Puhemies. Esityslistalla on seuraavana teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan suositus toiseen käsittelyyn (A6-0343/2005) neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista sekä neuvoston direktiivin 93/76/ETY kumoamisesta (10721/3/2005 – C6-0298/2005 – 2003/0300(COD)) (Esittelijä: jäsen Rothe).
Mechtild Rothe (PSE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, arvoisa komission jäsen, olen tyytyväinen, että hyväksymme huomenna direktiivin energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista. Asiaa ei tarvitse epäillä, kun vaikuttaa selvältä, että kaikki parlamentin ryhmät kannattavat neuvoston kanssa saavutettuja kompromisseja.
Haluan ilmaista lämpimät kiitokseni kaikille varjoesittelijöille ja meitä avustaneille henkilöille. Yhteistyö kaikkien heidän kanssaan oli erinomaista, ja yhteistyöllä vaikutettiin varmasti olennaisesti siihen, että saavutimme tuloksen. Vakuutan, että tämä on uskottava tulos, vaikka se on vähäisempi kuin komission ehdotus ja varmasti paljon vähemmän kuin se, mihin parlamentti pyrki ensimmäisessä käsittelyssä. Tekstissä vaaditaan, että jäsenvaltiot säästävät vähintään 9 prosenttia energiaa yhdeksän vuoden ajanjaksolla, mikä on vähemmän kuin parlamentin pyyntö, 11,5 prosenttia. Tavoitteet eivät myöskään ole sitovia, mikä on vastoin sekä komission että parlamentin toiveita. Teimme kuitenkin mielestäni oikein, kun emme antaneet tämän estää sopimukseen pääsyä.
Vaikka emme ole pystyneet sopimaan sitovista tavoitteista, direktiivissä itse asiassa on tiettyjä sitovia vaatimuksia toiminnalle jäsenvaltioissa. Vuoden 2007 puolivälistä alkaen jäsenvaltioiden on laadittava säännöllisesti, aluksi neljän vuoden välein ja myöhemmin kolmen vuoden välein, energiatehokkuutta koskevia toimintasuunnitelmia, jotka niiden on sitten toimitettava Brysseliin. Näihin toimintasuunnitelmiin on sisällyttävä jäsenvaltioiden suunnitellut toimet tavoitteiden saavuttamiseksi. Toimiin voi kuulua esimerkiksi projekteja rakennusten kunnostamiseksi ja energiatehokkaiden välineiden tai energiatarkastusten käyttöönottamiseksi, autottomia päiviä ja suuria koulutus- ja tiedotuskampanjoita. Toimintasuunnitelmien tarkoitus on kohdistaa erityistä painostusta julkiseen sektoriin, jolle direktiivillä annetaan esimerkillinen asema. Direktiivin tarkoituksena on luoda koko Euroopan laajuisia, uusia energiatehokkuusstandardeja indikaattorien ja vertailuarvojen avulla.
Meillä on suuri säästöpotentiaali, ja on todellakin korkea aika hyödyntää tätä potentiaalia entistä paremmin. Nykyisestä energiankulutuksestamme voitaisiin leikata 20–30 prosenttia ilman minkäänlaisia taloudellisia menetyksiä. Mainittu määrä on yhtä suuri kuin kuuden jäsenvaltion, Itävallan, Belgian, Tanskan, Suomen, Kreikan ja Alankomaiden, yhteensä kuluttama energiamäärä. On käsittämätöntä, että tätä potentiaalia ei hyödynnetä nykyistä paremmin tällaisena aikana, kun energiahinnat ovat korkeat. Toinen merkittävä asia on, että tätä lopputulosta oli vaikea saavuttaa, koska lukuisat jäsenvaltiot eivät halunneet edetä yhtään pidemmälle.
Direktiivi voi johtaa ja sen on johdettava siihen, että energiatehokkuutta toteutetaan todella määrätietoisesti. Meillä on huomattavat mahdollisuudet parantaa toimintaamme energian kysynnän alalla. Vaikka on joitakin jäsenvaltioita, kuten Tanska, jotka toimivat esimerkillisesti energian säästämiseksi ja joilla on sitovat tavoitteet, eräiden toisten jäsenvaltioiden on käytännöllisesti katsoen aloitettava nollasta. Direktiivin tarkoituksena on myös, että energianjakelijat ja -myyjät sekä itsenäiset palveluntarjoajat loisivat aidot energiapalvelumarkkinat. EU:n uudella lainsäädännöllä on myös sellainen tärkeä vaikutus, että sillä tarjotaan kuluttajille aiempaa enemmän avoimuutta esimerkiksi energiamittareilla, jotka on suunniteltu vastaamaan yksilöllisiä tarpeita niin hyvin kuin mahdollista. On myös mahdollista saada säännöllinen kulutuslaskelma, jonka avulla omaa kulutustaan voi verrata vertailuryhmän kulutukseen.
Komission jäsen Piebalgs ansaitsee suuret kiitokset siitä, että hän on ilmoittanut energiatehokkuuden olevan itselleen tärkein asia. Direktiivi on olennaisen tärkeä pyrittäessä suunnitelmallisesti energiatehokkuuteen. Nyt on tärkeää, että direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pannaan täytäntöön, ja toivon, että komissio valvoo jäsenvaltioita kriittisesti varmistaakseen, että näin todella tehdään tyydyttävällä tavalla.
Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, olen esittelijän kanssa samaa mieltä tämän direktiivin tärkeydestä. Mielestäni tämä on kattava direktiivi kaikelle, mitä tehdään ja olisi tehtävä energiatehokkuuden alalla.
Parlamentti edistyi huomattavasti tämän direktiivin ensimmäisessä käsittelyssä. Nyt, toisessa käsittelyssä esittelijä Rothe ja varjoesittelijät ovat parantaneet ehdotuksia entisestään. He ovat kehittäneet edelleen yhteisen kannan monia perustavia osia ja onnistuneet neuvottelemaan kompromissitarkistusten paketin, jolla muotoillaan uudelleen ja parannetaan ehdotusta yhä edelleen.
Tavoitteista totean seuraavaa: pahoittelen useampien parlamentin jäsenten tavoin sitä, että kompromissi on ollut mahdollista saavuttaa ainoastaan ilman sitovia tavoitteita, mutta tarkistusten lopullisessa versiossa on lukuisia sitovia toimia, joilla sitovien tavoitteiden puuttumista kompensoidaan vahvasti. Vaikka tavoitteet ovat nyt suuntaa-antavia, jäsenvaltioiden on silti sitouduttava siihen, että ne asettavat kansallisia energiansäästötavoitteita ja pyrkivät toteuttamaan ne sekä pyrkivät toimimaan kustannustehokkaasti tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisään vielä, että tavoitteiden saavuttamiseksi suoritettavien toimien vaikutuksia mitataan yhdenmukaistetulla mittausjärjestelmällä. Jäsenvaltioiden on myös suunniteltava toimensa ja tiedotettava niiden tuloksista energiatehokkuutta koskevissa toimintasuunnitelmissaan. Komissio arvioi suunnitelmat, ja komission mielestä tämä on hyväksyttävissä oleva järjestely.
Vakuutamme parlamentille, että komissiolle annettua valtuutusta kehittää vertailuarvojen järjestelmä, ylhäältä alas -indikaattoreita ja alhaalta ylös -laskelmia käytetään mielekkäästi ja tehokkaasti.
Julkiselle sektorille kompromississa ei ole erillistä tavoitetta vaan lukuisia sitovia määräyksiä. Jäsenvaltioiden on julkaistava julkisia hankintoja koskevat sitovat ohjeet energiatehokkuuden parantamiseksi. Tämän lisäksi niiden on valittava julkisia hankintoja koskevat vaatimukset ja noudatettava niitä.
Vaikka komissio olisi pitänyt parempana erillistä julkisen sektorin tavoitetta, mielestämme nämä asiat ja vaatimus ottaa julkinen sektori mukaan kansallisiin toimintaohjelmiin kompensoivat erillisen tavoitteen puuttumista. Energiankulutuksen mittausta ja tiedottavaa laskutusta koskevaa 13 artiklaa on myös parannettu yhteiseen kantaan verrattuna.
Direktiivin 14 artiklan raportointivaatimuksia jäsenvaltioille ja komissiolle on vahvistettu, ja vaatimuksilla sekä mittausjärjestelmällä tehdään jäsenvaltioiden saavutuksista laskettavissa olevia ja näkyviä. Vaikka tällä toiminnalla asetetaan komissiolle aiempaa enemmän velvoitteita, suhtaudumme haasteeseen myönteisesti. Lupaan parlamentille, että tätä tehtävää varten kohdennetaan sisäisesti lisää resursseja.
Olen jo aiemmin todennut, että energiatehokkuus on yksi nykyisen komission tärkeimmistä painopisteistä. Näin on koko toimikautemme ajan. Uudesta direktiivistä tulee uskoaksemme arvokas väline tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Kiitän parlamenttia tästä ja vakuutan, että välinettä käytetään niin tehokkaasti kuin mahdollista.
Viimeiseksi haluan kiittää esittelijää, jäsen Rothea, ja varjoesittelijöitä heidän sitoumuksestaan asiaan, heidän rakentavasta yhteistyöstään ja kovasta työstään sopimuksen saavuttamiseksi toisessa käsittelyssä.
Alejo Vidal-Quadras Roca, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, tällä hetkellä on välttämätöntä, että Euroopan unioni ryhtyy välittömiin toimiin energiatehokkuuden parantamiseksi. Sen vuoksi meidän on suhtauduttava myönteisesti siihen, että olemme päässeet toimielinten väliseen sopimukseen, jota parlamentin enemmistö kannattaa. Haluan tässä yhteydessä kiittää esittelijää, jäsen Rothea, hänen erinomaisesta työstään ja muita varjoesittelijöitä rakentavasta asenteesta, joka heillä on ollut koko menettelyn ajan.
Tämän direktiivin tarkoitus on edesauttaa energiapalvelumarkkinoiden kehittämistä. Vaikka energiapalvelumarkkinat jo ovat olemassa, loppukäyttäjät eivät tunne niitä riittävän hyvin. Esitämme vaihtoehtoja, jotka eivät edellytä lisäinvestointeja, kuten energiansäästösopimuksia, joiden kustannukset korvataan muutoksista seuraavaan energian säästymiseen suhteutettuna.
Direktiivillä pyritään myös vaikuttamaan kansalaisten kulutustottumuksiin. Tässä yhteydessä tämä on oikea lähestymistapa, jotta kuluttajille voidaan tarjota yksityiskohtaista tietoa todellisesta kulutuksesta ja säästöpotentiaalista, mikäli toteutetaan tiettyjä toimia, kuten älymittareiden käyttöönotto.
Julkiselle sektorille meidän on korostettava esimerkillistä osaa, joka jäsenvaltioiden on otettava asettamalla energiatehokkuuskriteerit julkisiin sopimuksiin. Ensimmäisten yhdeksän vuoden aikana jäsenvaltiot laativat kolme energiatehokkuutta koskevaa toimintasuunnitelmaa, joissa toteutettuja toimia ja tulevia tavoitteita käsitellään yksityiskohtaisesti.
Arvoisa puhemies, lopetan puheeni toistamalla, että ryhmämme on täysin tyytyväinen tähän sopimukseen. Mielestämme nimittäin ihanteellinen toimintatapa myönteisten tulosten saavuttamiseksi on yhdistää realistiset tavoitteet toimiin, jotka ovat taloudellisesti toteuttamiskelpoisia ja teknisesti mahdollisia.
Reino Paasilinna, PSE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat kollegat, haluan onnitella kollega Mechtild Rothea erinomaisesta mietinnöstä. Hän on tehnyt paljon hyvää työtä ja tuemme häntä ryhmässäni voimakkaasti.
Eurooppa, joka todella panostaa energiankäytön tehokkuuteen, on jälleen esimerkkinä muille maanosille. Näytämme mallia muulle maailmalle, sillä vakaviin ja vaikuttaviin toimiin on ryhdyttävä ilmastonmuutoksen uhatessa meitä kaikkia.
Tavoitteeksi asetettu prosentti vuodessa lisäsäästöjä on kova. Joka vuotuisena esimerkiksi omassa maassani sitä pidetään mahdottomana, ellei jo valmiiksi energiatehokasta lähtötilannetta oteta huomioon. On tietysti kohtuutonta, että osa jo tehdystä aktiivisesta energiansäästötyöstä jätettäisiin ottamatta huomioon sen vuoksi, että se on tehty niin sanotusti liian aikaisin. On siis perusteltua, että ei rangaista niitä, jotka ovat jo ajoissa panostaneet tehokkuuteen. Kotimaassani on jo käytössä myös suuntaviivoja energiatehokkaita julkisia hankintoja ja rakennuksia varten.
Kioton neuvotteluja on siis Montrealin perusteella onneksi mahdollisuus jatkaa. Toimikaamme neuvotteluissakin tehokkaasti, sillä siinä ei pärjätä pelkällä tekniikalla, vaan tarvitaan ihmisiä, johtajia ja poliitikkoja.
Fiona Hall, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, ryhmäni tukee toisen käsittelyn kompromissia neuvoston kanssa, koska se edustaa askelta oikeaan suuntaan, vaikka siinä ei edetäkään niin pitkälle kuin olisimme toivoneet. Olimme erityisen pettyneitä siihen, että energiatehokkuustavoitteet on asetettu ainoastaan 9 prosenttiin 9 vuoden aikana 11,5 prosentin sijaan, jota parlamentti ehdotti ensimmäisessä käsittelyssä. Olisimme myös toivoneet, että tavoitteet olisivat olleet sitovia, mutta on hyvä, että kompromississa asetetaan edes joitakin pakollisia toimia, esimerkiksi julkisia hankintoja koskevat vaatimukset ja energiatehokkuutta koskevien toimintasuunnitelmien käyttöönotto. Jälkimmäisillä mitataan jäsenvaltioiden etenemistä kohti energiansäästötavoitteita.
Haluan puhua erityisesti mittausta ja laskutusta koskevista ehdotuksista, jotka esitetään 13 artiklassa. Nämä ehdotukset ovat olennaisen tärkeitä, koska niissä asetetaan perusperiaate, että kuluttajilla on oikeus saada tietoa käyttämästään energiamäärästä. Ainoastaan silloin, kun ihmisillä on tämänkaltaista tietoa, he voivat alkaa mukauttaa käyttäytymistään ja valita energiaa säästäviä vaihtoehtoja. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että kompromissitekstissä vaaditaan käyttäjäkohtaisten mittareiden tarjoamista sähkön ja kaasun käyttäjille. Mittarit seuraavat tarkasti heidän todellista energiankulutustaan ja antavat tietoa käyttöajasta.
Tekstiin sisältyy myös vaatimus, että energiankäytöstä ja energiakustannuksista on tarjottava tietoa asiakkaiden laskuissa. Olennaisen tärkeää on myös, että tekstissä vaaditaan laskuttamista todellisen kulutuksen eikä arvioidun kulutuksen perusteella sekä laskutuksen riittävää säännöllisyyttä, jotta ihmiset voivat itse miettiä, kuinka parantaa energiatehokkuuttaan. Kun laskujen on nyt perustuttava todelliseen kulutukseen, palveluntarjoajayritykset eivät enää voi toistuvasti lähettää arvioituun kulutukseen perustuvia laskuja, mikä on aiemmin johtanut laajoihin velkaantumisongelmiin.
Uskon, että direktiivi merkitsee alkua uudelle aikakaudelle, jolloin me kaikki koko Euroopan unionissa tulemme viisaammiksi energiankulutuksemme suhteen, ja toivon, että parlamentti tukee kompromissia täysin. Kiitän esittelijää jäsen Rothea hyvin paljon kaikesta työstä, jota hän on tehnyt sopimuksen aikaansaamiseksi.
Claude Turmes, Verts/ALE -ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, kaikista Euroopan unionin energianlähteistä energiatehokkuus on kaikkein tärkein, nopein ja halvin tapa saavuttaa Kioton tavoitteet. Tämän lisäksi energiatehokkuus antaa meille mahdollisuuden investoida Euroopan unioniin ja luoda työpaikkoja sen sijaan, että luovutamme rahaa ulkomaille tai Arabimaihin öljyn ja kaasun vastineeksi. Tällä direktiivillä tuodaan lähemmäksi sellainen aika, jolloin voimme kehittää tätä potentiaalia, mutta myös täydennetään Euroopan kaasu- ja sähkömarkkinoiden avautumista. Sen lisäksi, että direktiivillä edesautetaan kilpailua sähkön ja kaasun tuotannossa ja myynnissä, sillä lisätään kilpailua energiansäästöteknologian, "negawattien" alalla. Nämä markkinat ovat mahdollisesti miljardien arvoiset erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille.
Mitä hyvää tässä direktiivissä on? Yksi hyvä asia on jäsenvaltioiden toimintasuunnitelmien käsite. Ensimmäiset toimintasuunnitelmat on jätettävä kesäkuuhun 2007 mennessä, jonka jälkeen komissiolla on kuusi kuukautta aikaa ehdottaa tarpeellisina pitämiään muutoksia. Kolmen vuoden kuluttua toteutetaan arviointi ja laaditaan uusi suunnitelma. Uudessa suunnitelmassa otetaan huomioon asiat, joita ei ole opittu ainoastaan yhden jäsenvaltion suunnitelman myönteisistä ja kielteisistä vaikutuksista vaan 25 tai 27 suunnitelman myönteisistä ja kielteisistä vaikutuksista. Tämä merkitsee, että me Euroopan unionissa voimme todella vakavasti ryhtyä säästämään energiaa.
Meidän ei kuitenkaan pidä elätellä asiasta mitään harhakuvitelmia. Kun aletaan keskustella energiatehokkuudesta, ihmiset päätyvät usein yleiseen konsensukseen, jonka todelliseen olemassaoloon en kuitenkaan usko. Suuret energiayhtiöt, kuten RWE ja E.ON, vastustivat direktiiviä kaikin tavoin kulissien takana komissiossa, parlamentissa ja neuvostossa aivan viime hetkiin asti, ja todellinen syy tähän on, että näkymä energiansäästömarkkinoista kauhistuttaa niitä. Tämän vuoksi nämä yritykset ja niiden tukijat parlamenteissa ja hallituksissa ovat pitäneet huolta siitä, että yksikään tavoitteista ei ole sitova. Vaikka pidän tätä valitettavana, en ole vielä luopunut toivosta, että he kaikki, vastaisuudessa erityisesti kansallisten parlamenttien jäsenet, pystyvät oppimaan ja seuraavat Tanskan mallia. Muissakin valtioissa tarvitaan sitovan 1,7 prosentin tavoitteen käyttöönottoa.
Umberto Guidoni, GUE/NGL –ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, energia-asia on maailmanlaajuinen asia.
Euroopan unionille se merkitsee tarjonnan turvallisuuden takaamista, mikä on ala, jolla olemme liian riippuvaisia kolmansista maista. Meidän on puututtava kulujen huomattavaan kasvuun, jolla on vaikutuksia unionin talouteen. Meidän on myös vähennettävä ympäristövaikutuksia ja kasvihuonekaasupäästöjä Kioton tavoitteiden saavuttamiseksi. Jotta näin voidaan tehdä, keskitettyjä toimia Euroopan unionissa ei voida enää lykätä, ja ensimmäinen askel on keskittyä energiansäästöön ja energiatehokkuuteen.
Direktiivi ei ole yhtä vahva kuin olisimme toivoneet. Kompromissi on kaikkea muuta kuin täydellinen, eikä siinä ole sitovia tavoitteita vaan ainoastaan ohjeellisia tavoitteita.
Tavoite säästää yksi prosentti vuodessa yhdeksän vuoden ajan on todella kaukana todetuista mahdollisista säästöistä, jotka ovat yli 30 prosenttia. Julkisella sektorilla ei ole yhtä tiukkoja vaatimuksia, kuten parlamentti oli esittänyt. Direktiivin vaikutukset kuljetusalaan ovat ainoastaan marginaalisia.
Kaikesta huolimatta päätös kompromissin tukemiseksi kuvastaa yleistä ajattelutapaa. Direktiivillä voidaan luoda aloitteita, joiden tarkoitus on vähentää energian kysyntää välittömästi. On päästy sopimukseen siitä, että tarvitaan avoimempia energiankäytön laskutusjärjestelmiä, mikä voi auttaa loppukäyttäjiä omaksumaan energiaa säästävän lähestymistavan.
Energiatehokkuutta koskevaan toimintaohjelmaan sisältyvä tieto voi toimia kannusteena sille, että jäsenvaltiot toimivat asianmukaisesti, erityisesti, mikäli uudistetulla järjestelmällä voidaan varmistaa tulosten arviointi alhaalta ylös -laskentamalleilla.
Toivoaksemme direktiivillä voitaisiin vaikuttaa siten, että kohdistettujen kannustinten käyttöönotolla luotaisiin todelliset energiapalvelumarkkinat ja varmistettaisiin yhtäläiset palvelumahdollisuudet ja palveluiden laadukkuus.
On perustavan tärkeää tehdä ratkaiseva poliittinen päätös energiatehokkuutta lisäävien teknologioiden edistämiseksi, jotta innovoinnille ja Euroopan unionin kilpailukyvylle saadaan uutta pontta. Toisin sanoen tästä direktiivistä tehdään näin tehokas väline Lissabonin strategian toteuttamiseksi. Puhumme itse asiassa keinosta, jolla voidaan investoida varoja uusien työpaikkojen luomiseen sen sijaan, että maksamme edelleen varoja suurille öljy-yhtiöille.
Käytän tämän mahdollisuuden kiittääkseni esittelijää, jäsen Rothea, ja kaikkia varjoesittelijöitä tästä menestyksekkäästä tuloksesta.
Herbert Reul (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, mielestäni on hienoa, että olemme saavuttaneet kompromissin, jolla on parannettu vallinnutta tilannetta. Vaikka voidaan todeta, että energiatehokkuus on tärkein väline Euroopan energiaongelman ratkaisemiseksi, se ei ole ainoa keino tässä asiassa. Meidän on työskenneltävä, jotta löydämme oikeat tavat energiaongelman ratkaisemiseksi, ja olemmekin onnistuneet tässä todella hyvin kompromissilla, joka on saavutettu ensimmäisen ja toisen käsittelyn välillä. Tästä asiasta haluan kiittää lämpimästi jäsen Rothea.
Tässä kompromississa on onnistuttu omaksumaan realistisempi näkökanta asioihin, ottamaan eroavaisuudet vakavasti ja pidättäytymään siitä, että kaikille olisi asetettu samat tavoitteet. On erittäin tärkeää, että otamme vakavasti jäsenvaltioiden väliset eroavaisuudet sekä mahdollisuudet ja eroavaisuudet eri aloilla ja markkinoilla. Olen siis hyvin tyytyväinen siihen, että raja-arvoihin perustuvasta lähestymistavasta on päästy sopimukseen ja että komissiolle on annettu valtuutus kehittää sitä edelleen, jotta eri vaikuttimet voidaan ottaa huomioon.
On tarpeen luoda kannustimia avoimuuden vaalimiseksi ja vähentää vaivalloista byrokratiaa, koska monilla aloilla tietoa on jo saatavilla. Tarvitaan myös markkinasuuntautunutta ajattelua, koska energiatehokkaan välineistön tarjoajat saisivat myynnin nousuun ja ne olisivat pysyvästi kiinnostuneita energiatehokkuuteen liittyvien tuotteiden markkinoista, kun eri jäsenvaltiot tulisivat enemmän toistensa kaltaisiksi sen sijaan, että ne loittonevat toisistaan. Mahdollisuus verrata jokaisen markkina-alan myyntilukuja edellisen vuoden lukuihin antaisi heille mahdollisuuden hyödyntää välinettä, joka olisi heti käytettävissä.
Energiatehokkuusalan ansiosta meillä on erinomainen mahdollisuus työskennellä sellaisen päämäärän puolesta, jonka me ainakin periaatteessa jaamme. Voimme nyt yrittää saada tätä prosessia etenemään toisella tavoin ja ehkä jopa nopeammin siten, että luotamme asianosaisten omaan kiinnostukseen ja kohtelemme kaikkia yksilöllisesti, emmekä omaksu "yksi ratkaisu sopii kaikille" -lähestymistapaa. Tämän vuoksi toivon, että voimme lopulta saavuttaa parempia tuloksia kuin mitä olisimme saavuttaneet vaatimuksilla, jotka keskusjohto olisi asettanut.
Edit Herczog (PSE). – (HU) Ensinnäkin haluan kiittää esittelijäämme erinomaisesta työstä. Ei ole ollenkaan huono saavutus saada aikaan noin viisikymmentä kompromissia parlamentin viiden eri ryhmän ja neuvoston välillä. Kauaskantoisten ja hyvin myönteisten tulosten valossa totean, että tämä luonnos on ainoastaan ensimmäinen askel vahvistettaessa energiankulutuksen tehokkuutta. Tätä meidän ei pidä unohtaa, kun alamme käsitellä täytäntöönpanon rahoitusta koskevia asioita. Unkarissa on noin 800 000 elementtirakenteista asuntoa, joissa lämmityskustannukset ovat 54 prosenttia talouden ylläpitokustannuksista. Näiden asuntojen erillinen uudenaikaistaminen on täysin välttämätöntä, jos haluamme parantaa energiatehokkuutta. Tämä maksaisi yli 40 000 euroa asuntoa kohden, ja takaisinmaksuaika olisi 25 vuotta. Koska väestöllä ja paikallishallinnolla on vähäiset rahoitusmahdollisuudet, Unkarin valtio on aloittanut laajan, elementtirakenteisten asuntojen pitkän aikavälin kunnostusprojektin. Pohjimmiltaan tämä tarkoittaa, että valtio maksaa uudistustyöhön vaaditut varat kuluttajille, ja väestö maksaa ne takaisin energiasäästöistään. Käytimme 15 miljoonaa euroa tähän hankkeeseen vuonna 2004 ja 32 miljoonaa euroa vuonna 2005. Kun käsittelemme Euroopan unionin talousarviota ajanjaksolle 2007–2013, on hyvin tärkeää muistaa, että keskustelun kohteena olevassa luonnoksessa esitettyjen, tärkeiden energiatehokkuustavoitteiden saavuttamiseksi yli puoli miljoonaa enimmäkseen vaatimatonta kotitaloutta yksinomaan Unkarissa tarvitsee taloudellista tukea Euroopan unionilta. Kiitos huomiostanne, myös näiden kotitalouksien puolesta.
Romana Jordan Cizelj (PPE-DE). – (SL) Ilmastonmuutos uhkaa sekä maailman ihmisiä että ympäristöä. Samanaikaisesti Euroopan unioni tulee yhä riippuvaisemmaksi maahantuotavista fossiilisista polttoaineista, ja tällä on vakava vaikutus unionin energiaturvallisuuteen. Tästä syystä Euroopan unionilla on kaksi suurta energia-alan haastetta ratkaistavanaan: kuinka vähentää unionin riippuvuutta maahantuonnista ja kuinka vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä Kioton pöytäkirjan sitoumusten mukaisesti ja myös pöytäkirjan voimassaolon päätyttyä. Molemmissa tapauksissa voimme käyttää toistaiseksi hyödyntämätöntä mahdollisuutta tehokkaaseen energiankäyttöön.
Muotoillessamme energian loppukäytön tehokkuutta koskevaa direktiiviä meillä oli valittavanamme kaksi lähestymistapaa. Ensimmäiseen lähestymistapaan olisi kuulunut hieman toista kunnianhimoisempia suuntaa-antavia tavoitteita ja toiseen ensimmäistä vähemmän kunnianhimoisia tavoitteita, jotka olisivat realistisesti saavutettavissa olevia ja sitovia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että nykyiseen ehdotukseen sisältyy näiden kahden lähestymistavan yhdistelmä, jossa on sekä suuntaa-antavia että realistisia tavoitteita.
Toivoisin, että tavoitteet olisivat hieman nykyistä kunnianhimoisempia. Mielestäni olisi järkevää, että asettaisimme itsellemme sitovat tavoitteet. Uskon myös, että julkiselle sektorille asetetut nykyistä korkeammat tavoitteet toimisivat hyvänä esimerkkinä yksityiselle sektorille.
Tiedän kuitenkin hyvin, että Euroopan unionin nykytodellisuus ei ole mitenkään täydellinen, sillä meillä ei ole tarpeeksi kykyä tai taitoa tehdä sopimuksia, eikä työtämme tueta riittävästi. Sen vuoksi meidän on oltava erityisen tarkkoja ja määriteltävä tavoitteet niin, että ne voidaan täyttää. Ainoastaan tällä tavoin direktiivillä voidaan rohkaista yksittäisiä maita ja ihmisiä toteuttamaan asianmukaisia toimia. Kansalaisten luottamusta Euroopan unionin oikeusjärjestelmän sisällön järjellisyyteen on parannettava, vaikka direktiivillä on myös parannettava Euroopan unionin mainetta.
Ehdotuksessa todetaan, että jäsenvaltioiden on laadittava kolme raporttia tehokkaasta energiankäytöstä ja että sitoumusten noudattamista on valvottava tarkasti, mikä vaatii entistä enemmän työtä ja lisää hallinnollista taakkaa. Kuitenkin ainoastaan tällainen lähestymistapa on vastuullinen ja vakava, ja ainoastaan näin voidaan saada aikaan asianmukaisia tuloksia.
Arvoisa komission jäsen, suhtaudun myönteisesti päämäärään, jonka olette valinnut tärkeimmäksi tällä kaudella, ja kannatan energian loppukäytön tehokkuutta koskevaa direktiiviä. Mielestäni tämä nimenomainen direktiivi on ensiluokkainen esimerkki siitä, miten EU:n yhteisellä toiminnalla voidaan tuottaa lisäarvoa, myös muuten kuin taloudellisesti. Avoin toiminta, jatkuva tiedonvaihto ja hyvien käytänteiden muotoilu tällä alalla koko Euroopan unionissa ovat todellakin olennaisen tärkeitä, jos tavoitteet halutaan saavuttaa.
Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, viime kuukausien aikana energia-asiat ovat nousseet otsikoihin. Olemme seuranneet keskustelua Pohjois-Euroopan kaasuputkesta. Otsikoissa on puhuttu myös Ukrainan ja Venäjän välisestä, kaasun toimitusta koskevasta kauttakulkusopimuksesta. Lontoon lähellä sijaitsevassa öljyvarastossa on tapahtunut onnettomuus. Tällaiset asiat nousevat yleensä otsikoihin. Energiatehokkuus kiinnittää nyt huomiota, mutta se ei ole vielä päässyt etusivulle.
On kuitenkin epäsuoria merkkejä siitä, että Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden toteuttamat toimet tuottavat tulosta. Mainitsen ainoastaan kaksi rohkaisevaa esimerkkiä. Ensin totean, että Kiina on alkanut käyttää tavoitteisiin perustuvaa lähestymistapaa. Maan tavoitteena on parantaa energiatehokkuuttaan 20 prosentilla vuoteen 2010 mennessä. Tämä ei ole valtava edistysaskel, mutta kyseessä on sama tavoitteisiin perustuva lähestymistapa. Tavoite on kunnianhimoinen, mutta se voisi ehkä olla vieläkin kunnianhimoisempi.
Toiseksi totean, että olen rohkaistunut OPEC-maiden reaktiosta ennusteeseen öljyn hinnan lähikehityksestä. Maat ennustavat Yhdysvaltojen ja Kiinan kulutuksen kasvavan voimakkaasti. Ennusteessa ei ole mainittu Euroopan unionia, joten OPEC-maiden näkökulmasta EU:lla menee suhteellisen hyvin. Emme kuitenkaan saa olla tyytyväisiä itseemme. Tämä direktiivi on todella tarpeellinen.
Haluan myös kommentoida hiukan sitä, mistä on puhuttu. Olen hyvin kiitollinen molemmille uusien jäsenvaltioiden edustajille, jäsen Herczogille ja jäsen Jordan Cizeljille, koska neuvostossa meillä oli eniten vaikeuksia uusien jäsenvaltioiden kanssa. Se oli paradoksaalista, koska asiaa pidettiin ehkäpä kasvun esteenä. Itse asiassa se on päinvastainen asia, koska sillä annetaan mahdollisuus kasvuun. Selitän jatkossakin uusille jäsenvaltioille, että niiden ei itse asiassa tarvitse kuluttaa paljon energiaa henkeä kohden ja että silloinkin ne voivat saavuttaa voittoja.
Olen samaa mieltä jäsen Reulin kanssa siitä, että tämä on suuri mahdollisuus ja meidän olisi käytettävä se. Olen samaa mieltä jäsen Guidonin kanssa siitä, että voisimme ehkä olla nykyistäkin kunnianhimoisempia lentokuljetusalalla, mutta asia on mainittu direktiivissä, ja myös tämän ansiosta meillä on mahdollisuus käsitellä energiatehokkuutta tällä alalla.
Tanskan esimerkistä totean, että uskon muiden jäsenvaltioiden seuraavan sitä tämän direktiivin myötä, koska epäilyille ei ole sijaa. Luulen teollisuuden huomaavan, että sen voitot eivät pienene energiatehokkuuden myötä vaan voi itse asiassa tapahtua päinvastoin, koska energiatehokkuus tarjoaa myös teollisuudelle uusia kasvumahdollisuuksia.
Mielestäni mittaus ja laskutus ovat tärkeitä, koska avoimuudella on todellista merkitystä kuluttajalle. Meidän on muutettava sekä palveluntarjoajan että kuluttajan lähestymistapaa. Tämä voidaan toteuttaa selkeän, avoimen ja oikean tiedon avulla. Vasta sitten kuluttaja alkaa muuttua. Direktiivissä otetaan huomioon myös energiatehokkuuden alkutilanne. Emme rankaise valtioita, jotka aloittivat aiemmin. Ne voivat hyödyntää tätä tavoitteen saavuttamiseksi. Samalla uskon kuitenkin, että uusien teknologioiden kehittymisen myötä on valtavat mahdollisuudet energian säästämiseen ja energiatehokkuuteen jopa edistyksellisimmissä maissa. On outoa, että sitovia tavoitteita kannattanut valtio oli juuri Tanska, jolta olisimme muissa olosuhteissa voineet odottaa enemmän vastustusta, ja että valtiot, jotka ovat tehneet eniten loppukäyttöpotentiaalin suhteen, totesivat, ettei niillä ole mitään erityisiä vaikeuksia sitovien tavoitteiden suhteen. Tekemällä siis oppii jotakin.
Mielestäni energiapalvelumarkkinat ovat todella tärkeät. Niillä annetaan mahdollisuuksia energiatehokkuuteen mutta myös työllisyyteen ja kasvuun unionissa.
Tällä yhteisen kannan tekstiä muuttavalla suosituksella pääsemme hyvin lähelle sitä, että saatamme päätökseen lainsäädännöllisen prosessin, joka liittyy energian loppukäytön tehokkuutta ja energiapalveluita koskevaan ehdotukseen. Vakuutan mielelläni, että komissio voi hyväksyä parlamentin ja neuvoston välisen kompromissin tuloksen.
Kehotan parlamenttia nyt tukemaan kompromissipakettia. Se kuvastaa merkittäviä muutoksia, joita esittelijä ja varjoesittelijät ovat saaneet aikaan pitkän ja vaikean prosessin aikana. Vaikka kompromissin saavuttamisessa ei kulunutkaan kovin pitkään siitä, kun haaste oli annettu parlamentille ja neuvostolle, kompromissia oli vaikea saada aikaan. Loppujen lopuksi neuvottelut olivat kuitenkin hyvin tuloksekkaita, ja mielestäni ehdotus on nykyisellään ehkä jopa parempi kuin alkuperäinen ehdotus.
Kiitän esittelijöitä jälleen kerran tästä aikaansaannoksesta. Nyt komission ja jäsenvaltioiden on annettava kantansa.