Puheenvuorot

Tiistai 15. marraskuuta 2005 - Strasbourg

7. Lainsäädäntö- ja työohjelma vuodeksi 2006

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma lainsäädäntö- ja työohjelmasta vuodeksi 2006.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, vuosi 2005 ei ole ollut helppo vuosi Euroopalle. Eurooppa on joutunut kokemaan terrorismia, yhteiskunnallista epävarmuutta ja luonnonkatastrofeja. Toimielimet ovat joutuneet kohtaamaan kaikki nämä vaikeudet ilman perustuslain apua ja toistaiseksi ilman monivuotista talousarviokehystä. Unioni on joutunut pohtimaan jopa yhdentymisprosessia, mutta olemme vakuuttuneita siitä, ja komissio on vakuuttunut siitä, että Euroopan unioni on tarpeellisempi kuin koskaan.

Olemme ylpeitä siitä, että komissio on pystynyt reagoimaan tähän tilanteeseen määrätietoisesti ja selkeästi. Olemme kaikki pystyneet vastaamaan haasteisiin tiiviissä yhteistyössä parlamentin kanssa. Kerron muutamia esimerkkejä siitä, mitä olemme yhdessä saaneet aikaan: olemme uudistaneet Lissabonin strategian, tarkistaneet vakaus- ja kasvusopimusta unionin taloushallinnon uskottavuutta vahvistavalla tavalla, lisänneet yhteisvastuuta hyväksymällä uudistetun sosiaalisen toimintaohjelman, tunnustaneet täysimääräisesti työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun ja sen osapuolten keskeisen merkityksen, toimineet puhtaamman ympäristön puolesta hyväksymällä aihekohtaisia strategioita sekä jatkamalla ilmastonmuutosta koskevien kansainvälisten toimiemme toteuttamista, parantaneet turvallisuutta panemalla täytäntöön kunnianhimoisen Haagin ohjelmamme samanaikaisesti lukuisten muiden aloitteiden – erityisesti tietojen säilyttämistä koskevan ehdotuksemme – kanssa, edistäneet eurooppalaisia arvoja maailmalla – tässä yhteydessä mainittakoon lupaus EU:n kehitysmaille myöntämän tuen kaksinkertaistamisesta ja Afrikka-strategian hyväksyminen – lujittaneet kumppanuutta strategisten liittolaistemme, kuten Yhdysvaltojen, kanssa ja jatkaneet avointa vuoropuhelua uusien tärkeiden kumppaneiden, kuten Kiinan, kanssa ja vielä käynnistäneet liittymisneuvottelut Turkin ja Kroatian kanssa.

Komissio on kantanut vastuunsa. Johtava periaatteemme oli ja on edelleen Euroopan yleinen etu. Vuonna 2005 suunnittelemamme aloitekokonaisuus on ensimmäinen konkreettinen ilmaus strategisista tavoitteista, jotka asetimme itsellemme viideksi vuodeksi. Tänään esittelemässämme ohjelmassa pidetään edelleen kiinni tavoitteista, jotka hyväksyimme toimikautemme alussa: hyvinvointi, yhteisvastuu laajentuneessa Euroopassa, turvallisuus ja Euroopan maailmanlaajuisen aseman vahvistaminen.

Nämä tavoitteet ovat edelleen olennaisia. Ne ovat kolmelle toimielimelle yhteisiä ja myös niiden toiminnan tärkein kannustin. Mielestäni ne ovat merkki Euroopan uudistamiseen tähtäävästä kumppanuudesta, jonka halusin asettaa toimintamme keskipisteeksi. Puitesopimus on konkreettinen ilmaus tästä kahden toimielimen välisestä kumppanuudesta. Se edistää tuntuvasti laadukkaiden poliittisten aloitteiden kehittämistä. Se on antanut parlamentin valiokunnille ja komission jäsenille mahdollisuuden käydä tiivistä ja kohdennettua vuoropuhelua siitä, miten parhaiten toteuttaa vuotuisen toimintastrategian mukaisia konkreettisia tavoitteita. Haluan kertoa teille, että vuoropuhelu on edistänyt myönteisellä tavalla tänään teille esittelemääni ohjelmaa. Toivon, että tunnistatte ajatuksianne toimissa, joita aiomme toteuttaa vuonna 2006 – myös niitä ajatuksia, joita käsittelette laajemmin tämänpäiväisessä keskustelussa

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan kaikkien voimavarojen valjastaminen on periaate, jota komissio on noudattanut laatiessaan lainsäädäntö- ja työohjelmansa vuodeksi 2006.

Mitkä ovat tärkeimmät toimet vuonna 2006? Ensinnäkin toimet, joilla lisätään hyvinvointia. Vuosi 2006 on ratkaiseva vuosi uudistetun Lissabonin strategian täytäntöönpanolle. Komissio hoitaa täysimääräisesti tehtävänsä jäsenvaltioiden toiminnan alullepanijana, hallinnoijana ja tukijana. Jäsenvaltioiden kansalliset uudistusohjelmat, joita parhaillaan arvioimme, ovat olennaisessa asemassa tässä prosessissa. Meidän on kytkettävä nämä ohjelmat poliittisiin painopisteisiimme parantaaksemme unionin taloushallintoa ja lujittaaksemme jäsenvaltioiden ja unionin uudistuksiin ja investointeihin liittyviä toimia. Näitä investointeja tehdään sekä jäsenvaltioissa että unionissa tulevia talousnäkymiä, innovaatioita, osaamista ja uusia infrastruktuureja silmällä pitäen. Molemmantyyppiset investoinnit – kansalliset ja unionin tason investoinnit – on kytkettävä tiiviisti yhteen. Meidän on tuettava näitä toimia muilla aloitteilla, kuten tekemällä yhtenäismarkkinoita täydentäviä ehdotuksia, edistämällä maantieteellistä ja ammatillista liikkuvuutta ja esimerkiksi perustamalla Euroopan teknologiainstituutti.

Korostan erityisesti ehdotuksia, joita parlamentti teki yhtenäismarkkinoista antaessaan työohjelmaa koskevan päätöslauselman. Korostan tässä yhteydessä niiden toimenpiteiden merkitystä, joiden tavoitteena on tarjota puitteet pienten ja keskisuurten yritysten kehittämiselle, sillä kyseiset yritykset ovat Euroopan suurin työllistäjä.

Toinen näkökohta liittyy solidaarisuuteen. Solidaarisuus on edelleen olennainen osa Euroopan yhdentymiskehitystä, ja haluan puhua täällä parlamentissa työnantajien ja työntekijöiden välisestä solidaarisuudesta. Haluan puhua myös sukupolvien välisestä solidaarisuudesta, jota voidaan toteuttaa luonnonvarojen – myös meren luonnonvarojen – järkevän hoidon ja uuden kestävän kehityksen strategian täytäntöönpanon avulla. Sivumennen sanoen esittelemme tämän uuden strategian joulukuussa.

Sukupolvien välistä solidaarisuutta toteutetaan myös työllistämällä nuoria ja suunnittelemalla oikeudenmukaisia eläkerahoitusratkaisuja. Emme saa unohtaa myöskään solidaarisuutta miesten ja naisten välillä, vauraampien ja heikommassa asemassa olevien jäsenvaltioiden välillä sekä Euroopan unionin ja muun maailman välillä, varsinkaan suhteessa kehitysmaihin. Vuonna 2006 on toteutettava ratkaisevia toimia kaikilla näillä aloilla.

Turvallisuuden alalla asetetaan etusijalle koordinoinnin parantaminen terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa. Näimme, miten paljon yhteisön lainsäädännöllä pystyttiin vaikuttamaan näillä aloilla. Voin esimerkiksi vakuuttaa teille, että yksi niistä henkilöistä, joita syytetään Lontoon pommi-iskujen toteuttamisesta, luovutettiin Italiasta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan alle 50 päivässä. Tällainen menettely olisi epäilemättä kestänyt useita vuosia ilman yhteisön välineitä. Näin ollen tämä kuuluu aloihin, joilla ihmiset myös Euroopan yhdentymiseen torjuvimmin suhtautuvissa maissa vaativat selvästi Eurooppaa ja Euroopan unionia lisäämään toimiaan eikä vähentämään niitä.

Lisäksi toimimme lupaustamme noudattaen erittäin aktiivisesti laittoman maahanmuuton alalla. Joissakin jäsenvaltioissa ilmenneet ongelmat eivät koske ainoastaan näitä maita: todellisuudessa tällaiset ongelmat vaikuttavat koko Eurooppaan. Meidän on määrätietoisesti torjuttava näitä ongelmia yhdessä jäsenvaltioiden kanssa. Maahanmuuttoasiat eivät tietenkään ole pelkästään turvallisuuskysymys. Turvallisuus on eittämättä yksi maahanmuuton ulottuvuuksista, sillä laitonta maahanmuuttoa on torjuttava. Velvollisuutemme on kuitenkin toteuttaa samanaikaisesti kehitysapuun liittyviä toimia lähtömaissa. Meidän on yhdistettävä maahanmuuttoon liittyvät toimemme kehitysaputoimiimme ja samalla tehtävä kaikki mahdollinen varmistaaksemme ulkomaista alkuperää olevien yhteisöjen sopusointuisen integroitumisen maihimme.

Aiomme toteuttaa toimia myös terveydensuojelun ja kuluttajien suojelun alalla, joka niin ikään kuuluu laajempaan turvallisuuden toiminta-alaan. Myös pelastuspalvelutoimista vastaavien tahojen nopean toiminnan valmiuden kehittäminen on ratkaiseva näkökohta.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ne 96 ensisijaista aloitetta, jotka esittelemme teille, ovat osoitus sitoutumisestamme seuraaviin tavoitteisiin: hyvinvointi, solidaarisuus, tuvallisuus ja Euroopan maailmanlaajuisen aseman vahvistaminen. Näiden tavoitteiden uskottavuuteen vaikuttaa kuitenkin myös niiden laatu. Siksi komissio valvoo tiukasti parempaa säädöskäytäntöä koskevaan ohjelmaansa sisältyvien tehokkaampien menettelytapojen noudattamista. Nämä menettelytavat eivät ole itsetarkoitus vaan keino toteuttaa yhteiset tavoitteemme siten, että ihmiset voivat todella tuntea niiden vaikutuksen jokapäiväisessä elämässään.

Vuonna 2006 laajempi tavoitteemme on lisätä Euroopan vaikutusvaltaa globaalina kumppanina. Tässäkin asiassa on vuonna 2006 saatava aikaan konkreettisia tuloksia: laajentumisprosessiin sekä vakautus- ja assosiaatioprosessiin liittyviä käytännön tuloksia. Lisäksi on edistyttävä konkreettisesti naapuruuspolitiikassa, joka on erittäin tärkeä politiikan ala Euroopan ja sen lähialueiden vakaudelle; köyhyyden torjumisessa, jossa meidän on pidettävä lupauksemme tuen kaksinkertaistamisesta; ja lopuksi eurooppalaisten arvojen edistämisessä erityisesti tukemalla poliittisia uudistuksia ja jälleenrakennusta Afganistanissa, Irakissa ja Palestiinassa.

(EN) Kansainvälistä talousagendaa hallitsee vuonna 2006 yksi kysymys: Dohan kehityskierroksen päättäminen.

Pascal Lamy totesi, ettei ensi kuussa Hongkongissa pidettävää ministerikokousta koskevien odotusten tarkistaminen tarkoita tavoitteidemme heikentämistä Dohan kehityskierroksella. Olen samaa mieltä. Kierros on tärkeä markkinoiden avaamisen ja kaupan vapauttamisen kannalta. Vahva vienti tukee Euroopan unionin kasvua. Haluamme kierroksen onnistuvan. Siksi esitimme hiljattain vahvan ja ehdollisen – korostan sanaa "ehdollinen" – tarjouksemme maataloudesta. Eurooppa on tehnyt enemmän kuin kukaan muu taatakseen tämän kierroksen vakaan edistymisen. Olemme edelleen sitoutuneet siihen, mutta nyt muiden on toimittava.

Maatalouden suuresta merkityksestä huolimatta kierroksella on käsiteltävä laajempia ydinkysymyksiä. Tarvitaan tasapainoa. Siksi vetoan WTO-kumppaneihimme, että ne kävisivät kattavia neuvotteluja myös hyödykkeistä ja palveluista. Eurooppa ei tarvitse enempää saarnoja mailta, jotka sulkevat markkinansa kaikkein köyhimmiltä ja soveltavat joissakin tapauksissa maataloustuotteisiin korkeampia tullitariffeja kuin me. En hyväksy sitä, että jotkut ihmiset vierittävät tästä kierroksesta syyn Euroopan niskoille.

Euroopan komissio on vakaasti sitä mieltä, ettei neuvotteluja voida käydä ainoastaan muutamien suurten, hyvin rikkaiden tai nopeasti kehittyvien maataloustuotteiden viejämaiden hyväksi. Kaikkein köyhimpien kehitysmaiden ja nopeasti kasvavien kehitysmaiden välillä on huima ero. On aika lakata saarnaamasta ja aloittaa neuvottelut.

Epäonnistumisen hinta on korkea. Siitä eivät kärsi ainoastaan kaikki kauppakumppanit vaan myös säännelty kansainvälinen kauppajärjestelmä, jonka eteen olemme tehneet niin lujasti töitä, sekä maailmanlaajuisen elinkeinoelämän luottamus. Kansainvälinen talous tarvitsee nyt hyviä uutisia varsinkin korkeiden energiakustannusten takia. Niinpä tämän kierroksen onnistuminen on etujemme mukaista. Kyse ei ole vain meidän eduistamme vaan erityisesti kaikkein köyhimpien maiden eduista. Sen vuoksi komissio esittää ennen Hongkongin kokousta ehdotuksia siitä, miten voidaan varmistaa, että tällä kierroksella tapahtuu todellista kehitystä.

Tänään keskustelemme Hampton Courtin kokouksen jatkotoimista. Siellä orastanut uusi yhteisymmärrys liittyy tämänpäiväiseen keskusteluumme. Epävirallisessa huippukokouksessa saimme vahvistuksen komission analyysille siitä, miten turvata arvomme globaalistuneessa maailmassa. Jos haluamme säilyttää arvomme, meidän on ajanmukaistettava menettelytapojamme.

Pääsimme yksimielisyyteen aloilla, joilla ihmiset haluavat Euroopan näyttävän tietä: tutkimuksessa ja innovaatioissa, korkea-asteen koulutuksessa, energia-alalla, rajavalvonnassa ja maahanmuuttokysymyksissä. Euroopan on myös oltava johdonmukaisempi globaali toimija. Hyvin moniin yhteisön sisäisiin politiikkoihin sisältyy nyt ulkoinen tekijä: ympäristö, maahanmuutto, liikenne, energia tai jokin muu. Siksi komissio esittää ensi vuonna ajatuksia Euroopan unionin ulkoisen toiminnan johdonmukaisuuden parantamisesta. Komissio valmistelee aiheesta parhaillaan tausta-asiakirjaa.

Unionin toimielimillä on oltava keskeinen asema tässä prosessissa, jolla uudistetaan yhteisymmärrystä ja luodaan uudelleen yhteyksiä kansalaisiin. Siksi olen tänään ilmoittanut, että komissio esittää uutta, aidosti eurooppalaista energiapolitiikkaa vuonna 2006. On hyvä, että Euroopan unionissa kaikenlaisissa asemissa olevat ihmiset ymmärtävät, ettei ole mitään järkeä yrittää yksin selvitä energia-alan haasteista. Jopa kaikkein vastahakoisimmat käsittävät nyt, että kysymys koskettaa koko Eurooppaa ja että meillä on edessämme samat haasteet, kuten hintojen kohoaminen, varastojen hupeneminen, yhä suurempi riippuvuus muutamista maailman osista ja myös tarve suojella ympäristöämme. Tarvitsemme 2000-luvulla johdonmukaista energiapolitiikkaa, jossa tarkastellaan kaikkia näitä kysymyksiä ja vaihtoehtoja harkiten ja määrätietoisesti.

Unohdamme usein, miten ainutlaatuinen saavutus Euroopan yhdentyminen on. On aivan liian helppoa unohtaa, että yksi vuoden 2005 saavutuksista oli saada laajentunut Euroopan unioni toimimaan, mikä on paljolti uusien jäsenvaltioiden ansiota. Luulen, että voimme ja haluamme suoriutua vielä paremmin vuonna 2006. Hyvin usein unohdamme, että unionimme ei enää ole "pienois-Eurooppa". Unionissa on nyt 25 vapaata, itsenäistä, rauhanomaista ja demokraattista jäsenvaltiota. Haasteena on saada laajentunut unioni toimimaan. Tänä vuonna annoimme merkittävän panoksen vastataksemme tähän haasteeseen.

Tämän viikon lopulla matkustan Prahaan ja Budapestiin tervehtimään ja tukemaan uutta, laajempaa Euroopan unionia. Olen luottavainen, sillä yhä useammat ymmärtävät, että loputtomat keskustelut laajentamisesta tai syventämisestä ja markkinoista tai sosiaaliturvasta ovat tiensä päässä. Samoin tiedämme, että vaikeuksienkin keskellä lisääntyy yleinen tietoisuus siitä, että ongelmiemme ratkaisemiseen tarvitaan syvempää eurooppalaista ulottuvuutta.

Olemme pääsemässä uuteen yhteisymmärrykseen siitä, ettei vaikutusvaltaisella ja dynaamisella unionilla voi olla 25:tä pienoismarkkina-aluetta palveluille tai energialle vaan että myös yhtenäismarkkinat tarvitsevat voimakasta ja dynaamista poliittista ja sosiaalista unionia. Markkinat yksin eivät riitä. Pelkillä markkinoilla ei voida puuttua lentoturvallisuuden, ilmaston lämpenemisen tai maahanmuuttajien kotouttamisen kaltaisiin kysymyksiin.

Kyse on siis käytännönläheisestä unionista, jossa kuitenkin noudatetaan periaatteita. Tällainen unioni tuo lisäarvoa aloille, joilla voimme vaikuttaa asioihin, ja sen suunnittelemilla toimilla pystytään vastaamaan maailmanlaajuistumiseen ja kohtaamaan ikääntyvän väestön haasteet ja mahdollisuudet. Tällainen unioni on osa ratkaisua eikä osa ongelmaa.

Näen tässä yhtäläisyyksiä niihin toimiin, jotka liittyvät harkinta-aikaan, jossa te parlamentin jäsenet olette tiiviisti mukana. Toimielimissä meidän on osoitettava, että kuuntelemme tarkasti kansalaisiamme ja että kiinnitämme huomiota heidän huolenaiheisiinsa. Siksi toteutamme kuuntelemiseen ja kansanvaltaan perustuvan K-suunnitelman ja luotamme avoimeen yhteistyöhön parlamentin kanssa.

Ilmoitan viimeiseksi kenties tärkeimmän vuoden 2006 työohjelmaa koskevan sanoman. Olkaamme rehellisiä. Vuotta 2006 koskevilla suunnitelmilla ei ole juurikaan merkitystä, ellemme ensi kuussa saa sovittua rahoitusnäkymistä. Sovintoon pääseminen panee Euroopan edistymisen koetukselle. Miten voimme täyttää kansalaisillemme annetut lupaukset hyvinvoinnista, solidaarisuudesta ja turvallisuudesta ilman niiden täyttämiseen tarvittavia välineitä? Sopimus rahoitusnäkymistä on avain Euroopan voimavarojen valjastamiseen vuonna 2006. Laajempi ja monimuotoisempi Euroopan unioni tarvitsee lisäinvestointeja. Meillä on velvollisuus osoittaa solidaarisuutta uusille jäsenvaltioille, jotka odottavat Euroopan unionin tukevan niiden nopeaa ja ainutlaatuista edistymistä ajanmukaistamisessa ja uudistamisessa.

Tämä taakka on jaettava oikeudenmukaisesti. Yksikään jäsenvaltio ei pääse laajentumisessa halvalla. Luotan siihen, että puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta käyttää tervettä järkeä saadakseen aikaan reilun ja tasapuolisen sopimuksen ensi kuussa. Toivon, että se tekee sen vahvistamalla eikä suinkaan heikentämällä niitä yhteisiä tavoitteita, joita komissiolla ja parlamentilla on laajentuneelle unionille. Toivon ja uskon, että ehdotukset, joita esitin teille viime kuussa, saavat neuvottelut sujumaan joustavasti.

Vetoan teihin tänään, jotta lujittaisimme vuonna 2006 tätä uutta yhteisymmärrystä ja rakentaisimme sen varaan, että palauttaisimme yhteisen päämäärätietoisuuden, jolla Eurooppa saadaan taas jaloilleen; yhtenäinen Eurooppa, joka tekee yhteistyötä kansalaisiamme kaikkein eniten koskettavissa kysymyksissä. Mielestäni tämä on paras mahdollinen vastaus aiemmin tänä vuonna perustuslaista annettuihin ei-ääniin. Tästä on myös pohjimmiltaan kyse ohjelmassa, jonka komissio on laatinut kumppanuutemme toiseksi vuodeksi. Toivon teidän tukevan sitä aktiivisesti. Se osoittaa mielestäni kansalaisille parhaiten, että Eurooppa toimii heidän hyväkseen.

(Suosionosoituksia)

  Françoise Grossetête, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, arvoisa puheenjohtaja Barroso, meille esittelemässänne ohjelmassa keskitytään tärkeimpiin painopisteisiin, joita ovat turvallisuus, kilpailukyky, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja sisämarkkinat, ja korostamme haluanne toteuttaa Lissabonin tavoitteet käytännössä. Silti meidän on edelleen välttämätöntä huolehtia kaikista näiden tavoitteiden saavuttamiseen tarvittavista voimavaroista. Pelkään kuitenkin, ettemme pyri riittävän kunnianhimoisesti vastaamaan kriisissä olevan Euroopan odotuksiin.

Teidän K-suunnitelmaan perustuva menettelytapanne, jolla edistetään kansanvaltaa, kuuntelemista ja keskustelua, on myös kiinnostava, kuitenkin sillä edellytyksellä, ettei siitä tule kansankiihotuksen ja katkeruuden suunnitelmaa. K-suunnitelmasta nimittäin puuttuu kestävyys: teidän kestävyytenne käytännön ratkaisujen löytämiseksi. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, minua kiinnostaa tietää, mitä työpaikkoja Euroopassa on viiden vuoden kuluttua. En tarkoita ainoastaan palvelualojen työpaikkoja vaan myös teollisuuden työpaikkoja. Mitä työpaikkoja Euroopassa on jäljellä viiden vuoden kuluttua?

Kasvu, työllisyys ja turvallisuus ovat ne kolme pilaria, joiden varaan unionin on rakennettava toimintansa. Jos kuitenkin joudumme tekemään sen ilman perustuslakia, tarvitsemme neuvostoa, komissiota ja parlamenttia yhdistävän poliittisen aloitteen, jotta voidaan toteuttaa ne toimenpiteet, joita unionin toimielimet tarvitsevat tehtäviensä hoitamiseen. Missään tapauksessa ei ole kyse kansanäänestystulosten halveksimisesta. Päinvastoin. Kuten tiedätte, tulevat laajentumiset koskettavat suurta määrää eurooppalaisia. Vaikka unionin onkin kiistatta tuettava naapurialueiden toimia demokratian edistämiseksi, sen on kuitenkin vältettävä antamasta vaikutelmaa liian nopeasta etenemisestä ja jatkuvasta laajentamishalusta, koska emme ole ratkaisseet toimielimiimme emmekä unionin talouteen liittyviä ongelmia.

Arvoisa puheenjohtaja Barroso, toistamme, että tavoitteenamme on pystyä luottamaan vahvaan Euroopan komissioon. Tuemme teitä, mutta velvollisuutenne on kuunnella meitä enemmän. Neuvosto ei ole ainoa toimielin, jonka kanssa teette yhteistyötä. Lisäisin, että olisi asiallista parantaa yhteistyötä EU:n puheenjohtajavaltion ja Euroopan parlamentin välillä.

Hampton Courtissa pidetyssä viimeisimmässä huippukokouksessa neuvosto kehotti teitä vauhdittamaan maahanmuuttoon ja sisäiseen turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä. Olemme ilahtuneita tästä aloitteesta, koska tähän saakka neuvosto on jossain määrin jarruttanut parlamentin vaatimaa oikeudellista yhteistyötä. Sisäiseen turvallisuuteen ja terrorismin torjuntaan liittyviä kysymyksiä ei pidä käsitellä vain hallitustenvälisesti. Siksi odotamme vahvoja aloitteita näissä asioissa ja vaadimme Internetin suojaamiseen liittyvien toimien perinpohjaista tarkistamista. Toimien avulla pystymme vakiinnuttamaan tietoverkkoturvallisuuden rajoittamatta kuitenkaan Internetin tarjoamaa vapautta.

"Parempi sääntely" ei merkitse asioiden laiminlyöntiä vaan niiden parantamista, eli EU:n toimien parempaa kohdentamista. Ennen ehdotusten tekemistä meidän on harkittava perusteellisesti unionin etuja. Se on tärkeää muun muassa tutkimuksen tukemiseksi. Siksi suhtaudumme myönteisesti Euroopan teknologiainstituutin perustamiseen. Tämä etunäkökohta perustuu myös unionin säädösten noudattamisen asianmukaiseen valvontaan. Jokaisen komission jäsenen pitäisi antaa neljännesvuosittain selkeä ja täsmällinen tilannekatsaus. Meidän on tarkasteltava myös komiteamenettelyä, samoin kuin haluamme osallistua tiiviimmin myös keskeiseen lainsäädännön yksinkertaistamisprosessiin. Komissio ei halua selvittää ainoastaan eurooppalaisten nykyisiä ongelmia vaan myös tulevia kriittisiä kysymyksiä.

Kaksi näkökohtaa vaikuttaa erityisen tärkeiltä. Toinen liittyy väestörakenteeseen ja ikääntyvään väestöön. Tässä mielessä on luotava perheille edullisemmat olosuhteet. Vaikka tällaisten olosuhteiden luominen kuuluukin jäsenvaltioiden toimivaltaan, Euroopan unioni voi yrittää koota yhteen 25 jäsenvaltion parhaat aloitteet ja ehdottaa tehokkaita terveydenhuoltopolitiikkaan liittyviä ratkaisuja.

Toinen näkökohta liittyy luonnonvarojen kestävään hoitoon ja erityisesti energiapolitiikan vauhdittamiseen. Ehdotus energiatehokkuutta koskevaksi toimintasuunnitelmaksi ja ehdotusluonnos vihreäksi kirjaksi, jonka tavoitteena on taata turvalliset, kilpailukykyiset ja kestävät energialähteet, ovat oikeansuuntaisia. Pidämme huolen siitä, että näitä tavoitteita pohditaan perinpohjaisesti varsinkin biopolttoaineiden kehittämisen ja sisävesiliikenteen kannalta.

Lopuksi totean, että Eurooppa pystyy yhä voimakkaampaan painostukseen kansainvälisissä neuvotteluissa. Tiedämme, ettemme voi elätellä kovin suuria toiveita Hongkongin ministerineuvotteluista, mutta vetoamme teihin, ettette kyseenalaistaisi YMP:n uudistusta, josta päätettiin vuonna 2003, ja että jatkaisitte monimuotoisen maatalouden tukemista. Emme kuitenkaan pysty suunnittelemaan tulevaisuutta, ellei meillä ole rahoitusnäkymiä ennen vuoden loppua. Miten olisi lainkaan mahdollista toimia vuotuisten talousarvioiden varassa? Arvoisa puheenjohtaja Barroso, totesitte itse, että vuosi 2006 on ratkaiseva vuosi ryhtyä sanoista tekoihin. Tiedätte, että melkoinen määrä hankkeita riippuu tästä talousarviosta. Parlamentti on tehnyt velvollisuutensa Bögen mietinnön avulla. Teidän tehtävänne on painostaa puheenjohtajavaltio Yhdistynyttä kuningaskuntaa päästämään Eurooppa umpikujasta.

  Hannes Swoboda, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, arvoisat komission jäsenet, ohjelmassa ja puheenjohtaja Barroson tämänpäiväisessä puheenvuorossa on varmastikin paljon sellaista, mitä voimme tukea. Tuon esiin erään jäsen Barón Crespon tekemän huomautuksen todetessani, että tuemme varsinkin komission jäsenen Mandelsonin yrityksiä säilyttää Hongkongin neuvottelukierros oikeudenmukaisena ja tasapuolisena. Toivon, että tämä tavoite saavutetaan hänen epäilyksistään huolimatta.

Arvoisa puheenjohtaja, Euroopan kaikkien voimavarojen valjastamiseen tarkoitettu ohjelmanne on erittäin kunnianhimoinen, mutta ryhmäni harkinnan perusteella minun on todettava, että siitä puuttuu muutamia olennaisia kohtia.

Aloitan Ranskan kaupungeissa puhjenneista mellakoista. Ne ovat tietenkin Ranskan tapahtumia, mutta niiden taustalla on syvempiä syitä. Ehkäpä nyt ymmärrätte, miksi ryhmämme on aina korostanut sosiaalisen yhteenkuuluvuuden merkitystä, sillä tuonkaltaisia levottomuuksia voi puhjeta milloin tahansa siellä, missä ihmiset ovat työttömiä, huonosti integroituneita, eristettyjä ja syrjittyjä. Tässä suhteessa ohjelmasta puuttuu kokonaan myös selkeä kannanotto julkisten palvelujen puolesta. Ne ovat erityisen tärkeitä etenkin kaupungeissa, koska niiden avulla huolehditaan ihmisistä, joilla on vähemmän mahdollisuuksia elämässään, ja autetaan heitä.

Arvoisa komission puheenjohtaja, mainitsitte toiseksi energiakysymyksen. Vaikka arvostankin suuresti energia-asioista vastaavaa komission jäsentä ja sujuvaa yhteistyötä hänen kanssaan, minun on todettava, että olemme usein korostaneet, kuinka tärkeää koko komission olisi nykykehitystä silmällä pitäen sitoutua selvästi vaihtoehtoisia energiamuotoja tukeviin toimiin. Lisäksi olisi ratkaisevan tärkeää, että esittelisitte Euroopassa käytännön, joka on Yhdysvalloissa lähes vallitseva: siellä suuryritykset velvoitetaan sijoittamaan suurempi osa suhteettomista voitoistaan tutkimukseen ja kehitykseen. Olemme uteliaita kuulemaan vihreän kirjan sisällöstä. Asiakirjan olisi pitänyt olla saatavilla jo jonkin aikaa sitten, ja se herättää varmastikin kiivasta ja vakavaa keskustelua.

Kolmanneksi käsittelen Euroopan tutkimuspotentiaalia, joka on saatava uuteen nousuun. Keskustelut seitsemännestä tutkimuksen puiteohjelmasta ovat käynnissä, mutta onko komissiolla lainkaan kokonaissuunnitelmaa sen täytäntöönpanoa varten? Yhden esimerkin mainitakseni ohjelmassanne viitataan vain epämääräisesti ja varovasti Euroopan teknologiainstituuttiin, vaikka juuri tässä asiassa teiltä vaaditaan enemmän rohkeutta ja päättäväisyyttä sekä Euroopan yliopistoja koskevan kokonaissuunnitelman esittämistä. Meidän on lakattava tukemasta amerikkalaisia viemällä heille nuoria tutkijoita. Me koulutamme nämä tutkijat ja annamme heidän sitten lähteä Yhdysvaltoihin, koska heillä on liian vähän mahdollisuuksia Euroopassa. Tarvitaan myös suunnitelma, jolla pystytään parantamaan varsinkin pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia hyödyntää tutkimusresursseja. Myös se on aivan välttämätöntä.

Olen kanssanne samaa mieltä siitä, mitä sanoitte "paremmasta sääntelystä"; sen toteuttaminen olisi monien suuryritysten, pienten ja keskisuurten yritysten sekä yksittäisten kansalaisten etujen mukaista. Vaikka tuemmekin varapuheenjohtajan suunnitelmia, sääntelyn parantaminen on myös tämän parlamentin tehtävä. Meidän on paljon aiempaa aktiivisemmin selvennettävä, puolustettava ja perusteltava jokaista lainsäädäntöaloitetta kansalaisille, ja se on tehtävä vastaanottavaisesti. Meidän on toimittava määrätietoisemmin. Tässä ei ole niinkään kyse siitä, että komissio tutkisi yksittäisten toimenpiteiden laillisuutta, vaan siitä, pystyvätkö jäsenvaltiot saavuttamaan unionin lainsäädäntöön liittyvät tavoitteet.

Teitte oikein mainitessanne sosiaaliset kysymykset, mutta ohjelmassa ei todellakaan tehdä riittävän selväksi sitä, että taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen on käytävä käsi kädessä. Toivoisin, että laatisitte ensi vuonna komission puolesta kertomuksen laajentumisen edistymisestä – haluan vielä palata kyseiseen aiheeseen, vaikka antaisinkin sille ehkä toisenlaisen merkityksen. Kansalaisten suhtautuminen on hyvin epäluuloista: monet ihmiset vanhoissa jäsenvaltioissa saavat sen vaikutelman, että laajentumisen varjolla heikennetään sosiaalisia normeja ja leikataan veroja. Arvoisa komission puheenjohtaja, kun muistelen teidän ja komission jäsenen McCreevyn kanssa käytyä keskustelua, en usko, että saimme teitä aivan täysin ymmärtämään, miten tärkeitä nämä sosiaaliset kysymykset meille ovat. Lukiessani komission tärkeimmästä äänitorvesta Financial Timesista, että komission jäsen McCreevy vastustaa ehdottomasti verotuksen yhdenmukaistamista, havahduin pohtimaan, onko tarkoituksemme todellakin leikata välittömiä veroja myös vastaisuudessa niin, ettemme enää kykene rahoittamaan sosiaalipalveluitamme ja muita peruspalveluitamme. Haluammeko yhtenäisen, yhteisen Euroopan, jossa on paljon alhaisemmat sosiaaliset normit? Sekä vanhojen että uusien jäsenvaltioiden yhteisenä tavoitteena on oltava sosiaalisen Euroopan toteuttaminen. Mielestäni komission on laadittava asiasta kertomus ensi vuonna.

Financial Timesissa äskettäin julkaistun raportin mukaan monet suurten maiden valtiomiehet – Schröder, Chirac, Blair – todennäköisesti luopuvat tehtävistään lähivuosina. Puolalla on nyt täysin uusi hallitus. Kun uudet hallitukset ja hallitusten päämiehet pääsevät valtaan, komission on otettava ohjat käsiinsä unionissa, jota nämä uudet ihmiset eivät kenties tunne niin hyvin, jotteivät eurooppalaiset ihanteet hämärtyisi entisestään. Jos otatte tällaisen johtoaseman, tuemme teitä, mutta jos teette niin, olkaa hyvä ja liittäkää tavoitteisiinne sosiaalinen Eurooppa!

  Silvana Koch-Mehrin, ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, arvoisat komission jäsenet, työohjelma vuodeksi 2006 ei ole mikä tahansa vanha ohjelma. Sen on oltava ohjelma, joka jälleen kerran lisää EU:n näkyvyyttä kansalaisten keskuudessa ja vieläpä myönteisellä tavalla.

EU:n uskottavuus- ja hyväksyttävyysongelmat eivät ehkä enää täytä sanomalehtien otsikoita, mutta ne eivät tietenkään ole vielä hävinneet ja voivat palata pinnalle milloin tahansa. Koska näitä ongelmia ei ole vielä lähimainkaan ratkaistu, EU:n haasteet ovat sitäkin suuremmat: sen on toiminnallaan osoitettava yleisölle olevansa todella sen arvoinen. Tähän tavoitteeseen päästään ymmärrettävillä toimilla, joilla saavutetaan tuloksia, vieläpä parhaita mahdollisia tuloksia. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että laaditaan mahdollisimman monia säädöksiä, joilla vaikutetaan mahdollisimman paljon mahdollisimman moniin ihmisiin. Sen sijaan yhdentyneen Euroopan toiminnan päällimmäisenä tavoitteena on aina oltava se, miten teemme Euroopasta huippumenestyjän.

Tässä suhteessa työohjelman otsikko "Euroopan kaikkien voimavarojen valjastaminen" osuu täysin oikeaan. Lisäisin, että se oli liberaalien vaalikampanjan pääajatus vuonna 2004, ja olen iloinen nähdessäni teidän käyttävän sitä. Samasta syystä olen iloinen myös siitä, että työohjelma laadittiin yhteistyössä parlamentin valiokuntien kanssa. Yhteisen ohjelman laatiminen kaikille EU:n toimielimille on askel oikeaan suuntaan. Tosiasiassa kaikki muu on hajanaista, eivätkä kansalaiset enää hyväksy sitä.

Neljä keskeistä alaa, jotka on jo mainittu, ovat aivan varmasti oikeat. Sen vuoksi väite, että nämä toimet olisivat lähellä kansalaisten huolenaiheita, ei vielä saa juurikaan tukea. Valitettavasti ohjelma ei rakenteeltaan tai sisällöltään täytä vaatimusta, jonka mukaan sen pitäisi olla lähellä kansalaisia; on joka tapauksessa mahdotonta kutsua sääntelyn parantamiseksi sitä, että kaksi esiteltyä osaa ovat täysin irrallaan toisistaan, niin ettei ohjelma pysy koossa.

Korostan muutamia aloja, jotka ovat erityisen tärkeitä meille liberaaleille ja demokraateille. On erittäin hyvä, että Lissabonin toimintaohjelma asetetaan ehdottomasti etusijalle. Koulutusta, tutkimusta ja kasvua tukevilla johdonmukaisilla toimilla luodaan uusia työpaikkoja ja tehdään samalla EU:sta kilpailukykyinen. Siihen kuuluu tietenkin palvelujen yhtenäismarkkinoiden toteuttaminen myös rahoitusmarkkinoiden osalta. On myös tärkeää, että jatkamme kunnianhimoisesti maatalouspolitiikan uudistamista muun muassa kohdentamalla uudelleen varoja maatalouden tutkimukseen ja teknologiaan.

Olemme vakaasti sitä mieltä, että sisäisessä turvallisuudessa on asetettava samalle lähtöviivalle kaksi näkökohtaa, joista toinen on turvallisuuden tarve ja toinen vapauden kunnioittaminen. Tosiasiassa emme ole enää turvassa eikä terrorismia kukisteta, jos rajoitamme juuri niitä EU:n vapauksia, joita terrorismilla vastustetaan.

Unioni on maailmassa ainutlaatuinen esimerkki kestävän rauhan vakiinnuttamisesta sellaisten maiden välille, jotka olivat ennen vihollisia. Ainutlaatuista on myös sen rauhanomainen tapa viedä markkinataloutta, demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Niin hienoa kuin tämä onkin, unionin on onnistuaksemme osoitettava meille suunta, johon voimme yhdessä edetä. Kysymykseen siitä, mikä tämä suunta on, me unionin lainsäätäjät olemme velvollisia löytämään ymmärrettäviä, luotettavia ja täsmällisiä vastauksia. Sen on kuuluttava työnkuvaamme ja sen eteen meidän on työskenneltävä päivittäin. Tulevina viikkoina meidän on annettava vuodeksi 2006 laaditulla työohjelmalla esimerkki tämän tavoitteen toteuttamisesta.

Kaiken tämän lisäksi tarvitaan yksi unelma, joka yhdistää meidät eurooppalaiset. Victor Hugo on sanonut, että mikään ei ole voimakkaampi kuin idea, jonka aika on tullut. Eurooppa oli tällainen idea ja on edelleen. Työohjelma voi olla palanen tässä ideamosaiikissa, mutta sen on sovittava kuvaan Euroopasta, joka haluaa edistyä ja ennen kaikkea voimistua.

  Pierre Jonckheer, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja Barroso, arvoisat komission jäsenet, kuunnellessani teitä, arvoisa puheenjohtaja Barroso, ja lukiessani komission tekstiä, mieleeni tulee ensimmäiseksi toivottaa teille onnea työssänne. Haluan myös toivottaa meille kaikille onnea työssämme, koska parlamentilla on tietenkin kussakin hankkeessa sananvaltaa ja koska se osallistuu yhteispäätösmenettelyyn. "Hyvinvointi, solidaarisuus ja turvallisuus" kuulostaa teidän suustanne hienolta. On muitakin kolmiosaisia sanontoja, kuten "vapaus, veljeys ja tasa-arvo". Euroopan unionin perusoikeuskirjassa on käytetty ilmausta "ihmisarvo" termin "oikeudenmukaisuus" yhteydessä. Yksi käsite kuitenkin puuttuu, ja se on kestävä kehitys. Totesin itsekseni, että sana "kestävä" (sustainable) kuulostaa englanniksi oikeastaan hienolta. Vastaava ranskalainen termi soutenabilité ei kuulosta läheskään niin hyvältä, ja kummallinen termi durabilité kuulostaa vielä pahemmalta. Ehkäpä toinen kolmiosainen sanonta voisi olla "elä, liiku ja rakasta". Tämä oli vain ehdotus!

Vakavasti puhuen, missä ovat kaikki kiireelliset asiat? Kun kuuntelee teitä, joka olette taitava puhuja, tulee mieleen: "Hän on oikeassa". Jotain kuitenkin puuttuu, ja ryhmässäni tunnetaan jatkuvasti hienoista levottomuutta, jota voisin jälleen kerran kuvailla aivan konkreettisesti. Levottomuutemme katoaisi, jos kestävän kehityksen strategia, joka ilmoituksenne mukaan valmistuu joulukuussa, ei jäisi isä Barrosolle lapsipuolen asemaan – tiedätte varmaan, että tunnettu kuva kolmesta lapsestanne on syöpynyt mieliimme. Yritän selventää sanomaani: te viittaatte jatkuvasti Yhdysvaltojen talouteen, mutta oletteko tietoinen siitä, että Yhdysvaltojen talouden ekologinen jalanjälki ylittää kuusinkertaisesti maapallon kestokyvyn, kun sen sijaan Euroopan talouksien jalanjälki ylittää kolmin- tai nelinkertaisesti maapallon kestokyvyn? Tämä käy ilmi Maailman luonnonsäätiön WWF:n tutkimuksesta, ja olisi kiinnostavaa, mikäli komissio kestävän kehityksen strategiansa yhteydessä kertoisi meille, myöntääkö se tämän havainnon ja tekeekö se siitä unionin julkista politiikkaa koskevia päätelmiä.

Yritykseen ja kilpailuun liittyvissä kysymyksissä luonnonsuojelijat ovat ehdottoman vakuuttuneita siitä, että yritykset eivät ole vain pääasiallisia vaan myös keskeisiä toimijoita kestävän kehityksen kannalta. Ryhmäni korostaa Euroopan parlamentin kanssa jatkuvasti tarvetta asettaa lukuihin perustuvia tavoitteita, koska se tietää, että yritykset joutuvat ahtaalle, kun niiden on neljännesvuosittain vastattava osakkailleen sekä laadittava kestävän kehityksen strategioita ja tehtävä pitkäaikaisia investointeja. Siksi haluamme, että vuoteen 2020 mennessä käytetään 20–25 prosenttia uusiutuvaa energiaa ja autoja, jotka kuluttavat 2,5 litraa bensiiniä sadalla kilometrillä, koska 70 prosenttia Euroopan unionin öljynkulutuksesta liittyy liikenteeseen.

Arvoisa puheenjohtaja Barroso, sikäli kuin on kyse taloudellisista ja sosiaalisista kysymyksistä, olisi viisasta saada ihmiset vakuuttumaan siitä, ettei Euroopan yhtenäismarkkinoita voida rakentaa sosiaalisen polkumyynnin varaan. Ette ylitä valtaoikeuksianne, jos ilmoitatte välittömästi, että komissio hyväksyy alkuperämaaperiaatetta koskevan jäsen Gebhardtin kompromissiesityksen. Myös uusille jäsenvaltioille ja ennen kaikkea hallituksille on tehtävä tiettäväksi, että työlainsäädännölle määrätyt, kaikkia EU:n kansalaisia koskevat rajoituslausekkeet ovat hyödyttömiä eikä niitä voida hyväksyä ja että 1. toukokuuta 2006 alkaen ne voidaan poistaa.

Tässä muutamia ehdotuksia, jotka halusin teille esittää. Minulla ei ole aikaa jatkaa, mutta jos haluatte, voisin puhua niistä teille jossakin muussa yhteydessä.

  Roberto Musacchio, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja Barroso, hyvät kollegat, tämän vaalikauden alussa totesin parlamentissa, että tämä parlamentti on tulosta vaaleista, joissa kaikki hallituspuolueet jäivät tappiolle – alkaen kotimaastanne Portugalista, arvoisa puheenjohtaja Barroso.

Se oli merkki taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta kriisistä, joka liittyi myös unionin käyttämään toimintatapaan, eli vapaakauppapolitiikkaan. Tarvitsimme määrätietoisia toimia, mutta emme saaneet niitä – emme sittenkään, kun saimme tulokset Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksistä, joissa torjuttiin perustuslakisopimus. Itse asiassa kiusauksena oli sivuuttaa kansalaiset sen sijaan, että olisi muutettu toimintatapaa.

Sen jälkeen puheenjohtajuutta ryhtyi hoitamaan pääministeri Blair, joka pitää itseään vastauksena Euroopan ongelmiin, vaikka on selvää, että hän on olennainen osa näitä ongelmia. Hänen puheenjohtajakautensa lähestyy loppuaan, emmekä ole edes päässeet yksimielisyyteen talousarviosta. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, teidän on kannettava tästä epäonnistumisesta yhtäläinen vastuu kuin pääministeri Blairin, sillä te olette komissionne kanssa olleet mukana kriisin kaikissa kehitysvaiheissa ja lopulta vain pahentaneet asioita.

Mitä voimme sanoa uusimmista ehdotuksistanne, joissa puhuitte meille yksinkertaistamisesta? Se merkitsisi itse asiassa hyvien asioiden, kuten REACH-direktiivin, laiminlyömistä ja sen sijaan huonojen asioiden, kuten Bolkesteinin direktiivin, toteuttamista? Asian ydin on se, että vapaakaupan periaatteen noudattaminen johtaa Euroopan umpikujaan. Ongelmaa eivät havainnollista Eurooppa tai laajentuminen tai Turkki, vaan vapaakauppa. Tänään olette jälleen ehdottanut, että valitsisimme tämän umpikujan.

Sen sijaan tarvitsemme jotain aivan muuta. Meidän on laadittava suunnitelma sopivan kehityksen elvyttämiseksi ja saatava aikaan sellainen sosiaalinen yhteenkuuluvuus, jolla pystyttäisiin palauttamaan Euroopan sosiaalinen malli, joka on Yhdysvaltojen mallin vaihtoehto eikä sen surkea jäljitelmä.

Tähän tarvitsemme järkevämmän talousarvion, jota ei ole karsittu aivan minimiin, ja asetuspaketin, jolla edistetään yhdenmukaistamista ylöspäin eikä Bolkesteinin direktiivissä esitettyä sosiaalista "polkumyyntiä".

Tarvitsemme unionin sisäistä yhteistyötä sekä yhteistyötä muiden maiden kanssa käynnistääksemme uudelleen sopivan kehityksen, emme mieletöntä kilpailua tai Maailman kauppajärjestön tuhoisaa diktatuuria. Meidän on asetettava etusijalle innovaatiot ja ympäristö, ei järjetöntä ja tuhoisaa uuden ydinvoiman käyttöönottoa. Tarvitsemme viestintäverkkoja, jotka edistävät ympäristön kunnioittamista eivätkä sen tuhoamista.

Meidän on annettava maahanmuuttajille kansalaisuus ja varmistettava, etteivät Lampedusan ja Melillan kaltaiset välikohtaukset toistu. Meidän on turvattava demokratia ja hylättävä niin kutsutut turvatoimenpidepaketit, jotka vaikuttavat haitallisesti demokraattisiin oikeuksiin ja jotka Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti on kaiken lisäksi torjunut. Meidän on valittava rauha, ei sotaa. Meidän on asetettava etusijalle demokraattinen parlamentti, ei jälleen yhtä byrokraattista viranomaista.

Lopuksi totean, että tarvitsemme vasemmistohallituksia, jotka tavoittelevat muutoksia eivätkä suuria, kestämättömiä koalitioita. Ehdotamme vaihtoehtoista eurooppalaista vasemmistoa, joka kytkeytyy laajemmin ja tiiviimmin muutosta haluavaan eurooppalaiseen yhteiskuntaan.

  Nigel Farage, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän puheenjohtaja Barrosoa tämän merkittävän asiakirjan laatimisesta. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, niinkin epämukava seikka kuin Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestystulokset ei ole horjuttanut päätöstänne yhdistyneen Euroopan valtion luomisesta. Mietin, hidastaisiko vauhtianne edes hieman pääministeri Blairin pyrkimys vähentää sääntelyä ja heittää tarpeettomat lait romukoppaan, mutta ei; lannistumatta olette laatinut kaikkein kunnianhimoisimman työohjelman Euroopan unionin historiassa. Sääli, ettei puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta vaivautunut tänä aamuna paikalle kuuntelemaan teitä!

Oikeus- ja sisäasioita koskevan toimivallan laajentamisen, EU:n viisumien vahvistamisen ja lastenleluja koskevien asetusten lisäksi panin merkille, toteamuksenne, jonka mukaan talousarviota varten tarvitaan asianmukaiset tilintarkastus- ja valvontajärjestelmät. Aika hupaisaa, kun juuri tällä samaisella viikolla tilintarkastustuomioistuin kieltäytyy hyväksymästä tilejänne jo 11. vuonna peräkkäin.

Menetitte perustuslain ja kohtelette nyt yliolkaisesti Ranskan ja Alankomaiden äänestäjiä. Monista ranskalaisista on täytynyt tuntua siltä, kuin he ei-äänellään olisivat pysäyttäneet unionin byrokratiatulvan. Kuitenkin, aivan kuten he pettyivät uskossaan Maginot-linjaan vuonna 1940, jälleen kerran vapaiden ja itsenäisten valtioiden viholliset tunkeutuvat sisään sivustasta ja ottavat valtaansa kaiken.

Osoititte tällä työohjelmalla, että ette ole oppinut mitään ja että ette yksinkertaisesti ymmärrä, mistä on kyse.

(Suosionosoituksia IND/DEM-ryhmästä)

  Brian Crowley, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän puheenjohtaja Barrosoa ja koko komissiota siitä, että he ovat paikalla tänä aamuna. On sääli, ettei parlamentin jäseniä ole läsnä vastaavassa määrin.

Yksi tärkeimmistä tekijöistä, joilla työohjelmaa voidaan arvioida, on varmistaa, että siinä esitetyt ajatukset ja ehdotukset vastaavat Euroopan unionin kansalaisten nykyisiä tarpeita.

Käsittelen lyhyesti muutamia kohtia, joita puheenjohtaja Barroso toi esiin puheenvuorossaan. Hän puhui oikeutetusti Dohan kehityskierroksen merkityksestä ja siitä vaikutuksesta, joka sillä on paitsi Euroopassa myös maailmanlaajuisesti kaupan lisäämiseen ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta koskevien näkökohtien täytäntöönpanoon, vaikka kyseessä ei olekaan kattava sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kokonaisratkaisu. Puheenjohtaja Barroson vakuutteluista huolimatta olen jokseenkin huolissani siitä, että jotkut komission ja parlamentin jäsenet yrittävät Hongkongin neuvottelukierroksen valmistelun yhteydessä esittää lisävaatimuksia Euroopan maanviljelijöille. Viljelijöitä vaaditaan tekemään uusia supistuksia ja uhrauksia, vaikka heille sanottiin, että vuoden 1999 uudistus oli lopullinen sopimus YMP:sta. Sen jälkeen heille sanottiin vuonna 2003 ja 2004, että uudet mukautukset ovat välttämättömiä Maailman kauppajärjestön tulevien neuvottelujen huomioon ottamiseksi. Yhtäkkiä huomaamme, että Euroopan maataloussektorille esitetään aina vain enemmän vaatimuksia. Näitä vaatimuksia ei voida täyttää, jos haluamme tulevaisuudessa säilyttää Euroopan unionissa kannattavan ja kestävän maataloussektorin. Tässä ei suojella ainoastaan viljelijöiden etuja. Kysymys liittyy myös hyvin selvällä ja merkittävällä tavalla elintarvikkeiden turvallisuuteen, elintarvikevarmuuteen, elintarvikkeiden tasoon ja laatuun sekä turvallisuuteen siinä mielessä, että varmistetaan biologisen monimuotoisuuden ja tarjolla olevien vaihtoehtojen säilyminen Euroopan maaseutualueilla.

Jatkaakseni työohjelman lukuisien ehdotusten käsittelyä totean suhtautuvani myönteisesti äskettäisiin aloitteisiin lasten oikeuksia koskevan tiedonannon laatimisesta. Euroopan unionin on korkea aika ottaa lasten oikeudet vakavasti, sillä lasten osuus väestöstämme on yli 40 prosenttia, mutta heille ei ole annettu minkäänlaista asemaa tai statusta unionin toimintalinjoissa tai ideoissa lukuun ottamatta niitä sanoja, joilla ilmaisemme halumme puolustaa heitä. Teknisen kehityksen takia lasten oikeuksia koskevat ideat on nyt yhdistettävä myös tietoverkkoturvallisuuteen, sillä olemme nähneet, että Internetin mainiosta tarkoituksesta, nerokkaista innovaatioista ja sen tarjoamista mahdollisuuksista huolimatta sitä käyttävät sellaiset ihmiset, jotka haluavat turmella viattomia mieliä ja käyttää Internetiä väärin pedofilian ja lapsipornografian kauppaamiseen.

Kestävän kehityksen alalla öljyn ja polttoaineen hinnannousu viime kuukausina on horjuttanut joka ikistä taloutta ja järkyttänyt yksityisiä kuluttajia. On syytä muistaa, että öljyn hinta vaikuttaa paitsi kokonaistalouteen myös sinuun, minuun ja kaikkiin yksittäisiin kuluttajiin. Sillä on vaikutusta sekä tankkaamaamme polttoaineeseen että kulutushyödykkeiden hintoihin, työmatkoihin ja niin edelleen. On aika edetä kohti yhteisiä eurooppalaisia energiamarkkinoita, joilla voimme hyödyntää 25 jäsenvaltion joukkovoimaa saavuttaaksemme edullisemmat hinnat ja yhdistääksemme 25 maassa tarjolla olevan tahdon, älyn ja innovaatiot vaihtoehtoisten polttoainevarojen ja erityisesti uusien energiansäästötapojen ja -menetelmien tutkimiseen. Siksi myös ehdotus biopolttoaineita koskevaksi direktiiviksi on myönteinen asia. Suurempaa huomiota olisi kuitenkin kiinnitettävä aurinko- ja tuulienergiaan sekä vesivoimaan, sillä myös niiden avulla voidaan edistää huomattavasti lopullista energiasuunnitelmaa.

Lopuksi totean, että kaikista puheista huolimatta rahoitusnäkymät ovat ainoa vaihtoehto. Ellei meillä ole rahaa, emme voi toteuttaa haluamiamme toimia ja toimintalinjoja. Rahoitusnäkymien sisältöä määriteltäessä jäsenvaltioilla on kuitenkin oltava vastuu kokonaisratkaisun esittämisestä, sillä jälleen kerran ne ovat Euroopan unionin tulevan toiminnan maksumiehiä. Niiden on tehtävä päätös näiden tärkeiden toimenpiteiden toteuttamiseen tarvittavan rahoituksen myöntämisestä. Kenenkään mielestä ei ole hyväksyttävää, etteivät hallitukset ole toistaiseksi päässeet tästä asiasta yhteisymmärrykseen. Itse asiassa on ironista, että juuri uusien jäsenvaltioiden hallitukset näyttävät esimerkkiä siitä, miten rahoitusnäkymiin liittyvät ongelmat saadaan ratkaistua.

Emme kuitenkaan saa käyttää tätä epäonnistumista hyväksemme päästäksemme yhteisymmärrykseen, jonka varjolla voidaan estää, vaikeuttaa tai tehdä tyhjäksi niitä toimia, jotka nykyisellään ovat toteutettavissa. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, olen tyytyväinen mahdollisuuteen tehdä yhteistyötä teidän ja komissionne kanssa tämän ohjelman toteuttamiseksi.

  Jean-Claude Martinez (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja Barroso, Ceutan ja Melillan tapaukset on ohitettu, ja nyt esikaupungeissa kuohuu. Kansainvälinen media esittää kysymyksiä, ja entä me, mitä me teemme? Laadimme lainsäädäntöohjelman. Minkä varalle? Esimerkiksi ilmaston lämpenemisen, mikä vaikuttaa johdonmukaiselta: kun autot ja koulut ovat tulessa, ongelma liittyy todellakin ilmaston lämpenemiseen ja näin ollen Kioton pöytäkirjan noudattamiseen. Komission jäsenen Fischer-Boelin rinnalla voisimme lisäksi tehdä vielä hieman enemmän maataloutemme tuhoamiseksi nykyisestään. Jos komission jäsen Mandelson pääsisi Hongkongissa sopimukseen, työttömyysasteemme nousisi hieman. Antakaamme muutama direktiivi lisää, ja säädöstulva tekee meidät lopulta aivan toimintakyvyttömiksi. Voisin jopa ehdottaa puheenjohtaja Barroson lainsäädäntöohjelmalle otsikoksi "Operaatio savu ja peilit", sillä ohjelma on savuverho, joka kätkee taakseen hienoja ideoita, jotka kuitenkin paljastuvat pelkiksi murhenäytelmiksi.

Arvoisa puheenjohtaja Barroso, vielä yksi asia: eräänä joulupäivänä neljännellä vuosisadalla jKr. Rein jäätyi umpeen ilmastonmuutoksen vuoksi. Tuhannet sotavaunut ylittivät Reinin, ja Rooma ryöstettiin. Tiedättekö, mitä Rooman senaatti teki tuona talvena vuonna 483? Se laati lainsäädäntöohjelmaa.

(Jäsen Cohn-Bendit huusi jäsen Martinezille: "Hyvänen aika! Siinä vasta älykäs mies, joka on lukenut historianläksynsä!").

Puhetta johti
varapuhemies ONESTA Puhemies.

– Hyvä jäsen Cohn-Bendit, pyydän että ette esittäisi huomautuksia.

  Ingeborg Gräßle (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, arvoisat komission jäsenet, hyvät kollegat, kun ensisijaisia hankkeita on 96, ja niistä 32 on lainsäädännöllisiä, unionia ei voida syyttää aloitekyvyttömyydestä. Näin ollen se ansaitsee kunnioitusta varsinkin kun pidetään mielessä, ettei luetteloon sisälly edes niitä lainsäädäntöohjelmia, joiden itse asiassa pitäisi olla ensisijaisia vuonna 2006 ja muodostaa noin 50 oikeusperustaa vuosien 2007–2013 monivuotisille ohjelmille.

Pohjimmiltaan kokonaisuus, josta tänään keskustelemme, ei juurikaan anna näkyviä merkkejä todellisesta sisällöstään eikä siitä, miten on käynyt toissijaisuusperiaatteelle tai sitä mittaavalle testille. Neuvosto, joka tänään loistaa poissaolollaan, on jälleen kerran kiusallisesti laiminlyönyt osallistumisensa suunnittelutyöhön, puhumattakaan sen painopisteiden asettamisesta. Ensi vuoden kaksi puheenjohtajavaltiota, Itävalta ja Suomi, jopa ilmoittavat 19. lokakuuta päivätyssä kirjeessään oman työohjelmansa vuodeksi 2006, joten meillä on jotain odotettavaa, ja saamme myös nähdä, miten kaikki nämä asiat voidaan yhdistää.

Juuri neuvosto olisi tämän kuulemismenettelyn avulla ja sen aikana pystynyt erinomaisesti osoittamaan sitoutumisensa toissijaisuusperiaatteeseen ottamalla kansalliset kansanedustuslaitokset mukaan perustuslaissa edellytetyllä tavalla. Se olisi voinut vaikuttaa tähän menettelyyn kääntymällä parlamentin ja komission puoleen sen sijaan, että jätti meidän kaikki epätietoisiksi siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu ja mitä ehdotuksia neuvosto itse aikoo esittää.

Parlamentti on tehnyt komission virkoja koskevan varauksen, joka toteutuu ainoastaan, jos työohjelma hyväksytään. Olisi hyvä, jos tähän työohjelmaan todella sisältyisivät kaikki ne hankkeet, joiden tiedämme jo nyt olevan vuoden 2006 esityslistalla, ja jos siinä kiinnitettäisiin enemmän huomiota toissijaisuusperiaatteen ideaan menettelyjen ja sisällön osalta.

  Jan Andersson (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, komission mukaan Lissabonin strategia otettiin huomioon tässä työohjelmassa. Se otettiin todellakin osittain huomioon, mutta ei täysin. Kenties muistatte, että keskustelimme Lissabonin strategian tasapainosta. Parlamentti toi esiin näkemyksensä, jonka mukaan sosiaalipolitiikkaa, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ei voida pitää vain kasvun ja työllisyyden jatkeena. Uskoin meidän sopineen, että sosiaalipolitiikkaa on pidettävä olennaisena osana Lissabonin prosessia. Sitä ei ole otettu huomioon tässä työohjelmassa. Sosiaalinen ulottuvuus on hyvin kapea-alainen.

Olemme puhuneet siitä, että lainsäädännön parantaminen ei tosiasiallisesti merkitse lainsäädännön vähentämistä. Huomautan, että sosiaaliasioiden alalla ei ole annettu juurikaan lainsäädäntöä. On laadittu vain kolme tiedonantoa ja vihreä kirja, joihin olen tyytyväinen, mutta lainsäädäntö puuttuu täysin. Kyse ei ole siitä, ettei parlamentti olisi esittänyt ehdotuksia. Käsittelen muutamia niistä. Ensimmäinen koskee uusia työnteon muotoja, jotka tunnetaan epätyypillisinä töinä, jotka ovat lisääntyneet valtavasti. Ne ovat turvattomampia, niissä on vähemmän vaikutusmahdollisuuksia ja luultavasti ne lisäävät stressiä työpaikoilla. Olemme pyytäneet direktiivin laatimista näistä uusista työnteon muodoista.

Arvoisa puheenjohtaja Barroso, toiseksi muistutan, että te ja minä osallistuimme rakenneuudistusta käsittelevään konferenssiin. Ymmärsin meidän päässeen yksimielisyyteen siitä, että jos meidän on määrä pystyä toteuttamaan rakenneuudistus, se olisi tehtävä ottamalla työntekijät mukaan prosessiin. Meillä on käytettävissämme unionin tason välineitä. Meillä on eurooppalaiset yritysneuvostot, ja parlamentti pyysi näiden yritysneuvostojen tarkistamista. Tästä kaikesta emme ole nähneet merkkiäkään.

Lopuksi haluan ainoastaan käsitellä kysymystä vammaisten integroitumista edistävästä ohjelmasta. Tämä olisi syrjinnän torjuntaan tarkoitettu ohjelma, jota voitaisiin soveltaa työmarkkina-asioiden lisäksi kaikkeen muuhunkin. Tämäkin aihe loistaa poissaolollaan.

  Diana Wallis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän komission puheenjohtajaa siitä, että hänen laatimansa komission ohjelma on lähtökohdiltaan mitä suurimmassa määrin poliittinen.

Haluan tuoda esiin yhden pienen seikan: aloittaessani työni parlamentissa kuusi vuotta sitten unionin sisämarkkinoiden voimavarojen valjastamisen lähtökohtana pidettiin sähköisen kaupankäynnin kattavaa hyödyntämistä ja euron käyttöönottoa. Tätä tarkoitusta varten siviilioikeuden alalla esitettiin monia aloitteita, joilla varmistettiin, että antaessamme mahdollisuuden liikkua, harjoittaa liiketoimintaa, työskennellä, innovoida ja käydä kauppaa tarjoamme myös tasapainottavat oikeussäännöt, joilla taataan turvallisuus ja oikeussuojakeinot.

Terrorismin torjunnan myötä rikosoikeuden alasta on tullut ensiarvoisen tärkeä, mutta pitäisikö sen jättää varjoonsa siviilioikeus, jolle on uhrattu vain yksi kappale ja joka on jäänyt ilman uusia aloitteita tai edes tätä ohjelmaa koskevia kuulemisia. Jo pelkästään postisäkeistämme huomaa, että emme täytä lupauksiamme siviilioikeuden alalla. Ei tarvitse kuin vilkaista vetoomusvaliokunnan esityslistaa. Niitä kansalaisia, joiden elämän pilaa siviilioikeudellisten keinojen tai rajat ylittävien valitusmenettelyiden puuttuminen, on onneksi enemmän kuin niitä, jotka kärsivät suoranaisesti terrorismista. Pyydän teitä kiinnittämään huomiota siviilioikeuteen.

  Esko Seppänen (GUE/NGL). – (FI) Olen tutustunut komission esittämään asiakirjaan. Johtopäätökseni on yksiselitteinen: paljon puhetta, vähän tekoja. Globalisaatio, joka on reaalisesti olemassa oleva kapitalismin päivitetty versio, otetaan annettuna ikään kuin se olisi luonnon laki. EU:n lainsäädännöllä edistetäänkin eurooppalaisen työn muuttumista halpatyövoimaksi, työpaikkojen maastalähtöä ja jäsenmaiden työmarkkinoiden mukavuusliputtamista.

Etsin kiinnostuneena työohjelmasta laillisuusperustaa komission puheenjohtajan ilmoitukselle, jonka mukaan Ranskalle annetaan ylimääräinen 50 miljoonan euron tukiainen viime viikkoina kaduilla poltettujen autojen johdosta. En usko, että voimassa olevassa lainsäädännössä on tälle tukimuodolle laillista perustaa eikä sellaista ehdoteta komission työohjelmassakaan. Aiotaanko Ranska lahjoa hyväksymään EU:n rahoitussuunnitelmat laittomilla tukiaisilla?

Komissio aikoo lisätä kansalaismielipiteen manipulointia itselleen myönteisemmäksi. On kyse propagandasta, indokrinaatiosta, mutta komissio puhuu viestintävajeesta. Komissio edustaa tiedotuksessaan enemmistödiktatuuria, tai demokratiaa mitataan enemmistön suhtautumisella vähemmistöjen kuulemiseen. Sitä paitsi Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksissä enemmistö äänesti komission tiedotus- ja propagandadiktatuuria vastaan.

Perustuslain hylkääminen oli demokratiaa eikä ajanut EU:ta kriisiin. Sen sijaan vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymien hyväksymättä jääminen pysäyttää EU:n toiminnan. Sen hätätilan mahdollisuuden vuoksi komission olisi syytä alkaa valmistella yksivuotisia rakennerahasto-ohjelmia ja muita ohjelmia – siis suunnitelmaa B.

  Jens-Peter Bonde (IND/DEM). – (DA) Arvoisa puhemies, kansallisten kansanedustuslaitosten ja alueparlamenttien pitäisi nyt käydä läpi koko vuotuinen ohjelma ja valvoa sitä läheisyys- ja suhteellisuusperiaatteiden pohjalta noudattamalla ohjetta "vähemmän ja parempaa". Haluamme käsitellä harvempia aiheita ja vastaavasti tehdä laadukkaampaa työtä. EU:n pitäisi antaa sitovaa lainsäädäntöä ainoastaan rajat ylittävillä aloilla, joilla kansallisten kansanedustuslaitosten lainsäädäntö ei ole tehokasta. Se olisi äänestäjien kannalta pelkästään myönteistä, ja meillä pitäisi olla oikeus osallistua päätöksentekoon sen sijaan, että olemme voimattomia. Jos EU kuitenkin omii itselleen valtuudet sellaisilla aloilla, joilla kansalliset kansanedustuslaitokset voivat itse säätää lakeja, siitä on haittaa sekä vaikutusvallalle että demokratialle.

Läheisyysperiaatteeseen perustuva valvonta pitäisi aloittaa parlamentin erityisvaliokunnista siten, että sosiaaliasioiden valiokunnat käsittelevät sosiaalialan ehdotuksia ja liikennevaliokunnat liikennettä koskevia ehdotuksia ja niin edelleen. Tätä menettelyä käytettiin Tanskan Eurooppa-asioiden valiokunnassa viime perjantaina. Sen jälkeen Eurooppa-asioiden valiokuntien pitäisi antaa lausuntoja ja tavata Euroopan unionin parlamenttien yhteisöasioita käsittelevien elinten konferenssissa (Cosac) hyväksyäkseen vuotuisen ohjelman mieluiten niin, että saamme selville, miten kukin on äänestänyt. Vuotuista ohjelmaa pitäisi sen jälkeen noudattaa, ja siitä pitäisi keskustella Euroopan parlamentissa ja neuvostossa. Vasta sitten komissiota pitäisi kehottaa valmistelemaan lainsäädäntöä, jonka kannatus lähtisi silloin ruohonjuuritasolta. Se eroaisi jyrkästi nykytilanteesta, jossa komissio ottaa itse itselleen valtuudet ja käyttää yksinomaista aloiteoikeuttaan, 3 000:ta salaista työryhmäänsä ja oikeuttaan nostaa kanne yhteisöjen tuomioistuimessa keskittääkseen yhä enemmän valtaa Brysseliin.

Ei niin paljon pahaa ettei jotain hyvääkin. Keskittäminen on onneksi saanut äänestäjät epäämään suostumuksensa, kuten Alankomaissa ja Ranskassa tapahtui. Vuotuiseen ohjelmaan sisältyy kuitenkin paljon asioita hylätystä perustuslaista. "Ei"-ääniä pitäisi kunnioittaa. Kaikki perustuslakiin kuuluva pitäisi jättää pois. Kiitos, arvoisa puhemies, jos todellakaan on mitään, mistä kiittää.

  Alessandro Battilocchio (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, puhun Italian uuden sosialistipuolueen nimissä. Euroopalla on vastassaan vaativia, selkeitä ja kiireellisiä haasteita. Vanhalla mantereella on 1900-luvulla epäilemättä saavutettu sellainen vapauden, edistyksen ja hyvinvoinnin taso, johon ei aiemmin ole ylletty. Siitä huolimatta tämä ainutlaatuinen kasvu on synnyttänyt myös uusia ongelmia, jotka aiheuttavat eriarvoisuutta, vaaroja ja jännitteitä.

Ranskan esikaupunkialueiden viimeaikaiset tapahtumat ovat selvä osoitus siitä, etteivät turvallisuusongelmat enää liity vain rajojemme ulkopuolelta tuleviin vaaroihin. Jälleen kerran ajankohtaiset tapahtumat pakottavat meidät tarkastelemaan oman maamme tapahtumia ja saavat meidät etsimään ratkaisuja jokapäiväisiin ongelmiin, jotka ovat niin tavallisia ja tuttuja, että ne jäävät aivan liian usein meiltä huomaamatta.

Nykyaikana ainutlaatuinen kehitys yhdistyy raivostuttavaan pysähtyneisyyteen, paremman tulevaisuuden tarjoavat mahdollisuudet pitävät sisällään myös uhan siemenen ja lisääntynyt hyvinvointi on kaikesta huolimatta johtanut uusien tautien ilmenemiseen. Näin ollen vaikuttaa selvältä, että meillä on vielä paljon tehtävää.

Olemme samaa mieltä tarkastelemamme ehdotuksen keskeisimmistä kohdista. Puheenjohtaja Barroson täsmällisesti ja vakuuttavasti esittelemässä komission työohjelmassa keskitytään oikeutetusti tiettyihin tärkeimpiin tavoitteisiin: hyvinvointiin, solidaarisuuteen ja turvallisuuteen sekä unionin asemaan globaalina kumppanina. Nämä kysymykset edellyttävät uupumatonta sitoutumista, tehokasta strategiaa ja lisäksi riittäviä voimavaroja niitä toimenpiteitä varten, joilla on todellista vaikutusta Euroopan sosioekonomiseen tilanteeseen.

  Malcolm Harbour (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan koordinaattorina haluan ilmaista olevani tyytyväinen siihen, että komissio kiinnitti huomiota sisämarkkinoiden toteuttamiseen useilla tärkeillä aloilla, ja kiittää komission jäsentä ja hänen ryhmäänsä siitä. Seuraamme tätä kehitystä erittäin tiiviisti.

Tästä huolimatta suhtaudun yleisesti ottaen erittäin kriittisesti tähän kummalliseen asiakirjaan. Kollegat puhuivat painopisteistä. Asiakirjan mukaan nykyisin on tärkeintä saada Eurooppa takaisin kestävälle, dynaamiselle kasvu-uralle ja kohentaa työllisyyttä. Tämä mainitaan asiakirjan sivulla 27. Miten voimme lainkaan puhua painopisteistä, kun meillä on hajanainen luettelo, jonka 96 kohtaa on järjestetty mielivaltaisesti tekemättä selväksi, mitkä näistä kohdista ovat lainsäädännöllisiä ja mitkä eivät? Arvoisa puheenjohtaja Barroso, joka tapauksessa totean, että olipa työsuunnitelman tarkoitus mikä hyvänsä, haluan tietää, mitä toimia on käynnissä. En halua tietää, mitkä 96 asiaa olette aloittamassa, vaan haluan tietää, miten edistytte siinä meneillään olevassa työssä, jonka olemme pyytäneet teitä tekemään, ja mitä painopisteitä sille asetatte.

Haluan tietää toisenkin asian, koska en ymmärrä sitä lainkaan. On hienoa nähdä kaikki komissionne jäsenet täällä. Haluamme kuitenkin teidän tekevän paljon parempaa yhteistyötä ja yhtenäistävän päätöksentekoa ratkaistaksenne sen keskeisen kysymyksen, jonka te itse asetitte tärkeysjärjestyksessä ensimmäiseksi, nimittäin Euroopan kilpailukyvyn, kasvun ja työllisyyden. Niitä ei toteuteta 96 erillisellä ehdotuksella vaan siten, että komissionne selvittää asiaa yhteistuumin. Miksi sitä ei ole mainittu ohjelmassanne? Sanon tämän myös komission jäsenelle Wallströmille, joka on paikalla ja jonka pitäisi – siis pitäisi – auttaa meitä tiedottamaan näistä asioista. Miten voin kertoa äänestäjilleni ja vaalipiirini yrityksille, että komissio aikoo edistää kilpailukykyä ja työllisyyttä näiden 96 hajanaisen ehdotuksen avulla?

Totean kuitenkin, että kannattaa seurata, miten komission jäsenen Verheugenin ajoneuvoja koskevat toimet edistyvät kilpailukykyä koskevan integroidun aloitteen yhteydessä. Kiitän häntä tästä ja monista muista aloitteista. Haluamme lisää tämäntyyppisiä toimia emmekä tätä hajanaisista ehdotuksista koostuvaa ostoslistaa.

  Ieke van den Burg (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, useat aiemmat puhujat ovat jo esittäneet vertauskohdaksi Yhdysvallat. Olen mukana talous- ja raha-asioiden valiokunnassa, jolla myös on paljon transatlanttisia yhteyksiä. Olen huomannut, että kehityksen arvioinnissa on erityisesti rahoitusmarkkinoiden suhteen tapahtunut muutos.

Mahdoitteko tänä aamuna huomata otsikon Financial Timesissa, jonka mukaan Yhdysvallat jälleen kerran kadehtii parlamentin saavutuksia edellisellä istuntojaksolla? Lokakuussa selvitimme 800-sivuisen pankkien vakavaraisuusvaatimuksia koskevan asetuskokonaisuuden, minkä ansiosta olemme paljon edellä Yhdysvaltoja. Ihmiset eivät tiedä tästä riittävästi. En tiedä, tunnetteko Jeremy Rifkinin teoksen The European Dream, mutta tuo kirjakin osoittaa, että käsityksemme ovat tässä suhteessa toisinaan vääriä.

Olen hämmästynyt, ettei komissio ole selvillä siitä, että voisimme tehdä paljon enemmän Lissabonin strategian ja makrotalouspolitiikan avulla. Euroopassa me masennamme toisemme voivottelulla, kun jotkin asiat menevät pieleen, mutta unohdamme, että meille avautuu samalla myös mahdollisuuksia. Voisimme esimerkiksi hyödyntää vakaus- ja kasvusopimukseen liittyvää tyytymättömyyttä parantaaksemme nykyistä makrotalouspolitiikkaa ja käyttää etulyöntiasemaamme rahoitusmarkkinoiden sääntelyssä hyödyntääksemme tehokkaasti siitä mahdollisesti saatavia investointeja ja saada komission ohjaamaan tätä makrotalouspolitiikkaa.

Pelkään, että myös teidän liberaali näkemyksenne on syypää asenteeseen, jonka mukaan markkinat pärjäävät omillaan. Mielestäni amerikkalaiset voisivat auttaa teitä hälventämään tätä käsitystä. Markkinat eivät selviä yksin. Meidän on näytettävä tietä, ja siinä odotamme komission ottavan ohjat käsiinsä.

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – (FI) Euroopan yhdentyminen ei onnistu, ellei sen perustana ole yhteisvastuu. Pelkästään yhteismarkkinoiden ja yhteisvaluutan toteuttaminen ei riitä, vaikka ne syventävätkin integraatiota. Komission prioriteetit hyvinvointi, solidaarisuus ja turvallisuus ovat tärkeitä ja oikeita asioita.

Euroopassa on 18,8 miljoonaa työtöntä – lähes 20 miljoonaa työtöntä. Mitä EU heille merkitsee ja tarjoaa? Ei ainakaan solidaarisuutta, hyvinvointia ja turvallisuutta. Pelkät sanat eivät riitä, tarvitaan konkreettisia toimia.

Arvoisa puhemies, EU:n on keskityttävä oleelliseen. Komission päätös purkaa turhaa sääntelyä ja byrokratiaa ja yksinkertaistaa EU-säädöksiä on kannatettava. Sen lisäksi toivon, että toissijaisuusperiaate vihdoinkin pannaan täytäntöön. Se myös toisi kansalaisia lähemmäksi EU:ta ja oikeuttaisi EU:n toimintaa.

  Georgios Toussas (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, komission työohjelma kuvastaa komission kunniakkaita pyrkimyksiä palvella parhaalla mahdollisella tavalla Euroopan unionin imperialistisia etuja ja suuryritysten valintoja.

Neuvoston vastustuksesta huolimatta tukea annetaan sellaiselle sopimukselle, jolla tehdään kauaskantoisia muutoksia vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymiin maanviljelijöiden ja yleensäkin työntekijöiden kustannuksella.

Komissio yrittää mukauttaa työohjelmaansa vuodeksi 2006 uusiin olosuhteisiin, ei suinkaan tekemällä poliittisia suunnanmuutoksia vaan käyttämällä lähtökohtana viisivuotista toimikauttaan varten tekemiään sitoumuksia ja monopoliyritysten valintoja. Sen toiminnan päälinjana on viestintäpolitiikka. Korruptiosta, lahjonnasta ja luokkayhteistyöstä on tulossa keinoja, joilla kahlitaan tavalliset kansalaiset ja hyväksytään kaikkein taantumuksellisimmat ruohonjuuritason vastaiset toimet.

Markkinoita pyritään liberalisoimaan entisestään, ja tähtäimessä ovat sähkö- ja maakaasumarkkinat. Sisämarkkinoiden palveluita, muun muassa postipalveluita, integroidaan ja julkisia palveluita yksityistetään. Lisäksi uudet merenkulkupolitiikan toimenpiteet ja uusien verotustoimien edistäminen koituvat työntekijöiden vahingoksi.

Lisäksi edistetään ruohonjuuritason vastaisia Lissabonin strategian tavoitteita kansallisiin toimintasuunnitelmiin pohjautuvalla yhdenmukaisella strategialla sekä tuetaan nuoriin, naisiin ja yleensä työntekijöihin kohdistuvia työvoiman asemaa heikentäviä hankkeita.

Komission ohjelma on täysin vastoin työntekijöiden tavoitteita ja päämääriä, ja siksi heidän kamppailunsa oikeudesta työhön ja parempaan elintasoon sekä ruohonjuuritason oikeuksien, rauhan ja tasa-arvon puolesta kiihtyy lähikuukausina.

  Frank Vanhecke (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, vaikka olen jokseenkin häkeltynyt siitä, että komissio suhtautuu niin myötämielisesti kieltävään vastaukseen ja jättää käytännöllisesti katsoen huomiotta ilmeisen varoituksen, jonka se sai Ranskan ja Alankomaiden kielteisistä kansanäänestystuloksista, vuosi 2006 merkitsee ennen kaikkea lopullisten liittymisneuvottelujen aloittamista komission ja Turkin välillä. Se osoittaa jälleen komission täydellisen piittaamattomuuden eurooppalaisten enemmistön demokraattisesta tahdosta, mutta myös sen alttiuden halveksia omia oikeudellisia sääntöjään, muutoin niin pyhää yhteisön säännöstöä.

Olen joka tapauksessa utelias saamaan selville, mitä temppuja, valheita ja perättömyyksiä komissio levittää huolimatta entisen maatalousasioista vastaavan komission jäsenen Franz Fischlerin ennusteesta, jonka mukaan Turkki pystytään loppujen lopuksi sittenkin integroimaan unionin maatalouspolitiikkaan ja vieläpä kohtuullisin kustannuksin. Se ei estä meitä toistamasta, että Turkin liittyminen Euroopan unioniin on sekä kestämätöntä että epädemokraattista.

  John Bowis (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, yksi puheenjohtaja Barroson tämänaamuisista aiheista oli se, että meidän on innostettava eurooppalaisia, joista liian monet ovat pettyneet koko Euroopan unionin käsitteeseen. Siksi meidän on tuotava esiin ne perusteet, joiden vuoksi Euroopalla on merkitystä ihmisten elämälle ja huolenaiheille, heidän toiveilleen ja tavoitteilleen. Meidän on autettava Euroopan talouskasvua ja kilpailukykyä pääsemään uudelleen vauhtiin, karsittava sumeilematta tuhlausta ja byrokratiaa ja keskityttävä toimintasuunnitelman välttämättömiin edellytyksiin.

Edellytyksiin kuuluvat eittämättä sääntelyn purkaminen ja verojen alentaminen, mutta myös terveellisemmässä ympäristössä elävät terveemmät ihmiset. Ennen kaikkea meillä on oltava varaa tukea toimillamme niitä, jotka eivät niin hyvin kykene selviytymään elämän haasteista ja mahdollisuuksista, joiden elämää varjostaa vammaisuus, vakava sairaus tai köyhyys. Siksi odotamme komission kantavan tehokkaammin vastuunsa terveydestä, terveyden edistämisestä, kansanterveydestä, terveysuhkista, mielenterveydestä, vammaisista, potilaiden liikkuvuudesta ja potilaille annettavasta tiedosta.

Meidän on myös jatkettava määrätietoisesti ympäristöä koskevaa toimintasuunnitelmaamme, ilmastonmuutoksen torjumista, päästökauppaa, ilmanlaadun parantamista, jätteiden vähentämistä, uusiokäyttöä ja kierrätystä, melua ja kaupunkiympäristöä koskevia toimia, luonnonvaraisten eliöiden ja elinympäristöjen suojelua sekä eläinkokeiden vähentämistä.

Se, mitä sanomme Euroopasta, koskee yhtä olennaisesti kehitysmaihin suunnattuja toimiamme. Mitään näistä asioista ei kuitenkaan voida toteuttaa ilman asianmukaista seurantaa ja täytäntöönpanoa tai kunnollista talousarvion valvontaa. Nämä seikat tekevät niin usein tyhjäksi Eurooppaa koskevat hyvät aikomuksemme ja saavat kansalaiset epäilemään Euroopan kykyä tuottaa heille hyötyä.

  Poul Nyrup Rasmussen (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, pyydän teitä ottamaan seuraavassa puheenjohtajakokouksessa esiin läsnäolijoiden pienen määrän tämänpäiväisessä istunnossa. Mielestäni meidän on syytä antaa tunnustusta komissiolle: kaikki ne komission jäsenet, joilla oli mahdollisuus saapua paikalle, ovat täällä. On yksinkertaisesti mahdotonta puolustella parlamentin jäsenten poissaoloa, ja se osoittaa kunnioituksen puutetta komissiota kohtaan. Otan varmasti asian esiin omassa ryhmässäni tänä iltana.

Arvoisa puheenjohtaja Barroso, ongelma ei ole ohjelmanne sisällössä. Hahmottelen ongelman pääpiirteissään muutamien tärkeimpien kohtien avulla vähäisen puheaikani rajoissa.

Sanoitte tänään julkilausumassanne:

(FR) "Meidän on kytkettävä nämä ohjelmat poliittisiin painopisteisiimme parantaaksemme unionin taloushallintoa ja lujittaaksemme jäsenvaltioiden ja unionin uudistuksiin ja investointeihin liittyviä toimia" ja jatkoitte: "Näitä investointeja tehdään sekä jäsenvaltioissa että unionissa tulevia talousnäkymiä, innovaatioita, osaamista ja uusia infrastruktuureja silmällä pitäen. Molemmantyyppiset investoinnit… on kytkettävä tiiviisti yhteen".

(EN) Hyvä on. Olen samaa mieltä. Arvoisa komission puheenjohtaja, tehkäämme tänään sopimus, jonka mukaan te ilmoitatte parlamentille, että seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana te yhdessä komissionne kanssa laaditte strategian sen varmistamiseksi, että seuraavan kevään työllisyyskokouksessa Eurooppa-neuvosto esittelee tämän sanoman pohjalta yhteisen toimintamallin. Yhdessä talousasioista vastaavan komission jäsenen ja koko komission kanssa te innostatte hallituksia tekemään sopimuksen, jossa ne lupaavat seuraavien kahden, kolmen tai neljän vuoden aikana tehdä samanaikaisia investointeja ja toimia koordinoidusti. En ole vähentämässä valtuuksianne. Haluan ainoastaan meidän koordinoivan investointejamme, jotta voimme hyödyntää aktiivisesti keskinäistä taloudellista riippuvuuttamme.

Pohjimmiltaan minulla on sama unelma kuin komissiollakin: tämän suurenmoisen unionin kasvun jatkuminen. Uudistuksia pitää tietenkin tehdä, mutta tarvitsemme lisää investointeja, kasvua ja työpaikkoja, mikä vaatii koordinointia. Laatikaamme siis yhteinen strategia. Odotan vastaustanne.

  Puhemies. – Hyvä jäsen Rasmussen, välitän pyyntönne mukaisesti läsnäolijoiden pientä määrää koskevan huomautuksenne parlamentin toimivaltaisille elimille. Tietenkin istunnon puheenjohtajisto arvostaa sitä, että komissio on runsaslukuisesti paikalla tässä tärkeässä keskustelussa, vaikka neuvoston penkit ovatkin melko tyhjiä.

  Sophia in 't Veld (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, vuosi sitten puheenjohtaja Barroso lupasi Buttiglionen tapauksen yhteydessä tehdä unionin perusoikeuksista keskeisen painopisteen. Näin kuuluu ollakin, sillä sitä kansalaisetkin odottavat. Valitettavasti työohjelmassa ei ole jälkeäkään tästä lupauksesta. Sukupuolten tasa-arvosta saatetaan laatia tiedonanto vuonna 2006, mikä on myönteistä, mutta entäpä muuntyyppinen syrjintä? Miten syrjinnän vastainen horisontaalinen lainsäädäntö on edistynyt? Kaikilla kansalaisilla on oltava mahdollisuus oikeuksiensa puolustamiseen tuomioistuimessa. Muussa tapauksessa EU:n syrjinnän vastainen politiikka ei ole edes sen paperin arvoista, jolle se on kirjoitettu. Miksi vaikutustutkimusta, joka luvattiin tehdä uuden 13 artiklan lainsäädännöstä, ei ole otettu mukaan, ja mitä kuuluu ehdotuksille, joita parlamentti on pyytänyt samaa sukupuolta olevien avioparien vapaasta liikkuvuudesta?

Aikooko puheenjohtaja Barroson komissio todellakin edistää perusoikeuksia? Tuleeko unionista aidosti arvoihin perustuva unioni, vai jääkö tämäkin pelkästään tyhjiksi lupauksiksi?

  Maria Berger (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, arvoisat komission jäsenet, edustan täällä oikeudellisten asioiden valiokuntaa, ja minun on todettava, että jopa valiokuntamme hyvin vaatimattomiin odotuksiin nähden komission lainsäädäntö- ja työohjelmassa tyydytään vähään, ja se on suuri pettymys.

Lainsäädännöllisiä ehdotuksia ei ole tehty yhdelläkään niistä aloista, joihin olemme ilmaisseet kiinnostuksemme ja joiden te ainakin suullisesti olette ilmoittanut olevan painopisteitä: niitä ovat muun muassa siviilioikeus, tekijänoikeus, ihmisoikeudet, lasten oikeudet ja kuluttajien oikeudet. Joillakin aloilla, joiden merkityksestä olemme yksimielisiä – esimerkkinä vaikkapa patenttilainsäädäntö – ei ole tehty lainkaan sellaisia aloitteita, jotka veisivät unionia eteenpäin, vaikka olemmekin aina olleet yhtä mieltä siitä, että patenttilainsäädännöllä on ratkaiseva merkitys innovaatioille. En myöskään ole nähnyt yhtään aloitetta yleistä taloudellista etua koskevista palveluista.

Samanaikaisesti emme kuitenkaan voi olla huomaamatta, että veditte pois käsittelystä meille hyvin tärkeitä lainsäädäntöehdotuksia, vaikka meidän onkin myönnettävä, että niiden kanssa on ongelmia. Tarkoitan esimerkiksi keskinäisten yhtiöiden perussääntöä ja vapaaehtoisjärjestöjä koskevaa unionin lainsäädäntöä. Olemme jo vuosien ajan pyrkineet tarjoamaan kaupalliselle sektorille oman eurooppalaisen perussäännön, ja silti olemme mitä ilmeisimmin epäämässä osuustoimintasektorilta, osuus- ja yhteisötaloudelta sekä kansalaisyhteiskunnalta ne helpotukset, joita unionin lainsäädäntö voisi tarjota.

Olemme itse ehdottaneet aloja, joilla voimme vetää pois käsittelystä lainsäädäntöä emmekä pidä unionin tason sääntelyä välttämättömänä, ja siltikään komissio ei ole vastannut ehdotuksiimme. Mieleeni tulee esimerkki välitysmenettelystä, josta saimme käsiteltäväksi direktiiviehdotuksen, vaikka olimme vihreän kirjan julkistamisen yhteydessä todenneet, että tällä alalla voidaan soveltaa toissijaisuusperiaatetta, eikä alaa koskevaa unionin lainsäädäntöä tarvita. Yleinen käsitykseni on, että ette ole kuunnellut parlamenttia riittävästi valmisteluvaiheessa.

  Elizabeth Lynne (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen moniin komission ohjelman näkökohtiin, mutta olen pettynyt siihen, ettei siinä ole käsitelty seikkaperäisemmin vammaisten tai ikääntyvän väestön asioita. Olisin toivonut erityistä vammaisdirektiiviä, jossa kielletään tavaroiden ja palveluiden saatavuuteen liittyvä syrjintä, samoin kuin ikääntymiseen liittyvää direktiiviä.

Työterveyden ja työturvallisuuden alalla olisin toivonut vuonna 2000 annetun biologisia aineita koskevan direktiivin tarkistamista terveydenhuoltoalan työntekijöiden suojelemiseksi neulanpistovammojen aiheuttamilta hiv- ja C-hepatiittitartunnoilta. Tällaisia vahinkoja sattuu EU:n alueella vuosittain yli miljoona.

Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että komission puheenjohtaja on sitoutunut karsimaan tarpeetonta lainsäädäntöä, joka tietenkin kuormittaa yrityksiä. Voisiko hän kyseisen ohjenuoran mukaisesti tarkastella uudelleen vuonna 2004 sähkömagneettisista kentistä annettua direktiiviä ja sen mahdollisia vakavia vaikutuksia huipputason MRI-kuvantamislaitteiden käyttöön sekä huolehtia siitä, että kyseiseen direktiiviin esitetään sellaista tarkistusta, jolla varmistetaan MRI-kuvantamislaitteiden käytön turvaaminen tulevaisuudessa?

  Amalia Sartori (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, minäkin haluan kiittää puheenjohtaja Barrosoa hänen tänä aamuna antamastaan julkilausumasta. Monien kollegoideni tavoin pyydän kuitenkin yhdistämään sen painopisteitä, jotta ehdotuskokonaisuus ja seuraaviksi viideksi vuodeksi asettamamme tavoitteet määriteltäisiin selvästi.

Muistamme kaikki, että Prodin johtama edellinen komissio pystyi loppujen lopuksi saavuttamaan vain 50 prosenttia ohjelmassaan asetetuista alkuperäisistä tavoitteista. Mielestäni senkaltaiset aloitteet eivät ole hyödyllisiä varsinkaan unionille, jonka on luotettava itseensä. Ensimmäinen ehdotukseni on, että vertailette ja asetatte tärkeysjärjestykseen niitä tavoitteita, jotka haluamme saavuttaa mahdollisimman pian.

Seuraavaksi meidän on tosiaankin omistauduttava muille tärkeille asioille. Tänä aamuna antamassanne julkilausumassa käsitellään todella monia näkökohtia. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan sisäisten asioiden koordinaattorina haluan korostaa erityisesti yhtä seikkaa, jonka suhteen olette epäilemättä sitoutunut merkittäviin toimiin: tarkoitan sukupuolten tasa-arvoa koskevan "etenemissuunnitelman" laatimista.

Tämän kohdan lisäksi haluan meidän myös käsittelevän työhön liittyviä aiheita. Kuten tiedätte, Euroopassa on nykyisin ristiriitoja erilaisten ryhmien välillä: toisilla on enemmän oikeuksia ja toisilla vähemmän, toiset ovat työelämässä ja toiset työttömiä, toisilla on mahdollisuus hyvään koulutukseen ja opetukseen ja toisilla taas ei, kuten Pariisin esikaupunkien tapauksessa. Tämä on tänään ongelma yhdessä maassa, mutta saattaa huomenna olla sitä joissakin muissa maissa.

Tässä yhteydessä naisten asema yhteisössä ja erityisesti työelämässä on olennaisen tärkeä. Siksi Lissabonin strategian yhteydessä on välttämätöntä käsitellä naisten aliedustusta työpaikoilla sekä sitä, että heidän on usein pakko tehdä huonosti palkattua työtä, jossa ei vaadita minkäänlaista pätevyyttä.

  Richard Corbett (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin olen tyytyväinen siihen, että koko komissio on paikalla ja pahoittelen monien kollegoiden poissaoloa. Osaltaan se johtuu siitä, että meillä kaikilla on tv-monitorit työhuoneissamme, joten keskusteluja voi vaivattomasti seurata työteon lomassa. Olisi kuitenkin paljon parempi, jos parlamentin jäsenet olisivat paikalla. Siitä huolimatta keskustelut eivät tietenkään mene hukkaan, vaan ne kuullaan salin ulkopuolella.

Suhtaudun myönteisesti komission työohjelmassa mainittuun kansanvaltaa, kuuntelemista ja keskustelua koskevaan K-suunnitelmaan. Se ei nyt ole keskustelumme ydin. On syytä muistaa, että vaikka työohjelma onkin erittäin tärkeä, sen lähtökohta on laajempi, nimittäin syvällinen keskustelu siitä, mihin Euroopan unioni on menossa ja mikä on sen tulevaisuus.

Meillä on parhaillaan meneillä harkinta-aika – perustuslakia koskeva harkinta-aika – joka sai alkunsa tekstin sijaan kokonaisuudesta. Tämä työohjelma on osa tuota laajempaa kokonaisuutta. Hampton Courtin erityishuippukokouksessa käsitellyn sosiaalis-taloudellisen mallimme tulevaisuus on osa tuota kokonaisuutta. Siihen kuuluu myös tarve saada joulukuussa aikaan ratkaiseva sopimus keskipitkän aikavälin talousarviosta; Luxemburgissa pääsimme jo hyvin lähelle sitä. Jos onnistumme suunnittelemaan oikeanlaisen kokonaisuuden, johon kuuluu myös työohjelma, pystymme palaamaan takaisinpäin ja käsittelemään perustuslakitekstiä vuoden kahden sisällä ja harkitsemaan, miten pääsisimme siinä parhaiten eteenpäin.

Käsittelen vielä pikaisesti yhtä seikkaa: sääntelyn laadun parantamista. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, me kaikki tuemme teitä siinä. Tilanne on kuitenkin se, että unionin vastustajat kotimaassani ja muissa maissa esittävät Euroopan unionin valtavana byrokratiaa lisäävänä koneistona, joka syytää uusia säädöksiä. Siksi meillä kaikilla on velvollisuus osoittaa, että kun hoidamme asiat oikein, unionin lainsäädäntö vähentää byrokratiaa ja huojentaa yritysten taakkaa sekä yhtenäistää sisämarkkinasäännöt, patenttikäytännön, tavaramerkkien rekisteröinnin, lomakkeet ja maksut sen sijaan, että kaikilla 25 jäsenvaltiolla olisi omansa. Laadukas unionin tason sääntely vähentää byrokratiaa ja turhia muodollisuuksia. Myös sitä on korostettava tässä keskustelussa.

  Joseph Daul (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja Barroso, arvoisat komission jäsenet, tämänpäiväinen keskustelu osoittaa, että komission ja parlamentin välille on vakiintunut todellinen vuoropuhelukäytäntö. Ohjelma, joka ei suinkaan ole vain byrokratiaa tai pelkkä tilastollinen toimenpide, on ratkaisevan tärkeä poliittinen elementti, ja valiokuntien puheenjohtajakokouksen puheenjohtajana olen iloinen siitä. Kiitän komission jäsentä Wallströmiä siitä, että hän on useasti osallistunut puheenjohtajakokouksemme keskusteluihin ja kiitän myös niitä komission jäseniä, jotka johtivat kahdenvälisiä keskusteluja asiaa käsittelevien parlamentin valiokuntien kanssa menettelyn aikana. Parlamentissa tarvitaan tietenkin vielä joitakin parannuksia, jotka liittyvät läsnäoloomme parlamentin istunnoissa.

Käsittelen seuraavaksi poliittisten ryhmien ehdottamaa työohjelman arviointia, jonka ne aikovat toteuttaa antaakseen päätöslauselmaesityksen joulukuun istuntojaksolla. Luullakseni voin sanoa, että tämän ohjelman keskeisiin lukuihin sisältyvät parlamentin valiokuntien asettamat tärkeimmät painopisteet, nimittäin tärkeysjärjestys, solidaarisuus, turvallisuus ja ulkoiset velvoitteet.

Toisaalta on käynyt ilmi kaksi perustavaa erimielisyyden aihetta, jotka liittyvät ihmisoikeuksiin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella. Komissio ei ole säilyttänyt määrättyjä ehdotuksia. On kuitenkin tärkeää, että parlamentille, joka on lainsäädäntöelin, annetaan täydellinen selvitys syistä, joiden vuoksi komissio ei aloiteoikeuttaan käyttäessään ole noudattanut parlamentin toiveita.

Mainitsen myös Lissabonin toimintaohjelman tavoitteen: tarvitsemme talousarvion ja rahoitusnäkymät työllisyyttä ja kilpailua sekä yhteenkuuluvuutta ja tutkimusta varten.

Lopuksi totean, että ohjelma on vain yksi puoli sääntelyn laadun parantamiseen keskittyvästä laajemmasta toimintaohjelmasta, ja tässä suhteessa kiinnitämme paljon huomiota siihen, että unionin lainsäädäntö saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja että sitä yksinkertaistetaan. Tarvitaan asianmukainen komiteamenettelyyn perustuva ratkaisu, ja korostan, että ensi vuonna lainsäädäntö- ja työohjelmaan on sisällytettävä yksinkertaistamistoimenpiteitä ja käsittelystä pois vetämistä koskevia ehdotuksia toiminnan näkyvyyden ja avoimuuden lisäämiseksi. Olen iloinen siitä, että komission jäsen Wallström sitoutui tähän asiaan edellisessä kokouksessamme 13. lokakuuta ja olen vakuuttunut siitä, että kaikki parlamentin valiokunnat varmistavat aktiivisesti ohjelman täytäntöönpanon.

  Genowefa Grabowska (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, komission ohjelmalla yritetään arvioida Euroopan ja Euroopan unionin tilannetta ja tunnistaa edessämme olevat uhkat. Ehdotankin, että meidän pitäisi tarkastella, mitä uutta ja omintakeista komission ehdotuksissa on. Ehdotukset liittyvät osaamisella saavutettavaan hyvinvointiin, työllä saavutettavaan solidaarisuuteen ja kansalaisvapauksia rajoittamalla ja lakien noudattamista valvomalla saavutettavaan turvallisuuteen. Kysyisinkin, onko tämä asianmukainen toimintasuunnitelma sellaiselle toimielimelle, joka valvoo perussopimuksia, ja ovatko nämä todella teidän painopisteitänne vai pikemminkin sarja lupauksia ja toiveunia, joiden toivotte toteutuvan itsestään.

Haluan nyt mennä itse asiaan ja tarkastella aluksi perustuslakisopimusta koskevia komission ehdotuksia. Ohjelman johdannossa komissio pahoittelee sitä, ettei perustuslakia ratifioida lähitulevaisuudessa. Komissio jatkaa toteamalla, että se aikoo osallistua aktiivisesti jäsenvaltioissa käytäviin keskusteluihin ja tukea niitä. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, tällainen menettely jättää paljon toivomisen varaa. Pahoittelujen esittäminen ja jäsenvaltioissa käytävien keskustelujen tarjoaman ratkaisun odottaminen ei riitä. Komission on pantava asioihin vauhtia.

Toinen kysymys, jota haluan käsitellä tarkemmin, on lainsäädännön laadun parantaminen. Me kaikki haluamme parempaa ja tehokkaampaa lainsäädäntöä, jota kansalaisten on myös helpompi ymmärtää, mutta minulla on omat epäilykseni siitä, että komissio tuskin saavuttaa tätä tavoitetta. On esimerkiksi ilmiselvää, ettei 68 lakiehdotuksen vetäminen pois käsittelystä tee muista komission lainsäädäntöaloitteista parempia tai ymmärrettävämpiä. Se ei myöskään lähennä lainsäädäntöä kansalaisiin. Yksinkertaisemmalla lainsäädännöllä ei tarkoiteta tätä.

Lopuksi totean, että mielestäni komission ilmoitus paremman sääntelyn noudattamisen valvonnasta vastaavan "uuden yksikön" perustamisesta kuulostaa pahaenteiseltä, sillä se korvaisi nykyisen järjestelmän, jossa ehdotuksia arvioidaan niiden sisällön perusteella virallisen menettelyn mukaisesti. Minusta vaikuttaa siltä, että komissio toimii Parkinsonin lain mukaisesti ja noudattaa periaatetta, jonka mukaan uusi toimielin perustetaan joka kerta, kun ollaan epävarmoja toimintatavasta. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, odotamme vähemmän yleviä sanoja, vähemmän lupauksia ja enemmän rohkeita ja tehokkaita toimia. Tätä eivät odota vain parlamentin jäsenet vaan myös Euroopan unionin kansalaiset.

  Csaba Őry (PPE-DE). – (HU) Arvoisa puhemies, Euroopan komission työohjelma vuodeksi 2006 on oikeansuuntainen sosiaalisten velvoitteiden, työlainsäädännön ja työpaikkojen osalta. Näin voidaan sanoa varsinkin työaikaan, työpaikkojen siirtymiseen ja vaihtelevista syistä heikossa asemassa oleviin ihmisiin liittyvistä aloitteista sekä työterveyden ja -turvallisuuden alan aloitteista.

Samanaikaisesti meidän on kuitenkin ymmärrettävä, että kansalaiset, jotka toimivat talouselämässä, vastustavat liian byrokraattisia menettelyjä. Siksi meidän on varmistettava, että autamme pieniä ja keskisuuria yrityksiä mahdollisimman tehokkaasti etenkin selkeyttämällä pk-yritysten sääntely-ympäristöä Euroopan unionissa ja tekemällä siitä avoimemman.

Olin hyvin tyytyväinen kuullessani puheenjohtaja Barroson sitoutuvan selkeästi yhtenäisten palvelumarkkinoiden perustamiseen. Mielestäni tämä on välttämätöntä yhtä lailla sekä kilpailukyvyn ja menestyksen että uusien työpaikkojen vuoksi. Lisäisin vielä, että komissio on erityisasemassa arvioidessaan vuoden kuluessa työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen liittyviä kokemuksia. Luotamme siihen, että puolueettoman arvioinnin lisäksi se toimii myös todellisena liikkeellepanijana ja kannustajana, joka varmistaa, että siirtymäkauden rajoitukset poistetaan mahdollisimman pian. Tämä on tärkeä vaihe yhtenäismarkkinoiden toteuttamisessa, ja sen avulla saadaan paljon uusia työpaikkoja.

Suhtaudummekin luottavaisesti siihen, että komissio edistyy samanaikaisesti kilpailukyvyn ja kasvua edistävien sisämarkkinoiden perustamisen alalla sekä eurooppalaisiin arvoihin perustuvan sääntely-ympäristön kehittämisessä sosiaaliasioiden alalla. Nämä ovat kaikkein tärkeimpiä haasteita. Tarvitsemme tasapainoisia toimia näillä aloilla varmistaaksemme vuodelle 2012 asetettujen Lissabonin tavoitteiden saavuttamisen ajoissa.

  Markus Pieper (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, työohjelma vuodeksi 2006 tarjoaa unionin toimielimille suurenmoisen tilaisuuden. Se antaa meille mahdollisuuden osoittaa ihmisille, että olemme ymmärtäneet heitä; olemme ymmärtäneet, että Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestysten kielteiset tulokset liittyivät jollakin tavoin unionin harrastamaan ylisääntelyyn ja siihen, että se epää ihmisiltä oikeuden tehdä vastuullisia päätöksiä; olemme ymmärtäneet, että unionin on tarkoitus antaa vain toimintapuitteet, eikä sen pidä takertua pikkuseikkoihin ja puuttua kansallisvaltioiden toimivaltaan ja velvoitteisiin.

Suhtaudun myönteisesti komission lupaukseen sääntelyn laadun parantamisesta vuonna 2006. Olen tyytyväinen siihen, että työohjelman johdanto-osassa mainitaan parempi lainsäädäntö, toissijaisuusperiaate, kustannustehokkuus ja vaikutustenarviointi. Mielestäni työohjelmassa on päästy hyvään alkuun varsinkin kasvun ja turvallisuuspolitiikan alalla, mutta siitä saamani yleisvaikutelma on valitettavasti pikemminkin "lisää sitä tavanomaista" kuin "sääntelyn laadun parantamista".

Haluan mainita kolme seikkaa. Ensimmäinen niistä on rahoitusnäkymät. Minusta on valitettavaa, ettei komissio osallistu aktiivisesti tämän ristiriitatilanteen ratkaisemiseen. Olen pahoillani siitä, ettei se ole tehnyt ehdotuksia siitä, miten pystyisimme vaikkapa edes vähemmällä rahalla noudattamaan tehokasta rakennepolitiikkaa, kenties yksityisen sektorin yhteisrahoituksen tai korkotukien avulla.

Toiseksi käsittelen ympäristönsuojelua ja energiansäästöä koskevia uusia direktiivejä. Yksistään energiatehokkuudesta on laadittu yli tusinan verran yhteisön säädöksiä. Meidän pitäisi poistaa kolme vanhaa direktiiviä jokaista uutta ehdotusta kohti, mutta mitään ei tehdä asian hyväksi.

Kolmanneksi kysyn, miksi unioni vaatii aina vain enemmän valtuuksia sosiaalisissa kysymyksissä? Tarvitsemmeko todellakaan suunnitteilla olevaa eurooppalaista vihreää kirjaa avio- ja avoparien oikeuksista? Se saa meidät näyttämään naurettavalta kaikkien silmissä Liettuasta Kreikkaan saakka. Työohjelman sisältämistä monista myönteisistä näkökohdista huolimatta joudun toteamaan, että valitettavasti siitä ei jää sellaista kokonaisvaikutelmaa, että olisimme ymmärtäneet Euroopan kansalaisten lähettämiä signaaleja.

Vaadin perusteellisempaa keskustelua unionin lainsäädännön legitiimiydestä ja haluan, että pääsemme todella alkuun ylisääntelyn purkamisessa.

  Alexander Radwan (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, keskustelemme parhaillaan työohjelmasta, jonka haluamme käynnistää vuonna 2006. Ensimmäiseksi totean – enkä ainoastaan komissiolle vaan myös kollegoilleni Euroopan parlamentissa – että myös komissiota on vaadittava painokkaasti noudattamaan sisämarkkinoita ja tehokkuutta koskevissa esityksissään samaa sääntelyn vähentämistä ja parantamista koskevaa periaatetta, joka on omalla esityslistallamme ja jota itse joudumme noudattamaan. Emme saa jatkuvasti luopua omista vaatimuksistamme kääntymällä unionin lainsäätäjän puoleen heti, kun päätämme, että jotain tarvitaan. Vaaditaan siis hiukan enemmän itsehillintää.

Vaikka komission ensimmäiset sääntelyn laadun parantamista koskevat toimet ovat hyvin myönteisiä ja oikeansuuntaisia, pyydämme sitä olemaan johdonmukaisempi tulevissa toimissaan. Tämän vuoksi sen on asetettava kriteerit, joiden avulla verrataan unionin säädösten saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä niissä maissa, jotka ovat tunnettuja lainsäädännön "kultaamisesta" (gold-plating), jotta saadaan täysin selville, mitkä maat saattavat unionin lainsäädännön tehokkaasti ja järkevästi osaksi kansallista lainsäädäntöä ja mitkä kuormittavat sitä liikaa omilla lisäyksillään.

Minulla on komissiolle toinenkin pyyntö: vastauksena Basel II -sopimusta koskevaan kertomukseen perustimme "Friends of the Presidency" -ryhmän käsittelemään komiteamenettelyä ja tekemään parlamentin oikeuksia koskevia sopimuksia komission, neuvoston ja parlamentin välillä. Tämä työ on nyt alkamassa. Tulevassa lainsäädännössä on varsinkin rahoituspalveluita koskevaan komiteamenettelyyn liittyviä olennaisia lausekkeita, jotka mahdollistavat lainsäädännön raukeamisen. Tässä vaiheessa pyydän komissiota auttamaan meitä yhteisymmärrykseen pääsemisessä, jotta parlamentin ja neuvoston välinen komiteamenettely tulisi sujuvammaksi – komission jäsen McCreevyhän on jo tehnyt asiaan liittyviä valmisteluja. Neuvoston asema on sellainen, ettei se aina osoittaudu kovinkaan yhteistyöhaluiseksi.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, esitän aluksi muutamia yleisiä huomautuksia ja yritän sitten vastata minulle esitettyihin kysymyksiin.

Ensinnäkin olen iloinen siitä yhteistyöstä, joka on vakiintunut yhtäältä komission ja toisaalta parlamentin lukuisten valiokuntien välille tämän työohjelman valmistelun aikana. Tämän yhteistyön pani merkille myös valiokuntien puheenjohtajakokouksen puheenjohtaja Daul. Tämä on tärkeää, koska olemme yrittäneet vastata moniin odotuksiinne. Kuten yksi parlamentin jäsenistä totesi, meidän on tunnustettava, että olemme näin saaneet aikaan 96 erityistoimenpidettä. Piditte määrää liian suurena, mutta kun kuuntelee teitä kaikkia tänä aamuna, vaikuttaa siltä, että jotkut teistä olisivat halunneet niitä jopa enemmän. Tässä asiassa meidän on oltava rehellisiä. Meidän on saavutettava tasapaino, ja tasapainon saavuttaminen merkitsee, että asettaessamme itsellemme selkeitä painopisteitä – ja meillä on selkeät painopisteet uudistetulle Lissabonin strategialle – meidän on vastattava niihin hyvin vaihteleviin odotuksiin, joita on tullut esiin kanssanne käydyissä keskusteluissa.

Olen kehottanut koko komissiota ja kaikkia komission jäseniä suhtautumaan ohjelman valmisteluun vakavasti, realistisesti ja puolueettomasti. Täytäntöönpanoaste on saatava paljon aiempaa korkeammaksi, ja olen ylpeä voidessani kertoa teille, että jo tänä vuonna komissio toteuttaa paljon aiempaa enemmän toimia. Olemme keskittyneet määrättyihin tavoitteisiin, jotka haluamme todella saavuttaa. Tietenkin ohjelmamme jakaantuu kokonaisuudessaan viidelle vuodelle. Esittelemme nyt ohjelman vuodeksi 2006. Kaikkea ei saavuteta vuonna 2006, mutta pyytäisin teitä arvioimaan työtämme realististen ja konkreettisten tavoitteiden pohjalta.

Kiitän teitä myös siitä, että "sääntelyn laadun parantamista" koskeva aloitteemme sai teiltä yleisesti myönteisen vastaanoton. Kuten äsken todettiin, tämä ei ole pelkästään komission asia, vaan vastuu siitä on jaettava kaikille toimielimille, myös parlamentille.

Hyvät parlamentin jäsenet, käsittelen nyt esittämiänne kysymyksiä. Hyvä jäsen Jonckheer, minun on todettava, että kestävän kehityksen strategia ei ole minulle lapsipuolen asemassa, vaan aivan päinvastoin. Korostaessani Gleneaglesissa Euroopan komission puolesta yhdysvaltalaisille ja muille kumppaneillemme ilmastonmuutoksen merkitystä tärkeimpänä painopisteenä, en suinkaan jättänyt sitä muita kysymyksiä vähemmälle huomiolle. Ilmoittaessamme uudesta kestävän kehityksen strategiasta, jonka aiomme esitellä joulukuussa, osoitamme myös sitoutuvamme tähän ongelmaan. Hyväksyessämme ympäristöä koskevan teemakohtaisen strategiakokonaisuuden, kuten juuri teimme, osoitamme jälleen sitoutuvamme ympäristönsuojeluun. Näin aiomme siis tehdä. Kuten jo totesin, näin tehdessämme pyrimme luonnollisesti samalla sovittamaan yhteen lukuisat tavoitteemme ja varmistamaan, että ne tukevat toisiaan.

Hyvä jäsen Swoboda, toitte esiin muun muassa kaksi kysymystä: yhden verotuksen yhdenmukaistamisesta ja toisen Euroopan teknologiainstituutista. Verotuksen yhdenmukaistamisessa meidän on tietenkin kunnioitettava jäsenvaltioiden saavuttamaa yhteisymmärrystä: nimenomaan sitä meidän on hyödynnettävä yhteisen veropohjan suunnittelussa. Siksi pyrimme pääsemään sopimukseen yhteisistä eurooppalaisista verotusperusteista. Olemme vakuuttuneita siitä, että sen avulla voimme karsia huomattavasti yritysten ja investointien kustannuksia maissamme ja silti antaa kullekin jäsenvaltiolle vapauden päättää yritysten veroasteesta. Tämä on Euroopan komission kanta.

Tutkimuksesta totean, että mielestämme tutkimuksen huippuyksiköitä on vahvistettava kaikkialla EU:ssa. Mielestämme eurooppalaisten yliopistojen tutkimuksen, koulutuksen ja innovaatioiden pitäisi olla maailman huipputasoa. Meidän on tehtävä töitä lisätäksemme yliopistojemme houkuttelevuutta, jotta maailman huippuosaajat suuntaavat Eurooppaan sen sijaan, että menisivät Yhdysvaltoihin, kuten nykyisin käy. Me voimme saada akateemisia huippuyksiköitä Eurooppaan. Meidän onkin perustettava vahvempi yhteistyömekanismi eurooppalaisten yliopistojen välille, jotta voimme hyödyntää Euroopan osaamispotentiaalia parhaalla mahdollisella tavalla. Siksi toimet Euroopan teknologiainstituutin perustamiseksi ovat tärkeä näkökohta kasvua ja työllisyyttä edistävässä strategiassamme.

Hyvä jäsen Grossetête, laajentumisesta esittämistänne kysymyksistä totean, että kunnioitamme jäsenvaltioiden ja Eurooppa-neuvoston yksimielisiä sitoumuksia. Näin ollen haluan parlamentin tietävän, että komissio arvioi tiukasti ja systemaattisesti kaikkien ehdokasvaltioiden edistymistä.

Totean, että juuri me lisäsimme väestörakenteeseen ja perheisiin liittyvät toimet Hampton Courtin huippukokouksen esityslistalle, ja Eurooppa-neuvosto antoi meille selkeän toimeksiannon edistää näitä näkökohtia tai, vielä parempaa, niitä erityistoimia, joista aiomme ilmoittaa. Aiomme siis toteuttaa toimia tälläkin alalla.

Käsittelen seuraavaksi seikkoja, joita monet teistä, ja erityisesti jäsen Crowley, toivat esiin maataloudesta ja monenvälisistä neuvotteluista. Vakuutan teille, ettei Eurooppa anna pakottaa itseään puolustusasemiin tässä asiassa. Mielestämme emme tarvitse enempää saarnoja markkinoiden avaamisesta mailta, jotka ovat avanneet markkinoitaan paljon vähemmän kuin me. Meillä on yhdet maailman avoimimmista markkinoista, ellei peräti avoimimmat. Olemme paikalla puolustamassa Euroopan etuja.

(EN) Ongelmallinen kysymys olivat myös lasten oikeudet, joihin jäsen Crowley kiinnitti huomiomme. Olemme täysin sitoutuneet tähän toimintasuunnitelmaan. Varapuheenjohtaja Frattini valmistelee parhaillaan ehdotuksia tiedonantoa varten, jonka toivottavasti esitämme maaliskuussa 2006. Ehdotuksista keskustellaan komissiossa aivan lähiaikoina. Myönnettäköön, että asiaa koskevan lainsäädännön oikeusperusta on hieman epäselvä, mutta mielestämme meidän on silti lupa odottaa Euroopan unionilta ja jäsenvaltioilta parempaa keskinäistä koordinointia lasten oikeuksia koskevissa kysymyksissä. Voitte luottaa siihen, että sitoudumme lasten oikeuksiin ja kansalaisoikeuksia koskeviin kysymyksiin, myös niihin syrjimättömyyttä koskeviin seikkoihin, jotka toitte esiin.

Käsittelen jäsen Rasmussenin huomautuksia. Olemme samaa mieltä siitä, että tarvitsemme molempia osatekijöitä, nimittäin talousuudistuksia ja investointeja. Olemmekin käynnistämässä niitä, ja Hampton Courtin kokous oli ensimmäinen merkittävä askel tuohon suuntaan. Jäsenvaltioiden ylimmät päättäjät sopivat siellä, että meidän on valittava investointikohteiksi joitakin erityisaloja ja otettava käyttöön Euroopan unionin laajuinen koordinoitu lähestymistapa, jossa yritetään sovittaa yhteen Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden tason toimet esimerkiksi energia-asioissa ja tutkimuksessa.

Joillakin aloilla voimme nyt lähettää voimakkaan viestin sitoutumisestamme ja Euroopan talouden hallintoa koskevasta koordinoidusta lähestymistavasta. Olemme siitä samaa mieltä. Hyvä jäsen Rasmussen ja muut parlamentin jäsenet, vaikeudet johtuvat pääasiassa siitä, että työskentelymme ajoittuu rahoitusnäkymien viimeiselle vuodelle tällä jaksolla. On mahdotonta sopia uudelleen kaikista tälle vuodelle asetetuista painopisteistä. Totean jäsenvaltioiden kansallisia uudistusohjelmia koskevasta arviostamme, että nykyiset ja tulevat toimemme toteutetaan uuden Lissabonin strategian mukaisesti – lupaan sen teille. Yritämme edetä määrätietoisesti käyttäen lähtökohtana sekä talous- ja rakenneuudistustoimiamme tehostavaa lähestymistapaa että investointeja koskevaa yhdenmukaisempaa ja yhtenäisempää lähestymistapaa vauhdittaaksemme kasvua ja työllisyyttä Euroopassa. Haluan korostaa sitä, koska se on hyvä esimerkki Euroopan unionin tason lähestymistavasta, joka tuo lisäarvoa jäsenvaltioiden toimiin. Ajatus jäsenvaltioiden, komission ja parlamentin välisestä kumppanuudesta on lähtökohta, jonka pohjalta haluamme jatkaa yhteistyötä kanssanne uudistetun, vahvemman ja sitoutuneemman Euroopan unionin rakentamiseksi.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – Parlamentti kiittää komission puheenjohtajaa ja kaikkia komission jäseniä, jotka, kuten totesin, olivat runsaslukuisesti paikalla.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan 14. joulukuuta 2005.

(Istunto keskeytettiin klo 12.10 äänestyksen alkamista odotettaessa ja sitä jatkettiin klo 12.15.)

Puhetta johti
varapuhemies COCILOVO