Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu seuraavista mietinnöistä:
- Rebecca Harmsin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan puolesta laatima mietintö (A6-0282/2005) ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Tšekin tasavallan, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian liittymisehdoista tehtyyn asiakirjaan liitetyn Slovakiassa sijaitsevaa Bohunice V1 -ydinvoimalaitosta koskevan pöytäkirjan N:o 9 täytäntöönpanosta (KOM(2004)0642 – C6-0205/2004 – 2004/0221(CNS));
- Rebecca Harmsin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan puolesta laatima mietintö (A6-0279/2005) ydinvoimaloiden käytöstäpoistoon tarkoitetuista varoista (2005/2027(INI)).
Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, ensinnäkin käytän tilaisuutta hyväkseni kiittääkseni lämpimästi jäsen Harmsia hänen laatimistaan erinomaisista mietinnöistä; ne koskevat kahta asiaa, joista keskustellaan tänä iltana. Haluan myös ilmaista arvostavani teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnassa käytyjen keskustelujen laadukkuutta. Tarkastelen nyt komission ehdotuksia samoin kuin tietyssä mielessä tämänpäiväistä keskusteluakin laajemmassa asiayhteydessä.
Olemme todennäköisesti pitkän ajanjakson alussa, ajanjakson, jona öljyn ja kaasun hinnat nousevat kansainvälisillä markkinoilla ja maailmanlaajuinen kysyntä lisääntyy voimakkaasti. Meidän on reagoitava tähän uuteen tilanteeseen päättäväisesti ja kunnianhimoisesti. Käsittelimme jo viisikohtaista suunnitelmaa kanssanne aiemmin käydyissä keskusteluissa. EU:lle välittömästi tarjoutuva vaihtoehto on ryhtyä kysyntää edistäviin toimiin, koska Euroopan unionin liikkumavara on suurin juuri siltä osin.
Energiatarjonnan osalta haluan korostaa, että jokaisen jäsenvaltion on päätettävä asiasta. Jäsenvaltioiden on itse päätettävä, millaisia energialähteitä ne haluavat käyttää, tietenkin Euroopan unionin asettamissa puitteissa. Mainittakoon esimerkiksi sitoutuminen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen ja uusiutuvien energiamuotojen edistämiseen.
Euroopan unionissa sähköstä tuotetaan nykyään kolmannes ydinvoiman avulla. Ydinvoiman merkitys liittyy tiiviisti vakaaseen strategiaan, joka koskee ydinaineksen turvallisuutta ja ydinsulkua, säteilyltä suojaamista, ydinvoiman turvallisuutta, ydinjätteen luotettavaa käsittelyä ja ydinvoimaloiden turvallista käytöstäpoistoa. Tämäniltaisissa keskusteluissa ei käsitellä pelkästään ydinvoimaloita vaan erityisesti niiden käytöstäpoistoa, olipa kyse niiden käyttöiän päättymisestä tai uusissa jäsenvaltioissa sijaitsevista voimaloista, joita ei ole voitu ajanmukaistaa kohtuullisin kustannuksin.
Käytöstäpoiston rahoitus on monimutkainen asia, jossa on huomioitu jäsenvaltioiden eri lähestymistavat. Komissio on julkaissut käytöstäpoistoa koskevan kertomuksensa, jota käsitellään tänään Euroopan parlamentin pyynnöstä. Komissio tunnustaa kertomuksessa, että tarvittavien varojen hallinta on edellyttänyt entistä enemmän avoimuutta ja yhteensovittamista. Tästä syystä komissio aikoo hyväksyä suosituksia, jotka koskevat ydinvoimaloiden käytöstäpoistoon tarkoitettuja rahoitussuunnitelmia.
Jäsenvaltioiden kanssa vuonna 2005 aloitettu yhteistyö ja Euroopan parlamentin kanssa käynnistetyt tulokselliset keskustelut, jotka koskevat käytöstäpoistosuunnitelmiin liittyviä asioita, myötävaikuttavat merkittävään edistymiseen tällä tärkeällä alalla.
Bohunicen ydinvoimalaitoksen käytöstäpoistoa koskevasta erityiskysymyksestä totean, että liittymispöytäkirjassa luodaan edellytykset kyseisen ydinvoimalaitoksen ennenaikaista sulkemista varten. Yhteisö ilmaisee solidaarisuutensa Slovakian tasavaltaa kohtaan myöntämällä tukea, jonka avulla varmistetaan Bohunicen ydinvoimalaitoksen kahden reaktorin ennenaikainen sulkeminen. Näin korostetaan, että komissio ja jäsenvaltiot tunnustavat merkittävät haasteet, joita ennenaikainen sulkeminen aiheuttaa.
Komission tehtävänä on valvoa sulkemiseen liittyviä sitoumuksia ja antaa tukea käytössään olevien järjestelmien avulla. Näin teimme vuosien 2004 ja 2005 vuotuisten tukisitoumusten yhteydessä, eikä vuoden 2006 sitoumuksestakaan pitäisi aiheutua ongelmia.
Liittymissopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa todetaan, että käytöstäpoiston on jatkuttava usean vuoden ajan ja että siitä aiheutuu Slovakialle merkittävä rahoituksellinen taakka. Niinpä tilanne otetaan huomioon päätettäessä EU:n tuesta vuoden 2006 jälkeen.
Kun otetaan huomioon tämä tausta ja jotta komissio voisi esitellä ehdotuksensa seuraaviksi rahoitusnäkymiksi, se valmisteli asetusluonnoksen, josta teitä nyt kuullaan. Tunsimme, että oli tarpeen jatkaa tuen antamista, koska komissio myöntää, että käytöstäpoisto on prosessi. Ehdotuksemme tukitaso perustuu sen tuen jatkamiseen, josta sovittiin jo liittymisneuvotteluissa pöytäkirjassa N:o 9. Suuruudeltaan 237 miljoonan euron summa kuuluu osana rahoitusnäkymiin, joista neuvotellaan parhaillaan. Tästä syystä komissio viivyttää kantansa ilmaisemista sellaisista tarkistuksista, jotka liittyvät rahoitusnäkymiin sisältyvään rahoitukseen.
Toivon, että nämä sanat kahdesta mietinnöstä, joista keskustelemme, selvensivät tilannetta ja sitä, missä hengessä ja millaisin tavoittein komission ehdotukset laadittiin ja hyväksyttiin.
Rebecca Harms (Verts/ALE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, mietinnöt, jotka esittelen tänä iltana, koskevat ydinvoimalaitosten käytöstäpoistoa sekä yleisellä tasolla että eräässä erikoistapauksessa. Pahoittelen syvästi, että keskustelemme asiasta yöllä, sillä asia on vakava ja sen käsittely on suistunut pahasti raiteiltaan. Olisin halunnut keskustella asiasta kirkkaassa päivänvalossa ja siten, että kiinnitämme siihen kaiken huomiomme, aivan kuten keskustellessamme hiljattain Reach-ohjelmasta.
Aiemmin tänä vuonna komissio esitti ensimmäisen tiedonantonsa, joka koski valmisteluja ydinvoimaloiden käytöstäpoiston ja jätehuollon rahoittamista varten sellaisissa jäsenvaltioissa, joissa ydinvoimalaitoksia toimii.
Tiedonanto on lievästi sanottuna epätäydellinen. Tilanne on kuitenkin kerrankin se, etteivät puutteet johdu komissiosta vaan jäsenvaltioiden hallituksista, jotka ovat tähän asti olleet hyvin haluttomia paljastamaan totuutta ydinvoimateollisuuden perinteisistä ja tulevista rasitteista.
Komission tiedonanto osoittaa mielestäni, miten vähän saastuttaja maksaa -periaatetta on tähän mennessä sovellettu Euroopan ydinvoimateollisuudessa. Rahastot, joissa on riittävästi varoja ydinvoimalaitosten käytöstäpoiston ja ydinjätteen varastoinnin rahoittamiseksi, ovat Euroopassa valitettavasti enemmänkin poikkeus kuin sääntö. Jätehuoltoa koskevien määräysten sivuuttamisen osalta itäisillä jäsenvaltioilla on paljon enemmän yhteistä läntisten jäsenvaltioiden kanssa kuin monet meistä haluaisivat myöntääkään. Tilintarkastustuomioistuin on arvioinut, että veronmaksajat joutuvat Ranskassa, Euroopan unionin johtavassa ydinvoimavaltiossa, jonakin päivänä vastaamaan EDF-valtionyhtiön, toisin sanoen ydinvoimateollisuuden, sitoumuksista. Yhdistyneessä kuningaskunnassa hallitus – eli veronmaksajat – on ottanut merkittäviltä osin vastatakseen käytöstäpoistorahaston rahoittamisesta: komission arvioiden mukaan sen rahoitusosuus on 1,5 miljardia euroa. Ei ole myöskään välttämättä viimeinen kerta, kun Yhdistyneen kuningaskunnan ydinvoimateollisuus joudutaan pelastamaan julkisin varoin. Yksittäisen ydinvoimalaitoksen käytöstäpoistokustannusten arvioidaan olevan suuruudeltaan 200 miljoonan ja miljardin euron välillä. Voitte siis vain kuvitella, mitä saattaa vielä olla tulossa.
On tehtävä selväksi koko asian rahoituksellinen ulottuvuus: Euroopassa toimii parhaillaan 149 ydinvoimalaitosta. Kun otetaan huomioon niiden ikä ja tekninen kunto, komissio arvioi, että seuraavien 20 vuoden aikana on suljettava 50–60 näistä reaktoreista. Useimmissa tapauksissa ei ole tähän mennessä annettu asianmukaisia määräyksiä käytöstäpoistosta ja jätehuollosta, saati mistään muustakaan.
On kuitenkin olennaisen tärkeää tietää, milloin ja miten ydinvoimalaitoksen käytöstäpoisto aloitetaan, kun voimalaitos on suljettu, ja miten jätehuolto järjestetään, kun on tarkoitus suojella ympäristöä, väestöä ja käytöstäpoistosta huolehtivia työntekijöitä säteilyltä. Päätöstä siitä, miten ja milloin käytöstäpoisto tapahtuu, pitäisi mielestäni – ja tätä mieltä ovat tietääkseni myös ne, jotka uskovat vastuulliseen ympäristöpolitiikkaan – ohjata vain turvallisuuteen liittyvin perustein. Turvallisuuden ei pitäisi myöskään missään tapauksessa jäädä ydinvoimateollisuuden rahoituksellisten etujen jalkoihin.
Koko jutusta on tulossa hyvin kallis, eikä tätä suurta rahasummaa, jota ei tällä hetkellä yksinkertaisesti ole saatavilla, tarvita vain tietyllä hetkellä, vaan sitä saatetaan tarvita myös tulevina vuosisatoina. Kun otetaan huomioon, miten monet yritykset joutuvat vararikkoon, sekä se, että kansainväliset riskirahastot ovat entistä kiinnostuneempia eurooppalaisista yhtiöistä, voin vain kehottaa komissiota painostamaan jäsenvaltioita, jotta ne ryhtyisivät lopultakin kannustamaan ydinvoimateollisuuttaan ottamaan rahoituksellisen otteen sitoumuksistaan. Tästä syystä todellisia rahastoja on mielestäni luotava.
Esimerkiksi Saksassa voidaan nyt olettaa, että ydinvoimateollisuus on pannut sivuun 30 miljardia euroa. On kuitenkin vaikea sanoa, missä rahat ovat tällä hetkellä, koska summa, 30 miljardia euroa – joka vastaa kaikkien Baltian maiden vuotuista yhteenlaskettua BKT:tä – on tuhlattu ostohuumassa niin täällä Euroopassa kuin muuallakin. Halutaan ostaa muita energiantuotantoyhtiöitä ja vesihuolto- tai tietoliikennealan yhtiöitä – itse asiassa kaikilla tuotantoverkostojen aloilla toimivia yhtiöitä. Ilmaistessani tämän mielipiteeni minulle vastataan aina, että meidän on pantava rahamme työskentelemään puolestamme. Edes Saksassa kukaan ei voi kuitenkaan taata tällä hetkellä, että miljardit eurot, joita tarvitsemme vuonna 2030, 2040 tai 2050, ovat tuolloin tosiasiallisesti saatavilla. Meidän pitäisi mielestäni pyrkiä takaamaan jätehuollon rahoituksen saatavuus. Katson myös, että on kiellettävä näiden varojen – jotka kerättiin sähköalan asiakkailta tuleviin sitoumuksiin varautumiseksi – hyödyntäminen tavalla, joka vääristää markkinoita ja kilpailua.
Kompromissitekstini, jonka esittelen tänään tässä parlamentissa yhdessä valiokunta-aloitteisen mietintöni kanssa ja josta äänestämme huomenna, tavoitteena on kannustaa komissiota ryhtymään toimiin jätehuoltomääräyksiin sisältyvien puutteiden korjaamiseksi. Olen edelleen vakuuttunut siitä, että on oikein, että jäsenvaltiot kantavat vastuun ydinjätteestä. Olen kuitenkin yhtä vakuuttunut siitä, ettei Euroopassa ole lujia yhtenäisiä kriteerejä, joiden perusteella yhtiöt voisivat luoda rahastoja. Saastuttaja maksaa -periaatetta on mielestäni noudatettava. Korkeimpien turvallisuusnormien avulla on myös ohjattava käytöstäpoistoon ja jätehuoltoon liittyviä rahoituspäätöksiä. Yritystasolla käytöstäpoistoon tarkoitetuilla varoilla, jotka pidetään erillään yleisestä toimintabudjetista ja jotka tarkastetaan myös ulkoisesti, parannetaan ydinvoiman turvallisuutta sekä estetään se, että ydinvoimateollisuus varastaa toistuvasti julkisia varoja.
On sääli, että vaikka valiokunta pääsikin sopimukseen yleisestä suunnasta, johon käytöstäpoistoa koskevia määräyksiä olisi kehitettävä, emme päässeet yhteisymmärrykseen yksityiskohdista emmekä päättäneet kriteereistä, joita voisimme suositella komissiolle sen hyväksyessä kokonaisvaltaiset ehdotukseni – kuten toivon sen tekevän. Jos parlamentti pyrkii edelleen tähän, pyydän sitä tukemaan ryhmäni esittämää tarkistusta, jotta saavutamme juuri esittämäni ehdotuksen.
Konkreettisuuden nimissä todettakoon, ettemme keskustele määräyksistä yleensä vaan Bohunicen ydinvoimalaitoksen käytöstäpoiston erityiskysymyksestä. Bohunicen laitos on päätetty sulkea sellaisten turvallisuusongelmien vuoksi, joita ei voida ratkaista jälkiasennuksilla. EU:n Phare-ohjelmasta on jo maksettu 240 miljoonaa euroa Slovakialle Bohunicen laitoksen sulkemiseksi. Tarkoituksena on parantaa Bohunicen laitoksen ympärillä sijaitsevan alueen turvallisuutta sekä maksaa taloudellista korvausta laitoksen ennenaikaisesta sulkemisesta. Komissio ehdottaa nyt, että tämän jälkeen maksettaisiin vielä 237 miljoonaa euroa sulkemiseen ja korvauskapasiteetin luomiseen liittyviä toimia varten. Sen perusteella, mitä itse tiedän sulkemis- ja käytöstäpoistotoimien kustannuksista, pidän ehdotusta tarkoituksenmukaisena.
Haluan kuitenkin erityisesti torjua ehdotuksen, jonka mukaan rahoitusta nostetaan 400 miljoonaan euroon; tätä ovat vaatineet niin parlamentin vasemmisto kuin oikeistokin. Tyhjät lupaukset eivät auta meitä sen enempää saamaan hyväksyntää eurooppalaiselle politiikalle kuin takaamaan turvallisuutta Bohunicessa. Pyrin varmistamaan, että rahoitusosuus, jota komissio pitää tarkoituksenmukaisena, myös maksetaan. Pyrin tähän tavoitteeseen myös keskustellessamme rahoitusnäkymistä ja talousarviosta tulevina ajanjaksoina. Samalla pyrin kuitenkin varmistamaan, että nämä varat, jotka sitten maksamme – ja tämä riippuu edelleen rahoitusnäkymistä – käytetään tosiasiallisesti slovakialaisten ja muiden EU:n kansalaisten turvallisuuden hyväksi. Vastustan hyvin päättäväisesti sitä, että Slovenské Elektrárne -yhtiön tai Italiassa toimivan ENEL-yhtiön kaltaiset yritykset käyttävät näitä varoja uusien ydinvoimalaitosten rakentamiseen.
Esittelijänä ja ydinvoiman vastustajana olisin halunnut suositella teille Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän tarkistuksen 18 tukemista. Siinä kannatettiin komission ehdotusta, joka koski rahoituksen tasoa. Koska tarkistus on valitettavasti vedetty pois, suosittelen kuitenkin – mikäli haluatte olla realistisia ja rehellisiä Slovakiaa kohtaan – että äänestätte huomenna tarkistusta 12 vastaan ja varmistatte, että komission jäsenen Piebalgsin järkevä ehdotus hyväksytään.
Ján Hudacký, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (SK) On yleisesti tunnettua, että Euroopan unioni painosti poliittisesti Slovakiaa liittymisneuvottelujen aikana hyväksymään Jaslovske Bohunicessa sijaitsevan ydinvoimalaitoksen ennenaikaisen sulkemisen siitäkin huolimatta, että laitos täyttää nyt kaikki turvallisuusnormit, kun sen turvallisuusjärjestelmät on saatettu ajan tasalle. Kansainvälinen atomienergiajärjestö vahvistaa tämän. Jo pelkät ajan tasalle saattamisen kustannukset nousivat 250 miljoonaan euroon. Toisaalta Euroopan unioni on ryhtynyt kattamaan joitakin kustannuksia. Vuosiksi 2007–2013 komissio on ehdottanut 237 miljoonan euron suuruista rahoitusosuutta, mutta summa jää selvästi alle kokonaiskustannusten, jotka perustuvat Slovakian hallituksen uusimpiin laskelmiin.
Komissio laski käytöstäpoistosta aiheutuvat kustannukset sekä niiden perusteella määräytyvän rahoitusosuutensa vanhanaikaisilla ja varsin kyseenalaisilla menetelmillä, joissa otettiin huomioon vain itse käytöstäpoistoprosessi. Viimeisimpien laskelmien perusteella välittömät kokonaiskustannukset nousevat 1,3 miljardiin euroon, välilliset kustannukset 1,8 miljardiin euroon ja energiantuotannon lakkaamisesta aiheutuvat tappiot 1,5 miljardiin euroon, olettaen, että laitoksen käyttöikä jatkuu vuoteen 2015.
Kokonaiskustannukset, joihin sisältyvät tuotantotappiot, nousevat näin ollen 4,6 miljardiin euroon. Nämä tosiasiat huomioon ottaen parlamentin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta on ehdottanut tarkistetussa mietinnössään EU:n rahoitusosuuden nostamista 400 miljoonaan euroon vuosiksi 2007–2013. Ehdotus on myös myönteinen kompromissi Slovakian tasavallan hallituksen kannalta. Se pyysi nimittäin noin 700 miljoonan euron suuruista rahoitustukea. Olen hyvin tietoinen tilanteen monimutkaisuudesta, tilanteen, joka syntyi, kun EU ei onnistunut sopimaan talousarviosta vuosiksi 2007–2013. Useimmat jäsenvaltiot painostavat voimakkaasti ja usein oikeutetustikin tekemään talousarvioon liittyviä leikkauksia. Slovakia ei voi kuitenkaan vaarantaa väestönsä turvallisuutta, ja maa tarvitseekin riittäviä varoja jatkaakseen käytöstäpoistoa turvallisesti mahdollisimman pian.
Energia-alan kriisin pahentuessa ja sähkönkulutuksen kasvaessa päätös jatkaa turvallisen ydinvoimalaitoksen ennenaikaista sulkemista saattoi kenties olla lyhytnäköinen. Se johtaa siihen, että Slovakia menettää 19 prosenttia tuotantokapasiteetistaan ja että siitä tulee erittäin todennäköisesti lähitulevaisuudessa riippuvainen sähköntuonnista. Tietyt eurooppalaiset tahot pitävät tätä kuitenkin selvästi tyydyttävänä lopputuloksena. Jokaisen on maksettava virheistään, mutta tällä kertaa joudumme kaikki maksamaan. Toivon, että otamme tulevaisuudessa opiksemme näin järjettömistä virheistä.
Edit Herczog, PSE-ryhmän puolesta. – (HU) Arvoisa puhemies, suhtaudun myönteisesti Harmsin mietintöön, mutta haluan samalla muistuttaa teitä siitä, ettei tämänpäiväinen keskustelu liity ydinvoiman kannattamiseen tai sen vastustamiseen. Sen on liityttävä ensisijaisesti turvallisuuteen. Siihen sisältyy yhtäältä ydinvoiman turvallisuus ja toisaalta energiantuotannon turvaaminen.
Olemme kaikki tietoisia korkeista kustannuksista, jotka aiheutuvat ydinvoimalaitosten käytöstäpoistosta turvallisesti ja ammattitaitoisesti. Olen vakuuttunut siitä, että kaikki Euroopan toimielimet, komissio, parlamentti ja jokainen parlamentin jäsen, ovat samaa mieltä siitä, ettemme voi pihistellä, kun kyse on ydinvoiman turvallisuudesta. Saastuttaja maksaa -periaatteen ohella on näin ollen tehtävä tilaa myös sanonnalle "Turvallisuudella on hintansa".
Haluan korostaa, että Euroopan unionin on arvostettava Slovakian epäitsekkyyttä tässä asiassa. Slovakia joutui hyväksymään Bohunicen ydinvoimalaitoksen kahden yksikön sulkemisen, kun vaatimus esitettiin lähes ehdottomana edellytyksenä aivan liittymisprosessin viime vaiheissa. Tiesimme silloin, että tämä heikentäisi tuotantokapasiteettia, mihin Slovakia joutui reagoimaan uusilla investoinneilla ja maahantuonnilla.
Kotikulmillani tunnetaan sanonta, jonka mukaan "se, joka maksaa pelimannille, määrää, mitä soitetaan." Tässä yhteydessä pidän täysin järkevänä Slovakian pyyntöä, jonka se esitti Euroopan unionille ja joka koskee voimalaitoksen turvallista käytöstäpoistoa.
Euroopan unionin periaatteissa ja politiikassa on ainakin kolme tekijää, joiden vuoksi on perusteltua tukea käytöstäpoistoa Euroopan unionin varoilla. Ensimmäinen on jäsenvaltioiden välisen sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen koheesion periaate. Slovakia on tehnyt suuren sitoumuksen Euroopan unionin hyväksi ja täyttää sen, mutta Slovakia ei voi ylittää omia rajoitteitaan, omaa taloudellista kehitystasoaan.
Toinen tekijä on energiantuotannon turvaaminen, joka on Slovakian kotitalouksien ja teollisuuden kuluttajien oikeus siinä missä kaikkien muidenkin Euroopan unionin jäsenvaltioiden kuluttajien. Ei pidä unohtaa, että hyväksyimme vain vähän aikaa sitten päätöslauselman, jossa vaadittiin 20 prosentin tavoitteen saavuttamista uusiutuvien energiamuotojen osuudessa EU:n kokonaisenergiankulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Niinpä tilanne eroaa nyt aikaisemmasta.
Kolmas tekijä on energiariippuvuuden torjuminen. Käyttökelpoisen energiantuotantolaitoksen ennenaikainen sulkeminen edistää tilannetta vain, jos se korvataan tehokkaammalla, taloudellisesti järkevällä ratkaisulla. Kaikkien näiden seikkojen perusteella kehotan teitä tukemaan tarkistusta 16, jolla pyritään juuri tähän tavoitteeseen.
Fiona Hall, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kun tarkastellaan erityiskysymystä Bohunice V1 -ydinvoimalaitoksen yksikköjen 1 ja 2 sulkemisesta, Slovakian hallituksen esittelijät ovat kumpikin arvioineet kahden yksikön käytöstäpoiston kokonaiskustannusten olevan noin 750 miljoonaa euroa. Tätä taustaa vasten komission ehdotus 237 miljoonan euron myöntämisestä kaudeksi 2007–2013 voi vaikuttaa vaatimattomalta, mutta kaksi seikkaa puoltaa voimakkaasti pitäytymistä komission ehdottamassa 237 miljoonan euron summassa.
Ensinnäkin, vaikka yksikkö 1 on tarkoitus sulkea vuonna 2006, varsinainen rakenteellinen käytöstäpoisto alkaa vasta, kun yksikkö 2 suljetaan vuonna 2008. 237 miljoonaa euroa on merkittävä rahasumma käytöstäpoistokauden viideksi ensimmäiseksi vuodeksi. Kyseisen kauden odotetaan kestävän 30 vuotta.
Toiseksi todettakoon, että summan kasvattaminen on parlamentin jo hyväksymän talousarvion pilkkaamista. Tiedämme, että olemme poliittisesti hyvin arkaluonteisen rahoitusnäkymiin liittyvän kauden alussa, eikä asiaa auta se, että parlamentti äänestää ensin jonkin asian puolesta ja sitten taas jonkin toisen asian puolesta. Meidän on kunnioitettava talousarviosta toimitettua äänestystä. Meidän ei pidä myöskään pakottaa ketään hyväksymään vuoden 2013 jälkeistä talousarviota.
Keskustelua lisärahoituksen myöntämisestä Bohuniceen on käytävä seuraavan talousarviokierroksen yhteydessä ja ottaen huomioon, miten käytöstäpoisto on edistynyt siihen mennessä. On kuitenkin ymmärrettävää, että Slovakian viranomaiset haluavat tietää, mikä tilanne on vuosien 2006–2013 rahoitusnäkymien osalta, joten 237 miljoonan euron suuruinen kokonaissumma on vahvistettava kyseistä kautta varten ilman lisätarkistuksia, vaikka vuotuiset määrärahat saattavatkin vaihdella.
Käytöstäpoistoon liittyvästä laajemmasta yhteydestä totean, että suurimpana haasteena on varmistaa yhtäältä, että saatavilla on riittävästi varoja ydinvoimalaitosten turvallista käytöstäpoistoa varten, ja toisaalta, ettei käytöstäpoiston rahoituksesta tule salamyhkäisesti valtiontukea. Mietinnön 5 kohta on tässä yhteydessä tärkeä. Ydinvoimateollisuuden – ei hallitusten – on ryhdyttävä etukäteen toimiin käytöstäpoiston mahdollistamiseksi ja varmistettava, että kokonaiskustannukset sisällytetään taseisiin alusta alkaen. On käynyt aivan liian usein niin, että ydinvoimateollisuus on sekaantunut summissaan ja anonut sitten rahoitustukea. Sitä on mahdotonta hyväksyä, sillä jos ydinvoimateollisuus ei pysty pitämään asianmukaista huolta käytöstäpoiston kustannuksista, kilpailu vääristyy. Jollei loppupään kustannuksia määritellä asianmukaisesti, ydinvoimalla tuotettu sähkö vaikuttaa paljon halvemmalta kuin se itse asiassa onkaan. Toivon komission varmistavan, ettei tällaisia kilpailunvastaisia käytäntöjä sallita tulevaisuudessa.
Esko Seppänen, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, päätimme ITRE-valiokunnassa laatia oma-aloitteisen mietinnön ydinvoimaloiden käytöstäpoistoon tarkoitettujen varojen käytöstä. Perusteena oli, että näiden rahastojen hallinnointi kuuluu ydinturvallisuuspakettiin, josta parlamentti antoi lausunnon mutta josta ei ole päästy sopuun neuvostossa.
Odotamme komission antavan asiasta uuden direktiiviesityksen. Siinä pitää turvata sekä ydinlaitosten toiminnan turvallinen alasajo että varojen riittäminen reaktorien säilymiseen ympäristöstä eristettyinä vuosituhansien ajan.
Käytöstäpoistorahastojen hallinnoinnin tulee periaatteessa kuulua kansalliseen toimivaltaan. Voimme kuitenkin hyväksyä yhteisten sääntöjen laadinnan sillä perusteella, että ydinvoimaloiden alasajo vaikuttaa työntekijöiden turvallisuuteen ja kansalaisten terveyteen yli valtiorajojen. Mahdollinen ongelma ylittää aina valtiorajat.
Valitettavasti emme voi luottaa kaikkien jäsenvaltioiden tapaan rahastoida varoja niin, että meillä olisi täysi varmuus rahojen riittämisestä monille sukupolville. Tästä osoituksena on Bohunice-voimalan käytöstäpoisto, Ignalinasta puhumattakaan. Niihin tarvitaan EU:n rahoitusta. Jos käytöstäpoistoon tarkoitettuja varoja ei kerätä kokonaisuudessaan sähkön hinnasta, kilpailu vääristyy sähkömarkkinoilla. Siltä osin rahastot koskevat myös yhteismarkkinoita. Ydinvoimaloissa tuotettu sähkö ei saa olla edullista vain siksi, että voimaloiden käytöstäpoisto lankeaa maksettavaksi tuleville sukupolville.
Arvoisa puhemies, esittelijä Rebecca Harms on tehnyt huolellista työtä valmistellessaan mietintöjen muodossa komissiolle lähetettävät terveiset uuden direktiivin laadintaa varten.
Nils Lundgren, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, ydinvoiman käyttö ja käytöstäpoisto ovat toimia, joilla saattaa olla rajojen yli ulottuva vaikutus Euroopassa. Toisin kuin useimpia muita toimia, niitä on siis valvottava EU:n tasolla. Ydinvoima muistuttaa kuitenkin muuta jalostusteollisuutta. Tekninen kehitys lisää usein reaktorien elinikää. Jopa reaktorien säiliöt voidaan tulevaisuudessa vaihtaa. Niinpä emme tiedä varmasti, milloin jokin reaktori on poistettava käytöstä. Ruotsissa käytössä olevien reaktoreiden, joiden keski-ikä on nyt 25 vuotta, tuotantokykyä on nyt lisätty huomattavasti. Niiden jäljellä olevaa käyttöaikaa pidetään siis merkittävänä.
Käytöstäpoistosta aiheutuu selvästikin kustannuksia, ja niiden kattamiseksi on varattava varoja. Kotimaassani Ruotsissa, jossa noin puolet sähköstä tuotetaan ydinreaktoreilla, on pidetty alusta asti huoli rahoituksen tarkoituksenmukaisuudesta. Voimme mielestäni olettaa, että kaikissa demokraattisissa maissa on toimittu samoin. Prosessia on tarpeetonta valvoa yksityiskohtaisin byrokraattisin ohjein. Ajatus siitä, että Brysselin teknokraatteja tarvittaisiin valvomaan kokeneiden ydinvoima-asiantuntijoiden toimintaa jäsenvaltioissa, tuntuu lähes mielettömältä. Jäsenvaltioiden hallitukset ja viranomaiset ovat demokraattisen valvonnan alaisia, eivätkä ne voi altistaa ihmisiä riskeille.
On kuitenkin ilmiselvää, että tilanne on täysin erilainen niissä jäsenvaltioissa, jotka olivat aiemmin epädemokraattisten kommunististen hallitusjärjestelmien alaisia. Näissä jäsenvaltioissa reaktorit rakennettiin erilaisen turvallisuuskulttuurin vallitessa, kulttuurin, jossa otettiin enemmän riskejä ja jossa ei varattu riittävästi varoja reaktoreiden käytöstäpoistoa varten. Olisi selvä solidaarisuuden osoitus, jos vauraammat jäsenvaltiot myöntäisivät varoja tätä prosessia varten. Entä millaisista summista olisikaan kyse? Kesäkuun lista katsoo, että koska rahoitusnäkymiä ei ole hyväksytty, Slovakiassa sijaitsevaan Bohunice V1 -ydinvoimalaitokseen liittyvä rahoitus olisi vahvistettava aluksi komission ehdottamaan summaan eli 237 miljoonaan euroon kaudeksi 2007–2013. Niinpä meidän ei pidä tällä hetkellä sitoutua myöntämään tukia yhteisön talousarviosta kyseisen ajanjakson jälkeiselle kaudelle.
Umberto Pirilli, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tällä keskustelulla on strategista merkitystä Euroopan unionin politiikkojen kannalta. Huomioomme saatettu ongelma on Slovakiassa sijaitseva Bohunicen ydinvoimalaitos ja siihen liittyvä taloudellisten varojen käyttö ydinvoimalaitosten käytöstäpoiston yhteydessä.
Ensimmäinen ongelma liittyy Tšekin tasavallan, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian liittymisehdoista tehtyyn asiakirjaan liitetyn pöytäkirjan N:o 9 täytäntöönpanoon. Pöytäkirjan 3 artiklassa ennakoidaan Bohunicen ydinvoimalaitoksen reaktorien 1 ja 2 käytöstäpoistoa koskevan rahoitustuen jatkamista. Mielestämme on osoitettava mahdollisimman paljon varoja reaktorien 1 ja 2 turvallisuuden takaamiseksi niiden käytöstäpoiston aikana.
Haluan kuitenkin ottaa esille ongelman, koko maanosamme turvallisuuden, sekä asiaan liittyvän kysymyksen siitä, miten tällainen turvallisuus saadaan aikaan asianmukaisten ja tarmokkaasti täytäntöönpantujen energiantuotantopolitiikkojen avulla. Tällaisten politiikkojen avulla pitäisi taata eurooppalaisen järjestelmän taloudellinen kilpailukyky, jolla voidaan vastata innovaation ja kehityksen haasteisiin.
Euroopassa on tällä hetkellä 155 energiaa tuottavaa reaktoria, joista ainakin kolmasosa on poistettava käytöstä tulevien vuosien aikana. 50:n tai 60 reaktorin käytöstäpoistosta aiheutuu realistisesti arvioiden lähes 50 miljardin euron kustannukset. Kun otetaan huomioon, että suurin osa näistä reaktoreista sijaitsee uusissa jäsenvaltioissa ja että ne ovat tästä syystä sekä rakenteellisesti että taloudellisesti huteralla pohjalla, ensimmäinen ongelma, joka komission on otettava huomioon, on se, että on laadittava järjestelmällinen suunnitelma tällaisten maiden auttamiseksi ja tukemiseksi käytöstäpoistoon liittyvissä toimissa.
Toinen ongelma koskee tarvetta laatia ydinvoimalaitosten perinpohjainen kustannus-hyötyanalyysi, jossa näitä indikaattoreita verrataan käyttöönotosta ja käytöstäpoistosta aiheutuviin kustannuksiin suhteessa käyttöönotettujen reaktorien keskimääräiseen elinikään. Analyysin tulosten perusteella on mahdollista ja asianmukaista tehdä rohkeita, kestäviä päätöksiä suuntaan jos toiseenkin.
Viimeinen vaan ei vähäisin ongelma koskee sitä, mitä Euroopan unionin ulkopuolella tapahtuu. Tällä hetkellä koko maailmassa on toiminnassa 440 reaktoria, ja 25 on parhaillaan rakenteilla. Tšernobylin onnettomuuden jälkeen maailman yleinen mielipide on suhtautunut tyrmistyneesti lukuisten reaktoreiden loppuun ajettuun tilaan ja moniin uhkiin, joita ne aiheuttavat ihmiskunnalle. Monet näistä reaktoreista sijaitsevat entisen Neuvostoliiton alueella.
Koska tilanne on tällainen, eikö parlamentin tehtävänä ole suositella komissiolle neuvottelujen käynnistämistä Yhdysvaltojen ja Venäjän sekä kaikkien niiden valtioiden kanssa, joihin tämä vaikuttaa, jotta ryhdyttäisiin noudattamaan politiikkaa, jolla puhdistetaan koko maapallo ja tehdään siitä turvallinen paikka?
Sergej Kozlík (NI). – (SK) Liittymisneuvottelujen yhteydessä Euroopan unionin toimielimet pakottivat Slovakian tasavallan suostumaan Jaslovské Bohunicen ydinvoimalaitoksen kahden yksikön ennenaikaiseen sulkemiseen huolimatta siitä, että Kansainvälinen atomienergiajärjestö on vahvistanut laitoksen täyttävän pitkän aikavälin turvallisen käytön kriteerit.
Näiden ydinvoimalaitosten pakonalainen – ja perusteiltaan poliittinen – ennenaikainen sulkeminen pahentaa niin Slovakian kuin koko Euroopan unioninkin energiaongelmia. Slovakian tasavalta ei pysty keräämään varoja, joita tarvitaan ydinvoimalaitosten turvallista käytöstäpoistoa varten, vaikka maa saisikin nykytason verran tukea Euroopan unionilta. Ajatelkaapa vertailun vuoksi sitä, että unioni on arvioinut Liettuan Ignalinassa sijaitsevan ydinvoimalaitoksen käytöstäpoistokustannusten olevan kolminkertaiset Slovakian ydinvoimalaitoksen käytöstäpoistokustannuksiin nähden.
Hyvät kollegat, tästä syystä pyydän teitä tukemaan edes vähimmäisratkaisua, jonka mukaan Bohunicen reaktoreiden käytöstäpoistoon tarkoitettua tukea korotetaan 237 miljoonasta eurosta 400 miljoonaan euroon, kuten teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta ehdottaa.
Romana Jordan Cizelj (PPE-DE). – (SL) Haluan tarkastella Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän puolesta kysymystä, joka koskee rahavarojen myöntämistä ydinvoimalaitosten käytöstäpoistoa varten.
Poliittinen ryhmämme katsoo, että rahavarat on turvattava saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti. Suosittelemme myös, että tällaisten varojen on oltava asianmukaisia ja että niiden on oltava saatavilla ajankohtana, jota käytöstäpoistoa koskevissa yksittäisten jäsenvaltioiden ohjelmissa edellytetään. Varojen myöntäminen on varmistettava ennen ydinvoimalaitoksen oletetun käyttöiän päättymistä. Varat on käytettävä niille varattuun tarkoitukseen, niitä on hallinnoitava avoimesti ja ne on käytettävä Euroopan kilpailulainsäädäntöä noudattaen.
Poliittisen ryhmämme on mahdotonta hyväksyä käytöstäpoiston viivästymistä taloudellisten varojen puutteen vuoksi. Voimme kuitenkin hyväksyä suunnitellut viivästykset, jotka kattavat sellaiset ajanjaksot, joina aineiden radioaktiivisuus heikentyy; tällöin työntekijätkään eivät altistu säteilylle.
Koska olemme vastuussa tuleville sukupolville, Euroopan tasolla on kehitettävä asianmukainen järjestelmä tällaisten taloudellisten varojen valvomiseksi ja hallinnoimiseksi. Meidän on kuitenkin oltava tietoisia siitä, että on tarpeen tasapainottaa asianmukaisesti yksittäisten jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin toimivaltuuksia Euratom-sopimuksen mukaisesti.
Keskustelun aiheena oleva asiakirja on laadittu siten, että varmistetaan tasapuolinen kilpailu ydinvoimalaitosten ja muiden voimalaitosten välillä. Koska keskustelemme ydinvoimalaitoksista erikseen, meidän on pidettävä huoli siitä, ettemme sälytä niille taakkaa, joka ei kohdistu muihin laitoksiin.
Arvoisa komission jäsen Piebalgs, haluan tehdä selväksi, että meidän on valvottava käytäntöjämme Euroopan tasolla ja varmistettava käynnistettyjen hankkeiden täytäntöönpano. Sama koskee myös kansainvälisiä normeja, jotka jäsenvaltiot ja ehdokasvaltiot – Bulgaria ja Romania – ovat hyväksyneet. Samalla on myös seurattava tiiviisti kehitystä maissa, jotka ovat aloittaneet liittymisneuvottelut. Tällä tarkoitan Kroatiaa, joka omistaa 50 prosenttia Krškon ydinvoimalaitoksesta (joka muutoin sijaitsee Sloveniassa) ja joka teki vastaavia sitoumuksia kuin muut ydinvoimavaltiot.
Reino Paasilinna (PSE). – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Bohunicen ydinvoimalan sulkemiseen liittyy sama ongelma kuin Ignalinaan. Molemmat ovat Kansainvälisen atomienergiajärjestön mukaan tällä hetkellä sellaisessa kunnossa, että niitä voitaisiin vielä käyttää. Euroopassa on jatkuva energiakriisi muun muassa sen vuoksi, että öljyn hinta heittelee markkinoilla mielivaltaisesti. Kulutus kasvaa, ja samaan aikaan meidän on lopultakin ruvettava torjumaan kasvihuoneilmiötä.
Uudet pienet jäsenvaltiot, joilla ei ole riittävästi korvaavia energiamuotoja, joutuvat kuitenkin sulkemaan voimaloitaan vanhoista jäsenvaltioista liittymisvaiheessa tulleen painostuksen vuoksi. Osin tämä painostus johtui pelosta ja epäluulosta neuvostoliittolaista tekniikkaa kohtaan, osin taloudellisen edun tavoittelun vuoksi. On oikeus ja kohtuus, että Slovakia ja muut vastaavassa tilanteessa olevat uudet jäsenvaltiot saavat riittävästi taloudellista tukea sulkemisesta aiheutuvien kustannusten korvaamiseksi. Ehdotamme neljääsataa miljoonaa euroa. Sulkemisen toteuttavat kuitenkin todennäköisesti suurista vanhoista jäsenvaltioista peräisin olevat yritykset. Mutta ongelma säilyy: energian kulutuksemme kasvaa ja uusiutuvilla varoilla ei ehditä paikkaamaan tilannetta. Kylmentämiseen käytetty energia on esimerkiksi Ruotsissa moninkertaistunut kymmenessä vuodessa. Kylmentämiseen! Öljyntuotannon kasvun nielee Kiina. Me tarvitsemme uuden energiapolitiikan.
Šarūnas Birutis (ALDE). – (LT) Useita vuosia sitten huomattavan painostuksen kohteiksi joutuneet ehdokasmaat, kuten Slovakia, Liettua ja nyt Bulgaria, joutuivat ehdoitta ryhtymään ydinvoimalaitostensa käytöstäpoistoon ennen niiden suunnitellun käyttöajan päättymistä. Tällaisia toimia on vaikea perustella taloudellisin syin tai selittää loogisesti. On myönnettävä, että tuolloin tehtiin perusteettomia poliittisia päätöksiä.
Useimmat asiantuntijat myöntävät, että ydinvoimalaitosten ennenaikainen sulkeminen on kova isku alueiden talouksille ja Euroopan unionin veronmaksajiin kohdistuva taakka, joka nousee rahassa mitattuna miljardeihin.
On olennaisen tärkeää auttaa turvaamaan energiahuolto näillä alueilla, koska ydinvoimalaitosten pakonalainen käytöstäpoisto muodostaa uhan: se aiheuttaa paitsi taloudellista myös poliittista riippuvuutta muista energiantuottajista. Tässä yhteydessä haluan erityisesti korostaa erästä olennaisen tärkeää käytöstäpoiston ennakkoedellytystä eli EU:n yhteisen energiajärjestelmän kehittämistä ja energiavarojen toimittamista.
Tässä tapauksessa ydinvoimalaitosten käytöstäpoistotoimia on tuettava riittävällä ja hyvin ajoitetulla rahoituksella, eikä laitoksia pidä sulkea toisten laitosten kustannuksella. Tilanteen muuttuminen edellyttää kaikkein varovaisinta ratkaisua – voimalaitosten toiminnan jatkamista.
Tilanteeseen on reagoitava järkevästi ja realistisesti.
Vladimír Remek (GUE/NGL). – (CS) Arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, Bohunicen ydinvoimalaitokseen liittyy ongelma: uusi jäsenvaltio on sitoutunut sulkemaan laitoksen, joka on kyseiselle maalle olennaisen tärkeä energianlähde. Voimalaitos ei kuitenkaan ole vielä tullut tiensä päähän. Mikä vielä tärkeämpää, sen uudenaikaistamiseksi on käytetty suuria summia, ja Kansainvälinen atomienergiajärjestö on vahvistanut, että laitos täyttää vastaavia samanikäisiä ydinvoimalaitoksia koskevat normit. On yleisesti tiedossa, että kansainvälinen yhteisö painosti tietyssä määrin Slovakiaa sitoutumaan Bohunicen sulkemiseen; silloinen hallitushan piti ohjenuoranaan EU:hun liittymisen tavoitetta. Hallitus haluaa nyt suoriutua hyvin sitoumuksestaan, vaikka se aiheuttaisikin ongelmia Slovakian taloudelle ja vaikka se merkitsisikin sitä, että maa joutuu tuomaan energiaa aikana, jona energiahinnat nousevat jatkuvasti.
Mielestäni meidän pitäisi tukea teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan päätelmiä ja äänestää sen puolesta, että EU:n rahoitusta lisätään. Tällöin mahdollistetaan Bohunicen voimalaitoksen turvallinen käytöstäpoisto ja varmistetaan, että Slovakian talous säilyy kilpailukykyisenä. Slovakian kansasta ei pidä tuntua siltä, että se kärsi itse asiassa tappion liittyessään Euroopan unioniin ja noudattaessaan ankaria vaatimuksia, joita monet pitävät jokseenkin perusteettomina.
Kathy Sinnott (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan esittää yhteenvedon tilanteesta. Kaksi ydinvoimalaitosta on vanhentunut, niistä on tullut vaarallisia ja ne on poistettava käytöstä. Laitosten sulkemiskustannukset ovat lähes kaksi miljardia euroa. Suljettujen laitosten jatkuva ylläpito työllistää asiantuntijaryhmän usean vuosikymmenen tai jopa vuosisadan ajaksi. Näin on tehtävä, ja meille kerrotaan, että se on EU:n tehtävä. Aiemmin tehdyt virheet ovat kalliita. Tästä tuhoisasta tilanteesta seuraa vain yksi myönteinen asia: siitä voidaan ottaa opiksi tulevaisuudessa. Suhtaudummeko tilanteeseen tällä tavalla? Otammeko opiksemme ydinvoiman kanssa kokemamme romanssin seurauksista?
Niissä maissa, joissa on päätetty yksityistää laitokset tai muuttaa niiden omistajuutta, pelataan vaarallista peliä siitä, kuka on vastuussa käytöstäpoiston kustannusten maksamisesta. Tiedämme, etteivät ydinvoimalaitokset kestä ikuisesti, mutta ajattelemmeko tätä asiaa, ennen kuin niitä rakennetaan? Käytöstäpoistosta aiheutuvat kustannukset pitäisi laskea aivan alusta asti, minkä jälkeen jonkun on vain astuttava esiin ja otettava vastuu jäljelle jäävän ydinjätteen siivoamisen taloudellisesta ja organisatorisesta taakasta.
Silloinen kauppa- ja teollisuusministerimme Des O'Malley kertoi meille 28 vuotta sitten, ettei Irlanti selviä ilman ydinvoimaa. Meille kerrottiin, että joutuisimme istumaan pimeässä ilman valoja, että joutuisimme hylkäämään lypsykoneemme ja palaamaan käsin lypsämiseen ja että sähköä jouduttaisiin säännöstelemään. Koska irlantilaiset ajattelivat tulevaisuutta, he sanoivat "ei". He ajattelivat ongelmia, jollaisia joudumme nyt kohtaamaan, eli kahden keskustelun kohteena olevan laitoksen ja monien muiden ikääntyvien ydinhirviöiden käytöstäpoistoa.
Irlantia ei suljettu ydinvoiman puutteen vuoksi. Meillä ei vieläkään käytetä ydinvoimaa, ja taloutemme on EU:n vahvin. Irlannin talous on kehittynyt voimakkaasti huolimatta siitä, ettei maassa käytetä ydinvoimaa. Haluan osoittaa kunnioitusta irlantilaisille ydinvoiman vastustajille.
Haluan myös käyttää tilaisuutta hyväkseni ja pyytää päättäjiä tarkastelemaan Liettuasta, Slovakiasta ja Irlannista saatuja opetuksia, ennen kuin he päättävät ottaa käyttöön uuden ydinvoimalaitosten sukupolven. On olemassa parempia, turvallisempia ja halvempia tapoja pitää pyörät pyörimässä ja valot päällä.
Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan ensin kiittää esittelijää hänen hyvin laaja-alaisesta ja perinpohjaisesta analyysistaan. Olemme aina katsoneet, että ydinvoimalaitosten turvallisuus ja varmuus on eurooppalainen asia ja että tällaiset asiat vaikuttavat meihin kaikkiin, koska toimintahäiriöt ja muut ongelmat vaikuttavat koko Euroopan väestöön.
Käytöstäpoisto ja loppusijoitus ovat selvästi asioita, jotka kuuluvat kilpailulainsäädännön piiriin. Meidän on varmistettava, että varoja myönnetään EU:n kilpailulainsäädännön mukaisesti. Olen myös sitä mieltä, että kilpailun vääristymät on estettävä oikeudellisin määräyksin, enkä tarkoita vain kilpailun vääristymiä jäsenvaltioiden välillä vaan ennen kaikkea tuottajien välillä. Tämä koskee kaikkia energialähteitä, ei pelkästään ydinenergiaa. Tästä syystä me keskustalaiset pidämme vertaistutkimusta välttämättömänä, toisin sanoen molemminpuolisia tarkastuksia ja avointa täytäntöönpanoa, ja katsomme, että on kiinnitettävä erityistä huomiota sen varmistamiseen, että varoja on tulevaisuudessa saatavilla sulkemista, loppusijoitusta ja kuluttajien turvallisuutta varten kunkin energialähteen osalta.
Euroopan unionin, tilintarkastustuomioistuimen ja muiden toimielinten on luotava selkeä oikeudellinen verkosto. Tilanne on esitettävä mahdollisimman selvästi, ja on sovellettava malleja, joiden avulla alennetaan kuluttajille aiheutuvia kustannuksia, samalla kun optimoidaan turvallisuus, varmuus, loppusijoitus ja käytöstäpoisto.
Hannes Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, olisin pohjimmiltani paljon onnellisempi Euroopassa, jossa ei olisi ydinvoimalaitoksia eikä niihin liittyviä uhkia. Koska asiasta kuitenkin päätetään kansallisella tasolla, kuten komission jäsen aivan oikein huomautti, meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota turvallisuuteen. Eurooppalaisia sääntöjä ja normeja on noudatettava tässäkin yhteydessä.
Ainoa ongelma tässä tapauksessa on, että keskustelemme voimalaitoksesta, joka rakennettiin ennen Euroopan unioniin liittymistä; laitos on nyt suljettava yhtenä liittymisen seurauksista. Voimalaitos sijaitsee maassa, joka ei ole kovin vauras ja jossa on taloudellisia ongelmia. Tämä meidän on mielestäni otettava huomioon, ja tästä syystä Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän itävaltalaiset jäsenet haluavat, että voimalaitoksen sulkemiskustannuksiin osallistutaan korkeammalla panoksella. PSE-ryhmä äänestää näin ollen tämän korkeamman panoksen puolesta. Tämä ei mielestäni ole pahasti ristiriidassa rahoitusnäkymien kanssa, koska rahoituksesta ei aiheudu ongelmia pitkällä aikavälillä.
Vetoan vielä parlamenttiin, että se tukisi Slovakiaa tässä tapauksessa ja että se ojentaisi sille todellisen auttavan kätensä, jotta voimme Euroopan turvallisuuden nimissä sulkea voimalaitoksen mahdollisimman pian.
Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, näytämme kaikki olevan samaa mieltä siitä, että ydinvoimalaitosten käytöstäpoisto on tarpeen turvallisuuteen ja ympäristöön liittyvistä syistä, mutta todellinen kysymys kuuluukin, kenen pitäisi maksaa siitä. Eikö nämä kustannukset pitäisi ottaa huomioon, kun uusia ydinvoimalaitoksia suunnitellaan tulevaisuudessa?
Olemme kuulleet, että EU:ssa on poistettava käytöstä noin 60 ydinvoimalaitosta seuraavien 20 vuoden aikana ja että jokainen käytöstäpoisto maksaa noin 500 miljoonaa euroa. Tämähän tarkoittaa, että seuraavien 20 vuoden aikana tarvitaan tyrmistyttävä 30 miljardin euron suuruinen summa! Summa on noin 30-kertainen kotimaani Kyproksen vuotuiseen talousarvioon nähden. Samalla rahalla voitaisiin rakentaa satoja sairaaloita, kouluja ja muita yleishyödyllisiä laitoksia. Maallani ei ole ollut mitään tekemistä ydinaineksen kanssa, paitsi että Yhdistynyt kuningaskunta varastoi siirtomaatyyliin häpeällisesti ydinpommeja Kyproksessa sijaitseviin tukikohtiinsa.
Eikö olisi oikeudenmukaisempaa, että ydinvoiman tuotannosta hyötyneet maat osallistuisivat paljon merkittävämmin ydinvoimalaitostensa käytöstäpoistoon? Entä miksi näiden laitosten rakentamisesta vastuussa olevia tahoja – kuten esimerkiksi Venäjän hallitusta ja monikansallisia yhtiöitä – ei vaadittaisi osallistumaan kustannuksiin saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti? Eikö olisi lisäksi oikeudenmukaisempaa, että kustannuksiin osallistuisivat ne EU-maat, jotka itse hyötyvät ydinvoiman tuotannosta? Olen lujasti sitä mieltä, että niiden jäsenvaltioiden, jotka eivät käytä ydinenergiaa, ei pitäisi joutua maksamaan muissa jäsenvaltioissa sijaitsevien ydinvoimalaitosten käytöstäpoistosta.
Erik Meijer (GUE/NGL). – (NL) Arvoisa puhemies, yli kolmannes Euroopan 150 ydinvoimalaitoksesta on poistettava käytöstä seuraavien 20 vuoden aikana. Ketkä joutuvat maksamaan tästä: veronmaksajat vai saastuttajat? Varojen puutteen ei pitäisi merkitä sitä, että vanhentuneita laitoksia pidetään auki pidempään. Jäte on muutakin kuin käytöstäpoistosta syntyvää radioaktiivista ainesta. Ulkoiset kustannukset – joihin sisältyvät vanhojen fissiokelpoisten aineiden, kuljetuksen ja kaivosjätteen kustannukset – ovat todennäköisesti paljon korkeammat kuin arvioidut miljardi euroa kutakin ydinvoimalaitosta kohden.
Jäsen Harms on oikeassa ehdottaessaan, että voimayhtiöiden pitäisi suorittaa vuosittain maksu rahastoon, josta katettaisiin kaikki radioaktiivisen jätteen käytöstäpoistosta, käsittelystä ja varastoinnista aiheutuvat kustannukset. Kun kustannukset katetaan rahastosta, ydinenergian hintaa ei enää pidetä keinotekoisesti alhaisena tukien avulla. Tällöin käy myös ilmi, miten vähäistä taloudellinen tuotto on. Tähän päivään asti siviilitarkoitusten salamyhkäinen yhdistäminen sotilaallisiin tarkoituksiin on johtanut edelleen kilpailun räikeään vääristymiseen ja viennin piilotukemiseen. Olemme yhtä mieltä ehdotuksen kanssa siitä, että on laadittava luettelo käytöstäpoiston perusteista. Näihin perusteisiin ovat yhteydessä myös vararahastot, joihin sähköyhtiöiden on maksettava varoja riittävästi sekä käytöstäpoistotoimia että ydinjätehuoltoa varten.
Peter Baco (NI). – (SK) Hyvät parlamentin jäsenet, pyydän kunnioittavasti teitä tukemaan teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan tarkistettuja ehdotuksia, jotka koskevat Jaslovske Bohunicessa Slovakiassa sijaitsevan V1-ydinvoimalaitoksen ennenaikaista sulkemista.
Valiokunta huomauttaa ehdotuksissaan, että Slovakia hoitaa asianmukaisesti tehtävänsä tällä alalla. Ehdotuksissa myönnetään myös, että Slovakia kärsii tuntuvia taloudellisia tappioita laitoksen ennenaikaisen sulkemisen vuoksi. Tappiot johtuvat ensisijaisesti siitä, että laitoksen ennenaikaisen sulkemisen vuoksi laitoksen mahdolliseen käytöstäpoistoon varattuja varoja ei nyt koroteta. Lisäksi 250 miljoonan euron suuruinen summa, jonka Slovakian hallitus on hiljattain sijoittanut laitoksen saattamiseen ajan tasalle, jotta sen pitkän aikavälin toimintavarmuus voidaan taata, on mennyt hukkaan.
Ehdotettu 400 miljoonan euron suuruinen rahoitusosuus – joka suunnataan ennenaikaisen sulkemisen kustannusten kattamiseen – EU:n talousarviosta on näin ollen olennainen edellytys, jotta täytetään sekä Euroopan unionin että Slovakian tasavallan sitoumukset.
Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Bohunicen ydinvoimalaitoksen ennenaikaisen sulkemisen rahoittaminen on avainasemassa oleva painopistealue paitsi ydinvoima-alan myös Slovakian tasavallan koko energiapolitiikan kannalta.
Slovakia on valmis täyttämään sitoumuksensa, joka on vahvistettu EU:n liittymissopimuksen pöytäkirjassa N:o 9, siitäkin huolimatta, että Slovakia on sijoittanut 250 miljoonaa euroa Bohunicen laitoksen nykyaikaistamiseen ja sen turvallisuuden parantamiseen. Tämän lisäksi on otettava huomioon, että samoin kuin monissa muissa EU-maissa, Slovakiassa ei ole omia merkittäviä luonnon energialähteitä, ja että laitoksen kahden yksikön käytöstäpoisto heikentää huomattavasti sen omavaraisuutta energia-alalla.
Yleinen mielipide vastustaa tällä hetkellä Slovakiassa Bohunicen laitoksen käytöstäpoistoa. Slovakialaiset ovat hyvin tietoisia energiakriisin seurauksista ja niistä johtuvasta sähkön hinnannoususta. Tästä on seurauksena se, että jos vastaamme kieltävästi pyyntöihin lisätä Euroopan unionin myöntämiä taloudellisia varoja, pelaamme käytöstäpoiston vastustajien pussiin.
Sen tutkimuksen perusteella, jonka pohjalta asiasta keskusteltiin komission kanssa, Slovakia on esittänyt 702 miljoonan euron suuruisen pyynnön, kun taas komissio ehdotti 237 miljoonan euron myöntämistä. Euroopan parlamentin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta on hyväksynyt 400 miljoonan euron suuruisen kompromissin. Käytän tilaisuutta hyväkseni ja pyydän teitä kaikkia osoittamaan solidaarisuutta maatani kohtaan sekä tukemaan teollisuusvaliokunnan ehdotusta.
Miloš Koterec (PSE). – (SK) EU:n liittymisprosessin aikana Slovakian tasavalta teki kaikkensa taatakseen VVER-tyyppisten ydinvoimalaitostensa toiminnan jatkumisen, samalla kun niiden turvallisuustasoa nostettiin eurooppalaisten normien tasolle. Tarkoituksena oli suojella Slovakian ja kaikkien unionin maiden, erityisesti naapurimaidemme, väestöä.
Liittymisprosessin aikana sijoitimme noin 250 miljoonaa euroa Bohunicen ydinvoimalaitoksen kahteen yksikköön. Summa oli merkittävä maalle, jonka BKT on vain vähän yli 50 prosenttia EU:n keskiarvosta. Kansainvälisen atomienergiajärjestön mukaan onnistuimme näin takaamaan laitoksen turvallisen toiminnan vuoteen 2015 asti.
Sivullinen voisi kysyä: "Jos asia kerran on näin, miksi tarvitsette varoja laitoksen käytöstäpoistoon budjettikaudella 2007–2013?" Asiantuntija vastaisi: "Koska Slovakia sitoutui EU:n liittymisprosessin aikana – niin sanotusti olosuhteiden pakosta – poistamaan käytöstä kyseiset kaksi yksikköä vuosina 2006 ja 2008." Ei tarvitse suuriakaan matemaattisia lahjoja huomatakseen, että kymmenet miljoonat eurot menivät näin ollen hukkaan.
Meille vakuutettiin kuitenkin, että unioni auttaa meitä käytöstäpoistossa. Mikäli käytöstäpoiston välittömät ja välilliset kokonaiskustannukset nousevat useisiin miljardeihin euroihin, komission ehdottama 237 miljoonan euron summa on aika vähäinen. Kuten jäsen Harms mainitsee toisessa mietinnössään, Slovakia tukee tietenkin erityisen rahaston perustamista ydinvoimalaitosten käytöstäpoistoa varten, ja se on valmis kattamaan merkittävän osan käytöstäpoiston kokonaiskustannuksista. Talouden kehitystasot on kuitenkin myös otettava huomioon. Jos, kuten asiantuntijat ovat arvioineet, määräajan saavuttamisen edellyttämän tuen määrä on 702 miljoonaa euroa, teollisuusvaliokunnan ehdottama kompromissi, 400 miljoonaa euroa, vaikuttaa selvästi hyväksyttävältä. Monet seikat puoltavat myös sitä, ettei tästä summasta pitäisi aiheutua ongelmia edes talousarvion lopullisen version kannalta.
Mielestäni molemmissa mietinnöissä, joista olemme juuri keskustelleet, on yksi yhteinen nimittäjä, eli ydinvoimaloiden turvallisuus. Jos EU:ssa pyritään yhdessä noudattamaan tiettyä aikataulua tässä asiassa, on myös pyrittävä yhdessä takaamaan tarvittavat varat tähän tarkoitukseen. Jolleivät nämä kaksi tavoitetta kulje käsi kädessä, se johtaa käsittääkseni siihen, että unioni joutuu ennemmin tai myöhemmin kohtaamaan tällaisten ristiriitaisuuksien seuraukset.
Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, aloitan kiittämällä esittelijää siitä, miten paikkansapitävästi ja syvällisesti hän on analysoinut käytöstäpoistoa koskevia haasteita.
Totean Bohunicen tapauksesta ensinnäkin, että päätös reaktoreiden sulkemisesta perustui turvallisuussyihin. Euroopan unionissa Läntisen Euroopan ydinturvallisuusviranomaisten järjestö (WENRA) päättää tietyissä jäsenvaltioissa noudatettavista turvallisuusvaatimuksista. Järjestö ilmoitti, että tällaisia reaktoreita on mahdotonta saattaa ajan tasalle, ei siksi, että ne ovat peräisin entisestä Neuvostoliitosta, vaan teknisten ominaisuuksiensa vuoksi. Tästä syystä reaktoreiden sulkemista vaadittiin neuvottelujen aikana. Tämä oli tiedossa jo varhaisessa vaiheessa, joten neuvotteluissa huomioitiin kaikki mahdolliset seuraukset. Päätöstä ei tehty viimeisessä paketissa: monissa tapauksissa, kuten esimerkiksi Slovakian tasavallan tapauksessa, hallitukset sitoutuivat varhaisessa vaiheessa sulkemaan tietyt reaktorit, kuten esimerkiksi Bohunicen reaktorit. Tästä syystä en hyväksy väitettä poliittisen painostuksen harjoittamisesta. Päätös perustui Euroopan unionin ydinvoiman turvallisuudesta vastaavien tahojen tekemiin analyyseihin. Se on tosiasia.
Neuvotteluja käytiin sen mukaisesti, ja kaikki mahdolliset seuraukset – myös muut kuin käytöstäpoistoon liittyvät seuraukset – otettiin huomioon. Tästäkin syystä Liettuan ja Slovakian pöytäkirjat eroavat toisistaan.
Ymmärrän, että käytöstäpoisto on valtava tehtävä, mutta voin selittää selkeästi, mihin komission ehdotus perustuu: se perustuu liittymisneuvottelujen tuloksiin. Kaikenlaisten muiden kysymysten pitäisi perustua muihin seikkoihin, mutta tässä vaiheessa emme voi siirtyä tarkastelemaan muita seikkoja.
Yksikköni ovat tiiviissä yhteydessä Slovakian viranomaisiin keskustellakseen haasteesta. Kyse on kuitenkin selvästi sitoumuksesta, jonka Euroopan unionin kansalaiset ja Slovakian kansalaiset hyväksyivät liittymisneuvotteluissa, ja sitä on kunnioitettava paitsi EU:ssa myös Slovakiassa. Se on näin ollen haaste, joka meidän on kohdattava yhdessä.
On kuitenkin epäselvää, pitäisikö käytöstäpoistoon varattuja varoja hyödyntää aikana, jolloin kaikki reaktorit ovat olleet ja ovat edelleen toiminnassa. Jos käytöstäpoistorahastoa ei ole, hinta on edullisempi. Kuka toimii loppujen lopuksi maksajana? Veronmaksajat? Muut kansalaiset? Haaste on todella kokonaisvaltainen.
Tänään, tänä myöhäisenä ajankohtana, käytävä keskustelu on hyvin merkityksellinen. Komissio on jo yrittänyt tehdä lainsäädäntöehdotuksia käytöstäpoistorahastoista, koska ne ovat olennaisen tärkeitä Euroopan unionin sisäisen kilpailukyvyn kannalta ja jotta voidaan selventää sitä, kuka niistä maksaa. Olen täysin samaa mieltä siitä, että saastuttajan pitäisi maksaa. Periaate on sisällytettävä hintaan.
Komissio laatii suosituksen ja painottaa käytöstäpoistorahastojen riittävää ja avointa käyttöä. Näiden rahastojen pitäisi olla saatavilla tarvittaessa. Tämä on perusasia, joka on otettava huomioon, kun keskustelemme ydinenergiasta. Kilpailuasioita ei todellakaan suljeta keskustelun ulkopuolelle, koska on hyvin tärkeää tietää, millaisia tukijärjestelmiä noudatamme muiden käyttämiemme energialähteiden yhteydessä. Asia on hyvin merkityksellinen.
Kiitän teitä tämäniltaisesta keskustelusta. Olen hyvin tyytyväinen sen yksityiskohtaisuuteen. Keskustelua on jatkettava energia-asioiden käsittelyn yhteydessä.