Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 15. marraskuuta 2005 - Strasbourg

1. Istunnon avaaminen

Puhetta johti
varapuhemies Ingo FRIEDRICH

(Istunto avattiin klo 9.05.)

  Michael Gahler (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, koska eilen lounasaikaan koimme tilanteen, jossa sisäänpääsy parlamenttirakennukseen oli Strasbourgin taksinkuljettajien tukkima kolmen vartin ajan, minulle paljastui tänä aamuna, että ilmeisesti turvallisuuspäällikkömme Suarezin ohjeiden mukaan saksalaiset taksit eivät enää saaneet ajaa parlamentin alueelle, joten matkustajien oli poistuttava ajoneuvosta ulkopuolella. Eräs taksinkuljettaja vieläpä kertoi minulle, ettei tähän oltu kerrottu mitään syytä.

Minusta tämä on skandaali ja vieläpä syrjintää, ja kehotankin parlamentin viranomaisia peruuttamaan määräyksen, jonka mukaan ihmiset eivät enää pääse sisään. Aion myös varmistaa tunnin kuluessa, annetaanko taksien taas ajaa sisään. Ihmettelen todellakin, miksi meidän olisi annettava periksi eiliselle katujen ruuhkautumiselle ja estettävä takseja ajamasta parlamentin alueelle entiseen tapaan.

  Puhemies. Aivan ensimmäiseksi voi kertoa teille, että on täysin varmaa, ettei parlamentista ole annettu mitään tällaista määräystä. Emme voi sulkea pois mahdollisuutta, että ranskalaiset taksijärjestöt ovat keksineet jotakin. Asia tutkitaan virallisesti, ja hallinnollinen käsittely voi alkaa välittömästi.

2. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja

3. Määrärahojen siirrot: ks. pöytäkirja

4. Keskustelu ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista (käsiteltäväksi jätetyt päätöslauselmaesitykset): ks. pöytäkirja

5. Pohjoinen ulottuvuus: ks. pöytäkirja

6. Tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen esittely – 2004

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2004 vuosikertomuksen esittely.

  Hubert Weber, tilintarkastustuomioistuimen presidentti. (DE) Arvoisa puhemies, tilintarkastustuomioistuimen jäsenten puolesta haluan kiittää teitä kutsusta Euroopan tilintarkastustuomioistuimen varainhoitovuoden 2004 vuosikertomusta – 28:tta sellaista – koskevaan keskusteluun. Esittelin vuosikertomuksen eilen illalla talousarvion valvontavaliokunnalle. Ensimmäisenä virkavuotenani tilintarkastustuomioistuimen presidenttinä olen iloinen voidessani olla läsnä vuotuisen EU:n talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapausmenettelyn käynnistyessä.

Vuosikertomuksen pääasiallisia lähteitä ovat tuomioistuimen suorittamat varainhoidon tarkastukset sekä laillisuuden ja asianmukaisuuden tarkastukset. Tavanomainen käytäntö on sitä vastoin julkaista tuomioistuimen havainnot varainhoidon asianmukaisuudesta erityiskertomuksina.

Merkillepantavaa vuodessa 2004 oli kymmenen uuden jäsenvaltion liittyminen unioniin, minkä johdosta arviot maksuista nousivat 98 miljardista eurosta vuonna 2003 aina 105 miljardiin euroon vuonna 2004. Parannukset suunnittelussa ja hallinnossa mahdollistivat selvän lisäyksen varojen käytössä edellisiin vuosiin verrattuna. Ylijäämä, joka vuonna 2004 oli 2,7 miljardia euroa, oli merkittävästi pienempi vuonna 2003, jopa puolittunut.

Seuraavaksi aion tarkastella tilintarkastustuomioistuimen tarkastuslausuman pääkohtia aloittaen tilien luotettavuudesta. Tarkastellessaan vuotta 2004 tilintarkastustuomioistuin totesi, että konsolidoidut tilinpäätökset antavat luotettavan kuvan yhteisöjen tuloista ja menoista varainhoitovuodelta ja taloudellisesta tilanteesta varainhoitovuoden lopussa, lukuun ottamatta kohtaa "muut velalliset". Kuten aiemminkin, varainhoitovuoden 2004 tilinpäätöksen laadintaan käytettyä kirjanpitojärjestelmää ei vieläkään ole suunniteltu antamaan varmuutta siitä, että yhteisön kaikki varat ja velat on viety kirjanpitoon, vaikka onkin todettava, että komissio on edistynyt huomattavasti suoriteperusteiseen kirjanpitoon siirtymiseksi varainhoitovuonna 2005. Edistystä on edelleen tapahduttava, sillä komission tulojen ja menojen hyväksyjät eivät olleet vielä hyväksyneet vuoden 2005 aloitustaseen laatimista varten tarvittavia lukuja. Mikäli asianmukaisiin toimiin ei ryhdytä ripeästi, tilintarkastustuomioistuimen havaitsemat puutteet voivat vaikuttaa vuoden 2005 tilinpäätösten luotettavuuteen.

Tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta tilintarkastustuomioistuin totesi tarkastuslausumassaan tarkasteltuaan varainhoitovuotta 2004, että aloilla, joilla on pantu täytäntöön asianmukaisen riskinhallinnan mahdollistavat valvontajärjestelmät, eli tulojen, sitoumusten, hallintomenojen ja liittymistä edeltävän strategian osalta, konsolidoidun tilinpäätöksen perustana olevat toimet ovat kaiken kaikkiaan lailliset ja asianmukaiset. Muista määrärahoista – maatalousmenoista, rakenteellisista toimenpiteistä sekä sisä- ja ulkopolitiikan aloista, tilintarkastustuomioistuin ei taaskaan voi antaa varauksetonta vahvistusta. Seuranta- ja valvontajärjestelmiä ei vielä ole otettu täysimääräisesti käyttöön, ne eivät toimineet tehokkaasti ja virheillä on maksuihin edelleen olennainen vaikutus.

Ensimmäistä kertaa tilintarkastustuomioistuin voi todeta, että komission ja jäsenvaltioiden pyrkimykset yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän – joka kattaisi 59 prosenttia maatalousmenoista – käyttöön ottamiseksi ovat vaikuttaneet myönteisesti. Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä on asianmukaisesti sovellettuna tehokas valvontajärjestelmä säännönvastaisten menojen riskin rajoittamiseksi.

Seuraavaksi haluan tarkastella yksityiskohtaisemmin yksittäisten toimialojen erityistä arviointia sellaisena kuin se on tarkastuslausumassa esitetty. Tilintarkastustuomioistuimen näkemyksen mukaan tuloja koskevat toimet toteutettiin laillisesti ja asianmukaisesti, mutta BKTL:n omien varojen käsittelyssä havaittiin järjestelmällisiä puutteita niin komission kuin jäsenvaltioidenkin tasolla.

Kuten aiempinakin vuosina, tilintarkastustuomioistuin löysi lisänäyttöä siitä, että yhteisen maatalouspolitiikan alalla kokonaisuudessaan tapahtuu edelleen yleisesti virheitä. Vaikka tilintarkastustuomioistuin totesi, että asianmukaisesti käytettynä yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä on tehokas, yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän ulkopuolella toteutettuihin maatalousmenoihin tai sellaisiin menoihin, joihin yhdennettyä hallinto- ja valvontajärjestelmää ei ole sovellettu asianmukaisesti, liittyy suurempi sääntöjenvastaisuuksien riski valvontajärjestelmien heikkouden vuoksi.

Suoritettuaan rakenneohjelmia koskevia tarkastuksia paikan päällä tilintarkastustuomioistuin havaitsi jälleen heikkouksia kaikissa rakenneohjelmien hallinto- ja valvontajärjestelmissä jäsenvaltioiden tasolla. Tilintarkastustuomioistuimen tarkastusten yhteydessä jäsenvaltioissa havaittiin puutteita, kuten esimerkiksi tarkastusten tai niitä koskevan dokumentoinnin toteuttamatta jättämistä, rahoituksen tukikelpoisuuden tarkastamatta jättämistä tai puutteellista näyttöä siitä, onko yhteisrahoitettuja palveluja toteutettu.

Jäsenvaltioiden menoja koskevissa ilmoituksissa, joiden perusteella komissio suorittaa maksut, on paljastunut paljon virheitä. Tilintarkastustuomioistuin tutki 167 hankkeen paikalla tehdyt tarkastukset ja havaitsi paljon ongelmia, muun muassa suuren määrän tapauksia, joissa ilmoitettiin sellaisiin hankkeisiin liittyviä menoja, jotka eivät olleet tukikelpoisia.

Komission suoraan hallinnoimilla sisäpolitiikan aloilla tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että valvonta- ja seurantajärjestelmät eivät – huolimatta edistyksestä joillakin aloilla – toimineet asianmukaisella tavalla ja että niiden taustalla oleviin toimiin liittyi paljon virheitä.

Säädösten monimutkaisuus on usein virheiden syynä. On todennäköistä, että virheriski pysyy suurena niin kauan kuin oikeudellinen kehys säilyy muuttumattomana eikä menettelyjä yksinkertaisteta. Pääasiallinen syy tähän tilanteeseen, joka ei ole parantunut verrattuna aiempiin vuosiin, oli liiallisten tai tukikelvottomien kulujen sisällyttäminen tai dokumentoinnin puuttuminen, esimerkiksi näyttö siitä, että maksetut palvelut ovat todella toteutuneet.

Ulkopolitiikan menoaloilla tilintarkastustuomioistuin totesi, että järjestelmät ovat parantuneet ja tilien perustana olevissa toimissa tehtiin vain vähän virheitä valtuuskuntien tasolla, mutta täytäntöönpanosta vastaavien elinten tasolla havaittiin jälleen heikkouksia ja suhteellisen paljon usein esiintyviä virheitä.

Yleisesti ottaen tilintarkastustuomioistuin antoi myönteisen lausunnon liittymistä edeltävästä strategiasta, sillä tilinpäätöksen perustana olevat toimet ovat kaiken kaikkiaan lailliset ja asianmukaiset. Valvontajärjestelmät komission keskusyksiköissä ja lähetystöissä sekä varmentamisesta vastaavissa viranomaisissa olivat periaatteessa moitteettomia ja toimivia. Tilintarkastustuomioistuin totesi kuitenkin, että kansallisella tasolla täytäntöönpanosta vastaavissa organisaatioissa ilmenee kuitenkin yhä heikkouksia Bulgariassa, Romaniassa, Turkissa ja muissa Sapard-maissa.

Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksessa ei havaittu olennaisia virheitä tilien perustana olevissa toimissa hallintomenojen alalla, ja valvontajärjestelmät toimivat yleisesti asianmukaisella tavalla.

Mitkä ovat merkittävimmät päätelmät, jotka tämän perusteella voidaan tehdä? Tilintarkastustuomioistuin totesi, että perustavaa laatua olevia laittomuuksia ja säännönvastaisuuksia esiintyi jälleen maksumäärärahoissa perustana olevissa toimissa. Nämä liittyivät itse toimiin sisältyviin riskeihin sekä siihen, että valvonta- ja seurantajärjestelmillä ei pystytä rajaamaan säännönvastaisuuksien riskiä hyväksyttävän tehokkaasti.

On kuitenkin selvää, että järjestelmiin on tehty parannuksia, erityisesti yhdennettyyn hallinto- ja valvontajärjestelmään, joka on merkittävin jäsenvaltioiden maatalousmenojen valvonta- ja seurantajärjestelmä, mutta myös komission järjestelmiin. Komission vuonna 2000 käynnistynyt hallinto- ja rahoitusjärjestelmien uudistusprosessi on tuottanut hyviä tuloksia. Erityisesti jäsenvaltioissa on kuitenkin vielä paljon tehtävää.

Menoihin sovellettavat lainsäädäntö, säännöt ja menettelyt ovat edelleen usein liian monimutkaisia. Joka tapauksessa menoihin liittyy riskejä, mistä löytyy näyttöä ainoastaan tuen saajien menoilmoituksissa. On todettava, että itse Euroopan unioni on laajentunut huomattavasti ja se on kokenut suuria muutoksia sen jälkeen, kun tarkastuslausuma otettiin käyttöön vuonna 1994.

Yhdentoista vuoden aikana vuotuiset menot maksuihin ovat nousseet 60 miljardista eurosta 100 miljardiin euroon jäsenvaltioiden määrän kasvaessa kahdestatoista 25:een. Tämän vuoksi hallinto on laajentunut ja siitä on tullut yhä monimutkaisempaa, kun siihen osallistuu yhä kasvava joukko viranomaisia ja järjestöjä. Tämä puolestaan tekee entistä tehokkaammat valvonta- ja seurantajärjestelmät välttämättömiksi.

Tilintarkastustuomioistuin antoi huhtikuussa 2004 "yhtenäistä tarkastusmallia" (single audit) koskevan lausunnon nro 2/2004; siinä se ehdotti yhteistä sisäisen valvonnan kehystä, joka kattaisi kaikki hallinnon tasot niin komission toimielimissä, jäsenvaltioissa kuin tuensaajamaissakin. Tilintarkastustuomioistuimen "yhtenäistä tarkastusmallia" koskeva lausunto oli sen panos yhteisön varojen hallinnon ja valvonnan parantamista koskevaan poliittiseen keskusteluun. Komissio on mennyt vielä pidemmälle ja hyväksynyt suunnitelman yhdennetyn sisäisen valvonnan kehyksen kehittämiseksi. Suunnitelma on perustana hallinnonuudistuksen laajentamiselle kaikentyyppisten varojen aloilla, erityisesti aloilla, joilla hallintoon osallistuvat myös jäsenvaltiot. Juuri tällainen komission ja jäsenvaltioiden välinen yhteistyö onkin ratkaisevan tärkeää.

Tilintarkastustuomioistuin on tyytyväinen komission suunnitelma-aloitteeseen. EU:n riippumattomana ulkoisena tarkastuselimenä tilintarkastustuomioistuin seuraa tiiviisti edistystä ja arvioi näiden muutosten vaikutuksia rahoitushallintoon sekä EU:n varainhoidon valvontaan tulevina vuosina.

On todettava, että tilintarkastustuomioistuimen kanta toiseen asiaan, nimittäin yhteisen maatalouspolitiikan ja rakennetoimien rahoitukseen, hallintoon ja valvontaan tulevaisuudessa, olisi otettava huomioon tätä koskevan merkittävän lainsäädännön lopullisessa muotoilussa. Nykyisissä rakennetoimia koskevissa asetusehdotuksissa asiakirjojen säilyttämistä koskevat säännökset tekisivät mahdottomaksi tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksen tiettyjen menokohtien osalta.

Tilintarkastustuomioistuin on täysin tietoinen tarpeesta jatkaa itsensä kehittämistä ja hyödyntää resurssejaan parhaalla mahdollisella tavalla jatkuvasti muuttuvassa unionissa. Pyrimme tekemään työtä Euroopan unionin etujen mukaisesti mahdollisimman tehokkaasti ja vaikuttavasti.

Vaikka toisinaan esitetäänkin näkemys, jonka mukaan tilintarkastustuomioistuimen ei pitäisi antaa lisäammuksia niille, joiden edun mukaista on esittää EU huonossa valossa, olen vakaasti sitä mieltä, että yhteistä etua palvellaan parhaiten sellaisen riippumattoman ulkoisen tarkastuselimen toiminnalla, joka pystyy objektiivisesti ja itsenäisesti antamaan selkeitä ja tasapuolisia lausuntoja objektiivisista tosiseikoista.

Joidenkin mielestä viimeaikaiset tapahtumat – se, että äänestäjät hylkäsivät perustuslakiluonnoksen kahden jäsenvaltion kansanäänestyksissä, ja vaikeudet päästä sopuun vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymistä – osoittavat kansalaisten luottamuksen puutteen Euroopan unionia ja sen toimielimiä kohtaan. Olen täysin vakuuttunut siitä, että EU:n legitimiteetti voidaan taata vain, jos toimielimemme toimivat sujuvasti ja niiden hallinto – olipa kyse politiikan laatimisesta tai sen täytäntöönpanosta – on korkealaatuista. Myös jäsenvaltioiden on vapauduttava vastuustaan EU:n talousarvion merkittävän osan hallinnossa ja valvonnassa. Tässä tilintarkastustuomioistuimella on ratkaiseva osa: sen on välitettävä riippumaton, ammatillinen ja objektiivinen kuva tavasta, jolla EU:n varoja hallinnoidaan, ja sen on autettava varmistamaan, että muutokset ovat yleisen edun mukaisia.

(Suosionosoituksia)

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää tilintarkastustuomioistuimen presidenttiä Weberiä vuoden 2004 vuosikertomuksen tasapuolisesta esittelystä. Kiitän myös parlamentin jäseniä mahdollisuudesta esittää komission kanta.

Tilintarkastustuomioistuimen kertomus on tasapuolinen ja tasapainoinen: siinä todetaan, että komissio on onnistunut panemaan täytäntöön konkreettisia parannuksia hallintojärjestelmiinsä, mutta että parannuksia tarvitaan vielä monella alalla.

Komissio on tyytyväinen tilintarkastustuomioistuimen myönteiseen kantaan talousarvion toteutuksesta ja tilinpäätöksen luotettavuudesta, koska ne antavat luotettavan kuvan yhteisöjen tuloista ja menoista varainhoitovuodelta ja taloudellisesta tilanteesta varainhoitovuoden lopussa. Tilintarkastustuomioistuin esittää vain yhden varauksen, ja tämäkin ratkaistaan ottamalla käyttöön suoriteperusteinen kirjanpito vuonna 2005. Tämä merkitsee sitä, että kirjanpidossa on saavutettu ensisijainen tavoite ja että tilinpäätös on laadittu voimassaolevan varainhoitoasetuksen säännösten mukaisesti.

Tilintarkastustuomioistuin antaa myönteisen lausuman tileistä, tuloista, maksusitoumuksista, liittymistä edeltävästä tuesta sekä hallintomenoista. Se on tyytyväinen myös EKR:n kehitystukeen, joka on noin 2,4 miljardia euroa talousarvion ulkopuolella.

Tilintarkastustuomioistuin on todennut myös kaksi merkittävää parannusta viime vuodesta: suuressa osassa yhteistä maatalouspolitiikkaa sekä tuessa EU:n ehdokasvaltioille. Järjestelmää, jolla tarkistetaan suuri osa yhteisen maatalouspolitiikan menoista – yhdennettyä hallinto- ja valvontajärjestelmää – pidetään asianmukaisesti sovellettuna tehokkaana valvontajärjestelmänä säännönvastaisten menojen riskin rajoittamiseksi. Tulevina vuosina järjestelmää sovelletaan yhä suuremmassa määrin maatalousmenoihin.

Hyvin yksinkertaistettuna totean, että jo mainitsemieni useiden myönteisten lausumien lisäksi tilintarkastustuomioistuin on kohtuullisen tyytyväinen valvontajärjestelmiin ja menoihin yhä suuremmassa osassa EU:n talousarviota, karkeasti arvioiden noin kolmanneksessa talousarviosta. Tämä merkitsee konkreettista ja määrällisesti ilmaistavaa edistymistä kohti myönteistä tarkastuslausumaa.

Suuri yleisö ja tiedotusvälineet eivät aina ole täysin ymmärtäneet tilintarkastustuomioistuimen päätelmiä. Pidin hyvin paljon tilintarkastustuomioistuimen presidentin huomautuksesta, jossa tehtiin selväksi, että tietyillä aloilla tilintarkastustuomioistuimen huomautuksia sisältävää tarkastuskertomusta ei voida tulkita siten, että kaikkiin vuoden 2004 maksuja koskevan talousarvion toimiin liittyisi virheitä, eikä se myöskään ole osoitus petoksista. Meidän on kaikkien ymmärrettävä tämän talousarvion vastuuvapausmenettelyn laaja-alainen luonne. Menettely osoittaa, että komissio on suoraan vastuussa valituille parlamentin jäsenille.

Tämä voi olla yhdestoista peräkkäinen tarkastuslausuma, joka ei ole myönteinen, mutta toivon, että alustavista huomautuksistani käy selväksi, ettei tämä tarkoita, ettemmekö olisi edistyneet. Parlamentin jäsenet ovat toistuvasti korostaneet, ettei komissio yksinään voi "tuottaa" myönteistä tarkastuslausumaa. Vuoden 2003 vastuuvapautta koskevassa päätöslauselmassa annettiin arvokkaita neuvoja siitä, kuinka tilannetta voidaan parantaa edelleen, ja me teemme työtä sen eteen. Kuten tiedätte, komissio on ehdottanut "suunnitelmaa yhdennetyn sisäisen valvonnan kehyksen kehittämiseksi", ja se odottaa parlamentin ja neuvoston tukea.

Vaikka olenkin hyvin kiitollinen parlamentin tuesta suunnitelmalle, Ecofin-neuvoston 8. marraskuuta antama lausunto ei ollut niin radikaali kuin komissio oli toivonut sen olevan. Siinä ei hyväksytty kansallisen tason poliittisia julistuksia. Operationaalisen hallinnon ilmoitusten suuri määrä muun muassa maksuista vastaavilta virastoilta ei kuitenkaan ole mahdoton tavoite, vaikkakin jokaisen alan kansallinen yhteenvetokertomus, joka muistuttaisi komission vuotuisesta toimintakertomuksesta ja pääjohtajien lausumista tehtyä arviota, on vaikeampi tavoite.

Me etenemme ehdotuksinemme. Toimintasuunnitelmamme yhdennetyn sisäisen valvonnan kehyksen kehittämiseksi julkaistaan ensi kuussa. Se perustuu nykyisen kaikkia talousarviomenoja koskevan valvontakehyksen ja tilintarkastustuomioistuimen yhtenäisestä tarkastusmallista antamassaan lausunnossa nro 2/2004 määrittelemien yleisten periaatteiden välisten erojen arviointiin. Toivomme, että uusia ohjelmia vuoden 2006 jälkeen koskevassa päätökseen saatettavassa lainsäädännössä heijastellaan uutta ajattelutapaa. Ehdotetut tarkistukset varainhoitoasetukseen ja sen täytäntöönpanosääntäihin heijastavat myös tätä uutta mallia.

Tilintarkastustuomioistuimen näytteet paljastavat merkittäviä virheitä, joiden vähentämisestä minimiin luonnollisesti huolehdimme. Näin tehdäksemme keskitymme ja turvaudumme säännönvastaisuuksiin liittyvän riskinhallinnan menetelmiin. Näin varmistetaan rajallisin resurssein, että lisävalvonnan kulut tuovat mukanaan lisäetuja vähentämällä virheiden mahdollisuuksia.

Haluan erityisesti lainata kahta kohtaa tilintarkastustuomioistuimen presidentin puheenvuorosta. Ensimmäinen on: "Suoritettuaan rakenneohjelmia koskevia tarkastuksia paikan päällä tilintarkastustuomioistuin havaitsi jälleen heikkouksia kaikissa niiden hallinto- ja valvontajärjestelmissä jäsenvaltioiden tasolla" ja toinen on: "Sisäpolitiikan alalla tilintarkastustuomioistuin toteaa, että virheet johtuvat usein monimutkaisista säännöistä."

Olen todellakin samaa mieltä näistä huomioista. Sääntöjen yksinkertaistamisen tarve toistettiin eilen talousarvion valvontavaliokunnan kokouksessa, mutta jos etsitään yksittäisiä ihmisiä, jotka ovat vastuussa ohjelmien ja sääntöjen suuresta määrästä ja monimutkaisuudesta, on sellaisia vaikea löytää. Kaikki puhuvat yksinkertaistamisen tarpeesta, mutta kun mennään yksityiskohtiin, se ei enää olekaan helppoa. Suuri osa monimutkaisuudesta ei johdu virkamiehistä vaan asiakkaista, poliittisten päätösten tekijöistä, jäsenvaltioiden poliitikoista sekä Euroopan parlamentin jäsenistä. Samat osapuolet usein vastustavat muutoksia.

Käytän tätä tilaisuutta kehottaakseni kaikkia politiikan laatijoita tarkastelemaan kriittisesti rahoitushallinnon näkökohtia sekä tarvetta valvoa ja pitää kirjaa näistä ohjelmista, kun seuraavaa tavoitetta, suunnitelmaa ja ohjelmaa tarkastellaan.

On vielä paljon sanottavaa, mutta talousarvion vastuuvapausmenettely on vasta alussa, ja tulevina kuukausina parlamentin jäsenet saavat vastaukset kaikkiin kysymyksiinsä. Parlamentti ja komissio tekevät yhteistyötä saattaakseen päätökseen Euroopan unionin vuoden 2004 talousarvion vastuuvapausmenettelyn.

  José Javier Pomés Ruiz, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, on yhdestoista kerta, kun tarkastuslauselma ei ole myönteinen.

En enää tiedä, pitäisikö tätä sanoa skandaaliksi; siitä on tullut tavanomaista. Toimia on selvästikin toteutettu kaikkialla, mutta lopultakin tämä on saavuttamaton tavoite tilintarkastustuomioistuimen 11 tarkastuksen perusteella.

Asiat ovat parantuneet, mutta eivät riittävällä tavalla. Mikä on tällaisen kielteisen tarkastuslausuman poliittinen seuraus? No, parlamenttimme kannalta, päätöksiä tekevien viranomaisten kannalta, se on todella masentavaa. Vaikuttaa hyödyttömältä pyrkimykseltä yrittää noudattaa sääntöjä, sillä emme koskaan saa myönteistä tarkastuslausumaa. Puuttuu tahtoa ottaa vastuuta, ja kaikkia viranomaisia houkuttelee ajatus olla hyväksymättä menoja, jos on minkäänlaisia epäilyksiä tai jos heillä on mitään ongelmia. Sen vuoksi tämä on sisäisesti lannistavaa.

Entäpä ulkoisesti? Suuri uskottavuuden menetys. Mitä Euroopan kansalaiset ajattelevat, jos tilintarkastustuomioistuimemme yhdennentoista kerran toteaa, että tilejämme ei ole hallinnoitu asianmukaisesti! Skandaali. Edelleen sama, hyvin paha tilanne.

Vaikka parlamentti vaihtuu, komissio vaihtuu, neuvoston kokoonpano vaihtuu, asiat menevät samalla tavalla. Meidän on kenties syytä muistaa Santerin komissiota, jonka oli erottava tällaisen ongelman vuoksi: sillä ei ole merkitystä, asiat ovat yhtä huonosti.

Entäpä jäsenvaltiot? Missä on puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta? Neuvosto kuluttaa 80 prosenttia. Missä on puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta? Se ei ole täällä: tämä on todellakin skandaali, sillä neuvosto kuluttaa jokaisesta viidestä eurosta neljä euroa, muttei edes ole läsnä, kun tilejä esitellään. Tämä on todellakin skandaali.

Jäsenvaltiot ovat iloisia. Koska niiden kansalliset tuomioistuimet hyväksyvät niiden tilit, ei ole niiden ongelma, hallinnoidaanko unionia, kaikkien eurooppalaisten rahoja, asianmukaisesti vai ei. Voi olla jopa jäsenvaltioita, jotka ovat suhteellisen iloisia ja jotka toteavat itsekseen: "Rahat menevät maanviljelijöille, vaikkemme noudatakaan täsmällisesti tilintarkastustuomioistuimen vaatimuksia." Ne ovat tyytyväisiä. Eivätkä ne ole edes täällä edustettuina.

Arvoisa tilintarkastustuomioistuimen presidentti, kuten tiedätte, edellisen vastuuvapausmenettelyn yhteydessä Euroopan parlamentti vaati valtiovarainministeriöiltä kansallisia lausuntoja vaatimustenmukaisuudesta. Tavoitteena oli auttaa tilintarkastustuomioistuinta julkaisemaan myönteinen tarkastuslausuma. Kuten komission jäsen Kallas totesi, 8. marraskuuta kokoontunut Ecofin-neuvosto hylkäsi kansallisia lausuntoja koskevan ehdotuksen.

Arvoisa tilintarkastustuomioistuimen presidentti, haluan kysyä teiltä, mitä ajattelette tällaisten lausuntojen hyödyllisyydestä työnne kannalta, kansallisten viranomaisten kanssa ylläpitämienne suhteiden kannalta sekä tulevaisuudesta ilman tällaisia lausuntoja?

Arvoisa tilintarkastustuomioistuimen presidentti, meille ei lopultakaan ole hyötyä siitä, että sanotte 25 jäsenvaltion luokan keskiarvon olevan arvosanaltaan hylätty. Kertokaa meille – ja tästä on teille apua – mitkä ovat kolme parhaiten ja kolme huonoiten selviytynyttä jäsenvaltiota.

  Dan Jørgensen, PSE-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, kiitän puheenvuorosta. Minäkin haluan kiittää tilintarkastustuomioistuinta rakentavasta vuosikertomuksesta. Yksi aloista, joilla EU:lla on kaikkein suurimpia imago-ongelmia, liittyy erityisesti siihen, kuinka yhteisön varoja hallinnoidaan. Tiedämme lukuisista mielipidetiedusteluista, että Euroopan kansalaiset eivät erityisemmin luota siihen, että heidän rahojaan – toisin sanoen heidän maksamiaan verovaroja – hallinnoidaan asianmukaisesti. Epäluottamus on osittain perusteltua ja osittain se perustuu väärinkäsityksiin. Haluan kiittää tilintarkastustuomioistuinta vuosikertomuksesta, joka auttaa meitä Euroopan parlamentin jäseniä täyttämään kaksi tavoitetta: ensinnäkin hankkiutumaan eroon väärinkäsityksistä ja toiseksi laatimaan hyviä neuvoja ja auttamaan ratkaisemaan niitä ongelmia, jotka ovat todellisia, sillä epäilemättä ongelmia on.

Myyteistä ja väärinkäsityksistä todettakoon, että jos vaivautuu todella lukemaan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen, havaitsee, että lehdistön ja EU:n vastustajien täällä parlamentissa levittämät pelottavat tarinat eivät ole uskottavia. Käy ilmi, että kaikki nämä tarinat perustuvat myytteihin ja väärinkäsityksiin ja etteivät asiat ole niin huonosti kuin yleisissä kauhutarinoissa annetaan ymmärtää. Koska vuosikertomuksessa korostetaan erityisesti maatalousalaa – olemme nyt päässeet kyseisellä alalla tilanteeseen, jossa noin 60:tä prosenttia varoista hallinnoidaan asianmukaisesti – vuosikertomus todistaa, että suuria parannuksia on tapahtunut. Tämä on tietenkin hyvä asia. On syytä antaa myös kehuja, sillä edistystä on tapahtunut. On luonnollisesti myös korostettava, ettei pelkästään se, että parannuksia on tapahtunut tietyillä aloilla, tietenkään merkitse, että meidän olisi tyytyminen kokonaistilanteeseen. Se ei yksinkertaisesti ole riittävän hyvä. Olen edellisen puhujan, jäsen Pomés Ruizin kanssa samaa mieltä siitä, että tämä on skandaali.

Tästä pääsen tietenkin toiseen tehtävään. Ensimmäinen tehtävä oli osoittaa vääräksi myytit. Toinen tehtävä on luonnollisesti tärkeämpi, sillä se koskee ratkaisun löytämistä näihin ongelmiin. Olen lisäksi samaa mieltä siitä, että olemme saaneet tästä aiheesta selkeän kuvan. Itse asiassa ongelmat liittyvät juuri aloihin, joilla hallinto on jaettu, toisin sanoen aloihin, joilla jäsenvaltioilla on aivan yhtä suuri vastuu varojen hallinnoinnista. Jäsenvaltiot eivät yksinkertaisesti noudata vastuutaan, eivätkä ne tee tarpeeksi. Olen samaa mieltä siitä, että meidän on tehtävä lisää töitä viime vuonna annetun suosituksen parissa. Silloin totesimme, että tarvitaan joka vuosi jokaisen yksittäisen valtion valtiovarainministerien niin kutsuttuja poliittisia lausuntoja. Muutaman seuraavan kuukauden aikana meidän on keskusteltava vuosikertomuksesta yksityiskohtaisemmin sekä pantava täytäntöön vastuuvapausmenettely. Huomaan jo nyt, että jäsenvaltioiden vastuu on yksi asioista, joihin meidän on eniten keskityttävä.

  Jan Mulder, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää tilintarkastustuomioistuimen presidenttiä tästä kertomuksesta. Voin vain toistaa muiden puhujien jo ilmaisemia tuntemuksia, erityisesti sen, että on hyvin valitettavaa, että yhdettätoista kertaa peräkkäin tarkastuslausuma on kielteinen, ja tämä jää ihmisten mieliin. Meidän on tehtävä työtä myönteisen tarkastuslausuman eteen, ja sikäli kuin minä sen ymmärrän, ongelmat juontavat juurensa jäsenvaltioista.

On valitettavaa, ettei neuvoston puheenjohtaja vaivautunut saapumaan tänne tänään. Myös muilta istuimilta puuttuu poikkeuksellisen paljon jäsenvaltioiden edustajia tänä aamuna. En tiedä, onko tämä enteellinen merkki kiinnostuksesta rahoitusvalvontaan kokonaisuudessaan. Minusta olennaista on edelleen viimevuotinen päätöslauselma, jossa vaadimme jokaisen jäsenvaltion korkeinta rahoituksesta vastaavaa viranomaista – ja olen iloinen, että he kuuntelevat näin tarkkaavaisesti – tekemään vuosittain tiliä varojen käytöstä. Suurin osa jäsenvaltioista vastustaa tätä.

Minusta tämä on asia, jonka parissa parlamentin on edelleen tehtävä työtä. Tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessa esitetty ehdotus, jonka mukaan kaikille muille talousarvion osatekijöille paitsi maataloudelle on perustettava varmentamiselimiä, ansaitsee mielestäni lähemmän tarkastelun.

On ilahduttavaa, että liittymistä edeltävän tuen tarkastuslausuma voi olla myönteinen. Vuonna 2004 ei kokemuksia uusissa jäsenvaltioissa vielä ollut tarkasteltu. Toivomme, että tulevaisuudessa valvontamekanismit ovat käytössä myös uusissa jäsenvaltioissa. Kannatan vertaisarviointia tilintarkastustuomioistuimen omassa toiminnassa; tilintarkastustuomioistuimen presidentti ei maininnut asiaa tänä aamuna, mutta hän ilmoitti siitä eilen,. Yksikään toimielin ei voi välttyä kritiikiltä, siis rakentavalta kritiikiltä. Tilintarkastustuomioistuimen muutaman viime vuoden toiminnan arvioinnista olisi nähdäkseni hyötyä tilintarkastustuomioistuimen koko toiminnalle Euroopassa.

  Bart Staes, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, tällä keskustelulla käynnistetään vuoden 2004 vastuuvapausmenettely. Jo vuosikertomuksen pintapuolisesta lukemisesta käy ilmi, että komissio on järjestäytynyt tehokkaammin Santerin komission kaatumisen ja uudistusprosessin käynnistymisen jälkeen. Hyvä uutinen on, että yhteisön talousarvion menopuoli on parantunut jo kolmatta vuotta peräkkäin. Huono uutinen on, että yhdettätoista kertaa peräkkäin tilintarkastustuomioistuin ei ole voinut antaa myönteistä tarkastuslausumaa. Tämän vuoksi lukujen luotettavuudesta ei ole varmuutta.

Syy on selvä: joko seuranta- ja valvontajärjestelmiä ei ole vielä pantu täytäntöön, ne ovat tehottomia, tai sitten maksuissa on tapahtunut merkittäviä virheitä. Puhumme nyt maatalous- ja rakennepolitiikasta sekä sisäisistä ja ulkoisista toimista, jotka kattavat yli neljä viidennestä yhteisön koko 105 miljardin euron talousarviosta. Keskeinen ongelma tässä on, että 80–85 prosenttia hallinnoinnista ja valvonnasta on jaettu jäsenvaltioiden kanssa. Valtiovarainministerit kieltäytyvät kantamasta omaa osuuttaan vastuusta, mikä on täysin häpeällistä. He haluavat rahaa Brysselistä, mutta kieltäytyvät siihen liittyvästä tilivelvollisuudesta.

Jälleen kerran vuosikertomuksessa kiinnitetään huomiota vientitukien ongelmaan. Niiden määrä on 3,6 miljardia euroa, toisin sanoen 7,5 prosenttia maatalousmäärärahoista. Kuitenkin niiden osuus komissiolle ilmoitetuista säännönvastaisuuksista on jopa 26 prosenttia. Jäsenvaltioiden pitäisi fyysisesti tarkastaa viisi prosenttia vientitukiasiakirjoista, mutta tässäkin ne ovat epäonnistuneet surkeasti. Ilahduin havaitessani, että vuosikertomuksen kohdassa 4.30 ja alaviitteessä 20 esitettiin suositus, jonka mukaan tarkastuksia on tehtävä lopullisen edunsaajan tasolla. Minä lainaan: "Tällainen kattavuus lujittaisi ja selkeyttäisi YMP:n menojen vastuuketjua."

Tämän vuoksi haluan esittää vielä yhden merkittävän pyynnön, että lopullisten edunsaajien luettelo julkaistaisiin. Juuri näin tehtiin Virossa, Tanskassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Alankomaissa. Flanderissa ja Belgiassa sen sijaan valittiin tekoavoimuus ja esitettiin kaikki luvut yhdessä, jolloin oli mahdotonta tehdä asianmukaista analyysia. Saamme kuitenkin näistä taulukoista paljon tietoa maatalouspolitiikkamme sääntöjenvastaisuuksista. Esimerkiksi tupakka-alan jättiläinen Philip Morris on viimeisten viiden vuoden aikana saanut Alankomaissa 6,5 miljoonaa euroa sokerin lisäämisestä savukkeisiin. Koska sokerin hinta EU:ssa on korkea, Philip Morris on saanut tästä hyvitystä.

Myös KLM:n ateriapalvelu sai 646 000 euroa, koska se käyttää sokeria, meijerituotteita, vihanneksia ja hedelmiä lennoilla Euroopan unionin ulkopuolella. Tämä katsotaan vienniksi, jolle voidaan näin ollen myöntää vientitukea. Onhan tämä aivan järjetöntä, mutta kyseessä on silti vain jäävuoren huippu. Kansalaiset hyväksyvät Euroopan, Euroopan unionin ja Euroopan maatalouspolitiikan vasta, kun tällaisiin häpeätahroihin puututaan. Toivon kaikille vastuuvapausmenettelyn esittelijöille, erityisesti jäsen Mulderille, paljon menestystä. Toivon myös, että muutaman seuraavan kuukauden aikana voimme tehdä työtä tehokkaasti ja esittää järkevät vastuuvapautta koskevat mietinnöt ensi vuoden huhtikuun istunnossa.

  Jeffrey Titford, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, taas se alkaa. Seisoin tässä noin vuosi sitten esittääkseni huomioita, kun Euroopan tilintarkastustuomioistuin kieltäytyi kymmenettä kertaa hyväksymästä EU:n kirjanpitoa. Totesin tuolloin ja totean jälleen: on aika myöntää, että tämä eurooppalaisen hallinnon muoto on kurjasti epäonnistunut ja että siitä olisi luovuttava. Kansallisvaltioiden olisi paljon parempi huolehtia vain omista eduistaan. Henkilökohtaisesti en luottaisi Euroopan komission, nykyisen tai edellisen, valvontaan lastenlapsieni taskurahoja. Käytin kolme viikkoa sitten puheenvuoron täällä parlamentissa ja vaadin vuoden 2006 talousarvion hylkäämistä, koska tällä parlamentilla ei ole mitään valtaa hyväksyä lisämenoja, kun takanamme on kymmenen häpeällistä vuotta, jolloin kirjanpitoamme ei ole hyväksytty.

No, nyt on kyseessä yhdestoista vuosi. Ei tämä häpeällinen tilanne voi jatkua. Tilintarkastustuomioistuimen viimeisin kertomus on jälleen sama litania Euroopan komission byrokratian epäonnistumisista. Meille luvattiin, että uusi tietojärjestelmä sulkisi kaikki porsaanreiät. Totuus on, että tilimme ovat edelleen yhtä vedenpitäviä kuin siivilä.

Tämän toimielimen jäsenten olisi tunnettava voimakas velvoitteensa eurooppalaisia veronmaksajia kohtaan, sillä heidän rahojaan tässä valutetaan siivilän läpi. Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen velvoitteena on käyttää veronmaksajien rahoja viisaasti, ja kuitenkin se kirjoittelee säyseästi sekkejä Euroopan unionille.

Uskokaa pois, aion jatkaa tämän toimielimen omanatuntona toimimista. Aion edelleen osoittaa, millainen fiasko se on. Minun omatuntoni on puhdas. Kysyn teiltä, onko teidän? Pidän sitä paitsi jäsenten läsnäoloa täällä tänään merkkinä siitä, kuinka tärkeänä he pitävät tapaa, jolla Euroopan unioni käsittelee veronmaksajien rahoja. Enempää ei ole tarpeen sanoa.

  Hans-Peter Martin (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, Eurooppa todellakin tarvitsisi erityisesti nykytilanteessa tilintarkastustuomioistuimen; se olisi energinen tiikeri, joka vaanisi ympäriinsä ja hyökkäisi tarvittaessa. Tämä vuosikertomus on kuitenkin taas uusi osoitus siitä, ettei tilintarkastustuomioistuin kenties ole oikea saalistaja, vaan pikemminkin hampaaton otus häkissään. Hampaaton se on siksi, ettei tällaisella toimielimellä voi olla hampaita. Kun vertaa Euroopan tilintarkastustuomioistuinta sen baijerilaiseen vastineeseen, huomaa, että ne ovat täysin erilaisia. Tiedän vain yhden toisen tilintarkastustuomioistuimen, jolla on vielä vähemmän teoreettista ja käytännön toimivaltaa kuin Euroopan tilintarkastustuomioistuimella, ja se on Wienin valtiontalouden tarkastusvirasto. Aina kun keskustellaan sen rajatylittävästä toiminnasta, kuullaan sama kertosäe: "Voimme vakuuttaa, että tilintarkastustuomioistuin suhtautuu myönteisesti tilintarkastusmenettelyn mahdollista parantamista koskevaan keskusteluun."

Ehdotan, että suhtautuisitte asiaan rakentavasti. Laatikaa julkilausuma, jossa tilintarkastustuomioistuin ei todellakaan voi vapautua velvoitteistaan, koska teillä ei ole toimivaltaa, koska on asioita, joita te ette voi tehdä, ja koska tapa, jolla henkilöstönne valitaan – mikä poliittisesti on syy kaikkeen, mitä tapahtuu – merkitsee sitä, ettei asemanne salli teidän hoitaa tehtäviänne. Tehkää näin, ja teette Euroopalle palveluksen. Tämä olisi ensimmäinen askel kohti avoimuutta ja kohti seurannan mahdollistamista, joita molempia tarvitaan, jos aiomme palauttaa tämän unionimme uskottavuuden.

  Alexander Stubb (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kuultuani, kuinka Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolueen mukaan komissio ei kykene huolehtimaan lastenlasten taskurahoista, minun on todettava, että toivoisin mieluummin komission huolehtivan niistä kuin Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolueen! Haluan joka tapauksessa esittää kolme pääasiallista huomautusta, yhden yleisen ja kaksi komissiota ja neuvostoa koskevaa.

Ensimmäinen, yleinen huomautukseni on, että tämä on mielestäni hyvä vuosikertomus. Kertomuksen tavoitteena on parantaa valvontaympäristöä sellaisenaan, tehdä rahojen käytöstä entistä avoimempaa ja ymmärrettävämpää sekä torjua petoksia ja huonoa hallintoa. Parannuksia on tapahtunut, mutta kuten monet ovat jo todenneet, vielä on paljon tehtävää. En kuitenkaan usko yhdenkään yrityksen voivan saada myönteistä tarkastuslausumaa tilintarkastustuomioistuimen käyttämällä menetelmällä.

Toinen huomautukseni on, että haluan onnitella komissiota. Tiedän sen saavan paljon arvostelua tavasta, jolla se käyttää saatavillaan olevia rahoja. Osa arvostelusta on perusteltua, mutta suurin osa ei sitä ole. Komissio on tehnyt paljon parannuksia. Pidän erityisesti sen suunnitelmasta myönteisen tarkastuslausuman saamiseksi sekä siitä, mitä se on tehnyt kirjanpidolle.

Lopuksi haluan esittää kritiikkiä neuvostoa kohtaan, en pelkästään siksi, ettei se ole täällä tänään edustettuna, vaan siksi, että se – aivan kuten Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue pari sekuntia sitten – pyrkii luomaan illuusion, että kaikki on komission tai jonkun muun EU:n toimielimen syytä. Näin ei yksinkertaisesti ole. Euroopan unionissa käytetyistä rahoista 80 prosenttia käytetään jäsenvaltioissa. Tämän vuoksi tuomitsen sen, että valtiovarainministerit jälleen kerran kieltäytyivät allekirjoittamasta tarkastuslausumia Ecofin-neuvostossa kaksi viikkoa sitten. Katson, että voisimme edetä paljon pidemmälle tässä koko varainhoidon prosessissa, jos valtiovarainministerit kantaisivat vastuunsa.

Esitän yhteenvedon. Yksi: me parannamme järjestelmää, kaksi: ongelma ei ole komissiossa vaan jäsenvaltioissa, ja kolme: suhtaudun optimistisesti siihen, että viiden vuoden aikana saamme myönteisen tarkastuslausuman.

  Szabolcs Fazakas (PSE). – (HU) Arvoisa puhemies, vuosi 2004 oli laajentumisvuosi, joten vuoden 2004 vuosikertomus koskee ensimmäistä kertaa kaikkia 25:tä jäsenvaltiota. Tämänkin vuoksi on hyvä, että kertomuksessa esitetään myönteinen, realistinen ja tasapainoinen lausuma siitä, kuinka Euroopan unionin rahoja on käytetty niin vanhoissa kuin uusissakin jäsenvaltioissa.

Tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus vuodelta 2004 osoittaa viime vuonna käynnistettyjen uudistusten vaikutuksen. Tämä oli kollegani Terry Wynnin tavoitteena hänen laatimassaan mietinnössä, joka hyväksyttiin parlamentissa suurella enemmistöllä. Tämä on tavoitteena myös yhdennetyssä hallinto- ja valvontajärjestelmässä, josta komissio ja sen varapuheenjohtaja Siim Kallas ovat ilmoittaneet.

Uudistus perustuu keskinäiseen luottamukseen sekä Euroopan parlamentin, komission ja tilintarkastustuomioistuimen tiiviiseen yhteistyöhön. Näiden lisäksi neuvoston olisi osallistuttava uudistuksen toteuttamiseen ottamalla käyttöön kansallisen tason tarkastuslausumat, mutta tätä vastustetaan jatkuvasti. Ilman tätä emme kuitenkaan voi edetä; me tarvitsemme tarkastuslausuman myös neuvostolta.

  Margarita Starkevičiūtė (ALDE). – (LT) Yhteisön vuoden 2004 kirjanpidon tarkastuksen tuloksia käsiteltäessä olen iloinen havaitessani, että tarkastajien arviointi kotimaani Liettuan saaman liittymistä edeltävän tuen hallinnoinnista on myönteinen.

Valitettavasti samaa ei voida sanoa EU:n kirjanpidon tilan yleisestä arvioinnista. On syntynyt paradoksaalinen tilanne, jossa edunsaajat eivät saa heille osoitettuja varoja, koska erilaiset valvontavaatimukset ovat liian monimutkaisia ja suhteettomia saavutettuun etuun nähden, vaikka tarkastajat väittävät, että vaatimuksissa ei ole riittävästi perusteluja keskustelulle.

On ilmeistä, että nykyinen tukien kirjanpitojärjestelmä estää EU:n pääasiallisen taloudellisen tavoitteen saavuttamisen – sen, että EU:n talousarvion varoja käytettäisiin avoimesti ja tehokkaasti. Tämän vuoksi kehotan Euroopan komissiota ja tilintarkastajia kiirehtimään uudistussuunnitelman täytäntöönpanoa ja puhumaan päättäväisemmin ongelmista, jotka muodostavat laajan ja ehtymättömän luonnonvaran. Uskon optimistisesti, että uudistukset ja yhdennetty sisäisen valvonnan järjestelmä voivat auttaa jäljellä olevien ongelmien ratkaisemisessa.

  Nils Lundgren (IND/DEM). – (SV) Arvoisa puhemies, haluan aluksi esittää vastalauseeni sille, että meidän on keskusteltava tilintarkastustuomioistuimen kertomuksesta ilman, että voimme tutustua siihen etukäteen, mikä on meidän kannaltamme suuri haitta. Onneksi lähes kaikki on tuttua edellisiltä vuosilta. Olisimme kenties voineet lukea viime vuoden kertomuksen ja esittää samat näkemykset. Kyseessä ovat samat ongelmat ja samat puutteet kirjanpidossa, ja saamme kuulla, että ongelmat ovat pysyviä. Meille kerrotaan, että tilintarkastustuomioistuin "ei voi taata" ja niin edelleen. Puhutaan riskialttiista toimista, puutteista seurantajärjestelmissä, lukuisista virheistä ja niin edelleen. On esitetty suunnitelma sisäisestä seurantajärjestelmästä, jota kannatan voimakkaasti, mutta suurelta osin asiat ovat kuten ennenkin, toisin sanoen huonossa jamassa.

Haluan kuitenkin korostaa, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin luonnollisesti tarkastaa yhteisön toimielinten kirjanpidon, kun taas erilaiset kansalliset tarkastuselimet tarkastavat kansalliset järjestelmät. Kuten niin monilla muillakin aloilla, tähänkin soveltuu 80/20-suhteen sääntö, jonka mukaan viidesosaa rahavirrasta voidaan valvoa täältä käsin ja loput ovat kansallisessa valvonnassa. On hyvin tärkeää, että esitämme ehdotuksen siitä tavasta, jolla voimme saada aikaan rakenteellista yhteistyötä tässä asiassa. Muutoin tilintarkastustuomioistuimen tehtävä on edelleen käytännössä mahdoton.

Havaitsemme pääasiallisten ongelmien juontavan juurensa maatalouspolitiikasta, rakennerahastoista sekä alueiden komiteasta. On olemassa hyvät syyt kumota maatalouspolitiikka sekä lakkauttaa alueiden komitea ja talous- ja sosiaalikomitea. Nämä kaikki kuuluvat menneeseen aikakauteen, eikä niillä enää ole tehtävää nykypäivän EU:ssa. Rakennerahaston varat puolestaan olisi tästä lähtien ohjattava suoraan EU:n köyhimmille jäsenvaltioille. Näin häviäisivät suurelta osin kaikki nykyiset ongelmamme.

  Simon Busuttil (PPE-DE). – (MT) Ajankohtana, jolloin Euroopalla on huono maine julkisessa mielipiteessä, ei ole helppoa selittää kansalaisille, että Euroopan unioni, joka on monille malli siitä, kuinka asioita olisi hoidettava, ei itse asiassa ole suinkaan moitteeton, vaan se tarvitsee jopa paljon lisätoimia taatakseen, että sille osoitetut rahat käytetään niin kuin pitää. Nyt tarkasteltavana olevaan kertomukseen liittyy déjà vu -ilmiö. Meille kerrotaan jälleen, ettei tilintarkastustuomioistuin voi olla varma, että jokainen euro on käytetty täysin säännönmukaisesti. Kertomuksessa toki myös todetaan, että jotakin edistymistä on tapahtunut maatalouden kaltaisella ongelma-alalla, joka loppujen lopuksi vie valtavan osuuden talousarviosta. Olisi kuitenkin virhe lakata kehittämästä entistä tehokkaampaa talousarvion valvontajärjestelmää. Yhtäältä olemme surullisia kuullessamme, että valvontajärjestelmään liittyy edelleen paljon puutteita, ja toisaalta on turhauttavaa, että vaikuttaa siltä kuin pyrkisimme aina vain kohti täydellisyyttä, tarkastuslausumajärjestelmän edustamaa täydellisyyttä. Toteamme vuosi toisensa jälkeen toki hieman lähenevämme sitä, mutta emme varmasti koskaan saavuta sitä. Nyt voimme joko pelata niiden peliä, jotka haluavat kaiken näyttävän kurjalta, tai myöntää, ettei kukaan ole täydellinen ja että kaikkien on kannettava vastuunsa. Tämä koskee niin Euroopan parlamenttia kuin Euroopan komissiotakin, mutta myös jäsenvaltioita itseään.

  Herbert Bösch (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan kiittää tilintarkastustuomioistuinta tästä kertomuksesta. Sinä lyhyenä aikana, jonka se on ollut saatavilla, minulle on käynyt selväksi, että se sisältää paljon tietoa loppujen lopuksi meidän tehtäväämme – vastuuvapauden myöntämistä tai sen epäämistä – koskevista merkittävistä kriteereistä.

On usein todettu, että valtiovarainministerien on allekirjoitettava kirjanpitonsa, mutta tarkastellaanpa aloja, joilla komissio on yksin vastuussa menoista: siellä havaitsemme kauheita asioita. Sisäpolitiikan alalla kuusi yhdestätoista pääjohtajasta ei kyennyt antamaan ehdottomia takeita. Näyttäkää minulle valtiovarainministeri, joka tekisi näin asemassaan! En ole tavannut sellaista.

Tämä erinomainen kertomus saa minut korostamaan tilintarkastustuomioistuimelle sitä, kuinka kiireellisesti meidän on keskityttävä suoraan hallinnoituihin menoihin ja pyrittävä tekemään kaikki täysin oikein. Jos onnistumme tässä, voimme menestyä nykyistä paremmin myös suhteissamme jäsenvaltioiden kanssa.

  Markus Ferber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa tilintarkastustuomioistuimen presidentti, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, voin toistaa jäsen Böschin sanoman. Minusta yksinkertaistamme asioita liikaa, jos toteamme, että koska jäsenvaltiot hallinnoivat 80 prosenttia varoista, on niiden asia huolehtia, että kaikki on kunnossa.

Meillä on todellakin ollut ongelmia viime vuosina, ja voidaan todeta, että ne johtivat vuonna 1999 silloisen komission kaatumiseen, mutta eivät nämä ongelmat koskeneet kansallisella tasolla hallinnoituja varoja – päinvastoin, kaikkien näiden hallinnosta vastasi komissio itse.

Me totesimme Terence Wynnin mietinnössä – tehdään tämä nyt täysin selväksi – että haluamme saada kansalliset ja mahdolliset alueelliset tilintarkastustuomioistuimet osallistumaan vastuuvapausmenettelyyn. Kun tänään tarkastelemme sitä, kuinka asioita hoidetaan kansallisella tasolla ja yhteisössä, minulle on selvää, että tavat eivät ole yhteensopivia. Älkää käsittäkö minua väärin: vastustan ajatusta, että se, mitä me teemme Euroopan tasolla, mitä te teette, arvoisa tilintarkastustuomioistuimen presidentti, luovutettaisiin kansallisten järjestelmien vastuulle. Meidän olisi sen sijaan harkittava tilintarkastuksen yhteydessä sitä, kuinka asiat voitaisiin tehdä toisin päin. Myös yhteisön tasolla on parantamisen varaa, ja voimme varmasti oppia jäsenvaltioilta. Valtioiden tai hallitusten päämiesten on oltava riittävän neuvokkaita ja viisaita tarjoamaan oikeudellinen kehys, jota tämä edellyttää.

Arvoisa presidentti Weber, tämä ei ole teidän ongelmanne; se on heidän ongelmansa, joilta te olette saanut toimivaltuutenne, eikä se tarkoita meitä, vaan valtioiden ja hallitusten päämiehiä. Koska puhun muun muassa budjettivaliokunnan jäsenenä, minun sallittaneen yksinkertaisesti todeta, että meidän on kieltäydyttävä heidän omaksumasta asenteestaan, siitä, ettei mitään haluta maksaa EU:lle, että halutaan omalle kotimaalle mahdollisimman paljon takaisin eikä haluta Brysselissä nähtävän, mitä on meneillään. Tähän asenteeseen meidän on puututtava. Siitä meidän on aloitettava. Jos teemme näin, olemme todellakin tehneet jotakin Euroopan hyväksi, sen uskottavuuden ja sen kansalaisten hyväksi.

Tilintarkastustuomioistuimen kertomus on merkittävä, muttei se ole ratkaiseva. Ratkaisevaa on se, mitä me teemme täällä parlamentissa sen suhteen. Odotan keskusteluja talousarvion valvontavaliokunnassa sekä vastuuvapausmenettelyä, joka saatetaan päätökseen ensi vuoden alussa.

  Terence Wynn (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, Ecofin-neuvosto hylkäsi viikko sitten parlamentin ehdotuksen kansallisista lausumista, mikä itse asiassa merkitsee, ettemme lähitulevaisuudessa saa myönteistä tarkastuslausumaa. Ecofin-neuvoston ehdotukset ovat heikko vastine todellisille toimille, ja ne perustuvat kaksipäiväisen asiantuntijapaneelin tuloksiin. Minä osallistuin tähän tapaamiseen. Se palautti mieleeni Margaret Thatcherin huomautukset vastaavassa tapaamisessa, jossa hän valitti olevansa sellaisten ihmisten ympäröimä, jotka esittivät vaikka mitä syitä ollakseen tekemättä asioita ja muuttamatta niitä sen sijaan, että he ratkaisisivat hänen ongelmansa.

Parlamentin on saatava tietää, mitkä jäsenvaltiot vastustavat ja mitkä tukevat sen kantaa.

Vakavasti ottaen Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolueen huomautusta ei pidä jättää huomiotta. Miksi meidän todellakaan pitäisi hyväksyä uusia rahoitusnäkymiä, kun valvontajärjestelmissä on niin räikeitä epäkohtia jäsenvaltioissa? Tämä viesti meidän on lähetettävä neuvostolle äänekkäästi ja voimakkaasti.

  Hubert Weber, tilintarkastustuomioistuimen presidentti. (DE) Arvoisa puhemies, se, että voimme esittää kertomuksemme poliittisille päättäjille, muiden muassa komission varapuheenjohtajalle Kallasille, tekee tästä päivästä merkityksellisen tilintarkastustuomioistuimelle. Olemme kiitollisia niistä vastauksista, joita toimintamme on saanut aikaan poliittisissa päättäjissä.

Kertomuksemme osoittaa, että huomattavia parannuksia on saatu aikaan. Epäilemättä joillakin aloilla on vielä tehtävää, ei pelkästään komissiossa, vaan myös jäsenvaltioissa. Lausumien merkitys on jo mainittu; voin vain olla samaa mieltä, mutta ne eivät ole kaikki kaikessa. Meidän pitäisi todellakin painottaa virheiden syiden löytämistä ja etsittävä sieltä kannustetta uudistuksille. Olemme tehneet satoja tarkastuksia ja tutkineet toimintoja. Olemme löytäneet satoja virheitä – niin muotoa kuin asiasisältöä koskevia. Komissio tietää nämä virheet ja puuttuu niihin. Myös jäsenvaltiot tietävät ne. Tästä meidän on aloitettava.

Katson – ja sanon tämän myös jäsen Martinin vuoksi – että mandaattimme on erinomainen, olemme tyytyväisiä siihen, emmekä tarvitse muuta. Sijoituksemme on varsin hyvä kansainvälisessä vertailussa. Tärkeää on, että päätelmiimme suhtaudutaan vakavasti ja että niiden mukaan toimitaan hyvissä ajoin. Ei riitä, että esitämme uuden järjestelmän; sitä on myös käytettävä ja sovellettava käytännössä.

On myös ilmeistä, että oikeuskehystä on yksinkertaistettava. Monilla aloilla parannuksia ei synny, jos menettelyt säilyvät näin monimutkaisina.

Minun on myös todettava, että jos sovellamme näin tiukkoja standardeja virastoihin ja osastoihin, joita tarkastamme, emme voi valittaa, kun samoja standardeja sovelletaan meihin. Tämän on suunniteltu tapahtuvan vertaisarvioinnin kautta.

Aina sanotaan, että tilintarkastustuomioistuin haluaa enemmän tarkastuksia. Päinvastoin, emme me sellaista halua. Emme halua enempää tarkastuksia; haluamme tehokkaampia ja vaikuttavampia tarkastuksia, joista voidaan asianmukaisesti ottaa opiksi.

  Puhemies. Keskustelu tästä aiheesta päättyy tähän.

(Istunto keskeytettiin hetkeksi.)

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Véronique Mathieu (PPE-DE). – (FR) On harmillista ja turhauttavaa, että tarkastuslausuma on jälleen kerran kielteinen. Tämä tarkoittaa, ettei takeita menojen laillisuudesta ja avoimuudesta vieläkään ole ja että kirjanpitomenettelyjen luotettavuudessa on edelleen epäilyksen varaa.

Kenen pitäisi olla tästä vastuussa? Jäsenvaltioidenko, käytettyjen menetelmien ja maksujärjestelmän heikon täytäntöönpanon vuoksi? Vaiko komission, joka perustamissopimuksen 274 artiklan mukaan on vastuussa yhteisön talousarvion toteuttamisesta?

Ottakaamme opiksi joistakin tilintarkastustuomioistuimen esittämistä huomioista: on tärkeää saada kansalliset hallinnot tietoisiksi vastuustaan, jotta yhteisön määrärahoista voidaan pitää paremmin kirjaa. Tilintarkastustuomioistuimen on myös esitettävä selkeä esitys käytännön toimista, joita komission on toteutettava myönteisen tarkastuslausuman saamiseksi.

Euroopan tämän hetkinen huono maine ei salli sitä, että hallinnon ja valvontajärjestelmien heikkojen kohtien annetaan auttaa euroskeptikkoja vaarantamaan unionin perustavaa laatua olevat periaatteet ja pääasialliset toimintatavat, joilla pyritään vahvistamaan alueellista, taloudellista ja sosiaalista koheesiota. Komission ja jäsenvaltioiden on lisättävä pyrkimyksiään myönteisen tarkastuslausuman saavuttamiseksi. Unionin uskottavuus ja kansalaisten luottamus riippuu tästä.

Puhetta johti
puhemies Josep BORRELL FONTELLES

(Istuntoa jatkettiin klo 10.15.)

7. Lainsäädäntö- ja työohjelma vuodeksi 2006

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma lainsäädäntö- ja työohjelmasta vuodeksi 2006.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, vuosi 2005 ei ole ollut helppo vuosi Euroopalle. Eurooppa on joutunut kokemaan terrorismia, yhteiskunnallista epävarmuutta ja luonnonkatastrofeja. Toimielimet ovat joutuneet kohtaamaan kaikki nämä vaikeudet ilman perustuslain apua ja toistaiseksi ilman monivuotista talousarviokehystä. Unioni on joutunut pohtimaan jopa yhdentymisprosessia, mutta olemme vakuuttuneita siitä, ja komissio on vakuuttunut siitä, että Euroopan unioni on tarpeellisempi kuin koskaan.

Olemme ylpeitä siitä, että komissio on pystynyt reagoimaan tähän tilanteeseen määrätietoisesti ja selkeästi. Olemme kaikki pystyneet vastaamaan haasteisiin tiiviissä yhteistyössä parlamentin kanssa. Kerron muutamia esimerkkejä siitä, mitä olemme yhdessä saaneet aikaan: olemme uudistaneet Lissabonin strategian, tarkistaneet vakaus- ja kasvusopimusta unionin taloushallinnon uskottavuutta vahvistavalla tavalla, lisänneet yhteisvastuuta hyväksymällä uudistetun sosiaalisen toimintaohjelman, tunnustaneet täysimääräisesti työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun ja sen osapuolten keskeisen merkityksen, toimineet puhtaamman ympäristön puolesta hyväksymällä aihekohtaisia strategioita sekä jatkamalla ilmastonmuutosta koskevien kansainvälisten toimiemme toteuttamista, parantaneet turvallisuutta panemalla täytäntöön kunnianhimoisen Haagin ohjelmamme samanaikaisesti lukuisten muiden aloitteiden – erityisesti tietojen säilyttämistä koskevan ehdotuksemme – kanssa, edistäneet eurooppalaisia arvoja maailmalla – tässä yhteydessä mainittakoon lupaus EU:n kehitysmaille myöntämän tuen kaksinkertaistamisesta ja Afrikka-strategian hyväksyminen – lujittaneet kumppanuutta strategisten liittolaistemme, kuten Yhdysvaltojen, kanssa ja jatkaneet avointa vuoropuhelua uusien tärkeiden kumppaneiden, kuten Kiinan, kanssa ja vielä käynnistäneet liittymisneuvottelut Turkin ja Kroatian kanssa.

Komissio on kantanut vastuunsa. Johtava periaatteemme oli ja on edelleen Euroopan yleinen etu. Vuonna 2005 suunnittelemamme aloitekokonaisuus on ensimmäinen konkreettinen ilmaus strategisista tavoitteista, jotka asetimme itsellemme viideksi vuodeksi. Tänään esittelemässämme ohjelmassa pidetään edelleen kiinni tavoitteista, jotka hyväksyimme toimikautemme alussa: hyvinvointi, yhteisvastuu laajentuneessa Euroopassa, turvallisuus ja Euroopan maailmanlaajuisen aseman vahvistaminen.

Nämä tavoitteet ovat edelleen olennaisia. Ne ovat kolmelle toimielimelle yhteisiä ja myös niiden toiminnan tärkein kannustin. Mielestäni ne ovat merkki Euroopan uudistamiseen tähtäävästä kumppanuudesta, jonka halusin asettaa toimintamme keskipisteeksi. Puitesopimus on konkreettinen ilmaus tästä kahden toimielimen välisestä kumppanuudesta. Se edistää tuntuvasti laadukkaiden poliittisten aloitteiden kehittämistä. Se on antanut parlamentin valiokunnille ja komission jäsenille mahdollisuuden käydä tiivistä ja kohdennettua vuoropuhelua siitä, miten parhaiten toteuttaa vuotuisen toimintastrategian mukaisia konkreettisia tavoitteita. Haluan kertoa teille, että vuoropuhelu on edistänyt myönteisellä tavalla tänään teille esittelemääni ohjelmaa. Toivon, että tunnistatte ajatuksianne toimissa, joita aiomme toteuttaa vuonna 2006 – myös niitä ajatuksia, joita käsittelette laajemmin tämänpäiväisessä keskustelussa

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan kaikkien voimavarojen valjastaminen on periaate, jota komissio on noudattanut laatiessaan lainsäädäntö- ja työohjelmansa vuodeksi 2006.

Mitkä ovat tärkeimmät toimet vuonna 2006? Ensinnäkin toimet, joilla lisätään hyvinvointia. Vuosi 2006 on ratkaiseva vuosi uudistetun Lissabonin strategian täytäntöönpanolle. Komissio hoitaa täysimääräisesti tehtävänsä jäsenvaltioiden toiminnan alullepanijana, hallinnoijana ja tukijana. Jäsenvaltioiden kansalliset uudistusohjelmat, joita parhaillaan arvioimme, ovat olennaisessa asemassa tässä prosessissa. Meidän on kytkettävä nämä ohjelmat poliittisiin painopisteisiimme parantaaksemme unionin taloushallintoa ja lujittaaksemme jäsenvaltioiden ja unionin uudistuksiin ja investointeihin liittyviä toimia. Näitä investointeja tehdään sekä jäsenvaltioissa että unionissa tulevia talousnäkymiä, innovaatioita, osaamista ja uusia infrastruktuureja silmällä pitäen. Molemmantyyppiset investoinnit – kansalliset ja unionin tason investoinnit – on kytkettävä tiiviisti yhteen. Meidän on tuettava näitä toimia muilla aloitteilla, kuten tekemällä yhtenäismarkkinoita täydentäviä ehdotuksia, edistämällä maantieteellistä ja ammatillista liikkuvuutta ja esimerkiksi perustamalla Euroopan teknologiainstituutti.

Korostan erityisesti ehdotuksia, joita parlamentti teki yhtenäismarkkinoista antaessaan työohjelmaa koskevan päätöslauselman. Korostan tässä yhteydessä niiden toimenpiteiden merkitystä, joiden tavoitteena on tarjota puitteet pienten ja keskisuurten yritysten kehittämiselle, sillä kyseiset yritykset ovat Euroopan suurin työllistäjä.

Toinen näkökohta liittyy solidaarisuuteen. Solidaarisuus on edelleen olennainen osa Euroopan yhdentymiskehitystä, ja haluan puhua täällä parlamentissa työnantajien ja työntekijöiden välisestä solidaarisuudesta. Haluan puhua myös sukupolvien välisestä solidaarisuudesta, jota voidaan toteuttaa luonnonvarojen – myös meren luonnonvarojen – järkevän hoidon ja uuden kestävän kehityksen strategian täytäntöönpanon avulla. Sivumennen sanoen esittelemme tämän uuden strategian joulukuussa.

Sukupolvien välistä solidaarisuutta toteutetaan myös työllistämällä nuoria ja suunnittelemalla oikeudenmukaisia eläkerahoitusratkaisuja. Emme saa unohtaa myöskään solidaarisuutta miesten ja naisten välillä, vauraampien ja heikommassa asemassa olevien jäsenvaltioiden välillä sekä Euroopan unionin ja muun maailman välillä, varsinkaan suhteessa kehitysmaihin. Vuonna 2006 on toteutettava ratkaisevia toimia kaikilla näillä aloilla.

Turvallisuuden alalla asetetaan etusijalle koordinoinnin parantaminen terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa. Näimme, miten paljon yhteisön lainsäädännöllä pystyttiin vaikuttamaan näillä aloilla. Voin esimerkiksi vakuuttaa teille, että yksi niistä henkilöistä, joita syytetään Lontoon pommi-iskujen toteuttamisesta, luovutettiin Italiasta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan alle 50 päivässä. Tällainen menettely olisi epäilemättä kestänyt useita vuosia ilman yhteisön välineitä. Näin ollen tämä kuuluu aloihin, joilla ihmiset myös Euroopan yhdentymiseen torjuvimmin suhtautuvissa maissa vaativat selvästi Eurooppaa ja Euroopan unionia lisäämään toimiaan eikä vähentämään niitä.

Lisäksi toimimme lupaustamme noudattaen erittäin aktiivisesti laittoman maahanmuuton alalla. Joissakin jäsenvaltioissa ilmenneet ongelmat eivät koske ainoastaan näitä maita: todellisuudessa tällaiset ongelmat vaikuttavat koko Eurooppaan. Meidän on määrätietoisesti torjuttava näitä ongelmia yhdessä jäsenvaltioiden kanssa. Maahanmuuttoasiat eivät tietenkään ole pelkästään turvallisuuskysymys. Turvallisuus on eittämättä yksi maahanmuuton ulottuvuuksista, sillä laitonta maahanmuuttoa on torjuttava. Velvollisuutemme on kuitenkin toteuttaa samanaikaisesti kehitysapuun liittyviä toimia lähtömaissa. Meidän on yhdistettävä maahanmuuttoon liittyvät toimemme kehitysaputoimiimme ja samalla tehtävä kaikki mahdollinen varmistaaksemme ulkomaista alkuperää olevien yhteisöjen sopusointuisen integroitumisen maihimme.

Aiomme toteuttaa toimia myös terveydensuojelun ja kuluttajien suojelun alalla, joka niin ikään kuuluu laajempaan turvallisuuden toiminta-alaan. Myös pelastuspalvelutoimista vastaavien tahojen nopean toiminnan valmiuden kehittäminen on ratkaiseva näkökohta.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ne 96 ensisijaista aloitetta, jotka esittelemme teille, ovat osoitus sitoutumisestamme seuraaviin tavoitteisiin: hyvinvointi, solidaarisuus, tuvallisuus ja Euroopan maailmanlaajuisen aseman vahvistaminen. Näiden tavoitteiden uskottavuuteen vaikuttaa kuitenkin myös niiden laatu. Siksi komissio valvoo tiukasti parempaa säädöskäytäntöä koskevaan ohjelmaansa sisältyvien tehokkaampien menettelytapojen noudattamista. Nämä menettelytavat eivät ole itsetarkoitus vaan keino toteuttaa yhteiset tavoitteemme siten, että ihmiset voivat todella tuntea niiden vaikutuksen jokapäiväisessä elämässään.

Vuonna 2006 laajempi tavoitteemme on lisätä Euroopan vaikutusvaltaa globaalina kumppanina. Tässäkin asiassa on vuonna 2006 saatava aikaan konkreettisia tuloksia: laajentumisprosessiin sekä vakautus- ja assosiaatioprosessiin liittyviä käytännön tuloksia. Lisäksi on edistyttävä konkreettisesti naapuruuspolitiikassa, joka on erittäin tärkeä politiikan ala Euroopan ja sen lähialueiden vakaudelle; köyhyyden torjumisessa, jossa meidän on pidettävä lupauksemme tuen kaksinkertaistamisesta; ja lopuksi eurooppalaisten arvojen edistämisessä erityisesti tukemalla poliittisia uudistuksia ja jälleenrakennusta Afganistanissa, Irakissa ja Palestiinassa.

(EN) Kansainvälistä talousagendaa hallitsee vuonna 2006 yksi kysymys: Dohan kehityskierroksen päättäminen.

Pascal Lamy totesi, ettei ensi kuussa Hongkongissa pidettävää ministerikokousta koskevien odotusten tarkistaminen tarkoita tavoitteidemme heikentämistä Dohan kehityskierroksella. Olen samaa mieltä. Kierros on tärkeä markkinoiden avaamisen ja kaupan vapauttamisen kannalta. Vahva vienti tukee Euroopan unionin kasvua. Haluamme kierroksen onnistuvan. Siksi esitimme hiljattain vahvan ja ehdollisen – korostan sanaa "ehdollinen" – tarjouksemme maataloudesta. Eurooppa on tehnyt enemmän kuin kukaan muu taatakseen tämän kierroksen vakaan edistymisen. Olemme edelleen sitoutuneet siihen, mutta nyt muiden on toimittava.

Maatalouden suuresta merkityksestä huolimatta kierroksella on käsiteltävä laajempia ydinkysymyksiä. Tarvitaan tasapainoa. Siksi vetoan WTO-kumppaneihimme, että ne kävisivät kattavia neuvotteluja myös hyödykkeistä ja palveluista. Eurooppa ei tarvitse enempää saarnoja mailta, jotka sulkevat markkinansa kaikkein köyhimmiltä ja soveltavat joissakin tapauksissa maataloustuotteisiin korkeampia tullitariffeja kuin me. En hyväksy sitä, että jotkut ihmiset vierittävät tästä kierroksesta syyn Euroopan niskoille.

Euroopan komissio on vakaasti sitä mieltä, ettei neuvotteluja voida käydä ainoastaan muutamien suurten, hyvin rikkaiden tai nopeasti kehittyvien maataloustuotteiden viejämaiden hyväksi. Kaikkein köyhimpien kehitysmaiden ja nopeasti kasvavien kehitysmaiden välillä on huima ero. On aika lakata saarnaamasta ja aloittaa neuvottelut.

Epäonnistumisen hinta on korkea. Siitä eivät kärsi ainoastaan kaikki kauppakumppanit vaan myös säännelty kansainvälinen kauppajärjestelmä, jonka eteen olemme tehneet niin lujasti töitä, sekä maailmanlaajuisen elinkeinoelämän luottamus. Kansainvälinen talous tarvitsee nyt hyviä uutisia varsinkin korkeiden energiakustannusten takia. Niinpä tämän kierroksen onnistuminen on etujemme mukaista. Kyse ei ole vain meidän eduistamme vaan erityisesti kaikkein köyhimpien maiden eduista. Sen vuoksi komissio esittää ennen Hongkongin kokousta ehdotuksia siitä, miten voidaan varmistaa, että tällä kierroksella tapahtuu todellista kehitystä.

Tänään keskustelemme Hampton Courtin kokouksen jatkotoimista. Siellä orastanut uusi yhteisymmärrys liittyy tämänpäiväiseen keskusteluumme. Epävirallisessa huippukokouksessa saimme vahvistuksen komission analyysille siitä, miten turvata arvomme globaalistuneessa maailmassa. Jos haluamme säilyttää arvomme, meidän on ajanmukaistettava menettelytapojamme.

Pääsimme yksimielisyyteen aloilla, joilla ihmiset haluavat Euroopan näyttävän tietä: tutkimuksessa ja innovaatioissa, korkea-asteen koulutuksessa, energia-alalla, rajavalvonnassa ja maahanmuuttokysymyksissä. Euroopan on myös oltava johdonmukaisempi globaali toimija. Hyvin moniin yhteisön sisäisiin politiikkoihin sisältyy nyt ulkoinen tekijä: ympäristö, maahanmuutto, liikenne, energia tai jokin muu. Siksi komissio esittää ensi vuonna ajatuksia Euroopan unionin ulkoisen toiminnan johdonmukaisuuden parantamisesta. Komissio valmistelee aiheesta parhaillaan tausta-asiakirjaa.

Unionin toimielimillä on oltava keskeinen asema tässä prosessissa, jolla uudistetaan yhteisymmärrystä ja luodaan uudelleen yhteyksiä kansalaisiin. Siksi olen tänään ilmoittanut, että komissio esittää uutta, aidosti eurooppalaista energiapolitiikkaa vuonna 2006. On hyvä, että Euroopan unionissa kaikenlaisissa asemissa olevat ihmiset ymmärtävät, ettei ole mitään järkeä yrittää yksin selvitä energia-alan haasteista. Jopa kaikkein vastahakoisimmat käsittävät nyt, että kysymys koskettaa koko Eurooppaa ja että meillä on edessämme samat haasteet, kuten hintojen kohoaminen, varastojen hupeneminen, yhä suurempi riippuvuus muutamista maailman osista ja myös tarve suojella ympäristöämme. Tarvitsemme 2000-luvulla johdonmukaista energiapolitiikkaa, jossa tarkastellaan kaikkia näitä kysymyksiä ja vaihtoehtoja harkiten ja määrätietoisesti.

Unohdamme usein, miten ainutlaatuinen saavutus Euroopan yhdentyminen on. On aivan liian helppoa unohtaa, että yksi vuoden 2005 saavutuksista oli saada laajentunut Euroopan unioni toimimaan, mikä on paljolti uusien jäsenvaltioiden ansiota. Luulen, että voimme ja haluamme suoriutua vielä paremmin vuonna 2006. Hyvin usein unohdamme, että unionimme ei enää ole "pienois-Eurooppa". Unionissa on nyt 25 vapaata, itsenäistä, rauhanomaista ja demokraattista jäsenvaltiota. Haasteena on saada laajentunut unioni toimimaan. Tänä vuonna annoimme merkittävän panoksen vastataksemme tähän haasteeseen.

Tämän viikon lopulla matkustan Prahaan ja Budapestiin tervehtimään ja tukemaan uutta, laajempaa Euroopan unionia. Olen luottavainen, sillä yhä useammat ymmärtävät, että loputtomat keskustelut laajentamisesta tai syventämisestä ja markkinoista tai sosiaaliturvasta ovat tiensä päässä. Samoin tiedämme, että vaikeuksienkin keskellä lisääntyy yleinen tietoisuus siitä, että ongelmiemme ratkaisemiseen tarvitaan syvempää eurooppalaista ulottuvuutta.

Olemme pääsemässä uuteen yhteisymmärrykseen siitä, ettei vaikutusvaltaisella ja dynaamisella unionilla voi olla 25:tä pienoismarkkina-aluetta palveluille tai energialle vaan että myös yhtenäismarkkinat tarvitsevat voimakasta ja dynaamista poliittista ja sosiaalista unionia. Markkinat yksin eivät riitä. Pelkillä markkinoilla ei voida puuttua lentoturvallisuuden, ilmaston lämpenemisen tai maahanmuuttajien kotouttamisen kaltaisiin kysymyksiin.

Kyse on siis käytännönläheisestä unionista, jossa kuitenkin noudatetaan periaatteita. Tällainen unioni tuo lisäarvoa aloille, joilla voimme vaikuttaa asioihin, ja sen suunnittelemilla toimilla pystytään vastaamaan maailmanlaajuistumiseen ja kohtaamaan ikääntyvän väestön haasteet ja mahdollisuudet. Tällainen unioni on osa ratkaisua eikä osa ongelmaa.

Näen tässä yhtäläisyyksiä niihin toimiin, jotka liittyvät harkinta-aikaan, jossa te parlamentin jäsenet olette tiiviisti mukana. Toimielimissä meidän on osoitettava, että kuuntelemme tarkasti kansalaisiamme ja että kiinnitämme huomiota heidän huolenaiheisiinsa. Siksi toteutamme kuuntelemiseen ja kansanvaltaan perustuvan K-suunnitelman ja luotamme avoimeen yhteistyöhön parlamentin kanssa.

Ilmoitan viimeiseksi kenties tärkeimmän vuoden 2006 työohjelmaa koskevan sanoman. Olkaamme rehellisiä. Vuotta 2006 koskevilla suunnitelmilla ei ole juurikaan merkitystä, ellemme ensi kuussa saa sovittua rahoitusnäkymistä. Sovintoon pääseminen panee Euroopan edistymisen koetukselle. Miten voimme täyttää kansalaisillemme annetut lupaukset hyvinvoinnista, solidaarisuudesta ja turvallisuudesta ilman niiden täyttämiseen tarvittavia välineitä? Sopimus rahoitusnäkymistä on avain Euroopan voimavarojen valjastamiseen vuonna 2006. Laajempi ja monimuotoisempi Euroopan unioni tarvitsee lisäinvestointeja. Meillä on velvollisuus osoittaa solidaarisuutta uusille jäsenvaltioille, jotka odottavat Euroopan unionin tukevan niiden nopeaa ja ainutlaatuista edistymistä ajanmukaistamisessa ja uudistamisessa.

Tämä taakka on jaettava oikeudenmukaisesti. Yksikään jäsenvaltio ei pääse laajentumisessa halvalla. Luotan siihen, että puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta käyttää tervettä järkeä saadakseen aikaan reilun ja tasapuolisen sopimuksen ensi kuussa. Toivon, että se tekee sen vahvistamalla eikä suinkaan heikentämällä niitä yhteisiä tavoitteita, joita komissiolla ja parlamentilla on laajentuneelle unionille. Toivon ja uskon, että ehdotukset, joita esitin teille viime kuussa, saavat neuvottelut sujumaan joustavasti.

Vetoan teihin tänään, jotta lujittaisimme vuonna 2006 tätä uutta yhteisymmärrystä ja rakentaisimme sen varaan, että palauttaisimme yhteisen päämäärätietoisuuden, jolla Eurooppa saadaan taas jaloilleen; yhtenäinen Eurooppa, joka tekee yhteistyötä kansalaisiamme kaikkein eniten koskettavissa kysymyksissä. Mielestäni tämä on paras mahdollinen vastaus aiemmin tänä vuonna perustuslaista annettuihin ei-ääniin. Tästä on myös pohjimmiltaan kyse ohjelmassa, jonka komissio on laatinut kumppanuutemme toiseksi vuodeksi. Toivon teidän tukevan sitä aktiivisesti. Se osoittaa mielestäni kansalaisille parhaiten, että Eurooppa toimii heidän hyväkseen.

(Suosionosoituksia)

  Françoise Grossetête, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, arvoisa puheenjohtaja Barroso, meille esittelemässänne ohjelmassa keskitytään tärkeimpiin painopisteisiin, joita ovat turvallisuus, kilpailukyky, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja sisämarkkinat, ja korostamme haluanne toteuttaa Lissabonin tavoitteet käytännössä. Silti meidän on edelleen välttämätöntä huolehtia kaikista näiden tavoitteiden saavuttamiseen tarvittavista voimavaroista. Pelkään kuitenkin, ettemme pyri riittävän kunnianhimoisesti vastaamaan kriisissä olevan Euroopan odotuksiin.

Teidän K-suunnitelmaan perustuva menettelytapanne, jolla edistetään kansanvaltaa, kuuntelemista ja keskustelua, on myös kiinnostava, kuitenkin sillä edellytyksellä, ettei siitä tule kansankiihotuksen ja katkeruuden suunnitelmaa. K-suunnitelmasta nimittäin puuttuu kestävyys: teidän kestävyytenne käytännön ratkaisujen löytämiseksi. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, minua kiinnostaa tietää, mitä työpaikkoja Euroopassa on viiden vuoden kuluttua. En tarkoita ainoastaan palvelualojen työpaikkoja vaan myös teollisuuden työpaikkoja. Mitä työpaikkoja Euroopassa on jäljellä viiden vuoden kuluttua?

Kasvu, työllisyys ja turvallisuus ovat ne kolme pilaria, joiden varaan unionin on rakennettava toimintansa. Jos kuitenkin joudumme tekemään sen ilman perustuslakia, tarvitsemme neuvostoa, komissiota ja parlamenttia yhdistävän poliittisen aloitteen, jotta voidaan toteuttaa ne toimenpiteet, joita unionin toimielimet tarvitsevat tehtäviensä hoitamiseen. Missään tapauksessa ei ole kyse kansanäänestystulosten halveksimisesta. Päinvastoin. Kuten tiedätte, tulevat laajentumiset koskettavat suurta määrää eurooppalaisia. Vaikka unionin onkin kiistatta tuettava naapurialueiden toimia demokratian edistämiseksi, sen on kuitenkin vältettävä antamasta vaikutelmaa liian nopeasta etenemisestä ja jatkuvasta laajentamishalusta, koska emme ole ratkaisseet toimielimiimme emmekä unionin talouteen liittyviä ongelmia.

Arvoisa puheenjohtaja Barroso, toistamme, että tavoitteenamme on pystyä luottamaan vahvaan Euroopan komissioon. Tuemme teitä, mutta velvollisuutenne on kuunnella meitä enemmän. Neuvosto ei ole ainoa toimielin, jonka kanssa teette yhteistyötä. Lisäisin, että olisi asiallista parantaa yhteistyötä EU:n puheenjohtajavaltion ja Euroopan parlamentin välillä.

Hampton Courtissa pidetyssä viimeisimmässä huippukokouksessa neuvosto kehotti teitä vauhdittamaan maahanmuuttoon ja sisäiseen turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä. Olemme ilahtuneita tästä aloitteesta, koska tähän saakka neuvosto on jossain määrin jarruttanut parlamentin vaatimaa oikeudellista yhteistyötä. Sisäiseen turvallisuuteen ja terrorismin torjuntaan liittyviä kysymyksiä ei pidä käsitellä vain hallitustenvälisesti. Siksi odotamme vahvoja aloitteita näissä asioissa ja vaadimme Internetin suojaamiseen liittyvien toimien perinpohjaista tarkistamista. Toimien avulla pystymme vakiinnuttamaan tietoverkkoturvallisuuden rajoittamatta kuitenkaan Internetin tarjoamaa vapautta.

"Parempi sääntely" ei merkitse asioiden laiminlyöntiä vaan niiden parantamista, eli EU:n toimien parempaa kohdentamista. Ennen ehdotusten tekemistä meidän on harkittava perusteellisesti unionin etuja. Se on tärkeää muun muassa tutkimuksen tukemiseksi. Siksi suhtaudumme myönteisesti Euroopan teknologiainstituutin perustamiseen. Tämä etunäkökohta perustuu myös unionin säädösten noudattamisen asianmukaiseen valvontaan. Jokaisen komission jäsenen pitäisi antaa neljännesvuosittain selkeä ja täsmällinen tilannekatsaus. Meidän on tarkasteltava myös komiteamenettelyä, samoin kuin haluamme osallistua tiiviimmin myös keskeiseen lainsäädännön yksinkertaistamisprosessiin. Komissio ei halua selvittää ainoastaan eurooppalaisten nykyisiä ongelmia vaan myös tulevia kriittisiä kysymyksiä.

Kaksi näkökohtaa vaikuttaa erityisen tärkeiltä. Toinen liittyy väestörakenteeseen ja ikääntyvään väestöön. Tässä mielessä on luotava perheille edullisemmat olosuhteet. Vaikka tällaisten olosuhteiden luominen kuuluukin jäsenvaltioiden toimivaltaan, Euroopan unioni voi yrittää koota yhteen 25 jäsenvaltion parhaat aloitteet ja ehdottaa tehokkaita terveydenhuoltopolitiikkaan liittyviä ratkaisuja.

Toinen näkökohta liittyy luonnonvarojen kestävään hoitoon ja erityisesti energiapolitiikan vauhdittamiseen. Ehdotus energiatehokkuutta koskevaksi toimintasuunnitelmaksi ja ehdotusluonnos vihreäksi kirjaksi, jonka tavoitteena on taata turvalliset, kilpailukykyiset ja kestävät energialähteet, ovat oikeansuuntaisia. Pidämme huolen siitä, että näitä tavoitteita pohditaan perinpohjaisesti varsinkin biopolttoaineiden kehittämisen ja sisävesiliikenteen kannalta.

Lopuksi totean, että Eurooppa pystyy yhä voimakkaampaan painostukseen kansainvälisissä neuvotteluissa. Tiedämme, ettemme voi elätellä kovin suuria toiveita Hongkongin ministerineuvotteluista, mutta vetoamme teihin, ettette kyseenalaistaisi YMP:n uudistusta, josta päätettiin vuonna 2003, ja että jatkaisitte monimuotoisen maatalouden tukemista. Emme kuitenkaan pysty suunnittelemaan tulevaisuutta, ellei meillä ole rahoitusnäkymiä ennen vuoden loppua. Miten olisi lainkaan mahdollista toimia vuotuisten talousarvioiden varassa? Arvoisa puheenjohtaja Barroso, totesitte itse, että vuosi 2006 on ratkaiseva vuosi ryhtyä sanoista tekoihin. Tiedätte, että melkoinen määrä hankkeita riippuu tästä talousarviosta. Parlamentti on tehnyt velvollisuutensa Bögen mietinnön avulla. Teidän tehtävänne on painostaa puheenjohtajavaltio Yhdistynyttä kuningaskuntaa päästämään Eurooppa umpikujasta.

  Hannes Swoboda, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, arvoisat komission jäsenet, ohjelmassa ja puheenjohtaja Barroson tämänpäiväisessä puheenvuorossa on varmastikin paljon sellaista, mitä voimme tukea. Tuon esiin erään jäsen Barón Crespon tekemän huomautuksen todetessani, että tuemme varsinkin komission jäsenen Mandelsonin yrityksiä säilyttää Hongkongin neuvottelukierros oikeudenmukaisena ja tasapuolisena. Toivon, että tämä tavoite saavutetaan hänen epäilyksistään huolimatta.

Arvoisa puheenjohtaja, Euroopan kaikkien voimavarojen valjastamiseen tarkoitettu ohjelmanne on erittäin kunnianhimoinen, mutta ryhmäni harkinnan perusteella minun on todettava, että siitä puuttuu muutamia olennaisia kohtia.

Aloitan Ranskan kaupungeissa puhjenneista mellakoista. Ne ovat tietenkin Ranskan tapahtumia, mutta niiden taustalla on syvempiä syitä. Ehkäpä nyt ymmärrätte, miksi ryhmämme on aina korostanut sosiaalisen yhteenkuuluvuuden merkitystä, sillä tuonkaltaisia levottomuuksia voi puhjeta milloin tahansa siellä, missä ihmiset ovat työttömiä, huonosti integroituneita, eristettyjä ja syrjittyjä. Tässä suhteessa ohjelmasta puuttuu kokonaan myös selkeä kannanotto julkisten palvelujen puolesta. Ne ovat erityisen tärkeitä etenkin kaupungeissa, koska niiden avulla huolehditaan ihmisistä, joilla on vähemmän mahdollisuuksia elämässään, ja autetaan heitä.

Arvoisa komission puheenjohtaja, mainitsitte toiseksi energiakysymyksen. Vaikka arvostankin suuresti energia-asioista vastaavaa komission jäsentä ja sujuvaa yhteistyötä hänen kanssaan, minun on todettava, että olemme usein korostaneet, kuinka tärkeää koko komission olisi nykykehitystä silmällä pitäen sitoutua selvästi vaihtoehtoisia energiamuotoja tukeviin toimiin. Lisäksi olisi ratkaisevan tärkeää, että esittelisitte Euroopassa käytännön, joka on Yhdysvalloissa lähes vallitseva: siellä suuryritykset velvoitetaan sijoittamaan suurempi osa suhteettomista voitoistaan tutkimukseen ja kehitykseen. Olemme uteliaita kuulemaan vihreän kirjan sisällöstä. Asiakirjan olisi pitänyt olla saatavilla jo jonkin aikaa sitten, ja se herättää varmastikin kiivasta ja vakavaa keskustelua.

Kolmanneksi käsittelen Euroopan tutkimuspotentiaalia, joka on saatava uuteen nousuun. Keskustelut seitsemännestä tutkimuksen puiteohjelmasta ovat käynnissä, mutta onko komissiolla lainkaan kokonaissuunnitelmaa sen täytäntöönpanoa varten? Yhden esimerkin mainitakseni ohjelmassanne viitataan vain epämääräisesti ja varovasti Euroopan teknologiainstituuttiin, vaikka juuri tässä asiassa teiltä vaaditaan enemmän rohkeutta ja päättäväisyyttä sekä Euroopan yliopistoja koskevan kokonaissuunnitelman esittämistä. Meidän on lakattava tukemasta amerikkalaisia viemällä heille nuoria tutkijoita. Me koulutamme nämä tutkijat ja annamme heidän sitten lähteä Yhdysvaltoihin, koska heillä on liian vähän mahdollisuuksia Euroopassa. Tarvitaan myös suunnitelma, jolla pystytään parantamaan varsinkin pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia hyödyntää tutkimusresursseja. Myös se on aivan välttämätöntä.

Olen kanssanne samaa mieltä siitä, mitä sanoitte "paremmasta sääntelystä"; sen toteuttaminen olisi monien suuryritysten, pienten ja keskisuurten yritysten sekä yksittäisten kansalaisten etujen mukaista. Vaikka tuemmekin varapuheenjohtajan suunnitelmia, sääntelyn parantaminen on myös tämän parlamentin tehtävä. Meidän on paljon aiempaa aktiivisemmin selvennettävä, puolustettava ja perusteltava jokaista lainsäädäntöaloitetta kansalaisille, ja se on tehtävä vastaanottavaisesti. Meidän on toimittava määrätietoisemmin. Tässä ei ole niinkään kyse siitä, että komissio tutkisi yksittäisten toimenpiteiden laillisuutta, vaan siitä, pystyvätkö jäsenvaltiot saavuttamaan unionin lainsäädäntöön liittyvät tavoitteet.

Teitte oikein mainitessanne sosiaaliset kysymykset, mutta ohjelmassa ei todellakaan tehdä riittävän selväksi sitä, että taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen on käytävä käsi kädessä. Toivoisin, että laatisitte ensi vuonna komission puolesta kertomuksen laajentumisen edistymisestä – haluan vielä palata kyseiseen aiheeseen, vaikka antaisinkin sille ehkä toisenlaisen merkityksen. Kansalaisten suhtautuminen on hyvin epäluuloista: monet ihmiset vanhoissa jäsenvaltioissa saavat sen vaikutelman, että laajentumisen varjolla heikennetään sosiaalisia normeja ja leikataan veroja. Arvoisa komission puheenjohtaja, kun muistelen teidän ja komission jäsenen McCreevyn kanssa käytyä keskustelua, en usko, että saimme teitä aivan täysin ymmärtämään, miten tärkeitä nämä sosiaaliset kysymykset meille ovat. Lukiessani komission tärkeimmästä äänitorvesta Financial Timesista, että komission jäsen McCreevy vastustaa ehdottomasti verotuksen yhdenmukaistamista, havahduin pohtimaan, onko tarkoituksemme todellakin leikata välittömiä veroja myös vastaisuudessa niin, ettemme enää kykene rahoittamaan sosiaalipalveluitamme ja muita peruspalveluitamme. Haluammeko yhtenäisen, yhteisen Euroopan, jossa on paljon alhaisemmat sosiaaliset normit? Sekä vanhojen että uusien jäsenvaltioiden yhteisenä tavoitteena on oltava sosiaalisen Euroopan toteuttaminen. Mielestäni komission on laadittava asiasta kertomus ensi vuonna.

Financial Timesissa äskettäin julkaistun raportin mukaan monet suurten maiden valtiomiehet – Schröder, Chirac, Blair – todennäköisesti luopuvat tehtävistään lähivuosina. Puolalla on nyt täysin uusi hallitus. Kun uudet hallitukset ja hallitusten päämiehet pääsevät valtaan, komission on otettava ohjat käsiinsä unionissa, jota nämä uudet ihmiset eivät kenties tunne niin hyvin, jotteivät eurooppalaiset ihanteet hämärtyisi entisestään. Jos otatte tällaisen johtoaseman, tuemme teitä, mutta jos teette niin, olkaa hyvä ja liittäkää tavoitteisiinne sosiaalinen Eurooppa!

  Silvana Koch-Mehrin, ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, arvoisat komission jäsenet, työohjelma vuodeksi 2006 ei ole mikä tahansa vanha ohjelma. Sen on oltava ohjelma, joka jälleen kerran lisää EU:n näkyvyyttä kansalaisten keskuudessa ja vieläpä myönteisellä tavalla.

EU:n uskottavuus- ja hyväksyttävyysongelmat eivät ehkä enää täytä sanomalehtien otsikoita, mutta ne eivät tietenkään ole vielä hävinneet ja voivat palata pinnalle milloin tahansa. Koska näitä ongelmia ei ole vielä lähimainkaan ratkaistu, EU:n haasteet ovat sitäkin suuremmat: sen on toiminnallaan osoitettava yleisölle olevansa todella sen arvoinen. Tähän tavoitteeseen päästään ymmärrettävillä toimilla, joilla saavutetaan tuloksia, vieläpä parhaita mahdollisia tuloksia. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että laaditaan mahdollisimman monia säädöksiä, joilla vaikutetaan mahdollisimman paljon mahdollisimman moniin ihmisiin. Sen sijaan yhdentyneen Euroopan toiminnan päällimmäisenä tavoitteena on aina oltava se, miten teemme Euroopasta huippumenestyjän.

Tässä suhteessa työohjelman otsikko "Euroopan kaikkien voimavarojen valjastaminen" osuu täysin oikeaan. Lisäisin, että se oli liberaalien vaalikampanjan pääajatus vuonna 2004, ja olen iloinen nähdessäni teidän käyttävän sitä. Samasta syystä olen iloinen myös siitä, että työohjelma laadittiin yhteistyössä parlamentin valiokuntien kanssa. Yhteisen ohjelman laatiminen kaikille EU:n toimielimille on askel oikeaan suuntaan. Tosiasiassa kaikki muu on hajanaista, eivätkä kansalaiset enää hyväksy sitä.

Neljä keskeistä alaa, jotka on jo mainittu, ovat aivan varmasti oikeat. Sen vuoksi väite, että nämä toimet olisivat lähellä kansalaisten huolenaiheita, ei vielä saa juurikaan tukea. Valitettavasti ohjelma ei rakenteeltaan tai sisällöltään täytä vaatimusta, jonka mukaan sen pitäisi olla lähellä kansalaisia; on joka tapauksessa mahdotonta kutsua sääntelyn parantamiseksi sitä, että kaksi esiteltyä osaa ovat täysin irrallaan toisistaan, niin ettei ohjelma pysy koossa.

Korostan muutamia aloja, jotka ovat erityisen tärkeitä meille liberaaleille ja demokraateille. On erittäin hyvä, että Lissabonin toimintaohjelma asetetaan ehdottomasti etusijalle. Koulutusta, tutkimusta ja kasvua tukevilla johdonmukaisilla toimilla luodaan uusia työpaikkoja ja tehdään samalla EU:sta kilpailukykyinen. Siihen kuuluu tietenkin palvelujen yhtenäismarkkinoiden toteuttaminen myös rahoitusmarkkinoiden osalta. On myös tärkeää, että jatkamme kunnianhimoisesti maatalouspolitiikan uudistamista muun muassa kohdentamalla uudelleen varoja maatalouden tutkimukseen ja teknologiaan.

Olemme vakaasti sitä mieltä, että sisäisessä turvallisuudessa on asetettava samalle lähtöviivalle kaksi näkökohtaa, joista toinen on turvallisuuden tarve ja toinen vapauden kunnioittaminen. Tosiasiassa emme ole enää turvassa eikä terrorismia kukisteta, jos rajoitamme juuri niitä EU:n vapauksia, joita terrorismilla vastustetaan.

Unioni on maailmassa ainutlaatuinen esimerkki kestävän rauhan vakiinnuttamisesta sellaisten maiden välille, jotka olivat ennen vihollisia. Ainutlaatuista on myös sen rauhanomainen tapa viedä markkinataloutta, demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Niin hienoa kuin tämä onkin, unionin on onnistuaksemme osoitettava meille suunta, johon voimme yhdessä edetä. Kysymykseen siitä, mikä tämä suunta on, me unionin lainsäätäjät olemme velvollisia löytämään ymmärrettäviä, luotettavia ja täsmällisiä vastauksia. Sen on kuuluttava työnkuvaamme ja sen eteen meidän on työskenneltävä päivittäin. Tulevina viikkoina meidän on annettava vuodeksi 2006 laaditulla työohjelmalla esimerkki tämän tavoitteen toteuttamisesta.

Kaiken tämän lisäksi tarvitaan yksi unelma, joka yhdistää meidät eurooppalaiset. Victor Hugo on sanonut, että mikään ei ole voimakkaampi kuin idea, jonka aika on tullut. Eurooppa oli tällainen idea ja on edelleen. Työohjelma voi olla palanen tässä ideamosaiikissa, mutta sen on sovittava kuvaan Euroopasta, joka haluaa edistyä ja ennen kaikkea voimistua.

  Pierre Jonckheer, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja Barroso, arvoisat komission jäsenet, kuunnellessani teitä, arvoisa puheenjohtaja Barroso, ja lukiessani komission tekstiä, mieleeni tulee ensimmäiseksi toivottaa teille onnea työssänne. Haluan myös toivottaa meille kaikille onnea työssämme, koska parlamentilla on tietenkin kussakin hankkeessa sananvaltaa ja koska se osallistuu yhteispäätösmenettelyyn. "Hyvinvointi, solidaarisuus ja turvallisuus" kuulostaa teidän suustanne hienolta. On muitakin kolmiosaisia sanontoja, kuten "vapaus, veljeys ja tasa-arvo". Euroopan unionin perusoikeuskirjassa on käytetty ilmausta "ihmisarvo" termin "oikeudenmukaisuus" yhteydessä. Yksi käsite kuitenkin puuttuu, ja se on kestävä kehitys. Totesin itsekseni, että sana "kestävä" (sustainable) kuulostaa englanniksi oikeastaan hienolta. Vastaava ranskalainen termi soutenabilité ei kuulosta läheskään niin hyvältä, ja kummallinen termi durabilité kuulostaa vielä pahemmalta. Ehkäpä toinen kolmiosainen sanonta voisi olla "elä, liiku ja rakasta". Tämä oli vain ehdotus!

Vakavasti puhuen, missä ovat kaikki kiireelliset asiat? Kun kuuntelee teitä, joka olette taitava puhuja, tulee mieleen: "Hän on oikeassa". Jotain kuitenkin puuttuu, ja ryhmässäni tunnetaan jatkuvasti hienoista levottomuutta, jota voisin jälleen kerran kuvailla aivan konkreettisesti. Levottomuutemme katoaisi, jos kestävän kehityksen strategia, joka ilmoituksenne mukaan valmistuu joulukuussa, ei jäisi isä Barrosolle lapsipuolen asemaan – tiedätte varmaan, että tunnettu kuva kolmesta lapsestanne on syöpynyt mieliimme. Yritän selventää sanomaani: te viittaatte jatkuvasti Yhdysvaltojen talouteen, mutta oletteko tietoinen siitä, että Yhdysvaltojen talouden ekologinen jalanjälki ylittää kuusinkertaisesti maapallon kestokyvyn, kun sen sijaan Euroopan talouksien jalanjälki ylittää kolmin- tai nelinkertaisesti maapallon kestokyvyn? Tämä käy ilmi Maailman luonnonsäätiön WWF:n tutkimuksesta, ja olisi kiinnostavaa, mikäli komissio kestävän kehityksen strategiansa yhteydessä kertoisi meille, myöntääkö se tämän havainnon ja tekeekö se siitä unionin julkista politiikkaa koskevia päätelmiä.

Yritykseen ja kilpailuun liittyvissä kysymyksissä luonnonsuojelijat ovat ehdottoman vakuuttuneita siitä, että yritykset eivät ole vain pääasiallisia vaan myös keskeisiä toimijoita kestävän kehityksen kannalta. Ryhmäni korostaa Euroopan parlamentin kanssa jatkuvasti tarvetta asettaa lukuihin perustuvia tavoitteita, koska se tietää, että yritykset joutuvat ahtaalle, kun niiden on neljännesvuosittain vastattava osakkailleen sekä laadittava kestävän kehityksen strategioita ja tehtävä pitkäaikaisia investointeja. Siksi haluamme, että vuoteen 2020 mennessä käytetään 20–25 prosenttia uusiutuvaa energiaa ja autoja, jotka kuluttavat 2,5 litraa bensiiniä sadalla kilometrillä, koska 70 prosenttia Euroopan unionin öljynkulutuksesta liittyy liikenteeseen.

Arvoisa puheenjohtaja Barroso, sikäli kuin on kyse taloudellisista ja sosiaalisista kysymyksistä, olisi viisasta saada ihmiset vakuuttumaan siitä, ettei Euroopan yhtenäismarkkinoita voida rakentaa sosiaalisen polkumyynnin varaan. Ette ylitä valtaoikeuksianne, jos ilmoitatte välittömästi, että komissio hyväksyy alkuperämaaperiaatetta koskevan jäsen Gebhardtin kompromissiesityksen. Myös uusille jäsenvaltioille ja ennen kaikkea hallituksille on tehtävä tiettäväksi, että työlainsäädännölle määrätyt, kaikkia EU:n kansalaisia koskevat rajoituslausekkeet ovat hyödyttömiä eikä niitä voida hyväksyä ja että 1. toukokuuta 2006 alkaen ne voidaan poistaa.

Tässä muutamia ehdotuksia, jotka halusin teille esittää. Minulla ei ole aikaa jatkaa, mutta jos haluatte, voisin puhua niistä teille jossakin muussa yhteydessä.

  Roberto Musacchio, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja Barroso, hyvät kollegat, tämän vaalikauden alussa totesin parlamentissa, että tämä parlamentti on tulosta vaaleista, joissa kaikki hallituspuolueet jäivät tappiolle – alkaen kotimaastanne Portugalista, arvoisa puheenjohtaja Barroso.

Se oli merkki taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta kriisistä, joka liittyi myös unionin käyttämään toimintatapaan, eli vapaakauppapolitiikkaan. Tarvitsimme määrätietoisia toimia, mutta emme saaneet niitä – emme sittenkään, kun saimme tulokset Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksistä, joissa torjuttiin perustuslakisopimus. Itse asiassa kiusauksena oli sivuuttaa kansalaiset sen sijaan, että olisi muutettu toimintatapaa.

Sen jälkeen puheenjohtajuutta ryhtyi hoitamaan pääministeri Blair, joka pitää itseään vastauksena Euroopan ongelmiin, vaikka on selvää, että hän on olennainen osa näitä ongelmia. Hänen puheenjohtajakautensa lähestyy loppuaan, emmekä ole edes päässeet yksimielisyyteen talousarviosta. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, teidän on kannettava tästä epäonnistumisesta yhtäläinen vastuu kuin pääministeri Blairin, sillä te olette komissionne kanssa olleet mukana kriisin kaikissa kehitysvaiheissa ja lopulta vain pahentaneet asioita.

Mitä voimme sanoa uusimmista ehdotuksistanne, joissa puhuitte meille yksinkertaistamisesta? Se merkitsisi itse asiassa hyvien asioiden, kuten REACH-direktiivin, laiminlyömistä ja sen sijaan huonojen asioiden, kuten Bolkesteinin direktiivin, toteuttamista? Asian ydin on se, että vapaakaupan periaatteen noudattaminen johtaa Euroopan umpikujaan. Ongelmaa eivät havainnollista Eurooppa tai laajentuminen tai Turkki, vaan vapaakauppa. Tänään olette jälleen ehdottanut, että valitsisimme tämän umpikujan.

Sen sijaan tarvitsemme jotain aivan muuta. Meidän on laadittava suunnitelma sopivan kehityksen elvyttämiseksi ja saatava aikaan sellainen sosiaalinen yhteenkuuluvuus, jolla pystyttäisiin palauttamaan Euroopan sosiaalinen malli, joka on Yhdysvaltojen mallin vaihtoehto eikä sen surkea jäljitelmä.

Tähän tarvitsemme järkevämmän talousarvion, jota ei ole karsittu aivan minimiin, ja asetuspaketin, jolla edistetään yhdenmukaistamista ylöspäin eikä Bolkesteinin direktiivissä esitettyä sosiaalista "polkumyyntiä".

Tarvitsemme unionin sisäistä yhteistyötä sekä yhteistyötä muiden maiden kanssa käynnistääksemme uudelleen sopivan kehityksen, emme mieletöntä kilpailua tai Maailman kauppajärjestön tuhoisaa diktatuuria. Meidän on asetettava etusijalle innovaatiot ja ympäristö, ei järjetöntä ja tuhoisaa uuden ydinvoiman käyttöönottoa. Tarvitsemme viestintäverkkoja, jotka edistävät ympäristön kunnioittamista eivätkä sen tuhoamista.

Meidän on annettava maahanmuuttajille kansalaisuus ja varmistettava, etteivät Lampedusan ja Melillan kaltaiset välikohtaukset toistu. Meidän on turvattava demokratia ja hylättävä niin kutsutut turvatoimenpidepaketit, jotka vaikuttavat haitallisesti demokraattisiin oikeuksiin ja jotka Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti on kaiken lisäksi torjunut. Meidän on valittava rauha, ei sotaa. Meidän on asetettava etusijalle demokraattinen parlamentti, ei jälleen yhtä byrokraattista viranomaista.

Lopuksi totean, että tarvitsemme vasemmistohallituksia, jotka tavoittelevat muutoksia eivätkä suuria, kestämättömiä koalitioita. Ehdotamme vaihtoehtoista eurooppalaista vasemmistoa, joka kytkeytyy laajemmin ja tiiviimmin muutosta haluavaan eurooppalaiseen yhteiskuntaan.

  Nigel Farage, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän puheenjohtaja Barrosoa tämän merkittävän asiakirjan laatimisesta. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, niinkin epämukava seikka kuin Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestystulokset ei ole horjuttanut päätöstänne yhdistyneen Euroopan valtion luomisesta. Mietin, hidastaisiko vauhtianne edes hieman pääministeri Blairin pyrkimys vähentää sääntelyä ja heittää tarpeettomat lait romukoppaan, mutta ei; lannistumatta olette laatinut kaikkein kunnianhimoisimman työohjelman Euroopan unionin historiassa. Sääli, ettei puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta vaivautunut tänä aamuna paikalle kuuntelemaan teitä!

Oikeus- ja sisäasioita koskevan toimivallan laajentamisen, EU:n viisumien vahvistamisen ja lastenleluja koskevien asetusten lisäksi panin merkille, toteamuksenne, jonka mukaan talousarviota varten tarvitaan asianmukaiset tilintarkastus- ja valvontajärjestelmät. Aika hupaisaa, kun juuri tällä samaisella viikolla tilintarkastustuomioistuin kieltäytyy hyväksymästä tilejänne jo 11. vuonna peräkkäin.

Menetitte perustuslain ja kohtelette nyt yliolkaisesti Ranskan ja Alankomaiden äänestäjiä. Monista ranskalaisista on täytynyt tuntua siltä, kuin he ei-äänellään olisivat pysäyttäneet unionin byrokratiatulvan. Kuitenkin, aivan kuten he pettyivät uskossaan Maginot-linjaan vuonna 1940, jälleen kerran vapaiden ja itsenäisten valtioiden viholliset tunkeutuvat sisään sivustasta ja ottavat valtaansa kaiken.

Osoititte tällä työohjelmalla, että ette ole oppinut mitään ja että ette yksinkertaisesti ymmärrä, mistä on kyse.

(Suosionosoituksia IND/DEM-ryhmästä)

  Brian Crowley, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän puheenjohtaja Barrosoa ja koko komissiota siitä, että he ovat paikalla tänä aamuna. On sääli, ettei parlamentin jäseniä ole läsnä vastaavassa määrin.

Yksi tärkeimmistä tekijöistä, joilla työohjelmaa voidaan arvioida, on varmistaa, että siinä esitetyt ajatukset ja ehdotukset vastaavat Euroopan unionin kansalaisten nykyisiä tarpeita.

Käsittelen lyhyesti muutamia kohtia, joita puheenjohtaja Barroso toi esiin puheenvuorossaan. Hän puhui oikeutetusti Dohan kehityskierroksen merkityksestä ja siitä vaikutuksesta, joka sillä on paitsi Euroopassa myös maailmanlaajuisesti kaupan lisäämiseen ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta koskevien näkökohtien täytäntöönpanoon, vaikka kyseessä ei olekaan kattava sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kokonaisratkaisu. Puheenjohtaja Barroson vakuutteluista huolimatta olen jokseenkin huolissani siitä, että jotkut komission ja parlamentin jäsenet yrittävät Hongkongin neuvottelukierroksen valmistelun yhteydessä esittää lisävaatimuksia Euroopan maanviljelijöille. Viljelijöitä vaaditaan tekemään uusia supistuksia ja uhrauksia, vaikka heille sanottiin, että vuoden 1999 uudistus oli lopullinen sopimus YMP:sta. Sen jälkeen heille sanottiin vuonna 2003 ja 2004, että uudet mukautukset ovat välttämättömiä Maailman kauppajärjestön tulevien neuvottelujen huomioon ottamiseksi. Yhtäkkiä huomaamme, että Euroopan maataloussektorille esitetään aina vain enemmän vaatimuksia. Näitä vaatimuksia ei voida täyttää, jos haluamme tulevaisuudessa säilyttää Euroopan unionissa kannattavan ja kestävän maataloussektorin. Tässä ei suojella ainoastaan viljelijöiden etuja. Kysymys liittyy myös hyvin selvällä ja merkittävällä tavalla elintarvikkeiden turvallisuuteen, elintarvikevarmuuteen, elintarvikkeiden tasoon ja laatuun sekä turvallisuuteen siinä mielessä, että varmistetaan biologisen monimuotoisuuden ja tarjolla olevien vaihtoehtojen säilyminen Euroopan maaseutualueilla.

Jatkaakseni työohjelman lukuisien ehdotusten käsittelyä totean suhtautuvani myönteisesti äskettäisiin aloitteisiin lasten oikeuksia koskevan tiedonannon laatimisesta. Euroopan unionin on korkea aika ottaa lasten oikeudet vakavasti, sillä lasten osuus väestöstämme on yli 40 prosenttia, mutta heille ei ole annettu minkäänlaista asemaa tai statusta unionin toimintalinjoissa tai ideoissa lukuun ottamatta niitä sanoja, joilla ilmaisemme halumme puolustaa heitä. Teknisen kehityksen takia lasten oikeuksia koskevat ideat on nyt yhdistettävä myös tietoverkkoturvallisuuteen, sillä olemme nähneet, että Internetin mainiosta tarkoituksesta, nerokkaista innovaatioista ja sen tarjoamista mahdollisuuksista huolimatta sitä käyttävät sellaiset ihmiset, jotka haluavat turmella viattomia mieliä ja käyttää Internetiä väärin pedofilian ja lapsipornografian kauppaamiseen.

Kestävän kehityksen alalla öljyn ja polttoaineen hinnannousu viime kuukausina on horjuttanut joka ikistä taloutta ja järkyttänyt yksityisiä kuluttajia. On syytä muistaa, että öljyn hinta vaikuttaa paitsi kokonaistalouteen myös sinuun, minuun ja kaikkiin yksittäisiin kuluttajiin. Sillä on vaikutusta sekä tankkaamaamme polttoaineeseen että kulutushyödykkeiden hintoihin, työmatkoihin ja niin edelleen. On aika edetä kohti yhteisiä eurooppalaisia energiamarkkinoita, joilla voimme hyödyntää 25 jäsenvaltion joukkovoimaa saavuttaaksemme edullisemmat hinnat ja yhdistääksemme 25 maassa tarjolla olevan tahdon, älyn ja innovaatiot vaihtoehtoisten polttoainevarojen ja erityisesti uusien energiansäästötapojen ja -menetelmien tutkimiseen. Siksi myös ehdotus biopolttoaineita koskevaksi direktiiviksi on myönteinen asia. Suurempaa huomiota olisi kuitenkin kiinnitettävä aurinko- ja tuulienergiaan sekä vesivoimaan, sillä myös niiden avulla voidaan edistää huomattavasti lopullista energiasuunnitelmaa.

Lopuksi totean, että kaikista puheista huolimatta rahoitusnäkymät ovat ainoa vaihtoehto. Ellei meillä ole rahaa, emme voi toteuttaa haluamiamme toimia ja toimintalinjoja. Rahoitusnäkymien sisältöä määriteltäessä jäsenvaltioilla on kuitenkin oltava vastuu kokonaisratkaisun esittämisestä, sillä jälleen kerran ne ovat Euroopan unionin tulevan toiminnan maksumiehiä. Niiden on tehtävä päätös näiden tärkeiden toimenpiteiden toteuttamiseen tarvittavan rahoituksen myöntämisestä. Kenenkään mielestä ei ole hyväksyttävää, etteivät hallitukset ole toistaiseksi päässeet tästä asiasta yhteisymmärrykseen. Itse asiassa on ironista, että juuri uusien jäsenvaltioiden hallitukset näyttävät esimerkkiä siitä, miten rahoitusnäkymiin liittyvät ongelmat saadaan ratkaistua.

Emme kuitenkaan saa käyttää tätä epäonnistumista hyväksemme päästäksemme yhteisymmärrykseen, jonka varjolla voidaan estää, vaikeuttaa tai tehdä tyhjäksi niitä toimia, jotka nykyisellään ovat toteutettavissa. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, olen tyytyväinen mahdollisuuteen tehdä yhteistyötä teidän ja komissionne kanssa tämän ohjelman toteuttamiseksi.

  Jean-Claude Martinez (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja Barroso, Ceutan ja Melillan tapaukset on ohitettu, ja nyt esikaupungeissa kuohuu. Kansainvälinen media esittää kysymyksiä, ja entä me, mitä me teemme? Laadimme lainsäädäntöohjelman. Minkä varalle? Esimerkiksi ilmaston lämpenemisen, mikä vaikuttaa johdonmukaiselta: kun autot ja koulut ovat tulessa, ongelma liittyy todellakin ilmaston lämpenemiseen ja näin ollen Kioton pöytäkirjan noudattamiseen. Komission jäsenen Fischer-Boelin rinnalla voisimme lisäksi tehdä vielä hieman enemmän maataloutemme tuhoamiseksi nykyisestään. Jos komission jäsen Mandelson pääsisi Hongkongissa sopimukseen, työttömyysasteemme nousisi hieman. Antakaamme muutama direktiivi lisää, ja säädöstulva tekee meidät lopulta aivan toimintakyvyttömiksi. Voisin jopa ehdottaa puheenjohtaja Barroson lainsäädäntöohjelmalle otsikoksi "Operaatio savu ja peilit", sillä ohjelma on savuverho, joka kätkee taakseen hienoja ideoita, jotka kuitenkin paljastuvat pelkiksi murhenäytelmiksi.

Arvoisa puheenjohtaja Barroso, vielä yksi asia: eräänä joulupäivänä neljännellä vuosisadalla jKr. Rein jäätyi umpeen ilmastonmuutoksen vuoksi. Tuhannet sotavaunut ylittivät Reinin, ja Rooma ryöstettiin. Tiedättekö, mitä Rooman senaatti teki tuona talvena vuonna 483? Se laati lainsäädäntöohjelmaa.

(Jäsen Cohn-Bendit huusi jäsen Martinezille: "Hyvänen aika! Siinä vasta älykäs mies, joka on lukenut historianläksynsä!").

Puhetta johti
varapuhemies ONESTA Puhemies.

– Hyvä jäsen Cohn-Bendit, pyydän että ette esittäisi huomautuksia.

  Ingeborg Gräßle (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, arvoisat komission jäsenet, hyvät kollegat, kun ensisijaisia hankkeita on 96, ja niistä 32 on lainsäädännöllisiä, unionia ei voida syyttää aloitekyvyttömyydestä. Näin ollen se ansaitsee kunnioitusta varsinkin kun pidetään mielessä, ettei luetteloon sisälly edes niitä lainsäädäntöohjelmia, joiden itse asiassa pitäisi olla ensisijaisia vuonna 2006 ja muodostaa noin 50 oikeusperustaa vuosien 2007–2013 monivuotisille ohjelmille.

Pohjimmiltaan kokonaisuus, josta tänään keskustelemme, ei juurikaan anna näkyviä merkkejä todellisesta sisällöstään eikä siitä, miten on käynyt toissijaisuusperiaatteelle tai sitä mittaavalle testille. Neuvosto, joka tänään loistaa poissaolollaan, on jälleen kerran kiusallisesti laiminlyönyt osallistumisensa suunnittelutyöhön, puhumattakaan sen painopisteiden asettamisesta. Ensi vuoden kaksi puheenjohtajavaltiota, Itävalta ja Suomi, jopa ilmoittavat 19. lokakuuta päivätyssä kirjeessään oman työohjelmansa vuodeksi 2006, joten meillä on jotain odotettavaa, ja saamme myös nähdä, miten kaikki nämä asiat voidaan yhdistää.

Juuri neuvosto olisi tämän kuulemismenettelyn avulla ja sen aikana pystynyt erinomaisesti osoittamaan sitoutumisensa toissijaisuusperiaatteeseen ottamalla kansalliset kansanedustuslaitokset mukaan perustuslaissa edellytetyllä tavalla. Se olisi voinut vaikuttaa tähän menettelyyn kääntymällä parlamentin ja komission puoleen sen sijaan, että jätti meidän kaikki epätietoisiksi siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu ja mitä ehdotuksia neuvosto itse aikoo esittää.

Parlamentti on tehnyt komission virkoja koskevan varauksen, joka toteutuu ainoastaan, jos työohjelma hyväksytään. Olisi hyvä, jos tähän työohjelmaan todella sisältyisivät kaikki ne hankkeet, joiden tiedämme jo nyt olevan vuoden 2006 esityslistalla, ja jos siinä kiinnitettäisiin enemmän huomiota toissijaisuusperiaatteen ideaan menettelyjen ja sisällön osalta.

  Jan Andersson (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, komission mukaan Lissabonin strategia otettiin huomioon tässä työohjelmassa. Se otettiin todellakin osittain huomioon, mutta ei täysin. Kenties muistatte, että keskustelimme Lissabonin strategian tasapainosta. Parlamentti toi esiin näkemyksensä, jonka mukaan sosiaalipolitiikkaa, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ei voida pitää vain kasvun ja työllisyyden jatkeena. Uskoin meidän sopineen, että sosiaalipolitiikkaa on pidettävä olennaisena osana Lissabonin prosessia. Sitä ei ole otettu huomioon tässä työohjelmassa. Sosiaalinen ulottuvuus on hyvin kapea-alainen.

Olemme puhuneet siitä, että lainsäädännön parantaminen ei tosiasiallisesti merkitse lainsäädännön vähentämistä. Huomautan, että sosiaaliasioiden alalla ei ole annettu juurikaan lainsäädäntöä. On laadittu vain kolme tiedonantoa ja vihreä kirja, joihin olen tyytyväinen, mutta lainsäädäntö puuttuu täysin. Kyse ei ole siitä, ettei parlamentti olisi esittänyt ehdotuksia. Käsittelen muutamia niistä. Ensimmäinen koskee uusia työnteon muotoja, jotka tunnetaan epätyypillisinä töinä, jotka ovat lisääntyneet valtavasti. Ne ovat turvattomampia, niissä on vähemmän vaikutusmahdollisuuksia ja luultavasti ne lisäävät stressiä työpaikoilla. Olemme pyytäneet direktiivin laatimista näistä uusista työnteon muodoista.

Arvoisa puheenjohtaja Barroso, toiseksi muistutan, että te ja minä osallistuimme rakenneuudistusta käsittelevään konferenssiin. Ymmärsin meidän päässeen yksimielisyyteen siitä, että jos meidän on määrä pystyä toteuttamaan rakenneuudistus, se olisi tehtävä ottamalla työntekijät mukaan prosessiin. Meillä on käytettävissämme unionin tason välineitä. Meillä on eurooppalaiset yritysneuvostot, ja parlamentti pyysi näiden yritysneuvostojen tarkistamista. Tästä kaikesta emme ole nähneet merkkiäkään.

Lopuksi haluan ainoastaan käsitellä kysymystä vammaisten integroitumista edistävästä ohjelmasta. Tämä olisi syrjinnän torjuntaan tarkoitettu ohjelma, jota voitaisiin soveltaa työmarkkina-asioiden lisäksi kaikkeen muuhunkin. Tämäkin aihe loistaa poissaolollaan.

  Diana Wallis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän komission puheenjohtajaa siitä, että hänen laatimansa komission ohjelma on lähtökohdiltaan mitä suurimmassa määrin poliittinen.

Haluan tuoda esiin yhden pienen seikan: aloittaessani työni parlamentissa kuusi vuotta sitten unionin sisämarkkinoiden voimavarojen valjastamisen lähtökohtana pidettiin sähköisen kaupankäynnin kattavaa hyödyntämistä ja euron käyttöönottoa. Tätä tarkoitusta varten siviilioikeuden alalla esitettiin monia aloitteita, joilla varmistettiin, että antaessamme mahdollisuuden liikkua, harjoittaa liiketoimintaa, työskennellä, innovoida ja käydä kauppaa tarjoamme myös tasapainottavat oikeussäännöt, joilla taataan turvallisuus ja oikeussuojakeinot.

Terrorismin torjunnan myötä rikosoikeuden alasta on tullut ensiarvoisen tärkeä, mutta pitäisikö sen jättää varjoonsa siviilioikeus, jolle on uhrattu vain yksi kappale ja joka on jäänyt ilman uusia aloitteita tai edes tätä ohjelmaa koskevia kuulemisia. Jo pelkästään postisäkeistämme huomaa, että emme täytä lupauksiamme siviilioikeuden alalla. Ei tarvitse kuin vilkaista vetoomusvaliokunnan esityslistaa. Niitä kansalaisia, joiden elämän pilaa siviilioikeudellisten keinojen tai rajat ylittävien valitusmenettelyiden puuttuminen, on onneksi enemmän kuin niitä, jotka kärsivät suoranaisesti terrorismista. Pyydän teitä kiinnittämään huomiota siviilioikeuteen.

  Esko Seppänen (GUE/NGL). – (FI) Olen tutustunut komission esittämään asiakirjaan. Johtopäätökseni on yksiselitteinen: paljon puhetta, vähän tekoja. Globalisaatio, joka on reaalisesti olemassa oleva kapitalismin päivitetty versio, otetaan annettuna ikään kuin se olisi luonnon laki. EU:n lainsäädännöllä edistetäänkin eurooppalaisen työn muuttumista halpatyövoimaksi, työpaikkojen maastalähtöä ja jäsenmaiden työmarkkinoiden mukavuusliputtamista.

Etsin kiinnostuneena työohjelmasta laillisuusperustaa komission puheenjohtajan ilmoitukselle, jonka mukaan Ranskalle annetaan ylimääräinen 50 miljoonan euron tukiainen viime viikkoina kaduilla poltettujen autojen johdosta. En usko, että voimassa olevassa lainsäädännössä on tälle tukimuodolle laillista perustaa eikä sellaista ehdoteta komission työohjelmassakaan. Aiotaanko Ranska lahjoa hyväksymään EU:n rahoitussuunnitelmat laittomilla tukiaisilla?

Komissio aikoo lisätä kansalaismielipiteen manipulointia itselleen myönteisemmäksi. On kyse propagandasta, indokrinaatiosta, mutta komissio puhuu viestintävajeesta. Komissio edustaa tiedotuksessaan enemmistödiktatuuria, tai demokratiaa mitataan enemmistön suhtautumisella vähemmistöjen kuulemiseen. Sitä paitsi Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksissä enemmistö äänesti komission tiedotus- ja propagandadiktatuuria vastaan.

Perustuslain hylkääminen oli demokratiaa eikä ajanut EU:ta kriisiin. Sen sijaan vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymien hyväksymättä jääminen pysäyttää EU:n toiminnan. Sen hätätilan mahdollisuuden vuoksi komission olisi syytä alkaa valmistella yksivuotisia rakennerahasto-ohjelmia ja muita ohjelmia – siis suunnitelmaa B.

  Jens-Peter Bonde (IND/DEM). – (DA) Arvoisa puhemies, kansallisten kansanedustuslaitosten ja alueparlamenttien pitäisi nyt käydä läpi koko vuotuinen ohjelma ja valvoa sitä läheisyys- ja suhteellisuusperiaatteiden pohjalta noudattamalla ohjetta "vähemmän ja parempaa". Haluamme käsitellä harvempia aiheita ja vastaavasti tehdä laadukkaampaa työtä. EU:n pitäisi antaa sitovaa lainsäädäntöä ainoastaan rajat ylittävillä aloilla, joilla kansallisten kansanedustuslaitosten lainsäädäntö ei ole tehokasta. Se olisi äänestäjien kannalta pelkästään myönteistä, ja meillä pitäisi olla oikeus osallistua päätöksentekoon sen sijaan, että olemme voimattomia. Jos EU kuitenkin omii itselleen valtuudet sellaisilla aloilla, joilla kansalliset kansanedustuslaitokset voivat itse säätää lakeja, siitä on haittaa sekä vaikutusvallalle että demokratialle.

Läheisyysperiaatteeseen perustuva valvonta pitäisi aloittaa parlamentin erityisvaliokunnista siten, että sosiaaliasioiden valiokunnat käsittelevät sosiaalialan ehdotuksia ja liikennevaliokunnat liikennettä koskevia ehdotuksia ja niin edelleen. Tätä menettelyä käytettiin Tanskan Eurooppa-asioiden valiokunnassa viime perjantaina. Sen jälkeen Eurooppa-asioiden valiokuntien pitäisi antaa lausuntoja ja tavata Euroopan unionin parlamenttien yhteisöasioita käsittelevien elinten konferenssissa (Cosac) hyväksyäkseen vuotuisen ohjelman mieluiten niin, että saamme selville, miten kukin on äänestänyt. Vuotuista ohjelmaa pitäisi sen jälkeen noudattaa, ja siitä pitäisi keskustella Euroopan parlamentissa ja neuvostossa. Vasta sitten komissiota pitäisi kehottaa valmistelemaan lainsäädäntöä, jonka kannatus lähtisi silloin ruohonjuuritasolta. Se eroaisi jyrkästi nykytilanteesta, jossa komissio ottaa itse itselleen valtuudet ja käyttää yksinomaista aloiteoikeuttaan, 3 000:ta salaista työryhmäänsä ja oikeuttaan nostaa kanne yhteisöjen tuomioistuimessa keskittääkseen yhä enemmän valtaa Brysseliin.

Ei niin paljon pahaa ettei jotain hyvääkin. Keskittäminen on onneksi saanut äänestäjät epäämään suostumuksensa, kuten Alankomaissa ja Ranskassa tapahtui. Vuotuiseen ohjelmaan sisältyy kuitenkin paljon asioita hylätystä perustuslaista. "Ei"-ääniä pitäisi kunnioittaa. Kaikki perustuslakiin kuuluva pitäisi jättää pois. Kiitos, arvoisa puhemies, jos todellakaan on mitään, mistä kiittää.

  Alessandro Battilocchio (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, puhun Italian uuden sosialistipuolueen nimissä. Euroopalla on vastassaan vaativia, selkeitä ja kiireellisiä haasteita. Vanhalla mantereella on 1900-luvulla epäilemättä saavutettu sellainen vapauden, edistyksen ja hyvinvoinnin taso, johon ei aiemmin ole ylletty. Siitä huolimatta tämä ainutlaatuinen kasvu on synnyttänyt myös uusia ongelmia, jotka aiheuttavat eriarvoisuutta, vaaroja ja jännitteitä.

Ranskan esikaupunkialueiden viimeaikaiset tapahtumat ovat selvä osoitus siitä, etteivät turvallisuusongelmat enää liity vain rajojemme ulkopuolelta tuleviin vaaroihin. Jälleen kerran ajankohtaiset tapahtumat pakottavat meidät tarkastelemaan oman maamme tapahtumia ja saavat meidät etsimään ratkaisuja jokapäiväisiin ongelmiin, jotka ovat niin tavallisia ja tuttuja, että ne jäävät aivan liian usein meiltä huomaamatta.

Nykyaikana ainutlaatuinen kehitys yhdistyy raivostuttavaan pysähtyneisyyteen, paremman tulevaisuuden tarjoavat mahdollisuudet pitävät sisällään myös uhan siemenen ja lisääntynyt hyvinvointi on kaikesta huolimatta johtanut uusien tautien ilmenemiseen. Näin ollen vaikuttaa selvältä, että meillä on vielä paljon tehtävää.

Olemme samaa mieltä tarkastelemamme ehdotuksen keskeisimmistä kohdista. Puheenjohtaja Barroson täsmällisesti ja vakuuttavasti esittelemässä komission työohjelmassa keskitytään oikeutetusti tiettyihin tärkeimpiin tavoitteisiin: hyvinvointiin, solidaarisuuteen ja turvallisuuteen sekä unionin asemaan globaalina kumppanina. Nämä kysymykset edellyttävät uupumatonta sitoutumista, tehokasta strategiaa ja lisäksi riittäviä voimavaroja niitä toimenpiteitä varten, joilla on todellista vaikutusta Euroopan sosioekonomiseen tilanteeseen.

  Malcolm Harbour (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan koordinaattorina haluan ilmaista olevani tyytyväinen siihen, että komissio kiinnitti huomiota sisämarkkinoiden toteuttamiseen useilla tärkeillä aloilla, ja kiittää komission jäsentä ja hänen ryhmäänsä siitä. Seuraamme tätä kehitystä erittäin tiiviisti.

Tästä huolimatta suhtaudun yleisesti ottaen erittäin kriittisesti tähän kummalliseen asiakirjaan. Kollegat puhuivat painopisteistä. Asiakirjan mukaan nykyisin on tärkeintä saada Eurooppa takaisin kestävälle, dynaamiselle kasvu-uralle ja kohentaa työllisyyttä. Tämä mainitaan asiakirjan sivulla 27. Miten voimme lainkaan puhua painopisteistä, kun meillä on hajanainen luettelo, jonka 96 kohtaa on järjestetty mielivaltaisesti tekemättä selväksi, mitkä näistä kohdista ovat lainsäädännöllisiä ja mitkä eivät? Arvoisa puheenjohtaja Barroso, joka tapauksessa totean, että olipa työsuunnitelman tarkoitus mikä hyvänsä, haluan tietää, mitä toimia on käynnissä. En halua tietää, mitkä 96 asiaa olette aloittamassa, vaan haluan tietää, miten edistytte siinä meneillään olevassa työssä, jonka olemme pyytäneet teitä tekemään, ja mitä painopisteitä sille asetatte.

Haluan tietää toisenkin asian, koska en ymmärrä sitä lainkaan. On hienoa nähdä kaikki komissionne jäsenet täällä. Haluamme kuitenkin teidän tekevän paljon parempaa yhteistyötä ja yhtenäistävän päätöksentekoa ratkaistaksenne sen keskeisen kysymyksen, jonka te itse asetitte tärkeysjärjestyksessä ensimmäiseksi, nimittäin Euroopan kilpailukyvyn, kasvun ja työllisyyden. Niitä ei toteuteta 96 erillisellä ehdotuksella vaan siten, että komissionne selvittää asiaa yhteistuumin. Miksi sitä ei ole mainittu ohjelmassanne? Sanon tämän myös komission jäsenelle Wallströmille, joka on paikalla ja jonka pitäisi – siis pitäisi – auttaa meitä tiedottamaan näistä asioista. Miten voin kertoa äänestäjilleni ja vaalipiirini yrityksille, että komissio aikoo edistää kilpailukykyä ja työllisyyttä näiden 96 hajanaisen ehdotuksen avulla?

Totean kuitenkin, että kannattaa seurata, miten komission jäsenen Verheugenin ajoneuvoja koskevat toimet edistyvät kilpailukykyä koskevan integroidun aloitteen yhteydessä. Kiitän häntä tästä ja monista muista aloitteista. Haluamme lisää tämäntyyppisiä toimia emmekä tätä hajanaisista ehdotuksista koostuvaa ostoslistaa.

  Ieke van den Burg (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, useat aiemmat puhujat ovat jo esittäneet vertauskohdaksi Yhdysvallat. Olen mukana talous- ja raha-asioiden valiokunnassa, jolla myös on paljon transatlanttisia yhteyksiä. Olen huomannut, että kehityksen arvioinnissa on erityisesti rahoitusmarkkinoiden suhteen tapahtunut muutos.

Mahdoitteko tänä aamuna huomata otsikon Financial Timesissa, jonka mukaan Yhdysvallat jälleen kerran kadehtii parlamentin saavutuksia edellisellä istuntojaksolla? Lokakuussa selvitimme 800-sivuisen pankkien vakavaraisuusvaatimuksia koskevan asetuskokonaisuuden, minkä ansiosta olemme paljon edellä Yhdysvaltoja. Ihmiset eivät tiedä tästä riittävästi. En tiedä, tunnetteko Jeremy Rifkinin teoksen The European Dream, mutta tuo kirjakin osoittaa, että käsityksemme ovat tässä suhteessa toisinaan vääriä.

Olen hämmästynyt, ettei komissio ole selvillä siitä, että voisimme tehdä paljon enemmän Lissabonin strategian ja makrotalouspolitiikan avulla. Euroopassa me masennamme toisemme voivottelulla, kun jotkin asiat menevät pieleen, mutta unohdamme, että meille avautuu samalla myös mahdollisuuksia. Voisimme esimerkiksi hyödyntää vakaus- ja kasvusopimukseen liittyvää tyytymättömyyttä parantaaksemme nykyistä makrotalouspolitiikkaa ja käyttää etulyöntiasemaamme rahoitusmarkkinoiden sääntelyssä hyödyntääksemme tehokkaasti siitä mahdollisesti saatavia investointeja ja saada komission ohjaamaan tätä makrotalouspolitiikkaa.

Pelkään, että myös teidän liberaali näkemyksenne on syypää asenteeseen, jonka mukaan markkinat pärjäävät omillaan. Mielestäni amerikkalaiset voisivat auttaa teitä hälventämään tätä käsitystä. Markkinat eivät selviä yksin. Meidän on näytettävä tietä, ja siinä odotamme komission ottavan ohjat käsiinsä.

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – (FI) Euroopan yhdentyminen ei onnistu, ellei sen perustana ole yhteisvastuu. Pelkästään yhteismarkkinoiden ja yhteisvaluutan toteuttaminen ei riitä, vaikka ne syventävätkin integraatiota. Komission prioriteetit hyvinvointi, solidaarisuus ja turvallisuus ovat tärkeitä ja oikeita asioita.

Euroopassa on 18,8 miljoonaa työtöntä – lähes 20 miljoonaa työtöntä. Mitä EU heille merkitsee ja tarjoaa? Ei ainakaan solidaarisuutta, hyvinvointia ja turvallisuutta. Pelkät sanat eivät riitä, tarvitaan konkreettisia toimia.

Arvoisa puhemies, EU:n on keskityttävä oleelliseen. Komission päätös purkaa turhaa sääntelyä ja byrokratiaa ja yksinkertaistaa EU-säädöksiä on kannatettava. Sen lisäksi toivon, että toissijaisuusperiaate vihdoinkin pannaan täytäntöön. Se myös toisi kansalaisia lähemmäksi EU:ta ja oikeuttaisi EU:n toimintaa.

  Georgios Toussas (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, komission työohjelma kuvastaa komission kunniakkaita pyrkimyksiä palvella parhaalla mahdollisella tavalla Euroopan unionin imperialistisia etuja ja suuryritysten valintoja.

Neuvoston vastustuksesta huolimatta tukea annetaan sellaiselle sopimukselle, jolla tehdään kauaskantoisia muutoksia vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymiin maanviljelijöiden ja yleensäkin työntekijöiden kustannuksella.

Komissio yrittää mukauttaa työohjelmaansa vuodeksi 2006 uusiin olosuhteisiin, ei suinkaan tekemällä poliittisia suunnanmuutoksia vaan käyttämällä lähtökohtana viisivuotista toimikauttaan varten tekemiään sitoumuksia ja monopoliyritysten valintoja. Sen toiminnan päälinjana on viestintäpolitiikka. Korruptiosta, lahjonnasta ja luokkayhteistyöstä on tulossa keinoja, joilla kahlitaan tavalliset kansalaiset ja hyväksytään kaikkein taantumuksellisimmat ruohonjuuritason vastaiset toimet.

Markkinoita pyritään liberalisoimaan entisestään, ja tähtäimessä ovat sähkö- ja maakaasumarkkinat. Sisämarkkinoiden palveluita, muun muassa postipalveluita, integroidaan ja julkisia palveluita yksityistetään. Lisäksi uudet merenkulkupolitiikan toimenpiteet ja uusien verotustoimien edistäminen koituvat työntekijöiden vahingoksi.

Lisäksi edistetään ruohonjuuritason vastaisia Lissabonin strategian tavoitteita kansallisiin toimintasuunnitelmiin pohjautuvalla yhdenmukaisella strategialla sekä tuetaan nuoriin, naisiin ja yleensä työntekijöihin kohdistuvia työvoiman asemaa heikentäviä hankkeita.

Komission ohjelma on täysin vastoin työntekijöiden tavoitteita ja päämääriä, ja siksi heidän kamppailunsa oikeudesta työhön ja parempaan elintasoon sekä ruohonjuuritason oikeuksien, rauhan ja tasa-arvon puolesta kiihtyy lähikuukausina.

  Frank Vanhecke (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, vaikka olen jokseenkin häkeltynyt siitä, että komissio suhtautuu niin myötämielisesti kieltävään vastaukseen ja jättää käytännöllisesti katsoen huomiotta ilmeisen varoituksen, jonka se sai Ranskan ja Alankomaiden kielteisistä kansanäänestystuloksista, vuosi 2006 merkitsee ennen kaikkea lopullisten liittymisneuvottelujen aloittamista komission ja Turkin välillä. Se osoittaa jälleen komission täydellisen piittaamattomuuden eurooppalaisten enemmistön demokraattisesta tahdosta, mutta myös sen alttiuden halveksia omia oikeudellisia sääntöjään, muutoin niin pyhää yhteisön säännöstöä.

Olen joka tapauksessa utelias saamaan selville, mitä temppuja, valheita ja perättömyyksiä komissio levittää huolimatta entisen maatalousasioista vastaavan komission jäsenen Franz Fischlerin ennusteesta, jonka mukaan Turkki pystytään loppujen lopuksi sittenkin integroimaan unionin maatalouspolitiikkaan ja vieläpä kohtuullisin kustannuksin. Se ei estä meitä toistamasta, että Turkin liittyminen Euroopan unioniin on sekä kestämätöntä että epädemokraattista.

  John Bowis (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, yksi puheenjohtaja Barroson tämänaamuisista aiheista oli se, että meidän on innostettava eurooppalaisia, joista liian monet ovat pettyneet koko Euroopan unionin käsitteeseen. Siksi meidän on tuotava esiin ne perusteet, joiden vuoksi Euroopalla on merkitystä ihmisten elämälle ja huolenaiheille, heidän toiveilleen ja tavoitteilleen. Meidän on autettava Euroopan talouskasvua ja kilpailukykyä pääsemään uudelleen vauhtiin, karsittava sumeilematta tuhlausta ja byrokratiaa ja keskityttävä toimintasuunnitelman välttämättömiin edellytyksiin.

Edellytyksiin kuuluvat eittämättä sääntelyn purkaminen ja verojen alentaminen, mutta myös terveellisemmässä ympäristössä elävät terveemmät ihmiset. Ennen kaikkea meillä on oltava varaa tukea toimillamme niitä, jotka eivät niin hyvin kykene selviytymään elämän haasteista ja mahdollisuuksista, joiden elämää varjostaa vammaisuus, vakava sairaus tai köyhyys. Siksi odotamme komission kantavan tehokkaammin vastuunsa terveydestä, terveyden edistämisestä, kansanterveydestä, terveysuhkista, mielenterveydestä, vammaisista, potilaiden liikkuvuudesta ja potilaille annettavasta tiedosta.

Meidän on myös jatkettava määrätietoisesti ympäristöä koskevaa toimintasuunnitelmaamme, ilmastonmuutoksen torjumista, päästökauppaa, ilmanlaadun parantamista, jätteiden vähentämistä, uusiokäyttöä ja kierrätystä, melua ja kaupunkiympäristöä koskevia toimia, luonnonvaraisten eliöiden ja elinympäristöjen suojelua sekä eläinkokeiden vähentämistä.

Se, mitä sanomme Euroopasta, koskee yhtä olennaisesti kehitysmaihin suunnattuja toimiamme. Mitään näistä asioista ei kuitenkaan voida toteuttaa ilman asianmukaista seurantaa ja täytäntöönpanoa tai kunnollista talousarvion valvontaa. Nämä seikat tekevät niin usein tyhjäksi Eurooppaa koskevat hyvät aikomuksemme ja saavat kansalaiset epäilemään Euroopan kykyä tuottaa heille hyötyä.

  Poul Nyrup Rasmussen (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, pyydän teitä ottamaan seuraavassa puheenjohtajakokouksessa esiin läsnäolijoiden pienen määrän tämänpäiväisessä istunnossa. Mielestäni meidän on syytä antaa tunnustusta komissiolle: kaikki ne komission jäsenet, joilla oli mahdollisuus saapua paikalle, ovat täällä. On yksinkertaisesti mahdotonta puolustella parlamentin jäsenten poissaoloa, ja se osoittaa kunnioituksen puutetta komissiota kohtaan. Otan varmasti asian esiin omassa ryhmässäni tänä iltana.

Arvoisa puheenjohtaja Barroso, ongelma ei ole ohjelmanne sisällössä. Hahmottelen ongelman pääpiirteissään muutamien tärkeimpien kohtien avulla vähäisen puheaikani rajoissa.

Sanoitte tänään julkilausumassanne:

(FR) "Meidän on kytkettävä nämä ohjelmat poliittisiin painopisteisiimme parantaaksemme unionin taloushallintoa ja lujittaaksemme jäsenvaltioiden ja unionin uudistuksiin ja investointeihin liittyviä toimia" ja jatkoitte: "Näitä investointeja tehdään sekä jäsenvaltioissa että unionissa tulevia talousnäkymiä, innovaatioita, osaamista ja uusia infrastruktuureja silmällä pitäen. Molemmantyyppiset investoinnit… on kytkettävä tiiviisti yhteen".

(EN) Hyvä on. Olen samaa mieltä. Arvoisa komission puheenjohtaja, tehkäämme tänään sopimus, jonka mukaan te ilmoitatte parlamentille, että seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana te yhdessä komissionne kanssa laaditte strategian sen varmistamiseksi, että seuraavan kevään työllisyyskokouksessa Eurooppa-neuvosto esittelee tämän sanoman pohjalta yhteisen toimintamallin. Yhdessä talousasioista vastaavan komission jäsenen ja koko komission kanssa te innostatte hallituksia tekemään sopimuksen, jossa ne lupaavat seuraavien kahden, kolmen tai neljän vuoden aikana tehdä samanaikaisia investointeja ja toimia koordinoidusti. En ole vähentämässä valtuuksianne. Haluan ainoastaan meidän koordinoivan investointejamme, jotta voimme hyödyntää aktiivisesti keskinäistä taloudellista riippuvuuttamme.

Pohjimmiltaan minulla on sama unelma kuin komissiollakin: tämän suurenmoisen unionin kasvun jatkuminen. Uudistuksia pitää tietenkin tehdä, mutta tarvitsemme lisää investointeja, kasvua ja työpaikkoja, mikä vaatii koordinointia. Laatikaamme siis yhteinen strategia. Odotan vastaustanne.

  Puhemies. – Hyvä jäsen Rasmussen, välitän pyyntönne mukaisesti läsnäolijoiden pientä määrää koskevan huomautuksenne parlamentin toimivaltaisille elimille. Tietenkin istunnon puheenjohtajisto arvostaa sitä, että komissio on runsaslukuisesti paikalla tässä tärkeässä keskustelussa, vaikka neuvoston penkit ovatkin melko tyhjiä.

  Sophia in 't Veld (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, vuosi sitten puheenjohtaja Barroso lupasi Buttiglionen tapauksen yhteydessä tehdä unionin perusoikeuksista keskeisen painopisteen. Näin kuuluu ollakin, sillä sitä kansalaisetkin odottavat. Valitettavasti työohjelmassa ei ole jälkeäkään tästä lupauksesta. Sukupuolten tasa-arvosta saatetaan laatia tiedonanto vuonna 2006, mikä on myönteistä, mutta entäpä muuntyyppinen syrjintä? Miten syrjinnän vastainen horisontaalinen lainsäädäntö on edistynyt? Kaikilla kansalaisilla on oltava mahdollisuus oikeuksiensa puolustamiseen tuomioistuimessa. Muussa tapauksessa EU:n syrjinnän vastainen politiikka ei ole edes sen paperin arvoista, jolle se on kirjoitettu. Miksi vaikutustutkimusta, joka luvattiin tehdä uuden 13 artiklan lainsäädännöstä, ei ole otettu mukaan, ja mitä kuuluu ehdotuksille, joita parlamentti on pyytänyt samaa sukupuolta olevien avioparien vapaasta liikkuvuudesta?

Aikooko puheenjohtaja Barroson komissio todellakin edistää perusoikeuksia? Tuleeko unionista aidosti arvoihin perustuva unioni, vai jääkö tämäkin pelkästään tyhjiksi lupauksiksi?

  Maria Berger (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, arvoisat komission jäsenet, edustan täällä oikeudellisten asioiden valiokuntaa, ja minun on todettava, että jopa valiokuntamme hyvin vaatimattomiin odotuksiin nähden komission lainsäädäntö- ja työohjelmassa tyydytään vähään, ja se on suuri pettymys.

Lainsäädännöllisiä ehdotuksia ei ole tehty yhdelläkään niistä aloista, joihin olemme ilmaisseet kiinnostuksemme ja joiden te ainakin suullisesti olette ilmoittanut olevan painopisteitä: niitä ovat muun muassa siviilioikeus, tekijänoikeus, ihmisoikeudet, lasten oikeudet ja kuluttajien oikeudet. Joillakin aloilla, joiden merkityksestä olemme yksimielisiä – esimerkkinä vaikkapa patenttilainsäädäntö – ei ole tehty lainkaan sellaisia aloitteita, jotka veisivät unionia eteenpäin, vaikka olemmekin aina olleet yhtä mieltä siitä, että patenttilainsäädännöllä on ratkaiseva merkitys innovaatioille. En myöskään ole nähnyt yhtään aloitetta yleistä taloudellista etua koskevista palveluista.

Samanaikaisesti emme kuitenkaan voi olla huomaamatta, että veditte pois käsittelystä meille hyvin tärkeitä lainsäädäntöehdotuksia, vaikka meidän onkin myönnettävä, että niiden kanssa on ongelmia. Tarkoitan esimerkiksi keskinäisten yhtiöiden perussääntöä ja vapaaehtoisjärjestöjä koskevaa unionin lainsäädäntöä. Olemme jo vuosien ajan pyrkineet tarjoamaan kaupalliselle sektorille oman eurooppalaisen perussäännön, ja silti olemme mitä ilmeisimmin epäämässä osuustoimintasektorilta, osuus- ja yhteisötaloudelta sekä kansalaisyhteiskunnalta ne helpotukset, joita unionin lainsäädäntö voisi tarjota.

Olemme itse ehdottaneet aloja, joilla voimme vetää pois käsittelystä lainsäädäntöä emmekä pidä unionin tason sääntelyä välttämättömänä, ja siltikään komissio ei ole vastannut ehdotuksiimme. Mieleeni tulee esimerkki välitysmenettelystä, josta saimme käsiteltäväksi direktiiviehdotuksen, vaikka olimme vihreän kirjan julkistamisen yhteydessä todenneet, että tällä alalla voidaan soveltaa toissijaisuusperiaatetta, eikä alaa koskevaa unionin lainsäädäntöä tarvita. Yleinen käsitykseni on, että ette ole kuunnellut parlamenttia riittävästi valmisteluvaiheessa.

  Elizabeth Lynne (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen moniin komission ohjelman näkökohtiin, mutta olen pettynyt siihen, ettei siinä ole käsitelty seikkaperäisemmin vammaisten tai ikääntyvän väestön asioita. Olisin toivonut erityistä vammaisdirektiiviä, jossa kielletään tavaroiden ja palveluiden saatavuuteen liittyvä syrjintä, samoin kuin ikääntymiseen liittyvää direktiiviä.

Työterveyden ja työturvallisuuden alalla olisin toivonut vuonna 2000 annetun biologisia aineita koskevan direktiivin tarkistamista terveydenhuoltoalan työntekijöiden suojelemiseksi neulanpistovammojen aiheuttamilta hiv- ja C-hepatiittitartunnoilta. Tällaisia vahinkoja sattuu EU:n alueella vuosittain yli miljoona.

Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että komission puheenjohtaja on sitoutunut karsimaan tarpeetonta lainsäädäntöä, joka tietenkin kuormittaa yrityksiä. Voisiko hän kyseisen ohjenuoran mukaisesti tarkastella uudelleen vuonna 2004 sähkömagneettisista kentistä annettua direktiiviä ja sen mahdollisia vakavia vaikutuksia huipputason MRI-kuvantamislaitteiden käyttöön sekä huolehtia siitä, että kyseiseen direktiiviin esitetään sellaista tarkistusta, jolla varmistetaan MRI-kuvantamislaitteiden käytön turvaaminen tulevaisuudessa?

  Amalia Sartori (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, minäkin haluan kiittää puheenjohtaja Barrosoa hänen tänä aamuna antamastaan julkilausumasta. Monien kollegoideni tavoin pyydän kuitenkin yhdistämään sen painopisteitä, jotta ehdotuskokonaisuus ja seuraaviksi viideksi vuodeksi asettamamme tavoitteet määriteltäisiin selvästi.

Muistamme kaikki, että Prodin johtama edellinen komissio pystyi loppujen lopuksi saavuttamaan vain 50 prosenttia ohjelmassaan asetetuista alkuperäisistä tavoitteista. Mielestäni senkaltaiset aloitteet eivät ole hyödyllisiä varsinkaan unionille, jonka on luotettava itseensä. Ensimmäinen ehdotukseni on, että vertailette ja asetatte tärkeysjärjestykseen niitä tavoitteita, jotka haluamme saavuttaa mahdollisimman pian.

Seuraavaksi meidän on tosiaankin omistauduttava muille tärkeille asioille. Tänä aamuna antamassanne julkilausumassa käsitellään todella monia näkökohtia. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan sisäisten asioiden koordinaattorina haluan korostaa erityisesti yhtä seikkaa, jonka suhteen olette epäilemättä sitoutunut merkittäviin toimiin: tarkoitan sukupuolten tasa-arvoa koskevan "etenemissuunnitelman" laatimista.

Tämän kohdan lisäksi haluan meidän myös käsittelevän työhön liittyviä aiheita. Kuten tiedätte, Euroopassa on nykyisin ristiriitoja erilaisten ryhmien välillä: toisilla on enemmän oikeuksia ja toisilla vähemmän, toiset ovat työelämässä ja toiset työttömiä, toisilla on mahdollisuus hyvään koulutukseen ja opetukseen ja toisilla taas ei, kuten Pariisin esikaupunkien tapauksessa. Tämä on tänään ongelma yhdessä maassa, mutta saattaa huomenna olla sitä joissakin muissa maissa.

Tässä yhteydessä naisten asema yhteisössä ja erityisesti työelämässä on olennaisen tärkeä. Siksi Lissabonin strategian yhteydessä on välttämätöntä käsitellä naisten aliedustusta työpaikoilla sekä sitä, että heidän on usein pakko tehdä huonosti palkattua työtä, jossa ei vaadita minkäänlaista pätevyyttä.

  Richard Corbett (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin olen tyytyväinen siihen, että koko komissio on paikalla ja pahoittelen monien kollegoiden poissaoloa. Osaltaan se johtuu siitä, että meillä kaikilla on tv-monitorit työhuoneissamme, joten keskusteluja voi vaivattomasti seurata työteon lomassa. Olisi kuitenkin paljon parempi, jos parlamentin jäsenet olisivat paikalla. Siitä huolimatta keskustelut eivät tietenkään mene hukkaan, vaan ne kuullaan salin ulkopuolella.

Suhtaudun myönteisesti komission työohjelmassa mainittuun kansanvaltaa, kuuntelemista ja keskustelua koskevaan K-suunnitelmaan. Se ei nyt ole keskustelumme ydin. On syytä muistaa, että vaikka työohjelma onkin erittäin tärkeä, sen lähtökohta on laajempi, nimittäin syvällinen keskustelu siitä, mihin Euroopan unioni on menossa ja mikä on sen tulevaisuus.

Meillä on parhaillaan meneillä harkinta-aika – perustuslakia koskeva harkinta-aika – joka sai alkunsa tekstin sijaan kokonaisuudesta. Tämä työohjelma on osa tuota laajempaa kokonaisuutta. Hampton Courtin erityishuippukokouksessa käsitellyn sosiaalis-taloudellisen mallimme tulevaisuus on osa tuota kokonaisuutta. Siihen kuuluu myös tarve saada joulukuussa aikaan ratkaiseva sopimus keskipitkän aikavälin talousarviosta; Luxemburgissa pääsimme jo hyvin lähelle sitä. Jos onnistumme suunnittelemaan oikeanlaisen kokonaisuuden, johon kuuluu myös työohjelma, pystymme palaamaan takaisinpäin ja käsittelemään perustuslakitekstiä vuoden kahden sisällä ja harkitsemaan, miten pääsisimme siinä parhaiten eteenpäin.

Käsittelen vielä pikaisesti yhtä seikkaa: sääntelyn laadun parantamista. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, me kaikki tuemme teitä siinä. Tilanne on kuitenkin se, että unionin vastustajat kotimaassani ja muissa maissa esittävät Euroopan unionin valtavana byrokratiaa lisäävänä koneistona, joka syytää uusia säädöksiä. Siksi meillä kaikilla on velvollisuus osoittaa, että kun hoidamme asiat oikein, unionin lainsäädäntö vähentää byrokratiaa ja huojentaa yritysten taakkaa sekä yhtenäistää sisämarkkinasäännöt, patenttikäytännön, tavaramerkkien rekisteröinnin, lomakkeet ja maksut sen sijaan, että kaikilla 25 jäsenvaltiolla olisi omansa. Laadukas unionin tason sääntely vähentää byrokratiaa ja turhia muodollisuuksia. Myös sitä on korostettava tässä keskustelussa.

  Joseph Daul (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja Barroso, arvoisat komission jäsenet, tämänpäiväinen keskustelu osoittaa, että komission ja parlamentin välille on vakiintunut todellinen vuoropuhelukäytäntö. Ohjelma, joka ei suinkaan ole vain byrokratiaa tai pelkkä tilastollinen toimenpide, on ratkaisevan tärkeä poliittinen elementti, ja valiokuntien puheenjohtajakokouksen puheenjohtajana olen iloinen siitä. Kiitän komission jäsentä Wallströmiä siitä, että hän on useasti osallistunut puheenjohtajakokouksemme keskusteluihin ja kiitän myös niitä komission jäseniä, jotka johtivat kahdenvälisiä keskusteluja asiaa käsittelevien parlamentin valiokuntien kanssa menettelyn aikana. Parlamentissa tarvitaan tietenkin vielä joitakin parannuksia, jotka liittyvät läsnäoloomme parlamentin istunnoissa.

Käsittelen seuraavaksi poliittisten ryhmien ehdottamaa työohjelman arviointia, jonka ne aikovat toteuttaa antaakseen päätöslauselmaesityksen joulukuun istuntojaksolla. Luullakseni voin sanoa, että tämän ohjelman keskeisiin lukuihin sisältyvät parlamentin valiokuntien asettamat tärkeimmät painopisteet, nimittäin tärkeysjärjestys, solidaarisuus, turvallisuus ja ulkoiset velvoitteet.

Toisaalta on käynyt ilmi kaksi perustavaa erimielisyyden aihetta, jotka liittyvät ihmisoikeuksiin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella. Komissio ei ole säilyttänyt määrättyjä ehdotuksia. On kuitenkin tärkeää, että parlamentille, joka on lainsäädäntöelin, annetaan täydellinen selvitys syistä, joiden vuoksi komissio ei aloiteoikeuttaan käyttäessään ole noudattanut parlamentin toiveita.

Mainitsen myös Lissabonin toimintaohjelman tavoitteen: tarvitsemme talousarvion ja rahoitusnäkymät työllisyyttä ja kilpailua sekä yhteenkuuluvuutta ja tutkimusta varten.

Lopuksi totean, että ohjelma on vain yksi puoli sääntelyn laadun parantamiseen keskittyvästä laajemmasta toimintaohjelmasta, ja tässä suhteessa kiinnitämme paljon huomiota siihen, että unionin lainsäädäntö saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja että sitä yksinkertaistetaan. Tarvitaan asianmukainen komiteamenettelyyn perustuva ratkaisu, ja korostan, että ensi vuonna lainsäädäntö- ja työohjelmaan on sisällytettävä yksinkertaistamistoimenpiteitä ja käsittelystä pois vetämistä koskevia ehdotuksia toiminnan näkyvyyden ja avoimuuden lisäämiseksi. Olen iloinen siitä, että komission jäsen Wallström sitoutui tähän asiaan edellisessä kokouksessamme 13. lokakuuta ja olen vakuuttunut siitä, että kaikki parlamentin valiokunnat varmistavat aktiivisesti ohjelman täytäntöönpanon.

  Genowefa Grabowska (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, komission ohjelmalla yritetään arvioida Euroopan ja Euroopan unionin tilannetta ja tunnistaa edessämme olevat uhkat. Ehdotankin, että meidän pitäisi tarkastella, mitä uutta ja omintakeista komission ehdotuksissa on. Ehdotukset liittyvät osaamisella saavutettavaan hyvinvointiin, työllä saavutettavaan solidaarisuuteen ja kansalaisvapauksia rajoittamalla ja lakien noudattamista valvomalla saavutettavaan turvallisuuteen. Kysyisinkin, onko tämä asianmukainen toimintasuunnitelma sellaiselle toimielimelle, joka valvoo perussopimuksia, ja ovatko nämä todella teidän painopisteitänne vai pikemminkin sarja lupauksia ja toiveunia, joiden toivotte toteutuvan itsestään.

Haluan nyt mennä itse asiaan ja tarkastella aluksi perustuslakisopimusta koskevia komission ehdotuksia. Ohjelman johdannossa komissio pahoittelee sitä, ettei perustuslakia ratifioida lähitulevaisuudessa. Komissio jatkaa toteamalla, että se aikoo osallistua aktiivisesti jäsenvaltioissa käytäviin keskusteluihin ja tukea niitä. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, tällainen menettely jättää paljon toivomisen varaa. Pahoittelujen esittäminen ja jäsenvaltioissa käytävien keskustelujen tarjoaman ratkaisun odottaminen ei riitä. Komission on pantava asioihin vauhtia.

Toinen kysymys, jota haluan käsitellä tarkemmin, on lainsäädännön laadun parantaminen. Me kaikki haluamme parempaa ja tehokkaampaa lainsäädäntöä, jota kansalaisten on myös helpompi ymmärtää, mutta minulla on omat epäilykseni siitä, että komissio tuskin saavuttaa tätä tavoitetta. On esimerkiksi ilmiselvää, ettei 68 lakiehdotuksen vetäminen pois käsittelystä tee muista komission lainsäädäntöaloitteista parempia tai ymmärrettävämpiä. Se ei myöskään lähennä lainsäädäntöä kansalaisiin. Yksinkertaisemmalla lainsäädännöllä ei tarkoiteta tätä.

Lopuksi totean, että mielestäni komission ilmoitus paremman sääntelyn noudattamisen valvonnasta vastaavan "uuden yksikön" perustamisesta kuulostaa pahaenteiseltä, sillä se korvaisi nykyisen järjestelmän, jossa ehdotuksia arvioidaan niiden sisällön perusteella virallisen menettelyn mukaisesti. Minusta vaikuttaa siltä, että komissio toimii Parkinsonin lain mukaisesti ja noudattaa periaatetta, jonka mukaan uusi toimielin perustetaan joka kerta, kun ollaan epävarmoja toimintatavasta. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, odotamme vähemmän yleviä sanoja, vähemmän lupauksia ja enemmän rohkeita ja tehokkaita toimia. Tätä eivät odota vain parlamentin jäsenet vaan myös Euroopan unionin kansalaiset.

  Csaba Őry (PPE-DE). – (HU) Arvoisa puhemies, Euroopan komission työohjelma vuodeksi 2006 on oikeansuuntainen sosiaalisten velvoitteiden, työlainsäädännön ja työpaikkojen osalta. Näin voidaan sanoa varsinkin työaikaan, työpaikkojen siirtymiseen ja vaihtelevista syistä heikossa asemassa oleviin ihmisiin liittyvistä aloitteista sekä työterveyden ja -turvallisuuden alan aloitteista.

Samanaikaisesti meidän on kuitenkin ymmärrettävä, että kansalaiset, jotka toimivat talouselämässä, vastustavat liian byrokraattisia menettelyjä. Siksi meidän on varmistettava, että autamme pieniä ja keskisuuria yrityksiä mahdollisimman tehokkaasti etenkin selkeyttämällä pk-yritysten sääntely-ympäristöä Euroopan unionissa ja tekemällä siitä avoimemman.

Olin hyvin tyytyväinen kuullessani puheenjohtaja Barroson sitoutuvan selkeästi yhtenäisten palvelumarkkinoiden perustamiseen. Mielestäni tämä on välttämätöntä yhtä lailla sekä kilpailukyvyn ja menestyksen että uusien työpaikkojen vuoksi. Lisäisin vielä, että komissio on erityisasemassa arvioidessaan vuoden kuluessa työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen liittyviä kokemuksia. Luotamme siihen, että puolueettoman arvioinnin lisäksi se toimii myös todellisena liikkeellepanijana ja kannustajana, joka varmistaa, että siirtymäkauden rajoitukset poistetaan mahdollisimman pian. Tämä on tärkeä vaihe yhtenäismarkkinoiden toteuttamisessa, ja sen avulla saadaan paljon uusia työpaikkoja.

Suhtaudummekin luottavaisesti siihen, että komissio edistyy samanaikaisesti kilpailukyvyn ja kasvua edistävien sisämarkkinoiden perustamisen alalla sekä eurooppalaisiin arvoihin perustuvan sääntely-ympäristön kehittämisessä sosiaaliasioiden alalla. Nämä ovat kaikkein tärkeimpiä haasteita. Tarvitsemme tasapainoisia toimia näillä aloilla varmistaaksemme vuodelle 2012 asetettujen Lissabonin tavoitteiden saavuttamisen ajoissa.

  Markus Pieper (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, työohjelma vuodeksi 2006 tarjoaa unionin toimielimille suurenmoisen tilaisuuden. Se antaa meille mahdollisuuden osoittaa ihmisille, että olemme ymmärtäneet heitä; olemme ymmärtäneet, että Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestysten kielteiset tulokset liittyivät jollakin tavoin unionin harrastamaan ylisääntelyyn ja siihen, että se epää ihmisiltä oikeuden tehdä vastuullisia päätöksiä; olemme ymmärtäneet, että unionin on tarkoitus antaa vain toimintapuitteet, eikä sen pidä takertua pikkuseikkoihin ja puuttua kansallisvaltioiden toimivaltaan ja velvoitteisiin.

Suhtaudun myönteisesti komission lupaukseen sääntelyn laadun parantamisesta vuonna 2006. Olen tyytyväinen siihen, että työohjelman johdanto-osassa mainitaan parempi lainsäädäntö, toissijaisuusperiaate, kustannustehokkuus ja vaikutustenarviointi. Mielestäni työohjelmassa on päästy hyvään alkuun varsinkin kasvun ja turvallisuuspolitiikan alalla, mutta siitä saamani yleisvaikutelma on valitettavasti pikemminkin "lisää sitä tavanomaista" kuin "sääntelyn laadun parantamista".

Haluan mainita kolme seikkaa. Ensimmäinen niistä on rahoitusnäkymät. Minusta on valitettavaa, ettei komissio osallistu aktiivisesti tämän ristiriitatilanteen ratkaisemiseen. Olen pahoillani siitä, ettei se ole tehnyt ehdotuksia siitä, miten pystyisimme vaikkapa edes vähemmällä rahalla noudattamaan tehokasta rakennepolitiikkaa, kenties yksityisen sektorin yhteisrahoituksen tai korkotukien avulla.

Toiseksi käsittelen ympäristönsuojelua ja energiansäästöä koskevia uusia direktiivejä. Yksistään energiatehokkuudesta on laadittu yli tusinan verran yhteisön säädöksiä. Meidän pitäisi poistaa kolme vanhaa direktiiviä jokaista uutta ehdotusta kohti, mutta mitään ei tehdä asian hyväksi.

Kolmanneksi kysyn, miksi unioni vaatii aina vain enemmän valtuuksia sosiaalisissa kysymyksissä? Tarvitsemmeko todellakaan suunnitteilla olevaa eurooppalaista vihreää kirjaa avio- ja avoparien oikeuksista? Se saa meidät näyttämään naurettavalta kaikkien silmissä Liettuasta Kreikkaan saakka. Työohjelman sisältämistä monista myönteisistä näkökohdista huolimatta joudun toteamaan, että valitettavasti siitä ei jää sellaista kokonaisvaikutelmaa, että olisimme ymmärtäneet Euroopan kansalaisten lähettämiä signaaleja.

Vaadin perusteellisempaa keskustelua unionin lainsäädännön legitiimiydestä ja haluan, että pääsemme todella alkuun ylisääntelyn purkamisessa.

  Alexander Radwan (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, keskustelemme parhaillaan työohjelmasta, jonka haluamme käynnistää vuonna 2006. Ensimmäiseksi totean – enkä ainoastaan komissiolle vaan myös kollegoilleni Euroopan parlamentissa – että myös komissiota on vaadittava painokkaasti noudattamaan sisämarkkinoita ja tehokkuutta koskevissa esityksissään samaa sääntelyn vähentämistä ja parantamista koskevaa periaatetta, joka on omalla esityslistallamme ja jota itse joudumme noudattamaan. Emme saa jatkuvasti luopua omista vaatimuksistamme kääntymällä unionin lainsäätäjän puoleen heti, kun päätämme, että jotain tarvitaan. Vaaditaan siis hiukan enemmän itsehillintää.

Vaikka komission ensimmäiset sääntelyn laadun parantamista koskevat toimet ovat hyvin myönteisiä ja oikeansuuntaisia, pyydämme sitä olemaan johdonmukaisempi tulevissa toimissaan. Tämän vuoksi sen on asetettava kriteerit, joiden avulla verrataan unionin säädösten saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä niissä maissa, jotka ovat tunnettuja lainsäädännön "kultaamisesta" (gold-plating), jotta saadaan täysin selville, mitkä maat saattavat unionin lainsäädännön tehokkaasti ja järkevästi osaksi kansallista lainsäädäntöä ja mitkä kuormittavat sitä liikaa omilla lisäyksillään.

Minulla on komissiolle toinenkin pyyntö: vastauksena Basel II -sopimusta koskevaan kertomukseen perustimme "Friends of the Presidency" -ryhmän käsittelemään komiteamenettelyä ja tekemään parlamentin oikeuksia koskevia sopimuksia komission, neuvoston ja parlamentin välillä. Tämä työ on nyt alkamassa. Tulevassa lainsäädännössä on varsinkin rahoituspalveluita koskevaan komiteamenettelyyn liittyviä olennaisia lausekkeita, jotka mahdollistavat lainsäädännön raukeamisen. Tässä vaiheessa pyydän komissiota auttamaan meitä yhteisymmärrykseen pääsemisessä, jotta parlamentin ja neuvoston välinen komiteamenettely tulisi sujuvammaksi – komission jäsen McCreevyhän on jo tehnyt asiaan liittyviä valmisteluja. Neuvoston asema on sellainen, ettei se aina osoittaudu kovinkaan yhteistyöhaluiseksi.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, esitän aluksi muutamia yleisiä huomautuksia ja yritän sitten vastata minulle esitettyihin kysymyksiin.

Ensinnäkin olen iloinen siitä yhteistyöstä, joka on vakiintunut yhtäältä komission ja toisaalta parlamentin lukuisten valiokuntien välille tämän työohjelman valmistelun aikana. Tämän yhteistyön pani merkille myös valiokuntien puheenjohtajakokouksen puheenjohtaja Daul. Tämä on tärkeää, koska olemme yrittäneet vastata moniin odotuksiinne. Kuten yksi parlamentin jäsenistä totesi, meidän on tunnustettava, että olemme näin saaneet aikaan 96 erityistoimenpidettä. Piditte määrää liian suurena, mutta kun kuuntelee teitä kaikkia tänä aamuna, vaikuttaa siltä, että jotkut teistä olisivat halunneet niitä jopa enemmän. Tässä asiassa meidän on oltava rehellisiä. Meidän on saavutettava tasapaino, ja tasapainon saavuttaminen merkitsee, että asettaessamme itsellemme selkeitä painopisteitä – ja meillä on selkeät painopisteet uudistetulle Lissabonin strategialle – meidän on vastattava niihin hyvin vaihteleviin odotuksiin, joita on tullut esiin kanssanne käydyissä keskusteluissa.

Olen kehottanut koko komissiota ja kaikkia komission jäseniä suhtautumaan ohjelman valmisteluun vakavasti, realistisesti ja puolueettomasti. Täytäntöönpanoaste on saatava paljon aiempaa korkeammaksi, ja olen ylpeä voidessani kertoa teille, että jo tänä vuonna komissio toteuttaa paljon aiempaa enemmän toimia. Olemme keskittyneet määrättyihin tavoitteisiin, jotka haluamme todella saavuttaa. Tietenkin ohjelmamme jakaantuu kokonaisuudessaan viidelle vuodelle. Esittelemme nyt ohjelman vuodeksi 2006. Kaikkea ei saavuteta vuonna 2006, mutta pyytäisin teitä arvioimaan työtämme realististen ja konkreettisten tavoitteiden pohjalta.

Kiitän teitä myös siitä, että "sääntelyn laadun parantamista" koskeva aloitteemme sai teiltä yleisesti myönteisen vastaanoton. Kuten äsken todettiin, tämä ei ole pelkästään komission asia, vaan vastuu siitä on jaettava kaikille toimielimille, myös parlamentille.

Hyvät parlamentin jäsenet, käsittelen nyt esittämiänne kysymyksiä. Hyvä jäsen Jonckheer, minun on todettava, että kestävän kehityksen strategia ei ole minulle lapsipuolen asemassa, vaan aivan päinvastoin. Korostaessani Gleneaglesissa Euroopan komission puolesta yhdysvaltalaisille ja muille kumppaneillemme ilmastonmuutoksen merkitystä tärkeimpänä painopisteenä, en suinkaan jättänyt sitä muita kysymyksiä vähemmälle huomiolle. Ilmoittaessamme uudesta kestävän kehityksen strategiasta, jonka aiomme esitellä joulukuussa, osoitamme myös sitoutuvamme tähän ongelmaan. Hyväksyessämme ympäristöä koskevan teemakohtaisen strategiakokonaisuuden, kuten juuri teimme, osoitamme jälleen sitoutuvamme ympäristönsuojeluun. Näin aiomme siis tehdä. Kuten jo totesin, näin tehdessämme pyrimme luonnollisesti samalla sovittamaan yhteen lukuisat tavoitteemme ja varmistamaan, että ne tukevat toisiaan.

Hyvä jäsen Swoboda, toitte esiin muun muassa kaksi kysymystä: yhden verotuksen yhdenmukaistamisesta ja toisen Euroopan teknologiainstituutista. Verotuksen yhdenmukaistamisessa meidän on tietenkin kunnioitettava jäsenvaltioiden saavuttamaa yhteisymmärrystä: nimenomaan sitä meidän on hyödynnettävä yhteisen veropohjan suunnittelussa. Siksi pyrimme pääsemään sopimukseen yhteisistä eurooppalaisista verotusperusteista. Olemme vakuuttuneita siitä, että sen avulla voimme karsia huomattavasti yritysten ja investointien kustannuksia maissamme ja silti antaa kullekin jäsenvaltiolle vapauden päättää yritysten veroasteesta. Tämä on Euroopan komission kanta.

Tutkimuksesta totean, että mielestämme tutkimuksen huippuyksiköitä on vahvistettava kaikkialla EU:ssa. Mielestämme eurooppalaisten yliopistojen tutkimuksen, koulutuksen ja innovaatioiden pitäisi olla maailman huipputasoa. Meidän on tehtävä töitä lisätäksemme yliopistojemme houkuttelevuutta, jotta maailman huippuosaajat suuntaavat Eurooppaan sen sijaan, että menisivät Yhdysvaltoihin, kuten nykyisin käy. Me voimme saada akateemisia huippuyksiköitä Eurooppaan. Meidän onkin perustettava vahvempi yhteistyömekanismi eurooppalaisten yliopistojen välille, jotta voimme hyödyntää Euroopan osaamispotentiaalia parhaalla mahdollisella tavalla. Siksi toimet Euroopan teknologiainstituutin perustamiseksi ovat tärkeä näkökohta kasvua ja työllisyyttä edistävässä strategiassamme.

Hyvä jäsen Grossetête, laajentumisesta esittämistänne kysymyksistä totean, että kunnioitamme jäsenvaltioiden ja Eurooppa-neuvoston yksimielisiä sitoumuksia. Näin ollen haluan parlamentin tietävän, että komissio arvioi tiukasti ja systemaattisesti kaikkien ehdokasvaltioiden edistymistä.

Totean, että juuri me lisäsimme väestörakenteeseen ja perheisiin liittyvät toimet Hampton Courtin huippukokouksen esityslistalle, ja Eurooppa-neuvosto antoi meille selkeän toimeksiannon edistää näitä näkökohtia tai, vielä parempaa, niitä erityistoimia, joista aiomme ilmoittaa. Aiomme siis toteuttaa toimia tälläkin alalla.

Käsittelen seuraavaksi seikkoja, joita monet teistä, ja erityisesti jäsen Crowley, toivat esiin maataloudesta ja monenvälisistä neuvotteluista. Vakuutan teille, ettei Eurooppa anna pakottaa itseään puolustusasemiin tässä asiassa. Mielestämme emme tarvitse enempää saarnoja markkinoiden avaamisesta mailta, jotka ovat avanneet markkinoitaan paljon vähemmän kuin me. Meillä on yhdet maailman avoimimmista markkinoista, ellei peräti avoimimmat. Olemme paikalla puolustamassa Euroopan etuja.

(EN) Ongelmallinen kysymys olivat myös lasten oikeudet, joihin jäsen Crowley kiinnitti huomiomme. Olemme täysin sitoutuneet tähän toimintasuunnitelmaan. Varapuheenjohtaja Frattini valmistelee parhaillaan ehdotuksia tiedonantoa varten, jonka toivottavasti esitämme maaliskuussa 2006. Ehdotuksista keskustellaan komissiossa aivan lähiaikoina. Myönnettäköön, että asiaa koskevan lainsäädännön oikeusperusta on hieman epäselvä, mutta mielestämme meidän on silti lupa odottaa Euroopan unionilta ja jäsenvaltioilta parempaa keskinäistä koordinointia lasten oikeuksia koskevissa kysymyksissä. Voitte luottaa siihen, että sitoudumme lasten oikeuksiin ja kansalaisoikeuksia koskeviin kysymyksiin, myös niihin syrjimättömyyttä koskeviin seikkoihin, jotka toitte esiin.

Käsittelen jäsen Rasmussenin huomautuksia. Olemme samaa mieltä siitä, että tarvitsemme molempia osatekijöitä, nimittäin talousuudistuksia ja investointeja. Olemmekin käynnistämässä niitä, ja Hampton Courtin kokous oli ensimmäinen merkittävä askel tuohon suuntaan. Jäsenvaltioiden ylimmät päättäjät sopivat siellä, että meidän on valittava investointikohteiksi joitakin erityisaloja ja otettava käyttöön Euroopan unionin laajuinen koordinoitu lähestymistapa, jossa yritetään sovittaa yhteen Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden tason toimet esimerkiksi energia-asioissa ja tutkimuksessa.

Joillakin aloilla voimme nyt lähettää voimakkaan viestin sitoutumisestamme ja Euroopan talouden hallintoa koskevasta koordinoidusta lähestymistavasta. Olemme siitä samaa mieltä. Hyvä jäsen Rasmussen ja muut parlamentin jäsenet, vaikeudet johtuvat pääasiassa siitä, että työskentelymme ajoittuu rahoitusnäkymien viimeiselle vuodelle tällä jaksolla. On mahdotonta sopia uudelleen kaikista tälle vuodelle asetetuista painopisteistä. Totean jäsenvaltioiden kansallisia uudistusohjelmia koskevasta arviostamme, että nykyiset ja tulevat toimemme toteutetaan uuden Lissabonin strategian mukaisesti – lupaan sen teille. Yritämme edetä määrätietoisesti käyttäen lähtökohtana sekä talous- ja rakenneuudistustoimiamme tehostavaa lähestymistapaa että investointeja koskevaa yhdenmukaisempaa ja yhtenäisempää lähestymistapaa vauhdittaaksemme kasvua ja työllisyyttä Euroopassa. Haluan korostaa sitä, koska se on hyvä esimerkki Euroopan unionin tason lähestymistavasta, joka tuo lisäarvoa jäsenvaltioiden toimiin. Ajatus jäsenvaltioiden, komission ja parlamentin välisestä kumppanuudesta on lähtökohta, jonka pohjalta haluamme jatkaa yhteistyötä kanssanne uudistetun, vahvemman ja sitoutuneemman Euroopan unionin rakentamiseksi.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – Parlamentti kiittää komission puheenjohtajaa ja kaikkia komission jäseniä, jotka, kuten totesin, olivat runsaslukuisesti paikalla.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan 14. joulukuuta 2005.

(Istunto keskeytettiin klo 12.10 äänestyksen alkamista odotettaessa ja sitä jatkettiin klo 12.15.)

Puhetta johti
varapuhemies COCILOVO

8. Puhemiehen ilmoitus: ks. pöytäkirja

  Lissy Gröner (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, päästyäni juuri perille olen hetkellisesti hieman poissa tolaltani, sillä matkalla Winston Churchill –rakennuksesta – josta juuri tulin – on näyttely, jossa yhdistetään toisiinsa raskaudenkeskeytys ja keskitysleirit. Olen raivoissani siitä, että tällaista taas sallitaan Euroopan parlamentissa.

(Suosionosoituksia)

Vaikka näyttelylle olisi annettu lupa, vaadin sen lopettamista välittömästi. Siinä on naisia halventavia kuvia, ja pyydän niiden poistamista heti.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Kiitos, jäsen Gröner. Lupaan teille, että siinä määrin kuin asia on puhemiehistön toimivallassa, välitämme pyynnön välittömästi kvestorien toimistoon. On ensin selvitettävä, onko näyttelylle virallisesti annettu lupa ja varmistettava sitten, onko perusteita pyytää sen välitöntä lakkauttamista sisältönsä vuoksi.

  Geoffrey Van Orden (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, pyydän parlamentin huomiota saattaakseni sen tietoon viimeisimmät järkyttävät tapahtumat Libyassa vangittujen bulgarialaisten nunnien tapauksessa. Libyan korkein oikeus lykkäsi tänä aamuna tapausta koskevan päätöksen tekemistä tammikuuhun 2006. Kollegat tietävät, että kyseessä on aivan järkyttävä tapaus. Nunnat ovat nyt olleet vangittuina yli kuusi vuotta, ja heille on yli vuosi sitten langetettu kuolemanrangaistus. On häpeällistä, että asiaa pitkitetään tällä tavalla.

Kehotan tämän vuoksi neuvostoa ja komissiota tekemään kaiken voitavansa painostaakseen Libyan viranomaisia ja vaikuttaakseen heihin, jotta tapaus voidaan saattaa tyydyttävään päätökseen ja varmistaa bulgarialaisten nunnien sekä palestiinalaisen lääkärin vapauttaminen.

(Äänekkäitä suosionosoituksia)

  Puhemies. Hyväksymme ehdotuksen työjärjestyksen mukaisesti.

  Hannes Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, puhun hyvin lyhyesti. Koska jäsen Van Ordenin parlamentille kuvaama tilanne koskettaa kaikkia ryhmiä yhtä lailla, kannatan häntä koko sydämestäni ja pyydän komission lisäksi myös parlamentin puhemiestä toimimaan välittömästi, jotta varmistetaan näiden nunnien ja palestiinalaisen lääkärin vapauttaminen lopultakin.

(Suosionosoituksia)

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, jäsen Grönerin puheen johdosta pyydän, ettei puhemiehistö harjoittaisi minkäänlaista sensuuria, vaan antaisi pikemminkin meille mahdollisuuden tutustua tähän näyttelyyn – johon en vielä ole tutustunut – ja tekemään sitten enemmistöpäätöksen huomenna, kuten demokratiassa on tapana.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Mitä tulee viime puheenvuoroon, voin vakuuttaa jäsen Posseltille, ettei puhemiehistö aio harjoittaa minkäänlaista sensuuria. Velvollisuutemme on pelkästään tarkistaa kvestorien kautta, onko lupakäytäntöjä ja –menettelyjä noudatettu asianmukaisesti, ja jos näin on, ovatko aloite ja näyttely sisällöltään, muodoltaan ja kuviltaan parlamentin sääntöjen ja tällaisissa tilanteissa noudattamiemme käytäntöjen mukainen. Uskon kvestorien toteuttavan tämän tarkastuksen tunnollisesti toimimatta sensoreina.

9. Äänestykset

10. Hyvien toimintatapojen levittämisen ja tieto- ja viestintätekniikan käyttöönoton seurannan ohjelma

11. Yleiseurooppalainen maanpäällinen yleinen kaukohakujärjestelmä

12. Siemenalan yhteinen markkinajärjestely

13. Humala-alan yhteinen markkinajärjestely

14. Viinin yhteinen markkinajärjestely

15. Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin perustamisesta tehdyn sopimuksen muuttaminen Mongoliassa toteutettavien toimenpiteiden rahoittamiseksi

16. Viisumit Torinossa talvella 2006 pidettäviin olympiakisoihin ja/tai vammaisten olympiakisoihin

17. Sosiaaliturvajärjestelmien soveltaminen yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä

- Ennen äänestystä:

  Patrizia Toia (ALDE), esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, velvollisuuteni on ilmoittaa parlamentille, että neuvostossa on päästy sopimukseen tekstistä sen nykyisessä muodossa. Se voitaisiin näin ollen hyväksyä ensimmäisessä käsittelyssä.

Kehotan kuitenkin komissiota ottamaan huomioon muita asetuksia koskevassa työssään tietyt Euroopan parlamentin sosialistien ryhmän sekä Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattien ryhmän esittämät tarkistukset, joita emme oikeudellisista syistä voineet sisällyttää tekstiin tässä vaiheessa. Tarkistukset koskevat syntymä- ja adoptioavustuksia ja mahdollisuutta ottaa nämä sosiaaliturvan muodot käyttöön unionissa, sekä työvoiman liikkuvuuden edistämistä. Pyydänkin siis, että nämä aiheet, joista on jo saatu aikaan yhteinen kanta, sisällytettäisiin seuraaviin asetuksiin.

18. Eurooppalainen ankeriaskanta

- Ennen äänestystä:

  Albert Jan Maat (PPE-DE), esittelijä. – (NL) Arvoisa puhemies, on erityinen kunnia saada esitellä mietintö teille. Kyseessä on valiokunta-aloitteinen mietintö, ja vieläpä hyvin perusteltu sellainen, koska eurooppalainen ankeriaskanta on pienentynyt 95 prosenttia. Jopa ilman perustuslakisopimusta me kalastusvaliokunnassa voimme varmistaa, että tällainen valiokunta-aloitteinen ehdotus muutetaan direktiiviksi. Kiitän komissiota siitä, että se on ollut halukas antamaan tälle huomiota. Tällä hetkellä mietinnön perusteella on ehdotettu uutta direktiiviä. Tämä osoittaa, että meillä on kalastusvaliokunnassa mahdollisuus harjoittaa määrätietoista politiikkaa Euroopan kalavarojen hyväksi sekä varmistaa, että ankeriaskanta säilyy vakaana, että lasiankeriaiden vientiä Kaakkois-Aasiaan rajoitetaan ja että otetaan käyttöön valvontatoimenpiteitä, jotta jäsenvaltiot voivat lopultakin puuttua tähän ongelmaan.

19. Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan mahdollinen rikkominen yhden jäsenvaltion toimesta

20. Globalisaation sosiaalinen ulottuvuus

- Ennen tarkistuksesta 5 toimitettua äänestystä:

  Philip Bushill-Matthews (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, esitän yhden sanan suullisen tarkistuksen, jota esittelijä kannattaa, ja toivottavasti muutkin voivat sen hyväksyä. Toivon, ettei tästä tulee kiistaa. Se koskee yritysten sosiaalista vastuuta.

Tällä hetkellä tarkistuksessa lukee: "Komission ponnistelut monenvälisten yritysten saamiseksi vakuuttuneiksi niiden sosiaalisesta vastuusta eivät tähän mennessä ole johtaneet merkittäviin tuloksiin." Suullisella tarkistuksella sana "merkittäviin" vaihdetaan "rajallisiin", joten teksti kuuluu: "ovat johtaneet vain rajallisiin tuloksiin".

(Parlamentti hyväksyi suullisen tarkistuksen.)

Puhemies. – Tähän päättyivät äänestykset.

21. Äänestysselitykset

- Daulin mietintö (A6-0300/2005)

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Koska viinimarkkinat ovat Portugalille valtavan tärkeät, niin poliitikkojen kuin niidenkin, joita asia välittömästi koskee, olisi annettava asialle sen ansaitsema huomio. Äänestin ehdotuksen puolesta, sillä portugalilaiset viljelijät eivät ole esittäneet mitään sitä vastaan, vaan ehdotusta kannatetaan laajasti.

  Luca Romagnoli (NI), kirjallinen. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Daulin mietinnössä ehdotettujen teknisten tarkistusten tavoitteena on kehittää edelleen viinin käsittelyä koskevia käytäntöjä viinin yhteistä markkinajärjestelyä koskevassa asetuksessa. Katson, että tarkistukset johtaisivat näin, kuten toivon, alan tuotteiden eurooppalaisen tarjonnan huimaan kasvuun.

Meillä on lisäksi pakollinen velvoite suojella kuluttajia, koska petokset ja jäljitelmät ovat lisääntyneet elintarvikealalla toimielinten ja asiasta vastaavien valvontaelinten pyrkimyksistä huolimatta. Meidän on myös turvattava eurooppalaisten tuotteiden kilpailukyky, ja ne voivat pärjätä omillaan kansainvälisillä markkinoilla vain täyttäessään laatuvaatimukset. Näin ollen on tärkeää taata entistä parempi tuotantoprosessien valvonta ja sitä seuraava varastointivaihe.

Hyväksyn myös kuohuviinin tuotantoa koskevat ehdotetut poikkeukset, sillä Italian viinimarkkinoiden lisäksi niistä on hyötyä myös kulttuurille ja maaseudun perinteille, joita puolustan ponnekkaasti. Lopuksi katson, että ehdotus erityismaininnoista viinien päällysmerkinnöissä on hyvin hyödyllinen. Kannatin näin ollen Daulin erinomaista mietintöä, ja olen pyytänyt myös sitoutumattomien ryhmää kannattamaan sitä.

- Daulin mietinnöt (A6-0295/2005), (A6-0299/2005), (A6-0300/2005)

  Hélène Goudin, Nils Lundgren ja Lars Wohlin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Äänestimme Daulin kolmea mietintöä vastaan. Niihin kylläkin sisältyy vähemmän muutoksia olemassa oleviin asetuksiin. Haluamme kuitenkin korostaa sitä, että vastustamme periaatteessa siementen, humalan ja viinin yhteistä markkinajärjestelyä. Koko yhteinen maatalouspolitiikka on absurdi luomus, ja se on kumottava.

- Berèsin mietintö (A6-0298/2005)

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. (EN) Kannatan kollega Berèsin mietintöä Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) perustamisesta tehdyn sopimuksen muuttamisesta, jotta pankki voi rahoittaa Mongoliassa toteutettavia toimenpiteitä. Minulle tarjoutui tämän vuoden toukokuussa mahdollisuus vierailla ensi kertaa Mongoliassa Ulan Batorissa Sosialistisen internationaalin Aasian ja Tyynenmeren komitean osanottajana.

Toisin kuin monissa muissa Keski-Aasian valtioissa, kommunismin romahdettua Mongoliassa luotiin voimakas demokratia, ja poliittinen valta on siirtynyt puolueelta toisella useita kertoja rauhanomaisesti. Kyseessä on köyhä valtio, jossa hiljattaiset kuivuudet ovat saaneet aikaan valtavia ongelmia. Mongolia tarvitsee pikaisesti apua nykyisen hallituksen kunnianhimoisen kehitysohjelman täytäntöön panemiseksi. Tämänpäiväinen äänestys auttaa tätä prosessia; kannatan sitä voimakkaasti ja toivon sen merkitsevän varojen myöntämistä.

- Zappalàn mietintö (A6-0313/2005)

  Carlos Coelho (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Ateenan vuoden 2004 olympia- ja paralympiakisat olivat ensimmäiset, jotka järjestettiin EU:n jäsenvaltiossa, Schengen-alueella ilman tarkastuksia sisärajoilla.

Asetuksen (EY) N:o 1295/2003 tarkoituksena olikin yksinkertaistaa Ateenan vuoden 2004 olympia- ja paralympiakisojen osanottajien Schengen-alueen viisumeiden hakemista ja myöntämistä koskevia menettelyjä.

Käytännössä tämän oli tarkoitus antaa heille mahdollisuus tulla sen valtion alueelle, jossa kisat pidettiin, ilman muita menettelyjä ja muodollisuuksia, sekä saada passin ja muiden virallisten matkustusasiakirjojen lisäksi henkilö- ja akkreditointikortti.

Mietinnössä tämän järjestelyn täytäntöönpanosta Kreikassa pääteltiin, että poikkeusjärjestelmä oli menestyksekäs, joustava ja tehokas prosessi, joka ei vaaranna Schengen-alueella tarvittavaa turvallisuustasoa.

Tämän vuoksi tuen ehdotusta, jossa otetaan käyttöön lähes samanlainen järjestelmä, vaikkakin tällä kertaa yhteispäätösmenettelyllä. Järjestelmää on tarkistettu siten, että se soveltuu Torinon talviolympia- ja paralympiakisoihin.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Viisumivaatimusten muokkaaminen vuoden 2004 Ateenan olympialaisiin osallistuvia urheilijoita varten, jotta Kreikka kykeni sekä täyttämään Schengen-alueen vaatimukset että velvoitteensa noudattaa olympialiikkeen peruskirjaa, osoittautui menestykseksi. Olen iloinen siitä, että tällä ehdotuksella otetaan käyttöön samat vaatimukset vuoden 2006 talviolympialaisiin ja -paralympialaisiin osallistuville urheilijoille.

- Toian mietintö (A6-0293/2005)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Äänestimme tämän mietinnön puolesta, jolla parannetaan komission ehdotusta päivittää asetuksia (ETY) N:o 1408/71 ja N:o 574/72 kansallisissa sosiaaliturvalainsäädännöissä tehtyjen muutosten huomioon ottamiseksi, erityisesti uusissa jäsenvaltioissa liittymisneuvottelujen jälkeen tehtyjen muutosten. Siinä pyritään myös päivittämään sosiaaliturvasopimusten määräysten luetteloa, joita edelleen sovelletaan ja joita ei ole korvattu asetuksella (ETY) N:o 1408/71, ja ehdotetaan teknisiä muutoksia.

Laajasti tarkasteltuna ehdotuksilla, jotka on juuri hyväksytty, parannetaan nykyistä lainsäädäntöä, turvataan oikeusvarmuus uuden asetuksen voimaantuloon asti ja autetaan vahvistamaan niihin työntekijöihin ulottuvaa turvaa, jotka valitsevat liikkuvuuden EU:ssa.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Kannatin mietintöä, jossa sen teknisestä luonteesta huolimatta kiinnitetään huomio olosuhteisiin, jotka voivat haitata vapaan liikkuvuuden perusoikeuden harjoittamista; siihen EU:n kansalaisilla pitäisi olla oikeus.

Vaikka en kannatakaan sitä, että EU:lla olisi toimivaltaa sosiaaliturvan alalla, katson, että enemmän on vielä tehtävissä tiettyjen oikeuksien siirrettävyyden helpottamiseksi.

Esimerkiksi vammaisilta estetään tosiasiassa heidän oikeutensa vapaaseen liikkuvuuteen – kuten töiden hakemiseen – koska tällä hetkellä saatavaa tukea ei kenties olisikaan saatavilla uudessa kohteessa. Tämä on yksi monista asioista, joita on tarkasteltava.

  Christa Klaß (PPE-DE), kirjallinen. (DE) Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 tarkistuksen tavoitteena on toteuttaa vuotuinen päivittäminen EU:n kansalaisten elintason ja työolojen parantamiseksi. Äänestin sen puolesta.

Meidän ei kuitenkaan pidä unohtaa niitä merkittäviä tarkistuksia, joita tarvitaan pikaisesti.

Näin olen on esimerkiksi asetuksen hengen vastaista, että saksalaisilta työnantajilta vaaditaan sietämätön määrä byrokratiaa yhteensä 47,85 prosentin palauttamiseksi Puolan sosiaaliturvamaksuihin (20,64 prosenttia työnantajalta ja 27,27 prosenttia työntekijältä) puolalaisten sesonkityöntekijöiden ansioista, varsinkin kun Saksan lainsäädännön mukaan tällaisia osuuksia ei pitänyt maksaa heidän työstään ennen Puolan EU:hun liittymistä.

Työllistävien yritysten kannalta tulos on ollut dramaattinen: se on aiheuttanut lisääntyneitä kuluja, jotka ovat omiaan vaarantamaan yrityksen olemassaolon, eikä tätä voida tasoittaa nostamalla hintoja. Sesonkityöntekijät puolestaan eivät ole halukkaita työskentelemään 27 prosenttia pienemmällä nettopalkalla. Tällä on sellainen vaikutus, että sesonkityöntekijöitä palkataan yhä vähemmän, millä on puolestaan kielteinen taloudellinen vaikutus uuden jäsenvaltion kehitykseen.

Kokemus on osoittanut, etteivät saksalaiset työvoimamarkkinat kykene vastaamaan sesonkityövoiman tarpeeseen, joten tässä häviävät kaikki. Kipeästi kaivattu yksinkertaistaminen voidaan komission avulla saavuttaa joko välittömästi kahdenvälisten sopimusten avulla tai poikkeuksella, jolla poistettaisiin täysin perinteinen sesonkityövoima, kuten sadonkorjuuapu, asetuksen (ETY) N:o 1408/71 tai sen seuraajan, asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja vielä hyväksymistä odottavan täytäntöönpanoasetuksen soveltamisalasta.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Vaikka mietintö koskeekin laajalti teknistä mukauttamista, sen merkitystä aidon vapaan liikkuvuuden saavuttamisessa sisämarkkinoilla ei pidä aliarvioida. Mietinnöllä autetaan sosiaaliturvajärjestelmiä kaikkialla EU:ssa koskevien asetusten yksinkertaistamista. Sen tarkoituksena on myös täydentää niiden menettelyjen yksinkertaistamista, jotka koskevat terveydenhoidon saamista ulkomailla, siten, että tiettyjä tarkistuksia ulotetaan koskemaan myös vastaavia menettelyjä, jotka koskevat työtapaturmista ja ammattitaudeista saatavia korvauksia.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Kuten mietinnön perusteluissa aiheellisesti todetaan: "Asetuksella on merkittävä rooli toteutettaessa yhtä EU:n neljästä perusvapaudesta: kansalaisten liikkumisen vapautta. Mahdollisuus elää, työskennellä ja liikkua vapaasti EU:n alueella – mahdollisimman vähäisten taloudellisten tai hallinnollisten esteiden ansiosta – on kouriintuntuva etu, jonka EU:n jäsenyys tuo tullessaan."

Tästä on todellakin kyse. EU:n jäsenvaltioiden kansalaisille myönnetyn sosiaaliturvan mahdollisuudet ovat olleet keskeinen tekijä aidosti vapaan liikkuvuuden edistämisessä.

Kyse ei nyt ole sosiaaliturvamalleista tai erilaisten järjestelmien säännöistä, vaan pikemminkin sen mukauttamisesta ja päivittämisestä, mitä nykyasetuksessa on mukautettava tai päivitettävä. Äänestin mietinnön puolesta, koska tämä mukautus on kyseisen asetuksen tavoitteiden ja periaatteiden mukainen.

- Maatin mietintö (A6-0284/2005)

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin Maatin mietinnön puolesta hieman pettyneenä, sillä siinä ei mennä tarpeeksi pitkälle. Edustamallani alueella Forest of Deanissa ankeriaita (lasiankeriaita) kalastettiin runsaasti 40 vuotta sitten. Paikalliset ihmiset kalastivat niitä ja myivät niitä kaduilla nautittaviksi osana perinteistä aamiaista, johon kuuluvat myös pekoni ja munat. Viime aikoina, kun kalakannat ovat vähentyneet, pääasiassa Kauko-idän, Baltian maiden ja muun Euroopan kysyntä on poistanut ankeriaat paikallisilta ruokalistoilta, sillä kalat on viety ankeriasfarmeille. Tämä tilanne tuskin muuttuu, mutta pientä ja merkittävää alaa voidaan auttaa ja tukea.

Merkittävin ongelma vaikuttaa olevan seuraava. Ensinnäkin meiltä puuttuu tieteellistä tietoa ankeriaiden elinkaaresta – emme edes ole varmoja siitä, missä ne lisääntyvät, vaikka epäilemmekin sen tapahtuvan Sargassomerellä. Toinen seikka on lisääntynyt vesien pilaantuminen ja esteet, jotka haittaavat ankeriaiden nousemista virtoihin, jokiin ja ojiin, jossa ne viihtyvät ja menestyvät. Ankeriaskannat voimistuvat ja heikentyvät, mutta yleisesti suunta on alaspäin. Ei ole selvää, mikä toimisi parhaiten. Tarvitaan lisätutkimuksia.

Toivon, että tällä mietinnöllä varmistetaan, että Euroopan komissio lopultakin tekee voitavansa auttaakseen.

  Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Ankeriaskannat ovat viime vuosina vähentyneet Euroopassa dramaattisesti. Ottaen huomioon eurooppalaisten ankeriaiden monimutkainen lisääntymisprosessi on hyvin tärkeää, että ryhdytään toimiin lajin yhä todennäköisemmän häviämisen estämiseksi.

Lukuisten hätätoimenpiteiden lisäksi, jotka on toteutettava välittömästi, on sovellettava myös lukuisia keskipitkän ja pitkän aikavälin toimenpiteitä, jotta varmistetaan, että ankeriaskannat elpyvät ja että niitä aletaan hallinnoida asianmukaisesti. Mietinnössä esitetään useita ehdotuksia tämän saavuttamiseksi, joten kannatan sitä koko sydämestäni.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Olemme iloisia yhteisön toimintasuunnitelmasta ankeriaskannan elvyttämiseksi ehdotetussa muodossa. Suunnitelmassa otetaan huomioon yhteiskunnallis-taloudellisten toimenpiteiden tarve kalastajien tukemiseksi, yhteisön rahoitus toimenpiteille – huomatkaa, omassa budjettikohdassaan – luotettavat tiedot kalakantojen tilanteesta sekä tutkimus kantojen vähenemisen taustalla olevista syistä, kuten saasteista.

Nämä toimenpiteet, joita ehdotamme, on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä osana laajempia elvytysohjelmia, minkä enemmistö parlamentista täysin käsittämättömästi hylkäsi.

Mitä tulee yksittäisten jäsenvaltioiden kansallisiin ohjelmiin, haluamme kuitenkin korostaa kolmea näkökulmaa:

- suunnitelmien ennalta ehkäisevä luonne, ottaen huomioon ankeriaskantojen määrää ja ankeriassukupolvien alueellista jakautumista koskevan tieteellisen tiedon puute,

- tarve yhdentää käytännön toimenpiteitä sellaisten fyysisten esteiden kehittymisen estämiseksi, jotka saattavat estää tai rajoittaa ankeriaiden vaeltamista vesiteitse,

- tarve lisätä tieteellistä tutkimusta ja kerätä tietoa kaloista, vesiviljelystä ja viennistä.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Mietinnössä kuvataan Euroopan ankeriaskannan dramaattista pienentymistä. Vaikuttaa siltä, että tämä ei liity liikakalastukseen vaan ympäristötekijöihin. On selvästi tärkeää tietää tarkka syy, olipa se PCB:t, ilmaston lämpeneminen tai kalataudit. Tarvitsemme tietoa sekä niitä toimia varten, joilla ankeriaskantoja voidaan suojella, mutta myös laajempien ympäristöä koskevien huolien ja ongelmien vuoksi, joita tämä saattaisi tuoda esiin.

  Jean-Claude Martinez (NI), kirjallinen. – (FR) Sillä tekosyyllä, että Euroopan ankeriaita on suojeltava ja että on perustellusti turvattava niiden vaellusmahdollisuudet mereen, Euroopan komissio esitti 1. lokakuuta 2003 kantojen pienennyttyä toimintasuunnitelman kelta- ja hopea-ankeriaskannan hoitamiseksi.

Esimerkiksi Ranskassa pyydettiin 399 tonnia ankeriasta, kun taas Egyptissä määrä oli jopa 2 064 tonnia. Tämän lisäksi Alankomaissa viljellään ankeriasta, ja tuotanto on 3 800 tonnia. On aivan ymmärrettävää, että hollantilainen jäsen Maat on kiinnostunut asiasta ja että hän laati mietinnön.

Koska alankomaalaiset ankeriasfarmit kuitenkin elävät Välimeren rannikkojärvistä saatavista poikasista ja lasiankeriaista, meillä on syytä huoleen.

Languedoc-Roussillonin kalastajat esimerkiksi Palavasissa tai Pérolsissa ovat huolissaan tulevia kantoja suojelevien perinteisten käytäntöjensä kyseenalaistamisesta. He haluavat kalastaa aikuisia ankeriaita, ei lasiankeriaita, joiden kalastuskielto kymmenen vuotta sitten auttoi kantoja elpymään.

Byrokraattiset valvontaa, rajoituksia, seurantaa, ilmoituksia ja kalastuskieltoja koskevat ehdotukset uhkaavat perinteisten kalastajien henkiinjäämistä. Vastustan tämän vuoksi mietintöä suojellakseni tätä vapaiden miesten toimintaa.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Nyt tarkasteltavana oleva aihe on hyvin tärkeä Portugalille ja portugalilaisille kalastusyhteisöille, ja jaan esittelijän ilmaisemat huolet. Muiden yhtä merkittävien seikkojen lisäksi katson, että on perustellut syyt tukea ehdotuksia sosiaalis-taloudellisten vaikutusten kompensoinnista niiden osalta, joihin kalastusrajoitukset ja eurooppalaisen ankeriaan vientirajoitukset vaikuttavat.

Äänestin tämän vuoksi mietinnön puolesta.

- Garganin mietintö (A6-0316/2005)

  Bruno Gollnisch (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, pyydän saada esittää suullisen äänestysselityksen Garganin mietintöä koskeneesta äänestyksestä. Ranskan Cour de Cassationin rikosjaosto, joka enemmän kuin koskaan on nimensä veroinen, on tehnyt jotakin, mitä voidaan kutsua vain täydelliseksi virkavallan väärinkäytöksi. Tuomioistuimen presidentti Cotte, esittelijä Caron ja tuomioistuimen jäsenet Le Gall, Pelletier, Corneloup, Ponroy ja Koering-Joulin sivuuttivat tietoisesti ja vakavalla tavalla Ranskan perustuslain 26 pykälän parlamentaarisesta koskemattomuudesta kieltäytymällä myöntämästä koskemattomuutta tapauksessa, joka koski entisen kollegamme Marchianin laitonta puhelinkuuntelua. Sanomattakin on selvää, etten kommentoi tapauksen taustoja.

Tällä tavalla toimiessaan tuomioistuimen jäsenet ovat tietoisesti ja vakavalla tavalla rikkoneet 8. huhtikuuta 1965 tehtyä pöytäkirjaa ja 20. syyskuuta 1976 annettua säädöstä. Ne ovat molemmat kansainvälisiä sopimuksia, jotka Ranskan perustuslain 55 pykälän mukaan ovat etusijalla säädöksiin nähden, jopa sisäisiin säädöksiin nähden. Tuomarin häpeämätön piittaamattomuus lainsäädännöstä on tuomittavaa sellaisenaan, ja toivomme jäsen Garganin ja oikeudellisten asioiden valiokunnan yksimielisen päätöslauselman muuttavan tätä asiaa.

- Brejcin mietintö (A6-0308/2005)

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan – jos se suinkin on mahdollista – esittää suullisen lausunnon siitä, kuinka äänestin Brejcin mietinnöstä.

Me loimme poliittiset edellytykset, jotka mahdollistivat alun alkaen globalisaation. Me teimme sen purkamalla jatkuvasti kaupan esteitä sekä edistämällä viestintäteknologiaa ja laskemalla kuljetuskustannuksia. Kolmasosa kaikista ympäri maailmaa kuljetetuista tavaroista muodostuu samoille yrityksille kuuluvien eri työpisteiden välisestä liikenteestä. Olemme käyttäneet innokkaasti EU:n varoja tukeaksemme kuljetuksia ympäri Eurooppaa, ja tällä on ollut kielteisiä vaikutuksia esimerkiksi ympäristöhaittoina ja vaaroina kuljetusreittien varrella oleville ihmisille. Näin tehdessämme olemme syyllistyneet pienten ja keskisuurten yritysten laiminlyömiseen, ja ne ovat kuitenkin EU:n todellisia työllistäjiä. Katson tuomittavaksi myös sen, että komission olisi perustettava globalisaatiorahasto samalla kun sen on vähennettävä tukea maanviljelijöille, joihin myös kohdistuu globalisaation kielteisiä vaikutuksia. Globalisaatio pysyy niskan päällä niin kauan kun me tukiohjelmiemme kautta pistämme aivan liikaa rahaa palamaan savuna ilmaan, pakotamme työpaikat siirtymään muualle, emme sovella asianmukaisia sanktioita niihin, jotka eivät toimi sääntöjen mukaan, ja käännämme selkämme sen todellisille syille. Tästä syystä äänestin Brejcin mietintöä vastaan.

  Frank Vanhecke (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, Brejcin mietintö on jälleen jokseenkin utopistinen asiakirja ja kuitenkin jälleen tyypillinen esimerkki tässä toimielimessä laadittavista asiakirjoista. Siinä haetaan kaikki vastaukset uusien kansainvälisten toimielinten uusista kansainvälisistä standardeista. Emme voi kuin ihmetellä, eikö tästä ole jo saatu tarpeeksi, ja kuka edelleen maksaa tämän kaiken.

Lisäksi käytännön kannalta huomautan, että tänä vuonna käymme liittymisneuvotteluja islamilaisen valtion kanssa, jossa lapsityövoima ja naisten syrjintä ovat tavanomaisia. Minusta olisi parempi, jos keskittyisimme edelleen tähän, sen sijaan, että ilmaisisimme epämääräisiä näkemyksiä globalisaation sosiaalisista ulottuvuuksista.

Jos meidän on puhuttava tästä, meidän olisi itse asiassa mainittava Kiina, valtio, jolle olemme niin ystävällisiä, valtio, johon suuntautuvilta matkoilta kaikkien Euroopan valtioiden parlamentaariset elimet tulevat iloisina takaisin. Kyseinen valtio kuuluu Maailman kauppajärjestöön mutta jyrää kaikki perustavaa laatua olevat sosiaaliset normit ja säännöt, ilman että sitä estetään tässä millään tavalla. On vale, että voisimme muuttaa globalisaation sosiaalista ulottuvuutta, vaikka päätämme olla tekemättä mitään Kiinalle. Sen kun näkisi.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, puhun lyhyesti. Äänestin Brejcin mietintöä vastaan juuri samoista syistä, kuin mitä jotkut kollegani ovat esittäneet. Parlamentissa ei ilmeisesti lueta omia asiakirjoja. Yhteistä maatalouspolitiikkaa on uudistettu radikaalisti, ja tämän aamun äänestyksessä väitettiin periaatteessa todeksi se valhe, jonka mukaan EU:n maataloustukien vähentäminen auttaa Afrikan köyhiä. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta, joten äänestin mietintöä vastaan.

  Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark ja Anna Ibrisagic (PPE-DE), kirjallinen. (SV) Ruotsalaiset konservatiivit äänestivät tänään globalisaation sosiaalista ulottuvuutta koskevaa mietintöä vastaan, sillä sen peruslähestymistapa globalisaatioon on väärä. Globalisaatio on jatkuva muutosprosessi, joka auttaa tuomaan vapautta ja vaurautta yhä useammille ihmisille. Globalisaatio tarjoaa paremmat ennakkoedellytykset talouskasvulle vapaan kaupan, lisääntyneiden kansainvälisten investointien ja tietojen siirron kautta. Yhdessä demokratiakehityksen kanssa se luo kehitysmaille mahdollisuuksia päästä köyhyydestä. EU on myönteinen esimerkki globalisaatiosta, johon liittyy tavaroiden, palvelujen, ihmisten ja pääoman vapaa liikkuvuus.

Diktatuureissa globalisaation muutosvoimaa pidetään uhkana niiden suljetuille yhteiskunnille. Me konservatiivit suhtaudumme myönteisesti globalisaatioon ja sen tehtävään demokratian edistäjänä.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Valitettavasti parlamentin enemmistö hylkäsi tärkeimmät ehdotuksemme, joilla olisi parannettu hyvin epätyydyttävää mietintöä. Se on täynnä epäjohdonmukaisuuksia niinkin merkittävästä asiasta kuin globalisaation sosiaalisesta ulottuvuudesta.

Näin hylättiin ehdotuksemme, joiden tavoitteena oli muuttaa nykyistä uusliberalistista talous- ja valuuttapolitiikkaa kansainvälisen kaupan alalla, sekä ehdotus taloudellisen keinottelun estämiseksi maailman pääomamarkkinoilla edistämällä investointeja ja luomalla vaurautta reaalitaloudessa.

Myös ehdotuksemme Lissabonin strategian ja vakaus- ja kasvusopimuksen välivaiheen arvioinnin tuomitsemisesta hylättiin. Lissabonin strategia ja vakaus- ja kasvusopimus ovat olleet EU:n välineitä, joilla on edistetty yleishyödyllisten palvelujen vapauttamista ja yksityistämistä, tehty työmarkkinoista entistä joustavampia ja mukautuvampia, rajoitettu palkkojen kasvua sekä avattu useimmat sosiaaliturva-alat, kuten eläkkeet ja terveydenhuolto, yksityisille yrityksille.

Ehdotus, jossa korostettiin tarvetta sellaiseen sosiaalipoliittiseen suunnitelmaan, joka suuntautuisi kaupunkien kehittämiseen osallistamisen ja koheesion kautta, ja johon liittyi toimenpiteitä kestävän kehityksen edistämiseksi ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittamiseksi, hyväksyttiin osittain.

Äänestimme näin ollen tyhjää lopullisessa äänestyksessä.

  Hélène Goudin, Nils Lundgren ja Lars Wohlin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Päätöslauselma "globalisaation sosiaalisesta ulottuvuudesta" sisältää ehdotuksia, jotka useimmissa tapauksissa johtaisivat siihen, että EU saisi yhä enemmän valtaa. Vastustamme tätä rutiininomaista keskittämistä EU:ssa, kun se tehdään ilman asianmukaista analyysia ja perusteluja.

"Globalisaation sosiaalista ulottuvuutta" koskevaa yhteistä EU:n politiikkaa ei voida laatia, sillä jäsenvaltiot poikkeavat suuresti toisistaan. Tämä on totta, kun tarkastellaan esimerkiksi verotasoa ja sosiaaliturvaa. Sen sijaan, että EU:n jäsenvaltioiden olisi pakko soveltaa ylhäältä määrättyä politiikkaa, niiden olisi pikemminkin opittava toisiltaan institutionaalisen kilpailun kautta. Katsomme, että uudistuksilla on oltava jokaisessa valtiossa ruohonjuuritason kannatus.

Katsomme myös, että vähemmän kehittyneille maille voidaan antaa oikeus säännellä maataloustuotteiden tuontiaan toistaiseksi.

Edellä esitetyn perusteella katsoimme parhaaksi äänestää päätöslauselmaa vastaan lopullisessa äänestyksessä. Kannatamme kuitenkin tarkistuksia, joiden mukaan yhteistä maatalouspolitiikkaa on uudistettava radikaalisti ja vientituet kumottava. Kannatamme myös ehdotusta, jonka mukaan EU:n on avattava markkinansa vähemmän kehittyneiden maiden tuotteille.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Äänestin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan kannan puolesta, joka oli parantunut valiokuntavaiheessa tehdyillä tarkistuksilla.

Tänään kannatin myös tarkistuksia, joilla pyrittiin tekemään sosiaali- ja ympäristöalan raporteista pakollisia. Kannatin myös sellaista YMP:n uudistusta, jolla voitaisiin "tehdä köyhyydestä historiaa".

  Toine Manders (ALDE), kirjallinen. – (NL) Kansanpuolueen vapauden ja demokratian puolesta (VVD) valtuuskunta katsoi, että sen oli äänestettävä globalisaation sosiaalista ulottuvuutta koskevaa tarkistettua Brejcin mietintöä vastaan.

Yhdessä hyväksytyssä tarkistuksessa, jonka esitti Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä, kehotetaan komissiota ja neuvostoa edistämään sosiaalipoliittista suunnitelmaa Euroopan tasolla. VVD katsoo, että sosiaalipolitiikka kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Alankomaiden perustuslakisopimusta koskenut kansanäänestys oli lisätodiste siitä, että Brysselin sekaantumista asioihin ei haluta. Lisäksi hyväksyttiin vihreiden/Euroopan vapaan allianssin esittämä tarkistus, jossa puolletaan sitä, että EU edistää yritysten sosiaalista vastuuta. VVD on vakuuttunut siitä, että näin voidaan tehdä paljon tehokkaammin markkinoiden kautta, että EU:n toiminta tässä on täysin tarpeetonta ja näin ollen epäsuotavaa.

  Sérgio Marques (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Haluan onnitella jäsen Brejciä hänen oikea-aikaisesta mietinnöstään, joka koskee komission tiedonantoa nimeltä "Globalisaation sosiaalinen ulottuvuus – etujen laajempaa jakautumista edistävät EU:n poliittiset linjaukset".

Mietinnössään esittelijä puoltaa ajatusta, jonka mukaan EU:n mallissa on aina korostettu taloudellisen yhdentymisen voimakasta sosiaalista ulottuvuutta sellaisena kuin se esitetään Lissabonin suunnitelmassa, ja että vastaavasti tietyt eurooppalaisen sosiaalimallin hyvien käytäntöjen näkökohdat olisivat siirrettävissä muihin maailman osiin.

Mietinnössä myönnetään, että EU voi antaa merkittävän panoksensa niin sisä- kuin ulkopolitiikankin kautta globalisaatioprosessin muokkaamiseksi ja sen tekemiseksi entistä tasapuolisemmaksi kaikille.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Suhtaudun myönteisesti globalisaation sosiaalisesta ulottuvuudesta laadittuun mietintöön, joka on parlamentin alustava vastaus globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission raporttiin. On tärkeää, että globalisaatiosta kärsiviä autetaan mukautumaan uusiin olosuhteisiin. Tämä koskee niin EU:n kansalaisia kuin kaikkia muitakin maailman valtioita ja kansalaisia. Tämän vuoksi on myönteistä, että mietinnössä suositellaan lukuisia sisä- ja ulkopoliittisia toimia.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Globalisaatiota voidaan tarkastella kahdelta kannalta. Toinen kanta on, että se on vältettävä (ja ei-toivottu) tosiasia, ja jos työläiset olisivat 1800-luvulla menestyneet paremmin vastustuksessaan, ei teollistumista olisi (mikä olisi ollut hyvä asia); teknologiset innovaatiot ovat myöskin luonnostaan pahasta. Toinen, realistisempi näkemys perustuu historiantuntemukseen ja tietoisuuteen jokaisen sukupolven vastuusta, ja tähtää siihen, että globalisaation mukanaan tuomista mahdollisuuksista otetaan irti mahdollisimman suuri hyöty. Globalisaatio ei sellaisenaan ole hyvä tai paha asia; se on tosiasia, jota voidaan käyttää hyödyllisesti tai vahingollisesti. Vapaissa ja demokraattisissa yhteiskunnissa, kuten omissamme, joissa vallitsee taloudellinen vapaus, täyttyvät edellytykset sille, että globalisaatiosta voi tulla maailmanlaajuisen kasvun ja kehityksen mahdollisuus –eikä pelkkä mahdollisuus, vaan myös velvollisuus. Tässä hengessä globalisaatiota olisi tarkasteltava.

  Luca Romagnoli (NI), kirjallinen. (IT) Arvoisa puhemies, tämä mietintö on jälleen yksi hullu osoitus parlamentin jäsenten omahyväisestä, haitallisesta ja sisällöttömästä pyrkimyksestä olla tietämättömiä ja etääntyä yhä kauemmaksi niiden tavallisten eurooppalaisten tunteista, joita he väittävät edustavansa.

"Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden" sijaan olisi puhuttava "globalisaation rikollisen ulottuvuuden puolustamisesta". Sen sijaan, että äänestin mietintöä vastaan, minun olisi kenties vain pitänyt poistua täältä.

  Alyn Smith (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Kannatan periaatetta, jonka mukaan yhteistä maatalouspolitiikkaa on uudistettava, ja olen sitä mieltä, että "Tehdään köyhyydestä historiaa" –kampanjan mukaisesti, jota kannatan voimakkaasti, meidän ei pidä viedä omaa heikkoa politiikkaamme muualle maailmaan. Meidän on tietenkin myös turvattava eurooppalaisten maanviljelijöiden hyvinvointi ja Euroopan elintarviketoimitusten varmuus, vaikka tämä edellyttäisi järkevämpää yhteistä maatalouspolitiikkaa, sillä nykytilanne on kestämätön.

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. (EN) Kannatan täysin tätä mietintöä. Globalisaation vaikutuksilla on myönteisiä ja kielteisiä seurauksia. Emme voi unohtaa sitä, että tällä hetkellä Euroopassa on 20 miljoonaa työtöntä, tai sitä, että yksi viidestä lapsesta EU:ssa elää köyhyyden partaalla. Meillä täällä parlamentissa on velvollisuus tarkastella näitä asioita.

22. Äänestyskäyttäytymistä koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja

(Istunto keskeytettiin klo 12.50 ja sitä jatkettiin klo 15.05.)

Puhetta johti
puhemies Josep BORRELL FONTELLES

(Istuntoa jatkettiin klo 15.05.)

23. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

  Puhemies. Nähdäkseni jäsen Wojciechowski haluaa käyttää puheenvuoron vastatakseen henkilökohtaisiin huomautuksiin.

  Bernard Wojciechowski (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, olen aivan raivoissani näyttelyn yhteydessä sattuneesta tapauksesta. Olen hyvin loukkaantunut molempien jäsenten huomautuksista ja erityisesti jäsen Gomesin huomautuksista, joissa hän kutsui minua ja jäsen Chruszczia natseiksi ja fasisteiksi. Tällaista ei pitäisi suvaita tai sallia parlamentissa.

Natsit murhasivat perheeni kotimaassani, enkä hyväksy tällaisia huomautuksia osaltani. Ymmärrän jäsen Gomesin näkökannan, mutta toistan vielä, ettei tällaisia huomautuksia pidä esittää parlamentissa, ei minua eikä ketään muutakaan jäsentä kohtaan. Tämä koskee erityisesti näyttelyn kaltaisia tilanteita. Tällaisen ei todellakaan pidä tulla kysymykseenkään.

  Puhemies. Kiitos, jäsen Wojciechowski. Käytitte työjärjestyksen 122 artiklan mukaisen puheenvuoron, ja se merkitään pöytäkirjaan.

24. Parlamentin kokoonpano: ks. pöytäkirja

25. REACH (kemikaalien rekisteröinti, arviointi ja lupamenettely)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista mietinnöistä

- Sacconin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta laatima mietintö (A6-0315/2005) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoittamisesta (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta ja direktiivin 1999/45/EY ja (pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan) asetuksen (EY) N:o .../... muuttamisesta (KOM(2003)0644 C5-0530/2003 2003/0256(COD)), ja

- Sacconin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta laatima mietintö (A6-0285/2005) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi neuvoston direktiivin 67/548/ETY muuttamisesta sen mukauttamiseksi kemikaalien rekisteröintiä, arviointia, lupamenettelyjä ja rajoittamista koskevaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o .../... (KOM(2003)0644 C5-0531/2003 2003/0257(COD)).

  Günther Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, sallinette minun aloittaa keskustelun onnittelemalla kaikkia niitä valiokuntia ja niiden monia yksittäisiä jäseniä, jotka ovat osallistuneet keskusteluihin REACH-järjestelmästä, joka on yksi kauaskantoisimmista komission koskaan hyväksymistä ehdotuksista. Valiokunnat ja niiden jäsenet ovat tehneet valtavasti töitä analysoidessaan sen yksityiskohtia ja laatiessaan tarkistuksia sen parantamiseksi.

Olen erityisen kiitollinen jäsen Sacconille, joka on asiasta vastaavan valiokunnan esittelijänä ja terveyttä ja ympäristöä koskevien parannusten päättäväisenä puolustajana ollut valmis kompromissiin. Haluan kiittää myös jäsen Nassaueria, sisämarkkinavaliokunnan lausunnon valmistelijaa ja kilpailukykyä ja innovaatiota koskevien poliittisten tavoitteiden puolustajaa, sillä myös hän oli valmis järkevään kompromissiin. Kiitän myös jäsen Ekiä, joka on teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija ja joka on yhtä aktiivisesti tuonut esiin teollisuudenalan vastustuksen pitäen kuitenkin samalla mielessä terveyden ja ympäristön suojelemisen ensisijaisen tärkeän merkityksen.

Tämä lainsäädäntöhanke on vaatinut valtavasti järjestelyjä etenkin Euroopan parlamentissa, ja komission oli vaikea vastata yli 1 000 tarkistukseen ja päästä sopimukseen. Voimme selvittää yksityiskohtaisesti kantamme jäsen Sacconin ja jäsen Nassauerin esittämään kompromissipakettiin ja vastata yksityiskohtaisesti tarkistuksiin, jotka esitettiin hyvissä ajoin ennen määräaikaa, mutta pyydän teiltä kuitenkin ymmärrystä sille, ettei komissio pysty tarkastelemaan kaikilta osin juuri ennen määräaikaa jätettyjä tarkistuksia ja etten tästä syystä voi vielä kertoa teille komission kantaa niihin. Ilmoitamme kuitenkin kantamme mahdollisimman nopeasti niihin tarkistuksiin, jotka saavat äänestyksessä enemmistön äänistä.

Tarkastelen seuraavaksi niitä keskeisiä kysymyksiä, joihin tarkistuksissa viitataan.

Komissio kannattaa jäsen Sacconin ja jäsen Nassauerin ehdottamia rekisteröintiä ja tietojenvaihtoa koskevia kompromisseja. Katsomme, että niillä luodaan erinomainen tasapaino yhtäältä teollisuutemme kilpailukyvyn asettamien vaatimusten ja toisaalta terveyden ja ympäristön suojelussa tehtävien edistysaskelten välille. Tietojenvaihdon osalta haluaisin korostaa, että tällaisen järjestelmän on tarjottava mahdollisimman paljon kannustimia, vaikka onkin tilanteita, joissa ei ole yritysten etujen mukaista tehdä yhteistyötä – muun muassa kustannussyistä – ja joissa tietojenvaihto voisi olla vahingollista niiden keskeisten etujen kannalta. Tästä syystä olen kiitollinen, että on laadittu järjestelmä, joka täyttää tietojenvaihtoa koskevat edellytykset siten, että minimoidaan yrityksille ja kemikaalivirastolle aiheutuvat rasitteet.

Totean, että asetuksen soveltamisalaa koskevien tarkistusten taustalla on kolmenlaisia perusteita. Ensinnäkin soveltamisalan sisältöä halutaan selventää. Toiseksi halutaan määrittää sitä koskeva poikkeus muutamien muiden aineiden osalta, joiden ei katsota muodostavan minkäänlaista vaaraa, ja kolmanneksi halutaan välttää päällekkäisiä sääntöjä.

Komissio hyväksyy selvennykset, jotka liittyvät asetuksen soveltamisalaa koskeviin poikkeuksiin, etenkin jätteisiin, elintarvikkeisiin, biosidituotteisiin ja kasvinsuojeluaineisiin liittyvät poikkeukset. Hyväksymme myös selvennyksen, jonka tavoitteena on, ettei REACH-asetuksella voida muuttaa tai kiertää kosmetiikkadirektiivin sääntöjä, jotka koskevat eläinkokeiden välttämistä.

Olemme samaa mieltä siitä, että on tarpeen ilmaista entistä selvemmin tiettyjä aineita – toisin sanoen malmia, malmirikasteita ja luonnossa esiintyviä kemikaaleja – koskevat vaatimukset.

Niin kutsuttuihin jatkokäyttäjiin sovellettavien vaatimusten osalta komissio kannattaa raja-arvon asettamista yhteen tonniin vuodessa, jolloin tällaisia käyttäjiä vaadittaisiin laatimaan oma kemikaaliturvallisuusraportti. Tämä on välttämätöntä, jottei heitä aseteta huonompaan asemaan omiin tavarantoimittajiinsa nähden ja jotta järjestelmää mukautetaan entistä paremmin heidän tarpeisiinsa.

On ilmeistä, että eri valiokunnat pyrkivät jatkuvasti lujittamaan kemikaaliviraston asemaa riskien arvioinnissa. Komissio myöntää, että tällaisella lähestymistavalla on omat etunsa siinä mielessä, että asetuksen sääntöjä sovelletaan näin tasapuolisemmin ja yhdenmukaisemmin, vaikka meidän onkin oltava hyvin varovaisia sen suhteen, missä muodossa tämä toteutetaan käytännössä. Todellisuudessa asiantuntemusta on saatavilla vain rajoitetusti, ja siitä suuri osa löytyy jäsenvaltioista – asiantuntevia tahoja ovat joko toimivaltaiset viranomaiset tai tieteelliset laitokset. On tärkeää, että näitä resursseja hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla yhteisen edun mukaisesti.

Lupamenettely on yksi koko REACH-asetuksen tärkeimmistä näkökohdista, ellei sen kulmakivi. Toisaalta haluamme löytää tehokkaan tavan, jolla yrityksiä kannustetaan etsimään toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja suurta huolta aiheuttaville aineille, mutta toisaalta emme halua ottaa käyttöön järjestelmää, jolla heikennetään EU:n kemikaalituottajien kilpailuasemaa. Tämä koskettaa monia huipputeknologian yrityksiä, ja kemiallisten aineiden innovatiivinen etu on ensisijaisen tärkeä, jotta ne voivat kilpailla Yhdysvaltain, Kiinan ja muiden Aasian maiden yritysten kanssa. Meidän on myös varottava rasittamasta liikaa kemikaalivirastoa tai komissiota, jolloin todellinen vaikutus jää liian vähäiseksi.

Riskin on oltava keskeisessä asemassa lupamenettelyssä, jotta voimme valvoa riskejä vastakin asianmukaisesti. Yritysten on myös voitava osoittaa, että ne kykenevät siihen.

Voimme suostua menettelyyn, jossa kemikaalivirasto julkaisee tietoa lupamenettelyä koskevasta työohjelmastaan, toisin sanoen siitä, mitä kemikaaleja se aikoo ehdottaa komissiolle lupamenettelyä varten ennakoitavissa olevan ajanjakson aikana. Tästä on hyötyä teollisuudenalalle, sillä näin se voi tehdä suunnitelmia entistä luottavaisemmin. Voimme hyväksyä myös ehdotuksen, jonka mukaan kemikaaliviraston myöntämiin aineita koskeviin lupiin liitetään yksittäisissä tapauksissa tarkistuslauseke.

Keskustelu asetuksen 6 artiklassa mainituista tuotteiden sisältämistä aineista on vaikea, ei kuitenkaan siksi, että asia olisi poliittisesti kiistanalainen, vaan objektiivisten seikkojen takia. Kyse on nimittäin toisaalta tasavertaisten kilpailuedellytysten luomisesta tuotteiden valmistajille ja maahantuojille ja toisaalta niiden ongelmien torjumisesta, jotka liittyvät sellaisten tuotteiden maahantuontiin, joiden kemiallisten ainesosien ei tarvitse vastata samoja ehtoja kuin rekisteröidyistä kemikaaleista valmistettujen tuotteiden. Tällaisia ovat ainesosat, joita eurooppalaiset yritykset jalostavat lopputuotteiksi. Lopullisessa arvioinnissa on noudatettava WTO:n sääntöjä, joissa vaaditaan riskiperusteisia säännöksiä.

Tästä syystä komissio kannattaa ehdotuksia, jotka ovat käytännöllisiä ja yhdenmukaisia WTO:n vaatimusten kanssa. Tuotteista tarkoituksella vapautuvia aineita varten suunnitellut säännöt vaikuttavat komissiosta luotettavilta. Muut tuotteiden aineet edellyttävät sellaisen järjestelmän luomista, jota yritysten on helppo käyttää ja jonka ensisijaisena tarkoituksena on riskien määrittäminen.

Tietojen luottamuksellisuudesta totean, että muutamien tarkistusten tavoitteena on laajentaa niiden tietojen luetteloa, joita olisi aina ja periaatteessa pidettävä luottamuksellisina. Toisissa tarkistuksissa pyritään lyhentämään tätä luetteloa ja helpottamaan lisätiedon julkaisemista Internetissä.

Komissio katsoo, että sen kompromissiehdotuksella saavutetaan loppujen lopuksi oikea tasapaino. Meidän olisi pyrittävä varmistamaan sellaisten tietojen saatavuus, jotka ovat todella välttämättömiä kansanterveyden ja ympäristön suojelemiseksi. Ajan myötä kemikaalivirastolla on tärkeä tehtävä viestinnässä mutta myös kuluttajille tiedottamisessa, vaikkei se olekaan REACH-asetuksen nimenomainen tavoite.

Toisaalta emme saa olla naiiveja. Sekä unionilla että yrityksillä on valtavasti tietoa ja kokemusta kemiallisten aineiden käytöstä, ja tämä tieto olisi varmasti arvokasta unionin ulkopuolisille kilpailijoille. Meidän on varmistettava myös Euroopassa, ettei yksittäisten yritysten kilpailuasemaa heikennetä.

Siksi ei ole poissuljettua, että tekstiin on tehtävä muutamia tarkistuksia, jotta REACH-asetuksen käytännön täytäntöönpano vastaisi Århusin yleissopimuksen määräyksiä. Tarkoitan tällä etenkin tiukkoja määräaikoja, joita sovelletaan valituksia koskeviin päätöksiin.

Tarkistukset koskevat myös monia muita yksittäisiä kysymyksiä. Vaikka en voikaan mainita niitä kaikkia ajan puutteen takia, haluaisin kiinnittää huomionne kemikaalivirastoa koskeviin tarkistuksiin, jotka käsittävät monenlaisia kysymyksiä, jotka liittyvät viraston tehtäviin, hallintoneuvoston kokoonpanoon ja pääjohtajan nimittämiseen sekä siihen, miten eri komiteat tekevät yhteistyötä viraston sisällä. Komission näitä tarkistuksia koskeva näkemys perustuu käytännölliseen lähestymistapaan. Suhtaudumme avoimesti ehdotuksiin ja käsittelemme rakentavasti ehdotuksia, joiden tarkoituksena on tehdä virastosta entistä tehokkaampi, mutta meidän on vältettävä kuormittamasta sitä lisää. Mitä useampia tehtäviä odotamme viraston suorittavan, sitä suurempi vaara on, ettei sen toiminnan alku ole menestyksekäs.

Sallinette minun korostaa budjettivallan käyttäjälle myös sitä, että jos virastolle annetaan lisätehtäviä, on selvää, että myös rahoitusta on lisättävä vastaavasti.

Komissio toivoo näin ollen, että parlamentti voi hyväksyä Sacconin ja Nassauerin esittämän kompromissipaketin. Uskomme, että paketilla voidaan auttaa varmistamaan laaja kannatus tälle säädökselle, joka on yksi ongelmallisimmista, monimutkaisimmista ja varmastikin ristiriitaisimmista säädöksistä Euroopan unionin historiassa.

REACH-ehdotuksesta käydyn keskustelun alusta alkaen komissio on katsonut tehtäväkseen auttaa löytämään järkevä ja käytännöllinen ratkaisu, jolla luodaan oikea tasapaino talouden vaatimusten ja terveyteen ja ympäristöön liittyvien tavoitteiden välille. Uskommekin, että näillä kompromissiehdotuksilla saavutetaan tällainen tasapaino – ja haluan tehdä tämän täysin selväksi – eikä niinkään heikennetä komission alkuperäistä ehdotusta. Katsomme, että kompromissipaketilla ehdotuksesta tehdään käyttökelpoisempi, tehokkaampi ja kustannustehokkaampi ja että sen avulla saavutetaan paremmin ympäristöön ja terveyteen liittyvät tavoitteet. Tästä syystä komission tämänpäiväisen tapaamisen tulos oli näin myönteinen, ja toivon, että se kannustaa myös neuvostoa hyväksymään koko paketin ennen vuoden loppua. Ehdotukset, joihin komissio on vastannut myönteisesti, ovat aukottomia verrattuna puheenjohtajavaltio Yhdistyneen kuningaskunnan aiemmin esittämiin ehdotuksiin, joten uskon nyt, että meillä on erityisen hyvä mahdollisuus saattaa onnistuneesti päätökseen tämä erityisen vaikea lainsäädäntöpaketti vuoden loppuun mennessä.

  Stavros Dimas, komission jäsen. (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin aluksi kiittää Euroopan parlamenttia, joka on tehnyt hyvin tiiviisti töitä tämän ensimmäisessä käsittelyssä tarkasteltavan ehdotuksen hyväksi.

Haluaisin onnitella etenkin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puheenjohtajaa ja itse valiokuntaa sekä tietenkin esittelijä Sacconia, jonka väsymättömät ja johdonmukaisen rakentavat toimet ovat auttaneet ratkaisevasti ehdotuksen eteenpäin viemisessä. Kiitän myös sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaa ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa sekä niiden lausuntojen valmistelijoita, jäsen Nassaueria ja jäsen Ekiä, rakentavista ehdotuksista.

He kaikki ovat tehneet yhteistyötä, esittäneet ehdotuksia ja saavuttaneet tämän kompromissin, jossa he ehdottavat yhtä REACH-järjestelmän tärkeimmistä osista: rekisteröintiä.

REACH on hyvin tärkeä lainsäädäntöaloite, jolla parannetaan ympäristönsuojelua ja ihmisten terveyttä, ja kun sitä aletaan soveltaa, sillä lisätään merkittävästi tietoamme kemikaaleista, parannetaan niiden turvallisuutta ja lujitetaan kuluttajien luottamusta kemikaaleihin, joiden kanssa he joutuvat tekemisiin. Lisäksi sillä vauhditetaan innovaatiota ja kannustetaan tuotteiden korvaamista turvallisimmilla tuotteilla.

Olen erityisen tyytyväinen siihen, että Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat saaneet viimeisteltyä kantansa ehdotukseen. Nämä yhteisön kaksi toimielintä ovat näin lähentyneet toisiaan näkemyksissään, ja niillä on nyt samanlaiset lähestymistavat useisiin REACH-järjestelmään liittyviin kysymyksiin.

Jäsen Sacconin ja jäsen Nassauerin ehdottama kompromissipaketti, joka koskee rekisteröintiä ja jonka Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä, Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä ja Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä ovat allekirjoittaneet, merkitsee myönteistä edistystä yhdessä REACH-asiakirjan monimutkaisimmista luvuista. Kompromissipaketti on tasapainoinen ehdotus. Asettamalla ehdotuksen painopiste korkeimman riskitason aineisiin kompromissilla parannetaan REACH-ehdotuksen toimivuutta etenkin pieninä määrinä tuotettavien tai käytettävien aineiden osalta. Samalla sillä turvataan ympäristönsuojelun korkea taso vaatimalla lisätietoa silloin, kun riskit ovat suurimmat.

Vaikka pieninä määrinä tuotettavia tai käytettäviä aineita koskeva lähestymistapa poikkeaakin komission ehdotuksesta, sillä parannetaan silti merkittävästi terveyden ja ympäristön suojelua nykytilanteeseen verrattuna. Komissio kannattaa tätä pakettia osana kompromissiin tähtääviä toimia.

Kompromissipaketissa pyritään samaan suuntaan kuin neuvostossa parhaillaan käytävissä keskusteluissa. Vastaavasti siinä on paljon samaa kuin puheenjohtajavaltio Yhdistyneen kuningaskunnan 28. lokakuuta esittämässä kompromissiehdotuksessa, jonka pysyvien edustajien komitea hyväksyi laajasti viime perjantaina. Komissio kannattaa kaikilta osin puheenjohtajavaltio Yhdistyneen kuningaskunnan tavoitetta päästä poliittiseen sopimukseen ennen vuoden loppua ja tehdä kaikki voitava tähän suuntaan ja edistää tämän tavoitteen saavuttamista.

REACH-aloitteessa on lukuisia tärkeitä näkökohtia, mutta ajan puutteen takia viittaan vain kahteen niistä: ehdotuksen soveltamisalaan ja lupamenettelyä koskeviin säännöksiin.

Ehdotuksen soveltamisala on melko monimutkainen, mikä johtuu lähinnä kemikaaleja sisältäviä tiettyjä tuotteita koskevien yhteisön lainsäädäntötekstien suuresta määrästä. Komissio voi hyväksyä monet parlamentin ehdottamista tarkistuksista, kuten jätteiden, elintarvikkeiden ja malmin rekisteröintiä koskevan poikkeuksen. Emme voi kuitenkaan hyväksyä muutamia muita tarkistuksia, joilla luotaisiin tyhjiö lainsäädännön soveltamisen alalla.

Lupamenettelystä ja korvaavista aineista totean olevani tyytyväinen siihen, että parlamentin jäsenet ovat ehdottaneet monia arvokkaita tarkistuksia, joissa asetetaan määräajat lupamenettelylle ja painostetaan entistä voimakkaammin käyttämään korvaavia aineita ja lujitetaan siten ihmisten terveyden ja ympäristön suojelua. Myös komissio katsoo tarpeelliseksi vaatia lupaa sellaisille aineille, jotka aiheuttavat vastaavanlaista huolta riskeistä kuin komission ehdotuksessa mainitut kaikkein vaarallisimmat aineet: karsinogeeniset, mutageeniset, hitaasti hajoavat biokertyvät sekä erittäin hitaasti hajoavat ja erittäin biokertyvät aineet. Olemme samaa mieltä myös lupamenettelyä koskevien määräaikojen asettamisesta, mutta tästä määräajasta päättää Euroopan kemikaalivirasto tapauskohtaisesti.

Samalla katsomme, että tällä järjestelyllä on yhdessä puheenjohtajavaltio Yhdistyneen kuningaskunnan muuttaman 52 artiklan kanssa myönteinen vaikutus korvaavien aineiden käyttöön, sillä näin painostetaan yrityksiä vauhdittamaan toimiaan korvaavien aineiden ja turvallisempien aineiden löytämiseksi.

Lopuksi haluaisin kiittää vielä kerran kaikkia Euroopan parlamentin jäseniä, jotka ovat tehneet niin tiiviisti töitä viimeisten yhdeksän kuukauden aikana, jotta REACH-ehdotuksessa voitaisiin edistyä. Tällä tavoin Euroopan parlamentti auttaa ratkaisevasti parantamaan terveyden ja ympäristön suojelun tasoa Euroopassa siten, että samalla säilytetään Euroopan teollisuuden kilpailukyky.

  Lord Bach, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa kiittämällä parlamentin jäseniä heidän ahkerasta työstään REACH-järjestelmän hyväksi ja etenkin asiasta vastaavia valiokuntia ja niiden jäseniä. On kunnia tulla kutsutuksi tänne puhumaan puheenjohtajavaltio Yhdistyneen kuningaskunnan puolesta.

Ensimmäiseksi haluaisin korostaa, että REACH on hyvin tärkeä asiakirja puheenjohtajavaltio Yhdistyneelle kuningaskunnalle. Tämä säädös antaa ainutlaatuisen mahdollisuuden saavuttaa ihmisten ja ympäristön suojelun asianmukainen taso siten, että samalla säilytetään säädöksen käyttökelpoisuus ja eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyky. Me kaikki haluamme löytää hyvän REACH-järjestelmää koskevan ratkaisun, jolla sekä parannetaan kansanterveyden ja ympäristön suojelua että säilytetään teollisuuden kilpailukyky. Tämä tavoite voidaan saavuttaa vain kaikkien jäsenvaltioiden, Euroopan parlamentin ja asianosaisten yhteistyön avulla. REACH-asetus on keskeisessä asemassa 29. marraskuuta kokoontuvassa kilpailukykyneuvostossa, jossa aiomme käydä vakavaa ja tärkeää poliittista keskustelua, joten mielipiteenne ovat tärkeitä keskustelun ruokkimiseksi. Tiedämme, että olemme hyvin lähellä sopimusta, ja aiomme edelleen päästä poliittiseen sopimukseen ennen Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakauden päättymistä.

Olen rohkaistunut Euroopan parlamentin osoittamasta sitoumuksesta järjestää asian ensimmäinen käsittely tällä viikolla. Olemme tyytyväisiä esittelijöiden pyrkimyksiin saavuttaa tasapainoinen ja toimintakykyinen kompromissi REACH-järjestelmän keskeisen näkökohdan, nimittäin rekisteröinnin osalta. Tämän kompromissin pääosat, jotka kolme suurinta poliittista ryhmää on allekirjoittanut, ovat hyvin lähellä komission työstämiä ajatuksia. Siksi näiden suuntaviivojen mukaisen Euroopan parlamentin lausunnon hyväksyminen tasoittaisi tietä REACH-asetuksen hyväksymiselle varhaisessa vaiheessa. Tämä olisi hyvä uutinen ympäristölle ja teollisuudelle, ja näin poistettaisiin epävarmuus, eli tämä olisi todellakin hyvä uutinen kaikille. Näin otettaisiin vihdoinkin käyttöön entistä tehokkaampi järjestelmä kemikaalien muodostamien riskien hallinnoimiseksi, jotta suojellaan ihmisten terveyttä ja ympäristöä.

Puheenjohtajavaltion kompromissitekstissä pyritään ottamaan tasapainoisesti huomioon jäsenvaltioiden tähänastisissa neuvotteluissa esiin tuomat näkemykset. Siinä tunnustetaan teollisuuden huolenaiheet ja vastataan niihin. Siinä säilytetään REACH-järjestelmän tavoitteet ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun alalla. Odotamme toiveikkaina Euroopan parlamentin panosta, kunhan olette saaneet tarkastelunne päätökseen. Toivon, että voin valaista lisää tätä keskustelua selventäessäni puheenjohtajavaltion omaksumaa suuntaa.

Sallinette minun aloittaa alusta, rekisteröinnistä. Meidän kaikkien haasteena on päästä sopimukseen rekisteröintipaketista, jolla kootaan yhteen välttämätön tieto riskien arvioimiseksi. Samalla sen on kuitenkin oltava oikeasuhtainen. Meidän on vältettävä sitä, että velvoitamme yritykset antamaan tietoa vain muodon vuoksi. Meillä kaikilla on samat huolenaiheet ja haluamme varmistaa, ettei REACH-järjestelmällä ole haitallista vaikutusta pieniin yrityksiin.

Rekisteröintiä koskevat yhteiset ehdotuksemme ovat seuraavanlaiset: ensinnäkin otetaan käyttöön yksi ainoa ennakkorekisteröintivaihe menettelyn yksinkertaistamiseksi. Toiseksi vaadimme tietojen jakamista "yksi aine – yksi rekisteröinti" -menettelyn avulla. Tällä voitaisiin saavuttaa jopa 600 miljoonan euron säästöt. Olemme myös joustavoittaneet järjestelmää ehdottamalla selviä arviointiperusteita sille, milloin yritysten ei tarvitse osallistua yhteisen tietopaketin toimittamiseen. Yleisesti ollaan yhtä mieltä siitä, että eläinkokeita koskevien tietojen yhteiskäyttö olisi tehtävä pakolliseksi. Järjestelmän yksinkertaistamiseksi muita kuin eläinkokeita koskevan tiedon yhteiskäyttö on kuitenkin tehty pakolliseksi vain, jos mahdollinen rekisteröijä sitä pyytää.

Parlamentin tavoin myös neuvosto on huolissaan pieniin yrityksiin kohdistuvista vaikutuksista. Näiden vaikutusten lieventämiseksi on ehdotettu, että pieninä määrinä tuotettavien aineiden osalta esitettäisiin kohdennettu tietopyyntö. Määrältään alle kymmenen tonnin aineista on toimitettava täydelliset tiedot vain, jos aine täyttää yksinkertaiset ehdot, joiden perusteella se määritetään suuren riskin aiheuttavaksi aineeksi. Tässä lähestymistavassa aineista ei anneta yhtä paljon tietoa kuin komission alkuperäisessä ehdotuksessa, mutta se tarkoittaa sitä, että voimme soveltaa yksinkertaistettua riskiperusteista menettelyä vähäisinä määrinä tuotettavien 20 000 aineen osalta ja keskittyä ensisijaisesti huolta aiheuttaviin aineisiin. Teollisuuden ja etenkin pienten yritysten rasitteiden vähentämiseksi kemikaalivirasto antaa käyttöön välineet helpottaakseen tietojen toimittamista.

Olemme alentaneet sellaisten aineiden rekisteröintikustannuksia, joiden määrä on 10–100 tonnia, poistamalla tietovaatimuksista erään kalliin testin. Tämän ansiosta on säästetty noin 80 miljoonaa euroa. Lisäksi mahdollisuutta luopua tietyistä liitteen VI mukaisista testeistä on lujitettu, jotta minimoidaan testeistä aiheutuvaa rasitusta suurempien tonnimäärien tasolla. Haluan korostaa, että tämä voidaan toteuttaa siten, että aineiden vaaroista ja riskeistä saadaan silti välttämättömät tiedot.

Tarkastelen seuraavaksi arviointia. Rekisteröintiä valvotaan vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi, tai se ohjataan lisäarviointiin. Kompromissitekstissä kemikaalivirastolle, jonka sijoituspaikkana on Suomi, annetaan entistä keskeisempi asema REACH-järjestelmän tässä vaiheessa. Haluamme varmistaa, että arviointi toteutetaan entistä tehokkaammin ja yhdenmukaisemmin kaikkialla EU:ssa ja että virastolla on välineet ja resurssit tämän varmistamiseksi. En usko, että neuvoston kanta on liian kaukana parlamentin kannasta tässä kysymyksessä. Asiasta lausunnon antaneet parlamentin valiokunnat ovat omaksuneet samankaltaisen lähestymistavan.

Ehdotuksen keskeinen osa on tietenkin lupamenettely. REACH-järjestelmässä vaaditaan, että erityistä huolta aiheuttavat aineet on kiellettävä, ellei lupaa varten esitetä erityistä perustetta, jonka nojalla sen käyttöä voidaan jatkaa. Neuvosto on selventänyt soveltamisalaa ja lujittanut lupaehtoja edistääkseen siirtymistä korvaaviin aineisiin.

Kompromissiehdotuksessa säilytetään mahdollisuus siihen, että ensimmäinen lupa perustuu yksinomaan asianmukaiseen hallintaan – toisin sanoen vaarallisen aineen käyttöä voidaan jatkaa, jos voidaan osoittaa, että riskejä rajoitetaan. Asianmukainen hallinta on kuitenkin – ja tämä on merkittävä ehto – määriteltävä tarkasti. Tämä käsite on nyt määritelty ehdotuksessamme tiukemmin ja selvemmin. On oikein, että kaikki päätökset on tehtävä tapauskohtaisesti. Siksi ehdotukseemme sisältyy tarkistus, jossa vaaditaan, että kaikkia lupia on tarkasteltava uudelleen. Tällä mahdollistettaisiin vaihtoehtojen saatavuuden huomioonottaminen tulevaisuudessa. Lisäksi ehdotuksessamme on kannustettu entistä voimakkaammin korvaavien aineiden käyttöön vaatimalla mahdollisten vaihtoehtojen analysoimista. Odotan toiveikkaana parlamentin näkemystä.

Ellen ole onnistunut vakuuttamaan teitä siitä, miten ensiarvoisen tärkeää REACH-järjestelmää koskevan varhaisen sopimuksen turvaaminen on kaikille Euroopan kansalaisille, olen epäonnistunut. Toivon, että olen pystynyt antamaan teille selkeän käsityksen neuvostossa käytävistä keskusteluista.

Jatkamme omalta osaltamme toimia puheenjohtajavaltion tehtävien puitteissa tehdäksemme kaiken voitavamme, jotta sopimus saadaan aikaan tänä vuonna. Uskomme siihen. Odotamme toiveikkaina saavamme Euroopan parlamentin panoksen asiaan.

Sallinette minun toistaa, että kyse on ainutlaatuisesta mahdollisuudesta. Älkäämme hukatko sitä.

  Guido Sacconi (PSE), esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kuunnellessani kahden komission jäsenen ja puheenjohtajavaltio Yhdistynyttä kuningaskuntaa edustavan Lord Bachin puheenvuoroja pohdin, miten pitkän matkan meidän on täytynytkään kulkea päästäksemme tähän pisteeseen.

Olette itse kuulleet, miten lähellä toisiaan kolmen toimielimen asiaa koskevat kannat nyt ovat. Uskon voivani sanoa, ettei rekisteröinnin, lupamenettelyn ja muiden täällä mainittujen näkökohtien osalta ole merkittäviä periaatteellisia mielipide-eroja. On vaikeaa esittää yhteenveto tästä pitkähköstä prosessista muutamassa minuutissa, vaikka tämä onkin pisin puheaika, joka minulle on annettu Euroopan parlamentin jäsenenä.

Siksi puhun vain muutaman sanan kahdesta avainkäsitteestä: tasapainosta ja vastuusta. Nämä sanat tulivat mieleeni viime viikonloppuna, jonka käytin lähes kokonaan pohdiskeluun. Etenkin alulle saattamaani kompromissiin viime viikolla kohdistuneet hyökkäykset huomioon ottaen pohdin, olinko todellakin tehnyt oikean päätöksen ja onko tasapaino todellakin saavutettu. Hyvällä omallatunnolla minun oli vastattava tähän myöntävästi. Sen lisäksi, että olemme turvanneet tasapainon meidän kaikkien sydäntä lähellä olevien kahden keskeisen tekijän, tarkemmin sanottuna ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun sekä eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyvyn säilymisen välillä, olemme myös lujittaneet tätä tasapainoa.

On helpompaa päästä tällaiseen tasapainoon, jos kyse on poliittisen päätöslauselman hyväksymisestä, koska silloin toimitaan yksistään sanojen avulla. Tasapainon saavuttaminen näin tärkeässä asetuksessa, joka koskee niin monia usein ristiriitaisia etuja, on sitä vastoin jokseenkin vaikeaa. Tässä tilanteessa on itse asiassa välttämätöntä ottaa huomioon myös tekniset tiedot, joilla on huomattava painoarvo ja merkitys.

Tästä näkökulmasta katson, että omatuntoni on puhdas. Ihmisten terveyden ja ympäristön osalta – ja keskityn tarkastelemaan vain muutamia komission ehdotukseen esitettyjä parannuksia, jotka ovat mielestäni erityisen tärkeitä – voimme edistää hitaasti hajoavien biokertyvien aineiden rekisteröintiä. Otamme käyttöön myös pieniä tonnimääriä koskevan kemikaaliturvallisuusraportin, joskin vain kaikkein vaarallisimpien aineiden osalta, mutta tietenkin vain, jos parlamentti antaa sille hyväksyntänsä. Jos parlamentti hyväksyy torstaina ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan hyväksymät kannat, määrittelemme lupajärjestelmän kaikkein vaarallisimpien aineiden korvaamista varten. Tämä järjestelmä muistuttaisi hyvin paljon puheenjohtajavaltio Yhdistyneen kuningaskunnan hetki sitten mainitsemaa järjestelmää. Olen siitä erityisen ylpeä.

Yritysten osalta mainitsen vain kaikkein tärkeimmät asiat, jotka on toteutettu. Samalla kun olemme säilyttäneet todistustaakan, olemme joustavoittaneet pienten tonnimäärien rekisteröintijärjestelmää ja ottaneet käyttöön yhden pienille yrityksille hyvin tärkeän toimenpiteen: nimittäin tietojen yhteiskäytön, josta on tullut pakollista tiettyjä poikkeusjärjestelmiä lukuun ottamatta.

Haluaisin myös muistuttaa, että yhdessä jäsen Nassauerin kanssa olemme aivan viime hetkillä pidentäneet tietosuojaa ja tutkimusta ja kehittämistä koskevaa suunniteltua ajanjaksoa. Mielestäni nämä ovat kaikki konkreettisia ja oikeansuuntaisia toimenpiteitä. Jäsen Nassauer, saanen todeta tässä yhteydessä, että viime viikonloppuna, jolloin pohdiskelin ja mietin asioita, olin jokseenkin yllättynyt siitä, että yhdessä alulle saattamamme kompromissin jälkeen katsoitte soveliaaksi esittää myös jo aiemmin esittämänne ryhmän tarkistuksia. Tässä yhteydessä minun on ilmoitettava, että jos kompromissimme hylätään epäonnisesti, kannatan luonnollisestikin toista ryhmää (ryhmä 2). Olen toiveikas tämän suhteen.

Tarkastelen seuraavaksi toista keskeistä käsitettä: vastuuta, johon haluaisin lisätä sanan autonomia. Meihin on kohdistunut valtavasti painostusta, vaikkakin oikeutettua painostusta, joka liittyy niihin etuihin, joita meidän kaikkien on edustettava jotenkin samalla, kun etsimme parasta mahdollista kompromissia, jonka valtaosa parlamentin jäsenistä voisi hyväksyä. Olemme päässeet lähelle tätä tavoitetta, ja tällä välin eri toimielinten, etenkin kahden lainsäädäntövallan käyttäjän, nimittäin neuvoston ja parlamentin, kannat ovat lähentyneet toisiaan siten, että ne ovat nyt hyvin lähellä toisiaan. Katson, että pallo on nyt niin sanotusti parlamentilla.

Olemme tietoisia siitä, että monet Euroopan yhdentymiseen liittyvät näkökohdat ovat tällä hetkellä vaikeuksissa. Tästä huolimatta parlamentti voisi lähettää tänään voimakkaan ja selvän viestin sen kansalaisille, yrityksille ja ammattijärjestöille näin tärkeästä aiheesta, joka liittyy sen kykyyn päättää asioista ja päästä kompromissiin, joka edustaa luonnollisestikin mahdollisimman hyvin kaikkien asianosaisten toiveita.

Arvoisa puhemies, työni päättyy tähän. Seuraan luonnollisestikin äänestysluetteloa seuraavina tunteina, mutta totean, että valtaosa työstäni on tehty.

Kuten Lord Bach ja komission jäsen Verheugen totesivat aiemmin, meidän on nyt tartuttava tähän tilaisuuteen vauhdittaaksemme päätöksentekoa ja lainsäädäntömenettelyä tässä kysymyksessä, joka on saanut meiltä niin valtavasti huomiota. Totesin hiljattain, että sopimusta voidaan verrata hedelmään: jos sitä ei poimita oikeaan aikaan, kun se on kypsä, se pilaantuu ja mätänee. Aamusta lähtien olen kantanut taskussani omenaa. Se ei ole kaunis vaan pieni ja täynnä pilkkuja, sillä se on viljelty luonnonmukaisesti eikä siinä ole sienimyrkkyjä. Uskon kuitenkin, että se maistuu erinomaiselta, ja tästä syystä syön sen myöhemmin.

Pyydän siten parlamenttia poimimaan tämän hedelmän. Jos teemme sen, autamme muita toimielimiä ja etenkin neuvostoa saattamaan tämän kysymyksen lopultakin päätökseen ja lähettämään viestin, josta puhuin aiemmin.

  Hiltrud Breyer (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan käyttää lyhyen työjärjestyspuheenvuoron. Parlamentissa on ollut aiemmin käytäntönä, että esittelijät esittävät valiokuntiensa kannan. Koska jäsen Sacconi on itse asiassa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan esittelijä, olisin ollut iloinen, jos hänen puheenvuoronsa olisi ilmentänyt kyseisen valiokunnan näkemystä. Pyytäisin teitä puhemiehenä kertomaan jatkossa, käytetäänkö puheenvuoro kyseisen jäsenen vai esittelijän ominaisuudessa.

  Puhemies. Olette ilmaissut huolenaiheenne, mutta puhemies ei voi käsitellä sitä työjärjestyspuheenvuorona. Järjestys on vahvistettu, esittelijällä on oikeus käyttää puheenvuoro, ja hän on puhunut sopivaksi katsomallaan tavalla, ja seuraavaksi puhuvat kyseisten valiokuntien edustajat. Keskustelujärjestystä ei muuteta huomautuksenne johdosta.

  Christofer Fjellner (PPE-DE), kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon valmistelija. – (SV) Arvoisa puhemies, kemikaalit ovat tärkeitä, ne ovat elintärkeitä. Ne ovat osa jokapäiväistä elämäämme ja monien nykyaikaisten toimiemme perusta. Samalla kemikaalit aiheuttavat yleistä levottomuutta. Mitä ne tekevät meille ja ympäristöllemme? Tietynlainen huolestuminen on perusteltua, ja siksi olen tyytyväinen, että meidän on määrä hyväksyä parlamentissa uusi eurooppalainen kemikaalilainsäädäntö, jotta saamme tietää, mitkä kemikaalit altistavat meidät suurille riskeille ja mitkä eivät. Olen tyytyväinen myös siihen, että voimme kieltää kemikaalit, joista meidän on päästävä eroon, ja että voimme pitää ne kemikaalit, joita tarvitsemme.

Olemme vaikuttaneet osaltamme siihen, että REACH-järjestelmässä kiinnitetään entistä enemmän huomiota aineisiin, jotka muodostavat vakavan uhan, ja olemme laatineet poikkeuksia sellaisia aineita varten, joiden tiedämme olevan vaarattomia, kuten puumassa ja rautamalmi. Näin vältämme byrokratiaa ja tarpeettomia kustannuksia mutta pystymme ennen kaikkea käyttämään rajallisia resurssejamme saavuttaaksemme korkeimman mahdollisen turvallisuuden tason.

Unionissa asetetaan useita tavoitteita, joita emme kuitenkaan saavuta. Tässä istuntosalissa tehtävissä päätöksissä luvataan usein enemmän kuin mitä niillä voidaan saada aikaan. Vanha kemikaalilainsäädäntö oli tästä erinomainen esimerkki. Sen tarkoituksena oli tehdä olostamme turvallisempi, mutta sillä ei ole saavutettu juuri mitään. Toisinaan epäonnistumiset ovat pelkästään noloja, mutta kemikaalipolitiikan tapauksessa ne voivat olla hyvinkin vaarallisia. Siksi tarvitsemme REACH-järjestelmää, kuitenkin sellaista REACH-järjestelmää, jolla onnistutaan myös täyttämään annetut lupaukset.

REACH-järjestelmässä suurena haasteena on suunnitella sellainen toimintapolitiikka, jolla ei luoda kaupan esteitä eikä rajoiteta muiden maiden valmiuksia myydä tuotteitaan Euroopan markkinoilla. Päinvastainen tilanne vahingoittaisi paitsi meitä ympäröivää maailmaa myös eurooppalaisia kuluttajia. Olisi järjetöntä, jos me parlamentissa antaisimme lainsäädäntöä, jonka WTO julistaisi myöhemmin laittomaksi. Toivonkin, että istuntosalissa otetaan huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan esittämät ehdotukset kaupan esteiden vähentämiseksi.

Melko monet jäsenet, myös Ruotsin sosialidemokraatit, näyttävät olevan halukkaita pysymään syrjässä ehdotuksesta ja äänestämään sitä vastaan kokonaisuudessaan, vaikka seuraavassa hengenvedossa he syyttävätkin parlamenttia siitä, ettei se välitä ympäristöstä. Ruotsin sosialidemokraattien tärkeimmässä sanomalehdessä jopa kutsutaan luopioksi jäsen Schulzia, joka on ehdotusta kannattavan Euroopan parlamentin poliittisen ryhmän puheenjohtaja. Mielestäni tämä syytös on pelkurimainen, eikä sillä auteta parantamaan ympäristöä. Sosialidemokraattien olisi sen sijaan kysyttävä itseltään, miksi he torjuvat ehdotuksen. Parlamentin selvä enemmistö, alkaen porvarillisista poliittisista ryhmistä – Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmästä sekä Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmästä – Euroopan parlamentin sosialidemokraattiseen ryhmään, ja nyt myös komissio ovat päässeet yhteisymmärrykseen, ja meidän on kannateltava tätä ehdotusta. Olen hyvin tyytyväinen siihen, että olen ollut mukana ehdotuksen valmistelussa ja että saan ottaa vastuuta uuden vakaan eurooppalaisen kemikaalilainsäädännön voimaansaattamisesta.

  Elisa Ferreira (PSE), talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (PT) Tavoitteet, jotka liittyvät kemikaalien ympäristölle ja terveydelle aiheuttamien vahinkojen vähentämiseen, tietoisuuden lisäämiseen kemikaalien käytön seurauksista, kuluttajien käyttömahdollisuuksien parantamiseen, vaarallisimpien kemikaalien asteittaiseen poistamiseen ja korvaamiseen sekä selkärankaisilla eläimillä tehtävien kokeiden kieltämiseen, koskettavat kaikki niiden kansalaisten elämää, joita me täällä istuntosalissa edustamme.

Siksi parlamentin on suhtauduttava myönteisesti komission aloitteeseen ja toimittava kannustavasti ja rakentavasti komission ehdotuksen parantamiseksi. Näin olemme myös tehneet. Siitä, että tässä kysymyksessä on ryhdytty laajempiin toimiin, on kiittäminen kollektiivista vastuuta ja etenkin jäsen Sacconin erinomaista mietintöä. Kannattamalla näitä ehdotuksia parannetaan merkittävästi komission tekstiä ja helpotetaan sen täytäntöönpanoa. Tekstin ydin, nimittäin vastuuperiaatteen hyväksyminen, pk-yrityksille aiheutuvien kustannusten vähentäminen, painopisteen asettaminen kaikkein ongelmallisimpiin kemikaaleihin ja niiden käyttöön, kemikaaliviraston tehtävien selkeyttäminen sekä järjestelmän arvioinnin ja seurannan merkityksen korostaminen, säilyy muuttumattomana.

Kansainvälisen kaupan ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan varjoesittelijänä olen iloinen, että ehdotukseen on sisällytetty useita kohtia, joista on päästy yhteisymmärrykseen äänestettävässä tekstissä. Hyvät parlamentin jäsenet, tässä yhteydessä haluan kiinnittää huomionne, kuten myös komission ja neuvoston huomion, siihen, että EU:n on hyödynnettävä asemaansa maailman suurimpana kaupparyhmittymänä ja maailman suurimpana kemikaalien tuottajana sen varmistamiseksi, että unionin hyväksymiä ympäristön ja terveyden suojelua koskevia kansainvälisiä sääntöjä sovelletaan kansainvälisesti ja että ne ovat ehtona vapaalle kaupalle.

REACH-asetuksen samoin kuin monen muun säädöksen osalta on korostettava, ettei unioni voi enää antaa sisämarkkinoitaan koskevaa lainsäädäntöä ikään kuin globalisaatiota ei olisi olemassakaan. Jollemme pidä tätä mielessä, hävitämme Euroopan tuotantoperustan, tuhoamme sen työpaikat ja viemme tekopyhästi ympäristövahingot unionin alueen ulkopuolelle muihin haavoittuvampiin maailman osiin. Tämä tarkoittaa käytännössä samaa kuin jos ampuisimme itseämme jalkaan, eikä asetuksen 6 artiklassa mennä riittävän pitkälle ongelman ratkaisemiseksi.

Tällä alalla, kuten myös muilla aloilla, sopimus jää kauas täydellisyydestä. Sitä on parannettava vähitellen käytännön arvioinnin perusteella. Tällaisen sopimuksen olemme kuitenkin onnistuneet saamaan aikaan, ja se on riittävän hyvä parlamentin selvän tuen varmistamiseksi. Tämä on ainoa keino, jolla voidaan taata tasapainoinen ratkaisu toimielinten välillä lyhyellä aikavälillä. Siksi annan sille tukeni.

  Thomas Mann (PPE-DE), työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, REACH-asetus, joka on yksi kaikkein monimutkaisimmista lainsäädäntömenettelyistä – eikä ainoastaan siksi, että siinä on jopa 1 200 sivua – on työllistänyt kymmenen parlamentin valiokuntaa, ja yksi näistä valiokunnista on työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta, jonka lausunnon olen laatinut.

EU:n kemikaaliteollisuus työllistää 1,7 miljoonaa ihmistä, ja tämän lisäksi kolme miljoonaa ihmistä toimii alalla tavarantoimittajina. Saadakseni jonkinlaisen käsityksen REACH-asetuksen vaikutuksista jokapäiväiseen työelämään vierailin 50 yrityksessä – muuallakin kuin Saksassa – jotka toimivat maalien ja pinnoitteiden, keramiikan, tekstiilien, sähkölaitteiden, autojen ja kemikaalien alalla. Sekä yritysten johtajat että työntekijät olivat yksimielisiä siitä, ettei terveyden ja ympäristön suojelulle ole vaihtoehtoa ja että vaarallisten ja vaarattomien aineiden välillä on tehtävä selvä ero, etenkin työntekijöiden takia.

On kuitenkin todettava, että komission ehdotuksessa mainitut kustannukset ovat niin suuret ja ehdotukseen liittyy niin valtavasti byrokratiaa, että vaarana on, että kilpailu EU:n ulkopuolisten yritysten kanssa vääristyy, emmekä voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että yritykset siirtyvät muualle.

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntamme järjesti ensimmäisen REACH-asetusta koskevan parlamentin kuulemisen. Se toteutettiin lokakuussa 2004, ja läsnä oli 200 työoikeuden ja terveydensuojelun asiantuntijaa, puhumattakaan työmarkkinaosapuolten edustajista. Olimme myös ensimmäinen valiokunta, joka äänesti aiheesta – 12. heinäkuuta 2005 – ja annoimme siten epäilemättä tärkeän osoituksen Euroopan parlamentin neuvottelujen etenemisestä tulevaisuudessa.

Kannatamme yhdenmukaista ennakkorekisteröintiä ja priorisointia. Jos käytössä on perustiedot kyseisen aineen todellisesta riskistä eikä niinkään sen määrästä sekä altistumis- ja käyttöluokat, kemikaalivirastoon tehtävä rekisteröinti voidaan toteuttaa ammattimaisesti ja yhtä nopeasti siten, että vältetään paitsi suuret määrät tarpeetonta tietoa myös tarpeetonta byrokratiaa, mikä hyödyttää etenkin pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Meistä useimmat äänestivät tutkimuksessa ja kehittämisessä käytettäviä aineita koskevien poikkeusten ja uuden kemikaaliviraston toimivaltuuksien laajentamisen puolesta.

Mukautetulla REACH-asetuksella tehdään tarpeettomaksi pari tusinaa eurooppalaista työoikeussäädöstä yksistään terveyden ja turvallisuuden alalla. Etusija on annettava käyttöturvallisuustiedotteiden laatimiselle ja niiden tarkalle käytölle työpaikoilla, jotta ehkäistään aineiden epäasianmukaisesta käsittelystä aiheutuvia onnettomuuksia.

  Lena Ek (ALDE), teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (SV) Arvoisa puhemies, Euroopassa kemikaaleja säännellään siten, että noin 30 000 vanhaan kemikaaliin sovelletaan huonoa lainsäädäntöä ja noin 3 000 uuteen kemikaaliin sovelletaan suhteellisen hyvää lainsäädäntöä. Uudella ehdotuksella korvataan 43 direktiiviä sekä kansallisia säädöksiä 25 valtiossa – säädöksiä, jotka vaihtelevat suuresti laadun ja soveltamisen valvonnan osalta melko huonosta melko hyvään. Samalla on kulunut 100 vuotta suljetuista kansallisista markkinoista. Ruotsalaiset, jotka haluavat esimerkiksi ostaa leluja lapsilleen, huomaavat, että muutama harva lelu on valmistettu heidän kotimaassaan ja valtaosa leluista on tuotu maahan.

Näistä syistä uusi kemikaalilainsäädäntö merkitsee valtavaa mahdollisuutta ympäristölle, ihmisille ja yrityksille. Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta oli valiokunnista ensimmäinen, joka päätti asiasta. Onnistuimme muuttamaan kemikaalidirektiiviehdotuksen – joka oli eloton ja joka on suuresti kyseenalaistettu – mahdollisuudeksi tehdä todellisuudessa päätös. Haluan kiittää valiokunnan jäseniä hyvin rakentavasta ja avuliaasta yhteistyöstä.

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta on vastuussa teollisuudesta, pienistä yrityksistä ja tutkimuksesta, ja se on siten toimivaltansa mukaisesti keskittynyt muutoksiin, joilla tasoitetaan tietä uusille, nykyaikaisille teknologioille, innovaatioille ja uudenaikaiselle ympäristöteknologialle. Euroopassa ympäristöystävällinen teollisuus kasvaa kaksi kertaa nopeammin kuin teollisuus kokonaisuudessaan, ja se on uskomattoman tärkeä väline työpaikkojen luomiseksi ja kestävän kasvun turvaamiseksi tietopohjaisessa taloudessa.

Jotta REACH-järjestelmä voisi toimia kestävän kasvun moottorina, ehdotusta on kuitenkin yksinkertaistettava, lujitettava ja selkeytettävä. Sitä on yksinkertaistettava, jotta pienet yritykset voivat selviytyä, lujitettava, jotta luodaan parempi ympäristö, ja selkeytettävä, koska se on todellakin epäselvä joiltain osin. Tarkoituksena ei voi olla esimerkiksi se, että jokaista mineraalikuormaa arvioidaan erikseen.

Hyvät parlamentin jäsenet, meillä on EU:ssa neljä tärkeää kysymystä: rahoitusnäkymät ovat yhtä sotkua, kuten palveludirektiiviehdotuskin, ja perustuslakisopimusluonnoksen osalta on meneillään "harkinta-aika". Seitsemän vuotta kestäneiden keskustelujen jälkeen meidän on nyt todellakin tehtävä päätös neljännestä tärkeästä ehdotuksesta, nimittäin Euroopan kemikaalilainsäädännöstä.

Hyvät parlamentin jäsenet, epävarmuus tulee hyvin kalliiksi. Äänestäkäämme siten nyt käsiteltävänä olevan kompromissin puolesta torstaina.

  Hartmut Nassauer (PPE-DE), sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ei ole epäilystäkään siitä, että ympäristö ja kuluttajansuoja hyötyvät, jos tämä REACH-asetus hyväksytään. Jos se hyväksytään, meillä on 11 vuoden kuluessa hallussamme se taito ja tieto, jota emme ole voineet hankkia aiemmin eurooppalaisten yritysten käyttämistä noin 30 000 aineesta. Siksi tämä asetus on niin tärkeä edistysaskel.

Tämä toteutetaan siten, että tulevaisuudessa siirrämme yrityksille vastuun tiedon keräämisestä ja kokeiden suorittamisesta niistä aiheutuvien kustannusten ohella. Yritykset ovat vastuussa tuottamiensa ja käsittelemiensä aineiden turvallisesta käsittelystä. Tämä on olennainen muutos verrattuna aiempaan lainsäädäntöön, ja mielestäni on mainittava, että tästä aiheutuu merkittäviä kustannuksia, sillä tällaiset kokeet maksavat paljon – jopa 200 000 euroa! Yrityksiä vaaditaan vastaamaan tulevaisuudessa itse näistä kustannuksista ympäristön ja kuluttajansuojan etujen nimissä, ja siksi meidän on pohdittava, millaisia vaikutuksia tällä olisi kilpailukykyyn.

Täällä on jo viitattu kompromissiin, jonka jäsen Sacconi ja minä olemme onnistuneet saamaan aikaan ja jolle ryhmämme ovat antaneet ystävällisesti hyväksyntänsä. Siinä esitetty tietovaatimus, joka koskee määrältään 1–100 tonnin aineita ja joka on tärkeä etenkin pienille ja keskisuurille yrityksille, sidotaan voimakkaammin aineen mahdolliseen riskiin eikä yksinomaan tuotantomäärään. Tämä on ensisijaisen tärkeä edistysaskel pienille ja keskisuurille tuottajille ja käyttäjille. Olen hyvin tyytyväinen, että olemme saavuttaneet tämän kompromissin, ja se saa luonnollisestikin varauksettoman tukemme. Olemme esittäneet vanhoja tarkistuksia ainoastaan siltä varalta, ettei se saa enemmistön kannatusta.

On kuitenkin sanottava, että tämä kompromissi koskee ainoastaan rekisteröintiä, joka on kaikkein tärkein osa REACH-järjestelmää, eikä suinkaan koko järjestelmää. Lupamenettelyyn ja soveltamisalaan liittyvät kysymykset ovat edelleen auki, ja toivon, että onnistumme pääsemään sopimukseen myös niiden osalta.

  Kurt Lechner (PPE-DE), oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minulle on annettu puheaikaa vain kaksi minuuttia, joten minun on keskityttävä vain muutamaan kohtaan.

Aloitan koko pakettia koskevalla yleisellä huomautuksella. Eurooppa, jonka väkiluku on pian 500 miljoonaa, on merkittävä talousalue, ja on oikein, että näytämme esimerkkiä, miten tällä alueella otetaan käyttöön yhteinen sitova lainsäädäntökehys ympäristönsuojelun alalla. Eurooppa ei ole kuitenkaan eristäytynyt muusta maailmasta, eikä se ole tarkoituksenakaan. Päinvastoin sen on kilpailtava muiden suurten teollisuusalueiden kanssa. Vaikka aikomuksemme olisivat miten hyvät tahansa, tavoitteidemme, kuten ympäristösuojelun, kannalta ei ole järkevää, että tuotantoa siirretään tulevaisuudessa maailman muihin osiin, sillä se voi pahentaa entisestään niiden ympäristöongelmia, jotka koskettaisivat meitä yhtä lailla. Tästä aiheutuisi samanaikaisesti myös merkittävää taloudellista vahinkoa.

Mainitsemani taloudellinen vahinko ei suinkaan koske ainoastaan kemikaalien tuotantoa vaan kaikkia tuotteita, joiden tuotannossa käytetään kemikaaleja, ja niitä on varmastikin lukuisia.

Tämä näkökohta on merkityksellinen yhden asetukseen sisältyvän tärkeän aiheen kannalta, nimittäin teollis- ja tekijänoikeuksien ja luottamuksellisten tietojen suojelun kannalta. Kyseinen näkökohta sai erityisaseman oikeudellisten asioiden valiokunnassa, ja haluaisin sanoa siitä lyhyesti jotakin. Komission nykyisessä ehdotuksessa ei oteta tätä asianmukaisesti huomioon eikä mennä riittävän pitkälle. Komission jäsen Verheugen mainitsi asian aiemmin, ja mikäli en ymmärtänyt häntä väärin, hän on mielestäni oikeilla jäljillä. Vastavuoroisuutta ei nimittäin ole taattu.

Jos eurooppalaiset yritykset paljastavat paljon tietoa, ulkopuoliset voivat nähdä nämä tiedot ja tehdä niistä omat päätelmänsä. Päinvastaista tilannetta ei kuitenkaan synny. Tämä on vastoin oikeudenmukaista maailmanlaajuista kilpailua, ja tästä syystä oikeudellisten asioiden valiokunta päätti hyväksyä joukon tarkistuksia, joilla tämä seikka otetaan huomioon. Jotkin näistä tarkistuksista on sisällytetty kokonaispakettiin, nimittäin määräaikojen pidentämistä koskevat tarkistukset, ja jäsen Sacconi viittasi tähän lyhyesti aiemmin. Tarkistuksia, joiden tavoitteena on parantaa tietojen luottamuksellisuutta – etenkin tarkistuksia 43, 45, 46 ja 48 – ei sisällytetty tekstiin, ja haluaisin hyödyntää tätä tilaisuutta pyytääkseni, että ne sisällytetään nyt asetustekstiin.

  Hiltrud Breyer (Verts/ALE), naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, aion todellakin esitellä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan kannan enkä käyttää puheaikaani väärin henkilökohtaisten näkemysteni esittämiseen, kuten jotkut jäsenet ovat tehneet.

Naisten oikeuksien valiokunta hyväksyy suurella enemmistöllä REACH-järjestelmää koskevan komission ehdotuksen. Kemiallinen saastuminen koskettaa erityisesti naisia, sillä naisten rasvakudokseen imeytyy helpommin vaarallisia aineita. Kehoon varastoituu kemikaaleja, jotka voivat aiheuttaa syöpää. Rintasyöpätapausten määrä on kaksinkertaistunut Euroopassa viimeisten 20 vuoden aikana. Joka yhdeksäs nainen Euroopassa sairastuu syöpään, ja monissa tapauksissa se johtuu kemikaaleista. Kemikaalit voivat myös vahingoittaa sikiötä ja vähentää hedelmällisyyttä. Tahatonta lapsettomuutta esiintyy 15 prosentilla kaikista pariskunnista. Miesten sperman laatu on heikentynyt puolella viime vuosien aikana. Geenejä voidaan muuttaa ja allergioita voidaan aiheuttaa.

Kemikaaleilla on vaikutusta myös lasten terveyteen. Lasten syöpätapausten määrä kasvaa prosentilla vuosittain, ja syövästä on tullut lasten toiseksi yleisin kuolinsyy. Naiset siirtävät tahtomattaan kaikki kehoon varastoituneet kemikaalit lapsiinsa raskauden ja imetyksen aikana.

Naisten oikeuksien valiokunta pitää siten REACH-järjestelmää ainutlaatuisena mahdollisuutena suojella ihmisiä ja heidän ympäristöään paremmin vaarallisilta kemikaaleilta. Sen lisäksi, että valiokunta on vaatinut selkeää REACH-järjestelmää, se on tehnyt erityisen selväksi haluavansa, että rekisteröinnissä noudatetaan tiukkoja vaatimuksia, ja on jopa ehdottanut, että kemikaalit, joiden määrä on 10–1 000 kilogrammaa, olisi rekisteröitävä. Naisten oikeuksien valiokunta haluaa, että korvausperiaatteesta tehdään sitova ja että myös maahan tuotavat tuotteet rekisteröidään. Se haluaa ehdottomasti soveltaa rajallista rekisteröintiä ja vaatii, että on korvattava selvästi ...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

Puhetta johti
varapuhemies MAURO

  David Hammerstein Mintz (Verts/ALE), vetoomusvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (ES) Arvoisa puhemies, vetoomusvaliokunta on vastaanottanut miljoonan brittiläisen naisen allekirjoitukset. Arvoisa Lord Bach, miljoona brittiläistä naista on kirjoittanut parlamentille, koska he ovat huolestuneita kemiallisten aineiden vaikutuksista heidän kehoonsa ja elämäänsä.

Eurooppalaiset ammattijärjestöt ovat vaatineet vahvaa REACH-asetusta, samoin kuin useat miljoonat eurooppalaiset terveydenhoitoalan työntekijät ja lääkärit. Totesitte, että tämä asetus voi olla ainoa mahdollisuutemme. Älkäämme pilatko sitä.

Tästä huolimatta pelkään, että pilaamme sen, sillä tässä asiassa on harjoitettu painostusta, jota ei voida hyväksyä, ja esitetty joitakin häpeällisiä näkemyksiä, joissa käännetään selkä miljoonille ja miljoonille eurooppalaisille, jotka odottavat Euroopan parlamentin ja näiden toimielinten toteuttavan toimenpiteitä, joilla on myönteinen vaikutus heidän jokapäiväiseen elämäänsä.

Kuten on todettu, emme voi soveltaa kompromissiehdotuksen mukaista aineiden riskinarviointijärjestelmää, jos kyseisen kompromissin seurauksena emme koskaan saa tietää aineista enempää kuin 90 prosentin verran. Emme koskaan. Kun pidetään mielessä kaikki poikkeukset, kaikki porsaanreiät, kaikki opt-out-lausekkeet, emme koskaan saa mitään tietoa.

Tällä kompromissilla ainoastaan lisätään välinpitämättömyyttä ja epäselvyyttä. Lopettakaamme vihdoinkin myrkyllinen välinpitämättömyys. Tänään, tällä viikolla meillä on mahdollisuus tehdä se. Emme voi pilata tätä mahdollisuutta.

  Satu Hassi (Verts/ALE), talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (FI) Arvoisat kollegat, kemikaalilainsäädännöllä piti suojella kansalaisten terveyttä, mutta siitä näyttää tulevan suuri pettymys, vesitetty lopputulos ja voitto kemianteollisuuden lobbaukselle suuren rahan voimalla. Konservatiivien ja sosialistien sopimus johtaa siihen, että kaikkia kuluttajatuotteiden kemikaaleja ei testata. Tämä on skandaali, kun tiedämme, että kemikaalit aiheuttavat kolmasosan ammattitaudeista ja merkittävän osan allergioista, astmoista, hedelmättömyydestä ja syövästä.

Komission ja erityisesti komissaari Verheugenin johtaman pääosaston rooli on ollut todella kummallinen. Se on ollut kuin Kinder-pääsiäismuna; koskaan ei tiedä mikä yllätys tällä viikolla putkahtaa esiin. Komission nimissä on harva se viikko tullut aivan päinvastaisia viestejä: komissio tukee alkuperäistä esitystään, ei tue, tukee, ei tue. Komissiosta on tullut paljon sellaista tietoa, joka on vastoin komission virallisia päätöksiä.

Arvoisat kollegat, tämä ei ole hyvää hallintoa eikä hyvä esimerkki esimerkiksi jäseneksi pyrkivälle Turkille. Hyvät kollegat, pyydän teitä tukemaan ympäristövaliokunnan ehdotusta ja vihreiden ja GUE-ryhmän mallia, jotka takaisivat kuluttajatuotteiden kemikaalien tutkimisen. Silloin loisimme eurooppalaiselle teollisuudelle kilpailuedun. Kaikkialla maailmassa tiedettäisiin, että eurooppalaiset tuotteet ovat turvallisia, ja pienyritykset voisivat myös turvallisesti käyttää kemikaaleja omia työntekijöitään suojaten.

  Ria Oomen-Ruijten, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, aloitan kertomalla kunnioittavani esittelijän – jäsen Sacconin – työhenkeä ja päättäväisyyttä, mutta tunnen olevani velkaa myös useiden jäsenten, kuten Nassauerin, Vidal-Quadras Rocan, Herczogin, Erika Mannin, Thomas Mannin, Langenin, Roth-Behrendtin, Goebbelsin ja Mandersin, sekä muiden sinnikkäästä asenteesta, sillä elleivät he olisi taistelleet yhdessä toimivan REACH-järjestelmän puolesta, emme olisi saavuttaneet tulosta.

Nykyaikaisessa yhteiskunnassamme kemikaaleja käytetään kaikkialla. Kemiallisia aineita tai tekniikoita käytetään kehonhoidossa, elintarvike- ja terveystuotteissa. Kemikaaleilla on Euroopassa valtava merkitys, sillä niiden osuus BKT:sta on 440 miljardia euroa. Koska toimialan 27 000 yritystä työllistävät 1,3 miljoonaa työntekijää, sillä on myönteinen vaikutus talouteen, mutta se ei muuta sitä seikkaa, että Euroopan kansalaiset ovat huolestuneita kemikaalien vaikutuksista ja riskeistä jokapäiväisessä elämässämme, työpaikoilla ja ympäristössämme. Tällä mammuttimaisella lainsäädäntöhankkeella voimme herättää uudelleen luottamusta ja esittää vakuuttavia perusteluja.

Komission alun perin esittämä asetus oli liian byrokraattinen, siihen liittyi liikaa dokumentointia ja siitä aiheutui paljon kustannuksia ilman, että sillä todellakin voitaisiin parantaa tulosta. Mielestäni meidän on annettava takeet toimivasta hankkeesta, jonka avulla yhteiskunnalle tarjotaan yhdentoista vuoden kuluessa ehdottoman turvallisia tuotteita.

Eräs asia huolestuttaa minua kuitenkin edelleen. Olemme tehneet monia kompromisseja, ja olen niihin tyytyväinen. Lupamenettelyn osalta on esitetty uusia kompromisseja, neljän ryhmän esittämät kompromissit mukaan luettuina. Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän jäsenet ja mahdollisesti Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän jäsenet saattavat kuvitella, että näissä kompromisseissa olisi vielä jonkin verran liikkumavaraa, mikä ei kuitenkaan voisi olla kauempana totuudesta. Sääntöjä on lujitettu kompromisseissa, joten joiltakin osin ne ovat jopa tiukempia kuin säännöt, joista äänestettiin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa. Siksi pyydän, älkää antako hämätä itseänne vaan tarkastelkaa asiakirjoja kunnolla vielä kerran.

  Werner Langen (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan huomauttaa, että jäsen Hassi ei esitellyt talous- ja raha-asioiden valiokunnan kantaa vaan pelkästään oman henkilökohtaisen näkemyksensä, jonka puolesta enemmistön ei ollut mahdollista äänestää.

  Robert Goebbels, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, tarkastelkaamme REACH-järjestelmää tyynesti ja varokaamme sekä naiivia vihreää optimismia että teollista pessimismiä. Kemia ei ole sen enempää vasemmistolaista kuin oikeistolaistakaan. Se on maailmankaikkeuden korvaamaton elementti. Tietyt kemialliset yhdisteet ovat vahingollisia ihmisille riippumatta siitä, esiintyykö niitä luonnonvaraisena vai ovatko ne ihmisen tuottamia.

Perusvarovaisuus edellyttää varovaista lähestymistapaa uusiin kemiallisiin aineisiin. Käytän mieluummin ilmaisua varovaisuus kuin ennalta varautumisen periaate, jota käytetään liian usein kaiken vastuun kiertämiseksi. Greenpeacen kaltaisten järjestöjen julkaisujen mukaan todella vaaralliset aineet tunnetaan jo nyt, sillä ne tuomitaan päivä toisensa jälkeen. Miksi haluamme siten tehdä REACH-järjestelmästä hankalan ja byrokraattisen järjestelmän? Miksemme keskity äärimmäisen huolestuttaviin karsinogeenisiin, mutageenisiin, myrkyllisiin ja biokertyviin aineisiin? Kaikkiin näihin aineisiin on välttämätöntä soveltaa korvaamisperiaatetta.

Jäsen Sacconin laatimilla kompromisseilla turvataan tämä tavoite. Joidenkin tuomitsema joustavuus pitää edelleen sisällään Euroopan kemikaaliviraston vastuun, ja sen toimivaltaa on määrä laajentaa. Se, että haluamme ottaa huomioon pienten ja keskisuurten yritysten edut sekä rajoittaa kalliiden ja usein hyödyttömien kokeiden käyttöä, ei tarkoita, että antaisimme periksi teollisuuden eturyhmille. Siksi tarvitsemme "yksi aine – yksi rekisteröinti" -periaatetta.

Kemian kieli on yleismaailmallista, ja jokainen kemiallinen kaava on ainutlaatuinen. Ympäristön ja terveyden suojelu ovat edelleen ensisijaisia tavoitteita. Riippumatta siitä, mitä pelonlietsojat mahdollisesti väittävät, Euroopan luonnonympäristö on paranemassa jatkuvasti ja eurooppalaisten eliniän odote pitenee keskimäärin kolmella kuukaudella. Ihmiset ovat kuitenkin kuolevaisia. Siksi on väärin väittää, että tiukemmalla REACH-järjestelmällä säästetään tuhansia ihmishenkiä ja saavutetaan niin sanotusti kuolemattomuus.

REACH-järjestelmä on välttämätön, ainakin alan työntekijöiden etujen vuoksi. Kyse on paitsi heidän terveytensä myös heidän työpaikkojensa suojelemisesta. Eurooppalainen kemianteollisuus on maailman paras. Kilpailukykyisen eurooppalaisen kemianteollisuuden säilyttäminen on jatkossakin kunnioitettava tavoite, vaikka meidän onkin muistutettava teollisuuden eturyhmiä siitä, että puhtaammat tuotantomenettelyt ja ongelmattomat tuotteet olisivat todellinen kilpailuvaltti maailmanlaajuisilla markkinoilla.

Usein äärimmäisyyksiin menevistä vaatimuksista huolimatta esittelijämme on muiden avustuksella onnistunut luomaan tasapainon terveyden, ympäristön ja talouden vaatimusten välille. Edes ne, jotka eivät äänestä jäsen Sacconin ehdottamien kompromissien puolesta, eivät voi olla tunnustamatta, että unionin parhaillaan kehittämä kemianalan lainsäädäntö on kaikkein edistyksellisintä ja kunnianhimoisinta maailmassa.

  Lena Ek, ALDE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, täällä on kuvailtu selvästi taustalla olevia syitä siihen, miksi tarvitsemme Euroopassa uuden kemikaalilainsäädännön. Siksi en enää puutu niihin yksityiskohtaisemmin. Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmässä olemme yksilöineet kymmenen vaikeaa poliittista kysymystä. Toivonkin, että voimme sen sijaan kuvailla joitakin niistä.

Säädösehdotuksen luotettavat arvioinnit ovat osoittaneet, että 1–10 tonnin määrät aiheuttavat erityisiä ongelmia pienille yrityksille. Siksi on tarpeen yksinkertaistaa pienten yritysten rekisteröintiä vaarattomien kemikaalien tapauksessa. Samalla on tiukennettava vaarallisiksi epäiltyjä kemikaaleja koskevia vaatimuksia. Kompromissi tarkoittaa, että noin 30 prosenttia aineista on sellaisia, joista on toimitettava lisätietoa, kun muiden aineiden osalta riittää yksinkertaistettu rekisteröinti. Mielestäni tämä on hyvä tasapaino – ei ehkä täydellinen mutta hyväksyttävä – ja kun kyse on tällaisista tärkeistä kysymyksistä, emme saisi vaarantaa mitään hyvää pyrkimällä täydellisyyteen. Usein sanotaan, että hyvälle kompromissille on ominaista se, että jokainen on yhtä tyytymätön tulokseen. Uskon, että tässä tapauksessa asia on itse asiassa päinvastoin, eli useimmat ihmiset ovat suhteellisen tyytyväisiä tulokseen.

Ehdotusta on myös lujitettava monin tavoin. Jokaisella yksittäisellä kuluttajalla on oltava oikeus tietää, sisältävätkö hänen ostamansa tuotteet vaarallisia kemikaaleja. Siksi kompromissiimme sisältyy myös sääntöjä, jotka liittyvät huolehtimisvelvollisuuteen, joka kuuluu selvästikin yrityksille. ALDE-ryhmä ehdottaa myös lisäystä, jossa todetaan selvästi, että todistustaakan olisi kuuluttava yrityksille.

Yksi tärkeä kysymys koskee lupamenettelyä, toisin sanoen kemikaaleja koskevia tosiasiallisia päätöksiä. On tärkeää soveltaa voimakasta korvaamisperiaatetta vaarallisiin kemikaaleihin, jotka voidaan korvata vähemmän vaarallisilla vaihtoehdoilla. Kemikaalit, jotka edellyttävät lupaa, eivät ole mitä tahansa vanhoja kemikaaleja. Nämä kemikaalit voivat aiheuttaa syöpää, vahingoittaa ihmisten lisääntymiskykyä ja kerääntyä elimistöön – toisin sanoen ne ovat pahoista pahimpia. Ketjun alimpana olevilla yrityksillä, joita kutsutaan jatkokäyttäjiksi, on myös oltava mahdollisuus parempaan tietoon, ja kuluttajilla on oltava oikeus saada tietoa. Olen näin ollen tyytyväinen, että asiaa koskevat säännökset on sisällytetty asetustekstiin.

Lisäksi REACH-järjestelmästä on tehtävä selkeämpi. Kaivosteollisuus on väärässä, jos se luulee, että sen on testattava jokainen kaivoksesta louhittu rekkakuorma rautamalmia. Ehdotus sisältää vastaavanlaisia harmaita alueita ja outoja piirteitä, jotka kaikki kolme suurinta poliittista ryhmää haluavat täysin yksimielisesti poistaa.

Haluan kiittää komission jäseniä Verheugenia ja Dimasta. Olin hetken huolissani, kun he esittivät "room paper" -asiakirjansa, mutta olen hyvin tyytyväinen, että komissio on nyt päättänyt tukea parlamentin kolmen suuren ryhmän esittämää päätoimintalinjaa.

Haluaisin onnitella Isoa-Britanniaa sen tekemästä erinomaisesta työstä, jota se jatkaa vastakin, samoin kuin Luxemburgia siitä työstä, jota se on tehnyt aiemmin puheenjohtajakaudellaan. Päätös, jonka toivoakseni hyväksymme torstaisessa äänestyksessä täällä istuntosalissa, muistuttaa suuresti puheenjohtajavaltion esittämää ehdotusta. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä on nyt mahdollisuus sekä vakauttaa koko kysymys että tehdä päätös, jota ALDE-ryhmä pitää suunnattoman tärkeänä. Kannatamme nyt käsiteltävinä olevia kompromissiehdotuksia.

  Carl Schlyter, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Sacconia hänen työstään REACH-järjestelmän hyväksi ja niistä kompromisseista, jotka hän on onnistunut saamaan aikaan meidän avullamme lupamenettelyä ja muita aiheita koskevissa kysymyksissä. Jäsen Nassauerin, jäsen Schulzin, jäsen Poetteringin ja jäsen Ekin hyökkäykset REACH-järjestelmää vastaan merkitsevät kuitenkin myönnytyspolitiikkaa Saksan kemianteollisuudelle, joka tuhoaa ympäristön ja kansanterveyden ja tekee tilanteesta mahdottoman työntekijöille ja pienille yrityksille, jotka tosiasiassa haluavat tietää ostamiensa kemikaalien vaikutuksista ja niiden meille aiheuttamista seurauksista.

Jo neljä vuotta sitten Euroopan parlamentti vaati jäsen Schörlingin mietinnössä vahvempaa REACH-järjestelmää. Vuoden ajan ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta on työskennellyt tehokkaasti ja tasapainoisesti suojellakseen yleistä etua, terveyttä ja ympäristöä. Nyt Saksan kemianteollisuuden eturyhmä näyttää hypnotisoineen tempullaan koko parlamentin, ja jäsen Nassauer on ensimmäisenä heiluttamassa taikasauvaa.

Miten te Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmässä voitte puolustaa sitä, että jäsen Nassauerin kompromississa hyökätään pieniä yrityksiä vastaan, sillä sen mukaan tietoa ei jaeta kaikilta osin niiden kanssa ja niiden on maksettava isojen yritysten saatavilla olevasta tiedosta viisi vuotta kauemmin? Miten voitte puolustaa sitä, ettei rekisteröintimaksu ole vastaisuudessa enää riippuvainen määrästä, ja perustella kustannuksiin nyt liittyvää epäselvyyttä? Teidän olisi herättävä lumouksesta ja äänestettävä vaihtoehtoisen kompromissin puolesta.

Miten te Euroopan parlamentin sosialidemokraattisessa ryhmässä voitte puolustaa sitä, miten määrältään vähäisten kemikaalien testausta on heikennetty valtavasti? Miten voitte puolustaa epämääräisiä perusteita, joiden nojalla myös määrältään suurille kemikaaleille voidaan myöntää poikkeus testeistä, joiden tarkoituksena on syöpäriskien määrittäminen? Miten voimme suojella työntekijöitä, jos meillä ei ole mitään tietoa eikä mitään selviä vaatimuksia työympäristön sääntelemiseksi? Herätkää lumouksesta ja äänestäkää jäsen Nassaueria vastaan ja vaihtoehtoisen kompromissin puolesta.

Teille liberaaleille totean, että teidän olisi särjettävä lumous ja puolustettava liberaalia politiikkaa. Antakaa kuluttajille mahdollisuus ja tietoa, jotta vaaralliset kemikaalit saadaan pois käytöstä. Äänestäkää Nassauerin kompromissia vastaan ja vastustakaa sitä tapaa, jolla siinä heikennetään kuluttajansuojaa. Kompromissilla uhataan tehdä meistä kaikista koekaniineja poistamalla erityinen suoja, joka on annettu kuluttajille, jotka altistuvat tutkimuskemikaaleille. Lisäksi kompromississa kuluttajansuoja perustuu riskinarviointiin, joka on tehtävä käyttämällä saatavana olevia tietoja, mutta REACH-järjestelmällä on tarkoitus korjata nimenomaan tämä tietojen puute. Teidän kompromissillanne ei saada sitä aikaan. Siksi pyydän teitä särkemään Saksan kemianteollisuuden harhaanjohtavien seireenikutsujen lumouksen, joka liittyy kasvuun. Jos REACH-järjestelmää heikennetään, ainoa asia, joka kasvaa, ovat syöpäkasvaimet kansalaistemme kehossa. Minulta menisi tunti kaikkien niiden järjestöjen luettelemiseen, jotka haluavat, että REACH-järjestelmää lujitetaan. Teidän olisi kuunneltava niitä tarkemmin. Teille annetaan mahdollisuus äänestää entistä vahvemman REACH-järjestelmän puolesta vain, jos äänestätte Nassauerin kompromissia vastaan ja vaihtoehtoisen ehdotuksen puolesta.

  Puhemies. Ennen kuin jatkan, haluaisin huomauttaa, että työjärjestyksen 145 artiklassa, joka koskee henkilökohtaisia lausumia, sallitaan puheessa nimeltä mainittujen jäsenten pyytää puheenvuoroa, joka voidaan myöntää heille keskustelun lopussa. Jos jokainen mainitsee jäsen Nassauerin nimen, on selvää, että keskustelun lopussa hän voisi pyytää puheenvuoroa antaakseen tusinoittain henkilökohtaisia lausumia.

  Jonas Sjöstedt, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, puhun poliittisen ryhmäni selvän enemmistön puolesta. EU:n vasemmisto haluaa vahvan REACH-järjestelmän. Me haluamme sellaisen REACH-järjestelmän, jossa meille kerrotaan myös vähäisinä määrinä tuotettujen kemikaalien vaikutuksista. Haluamme kemikaalipolitiikan, jossa velvoitetaan poistamaan asteittain käytöstä ja kieltämään kaikkein vaarallisimmat kemikaalit. Haluamme, että yrityksillä on selvä vastuu tuotteistaan. Tämä on sekä kansanterveyden että työntekijöiden turvallisuuden etujen mukaista. Jokainen vakavasti otettava analyysi osoittaa, että tehokkaan kemikaalipolitiikan edut ovat selvästi suuremmat kuin usein valtavasti liioitellut kemikaalipolitiikan yleiset kustannukset. Pitäisi olla itsestään selvää, että REACH-järjestelmä on hyvä asia. Yritysten on tiedettävä, mitä ne tekevät, ja kannettava vastuu toimistaan.

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa pääsimme valtaosin rakentavaan kompromissiin. Olen syvästi pahoillani siitä, että sosialidemokraatit ja liberaalit ovat vetäytyneet kompromissista ja päättäneet sen sijaan tehdä sopimuksen oikeiston kanssa. Nassauerin ja Sacconin kompromissilla heikennetään voimakkaasti sitä tulosta, jonka halusimme saavuttaa tehokkaalla REACH-järjestelmällä. Sen takia emme saa tietää kemikaalien vaikutuksia. Jopa 90 prosenttia vähäisinä määrinä tuotettavista kemikaaleista voidaan vapauttaa järjestelmästä, ja myös suurempina määrinä tuotettavat kemikaalit vapautetaan asianmukaisista testeistä. Tämä tarkoittaa sitä, ettemme voi saada tehokkaan kemikaalipolitiikan edellyttämää tietoa.

Mielestämme tätä on täysin mahdotonta hyväksyä. Poliittinen ryhmämme ei voi koskaan suostua kemikaalipolitiikan heikentämiseen tällä tavoin. Siksi olemme päättäneet esittää yhdessä Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän kanssa vaihtoehtoisen ehdotuksen.

Monet parlamentin jäsenet ovat toimineet käytännössä kemianteollisuuden eturyhmien äänitorvena. Tätä on mielestäni ollut toisinaan masentavaa seurata.

Jäsen Ekille haluaisin sanoa seuraavaa: te puhutte ympäristöstä, mutta olette samalla jokaisen mahdollisen tilaisuuden turvin johdonmukaisesti pyrkinyt heikentämään ja huonontamaan tätä säädösehdotusta. Tämä on tärkein EU:ssa moneen vuoteen käsittelemistämme ympäristökysymyksistä. Se, mitä te edustatte, ei ole mitään ympäristöpolitiikkaa.

Euroopan komissiolle haluaisin sanoa seuraavaa: olette menettänyt uskottavuutenne ympäristökysymyksissä. Pakenette omaa ehdotustanne. Ette edes asetu puolustamaan sitä, mitä itse ehdotitte vasta muutama vuosi sitten. Mielestäni tämä on heikkoutta. Teillä ei ole enää minkäänlaista uskottavuutta ympäristöpolitiikassa.

Lopuksi palaan Sacconin omenaan. Jos olette saanut tämän omenan jäsen Nassauerilta, olisin teinä varovainen. Se on luultavasti täpötäynnä vaarallisia kemikaaleja ja hyönteismyrkkyjä ja oletettavasti mätä sisältä.

  Johannes Blokland, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, parlamentissa keskustellaan harvoin yhtä monimutkaisesta ehdotuksesta kuin nyt käsiteltävänä oleva ehdotus on. Komission REACH-ehdotusta on parannettava. Me kaikki olemme tästä samaa mieltä, mutta parlamentti on hyvin jakautunut sen suhteen, miten tämä parannus olisi toteutettava. Pääsimme ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa hyväksyttävään kompromissiin 4. lokakuuta. Vaikka tietyt minulle tärkeät näkökohdat, kuten riskiin ja määrään perustuva rekisteröinti, eivät menneetkään läpi, äänestin silti ehdotuksen puolesta lopullisessa äänestyksessä. Aion nyt hyväksyä myös täysistunnossa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa aikaansaadun kompromissin. Mielestäni Sacconin ja Nassauerin kompromissi on riittämätön. Tässä lähestymistavassa menetämme jossain määrin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa saavutetut tulokset. Tästä huolimatta haluaisin ilmaista kiitollisuuteni esittelijälle hänen lähestymistavastaan ja hyvästä yhteistyöstään. Kun otetaan huomioon sen lopullisessa äänestyksessä saama vähäinen kannatus, voin ymmärtää, miksi hän valitsi tämän lähestymistavan ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa toimitetun äänestyksen jälkeen.

Voin hyväksyä vihreiden ryhmän Rescue Reach -suunnitelman useimmat kohdat, mutta en kannata käyttö- ja altistusluokkien poistamista. Haluaisin kiinnittää huomionne uudelleen muutamiin kohtiin, koska ne ovat mielestäni niin tärkeitä. Epäorgaanisia aineita koskevaan ongelmaan on löydettävä asianmukainen ratkaisu. Metalleja, malmeja ja rikasteita ei voida käsitellä samaan tapaan kuin orgaanisia kemiallisia aineita. Odotan, että neuvosto tarkastelee tätä ongelmaa ja ratkaisee sen toiseen käsittelyyn mennessä.

Pieniin ja keskisuuriin yrityksiin kohdistuva taakka on oltava hallittavissa. Äänestyksen jälkeen on tehtävä toinen kustannus- ja hyötyanalyysi, jotta voidaan selvittää äänestyksen vaikutukset pk-yrityksiin kohdistuvaan taakkaan. Yhteenliittymien muodostamista olisi kannustettava osittain siksi, että pidetään kustannukset alhaisina. Määrä ja riski kulkevat käsi kädessä. Eniten tietoa vaaditaan nimenomaan kaikkein vaarallisimmista aineista, eikä kyse tarvitse olla suurista määristä. Tämä on edelleen yksi suuri ongelma.

Lopuksi totean, että vaikka eläinkokeita on vältettävä mahdollisuuksien mukaan, kehitys on vastakin välttämätöntä. Jos tämä toivelista täytetään, uskon meidän etenevän oikeaan suuntaan tavoitteemme kannalta.

  Liam Aylward, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, olen varma, ettei kukaan parlamentissa kiistä REACH-järjestelmän tarpeellisuutta, sillä sen ensisijaisena huolenaiheena on Euroopan kansojen, tulevien sukupolvien ja etenkin nuorten terveys ja ympäristö. Nykyään Euroopan markkinoilla on yli 100 000 kemiallista tuotetta, joista valtaosaa ei ole koskaan arvioitu pitkän aikavälin vaikutusten näkökulmasta. Yhä useammat tieteelliset tutkimukset osoittavat, että nykypäivän sairaudet, kuten astma, allergiat, tietyntyyppiset syövät ja työperäiset sairaudet, johtuvat usein ympäristössä olevista kemiallisista tuotteista.

REACH-järjestelmällä helpotetaan uusien ja turvallisempien aineiden kehittämistä ja markkinoimista ja rauhoitetaan valtavasti eurooppalaisia kuluttajia, sillä valmistajien, tuottajien ja maahantuojien on rekisteröitävä kemikaalit ja annettava tietoa niiden ominaisuuksista. REACH-järjestelmällä kannustetaan korvaamaan useimmat vaaralliset aineet. Sen lisäksi, että sitä sovelletaan EU:n kaikkien jäsenvaltioiden tuotteisiin, sitä sovelletaan myös tuontituotteisiin.

Vaikka REACH-järjestelmän tavoitteet hyväksytään yksimielisesti, niiden saavuttamiseksi käytettävistä keinoista ei olla läheskään samassa määrin yhtä mieltä, mikä koskee etenkin velvoitteita, joita järjestelmässä asetetaan kemian- ja lääketeollisuudelle. Kotimaassani Irlannissa lääketeollisuus vie maasta tuotteita 37,4 miljardin euron arvosta ja tarjoaa suoraan tai välillisesti lähes 40 000 työpaikkaa. Siksi meidän on vältettävä halvaannuttamasta pieniä ja keskisuuria yrityksiä liian vaativilla velvoitteilla ja säännöksillä. Nykyaikaisessa elämässä kemikaaleilla on ensisijaisen tärkeä asema taloudessa. Me kaikki tarvitsemme kemikaaleja jokapäiväisessä elämässämme, mutta meidän on myös taattava niiden turvallisuus. REACH-järjestelmällä voidaan antaa tämä takuu ja tieto, mutta meidän on myös varottava tuhoamasta näitä teollisuudenaloja.

Tämän keskustelun avain on tasapaino. Katson, että valiokuntien eri jäsenten, ja etenkin oman valiokuntani, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan jäsenten toteuttamien toimien ansiosta olemme saavuttaneet tällaisen tasapainon, ja mielestäni ehdotus on hyväksyttävä parlamentin kannalta.

  Irena Belohorská (NI). – (SK) Hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin ilmaista arvostavani esittelijä Sacconin huolellista työtä mietinnön laadinnassa. Lääkärinä olen tietoinen viime vuosikymmenen aikana kirjattujen vakavien sairauksien määrän merkittävästä kasvusta, ja niistä suuri osa johtuu vaarallisten kemikaalien käytöstä. Ongelmia aiheuttaa kuitenkin usein se, etteivät valmistajat anna tietoa kemikaalien vaikutuksista.

On tärkeää ymmärtää, ettei REACH-asetuksessa ole kyse ainoastaan kemianteollisuuden ja ympäristön välisestä konfliktista vaan myös suurten yhtiöiden ja pienten ja keskisuurten yritysten välisestä kilpailusta kemianteollisuuden alalla. Olen tyytyväinen siihen, että REACH-asetuksella kielletään joitakin aineita ja korvataan ne vähemmän vaarallisilla aineilla. Valtaosaa mietinnössä mainituista kemiallisista aineista ei kuitenkaan poisteta ympäristöstä. Toivon, että ihmisille annetaan kokeiden pohjalta suoraan tietoa näiden aineiden aiheuttamista vaaroista. On sanomattakin selvää, että olen kiitollinen siitä, että ihmiset toimivat varovaisemmin tällaisia aineita käsitellessään.

Suhtaudun kuitenkin hyvin varauksellisesti kymmeneen uuteen jäsenvaltioon kohdistuvaan eräänlaiseen syrjintään. Nämä valtiot ovat olleet osallisina REACH-asetusta koskevissa keskusteluissa vain vuoden ajan, minkä vuoksi niiden valmiustaso on alhaisempi kuin 15 vanhassa EU:n jäsenvaltiossa, jotka ovat keskustelleet tästä kysymyksestä kolmen vuoden ajan. Slovakian tasavalta kannattaa ja suosittelee "yksi aine – yksi rekisteröinti" -järjestelmän hyväksymistä, koska sillä edistetään osaltaan testauskustannuksen vähentämistä ja tarpeettoman byrokratian karsimista.

REACH-järjestelmän tavoitteena on vähentää kemiallisten aineiden muodostamia riskejä siten, että samalla vältetään suurempien testauskustannusten aiheuttamia lopputuotteiden hinnankorotuksia, joten uskoakseni olisi tarkoituksenmukaista yhdenmukaistaa myös testimaksuja niin, että otetaan asianmukaisesti huomioon uusien jäsenvaltioiden heikommat taloudet.

  Werner Langen (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, komission ehdotus on liian byrokraattinen ja kallis. Sillä vahingoitetaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä, ja ellei sitä muuteta merkittävästi, sitä on kerrassaan mahdotonta puolustaa. Koska kyseiset kaksi komission jäsentä eivät ole esittäneet ehdotusta, vaan sen on esittänyt heidän edeltäjänsä, tätä uutta suhtautumistapaa on pidettävä myönteisenä.

Toinen asia, jonka haluan sanoa, on se, että ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan esittämät lisäehdotukset voivat hyvinkin pitää isot yritykset tyytyväisinä, mutta niillä ei ole tällaista vaikutusta pieniin yrityksiin. Vihreiden ja muiden omaksuma kanta on jälleen uusi osoitus niiden vihamielisyydestä pieniä yrityksiä kohtaan.

Jotkin valiokunnat ovat hyväksyneet suurella enemmistöllä muutamia periaatteita. Ensinnäkin yritysten olisi kannettava vastuu, mutta niiden olisi myös ryhdyttävä varotoimiin. Toiseksi vähimmäisvaatimusten ja käytettävissä olevien tietojen on oltava helpommin saatavana; tähän kuluu aikaa enintään 18 kuukautta. Kolmanneksi arviointien olisi oltava joustavia ja perustuttava riskeihin. Altistus- ja käyttöluokkien on oltava saatavilla myös käyttäjäketjun loppupäässä. Neljänneksi on kannustettava vapaaehtoiseen yhteistyöhön. Pakollisia yhteenliittymiä, jollaisia puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta on ehdottanut, ei pidä vaatia. Viidenneksi päällekkäisiä eläinkokeita on vältettävä. Minua puistattaa ajatus tuhansista eläinkokeista – ne kaikki ovat turhia – jotka olisi tehtävä, jos vihreiden ehdotukset hyväksytään.

Oikeudenmukainen kilpailu on turvattava, ja yksi tapa toteuttaa se on etenkin tuontituotteiden käsittely, jota säännellään asetuksen 6 artiklassa. Lupamenettelylle ei saa asettaa aikarajaa, vaan se on voitava uusia tietyissä oloissa. On kiinnitettävä entistä suurempaa huomiota pienten ja keskisuurten yritysten tarpeisiin. Olen todellakin valmis väittämään, että ainoastaan näillä muutoksilla koko ehdotuksesta voidaan tehdä puolustettavissa oleva ehdotus, ja haluan ilmaista kiitollisuuteni kaikille niille, jotka ovat tehneet töitä sen parissa eri valiokunnissa ja erilaisissa tehtävissä. Vasta sitten kun meillä on järkevä kompromissi, jota kannatetaan yleisesti, parlamentti voi käyttää sitä valtaa, joka sille kuuluu, sillä tähän asti sen enempää komissiolla kuin neuvostollakaan ei ole ollut siihen valmiuksia.

  Béatrice Patrie (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Ranskassa lähes kymmenen prosenttia syövistä, joihin työntekijät sairastuvat vuosittain, johtuu heidän altistumisestaan työpaikkansa kemikaaleille. Koska tällaisista kemikaaleista ei ole saatavana käyttökelpoista tietoa, vain hyvin pieni osa näistä syövistä tunnustetaan ammattitaudeiksi, ja niitä käsitellään sellaisina. Yleisesti ottaen näemme, miten koko väestöä, ja etenkin lapsia, koskettavat syöpäsairaudet lisääntyvät räjähdysmäisesti, mikä on saanut monet tutkijat päättelemään, että näillä syöpäsairauksilla on suora yhteys kemikaalien tuotantoon. Tämä osoittaa, miten tärkeää on, että arviointia, lupia ja kemikaalien korvaamista koskeva järjestelmä tulee voimaan.

Me kaikki olemme halukkaita varmistamaan Euroopan kemianteollisuuden kilpailukyvyn ja suojelemaan siten työpaikkoja. Omalta osaltani olen aina kannattanut ajatusta, jonka mukaan hyväksytyn järjestelmän olisi oltava teknisesti ja taloudellisesti kestävä yritysten näkökulmasta, ja tätä varten yhteenliittymiä olisi edistettävä. Emme kuitenkaan halua REACH-järjestelmää halvalla.

Jotta REACH-järjestelmällä voidaan aidosti poistaa vahingolliset aineet Euroopan markkinoilta, sen on täytettävä kaksi ehtoa. Ensinnäkin aineen luonteen ja mahdollisten riskien määrittäminen on suoraan riippuvainen rekisteröinnin yhteydessä toimitetun tiedon laadusta. Yksikään tarkistus ei saa johtaa siihen, että rekisteröinnistä tehdään jollain tavoin tehotonta, ja tässä mielessä tietojen toimittamisvelvollisuutta koskevia poikkeuksia on myönnettävä vain poikkeustapauksissa, ja niiden oltava hyvin rajoitettuja, myös vähäisinä määrinä tuotettavien aineiden tapauksessa. Todistustaakan on kuuluttava yrityksille.

Toiseksi meidän on annettava kaikille Euroopan kansalaisille ja kaikille työntekijöille varmuus siitä, että vahingolliset aineet poistetaan käytöstä ja korvataan turvallisilla tuotteilla. Korvaamista koskevan vaatimuksen, eikä ainoastaan suosituksen, täytäntöönpanosta ei neuvotella. Vahingolliselle aineelle ei siten saa myöntää markkinoille saattamista koskevaa lupaa, jos vaihtoehtoinen tuote on olemassa.

Mielestäni näiden vaatimusten valossa meidän on pohdittava äänestyskäyttäytymistämme ensimmäisessä käsittelyssä. Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaan, jonka varjoesittelijä olen, kuuluvat sosialidemokraatit olivat tyytymättömiä kompromissiin, joka on jokseenkin samanlainen kuin tänään käsiteltävänä oleva teksti. Toisaalta ryhmän muut jäsenet, etenkin ranskalaiset sosialidemokraatit, olisivat halunneet kunnianhimoisemman kompromissin.

Lopuksi haluaisin kiittää esittelijäämme Sacconia ahkerasta työstä.

  Chris Davies (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, REACH-järjestelmällä on ollut kaksi uhria jo varhaisessa vaiheessa, ja toinen näistä on totuus. Liian monet kemianteollisuudessa, ja etenkin sen saksalaiset eturyhmät, näyttävät uskovan, että jos kerran valehdellaan, niin valehdellaan kunnolla. REACH-järjestelmän kustannuksia on liioiteltu törkeästi alusta alkaen. Toinen uhri on ollut komission väite, jonka mukaan se tukee puolueettomasti sekä taloudellista kehitystä että ympäristönsuojelua samanaikaisesti.

Koska komission jäsen Verheugen on jopa yrittänyt täysin häpeämättömästi heikentää puheenjohtajavaltio Yhdistyneen kuningaskunnan omaksumaa kantaa, meillä on syytä uskoa, että komissiossa tasapaino on kääntynyt nyt vakaasti ympäristöä vastaan. Ylistyksen sana poliittisilta vastustajiltamme puheenjohtajavaltio Yhdistyneelle kuningaskunnalle: se on turvannut hyvin 25 jäsenvaltion välisen sopimuksen joutumatta kuitenkaan tinkimään läheskään niin monesta alkuperäisestä tavoitteesta kuin muutamat meistä pelkäsivät. Toivon, että puheenjohtajavaltio turvaa yhteisen kannan ennen joulukuun loppua, ja toivon, että parlamentti äänestää torstaina siten, että se lähenee puheenjohtajavaltion kantaa. Emme voi olla kuitenkaan vielä varmoja. Muutamat parlamentin jäsenet vastustavat edelleen ajatusta, jonka mukaan teollisuuden velvollisuutena olisi todistaa, että sen markkinoille saattamat kemikaalit ovat turvallisia.

Jotkut parlamentin jäsenet kannattavat edelleen testausvaatimusten poistamista lähes kokonaan. Heidän perustelunsa on: "luottakaa meihin, ne ovat kemikaaliyrityksiä". Osa jäsenistä katsoo edelleen, että suurta huolta aiheuttavia kemikaaleja olisi myytävä vastakin, vaikka turvallisempia korvaavia aineita on jo saatavana.

Jäsen Sacconi ja jäsen Ek ovat neuvotelleet kompromisseja, joilla vastataan asianomaisen teollisuudenalan todellisiin huolenaiheisiin ja joissa samalla asetetaan korkeat vaatimukset ympäristönsuojelulle. Jää kuitenkin vielä nähtäväksi, saavatko ne enemmistön tuen.

Yhtä asiaa ei ole pohdittu juuri lainkaan: jätämme uudelle kemikaalivirastolle joukon kysymyksiä, mutta meillä ei ole aavistustakaan siitä, minkälaiset kriteerit se hyväksyy tai tulkitseeko se vaatimuksia löyhästi vai tiukasti. Jos näin ollen kuvittelette, että viime vuosien aikana harjoitettu painostus on ollut tiivistä, odottakaa, kunnes kyseinen teollisuudenala viimein yrittää tunkea virastoon omat henkilönsä. Meidän on seurattava tätä prosessia haukan tavoin.

  Caroline Lucas (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, monet ryhmäni jäsenet ovat korostaneet Sacconin ja Nassauerin kompromissin valtavia heikkouksia, jotka liittyvät terveyteen ja turvallisuuteen, ja olen luonnollisestikin samaa mieltä heidän kanssaan. Haluan kuitenkin keskittyä kyseisen kompromissin lisäheikkouksiin eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta. Esimerkiksi tietojen yhteiskäytön osalta kompromississa on aivan liian monia aukkoja. Yritysryhmät saisivat luvan yksinkertaiseen rekisteröintijärjestelmään, mutta erillinen rekisteröinti sallittaisiin edelleen, mikä lisää merkittävästi päällekkäisten eläinkokeiden todennäköisyyttä.

Ehdotuksessa sallittaisiin yli kymmenen vuotta vanhojen tietojen vapaa yhteiskäyttö, millä vähennettäisiin – joskaan ei poistettaisi – päällekkäisten testien mahdollisuutta. Kompromississa sitä vastoin sallitaan vain yli 15 vuotta vanhojen tietojen yhteiskäyttö, millä lisätään päällekkäisten testien mahdollisuutta. Tätä on mahdotonta hyväksyä, sillä sen lisäksi, että eläinkokeet ovat äärimmäisen julmia, ne ovat raakoja ja tehottomia. Ongelmat, jotka liittyvät eläinkokeista saatujen tulosten soveltamiseen ihmisiin ja laboratorioannosten soveltamiseen todellisessa elämässä, ovat hyvin tiedossa. Vasta viime viikolla Nature-tiedelehdessä julkaistun kirjoituksen mukaan säännellyt eläimillä tehtävät testit "ovat jämähtäneet menneisyyteen ja perustuvat laajasti tuhlaileviin ja huonosti ennustettaviin eläinkokeisiin". Siksi olen esittänyt tarkistuksia REACH-asetuksen liitteisiin V–VIII. Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta hyväksyi monet näistä tarkistuksista, mikä on jo osaltaan auttanut lisäämään komissioon ja asianomaiseen teollisuudenalaan kohdistuvaa painostusta, jotta ne toimisivat tarmokkaammin muiden kuin eläimillä tehtävien testien edistämiseksi.

Jotta voimme löytää paremman lähestymistavan, emme saa hukata tätä mahdollisuutta tiukentaa eläinkokeiden valvontaa. Meidän on haastettava tavanomaiset olettamukset, jotka liittyvät eläinkoemenetelmiin ja valvottava testimenetelmiä yhtä tiukasti kuin tämän uuden ehdotetun kemikaalipolitiikan muita näkökohtia, sillä eläinkokeiden valvominen edistää sellaisen keskustelun syntyä, jota me emme voi jättää huomiotta. Jos jätämme sen huomiotta, REACH-järjestelmä ja kaikki tulevat kemikaalisäädökset ovat sidottuja testimenetelmiin, jotka ansaitsevat jäädä historiaan.

Lord Bach totesi, että REACH-asetuksesta toimitettava äänestys on ainutlaatuinen mahdollisuus. Olen siitä samaa mieltä, ja siksi on niin tärkeää, että hoidamme sen oikein.

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, REACH-asetuksen historia on ollut komission alkuperäisen ehdotuksen jatkuvaa heikentämistä, ja joka kerta komissio tulee mukaan ja ylistää ehdotusta, joka poikkeaa sen alkuperäisestä ehdotuksesta.

Kuukausi sitten ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan erittäin suuri enemmistö äänesti voimakkaan ja nimensä veroisen REACH-järjestelmän puolesta. Kemianteollisuuden painostuksen – josta kukaan täällä ei voi teeskennellä olevansa tietämätön – ja Saksan johtamien tiettyjen jäsenvaltioiden painostuksen alaisena meillä on nyt edessämme Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän, Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän ja Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän huono kompromissi, joka heikentää ympäristöasioiden valiokunnan ehdotusta aseen osoittaessa jäsen Sacconin päähän.

Tällä kielteisellä sopimuksella kansanterveyden ja ympäristön suojelua ei suinkaan aseteta etusijalle, vaan se päinvastoin alistetaan vaatimuksille, joiden perustana on kehno näkemys kilpailukyvystä.

Me Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmässä / Pohjoismaiden vihreässä vasemmistossa emme aio äänestää tämän huonon sopimuksen puolesta.

  Urszula Krupa (IND/DEM). – (PL) Arvoisa puhemies, parlamentin pitäisi mielestämme hylätä tämä asetusehdotus. Jo lyhenne, jolla asetusehdotus tunnetaan, saa sen kuulostamaan aivan siltä kuin koko ehdotus olisi laadittu pelkästään rikkaiden hyväksi. Pohdittuaan asiaa perusteellisesti viimeksi mainitut ovat keksineet menettelyn, joka on jo lähtökohtaisesti autoritaarinen ja keskitetty. On sanomattakin selvää, että he ovat naamioineet ehdotuksen jaloksi pyrkimykseksi suojella terveyttä ja ympäristöä, mutta se tarkoittaa pienten ja keskisuurten yritysten ajautumista konkurssiin ja vie työpaikan sadoiltatuhansilta ihmisiltä.

Vain harvat hyötyvät siitä, että suuret kemianteollisuuden yritykset valtaavat markkinat. Lisäksi kaikki oletetut terveyshyödyt, joita seuraisi toistaiseksi pelkästään teoreettisesta ympäristön tilan kohenemisesta, olisivat häviävän pieniä verrattuna työttömiksi jääneiden ihmisten terveydellisiin ongelmiin. Nämä ihmiset turhautuisivat menettäessään toimeentulonsa, selviytymiskeinonsa, kehittymismahdollisuutensa ja toivonsa. Tiedon lisääntyminen ja kuluttajien tuotteita kohtaan tunteman luottamuksen oletettu lisääntyminen eivät ole tavoittelemisen arvoisia, jos niiden taloudellinen ja sosiaalinen hinta on näin kova.

Todisteena tästä ovelasta suunnitelmasta yhteiskunnan heikompien jäsenten tuhoamiseksi voidaan pitää sitä, että kemianteollisuuden yritykset ovat tehneet direktiiviehdotuksen tyhjäksi suorittamalla suositellut testit myrkyllisillä aineilla, kun ei ole päästy yksimielisyyteen siitä, pitäisikö niiden tulokset antaa yhteiskäyttöön. Testit pitäisi tehdä keskitetysti kaikkein myrkyllisimmillä aineilla luotettavien tietojen saamiseksi, ja nämä aineet tulisi vetää markkinoilta erityisesti, jos ne ovat karsinogeenisia tai haitallisia lisääntymisjärjestelmälle tai muille järjestelmille.

Tuemme kansainvälistä "Objection!"-kampanjaa, joka on käynnistetty vastalauseena kustannuksille, joita REACH-järjestelmä aiheuttaa tulevaisuudessa täysin perusteettomasti. Nykyinen ehdotus, jossa keskitytään ensisijaisesti liiketoimintaan liittyviin tekijöihin, pitäisi korvata ehdotuksella, jonka tarkoituksena on aidosti suojella ihmisten terveyttä ja ympäristöä. Haluaisin esittää myös kysymyksen, miten kukaan puhtaan omantunnon omaava voi kannattaa direktiiviehdotusta, johon on nyt esitetty vain hieman yli 1 000 tarkistusta, kun niitä oli aiemmin yhteensä 2 000 tai 3 000. Lisäksi on fyysisesti ja psyykkisesti mahdotonta todeta, mitkä tarkistukset ovat saaneet parlamentin hyväksynnän keskustelun kuluessa.

  Alessandro Foglietta (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluaisin seurata jäsen Sacconin pohdintojen esimerkkiä: hän vietti viime sunnuntain pohtimalla tätä toimenpidettä, joka on tietysti kompromissi mutta joka myös tuo mukanaan huomattavan vastuun.

Mielestäni jäsen Sacconi on kuitenkin tehnyt muutamia perustavanlaatuisia virheitä erityisesti suhteissa muihin valiokunnan jäseniin. Saavuttaakseen kompromissin hänen olisi nimittäin pitänyt jakaa mietteensä ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan kanssa: muutoin hänen kantansa on puhtaasti henkilökohtainen eikä valiokunnan yhteinen kanta. Jäsen Sacconi, tästä syystä olette mielestäni valinnut väärän tien päättäessänne olla etsimättä ratkaisua, jota voitaisiin soveltaa mahdollisimman laajasti.

Tässä yhteydessä haluaisin esittää muutamia huomioita OSOR-järjestelmästä (yksi aine – yksi rekisteröinti). Meidän pitäisi mielestäni pyrkiä löytämään ratkaisu, jolla OSOR-järjestelmä erotetaan REACH-paketista, koska nykytilanteessa ei suojella pieniä ja keskisuuria yrityksiä, kuten on useaan otteeseen korostettu.

Lisäksi olisi hyödyllistä puhua tonnimääristä tapauksissa, joissa kustannukset nousevat liian suuriksi. Uskon kuitenkin, että vaarallisten tuotteiden kohdalla tonnimäärän kustannukset pitäisi ottaa asianmukaisesti huomioon unohtamatta tietenkään vaarallisuusnäkökohtaa. En ole samaa mieltä myöskään päätöksestä jakaa tuoteluettelo kahteen osaan, sillä tämä syrjisi joitakin vaarallisia tuotteita ja joitakin yrityksiä.

  Ashley Mote (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, käsittelemme jälleen kerran lainsäädäntöä, joka on laadittu jotakin tarkoitusta varten mutta puettu joksikin aivan muuksi. Kuka voisi kiistää kemikaalien käytön valvonnan ja yleisen turvallisuuden suojelun tarpeellisuuden? Rekisteröinti – ehkä, tutkijoiden suorittama arviointi – tietysti, mutta kemikaaliviraston virkamiesten myöntämä lupa? Painajainen!

REACH-asetuksessa ei ole kyse kemikaalien valvonnasta vaan byrokraateista, jotka tottelevat monikansallisia yrityksiä. Nämä molemmat sanattoman sopimuksen osapuolet käyttävät auliisti hyväkseen pohjatonta toivetta lisätä entisestään sosiaalista ohjailua ja keskitettyä valvontaa. REACH-järjestelmä on myyty naiiville yleisölle patenttiratkaisuna paremman maailman luomiseen, mikä on mielestäni pahimmanlaatuista täkymyyntiä.

Jos REACH-asetus hyväksytään, vaikka nykyisessä muodossaan kompromissin kera, mikä tahansa pieni yritys, jolla on uusi idea tai tuote, joka saattaisi todellakin tehdä tästä maailmasta paremman paikan, huomaa todennäköisesti, että markkinoille pääsyn hinta on liian korkea. Tahattomien poliittisten seurausten laissa sanotaan jo, että REACH-järjestelmä johtaa työpaikkojen vientiin Euroopan unionista. Yrittäjyys tällä alalla tukahdutetaan Euroopan unionissa, ja se nostaa jälleen päätään muissa maissa, joita murskaava lainsäädäntö ei lamaannuta. Tämä on REACH-asetuksen vaikutus, ja se on juuri päinvastainen kuin mitä tarvitaan.

  Alejo Vidal-Quadras Roca (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, ylihuomenna Euroopan parlamentti äänestää REACH-asetuksesta kaksi pitkää vuotta kestäneen lainsäädäntömenettelyn jälkeen.

Näiden kahden vuoden ajan kaikki asian käsittelyyn osallistuneet parlamentin jäsenet ovat käyttäneet valtavasti aikaa saavuttaakseen tuloksen, josta Euroopan parlamentti ja muut toimielimet olisivat mahdollisimman yksimielisiä ja jolla suojellaan riittävästi kuluttajien terveyttä sekä parannetaan ympäristön tilaa vaarantamatta kuitenkaan teollisuutemme kilpailukykyä.

Minun on myönnettävä, että alussa tällaisen tuloksen saavuttaminen näytti erittäin vaikealta, mutta panen tyytyväisenä merkille, että muutamia tunteja ennen äänestystä suurimpien poliittisten ryhmien kannat ovat verrattain lähellä toisiaan.

Sosiaalidemokraattien, oman ryhmämme ja liberaalien allekirjoittama rekisteröintiä koskeva kompromissi osoittaa, että Euroopan parlamentti pystyy toimimaan olosuhteiden vaatimalla tavalla ja tekemään kansalaisiamme ja teollisuuttamme koskevia vastuullisia päätöksiä. Tästähän viime kädessä nyt puhumme: luottamuksen viestin lähettämisestä kansalaisille ja sen osoittamisesta, että unionin toimielimet asettavat heidän hyvinvointinsa etusijalle.

Meidän velvollisuutemme on myös antaa lainsäädäntöä, jolla edistetään teollisuutemme kilpailukykyä, Lissabonissa tekemämme ja muutama kuukausi sitten vahvistamamme sitoumuksen mukaisesti.

Arvoisa puhemies, monet täällä tänään läsnä olevista, eri poliittisia ryhmiä edustavista jäsenistä ovat esittäneet yhdessä tarkistuksia. Nämä tarkistukset ovat mielestämme olennaisia sen varmistamisessa, että REACH-asetus toimii esimerkkinä siitä, miten eurooppalainen lainsäädäntö voi olla johdonmukaista, ottaa vastuuta kansalaisten terveydestä sekä samaan aikaan edistää innovaatiota ja kilpailukykyä.

Toivon, että parlamentin suuri enemmistö tukee näitä tarkistuksia.

  Erika Mann (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, voin yhtyä täysin siihen, mitä jäsen Vidal-Quadras Roca totesi. Keskityimme teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnassa kompromissien löytämiseen, ja jäsen Sacconin ja jäsen Nassauerin neuvotteleman kompromissipaketin tarkastelun perusteella on ilmeistä, että ajatuksemme ovat itse asiassa olleet samansuuntaiset. Tällä tarkoitan, että toisaalta halusimme tehdä kaikkemme harjoittaaksemme asianmukaista energiapolitiikkaa, kehittääksemme sitä ja säilyttääksemme kilpailukyvyn, mutta toisaalta emme halunneet unohtaa myöskään toista pilaria ja siihen sisältyvää terveyden, ympäristön ja työntekijöiden suojelua. Nämä kaksi asiaa liittyvät suoraan toisiinsa. Uskon, että nämä asiat sisältyvät kompromissiin, mutta ne ovat kaikki vaikeita kysymyksiä. Nähtäväksi jää, miten neuvottelumme etenevät huomenna, sillä meillä on vielä yksi päivä aikaa ennen äänestystä.

Meillä on kompromissipaketti, joka kattaa kuitenkin ainoastaan rekisteröinnin. Nähtäväksi jää, mitä meidän on mahdollista saavuttaa muilla aloilla aina lupamenettelystä kysymyksiin, jotka koskevat sitä, miten tietosuoja ja monet muut näkökohdat pitäisi hoitaa. Neuvoston puheenjohtajavaltio on tehnyt ehdotuksia. Olisin tyytyväinen, jos nämä neuvottelut johtaisivat vielä ennen vuoden loppua asianmukaiseen kompromissiin sekä täällä parlamentissa että neuvostossa, jotta tämä aihe ei päädy hyllytetyksi.

Neuvoisin myös kaikkia niitä jäseniä, jotka ovat esittäneet tänään Saksaa koskevia huomautuksia, pohtimaan hetken sitä, että tietyssä jäsenvaltiossa – myös Pohjoismaissa – harjoitettavan asianmukaisen kansallisen energiapolitiikan ja Euroopassa parhaillaan kehitettävän asianmukaisen energiapolitiikan välillä on yhteys, joka voidaan tiivistää sanaan "kilpailukyky". Saksa on maailman kolmanneksi suurin kemikaalien tuottaja – USA:n ja Japanin jälkeen, mutta ennen Ranskaa, Kiinaa ja Italiaa. Sen osuus kemianteollisuuden tuotteiden liikevaihdosta Euroopan unionissa on yli 25 prosenttia ja kemianteollisuuden työpaikoista neljännes. Nämä luvut on yksinkertaisesti otettava huomioon, sillä ne ovat tärkeitä paitsi Saksalle myös Euroopan unionille, kun kyse on työpaikkojen säilymisestä.

Tutkimukseen investoitiin pelkästään vuonna 2004 7,7 miljardia euroa. Puhumme aina suureellisesti siitä, miten paljon haluamme tutkimusta ja miten haluamme yritysten investoivan tutkimukseen, joten tukekaamme näitä investointeja! Sallikaa minun mainita vielä yksi luku kemianalan yritysten koosta Euroopassa: 92,5 prosenttia niistä on pieniä tai keskisuuria yrityksiä. Myös tämä tilastotieto on otettava huomioon.

  Alexander Lambsdorff (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, äänestäessämme REACH-paketista päättyy keskustelu, joka on kestänyt lähes kaksi vuotta ja jota käytiin aluksi voimakkaiden ideologisten näkemysten pohjalta. Viittaan tällä paitsi edellisen ympäristökomissaarin häpeälliseen sensaatiohakuisuuteen myös muutamiin vihreiden tänään esittämiin näkemyksiin. Heille on kerrottava varovasti, että politiikassa on kyse muustakin kuin ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnasta, että parlamentissa on muitakin ryhmiä kuin Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä ja ettei Euroopan unioni tarkoita pelkästään Skandinaviaa.

Olen samaa mieltä jäsen Mannin kanssa siitä, että me täällä parlamentissa työskentelemme Euroopan etujen mukaisesti. Oletan, että muita jäsenvaltioita edustavat kollegani tekevät näin, ja vaadin sitä myös itseltäni. On kuitenkin todettava, että myös talouselämä toi ideologian mukaan keskusteluun, sillä monet talouselämän edustajat katsoivat velvollisuudekseen ennustaa, että REACH-järjestelmä merkitsisi teollisuuden luhistumista, mikä oli tietysti suuresti liioiteltua. Keskustelu on sittemmin muuttunut rationaalisemmaksi, mitä todella tarvittiinkin. Haluaisin kiittää erityisesti jäsen Nassaueria ja jäsen Sacconia tämän vaikean asiakirjan erittäin hyvästä käsittelystä.

Meidän on oltava täysin tietoisia siitä, että useimmat erityisesti tuotantoketjun loppupäässä olevat pienet ja keskisuuret yritykset joutuvat merkittäviin vaikeuksiin, ellei lainsäädännöllisiä vaatimuksia yksinkertaisteta, elleivät kyseiset yritykset saa ulkopuolista – kallista – tukea, elleivät täytäntöönpanokeinot ole käytännöllisiä ja ellei komission alkuperäistä ehdotusta muuteta. Tämän vuoksi tuemme "Objection!"-kampanjaa, pienten ja keskisuurten yritysten eurooppalaista liittoutumaa, joka on osallistunut aktiivisesti keskusteluun ja osoittanut käytännössä, mitä REACH-järjestelmä todella tarkoittaa ruohonjuuritasolla.

Brysselistä suoltamamme lainsäädäntö on jo nyt niin monimutkaista, etteivät pk-yritykset pysty useinkaan hallitsemaan sitä. Tästä seuraa, että ellemme onnistu REACH-asetuksen täytäntöönpanon kuluessa yksinkertaistamaan tiedotus- ja arviointiprosesseja, nykyinen täytäntöönpanovaje kasvaa entisestään, eikä se ole todellakaan kenenkään etujen mukaista Euroopan parlamentissa.

Kompromissiehdotuksessa omaksutaan perustellusti uusi rekisteröintiä koskeva lähestymistapa, jossa keskitytään enemmän riskeihin, sillä juuri tältä osin komission ehdotuksessa on merkittäviä heikkouksia. Komission ehdotuksen perusteella olisi nimittäin aihetta pelätä, että aineita tuotaisiin markkinoille yksinomaan kustannusnäkökohtien perusteella, jos tietoja vaadittaisiin riskeihin katsomatta. Mikäli näin tapahtuisi, REACH-asetuksen olennaista tavoitetta ei olisi saavutettu, ja asetus olisi myös heikentänyt eurooppalaisen teollisuuden innovointikykyä. Suhtautukaamme siis asiaan vakavasti, parantakaamme sääntelyä ja olkaamme tarkkanäköisiä hyväksyessämme REACH-asetuksen. Lisäisin vielä, että meidän pitäisi mielestäni käydä tätä keskustelua Strasbourgin sijaan Brysselissä.

  Hiltrud Breyer (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, REACH-asetusehdotus menettää tehonsa, jos sitä vesitetään jollain tavalla tai jossain muodossa. Jäsen Schulzin ja jäsen Poetteringin neuvottelema epäonnistunut kompromissi on yksinomaan Saksan kemianteollisuuden toiveiden täyttymys. Uudistuksen voittaja olisi teollisuus ja häviäjiä puolestaan ympäristö ja kuluttajansuoja. Kompromissi olisi viimeinen naula tämän kemikaaliuudistuksen arkkuun.

Tarvitsemme tehokkaan REACH-paketin ja kemikaaleja koskevan katsastusjärjestelmän emmekä saa antaa suostumustamme siihen, että yrityksiä palkitaan puutteellisista tiedoista tai avoimuuden puutteesta. Ei voi varmastikaan olla oikein, että niistä 30 000 aineesta, jotka asetuksen oli alun perin määrä kattaa, on jäljellä enää vain 12 000. Tämä merkitsisi täydellistä luopumista REACH-järjestelmän perusperiaatteesta, jonka mukaan ainetta ei saa tuoda markkinoille, ellei sen turvallisuutta koskevia tietoja ole saatavilla.

Yksi REACH-järjestelmän kulmakivistä on todistustaakan kääntäminen. Myös tämän ajatuksen jotkut parlamentin jäsenet haluavat kuitenkin poistaa järjestelmästä. Kehotan parlamentin jäseniä irtautumaan Saksan kemianteollisuuden otteesta ja olemaan antamatta jälleen uutta ennakkotapausta, joka tarkoittaisi, että meitä kohdeltaisiin tulevaisuudessa Berliinin suuren hallituskoalition tarkkana kopiona.

Ilman tehokasta REACH-järjestelmää ihmisistä tulee testaamattomien kemikaalien koekaniineja ja lainsäädäntöön sisällytettäisiin sokkolentoperiaate, jossa toiminnan ohjenuorana olisi vain tietämättömyys. Ilman REACH-järjestelmää syövän uhka kasvaa ja ympäristösairaudet lisääntyvät. Kehotankin teitä ilmaisemaan tukenne tehokkaalle REACH-järjestelmälle. Teollisuuden ei saa antaa itse päättää, mitä tietoja se antaa ja mitä ei. On outoa, että kaikki ne parlamentin jäsenet, jotka ovat väittäneet pk-yrityksiä kohtaan tuntemansa huolen ohjaavan toimintaansa, ovat esittäneet tarkistuksia, jotka itse asiassa pahentaisivat tilannetta kyseisten yritysten kannalta.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Jiří Maštálka (GUE/NGL). – (CS) Ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan jäsenenä ja erityisesti lääkärinä haluan antaa tukeni uudelle tehokkaalle kemikaaleja koskevalle REACH-asetukselle. Toimiessani lääkärinä näin useita kemikaalien aiheuttamia sairastapauksia ja tiedän hyvin, että tällaiset aineet ovat levinneet niin laajalle, että niitä löytyy niin lapsistamme kuin puhdistusaineistakin. Hyvin monia näistä aineista on myös edelleen testattava, jotta saadaan selville, miten ne mahdollisesti vaikuttavat tulevaisuudessa ihmisiin tai ympäristöön.

Tarkistus, jolla pyritään varmistamaan, ettei teollisuudella olisi velvoitetta toimittaa tietoja pieninä määrinä käytettävistä aineista, murentaa mielestäni REACH-järjestelmän perusolemusta. Työterveyttä ja -turvallisuutta koskevaa puitedirektiiviä (89/391/ETY) käsittelevän mietinnön esittelijänä meidän on mielestäni hyväksyttävä tehokas REACH-järjestelmä, jos aiomme panna tämän direktiivin täytäntöön käytännössä. Olen aivan varma, ettei kansalaisten terveyttä paranneta tehottomalla REACH-järjestelmällä.

  Hélène Goudin (IND/DEM). – (SV) Arvoisa puhemies, on valitettavaa, että vaikutusvaltaiset tahot täällä parlamentissa tekevät lujasti töitä varmistaakseen, että kemikaalilainsäädäntöä vesitetään mahdollisimman paljon. REACH-järjestelmä on rajatylittävä kysymys, joka vaikuttaa sekä ympäristöön että sisämarkkinoihin. EU:n toimet ovat siten oikeutettuja. Pieninä määrinä käytettäviä kemikaaleja koskevia tietovaatimuksia on mielestäni tiukennettava. Ellei näin tehdä, REACH-järjestelmä menettää suuren osan merkityksestään. Tuen myös voimakasta korvausperiaatetta. Ruotsi on jo ottanut tämän periaatteen käyttöön, ja se toimii suureksi osaksi hyvin.

Kuluttajilla pitäisi nähdäkseni olla oikeus saada tietoa tuotteisiin sisältyvistä kemikaaleista. Tämä on edellytys sille, että kuluttajat voivat tehdä aktiivisia ja tietoisia valintoja. Meidän on myös tärkeää tehdä selväksi, että nimenomaan teollisuuden eikä viranomaisten on oltava vastuussa rekisteröityjen kemikaalien ja niihin mahdollisesti liittyvien riskien arvioinnista. Tiukasti muotoillun REACH-asetuksen ja tehokkaasti toimivien markkinoiden välillä ei ole ristiriitaa. Esimerkin näyttäminen tässä kysymyksessä tarkoittaa kilpailuetua pitkällä aikavälillä. Aion näin ollen äänestää Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän sekä Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän laatimaa kompromissiehdotusta vastaan.

Puhetta johti
varapuhemies OUZKÝ

  Mogens N. J. Camre (UEN). – (DA) Arvoisa puhemies, emme voi hyväksyä sitä, että verrattain valistuneena aikanamme ympäristössämme on valtava määrä kemikaaleja, joita ei ole rekisteröity ja joiden haitallisista vaikutuksista emme ole tietoisia. Emme voi hyväksyä sitä, ettei meillä ole selkeitä sääntöjä vaarallisten aineiden korvaamiseen vähemmän vaarallisilla aineilla. Euroopan parlamentti on nyt jakautunut, minkä seurauksena koko monimutkainen REACH-ehdotus voi kaatua. Kuulun puolueeseen, joka olisi halunnut toiminnan perustuvan ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan kantaan sellaisena kuin se oli ennen nyt esitettyjä tarkistuksia. Meidän on pantava pahoitellen merkille, ettei parlamentin enemmistö kannata ympäristöasioiden valiokunnan alkuperäistä ehdotusta. Kompromissia koskevia neuvotteluja on kuitenkin käyty aidon demokraattisesti. En usko REACH-asetuksen olevan viimeinen säädös, jonka hyväksymme tällä alalla, koska saamme jatkuvasti uutta tietoa tarpeesta suojella maapallomme ympäristöä. Ehdotus, jonka parlamentin suuret poliittiset ryhmät voivat nyt hyväksyä, merkitsee kuitenkin selvää edistymistä ja on paljon parempi vaihtoehto kuin nykyinen selkeän lainsäädännön puute. Voin näin ollen tukea kompromissiehdotusta.

  Jan Tadeusz Masiel (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, REACH-järjestelmästä sekä täällä parlamentissa että sen ulkopuolella tähän mennessä käyty keskustelu on paljastanut, ettei Euroopan unioni ole vielä valmis hyväksymään tätä direktiiviä sen nykyisessä tehokkaassa muodossaan.

Me kaikki haluaisimme viettää terveellisempää ja turvallisempaa elämää suuremmassa sopusoinnussa luonnon kanssa, mutta taloudellisia realiteetteja ja tervettä järkeä ei pitäisi jättää tämän yhtälön ulkopuolelle. Samaan aikaan emme kuitenkaan halua hylätä tätä tilaisuutta parantaa eurooppalaisten tilannetta lainsäädännön osalta. Esittelijä on onneksi laatinut kompromissiehdotuksen, jossa sovitetaan yhteen pienten, keskisuurten ja suurten yritysten edut sekä ympäristöstään välittävien kuluttajien ja työntekijöiden edut. Äänestän kompromissiehdotuksen puolesta tulevien sukupolvien tähden, vaikka se merkitseekin taloudellisia menetyksiä kotimaalleni.

Euroopan unioni tarvitsee yhteisen sääntelyn, jota sekä sen jäsenvaltiot että ulkomaiset kumppanit noudattavat.

  John Bowis (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää esittelijää. Yhdistyneen kuningaskunnan ympäristön saastumista käsittelevän komitean puheenjohtaja Sir Tom Blundell totesi, että ottaen huomioon ymmärtämyksemme tavasta, jolla kemikaalit ovat vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, voitaisiin sanoa, että suoritamme parhaillaan jättiläismäistä koetta ihmisillä ja muilla elävillä olennoilla. Tämä oli syy nyt käsiteltävänä olevan ehdotuksen esittämiseen. Hän kuitenkin totesi myös, että jos noudatamme alkuperäistä ehdotusta, kaikkien kasaantuneiden testien tekeminen kestäisi 50 vuotta ja tarkoittaisi noin kuuden miljoonan eläimen tuhoutumista.

Näin ollen avainasemassa ovat priorisointi, järjestelmän tekeminen toimivaksi, terveyden suojeleminen, eläinkokeiden määrän vähentäminen ja kaiken tämän saavuttaminen kymmenessä vuodessa. Ryhdymme tähän hankkeeseen, koska useimmat kemikaalit ovat turvallisia ja olemme niistä riippuvaisia, mutta joitakin kemikaaleja on käsiteltävä varoen, ja jotkin kemikaalit ovat niin vaarallisia, että meidän on löydettävä niille turvallisia vaihtoehtoja.

Emme kuitenkaan tiedä, kummat ovat kumpia. Olemme säännelleet uusia kemikaaleja vuodesta 1981 lähtien, mutta tämä sääntely kattaa vain noin 3 000 ainetta 100 000:sta olemassa olevasta kemikaalista, ja kyseisen sääntelyn toteuttamiseen on tarvittu 40 eri asetusta ja direktiiviä. Haluamme siten yksinkertaistaa kemikaaleja koskevaa sääntelyä: haluamme yhden ainoan asetuksen ja ymmärrettävämpiä tapoja todeta, mitkä aineet kuuluvat niihin noin 20 prosenttiin, jotka edellyttävät asianmukaista arviointia ja lupamenettelyä. Teollisuus tarvitsee varmuutta ja selkeyttä. Pyrimmekin kompromisseillamme ja tarkistuksillamme ottamaan käyttöön priorisoinnin, ennakkorekisteröinnin, "yksi aine – yksi rekisteröinti" -järjestelmän ja tietojen yhteiskäytön, saattamaan määrän ja riskin tasapainoon, ottamaan erityisesti huomioon pienten yritysten tarpeet uhraamatta yleistä turvallisuutta sekä ottamaan käyttöön tietojen pakollisen yhteiskäyttöön antamisen, jonka tavoitteena on vähentää eläinkokeita ja poistaa ne asteittain.

Meidän on myös varmistettava, ettei eurooppalainen teollisuus joudu epäedulliseen asemaan, joten meidän on mentävä WTO:n sääntöjen rajoissa mahdollisimman pitkälle varmistaaksemme, että Eurooppaan tuotaviin tuotteisiin sisältyviin kemikaaleihin sovelletaan samoja sääntöjä kuin Euroopassa tuotettaviin kemikaaleihin. Meidän on myös otettava huomioon kehitysmaissa ilmaistut hyvin todelliset huolenaiheet, jotka liittyvät erityisesti mineraaleihin ja kaivostoimintaan, ja varmistettava, ettemme vahingoita kehitysmaiden hauraita talouksia.

  Mary Honeyball (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, hyvin harvoin Euroopan parlamentin historiassa lainsäädäntötyöhömme on kohdistunut näin suurta kiinnostusta. Tämä on aivan perusteltua, koska kyseinen lainsäädäntö sekä muut tässä keskustelussa mainitut seikat tarjoavat meille erinomaisen tilaisuuden olla maailman kärjessä kemikaalien sääntelyssä ja lupamenettelyssä sekä vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu paitsi Euroopan unionin sisällä myös rajojemme ulkopuolella eri puolilla maailmaa toimivien kemikaalien tuottajien osalta. Tämä on asia, joka meidän on otettava vakavasti, koska me todella voimme vaikuttaa siihen. Tästä syystä on erittäin tärkeää tukea Sacconin ja Nassauerin kompromissia sekä varmistaa tämän lainsäädännön läpimeno parlamentissa, jotta voimme kohentaa ihmisten terveyttä ja ympäristön tilaa kaikkialla maailmassa säilyttäen samanaikaisesti oman teollisen kilpailukykymme.

  Patrizia Toia (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kun kyseessä on niin laaja-alainen toimenpide kuin nyt käsiteltävänä oleva asetusehdotus, on tärkeää saattaa oikeaan tasapainoon ensisijainen tarve suojella kansalaisten, työntekijöiden ja kuluttajien terveyttä sekä tarve säilyttää eurooppalaisen kemianteollisuuden merkitys taloudessa ja työmarkkinoilla. Kyseistä teollisuudenalaa eivät edusta vain muutamien jäsenvaltioiden suuret yritykset vaan myös kotimaani Italian kaltaisten jäsenvaltioiden pienet, joskus hyvinkin pienet, ja keskisuuret yritykset.

Tämän vuoksi voimme mielestäni tarkastella myönteisessä valossa työtä, jonka tavoitteena on ollut lähentyminen ja aluksi hyvin kaukana toisistaan olleiden näkökantojen välisen kuilun kaventaminen ja joka on koostunut kompromisseista, sillä tässä työssä otetaan huomioon kaikki asiaan liittyvät lukuisat perustelut ja realiteetit.

Tärkeitä näkökohtia ovat mielestäni tarve suojella ihmisten terveyttä, kuluttajille tiedottaminen, pk-yritysten tukeminen REACH-järjestelmän täytäntöönpanovaiheessa muun muassa tukemalla tutkimusta, vaikutusvaltaisen ja todellista toimivaltaa omaavan viraston perustaminen, pk-yrityksiä koskevien menettelyjen sujuvoittaminen sekä OSOR-ohjelman (yksi aine – yksi rekisteröinti) merkitys. Järjestelmään ei pitäisi sisällyttää liian monia poikkeuksia, koska pidän tietojen yhteiskäyttöä ja kustannusten jakamista tärkeinä asioina pk-yritystemme kannalta.

Lopuksi katson, että tuontituotteita varten olisi laadittava erityiset ja tarkat säännöt, koska näihin tuotteisiin pitäisi soveltaa samoja sääntöjä kuin eurooppalaisiin tuotteisiin.

  Marie Anne Isler Béguin (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, olemme edistyneet erittäin paljon REACH-hankkeen käynnistämisen jälkeen. Olemme todenneet käyttäneemme yli 100 000:ta kemiallista yhdistettä tietämättä, mitä vaikutuksia niillä on. Olemme ymmärtäneet, että Euroopan unionin kansalaisia on sairastunut myrkyllisistä aineista, jotka helpottavat työtämme, edistävät hyvinvointiamme ja tuottavat mielihyvää. Noin 20 vuotta sitten, kun myrkyllisyystutkimukset osoittivat ensimmäistä kertaa dioksiinien saastuttaneen jääkarhuja, olimme järkyttyneitä ja närkästyneitä, mutta emme tietenkään aikoneet pysäyttää kehitystä vain muutaman jääkarhun vuoksi!

Lääkärinammatti on nykyään turvattu: ihmiset ovat altistuneet myrkyille kaikkialla maapallolla. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että me naiset siirrämme äideiksi tullessamme napanuoran välityksellä myrkyllisen perinnön lapsiimme. Ihmisrodun tulevaisuus on vaarassa riippumatta siitä, mitä jotkut kollegani täällä parlamentissa tänään väittävät. Asialla on kiire, mikäli emme halua olla vastuussa kemikaalien aiheuttamasta terveyskatastrofista.

Alkuperäinen REACH-hanke antoi meille mahdollisuuden vastata tähän haasteeseen. Tuotantolaitosten muualle siirtämisellä kiristäminen ja teollisuuden painostus ovat valitettavasti myrkyttäneet keskustelujamme ja vääristelleet REACH-hankkeen tavoitteita. Esittelijän kompromissi on illuusio, jossa terveys ja kilpailu ovat epätasapainossa, koska terveys on paljon arvokkaampi kuin suuren paineen alla käydyt neuvottelut, eivätkä komissio ja neuvosto ole määrittäneet heikennetystä REACH-järjestelmästä aiheutuvia terveyskustannuksia.

  Roberto Musacchio (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, REACH-järjestelmää vastustavat tahot osoittavat silkkaa uppiniskaisuutta, joka voidaan määritellä Euroopan vastaiseksi asenteeksi. Nämä tahot kannattavat vapaasti toimivia markkinoita ja sääntelyn purkamista, keskittyvät voitontavoitteluun sekä keinottelevat kansanterveydellä ja ympäristöllä. Kaikki nämä tahot edustavat kielteisiä arvoja, jotka ovat ristiriidassa sosiaali- ja ympäristökysymysten osalta yhdenmukaistetun Euroopan perusperiaatteiden kanssa.

Emme suoraan sanoen arvosta puheenjohtaja Barroson menettelytapaa. Kyseisten tahojen vuoksi on mielestämme toteutettava tiukkoja ja päättäväisiä toimia. Tästä syystä emme yhtyneet saavutettuihin huonoihin kompromisseihin, joita arvostelemme voimakkaasti. Ne nimittäin uhkaavat heikentää oleellisesti REACH-järjestelmää, eikä niissä edes vastusteta tahoja, jotka haluaisivat kumota koko järjestelmän.

Meitä tukee nähdäkseni parlamentin suuri enemmistö, joka pyrkii tällä kertaa varmistamaan, että parlamentti hyväksyy mahdollisimman hyvät lait. Tämän enemmistön tuella esitämme näin ollen uudelleen kaikki tekstit, jotka ovat edellytyksenä sille, että voidaan luoda vahva REACH-järjestelmä, toisin sanoen sellainen järjestelmä, joka todella palvelee nykyaikaista Eurooppaa.

  Godfrey Bloom (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, Sacconin mietintöön liitetyistä valiokuntien lausunnoista löytyy pitkällisen etsinnän jälkeen budjettivaliokunnan ohut lausunto, johon sisältyy ehdotettua Euroopan kemikaalivirastoa koskevia rahoitusennusteita. Näissä vuodet 2006–2016 kattavissa ennusteissa lähdetään ihailtavan tyhjältä pöydältä ja osoitetaan 78 miljoonaa euroa veronmaksajien rahoja viraston tukemiseen kyseisen kauden aikana. Outoa kyllä, tämä summa on jaettu hyvin epätasaisesti kyseisten kymmenen vuoden ajalle siten, että suurin osa summasta, yli 50 miljoonaa euroa, on määrä käyttää pelkästään vuosina 2014 ja 2015. Vieläkin oudompaa on, ettei kukaan budjettivaliokunnasta, puheenjohtaja mukaan lukien, näytä tietävän mitään näistä luvuista, vaikka ne sisältyvät budjettivaliokunnan lausuntoon. Miksi näin on? Miksi viraston odotetaan käyttävän kahtena vuotena kaksi kolmasosaa talousarviostaan, joka kattaa kaikkiaan kymmenen vuotta?

  Lydia Schenardi (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, kun otetaan huomioon kemikaalien rekisteröintiä, arviointia, lupamenettelyjä ja rajoittamista koskevan asetusehdotuksen ensimmäinen käsittely Euroopan parlamentissa, ja vaikka hyväksymmekin Euroopan kemikaaliviraston tulevan roolin, meidän on suhtauduttava asetusehdotukseen varovasti, koska ehdotusteksti on kaikkine siihen tehtyine tarkistuksineenkin täynnä aukkoja ja kaukana menestystarinasta.

Asetusehdotuksessa ei lisäksi ilmeisestikään löydetä toivottua tasapainoa seuraavien kolmen perusperiaatteen välille: terveyden ja ympäristön suojelu, yritysten kilpailukyky sekä innovaatio ja korvaaminen. Tämä täsmällisyyden puute johtuu vääristymästä kustannuksissa, joita tällainen asetus aiheuttaisi ja jotka ilmeisesti vaihtelevat 3 miljardista 180 miljardiin euroon, ja hyödyissä, joiden arvioidaan olevan 5–230 miljardia euroa. Komission ilmoittamien kustannusten ja teollisuuden ilmoittamien kustannusten välinen ero on valtava. Emme saa kuitenkaan unohtaa, että näistä kustannuksista vastaa yksinomaan teollisuus, että kyseinen direktiivi vaikuttaa viiteen miljoonaan työpaikkaan ja että sillä on vakavia seurauksia. Tästä syystä emme anna puhtaasti poliittisten lausuntojen vaikuttaa itseemme ja arvioimme esitettyjä tarkistuksia tapauskohtaisesti.

  Cristina Gutiérrez-Cortines (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää jäsen Sacconia, koordinaattoreita ja esittelijöitä heidän valtavista ponnisteluistaan, mutta myös koko teknistä tiimiä ja kaikkia virkamiehiä, joiden ansiosta meidän on ollut mahdollista päästä yksimielisyyteen näin monitahoisesta kysymyksestä. Tämä on merkki siitä, että politiikka toimii ja että Euroopan parlamentti toimii, kun kyse on todella tärkeästä tehtävästä.

Käsittelemme asiakirjaa, joka on monimutkainen paitsi siksi, että se käsittää valtavan määrän eri politiikanaloja, myös siksi, että se on – ja tämän väitteen aion esittää tässä yhteydessä – avoin asiakirja. Tämän kysymyksen käsittelystä saa mielestäni sellaisen vaikutelman kuin koko kemikaalipolitiikka päättyisi REACH-järjestelmän luomiseen. Mikäli kemikaalipolitiikan tarkoituksena on edistää kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia, sen on kuitenkin täydennettävä muita unionin ja jäsenvaltioiden toimia, emmekä voi näin ollen omaksua sellaista näkemystä, että REACH-järjestelmä on kaiken alku ja loppu. Uskon, että REACH-järjestelmä on ihanteellinen väline konsensuspolitiikan luomiseen.

Mitkä ovat REACH-järjestelmän edut? Se on uskoakseni luonut perustan yhteiselle eurooppalaiselle kemikaalipolitiikalle sekä merkinnyt tätä alaa koskevan koordinoinnin ja yhteisen politiikan voittoa.

Toiseksi siinä on perustettu virasto, jolle annetaan toimivaltaa, vastuuta ja valmiudet koordinoida toimintaa, mikä on nähdäkseni poikkeuksellinen voitto kansalaisille.

Kolmanneksi REACH-järjestelmä perustuu täysin tieteen sekä tieteen ja tutkimuksen arvon tunnustamiseen, mikä takaa objektiivisuuden tulevaisuudessa ja myös mahdollistaa kansalaisten ja yritysten tiedonsaannin. Tämä on mielestäni se toinen tärkeä seikka, johon meidän on oltava tyytyväisiä.

Katson lisäksi – ja haluaisin päättää puheenvuoroni tähän – että on järjetöntä, että yritysten pitäisi olla yksin vastuussa terveyspolitiikasta. Yrityksiä syytetään kaikista terveyteen ja kemikaaleihin liittyvistä asioista. Uskon, että tässä tapauksessa yrityksille annetaan aiempaa enemmän vastuuta ja ne velvoitetaan tekemään tutkimusta. Terveyspolitiikkaa voidaan toteuttaa uusien kemikaalien osalta kuitenkin vain, jos yhdistämme jäsenvaltioiden hyvän tutkimustoiminnan ja hyvän terveyttä koskevan tutkimuksen ja jos asiantuntijoista koostuvasta kemikaalivirastosta tulee säilytyspaikka tiedolle, jota on välitettävä teollisuudelle.

  Edit Herczog (PSE). – (HU) Arvoisa puhemies, näen, että me kaikki pyrimme luomaan tehokkaan, toimivan ja onnistuneen järjestelmän kemikaalien turvallisuuden parantamiseksi. Tämän saavuttamiseksi on ratkaisevan tärkeää varmistaa ennakkorekisteröinnin nopea käyttöönotto. Sen ansiosta Euroopan kemikaalivirasto voi viipymättä varoittaa kaikkia valmistajia, maahantuojia ja kuluttajia, jos jostakin aineesta saadaan uutta tietoa.

Emme saa kuitenkaan antaa REACH-direktiiviehdotuksen aiheuttaa syrjintää valmistettujen ja luonnossa esiintyvien aineiden, tiettyjen maantieteellisten alueiden, jäsenvaltioiden – ajattelen tässä yhteydessä uusia jäsenvaltioita, joissa teollisuus on vähemmän pääomavaltaista – tai suurten ja pienten yritysten välillä.

REACH-järjestelmä vaikuttaa koko Euroopan teollisuuteen; puhumme toisin sanoen useista miljoonista työpaikoista. Tilastolliset todisteet osoittavat, että työttömyys on suurimpia vaaroja ihmisen terveydelle ja pitkäikäisyydelle. Voimme hyväksyä vain sellaisen lainsäädännön, jolla luodaan ainakin yhtä monta uutta työpaikkaa kuin sen vuoksi mahdollisesti menetetään. Innovaatio, tutkimus ja kehitys ovat tärkeitä laadukkaampien aineiden löytämisen ja taloudellisesti tehokkaan tuottamisen kannalta. Syynä tarkistusehdotustemme esittämiseen teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnassa oli huoli ympäristön ja terveyden suojelemisesta sekä työpaikkojen turvaamisesta. Kehotan teitä tukemaan näitä tarkistuksia. Jos sallitte, haluaisin lopuksi antaa Guido Sacconille paljon kauniimman – ja paljon terveellisemmän – omenan omasta puutarhastani!

  Anne Laperrouze (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, useimpien edellisten puhujien tavoin suhtaudun hyvin myönteisesti REACH-asetukseen, jonka on määrä taata, etteivät päivittäin käyttämämme aineet aiheuta riskejä ihmisten terveydelle eivätkä ympäristölle. Haitallista ainetta koskevan lupamenettelyn on mielestäni muodostettava olennainen vaihe asetuksessa. Miten tuotetta käytetään? Miten se voidaan määrittää? Miten voimme estää pahaa aavistamattomia kansalaisia käyttämästä sitä? Entä miten voimme laatia tutkimussuunnitelman vaarallisen aineen korvaamista silmällä pitäen?

REACH-järjestelmän on myös lisättävä tietämystä kemikaaleista luomalla eurooppalainen tietokanta ja edistettävä innovaatiota kannustamalla huolestuttavien aineiden korvaamiseen. REACH-asetus on hyvä asetus, jos sen avulla luodaan kemianteollisuuden tietämyksen ja asiantuntemuksen pohjalta uutta teknologiaa, uusia aineita ja uusia yrityksiä. Olemme onnistuneet, jos hyväksymme oikeasuhtaisen, yksinkertaisen ja tehokkaan järjestelmän, jota yritykset voivat käyttää. Olemme onnistuneet, jos hyväksymme torstaina tasapainoisen tekstin, jolla yrityksille annetaan mahdollisuus säilyttää johtoasemansa maailmanlaajuisella tasolla ja jolla suojellaan ihmisten terveyttä ja ympäristöä.

  Karl-Heinz Florenz (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluaisin esittää vilpittömät kiitokseni jäsen Sacconille erinomaisesta työstä, vaikka näkemyksemme tästä kysymyksestä eivät ehkä aina käyneetkään yksiin. Samalla haluaisin kiittää myös jäsen Ekiä ja jäsen Nassaueria keskeisten lausuntojen valmistelusta muiden asiassa kuultujen valiokuntien puolesta.

Haluaisin kommentoida lyhyesti REACH-paketin merkitystä. Minulla on ollut ilo olla Euroopan parlamentin jäsen 17 vuoden ajan ja uskon, että tämä on laajimpia ja tärkeimpiä mietintöjä, joista olemme koskaan keskustelleet täällä salissa. Tällä mietinnöllä on myös kauaskantoisia seurauksia terveydelle – tai niin ainakin toivomme – ja teollisuudelle. Yhdestä asiasta olen poikkeuksellisesti eri mieltä komission jäsenen Verheugenin kanssa, ja olen iloinen, että hän on jälleen läsnä salissa. Uuden komission työ tämän asiakirjan valmistelussa on ollut ensiluokkaista, mutta parlamentille annettiin vain vähän taustatietoa ja selityksiä, kun tämä 1 200-sivuinen mietintö esiteltiin ensimmäistä kertaa parlamentissa. Tämän vuoksi muut asianosaiset parlamentin ulkopuoliset tahot esittivät seuraavien kuukausien aikana hyvin vesitetyn ja synkän version keskustelusta. Olen iloinen, että olemme nyt sovittamassa yhteen REACH-järjestelmän kahta prioriteettia, nimittäin kuluttajansuojaa ja teollisuuspolitiikkaa, koska näin varmistetaan, että lainsäädäntö on todella tulevaisuuteen suuntautunutta ja että se avaa uusia mahdollisuuksia. On vaikeaa olla piittaamatta tämän 1 200-sivuisen mietinnön vaikutuksista.

Olen iloinen, että olemme onnistuneet sisällyttämään mietintöön kemikaaleille altistumisen käsitteen, ainakin 100 tonnin rajaan saakka. Juuri tällainen lähestymistapa meidän pitäisi mielestäni omaksua kiinnittääksemme huomiota kysymykseen, joka on lähellä sydäntäni, nimittäin tupakan ja savukkeiden sisältämien kemikaalien testaamiseen. Kyse ei ole tupakasta eikä tupakoinnin kieltämisestä. Vaadin sen sijaan vain ja ainoastaan savukkeisiin ja savukepapereihin lisättyjen kemikaalien testaamista. Pelkäämme, että nämä aineet saattavat olla mutageenisia, karsinogeenisia ja riippuvuutta aiheuttavia.

Tämä kysymys huolestuttaa minua suuresti, ja kehotan parlamentin jäseniä antamaan sille tukensa. Haluan vielä kerran kiittää esittelijää ja lausuntojen valmistelijoita.

  Manuel Medina Ortega (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin kiittää Guido Sacconia työstä, jota hän on tehnyt näin monitahoisessa kysymyksessä. Parlamentti on nähdäkseni tehnyt hyvää työtä, koska REACH-asetus on tärkeä asetus.

On syytä huomata, että monet ihmiset pitävät kemianteollisuutta huonona asiana. Jos kuitenkin ajattelemme asiaa, niissä maissa, joissa ei ole kemianteollisuutta, keskimääräinen elinikä on suunnilleen puolet tai kolmasosa kehittyneiden maiden väestön keskimääräisestä eliniästä. Katson näin ollen, että meidän on otettava käyttöön lainsäädäntö, joka toisaalta takaa elämänlaadun ja tuotteiden laadun mutta joka samalla antaa kemianteollisuudelle, josta elämme ja josta farmaseuttinen kehitys on riippuvaista, mahdollisuuden jatkaa toimintaansa.

Mielestäni kyse on tasapainosta, ja Guido Sacconi ja eri valiokuntien lausuntojen valmistelijat ovat nähdäkseni tutkineet eri osatekijöitä. Katsonkin, että meillä on ensi torstaina edellytykset äänestää parlamentissa tekstistä, jolla on koko parlamentin täysi tuki.

  Frédérique Ries (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, täsmälleen kahden päivän kuluttua parlamentilla on erinomainen tilaisuus saattaa eurooppalaiset ja Euroopan unioni yhteen hyväksymällä tämä kunnianhimoinen REACH-direktiivi, jolla todellakin suojellaan terveyttämme ja ympäristöämme. Valinta on näin ollen yksinkertainen: voimme joko kääntää selkämme kansalaisten huolenaiheille antamalla periksi tietyn teollisuudenalan valituksille tai äänestämällä perinteisen, täysin vanhentuneen vasemmisto–oikeisto-jaon mukaisesti tai muuntaa ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan laatiman ehdotuksen vahvaksi REACH-hankkeeksi, joka pystyy täyttämään kansalaisten ja niiden monien teollisuudessa toimivien innovaattoreiden toiveet, jotka ovat lyöneet vetoa puhtaan kemian puolesta.

Tarvitsemme näin ollen kunnianhimoisen REACH-järjestelmän, jonka ansiosta syövän ja muiden sairauksien lisääntyminen voidaan pysäyttää, kuten kaksi miljoonaa lääkäriä Euroopassa vaatii, ja jolla myös suojellaan niitä miljoonia työntekijöitä, jotka altistuvat kemikaaleille päivittäin. Hyvä jäsen Sacconi, arvoisa komission jäsen Verheugen, miten voitte puhua tänään kunnianhimoisesta kompromissista erittäin suppean rekisteröintijärjestelmän ja erittäin laajojen OSOR-järjestelmää koskevien poikkeusten kohdalla, jotka toisin sanoen antavat kaikki mahdollisuudet kiertää "yksi aine – yksi rekisteröinti" -järjestelmää? Minä kutsun tätä kompromissia häviöksi. Toivon, että torstaina parlamenttimme ottaa uudenlaisen riskin nivomalla yhteen terveyden ja kestävän työllisyyden eikä jatka enää niiden hyödytöntä vastakkainasettelua.

Arvoisa puhemies, jos sallitte, päätän puheenvuoroni vastaamalla jäsen Goebbelsille lyhyesti ja ystävällisessä hengessä: minä liberaalina en tunne olevani erityisen "vihreä" tehdessäni tämän valinnan, joka ei ole vasemmistolainen eikä oikeistolainen vaan veto tulevaisuuden puolesta.

  Antonios Trakatellis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kemian tieteenala ja sen tuottamat kemialliset yhdisteet ovat auttaneet ihmistä ratkaisemaan ongelmia. Tämä on tosiasia, aivan kuten sekin, että nykyään markkinoilla on tuhansia yhdisteitä ja tuotteita ja että monet näistä yhdisteistä ovat vaarallisia ja saattavat vahingoittaa ympäristöä ja terveyttä.

Meidän on siis nyt aika soveltaa politiikkaa tällä alalla, ja tämä politiikka on ilmaistu REACH-asetuksessa. Asetus antaa meille myös mahdollisuuden testata kemikaaleja käytännössä ja vastata useisiin unionia ja sen kansalaisia huolestuttaviin kysymyksiin. Viittaan tässä yhteydessä ympäristönsuojelun ja kansanterveyden kysymyksiin sekä tarpeeseen mukautua uusiin olosuhteisiin, jotka ovat syntyneet paitsi määrällisten myös laadullisten kriteerien, kuten kemiallisista yhdisteistä aiheutuvien vaarojen, käyttöönoton myötä.

Tässä asetuksessa on myös säänneltävä ympäristönsuojeluun ja kansanterveyteen liittyviä asioita, samalla kun se antaa eurooppalaiselle kemianteollisuudelle mahdollisuuden mukautua suunnitellun siirtymäkauden aikana.

REACH-asetus voi näin ollen olla pohjimmiltaan konkreettinen esimerkki sellaisen kestävän kehityksen mallin soveltamisesta, joka tukee kolmen pilarin sopusointuista yhdistelmää ja jota tämä yhdistelmä puolestaan tukee. Muistutan, että nämä kolmea pilaria ovat ympäristön ja kansanterveyden suojelu, talouskehitys sekä sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja kasvava työllisyys. Toistan, että tämä asetus voi olla konkreettinen esimerkki soveltamisesta, etenkin kun ilmaistaan, että unioni odottaa eurooppalaisen kemianteollisuuden reagoivan tavalla, jonka se tuntee parhaiten – toisin sanoen innovoimalla – siten, että se paitsi mukautuu uuteen tilanteeseen myös vahvistaa sekä kilpailukykyään että työpaikkojaan.

Innovaatio, jolla tarkoitan uusien ympäristöä säästävien ja ihmisten terveydelle vaarattomien yhdisteiden muodostamista, on väline, jolla kestävän kehityksen kolme pilaria voidaan saattaa ajan tasalle.

Puheenvuoroni päätteeksi haluan korostaa, että uskon ja luotan yhteispäätösmenettelyn nivovan yhteen kaikki tämän monitahoisen kysymyksen näkökohdat, jotta voimme antaa parhaan mahdollisen asetuksen.

  Dorette Corbey (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin esittää lämpimät kiitokseni jäsen Sacconille, joka on mielestäni tehnyt erinomaista työtä. REACH-ehdotus tarkoittaa, että 30 000 ainetta on testattava. Ehdotus on näin ollen innovaation mutta myös yksinkertaistamisen lähde. REACH-asetuksen voimaantulon myötä kumotaan 40 direktiiviä, mikä hyödyttää sekä ympäristöä että innovaatiota.

Mietintöön on esitetty monia hyviä tarkistuksia, joiden tarkoituksena on tehdä REACH-järjestelmästä toimivampi ja edullisempi sekä rajoittaa eläinkokeiden määrää. Valitettavasti edelleen on kuitenkin melko paljon yrityksiä, jotka vastustavat innovaatiota ja elävät mieluummin tietämättömyydessä ja jotka eivät halua etsiä turvallisempia ja puhtaampia vaihtoehtoja. Suoraan sanoen mielestäni on hyvin ikävää, että tällaiset yritykset saavat huomattavaa poliittista tukea. Me kaikki otimme Lissabonissa asetetun haasteen vastaan. Innovaatio muodostaa eurooppalaisen teollisuuden vahvan kilpailuaseman ytimen. Jos eurooppalainen teollisuus ei jatka innovaatiota tehdäkseen tuotteista puhtaampia, turvallisempia ja terveellisempiä, se häviää lopulta kilpailun Kiinalle, Intialle ja Yhdysvalloille.

Alankomaiden sosiaalidemokraatit eivät voi tukea meille esiteltyä kompromissia. On valtava taka-isku, jos 30 000 aineen sijasta vain 8 000 ainetta kuuluu REACH-järjestelmän täysimääräisen testausohjelman piiriin, sillä siinä tapauksessa kuluttajien epävarmuus jatkuu, allergioiden, syövän ja työn aiheuttamien sairauksien riski säilyy aivan tarpeettomasti ennallaan ja mahdollisesti myrkylliset aineet jäävät ympäristöön. Viimeisenä mutta ei vähimpänä, tämän kompromissin myötä heitetään romukoppaan myös kannustin innovaation jatkamiseen eurooppalaisessa teollisuudessa.

  Holger Krahmer (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, rekisteröinnin yhteydessä edellytettävät tietovaatimukset ovat tämän asetuksen keskeisiä osa-alueita. Parlamentille on esitelty tämän kysymyksen osalta hyvin tyydyttävä kompromissi, joka on saanut parlamentin kolmen suurimman poliittisen ryhmän tuen.

Tässä yhteydessä, ja osoitan huomautukseni erityisesti Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmälle, haluaisin toistaa, että näin suuren parlamentin enemmistön tukema kompromissi on täysin tavanomainen demokraattinen menettely. Syytökset, joiden mukaan kemianteollisuus on hypnotisoinut Euroopan parlamentin, ovat loukkaavia, ja meidän tulisi esittää vastalauseemme niiden johdosta.

Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän tavoitteena on aina ollut toteuttamiskelpoinen versio REACH-järjestelmästä. Keskeisenä vaatimuksenamme on järjestelmä, jolla leikataan huomattavasti erityisesti pienille yrityksille aiheutuvia kustannuksia sekä vältetään tarpeetonta byrokratiaa uhraamatta ympäristönsuojelun ja kuluttajansuojan tavoitteita. Vain vuosi sitten kantamme leimattiin teollisuuskeskeiseksi; nyt se on parlamentin yksimielinen näkemys. Siihen kuuluvat altistusluokkien käyttöönotto, pieninä määrinä käytettäviä aineita koskevien sääntöjen huomattava lieventäminen sekä poikkeusten myöntäminen tutkimukselle ja OSOR-järjestelmälle.

Samaan aikaan toinen REACH-järjestelmän keskeinen osatekijä, nimittäin kemikaaleja koskeva lupamenettely, ei saa kuitenkaan kärsiä rekisteröinnissä saavutetusta poliittisesta menestyksestä. REACH-asetus ei vaikuta ainoastaan kemianteollisuuteen, ja sanon tämän erityisesti jäsen Nassaueria ajatellen, sillä tämä on asia, jota hänellä on tapana korostaa erittäin painokkaasti. Asetus vaikuttaa kaikkiin aloihin, joilla käsitellään kemiallisia aineita.

Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä on esittänyt täysistunnossa uudelleen lupamenettelyä koskevan teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ehdotuksen, sillä se on erittäin järkevä. Yritykset tarvitsevat selkeät kriteerit voidakseen noudattaa lainsäädäntöä ja tehdäkseen jatkosuunnitelmia. Vaaralliset aineet pitäisi korvata vain, jos tieteelliset todisteet osoittavat, että turvallisia vaihtoehtoja on olemassa. Lisäksi on omaksuttava joustava lähestymistapa väliaikaisen luvan myöntämiseen kemikaaleille, minkä yhteydessä on otettava asianmukaisesti huomioon alakohtainen tuotteiden elinkaari.

  Amalia Sartori (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tänään keskusteltavana olevassa ehdotuksessa ihmisten terveyden ja ympäristön suojelu asetetaan yhdeksi asetuksen tärkeimmistä tavoitteista.

Ehdotuksen tavoitteena on kuitenkin myös säilyttää Euroopan unionin kemianteollisuuden kilpailukyky ja parantaa sitä sekä lisätä avoimuutta kuluttajien hyväksi. Näin ollen meidän on korostettava vaikutusta, joka tällä uudella asetuksella on jäsenvaltioissa toimiviin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, joita ennen kaikkea asetuksesta aiheutuvat uudet hallinnolliset ja byrokratiasta johtuvat kustannukset kuormittavat liiaksi.

Äskeinen toteamukseni pitäisi nivoa pk-yritysten taloudelliseen rooliin kemianteollisuudessa. Euroopan 22 000:sta kemianalan yrityksestä 96 prosenttia on pk-yrityksiä, joiden osuus kokonaistuotannosta on 28 prosenttia. Näin ollen on tarpeen pohtia tuotantokustannusten kielteistä vaikutusta, joka on suurempi pk-yritysten kohdalla. Meidän pitäisi myös pohtia kilpailukyvyn menetystä yhteismarkkinoilla ja niiden ulkopuolella, mikä johtuu lopputuotteiden kallistumisesta.

Edellä sanotun perusteella pidän erittäin tärkeänä OSOR-periaatteen (yksi aine – yksi rekisteröinti) soveltamista ja mahdollisuutta muodostaa yritysten yhteenliittymiä, joiden ansiosta voidaan alentaa kustannuksia ja välttää turhia kokeita. Suhtaudun kuitenkin epäillen lukuisiin poikkeusmahdollisuuksiin, joita rekisteröintiä koskevassa kompromissiehdotuksessa kaavaillaan ja jotka tekee minusta koko periaatteen tyhjäksi.

Toiseksi, REACH-asetuksessa asetettujen prioriteettien ja tavoitteiden toteuttamisen kannalta on mielestäni olennaista, että kaikkiin tuontituotteisiin sovelletaan sellaisia turvallisuussäännöksiä, jotka vastaavat Euroopan unionissa valmistettuja tuotteita koskevia voimassa olevia säännöksiä.

Euroopan unioni on ympäristöasioissa usein vaikeiden taistelujen eturintamassa – meidän tarvitsee ajatella vain ilmastonmuutosta ja Kioton pöytäkirjaa – ja olisin halunnut sen tässäkin tapauksessa puolustavan näitä vaatimuksia ja neuvottelevan Maailman kauppajärjestön kanssa näiden säännösten soveltamisalan laajentamisesta kaikkiin maihin, jotka tuottavat kemiallisia aineita ja niitä sisältäviä tuotteita. Olisin myös halunnut EU:n pitävän kiinni aineiden jäljitettävyyttä koskevan periaatteen soveltamisesta. Tästä syystä vastustan kolmansiin maihin vietäville tuotteille kaavailtua poikkeusta.

  Karin Scheele (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin esittää jäsen Sacconille erittäin lämpimät kiitokseni erinomaisesta työstä. Valitettavasti minun on kuitenkin todettava, etten suhtaudu yhtä optimistisesti käsiteltävänämme olevaan rekisteröintiä koskevaan kompromissiin. Haluan myös onnitella useita parlamentin jäseniä heidän selvänäkijän lahjoistaan, sillä he ovat kannattaneet varauksettomasti ensisijaisten aineiden luetteloa, vaikka emme voi mitenkään tietää, mitkä kemialliset aineet ovat vaarallisia ja mitkä eivät.

Minun on myös vaikea uskoa niitä jäseniä, jotka väittävät, että tärkeää on pienten ja keskisuurten yritysten selviytyminen. Jos tämä pitää paikkansa, on vaikea ymmärtää, miksi pk-yritykset asetetaan muutamissa tarkistuksissa ja kompromissien sanamuodoissa epäedulliseen asemaan. Mielestäni tässä on selkeästi kyse siitä, että parlamentin jäsenet suojelevat suuryritysten etuja.

Haluaisin päättää puheenvuoroni kiinnittämällä parlamentin huomion Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön tekemään tutkimukseen, jossa todettiin, että tehokkaalla REACH-järjestelmällä voitaisiin estää 50 prosenttia työperäisistä astma- ja ihosairaustapauksista. Eräs parlamentin jäsen huomautti aiemmin, että tällaisissa ammateissa työskentelee miljoonia ihmisiä. Samojen jäsenten pitäisi myös pystyä laskemaan, millaisia säästöjä tämä toisi valtiolle ja meille kaikille.

  Anders Wijkman (PPE-DE). – (SV) Arvoisa puhemies, pidän muiden puhujien tavoin myönteisenä, että tämän alan lainsäädäntöä tiukennetaan. On lievästi sanottuna outoa, että tällä alalla on ollut näin kauan olemattoman vähän säännöksiä. Olemme tietoisia kemikaaleihin liittyvistä riskeistä. Aina kun olemme törmänneet vakavaan ongelmaan, esimerkiksi PCB:hen, DDT:hen tai CFC:hen, meidät on yllätetty täysin. Erittäin paljon vahinkoa on aiheutunut. Tarvitsemme näin ollen huomattavasti varovaisemman lähestymistavan. Yritysten on selvästikin otettava vastuuta sekä tiedottamisesta että vaarallisten aineiden korvaamisesta vähemmän vaarallisilla aineilla silloin, kun sellaisia on olemassa. Haluan korostaa, että korvausperiaate on toiminut Ruotsissa hyvin lähes 15 vuoden ajan. Kyseinen periaate on nähdäkseni sisällytettävä uuteen lainsäädäntöön. Toivon, että mahdollisimman monet kollegat, myös oman ryhmäni jäsenet, ovat kanssani samaa mieltä tästä asiasta.

REACH-paketista käyty keskustelu on ollut sekavaa. Sanonta kuuluukin, että vaara vaanii yksityiskohdissa. Harvoilla aloilla tämä pitää paikkansa enemmän kuin tällä nimenomaisella alalla. Nyt käsiteltävänä olevaan asiaan liittyy valtavasti hankalia yksityiskohtia, jotka vain harvat jäsenet hallitsevat hyvin, mikä on vaikeuttanut huomattavasti rakentavien ratkaisujen löytämistä. Rekisteröinnin osalta saavutettu viime hetken kompromissi ei ole täydellinen. Se poikkeaa monessa suhteessa linjasta, jonka olisin itse ihannetapauksessa valinnut. Minun on kaikesta huolimatta suhtauduttava kompromissiin myönteisesti, kun otetaan huomioon vaatimukset ja mahdollinen vaihtoehto – toisin sanoen toimintatapa, jossa päävastuu tiedonhankinnasta olisi sälytetty kemikaalivirastolle. Toistan, etten ole siihen tyytyväinen, mutta kaikkein tärkeintä on kuitenkin oltava se, että saamme tällä alalla politiikan, jonka avulla voimme tehdä työtä ja raivata siten askel askeleelta tätä kemikaalilainsäädännön viidakkoa.

Haluan lopuksi onnitella jäsen Sacconia, joka on mielestäni tehnyt erinomaista työtä hyvin pitkän ajan vaikeissa oloissa.

  Dan Jørgensen (PSE). – (DA) Arvoisa puhemies, kymmenettuhannet kemikaalit ympäröivät meitä jokapäiväisessä elämässämme. Niitä on kaikkialla. Niitä on vaatteissamme. Niitä on autoissamme. Niitä on kuulakärkikynässä, jota pidän kädessäni. Niitä on jopa lastemme leluissa. Valitettavasti emme tiedä kovinkaan paljon näiden aineiden vaikutuksista. Emme tiedä, millaisia haitallisia vaikutuksia niillä on ympäristöömme. Emme tiedä, mitä haittavaikutuksia niillä on terveyteemme. REACH-asetuksen ansiosta meillä on nyt viimeinkin mahdollisuus korjata tämä asia. REACH-asetuksen myötä saamme mahdollisuuden hankkia perustietoja ja ottaa käyttöön useita periaatteita, jotka ovat tulevaisuudessa uskomattoman tärkeitä.

Minulle tärkein periaate on käänteisen todistustaakan periaate, jonka mukaan teollisuutta vaaditaan tulevaisuudessa todistamaan aineen turvallisuus, ennen kuin sille annetaan lupa tuoda kyseinen aine markkinoille. Siten vastaisuudessa ei ole enää viranomaisten tehtävä – kuten nykyisin – osoittaa, että aine on vaarallinen, jotta se voidaan mahdollisesti vetää markkinoilta. Toinen ja hyvin tärkeä periaate, jonka soveltamisesta meidän on huolehdittava, on korvausperiaate. Jos markkinoilla on aine, joka on vaarallinen, ja toinen aine, joka ei ole yhtä vaarallinen ja joka on siten parempi vaihtoehto, vaarallinen aine on pakko korvata tällaisella vähemmän vaarallisella aineella.

Lopuksi haluan sanoa, että ne, joiden mielestä kilpailukyvyn sekä järkevän ja tiukan kemikaalilainsäädännön välillä on ristiriita, ovat väärässä. Päinvastoin, kemianteollisuuden ainoa toivo tulevaisuudesta on se, että REACH-asetus muotoillaan juuri näin tiukasti ja että se pakottaa kemianteollisuuden innovoimaan, investoimaan tutkimukseen ja sitoutumaan täysimääräisesti niihin rajoituksiin, joiden puitteissa sen on kilpailtava tulevaisuudessa.

  Péter Olajos (PPE-DE). – (HU) Arvoisa puhemies, tarvitsemme vahvan ja tehokkaan REACH-järjestelmän, jolla suojellaan sekä ihmisten terveyttä että ympäristöä ja vähennetään eläinkokeiden määrää ja jolla kuitenkin turvataan kemianteollisuuden kilpailukyky, lisätään avoimuutta ja vahvistetaan sisämarkkinoita WTO:n sääntöjä noudattaen.

Kysymys kuuluu, onko näillä tekijöillä yhteistä nimittäjää. Voimmeko parantaa terveyttämme radikaalisti kuormittamatta liiaksi pieniä ja keskisuuria yrityksiä? REACH-hanke onnistuu vain, jos vastauksemme tähän on myönteinen. Tästä syystä meidän on tuettava brittiläis-unkarilaista ehdotusta, josta käytetään lyhennettä OSOR (yksi aine – yksi rekisteröinti), emmekä saa sallia tämän ehdotuksen heikentämistä. Terve järki sanoo, että tietojen yhteiskäytön pitäisi olla pk-yritysten etua ajatellen pakollista, mutta samalla on tietysti kunnioitettava liikesuhteiden luottamuksellisuutta sanan tiukassa merkityksessä. REACH-järjestelmän perimmäisenä tavoitteena on sellaisten aineiden korvaaminen ja markkinoilta vetäminen, jotka ovat vaaraksi terveydelle ja ympäristölle. Tämän vuoksi meidän on edettävä mahdollisimman rohkeasti asianomaista alaa koskevassa lainsäädännössä.

Kemistinä tiedän, että teknologiset rajoitteet asettavat rajoituksia sille, mitä haluaisimme saavuttaa, mutta älkäämme arastelko toimia mahdollisimman tinkimättömästi näissä rajoissa. Vastustan myös yrityksiä heikentää rekisteröintiä ja tuen ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan kantaa. Olen vakuuttunut, että tämä on ainoa tapa varmistaa, että lapsiamme ja ympäristöämme suojellaan kattavasti.

Avain tehokkaaseen ja toteuttamiskelpoiseen REACH-järjestelmään on sen vaikutuspiiriin kuuluvien kyky panna asetus täytäntöön. Tästä syystä tuen myös ehdotusta rajata REACH-järjestelmästä aiheutuvat kulut 0,2 prosenttiin vuosittaisista tuloista pienten ja keskisuurten yritysten kohdalla, koska tämä takaa sen, että lainsäädäntö voidaan panna täytäntöön. Ei ole mitään järkeä karkottaa eurooppalaista kemianteollisuutta muualle maailmaan, koska maailmanlaajuisella tasolla tämä ei ratkaise ongelmiamme, vaan vaikutus on aivan päinvastainen. Tästä syystä meidän on mentävä aivan mahdollisuuksien äärirajoille emmekä saa tinkiä siitä. En tuonut jäsen Sacconille omenaa, mutta pyydän häntä ottamaan vastaan onnitteluni.

  Riitta Myller (PSE). – (FI) Arvoisa puhemies, EU:n kemikaaliasetuksen tulee ennen muuta turvata ihmisten terveyden suojelu ja mahdollisimman hyvä ympäristönsuojelun taso. Komission alkuperäisestä ehdotuksesta on nyt menty aika roima askel taaksepäin näiden periaatteiden osalta. Tämä johtuu ennen muuta siitä, että poliittiset ja ideologiset voimasuhteet ovat kaikissa Euroopan unionin toimielimissä muuttuneet selkeästi viime vaalien jälkeen.

Tässä vaikeassa tilanteessa ympäristövaliokunnan esittelijä Sacconi on mielestäni tehnyt erinomaista työtä ja se tulos, joka ympäristövaliokunnasta saatiin, oli osoitus hänen työnsä arvokkuudesta. Olisinkin toivonut, että tästä kompromissista ei olisi enää tarvinnut mennä taaksepäin.

Puheenjohtajavaltiota haluan kiittää erityisesti siitä, että se lupasi tukea komission ehdotusta tiukempaa säännöstöä vaarallisten ja haitallisten aineiden korvaamiseksi. Tämä auttaa kemianteollisuutta ja lisää sen innovatiivisuutta Euroopassa.

  Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan komissio ehdotti lokakuussa 2003 uutta kemikaalisääntelyä asianosaisten laajan kuulemisen jälkeen. Komissio vastasi näin kritiikkiin, jonka mukaan olemassa oleva kemikaalisääntely – noin 40 erillisen direktiivin muodostama sekava sokkelo – on hidas ja kohtuuttoman tiukka ja tukahduttaa innovaation, mistä on esimerkkinä jo 14 vuotta kestänyt sinkkiä koskeva riskinarviointi, jota ei ole saatu vieläkään päätökseen.

Tämän REACH-asetuksen tarkoituksena on säilyttää vahva kemianteollisuus sisämarkkinoilla ja taata samalla ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun korkea taso. Siinä ehdotetaan uusien ja jo olemassa olevien aineiden rekisteröintimenettelyn yksinkertaistamista, ja sillä lisätään tietämystämme kemikaalien vaikutuksista ja varmistetaan niiden turvallinen käyttö niiden elinkaaren kaikissa vaiheissa. Kemikaalien jatkokäyttäjät, joihin valtaosa pk-yrityksistä kuuluu, hyötyvät merkittävästi tästä tiedosta.

Käytettävissäni on vain kaksi minuuttia puheaikaa, joten minun on oltava valikoiva. Tuen rekisteröintiä koskevaa kompromissia, tarkistusta pk-yrityksille aiheutuvien kustannusten rajoittamiseksi sekä eläinkokeiden minimoimista. Katson myös, että epäorgaanisia aineita on käsiteltävä eri tavoin kuin orgaanisia kemikaaleja. Meidän on taattava yrityksille mahdollisimman suuri luottamuksellisuus, joka ei saa kuitenkaan vaarantaa ihmisten terveyttä ja ympäristöä, antamalla rekisteröijien käyttää mahdollisuuksien mukaan kolmatta osapuolta edustajanaan ja suojelemalla niitä arkaluonteisten yritystietojen julkaisemiselta kemikaaliviraston verkkosivuilla.

Haluaisin kuitenkin keskittyä ehdotukseen, jonka mukaan tupakkatuotteissa käytetyt kemikaalit sisällytettäisiin REACH-asetuksen soveltamisalaan. On tupakoijien etujen mukaista tietää tarkasti, mitä kemikaaleja tupakkatuotteet sisältävät, ja kyetä tekemään tietoisia valintoja. Tupakkatuotteita koskevan direktiivin 3 artiklassa asetetaan raja-arvot ainoastaan tervalle, nikotiinille ja hiilimonoksidille. Siinä ei rajoiteta muiden noin 2 000:n savukkeissa käytetyn kemikaalin käyttöä. Saman direktiivin 6 artiklassa ainoastaan vaaditaan tupakkatuotteiden valmistajia ja maahantuojia toimittamaan luettelo tupakkatuotteiden sisältämistä kemikaaleista ja ilmoittamaan niiden käytettävissä olevat toksikologiset tiedot jäsenvaltioille, joita vaaditaan sitten toimittamaan kyseiset tiedot komissiolle. Tupakkatuotteiden valmistajat voivat tämän ansiosta edelleen väittää olevansa tietämättömiä näiden lisäaineiden haittavaikutuksista ihmisten terveydelle.

Arvoisa puhemies, päätän puheenvuoroni toteamalla, että tästä syystä on erittäin tärkeää, että jokainen tupakkatuotteisiin lisätty kemikaali käy läpi REACH-asetuksessa säädetyn keskitetyn rekisteröinti- ja lupamenettelyn. Kehotan teitä tukemaan tarkistuksiani. Me Euroopan parlamentissa, neuvostossa ja komissiossa emme voi vetäytyä vastuustamme tässä asiassa. Kiitän jäsen Sacconia ja kaikkia tämän erittäin vaikean lainsäädännön valmisteluun osallistuneita. Tämä työ jatkuu edelleen.

  Adam Gierek (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, komission asetusehdotukseen sisältyy metodologinen virhe. Vaikka ehdotuksen otsikossa viitataan kemiallisiin yhdisteisiin, niitä ei mainita lainkaan 3 artiklassa, johon sisältyy sen sijaan aineen määritelmä. Tämä laajentaa asetuksen soveltamisalaa huomattavasti siten, että se käsittää myös asian, joka ei ole energia, kuten kaikki tiedämme. Se myös lisää asetuksen epäselvyyttä.

Toinen huomautus, jonka haluaisin esittää, koskee sitä, ettei ehdotuksessa määritellä mitenkään asetuksen aihetta, toisin sanoen vaarallisia kemiallisia yhdisteitä ja niiden kemiallista toimintaa elävissä organismeissa.

Kolmanneksi ehdotuksessa ei määritellä vaarallisuusluokkia esimerkiksi lääketieteellisten kriteerien perusteella. Olisi järkevää pyrkiä määrittelemään vaarallisuustasot todennäköisyyden perusteella jakamalla aineet eri ryhmiin tonnimäärän mukaan, jos niihin kaikkiin liittyy sama riski, vaikka näin ei tietenkään olekaan.

Neljänneksi useita perinteisiä tuotteita pitäisi jättää asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, koska niiden kemiallinen toiminta on lähes olematonta normaalioloissa.

REACH-asetusta tarvitaan kipeästi, mutta kemiallisten yhdisteiden vaarallisuusluokat pitäisi määritellä asetuksessa hyvin suppeasti. Asetuksella pitäisi myös perustaa Euroopan kemikaalivirasto, joka laatisi yksityiskohtaiset määritelmät kemikaaleille sekä vastaisi vahvistusten antamisesta ja rekisteröinnistä tämän tulkinnan mukaisesti.

  Marianne Thyssen (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, asetusehdotus, josta keskustelemme parhaillaan parlamentissa, ei ole vain monitahoinen ja laaja-alainen vaan myös hyvin kunnianhimoinen, kuten sen pitääkin olla, sillä kysehän on terveydestä ja ympäristöstä. Saavuttaaksemme nämä tavoitteet meidän on paitsi asetettava rima korkealle myös tehtävä ehdotuksesta yksinkertainen toteuttaa ja annettava sille käytännön ulottuvuus. Jäsen Sacconi oli oikeassa mainitessaan tasapainon ja vastuullisuuden kahtena avainsanana tällä alalla.

Se, että kiinnitämme huomiota kilpailukyvyn vaikutuksiin, kustannustehokkuuteen, pk-yritysten erityisiin huolenaiheisiin, teollisuutemme innovatiivisuuteen ja kilpailukykyyn sekä oikeusvarmuuden takaavaan tietosuojaan, ei ole ristiriidassa REACH-asetuksen kanssa vaan muodostaa olennaisen osan sitä.

Mietintöön on esitetty valtava määrä tarkistuksia – itse asiassa liian monia täysistuntoa varten – mutta meidän on tehtävä päätöksiä jossain vaiheessa. Vaatikaamme näin ollen perinpohjaisten neuvottelujen käymistä tästä hetkestä torstaihin saakka, jotta äänestystulos olisi johdonmukainen kaikilla tasoilla ja jotta sen takana olisi laaja enemmistö, mikä takaisi tasapainoisen lainsäädäntöasiakirjan.

Tällä alalla valitsemme tarkoituksella – ja perustellusti – yhteisen eurooppalaisen lähestymistavan. Meidän pitäisi näin ollen hyödyntää eurooppalaista lisäarvoa ja antaa kemikaalivirastolle tarvittavat toimivaltuudet soveltaa yhdenmukaista lähestymistapaa sivuuttamatta kuitenkaan jäsenvaltioiden tietotaitoa. Varmistakaamme myös, että tämä lähestymistapa on riittävän yhdenmukainen, kun siirrymme asetuksen täytäntöönpanovaiheeseen.

Jos teemme hyvää työtä tällä viikolla, ympäristömme on 11 vuoden kuluttua hyvin erilainen kuin nyt, ja olemme aikaansaaneet käytännöllisesti katsoen vallankumouksen unionissa. Meillä on tuolloin tietoa kaikista kemikaaleista, ja käytämme niitä paljon järkevämmin. Olemme edistäneet kansanterveyden kohentumista ja terveellisemmän elinympäristön syntymistä. Kantakaamme vastuumme, jotta nämä tavoitteet voidaan saavuttaa kunnianhimoisella ja realistisella tavalla.

Haluaisin päättää puheenvuoroni toteamalla muutamien kollegojen tapaan, ettei poliittisella vakaumuksellamme ole todellista merkitystä tässä asiassa. Meidän pitäisi siirtää poliittinen vakaumuksemme syrjään ja varmistaa, että äänestämme torstaina viisaasti.

  Evangelia Tzampazi (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, hyötyä kansanterveydelle ja ympäristölle, turvallisempien ja ihmisystävällisempien tuotteiden tuottaminen, uusien innovatiivisten tuotteiden kehittämisestä saatava hyöty, eurooppalaisen kemianteollisuuden suojelu kolmansissa maissa toimivia kilpailijoita vastaan, lisääntynyt avoimuus ja kuluttajien kasvava luottamus teollisuutta kohtaan, hyötyä pienille ja keskisuurille yrityksille, jotka ovat pikemminkin kemikaalien pääasiallisia käyttäjiä kuin niiden tuottajia, kemianteollisuudessa työskentelevien terveyden suojelu, vähemmän onnettomuuksia, odotettu sääntelyjärjestelmä ja kohtuulliset täytäntöönpanokustannukset. Tätä on REACH-järjestelmä, tätä on jäsen Sacconin tasapainoinen ja hyödyllinen REACH-järjestelmä, ja tätä on parlamentin REACH-asetus, jonka olemme velkaa Euroopan kansalaisille. Kansalaisilla on oikeus REACH-asetukseen, jota meidän on ehkä tulevaisuudessa määriteltävä uudelleen enemmän vasemmalle ja josta meidän on tehtävä vihreämpi, mutta nyt tarvitsemme REACH-asetuksen.

Kiitän komission jäseniä ja kreikkalaista komission jäsentä heidän tuestaan tässä tärkeässä kysymyksessä.

  Åsa Westlund (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, useimmat käyttämämme tuotteet sisältävät suuren määrän kemikaaleja, emmekä tiedä, miten nämä aineet vaikuttavat meihin. Tiedämme kuitenkin, että syöpä ja allergiat ovat yleistyneet ja että monet teollisuudessa tapahtuvat työtapaturmat johtuvat työntekijöiden altistumisesta kemikaaleille.

Torstaina meillä on tilaisuus saada tähän asiaan muutos antamalla äänemme turvalliselle kemikaaleja koskevalle lainsäädännölle, joka antaa meille mahdollisuuden todella havaita vaaralliset kemikaalit ja poistaa ne vähitellen käytöstä. Toivon, että enemmistö meistä käyttää hyväkseen tätä tilaisuutta liputtaa eurooppalaisen kilpailukyvyn puolesta ja ennen kaikkea panna päätepiste ihmisten terveydellä ja ympäristöllä tehtäville kokeiluille, jotka nykyinen lainsäädäntö itse asiassa mahdollistaa.

Kuluttaja-, ammatti- ja ympäristöjärjestöjen tavoin me Ruotsin sosiaalidemokraatit emme tue Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän, Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän sekä Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän tekemää rekisteröintiä koskevaa kompromissia. Siinä vapautetaan liian monet kemikaalit testauksesta, eivätkä kompromissiin sisältyvät testausta koskevat vaatimukset ole riittävän tiukkoja, jotta ne mahdollistaisivat vaarallisten kemikaalien havaitsemisen ja asteittaisen käytöstä poistamisen. Emme voi täten tukea kompromissia.

Lopuksi haluan esittää suuret kiitokset jäsen Sacconille, joka on tehnyt erinomaista työtä tässä asiassa.

  Guido Sacconi (PSE), esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluaisin esittää vain kolme hyvin lyhyttä huomautusta. Ensinnäkin haluan vastata kritiikkiin, jota eri kollegat ovat esittäneet. Esimerkiksi jäsenet Breyer ja Foglietta väittävät, että olen esittänyt henkilökohtaisen näkemykseni enkä ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan näkemystä. On mahdollista, että olen tehnyt virheen, ja esitän siinä tapauksessa vilpittömät pahoitteluni.

Parlamentin pääesittelijänä katson kuitenkin, että minulla on parlamenttia kohtaan velvollisuus pyrkiä saavuttamaan mahdollisimman laaja ja vankka enemmistö. Ennen kaikkea tästä syystä pidin kompromissia, josta olemme keskustelleet erittäin pitkään, hyödyllisenä, toteuttamiskelpoisena ja välttämättömänä.

REACH-asetuksen aikaansaaminen on edellyttänyt meiltä kompromissin tekemistä. Ennen kuin arvioimme sitä, onko REACH-asetus vahva asetus vai ei – meillä on äänestyksen jälkeen aikaa analysoida asiaa huolellisesti – tarvitsemme tämän REACH-asetuksen pikaisesti käyttöömme. Mehän tiedämme, miten paljon syvään juurtunutta vihamielisyyttä se on herättänyt myös viime viikkojen aikana.

Toisaalta minusta vaikuttaa siltä, ettemme ole ratkaisseet periaatteellisia kysymyksiä, joiden olen julkisesti ilmoittanut olevan ylitsepääsemättömiä, kun otetaan huomioon, että todistustaakka on säilytetty pienempien tuotantomäärien kohdalla. Tämä tarkoittaa, että 30 prosenttia kyseisistä aineista on sellaisia, joiden kohdalla vaaditaan täydellisen asiakirja-aineiston esittämistä. Kehotan kiistämään vapaasti arvioni tältä osin. Tässä yhteydessä haluaisin mainita esimerkkinä "yksi aine – yksi rekisteröinti" -periaatteen, jota tuetaan kompromissin ansiosta ensimmäistä kertaa laajasti parlamentissa. Kyseinen periaate oli tähän asti hyväksytty vain ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnassa. Poikkeuksen myöntämistä koskevia kriteerejä on tietysti hieman paranneltu, mutta lopullisen päätöksen lupahakemusten kuulumisesta tietojen yhteiskäytön piiriin tekee kemikaalivirasto.

Lopuksi haluaisin kiittää kaikkia parlamentin jäseniä ja erityisesti esittelijöitä, mutta ennen kaikkea äärimmäisen tärkeää henkilökuntaa, jota meidän pitäisi ehkä arvostaa enemmän, nimittäin parlamentin virkamiehiä ja sihteeristöä. Tunnustus siitä, että olemme päässeet näin pitkälle, on annettava myös, ja ehkäpä ensisijaisesti, niille monille virkamiehille, jotka ovat tehneet tätä poikkeuksellista työtä.

  Lord Bach, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, tämä on ollut erinomainen keskustelu, jossa parlamentin jäsenet ovat puhuneet kokemuksesta, asiantuntevasti ja intohimoisesti. Puheenvuoron on käyttänyt 61 Euroopan parlamentin jäsentä, ja olen kuunnellut neuvoston puolesta tarkkaavaisesti kaikkien puheenvuoroja.

On erittäin tärkeää, että REACH-järjestelmän teollisuudelle sälyttämät rasitukset ovat mahdollisimman pieniä. Kyse on teollisuudenalasta, joka työllistää useita satojatuhansia Euroopan kansalaisia, mutta on tärkeää, että rasitukset ovat johdonmukaisia yhteisten tavoitteidemme eli ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun kanssa. Uskommekin, että tämä on otettu huomioon hahmottumassa olevissa parlamentin, neuvoston ja komission näkemyksissä.

Monet puhujat ovat keskittyneet puheenvuoroissaan kemianteollisuudessa ja siihen liittyvillä teollisuudenaloilla toimivien pienten yritysten tarpeisiin. Neuvosto jakaa tämän huolen, ja puheenjohtajavaltio on pyrkinyt kompromississaan esittämään useita toimia näiden yritysten auttamiseksi. Näihin kuuluvat "yksi aine – yksi rekisteröinti" -menettely, kemikaaliviraston rooli pienten yritysten auttamisessa ja useat toimet, joilla niitä autetaan hyödyntämään innovaatiotaan.

Monet jäsenet ovat maininneet iltapäivän kuluessa sanan "tasapaino". REACH-asetus on monella tapaa tasapainottava toimenpide. Uskomme, että yksimielisyys, joka on syntymässä kolmen toimielimemme välillä, edustaa ainoaa saavutettavissa olevaa tasapainoa tämän arkaluonteisen, monitahoisen ja hyvin tärkeän asiakirjan kohdalla.

Minusta on erittäin myönteistä, että parlamentti on tänään tukenut laajasti tarpeettomien eläinkokeiden välttämistä, ja minäkin kannatan sitä. Kaikkien tarvitsemiemme kokeiden kohdalla eläinkokeille ei selvästikään ole tällä hetkellä vaihtoehtoja, joten avainasemassa on "yksi aine – yksi rekisteröinti" -menettelyn rooli päällekkäisen testauksen välttämisessä. Haluamme myös mahdollisuuden muuttaa hyväksyttyjen testimenetelmien luetteloa mahdollisimman nopeasti sitä mukaa, kun muita kuin eläimillä tehtäviä testausvaihtoehtoja tulee käyttöön.

Tarkistetussa muodossaan REACH-asetus kohdistuu kaikkein vaarallisimpiin aineisiin: PBT-aineet ja vPvB-aineet rekisteröidään jo varhaisessa vaiheessa. Edellä mainittuihin aineisiin, CMR-aineisiin ja muihin erittäin huolestuttaviin aineisiin, kuten hormonitoimintaa häiritseviin aineisiin, sovelletaan tiukkaa lupamenettelyä sekä myös korvausperiaatetta.

Yhtenä REACH-lähestymistavan keskeisenä periaatteena on, että vastuu kemikaalien turvallisuuden todistamisesta osoitetaan tiukasti kemianteollisuudelle. Todistustaakan kääntäminen merkitsee myönteistä ja dramaattista parannusta nykyiseen sääntelyyn ja on asia, jota jäsenvaltiot ja neuvosto ovat pitäneet erittäin tärkeänä. REACH-asetus on merkittävä parannus vallitsevaan tilanteeseen. Se antaa meille tiedot, joita tarvitsemme voidaksemme käsitellä huolestuttavia aineita. Se tukee teollisuuden innovaatiota edistämällä vanhempien ja saastuttavampien aineiden korvaamista sekä vähentämällä rasituksia, joita kohdistuu nykyisin yrityksiin, jotka haluavat ottaa käyttöön uusia ja vihreämpiä kemikaaleja. REACH-asetuksesta on keskusteltu Euroopassa vuodesta 1998 saakka. Olemme edistyneet paljon sekä aineiden että kaikkien asianosaisten huolenaiheiden ymmärtämisessä. Katson, että nyt on aika tarttua tähän ainutkertaiseen mahdollisuuteen sopia käsiteltävänämme olevasta asetusehdotuksesta ja selvittää kemikaalien moitteettomaan hallintaan liittyvät ongelmat.

Nykyinen kemikaalisääntely on puutteellinen, byrokraattinen ja hidas sekä liian monissa tapauksissa suoraan sanottuna tehoton. Emme ole päässeet tavoitteeseemme, vaikka on kulunut jo 40 vuotta siitä, kun kemikaaleja käsiteltiin ensimmäisen kerran EU:ssa, ja vaikka olemme säätäneet yli 40 säädöstä, jotka käsittävät yli 100 000 ainetta. Kemikaalit ovat valtava haaste ja erinomainen tilaisuus nykyaikaiselle yhteiskunnalle, ja meidän on nyt vastattava tähän haasteeseen. REACH-asetus, sellaisena kuin se on muotoutumassa parlamentissa, neuvostossa ja komissiossa, on paras käytössämme oleva väline tähän tarkoitukseen, joten se on tärkeä meille kaikille.

(Suosionosoituksia)

  Günther Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, myös komissio pitää tätä keskustelua tärkeänä ja vakuuttavana. Haluan toistaa vielä kerran, että meille oli tärkeää löytää ratkaisu tai auttaa sellaisen löytämisessä.

Tämänkaltaisessa tapauksessa on mahdotonta miellyttää kaikkia. Todellista kompromissia ei voi syntyä, kun toiset pelkäävät työpaikkojensa menettämistä ja sitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja toiset taas ovat huolissaan lastensa terveydestä. Täydellinen kompromissi on sula mahdottomuus, ja kompromissi tarkoittaakin jo lähtökohtaisesti sitä, että tullaan toista puolitiehen vastaan. Tämä huomautus on suunnattu niille molempia osapuolia edustaville henkilöille, jotka esittivät eriäviä mielipiteitä tämän keskustelun kuluessa.

Mielestäni olisi väärin pyrkiä laatimaan sellaisia sääntöjä, joita ei ole käytössä muualla maailmassa, ottamatta huomioon yhden Euroopan tärkeimmän teollisuudenalan kilpailukykyä ja tulevaisuudennäkymiä. Olisi kuitenkin myös väärin, jos emme pyri kaikin tavoin saavuttamaan parasta mahdollista lopputulosta kansalaistemme terveyden ja elinympäristön kannalta.

Komissio haluaa toistaa olevansa vakuuttunut siitä, että nyt ehdotettu kompromissi on tasapainoinen, ja minun on jälleen kerran kiistettävä erittäin painokkaasti syytökset, joiden mukaan tämä ehdotus vesittää komission alkuperäiseen ehdotukseen sisältyneet tavoitteet. Komission pitäisi nähdäkseni antaa itse päättää, mitä mieltä se on ehdotukseen tehdyistä tarkistuksista. Keskustelemme parhaillaan komission ehdotuksesta, eivätkä parlamentissa esitetyt tarkistukset komission mielestä heikennä tai vesitä sen ehdotusta. Komissio sen sijaan katsoo, että ehdotuksen todellisia tavoitteita on itse asiassa vahvistettu. Huomauttaisin, että vaatimuksia on jopa tiukennettu pieninä määrinä käytettäviä aineita koskevassa 1–100 tonnin luokassa, joka käsittää useimmat aineet ja on siten myös tärkein.

On kuitenkin myös totta, että nyt on löydetty käytännön välineitä, jotka helpottavat erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten sopeutumista tähän äärimmäisen vaativaan sääntelyyn. Useat puhujat viittasivat siihen, että suurin osa eurooppalaisen kemianteollisuuden yrityksistä on pk-yrityksiä. Tätä seikkaa haluaisin korostaa niille jäsenille, jotka ovat vastanneet muiden näkemysten kannattajille sanomalla, että käsiteltävänämme oleva kompromissi tai siinä esitetty ratkaisu merkitsee takaiskua Euroopan laajamittaisen kemianteollisuuden etujen puolustamisessa. Tämä ei pidä paikkaansa etenkin siitä syystä, etteivät suuret yritykset hallitse eurooppalaista kemianteollisuutta. Hämmästytte epäilemättä kuullessanne, että kemianalan yritys työllistää Euroopassa keskimäärin ainoastaan 74 henkilöä. Tämä tarkoittaa sitä, että kyseisen teollisuudenalan rakennetta hallitsevat hyvin pitkälti pk-yritykset, ja meidän on pohdittava hyvin huolellisesti, millaisia vaatimuksia meidän pitäisi asettaa yrityksille.

Tällaisen lainsäädännön täytäntöönpanosta ei ole kokemusta missään päin maailmaa, ja on oltava alusta lähtien selvillä siitä, että ainoastaan käytännön kokemus paljastaa, ovatko oletuksemme oikeita vai vääriä. Meidän on oltava avoimia parannuksille paitsi näiden keskustelujen kuluessa myös niitä seuraavan täytäntöönpanovaiheen aikana.

Komission puolesta vakuutan teille, ettemme pakoile vastuutamme etenkään kemikaaliviraston osalta. Kemikaaliviraston on itse asiassa tehtävä suurin osa työstä, ja komissio ryhtyy tarvittaviin toimiin varmistaakseen, että virasto voi aloittaa työnsä mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti.

(Suosionosoituksia)

  Stavros Dimas, komission jäsen. (EL) Arvoisa puhemies, puhun hyvin lyhyesti. Ensinnäkin haluan kiittää kaikkia, jotka osallistuivat tämäniltaiseen keskusteluun, joka oli hyvin tärkeä ja mielenkiintoinen ja joka edistää parhaillaan keskusteltavana olevan ehdotuksen hyväksymistä. Tästä ehdotuksesta hyötyvät niin Euroopan kansalaisten terveys kuin ympäristökin.

Haluaisin vielä kerran onnitella esittelijä Sacconia ja jäseniä Ek ja Nassauer siitä valtavasta työstä, jota he tekivät mahdollistaakseen tämän kompromissin, joka koskee yhtä REACH-asetuksen tärkeintä näkökohtaa.

Komissio antaa tälle kompromissille täyden tukensa, ja olen varma, että myös parlamentti tekee samoin torstaisessa äänestyksessä.

REACH-asetukseen liittyy tietenkin tiettyjä muita kysymyksiä, kuten lupamenettely ja korvaaminen, jotka ovat Euroopan kemikaaliviraston vastuulla. Olen varma, että parlamentti päättää myös näistä kysymyksistä yhtä avoimesti.

Komissio pitää myönteisenä parlamentin ja neuvoston puheenjohtajavaltion näkökantojen lähentymistä ja pyrkii omalta osaltaan helpottamaan REACH-asetusta koskevan yhteisymmärryksen saavuttamista, jotta asetus tulee voimaan mahdollisimman pian.

Komissio tukee myös esittelijän tarkistuksia aikarajan asettamisesta lupamenettelylle, mutta sillä ehdolla, että Euroopan kemikaalivirasto määrittää aikarajan tapauskohtaisesti.

Tuotteisiin sisältyvien kemikaalien osalta esittelijän tavoitteena on löytää yksityiskohtaisempi ja toimivampi ratkaisu, joka on samantapainen kuin puheenjohtajavaltio Yhdistyneen kuningaskunnan tavoittelema ratkaisu ja jonka komissio voi hyväksyä.

Suuret kiitokset tarkkaavaisuudestanne ja osallistumisesta tähän erittäin tärkeään keskusteluun.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää parlamenttia nyt käydystä perusteellisesta keskustelusta. Minusta on sietämätöntä, että parlamentin tiloissa pidettävässä näyttelyssä on esillä kuva, jossa komission jäsen Verheugen myrkyttää lasta puheenjohtaja Barroson katsoessa vieressä. Pyydän puheenjohtajakokousta poistamaan tämän julisteen parlamentista viipymättä.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina.

KIRJALLINEN LAUSUMA (TYÖJÄRJESTYKSEN 142 ARTIKLA)

  Miloslav Ransdorf (GUE/NGL) , kirjallinen. – (CS) Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston sisäiseen demokratiaan liittyvistä ongelmista johtuen en saanut mahdollisuutta käyttää puheenvuoroa REACH-asetuksesta käydyn yhteiskeskustelun aikana. Esitin kaikkiaan 52 tarkistusta, joista 30 on hyväksytty lopulliseen äänestykseen, ja alan asiantuntijat ovat pitäneet näitä tarkistuksia myönteisinä. Tavoitteenani oli ja on saattaa tasapainoon eri lähestymistavat asiaan, ja vastustan jyrkästi äärimmäisyyksiin meneviä mielipiteitä.

Ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan edustama kanta estäisi meitä saavuttamasta Lissabonin tavoitteita sekä heikentäisi pienten ja keskisuurten yritysten asemaa. Uusiin jäsenvaltioihin, jotka ovat perinteisesti tuoneet tuotteita entisen Neuvostoliiton maista, kohdistuu jatkossa yhä suurempi paine korvata nämä tuotteet Länsi-Euroopasta tuotavilla tuotteilla, mikä tarkoittaisi lisäkustannuksia. Useat Tšekin tasavallassa tehdyt tutkimukset osoittavat, että jopa viidennes työpaikoista saatettaisiin menettää ja että voitot pienenisivät myös kemianteollisuuteen liittyvillä teollisuudenaloilla, kuten autoteollisuudessa.

Olen iloinen tästä aloitteesta mutta katson, että sen toteuttamisaikataulun on oltava asianmukainen. Vaadin myös, että testien kustannukset katetaan julkisista varoista, koska tämä on ainoa tapa välttää kielteiset vaikutukset erityisesti pieniin yrityksiin.

Kannatan teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnassa saavutettua kompromissia. REACH-asetuksessa ei ole kyse vasemmiston ja oikeiston välisestä vastakkainasettelusta vaan eturistiriidasta, joka herättää kysymyksen, voidaanko Lissabonin strategian taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöä koskevat näkökohdat saattaa tasapainoon.

Liite – Komission kanta

Sacconin mietintö (A6-0315/2005)

Komissio voi hyväksyä kokonaisuudessaan kaikki PPE-DE/PSE/ALDE-kompromissipakettiin sisältyvät rekisteröintiä koskevat tarkistukset, myös OSOR-menettelyä koskevan tarkistuksen; nämä ovat tarkistukset 367–413 (mukaan luettuna).

Komissio voi hyväksyä kokonaisuudessaan myös seuraavat tarkistukset: 40, 73, 74, 79, 117, 119, 125, 128, 148, 158, 273, 276, 291, 292, 317 ja 324.

Komissio voi hyväksyä osittain tarkistukset 10, 322, 327, 333, 335, 336, 340, 345 ja 347.

Komissio voi hyväksyä periaatteessa tarkistukset 4, 8, 11, 14, 16, 18, 21, 26, 34, 36, 39, 50, 59, 60 61, 62, 63, 64, 67, 68, 72, 76, 78, 81, 83, 87, 97, 101, 102, 104, 105, 107, 108, 115, 116, 120, 121, 123, 124, 126, 139, 140, 145, 146, 147, 149, 159, 171, 172, 175, 176, 183, 184, 185, 186, 187, 188, 190, 191, 193, 202, 203, 204, 205, 207, 208, 209, 211, 213, 215, 217, 220, 221, 235, 236, 248, 249, 259, 265, 270, 277, 278, 286, 293, 297, 299, 300, 301, 302, 306, 308, 310 ja 323.

Komissio voi hyväksyä periaatteessa ja osittain tarkistukset 19, 20, 41, 53, 65, 88, 89, 103, 122, 130, 132, 141, 142, 144, 157, 158, 161, 163, 180, 181, 192, 194, 195, 196, 197, 198, 199, 200, 201, 210, 285, 290 ja 294.

Komissio ei voi hyväksyä tarkistuksia 1, 2, 3, 5, 6, 7, 9, 12, 13, 15, 17, 22, 23, 24, 25, 27, 28, 29, 30, 31, 32, 33, 35, 37, 38, 42, 43, 44, 45, 46, 47, 48, 49, 51, 52, 54, 55, 56, 57, 58, 66, 69, 70, 71, 75, 77, 80, 82, 84, 85, 86, 90, 91, 92, 93, 94, 95, 96, 98, 99, 100, 106, 109, 110, 111, 112, 113, 114, 118, 129, 131, 133, 134, 135, 136, 137, 138, 143, 150, 151, 152, 153, 154, 155, 156, 160, 162, 164, 166, 167, 168, 169, 170, 173, 174, 177, 178, 179, 182, 189, 206, 212, 214, 216, 218, 219, 222, 223, 224, 225, 226, 227, 228, 229, 230, 231, 232, 233, 234, 237, 238, 239, 240, 241, 242, 243, 244, 245, 246, 247, 250, 251, 252, 253, 254, 255, 256, 257, 260, 261, 262, 263, 264, 266, 267, 268, 269, 271, 272, 274, 275, 279, 280, 281, 282, 283, 284, 287, 288, 289, 295, 296, 298, 303, 304, 305, 307, 309, 311, 312, 313, 314, 315, 316, 318, 319, 320, 321, 325, 326, 328, 329, 330, 331, 332, 334, 337, 338, 339, 341, 342, 343, 344, 346, 348, 350 ja 351.

Komissio ilmoittaa myöhemmin kantansa kahteen kielelliseen tarkistukseen, nimittäin tarkistuksiin 127 ja 165.

Komissio ilmoittaa myöhemmin kantansa myös kaikista 9. marraskuuta jätetyistä tarkistuksista, lukuun ottamatta edellä mainittuun PPE-DE/PSE/ALDE-kompromissipakettiin sisältyviä tarkistuksia. Nämä ovat tarkistukset 352–366 (mukaan luettuna) ja tarkistukset 414–1038. Komissio ilmoittaa kantansa sen jälkeen, kun kaikista esitetyistä tarkistuksista on äänestetty.

⁂

Sacconin mietintö (A6-0285/2005)

Komissio ei voi hyväksyä mitään niistä neljästä tarkistuksesta, jotka on esitetty ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi neuvoston direktiivin 67/548/ETY muuttamisesta sen mukauttamiseksi kemikaalien rekisteröintiä, arviointia, lupamenettelyjä ja rajoittamista koskevaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY). Nämä ovat tarkistukset 1–4.

26. Euroopan unionin sääntelyvirastot

  Puhemies.   Esityslistalla on seuraavana keskustelu Leinenin ja Lewandowskin perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puolesta neuvostolle laatimasta suullisesta kysymyksestä luonnoksesta toimielinten väliseksi sopimukseksi Euroopan unionin sääntelyvirastojen toimintakehyksestä (O-0093/2005 – B6-0337/2005).

  Georgios Papastamkos (PPE-DE), laatijan sijainen. – (EL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionissa toimii suuri joukko hajautettuja tai näennäisesti itsenäisiä toiminnallisia elimiä, jotka tunnetaan nimellä "sääntelyvirastot". Käsitteellisesti tätä tilannetta voi kuvata monitasoiseksi hallitustenvälisyydeksi.

Euroopan unionin sääntelyvirastoja koskeva käsitteistö ja niiden toiminnan tutkiminen on monimuotoista. Haasteena onkin luoda selkeät ja, mikäli mahdollista, yhdenmukaiset ehdot eurooppalaiseen hallitustenvälisyyteen omaleimaisesti kuuluvien virastojen perustamiselle, toiminnalle ja valvonnalle, jotta niistä saataisiin nykyistä avoimempia ja yhtenäisempiä.

Sääntelyvirastojen määrän kohtuuton kasvu johtaa väistämättä Euroopan laajuisen sääntelyn lisääntymiseen, eurooppalaisten menettelytapojen eriytymiseen ja avoimuuden puutteeseen sekä tätä kautta vaikeuksiin toimintojen koordinoinnissa.

Euroopan parlamentti katsoo, että toimielinten välisen sopimusluonnoksen määräyksistä voitaisiin muodostaa yhteiset vähimmäistason periaatteet ja säännöt, joilla sääntelyvirastojen rakennetta, toimintaa ja valvontaa ohjataan. Näin virastot saataisiin luontevasti perustamissopimuksen perusperiaatteiden mukaisiksi. Siksi onkin hyödyllistä paitsi hyväksyä puitteet Euroopan unionin sääntelyviranomaisten oman toiminnan yhtenäistämiseksi myös yhtenäistää näiden virastojen ja demokraattisten elinten toimintaa. Näin ollen kehotamme neuvostoa edistämään yhteistyötä toimielinten välisen sopimuksen aikaansaamiseksi.

(Suosionosoituksia)

  Janusz Lewandowski (PPE-DE), laatija. – (EN) Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan ja budjettivaliokunnan yhdessä laatima kysymys sisältää kehotuksen neuvostolle ryhtyä vakavissaan neuvottelemaan virastojen toimintakehyksen luomisesta. Olen varma, että Euroopan unionissa tiedostetaan laajalti tarve järkeistää ja yhdenmukaistaa sääntelyvirastojen perustamiseen ja toimintaan liittyviä menettelyjä, jotta avoimuus lisääntyisi ja päällekkäisiltä tehtäviltä ja tarpeettomilta menoilta vältyttäisiin. Tarkoitan erityisesti niitä virastoja, jotka käyttävät toimeenpanovaltaa ja osin näiden toimintojensa kautta heikentävät Euroopan komission toimintavastuuta. Uusien virastojen perustaminen on tällä hetkellä trendikäs tapa vastata Euroopan unionin kohtaamiin moniin haasteisiin. Ei ole ihme, että virastoja oli kymmenen vuotta sitten viisi ja ensi vuoteen mennessä niitä on jo 23. Virastoja nousee kuin sieniä sateella, ja niillä on myös enemmän budjettivaikutuksia kuin koskaan, sillä niistä ei synny vain toimintakustannuksista, vaan enemmänkin byrokraattisista toimista aiheutuvia kuluja.

Komission tiedonanto, toisin sanoen helmikuussa 2005 laadittu luonnos toimielinten väliseksi sopimukseksi, on erittäin hyvä pohja keskustelulle. Euroopan parlamentti antoi eurooppalaista hallintotapaa koskevan valkoisen kirjan perusteella tammikuussa 2004 päätöslauselman kannastaan. Me, ja erityisesti budjettivaliokunta, ymmärrämme virastojen perustamiseen ja toimintaan sovellettavan budjettikurin merkityksen. Tuemme täysin myös väliaikaisen valiokunnan ehdotusta erottaa virastoihin käytettävät varat muista ja säädellä sekä jo toiminnassa olevia että uusia virastoja. Tätä ei kuitenkaan mainita komission tiedonannossa.

Suullinen kysymyksemme on itse asiassa pahoittelun ilmaus siitä, että neuvosto ei ole ryhtynyt mainittuihin neuvotteluihin. Tärkein kysymys kuuluu: onko neuvosto valmis toimimaan ja toisaalta onko sen mielestä tarpeellista ja mahdollista saattaa neuvottelut loppuun ensi vuonna eli nykyisten rahoitusnäkymien päättymiseen mennessä?

  Lord Bach, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puheenjohtaja, 28. kesäkuuta 2004 tekemissään päätelmissä, jotka koskivat komission tiedonantoa Euroopan unionin sääntelyvirastojen toimintakehyksestä, neuvosto totesi, että on olemassa erinäisiä hajautettuja yhteisön elimiä, jotka luetaan Euroopan unionin erityisvirastot -nimityksen alle. Neuvosto totesi, että vaikka näillä elimillä on muodollisesti joitakin yhteisiä piirteitä, ne ovat tosiasiassa hyvin erilaisia. Siksi neuvosto kehotti komissiota laatimaan sääntelyvirastoille selkeän määritelmän niiden toimivaltuuksien ja tehtävien mukaisesti. Se katsoi myös, että tulevassa toimintakehyksessä olisi täsmennettävä, mitä perusteita sääntelyvirastojen perustamisessa sovelletaan. Erityisen olennaisena neuvosto piti sitä, että kaikki päätökset viraston perustamisesta tai säilyttämisestä perustellaan todellisen tarpeen ja kustannus-hyötyanalyysin pohjalta ottamalla huomioon alan asiantuntemuksen saatavuus ja sisällyttämällä mukaan vaikutusten arviointi.

Komissio esitteli helmikuussa 2005 luonnoksen toimielinten väliseksi sopimukseksi Euroopan unionin sääntelyvirastojen toimintakehyksestä. Tähän sisältyvät säännöt virastojen tehtävistä, täytäntöönpanotehtävistä, oikeusperustasta, tavoitteista ja toimeksiannosta, kotipaikasta ja rakenteesta, toiminnasta sekä arvioinnista ja valvonnasta. Komission ehdotuksessa suositetaan toimielinten välistä sopimusta sopivaksi keinoksi varmistaa, että "asianomaiset kolme toimielintä ovat suoraan mukana määrittelemässä perusedellytyksiä, joita on noudatettava annettaessa alakohtaisia virastoja koskevia perustamissäädöksiä" ja että tällainen väline "ei estä vahvistamasta myöhemmässä vaiheessa yksityiskohtaisempia sääntöjä puiteasetuksessa".

Komission luonnos toimielinten väliseksi sopimukseksi kuitenkin ylittää perustamissopimuksen määräykset toimielinten yhteistyöjärjestelyistä niiltä osin, kuin kyse on merkityksellisistä, voimassa olevan lainsäädännön päälle säädettävistä normeista. Tällaiset säännöt johtaisivat jatkossa sitovaan lainsäädäntöön, jonka perusta ei olisi perustamissopimuksessa. Neuvosto kehottaa parlamentin jäseniä tutustumaan Nizzan sopimukseen liitettyyn julistukseen, jossa todetaan, että toimielinten välisillä sopimuksilla "ei voida muuttaa eikä täydentää perustamissopimuksen määräyksiä".

Neuvosto myönsi 28. kesäkuuta 2004 tekemissään päätelmissä, että "sääntelyvirastojen kehittyvän ja muuttuvan luonteen" johdosta on perusteltua tarkastella niiden rakenteeseen ja johtokuntien kokoonpanoon liittyviä kysymyksiä sekä virastojen eri elinten tehtäviä. Neuvosto lisäsi myös, että "tarkastelussa olisi otettava huomioon muun muassa kunkin viraston toimivaltuudet ja sille uskottujen tehtävien luonne".

Vaikka toimielinten välisellä sopimuksella voisi olla tiettyjä sitovia oikeusvaikutuksia sikäli, kuin sen sisällöstä käy ilmi kolmen asianosaisen toimielimen halu tehdä keskinäisiä pysyväisluonteisia sitoumuksia, tätä välinettä ei voi käyttää lainsäädännön tai sen päälle säädettävien normien hyväksymiseen. Näin ollen nämä lainsäädännöllisiin kysymyksiin liittyvät ehdotukset on jätetty pöydälle neuvoston jatkopohdintoja varten.

Neuvosto on valmis tutkimaan mahdollisuutta laatia virastoille horisontaalinen ehdotus, jossa lähestyttäisiin esille tuomiani lainsäädännöllisiä pulmia.

  Maria da Assunção Esteves, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (PT) Eurooppalaista hallintotapaa koskevassa valkoisessa kirjassa komissio ehdottaa, että Euroopan unionin sääntelyvirastoista pitäisi määrätä lainsäädännöllä. Nyt tavoitteena on saavuttaa tuiki tarpeellinen toimielinten välinen sopimus. Kaikkiaan on sanottava, että jos olemassa on yksi poliittinen päätöksentekojärjestelmä, joka kaipaa kipeästi koordinoitua ja järkeistettyä organisointia, se on kiistämättä Euroopan unionin sääntelyvirastot.

Tämä johtuu ensinnäkin niiden olennaisten aihealueiden suuresta määrästä ja erilaisuudesta, joille virastot yhä tiiviimmin ulottuvat. Syynä on myös se, että Euroopan toimielinrakenne on pirstoutunut ja kaipaa perustuslain tarjoamaa yhdentävää vaikutusta. Tämän vuoksi tarvitaan väliaikaisia toimielinten välisiä sopimuksia ja on toteutettava järkeviä ja kestäviä järjestelyjä. Eurooppa ei voi kääntää selkäänsä laajentumisesta ja siihen liittyvistä päämääristä aiheutuvalle hallinnolliselle ongelmalle. Niinpä sääntelyvirastojen kannalta on olennaista, että Euroopan poliittiset toimielimet huolehtivat osaltaan vastuun kantamisesta.

Toimielinten välinen sopimus mahdollistaisi näiden virastojen onnistumisen tehtävässään. Sopimuksella tukittaisiin menettelytavoissa olevat aukot ja siten järkeistettäisiin ja lisättäisiin eurooppalaisen politiikan täytäntöönpanon tehokkuutta. Loppujen lopuksi meidän on kaikkien myönnettävä, että koko eurooppalaisen keskustelun ydin rakentuu rationaalisuuden perustalle.

  Richard Corbett, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, ryhmäni on seurannut huolestuneena virastojen leviämistä viime vuosina. Määrä on kasvanut valtavasti. Virastoja tipahtelee kuin karnevaalien paperisilppua ympäri jäsenvaltioita, ja tavoitteena tuntuu olevan enemmän varmistaa jokaiselle jäsenvaltiolle omansa kuin miettiä, onko perustamiselle tarvetta ja mitä etuja kustakin erilliseen alaan keskittyvästä eurooppalaisesta virastosta voidaan saada.

Huolemme kohdistuu siten useaan asiaan: tietysti kustannuksiin, mutta tärkeämpää on pohtia, verottaako virastojen runsaus nykyistä Euroopan komission toimeenpanotehtävää. Jotkut tietyissä jäsenvaltioissa toimivat poliitikot haluaisivat nähdä komission hajoavan useiksi pieniksi erityisalojen virastoiksi, jotka syrjäyttäisivät nykyisen ylikansallisen toimeenpanovallan.

Entä vastuuvelvollisuus? Komissio on tilintekovelvollinen ainakin meille eli Euroopan parlamentille. Komission jäsenet ja heitä palvelevat virkamiehet on helppo kutsua parlamentin tentattavaksi ja ristikuulusteluihin. Me äänestämme komission talousarviosta. Ja tarpeen vaatiessa – taivas varjelkoon, ettei tarvetta tule – voimme äänestää heidät pois virasta. Sitä vastoin jos asiat uskotaan virastolle, jolla on erilainen, yleensä hallitustenvälisyyteen pohjautuva rakenne ja omat hallintoelimet ja jonka vastuu muodostuu aivan toisin, vastuun selkeys kärsii väistämättä.

Tämän vuoksi tuemme ajatusta toimielinten välisestä puitesopimuksesta, jolla voitaisiin vaikuttaa osaan edellä esitetyistä seikoista. Vähintäänkin sopimuksella voitaisiin korjata osa ylilyönneistä. Sillä voitaisiin luoda kunnollinen vastuun periaate ja määrittää virastoille yhdenmukainen rakenne. Tällä hetkellä joka ikisen viraston rakenne tuntuu olevan erilainen. Parlamentti voisi osallistua hallintoneuvoston nimittämiseen ja valvontaan.

Kuulin neuvoston vastauksen, jonka mukaan se ei pidä ajatuksesta, että laaditaan toimielinten välinen sopimus, vaan haluaisi mieluummin tarkastella horisontaalista ehdotusta. Haluaisin neuvoston valistavan meitä siitä, millainen tuo ehdotus voisi mahdollisesti olla. Olisiko kyse puiteasetuksesta vai jonkinlaisesta lainsäädännöstä? Me emme anna periksi tämän asian ajamisessa. Pidimme komission ehdotuksen lähestymistavasta emmekä luovu tavoitteestamme taata, että jos virastoja halutaan ylläpitää jatkossakin, niiden on oltava vastuussa Euroopan unionin vaaleilla valituille toimielimille eivätkä ne saa toimia oman mielensä mukaan.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, ensimmäiset Euroopan unionin sääntelyvirastot perustettiin 1990-luvulla vastauksena unionin politiikan kehittymiseen, peräkkäisiin laajentumisiin sekä sitä kautta unionin uusiin teknisiin ja tieteellisiin tarpeisiin.

Eurooppalaista hallintotapaa koskevassa valkoisessa kirjassa todetaan, että Euroopan unionin sääntelyvirastot auttavat panemaan täytäntöön ja soveltamaan yhteisön periaatteita tehokkaasti ja että virastojen rooli ja niiden tekemät tarkastukset ovat erittäin merkittäviä sekä poliittisesti että institutionaalisesti. Kuitenkin unionilla on nyt jo 23 erillisvirastoa, kun vuonna 1995 niitä oli viisi. Tämä jatkuva lisääntyminen on hälyttävää, koska virastoilla ei ole minkäänlaisia yhteisiä menettelysääntöjä. Kansalaiset kokevat virastojen nimien, tehtävien, rakenteiden ja valvontamekanismien paljouden vaikeasti ymmärrettäviksi, eikä tällainen tilanne lisää oikeusvarmuutta.

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2004 vuosikertomuksessa korostetaan virastojen puutteita talousarvioperiaatteiden noudattamisessa, henkilöstön palkkaamisessa ja julkisia hankintoja koskevissa menettelyissä. Ottaen huomioon, että virastot aiheuttavat suuremman rasitteen unionin talousarviolle kuin koskaan aiemmin, perustavanlaatuinen analyysi jokaisen uuden viraston toiminnan talousvaikutuksista olisi tehtävä pakolliseksi.

Jotta 25 jäsenvaltion Euroopan unioni toimisi kunnolla, tarvitaan nykyistä enemmän avoimuutta ja johdonmukaisuutta. Näin voimme välttyä perustamasta yhä uusia erillisvirastoja, joista monet vain monistaisivat asianomaisten komission yksiköiden vastuun ja toiminnan. Tätä taustaa vasten komission, parlamentin ja neuvoston välinen sopimusluonnos, jolla luodaan yhteiset suuntaviivat ja puitteet uusien virastojen perustamiselle, ansaitsee täyden tukemme. Mielestäni on mahdotonta ymmärtää, miksi neuvosto ei ole aiemmin osoittanut merkkiäkään poliittisesta tahdosta sopimusneuvottelujen käynnistämiseksi − joskin nyt tuntuu siitä, että asia saattaa olla muuttumassa.

  Lord Bach, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, kiitän kaikkia niitä, jotka käyttivät puheenvuoron kiintoisaksi ja informatiiviseksi osoittautuneessa keskustelussa. On todettava, että neuvosto ei ole vielä keskustellut kaikista täällä esille tulleista näkökohdista, mutta vakuutan parlamentin jäsenille, että niin tulee tapahtumaan.

Saanen vastata niin moniin käsitellyistä näkökohdista kuin pystyn. Neuvosto on totta kai yhtä mieltä siitä, että tarvitsemme avoimia ja tehokkaita virastoja. On tärkeää varmistaa johdonmukaisuus, hyvä hallintotapa, uskottavuus ja kustannustehokkuus. Ymmärrämme, millaisia etuja joustavuuden säilyttämisestä ja liian tiukkojen suuntaviivojen välttämisestä voidaan joka tapauksessa saada. Voin myös vakuuttaa parlamentille – jos siitä sattuu olemaan epäilyksiä – että neuvosto palaa asiaan punnittuaan perusteellisesti sekä parlamentin että komission kannat.

Neuvosto on pannut merkille komission ehdotuksen oikeudellisesti sitovaksi välineeksi, jolla määriteltäisiin sääntelyvirastojen horisontaalinen toimintakehys. Neuvoston näkemyksen mukaan nykyiseen komission ehdotukseen sisältyy oikeudellisia ongelmia, ja se aikoo paneutua siihen huolellisesti.

Mitä tällaisen toimintakehyksen sitten olisi pidettävä sisällään? Neuvoston näkemyksen mukaan, olipa toimintakehys millainen tahansa, siihen on sisällyttävä sääntelyvirastojen perustamisen, toiminnan ja valvonnan avainkysymykset. Kuten jo totesin, erityisen tärkeää on varmistaa johdonmukaisuus, avoimuus, hyvä hallintotapa ja kustannustehokkuus.

Kuinka puheena olevan viraston perustamista koskevat päätökset olisi tehtävä? Mielestämme virastoilla on ratkaisevan tärkeä merkitys. Samalla neuvosto kuitenkin yhtyy parlamentin näkemykseen siitä, että uuden viraston perustamisesta päätettäessä perustelujen on pohjauduttava ulkopuolisen tahon tekemään kustannus-hyötyanalyysiin. Toivomme pääsevämme parlamentin kanssa tyydyttävään ratkaisuun tässä asiassa.

  Louis Michel, komission jäsen. (FR) Arvoisa puhemies, aivan ensiksi haluan todeta, että komissio jakaa Euroopan parlamentin tuntemuksen asian kiireellisyydestä. Me myös jaamme täysin ne huolet, joita useat puhujat täällä esittivät.

Komissio katsoo, että tässä tapauksessa toimielinten välinen sopimus on kiistatta soveltuvin lainsäädännön muoto. Itse asiassa vain toimielinten välinen sopimus mahdollistaa parlamentin osallistumisen yhteisen toimintakehyksen määrittämiseen yhtäläisesti komission ja neuvoston kanssa. Yleisesti tunnustettu tarve lainsäädännölle merkitsee, ettemme voi sallia komission kahdeksan kuukautta sitten laatiman luonnoksen olla johtamatta mihinkään. Komissio kehottaa toimielinkumppaneitaan käärimään hihansa, jotta kolmikantaneuvottelut saadaan alkuun mahdollisimman pian. Olennaista on tutkia, millainen sisältö kolmen toimielimen väliselle sopimukselle annetaan. Kun välineen sisältö on kerran määritelty, on helpompaa päättää muodosta.

Puhetta johti
varapuhemies Sylvia-Yvonne KAUFMANN

Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

27. Kyselytunti (kysymykset komissiolle)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana kyselytunti (B6-0339/2005).

Käsittelemme komissiolle osoitettuja kysymyksiä.

Osa 1

  David Martin (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen iloinen, että kyselytuntia jatketaan kello 20:een saakka, koska kyselytunnille varatusta ajasta on aivan liian helppo tinkiä niin kuin usein aikaisemmin on tapahtunut.

Työjärjestyspuheenvuoroni koskee omaa kysymystäni numero 69, jonka esitin erityisesti siksi, että komission jäsenen Mandelsonin oli tarkoitus puhua Euroopan parlamentissa ja vastata tämäniltaisiin kysymyksiin. Kysymys koskee WTO:ta mutta jostain selittämättömästä syystä se on luokiteltu yleisluonteiseksi kysymykseksi. Voisitteko selittää miksi?

  Puhemies. Voin kertoa teille ainoastaan, että Euroopan parlamentin käytännön mukaan komissio päättää, kuka komission jäsenistä vastaa kysymyksiin. Sen vuoksi kysymyksenne on otettu kyselytunnin kolmanteen osaan.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Myös minulla on samasta asiasta kysymys komission jäsenelle Mandelsonille. Ehkä hän voisi tehdä palveluksen ja vastata kysymykseen yksityisesti?

  Puhemies. Ehkäpä asia todellakin voitaisiin hoitaa siten. Muussa tapauksessa voin antaa teille ainoastaan saman vastauksen kuin jo annoin kollegallenne Martinille.

  Puhemies. Seuraavana on

Manuel Medina Ortegan kysymys numero 37 (H-0893/05)

Aihe: Matkustajalentoliikenteen verotus

Onko komissio harkinnut estävänsä, että matkustajaliikenteen verotusta koskevista kansallisista toimenpiteistä, kuten lentolippujen ja lentobensiinin verotus, muodostuisi sisämarkkinoiden toimintaa haittaavia esteitä?

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Lentoliikenteen verotuskysymyksestä on väitelty paljon viime aikoina, mutta sitä on tarkasteltu yhtenä harkinnan arvoisena välineenä, kun on mietitty uusia rahoituslähteitä kehitysmaiden viralliseen, YK:n vuosituhattavoitteiden mukaiseen apuun.

Arvoisa parlamentin jäsen tietää epäilemättä, että neuvosto on tarkastellut tätä kysymystä aktiivisesti ja että komissio on laatinut neuvoston pyynnöstä useita työasiakirjoja asiaan liittyvistä teknisistä näkökohdista. Harkinnan alla on ollut kaksi verotusvälinetyyppiä: lentopolttoaineen verotus ja lentolippujen verotus, jota kutsutaan myös lentokenttämaksuksi. Sisämarkkinoiden kannalta näiden verotyyppien oikeudellinen lähtökohta on erilainen.

Lentopolttoaineiden verotuksesta säädetään yhteisön lainsäädännössä energiaverodirektiivissä 2003/96/EY. Vaikka lentopolttoaine on lähtökohtaisesti verovapaata, jäsenvaltiot voivat päättää kantaa siitä veroa kotimaan lennoilla. Ne voivat myös verottaa polttoainetta jäsenvaltioiden välisillä lennoilla, jos jäsenvaltiot sopivat siitä kahdenvälisesti. Käytännössä veroa ei kuitenkaan voida kantaa EY:ssä toimivien yhteisön ulkopuolisten maiden lentoyhtiöiden käyttämästä polttoaineesta.

Lentolippujen verotuksesta ei ole erikseen säädetty yhteisön lainsäädännössä. Jäsenvaltiot voivat näin ollen vapaasti periä tällaista veroa, mutta luonnollisesti sillä edellytyksellä, että jäsenvaltiot noudattavat EY:n perustamissopimuksen mukaisia velvoitteitaan.

Arvoisa parlamentin jäsen kysyi, onko komissio harkinnut, miten se voisi estää sen, että tällaisista lentoliikenteen veroista muodostuisi sisämarkkinoiden toimintaa haittaavia esteitä. Haluan ensiksi korostaa, että jonkin tuotteen tai palvelun verottaminen ei merkitse haittaa kyseisen tuotteen tai palvelun vapaalle liikkuvuudelle. Sisämarkkinoiden toimintaa haitataan ainoastaan, jos veroa peritään enemmän jäsenvaltioiden välisistä liiketoimista kuin vastaavista jäsenvaltioiden sisäisistä liiketoimista. Komissio käyttää kaikki valtuutensa valvoakseen EY:n perustamissopimuksen noudattamista sen osalta, ettei lentoliikenteessä sovelleta syrjivää verotusta, aivan kuten se valvoo muidenkin verojen syrjimättömyyttä. Ymmärrän kuitenkin, että jäsenvaltioiden välisissä keskusteluissa keskitytään tällä hetkellä pääasiassa lentolippuveroihin. Haluan sen vuoksi korostaa, että yhteisön sääntöjen puuttuessa tämä asia kuuluu ennen kaikkea jäsenvaltioille, jotka toimivat verotuksellisen riippumattomuutensa mukaisesti.

Komissio on kuitenkin todennut työasiakirjoissaan, että on perusteltua soveltaa yhteistä lähestymistapaa lippujen verotukseen. Komissio on myös ilmaissut halukkuutensa käsitellä teknisiä näkökohtia yhdessä niiden jäsenvaltioiden kanssa, jotka aikovat ottaa käyttöön tällaisen veron. Tällä tavoin voidaan varmistaa paremmin perustamissopimuksesta johtuvien velvoitteiden noudattaminen.

Haluan huomauttaa, että komissio valvoo jatkuvasti sisämarkkinoiden toimintaa. Parlamentin jäsenen kysymyksessään mainitsemat verot ovat vielä hyvin harvinaisia. Jos komissio havaitsee, että lentoliikenteen verotuksesta, joko lentopolttoaineen tai lippujen verotuksesta, aiheutuu rakenteellisia ongelmia, se voi viime kädessä käyttää oikeuttaan ehdottaa asianmukaista lainsäädäntöä.

  Manuel Medina Ortega (PSE). – (ES) Komission jäsen Mandelson, nyt kun olette täällä ja koska te vastaatte Euroopan unionin ulkopolitiikasta, haluan kysyä, tiedättekö Te, että lentolipuista maailmanlaajuistumisen hyväksi kannettavasta verosta kärsisivät eniten kehitysmaat, joiden kehitys on suurelta osin riippuvaista matkailusta, joka myös on yksi niiden harvoista liiketoiminta-aloista?

Lisäksi saarivaltiot tai niemimaalla sijaitsevat valtiot kärsisivät lentolippujen verotuksesta. Vero on suunniteltu ainoastaan mantereen näkökulmasta, ja se todellakin vähentäisi liikennettä Euroopan unionin manneralueiden sekä saarilla sijaitsevien, etenkin syrjässä ja kauimpana Euroopan unionin keskuksesta olevien, valtioiden ja alueiden välillä.

Toivon, että voitte kertoa huoleni komission jäsenelle Kovácsille.

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Vastaukseksi matkailua koskevaan ensimmäiseen kysymykseenne totean, että lentoliikenteen verotuksen lisääminen voisi teoriassa vähentää matkojen kysyntää. Lentolipun hinnannousua on kuitenkin tarkasteltava matkakokonaisuuden kokonaiskustannusten – eli matka, majoitus ja vapaa-ajan kulutus – perusteella, ja niistä se muodostaa ainoastaan pienen osan. Matkailuun mahdollisesti kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa on näin ollen otettava huomioon myös yleinen suuntaus matkailun kysynnän vahvasta lisääntymisestä. Näin ollen on perusteltua olettaa, että vaikutukset matkailuun ovat melko vähäisiä.

Vastaukseksi toiseen kysymykseenne kaukaisista ja syrjäisistä alueista totean, että lentoliikenteen kustannusten lisääntyminen voi vaikuttaa enemmän alueisiin, jotka ovat hyvin riippuvaisia lentoliikenteestä. Koska kuitenkin jäsenvaltiot päättävät ensisijaisesti lentolippujen verotuksesta, ne, jotka päättävät kantaa tällaisia veroja, voivat suunnitella verot siten, että niihin liittyy tasoitusmenetelmiä, joilla otetaan huomioon syrjäisten alueiden erityisolot ja näiden alueiden asukkaiden sosiaaliset tarpeet.

Kuten olen jo todennut, komissio on ilmaissut olevansa valmis tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa lentolippujen teknisistä näkökohdista. Yhteistyöhön voi kuulua erilaisten tasoitusmenetelmien miettiminen kaukaisille ja syrjäisille alueille Euroopan yhteisöjen sääntöjen mukaisesti.

  Josu Ortuondo Larrea (ALDE). – (ES) Arvoisa komission jäsen, olen samaa mieltä siitä, että jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimia kehitysyhteistyöpolitiikan vahvistamiseksi niissä maissa, joista tänne tulee yhä enemmän Euroopan unionissa vakavia ongelmia aiheuttavia siirtolaisia nimenomaan sen vuoksi, etteivät nämä maat tarjoa kansalaisilleen riittäviä mahdollisuuksia.

Haluan tässä yhteydessä kysyä, onko komissio arvioinut riittävästi muita vaihtoehtoja tämän tavoitteen saavuttamiseksi, kuten taloustieteilijä Tobinin ehdotusta sellaisen valuuttasiirroista kannettavan veron perustamisesta, joka ei vaikuta matkailuun.

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Tähän kysymykseen voidaan vastata lyhyesti, ettei komissio harkitse muita vaihtoehtoja eikä esimerkiksi edellä mainittua Tobinin veroa, joka on monien kyseenalaistama melko kiistanalainen ehdotus.

Komissio on tutkinut ehdotuksia, joita on tuotu esiin jäsenvaltioiden kesken käydyissä keskusteluissa. Kuten totesin, niitä käsitellään työasiakirjoissa. Komissio ei ole tällä hetkellä aloitteellinen niiden suhteen.

Luonnollisesti siinä tapauksessa, että useat jäsenvaltiot harkitsevat tai kannattavat niin sanottua Tobinin veroa, myös komissio voi epäilemättä tutkia sitä ja esittää siitä näkemyksensä.

  Agnes Schierhuber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, me kaikki tiedämme, että erityisesti kehitysmaat ansaitsevat tarkkaavaisuutemme ja huomiomme. Aina vain kuitenkin pohdin sitä, miksi emme ole valmiita verottamaan lentopolttoainetta samalla tavoin kuin muita energianlähteitä, erityisesti fossiilisia polttoaineita. Ympäristön saastumisen osalta haluan kiinnittää parlamentin huomion niihin merkittäviin ongelmiin, joita joskus ilmenee lentokenttien lentoratojen alueilla.

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Arvoisa parlamentin jäsen teki täysin pätevän huomion. On syytä huomauttaa, että vaikka polttoainevero vaikuttaisi hintoihin, se saattaa kuitenkin asettaa lentoliikenteen tasavertaiseen asemaan muiden liikennevälineiden kanssa, muun muassa maantieliikenteen kanssa, sillä maantieliikenteessä verotetaan tällä hetkellä polttoainetta ja se on usein ainoa vaihtoehto vähemmän varakkaille matkustajille. Tätä asiaa eteenpäin vievät tahot ottavat epäilemättä huomioon arvoisan jäsenen esittämän huomautuksen.

  Puhemies. Seuraavana on

Sarah Ludfordin kysymys numero 38 (H-0896/05)

Aihe: Euroopan unionin tietokantojen suojelu

Eurodac-järjestelmän (turvapaikan hakijoita koskeva tietokanta) keskusyksikön toiminnasta neuvostolle ja parlamentille laaditussa ensimmäisessä ja toisessa vuosikertomuksessa (SEK(2004) 557 ja SEK(2005) 839) todettiin, että kyseinen yksikkö on kirjannut yllättävän suuren määrän erityishakuja. Erityishaut on tarkoitettu Eurodac-asetuksen 18 artiklan (2 kohdasta eteenpäin) panemiseksi täytäntöön. Kyse on niiden henkilöiden tietosuojasta, joiden tietoja on kyseisessä tietokannassa, ja oikeudesta tutustua itseään koskeviin tietoihin.

Edellä mainittuja erityishakuja on kuitenkin tehty, vaikka kyseisten maiden valvontaviranomaiset eivät ole pystyneet tarkastamaan, ovatko haut todellakin perustuneet kyseessä olevien henkilöiden toiveeseen tutustua omiin tietoihinsa. Mihin toimiin komissio on ryhtynyt saadakseen selville näiden hakujen perusteet? Onko komissio pitänyt lupauksensa valvoa edelleen Eurodac-asetuksen soveltamista asiassa ja mitkä ovat tästä saadut tulokset?

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Arvoisa jäsen Ludford pyytää selvitystä Eurodac-järjestelmän erityishauista ja komission tässä yhteydessä toteuttamista toimista. Vastaan mielelläni tähän kysymykseen, joka kuuluu komission varapuheenjohtajan Frattinin vastuualaan.

Ensinnäkin haku määritellään erityishauksi siinä tapauksessa, ettei sen tarkoituksena ole määrittää, mikä jäsenvaltio on vastuussa turvapaikkahakemuksesta, vaan varmistaa asianomaiselle, että hänen oikeuksiaan noudatetaan tietosuojadirektiivin mukaisesti.

Eurodac-asetuksen 18 artiklassa säädetään siitä, miten oikeutta saada Eurodacin käsittelemiä henkilötietoja, päästä niihin käsiksi, oikaista tai poistaa niitä voidaan soveltaa. Nämä oikeudet vahvistetaan EU:n tietosuojalainsäädännöllä ja niiden tarkoituksena on varmistaa yksilön oikeus yksityisyyteen. Eurodac-asetuksen 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimittäin rekisteröidyllä on kussakin jäsenvaltiossa oikeus saada ilmoitus keskustietokantaan tallennetuista häntä koskevista tiedoista sekä tiedot keskusyksikköön siirtäneestä jäsenvaltiosta. Hän voi pyytää virheellisten tietojen oikaisua tai laittomasti tallennettujen tietojen poistamista. Merkillepantavaa on, että ainoastaan muutamat jäsenvaltiot ovat tehneet tällaisia hakuja keskusyksikköön.

EU:n tietosuojalainsäädännön mukaisessa järjestelmässä jäsenvaltioiden tietosuojaviranomaiset ja Euroopan tietosuojavaltuutettu ovat toimivaltaisia valvomaan Eurodacin suorittaman henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuutta. Komissio muistutti äskettäisessä Eurodacin käyttäjien tapaamisessa Eurodacin käyttäjiä näiden lainmukaisista velvoitteista. Toisessa Euroopan tietosuojavaltuutetun järjestämässä kokouksessa komissio kiinnitti Euroopan tietosuojavaltuutetun ja kansallisten valvontaviranomaisten huomion Eurodacin keskusyksikköön tehtyjen erityishakujen suureen määrään.

Komissio seuraa tätä asiaa tarkoin, koska on tärkeää selvittää, noudattavatko jäsenvaltioiden viranomaiset Eurodacia koskevissa toimissaan vakiintuneita tietosuojasääntöjämme.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Osittainen kiitos komission jäsenelle Rehnille. Totesitte siis, ettei komissio tiedä sen enempää kuin kansalliset tietosuojaviranomaisetkaan, miksi näitä erityishakuja tehdään. Tämä aihe on hyvin tärkeä siksi, että EU:n tietokantoihin pääsyä koskevat pyynnöt lisääntyvät nopeasti.

Miten tiedämme, etteivät nämä erityishaut olleet Eurodacin tapauksessa kansallisten virastojen luvattomia hakuja, jotka naamioitiin yksilöiden puolesta tehdyiksi, näiden omia henkilötietoja koskeviksi hauiksi? Ellei komissio osaa vastata tähän, miten voimme luottaa sen vahtikoiran kykyihin samalla, kun tietosuojaan kohdistuu entistä enemmän paineita? Haluan muistuttaa teitä, että komissio vastaa tämän asetuksen säännösten noudattamisen valvonnasta.

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Ensinnäkin välitän huolenaiheenne komission jäsenelle Frattinille. Toiseksi totean, että komissio on pyytänyt lisäselvityksiä yhdeltä jäsenvaltiolta, josta on tehty erityisen paljon hakuja hyvin lyhyen ajan kuluessa.

Ymmärtänette, että tässä vaiheessa, kun emme tiedä hakujen täsmällistä syytä, en halua nimetä ja syyttää mitään tiettyä jäsenvaltiota. Toistan, että vaikka olemmekin yllättyneitä hakujen suuresta määrästä, tässä vaiheessa ei ole mitään näyttöä siitä, että Eurodac-asetusta olisi rikottu.

  Puhemies Seuraavana on

Giorgos Dimitrakopoulosin kysymys numero 39 (H-0904/05)

Aihe: Kosovo

Onko Euroopan unionin osallistuminen Kosovon tulevaa asemaa koskeviin neuvotteluihin varmistunut, ja onko laadittu luettelo kysymyksistä ja ongelmista, joiden käsittelyyn Euroopan unioni ja erityisesti Euroopan komissio ja Euroopan parlamentti voisivat osallistua konkreettisesti, etenkin kun EU:n toimielinten Kosovosta laatimissa asiakirjoissa mainitaan selkeästi EU-jäsenyyden mahdollisuus?

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Haluan aluksi huomauttaa, että lopullinen vastuu päätöksenteosta, jolla edistetään poliittista prosessia Kosovon tulevan aseman määrittämiseksi, on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244 nojalla Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerillä.

Komissio suhtautuu myönteisesti YK:n pääsihteerin äskettäiseen suositukseen ja sen saamaan kannatukseen turvallisuusneuvostossa, joka katsoo, että Kosovon tulevaa asemaa koskevissa neuvotteluissa olisi edettävä. Komissio on tyytyväinen myös siihen, että presidentti Martti Ahtisaari nimitettiin 1. marraskuuta tänä vuonna YK:n pääsihteerin erityisedustajaksi eli erityislähettilääksi johtamaan Kosovon tulevaisuudesta käytäviä neuvotteluja. Komissio tukee täysimääräisesti kansainvälisen yhteisön ja presidentti Ahtisaaren pyrkimyksiä valmistella ja työstää tasapainoinen ja kestävä ratkaisu Kosovoon, ja aiomme tietenkin työskennellä tiiviisti presidentti Ahtisaaren kanssa tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Haluaisin mainita neljä seikkaa, jotka liittyvät EU:n osallistumiseen ja komission rooliin.

Meidän on ensinnäkin varmistettava, että tulos, johon päädytään, on yhteensopiva Kosovon eurooppalaisen tulevaisuudennäkymä kanssa ja kattaa koko Länsi-Balkanin alueen.

Toiseksi meidän on varmistettava paikallisviranomaisten, tulevien keskustelukumppaniemme, toimintamahdollisuudet ja samanaikaisesti säilytettävä kevennetty kansainvälinen edustus Kosovossa turvallisuuden takeena.

Olen varma, että Euroopan parlamentti on samaa mieltä kolmannesta seikasta, jonka mukaan yhteisenä tavoitteenamme on oltava sellaisen aseman vahvistaminen, johon liittyy myös velvollisuuksia. On äärimmäisen tärkeää, että vähemmistöjen oikeudet sekä kulttuuristen ja historiallisten paikkojen suojelu varmistetaan, jotta voidaan saavuttaa pysyvä ratkaisu, jolla edistetään vakautta ja koko aluetta koskevaa eurooppalaista näkökulmaa.

Lopuksi todettakoon, että talouskehitys on ratkaisevassa asemassa Kosovon tulevaisuuden kannalta. Esittelen pian Javier Solanan kanssa yhteisen asiakirjan Kosovoa koskevasta EU:n toimenpidekokonaisuudesta. Kyseisessä asiakirjassa esitellään pääpiirteissään, miten Kosovon aseman vahvistamista koskevaa prosessia edistetään asianmukaisten taloudellisten resurssien avulla. Komissio haluaa tehdä tässä yhteydessä tiivistä yhteistyötä parlamentin kanssa. Luotan teidän tukeenne tässä hyvin tärkeässä tehtävässä.

  Giorgos Dimitrakopoulos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää komission jäsentä ja komission henkilöstöä heidän vastauksestaan ja yhteistyöstä sekä tarkastella vielä uudelleen muutamaa seikkaa.

Ensinnäkin on hyvin tärkeää tukea Kosovon eurooppalaisia tulevaisuudennäkymiä, kuten YK:n lähettiläs Eide toteaa raporttinsa useissa kohdissa.

Toiseksi, kun otetaan huomioon komission jäsenen mainitsema Javier Solanan kanssa laadittava yhteinen asiakirja, on hyvin tärkeää, että Euroopan unionilla on erityinen neuvottelutaktiikka tietyissä asioissa, jotta voimme auttaa tulevien ongelmien ratkaisemisessa ja jotta samanaikaisesti voimme kaiken tämän perusteella hahmotella Kosovolle eurooppalaiset tulevaisuudennäkymät.

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Haluan kiittää jäsen Dimitrakopoulosia hänen esittämästään kysymyksestä ja sen jatkokysymyksestä. Voin vakuuttaa hänelle, että yhteisenä tavoitteenamme todella on varmistaa, että Kosovolla on eurooppalainen tulevaisuudennäkymä.

Olen samaa mieltä siitä, että tätä asiaa korostettiin voimakkaasti lähettiläs Eiden laatimassa Kosovon vaatimuksia koskevassa raportissa. Eiden raportti on mielestäni hyvin asiantunteva, korkealaatuinen, objektiivinen ja todenperäinen. Siinä lisäksi korostetaan tarvetta varmistaa vaatimusten noudattaminen ja Kosovon asema sekä tarvetta edistyä neuvotteluprosessissa. Voin myös vakuuttaa, että korostamme Solanan kanssa laadittavassa yhteisessä asiakirjassa tavoitetta löytää tasapainoinen ja kestävä ratkaisu.

  Bart Staes (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa puhemies, olen täysin samaa mieltä komission jäsenen kanssa siitä, että Kosovolle on hahmoteltava eurooppalainen tulevaisuudennäkymä. Myös paikallisviranomaiset ovat samaa mieltä siitä, että armeijan läsnäoloa tarvitaan heti, kun maa on saavuttanut itsenäisyyden. Haluan kysyä komission jäseneltä, tarkoittaako tämä sitä, että ajan kuluessa ja kun Kosovo on itsenäistynyt, KFOR-joukot vedetään pois ja korvataan eurooppalaisilla joukoilla? Jos niin on, onko hänellä vielä mitään käsitystä siitä, kuinka paljon se maksaa Euroopan unionille ja ovatko Euroopan unioni ja komissio valmiita varmistamaan, että varoja on riittävästi saatavilla?

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Presidentti Ahtisaari on juuri aloittanut työnsä ja harjoittaa diplomatiaa niin Belgradissa, Pristinassa kuin kansainvälisen yhteisönkin parissa. Tämän vuoksi en haluaisi ottaa varaslähtöä ja ennakoida YK:n erityislähettiläs presidentti Ahtisaaren ehdotusta. Mielestäni on parempi antaa hänen tehdä rauhassa työnsä, kuulla eri osapuolia ja sitten, kun aika on oikea, yrittää riittävän määrätietoisesti löytää ratkaisun. En näin ollen pidä viisaana ottaa tässä vaiheessa kantaa siihen, jatkavatko KFOR-joukot toimintaansa Kosovossa ja millä kokoonpanolla.

Haluan sanoa kaksi asiaa. Ensinnäkin Kosovossa tarvitaan kansainvälistä läsnäoloa turvallisuuden takeena myös tulevaisuudessa. Toiseksi olemme aloittamassa tarveanalyysia Kosovoa koskevasta rahoituksesta eli tuemme kansainvälisen yhteisön ja presidentti Ahtisaaren työtä.

Osa 2

Kysymykset komission jäsenelle Michelille

  Puhemies Seuraavana on

Bart Staesin kysymys numero 40 (H-0894/05)

Aihe: FLEGTin vaikutukset sosiaalisten oikeuksien ja elinympäristön suojeluun kehitysmaissa

FLEGT-toimintasuunnitelma (metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa koskeva toimintasuunnitelma) laittoman puunkorjuun torjumiseksi keskittyy pääasiassa puunkorjuun laillisiin näkökohtiin, samalla kun kestävä metsänhoito jää suurimmaksi osaksi selvittämättä. Kuitenkaan laillinen puunkorjuu ei sinänsä takaa kehitysmaissa kestävää kehitystä eikä väestön sosiaalisen aseman paranemista. Ei myöskään taata, että biologista monimuotoisuutta ja elinympäristöä suojeltaisiin. Katsooko komissio, että neuvoteltaessa kumppanuuksista FLEGTin puitteissa on asetettava sitovat ehdot, jotta otettaisiin huomioon kehitysnäkökohdat (sekä sosiaaliset että ympäristöön liittyvät) ja näin voitaisiin parantaa paikallisen väestön elinoloja? Katsooko komissio, että laillisuus on edellytyksenä pääsyyn Euroopan markkinoille eikä se ole vain FLEGTin tavoite?

  Louis Michel, komission jäsen. (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, EU:n niin sanotussa FLEGT-toimintasuunnitelmassa (metsälainsäädännön soveltamisen valvonta, metsähallinto ja puukauppa) keskitytään ainoastaan laillisuuskysymyksiin eikä siinä käsitellä metsänhoidon kestävän kehityksen laajempia ja monitahoisempia kysymyksiä. Näiden kysymysten välillä on selvä ero: laillista puuta voidaan korjata kestämättömällä tavalla esimerkiksi luvallisilla avohakkuilla ja toisaalta laiton puutavara voi olla peräisin kestävistä lähteistä – puu on esimerkiksi saatettu korjata sellaisia luonnonmetsien hoitojärjestelmiä noudattaen, jotka ovat kestävän kehityksen mukaisia järjestelmiä mutta jotka eivät muodollisesti täytä lakisääteisiä vaatimuksia.

Useimmissa maissa metsälainsäädäntö kuitenkin perustuu kestävän kehityksen periaatteisiin. Tämän vuoksi metsähallinnon ja metsälainsäädännön täytäntöönpanon parantaminen johtaa kestävään metsänhoitoon. FLEGT-toimintasuunnitelman yhteydessä tehdyt kumppanuussopimukset ovat myös keino saattaa asianomaiset osapuolet yhteen käsittelemään metsäalan hallinnoinnin laajempia kysymyksiä ja tarvittaessa tukemaan metsälainsäädännön uudistusten toteuttamista. Komissio toivoo, että näillä menettelyillä voidaan parantaa metsälainsäädännön ja hallinnoinnin laatua ja oikeudenmukaisuutta kumppanivaltioissa. Luotan siihen, että te puolestanne ymmärrätte, että vaikka laillisuuskysymys on tärkeä, se ei ole FLEGT-toimintasuunnitelmassa päämäärä sinänsä vaan pikemminkin keino tehdä yhteistyötä kumppanivaltioiden kanssa metsäalan hallinnoinnin parantamiseksi.

EU:n FLEGT-toimintasuunnitelma on näin ollen aloite, jolla pyritään aikaansaamaan muutoksia asianomaisten sitoutumisen kautta. Tämän vuoksi ei ole hyvä ajatus asettaa tiukkoja sosiaalisia vaatimuksia ja ympäristövaatimuksia mahdollisille kumppaneille. Liian tiukat vaatimukset heikentäisivät asianomaisten sitoutumista kumppanuussopimuksiin. On myös totta, että, vaikka EU:n FLEGT-toimintasuunnitelmassa korostetaan hallintoa ja laillisuutta, Euroopan unioni kannustaa kehitysmaita määrätietoisesti kestävään metsänhoitoon. Viimeisten kymmenen vuoden aikana EU on osoittanut yli 700 miljoonaa euroa kestävään metsänhoitoon Aasiassa, Keski-Afrikassa ja Etelä-Amerikassa.

  Bart Staes (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kiitän teitä vastauksestanne ja joistakin huomautuksistanne. Yhteistyö näiden kumppanimaiden kanssa voi tietenkin olla hyvä asia, mutta me kaikki tiedämme, ettei mikään kuitenkaan estä mahdollisia kumppanimaita, myös Kiinaa, tuomasta puuta lainvastaisesti Eurooppaan esimerkiksi kolmansien maiden kautta. Greenpeace raportoi aivan hiljattain paljastaneensa laittomia verkostoja, jotka ulottuivat Kongo-Brazzavillesta Italiaan, Papua-Uusi-Guineasta Kiinaan ja sieltä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Kysynkin siksi, miten komissio ja erityisesti komission jäsen aikoo lopettaa tällaisen toiminnan?

  Louis Michel, komission jäsen. (FR) Komissio ymmärtää luonnollisesti toiveet esimerkiksi siitä, että laittomasti korjattuun puuhun sovellettaisiin yksipuolista kieltoa – minulle on esitetty tästä asiasta hiljattain kysymys. Meidän on kuitenkin hyväksyttävä, että käytännössä tällä toimenpiteellä ei ratkaistaisi metsävarojen laittoman käytön ongelmaa. Ensinnäkin vaikka ottaisimme käyttöön yksipuolisen kiellon tuoda laittomasti korjattua puuta Euroopan unioniin, emme pystyisi antamaan tulliviranomaisille välinettä, jonka perusteella ne voisivat todeta, onko puu korjattu laittomasti. Kielto ei siis yksinään olisi riittävä estämään laittomasti korjatun puun tuontia Euroopan unioniin. Jotta voitaisiin erottaa laillisesti ja laittomasti korjattu puu toisistaan – tämä on meitä koskettava vaikea ongelma – meidän on selkeästi pystyttävä tekemään täysimääräistä yhteistyötä puuta maahan tuovien maiden kanssa.

Toiseksi todettakoon, että Euroopan tasolla määrättävällä kiellolla ei voida ratkaista tuottajamaiden hallinnointiongelmaa. Tämän vuoksi komissio on ehdottanut lähestymistapaa, joka perustuu kumppanuuksien solmimiseen puuntuottajamaiden kanssa. Tällä tavoin edistetään Euroopan unionin ja tuottajamaiden välistä yhteistyötä, jota tarvitaan, jotta voidaan korjata lahjonnan ongelma ja hallinnoinnin alalla havaitut puutteet, jotka johtavat metsävarojen luvattomaan käyttöön. Ellei puuntuottajamaiden puualan lahjonnan poistamiseksi toteutettavia toimia lisätä ja elleivät ne perustu yhteistyöhön, toimilla, joilla pyritään estämään metsävarojen luvattomaan käyttöön liittyvä laittomasti korjatun puun kauppa, ei ole vaikutusta.

Kolmanneksi todettakoon, että kumppanuuksiin perustuva lähestymistapa on kohdennettu ja oikeasuhtainen. Se antaa meille tilaisuuden keskittää huomiomme ja voimavaramme maihin, joita tämä ongelma koskettaa eniten ilman, että vaikutamme niiden maiden kanssa käytävään kauppaan, joissa metsävarojen luvaton käyttö ei aiheuta vakavia ongelmia. Suurimmassa osassa puutuotteiden kauppaa ei epäillä olevan laittomuuksia.

Koska näin on, meidän on sovittava, miten toimitaan, kun muiden kuin kumppanimaiden kanssa käytävään kauppaan epäillään liittyvän laittomuuksia. Tätä asiaa tarkastellaan perinpohjaisemmin myöhemmin toteutettavassa arvioinnissa. Haluan korostaa, että tämän arvioinnin yhteydessä tutkituilla toimenpiteillä ei ole tarkoitus korvata suositeltua vapaaehtoista lähestymistapaa, joka on vahvistettu FLEGT-toimintasuunnitelmassa, vaan täydentää sitä tarpeen mukaan. Haluan myös huomauttaa, että puhumme arvioinnista eikä tarkoituksenamme ole missään tapauksessa esittää tässä vaiheessa uusia lainsäädäntöehdotuksia.

Komissio on sitoutunut tarkastelemaan ja arvioimaan FLEGT-toimintasuunnitelmaa tukevan täydentävän lainsäädännön toteutettavuutta niin kuin minulta on täällä pyydetty. Kuten lupasin, olen siis välittänyt viestin neuvostolle. Valitettavasti tätä työtä ovat hidastuttaneet viipeet, jotka liittyvät jäsenvaltioiden aktiivisen osallistumisen vahvistamiseen ja tekemäämme päätökseen keskittää vähäiset voimavarat toimintasuunnitelmassa vahvistetun vapaaehtoisen lähestymistavan täytäntöönpanoon. Arviointia tehdään parhaillaan tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, koska monet mahdollisista toimista kuuluvat kansalliseen toimivaltaan.

Tutkittaviin mahdollisuuksiin kuuluvat julkiset hankintamenettelyt, rahanpesu, varastettu irtaimisto ja lahjonnan vastainen lainsäädäntö sekä laittomasti korjatun puun tuonnin valvontaa koskevan uuden lainsäädännön käytännön näkökohtien toteutettavuus.

Haluan lopuksi kertoa teille, että sinä lyhyenä aikana, kun olin tutkimusasioista vastaavana komission jäsenenä, minulla oli tilaisuus käydä Milanon lähistöllä sijaitsevassa komission tutkimuskeskuksessa ja näin siellä tehtävän hyvin mielenkiintoista työtä. Se käsitti myös satelliittivalvonnan, jonka ansiosta on mahdollista valvoa hyvin tarkkaan sekä metsien hävittämistä että metsitystä. Mielestäni saattaisi näin ollen olla hyödyllistä arvioida myös sitä, voitaisiinko tämän välineen avulla vihdoin taivuttaa maat, joiden kanssa käymme poliittista vuoropuhelua, myötämielisemmiksi auttamaan meitä. Kyse on teknisestä voimavarasta, jonka avulla voisimme tarkkailla paljon aiempaa paremmin, miten tämä tilanne kehittyy. En tiedä, onko teillä ollut mahdollisuus vierailla kyseisessä tutkimuskeskuksessa ja nähdä, mitä siellä voidaan tehdä. Voin kuitenkin vakuuttaa teille, että olin hyvin vaikuttunut näkemästäni. On täysin mahdollista valvoa melko tarkasti tämän tilanteen kehitystä, joka on toisinaan ikävää ja toisinaan toiveita herättävää seurattavaa.

  John Bowis (PPE-DE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, olen varma, että Euroopan parlamentti haluaa vahvistaa toimintamahdollisuuksianne siten, että raportti, joka oli tarkoitus esittää toimintaohjelman perusteella vuoteen 2004 mennessä, antaa mahdollisuuden toteuttaa lisätoimia.

Voimme vahvistaa toimintamahdollisuuksianne muun muassa siten, että painostamme kumppaniamme Kiinaa toimiin sen kanssa syyskuussa tehdyn erittäin myönteisen sopimuksen yhteydessä. Voiko komission jäsen kertoa, miten hänen mielestään tämän avulla voidaan lopettaa puuhun liittyvä rahanpesu Kiinassa ja sillä alueella?

  Louis Michel, komission jäsen. (FR) Hyvä jäsen Bowis, voin valitettavasti kertoa teille ainoastaan sen, että sovellan tähän asiaan aktiivista lähestymistapaa ja että se on asialistalla, kun käymme neuvotteluja kumppaneidemme kanssa. Voin ainoastaan kertoa teille hyvistä aikeistani. Haluaisin kahden asian toteutuvan. Haluaisin ensinnäkin, että jäsenvaltiot, joilla tarkoitan neuvostoa, olisivat hieman aktiivisempia tässä asiassa. Uskon, että meille olisi apua siitä, jos esimerkiksi esittämiemme pyyntöjen tutkimista ei estettäisi. En nimittäin vastusta lainsäädännön tiukentamista – aivan päinvastoin. Meidän on joka tapauksessa käytävä tämä asia läpi jossakin vaiheessa.

Olen myös maininnut lähestymistavan, jota kuvaisin tekniseksi ja jonka avulla voitaisiin ainakin painostaa kumppanivaltioita ja luonnollisesti myös jäsenvaltioita. Todellinen tarpeemme koskee tapaa – sanokaamme tieteellistä tapaa – puun alkuperän määrittämiseksi ja luokittelemiseksi. Olemme onnistuneet siinä teknisesti esimerkiksi timanttien osalta, ja käytössämme on nyt hyvin täsmällisiä tapoja timantin alkuperän varmentamiseksi. Jotakuinkin tähän suuntaan meidän olisi nytkin pyrittävä.

  Agnes Schierhuber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, pienimuotoinen eurooppalainen metsätalous on vakuuttava esimerkki kestävistä metsänhoitokäytännöistä, jotka hyödyttävät koko taloutta. Haluan kysyä arvoisalta komission jäseneltä, pitääkö hän mahdollisena paikallisen tuen antamista teknisen avun muodossa maille, joista keskustelemme, jotta tähän asiaan ei tarvitsisi reagoida enää myöhemmin. Mainitsitte tutkimuksen, ja sen osalta voinkin todeta ilmeisen tosiseikan eli sen, että puuta käytetään myös tulevaisuudessa raaka-aineena monien muiden tuotteiden valmistuksessa.

  Louis Michel, komission jäsen. (FR) On selvää, että kysymyksessänne ehdottamanne toimet voivat sisältyä kaikkien kehitysohjelmiemme kehityshankkeisiin. Ne ovat myös täysin rahoituskelpoisia muissa vastaavissa hankkeissa, jotka koskevat esimerkiksi teknisen avun myöntämistä, istutuksia ja useita muita toimia. Tarkkailemme tietenkin tätä asiaa hyvin tiiviisti. Kehityshankkeisiin liittyvästä kysymyksestänne on tulossa entistä laaja-alaisempi. Maita, alueita tai paikallisseutuja koskevat kehityshankkeet ovat täysin rahoituskelpoisia. Itse asiassa joitakin sellaisia on parhaillaan käynnissäkin.

  Puhemies Seuraavana on

Othmar Karasin kysymys numero 41 (H-0902/05)

Aihe: Kehitysyhteistyö

Jotta vuosituhannen kehitystavoitteet voitaisiin saavuttaa määräaikaan eli vuoteen 2015 mennessä, julkisen kehitysavun osuus bruttokansantuotteesta olisi nostettava 0,7 prosenttiin. Antajamaille on asetettu seuraavat välitavoitteet: "merkittävä korotus" vuoteen 2006 mennessä, 0,5 prosenttia vuoteen 2009 mennessä ja 0,7 prosenttia vuoteen 2015 mennessä.

Monissa maissa välitavoitteet ovat kuitenkin jääneet saavuttamatta, minkä vuoksi käytettävissä olevien varojen määrä ei ole lisääntynyt. Vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi lisävaroja tarvittaisiin kuitenkin kiireesti. Minkä muiden osatekijöiden perusteella 0,7 prosentin osuus bruttokansantuotteesta lasketaan ja miten sille voitaisiin löytää yhtenäinen laskentaperuste? Miten jäsenvaltiot voidaan velvoittaa siihen oikeudellisesti?

  Louis Michel, komission jäsen. (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, on täysin selvää, että kehitysapuun osoitettavia varoja on lisättävä merkittävästi, jotta vuosituhannen tavoitteet voidaan saavuttaa vuoteen 2015 mennessä.

Kuten tiedätte, EU suhtautuu vakavasti haasteisiin, jotka koskevat riittävien talousarviovarojen käyttöön asettamista, jotta köyhyys voidaan puolittaa vuoteen 2015 mennessä. Tämän mukaisesti EU asetti vuonna 2002 itselleen ensimmäisen välitavoitteen, joka koski kehitysavun lisäämistä vuonna 2006. Koko Euroopan unionin pitäisi saavuttaa virallisen kehitysavun osuus, joka on 0,39 prosenttia BKT:sta.

Neuvosto hyväksyi viime toukokuussa ehdotuksia sellaisen uuden vaiheen aloittamisesta, jossa tavoitteena on saavuttaa yhdessä 0,56 prosentin taso vuoteen 2010 mennessä ja myöhemmin 0,7 prosentin taso vuoteen 2015 mennessä. Ymmärrän, että nämä tavoitteet ovat kunnianhimoisia mutta ne ovat myös realistisia eikä niitä ole asetettu sattumanvaraisesti. Suhtaudun myönteisesti siihen, että neljä jäsenvaltiota on jo saavuttanut tämän tukitason ja että kuusi muuta on osoittanut pyrkivänsä saavuttamaan sen vuoteen 2015 mennessä.

Termillä virallinen kehitysapu on täsmällinen määritelmä, jonka Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ on vahvistanut, joka on tunnustettu maailman laajuisesti ja jonka mukaan myös velan huojennus on kehitysapua. Tämä perustellaan sillä, että velkahuojennus vapauttaa varoja, joilla voidaan auttaa köyhiä maita kehittymään ja jotka olivat aikaisemmin sidottuja velan lyhentämiseen.

Kehitysyhteistyön rahoittamista käsitelleen Monterreyn konferenssin jälkeen vuoden 2006 välitavoitteen saavuttamiseksi tarkoitetut EU:n tukivirrat ovat lisääntyneet. Velkahuojennustoimet muodostavat merkittävän osan tästä lisääntymisestä.

Monterreyssa saavutetun konsensuksen mukaan voimakkaasti velkaantuneita valtioita koskeva velkahuojennusaloite olisi kuitenkin rahoitettava kokonaisuudessaan lisävaroilla. Tämän vuoksi komissio totesi vuonna 2005 antamassaan, Monterreyn sitoumusten perusteella Euroopan unionissa toteutettuja toimia koskevassa vuosittaisessa seurantakertomuksessa, että velkahuojennustoimien vaikutukset tukivirtoihin on tutkittava tarkoin. Seuraamme luonnollisesti tiiviisti tätä asiaa tulevissa vuosittaisissa seurantakertomuksissa. Haluan tässä yhteydessä huomauttaa, että EU on sitoutunut asettamaan varoja vuosittain käytettäviksi noin 66 miljoonaa euroa vuodesta 2010 alkaen, mikä on 20 miljardia euroa enemmän kuin vuodeksi 2006 asetettu tavoite. Kun suunnitellut tukisummat otetaan huomioon, velkahuojennusten vaikutus viralliseen kehitysapuun on rajallinen lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä.

  Othmar Karas (PPE-DE). – (DE) Arvoisa komission jäsen, huomaan, että pidätte varmana sitä, että saavutamme välitavoitteen vuonna 2006. Haluan sen vuoksi kysyä, milloin voitte antaa kertomuksen tästä asiasta ja mitä seurauksia koituu niille maille, jotka eivät saavuta tätä tavoitetta, koska jollemme saavuta ensimmäistä tavoitetta, voimme edistyä vain hitaasti toisen tavoitteen saavuttamisessa. Mitä muita hankkeita, EU:n yhteisrahoittamia hankkeita, aiotte ehdottaa, joilla jäsenvaltioita voidaan auttaa näiden tavoitteiden saavuttamisessa, ja mitkä ovat näiden hankkeiden painopisteet?

  Louis Michel, komission jäsen. (FR) En ehkä ilmaissut itseäni tarpeeksi selvästi ensimmäisessä puheenvuorossani. Halusin sanoa, että vuotta 2006 koskevat lupaukset paitsi toteutetaan myös ylitetään. Teemme vuonna 2006 enemmän kuin lupasimme, tai toisin ilmaistuna, olemme hieman edellä aikataulusta. Jotta tämä suhteellinen vauhti ei hidastuisi, olen ehdottanut uutta tavoitetta vuodeksi 2010. Olen luullakseni tehnyt selväksi, että on melko realistista olettaa, että vuoden 2010 tavoite saavutetaan. Valitettavasti minulla ei ole tarjota keppiä, jonka avulla voitaisiin pakottaa toimiin ne jäsenvaltiot, jotka lipeävät velvollisuuksistaan.

Tämän perusteella uskon nyt olevan yleisesti tiedossa, että kehitysyhteistyöpolitiikka on äärimmäisen tärkeä ja ettemme voi enää missään oloissa vedota tekosyihin laistaaksemme sitoumuksistamme. Myöskään vuosituhannen sitoumusten osalta ei voida esittää mitään tekosyitä. Jos tahtoa on, myös varat löytyvät, ja uskon, että poliittista tahtoa todella on. On ainoastaan muutettava se toiminnaksi.

Seuraava kysymyksenne koskee sitä, mistä lisävarat saadaan. Tiedätte, että jotkut valtiot ovat jo päättäneet kantaa veroa tai määrätä lisämaksun lentolipuista. Tiedätte myös, että olemme keskustelleet ja keskustelemme edelleen, kansainvälisiin valuuttasiirtoihin sovellettavasta Tobinin verosta, vaikka yksimielisyyttä sen hyväksymisestä ei ole saavutettu.

Itse haluan todeta olevani avoin uusille ajatuksille tästä aiheesta. Esitin jonkin aikaa sitten ajatuksen laillisten aseiden markkinoihin liittyvästä verosta. Se nostaa kuitenkin esiin jonkinasteisen moraalikysymyksen: laillisten aseiden markkinat ovat arvoltaan tuhat miljardia vuodessa, kun taas laittomien aseiden markkinat ovat yli kaksi tuhatta miljardia. Ongelmana näin ollen on, pitäisikö laillisilla aseilla käytävää kauppaa verottaa samalla, kun laittomien aseiden markkinat valitettavasti pääsevät pälkähästä?

Kuten tiedätte, jäsen Rocardin on tarkoitus esittää muutaman minuutin kuluttua kysymys maailmanlaajuisten arpajaisten järjestämisestä. Suhtaudun tähän ajatukseen hyvin avoimin mielin. Tiedätte myös, että parhaillaan keskustellaan tuotoista, joita syntyy komissiolle kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi maksettavista sakoista. Miksi näitä varoja ei voitaisi varata kehitysyhteistyöhön? Arvioimme parhaillaan monia mahdollisuuksia selvittääksemme, ovatko ne teknisesti toteutettavissa.

Haluan ilmoittaa, että minulla on muitakin ajatuksia, mutta niiden toteuttaminen edellyttää jäsenvaltioiden hyväksyntää. Useimmat niistä eivät ole hyödyllisiä tai aidosti tehokkaita, jos ainoastaan kolme, neljä, viisi tai kuusi maata toteuttaa ne. Toimiin on ryhdyttävä laajemmalta pohjalta. Yhteenvetona todettakoon, että käsitykseni mukaan pystymme lisäämään huomattavasti kehitysapua seuraavina vuosina.

  Puhemies. Seuraavana on

Marie-Hélène Aubertin kysymys numero 42 (H-0934/05)

Aihe: Kongon demokraattisen tasavallan vaalit

Koska vaalien järjestäminen on aina yhtä ongelmallista Afrikassa, on Kongon demokraattisen tasavallan vaaliprosessia syytä seurata tarkkaan. Itse asiassa tulevien vaalien uskottavuudesta on jo saatu hälyttäviä tietoja: äänioikeuteen liittyvät epäselvyydet, laajat petokset vaaliluetteloon ilmoittautumisen yhteydessä, äänestyspaikoille pääsyä koskevat rajoitukset turvallisuussyistä johtuen erityisesti maan itäosissa ja merkittävien väestöryhmien eli erityisesti ulkomailla asuvien kongolaisten (joista yli kolme miljoonaa asuu Euroopan unionissa) sulkeminen vaalien ulkopuolelle. Näiden säännönvastaisuuksien väistämättömänä seurauksena demokraattiset poliittiset voimat kieltäytyvät osallistumasta vaaleihin ja todennäköisesti kiistävät vaalien tuloksen.

Euroopan unionin, joka tukee aktiivisesti kyseisten vaalien järjestämistä, on seurattava valppaasti Kongon demokraattisen tasavallan tapahtumia. Tästä syystä komissiota pyydetään kertomaan, mitä tietoja sillä on Kongon demokraattisessa tasavallassa järjestettävistä vaaleista? Millä tavoin se aikoo tukea vaalien moitteetonta sujumista? Mihin toimiin se ryhtyisi, mikäli vaaleissa ilmenee laajoja petoksia?

  Louis Michel, komission jäsen. (FR) Arvoisa puhemies, komissio valvoo tiiviisti koko kansainvälisen yhteisön kanssa Kongon demokraattisen tasavallan vaaliprosessia ja vaalien järjestämistä, josta vastaa riippumaton vaalikomissio. Olen itse valvonut äänestäjien rekisteröintiä tämän vuoden elokuussa. Tarkoituksena oli tarkkailla oloja, joissa rekisteröinti toteutettiin. Maan perusrakenteiden heikosta kunnosta huolimatta äänestäjiä on rekisteröitynyt tähän mennessä yli 21 miljoonaa. Tämä luku vastaa suurelta osin väestötieteellisiä ennusteita, jotka laskettiin viimeksi tehdyn yleisen väestönlaskennan perusteella. Kyseinen väestönlaskenta on tällä hetkellä luotettavin tilastollinen perusta, jonka pohjalta voidaan työskennellä.

Äänestäjien rekisteröintiä hallinnoidaan erityislailla, jossa vahvistetaan vapaaehtoisen rekisteröinnin edellytykset. Vaalikomitea on lisäksi toteuttanut toimia sen varmistamiseksi, että kaikkia rekisteröintikeskuksia kohdellaan samalla tavalla eikä mikään hallintoalue tai seutukunta kärsi siitä, että keskus avataan myöhään. Antaakseni teille nopeasti käsityksen kohdatuista teknisistä vaikeuksista, voin kertoa, että koko Kongon alueelle oli toimitettava yli 10 000 rekisteröintivälinepakkausta siitä huolimatta, että joillekin alueille ei ole enää polkuja eikä teitä ja että pakkausten perille saamiseksi oli käytettävä helikoptereita. Voinette tämän perusteella kuvitella, kuinka valtava työ siinä oli.

Jotta lisäksi voitaisiin välttää mahdollisimman hyvin vaara rekisteröimisistä kahteen kertaan tai laajoista petoksista – jotka kysymyksessä mainitaan – vaalikomitea päätti kansainvälisen yhteisön tuella rekisteröidä äänestäjät biometristen tietojen perusteella, luovuttaa äänestyskortit välittömästi, postittaa tiedot rekisteröityneistä äänestäjistä päivittäin kuhunkin rekisteröintitoimistoon, käyttää häviämätöntä mustetta ja korjata äänestäjien luettelon biometristen tietojen perusteella. Komissio tukee vaaliprosessin toteuttamista 149 miljoonan erityisavustuksella Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelman hallinnoiman rahaston kautta. Komissio osallistuu näin ollen aktiivisesti vaaliprosessin tukemiseen hankkeen ohjauskomiteassa, joka valvoo vaalikomitean toimia tässä hankkeessa.

Varmistaakseen, että vaalit järjestetään kansainvälisten vaatimusten mukaisesti, komissio on juuri päättänyt lähettää paikalle vaalitarkkailijavaltuuskunnan, joka aloittaa työnsä 18. joulukuuta pidettävässä perustuslakiäänestyksessä ja jatkaa sitä vaaliprosessin loppuun saakka.

Tässä vaiheessa ei ole mitään syytä epäillä, että vaalien järjestelyihin tai toteuttamiseen liittyisi laajoja petoksia. Puhun laajoista petoksista, ja tässä yhteydessä on tietenkin otettava huomioon se, että rekisteröintejä on 22 miljoonaa. Tänä iltapäivänä saamieni lukujen perusteella petoksia on havaittu, ja jotkin niistä ovat olleet tarkoituksellisia, mutta joissakin tapauksissa ei ole selvää, ovatko petokset olleet tarkoituksellisia, koska myös virheitä on tehty. Tämäntyyppisistä rekisteröinneistä vastaavat yleensä Kongon kansalaiset, jotka rekisteröintivälineet tarjonnut yritys on kouluttanut, ja kun miljoonia ihmisiä rekisteröidään, meidän on syytä tietenkin olettaa, että tiettyyn prosenttiosuuteen rekisteröinneistä liittyy virheitä, jotka ovat puhtaasti teknisiä tai käsittelyyn liittyviä. Kun nimi otetaan ylös virheellisesti ja kun se on rekisteröity koneeseen, sitä ei voida välittömästi poistaa. Se voidaan kuitenkin poistaa keskuksessa. Siellä poistetaan noin 22 miljoonan tähän mennessä rekisteröityneen äänestäjän mahdolliset kaksinkertaiset rekisteröinnit. Voimme näin ollen olettaa, että kun nämä kaksinkertaiset rekisteröinnit on poistettu, laillisesti rekisteröityjä äänestäjiä on noin 21–22 miljoonaa, eikä päällekkäisyyksiä enää ole.

Vaalitarkkailijoiden valtuuskunta panee Cotonoun sopimuksen mukaisesti merkille sääntöjenvastaisuudet, jotka ovat riittävän vakavia vaarantamaan prosessin avoimuuden, uskottavuuden ja edustavuuden, ja komissio on valmis käymään vahvistettua poliittista vuoropuhelua korjaavien toimenpiteiden määrittelemiseksi. Nyt ei kuitenkaan olla tällaisessa tilanteessa, kaukana siitä. Annan teille asiaa koskevia lukuja.

Kaksinkertaisten rekisteröintien poistamisprosessin –näin kömpelösti ilmaistuna – tulokset Kinshasan toiminta-alueelta esiteltiin tänään vaaliprosessin teknisen komitean kokouksessa. Kinshasassa rekisteröitiin kaikkiaan 2 963 101 äänestäjää, joista 150 000 oli rekisteröity kahteen kertaan. Teknisistä syistä on rekisteröity kahteen otteeseen 18 587 äänestäjää – mainitsin juuri nämä käsittelyvirheet. Petostapauksia havaittiin 10 490, ja petosta epäiltiin 121 000 tapauksessa. Kahteen kertaan rekisteröityjen äänestäjien määrä on siis kaikkiaan noin 5 prosenttia kaikista rekisteröidyistä äänestäjistä.

Petostarkoituksessa tehtyjen kaksinkertaisten rekisteröintien prosenttiosuuden osalta on syytä pitää mielessä, että havaitut kaksinkertaiset rekisteröinnit eivät aina koske vain yhtä henkilöä vaan vähintäänkin kahta. Tämän vuoksi siinäkin tapauksessa, että laskemme yhteen petostapaukset ja epäillyt petostapaukset, enintään 2 prosenttiin kaikista rekisteröidyistä tapauksista liittyy petos. Mahdollisia petostapauksia koskevat luvut ilmoitetaan ensi viikolla samoin kuin kaksinkertaisten rekisteröintitapausten poistamisprosessin tulokset Bas-Congon osalta. Kaikki tapaukset näin ollen selvitetään keskuksessa, ja käytössä pitäisi siten olla täysin paikkansapitävä yleinen vaaliluettelo, jossa ei ole petostapauksia ja jonka ansiosta tästä vaalista voidaan joka tapauksessa todeta, sikäli kuin se toteutetaan, että se toteutetaan täysin asianmukaisesti rekisteröityjen äänestäjien osalta.

Olen myös voinut tarkkailla, miten tämä on toiminut paikan päällä, ja voin kertoa, että toiminta oli kovin vakuuttavaa. Kaikille niille ihmisille, jotka halusivat mielellään rekisteröityä tai tehdä rekisteröintejä, todella annettiin mahdollisuus nauttia ensimmäisen kerran oikeudellisesta asemasta kotimaassaan. He saivat ensimmäisen kerran äänestyskortin, joka toimi jossain määrin myös henkilöllisyyspaperina ja joka oli aivan uutta ihmisille, joilla ei ollut koskaan ollut oikeita papereita. Oli hyvin vakuuttavaa nähdä kaikki tämä ja se, että yli 22 miljoonaa äänestäjää – luku ei ole vielä täydellinen, koska vielä muutama päivä on jäljellä – on voinut rekisteröityä näissä oloissa, on suuri saavutus ja se on saavutus myös kansainväliselle yhteisölle ja erityisesti Euroopan unionille, joka on työskennellyt kovasti prosessin tukemiseksi.

  Marie-Hélène Aubert (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa komission jäsen, kiitoksia rohkaisevista ja kovin teknisistä huomautuksistanne. Tiedätte, ettei kehitysapu voi olla aidosti tehokasta, elleivät demokratia ja oikeusvaltio ole kehittyneet riittävästi.

Haluan esittää lisäkysymyksen sananvapaudesta ja lehdistönvapaudesta. Tiedämme lukuisia tapauksia, jotka osoittavat, että tällä alalla on huomattavia vaikeuksia, jotka kohdistuvat sellaisiin toimittajiin ja joihinkin opposition jäseniin, jotka yrittävät ilmaista näkökantojaan. Äänestäjäluettelot ovat yksi asia, mutta sananvapaus onkin sitten aivan eri asia. Voisitteko antaa meille lisätietoja siitä, mitä komissio aikoo tehdä siinä tapauksessa, että väärinkäytöksiä havaitaan?

  Louis Michel, komission jäsen. (FR) Olemme luoneet Kongon viranomaisten kanssa sellaisen poliittisen vuoropuhelun, jonka ansiosta voimme tarpeen mukaan puuttua asioihin ja ehdottomasti vakuuttaa viranomaiset muuttamaan toimintaansa.

Jäsen Aubert, mitä tulee lehdistönvapauteen, en tiedä, oletteko seurannut Kongon paikallislehdistöä. Jos haluatte, voin toimittaa teille sanomalehtiä, muun muassa kaikki Kinshasassa ja muissa kaupungeissa päivittäin ilmestyvät sanomalehdet. Voin kertoa teille, että koko Kongon sanomalehdistöä leimaa ilmaisunvapaus ja vapaus esittää syytöksiä ketä tahansa kohtaan – ja ne muuten kohdistuvat joskus minuunkin –mikä on mahdollista vain muutamissa demokratioissa. Näin ollen juuri lehdistönvapauden alalla jos missä on edistytty merkittävästi, vaikka muilta aloilta, erityisesti hallinnosta, löytyykin vielä paljon moitittavaa. Kinshasan ja muiden alueiden toimittajilla on täysi ilmaisunvapaus. Haluan huomauttaa, että toimittajien näkökulmilla ei ole tässä merkitystä. Syytös on siten täysin perusteeton, minkä vuoksi siitä huolimatta, etten väitä koko lehdistön olevan edellä mainitun kaltainen, voin kertoa teille, että lehdistö voi arvostella ketä tahansa, oli kyseessä sitten presidentti tai kuka tahansa muu. Katson näin ollen, ettei lehdistönvapaus ole Kongossa ongelma. Muita, valtavia ongelmia on, mutta voin täysin vilpittömästi todeta, etten usko, että tähän erityiskysymykseen liittyy ongelmia.

Mitä tulee oppositioon, minun on omalta osaltani todettava, etten ole kuullut nyt tai pitkään aikaan sellaista, että jotakin opposition jäsentä olisi estetty osallistumasta vaaleihin tai esimerkiksi perustamasta poliittista puoluetta edellyttäen, että se luonnollisesti täyttää vaatimukset. En usko siihen. En kuitenkaan tarkoita, että kaikki olisi täydellistä. Meidän on vain pidettävä mielessä, että edistystä on tapahtunut.

Olen seurannut Kongon ongelmaa useita vuosia erityisesti toisessa asemassani, ja minun on huomautettava, ettemme ole viime vuosina olleet kertaakaan näin lähellä mahdollisuutta johtaa Kongo vapaisiin ja demokraattisiin vaaleihin, ja varmistaa maassa jonkinasteinen vakaus. Toivon todella, että perustuslaki ratifioidaan joulukuun lopussa ja että vaalit järjestetään maalis- tai huhtikuusta alkaen viimeisimmän vahvistetun aikataulun mukaisesti. En ole väittänyt langenneeni sokeaan optimismiin. Sanon ainoastaan, ettemme ole koskaan aikaisemmin olleet näin lähellä niiden vähimmäisedellytysten luomista, joilla vakaus palautetaan Kongoon.

On totta, että olen äärimmäisen sitoutunut tähän asiaan, koska uskon, että Kongon demokraattisen tasavallan vakaus vaikuttaisi epäilemättä hyvin voimakkaasti koko alueen vakauteen. On syytä pitää mielessä, että Keski-Afrikka muodostaa käytännössä jo oman maanosan. Toivon, että voimme nähdä Kongossa seuraavina kuukausina samankaltaista kehitystä, jollaista näemme tapahtuneen kuolintapausten määrässä vuodesta 1994, Ruandassa mielestäni tapahtuneessa edistyksessä ja vaaleissa, jotka ovat johtaneet Burundin hallituksen vaihtumiseen ongelmitta – mikä oli melko odottamatonta – ja kuin näen esimerkiksi Burundin presidentti El Nkurunzizan ensimmäisissä aikeissa ja toimissa.

  Puhemies. Kysymyksiin 43–45 vastataan kirjallisesti.⁽¹⁾

Kysymykset komission jäsenelle Mandelsonille

  Puhemies. Seuraavana on

Sajjad Karimin kysymys numero 46 (H-0906/05)

Aihe: Suurempi avoimuus ja vastuullisuus WTO:n neuvotteluissa

Kauppapolitiikka kuuluu yksinomaan Euroopan unionin toimivaltaan, minkä vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, että Euroopan parlamentin jäsenet, jotka ovat vaaleilla valittuja edustajia, voivat kohdistaa Euroopan unionin kauppapolitiikkaan demokraattista valvontaa. Vaaleilla valitsemattoman salamyhkäisen komitean, kuten ministerineuvostolle raportoivan 133 artiklan komitean, käyttäminen kauppapolitiikan laadinnassa murentaa Euroopan parlamentin jäsenten legitiimiä valtaa toimia äänestäjiensä puolesta. Jopa WTO:n muiden kuin maataloustuotteiden markkinoille pääsyn vankimmilla kannattajilla, kuten Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksella, on vaikeuksia todistaa, että ns. vapaakauppa todella vastaa heidän puheitaan sekä köyhyydestä että kestävästä kehityksestä, ja lisäksi Euroopan oikeusasiamiehet ovat arvostelleet kauppaneuvottelujen avoimuuden puutetta. Mitä suunnitelmia komissiolla on yleisön osallistumismahdollisuuksien parantamiseksi WTO:n neuvotteluissa? Aikooko komissio tehdä kattavan vaikutusten arvioinnin muiden kuin maataloustuotteiden markkinoille pääsyn kaikista näkökohdista ja laatia raportin johtopäätöksistään kyseisessä asiassa arkaluonteiset alat, kuten kalastus ja metsänhoito, mukaan luettuna?

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Komissio kannattaa WTO:hon liittyvän avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden lisäämistä, jotta kyseisen elimen legitimiteettiä voidaan vahvistaa.

EU on esittänyt useita WTO:n toimintaan liittyviä parannusehdotuksia, jotka ovat koskeneet erityisesti ministerikonferenssien valmistelua ja hallinnointia ja joilla on pyritty tehostamaan neuvotteluja ja päätöksentekoa jäsenmäärän yhä kasvaessa. Lyhyellä aikavälillä olisi esimerkiksi voitava sopia ministerikonferenssien järjestäjän tehtäviä koskevasta paremmasta määritelmästä. Lisäksi on tarpeen parantaa pienten ja muiden kuin isäntämaan valtuuskuntien kykyä neuvotella tehokkaasti sekä Geneven prosessissa että ministeritapaamisissa.

Parlamentaarisen valvonnan osalta komissio kannattaa Euroopan parlamentin vallan lisäämistä kauppapolitiikassa. Komissio on tämän vuoksi tukenut aloitteita, joilla Euroopan parlamentti asetetaan Euroopan tulevaisuutta koskevassa perustuslakisopimuksessa samalle sijalle neuvoston kanssa kauppapolitiikkaan liittyvässä päätöksenteossa.

Tällä välin tiedotamme aktiivisesti Euroopan parlamentille kansainvälisten neuvottelujen kulusta ja tuloksista osallistumalla säännöllisesti parlamentin virallisiin ja epävirallisiin kokouksiin, välittämällä poliittiset asiakirjat parlamentille samoin kuin neuvostollekin ja kuulemalla parlamenttia keskeisistä kauppapolitiikan suuntaviivoista.

Komission on kuitenkin noudatettava perussopimuksia. Jäsenvaltioiden hallitusten edustajista koostuva 133 artiklan erityiskomitea ei ole päätöksentekoelin vaan neuvoa-antava elin. Tärkeät poliittiset päätökset tekevät demokraattisesti valitut ministerit neuvostossa.

Mitä tulee politiikan avoimuuteen yleensä, komissio jatkaa aktiivista tiedotuspolitiikkaansa muun muassa julkaisemalla tärkeät tiedot Internet-sivuillaan, käymällä säännöllistä vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa ja vastaamalla kansalaisten asiakirjapyyntöihin.

Mitä tulee kestävyyttä koskeviin vaikutustenarviointeihin, niitä on jo tehty vuonna 2002/2003 muiden kuin maataloustuotteiden markkinoillepääsyn ensimmäisessä neuvottelukokonaisuudessa, joka koskee siis tekstiilejä ja vaatetusta, lääkkeitä ja muuta metallia kuin rautaa. Tulokset ovat olleet vuodesta 2003 luettavissa Manchesterin yliopiston Internet-sivuilla, joilla on myös mukautusehdotuksia niin kotimaassa kuin kolmansissa maissakin havaittujen epätasapainoisten tilanteiden korjaamiseksi.

Lisäksi on tehty metsää koskeva tutkimus, jonka tulokset julkaistiin kesäkuussa 2005. Parhaillaan ollaan käynnistämässä tutkimuskokonaisuutta myös toisesta muiden kuin maataloustuotteiden markkinoillepääsyä koskevasta kokonaisuudesta, joka käsittää myös kalastuksen. Sen tulokset on tarkoitus julkaista ensi vuoden alkupuoliskolla.

  David Martin (PSE). – (EN) Olen tyytyväinen siihen, mitä arvoisa komission jäsen sanoi parlamentin pitämisestä ajan tasalla. Aikooko hän sitoutua erityisesti pitämään Hongkongissa käytäviä neuvotteluja koskevan parlamentin valtuuskunnan ajan tasalla WTO-neuvottelujen kulusta, jotta valtuuskunta voi osallistua aktiivisesti neuvotteluihin ja toimia tiedonjakajana yleisölle täyden avoimuuden varmistamiseksi?

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Se on hyvin tärkeää. Euroopan parlamentin valtuuskuntaa varten on tehty laajat järjestelyt. Se paitsi seuraa mukanamme Hongkongiin, myös tapaa meitä päivittäin saadakseen ajantasaista tietoa. Olen itse asiassa juuri kirjoittanut kansainvälisen kaupan valiokunnan puheenjohtajalle ja ilmoittanut joka aamu järjestettävistä päivittäisistä tiedotustilaisuuksista.

On hyvin tärkeää ymmärtää, ettemme puuhastele Hongkongissa missään hämärän vaikeatajuisen prosessin parissa. Kyse on jokapäiväisestä elämästä ja miljardien ihmisten työllistymismahdollisuuksista. Tehtävänämme on perustella toimemme, jotta varmistamme, että yleisö ymmärtää sen, mistä neuvottelemme Hongkongin hyvin tärkeässä ministerikokouksessa ja antaa meille siinä yhteydessä tukensa.

  James Hugh Allister (NI). – (EN) Arvoisa komission jäsen, voisin pyytää teitä kiinnittämään huomionne hetkeksi WTO-neuvottelujen keskeiseen aiheeseen, joka koskee monien tekemää havaintoa siitä, että neuvotteluissa maataloudesta tehdään syntipukki ja uhrilahja.

Yhteisen maatalouspolitiikan uudistus vietiin epäilemättä läpi keinona suojella maataloustariffeja tulevilta hyökkäyksiltä. Meille kerrottiin silloin, että maatalous olisi turvassa WTO:ssa. Nyt huomaamme, että te olette jokseenkin hätiköidysti päättäneet tarjota yksipuolisesti vielä uutta ison prosenttiosuuden supistamista kyseisistä tariffeista. Voidaan todellakin ihmetellä, ymmärretäänkö ollenkaan sitä suurta vaaraa, johon monet teidän tuntemanne kotiseutuni kaltaiset alueet joutuvat, jos tähän prosessiin ryhdytään.

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) On aivan liian helppo sanoa, että jos teidän olisi pitänyt vakuuttaa neuvottelukumppaninne WTO:ssa siitä, että alennamme maataloustariffejamme, te olisitte pystyneet vakuuttamaan heidät paremmin myös maatalousalan tarjouksemme painoarvosta kuin minä. Olemme tietenkin tehneet hyvin uskottavan ja vakavan tarjouksen maataloustariffeista, ja tämä ehdotus on yhteydessä kotimaisten tukien ja vientitukien poistamisen alalla tekemiimme ehdotuksiin. Ne ovat yhteydessä toisiinsa ja perustuvat hyvin vahvasti nykyisten YMP:n uudistusten kehykseen eivätkä mene sitä pidemmälle. Ne ovat sellaisia kuin niiden pitääkin. Olemme sitoutuneet alkuperäiseen Dohan toimeksiantoon, ja olemme sen jälkeen tehneet viime kesänä puitesopimuksen, jossa meitä kehotetaan ottamaan käyttöön toimia, joilla parannetaan merkittävästi maataloustuotteiden markkinoillepääsyä. Niin me käsittääkseni myös teemme. Emme kuitenkaan ota riskejä emmekä ole vaarantamassa tai uhkaamassa eurooppalaisten maanviljelijöiden tai viljelijäosuuskuntien elantoa. En voi hyväksyä tällaista pelon lietsontaa.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, jos neuvottelut, jotka on tarkoitus käydä Hongkongissa monenvälisessä järjestelmässä, kariutuvat – mikä on jossain määrin mahdollista, vaikka emme sitä millään tavoin toivokaan – uskotteko te, että sen jälkeen olisi helpompi perustaa vapaan kaupan alue Euroopan ja Yhdysvaltojen välille?

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) En voi kuvitella mitään vaikeampaa tai kenties vaivalloisempaa kuin neuvotella Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välisestä vapaan kaupan alueesta! Uskon kuitenkin vahvasti, että joihinkin tullien ulkopuolisiin kaupan esteisiin, jotka estävät kauppa- ja investointivirtojen lisääntymistä Atlantin molemmin puolin, voitaisiin puuttua.

Kuten arvoisa parlamentin jäsen tietää, tämä aihe kiinnostaa minua kovasti. Olen kiinnittänyt erityistä huomiota sääntelyn erilaisuuteen, yhtymäkohtien puutteeseen ja esteisiin, joita syntyy Euroopan ja Amerikan yhdysvaltojen sääntelyjärjestelmien erilaisuuden ja yhteensopimattomuuden vuoksi. Kummatkin sääntelyjärjestelmät perustuvat kuitenkin vanhojen käytäntöjen muodostamaan perintöön, ja epäilen, ettemme me eurooppalaiset pystyisi neuvomaan Yhdysvaltoja sen sääntelyjärjestelmän uudistamisessa sen enempää kuin yhdysvaltalaisetkaan voisivat tulla tänne neuvomaan, kuinka meidän pitäisi toimia sääntelyjärjestelmämme kanssa. Kärsivällisen vuoropuhelun avulla ja toivottavasti myöhemmin myös neuvotteluissa meidän pitäisi kuitenkin pystyä tekemään joitakin tarvittavia ja tärkeitä parannuksia, jotka hyödyttävät liiketoimintayhteisöjä ja siten työllisyyttä ja elantoa Atlantin molemmilla puolilla.

  Puhemies. Seuraavana on

Hélène Goudinin kysymys numero 47 (H-0909/05)

Aihe: Thaimaalaisten katkarapujen tullinalennukset

Komissio on alentanut thaimaalaisten katkarapujen tullit 12 prosentista 4,2 prosenttiin. Alun perin tullinalennusten oli määrä tulla voimaan heinäkuun 1. päivänä 2005, mutta tuhoisan hyökyaallon seurauksena ne aikaistettiin siten, että ne tulivat voimaan 1. huhtikuuta. Tarkoituksena on, että EU auttaa tullinalennuksella Thaimaata toipumaan taloudellisesti hyökyaallon seurauksista. Neuvosto on aikaisemmin tehnyt päätöksen siitä, että hyökyaallon kohteeksi joutuneille maille myönnettävällä EU:n tuella edistetään sitä, että ne ovat vähemmän haavoittuvia mahdollisille myöhemmille luonnonkatastrofeille. Arvostelijat väittävät kuitenkin, että thaimaalaisten katkarapujen tullinalennukset ovat ristiriidassa tämän neuvoston päätöksen kanssa. Syynä on se, että katkarapujen viljelijät kaatavat rantojen läheisyydessä kasvavat mangrovemetsät raivatakseen tilaa kasvatusaltaille. Mangrovemetsät muodostavat tärkeän suojan myrskyjä, tulvia ja jättiläisaaltoja vastaan. Ruotsin luonnonsuojeluyhdistys on todennut, että hyökyaallon aiheuttamat tuhot olisivat jääneet pienemmiksi, jos mangrovemetsiä ei olisi hävitetty katkarapualtaiden tieltä.

Katsooko komissio, että katkarapuviljelyn tukeminen tullinalennuksen muodossa on sopusoinnussa edellä mainitun neuvoston päätöksen kanssa? Onko komissio analysoinut sitä, mitä seurauksia katkarapujen viljely aiheuttaa Thaimaalle mangrovemetsien hävittämisen muodossa?

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Nykyisessä yleisessä tullietuusjärjestelmässä (GSP) 180 kehitysmaalle on myönnetty tullinalennuksia koskeva yksipuolinen järjestely, jota sovelletaan vielä 1. tammikuuta 2006 asti. Kalastustuotteiden tuontiin, myös Thaimaan tärkeimpien kilpailijoiden – Indonesian, Malesian ja Brasilian – EU:hun tuomiin katkarapuihin, sovelletaan alennettuja tullimaksuja: maksut on alennettu 12 prosentista 4,2 prosenttiin. Thaimaa on jätetty kalastustuotteiden osalta GSP:n etuusjärjestelyn ulkopuolelle 1. tammikuuta 1999, koska se on hyvin kilpailukykyinen EU:n markkinoilla.

Neuvoston 27. kesäkuuta 2005 hyväksymä uusi GSP perustuu uusiin kriteereihin ja se on myös suotuisampi GSP:n edunsaajia kohtaan, myös tsunamista kärsineitä maita kuten Thaimaata kohtaan. Thaimaasta tuotaviin kalastustuotteisiin sovelletaan näin ollen uuden GSP:n mukaisesti jälleen tammikuusta 2006 tullinalennuksia. Tämä on sopusoinnussa komission ja neuvoston asettaman yleistavoitteen kanssa, joka on auttaa tsunamista kärsineitä maita.

Komissio tietää, että huolia on esitetty katkaravun kasvatuksesta Kaakkois-Aasiassa ja mangrovemetsien raivaamisesta kasvatusaltaiden tieltä. Komissio tukee näin ollen Aasian rannikkoalueen hallinnon kestävää kehitystä viemällä parhaita käytäntöjä ja ympäristöratkaisuja Euroopasta Aasiaan.

Komission EuropeAid-yhteistyövirasto on tähän mennessä sitoutunut rahoittamaan kolmea hanketta, jotka koskevat Indonesian, Sri Lankan ja Thaimaan tsunamin vaurioittamien alueiden mangrovemetsien ennallistamista Asia Pro Eco -nimisen tsunamin jälkeisen ohjelman kautta. Myös sen pitäisi auttaa turvaamaan katkaravuntuotanto – tämä ala on tukikelpoinen ohjelmassa – sillä tarkoituksena on edistää niiden rannikkoalueiden ympäristöhallinnon kehittämistä, joilla harjoitetaan vesiviljelyä.

  Puhemies. Seuraavana on

Ilda Figueiredon kysymys numero 48 (H-0930/05)

Aihe: Kenkäteollisuuden vaikeudet

Kenkäteollisuus on tunnetusti vaikeuksissa kansainvälisen kaupan vapauttamisen vuoksi. Asia on erityisen vaikea maille, joiden talous on heikko, kuten Portugalille. Pohjois-Portugalissa on alueita, joita uhkaa vakava työttömyys ja kehityksen pysähtyminen, minkä saatoin hiljattain itse todeta. Tilannetta pahensi erityisesti Kiinan tuontikiintiöiden poistaminen. Kiinan tuontihintojen laskeminen keskimäärin 50 prosentilla on selkeä osoitus tästä.

Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä tämän tilanteen ja erityisesti Euroopan kenkäteollisuuden liiton pyytämän polkumyyntiä koskevan tutkimuksen johdosta?

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Komissio on tietoinen äskettäisestä kehityksestä, joka liittyy kenkien tuontiin Kiinasta ja Vietnamista Euroopan yhteisöön. EU:n kenkäteollisuus valitti tästä asiasta komissiolle aikaisemmin tänä vuonna ja antoi vakuuttavia tietoja siitä, että EU:n kenkäteollisuus kärsii yhteisöön tuotavien kenkien polkumyynnin haitallisista vaikutuksista.

Komissio ryhtyi nopeasti toimiin ja aloitti kaksi polkumyyntiä koskevaa tutkimusta. Ensimmäinen koskee Kiinasta ja Intiasta peräisin olevien varvassuojuksella varustettujen kenkien tuontia. Toinen koskee Kiinasta ja Vietnamista tuotavia kenkiä, joiden päälliset ovat nahkaa.

Tutkimuksilla on tarkoitus selvittää, tuodaanko kyseiset tuotteet polkumyynnillä yhteisöön ja onko niillä kielteisiä vaikutuksia yhteisön kenkäteollisuuden taloudelliseen tilanteeseen. Niissä arvioidaan myös mahdollisten toimien vaikutuksia ja mahdollisia haittavaikutuksia yhteisön muihin taloudellisiin toimijoihin.

Tutkimuksissa on edistytty. Komissio tutkii nyt kyseisten maahantuojien markkinatalouskohtelua, kyseessä olevien tuotteiden luokkien ja mallien määrittelyä, polkumyynnin mahdollisuutta sekä tällaisen tuonnin vaikutuksia yhteisön kenkäteollisuuteen sekä kauppiaisiin, vähittäismyyjiin ja kuluttajiin. Kaikki tämä on meneillään. Ei ole yllätys, että asia on hyvin monimutkainen. Kun otetaan huomioon suuret tekniset ongelmat, sadat taloudelliset toimijat ja tuote, josta on tuhansia erilaisia malleja, on aivan liian varhaista antaa mitään viitteitä mahdollisesta lopputuloksesta.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Monet pienet ja keskisuuret yritykset lopettavat jo nyt toimintansa tai joutuvat tekemään niin pian. Tämä puolestaan pahentaa työttömyysongelmaa kyseisillä alueilla – esimerkiksi kotimaassani ja useissa muissa Etelä-Euroopan valtioissa – ja haittaa vakavasti näiden alueiden kehittymistä. Jollei prosessissa edistytä pian, voi olla jo liian myöhäistä. Haluan sen vuoksi kysyä teiltä, kuinka kauan pahiten kärsineet joutuvat odottamaan, ennen kuin turvalausekkeen kaltaisia tehokkaita käytännön toimenpiteitä otetaan käyttöön.

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Tutkimus saadaan valmiiksi määrätyssä ajassa, mutta en pysty sanomaan tarkasti koska. Komissio voi toteuttaa väliaikaisia toimenpiteitä, kun tutkimuksen aloittamisesta on kulunut kahdesta yhdeksään kuukautta.

Haluan korostaa, että tämä on todellakin hyvin monitahoinen asia; paljon monitahoisempi kuin alun perin oletimme tutkimusta aloittaessamme. Meidän on oltava hyvin tarkkoja siinä, että arvioimme täsmällisesti paitsi vaikutuksia yhteisön etuihin myös mahdollisia vaikutuksia siinä tapauksessa, että toteuttaisimme polkumyynnin vastaisia toimia, jotka koskisivat tämän alan tuottajia ja taloudellisia toimijoita. Myös jotkut yhteisön tuottajat teettävät osan tuotannostaan yhteisön ulkopuolella.

Yhteisössä aikaisemmin tuottajina asemansa vakiinnuttaneet liiketoiminnan harjoittajat ovat säilyttäneet tutkimuksen, suunnittelun ja tuotekehityksen yhteisössä mutta tekevät nyt hankintansa monista eri maista, esimerkiksi Kiinasta ja Vietnamista mutta myös Romaniasta, Bulgariasta, Brasiliasta, Italiasta, Slovakiasta ja muista jäsenvaltioista. Nämä entiset tuottajat tarjoavat myös paljon työpaikkoja näiden muiden taloudellisten toimintojen kautta.

Voitte tästä havaita – ja voisin yksilöidä myös muita tätä asiaa mutkistavia seikkoja – että meidän on tehtävä arviomme hyvin tarkasti. Euroopassa ei ole yhtä homogeenista tuottajaryhmää, jolla olisi yhdenmukaiset selkeästi yksilöitävät ja määriteltävät edut. Tuottajien edut ovat moninaiset, ja tehtyämme alustavan arvion siitä, onko väitettyä polkumyyntiä tapahtunut, meidän on varmistettava, mitä vaikutuksia mahdollisilla toimilla on tuottajien moninaisiin etuihin.

  David Martin (PSE). – (EN) Olen tyytyväinen ja helpottunut kuullessani arvoisan komission jäsenen vastauksen, koska minua ovat lobanneet jälleenmyyjät, jotka ovat investoineet huomattavasti Aasiaan, parantaneet Aasian maiden terveys-, turvallisuus- ja työoloja ja joiden toimista on ollut hyötyä sekä Aasian työntekijöille että Euroopan jälleenmyyjille. Onko arvoisa komission jäsen mahdollisesti samaa mieltä siitä, että olisi väärin, jos näihin yrityksiin aletaan soveltaa polkumyynnin vastaisia tulleja?

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Arvoisa parlamentin jäsen mainitsi yhden sellaisen eurooppalaisen tuottajaryhmän, jonka edut minun on otettava huomioon. Tähän hyvin monimutkaiseen tilanteeseen ei ole selvästikään helppoa löytää tasapainoista ja tasapuolista ratkaisua, ja rehellisesti sanottuna komissio tarvitsee kohtuullisesti kekseliäisyyttä ja joustavuutta, jotta tähän asiaan voidaan löytää ratkaisu, jonka jäsenvaltiot ja taloudelliset toimijat voivat hyväksyä.

Jäsenvaltiot saavat näin ollen piakkoin yksiköltäni ehdotuksen, jonka mukaan vietnamilaisiin maahantuojiin ei pitäisi soveltaa markkinatalouskohtelua, koska valtio puuttuu maassa yhä laajasti kauppaan ja muitakin kilpailun vääristymiä esiintyy edelleen paljon. Komissio ei ole vielä koonnut yhteen Kiinaa koskevia tuloksia.

  Anne E. Jensen (ALDE). – (DA) Arvoisa puhemies, haluan kiittää komission jäsen Mandelsonia vapaan kaupan kannattamisesta ja siitä, että hän puhui vapaakaupasta hyötyvien teollisuudenalojen puolesta. Erityisesti tähän asiaan liittyen haluaisin tietää, miksi polkumyynnin torjuntaa koskeva tutkimus ulottuu myös urheilukenkiin, jotka on jätetty asetuksen (EY) N:o 467/98 ulkopuolelle ja joihin ei yleisesti ottaen ole sovellettu tuontirajoituksia moniin vuosiin. On annettu sellainen vaikutelma, että komissio on hätiköinyt vapaata kilpailua pelkäävien EU:n voimien painostuksen alla. Voiko arvoisa komission jäsen vahvistaa, ettei näin ole?

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Arvoisa parlamentin jäsen puhuu tärkeästä asiasta. Hänen ei pitäisi olettaa, että polkumyynnin vastaisia tulleja kannetaan kyseisiltä urheilutekstiilituottajilta. En ole vielä pystynyt vakuuttumaan siitä, että yhteisössä olisi tällaisia urheilutekstiilejä tuottava suora kilpailija. Minulle ei näin ollen ole selvää, millaista yhteisön etua alan tällä segmentillä rikotaan. Tutkimukset kuitenkin jatkuvat. Uskon, että pystymme pian muodostamaan näkemyksen jäsenen mainitsemasta erityisalasta.

  Puhemies. Kysymyksiin 49–53 vastataan kirjallisesti.⁽²⁾

Kysymykset komission jäsenelle Špidlalle

  Puhemies. Seuraavana on

Marie Panayotopoulos-Cassiotoun kysymys numero 54 (H-0890/05)

Aihe: Rakenneuudistusten ennustaminen

Mitä välineitä komissio käyttää ennustaakseen yritysten rakenneuudistuksia ja tulevaa taloudellista ja työvoimapoliittista kehitystä markkinoiden eri osa-alueilla ja eri tyyppisissä työpaikoissa, ennen kaikkea saari- ja maaseutualueilla sekä syrjäisillä alueilla?

Vaikuttavatko EU:n kahdenväliset ja kansainväliset velvoitteet ja sopimukset näihin ennusteisiin?

Minkä järjestelmien avulla komissio varmistaa kyseisillä alueilla kestävän kehityksen, niiden sosiaalisten rakenteiden säilymisen, ennen kaikkea työntekijöiden sopeutumisen uuteen työllisyystilanteeseen, ja uusien sukupolvien ammatillisen koulutuksen suunnittelun?

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, komission toimet rakenneuudistusten alalla toteutetaan yleiseurooppalaiselta perustalta. Komission käytössä ei ole erityisvälineitä, joilla se voisi ennustaa yritysten rakennemuutoksia ja eri markkinasektorien tulevaa kehitystä talouden ja työllisyyden alalla tai kehitystä kunkin työtehtävän osalta saari- ja maaseutualueilla sekä syrjäisillä alueilla. Jäsenvaltiot voivat käyttää yksittäisiä aloja tai omia työmarkkinoita koskevia arviointivälineitään, mutta komissio voi ainoastaan yksittäistapauksissa valvoa tiettyjä aloja tai alueita. Komission 31. maaliskuuta 2005 antamassa tiedonannossa rakenneuudistuksista ja työllisyydestä tarjottiin työmarkkinaosapuolille tilaisuus esittää näkemyksensä tästä asiasta komissiolle. Komissio viittasi lisäksi 5. lokakuuta teollisuuspolitiikasta antamassaan tiedonannossa tiettyihin teollisuuden aloihin, joilla saattaa tapahtua rakennemuutoksia seuraavien viiden vuoden kuluessa. Meidän on tämän vuoksi voitava ennakoida nämä muutokset ja helpotettava niiden läpiviemistä alueellisella ja kansallisella tasolla sekä Euroopassa. Myös palvelualalla saattaa tapahtua rakennemuutos, minkä vuoksi on laadittava alaa koskevia yksityiskohtaisia tutkimuksia.

Komissio tekee yhteistyötä Dublinissa sijaitsevan Euroopan muutoksenseurantakeskuksen kanssa ja osallistuu aktiivisesti sen hankkeisiin, joiden kohteena ovat useat eri alat ja jotka koskevat rakennemuutosten seurantaa. Euroopan unionin tekemät sitoumukset ja sen tekemät kahdenväliset ja kansainväliset sopimukset sekä näiden sopimusten sosiaaliset lausekkeet vaikuttavat joihinkin keskeisiin rakennemuutoksen näkökohtiin, kuten markkinoiden avaamisen asteeseen, markkinoillepääsyyn, tekniseen innovaatiotoimintaan ja tekniikan jakamiseen. Komissiolla on käytettävissä joitakin välineitä, joilla voidaan edistää alueiden kestävää kehitystä, myös ja erityisesti Euroopan työllisyysstrategia, Euroopan sosiaalirahasto sijoitettaessa inhimilliseen pääomaan ja Euroopan aluekehitysrahasto sijoitettaessa perusrakenteisiin sekä tuottavat investoinnit ja alueiden omien valmiuksien kehittäminen.

Tukea myönnetään rakennerahastojen keskipitkän aikavälin strategian ohjelmista, joilla pyritään ennakoimaan ja hallinnoimaan paremmin teollisuuden kehitystä ja pitämään sen työntekijöihin kohdistuvat vaikutukset mahdollisimman pieninä. Tämän vuoksi komission ohjelmakaudelle 2007–2013 esittämissä ehdotuksissa asetetaan etusijalle muutoksen valvonta ja hallinta samalla, kun tavoitteena on kilpailukyky ja työllisyys. Tämän tuloksena keskitytään kolmeen tärkeään asiaan: epätasa-arvoon työllisyyden alalla, globalisaation aikaansaamaan edelleen nopeasti etenevään taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen rakenneuudistukseen ja tietopohjaisen talouden kehittämiseen sekä väestörakenteen muutoksiin, jotka johtavat työvoiman ikääntymiseen.

Asetuksella tarjotaan muun muassa yhden prosentin varaus lähentyville alueille ennakoimattomia menoja varten ja muille alueille 3 prosentin varaus. Tämän ansiosta jäsenvaltiot voivat käyttää rakennerahastoja hallinnoidakseen paremmin taloudellisia ja sosiaalisia rakennemuutoksia ja maailmanlaajuisia markkinoita. Komissio on tämän lisäksi ehdottanut hiljattain sellaisen rahaston perustamista, jolla helpotetaan mukautumista globalisaatioon (Globalisation Adjustment Fund) ja jolla on tarkoitus puuttua rakennemuutoksen kielteisiin vaikutuksiin. Jos rahasto perustetaan, siitä tuetaan globalisaation vuoksi kriiseihin ajautuneita työntekijöitä.

Mitä tulee tulevien sukupolvien koulutukseen, Euroopan koulutusohjelmat Erasmus, Sokrates ja Leonardo antavat tuhansille nuorille mahdollisuuden opiskella ulkomailla. Lisäksi EU:n rahoittamat tutkimuksen puiteohjelmat mahdollistavat tärkeiden EU:n hankkeiden rahoittamisen erityisesti työllisyyden, koulutuksen, ammatillisen koulutuksen ja innovaatiotoiminnan alalla, ja näillä hankkeilla pohjustetaan tulevia toimia.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, kiitän arvoisaa komission jäsentä selventävästä vastauksesta.

Halusin nimenomaisesti kysyä, oletteko suunnitelleet, mistä tähän suunniteltuun rahastoon, jolla vahvistetaan rakennemuutosta, tarkoitettu rahoitus on peräisin, ja edellytetäänkö kaikkien näiden tukitoimenpiteiden julkistamista, jotta eurooppalaisten luottamusta kehitykseen voidaan vahvistaa ja jotta voidaan estää heitä lannistumasta globalisaation pyörteissä.

  Vladimír Špidla, komission jäsen.  (CS) On luonnollisesti niin, että komissio voi jo tällä hetkellä käytettävissään olevien varojen avulla vastata joihinkin odottamattomiin muutoksiin. Ottaakseni yhden hyvin tunnetun esimerkin, Rover-yhtiöstä irtisanottiin äskettäin 50 000 työntekijää lyhyellä aikavälillä. Komissio puuttui tilanteeseen rakennerahastojen avulla, ja tämä toimenpide on tunnustettu menestykseksi. On sanomattakin selvää, että tämä tapaus oli epätavallinen, koska se koski ainoastaan yhdessä valtiossa toimivaa tehdasta. Electrolux-yhtiön äskettäiset muutokset ovat esimerkkinä toisiinsa liittyvistä ongelmista, jotka järjestelmän laaja rakenneuudistus on aiheuttanut ja jotka koskevat useampaa kuin yhtä maata. Meillä ei ole tällä hetkellä tehokkaita välineitä tällaisten tapausten käsittelemiseksi, minkä vuoksi parhaillaan tarkastellaan ajatusta rahastosta, jolla käsiteltäisiin globalisaation ja rakennemuutosten vaikutuksia. Rahaston tavoitteena ei olisi suojella kilpailukyvyttömiä yrityksiä, vaan antaa rakenneuudistuksesta kärsineille ihmisille mahdollisuus löytää elantonsa muualta. Kielikuvaa käyttääkseni tavoitteena ei ole pelastaa uppoavaa laivaa vaan pelastaa miehistö ja siirtää heidät toiseen laivaan tai kuivalle maalle, jotta he voivat jatkaa elämäänsä.

Rahastolla edistetään inhimilliseen pääomaan ja elinikäiseen oppimiseen tehtäviä sijoituksia sekä työllisyyttä ja innovaatiokumppanuuksia koskevien sopimusten tekemistä kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Rahastosta tuetaan lisäksi sellaisten järjestelmien ja välineiden kehittämistä, jotka helpottavat sosiaalisten ja taloudellisten muutosten ennustamista, rohkaisevat rakennemuutoksen kohteena olevia työntekijöitä ja yrityksiä joustamaan ja edistävät kaikkien sidosryhmien hallintovalmiuksia ja tuottavuutta esimerkiksi kouluttamalla muutokseen osallistuvaa johtohenkilöstöä. Tämän rahaston täytäntöönpanossa voidaan käyttää myös jäsenvaltioissa jo käytössä olevia välineitä, joita käytetään esimerkiksi Euroopan sosiaalirahaston yhteydessä.

  Puhemies. Seuraavana on

Joachim Wuermelingin kysymys numero 55 (H-0899/05)

Aihe: Työntekijöiden vapaa liikkuvuus

Työllisyys- ja sosiaaliasioista sekä yhtäläisistä mahdollisuuksista vastaava komission jäsen Vladimir Spidla otti kantaa työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen työmarkkinaosapuolten kanssa järjestetyssä kokouksessa syyskuun lopulla. Komission jäsen haluaa kuulemma poistaa itäeurooppalaisia työnhakijoita koskevat rajoitukset mahdollisimman pian.

Palkkaerot uusien jäsenvaltioiden ja niihin rajoittuvien alueiden välillä ovat kuitenkin erittäin suuret, minkä vuoksi työntekijöiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden aikaistaminen on huomattavan tärkeä kysymys.

Onko komissiolla jo konkreettista suunnitelmaa itäeurooppalaisia työnhakijoita koskevien rajoitusten poistamiseksi? Miten ja milloin rajoitukset tässä tapauksessa poistetaan?

  Vladimír Špidla, komission jäsen.  (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, kun liittymissopimukset tehtiin, sovittiin, että siirtymäajalla sovellettaisiin niin sanottua 2+3+2 -politiikkaa. Yksi tapa tarkastella näitä moninkertaisia siirtymäaikoja tai määräaikoja, joina voidaan tarkistaa tilanne ja päättää siirtymäajan mahdollisesta jatkamisesta, on tarkastella niitä siten, että niiden taustalla on halu tehdä liittymissopimukset ja lopettaa siirtymäajat, koska jollei siirtymäaikoja poisteta, työntekijät eivät voi saavuttaa täyttä liikkumisen vapautta niin nopeasti kuin se muutoin olisi mahdollista.

Komission velvollisuutena on nyt antaa kertomus, jossa arvioidaan siirtymäaikojen vaikutusta niiden kahtena ensimmäisenä voimassaolovuotena. Tavoitteenamme on laatia kertomus, joka on uskottava ja menetelmänsä puolesta täysin luotettava ja jossa otetaan huomioon kaikki asiaan vaikuttavat tekijät, myös se seikka, että joillakin vanhoilla jäsenvaltioilla on yhteinen raja uusien jäsenvaltioiden kanssa. Pidän tätä kertomusta erittäin tärkeänä. Paitsi että se tarjoaa arvovaltaisen perustan tätä arkaluonteista asiaa koskevalle päätöksenteolle sen on myös toimittava perustana seuraavien kolmen vuoden aikana toteutettaville toimille ja arvioinneille. Sen jälkeen päätökset tehdään jälleen perustamissopimuksen mukaisesti, koska siirtymäajan alkamisesta on tuolloin kulunut viisi vuotta, ja tuolloin on paljon vähemmän liikkumavaraa kuin vain kahden vuoden kuluttua siirtymäajan alkamisesta. On meidän etujemme, sanoisinko pakottavien etujemme, mukaista harkita asianmukaisesti kaikkia merkityksellisiä seikkoja, jotka liittyvät tähän arkaluonteiseen asiaan, myös yksittäisten jäsenvaltioiden maantieteellistä sijaintia.

  Manfred Weber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan kiittää vilpittömästi arvoisaa komission jäsentä hänen esittämistään huomautuksista ja siitä, että hän vakuutti, että kertomuksesta tulee tasapainoinen. Haluan esittää vielä seuraavan lisäkysymyksen: Miksi teidän ja teidän virkamiestenne julkisissa lausunnoissa on annettu ymmärtää, että päätös on jo tehty ja miksi vapaata liikkuvuutta kiirehditään kovin?

Olemme kaikki samaa mieltä siitä, että tavoitteenamme on vapaa liikkuvuus, ja myös me kannatamme tätä Euroopan unionin perusperiaatetta. Ydinkysymys on kuitenkin se, miten voidaan taata, että kaikkien asianosaisten huoliin suhtaudutaan vakavasti. Toistan siis vielä kysymykseni: miksi olette jo tehnyt päätöksenne tästä asiasta?

  Vladimír Špidla, komission jäsen.  (CS) Olen jo tavallaan vastannut tähän kysymykseen edellisessä puheenvuorossani, mutta kysymys on mielestäni niin tärkeä, että se ansaitsee yksityiskohtaisemman vastauksen. Liittymissopimuksessa siirtymäajat jaettiin tiettyihin vaiheisiin, koska oletettiin, että näitä vaiheita arvioitaisiin perinpohjaisesti. Näiden välivaiheiden epäsuorana tavoitteena on päättää siirtymäajat, ja mitä aikaisemmin sen parempi. Uskon vakaasti, että työntekijöiden vapaa liikkuvuus on yksi Euroopan unionin talouskasvun eteenpäin vievistä voimista, ja tähän liittyy myös uusien työpaikkojen syntyminen. Tämän vuoksi kyse on yleisen edun mukaisesta asiasta.

Olen sitä vastoin hyvin tietoinen siitä, että tämä on erittäin arkaluonteinen asia. Haluan toistaa, että tavoitteenamme on antaa kertomus, jota pidetään virallisena, ja tarkoitan tällä sitä, että kertomus ei saa menetelmällisesti antaa sijaa moitteille. Yksittäiset valtiot voivat luonnollisesti tehdä omia, perustamissopimuksen mukaisia päätöksiä ja ne voivat tosiseikkojen perusteella päättää, mikä on niiden kannalta oikein. Komission aikomuksena ei ole missään tapauksessa hajottaa minkään valtion työmarkkinoita tai tuottaa niille vahinkoa. Liittymissopimusten tavoitteena kuitenkin on luoda yhteismarkkinat ja saavuttaa työntekijöiden vapaa liikkuvuus yhteismarkkinoilla, koska se on yksi Euroopan unionin kannattamista perusarvoista ja se on Euroopan yhdentymisen perustana. Tämän vuoksi katson, että meidän olisi toimittava riittävän nopeasti ja rohkeasti sen jälkeen, kun olemme tutkineet tärkeät tiedot perinpohjaisesti. On sanomattakin selvää, että vastuu päätöksenteosta on hallituksilla.

  Claude Moraes (PSE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, kiitos, että toistitte huomautuksenne työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta. Olen pitkälti samaa mieltä kanssanne.

Haluaisin kuitenkin kysyä teiltä, aiotteko tutkia tai arvioida komission näkökulmasta Yhdistyneen kuningaskunnan ja muiden maiden päätöksiä avata työmarkkinansa työvoiman vapaalle liikkuvuudelle välittömästi, ja verrata niiden tilannetta tilanteeseen valtioissa, joissa liikkuvuudelle asetetaan rajoitteita. Aiotteko tehdä näin ja voisitteko kertoa, olisiko tällainen arviointi mahdollista toteuttaa?

  Vladimír Špidla, komission jäsen.  (CS) On täysin selvää, että Yhdistyneen kuningaskunnan, Irlannin ja Ruotsin kokemukset tarjoavat arvokkaan tietolähteen arvioitaessa siirtymäaikojen päättymistä tai soveltamatta jättämistä. Näitä kokemuksia on arvioitava tarkasti, ja tässä yhteydessä voidaan tehdä myös joitakin tutkimuksia.

  Puhemies. Kyselytunnille varattu aika on lopussa. Kysymyksiin 56–90 vastataan näin ollen kirjallisesti⁽³⁾.

Kyselytunti on päättynyt.

(Istunto keskeytettiin klo 20.15 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

Puhetta johti
varapuhemies Jacek SARYUSZ-WOLSKI

(1) Niiden kysymysten osalta, joita ei käsitelty kyselytunnilla, ks. kyselytuntiliite.

(2) Niiden kysymysten osalta, joita ei käsitelty kyselytunnilla, ks. kyselytuntiliite.

(3) For questions not taken, see Annex: ‘Question Time’ .

28. Laajentuminen II

  Puhemies.   Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma aiheesta Laajentuminen II.

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, muutama viikko sitten raportoin teille Bulgariaa ja Romaniaa koskevista komission havainnoista. Olen iloinen siitä, että voin esitellä teille nyt komission näkemyksiä koko laajentumisstrategiasta, joka koskee ehdokasmaita Turkkia ja Kroatiaa sekä Länsi-Balkanin mahdollisia ehdokasmaita.

Laajentuminen on yksi EU:n voimakkaimmista poliittisista välineistä: se ilmentää EU:n "pehmeää valtaa" eli muutosvaltaa, jonka avulla valtioita on muutettu vakaiksi demokratioiksi ja vauraammiksi yhteiskunniksi, joissa talouden kehitys ja sosiaalinen hyvinvointi ovat aiempaa korkeammalla tasolla. Hallitusti toteutetun liittymisprosessin jatkaminen on Euroopan ja sen kansalaisten perusedun mukaista.

Barroson komission laajentumisstrategian tavaramerkkinä on ollut unionin vahvistaminen. Uusiin sitoumuksiin on suhtauduttava varovaisesti, mutta tehdyistä sitoumuksista on myös pidettävä kiinni, heti kun maat täyttävät jäsenyydelle asetetut tiukat ehdot. Ehdollisuusperiaate on muutosvoimamme ydin, mutta se asettaa ehtoja myös meille itsellemme: se toimii ainoastaan, jos maat voivat luottaa siihen, että EU on sitoutunut niiden mahdolliseen jäsenyyteen.

Lisäksi meidän on tiedotettava tehokkaammin liittymisprosessin tavoitteista ja haasteista sekä siitä, kuinka me käsittelemme maita. Laaja julkinen tuki on nyt välttämättömämpää kuin koskaan kestävän laajentumispolitiikan kannalta. Jäsenvaltioiden on myös erityisesti puolustettava menettelytapoja, joista ne ovat sopineet yksimielisesti.

Komissio tekee varmasti oman osuutensa, ja olen tietoinen siitä merkittävästä työstä, jota Euroopan parlamentti on tehnyt ja jota monet teistä ovat tehneet kotiseuduillaan.

Aloimme arvioida Turkin ja Kroatian liittymistä koskevia neuvottelulukuja noin kolme viikkoa sitten. Seurantakertomuksissa käsitellään sitä, missä vaiheessa maat ovat, ja liittymistä valmisteleville kumppanuuksille on asetettu sekä lyhyen että keskipitkän aikavälin tavoitteet havaittujen ongelmien ratkaisemiseksi.

Tilanne on suoraan sanoen sekava. Turkissa oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksia vahvistavat voimakkaat ja merkittävät uudistukset ovat nyt tulleet voimaan, mutta niiden täytäntöönpano on puutteellista. Kertomuksessa korostetaan, että Turkin on jatkossa pyrittävä voimakkaasti suojaamaan sananvapautta, naisten oikeuksia, uskonnonvapautta, oikeutta muodostaa ammattiyhdistyksiä ja kulttuurisia oikeuksia sekä torjuttava kidutusta ja epäinhimillistä kohtelua. Siinä todetaan myös, että näihin seikkoihin pitäisi soveltaa käytännössä nollatoleranssilinjaa. Turkin liittymistä valmistelevassa kumppanuudessa näitä asioita käsitellään osana lyhyen aikavälin tärkeimpiä toimia.

Myönteistä on se, että komissio tunnustaa nyt Turkin olevan toimiva markkinatalous, kunhan vakautus- ja uudistustoimenpiteitä jatketaan tiukasti.

Kroatia on saanut siirrettyä EU:n lainsäädäntöä hyvin osaksi kansallista lainsäädäntöään, mutta sen on vielä pyrittävä voimakkaasti uudistamaan oikeusjärjestelmäänsä, torjumaan korruptiota, parantamaan vähemmistöjen tilannetta, helpottamaan pakolaisten paluuta ja vahvistamaan hallintorakenteita yhteisön säännöstön täytäntöön panemiseksi. Lienee tarpeetonta mainita, että Kroatian on lisäksi jatkettava täysipainoista yhteistyötä entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa, jotta vielä vapaana olevat karkurit saadaan oikeuden eteen. Meidän on seurattava tämän sitoumuksen täyttämistä hyvin tarkasti.

Komission lausunto sisältää objektiivisen ja oikeudenmukaisen arvion entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian hakemuksesta EU:n jäseneksi. Vain muutamassa vuodessa siitä, kun maa oli sisällissodan partaalla, se on saavuttanut merkittävän poliittisen vakauden ja kehittynyt demokratiana, mikä johtuu erityisesti Ohridin puitesopimuksen täytäntöönpanosta. Entisen Jugoslavian tasavalta Makedonia on tällä hetkellä ainut Länsi-Balkanin toimiva monikansainen valtio ja siten myös esimerkki siitä, että monikansainen malli voi todella toimia. Näistä syistä komissio voi suositella ehdokasmaan aseman myöntämistä entisen Jugoslavian tasavallalle Makedonialle. Maa ei kuitenkaan ole vielä valmis aloittamaan liittymisneuvotteluja. Ehdokasmaan aseman myöntäminen entisen Jugoslavian tasavallalle Makedonialle olisi merkittävä poliittinen merkki koko alueelle. Komissio kuitenkin suosittelee liittymisneuvottelujen käynnistämistä vasta sitten, kun Makedonia on niihin valmis. Arvioimme tilannetta säännöllisesti ja suosittelemme neuvottelujen käynnistämistä vasta sitten, kun Kööpenhaminan kriteerit on saavutettu riittävän hyvin.

On tullut aika syventää suhdettamme Albaniaan, Serbia ja Montenegroon sekä Bosnia ja Hertsegovinaan neuvottelemalla kunkin maan kanssa vakautus- ja assosiaatiosopimuksesta. Albanian kanssa neuvottelut pitäisi voida käynnistää jo lähitulevaisuudessa. Odotan, että neuvottelut kahden muun maan kanssa voidaan käynnistää vuoden 2006 lopulla, jos niiden uudistukset edistyvät merkittävästi. Vakautus- ja assosiaatiosopimus on ensimmäinen askel kohti Euroopan unionia, ja se on pantava täytäntöön asianmukaisesti, ennen kuin muita vaiheita voidaan suunnitella.

YK:n asettamien standardien täyttymistä arvioivan edustajan Kai Eiden raportin mukaan keskustelu Kosovon tulevasta asemasta on alkamassa. Komissio tukee täysin YK:n erikoislähettilään presidentti Ahtisaaren työtä tasapainoisen ja kestävän sovitteluratkaisun löytämiseksi Kosovoon, ja teemme tietenkin tiivistä yhteistyötä hänen kanssaan.

Yhteisenä tavoitteenamme täytyy olla asema, johon liittyy vaatimuksia. On äärimmäisen tärkeää taata vähemmistöjen oikeudet sekä kulttuuristen ja historiallisten kohteiden suojelu, jotta voidaan löytää kestävä sovitteluratkaisu, joka tuo vakautta koko alueelle. Tätä varten esittelen pian Solanan kanssa yhteisen asiakirjan EU:n Kosovon-politiikasta. Meidän on myös helpotettava sopivan aseman löytämistä koskevaa prosessia asianmukaisin taloudellisin varoin, ja komissio pyytääkin parlamenttia tekemään kanssaan tiivistä yhteistyötä. Luotan tukeenne tässä asiassa, joka on hyvin tärkeä Euroopan turvallisuuden ja vakauden kannalta.

Jokainen Länsi-Balkanin maa on ottamassa tänä syksynä askeleen kohti Euroopan unionia. Näin annamme selvän merkin siitä, että EU on yhä sitoutunut näiden maiden keskipitkän tai pitkän aikavälin näkymiin unionin jäsenyydestä, kunhan jokainen maa täyttää tiukat ehtomme. Kolikolla on siis todellakin kaksi puolta: mahdollisuus päästä EU:n jäseneksi paranee askel askeleelta sitä mukaa, kun maissa tapahtuu todellista edistystä EU:n ehtojen ja kriteereiden täyttämisen suhteen.

Komissio on yhä sitoutunut Länsi-Balkanin mahdolliseen EU-jäsenyyteen. Uskon voivani luottaa siihen, että tuette tätä hyvin tärkeää pyrkimystä.

(Suosionosoituksia)

  Elmar Brok, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin kiittää komissiota siitä, että se on kiinnittänyt huomiota yksityiskohtiin, ja sen sitoutumisesta työhön, joilla prosessia viedään eteenpäin. Haluaisin myös kiittää niitä monia maita, jotka ovat tehneet kovasti työtä täyttääkseen kriteerit. On kuitenkin muistettava, että ehdot on täytettävä, eikä niiden täyttämistä pidä vain siirtää eteenpäin myöhempään ajankohtaan. Yksi ehto on myös se, että EU kykenee ottamaan uusia jäseniä, vaikka odotammekin yhä selvitystä siitä, kuinka tämä toteutetaan käytännössä. Lokakuun 3. päivänä käydyn keskustelun myötä toivon komission antavan pian ehdotuksen asiasta.

Olen yhtä mieltä komission jäsenen kanssa siitä, että laajentuminen on yksi Euroopan unionin menestyksekkäimmistä ulkopoliittisista strategioista, koska se on tuonut vakautta Eurooppaan ja auttanut levittämään demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta Euroopassa. EU:n jäsenyyttä koskeva mahdollisuus on merkittävä väline, jonka avulla maat kykenevät toteuttamaan sisäisiä uudistuksia, jotka olisivat muutoin useimmissa tapauksissa varsin todennäköisesti mahdottomia sisäpoliittisista syistä.

Kun otetaan kuitenkin huomioon se, että Euroopan unioniin on juuri liittynyt kymmenen uutta jäsenvaltioita ja että siihen saattaa varsin pian liittyä vielä kaksi uutta maata, katson, että meidän on tehtävä selväksi se, että tarvitsemme aikaa unionin vahvistamiselle, aivan kuten mikä tahansa liikeyritys tarvitsee kasvukauden jälkeen aikaa vakauttamiselle. Meidän on pohdittava, haluammeko palauttaa tasapainon syventämisen ja laajentamisen välille, vahvistaa suunnitelmamme, varmistaa tällä tavoin, että laajentunut Euroopan unioni on toimintakykyinen, ja keskittyä jälleen poliittiseen yhtenäisyyteen, vai haluammeko EU:n laajenevan laajenemistaan ja muuttuvan pelkäksi vapaakauppa-alueeksi.

Vaikka kertomus onkin nimetty strategiakertomukseksi, katson, ettei se vastaa riittävän selvästi tiettyihin kysymyksiin, kuten siihen, missä muodossa yleistä strategiaa pitäisi toteuttaa, tai siihen, minkälainen sisäinen rakenne EU:lla olisi tulevaisuudessa ja missä sen ulkorajat kulkisivat. On sanomattakin selvää, ettei tällaisessa kertomuksessa voida vastata tyhjentävästi jälkimmäiseen kysymykseen, koska kyse on jatkuvasta prosessista. Mielestäni meidän on kuitenkin korkea aika pohtia kantaamme näihin asioihin, jotta pääsemme asiassa eteenpäin ja jotta kaikki aikamme ei kulu yksittäisten tapausten käsittelyyn, minkä tuloksena syntyy sellaisia automaattisia prosesseja, jotka vaarantavat Euroopan unionin. Pitäisi pohtia myös sitä, kannattaisiko täysjäsenyydelle ja naapuruuspolitiikalle hakea vaihtoehtoja ainakin lyhyellä aikavälillä. Tällä tavoin maat saisivat lupauksen EU:n jäsenyydestä ja voisivat keskittyä kehityspyrkimyksiinsä, mutta samalla vältyttäisiin EU:n omaan kehityskykyyn kohdistuvilta kielteisiltä vaikutuksilta. Tämä vaihtoehto voisi muistuttaa Euroopan talousaluetta menneiltä vuosikymmeniltä. Mielestäni on valitettavaa, ettei komissio ole esittänyt tällaisia aloitteita, vaan että se on keskittynyt liiaksi yksityiskohtiin rohkenematta ajatella suuria linjoja.

  Jan Marinus Wiersma, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, Länsi-Balkanin onnistunut liittäminen osaksi Eurooppaa on hyvin tärkeää kyseiselle alueelle ja koko Euroopalle. Se on itse asiassa yksi ryhmäni, Euroopan parlamentin sosialistiryhmän poliittisista tavoitteista. Sen mukaisesti olemme luonnostelleet kantamme Länsi-Balkanin eurooppalaisesta tulevaisuudesta. Se on kirjattu laajaan strategia-asiakirjaan, joka on nyt julkaistu. Ennen kaikkea tuemme jatkossakin täysin Thessalonikin toimintasuunnitelmaa. Balkanille on luotava kestävä rauha, vakautta ja vaurautta osana prosessia, jossa alue integroituu ja lopulta liittyy Euroopan unioniin.

Yhtenä ensisijaisena tavoitteena tässä prosessissa on aluetta jatkuvasti rasittavien ongelmien ratkaiseminen. Euroopan unioniin integroitumisen onnistuminen riippuu demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen vahvistamisesta, talouskehityksestä, maahanmuuttopolitiikasta, yhteistyöstä Haagin tuomioistuimen kanssa sekä korruption ja rikollisuuden torjumisesta, ja toisaalta nämä seikat liittyvät myös läheisesti turvallisuuteen ja vakauteen tällä yhä epävakaalla alueella. Siksi nämä ongelmat vaikuttavat paitsi Balkanin maiden ja Euroopan unionin kahdenvälisiin suhteisiin myös maihin itseensä, joilla on tässä prosessissa kaikkein eniten voitettavaa.

Siispä kahdenvälinen yhteistyö Länsi-Balkanin maiden kanssa on keskeinen osa strategiaamme. EU:n on tarjottava yhteistyölle vakaa kehys, mutta viime kädessä alueen on itse osoitettava tahtoa ratkaista nämä ongelmat. Sama koskee myös yhä olemassa olevia esteitä. Aluepoliitikkojen on kannettava vastuunsa Bosnia ja Herzegovinan valtion rakennetta koskevasta päätöksenteosta, Serbian ja mahdollisesti itsenäisen Montenegron välisestä suhteesta sekä Kosovon asemasta.

Meidän on myös tunnustettava myönteinen kehitys, vaikka siihen onkin järkevää suhtautua varovaisen optimistisesti. Bosnia on tehnyt läpimurron poliisiviranomaistensa rakenteen uudistamisessa, mikä merkitsi suurta myönnytystä maan serbiosalta. Se, että komissio haluaa antaa Jugoslavian entiselle tasavallalle Makedonialle ehdokasmaan aseman, on osoitus maan saavuttamasta vakaasta edistyksestä.

Tuemme komission laajentumispolitiikan kolmea pääkohtaa, jotka ovat vahvistaminen, ehdollisuus ja tiedotus. Toivon kuitenkin voivani palata pian viimeiseen kohtaan, jolla hankkeelle kerätään laaja tuki myös omissa maissamme, koska se on ratkaisevaa tulevan laajentumisen onnistumisen kannalta.

  István Szent-Iványi, ALDE-ryhmän puolesta. – (HU) Arvoisa puhemies, laajentumispaketin merkittävin saavutus on se, että se tarjoaa Länsi-Balkanin maille selvät näkymät tulevaisuuden mahdollisuuksista. Kohta, jossa suositeltiin ehdokasmaan aseman myöntämistä entisen Jugoslavian tasavallalle Makedonialle, on erityisen myönteinen. Kyseisessä kohdassa tunnustetaan kehitys, jota Makedoniassa on tapahtunut, ja työ, jota siellä on tehty viime vuosien aikana. On myös sopivaa, ettei liittymisneuvottelujen aloittamiselle ole asetettu päivämäärää, koska Makedonia ja Euroopan unioni eivät kumpikaan ole vielä niihin valmiita. Toivotaan, että Makedonia ja Eurooppa ovat valmiita aloittamaan neuvottelut muutaman vuoden sisällä.

Euroopan unioni odottaa Länsi-Balkanin mailta kahta asiaa: sitä, että ne panevat pisteen lähihistoriansa traagiselle jaksolle ja luovuttavat sotarikolliset – Ante Gotovinan, Mladicin ja Karadzicin – Haagiin entisen Jugoslavian alueen kansainväliselle rikostuomioistuimelle. EU odottaa niiden myös pyrkivän kaikin tavoin palauttamaan rauhan etnisten ryhmien välille. Toisin sanoen niiden on suojeltava vähemmistöjen oikeuksia ja varmistettava, että näin tapahtuu kaikkialla, olipa kyse Vojvodinasta tai Kosovosta. Odotamme myös, että ne pyrkivät entistä voimakkaammin täyttämään liittymiselle asetetut ehdot, tutkivat alueellisen yhteistyön tarjoamia mahdollisuuksia ja avaavat rajansa.

Todellinen mitta, joka kertoo siitä, kuinka valmiita Länsi-Balkanin maat ovat integraatioon, on se, kykenevätkö ne yhteistyöhön toistensa kanssa. Toivon niiden kykenevän yhteistyöhön ja osoittavan sen saattamalla Euroopan yhdentymistä edeltävät valmistelut päätökseen.

  Joost Lagendijk, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, olen vakuuttunut siitä, että tulevaisuudessa monet historioitsijat laativat väitöskirjoja siitä, mitä Euroopassa tarkkaan ottaen tapahtui keväällä 2005 laajentumista koskevan asenteen, ilmapiirin ja tunnelman suhteen. Oliko kyse siitä, että vuonna 2004 emme olleet vielä sulattaneet ajatusta laajentumisesta? Vai johtuiko muutos kahdesta kielteisestä äänestystuloksesta perustuslakia koskevissa kansanäänestyksissä? En tiedä vastausta, ja asia selviää vasta jälkeenpäin, mutta selvää on, että EU:n laajentuminen on joutunut arvostelun kohteeksi. Monilla on se käsitys, että suurin osa Euroopan unionin kansalaisista vastustaa laajentumista, ja useat poliitikot piiloutuvat mielellään skeptisten kansalaisten selän taakse.

Tästä syystä olen tyytyväinen siihen, että komissio on ottanut tiukan kannan asiaan ja että se puolustaa perustellusti EU:n laajentumista, minkä hyväksyn, sillä kuten olemme nähneet tähän mennessä, laajentuminen on ollut yksi EU:n menestystarinoista, ja olisi siksi erittäin lyhytnäköistä perua lupaukset, jotka olemme antaneet Romanialle ja Bulgarialle, Turkille ja Kroatialle sekä Länsi-Balkanin maille.

Olen myös tyytyväinen siihen, että komissio on tehnyt joitakin olennaisia johtopäätöksiä tähän saakka edenneestä prosessista. Johtopäätöksiin kuuluu se, että laajentumisen toteuttaminen käytännössä on lupausten antamista tärkeämpää, ja se – toistan nyt, mitä jäsen Brok sanoi – että Euroopan unionin on kyettävä ottamaan uusia jäsenvaltioita ja että maakohtaisen arvion on perustuttava tosiseikkoihin eikä automaattisiin seurauksiin, sekä se, että tulevat laajentumiskierrokset onnistuvat vain, jos poliitikot osoittavat poliittista johtamiskykyä ja ovat valmiita puolustamaan laajentumista niiden skeptikoiden edessä, joita yleisön joukosta voi löytyä.

Jos komissio sitoutuu jatkossakin tällaiseen laajentumiseen – eli sellaiseen, joka perustuu lupausten tai automaattisten seurausten sijasta tosiseikkoihin sekä mielipidetutkimusten sijasta poliittiseen visioon ja analyysiin – myös minun ryhmäni tukee sitä täysin rinnoin.

  Cristiana Muscardini, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, seuraava laajentumisvaihe on askel kohti Euroopan täydellistä yhdentymistä. Mantereemme vuosikirjoihin on merkitty päivämäärä 1. toukokuuta 2004, koska sillä on poliittista painoarvoa ja se on rikastuttanut kulttuuriamme.

On tärkeää jatkaa tällä tiellä, mutta vasta sitten, kun nykyinen unioni on vahvistettu, ja unohtamatta uusien maiden liittymiselle asetettua perustavanlaatuista edellytystä: sitä, että ne noudattavat yhteisön säännöstöä ja unionin perusperiaatteita. Tämä seikka ei ole pelkkä muodollisuus, ja erityisen olennainen se on silloin, kun jäsenyyttä hakeneiden maiden soveltamat lait rikkovat näitä periaatteita.

Kuten korostin 26. lokakuuta 2005 esittämässäni kirjallisessa kysymyksessä, Kroatia syrjii edelleen Italian kansalaisia rajoittaessaan näiden pääsyä maan kiinteistömarkkinoille. Muiden maiden kansalaisille se ei aseta vastaavia rajoituksia. Arvoisa komission jäsen, kysyn teiltä, onko hyväksyttävää, että maa, joka haluaa liittyä Euroopan unioniin, asettaa jonkin jäsenvaltion kansalaisille ehtoja, jotka rikkovat selvästi yhteisön periaatteita, ja voisiko komissio lisätä neuvottelujen asialistalle Italian kansalaisten vapaan pääsyn Kroatian kiinteistömarkkinoille.

Sen lisäksi, että laki kieltää syrjinnän, syrjinnällä on myös lukemattomia inhimillisiä ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Siihen syyllistyviä instituutioita ei voida pitää uskottavina tai luotettavina. Periaate, joka koskee yhdenvertaisuutta lain edessä, erottaa sivistyneet ja demokraattiset maat sellaisista maista, joita ei voida pitää sivistyneinä tai demokraattisina niin kauan kuin niiden oikeusjärjestelmä ei suojaa tätä periaatetta.

Emme vastusta Kroatian liittymistä EU:n jäseneksi, mutta hyväksymme jäsenyyden vain sillä ehdolla, että maa noudattaa kaikissa länsimaissa hyväksyttyjä, kiinteistöalaa koskevia sääntöjä ja että se sovittelee vihdoin kauan kestäneen riidan juliaanis-dalmatialaisten pakolaisten kanssa, jotka odottavat yhä saavansa oikeutta.

  Camiel Eurlings (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, toistan monien jäsenten kantaa todetessani, että laajentuminen on ollut yksi Euroopan menestystarinoista sekä uusien jäsenvaltioiden että vanhan unionin kannalta. Meidän on myös ymmärrettävä, että syventämis- ja laajentamisprosessien välille on syntynyt jonkinasteinen epätasapaino. Syventäminen olisi pitänyt saada aikaan Nizzassa, mutta näin ei tapahtunut. Sen sijaan laajentumista tapahtui myöhemmin. Meidän on kiinnitettävä huomiota siihen, että syventämisprosessi on yhä kesken. Hollantilaiselle kollegalleni jäsen Wiersmalle haluaisin sanoa, että 80 prosenttia puolueeni jäsenistä kannatti perustuslakia. Jos hänen puolueensa äänestää samalla tavalla ensi kerralla, voisimme saavuttaa tuloksia Alankomaissa.

Lisäksi ennen laajentumisprosessin käynnistämistä meidän on saatava takaisin tietty määrä uskottavuutta, mikä tarkoittaa, että meidän on suhtauduttava laajentumiskriteereihin vakavammin kuin koskaan aikaisemmin. Kun asetamme sekä taloudenpitoa että laajentumista koskevia kriteerejä, ne on täytettävä. Jos niitä ei täytetä, uskottavuutemme kärsii. Yksi kriteereistä on EU:n kyky ottaa uusia jäseniä. Jotta tuleva laajentuminen olisi mahdollinen, sille on saatava riittävästi tukea sekä toimielimen sisällä että kannatuspohjan suhteen.

Nyt haluaisin puhua maille asetetuista kriteereistä. On tärkeää, että osoitamme ottavamme kriteerit vakavasti myös tällä tasolla. Toivon todella, että Romania ja Bulgaria voivat liittyä unioniin vuonna 2007, mutta asia riippuu siitä, kuinka paljon ne edistyvät seuraavien kuuden kuukauden aikana. Jos haluamme Turkkia koskevien asioiden etenevän hyvin, meidän on tehtävä selväksi, että Turkin on muutettava kansalaisten itseilmaisua ja sananvapautta koskevia lakeja. Meidän on myös vaadittava Kyprosta koskevan ongelman ratkaisemista, niin että otamme huomioon molempien osapuolten kannan. Lisäksi on korostettava, että esimerkiksi uskonnonvapauden suhteen emme voi taas odottaa muutamaa vuotta, että Turkissa järjestetään vaalit ja että asian suhteen saadaan jotakin todella aikaan.

Komissio on nyt ilmaissut selvästi, että asioita voidaan tehdä lyhyellä aikavälillä. Tuemme komissiota tämän asian suhteen, ja uskon, että uusien ehdokasmaiden hyväksymiseen on järkevää suhtautua tällä hetkellä varovaisesti. Lisäksi meidän pitäisi saada järjestystä omaan taloomme ja osoittaa ennen kaikkea suhtautuvamme menettelyihin hyvin vakavasti. Arvoisa komission jäsen, eurooppalaisina meidän on vastustettava vakaasti populisteja, jotka pelottelevat ihmisiä laajentumisella, mutta heitä ei pidä sekoittaa niihin, jotka ovat aidosti huolissaan syventämis- ja laajenemisprosessien välisestä tasapainosta.

  Hannes Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin sanoa jäsen Eurlingsille, että ongelma voi johtua osittain siitä, että liian monet poliitikot puhuvat laajentumiseen liittyvistä vaikeuksista ja ongelmista ja liian harvat sen eduista.

Olen kuitenkin hänen kanssaan yhtä mieltä siitä, että meidän on suunniteltava seuraavia laajentumisia huolella parasta arvostelukykyämme käyttäen. Haluaisin lausua myös muutaman sanan Balkanin maista. Aloitan Kroatiasta. Kroatiasta vastaavana esittelijänä olen ilahtunut siitä, että maan kanssa ollaan käynnistämässä neuvottelut. Monia haasteita on silti jäljellä, ja komission jäsen on maininnut niistä muutaman. Haluaisin lisätä luetteloon erityisesti poliisivoimat, koska ne aiheuttavat valtavia ongelmia Kroatian tietyillä alueilla, joilla tuomiovalta ja hallinto eivät vastaa nykypäivän vaatimuksia. Lisäksi haluaisin muistuttaa Kroatiaa tämän päivän aiheen osalta siitä, ettei nyt ole oikea hetki keskustella siitä, koska liittyminen tapahtuu, koska kukaan meistä ei tiedä vastausta tähän kysymykseen. Sen sijaan meidän pitäisi keskustella tarpeellisista toimenpiteistä, joilla varmistetaan, että liittymispäivämäärästä voidaan sopia tulevaisuudessa.

Olen myös tietoinen siitä, että osa Makedonian kansalaisista on hyvin pettynyt siihen, ettei neuvotteluja ole vielä aloitettu. Heidän pitäisi kuitenkin pitää tätä kannustuksena niiden askeleiden ottamiseen, jotka ovat tarpeen, ennen kuin neuvottelut voidaan aloittaa ja ennen kuin näiden neuvottelujen aloittamiselle voidaan asettaa päivämäärä. Mielestäni Makedonian useiden etnisten ryhmien saavuttamaa kompromissia voidaan pitää oikeutetusti onnistumisena, erityisesti kun otetaan huomioon Ohridin sopimuksen täytäntöönpano.

Jatkan puhumalla Kosovosta. Katson, että lähestymistapa, jota komission jäsen on käyttänyt kertomuksessaan, on äärimmäisen merkittävä, ja haluaisin pyytää häntä jatkamaan tämän lähestymistavan käyttöä. Kertomuksen taustalla näkyy selvästi sympatia tätä maata kohtaan, mutta siinä arvostellaan myös maassa vallitsevia, politiikan, talouden ja vähemmistöjen kannalta sietämättömiä olosuhteita. Tämä on yksi niistä harvoista komission kertomuksista, jotka ovat aidosti kriittisiä ja objektiivisia.

Aika ajoin esiin nousee asemaa ja vaatimuksia koskeva kysymys. Mielestäni emme voi taata minkään maan itsenäisyyttä emmekä voi tarjota maalle mahdollisuutta tiiviimpään yhteistyöhön Euroopan unionin kanssa, ellei se noudata eurooppalaisia sääntöjä. Kannatan erittäin voimakkaasti auttavan käden ojentamista Kosovolle, mutta kannatan myös kovasti eurooppalaisten sääntöjen noudattamista. Tämä koskee myös Kosovon enemmistöä, jota olemme pyrkineet auttamaan kovasti viime vuosien aikana.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, komission jäsen Rehn on oikeassa siinä, että hallitusti toteutettu laajentumisprosessi on yksi EU:n voimakkaimmista ja menestyksekkäimmistä poliittisista välineistä. Meidän on todella yritettävä saada maidemme kansalaiset innostumaan asiasta. Jos saan esittää hieman kevytmielisen ehdotuksen, voisimme markkinoida laajentumista käyttämällä kampanjoissa samanlaisia komeita nuoria miehiä kuin puolalaista putkimiestä esittävässä mainoksessa käytettiin. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole suhtautua asiaan seksistisesti.

Meidän on myös tarjottava hakijavaltioiden kansalaisille jonkinlaisia tuntuvia palkintoja siitä, että maat ovat tehneet kovasti työtä voidakseen liittyä Euroopan unioniin. EU:n viisumijärjestely Länsi-Balkanilla estää kuitenkin merkittävästi matkustelun avulla tapahtuvan tiedottamisen. Se tukahduttaakin juuri ne yhteiskunnan alueet, joiden toimintaa EU:n pitäisi pyrkiä eniten kannustamaan.

Tämän vuoden toukokuussa komission jäsen Rehn kertoi eräässä kokouksessa suhtautuvansa optimistisesti viisumitaakan keventämisprosessia koskevaan mahdollisuuteen. Toivon sen päivän lähestyvän. Ymmärrän, että ajatus täydellisestä viisumivapaudesta on epärealistinen, mutta viisumien saamisen helpottaminen tiettyjen ryhmien kohdalla samalla tavalla kuin asiasta on keskusteltu tai neuvoteltu Venäjän, Ukrainan ja Kiinan kanssa osoittaisi omalta osaltaan EU:n olevan sitoutunut tulevaan laajentumiseen. Lyhyellä aikavälillä se kohottaisi Länsi-Balkanin maiden kansalaisten mielialaa ja parantaisi heidän tulevaisuudennäkymiään. Serbian sisäänpäinkääntynyttä poliittista kulttuuria ruokkii varmasti se, että 70 prosenttia maan yliopisto-opiskelijoista ei ole koskaan käynyt maan rajojen ulkopuolella.

EU:n sisäistä turvallisuutta koskevat näkökohdat ovat tärkeitä, mutta ne eivät saa olla niin ylivoimaisia, että ne vaarantavat laajemman alueellisen turvallisuuden. Älkäämme antako pienen rikollisen vähemmistön pitää muita panttivankeinaan.

  Gisela Kallenbach (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluaisin kiittää teitä johtopäätöksistä, joita olette esittänyt Länsi-Balkanin valtioita koskevissa seurantakertomuksissa. Nämä johtopäätökset heijastavat parlamentin omaa kantaa, mikä tarkoittaa, että autatte varmistamaan, että EU osoittaa olevansa luotettava ja sitoutuvansa jatkuvuuteen seisomalla aikaisempien päätöstensä takana. Se on mielestäni erityisen tärkeää tällaisena aikana, kun keskustelut keskittyvät valitettavasti aivan liian usein Euroopan kriisiin ja sen rajalliseen kykyyn ottaa uusia jäseniä. EU epäonnistui pyrkimyksissään hallita entisen Jugoslavian alueen kriisiä 1990-luvun alussa. Onkin oman etumme mukaista tarjota alueelle tiekartta kohti tulevaa Euroopan unionin jäsenyyttä.

Haluaisin myös esittää muutaman tarkemman suosituksen. Meidän pitäisi ottaa opiksemme aikaisemmista laajentumiskierroksista ja tukea kansalaisyhteiskunnan rakentamista koulutusta ja demokratisointia edistävillä ohjelmilla. Kansalaiset pitäisi valmistaa EU:n jäsenyyteen paremmin kuin mitä tähän saakka on tehty, ja heidät pitäisi ottaa mukaan toimiin heti alusta lähtien. On hyvä, että vähemmistöjen suojeluun ja integrointiin on kiinnitetty erityistä huomiota, mutta jos tarkoituksenamme on turvata nämä asiat pitkällä aikavälillä, tarvitsemme uusia välineitä, joilla varmistamme, että EU:lla on jatkossakin vaikutusvaltaa ja että sillä on liittymisen jälkeen käytössään valvontamekanismeja. Heti kun assosiaatiosopimukset on tehty, välineet, jotka ovat jo osoittautuneet tehokkaiksi ja menestyksekkäiksi, pitäisi ottaa käyttöön välittömästi, jotta paikallispoliitikoista voitaisiin tehdä todellinen sidosryhmä. Tässä yhteydessä haluaisin kiinnittää huomionne muun muassa parlamentin päätökseen siitä, että alueen kaikkien hallitusten tulisi laatia kansalliset kehityssuunnitelmat.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, jäsen Brok mainitsi jo puheessaan kaiken sen, mitä itsekin ajattelen vahvistamisen, syventämisen ja laajentumisen välisestä kiistellystä suhteesta.

Haluaisinkin keskittyä puheessani alueen poliittiseen ja taloudelliseen vakauteen vaikuttavan toimijan, Kreikan luovaan rooliin, jonka uskon olevan näkyvä ja tunnettu rooli.

Ensinnäkin annoimme todellisen tukemme Bulgarian ja Romanian liittymiselle Euroopan unioniin. Ratifioimme ensimmäisinä näiden maiden liittymisasiakirjat.

Toiseksi tuimme Turkin aikomuksia hakea EU:n jäsenyyttä. Ajatuksenamme oli se, että Turkki alkaisi noudattaa kansainvälistä lakia ja yhteisön säännöstöä. Tästä huolimatta Kyproksen tasavallan miehitys, sodan vaara, Kreikan ilmatilan loukkaaminen, uskonnonvapauden vastustaminen ja ekumeenisen patriarkaatin uhkaaminen jatkuvat.

Kolmanneksi Albanian talous pyörii pitkälti sen rahan varassa, jota Kreikassa työskentelevät albaanit tuovat maahan. Euroopan unionin jäsenvaltioista Kreikka ottaa suhteessa väestölukuunsa eniten vastaan maahanmuuttajia.

Neljänneksi Kreikka tukee entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian pyrkimyksiä liittyä Euroopan unioniin.

Komission jäsen korosti hiljattain Skopjessa, että Kreikka investoi Makedoniaan eniten. Asia pitää paikkansa, ja olin iloinen, että komission jäsen toi sen esiin. Sen sijaan jäsen Swobodalle toteaisin, että nimeä koskevassa kysymyksessä olemme vastaanottajia. Kyse on propagandasta, jossa sivuutetaan historia sekä historiallinen ja kulttuurinen vihamielisyys.

On loogista kysyä, miksi me tuemme alueemme maiden mahdollista liittymistä Euroopan unioniin. Syynä on se, että pyrimme levittämään ja vahvistamaan rauhaa, vakautta ja vaurautta koko alueella.

Hyvät parlamentin jäsenet, kyseisten maiden vastuulla on hyväksyä täysin unionin periaatteet, arvot ja säännöt sekä soveltaa niitä. Euroopan unionilla, sen kaikilla poliittisilla ja institutionaalisilla virastoilla ja sen jäsenvaltioilla on kuitenkin oikeus valvoa niiden integraation etenemistä.

Kyse on siis yhteisestä haasteesta.

  Borut Pahor (PSE). – (SL) Hyväksyn komission kertomuksen pääpiirteissään, koska kannatan Euroopan unionin tulevaa laajentumista. Panin kuitenkin merkille, ettei kertomuksessa viitata lainkaan siihen, että laajentumisen laajuuden on oltava suhteessa siihen, kuinka paljon Euroopan unioni kykenee ottamaan uusia jäsenvaltioita.

Kertomuksen johtopäätelmissä painotetaan sitä, että kunkin EU:n jäseneksi pyrkivän maan on täytettävä sille asetetut ehdot. Katson tämän vaatimuksen olevan oikeutettu ja oikeudenmukainen, koska se asettaa Euroopan unionin jäsenyyttä hakevat maat samanarvoiseen asemaan.

Olen kuitenkin useiden kollegoideni tavoin vakuuttunut siitä, että Euroopan unionin on itsensä täytettävä tietyt ehdot ennen seuraavaa laajentumista. Henkilökohtaisesti en voi uskoa laajentuneen unionin olevan toimintakykyinen, ellei se hyväksy perustuslakisopimusta etukäteen tai ala jollakin muulla tavalla sisällyttää voimassa oleviin sopimuksiin tarpeelliset muutokset.

Väärinkäsitysten välttämiseksi haluan painottaa kannattavani Euroopan unionin laajentumista. Katson kuitenkin myös, että Euroopan komission pitäisi korostaa erityisesti, että Euroopan unionin vahvistamista on tärkeää jatkaa, kun se laatii laajentumisesta tämänkaltaisia kertomuksia.

Lisäksi koska komission jäsen on kanssamme täällä tänään, haluaisin esittää hänelle kysymyksen Kosovosta, johon hän on kiinnittänyt erityistä huomiota. Slovenian presidentti Drnovšek esitti hiljattain Kosovon itsenäisyyttä koskevan aloitteen, jota pidän arvokkaana. Aloitteessa asetetaan Kosovolle useita olennaisia ehtoja itsenäisyyden saavuttamiseksi. Haluaisin kysyä komission jäseneltä, onko hän tutustunut tähän aloitteeseen ja haluaisiko hän kommentoida sitä.

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE).  – (PL) Arvoisa puhemies, EU:n laajentuminen on haaste, johon liittyy riskejä mutta joka on myös vaivannäön arvoinen. EU on päättänyt jatkaa laajentumista kahteen valtioon, Kroatiaan ja Turkkiin. Erityisesti jälkimmäisen maan suhteen on esitetty useita vastalauseita, ja kestää vielä kauan, ennen kuin EU:n kansalaiset – eivätkä niinkään komissio tai parlamentti – tokenevat siitä ajatuksesta, että Turkki liittyy Euroopan unioniin.

EU on tukenut muutoksia, joita se odottaa Kroatiassa tapahtuvan, toteuttamalla erityisiä toimenpiteitä, joita kutsutaan liittymistä edeltäviksi välineiksi. Työryhmä esitti, että käyttöön otettaisiin erillinen väline ihmisoikeuksien edistämiseksi, mutta valitettavasti tämä ehdotus hylättiin. On harmi, ettei tällaista välinettä otettu käyttöön, koska demokraattinen yhteiskunta ja valtio voivat rakentua vain asianmukaiselle perustalle. Tämä perusta ei useinkaan ole hallitus tai vaaleilla valittu parlamentti tai presidentti, vaan vapaiden, vastuuntuntoisten ja kotimaataan rakastavien kansalaisten kansakunta. Kansakunta voi hyvinkin tarvita enemmän tukea tämänkaltaisen subjektiivisen uskon muodostamiseen kuin taloutensa tai hallintonsa kehittämiseen.

Toinen asia, johon haluaisin komission kiinnittävän huomiota, on parlamentin tehtävä liittymistä edeltävää tukea koskevan strategian laatimisessa ja tämän strategian täytäntöönpanon seuraamisessa sekä sisäisten sosiaalisten, poliittisten ja uskonnollisten prosessien kehittämisessä. Kaikella kunnioituksella komission kykyjä kohtaan haluaisin painottaa, ettei välineiden ja koko politiikan pidä olla yksin komission vastuulla. Parlamentin täytyy olla vähintäänkin tasaveroinen kumppani, jolla on oikeus tehdä yhteispäätöksiä, ja sen pitää tarvittaessa toimia objektiivisena ja luotettavana sovittelijana. Voidaankin sanoa, että kun EU:hun kuului vain 15 jäsenvaltiota, oli riittävää, että komissio noudatti neuvoston ohjeita ja parlamentilla oli vain vähäinen tehtävä. EU:ssa on kuitenkin nyt 25 jäsenvaltiota, ja toimijoiden määrä kasvaa pian 27:ään. Tulevat laajentumiset eivät kanna hedelmää, elleivät Euroopan parlamenttiin valitut edustajat osallistu niihin kunnolla.

Yhteenvetona haluaisin todeta, että komission ja neuvoston täytyy ottaa huomioon ehdotukset, ideat, visiot ja kritiikki, joita parlamentti esittää EU:n jäsenvaltioiden kansalaisten hyväksi. Euroopan unionin lopullisia rajoja ei ole vielä määritetty, ja meidän on tehtävä yhteistyötä tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

  Panagiotis Beglitis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, laajentumis- ja yhdentymisstrategia on Euroopan unionin ainut uskottava ja tehokas hanke, ainut voimakas kannuste, jolla voidaan saada aikaan muutoksia ja uudistuksia.

Tällä hetkellä voimme havaita Euroopan unionin ja ehdokasmaiden välisissä suhteissa molemminpuolista epäluottamusta, joka vaikuttaa kielteisesti yleiseen mielipiteeseen Euroopassa. Emme voi vaatia muutoksia ja uudistuksia, jos tulevan yhdentymisen tavoite ei ole selvä. Emme voi myöskään taata tulevaa yhdentymistä, ellemme saa merkkejä siitä, että uudistusten soveltamisessa tapahtuu jatkuvaa edistystä. Tämä koskee Turkkia.

Tällä hetkellä Turkissa ei toteuteta uudistuksia, koska erityisten sitoumusten tekemiseen ei löydy poliittista tahtoa. Millä tavalla Euroopan unioni aikoo reagoida, jos Turkki jatkaa tällaista toimintaa? Kuinka se aikoo toimia ihmisoikeuksien ja vähemmistön suhteen? Entä Kyproksen suhteen? Juuri tämä synnyttää epäluuloa Euroopan kansalaisissa ja murentaa heidän luottamustaan.

Komission ehdotukset Balkania koskevan eurooppalaisen strategian vahvistamiseksi ovat oikean suuntaisia, ja niissä komissio vahvistaa vuonna 2003 Thessalonikissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymän strategian. Länsi-Balkanin eurooppalaisille tulevaisuudennäkymille annettava tuki ja tavoite, joka koskee niiden tulevaa yhdentymistä Euroopan instituutioihin, ovat sijoitus Euroopan unionin omaan turvallisuuteen. Vakautus- ja assosiointisopimuksia koskevien neuvottelujen Albanian, Serbian, Montenegron sekä Bosnia ja Hertsegovinan kanssa on jatkuttava esteittä.

Samoin ehdottaisin komission jäsenelle, että näiden neuvottelujen loppuun saattamiselle laadittaisiin tarkempi aikataulu, joka olisi voimakas kannustin kyseisille maille. Montenegron mahdollinen irtautuminen ei saa vaikuttaa kielteisesti Serbian kanssa käytäviin neuvotteluihin. Serbialla on merkittävä asema Balkanin vakauden kannalta. Euroopan unionilla ja Euroopan komissiolla on oltava korkea asema neuvotteluissa, joita käydään Kosovon lopullisesta asemasta kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaisesti. Euroopan komission on kuitenkin osoitettava erityistä mielenkiintoa Kosovon serbivähemmistön oikeuksia kohtaan.

Lopuksi haluaisin sanoa, että kannatan täysin komission ehdotusta ehdokasmaan aseman myöntämisestä entisen Jugoslavian tasavallalle Makedonialle. Nimeä koskeva ratkaisematon kysymys on mielestäni kahden kauppa, ja valitettavasti Skopjen johtajuus on ajautunut menneisyyden umpikujaan.

  Doris Pack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, periaatteessa komission ehdotukset ovat myönteisiä ja sen Länsi-Balkania koskeva laajentumisstrategia on erinomainen. Hyvä uutinen on myös se, että komissio on nyt vahvistanut muodollisesti Länsi-Balkanin maiden voivan liittyä EU:n jäseniksi keskipitkällä aikavälillä. Asia on valtavan tärkeä alueen tulevan kehityksen kannalta, koska pitkällä aikavälillä se on ainut asia, joka tuo rauhaa tähän osaan Eurooppaa, missä menneisyys on ollut kovin vaikea.

Samalla kuitenkin Euroopan kansanpuolueen (Euroopan demokraatit) ryhmä kehottaa komissiota arvioimaan yksittäisten ja kohta kohdalta arvioitavien kriteerien perusteella sitä, kuinka valmis kukin Länsi-Balkanin maa on liittymään Euroopan unioniin, ennen liittymisneuvottelujen sitovien päivämäärien asettamista ja liittymistä koskevien aikataulujen laatimista. Komission ei pidä tehdä Länsi-Balkanin maiksi kutsuttujen valtioiden kanssa samaa virhettä, jonka se teki Romanian ja Bulgarian kohdalla ja erityisesti Turkin kohdalla asettaessaan päivämäärän ennenaikaisesti, kun kriteereitä ei ollut vielä kokonaan täytetty. Tällainen teko saisi Euroopan kansalaiset vastustamaan entistäkin enemmän muiden maiden liittymistä EU:hun ja asettaisi Balkanin maille liian suuret vaatimukset niiden uudistuskykyyn nähden. Se onkin vihonviimeinen asia, johon meillä olisi varaa tällä hyvin epävakaalla alueella, jonka alueita siviilisota ravisteli vielä vähän aikaa sitten.

Kuten komission jäsen itsekin totesi, uudistukset ovat edistyneet merkittävästi. Komissio on oikeassa siinä, että Kroatia ja Makedonia ovat edistyneet eniten, ja siksi ne on jo hyväksytty – tai Makedonian tapauksessa hyväksytään pian – ehdokasmaiksi. Tämän pitäisi toimia kannustimena naapurivaltioille, jotka ovat jäämässä monista eri syistä jälkeen EU:n jäsenyyteen johtavalla tiellä.

Näistä maista kullakin on omat ongelmansa, jotka niiden on selvitettävä. Albanian on toivuttava Enver Hoxhan kommunistihallinnon alaisuudessa vietetyistä vuosikymmenistä, joiden aikana maa muistutti lähinnä vaarallisille vangeille tarkoitettua vankilaa. Bosnia ja Hertsegovinan on opittava hyväksymään painajaismaiset pakolaisuuden, murhien ja sodan vuodet ja kannettava Daytonin sopimuksen taakka. Sopimus oli sekasikiö, joka päätti sodan muttei onnistunut luomaan perustaa hyvälle hallinnolle ja yhteistyölle. Serbialla kesti kauan vapautua diktatuurista, ja vieläkin on epäselvää, kuinka kauan sen ja Montenegron välinen valtioliitto kestää. Lisäksi Kosovon asemasta on tehtävä päätös viipymättä tekemällä Belgradin ja Pristinan välinen sopimus, jossa kansainvälinen yhteisö toimii välittäjänä. Olin tyytyväinen kuullessani komission jäsenen sanovan, että komissio esittelee asiaa koskevan aloitteen ja strategian.

Länsi-Balkan ja sitä koskeva laajentumisstrategiamme ovatkin EU:n politiikkaa punnitseva testi.

  Guido Podestà (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen yhtä mieltä ajatuksista, joita komission jäsen Rehn on esittänyt parlamentille vakautus- ja assosiointiprosessissa mukana olevista maista. Monet jäsenet ovat korostaneet, että vaikka kyseinen alue onkin yhä epävakaa, se on osoittanut myönteisiä merkkejä taipaleellaan, joka on muistuttanut unionin laajentumisen muita vaiheita.

Laajentuminen on ollut myönteinen prosessi sen valmisteluvaiheesta lähtien. Pelkät neuvottelujen käynnistämistä koskevat tulevaisuudennäkymät ovat hyvin usein nopeuttaneet Itä-Euroopan valtioiden muuttumista totalitaarisista hallintojärjestelmistä demokratiaan sitoutuneiksi ja hyvinvoiviksi järjestelmiksi, ja ne ovat myös innostaneet Turkkia arkaluonteisiin ja vaikeisiin uudistuksiin.

Haluaisin kuitenkin puhua siitä, mitä jäsen Brok sanoi. Edessämme on laajentuminen, jossa mukana on 10 valtiota, jotka ovat jo liittyneet unioniin. Niiden joukkoon liittyvät Bulgaria ja Romania, ja mielestäni meidän pitäisi osoittaa näille maille se, että arvostamme työtä, jota ne ovat tehneet, kuten komission jäsen totesi viime kuussa esitellessään kertomuksensa.

Lisäksi katson, että tämä on hyvä hetki käsitellä myös uusia valtioita, joille on myönnetty ehdokasvaltion asema. Huomasin, että jäsen Muscardinin sanat herättivät hilpeyttä joissakin jäsenissä, vaikka niitä pitäisikin pohtia vakavasti. Katson itse asiassa, että Kroatian pitäisi toimia johdonmukaisemmin kiinteistömarkkinoille pääsyä koskevien useiden ongelmien suhteen. Asiaan pitäisi suhtautua vakavasti, koska mielestäni johdonmukaisuudella ei ole maantieteellisiä rajoja.

Kehotamme maita, jotka haluavat liittyä unioniin, toimimaan johdonmukaisesti yhteistyössään kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa, kuten komission jäsen mainitsi, ja täyttämällä liittymiselle asetetut edellytykset. Näiden ehtojen on oltava samat kaikkien niiden maiden kohdalla, jotka uskovat vapaisiin markkinoihin ja demokraattiseen vapauteen.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, on mahdollista, että EU:hun liittyy kolme uuta valtiota – Kroatia, Romania ja Bulgaria – ennen tämän vuosikymmenen päättymistä.

Kroatia on jo tehnyt valtavat määrät pohjatyötä, ja liittymisneuvottelut sen kanssa voisivat olla laajentumishistorian nopeimmat, mikäli molemmat osapuolet tätä tahtovat. Romanialla ja Bulgarialla on vielä pitkä matka kurottavana umpeen oikeus- ja vähemmistökysymysten suhteen, ja vähemmistöihin liittyvät asiat ovat tärkeä tavoite erityisesti Romanian kohdalla. Keväällä meidän on päätettävä liittymisen lopullinen ajankohta, ja hoidamme tämän tehtävän kriittisesti mutta objektiivisesti.

Turkki ei kuulu eikä tule koskaan kuulumaan Eurooppaan. Tavoitteenamme on tarjota Turkille erioikeuksia käsittävää kumppanuussuhdetta, mutta siinäkin tapauksessa sen pitäisi täyttää asetetut ehdot. Haluaisin pyytää komission jäsen Rehniä kommentoimaan uskonnollisia yhteisöjä koskevaa lakia, sillä meillä on selkeä käsitys siitä, että Turkin vähemmistöjä, joista suurin osa on kristittyjä, syrjitään yhä valtavasti.

Kaakkois-Euroopassa meidän on ratkaistava kolme keskeistä ongelmaa. Niistä ensimmäinen on Serbian demokratisointi. Toinen on Bosnia ja Hertsegovinan perustuslaillinen ja sopimusoikeudellinen uudistus, ja kolmas kysymys Kosovon asemasta ja sen tulevasta itsenäisyydestä. Tästä asiasta haluaisin todeta jäsen Pahorille kannattavani voimakkaasti Slovenian presidentin aloitetta, jonka katson olevan askel oikeaan suuntaan.

On sanomattakin selvää, että kaikki nämä ongelmat voidaan ratkaista vain laajemmassa eurooppalaisessa yhteydessä. Haluaisinkin esittää komission jäsenelle asiaa koskevan kysymyksen: mitä Euroopan unioni merkitsee meille? Onko se vain kansallisvaltioiden ryhmä, joka käyttää laajentumismahdollisuuksia ulkopoliittisena välineenä, jolla se pyrkii vakauttamaan naapurissaan olevat kansallisvaltiot, vai haluammeko todella Eurooppaan vahvemman liittovaltion, joka kykenee toimimaan ja puolustamaan itseään kansainvälisissä yhteyksissä?

Koska uskon, että meidän pitäisi kannattaa jälkimmäistä vaihtoehtoa, haluan selventää, että olen aina kannattanut laajentumista ja kannatan sitä edelleen. Tarvitsemme kuitenkin selvästi määritetyn ajanjakson unionin vahvistamista varten sekä selvän käsityksen Euroopan unionin tulevasta institutionaalisesta perustasta ja sen tulevista rajoista. Haluan korostaa komission jäsenelle, että kaksi jälkimmäistä aihetta ovat mielestäni erittäin keskeisiä, koska niitä koskevaa keskustelua on vältelty tähän saakka.

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, aivan ensimmäiseksi haluan kiittää arvoisia parlamentin jäseniä siitä, että he tukevat yleisesti huolellisesti toteutettua liittymisprosessia, jolla pyritään lisäämään vakautta, turvallisuutta, vapautta ja demokratiaa Euroopassa. Kiitän heitä myös heidän palautteestaan ja asiaankuuluvista kysymyksistään.

Haluan puhua muutamasta keskeisestä asiasta. Vastatakseni kysymyksiin mahdollisimman ytimekkäästi pyrin käsittelemään kerralla useaa kommenttia ja kysymystä.

Jäsenet Brok ja Eurlings sekä muut jäsenet vaativat tasapainoa yhteistyön syventämisen ja laajentamisen välille. Olen asiasta aivan samaa mieltä. Komission tehtävänä on huolehtia sekä syventämisestä että laajentamisesta, ja ne ovat molemmat Euroopan unionin tärkeitä poliittisia tavoitteita. Tämä on yksi niistä syistä, joiden vuoksi olemme korostaneet, että unionin oma kyky ottaa uusia jäseniä on tarpeen ottaa huomioon, niin että mahdolliset laajentumiset tulevaisuudessa eivät heikennä unionia ja sen päätöksentekoa vaan vahvistavat niitä suurten haasteiden edessä, joita parhaillaan kohtaamme.

Tarkasteltaessa Euroopan unionin lähihistoriaa voidaan huomata, että parasta edistystä on saavutettu sen syventäessä ja laajentaessa yhteistyötä – jollei aivan samanaikaisesti niin ainakin rinnakkain. Vuodesta 1989 alkaen – eli siitä lähtien kun Berliinin muuri murtui – olemme syventäneet poliittista yhdentymistä luomalla yhtenäismarkkinat ja yhteisen valuutan ja tekemällä Schengen-sopimuksen henkilöiden vapaasta liikkumisesta sekä vahvistaneet yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Samalla Euroopan unioni on laajentunut: jäsenvaltioiden määrä on yli kaksinkertaistunut 12:sta 25:een. Samanaikainen syventäminen ja laajentaminen osoittaa sen olevan mahdollista ja hyödyttävän myös Euroopan unionia.

Mielestäni perustuslakiuudistuksen jatkuminen on lähitulevaisuudessa Euroopan unionille elintärkeää, jotta voimme tehostaa päätöksentekomenettelyjämme, lisätä demokratiaa ja avoimutta sekä vahvistaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme.

Puhuttaessa sen suhteesta laajentumiseen on parasta pitää mielessä aikaperspektiivi: tarvitsemme perustuslakiuudistukseen ratkaisuja suhteellisen pian, seuraavien parin vuoden kuluessa, ja meidän on käytettävä harkintatauko tehokkaasti. Meidän on myös tehtävä keskusteluista ja pohdinnoista johtopäätöksiä ja ryhdyttävä toimiin.

Emme voi odottaa, kunnes neuvottelut Turkin kanssa on viety päätökseen, sillä se voi kestää 10–15 vuotta. Tämä olisi aivan liian pitkä aika sisäisten haasteidemme kannalta. Siksi meidän täytyy kyetä koko Euroopan vuoksi ratkaisemaan rahoitusnäkymiä tai toimielinkysymyksiä koskevat omat ongelmamme selvästi ennen kuin Länsi-Balkanin maat tai Turkki liittyvät Euroopan unioniin.

Seuraavaksi puhun Kosovosta. Olen täysin samaa mieltä jäsen Swobodan kanssa siitä, että paras tapa, jolla Euroopan unioni voi nyt toimia varmistaakseen, että neuvottelut onnistuvat ja että sovittelusta tulee kestävä, on se, että olemme kannustavia mutta kriittisiä. Oikeusvaltioperiaate ja vähemmistöjen oikeudet ovat keskeisiä eurooppalaisia arvoja. Ne ovat eurooppalaisesta näkökulmasta perustavanlaatuisia kaikessa Kosovossa tai Länsi-Balkanilla saavutettavassa edistyksessä.

Komission tehtävänä on helpottaa tasapainoisen ja kestävän sovitteluratkaisun saavuttamista. Työskentelemme läheisesti kansainvälisen yhteisön ja sen erikoislähettilään presidentti Ahtisaaren kanssa varmistaaksemme, että Kosovon asemaa koskevien neuvottelujen lopputulos on sopusoinnussa Kosovon ja Länsi-Balkanin eurooppalaisten tulevaisuudennäkymien kanssa riippumatta siitä, minkälainen tämä lopputulos tarkalleen on.

Kolmanneksi jäsenet Wiersma, Pack, Szent-Iványi ja Lagendijk viittasivat alueelliseen yhteistyöhön Länsi-Balkanilla ja yksittäisten maiden saavuttamaan edistykseen. Olen samaa mieltä jäsen Wiersman kansa siitä, että ehdollisuusperiaatteemme toimii. Otetaan esimerkiksi Bosnia ja Herzegovina: siellä muotoutunut politiikka on pitkälti seurausta ehdoista, joita me asetimme, jotta maan kanssa voitaisiin tehdä vakautus- ja assosiaatiosopimus. Sama koskee Serbia ja Montenegroa: entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa saavutettu merkittävä edistys on seurausta ehdoista, joita asetimme vakautus- ja assosiaatiosopimuksesta käytävien neuvottelujen käynnistämiselle. Meidän on löydettävä tasapaino ehdollisuusperiaatteen ja sen välillä, kuinka palkitsemme ehdokasmaat niiden edistymisestä.

Ensi vuonna pääsemme toivottavasti Länsi-Balkanin asiassa eteenpäin. Puheenjohtajavaltio Itävalta suunnittelee järjestävänsä puheenjohtajuuskaudellaan korkean tason tapaamisen, jossa arvioidaan tilannetta ja päätetään seuraavista toimista, jotka koskevat poliittisen yhteistyön tehostamista, talouskehitystä ja kansalaisten asioita, kuten viisumin myöntämisen helpottamista, jotta eurooppalaisista tulevaisuudennäkymistä voidaan tehdä Länsi-Balkanin alueen maille ja niiden kansalaisille mahdollisimman konkreettiset ja tuntuvat.

Vakuutan teille, että komissio tukee täysin Itävallan puheenjohtajuuskauden tavoitteita. Luotan Euroopan parlamentin tekevän samoin. Odotan kovasti yhteistyötä kanssanne. Luotan siihen, että tuette huolella hallittua liittymisprosessia.

  Puhemies.   Keskustelu on päättynyt.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Margie Sudre (PPE-DE) , kirjallinen. – (FR) Jos jätetään huomiotta yleinen mielipide, joka ilmeni hiljattain Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksissä, ja tyytymättömyys siihen, että Turkin ja Kroatian kanssa on käynnistetty liittymisneuvottelut, joista kiisteltiin jo etukäteen voimakkaasti, Euroopan unionin laajentumisesta on tullut komission ja jäsenvaltioiden todellinen intohimo.

Yhdysvaltojen voimakkaan painostuksen alaisena unioni on nopeuttamassa dramaattisesti laajentumistaan Länsi-Balkanille: Kosovon ja Serbian jälkeen se laajenee nopeasti Bosniaan ja luonnollisesti myös Makedoniaan.

Pitäisi kuitenkin olla selvää, että on täysin järjetöntä kiirehtiä avaamaan Balkanin Pandoran lipasta sellaisessa vaiheessa, jossa unionilla ei ole perustuslakia eikä talousarviota ja jossa Euroopan mantereen suurten valtioiden hallitukset ovat heikkoja vakavien sisäisten ongelmien vuoksi.

Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän Ranskan valtuuskunta ei vastusta uutta laajentumista keskipitkällä aikavälillä, mutta se vastustaa jyrkästi unionin sitoutumista kiireellä uusiin kumppanuuksiin.

29. Matkustajille tiedottaminen

  Puhemies.   Esityslistalla on seuraavana Christine De Veyracin liikenne- ja matkailuvaliokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan ilmoittamisesta lentomatkustajille ja jäsenvaltioiden suorittamasta turvallisuustietojen toimittamisesta (KOM(2005)48 – C6-0046/2005 – 2005/0008(COD)) (A6-0310/2005).

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, hyvät parlamentin jäsenet, Sharm el Sheikhissä tapahtuneen onnettomuuden jälkeen komissio teki 16. helmikuuta ehdotuksen asetukseksi lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan ilmoittamisesta lentomatkustajille ja jäsenvaltioiden suorittamasta turvallisuustietojen toimittamisesta. Ehdotus on liittyy Barroson komission ensisijaiseen tavoitteeseen, joka on vastata Euroopan kansalaisten odotuksiin konkreettisin toimin.

Ehdotuksessa on kaksi osaa, jotka täydentävät toisiaan. Ensimmäinen osa koskee Euroopan yhteisössä laadittavaa luetteloa lentokieltoon asetetuista lentoyhtiöistä tai lentoyhtiöistä, joille on asetettu turvallisuussyistä liikennöintirajoituksia. Toinen osa koskee lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan ilmoittamista matkustajille. Elokuun järkyttävät onnettomuudet osoittivat, että meidän on oltava jatkuvasti valppaina ja ryhdyttävä lentoturvallisuuden osalta tarmokkaisiin toimenpiteisiin.

Kiitän parlamenttia ja erityisesti mietinnön esittelijää De Veyracia, joka on tehnyt esimerkillistä yhteistyötä komission ja neuvoston kanssa, jotta tämä kunnianhimoinen asetus saadaan vahvistettua mahdollisimman pian. Varsinkin liikenne- ja matkailuvaliokunta on auttanut meitä saamaan aikaan toimintavälineen, jonka avulla voimme asettaa koko yhteisön kattavia kieltoja ja rajoituksia kaikille vaarallisiksi katsotuille lentoyhtiöille. Kieltoja ja rajoituksia voidaan asettaa kaikille lentoliikenteen harjoittajille riippumatta siitä, ovatko ne eurooppalaisia vai peräisin EU:n ulkopuolisista maista, ovatko lennot reittilentoja vai esimerkiksi tilauslentoja ja ovatko yhtiöt perinteisiä vai halpalentoyhtiöitä. Toimenpiteisiin ryhdytään koko Euroopan unionin alueella sovellettavien yhteisten turvallisuuskriteerien perusteella. Uusi asetus tarjoaa siis yhtäläiset turvallisuustakuut kaikille matkustajille. Onur Airin tapaus osoitti, että Euroopan kansalaiset eivät voi mitään muuta kuvitellakaan.

Turvallisuuden parantamisen ohella on lisättävä avoimuutta. Lentokieltoon asetettuja yhtiöitä koskevan luettelon julkaisemisesta on monenlaista etua. Luettelot tarjoavat hyödyllistä tietoa henkilöille, jotka haluavat matkustaa EU:n ulkopuolelle maihin, joissa lentokieltoja ei voida soveltaa. Julkaiseminen lisää myös valmismatkan ostaneiden kuluttajien oikeuksia silloin, kun matkaan sisältyy ns. mustalla listalla olevan yhtiön liikennöimä lento. Tärkeää on lisäksi se, että koko yhteisön kattavan luettelon julkaiseminen toimii myös pelotteena, koska se merkitsee konkreettisen kieltojärjestelmän käyttöönottoa.

Tiedonsaantia on lisättävä entisestään. Matkustajien luottamuksen palauttamiseksi ja uusien yleisten paniikkireaktioiden välttämiseksi tiedonsaantioikeudesta on tehtävä mahdollisimman täydellinen. Lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan on oltava kaikkien matkustajien tiedossa. Tämä asetusteksti on osa yhtenäistä toimenpidekokonaisuutta, jonka tarkoituksena on lentoturvallisuuden parantaminen.

Haluan muistuttaa kahdesta toimenpiteestä, joista ilmoitin komission puolesta syyskuun alussa pidetyssä täysistunnossanne. Komissio on ensinnäkin tehnyt tänä iltapäivänä ehdotuksen, jonka tarkoituksena on ulottaa lentoturvallisuutta koskevat yhteiset säännöt koskemaan myös lentotoimintaa, lentäjien lupakirjoja ja EU:n ulkopuolisten maiden lentokoneita. Komissio on myös laajentanut Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) tehtäväkenttää antaakseen sille päätösvaltaa näissä asioissa.

Komissiossa tehdään lisäksi työtä EU:n ulkopuolisten maiden lentokoneiden valvontamekanismien tehostamiseksi. Työ perustuu yhteisön lentoasemia käyttävien kolmansien maiden ilma-alusten turvallisuudesta annettuun direktiiviin 2004/36/EY, jota kutsutaan myös SAFA-direktiiviksi. Kyseisiä lentokoneita koskevan tarkastusohjelman hallinto siirtyy piakkoin EASA:lle.

Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan parlamentin erinomaisen työn ansiosta neuvosto ja komissio ovat onnistuneet pääsemään jo ensimmäisessä käsittelyssä yksimielisyyteen ehdotuksesta, jonka komissio teki vain muutama kuukausi sitten. Tämä on epäilemättä hyvä ennakkotapaus tulevaisuutta varten. Haluan vielä kerran todeta olevani iloinen parlamentin keskeisestä asemasta tässä työssä, ja kuuntelen tarkkaan puheenvuoroja, joita parlamentin jäsenet seuraavaksi käyttävät.

  Derek Twigg, neuvoston puheenjohtaja. (EN) On suuri ilo olla täällä tänä iltana ja saada kuunnella tätä keskustelua ja parlamentin jäsenten henkilökohtaisia puheenvuoroja. Haluan myös kertoa komission varapuheenjohtajalle, että hänen puheensa oli mielestäni erittäin valaiseva ja mielenkiintoinen.

Haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni onnitellakseni esittelijä De Veyracia sekä Euroopan parlamentin jäseniä ja varsinkin liikenne- ja matkailuvaliokunnan jäseniä, jotka ovat tehneet kovasti töitä tämän merkittävän ehdotuksen eteen. Haluan myös kiittää kolmen toimielimen edustajien muodostamaa toimituskuntaa, joka on tehnyt yksimielisyyden saavuttamisen tänään paljon helpommaksi.

Neuvosto pitää lentoturvallisuutta ensisijaisena tavoitteena ja on teidän laillanne vakaasti sitoutunut jatkossakin käsittelemään aloitteita, joilla varmistetaan Euroopan kansalaisia kuljettavien ilma-alusten turvallisuus maailmalla. Olimme kaikki järkyttyneitä tämän vuoden elo- ja syyskuussa tapahtuneista lukuisista lento-onnettomuuksista, joissa liian moni kansalaisemme menetti henkensä.

Parlamentti käytti noiden tapahtumien suomaa tilaisuutta hyväkseen tarkistaakseen komission ehdotusta. Teitte tarkistusehdotuksia, joiden tavoitteena on laajentaa lentoyhtiöiden turvallisuutta koskevaa yhteisönlaajuista toimintaa. Vaikka tiedonvaihtoon sovellettavasta yleisestä lähestymistavasta sovittiin neuvostossa huhtikuussa, ministerit ilmoittivat tukevansa tätä uutta tavoitetta liikenneministerien neuvostossa 6. lokakuuta.

Neuvoston mielestä asetuksessa säädetyt lentoliikenteen harjoittajien turvallisuudenarviointimenettelyt ovat erittäin tarkoituksenmukaisia. Mietimme, voitaisiinko Euroopan lentoturvallisuusvirastolle antaa tehtävä tässä toiminnassa, mutta päätimme, että se olisi ennenaikaista: viraston rakenteita ja menettelyjä ollaan vasta vakiinnuttamassa, ja sen nykyisten tehtävien suorittamiseksi tarvittavan henkilöstön rekrytointi on yhä kesken. Meidän pitää siis varoa antamasta virastolle liian pian uusia tehtäviä.

Lentoliikenteen harjoittajien turvallisuustietous ja
-kokemus on tällä hetkellä jäsenvaltioissa, ja tätä asiantuntemusta on tärkeää hyödyntää, jotta sitä voidaan käyttää täysimääräisesti kansalaistemme turvallisuuden hyväksi. Lentoliikenteen harjoittajien toimintakiellot ja niitä koskevien tietojen julkistaminen on tärkeää, mutta meidän ei pidä myöskään unohtaa kuluttajille annettavia erikoisoikeuksia.

Neuvosto on samaa mieltä siitä, että matkustajille on lentovarauksen yhteydessä ilmoitettava lentoliikenteen harjoittaja ja pidettävä matkustajat ajan tasalla lentoliikenteen harjoittajien muutoksista varauksen jälkeen. Tämänpäiväisellä tekstillä edistetään merkittävästi kumpaakin näistä tärkeistä turvallisuutta ja kuluttajia koskevista tavoitteista.

Olen iloinen, että asiassa on päästy yksimielisyyteen ja että sen ansiosta voimme toteuttaa oikea-aikaista, avointa ja hyvin organisoitua yhteistoimintaa. Siinä määritellään ne lentoliikenteen harjoittajat, jotka eivät täytä hyväksyttäviä kansainvälisiä turvallisuusnormeja, ja ryhdytään toimiin niiden toiminnan kieltämiseksi koko yhteisössä. Samalla varmistetaan, että tiedot tällaisista toimista julkistetaan. Kyseisessä toiminnassa mitataan, kuinka tärkeänä me kaikki pidämme niitä tavoitteita, joiden osalta parlamentti, neuvosto ja komissio ovat tekstiä laatiessaan tehneet niin rakentavaa yhteistyötä.

Kaikki asianomaiset osapuolet – ja varsinkin esittelijä – ansaitsevat tunnustusta laajasta lähestymistavasta, jonka ansiosta asiassa päästiin pikaisesti yksimielisyyteen. Ymmärtääkseni myös hiljattain perustettu toimikunta osallistui työhön nopeasti ja tehokkaasti, minkä ansiosta yksimielisyys saavutettiin jo ensimmäisessä käsittelyssä. Toimikunta on varmastikin arvokas työskentelyväline tulevissa neuvotteluissa.

Lopuksi haluan todeta, että odotan innokkaasti keskustelua ja henkilökohtaisia puheenvuoroja ja olen iloinen voidessani olla täällä tänä iltana.

  Christine De Veyrac (PPE-DE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, ennen kuin käyn itse asiaan haluan esittää pyynnön siitä, että meille jonain päivänä kerrottaisiin, miten esityslistat laaditaan puheenjohtajakokouksissa. Esimerkkejä mainitsematta olen sitä mieltä, että keskustelemme usein keskellä päivää aiheista, jotka eivät kiinnosta lähes ketään. Kun sitten on kyse lukuisia kansalaisiamme koskettavista teksteistä, kuten tämäniltaisesta tekstistämme tai esimerkiksi rautatiepaketista – huomaan jäsen Jarzembowskin ja jäsen Savaryn olevan läsnä – niistä keskustellaan illan myöhäisinä tunteina lähes salassa. Halusin todeta tämän asian, mutta älkäämme kuitenkaan antako sen pilata tyytyväisyyttämme siitä, että olemme saavuttaneet yksimielisyyden tästä tekstistä.

Haluan ensinnäkin kiittää varjoesittelijöitä ja parlamentin yksiköitä sekä Euroopan komission ja neuvoston yksiköitä tuloksellisesta ja – miksei myös – miellyttävästä yhteistyöstä. Olemme kaikki työskennelleet nopeasti ja tehokkaasti saavuttaaksemme yksimielisyyden ensimmäisessä käsittelyssä ja voidaksemme välittää myönteisen viestin kansalaisillemme.

Kuten täällä muistutettiin, viime kesän järkyttävät tapahtumat lisäsivät velvollisuuttamme toteuttaa uusia toimenpiteitä lentomatkustajien turvallisuuden ja heidän tiedonsaantinsa lisäämiseksi. Olemme kaikki yhdessä ottaneet tämän vastuun kantaaksemme.

Keskustellessamme lentoturvallisuudesta haluan toistaa, että lentokuljetus on edelleen ylivoimaisesti turvallisin kuljetustapa. Meidän on kuitenkin oltava realistisia ja otettava huomioon, että nollariskiä ei ole olemassa ja että lentoliikenteen voimakas kasvu lähivuosina saattaa johtaa lento-onnettomuuksien lisääntymiseen. Tämän estämiseksi meidän täytyy korjata nykyjärjestelmän puutteet säätämällä eurooppalaisesta mekanismista, joka täydentää Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ICAO:n työtä ja lisää entisestään lentoturvallisuutta. Tämä mietintö on laadittu juuri tässä hengessä.

Kun vertaamme tänään käsiteltävänämme olevaa tekstiä Euroopan komission alkuperäiseen näkökantaan, jossa ehdotettiin kansallisten luetteloiden julkaisemista, havaitsemme, että olemme edenneet paljon pitemmälle, vaikka se vielä muutama kuukausi sitten näytti olevan mahdotonta. Parlamentin antaman sysäyksen ansiosta olemme luomassa koko yhteisön kattavaa yhtenäistä kiellettyjen lentoyhtiöiden luetteloa, joka on laadittu yhteisten kriteerien perusteella ja jota sovelletaan koko unionin alueella. Sen ansiosta kansalaisillemme taataan sama turvallisuustaso kaikilla yhteisön lentoasemilla. Voidaankin sanoa, että tämä teksti on suuri voitto Euroopan unionille.

Haluan seuraavaksi käsitellä pikaisesti asetusehdotusta hieman yksityiskohtaisemmin ja kertoa teille, miten luettelo laaditaan. Jäsenvaltioilla on asetuksen voimaantulon jälkeen kuukausi aikaa toimittaa luettelo kaikista lentoyhtiöistä, jotka ovat lentokiellossa niiden alueella. Luettelo laaditaan asetuksen liitteenä olevien yhteisten kriteerien perusteella. Luettelo koskee kaikkia yhtiöitä, joilla on lentolupa Euroopan unionissa, sekä niitä, joilla tätä oikeutta ei ole mutta joiden lentokoneita saatetaan vuokrata Euroopan unioniin. Viimeistään kuukauden kuluttua komissio kutsuu kokoon asiantuntijakomitean ja päättää, merkitäänkö asianomaiset lentoliikenteen harjoittajat luetteloon vai ei. Kaikki yhteisön luetteloon merkityt yhtiöt ovat lentokiellossa koko yhteisön alueella. Yhteisön luetteloa päivitetään jäsenvaltion tai komission pyynnöstä tarpeen mukaan. Lisäksi luettelo julkistetaan, ja siitä tiedotetaan laajasti ja tehokkaasti matkustajille varsinkin sähköisesti ja ilmoituksin. Matkustajat saavat korvausoikeuden tai oikeuden matkan uudelleenreititykseen, jos lennosta vastaava liikenteenharjoittaja merkitään yhteisön luetteloon varauksen jälkeen tai jos lentoliikenteen harjoittaja on korvattu lentokiellossa olevalla liikenteenharjoittajalla.

Tässä olikin kaikki kiellettyjen lentoyhtiöiden luettelosta, mutta asetuksessa on myös matkustajien tiedonsaantia koskeva osa, jossa lipunmyyjät velvoitetaan ilmoittamaan matkustajille, minkä yhtiön matkassa lento todellisuudessa suoritetaan. Tämä tieto on ilmoitettava matkustajille myös lentoliikenteen harjoittajan vaihtuessa. Matkustajia koskevan ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnin johdosta langetettujen seuraamusten täytäntöönpano jätetään asetuksessa jäsenvaltioiden vastuulle.

Asetuksen on määrä valmistua neuvoston hyväksyntää varten jo marraskuun lopulla, sen jälkeen kun molempien toimielinten lingvistijuristit ovat sen tarkistaneet.

Arvoisa puhemies, haluan lopuksi sanoa muutaman sanan Euroopan lentoturvallisuusvirastosta, koska asetus on mielestäni osa Euroopan lentoturvallisuuden lisäämistä koskevaa kokonaisstrategiaa. Tämän prosessin seuraavana vaiheena onkin laajentaa lentoturvallisuusviraston toimivaltuuksia varsinkin lentolupien myöntämiseen EU:n ulkopuolisten maiden ilma-aluksille. Arvoisa komission jäsen, olen todellakin iloinen siitä, että esittelitte tämän ehdotuksen tänään. Tänä iltana käsittelemämme asetus tarjoaa kansalaisten käyttöön eurooppalaisen kiellettyjen lentoyhtiöiden luettelon vuoden 2006 alussa, ja olen iloinen tästä tuloksesta. Eurooppa edistyy lentoturvallisuuden lisäämisessä suurin harppauksin.

  Georg Jarzembowski, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, voimme varmaankin kaikki olla samaa mieltä siitä, että esittelijä De Veyrac ansaitsee onnittelumme suurenmoisen tuloksen aikaansaamisesta sekä neuvoston ja parlamentin auttamisesta löytämään yhteisen ratkaisun näihin ongelmiin hyvinkin lyhyessä ajassa. Hän on mielestäni tarjonnut meille erinomaisen esimerkin siitä, että parlamentti, komissio ja neuvosto kykenevät nopeaan toimintaan tilanteissa, joissa matkustajien turvallisuus on vaarassa.

Toivon, että neuvoston puheenjohtaja voi antaa meille sanansa siitä, että neuvosto pääsee asiassa lopulliseen sopimukseen viimeistään joulukuussa, jotta asetus voi tulla voimaan ensi vuoden alussa.

Meidän on ehdottomasti kyettävä osoittamaan hankkeemme tuoma lisäarvo EU:n lainsäädännön kannalta, ja tämän asetuksen lisäarvo on ilmiselvää. Sopimalla EU:n yhteisen kiellettyjen lentoyhtiöiden luettelon laatimisesta voimme välttää tilanteen, jossa kansalaisillemme jäisi esimerkiksi se käsitys, että Saksa vaatii tiettyä lentoyhtiötä lentokieltoon, kun taas Ranska kieltäytyy lentokiellon määräämisestä. Sellainen ei toisi meitä yhtään lähemmäksi päämääräämme, joka on yhteisen turvallisuuden saavuttaminen. Yhteiset luettelot tekevät selväksi kansalaisille, että toimimme yhdessä heidän suojelemisekseen. Siksi tämä asetus onkin erinomainen esimerkki eurooppalaisesta lisäarvosta.

Tässä on kyse kuitenkin muustakin kuin vain lentoyhtiöiden asettamisesta lentokieltoon. Aivan yhtä tärkeä on ongelman toinen näkökohta eli kansalaisille tiedottaminen siitä, mitä tapahtuu, jos he varaavat lipun, ja lentoyhtiö aikoo myöhemmin käyttää ns. mustalla listalla olevaa lentokonetta. Matkustajan on saatava tieto tästä seikasta, ja hänen on kyettävä reagoimaan siihen. On ehdotettu, että matkustajien pitäisi voida joko peruuttaa lippunsa ja saada niistä täysi korvaus tai vaihtaa ne. Nämä ehdotukset osoittavat, että suojelemme kansalaistemme etua hyvin joustavasti. Tämä on hieno saavutus.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, olemme eri mieltä Euroopan lentoturvallisuusviraston toimivaltuuksien laajentamisesta, mutta tämä mielipide-ero voi odottaa siihen saakka kunnes komission tiedonanto tulee esityslistalle. Lentoturvallisuusvirasto auttaa meitä kaikkia muodostamaan yhteisen näkökannan asiaan.

Jäsen De Veyrac on ollut erinomainen esittelijä, ja mietintö on ollut esimerkki erittäin nopeasta lainlaadinnasta. Toivon, että Evansin mietintö seuraa perässä, jotta voimme toimia aivan yhtä nopeasti liikuntarajoitteisten lentomatkustajien kohtelun ja huolenpidon osalta ja osoittaa kansalaisille, mitkä asiat asetamme etusijalle.

  Jörg Leichtfried, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvä jäsen De Veyrac, hyvät kollegat. Haluan ensinnäkin esittää vilpittömät kiitokseni jäsen De Veyracille hänen mietinnöstään ja hänen työnsä lopputuloksesta. Olette tässä tapauksessa osoittanut, että todellinen sitoutuminen voi johtaa sopimukseen. Odotammekin, että tässä lentoturvallisuudelle erittäin tärkeässä asiassa sopimukseen päästään jo ensimmäisessä käsittelyssä – mikä olisi todellakin erittäin mieluisa tulos. Tulos on sitäkin merkittävämpi, koska se on saavutettu hyvin lyhyessä ajassa, vain kolmessa kuukaudessa. Sen lisäksi, että olemme onnistuneet pääsemään yksimielisyyteen asiasta täällä parlamentissa, on merkittävää, että olemme saavuttaneet yksimielisyyden myös parlamentin, neuvoston ja komission välillä, mikä on hyvin harvoin mahdollista näinkin lyhyessä ajassa. Toisaalta juuri siksi on erityisen valitettavaa, että näinkin tärkeää asiaa käsitellään jälleen kerran puolelta öin. Tähän on todennäköisesti syynä se, että emme käsittele pelkästään tavanomaisia päätöslauselmia – jotka saattavat sinänsä olla hyvinkin tärkeitä – vaan lainsäädäntöä, joka todennäköisesti varmistaa monien ihmishenkien säästymisen tulevaisuudessa.

Mietinnössä käsitellään joitakin erittäin tärkeitä säännöksiä lentoliikenteen turvallisuuden lisäämiseksi ja esitetään niihin parannuksia. Siinä mennään paljon pidemmälle kuin komission ehdotuksessa. Eurooppalaisten lentomatkustajien turvallisuuden lisäämiseksi tarvittavat tärkeimmät asiat ovat yhdenmukaisten kriteerien perusteella laadittu yhteinen ja yhtenäinen luettelo sekä kyseisessä luettelossa olevien lentoyhtiöiden asettaminen lentokieltoon. Lisäksi tarvitaan tietenkin matkustajiin kohdistettuja laajoja tiedotustoimia. On myöskin hyvin tärkeää, että EU:n ulkopuolisista maista peräisin olevat lentoyhtiöt voidaan liittää luetteloon. Olen lisäksi iloinen siitä, että olemme onnistuneet ottamaan lentoyhtiöiden työntekijöiden oikeudet huomioon asetuksessa. Tämän seikan merkitys tuli ilmi tapauksessa, jossa FlyAir-yhtiön lentäjä erotettiin ilmiannon vuoksi.

Olemme osoittaneet, että kansalaistemme edut voidaan turvata tehokkaasti eurooppalaisella lainsäädännöllä. Toivon, että tämä toimii mallina myös tuleville lainsäädäntöehdotuksille.

  Jeanine Hennis-Plasschaert, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, yhteisten kriteerien perusteella laadittu yksi ja yhtenäinen luettelo kielletyistä lentoyhtiöistä on ainoa tie eteenpäin. Myös Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä on vakaasti tätä mieltä. Vaikka asiaa koskeva ehdotus oli laadittu hyvässä tarkoituksessa, parlamentin liikenne- ja matkailuvaliokunta oli aivan oikeassa pitäessään sitä liian heikkona. Tämä saattaa kuulostaa karkealta, mutta viime vuoden dramaattiset tapahtumat ovat ilmeisesti herättäneet monet ymmärtämään, että kansallisten mustien listojen rustaamisessa ei yksinkertaisesti ole järkeä. Sekalaisilla luetteloilla, joilla ei ole automaattista lainvoimaa kaikkialla EU:ssa, riipaistaan vain pintaa eikä saada aikaan lisäarvoa.

Niillä saattaa tietenkin olla jonkin verran arvoa, sillä meillä Alankomaissa on sanonta, joka käännettynä tarkoittaa suurin piirtein, että "tyhjät lupaukset ovat hölmön lohtu". Juuri tästä kielikuvasta halusimme irtautua. Tältä kannalta katsottuna ehdotus koskee tyypillisesti asioita, joissa EU voi osoittaa lisäarvonsa. Rehellisyyden nimissä on todettava, että on tietenkin järjetöntä, että aiemminkin esimerkkinä mainittu Onur Air perustettiin aikoinaan Alankomaihin vain siksi, että se voisi harjoittaa lentoliikennettä Belgiassa. Tällaiset käytännöt aiheuttavat vain hämmennystä matkustajien keskuudessa mahdollisista vaaratilanteista puhumattakaan.

Näin ollen yhteisiin eurooppalaisiin turvallisuuskriteereihin perustuva yhtenäinen luettelo on ainoa tie eteenpäin, ja niin matkustajien kuin eurooppalaisten kuluttajienkin on helppo se ymmärtää. Lukuisat tarkistukset osoittavat, että parlamentti toimii tinkimättömästi lentoturvallisuuden parantamiseksi. Komission avuliaan ja myötämielisen suhtautumisen ja neuvoston päättäväisyyden ansiosta voimme ottaa sovintoratkaisun nopeasti ensimmäiseen käsittelyyn.

Kun ehdotuksesta keskusteltiin liikenne- ja matkailuvaliokunnassa, vaadin toistuvasti uusia sääntöjä kiellettyjen lentoyhtiöiden luettelon yhdistämiseksi nykyiseen ulkomaisten ilma-alusten turvallisuuden arviointia koskevaan SAFA-direktiiviin sekä Euroopan lentoturvallisuusviraston toimivaltuuksien laajentamista. Olen iloinen yhdessä saavuttamistamme tuloksista ja komission lupauksista jättää käsiteltäväksi mahdollisimman pian ehdotuksia, joissa lentoturvallisuusviraston toimivaltuuksia laajennetaan ja vahvistetaan. Komission jäsen totesi hetki sitten, että kyseiset lupaukset täytettiin jo tänä iltapäivänä. Arvoisa komission jäsen Barrot, tämä on jälleen kerran askel oikeaan suuntaan, ja saan kiittää siitä teitä.

Olemme sitoutuneet laatimaan yhtenäistä ja selkää lainsäädäntöä, jonka tavoitteena on lisätä turvallisuutta ja selkeyttää matkustajille suunnattua tiedotusta – seikkoja, joista olemme varmasti kaikki samaa mieltä. Kiitän lopuksi jäsen De Veyracia hänen kaikesta tällä saralla tekemästään työstä.

  Eva Lichtenberger, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, myös minä haluan esittää sydämelliset kiitokseni varsinkin jäsen De Veyracille: hän on osoittanut suurta sitoutumista tätä asiaa koskevaan työhönsä, joka laajeni merkittävästi prosessin aikana. Tilanne ei varmaankaan ollut helppo. Hän hyväksyi ehdotuksiamme aina, kun se oli mahdollista, ja kun se ei ollut mahdollista, hän ilmoitti asiasta meille oikeamielisellä tavalla. Työskentelyprosessi oli siis erittäin myönteinen.

Ehdotuksen sisällön osalta pidin erittäin tärkeänä näkökohtana kuluttajansuojaa. Se on keskeinen tekijä maailmassa, jossa kuluttajilla on myös oltava riittävästi tietoa tehdäkseen valintoja matkustajina. Jos kyseistä tietoa on saatavilla, se rajoittaa erästä toista suuntausta, joka saattaisi muutoin aiheuttaa meille ongelmia. Tarkoitan tässä lentoyhtiöidemme ulosliputusta tiukkojen turvallisuusvaatimusten kiertämiseksi. Uskon, että voimme pysäyttää tämän suuntauksen kiinnittämällä erityistä huomiota turvallisuuteen.

Kiellettyjen lentoyhtiöiden luettelo oli merkittävä edistysaskel, mutta tärkein edistysaskel – luettelon käyttöönotto – on vielä edessä. Totean näin siksi, että yhteinen luettelo edellyttää kriteerejä, tarkastuksia ja tarkastusten tarkastuksia. On erityisen tärkeää, että luettelo voidaan saattaa voimaan EU:n ulkopuolisissa maissa ja että se voidaan ulottaa koskemaan myös niitä. Tämä on mielestäni keskeisen tärkeää.

Toivon kuitenkin, että luettelolla on vielä laajempikin vaikutus. Hyvämaineiset matkayhtiöt karttavat tulevaisuudessa liiketoimia sellaisten kumppaneiden kanssa, jotka eivät voi taata täydellistä turvallisuutta. Tämä on kuluttajien ja meidän kaikkien turvallisuuden kannalta tärkeä asia.

  Erik Meijer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, maalla tai merellä käytetyissä kuljetusmuodoissa kuljetusväline voidaan sen hajotessa helposti jättää odottamaan hinauspalvelua. Lentokoneen hajotessa tilanne on kuitenkin toinen: lentokone on täysin riippuvainen tekniikasta. Viat moottoreissa, ilmanpaineessa, hapen saannissa tai ohjausjärjestelmässä saattavat johtaa koneen maahansyöksyyn ja kaikkien matkustajien kuolemaan. Lentoliikenteestä tulee erityisen haavoittuva, jos sitä hallitsevat vapaat markkinat, joilla uudet halpalentoyhtiöt yrittävät jatkuvasti houkutella mahdollisimman suuria matkustajamääriä säälimättömässä kilpailussa pitämällä toimintakustannukset ja lippujen hinnat alhaisina. Turvallisuustoimenpiteensä hutiloiden hoitavat yritykset saattavat aiheuttaa suhteessa paljon onnettomuuksia.

EU:n jäsenvaltiot eivät ole tähän mennessä tehneet tehokasta yhteistyötä. Jos yksi jäsenvaltio on asettanut vaarallisia lentoyhtiöitä lentokieltoon, siitä ei ole juurikaan lyöty rumpua eikä sillä ole ollut vaikutuksia naapurimaissa. Jos jokin jäsenvaltio on myöhemmin halunnut ryhtyä nopeisiin toimiin, muut unionin jäsenmaat, jotka eivät ole saavuttaneet samaa tasoa, ovat saattaneet estää sen toimet. Olen vaatinut jo aiemmin lentokieltoon ja tiedonsaantiin aktiivista lähestymistapaa. Vaarallisten yritysten ja niiden oikeudenomistajien toiminta on tehtävä mahdottomaksi, ja muiden yritysten puutteet on tuotava tiukasti julkisuuteen yritysten asiakkaiden hyväksi.

Tämänkertainen ehdotus on askel kyseiseen suuntaan, mutta kekseliäät yritykset löytävät epäilemättä jatkossakin keinoja järjestelmän huiputtamiseen. Kehotan komissiota jättämään tulevina vuosina uusien tilanteiden varalta lisää ehdotuksia käsiteltäväksi, jotta matkustajat ja maihin jääneet ihmiset eivät joudu lyhytnäköisten yrittäjien uhreiksi.

  Bernard Wojciechowski, NI-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, esittelijän käsiteltäväksemme jättämät tarkistukset ovat mielestäni askel oikeaan suuntaan. Niiden tavoitteena on parantaa matkustajien turvallisuutta, tarjota avoimempaa tietoa lentoyhtiöistä ja asettaa vakioehtoja yhteisön ulkopuolisille lentoyhtiöille.

Jäsen De Veyracin mietintöä ohjaavat periaatteet parantavat huimasti lentoyhtiöiden tarjoamien palvelujen tasoa, mikä onkin useimpien matkustajien mielestä tärkeintä. Voimme vain toivoa, ettei Euroopan lentoturvallisuusviraston toimivallan laajentaminen niin, että sille annetaan lupa myöntää todistuksia, johda lahjontaan vaan auttaa sen sijaan oikeasti parantamaan matkustajien suojelun tasoa.

Näistä seikoista huolimatta esittelijän vaatimukset ovat mielestäni täysin oikeutettuja, ja haluan antaa tukeni hänen luonnokselleen. Jos hyväksymme sen sellaisenaan, parannamme mielestäni palvelujen laatua ja teemme oikean lentoyhtiön valinnan matkustajille helpommaksi. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että yhtiöt, jotka eivät täytä turvallisuusvaatimuksia, pakotetaan pois eurooppalaisilta markkinoilta.

Kehotankin parlamenttia kaikkien lentomatkustajien tähden äänestämään tämän mietinnön puolesta.

  Fernand Le Rachinel (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, olen iloinen kollegani De Veyracin mietinnöstä, jonka suurena ansiona on se, että siinä esitetään selkeästi periaate epäluotettavia – jopa vaarallisia – lentoyhtiöitä koskevan luettelon vahvistamisesta. Tiettyjen lentokoneiden viallisuus on hiljattain aiheuttanut toistuvia katastrofeja, joten on erittäin tärkeää ryhtyä toimiin tällaisten lentokoneiden yksilöimiseksi ja määräämiseksi lentokieltoon. Kaikkien lentoliikenteen matkustajien turvallisuuden kannalta on erittäin tärkeää, että he tietävät, mikä lentoyhtiö heitä kuljettaa ja pidetäänkö sitä mahdollisesti vaarallisena. Tämä on absoluuttinen oikeus. Sitä ei pidä kaventaa, koska kyse on miljoonien eri puolille maailmaa lentoteitse matkustavien ihmisten hengestä.

Esitän kuitenkin yhden varauksen. Miten laaja on yhteisön luettelo lentoliikenteen harjoittajista, jotka eivät täytä eurooppalaisia turvallisuuskriteerejä? Tällä hetkellä näyttää siltä, ettei komissio ole vahvistanut yhteisön luettelon laadintaan yhtään yhteistä kriteeriä. Pelkääkö komissio, että sen toiminta johtaa diplomaattisiin seurauksiin joidenkin arkaluonteisiksi luokiteltujen maiden kanssa? Pelkääkö se esimerkiksi Turkin viranomaisten reaktiota siihen, että Alankomaat, Belgia, Ranska ja Sveitsi asettivat Onur Airin hiljattain lentokieltoon? Miksi muut Euroopan maat eivät ole liittyneet tähän kieltotoimenpiteeseen?

Käsiteltäväksemme jätetyssä asetuksessa ehdotetaan muun muassa Euroopan lentoturvallisuusviraston toimivaltuuksien lisäämistä. Se onkin hyvä asia, jos tarkoituksena on lisätä tarkastuksiin sekä
lento-oikeuksien kieltoihin ja rajoituksiin sovellettavia yhteisiä kriteerejä. Säädetäänkö asetuksessa kuitenkaan lentoturvallisuusvirastoa koskevista valvontatoimenpiteistä ja oikeuksista hakea muutosta sen tekemiin päätöksiin? Lakeja on tietenkin säädettävä ja nopeasti, mutta meidän täytyy varoa poistamasta liikkumavaraa jäsenvaltioilta niinkin tärkeässä asiassa kuin niiden kansalaisten turvallisuudessa.

  Corien Wortmann-Kool (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Barrot ja erityisesti myös arvoisa neuvoston puheenjohtaja Darling – sillä näinä yön myöhäisinä tunteina neuvoston puheenjohtajan penkki on aina tyhjillään, ja arvostan suuresti sitä, että neuvoston puheenjohtaja on läsnä tässä keskustelussa. On hyvä, että olemme onnistuneet pääsemään yksimielisyyteen yhteisestä eurooppalaisesta kiellettyjen lentoyhtiöiden luettelosta, joka sisältää kaikki eri puolilla Eurooppaa lentokiellossa olevat yhtiöt. Haluan erityisesti kiittää jäsen De Veyracia hänen vaivannäöstään varsinkin neuvoston kanssa käytyjen neuvottelujen aikana ja tänään saavutetusta tuloksesta. Se merkitsee, että voimme jo ensimmäisessä käsittelyssä lopettaa nykyisen, epämieluisan ja sekavan tilanteen, jossa matkustajat ovat epävarmoja tai epätietoisia tietyn lentoyhtiön turvallisuustilastoista. Viime kesän järkyttävät lento-onnettomuudet ovat korostaneet tämänkaltaisen lainsäädännön tarvetta.

Suunnitelman liikkeelle panevana voimana on parlamentti, jonka pitäisi myös ottaa siitä kunnia itselleen, koska yksittäiset jäsenvaltiot eivät alun perin olleet ajatuksesta kovin innostuneita. Komission ehdotuskin rajoittui ainoastaan tiedonvaihtoon. Päättäväisellä yhteistyöllä parlamentti onnistui saamaan Euroopassa kiellettyjen lentoyhtiöiden luettelon kuitenkin laadittua. Euroopan kansalaisilla on epäilemättä siihen oikeus, sillä on kohtuutonta, että lentoyhtiöllä, jolla on lupa laskeutua yhteen maahan, ei ole samaa lupaa sen naapurimaahan. Tämä korostaa jälleen kerran, miten tärkeää on eurooppalainen ulottuvuus ja ongelman lähestyminen eurooppalaisesta näkökulmasta.

Olen yrittänyt määritellä matkustajien korvausoikeuden tässä asetuksessa selkeästi ja tarkasti, koska ilman tätä oikeutta asetus on merkityksetön. On hyvä, että myös tässä asiassa onnistuttiin. Toivon tämän asetuksen lisäävän osaltaan ilmailualan turvallisuutta ja parantavan matkustajien asemaa Euroopassa.

  Ulrich Stockmann (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, lentäminen on Euroopassa turvallista, ja haluamme sen pysyvän turvallisena myös tulevaisuudessa lentoliikenteen huimasta kasvusta huolimatta. Se on tänään käsiteltävänämme olevan asetuksen tarkoitus, ja asetuksen kiireellistä vahvistamista tuetaan poliittisen kentän kaikilta laidoilta. Haluan kiittää esittelijää hänen erinomaisesta työstään.

Yhteisiin kriteereihin perustuva eurooppalainen kiellettyjen lentoyhtiöiden luettelo poistaa tulevaisuudessa hämmennystä Onur Airin kaltaisiin turvallisuuskysymyksiin liittyvissä päätöksentekotilanteissa. Olen varma siitä, että luettelon julkistaminen asettaa erittäin suuria paineita niille lentoyhtiöille, jotka kiinnittävät liian vähän huomiota kansainvälisiin turvamääräyksiin, ja myös tällaisten yhtiöiden kanssa aiemmin työskennelleille matkatoimistoille. Mustalle listalle joutuminen vahingoittaa väistämättä tällaisen lentoyhtiön imagoa ja ajaa sen todennäköisesti lopettamaan liiketoimintansa, mikä lisää selvästi turvallisuutta.

Velvollisuus tarjota matkustajille tietoa lentoliikenteen harjoittajasta vahvistaa merkittävästi matkustajien oikeuksia silloin, kun tällaista tietoa ei ole tarjottu jo aiemmin. Voimme hälventää pienten matkatoimistojen pelkoa tiedotusvelvoitteen aiheuttamasta ylikuormituksesta erottamalla turvallisuutta koskevat tiedot tiedoista, jotka koskevat lentoyhtiön vaihtamista toiseen, turvallisempaan lentoyhtiöön, ja asettamalla molemmantyyppisille tiedoille erilaiset kiireellisyysasteet.

Olen tyytyväinen komission jäsenen Barrot'n suunnitelmiin laajentaa EASA:n toimivaltuuksia turvallisuusongelmista kärsivien EU:n ulkopuolisten maiden lentoyhtiöiden tukemiseen. Suunnitelman toteutuminen edellyttää tietenkin hieman lisärahoitusta.

  Alyn Smith (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, on hyvä, että Euroopan unionin todellista merkitystä mietiskellessämme satumme keskustelemaan tänä iltana juuri tästä selkeästä esimerkistä, joka osoittaa EU:n lisäarvon eli sen, että EU yhdessä on enemmän kuin osiensa summa. En usko, että EU tuo automaattisesti lisäarvoa toimivaltansa kaikille osa-alueille, mutta tässä tapauksessa se selvästikin tuo.

Lentomatkailu muodostaa niin suuren osan Euroopan sisäisistä ja koko maailman maiden välisistä yhteyksistä, että on monella tapaa hämmästyttävää, ettemme ole hyväksyneet tämänkaltaisia ehdotuksia jo aiemmin. Yksin toimiessaan jäsenvaltiot eivät ole saavuttaneet riittävää kuluttajansuojan tasoa. EU tarjoaa tämänhetkisillä toimillaan kansalaisille heidän ansaitsemansa kuluttajansuojan. Tämä EU:n toiminta on sekä oikeasuhtaista että asianmukaista. Jos lentoyhtiö on joutunut mustalle listalle yhdessä EU:n jäsenvaltiossa, ihmiset haluavat tietää siitä, ja siksi pidänkin EU:n yhteisiä puitteita koskevia ehdotuksia tervetulleina. Minulle itsellenikin on joskus varattu lentoja, joissa sain tiedon lentoliikenteen harjoittajasta vasta lähtöselvityksessä. Olen siis iloinen ehdotuksista, joilla pyritään lisäämään kuluttajatietoutta ja -valistusta.

Haluan henkilökohtaisesti kiittää esittelijää neuvottelutuloksen saavuttamisesta näin monimutkaisesta aiheesta. Toivon, että koko parlamentti ja huomenna saapuvat kollegamme seisovat hänen rinnallaan.

  Luís Queiró (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, lainlaadinnan parantaminen ei välttämättä tarkoita lakien karsimista. Tavoitteenamme on tietenkin säätää lakeja ainoastaan silloin, kun se on tarpeellista. Tämä keskustelu kuitenkin osoittaa, että lainsäädäntötoimet ovat tarpeen ilmakuljetuksen turvallisuuden lisäämiseksi, jotta matkustajat saisivat paremman suojan onnettomuuksia vastaan.

Tähän päästään vahvistamalla koko yhteisön kattava luettelo lentoyhtiöistä, jotka ovat lentokiellossa EU:n alueella, ja julkistamalla tämä luettelo matkustajille. Toisinaan tosiasiat puhuvat puolestaan. Elokuun 14. päivänä 121 ihmistä kuoli heidän lentokoneensa syöksyttyä maahan Ateenan lähistöllä. Valitettavasti tämä oli vain yksi kuudesta lento-onnettomuudesta, joita tänä kesänä tapahtui muun muassa Kreikassa ja Venezuelassa ja joissa menetti henkensä yli 500 ihmistä. Onnettomuudet synnyttivät matkustajien keskuudessa turvattomuuden tunteen ja vaativat poliittista keskustelua.

Tätä taustaa vasten on täysin oikein, että parlamentissa käydään asiasta keskustelua ja annetaan tiukempia ja yksityiskohtaisempia asetuksia ilmakuljetuksen turvallisuudesta. Tämä johtaa mielestäni epäilemättä parempaan ja asianmukaisesti vastuuntuntoiseen lainlaadintaan.

Lento-onnettomuudet ovat Euroopassa onneksi harvinaisia, mutta olemme silti huolestuneita lennoista, joita liikennöivät EU:n ulkopuolisten maiden lentoyhtiöt, jotka haluavat käyttää lentoasemiamme. Olemme myöskin huolestuneita EU:n kansalaisia Euroopan ilmatilan ulkopuolelle kuljettavista lentoyhtiöistä ja pidämme tärkeänä toimenpidettä, jonka tarkoituksena on estää niiden lentoyhtiöiden toiminta, jotka eivät täytä turvallisuus- ja huoltokriteereitä.

Joidenkin jäsenvaltioiden pitäisi todellakin säilyttää toimivaltansa varsinkin hätätilanteissa. Koskaan ei saisi tapahtua niin, että eräs neljässä Euroopan maassa kielletty lentoyhtiö pystyy ohjaamaan lentonsa uudelleen erääseen toiseen maahan, jossa kielto ei ole käytössä. Tavoitteenamme täytyy olla näiden virheiden poistaminen sekä turvallisten ja avointen eurooppalaisten ja maailmanlaajuisten ilmakuljetusmarkkinoiden edistäminen.

Koska tämä on huolemme tämän mietinnön yhteydessä – ja haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni kiittääkseni esittelijää – kannatamme niitä lukuisia tarkistuksia, jotka kaikki ryhmät ovat allekirjoittaneet ja joiden toivomme tulevan hyväksytyksi parlamentissa ja sen jälkeen neuvostossa.

  Inés Ayala Sender (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, myös minä haluan lämpimästi kiittää esittelijää hänen uupumattomasta työstään ja sen suurenmoisesta tuloksesta. Kiitos, jäsen de Veyrac.

Tämä teksti on mielestäni täydellinen esimerkki toimielintenvälisestä yhteistyöstä. Meidän on kiitettävä myös komissiota, sillä asiasta vastaava komission jäsen on osoittanut aivan erityistä ja henkilökohtaista kiinnostusta tekstiin, mikä on mielestäni tuottanut tulosta. Meidän on lisäksi tietenkin kiitettävä parlamenttia ja myös neuvoston puheenjohtajaa sekä koko neuvostoa. Olenkin sitä mieltä, että tämä esimerkki toimielintenvälisestä yhteistyöstä on auttanut meitä saamaan kokoon ennätyksellisessä ajassa tekstin, jolla taataan nopea ja tehokas toiminta ja sen toteuttamiskelpoisuus.

Olemme lisäksi saaneet aikaan tekstin, jolla vahvistetaan yhteisömenetelmää ja joka on siinä sivussa riittävän joustava, jotta kiireellisimmät tapaukset voidaan käsitellä ottamalla kansalaiset tinkimättömästi huomioon ja noudattamalla kuitenkin tiukasti yhteisön antamia takeita.

Tällä tekstillä saavutetaan täydellinen tasapaino yhtiöiden kaupallisten etujen ja oikeuksien sekä niiden suojatakeiden välillä rajoittamatta kuitenkaan matkustajien oikeutta saada oikea-aikaista tietoa ja täyttä avoimuutta. Sillä puolustetaan myös matkustajien oikeutta turvallisuuteen ja edistetään Internetin käyttöä myönteisenä tekijänä.

Olen myös sitä mieltä, että turvallisuus on keskeinen tae lentoliikenteen kaltaisella toimialalla. Euroopan unioni ottaa lentoliikenteessä historiallisia ja kaukonäköisiä edistysaskeleita, jotka edellyttävät mitä suurinta turvallisuutta ja näin ollen myös varoittavia seuraamuksia. Niitä ovat esimerkiksi tekstissä ehdotetut tekniseen ja objektiiviseen tinkimättömyyteen perustuvat tiukat kiellot.

Olemmekin iloisia siitä, että Euroopan lentoturvallisuusvirastoa voidaan nyt merkittävästi vahvistaa, mutta vielä on varmistettava, että löydetään ratkaisu suojatoimia koskeviin ongelmiin turvallisuusriskeistä ilmoittavan henkilöstön ja varsinkin lentäjien tapauksessa ja taataan riittävä koulutus, jotta murhenäytelmiä voidaan estää Toronton tapaan, sekä riittävät ja tehokkaat tarkastukset.

Uskon, että tämän kesän lukuisat uhrit ovat antaneet meille tässä asiassa opetuksen.

  Zsolt László Becsey (PPE-DE). – (HU) Arvoisa puhemies, uudesta jäsenvaltiosta tulevana uutena jäsenenä haluan aluksi ilmoittaa arvostavani suuresti esittelijää ja yhteisön toimielimiä – neuvostoa ja komissiota – niiden tekemästä työstä ja työskentelytavasta. Tämä on ehkä myös myönteinen viesti Euroopan unionin kansalaisille siitä, että kykenemme vastaamaan nopeasti tilanteisiin ja saamaan aikaan merkittäviä tuloksia. Kiitän esittelijää ja kolmea toimielintä siitä, että ne ovat onnistuneet löytämään asianmukaisen toimintatason toissijaisuusperiaatteen mukaisesti eli kyenneet määrittämään, mitä asian osalta on tehtävä yhteisön tasolla ja mitä on tehtävä ja ratkaistava jäsenvaltioiden tasolla.

Inhimillisyyssyistä esitän tänä myöhäisenä hetkenä vain muutaman kommentin. Haluan ensinnäkin todeta, että toivon tämän sopimuksen tulevan voimaan mahdollisimman pikaisesti. Se on erittäin tärkeää. Jotkin asetuksen osat – yhteisten kriteerien laatiminen, instituutioiden saaminen toimintakelpoisiksi ja toimintaan – vaativat kuitenkin aikaa, joten meidän on tehtävä jotain ja lähetettävä sillä välin myönteinen viesti kansalaisille.

Haluan myös huomauttaa, että olen vilpittömästi samaa mieltä muun muassa asetuksen päämääristä ja seuraamusten soveltamisesta. Niille lentoliikenteen harjoittajille, joihin asetus vaikuttaa haitallisesti, on annettava tarkka ja yksityiskohtainen määritelmä siitä, mitä ne voivat tehdä ongelmien korjaamiseksi. Mielestäni meidän on myös laadittava yksityiskohtaiset ehdot siitä, milloin lentoliikenteen harjoittajan nimi on poistettava luettelosta. Olemme miettineet hyvinkin yksityiskohtaisesti kriteerejä, joiden perusteella yhtiö otetaan luetteloon, mutta aivan yhtä tärkeää on laatia kriteerit niiden poistamiseksi luettelosta.

On tietenkin erittäin tärkeää, että matkustajalle tarjotaan mahdollisuus matkustaa jonkin toisen lentoyhtiön koneella tai saada rahansa takaisin. On kuitenkin myös erittäin tärkeää ottaa huomioon ne henkiset kärsimykset, joita tällaiset tilanteet aiheuttavat matkustajalle, joka joutuu peruuttamaan matkansa viime minuutilla.

Lopuksi totean, että meidän on varmistettava, että tiedotusvelvoitteen laiminlyönnistä aiheutuvat rangaistukset – joita myös suosittelin – pannaan todellakin täytäntöön. Myönnän, että tästä olisi huolehdittava kansallisella tasolla, mutta jäsenvaltioilla on näin ollen valtava vastuu siitä, että ne välttävät epäsuhtaisuudet jäsenvaltioiden käyttämien rangaistusten välillä. Myös tätä asiaa on mietittävä myöhemmin. Esitän vielä kerran toiveen siitä, että hyväksytte tämän erinomaisen mietinnön.

  Robert Evans (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, mielestäni tämä on hyvä sopimus. Siinä on saavutettu useimmat valiokunnan toivomista asioista. Se on myös myönteinen kokemus, kuten jäsenet Twigg ja Smith totesivat. Se osoittaa, miten vahva EU on toimiessaan yhdessä, suojellessaan kuluttajia ja – kuten monet ovat korostaneet – toimiessaan nopeasti. Jäsenvaltioiden välillä on silti joskus eroja. Lentäessään tiettyihin paikkoihin maailmassa lentoyhtiöt käyttävät erilaisia ilma-aluksia ja eri miehistöjä. Nämä erilaiset käytännöt merkitsevät, että normit vaihtelevat. Jopa käsitys turvallisuudesta voi vaihdella, mutta tässä mietinnössä asetetaan vähimmäisvaatimuksia. Toivon ja uskon, että asia ei jää tähän. Oletan, että eräät maat haluavat viedä asiaa vielä pitemmälle ja vaatia vielä enemmän. Tämä todennäköisesti tiukentaa normeja entisestään kuluttajien suojelemiseksi.

Yhä useammat ihmiset matkustavat lentäen. Minulle on kerrottu, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa noin 30 miljoonaa ihmistä – puolet väestöstä – lentää ainakin kerran vuodessa. Internetin käytön lisääntyessä heillä ei ehkä ole tietoa siitä, mille lentoliikenteen harjoittajalle heidän lentonsa on osoitettu. He ehkä varaavat lennon yhtiöstä A ja havaitsevat, että lentoa liikennöi itse asiassa yhtiö B. Jos yhtiö B on kiellettyjen lentoyhtiöiden luettelossa turvallisuuteen liittyvistä syistä, heidän on voitava kieltäytyä lentämisestä, kuten jäsen Jarzembowski aiemmin totesi. Luulenpa, että kukaan ei halua nousta lentokoneeseen, jos se on mustalla listalla. Ihmisillä on valinnan varaa, ja he kieltäytyvät nousemasta koneeseen, joka on mustalla listalla. Tämä kiristää normeja, parantaa kuluttajien asemaa ja on kaikin puolin on myönteinen asia. Kiitän esittelijää. Meidän pitää toki puhua asiasta ja tehdä siitä selkoa, mutta ei kello yhdeltätoista illalla!

  Gilles Savary (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, muutamat meistä parlamentin jäsenistä joutuivat kokemaan Erika- ja Prestige-laivojen hirvittävät merionnettomuudet ja seuraamaan sitä surullista näytelmää, jossa jäsenvaltiot työnsivät Euroopan unionin syrjään. Kerrankin EU on lentoturvallisuudessa tapahtumien edellä – vaikka valitettavasti en tiedä, pitäisikö siitä iloita – koska perustimme Euroopan lentoturvallisuusviraston jo vuonna 2002 ja Euroopan komissio teki meille tämän asetusehdotuksen jo tämän vuoden helmikuussa, ennen viime kesän surullisia tapahtumia.

Haluankin tänään kiittää jäsen De Veyracia hänen tekemästään työstä, sillä parlamentti on parantanut tekstiä huomattavasti. Se epäröi pitkään toissijaisuusperiaatteen ja yhteisön tuoman lisäarvon välillä. Tänään voimmekin puhua todellisesta yhteisön tuomasta lisäarvosta, koska meillä on koko Euroopan yhteisön kattava kiellettyjen lentoyhtiöiden luettelo, koska jokaisen jäsenvaltion luettelo jaetaan kaikille muille jäsenvaltioille ja koska Euroopan unioni ja komissio säilyttävät itsehallintonsa. Tekstillä on siis kauaskantoista merkitystä.

Haluan kuitenkin palata meriliikenteen pariin. Siinä on nähty, että oleellista ei ole tarkastusten suorittaminen vaan tieto siitä, miten usein tarkastuksia on suoritettava. On myös tiedettävä, kuka kantaa vastuun. Meriliikenteessä nämä asiat on selvitetty, ja huomenna samoin tehdään todennäköisesti myös lentoliikenteessä.

Arvoisa komission jäsen, kuten tiedätte, inhimillisellä tekijällä on suurta merkitystä lento-onnettomuuksissa. Suurin osa niistä johtuu inhimillisistä virheistä. On siis erittäin tärkeää laatia säännöt miehistön koulutuksen valvonnasta ja EU:ssa yhtenäisen, korkeatasoisen koulutuksen tarjonnasta.

Euroopan lentoturvallisuusviraston toimivaltuuksien laajentaminen on uusi pelinavaus. Ymmärrän neuvoston varauksellisen suhtautumisen asiaan. Arvoisa komission jäsen, saatte varmasti parlamentin tuen, sillä tämä on juuri se suunta, johon meidän on kuljettava, jos haluamme kantaa vastuumme kansalaisia ja lentoliikenteen käyttäjiä kohtaan.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, hyvät parlamentin jäsenet, haluan vielä kerran kiittää lämpimästi jäsen De Veyracia sekä liikenne- ja matkailuvaliokuntaa komission ehdotuksen tukemisesta ja siihen tehdyistä lisäyksistä.

Esittelijänne ehdottamat tarkistukset kasvattavat komission tavoitteita ja auttavat palauttamaan lentomatkustajien luottamuksen käyttämiensä lentokoneiden turvallisuuteen. Lentoliikenteen harjoittajan ilmoittaminen lentomatkustajille lisää toisaalta avoimuutta matkustajia kohtaan.

Arvoisa puhemies, komissio on tehnyt tiivistä yhteistyötä parlamentin ja neuvoston kanssa, jotta asetuksesta saavutettaisiin yksimielisyys jo ensimmäisessä käsittelyssä. Komissio hyväksyy kaikki kompromissitarkistukset, joihin kolmen toimielinten välisissä erittäin myönteisissä neuvotteluissa on päädytty. Työssä on mielestämme päästy erittäin tasapainoiseen tulokseen. Olemme menneet tehokkaampaan suuntaan. Haluan mainita tärkeimmät toimenpiteet, joita te kaikki olette korostaneet: yhteisen ja yhteisönlaajuisen kiellettyjen lentoyhtiöiden luettelon laatiminen yhteisten kriteerien perusteella, lentokiellon soveltaminen koko yhteisön alueella, kiellettyjen lentoyhtiöiden luetteloa koskevan asetuksen välitön voimaantulo sekä matkustajien tiedonsaantia ja korvauksia koskevan osan mahdollisimman pikainen täytäntöönpano sen jälkeen, kuten jäsen Jarzembowskikin korosti. Yhdyn lisäksi siihen, mitä hän puhui liikuntarajoitteisista matkustajista sekä korvausjärjestelmästä matkan peruuntuessa sen vuoksi, että mustalla listalla oleva yhtiö liikennöi lentoja myös EU:n ulkopuolisiin maihin. Olen hänen kanssaan myös samaa mieltä komiteamenettelyä koskevasta ratkaisusta, jonka on määrä auttaa ryhtymään nopeasti toimiin ja välttämään tilanteet, joissa päätöksiä ei kyetä tekemään. Olen samaa mieltä myös tänä iltapäivänä Strasbourgissa kuullusta toimivaltuuksien laajentamista koskevasta komission ehdotuksesta, johon sisältyvät lentäjien tutkinnot sekä jäsenten Ayala, Leichtfried ja hetki sitten jäsen Savaryn mainitsema koulutus. Haluankin huomauttaa puheenjohtajavaltiolle, että Euroopan lentoturvallisuusviraston toimivaltuuksien lisääminen ei vähennä hiukkaakaan viraston ja kaikkien jäsenvaltioiden ilmailuhallintojen välisen tiiviin yhteistyön tarvetta. Tämä yhteistyö auttaa meitä saamaan eurooppalaisen ilmatilan turvallisuuden toiveidemme mukaiseksi.

Haluan lopuksi kiittää siitä, että tämä asia saatiin käsiteltyä nopeasti sen laatua vaarantamatta. Tämä on jälleen kerran osoitus yhteispäätösmenettelyn ja toimielintemme tehokkuudesta, sillä molemmat osoittivat poliittista tahtoa päästä asiassa ratkaisuun. Olen erittäin iloinen tästä monen muunkin puhujan korostamasta asiasta.

Arvoisa puhemies, esitän suuret kiitokseni parlamentille, jolla on ollut ratkaiseva osuus käsiteltäessä tätä merkittävää asiaa, joka lisää kansalaistemme luottamusta lentokuljetusten turvallisuuteen. Haluan lopuksi lisätä, että tämä tekstikokonaisuus auttaa lisäämään Euroopan lentoturvallisuusviraston toimivaltuuksia, joita se käyttää yhdessä kunkin jäsenvaltion ilmailuhallinnon kanssa. Ensi torstaina tuodaan myös julkisuuteen aivan erityisen kiinnostava teknologiahanke nimeltä "Caesar", joka lisää myös ilmailuhallinnon turvallisuutta. Tässä meillä on mielestäni kaikki ainekset siihen, että Eurooppaan saadaan yksi maailman turvallisimmista ilmatiloista.

Hyvät parlamentin jäsenet ja hyvä esittelijä, esitän teille lämpimimmät kiitokseni. Olemme mielestäni tehneet hyödyllisen työn, ja luulen, että tällä mieleenpainuvalla hetkellä ajattelette itseni tavoin kaikkia niitä, jotka ovat tänä kesänä joutuneet lento-onnettomuuksien uhreiksi. Teimme asiassa aloitteen, mutta tärkeintä on viedä se päätökseen. Onnistuimme siinä kaikkien teidän ansiostanne.

  Puhemies. – Kiitän teitä, arvoisa komission jäsen. Olemme kaikki huojentuneita ja jopa hieman imarreltuja.

  Derek Twigg, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, vastaan aivan lyhyesti muutamaan kysymykseen. Tämäniltaiset vastuuntuntoiset ja kiihkeät puheenvuorot ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen. Haluan onnitella jäsen De Veyracia, Euroopan parlamentin jäseniä sekä liikenne- ja matkailuvaliokuntaa heidän uutterasta työskentelystään ja yhteistyöstä.

Jäsen Jarzembowski kysyi, hyväksyykö neuvosto nyt puolestaan tekstin. Jos parlamentti ehdottaa koonnettua tekstiä kokonaisuudessaan, neuvoston puheenjohtajavaltio saattaa sen ministerien tietoon mahdollisimman pian ja suosittelee sitä neuvostolle.

Toinen puheenvuoroissa mainittu seikka oli Euroopan lentoturvallisuusvirasto. Neuvosto ottaa tietenkin virastoa koskevat komission ehdotukset tarkasteluun.

Tämä on ollut vaikuttava keskustelu, jossa on pidetty vaikuttavia puheenvuoroja. Aiheen synnyttämät kiihkeät tunteet sekä matkustajien turvallisuuteen ja heidän tiedonsaantiinsa liittyvät kysymykset ovat tulleet selväsanaisesti esiin tänä iltana. Kiitos, että sain tilaisuuden osallistua tähän keskusteluun.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.

30. Ydinvoimalaitokset

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu seuraavista mietinnöistä:

- Rebecca Harmsin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan puolesta laatima mietintö (A6-0282/2005) ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Tšekin tasavallan, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian liittymisehdoista tehtyyn asiakirjaan liitetyn Slovakiassa sijaitsevaa Bohunice V1 -ydinvoimalaitosta koskevan pöytäkirjan N:o 9 täytäntöönpanosta (KOM(2004)0642 – C6-0205/2004 – 2004/0221(CNS));

- Rebecca Harmsin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan puolesta laatima mietintö (A6-0279/2005) ydinvoimaloiden käytöstäpoistoon tarkoitetuista varoista (2005/2027(INI)).

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, ensinnäkin käytän tilaisuutta hyväkseni kiittääkseni lämpimästi jäsen Harmsia hänen laatimistaan erinomaisista mietinnöistä; ne koskevat kahta asiaa, joista keskustellaan tänä iltana. Haluan myös ilmaista arvostavani teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnassa käytyjen keskustelujen laadukkuutta. Tarkastelen nyt komission ehdotuksia samoin kuin tietyssä mielessä tämänpäiväistä keskusteluakin laajemmassa asiayhteydessä.

Olemme todennäköisesti pitkän ajanjakson alussa, ajanjakson, jona öljyn ja kaasun hinnat nousevat kansainvälisillä markkinoilla ja maailmanlaajuinen kysyntä lisääntyy voimakkaasti. Meidän on reagoitava tähän uuteen tilanteeseen päättäväisesti ja kunnianhimoisesti. Käsittelimme jo viisikohtaista suunnitelmaa kanssanne aiemmin käydyissä keskusteluissa. EU:lle välittömästi tarjoutuva vaihtoehto on ryhtyä kysyntää edistäviin toimiin, koska Euroopan unionin liikkumavara on suurin juuri siltä osin.

Energiatarjonnan osalta haluan korostaa, että jokaisen jäsenvaltion on päätettävä asiasta. Jäsenvaltioiden on itse päätettävä, millaisia energialähteitä ne haluavat käyttää, tietenkin Euroopan unionin asettamissa puitteissa. Mainittakoon esimerkiksi sitoutuminen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen ja uusiutuvien energiamuotojen edistämiseen.

Euroopan unionissa sähköstä tuotetaan nykyään kolmannes ydinvoiman avulla. Ydinvoiman merkitys liittyy tiiviisti vakaaseen strategiaan, joka koskee ydinaineksen turvallisuutta ja ydinsulkua, säteilyltä suojaamista, ydinvoiman turvallisuutta, ydinjätteen luotettavaa käsittelyä ja ydinvoimaloiden turvallista käytöstäpoistoa. Tämäniltaisissa keskusteluissa ei käsitellä pelkästään ydinvoimaloita vaan erityisesti niiden käytöstäpoistoa, olipa kyse niiden käyttöiän päättymisestä tai uusissa jäsenvaltioissa sijaitsevista voimaloista, joita ei ole voitu ajanmukaistaa kohtuullisin kustannuksin.

Käytöstäpoiston rahoitus on monimutkainen asia, jossa on huomioitu jäsenvaltioiden eri lähestymistavat. Komissio on julkaissut käytöstäpoistoa koskevan kertomuksensa, jota käsitellään tänään Euroopan parlamentin pyynnöstä. Komissio tunnustaa kertomuksessa, että tarvittavien varojen hallinta on edellyttänyt entistä enemmän avoimuutta ja yhteensovittamista. Tästä syystä komissio aikoo hyväksyä suosituksia, jotka koskevat ydinvoimaloiden käytöstäpoistoon tarkoitettuja rahoitussuunnitelmia.

Jäsenvaltioiden kanssa vuonna 2005 aloitettu yhteistyö ja Euroopan parlamentin kanssa käynnistetyt tulokselliset keskustelut, jotka koskevat käytöstäpoistosuunnitelmiin liittyviä asioita, myötävaikuttavat merkittävään edistymiseen tällä tärkeällä alalla.

Bohunicen ydinvoimalaitoksen käytöstäpoistoa koskevasta erityiskysymyksestä totean, että liittymispöytäkirjassa luodaan edellytykset kyseisen ydinvoimalaitoksen ennenaikaista sulkemista varten. Yhteisö ilmaisee solidaarisuutensa Slovakian tasavaltaa kohtaan myöntämällä tukea, jonka avulla varmistetaan Bohunicen ydinvoimalaitoksen kahden reaktorin ennenaikainen sulkeminen. Näin korostetaan, että komissio ja jäsenvaltiot tunnustavat merkittävät haasteet, joita ennenaikainen sulkeminen aiheuttaa.

Komission tehtävänä on valvoa sulkemiseen liittyviä sitoumuksia ja antaa tukea käytössään olevien järjestelmien avulla. Näin teimme vuosien 2004 ja 2005 vuotuisten tukisitoumusten yhteydessä, eikä vuoden 2006 sitoumuksestakaan pitäisi aiheutua ongelmia.

Liittymissopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa todetaan, että käytöstäpoiston on jatkuttava usean vuoden ajan ja että siitä aiheutuu Slovakialle merkittävä rahoituksellinen taakka. Niinpä tilanne otetaan huomioon päätettäessä EU:n tuesta vuoden 2006 jälkeen.

Kun otetaan huomioon tämä tausta ja jotta komissio voisi esitellä ehdotuksensa seuraaviksi rahoitusnäkymiksi, se valmisteli asetusluonnoksen, josta teitä nyt kuullaan. Tunsimme, että oli tarpeen jatkaa tuen antamista, koska komissio myöntää, että käytöstäpoisto on prosessi. Ehdotuksemme tukitaso perustuu sen tuen jatkamiseen, josta sovittiin jo liittymisneuvotteluissa pöytäkirjassa N:o 9. Suuruudeltaan 237 miljoonan euron summa kuuluu osana rahoitusnäkymiin, joista neuvotellaan parhaillaan. Tästä syystä komissio viivyttää kantansa ilmaisemista sellaisista tarkistuksista, jotka liittyvät rahoitusnäkymiin sisältyvään rahoitukseen.

Toivon, että nämä sanat kahdesta mietinnöstä, joista keskustelemme, selvensivät tilannetta ja sitä, missä hengessä ja millaisin tavoittein komission ehdotukset laadittiin ja hyväksyttiin.

  Rebecca Harms (Verts/ALE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, mietinnöt, jotka esittelen tänä iltana, koskevat ydinvoimalaitosten käytöstäpoistoa sekä yleisellä tasolla että eräässä erikoistapauksessa. Pahoittelen syvästi, että keskustelemme asiasta yöllä, sillä asia on vakava ja sen käsittely on suistunut pahasti raiteiltaan. Olisin halunnut keskustella asiasta kirkkaassa päivänvalossa ja siten, että kiinnitämme siihen kaiken huomiomme, aivan kuten keskustellessamme hiljattain Reach-ohjelmasta.

Aiemmin tänä vuonna komissio esitti ensimmäisen tiedonantonsa, joka koski valmisteluja ydinvoimaloiden käytöstäpoiston ja jätehuollon rahoittamista varten sellaisissa jäsenvaltioissa, joissa ydinvoimalaitoksia toimii.

Tiedonanto on lievästi sanottuna epätäydellinen. Tilanne on kuitenkin kerrankin se, etteivät puutteet johdu komissiosta vaan jäsenvaltioiden hallituksista, jotka ovat tähän asti olleet hyvin haluttomia paljastamaan totuutta ydinvoimateollisuuden perinteisistä ja tulevista rasitteista.

Komission tiedonanto osoittaa mielestäni, miten vähän saastuttaja maksaa -periaatetta on tähän mennessä sovellettu Euroopan ydinvoimateollisuudessa. Rahastot, joissa on riittävästi varoja ydinvoimalaitosten käytöstäpoiston ja ydinjätteen varastoinnin rahoittamiseksi, ovat Euroopassa valitettavasti enemmänkin poikkeus kuin sääntö. Jätehuoltoa koskevien määräysten sivuuttamisen osalta itäisillä jäsenvaltioilla on paljon enemmän yhteistä läntisten jäsenvaltioiden kanssa kuin monet meistä haluaisivat myöntääkään. Tilintarkastustuomioistuin on arvioinut, että veronmaksajat joutuvat Ranskassa, Euroopan unionin johtavassa ydinvoimavaltiossa, jonakin päivänä vastaamaan EDF-valtionyhtiön, toisin sanoen ydinvoimateollisuuden, sitoumuksista. Yhdistyneessä kuningaskunnassa hallitus – eli veronmaksajat – on ottanut merkittäviltä osin vastatakseen käytöstäpoistorahaston rahoittamisesta: komission arvioiden mukaan sen rahoitusosuus on 1,5 miljardia euroa. Ei ole myöskään välttämättä viimeinen kerta, kun Yhdistyneen kuningaskunnan ydinvoimateollisuus joudutaan pelastamaan julkisin varoin. Yksittäisen ydinvoimalaitoksen käytöstäpoistokustannusten arvioidaan olevan suuruudeltaan 200 miljoonan ja miljardin euron välillä. Voitte siis vain kuvitella, mitä saattaa vielä olla tulossa.

On tehtävä selväksi koko asian rahoituksellinen ulottuvuus: Euroopassa toimii parhaillaan 149 ydinvoimalaitosta. Kun otetaan huomioon niiden ikä ja tekninen kunto, komissio arvioi, että seuraavien 20 vuoden aikana on suljettava 50–60 näistä reaktoreista. Useimmissa tapauksissa ei ole tähän mennessä annettu asianmukaisia määräyksiä käytöstäpoistosta ja jätehuollosta, saati mistään muustakaan.

On kuitenkin olennaisen tärkeää tietää, milloin ja miten ydinvoimalaitoksen käytöstäpoisto aloitetaan, kun voimalaitos on suljettu, ja miten jätehuolto järjestetään, kun on tarkoitus suojella ympäristöä, väestöä ja käytöstäpoistosta huolehtivia työntekijöitä säteilyltä. Päätöstä siitä, miten ja milloin käytöstäpoisto tapahtuu, pitäisi mielestäni – ja tätä mieltä ovat tietääkseni myös ne, jotka uskovat vastuulliseen ympäristöpolitiikkaan – ohjata vain turvallisuuteen liittyvin perustein. Turvallisuuden ei pitäisi myöskään missään tapauksessa jäädä ydinvoimateollisuuden rahoituksellisten etujen jalkoihin.

Koko jutusta on tulossa hyvin kallis, eikä tätä suurta rahasummaa, jota ei tällä hetkellä yksinkertaisesti ole saatavilla, tarvita vain tietyllä hetkellä, vaan sitä saatetaan tarvita myös tulevina vuosisatoina. Kun otetaan huomioon, miten monet yritykset joutuvat vararikkoon, sekä se, että kansainväliset riskirahastot ovat entistä kiinnostuneempia eurooppalaisista yhtiöistä, voin vain kehottaa komissiota painostamaan jäsenvaltioita, jotta ne ryhtyisivät lopultakin kannustamaan ydinvoimateollisuuttaan ottamaan rahoituksellisen otteen sitoumuksistaan. Tästä syystä todellisia rahastoja on mielestäni luotava.

Esimerkiksi Saksassa voidaan nyt olettaa, että ydinvoimateollisuus on pannut sivuun 30 miljardia euroa. On kuitenkin vaikea sanoa, missä rahat ovat tällä hetkellä, koska summa, 30 miljardia euroa – joka vastaa kaikkien Baltian maiden vuotuista yhteenlaskettua BKT:tä – on tuhlattu ostohuumassa niin täällä Euroopassa kuin muuallakin. Halutaan ostaa muita energiantuotantoyhtiöitä ja vesihuolto- tai tietoliikennealan yhtiöitä – itse asiassa kaikilla tuotantoverkostojen aloilla toimivia yhtiöitä. Ilmaistessani tämän mielipiteeni minulle vastataan aina, että meidän on pantava rahamme työskentelemään puolestamme. Edes Saksassa kukaan ei voi kuitenkaan taata tällä hetkellä, että miljardit eurot, joita tarvitsemme vuonna 2030, 2040 tai 2050, ovat tuolloin tosiasiallisesti saatavilla. Meidän pitäisi mielestäni pyrkiä takaamaan jätehuollon rahoituksen saatavuus. Katson myös, että on kiellettävä näiden varojen – jotka kerättiin sähköalan asiakkailta tuleviin sitoumuksiin varautumiseksi – hyödyntäminen tavalla, joka vääristää markkinoita ja kilpailua.

Kompromissitekstini, jonka esittelen tänään tässä parlamentissa yhdessä valiokunta-aloitteisen mietintöni kanssa ja josta äänestämme huomenna, tavoitteena on kannustaa komissiota ryhtymään toimiin jätehuoltomääräyksiin sisältyvien puutteiden korjaamiseksi. Olen edelleen vakuuttunut siitä, että on oikein, että jäsenvaltiot kantavat vastuun ydinjätteestä. Olen kuitenkin yhtä vakuuttunut siitä, ettei Euroopassa ole lujia yhtenäisiä kriteerejä, joiden perusteella yhtiöt voisivat luoda rahastoja. Saastuttaja maksaa -periaatetta on mielestäni noudatettava. Korkeimpien turvallisuusnormien avulla on myös ohjattava käytöstäpoistoon ja jätehuoltoon liittyviä rahoituspäätöksiä. Yritystasolla käytöstäpoistoon tarkoitetuilla varoilla, jotka pidetään erillään yleisestä toimintabudjetista ja jotka tarkastetaan myös ulkoisesti, parannetaan ydinvoiman turvallisuutta sekä estetään se, että ydinvoimateollisuus varastaa toistuvasti julkisia varoja.

On sääli, että vaikka valiokunta pääsikin sopimukseen yleisestä suunnasta, johon käytöstäpoistoa koskevia määräyksiä olisi kehitettävä, emme päässeet yhteisymmärrykseen yksityiskohdista emmekä päättäneet kriteereistä, joita voisimme suositella komissiolle sen hyväksyessä kokonaisvaltaiset ehdotukseni – kuten toivon sen tekevän. Jos parlamentti pyrkii edelleen tähän, pyydän sitä tukemaan ryhmäni esittämää tarkistusta, jotta saavutamme juuri esittämäni ehdotuksen.

Konkreettisuuden nimissä todettakoon, ettemme keskustele määräyksistä yleensä vaan Bohunicen ydinvoimalaitoksen käytöstäpoiston erityiskysymyksestä. Bohunicen laitos on päätetty sulkea sellaisten turvallisuusongelmien vuoksi, joita ei voida ratkaista jälkiasennuksilla. EU:n Phare-ohjelmasta on jo maksettu 240 miljoonaa euroa Slovakialle Bohunicen laitoksen sulkemiseksi. Tarkoituksena on parantaa Bohunicen laitoksen ympärillä sijaitsevan alueen turvallisuutta sekä maksaa taloudellista korvausta laitoksen ennenaikaisesta sulkemisesta. Komissio ehdottaa nyt, että tämän jälkeen maksettaisiin vielä 237 miljoonaa euroa sulkemiseen ja korvauskapasiteetin luomiseen liittyviä toimia varten. Sen perusteella, mitä itse tiedän sulkemis- ja käytöstäpoistotoimien kustannuksista, pidän ehdotusta tarkoituksenmukaisena.

Haluan kuitenkin erityisesti torjua ehdotuksen, jonka mukaan rahoitusta nostetaan 400 miljoonaan euroon; tätä ovat vaatineet niin parlamentin vasemmisto kuin oikeistokin. Tyhjät lupaukset eivät auta meitä sen enempää saamaan hyväksyntää eurooppalaiselle politiikalle kuin takaamaan turvallisuutta Bohunicessa. Pyrin varmistamaan, että rahoitusosuus, jota komissio pitää tarkoituksenmukaisena, myös maksetaan. Pyrin tähän tavoitteeseen myös keskustellessamme rahoitusnäkymistä ja talousarviosta tulevina ajanjaksoina. Samalla pyrin kuitenkin varmistamaan, että nämä varat, jotka sitten maksamme – ja tämä riippuu edelleen rahoitusnäkymistä – käytetään tosiasiallisesti slovakialaisten ja muiden EU:n kansalaisten turvallisuuden hyväksi. Vastustan hyvin päättäväisesti sitä, että Slovenské Elektrárne -yhtiön tai Italiassa toimivan ENEL-yhtiön kaltaiset yritykset käyttävät näitä varoja uusien ydinvoimalaitosten rakentamiseen.

Esittelijänä ja ydinvoiman vastustajana olisin halunnut suositella teille Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän tarkistuksen 18 tukemista. Siinä kannatettiin komission ehdotusta, joka koski rahoituksen tasoa. Koska tarkistus on valitettavasti vedetty pois, suosittelen kuitenkin – mikäli haluatte olla realistisia ja rehellisiä Slovakiaa kohtaan – että äänestätte huomenna tarkistusta 12 vastaan ja varmistatte, että komission jäsenen Piebalgsin järkevä ehdotus hyväksytään.

  Ján Hudacký, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (SK) On yleisesti tunnettua, että Euroopan unioni painosti poliittisesti Slovakiaa liittymisneuvottelujen aikana hyväksymään Jaslovske Bohunicessa sijaitsevan ydinvoimalaitoksen ennenaikaisen sulkemisen siitäkin huolimatta, että laitos täyttää nyt kaikki turvallisuusnormit, kun sen turvallisuusjärjestelmät on saatettu ajan tasalle. Kansainvälinen atomienergiajärjestö vahvistaa tämän. Jo pelkät ajan tasalle saattamisen kustannukset nousivat 250 miljoonaan euroon. Toisaalta Euroopan unioni on ryhtynyt kattamaan joitakin kustannuksia. Vuosiksi 2007–2013 komissio on ehdottanut 237 miljoonan euron suuruista rahoitusosuutta, mutta summa jää selvästi alle kokonaiskustannusten, jotka perustuvat Slovakian hallituksen uusimpiin laskelmiin.

Komissio laski käytöstäpoistosta aiheutuvat kustannukset sekä niiden perusteella määräytyvän rahoitusosuutensa vanhanaikaisilla ja varsin kyseenalaisilla menetelmillä, joissa otettiin huomioon vain itse käytöstäpoistoprosessi. Viimeisimpien laskelmien perusteella välittömät kokonaiskustannukset nousevat 1,3 miljardiin euroon, välilliset kustannukset 1,8 miljardiin euroon ja energiantuotannon lakkaamisesta aiheutuvat tappiot 1,5 miljardiin euroon, olettaen, että laitoksen käyttöikä jatkuu vuoteen 2015.

Kokonaiskustannukset, joihin sisältyvät tuotantotappiot, nousevat näin ollen 4,6 miljardiin euroon. Nämä tosiasiat huomioon ottaen parlamentin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta on ehdottanut tarkistetussa mietinnössään EU:n rahoitusosuuden nostamista 400 miljoonaan euroon vuosiksi 2007–2013. Ehdotus on myös myönteinen kompromissi Slovakian tasavallan hallituksen kannalta. Se pyysi nimittäin noin 700 miljoonan euron suuruista rahoitustukea. Olen hyvin tietoinen tilanteen monimutkaisuudesta, tilanteen, joka syntyi, kun EU ei onnistunut sopimaan talousarviosta vuosiksi 2007–2013. Useimmat jäsenvaltiot painostavat voimakkaasti ja usein oikeutetustikin tekemään talousarvioon liittyviä leikkauksia. Slovakia ei voi kuitenkaan vaarantaa väestönsä turvallisuutta, ja maa tarvitseekin riittäviä varoja jatkaakseen käytöstäpoistoa turvallisesti mahdollisimman pian.

Energia-alan kriisin pahentuessa ja sähkönkulutuksen kasvaessa päätös jatkaa turvallisen ydinvoimalaitoksen ennenaikaista sulkemista saattoi kenties olla lyhytnäköinen. Se johtaa siihen, että Slovakia menettää 19 prosenttia tuotantokapasiteetistaan ja että siitä tulee erittäin todennäköisesti lähitulevaisuudessa riippuvainen sähköntuonnista. Tietyt eurooppalaiset tahot pitävät tätä kuitenkin selvästi tyydyttävänä lopputuloksena. Jokaisen on maksettava virheistään, mutta tällä kertaa joudumme kaikki maksamaan. Toivon, että otamme tulevaisuudessa opiksemme näin järjettömistä virheistä.

  Edit Herczog, PSE-ryhmän puolesta. – (HU) Arvoisa puhemies, suhtaudun myönteisesti Harmsin mietintöön, mutta haluan samalla muistuttaa teitä siitä, ettei tämänpäiväinen keskustelu liity ydinvoiman kannattamiseen tai sen vastustamiseen. Sen on liityttävä ensisijaisesti turvallisuuteen. Siihen sisältyy yhtäältä ydinvoiman turvallisuus ja toisaalta energiantuotannon turvaaminen.

Olemme kaikki tietoisia korkeista kustannuksista, jotka aiheutuvat ydinvoimalaitosten käytöstäpoistosta turvallisesti ja ammattitaitoisesti. Olen vakuuttunut siitä, että kaikki Euroopan toimielimet, komissio, parlamentti ja jokainen parlamentin jäsen, ovat samaa mieltä siitä, ettemme voi pihistellä, kun kyse on ydinvoiman turvallisuudesta. Saastuttaja maksaa -periaatteen ohella on näin ollen tehtävä tilaa myös sanonnalle "Turvallisuudella on hintansa".

Haluan korostaa, että Euroopan unionin on arvostettava Slovakian epäitsekkyyttä tässä asiassa. Slovakia joutui hyväksymään Bohunicen ydinvoimalaitoksen kahden yksikön sulkemisen, kun vaatimus esitettiin lähes ehdottomana edellytyksenä aivan liittymisprosessin viime vaiheissa. Tiesimme silloin, että tämä heikentäisi tuotantokapasiteettia, mihin Slovakia joutui reagoimaan uusilla investoinneilla ja maahantuonnilla.

Kotikulmillani tunnetaan sanonta, jonka mukaan "se, joka maksaa pelimannille, määrää, mitä soitetaan." Tässä yhteydessä pidän täysin järkevänä Slovakian pyyntöä, jonka se esitti Euroopan unionille ja joka koskee voimalaitoksen turvallista käytöstäpoistoa.

Euroopan unionin periaatteissa ja politiikassa on ainakin kolme tekijää, joiden vuoksi on perusteltua tukea käytöstäpoistoa Euroopan unionin varoilla. Ensimmäinen on jäsenvaltioiden välisen sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen koheesion periaate. Slovakia on tehnyt suuren sitoumuksen Euroopan unionin hyväksi ja täyttää sen, mutta Slovakia ei voi ylittää omia rajoitteitaan, omaa taloudellista kehitystasoaan.

Toinen tekijä on energiantuotannon turvaaminen, joka on Slovakian kotitalouksien ja teollisuuden kuluttajien oikeus siinä missä kaikkien muidenkin Euroopan unionin jäsenvaltioiden kuluttajien. Ei pidä unohtaa, että hyväksyimme vain vähän aikaa sitten päätöslauselman, jossa vaadittiin 20 prosentin tavoitteen saavuttamista uusiutuvien energiamuotojen osuudessa EU:n kokonaisenergiankulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Niinpä tilanne eroaa nyt aikaisemmasta.

Kolmas tekijä on energiariippuvuuden torjuminen. Käyttökelpoisen energiantuotantolaitoksen ennenaikainen sulkeminen edistää tilannetta vain, jos se korvataan tehokkaammalla, taloudellisesti järkevällä ratkaisulla. Kaikkien näiden seikkojen perusteella kehotan teitä tukemaan tarkistusta 16, jolla pyritään juuri tähän tavoitteeseen.

  Fiona Hall, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kun tarkastellaan erityiskysymystä Bohunice V1 -ydinvoimalaitoksen yksikköjen 1 ja 2 sulkemisesta, Slovakian hallituksen esittelijät ovat kumpikin arvioineet kahden yksikön käytöstäpoiston kokonaiskustannusten olevan noin 750 miljoonaa euroa. Tätä taustaa vasten komission ehdotus 237 miljoonan euron myöntämisestä kaudeksi 2007–2013 voi vaikuttaa vaatimattomalta, mutta kaksi seikkaa puoltaa voimakkaasti pitäytymistä komission ehdottamassa 237 miljoonan euron summassa.

Ensinnäkin, vaikka yksikkö 1 on tarkoitus sulkea vuonna 2006, varsinainen rakenteellinen käytöstäpoisto alkaa vasta, kun yksikkö 2 suljetaan vuonna 2008. 237 miljoonaa euroa on merkittävä rahasumma käytöstäpoistokauden viideksi ensimmäiseksi vuodeksi. Kyseisen kauden odotetaan kestävän 30 vuotta.

Toiseksi todettakoon, että summan kasvattaminen on parlamentin jo hyväksymän talousarvion pilkkaamista. Tiedämme, että olemme poliittisesti hyvin arkaluonteisen rahoitusnäkymiin liittyvän kauden alussa, eikä asiaa auta se, että parlamentti äänestää ensin jonkin asian puolesta ja sitten taas jonkin toisen asian puolesta. Meidän on kunnioitettava talousarviosta toimitettua äänestystä. Meidän ei pidä myöskään pakottaa ketään hyväksymään vuoden 2013 jälkeistä talousarviota.

Keskustelua lisärahoituksen myöntämisestä Bohuniceen on käytävä seuraavan talousarviokierroksen yhteydessä ja ottaen huomioon, miten käytöstäpoisto on edistynyt siihen mennessä. On kuitenkin ymmärrettävää, että Slovakian viranomaiset haluavat tietää, mikä tilanne on vuosien 2006–2013 rahoitusnäkymien osalta, joten 237 miljoonan euron suuruinen kokonaissumma on vahvistettava kyseistä kautta varten ilman lisätarkistuksia, vaikka vuotuiset määrärahat saattavatkin vaihdella.

Käytöstäpoistoon liittyvästä laajemmasta yhteydestä totean, että suurimpana haasteena on varmistaa yhtäältä, että saatavilla on riittävästi varoja ydinvoimalaitosten turvallista käytöstäpoistoa varten, ja toisaalta, ettei käytöstäpoiston rahoituksesta tule salamyhkäisesti valtiontukea. Mietinnön 5 kohta on tässä yhteydessä tärkeä. Ydinvoimateollisuuden – ei hallitusten – on ryhdyttävä etukäteen toimiin käytöstäpoiston mahdollistamiseksi ja varmistettava, että kokonaiskustannukset sisällytetään taseisiin alusta alkaen. On käynyt aivan liian usein niin, että ydinvoimateollisuus on sekaantunut summissaan ja anonut sitten rahoitustukea. Sitä on mahdotonta hyväksyä, sillä jos ydinvoimateollisuus ei pysty pitämään asianmukaista huolta käytöstäpoiston kustannuksista, kilpailu vääristyy. Jollei loppupään kustannuksia määritellä asianmukaisesti, ydinvoimalla tuotettu sähkö vaikuttaa paljon halvemmalta kuin se itse asiassa onkaan. Toivon komission varmistavan, ettei tällaisia kilpailunvastaisia käytäntöjä sallita tulevaisuudessa.