Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 15. marraskuuta 2005 - Strasbourg

28. Laajentuminen II

  Puhemies.   Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma aiheesta Laajentuminen II.

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, muutama viikko sitten raportoin teille Bulgariaa ja Romaniaa koskevista komission havainnoista. Olen iloinen siitä, että voin esitellä teille nyt komission näkemyksiä koko laajentumisstrategiasta, joka koskee ehdokasmaita Turkkia ja Kroatiaa sekä Länsi-Balkanin mahdollisia ehdokasmaita.

Laajentuminen on yksi EU:n voimakkaimmista poliittisista välineistä: se ilmentää EU:n "pehmeää valtaa" eli muutosvaltaa, jonka avulla valtioita on muutettu vakaiksi demokratioiksi ja vauraammiksi yhteiskunniksi, joissa talouden kehitys ja sosiaalinen hyvinvointi ovat aiempaa korkeammalla tasolla. Hallitusti toteutetun liittymisprosessin jatkaminen on Euroopan ja sen kansalaisten perusedun mukaista.

Barroson komission laajentumisstrategian tavaramerkkinä on ollut unionin vahvistaminen. Uusiin sitoumuksiin on suhtauduttava varovaisesti, mutta tehdyistä sitoumuksista on myös pidettävä kiinni, heti kun maat täyttävät jäsenyydelle asetetut tiukat ehdot. Ehdollisuusperiaate on muutosvoimamme ydin, mutta se asettaa ehtoja myös meille itsellemme: se toimii ainoastaan, jos maat voivat luottaa siihen, että EU on sitoutunut niiden mahdolliseen jäsenyyteen.

Lisäksi meidän on tiedotettava tehokkaammin liittymisprosessin tavoitteista ja haasteista sekä siitä, kuinka me käsittelemme maita. Laaja julkinen tuki on nyt välttämättömämpää kuin koskaan kestävän laajentumispolitiikan kannalta. Jäsenvaltioiden on myös erityisesti puolustettava menettelytapoja, joista ne ovat sopineet yksimielisesti.

Komissio tekee varmasti oman osuutensa, ja olen tietoinen siitä merkittävästä työstä, jota Euroopan parlamentti on tehnyt ja jota monet teistä ovat tehneet kotiseuduillaan.

Aloimme arvioida Turkin ja Kroatian liittymistä koskevia neuvottelulukuja noin kolme viikkoa sitten. Seurantakertomuksissa käsitellään sitä, missä vaiheessa maat ovat, ja liittymistä valmisteleville kumppanuuksille on asetettu sekä lyhyen että keskipitkän aikavälin tavoitteet havaittujen ongelmien ratkaisemiseksi.

Tilanne on suoraan sanoen sekava. Turkissa oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksia vahvistavat voimakkaat ja merkittävät uudistukset ovat nyt tulleet voimaan, mutta niiden täytäntöönpano on puutteellista. Kertomuksessa korostetaan, että Turkin on jatkossa pyrittävä voimakkaasti suojaamaan sananvapautta, naisten oikeuksia, uskonnonvapautta, oikeutta muodostaa ammattiyhdistyksiä ja kulttuurisia oikeuksia sekä torjuttava kidutusta ja epäinhimillistä kohtelua. Siinä todetaan myös, että näihin seikkoihin pitäisi soveltaa käytännössä nollatoleranssilinjaa. Turkin liittymistä valmistelevassa kumppanuudessa näitä asioita käsitellään osana lyhyen aikavälin tärkeimpiä toimia.

Myönteistä on se, että komissio tunnustaa nyt Turkin olevan toimiva markkinatalous, kunhan vakautus- ja uudistustoimenpiteitä jatketaan tiukasti.

Kroatia on saanut siirrettyä EU:n lainsäädäntöä hyvin osaksi kansallista lainsäädäntöään, mutta sen on vielä pyrittävä voimakkaasti uudistamaan oikeusjärjestelmäänsä, torjumaan korruptiota, parantamaan vähemmistöjen tilannetta, helpottamaan pakolaisten paluuta ja vahvistamaan hallintorakenteita yhteisön säännöstön täytäntöön panemiseksi. Lienee tarpeetonta mainita, että Kroatian on lisäksi jatkettava täysipainoista yhteistyötä entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa, jotta vielä vapaana olevat karkurit saadaan oikeuden eteen. Meidän on seurattava tämän sitoumuksen täyttämistä hyvin tarkasti.

Komission lausunto sisältää objektiivisen ja oikeudenmukaisen arvion entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian hakemuksesta EU:n jäseneksi. Vain muutamassa vuodessa siitä, kun maa oli sisällissodan partaalla, se on saavuttanut merkittävän poliittisen vakauden ja kehittynyt demokratiana, mikä johtuu erityisesti Ohridin puitesopimuksen täytäntöönpanosta. Entisen Jugoslavian tasavalta Makedonia on tällä hetkellä ainut Länsi-Balkanin toimiva monikansainen valtio ja siten myös esimerkki siitä, että monikansainen malli voi todella toimia. Näistä syistä komissio voi suositella ehdokasmaan aseman myöntämistä entisen Jugoslavian tasavallalle Makedonialle. Maa ei kuitenkaan ole vielä valmis aloittamaan liittymisneuvotteluja. Ehdokasmaan aseman myöntäminen entisen Jugoslavian tasavallalle Makedonialle olisi merkittävä poliittinen merkki koko alueelle. Komissio kuitenkin suosittelee liittymisneuvottelujen käynnistämistä vasta sitten, kun Makedonia on niihin valmis. Arvioimme tilannetta säännöllisesti ja suosittelemme neuvottelujen käynnistämistä vasta sitten, kun Kööpenhaminan kriteerit on saavutettu riittävän hyvin.

On tullut aika syventää suhdettamme Albaniaan, Serbia ja Montenegroon sekä Bosnia ja Hertsegovinaan neuvottelemalla kunkin maan kanssa vakautus- ja assosiaatiosopimuksesta. Albanian kanssa neuvottelut pitäisi voida käynnistää jo lähitulevaisuudessa. Odotan, että neuvottelut kahden muun maan kanssa voidaan käynnistää vuoden 2006 lopulla, jos niiden uudistukset edistyvät merkittävästi. Vakautus- ja assosiaatiosopimus on ensimmäinen askel kohti Euroopan unionia, ja se on pantava täytäntöön asianmukaisesti, ennen kuin muita vaiheita voidaan suunnitella.

YK:n asettamien standardien täyttymistä arvioivan edustajan Kai Eiden raportin mukaan keskustelu Kosovon tulevasta asemasta on alkamassa. Komissio tukee täysin YK:n erikoislähettilään presidentti Ahtisaaren työtä tasapainoisen ja kestävän sovitteluratkaisun löytämiseksi Kosovoon, ja teemme tietenkin tiivistä yhteistyötä hänen kanssaan.

Yhteisenä tavoitteenamme täytyy olla asema, johon liittyy vaatimuksia. On äärimmäisen tärkeää taata vähemmistöjen oikeudet sekä kulttuuristen ja historiallisten kohteiden suojelu, jotta voidaan löytää kestävä sovitteluratkaisu, joka tuo vakautta koko alueelle. Tätä varten esittelen pian Solanan kanssa yhteisen asiakirjan EU:n Kosovon-politiikasta. Meidän on myös helpotettava sopivan aseman löytämistä koskevaa prosessia asianmukaisin taloudellisin varoin, ja komissio pyytääkin parlamenttia tekemään kanssaan tiivistä yhteistyötä. Luotan tukeenne tässä asiassa, joka on hyvin tärkeä Euroopan turvallisuuden ja vakauden kannalta.

Jokainen Länsi-Balkanin maa on ottamassa tänä syksynä askeleen kohti Euroopan unionia. Näin annamme selvän merkin siitä, että EU on yhä sitoutunut näiden maiden keskipitkän tai pitkän aikavälin näkymiin unionin jäsenyydestä, kunhan jokainen maa täyttää tiukat ehtomme. Kolikolla on siis todellakin kaksi puolta: mahdollisuus päästä EU:n jäseneksi paranee askel askeleelta sitä mukaa, kun maissa tapahtuu todellista edistystä EU:n ehtojen ja kriteereiden täyttämisen suhteen.

Komissio on yhä sitoutunut Länsi-Balkanin mahdolliseen EU-jäsenyyteen. Uskon voivani luottaa siihen, että tuette tätä hyvin tärkeää pyrkimystä.

(Suosionosoituksia)

  Elmar Brok, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin kiittää komissiota siitä, että se on kiinnittänyt huomiota yksityiskohtiin, ja sen sitoutumisesta työhön, joilla prosessia viedään eteenpäin. Haluaisin myös kiittää niitä monia maita, jotka ovat tehneet kovasti työtä täyttääkseen kriteerit. On kuitenkin muistettava, että ehdot on täytettävä, eikä niiden täyttämistä pidä vain siirtää eteenpäin myöhempään ajankohtaan. Yksi ehto on myös se, että EU kykenee ottamaan uusia jäseniä, vaikka odotammekin yhä selvitystä siitä, kuinka tämä toteutetaan käytännössä. Lokakuun 3. päivänä käydyn keskustelun myötä toivon komission antavan pian ehdotuksen asiasta.

Olen yhtä mieltä komission jäsenen kanssa siitä, että laajentuminen on yksi Euroopan unionin menestyksekkäimmistä ulkopoliittisista strategioista, koska se on tuonut vakautta Eurooppaan ja auttanut levittämään demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta Euroopassa. EU:n jäsenyyttä koskeva mahdollisuus on merkittävä väline, jonka avulla maat kykenevät toteuttamaan sisäisiä uudistuksia, jotka olisivat muutoin useimmissa tapauksissa varsin todennäköisesti mahdottomia sisäpoliittisista syistä.

Kun otetaan kuitenkin huomioon se, että Euroopan unioniin on juuri liittynyt kymmenen uutta jäsenvaltioita ja että siihen saattaa varsin pian liittyä vielä kaksi uutta maata, katson, että meidän on tehtävä selväksi se, että tarvitsemme aikaa unionin vahvistamiselle, aivan kuten mikä tahansa liikeyritys tarvitsee kasvukauden jälkeen aikaa vakauttamiselle. Meidän on pohdittava, haluammeko palauttaa tasapainon syventämisen ja laajentamisen välille, vahvistaa suunnitelmamme, varmistaa tällä tavoin, että laajentunut Euroopan unioni on toimintakykyinen, ja keskittyä jälleen poliittiseen yhtenäisyyteen, vai haluammeko EU:n laajenevan laajenemistaan ja muuttuvan pelkäksi vapaakauppa-alueeksi.

Vaikka kertomus onkin nimetty strategiakertomukseksi, katson, ettei se vastaa riittävän selvästi tiettyihin kysymyksiin, kuten siihen, missä muodossa yleistä strategiaa pitäisi toteuttaa, tai siihen, minkälainen sisäinen rakenne EU:lla olisi tulevaisuudessa ja missä sen ulkorajat kulkisivat. On sanomattakin selvää, ettei tällaisessa kertomuksessa voida vastata tyhjentävästi jälkimmäiseen kysymykseen, koska kyse on jatkuvasta prosessista. Mielestäni meidän on kuitenkin korkea aika pohtia kantaamme näihin asioihin, jotta pääsemme asiassa eteenpäin ja jotta kaikki aikamme ei kulu yksittäisten tapausten käsittelyyn, minkä tuloksena syntyy sellaisia automaattisia prosesseja, jotka vaarantavat Euroopan unionin. Pitäisi pohtia myös sitä, kannattaisiko täysjäsenyydelle ja naapuruuspolitiikalle hakea vaihtoehtoja ainakin lyhyellä aikavälillä. Tällä tavoin maat saisivat lupauksen EU:n jäsenyydestä ja voisivat keskittyä kehityspyrkimyksiinsä, mutta samalla vältyttäisiin EU:n omaan kehityskykyyn kohdistuvilta kielteisiltä vaikutuksilta. Tämä vaihtoehto voisi muistuttaa Euroopan talousaluetta menneiltä vuosikymmeniltä. Mielestäni on valitettavaa, ettei komissio ole esittänyt tällaisia aloitteita, vaan että se on keskittynyt liiaksi yksityiskohtiin rohkenematta ajatella suuria linjoja.

  Jan Marinus Wiersma, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, Länsi-Balkanin onnistunut liittäminen osaksi Eurooppaa on hyvin tärkeää kyseiselle alueelle ja koko Euroopalle. Se on itse asiassa yksi ryhmäni, Euroopan parlamentin sosialistiryhmän poliittisista tavoitteista. Sen mukaisesti olemme luonnostelleet kantamme Länsi-Balkanin eurooppalaisesta tulevaisuudesta. Se on kirjattu laajaan strategia-asiakirjaan, joka on nyt julkaistu. Ennen kaikkea tuemme jatkossakin täysin Thessalonikin toimintasuunnitelmaa. Balkanille on luotava kestävä rauha, vakautta ja vaurautta osana prosessia, jossa alue integroituu ja lopulta liittyy Euroopan unioniin.

Yhtenä ensisijaisena tavoitteena tässä prosessissa on aluetta jatkuvasti rasittavien ongelmien ratkaiseminen. Euroopan unioniin integroitumisen onnistuminen riippuu demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen vahvistamisesta, talouskehityksestä, maahanmuuttopolitiikasta, yhteistyöstä Haagin tuomioistuimen kanssa sekä korruption ja rikollisuuden torjumisesta, ja toisaalta nämä seikat liittyvät myös läheisesti turvallisuuteen ja vakauteen tällä yhä epävakaalla alueella. Siksi nämä ongelmat vaikuttavat paitsi Balkanin maiden ja Euroopan unionin kahdenvälisiin suhteisiin myös maihin itseensä, joilla on tässä prosessissa kaikkein eniten voitettavaa.

Siispä kahdenvälinen yhteistyö Länsi-Balkanin maiden kanssa on keskeinen osa strategiaamme. EU:n on tarjottava yhteistyölle vakaa kehys, mutta viime kädessä alueen on itse osoitettava tahtoa ratkaista nämä ongelmat. Sama koskee myös yhä olemassa olevia esteitä. Aluepoliitikkojen on kannettava vastuunsa Bosnia ja Herzegovinan valtion rakennetta koskevasta päätöksenteosta, Serbian ja mahdollisesti itsenäisen Montenegron välisestä suhteesta sekä Kosovon asemasta.

Meidän on myös tunnustettava myönteinen kehitys, vaikka siihen onkin järkevää suhtautua varovaisen optimistisesti. Bosnia on tehnyt läpimurron poliisiviranomaistensa rakenteen uudistamisessa, mikä merkitsi suurta myönnytystä maan serbiosalta. Se, että komissio haluaa antaa Jugoslavian entiselle tasavallalle Makedonialle ehdokasmaan aseman, on osoitus maan saavuttamasta vakaasta edistyksestä.

Tuemme komission laajentumispolitiikan kolmea pääkohtaa, jotka ovat vahvistaminen, ehdollisuus ja tiedotus. Toivon kuitenkin voivani palata pian viimeiseen kohtaan, jolla hankkeelle kerätään laaja tuki myös omissa maissamme, koska se on ratkaisevaa tulevan laajentumisen onnistumisen kannalta.

  István Szent-Iványi, ALDE-ryhmän puolesta. – (HU) Arvoisa puhemies, laajentumispaketin merkittävin saavutus on se, että se tarjoaa Länsi-Balkanin maille selvät näkymät tulevaisuuden mahdollisuuksista. Kohta, jossa suositeltiin ehdokasmaan aseman myöntämistä entisen Jugoslavian tasavallalle Makedonialle, on erityisen myönteinen. Kyseisessä kohdassa tunnustetaan kehitys, jota Makedoniassa on tapahtunut, ja työ, jota siellä on tehty viime vuosien aikana. On myös sopivaa, ettei liittymisneuvottelujen aloittamiselle ole asetettu päivämäärää, koska Makedonia ja Euroopan unioni eivät kumpikaan ole vielä niihin valmiita. Toivotaan, että Makedonia ja Eurooppa ovat valmiita aloittamaan neuvottelut muutaman vuoden sisällä.

Euroopan unioni odottaa Länsi-Balkanin mailta kahta asiaa: sitä, että ne panevat pisteen lähihistoriansa traagiselle jaksolle ja luovuttavat sotarikolliset – Ante Gotovinan, Mladicin ja Karadzicin – Haagiin entisen Jugoslavian alueen kansainväliselle rikostuomioistuimelle. EU odottaa niiden myös pyrkivän kaikin tavoin palauttamaan rauhan etnisten ryhmien välille. Toisin sanoen niiden on suojeltava vähemmistöjen oikeuksia ja varmistettava, että näin tapahtuu kaikkialla, olipa kyse Vojvodinasta tai Kosovosta. Odotamme myös, että ne pyrkivät entistä voimakkaammin täyttämään liittymiselle asetetut ehdot, tutkivat alueellisen yhteistyön tarjoamia mahdollisuuksia ja avaavat rajansa.

Todellinen mitta, joka kertoo siitä, kuinka valmiita Länsi-Balkanin maat ovat integraatioon, on se, kykenevätkö ne yhteistyöhön toistensa kanssa. Toivon niiden kykenevän yhteistyöhön ja osoittavan sen saattamalla Euroopan yhdentymistä edeltävät valmistelut päätökseen.

  Joost Lagendijk, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, olen vakuuttunut siitä, että tulevaisuudessa monet historioitsijat laativat väitöskirjoja siitä, mitä Euroopassa tarkkaan ottaen tapahtui keväällä 2005 laajentumista koskevan asenteen, ilmapiirin ja tunnelman suhteen. Oliko kyse siitä, että vuonna 2004 emme olleet vielä sulattaneet ajatusta laajentumisesta? Vai johtuiko muutos kahdesta kielteisestä äänestystuloksesta perustuslakia koskevissa kansanäänestyksissä? En tiedä vastausta, ja asia selviää vasta jälkeenpäin, mutta selvää on, että EU:n laajentuminen on joutunut arvostelun kohteeksi. Monilla on se käsitys, että suurin osa Euroopan unionin kansalaisista vastustaa laajentumista, ja useat poliitikot piiloutuvat mielellään skeptisten kansalaisten selän taakse.

Tästä syystä olen tyytyväinen siihen, että komissio on ottanut tiukan kannan asiaan ja että se puolustaa perustellusti EU:n laajentumista, minkä hyväksyn, sillä kuten olemme nähneet tähän mennessä, laajentuminen on ollut yksi EU:n menestystarinoista, ja olisi siksi erittäin lyhytnäköistä perua lupaukset, jotka olemme antaneet Romanialle ja Bulgarialle, Turkille ja Kroatialle sekä Länsi-Balkanin maille.

Olen myös tyytyväinen siihen, että komissio on tehnyt joitakin olennaisia johtopäätöksiä tähän saakka edenneestä prosessista. Johtopäätöksiin kuuluu se, että laajentumisen toteuttaminen käytännössä on lupausten antamista tärkeämpää, ja se – toistan nyt, mitä jäsen Brok sanoi – että Euroopan unionin on kyettävä ottamaan uusia jäsenvaltioita ja että maakohtaisen arvion on perustuttava tosiseikkoihin eikä automaattisiin seurauksiin, sekä se, että tulevat laajentumiskierrokset onnistuvat vain, jos poliitikot osoittavat poliittista johtamiskykyä ja ovat valmiita puolustamaan laajentumista niiden skeptikoiden edessä, joita yleisön joukosta voi löytyä.

Jos komissio sitoutuu jatkossakin tällaiseen laajentumiseen – eli sellaiseen, joka perustuu lupausten tai automaattisten seurausten sijasta tosiseikkoihin sekä mielipidetutkimusten sijasta poliittiseen visioon ja analyysiin – myös minun ryhmäni tukee sitä täysin rinnoin.

  Cristiana Muscardini, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, seuraava laajentumisvaihe on askel kohti Euroopan täydellistä yhdentymistä. Mantereemme vuosikirjoihin on merkitty päivämäärä 1. toukokuuta 2004, koska sillä on poliittista painoarvoa ja se on rikastuttanut kulttuuriamme.

On tärkeää jatkaa tällä tiellä, mutta vasta sitten, kun nykyinen unioni on vahvistettu, ja unohtamatta uusien maiden liittymiselle asetettua perustavanlaatuista edellytystä: sitä, että ne noudattavat yhteisön säännöstöä ja unionin perusperiaatteita. Tämä seikka ei ole pelkkä muodollisuus, ja erityisen olennainen se on silloin, kun jäsenyyttä hakeneiden maiden soveltamat lait rikkovat näitä periaatteita.

Kuten korostin 26. lokakuuta 2005 esittämässäni kirjallisessa kysymyksessä, Kroatia syrjii edelleen Italian kansalaisia rajoittaessaan näiden pääsyä maan kiinteistömarkkinoille. Muiden maiden kansalaisille se ei aseta vastaavia rajoituksia. Arvoisa komission jäsen, kysyn teiltä, onko hyväksyttävää, että maa, joka haluaa liittyä Euroopan unioniin, asettaa jonkin jäsenvaltion kansalaisille ehtoja, jotka rikkovat selvästi yhteisön periaatteita, ja voisiko komissio lisätä neuvottelujen asialistalle Italian kansalaisten vapaan pääsyn Kroatian kiinteistömarkkinoille.

Sen lisäksi, että laki kieltää syrjinnän, syrjinnällä on myös lukemattomia inhimillisiä ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Siihen syyllistyviä instituutioita ei voida pitää uskottavina tai luotettavina. Periaate, joka koskee yhdenvertaisuutta lain edessä, erottaa sivistyneet ja demokraattiset maat sellaisista maista, joita ei voida pitää sivistyneinä tai demokraattisina niin kauan kuin niiden oikeusjärjestelmä ei suojaa tätä periaatetta.

Emme vastusta Kroatian liittymistä EU:n jäseneksi, mutta hyväksymme jäsenyyden vain sillä ehdolla, että maa noudattaa kaikissa länsimaissa hyväksyttyjä, kiinteistöalaa koskevia sääntöjä ja että se sovittelee vihdoin kauan kestäneen riidan juliaanis-dalmatialaisten pakolaisten kanssa, jotka odottavat yhä saavansa oikeutta.

  Camiel Eurlings (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, toistan monien jäsenten kantaa todetessani, että laajentuminen on ollut yksi Euroopan menestystarinoista sekä uusien jäsenvaltioiden että vanhan unionin kannalta. Meidän on myös ymmärrettävä, että syventämis- ja laajentamisprosessien välille on syntynyt jonkinasteinen epätasapaino. Syventäminen olisi pitänyt saada aikaan Nizzassa, mutta näin ei tapahtunut. Sen sijaan laajentumista tapahtui myöhemmin. Meidän on kiinnitettävä huomiota siihen, että syventämisprosessi on yhä kesken. Hollantilaiselle kollegalleni jäsen Wiersmalle haluaisin sanoa, että 80 prosenttia puolueeni jäsenistä kannatti perustuslakia. Jos hänen puolueensa äänestää samalla tavalla ensi kerralla, voisimme saavuttaa tuloksia Alankomaissa.

Lisäksi ennen laajentumisprosessin käynnistämistä meidän on saatava takaisin tietty määrä uskottavuutta, mikä tarkoittaa, että meidän on suhtauduttava laajentumiskriteereihin vakavammin kuin koskaan aikaisemmin. Kun asetamme sekä taloudenpitoa että laajentumista koskevia kriteerejä, ne on täytettävä. Jos niitä ei täytetä, uskottavuutemme kärsii. Yksi kriteereistä on EU:n kyky ottaa uusia jäseniä. Jotta tuleva laajentuminen olisi mahdollinen, sille on saatava riittävästi tukea sekä toimielimen sisällä että kannatuspohjan suhteen.

Nyt haluaisin puhua maille asetetuista kriteereistä. On tärkeää, että osoitamme ottavamme kriteerit vakavasti myös tällä tasolla. Toivon todella, että Romania ja Bulgaria voivat liittyä unioniin vuonna 2007, mutta asia riippuu siitä, kuinka paljon ne edistyvät seuraavien kuuden kuukauden aikana. Jos haluamme Turkkia koskevien asioiden etenevän hyvin, meidän on tehtävä selväksi, että Turkin on muutettava kansalaisten itseilmaisua ja sananvapautta koskevia lakeja. Meidän on myös vaadittava Kyprosta koskevan ongelman ratkaisemista, niin että otamme huomioon molempien osapuolten kannan. Lisäksi on korostettava, että esimerkiksi uskonnonvapauden suhteen emme voi taas odottaa muutamaa vuotta, että Turkissa järjestetään vaalit ja että asian suhteen saadaan jotakin todella aikaan.

Komissio on nyt ilmaissut selvästi, että asioita voidaan tehdä lyhyellä aikavälillä. Tuemme komissiota tämän asian suhteen, ja uskon, että uusien ehdokasmaiden hyväksymiseen on järkevää suhtautua tällä hetkellä varovaisesti. Lisäksi meidän pitäisi saada järjestystä omaan taloomme ja osoittaa ennen kaikkea suhtautuvamme menettelyihin hyvin vakavasti. Arvoisa komission jäsen, eurooppalaisina meidän on vastustettava vakaasti populisteja, jotka pelottelevat ihmisiä laajentumisella, mutta heitä ei pidä sekoittaa niihin, jotka ovat aidosti huolissaan syventämis- ja laajenemisprosessien välisestä tasapainosta.

  Hannes Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin sanoa jäsen Eurlingsille, että ongelma voi johtua osittain siitä, että liian monet poliitikot puhuvat laajentumiseen liittyvistä vaikeuksista ja ongelmista ja liian harvat sen eduista.

Olen kuitenkin hänen kanssaan yhtä mieltä siitä, että meidän on suunniteltava seuraavia laajentumisia huolella parasta arvostelukykyämme käyttäen. Haluaisin lausua myös muutaman sanan Balkanin maista. Aloitan Kroatiasta. Kroatiasta vastaavana esittelijänä olen ilahtunut siitä, että maan kanssa ollaan käynnistämässä neuvottelut. Monia haasteita on silti jäljellä, ja komission jäsen on maininnut niistä muutaman. Haluaisin lisätä luetteloon erityisesti poliisivoimat, koska ne aiheuttavat valtavia ongelmia Kroatian tietyillä alueilla, joilla tuomiovalta ja hallinto eivät vastaa nykypäivän vaatimuksia. Lisäksi haluaisin muistuttaa Kroatiaa tämän päivän aiheen osalta siitä, ettei nyt ole oikea hetki keskustella siitä, koska liittyminen tapahtuu, koska kukaan meistä ei tiedä vastausta tähän kysymykseen. Sen sijaan meidän pitäisi keskustella tarpeellisista toimenpiteistä, joilla varmistetaan, että liittymispäivämäärästä voidaan sopia tulevaisuudessa.

Olen myös tietoinen siitä, että osa Makedonian kansalaisista on hyvin pettynyt siihen, ettei neuvotteluja ole vielä aloitettu. Heidän pitäisi kuitenkin pitää tätä kannustuksena niiden askeleiden ottamiseen, jotka ovat tarpeen, ennen kuin neuvottelut voidaan aloittaa ja ennen kuin näiden neuvottelujen aloittamiselle voidaan asettaa päivämäärä. Mielestäni Makedonian useiden etnisten ryhmien saavuttamaa kompromissia voidaan pitää oikeutetusti onnistumisena, erityisesti kun otetaan huomioon Ohridin sopimuksen täytäntöönpano.

Jatkan puhumalla Kosovosta. Katson, että lähestymistapa, jota komission jäsen on käyttänyt kertomuksessaan, on äärimmäisen merkittävä, ja haluaisin pyytää häntä jatkamaan tämän lähestymistavan käyttöä. Kertomuksen taustalla näkyy selvästi sympatia tätä maata kohtaan, mutta siinä arvostellaan myös maassa vallitsevia, politiikan, talouden ja vähemmistöjen kannalta sietämättömiä olosuhteita. Tämä on yksi niistä harvoista komission kertomuksista, jotka ovat aidosti kriittisiä ja objektiivisia.

Aika ajoin esiin nousee asemaa ja vaatimuksia koskeva kysymys. Mielestäni emme voi taata minkään maan itsenäisyyttä emmekä voi tarjota maalle mahdollisuutta tiiviimpään yhteistyöhön Euroopan unionin kanssa, ellei se noudata eurooppalaisia sääntöjä. Kannatan erittäin voimakkaasti auttavan käden ojentamista Kosovolle, mutta kannatan myös kovasti eurooppalaisten sääntöjen noudattamista. Tämä koskee myös Kosovon enemmistöä, jota olemme pyrkineet auttamaan kovasti viime vuosien aikana.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, komission jäsen Rehn on oikeassa siinä, että hallitusti toteutettu laajentumisprosessi on yksi EU:n voimakkaimmista ja menestyksekkäimmistä poliittisista välineistä. Meidän on todella yritettävä saada maidemme kansalaiset innostumaan asiasta. Jos saan esittää hieman kevytmielisen ehdotuksen, voisimme markkinoida laajentumista käyttämällä kampanjoissa samanlaisia komeita nuoria miehiä kuin puolalaista putkimiestä esittävässä mainoksessa käytettiin. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole suhtautua asiaan seksistisesti.

Meidän on myös tarjottava hakijavaltioiden kansalaisille jonkinlaisia tuntuvia palkintoja siitä, että maat ovat tehneet kovasti työtä voidakseen liittyä Euroopan unioniin. EU:n viisumijärjestely Länsi-Balkanilla estää kuitenkin merkittävästi matkustelun avulla tapahtuvan tiedottamisen. Se tukahduttaakin juuri ne yhteiskunnan alueet, joiden toimintaa EU:n pitäisi pyrkiä eniten kannustamaan.

Tämän vuoden toukokuussa komission jäsen Rehn kertoi eräässä kokouksessa suhtautuvansa optimistisesti viisumitaakan keventämisprosessia koskevaan mahdollisuuteen. Toivon sen päivän lähestyvän. Ymmärrän, että ajatus täydellisestä viisumivapaudesta on epärealistinen, mutta viisumien saamisen helpottaminen tiettyjen ryhmien kohdalla samalla tavalla kuin asiasta on keskusteltu tai neuvoteltu Venäjän, Ukrainan ja Kiinan kanssa osoittaisi omalta osaltaan EU:n olevan sitoutunut tulevaan laajentumiseen. Lyhyellä aikavälillä se kohottaisi Länsi-Balkanin maiden kansalaisten mielialaa ja parantaisi heidän tulevaisuudennäkymiään. Serbian sisäänpäinkääntynyttä poliittista kulttuuria ruokkii varmasti se, että 70 prosenttia maan yliopisto-opiskelijoista ei ole koskaan käynyt maan rajojen ulkopuolella.

EU:n sisäistä turvallisuutta koskevat näkökohdat ovat tärkeitä, mutta ne eivät saa olla niin ylivoimaisia, että ne vaarantavat laajemman alueellisen turvallisuuden. Älkäämme antako pienen rikollisen vähemmistön pitää muita panttivankeinaan.

  Gisela Kallenbach (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluaisin kiittää teitä johtopäätöksistä, joita olette esittänyt Länsi-Balkanin valtioita koskevissa seurantakertomuksissa. Nämä johtopäätökset heijastavat parlamentin omaa kantaa, mikä tarkoittaa, että autatte varmistamaan, että EU osoittaa olevansa luotettava ja sitoutuvansa jatkuvuuteen seisomalla aikaisempien päätöstensä takana. Se on mielestäni erityisen tärkeää tällaisena aikana, kun keskustelut keskittyvät valitettavasti aivan liian usein Euroopan kriisiin ja sen rajalliseen kykyyn ottaa uusia jäseniä. EU epäonnistui pyrkimyksissään hallita entisen Jugoslavian alueen kriisiä 1990-luvun alussa. Onkin oman etumme mukaista tarjota alueelle tiekartta kohti tulevaa Euroopan unionin jäsenyyttä.

Haluaisin myös esittää muutaman tarkemman suosituksen. Meidän pitäisi ottaa opiksemme aikaisemmista laajentumiskierroksista ja tukea kansalaisyhteiskunnan rakentamista koulutusta ja demokratisointia edistävillä ohjelmilla. Kansalaiset pitäisi valmistaa EU:n jäsenyyteen paremmin kuin mitä tähän saakka on tehty, ja heidät pitäisi ottaa mukaan toimiin heti alusta lähtien. On hyvä, että vähemmistöjen suojeluun ja integrointiin on kiinnitetty erityistä huomiota, mutta jos tarkoituksenamme on turvata nämä asiat pitkällä aikavälillä, tarvitsemme uusia välineitä, joilla varmistamme, että EU:lla on jatkossakin vaikutusvaltaa ja että sillä on liittymisen jälkeen käytössään valvontamekanismeja. Heti kun assosiaatiosopimukset on tehty, välineet, jotka ovat jo osoittautuneet tehokkaiksi ja menestyksekkäiksi, pitäisi ottaa käyttöön välittömästi, jotta paikallispoliitikoista voitaisiin tehdä todellinen sidosryhmä. Tässä yhteydessä haluaisin kiinnittää huomionne muun muassa parlamentin päätökseen siitä, että alueen kaikkien hallitusten tulisi laatia kansalliset kehityssuunnitelmat.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, jäsen Brok mainitsi jo puheessaan kaiken sen, mitä itsekin ajattelen vahvistamisen, syventämisen ja laajentumisen välisestä kiistellystä suhteesta.

Haluaisinkin keskittyä puheessani alueen poliittiseen ja taloudelliseen vakauteen vaikuttavan toimijan, Kreikan luovaan rooliin, jonka uskon olevan näkyvä ja tunnettu rooli.

Ensinnäkin annoimme todellisen tukemme Bulgarian ja Romanian liittymiselle Euroopan unioniin. Ratifioimme ensimmäisinä näiden maiden liittymisasiakirjat.

Toiseksi tuimme Turkin aikomuksia hakea EU:n jäsenyyttä. Ajatuksenamme oli se, että Turkki alkaisi noudattaa kansainvälistä lakia ja yhteisön säännöstöä. Tästä huolimatta Kyproksen tasavallan miehitys, sodan vaara, Kreikan ilmatilan loukkaaminen, uskonnonvapauden vastustaminen ja ekumeenisen patriarkaatin uhkaaminen jatkuvat.

Kolmanneksi Albanian talous pyörii pitkälti sen rahan varassa, jota Kreikassa työskentelevät albaanit tuovat maahan. Euroopan unionin jäsenvaltioista Kreikka ottaa suhteessa väestölukuunsa eniten vastaan maahanmuuttajia.

Neljänneksi Kreikka tukee entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian pyrkimyksiä liittyä Euroopan unioniin.

Komission jäsen korosti hiljattain Skopjessa, että Kreikka investoi Makedoniaan eniten. Asia pitää paikkansa, ja olin iloinen, että komission jäsen toi sen esiin. Sen sijaan jäsen Swobodalle toteaisin, että nimeä koskevassa kysymyksessä olemme vastaanottajia. Kyse on propagandasta, jossa sivuutetaan historia sekä historiallinen ja kulttuurinen vihamielisyys.

On loogista kysyä, miksi me tuemme alueemme maiden mahdollista liittymistä Euroopan unioniin. Syynä on se, että pyrimme levittämään ja vahvistamaan rauhaa, vakautta ja vaurautta koko alueella.

Hyvät parlamentin jäsenet, kyseisten maiden vastuulla on hyväksyä täysin unionin periaatteet, arvot ja säännöt sekä soveltaa niitä. Euroopan unionilla, sen kaikilla poliittisilla ja institutionaalisilla virastoilla ja sen jäsenvaltioilla on kuitenkin oikeus valvoa niiden integraation etenemistä.

Kyse on siis yhteisestä haasteesta.

  Borut Pahor (PSE). – (SL) Hyväksyn komission kertomuksen pääpiirteissään, koska kannatan Euroopan unionin tulevaa laajentumista. Panin kuitenkin merkille, ettei kertomuksessa viitata lainkaan siihen, että laajentumisen laajuuden on oltava suhteessa siihen, kuinka paljon Euroopan unioni kykenee ottamaan uusia jäsenvaltioita.

Kertomuksen johtopäätelmissä painotetaan sitä, että kunkin EU:n jäseneksi pyrkivän maan on täytettävä sille asetetut ehdot. Katson tämän vaatimuksen olevan oikeutettu ja oikeudenmukainen, koska se asettaa Euroopan unionin jäsenyyttä hakevat maat samanarvoiseen asemaan.

Olen kuitenkin useiden kollegoideni tavoin vakuuttunut siitä, että Euroopan unionin on itsensä täytettävä tietyt ehdot ennen seuraavaa laajentumista. Henkilökohtaisesti en voi uskoa laajentuneen unionin olevan toimintakykyinen, ellei se hyväksy perustuslakisopimusta etukäteen tai ala jollakin muulla tavalla sisällyttää voimassa oleviin sopimuksiin tarpeelliset muutokset.

Väärinkäsitysten välttämiseksi haluan painottaa kannattavani Euroopan unionin laajentumista. Katson kuitenkin myös, että Euroopan komission pitäisi korostaa erityisesti, että Euroopan unionin vahvistamista on tärkeää jatkaa, kun se laatii laajentumisesta tämänkaltaisia kertomuksia.

Lisäksi koska komission jäsen on kanssamme täällä tänään, haluaisin esittää hänelle kysymyksen Kosovosta, johon hän on kiinnittänyt erityistä huomiota. Slovenian presidentti Drnovšek esitti hiljattain Kosovon itsenäisyyttä koskevan aloitteen, jota pidän arvokkaana. Aloitteessa asetetaan Kosovolle useita olennaisia ehtoja itsenäisyyden saavuttamiseksi. Haluaisin kysyä komission jäseneltä, onko hän tutustunut tähän aloitteeseen ja haluaisiko hän kommentoida sitä.

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE).  – (PL) Arvoisa puhemies, EU:n laajentuminen on haaste, johon liittyy riskejä mutta joka on myös vaivannäön arvoinen. EU on päättänyt jatkaa laajentumista kahteen valtioon, Kroatiaan ja Turkkiin. Erityisesti jälkimmäisen maan suhteen on esitetty useita vastalauseita, ja kestää vielä kauan, ennen kuin EU:n kansalaiset – eivätkä niinkään komissio tai parlamentti – tokenevat siitä ajatuksesta, että Turkki liittyy Euroopan unioniin.

EU on tukenut muutoksia, joita se odottaa Kroatiassa tapahtuvan, toteuttamalla erityisiä toimenpiteitä, joita kutsutaan liittymistä edeltäviksi välineiksi. Työryhmä esitti, että käyttöön otettaisiin erillinen väline ihmisoikeuksien edistämiseksi, mutta valitettavasti tämä ehdotus hylättiin. On harmi, ettei tällaista välinettä otettu käyttöön, koska demokraattinen yhteiskunta ja valtio voivat rakentua vain asianmukaiselle perustalle. Tämä perusta ei useinkaan ole hallitus tai vaaleilla valittu parlamentti tai presidentti, vaan vapaiden, vastuuntuntoisten ja kotimaataan rakastavien kansalaisten kansakunta. Kansakunta voi hyvinkin tarvita enemmän tukea tämänkaltaisen subjektiivisen uskon muodostamiseen kuin taloutensa tai hallintonsa kehittämiseen.

Toinen asia, johon haluaisin komission kiinnittävän huomiota, on parlamentin tehtävä liittymistä edeltävää tukea koskevan strategian laatimisessa ja tämän strategian täytäntöönpanon seuraamisessa sekä sisäisten sosiaalisten, poliittisten ja uskonnollisten prosessien kehittämisessä. Kaikella kunnioituksella komission kykyjä kohtaan haluaisin painottaa, ettei välineiden ja koko politiikan pidä olla yksin komission vastuulla. Parlamentin täytyy olla vähintäänkin tasaveroinen kumppani, jolla on oikeus tehdä yhteispäätöksiä, ja sen pitää tarvittaessa toimia objektiivisena ja luotettavana sovittelijana. Voidaankin sanoa, että kun EU:hun kuului vain 15 jäsenvaltiota, oli riittävää, että komissio noudatti neuvoston ohjeita ja parlamentilla oli vain vähäinen tehtävä. EU:ssa on kuitenkin nyt 25 jäsenvaltiota, ja toimijoiden määrä kasvaa pian 27:ään. Tulevat laajentumiset eivät kanna hedelmää, elleivät Euroopan parlamenttiin valitut edustajat osallistu niihin kunnolla.

Yhteenvetona haluaisin todeta, että komission ja neuvoston täytyy ottaa huomioon ehdotukset, ideat, visiot ja kritiikki, joita parlamentti esittää EU:n jäsenvaltioiden kansalaisten hyväksi. Euroopan unionin lopullisia rajoja ei ole vielä määritetty, ja meidän on tehtävä yhteistyötä tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

  Panagiotis Beglitis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, laajentumis- ja yhdentymisstrategia on Euroopan unionin ainut uskottava ja tehokas hanke, ainut voimakas kannuste, jolla voidaan saada aikaan muutoksia ja uudistuksia.

Tällä hetkellä voimme havaita Euroopan unionin ja ehdokasmaiden välisissä suhteissa molemminpuolista epäluottamusta, joka vaikuttaa kielteisesti yleiseen mielipiteeseen Euroopassa. Emme voi vaatia muutoksia ja uudistuksia, jos tulevan yhdentymisen tavoite ei ole selvä. Emme voi myöskään taata tulevaa yhdentymistä, ellemme saa merkkejä siitä, että uudistusten soveltamisessa tapahtuu jatkuvaa edistystä. Tämä koskee Turkkia.

Tällä hetkellä Turkissa ei toteuteta uudistuksia, koska erityisten sitoumusten tekemiseen ei löydy poliittista tahtoa. Millä tavalla Euroopan unioni aikoo reagoida, jos Turkki jatkaa tällaista toimintaa? Kuinka se aikoo toimia ihmisoikeuksien ja vähemmistön suhteen? Entä Kyproksen suhteen? Juuri tämä synnyttää epäluuloa Euroopan kansalaisissa ja murentaa heidän luottamustaan.

Komission ehdotukset Balkania koskevan eurooppalaisen strategian vahvistamiseksi ovat oikean suuntaisia, ja niissä komissio vahvistaa vuonna 2003 Thessalonikissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymän strategian. Länsi-Balkanin eurooppalaisille tulevaisuudennäkymille annettava tuki ja tavoite, joka koskee niiden tulevaa yhdentymistä Euroopan instituutioihin, ovat sijoitus Euroopan unionin omaan turvallisuuteen. Vakautus- ja assosiointisopimuksia koskevien neuvottelujen Albanian, Serbian, Montenegron sekä Bosnia ja Hertsegovinan kanssa on jatkuttava esteittä.

Samoin ehdottaisin komission jäsenelle, että näiden neuvottelujen loppuun saattamiselle laadittaisiin tarkempi aikataulu, joka olisi voimakas kannustin kyseisille maille. Montenegron mahdollinen irtautuminen ei saa vaikuttaa kielteisesti Serbian kanssa käytäviin neuvotteluihin. Serbialla on merkittävä asema Balkanin vakauden kannalta. Euroopan unionilla ja Euroopan komissiolla on oltava korkea asema neuvotteluissa, joita käydään Kosovon lopullisesta asemasta kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaisesti. Euroopan komission on kuitenkin osoitettava erityistä mielenkiintoa Kosovon serbivähemmistön oikeuksia kohtaan.

Lopuksi haluaisin sanoa, että kannatan täysin komission ehdotusta ehdokasmaan aseman myöntämisestä entisen Jugoslavian tasavallalle Makedonialle. Nimeä koskeva ratkaisematon kysymys on mielestäni kahden kauppa, ja valitettavasti Skopjen johtajuus on ajautunut menneisyyden umpikujaan.

  Doris Pack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, periaatteessa komission ehdotukset ovat myönteisiä ja sen Länsi-Balkania koskeva laajentumisstrategia on erinomainen. Hyvä uutinen on myös se, että komissio on nyt vahvistanut muodollisesti Länsi-Balkanin maiden voivan liittyä EU:n jäseniksi keskipitkällä aikavälillä. Asia on valtavan tärkeä alueen tulevan kehityksen kannalta, koska pitkällä aikavälillä se on ainut asia, joka tuo rauhaa tähän osaan Eurooppaa, missä menneisyys on ollut kovin vaikea.

Samalla kuitenkin Euroopan kansanpuolueen (Euroopan demokraatit) ryhmä kehottaa komissiota arvioimaan yksittäisten ja kohta kohdalta arvioitavien kriteerien perusteella sitä, kuinka valmis kukin Länsi-Balkanin maa on liittymään Euroopan unioniin, ennen liittymisneuvottelujen sitovien päivämäärien asettamista ja liittymistä koskevien aikataulujen laatimista. Komission ei pidä tehdä Länsi-Balkanin maiksi kutsuttujen valtioiden kanssa samaa virhettä, jonka se teki Romanian ja Bulgarian kohdalla ja erityisesti Turkin kohdalla asettaessaan päivämäärän ennenaikaisesti, kun kriteereitä ei ollut vielä kokonaan täytetty. Tällainen teko saisi Euroopan kansalaiset vastustamaan entistäkin enemmän muiden maiden liittymistä EU:hun ja asettaisi Balkanin maille liian suuret vaatimukset niiden uudistuskykyyn nähden. Se onkin vihonviimeinen asia, johon meillä olisi varaa tällä hyvin epävakaalla alueella, jonka alueita siviilisota ravisteli vielä vähän aikaa sitten.

Kuten komission jäsen itsekin totesi, uudistukset ovat edistyneet merkittävästi. Komissio on oikeassa siinä, että Kroatia ja Makedonia ovat edistyneet eniten, ja siksi ne on jo hyväksytty – tai Makedonian tapauksessa hyväksytään pian – ehdokasmaiksi. Tämän pitäisi toimia kannustimena naapurivaltioille, jotka ovat jäämässä monista eri syistä jälkeen EU:n jäsenyyteen johtavalla tiellä.

Näistä maista kullakin on omat ongelmansa, jotka niiden on selvitettävä. Albanian on toivuttava Enver Hoxhan kommunistihallinnon alaisuudessa vietetyistä vuosikymmenistä, joiden aikana maa muistutti lähinnä vaarallisille vangeille tarkoitettua vankilaa. Bosnia ja Hertsegovinan on opittava hyväksymään painajaismaiset pakolaisuuden, murhien ja sodan vuodet ja kannettava Daytonin sopimuksen taakka. Sopimus oli sekasikiö, joka päätti sodan muttei onnistunut luomaan perustaa hyvälle hallinnolle ja yhteistyölle. Serbialla kesti kauan vapautua diktatuurista, ja vieläkin on epäselvää, kuinka kauan sen ja Montenegron välinen valtioliitto kestää. Lisäksi Kosovon asemasta on tehtävä päätös viipymättä tekemällä Belgradin ja Pristinan välinen sopimus, jossa kansainvälinen yhteisö toimii välittäjänä. Olin tyytyväinen kuullessani komission jäsenen sanovan, että komissio esittelee asiaa koskevan aloitteen ja strategian.

Länsi-Balkan ja sitä koskeva laajentumisstrategiamme ovatkin EU:n politiikkaa punnitseva testi.

  Guido Podestà (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen yhtä mieltä ajatuksista, joita komission jäsen Rehn on esittänyt parlamentille vakautus- ja assosiointiprosessissa mukana olevista maista. Monet jäsenet ovat korostaneet, että vaikka kyseinen alue onkin yhä epävakaa, se on osoittanut myönteisiä merkkejä taipaleellaan, joka on muistuttanut unionin laajentumisen muita vaiheita.

Laajentuminen on ollut myönteinen prosessi sen valmisteluvaiheesta lähtien. Pelkät neuvottelujen käynnistämistä koskevat tulevaisuudennäkymät ovat hyvin usein nopeuttaneet Itä-Euroopan valtioiden muuttumista totalitaarisista hallintojärjestelmistä demokratiaan sitoutuneiksi ja hyvinvoiviksi järjestelmiksi, ja ne ovat myös innostaneet Turkkia arkaluonteisiin ja vaikeisiin uudistuksiin.

Haluaisin kuitenkin puhua siitä, mitä jäsen Brok sanoi. Edessämme on laajentuminen, jossa mukana on 10 valtiota, jotka ovat jo liittyneet unioniin. Niiden joukkoon liittyvät Bulgaria ja Romania, ja mielestäni meidän pitäisi osoittaa näille maille se, että arvostamme työtä, jota ne ovat tehneet, kuten komission jäsen totesi viime kuussa esitellessään kertomuksensa.

Lisäksi katson, että tämä on hyvä hetki käsitellä myös uusia valtioita, joille on myönnetty ehdokasvaltion asema. Huomasin, että jäsen Muscardinin sanat herättivät hilpeyttä joissakin jäsenissä, vaikka niitä pitäisikin pohtia vakavasti. Katson itse asiassa, että Kroatian pitäisi toimia johdonmukaisemmin kiinteistömarkkinoille pääsyä koskevien useiden ongelmien suhteen. Asiaan pitäisi suhtautua vakavasti, koska mielestäni johdonmukaisuudella ei ole maantieteellisiä rajoja.

Kehotamme maita, jotka haluavat liittyä unioniin, toimimaan johdonmukaisesti yhteistyössään kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa, kuten komission jäsen mainitsi, ja täyttämällä liittymiselle asetetut edellytykset. Näiden ehtojen on oltava samat kaikkien niiden maiden kohdalla, jotka uskovat vapaisiin markkinoihin ja demokraattiseen vapauteen.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, on mahdollista, että EU:hun liittyy kolme uuta valtiota – Kroatia, Romania ja Bulgaria – ennen tämän vuosikymmenen päättymistä.

Kroatia on jo tehnyt valtavat määrät pohjatyötä, ja liittymisneuvottelut sen kanssa voisivat olla laajentumishistorian nopeimmat, mikäli molemmat osapuolet tätä tahtovat. Romanialla ja Bulgarialla on vielä pitkä matka kurottavana umpeen oikeus- ja vähemmistökysymysten suhteen, ja vähemmistöihin liittyvät asiat ovat tärkeä tavoite erityisesti Romanian kohdalla. Keväällä meidän on päätettävä liittymisen lopullinen ajankohta, ja hoidamme tämän tehtävän kriittisesti mutta objektiivisesti.

Turkki ei kuulu eikä tule koskaan kuulumaan Eurooppaan. Tavoitteenamme on tarjota Turkille erioikeuksia käsittävää kumppanuussuhdetta, mutta siinäkin tapauksessa sen pitäisi täyttää asetetut ehdot. Haluaisin pyytää komission jäsen Rehniä kommentoimaan uskonnollisia yhteisöjä koskevaa lakia, sillä meillä on selkeä käsitys siitä, että Turkin vähemmistöjä, joista suurin osa on kristittyjä, syrjitään yhä valtavasti.

Kaakkois-Euroopassa meidän on ratkaistava kolme keskeistä ongelmaa. Niistä ensimmäinen on Serbian demokratisointi. Toinen on Bosnia ja Hertsegovinan perustuslaillinen ja sopimusoikeudellinen uudistus, ja kolmas kysymys Kosovon asemasta ja sen tulevasta itsenäisyydestä. Tästä asiasta haluaisin todeta jäsen Pahorille kannattavani voimakkaasti Slovenian presidentin aloitetta, jonka katson olevan askel oikeaan suuntaan.

On sanomattakin selvää, että kaikki nämä ongelmat voidaan ratkaista vain laajemmassa eurooppalaisessa yhteydessä. Haluaisinkin esittää komission jäsenelle asiaa koskevan kysymyksen: mitä Euroopan unioni merkitsee meille? Onko se vain kansallisvaltioiden ryhmä, joka käyttää laajentumismahdollisuuksia ulkopoliittisena välineenä, jolla se pyrkii vakauttamaan naapurissaan olevat kansallisvaltiot, vai haluammeko todella Eurooppaan vahvemman liittovaltion, joka kykenee toimimaan ja puolustamaan itseään kansainvälisissä yhteyksissä?

Koska uskon, että meidän pitäisi kannattaa jälkimmäistä vaihtoehtoa, haluan selventää, että olen aina kannattanut laajentumista ja kannatan sitä edelleen. Tarvitsemme kuitenkin selvästi määritetyn ajanjakson unionin vahvistamista varten sekä selvän käsityksen Euroopan unionin tulevasta institutionaalisesta perustasta ja sen tulevista rajoista. Haluan korostaa komission jäsenelle, että kaksi jälkimmäistä aihetta ovat mielestäni erittäin keskeisiä, koska niitä koskevaa keskustelua on vältelty tähän saakka.

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, aivan ensimmäiseksi haluan kiittää arvoisia parlamentin jäseniä siitä, että he tukevat yleisesti huolellisesti toteutettua liittymisprosessia, jolla pyritään lisäämään vakautta, turvallisuutta, vapautta ja demokratiaa Euroopassa. Kiitän heitä myös heidän palautteestaan ja asiaankuuluvista kysymyksistään.

Haluan puhua muutamasta keskeisestä asiasta. Vastatakseni kysymyksiin mahdollisimman ytimekkäästi pyrin käsittelemään kerralla useaa kommenttia ja kysymystä.

Jäsenet Brok ja Eurlings sekä muut jäsenet vaativat tasapainoa yhteistyön syventämisen ja laajentamisen välille. Olen asiasta aivan samaa mieltä. Komission tehtävänä on huolehtia sekä syventämisestä että laajentamisesta, ja ne ovat molemmat Euroopan unionin tärkeitä poliittisia tavoitteita. Tämä on yksi niistä syistä, joiden vuoksi olemme korostaneet, että unionin oma kyky ottaa uusia jäseniä on tarpeen ottaa huomioon, niin että mahdolliset laajentumiset tulevaisuudessa eivät heikennä unionia ja sen päätöksentekoa vaan vahvistavat niitä suurten haasteiden edessä, joita parhaillaan kohtaamme.

Tarkasteltaessa Euroopan unionin lähihistoriaa voidaan huomata, että parasta edistystä on saavutettu sen syventäessä ja laajentaessa yhteistyötä – jollei aivan samanaikaisesti niin ainakin rinnakkain. Vuodesta 1989 alkaen – eli siitä lähtien kun Berliinin muuri murtui – olemme syventäneet poliittista yhdentymistä luomalla yhtenäismarkkinat ja yhteisen valuutan ja tekemällä Schengen-sopimuksen henkilöiden vapaasta liikkumisesta sekä vahvistaneet yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Samalla Euroopan unioni on laajentunut: jäsenvaltioiden määrä on yli kaksinkertaistunut 12:sta 25:een. Samanaikainen syventäminen ja laajentaminen osoittaa sen olevan mahdollista ja hyödyttävän myös Euroopan unionia.

Mielestäni perustuslakiuudistuksen jatkuminen on lähitulevaisuudessa Euroopan unionille elintärkeää, jotta voimme tehostaa päätöksentekomenettelyjämme, lisätä demokratiaa ja avoimutta sekä vahvistaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme.

Puhuttaessa sen suhteesta laajentumiseen on parasta pitää mielessä aikaperspektiivi: tarvitsemme perustuslakiuudistukseen ratkaisuja suhteellisen pian, seuraavien parin vuoden kuluessa, ja meidän on käytettävä harkintatauko tehokkaasti. Meidän on myös tehtävä keskusteluista ja pohdinnoista johtopäätöksiä ja ryhdyttävä toimiin.

Emme voi odottaa, kunnes neuvottelut Turkin kanssa on viety päätökseen, sillä se voi kestää 10–15 vuotta. Tämä olisi aivan liian pitkä aika sisäisten haasteidemme kannalta. Siksi meidän täytyy kyetä koko Euroopan vuoksi ratkaisemaan rahoitusnäkymiä tai toimielinkysymyksiä koskevat omat ongelmamme selvästi ennen kuin Länsi-Balkanin maat tai Turkki liittyvät Euroopan unioniin.

Seuraavaksi puhun Kosovosta. Olen täysin samaa mieltä jäsen Swobodan kanssa siitä, että paras tapa, jolla Euroopan unioni voi nyt toimia varmistaakseen, että neuvottelut onnistuvat ja että sovittelusta tulee kestävä, on se, että olemme kannustavia mutta kriittisiä. Oikeusvaltioperiaate ja vähemmistöjen oikeudet ovat keskeisiä eurooppalaisia arvoja. Ne ovat eurooppalaisesta näkökulmasta perustavanlaatuisia kaikessa Kosovossa tai Länsi-Balkanilla saavutettavassa edistyksessä.

Komission tehtävänä on helpottaa tasapainoisen ja kestävän sovitteluratkaisun saavuttamista. Työskentelemme läheisesti kansainvälisen yhteisön ja sen erikoislähettilään presidentti Ahtisaaren kanssa varmistaaksemme, että Kosovon asemaa koskevien neuvottelujen lopputulos on sopusoinnussa Kosovon ja Länsi-Balkanin eurooppalaisten tulevaisuudennäkymien kanssa riippumatta siitä, minkälainen tämä lopputulos tarkalleen on.

Kolmanneksi jäsenet Wiersma, Pack, Szent-Iványi ja Lagendijk viittasivat alueelliseen yhteistyöhön Länsi-Balkanilla ja yksittäisten maiden saavuttamaan edistykseen. Olen samaa mieltä jäsen Wiersman kansa siitä, että ehdollisuusperiaatteemme toimii. Otetaan esimerkiksi Bosnia ja Herzegovina: siellä muotoutunut politiikka on pitkälti seurausta ehdoista, joita me asetimme, jotta maan kanssa voitaisiin tehdä vakautus- ja assosiaatiosopimus. Sama koskee Serbia ja Montenegroa: entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa saavutettu merkittävä edistys on seurausta ehdoista, joita asetimme vakautus- ja assosiaatiosopimuksesta käytävien neuvottelujen käynnistämiselle. Meidän on löydettävä tasapaino ehdollisuusperiaatteen ja sen välillä, kuinka palkitsemme ehdokasmaat niiden edistymisestä.

Ensi vuonna pääsemme toivottavasti Länsi-Balkanin asiassa eteenpäin. Puheenjohtajavaltio Itävalta suunnittelee järjestävänsä puheenjohtajuuskaudellaan korkean tason tapaamisen, jossa arvioidaan tilannetta ja päätetään seuraavista toimista, jotka koskevat poliittisen yhteistyön tehostamista, talouskehitystä ja kansalaisten asioita, kuten viisumin myöntämisen helpottamista, jotta eurooppalaisista tulevaisuudennäkymistä voidaan tehdä Länsi-Balkanin alueen maille ja niiden kansalaisille mahdollisimman konkreettiset ja tuntuvat.

Vakuutan teille, että komissio tukee täysin Itävallan puheenjohtajuuskauden tavoitteita. Luotan Euroopan parlamentin tekevän samoin. Odotan kovasti yhteistyötä kanssanne. Luotan siihen, että tuette huolella hallittua liittymisprosessia.

  Puhemies.   Keskustelu on päättynyt.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Margie Sudre (PPE-DE) , kirjallinen. – (FR) Jos jätetään huomiotta yleinen mielipide, joka ilmeni hiljattain Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksissä, ja tyytymättömyys siihen, että Turkin ja Kroatian kanssa on käynnistetty liittymisneuvottelut, joista kiisteltiin jo etukäteen voimakkaasti, Euroopan unionin laajentumisesta on tullut komission ja jäsenvaltioiden todellinen intohimo.

Yhdysvaltojen voimakkaan painostuksen alaisena unioni on nopeuttamassa dramaattisesti laajentumistaan Länsi-Balkanille: Kosovon ja Serbian jälkeen se laajenee nopeasti Bosniaan ja luonnollisesti myös Makedoniaan.

Pitäisi kuitenkin olla selvää, että on täysin järjetöntä kiirehtiä avaamaan Balkanin Pandoran lipasta sellaisessa vaiheessa, jossa unionilla ei ole perustuslakia eikä talousarviota ja jossa Euroopan mantereen suurten valtioiden hallitukset ovat heikkoja vakavien sisäisten ongelmien vuoksi.

Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän Ranskan valtuuskunta ei vastusta uutta laajentumista keskipitkällä aikavälillä, mutta se vastustaa jyrkästi unionin sitoutumista kiireellä uusiin kumppanuuksiin.