kysymyksiä, kuten ihmisoikeuksia, lapsityövoimaa, koulutusta, kehitystä, köyhyyden poistamista, naisten oikeuksia ja vähemmistöjen oikeuksia. On aina löydyttävä tahtoa tuoda esiin näitä kysymyksiä kumppaneidemme kanssa, mutta sen on tapahduttava tasavertaisuuden perusteella siten, että molemmat osapuolet hyötyvät.

Intian kansakunnalla on rikas kulttuuri ja historia. Sen historia kietoutuu erottomasti Euroopan historiaan. Niiden yhteiset kokemukset muodostavat vankan perustan, jolle rakentaa. Intian kasvava merkitys Kaakkois-Aasiassa asettaa sille uusia vaatimuksia. Opimme vielä joskus Intian kokemuksista, mutta vastaavasti muissa käännekohdissa meidän tulisi olla valmiita tarjoamaan näkemyksiämme ja tukeamme varmistaaksemme, että Intia kykenee täyttämään nämä vaatimukset. Ainoastaan siten voimme sanoa olevamme aidosti sitoutuneita kumppanuuteen.

Maailmanlaajuisessa yhteisössämme Kaakkois-Aasia on suurten mahdollisuuksien alue, ja juuri siksi suhteemme Intiaan voivat edistää rauhaa, vakautta ja tiiviimpää yhteistyötä Kaakkois-Aasian kansakuntien kanssa. Näillä valtioilla on tietenkin omat erityiskysymyksensä, koskivatpa ne sitten vettä tai itsemääräämisoikeutta, mutta tässä yhteydessä on selvä mahdollisuus muodostaa Kaakkois-Aasiasta tiiviimpi unioni.

  Derek Roland Clark, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, olen tehnyt 13 tunnin työpäivän, minkä vuoksi rikon pian työaikadirektiiviä. Kuulun työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokuntaan, joten voinen raportoida tästä puheenjohtajalle, mutta minä pärjään kyllä, mitä useat miljoonat Etu-Intian niemimaan kansalaiset eivät voi sanoa.

Meneillään on hämmästyttävä spektaakkeli, jossa EU syytää rahaa kolmelle valtion ympäristöaloitteeseen liittyvälle SEI-järjestölle, siirtää tuhansia työpaikkoja ohjelmistopalvelujen puhelinkeskuksiin Intiaan sen lisäksi, että Aasiaan siirtyy jo muutenkin paljon työpaikkoja. Kyse ei ole siitä, että tämä pahentaa Euroopan työttömyyttä. Tärkeää on se, miksi työpaikkoja siirretään. Me kaikki tiedämme syyn: saadaan halvempia tuotteita ensisijaisesti siksi, että kyseisen maanosan työntekijöille maksetaan vähemmän palkkaa kuin eurooppalaisille työntekijöille, eli palkka on pienempi kuin eurooppalainen vähimmäispalkka. Jollei näin ole, ei ole alunperinkään mitään syytä siirtää työpaikkoja.

Intiassa työntekijöillä on myös pidemmät työpäivät, mitä kolme SEI-järjestöä ovat itse asiassa edistäneet. Jäsen Menéndez del Valle suorastaan kehuskelee sillä, että vuorokaudessa on käytettävissä jopa viisi ja puoli työtuntia enemmän kuin täällä. Mikä pahinta, hän hyväksyy työttömyyteen liittyvän hyväksikäytön Intiassa, myös lapsityövoiman. Saamme näin halvempia tuotteita rikkomalla palkkaa ja työtunteja koskevia EU:n sääntöjä. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, että nämä työntekijät työskentelevät usein oloissa, jotka saisivat EU:n terveys- ja turvallisuustarkastajat sulkemaan koko tuotantoyksikön.

Lyhyesti sanottuna EU käyttää hyväksi hikipajatyövoimaa, sitä samaa pahaa käytäntöä, jota se niin innokkaasti on täältä poistamassa. Mikä häpeä!

  Ryszard Czarnecki (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin ja Puolan strategista kumppanuutta voidaan luonnehtia hyvin yksinkertaisin sanakääntein. Se on demokraattisten valtioiden välinen kumppanuus. Euroopan unioni ja Intia ovat kaksi maailman suurinta demokratiaa, kuten täällä parlamentissa on jo todettu. Etu-Intian niemimaan demokratia perustuu luonnollisesti erityisiin perinteisiin ja arvojärjestelmiin, mutta se on silti demokratia.

Intia on yksi maailman tiheimmin asutuista valtioista ja myös nouseva talousmahti. Intialla on jo tarkkailijan asema G7-ryhmässä. Se on vastakohtien maa, minkä saatoin huomata niiden muutaman viikon aikana, jotka siellä vietin. Intiassa on käytettävissä aivan viimeisintä tekniikkaa ja viimeisimmät tietotekniikkalaitteet. Kuten jäsen Gill mainitsi, toisaalta kuitenkin yli puoli miljardia ihmistä elää maataloudesta ja lähes 35 prosenttia väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella. Meidän olisi myös muistettava, että 17,5–35 miljoonaa lasta joutuu käymään töissä. Lisäksi Intian on tuotava energiantarpeestaan 70 prosenttia ulkomailta, ja maa on riippuvainen muiden valtioiden tuesta.

Emme tiedä vielä, myönnetäänkö Intialle pysyvä paikka YK:n turvallisuusneuvostossa. Voi olla, ettei elimen koostumusta ole hyvä muuttaa, koska se saattaa herättää vahvoja tunteita monissa Euroopan valtioissa sekä Euroopan ulkopuolella. On kuitenkin täysin varmaa, että Intialla on pian keskeinen poliittinen ja taloudellinen asema maailmassa.

EU:n ja Intian strategista kumppanuutta tarvitaan ja se merkitsee oikeansuuntaista toimea molempien osapuolten kannalta. Meidän ei pidä kaunistella asioita, kuten sitä, että Kašmirin konflikti on edelleen ratkaisematta, tai sitä, ettei Intian ja Pakistanin niin kutsutun reilun pelin diplomatian viimeisimmissä neuvotteluissa oteta huomioon Kašmirin kansalaisten toiveita. Juuri Kašmirin kansalaisia olisi kuultava heidän alueensa tulevaisuudesta eikä pelkästään Pakistanin tai Intian poliitikkoja.

Koska asia on tärkeä, sen tarkastelussa ei pidä vähätellä sitä tosiseikkaa, että Intia tarvitsee Euroopan unionia ja Euroopan unioni tarvitsee Intiaa.

  Charles Tannock (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, yksi niistä saavutuksistani tässä parlamentista, josta olen erityisen ylpeä, oli osarahoituksen myöntäminen Intian ystävät -nimiselle parlamentin epäviralliselle ryhmälle. Sen jälkeen Intia on vahvistanut asemiaan jatkuvasti ja on nyt EU:n strateginen kumppani, mihin olen hyvin tyytyväinen.

Intia on edelleen vakaa maallinen demokratia, mikä näin ollen osoittaa vääräksi Kiinan näkemyksen siitä, että maan suuri koko on este demokratialle ja ihmisoikeuksille. New Delhissä 7. syyskuuta pidetty kuudes EU:n ja Intian välinen huippukokous, johon EU:n neuvoston puheenjohtaja Blair, komission puheenjohtaja Barroso ja Intian pääministeri Manmohan Singh osallistuivat, onnistui erinomaisesti, ja siellä allekirjoitettiin EU:n ja Intian strategista yhteistyötä koskeva yhteinen toimintasuunnitelma.

Toimintasuunnitelmalla perustetaan korkean tason työryhmä tutkimaan teollis- ja tekijänoikeuksien, polkumyynnin torjunnan ja tullien ulkopuolisten tavarakaupan esteiden eroja. On selvästi Intian etujen mukaista liittoutua WTO-neuvotteluissa vähentämään protektionistisia kaupan esteitä erityisesti palvelujen, kuten tilinpidon, oikeuden ja rahoituksen, alalla, koska sillä tavoin vapautetaan kauppaa ja lisätään sijoituksia.

Intian keskiluokkaan kuuluu nyt 220 miljoonaa ihmistä. Intian ja EU:n kauppa oli viime vuonna 35,37 miljardia Yhdysvaltain dollaria, ja se lisääntyy hämmästyttävää 20 prosentin vauhtia vuodessa. Intia osti äskettäin Airbus-yhtiön, ja kotimaani ulkoistaa puhelinkeskuksia ja jopa terveydenhuoltoa Intiaan, mikä on omasta mielestäni – toisin kuin UKIP-puoleen kollegojeni mielestä – hyvä asia.

Koska Intian osuus EU:n ulkomaankaupasta on yhä vain 1,5 prosenttia EU:n osuuden Intian ulkomaankaupasta ollessa noin 20 prosenttia, kasvumahdollisuudet ovat valtavat. Enemmän voitaisiin tehdä ammattitaitoisen työvoiman– erityisesti tutkivien tieteenharjoittajien – vapaan liikkuvuuden (niin sanottu moodi 4) edistämiseksi, ja, kuten jo mainittiin, Intia osallistuu nyt Galileo-hankkeeseen.

Minä tein mietintöön tarkistuksen, jossa kehotettiin myöntämään Intialle etuoikeutettu asema terrorismin torjuntaan liittyvässä tiedonvaihdossa Europolin kanssa. Ilahduin siitä, että tämä asia otettiin esille huippukokouksessa.

Kiitän lopuksi Intiaa siitä, että Intian kommunistisen puolueen vastustuksesta huolimatta se äänesti Yhdysvaltojen ja EU:n kanssa Iranin ydinohjelmaa koskevan YK:n kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n päätöslauselman puolesta.

Intia ansaitsee erillisen työhönsä vihkiytyneen Euroopan parlamentin valtuuskunnan.

  Jo Leinen (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan onnitella kollegaani jäsen Menéndez del Vallea erinomaisesta ja tasapainoisesta mietinnöstä. Strateginen kumppanuus, joka vahvistettiin syyskuun alussa myös New Delhissä, sisältää myös velvollisuuksia. Olisi mielestäni ristiriitaista, jos komissio vähentäisi Intialle suunnattua rahoitusta sen sijaan, että se lisäisi sitä. Sellainen olisi jotenkin nurinkurista.

Olen myös sitä mieltä, että EU:n on lisättävä näkyvyyttään Intiassa. Kun Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri vieraili maassa, oli usein epäselvää, oliko hän Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja vai jäsenvaltion pääministeri. Meidän on oikaistava tämä sekaannus; meidän on tehtävä selväksi, että puhumme EU:n puolesta emmekä vain yhden jäsenvaltion puolesta.

Täällä on käsitelty talouskysymystä. Talous on yksi osa strategista kumppanuutta. Myös minä katson, ettei kaupan kaikkia mahdollisuuksia ole vielä lähimainkaan hyödynnetty. Byrokratiaa on vähennettävä, esteet on purettava sekä infrastruktuuria, satamia ja lentokenttiä on laajennettava entisestään.

Kuten täällä on jo useaan otteeseen todettu, tarvitsemme kuitenkin myös vapaata kauppaa, ja työntekijöiden oikeuksia on noudatettava, lapsityövoiman käyttö on lakkautettava sekä teollis- ja tekijänoikeuksia on kunnioitettava. Tämä on osa kokonaisuutta, ja olen täysin eri mieltä UKIP-puolueen jäsen Clarkin kanssa: Intia tekee investointeja Eurooppaan. Myös Eurooppaan syntyy tuhansia työpaikkoja. Esimerkiksi Pohjois-Irlantiin perustettiin äskettäin tietotekniikkayritys, jonka mukana syntyi 600 työpaikkaa. Kyse ei ole yksisuuntaisesta toiminnasta vaan pikemminkin vaihdosta.

Poliittisten kysymysten osalta toivoisin, että Intia osoittaa sitoutuvansa monenvälisyyteen esimerkiksi tunnustamalla kansainvälisen rikostuomioistuimen ja liittymällä kidutuksen vastaiseen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimukseen. Uskon, että molemmilla osapuolilla on paljon suunnitelmia toistensa varalle.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE). – (FI) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kollega Menéndez del Vallea onnistuneesta mietinnöstä, jossa ihmisoikeuskysymykset on esimerkillisesti sisällytetty kumppanuussuhteeseen eikä siirretty syrjään ikään kuin erilliseksi saarekkeeksi, kuten usein on tapana.

Intian kehitys on viime vuosikymmenien aikana ollut huomattava. Sen teknologista kehitystä kadehditaan yleisesti, ja samalla Intia on kyennyt säilyttämään yhteiskuntansa etnisen, uskonnollisen, kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden. EU:lla ja Intialla onkin läheiset suhteet, olemme ystäviä. Arvostamme erityisesti sitä, että tämä maailman suurin demokratia pyrkii korjaamaan lainsäädännöllään aktiivisesti niitä epäkohtia, joita yhteiskunnassa havaitaan. Niin sanottu positiivinen diskriminointi on esimerkki tästä.

Hyvä lainsäädäntö ei kuitenkaan riitä, on panostettava myös sen toimeenpanoon. Intian kansallinen ihmisoikeuskomissio on jo tehnyt huomattavan työn, mutta paikallisten viranomaisten olisi myös järjestelmällisesti noudatettava hyviä poliittisia päätöksiä. EU voi antaa tukea tässä asiassa esimerkiksi EU:n kehitysohjelmien välityksellä, jotka keskittyisivät taisteluun syrjintää vastaan.

Intian yli miljardista asukkaasta noin 35 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella ja suuri määrä ihmisiä on edelleen täysin vailla perusoikeuksia. Merkittävin yksittäinen syy tähän on kastijärjestelmä, joka oikeuttaa ihmisten eriarvoisuuden. Erityisen huolestuttava tilanne on naisten ja yli 160 miljoonan kastittoman dalitin osalta, joiden hyväksikäyttö on sosiaalisesti hyväksyttyä ja yleistä. Ne daliteista, jotka yrittävät murtautua ulos kastijärjestelmästä naimalla ylempään kastiin tai esimerkiksi hankkimalla koulutusta tai laillisesti maata, joutuvat usein fyysisen väkivallan kohteeksi ja sosiaaliseen boikottiin. Paikallinen viranomainen tulkitsee lakia helposti ylemmän kastin eduksi. Me Euroopan parlamentin jäsenet olemme monesti nostaneet esiin kastijärjestelmästä aiheutuvat ihmisoikeusrikkomukset, mutta toistaiseksi olemme nähneet vain vähän käytännön toimenpiteitä EU:n taholta.

Nyt kun teollisuuden alalla puhutaan kovaan ääneen Intialle tarpeellisista EU:n avulla toteutettavista teknologiahyppäyksistä, EU:n olisi tuettava Intiaa entistä konkreettisemmin myös ihmisoikeuskysymyksissä, jotta se voisi toteuttaa hyvän poliittisen tahtonsa käytännön tasolla.

  Libor Rouček (PSE). – (CS) Hyvät kuulijat, Euroopan unioni ja Intia ovat ennalta määrätyt tekemään strategista yhteistyötä ja muodostamaan strategisen kumppanuuden. Yhdessä me muodostamme kaksi maailman suurinta demokratiaa. Demokratiamme perustuvat ihmis- ja kansalaisoikeuksien noudattamiseen ja oikeusvaltion periaatteeseen.

EU ja Intia ovat ennalta määrätyt tekemään strategista yhteistyötä maailmanlaajuisissa ja poliittisissa asioissa sekä turvallisuusasioissa joko kahdenvälisesti tai esimerkiksi Yhdistyneissä Kansakunnissa. EU ja Intia ovat ennalta määrätyt olemaan talouden kumppaneita. EU on Intian suurin kauppakumppani, ja kuten on jo mainittu, Intia tekee paljon investointeja Eurooppaan. Esimerkiksi kotimassani Tšekin tasavallassa Mittal Steel -yritys on onnistunut Tšekin terästeollisuuden uudelleenjärjestelyssä. Intia ja EU ovat myös ennalta määrätyt tekemään yhteistyötä ympäristön, maatalouden, ihmisoikeuksien, YK:n vuosituhannen tavoitteiden ja köyhyyden torjunnan alalla.

Haluan lopuksi kiittää ja onnitella esittelijäämme Menéndez del Vallea hyvin tasapainoisesta ensiluokkaisesta mietinnöstä. Kannatan mietintöä ja uskon, että parlamentti antaa sille täyden tukensa huomisessa äänestyksessä.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina klo 12.00.

28. Uusiutuvat energialähteet EU:ssa

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana keskustelu Turmesin laatimasta teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnöstä (A6-0227/2005) uusiutuvien energialähteiden osuudesta EU:ssa sekä ehdotuksista konkreettisiksi toimiksi (2004/2153(INI)).

  Claude Turmes (Verts/ALE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, 2000-luvun ensimmäisestä vuosisadasta tulee uusiutuvien tekniikoiden vuosisata. Järjestimme tänä tiistaiaamuna kokouksen tärkeimpien teollisuuden edustajien kanssa, ja oli todella vaikuttavaa nähdä laaja kirjo uusiutuvia energialähteitä ja kehitteillä olevia energialähteitä, kuten merienergiaa, aurinkoenergiaa ja toisen sukupolven biopolttoaineita.

Kun puhumme uusiutuvista energialähteistä, emme puhu pelkästään energian toimitusvarmuudesta tai ympäristöstä, sillä kyse on myös Euroopan tulevasta teollisuus- ja talouspolitiikasta. Koska joukossamme on ollut muutama asialle omistautunut valtio, Eurooppa on saavuttanut tällä alalla johtavan aseman koko maailmassa. Olin viime viikolla Tanskassa. Tanska on voittanut tarjouskilpailun suurimmasta maailmassa koskaan tehdystä tuulivoimainvestoinnista Yhdysvaltoihin, ja tanskalainen yritys näin ollen vastaa tuulivoiman rakentamisesta.

Olemme siis saaneet etumatkaa tällä tekniikan alalla ja aiomme säilyttää sen. Tarvitsemme siksi poliittista lähestymistapaa. Tarvitsemme myös järjestelmällistä lähestymistapaa energiapolitiikkaan. Paras uusiutuva energiamuoto on energian järkevä käyttö eli energiatehokkuus.

Toinen tärkeä järjestelmällinen lähestymistapa käsittää tarkoituksenmukaisen energiatiheyden – tämän me usein unohdamme. Sähkön käyttäminen talon lämmitykseen tai jäähdytykseen on täysin järjenvastaista ja epätaloudellista. Energiapolitiikkamme avulla meidän on luovuttava tämänhetkisestä energian tehottomasta käytöstä ja siirryttävä matalien lämpötilojen uusiutuvien tai sähköntuotannon jätteisiin perustuvien energiamuotojen käyttöön.

Tarkastelkaamme talouden eri aloja. Komissio rahoittaa rakennusalalla – josta saimme konkreettisen esimerkin tiistaina – hanketta Unkarissa. Kyse oli elementtitalosta, joka oli kovin huonossa kunnossa. Energiankulutuksen havaittiin vähentyneen 80 prosenttia. Lämmöstä 5 prosenttia tuli aurinkoenergiasta, ja kun energiaa säästettiin 80 prosenttia, uusiutuvien energiamuotojen osuus olikin jo 25 prosenttia. Näin talossa asuneiden asumismukavuutta parannettiin ja lisättiin työpaikkoja Eurooppaan. Olennaista rakennusalalla on erityisesti Itä-Euroopassa korjata rakennuskantaa ja sitten uudistaa keskuslämmitysjärjestelmiä biomassapohjaisiksi hiilen sijaan.

Seuraavaksi käsittelen aurinkovoimaan perustuvaa jäähdyttämistä. Kyllä, me voimme jäähdyttää taloja aurinkoenergialla, ja tämä yhdistelmä on erinomainen, koska rakennukset lämpiävät aurinkoisella säällä, joten aurinko myös auttaa tällöin meitä tuottamaan energiaa rakennusten jäähdyttämiseen. Aurinkoenergia tarjoaa näin ollen valtavia mahdollisuuksia rakennusalalla, ja jäsen Rothe kertoo myöhemmin tämän alan poliittisista välineistä.

Sähköalalla seuraava kehityksen painokohta on merienergia. Meidän on lisäksi rahoitettava aurinkoenergian kehittämistä. Etelä-Euroopalle se on valtava mahdollisuus, ja maailman aurinkoisimmilla alueilla aurinkoenergia tarjoaa valtavat mahdollisuudet myös meidän teollisuudenaloillemme.

Meidän on kuitenkin saatava sähkömarkkinat toimimaan oikein. Arvoisa komission jäsen, puhumme paljon tästä asiasta. Mielestäni meidän olisi toimittava määrätietoisemmin. Omistajuutta on eriytettävä. Hiilen ja ydinenergian tukeminen on lopetettava, ja tarvitsemme vakaat puitteet uusiutuvalle sähkölle.

Lopuksi tarkastelen liikennealaa. Liikenne on yksi tehottomimmista aloista. Auto on tehokkuudeltaan vain 10–12 prosentin luokkaa, kun taas sähköalalla saavutetaan 40 prosentin energiatehokkuus ja lämpöalalla 80–90 prosentin tehokkuus. Liikennealalla on näin ollen aivan ensimmäiseksi lisättävä tehokkuutta asettamalla autojen suorituskykyä koskevat pakolliset vaatimukset, siirtämällä kuljetuksia muun muassa maanteiltä rautateille. Vasta sitten biopolttoaineiden ja toisen sukupolven biopolttoaineiden käytössä on järkeä. Tarvitsemme myös tälle alalle vakaat puitteet vuoteen 2020 saakka, sillä muutoin toisen sukupolven biopolttoaineisiin liittyviä investointeja ei tehdä.

Haluan lopuksi kiittää kaikkia minua tukeneita kollegojani. Teimme mielestäni hyvää työtä, ja toivon, että huomisesta äänestyksestä tulee hyvä.

(Suosionosoituksia)

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Haluan aivan ensiksi osoittaa kiitokseni esittelijälle, joka käsitteli uusiutuvien energialähteiden osuudesta EU:ssa annettua komission tiedonantoa, ja kaikille hänen kollegoilleen, jotka ovat osallistuneet tämän mietinnön laadintaan.

Tämä kysymys on erityisen tärkeä paitsi öljyn nykyisen korkean hinnan vuoksi myös Euroopan unionin keskipitkän ja pitkän aikavälin politiikan kannalta. Meillä on ollut jo mahdollisuus puhua tästä tänään. Haluan korostaa, että vaikka olemme edistyneet merkittävästi uusiutuvien energiamuotojen alalla, vielä on paljon tehtävää myös sen tavoitteen suhteen, joka koskee uusiutuvien energialähteiden, kuten vihreän sähkön ja biomassan, kokonaiskulutusta. Meillä on vielä paljon tehtävää saavuttaaksemme vuodeksi 2010 asetetut tavoitteet. Komissio tekee kaikkensa rohkaistakseen ja kehottaakseen jäsenvaltioita pysymään näissä tavoitteissa. On selvää, että meidän on pystyttävä ja pystymmekin parempaan.

Oli todella nautinnollista lukea tätä mietintöä. Siinä tarjotaan johdonmukainen ja kattava katsaus mahdollisuuksiin, joita uusiutuvien energiamuotojen alalla tarjoutuu lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä.

Ymmärrän, että joidenkin mietinnön osien muuttamiseksi on esitetty tarkistuksia. Koska tämä on parlamentin oma-aloitteinen mietintö, en kommentoi kaikkia mietinnön seikkoja tai tarkistuksia, mutta tuon esille joitakin mietinnön keskeisiä kohtia.

Olin ensinnäkin vaikuttunut laajasta mahdollisuuksien kirjosta, jonka uusiutuvat energiamuodot meille tarjoavat. On näytettävä, että pystymme tekemään muutoksia energiavalikoimaamme tulevaisuudessa.

Olin myös hyvin ilahtunut havaitessani, että parlamentti tarkastelee energiaa hyvin monitahoisesti ja järjestelmällisesti. Te aivan perustellusti totesitte, että vapauttaminen liittyy oikeudenmukaisen markkina-aseman luomiseen uusiutuviin energialähteisiin perustuvalle sähköntuotannolle. Liitätte yhteen myös energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian. Teillä on näkemys tutkimuksen, markkinoiden valtaamisen ja tukijärjestelyjen toteuttamisesta. Lisäksi toteatte vakuuttavasti, että uusiutuva energia tarjoaa omalta osaltaan maailmanlaajuisen ratkaisun maailmanlaajuisiin energiaongelmiimme. Luotte viimeisenä vaan ei vähäisimpänä yhteyden kilpailun, toimitusvarmuuden ja ympäristönsuojelun välille.

Haluan erityisesti kiittää biomassaa käsittelevistä kohdista. Biomassa on hyvin tärkeässä asemassa toimintasuunnitelman luonnoksessa. Voin kertoa teille, että komissio hyväksyy toimintasuunnitelman marraskuun lopussa. Biomassaan perustuvan energian käyttömahdollisuudet ovat merkittävät Euroopan unionissa, ja tätä energiamuotoa on kehitettävä. Olen samaa mieltä siitä, että biomassaan perustuva energia on läheisessä yhteydessä Euroopan unionin muuhun politiikkaan. Komissio on tehnyt äskettäin ehdotuksen neuvoston päätökseksi maaseudun kehittämisestä. Komissio ehdottaa siinä biomassan ja biopolttoaineiden liittämistä osaksi maaseudun kehittämistä, sillä ne tarjoavat tärkeät uudet markkinat kestävän maatalouden alalle.

On ilmeistä, että suorat tukitoimenpiteet ovat edelleen tulevaisuudessa äärimmäisen tärkeitä, jotta voitaan varmistaa uusiutuvien energiamuotojen asianmukainen markkinaosuus ja jotta sovitut tavoitteet saavutetaan. Kuten tiedätte, komissio aikoo antaa marraskuun lopussa tiedonannon uusiutuvien energialähteiden tukijärjestelmistä.

Tiedonanto tarjoaa hyvän tilaisuuden arvioida Euroopassa tällä hetkellä käytössä olevia monia erilaisia tukijärjestelmiä. Lisäksi siinä puututaan esteisiin, jotka haittaavat uusiutuvien energiamuotojen kehittämistä. Esteitä ovat monimutkaiset lupamenettelyt ja se, ettei uusiutuvia energiamuotoja juuri oteta huomioon paikallisessa suunnittelussa. Meidän on analysoitava erilaiset kansalliset järjestelmät perinpohjaisesti. Niiden vaikutusten perusteella meidän tehtävä pitkän aikavälin päätökset.

Jäsen Rothen oma-aloitteinen mietintö on hyvin myönteinen lämmityksen ja jäähdytyksen osalta. Sillä myös edistetään asianmukaisten aloitteiden esittämistä. Olen nähnyt lämmitykseen ja jäähdytykseen liittyvät tarkistukset, ja komissio aikoo tarkoin harkita, mitä tällä alalla voitaisiin tehdä enemmän.

Nyt kun öljyn hinta on korkealla, meidän on toimittava määrätietoisesti ja kunnianhimoisesti. Esitin aiemmin tänään viisikohtaisen suunnitelmani, jolla on komission tuki.

Kiitän vielä kerran esittelijää sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa aloitteellisuudesta, kun he laativat tämän mietinnön, josta voimme keskustella tänään ja jonka perusteella komissio voi tehdä asianmukaisia aloitteita.

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL), ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (EL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta mietinnön esittelijää ja onnitella häntä tärkeästä mietinnöstä.

Kun otetaan huomioon uusiutuvien energialähteiden huomattavat edut, kyse on nyt siitä, miten voimme jatkaa niiden kehittämistä edelleen siten, että kansalaiset voivat tulevaisuudessa nauttia niiden eduista. Joitakin askelia on otettu, mutta kuten komissio äskettäin kertoi, direktiivissä 2001/77/EY vahvistettujen tavoitteiden saavuttamisessa on viivästytty merkittävästi. Meidän on tämän vuoksi lisättävä toimiamme seuraavalla neljällä alalla.

Ensinnäkin meidän on muodostettava uusiutuville energialähteille aiempaa suotuisampi poliittinen ympäristö. Hallitusten rooli on ratkaiseva, kun otetaan huomioon, että suuret monikansalliset yhtiöt investoivat edelleen valitettavasti ennen kaikkea öljyyn. Tarvitsemme siten kannustinrakenteen, joka kannustaa investoimaan vaihtoehtoisiin energiamuotoihin ja jonka avulla luodaan kannattavat markkinat.

Toiseksi meidän on muodostettava asianmukainen lainsäädäntökehys, jolla tuetaan uusiutuvia energiamuotoja. Lainsäädäntökehys, joka kattaa muutakin kuin energiajärjestelmän, ja oikeudellinen perusta vahvistettiin, kun uusiutuvat energialähteet olivat enemmän tai vähemmän tuntemattomia.

Kolmanneksi tarvitaan kiireellisesti julkisia ja yksityisiä sijoituksia tutkimukseen, jotta voidaan kehittää aiempaa parempia ja edullisempia uusiutuviin energialähteisiin perustuvia tekniikoita.

Neljänneksi meidän on asetettava sitovat tavoitteet vuodeksi 2020 sekä uusiutuvista energialähteistä tuotetulle kokonaisenergiamäärälle että lämmitykseen ja jäähdytykseen tuotetun sähkön määrälle.

Tekemällä suunniteltuja investointeja uusiutuvien energialähteiden tulevaisuuteen voidaan varmistaa 250 000 työpaikkaa.

  Mairead McGuinness (PPE-DE), maatalousvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijää työstä ja siitä, että hän on ottanut huomioon maatalousvaliokunnan näkemykset tästä tärkeästä mietinnöstä. Uskoisin, ettei koskaan ole ollut otollisempaa ajankohtaa uusiutuvaa energiaa koskevalle mietinnölle. Tullessani tähän keskusteluun öljyn hinta oli 67 Yhdysvaltain dollaria barrelilta, ja kuten tiedämme, öljyä on saatavilla rajallisesti. Samaan aikaan Euroopan unionin maaseudulla, jolta suuri osa uusiutuvista energialähteistä on peräisin, vaaditaan raivokkaasti kestäviä vaihtoehtoisiin energiamuotoihin perustuvia yrityksiä.

On mielestäni valitettavaa, ettei EU todennäköisesti saavuta tavoitettaan, joka on kasvattaa uusiutuvien energialähteiden osuus energiatuotannosta 12 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. On ilmeistä, että joissakin jäsenvaltioissa ei ole tahtoa eikä halua suhtautua vakavasti tarpeeseen luoda uusiutuvaa energiaa, vaikka toiset jäsenvaltiot kasvattavat tämän alan etumatkaansa. Biopolttoaineita koskevassa direktiivissä asetetaan tavoitteeksi 2 prosentin biopolttoaineiden markkinaosuus tämän vuoden loppuun mennessä, mutta Irlanti on asettanut tavoitteeksi biopolttoaineiden ainoastaan 0,03 prosentin markkinaosuuden.

Mitä tulee kokonaisuudessaan komission juuri mainitsemaan biomassatuotantoon – joka on uusiutuvien energialähteiden niin sanottu nukkuva jättiläinen – olen tyytyväinen kuullessani, että saamme asiasta pian toimintasuunnitelman. Se on erittäin tervetullut.

Yhteisen maatalouspolitiikan panos uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan energiantuotantoon on tunnustettava sekä biopolttoaineiden että biomassan osalta. Uusiutuvista energialähteet voivat olla avuksi maaseutualueilla, koska ne tarjoavat monipuolistamismahdollisuuksia, turvaavat maatalouksien tulot ja luovat työpaikkoja. Tarvitaan kuitenkin kannustimia, jotta voidaan varmistaa, että monien uusiutuvien energialähteiden mahdollisuuksia pystytään hyödyntämään täysimääräisesti. Etenkään verotuspolitiikan ei pidä estää uusiutuvan energian käytön lisääntymistä.

Vaikka rohkaisemmekin innokkaasti maanviljelijöitämme monipuolistamaan toimintaansa, haluan sanoa varoituksen sanan. On esitetty huolia siitä, että ajan mittaan syntyy konflikti elintarvikkeeksi tarkoitetun viljantuotannon ja muuhun käyttöön tarkoitetun viljantuotannon välille, mikä olisi valitettavaa. Molempien tuotantojen on oltava kestäviä ja tarjottava tuloja. Olen samaa mieltä siitä, että maaseudun kehittämispolitiikan painopisteenä on oltava tulevaisuudessa uusiutuvien energialähteiden edistäminen.

Totean lopuksi, että eilen Irlannissa 60 000 ihmistä osallistui kyntökilpailuihin, ja hyvin monet heistä keskustelivat uusiutuvaan energiaan liittyvistä asioista. Eräs tutkija, joka on tehnyt työtä väsymättömästi 20 vuoden ajan, sanoi minulle: "Viimeinkin taitaa tulla meidän aikamme."

(Suosionosoituksia)

  Peter Liese, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, myös minä haluan kiittää esittelijäämme jäsen Turmesia.

Euroopan kansallispuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä kannattaa uusiutuvaa energiaa, mutta meidän on täytynyt silloin tällöin muistuttaa jäsen Turmesia siitä, että tätä asiaa on lähestyttävä realistisemmalta pohjalta. Itse asiassa onnistuimmekin siinä osittain, kun asiasta äänestettiin valiokunnassa. Mietintö on monilta osin myönteinen. Biomassaa koskeva kysymys oli hyvin tärkeä meille, ja olen tyytyväinen siihen, että onnistuimme koko lukua koskevassa äänestyksessä. Haluamme, että Euroopan sähköalan tukijärjestelmät yhdenmukaistetaan pitkällä aikavälillä. Tiedämme, ettei se voi tapahtua yhdessä yössä. Meidän on kuitenkin luotava pitkällä aikavälillä Euroopan yhtenäismarkkinat myös tällä alalla kaikkine sen tarjoamine etuineen. Yhtenä tavoitteena on näin vähentää kustannuksia, mikä on meille hyvin tärkeää. Varoja käytettävissä rajallisesti, ja meidän on saavutettava niin paljon kuin mahdollista käytettävissä olevien varojen avulla. Tämän vuoksi tukijärjestelmissä on pyrittävä vähentämään kustannuksia.

Olemme yhä eri mieltä joistakin nyt käsillä olevassa mietintöluonnoksessa esitetyistä näkökohdista. Katsomme esimerkiksi, että 25 prosentin tavoite vuoteen 2020 mennessä aiheuttaa ongelmia, ja olemmekin esittäneet siihen liittyviä tarkistuksia. Mielestämme tuulivoiman myönteisiä näkökohtia koskevassa keskustelussa olisi otettava huomioon myös sähköntuotannon vakauteen ja väestöön liittyvät ongelmat. Katsomme, että mietinnössä olisi kiinnitettävä enemmän huomiota lämmitykseen ja jäähdytykseen, koska tällä alalla voidaan saavuttaa paljon ilman suuria investointeja esimerkiksi vähentämällä huomattavasti käytettävien fossiilisten polttoaineiden ja niiden synnyttämien hiilidioksidipäästöjen määrää. Juuri näiden syiden vuoksi haluamme myös edistää uusiutuvaa energiaa: haluamme vähentää riippuvuutta öljystä ja kaasusta sekä ottaa ilmastonmuutosongelman hallintaan.

Näistä syistä pyydän tukea PPE-DE-ryhmän jättämille tarkistuksille. Ei pitäisi olla epäilystäkään siitä, että Euroopan on tehtävä yhteistyötä uusiutuvan energian alalla.

  Mechtild Rothe, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, minäkin haluan aluksi kiittää vilpittömästi esittelijää Turmesia erinomaisesta mietinnöstä ja hyvästä yhteistyöstä. Jäsen Liesen esittämistä muutamista kritiikin sanoista huolimatta suhtaudun hyvin luottavaisesti siihen, että mietintö hyväksytään huomenna suurella enemmistöllä.

Etenkin nykyinen öljykriisi on tehnyt selväksi, että rajalliset varat on korvattava jatkuvasti uusiutuvilla energialähteillä. EU on ottanut äskettäin käyttöön uusiutuvan energian käytön lisäämistä koskevan onnistuneen strategian, joka käsittää tavoitteita koskevat lainsäädännön vaatimukset, kuten biopolttoaineista tuotetun sähkön. Olemme onnistuneet tuomaan tuotteet markkinoille ja myötävaikuttamaan siten merkittävästi ilmastonmuutoksen torjumiseen. Käytön laajentaminen on vaikuttanut merkittävästi myös Lissabonin strategian toteutumiseen, sillä sen yhteydessä on syntynyt 300 000 työpaikkaa ja vuotuiseksi liikevaihdoksi on muodostunut noin 15 miljardia euroa. Tästä huolimatta nykyiset toimet ovat riittämättömiä.

Kuten on jo huomautettu, biopolttoaineita koskevien tavoitteiden saavuttamisaste on kaukana tyydyttävästä, ja komissio on joutunut antamaan useille jäsenvaltioille tiukkasävyisiä huomautuksia sähkötavoitteiden saavuttamatta jättämisestä. Poistettaviin esteisiin lukeutuvat liika byrokratia, sähköverkkokapasiteetin ongelmat ja riittämättömät tukijärjestelmät. En ole vielä hylännyt ajatusta siitä, että voimme saavuttaa tavoitteen, joka koskee uusiutuvien energialähteiden osuuden kaksinkertaistamista 12 prosenttiin energiankulutuksesta vuoteen 2010 mennessä. Tässä yhteydessä on kuitenkin hyvin tärkeää, että lämmityksen ja jäähdytyksen lainsäädännöllinen aukko täytetään. Tämä merkitsee sitä, että tarvitsemme selkeät lainsäädännölliset vaatimukset ja selkeät tavoitteet, jotta voimme luoda jäsenvaltioille kannustimia asianmukaisten toimien toteuttamiseksi ja jotta voidaan hyödyntää biomassan, aurinkolämpöenergian ja maalämpöenergian huomattavat mahdollisuudet tällä alalla. Tämä on erittäin tärkeä viesti komissiolle: kehotan näin ollen teitä toimimaan tällä alalla ja esittämään asianmukaista lainsäädäntöä.

  Vittorio Prodi, ALDE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, minäkin haluan kiittää jäsen Turmesia hänen työstään ja työstä, jota olemme yhdessä tehneet. Tämä asiakirja on hyvin tärkeä, koska sillä palautetaan tasapaino tilanteeseen, joka näyttää suosivan keskitettyä ja tiettyihin lähteisiin keskittynyttä energiantuotantoa.

Uusiutuvia energialähteitä on merkittävästi vähätelty. Nyt vihdoinkin voimme ryhtyä palauttamaan tasapainoa ja siten tutkia uusiutuvia energialähteitä täysipainoisesti, mitä aikaisemmin ei ole voitu tehdä mutta mikä on tarpeen, koska ne ovat oleellisessa asemassa energiantarpeisiimme vastattaessa.

Uusiutuvat energialähteet varmistavat kestävyyden, koska niistä ei synny hiilidioksidipäästöjä, ja ne ovat hiilidioksidivapaita. Ne varmistavat myös energiaomavaraisuutemme sekä synnyttävät työpaikkoja Euroopan unioniin juuri tänä vaikeana aikana, josta olemme saaneet osoituksen öljyasiakirjasta käydyn keskustelun yhteydessä. Tästä saamme kiittää tekniikkaa, jossa olemme maailmassa johtavassa asemassa.

Tutkimusten olisi ennen kaikkea annettava meille tarkkaa tietoa eri energialähteiden käyttömahdollisuuksista. Olen varma, että uusiutuvien energialähteiden käyttömahdollisuudet ovat äärimmäisen tärkeät absoluuttisesti tarkasteltuina – laajemmat kuin osaamme kuvitellakaan – jo siksikin, että tuotanto tapahtuu laajalla alueella. Tämä lisää vastuun tunnetta ja parantaa energiatehokkuutta, kun otetaan laajalti käyttöön sähköntuotanto, jossa lämmitys ja jäähdytys samanaikaisesti yhdistyvät. Tämän lähestymistavan pitäisi olla ensisijainen, koska se ilmentää sitoutumistamme.

Haluan erityisesti korostaa biomassan merkitystä: kaasuksi muutettaessa se pystyy tuottamaan suoraa vetyä, ja me kaikki tiedämme, kuinka tärkeää se on. Joillakin uusiutuvilla energialähteillä, kuten tuulivoimalla, on jo merkittävä asema, ja muut ovat erittäin lupaavia. Meidän on sitouduttava tähän, ja katson, että onnistumme tekemään vielä paljon jäsen Turmesin ja hänen ryhmänsä kanssa.

  Umberto Guidoni, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, myös minä kiitän esittelijä Turmesia erinomaisesta työstä, jota olemme yhdessä tehneet.

Ei pidä olla epäilystäkään siitä, että tiedeyhteisön selkeä enemmistö on nyt vakuuttunut siitä, että kasvihuonekaasupäästöt ovat maapallon lämpötilan nousemisen pääsyy. Lisäksi voidaan vahvasti epäillä, että äskettäisten luonnonkatastrofien määrä ja voimakkuus liittyvät ilmastonlämpenemiseen.

Kasvihuonekaasujen vähentämiseksi meidän on pyrittävä päättämään öljyn aikakausi ja siirryttävä käyttämään vaihtoehtoisia energian lähteitä ja panostettava aivan aluksi energiatehokkuuteen. Politiikalla, jolla lisätään energiatehokkuutta ja vähennetään jätteitä, voidaan muutamien vuosien aikana säästää 20 prosenttia öljyn kulutuksesta. Vastaava säästö voidaan muodostaa lisäämällä huomattavasti uusiutuvien energialähteiden, kuten tuulivoiman, aurinkovoiman ja biomassan, käyttöä.

Energiaa koskeva Euroopan komission vihreä kirja on hyvä lähtökohta, mutta jotta se olisi tehokas, on laadittava tutkimusohjelmia, joilla voidaan edistää kestävien ja kilpailukykyisten energiajärjestelmien kehittämistä muun muassa – esimerkiksi täällä Euroopan parlamentissa toteutettavien – monivuotisten esittelyhankkeiden ja energia-alalle investoiville pienille ja keskisuurille yrityksille suunnattujen tukitoimien avulla.

Suuria investointeja varten on oltava vaihtoehtoisia energiamuotoja koskevia rahoituksellisia ja verotuksellisia kannustimia, joiden avulla pyritään rakentamaan tarvittavat perusrakenteet – esimerkiksi vedylle – ja lisäämään liikenteen kestävyyttä.

Euroopan unionin rooli on ratkaiseva. Sen on ensinnäkin edistettävä kansallista politiikkaa ja pantava yhteisön direktiivit täytäntöön, ja ainoastaan yhteensovitetuilla koko maanosan käsittävillä toimilla Euroopasta voi tulla uskottava toimija maailmanlaajuisen energiapolitiikan alalla.

  Mieczysław Edmund Janowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää erinomaisesta työstä. Useat energiakriisit sekä muiden kuin uusiutuvien orgaanisten polttoaineiden ehtyminen samalla, kun kysyntä lisääntyy ja ympäristönsuojelun tarve korostuu, ovat lisänneet uusiutuviin energialähteisiin kohdistuvaa kiinnostusta. Olen näin ollen tyytyväinen siihen, että asiasta päätettiin keskustella parlamentissa.

Jäsen Turmes viittasi tekstissään aurinkoon. Vaikka kaikki öljy-, kaasu-, hiili- ja puuvarannot poltettaisiin mahdollisimman tehokkaasti, niistä saataisiin ainoastaan sen verran energiaa kuin maa saa auringosta neljässä päivässä. Tämä on merkille pantava asia.

Keskustelemme äärimmäisen tärkeästä asiasta, ja on ikävää, että keskustelemme siitä myöhään yöllä vain harvan jäsenen läsnäollessa. Edessämme on useita haasteita: tekniikkaan, tutkimukseen, ilmastoon, talouteen, yhteiskuntaan ja puolustukseen liittyviä haasteita, vain muutamia mainitakseni. Näiden alojen toimia on toteutettava koko Euroopan unionissa, ja niissä on otettava asianmukaisesti huomioon kansainvälinen yhteistyö. Näin olisi tehtävä yksittäisissä jäsenvaltioissa...

(Puheenjohtaja keskeytti puhujan.)

  Sergej Kozlík (NI). – (SK) Valitettavasi Euroopan unionin jäsenvaltioilla ei ole hallussaan merkittäviä luonnon energialähteitä. Euroopan unionin toimielimet käsittelivät muutama kuukausi sitten energian toimitusvarmuutta Euroopassa. Yhden eittämättä platonisen lausunnon mukaan Euroopan valtioiden riippuvuus Euroopan ulkopuolisista energianlähteistä lisääntyy 50 prosentista 70 prosenttiin seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana.

Jos tarkastelemme näiden tosiseikkojen vaikutuksia käytännössä, Euroopan unionin energiapolitiikka tuntuu ilmeisen naiivilta erityisesti, kun sitä tarkastellaan riittävän energiaomavaraisuuden varmistamisen näkökulmasta. Tuen luonnollisesti toimia, joilla lisätään energiatehokkuutta ja joilla luodaan edellytykset vaihtoehtoisten ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiselle sekä energian säästämiselle. Jotta energiavaatimusten noudattaminen on realistisesti mahdollista, eurooppalaisten on toisaalta päästävä yli peloistaan, jotka koskevat ydinvoimaa ja vakiintuneita energiantuotantomuotoja, joiden tuotannossa luonnollisesti noudatetaan tarkasti ympäristöön ja käyttöön liittyviä vaatimuksia. Euroopan unionin toimielinten on myös omaksuttava kauaskantoisempi lähestymistapa nykyisten energian tuotantolaitosten sulkemiseen. Tässä yhteydessä minun on arvosteltava päätöstä, jonka vaikuttimet olivat pääasiassa poliittiset ja jonka mukaan Jaslovské Bohunicen ydinvoimala puretaan ennenaikaisesti siitä huolimatta, että ydinvoimala täyttää toiminnan turvallisuutta koskevat vaatimukset. Se heikentää energiantuotantomahdollisuuksia paitsi Slovakiassa myös koko Euroopan unionissa ja vie varoja, joita olisi tarvittu muun muassa sellaisten ohjelmien rahoittamiseen, joilla tuetaan vaihtoehtoisia energiamuotoja.

  Nikolaos Vakalis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, tiedämme, että uusiutuvien energialähteiden käytön edistämistä koskeva kysymys on äärimmäisen tärkeä.

Äskettäisessä kannanotossa sitä yksinkertaisesti korostettiin. Uskon, että komission jäsenen Piebalgsin äskettäin esittelemä viiden kohdan toimintasuunnitelma on oikeansuuntainen.

Haluan nyt kiinnittää huomiomme kahteen seikkaan.

Ensinnäkin meidän on edistettävä Euroopan unionin saarten energiajärjestelmien riippumattomuutta. Esimerkiksi kotimaallani on monia saaria, jotka eivät kuulu kansalliseen sähköverkkoon. Riippumattomissa energiajärjestelmissä on otettava välittömästi käyttöön edistyksellistä hybriditekniikkaa, joissa uusiutuvat energialähteet ja varastointitekniikat yhdistyvät. Sillä tavoin saamme riippumattomia ja hajautettuja energiantuotantoyksikköjä sekä katkeamattoman energian tuotannon ja toimituksen kuluttajalle.

Toinen kysymys liittyy pääasiassa aurinko- ja tuulienergiaan. Niiden liittäminen nykyisiin energiaverkkoihin aiheuttaa ongelmia. Komission on tutkittava, miten verkkoja voidaan parhaiten hallinnoida, jotta nämä ongelmat voidaan ratkaista. Tämän on oltava ensisijaisena tehtävänämme, jos haluamme liittää uusiutuvat energialähteet kunkin maan energiajärjestelmään.

  Adam Gierek (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, uusiutuvista energialähteistä tuotettua energiaa olisi käytettävä kunkin maan teknisten painopisteiden mukaisesti. Puolan ilmaston ja maatalouden olosuhteiden vuoksi ensisijaisesti olisi tuettava biopolttoaineita ja sen jälkeen maalämpöä. Tähänastiset kokemukset eivät kuitenkaan maalaa kovin ruusuista kuvaa kiinteästä biomassasta toteutetusta energiasta. Tämä johtuu muun muassa siitä, että lämpöenergian muuntaminen sähköenergiaksi ei ole kovin tehokasta, sekä logistiikka- ja ympäristöongelmista. Lisäksi puuperäinen biomassa on kuivattava, jotta siinä olevasta vedestä saadaan poistettua noin 20 prosenttia, ja tämä prosessi kuluttaa lisää energiaa.

Yhtenä painopisteenä Puolassa voisi olla myös yhdyskuntajätteen sisältämä energia. Paitsi että tällainen energia on jatkuvasti uusiutuvaa se myös lisääntyy jatkuvasti voimakkaalla ja hälyttävällä tavalla. Jo määritelmänsä vuoksi se on eittämättä uusiutuva energialähde. Nykyiset tekniikat, kuten pyrolyysi, mahdollistavat hiilivedyn saamisen jätteestä ja sen muuntamisen tehokkaasti sähköenergiaksi. Edut ovat kaksitahoiset: saadaan energiaa sekä kierrätetään sekundäärisesti tyhjentämällä kaatopaikkoja. Komission olisi tunnustettava tämäntyyppinen uusiutuva energia.

  Esko Seppänen (GUE/NGL). – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komissaari, esittelijä Turmes on laatinut hänelle ominaiseen tapaan perusteellisen mietinnön, tällä kerralla uusiutuvien energialähteiden käytön strategiasta. Mietintö on ansiokas ja puhuu puolestaan.

Ennustetaan, että sekä maapallon väkiluvun että energiankäytön kasvu jatkuu. Kun puhutaan uusiutuvista biopolttoaineista ja energiakasvien viljelystä, on huomattava, että energiantuotanto kilpailee samasta maa-alasta ruoantuotannon kanssa. Jo nykyisillä öljyn ja viljan hinnoilla saattaa olla edullisempaa käyttää lämmityksen polttoaineena viljaa kuin öljyä. Samaan aikaan suuri osa maapallon väestöstä näkee nälkää. Niin toimivat markkinamekanismit.

Kun olen seurannut vihreiden energiastrategiaa, esittelijä Turmeshan on vihreä, olen pannut merkille vihamielisen suhtautumisen fuusioenergian käytön tutkimiseen. Kannatamme Turmesin tapaan uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkuuden tutkimisen rahoittamista tutkimuksen ja kehityksen seitsemännessä puiteohjelmassa. Se ei kuitenkaan saa tapahtua ydinfuusiotutkimuksen kustannuksella. Ihmiskunnan on selvitettävä tämä energiantuotantomahdollisuus perusteellisesti. Kyseessä on energiavara, joka on uusiutuvan ja uusiutumattoman energialähteen välimuoto. Edessämme on ongelmia, joiden ratkaisu edellyttää maapallon väkiluvun, ruoantuotannon ja uusiutuvan energiantuotannon yhteensovittamista.

  Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan onnitella mietinnön esittelijää paljon tietoa sisältävästä mietinnöstä, jossa käsitellään 21 sellaista uusiutuvan energian muotoa, joiden merkitys tulee lisääntymään 2000-luvulla joko ilmastonmuutoksen vuoksi tai fossiilisten polttoaineiden toimitusvarmuuden puutteiden ja hinnannousun vuoksi.

Kotimaani Irlanti on erityisasemassa vihreän energian ja polttoaineen kehittämisessä: meillä on tekninen perusta ja sopiva ilmasto, sekä tuuli ja aallot ovat Atlantin rannikon puoleisella alueellamme Euroopan voimakkaimpia. Juuri eilen ministerimme ilmoitti uudesta järjestelystä, josta tuetaan 400 megawattia uusiutuvaa lisäenergiaa tuottavaa laitosta. Kaikesta tästä huolimatta uusiutuvan energian alamme kunnianhimo on täysin romutettu. Jälleen kerran ministeri on ymmärtänyt asian väärin: hänen ehdotuksensa pyrkii uhmaamaan talouden painovoimaa. Hän ehdottaa ainoana Euroopassa järjestelyä hintojen ja määrien vahvistamiseksi. Tämä vääristää kilpailun täysin markkinoilla, jotka ovat jo järjestäytyneet riippumattomia uusiutuvan energian tuottajia vastaan.

Irlannin sähkömarkkinat eivät ole tosiasiallisesti vapaat. Komission jäsenen Kroesin kuusi kuukautta sitten ilmoittama sähkömarkkinoiden kilpailun vastaisten käytäntöjen tutkiminen osoittaa epäilemättä, että ESB:llä – Irlannin sähkölaitos, joka vastaa esimerkiksi Ranskan EDF:ää – on edelleen tosiasiallinen monopoli ja että se käyttää määräävää markkina-asemaansa väärin valtakunnallisen sähköverkon portinvartijana sen sijaan, että tuotanto erotettaisiin rakenteellisesti verkkojen toiminnasta ja tuettaisiin samalla ristiin kannattamatonta fossiilisiin polttoaineisiin perustuvaa tuotantoa kansallisista sähköverkoista saatujen voittojen avulla. Pelko siitä, että ESB voisi sammuttaa valot minä hetkenä hyvänsä, johtaa siihen, että lainsäätäjät suhtautuvat hyvin varovaisesti markkinoiden avaamiseen. Hallitus ei voi tehdä mitään! Se on luovuttanut kaiken toimivaltansa tällä erityisalalla. Vuoden 1999 lakiin, jolla perustettiin Irlannin energiansääntelykomitea, sisältyi säännös, jonka mukaan tämän alan ministeritason poliittinen ohjaus lopetetaan vuonna 2002. Sattumalta tämän lain laatija johtaa nyt Irlannin energiansääntelykomiteaa, jolla on vapaat kädet säännellä alaa ilman hallituksen osallistumis- ja valvontamahdollisuuksia. Tarvitaan riippumatonta välittäjää, mutta sen ei pidä sulkea pois ministeritason poliittista ohjausta.

Sähköpolitiikkamme on tosiasiassa marginaalista, ja jokainen hanke edellyttää sähköverkon parantamista, ja jokaisen hankkeen kohdalla on taisteltava verkkoon pääsystä. Tämä aiheuttaa huomattavaa byrokratiaa ja rahoituksellista epävarmuutta uusiutuvien energioiden osalta. Irlannin hallituksen on aika ottaa takaisin valvontaansa uusiutuvien energialähteiden asteittaisen politiikan suunnittelu Irlannissa.

  Andres Tarand (PSE). – (ET) Edustan jäsenvaltiota, jolla on eittämättä Euroopan unionin viimeistä edellinen sija uusiutuvan energian käytössä. Syynä tähän on Viron raskaasti saastuttava ja hyvin tehoton – ja vieläpä monopolistinen – öljyliuskeeseen perustuva energiantuotanto. Ainoa jossain määrin voittamaton syy tämän energialähteen käytölle on se, että öljyliuskeen arvo ei perustu maailmanmarkkinahintoihin vaan sen päättää talous- ja viestintäministeriön komitea. Olemme näin ollen olleet rakennusten lämmittämisessä riippumattomia maailmanmarkkinahintojen vaihteluista.

Nyt kuitenkin öljyliuskeesta öljyä valmistavat yhtiöt ovat nostaneet hintojaan huomattavasti ilmeisesti kartellisopimuksella. Koska kestävää energiaa ei ole vakavasti tuotettu Virossa, monilla kuluttajilla ei ole muita vaihtoehtoja. Kuten kaikki tiedämme, köyhät kärsivät eniten hintojen noususta.

Euroopan parlamentti on keskustellut tänään aamusta iltaan mahdollisista toimista, joilla voidaan lieventää sekä sosiaalisia että taloudellisia seurauksia. Talous- ja viestintäministerimme on kuitenkin kohauttanut olkapäitään ja väittänyt, ettei hän voi tehdä mitään, jos öljyliuskeyhtiöt ovat sitoneet liuskeöljyn hinnan öljyn hintaan. Öljyliuskeen hinta ei varsinaisesti ole noussut.

Tämän opetuksena olkoon se, että Euroopan unionin on painostettava voimakkaammin niiden jäsenvaltioiden hallituksia, jotka ovat pistämässä päänsä pensaaseen. Toivon komission edustajalle Piebalgsille paljon voimia ja haluan kiittää jäsen Turmesia suuren askeleen ottamisesta oikeaan suuntaan.

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan esittää lyhyesti muutaman huomautuksen.

Voin ensinnäkin vakuuttaa teille, että komissio tekee kaikkensa lainmukaisten valtuuksiensa rajoissa, jotta nykyiset direktiivit pannaan täytäntöön. Toiseksi todettakoon, että tänään on esitetty riittävästi näyttöä siitä, että tarvitaan myös direktiivi uusiutuvan energian käytöstä lämmittämisessä ja jäähdyttämisessä. Tämän puolesta on esitetty hyvin vakuuttavia väitteitä.

Haluan lisäksi mainita, että on äärimmäisen tärkeää, että ympäristö- ja maatalousvaliokuntia kuultiin, mutta jotta uusiutuvaa energiaa koskeva tavoite todella saavutetaan, näitä kysymyksiä on tarkasteltava myös muissa valiokunnissa. Niin kauan kun niitä käsitellään pelkästään energiavaliokunnassa, tavoitteita ei saavuteta. Kysymys on paljon laajempi – verokysymyksistä vastaavan valiokunnan ja muiden valiokuntien, erityisesti talouskehitystä tarkastelevien valiokuntien, olisi käsiteltävä näitä asioita.

Sisämarkkinoiden tilannetta koskeva kertomus valmistuu marraskuussa. Keskustelen sitten mielelläni eri jäsenvaltioiden tilanteesta ja haasteista. On täysin varmaa, että markkinoiden vapauttamisen aste on erilainen eri jäsenvaltioissa.

Kiitän esittelijää ja kaikkia muita tämän erinomaisen mietinnön laadintaan osallistuneita.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina klo 12.00.

Kirjallinen lausuma (142 artikla)

  Edit Herczog (PSE). – (HU) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat,

olen hyvin tyytyväinen esittelijä Turmesin mietintöön, jossa hahmotellaan uusiutuvan energian tulevaisuutta Lissabonin strategian yleisten suuntaviivojen mukaisesti. Olen myös samaa mieltä siitä, että Euroopan johdonmukaisen energiapolitiikan yhteydessä uusiutuvat energialähteet voivat vaikuttaa tulevina vuosikymmeninä myönteisesti työpaikkojen syntyyn, ympäristönsuojeluun, markkinoiden yhdentymiseen, tutkimukseen ja kehittämiseen, innovaatioihin sekä talouden kestävään kehitykseen.

Haluan kuitenkin huomauttaa, että uusiutuvaa energiaa hyödyntävät tekniikat ovat hyvin kalliita niin absoluuttisen arvonsa kuin tehokkuutensakin kannalta. Kun tämä otetaan huomioon, energian hinta on erityisesti nykyoloissa erittäin arkaluonteinen kysymys monissa jäsenvaltioissa ja jopa siinä määrin, että se saattaa vaarantaa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden. Katson näin ollen, että ennen kuin aletaan valmistella uusiutuvaa energiaa koskevaa erittäin kunnianhimoista politiikkaa, on erittäin tärkeää tukea alueiden, jäsenvaltioiden ja pienalueiden yhteenkuuluvuutta sekä Euroopan energiamarkkinoiden yhdentymistä kattavalla energiapolitiikalla, joka perustuu järkevään tasapainoon.

29. Vähemmistöjen ihmisoikeustilanne Kosovossa

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma vähemmistöjen ihmisoikeustilanteesta Kosovossa.

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, julkilausumassa vastataan kolmeen parlamentin jäsenten esittämään kysymykseen romanien ihmisoikeustilanteesta Kosovossa.

Yleisesti voidaan sanoa, että kaikkien vähemmistöjen palaaminen Kosovon alueelle on tähän mennessä epäonnistunut, sillä vuoden 1999 jälkeen palanneita on ainoastaan 13 000. Lisäksi voidaan sanoa, että romaniyhteisö on erittäin epäsuotuisassa asemassa Kosovossa.

Komissio on huolissaan siitä, ettei romaniyhteisön jäsenten pakolla toteutettujen palauttamisten yhteydessä varmisteta heidän turvallista ja kestävää integroitumistaan Kosovon yhteiskuntaan paluun jälkeen.

Komissio kuitenkin tukee romaniyhteisöä kaikin keinoin, kuten tukiohjelmilla, joilla parannetaan yhteisön elinolojen yleistä kestävyyttä. Se ei kuitenkaan ole kohdentanut toimiaan erityisesti pakkokeinoin palautettuihin.

Toinen kysymys liittyy siihen, noudatetaanko palauttamiskieltoa koskevaa periaatetta täysimääräisesti, kun romanipakolaisia palautetaan pakkokeinoin Kosovoon. Komission toimivaltuuksiin ei kuulu sen toteaminen, noudatetaanko palauttamiskieltoa koskevaa periaatetta täysimääräisesti.

Lopullinen hallinnollinen vastuu tässä asiassa on YK:n Kosovon siviilioperaatiolla UNMIK:lla sekä niillä EU:n jäsenvaltioilla, jotka ovat päättäneet pakkokeinoin palauttaa romaniyhteisön jäseniä Kosovoon.

YK:n pakolaisasiain päävaltuutettu (UNHCR) totesi maaliskuussa 2005, että serbien ja romanien palaamista Kosovoon ei voida pitää turvallisena eikä myöskään Kosovon albaanien palaamista alueille, joilla he muodostavat vähemmistön. Askalien, egyptiläisten sekä goranien ja bosnialaisten paluuta pidetään turvallisempana.

Komission saamien tietojen mukaan UNMIK:n ja Saksan hallituksen välinen sopimus pakkoon perustuvasta palauttamisesta koskee ainoastaan askali- ja egyptiläisvähemmistöjä eikä romaneja tai muita vähemmistöjä.

Kolmanneksi puhun romanien yleisestä tilanteesta Kosovossa. Kaikki seurantakertomukset sisältävät luvun maan poliittisesta tilanteesta ja kesäkuussa 1993 kokoontuneessa Kööpenhaminan Eurooppa-neuvostossa vahvistetuista kriteereistä.

Yhdessä luvun osassa käsitellään vähemmistöjä ja vähemmistöjen suojelua ehdokasvaltioissa ja potentiaalisissa ehdokasvaltioissa, kuten Länsi-Balkanin maissa.

Kosovoa koskeva tämän vuoden seurantakertomus ei ole tässä mielessä poikkeus, vaan siinä arvioidaan vähemmistöjen, myös romanien, tilannetta Kosovossa. Tilannetta seurataan ja arvioidaan myös tulevissa seurantakertomuksissa sekä komission ja Kosovon välisessä poliittisessa vuoropuhelussa.

Tutkimme luonnollisesti erittäin tarkkaan YK:n erityislähettilään Kai Eiden Kosovosta laatiman selvityksen, joka on tarkoitus julkaista muutaman viikon kuluessa. Siinä käsitellään hallinnon hajauttamistoimien toteuttamista ja vähemmistöjen suojelua koskevaa tärkeää aihetta. Selvitys on olennaisen tärkeä, kun kuluvan syksyn aikana määritetään, milloin neuvottelut Kosovon asemasta todennäköisesti voidaan aloittaa.

  Bernd Posselt, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olemme useista asioista eri mieltä, mutta toivon, että pääsemme jonkinlaiseen yksimielisyyteen ainakin vähemmistöjen oikeuksista. Komission jäsenen kotimaassa Suomessa ruotsinkielisen vähemmistön asiat on hoidettu esimerkillisesti. Parlamentissa oli aikaisemmin jäsen, jolla oli sama sukunimi kuin teillä, ja hän kuului mainittuun vähemmistöön.

Euroopan unionin on jo aika kehittää vähemmistöjä koskevat yhtenäiset normit, joita ei noudateta ainoastaan EU:ssa – meillähän ei ole mitään vähemmistöjä koskevia normeja, mikä on ongelma – vaan myös ulkosuhteissamme ehdokasvaltioihin ja assosioituneisiin maihin. Emme voi mielivaltaisesti ottaa käsiteltäväksi jonkin valtion jotakin vähemmistöä, vaan meidän on todella pyrittävä löytämään yhteinen perusta.

Mielestäni Kosovon perustuslaissa, jonka presidentti Rugova kehitti ollessaan maan alla, on esimerkillisiä säännöksiä vähemmistöjen oikeuksista. Tämän jälkeen albaanien joukkokarkotukset kuitenkin alkoivat vuonna 1999, eivätkä sodan haavat ole vielä umpeutuneet. Muutaman vuoden kuluttua tällaisen sodan päättymisestä on luonnollisesti vaikeinta toteuttaa siirtymään joutuneiden henkilöiden paluu alueelle. Olisi kuitenkin aloitettava äänioikeudesta. Äänioikeus on olemassa, ja Kosovon parlamentissa on varattu paikkoja vähemmistöjen edustajille.

Haluan kysyä komission jäseneltä, mitä hän ja EU tekevät varmistaakseen, että kaikki vähemmistöt todellakin saavat ne paikat, joihin niillä on oikeus Kosovon parlamentissa. Toiseksi, onko komission jäsen tietoinen siitä, että naapurimaan Serbian parlamentissa ei ole lainkaan vähemmistöille varattuja paikkoja? Kuinka komission jäsen aikoo varmistaa, että Serbian parlamentissa sovelletaan samoja äänioikeutta koskevia normeja kuin Kosovon parlamentissa? Kosovossahan vähemmistöillä on suhteettoman laaja edustus parlamentissa, kun taas Serbiassa parlamentissa ei ole ainoatakaan vähemmistön edustajaa, koska siellä sovelletaan 5 prosentin lauseketta ja koska Serbia muodostaa yhden vaalipiirin. Erot ovat ilmeiset.

Mikä on arvionne asemaa koskevasta kysymyksestä, joka on ratkaistava edellä mainitut seikat huomioon ottaen?

  Panagiotis Beglitis, PSE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää komission jäsentä Rehniä hänen objektiivisesta katsauksestaan vähemmistöjen vaikeaan tilanteeseen Kosovossa.

On todella huolestuttavaa, että Euroopan parlamentti on käsitellyt vähemmistöjen oikeuksien tilannetta Kosovossa viimeksi vuonna 1999. Tällainen kaksinaismoraalinen asenne sekä serbivähemmistöä ja muita Kosovon vähemmistöjä koskeva valikoivuus on todella huolestuttavaa.

Kun tarkastellaan tilannetta sellaisena kuin sitä on kuvattu YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun ja YK:n erityislähettilään selvityksissä, huomataan, että vuoden 2004 veritekojen sekä serbien ja muiden vähemmistön edustajien murhien jälkeen vähemmistöjen oikeuksien suojelua koskeva tilanne ei ole lainkaan parantunut Kosovossa.

Albanian kovan linjan kansallismieliset jengit syyllistyvät jatkuvasti Kosovon vähemmistöihin kohdistuviin veritekoihin, jotka perustuvat etnisiin syihin, ja tätä voisi kuvata jopa etniseksi puhdistamiseksi. Alueella paitsi rikotaan YK:n päätöslauselmaa nro 1244/1999 myös heikennetään sitä. Mitään niistä kahdeksasta kriteeristä ei ole noudatettu, jotka määriteltiin vaatimusten täyttämistä aseman sijasta koskevan periaatteen perusteella eikä myöskään tätä periaatetta sovelleta. Haluankin kysyä komission jäseneltä, mikä EU:n politiikka on, aikooko se suostua Kosovon lopullista asemaa koskevien neuvottelujen aloittamiseen YK:ssa, vaikka nämä kriteerit eivät täyty.

EU laati eurooppalaisen strategian Thessalonikin Eurooppa-neuvoston päätelmien perusteella. Tuemme monikansallista ja demokraattista Kosovoa, joka kulkee kohti EU:n toimielimiin liittymistä. Tässä yhteydessä meidän on kuitenkin tuettava vakaiden ja demokraattisten hallintoelinten perustamista.

Euroopan komission on hyödynnettävä kehitysohjelmien rahoittamisessa yhteisöohjelmia, kuten CARDS-ohjelmaa sekä koulutus-, kulttuuri- ja nuoriso-ohjelmia, joista kaikki Kosovon kansalaiset voivat hyötyä. Myös vähemmistöille ja etenkin serbeille kuuluvien kirkkojen ja muistomerkkien kunnostamista on rahoitettava.

Lopuksi totean, että Euroopan parlamentin on omaksuttava vastuunsa.

  Viktória Mohácsi, ALDE-ryhmän puolesta. – (HU) Arvoisa puhemies, sain kesäkuun lopulla tietooni, että 35 000 pakolaista on suurissa ongelmissa Saksassa. He saapuivat kaikki Kosovosta kuusi vuotta sitten ja he ovat kaikki romaneja. Ei ole väliä, kutsutaanko heitä askaleiksi vai egyptiläisiksi. Konservatiiveja lukuun ottamatta kaikkien poliittisten ryhmien puheenjohtajat lähettivät Saksan hallitukselle heinäkuun alkupuolella kirjeen, jossa he kehottivat sitä harkitsemaan päätöstään uudelleen. Saksa on nimittäin päättänyt palauttaa 35 000 romania Kosovoon, juuri siihen maahan, jossa 150 000 romanista on sodan jälkeen jäljellä ainoastaan 6 000 ja jossa tämäkin pieni vähemmistö elää edelleen täysin epäinhimillisissä oloissa. He elävät pakolaisleireissä omassa maassaan. Pohjois-Mitrovicassa sijaitsevassa pakolaisleirissä havaittiin vaarallista lyijystä aiheutuvaa pilaantumista, ja siellä lyijypitoisuudet ovat kuusi kertaa normaalia suuremmat, minkä vuoksi syntyy paljon vammaisia lapsia. Ennen sotaa romanien omistuksessa olleet talot ovat nyt laittomasti siirtyneet albanialaisten ja muiden kansalaisuuksien omistukseen, tai ne on purettu. Saksa mietti kuuden vuoden ajan, antaisiko se romaneille pakolaisaseman, ja on nyt päättänyt lähettää heidät takaisin Kosovoon, jossa heillä ei ole mitään. Noin 70 000 muuta romania oleskelee pääasiassa laittomasti muissa Euroopan tai Balkanin maissa, kuten Alankomaissa, Ruotsissa, Suomessa, Makedoniassa ja Serbiassa.

Tällaisessa tilanteessa pakolaisilla ei ole kotimaata, joka ottaisi heidät vastaan. Ehdottaessani tätä keskustelunaihetta halusin itse asiassa, että koko Eurooppa vahvistaisi kannan tähän asiaan, enkä sitä, että kymmenen Euroopan parlamentin jäsentä keskustelee vähemmistöistä illalla klo 23 jälkeen. Meidän on Euroopan parlamentin jäseninä painostettava Saksaa. Maastakarkoitus on estettävä ja Kosovon ongelma ratkaistava.

  Elly de Groen-Kouwenhoven, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, YK:n Kosovon siviilioperaation perustamisesta, vuodesta 1990 lähtien Kosovon vapautusarmeija UCK on käyttänyt kidutusta, raiskauksia, kohdistettuja tappoiskuja, tuhopolttoja ja romanien talojen polttamisia keinoina toteuttaa Kosovon romaniyhteisöön kohdistettua etnistä puhdistusoperaatiota. Kohteena ovat myös olleet askalit ja egyptiläiset. YK:n siviilioperaatio ei löytänyt sopivaa keinoa rauhoittaa Kosovon albanienemmistöä. Päinvastoin useista selvistä mustalaisiin kohdistuvista rikoksista ei nosteta oikeusjuttuja eikä myöskään rangaista.

Tämän päivän Kosovossa vallitsee ihmisoikeustyhjiö. Romanien mahdollisuudet saada asunto, päästä terveydenhoidon piiriin tai saada työpaikka ovat häviävän pienet, ja romanilapset jättävät koulunsa kesken turvallisuussyistä tai rahan puutteen vuoksi. Ei liene yllätys, että useat alueelle palanneet myyvät kaiken omaisuutensa, sillä he eivät halua elää pelossa ja nöyryytyksessä. Sota-aikana eri etniset kansalaisuudet pakenevat. Kun sota on ohi, ei voida hyväksyä sitä, että yhden tai kahden etnisen ryhmän edustajat luetaan päätösvaltaisiksi kansalaisiksi samalla, kun muut ryhmät joutuvat epäedulliseen asemaan tai vähemmistöiksi tai joutuvat siirtymään kotialueiltaan. Tällainen kaksinaismoraalinen lähestymistapa, joka perustuu etniseen taustaan, on huonoin mahdollinen vaihtoehto itsenäistä valtiota perustettaessa.

Kun Kosovon lopullista asemaa koskevat neuvottelut lähenevät, romanien sulkeminen päätöksentekoprosessin ulkopuolelle olisi jälleen yksi osoitus siitä, ettei Itä-Euroopan kansalaisia kunnioiteta.

Korkean tason Euroopan laajuinen yhteenliittymä…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Gisela Kallenbach (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, sillä aikaa kun olemme istuneet täällä salissa, Saksan ARD-televisiokanava on luovuttanut vuoden 2005 mediapalkinnot Euroopan kulttuurien monimuotoisuuden ja integroitumisen alalla. Tiedotusalan palkinto annettiin turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten pakkokeinoin toteutettuja maastakarkoituksia käsitelleelle dokumenttiohjelmalle. Tämä on totisinta totta pian jopa tuhansille askaleille ja egyptiläisille, jotka periaatteessa kuuluvat romaneihin, ja muille kosovolaisille, jotka ovat eläneet yli kymmenenkin vuotta Saksassa tai muissa Euroopan maissa ja joiden lapset ovat syntyneet näissä maissa ja integroituneet sosiaalisesti niihin. Kosovossa heillä ei valitettavasti ole minkäänlaisia perusedellytyksiä uuden elämän aloittamiseen. Heidän talonsa on tuhottu, ja työttömyysaste on noin 60 prosenttia. Julkista koulutusta ei ole tarjolla etenkään vähemmistöille. Mielestäni tällainen on vastuutonta.

Vetoan komission jäseneen, jotta hän pyrkisi kaikin keinoin estämään jäsenvaltioita toteuttamasta näitä pakkoon perustuvia palauttamisia tai ainakin vaatisi rahoitustuen lisäämistä. Tämä pätee myös edellä mainittuun noin 700 romanin sietämättömään tilanteeseen pakolaisleireissä Pohjois-Mitrovicassa, jossa ei ole riittäviä resursseja näiden henkilöiden uudelleensijoittamiseen. Tämä on perusihmisoikeuksien loukkaus.

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, kiitos näistä huomautuksista, jotka olen ottanut asianmukaisesti huomioon. Ne otetaan huomioon myös komission tulevassa työskentelyssä. Vastaan alkajaisiksi jäsenten Mohácsin, de Groen-Kouwenhovenin ja Kallenbachin kysymyksiin.

Pohjois-Mitrovicassa on kolme kotimaassaan siirtymään joutuneille askaleille ja egyptiläisille romaneille tarkoitettua leiriä. Niillä on havaittu merkittävää lyijystä aiheutuvaa pilaantumista, joka on aiheutunut entisen Trepcan kaivoskombinaatin toiminnasta ja joka on vakava terveysriski leireillä oleville ihmisille.

WHO julkaisi heinäkuussa 2004 selvityksen näissä yhteisöissä havaitusta veren verihiutalepitoisuuden noususta ja suositti useita hätätoimia, kuten leirien evakuointia. UNMIK, UNHCR, Etyj ja Mitrovican kunnanvaltuuston puheenjohtaja allekirjoittivat huhtikuussa 2005 sopimuksen, jonka nojalla Roma Mahalan entiset asukkaat voivat palata koteihinsa Etelä-Mitrovicaan. Valitettavasti tätä prosessia ei ole vielä aloitettu.

Roma Mahalan tilanteessa rahoitusta oli vaikea löytää, joten olen välittänyt hallintokomitean kautta kaikille EU:n jäsenvaltioille pyynnön, että ne tarjoaisivat riittävästi rahoitusta. Otamme piakkoin asian esille EU:n yhteystoimiston ja alueella toimivan Euroopan jälleenrakennusviraston avulla.

Haluan vastata myös jäsen Posseltin kysymykseen vähemmistöjen oikeuksista eri EU:n jäsenvaltioissa, ehdokasvaltioissa ja kumppanivaltioissamme. Kuten jäsen Posselt totesi, on totta, että EU:ssa tapahtuu paljon oikeuksien loukkauksia. Vähemmistöjen vähimmäisoikeudet vahvistetaan Euroopan neuvoston asiaa koskevissa asiakirjoissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. Jotkin EU:n jäsenvaltiot pysyttelevät vähimmäisnormien tuntumassa, kun taas toiset menevät niitä pidemmälle, ja niillä onkin hyvin korkeatasoiset vähemmistöjen oikeudet ja suoja. Laajentumisasioista vastaavana komission jäsenenä joudun vaikeisiin tilanteisiin, sillä emme oikein voi mennä joidenkin EU:n jäsenvaltioiden käytäntöjä pidemmälle. Meidän on kuitenkin elettävä esimerkkimme mukaisesti kumppanimaiden kanssa toimiessamme, olivatpa ne ehdokasvaltioita tai muita maailman maita.

Tämä on kuitenkin otettava huomioon. Olen samaa mieltä siitä, että vähemmistöjen oikeuksien yhdenmukaisempi määrittely on perusteltua. Ihmisoikeudet yleensä ja erityisesti vähemmistöjen oikeudet ovat mielestäni Euroopan unionin ja eurooppalaisen ajatusmallin ytimessä. Tästä syystä niitä ei voida pitää staattisena käsitteenä, vaan niitä on pidettävä dynaamisena prosessina, jossa näitä oikeuksia kehitetään aina vain paremmiksi EU:ssa ja kaikkialla Euroopassa.

Lopuksi käsittelen useiden parlamentin jäsenten esille ottamia Kosovon tulevaisuutta, vaatimuksia ja asemaa koskevia kysymyksiä. Kosovon taloutta ja yhteiskuntaa on todellakin kehitettävä nopeasti. Työttömyysaste vaihtelee sen mukaan, mitä tilastoja tarkastellaan, mutta se on ainakin 40 prosenttia ja yleensä yli 50 prosenttia. Alueen tilanne on erittäin vaikea, eikä väestöllä ole juurikaan toivoa tällä hetkellä. Tästä syystä on aika siirtyä vakauttamisesta ja jälleenrakentamisesta kohti Kosovon aseman määrittelyä sekä taloudellista ja yhteiskunnallista kehittämistä ja kansalaisten todellisiin tarpeisiin vastaamista. EU:n onkin aika siirtyä vaatimukset ennen asemaa -toimintamallista vaatimukset ja asema -toimintamalliin niin, että etenemme asemaa koskevissa neuvotteluissa ja varmistamme niiden pikaisen aloittamisen sekä niiden käymisen ja loppuun saattamisen ilman tarpeetonta viivästystä.

Tässä yhteydessä on huomattava, että neuvosto on päässyt työryhmätason sopimukseen neuvotteluohjeista Serbia ja Montenegron kanssa tehtävän vakauttamista ja liittymistä koskevan sopimuksen osalta. Tämä on tärkeää, sillä nyt voimme aloittaa neuvottelut vakauttamista ja liittymistä koskevasta sopimuksesta Belgradin demokratiaan siirtymisen viidennen vuosipäivän paikkeilla. Tämän lisäksi Serbia ja Montenegron EU:ta koskevat näkymät konkretisoituvat ja tulevat todellisemmiksi, ja samalla pohjustetaan Kosovon kanssa käytävää aitoa vuoropuhelua sekä sen aseman ratkaisemista ilman tarpeetonta viivästystä.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Katalin Lévai (PSE). – (HU) Kosovossa asuvat romanit joutuvat säännöllisesti rotuerottelun kohteeksi. Heitä syrjitään kaikilla elämän aloilla. He elävät Mitrovican internointileireillä epäinhimillisissä oloissa, kaivojen myrkyllinen vesi vaarantaa heidän terveytensä eivätkä paikallisviranomaiset toteuta tarvittavia toimia ongelman ratkaisemiseksi.

Kosovosta tuleville romaneille on annettava pakolaisasema. Kuulemme usein romanien palauttamisesta huolimatta siitä, että voimassa olevassa kansainvälisessä oikeudessa selvästi kielletään pakolaisten palauttaminen. Tässä yhteydessä haluan kiinnittää huomionne perheen yhdistämistä koskevaan oikeuteen, jonka nojalla romaneilla on muiden maahanmuuttajien tavoin oikeus saada itselleen ja perheelleen suojaa jäsenvaltioista.

Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaan kaikkien sellaisten epäinhimillisen kohtelun ja sodan uhrien on saatava mahdollisuus muuttaa maahan laillisesti, jotka ovat joutuneet lähtemään kotimaastaan jatkuvan pelon ja vaaran vuoksi tai siksi, että heitä on vainottu, heidän kotinsa on poltettu ja he ovat joutuneet elämään jatkuvassa vaarassa.

Meidän on löydettävä ratkaisu näiden uhrien suojelemiseksi. Erityistä huomiota on kiinnitettävä lasten tilanteeseen, sillä he ovat erityisen haavoittuvassa asemassa. Mielestäni maahanmuuttoasioita on pikaisesti arvioitava uudelleen, jotta voidaan kehittää aukoton eurooppalainen maahanmuuttopolitiikka. Laittoman maahanmuuton mahdollisuuksia on vähennettävä, ja kaikille laillisille maahanmuuttajille on taattava riittävä suojelu EU:ssa.

Huhujen mukaan Länsi-Euroopassa on 38 000 pakolaista, jotka on pakkokeinoin palautettu maahan, jossa heidän ihmisoikeuksiaan ei voida taata. Pyydän kunnioittavasti kollegojeni tukea tässä asiassa, jottei tällaista tilannetta syntyisi Euroopassa enää koskaan.

30. Tieliikenteen kuolonuhrien määrän puolittaminen vuoteen 2010 mennessä

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Vatasen laatima liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietintö (A6-0225/2005) tieliikenneturvallisuuden eurooppalaisesta toimintaohjelmasta – Tieliikenteen kuolonuhrien määrän puolittaminen EU:ssa vuoteen 2010 mennessä: yhteinen vastuu (2004/2162(INI)).

  Ari Vatanen (PPE-DE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, on valitettavaa, että tämä keskustelu käydään näin myöhään, sillä kotia kohti ajaminen tyhjällä vatsalla voi sekin olla liikenteen kannalta vaarallista. Tieliikenneturvallisuutta koskeva keskustelu on asennekysymys. Kyse on siitä, minkä arvoinen ihmishenki on. Perimmäinen kysymys on, arvostammeko ihmiselämää.

Tieliikenneturvallisuutta koskevat luvut ovat yhtä synkkiä kuin ulkona vallitseva sää. Vuosittain kuolee noin 50 000 ihmistä ja noin 2 miljoonaa loukkaantuu. Liikenneonnettomuudet ovat suurin kuolinsyy alle 50-vuotiaiden keskuudessa. Aiheutuvat kustannukset ovat noin 2 prosenttia BKT:stä eli 200 miljardia euroa. Tämä on kuitenkin vain rahaa. On ymmärrettävä, että kyseessä on ihmisten kärsimys.

Miksi emme tee enemmän? Siksi, että Concorde ei ole syöksynyt maahan ja sen mukana Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan kunnia. Kun näin tapahtui, kaikki Concordet otettiin välittömästi pois liikenteestä. Kiveäkään ei jätetty kääntämättä, kun etsittiin ratkaisua ongelmaan. Tieliikenneturvallisuuden alalla kärsivät sen sijaan yksittäiset perheet, joiden elämä on romahtanut ja jotka ovat menettäneet perheenjäseniä. Sellaisesta ei voi toipua, vaan tilanteen kanssa on opittava elämään. Tällaiseen tilanteeseen joutuneet ovat ehkä ainoita, jotka ymmärtävät, mitä perheen suru tarkoittaa. Jouduin pienenä poikana perheeni kanssa liikenneonnettomuuteen, jossa isäni kuoli. Muistan, kuinka hän nojasi rattia vasten ja muistan ahdistukseni. Tuo kokemus on varmasti jättänyt minuun suuremmat arvet kuin uskallan myöntää.

Voisimme ja voimme tehdä vielä paljon enemmän. Voimme ensinnäkin valvoa lakien noudattamista. Se ei ole EU:n asia eikä kuulu toimialaamme, mutta se on selvästi tehokkain keino saada asioihin vauhtia. On valvottava lakien noudattamista, noudatettava voimassa olevia sääntöjä. Tullessani tänne tänä iltana Ranskan poliisi puhallutti ajajia. Kuolonuhrien määrä väheni välittömästi, kun Ranskan teille tuli lisää tutkia.

Vaikka tämä asia kuuluukin toissijaisuusperiaatteen soveltamisalaan, minusta tuntuu joskus, että EU:n kansalaisia olisi suojeltava omilta hallituksiltaan. Valitettavasti näin on, sillä emme näytä ymmärtävän ongelman laajuutta. Eri valtioiden välillä on valtavia eroja. Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ruotsin tiet ovat jopa kahdeksan kertaa turvallisemmat kuin joidenkin uusien jäsenvaltioiden tiet: kahdeksan kertaa. Erot ovat käsittämättömät! Meidän on opittava toisiltamme, ja tästä lähtien on järjestelmällisesti arvioitava, miten kussakin maassa toimitaan. On toimittava avoimesti, jotta kansalaiset saadaan tietoisiksi asioista ja jotta heidät saadaan vaatimaan lisää liikenneturvaa ja painostamaan poliittisia päättäjiä. Meidän on koordinoitava toimiamme ja levitettävä parhaita käytäntöjä. Jos teemme virheitä jossain, miksi muiden vielä kehityksen tiellä olevien maiden pitäisi tehdä nämä samat virheet uudestaan?

Meidän on yksilöitävä eri käytäntöjä, otettava niistä esille huonot ja kiitettävä hyviä. Tämä johtaa toimiin. Kun kansalaiset heräävät ymmärtämään tilanteen, he vaativat omien jäsenvaltioidensa poliittisilta päättäjiltä toimintaa.

EU:ssa voimme verokannustimin edistää uutta teknologiaa ja uusia autoja. Kiinalainen automerkki on parhaillaan rantautumassa Euroopan markkinoille, eikä sillä ole EU:n hyväksyntää. Tämä on estettävä, sillä se on suoraan sanottuna vaarallista. Infrastruktuuriin on investoitava enemmän, ja olisi laadittava direktiivi Euroopan laajuisista tieverkoista. Eurooppalaiset pystyvät hyvin liikkumaan paikasta toiseen eurooppalaisen tieverkoston ansiosta. Suuret investoinnit rautateihin eivät ole perusteltuja eivätkä kannattavia Euroopan kilpailukyvyn kannalta, sillä niiden merkitys on huomattavasti pienempi kuin tieverkoston. Määrärahojen osoittamisessa on oltava oikeudenmukaisia.

Tilanne ei kuitenkaan ole aivan näin synkkä. Liikenteen määrä on kolminkertaistunut vuodesta 1970, ja kuolonuhrien määrä on kuitenkin puolittunut. Asenteita voidaan siis muuttaa, ja meidän on uskottava uuteen sukupolveen. Teemme mitä tahansa, vastuu on kuitenkin aina yksilöllä. Olemme itse lopullisessa vastuussa toimistamme.

Arvoisa puhemies, tiedän, että puheaikani on päättynyt. EU:n on toimittava päättäväisesti. Kun aikamme todellakin kerran päättyy, se ei toivottavasti tapahdu liikenteessä. Useat pienet pojat odottavat vielä kotona isiään.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aluksi kiittää jäsen Vatasta hänen erinomaisesta työstään. Komissio laatii muutaman seuraavan kuukauden kuluessa arvion tieliikenneturvallisuuden kolmannesta toimintaohjelmasta, ja jäsen Vatasen kattava ja tasapainoinen mietintö on suureksi avuksi komission työstäessä tätä välikertomusta.

Mietintö osoittaa yhteisten Euroopan laajuisten aloitteiden tarpeellisuuden. Vuonna 2001 laaditun eurooppalaista liikennepolitiikkaa koskevan valkoisen kirjan johdosta EU oli jo asettanut tavoitteeksi liikennekuolemien määrän puolittamisen 15 jäsenvaltiossa vuoteen 2010 mennessä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi kukin jäsenvaltio ryhtyi toimiin kansallisen toimivaltuutensa rajoissa. Tulokset ovat merkittäviä. Laajentuneen EU:n jotkin jäsenvaltiot ovat edenneet merkittävästi uskottavien ja varoittavien valvonta- ja seurantatoimien toteuttamisessa. Joissakin muissa maissa edistymistä ei kuitenkaan ole juuri tapahtunut, vaan paljon toimia on vielä toteutettava.

On tunnustettava, että EU:n tieliikenneturvallisuutta koskeva politiikka on jäänyt lastenkenkiinsä toissijaisuusperiaatteen vuoksi. Tarvitsee vain muistella hedelmätöntä keskustelua, jota käytiin veren alkoholipitoisuutta koskevan yleisen rajan asettamisesta, tai tarkastella, kuinka vaikeaa on saada tietyt jäsenvaltiot ottamaan käyttöön ajokortteja koskevan muutetun direktiivin, vaikka sillä vähennetään olennaisesti petoksia.

En vielä halua ennakoida komission piakkoin julkaisemaa välikertomusta, mutta haluan kommentoida kolmea seikkaa jäsen Vatasen mietinnöstä. Ensinnäkin on varmistettava, että noudatetaan olennaisia sääntöjä, kuten nopeusrajoituksia, veren alkoholipitoisuutta koskevia rajoja ja turvavyöpakkoa. Valitettavasti seuraamustoimet, joita jäsenvaltiot kohdentavat sääntöjä rikkoviin kuljettajiin, ovat tällä hetkellä vaikutukseltaan vähäisiä, kun rajat ylittävää yhteistyötä ei ole.

Kiitän jäsen Vatasta erityisesti siitä, että hän esittää huomattavasti tiiviimpää yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä liikennerikkomusten valvonnan ja niistä rankaisemisen alalla. Korostan, että komissio aikoo tehdä ensi vuonna aloitteen, jolla parannetaan rajat ylittävää sääntöjen noudattamisen valvontaa.

Toinen huomautukseni koskee infrastruktuurin parantamista. Parannuksia voitaisiin tehdä kaikkialla, ja joissakin jäsenvaltioissa tarvitaan huomattavia toimia. Euroopan unioni osallistuu jo turvallisen ja nykyaikaisen infrastruktuurin rakentamiseen rahoittamalla sitä rakennerahastoista. Kuten jäsen Vatanen totesi, lainsäädäntö voi osoittautua välttämättömäksi, jotta tieturvallisuusarvioinneista, tarkastuksista ja valvonnasta sekä liikenteen vaarapaikkojen poistamisesta saadaan järjestelmällisempää.

Kolmas huomautukseni liittyy siihen, että ajoneuvojen teknologiset innovaatiot ovat olennaisia tieliikenteen turvallisuuden kannalta. Komissio on ryhtynyt vuoropuheluun Euroopan autoteollisuuden kanssa. Tämä liittyy CARS 21 -aloitteeseen, jonka yhteydessä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntanne piakkoin järjestää parlamentaarisen foorumin. Innovaation mahdollistavilla teknisillä standardeilla on tässä suuri merkitys, mutta kuten jäsen Vatanen totesi, meidän on kunnolla ymmärrettävä näiden innovaatioiden kustannukset ja niistä saatava hyöty ennen kuin ne otetaan laajempaan käyttöön. Tässä hengessä komissio parhaillaan arvioi mahdollisuutta käynnistää uusia aloitteita, joilla edistetään päivällä käytettävien ajovalojen käyttöä ja sellaisten peilien käyttöönottoa, joilla poistetaan kuolleet kulmat.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, muistutan, että mielipidemittausten mukaan tieliikenneturvallisuus on Euroopan kansalaisten suurin huolenaihe, mikä tukee jäsen Vatasen selventäviä toteamuksia ja käy ilmi hänen erittäin liikuttavista henkilökohtaisista muistoistaan.

EU ei voi vastaisuudessa pysyä toimettomana kansalaistensa huolen edessä. Toissijaisuusperiaate on luonnollisesti otettava huomioon, mutta kun tarkastellaan kansainvälisen liikenteen määrän kasvua Euroopan laajuisilla tieverkoilla eli ulkomaisten kuljettajien määrää kunkin jäsenvaltion pääväylillä, emme voi välttyä pohtimasta, ovatko EU:n toiminnalle asetetut rajoitukset perusteltuja ja olisiko meidän yksinkertaisesti päätettävä toissijaisuuden nimissä jättää jäsenvaltiot selviytymään tästä sopasta yksin.

Jotta saavuttaisimme johdonmukaisen yhteisen tavoitteemme, joka on liikenteen kuolonuhrien määrän vähentäminen vuoteen 2010 mennessä, meidän on mainitsemieni aloitteiden lisäksi mahdollisimman pian ryhdyttävä pohtimaan hyvien käytäntöjen vaihtamista ja etenkin ammattikuljettajiin ja nuoriin kuljettajiin kohdistettavia toimia, sillä he ovat erityisen alttiita onnettomuuksille. Jäsen Vatasen mietintö onkin erittäin ajankohtainen. Haluan kiittää häntä koko ongelmaa koskevista erittäin avoimista pohdinnoista. Arvoisa puhemies, kuuntelen tarkkaavaisesti parlamentin jäsenten huomautuksia, sillä tiedän heidän haluavan, että tieliikenneturvallisuuden hyvää asiaa edistetään edelleen.

  Dieter-Lebrecht Koch, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, kuvitellaan, että on 31. joulukuuta ja uutisissa kerrotaan 50 000 kuolleesta ja useista miljoonista vakavastikin loukkaantuneista Euroopassa. Millaista kauhua ja voimakasta protestointia tämä tieto saisikaan aikaan. Se ei kuitenkaan liikuta ihmisiä. Onko kyseessä väärä hälytys? Ei, sillä nämä olivat tämän vuoden tilastoja liikenneonnettomuuksien uhreista EU:ssa.

Olemmeko todellakin riittävästi pyrkineet torjumaan välinpitämättömyyttä, jolla liikenneonnettomuuksiin ja liikenneturvallisuuden tehostamiseen näytetään suhtautuvan? Voisiko olla niin, että ajoneuvot ovatkin nykyajan aseita, jotka ovat miljoonien eurooppalaisten käytössä? Ei syytä huoleen: kukaan tässä parlamentissa ei yritä kieltää ajoneuvoja. Kyse on ainoastaan niiden käyttämistavoista, joihin on saatava pikainen parannus.

Haluan kiittää jäsen Vatasta hänen mainiosta mietinnöstään. Hän onnistui osoittamaan teillämme vaanivien vaarojen monimutkaisuuden ja vuorovaikutuksen niin, että sekä komissio että jäsenvaltiot voidaan velvoittaa kaikin keinoin edistämään tieliikenteen turvallisuutta Euroopassa.

Kehotamme komissiota edistämään toimintaohjelman toteuttamista ja kehittämään tieliikenneturvallisuutta koskevan pitkän aikavälin suunnitelman, joka ulottuu huomattavasti vuotta 2010 pidemmälle ja jolla pyritään nollatoleranssiin eli välttämään kaikki liikenneonnettomuuksien aiheuttamat kuolonuhrit.

Suhtaudun myönteisesti integroituun lähestymistapaan, jossa otetaan huomioon kaikki tieliikenteen kolme osatekijää: teiden käyttäjät eli autoilijat ja jalankulkijat, ajoneuvot sekä infrastruktuuri, kuten tiet ja tunnelit. Ajoneuvot voidaan varustaa uusimmalla teknologialla, kuten ESP-ajonvakautusjärjestelmällä, kuljettajan tukijärjestelmillä, ajonopeuden mukautusjärjestelmällä ja hätäpuhelujärjestelmällä. Turvallisuus ei kuitenkaan lisäänny, ellei kuljettaja käytä näitä järjestelmiä älykkäästi hyväkseen.

  Inés Ayala Sender, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan aluksi kiittää jäsen Vatasta hänen tekemästään valtavasta työstä tämän mietinnön parissa ja hänen sitoutumisestaan työhön. Haluan lisäksi jälleen kerran ilmaista turhautumiseni, sillä odotukseni olivat korkealla, kun tiesin jäsen Vatasen olevan mietinnön esittelijänä. Hänen mietinnössään esittämä arvio ei selvästikään ole väärä, sillä hän tunnustaa ongelman, korostaa sitä ja esittää sen vaikuttavasti lukujen kanssa. Ongelman koko laajuus ei kuitenkaan käy ilmi mietinnöstä.

Hän korostaa lisäksi, että eri jäsenvaltioiden tieliikenneturvallisuuden välillä on suuria prosentuaalisia eroja. Mielestäni eroja ei kuitenkaan ole toteutetuissa arvioissa tai hyödyllisimmäksi havaitussa välineessä, joka on lainsäädäntö ja jossa asetetaan rajat ja säädetään varoittavista toimista.

Erityisen turhauttavaa on se, mitä ehdotamme tänään EU:lle, jolta me kansalaiset perustellusti odotamme vahvaa viestiä ja lisäarvoa, kuten komission jäsen totesi. Kunkin jäsenvaltion viisaasti toteuttamissa toimissa on valtavia eroja ja joskus huomattavia puutteita suhteessa nopeusrajoituksia, veren alkoholipitoisuusrajoja ja turvavöiden käyttöä koskevaan lainsäädäntöön.

Mielestämme onkin aika ottaa ratkaiseva askel eteenpäin. Sosialistien ryhmä on ehdottanut tarkistusta, jossa komissiota kehotetaan suosituksen ja erityisesti veren alkoholipitoisuusrajojen arvioinnin jälkeen esittämään meille tarvittavat lainsäädäntötoimet, joilla puututaan niihin kolmeen perustavaan seikkaan, joita kaikki Euroopan kansalaiset ja jäsenvaltiot pitävät tärkeinä. Kansalaiset ja jäsenvaltiot kuitenkin myöntävät, että on myös ongelmia. Suurimmat puutteet ovat nimenomaan koordinoinnissa. Kehotammekin komissiota olemaan ymmärtäväinen ja hyväksymään ehdottamamme tarkistuksen.

  Hannu Takkula, ALDE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komissaari, minäkin haluan aloittaa tämän minuutin puheenvuoroni kiittämällä esittelijä Vatasta tästä perusteellisesta ja hyvästä mietinnöstä. Mietinnöstä heijastuu esittelijä Vatasen asiantuntemus ja kokemustausta. Lisäksi hänen kutsumuksensa tieturvallisuuden matkasaarnaajana heijastuu tästä mietinnöstä myönteisenä välittämisenä ja toimintana sen puolesta, että liikennekuolemat todellakin saataisiin puolitettua vuoteen 2010 mennessä, niin kuin meidän yhteinen tavoitteemme on.

Mietintö sisältää hyviä esityksiä, jotka koskevat sääntöjen noudattamista sekä turvavyötä, nopeusrajoituksia ja alkoholia koskevia säännöksiä. On erittäin tärkeää panostaa tiestöön ja muistaa kasvatuksen, ja erityisesti asennekasvatuksen, mahdollisuudet. Sitä tarvitaan tiedon lisäksi, sillä suurin uhka liikenteessä on aina ratin ja kuljettajan penkin välissä.

  Margrete Auken, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää jäsen Vatasta ennen kaikkea tämänpäiväisen aloituspuheenvuoron ensimmäisestä osasta. Mielestäni hän kuvasi mainiosti ongelman laajuutta. Ongelma on järkyttävän laaja, ja onkin tyrmistyttävää, ettemme ota sitä lainkaan tosissamme. On sanottava, etteivät jäsen Vatasen esittämät ehdotukset vastaa ongelman laajuutta. Jos rakennettaisiin suurempia ja leveämpiä teitä, yhä useammat autot voisivat ajaa niillä entistä lujempaa. Voidaan melko varmasti todeta, että tuloksena olisi vain lisää onnettomuuksia, kun meidän sen sijaan olisi rajoitettava liikenteen määrää.

Olen ilahtunut siitä, että mietinnössä mainitaan riskialttiit tienkäyttäjät ja tavoite, ettei onnettomuuksia enää tapahtuisi. Totuus on kuitenkin se, ettei tällä mietinnöllä suojella millään lailla riskialttiita tienkäyttäjiä, ellei siihen sisällytetä tarkistuksia, joilla kaikkialla Euroopassa asetetaan yhdenmukaiset nopeusrajoitukset eli enintään 130 km/h moottoriteillä ja 30 km/h taajamissa, ja ellei samalla toteuteta joitakin päättäväisiä toimia näiden sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi. Mielestäni nämä pateettiset ehdotukset ovat täysin riittämättömiä, jotta niillä voitaisiin puuttua jäsen Vatasen erinomaisesti kuvaamiin ongelmiin.

  Ewa Hedkvist Petersen (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää jäsen Vatasta tästä mietinnöstä ja erinomaisesta työstä. Ongelma on vakava, mutta haluan todeta, että olemme Euroopassa oikealla tiellä. Kuolonuhreja on valtavasti, aivan liian paljon – vaikkei mikään luku olisi hyväksyttävä – mutta määrät ovat pienentymässä. Euroopan on tärkeää olla esimerkkinä maailmanlaajuisessa työssä tieliikenneturvallisuuden lisäämiseksi, sillä voimme todellakin toimia esimerkillisesti.

Olemme näyttäneet esimerkkiä teknisessä kehittämisessä. Jos autoja onnistutaan parantamaan Euroopassa ja muualla, kuolonuhrien määrä vähenee. Meidän on hyödynnettävä rakentavia esimerkkejä, kuten tarkistukseen 5 sisältyvää ehdotusta, jonka nojalla kuljetuspalvelujen ostajat saataisiin asettamaan palvelujen toimittajille tieliikenteen turvallisuutta koskevia vaatimuksia. Lainsäädäntöä voidaan hyödyntää esimerkiksi alkoholin vaikutuksen alaisena ajamista koskevan ongelman ratkaisemiseksi, sillä kenenkään ei koskaan pitäisi ajaa humalassa. Mielestäni lainsäädäntöä ei kuitenkaan pitäisi käyttää nopeusrajoitusten alalla, sillä tien kunto voi vaihdella hyvin paljon ja yksi tie voi olla paremmassa kunnossa kuin toinen. Tässä yhteydessä näkemyksemme tieliikenteen turvallisuudesta ei siis tarvitse olla täysin yhdenmukainen. Tällä tavoin voimme asettaa hyvän esimerkin muun maailman seurattavaksi.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, puhun lyhyesti, mutta se ei tarkoita, että aliarvioisin tätä merkittävää ongelmaa. Olen tyytyväinen tähän keskusteluun ja vakuuttunut siitä, että tehokas valvonta on oleellista. On totta, että kuljettajien käyttäytymiseen on pystyttävä vaikuttamaan paremmin erityisesti nuorten kuljettajien tapauksessa.

Emme saa unohtaa varhaisessa iässä aloitetun valistuksen merkitystä, ja meidän on otettava käyttöön kaikki energiamme ja resurssimme tämän vitsauksen torjumiseksi. Vastuu todellakin jakautuu EU:n, jäsenvaltioiden ja alueiden kesken, ja henkilökohtaisessa vastuussa on myös kukin meistä.

Haluan todeta jäsen Vatasen mietintöä mukaillen, että EU:n kolme toimielintä näyttävät lähentyneen toisiaan samaan tavoitteeseen pyrkimisessä, sillä kukin niistä haluaa edetä tällä tiellä. Onkin jo korkea aika, sillä liikenteen kuolonuhrien määrä on vähentynyt 25 jäsenvaltiossa 50 000:sta ainoastaan 43 000:een. Olemme vielä kaukana asettamistamme tavoitteista, ja tästä syystä meidän on kaksinkertaistettava toimemme.

Neuvosto järjestää Veronassa 4. ja 5. marraskuuta epävirallisen kokouksen, jossa käsitellään tieliikenteen turvallisuutta. Tiedän myös, että puheenjohtajavaltio Itävalta pyrkii myös ahkerasti löytämään uusia ratkaisuja.

Olenkin iloinen parlamentin vahvasta sitoutumisesta ja haluan vakuuttaa teille, että pyrin kaikin keinoin saamaan jäsenvaltiot toteuttamaan huomattavasti rohkeampaa politiikkaa ja arvioimaan, mitä EU voi osaltaan tarjota ja vaatia. Komissio on sitoutunut tähän, ja niin olen minäkin henkilökohtaisesti. Tästä syystä mietintö on erittäin ajankohtainen, ja se saa kaikki ymmärtämään tilanteen vakavuuden. Meiltä kaikilta todellakin vaaditaan päättäväisen eettistä käyttäytymistä.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina klo 12.00.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Zita Gurmai (PSE). – (EN) Tavoite, jonka mukaan liikenneonnettomuuksien kuolonuhrien määrä on puolitettava vuoteen 2010 mennessä, on kunnianhimoinen muttei mahdoton, jos toteutetaan asiaankuuluvia yhdennettyjä toimenpiteitä. Tavoitteiden asettaminen, vastuunjako ja hyvä suunnittelu voivat osaltaan vaikuttaa tämän kunnianhimoisen ohjelman onnistumiseen. Lainsäädäntö, yhteiskunnallinen hyväksyminen, suunnittelu ja valvonta ovat strategian olennaisia osia.

Jäsenvaltioiden välillä on useilla aloilla huomattavia eroja, jotka olisi huomioitava. Eroja on niiden kulttuureissa, asenteiden moninaisuudessa ja ennen kaikkea taloudellisessa varakkuudessa. Viimeksi mainittu on pääsyy teiden huonoon kuntoon ja moottoriteiden puuttumiseen. Se on myös yksi syy lähes kaikkien kymmenen uuden jäsenvaltion valitettavan huonoon liikenneturvallisuuteen, ja olemme jäljessä muista 15 jäsenvaltiosta juuri tästä syystä.

Mielestäni on välttämätöntä ottaa käyttöön eurooppalainen ajokortti ja tiukat edellytykset ajokortin saannille. Lisäksi kuljettajien fyysinen ja henkinen kunto sekä heidän ajotaitonsa on tarkastettava iän myötä.

On erittäin tärkeää, että perustetaan asianmukainen EU:n laajuinen tieto- ja valvontaverkko, jota päivitetään säännöllisesti. Näin voitaisiin tehostaa tieliikenteen turvallisuutta valvovien viranomaisten yhteistyötä.

31. Seuraavan istunnon esityslista: ks. pöytäkirja

32. Istunnon päättäminen

(Istunto päättyi klo 23.50.)