Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 16. marraskuuta 2005 - Strasbourg

20. Kivutonta ansastusta koskevat standardit

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Karin Scheelen ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta laatima mietintö (A6-0304/2005) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kivutonta ansastusta koskevien standardien käyttöön ottamisesta eräiden eläinlajien osalta (KOM(2004)0532 C6-0100/2005 2004/0183(COD)).

  Stavros Dimas, komission jäsen. (EL) Arvoisa puhemies, aloitan kiittämällä esittelijää hänen tekemästään hyvin rehellisestä ja väsymättömästä työstä, ja haluan todeta, että keskustelun aiheena olevan direktiiviehdotuksen tarkoituksena on ottaa käyttöön standardit, joilla ansastettaville eläimille taataan suhteellisen kivuttomat ansastusolosuhteet.

Tätä ehdotusta määrittää Euroopan yhteisön velvoite antaa kansainvälisiä sitoumuksia Kanadalle, Venäjälle ja Yhdysvalloille. Näiden kansainvälisten sitoumusten ja velvoitteiden taustalla ovat yhtäältä sopimus, jonka Euroopan yhteisö, Kanada ja Venäjän federaatio allekirjoittivat vuonna 1998 kansainvälisistä kivuttoman ansastuksen standardeista, ja toisaalta toinen samansisältöinen sopimus, jonka Euroopan yhteisö ja Yhdysvallat ovat allekirjoittaneet sovituista käytännöistä.

Kanadan ja Venäjän kanssa tehty sopimus, jonka Euroopan yhteisö ja Kanada ovat jo ratifioineet, astuu voimaan välittömästi Venäjän ratifioitua sen. Komission virallisten tietojen mukaan Venäjä on jo aloittanut ratifiointimenettelyn. Tästä seuraa, että ellei asiasta vahvisteta asianmukaista yhteisön lainsäädäntöä, Euroopan yhteisö ei pysty noudattamaan kansainvälisiä sitoumuksiaan sopimuksen astuessa voimaan.

Direktiiviehdotuksen soveltamisala on todellakin rajallinen. Jos ehdotus hyväksytään, se tarjoaa kuitenkin kehyksen sellaisten yhteisten standardien hyväksymiselle Euroopan unionissa, joilla vähennetään ansastettavien eläinten tarpeetonta kärsimystä ja tuskaa. Ehdotetut standardit perustuvat kansainvälisen standardisoimisjärjestön tekemän perusteellisen tieteellisen työn tuloksiin, ja mikä vielä tärkeämpää, ne ovat kansainvälisen luonnonsuojeluliiton hyväksymiä.

Ehdotuksessa säädetään myös, että jäsenvaltioiden on voitava pitää voimassa ja soveltaa ehdotettua tiukempia kansallisia säännöksiä. Lisäksi direktiiviluonnoksella lisätään – ei vähennetä – olemassa olevien, yhteisön nykyiseen lainsäädäntöön perustuvien standardien arvoa. Esimerkiksi Euroopan unionin asettamaa ansarautojen käyttökieltoa, joka perustuu neuvoston asetukseen 3254/91, sovelletaan myös uuden direktiivin hyväksymisen jälkeen.

Haluan korostaa, että menettelyn kuluessa olemme valmiit arvioimaan asianmukaisia tarkistuksia, jotta voimme ottaa huomioon eri poliittisten ryhmien ja lukuisten eläinsuojelujärjestöjen ilmaisemat huolenaiheet. Komissio aikoo jatkaa työtä tähän suuntaan.

Ehdotuksen hylkääminen merkitsisi, että Euroopan unioni jäisi välittömästi ilman minkäänlaisia ansastusstandardeja ja ettei Euroopan yhteisö pystyisi kunnioittamaan kansainvälisiä velvoitteitaan.

Puheenvuoroni päätteeksi haluan korostaa, että otan huomioon parlamentin mielipiteen ja perehdyn sekä parlamentin että neuvoston omaksumiin kantoihin. Tältä pohjalta komissio päättää mahdollisista toimista, myös ehdotuksen mahdollisesta poisvetämisestä. Komissio suunnittelee myös laativansa tutkimuksen, jonka tarkoituksena on saattaa ansastusstandardien käyttöönottoa koskevien ehdotusten tieteellinen perusta ajan tasalle. Toimiin sisältyvät luonnollisesti neuvottelut asianomaisten osapuolten kanssa.

Lopuksi toivon, että voimme jatkaa hyvää yhteistyötä kanssanne myös tulevaisuudessa.

  Karin Scheele (PSE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, kemikaalipolitiikasta käydyn erittäin tiiviin keskustelun jälkeen on suuri helpotus palata pohtimaan aihetta, joka on jo saanut taakseen hyvin suuren enemmistön tuen ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa. Samanlaista tukea odotan myös huomenna.

Kuten komission jäsen Dimas sanoi, komission vuonna 2004 tekemä ehdotus on väline, jonka avulla kansainvälinen sopimus on määrä panna täytäntöön. Ehdotukseni komission ehdotuksen hylkäämisestä hyväksyttiin ympäristövaliokunnassa miltei yksimielisesti äänin 47 puolesta, 3 vastaan ja 2 tyhjää. Selitän seuraavassa, miksi äänestin itse komission ehdotusta vastaan.

Koska ehdotus kuuluu ympäristöpolitiikan piiriin, Euroopan unionin on tukeuduttava lainsäädäntöehdotuksessaan uusimpiin tieteellisiin tietoihin. Ehdotuksella ei ole tällaista perustaa: toistaiseksi on tyydytty vain toistamaan kymmenen vuotta sitten neuvoteltu sopimus miltei sanasta sanaan. Ehdotuksen ja EU:n muun lainsäädännön, esimerkiksi koe-eläinten suojelusta annetun direktiivin ja luontotyyppidirektiivin, välillä on myös oikeudellisia ristiriitoja. Komission ehdotuksen hyväksyminen merkitsisi sitä, että hyväksyisimme luontotyyppidirektiivillä suojeltujen eläinten ansastuksen ja tappamisen. Kuten me kaikki tiedämme, ansastusmenetelmät ja ansat saattavat olla tietyissä olosuhteissa välttämättömiä, mutta olemme pitäneet aivan alusta lähtien epäasianmukaisena, että direktiivissä puhutaan kivutonta ansastusta koskevien standardien määrittelystä. Ehdotus on erittäin heikko, eikä siinä tehdä mitään ansoilla pyydystettyjen tai tapettujen eläinten kärsimysten vähentämiseksi.

Komission jäsen on itse tehnyt selväksi – ja tästä olen hänen kanssaan samaa mieltä – että parlamentin voimakkaan torjumisreaktion ymmärtämiseksi on kerrattava tietty osa historiaa. Parlamentti antoi vuonna 1989 päätöslauselman, jossa vaadittiin ansarautojen käytön kieltämistä Euroopan unionissa sekä turkisten ja turkistuotteiden tuonnin kieltämistä maista, joissa ansarautoja käytetään. Vastauksena päätöslauselmaan unioni hyväksyi vuonna 1991 aihetta koskevan asetuksen, jolla kiellettiin ansarautojen käyttö ja 13:sta erikseen nimetystä lajista saatujen turkisten tuonti kolmansista maista vuodesta 1995 lukien. Tätä kieltoa ei sovelleta, jos toinen annetuista ehdoista täyttyy. Sama vaikutin on myös kansainvälisen sopimuksen taustalla. Voimassa ovat asianmukainen lainsäädäntö tai hallinnolliset säännökset ansarautojen kieltämiseksi lukuun ottamatta tapauksia, joissa lueteltujen eläinten pyydystämisessä käytettävät menetelmät ovat kansainvälisesti sovittujen kivuttoman ansastuksen standardien mukaisia.

EU:n antaman asetuksen myötä tuli välttämättömäksi laatia kansainvälisiä ansastusstandardeja, jotta voitiin välttää tuontikiellot. Yhdysvallat ja Kanada uhkasivat hakea WTO:n kautta muutosta näihin tuontikieltoihin, mitä seurasivat sopimusneuvottelut EU:n, Kanadan, Venäjän ja Yhdysvaltojen kesken. Toistaiseksi vain EU ja Kanada ovat ratifioineet neuvotteluissa saavutetun sopimuksen. Sopimuksessa määritellyt ansastusstandardit ilmentävät normeja, jotka ovat jo käytössä Venäjällä, Kanadassa ja Yhdysvalloissa, eikä niiden mukaista ansastusta voida missään tapauksessa luokitella kivuttomiksi. Euroopan parlamentti hyväksyi jo vuonna 1997 mietinnön, jossa kansainvälistä sopimusta kuvattiin täysin riittämättömäksi niin eläinten hyvinvoinnin kuin ympäristötavoitteenkin kannalta. Mietinnön mukaan oli täysin mahdotonta hyväksyä, että Euroopan unionin pitäisi liittyä sopimukseen. Sopimusta, jossa ei tarjota pienimpiäkään takeita siitä, että muut osapuolet luopuisivat ansarautojen käytöstä nopean ja täsmällisen aikataulun mukaisesti, ei pidä edes ottaa vakavaan harkintaan. Parlamenttimme hyväksyi kyseisen mietinnön suurella enemmistöllä vuonna 1997.

Se historian kertauksesta. Toivon, että saamme huomenna suuren enemmistön vastustamaan komission ehdotusta, joka on mielestäni erittäin huono. Toivon myös, että komissio osoittaa tarvittavaa demokraattista ymmärrystä ja vetää pois koko ehdotuksen.

  Horst Schnellhardt, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, sallinette minun aloittaa kiittämällä esittelijä Scheeleä tasapuolisesta ja todellakin myönteisestä yhteistyöstä, jota hän on tehnyt tänään käsiteltävän mietinnön laatimiseksi. Emme olleet yhtä mieltä kaikista kysymyksistä, mutta pääsimme lopulta yhteisymmärrykseen. Voinkin sanoa yksinkertaisesti, että Roomaan vie monta tietä.

Tämä käsittelyjärjestyksen kohta ilmentää Euroopan parlamentin erikoislaatuisuutta. Käsittelemme Kanadan, Yhdysvaltojen, Venäjän ja EU:n välisen kansainvälisen sopimuksen saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, vaikka – kuten esittelijä totesi – parlamenttimme torjui kyseisen sopimuksen vuonna 1998. Tällaista voi tapahtua ainoastaan Euroopan parlamentissa.

Minulle itselleni tilanne ei ole kovinkaan ongelmallinen, sillä äänestin aikanaan sopimuksen puolesta, tai toisin sanoen sen torjumista vastaan. Olin nimittäin vakuuttunut siitä, että asianosaiset maat todella pitäisivät kiinni vaadituista standardeista, enkä halunnut, että näiden maiden alkuperäiskansat menettäisivät toimeentulonsa ja mahdollisuuden elää nahoilla ja turkiksilla käytävästä kaupasta.

Kantani oli varmastikin perusteltu, sillä sopimuksella helpotettiin kaupankäyntiä. Toinen syy puoltavaan kantaani oli kuitenkin se, että sopimuksella saavutettiin myös eräs toinen tavoite: siinä kiellettiin julmat ansat, jotka aiheuttivat eläimille kärsimyksiä ja joista osa, esimerkiksi ansaraudat, oli pelkkiä kidutusvälineitä. Tämän saavutuksen taustalla oli Euroopan parlamentin, komission ja myös eläinsuojelujärjestöjen vuosia harjoittama painostus.

Komission direktiivi, jota tänään käsittelemme, sisältää kaikki sopimukseen kuuluvat toimenpiteet, joilla edistetään kaupankäyntiä eli ennen kaikkea eläinten nahkojen ja turkisten tuontia Euroopan unioniin. Tästä syystä katsomme, että direktiivin täytäntöönpano vaikuttaa sisämarkkinoihin ja että sen oikeusperustaksi olisi siksi otettava 95 artikla. Se, ettei näin ole tehty, on myös syynä siihen, että äänestämme tätä mietintöä vastaan.

Tarkistukseni eivät saaneet taakseen parlamentin enemmistön tukea, mutta haluan silti kiinnittää komission huomion niihin. Saattaa olla, ettei aika ole vielä kypsä tietyille säännöksille. Ehdotin, että komission ehdotukset otettaisiin osaksi asetusta, jossa jäsenvaltioita vaadittaisiin siirtämään sopimus osaksi kansallista lainsäädäntöä ja joka velvoittaisi ne näin kaikkiin sopimuksen edellyttämiin toimiin, myös raportointiin. Mielestäni tämä olisi asianmukainen lähestymistapa.

Olen samaa mieltä esittelijän kanssa siitä, että meidän on parannettava parametrejä ja vaadittava myös tutkimusta, mutta kyse ei ole Euroopan unionin vaan jäsenvaltioiden tehtävästä. Jäsenvaltioiden olosuhteet vaihtelevat niin paljon, että toissijaisuus on otettava asianmukaisesti huomioon. Siksi äänestämme komission ehdotusta vastaan.

  Dorette Corbey, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, teen parhaani. Meillä on tänään – tai pikemminkin huomenna – edessämme hyvin visainen päätös. Aiomme äänestää komission ehdotuksen hylkäämisen puolesta, mutta itse teen niin vastahakoisesti. Tämän parlamentin jäseninä meillä on velvollisuus edistää lainsäädäntömenettelyä, mutta olemme hylkäämässä ehdotuksen huomenna antamatta vihjettäkään siitä, miten asiat pitäisi tehdä. Mielestäni kyse on menetetystä mahdollisuudesta. Näyttää siltä, että kaikilla osapuolilla oli valittamisen aihetta. Joidenkin mielestä ehdotuksessa mentiin liian pitkälle, kun taas toisten mielestä siinä ei menty läheskään tarpeeksi pitkälle.

Meidän on kuitenkin tehtävä jokin päätös. Näin komissiollakin olisi käytettävissään jokin perusta, jos se esittäisi uuden ehdotuksen kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpanosta. Minun on luonnollisesti sanottava sananen myös piisameista. On sanomattakin selvää, että Alankomaiden patoja on suojeltava. Emme voi edistää eläinten hyvinvointia oman turvallisuutemme kustannuksella. En pidä kuitenkaan lainkaan hukuttavista pyyntivälineistä, ja kehotan teitä vielä arvioimaan piisamien ansastusta ja siinä käytettäviä menetelmiä.

Mielestäni seuraavat ehdot on todellakin täytettävä, ennen kuin hukuttavia pyyntivälineitä voidaan ottaa käyttöön. Ensinnäkin eläinkannan täytyy kasvaa vitsauksen asteelle ja padoille täytyy aiheutua vahinkoa. Tällaisia vahinkoja on esiintynyt Alankomaissa paikoitellen – Friisinmaalla ja maan eteläosissa – mutta Brabantissa vahingot ovat olleet huomattavasti vähäisempiä. Toisena ehtona on, että hukuttavien pyyntivälineiden käyttö on sallittava vain, jos ennaltaehkäisevät toimet ovat osoittautuneet tehottomiksi tai niiden toteuttaminen on mahdotonta. Kolmantena ehtona on, ettei käytettävissä ole eläinystävällisiä vaihtoehtoja. Olen pettynyt siihen, ettei Euroopan unioni esitä käyttökelpoista direktiiviä lyhyellä aikavälillä, mutta tämä tilanne ei merkitse keskustelun päättymistä.

Tilanne ei saa mielestäni merkitä myöskään tuskallista loppua piisameille. Toistaiseksi jäsenvaltiot toteuttavat omia toimenpiteitään. Siksi kehotan, että esitätte vaihtoehtoja ja vähennätte eläinten kärsimyksen minimiin. Tämän direktiivin hylkäämistä ei pidä käyttää Alankomaissa tekosyynä jättäytymiselle piisamikannan hallinnasta käytävän keskustelun ulkopuolelle. Kun nyt olen päässyt aiheeseen, haluan vielä kiittää jäsen Scheeleä valtaisan keskustelun käynnistämisestä. Tätä keskustelua ei olisi käyty ilman hänen tarkistustaan. Nähkäämme nykytilanne siis myönteisessä valossa ja tehkäämme jotakin, mitä parlamenttimme ei ole vielä tehnyt: tarttukaamme tilaisuuteen tehdä ennaltaehkäisevistä toimista painopistealue ja kehittäkäämme vaihtoehtoja, jotta Alankomaat voi edistää uutta lainsäädäntöehdotusta merkittävällä tavalla.

  Jules Maaten, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, ryhmäni tukee jäsen Scheelen ehdotusta komission ehdotuksen hylkäämisestä. Mielestäni jäsen Scheele on osoittanut kiistattomasti, että komission ehdotus on esimerkki huonosta lainsäädännöstä. Esimerkiksi pyyntivälineille asetettavien standardien laatiminen ei ole perustunut asianmukaiseen tieteelliseen tutkimukseen. Pyyntivälineitä koskevat ehdot ovat mielivaltaisia, samoin kuin pyyntivälineille suoritettavat testit. Eläinten kärsimystä on tietenkin vaikea mitata. Missä stressi päättyy ja taistelu elämästä alkaa?

Kun tarkastellaan erityisesti elävänä pyytävien pyyntivälineiden käyttöä, on lisäksi todettava, ettei ehdotuksessa käsitellä sellaisten vaihtoehtoisten pyyntimenetelmien kivuttomuutta, joiden käyttöä voitaisiin edellyttää eläinten tappamiseksi. Eläimet saatetaan hukuttaa eri tavoin, ne saatetaan nuijia kuoliaaksi tai ne saattavat tappaa toisensa. Tämä ehdotus on ristiriidassa luontotyyppidirektiivin kanssa. Tietyt luontotyyppidirektiivillä suojellut eläinlajit – viittaan erityisesti kieltoon, joka koskee saukon, majavan, suden ja ilveksen kaltaisten luonnonvaraisten eläinten pyydystämistä ja tappamista – on mainittu myös kivuttomia ansastusmenetelmiä koskevan ehdotuksen liitteessä. Mitä meidän pitäisi ajatella tästä? On myös muita tämän ehdotuksen soveltamisalaan kuuluvia eläimiä, kuten näätä ja mäyrä, jotka on suojeltu tai rauhoitettu tietyillä alueilla.

Tämän direktiivin yhteydessä minäkään en voi olla mainitsematta lyhyesti turvallisuuskysymystä, joka koskee erityisesti Alankomaita. Tarkoitan alankoalueiden suojelua patojen murtumisen aiheuttamilta tulvilta. Piisami heikentää elintavoillaan patoja, mikä merkitsee todellista uhkaa Alankomaiden turvallisuudelle ja kansanterveydelle. Kyseinen eläin on vierasperäinen laji, ja sen kantaa on luonnollisesti hallittava mahdollisimman kivuttomalla tavalla, mutta tällä hetkellä ei ole olemassa käyttökelpoista hallintamenetelmää, joka olisi kivuttomampi mutta yhtä tehokas kuin hukuttavien pyyntivälineiden käyttö. Hukuttavien pyyntivälineiden kieltäminen – ja voin kuvitella, että jossakin vaiheessa ehdotuksessa palataan tällaiseen kieltoon – tekisi piisamikannan tehokkaan hallinnan mahdottomaksi. Tämä vaarantaisi Alankomaiden turvallisuuden ja kansanterveyden.

Meidän on löydettävä nykyistä kivuttomampia käyttökelpoisia ansastusmenetelmiä myös piisamia varten, mutta mielestäni olisi suotavaa myöntää selkeä poikkeus Alankomaiden ja turvallisuusriskiä merkitsevien tilanteiden osalta siihen saakka, kunnes sopivia vaihtoehtoja löydetään.

Haluan päättää puheenvuoroni yleisellä huomiolla. Me Euroopan unionissa harrastamme à la carte -eläinsuojelua. Esimerkiksi eläinkokeiden vähentämisen alalla tapahtuu parhaillaan paljon, millä viittaan kosmetiikkadirektiiviin eli REACH-järjestelmään. Toteutamme joitakin toimia myös kansainvälisten eläinkuljetusten alalla. Kaikki tämä on hyvin tärkeää mutta myös erittäin sattumanvaraista. Meidän on kysyttävä itseltämme, mitä Euroopan unioni haluaa tehdä – ja mitä sen on todellakin tehtävä – eläinsuojelun alalla.

Haluammeko kieltää töyhtöhyypän munien keräämisen Alankomaissa, härkätaistelut Espanjassa tai hanhien lihottamisen hanhenmaksan tuottamista varten Ranskassa, koska nämä käytännöt ovat haitallisia eläimille, vai onko kyse kansallisista asioista, joihin puuttuminen unionin tasolla ei tuo minkäänlaista lisäarvoa? Ei olisi lainkaan pahitteeksi, jos me tässä parlamentissa ja koko EU:ssa pohtisimme, mitä haluamme ja mitä emme halua tehdä eläinsuojelun alalla, sen sijaan että harrastamme mielivaltaista à la carte -suojelua.

  Marie Anne Isler Béguin, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, minäkin haluan kiittää esittelijäämme tarkkanäköisyydestä, jota hän on osoittanut tässä asiassa. Kannatamme täysin esittelijän ehdotusta komission ehdotuksen hylkäämisestä. Kannatamme myös hänen perustelujaan. Haluan kuitenkin korostaa joitakin näkökohtia.

Arvoisa komission jäsen, ensinnäkin haluan todeta arvostavani hyvin paljon valmisteluja, joita olette tehnyt tämän hankkeen jatkon hyväksi, kun otetaan huomioon Euroopan parlamentin kanta. Haluan painottaa, että komissio on käsitellyt kivutonta ansastusta koskevaa kysymystä hyvin epäjohdonmukaisesti. Meidän on muistettava, että vuonna 1998 Euroopan parlamentti torjui kolmikantasopimusten solmimisen Venäjän, Kanadan ja Yhdysvaltojen kanssa, koska sopimukset eivät olleet parlamentin mielestä riittävän kunnianhimoisia ollakseen tehokkaita. Toisin kuin tämänpäiväisillä tapahtumilla, vuoden 1998 äänestyksellä ei ollut kuitenkaan seurauksia, koska neuvosto olisi voinut solmia sopimukset myös ilman parlamentin suostumusta. Nyt komissio on ehdottanut eurooppalaista direktiiviä näiden samojen sopimusten täytäntöön panemiseksi eli hanketta, jolla ei saavuteta komission itsensä asettamia tavoitteita. Miksi parlamentti siis hyväksyisi näin heikon ehdotuksen tällaisissa olosuhteissa? Tämä on kysymyksemme komissiolle.

Ehdotusta on mielestämme mahdotonta hyväksyä myös sisällön osalta. Kuten kollegani ovat jo todenneet, tutkijat ja eläinsuojelujärjestöt ovat arvostelleet ehdotusta, eikä siinä lisäksi tehdä mitään pyydystettyjen eläinten kärsimysten vähentämiseksi. Tässä yhteydessä meidän on mielestäni tarkasteltava jäsen Scheelen esittämiä perusteluja, joissa nimenomaan todetaan, ettemme ole vähentämässä näitä kärsimyksiä lainkaan.

Vielä yksi erittäin tärkeä näkökohta: tätä luonnosta on mahdotonta hyväksyä, sillä siinä pidetään loppujen lopuksi pilkkanaan unionin lainsäädäntöä. Luonnokseen kuuluva pyydystettävien eläinten luettelo sisältää lajeja, jotka on suojeltu luontotyyppidirektiivin 12 artiklan nojalla. Luettelossa mainitaan esimerkiksi saukko, susi, majava ja ilves. Arvoisa komission jäsen, tiedätte – ja ranskalaisena olen itsekin hyvin tietoinen tästä – miten vaikeaa on panna luontotyyppidirektiivi täytäntöön, suojella susia ja yrittää selittää tilannetta kansalaisille.

Arvoisa komission jäsen, kaikista näistä syistä torjumme tämän ehdotuksen. Odotamme teidän todellakin toimivan välittäjänä parlamentin ja komission välillä ja vaikuttavan komissioon niin, että se vetää pois tämän luonnoksen.

  Jonas Sjöstedt, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, tämä komission esittämä direktiiviehdotus ei ole mikään suuri menestys. Voidaan sanoa, että sen sisältöön ovat tyytymättömiä kaikki metsästäjistä aina niihin, joiden tehtävä on suojella eläimiä. Poliittinen ryhmämme yhtyy esitettyyn arvosteluun. Olen etenkin sitä mieltä, ettei sisältö selvästikään perustu uusimpiin tieteellisiin havaintoihin, joihin tämänkaltaisen direktiiviehdotuksen pitäisi todellakin perustua.

Tämän vuoksi on aika vetää ehdotus pois ja aloittaa uudelleen alusta. Mielestämme kyse on ehdotuksen saattamisesta tasapainoon. Eläinsuojelu on asetettava etusijalle, mikä tarkoittaa, että ehdotukseen on tehtävä huomattavia parannuksia. Kun asiaankuuluvia säännöksiä laaditaan, on kuitenkin tärkeää, ettei jäsenvaltioille esitetä tarpeettomia metsästyssäännöksiä, joissa mennään pidemmälle kuin mikä on tarpeen eläinten suojelemiseksi kärsimyksiltä. Tämän on oltava jatkossakin ensisijaisesti kansallinen kysymys. Toivomme, että komissio palaa tänne mukanaan uusi ehdotus. Kiitämme esittelijää hänen tekemästään työstä ja äänestämme mietinnön puolesta sen nykyisessä muodossa.

  Johannes Blokland, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, ryhmäni tukee ehdotusta tämän direktiivin hylkäämisestä, vaikka perustelumme eroavatkin esittelijän perusteluista.

Ensinnäkin katson, että tuhoeläinkantojen tehokas hallinta tehtäisiin tällä direktiivillä mahdottomaksi tietyissä jäsenvaltioissa, ja tarkoitan tällä erityisesti Alankomaiden piisamikantaa. Tällä näkökohdalla voi olla huomattavia vaikutuksia yleiseen turvallisuuteen. Niin kauan kuin ehdotus ei sisällä tähän kysymykseen liittyvää poikkeusta, en voi tukea sitä. Komission jäsen Dimas totesi, että hän ymmärtää monien järjestöjen huolenaiheet. Haluaisin tietää, ymmärtääkö hän myös huolen, jota me Alankomaissa kannamme kansalaistemme turvallisuudesta tilanteessa, jossa piisamit heikentävät patoja kaivamalla niihin käytäviä.

Toinen perusteeni ehdotuksen torjumiselle liittyy oikeusperustaan. EY:n perustamissopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa 33 taataan EU:lle eläinten hyvinvointia koskeva toimivalta ainoastaan maatalous-, liikenne-, sisämarkkina- ja tutkimuspolitiikan osalta. Direktiiviluonnoksessa pannaan täytäntöön kivuttomia ansastusmenetelmiä koskeva kansainvälinen sopimus, joka solmittiin yhteisen kauppapolitiikan yhteydessä. Koska ehdotuksella yhdenmukaistetaan eläimille tarkoitettuja ansoja koskevat jäsenvaltioiden standardit sisämarkkinoilla ja koska se ei palvele välitöntä ympäristötavoitetta, ehdotuksen asianmukaisena oikeusperustana voidaan pitää ainoastaan 95 artiklaa. Haluaisin kuulla komission jäsenen Dimasin reaktion tähän näkemykseen.

  Jean-Claude Martinez (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, parlamenttimme keskustelee nyt kolmatta kertaa vuoden 1991 jälkeen, toisin sanoen 15 vuoden aikana, pyydystysvälineistä ja niiden "ihmiskasvoisesta julmuudesta". Kuten tavallista, keskustelu käydään yöaikaan.

Vuonna 1991 kielsimme esimerkiksi ansaraudat sekä kettujen, saukkojen ja ilvesten – 13 eläinlajin – turkisten tuonnin Kanadasta ja Yhdysvalloista. Kiellon oli määrä astua voimaan vuonna 1995. Vuonna 1998 komissio kuitenkin kertoi meille, että ansarautojen käyttöaikaa oli välttämätöntä jatkaa inuiittien ja heidän perinteisten metsästysmenetelmiensä edun nimissä. Tämä siitä huolimatta, että kyseiset inuiittiansastajat edustavat monikansallisia turkisyhtiöitä, joilla on toimitilat New Yorkin Fifth Avenuella.

Tällä samaisella paikalla, irlantilaisen komission jäsenen Mac Sharryn edessä, kuvailin kaukaa pohjoisessa kituvaa eläintä, jonka jalan luut ovat rikki, jänteet murskana ja valtimot vahingoittuneet ja joka repii oman jalkansa irti ja raahautuu punaiseksi värjäytyvässä lumessa 20 metrin matkan kuollakseen kuusipuiden alla. Kaikki tämä hyödyttää vain ylellisyystuoteteollisuutta, jota pyörittävät ihmiset ovat suunnilleen yhtä paljon intiaaneja kuin minä, nimeltäni Martinez, olen geeneiltäni ruotsalainen.

Tänä iltana – vastauksena kivutonta ansastusta koskevaan direktiiviin, jonka oletetaan mahdollistavan meille toimet eläinkunnan hallitsemiseksi, patojen ja kulttuurien suojelemiseksi sekä perussopimusten noudattamiseksi – sanon "Ei! Ei!", sillä jokaista vaaran aiheuttajana olevaa piisamia tai mäyrää kohden pyydystämme kymmenen hopeakettua, jotka tuottavat voittoa. Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, antakaamme näiden eläinten elää!

  Richard Seeber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää esittelijää tästä mietinnöstä. Valiokunnassa toimitetun äänestyksen tulos oli selvä. Uskon, että kaikki meistä ovat lähtökohtaisesti tyytyväisiä säännöksiin luonnonvaraisten eläinten suojelusta, joten kannatan kattavaa lähestymistapaa. Tarkastelkaamme vaikkapa suuria eroja luontotyyppidirektiivin, lintudirektiivin ja muita eläimiä koskevien suojelutoimien välillä: nämä erot eivät ole aina perusteltuja.

Meidän on tietenkin otettava huomioon myös eläinten kyky aiheuttaa vahinkoa, joka on vaaraksi ihmisille. Mielestäni meidän on tehtävä rajanveto ja yksinkertaisesti asetettava ihmisten hyvinvointi etusijalle. Pitäkäämme mielessämme murtuvat padot, joita alankomaalaiset kollegamme vaikuttavasti kuvasivat.

Lainsäädäntövallan käyttäjinä meidän on kuitenkin pohdittava, miten voimme tehdä asianmukaisia päätöksiä toimivaltamme rajoissa. Koska tämän toimivallan perustasta on jo esitetty eriäviä mielipiteitä, oikeusvarmuuden saavuttaminen edellyttää tämän kysymyksen hyvin perusteellista arviointia. Jos noudatamme komission ja oman oikeudellisten asioiden valiokuntamme näkemystä, perustana on oltava 175 artikla ja sitä seuraava artikla.

Koska tässä ehdotuksessa ei oteta huomioon kaikkein uusinta tieteellistä tietoa, koko asiakirja on mielestäni hylättävä. Tämä asia on niin tärkeä, että meidän on etsittävä paras ratkaisu niin eläinten kuin ihmistenkin kannalta.

On luonnollisesti pidettävä mielessä myös se, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioille on annettava mahdollisuus paitsi laatia tiukkoja eläinsuojelusäännöksiä myös asettaa etusijalle ihmisten turvallisuus.

  Linda McAvan (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, en aio rikkoa totuttua kaavaa, vaan minäkin kannatan ajatusta tämän ehdotuksen hylkäämisestä. Kuten kaikki muutkin ovat todenneet, komission ehdotuksessa on vaikea nähdä mitään, millä edistettäisiin eläinten hyvinvointia. Ymmärtääkseni komission oma tieteellinen eläinlääkintäkomitea asetti ehdotuksen kyseenalaiseksi, ja joitakin kysymysmerkkejä liittyy jopa siihen, miten tätä komiteaa kuultiin.

On myös hämmentävää – nostin tämän kysymyksen esiin valiokunnassa – nähdä direktiivissä 19 lajin luettelo ja havaita sitten, että jotkin näistä lajeista ovat itse asiassa suojeltuja Euroopan unionissa. Näyttää oudolta, että direktiivissä kuvataan, miten olisi pyydystettävä eläimiä, joita ei lain mukaan saa metsästää. Kuulisin mielelläni komission jäsenen huomioita tästä asiasta.

Sanotaan, ettei kaikkia ihmisiä voi miellyttää koko ajan, mutta pelkäänpä, ettei tämä ehdotus näytä miellyttävän ketään. Siksi olin tyytyväinen kuullessani, että komission jäsen on valmis kuuntelemaan parlamenttia ja etsimään vaihtoehtoista etenemistapaa tässä kysymyksessä.

Jäsen Scheele on tehnyt erittäin hyvää työtä, ja parlamenttimme seisoo yhteisenä rintamana. Tilanne eroaa voimakkaasti REACH-järjestelmästä käymästämme keskustelusta, jota komission jäsen oli itse kuuntelemassa eilen ja jonka lopputuloksen näemme huomisessa äänestyksessä.

  Mojca Drčar Murko (ALDE). – (SL) Jos tämän direktiivin tarkoituksena on ollut määritellä kivuttoman ansastuksen standardit tiettyjä eläinlajeja varten, ehdotus on epäonnistunut. Siinä ei oteta huomioon uusinta tieteellistä tutkimustietoa, mikä johtaa ristiriitaan tiettyjen EU:n lainsäädännön muiden osien kanssa, eikä ehdotuksessa tehdä mitään ansastettujen luonnonvaraisten eläinten kärsimysten lievittämiseksi. Kun otetaan huomioon nisäkkäiden psykologinen ja käyttäytymiseen liittyvä kehitys, tärkein moraalinen vastalause ansastusmenetelmille surmaamiskeinona on se, että aika eläimen pyydystämisestä siihen, kun se menettää tajuntansa – toisin sanoen kuolinkamppailuun kuluva aika – on liian pitkä.

Tosiasia on kuitenkin edelleen se, että EU:n, Kanadan ja Venäjän federaation solmima kansainvälinen sopimus, jonka ympäristökomponentti pyritään saattamaan tällä direktiivillä osaksi EU:n lainsäädäntöä, on ensimmäinen kahdesta sopimuksesta, jotka koskevat nimenomaan luonnonvaraisten eläinten hyvinvointia, vaikka sopimuksen ensisijaisena tarkoituksena onkin turkiskaupan edistäminen.

Haluan kiinnittää huomionne tämän sopimuksen 5 artiklaan, jossa jarrutetaan kattavasti niiden maiden toimia, jotka ovat jo ottaneet käyttöön tiukempia metsästyssäännöksiä kuin kansainväliset standardit edellyttävät. Jos olemassa olevat standardit perustuvat ainoastaan joukkoon pienimpiä yhteisiä nimittäjiä, tällä sopimuksella ei kannusteta osapuolia kehittämään tähänastista kivuttomampaa ansastusta edellyttäviä standardeja.

  Jillian Evans (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan yhtyä huomioihin, joita muut parlamentin jäsenet ovat jo esittäneet esittelijä Scheelen mietinnössä ilmaistun kannan tueksi. Kuten olemme kuulleet, kollegamme haluavat hylätä komission ehdotuksen, vaikkakin eri syistä. Hylkäämisestä olemme kuitenkin yhtä mieltä.

Kuten on todettu jo useaan kertaan, ehdotusta ovat arvostelleet kaikki, jotka ovat tekemisissä tämän asiakokonaisuuden kanssa – niin tutkijat, eläinten hyvinvoinnin puolestapuhujat kuin metsästystä kannattavat ryhmätkin – sillä se ei perustu uusimpiin tieteellisiin havaintoihin eikä sillä todellakaan ehkäistä eikä edes lievennetä ansaan joutuneiden eläinten kärsimyksiä. Parlamenttimme on usein osoittanut poliittista tahtoa suojella eläimiä, mutta tällä heikolla ehdotuksella ei todellakaan ylletä tähän tavoitteeseen. Ehdotuksen sisältämät standardit eivät johda kivuttomaan ansastukseen. Kyse ei ole muutamasta eläimestä vaan miljoonista Euroopan unionissa vuosittain ansastettavista eläimistä.

Ehdotuksessa ei monilta osin päästä lähellekään sitä, mitä voidaan tai voitaisiin saavuttaa eläinten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Ehdotuksessa esimerkiksi sallitaan kivuttomiksi luokittelemattomien ansojen käyttö, kunnes parempia ansoja saadaan kehitettyä, mutta tälle kehitystyölle ei aseteta aikarajaa. Etusijalla on ansastuksen jatkuminen. Kuten olemme tänään kuulleet, joillakin alueilla, joilla tiedämme esiintyvän uhanalaisia lajeja, ei ole mitään takeita näiden lajien suojelusta kuolemaan johtavalta ansastukselta. Ainoa tapa taata suojelu olisi kieltää ansat näillä alueilla. Näistä ja monista muista syistä ehdotusta on mahdotonta hyväksyä, ja komission onkin laadittava uusi ehdotus.

  Hélène Goudin (IND/DEM). – (SV) Arvoisa puhemies, ansastusta koskeva komission ehdotus jättää hyvin paljon toivomisen varaa. Ehdotuksen mukaan ansat on testattava tiukkojen standardien mukaisesti, ansastajille on järjestettävä erikoiskoulutusta ja kotitekoiset ansat on sallittava vain poikkeustapauksissa. Jos Euroopan parlamentti hyväksyy tämän ehdotuksen, Pohjoismaissa on käytännössä mahdotonta harjoittaa ansastusta. On ilahduttavaa, että ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta torjui komission ehdotuksen. Metsästysasioista on päätettävä kansallisella tai paikallisella tasolla, ei Brysselissä.

Haluan kiinnittää parlamentin jäsenten huomion siihen, että oikeudellisten asioiden valiokunta on antanut lausunnon ehdotuksen oikeusperustasta. Tämä lausunto on sisällytetty ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietintöön, ja siinä suositellaan ehdotuksen oikeusperustaksi 175 artiklaa. Tämä artikla koskee EU:n ympäristöpolitiikkaa. Luonnonvaraisten eläinten suojelu ei kuitenkaan kuulu EU:n ympäristöpolitiikkaan, eikä se kuulu edes EU:n toimivaltaan. Jos oikeusperustana olisi 175 artikla, olisi olemassa suuri vaara, että yhä useampia tämänkaltaisia kysymyksiä pidettäisiin EU:n asioina ja niitä käsiteltäisiin EU:n tasolla.

Olen yhtä mieltä esittelijä Scheelen kanssa siitä, että komission ehdotus on hylättävä. Esittelijä Scheele kuitenkin lähtee siitä, ettei ehdotuksessa mennä riittävän pitkälle. Tästä olen päinvastaista mieltä. On selvää, että myös ansastuksessa tarvitaan säännöksiä, joilla varmistetaan esimerkiksi eläinten suojelu. Nämä säännökset on kuitenkin laadittava jäsenvaltioissa eikä Brysselissä.

  Christofer Fjellner (PPE-DE). – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, olen ymmärtänyt, että tämä ehdotus todennäköisesti torjutaan huomenna. Tämä johtuu siitä, että parlamenttimme vahvat voimat haluavat näköjään säännellä ansastusta yksityiskohtaisesti ja tehdä lopun koko toiminnasta. Vaikuttaa lähes siltä kuin perimmäisenä tavoitteena olisi, ettei ansastusta harjoiteta Euroopassa enää lainkaan. Tällaisille henkilöille tämä ehdotus on yksinkertaisesti riittämätön. Vaikka heitä kuvataan usein ympäristön ystäviksi, heidän vaatimuksensa ovat monesti kaikkea muuta kuin ympäristöystävällisiä. On unohdettu se tosiasia, että ansastus on tärkeä osa luonnosta ja ympäristöstä huolehtimista. Esimerkkinä tästä mainitsen taannoin kuulemani näkemyksen, jonka mukaan tietyt merilintulajit ovat riippuvaisia esimerkiksi siitä, että suomalaiset pyydystävät supikoiria, jotka eivät kuulu luonnostaan paikalliseen eläimistöön vaan jotka on tuotu muualta.

Mielestäni komission ehdotus ei ole liian suppea, päinvastoin: siinä mennään todellakin aivan liian pitkälle. Lisäksi komissio yrittää ulottaa toimivaltansa kysymyksiin, jotka voidaan todellakin ratkaista parhaiten jäsenvaltioissa.

Minulla on kaksi perustelua, jotka toivon komission ottavan huomioon mahdollisissa tulevissa ehdotuksissaan. Ensinnäkin katson, että meidän on otettava lähtökohdaksemme olemassa olevat kansainväliset sopimukset sen sijaan, että yritämme laajentaa niitä tavalla, jolla saatetaan muodostaa uusia esteitä kaupankäynnille. Näin aiheutetaan loppujen lopuksi vain vahinkoa yksittäisille valmistajille ja metsästäjille ja saadaan aikaan ongelmia. Lisäksi katson, että komission esimerkin seuraamisen ja sopimuksen laajentamisen sijaan olisi riittänyt, jos olisimme vaatineet yksittäisiä jäsenvaltioita panemaan itse täytäntöön osia tästä sopimuksesta.

Toiseksi tämä ehdotus tuo mukanaan suuren määrän byrokratiaa, josta voitaisiin päästä eroon. Ruotsin kaltaisilla jäsenvaltioilla on tehokkaat järjestelmät kaikkien ansojen testaamiseen. Byrokratian välttämiseksi olisi pitänyt voida hyväksyä tulokset, joita on saatu erilaisille ansoille jo aiemmin suoritetuista testeistä. Toivon, että komissio panee merkille nämä perustelut eikä kuuntele ainoastaan niiden perusteluja, jotka haluavat lopettaa koko ansastuksen.

  Robert Evans (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, komission jäsen puhui hetki sitten kansainvälisistä velvoitteistamme. Väitän, että niin kutsuttu kansainvälinen sopimus on parhaimmillaankin epäselvä. En ole oikeudellisten asioiden asiantuntija, mutta komission on myönnettävä, että tämän ehdotuksen ja EU:n muiden poliitikkojen välillä on vakavia oikeudellisia ristiriitoja, joihin sekä jäsen McAvan että jäsen Blokland ovat kiinnittäneet huomiota eri näkökulmista.

Jäsen Maaten mainitsi luontotyppidirektiivin. On kuitenkin syytä muistaa myös tutkimuksissa käytettävien koe-eläinten suojelu. Nämä ja muut menettelyt ovat vakavasti otettavia ja terveitä toimia luonnonvaraisten eläinten ja laboratorioissa – ikävä kyllä – käytettävien koe-eläinten suojelemiseksi.

Tämä on tärkeä aihe, jota ei voida jättää sattuman varaan. Ilmakehän ilman, ilman, jota hengitämme, katsotaan perustellusti edellyttävän EU:n tason ympäristölainsäädäntöä. Edelliselle puhujalle Fjellnerille, sanoisin, että tämä ehdotus kuuluu samaan tärkeiden ja välttämättömien asioiden kategoriaan, mutta tällä hetkellä siinä ei oteta huomioon monia aiempia päätöksiä.

Kuten jäsen Schnellhardt pani merkille, meidän on tehtävä yhteistyötä maailman muiden – Yhdysvaltojen, Kanadan ja Venäjän – kanssa. Oman uskottavuutemme nimissä totean kuitenkin, että voimme ja meidän täytyy onnistua tässä ehdotuksessa paremmin.

Kiitän esittelijää hänen tekemästään työstä, ja eläinten hyvinvointia käsittelevän Euroopan parlamentin laajennetun työryhmän puolesta minäkin vaadin, että tämä ehdotus vedetään pois, sillä sen avulla ei valitettavasti edistetä millään tavoin eläinten hyvinvointia. Kun otetaan huomioon, mitä komission jäsen on tänä iltana kuullut, ehdotan, että välttääkseen nöyryytyksen hän vetää ehdotuksen pois, ennen kuin siitä äänestetään huomisessa täysistunnossa.

  Margrete Auken (Verts/ALE). – (DA) Arvoisa puhemies, olen luonnollisesti yhtä mieltä ryhmäni ja kaikkien niiden kanssa, jotka ovat esittäneet perusteluja komission ehdotusta vastaan, enkä aio enää kerrata näitä perusteluja tässä salissa. Itse asiassa pyysin puheenvuoroa vain muistuttaakseni ihmisiä siitä, että eläimet, jotka elävät luonnossa lähes huomaamatta, elävät parempaa elämää kuin häkissä pidetyt eläimet. Olemme nähneet järkyttäviä kuvia kiinalaisista karhuista, joita pidetään häkissä niiden turkin takia, mutta tässä asiassa ei tietenkään ole kyse ainoastaan karhuista. Meillä Tanskassa on suuria kettutarhoja, jotka nekin ovat järkyttäviä, käytettiinpä ansastuksessa millaisia menetelmiä hyvänsä. Kettutarhaus on silkkaa julmuutta eläimiä kohtaan. Mielestäni meidän on sisällytettävä tähän keskusteluun myös muita eläimiä sen sijaan, että sivuutamme tämän ongelman ja keskitymme vain julmuuksiin, joita ansastuksella aiheutetaan eläimille. Haluan korostaa, että meidän on laajennettava näkökulmaamme, jotta voimme välttyä oikeuttamasta eläinten julmaa kohtelua sen paremmin Tanskan kuin Kiinankaan tarhoilla.

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, en voisi olla voimakkaammin eri mieltä edellisen puhujan kanssa. Katson, että turkiseläinten kasvatus Euroopassa on huomattavasti paremmalla tolalla kuin eläinten kasvatus Kiinassa. Hirvieläinten kasvatus, kettujen kasvatus ja minkkien kasvatus ovat täysin eri asioita.

Haluan ilmaista tässä yhteydessä tukeni jäsen Scheelen näkemykselle, jonka mukaan komission ehdotus on hylättävä. En kuitenkaan ole hänen kanssaan samaa mieltä hylkäämisen syistä. Ensinnäkin komission ehdotuksen oikeusperusta on kyseenalainen. Tällä ehdotuksella pyritään panemaan täytäntöön kauppasopimus, joka mahdollistaa EU:lle sen kansainvälisten kauppavelvoitteiden noudattamisen, mutta ehdotuksen sisältö liittyy luonnonvaraisten eläinten hyvinvointiin, jonka osalta EU:lla ei ole eikä pidäkään olla toimivaltaa. Perustamissopimuksessa valtuutetaan EU ottamaan vastuu eläinten hyvinvoinnista ainoastaan maatalouden, liikenteen, sisämarkkinoiden ja tutkimuksen yhteydessä sekä sellaisilla aloilla kuin kasvatuseläinten, myös turkiseläinten, hyvinvointi.

Toiseksi komissio ei ole arvioinut ehdotetun direktiivin vaikutuksia. Yhden ansatyypin testaaminen maksaa arviolta 30 000–100 000 euroa. Teknisen testauksen toteuttaminen lisäisi vaatimusten luotettavuutta, vähentäisi kustannuksia ja helpottaisi mittaus- ja yhdenmukaistamistoimia jäsenvaltioissa. Asiassa on kuitenkin eräs ongelma, kuten jäsen Evans totesi. Myös koe-eläimet ovat eläimiä, ja meidän on huolehdittava myös niiden hyvinvoinnista. Lisäksi ajatus siitä, että kotitekoisilta ansoilta edellytettäisiin erityislupaa jokaista käyttötarkoitusta varten, on täysin järjetön. Miten komissio kuvittelee Brysselissä käsiteltävän kymmenien tuhansien suomalaisten ansastajien lupa-anomuksia?

Kolmanneksi haluan korostaa monien aikaisempien puhujien tavoin ehdotuksen haitallisia vaikutuksia luonnonvaraisten eläinten ja luonnon suojeluun. Supikoira ei kuulu Suomen alkuperäiseen eläimistöön, mutta se on äärimmäisen tehokas lintujen ja muiden luonnonvaraisten eläinten saalistaja, ja supikoirakantaa voidaan hallita tehokkaasti ainoastaan ansastamalla. Jos ansastuksesta tehdään yhtä vaikeaa kuin ehdotuksessa esitetään, luonnon monimuotoisuus kärsisi valtavasti.

Yleisesti ottaen on ensiarvoisen tärkeää luottaa paikalliseen tietoon sovellettaessa ansastus- ja metsästyslainsäädäntöä. Vain paikallisilla ihmisillä on riittävästi tietoa paikallisesta eläimistöstä ja kasvistosta tasapainoisen lainsäädännön laatimiseksi. Vääränlainen väliintulo EU:n tasolla saattaa vaarantaa muutoin jalon tarkoituksen, kuten kaikilla aloilla, joilla toissijaisuus on syytä säilyttää. Pyydän vilpittömästi komissiota vetämään pois tämän ehdotuksen, jotta se välttyisi huomiselta nöyryytykseltä.

  Hans-Peter Mayer (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, yritän tiivistää paljon asiaa lyhyeen puheenvuoroon. Satoja tuhansia eläimiä pyydystetään ansoilla kaikkialla Euroopan unionissa, ja käytäntöä hyödynnetään ensisijaisesti luonnonvaraisten eläinkantojen hallinnassa ja erityisesti tuhoeläinten torjunnassa, kuten piisamin tapauksessa.

Vuonna 1998 EU solmi Kanadan, Venäjän ja Yhdysvaltojen kanssa sopimuksen kansainvälisistä kivuttoman ansastuksen standardeista. Nämä maat ovat johtavia turkisten ja nahkojen viejiä, ja EU puolusti tätä näkökohtaa perustellusti kahdessa päätöksessään viittaamalla toimivaltaansa yleisessä talouspolitiikassa ja erityisesti sisämarkkinapolitiikassa. Nyt käsiteltävänä oleva lainsäädäntöehdotus on yritys saattaa tämä sopimus osaksi EU:n lainsäädäntöä. Sisällöllisesti komissio hakee tasapainoa – josta on todellakin vielä keskusteltava – yhtäältä eläinten vältettävissä olevien kärsimysten rajoittamisen ja toisaalta pyyntimenetelmänä käytettävän ansastuksen tarpeellisuuden välille.

On syytä panna merkille, että ehdotuksen ensisijaisena oikeusperustana on ympäristöpolitiikka. EU on kuitenkin vastuussa eläinten hyvinvoinnista ainoastaan tietyillä muilla politiikan osa-alueilla, joista mainittakoon maatalous, liikenne, sisämarkkinat ja tutkimus. Näin ollen sillä ei ole yleistä toimivaltaa luonnonvaraisten eläinten hyvinvoinnin osalta. Parlamentti kannattaa itseni tavoin tietenkin luonnonvaraisten eläinten hyvinvoinnin turvaamista, mutta lainsäädännöllisesti se on jäsenvaltioiden asia. Koska Euroopan parlamentin on unionin lainsäädäntövallan käyttäjänä kunnioitettava toissijaisuuteen perustuvia jäsenvaltioiden oikeuksia, meidän on hylättävä tämä lainsäädäntöehdotus huolimatta sen sisällön hyvästä tarkoituksesta.

Haluan todeta komission jäsenelle, että asianmukaisten säännösten antaminen jäsenvaltioissa vapauttaa Euroopan unionin velvoitteista.

  Stavros Dimas, komission jäsen. (EL) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa toteamalla, että demokraattisiin menettelyihin kuuluu ehdotusten hylkääminen ja etten pidä tätä nöyryyttävänä tai nolona. Meidän on varauduttava myös hylkäämiseen osana demokraattista prosessia.

Kuten aiemmin mainitsin, olen ottanut huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan kannan komission ehdotuksen hylkäämiseen ja kuullut kaikki tänä iltana täällä esitetyt mielipiteet, joiden lähtökohdat poikkesivat monissa tapauksissa toisistaan mutta jotka johtivat lähes poikkeuksetta samaan lopputulokseen.

Keskustelun aiheena olevalla direktiiviehdotuksella olisi täytetty lainsäädännöllinen aukko, sillä – jos jätämme laskuista neuvoston asetuksen vuodelta 1991 – Euroopan unionin tasolla ei ole muuta ansastusstandardeja koskevaa lainsäädäntöä ja että olemassa oleva lainsäädäntökehys on kansallisellakin tasolla hyvin suppea. Tämä ehdotus toisi joka tapauksessa lisäarvoa jäsenvaltioiden olemassa olevan lainsäädäntöön eikä päinvastoin: omaa lainsäädäntöä sovellettaisiin edelleen maissa, joissa se on ehdotusta tiukempi.

Kun otetaan huomioon teidän huolenaiheenne ja neuvoston kanta, haluan kuitenkin ilmoittaa, että komissio arvioi hyvin huolellisesti tähän ehdotukseen liittyviä jatkotoimiaan ja tietenkin myös ehdotuksen mahdollista peruuttamista. Tässä vaiheessa sanoisin kuitenkin, että meidän on perehdyttävä kaikkiin asiaankuuluviin tekijöihin.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina.