Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 13. joulukuuta 2005 - Strasbourg

1. Istunnon avaaminen

Puhetta johti
varapuhemies FRIEDRICH

(Istunto avattiin klo 9.05.)

2. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja

3. Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 116 artikla): ks. pöytäkirja

4. Päätös kiireellistä käsittelyä koskevasta pyynnöstä

Ehdotus neuvoston päätökseksi makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä Georgialle (KOM(2005)0571 – C6-0407/2005 – 2005/0224(CNS))

  Glyn Ford (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, käytän puheenvuoron kansainvälisen kaupan valiokunnan valmistelijan Sjöstedtin puolesta. Hän on itse Hongkongissa käytännössä kaikkien muiden valiokunnan jäsenten kanssa minua lukuun ottamatta. Ainoastaan minä olen täällä. Komissio on pyytänyt kiireellistä käsittelyä Georgialle vuosiksi 2006–2007 myönnettävien maksusitoumusmäärärahojen nostamiseksi 10,5 miljoonaan euroon. Komissio on jo aiemmin kääntynyt parlamentin puoleen ja pyytänyt erittäin myöhäisessä vaiheessa kiireellistä käsittelyä Bosnian ja Hertsegovinan kysymyksessä. Sanon suoraan, että jos käsittelemämme asia koskisi vain komissiota, torjuisimme kiireellistä käsittelyä koskevan pyynnön, mutta tässä tapauksessa häviävä osapuoli olisi Georgian kansa. Komissiolta on kestänyt 10 kuukautta tehdä vaikutustenarviointi, eikä se edes ilmoittanut parlamentille, että asia voisi olla esityslistalla.

Suhtaudumme kuitenkin myönteisesti "samettivallankumoukseen". Ymmärrämme, että georgialaiset tarvitsevat lisäapua. Tällä perusteella tuemme kiireellistä käsittelyä, mutta varoitamme komissiota, että jos se yrittää tätä uudelleen, mittamme saattaa olla täynnä.

  Puhemies. Jos hyväksymme tämän ratkaisun, asiasta keskustellaan keskiviikkoiltana. Tarkistuksia on mahdollista jättää huomiseen eli keskiviikkoon klo 10:een saakka, ja mietinnöstä äänestetään torstaina. Kuulimme yhden pyyntöä puoltavan puheenvuoron, ja nyt jollakulla on tilaisuus vastustaa sitä.

  Hannes Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, en varsinaisesti käytä puheenvuoroa asian puolesta, vaan tuon ainoastaan julki valiokuntani puoltavan kannan.

Jäsen Fordin toteamuksen lisäksi pyydän vain, että komissiota ja neuvostoa kehotettaisiin kiireellistä käsittelyä koskevan pyynnön yhteydessä selittämään paitsi se, miksi asiat ovat kiireellisiä, myös se, miksi kiireellistä käsittelyä koskeva pyyntö esitetään vasta nyt. On nimenomaan vältettävä tilannetta, jossa ehtii kulua melkoisesti aikaa ennen kiireellistä käsittelyä koskevan pyynnön esittämistä, vaikkei se ehkä ole edes tarpeen. Kenties te tai puhemiehistö voisitte pyytää komissiota ja neuvostoa perustelemaan tätä käytäntöä.

(Parlamentti hyväksyi pyynnön käsitellä asia kiireellisenä.)⁽¹⁾

(1) Tarkempia tietoja varten ks. pöytäkirja.

5. Keskustelu ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista (käsiteltäväksi jätetyt päätöslauselmaesitykset): ks. pöytäkirja

6. Esitys yleiseksi talousarvioksi 2006, neuvoston muuttama (kaikki pääluokat) – Joustovälineen käyttöönottaminen – Lisätalousarvioesitys nro 8/2005

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu

– Giovanni Pittellan ja Valdis Dombrovskisin laatimasta budjettivaliokunnan mietinnöstä (A6-0396/2005) neuvoston muuttamasta esityksestä Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2006 (kaikki pääluokat) (14864/2005 – C6 0415/2005 – 2005/2001(BUD)) ja oikaisukirjelmistä nro 1/2005 (14862/2005 – C6-0413/2005), 2/2005 (14863/2005 – C6 0414/2005) ja 3/2005 (0000/2005 – C6 0000/2005) esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2006,

– Reimer Bögen laatimasta budjettivaliokunnan mietinnöstä (A6-0395/2005) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi joustovälineen varojen käyttöönottamisesta Euroopan unionin ulkoiseen toimintaan 6 päivänä toukokuuta 1999 tehdyn toimielinten sopimuksen 24 kohdan mukaisesti (KOM(2005)0278 - C6-0211/2005 - 2005/2137(ACI)) ja

– Salvador Garriga Polledon laatimasta budjettivaliokunnan mietinnöstä (A6-0397/2005) esityksestä Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 8/2005 varainhoitovuodeksi 2005 (14861/2005 – C6-0412/2005 – 2005/2179(BUD)).

  Giovanni Pittella (PSE), esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa ministeri, hyvät kollegat, olemme saattaneet talousarviomenettelyn onnistuneesti päätökseen. Se on menestys kaikille, mutta saanen sanoa, että se on menestys ennen kaikkea parlamentille, joka on pystynyt puolustamaan poliittisia painopisteitään. Kiitän kaikkia poliittisia ryhmiä, kaikkia kollegoitani parlamentissa, valiokunnan puheenjohtajaa ja sihteeristöä sekä kaikkia niitä, joiden ammattitaidon ja jalomielisyyden avulla menettely saatiin onnistuneesti päätökseen.

Tulos puhuu puolestaan. Olimme pyytäneet maksujen tason säilyttämistä kohtuullisena niin, että menot pysyvät tiukasti hallinnassa mutta myös niin, että käytössä on riittävästi varoja unionin keskeisten toimintalinjojen toteuttamiseksi. Saimme aikaan 112 miljardin euron talousarvion ja yhteisen lausuman, jonka mukaan lisätalousarvio laaditaan erityisesti rakennerahastoja varten, mikäli menot kasvavat uusissa jäsenvaltioissa, kuten arvioimme käyvän.

Olimme pyytäneet kasvua, kilpailukykyä, koulutusta, tutkimusta, pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja nuorisoa sekä ympäristö- ja kulttuuripolitiikkaa koskevien budjettikohtien asettamista etusijalle, ja onnistuimme neuvottelemaan uudet määrärahat runsaalle puolelle tusinalle yhteispäätösmenettelyssä hyväksyttävälle ohjelmalle sekä 100 miljoonan euron lisärahoitusosuuden. Olen erityisen iloinen siitä, että saavutimme tavoitteemme vahvan poliittisen viestin lähettämisestä eurooppalaisille nuorille täydentämällä Sokrates-, Nuoriso- ja Leonardo-ohjelmia.

Olimme pyytäneet neuvostoa pohtimaan ulkoisten toimien riittämätöntä menotasoa, josta sovittiin Berliinissä, ja esitimme tästä asiasta kiistattomia todisteita. Muistutimme neuvostoa valtionpäämiesten ja hallitusten päämiesten tekemistä juhlallisista sitoumuksista, jotka koskevat Irakia, tsunamia, sokerialaa ja Afganistania. Parlamentti aikoo antaa näihin sitoumuksiin oman panoksensa, ei kuitenkaan maantieteellisten ohjelmien, humanitaaristen toimien, ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevien keskeisten aloitteiden ja osallisuutta edistävien kehitysyhteistyötoimien kustannuksella.

Saavutuksemme on se, että olemme ensimmäisen kerran ylittäneet kohtalokkaan 200 miljoonan euron enimmäismäärän ulkoisten toimien joustovarassa. Totean aivan suoraan, että 275 miljoonan euron lisämäärärahojen saaminen käyttöön ulkoisia toimia varten ja pöytäkirja, jossa tunnustetaan aiempaa paremmin parlamentin toimivalta ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, eivät ole mikään palkinto, jolla kerskailla, vaan välttämätön reaktio. Tämä päätös saa oikeutuksensa kaikista niistä kansainvälisistä toimista, jotka meidän odotetaan yhdessä toteuttavan.

Tyytyväisyyteemme on myös muita, yleisempiä syitä. Viime vuosina Euroopan unioni on saavuttanut historiallisen aseman. Se on rakentanut ja säilyttänyt rauhaa alueellaan, poistanut esteitä turvautumatta voimankäyttöön, tuonut esiin arvojaan tyrkyttämättä niitä sekä edistänyt kasvua ja yhteenkuuluvuutta usein levottomassa ja epävakaassa maailmassa. Eurooppalainen hanke on juuri nyt vakavassa kriisissä, muttei kuitenkaan peruuttamattomasti. Kuten Henri de Saint-Simon kirjoitti, tällaisina aikoina tarvitaan voimaa, jolla pystytään yhdistämään toiveet, keskittämään toimet sekä tavoittelemaan yhteistä etua ja tekemään lujia sitoumuksia. Myrskytuuli huojutti poliittista hankettamme myös 1980-luvulla. Uhkaavasta myrskystä huolimatta pystyimme kuitenkin vahvan poliittisen johtajuuden avulla selviytymään luonnonvoimista ja nousemaan esiin entistä vahvempina.

Kukaan meistä ei ole olevinaan uusi François Mitterrand tai uusi Helmut Kohl, mutta jos luovumme itsekkäistä asenteistamme ja mukautamme kansallisten talousarvioidemme painopisteet unionin tehtävien painopisteisiin, pystymme kaikki yhdessä estämään eurooppalaisen hankkeen joutumisen tuuliajolle ja kariutumisen. Oikea reaktio taantumaan on suunnanmuutos, ja vastoinkäymistemme jälkeen olemme yhdessä saavuttaneet tällä viikolla myönteisiä tuloksia vuotuisen talousarvion kannalta eli päässeet tavoitteeseemme. Kuten ministeri Lewis ja komission jäsen Grybauskaitė tietävät, olisimme voineet käyttää vuotuista talousarviota vaikuttaaksemme rahoitusnäkymiin, mutta emme halunneet tehdä niin, koska tunnemme vastuumme ja ymmärrämme, ettei Euroopan unioni kaipaa toimielinten välisiä ristiriitoja. Neuvoston pitäisi kuitenkin käsittää, ettei se voi tarjota meille mitään pikkuruista Eurooppaa eikä ajatella, että Euroopan parlamentti tyytyy kitsaisiin kompromisseihin, jotka merkitsevät eurooppalaisen unelman loppua.

Euroopan parlamentti on antanut merkittävän panoksen vuosien 2007–2013 talousarviosta käytävään keskusteluun Bögen erinomaisella mietinnöllä, joka on tähän saakka sivuutettu aiheettomasti. Toisaalta minun on valitettavasti todettava, ettei puheenjohtajavaltio Yhdistyneen kuningaskunnan ehdotusta voida hyväksyä, koska se on täydellinen vastakohta sille varteenotettavalle hankkeelle, jonka pääministeri Blair itse esitteli parlamentille. Ehdotuksessa näet vapautetaan jäsenvaltiot niiden velvoitteista unionia kohtaan ja jaellaan pieniä houkuttimia sinne tänne käynnistämättä talousarvion uudistusprosessia ja jättämättä unionille aiempaa suurempaa taloudellista pelivaraa.

Kyse ei ole vain nurinkurisesta Robin Hood -tarinasta, kuten joku vihjasi, vaan haluaisin välttää myös sen vaaran, että syyllistymme hautaamaan kaiken toivon unionin elpymisestä. Vuotuisella talousarviolla annamme kuitenkin myönteisen panoksen, ja olen siitä kiitollinen myös ministeri Lewisille ja komission jäsenelle Grybauskaitėlle. Olemme vakuuttuneita siitä, että epävarmoina ja levottomina aikoina toimiminen Euroopan taloudellisen omantunnon ehdoilla on ainoa perusta Euroopan tuloksekkaalle ja varmalle yhdentymiselle.

(Suosionosoituksia)

  Reimer Böge (PPE-DE). – (DE) Saanen myös huomauttaa, että toimielinten sopimuksen asiaa koskevassa kohdassa tuodaan hyvin selvästi esiin, että joustovälineen avulla olisimme tänä vuonna helposti saaneet käyttöömme yli 400 miljoonaa euroa, jos olisimme noudattaneet tiukasti sopimuksen sanamuotoa. Näin ollen yksimielisyys 275 miljoonan euron käyttöönotosta joustovälineen avulla merkitsee myös molemminpuolista lähentymistä, ja kehotan parlamenttia äänestämään tämän talousarvion 2006 joustovälineen käyttämistä koskevan mietinnön puolesta sen nykyisessä muodossa.

Haluan myös käyttää tilaisuuden hyväkseni huomauttaakseni, että parlamentti esitti rahoitusnäkymistä käytyjen neuvottelujen aikana ehdotuksen siitä, miten pystyisimme tulevaisuudessa toimimaan joustavammin mutta kuitenkin tiukasti talousarvion kurinalaisuuden periaatetta noudattaen. Lisäksi meidän pitäisi ottaa huomioon, ettei ainoa esityslistalla oleva kysymys ole globalisaatiorahasto vaan että meidän on myös reagoitava paljon tähänastista nopeammin ja johdonmukaisemmin moniin tärkeisiin unionin talousarviopolitiikan aloihin. Parlamentti toi 8. kesäkuuta selvästi esiin, ettei sen tätä asiaa koskevasta neuvottelukannasta voida neuvotella.

Lisään vielä, että kun Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Blair totesi neuvoston puheenjohtajan ominaisuudessa rahoitusnäkymistä käytävien neuvottelujen yhteydessä, että sopimus joko tehdään joulukuussa tai sitten sopimusta ei enää tule Itävallan tai Suomen puheenjohtajakaudella, hän uhkasi käytännössä estää sopimuksen. Panen tyytyväisenä merkille, että haastatteluissa hän esittää parlamentille eräänlaisen perustelun, joka kuuluu suurin piirtein seuraavasti: jos neuvostossa ei päästä yhteisymmärrykseen, päätös talousarviosta siirtyy parlamentille. Voin kertoa hänelle, että parlamentti on siihen valmis.

(Suosionosoituksia)

  Salvador Garriga Polledo (PPE-DE), esittelijä. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tänä vuonna keskustelemme yhteisön talousarviosta jälleen kerran toisessa käsittelyssä. Tehtäväni on esittää lisätalousarvio nro 8. Me Euroopan parlamentin jäsenet tiedämme hyvin, että edessämme ovat jälleen aiempien vuosien kaltaiset talousarviota koskevat ongelmat, jotka liittyvät määrärahojen toteuttamiseen ja poliittiseen edustavuuteen. Yksinomaan vuoden 2005 talousarvion maksumäärärahoista jäi käyttämättä kymmenen prosenttia – niistä määrärahoista, joista te, hyvät kollegat, äänestitte viime vuoden joulukuussa. Sen lisäksi joudumme palauttamaan 3 800 miljoonaa euroa jäsenvaltioille, sillä näitä varoja ei ole pystytty sitomaan niillä päätöksillä, joista me Euroopan parlamentin jäsenet äänestimme.

On vaikea osoittaa, missä määrin Euroopan komissio, jäsenvaltiot tai Euroopan parlamentti ovat vastuussa tästä vuosi toisensa jälkeen toistuvasta tilanteesta. Euroopan parlamentti äänestää joka vuosi talousarviomäärärahoista oman poliittisen keskustelunsa ja niiden pyyteiden mukaisesti, joita äänestäjät mielestämme parlamentille esittävät, ja siksi olemme täällä. Äänestäessämme pyrimme ottamaan huomioon unionin edun ulkopolitiikassa, sisäpolitiikassa ja rakennerahastoissa. Meidän on myönnettävä, että Euroopan komissio näkee joka vuosi enemmän vaivaa parantaakseen toimien täytäntöönpanoa. Nämä toimet ovat niitä talousarviovaltuuksia, jotka meille Euroopan parlamentin jäsenille annetaan. Olemme tietoisia myös siitä, että jäsenvaltiot toteuttavat vuosittain toimia sekä rahoittaakseen talousarviota että pannakseen täytäntöön yhteisön toimintalinjoja.

Määrärahojen jokavuotisista toteuttamisluvuista voidaan kuitenkin päätellä, että talousarviomäärärahojen kohdentamismenettelyssä, josta äänestämme, ja määrärahojen lopullisessa käytössä on edelleen jotakin vialla sekä jäsenvaltioissa että yhteisön ohjelmissa.

Lisätalousarvioon nro 8, jonka esittelen hyväksymistänne varten, sisältyy muun muassa 3 800 miljoonan euron palautus jäsenvaltioille. Tiedämme, että tämä on hyvä uutinen jäsenvaltioiden valtiovarainministereille, sillä heidän ei tarvitse sisällyttää tätä määrää yhteisön talousarvioon varainhoitovuoden 2005 rahoittamiseksi. Unionin kannalta uutinen ei kuitenkaan ole hyvä, koska säästö syntyy rakennerahastoille osoitettujen maksumäärärahojen huomattavasta vajaakäytöstä.

Vuoden 2005 talousarviomenettelyssä sovimme neuvoston kanssa rakennerahastojen huomattavasta leikkaamisesta niin, että ne jäisivät alle ensimmäisessä talousarviokäsittelyssä ja myös komission alustavassa talousarvioesityksessä vahvistetun määrän. Hyväksyimme kahden muun toimielimen kanssa myös yhteisen lausuman, jossa neuvosto sitoutui esittämään lisätalousarvion, johon sisältyisivät rakennerahastoihin tarvittavat maksumäärärahat, mikäli toteuttaminen sujuisi odotetusti.

Lokakuun aikana Euroopan komissio esitteli meille alustavan lisätalousarvioesityksen nro 8, jossa käsiteltiin tiettyjä todellisia rahoitustarpeita. Siinä mainittiin myös rakennerahastoihin varatut 600 miljoonaa euroa, jotka olisi pitänyt sisällyttää yhteisön talousarvioon. Loppujen lopuksi mitkään näistä määrärahoista eivät toteutuneet.

Marraskuun aikana komissio muutti lukujaan niiden uutisten perusteella, joita sille kantautui talousarvioiden täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa, ja lopulta alkuperäiset rahoitustarpeet muuttuivat ylijäämiksi. Jopa tämän 3 800 miljoonan euron palautuksen jälkeen rakennerahastojen maksumäärärahat saattaisivat olla ylijäämäiset vuoden lopussa.

Hyvät kollegat, tämän voi tulkita ainoastaan kielteisesti. Kyseessä on huono uutinen sekä jäsen Pittellan laatiman vuoden 2006 talousarvion että rahoitusnäkymistä käytävien neuvottelujen kannalta. Unionin talousarviota ei voida koskaan laatia ainoastaan säästöperiaatteen vaan pikemminkin tehokkuuden ja eurooppalaisen lisäarvon periaatteen mukaisesti.

Arvoisa puhemies, mitä eurooppalaista lisäarvoa saadaan maksumäärärahojen palauttamisesta valtiovarainministereille vuosi toisensa jälkeen? Tämä ei ole hyvä tapa laatia yhteisön talousarviota tai kehittää todella tehokasta unionia.

Jokavuotinen poliittinen viestimme Euroopan kansalaisille on hyvin ikävä. Arvoisa komission jäsen, arvoisat neuvoston edustajat, äänestäessään talousarviomäärärahoista Euroopan parlamentti toivoo ja haluaa kaikkien toteuttavan ne asianmukaisesti. Mielestäni tämä on se läksy, joka meidän on tänä vuonna opittava, ja toivokaamme, että talousarvio toteutetaan paremmin vuonna 2006.

(Suosionosoituksia)

  Ivan Lewis, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, on kunnia ja etuoikeus osallistua jälleen neuvoston puheenjohtajavaltion edustajana tähän parlamentissa käytävään tärkeään keskusteluun Euroopan yhteisöjen talousarviosta 2006.

Euroopan parlamentin suorittama vuotuisen talousarvion toinen käsittely, joka huipentuu torstaina toimitettavaan äänestykseen, on keskeinen osa Euroopan unionin toimintavuotta ja tänä vuonna todennäköisesti tärkeämpi kuin koskaan aikaisemmin. Neuvosto ja parlamentin valtuuskunta pääsivät sopimukseen vuoden 2006 talousarvion pääkohdista lopulta mitä parhaimmassa yhteistyö- ja kompromissihengessä. Kun Euroopan parlamentti panee tuon sopimuksen täytäntöön hyväksyessään talousarvion, sillä on tilaisuus viestittää selkeästi unionin kansalaisille, että perustuslain ja tulevan rahoituksen asettamista haasteista huolimatta Euroopan unioni toimii edelleen tehokkaasti ja heidän etujensa mukaisesti.

Parlamentin jäsenet muistavat varmasti tämän talousarviomenettelyn historiallisen merkityksen. He ovat tarkoin selvillä siitä, että nykyisten rahoitusnäkymien viimeinen talousarviomenettely on erityisasemassa, koska siinä liitetään toisiinsa aiemmat painopisteet ja tulevat tavoitteet, jotka takaavat menettelyn jatkuvuuden ja luovat johdonmukaisen perustan kaksien rahoitusnäkymien välille.

Mielestäni Brysselissä kaksi viikkoa sitten saavuttamamme sopimus täyttää yleisesti ottaen nuo tavoitteet. Siinä ei kuitenkaan ole vielä kaikki. Toimintamme painopisteiden sekä talousarvion kurinalaisuuden ja moitteettoman varainhoidon keskeisten periaatteiden hankala yhteensovitettavuus korostaa nykyisten talousarviorakenteiden venymistä äärirajoilleen. Seuraavien rahoitusnäkymien on tarjottava mahdollisuus todelliseen uudistamiseen ja elpymiseen tulevaisuudessa, jos EY:n talousarvion on määrä säilyttää merkityksensä ja vastata aidosti unionin kansalaisten tarpeisiin ja odotuksiin 21. vuosisadalla. Se ei ole helppoa, mutta jos molemmat budjettivallan käyttäjät – parlamentti ja neuvosto, jota tänään edustan – voivat perustaa toimintansa yhteistyöhenkeen, jonka lopulta löysimme vuoden 2006 talousarvion laatimiseksi, meillä on mahdollisuus muodostaa lähipäivinä yhteinen näkemys paremmasta tulevaisuudesta vuosina 2007–2013 ja sen jälkeen.

Käsittelen jälleen vuotta 2006. Parlamentin jäsenet ovat luultavasti tietoisia siitä, että neuvoston ja parlamentin valtuuskunnan välisessä talousarviota koskevassa sopimuksessa keskityttiin etupäässä kolmeen päätekijään. Kukin niistä edellytti molemmilta osapuolilta jonkin verran sovittelua, ja rehellisesti sanoen joissakin tapauksissa liikuttiin talousarvion suhteen tuntemattomalla maaperällä. Kenties se selittää, miksi neuvotteluihin oli tarpeen käyttää hieman tavanomaista enemmän aikaa. Korostan, että kussakin tapauksessa parlamentin valtuuskunta neuvotteli tinkimättömästi, ja siksi useat neuvoston jäsenet eivät mielestään voineet tukea lopullista kompromissiamme. Uskoakseni saavutimme kuitenkin kohtuullisen ja tasapainoisen tuloksen, jonka pystyin ajamaan läpi neuvostossa määräenemmistöllä.

Ensinnäkin sovimme korottavamme kuuden yhteispäätösmenettelyllä hyväksyttävän ohjelman kokonaismäärärahoja otsakkeessa 3: Sisäiset politiikat. Neuvosto ei pitänyt tarpeellisena ehdottaa näitä lisäyksiä talousarvioesityksessään. Parlamentin valtuuskunta oli kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että ilman lisämäärärahoja kyseisiä kuutta ohjelmaa jouduttaisiin rajoittamaan jyrkästi. Sovittelevassa hengessä ja toimielinten sopimuksen mukaisesti pystyin taivuttelemaan neuvoston hyväksymään nämä muutokset. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, jolloin tästä sovittiin nykyisissä rahoitusnäkymissä. Kenties on sopivaa, että se tapahtui rahoitusnäkymien päätösvuonna, ja olen varma siitä, että molemmat budjettivallan käyttäjät haluavat pitää sitä poikkeustapauksena.

Toiseksi sovimme ottavamme käyttöön joustovälineen avulla 275 miljoonaa euroa otsakkeen 4: Ulkoiset toimet ohjelmia varten. Neuvoston alustava näkemys oli, että jonkinasteisen painopisteiden uudelleenmäärittelyn avulla olisi mahdollista rahoittaa kaikki ulkoiset toimet talousarvion enimmäismäärästä. Korostan kuitenkin, että neuvosto on edelleen päättäväisesti sitoutunut täyttämään ulkopuolisten yhteistyökumppaneiden kiireelliset tarpeet annettujen lupausten ja sitoumusten mukaisesti. Jäsenvaltiot ymmärtävät otsakkeen 4 tiukat talousarviorajoitukset, joista yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on varsin selvä esimerkki, ja neuvosto saatiin lopulta vakuuttuneeksi siitä, että joustovälineen käyttöönotto on tarpeen näiden rajoitusten helpottamiseksi.

Mielestäni lopputulos, joka ylittää komission ehdotukset yli 110 miljoonalla eurolla, on kohtuullinen kompromissi, jolla varmistetaan määrärahat tärkeille kiireellisille painopisteille, kuten Irakille, tsunamista kärsineiden maiden jälleenrakennukselle, sokeripöytäkirjan osapuolina olevien maiden tavanomaiselle tuelle ja YUTP:lle. Lopputuloksessa myös myönnetään, että ulkoisten toimien talousarvioon kohdistuu todennäköisesti lisävaatimuksia vuonna 2006. Korostan kuitenkin, että tämä on ensimmäinen kerta, kun on ollut tarpeen ylittää 200 miljoonan euron raja yhden vuoden aikana. Neuvosto pitää tätä poikkeustapauksena, ja jotkut jäsenvaltiot ovat edelleen vakuuttuneita tämän tapahtuman tarpeettomuudesta. Toivon, että parlamentin jäsenet ymmärtävät tuloksen merkityksen ja toivovat laillani, että painopisteiden uudelleenmäärittelyn ja uudelleenkohdentamisen periaatteiden tehokkaampi hyödyntäminen on lähivuosina vallitseva käytäntö vastaavissa olosuhteissa.

Lopuksi totean, että neuvosto ja parlamentin valtuuskunta sopivat perustamissopimusta noudattaen maksujen kokonaismääräksi 111 969 miljoonaa euroa vuonna 2006. Tämä vastaa komission alkuperäistä ehdotusta, joka, sen jälkeen kun oikaisukirjelmät nro 1, 2 ja 3 otettiin huomioon, ylittää neuvoston alkuperäisen kannan yli puolella miljardilla eurolla. Myönnän, että määrä on jonkin verran alhaisempi kuin jotkut parlamentin jäsenet olisivat halunneet. Se perustuu kuitenkin tukevasti komission arvioihin siitä määrästä, jonka se pystyy tehokkaasti käyttämään. Olen varma, että parlamentin jäsenet haluavat laillani huolehtia siitä, ettei talousarvioon synny tarpeetonta ylijäämää, ja ymmärtävät tapauksen edellyttämän varovaisuuden. Budjettivallan käyttäjä on luonnollisesti valmis harkitsemaan lisätalousarviota maksujen tason tarkistamiseksi vuoden 2006 aikana, mikäli se on tarpeen.

Kuten aiemmin totesin, tämä kompromissiratkaisu on mielestäni kohtuullinen ja tasapainoinen tulos kaikille kolmelle toimielimelle – neuvostolle, parlamentille ja komissiolle. Epäilemättä siinä on meidän jokaisen mielestä parantamisen varaa, mutta juuri siinähän on kompromissin ydin. Kukaan ei ole täysin tyytyväinen, jokainen meistä on tehnyt uhrauksia ja muuttanut kantaansa. Sekä neuvosto että parlamentti saivat vahvat valtuudet tänä vuonna, eikä yhteisen sävelen löytäminen ollut mitenkään helppoa. Näin ollen kehotan teitä hyväksymään tämän ratkaisun ja odotan innokkaasti äänestystänne.

Käsittelen nyt hyvin lyhyesti neuvoston toisen käsittelyn muita näkökohtia, jotka parlamentin jäsenet haluavat ehkä ottaa huomioon. Otsakkeessa 1: Maatalous neuvosto esitti uudelleen 150 miljoonan euron vähentämistä ensimmäiseen käsittelyyn nähden ja hyväksyi sen sijaan komission oikaisukirjelmän nro 2, jossa vähennetään alaotsakkeen 1 a menoja 361 miljoonalla eurolla alustavaan talousarvioesitykseen verrattuna.

Otsakkeessa 2: Rakennetoimet neuvosto esitti uudelleen ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan maksujen vähentämisestä 150 miljoonalla eurolla alustavaan talousarvioesitykseen verrattuna. Tämä ilmentää neuvoston näkemystä arvioidusta toteuttamisasteesta ja perustuu aiempaan aineistoon toteuttamisessa ilmenneistä puutteista. Tämä koskee myös lisätalousarviota nro 8/2005.

Otsakkeessa 3: Sisäiset politiikat neuvosto esitti suurelta osin uudelleen ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan mutta teki joitakin vähäisiä muutoksia muutamiin tärkeisiin budjettikohtiin. Se muun muassa lisäsi tutkimusta koskevien budjettikohtien määrärahoja ottaen siten huomioon Hampton Courtissa entistä painokkaammin korostetun Lissabonin strategian ja antoi komission tehtäväksi täytäntöönpanon parantamisen tällä alalla. Tämän ansiosta tutkimusmäärärahoja voidaan lisätä 16 prosentilla vuoteen 2005 verrattuna.

Otsakkeessa 4: Ulkoiset toimet neuvosto palasi ensimmäisen käsittelynsä tulokseen ja hyväksyi myös sokeripöytäkirjan osapuolina olevien maiden tavanomaista tukea käsittelevän komission oikaisukirjelmän nro 1 sekä kohdensi varoja ensimmäisen käsittelynsä tulokseen sisältyneestä liikkumavarasta.

Otsakkeessa 5: Hallintomenot neuvosto hyväksyi osittain tarkistuksen, jonka parlamentti teki ensimmäisessä käsittelyssä komission talousarvioon avoimista työpaikoista saadun uuden aineiston perusteella. Se hyväksyi myös ehdotuksen parlamentin talousarvioon tehtävästä 20 miljoonan euron leikkauksesta. Muutoin se esitti uudelleen ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan ja muistutti, että säästöt toimielinyhteistyön toimintamenoissa sekä mittakaavaedut ovat välttämättömiä.

Lopuksi totean, että otsakkeessa 7: Liittymistä edeltävä strategia neuvosto esitti uudelleen ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan.

Parlamentin on luonnollisesti tehtävä muutoksia neuvoston toisessa käsittelyssä vahvistamaan kantaan toteuttaakseen maksuja koskevan sopimuksemme, yhteispäätösmenettelyllä hyväksytyt määrät ja joustovälineen käyttöönoton. Toivon vilpittömästi, että parlamentti ottaa neuvoston kannan huomioon varsinkin otsakkeissa 3 ja 5 olevissa sitoumuksissa, jotka tarjoavat selviä säästömahdollisuuksia ja tilaisuuden varmistaa liikkumavaran vuoden 2006 ennakoimattomia tapahtumia varten.

Lopuksi totean, että 30. marraskuuta saavuttamallamme yhteisymmärryksellä varmistetaan riittävä rahoitus Euroopan unionin lukuisille painopisteille. Siinä otetaan kattavasti huomioon talousarvion kurinalaisuuden ja moitteettoman varainhoidon tärkeät periaatteet, joiden noudattamista neuvosto ja parlamentti yhdessä valvovat. Tulos ansaitsee Euroopan unionin kansalaisten luottamuksen ja edistää yleisen luottamuksen palauttamista unioniin ja sen toimielimiin.

Toivon, että parlamentin jäsenet suovat minulle anteeksi, etten jää parlamenttiin koko tämänaamuisen keskustelun ajaksi, sillä minun on palattava pikaisesti Lontooseen. Jään kuitenkin kuuntelemaan mahdollisimman monta puheenvuoroa, jotka varmasti ovat entiseen tapaan syvällisiä ja rakentavia. Palaan Strasbourgiin torstaina äänestystä ja EY:n talousarvion 2006 hyväksymistä varten.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, hyvät kuulijat, arvoisa komission jäsen, haluan sanoa, että on ollut etuoikeus ja ilo – vaikkakaan ei aivan joka tilanteessa – käydä läpi tämä menettely ja että voimme olla syystäkin ylpeitä sopimuksesta, jonka yritämme saada päätökseen tämän viikon aikana.

(Suosionosoituksia)

  Dalia Grybauskaitė, komission jäsen. (LT) Nyt kun olemme onnistuneesti saavuttaneet tämän talousarviosyklin huippukohdan, voimme lopuksi todeta, että talousarvioneuvottelujen vallitsevia piirteitä olivat rakentava toimintatapa, realismi ja poliittinen vastuuntunto. Harkitun ja väistämättömän kompromissin ansiosta olemme tänään lähellä päämääräämme – sellaisen EU:n talousarvion 2006 laatimista, jolla saattaa olla ratkaiseva vaikutus paitsi tulevan vuoden rahoitusmahdollisuuksiin myös Euroopan myöhempien taloudellisten olosuhteiden muovaamiseen. Talousarvion hyväksymisestä saattaa tulla, ja toivoakseni tuleekin, Euroopan unionille ratkaisevan tärkeä viesti siitä, että sen toimielimet ovat edelleen toimintakykyisiä ja pystyvät toimimaan rakentavasti, tekemään tärkeitä yhteisiä päätöksiä ja saavuttamaan myönteisiä tuloksia. Mielestäni EU:n vuoden 2006 talousarvioneuvottelujen tulokset kuuluvat noihin parhaisiin mahdollisiin saavutuksiin.

(EN) Arvoisa puhemies, totean vuotta 2006 koskevien neuvottelujen myönteisen lopputuloksen olevan kaiken kaikkiaan onnistunut saavutus, josta parlamentti voi olla tyytyväinen ja ylpeä. Kiitän jäsen Pittellaa ja budjettivaliokunnan puheenjohtajaa Lewandowskia sekä kaikkia prosessiin osallistuneita esittelijöitä.

Komissio tuki alusta lähtien voimakkaasti parlamentin joustovälineestä esittämää tulkintaa, jonka neuvosto on nyt hyväksynyt tiukkojen neuvottelujen jälkeen. Vaikka neuvosto kieltäytyi ylittämästä 200 miljoonan euron määrää, on neuvottelujen lopputuloksena saatu joustovälineestä käyttöön 275 miljoonaa euroa, mikä tuo olennaista liikkumavaraa otsakkeeseen 4.

Käsittelen seuraavaksi yhteispäätösmenettelyllä hyväksyttyjä ohjelmia. Olette saaneet käyttöön kokonaiset 100 miljoonaa euroa kuutta ohjelmaa varten. Komissio kannatti jo alkuvaiheesta lähtien tämän strategian käyttöä neuvotteluprosessissa, ja molempien budjettivallan käyttäjien päästyä yhteisymmärrykseen komissio tekee kaikkensa varmistaakseen uusien määrien toteuttamisen.

Kiitän myös parlamenttia ja erityisesti esittelijä Pittellaa siitä, että hän otti ensimmäisessä käsittelyssä huomioon niin monia näkökohtia tarkistusten toteutettavuutta koskevasta komission kirjeestä.

Käsittelen seuraavaksi maksumäärärahojen tasoa. On tärkeää, että talousarvion maksumäärärahoilla pystytään kattamaan tulevat maksut ja että edunsaajat saavat odottamansa suoritukset. Vuodeksi 2006 sovittuja maksumäärärahoja täydennetään yhteisellä lausumalla, jotta kaikki välttämättömät lisämäärärahat voidaan saada tarvittaessa mahdollisimman nopeasti käyttöön kaikkein ajantasaisimpien tietojen perusteella. Helpottaakseen budjettivallan käyttäjien välistä sopimusta komissio on ehdottanut oikaisukirjelmää nro 3, joka on teknisesti perusteltu. Komissio seuraa kuitenkin tiiviisti vuoden 2006 talousarvion täytäntöönpanoa eikä epäröi hyödyntää käytössään olevia budjettivälineitä, mikäli jotkin alat kaipaavat vahvistamista. Ensisijaisesti määrärahoja voidaan siirtää, ja komissio voi myös nimenomaan vedota kolmikantaneuvotteluissa sovitun lausuman määräyksiin, mikäli lisätalousarviota tarvitaan.

Lopuksi huomautan, että tänään käsiteltävä maksumäärärahojen kokonaismäärä on lähes kuusi prosenttia suurempi kuin vuoden 2005 talousarviossa. Sovittu talousarvio on paras mahdollinen ja oikeudenmukainen sekä unionille välttämätön. Toivon, että parlamentti käy rakentavaa keskustelua ja äänestää torstaina onnistuneesti.

(Suosionosoituksia)

  Laima Liucija Andrikienė, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (LT) Olen iloinen siitä, että yksimielisyys EU:n talousarviosta 2006 on saavutettu. Sekä Euroopan parlamentti että neuvosto tekivät huomattavia myönnytyksiä, ja niinpä voimme tänään olettaa, että Euroopan unionin talousarvio 2006 hyväksytään 15. joulukuuta. Euroopan parlamentin Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän, johon itse kuulun, pitäisi olla tyytyväinen sopimuksen tuloksiin, sillä olemme onnistuneet saavuttamaan tärkeimmät päämäärämme. Vuonna 2006 lisämäärärahoja saavat yhteispäätösmenettelyllä hyväksyttävät ohjelmat, kuten tieteellinen tutkimus, Sokrates, Life, pienet ja keskisuuret yritykset, Nuoriso-ohjelmat ja eurooppalaiset kulttuurijärjestöt. Kasvu, kilpailukyky ja pk-yritysten tukeminen ovat aina olleet ja ovat vastaisuudessakin Euroopan kansanpuolueen painopistealoja. On myös hyvin tärkeää, että olemme päässeet sopimukseen joustovälineen käyttämisestä ulkoisiin toimiin ja uusiin tarpeisiin kohdentamalla 275 miljoonaa euroa Irakiin, jälleenrakennustoimiin tsunamin kohteeksi joutuneissa maissa ja sokerialan uudistusten seurauksiin AKT-maissa. Kyseisestä määrästä käytetään 40 miljoonaa euroa yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

Vuoden 2006 määrärahojen kokonaismäärä oli Euroopan parlamentille hyvin tärkeä neuvotteluaihe, ja sovittu määrä, 111 969 miljoonaa euroa eli 1,01 prosenttia BKTL:sta, on rahoitusnäkymien rajoissa, ja näin ollen sitä olisi pidettävä myönteisenä neuvottelutuloksena. Vaikka parlamentti äänestikin ensimmäisessä käsittelyssä huomattavasti suurempien määrärahojen puolesta, neuvoston kanssa saavutettu kompromissi vuodesta 2006 tarjoaa hyvän perustan uusia rahoitusnäkymiä koskevalle yhteisymmärrykselle ja neuvotteluille EU:n talousarviosta 2007. Kiitän kollegaani pääesittelijä Giovanni Pittellaa, budjettivaliokunnan puheenjohtajaa Lewandowskia, arvoisaa komission jäsentä ja neuvostoa tämän järkevän sopimuksen aikaansaamisesta.

  Catherine Guy-Quint, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan tänään kiittää kaikkia niitä, jotka osallistuivat työhömme, alkaen yleisesittelijöistämme Pittellasta ja Dombrovskisista, minkä jälkeen ovat vuorossa esittelijät Böge ja Garriga sekä koko jäsen Lewandowskin johtama budjettivaliokunta. En myöskään halua unohtaa hallintovirkamiehiämme ja avustajiamme.

Itse asiassa olemme tänään päätyneet pienempään talousarvioon kuin toivoimme, mutta se on laadittu aivan laillisesti ja on nykyisten rahoitusnäkymien mukainen eli 1,09 prosenttia maksusitoumusmäärärahoista. Tämä on tärkeää ja ylittää viime vuonna saavutetut tulokset. Lisäksi voimme käyttää joustovälinettä neuvoston tekemien lupausten täyttämiseen. Aloittaessamme tulevat neuvottelut muistamme silti ongelmat, joita meillä oli tämän vaihtoehdon turvaamisessa. Lisäksi kaikista marginaaleista on pidetty kiinni. Lyhyesti sanoen olemme saaneet aikaan kohtuullisen ja järkevän talousarvion, jolla ei vaaranneta jäsenvaltioiden toimittamia tuloja. Talousarviossa pidetään kiinni asettamistamme painopisteistä, ja useiden yhteispäätösmenettelyllä hyväksyttävien toimien ansiosta se antaa meille enimmäkseen mahdollisuuden vauhdittaa Lissabonin strategiaa ja säilyttää suurimman osan ulkoisesta avusta, jota annamme köyhimmille maille ja jota pidämme suuressa arvossa.

Haluan kuitenkin palata muutamiin sydäntämme lähellä oleviin kohtiin, jotka liittyvät talousarvion toteuttamiseen. Tänään esittelemällämme talousarviolla on poliittinen ulottuvuus. Komission tehtävänä on kuitenkin varmistaa, että tästä poliittisesta ulottuvuudesta pidetään kiinni talousarvion toteuttamisen yhteydessä. On selvää, että meidän on vältettävä ylijäämät ensi vuonna. Itse asiassa, mikäli budjettikohdat jäävät edelleen toteuttamatta, Euroopan parlamentin poliittinen sitoutuminen budjettivallan käyttäjänä todennäköisesti heikkenee.

Arvoisa komission jäsen, emme enää halua nähdä kahden miljardin euron palautuksia, olipa kyseessä mikä rahasto hyvänsä. Kaikki on toteutettava, ja olemme antaneet teille varat sitä varten. Jos teille tulee vaikeuksia, ilmoittakaa siitä meille ajoissa.

Lopuksi haluan todeta neuvostolle, että meillä on nyt kieltämättä asianmukainen talousarvio 2006, josta päästiin yhteisymmärrykseen moninaisten ongelmien jälkeen. Olemme tässä tilanteessa, koska neuvoston antamilla lupauksilla ei useinkaan ole tukenaan varoja ja koska sitouduitte yli kaksi vuotta sitten toteuttamaan turvallisuuspolitiikkaa koskevan tietojärjestelmän. Parlamentti on toinen budjettivallan käyttäjistä, ja mielestämme on häpeällistä, että unionin toimielimet, ja eritoten neuvosto, näyttävät olevan tietämättömiä tästä. Budjettivaliokunta hyväksyi neuvoston viisaan ratkaisun talousarviota 2006 koskevien vahvojen poliittisten päätösten tekemisestä. Kannamme samanlaista huolta tulevista rahoitusnäkymistä. Tällä hetkellä ainoa lainvoimainen ehdotus on 8. kesäkuuta toimitettu äänestys, jonka parlamentti laajalti hyväksyi.

Siitä saakka olemme odottaneet neuvostolta vilpitöntä ehdotusta. Sen saatuamme olemme valmiita – valmiita työskentelemään ja neuvottelemaan vuosien yhteisen kokemuksemme pohjalta. Budjettivaliokunnan työn tavoitteena on eurooppalaisten edun mukainen talousarvio. Valiokunta valitsee samanlaisen lähestymistavan rahoitusnäkymistä käytävissä neuvotteluissa, ja parlamentti tukee sitä, jotta Euroopan unionille laadittaisiin talousarviokehys, jonka avulla se voi rahoittaa ne toimet, joihin sen edellytetään osallistuvan laadukkaiden työpaikkojen kehittämistä ja ympäristönsuojelua silmällä pitäen. Haluamme toteuttaa tämän aidossa yhteisvastuuhengessä paitsi Euroopan kansakuntien myös kaikkein köyhimpien ihmisten kanssa.

Vuoden 2006 talousarviosta totean, että parlamentti torjuu rahoitusnäkymiin liittyvän hallitustenvälisen menettelyn. Parlamenttimme haluaa edustaa eurooppalaisia. Se haluaa meidän olevan yhtenäisiä erilaisuudessamme.

  Anne E. Jensen, ALDE-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Lewis, minäkin haluan kiittää aluksi jäsen Pittellan johdolla toimineita esittelijöitä rakentavasta tuloksesta, jonka olemme neuvotteluilla saavuttaneet. Mielestäni on hyvä, että pystyimme saamaan valmiiksi talousarvion 2006, vaikkei vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymistä olekaan selvyyttä. Tämä osoittaa, etteivät neuvoston ja parlamentin vuoden 2006 talousarviota koskevat kannat kaikesta huolimatta olleet niin kaukana toisistaan, vaikka neuvottelut olivatkin melko tiukat. Niinpä ryhmäni ei halua tukea ehdotusta talousarvion 2006 hylkäämisestä vastalauseena puheenjohtajavaltio Yhdistyneen kuningaskunnan rahoitusnäkymiä koskeville ehdotuksille. Mekin olemme vihaisia siitä, että puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta ehdotti köyhimmille EU:n valtioille suunnatun tuen leikkaamista rikkaiden maiden hyväksi, mutta tähän keskusteluun palaamme tietenkin myöhemmin.

Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä on erityisen iloinen siitä, että kehitys- ja tutkimusohjelmille onnistuttiin saamaan lisää määrärahoja vielä senkin lisäksi, mistä jo aiemmin oli sovittu. Olemme iloisia siitä, että saimme enemmän varoja joustovälineestä, jotta voimme rahoittaa tsunamin jälkeisiä jälleenrakennustoimia sekä Iranin jälleenrakentamista. Kun otetaan huomioon vuoden 2006 maksujen määrä, joka tosiasiassa säilyi 1,01 prosentissa bruttokansantulosta, luonnollisesti juuri nykyinen vuoden 2006 taso ratkaisee lähivuosien talousarvion, mikäli käy niin, ettemme pääse yhteisymmärrykseen rahoitusnäkymistä. Tämän asian kanssa olisi tietenkin helppo tulla toimeen. Meidän pitäisi silloin hyväksyä vuotuiset talousarviot ainoastaan perustamissopimuksen nojalla ja sen jälkeen katsoa, miten asiat sujuvat. Ryhmäni haluaa rahoitusnäkymät mutta ei millä hinnalla hyvänsä.

  Helga Trüpel, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Lewis, arvoisa komission jäsen Grybauskaitė, hyvät kollegat, mekin olemme vakaasti sitä mieltä, että olemme onnistuneet saavuttamaan pitävän ja uskottavan kompromissin. Tavoitteenamme oli pitää menot kurissa ja siitä huolimatta osoittaa kykenevämme suunnittelemaan toimintaa, ja mielestäni olemme onnistuneet siinä. Joustovälineen avulla käyttöön otetut 275 miljoonaa euroa ovat antaneet meille liikkumavaraa, jolla voidaan auttaa tsunamin uhreja maidensa jälleenrakentamisessa, tukea Irakin jälleenrakennusta ja myös vahvistaa uutta sokerialan markkinajärjestelyä.

Olen niin ikään iloinen siitä, että päättämällä ohjelmasta yhteisesti olemme pystyneet tekemään enemmän nuorison ja koulutuksen puolesta, sillä siinäkin on kyse kyvystä suunnitella toimintaa. Strategiamme, jonka tavoitteena on siirtyminen öljystä uusiutuvampiin energiamuotoihin sekä tutkimuksen, pienten ja keskisuurien yritysten sekä kulttuurin tukeminen, on juuri se keino, jolla tavoitamme ihmiset siellä, missä he ovat – tavoitamme siis myös heidän sydämensä emmekä vain heidän mieltään. Siksi olen siis iloinen, että saavutimme tällaisen neuvottelutuloksen. Suunnitelma vuoden 2006 talousarvion maksusitoumusmäärärahojen nostamisesta 1,09 prosenttiin antaa meille tilaisuuden luoda tarkoituksenmukainen pohja seuraaville rahoitusnäkymille, ja se merkitsee, että ylitämme puheenjohtajavaltio Luxemburgin tänä kesänä ehdottamat määrät.

Haluan kaikesta huolimatta muistuttaa parlamentille, että meillä on edessämme vaikeat neuvottelut rahoitusnäkymistä neuvoston kanssa. Vetoan kiireellisesti paitsi sen puolesta, että Euroopan yhtenäisyyttä tavoiteltaisiin yhtä määrätietoisesti kuin vuoden 2006 talousarviota, myös sen puolesta, että neuvosto tiedostaisi, että vaakalaudalla on yhteinen Eurooppamme ja sen jatkuva kehitys. On tärkeää, että jokainen sopimus tehdään uusien maiden tarpeita silmällä pitäen ja myös siten, että varmistetaan Euroopan toimintakyky tulevaisuudessa tuomalla maailmanmarkkinoille uusia ympäristöystävällisiä tuotteita, jotka antavat toivoa nuorille ja meille.

Alkamaisillaan olevia neuvotteluja ei saa leimata ihmisiä ärsyttävä vastenmielinen tinkiminen. Sen sijaan kaikkien osapuolten on ajateltava neuvottelevansa yhteisen Eurooppamme puolesta eurooppalaisessa hengessä. Näin ollen vetoan Ranskaan, Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Saksaan, Ruotsiin ja Alankomaihin, jotta ne antaisivat hieman periksi ja pääsisivät aitoon yhteisymmärrykseen, joka edistää meidän kaikkien parempaa tulevaisuutta eikä tuhoa Euroopan julkista kuvaa.

  Esko Seppänen, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komissaari ja arvoisa puheenjohtajavaltion edustaja, parlamentti ja neuvosto ovat löytäneet ensi vuoden budjettia koskevan sovitteluratkaisun. Se tapahtui niiden neuvottelujen alla, joita käydään huomenna ja ylihuomenna tulevien budjettien suuntaviivoista vuosina 2007–2013. Kumpikaan budjettiosapuoli ei halunnut ottaa sitä riskiä, että nämä neuvottelut olisivat kariutuneet vuoden 2006 budjetin takia.

Tässä salissa ei liene montaa edustajaa Yhdistyneen kuningaskunnan lisäksi, jotka niissä neuvotteluissa haluaisivat jatkaa Ison-Britannian erityistä jäsenmaksuhelpotusta myös tulevina vuosina. Sille ei ole perusteita.

Ensi vuoden budjetti seuraa neuvoston viitoittamaa linjaa. Maksuissa lähestytään ylhäältä päin yhden prosentin rajaa ilman, että parlamentti pystyy puolustamaan omia reviirejään. Se, että budjettisopua ei syntyisi, olisi antanut 272 artiklan mukaan parlamentin käyttöön enemmän maksumäärärahoja kuin se esitys, josta neuvottelijat ovat sopineet.

Parlamentti puhalsi ensimmäisessä käsittelyssä suurimman ilmapallon budjettiin lisäämällä rakennerahastojen maksatusvaroja yli kolmella miljardilla eurolla. Neuvosto rikkoi tämän kuplan sovittelussa ilman erityisiä neuvotteluja ja ilman, että parlamentti piti kiinni kannastaan. On kummallista, että komissio ei tuntenut tarvetta puolustaa omaa alkuperäistä esitystään, vaan asettui neuvotteluissa neuvoston puolelle. Me parlamentissa muistamme tämän, jos rakennerahastojen rahat eivät riitä maksatuksiin.

Unionia militarisoidaan hämmästyttävällä tavalla perustuslain mukaan, vaikka EU:n perustuslakia ei ole eikä Ranskan ja Hollannin kansojen hylkäämässä muodossa tule. EU lisää näin toimivaltaansa, vaikka jäsenvaltiot eivät ole sitä laillisesti sille antaneet. Ryhmämme suhtautuu ensi vuoden budjettiin erittäin kriittisesti. Voi olla, että osa jäsenistä yhtyy tehtyyn hylkäysesitykseen. Haluamme sosiaalisempaa ja vähemmän militaristista Eurooppaa.

  Dariusz Maciej Grabowski, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan ilmaista kiitokseni esittelijä Pittellalle ja budjettivaliokunnan puheenjohtajalle Lewandowskille.

Arvoisa puhemies, vuoden 2006 talousarvio on surkea, ja se pitäisi hylätä. Tätä ovat perustellusti ehdottaneet Itsenäisyys/demokratia -ryhmän ja muiden ryhmien jäsenet, ja kehotamme kaikkia parlamentin jäseniä tukemaan kyseistä ehdotusta.

Tilanne on seuraava. Vuonna 2004 kymmenen uutta jäsenvaltiota liittyi EU:hun, mikä merkitsi, että EU:n kansalaisten määrä kasvoi 20 prosentilla. Yhä suurempi määrä näistä jäsenvaltioista tarvitsee apua, solidaarisuutta ja tukea, koska ne eivät ole tarpeeksi kehittyneitä. Euroopan unioni saa vielä kaksi jäsenvaltiota vuonna 2007, kun Bulgaria ja Romania liittyvät, ja tuolloin kansalaisten määrä kasvaa kuusi prosenttia.

Toinen seikka, josta haluan huomauttaa, on se, että Euroopan unionin talouskasvu on taantunut alle kahden prosentin monena vuonna, kun taas Yhdysvaltojen ja Kaakkois-Aasian talouksien kasvuvauhti on monta kertaa nopeampi. EU:n yritysten kilpailukyky heikkenee. Silti näitä tekijöitä ei oteta huomioon vuoden 2006 talousarviossa. Talousarvio kasvaa inflaation jälkeen noin kahdella prosentilla, mikä tarkoittaa, että kutakin EU:n kansalaista kohden on yhä vähemmän rahaa. Myöskään talousarviomenojen rakenteeseen ei ole tehty mitään muutoksia, jotta heikosti kehittyneille maille ja alueille sekä sellaisille aloille, jotka ovat taloudellisesti erittäin tehokkaita, saataisiin enemmän rahaa. Talousarviossa säilytetään vanhat mekanismit ja palkitaan sellaisia talouden aloja, jotka ovat sekä kalliita että tehottomia. Tämänkaltainen talousarvio tekee heikosti kehittyneistä maista nettomaksajia.

Lisäksi on erityisiä syitä, joiden vuoksi vuoden 2006 talousarvio pitäisi hylätä. Sen avulla uhataan heikommassa asemassa olevia maita, jotta ne saataisiin myöntymään Yhdistyneen kuningaskunnan ehdotukseen vuoden 2007–2013 rahoitusnäkymien leikkaamisesta. Jos ne eivät hyväksy näitä rahoitusnäkymiä, ne saattavat joutua suostumaan vuoden 2006 lukuihin perustuvaan tilapäiseen vuotuiseen talousarvioon. Se puolestaan tarkoittaisi entistä vähemmän rahaa.

Jos talousarvio 2006 ennakoi vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymiä, myös ne pitäisi hylätä, sillä parlamentti ehdotti tämän kauden menojen määräksi noin 1 000:ta miljardia euroa, kun taas nykyisessä ehdotuksessa mainitaan noin 850 miljardia euroa. Koska ero on näin suuri, on vaikea kuvitella, että yhdeltäkään Euroopan parlamentin jäseneltä voisi jäädä huomaamatta, ettei parlamentin näkemyksellä ole juurikaan merkitystä ja että sitä kohdellaan yliolkaisesti tai että yksittäisten maiden intresseille annetaan etusija yhteiseen etuun nähden.

Voinen turvallisin mielin todeta puhuvani kaikkien talousarvion hylkäämistä ehdottavien jäsenten puolesta kun sanon, että mielestämme EU:n johtajien julkistamat lausumat ja iskulauseet ja heidän toteuttamansa nykyiset toimet ovat täysin ristiriidassa keskenään. Heidän toimensa ovat tosiasiassa vain osoitus rikkaiden itsekkyydestä.

  Marcin Libicki, UEN-ryhmän puolesta – (PL) Arvoisa puhemies, puhun Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmän nimissä.

Ryhmämme äänestää neuvoston ja parlamentin vuoden 2006 talousarviosta saavuttaman yhteisymmärryksen puolesta, vaikkei talousarvio ole lähimainkaan tyydyttävä. Meidän on vaikea hyväksyä sitä, että maksujen määräksi on asetettu 1,01 prosenttia BKTL:sta. Tästä asiasta saavutettu kompromissi merkitsee tosiasiallisesti vain suoranaista antautumista neuvoston edessä. Neuvosto leikkaa EU:n kuluja erittäin itsepintaisesti ja toimii siten vastoin yhteisvastuun ja yhteenkuuluvuuden periaatteita ajaakseen nettomaksajien kapea-alaiset edut läpi EU:n talousarviossa. Neuvoston tekemät joustovälinettä ja yhteispäätösmenettelyllä hyväksyttäviä ohjelmia koskevat myönnytykset eivät millään tavoin korvaa tätä intoa leikkausten tekemiseen.

Olemme joutuneet pettymään komission jäsenen Grybauskaitėn kantaan. Sovittelumenettelyn aikana hän ei pitänyt kiinni edes komission aiemmasta talousarvion määrää koskevasta kannasta. Talousarvion määrä on nyt huolestuttavan lähellä yhtä prosenttia, toisin sanoen sitä symbolista ja jopa tosiasiallista vähimmäismäärää, jota vähemmällä EU:n keskeisten tavoitteiden saavuttamista ei pystytä turvaamaan. Tämä on sitäkin hälyttävämpää, kun vuoden 2006 talousarviota saatetaan käyttää mittapuuna vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymille, joiden laatiminen on ollut äärimmäisen vaikeaa. Tällainen riski lisää todennäköisyyttä rahoitusnäkymistä käytävien neuvottelujen täydellisestä epäonnistumisesta, mikä merkitsisi vuoden 2006 talousarvion käyttämistä tulevien talousarvioiden perustana. Yhteisvastuuta ja yhteenkuuluvuutta edistävät toimet saattaisivat näin ollen kärsiä neuvoston kannan takia useita vuosia eteenpäin. Meidän on kysyttävä itseltämme, haluammeko tällaisen EU:n.

Hyvät kollegat, esitetyistä ehdotuksista hyväksyttiin kaikkein puutteellisin. Meidän on ymmärrettävä, ettei pieni talousarvio voi olla hyvä talousarvio. Myönnän, ettei suurikaan talousarvio välttämättä ole hyvä talousarvio, mutta pienen talousarvion on mahdotonta olla hyvä. Euroopan parlamentissa on kuultu kommentteja, joiden mukaan "käsittelemämme talousarvio on pieni mutta hyvä". Tästä ei kuitenkaan ole päästy yhteisymmärrykseen, aivan kuten ei sellaisestakaan talousarviosta, jossa eri maiden – varsinkin uusien jäsenvaltioiden – tarpeet jätetään huomiotta. Yhteisvastuu on jälkimmäisille keskeinen huolenaihe.

Hyvät kollegat, jotkin tapaukset ovat saaneet monet EU:n kansalaiset menettämään innostuksensa yhteisön toimiin ja uskonsa Euroopan unionin edustamaan merkittävään ideaan. Yksi esimerkki tällaisesta tapauksesta on Saksan entisen liittokanslerin Schröderin hiljattain omaksuma kanta Itämeren pohjaa pitkin rakennettavaan kaasuputkeen. Tämä putki on aiheuttanut paljon kiistaa monissa uusissa EU:n jäsenvaltioissa, ja se on saanut paljon kielteistä julkisuutta näissä maissa. Julkisuus ei suinkaan ole ollut kielteistä pelkästään uusissa jäsenvaltioissa, sillä minulla on lista saksalaisista sanomalehdistä, jotka ovat arvostelleet äärimmäisen kärkevästi entisen liittokanslerin päätöksiä. Onkohan tarkoituksena nyt kertoa EU:n uusille jäsenvaltioille, ettei niiden keskeisten päämäärien saavuttamiseen ole riittävästi rahaa, vaikka kyseisten päämäärien tarkoituksena on edistää niin kutsuttua Euroopan yhteisön luontaista kannustinta? Mikäli tällaisiin tapauksiin, jotka turmelevat EU:n johtavien poliitikkojen maineen, liittyy vielä EU:n uusien jäsenvaltioiden rahoituksen leikkaaminen, meidän on ymmärrettävä, että tämä pikemminkin heikentää kuin vahvistaa yhteisvastuuksikin kutsuttua Euroopan yhteisön kannustinta.

Hyvät kollegat, tämä on surkea talousarvio. En sano tätä vain siksi, että se on pieni. Kuten aiemmin totesin, se on surkea, koska se vaikuttaa tulevaisuuteen ja koska se tuhoaa Euroopan yhteisön luonnollisen taipumuksen ja kannustimen. Tämän pitäisi olla meidän kaikkien päällimmäinen huolenaihe.

  Sergej Kozlík (NI). – (SK) Kun parlamentin ehdottamia vuoden 2006 talousarviolukuja tarkastellaan kiihkottomasti, niiden sanoma on selkeä. Sitoumusten, siis mahdollisten menojen, osuus bruttokansantuotteesta ylittää yhdeksän prosenttia. Se on hyvä ponnahduslauta pitkän aikavälin rahoitusnäkymistä käytäville neuvotteluille. Maksut kasvoivat lähes kuusi prosenttia verrattuna vuoteen 2005, mikä on olennaisesti suurempi lisäys talousarviomäärärahoihin kuin monissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Kun otetaan huomioon, että inflaatio- ja talouskasvuodotus Euroopan unionissa vuonna 2006 on noin kaksi prosenttia, on selvää, että ehdotettu talousarvio on järkevä myös makrotaloudelliselta kannalta. Ongelmanamme on edelleen liian suuri ero sitoumusten ja maksujen välillä. Tämä ero on jälleen lähes 10 miljardia euroa, mikä vähentää EU:n talousarviovälineen joustavuutta ja tehokkuutta. Siksi on mielestäni edelleen oleellista ratkaista määrärahojen tehokkaaseen käyttöön liittyvät kysymykset, joustavoittaa määrärahojen saatavuutta koskevia mekanismeja rakenne- ja koheesiorahastoissa sekä kaventaa huomattavasti kohtuutonta "puskuria" käytettävissä olevien ja todella käytettyjen varojen välillä.

Haluan lopuksi esittää kiitokset kollegoideni ja budjettivaliokunnan esittelijöiden työstä. Myös heidän työnsä tulokset antavat meille toivoa pitkän aikavälin talousarvionäkymistä.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MOSCOVICI

  Janusz Lewandowski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, laajentuneen Euroopan unionin toinen talousarvio on valmistumassa. Parlamentissa saavutettu laaja yksimielisyys merkitsee sitä, ettei lopullisessa äänestyksessä pitäisi tulla yllätyksiä, ja niinpä esitän aluksi joitakin kiitoksia, joiden takia muutoin ylitän puheaikani. Kiitän esittelijöitä Pittellaa, Dombrovskisia, Bögeä ja Garriga Polledoa, poliittisten ryhmien koordinaattoreita ja Maria Fialhon johtamaa sihteeristöämme.

Tähän hankkeeseen osallistuneet kumppanimme, toisin sanoen neuvoston puheenjohtaja Lewis ja komission jäsen Grybauskaitė, ovat molemmat hyvin selvillä siitä, että tämänvuotinen talousarvio oli haastava ja että suhteet kiristyivät neuvottelujen aikana. Tämä ei kuitenkaan vähennä osapuolten keskinäistä kunnioitusta EU:n kolmessa toimielimessä. Parlamentin oli toteutettava tehtävänsä ja ne sitoumukset, jotka se antoi valintansa jälkeen, ja niin se myös teki. Tämä kävi ilmi sen pyrkimyksistä puolustaa painopisteitään sisäisiä politiikoita ja ulkoisia toimia koskevissa otsakkeissa, mikä oli kaikkea muuta kuin helppo tehtävä rahoitusnäkymien päätösvuonna. Olen iloinen siitä, että onnistuimme saamaan lisärahoitusta kuudelle yhteispäätösmenettelyllä hyväksyttävälle ohjelmalle. Jopa joustovälineen käyttöönotto ja sen vuotuisen enimmäismäärän ylittäminen on ollut tarpeen. Kaikki nämä päätökset tehtiin toimielinten sopimuksen mukaisesti, mikä osoittaa kyseisen sopimuksen arvon.

Olen varma siitä, että kestää pitkään, ennen kuin unohdamme parlamentin jäsenten valtuuskunnan osoittaman yhteishengen näissä hermoja raastavissa neuvotteluissa. Se oli esimerkki ainutlaatuisesta yhtenäisyydestä erilaisuudessa ja hyvä merkki tulevaisuuden kannalta. Iloamme kunnollisesta vuotuisesta talousarviosta 2006 heikentää kuitenkin monivuotisia rahoitusnäkymiä ympäröivä epävarmuus. Tällä en tarkoita epävarmuutta omasta puolestamme, sillä kantamme on selvillä ja odotamme tilanteen kehittymistä. Voin vain toivoa, että näemme vihdoin tällä viikolla merkkejä siitä, että Euroopan unioni on pääsemässä yli nykyisestä kriisistään saavuttamalla yksimielisyyden kaikkein haastavimman kysymyksen eli rahan osalta. Toivon myös, ettei yhteisymmärryksellä panna köyhempiä maita ahtaalle, sillä olemme kaikki tietoisia siitä, että näiden maiden on voitava suunnitella tulevaisuuttaan voidakseen harjoittaa järkevää aluepolitiikkaa.

  Louis Grech (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, talousarvioesittelijämme ovat esitelleet meille käytännönläheisen talousarvion, jossa otetaan huomioon unionin poliittinen ja sosiaalinen todellisuus. Valtaosa ryhmämme suosittelemista painopisteistä vuodeksi 2006 on otettu mukaan. Niihin kuuluvat tehokkaan tiedotusstrategian laatiminen, tehokkaiden palveluiden tarjoaminen parlamentin jäsenille ja vierailijoille, omaisuuden ja rakennusten hankinnan jatkaminen sopivissa olosuhteissa, työvoimapolitiikan tehostaminen ja parempi toimintoperusteinen budjetointi, joka painottuu keskeisiin toimintoihin, kaikkien menojen kriittinen arviointi, voimavarojemme parempi hyödyntäminen ja siten tuhlauksen ja muiden tyypillisten väärien toimintatapojen vähentäminen, jotta toimintamme saa todellista lisäarvoa.

Erittäin hyvin laaditun talousarvion saattaminen onnistuneesti päätökseen on yhä olennaisempaa, kun otetaan huomioon rahoitusnäkymien 2007–2013 mahdollinen lopputulos. Talousarviota koskevassa sovittelumenettelyssä parlamentin neuvotteluryhmä työskenteli pitkäjänteisesti löytääkseen toimivan ja tasapainoisen mallin. Samalla tavoin meidän on tehtävä parhaamme päästäksemme yksimielisyyteen rahoitusnäkymistä, mutta, kuten jäsen Jensen totesi, ei millä hinnalla hyvänsä.

Emme saa suostua sellaisiin rahoitusnäkymiin, joiden takia olisi hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta, täyttää järkevällä tavalla lupauksiamme ja toteuttaa sitoumuksiamme ja tavoitteitamme. Emme voi emmekä saa ladella tyhjiä korulauseita mahtipontisista ideoista, kuten kasvusta, työllisyydestä, tutkimuksesta, sosiaalisesta yhteisvastuusta ja laajentumisesta ja samalla laiminlyödä niiden saavuttamiseen tarvittavan rahoituksen järjestämisen.

Jos petämme kansalaisten luottamuksen tässä suhteessa, lamaannus ja heidän käsityksensä EU:n toimielinten ja tavallisten kansalaisten välisistä esteistä kärjistyvät huomattavasti. Jos siis todella tarkoitamme sitä, mitä sanomme, meidän on ryhdyttävä sanoista tekoihin.

  Jan Mulder (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, minäkin haluan aluksi kiittää esittelijöitä kaikesta heidän tekemästään työstä. Mielestäni saavutuksemme, eli maksumäärärahojen nostaminen 1,01 prosenttiin bruttokansantulosta, on erityisen merkittävä rahoitusnäkymistä käytävien neuvottelujen valossa. Määrä ylittää sen, mitä Luxemburg ehdotti puheenjohtajakaudellaan, ja ellen erehdy, se on myös korkeampi kuin mitä puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta nyt ehdottaa. Olen samaa mieltä niiden monien henkilöiden kanssa, jotka pitävät parlamentin tärkeimpänä saavutuksena nuoriin liittyvien ohjelmien soveltamisalan laajentamista. Olemme saaneet enemmän varoja joustovälineestä, mikä on myös yksi parlamentin tärkeistä perusteista seuraavissa rahoitusnäkymissä.

Käsittelen seuraavaksi yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, josta käytyjen neuvottelujen aikana tapahtui jotain outoa. Neuvosto halusi antaa meille opetuksen leikkaamalla talousarviomenoja, ja tämän politiikan alan määrärahoja lisättiin käytännöllisesti katsoen joka tunti. Tämä oli mielestäni neuvostolta erityisen huonoa talousarviopolitiikkaa tällä alalla, ja sen vuoksi määrät ovat huomattavasti suurempia kuin ensimmäisessä käsittelyssä ehdotettiin.

Yksi mahdollisista selityksistä, jonka voisin tälle antaa, on se, että olemme nyt kolmatta kertaa tekemässä neuvoston kanssa sopimusta yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan myönnettyjen varojen käytön demokraattisesta valvonnasta. Neuvosto jätti sopimuksen huomiotta kahdessa ensimmäisessä tapauksessa. Toivottavasti kolmas kerta toden sanoo.

  Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, on ilmeistä, että sellaisiin hyviin toimintatapoihin, jotka hyödyttävät Euroopan kansalaisia, päästään silloin, kun Euroopan parlamentilla on valtuudet osallistua päätöksentekoon. Vaikeuksia puolestaan ilmenee aina, kun neuvosto asettaa kansalliset intressit etusijalle. Nykyisestä keskustelusta ilmenee myös selvästi, että Euroopan parlamentti toimi hyvin kaukonäköisesti unionin maatalouspolitiikassa ja pannessaan alulle vientitukien leikkaamisen. Komission jäsenet Fischler ja Lamy ehdottivat Cancúnissa Euroopan parlamentin kehotuksesta näiden vientitukien välitöntä lakkauttamista. Olemme myös käyttäneet talousarviota ja yhteispäätösmenettelyä tukeaksemme maaseudun kehittämistä ja täsmentääksemme maatalouspolitiikkaa. Tiettyjen hallitusten – erityisesti Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen, joka ehdottaa nyt leikkauksia – pitäisi ottaa tarkoin huomioon se, että jäsenmaksuhelpotuksella mitätöidään Euroopan parlamentin tätä alaa koskevat täsmennykset osaksi talousarviopolitiikan välityksellä ja jarrutetaan nykyaikaista maaseudun kehittämiseen perustuvaa maatalouspolitiikkaa. Tästä on haittaa erityisesti Euroopan unionin uusille jäsenvaltioille.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL). – (PT) Yleisellä tasolla voidaan huoletta vertailla vuoden 2006 enimmäismäärää, joka on noin 1,01 prosenttia yhteisön BKTL:sta, ja yhteisön talousarvion painopisteitä vuoden 2005 lukuun tai niihin ehdotuksiin, joita Luxemburg ja Yhdistynyt kuningaskunta tekivät puheenjohtajakaudellaan vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymistä. Emme kuitenkaan saa unohtaa, että vuosien 2000–2006 rahoituskehyksessä määrä seuraavaksi vuodeksi oli 1,08 prosenttia BKTL:sta, että rahoitusnäkymiä 2007–2013 koskevassa parlamentin ehdotuksessa määrä on 1,0 prosenttia ja että komission ehdotus on noin 1,14 prosenttia.

Viime vuosina yhteisön talousarvion reaalimäärä on pienentynyt, ja jotkut yrittävät asettaa talousarvion määräksi noin 1 prosenttia. Se merkitsisi, että rakennerahastojen osuus olisi 0,36–0,37 prosenttia yhteisön BKTL:sta, mikä sopisi taloudellisesti pisimmälle kehittyneille EU:n jäsenvaltioille.

Jälleen kerran on päässyt vallalle ajattelutapa, jossa, kummallista kyllä, pidetään jokaista myönnytystä voittona toinen toistaan vahingollisempiin ehdotuksiin nähden.

  Hans-Peter Martin (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, joka vuosi näihin aikoihin Euroopan unionissa harrastetaan ennenäkemätöntä tuhlausta. Tarkoitan ylijäämiä, jotka antavat hieman esimakua siitä, mitä voimme valitettavasti odottaa myöhemmin laajemmassa mittakaavassa.

Eilen budjettivaliokunta keskusteli eräästä asiasta, jonka mukanaolo esityslistalla aiheutti hämmennystä. Kyseessä on Euroopan parlamentille tarkoitetun rakennuksen hankkiminen Vallettasta kolmella miljoonalla eurolla. On syytä mainita, että tarkoituksena oli ottaa komissio rakennukseen vuokralle. Kaikki viisi maltalaista Euroopan parlamentin jäsentä vastustavat ajatusta ja toteavat, että rakennus on liian kaukana ja vaikeapääsyinen ja että he jatkaisivat mieluummin vuokraamista nykyiseen edulliseen hintaan. Heidän on kuitenkin suostuttava hankintaan, sillä ylijäämä on saatava käytettyä. Arvoisa puhemies, niinpä asiaan sekaantuu yksi kollegoistanne, nimittäin varapuhemies Onesta, joka toteaa, että "se on hyvä kiinteistösijoitus, ja lupaan teille, että jos löydämme kolmen vuoden kuluessa jotakin parempaa, voimme myydä rakennuksen voitolla ja muuttaa jonnekin muualle".

Meidän on pakko suostua tällaiseen hyväntekeväisyyteen, ja Euroopan parlamentista tehdään kiinteistökeinottelija pelkästään siksi, että sillä on liikaa rahaa. Sitten vielä ihmetellään, miksi kansalaiset Maltalla haluavat tietää, mitä kaikki tämä oikein hyödyttää, millaista haaskausta tämä on ja miksi asioihin suhtaudutaan tällä tavoin. On luovuttava tällaisista käytännöistä ja keskityttävä asianmukaiseen budjetointiin – eikä sellaista pystytä takaamaan käsittelemällämme talousarvioesityksellä. Niinpä minäkin olen luonnollisesti niiden joukossa, jotka äänestävät sitä vastaan.

  Puhemies. – Selvennän vain jotakin siihen liittyvää, mitä sanoitte varapuhemies Onestasta, koska kuulun itsekin puhemiehistöön. Euroopan parlamentti ei tietenkään ole kiinteistökeinottelija vaan yrittää hallinnoida hyvin sille uskottuja varoja. Miehen, joka on yhtä ihastunut talousarvion kurinalaisuuteen kuin te, pitäisi siis hyväksyä se, että varoja halutaan käyttää sopivissa yhteyksissä.

  Ingeborg Gräßle (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tässä me kaikki parlamentin jäsenet jälleen syleilemme toisiamme ja kiitämme itseämme ja muita tästä talousarviosta. Tämän kiitosseremonian jatkuessa kritisoin kuitenkin jyrkästi etenkin sitä, että valiokunnan toinen käsittely eteni ilman asiakirjoja siten, että päätöslauselmat koottiin suullisesti. Kritisoin myös sitä, ettei varojen leikkaaminen ja uudelleen kohdentaminen ollut eikä ole perusteltua. Olen jokseenkin yllättynyt huomatessani, että ulkopolitiikan alalla kansalaisjärjestöt ja demokratiaohjelmat hyötyivät suuresti, todellakin enemmän kuin ne ovat koskaan ennen hyötyneet, kun taas melkein kaikilla muilla aloilla leikkauksia tehtiin säännönmukaisesti.

Jatkan vielä leikkausten käsittelyä. Komissio on neuvoston ja budjettivaliokunnan kanssa käymissään neuvotteluissa ehdottanut peräti 150 miljoonan euron leikkauksia rakennerahastomaksuihin, jolloin jäljelle jäisi 70 miljoonaa euroa. Komissio perusteli tätä väittämällä, että toteuttamismahdollisuudet asianomaisissa maissa ovat puutteelliset. Tarkastellessani leikkausohjelmaa ihmettelen, miksi komissio ja komission jäsen ovat menettäneet rohkeuden menetellä oikein ja asian vaatimalla tavalla. Nykyiset leikkaukset sisäpolitiikan aloilla ja ulkopolitiikassa osuvat kipeimmin niihin aloihin, joilla raha olisi todella voitu käyttää hyödyksi, ja tähän suhtaudun äärimmäisen kriittisesti. Seuraamme tarkoin sitä, tulevatko rakennerahastoissa jäljellä olevat varat todellakin käytetyiksi. Mielestäni tämänkaltaisissa tapauksissa on valitettavaa se, että ne ovat jälleen yksi osoitus kyvyttömyydestämme luottaa niihin, jotka hallinnoivat varoja. Niinpä pyydänkin kiireesti, ettei tällainen toistuisi, sillä muuten vanhan ja uuden välille – niiden maiden välille, jotka antavat ja jotka saavat – syntyy suuri kuilu, ja juuri siihen meillä ei ole varaa rahoitusnäkymien ja siitä käytävien tulevien keskustelujen yhteydessä.

  Neena Gill (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kaikkia niitä, jotka ovat tehneet lujasti töitä saadakseen valmiiksi vuoden 2006 talousarvion, varsinkin esittelijäämme Pittellaa. Esitän vain kolme huomautusta komission ja neuvoston harkittavaksi.

Ensinnäkin joudumme joka vuosi ponnistelemaan samalla tavoin päästäksemme yhteisymmärrykseen EU:n talousarviosta. Tehtävän vaativuutta lisäävät ne yhä epätavallisemmat haasteet, joita EU:hun kohdistuu sekä sen sisä- että ulkopuolella. Samalla tavanomaiset painopisteet aiheuttavat edelleen yhtä paljon menoja kuin ennenkin. Siksi meidän ei mielestäni pitäisi huolestua, jos talousarviosta joudutaan käymään kiivaita ja pitkällisiä keskusteluja kompromissiratkaisun saavuttamiseksi. Sen sijaan meidän on syytä huolestua siitä, ettemme käytä talousarviovaroja kaiken sen rahan- ja ajankulun sekä vaivannäön jälkeen, jota talousarviota koskevat keskustelumme, neuvottelumme ja sopimuksemme aiheuttavat. Tämä on täysin käsittämätöntä, ja tiedän, että jäsen Garriga Polledon lisäksi monet muutkin ovat huomauttaneet tästä. Pyydän komission jäsentä ottamaan täyden vastuun täytäntöönpanon parantamisesta, ei ainoastaan niissä ohjelmissa, joita komissio kannattaa, vaan myös parlamentin haluamalla tavalla. Varoilla, joista on neuvoteltu kiivaasti, on oltava vaikutusta EU:n kansalaisten elämään, ja juuri maksujen vaikutus on kaikkein suorin.

Toiseksi huomautan, että meidän on yhdessä oltava paremmin selvillä julkisuuskuvastamme ja siitä, että on tärkeää toteuttaa käytännössä niitä yhteistyöhön perustuvia toimintatapoja, jotka ohjaavat EU:n hanketta ja herättävät luottamusta Euroopan unioniin. Niistä on nykyisin selvästi pulaa. Haluan kiinnittää komission huomion siihen, että parlamentti on tehostanut viestintäpolitiikan voimavaroja. Nyt on komission virkamiesten tehtävä käyttää enemmän mielikuvitusta. Tällä kilpailuhenkisten joukkoviestintämarkkinoiden aikakaudella meidän on aivan välttämätöntä markkinoida itseämme ja näkemystämme EU:sta sekä välittää selvä, yksinkertainen ja kiinnostava sanoma. Tämä koskee myös parlamenttia. Matkustussirkuksemme kaltaiset vanhanaikaiset, käsittämättömät perinteet eivät auta meitä selviytymään voittajiksi.

Kolmanneksi käsittelen otsaketta 4. Suhteista Etelä-Aasian maihin ja Etelä-Aasian alueellisen yhteistyön liittoon (SAARC) vastaavan valtuuskunnan puheenjohtajana olen syvästi pettynyt Aasialle tarkoitettujen määrärahojen vähentämiseen lisäjoustosta huolimatta. Neuvoston on harkittava vakavasti tätä huonosti toimivaa otsaketta. Reagoimme automaattisesti suuriin katastrofeihin. Olemme sitoutuneet tukemaan vuosituhannen kehitystavoitteiden maailmanlaajuisia terveysrahastoja. Meillä ei kuitenkaan ole riittävästi voimavaroja. Olkoon tämä neuvoston puheenjohtajavaltion painopiste.

  Kyösti Tapio Virrankoski (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, haluan kiittää budjetin esittelijöitä Pittellaa ja Dombrovskisia hyvästä budjetin valmistelusta, sekä valiokunnan puheenjohtajaa Lewandowskia sovittelevasta neuvottelujen johtamisesta.

Nyt esiteltävä budjettiesitys tähtää Euroopan työllisyyden parantamiseen. Niinpä parlamentin aloitteesta käynnistetään tiettyjä monivuotisia ohjelmia. Tämä koskee erityisesti tutkimuksen puiteohjelmaa sekä koulutusohjelmia. Näin parlamentti näyttää, mihin suuntaan EU:n toimintaa tulisi kehittää.

Tämä budjetti on viimeinen nykyisten rahoitusnäkymien alainen budjetti. Uusien rahoituskehysten tulisi vahvistaa eurooppalaista yritystoimintaa ja siten työllisyyttä. Tässä työssä tutkimus ja tuotekehittely sekä koulutus ja koheesion edistäminen ovat avainasemassa.

Valitettavasti hyvät suunnitelmat ovat kuitenkin vastatuulessa. Jo Luxemburgin esitys kesäkuussa vähensi rajusti kilpailukyvyn parantamiseen tarkoitettuja määrärahoja peräti 60 miljardia euroa. Vaikka pääministeri Tony Blair lupasi parannuksia, Britannian esitys on vieläkin huonompi. Tutkimus- ja kehitysmäärärahoja ei ole lisätty lainkaan. Rakennerahoitusta on leikattu Luxemburgin vähentämän 29 miljardin lisäksi vielä 12 miljardia euroa. Maatalousreformin tärkeä kulmakivi maaseudun kehittäminen uhkaa romuttua kokonaan. Jo Luxemburg vähensi raameista 14 miljardia euroa ja Britannia on vähentämässä vielä 8 miljardia lisää.

Budjetin tulisi tähdätä tulevaisuuteen ja vahvistaa sellaisia toimia, joihin millään jäsenvaltiolla ei ole yksin varaa. Tämä budjetti näyttää suuntaa.

  Tobias Pflüger (GUE/NGL). – (DE) Arvoisa puhemies, niin kutsutun yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan rahoituksessa on joitakin erittäin arveluttavia näkökohtia. Täysin erilaisista talousarvion otsakkeista rahoitetaan EU:n operaatioita, liittyivätpä ne sitten asevoimiin tai poliisitoimeen, ja niin kutsutusta joustovälineestä annetaan 40 miljoonaa euroa lisävaroja YUTP:n käyttöön. Haluaisinkin tietää, mihin nämä 40 miljoonaa euroa tarkalleen ottaen käytetään. Euroopan unionin poliisioperaatio (EUPOL) Kinshasassa rahoitetaan Euroopan kehitysrahastosta, toisin sanoen siihen käytetään 4,3 miljoonaa euroa kehitysapua. Kymmenen jäsenvaltiota sekä Afrikan rauhanrahasto rahoittavat yhteisesti Sudanissa järjestettävää AMIS-operaatiota, johon kuuluu sotilaskoulutusta. Euroopan unionin poliisioperaatiota (EUPM) Bosniassa ja Hertsegovinassa rahoitetaan osittain yhteisön talousarviosta, ja Althea-operaatiota Bosniassa niin kutsutulla Athena-mekanismilla, toisin sanoen epädemokraattisesti ja ilman parlamentin valvontaa.

Jäsen Brok ehdottaa nyt tämän alan rahoituksen lisäämistä 100 miljoonasta eurosta 300 miljoonaan euroon. Kun kerran tiedätte, että Nizzan sopimuksessa kielletään Euroopan unionia ylläpitämästä itsenäistä puolustusbudjettia, voisitte kenties jättää tällaiset temput tekemättä!

  Jeffrey Titford (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, koska vastustan käytännöllisesti katsoen kaikkea sitä, mitä Euroopan unioni haluaa rahoittaa varainhoitovuonna 2006, minun ei voida odottaa tukevan tätä mietintöä tai parlamentin päätöslauselmaesitystä.

Euroopan unioni on itseään ruokkiva jättiläismäinen virkakoneisto, jolla on vapaat kädet rahoittaa omia ohjelmiaan. Vastustan erityisesti nuorten aivopesuun myönnettyjä varoja, jotka tämän mietinnön mukaan käytetään Euroopan ajatuksen edistämiseen. Uskoakseni kaikkein vastahakoisinkin opiskelija ymmärtää, että Euroopan manner on ollut paikoillaan jo iät ja ajat ja että se on muutakin kuin pelkkä ajatus.

Peruskoululaisten tuominen parlamenttiin täysin kustannetulle vierailulle, jonka aikana heille annetaan vilpillistä ja yksipuolista tietoa Euroopan unionin ihmeistä, on karkeaa aivopesua aivan samalla tavoin kuin oppilaitosten hukuttaminen täsmälleen yhtä puolueelliseen materiaaliin.

Mietinnön toistuvat viittaukset nyt jo lähes täysin uskottavuutensa menettäneeseen Lissabonin strategiaan tuskin lisäävät sitä kohtaan tunnettua luottamusta. Kehotan jokaista parlamentin jäsentä, joka yleensä uskoo demokratiaan ja vastuuvelvollisuuteen äänestäjiä kohtaan, äänestämään tätä talousarviota ja kaikkia muita sen legitiimiyttä puolustavia asiakirjoja vastaan.

  Ashley Mote (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, jäsenvaltiot ovat EU:n todellisia maksumiehiä ilman harkintavaltaa. Olivatpa talousarvioiden perusteet mitkä hyvänsä, jäsenvaltiot maksavat ja kiistelevät sitten siitä, miten varat käytetään, mikä ei ymmärtääkseni ole missään mielessä todellista budjetointia. Siksi Yhdistyneen kuningaskunnan jäsenmaksuhelpotuksessa on kyse politiikasta eikä varsinaisesta varainhoidosta. Tämä on edelleen arka paikka, koska pääministeri Thatcher oli riittävän typerä suostuakseen siihen, että maailman neljänneksi suurimman talouden jäsenmaksuhelpotuksen maksaisivat jäsenvaltiot, ja laajentumisen jälkeen maksajina ovat olleet Euroopan pienimmät ja köyhimmät valtiot. Jos vähennyksestä olisi päättänyt Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ja se olisi maksettu kerralla nettosummana, kiistaa ei olisi koskaan syntynyt.

Talousarviosta riippumatta Eurooppa-hanke takeltelee epävarmana siitä, mitä tehdä horjuvan euroalueen suhteen ja kykenemättä pääsemään yhteisymmärrykseen anglosaksisesta yrittäjähengestä, jossa Aasian maat ovat näyttäneet kyntensä. Teillä on suuria ongelmia, joista monet olette itse aiheuttaneet.

  Antonis Samaras (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, olen iloinen ensinnäkin siksi, että tästä lähtien neuvosto neuvottelee kanssamme YUTP:hen liittyvistä kysymyksistä suurlähettilästasolla parantaen siten parlamentin asemaa YUTP:n suunnittelussa.

Toiseksi olen iloinen siksi, että vuoden 2006 talousarviosta päästiin ajoissa yhteisymmärrykseen. Tässä suhteessa puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta teki oikean päätöksen, sillä kukaan ei olisi sietänyt kahta merkittävää pattitilannetta puheenjohtajakauden lopulla. Pääministeri Blair halusi saada vuoden 2006 talousarvion päätökseen hyvissä ajoin, jotta hänellä olisi enemmän liikkumavaraa rahoitusnäkymistä neuvoteltaessa.

Kolmanneksi totean, että vuoden 2006 maksumäärärahat ovat 1,01 prosenttia, kun ne vuonna 2005 olivat 1 prosenttia. Yhdistyneen kuningaskunnan ehdotuksessa varataan 0,98 prosenttia seitsenvuotiskaudeksi 2007–2013. Parannusta on hieman kuluvaan vuoteen verrattuna, ja saavutimme enemmän kuin puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta vähentää seuraavina seitsemänä vuotena, mutta mitään syytä juhlaan meillä ei ole. Euroopan yhdentymistä ei toteuteta näin vähällä rahalla. Haluan vastata ministerille, ettemme ole samaa mieltä hänen tämänpäiväisestä toteamuksestaan, jonka mukaan otsakkeen 3 välttämättömän rahoituksen ja joustovälineen laillisen käytön oletetaan olevan "poikkeustapauksia". Pelkäänpä, ettei ministerin olisi pitänyt sanoa tätä puheenvuorossaan, sillä asia on juuri päinvastoin: emme toteuta yhdentymistä vähentämällä rahoitusta, varsinkaan välttämätöntä rahoitusta. Jäsenvaltioiden jakaminen määrärahojen nettomaksajiin ja nettosaajiin silloin, kun emme aio käyttää Eurooppaan enempää kuin 1 prosenttia, ei ole meille kunniaksi, eikä se ainakaan ole osoitus arvonannostamme eurooppalaisia ihanteita kohtaan.

  Bárbara Dührkop Dührkop (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, kiitän aluksi esittelijä Pittellaa ja hänen työryhmäänsä erinomaisesta työstä ja totean lisäksi, ettei minulla ole tapana kiittää kaikkia esittelijöitä heidän mietintöjensä valmistuttua.

He ovat nähneet paljon vaivaa ja kohdanneet monia ongelmia. Toimittuani unionin talousarvion esittelijänä olen hyvin tietoinen siitä, ettei ole helppoa saada aikaan onnistunutta talousarviota.

Arvoisa puhemies, keskityn erityisen tärkeinä pitämiini näkökohtiin. Ensinnäkin olemme ensimmäistä kertaa onnistuneet soveltamaan periaatetta, jota parlamentti on aina puolustanut: yhteispäätösmenettelyllä hyväksyttävät määrät eivät ole pyhiä, ja niitä voidaan muuttaa, mikäli budjettivallan käyttäjä katsoo sen tarpeelliseksi.

Olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että varmat rahoitusjärjestelyt ovat tärkeä tekijä monivuotisten ohjelmien hallinnoinnin parantamiseksi. Emme kuitenkaan voi tehdä pelkästä välineestä tavoitetta. Tämä erottaa meidät neuvostosta.

Kenties määrittelemme tavoitteet eri tavoin kuin neuvosto. Ehkäpä neuvoston tavoitteena on yksinkertaisesti varmuus siitä, ettei mikään muutu sen jälkeen, kun päätös on tehty. Uskoakseni voisimme kutsua sitä "tilintarkastajan varmuudeksi".

Kaiken lisäksi niillä ohjelmilla, joiden rahoitusta on lisätty vuoden 2006 talousarviossa, on huomattava symboliarvo Euroopan unionille. Sekä Sokrates-ohjelma, jonka monet kansalaiset hyvin tuntevat, että Nuoriso-ohjelma ovat esimerkkejä siitä, mitä parlamentti voi tehdä kehittääkseen eurooppalaista tietoisuutta unionin kansalaisten keskuudessa.

Lisäksi parlamentin vuosia sitten itse perustama Life-ohjelma on yksi niistä ohjelmista, joka on saanut Euroopan kansalaisilta parhaan vastaanoton ja osoittaa selvimmin, millaista Eurooppaa parlamentti tavoittelee.

Olen myös iloinen siitä, ettei neuvosto ole onnistunut saamaan läpi joustovälineen käyttöönottoa koskevien sääntöjen järjetöntä manipulointia, jota se kutsuu "tulkitsemiseksi". Kyseessä on toimielinten väliseen sopimukseen sisältyvä tarpeeton väline, joka perustettiin ainoastaan siksi, että neuvosto jatkuvasti ja lähestulkoon legendaarisella tavalla kieltäytyy käyttämästä asianmukaista välinettä sellaisissa tapauksissa, joissa tarvitaan enemmän määrärahoja kuin mistä rahoitusnäkymien ohjelmakauden alkuvaiheessa on sovittu.

Asianmukainen väline on nimeltään "tarkistaminen", eikä sen käyttö johda kaaokseen tai ikuiseen kadotukseen. Käytettävissämme olevien määrärahojen järkevämmän käytön tuloksena – lauseen pitäisi olla teille tuttu – ne leikkaukset, joita olemme tehneet unionin ulkoisiin toimiin vuodesta 2000 lähtien, ovat tänä vuonna tavanomaista pienempiä.

Koska tämän saavuttamiseen on tarvittu kaksi osapuolta ja koska en halua suhtautua neuvostoon pelkästään kielteisesti, haluan kiittää puheenjohtajavaltio Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Minun on myönnettävä, etten alussa juurikaan luottanut siihen, mutta lopulta se on ollut tehtäviensä tasalla.

  Silvana Koch-Mehrin (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, neuvottelut talousarviosta 2006 ja sitäkin enemmän keskustelut rahoitusnäkymistä osoittavat täysin selvästi, että neuvoston toimintatapa muistuttaa henkilöä, joka lähtee ravintolasta laskuaan maksamatta. Neuvosto vaatii Euroopan unionille aina vain enemmän valtuuksia, vaikka se on valmis maksamaan niistä yhä vähemmän. Neuvosto pitää jäsenvaltioiden puolia. Jäsenvaltiot haluavat EU:n panostavan yhä enemmän yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, torjuvan terrorismia ja rikollisuutta, tukevan maataloutta, organisoivan ympäristön- ja kuluttajansuojatoimia, kehitysapua ja paljon muuta – lista on loputon. Se pitenee yhä, ja kuten tiedämme, siihen tarvitaan rahaa – paljon rahaa. Haluan siis todeta, että neuvostolle olisi aika valjeta se yksinkertainen totuus, että lisävaltuuksiin tarvitaan enemmän rahaa ja että valtuuksien vähentäminen puolestaan vähentää rahantarvetta. Neuvosto on vastuuton vaatiessaan lisävaltuuksia samalla, kun se haluaa käyttää aina vain vähemmän rahaa. Meille kaikille olisi hyväksi uudistaa tapaa, jolla rahaa käytetään.

  Markus Ferber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät kollegat, tässä vaiheessa haluan esittää vain muutamia huomautuksia. Olen käynyt läpi koko joukon talousarviokeskusteluja, mutta yhtäkään niistä ei ole hoidettu niin häpeällisellä tavalla kuin tämänvuotista, vaikka luulinkin, että aiemmat suoritukset olivat jo kaiken huippu.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, tarkastellessani vuoden 2006 talousarviomenettelyn kulkua ja seuraavan rahoituskehyksen valmistelujen etenemistä ihmettelen todella, miksi pääministerinne – jolle pyydän teitä välittämään tämän huomautuksen – piti niin paatoksellisen puheen Brysselissä kesäkuun lopussa. Sanat olivat kauniita, mutta tekoja ei vain näy. Kyse ei ole siitä, että teot olisivat olleet vaatimattomia, vaan paremminkin siitä, ettei niitä yksinkertaisesti ole. Olen iloinen siitä, että neuvoston puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta on tämän talousarviomenettelyn aikana huomannut, että Euroopan parlamentti tietää, mikä on tämän menettelyn tarkoitus ja mistä siinä on kyse. Toivon teidän pohtivan tarkemmin tätä oivallusta ja ottavan sen huomioon neuvotteluissanne. Teidän käsityksenne mukaan Euroopan unioni on paikka, jossa muutamat valtionpäämiehet ja hallitusten päämiehet ilmoittavat, miten asiat hoidetaan, ja ohjaavat niitä sen mukaisesti ja jossa komissio ja parlamentti ovat pelkkiä ylimääräisiä koristeita, joita on pakko sietää. Minun on kuitenkin kerrottava teille, ettei tuollaista Euroopan unionia enää ole. Jos olette ottaneet tämän opetuksen vakavasti, olen erittäin tyytyväinen neuvoston puheenjohtajavaltioon Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

Huomautan kuitenkin – ja kohdistan nyt sanani komission jäsenelle – kriittiseen sävyyn, että komission asemaa talousarviomenettelyssä on harkittava uudelleen. Ei ole hyväksyttävää, että Euroopan parlamentin pitäisi toimia komission tukena ja turvana mutta että se tuntee jatkuvasti jäävänsä pulaan komission vetäessä takaisin kantojaan neuvoston painostuksesta. Tämä on toinen asia, jota meidän on pohdittava yhteistuumin erittäin tarkasti, jos aiomme saavuttaa jotakin yhdessä. Lisävarojen saaminen käyttöön olisi ollut mahdollista vähemmällä vaivalla, mutta tosiasiassa puheenjohtajavaltioilta kestää toisinaan varsin pitkään ymmärtää asioita ja päätyä kannattamaan niitä. Euroopan parlamentti on kuitenkin kärsivällinen eikä pidä kiirettä, sillä meillä on kuin onkin muutamia koulutuspolitiikan alaa koskevia kysymyksiä, jotka haluamme selvittää neuvoston kanssa.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, teille haluan tehdä selväksi, että toimielinten välinen sopimus on osoittautunut hyödylliseksi. Olemme sopineet keskenämme pääperiaatteista ja vaatineet teitä noudattamaan niitä, ja se on ollut oikea tapa hoitaa asia.

Haluan kuitenkin esittää myös hieman itsekritiikkiä asiasta, joka on vaivannut minua jo vuosia siitä lähtien, kun minullakin oli kerran kunnia esitellä parlamentin talousarvio, ja se on tämä: Euroopan parlamentti ei saavuta pitkäaikaista uskottavuutta neuvoston tai komission kanssa käydyissä neuvotteluissa, ellei se saa tukevaa otetta omasta talousarviostaan. Kun ajattelen vuoden 2005 talousarviosta käyttämättä jääneitä varoja, joita meidän oli eilen käsiteltävä siirtäessämme jälleen määrärahoja, tai kamppailuamme hyvien ystäviemme sosialidemokraattien kanssa saadaksemme parlamentin talousarvion täsmälleen 20 miljoonaa euroa maagisen 20 prosentin rajan alapuolelle – ja olen kiitollinen esittelijä Dombrovskisille, jonka johdolla tämä tapahtui – niin meidän on harkittava vakavasti sitä, mitä kaikella tällä on tekemistä totuuden ja selkeyden kanssa. Kun Euroopan parlamentti ei pysty hallinnoimaan kymmentä prosenttia budjetoiduista määrärahoista säädetyllä tavalla, sillä on uskottavuusongelma, jota meidän on tarkasteltava itsekriittisesti.

Haluan vielä sanoa jotakin rahoitusnäkymistä. Kehotan teitä pohtimaan tarkemmin saamaanne opetusta siitä, että Eurooppa koostuu valtioista, joilla on yhtäläiset oikeudet, eikä vanhoista ja uusista jäsenvaltioista. Eurooppa merkitsee yhteistä etua, ei 25 jäsenvaltion etujen summaa. Jos pidätte sen mielessä, viikonloppunne on menestys. Jos ette, se epäonnistuu täysin.

  Nathalie Griesbeck (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, esitän aivan ensimmäiseksi vilpittömät kiitokseni kollegoillemme Pittellalle ja Dombrovskisille sekä myös jäsen Jensenille siitä valtavasta urakasta, jonka he suorittivat tämän pitkän menettelyn aikana.

Vaikkei tämä talousarvio olekaan täydellinen, se on mielestäni kohtuullisen tyydyttävä, ja olen iloinen siitä, että maksumäärärahojen taso on nostettu 112 miljardiin euroon eli 1,01 prosenttiin BKTL:sta. Iloitsen myös siitä, että toimintamenomme on saatu kuriin ja suhteellisen vakaiksi. Koska toimin rakennerahastojen pysyvänä esittelijänä budjettivaliokunnassa, olisin siitä huolimatta toivonut, että neuvosto olisi myöntänyt enemmän määrärahoja kaikille näille rahoitusvälineille, jotka muodostavat alueellisten erojen vähentämiseen tähtäävien toimiemme perustan.

Lisäksi odotan monien kollegoidemme tavoin edelleen kuulevani Eurooppa-neuvostossa käytyjen neuvottelujen tulokset ja haluan korostaa, että on syytä pitää mielessä parlamentin näissä neuvotteluissa esittämät kannat

Tällaisena aikana, jona tarvitsemme unionia kaikkein eniten, on ratkaisevan tärkeää, että jäsenvaltiot huolehtivat Euroopan unionin riittävistä taloudellisista voimavaroista. Tarvitsemme unionia voidaksemme harjoittaa tavoitteellista talouspolitiikkaa sen 450 miljoonan kansalaisen puolesta. Tarvitsemme unionia voidaksemme harjoittaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, joka eroaa maailman itseriittoisten imperiumien ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Lopuksi totean – vastoin joidenkin kollegoidemme aivopesusta esittämää kantaa – että tarvitsemme unionia enemmän kuin koskaan kehittääksemme yhteiskuntahanketta, joka yhdistää meidät yhteisten arvojen äärelle. Tämä on minun unelmani. Toivon, että se on teidänkin unelmanne.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan hyödyntää tätä talousarviosta 2006 käytävää keskustelua muistuttaakseni parlamentille, että maksujen taso suhteessa BKT:hen on tässä talousarviossa vahvistettu peräti 0,07 prosenttia alemmaksi kuin vuoden 2000–2006 rahoitusnäkymissä. Se on myös 0,02 prosenttia alhaisempi kuin nyt loppuaan lähestyvälle vuodelle 2005 suunnitellut maksut. Tämä ei todellakaan ole hyvä uutinen etenkään EU:n uusille jäsenvaltioille.

Tästä olennaisesta vastaväitteestä huolimatta haluan kiittää kaikkia niitä, jotka auttoivat varmistamaan, että vuoden 2006 talousarviomenettely saadaan pian päätökseen. Tähän tulokseen pääsemiseksi tarvittiin kaikkiaan kaksi kierrosta työläitä sovitteluneuvotteluja neuvoston kanssa ja selkeätä kannanottoa sekä neuvotteluryhmältä että koko parlamentilta. Tämä on erityisen tärkeä sanoma aikana, jona keskustelu rahoitusnäkymistä 2007–2013 on käynnissä ja jona neuvoston ja parlamentin kannat tästä asiasta ovat valitettavasti hyvin erilaiset.

Vuoden 2006 talousarviossa varataan maksuihin lähes 112 miljardia euroa, mikä vastaa 1,01:tä prosenttia EU:n BKT:sta. Määrä on huomattavasti korkeampi kuin se maksujen taso, jota puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta ehdotti yksittäisille vuosille rahoitusnäkymissä 2007–2013. Nähdäkseni tämän pitäisi olla yksi tärkeimmistä perusteistamme, kun keskustelemme maksujen tasosta kaudella 2007–2013, sillä edellytyksellä, että Euroopan unioni, joka ei suinkaan halua lakata rahoittamasta yhtään nykyisistä toimistaan, pyrkii yleisesti lisäämään toimintaansa.

Haluan lopuksi kiittää esittelijöitä mietintöjen laatimisesta. Toivon myös, että onnistuisimme toteuttamaan tämän vuoden talousarvion kokonaisuudessaan, jottemme vuoden 2006 lopussa valittaisi epäonnistuneemme valitsemaan järkevää toimintatapaa näinkin vaatimattoman summan käyttämiseen.

  Romana Jordan Cizelj (PPE-DE). – (SL) Osaaminen on Euroopan unionin kilpailuetu, ja olemme vastuussa osaamiselle rakentuvan yhteiskunnan perustamisesta. Euroopan unioni voi reagoida menestyksekkäästi maailmanlaajuisiin muutoksiin vain yksimielisyyden avulla sekä hyödyntämällä osaamista, innovaatioita ja luovuutta unionissa. Tämä on Lissabonin strategian ydin.

Kaikki Euroopan unionin 25 jäsenvaltiota ovat sitoutuneet toteuttamaan tämän strategian päämäärät. Strategian toteuttamiseen tarvitaan tietenkin riittävästi määrärahoja sekä rahoitusnäkymissä että vuotuisessa talousarviossa. Kehitykseen kohdennettu talousarvio on näin ollen äärimmäisen tärkeä unionin yhteiselle tulevaisuudelle.

Talousarvio 2006 ei ole tärkeä ainoastaan tulevalle vuodelle, vaan sillä on ratkaiseva merkitys myös siinä tapauksessa, ettemme pääse yhteisymmärrykseen tulevista rahoitusnäkymistä. Tästä syystä talousarvio saisi mielestäni olla huomattavasti kehityshakuisempi. Valtaosa talousarviovaroista on edelleen kohdennettu maatalouteen ja rakennetoimiin, joihin maatalous jälleen kerran kuuluu.

Huolimatta siitä, että varoja on lisätty vuoden 2005 talousarvioon verrattuna, nimenomaan sisäisten politiikkojen ala – unionin toimien kehityshakuisin osa – saa vähiten varoja talousarviossa 2006. Rahoitusnäkymissä vahvistettu enimmäismäärä on saavutettu vain maaseudun kehittämisen osalta, ja sisäiset politiikat jäävät yli kaksi prosenttia enimmäismäärän alapuolelle.

Tästä huolimatta pitäydyn edelleen tosiasioissa ja haluan kiittää Euroopan unionin neuvottelijoita siitä, että he pitivät tinkimättä kiinni asetetuista painopisteitä ja niistä varoista, jotka he onnistuivat varmistamaan. Määrärahoja on lisätty huomattavasti, vaikka Lissabonin strategian kannalta erittäin merkittävät ohjelmat saivatkin vähemmän määrärahoja kuin toivoimme. Lisäys kertookin paljon suunnasta, jonka olemme valinneet tulevaisuutta varten. Jos rahoitusnäkymistä käytävät neuvottelut epäonnistuvat, tämä merkitsee unionin määrärahojen kehityshakuisempaa käyttöä kuin Luxemburgin ja Yhdistyneen kuningaskunnan vuosia 2007–2013 koskevissa ehdotuksissa esitettiin.

  Pilar del Castillo Vera (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, olen tyytyväinen siihen, että yhteisymmärrys talousarviosta 2006 on vihdoin saavutettu, ja painotan olennaisesti kahta näkökohtaa: ensimmäinen niistä liittyy talousarvioon suoraan ja toinen epäsuorasti.

Ensinnäkin korostan sitä, että yli kuuteen yhteispäätösmenettelyllä hyväksyttävään ohjelmaan on varattu 100 miljoonaa euroa, mikä on mielestäni erittäin merkittävää ja kannustavaa. Olen vakaasti sitä mieltä, että tämän pitäisi olla yhteisön talousarvion suunta lähivuosina.

Pienten ja keskisuurten yritysten suhteen toteutetut toimet ovat erityisen olennaisia. Emme saa unohtaa, että Euroopassa on kaiken kaikkiaan 23 miljoonaa pk-yritystä, joiden osuus yksityisen sektorin työpaikoista on peräti kaksi kolmasosaa. Näin ollen ei ole epäilystäkään siitä, että pk-yritysten menestys edistää kasvua ja työllisyyttä Euroopassa.

Kuitenkin – ja tällä sanalla "kuitenkin" on merkitystä – myös tutkimus ja kehitys ovat yritystemme ja talouksiemme kilpailukyvyn olennaisia tukipylväitä. Tässä on eräs hyvin huolestuttava näkökohta: nykyisissä rahoitusnäkymissä ei lisätä tutkimukseen ja kehitykseen tarkoitettuja varoja. Siitä huolimatta, että puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta aivan perustellusti – itse asiassa erittäin perustellusti – korostaa tutkimuksen ja kehityksen merkitystä uudelleen ja uudelleen, talousarviomäärärahoja ei lisätä saman periaatteen mukaisesti.

Yhdistyneen kuningaskunnan ehdotus – joka on alun perin komission tekemä – Euroopan investointipankin varojen lisäämisestä ja tutkimuksen edistämisestä tuetuilla luotoilla ja takauksilla ei ratkaise ongelmaa, mutta sen on oltava täydentävä väline.

Jos haluamme säilyttää johdonmukaisena ja uskottavana sen keskustelun, jossa korostetaan innovaatioihin, kehitykseen ja tutkimukseen perustuvaa kilpailukykyä, on oleellista vahvistaa rahoitusnäkymissä tutkimukseen tarkoitetut määrärahat. Muutoin jäämme jälleen kerran jälkeen Lissabonin tavoitteista.

  Valdis Dombrovskis (PPE-DE), esittelijä. – (LV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tällä viikolla Euroopan parlamentti hyväksyy Euroopan unionin talousarvion 2006 toisessa ja viimeisessä käsittelyssä. Tämä päättää Euroopan unionin vuoden 2006 talousarviomenettelyn ja nykyiset rahoitusnäkymät.

Olen tyytyväinen siihen, että Eurooppa-neuvoston kanssa käytyjen pitkällisten keskustelujen jälkeen on ollut mahdollista saavuttaa kompromissi. Tämä on tärkeää myös siksi, että talousarvio 2006 toimii arviointiperusteena päätöksille, joita tehdään seuraavista rahoitusnäkymistä 2007–2013. Toivon, että tällä viikolla Eurooppa-neuvostossa kokoontuvat jäsenvaltioiden hallitukset pystyvät myös sopimaan neuvoston kannasta rahoitusnäkymiin. Vetoan Eurooppa-neuvostoon, että keskustellessaan tästä kysymyksestä se ottaisi huomioon myös Euroopan parlamentin päätöslauselmassa esitetyt näkemykset ja ajatukset.

Vuoden 2006 talousarvion tärkeimmät painopisteet muiden toimielinten osalta ovat laajentuminen sekä EU:n talousarviovarojen tehokas ja tarkoin kohdennettu käyttö. Ensimmäinen painopiste liittyy vuoden 2004 laajentumiskierroksen onnistuneeseen päättämiseen sekä seuraavan laajentumiskierroksen valmisteluihin Bulgarian ja Romanian liittymistä varten. Valitettavasti on jälleen kerran tarpeen korostaa, että vaikka EU:n laajentumisesta on kulunut yli vuosi, monet uusille jäsenvaltioille varatuista vakinaisista viroista ovat yhä täyttämättä. Yksi ongelma, jota tässä yhteydessä on syytä korostaa, on liiallinen byrokratia ja henkilöstön rekrytointimenettelyiden hitaus. Ensimmäisessä käsittelyssä tehdyn päätöksen mukaisesti toisessa käsittelyssä ehdotetaan jälleen tukea kaikille niille vakinaisille viroille, joita muut toimielimet pyytävät laajentumisen yhteydessä. Samoin pyydetään tukea muille laajentumiseen liittyville lisämenoille, jotta varmistettaisiin EU:n seuraavan laajentumiskierroksen onnistuminen.

Toinen painopiste on EU:n talousarviovarojen tehokas ja tarkoin kohdennettu käyttö. Tämä painopiste käsittää muun muassa seuraavat kysymykset: EU:n toimielinten menojen kohdentaminen perustehtäviin, uusien talousarvioon ja vakinaisiin virkoihin liittyvien pyyntöjen tukeminen vasta sitten, kun on arvioitu mahdollisuus varojen ja henkilöstön uudelleenjakamiseen nykyisen talousarvion rajoissa sekä uusien aloitteiden tukeminen vasta sitten, kun on arvioitu niiden vaikutus talousarvioon ja toimielinten yhteistyöhön talousarviovarojen kannattavaa ja tehokasta käyttöä silmällä pitäen. Molemmat budjettivaltaa käyttävät toimielimet – Euroopan parlamentti ja neuvosto – kannattavat talousarvion kurinalaisuuden ja EU:n veronmaksajien rahojen järkevän käytön periaatteita. Toisessa käsittelyssä Eurooppa-neuvosto ehdotti palaamista sen alkuperäiseen kantaan ja muiden toimielinten hallintomenojen vähentämistä 15 miljoonalla eurolla toimielinten alkuperäisiin pyyntöihin verrattuna. On sanottava, että monissa tapauksissa tämä vähennys toteutettiin harkitsemattomasti ja tutkimatta perusteellisesti toimielinten työn erityisluonnetta ja -ongelmia. Siitä huolimatta sovittelukokouksessa saavutettiin kompromissi, jonka mukaan Eurooppa-neuvosto ei vastusta muiden toimielinten menojen määrää, jonka Euroopan parlamentti vahvisti ensimmäisessä käsittelyssä. Näin ollen Euroopan parlamentin toisessa käsittelyssä ehdotetaan, että Euroopan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistettu menojen määrä säilytetään ennallaan ja että Eurooppa-neuvoston tekemät yhteensä 7,5 miljoonan euron menoleikkaukset palautetaan osittain.

Lopuksi haluan palata rahoitusnäkymiä koskevaan kysymykseen. EU:n talousarviota 2006 koskevassa sovittelukokouksessa voitiin havaita, että Eurooppa-neuvosto ja varsinkin puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta keskittyivät liiaksi yhteen ainoaan kysymykseen – mahdollisimman pieniin maksumäärärahoihin. Voi vain toivoa, että tämänviikkoisessa Eurooppa-neuvoston huippukokouksessa jäsenvaltioiden hallitukset pystyvät käsittelemään EU:ta koskevia kysymyksiä laajemmasta näkökulmasta pelkistämättä kaikkea yhteen ainoaan kysymykseen – mahdollisimman pieniin maksumäärärahoihin. Erityisen häkellyttävä osoitus mainitusta suuntauksesta on puheenjohtajavaltio Yhdistyneen kuningaskunnan ehdotus, jonka mukaan vanhemmat jäsenvaltiot tekisivät keskinäisen kompromissin uusien jäsenvaltioiden kustannuksella leikkaamalla kymmenellä prosentilla uusien jäsenvaltioiden käytettävissä olevia EU:n määrärahoja. Tällaista ehdotusta emme voi hyväksyä. On muistettava, että jo puheenjohtajavaltio Luxemburg ehdotti EU:n aluepolitiikkaan suunnattavien varojen huomattavaa leikkaamista verrattuna Euroopan komission vahvistamaan määrään. Onneksi tämä Yhdistyneen kuningaskunnan ehdotus on jo peruutettu. Voidaan vain toivoa, että puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta aikoo vakavissaan saavuttaa tänä vuonna kompromissin rahoitusnäkymistä ja että sen seuraava ehdotus on parempi.

  Puhemies. – Neuvoston puheenjohtaja ilmoitti minulle, että hänen oli poistuttava kesken keskustelun. Minulle oli ilmoitettu tästä. Olen yllättynyt, ettei neuvosto halua vastata näin tärkeään kysymykseen parlamentissa, mutta otan saamani ilmoituksen huomioon.

  Dalia Grybauskaitė, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, kiitän parlamenttia tämänpäiväisestä keskustelusta ja annan jälleen kerran tunnustusta koko parlamentin neuvotteluryhmälle. Olemme yltäneet huipputulokseen sillä neuvotteluratkaisulla, jonka saavutimme yhdessä luomassamme poliittisessa ilmapiirissä.

Toivotan parlamentille menestyksekästä äänestystä torstaina.

  Puhemies. – Yhteiskeskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina.

(Istunto keskeytettiin klo 10.55 ja sitä jatkettiin klo 11.15.)

Puhetta johti
varapuhemies TRAKATELLIS

7. Komission lainsäädäntö- ja työohjelma (2006) (jatkoa)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana jatkoa komission julkilausumalle – komission lainsäädäntö- ja työohjelma 2006.

  Françoise Grossetête, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, ensi vuosi on ratkaiseva EU:lle, jolla ei ole uudenaikaisia toimielimiä eikä rahoitusnäkymiä. EU on kriisissä, ja sillä on vastassaan EU:hun yhä epäilevämmin suhtautuvat kansalaiset, jotka ilmaisivat sen meille valitettavan selvästi viime keväänä.

Meidän on siksi otettava haaste vastaan – globalisaation haaste, ilmastonmuutoksen asettama haaste, energiahaaste ja väestönkehityksen haaste – jos haluamme vastata eurooppalaisten odotuksiin ja jos eurooppalaisten halutaan ymmärtävän, ettei EU ole mikään epämääräinen kokonaisuus, jonka kanssa heillä ei ole mitään tekemistä.

Tästä lähtökohdasta me Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä ehdotamme teille käytännön suuntaviivoja vuodeksi 2006. Arvoisa komission jäsen, jäimme kaipaamaan niitä kipeästi ohjelmassanne varsinkin niiltä osin, kun on kyse Lissabonin strategian mukaisten tavoitteiden muuttamisesta käytännön toimiksi. EU:n kilpailukyvyn parantaminen edellyttää sitä, että vähennämme kaikkia byrokratian muotoja ja kumoamme tarpeettoman lainsäädännön. Tässä toiminnassa on tärkeää antaa Euroopan parlamentille merkittävämpi rooli ja tehostaa toteutettujen toimenpiteiden jälkiarviointia.

PPE-DE-ryhmä painottaa myös sisämarkkinoiden loppuunsaattamisen merkitystä. Niiden optimaalinen toiminta on ratkaisevan tärkeää kaikille yrityksillemme, työpaikoillemme ja kuluttajillemme. EU:n talouselämän pitää voida luottaa suurien Euroopan laajuisten liikenneverkkohankkeiden ripeään toteutumiseen, ja ne on rahoitettava paitsi EU:n talousarviosta, myös julkisen ja yksityisen sektorin välisillä kumppanuusjärjestelyillä, jotka ovat keskeisiä myös tutkimukseen liittyvän kunnianhimoisen tavoitteemme kannalta – pelkät kauniit sanat eivät sen toteuttamiseen riitä. Uudelle tutkimuksen ja innovaation puiteohjelmalle osoitettavat määrärahat kertovat paljon. Aiomme esittää tiukkoja vaatimuksia saatavilla olevien määrärahojen ja niiden käyttötavan suhteen. Tutkimus on perusta huomisen työpaikoille.

Hyvä komission jäsen, PPE-DE-ryhmä kiinnittää erityistä huomiota myös Euroopan unionin ulkorajoihin. Vetoamme teihin, että alatte vuonna 2006 todella pohtia unionin vastaanottokykyä ja keskustella asiasta avoimesti parlamentin kanssa. Asia on hyvin tärkeä kansalaisillemme, jotka esittävät meille joka päivä tähän liittyviä kysymyksiä samoin kuin laittoman maahanmuuton torjumista ja rajavalvontakapasiteetin vahvistamista koskevia kysymyksiäkin.

Rajavalvontakapasiteetin vahvistaminen edellyttää biometristen tietojen laajamittaisempaa hyödyntämistä ja tietojärjestelmien välisen yhteistyön kehittämistä. Tätä ehdottoman tärkeää yhteistyötä on tehtävä myös verkkoturvallisuuden, terrorismin torjunnan ja rikollisuuden kitkennän alalla. Meillä on olemassa tehokas väline – Europol – jolle pitäisi viimein luoda yhteisön oikeusperusta.

Euroopan unioni voi tarjota lisäarvoa myös muilla aloilla, kuten terveydenhoidossa. Odotamme malttamattomina käytännön toimia esimerkiksi liikalihavuuden, sydän- ja verisuonitautien, sokeritaudin, syövän ja psyykkisten ongelmien torjunnan alalla. PPE-DE-ryhmä toivoo myös potilaiden liikkuvuutta ja potilaille tiedottamista edistävää ehdotusta.

Euroopan unionin tehtäviin kuuluu myös koulutuksesta huolehtiminen. Olemme pettyneitä siihen, ettei teillä ole enempää kunnianhimoa etenkään kieltenopetuksen parantamisen ja yliopistokeskustemme kehittämisen suhteen.

Arvoisa komission jäsen, tiedätte kyllä, että tavoitteidemme ja Euroopan unionin jokapäiväisen lisäarvon toteutuminen riippuu kahdesta perustavanlaatuisesta edellytyksestä. Ensimmäinen on Euroopan unionin toimintaa ohjaavat institutionaaliset säännöt. Tiedätte, miten kiintyneitä olemme perustuslakisopimukseen; pitäisikin kiireellisesti ryhtyä tehokkaisiin toimiin keskustelun käynnistämiseksi uudelleen. Toinen on rahoitusnäkymät: talousarvio, joka täyttää kaikkien odotukset ja joka on laadittu vahvaa Eurooppaa varten, eikä vain muutamia kolikoita, jotka neuvosto on viskannut pöydälle kuin jonkin säälittävän juomarahan.

  Hannes Swoboda, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, minun on pakko aloittaa puheenvuoroni huomauttamalla, että vaikka se oli nimenomaan jäsen Grossetêten ryhmä, joka vaati tämän keskustelun järjestämistä, paikalle vaivautuneiden ryhmän jäsenten määrässä ei juuri ole kehumista.

Arvoisa komission varapuheenjohtaja, on meille edullista, että voimme tukea komissiota silloin, kun se etenee mielestämme oikealla tiellä, ja kritisoida sitä silloin, kun asioissa on mielestämme korjattavaa. Totean aluksi, että ryhmäni antaa täyden tukensa k-suunnitelmalle, josta olette henkilökohtaisesti vastuussa. Toivon, että pystytte ensi vuoden aikana keskittämään koko energianne siihen, että perustuslakisopimus ja siihen liittyviä asioita käsittelevä keskustelu tavoittaisi suuren yleisön, ja että voisitte näin täydentää tuloksianne.

Sen sijaan yhdymme komission puheenjohtajan Barroson talousarvioluonnoksesta esittämään kritiikkiin – hän kuvaili sitä minitalousarvioksi mini-EU:lle – minkä puheenjohtajamme Schulz onkin jo selvästi ilmaissut. Toivon, että komission puheenjohtaja pysyy vuoropuhelun aikana riittävän lujana ja varmistaa, että koko Euroopan unionin etuja puolustetaan.

Olemme samaa mieltä kanssanne parempaan sääntelyyn liittyvästä asiasta eli siitä, että todellisena haasteena on tehostaa EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoprosessia ja tehdä siitä helppotajuisempaa, varsinkin tavallisten kansalaisten näkökulmasta. Kehotankin komission jäseniä – kaikkia heitä – lukemaan koko palveludirektiivin luonnoksen ja ilmoittamaan sen jälkeen, pitävätkö he sitä helppotajuisena tai esimerkkinä "paremmasta sääntelystä". Olisi kiinnostavaa keskustella tästä kanssanne jättäen hetkeksi sivuun sen yhteiskunnallisen sisällön, mutta se voi tietysti odottaa ensi vuoteen.

Mainitsen vielä kaksi asiaa, joihin Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmämme aikoo kiinnittää erityistä huomiota ensi vuoden aikana. Ensimmäinen on perusoikeuksien ja -vapauksien turvaaminen Euroopassa. Siihen liittyviä erityisen kuohuttavia asioita on tullut päivänvaloon ja tapahtunut viime kuukausien aikana, enkä tarkoita pelkästään CIA:n toimia, vaan myös – muutaman esimerkin mainitakseni – ammattiyhdistysoikeuksien rajoittamista Slovakiassa sekä tähän liittyen eräitä mielipidesuuntauksia, jotka ovat nousseet esiin uudessa jäsenvaltiossa Puolassa ja jotka liittyvät homoseksuaalien ja muidenkin perusoikeuksiin ja -vapauksiin. Seuraamme huolestuneita kaikkien näiden asioiden kehittymistä. Haluan vakuuttaa komission jäsenelle Frattinille, että annamme hänelle täyden tukemme, ja kehottaa häntä puolustamaan voimakkaasti EU:n oikeuksia ja normeja tällä alalla. Muuta emme häneltä pyydä.

(Suosionosoituksia)

Haluan seuraavaksi ottaa esiin tärkeimmän asian eli kysymyksen "sosiaalisesta Euroopan unionista". Ryhmämme jäsenet tietävät yhtä hyvin kuin kaikki muutkin, ettei turvattuja työpaikkoja pitkällä aikavälillä ole ja että monet ihmiset joutuvat vaihtamaan työpaikkaa kerta toisensa jälkeen. Juuri tästä syystä tämän komission pitääkin ryhtyä tehokkaampiin toimiin sosiaaliasioiden alalla, ja toimien pitää tuottaa näkyviä tuloksia. Monet kansalaisista – kuten te, arvoisa varapuheenjohtaja, saatte huomata käydessänne vuoropuhelua heidän kanssaan – uskovat jopa, että EU pahentaa globalisaation kielteisiä vaikutuksia. He ovat huomanneet, miten monet ihmiset – ja valitettavasti myös monet yritykset – käyttävät Euroopan unionia, laajentumista ja myös globalisaatiota keinona heikentää sosiaalisia normeja. Tämä ei ole ongelma pelkästään niin kutsutuissa vanhoissa jäsenvaltioissa, vaan myös uusissa jäsenvaltioissa. Komission on siksi toimittava aktiivisemmin sosiaalipolitiikan alalla ja autettava torjumaan tai ainakin lieventämään haittavaikutuksia vaalimatta harhakäsitystä siitä, että voimme pystyttää suojamuurin Euroopan unionin ympärille.

Kehotan ryhmäni puolesta komissiota laatimaan ehdotuksen lainsäädännöksi, joka koskee muun muassa epätyypillisiä työjärjestelyjä, etsimään – toisin kuin neuvoston puheenjohtajavaltio – käyttökelpoista lähestymistapaa globalisaatioon mukautumista helpottavan rahaston perustamiseksi ja lisäksi esittämään ehdotuksen puitedirektiiviksi yleishyödyllisistä palveluista, jotka ovat keinoja, joiden avulla luodaan yhteys kansan ja julkisen sektorin välille. Euroopan unionin ja komission on tuettava eikä heikennettävä niitä.

Voin vakuuttaa komission varapuheenjohtajalle, että ryhmäni jäsenet eivät ole sinisilmäisiä sosiaaliasioiden suhteen. Tiedämme kuitenkin, että jos emme onnistu tekemään tästä Euroopan unionistamme sosiaalisempaa ja antamaan sosiaaliselle ulottuvuudelle tärkeämpää asemaa globalisaatiota ja markkinoiden avaamista käsiteltäessä, emme voi saada hankkeellemme tämän mantereen kansalaisten tukea. Se on kuitenkin ehdottoman välttämätöntä, ja siihen tarvitsemme komission apua. Sitä minä ja ryhmäni kiireellisesti teiltä vaadimme.

(Suosionosoituksia)

  Silvana Koch-Mehrin, ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, me liberaalidemokraatit olemme yhdessä konservatiivisten kristillisdemokraattien ja Euroopan kansanpuolueen ryhmän kanssa ottaneet kantaa työohjelmaanne.

Tavasta, jolla olemme jäsentäneet sen sisällön, käy selvästi ilmi, että kaikilla politiikan aloilla riittää tehtävää ensi vuonna. Kiitämme teitä työohjelman perussuunnasta, joka kohdistuu Euroopan unionin kilpailukyvyn parantamiseen, Lissabonin strategian johdonmukaiseen noudattamiseen ja markkinoiden loppuunsaattamiseen keinona vahvistaa Euroopan unionin taloutta. Ne ovat oikeita suuntia, jos EU:sta halutaan tehdä vahvempi ja globalisaatioon paremmin sopeutuva. Tällä politiikalla EU myös tuodaan lähemmäs kansalaisia osoittamalla, mitä Euroopan unioni todella merkitsee heille yksilöinä.

Haluan kuitenkin esittää myös muutaman kriittisen kommentin. Tässä parlamentissa syntyvät monet poliittiset aloitteet ja käydään monet poliittiset keskustelut, ja me toivoisimme todella, että keskustelumme voisivat olla lopulta lainsäädäntönä toteutuvien aloitteidenne inspiraationlähteenä. Euroopan unioni tarvitsee yhden, eri toimielinten yhteisen työohjelman, josta näkyy selvästi, miten ne työskentelevät yhdessä. Totuus on, että viime kädessä parlamentti on kansan edustaja ja ottaa huomioon asiat, joista kansalaiset jäsenvaltioissa puhuvat ja joita he haluavat. Pyydämmekin teitä ottamaan tämän paremmin huomioon.

Suhtaudun kriittisesti myös työohjelman muotoon. Sitä ei voida pitää johdonmukaisena, sillä se koostuu kahdesta osasta, joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa: johdanto-osasta, jossa kuvataan kauniin sanoin sitä, mistä Euroopan unionissa on kyse, ja toisesta osasta, joka ei ole rakenteeltaan eikä kieleltään johdonmukainen. Tällainen asiakirja on ymmärrettävä vain niille toimielinten henkilöille, jotka joutuvat tekemisiin sen kanssa. Sen avulla ei voida antaa yleisölle todellista kuvaa siitä, mitä EU aikoo tehdä.

Vastaavasti kehotamme myös, että määrittelette jokaisen aloitteenne oikeusperustan, jotta voidaan jäljittää täsmällisesti, mistä Euroopan unioni on saanut valtuudet ryhtyä toimiin kyseisellä alalla. Lisäksi olisi suotavaa, että ehdotusten lukumäärä pidettäisiin mahdollisimman pienenä, sillä usein on järkevämpää keskittyä muutamaan asiaan ja tehdä ne kunnolla.

"Sääntelyn parantamisessa" ei ole kyse pelkästään ehdotusten tekemisestä, vaan myös niiden myöhemmästä toteuttamisesta. Siinä täytyy ennen kaikkea pyrkiä ehdotusten yksinkertaisempaan, nopeampaan ja suoraviivaisempaan toteuttamiseen siten, että huomiota kiinnitetään ensisijaisesti lainsäädännön vaikutuksiin eli siitä aiheutuviin kustannuksiin. Jos näyttää siltä, että laki tulee liian kalliiksi ja että sen kustannukset ovat suuremmat kuin hyödyt, siitä pitäisi voida luopua. Tämä ei koske vain uusia aloitteita, vaan järjestelmän rattaissa jo olevat aloitteet ja jo voimassa oleva lainsäädäntö on myös arvioitava sen määrittämiseksi, tarvitaanko sitä todella tai ovatko sen kustannukset liian suuret.

Olemme laatineet omat ehdotuksemme noudattaen periaatetta, jonka mukaan vähemmän on usein enemmän. Kehotan komission jäsentä ottamaan ne huomioon, sillä EU:sta pitää tehdä selkeä, ymmärrettävä ja pienemmässä mittakaavassa toimiva, jos yleisön halutaan tietävän, mistä siinä oikein on kysymys.

  Pierre Jonckheer, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, mielestäni komission pitäisi nyt hyväksyä kestävän kehityksen strategiansa. Tämä asia vaikuttaa myös lainsäädäntöohjelmaa käsittelevään keskusteluun, sillä ryhmäni arvosteli komission ohjelmaa siitä, ettei siinä kiinnitetä tarpeeksi huomiota nimenomaan kestävään kehitykseen liittyviin kysymyksiin.

Euroopan ympäristökeskus on julkaissut komission puheenjohtajan Barroson kanssa viime kuussa käydyn keskustelun jälkeen erittäin tärkeän ja kiinnostavan raportin, kolmannen viisivuotisraportin ympäristön tilasta Euroopan unionissa ja unionin toimien tehokkuudesta. En aio tehdä kyseisestä 750-sivuisesta raportista puolentoista minuutin tiivistelmää, mutta siitä käy selvästi ilmi, että merkittävistä edistysaskeleista huolimatta yleinen tilanne pahenee edelleen monilla aloilla, erityisesti liikenteessä, energia-alalla ja maataloudessa.

Raporttiin sisältyy – toivon teidän kiinnittävän tähän erityistä huomiota – kaksi muutakin erittäin tärkeää tietoa. Ensimmäinen on se, että toimettomuus voi tulla kalliimmaksi kuin ennaltaehkäisevä politiikka. Yllätyin todella tiedosta, jonka mukaan joka vuosi menetetään 200 miljoonaa henkilötyöpäivää ilmansaasteista johtuvien työperäisten sairauksien vuoksi.

Toiseksi raportissa todetaan, että kotitalouksien kulutus kaksinkertaistuu vuoteen 2030 mennessä. Tämä vahvistaa sen, miten tärkeää on ohjata kuluttajien valintoja ja soveltaa siten tehokkaasti periaatetta, jonka mukaan kustannukset sisällytetään hintoihin. Tästä syystä Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän jättämässä päätöslauselmassa kehotetaan teitä erityisesti ottamaan käyttöön ajoneuvojen päästöihin ja sitä kautta ilman saastumiseen sovellettavia velvoittavia toimenpiteitä, toteuttamaan ekologista suunnittelua koskevaan direktiiviin liittyviä täytäntöönpanotoimenpiteitä, joiden suhteen komissio on jäänyt jälkeen työohjelmastaan, ja asettamaan lentoliikenteelle polttoaineveron osana laajempaa verouudistusta, jossa vähennetään työhön kohdistuvaa verotusta ja jossa rankaistaan ympäristölle haitallisia tuotteita, kuten on jo pitkään suositeltu.

Päätöslauseeseemme sisältynyt toinen näkökohta oli rakennusdirektiivin soveltamisalan laajentaminen siten, että siinä suositaan laaja-alaisempia eristystoimia ja rakennusten parempaa eristämistä.

Toisin sanoen: olkoonpa, että Bill Clinton ilmoitti Montrealissa pitävänsä Kiotosta, me puolestamme tiedämme, että komissio pitää erittäin paljon Lissabonista. Toivoisimme, että komissio pitäisi enemmän Göteborgista ja toivon, että erityisesti te saisitte kolleganne pitämään enemmän Göteborgista.

  Roberto Musacchio, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen juuri palannut Montrealin ilmastokokouksesta, jossa saavutettiin äärimmäisen tärkeä tulos: päätös noudattaa Kioton sitoumuksia täysimittaisesti ja valmistautua tuleviin toimiin jatkamalla sopimusta pitkälle vuoden 2012 jälkeen erittäin merkittävin päästövähennystavoittein.

Kokouksessa voitiin aistia päättäväinen halu valita toinen kehitysvaihtoehto, jossa keskitytään vaihtoehtoisiin energiamuotoihin ja energian säästämiseen, ja halu jatkaa monenvälistä yhteistyötä. Kokouksessa nämä asetettiin tärkeimmiksi tavoitteiksi maailmassa, joka on ympäristökriisin partaalla ja jossa ristiriitaisuudet kasvavat yhä selvemmän eriarvoisuuden myötä.

EU:lla oli kokouksessa tärkeä rooli tämän suunnan valinnassa, sillä se kävi Kiinan kanssa vuoropuhelun sen ratkaisevasta avautumisesta ja torjui Bushin hallinnon pyrkimykset sabotoida neuvotteluja.

Tänään meille esitellyssä työohjelmassa ei suoraan sanottuna ole mitään merkittävää merkkiä mistään tästä. Komission puheenjohtaja Barroso ehdottaa vapaata kauppaa ja polkumyyntiä, Bolkesteinin direktiiviä ja työaikadirektiiviä sekä hillitsemätöntä globalisaatiota, joka lisää kaikki rajat ylittävien liikenteen päästöjen aiheuttamaa pilaantumista.

Tämänhetkisessä kriisi- ja umpikujatilanteessa pääministeri Blair ehdottaa yhdessä puheenjohtaja Barroson kanssa talousarviota, jossa ei ole jäljellä muuta kuin luuta ja nahkaa, sekä jopa ydinvoimaa. Se on vastoin Montrealin kokousta ja Kiinan kaltaisten maiden tahtoa, jotka vaativat uusiutuvaa energiaa, energian säästöä ja puhtaita vaihtoehtoisia energianlähteitä.

Toistan vielä: vapaan kaupan politiikka on osoittautunut epäonnistuneeksi valinnaksi. EU tarvitsee uuden kutsumuksen, ja meidän tehtävänämme on löytää sellainen. Se tarvitsee sosiaalista yhteenkuuluvuutta, innovaatiota, laadukkaan ympäristön, uuden yhteyden talouselämän ja alueiden välille, yhteistyötä, demokratiaa ja rauhaa. Erilainen EU ei ole vain mahdollinen, vaan siitä on tulossa välttämättömyys.

  Jens-Peter Bonde, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, kun komission puheenjohtaja vuonna 1999 lupasi meille oikeuden tutustua komission kokousten esityslistoihin ja pöytäkirjoihin, keskittämistä voimakkaasti tukevat virkamiehet ryhtyivät välittömästi laatimaan uudenlaisia esityslistoja, joissa on vähemmän kohtia, ja selvästi supistettuja pöytäkirjoja. Todelliset esityslistat ja täydelliset pöytäkirjat pysyivät salaisina monien vuosien ajan. Prodin komissio lupasi meille myös kattavan vuotuisen työohjelman, jossa mainitaan jokaisen yksittäisen lainsäädäntöluonnoksen oikeusperusta. Maat sopivat myös siitä, että kansalliset parlamentit saavat tarkistaa erikseen, noudatetaanko toissijaisuusperiaatetta, ja niille annetaan mahdollisuus näyttää keltaista korttia kuuden viikon kuluessa. Lisäksi jokaisessa yksittäisessä parlamentissa piti sen jälkeen järjestää julkinen keskustelu vuoden työohjelmasta.

Tanskan parlamentti meni asiassa vieläkin pidemmälle ja halusi, että kukin yksittäinen eri alaan erikoistunut valiokunta voisi tehdä omat toissijaisuusperiaatteen noudattamista koskevat tarkastuksensa. Se oli melkein liian hyvää ollakseen totta, mutta sitten muodollisuuksille uskolliset komission virkaintoiset keskittäjät tekivät ohjelman lukemisesta mahdotonta. Mikään kansallinen parlamentti ei pysty arvioimaan, mitä ensi vuonna tapahtuu. Oikeusperusta on poistettu, joten on mahdotonta tietää, suunnitteleeko EU harmitonta päätöslauselmaa vaiko sitovaa säädöstä. Ehdotuksia ei luokitella aiheittain, kuten talousarvioissa ja säädöskokoelmissa. Uusimman keksinnön mukaiset luvut ovat nimeltään hyvinvointi, solidaarisuus ja turvallisuus. Kaikki kuvaukset ovat läpikäyneet orwellilaisen uuskielikäsittelyn, jotta jokainen tuleva aloite on kaikille edullinen eikä kenellekään epämieluisa.

Joka vuosi hyväksytään 2 000–4 000 säädösluonnosta, mutta vuosiohjelmaan sisältyy vain 32 tällaista säädösluonnosta ja 64 muuta ehdotusta. Lisäksi on mainittu 182 muuta säädösluonnosta ja 295 muuta aloitetta. Miksi emme saa tietää kaikista niistä asioista, joita komissio aikoo ehdottaa tulevana vuonna? Vetoan jälleen komission puheenjohtajaan Barrosoon: antakaa meille täydellinen ja yksityiskohtainen työohjelma, joka on jäsennelty luvuittain ja jossa määritetään jokaisen yksittäisen ehdotuksen oikeusperusta. Julkaiskaa se Internetissä ja käynnistäkää keskustelu niistä asioista, joista yksittäiset jäsenvaltiot eivät pysty päättämään tehokkaasti ja joita siksi yritetään ratkaista EU:ssa tai muilla kansainvälisillä foorumeilla. Tällainen keskustelu on varsin käytännönläheistä, mutta se voi olla varteenotettavaa vain, jos se pohjautuu täydelliseen ja kaunistelemattomaan vuotuiseen työohjelmaan.

  Frank Vanhecke (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, komissio puhuu ohjelmassaan "viestintävajeen korjaamisesta" ja "eurooppalaisen hankkeen demokraattisten perusteiden lujittamisesta" – nämä ovat suoria lainauksia – mutta käytännössä meidän on pääteltävä, että kaikki tämä on vain teoriaa ja että samainen komissio hyvin usein toteuttaa politiikkaa, joka on pohjimmiltaan epädemokraattista. Esimerkkinä voidaan mainita tapa, jolla Turkin jäsenyysneuvottelut on syötetty eurooppalaisille, vaikka niille ei ole minkäänlaista demokraattista oikeutusta.

Toisena silmäänpistävänä esimerkkinä mainittakoon se, miten komissio hylkää kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien jäsenten tekemän yhteisen aloitteen, joka koskee lainsäädäntöehdotusten järjestelmällistä testaamista toissijaisuusperiaatteen valossa. Komissio katsoo, että tämä järjestelmä vastaa vanhaa tuttua keltaisen kortin järjestelmää, joka sisältyi Euroopan perustuslakisopimukseen. Komissio katsookin näin ollen, että järjestelmä on kuollut ja kuopattu Euroopan perustuslakisopimuksen mukana ja ettei meidän enää tarvitse välittää siitä. Kuitenkin silloin kun se komissiolle sopii, muita entisen Euroopan perustuslakisopimuksen asiakirjoja putkahtaa vaivihkaa esiin ja niistä tehdään jopa oikeudellisesti sitovia.

Siten esimerkiksi perusoikeusviraston säännöissä todetaan, että virastolla on valtuudet soveltaa perusoikeuskirjaa ja että jäsenvaltioiden pitää noudattaa siihen kirjattuja perusoikeuksia soveltaessaan EU:n lainsäädäntöä.

Tämä omituinen perusoikeuskirja on vähän niin kuin Bon Marchén tai Ikean tuoteluettelo, jonka nojalla mikä tai kuka tahansa voi tehdä kaikenlaisia asioita. Se on siksi erityisen vaarallinen väline. Se olisi normaalisti pitänyt haudata Euroopan perustuslakisopimuksen mukana, mutta komissio onkin sen sijaan vaivihkaa tehnyt siitä sitovan. Jos komissio haluaa tehdä muutakin kuin antaa tyhjiä lupauksia demokratian lujittamisesta, sen pitää muuttaa toimintatapojaan perinpohjaisesti.

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää poliittisten puolueiden edustajia heidän tänään esittämistään kommenteista ja reaktioista. Tämä on toinen kerta, kun komission vuoden 2006 työohjelmaa käsitellään Euroopan parlamentin täysistunnossa, ja toivon, että molemmat osapuolet ovat tämän menettelyn tuloksena hieman viisaampia.

Mainitsen ensin muutaman sanan tästä prosessista. Nähdäkseni on hyvä muistuttaa, että nykyinen komissio asettaa tavoitteensa viisivuotiskaudelle, eikä yhden vuoden työohjelmassa voida käsitellä kaikkea sitä, mitä haluamme toimikautemme aikana saavuttaa. Jotkut asiat on jätettävä vuoden 2007 ja myöhempien vuosien työohjelmiin. Muistutan jäseniä siitä, että työohjelmaa on aina mahdollista muuttaa väliarvioinnin yhteydessä. Tämä tuoteluetteloksikin kutsuttu asiakirja, joka on toimitettu ja toimitetaan säännöllisesti Euroopan parlamentille, sisältää tietoa sellaisista jäseniä erityisesti kiinnostavista, eräiden teistä tänään mainitsemista aiheista, joita ei välttämättä mainita painopistealueiden luettelossa.

Komissio on pitänyt erittäin hyvänä uutta prosessia, jossa valiokunnat osallistuvat ensisijaisten tavoitteiden määrittelyyn ja komission työohjelmaa käsittelevään keskusteluun. Keskustelu on nyt saamassa vakavasti otettavan muodon sikäli, että pääsemme pohtimaan poliittisia painopisteitä ja käymään todellista poliittista keskustelua, mistä on jatkossa paljon hyötyä.

Vastauksena jäsen Swobodan kommentteihin haluan ilmoittaa, että komissio keskustelee kestävän kehityksen strategian tarkistamisesta tänään iltapäivällä pidettävässä kokouksessaan. Siinä on kyse yhdennetystä lähestymistavasta suhteessa tavoitteisiimme, joita ovat taloudellinen hyvinvointi, ympäristönormit ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Lähestymistapa perustuu siihen ajatukseen, että nämä politiikanalat tukevat toisiaan.

Kiinnitämme jatkossakin erityistä huomiota sosiaaliasioihin. Työohjelmaan sisältyy vihreä kirja työlainsäädännön kehityksestä, ja sen odotetaan herättävän laajaa keskustelua, johon osallistuvat EU:n toimielimet, jäsenvaltiot, työmarkkinaosapuolet ja asiantuntijat. Tavoitteena on laatia päätelmät työlainsäädännön viimeaikaisen kehityksen pääsuuntauksista sekä EU:ssa että jäsenvaltioissa. Lisäksi siinä määritetään tärkeimmät ja kiireellisimmät asiat, joihin on puututtava. Vuonna 2006 on edelleen tarkoitus julkaista tiedonanto yleishyödyllisistä yhteiskunnallisista palveluista.

Korostan myös, että komissio, joka antaa suuren painoarvon uudistetulle Lissabonin strategialle, osoittaa näin voimakkaan sitoutumisensa solidaarisen Euroopan luomiseen, jossa pyritään takaamaan myös hyvinvointi ja työllisyys. Pyrimme jatkossakin kaikin voimin siihen, että jäsenvaltiot ja kaikki sidosryhmät voivat toimia tehokkaasti ja uskottavasti. Kasvun ja työpaikkojen strategia ei voi onnistua ilman yhteistyötä. Työmme uskottavuus riippuu seikkaperäisestä valmistelusta, joka käsittää myös ehdottomasti sidosryhmien kuulemisen ja vaikutusten arvioinnin. Tiedän tämän kiinnostavan myös Euroopan parlamenttia.

Haluan myös korostaa komission ja muiden toimielinten välisen vuoropuhelun tärkeyttä vuoden 2006 työohjelman valmistelun aikana. Komissio on ollut useaan otteeseen yhteydessä Euroopan parlamenttiin uuden puitesopimuksen nojalla, ja se on saanut tätä kautta hyvän käsityksen siitä, mitä parlamentti odottaa komissiolta tulevana vuonna. Kun työohjelmaa valmisteltiin, parlamentti esitti komissiolle pitkän luettelon ensisijaisista asioista. Meillä on myös ollut erittäin rakentava työyhteys puheenjohtajakokoukseen k-suunnitelman täytäntöönpanon yhteydessä. Tiedämme, että kummatkin toimielimemme ovat sitoutuneita sen tavoitteiden saavuttamiseen.

Otan huomioon komission vuoden 2006 työohjelmasta tänään esittämänne mielipiteet. Komissio tarkastelee päätöslauselmaanne suurella mielenkiinnolla ja vastaa sen mukaisesti.

Haluan vielä tuoda esiin, miten suuresti olen arvostanut tuloksellista yhteistyötämme vuonna 2005. Odotan, että jatkamme samalta pohjalta vuonna 2006 ja varmistamme näin, että työohjelmamme pannaan täytäntöön päättäväisesti ja menestyksellä. Kiitän myös kommenteista, jotka liittyivät Euroopan ympäristökeskuksen raporttiin, jota sain olla esittelemässä. Tunnemme raportin sisällön erittäin hyvin, ja se on otettava huomioon. Mielestäni komissio on ottanut johtavan aseman maailmanlaajuisesti ilmastonmuutoksen torjunnan alalla. Nähdäkseni mikään muu kumppani ei tällä hetkellä ole samassa asemassa. Me jatkamme luonnollisesti pyrkimyksiä sen varmistamiseksi, että komissio säilyttää tämän tärkeän tehtävänsä. Meidän on näytettävä tietä myös tässä yksittäisessä asiassa.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – Olen vastaanottanut kolme työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään tiistaina klo 12.00.

(Istunto keskeytettiin klo 11.50 ja sitä jatkettiin klo 12.05 äänestyksillä.)

Puhetta johti
varapuhemies McMILLAN-SCOTT

(1) Ks. pöytäkirja.

8. Äänestykset

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

9. Euroopan yhteisöjen, Euratomin ja Sveitsin valaliiton välinen tiede- ja teknologiayhteistyötä koskeva sopimus (äänestys)

10. Oluentuonnin tilapäinen rajoittaminen Suomeen (äänestys)

11. Euroopan ympäristökeskuksen sekä ympäristöä koskevan Euroopan tieto- ja seurantaverkoston toiminnanjohtajan toimikausi (äänestys)

12. Euroopan ammatillisen kehittämiskeskuksen johtajan toimikausi (äänestys)

13. Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön johtajan ja apulaisjohtajan toimikausi (äänestys)

14. Euroopan koulutussäätiön johtajan toimikausi (äänestys)

15. Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen johtajan toimikausi (äänestys)

16. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen toiminnanjohtajan toimikausi (äänestys)

17. Tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen johtajan toimikausi (äänestys)

18. Euroopan lääkeviraston toimitusjohtajan toimikausi (äänestys)

19. Euroopan työturvallisuus- ja työterveysviraston johtajan toimikausi (äänestys)

20. Euroopan meriturvallisuusviraston pääjohtajan toimikausi (äänestys)

21. Euroopan lentoturvallisuusviraston pääjohtajan ja johtajien toimikausi (äänestys)

22. Euroopan rautatieviraston pääjohtajan toimikausi (äänestys)

23. Sisämarkkinoilla toimivan yhdenmukaistamisviraston pääjohtajan toimikausi (äänestys)

24. Yhteisön kasvilajikeviraston pääjohtajan toimikausi (äänestys)

25. Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen johtajan toimikausi (äänestys)

26. Euroopan rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskuksen johtajan toimikausi (äänestys)

27. Maailmanlaajuisen satelliittinavigointijärjestelmän Euroopan valvontaviranomaisen toiminnanjohtajan toimikausi (äänestys)

28. Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston pääjohtajan ja varapääjohtajan toimikausi (äänestys)

29. Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuosi (äänestys)

Ennen äänestyksiä:

  Sophia in 't Veld (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, olimme ehdottaneet suullista tarkistusta, mutta peruutamme sen nyt, koska olemme toistaiseksi tyytyväisiä Euroopan komission eilen illalla antamaan lausuntoon, jonka mukaan se on sitoutunut torjumaan kaikenlaista syrjintää kaikissa jäsenvaltioissa ja valmis kehottamaan kaikkia jäsenvaltioita myöntämään tähän tarvittavat varat. Seuraamme kuitenkin tarkasti komissiota ja tämän ohjelman täytäntöönpanoa. Jos komissio ei noudata lupaustaan, otamme asian uudelleen puheeksi.

Tällä edellytyksellä peruutamme suullisen tarkistuksen.

30. Turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittäminen ja Eurodac: ulottaminen Tanskaan (äänestys)

31. EY:n sekä Islannin ja Norjan välillä turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevasta valtiosta tehtyyn sopimukseen liitettävä pöytäkirja (äänestys)

32. Kalastuslisenssihakemusten toimittaminen kolmansille maille (äänestys)

33. Teknisen avun tiedonvaihtotoimiston tuen laajentaminen tulevan eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen edunsaajamaihin (äänestys)

34. Kansainvälisen turvallisuusjohtamissäännöstön täytäntöönpano yhteisössä (äänestys)

35. Paristot ja akut sekä käytetyt paristot ja akut (äänestys)

Tarkistuksesta 8 toimitetun äänestyksen jälkeen:

  Agnes Schierhuber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan pyytää selvennystä. Totesitte, että tarkistukset 1 ja 2, joista järjestettiin nimenhuutoäänestys, hylätään, mutta sanoitte myös, että tarvitaan määräenemmistö. Laskin tarkistuksia vastaan annetut äänet, eikä 328 ääntä riitä muodostamaan määräenemmistöä. Pyydän teitä täsmentämään, mitä äänestysmenettelyä nyt noudatetaan.

  Puhemies. Tarkistuksista 1 ja 2 järjestettiin nimenhuutoäänestys. Parlamentin jäsenistä 309 äänesti tarkistusten puolesta, mutta tarkistusten hyväksymiseen tarvitaan 367 äänen määräenemmistö.

36. Energian loppukäytön tehokkuus (äänestys)

37. Lisätalousarvioesitys nro 8/2005 (äänestys)

38. Rahoitusvälineiden markkinat (äänestys)

39. Eurooppalainen maksusuoritusmääräysmenettely (äänestys)

Ennen äänestyksiä:

  Arlene McCarthy (PSE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää eri poliittisiin ryhmiin kuuluvia kollegojani, jotka ovat tehneet kovasti ja tehokkaasti työtä tänään ensimmäisessä käsittelyssä olevan kompromissikokonaisuuden aikaan saamiseksi neuvoston ja komission kanssa. Erityisesti haluan kiittää omaan poliittiseen ryhmääni kuuluvia jäseniä Wallis, Wieland, Lehne ja Berger.

Puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta on ollut hyvin yhteistyöhaluinen ja hyväksynyt useita parlamentin tarkistuksia, minkä ansiosta voimme nyt äänestää ensimmäisessä käsittelyssä olevasta, Eurooppalaista maksusuoritusmääräysmenettelyä koskevasta kokonaisuudesta. Se auttaa nopeuttamaan ja yksinkertaistamaan yritysten rajojen yli suorittamia maksuja. Se auttaa myös velkojen perinnässä. Lyhyesti sanoen, tiedämme, että yrityksiä, joiden laskuja ei makseta, uhkaa lopettaminen, jolla on seurausvaikutuksia sekä työntekijöihin että tavarantoimittajiin. Maksumääräysten täytäntöönpanojärjestelmien puuttuminen horjuttaa sisämarkkinoita ja liike-elämän luottamusta.

Liitteiden laatimiseen ja johdanto-osan kappaleiden viimeistelyyn liittyy vielä joitakin ratkaisemattomia teknisiä seikkoja, jotka on selvitettävä puheenjohtajavaltio Itävallan kanssa. Lisäksi jäsen Wallis on pyytänyt meitä pohtimaan erästä "rajat ylittävän" määritelmää koskevaa teknis-oikeudellista seikkaa.

Odotan kiinnostuneena työskentelyä puheenjohtajavaltio Itävallan kanssa ja tämän yrityksiä ja kansalaisia velkojen perinnässä auttavan, hyvin käytännönläheisen säädöksen viimeistelyä sekä neuvoston ja komission kanssa käytävää täysistuntokeskustelua ja äänestystä ensi vuonna. Kehotan parlamentin jäseniä siksi äänestämään nyt ensimmäisessä käsittelyssä olevan hyväksytyn neuvottelukokonaisuuden puolesta.

40. Kivutonta ansastusta koskevat standardit (äänestys)

41. Jäsenen nimittäminen tilintarkastustuomioistuimeen (FI) (äänestys)

42. Jäsenen nimittäminen tilintarkastustuomioistuimeen (IRL) (äänestys)

43. Jäsenen nimittäminen tilintarkastustuomioistuimeen (SV) (äänestys)

44. Jäsenen nimittäminen tilintarkastustuomioistuimeen (DA) (äänestys)

45. Jäsenen nimittäminen tilintarkastustuomioistuimeen (B) (äänestys)

46. Jäsenen nimittäminen tilintarkastustuomioistuimeen (ES) (äänestys)

47. Jäsenen nimittäminen tilintarkastustuomioistuimeen (PT) (äänestys)

48. Jäsenen nimittäminen tilintarkastustuomioistuimeen (IT) (äänestys)

Äänestysten jälkeen:

  Robert Evans (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin teidän välityksellänne kysyä jäsen Pomés Ruizilta, miksi hänen nimeämistään 8–10 henkilöstä vain yksi saattoi olla nainen.

(Vaihtelevia reaktioita)

  Puhemies. Kysymyksenne puhuu puolestaan, jäsen Evans.

  José Javier Pomés Ruiz (PPE-DE), esittelijä. – (ES) Arvoisa puhemies, toivokaamme jäsenvaltioiden, jotka ovat ehdottaneet jäseniä tilintarkastustuomioistuimeen, muistavan, että nais- ja miespuolisten kansalaisten välillä pitäisi olla parempi tasapaino.

49. Bruno Gollnischin parlamentaarinen koskemattomuus (äänestys)

Ennen äänestyksiä:

  Luca Romagnoli (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, pyydän Wallisin mietinnön palauttamista välittömästi takaisin asianomaiseen valiokuntaan työjärjestyksen 168 artiklan mukaisesti, koska menettelyä ei ole suoritettu asianmukaisesti. Valiokunnassa äänestettiin vain päätelmistä, ei perusteluista. Kehotan kollegojani tukemaan tätä pyyntöä, joka on merkittävä osoitus avoimuudesta ja sisäisestä demokratiasta.

  Puhemies. Hyvä jäsen Romagnoli, te ette kuulu poliittiseen ryhmään; olette sitoutumaton jäsen. Ette siis voi esittää tätä pyyntöä. Se osoittaa, kuinka tärkeää on kuulua ryhmään, erityisesti suureen ryhmään!

(Naurua ja suosionosoituksia)

50. Maankäyttölainsäädännön soveltaminen (LRAU) (äänestys)

51. Yritysverotus Euroopan unionissa: yhteinen yhtenäistetty yhtiöveropohja (äänestys)

  Puhemies. Äänestykset ovat päättyneet.

52. Äänestysselitykset

  Francesco Enrico Speroni (IND/DEM). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, aiheesta tasa-arvo ja oikeudet toteaisin, että parlamentti on mielestäni jossain määrin suvaitsematon sellaisia näkemyksiä kohtaan, jotka eivät ole sille mieluisia.

Eilen kuulin hyökättävän maani hallituksen ministeriä ja jopa sen korkeinta oikeutta vastaan. Kuulin runsaasti viittauksia paljon ylistettyyn oikeuslaitoksen riippumattomuuteen, sillä eräitä ilmauksia – jotka olivat kenties vastenmielisiä ja kenties epäkohteliaita – pidettiin erittäin loukkaavina. Etnisen alkuperän tai joidenkin piirteiden mainitseminen ei kuitenkaan aina ole rasismia ja siten rikos. Parlamentissa näyttää kuitenkin olevan kiellettyä puhua tietyistä aiheista. Mielestäni kaikilla on samat oikeudet, myös oikeus mielipiteen ilmaisemiseen.

Garganin mietintö (A6-0345/2005)

  Hélène Goudin, Nils Lundgren ja Lars Wohlin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Kaikissa 18 mietinnössä esittelijät ehdottavat, että Euroopan parlamentti osallistuisi eri virastojen johtajien nimittämiseen ja heidän toimikautensa pidentämiseen. Junilistan asettaa kyseenalaiseksi monien virastojen oikeutuksen, mutta se katsoo myös, ettei Euroopan parlamentin vaikutusvaltaa pitäisi lisätä tässä asiassa, sillä se lisää ylikansallisuutta.

Näin ollen äänestimme mietintöjä vastaan.

Rouren mietintö (A6-0366/2005)

  Frank Vanhecke (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, totuus Rouren mietinnöstä on se, että siinä toistetaan samaa vanhaa virttä, jota olemme kuunnelleet jo vuosien ajan ja joka kaikui yhtenään korvissamme Ranskassa hiljan koettujen maahanmuuttajalevottomuuksien aikana. Sen mukaan Euroopan eri maissa jatkuvasti esiintyvät maahanmuuttajaongelmat ovat yksinomaan meidän syytämme ja niistä voidaan syyttää inhottavia eurooppalaisia, jotka syrjivät aina ja kaikkialla. Sama virsi toistuu tässäkin mietinnössä, eikä se siksi yllä lähellekään totuutta.

Jos haluamme puhua syrjinnästä ja yhtäläisten mahdollisuuksien puuttumisesta Euroopassa, mainitkaamme myös islamilaisten yhteisöjen naisten huuto. Monissa oman maani esikaupungeissa, esimerkiksi Brysselissä, islamilaiset maahanmuuttajat, jotka haluavat rasittaa meitä ennakkoluuloillaan, solvaavat järjestelmällisesti naisia tai kutsuvat heitä huoriksi. Kääntäkäämme huomiomme tähän monikulttuurisen yhteiskunnan aikapommiin, joka vaarantaa yhteiskuntamme perussaavutukset.

  Philip Claeys (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, luin Rouren mietinnöstä, että yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuonna 2007 on tarkoitus levittää muun muassa sitä sanomaa, että kaikilla on oikeus yhdenvertaiseen kohteluun. Myös kunnioituksen ja suvaitsevuuden edistäminen ovat asialistalla etusijalla. Ottaen huomioon mietinnön poliittisesti korrektin sävyn ja aiemmat kokemukset en kuvittelekaan komission aikovan tehdä selväksi erityisesti Euroopan islamilaisille yhteisöille, ettemme voi hyväksyä väkivaltaa juutalaisia kohtaan tai naisten syrjintää.

Esimerkiksi vuonna 2002 julkaistusta selvityksestä ilmenee, että juutalaisvastainen käyttäytyminen on erityisen yleistä muslimien keskuudessa. Koska tämä ei tietenkään sovi poliittisesti korrektiin mielikuvaamme, raportin tulokset heitettiin romukoppaan. Yleisimmät ja räikeimmät syrjintätapaukset verhotaan rakkauden kaapuun. Kukaan ei tietenkään koskaan ole kuollut tekopyhyyteen.

  Carlos Coelho (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Amsterdamin sopimus merkitsi suurta edistysaskelta syrjinnän torjunnassa, sillä se laajensi käsitteen miesten ja naisten välisen tasa-arvon ulkopuolelle. Tasa-arvon ja syrjimättömyyden periaate on EU:n keskeisimpiä perusoikeuksia.

Ehdotuksessa nimetään vuosi 2007 yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuodeksi, millä pyritään edistämään tasa-arvoa ja poistamaan kaikkinainen syrjintä.

Ajatus aloitteesta syntyi "Tasa-arvo ja syrjimättömyys laajentuneessa Euroopan unionissa" -nimisen vihreän kirjan tulosten arvioinnin pohjalta. Se edistää osaltaan kolmea ensisijaista alaa: tietoisuuden lisäämistä ja tiedon levittämistä, syrjinnän vastaisen lainsäädännön vaikutusten seurantaa ja tutkimista sekä syrjinnän torjumiseen osallistuvien henkilöiden välistä yhteydenpitoa.

Yhtäläisten mahdollisuuksien edistäminen on keskeinen tekijä pyrittäessä yhtenäisempään, kilpailukykyisempään ja dynaamisempaan yhteiskuntaan, mutta myös keino hyötyä moninaisuudesta. Siksi meidän on tuettava tällaista tietoisuutta lisäävää aloitetta syrjivien asenteiden torjumiseksi ja sen varmistamiseksi, että kansalaiset ovat jatkuvasti tietoisia oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.

Kampanjalla pitäisi painostaa jäsenvaltioita, jotka hidastelevat direktiivien saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Aikana, jolloin syrjintä, eriarvoisuus ja yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus ovat nostamassa päätään, meitä ilahduttaa sen vahvistaminen jälleen kerran, että syrjimättömyys on perusperiaate, jota on noudatettava niin talous-, sosiaali- kuin kulttuuripolitiikankin alalla. Tämä ei kuitenkaan riitä, sillä yhteiskunnallinen tilanne on vakava monissa EU-maissa.

Vaikka mietinnössä mainitaan tarve vaalia oikeuksia ja yhtäläisiä mahdollisuuksia, lisätä osallistumista ja oikeuksien tiedostamista sekä tietoa oikeuksista – jotka, haluamme lisätä, on saavutettu tai kadotettu tai joita ei vielä ole saavutettu – siinä ei tuomita ratkaisevia tekijöitä, joiden vuoksi näitä periaatteita ei noudateta.

Työläiset joutuvat tällä hetkellä kestämään hyökkäyksiä yhteiskunnallisia oikeuksiaan ja saavuttamiaan etuja vastaan – EU:n tukiessa hyökkäystä tiedottamalla ja propagoimalla ja esittämällä hillitsemistoimia – ja kapitalistisen hyökkäyksen vaikutukset huomataan pian. Olemme toisin sanoen todistamassa julkisten palvelujen mitä räikeintä hyväksikäyttöä ja tuhoamista, sillä ne ovat joutumassa yksityisen pääoman käsiin. Tämä puolestaan johtaa köyhyyteen ja yhteiskunnalliseen epäoikeudenmukaisuuteen.

Yhtäläisten mahdollisuuksien varmistaminen edellyttää niitä horjuttavan politiikan torjumista.

  Marine Le Pen (NI), kirjallinen. – (FR) "Yhdenvertaiset mahdollisuudet. Tavoitteena oikeudenmukainen yhteiskunta." Kukapa uskaltaisi vastustaa tällaista mietintöä? Moisella otsikolla sen pitäisi tulla täysin yksimielisesti hyväksytyksi. Ongelmana on se, että syrjinnän torjunnan ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien alalla yritämme jatkuvasti ylittää itsemme. Tuoko tämä mietintö mitään todella uutta tavanomaiseen käsite- ja iskulauselitaniaan, jossa korostetaan totunnaista tasa-arvoajattelua ja syrjimättömyyttä?

Esittelijä ehdottaa itse asiassa vuoden 2007 nimeämistä yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuodeksi, mikä olisi "erinomainen keino tiedottaa näistä asioista EU:n kansalaisille". Mikä uutuus! Taas kerran tasa-arvoa aiotaan toteuttaa pakolla, kiintiöjärjestelmän käyttöönotolla ja positiivisella syrjinnällä. Emme voi yhtyä tähän, sillä sehän on itse asiassa yhdenvertaisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun vastakohta. Vastustamme myös sitä, että Euroopan unionille annettaisiin mahdollisuus määrätä seuraamuksia jäsenvaltioille, jotka eivät noudata yhteisön direktiivin säännöksiä. Kyse on kansallisesta toimivallasta ja itsemääräämisoikeudesta rikosoikeuden alalla, eikä niitä voida rajoittaa tai delegoida.

  Sérgio Marques (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Yhtäläinen kohtelu on kirjattu Amsterdamin sopimukseen, ja se on jokaiselle kansalaiselle kuuluva perusoikeus. Arvioidakseen syrjinnän torjumisen edistymistä ja kerätäkseen mielipiteitä siitä, miten EU voisi tehostaa toimiaan tällä alalla, komissio käynnisti toukokuussa 2004 laajan kuulemisprosessin hyväksymällä vihreän kirjan "Tasa-arvo ja syrjimättömyys laajentuneessa Euroopan unionissa".

Vihreä kirja herätti ajatuksen vuoden 2007 nimeämisestä yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuodeksi. Hankkeella on neljä tavoitetta: tiedottaminen, keskustelun käynnistäminen, monimuotoisuuden arvostaminen sekä kunnioittamisen ja suvaitsevaisuuden edistäminen.

EU on jo säätänyt syrjinnän torjuntaa koskevia lakeja, mutta monet kansalaiset eivät tiedä tällaista lainsäädäntöä olevan olemassakaan tai tietävät siitä vain vähän. Sinänsä kannatan eurooppalaisen teemavuoden kaltaisen, laajan mediatapahtuman järjestämistä, koska se on erinomainen tapa lisätä Euroopan kansalaisten tietoisuutta ja tarjota heille tietoa. Eurooppalainen teemavuosi on myös tapa painostaa jäsenvaltioita, jotka hidastelevat tasa-arvoa koskevien direktiivien saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) On totta, että oikeudelliselta kannalta kaikkea syrjintää torjutaan kattavasti, mutta on mahdotonta todeta lainkaan varmasti, että kaikki syrjintä estetään ja sitä torjutaan tositilanteissa. Komissio uskoo, että yhtäläisten mahdollisuuksien teemavuosi olisi tässä mielessä askel eteenpäin.

En ole koskaan pitänyt suuria tapahtumia erityisen hyvänä ongelmanratkaisukeinona. Olen aina pelännyt, että eriaiheisilla kansainvälisillä teemavuosilla tai -päivillä aiheutetaan itse asiassa vahinkoa sysäämällä tietämättömyys ongelmasta muille päiville ja vuosille. Usko siihen, että tämän kaltaisilla hankkeilla voidaan lisätä tiettyjen asioiden näkyvyyttä, on kuitenkin leviämässä. Katson, että mietinnössä käsitellyn tapahtuman aihe kuuluu tähän ryhmään, ja äänestin siksi mietinnön puolesta.

Rouren mietintö (A6-0379/2005)

  Carlos Coelho (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän varjoesittelijänä ilmaisen tyytyväisyyteni Rouren erinomaiseen mietintöön.

Koska Eurodac-asetus ja Dublin II -asetus eivät ole osa Schengenin säännöstön kehittämistä, Tanskalla ei ole mahdollisuutta valita, käyttääkö se näiden asetusten kohdalla osallistumista koskevaa lauseketta osallistuakseen niihin.

Siksi tarvitaan yhteisön ja Tanskan välinen kansainvälinen sopimus sekä pöytäkirja yhteisön, Islannin ja Norjan väliseen sopimukseen. Ehdotuksilla on tarkoitus ulottaa koskemaan Tanskaa Eurodac-järjestelmän säännökset ja menettelyt, joiden mukaisesti määritetään kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio.

Tämä on tervetullut askel, vaikka tällaisia sopimuksia tulisikin tehdä erityisolosuhteissa ja vain rajoitetuksi ajaksi. Nämä tilanteet herättävät tärkeitä kysymyksiä turvapaikanhakijoille myönnettävistä takeista, jotka vaihtelevat sen mukaan, käsitelläänkö heidän hakemuksensa Tanskassa vai jossakin EU:n turvapaikkapolitiikkaan osallistuvassa maassa. Näin siksi, että Tanska soveltaa näitä kahta asetusta, mutta jää muiden alan toimenpiteiden ulkopuolelle

Olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että oikeusperustana pitäisi olla EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan toinen alakohta eli että parlamenttia olisi pitänyt kuulla hyväksyntämenettelyssä.

Fraga Estévezin mietintö (A6-0387/2005)

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Ehdotus ansaitsee tukemme. EU:n ja kolmansien maiden välisten kalastussopimusten ja -pöytäkirjojen mukaisesti toimivien jäsenvaltioiden laivastojen toimintaa ei pidä keskeyttää hallinnollisista syistä, esimerkiksi näihin sopimuksiin liittyvien pitkien neuvottelujen ja oikeudellisten ratifiointiprosessien vuoksi.

Keskeytykset jatkuvat usein kuukausikaupalla, mikä tarkoittaa, että alukset ovat toimettomia ja kalastajat työttömiä ja että kalastustuotteiden tarjonnassa syntyy ongelmia sekä kansallisesti että yhteisön laajuisesti.

Ehdotus antaa kolmansille maille mahdollisuuden myöntää kalastuslisenssejä päivänä, joka on ilmoitettu osapuolten välisessä kirjeenvaihdossa, vaikka neuvoston päätöstä ei vielä olisi tehty.

Toivomme ehdotuksen tulevan voimaan mahdollisimman pian ja täytäntöönpanon varmistavan, että laivastot voivat jatkaa toimintaansa tai että ainakin toimettomuuskaudet lyhenevät.

Missään tapauksessa kalastajien ei pitäisi joutua maksamaan laskua pitkällisistä neuvotteluista ja sopimusten uusimisesta. Pitäisi luoda taloudellisia ja sosiaalisia korvausmekanismeja, joiden avulla kalastajat voivat tulla toimeen.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Olen tyytyväinen käsiteltävänä olevaan mietintöön kahdesta syystä. Ensinnäkin se on selvästikin erittäin tarpeellinen, jotta hallinnolliset ja byrokraattiset ongelmat eivät pahentaisi kalastusalan ongelmia. Kannatan mietintöä myös siksi, että koko prosessi on ylettömän byrokraattinen, tehoton ja vailla perusteita, kuten esittelijä totesi. Sanoisin jopa, että ylenmääräiset sopimukset ja tilapäiset lisenssit, joiden täytäntöönpanomekanismi on erittäin hankala, ovat järjettömyydessään lähes kafkamaisia. Olen siksi yhtä mieltä esittelijän kanssa siitä, että tilanne on kypsä uusimiselle. Yhteisön toimielinten byrokraattinen tehottomuus ei saa rajoittaa kalastuksen kaltaisen eurooppalaisen elinkeinon kilpailukykyä.

Malmströmin mietintö (A6-0388/2005)

  Hélène Goudin, Nils Lundgren ja Lars Wohlin (IND/DEM) kirjallinen. (SV) EU:lla on tärkeä asema demokratian ja ihmisoikeuksien lujittajana lähialueellaan. Laajentuminen lisää tätä myönteistä kehitystä. Siksi äänestämme Malmströmin mietinnön puolesta. Vastustamme kuitenkin pyrkimystä käyttää eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan lujittamiseksi ja kehittämiseksi. Katsomme myös, ettei välinettä pidä käyttää EU:n vaikutuspiirin laajentamiseksi alueille, joita ei voida pitää sen lähialueina.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Hyvä tahto ja hyvät aikomukset, joille keskustelumme kohteena oleva ohjelma perustuu, ovat tietenkin tukeni arvoiset. En kuitenkaan ole täysin vakuuttunut siitä, että ohjelmaa toteutetaan tehokkaasti. Koska kuitenkin keskustelemme väliaikaisesta ohjelmasta, katson, että eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen muovaajina meidän on ensisijaisesti hyväksyttävä ohjelma pikaisesti sen nykyisissä, uusissa puitteissa. Meidän pitäisi myös tarkistaa ja ennen kaikkea arvioida aiempia ohjelmia.

EU:n ulkopolitiikan, josta tämä asia juontaa juurensa, on toimittava tehokkaasti, ja tehokkuutta voidaan mitata vain tarkkailemalla tuloksia. Meidän olisikin siksi keskityttävä erityisesti siihen toteuttaessamme asiassa oikeudellisia toimia.

Bloklandin mietintö (A6-0335/2005)

  Richard Seeber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, yksi Euroopan ympäristöpolitiikan tärkeitä tavoitteita on paristojen keräysjärjestelmien käyttöönotto EU:ssa. On valitettavaa, ettei tarkistusta 26 hyväksytty, ja tavoite, jota olemme nyt asettamassa itsellemme, on selvästi vähemmän kunnianhimoinen. On kuitenkin totta, että kierrätyskiintiöiden käyttöönoton avulla voimme saavuttaa erittäin korkean ympäristönsuojelun tason ja käyttää raaka-aineita uudelleen.

Nikkelin, kadmiumin ja lyijyn kieltämisellä pyritään samaan tavoitteeseen. Kiellon ansiosta voimme myös vaikuttaa siihen, että vaaralliset aineet korvataan toisilla, vaikka samalla kuitenkin sallimme vähäiset poikkeukset.

  Gerard Batten, Graham Booth, Jeffrey Titford, John Whittaker ja Thomas Wise (IND/DEM), kirjallinen. (EN) UKIP ei voi puoltaa tarkistuksia, joiden tarkoituksena on asettaa jäsenvaltioille yhä enemmän rajoituksia. UKIP suhtautuu ympäristöasioihin hyvin vakavasti, muttei voi hyväksyä sitä, että EU pakottaa jäsenvaltiot hyväksymään lainsäädäntöä. Mielestämme nämä päätökset olisi tehtävä kansallisella tasolla.

  Avril Doyle (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Bloklandin mietintöön paristoista ja akuista tehtyjen tarkistusten 1 ja 2 osalta olen päättänyt äänestää yhden ainoan oikeusperustan, perustamissopimuksen 175 artiklan, puolesta. Vaikka tämä ei ole yhtä selvä tapaus kuin fluorattuja kaasuja koskeva asetus, olen tässäkin keskustelussa huolissani epävarmuudesta, jota olemme tuomassa lainsäädäntöömme kaksinkertaisilla oikeusperustoilla alaa koskevien yhteisöjen tuomioistuimen päätösten jälkeen.

Teollisuus tarvitsee ennen kaikkea oikeusvarmuutta, ja aiempi oikeuskäytäntö huomioon ottaen emme ole menossa oikeaan suuntaan.

Perustamissopimuksen 175 artikla sisältää (perustamissopimuksen 176 artiklassa) suojan yksipuolisia, kauppaa vääristäviä päätöksiä vastaan, jotka voivat olla pikemminkin protektionistisia kuin ympäristön kannalta perusteltavissa. Ei ole tarpeen mutkistaa EY:n lainsäädäntöä enempää perustamalla se moninkertaisiin oikeusperustoihin.

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. (EN) Kannatan paristodirektiivissä esitettyjä näkökantoja ja tavoitteita, mutta on pidettävä mielessä kaksi asiaa. Ensinnäkin kierrätystavoitteiden on oltava realistisia ja saavutettavissa ja käytännöllisiä sekä vähittäismyyjille että yleisölle. Tästä syystä en kannattanut kaikkia esittelijän ja muiden käsiteltäväksi jättämiä tarkistuksia.

Toiseksi on selvää, että nikkelikadmiumparistojen osuus ympäristössä olevasta kadmiumista on 1–3 prosenttia, kun lannoitteiden osuus on 27 prosenttia. Niiden kieltämispyrkimysten taustalla vaikuttaa olevan se, että tämä tilastollinen fakta kieltäydytään hyväksymästä joidenkin kansallisten paristovalmistajien edun nimissä, sekä kykenemättömyys oikaista yleisiä harhaluuloja siitä, mikä kadmiumsaastetilanne todellisuudessa on. Minulle ei tuota vaikeuksia rasittaa teollisuutta, jos todella edistetään ympäristön suojelua, mutta tämänpäiväisen kaltaiset, järjettömät päätökset vaarantavat vain kannatuksen ja yleisön tuen tulevalle ympäristölainsäädännölle.

  Hélène Goudin, Nils Lundgren ja Lars Wohlin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta tekee selväksi, että direktiivin tavoitteena on ennen kaikkea raskasmetallien käytön vähentäminen paristoissa ja akuissa. Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan kanta sisältää selviä priorisointeja ja selventää direktiivin tavoitteita. Junilistan puoltaa EU:n toimia rajat ylittävissä ympäristökysymyksissä. Raskasmetallipäästöt ovat tällainen kysymys. Äänestimme siksi tämän mietinnön puolesta ja puollamme kaikkiaan ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan kantaa tähän asiaan.

Suhtaudumme kuitenkin kielteisesti joihinkin yksittäisiin tarkistusehdotuksiin. Pidämme esimerkiksi arveluttavana Euroopan parlamentin toteamusta, että on järjestettävä paristojen keräystä ja kierrätystä koskevia tiedotuskampanjoita, ja kannan ottamista siihen, miten tällaiset kampanjat rahoitetaan (tarkistusehdotus 33). Luotamme täysin siihen, että jäsenvaltiot kykenevät itsenäisesti täyttämään direktiivissä vahvistetut vaatimukset. Jäsenvaltioiden on itse saatava päättää, tarvitaanko tätä varten tiedotuskampanjoita, tutkimusta tai muita toimenpiteitä.

  Claude Moraes (PSE), kirjallinen. (EN) Arvoisa puhemies, äänestin niin kuin äänestin paristoja, akkuja ja käytettyjä paristoja ja akkuja koskevan Bloklandin mietinnön joistakin tarkistuksista, koska uskon tämän direktiivin vähentävän paristoista koituvaa raskasmetallijätettä ja parantavan kierrätystä omassa vaalipiirissäni Lontoossa. Kannatan yhteisen kannan kieltoja ja katson, että vastedes kielloista on tehtävä täysimääräiset vaikutusarvioinnit.

Katson myös, että kierrätystavoitteiden olisi oltava realistisia ja saavutettavissa ja keräysjärjestelmien käytännöllisiä vähittäismyyjille ja yleisölle, enkä siksi voi kannattaa joitakin esittelijän ja muiden kollegojen käsiteltäväksi jättämiä tarkistuksia.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, sillä sen avulla suojellaan tasapuolisesti ympäristöä ja kuluttajia ja edistetään energiatehokkuutta. Mietinnössä mainituista seikoista mielestäni yksi ansaitsee erityistä huomiota. Kannatan yleensä vapaata ja avointa taloutta, jossa tietoa on vapaasti saatavissa – tai jossa ainakin edistetään täysin vapaata tiedonsaantia – sillä kuluttajilla on todellisuudessa vapaus valita vain, jos heillä on tietoa käytettävissään. Mietinnössä pidetään tärkeänä tietojen tarjoamista kuluttajille, ja siksi äänestin sen puolesta.

  Frédérique Ries (ALDE) kirjallinen. – (FR) Äänestin paristoja ja akkuja ja käytettyjen paristojen ja akkujen käsittelyä koskevan uuden EU:n direktiivin puolesta.

Kyseisellä säädöksellä on kaksinainen tavoite alalla, jolla erot 25 jäsenvaltion välillä ovat valtavat: yhtäältä tavoitteena on paristojen ja akkujen tekeminen puhtaammiksi rajoittamalla huomattavasti niiden sisältämiä raskasmetalleja kuten kadmiumia ja elohopeaa, ja toisaalta näiden tuotteiden keräyksen ja kierrätyksen organisoinnin tehostaminen.

Huomauttaisin Belgian voivan olla ylpeä järjestelmästä, joka voi toimia esimerkkinä Euroopalle: keräysprosentti on 59, kun se monilla jäsenvaltioilla jää alle 10 prosentin.

Jäsenvaltioiden myönteisten kokemusten innoittamassa direktiivissä asetetaan keräykselle kunnianhimoiset tavoitteet: 40 prosenttia kuuden vuoden kuluttua ja 60 prosenttia kymmenen vuoden kuluttua.

Näitä tavoitteita ei saavuteta ilman tasapainoista politiikkaa, jossa otetaan huomioon tuotantoketjun kaikki osat ja johon sisällytetään kaikki toimijat tuottajasta jakelijan kautta kuluttajaan.

Tämä on perussääntö, jota noudattamalla Euroopassa voidaan tuottaa paremmin ja kerätä enemmän. Tästä hyötyvät sekä ympäristö että kuluttajat.

  Bogusław Sonik (PPE-DE), kirjallinen.  (PL) Pian korvattava direktiivi N:o 91/157/ETY, jossa asetetaan paristojen keräystä ja hävittämistä koskevia tavoitteita, on osa ympäristölainsäädäntökokonaisuutta, joka sisällytettiin neuvottelujen jälkeen liittymissopimuksiin.

Euroopan komissio ehdottaa nyt uuden keräys-, käsittely- ja hävittämisjärjestelmän perustamista käytetyille paristoille ja akuille. Puola on saattanut aiemman direktiivin säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panee parhaillaan niitä täytäntöön. Yhtäkkiä kuitenkin ehdotetaan uusia ratkaisuja ja asetetaan keräystavoitteita, jotka ovat paljon aiempia korkeammat. Tämä on ilman muuta oikea tapa taata turvallisuus ja pitää Euroopan ympäristö puhtaampana, mutta prosessin pitäisi olla yhdenmukainen tähän mennessä käyttöön otettujen ratkaisujen kanssa. Valitettavasti useimpia esittelijän tarkistuksia ei perustella selvityksillä tai arvioilla uuden direktiivin vaikutuksista alan liike-elämän kehittymiseen. Tulevathan uuden lainsäädännön käyttöönoton kustannukset kuitenkin yrittäjien kannettaviksi.

Valtaosa jäsenvaltioista ei kykene saavuttamaan mietinnön tarkistuksissa 26 ja 27 ehdotettuja keräystavoitteita. Uudet jäsenvaltiot ovat vasta ottamassa käyttöön direktiivin mukaisia, monimutkaisia käytettyjen paristojen keräysjärjestelmiä. Asetetuille 40 ja 60 prosentin keräystavoitteille ei tällä hetkellä ole järjellistä perustaa, ja kierrätystavoitteen nostaminen 55 prosenttiin on yhtä sietämätöntä ja perustelematonta.

Tehokkaat paristojen keräysjärjestelmät edellyttävät väistämättä myös tietoisuuden lisäämistä ja paristojen keräyskulttuurin vaalimista ruohonjuuritasolla. Tämä tarkoittaa, että uusia ratkaisuja ehdotettaessa tarvitaan pitkän aikavälin lähestymistapaa.

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. (EN) Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö meidän pitäisi vähentää paristojen aiheuttamaa saastumista ja parantaa niiden kierrätystä. Nikkelikadmiumparistot ovat erityisen saastuttavia. Nikkelikadmiumia koskeva kompromissi on realistinen, koska se antaa neljän vuoden hengähdystauon ennen täydellistä kieltoa. Näin sähkötyökaluteollisuudella on aikaa tuoda markkinoille vähemmän saastuttavia vaihtoehtoja. Toivon, ettei otsikoissa huomenna julisteta, että EU kieltää sähkötyökalut.

Rothen mietintö (A6-0343/2005)

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE). – (FI) Arvoisa puhemies, ympäristövaliokunnan lausunnon laatijana olen helpottunut, että energiapalveludirektiivin tulos parani neuvotteluissa neuvoston kanssa. Neuvosto toi siis realismia parlamentin ja komission esityksiin.

Toivoin, että tämä direktiivi olisi antanut tilaisuuden korjata niitä kilpailun vääristymiä, joita epäonnistunut päästökauppadirektiivi sisältää. Vastustin viimeiseen saakka kaikille jäsenvaltioille yhteisiä sitovia säästötavoitteita, koska katsoin niiden rankaisevan maita, joissa energiansäästötoimia on tehty jo kauan.

Paradoksaalista ehkä, mutta kohdellessamme yhtenäisesti jäsenvaltioita asetamme ne eriarvoiseen asemaan. Joillekin komission ehdottama tavoite oli todella tiukka, toisille taas naurettavan helppo. Yhteisillä markkinoilla kyseessä olisi ollut kilpailua vääristävä tekijä. Nyt säästötoimien kriteerinä on kustannustehokkuus, mikä antaa tarvittavaa joustovaraa jäsenvaltioille. Tämä on minun tulkintani tuloksesta. Nyt ei ylipriorisoida keinoja, vaan esimerkiksi myös vapaaehtoisia sopimuksia voidaan käyttää.

Lopputuloksessa on kuitenkin myös riskinsä, mikäli komitologiamenettelyssä ei pidetä ohjenuorana järkeä ja kohtuutta. Riskinä on hillitön byrokratia. Menetelmän, jolla säästöjä ryhdytään laskemaan, pitää olla oikeudenmukainen ja joustava, ja sen pitää ennen kaikkea kohdella reilusti niitä maita, joissa säästöjä on tehty jo vuosia.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Kompromissi, jonka puolesta parlamentti äänesti, on alkuperäiseen ehdotukseen verrattuna askel taaksepäin, vaikka pyrkimyksiin saavuttaa suurempi energian loppukäytön tehokkuus on syytä olla tyytyväinen. Tuimme siksi toimia, joiden tarkoituksena on toteuttaa tämä tavoite tehokkaasti.

Lopullisessa ehdotuksessa tunnustetaan keskeinen tehtävä, joka julkisella sektorilla voi olla tällä alalla. Se voi esimerkiksi käynnistää energiatehokkuutta koskevia pilottihankkeita, tehdä julkisia hankintoja koskevia sopimuksia, asettaa energiatehokkuuskriteerejä ja sisällyttää investointeihinsa kannustimia energiatehokkuuden parantamistavoitteiden saavuttamiseksi. Eniten siinä kuitenkin korostuu vapaa kilpailu.

Päätöksemme äänestää lopullisessa äänestyksessä tyhjää perustui näin ollen siihen, että vastustamme tarkistusta 60, jolla ei ole tässä mitään sijaa. Emme voi hyväksyä sitä, että energiatehokkuuden yhteydessä korostetaan eniten markkinoiden vapauttamista, kuten mietinnössä tehdään. Siinä painotetaan reilua kilpailua ja tasapuolisia mahdollisuuksia kaikille energian toimittajille. Meidän mielestämme kyse on avainalasta, jolla valtion pitäisi pysyä keskeisenä toimijana.

  Hélène Goudin, Nils Lundgren ja Lars Wohlin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Äänestimme kaikkia tarkistusehdotuksia vastaan, koska katsomme, ettei Euroopan parlamentin pidä ottaa kantaa siihen, miten energiaa jäsenvaltioissa säästetään. Tämän asian jäsenvaltiot hoitavat parhaiten itse.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) EU:n on oltava aktiivisempi energiatehokkuuden alalla sekä pitämällä lupauksensa ja pysymällä ympäristökysymyksiä koskevassa kannassaan, kuten Kiotossa, että käyttämällä maalaisjärkeä talous- ja ympäristöasioissa. Tämän kaltaisilla aloilla olisi mielestäni painotettava tehokkuutta ja maalaisjärkeä. Ympäristö- ja energiapolitiikkamme pitäisi perustua juuri tehokkuudelle ja maalaisjärjelle.

Garriga Polledon mietintö (A6-0397/2005)

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Esitys Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 8/2005 sellaisena kuin se on muutettuna 16. marraskuuta 2005 päivätyllä oikaisukirjelmällä, on huolestuttava, koska siinä perutaan 650 miljoonan euron uusia maksumäärärahoja koskeva pyyntö rakennerahastoja varten – ottaen huomioon, että 380 miljoonaa euroa on jo siirretty muista otsakkeista – ja vähennetään saman verran maatalousmarkkinoille tarkoitettua tukea.

Hälyttävää on ennen kaikkea se, että käytetyt määrärahat ja uusilta jäsenvaltioilta saadut muutamat hakemukset alittavat huomattavasti käytettävissä olevat rakennemäärärahat. Lähestymme nykyisen rahoituskehyksen päättymistä, ja pian sovelletaan niin kutsuttua n+2-sääntöä, jolloin hyväksytyt menot peruuntuvat automaattisesti, jolleivät ne toteudu kahden vuoden kuluessa.

Omia varoja palautetaan jäsenvaltioille noin 3,9 miljardia euroa, mistä tietenkin hyötyvät suurimmat nettomaksajat. Me haluamme, että luodaan olosuhteet, joissa rakennerahastoja voidaan hyödyntää täysimääräisesti ja tehokkaasti. Palautukset mahdollistavat jälleen kerran puuttumisen vakaus- ja kasvusopimuksella asetettuihin rajoituksiin ja auttavat siten pienentämään joidenkin maiden alijäämiä.

Kaupin mietintö (A6-0334/2005)

  Claude Moraes (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin tarkistuksen 11 kohdalla tyhjää Lontoon-vaalipiiriini liittyvien seikkojen vuoksi.

Mc Carthyn mietintö (A6-0240/2005)

  Fernand Le Rachinel (NI) kirjallinen. – (FR) Ehdotetussa menettelyssä on merkittäviä oikeudellisia puutteita. Menettely on kaksivaiheinen:

1. Tuomari laatii ensin hakemuksen perusteella eurooppalaisen maksukehotuksen, joka annetaan tiedoksi velalliselle. Tällä on kolme viikkoa aikaa laatia vastine.

2. Sen jälkeen, jos vastinetta ei esitetä, annetaan eurooppalainen maksusuoritusmääräys.

Laatijat perustelevat kaksivaiheisuutta sillä, että peruuttamattoman vaateen esittämiseen alun perin sisältyisi riski.

Näin ollen vaikuttaisi mielekkäämmältä keventää menettelyä ja turvata velallisen oikeudet pitämällä menettely yksivaiheisena. Tällöin annettaisiin alun perin eurooppalainen maksusuoritusmääräys, joka on täytäntöönpanokelpoinen. Sitä vastoin

- olisi pidennettävä muutoksenhakuaikaa,

- muutoksenhakuaika voisi alkaa vasta, kun määräys on todellisuudessa annettu tiedoksi velalliselle.

Tästä syystä emme hyväksy tarkistusta 12, joka sallii vastaajan tuomitsemisen ilman, että hänellä on mahdollisuus saada tieto päätöksestä.

Lopuksi totean, että tarkistuksessa 20 ehdotettua vaihtoehtoa haasteasiakirjan ja postitiedoksiannon välillä ei pitäisi olla. Haastetiedoksianto on välttämätön, koska postin toiminnassa on puutteita joissakin maissa, esimerkiksi Ranskassa.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Menettelyjä yksinkertaistamalla ja nopeuttamalla voidaan saavuttaa valtavia taloudellisia etuja, kuten maat, joiden oikeusjärjestelmät ovat sekä täynnä suojatoimia että joutuisia, hyvin tietävät.

Eurooppalaisen maksusuoritusmääräysmenettelyn käyttöönotto on tässä mielessä askel eteenpäin, sillä se edistäisi oikeusvarmuutta liiketoimissa ja parempaa oikeutta, kuten vastaavat kansalliset välineet ovat osoittaneet. Kuten monet jäsenvaltiot ovat todenneet, on kuitenkin varmistettava, ettei menettelyn soveltamisala laajene yli sen, mikä on järkevää ja käytännöllistä täysivaltaisten jäsenvaltioiden välisessä yhteistyössä.

Näillä perusteilla äänestin mietinnön puolesta.

Wallisin mietintö (A6-0376/2005)

  Francesco Enrico Speroni (IND/DEM). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, mielestäni teimme tänään erittäin epäoikeudenmukaisen päätöksen, kun emme puolustaneet Bruno Gollnischin koskemattomuutta, sillä hän puhui Euroopan parlamentin jäsenenä – vaikka en nyt menekään siihen, mitä hän sanoi. Koskemattomuuttamme olisi suojattava – ja sanon tarkoituksella "olisi suojattava" enkä "suojataan" – puhuessamme tämän parlamentin jäseninä riippumatta siitä, mitä sanomme.

Ei olisi ollut ensimmäinen kerta, jolloin Euroopan parlamentin jäsen nauttii koskemattomuuden suojaa puhuessaan, kirjoittaessaan tai ilmaistessaan näkemyksensä parlamentin ulkopuolella. Niin ei kuitenkaan tapahtunut Bruno Gollnischin tapauksessa, eikä syynä todennäköisesti ole se, mitä hän sanoi, vaan hänen poliittinen suuntautumisensa, jota pitää vastenmielisenä henkilö, joka on unohtanut kaikilla tämän parlamentin jäsenillä olevan sama arvo ja samat oikeudet.

  Luca Romagnoli (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen onnistunut demokraattisesti ja avoimesti saamaan muutaman sekunnin puheaikaa niin kutsuttuun suureen ryhmään kuulumattomalle parlamentin jäsenelle ainoalla mahdollisella tavalla. Se ei kuitenkaan muuta sitä seikkaa, että parlamentaarista koskemattomuutta pitäisi koskea täysin erilaiset säännöt.

Mitä sanoin aiemmin, on vakava asia, ja kaikkien parlamentin jäsenten on syytä pitää se tarkasti mielessä riippumatta siitä, mitä näkemyksiä he edustavat tai mitä poliittisia tavoitteita he ajavat. Mitä tapahtuu tänään jäsen Gollnischille – vain siksi, että hän osallistuessaan keskusteluun Euroopan parlamentin jäsenenä uskalsi lausua sellaista, mistä muut olivat eri mieltä – voi tapahtua jonakin päivänä heille. Se on häpeällistä.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, äänestin jäsen Gollnischin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä vastaan, sillä pidän hänen syyttämistään peittelemättömänä yrityksenä mustata sellaisen henkilön maine, joka on epäsovinnainen sekä Euroopan parlamentin jäsenenä että yliopistomaailmassa. Mielipiteen vapaus taataan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa, ihmisoikeuksien peruskirjan 19 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklassa, minkä parlamentin jäsenten enemmistö näyttää unohtaneen. Jäsen Gollnisch puhui poliittisessa lehdistötilaisuudessa Lyonissa 11. lokakuuta 2004 itsestään selvästi poliitikkona, joka on ennen kaikkea Euroopan parlamentin jäsen. Hänen tuolloin esittämiään historiallisia lausuntoja voidaan pitää tuomittavina, mutta hän esitti ne tietenkin Euroopan parlamentin jäsenenä. Sellaisena hänen pitäisi nauttia parlamentaarisen koskemattomuuden suojaa kaikkien asiaa koskevien lakien mukaisesti.

  Carl Lang (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, parlamentaarisen koskemattomuuden tarkoituksena on suojella parlamentin jäsenten vapautta ilmaista mielipiteensä. Parlamentin oikeusasioiden valiokunnan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perusperiaatteena on, että kaikissa tapauksissa, joissa syytettävän henkilön toimet ovat osa hänen poliittista toimintaansa tai liittyvät suoraan tällaiseen toimintaan, koskemattomuutta ei pidätetä.

Saman vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tämä kattaa muun muassa mielipiteenilmaukset, joiden katsotaan kuuluvan kiinteästi jäsenen poliittiseen toimintaan ja jotka esitetään mielenosoituksissa, julkisissa kokouksissa, poliittisissa julkaisuissa, lehdistössä, kirjoissa, televisiossa tai jopa tuomioistuimessa.

Kollegamme, jäsen Gollnischin tapauksessa tätä vakiintunutta oikeuskäytäntöä on parlamentissa epäilemättä kierretty puolueellisella tavalla. Bruno Gollnisch on lakiin nähden väärässä, koska hän kuuluu poliittiseen vähemmistöön. Käsityksenne oikeudesta on kovin muuttuvaista. Mitä tekemistä teillä on täällä demokratiaan ja oikeusvaltioon liittyvien arvojen ja periaatteiden tyyssijassa? Koska kollegamme Bruno Gollnischin parlamentaarista koskemattomuutta ei tänään puolustettu, tämä parlamentti ei ole niiden periaatteiden arvoinen, joita se edustaa; ei niiden arvoinen eikä oikeudenmukainen!

  Bruno Gollnisch (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, tämän parlamentin enemmistö päätti juuri poliittisista syistä olla puolustamatta koskemattomuuttani. Panen kuitenkin tyytyväisenä merkille, että minua puolustivat monet kollegat, jotka eivät kuulu samaan poliittiseen ryhmään kanssani. Olen vielä tyytyväisempi siihen, että kaikki Wallisin mietinnön luonnokseen sisältyneet syytökset ovat kadonneet valiokunnan enemmistön vaatimuksesta, varmaankin heidän omatuntonsa rauhoittamiseksi.

Päätös tehtiin järjettömästä ja tavattomasta syystä: koska käyttäessäni ilmaisunvapauttani en muka hoitanut edustajantoimeeni kuuluvia tehtäviä. Tämä ei pidä paikkaansa. Nykyisessä poliittisessa tilanteessa on kuitenkin puoli voittoa, että kaikkien sellaisten kohtien poistaminen onnistui, jotka olisivat saattaneet olla minua vastaan suhteessa puheeni sisältöön. Koska hurskastelijoissa on se hyvä puoli, että he tietävät olevansa hurskastelijoita, pidän poliittisten vastustajieni juonikasta menettelyä osoituksena siitä, että heitä nolottaa – vahvemman ilmaisun puutteessa – asiakirjan sisältö.

On silti totta, että tämä tapahtuu hetkellä, jolloin monet, esimerkiksi pääministeri Villepin, presidentti Chirac ja…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Puhemies. Hyvä jäsen Gollnisch, saitte minuuttinne. Äänestysselityspuheenvuorot kestävät vain minuutin. "Kaasukammioiden olemassaolosta voivat keskustella historiantutkijat" oli yksi esittämistänne toteamuksista, joiden vuoksi koskemattomuutenne on pidätetty. Toteamus kannustaa minua käymään jälleen kerran Natzweiler-Struthofin leirillä Vogeesien vuoristossa, minkä teenkin tammikuussa.

(Vastalauseita jäsen Gollnischilta)

Jäsen Gollnisch, tämä ei ole Ranskan kansalliskokous, vaan Euroopan parlamentti.

Puheenvuoro siirtyy nyt jäsen Vanheckelle.

  Frank Vanhecke (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, minua suoraan sanoen inhottaa ajatus, että tämä parlamentti myöntää tässä tilanteessa Saharov-palkinnon, kun ottaa huomioon, miten tekopyhä se on. Bruno Gollnischin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättäminen ei ainoastaan häpäise tätä taloa, vaan vahingoittaa myös demokratiaa. Ei ole tarpeen mennä edes tapauksen yksityiskohtiin, sillä kaikkien itseään demokraatteina pitävien on ennen kaikkea arvostettava kaikkien niiden ihmisten oikeutta ilmaista vapaasti mielipiteensä, joiden kanssa he ovat eri mieltä.

Euroopan parlamentin tapana on puolustaa parlamentaarista koskemattomuutta. Se, että Bruno Gollnischin koskemattomuus nyt yhtäkkiä pidätetään, on minusta pelottavaa. Maailma ei selvästi vieläkään ole päässyt eroon robespierreistä, freislereistä, berioista eikä heidän tässä parlamentissa toimivista, raukkamaisista rikostovereistaan.

  Philip Claeys (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, äänestin Wallisin mietintöä vastaan, koska se on vastoin perinnettä, jonka mukaan parlamentti ei käsittele parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä, kun kyseessä on rikoksen muodostavien mielipiteiden ilmaiseminen, tai väite, että sellaisia on ilmaistu. Jos lähdemme tälle tielle, voimme yhtä hyvin luopua koko parlamentaarisen koskemattomuuden käsitteestä.

  Fernand Le Rachinel (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, tässä mietinnössä, jossa tullaan siihen tulokseen, että kollegamme, jäsen Gollnischin parlamentaarista koskemattomuutta ei pidä puolustaa, sivuutettiin kaikki erioikeuksiin ja koskemattomuuteen liittyvät yleiset periaatteet, mutta myös toimivaltaisten valiokuntien vakiintunut oikeuskäytäntö. Mietinnössä myös harjoitettiin suoranaista noitavainoa, jossa välittyi Ranskan oikeusviranomaisten ja poliittisten viranomaisten kanta, sillä ei ole mitään syytä, miksi Bruno Gollnisch ei olisi esittänyt lausuntoja, joita hän toisesta maailmansodasta esitti kesätauon jälkeen pidetyssä lehdistötilaisuudessa. Ne irrotettiin epäasianmukaisesti ja törkeästi asiayhteydestään.

Itse asiassa, jos joku muu olisi esittänyt samat lausunnot, niistä ei olisi syntynyt meteliä; niihin ei olisi edes kiinnitetty huomiota. Tästä esitti hiljattain todisteen Ranskan valtionpäämies Jacques Chirac. Asiassa on selvästi kaikki surkean poliittisen manipulaation tunnusmerkit, ja sen ainoana päämääränä on nuhteettoman miehen poistaminen poliittiselta areenalta.

  Puhemies. Haluan huomauttaa, että minusta jäsen Gollnischin lausunnot olivat loukkaavia.

  Marie-Arlette Carlotti (PSE), kirjallinen. – (FR) Bruno Gollnisch esitti 11. lokakuuta 2004 pidetyssä lehdistötilaisuudessa lausuntoja, joissa näytettiin asetettavan kyseenalaiseksi kaasukammioiden olemassaolo.

Nämä rikokset ovat kuitenkin historiallisia tosiasioita. Tämän kieltäminen tai kiistäminen on rikos. Ranskan oikeuslaitoksen tehtävänä on tehdä asiassa päätös Gayssot'n lain nojalla. Tässä laissa kielletään julkiset puheet, joissa kiistetään ihmiskuntaa vastaan tehtyjen rikosten olemassaolo.

Ilmaisunvapaus on tietenkin taattava Euroopan parlamentin jäsenelle. Tässä äänestyksessä on kuitenkin kyse siitä, että yliopiston lehtorina toimiva mies pannaan vastaamaan sanoistaan.

Tästä syystä äänestän jäsen Gollnischin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämisen puolesta. Parlamentin jäsenten hyvin suurelle enemmistölle äänestys merkitsee sen sanoman välittämistä, että revisionismilla ei ole sijaa Euroopassa, jossa sama ei enää koskaan saa toistua.

  Jean-Marie Le Pen (NI), kirjallinen. – (FR) Kollegaamme, jäsen Gollnischia koskevassa asiassa eräs olennainen seikka, joka kuitenkin mainittiin Wallisin mietinnön kolmessa ensimmäisessä luonnoksessa, on oudosti kadonnut lopullisesta mietinnöstä. Seikka on "fumus persecutionis" -periaate eli olettamus, jonka mukaan syyttämisellä pyritään vahingoittamaan kyseisen jäsenen poliittista toimintaa. Euroopan parlamentin periaatteena on, että koskemattomuutta ei pidätetä silloin kun epäillään, että syyttämisellä pyritään vahingoittamaan asianomaisen jäsenen poliittista toimintaa. Tässä tapauksessa on kuitenkin yllin kyllin todisteita sille, että "fumus persecutionis" -periaatetta olisi sovellettava. Ei ole kyse pelkistä arvailuista.

Siitä, että tässä on taustalla poliittisia voimia, on osoituksena tuolloisen oikeusministerin Perbenin puuttuminen asiaan. Ministeri Perben on Bruno Gollnischin välitön poliittinen vastustaja, sillä hän on ehdokkaana Lyonin kunnallisvaaleissa. Hän määräsi henkilökohtaisesti nostamaan kanteen, vaikka jäsen Gollnisch oli tutkinnassa todettu syyttömäksi. Lyonin yleinen syyttäjä myönsi tämän tiedotteessa, joka julkaistiin tuolloin kaikissa tiedotusvälineissä. Siksi on epäselvää, miksi esittelijä loppujen lopuksi jätti mietinnöstä pois "fumus persecutionis" -periaatteen, sillä asiaa koskevista tosiseikoista ja olosuhteista ilmenee, että oikeusviranomaisten toimenpiteillä on tarkoitus vaikeuttaa tämän parlamentin jäsenen poliittista toimintaa.

Fourtoun mietintö (A6-0382/2005)

  Richard Seeber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, Fourtoun mietintö perustuu eräisiin Espanjan ja erityisesti Valencian alueen tapahtumiin. Monet Euroopan kansalaiset ovat tunteneet tulleensa erittäin epäoikeudenmukaisesti kohdelluiksi huonosti muotoillun alueellisen lainsäädännön vuoksi ja siksi, että alueelliset, paikalliset ja valtion viranomaiset ovat tulkinneet lakia väärin. On myönteistä, että Valencian alueviranomaiset ovat olleet erittäin halukkaita yhteistyöhön ja ovat parhaillaan muuttamassa lakia. Uutta lakia laaditaan parhaillaan.

Meidän on tehtävä selväksi, että Euroopan parlamentti ei ole toimivaltainen käsittelemään huonosti laaditun paikallisen lainsäädännön kumoamista. Meidän on tietenkin puututtava asiaan silloin, kun kyseessä on Euroopan unionin lainsäädäntö, mutta parlamentti ei ole vastuussa kaikesta.

  José Manuel García-Margallo y Marfil (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, esitän kolme huomautusta ja loppukommentin.

Koska monet esittelijän laatimista tarkistuksista on hylätty, mietintö, josta juuri äänestimme, sisältää joitakin järjenvastaisuuksia, joita parlamentti ei voi sivuuttaa. Mietinnön 6 kohdassa sellaisena kuin se nyt on eikä sellaisena kuin se olisi pitänyt muotoilla esittelijän mietinnön mukaisesti, velvoitetaan kansallinen ja alueellinen lainsäätäjä ottamaan käyttöön joukko toimia, jotka kuuluvat niiden yksinomaiseen toimivaltaan. En nyt vetoa toissijaisuusperiaatteeseen: tässä on kyse selvästä kajoamisesta toisen toimivaltaan. Tämä koskee myös oikaisua, jonka tarkoituksena on keskeyttää sellaisen laillisen säädöksen soveltaminen, jonka laillinen alueparlamentti on hyväksynyt ja jota valtiosääntötuomioistuin ei ole kumonnut. Euroopan parlamentti ylittää tässä räikeästi toimivaltansa rajat.

Toiseksi johdanto-osan J kappaleessa viitataan – myös vastoin esittelijän tarkistusta ja Espanjan sosialistien aloitteesta – laittomiin toimiin. Kuten puhemies tietää, kaikissa oikeusvaltioissa laittoman toimen seuraamusten on aina oltava tuomioistuimen soveltamia, määräämiä ja täytäntöönpanemia ikivanhan "nullum crimen, nulla poena sine lege" -laillisuusperiaatteen mukaisesti.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Gerard Batten, Graham Booth, Jeffrey Titford ja Thomas Wise (IND/DEM), kirjallinen. (EN) UKIP:ia edustavat parlamentin jäsenet äänestivät tätä mietintöä vastaan – eivät siksi, etteivät he tuntisi myötätuntoa valencialaisia maanomistajia kohtaan, joilta on epäoikeudenmukaisen lain nojalla viety omistusoikeuksia, tai ymmärtäisi heitä, vaan koska he vastustavat voimakkaasti sitä, että Euroopan unionin ihmisoikeuksien peruskirjaa, joka ei ole juridisesti sitova, käytetään perusteluna EU:n puuttumiselle asiaan.

  Hélène Goudin, Nils Lundgren ja Lars Wohlin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Maankäyttöasiat Valencian autonomisella alueella eivät kuulu millään lailla Euroopan parlamentille tai Euroopan unionille. Mietinnöstä päätellen kaikki politiikkaan liittyvät asiat kuuluvat EU:n toimielimien toimivaltaan. Tämä tarkoittaa, että jäsenvaltioiden vaaleilla valittujen kansalliskokousten, erilaisten vaaleilla valittujen aluevaltuustojen ja monien kansanäänestyksellä valittujen paikallisvaltuustojen yli voidaan kävellä noin vain.

Äänestämme tätä mietintöä vastaan.

  Carl Schlyter (Verts/ALE), kirjallinen. (SV) Mielestäni EU:n ei pidä puuttua siihen, miten yksittäiset maat hoitavat kaavoitusta. Tässä tapauksessa kyseisen maan vihreää liikettä edustavat poliitikot ovat kuitenkin pyytäneet minua äänestämään puuttumisen puolesta, sillä demokratia on vaarassa. Rakennusyhtiöt lahjovat poliitikkoja eivätkä piittaa lainsäädännöstä sen enempää kuin demokratiastakaan, ja kollegani katsovat, että ongelmaan on kiinnitettävä maan ulkopuolista huomiota, jotta järjestelmä reagoisi mitenkään. Äänestän siksi 15 000 henkilön allekirjoittamaa, parlamentille toimitettua vetoomusta koskevan lausunnon puolesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että haluan päätelmistä tulevan osa koko EU:ssa sovellettavaa lainsäädäntöä.

  John Whittaker (IND/DEM), kirjallinen. (EN) Ryhmämme katsoo, ettei EU voi jatkaa toimimista kaikkien perustamissopimusten soveltamisalan ulkopuolella, mistä voi seurata oikeudellisia rikkomuksia, puuttuakseen kaupunginsuunnittelupolitiikkaan, jäsenvaltioiden rakennussuunnitteluasioihin ja maanomistajien ja -vuokraajien taloudelliseen tilanteeseen. Joka tapauksessa on laitonta antaa lainsäädännöllisesti sitova luonne poliittiselle tekstille (johdanto-osan L kappale). Äänestimme tämän vuoksi mietintöä vastaan.

Bersanin mietintö (A6-0386/2005)

  Christoph Konrad (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olemme juuri äänestäneet Bersanin mietinnöstä, jonka johdattelemiseen parlamentin käsittelyn läpi olen varjoesittelijänä osallistunut. Mietintö on hyvä kompromissi niiden kahden näkökannan välillä, joiden mukaan Euroopan unionilla pitäisi olla joko enemmän tai vähemmän valtaa verotusasioissa, olipa kyseessä yritysten veropohja tai yritysten veroaste. Äänestyksen aikana sain kuitenkin kuulla, että yhteisöjen tuomioistuin on antanut päätöksen asiassa Marks & Spencer. Tilanne on nyt se, että tämä Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimiva yhtiö voi konsolidoida Euroopasta saatuja voittoja ja tappioita ja Yhdistyneen kuningaskunnan on maksettava sille kymmeniä miljoonia.

En halua nyt käsitellä tätä tapausta, vaan ilmaista selvästi, että haluamme yhtenäisen lainsäädäntöjärjestelmän, jossa lakien tekemisestä vastaavat, kuten nytkin, tämä parlamentti ja sen jäsenet. Tässä on taas kyseessä tapaus, jossa tuomarit tekevät lain, jonka perusteista pitäisi keskustella. Mielestäni Euroopan unionin tulevaisuus ei saa olla tällainen.

  Ole Christensen, Dan Jørgensen, Henrik Dam Kristensen, Poul Nyrup Rasmussen ja Britta Thomsen (PSE), kirjallinen. (DA) Valtuuskunta tukee vähimmäisveroastetta ja yhteistä yhtenäistettyä veropohjaa yhtiöille, jotka toimivat vähintään kahdessa maassa. Yhteinen yhtenäistetty veropohja ja yritysten vähimmäisveroasteet tehostavat sisämarkkinoita ja toimivat samalla Euroopan sosiaalista mallia uhkaavan verokilpailun lisääntymissuuntauksen vastaisesti.

Valtuuskunta ei pidä kotivaltiossa tapahtuvaa verotusta hyvänä ajatuksena, koska se voi johtaa kilpailun vääristymiseen sellaisten naapurivaltioiden välillä, joilla on erilaiset verotussäännöt.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Yritysverotus kuului osana verojen yhdenmukaistamista koskevaan niin kutsuttuun Montin pakettiin. Lissabonin strategian hyväksyminen antoi uuden sysäyksen ajatukselle sisämarkkinoista ilman veroesteitä. Käsiteltävänämme olevassa ehdotuksessa, joka perustuu lakien lähentämistä koskevaan perustamissopimuksen 94 artiklaan, kannatetaan yhteisen yhtenäistetyn veropohjan perustamista.

Tavoitteet ovat selvät: veroesteiden poistaminen rajat ylittävää toimintaa harjoittavilta yrityksiltä ja edellytysten luominen sille, että suuret, monikansalliset yhtiöt voivat toimia yhden järjestelmän puitteissa, joka kattaa osinkojen jakamisen ja rajat ylittävän voittojen ja tappioiden korvaamisen ja helpottaa näin rajat ylittäviä uudelleenjärjestelyjä sekä yhteensulautumisia ja yritysostoja. Tämä vastaavasti auttaa vahvistamaan eurooppayhtiön sääntöjä lisäämällä porsaanreikiä, joiden kautta nämä yhtiöt voivat välttää verotuksen, eikä onnistu estämään veronkiertoa, mikä on täysin päinvastoin kuin ehdotuksella väitetään tehtävän. Maksimalistisessa suhtautumisessaan parlamentti jopa harkitsee tiiviimmän yhteistyön edistämistä, jos jotkut jäsenvaltiot eivät halua noudattaa tätä linjaa.

Olemme aina vastustaneet tätä linjaa, koska siten hyökätään jäsenvaltioiden verotusasioita koskevaa itsemääräämisoikeutta vastaan ja koska sillä ei ratkaista pääongelmaa eli sitä, että verotus kohdistuu voimakkaimmin työhön. Äänestimme siksi mietintöä vastaan.

  Claude Moraes (PSE), kirjallinen. (EN) Olen tyytyväinen komission työhön asiassa. En kuitenkaan halua ennakoida asiaan perehtymään asetetun EU:n teknisen työryhmän työn tuloksia vaatimalla alan lainsäädäntöä.

Mielestäni EU:n on tarkasteltava kaikkia keinoja, joilla investointeja voidaan houkutella, enkä usko, että yhdenmukainen veropohja houkuttelee uusia ulkomaisia investointeja ainakaan Lontooseen.

  Eoin Ryan (UEN), kirjallinen. (EN) Uskon tinkimättömästi siihen, että verokilpailu on välttämätöntä. Kiistän ehdottomasti väitteen, että tasaamalla veroja niiden yhdenmukaistamiseksi voidaan ratkaista Euroopan kilpailukyvyttömyyden ongelma.

Yhtenäinen veropohja sitoisi jäsenvaltioiden veropolitiikan pakkopaitaan. Jos jonkin maan hallitus haluaa polkaista käyntiin taloudellista toimintaa myöntämällä verohelpotuksia tutkimus- ja kehitystoimintaan, sen pitäisi hankkia etukäteen lupa yksimieliseltä neuvostolta.

Tällaisenako näemme Euroopan unionin tulevaisuuden? Haluammeko yhtenäisen lähestymistavan, jossa kotimaan veropolitiikan määrittelyä varten tarvitaan kaikkien 25 jäsenvaltion etukäteissuostumus? EU:n puuhaillessa tällaisten päätösten parissa kilpailu maailmanmarkkinoilla merkitsee, että investoijat yksinkertaisesti siirtyvät muualle. Minä en halua Euroopan unionille tällaista tulevaisuutta. Joustavuus verotuksessa on Euroopan kilpailukyvyn parantamisen ehdoton edellytys.

Tutkimus ja kehitys on yksi osa kokonaisuutta, joka sanelee kilpailukyvyn. Älkäämme unohtako, että verotus on toinen – ja että verokilpailu on tervettä.

Mietinnön mukaan "suuntaus kilpailla veroasteella voi laskea verotuloja". Tämä on erittäin lyhytnäköinen näkemys, eikä vähiten siksi, että Puolan ja Irlannin esimerkit osoittavat sen vääräksi.

  Peter Skinner (PSE), kirjallinen. (EN) EPLP on tyytyväinen komission työhön asiassa. Se ei kuitenkaan halua ennakoida asiaan perehtymään asetetun EU:n teknisen työryhmän työn tuloksia vaatimalla alan lainsäädäntöä.

EPLP:n mielestä EU:n on tarkasteltava kaikkia keinoja, joilla investointeja voidaan houkutella, eikä usko, että yhdenmukainen veropohja houkuttelee uusia ulkomaisia investointeja.

EPLP:n kanta on, että veropohjan yhtenäistäminen voi johtaa korkeampiin veroasteisiin ja myöhemmin ei-toivottuun yhtenäistämiseen.

EPLP tukee tiivistettyä yhteistyötä, jos jäsenvaltiot haluavat ottaa käyttöön yhteisen yhtenäistetyn yhtiöveropohjan, kunhan asianmukaisia menettelyjä noudatetaan eikä tulevalle veroyhteistyölle aseteta ennakkotapausta.

53. Äänestyskäyttäytymistä koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja

(Istunto keskeytettiin klo 13.10, ja sitä jatkettiin klo 15.00.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ONESTA

54. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

55. Tietojen säilyttäminen

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Alvaron laatima kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietintö (A6-0365/2005) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yleisten sähköisten viestintäpalvelujen yhteydessä käsiteltävien tietojen säilyttämisestä ja direktiivin 2002/58/EY muuttamisesta [KOM(2005)0438 – C6-0293/2005 – 2005/0182(COD)].

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, komission vain kolme kuukautta sitten esittämästä direktiiviehdotuksesta saavutettu kompromissi on tulosta määrätietoisesta, ammattimaisesta ja intensiivisestä työstä, jota Euroopan unionin kolme toimielintä ovat yhdessä tehneet. Kompromissi on myös tulosta näiden toimielinten yhteisestä päättäväisyydestä torjua terrorismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta yhdessä.

Jos parlamentti päätyy kannattamaan saavutettua kompromissia, kuten vilpittömästi toivon, Euroopan unionin 25 jäsenvaltiolla on tulevaisuudessa televiestinnän liikennetietojen säilyttämistä koskeva yhteinen lainsäädäntö. Näin tehostetaan tuomioistuinten ja poliisin toimia, joilla suojellaan Euroopan unionin kansalaisten oikeutta turvallisuuteen. Tämä on tärkeä tulos jo sinänsä, ensimmäinen mutta merkittävä askel kohti jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön asteittaista yhdenmukaistamista.

Yhteisymmärrykseen pääseminen korostaisi sitä seikkaa, että EU:n kansalaisille erittäin tärkeitä kysymyksiä voidaan nyt käsitellä yhteisön kehyksessä eikä enää hallitustenvälisessä yhteistyössä. Komission ja neuvoston lisäksi myös Euroopan parlamentilla on siten jatkossa mahdollisuus, tai pikemminkin oikeus, täysipainoiseen ja tasa-arvoiseen osallistumiseen. Haluan todeta täällä parlamentissa julkisesti, että oli ministeri Clarken henkilökohtaisen sitoutuneisuuden ja rohkean määrätietoisuuden ansiota, että pääsimme neuvostossa yhteisymmärrykseen direktiiviehdotuksen oikeusperustan muuttamisesta, mikä ei näyttänyt vielä muutama kuukausi sitten lainkaan helpolta. Mielestäni tässä tuloksessa – tässä kompromississa – turvallisuuden tarve ja vapauden tarve ovat tasapainossa. Tämä on yksi komission ja myös minun keskeisistä päämääristä.

Tällä kompromissilla täytetään muutamat kaikkein tärkeimmät pyynnöt, joita neuvoston lisäksi myös ja ennen kaikkea parlamentti on esittänyt viime kuukausina käydyn intensiivisen keskustelun kuluessa. Olemme ottaneet huomioon perustavanlaatuiset vaatimukset, jotka koskevat esimerkiksi henkilötietojen suojaa ja turvallisuutta, seuraamusten asettamista säilytettyjen tietojen laittomasta käytöstä ja direktiivin soveltamisalan rajaamista vakaviin rikoksiin.

Haluan myös korostaa täällä parlamentissa, kuten olen tehnyt jo neuvostossa, että on ehdottoman tärkeää, että välttämättömyys- ja suhteellisuusperiaatetta noudatetaan aina sovellettaessa voimassa olevan vuoden 2002 direktiivin paljon puhuttua 15 artiklaa. Kyse on tärkeistä tuloksista, joilla pyritään suojelemaan Euroopan unionin kansalaisten perusoikeuksia, ja nämä tulokset ovat Euroopan lainsäädäntötyön yleisten periaatteiden mukaisia.

Arvoisa puhemies, lopuksi haluan antaa kiitollisena tunnustusta laadukkaasta työstä, jota parlamentti on tehnyt vaikeissa oloissa ja erittäin lyhyessä ajassa, kun otetaan huomioon parlamentin työhön keskimäärin kuluva aika. On myös myönnettävä, että tietyt tähän aiheeseen liittyvät näkökohdat ovat oikeudellisesti, teknisesti ja taloudellisesti erittäin monimutkaisia ja että näkemykset muutamista aiheista näyttivät aluksi olevan huomattavan kaukana toisistaan. Juuri tästä syystä haluan erityisesti ilmaista henkilökohtaisen kiitollisuuteni työstä, jota kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta, jonka kokouksiin osallistuin useaan otteeseen, sekä sen puheenjohtaja Cavada ja esittelijä Alvaro ovat tehneet ja jota arvostan suuresti.

Arvoisa puhemies, komissio on näin ollen hyvin tyytyväinen saavutettuun kompromissiin ja suosittaa, että Euroopan parlamentti tukee kompromissia hyväksymällä erityisesti tarkistukset 51–92, jotka jäsenet Roure ja Kreissl-Dörfler ovat allekirjoittaneet Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän puolesta ja jäsen Reul Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän puolesta.

Katson, että tämä yksimielisyys voi mennä ja sen on mentävä Euroopan parlamentin kahden suurimman poliittisen ryhmän esittämiä tarkistuksia pidemmälle. Olen varma, että vieläkin laajempi yksimielisyys parlamentissa olisi EU:n kansalaisille osoitus tämän suuren toimielimen – ja todellakin kolmen EU:n toimielimen – täysimääräisestä kyvystä tehdä yhteistyötä konkreettisten vastausten antamiseksi kansalaistemme vaatimuksiin.

(Suosionosoituksia)

  Charles Clarke, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa yhtymällä pitkälti ystäväni, komission varapuheenjohtajan Frattinin tänään esittämiin näkemyksiin.

Katson, että sekä neuvosto ja komissio että neuvosto ja parlamentti ovat tehneet erittäin merkittävää ja rakentavaa työtä. Haluan erityisesti kiittää jäsen Cavadaa ja kaikkia kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan jäseniä, esittelijä Alvaro mukaan luettuna, sekä poliittisten ryhmien johtajia tavasta, jolla olemme pyrkineet keskustelemaan näistä kysymyksistä.

Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakauden lähestyessä loppuaan olen hyvin iloinen siitä, että minulla on mahdollisuus osallistua tähän keskusteluun. Tämä kysymys on ollut yksi tärkeimmistä kohdista asialistallamme, ja toivon, että voimme olla yhtä mieltä siitä, että nämä ehdotukset antavat kaikille kolmelle EU:n toimielimelle, nimittäin parlamentille, komissiolle ja neuvostolle, mahdollisuuden esiintyä yhtenäisesti terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden uhan edessä ja viestittää, että olemme päättäneet työskennellä yhdessä saavuttaaksemme nämä tavoitteet.

Olen ylpeä tämän puheenjohtajakauden saavutuksista. Olemme sopineet EU:n terrorisminvastaisesta strategiasta. Olemme ryhtyneet toimiin parantaaksemme lainvalvontaviranomaisten tiedonvaihtoa. Olemme hyväksyneet strategian, jossa käsitellään radikalisoitumista ja terroristien värväystä. Olemme perustaneet Euroopan unionin ohjelman kriittisen infrastruktuurin suojelemiseksi järkyttäviltä terrori-iskuilta. Olemme ottaneet käyttöön terrorismin torjuntaa koskevien järjestelyjen ja niiden kehittymisen vertaisarvioinnin. Olemme antaneet rahanpesudirektiivin. Olemme hyväksyneet ehdotuksia, joilla lisätään lainvalvontaviranomaisten tiedonvaihtoa, ja laatineet eurooppalaisen toimintasuunnitelman ihmiskaupan torjumiseksi. Sallikaa minun kiinnittää tässä yhteydessä huomiota siihen, että olemme myös nostaneet maahanmuuttokysymykset huomattavasti korkeammalle Euroopan unionin asialistalla. Nämä kaikki ovat erittäin huomattavia saavutuksia. Henkilökohtaisesti pidän kuitenkin kaikkein tärkeimpänä aihetta, josta keskustelemme tänään, nimittäin pyrkimystä asettaa yhteiset vaatimukset teletietojen säilyttämiselle.

Kuten komission varapuheenjohtaja Frattini totesi, aiheesta käyty keskustelu – johon kaikki ovat olleet valmiita osallistumaan – on ollut avoin mutta myös vaikea, koska periaatteellisten kysymysten ja teknisten kysymysten ratkaiseminen ei ole ollut todellakaan helppoa. Minun tehtävänäni on ollut kuunnella mahdollisimman laajasti parlamentissa esitettyjä näkemyksiä ja keskustella kollegoideni kanssa neuvostossa siitä, miten voimme tehdä yhteistyötä. Suoraan sanottuna neuvostossa suhtauduttiin jossain määrin epäilevästi ajatukseen sopimukseen pääsemisestä parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä ja tämänkaltaiseen prosessiin. Jäsenvaltioiden edustajat eivät olleet varmoja, että sopimuksen syntyminen olisi mahdollista.

Tästä syystä tämä päivä on erittäin tärkeä. Minusta on hyvin tärkeää todeta julkisesti, että neuvoston ja komission lisäksi erityisesti Euroopan parlamentti sitoutuu tällä alalla esitettäviin ehdotuksiin.

Keskusteltavanamme olevat välineet ja kuvailemamme teletiedot ovat erittäin tärkeitä terrorismin ja rikosten tutkinnassa ja selvittämisessä. Mielestäni on olennaista tarjota oikeasuhteinen ja tasapainoinen oikeusperusta sellaisten tietojen säilyttämiselle, jotka muutoin poistettaisiin tai pidettäisiin nimettöminä. Tietojen säilyttämistä koskevien käytäntöjen erilaisuus tarkoittaa, että tutkijoiden ja syyttäjien mahdollisuudet löytää rikolliset ja terroristit ja asettaa heidät syytteeseen, jotta heitä estetään aiheuttamasta vahinkoa, tai saada heidät kiinni sen jälkeen, kun he ovat jo aiheuttaneet vahinkoa, ovat riippuvaisia siitä, mitä viestintäpalvelujen tarjoajaa epäilty, uhri tai todistaja on käyttänyt tai missä jäsenvaltiossa hän on silloin ollut. Käytäntöjen erilaisuus antaa rikollisille vastustajillemme kaikki mahdollisuudet, ja juuri nämä mahdollisuudet pyrimme estämään tällä direktiivillä, jonka toivoakseni hyväksymme tänään.

Meillä on monia esimerkkejä, joissa viestintätietoja on käytetty terroristisolujen jäsenten jäljittämiseen sekä apuna murhaajien tunnistamisessa, sieppausten uhrien vapauttamisessa ja hyvin vakavia rikoksia organisoivien henkilöiden kiinnisaamisessa. Mainitsin muutamia näistä esimerkeistä kansalaisvapauksien valiokunnassa syyskuussa 2005.

Komission tukemassa neuvoston kannassa pyritään löytämään kompromissi parlamentin ja neuvoston välillä erityisesti tarpeesta saattaa lainvalvontaviranomaisten tarpeet ja yksilöiden oikeus yksityisyyteen tasapainoon sisällyttämällä lainsäädäntöön erityisiä tietojen säilyttämistä koskevia sääntöjä. Tarkistetussa muodossaan direktiivi velvoittaisi jäsenvaltiot varmistamaan tietojen säilyttämisen ainoastaan vakavien rikosten tutkintaa, selvittämistä ja syyteharkintaa varten. Erityisesti Euroopan parlamentti on vaatinut tätä. Monet vaativat meitä varmistamaan, että sääntely rajattaisiin koskemaan yhteisön tasolla tehtäviä vakavia rikoksia. Olemme vastanneet tähän vaatimukseen nyt käsiteltävänä olevassa ehdotuksessa, jonka neuvosto hyväksyi.

Säilytysaikojen osalta totean, että kompromississa ehdotettu 6–24 kuukauden säilytysaika on kompromissi niiden jäsenvaltioiden välillä, jotka halusivat paljon pidemmän enimmäissäilytysajan, ja niiden parlamentin jäsenten välillä, jotka olisivat olleet tyytyväisempiä lyhyempään säilytysaikaan. Joidenkin jäsenvaltioiden mielestä meidän ei periaatteessa pitäisi antaa lainkaan lainsäädäntöä tältä pohjalta. Kompromissi takaa nähdäkseni lainvalvontaviranomaisille mahdollisuuden hankkia tarvitsemansa tiedot loukkaamatta kohtuuttomasti oikeutta yksityisyyteen.

Puheenjohtajavaltio otti huomioon jäsenvaltioiden, viestintäalan ja joidenkin parlamentin jäsenten ilmaiseman huolen kustannuksista, erityisesti vastaamattomien puhelujen kaltaisten tietojen tallentamisesta aiheutuvista kustannuksista. Tämän vuoksi direktiiviin sisältyvää tallennettavien tietojen luetteloa on rajattu ja yhdistämättömien puhelujen tiedot on jätetty kokonaan direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä on myös yksi syy siihen, että tuin komission ja neuvoston tekemää sitoumusta direktiivin soveltamisen tehokkuuden säännöllisestä uudelleentarkastelusta yhdessä Euroopan parlamentin, Euroopan tietosuojavaltuutetun ja viestintäalan edustajien kanssa. Kyseessä on nopeasti muuttuva ala, ja on tärkeää, että kaikki toimielimet tekevät yhteistyötä pitääkseen meidät ajan tasalla parhaasta tavasta käsitellä näitä kysymyksiä.

Kuten jo mainitsin, neuvosto otti hyvin vakavasti myös tietosuojaa ja -turvaa koskevat parlamentin huolenaiheet. Tämän vuoksi tarkistuksissa käsitellään tietosuojaa, oikeutta tutustua tietoihin ja tietojen väärinkäyttötapauksissa langetettavia seuraamuksia. Olen täysin samaa mieltä parlamentin esittämistä vaatimuksista, joiden mukaan tiedot on säilytettävä turvallisesti ja varmasti ja että ne voidaan välittää edelleen laillisesti vain henkilöille, joilla on lain mukaan oikeus nähdä kyseiset tiedot. Tietojen ei pitäisi olla yleisesti saatavilla.

Tiedän, että neuvottelut ovat olleet vaikeita ja että tämä aihe on tekninen ja monimutkainen. Pidän näin ollen myönteisenä vaatimusta, jonka mukaan komission on arvioitava täysimääräisesti direktiivin soveltamista ja vaikutusta alaan ja kuluttajiin.

Terroristit ja rikolliset uhkaavat oikeuttamme yksityisyyteen, oikeuttamme omistukseen, oikeuttamme sananvapauteen ja oikeuttamme elämään. Katson, että erityisesti tässä demokratiassa demokraattisilla poliitikoilla on velvollisuus ja vastuu suojella näitä oikeuksia senkaltaisilla käytännön toimilla, joista parhaillaan sovimme. Toivon, että voimme nyt käytävän keskustelun päätteeksi sanoa saavuttaneemme tämän tavoitteen.

Komission ehdotuksella, jota neuvosto on tarkistanut ja jota parlamentti tukee, turvattaisiin mielestäni väline, jolla saatetaan parempaan tasapainoon tarve säilyttää tietoja kansalaistemme suojelemiseksi ja tarve suojella ja kunnioittaa yksilöiden yksityisyyttä.

Suhtaudumme erittäin myönteisesti uusiin teknologioihin, jotka tarjoavat erinomaisia mahdollisuuksia oppimiseen, yritystoimintaan ja viestintään. Näitä samoja teknologioita voivat kuitenkin hyödyntää ja käyttää väärin sellaiset henkilöt ja tahot, jotka eivät kunnioita toisten oikeuksia, ja myös heidän uhrinsa. Näin ollen on oikein, että teemme kaikkemme taataksemme oikeudenmukaisuuden ja suojellaksemme kansalaisia. Tätä he, meidän valitsijamme, vaativat meiltä, ja tästä syystä meidän on toimittava, tietysti oikeasuhteisesti ja demokraattisesti mutta toivottavasti yhtenäisesti.

Olen tyytyväinen, että koko parlamentilla on huomenna mahdollisuus esittää näkemyksensä direktiiviehdotuksesta. Komissio on jo antanut sille tukensa varapuheenjohtaja Frattinin erinomaisessa puheenvuorossa. Jos myös te, parlamentti, annatte ehdotukselle tukenne, voimme juhlia historiallista saavutusta, jolla lähetetään vahva viesti kaikille Euroopan unionin kansalaisille sekä päättäväisyydestämme ja kyvystämme torjua terrorismia ja vakavia rikoksia että Euroopan parlamentin merkityksestä tässä taistelussa. Näin lähetettävä viesti olisi mielestäni tärkeä jo sinänsä, mutta se on myös tärkeä Euroopan unionissa tehtävien tulevien järjestelyjen kannalta – sen kannalta, miten kehitämme näitä kysymyksiä myönteisellä ja rakentavalla tavalla.

Päätän puheenvuoroni kiittämällä vielä kerran kaikkia parlamenttiin kuuluvia kollegoitani, joista monet ovat nyt läsnä istuntosalissa, erittäin ystävällisestä, myönteisestä, harkitsevasta ja rakentavasta lähestymistavasta, jonka he ovat omaksuneet pyrkiessään keskustelemaan näistä asioista. Uskon, että viisautenne voi viedä meitä eteenpäin koko Euroopan unionin puolesta toteutettavassa rikosten, rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa.

  Alexander Nuno Alvaro (ALDE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Clarke, olen iloinen läsnäolostanne täällä parlamentissa ja myös niiden arvostettujen kollegoiden läsnäolosta, joiden kanssa minulla on ollut etuoikeus työskennellä yli vuoden ajan. Ette voi kuitenkaan odottaa minun hyppivän riemusta, sillä näkemykseni poikkeaa äsken esittämästänne näkemyksestä. Ensinnäkään en usko, että meidän oli todellisuudessa missään vaiheessa tehtävä päätöstä siitä, mikä oikeusperusta tulee itse asiassa kysymykseen, sillä siitä ei ole mitään epäselvyyttä, koska asiasta on sopimuksissa mustaa valkoisella. Lisäksi komissio esitti EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla direktiiviehdotuksen, joka olisi edellyttänyt yhteispäätösmenettelyä. Minusta on parlamentin arvoa halventavaa juhlia jonkin sellaisen saamista, joka kuuluu lain mukaan meille. Toiset voivat tietysti olla tästä asiasta eri mieltä.

Omasta puolestani voin sanoa uskovani, että tiesimme aivan hyvin, mihin olimme ryhtymässä, ja tiedämme oikeudellisen yksikön – myös neuvoston oman oikeudellisen yksikön – lausunnon perusteella, ettei päätöksen tekeminen neuvostossa olisi ollut viisasta. Tiedämme myös, ettei neuvosto ollut asiasta yksimielinen, joten oli erittäin hyvä taktinen siirto saavuttaa asiasta yksimielisyys ensin täällä parlamentissa.

Haluan myös kyseenalaistaa monia puheenvuorossa mainitsemianne seikkoja. Valiokunnassa tekemämme päätökset tehtiin yhdessä puoluerajoista välittämättä ja toisinaan yksimielisesti, ja laatimamme tarkistukset olivat erinomaisia. Lopullinen äänestys, jossa 33 valiokunnan jäsentä äänesti ehdotuksen puolesta, 8 sitä vastaan ja 5 tyhjää, kuvaa tarkasti parlamentin toiseksi suurimman valiokunnan kantaa. Kyseessä on sitä paitsi ainoa parlamentin elin, joka on tehnyt asiasta päätöksen.

Olen kanssanne eri mieltä tietojen säilyttämistä koskevista määräajoista, mutta sen te tiedättekin. Olen nähnyt paljon vaivaa ja tehnyt monia myönnytyksiä, jotta voisimme saavuttaa nämä kompromissit, joista olemme sopineet valiokunnassa, millä pyrimme osoittamaan edes jonkinlaista selkärankaa. Nyt kuvaan tulee mukaan tämä X artikla, jossa jäsenvaltioiden sallitaan pidentää tietojen säilytysaikoja määrättömästi edellyttäen, että ne ilmoittavat asiasta komissiolle ja antavat sille kuusi kuukautta aikaa arvioida, voiko jäsenvaltioiden menettely synnyttää kaupan esteitä tai vääristää sisämarkkinoita. Mielenkiintoista kyllä, tässä yhteydessä ei arvioida sitä, voiko tällainen menettely aiheuttaa perusoikeuksiin liittyviä tai oikeudellisia ongelmia. Yksi seuraus tästä on se, että Puola, Saksan liittotasavallan suuresti arvostama naapuri, suunnittelee säilyttävänsä näitä tietoja 15 vuoden ajan. Kerrassaan mielenkiintoinen ajatus!

Emme ole kuitenkaan onnistuneet pääsemään yhteisymmärrykseen tähän liittyvistä kustannuksista. Tämä on ennakkotapaus, jossa yritykset ja kansalaiset joutuvat maksamaan jäsenvaltioiden tilauksesta syntyvän laskun. Olen kylläkin pannut merkille direktiiviin sisällytetyt tietosuojaa ja kansalaisten suojelua sekä seuraamusmekanismeja koskevat säännökset. Vaikka olenkin tyytyväinen näihin myönteisiin toimiin, ne edellyttävät neuvostolta vain sormien napsautusta, sillä niissä viitataan kansalliseen lainsäädäntöön – jonka täytäntöönpano ei tuota hankaluuksia, kuten varmastikin tiedätte.

Ehdotuksen sisällön osalta neuvottelimme myös komission kanssa, joka näki asian samoin kuin me ja tuli seuraavaan tulokseen:

(EN) "On aivan selvää, että teksti poikkeaa alkuperäisestä ehdotuksestamme monilla tärkeillä aloilla. Ehdotuksemme hyväksyminen olisi johtanut lähes täydelliseen yhdenmukaistamiseen tällä alalla, kun taas kompromissiteksti tarkoittaa ainoastaan osittaista yhdenmukaistamista.".

(DE) Emme ole ratkaisseet tietojen säilyttämiskysymystä tyhjentävästi, mikä oli valiokunnan ja komission ajatuksena, joten mietin, missä määrin voimme kutsua tätä täydelliseksi menestykseksi. Olemme ainoastaan antaneet jäsenvaltioiden käyttöön toimenpiteen, jonka toteuttamiseen ne eivät saaneet valtuuksia direktiivissä 2002/58. Toimenpiteen tarkka muoto jää nyt suurelta osin jäsenvaltioiden päätettäväksi, koska olemme tehneet sääntelystä valtavan joustavan. En usko, että tehdessämme näin voimme oikeutetusti väittää toimineemme eurooppalaisina lainsäätäjinä.

Uskon myös, että parlamentin toimivaltaisuudesta ja tulevista toimivaltuuksista vallitsee jatkossakin väärinkäsityksiä. Sosialidemokraattisen ryhmän 8. joulukuuta 2005 julkaisema lehdistötiedote päättyy seuraavaan virkkeeseen:

(EN) Jatkossa kaikkia tätä alaa koskevia asiakirjoja tarkastellaan parlamentin yhteispäätösmenettelyn pohjalta, nykyisen direktiivin tarkistaminen mukaan luettuna.

(DE) Jälkimmäisessä tapauksessa tämä pitää varmasti paikkansa, mutta ajatus siitä, että tulevaisuudessa kaikkia terrorismin torjuntaa palvelevia kysymyksiä käsitellään yhteispäätösmenettelyn mukaisesti, on mielestäni erittäin epäilyttävä, koska kyse on alasta, jolla neuvoston päätösten on oltava yksimielisiä.

Tiedän myös, että Irlanti vie päätöksemme, oli se mikä tahansa, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen ja esittää sille kysymyksen, onko päätös mahdollinen toimivallan suhteen, mikä on erittäin mielenkiintoinen käänne. Lopuksi haluan kertoa teille olevani hyvin pettynyt tapaan, jolla menettely on edennyt, ja kahden suurimman poliittisen ryhmän panokseen. Pidän uskomattoman mauttomana tapaa, jolla ryhmät toimivat sen jälkeen, kun olimme keskustelleet näistä asioista seikkaperäisesti ja harkinneet seuraavia askeliamme kahdeksan viikon ajan, kun kaikki olivat tehneet myönnytyksiä ja oli tehty valtava määrä kompromisseja ja kun valiokunta oli tehnyt asiasta hyvin selvän päätöksen. Mielestäni oli mautonta, että kourallinen suurten poliittisten ryhmien jäseniä tekee tällä tavoin etukäteen päätöksen kompromissiehdotuksesta, jota neuvosto ei ollut vielä virallisesti esittänyt, koska neuvoston kanssa ei ollut vielä käyty virallisia neuvotteluja siitä syystä, että neuvoston edustaja oli periaatteessa kieltänyt omat neuvotteluvaltuutensa ja katsonut olevansa kykenemätön neuvottelemaan! Olen siis pettynyt, mutta odotan erittäin malttamattomana huomista äänestystä ja haluan sanoa kaikki seikat huomioon ottaen, että olemme aina valmiita tekemään yhteistyötä järkevällä tavalla. Työn tulosten ei tarvitse miellyttää kaikkia.

(Suosionosoituksia)

  Herbert Reul (PPE-DE), teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Clarke, hyvät kollegat, toimivaltuuksista kiistelemisen sijaan kansalaiset odottavat meidän varmistavan, että heidän ongelmansa ratkaistaan mahdollisimman nopeasti ja pikaisesti. Kansalaiset odottavat EU:n politiikalta, ettei kysymystä siitä, miten terrorismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta pitäisi torjua, käsitellä vain hyväksymällä jälleen uusi päätöslauselma ja kiistelemällä siitä toimielinten kesken, vaan että saadaan tuloksia aikaan. Juuri tämä on ollut meille ongelma. Edessämme on väline, joka saattaisi parantaa tilannetta – nimittäin tietojen tallentaminen ja säilyttäminen. Se ei ole ehkä vastaus kaikkeen, mutta se on yksi vastaus.

Ongelmanamme oli, miten turvata tietosuoja ja estää syyttömien kansalaisten elämän hankaloittaminen enemmän kuin olosuhteet vaativat, mistä myös kansalaiset olivat oikeutetusti ilmaisseet huolensa. Halusimme saada nopeasti tuloksia aikaan sen sijaan, että asian käsittely jatkuisi loputtomiin. Ihmisillä on oikeus saada tulokset nähtävilleen viipymättä.

Voin kertoa jäsen Alvarolle, että tästä syystä meidän velvollisuutenamme oli etsiä ja löytää ratkaisu, vaikka käytettävissämme ei ollutkaan paljon aikaa. Sanon aivan suoraan, ettei löytämämme ratkaisu ole sataprosenttisen täydellinen, mutta siitä on apua nyt ja sen myötä poliisiviranomaisille annetaan käyttöön välineet, joita heillä ei ollut aiemmin. Tämä ratkaisu auttaa meitä tekemään voitavamme ihmiselämän suojelun ja kansalaisten tietosuojan turvaamiseksi.

Neuvosto ei olisi enää päässyt asiassa eteenpäin. Koko asian käsittelystä tuli päättymätön puitepäätösten ja kiistojen tarina. Jäsen Alvaro on osuvasti kuvannut, miten parlamentti esitti neuvostolle kysymyksiä useiden kuukausien ajan. Siitä ei ollut kuitenkaan mitään hyötyä, koska neuvosto ei ollut halukas tekemään myönnytyksiä, ennen kuin komissio esitti ehdotuksen, joka auttoi meitä valmistamaan tietä parlamentin ja neuvoston yksimielisyydelle. Tämä oli mahdollista vain, koska parlamentti muutti kantaansa ja pyrki saattamaan eri tahot yhteen. Toimimme oikein, ja lopputulos oli meille myös voitto siinä mielessä, että tämä hanke kuuluu nyt kiistatta yhteispäätösmenettelyn piiriin. Mielestäni ei ole olennaista kysyä, olisiko sama tulos mahdollisesti saavutettu jollain toisella tavalla ja jonakin toisena ajankohtana. Minua kiinnostaa vain se, että tämä hanke voidaan saattaa päätökseen vuoden 2005 lopussa ja voi siten tulla voimaan.

Kannatan tätä välinettä mutta vastustan tietojen mielivaltaista keräämistä, minkä vuoksi puollan tiukkoja ehtoja, joihin olemme päätyneet. Direktiiviin ei ole sisällytetty kaikkia tietotyyppejä eikä kaikkia tietoja voida tallentaa, vaan tallentamismahdollisuus koskee ainoastaan hyvin rajattua ryhmää, nimittäin Internet-tietoja. Liikennetietojen tallentaminen koskee ainoastaan Internet-istunnon aloittamista, ja epäonnistuneet yhteydenotot tallennetaan vain, jos näin tehdään jo kansallisella tasolla. Mikään ei ole tältä osin muuttunut, eikä jäsenvaltioiden, joilla ei ole tällaisia tietoja, tarvitse tallentaa niitä jatkossakaan. Jäsenvaltioita ei pakoteta mihinkään, vaan ne voivat päättää asiasta vapaasti. Olemme madaltaneet vaatimuksia. Olemme asettaneet tietojen vähimmäissäilytysajaksi kuusi kuukautta – tämä on yksi asia, josta voimme varmastikin vielä keskustella – ja 24 kuukautta, jos määräaikaa jatketaan.

Haluan kuitenkin esittää vielä yhden kysymyksen. Tämän saman kysymyksen esitti jäsen Alvaro, ja haluaisin todellakin saada siihen vastauksen, ehkäpä puheenjohtaja Clarkelta. Komission jäsen Frattini totesi eräissä neuvotteluissa, ettei Puolan harkitseman 15 vuoden säilytysajan voida katsoa kuuluvan poikkeuksen piiriin. Minäkään en voi kuvitella, että näin tapahtuisi, mutta tuntisin oloni paremmaksi, jos puheenjohtaja Clarke kommentoisi tätä mahdollisuutta, joka ei voi olla vastaus ongelmiin.

Minun on tietysti todettava, ettemme päässeet kustannuksista sellaiseen sopimukseen, jota olisin toivonut. Kustannuskysymys ei kuitenkaan ole enää yhtä merkityksellinen kuin prosessin alkaessa, sillä tarkasteltavana ei ole enää kovinkaan monia tietotyyppejä. Katson, että tilanteessa menettelyn aikana mahdollisesti tapahtuvat muutokset on otettava huomioon, mikä vaikuttaa muihin aloihin, esimerkiksi kustannuksiin, jotka eivät ole enää yhtä huomattavia. Totuus on, että olemme tehneet valtavia parannuksia henkilötietojen suojaan niiden valvonnan ja mahdollisten väärinkäytösten osalta. Kaikki jäsen Alvaron kuvailemat saavutukset ovat olleet yhteisten toimiemme ansiota. Ne olivat hyvin työläitä, mutta nyt työ on tehty. Ehdotukseen, joka toivottavasti hyväksytään huomenna, on nyt kirjattu, että kansalaisia on suojeltava henkilötietojen väärinkäytöksiltä, joista asetetaan erilaisia seuraamuksia, että viestinnän sisältöä ei tallenneta ja että oikeus tutustua tietoihin myönnetään ainoastaan vakavien rikosten tapauksessa ja niin edelleen. Parlamentti säilyy keskeisenä toimijana menettelyssä, jossa ei sovelleta komiteamenettelyä ja jossa direktiiviä tarkistetaan kahden vuoden kuluttua. Poliisille annetaan uusia toimivaltuuksia, kansalaiset nauttivat uutta ja laajempaa henkilötietojen suojaa ja parlamentti on lisännyt vaikutusvaltaansa. Mielestäni kansalaisilla on oikeus nähdä meidän suhtautuvan vakavasti tapoihin, joilla heitä suojellaan rikollisuudelta.

  Charlotte Cederschiöld (PPE-DE), sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (SV) Arvoisa puhemies, demokratiaa ja vapautta ei puolusteta rajoittamalla ihmisoikeuksia. Totalitaarisissa valtioissa ihminen on syyllinen, kunnes toisin todistetaan. Valtioissa, joita hallitaan oikeusvaltioperiaatetta noudattaen, epäily antaa perusteet vapauden rajoittamiselle. Keskustelemme nyt laista, joka antaisi mahdollisuuden vakoilla niitä, joita laissa sanotaan suojeltavan. Tehkää ainakin riippumaton vaikutusarviointi ja tehkää se ennen lainsäädännön voimaantuloa. Ihmisoikeuksia ei voida sivuuttaa eikä niihin voida suhtautua välinpitämättömästi.

Olkaa lainsäätäjinä rehellisiä. Älkää teeskennelkö, että kyse on terrorismista, jos kyse on todellisuudessa tiedostojen jakamisesta, kansallisesta rekisteröinnistä, veroista, kaupasta ja pakolaisista. Älkää luoko Eurooppaan uusia kilpailuongelmia. Noudattakaa tietosuojadirektiiviin sisältyvää yhdenmukaistamisvaatimusta ja toimikaa EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan mukaisesti. Ehdotetulla toimenpiteellä ei estettäisi terrorismia. Toimenpide uhkaa vahingoittaa luottamusta EU:hun, mikäli osoittautuu, että se on ristiriidassa vapauksien ja oikeuksien sekä oikeusvaltioperiaatteen kanssa.

Jos toimenpiteen tarpeellisuutta ei voida näyttää toteen, EU pakottaa jäsenvaltiot äänestämään vastoin omia perustuslakejaan, joihin Euroopan neuvoston yleissopimuksen 8 artiklan 2 kohta on sisällytetty. Tämä saattaisi johtaa perustuslailliseen kriisiin. On välttämätöntä vakiinnuttaa vapaudet ja oikeudet EY:n perustamissopimuksessa, ennen kuin asiat menevät liian pitkälle.

Ymmärrän, että on helppoa joutua terroristeihin kohdistuvan vihan valtaan. Vapauksien ja oikeuksien peukaloiminen tarkoittaa kuitenkin periksi antamista oikeusvaltioon kohdistuville hyökkäyksille ja luopumista arvoistamme. Säilyttäkää oikeus yksityisyyteen. Älkää tehkö suuria reikiä tietosuojaa koskeviin säännöksiimme. Eurooppalainen tietosuojamme on eurooppalainen oikeus, josta voimme olla ylpeitä.

  Ewa Klamt, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Clarke, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät kollegat, hyväksymme huomenna tärkeän eurooppalaisen välineen, jolla torjutaan terrorismia ja rikollisuuden kaikkein vakavimpia muotoja. Parlamentti hylkäsi alkuperäisen puitepäätöksen, koska sillä oli väärä oikeusperusta. Komission direktiiviehdotuksessa parlamentille annetaan nyt yhteispäätösvalta.

Aivan kuten jäsenvaltioilla neuvostossa, meillä oli alussa hyvin eriäviä näkemyksiä ja erilaisia käsityksiä tästä kysymyksestä, mutta löysimme keskustelujemme pohjalta kestäviä kompromisseja. Nopeaan ja tehokkaaseen työskentelyyn tähdäten kävimme aivan alusta lähtien neuvoston kanssa epävirallisia neuvotteluja, mikä on tavanomainen menettely. Tavanomaista demokraattisessa päätöksenteossa on myös pyrkimys saada näkökannalle enemmistön tuki ja kompromisseista neuvotteleminen, ja kahden suurimman poliittisen ryhmän aikaansaamilla kompromisseilla on parlamentin laajan enemmistön tuki.

Esittelijä Alvaro saattaa pitää tätä menettelytapaa mauttomana, mutta hänen kanssaan ei ollut mahdollista päästä asiasta yhteisymmärrykseen, koska hän ei ollut Brysselissä neuvottelujen viimeisen vaiheen aikana. Puheenjohtajavaltio Yhdistyneelle kuningaskunnalle ilmoitettiin heti, kun kaksi suurinta poliittista ryhmää oli päässyt epäviralliseen sopimukseen parlamentin kannasta, minkä pohjalta asiasta oli mahdollista sopia neuvostossa.

Parlamentti voi sanoa onnistuneensa monessakin eri suhteessa, sillä pystyimme esimerkiksi vähentämään tietotyyppien määrää huomattavasti komission ehdotukseen nähden. Rikosten osalta mielipiteet vaihtelivat siten, että joidenkin mielestä direktiiviä pitäisi "soveltaa kaikkiin rikoksiin" ja joidenkin mielestä "ainoastaan terrorismiin". Sovimme, että kyseinen kohta muotoillaan seuraavasti: "vakaviin rikoksiin, sellaisina kuin ne on määritelty kansallisessa lainsäädännössä, eurooppalaiseen pidätysmääräykseen viitaten". Yksi suurista saavutuksistamme on ollut tietosuojan sisällyttäminen direktiiviin aina, kun se on ollut mahdollista. Olemme näin löytäneet kultaisen keskitien yhtäältä vakavilta rikoksilta ja terrorismilta suojelemisen ja toisaalta yksityisyyden turvaamisen välillä.

  Wolfgang Kreissl-Dörfler, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, päinvastaisista väitteistä huolimatta emme äänestä huomenna tietojen säilyttämistä käsittelevästä neuvoston asiakirjasta vaan kompromissista, jonka valiokunnan jäsenten enemmistö ja neuvosto saivat vaivalloisesti aikaan ennen neuvoston lopullista äänestystä. Euroopan parlamentti osallistuu nyt ensimmäistä kertaa kolmanteen pilariin ja yhteispäätösmenettelyn piiriin kuuluvan asian, nimittäin sisäisen turvallisuuden, käsittelyyn, mitä kaikki jäsenvaltiot, eikä ainakaan kotimaani hallitus, eivät olisi halunneet. Vaatii melkoista tasapainottelua päättää, missä asioissa Euroopan unionin taso voi ja saa vaikuttaa kansalliseen tasoon ja missä ei siten, ettei rajoiteta tarpeettomasti kansallisten parlamenttien oikeuksia ja/tai mitätöidä niiden toimivaltaa. Tämä on saanut Saksan oikeusministerin Brigitte Zypriesin ehdottamaan, että asianomaiseen kysymykseen olisi sovellettava parlamentaarista tarkasteluvaraumaa.

Euroopan parlamentti on joka tapauksessa onnistunut saamaan neuvostossa aikaan yksimielisyyden ja parantamaan ratkaisevasti neuvoston alkuperäisen ehdotuksen tärkeitä näkökohtia. Tietojen säilyttäminen on yksi, muttei ainoa, tärkeä väline vakavan rikollisuuden, kansainvälisen järjestäytyneen rikollisen toiminnan ja terrorismin torjunnassa, ja tätä välinettä käyttävät jo muutamat jäsenvaltiot, esimerkiksi Yhdistynyt kuningaskunta, Espanja ja Ruotsi. Pidimme näin ollen sitäkin tärkeämpänä, että asianmukaiset vähimmäistakeet sisällytetään Euroopan tason lainsäädäntöön, ennen kuin kansallisessa lainsäädännössä – johon meillä ei ole vaikutusvaltaa – mennään paljon nyt käsiteltävänä olevaa ehdotusta pidemmälle.

Kustannukset ja tietosuojaan liittyvät huolenaiheet mielessä pitäen onnistuimme lisäämään ehdotukseen vaatimuksen, jonka mukaan matkapuhelusta tallennetaan puhelun alkua, mutta ei loppua, koskevat tavanomaiset tiedot, mistä käytetään termiä profilointi. Sen sijaan niin sanottuja epäonnistuneita yhteydenottoja koskevia liikennetietoja ei sisällytettäisi säilytettäviin tietoihin, paitsi jos yritykset säilyttävät nämä tiedot joka tapauksessa. Jäsenvaltiot voivat myös itse määrittää tietojen säilytysajan, joka voi vaihdella kuudesta kuukaudesta 24 kuukauteen. Vain niissä jäsenvaltioissa, joissa sovelletaan jo pidempää säilytysaikaa, esimerkiksi Italiassa, nykyiset säännöt voidaan säilyttää voimassa. Olisin hyvin iloinen tiedoista siitä, mitä Puolan tapauksessa tehdään.

Tietosuojaa on kuitenkin tiukennettu alkuperäiseen ehdotukseen verrattuna, ja kansallista lainsäädäntöä sovelletaan edelleen tietojen saatavuuteen ja hyödyntämiseen. Ryhmäni suuri enemmistö äänestää tämän kompromissin hyväksymisen puolesta, vaikka jotkut meistä olisivat tyytyneet vähempäänkin ja toiset taas olisivat ehkä menneet vieläkin pitemmälle.

Haluan vielä lopuksi sanoa jäsen Alvarolle, että huti on huti, vaikka kuinka läheltä piti!

  Jean-Marie Cavada, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, haluan tämän ryhmätyön yhteydessä antaa tunnustusta komission jäsenen Frattinin alkuperäisen ehdotuksen älykkyydestä ja neuvoston puheenjohtajan Clarken tällä alalla osoittamasta rohkeudesta. Olette kyenneet työskentelemään osoittaen samalla kunnioitusta parlamenttia kohtaan, vaikkei mikään aluksi viitannutkaan siihen, että näin tapahtuisi.

Huominen äänestys ei ole vain tärkeä, se on ratkaiseva monestakin syystä. Ensinnäkin siksi, että ehdotuksen tarkoituksena on luoda pohja yhteisön kehykselle ja jättää jäsenvaltioiden harkintavaltaan tiettyjen rajojen asettaminen säilytettyjen tietojen määrän ja tietojen säilytysajan osalta, jotta täytetään rikollisuuden ja terrorismin torjunnan asettamat vaatimukset.

Toiseksi siksi, että kun kohtuulliset rajat on asetettu, kaikki voivat hyväksyä ne. Teleoperaattorit soveltavat tietojen säilytystä koskevaa kuuden kuukauden vähimmäisaikaa laajalti laatiessaan sopimuksiaan ja hoitaessaan markkinointiaan. Kansalliset viranomaiset ehdottivat tätä kuuden kuukauden määräaikaa tietojen suojaamiseksi jo ensimmäisen tietosuojaa koskevan direktiivin hyväksymisen jälkeen.

Kolmanneksi siksi, että parlamentti halusi osoittaa neuvostolle, mutta ennen kaikkea myös EU:n kansalaisille, olevansa valmis ottamaan huomioon paitsi taloudelliset edut myös vaatimukset, jotka liittyvät kansalaisten turvallisuuden ja perusoikeuksien suojeluun.

En ole tietoinen yhdestäkään tapauksesta, jossa taloudelliset edut menisivät yleisen edun edelle tällaisessa traagisessa tilanteessa, oli hinta mikä hyvänsä. Näin siitä huolimatta, että nykyisen oikeudellisen kehyksen muodostavat sopimukset ovat mielestäni jossain määrin ristiriitaisia.

Perustuslaki olisi säästänyt meidät tältä pilareiden paljoudelta, mutta meidän on tyydyttävä käytettävissämme oleviin oikeusperustoihin. Yhteisöjen tuomioistuin avasi meille äskettäin puolittain oven, joten hyödyntäkäämme tätä uutta tilaisuutta laatia kipeästi tarvitsemamme yhteisön lainsäädäntö.

Huomisessa äänestyksessä paljastuvat epäilemättä nykyisen oikeustilan epäjohdonmukaisuudet ja sen asettamat rajat, mutta ennen kaikkea äänestys tuo jotakin uutta alalle, joka vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen. Kansalaiset ymmärtävät, että työskentelemme yhteisymmärryksessä suojellaksemme heidän etujaan ja ettei kyse ole suinkaan valtataisteluista ja oikeudellisista yksityiskohdista.

Päätän puheenvuoroni toteamalla valiokunnan puolesta, jonka puheenjohtajana minulla on kunnia toimia, että olemme valmiita vastaamaan erilaisissa oloissa tähän älylliseen haasteeseen, jota kolme puoluetta viisaasti valvoo. Toivon, että tämä neuvoston, komission ja parlamentin erinomainen yhteistyö jatkuu.

  Kathalijne Maria Buitenweg, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, olen usein todennut parlamentissa kollegoideni kanssa käymissäni keskusteluissa, ettei myöskään Vihreät/Euroopan vapaa allianssi -ryhmä pidä oikeutta yksityisyyteen pyhänä ja että yksityisyyden loukkaukset voivat olla perusteltuja, jos kyseiset toimet osoittautuvat todella tarpeellisiksi, oikeasuhteisiksi ja tehokkaiksi. Minulle on selvää, että terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta edellyttää lisää investointeja yksityiskohtaisiin tutkimuksiin ja olemassa olevien tietojen analysointiin sekä tiedustelu- ja turvallisuuspalvelujen parempaa yhteistyötä.

Rahat, myös omat euromme, voidaan käyttää vain kerran. Varoja kanavoidaan parhaillaan niin sanottujen isojen kalojen laajamittaiseen tarkkailuun mainitsemieni yksityiskohtaisten tutkimusten sijaan, mikä on mielestäni todellakin väärä valinta.

Olin jo taipumassa puhelutietojen tallentamisen kannalle: kaikki neuvoston puheenjohtajan Clarken mainitsemat perimmäiset syyt koskivat ainoastaan puhelutietoja, joten päätöksen tekeminen olisi ollut hyvin helppoa. Mutta mitä aiomme tehdä suunnitelmille tallentaa ihmisten Internetissä viettämä aika sekä heidän kirjautumistietonsa? Elämme aikakautta, jolloin ihmisillä on usein tietokone päällä jatkuvasti. Tämäntyyppinen rekisteröiminen olisi näin ollen melko turhaa.

Me täällä parlamentissa puhumme aina sääntelyn parantamisesta, ja sitten meille ehdotetaan tällaista järjetöntä sääntelyä. Sen taloudellisia vaikutuksia viestintäalaan ei ole edes laskettu. Jos minä laatisin ympäristöä tai sosiaalipolitiikkaa koskevan ehdotuksen harkitsematta sitä ensin perinpohjaisesti, sitä ei pidettäisi hyväksyttävänä, mutta se ei näytä olevan ongelma tässä tapauksessa.

Haluaisin nyt kääntyä suurten poliittisten ryhmien puoleen. Ryhmäni kannatti myös tämän keskustelun saattamista nopeasti päätökseen, nimittäin parlamentin ensimmäisen käsittelyn jälkeen, mutta koska te olette tehneet puheenjohtajavaltio Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa sopimuksen, ennen kuin parlamentti on edes hyväksynyt omaa kantaansa, meidät on nyt asetettu tapahtuneiden tosiasioiden eteen.

Pienille poliittisille ryhmille ei edes tiedotettu asiasta, eikä myöskään mietinnön esittelijä, jäsen Alvaro, tiennyt tästä mitään. Jäsen Klamtin on helppo sanoa, etteivät he tavoittaneet jäsen Alvaroa, mutta hänellä on puhelin, ja asiasta tiedottaminen kyseiselle henkilölle olisi ollut hyvien tapojen mukaista. Käsiteltävänämme on nyt kansalaisten oikeuksia koskeva takahuoneessa tehty sopimus, eikä se kelpaa meille. Ryhmäni aikookin yksinkertaisesti äänestää ehdotusta vastaan.

  Sylvia-Yvonne Kaufmann, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, pidän aivan yksinkertaisesti kauhistuttavana sitä, mitä viime viikkoina on tapahtunut tietojen säilyttämisen alalla. Siitä lähtien, kun komissio esitti ehdotuksensa, parlamentin aikataulu on ollut erittäin tiukka. Meidän annettiin alusta alkaen ymmärtää, että tämän ehdotuksen on mentävä läpi vuoden loppuun mennessä, tuli mitä tuli. Jo tästä syystä ehdotuksen todella uskottava ja kattava käsitteleminen oli tuskin mahdollista, mikä ei ilmeisesti ollut alun perin tarkoituksenakaan! Tästä on nähdäkseni todisteena myös se, ettemme äänestä huomenna kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnöstä vaan meidän on pohjimmiltaan vain määrä nyökytellä hyväksyvästi neuvoston joulukuun alussa tekemälle päätökselle.

Sallikaa minun todeta ryhmäni varjoesittelijän ominaisuudessa, etten yksinkertaisesti voi hyväksyä sitä, että kaksi suurinta poliittista ryhmää sivuuttaa valiokunnan äänestyksen ja toimii tietoisesti – osoitan sanani jäsen Klamtille – esittelijän selän takana punoen juoniaan neuvoston kanssa. PPE-DE-ryhmän ja PSE-ryhmän neuvoston kanssa neuvottelema kompromissi on läpimätä ja suorastaan löyhkää.

Ryhmäni torjuu kompromissiehdotuksen suoralta kädeltä, joten olen yhdessä vihreitä edustavan jäsen Buitenwegin kanssa toimittanut jo valiokunnalle vähemmistöön jääneen mielipiteen ja esittänyt, että komission ehdotus hylätään huomenna. Aion myös kertoa teille, miksi olen toiminut näin. Olen toiminut näin, koska missä tahansa tilanteessa ja mistä tahansa syystä kerättyjen tietojen pakollisen ja järjestelmällisen tallentamisen käyttöönotolla tehdään aukko muuriin, jolla suojataan viattomien ja epäilyjen ulkopuolella olevien kansalaisten tietoja. Komission ehdotuksessa asetetaan pohjimmiltaan 460 miljoonaa EU:n kansalaista yleisesti epäilyksen alaisiksi. Kerättyjen tietojen säilyttämistä koskevaan suunnitelmaan liittyy kiinteästi räikeitä hyökkäyksiä eurooppalaisten perusoikeuksia ja -vapauksia vastaan. Uhkana on viestintäsalaisuuden ja yksityisyyden suojan kohtuuton rajoittaminen, ja suunnitelma uhkaa näiden molempien perusolemusta. Myös lehdistönvapaus ja erityisesti siihen sisältyvä lähdesuoja ovat vaarassa. Epäilenkin – ja osoitan sanani myös saksalaisille kollegoilleni – ettei tämä ehdotus kestäisi lähempää tarkastelua Saksan perustuslain valossa.

Tämän toimen tavoite ja tarkoitus ovat edelleen epäselviä. Tähän päivään mennessä ei ole esitetty todisteita sen käsityksen tueksi, että vakavia rikoksia voidaan todellakin selvittää menestyksellisemmin mitä erilaisimpien ja valtavina määrinä tallennettujen viestintätietojen avulla. Lainvalvontaviranomaisilla on tietysti oltava välineet terrorismin ja rikollisen toiminnan vakavampien muotojen torjumiseen. Tämä ei kuitenkaan oikeuta keräämään, kokoamaan ja vaihtamaan tietoja yksilön oikeuksista piittaamatta ja sellaisissa tapauksissa, joissa se ei ole ehdottoman välttämätöntä, siinä määrin, että jonkin ajan kuluttua kaikki kansalaistemme elämän yksityiskohdat ovat kaikkien nähtävillä.

Onko Euroopan unionistamme määrä tulla orwellilainen valvontavaltio? Saksan itäosasta kotoisin olevana parlamentin jäsenenä en halua olla osallisena missään sellaisessa. Kansalaisten yleinen epäilyksenalaisuus ja sellaisten tietojen pakkomielteenomainen kerääminen, joihin poliisi ja tiedustelupalvelu pääsevät käsiksi milloin tahansa – aikoinaan ihmiset osoittivat kaduilla mieltään aivan perustellusti vapautuakseen tämänkaltaisesta poliittisesta ajattelusta, ja on hyvä asia, että he tekivät niin!

  Georgios Karatzaferis, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, teidän ja eturivissä istuvien herrojen välillä on ero: heidän hallituksensa ovat valinneet heidät edustamaan viranomaisvaltaa. Kansalaiset taas ovat valinneet teidät vaaleilla puolustamaan demokratiaa.

Mitä ensiksi mainitut tulevat tänne parlamenttiin pyytämään meiltä, kansalaisten valitsemilta parlamentin jäseniltä? Sitä, että rajoitamme kansalaistemme vapautta ja luovumme oikeudesta sananvapauteen. Tätä he pyytävät meiltä. Aiommeko tehdä niin? Kuvitelkaapa, jos tämä teknologia olisi ollut olemassa vuonna 1940 ja jos Hitlerillä olisi ollut tämä direktiivi käytössään. Hän olisi tappanut paljon enemmän kuin kuusi miljoonaa juutalaista. Kuvitelkaapa, jos Stalinin hallinnolla olisi ollut tämä direktiivi käytössään. Hallinto saattaisi olla edelleen voimissaan. Tätä nämä herrat pyytävät meiltä tänään, Euroopan kansalaisten kustannuksella. Emme saa sallia sitä.

He sanovat meille: "terrorismin torjunnan tähden". Kaikki tämä tarkoittaa, että Osama bin Laden ja hänen kaltaisensa käyttävät yleisöpuhelimia, ostavat etukäteen maksettavia puhelukortteja ja halutessaan käyttää Internetiä menevät nettikahvilaan sitä varten. Mistä herrat puhuvat ja kuka on näiden tietojen loppukäyttäjä? Loppukäyttäjä on CIA. Luovutatteko Euroopan kansat CIA:n käsiin? Kuunnelkaa omaatuntoanne, älkää poliittisen ryhmänne tai puolueenne antamia määräyksiä.

Kauan eläköön vapaus!

  Puhemies. – Haluan huomauttaa teille, että vaikkette ehkä tule sitä ajatelleeksi, kaikki, mitä sanotte tänään, muistetaan aina ja säilyy ikuisesti, koska kaikki keskustelut kuvataan ja nauhoitetaan.

  Romano Maria La Russa, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, parlamentti ja neuvosto ovat ihailtavasti pyrkineet pääsemään sopimukseen ensimmäisessä käsittelyssä, jotta kiireellinen terrorismin ja rikollisuuden torjumiseen tähtäävä toimenpide voidaan hyväksyä pikaisesti.

Olen aina ollut sitä mieltä, että toistuvan maailmanrauhaa ja vakautta heikentävän uhan edessä kansalaiset hyväksyvät, poikkeuksellisissa oloissa, auliisti yksityisyytensä rajoitukset, jos kolikon toisena puolena on suurempi mielenrauha ja turvallisuus. Katson, että on oikeutettua rajoittaa yksityisyyttä tilapäisesti, kun se voi koitua yhteiskunnan hyväksi.

Voimme mielestäni joka tapauksessa olla tyytyväisiä myönteisiin kompromisseihin, jotka saavutettiin huolimatta tietyn vasemmistoa edustavan ryhmän tavanomaisesta jarrutuspolitiikasta. Tämä ryhmä antaa usein tyhjiä lupauksia yksilön vapauksien suojelemisesta pelkästään mukavuussyistä. Se vaatii vapautta ja turvallisuutta kansalaisille mutta ei tee sen hyväksi mitään konkreettista, mikä osoittaa sen olevan kiinnostuneempi kansankiihotuksesta ja helposta propagandasta.

Mielestäni on osoitettu, että terrorismin torjunnassa tarvitaan kohdennettuja ja rajoittavia toimia, joissa noudatetaan suhteellisuusperiaatetta. Näiden neuvottelujen tuloksena on mielestäni kiistattoman tärkeä direktiivi, jos siihen sisältyvät myös korjaavat toimet, joista EU:n ministerit ovat jo päässeet sopimukseen. Direktiivissä kurinalaisuus yhdistettäisiin kansalaisvapauksien suojeluun säätämällä, että tietoja voidaan säilyttää pitkiäkin aikoja, samalla kun direktiiviin sisältyy joukko säännöksiä, joiden tarkoituksena on säännellä tietosuojaan liittyviä näkökohtia, ja siinä asetetaan seuraamuksia niille, jotka käyttävät tällaisia tietoja laittomasti. Direktiivissä jäsenvaltioiden annettaisiin päättää, haluavatko ne säilyttää epäonnistuneita yhteydenottoja koskevia tietoja, samalla kun siihen sisältyy teknisiä rajoituksia, joiden tarkoituksena on pitää tästä aiheutuvat kustannukset kurissa.

Tältä osin haluaisin mainita esimerkkinä Italian, joka on yksi niistä harvoista jäsenvaltioista, jotka ovat jo hyväksyneet tietojen säilyttämistä koskevan lainsäädännön. Koska Italian lainsäädäntö on osoittautumassa tehokkaaksi, tietoja voidaan mielestäni säilyttää kahden vuoden ajan, jos erityiset olosuhteet sitä edellyttävät.

Toivon näin ollen, että Italia, joka on aina valmis jakamaan kokemuksiaan, voi säilyttää oman lainsäädäntönsä eri kansallisten järjestelmien yhdenmukaistamisen yhteydessä. Sen lainsäädäntö on osoittautunut tehokkaaksi, minkä ennen kaikkea komissio on myöntänyt todetessaan, että Italia voisi tehdä ilmoituksen poikkeuksesta.

  Irena Belohorská (NI). – (SK) Jäsen Alvaron mietintö on poikkeuksellisen tärkeä erityisesti nyt, kun koko Euroopan väestöä uhkaavat päivittäin terrori-iskut. Lontoossa ja Madridissa tehdyt iskut pelästyttivät ihmiset, koska ne kohdistuivat siviilikohteisiin ja pahaa-aavistamattomiin kansalaisiin, jotka olivat matkalla työhön, kouluun tai sairaalaan.

Yhtäältä kansalaisia uhkaavat tahot, jotka käyttävät terrorismia keinona taistella hallituksia vastaan. Toisaalta hallitukset kuitenkin käyttävät kansalaisia hyväkseen tai loukkaavat heidän oikeuttaan yksityisyyteen torjuessaan terrorismia. Emme voi sallia, että kansalaisia valvotaan Big Brother -tyyppisten tv-ohjelmien tapaan.

Kansalaiset valitsevat hallitukset, jotta heidän ei tarvitsisi päättää päivittäisistä julkisista asioista. Hallituksilla ei kuitenkaan ole oikeutta käyttää kansalaisten yksityisyyttä julkisena asiana. Tästä syystä mietintöä pitäisi mielestäni tarkistaa siten, että siinä annetaan enemmän painoarvoa jäsenvaltion velvoitteille panna täytäntöön Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen 8 artikla, joka koskee oikeutta yksityisyyteen, jotta mikään ehdotetun direktiivin osa ei ole ristiriidassa tämän yleissopimuksen kanssa.

  Ioannis Varvitsiotis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, kysymys, josta tänään keskustelemme, on yksi kaikkein vaikeimmista ja tärkeimmistä, koska meitä pyydetään saattamaan tasapainoon oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ja oikeus yleiseen turvallisuuteen.

Pidän valtavana menestyksenä, joka on sekä parlamentin että komission ja neuvoston toimien ansiota, että alkuperäistä ehdotusta on parannettu huomattavasti. Nyt jäsenvaltioille jätetään erittäin paljon liikkumavaraa. Ne voivat määritellä ensinnäkin tietojen säilytysajaksi 6–24 kuukautta ja toiseksi rikokset, joiden selvittämiseen ne käyttävät näitä tietoja. Kolmanneksi jäsenvaltiot voivat antaa lainvalvontaviranomaisille oikeuden tutustua näihin tietoihin, mihin on saatava ennakkolupa tuomioistuimilta.

Nämä muutokset ovat erittäin tärkeitä ja olisivat saattaneet kannustaa minua luopumaan vastalauseista, joita esitin alusta alkaen, kun otetaan huomioon, että kaikki esittämäni tarkistukset on hyväksytty. Tästä huolimatta en kuitenkaan voi äänestää ehdotuksen puolesta, koska uskon, että nämä toimet osoittautuvat yksinään täysin tehottomiksi käytännössä. On varmaa, että rikolliset kiertävät ne helposti tai löytävät muita viestintäkeinoja ja saavuttavat siten rikolliset tavoitteensa, vaikka nämä toimet ovatkin voimassa. Lisäksi tarvitsemme maailmanyhteisön yhdenmukaista ja yksimielistä toimintaa, parempaa toimien yhteensovittamista, tietojen asianmukaista arviointia ja, mikä tärkeintä, kansallisten lainvalvontaviranomaisten tehostettua yhteistyötä.

Lopuksi totean, että kuten Euroopan tietosuojavaltuutettu toteaa lausunnossaan, tekniset vaikeudet toimenpiteen soveltamisessa ovat ylipääsemättömiä, minkä vuoksi en voi äänestää sen puolesta.

  Martine Roure (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja Frattini, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Clarke, yritimme välttää keskustelun liiallista dramatisoimista, mutta se osoittautui äärimmäisen vaikeaksi. Katson, että asiat on tehtävä selviksi ja että on kerrottava totuus. Tietojen säilyttämisen alalla tarvitaan direktiiviä, koska useimmissa jäsenvaltioissa kaikki liikennetiedot säilytetään jo nykyään ja ne ovat lainvalvontaviranomaisten käytettävissä. Tämä on totuus, ja tästä syystä nykyiset käytännöt on saatettava pikaisesti sääntelyn piiriin, jotta varmistetaan nykyistä parempi Euroopan unionin kansalaisten suojelu.

Tästä mietinnöstä käydyt keskustelut ovat olleet hyvin vaikeita. Olenkin tyytyväinen ja ylpeä, että ryhmäni voi tukea neuvoston ehdottamaa kompromissia. Emme tue kompromissia siksi, että olemme valmiita hyväksymään mitä tahansa, vaan pikemminkin siitä syystä, että ryhmäni kykeni pitämään koko neuvottelujen ajan kiinni tiukasta kannastaan, jonka tarkoituksena on turvata EU:n kansalaisten parempi suojelu. Direktiivin soveltamisalan rajaaminen koskemaan vakavia rikoksia, tietoturvan suojeleminen, oikeus tutustua tietoihin ja turvautuminen rikosoikeudellisiin seuraamuksiin tietojen väärinkäytöstä – nämä ovat todellisia saavutuksia!

Teimme vaatimuksemme selviksi emmekä perääntyneet niistä. Käsiteltävänämme oleva ehdotus on eittämättä kompromissi, ja mekin olisimme toivoneet, että sääntelyssä olisi menty pidemmälle. Tästä syystä, saanen lisätä, esitimme lainsäädäntöpäätöslauselmaan tarkistusta, jonka mukaan kolmannessa pilarissa taattua oikeutta tutustua tietoihin säännellään tietosuojaa koskevalla puitepäätöksellä. Toimin tämän puitepäätöksen esittelijänä parlamentissa ja toimitan mietintöluonnokseni kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle vuoden 2006 alussa. Pidämme tätä järkevänä kompromissina, joka mahdollistaa tasapainon löytymisen perusoikeuksien suojelun sekä vakavien rikosten ja terrorismin torjunnan välille.

Totean lopuksi, että sopimukseen pääsy ensimmäisessä käsittelyssä yhteispäätösmenettelyä noudattaen on voitto Euroopan parlamentille. Toimielimemme osoitti olevansa riittävän kypsä, ja voimme olla ylpeitä tästä lopputuloksesta. Huomautan itse asiassa, että olimme aluksi torjuneet tietojen säilyttämistä koskevan puitepäätöksen, koska se esti kaiken demokraattisen keskustelun. Olemme avanneet oven tulevia vuosia varten. Toistan, että kaikkia tähän alaan kuuluvia asioita käsitellään yhteispäätösmenettelyssä parlamentin kanssa, etenkin – ja haluan korostaa tätä – tämän direktiivin tarkistamista, joka on aivan varmasti edessä, koska teknologia kehittyy nopeasti.

(Suosionosoituksia)

  Sophia in 't Veld (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, jäsen Klamt totesi aiemmin, ettei hänellä ollut mahdollisuutta tavoittaa esittelijää, ja voin ymmärtää, että hän empi yhä enemmän luurin nostamista tai sähköpostin lähettämistä esittelijälle.

Vastustan kahden suurimman poliittisen ryhmän aikaansaamaa kompromissia ja tuen sen sijaan esittelijän näkemystä. Tekevätkö nyt käsiteltävänämme olevat ehdotukset maailmastamme turvallisemman paikan? Eivät, vaan meitä tuuditetaan suuressa määrin väärään turvallisuuden tunteeseen, koska asianomaiset ehdotukset eivät ole oikeasuhteisia. Ne ovat tehottomia, koska ne on helppo kiertää. Ehdotukset eivät anna riittäviä takeita viattomien kansalaisten suojelusta. Ne eivät myöskään anna riittäviä takeita jäsenvaltioiden toimivasta yhteistyöstä ja tehokkaasta tiedonvaihdosta, sillä tämä on avain tehokkaaseen politiikkaan, emmekä ole edelleenkään nähneet riittävästi tuloksia tästä.

Neuvosto on suostunut vastahakoisesti yhteispäätösmenettelyyn. Minun on kuitenkin sanottava neuvoston puheenjohtajalle Clarkelle, ettei yhteispäätösmenettelyn noudattaminen ole parlamentille tehtävä palvelus vaan sen demokraattinen oikeus ja etteivät neuvoston demokraattiset vaistot ole juurtuneet kovinkaan syvälle, lievästi sanoen. Haluan sanoa neuvostolle, ettei tämän lainsäädännön ajaminen läpi kiireessä ole järkevä toimintatapa eikä siten sopusoinnussa "sääntelyn parantamisen" kanssa, josta aina puhumme.

Minun on näin ollen myönnettävä olevani pettynyt siihen, miten parlamentin kriittinen kanta on viimeisten neljän kuukauden aikana sulanut kuin lumi auringossa. Joudun valitettavasti toteamaan, ettei kompromissi, joka epäilemättä hyväksytään huomenna, saa minua tuntemaan oloani yhtään aiempaa turvallisemmaksi.

  Giusto Catania (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, mietin, miksi puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta halusi nopeuttaa tämän direktiivin voimaantuloa hinnalla millä hyvänsä. Sen kova halu saavuttaa ainakin yksi tulos tällä erittäin epäonnistuneella puheenjohtajakaudella on selvästikin myös määrännyt tästä direktiivistä keskustelemiseen käytettävän ajan. Haluan ilmaista myötätuntoni jäsen Alvarolle, koska Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän ja Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän esittämät kompromissitarkistukset ovat mielestäni tehneet komission ehdottamasta tekstistä entistä huonomman. Ne ovat pohjimmiltaan osoitus kahdesta asiasta: ensinnäkin parlamentin alempiarvoisesta asemasta neuvostoon nähden ja toiseksi siitä, että Saksan suuri hallituskoalitio heittää varjonsa myös Euroopan parlamentin ylle.

Tämä direktiivi on mielestäni epäsuhtainen, koska siinä asetetaan turvallisuus vapauden ja demokratian edelle. Edessämme on hidas, asteittainen ja väistämätön siirtyminen oikeusvaltiosta kohti poliisivaltiota, ja tämä Euroopan unionin amerikkalaistaminen on pysäytettävä kaikin mahdollisin keinoin. Olemme esittäneet yhden ainoan kysymyksen: "voitteko osoittaa meille, että tietoja säilyttämällä voidaan hillitä terrorismia?". Emme ole saaneet kysymykseemme vastausta.

  Johannes Blokland (IND/DEM). – (NL) Arvoisa puhemies, lokakuun alussa kävi ilmi, että yli 200 Rotterdamin poliisiviranomaista oli yrittänyt lukea entistä Feyenoordin pelaajaa Robin Van Persietä koskevia asiakirjoja. Tietokone esti heidän pääsynsä tietoihin mutta tallensi heidän nimensä – koska "isoveli valvoo". Niinpä tietokantaan sisältyvät paitsi rikoksista epäiltyjen tunnettujen kansalaisten myös poliisiviranomaisten nimet. Minua huolestuttaa tässä ehdotuksessa eniten se, että toimivaltaiset viranomaiset käyttävät tietokantoja väärin.

Vastustan tätä ehdotusta periaatteessa siksi, että kaikkia kansalaisia koskevien tietojen pitkäaikainen säilyttäminen paitsi loukkaa heidän yksityisyyttään myös tarkoittaa sitä, että heitä kohdellaan itse asiassa epäiltyinä, vaikkei heillä ole kuitenkaan epäiltyjen nauttimia oikeuksia. Eikö lääke ole tässä tapauksessa pahempi kuin itse tauti? Ehdotuksen tehokkuudesta ei ole esitetty mitään todisteita, joten haluaisin komission ja neuvoston kertovan selvästi, miten tätä direktiiviä testataan ja arvioidaan.

Jäsen Alvaro on tehnyt erinomaista työtä esittelijänä, ja suurimpien poliittisten ryhmien parlamenttia kuulematta tekemä sopimus on ennenkuulumaton siinä mielessä, että se heikentää vakavasti työskentelykäytäntöjämme. Tuen esittelijän näkemystä ja haluan päättää puheenvuoroni George Orwellia siteeraten: "toiset ryhmät ovat tasa-arvoisempia kuin toiset".

  Brian Crowley (UEN). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kollegoideni tavoin esittelijää tässä erittäin vaikeassa kysymyksessä tehdystä työstä. Kuunnellessani tämänpäiväistä keskustelua mieleeni muistuvat jossain määrin syyskuun 11. päivän tapahtumat sekä Madridin ja Lontoon pommi-iskut. Euroopan parlamentti teki oikein tuomitessaan ja arvostellessaan erittäin jyrkästi kaikkia terrori-iskuihin osallistuneita, vaatiessaan jäsenvaltioiden ja kaikkien Euroopan unionin toimielinten välistä solidaarisuutta ja pyrkiessään varmistamaan, että voimme tehdä yhteistyötä torjuaksemme terrorismin pahuutta.

Yksi esille nousevista ajatuksista on tietojen säilyttäminen. Kun toisinaan kuulemme keskustelun kuluessa eriäviä näkemyksiä, meidän on muistettava seuraava perusperiaate. Ensinnäkin demokraattisesti valitut hallitukset ovat yhdessä sopineet ehdotuksesta. Toiseksi Euroopan parlamentti on koolla ja pääsee toivottavasti yksimielisyyteen näistä ehdotuksista. Kolmanneksi halutaan varmistaa, että tässä yhteydessä pidetään mielessä vastuu eli sen turvaaminen, että vartijoita ja valvojia pitävät silmällä toiset vartijat ja valvojat. Katson, että kaikki nämä asiat sisältyvät tähän yleisluonteiseen mietintöön, jolla varmistetaan, että voimme antaa nämä takeet yksilöille.

Älkäämme unohtako, että aina, kun käytämme tietokonetta, oli kyse sitten joululahjojen ostosta tai lentojen varaamisesta, kyseisillä verkkosivustoilla toimivat yritykset säilyttävät jo tietoja kohdentaakseen markkinointiaan ja myydäkseen muita tuotteitaan meille. Tässä ehdotuksessa ei ole kyse mistään uudesta ja oudosta: tietoja tallennetaan jo nyt evästeiden avulla, ja sitä on mahdotonta valvoa.

Ainoana huolenaiheenani on – ja ehkä komission jäsen tai neuvoston puheenjohtaja voisi vastata tähän – epäilys tämän direktiivin oikeusperustan suhteen. Kyse on terrorismin torjuntaan ja vakaviin rikoksiin liittyvästä kysymyksestä, joten sen yhteydessä on kiistelty jonkin verran siitä, että sääntely pitäisi toteuttaa puitepäätöksen eikä direktiivin muodossa. Oikeudelliset lausunnot saattavat olla tältä osin ristiriitaisia.

On tärkeää säilyttää jäsenvaltioiden parlamenttien ja hallitusten oikeudet varmistaa, että nykyinen lainsäädäntö näillä aloilla voidaan pitää voimassa. Me kaikki tiedämme, että kansalaiset kääntyvät mieluummin oman hallituksensa kuin eurooppalaisen hallituksen puoleen suojellakseen oikeuksiaan ja takeitaan, joten näiden kahden on oltava tasapainossa.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, kansalaisten oikeuksien ja yksityisyyden suojelun sijaan puhelimen ja tiedotusvälineiden käyttöä koskevien tietojen luottamuksellisuutta heikennetään entisestään. Tämän tarkoituksena on tietysti aina ja ainoastaan edistää terrorismin torjunnan ylevää asiaa. Mietin vain, miksi toimet kohdistuvat yhä useammin hankaliin toimittajiin ja millä tavoin yksityistä kansalaista suojellaan, kun yhteiskuntamme toisinajattelevat tahot saavat tuntea valtiovallan toimien painon.

Todelliset rikolliset, jotka ovat järjestäytyneet jengeiksi ja terroriryhmiksi, suunnittelevat toimiaan pitkällä aikavälillä – minkä vuoksi suunniteltu tietojen säilyttämisaika on valmiiksi vanhentunut – ja löytävät jatkuvasti uusia tapoja välttää syytteeseen joutuminen. En usko, että tällä uudella valvontatoimella voidaan estää terrori-iskuja millään tavalla. Sillä päinvastoin asetetaan esimerkiksi lääkärit, asianajajat ja toimittajat, joilla on oikeus tutustua luottamuksellisiin tietoihin, vaaraan heidän harjoittaessaan ammattiaan ja loukataan häpeilemättä lukemattomien kansalaisten yksityisyyttä.

Mikäli tietojen säilyttämisestä on määrä tulla uusi askel kohti täydellistä valvontavaltiota, pidän ehdottoman välttämättömänä, että kansalaisille tarjotaan vähimmäissuoja asettamalla tietojen väärinkäytöstä seuraamuksia, jotka myös todella tuntuvat.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies KAUFMANN

  Carlos Coelho (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja Frattini, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät kollegat, maaliskuun Eurooppa-neuvosto ja huhtikuussa 2004 kokoontunut oikeus- ja sisäasioiden neuvosto puolsivat tietojen säilyttämistä koskevien vaatimusten käyttöönottoa, kun otetaan huomioon, että nykyaikaista televiestintää voidaan kaikkine hyötyineen käyttää kansainvälisen rikollisuuden ja, mikä tärkeämpää, terrorismin tarkoituksiin.

Näiden päätösten jälkeen meille esiteltiin puitepäätös, jonka parlamentti hylkäsi. Tätä seurasi nyt käsiteltävänämme oleva ehdotus, joka on, kuten jäsen Cavada totesi, myönteinen siinä mielessä, että siinä otetaan ehdotetun uuden oikeusperustan myötä huomioon parlamentin valtaoikeudet. Minun on kuitenkin ilmaistava pettymykseni siihen, että meidät pakotettiin käsittelemään ehdotusta äärimmäisen tiukalla aikataululla. Teimme olosuhteet huomioon ottaen parhaamme. Neuvottelut olivat vaikeita, ja saavutettu kompromissi on kaukana täydellisestä, mutta teimme sen, mitä meiltä vaadittiin, jotta kompromissiin voitaisiin päästä ensimmäisessä käsittelyssä.

Toisin kuin jotkut parlamentin jäsenet, pidän myönteisenä päätöstä tietojen säilytysajasta, joka on vähintään kuusi kuukautta ja enintään 24 kuukautta. Emme voi ottaa sitä riskiä, että rikollisuuden torjumiseen tähtäävät toimemme eivät johda tuloksiin siksi, että tiedot poistettiin liian nopeasti tai niitä ei säilytetty lainkaan. Mielestäni on ratkaisevan tärkeää, että tietoja säilytetään turvallisesti ja ettei niiden väärinkäyttö ole mahdollista. Tästä syystä on tiukennettava sääntöjä, jotka koskevat tietosuojaa, tietoturvaa ja oikeutta tutustua tietoihin. Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön asianmukaiset seuraamukset, jotka ovat yhdenmukaisia niiden kansallisen lainsäädännön kanssa.

Ellemme onnistu soveltamaan näitä sääntöjä tehokkaasti, vaarannamme kansalaisten ihmisoikeudet. Tarvitsemme lausekkeen, jolla varmistetaan, että arvioimme kolmen vuoden kuluessa järjestelmää, jota olemme parhaillaan ottamassa käyttöön. Pidän tältä osin myönteisinä vaatimuksia avoimuudesta ja komission lopullisen arvioinnin julkistamisesta. Uskon, että arviointi, jonka komission jäsen Frattini tekee myöhemmin, auttaa meitä arvioimaan aukottomasti näiden välineiden käyttöönoton tehokkuutta.

  Catherine Trautmann (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, on vaikeaa löytää tasapaino kansalaisten yksityiselämän suojelun ja terroristiuhkaan reagoimisen edellyttämän henkilötietojen säilyttämisen välillä, koska kiusaus muuttaa poikkeustoimet yleisiksi säännöiksi on jäsenvaltioissamme niin suuri.

Euroopan parlamentin kanssa saavutettu kompromissi on myönteinen askel, mutta sen ei pitäisi saada meitä unohtamaan tavoitetta eli sellaisen direktiivin käyttöönottoa, joka tarjoaa oikeudellisen kehyksen ja yhtäläiset takeet kaikissa jäsenvaltioissa ja kaikille kansalaisille.

Painotan teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan yritysten osalta esittämiä suosituksia. Yrityksistä ei saa tulla väline, jolla hallitukset valvovat kansalaisia, eikä niiden toimintaa saada myöskään estää, ja yritysten yhteistyöhön on liityttävä kiinteästi tiukat takeet etenkin ylimääräisten kustannusten täysimääräisestä korvaamisesta.

Lopuksi on erittäin tärkeää, että sääntely on mukautettu mahdollisimman hyvin www-järjestelmän toimintaan ja ettei se estä Internetin kehitystä eikä tieto- ja viestintäteknologioiden saatavuutta unionissa. Kumpikaan ei tule toimeen ilman vapauttaan.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämänhetkiset erilaiset kansalliset sääntelyt, joiden neuvoston puheenjohtaja Clarke sanoo antavan rikollisille kaikki mahdollisuudet, säilyvät ja jopa vahvistuvat neuvoston sekä konservatiivien ja sosialistien tekemän sopimuksen myötä. Sopimus on pelkkä veruke lainsäädäntöön tehtäville lisäyksille, joiden tarkoituksena on sallia esimerkiksi Puolan vaatima mahdollisuus säilyttää tietoja 15 vuoden ajan, laajempi luettelo tiedoista, joiden käyttötarkoitukset ovat hyvin kaukana lainvalvonnasta, ja minkä tahansa julkisen tai yksityisen viraston oikeus tutustua tietoihin. Kaikelle tälle Brysselin on määrä antaa sopivasti hyväksyntänsä.

Sitä vastoin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa aikaansaatu sopimus on järkevä ja oikeasuhteinen vastaus terrorismin torjuntaan. Jos parlamentin jäsenet hyväksyvät huomenna neuvoston ota tai jätä -sopimuksen, heistä tulee erittäin suuren huijauksen uhreja. Parlamentti voisi lakata teeskentelemästä, että se välittää kansalaisvapauksista tai eurooppalaisten yritysten kilpailukyvystä. Yksittäisten jäsenten ei ole liian myöhäistä kapinoida johtajiensa tekemää petturimaista sopimusta vastaan, jossa annetaan valtuudet erittäin laajamittaiseen valvontaan ja valtion harjoittamaan nuuskimiseen.

Pahoittelen lopuksi jäsen Alvaroon kohdistettuja hyökkäyksiä, sillä hänen ansiostaan valiokunta oli lähes yksimielinen. On halpamaista käyttää esittelijän kolmipäiväistä poissaoloa, jonka aikana hän teki virallisen vierailun Israeliin ja oli koko ajan puhelimen ja faksin ulottuvilla, puolusteluna jäsen Klamtin ja jäsen Rouren tekemälle selkäänpuukotukselle.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, keskusteltavana oleva direktiiviehdotus paljastaa tunnusomaisella ja sanoisin kyynisellä tavalla Euroopan unionin luonteen. Unioni ei epäröi lainkaan kumota – toistan kumota – eikä, kuten te asian ilmaisitte, rajoittaa kansojen taistelun tuloksena saavutettuja henkilökohtaisia ja demokraattisia oikeuksia.

Tässä nimenomaisessa tapauksessa kyse on viestinnän vapauden, henkilötietojen suojan ja yksityisyyden suojan kumoamisesta – toistan kumoamisesta. Kyse on viestinnän luottamuksellisuuden keskeisten elementtien kumoamisesta. Kyse on sellaisen lainsäädännön turvaamisesta ja käyttöönotosta, jolla harjoitetaan kaikkia koskevaa valvontaa. Kaikki ovat valvonnan alla, ja sääntelyyn sisältyy jopa rikosoikeudellisia ja hallinnollisia seuraamuksia yrityksille, jotka rikkovat valvontaa koskevaa sääntelyä. Valvonnan laajuus käsittää kaikki viestinnän yksityiskohdat, ja direktiivin röyhkeys on niin suurta, että siinä vaaditaan valvonnan piiriin kuuluvia maksamaan valvonnasta aiheutuvat kustannukset. Kaiken muun lisäksi direktiivillä myös rikotaan perustuslaillisia säännöksiä, esimerkiksi Kreikan perustuslakia, ja kansainvälisten yleissopimusten säännöksiä sekä tasoitetaan ilmiselvästi tietä henkilökohtaisten oikeuksien ja vapauksien kumoamiselle.

Torjumme direktiiviehdotuksen, jota ei ole mahdollista parantaa.

  Bogdan Pęk (IND/DEM). – (PL) Arvoisa puhemies, tässä keskustelussa keskitytään kysymykseen, joka on äärimmäisen tärkeä koko ihmiskunnalle. Monien vuosien ajan parlamentin jäsenet ovat toistelleet, että vapaus on kaikkein arvokkain asia ihmiskunnalle ja ettei inhimillinen kulttuuri voi kehittyä kunnolla ilman sitä. On totta, että terrorismia on torjuttava kaikin käytettävissä olevin keinoin ja menetelmin, mutta tämä ei saa tapahtua ihmisten vapauden kustannuksella.

Nyt käsiteltävänä olevalla direktiivillä ei saavuta sille asetettua tavoitetta missään muodossa. Jo nyt on olemassa teknologioita, jotka antavat todellisille terroristeille ja todellisille rikollisille mahdollisuuden välttää valvonnan erittäin menestyksellisesti. Direktiivillä edesautetaan sen sijaan miljoonia vapaita kansalaisia koskevan kokonaisvaltaisen valvonnan toteuttamista.

Haluan muistuttaa komission jäsenelle, että tällaisia tietoja vuotaa väistämättä. Joudun myös toteamaan, että komission jäsen on tekopyhä. Huomautukset, joita hän esitti eilen kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa puolustautuessaan syytöksiltä, joiden mukaan CIA oli kuljettanut useita terroristeja Eurooppaan ja kuulustellut heitä täällä, olivat sävyltään hyvin erilaisia. Tänään hän on kuitenkin antanut tukensa ratkaisulle, jolla aivan selvästi rajoitetaan kansalaisvapauksia.

  Agustín Díaz de Mera García Consuegra (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät kollegat, haluan aloittaa ilmaisemalla tyytyväisyyteni sopimukseen, joka on viimein saatu aikaan teknisesti ja poliittisesti erittäin monimutkaisessa kysymyksessä.

Keskustelussa on puhuttu paljon tämän kysymyksen vaikutuksista, jotka ilmenevät paitsi vapauksien rajoittamisena myös voimakkaiden, ei-hyväksyttävien ja huolestuttavien taloudellisten etujen peittelemisenä. Kyseessä on ehdotus, josta on käyty useita peräkkäisiä ja vaikeita keskusteluja, joissa sitä on vastustettu mutta joissa sen puolesta on myös esitetty vankkoja ja oikeutettuja perusteluja. Tiedän, että asian käsittely on ollut vaikeaa ja että sopimuksen taustalla on merkittäviä myönnytyksiä ja luopumisia.

Hyvät kollegat, saanen olla eri mieltä niiden kanssa, joiden mielestä tämä toimenpide ei ole oikea-aikainen, tehokas tai oikeasuhteinen. Halusimme sitä tai emme, arvoyhteisömme on uhattuna, ja pidimme siitä tai emme, tähän mennessä käytettävissämme olleet välineet eivät ole osoittautuneet täysin tehokkaiksi tämän uhan torjumisessa. Hyvät kollegat, kiitän siksi aloitteesta, josta keskustelemme tänään, kuten olen aina tehnyt, ja toivon, että se saa parlamentin enemmistön tuen.

Turvallisuus ennen vapautta – ei. Sanoisin: rajaton vapaus yhdistettynä turvallisuuteen. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä, ettemme voi nauttia vapauksistamme täysimääräisesti ilman turvallisuutta. Terroristit ja rikolliset käyttävät epäilystämme ja epäröintiämme hyväkseen ja etsivät heikoimmat kohtamme, jotta he voivat hyökätä yhteiskuntiamme vastaan. Meidän on taisteltava heitä vastaan demokraattisen järjestelmämme koko voimalla – järjestelmän, jossa puolletaan aina oikeudellisten takeiden täysimääräistä noudattamista. Hyvät kollegat, tämän seikan paikkansapitävyyden epäileminen tarkoittaa tuomareidemme ja poliisiviranomaistemme työn kyseenalaistamista ja demokraattisen järjestelmän elinvoimaisuuden epäilemistä.

Rikosten ja terrorismin uhrit ansaitsevat kaikki toimemme. Hyvät kollegat, valitettavasti en ole kuullut kenenkään puhuvan heistä tämän iltapäivän aikana.

  Stavros Lambrinidis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, tämänpäiväisessä kompromississa hylätään kaikki kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan asettamat suojakeinot, ja se on malliesimerkki yhdenmukaistamisen vastaisesta kehityksestä.

Neuvosto käyttää nykyään jo vakioksi muodostunutta veruketta eli terrorismin torjuntaa yhdenmukaistaakseen yhden asian, nimittäin velvoitteen säilyttää tietoja, joita säilytetään tällä hetkellä jo vapaaehtoisesti. Neuvosto odottaa, että näin saadaan kiinni muutamia rikollisia. Samaan aikaan se kieltäytyy antamasta konkreettisia säännöksiä miljoonien viattomien kansalaisten ja heidän oikeuksiensa suojelemiseksi. Vaikka neuvoston puheenjohtaja Clarke puhuu yhdenmukaistamisesta, hänen ehdotuksessaan ei näin ollen kajota edellisen direktiivin 15 artiklan 1 kohtaan sisältyviin poikkeuksiin. Tämän seurauksena neuvosto antaa jäsenvaltioille luvan säilyttää kaikki haluamansa tiedot sopivaksi katsomansa ajan ja käyttää niitä valitsemaansa tarkoitukseen ilman minkäänlaista EU:n aineellista läsnäoloa, rajoitusta tai valvontaa.

PASOK-puolueeni äänestää ehdotusta vastaan.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, haluan huomauttaa omasta puolestani, että on ollut suuri ilo työskennellä kanssanne sekä ammatillisesti että henkilökohtaisesti. Tämä ei ole henkilökohtaista, tämä on politiikkaa. Meillä on lopulta edessämme ehdotus, jossa vaaditaan suuriäänisesti poliisiviranomaisten oikeutta tutustua tietoihin ja hyvin vaimeasti perusoikeuksien suojelua. On sääli, että hukkasimme tämän tilaisuuden.

  Gerard Batten (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, tätä direktiiviä on perusteltu tavanomaisilla terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan liittyvillä näkökohdilla, mutta kyseessä on harhautus. Hallitukset käyttävät jo erittäin pitkälle kehittyneitä menetelmiä valvoakseen kansallista ja kansainvälistä viestintää. Amerikan yhdysvalloilla on Echelon-järjestelmä, jonka avulla se voi seurata kaikkia kansainvälisen viestinnän muotoja. Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksella on GCHQ-tiedustelupalvelu Cheltenhamissa. Terroristit ja järjestäytynyt rikollisuus ovat hyvin tietoisia tästä ja tekevät kaikkensa välttyäkseen siltä, että heidät jäljitetään tai saadaan kiinni näillä keinoilla.

Tässä direktiivissä on oikeasti kyse valvontayhteiskunnan luomisen ja yksilöiden valvonnan virallistamisesta. Yhä enemmän toimivaltuuksia keskitetään valtion käsiin yksilön kustannuksella. Puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta yrittää käyttää Euroopan parlamenttia toteuttaakseen politiikkaa, jonka Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti on jo torjunut. Tämä direktiivi on uusi askel tiellä poliisivaltioon, ja toivon parlamentin hylkäävän sen.

  Barbara Kudrycka (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, ei voi olla mitään epäselvyyttä siitä, että tietojen säilyttämistä koskevat säännökset voivat auttaa meitä erittäin paljon terrorismin ja vaarallisen rikollisuuden torjunnassa. Näin ollen pitäisi antaa tunnustusta kaikkien niiden ponnisteluista, jotka ovat omalta osaltaan edistäneet yksimielisyyden syntymistä tässä kysymyksessä. Samaan aikaan minulla on kuitenkin vakavia epäilyjä direktiivin X artiklan tulkitsemisen suhteen. Tietojen säilytysaikaa voidaan kyseisen artiklan nojalla pidentää yli kahteen vuoteen edellyttäen, että siinä yhteydessä noudatetaan asianmukaista menettelyä.

Neuvoston puheenjohtaja Clarke vastasi puolalaisen toimittajan kysymykseen siitä, olisiko 15 vuoden tietojen säilytysaika mahdollinen, toteamalla, että näinkin pitkä säilytysaika olisi yhteensopiva direktiivin kanssa myös tällaisissa äärimmäisissä tapauksissa. Puolan parlamentin hallitsevan puolueen televiestintälakiin tekemissä muutosehdotuksissa esitetään todellakin tietojen säilytysajaksi 15:tä vuotta. Minä näen asian siten, että tässä on kyse eräänlaisesta direktiivin soveltamisalan testaamisesta. En usko, että 15 vuoden säilytysaika on yhteensopiva direktiivin perusajatuksen kanssa, sillä direktiivin tavoitteenahan on suojella yksilöiden oikeutta yksityisyyteen. Näin pitkällä säilytysajalla myös loukataan räikeästi suhteellisuusperiaatetta, ja se tarkoittaa, ettei direktiivin vaikutus ole sen tavoitteiden mukainen. Vaarana on lisäksi, että tässä yhteydessä saatettaisiin käyttää menettelyjä, jotka muistuttavat poliisivaltiossa käytettäviä menettelyjä, mikä edistäisi hallitusten lyhyen aikavälin poliittisia tavoitteita alistaen samalla kansalaiset pitkäaikaiseen ja laaja-alaiseen valvontaan. On hyvin mahdollista, että näin suurina määrinä ja näin pitkään säilytetyt tiedot saattaisivat vuotaa. Tämä antaisi rikollisryhmittymille jopa enemmän mahdollisuuksia käyttää näitä tietoja, mikä on ristiriidassa direktiivin perustavoitteen kanssa. Haluaisin näin ollen saada komission jäseneltä ja myös neuvoston edustajalta selkeän vastauksen kysymykseen, pitääkö komissio 15 vuoden säilytysaikaa hyväksyttävänä X artiklassa pääpiirteittäin esitetyn menettelyn mukaisesti.

Toivon, että neuvoston puheenjohtajan Clarken puolalaiselle toimittajalle antama vastaus perustui direktiivin väärään tulkintaan, vaikka onkin hyvin mahdollista, että hän on tehnyt tässä asiassa jonkinlaisen myönnytyksen Puolan hallitukselle saavuttaakseen kompromissin hinnalla millä hyvänsä. Koska olemme kuitenkin hyväksymässä yhteisiä säännöksiä, meillä on oikeus vaatia, että kaikki EU:n toimielimet tulkitsevat niitä samalla tavalla.

  Michael Cashman (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on hyvin vaikea keskustelu, koska mielenkiintoista kyllä, poliittiset ryhmät, jotka ovat tavallisesti yhtenäisiä, ovat jakautuneet ja poliittiset liittolaiset, jotka tavallisesti tekevät yhteistyötä, eivät nyt tee niin. Kunnioitan ehdottomasti niitä, jotka suhtautuvat varauksella nyt käsiteltävänä olevaan ehdotukseen. Pyydän heitä kunnioittamaan niitä meistä, jotka uskovat, että tämä on yksi tapa suojella perusvapauksia. On tärkeää todeta vielä kerran, ettei tässä ole kyse puhelujen tai Internet-istuntojen sisällöstä vaan liikennetiedoista, ja nämä tiedot antavat meille todennäköisesti mahdollisuuden suojella perusvapauksia.

Sääntelystä aiheutuu tietysti kustannuksia niin yrityksille kuin kaikille meillekin, mutta hinta siitä, että istumme toimettomina, on tuhoisa. Meidän on käsiteltävä todellisia ja kuvitteellisia uhkia. On ihmisiä, jotka käyttävät Internetiä saadakseen nuoria naisia ja lapsia mukaan prostituutiorinkeihin. Jos voimme murtaa yhdenkin prostituutioringin tämän direktiivin avulla, se on ollut vaivan arvoinen. Minä ja ryhmäni olemme ylpeitä siitä, että olemme saavuttaneet kompromissin, jolla taataan perusvapaudet ja suojellaan niitä.

  Agnes Schierhuber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät kollegat, neuvosto ja komissio ovat äskettäin päässeet sopimukseen tallennettujen tietojen säilyttämisestä. Olen iloinen, että pitkien ja tiiviiden neuvottelujen jälkeen on osoittautunut mahdolliseksi päästä asiassa kompromissiratkaisuun myös parlamentin, neuvoston ja komission kesken. Tämä kompromissi on sellainen, jota voin tukea. Haluan käyttää tätä tilaisuutta kiittääkseni erityisesti niitä, jotka kävivät neuvotteluja parlamentin puolesta, sillä he tekivät todellakin kaikkensa. Meidän on kuitenkin oltava tietoisia siitä, että haluamme yhtäältä suojella perusoikeuksia ja että meidän on toisaalta torjuttava kansainvälistä terrorismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta.

Olen myös periaatteessa iloinen, että televiestintäyrityksille asetetaan velvoite tallentaa tiettyjä liikennetietoja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa varten. Vaikka katsonkin, että kolmen kuukauden määräaika näiden tietojen säilyttämiselle olisi ollut täysin riittävä, meillä on nyt tämä kompromissi, ja pidän siihen sisältyvää joustavuutta hyväksyttävänä. Demokratiamme eivät voi eivätkä saa pyrkiä tekemään kaikesta henkilön elämään kuuluvasta näkyvää. Kaikessa terrorismin torjunnan vaatimassa toiminnassa on noudatettava oikeusvaltion periaatteita, ja toivon siten hartaasti, että me Euroopan unionissa löydämme viimeinkin yhteisen linjan terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa.

Samalla tavoin kuin kansainväliset järjestöt, jotka vastustavat lakia ja järjestystä, ovat yhteydessä toisiinsa, meidänkin on yhdistyttävä ja taisteltava niitä vastaan yhdessä. Toivon hartaasti, ettei meidän tarvitse enää koskaan kokea Madridin ja Lontoon kaltaisia traagisia tapahtumia.

(Suosionosoituksia)

  Rosa Díez González (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan osoittaa sanani niille jäsenille, jotka ovat vastustaneet puheenvuoroissaan tätä kompromissia. Olemme huolissamme väärinkäytöksistä, mutta olemme huolissamme myös kansalaisten puuttuvasta suojelusta.

Demokraattinen yhteiskunta koostuu henkilökohtaisista rajoituksista ja henkilökohtaisista luopumisista, joten haluaisin meidän pohtivan yhtä kysymystä: miten suuresta osasta yksilön vapautta meidän on luovuttava taataksemme perusoikeudet, perusvapaudet ja kollektiivisen turvallisuuden?

Uskon, että kansalaisten valtaenemmistö on valmis luopumaan osasta vapaudestaan tietyksi ajaksi edellyttäen, ettei se vaikuta kansalaisten yhdenvertaisuuteen ja että demokraattinen valvonta ja kaikkien väärinkäytösten syyteharkinta ja rankaiseminen on taattu.

Emme saa valita turvallisuuden ja vapauden välillä. Vapautta ei voi olla ilman turvallisuutta. Hyvät kollegat, tiedän mistä puhun, koska olen elänyt henkivartijoiden ympäröimänä 14 vuotta. Ei ole mahdollista olla vapaa, jos ei voi viedä lapsiaan kouluun, ei voi kävellä kaduilla ja joutuu tarkastamaan autonsa alustan suojellakseen jokapäiväistä elämäänsä.

Vapaus ja turvallisuus ovat osa demokratiaa. Hyvät kollegat, en ole puolueeton. Kannatan intohimoisesti ihmisoikeuksia. Pyydänkin teitä tukemaan tätä direktiiviä ja tätä kompromissia.

  Alexander Stubb (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Suomen näkökulmasta minun on todettava olevani hieman huolestunut täällä parlamentissa käytävästä brittien keskustelusta, koska yhtäältä liberaalidemokraatteja edustava jäsen Ludford on samaa mieltä Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuoluetta edustavan jäsen Battenin kanssa ja toisaalta jäsen Cashman sai brittiläiseltä ministeriltä voimakkaat suosionosoitukset. Brittiläinen ministeri ei kovinkaan usein taputa Euroopan parlamentin jäsenelle, joten jäsen Cashmania pitäisi onnitella tämän johdosta.

Haluan joka tapauksessa esittää kolme lyhyttä huomautusta. Ensimmäinen niistä koskee vapauden ja turvallisuuden välistä tasapainoa. Olemme suhtautuneet tähän kysymykseen liian kevyesti emmekä löydä oikeaa tasapainoa. Kiirehdimme ehkä asioita liikaa. Olen kuullut sanottavan, että niiden ihmisten, joiden kotimaassa terrorismi on uhka, on suhtauduttava tähän kysymykseen eri tavoin kuin niiden, joiden kotimaassa terrorismin uhkaa ei ole. Olen tästä eri mieltä: tämä on yhteinen ongelma, ja meidän kaikkien pitäisi tarkastella sitä laajemmasta näkökulmasta.

Toinen huomautukseni koskee kustannustehokkuutta tai tehokkuutta yleensä. Minusta meidän on laskettava tarkasti jokaisen säädöksen kustannukset, tehtävä arvio ja perustettava lainsäädäntömme tähän arvioon. En usko, että olemme vielä tehneet näin. Emme ole pyrkineet riittävästi arvioimaan, miten paljon tämä lainsäädäntö maksaa. Jahtaamme mielestäni myös vääriä rikollisia. Jos rikollinen ei nimittäin ymmärrä käyttää Hotmailia tai ennalta maksettuja matkapuhelinliittymiä, kyseessä on tyhmä rikollinen, ja jahtaamme siinä tapauksessa todellakin tyhmiä rikollisia.

Kolmas ja viimeinen huomautukseni koskee menettelyä. Saattaa vaikuttaa siltä, että olen koko tätä aloitetta vastaan, mutta näin ei ole. Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan työn tulos oli erittäin hyvä. Se oli hyvä kompromissi. Vetoankin Euroopan parlamenttiin, ettei se antaisi neuvoston tai puheenjohtajavaltio Yhdistyneen kuningaskunnan komennella itseään vaan etsisi sen sijaan kompromissia ja ajaisi sen läpi.

  Edith Mastenbroek (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan keskittyä tämän direktiivin Internetiä käsittelevään osaan.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja Clarke, suurten liikennetietomäärien puute on mielestänne uhka turvallisuudellemme. Olen eri mieltä. Käytäntö osoittaa, että nimenomaan tietoliikenneverkkojen turvallisuuden puute tarjoaa rajattomia mahdollisuuksia rikollisille ja terroristeille. Annan teille tästä käytännön esimerkin.

Viime kuussa Alankomaiden poliisi sai kiinni kolmen rikollisen ryhmän, joka hallitsee yli 100 000 hakkeroidun tietokoneen muodostamaa verkostoa. Näiden suojaamattomien tietokoneiden hallinta antoi rikollisille vallan tehdä kaikenlaisia rikoksia laajamittaisesta henkilöllisyyden varastamisesta alkaen ja hyökätä elintärkeää infrastruktuuria vastaan sekä rajattoman mahdollisuuden myöntää anonyymi pääsy ja käyttöoikeus Internetin kaikkiin palveluihin kenelle tahansa, joka oli valmis maksamaan siitä.

Kuvitelkaa, mitä voisi tapahtua, jos nämä miehet tarjoaisivat palvelujaan terroristiverkostoille. Ajatelkaa myös, miten hyödyttömiä liikennetiedot ovat, koska ne viittaavat viattomiin ihmisiin. Tällaisten rikollisten jäljittämiseen käytettävät menetelmät on täsmennetty tietoverkkorikollisuutta koskevassa yleissopimuksessa, jonka kaikki jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet mutta jonka vain muutamat ovat panneet täytäntöön. Juuri näitä menetelmiä tarvitsemme torjuaksemme terrorismia.

On kiistatonta, että tällä direktiivillä loukataan yksityisyyttä. On kyseenalaista, onko siitä hyötyä. Internetin osalta direktiivi on jopa teknisesti mahdoton toteuttaa. Olen täysin samaa mieltä kuin kollegani in 't Veld ja Lambrinidis. Pelkään vääränlaista turvallisuuden tunnetta. Pelkään, että osa tästä direktiivistä saattaisi jopa muodostaa uhan turvallisuudellemme.

  András Gyürk (PPE-DE). – (HU) Kun keskustelemme käsiteltävänä olevasta lainsäädäntöehdotuksesta, meidän on otettava huomioon neljä seikkaa. Ensinnäkin ihmisoikeuksia on vaalittava. Henkilötietojen suoja on taattava kaikissa oloissa. Toiseksi, kun rikoksia tehdään uutta teknologiaa hyödyntäen, meidän on myönnettävä eurooppalaisille rikostutkintavirastoille tarvittavat voimavarat. Kolmanneksi kilpailukyvyn tärkeys huomioon ottaen emme voi kuormittaa kohtuuttomasti ja perusteettomasti palveluteollisuutta. Neljänneksi meidän pitäisi turvautua Euroopan tason sääntelyyn vain aloilla, joilla jäsenvaltioiden sääntely on tehottomampaa. Lyhyt yhteenveto: ihmisoikeudet, tehokkaat rikostutkintavirastot, kilpailukyky ja toissijaisuus. Nämä ovat tavoitteita, joihin voimme luultavasti kaikki yhtyä. Tärkeysjärjestyksemme saattavat vaihdella, ja ne vaihtelevat myös poliittisten ryhmiemme sisällä, kuten tämänpäiväinen keskustelumme on selkeästi osoittanut.

Hyvät kollegat, saanen jakaa kanssanne henkilökohtaisen muiston. Olen nuori unkarilainen Euroopan parlamentin jäsen, ja muistoni sosialistien itsevaltiudesta ovat peräisin varhaisnuoruudesta, mutta muistan toistuvan varoituksen, jonka vanhempani esittivät aina, kun yritin puhua politiikasta puhelimessa: "siitä ei pidä puhua puhelimessa!". Kaikki tiesivät, että diktatuuria edustavat viranomaiset kuuntelivat puhelinkeskusteluja. Tämä saattaa kuulostaa tutulta Itä- ja Keski-Euroopan maita edustaville kollegoilleni. En voi kieltää, että osittain tästä muistosta johtuen minun tärkeysjärjestyksessäni etusijalla on henkilötietojen suoja. Näin ollen ainoa kompromissi, jonka voin hyväksyä, on sellainen, jossa vaalitaan tasavertaisesti kaikkia neljää edellä mainittua näkökohtaa – kompromissi, jossa jätetään jäsenvaltioille liikkumavaraa rikostutkintavirastojensa tehostamiseen mutta jolla ei heikennetä ihmisoikeuksia.

Vielä viimeinen ajatus: tämän kysymyksen arkaluonteisuudesta johtuen äskettäin laadittua lainsäädäntöä ei voida kirjoittaa kiveen. Katson, että direktiivin säännöllinen tarkistaminen olisi perusteltua, mikä koskee erityisesti viranomaisten tarvitsemien tietojen valikoimaa.

  Inger Segelström (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, parlamentti äänestää huomenna täysistunnossa tietojen säilyttämistä koskevasta minidirektiivistä, minkä on mahdollistanut neuvoston ja komission kanssa tehty sopimus, jonka mukaan parlamentilla on yhteispäätösoikeus. Kansalaiset asettavat rikollisuuden ja terrorismin torjunnan korkealle listalla kysymyksistä, jotka EU:n pitäisi hoitaa kunnialla.

Kansalaiset haluavat meidän myös ratkaisevan ongelmia yhdessä, missä olemmekin onnistuneet. Olemme suojelleet yksityisyyttä ja ihmisoikeuksia. Lisäksi eurooppalaisille poliisiviranomaisille annetaan nykyaikaiset keinot torjua rikollisuutta ja myös järjestäytynyttä rikollisuutta, kuten lapsipornoa, huumekauppaa, terrorismia sekä prostituutiotarkoituksessa tehtävää nais- ja lapsikauppaa. Tähän olen hyvin tyytyväinen, joten haluan kiittää kaikkia erittäin lämpimästi rakentavasta yhteistyöstä. Meidän on saavutettava yhdessä menestystä näillä aloilla. Meidän on myös seurattava sitä kehitystä, josta kaikki täällä istuntosalissa ovat huolissaan, ja meidän on tehtävä se yhdessä.

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin kiittää jäsen Alvaroa erinomaisesta työstä, jota hän on tehnyt parlamentin esittelijänä tässä kysymyksessä. Myös jäsen Cederschiöld on tehnyt erinomaista työtä lausunnon valmistelijana. Toivon vilpittömästi, etteivät ponnistelunne ole olleet turhia, kun tehty kova työ sivuutettiin aivan viime hetkillä neuvoston ja komission sekä parlamentin kahden suurimman poliittisen ryhmän tekemällä sopimuksella, minkä joudun häpeäkseni tunnustamaan.

Tämän ehdotuksen ajaminen kovalla kiireellä läpi ei ole hyvä ajatus. Kyllä, me kaikki olemme sitä mieltä, että terrorismia pitäisi torjua tehokkaasti. Kyllä, me kaikki olemme yhtä mieltä siitä, että sähköiseen viestintään liittyvät tiedot voivat olla hyvin hyödyllisiä terroristien, huumeiden salakuljettajien ja ihmiskauppiaiden jäljittämisessä. Kyllä, tällaisia tietoja pitäisi säilyttää ja käyttää niitä vastaan, jotka ovat uhka yhteiskunnallemme. Kaikkia kansalaisia ei kuitenkaan pitäisi kohdella rikollisina. En ole vakuuttunut siitä, että ehdotettu kompromissipaketti on tasapainoinen. En myöskään usko, että meillä on käytettävissämme riittävästi tietoa siitä, miten tämä ehdotus vaikuttaisi yksilöiden yksityisyyteen ja millaisia uhkia kansalaisvapauksiin saattaisi kohdistua.

Vastustan tätä ehdotusta. Ensinnäkin siksi, että niin sanotussa kompromississa sallitaan säilytettyjen tietojen käyttäminen vakavien rikosten tutkinnassa määrittelemättä näitä vakavia rikoksia. Ovatko teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaukset vertaisverkoissa riittävän vakavia rikoksia, jotta säilytettyihin tietoihin voidaan tutustua? Näin voisi olettaa lukiessaan sisältöteollisuuden antamia lausuntoja. Jos säädämme terroristilakeja ja meillä on samaan aikaan myös muita tavoitteita, meillä pitäisi ainakin olla mahdollisuus keskustella näistä laeista ja tarkastella niitä kunnolla ja meillä pitäisi olla oikeus asianmukaisiin menettelyihin.

Toiseksi jätämme liian paljon päätäntävaltaa jäsenvaltioille. Sähköisessä viestinnässä rajat ovat kuitenkin keinotekoisia. Minkä lainkäyttöalueen mukaan rikoksen vakavuutta pitäisi arvioida, kun esimerkiksi IP-tiedot leviävät eri jäsenvaltioissa?

Kolmanneksi vastustan tätä ehdotusta siksi, että siinä jätetään täysin ilmaan, millaisia kustannuksia siitä aiheutuu ja kenen pitäisi vastata näistä kustannuksista. Useita erilaisia arvioita on esitetty, ja on selvää, että operaattoreille ja Internet-palvelujen tarjoajille aiheutuvat kustannukset ovat suuria. Nämä kustannukset pitäisi ainakin korvata, jos aiomme asettaa uusia tietojen säilyttämistä koskevia vaatimuksia.

  Libor Rouček (PSE). – (CS) Hyvät kollegat, jotkut puhujat ovat yrittäneet luoda vaikutelman siitä, että tämä direktiivi olisi voitu laatia poliisivaltiossa. En yhdy tähän näkemykseen. Mielestäni direktiivi, jonka neuvosto, parlamentti ja komissio laativat yhdessä, auttaa itse asiassa suojelemaan ihmisoikeuksia ja kansalaisten oikeuksia, erityisesti heidän oikeuttaan elämään ja oikeutta turvalliseen elämään. Tuen näin ollen mietintöä huomisessa äänestyksessä. Mielestäni yhtäältä sellaisten arvojen kuin kansalaisten oikeuden yksityisyyteen ja henkilötietojen suojan vaalimisen ja toisaalta terrorismin torjunnan välillä ei ole ristiriitaa.

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, mielestäni voidaan sanoa, että täällä istuntosalissa on viime viikkoina käyty keskustelua ja osallistuttu poliittiseen prosessiin, jotka ovat paitsi antaneet parlamentille suuremman roolin terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa myös parantaneet kolmen EU:n toimielimen yleistä imagoa.

Yhdessä keskustelun lukuisista puheenvuoroista kuulin sanottavan, että tämä direktiivi on epädemokraattinen väline, ja jotkut mainitsivat jopa Stalinin ja Hitlerin. Tämä direktiivi on voitto demokratialle: se on tärkeä ja tasapainoinen väline, joka palvelee sekä kansalaisia että ennen kaikkea rikollisuuden torjuntaan osallistuvia henkilöitä, jotka maksavat hinnan siitä myös henkilökohtaisella tasolla. Viittaan tällä tutkintaviranomaisiin, poliisivoimiin.

Sitä paitsi, kuten jäsen Cashman asian hyvin selkeästi ilmaisi, mikä on päätöksenteon lykkäämisen ja toimettomuuden hinta? Haluammeko säilyttää edelleen 20 eri oikeusjärjestelmää, joissa kukin jäsenvaltio tekee suurin piirtein mitä haluaa, vai eikö sen sijaan olisi parempi laatia ensimmäistä kertaa eurooppalainen lähestymistapa, direktiivi, joka on ensimmäinen askel kohti yhdenmukaistamista?

Arvoisat parlamentin jäsenet, kyseinen direktiivi perustuu tiukasti välttämättömyys- ja suhteellisuusperiaatteeseen. Olen kuullut tiettyjä vaatimuksia, joita esittivät esimerkiksi jäsen Reul ja jäsen Kudrycka. He mainitsivat ajatuksen, jota Puolan parlamentti parhaillaan tutkii. Voin varmuudella sanoa, ettei tietojen säilyttäminen 15 vuoden ajan näytä olevan sopusoinnussa välttämättömyyden ja suhteellisuuden kriteerien kanssa. Vaikka jokaisella jäsenvaltiolla on velvollisuus osoittaa, miksi sen pyyntö on oikeasuhteinen ja välttämätön, 15 vuotta vaikuttaa minusta suoraan sanoen todellakin ääritapaukselta.

Haluaisin esittää vielä kaksi loppuhuomiota. Olen kiitollinen kaikille niille jäsenille, erityisesti jäsen Díaz de Mera García Consuegralle ja jäsen Díez Gonzálezille, jotka ovat muistaneet rikosten uhreja ja pyrkineet korostamaan, että henkilön perusvapaudet on ehdottomasti turvattava, mistä olen täysin samaa mieltä. Arvoisat parlamentin jäsenet, jos joku kuitenkin käyttää matkapuhelinta laukaistakseen pommin, kuten valitettavasti on tapahtunut, tai antaakseen ohjeita pedofiiliringille, eikö ole oikein, että poliisilla ja tuomioistuimilla, toisin sanoen laillisilla instituutioilla, on välineet tällaisten rikosten estämiseen ja selvittämiseen?

Mielestäni on oikein, että näin tapahtuu, ja pidän myös oikeana kaikista järjestelmään kohdistuvista väärinkäytöksistä rankaisemista, kuten olemme todenneet direktiivissä. Poliisiviranomaiset, kuten tuomioistuimetkin, tarvitsevat demokraattisissa kotimaissamme lisää välineitä sekä lisää tarkastusmahdollisuuksia sen selvittämiseksi, onko järjestelmää käytetty väärin.

Totean lopuksi, että EU:n toimielimet ovat valitettavasti olleet ja ovat edelleen eripuraisia tärkeissä kysymyksissä, mutta on erittäin rauhoittavaa havaita, ettei tämä päde kansalaisten turvallisuuteen eikä terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan, minkä toivon huomisen äänestystuloksen vahvistavan. Kaikilla kolmella toimielimellä on jatkossa kyky vastata yhdessä äärimmäisen nopeasti kansalaistemme tarpeisiin.

  Charles Clarke, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, ensinnäkin olemme puheenjohtajavaltion ominaisuudessa pyrkineet tekemään yhteistyötä kaikkien Euroopan parlamentin poliittisten ryhmien kanssa. Kunnioitan jäsen Alvaroa, joka on toiminut kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan esittelijänä. Olen vieraillut kyseisessä valiokunnassa useita kertoja keskustelemassa näistä kysymyksistä. Nämä ovat vaikeita kysymyksiä, minkä vuoksi myös mielipiteet eroavat toisistaan, mutta toivoakseni nämä mielipide-erot perustuvat molemminpuoliseen kunnioitukseen.

Toiseksi näissä ehdotuksissa on kyse verkostoista. Verkostot ovat nykypäivän rikollisuutta, olivatpa kyseessä terroristi-, pedofiili-, huume- tai ihmiskauppaverkostot. Kyse ei ole viestinnän sisällöstä vaan siitä, mikä verkosto on kyseessä ja keitä siihen kuuluu. On erittäin tärkeää ymmärtää tämä seikka.

Mitä Puolaan tulee, komission jäsen Frattini on täysin oikeassa. On olemassa selkeä menettely sitä varten, jos jäsenvaltiot haluavat ylittää direktiivissä asetetun määräajan. Ne voivat kuulla komissiota, joka arvioi sitten suhteellisuuskysymystä, jonka komission jäsen Frattini mainitsi, myös sisämarkkinoiden ja kilpailukyvyn kriteerien osalta. Näitä menettelyjä noudatetaan tältä osin, ja myös tämä asia on selvä.

Irlantia edustavan jäsen Crowleyn kysymyksen osalta totean, että on tosiaankin totta, että irlantilainen ministeri McDowell kyseenalaisti ehdotuksen oikeusperustan. Pyysimme asiasta lausuntoa neuvoston oikeudelliselta yksiköltä, joka totesi oikeudellisen neuvonnan pohjalta erittäin selvästi, että tämä on oikea etenemistapa.

Lopuksi totean, että parlamentin jäsenet ovat puhuneet poliisivaltiosta. Kyse on poliisivaltion vastakohdasta. Me olemme kaikki demokratioita, sekä Euroopan parlamentti että jokainen jäsenvaltio. Oikeusvaltioperiaate määrittää, miten tätä tekniikkaa käytetään, ja tämän periaatteen noudattamista me nyt ehdotamme. Ne, jotka puhuvat Hitleristä tai Stalinista tai poliisivaltioista, ovat täysin väärässä. Tässä ehdotuksessa mennään aivan päinvastaiseen suuntaan. Toivon, että olemme huomisessa äänestyksessä yhtä mieltä siitä, että demokraattinen Euroopan parlamentti seisoo demokraattisen Euroopan unionin neuvoston ja demokraattisen komission rinnalla tässä prosessissa puolustaakseen demokratiaamme rikollisuudelta, joka pyrkii jatkuvasti heikentämään meitä ja yhteiskuntiamme.

(Suosionosoituksia)

  Ewa Klamt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, tukahduttaakseni heti alkuunsa kaikki asiasta mahdollisesti syntyvät perättömät tarinat haluan selventää jäsen in 't Veldille, että esittelijä oli Israelissa neuvoston ratkaisevaa kokousta edeltäneeseen keskiviikkoiltaan saakka. Niinpä turvauduin keskiviikkona televiestintälaitteisiin ja ilmoitin jäsen Alvarolle ehdotuksistamme sähköpostitse. Jäsen Roure teki tietääkseni samoin. Jäsenet Kaufmann ja Buitenweg olivat sitä mieltä, että sopimus oli tehty pienempien ryhmien selän takana. Haluan kuitenkin muistuttaa heitä siitä, että Euroopan yhtynyt vasemmisto ja Vihreät olivat jo hylänneet valiokuntakompromissin. Ei ole kovinkaan hedelmällistä aloittaa neuvotteluja sellaisten ryhmien kanssa, jotka ehdottomasti vastustavat ehdotusta. Nehän neuvottelevat periaatteessa kaikista muistakin asioista minkä tahansa muun ryhmän kuin Euroopan kansanpuolueen ryhmän kanssa. Niinpä niiden pitäisi lopettaa "sopimuksista" puhuminen ja hyväksyä parlamentin demokraattisen enemmistön mielipide.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona klo 11.30.

56. Neuvoston vuosittainen ihmisoikeusraportti

  Puhemies. Esityslistalla ovat seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat neuvoston vuosittaisesta ihmisoikeusraportista.

  Geoff Hoon, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, puheenjohtajavaltio suhtautuu erittäin myönteisesti tähän keskusteluun. Se korostaa, että kaikki EU:n toimielimet pitävät ihmisoikeuksien edistämistä ja suojelemista ensisijaisena tavoitteena. Se myös myöntää olevan valtavan tärkeää, että ihmisoikeuksia tukevista EU:n politiikoista ja toimista viestitetään selkeästi ja vakuuttavasti muulle maailmalle.

Joulukuussa 1998, ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 50. vuosipäivänä yleisten asioiden neuvosto päätti, että Euroopan unionin on tehostettava ihmisoikeuksia koskevia toimiaan ja että sen on laadittava vuosittainen ihmisoikeusraportti. Tämän vuoden raportti – joka kattaa 1. heinäkuuta 2004 ja 30. kesäkuuta 2005 välisen ajanjakson – on seitsemäs vuosittainen raportti. Sen tarkoituksena on antaa yleiskuva siitä, miten Euroopan unioni on toimielintensä kautta pyrkinyt edistämään ihmisoikeuksia.

Raportissa voidaan tietenkin tuoda esiin vain alat, joilla EU:n toiminta on ollut erityisen merkittävää kyseisellä tarkastelujaksolla. Sen ei ole tarkoitus olla kaiken kattava, eikä siinä ole tarkoitus toistaa tietoja, jotka ovat jo saatavilla esimerkiksi EU:n WWW-sivustoilla, eikä selvittää yksittäisten jäsenvaltioiden toteuttamia toimia. Vuosittaisessa raportissa kuitenkin tarjotaan Euroopan unionin kansalaisille, kansalaisyhteiskunnan toimijoille ja hallituksille sekä kolmansissa maissa toimiville ihmisoikeuksien puolustajille säännöllinen, helppotajuinen katsaus EU:n huolenaiheista, ensisijaisista tavoitteista ja toimista.

Raportissa käsitellään enimmäkseen toimia, joita Euroopan unioni toteuttaa ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikkansa yhteydessä. Euroopan unionin sisäpolitiikan on kuitenkin oltava johdonmukaista ja yhtenäistä sen unionin ulkopuolella edistämien toimien kanssa. Myönnämme kaikki, että vielä on parantamisen varaa, vaikka Euroopan unionissa on tehty paljon ihmisoikeuksien edistämiseksi. Raportissa käsitellään näin ollen merkittäviä sisäisiä tapahtumia, myös jatkuvaa työtä EU:n perusoikeusviraston perustamiseksi. Aihekohtaisia kysymyksiä, kuten naisten oikeuksia tai ihmisoikeuksia ja liike-elämää, koskevissa luvuissa käsitellään Euroopan unionin sisäisiä tapahtumia sekä sen ulkopuolella ja monenvälisissä järjestöissä tapahtuneita asioita.

Raportissa on myös tietoja EU:n välineistä ja aloitteista kolmansissa maissa, esimerkiksi EU:n ihmisoikeusvuoropuhelusta Kiinan ja Iranin kanssa sekä vuonna 2005 Venäjän kanssa aloitetuista ihmisoikeuksia koskevista neuvotteluista. Siinä on tietoja monista toimista, jotka Euroopan komissio on toteuttanut eurooppalaisen ihmisoikeus- ja demokratia-aloitteen (EIDHR) yhteydessä.

Raportissa korostetaan, että EIDHR laadittiin parlamentin aloitteesta ja että parlamentti on käyttänyt budjettivaltaansa lisätäkseen tuntuvasti ihmisoikeuksien ja demokratian suojeluun osoitettavia varoja. Raportissa on lisäksi tietoja 17:ää aihekohtaista kysymystä koskevien politiikkojen kehittämisestä ja alojen erityistoimista. Niihin sisältyy sellaisia aloja, joilla EU on antanut ihmisoikeuksia koskevia suuntaviivoja, kuten kuolemanrangaistus, kidutus, ihmisoikeuksien puolustajat ja lasten oikeudet, mukaan luettuna heidän osallisuutensa aseellisissa konflikteissa, sekä muita asioita aina ihmisoikeuksista ja terrorismista demokratiaan ja vaaleihin sekä kansainväliseen rikostuomioistuimeen.

Raportissa esitetään yleiskatsaus EU:n toimista keskeisissä kansainvälisissä järjestöissä: YK:n ihmisoikeustoimikunnassa ja YK:n yleiskokouksen kolmannessa komiteassa, Etyjissä ja Euroopan neuvostossa. Raportissa käsitellään myös maakohtaisia asioita, joiden yhteydessä tarkastellaan EU:n toimia naapurialueilla, Afrikassa, Etelä- ja Pohjois-Amerikassa, Aasiassa ja Lähi-idässä.

Neuvosto pohtii edelleen, miten se voisi parantaa raporttiaan. Vuonna 2005 tehtiin joitakin uudistuksia. Ensimmäinen – ja varmasti teidänkin mielestänne tervetullut ja kenties myöhässä tehty – uudistus oli, että raporttiin sisällytettiin merkittävä luku, jossa selvitetään Euroopan parlamentin laajamittaista työskentelyä ihmisoikeuksien ja demokratiakehityksen edistämiseksi.

Kaikkihan tietävät, että parlamentti laatii oman vuosittaisen mietintönsä ja päätöslauselmansa ihmisoikeuksista ja Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta. Mielestäni on kuitenkin sekä oikein että hyödyllistä, että tämän raportin lukijat saavat käsityksen siitä, miten neuvosto, komissio ja parlamentti yhdessä edistävät EU:n yhteisen tavoitteen saavuttamista eli ihmisoikeuksien parantamista ja suojelemista kaikkialla maailmassa.

Tässä yhteydessä haluan toistaa, että neuvoston mielestä on erittäin myönteistä, että viime vuonna parlamenttiin perustettiin uudelleen ihmisoikeuksien alivaliokunta. Tiedän, miten paljon neuvosto ja erityisesti ihmisoikeuksia käsittelevä työryhmä arvostaa yhteydenpitoa ja yhteistyötä, joita ollaan aloittamassa kyseisen alivaliokunnan kanssa.

Tämän vuoden raportissa on tarkoitus myös ensimmäistä kertaa antaa lukijoille käytännön esimerkkejä EU:n toiminnasta. Esimerkiksi rasismia, muukalaisvihaa ja syrjintäkieltoa koskevassa luvussa on tietoa EIDHR:n hankkeesta, jonka avulla torjutaan dalitien syrjintää Nepalissa. Lapsen oikeuksia koskevaan lukuun sisältyy hanke, jossa edistetään lasten oikeuksia uusissa itsenäisissä valtioissa. Uskomme, että näiden konkreettisten esimerkkien avulla lukijat yhdistävät EU:n politiikan ja kykymme saada aikaan todellisia muutoksia eri puolilla maailmaa asuvien todellisten ihmisten elämässä.

Yksi tämän vuoden uudistuksista oli, että raportissa analysoitiin jonkin verran sitä, mitkä EU:n toimet ovat onnistuneet hyvin ja missä toimissa tuloksemme ovat osoittautuneet puutteellisiksi. Kunkin pääluvun päätteeksi esitetään lyhyt analyysi. Joidenkin sisäisten pohdintojen on pysyttävä aina EU:n sisäisinä, jotta EU voi toimia tehokkaasti esimerkiksi YK:n neuvotteluissa tai suhteissaan tiettyihin kolmansiin maihin. On kuitenkin myös tärkeää, että kansalaisjärjestöillä ja muilla keskeisillä toimijoilla on käsitys siitä, missä asioissa olemme tyytyväisiä tuloksiimme ja missä asioissa haluamme tehdä vielä enemmän. Tämä analyysi on vaatimaton mutta hyödyllinen askel tähän suuntaan.

Raportilla on kuitenkin rajansa, kuten kaikilla vuosittaisilla raporteilla. Kuten neuvosto sopi lokakuun alussa, siinä esitetään tietoja kesäkuuhun 2005 mennessä toteutetuista EU:n toimista. Asiat ovat tietenkin edistyneet siitä. Puheenjohtajavaltio on pyrkinyt kesäkuun jälkeisten kuuden kuukauden aikana perustamaan toimensa EU:n tekemiin useisiin voimassa oleviin sitoumuksiin. Olemme pyrkineet ottamaan ihmisoikeudet huomioon kaikissa Euroopan unionin toimissa. Olemme esimerkiksi pyrkineet panemaan täytäntöön ihmisoikeuksia koskevat EU:n suuntaviivat erityisesti sananvapauden osalta tukemalla niitä, jotka puolustavat ihmisoikeuksia siellä, missä he ovat joutuneet kärsimään käytettyään sananvapauttaan.

EU osallistuu aktiivisesti New Yorkissa käytäviin Yhdistyneiden Kansakuntien neuvotteluihin, jotka koskevat uuden YK:n ihmisoikeusneuvoston perustamista. Kuuden viime kuukauden aikana on otettu esiin myös monia ihmisoikeuksiin liittyviä erityisiä asioita ja huolenaiheita. Tarkastelemme tänään esimerkiksi Tunisian tilannetta. Monet näistä asioista voitaisiin sisällyttää ensi vuoden raporttiin.

Lopuksi totean, että odotan kiinnostuneena kuulevani Euroopan parlamentin ja komission näkemykset raportista ja siihen sisältyvistä asioista. Haluamme varmistaa, että raportti on asianmukainen. Vielä tärkeämpää on kuitenkin tehdä edelleen yhteistyötä saadaksemme EU:n politiikoista ja toimista asianmukaisia, jotta voimme tulevina vuosina raportoida kaikkialla maailmassa tapahtuneesta tosiasiallisesta edistyksestä ihmisoikeuksien suojelussa.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, suhtaudun erittäin myönteisesti tuoreimpaan EU:n vuosittaiseen ihmisoikeusraporttiin, jossa käsitellään kesäkuun 2004 ja kesäkuun 2005 välisenä ajanjaksona toteutettuja Euroopan unionin ihmisoikeustoimia. Erityistä tässä raportissa on, että ensimmäistä kertaa neuvosto, parlamentti ja komissio ovat laatineet sen yhdessä. Viime vuosina neuvosto ja komissio ovat laatineet raportin, mutta nyt myös parlamentti on osallistunut sen laadintaan ensimmäisen kerran. Se tuo raportille lisäarvoa.

EU:n vuosittainen ihmisoikeusraportti on erittäin tärkeä ilmaus ihmisoikeuspolitiikan ratkaisevasta merkityksestä Euroopan unionin yleisessä poliittisessa viitekehyksessä. Siinä raportoidaan EU:n sisäpolitiikan kehityksestä ihmisoikeusasioissa, mutta erityisesti myös EU:n politiikan kehityksestä ulkoisissa ja kansainvälisissä ihmisoikeusasioissa. Raportti kattaa kaikki tärkeimmät temaattiset ja maantieteelliset ihmisoikeusasiat, mikä korostaa Euroopan unionin voimakasta sitoutumista ihmisoikeuksien suojelemiseen ja edistämiseen unionin yleisinä periaatteina. EU on yhteisten arvojen yhteisö, joka perustuu vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltion periaatteisiin. Käsittelen pikaisesti joitakin näistä asioista. Tarkastelen kuutta kohtaa.

Tämä vuosi on ratkaiseva vuosi YK:n ihmisoikeusjärjestelmän tulevaisuuden kannalta. Parhaillaan neuvotellaan uuden toimielimen, ihmisoikeusneuvoston, perustamisesta nykyisen, laajalti kiistanalaisen ihmisoikeustoimikunnan seuraajaksi. Noudatettaessa YK:n huippukokouksen syyskuussa antamia päätelmiä toimikunta tarjoaa kansainväliselle yhteisölle liioittelematta erittäin harvinaislaatuisen mahdollisuuden lyöttäytyä yhteen ja pyrkiä lisäämään YK:n valmiuksia seurata ja parantaa kriittisiä ihmisoikeustilanteita kaikkialla maailmassa sekä reagoida niihin päättäväisesti. Ilman Euroopan unionia tämä ei olisi onnistunut. Olin paikalla vuosituhannen huippukokouksen alkaessa ja tiedän, kuinka vaikeaa oli päästä sopimukseen, mutta EU auttoi asiaa. Meillä on edelleen suuret odotukset lopputuloksesta, ja kykymme vaikuttaa myönteisesti maailmanyhteisöön pitäisi edistää neuvotteluprosessia. Meillä ei kuitenkaan saa olla harhakuvitelmia, sillä monet valtiot vastustavat YK:n nykyisen ihmisoikeusjärjestelmän tehokasta parantamista. Meidän on hyödynnettävä kaikki energiamme ja pyrittävä saattamaan meneillään olevat varsin hankalat neuvottelut menestyksekkääseen päätökseen.

Ihmisoikeusulottuvuus vaikuttaa yhä enemmän Euroopan unionin ulkosuhteisiin monien eri puolella maailmaa sijaitsevien valtioiden kanssa: Kiinan kanssa käytävään ihmisoikeusvuoropuheluun, Iranin kanssa käytävään vuoropuheluun – emme tosin ole valitettavasti käyneet vuoropuhelua yli vuoteen, mutta toivomme, että se taas aloitetaan – Venäjän kanssa käytäviin ihmisoikeuksia koskeviin neuvotteluihin, paikallisiin ihmisoikeusvuoropuheluihin, joita käydään lukuisissa kolmansissa maissa sijaitsevien EU:n lähetystöjen päällikköjen tasolla, sekä etenkin Euroopan unionin naapuruuspolitiikan kehitykseen ja sen ihmisoikeusohjelmaan, jota toteutetaan voimakkaasti ihmisoikeuksiin keskittyvien toimintasuunnitelmien avulla. Kaikki tämä osoittaa riittävän hyvin, ettei Euroopan unioni ole yksin noudattaessaan aktiivisesti ihmisoikeuksien edistämistä koskevaa ohjelmaansa ulkosuhteissaan: myös kumppanimme ovat yhä halukkaampia myöntämään, että ihmisoikeuksien suojeleminen on olennaisen tärkeää niiden omalle kehitykselle. Tehtävää on kuitenkin vielä paljon.

Tässä yhteydessä minulta usein kysytään, mitä näillä vuoropuheluilla tai neuvotteluilla tosiasiassa saavutetaan. Vastaan tähän, että kun jokainen kierros on käyty loppuun, on hyödynnetty taas yksi tilaisuus vaihtaa ajatuksia, mikä on tärkeää vuoropuhelukumppaneillemme, jotka eivät halua, että niille saarnataan. Tällöin olemme kuitenkin hyödyntäneet ennen kaikkea tilaisuuden selvittää kovalla vaivalla hankkimamme kokemuksen perusteella, miten olemme Euroopan unionissa mukauttaneet lainsäädäntöä ja hallintokäytäntöjä, jotta voimme kunnioittaa perusoikeuksia, ja että odotamme kumppaniemme tekevän samoin. Tämä viesti menee varmasti vähitellen perille. Näissä vuoropuheluissa ja neuvotteluissa EU voi ottaa esiin yksittäisten poliittisten vankien tai muiden ihmisoikeusloukkauksista kärsivien henkilöiden tapauksia sekä keskustella niistä.

Euroopan yhteisön kolmansien maiden kanssa tekemien assosiaatiosopimusten tai kumppanuus- ja yhteistyösopimusten perusteella komissio arvioi säännöllisesti, miten kumppanuusmaat ovat noudattaneet kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja. Näiden sopimusten yhteydessä monien kumppaniemme kanssa käytäviin poliittisiin vuoropuheluihin todellakin sisältyy merkittäviä keskusteluja kumppanuusmaiden ihmisoikeuksiin ja demokratiaan liittyvistä oleellisista asioista. Kollegamme mainitsi jo joitakin erityiskysymyksiä. Esimerkiksi Vietnamin, Jordanian ja Marokon kanssa käymissämme sekakomiteoiden säännöllisissä neuvotteluissa komissio on ehdottanut ihmisoikeuksia ja hyviä hallintotapoja käsittelevien työryhmien perustamista joidenkin poliittisten vuoropuhelujen yhteyteen. Haluan kiinnittää huomionne erityisesti viisivuotiseen Barcelonan työohjelmaan, johon nimenomaan sisältyy tärkeitä ihmisoikeuksiin liittyviä tavoitteita.

Kuten tiedätte, kaikkiin yhteisön sopimuksiin sisältyy nykyään oleellisena osana myös erityinen ihmisoikeuslauseke. Komissio haluaa siksi varmistaa, että näitä lausekkeita käytetään myönteisenä välineenä kumppanuusmaiden ihmisoikeustilanteen kohentamiseksi. Nämä ihmisoikeuksia koskevat järjestelmälliset keskustelut ovat mielestäni erittäin lupaava tapa saavuttaa tavoitteet, joita ajatellen ihmisoikeuslausekkeet on sisällytetty sopimuksiin. Laajojen ja räikeiden ihmisoikeusloukkausten yhteydessä on tietenkin määrättävä sanktioita tai jopa keskeytettävä sopimuksen soveltaminen, kuten Zimbabwen tai Togon tapauksissa. Meidän on kuitenkin yleisesti ottaen varottava korostamasta liikaa "mekaanista" lähestymistapaa sanktioihin tai sopimuksen soveltamisen keskeyttämiseen. Minusta ratkaisevaa on pikemminkin se, että kumppaniemme ihmisoikeustilannetta tarkastellaan järjestelmällisesti ja että niitä taivutellaan poliittisten keinojen ja tukitoimien avulla täyttämään sopimuksen ihmisoikeuslausekkeesta johtuvat velvoitteet. Tässä yhteydessä olen erittäin kiitollinen jäsen Agnoletton uutterasti laatimasta ihmisoikeuslausekkeita koskevasta mietintöluonnoksesta. Hänen mietintönsä velvoittaa kaikki Euroopan unionin ihmisoikeusalan toimijat, etenkin EU:n toimielimet, pohtimaan edelleen näiden lausekkeiden arvoa ja kaikkein asianmukaisinta tapaa soveltaa niitä.

EU:n vuosittaisessa ihmisoikeusraportissa otetaan huomioon myös eurooppalaisen ihmisoikeus- ja demokratia-aloitteen uudelleen muotoileminen vuosiksi 2005–2006. Kyseisen aloitteen yhteydessä toteutettaviin ohjelmiin tehdyt muutokset perustuvat huolellisen arvioinnin tulokseen, ja niiden avulla on tarkoitus vastata ennen kaikkea aloitteesta mahdollisesti hyötyvien pyyntöihin. Tämän seurauksena on suunniteltu neljä kampanjaa, joiden maantieteellinen ulottuvuus on aiempaa joustavampi ja joissa yhdistetään maailmanlaajuisia, alueellisia ja kansallisia toimia. Tähän liittyy mielestäni kaksi erityisen tärkeää seikkaa: on sitouduttava voimakkaammin naisten ja lasten oikeuksien huomioimiseen kaikissa toimissa sekä tehostettava kannustimia, joilla kumppaneinamme olevien kehitysmaiden kansalaisjärjestöt saadaan osallistumaan aktiivisesti toimintaan.

Parhaillaan ollaan tekemässä viimeisiä sopimuksia, jotka rahoitetaan kyseisen aloitteen vuoden 2004 talousarviosta, ja pian julkaistaan talousarviokautta 2005–2006 koskevat tärkeät ehdotuspyynnöt. Ne todellakin julkaistaneen aivan näinä päivinä. Samaan aikaan maakohtaiset ehdotuspyynnöt etenevät, ja seuraavassa vuosittaisessa raportissa esitetään niitä koskevia yksityiskohtaisia tietoja. Ratkaisevaa tässä on se, että eurooppalainen ihmisoikeus- ja demokratia-aloite on nykyisessä ja tulevassa muodossaan oleellinen ja kiinteä osa Euroopan unionin yleistä ihmisoikeuspolitiikkaa.

Yhtenäiset kannat monista ratkaisevan tärkeistä ihmisoikeusasioista antavat Euroopan unionille paljon voimaa sen suhteissa kolmansiin maihin. Tästä ovat esimerkkeinä suuntaviivat, jotka olemme antaneet kuolemanrangaistuksesta, kidutuksesta, lapsista aseellisissa konflikteissa ja ihmisoikeuksien puolustajista. Ne ovat asianmukaisesti hyödynnettyinä erinomaisia ja tehokkaita välineitä. Panen siksi tyytyväisenä merkille tänä vuonna Luxemburgin ja Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakausilla toteutetut toimet erittäin tehokkaiden kampanjoiden järjestämiseksi suuntaviivojen mukaisesti. Olen tyytyväinen myös monen komission valtuuskunnan työhön. Ne edistivät tehokkaasti EU:n troikan virallisia yhteydenottoja kohdemaissa. Sama pätee ryhmätyöskentelyyn, jota tehtiin 77 valtiossa puheeni alussa mainitsemaani suunniteltua ihmisoikeusneuvostoa koskevan kampanjan yhteydessä. Mitä yhtenäisemmin unioni, sen jäsenvaltiot ja toimielimet toimivat ihmisoikeusasioissa, sitä suurempi poliittinen vaikutus niillä on. Meidän on siksi pyrittävä tekemään neuvostossa, parlamentissa ja komissiossa jatkossakin mahdollisimman tiivistä ja tehokasta yhteistyötä. Tässä hengessä esitämme tämänvuotisen raportin, ja toivottavasti tämä on selkeä muistutus vielä edessä olevista valtavista haasteista ja aiemmin tehdystä hyvästä työstä.

  Simon Coveney, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, olen iloinen saadessani käyttää lyhyen puheenvuoron tässä keskustelussa. Neuvoston vuoden 2005 ihmisoikeusraportti on hyvä tiivistelmä ihmisoikeuksia koskevista EU:n toimista ja tavoitteista sekä näiden toimien vaikutuksesta unionin ulkopuolella.

Parlamentin tuoreimman ihmisoikeusmietinnön laatijana olin iloinen huomatessani, että tässä vuosittaisessa raportissa käsitellään lähes kaikkia parlamentin mietinnössä esiin otettuja aihealueita, mikä on osoitus johdonmukaisesta ajattelusta ja asian tärkeydestä. Kuolemanrangaistus, lapsen oikeudet – ja erityisesti lapset aseellisissa konflikteissa – naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvo, kansainvälisen kaupan merkitys ihmisoikeusasioissa, ihmisoikeudet terrorismin torjunnassa ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) rooli rankaisemattomuuden estämisessä ovat kaikki sellaisia asioita, jotka neuvoston puheenjohtajavaltioiden ja komission on jatkuvasti asetettava etusijalle.

Jatkossa meidän olisi mielestäni mahdollisuuksien mukaan laadittava vain yksi merkittävä EU:n vuosittainen ihmisoikeusraportti, jossa esitetään neuvoston, komission ja parlamentin näkemykset. Parlamentin ei ole mitään järkeä tehdä päällekkäistä työtä neuvoston kanssa. Parlamentin erityistehtävänä olisi analysoida kriittisesti, miten neuvosto ja komissio ovat saavuttaneet EU:n vuosittaisessa ihmisoikeusraportissa mainituilla keskeisillä aloilla asetut tavoitteet. Tulevina vuosina parlamentin on saatava aktiivisesti osallistua raportin laadintaan. Ei riitä, että sille vain esitellään valmis asiakirja, ennen kuin se julkaistaan.

Keskustellessamme EU:ssa ihmisoikeuksista vuonna 2005 en voi jättää lopuksi toteamatta, että niin kutsutut poikkeuksellisiin luovutuksiin liittyvät CIA:n lennot on selvitettävä. Olen yksi monista sellaisia EU-valtioita edustavista parlamentin jäsenistä, jotka ovat viime vuosina mahdollistaneet yhdysvaltalaisten – armeijan ja CIA:n – ilma-alusten laskeutumisen ja polttoaineen tankkauksen. Koska olen ihmisoikeuksia käsittelevä parlamentin jäsen, olisi teeskentelyä olla vaatimatta selvyyttä siihen, onko vankeja kuljetettu EU-valtioiden kautta kolmansiin maihin, joissa he saattavat joutua kidutuksen kohteeksi.

  Richard Howitt, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, aluksi haluan kiittää puheenjohtajavaltio Yhdistynyttä kuningaskuntaa siitä, että se suostui esittelemään tänään vuosittaisen ihmisoikeusraportin parlamentille. Näin tehdään ensimmäistä kertaa vuonna 1999 olleen Suomen puheenjohtajakauden jälkeen. Toimin tänä vuonna vuosittaista ihmisoikeusraporttia koskevan parlamentin mietinnön esittelijänä, ja neuvoston puheenjohtaja tietää, ettei tarkoituksenani ole tehdä päällekkäistä työtä neuvoston kanssa tällä alalla – kuten jäsen Coveney jo totesi – vaan lujittaa neuvoston ja parlamentin välistä yhteistyötä, jotta Euroopan unioni voi lähettää muulle maailmalle vahvemman ja johdonmukaisemman viestin ihmisoikeuksien puolesta. Kiitän neuvoston puheenjohtajaa tuesta, jonka hän antoi parlamentin alivaliokunnalle tänä iltapäivänä pitämässään puheessa. Kehotan häntä kuitenkin tähän keskusteluun vastatessaan ilmaisemaan neuvoston halukkuuden keskustella parlamentin kanssa vuosittaista raporttia koskevan yhteistyömme tiivistämisestä.

Tämän vuoden vuosittaiseen ihmisoikeusraporttiin on syytä suhtautua myönteisesti sen laajuuden ja rehellisyyden vuoksi. Havainto, jonka neuvosto on tehnyt arvioidessaan tiettyjen valtioiden kanssa vuoden aikana käytyjä ihmisoikeusvuoropuheluja ja jonka mukaan Kiinan kanssa käydyllä vuoropuhelulla on ollut hyvin vähän, jos lainkaan, vaikutusta, on todellakin erittäin merkityksellinen. Raportissa käsitellään kaiken kaikkiaan enemmän varsinaisia toimia kuin arvioidaan niiden tehokkuutta, ja toivon, että tulevina vuosina vaikutusta ihmisoikeuksiin arvioidaan enemmän.

Nyt, kun Euroopan unionin on pyrittävä New Yorkissa päättäväisesti lisäämään vahvan ihmisoikeusneuvoston kannatusta YK:ssa, me kaikki voisimme pohtia, asettaako Euroopan unioni itse ihmisoikeudet tarpeeksi tärkeälle sijalle verrattuna siihen, miten tärkeinä pidämme kauppaa ja kehitysyhteistyötä ulkosuhteissamme.

Muistutan komission jäsenelle, että hänen tänään iltapäivällä esittämistään huomautuksista huolimatta parlamentti edelleen pyytää häntä kannattamaan eurooppalaisen ihmisoikeus- ja demokratia-aloitteen erillisen oikeusperustan säilyttämistä. Toivon hänen myös tekevän näin.

Lopuksi otan esiin yhden vuoden 2005 verisimmistä tapahtumista: Andijanissa tapahtui 13. toukokuuta satojen ihmisten joukkomurha, ja luultavasti kaikki mahdolliset todistajat joutuivat Uzbekistanin viranomaisten pidättämiksi ja kiduttamiksi. Keskeyttämällä joidenkin kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen osien soveltamisen sekä ottamalla käyttöön aseidenvientikiellon ja viisumirajoituksia Euroopan unioni osoittaa muulle maailmalle selvästi, että se voi puolustaa ihmisoikeuksia ja että se myös tekee niin.

  Cecilia Malmström, ALDE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, EU:n ulkopolitiikka perustuu rauhan, demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion puolustamiseen. Tämän vuoksi pidämme Kööpenhaminan kriteerien poliittista ulottuvuutta tärkeänä neuvotellessamme uusien jäsenvaltioiden kanssa. Näihin valtioihin EU onkin tietysti onnistunut levittämään näitä arvoja erittäin hyvin.

Muiden valtioiden kohdalla se on luonnollisesti vaikeampaa. Ihmisoikeudet ovat aina teoriassa mukana, mutta meidän on vaikea saavuttaa tavoitteitamme vuoropuhelun kautta. Meillä on lausekkeita, mutta kuten tiedätte, parlamentti on suosittanut, että niistä tehdään pakollisia ja että ne otetaan käyttöön. Emme voi tyytyä pelkästään protestoimaan epämääräisesti nyt Tunisian tapahtumien kaltaisia räikeitä ihmisoikeusloukkauksia. Tunisia on tiiviisti EU:n kanssa assosioitunut valtio.

Kuten tiedämme, Kiinan ja Iranin kanssa käytävät ihmisoikeusvuoropuhelut sujuvat huonosti. Vuoropuhelu ei edisty myöskään Venäjän kanssa. Tänään olemme nähneet, ettei Saharov-palkinnon voittajille – kuubalaisille naisille – myönnetä lupaa tulla tänne. Toivon, että neuvosto ja komissio protestoivat aiempaa voimakkaammin Havannan diktaattoria vastaan, joka jatkaa koko maailman pilkkaamista. Esimerkiksi Zimbabwen, Valko-Venäjän, Burman ja Saudi-Arabian kohdalla on paljon enemmän tehtävää.

Tiedämme tietenkin, että EU on pehmeällä vallankäytöllään erittäin vaikutusvaltainen. Olemme ainoa kansainvälinen toimija, joka voi todella saada aikaan suuria asioita, jos olemme yhtä mieltä ihmisoikeuksien ja arvojen puolustamisesta. Kansalaiset odottavat, että meillä on yhteinen ulkopolitiikka, jonka ansiosta voimme olla merkityksellisiä kansainvälisellä näyttämöllä ja puhua yhdellä äänellä. Ihmisoikeuksien kunnioittamisella on aina oltava ensisijainen merkitys tässä ulkopolitiikassa, joka konkretisoituu kaupankäyntinä, avustustoimina sekä poliittisena ja taloudellisena yhteistyönä.

Demokraatteina meillä on velvollisuus huolehtia siitä, että vapauden puuttumista torjutaan ja että demokratiaa ja ihmisoikeuksia levitetään aina Kolumbian, Zimbabwen ja Pohjois-Korean kyliin asti. Nyt esillä oleva raportti on siksi tärkeä ja rakentava väline. Toivon vain, että se olisi jatkossa hieman strategisempi, jotta ihmisoikeuspolitiikastamme tulee entistä johdonmukaisempaa.

  Hélène Flautre, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, olen kollegojeni tavoin iloinen siitä, että käymme tänään tämän keskustelun vuosittaisesta ihmisoikeusraportista. Olen erityisen iloinen uudesta luvusta, jossa analysoidaan Euroopan unionin välineiden ja aloitteiden tehokkuutta. Euroopan parlamentti valitsi nimenomaan tämän näkökulman laatiessaan tämän vuoden mietintöään täydessä yhteistyössä poliittisten ryhmien kanssa. Tämä tulos osoittaa, että muutaman vuoden kuluttua me – komissio, neuvosto ja Euroopan parlamentti – voimme lopultakin laatia yhdessä todellisen yhteisen raportin.

Jotta tämä voi onnistua, toimielintemme välisen tiedonkulun on oltava jatkuvaa. Haluan korostaa esimerkiksi 12. joulukuuta annettuja neuvoston päätelmiä, joissa meille ilmoitettiin, että neuvosto – sitä emme epäilleet – oli ihmisoikeuksien puolustajien puolesta käynnistänyt aktiivisia edunvalvontakampanjoita kolmansissa maissa sijaitsevien lähetystöjen päällikköjen johdolla. Euroopan parlamentin jäsenten on tietysti erittäin hyödyllistä tietää, ketä, milloin ja miten neuvosto ja kolmansissa maissa olevat suurlähettiläät tukevat ihmisoikeuksien puolustajien suojelemista koskevien suuntaviivojen mukaisesti.

Toinen esimerkki: neuvosto kokoaa tietolehtisiä, joissa arvioidaan eri valtioiden ihmisoikeustilanteita. Neuvoston pitäisi toimittaa myös tällaiset asiakirjat parlamentille, jotta eri valtuuskunnat ja valiokunnat voivat hyödyntää niitä jokapäiväisessä työskentelyssään.

Toinen esimerkki: luin nyt esillä olevasta raportista, että Kiinan edustajat olivat ensimmäistä kertaa osallistuneet Euroopan unionin ja Kiinan väliseen järjestelmälliseen ihmisoikeusvuoropuheluun. Tässä tilanteessa en ymmärrä, miksi Euroopan parlamentin jäseniä ei otettu mukaan tähän vuoropuheluun, kun he nimenomaan pyytävät, että kaikki edustajat otettaisiin mukaan kaikkiin vuoropuheluihin niiden rakenteesta riippumatta.

Lopuksi totean komissiolle, että olemme tietoisia eurooppalaisen ihmisoikeus- ja demokratia-aloitteen puutteista, mutta arvoisa komission jäsen, minun on sanottava teille, että suhtaudun erittäin varauksellisesti parhaillaan Euroopan komission tarkasteltavana olevaan asiakirjaan, joka koskee horisontaalisen ihmisoikeusohjelman täytäntöönpanoa, ja että olen huolissani siitä. Kyseisellä asiakirjalla ei millään tavoin täytetä Euroopan parlamentin odotuksia eikä myöskään kansalaisjärjestöjen odotuksia, kuten näette…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Ryszard Czarnecki (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, on erittäin ilahduttavaa, että EU on viimeisten seitsemän vuoden aikana julkaissut vuosittaisen ihmisoikeusraportin. Myös perusoikeuskirjan hyväksyminen oli oikein ja asianmukaista. Meidän on kuitenkin samalla vältettävä sitä kommunismin aikoina aivan liian yleistä asennetta, että aina ongelman ilmaantuessa perustetaan jokin toimisto tai virasto.

Tästä tuleekin mieleeni asia, jonka neuvoston edustaja mainitsi hetki sitten. Tarkoitan kysymystä siitä, onko perusoikeusvirasto tosiasiassa tarpeellinen. Sen tarpeellisuudesta ei ole toistaiseksi vakuuttavaa näyttöä.

On hyvä uutinen, että EU tekee yhteistyötä eri ihmisoikeuselinten, kuten Etyjin ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun, kanssa. Huono uutinen on kuitenkin se, että EU soveltaa toimissaan toisinaan kahdenlaisia sääntöjä. Puolustamme ihmisoikeuksia aina pienissä ja heikoissa valtioissa, mutta emme tee samoin suurten ja vahvojen valtioiden kohdalla. Tämä johtuu siitä, että jälkimmäisten kanssa haluamme harjoittaa liiketoimintaa. Puolustamme ihmisoikeuksia vihollisvaltioissa ja puolueettomissa valtioissa, mutta emme uskalla protestoida, kun ihmisoikeuksia loukataan liittolaisinamme olevissa valtioissa.

Lisäksi komission jäsen Ferrero-Waldner ei toisinaan saa sanottua, mitä pitäisi, etenkään kun on kyse alueista ja valtioista, joita pidetään EU:n strategisina kumppaneina. Vaadin hieman johdonmukaisuutta tähän asiaan ja ettei EU:n perusarvoihin kuuluvia ihmisoikeuksia enää tarkastella valikoivasti.

  Thomas Mann (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, EU hyväksytään koko maailmassa ihmisoikeuksien puolestapuhujana, koska se muuttaa sanansa teoiksi paremmin kuin muut toimielimet. Komission jäsen oli aivan oikeassa todetessaan, että avainasiana on lauseke, jolla ihmisoikeudet otetaan oleelliseksi osaksi kolmansien maiden kanssa tehtäviä kauppa- ja yhteistyösopimuksia. Tähän mennessä on tehty 120 tällaista sopimusta. Ihmisoikeusraportissa luetellaan vuoden 2005 tärkeimmät saavutukset, kuten kidutustarkoituksiin soveltuvien välineiden tiukennetut vientitarkastukset, lapsia Internetin välityksellä hyväksi käyttävien vastainen kampanja ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen tunnustamista edistävä kampanja. Raportissa mainitaan kuitenkin myös takaiskuista, joita on tapahtunut esimerkiksi Afrikan valtioissa – Sudanissa, Zimbabwessa, Kongossa tai Ruandassa – tai Aasian valtioissa, kuten Indonesiassa, Sri Lankassa, Iranissa ja Burmassa. Kuten ennenkin, Kiina antaa aihetta erityiseen kritiikkiin. Sen suhtautuminen mielipiteen-, uskonnon- ja kokoontumisvapauteen ei ole hyväksyttävää. Kriittisiä toimittajia ja asianajajia häiritään, ihmisoikeusaktivisteja vainotaan, syytetyiltä evätään oikeudenmukaiset oikeudenkäynnit ja heitä kidutetaan. Joka vuosi pannaan täytäntöön tuhansia kuolemantuomioita. Tiibetin tilanne on edelleen traaginen. Ylihuomenna käytävässä ajankohtaista ja kiireellistä asiaa koskevassa keskustelussa reagoimme Kiinan sotilaallisiin väliintuloihin tiibetiläisessä luostarissa. EU:n jäsenvaltioiden on lopultakin toimittava. Ne eivät voi aina äänestää tyhjää, kuten ne ovat tähän asti tehneet Genevessä. Kiinan ihmisoikeusloukkaukset on otettava siellä pidettävän ihmisoikeustoimikunnan kokouksen esityslistalle.

Vuonna 2005 painopisteenä oli kansalaisoikeuksien ohella terrorismin torjunta. Se oli täysin aiheellista, mutta oikeusvaltion ylläpitäminen on kuitenkin ehdottoman tärkeää, ja tämä koskee myös EU:n kautta toteutettuja CIA:n vankikuljetuksia, joista keskustelemme huomenna iltapäivällä. Ihmisoikeussopimuksen rikkominen ei ole hyväksyttävää missään tilanteessa, ja tämä on yksi ihmisoikeusraportin viesteistä.

  María Elena Valenciano Martínez-Orozco (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, olemme kiitollisia siitä, että ensimmäistä kertaa neuvoston raportissa mainitaan parlamentin toimet ihmisoikeuksien alalla, koska Euroopan parlamentti toimii aktiivisesti.

Olemme kiitollisia myös siitä, että olette tulleet tänne esittelemään raportin parlamentille. Sosiaalidemokraattinen ryhmä oli pyytänyt sitä useaan otteeseen. Näin mietinnössämme voidaan paremmin seurata ja arvioida raportissa tehtyjä sitoumuksia.

Hienoja sanoja ja ylväitä puheita on kuultu jo tarpeeksi. Joidenkin erityistilanteiden vuoksi meidän on nyt toimittava ja noudatettava antamiamme sitoumuksia, kuten jo mainittua eurooppalaista ihmisoikeus- ja demokratia-aloitetta.

Mitä neuvosto tekee parlamentin antamilla päätöslauselmilla? Olemme antaneet kolme päätöslauselmaa, kun mukaan luetaan Etiopiaa koskeva päätöslauselma, jonka annamme tällä viikolla. Emme ole saaneet mitään vastausta. Mitä Guantánamolle on tapahtunut? Mitä toimia neuvosto on toteuttanut? Monia ongelmia aiheutuu siitä, että toimiin ei ryhdytä, vaikka Guantánamossa tapahtuu parhaillaan vakavia ihmisoikeusloukkauksia. Voisin mainita muitakin tapauksia.

On parempi puhua vähemmän ja tehdä enemmän, sillä jos puhumme liian paljon, meihin ei enää uskota. Euroopan parlamentti tekee hurjasti töitä varmistaakseen, että sen ääni tulee kuulluksi, mutta tarvitsemme teitä, jotta mielipiteemme otettaisiin huomioon. Teidän on uudistettava sitoumuksenne EU:n ihmisoikeuspolitiikkaan, jonka on tarkoitus olla ulkoisten toimiemme peruspilari.

Odotamme edelleen monia vastauksia.

  James Hugh Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, tänään keskustelemme jälleen ihmisoikeuksista kaikkialla maailmassa ja otamme esiin toisten puutteita.

Tässä keskustelussa haluan kuitenkin keskittyä Euroopan unionissa, etenkin Yhdistyneessä kuningaskunnassa, tapahtuneeseen häikäilemättömään ihmisoikeusloukkaukseen. Neuvoston direktiivissä 2000/78/EY kielletään aiheellisesti uskontoon perustuva syrjintä työssä. Kyseisen direktiivin 15 artiklassa säädetyn poikkeuksen nojalla Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus voi kuitenkin syrjiä Pohjois-Irlannissa protestantteja, jotka hakevat Pohjois-Irlannin poliisivoimien palvelukseen, yksinomaan siitä syystä, että he ovat protestantteja. Tämän vuoksi satoja poikkeuksellisen päteviä nuoria protestanttihakijoita ei ole otettu poliisin palvelukseen, eikä hylkääminen johdu heidän ansioistaan vaan siitä, ettei katolisesta yhteisöstä ole vastaavaa määrää hakijoita.

Ennen kuin parlamentti ja EU pöyhkeilevät saavutuksillaan ihmisoikeuksien alalla, tämä vääryys on korjattava, yhdenvertaista kohtelua työssä koskeva direktiivi on pantava täysimääräisesti täytäntöön ja kotimaani valtaväestön törkeä syrjintä on lopetettava.

  Glyn Ford (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen kansainvälisen kaupan valiokunnassa vastuussa kumppanuus- ja kauppasopimuksiin sisältyvien ihmisoikeuslausekkeiden tarkistusehdotuksesta. Sanat eivät riitä; nyt tarvitaan toimintaa. Aivan liian usein neuvosto ja komissio eivät ole valmiita painostamaan näillä lausekkeilla kolmansia maita käsittelemään asioita, joista olemme syystä huolissamme. Voivatko neuvosto ja komissio harkita lisäävänsä vähitellen painostusta, joka voidaan sisällyttää uuteen, tarkistettuun ihmisoikeuslausekkeeseen?

Toiseksi totean, että prosessissa tapahtuneet virheet huonontavat joskus tuotteen lopputulosta. Kannatamme Kiinan ja Iranin kanssa käytävää ihmisoikeusvuoropuhelua. Kahden vuoden ajan EU oli maailmassa ainoa taho, joka kävi ihmisoikeusvuoropuhelua erittäin vastenmielisenä pidetyn Pohjois-Korean hallinnon kanssa. Sen jälkeen neuvosto tuki Genevessä päätöslauselmaa, jossa tuomittiin Pohjois-Korean ihmisoikeustilanne, ilmoittamatta asiasta Pohjois-Korealle ja komissiolle. Tämän seurauksena vuoropuhelu keskeytettiin. Tänä vuonna kannatimme uutta päätöslauselmaa siksi, että meidän on annettava päätöslauselma. Emme käy vuoropuhelua emmekä myönnä, ettei vuoropuhelua käydä nimenomaan tämän aiemman päätöslauselman vuoksi.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, 10. joulukuuta oli ihmisoikeuksien päivä, ja äskettäiset tapahtumat ovat nimenomaan osoittaneet selvästi, että tehtävää on vielä paljon. Myös esimerkiksi Yhdysvaltojen on pidettävä ihmisoikeuksia koskevia vähimmäisvaatimuksia sitovina, eikä se saa kiertää niitä ulkomailla olevien salaisten vankiloiden avulla.

Ihmisoikeusloukkauksia tapahtuu kuitenkin edelleen myös EU:n sisällä etenkin perheväkivallan, kunniamurhien, moniavioisuuden ja naisten laajan syrjinnän muodossa, ja hyväksymme nämä ihmisoikeusloukkaukset epäsuorasti, jos hyväksymme ne osana islaminuskoa Euroopassa. Turkissa lähes 80 prosenttia maaseudulla elävistä naisista on pakotettu avioliittoon. Vähemmistöjä ja muiden uskontokuntien jäseniä syrjitään edelleen.

Vuonna 2004 turkkilaiset jättivät EU:n alueella enemmän turvapaikkahakemuksia kuin irakilaiset, ja myös vuonna 2005 Turkki on edelleen toiseksi yleisin turvapaikan hakijoiden alkuperämaa esimerkiksi Saksassa. Näin ollen ei voida missään tapauksessa olettaa, että ihmisoikeudet on tosiasiassa pantu täytäntöön Turkin yhteiskunnassa, ja kyse on valtiosta, joka neuvottelee EU-jäsenyydestä.

  Panagiotis Beglitis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin tulevaisuus periaatteiden ja arvojen demokraattisena yhteisönä riippuu siitä, suhtautuvatko toimielimet ja jäsenvaltiot johdonmukaisesti ihmisoikeuksien, vähemmistöjen oikeuksien ja demokraattisten vapauksien puolustamiseen.

Euroopan unionin on ensinnäkin tehtävä aloitteita uuden, tehokkaan toimielinkehyksen muodostamisesta ihmisoikeuksien puolustamista koskevia YK:n toimia varten.

Toiseksi sen on asetettava kaikkien ihmisoikeuksien suojelua sekä kidutukseen tarkoitettujen tilojen poistamista koskevien kansainvälisten yleissopimusten ratifiointi ja täytäntöönpano ensisijaiseksi painopisteeksi EU:n ja kolmansien maiden suhteissa.

Kolmanneksi EU:n on autettava kehittämään tietoyhteiskunnan hallintotapaa koskeva avoin ja demokraattinen maailmanlaajuinen järjestelmä sekä torjuttava digitaalista kuilua, joka aiheuttaa uusia riippuvuus- ja hegemoniasuhteita kehittyneiden valtioiden ja kehitysmaiden välille.

Neljänneksi EU:n on ilman valikoivaa syrjintää ja jäsenvaltioiden oman edun tavoittelua sovellettava kaikkia yhteistyö- ja assosiaatiosopimuksia sekä pantava täytäntöön määrätyt mekanismit.

  Geoff Hoon, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää komissiota ja kaikkia parlamentin jäseniä, jotka tekivät tästä näin hienon keskustelun. Minuun tekee aina vaikutuksen se, miten monissa ihmisoikeusasioissa Euroopan parlamentin jäsenet toimivat aktiivisesti. Minusta on tietenkin rohkaisevaa nähdä, miten voimakasta sitoumusta näihin asioihin on osoitettu tänään sekä aina muulloinkin.

Haluan käsitellä paria esiin otettua erityistä asiaa. Ensinnäkin kannatan sekä Richard Howittin että Simon Coveneyn ehdotusta siitä, että hyödynnämme jatkossakin ajatusten vaihtoa tämänpäiväiseen tapaan ja keskustelemme lisää kahdesta raportistamme. Jotkut jäsenet toivoivat Euroopan parlamentille aktiivisempaa roolia EU:n vuosittaisessa ihmisoikeusraportissa. Eilen pidetyssä kokouksessaan tehtyjen päätelmien mukaisesti yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvosto suhtautuu myönteisesti yhteistyöhön, jota se on tehnyt parlamentin kanssa kehittäessään ja toteuttaessaan ihmisoikeuspolitiikkaansa vuoden 2005 aikana, ja odottaa voivansa tältä pohjalta kehittää edelleen toimintaansa.

Huolehdin siitä, että pohdimme perusteellisesti esitettyjä ajatuksia, ja löydämme varmasti keinoja syventää vuoropuheluamme. Haluan korostaa, että yksi EU:n suurista vahvuuksista on sen eri toimielinten laaja kirjo. Toimielimillä on erilaiset, toisiaan täydentävät tehtävät. Troikka pyrkii usein edistämään ihmisoikeuksia hallitusten välisessä toiminnassa. Parlamentti voi tuoda painoarvonsa ja näkemyksensä esiin eri tavoin ja usein huomattavasti joustavammin. Suhtaudumme erittäin myönteisesti tällaisiin mahdollisuuksiin vaihtaa näkemyksiä ja ajatuksia. Arvostamme erityisesti säännöllistä ja avointa näkemysten vaihtoamme ihmisoikeuksien alivaliokunnan kanssa.

Meidän on varmistettava, että työskentelymme on hyvin koordinoitua ja johdonmukaista, mutta meidän on myös hyödynnettävä kummankin osapuolen vahvuuksia. On tärkeää pitää erillään eri toimielinten tehtävät ihmisoikeuksien ja demokratiakehityksen edistämisessä.

Glyn Ford otti esiin tärkeän asian, joka liittyy tapaamme soveltaa ihmisoikeuslausekkeita. Neuvosto tarkastelee perusteellisesti kaikkia Euroopan parlamentin ehdottamia asioita. On syytä panna merkille, että niiden ensisijaisena tarkoituksena on tarjota rakentavat puitteet toimiessamme kolmansien maiden kanssa ihmisoikeusasioissa. Sopimuksen soveltamisen keskeyttäminen on viimeinen keino, minkä vuoksi sitä käytetään erittäin harvoin.

Vuoden 1995 jälkeen ihmisoikeuslausekkeisiin on vedottu ainakin 12 tapauksessa kuulemisen, tuen keskeyttämisen tai muiden 10:tä AKT-valtiota koskevien toimien perustana. Olemme näin ollen selvästikin valmiita käyttämään tätä asetta. Sitä on käytettävä hienovaraisesti ja tehokkaasti, jotta se tuottaa tuloksia.

Lopuksi panen jälleen kerran tyytyväisenä merkille EU:n toimielinten osoittaman vahvan sitoumuksen ihmisoikeuksien edistämiseen sekä EU:n ihmisoikeuspolitiikkaa ja -toimia koskevan tehokkaan raportin laatimiseen. On erittäin tärkeää, että meillä on nämä mahdollisuudet arvioida yhdessä toimintaamme ja keinoja parantaa sitä. Odotamme voivamme tehdä edelleen tiivistä yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa jatkaessamme tulevina kuukausina työtämme ihmisoikeuksien parissa.

Olen erittäin kiitollinen kaikille niille, jotka ovat osallistuneet tähän erinomaiseen keskusteluun.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan käyttää kokoavan loppupuheenvuoron tässä tärkeässä keskustelussa, jota pidän erittäin merkityksellisenä. Haasteita on tietenkin vielä paljon. Muutenhan tätä keskustelua ei edes tarvittaisi. Komissio kuitenkin käyttää erityisvälineitä, ja haluaisin antaa teille muutaman konkreettisen esimerkin, koska joskus näyttää siltä, että käytämme vain sanoja. Se ei pidä paikkaansa. Meillä on paljon mahdollisuuksia, ja pyrimme käyttämään niitä, mutta tehtävää on vielä paljon, emmekä ole saattaneet työtämme vielä päätökseen.

Meillä on esimerkiksi väline, jonka kautta käytetään 180 miljoonaa euroa oikeudenmukaisuuden ja oikeusvaltion periaatteiden lujittamiseen, ihmisoikeuskulttuurin edistämiseen, demokraattisen prosessin edistämiseen sekä tasa-arvon, suvaitsevaisuuden ja rauhan lisäämiseen. Toiseksi meillä on maakohtaisia yhteistyöohjelmia, joihin on osoitettu yhteensä 35 miljoonaa euroa. Kolmanneksi kansainvälisille järjestöille on myönnetty 14 miljoonaa euroa kampanjoita varten.

Käytössämme on myös erittäin tärkeä EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien väline. Monet jäsenet tietävät siitä ja sen merkityksestä, koska he ovat toimineet vaalitarkkailuvaltuuskuntien päällikköinä eri maissa, vaikka päällikkö toimii tietyssä määrin itsenäisesti. Tähän välineeseen osoitetaan 13 miljoonaa euroa. Komissio on osallistunut presidentin- ja parlamenttivaalien tarkkailutyöhön. Se on saattanut päätökseen EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien työn Etiopiassa, Guinea-Bissaussa, Burundissa, Länsirannassa ja Gazassa sekä myös Libanonissa, Afganistanissa, Sri Lankassa ja Liberiassa. Valtuuskunnat tekevät parhaillaan työtään esimerkiksi Venezuelassa, Haitissa, Kongon demokraattisessa tasavallassa ja jälleen Länsirannassa ja Gazassa parlamenttivaalin yhteydessä.

Naapuruuspolitiikka on erityisvastuualueeni. Käytössä on nyt väline, joka on myönteinen kannustin. Voin myöntää 10–15 prosenttia enemmän, jos jokin alueen valtio, esimerkiksi Marokko tai Jordania, toteuttaa lisäuudistuksia ihmisoikeuksien alalla. Se on mielestäni tärkeää.

CIA:n kohdalla olemme yleisesti ottaen ilman muuta sitä mieltä, että terrorismia voidaan torjua vain kunnioittamalla täysimääräisesti ihmisoikeuksia ja oikeusvaltion periaatteita. Ihmisoikeudet ovat voimassa kaikissa tilanteissa. Tiedämme, että tämä on vaikea haaste. On haastavaa säilyttää oikea tasapaino yksityisyyttä koskevan oikeuden parantamisen ja terrorismin torjunnan välillä. Meidän on suojeltava kansalaisiamme, mutta meidän on suojeltava myös periaatteita, joihin yhteiskuntamme perustuu.

Mitä tulee lopuksi demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaan välineeseen, olen usein todennut, että EIDHR on meidän lippulaivamme. Sillä ei ole jatkossa enää erillistä oikeusperustaa, mutta olemme ehdottaneet maailmanlaajuista ja näkyvää demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa temaattista ohjelmaa, jolla on yhtenäinen ohjelmasuunnittelu ja oma budjettikohta. Ehdotettu temaattinen ohjelma määritettäisiin kussakin ehdotetussa ulkoisen toimen välineessä. Tästä temaattisesta ohjelmasta annetaan tammikuun lopussa tiedonanto, jossa selvitetään ohjelman soveltamisala, tavoitteet ja poliittiset painopisteet. Toivon, että voimme päästä sopimukseen kokonaisesta yleispaketista, jonka avulla neuvosto, komissio ja parlamentti voivat jatkaa toimiaan.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

57. Ihmisoikeudet ja lehdistönvapaus Tunisiassa ja arviointi Tunisissa järjestetystä tietoyhteiskuntaa koskevasta maailmanlaajuisesta huippukokouksesta

  Puhemies. Esityslistalla ovat seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat ihmisoikeuksista ja lehdistönvapaudesta Tunisiassa sekä arvioinnista Tunisissa järjestetystä tietoyhteiskuntaa koskevasta maailmanlaajuisesta huippukokouksesta.

  Geoff Hoon, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, kiitän aluksi Euroopan parlamenttia siitä, että se ehdotti tätä Tunisiaa koskevaa ajankohtaista keskustelua. Arvostamme suuresti sitä, että Tunisia isännöi taannoin, 16.–18. marraskuuta, tietoyhteiskuntaa koskevaa Yhdistyneiden Kansakuntien maailmanlaajuista huippukokousta. Mielestämme on myönteistä, että huippukokouksessa päästiin sopimukseen Tunisin sitoumuksesta ja tietoyhteiskuntaa koskevasta Tunisin toimintaohjelmasta. Tämä edistää merkittävästi maailmanlaajuisia toimia, joita tarvitaan niin kutsutun digitaalisen kuilun poistamiseksi.

Meidän on samalla hyvä tarkastella yleisemmin Tunisian ihmisoikeusasioita ja lehdistönvapautta. Neuvosto on parlamentin jäsenten tavoin huolissaan Tunisian ihmisoikeustilanteesta ja tietää hyvin Tunisian toimissa olevat puutteet, jotka liittyvät etenkin viranomaisten kansalaisyhteiskuntaan ja ihmisoikeusaktivisteihin kohdistamaan uhkailuun ja häirintään. Näiden asioiden merkitystä tähdennettiin edelleen torstaina 1. joulukuuta koolle kutsutussa kokouksessa, jossa oli läsnä Euroopan parlamentin jäseniä, joitakin komiteoita ja muita huippukokoukseen osallistuneita EU:n toimielimiä ja jossa keskusteltiin nimenomaan Tunisian ihmisoikeusasioista.

Ihmisoikeudet ovat oleellinen tekijä EU:n ja Tunisian suhteissa, kuten todetaan 1. maaliskuuta 1998 voimaan tulleessa EU:n ja Tunisian assosiaatiosopimuksessa sekä 4. heinäkuuta 2005 voimaan tulleessa Euroopan unionin naapuruuspolitiikkaa koskevassa toimintasuunnitelmassa. Toimintasuunnitelmassaan Tunisia on tehnyt sitoumuksia demokratian, hyvän hallintotavan ja ihmisoikeuksien aloilla. Näiden sitoumusten täyttäminen on oleellinen tekijä EU:n ja Tunisian suhteiden kehittämisessä. Yksi niistä on EU:n ja Tunisian välisen ihmisoikeusasioita käsittelevän alakomitean perustaminen. Näin ollen kehotamme edelleen tunisialaisia perustamaan ihmisoikeusasioita käsittelevän alakomitean ja pitämään sen ensimmäisen kokouksen mahdollisimman pian.

Tämän lisäksi Barcelonassa 27. ja 28. marraskuuta pidetty Euro–Välimeri-kumppanuuden 10-vuotishuippukokous oli tärkeä mahdollisuus auttaa EU:n Välimeren alueen kumppanimaita, myös Tunisiaa, käsittelemään 2000-luvun haasteita, jotka liittyvät myös hyvään hallintotapaan. Euro–Välimeri-huippukokouksessa johtajat hyväksyivät tulospainotteisen toimintasuunnitelman viideksi vuodeksi. Tähän suunnitelmaan sisältyi hallintotaparahaston perustaminen. Sillä on tarkoitus auttaa valtioita, jotka edistyvät hyvää hallintotapaa koskevassa tavoitteessa, ja tarjota niille lisävaroja painopistealueita varten.

Tunisia on sopimuspuolena kuudessa keskeisessä Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeussopimuksessa. Tunisia on sijoittunut hyvin useimmissa monenvälisten toimielinten sosioekonomisissa indekseissä, ja sosiaaliset ja taloudelliset oikeudet tunnustetaan, ja niitä suojellaan. Tunisia toimii aktiivisesti kansainvälisissä ihmisoikeuselimissä, ja se valittiin huhtikuussa 2004 Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuskomissioon. Tunisia ei ole kuitenkaan vielä allekirjoittanut Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussääntöä.

EU panee tyytyväisenä merkille Tunisian ansiot sen edistäessä arabimaiden uudistuksia, jotka koskevat etenkin naisten asemaa ja oikeutta koulutukseen. EU on kuitenkin edelleen huolissaan Tunisian ihmisoikeustilanteesta, varsinkin sanan- ja yhdistymisvapaudesta sekä oikeuslaitoksen riippumattomuudesta.

Tässä keskustelussa on tullut esiin etenkin Tunisian lehdistönvapaus. Kaikki kirjat ja julkaisut sanomalehtiä lukuun ottamatta sensuroidaan edelleen. Toukokuuhun 2005 saakka kaikkien sanomalehtien oli hyväksytettävä artikkelit sisäasiainministeriöllä ennen julkaisemista. Vaikka näin ei enää tehdäkään, olemme edelleen huolissamme siitä, että kostotoimien pelko näyttää johtaneen jonkinlaiseen itsesensuuriin, koska sanomalehdissä ei esitetä sisäisistä asioista minkäänlaista hallituksen näkemyksen vastaista poliittista kritiikkiä eikä mielipidettä. Ulkomaisia televisiokanavia on kuitenkin yleisesti saatavilla, sillä useimmissa tunisialaisissa kotitalouksissa on mahdollisuus katsella satelliittitelevisiota.

Kuten jo tein selväksi, EU suhtautuu myönteisesti Tunisissa pidetyssä tietoyhteiskuntaa koskevassa maailmanlaajuisessa huippukokouksessa tehtyyn sopimukseen Tunisin sitoumuksesta ja tietoyhteiskuntaa koskevasta Tunisin toimintaohjelmasta. EU odottaa saavansa tehdä yhteistyötä kaikkien sidosryhmien kanssa varmistaakseen huippukokousprosessin molempien vaiheiden – sekä sisällön että seurannan – täysimääräisen ja tehokkaan täytäntöönpanon.

Ennen huippukokousta ja sen aikana raportoitiin välikohtauksista, jotka koskivat sananvapautta ja yhdistymisvapautta. Tunisian vanhin ihmisoikeuselin, Tunisian ihmisoikeusliitto, väitti, että poliisi on häirinnyt sen aktivisteja ja että sitä on estetty toimimasta normaalisti. Sen kokousta lykättiin syyskuussa 2005 tehdyllä tuomioistuimen päätöksellä. EU esitti tämän vuoksi vastalauseita Tunisian viranomaisille ja antoi julkilausuman, jossa se muistutti, että se odottaa Tunisian kantavan ihmisoikeuksiin liittyvän vastuunsa.

Huippukokouksen aikana EU:n troikka esitti Tunisian viranomaisille vastalauseita Goethe-Instituutin välikohtauksesta, jossa kansalaisjärjestöjä estettiin kokoontumasta keskustelemaan vaihtoehtoista "kansalaisten huippukokousta" koskevista suunnitelmista.

EU on huolissaan myös joistakin muista huippukokouksen aikana raportoiduista tapahtumista, jotka koskevat sananvapautta ja yhdistymisvapautta. Esimerkkinä voidaan mainita häiriöt, joista ovat kärsineet belgialainen TV-ryhmä sekä keskusteluryhmä, jonka Euroopan komissio kutsui kokoon huippukokouksen konferenssikeskukseen ja jossa Euroopan parlamentin jäsenillä oli tarkoitus tavata kansalaisyhteiskunnan jäseniä.

Tunisian perustuslaissa säädetään kokoontumisvapaudesta, vaikkakin tietyissä määritellyissä rajoissa. Laissa säädetään yhdistymisvapaudesta, joka edellyttää sisäasiainministeriön lupaa. Joillakin kansalaisjärjestöillä on kuitenkin vaikeuksia tilojen vuokraamisessa, ja niiden rahoitusta valvotaan. Jotkin yhdistykset, esimerkiksi Tunisian vapauskomitea, ovat anoneet laillista asemaa, mutta sitä ei ole myönnetty. Lisäksi kansalaisjärjestöt raportoivat, että Internetin käyttö tavallisesti estetään ja etteivät tiettyihin sähköpostiosoitteisiin lähetyt sähköpostit koskaan päädy niille, joille ne on tarkoitettu.

Lokakuussa 2004 järjestetyn presidentinvaalikampanjan aikana vaalilaissa kiellettiin tunisialaisia kirjoittamasta politiikasta kansainvälisessä lehdistössä, ja oppositiopuolueille annettiin vain vähän mahdollisuuksia kampanjointiin. Myönnämme, että vaalilailla taataan naisten edustus parlamentissa sekä vähemmistöjen näkemysten edustus, mutta panimme merkille, ettei ehdokkailla ollut yhdenvertaisia mahdollisuuksia vaaleja edeltävässä kokonaisprosessissa. Kehotamme siksi Tunisian viranomaisia parantamaan edelleen vaalijärjestelmää ja toteuttamaan tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että seuraavat vaalit ovat täysin kansainvälisten normien mukaiset.

EU on huolissaan lisäksi kansalaisjärjestöjen, myös Amnesty Internationalin, raporteista, jotka koskevat tunisialaisten vankiloiden oloja. Näissä raporteissa todetaan, että vankilat ovat edelleen liian täynnä, että poliittisia vankeja kohdellaan syrjivästi ja että vankiloissa on puutetta perusterveydenhuollosta, huono hygienia, kidutusta ja vankeja kohdellaan julmasti. Pidämme siksi myönteisenä, että Tunisian viranomaiset ovat sallineet Punaisen Ristin kansainvälisen komitean pääsyn vankiloihin kesäkuusta 2005 lähtien.

Aiemmin tänä vuonna Tunisian viranomaiset ilmoittivat aikovansa myöntää Human Rights Watchin edustajille pääsyn vankiloihin samalla tavoin kuin Punaisen Ristin kansainvälisen komitean edustajille, mutta aikataulua ei määritetty tarkemmin. Lisäksi oikeus- ja ihmisoikeusministeri ilmoitti, ettei vankeja pidetä eristysselleissä yli kymmentä päivää, joka on perustuslaissa säädetty enimmäisaika. EU suhtautuu näihin ilmoituksiin myönteisesti ja toivoo, että molemmat asiat toteutetaan käytännössä.

Haluan sanoa muutaman sanan myös Tunisian oikeuslaitoksesta, joka on perustuslain mukaan riippumaton. Amnesty International ja muut järjestöt kuitenkin raportoivat, että viranomaiset puuttuvat oikeusmenettelyyn. Tätä väitettä näyttää tukevan huhtikuussa 2005 järjestetty Mohamed Aboun oikeudenkäynti. Hän on asianajaja ja Tunisian kansallisen vapauskomitean jäsen, joka kirjoitti Tunisian presidenttiä Ben Alia arvostelevan artikkelin. Tunisian tuomarien yhdistys on valittanut hallituksen harjoittaman uhkailun lisääntymisestä sen jälkeen, kun yhdistyksen hallitus antoi tiedonannon, jossa arvosteltiin Abou'hun kohdistunutta hyökkäystä. Elokuussa yleinen syyttäjä sulki Tunisian tuomarien yhdistyksen toimiston. Elokuun 12. päivänä 2005 hyväksytyssä tuomarien asemaa koskevista säännöistä annetussa laissa ei oteta huomioon Tunisian tuomarien yhdistyksen aiempia vaatimuksia, jotka koskevat palvelussuhteen ehtoja, ja laki näyttäisi heikentävän yhdistyksen asemaa. Lisäksi toteamme, että useista vierailupyynnöistä huolimatta tuomarien ja asianajajien riippumattomuutta käsittelevän Yhdistyneiden Kansakuntien erikoisraportoijan odottaa vieläkin kutsua Tunisian hallitukselta.

EU haluaa tehdä yhteistyötä Tunisian kanssa tukeakseen sen oikeuslaitoksen uudistamista. EU on myöntänyt Meda-ohjelman kautta varoja tätä työtä tukevaan hankkeeseen ja toivoo havaitsevansa edistystä oikeuslaitoksen uudistamisessa. Komissio haluaa varmasti sanoa vielä jotakin tästä asiasta.

EU suhtautuu myönteisesti tietoyhteiskuntaa koskevassa maailmanlaajuisessa huippukokouksessa tehtyihin sopimuksiin ja katsoo niiden edistävän merkittävästi maailmanlaajuisia toimia digitaalisen kuilun poistamiseksi. EU:n ja Tunisian suhteista totean, että haluamme Tunisian pitävän yllä ja kehittävän valtionsa turvallisuutta ja hyvinvointia. Pahoittelemme vakavia sanan- ja yhdistymisvapauden rajoituksia sekä välikohtauksia, joita tapahtui ennen tietoyhteiskuntaa koskevaa maailmanlaajuista huippukokousta ja sen aikana.

Neuvosto vakuuttaa parlamentin jäsenille, että EU ilmaisee jatkossakin huolestuneisuutensa ihmisoikeusloukkauksista ja tähdentää Tunisian viranomaisille tarvetta noudattaa täysimääräisesti ihmisoikeuksia ja demokratian periaatteita.

Meidän on nyt odotettava, että Tunisian viranomaiset panevat täytäntöön presidentti Ben Alin tekemät sitoumukset, jotka koskevat demokratiaa, hyvää hallintotapaa ja ihmisoikeuksia ja jotka on mainittu Euroopan unionin naapuruuspolitiikkaa koskevassa toimintasuunnitelmassa. Näiden sitoumusten täytäntöönpanolla on oleellinen merkitys EU:n ja Tunisian suhteiden kehityksessä.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies COCILOVO

  Viviane Reding, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, komissio on hyvin huolissaan Tunisian ihmisoikeus- ja sananvapaustilanteesta. Puhun tänään parlamentissa niiden välikohtausten vuoksi, jotka tapahtuivat Tunisissa taannoin pidetyssä tietoyhteiskuntaa koskevassa maailmanlaajuisessa huippukokouksessa, jossa oli paikalla sekä parlamentin jäseniä että komissio.

Täytyy sanoa, että pidän näitä tapahtumia erittäin valitettavina, koska isäntämaa näki selvästikin valtavasti vaivaa järjestäessään huippukokouksen, jossa saavutettiin EU:n kannalta erittäin myönteinen tulos Internetin hallinnon tulevaisuutta koskevalla tärkeällä alalla.

Huippukokouksen tulos on menestys EU:lle, ja siinä on "valmistettu Euroopassa" -leima. Lopulliseen sopimukseen vaikuttivat myönteisesti komission aktiivinen osallistuminen sekä se, että kesäkuussa pidetystä televiestintäneuvoston kokouksesta lähtien 25 jäsenvaltion kantoja on koordinoitu jatkuvasti yhdessä puheenjohtajavaltio Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa. Onnistuimme saamaan ajatuksemme läpi, mikä osoittaa, että EU voittaa, kun se puhuu yhdellä äänellä.

(FR) Hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unioni on puhunut yhdellä äänellä koko neuvottelujen ajan ja todella onnistunut vaikuttamaan keskusteluihin.

Internetin hallinnosta totean, että huippukokouksen tuloksena syntyi sopimus, joka kattaa sellaiset oleelliset näkökohdat kuin sananvapaus ja tiedon saannin vapaus, turvallisuus sekä roskapostin torjunta. Internetin keskeisten toimintojen osalta on päätetty EU:n tekemien ehdotusten mukaisesti perustaa kaksi foorumia ja kehittää kaksi prosessia: yhtäältä Internetin hallintoa käsittelevä foorumi, joka tunnetaan jo lyhenteellä IGF, ja toisaalta prosessi, jossa järjestetään tehostettua hallitusten välistä yhteistyötä Internetin hallintoon liittyvien poliittisten periaatteiden alalla.

Hallituksilla on poliittisia velvollisuuksia täytettävänään. On selvää, ettei niiden pidä puuttua Internetin eikä ICANNin tekniseen hallinnointiin. Komission mielestä yksityisen sektorin pitäisi hallinnoida Internetiä, kuten ".eu"-aluetunnuksen käyttöönotto osoitti.

Digitaalisen kuilun torjumisen rahoituksesta totean, että rahoitusmekanismeista on tehty sopimus ja määritetty painopisteitä siitä, miten tieto- ja viestintätekniikkojen merkitystä voidaan edistää nykyisten rahoitusmekanismien yhteydessä. Tieto- ja viestintätekniikat ovat toisin sanoen tärkeitä välineitä tulevassa kehityspolitiikassamme.

Vuoden 2006 ensimmäisellä neljänneksellä komissio antaa tiedonannon, jossa arvioidaan huippukokouksen tuloksia ja osoitetaan, miten ne otetaan huomioon Euroopan unionin politiikoissa.

Yhdistyneet Kansakunnat aikoo aloittaa maaliskuussa 2006 laajan kuulemisen Internetin hallintoa käsittelevän foorumin valmistelua varten. Me puolestamme kuulemme aktiivisesti teollisuutta, kuten olemme tehneet ennenkin, ja uskon, että Euroopan parlamentti voi ottaa vastuulleen tärkeän osan kansalaisyhteiskunnan kuulemisesta.

Mitä tulee hallitusten välisen yhteistyön tehostamiseen – toiseen prosessiin – Kofi Annan halusi ensin tietää Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin aikeet. Vahvistin, että aiomme laatia Euroopan unionin alustavan kannan helmikuun puoliväliin mennessä. Meidän on nyt yhdessä jäsenvaltioiden kanssa määriteltävä prosessi, jonka avulla voidaan toteuttaa Internetin hallintoon liittyvät poliittiset periaatteet ja panna ne avoimesti ja vastuullisesti täytäntöön.

(EN) Arvoisa puhemies, valitettavasti huippukokousta varjostivat tapahtumat, joiden vuoksi komissio ilmaisi voimakkaasti tyytymättömyytensä Tunisian viranomaisten tapaan puuttua kansalaisyhteiskunnan tapahtumiin, jotka häiritsivät myös Euroopan parlamentin ja komission yhteisen ihmisoikeustyöryhmän toimintaa. Myös sananvapauden rajoitukset huippukokousta ennen ja sen aikana olivat häiritseviä.

Komission jäsen Ferrero-Waldner on jo ilmaissut huolestuneisuutemme komission puolesta Tunisian hallitukselle, ja olemme todenneet, että meidän on vaikea uskoa, että nämä välikohtaukset johtuivat vain "valitettavasta" väärinkäsityksestä. Lisäksi selvitimme, että myönteisten reaktioiden puuttuessa komission on yhä vaikeampaa säilyttää rakentava lähestymistapansa.

Lisäksi jäsenvaltiot harkitsevat parhaillaan EU:n yhteydenottoa ihmisoikeuksien vuoksi, ja komissio osallistuu siihen täysimääräisesti. Tarkoituksena on esittää pahoittelumme viimeaikaisista tapahtumista ja toistaa viime lokakuussa esittämämme vaatimukset: Tunisian on ensinnäkin sallittava EU:n rahoittamat kansalaisyhteiskunnan hankkeet, toiseksi edistyttävä oikeuslaitoksen uudistusohjelman täytäntöönpanossa ja kolmanneksi perustettava ihmisoikeusasioita käsittelevä alakomitea.

Barcelonan huippukokouksessa pitämässään puheessa puheenjohtaja Barroso otti kantaa Tunisin huippukokoukseen. Hän totesi olevansa erittäin pahoillaan yrityksistä tukahduttaa sananvapaus kokouksen aikana. Hän korosti, että "yhteiskunta, joka ei voi luottaa omiin kansalaisiinsa, on heikko ja hauras yhteiskunta, jolla on vain vähän mahdollisuuksia merkittävään kehitykseen".

Nämä yhteydenotot ovat ensimmäiset askeleemme. Olemme toivoneet tunisialaisilta tiettyjä eleitä. Ensi vuoden alussa arvioimme jäsenvaltioiden kanssa tilannetta uudelleen, ja mikäli kehitystä ei ole vieläkään tapahtunut, päätämme, onko syytä toteuttaa lisätoimia. Haluan tehdä teille selväksi, että komissio pyrkii jatkossakin varmistamaan, että assosiaatiosopimukseen sekä EU:n ja Tunisian toimintasuunnitelmaan sisältyvät ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevat määräykset pannaan asianmukaisesti täytäntöön.

Meillä on nyt ihmisoikeuskysymysten käsittelyssä uusi ja aiempaa tehokkaampi toimintakehys: naapuruuspolitiikka. Meillä on vakaa aikomus yhdessä neuvoston kanssa käyttää naapuruuspolitiikan välineitä ihmisoikeustilanteen parantamiseksi.

Lopuksi ilmaisen tyytyväisyyteni hyvään vuoropuheluun, jota olemme käyneet parlamentin kanssa tästä asiasta. Toimemme, joilla edistetään demokratiaa ja ihmisoikeuksien kunnioittamista Tunisiassa, ovat entistä tehokkaampia, jos onnistumme lähettämään johdonmukaisia ja yhtenäisiä viestejä.

  Simon Coveney, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Tunisian ja Euroopan unionin suhteet ovat tärkeät. Tunisia allekirjoitti alueen valtioista ensimmäisenä assosiaatiosopimuksen EU:n kanssa. Taannoin pidettyä tietoyhteiskuntaa koskevaa maailmanlaajuista huippukokousta varjostaneet olot ja tapahtumat ovat kuitenkin oleellisesti lisänneet huolia Tunisian ihmisoikeuksista ja sananvapaudesta.

Tunisian sanan- ja yhdistymisvapauden puolustajien häirintä lisääntyi huippukokouksen valmisteluvaiheessa. Lisäksi on raportoitu huippukokoukseen osallistuneiden häirinnästä, tunisialaisiin ja ulkomaalaisiin toimittajiin kohdistuneista hyökkäyksistä, maahan pääsyn epäämisestä, tiettyjen WWW-sivustojen valvonnasta ja sulkemisesta, tiettyjen asiakirjojen ja puheiden sensuroinnista sekä kokousten estämisestä ja häirinnästä. Myös Euroopan parlamentin jäsenten ja komission edustajien sanotaan joutuneen uhkailun ja sanallisen väkivallan kohteeksi.

Myönnämme, että ääriryhmät ovat uhka Tunisiassa ja että Tunisia pyrkii käsittelemään tätä uhkaa, mutta sitä käsiteltäessä on noudatettava ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevia normeja. Euroopan unionin erityistehtävänä on vaatia tätä vuoropuhelun avulla.

  Catherine Trautmann, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, olin Tunisissa järjestettyyn tietoyhteiskuntaa koskevaan maailmanlaajuiseen huippukokoukseen osallistuneen parlamentin valtuuskunnan johtaja ja haluan vahvistaa, että kansainvälisissä neuvotteluissa saavutettu edistys oli enimmäkseen Euroopan unionin ansiota. Tehostetun jäsenvaltioiden yhteistyön ansiosta edistystä tapahtui ensimmäisen kerran Ateenassa kokoontuvan Internetin hallintoa käsittelevän foorumin käyttöönotossa, mutta myös jäsenvaltioiden välisessä demokraattisessa tasapainossa, pluralismissa ja kansalaisyhteiskunnan osallistumisessa.

Ihmisoikeudet ja perusvapaudet ovat Internetin hallinnon ja toimintasuunnitelman peruspilareita. Euroopan unionin, tarkemmin sanoen komission, tekemien ehdotusten perusteella Tunisissa päästiin sopimukseen etenkin Yhdysvaltojen kanssa. Haluan antaa tunnustusta komission neuvottelijoille ja lausun vilpittömät kiitokset komission jäsenelle Euroopan parlamentin mukaanotosta tähän prosessiin.

Minusta on kuitenkin valitettavaa, että huippukokouksen ainoa varjopuoli oli Tunisian itsensä aiheuttama. En hyväksy huippukokousta varjostaneita vakavia välikohtauksia, joissa loukattiin paitsi lehdistönvapautta sekä sanan- ja kokoontumisvapautta myös ihmisiä. En myöskään hyväksy valtuuskuntaamme kohdistuneita tekoja, etenkään Internetin hallintoon liittyneen ihmisoikeustyöryhmän toiminnan sabotointia. Ne ovat vastoin sitoumuksia, joita Tunisia on antanut huippukokouksen päätelmissä ja assosiaatiosopimuksessa, ja ovat näin ollen näiden sitoumusten vastavuoroisuuteen perustuvan luonteen vastaisia.

Edellä mainitut tapahtumat edellyttävät Euroopan unionilta ripeää ja päättäväistä toimintaa, ja kehotan kollegojani äänestämään kompromissipäätöslauselman puolesta, jossa vaaditaan, että käytännön toimia on toteutettava viipymättä. Kiitän komission jäsentä hänen äsken esittämistään tämänsuuntaisista erittäin täsmällisistä huomautuksista.

  Thierry Cornillet, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, kuten komission jäsen Reding muistutti meille, emme voi jättää huomaamatta, että Tunisia järjesti luultavasti yhden kaikkien aikojen suurimmista maailmanlaajuisista huippukokouksista.

Arvoisa komission jäsen, myönsitte itse, että tietoyhteiskuntaa koskevassa maailmanlaajuisessa huippukokouksessa saatiin aikaan myönteisiä tuloksia. Sen lisäksi sillä oli huomiota herättävä vaikutus. 30 000 ihmisen ja satojen toimittajien läsnäolo ei voi jäädä ilman julkista huomiota. Tunisian jouduttua tähän valokeilaan havaitsimme epätasapainon, joka vallitsee ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin suhtautumisen ja sen edistyksen välillä, jota Tunisiassa on selvästi tapahtunut talous- ja yhteiskuntakehityksessä, koulutuksessa sekä miesten ja naisten tasa-arvossa.

Euroopan unioni on seurannut näitä asioita kauan, koska Tunisia on kumppanimaamme ja koska se oli ensimmäisiä valtioita, jotka tekivät kanssamme assosiaatiosopimuksen. Pidämme sen kehitystä esimerkillisenä ja toistamme syyskuussa antamassamme edellisessä päätöslauselmassa ilmaisemamme toiveen siitä, että ihmisoikeuksien kehitys kulkisi käsi kädessä muilla aloilla havaittavissa olevan edistyksen kanssa.

Toisin sanoen pyydämme Tunisiaa ainoastaan noudattamaan sopimusperusteisia sitoumuksiaan. Emme pyri emmekä halua esittää herjauksia. Pyrimme vain takaamaan, että meillä on keinot käydä vuoropuhelua, kuten komission jäsen Reding korosti. Olemme valmiita auttamaan oikeuslaitosta koskevissa asioissa Meda-ohjelman kautta. Piakkoin annettavan parlamentin päätöslauselman hengessä ja niiden arvojen perusteella, jotka haluamme jakaa, haluamme vuoropuhelun välineiden, kuten assosiaationeuvoston ja ihmisoikeusasioita käsittelevän alakomitean, avulla varmistaa, että tunisialaiset kumppanimme ovat tietoisia tästä – vielä tosin kovin varovaisesta – viestistä, jonka parlamentti on lähettämässä heille.

  Hélène Flautre, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, olen iloinen, että käymme tänään tämän keskustelun. Keskustelu järjestetään tietoyhteiskuntaa koskevan maailmanlaajuisen huippukokouksen aikana tapahtuneiden lukuisten ihmisoikeusloukkausten vuoksi, ja tämä huippukokoushan pidettiin Tunisissa. Kerron lyhyesti näistä loukkauksista: ihmisoikeusaktivisteja ja toimittajia häirittiin, kansalaisten huippukokouksen koolle kutsuminen estettiin, puhelinyhteyksiä katkaistiin, sähköposti- ja Internetyhteyksiä suljettiin, Sveitsin presidentin puhe sensuroitiin ja muita ulkomaalaisia merkkihenkilöitä, muun muassa Saharov-palkinnon saanut Robert Ménard, karkotettiin maasta.

Älkäämme unohtako, etteivät nämä loukkaukset ole Tunisiassa mitään erillisiä, yksittäisiä tapauksia, vaan tavanomaista jokapäiväistä toimintaa. Tunisian ihmisoikeustilanne huononee – kuten totesimme myös 29. syyskuussa antamassamme päätöslauselmassa. Nämä viimeisimmät tapahtumat ovat nähdäkseni välitön haaste Tunisian demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevalle Euroopan unionin politiikalle. Tunisia oli ensimmäinen valtio, joka allekirjoitti kanssamme kuuluisan 2 artiklan sisältävän assosiaatiosopimuksen, ja meidän on otettava tämä haaste vastaan.

Neuvosto on tietenkin ottanut asian esiin moneen otteeseen, mutta on todella valitettavaa, ettei tapahtuneita ihmisoikeusloukkauksia ole tuomittu julkisuudessa eikä annettu välttämätöntä tukea kansalaisyhteiskunnan uskomattomalle toiminnalle. Jotkin kansalaisyhteiskunnan osat ovat muuten sattumalta edustettuina tänään Euroopan parlamentissa.

Meistä on tärkeää, että komissio ja neuvosto ensinnäkin kutsuvat assosiaationeuvoston mahdollisimman pian koolle keskustelemaan ihmisoikeustilanteesta ja havaittujen loukkausten käytännön seurauksista sekä toiseksi aloittavat todellisessa toimintasuunnitelman hengessä keskusteluja jo mainituilla aloilla toteutettavien uudistusten tarkasta aikataulusta, jossa asetetaan määräaikoja arvioitavissa oleville tuloksille. Ensimmäinen niistä on oikeusjärjestelmän uudistus, ja sen yhteydessä on vaadittava asianajaja Mohammed Aboun ja kaikkien Tunisiassa olevien poliittisten vankien vapauttamista sekä Tunisian tuomarien yhdistyksen häirinnän lopettamista. Toinen tulos on kansalaisyhteiskunnan toimintaa koskevien rajoitusten poistaminen, ja kolmas on yhteistyö YK:n mekanismien kanssa. Nämä ovat vähimmäisvaatimukset, jotta voimme vastata edessämme olevaan haasteeseen.

  Luisa Morgantini, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, demokratia on tosiasiassa monimutkainen prosessi, jota edes omat hallituksemme eivät ole koskaan onnistuneet toteuttamaan täysimääräisesti. Tunisian hallituksessa demokratia on kuitenkin nähdäkseni huomattavan puutteellista, minkä vuoksi on toteuttava erityistoimia.

Voimme itse asiassa havaita merkkejä todellisesta poliisivaltiosta, jossa demokraattiset oikeudet ja periaatteet kiistetään. Tunisian ihmisoikeusliitolle ja muille yhdistyksille tarkoitetut Euroopan unionin varat ovat olleet jäädytettyinä kuukausia. Ihmisoikeuksien puolustajat, joille lausun tänään kiitokset, koska he ovat läsnä parlamentissa, ovat kertoneet meille poliittisesta uhkailusta ja fyysisistä uhista, joista he kärsivät.

Kuten tässä viimeisimmässä kokouksessa nähtiin, lehdistönvapautta ei ole, ja vankeja kidutetaan tunisialaisissa vankiloissa. Oppositiolla ei ole mitään keinoa saada ääntään kuuluviin, ja kaikki demokratiaa ja uudistusta koskevat vaatimukset tukahdutetaan.

Pyydämme siksi komissiota, joka on osoittanut rohkeutta epävirallisessa yhteydenpidossaan, tekemään vielä paljon enemmän ja toteuttamaan toimia, jotta EU:n ja Tunisian assosiaationeuvosto voidaan kutsua koolle viipymättä.

  Paul Marie Coûteaux, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, äänestämme tätä niin kutsuttua kompromissipäätöslauselmaa vastaan, jota haluan kutsua pikemminkin "Flautren päätöslauselmaksi", koska se näyttää olevan niin lähellä kyseisen jäsenen ehdottamaa tekstiä.

Päätöslauselman tavoitteena on selvästikin tehdä pienistä välikohtauksista suuri numero, ja tarkoitan todellakin tietoyhteiskuntaa koskevan maailmanlaajuisen huippukokouksen aikana tapahtuneita pieniä välikohtauksia. Tämä huippukokous järjestettiin mielestämme täysin tyydyttävissä oloissa – emmekä ole ainoita, jotka ovat tätä mieltä.

Miksi Tunisiaa pitäisi vainota tällä tavoin, kun niin monet eri puolilla maailmaa sijaitsevat valtiot, joiden kanssa Euroopan unionilla on paremmat suhteet ja joista jotkut EU on valmis toivottamaan tervetulleeksi joukkoon, näyttävät kunnioittavan perusvapauksia huomattavasti vähemmän kuin Tunisian hallitus? Miksi Tunisia? Vastaus on yksinkertainen. Tämä johtuu siitä, että Tunisia onnistuu liian hyvin, ja tiettyjen vallankäyttäjien – ja valitettavasti joidenkin heidän manipuloinnin kohteenaan olevien yksinkertaisten ihmisten – silmissä Tunisiaan liittyy kolme riskiä.

Tunisia on ensinnäkin malliesimerkki kehityksestä, ja herääkin kysymys siitä, pyrkivätkö tietyt supervallat tuhoamaan kaikki kehittymässä olevat arabivaltiot.

Tunisia on myös malliesimerkki Välimeren alueen yhteistyöstä. Ei ole sattumaa, että se allekirjoitti kyseisen alueen valtioista ensimmäisenä assosiaatiosopimuksen Euroopan unionin kanssa, ja jotkut saattavat sivilisaatioiden yhteentörmäystä koskevan tunnetun teorian nimissä haluta asettaa Välimeren toisen puolen toista puolta vastaan, koska Välimeren alueen yhtenäisyys voisi mahdollistaa laajemman euro–afrikkalaisen alueen kukoistuksen.

Lisäksi Tunisia on malliesimerkki ranskaa puhuvan maailman yhteistyöstä. Ranska on Tunisian kehityksen kieli, mutta kuten näimme vasta joitakin päiviä sitten Rabatissa järjestetyssä Euro–Välimerialueen parlamentaarisen edustajakokouksen tapaamisessa, jotkut haluaisivat englannin korvaavan ranskan ainoana kansainvälisenä kielenä.

Tukemalla Tunisiaa systemaattisesti parjaavia tahoja, kuten jäsen Flautrea, ja hyökkäämällä – kuten jo sanoin – esimerkillisesti toimivaa valtiota vastaan Euroopan parlamentti antaa sellaisen vaikutelman, että se pyrkii yhteistyön ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen varjolla kärjistämään kummankin osapuolen näkemyksiä, mikä viime kädessä edistää islamilaista fundamentalismia. Juuri näin tapahtuu parhaillaan Irakissa länsimaiden – tai tarkemmin sanoen Washingtonin ja sen apurien –toimiessa välittäjänä. Tällainen prosessi voisi olla mahdollinen myös Egyptissä ja myöhemmin Maghrebissa. Osallistumisemme siihen ei olisi eurooppalaisten vallankäyttäjien etujen mukaista. Se päinvastoin alistaisi EU:n kansalaiset yhteisen merialueemme pelottavan jakautumisen vaikutuksille.

  Malcolm Harbour (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, minulla oli kunnia olla mukana Euroopan parlamentin Tunisin-valtuuskunnassa. Olin itse asiassa läsnä myös Geneven huippukokouksessa, ja minulla on ollut mahdollisuus seurata hanketta koko ajan.

Yhdyn komission jäsenen Redingin ja kollegani Trautmannin esittämiin pahoitteluihin kokoustemme häiritsemisestä, mikä oli mielestäni täysin tarpeetonta maassa, joka on selvästi omaksunut monia digitaalisen vallankumouksen näkökohtia, kuten edellinen puhuja totesi. Minusta oli käsittämätöntä, että tämä katsottiin tarpeelliseksi Tunisiassa.

Haluan käsitellä puheessani joitakin huippukokouksen saavutuksia ja etenkin politiikkaa, jota vaadin Geneven huippukokouksen jälkeen. Tämä politiikka liittyy siihen, miten voimme levittää tietotekniikkaan ja tutkimukseen tarvittavat valmiudet kehitysmaihin, jotta ne voivat kehittää omia tuotteitaan. Olemme onnistuneet Euroopan unionissa valtavan hyvin siten, että olemme tarjonneet oman verkkoteknologiamme edut levittämällä Geant-verkon kehitysmaihin sekä edistämällä sellaisten avointen, kilpailukykyisten markkinoiden kehitystä, joilla tarjotaan laadukkaita palveluja kilpailukykyiseen hintaan. Tämä on suuri saavutus.

Oli kuitenkin ikävää, että tunisialaiset päättivät rajoittaa osallistumista tähän työryhmään, jossa oli paljon professoreja ja yliopiston tutkijoita. Se oli tarpeetonta ja vei hohdon koko hankkeesta. Jäsen Trautmann vastusti ihailtavan päättäväisesti kokouksemme häirintää. Häntä oli ilo katsella.

  Alain Hutchinson (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, arvoisa komission jäsen, meillä on yksi syy iloita taannoisen Tunisin huippukokouksen jälkeen: huippukokouksella on ollut myönteinen vaikutus maailman vakuuttamisessa asiasta, jota liian monet kieltäytyivät – ja äsken kuulemani perusteella kieltäytyvät itse asiassa edelleen – tiedostamasta, nimittäin siitä, että demokratiaa laiminlyödään Tunisiassa päivittäin.

Kun kysyin komission ja neuvoston mielipidettä palattuani Tunisiaan lähetetyn valtuuskunnan matkalta, hämmästyin todella niiden varovaisia vastauksia asiaan, jota voidaan todellakin sanoa Euroopan unionin ja Tunisian välisen kumppanuussopimuksen, ainakin siihen sisältyvien ihmisoikeuslausekkeiden, rikkomiseksi. En usko tällä varovaisuudella olevan suoraa yhteyttä muihin tavoitteisiin, kuten siihen, että Maghreb-maat perustaisivat joidenkin toiveiden mukaisesti eräänlaisen rajojemme valvontajärjestelmän laittoman maahanmuuton estämiseksi. Olen kuitenkin mielissäni tänään kuulemistani julkilausumista, etenkin komission julkilausumista.

Meidän on tietenkin annettava nämä julkilausumat ja tämä päätöslauselma, mutta toivon, että niiden lisäksi kehitetään ja otetaan pikaisesti käyttöön erityismekanismeja assosiaationeuvoston ja ihmisoikeusasioita käsittelevän alakomitean muodossa. Arvoisa puhemies, puheenvuoroni lopuksi pyydän, että Tunisian kansalaisyhteiskunta, josta ei tällä hetkellä välitetä lainkaan, otetaan mukaan tähän ihmisoikeuskomiteaan. Sille olisi hyvä antaa tilaisuus ilmaista näkemyksensä tästä hiljattain perustetusta elimestä.

  Patrizia Toia (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, opimme kaksi asiaa Tunisin huippukokouksesta. Arvioin ensin tapahtumia: kyseisen huippukokouksen aiheena oli tietoon perustuva yhteiskunta, ja siellä keskusteltiin siitä, miten uuden tekniikan ja uusien palvelujen avulla voidaan kehittää huipputekniikkaan perustuva yhteiskunta, jossa pyritään lisäämään vapautta, tarjoamaan mahdollisuuksia kaikille, varmistamaan tiedon ja tietämyksen saanti – tästä riittää esimerkiksi niin kutsutulle kolmannelle maailmalle kehitetty tietokone – sekä laajentamaan vapauteen perustuvia alueita. Tällaisen huippukokouksen ja tällaisten tavoitteiden yhteydessä Tunisin tapahtumat tuntuvat erityisen ristiriitaisilta, epämiellyttäviltä ja vakavilta.

Keskustellessamme keinoista lisätä vapautta ja oikeuksien kunnioittamista kohtasimme itse asiassa käytöstä, joka selvästikin rajoitti vapautta, osoitti suvaitsemattomuutta ja esti keskustelun. Se oli vakava asia. Pyydämme komissiota ja neuvostoa – jotka ovat jo tehneetkin niin – tuomitsemaan päättäväisesti nämä tapahtumat ja huomauttamaan, että Tunisian kanssa tekemäämme assosiaatiosopimukseen sisältyy myös ihmisoikeuksia koskeva osa.

Lopuksi haluan esittää arvioni neuvotteluista ja seuraavasta vaiheesta. Arvoisa komission jäsen, EU:n toiminnan ansiosta saatiin mielestämme aikaan merkittävää edistystä, mutta pyydämme, että tehtyjen sitoumusten ja Ateenassa kokoontuvan foorumin osalta toteutetaan lisätoimia, ja näin on nähdäksemme myös tehtävä. Meidän on oltava aiempaa tietoisempia siitä, että Internetin hallinto edellyttää myös EU:lta lisää vahvuutta ja yhteenkuuluvuutta, jotta se voi vastustaa niitä – jos saan käyttää tätä sanaa – tai ainakin vastata myönteisellä tavalla niille, jotka ovat nyt vaikutusvaltaisessa asemassa ja yrittävät polkea eurooppalaista ajatustamme tasapainoisesta kehityksestä sekä pluralistisesta ja erilaisuutta kunnioittavasta hallinnosta, sillä kyseinen hallinto mahdollistaa demokraattisten periaatteiden säilymisen myös tietoon ja teknologiaan perustuvissa yhteiskunnissa.

  Jana Hybášková (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan tuoda tässä keskustelussa esiin joitakin EU:n Lähi-idän-politiikassa ilmenneitä kielteisiä suuntauksia. Tiedämme kaikki, että Tunisialla on vankka perustuslaki. Naisilla on oikeus omistaa, periä, äänestää ja erota aviopuolisostaan. Islam kuuluu kaikille, eikä sitä voida käyttää yhden poliittisen puolueen poliittisena monopolina. Tiedämme kaikki, että tietoyhteiskuntaa koskevassa maailmanlaajuisessa huippukokouksessa turvajoukot uhkailivat toimittajia, ihmisoikeuksien puolustajia ja asianajajia sekä kukistivat heidät lujin ottein. Tiedämme kaikki presidentti Ben Alin pitkästä ja hankalasta kamppailusta An-Nahda-puolueen kanssa. Kyseessä on radikaali, terrorismia kannattava ääriliike, joka yhdistää vaikutusvaltansa äärivasemmiston kanssa ja ilmiselvästi uhkaa Tunisian hallintoa ja demokratiaa.

Meidän olisi kuitenkin hyödynnettävä tämä tilaisuus ja lähetettävä selkeä viesti paitsi presidentti Alille myös monille muille Lähi-idän hallitsijoille. Meidän on määrätietoisesti tuettava kaikkia mahdollisia keinoja kamppailla ja taistella islamilaista radikalismia, ääriryhmiä ja vallan väärinkäyttöä vastaan, jotta yleinen totuus voidaan selvittää ja esittää kaikille. Ystävällismielisten valtioiden, ystävällismielisten presidenttien ja ystävällismielisten hallintojen ei saa kuitenkaan antaa käyttää tukeamme väärin siten, että ne hävittävät, nitistävät ja tuhoavat monimuotoisen, demokraattisen ja maallisen opposition.

Demokratisoitumiskehityksen on perustuttava paikalliseen vastuunottoon ja paikallisten näkemyserojen kunnioittamiseen. Emme saa hyväksyä epädemokraattisia käytäntöjä, joissa loukataan ihmisoikeuksia, etenkin sananvapautta ja mielipiteenvapautta, kokoontumisvapautta ja tiedonsaannin vapautta. Emme voi poistaa terrorismin uhkaa, totuuden kaikille selvittämistä koskevan oikeuden loukkaamista emmekä turhautumista, ennen kuin teemme selväksi, että jokaisen ihmisen on voitava ilmaista ajatuksiaan vapaasti, selvästi, avoimesti ja demokraattisesti, olivatpa he tunisialaisia tai eurooppalaisia toimittajia, tunisialaisia ihmisoikeusaktivisteja tai asianajajia.

Valtionmonopolit sanomalehdissä sekä kaikkien sanomalehtien ja radio- ja televisiokanavien rahoituksessa ovat selvästi ristiriidassa niin kutsutun tietoyhteiskunnan kanssa. Tämän pitäisi olla ystävällismielinen viestimme ystävällemme presidentti Zine El Abidine Ben Alille.

  Véronique De Keyser (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluan hieman kritisoida ja vakuuttaa jäsen Coûteaux'lle, etteivät tiedotusvälineet sorru Tunisian systemaattiseen mustamaalaamiseen. Me sosialistit päinvastoin katsomme, että kun on kyse valtiosta, jossa on selvästi tapahtunut vaikuttavaa sosioekonomista kehitystä, on tärkeää suhtautua myönteisesti siihen, että ammattiliitot, ihmisoikeusjärjestöt, oikeusviranomaiset ja asianajajat ovat aloittaneet todellisen demokraattisen vastarinnan. Heidän vaikutuksellaan voidaan varmasti toteuttaa sanan-, yhdistymis- ja kokoontumisvapaus.

Tästä uudistuksesta on esimerkkinä lokakuun 18. päivän liike ja sen aikomus perustaa pysyvä foorumi, johon Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä haluaa osallistua. Barcelonan prosessin on usein todettu osittain epäonnistuneen, ja on totta, että olimme arkoja. EU pyrkii levittämään demokraattisen monimuotoisuuden malliaan. Tässä mielessä Tunisia on meille lahja, lähestulkoon mallioppilas. Tunisialaiset eivät pyydä apuamme, mutta he haluavat lisää demokratiaa. Voimmeko tukea näitä ihmisiä, jotka ovat toisinaan raivokkaalla taistelulla – yhteiskunnalliset taistelut ovat aina raivokkaita – pyrkineet avaamaan ja höllentämään hallintoa, joka on taipuvainen vetäytymään kuoreensa ja joka terrorismin torjunnan nimissä tuomitsee kaikki ihmisoikeuksien puolustajat sekä estää tuomarien, syyttäjien ja asianajajien kokoontumisen ja järjestäytymisen? Voimmeko taistella varmistaaksemme, ettei yksikään sosialistinen hallinto voi käyttää Sosialistisen internationaalin jäsenyyttään hyväksi polkeakseen ihmisoikeuksia?

Pyydän ainoastaan, että Tunisian ihmisoikeudet ja oikeusvaltion periaatteet ovat keskeisiä aiheita tammikuussa 2006 pidettävässä assosiaationeuvoston kokouksessa ja että siellä mennään suoraan asiaan.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan aluksi palata komission jäsenen Redingin viimeiseen toteamukseen, jossa hän vaati johdonmukaisuutta. Nimenomaan se on mielestäni avainkysymys ja avainasia.

Tunisia ei ole mikä tahansa tapaus. Kuten jo todettiin, muutama päivä sitten ilmaisimme pahoittelumme siitä, että Barcelonan konferenssissa tehdyn Euro–Välimeri-prosessia koskevan arvion mukaan ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja rauhan edistämiseen perustuvan eurooppalaisen alueen muodostamisessa ei ole edistytty riittävästi.

Tunisian tapauksessa kansalaisyhteiskunta on jo olemassa. Ongelmana on, ettei kansalaisyhteiskunnan anneta ilmaista itseään täysin vapaasti. Minun mielestäni tämä on oleellinen seikka. Jos Euroopan unioni haluaa viestinsä, keskustelunsa ja Euro–Välimeri-politiikkansa olevan johdonmukaista, sen ei pidä lähettää sellaista viestiä, ettemme välitä viime päivinä näkemistämme tilanteista. Tarkoitan tässä etenkin Tunisiassa järjestetyn tietoyhteiskuntaa koskevan maailmanlaajuisen huippukokouksen aikaisia tapahtumia ja useiden ihmisoikeusjärjestön johtajien pidätyksiä.

Johdonmukaisuus on siksi mielestäni oleellinen seikka, jota emme saa sivuuttaa tässä keskustelussa.

  Geoff Hoon, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, voin tiivistää tämän keskustelun varsin lyhyesti ja toivottavasti myös melko nopeasti.

Euroopan unioni haluaa Tunisian ylläpitävän ja kehittävän maan turvallisuutta ja hyvinvointia. Panemme tyytyväisenä merkille Tunisian saavutukset taloudellisen ja yhteiskunnallisen uudistuksen, etenkin naisten aseman ja koulutusta koskevan oikeuden, edistämisessä. Joissakin ihmisoikeusasioissa, etenkin sananvapauden ja yhdistymisvapauden aloilla, meidän on kuitenkin tehtävä Tunisian kanssa edelleen yhteistyötä ja tarkasteltava tapahtunutta kehitystä. Työskentelemme jatkossakin yhdessä Tunisian viranomaisten kanssa, jotta Tunisia voi panna täytäntöön Euroopan unionin naapuruuspolitiikkaa koskevassa toimintasuunnitelmassaan antamat sitoumukset, jotka koskevat demokratiaa, hyvää hallintotapaa ja ihmisoikeuksia. Kuten tein aiemmin selväksi, näiden sitoumusten täytäntöönpano on tärkeä seikka EU:n ja Tunisian välisten suhteiden kehityksessä.

Kiitän komissiota osallistumisesta ja todellakin kaikkia tässä keskustelussa puhuneita Euroopan parlamentin jäseniä.

  Viviane Reding, komission jäsen. (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää parlamentin jäseniä kahdelle esityslistalla olevalle asialle annetusta vankasta tuesta – Internetin hallintoa koskevasta myönteisestä tuesta ja kriittisestä suhtautumisesta Tunisian ihmisoikeustilanteeseen. Kuten jotkut jäsenet ovat todenneet, on myönnettävä, että taloudelliset ja yhteiskunnalliset uudistukset ovat olleet menestyksiä Tunisiassa, mutta tunisialaisten on otettava vastaan myös haaste toimia edelläkävijänä ihmisoikeusasioissa, ja siihen on vielä pitkä matka.

Assosiaatiokomitea kokoontuu ensi vuoden alussa. Sen jälkeen pidetään assosiaationeuvoston kokous, ja aiomme ottaa ihmisoikeusongelmat täysimääräisesti esityslistalle. Tunisia on hyväksynyt myös ihmisoikeusasioita käsittelevän alakomitean perustamisen. Kaikista asioista, yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta, on tehty epävirallinen sopimus, ja tämä on nähdäkseni tärkeää käymämme keskustelun perusteella. Neuvostossa parhaillaan käytävien keskustelujen jälkeen teemme Tunisialle virallisen ehdotuksen.

Haluan kiittää kaikkia Euroopan parlamentin jäseniä, jotka ovat osoittaneet solidaarisuutta kaikkia niitä kohtaan, jotka ovat neuvostossa, komissiossa ja parlamentissa sitoutuneet varmistamaan, että ihmisoikeuksista ja sananvapaudesta tulee todellisuutta eikä eri valtioiden hallitusten poliittinen leikkikalu.

Huippukokouksen tulokset olivat ilahduttavia, vaikka Tunisissa nähtiin erittäin valitettavia ihmisoikeuksiin liittyneitä tapahtumia. Kahden prosessin – sidosryhmien foorumin ja tehostetun hallitusten välisen yhteistyön – ansiosta voimme jatkossa milloin tahansa ottaa esityslistalle asioita, jotka liittyvät tieto- ja viestintätekniikan mahdollistamaan vapauteen, ja toteuttaa tämän vapauden kaikissa maailman maissa.

  Puhemies. Olen vastaanottanut kuusi päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾ seuraavilta ryhmiltä: Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä, Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä, Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä, Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä sekä Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmä.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina.

  Alessandro Battilocchio (NI). – (IT) Tunisia on ratkaisevan tärkeä kumppani EU:n ja arabimaailman välisessä vuoropuhelussa. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen on tämän yhteistyön perusedellytys, kuten vuonna 1998 voimaan tulleessa EU:n ja Tunisian välisessä sopimuksessa sekä tänä vuonna käyttöön otetussa Euroopan unionin naapuruuspolitiikkaa koskevassa toimintasuunnitelmassa todetaan. Tunisian hallitus on aina osoittanut olevansa erityisen avoin ja halukas hyväksymään ihmisoikeuksiin, demokratiaan ja hallintotapaan liittyvät sitoumuksensa, jotka sen on täytettävä kansainväliselle yhteisölle. Tästä ovat osoituksena äskettäin perustettu EU:n ja Tunisian välinen ihmisoikeusasioita käsittelevä alakomitea sekä Tunisian halukkuus järjestää tietoyhteiskuntaa koskeva maailmanlaajuinen huippukokous. Tunisia on aktiivinen osapuoli kuudessa keskeisessä YK:n sopimuksessa, ja toisin kuin muut arabimaat, sen mielestä on tärkeää ylläpitää maallista valtiota sekä suojella kansalaistensa sosiaalisia ja taloudellisia oikeuksia. Vielä tarvitaan tietenkin lisätoimia, jotta voidaan saavuttaa täysin demokraattiselta valtiolta edellytettävä vapauden taso – tästä ovat osoituksena äskettäisten tapahtumien kaltaiset välikohtaukset – mutta meidän on joka tapauksessa tunnustettava tähän mennessä toteutetut toimet ja edistys sekä vakuutettava Tunisialle, että annamme sille täyden tukemme.

(1) Ks. pöytäkirja.

58. Uusi direktiivi audiovisuaalisesta sisällöstä

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma audiovisuaalisesta sisällöstä annettavaa uutta direktiiviä koskevan valkoisen kirjan valmistelusta.

  Viviane Reding, komission jäsen. (FR) Arvoisa puhemies, kaksi ja puoli vuotta kestäneiden kuulemisten, keskustelujen ja konferenssien jälkeen olemme nyt siinä vaiheessa, että komissio voi tehdä ehdotuksen uudesta direktiivistä, jolla korvataan Televisio ilman rajoja -direktiivi.

Miksi tämä direktiivi on tarpeellinen? Se on tarpeellinen yksinkertaisesti multimedia-alan lähentymisen vuoksi. Monet jakelukanavat, taajuusalueet, kaapelit, satelliitit, ADSL-yhteydet ja langattomat välineet välittävät samaa sisältöä, olipa kyse perinteisestä televisiosta tai tilattavista palveluista. Ongelmana on, ettei lainsäädäntö ole pysynyt tämän äärettömän nopean kehityksen tahdissa. On epäoikeudenmukaista, että joidenkin toimijoiden toimintaa säännellään ja toisten ei. Tämä vääristää myös kilpailua. Ei ole hyväksyttävää, että joillekin tarjotaan oikeusturva ja että toisilta se evätään. Ei ole oikein antaa joidenkin hyötyä yhtenäismarkkinoiden tarjoamista eduista ja evätä nämä edut muilta. Uudella direktiivillä pyritäänkin varmistamaan, että samanlaisiin tapauksiin sovelletaan samoja sääntöjä.

Jakelukanavat ja sisällöt lisääntyvät räjähdysmäisesti. Muistatte kenties, että kun Televisio ilman rajoja -direktiivi hyväksyttiin vuonna 1989, satelliittikanavia oli kymmenen. Nyt niitä on 2 500. Digitaalistamisen jälkeen sisällöntarjonta lisääntyy varmasti räjähdysmäisesti. Uudet palvelut, joita on tällä hetkellä 50, kasvavat nopeasti. Tilausvideopalvelua käytetään vielä varsin vähän, mutta asiantuntijat sanovat, että mikäli säännöt mahdollistavat tämäntyyppisen palvelun kehityksen, vuoteen 2010 mennessä 22 miljoonaa kotitaloutta on liitetty tilausvideopalveluun, mikä tarkoittaa yli 2 miljardin euron vuotuista liikevaihtoa. Tämä tuo meidät Lissabonin strategian ytimeen ja antaa mahdollisuuden vahvistaa eurooppalaista sisältöteollisuutta kaikkine kasvu- ja työllisyysvaikutuksineen.

Direktiivissä, jonka haluan tänään esitellä teille, ei käsitellä tiedonsiirtovälineitä vaan sisältöä. Siinä käsitellään kaikilla mahdollisilla välineillä yleisölle tarjottavia audiovisuaalisia palveluja. Miten siinä tapauksessa sääntelemme eri sisältöjä? Ensinnäkin tehdään ero kahden sisältötyypin välillä. Ensimmäinen niistä on meille tuttu tyyppi, palvelu, johon olemme tottuneet, nimittäin perinteisen television sisältö, jonka muut ovat koonneet. Meidän on yksinkertaisesti joko hyväksyttävä, mitä meille tarjotaan, tai suljettava televisio. Toinen sisältötyyppi on ei-lineaarinen (tilattava) sisältö, joka tarjoaa kuluttajille mahdollisuuden etsiä, valita ja hakea tärkeänä ja kiinnostavana pitämänsä sisältö. Näitä kahta tapaa välittää sisältö kansalaisille – lineaarista ja ei-lineaarista menetelmää – säännellään eri tavoin.

Mutta – ja tämä on suuri "mutta" – vaikka on olemassa kahdentyyppisiä sisältöjä, on otettava tasapuolisesti huomioon teollinen ulottuvuus – olen jo puhunut eurooppalaisen sisällön luomisesta – eurooppalaiset arvot, joita ei saa uhrata tämän uuden sisältötyypin vuoksi, kuluttajien, etenkin alaikäisten suojelu, joka on tärkeää kaikkien sisältötyyppien kohdalla, ja tietenkin kulttuurin monimuotoisuus, jota pidämme tärkeänä.

Näiden tekijöiden on siis oltava keskenään tasapainossa soveltaessamme paremman sääntelyn periaatetta. Onnistumme tässä niin kutsutulla kevyellä lähestymistavalla. Mitä tarkoitan kevyellä lähestymistavalla? Ensinnäkin kaikille sisältötyypeille määritetään vähimmäisvaatimukset. Näihin vaatimuksiin kuuluu palvelun tarjoajan tunnistettavuus. Toisin sanoen on tiedettävä, kuka laittoi viestin tiedotusvälineeseen. Vähimmäisvaatimuksissa edellytetään myös mainonnan tunnistettavuutta: piilomainontaa ei sallita, vaan sisältöön liittyvää mainontaa säännellään tiukoin säännöin. Yksi seikka on vielä ihmisarvon suojelu. Ei esimerkiksi olisi hyväksyttävää, jos jossakin sisältötyypissä ei piitattaisi rotuun tai uskontoon perustuvan vihan torjuntatoimista. Hyväksyttävää ei olisi myöskään se, jos alaikäisten suojelua ei edellytettäisi kaikkien sisältötyyppien kohdalla. Parlamentti ja kaikki muut eurooppalaisen kulttuurin puolustajat eivät voisi myöskään hyväksyä sellaista tilannetta, että eurooppalaista identiteettiä ja Euroopan kulttuurin monimuotoisuutta edistettäisiin vain yhdessä sisältötyypissä. Nämä siis ovat sekä lineaarista että ei-lineaarista sisältöä koskevat yhteiset säännöt.

Mitä erityissääntöjä siis sovelletaan nyt perinteiseen televisioon, jota on säänneltävä tiukemmin, koska sillä on suuri vaikutus ja koska se ei tarjoa kuluttajalle valinnan mahdollisuutta? Voimaan jäävät säännökset koskevat kiintiöitä, vastineoikeutta ja erityisen merkittävien tapahtumien lähettämistä. Osittain muutettavat ja osittain voimassa pidettävät säännökset koskevat tapaa, jolla käsittelemme mainontaa. Ensinnäkin mainonnan laatua koskevat säännökset ovat samat kuin nykyisessä direktiivissä. Mainonnan määrää koskevia säännöksiä muutetaan osittain siksi, että uudessa multimediamaailmassa tarvitaan yksinkertaistettuja ja ajan tasalle saatettuja säännöksiä, ja osittain siksi, ettei ohjelmien suunnittelijoiden työ kuulu komissiolle. Tästä syystä päivittäisiä aikarajoituksia ei enää ole, mainoskatkoja ei säännellä yhtä ankarasti kuin nykyään ja yksittäiset mainokset sallitaan urheiluohjelmissa, mutta ei muissa ohjelmissa. Toisaalta emme halua, että televisio-ohjelmat tulvivat mainontaa, minkä vuoksi pidämme jotkin tärkeät perussäännökset voimassa.

Ensimmäinen niistä on 12 minuutin rajoitus. Mainonta ei siis lisäänny räjähdysmäisesti, kuten lehdissä joskus kirjoitetaan: mainoskatkojen enimmäisaika on jatkossakin yhteensä 12 minuuttia tunnissa. Lisäksi säädetään takuista, jotka koskevat filmien, tv-elokuvien, lastenohjelmien ja uutisohjelmien keskeytystä. Tällaiset ohjelmat voidaan keskeyttää enintään 35 minuutin välein. Tämä on erittäin tärkeää. On suuri edistys, että esimerkiksi lapsia suojellaan jatkossa paremmin kuin tällä hetkellä perinteisten televisio-ohjelmien yhteydessä ja että heitä suojellaan myös ei-lineaaristen palvelujen yhteydessä. Näin ollen voidaan todeta, että aikuisia koskevia sääntöjä höllennetään ja nuorten suojelua koskevia sääntöjä tiukennetaan.

Toinen tärkeä seikka, jota tarkasteltiin sisällön rahoituksen näkökulmasta, on tuotesijoittelun salliminen erittäin rajoittavin ja tiukoin ehdoin. EU:ssa voimassa olevat tuotesijoittelua koskevat säännökset ovat ristiriitaisia. Jossakin valtiossa asiasta ei ole minkäänlaisia säännöksiä, jossakin valtiossa säännökset koskevat ainoastaan kotimaista sisältöä ja jossain taas on voimassa täydellinen kielto.

Jotta säännöt olisivat kaikille samat ja jotta kuluttajat olisivat hyvin valistuneita, toisin kuin nykyisessä järjestelmässä, tuotesijoittelussa on noudatettava tulevaisuudessa erittäin tiukkoja sääntöjä. Tuotesijoittelu sallitaan, jos voidaan taata, että siitä tiedotetaan katsojalle. Säännöksillä on taattava oikeusvarmuus ja tasa-arvoinen kohtelu kaikille sisällöille. On oleellista, että huomattavia rajoituksiakin on kuitenkin olemassa: lapsille tarkoitettua tuotesijoittelua ei saa esiintyä eikä tuotesijoittelua saa olla myöskään uutisissa, ajankohtais- eikä dokumenttiohjelmissa. Näillä säännöksillä pyritään suojelemaan lapsia ja puolustamaan toimittajien toimituksellista vapautta.

Direktiiviin sisältyy paljon uusia asioita, joten niiden kaikkien luettelemiseen menisi liian paljon aikaa. Tunnen kuitenkin parlamentin ja tiedän, että näihin asioihin palataan tulevina kuukausina. Haluan kuitenkin ottaa esiin kolme uutta seikkaa. Ensimmäinen niistä on syrjimätön oikeus käyttää lyhyitä otteita tapahtumista yleisessä uutistarjonnassa. Toiseksi tämä on ensimmäinen Euroopan unionin direktiivi, jossa nimenomaisesti sallitaan yhteissääntely ja itsesääntely kansallisella tasolla. Kolmas uusi seikka, joka on nähdäkseni erittäin tärkeä direktiivin täytäntöönpanon kannalta, on hallituksesta riippumattomien audiovisuaalisen alan kansallisten sääntelyelinten perustaminen.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies VIDAL-QUADRAS ROCA

  Malcolm Harbour (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämän uuden ehdotuksen tekeminen on mielestäni erittäin myönteinen asia. Haluaisin komission jäsenen varmistavan, että direktiiviä kutsutaan edelleen Televisio ilman rajoja -direktiiviksi ajan tasalle saatetussa muodossa. Alkuperäinen ehdotus direktiivin nimeksi aiheutti mielestäni paljon sekaannusta.

Haluan kysyä komission jäseneltä, uskooko hän tekevänsä tarpeeksi suuria muutoksia tekniikan kehittymisvauhtiin nähden. Seurattuani kehitystä – myös taannoisella yhteisellä Tunisin-vierailulla – katson, että lineaarisen ja ei-lineaarisen ero hämärtyy koko ajan ja että yhä useammat kuluttajat katsovat perinteisin menetelmin lähetettäviä ohjelmia milloin haluavat, koska ne tallentuvat automaattisesti heidän digitaalisiin videonauhureihinsa. Kannamme ne jatkossa itse asiassa parlamenttiin iPod-soittimessamme tai jossakin muussa käyttämässämme digitaalisessa laitteessa. Onko komission jäsen siis todellakin sitä mieltä, että nämä uudistukset ovat riittäviä?

Toiseksi panin merkille, että hän sanoi pyrkivänsä kevyeen lähestymistapaan, epäbyrokraattisiin käytäntöihin ja teknologiseen puolueettomuuteen. Nämä kaikki ovat voimassa olevaan erinomaiseen ja tärkeään viestinnän puitedirektiiviin sisältyviä periaatteita. Katsooko komission jäsen, että nämä asiat ovat tasapainossa uudessa direktiivissä ja että direktiivi on toimiva pitkällä aikavälillä, kuten viestinnän puitedirektiivi on ollut?

  Ivo Belet (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, esitän lyhyen tuotesijoitteluun liittyvän kysymyksen. On todellakin erittäin huomionarvoista, että ehdotatte uusia tuotesijoittelua koskevia vaatimuksia.

Näytätte tuotesijoittelulle vihreää valoa, ja se on ymmärtääkseni ainoa etenemistapa. Lisäksi toteatte, ettei tuotesijoittelua sallita lasten- ja nuortenohjelmissa, mutta julkilausumasta ei käynyt ilmi, koskeeko tämä myös tilattavaa sisältöä. Pitäisikö tämä oikeudellinen aukko sulkea vai sovelletaanko tuotesijoittelua koskevaa kieltoa kaikkiin lasten- ja nuortenohjelmiin, myös tilattavaan sisältöön? Haluaisin selkeän vastauksen tähän selkeään ja ytimekkääseen kysymykseen.

  Rebecca Harms (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, tiedän komission jäsenen olevan kokenut toimittaja – mihin hän usein viittaa – ja haluan kysyä häneltä, paraneeko televisio-ohjelmien laatu hänen mielestään todellakin lisäämällä tuotesijoittelua ja televisiolähetykset keskeyttäviä mainoksia. Lisäksi haluan kysyä häneltä, miksi hän haluaa sallia nyt myös alle 30 minuuttia kestävien uutislähetysten keskeyttämisen mainoksilla?

  Viviane Reding, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan todeta jäsen Harbourille, että virallinen nimi on "audiovisuaalisia mediapalveluja" koskeva direktiivi. Siitä tulee luultavasti kuitenkin "audiovisuaaliset palvelut ilman rajoja". Lineaarisen ja ei-lineaarisen ero on varsin selvä. Meillä on mahdollisuus keskustella näistä määritelmistä myöhemmin eri valiokuntien kokouksissa, kuten tein selväksi ehdotustekstissä.

Päätin soveltaa kevyttä lähestymistapaa, jotta mediapalveluilla olisi mahdollisuus kehittyä. Annan teille hyvin yksinkertaisen esimerkin. Tilausvideopalvelu ei kehity kovinkaan nopeasti yksinkertaisesti siitä syystä, että siihen sovelletaan 25:tä eri asetusta. Jos tätä palvelua kehitetään yhdessä maassa ja se haluttaisiin viedä sieltä toiseen maahan, uutta maata varten on näin ollen kehitettävä uusi palvelu, mikä tarkoittaa, etteivät sisämarkkinat enää toimi.

Haluan antaa näille palveluille mahdollisuuden toimia sisämarkkinoilla ja kehittyä, koska tilausvideopalvelu on mielestäni harvinaislaatuinen mahdollisuus tilausvideopalvelumarkkinoiden uusille toimijoille mutta myös harvinaislaatuinen mahdollisuus välittää eurooppalaista sisältöä ja elokuvia kuluttajalle. Eurooppalaisella elokuvateollisuudella on selvästi jakeluongelmia ja vaikeuksia saada yleisö katsomaan tuotteitaan – joko elokuvateatteria ei ole tai se ei esitä eurooppalaista sisältöä. Tilausvideopalvelu tarjoaa todellisen mahdollisuuden välittää eurooppalainen tuote kuluttajalle.

(FR) Hyvä jäsen Belet, tuotesijoittelu kuuluu yhteisten perusvaatimusten soveltamisalaan, mikä tarkoittaa, että tuotesijoittelua koskevia säännöksiä, myös nuoriin liittyviä säännöksiä, sovelletaan sekä lineaarisiin että ei-lineaarisiin ohjelmiin.

Tarkastellessanne uutta direktiiviä käy hyvin selvästi ilmi, että olen pyrkinyt kaikin keinoin suojelemaan nuoria. Heitä on suojeltava, koska suuren sisältömäärän saatavuus monella jakelukanavalla tekee heistä haavoittuvaisia. Toivon, että voimme myös keskustella tästä asiasta parlamentin jäsenten kanssa. Miten pitkälle nuorten suojelussa pitäisi mennä? Olenko mennyt liian pitkälle vai enkö ole mennyt tarpeeksi pitkälle? Meidän olisi hyvä keskustella tästä.

(DE) Jäsen Harms kysyi, tuoko tuotesijoittelun lisääminen jotain lisää sisältöön. Kyllä se mielestäni tuo. Nykyään ongelmana on, että tuotesijoittelua on melkein kaikkialla, mutta joissakin maissa se on laitonta. Joissakin maissa se on laitonta ainoastaan kotimaisten tuotteiden kohdalla, mutta ei naapurimaiden tuotteiden kohdalla. Yhdysvaltalaisten tuotteiden sijoittelua on kaikkialla, joten tuotesijoittelua esiintyy nyt kuluttajan tietämättä televisioruuduissamme – vaikka se olisikin kielletty kansallisella tasolla. Uudessa lainsäädännössä otetaan ensinnäkin käyttöön horisontaalinen Euroopan laajuinen lainsäädäntö, jossa tuotesijoittelu sallitaan silloin, kun se on tärkeää, nimittäin EU:n sisältöteollisuuden ja elokuviemme rahoittamiseksi, jotta niillä olisi myös rahoituksellisesti samanlaiset mahdollisuudet kuin muista maanosista peräisin olevilla elokuvilla.

Nykyään ei myöskään ole säädetty, että – esimerkiksi lapsia ajatellen toteutettava – tuotesijoittelu on kiellettävä erilaisissa sisällöissä. On uskomatonta, että tällaista tapahtuu yleisesti lastenohjelmissa. Toisin kuin aikuiset, lapset eivät voi puolustautua siltä. Tämän vuoksi on tärkeää, että lapsille suunnattu tuotesijoittelu kielletään kauttaaltaan. Entisenä toimittajana – kun nyt mainitsitte asian – olen keskustellut toimittajakollegojeni kanssa yksityiskohtaisesti tuotesijoittelun vaikutuksesta tiedotukseen ja tiedottaviin ohjelmiin ja tullut siihen tulokseen, että tuotesijoittelu on hyvä kieltää kokonaan myös tiedotuksessa ja tiedottavissa ohjelmissa.

  Ruth Hieronymi (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan lausua lämpimät kiitokset ja esittää onnittelut komission jäsenelle Televisio ilman rajoja -direktiivin tarkistusehdotuksen esittämisestä. Parlamentti on viime vuosina koko ajan kannattanut direktiivin tarkistamista ja vaatinut, että samanlaisiin sisältöihin sovelletaan samanlaisia säännöksiä myös digitaalisella aikakaudella. Komission jäsenen ehdotus on siksi mielestäni eräänlainen kunto-ohjelma digitaalisen television käyttöönotolle EU:ssa.

Esitän tänään kysymyksiä vain kahdesta asiasta. Ensinnäkin komission jäsen sanoi aikovansa lisätä itsesääntelyä ja yhteisääntelyä. Voisitteko tarkentaa meille tätä asiaa?

Toiseksi, miten tuotesijoittelu vaikuttaa julkiseen televisiolähetystoimintaan EU:ssa? Vaikuttaako se jollain tavoin rahoitustukeen?

  Nikolaos Sifunakis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, pidämme komission tämänpäiväistä julkilausumaa erittäin myönteisenä, mutta huomautamme, että tämä tärkeä aihe otettiin täysistunnon esityslistalle viime hetkellä ilmoittamatta ensin asiasta vastaavalle kulttuuri- ja koulutusvaliokunnalle esittelemistänne yksittäisistä säännöksistä.

Meistä on lisäksi myönteistä, että direktiiviehdotuksessa käsitellään pääasiassa television audiovisuaalista sisältöä. Haluan kommentoida joitakin kohtia.

Direktiivin tarkistaminen ja sen soveltamisalan laajentaminen ei-lineaariseen mediaan eivät saa vesittää direktiivin sääntelyjärjestelyjä.

Kulttuurin monimuotoisuuden ja moniarvoisuuden periaate on turvattava riippumatta siitä, millä välineellä audiovisuaalinen sisältö lähetetään.

Eurooppalaisia teoksia ja riippumattomien tuottajien teoksia koskevien kiintiöiden noudattamisella on oltava jatkossakin keskeinen merkitys direktiivissä.

Meidän on lujitettava direktiivissä säädettyjä järjestelyjä, jotka koskevat mainontaa ja alaikäisten suojelua. Tämä tarkoittaa enemmän tai vähemmän sitä, että nykyinen järjestelmä jää voimaan. Emme voi asettaa teollisuuden etuja katsojien oikeuksien ja television laadun edelle emmekä voi odottaa markkinoiden sääntelevän itsestään näitä tärkeitä asioita. Nimi "audiovisuaaliset palvelut ilman rajoja" on oikea.

Lyhyesti sanoen tarvitsemme direktiivin, joka mahdollistaa eurooppalaisen televisiotoiminnan tarvitseman tasapainon laadun ja katsojalukujen välillä.

  Luis Herrero-Tejedor (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Reding, parlamentti ja komissio ovat kinastelleet aina kun tästä direktiivistä on keskusteltu Euroopan parlamentissa vuodesta 1984 lähtien. Parlamentti on pyytänyt, että tämän direktiivin yhteydessä käsitellään moniarvoisuutta, ja komissio on – yksinkertaistaen esitettynä – todennut useaan otteeseen, että tämä on erittäin arkaluonteinen asia emmekä uskalla käsitellä sitä.

Tämän direktiivin yhteydessä ja tästä lähtien Liverpoolissa käytävien keskustelujen valmisteluissa yksi asiakirja omistettiin pelkästään moniarvoisuudelle, josta ollaan erittäin huolissaan. Komission suhtautumistapa on aina ollut se, että kun teollisuus vapautetaan, moniarvoisuus toteutuu itsestään. Tämä ei pidä paikkaansa, koska radio- ja televisiotoiminnassa noudatetaan hallinnollisten toimilupien järjestelmää ja koska viranomaiset valvovat sitä.

Arvoisa komission jäsen Reding, kerron teille hieman kotimaani tapahtumista, jollaisia ei ole ennen nähty Euroopan unionissa: 500 000 Espanjan kansalaista, yli puoli miljoonaa Espanjan kansalaista – tällaista ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut Euroopan unionissa eikä missään sen toimielimessä – tukee aloitetta, jolla viranomainen, Katalonian itsehallintoalueen hallitus, estetään sulkemasta radioasemaa. Tämä on varmasti tärkeää ja kansalaisten edun mukaista.

Arvoisa komission jäsen Reding, tätä ennakkotapausta ajatellen kysyn teiltä, käsitelläänkö tässä direktiivissä moniarvoisuutta.

  Viviane Reding, komission jäsen. (DE) Arvoisa puhemies, aluksi haluan kiittää jäsen Hieronymia paitsi muutamassa minuutissa esitetystä arviosta myös seurantatoimista nyt esillä olevan uuden lainsäädännön valmistelujaksolla, joka kesti kaksi ja puoli vuotta. Kiitän häntä myös mukavasta ilmauksesta "audiovisuaalisen median kunto-ohjelma". Uskon, että siitä tulee suosittu ilmaisu tulevina kuukausina.

Itsesääntelyn lisääminen on direktiivin täytäntöönpanokeino. Direktiivihän on säädös, joka kansallisten viranomaisten on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä. Ne voivat mennä täytäntöönpanossa vielä direktiivin säännöksiä pitemmälle tai – mikäli sidosryhmät antavat tarvittavan hyväksynnän – panna direktiivin täytäntöön valvotun itsesääntelyn avulla. Pitää paikkansa, että tämä terminologia esiintyy ensimmäistä kertaa Euroopan unionin lainsäädäntötekstissä. Alalla työskenteleviin asiantuntijoihin luottaminen on mielestäni tärkeä oikeansuuntainen askel.

(FR) Kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan puheenjohtaja Sifunakis kysyi minulta, miksi hänelle ilmoitettiin asiasta vasta viime hetkellä. Hyvä jäsen Sifunakis, kuulin itsekin vasta tänään alkuiltapäivästä, että komissio oli hyväksynyt ehdotukseni. Tänään asiasta ilmoitetaan parlamentille, eikä siitä ole tarkoitus nyt keskustella. Varsinaisesta keskustelusta tulee varmasti erittäin intensiivinen ja pitkä. Luulen, että se aloitetaan ensi vuonna asiaa käsittelevissä valiokunnissa, nimittäin kulttuuri- ja koulutusvaliokunnassa sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnassa.

Kaikki Televisio ilman rajoja -direktiivissä hyvin toimineet asiat on sisällytetty uuteen direktiiviin. En ole puuttunut kiintiöihin – vaan aivan päinvastoin. Online-periaatteella tarjottavien palvelujen kohdalla olen asettanut velvoitteen edistää eurooppalaisia teoksia. Tätä välinettä ei ole tällä hetkellä. Riippumattomien tuottajien prosenttiosuus säilytetään ja kuluttajansuojaa vahvistetaan, koska tarvitsemme valistuneita kuluttajia, jotka tietävät, mikä heitä odottaa. Lyhyesti sanoen kuluttajille tiedottamista jatketaan ja heitä suojellaan jatkossakin väärinkäytöltä, eikä näin tehdä pelkästään perinteisen television yhteydessä, sillä näitä periaatteita sovelletaan myös uusiin palveluihin.

Jäsen Herrero pohti, onko tiedotusvälineiden moniarvoisuus edelleen taattu maailmassa, jossa muutoksia tapahtuu päivittäin. Siitä voi olla vakuuttunut, jos lukee eri puolilla Eurooppaa ilmestyviä sanomalehtiä: uusia keskittymiä toteutetaan, olemassa olevia ryhmittymiä hajoaa ja uusia mediapalveluja kehitetään. Digitaalistamisen vuoksi kansalaisten saatavilla olevien kanavien määrä kasvaa räjähdysmäisesti puhumattakaan tilausvideopalvelun uusista muodoista. Mitä muuta lähitulevaisuudessa vielä keksitäänkään? Kuluttajalla on valtavan suuri valinnan mahdollisuus, mikä on hyvä tapa kehittää moniarvoisuutta. Mitä enemmän kuluttajalla on valinnan varaa, sitä paremmin moniarvoisuus kehittyy. Meidän onkin pyrittävä kaikin keinoin edistämään kuluttajan valintamahdollisuutta.

Myös kulttuurin monimuotoisuus on erittäin tärkeä moniarvoisuuden näkökohta, ja tällaisen monimuotoisuuden ulottaminen uusiin palveluihin on tärkeä askel kohti moniarvoisuutta.

Ensi vuoden alussa yksikköni julkaisevat asiakirjan tiedotusvälineiden keskittymistä koskevista kansallisista säännöksistä. Olin luvannut teille tällaisen asiakirjan, jotta komissio ja parlamentti voivat tarkastella yhdessä, mihin suuntaan olemme menossa. Asiakirja toimitetaan käsiteltäväksenne ensi vuoden alussa. Sitten meillä on mahdollisuus keskustella sen sisällöstä ja kaikista tarvittavista Euroopan unionin toimista.

  Lissy Gröner (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan kiittää komission jäsentä: on mukavaa, että hän esittelee ehdotuksen parlamentille, kun lehdistökin tietää jo siitä. Kannatamme varauksettomasti eurooppalaisen sisällön lisäämistä, ja kahdessa käsittelyssä meillä on sitten riittävästi aikaa keskustella asiasta yksityiskohtaisesti.

EU:n vahvuutena on monimuotoisuus – emme voi emmekä haluakaan kilpailla tällä alalla Yhdysvaltojen markkinoiden kanssa – mutta monimuotoisuus on tietenkin myös EU:n heikkous. Emme voi mielestäni käyttää tuotesijoittelua elokuvissa, kuten Yhdysvalloissa tehdään. Viime kädessä markkinat aina päättävät, miten tuotteita esitellään elokuvissa. Kellään ei ole mitään sitä vastaan, että joku ajaa autoa, mutta jokin on mennyt pieleen, jos tuotesijoittelu on mahdollista vain niille, joilla on paksuimmat lompakot.

Olemme yhtä mieltä siitä, ettei mainonta kuulu lastenohjelmiin. Rajat ovat kuitenkin häilyvät. Se on selvää. Mihin nämä rajat on asetettava? Luulen, että kun ovi kerran avataan, mainontaa ei pystytä enää rajoittamaan. Tuotesijoittelua ja häilyviä rajoja vastustetaan siksi voimakkaasti. Meidän on vielä keskusteltava tästä kahdessa käsittelyssä.

  Helga Trüpel (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, minunkin on sanottava, että kuunnellessani komission jäsenen tämänpäiväistä esitystä hämmästelin sitä, että toimituksellisen riippumattomuuden mahdolliseen vaarantumiseen on kiinnitetty niin vähän huomiota. Hän oli todennut, että uutisia ja lastenohjelmia suojellaan tuotesijoittelulta, ja äsken hän mainitsi myös tiedottavat ohjelmat.

Termi "tiedotusohjelmat", joiden tarkoituksena on antaa tietoa kansalaisille, on laaja käsite. Mihin esimerkiksi rahoituspalveluja koskevaa tietoa tarjoavat ohjelmat kuuluvat? Voidaanko niissä mainostaa tällaisia palveluja? Entä terveysohjelmat? Onko niissä kiellettyä mainostaa tiettyjä terveystuotteita tai terveyspalveluja? Pyydän teitä siksi vielä kerran täsmentämään, mitä tarkoitatte "tiedotusohjelmilla".

  Henri Weber (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, toistan kysymykseni. Olen tämän aiheen esittelijä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnassa. Olen puhujaluettelossa. Kysyn, miksette anna minulle puheenvuoroa.

  Puhemies. – Kuulin kyllä, mitä sanoitte. Arvoisa komission jäsen, nyt on teidän puheenvuoronne.

  Viviane Reding, komission jäsen. (DE) Arvoisa puhemies, haluan huomauttaa jäsen Grönerille, että ehdotus on luettavissa Internetissä, joten se on parlamentin jäsenten ja kaikkien muidenkin saatavilla. Jäsen Gröner on aivan oikeassa siinä, että asiasta järjestetään varmasti kaksi käsittelyä, joten meillä on vielä monta mahdollisuutta vaihtaa näkemyksiä ehdotukseni sisällöstä.

Monimuotoisuus on erittäin tärkeää. Koska se on tärkeää ja koska haluan, että eurooppalaiset elokuvat ja eurooppalaiset televisio-ohjelmat tuodaan mahdollisimman hyvin esiin televisioruuduissamme, matkapuhelimissamme ja tietokoneissamme, teen kaikkeni sen edistämiseksi. Joissakin jäsenvaltioissa tehdäänkin jo näin. Otan esimerkiksi Itävallan tuotesijoittelulain: se on oikein järkevä laki, joka toimii erittäin hyvin. Jäsen Gröner mainitsi lastenohjelmissa olevan mainonnan. En ehkä tehnyt riittävän selväksi, että tuotesijoittelu kielletään lastenohjelmien aikana. Tässä asiassa mennään askelta pitemmälle kuin monissa jäsenvaltioissa on tällä hetkellä mahdollista. Haluan suojella erityisesti lapsia.

Jäsen Trüpel puhui toimituksellisesta riippumattomuudesta. Pidän sitä erittäin tärkeänä, minkä vuoksi olen sisällyttänyt tekstiin erityisen maininnan asiasta. Näin ollen tuotesijoittelu on kielletty tiedotus- ja ajankohtaisohjelmissa. Terveysasioihin liittyvä tiedotus siis sisältyy tähän määritelmään.

  Puhemies. – (jäsen Weberille, joka oli pyytänyt puheenvuoroa) Hyvä jäsen Weber, olen myöntänyt puheenvuoron kolmelle Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän jäsenelle, kolmelle Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän jäsenelle sekä kahdelle Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän jäsenelle. Puheenvuoroja on toisin sanoen myönnetty täysin tasapuolisesti.

Keskustelu on päättynyt.

59. Esityslista: ks. pöytäkirja

60. Kyselytunti (kysymykset komissiolle)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana kyselytunti (B6-0343/2005).

Käsittelemme komissiolle osoitettuja kysymyksiä:

  Puhemies. Arlene McCarthyn kysymys numero 56 (H-1030/05):

Aihe: Valioliigan yleisradiointioikeuksien tutkinta

Kuinka paljon työaikaa ja resursseja komissio on käyttänyt tutkintaan, joka koskee Yhdistyneen kuningaskunnan valioliigan jalkapallo-otteluiden suorien lähetysten yleisradiointioikeuksien jakoa?

Mitä komissio on ottanut asiasta opikseen, jos ajatellaan sisäisten menettelyjen muuttamista ja todellisten kilpailutapausten asettamista etusijalle?

Onko komissio samaa mieltä siitä, että jos sillä on tutkittavanaan suorien urheilulähetysten yleisradiointioikeudet, olisi tehokkaampaa ja asianmukaisempaa tutkia mahdollista määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä yleisradiointimarkkinoilla?

  Neelie Kroes, komission jäsen. (EN) Tapaus sai alkunsa vuonna 2002, ja aikojen saatossa työmäärä on vaihdellut valtavasti. Tapausta on hoitanut yksi pääasiallinen käsittelijä, joka on työskennellyt osa-aikaisesti hoitaen myös muita tehtäviä pääosastolla. Tapauksen käsittelyyn ovat eri vaiheissa osallistuneet myös kilpailun pääosasto ja sen kabinetti.

Komissio paheksuu viittausta siihen, ettei kyse olisi todellisesta kilpailutapauksesta. Kuten tiedämme, jalkapallo on erittäin suosittu urheilulaji, ja tapa, jolla sen mediaoikeudet myydään, voi vaikuttaa merkittävästi ja pitkällä aikavälillä mediamarkkinoiden kehitykseen. Useat yritykset, maksuttoman televisiotoiminnan ja maksutelevisiotoiminnan harjoittajat, Internet-palveluntarjoajat, mobiilipalvelujen tarjoajat sekä mahdolliset uudet tulokkaat ovat tapauksen aikana ilmaisseet huolestuneisuutensa komissiolle ja ajoittain myös asianomaisille kansallisille viranomaisille. Tämä osoittaa, kuinka tärkeä tapaus on.

Lisäksi sekä kilpailuvirasto että viestintävirasto ovat vahvasti tukeneet sekä komission tutkimuksen suorittamista että tutkimuksen painopistettä. Yhdistyneen kuningaskunnan kuluttajayhdistys on julkaissut oman selontekonsa näistä kysymyksistä päätyen siihen lopputulokseen, että oli olemassa todellinen kuluttajaongelma ja että ongelman aiheutti tapa, jolla English Football Association Premier League myi oikeudet valioliigan otteluihin.

Komissio ei siten ole samaa mieltä siitä, että olisi ollut tehokkaampaa ja asianmukaisempaa tutkia mahdollista määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä yleisradiointimarkkinoilla. Jos määräävä asema herättää epäilyjä, on tarkoituksenmukaista, että kilpailuviranomainen tutkii tarkemmin syitä määräävään asemaan. Jos jollain yrityksellä on määräävä asema hankintaketjun loppupään markkinoilla, mikä ainakin osittain johtuu hankintaketjun alkupäässä tehdyistä mahdollisesti EY:n perustamissopimuksen 81 artiklaa rikkovista sopimuksista, toimivin ja tehokkain menettelytapa on tutkia näitä sopimuksia. Jalkapallo-otteluiden televisiointioikeuksien yhteismyynnin vaarana on, että luodaan markkinavoimaa omaava myyjä ja että tämä markkinavoima siirtyy hankintaketjun loppupään markkinoille. Yhteismyynti voi aiheuttaa kilpailuongelmia loppupään markkinoilla, minkä vuoksi sitä on tutkittava tarkkaan. Määräävän aseman tutkiminen vain hankintaketjun loppupään markkinoilla sen sijaan, että tutkitaan myös oikeuksista hankintaketjun alkupäässä tehtyjä sopimuksia, on kuin hoitaisi kilpailuongelman oireita sen sijaan, että hoitaisi yhtä aiheuttajaa.

  Arlene McCarthy (PSE). – (EN) Komissio ei tapansa mukaan koskaan todella vastaa kysymykseen, koska kyse on resurssien käyttämisestä kolmen ja puolen vuoden ajan. On sanottava, ettei kyse ole vain komission resursseista, vaan myös miljoonista punnista, joita toiminnassa mukana olevat tuhlaavat asianajopalkkioihin.

Minun on jälleen kysyttävä, onko asia komission mielestä oikeassa suhteessa, kun lopputulos on se, että yksi lisäpaketti menee toiselle palveluntarjoajalle kuin Skylle, ilman mitään takeita siitä, että tämä on maksuton televisiokanava. Se voi hyvinkin olla toinen kaapelikanava, joka perii kuluttajalta maksun. Ennen kaikkea aikooko komissio nyt sallia nykyisen sopimuksen jatkuminen puuttumatta asiaan ja jättäen näin nähtäväksi, onko se yleisön edun mukaista? Entä aikooko komissio antaa nimenomaan jalkapalloseuroille oikeusvarmuuden omien resurssien hoidossa, erityisesti silloin kun yhteisön varoja investoidaan niiden kotiseuduille?

  Neelie Kroes, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, ymmärrän arvoisan jäsenen viestin, mutta olen vahvasti eri mieltä siitä, ettemme ole vastanneet tähän kysymykseen, sillä itse asiassa olemme siihen vastanneet. On toinen asia, jos vastaus ei miellytä jäsentä, mutta olen vastannut kysymykseen ja vastaan siihen nyt uudelleen.

Valioliiga myy otteluidensa lähetysoikeuksia mediatoiminnan harjoittajille ympäri maailmaa, myös useissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Valioliigan jalkapallo on erittäin suosittua esimerkiksi Irlannissa, ja valioliiga on komission puuttumisen vuoksi muuttanut Irlannin kohdalla oikeuksia koskevia menettelytapojaan. Yksinkertaisesti sanottuna kun tapaus sai alkunsa vuonna 2002, asialla oli selvä kansainvälinen ulottuvuus, jota komissio oli valmis käsittelemään. Se, onko mukana muutama tai vielä useampi asianajaja, on heidän oma asiansa. Me olemme kuitenkin halukkaita ja kykeneviä käsittelemään tätä kysymystä. Olemme siinä onnistuneetkin, sillä olemme selvittäneet ongelman, joka liittyi kilpailun haittaamiseen.

  Manolis Mavrommatis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, onko komissio samaa mieltä siitä, että vain tilaaja, toisin sanoen kertamaksutelevisiokanavat, voisi lähettää tärkeitä kansainvälisiä urheilutapahtumia?

Oletteko miettinyt sitä, onko kaikilla kansalaisilla käytössään nämä mukavuudet, vaikka eräät kansainväliset liitot ovatkin toimineet tämän mukaisesti ja sallineet kansainvälisen tapahtuman lähettämisen maksuttomien verkkojen kautta?

Miksi ette ryhdy toimenpiteisiin sellaisia Euroopan unionin jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät ole lähettäneet luetteloa maksuttomasti lähetettävistä urheilulajeista viimeisten kahdentoista vuoden ajalta, kuten niiden olisi pitänyt?

  Neelie Kroes, komission jäsen (EN) Selvästi urheiluun liittyvät säännöt eivät kuulu kilpailulainsäädännön piiriin, vaan ainoastaan urheilutapahtumiin liittyvä taloudellinen toiminta. Olen kilpailupelin, en itse pelin, tuomari. Selvät urheilusäännöt liittyvät olennaisesti urheilulajiin tai ovat välttämättömiä sen harjoittamiseksi tai kisan järjestämiseen. Niihin ei voida soveltaa kilpailusääntöjä.

Kuten komission UEFA:n ja DFB:n lähetyksiä koskevat päätökset osoittavat, on täysin mahdollista käyttää yhteismyyntimekanismeja, jotka mahdollistavat solidaarisuusmaksujen maksamisen ja ovat kilpailusääntöjen mukaisia. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että yhteismyynnin on hyödytettävä faneja eikä vain seuroja. Monet liigat näyttävät pitävän tärkeimpänä vastuunaan keksiä erilaisia tapoja, joilla fanit saadaan maksamaan yhä suurempia summia. Tämä ei voi olla oikein.

  Puhemies. – Jaime Mayor Orejan kysymys numero 57 (H-1036/05):

Aihe: Komission päätös vetäytyä Gas Natural -yhtiön suunnittelemaa Endesa-yhtiön valtaamista koskevan asian tutkimisesta

Espanjan pääministerin aloitteesta pidettiin Moncloa-palatsissa 6. marraskuuta 2005 illalla komission puheenjohtajan ja pääministerin välinen kokous. Kokous oli salainen ja siitä saatiin tietää vasta useita päiviä myöhemmin tiedotusvälineiden itsepintaisuuden ansiosta. Molempien osapuolten mukaan kokouksessa keskusteltiin toimivaltaisen viranomaisen asettamisesta ratkaisemaan Gas Natural -yhtiön suunnittelemaa Endesa-yhtiön valtaamista koskeva asia. Muutaman tunnin kuluttua asia vedettiin pois 9. marraskuuta 2005 pidettävän komission jäsenten kokouksen esityslistalta ja siirrettiin 15. marraskuuta 2005 pidettävään kokoukseen, jolloin tehtiin lopullinen päätös asian jättämisestä Espanjan viranomaisten hoidettavaksi. Myöhemmin on tullut tietoon, että Espanjan kilpailuvirasto oli laatinut kaksi vastakkaista asiakirjaluonnosta tästä asiasta.

Voiko tämä tapahtumasarja vahingoittaa komission imagoa riippumattomana ja puolueettomana yhteisön edun puolustajana?

  Neelie Kroes, komission jäsen. (EN) Arvoisa jäsen epäilee, että komission puheenjohtajan ja Espanjan pääministerin tapaamisella on yhteyttä siihen, että komission päätös Gas Natural -yhtiön ja Endesa-yhtiön mahdollisen fuusion yhteisöulottuvuudesta vedettiin pois 9. marraskuuta järjestetyn kokouksen asialistalta.

Voin ehdottomasti vakuuttaa parlamentille, ettet tällaista yhteyttä ole olemassa. Tosiasiassa komissio ei yksinkertaisesti saanut tapauksen tutkimusta loppuun ajoissa 9. marraskuuta pidettyyn kokoukseen, koska tapauksen esille nostamat oikeudelliset, taloudelliset ja kirjanpidolliset kysymykset ovat hyvin monimutkaisia. Tämä oli yksinkertaisesti syynä päätöksen lykkäämiseen. Itse asiassa kollegion 9. marraskuuta pidettyä kokousta edeltävänä viikonloppuna komissio sai yhä lisätietoja tapauksen osapuolilta.

Kuten jäsenet muistavat, tapauksesta Gas Naturalin ja Endesan tapaus ilmoitettiin Espanjan kilpailuvirastolle. Syyskyyn 19. päivä Endesa-yhtiö ohjasi tapauksen komissiolle, jotta tämä päättäisi, onko tapauksella yhteisönlaajuinen ulottuvuus.

Komissio päätti 15. marraskuuta hylätä Endesa-yhtiön kanteen, jonka mukaan esitetty julkinen ostotarjous olisi yhteisönlaajuinen. Komissio noudatti olennaisia oikeusturvavaatimuksia antaen molemmille osapuolille riittävästi aikaa ottaa kantaa toistensa esityksiin ja ottaen huomioon kaikki esitetyt näkökannat. Komissio päätyi EU:n voimassa olevien yrityskeskittymiä koskevien sääntöjen ja Endesa-yhtiön vuoden 2004 tarkastetun tilinpäätöksen perusteella siihen, ettei esitetty keskittymä ole yhteisönlaajuinen, ja tapaus on siten komission toimivallan ulkopuolella.

Komission mielestä sen riippumattomuutta ja puolueettomuutta ei voida kyseenalaistaa sen vuoksi, että Espanjan pääministeri on voinut käsitellä Gas Natural -yhtiön esittämää Endesa-yhtiön ostotarjousta tapaamisessaan komission puheenjohtajan kanssa. En ollut mukana tapaamisessa. Komission puheenjohtaja tapaa säännöllisesti monia EU:n jäsenvaltioiden pääministereitä, myös Espanjan pääministeriä, keskustellakseen heidän kanssaan, kuten hän minulle kertoi, monista erilaisista kysymyksistä.

Komissiolla on oikeus ja itse asiassa velvollisuus kuunnella kaikkien asianosaisten osapuolten mielipiteet, sekä yksityisellä ja julkisella sektorilla, ja tarkastella kaikkia tapauksen näkökulmia, ennen minkäänlaisen päätöksen tekemistä. Ei ole mitenkään poikkeuksellista tai ainutlaatuista, että tapauksesta on olemassa erilaisia luonnoksia. Sen sijaan tätä voidaan pitää yksinkertaisesti osana komission sisäistä keskustelua, jotta kysymyksiä tarkastellaan kaikista olennaisista näkökulmista.

  Jaime Mayor Oreja (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, olen kiitollinen komission vastauksesta. Kuunneltuani häntä minulle jäi kuitenkin sellainen vaikutelma, että tässä tapauksessa on käsitelty vain teknisiä kysymyksiä. Totuus on kuitenkin se, että tapauksesta on annettu monia hyvin epätavallisia lausuntoja ja kannanottoja ennen kahden puheenjohtajan tapaamista. Ette maininneet Espanjan hallituksen ministerien antamaa lausuntoa ettekä eräiden muiden komission jäsenten, jotka eivät ole toimivaltaisia tässä asiassa, kannanottoja ettekä edes sosiaalidemokraattisen ryhmän viikkoa ennen päätöstä esittämää vaatimusta, jonka mukaan ette olisi toimivaltainen näissä asioissa.

Tämä tapaaminen, jonka vain te olette maininneet, tapahtui siis päätöksentekoviikkoa edeltävänä sunnuntaina tässä erittäin epätavallisessa tilanteessa. Tapaaminen ei ollut julkinen, vaan se pidettiin salassa. Se tuli esille vasta myöhemmin, kun tieto vuosi tiedotusvälineisiin, minkä ansiosta saimme selville, että tapaamisessa oli käsitelty julkista ostotarjousta.

Arvoisa komission jäsen, oikeat menettelytavat ovat erittäin tärkeitä demokratiallemme, ja tunnette sanonnan, jonka mukaan "ei riitä, että Caesarin vaimo on kunniallinen, hänen täytyy myös näyttää sellaiselta". EU:n jäsenvaltion hallituksen on noudatettava yhteisön sääntöjä, mutta tärkein on sääntö on noudattaa maalaisjärkeä siinä, miten päätöksiä tehdään.

Komissio ei voi olla vahva heikon kanssa ja heikko vahvan kanssa. Ette saa antaa sellaista vaikutelmaa, että komissio on vain joukko kansallisten hallitusten korkeita virkamiehiä. Komission vahvuus perustuu sen päätösten riippumattomuuteen ja maalaisjärkeen. Onkohan näitä sääntöjä noudatettu?

  Neelie Kroes, komission jäsen. (EN) Arvoisan jäsenen viimeinen lause oli mielenkiintoinen – että päätösten on perustuttava maalaisjärkeen. Kilpailuasioista vastaavana komission jäsenenä olen tottunut tekemään vain tarkkoihin yksityiskohtiin perustuvia päätöksiä, ei siis maalaisjärkeen perustuvia, vain puhtaasti tarkkoihin yksityiskohtiin. Tämän tapauksen käsittely oli minun vastuullani, ja minun vastuullani on kaikkien sellaisten tapausten käsittely, joihin liittyvät tarkat yksityiskohdat osoittavat tapauksen kuuluvan komission käsittelyyn.

En kiistänyt sitä, että komission puheenjohtaja ja Espanjan pääministeri tapasivat. Toistan kuitenkin, ettei tapaamisella ollut minuun minkäänlaista vaikutusta. Komission jäsenet hoitivat tehtäväänsä EY:n perustamissopimuksen 213 artiklan mukaisesti täysin riippumattomina yhteisön yleisen edun mukaisesti. He eivät pyytäneet tai ottaneet ohjeita miltään hallitukselta tai muultakaan taholta.

Olen vannonut toimivani näin ja vannon, että toimin näin myös vastaisuudessa. Hoidan tehtäviäni tarkkoihin yksityiskohtiin perustuen ja voitte olla varmoja, että pysyn omalla linjallani huolimatta ympärillä vellovista mielipiteistä.

  Antonio Masip Hidalgo (PSE). – (ES) Arvoisa komission jäsen, älkää olko huolissanne. Se mitä sanoitte on ehdottoman totta. Olette osoittaneet puhuvanne totta ja olen hyvin pahoillani, että maanmieheni on asettanut kunnianne kyseenalaiseksi.

  Gerardo Galeote Quecedo (PPE-DE). – (ES) Arvoisa komission jäsen, menemättä yksityiskohtiin nämä ovat tosiasiat: pyysitte komission jäsenten kollegiolta tukea, mikä on poikkeuksellista. Komission puheenjohtaja teki salaisen matkan Madridiin, ja pian sen jälkeen veditte asian pois komission jäsenten kollegion asialistalta. Seuraavalla viikolla komission jäsenten kollegio joutui päättämään kysymyksestä hädin tuskin keskustelematta.

Samaan aikaan kolleganne komissiosta antoi Espanjassa lausuntoja, joissa jo etukäteen todettiin, mikä komission kanta on. Arvoisa komission jäsen, ihmettelen ja kysynkin teiltä, oletteko tietoinen siitä, että nämä tapahtumat ovat yhdessä jäsenvaltiossa johtaneet siihen, että Euroopan komissio on menettänyt siellä uskottavuuttaan yhteisön etujen vartijana.

  Neelie Kroes, komission jäsen. (EN) Uskottavuuteeni ei ole vaikuttanut yksi työillallinen tai mikä se onkaan ollut. Toistan edelleen, että velvollisuutenani on tehdä komissiolle tarkkoihin yksityiskohtiin perustuvia ehdotuksia. Näin tapahtui myös tässä tapauksessa. En pyytänyt komissiolta tukea. Minä ainoastaan esittelin tarkkoihin yksityiskohtiin perustuvan päätökseni. Komission velvollisuutena on tehdä päätöksiä, jotka perustuvat asiantuntevaan tietoon, ja näin on erityisesti kilpailuasioiden kohdalla. Toistan siis edelleen, että menin kollegion eteen esittelemään tarkat yksityiskohdat. EU:n perussääntöjen mukaisesti emme voineet käsitellä tapausta, vaan se oli käsiteltävä Espanjan kansallisessa kilpailuvirastossa.

  Puhemies.

Margarita Starkevičiūtėn kysymys numero 58 (H-1007/05):

Aihe: Ignalinan ydinvoimalaitoksen sulkemiseksi myönnetyt varat

Ignalinan ydinvoimalaitoksen sulkemiseksi vuonna 2005 käytettävissä olevista maksusitoumusmäärärahoista maksetaan ainoastaan 50 prosenttia. Merkittävä osa varainhoitovuoden 2005 talousarviossa myönnetyistä maksumäärärahoista jää näin ollen käyttämättä. Tämä johtuu suurelta osin siitä, ettei varojen hallinnasta ydinvoimalaitosten käytöstäpoiston kansainvälisille tukirahastoille vastaava Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki pystynyt laatimaan tarkkoja maksuennusteita. Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä, jotta vastaavilta ongelmilta vältyttäisiin tulevaisuudessa ja varojen hallinnasta vastaavien elinten palvelut paranisivat?

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Ignalina-ohjelman alaista yhteisön tukea jaetaan kahdella tavalla. Tuki voidaan kohdistaa suoraan edunsaajamaahan Phare-ohjelman kautta, joka on yksi EY:n liittymistä valmisteleva rahoitusväline. Toinen ja suurin osa tuesta jaetaan Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin hallinnoiman kansainvälisen tukirahaston kautta. Euroopan yhteisö on rahaston pääasiallinen muttei kuitenkaan ainoa kartuttaja. Ydinvoimalaitoksen käyttöönotto on pitkä, usein vuosikymmeniä kestävä, prosessi, johon liittyy suuren rakennuskokonaisuuden suunnittelu ja rakentaminen. Siihen liittyvät hankkeet käynnistetään usein vasta vuosia sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen.

Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin hallinnoimien hankkeiden kohdalla Ignalinan käytöstäpoiston kansainvälisen tukirahaston säännöt edellyttävät, että ennen kuin sopimukset voidaan liittää mihinkään hankkeeseen on EBRD:n tilillä oltava riittävät varat. Tämä on tavallinen käytäntö hankkeenhallinnassa. Tämä johtaa siihen, että tehdään sopimuksia, joita ei viedä loppuun useisiin vuosiin ja jotka eivät siten selvästikään edellytä kaikkien budjettikulujen maksamista. Tästä seuraa, että Ignalina-ohjelmaan osoitetut vuosittaiset määrärahat eivät välttämättä vastaa tietyn vuoden maksuja. Maksut voivat jonain vuonna jopa ylittää yhteisön todellisen vuosittaisen sitoumuksen rahastoon.

  Margarita Starkevičiūtė (ALDE). – (EN) Olen melko pettynyt komission jäsenen vastaukseen, koska hän on varmaan kuullut kiistoista, jotka koskevat niin sanottuja kertyneitä määrärahoja, joita ei ole vieläkään maksettu. Olin yllättynyt siitä, että 50 prosenttia varainhoitovuoden 2005 talousarviossa varatusta kokonaissummasta on käyttämättä. Varojen käyttäminen tulevaisuudessa ei ole ongelma, vaan se miksi kerrytämme etukäteen niin suuria rahasummia ja määrärahoja.

  Andris Piebalgs, komission jäsen (EN) Ignalinan käytöstäpoiston kansainväliseen tukirahastoon varatuista varoista on käytetty tähän mennessä vain 50 prosenttia. Tämä ei tarkoita, etteikö tällä tärkeälle tukiohjelmalle myönnettyjä jäljellä olevia varoja maksettaisi tulevaisuudessa. Kuten jo todettiin EBRD:n rahasto kattaa pitkällä aikavälillä toteutettavia hankkeita. Varoja maksetaan tarvittaessa. Komissio seuraa yhteisön varojen käyttöä, sillä komissio on uskonut maksamansa osuuden kansainvälisesti tunnustetun ja kunnioitetun rahoituslaitoksen EBRD:n hoitoon.

Komission osastot toimivat puheenjohtajina rahoittajien kokouksissa, joissa suurimmat rahoituspäätökset tehdään. He myös pyytävät ajoittain lisätietoja EBRD:lta ja käyttävät tilintarkastusoikeuttaan. Mielestäni EBRD:n puolelta kaikki velvoitteet täytetään.

  Puhemies. Marie Panayotopoulos-Cassiotoun kysymys numero 59 (H-0981/05):

Aihe: Vammaisten ja perheiden avustaminen junamatkoilla

Euroopan rautatieverkkoa ollaan kehittämässä ja energiapolitiikkaa muotoilemassa uudelleen. Liikkumisen vapaus huomioon ottaen mitä erityistoimia komissio aikoo toteuttaa, mitä tulee infrastruktuuriin, palveluihin ja kustannuksiin vammaisten ja nuorten, erityisesti monilapsisten perheiden matkustamisen avustamiseen ja helpottamiseen?

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, vastaan mielelläni jäsen Panayotopoulos-Cassiotoun ensimmäisen kysymykseen. Useat komission liikenne- ja energia-alan aloitteet osoittavat, kuinka tärkeinä pidämme käyttäjiä, joilla on erityistarpeita. Komissio on ryhtynyt luomaan peruspalveluja koskevaa asianmukaista oikeusperustaa, jonka pohjalta jäsenvaltiot voivat taata käyttäjille korkealaatuisia liikennepalveluja edullisilla hinnoilla.

Komissio vauhditti toimenpiteitään vuonna 2005 ja määritteli matkustajien oikeuksia koskevan politiikkansa perusperiaatteet. Tällä kertaa komissio keskittyi liikuntarajoitteisten matkustajien oikeudenmukaiseen kohteluun. Se esitti junamatkustajien oikeuksia koskevan asetusehdotuksen, joka on tällä hetkellä Euroopan parlamentin ja neuvoston käsittelyssä ja josta jälkimmäinen on saavuttanut asiasta poliittisen yhteisymmärryksen 5. joulukuuta.

Ehdotetussa asetuksessa edellytetään esimerkiksi, että palveluntarjoajat kunnioittavat oikeutta oikeudenmukaiseen pääsyyn rautatiepalveluihin ja oikeutta saada tietoa tavoitettavuusehdoista. Rautatieyhtiöiden ja asemien ylläpitäjien on tarjottava ilmaista apua liikuntarajoitteisille matkustajille niin asemilla kuin junissakin. Komissio on käsittelemässä myös junien ja asemien tavoitettavuutta.

Direktiivin Euroopan-laajuisen rautatiejärjestelmän toimivuudesta täytäntöönpanon johdosta komissio laatimassa teknisiä eritelmiä, joiden tavoitteena on parantaa liikuntarajoitteisten henkilöiden pääsyä junien yleisiin tiloihin. Erityistä huomiota on kiinnitetty junaan nousemiseen ja siitä poistumiseen liittyviin ongelmiin ja velvoitteisiin, jotka liittyvät evakuointiin hätätilanteissa. Vastatakseen suuren yleisön liikennettä koskeviin erityistarpeisiin, jäsenvaltiot voivat myös ylittää yhteisön lainsäädännön vaatimukset.

Yhteisön lainsäädäntö on se, jossa säädetään julkista toimintaa ohjaavista yksityiskohtaisista säännöistä. Toisaalta jäsenvaltioiden asiaksi jää perustaa järjestelmä alennettujen hintojen soveltamiseksi tiettyjen matkustajaryhmien, kuten suurperheiden jäsenten, kohdalla. Kaikkia tämäntyyppisiä aloitteita tukee Euroopan unionin strategia vammaisten aktiivisen osallisuuden parantamiseksi. Vuosia 2006–2007 koskevan toimintasuunnitelman jälkimmäisen vuoden aikana on ensisijaisena tavoitteena edistää pääsyä liikennepalveluihin sekä syrjimättömyyttä komission äskettäin hyväksymän vammaisten tilannetta laajentuneessa Euroopan unionissa koskevan tiedonannon mukaisesti. Nämä asiat halusin tuoda esille vastauksessani arvoisan jäsenen kysymykseen.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kiitos kaikista antamistanne tiedoista ja kiitokset ohjelmasta, josta olette jo päättäneet.

Haluan kysyä teiltä lisäkysymyksenä, kuuluvatko lapset, nuoret ja yleisesti lyhyet henkilöt komission ehdottaman lainsäädännön mukaisesti erityissuojelua tarvitseviin henkilöihin.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa jäsen Panayotopoulos-Cassiotou, kyllä. Itse asiassa totesin, että olemme perustaneet Euroopan-laajuisen liikuntarajoitteisia henkilöitä koskevan toimenpiteen. Muista ryhmistä mainitsin suurperheet, mutta olisin hyvin voinut puhua nuorista ja lapsista. Jäsenvaltioilla on tietysti myös harkintavaltaa asiassa, sillä ne voivat lainsäädännöllään avustaa näitä ryhmiä. Ymmärrätte varmaan, että meidän on kohdistettava yhteisön toiminta suurempiin kysymyksiin. Liikuntarajoitteisten henkilöiden pääsy liikennepalveluihin on erittäin tärkeä kysymys Euroopan unionissa tällä hetkellä.

  Puhemies.

Gyula Hegyin kysymys numero 60 (H-0982/05):

Aihe: Kestävä kaupunkiliikenne

Kuten on selvästi nähtävissä, Eurooppa ja koko maailma ovat energiakriisissä. Öljyn hinta nousee samaan aikaan kun kysyntä kasvaa huomattavaa vauhtia. Euroopan ja muiden teollisuusmaiden vastuulla on näyttää esimerkkiä, kuinka tästä tilanteesta selviydytään.

Liikenteen osuus energian kulutuksestamme on 30 prosenttia, josta tieliikenteen 85 prosenttia. Tieliikenne saastuttaa vakavasti ympäristöä monissa Euroopan kaupungeissa, mikä lisää terveysongelmia kaupunkialueilla asuvien eurooppalaisten keskuudessa. Moneen ympäristöongelmaan on kuitenkin ratkaisu, jonka täytäntöön panemiseksi joudumme näkemään vaivaa. Pyöräily, raitiovaunu- ja lähijunaverkosto sekä muu yleinen julkinen liikenne vähentävät ilmansaasteita ja fossiilisten polttoaineiden kulutusta huomattavasti.

Mitä komissio aikoo tehdä edistääkseen kestävää kaupunkiliikennettä, etenkin tukeakseen pyöräilyä ja julkista kaupunki- ja lähiliikennettä ja tehdäkseen niitä suositummiksi?

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Ihmiset ympäri Eurooppaa alkavat yhä enemmän pitää liikkuvuutta oikeutena. Liikkuvuuden kasvulla on hyvin suuri vaikutus kaupunkeihin, ja kaupunkiliikenteestä on tullut suuri ongelma.

Komissio pyrkii vaikuttamaan merkittävästi kaupunkiliikennepolitiikan kehittymiseen edistämällä hyvien käytäntöjen vaihtoa ja kunnioittamalla samalla kuitenkin toissijaisuusperiaatetta.

Civitas-ohjelma on innovatiivinen aloite, jossa yhdistyvät liikenne-, energia- ja ympäristönäkökulmat. LIFE-ohjelma ja STEER-ohjelma ovat kaksi esimerkkiä rahoituksellisesta tuesta, jota myönnetään useissa kaupungeissa kestävää kaupunkiliikennettä edistäville hankkeille.

Hyvä jäsen Hegyi, meidän on tehtävä enemmän, ja sen vuoksi komissio on laatinut uusia aloitteita. Kestävä kaupunkiliikenne on esimerkiksi yksi tutkimuksen painopisteistä tutkimuksen ja kehittämisen seitsemännessä puiteohjelmassa. Tulevat rahoitusnäkymät vuosille 2007–2013 avaavat rahoitusmahdollisuuden koheesiorahaston kautta. Komissio on lisäksi hyväksynyt tarkistetun asetusehdotuksen antaakseen lisävauhtia julkisen liikenteen uudelleenjärjestelylle.

Uusimalla ajoneuvokannat voidaan myös tehokkaasti alentaa liikenteen vaikutuksia kaupunkien ilmanlaatuun, ja julkiset hankintasopimukset voisivat toimia tässä esimerkkeinä. Olen valmistelemassa direktiiviehdotusta, jolla velvoitetaan julkisyhteisöt hankkimaan vähimmäiskiintiön puhtaita ajoneuvoja uusiessaan ajoneuvokantojaan.

Lopuksi totean, että komissio julkisti 21. syyskuuta hyväksymässään tiedonannossa ilmanlaadusta aikeensa luoda yhteiset puitteet vähäpäästöisten alueiden määrittämiseksi.

Seuraavassa kaupunkiympäristöä koskevassa teemakohtaisessa strategiassa kannustetaan yhtenäisen lähestymistavan käyttöönottoa kaupunkiemme ja kaupunkiliikenteen hallintaan. Tammikuussa 2006 julkistettavassa strategiassa kehotetaan jäsenvaltioita sekä paikallisia ja alueellisia viranomaisia laatimaan kestävää kaupunkiliikennettä koskevat suunnitelmat.

Lopuksi totean, että käytämme hyväksemme liikennepolitiikkaa koskevan valkoisen kirjan päivittämistä ja otamme esiin kaikki seuraavat kysymykset: autoilulle varattu tila kaupungeissamme, matkustajien oikeudet, Galileo-hankkeen tuleva soveltaminen, pääsy julkiseen liikenteeseen sekä liikenneturvallisuuden parantaminen, erityisesti pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden osalta.

Hyvä jäsen Hegyi, kuten huomaatte, jaan huolenne.

  Gyula Hegyi (PSE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, kiitos. Olen melko tyytyväinen vastaukseenne, mutta kaipaisin hieman täsmennystä. Miten komissio suunnittelee rajoittavansa yksityisautoilua edistäen samalla ympäristöystävällisiä liikennemuotoja, kuten pyöräilyä, julkista liikennettä ja rautatieliikennettä?

Mainitsitte koheesiovarat ja haluan esittää ehkä yksinkertaiselta vaikuttavan kysymyksen. Voisitteko kertoa kuinka paljon suunnilleen käytämme rahaa kaupunkiemme julkisen liikenteen infrastruktuurin kehittämiseen? Luulen, että ihmisiä kiinnostaa näkökantojemme lisäksi kuulla kuinka paljon rahaa käytetään.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Hyvä jäsen Hegyi, en halua antaa teille liian tarkkaa lukua, koska tähän mennessä noin 100 miljoonaa euroa on investoitu tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelman kautta, ja ohjelma jatkuu tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman kautta.

Voin myös kertoa teille, että Civitas-ohjelma on saanut komissiolta melkoisesti rahoitustukea hyvien käytäntöjen vaihdon edistämiseksi. Kun valkoista kirjaa tarkistetaan, katsomme minkälaisia toimenpiteitä voimme toteuttaa tuen lisäämiseksi.

  Josu Ortuondo Larrea (ALDE). – (ES) Arvoisa komission jäsen, lähijunaverkosto on elintärkeä kestävälle kaupunkiliikenteelle suurimmassa osassa Euroopan kaupungeista. Eikö rautateiden vapauttaminen voi mielestänne kuitenkin vaikuttaa lähijunaverkoston taloudelliseen tasapainoon ja kannattavuuteen, jos kansainvälisiä matkustajaliikennepalveluja tarjoavien yhtiöiden sallitaan ottaa ja jättää matkustajia kahdella samassa jäsenvaltiossa sijaitsevalla asemalla?

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja (FR) hyvä jäsen Larrea, komission laatima tarkistettu ehdotus julkisen palvelun velvoitteista vastaa kysymykseenne. Vastaisuudessa on itse asiassa välttämätöntä varmistaa, että kansainvälisen matkustajaliikenteen kilpailulle avaaminen ei vaikuta julkisviranomaisen antamien peruspalvelutehtävien suorittamiseen.

Kansainvälisen matkustajaliikenteen vapauttaminen on yhteydessä julkisen palvelun velvoitteisiin. Näin vältetään mainitsemanne tilanne, jossa jotkut kansalaiset ovat erilaisessa asemassa, koska heillä ei ole käytössään tarvitsemiaan liikennevälineitä. Kiitos teille kysymyksestänne. Aion varmistaa hyvin huolellisesti, että vapauttaminen ei vaikuta julkisiksi palveluiksi luokiteltujen palveluiden saamiseen.

  Gay Mitchell (PPE-DE). – (EN) Haluan kiittää komission jäsentä hänen vastauksestaan ja pyytää häntä kiinnittämään erityistä huomiota kaupunkiliikenteen yhteiseen lipunmyyntiin.

Esimerkiksi Dublinissa meillä on työmatkajuna, rautatieverkosto, Luasin raitiovaunu ja julkisia busseja. Tähän mennessä käytössä ei ole ollut yhteistä lipunmyyntijärjestelmää, jota voitaisiin käyttää kaikissa neljässä. Voisiko komission jäsen harkita tutkimuksen tekemistä Dublinista ja koko yhteisen lipunmyynnin kehittämistä niin, että ihmiset käyttäisivät julkista liikennettä useammin ja että se toimisi tehokkaammin?

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Hyvä jäsen Mitchell, tämä on hyvin aiheellinen kysymys, sillä yhteinen lipunmyynti olisi todella tarpeellinen Itse asiassa lähi- ja kaukoliikenne on kuitenkin toissijaisuuskysymys.

Meidän olisi edistettävä hyvien käytäntöjen vaihtoa Euroopan eri kaupunkien välillä parhaiden ratkaisujen löytämiseksi. Kiitos, kun otitte esille kysymyksen, joka hyvin tärkeä kansalaisillemme.

  Puhemies. Kysymyksiin 61–72 vastataan kirjallisesti⁽¹⁾.

Kysymys nro 73 jätetään käsittelemättä, koska kysymyksen esittäjä ei ole läsnä.

  Puhemies. Beglitisin kysymys numero 74 (H-0990/05):

Aihe: Turkin esittämä veto Kyproksen osallistumisesta kansainvälisiin järjestöihin

Mustanmeren taloudellisen yhteistyön järjestön 28. lokakuuta 2005 Chisinaussa Moldovassa pidetyssä kokouksessa järjestön täysjäsen Turkki käytti veto-oikeuttaan ja epäsi jälleen Kyproksen tasavallan tarkkailijajäsenen asemaa koskevan anomuksen. Turkki estää Kyprosta liittymästä myös kansainväliseen vientivalvontajärjestelmään.

Kun otetaan huomioon Turkin tekemät sitoumukset ministerineuvoston 3. marraskuuta Luxemburgissa hyväksymissä neuvottelupuitteissa ja erityisesti niiden 7 kohdassa, miten komissio suhtautuu siihen, että Turkki kieltäytyy noudattamasta EU:n ehtoja vielä liittymisneuvotteluiden avaamisenkin jälkeen? Mitä toimia se aikoo toteuttaa sen varmistamiseksi, että Turkki noudattaa täysimääräisesti yhteisön säännöksiä ja EU:n lainsäädäntöä suhteissaan EU:n jäsenvaltioon?

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Komissio on tietoinen siitä, että Turkki on estänyt Kyproksen tasavallan jäsenyysanomukset useissa kansainvälisissä järjestöissä, mikä selvästi mainittiin marraskuussa julkaistussa Turkin edistymistä koskevassa vuosikertomuksessa 2005.

Komissio on täysin samaa mieltä asiakirjassa esitetyn kannan kanssa. Asiakirjassa määritellään puitteet jäsenyysneuvotteluille, toisin sanoen EU:n neuvotteluille asettama ehto, jonka mukaan Turkin on asteittain lähennettävä kantojaan kansainvälisissä järjestöissä EU:n kantoihin, esimerkiksi kantaansa, joka koskee kaikkien jäsenvaltioiden jäsenyyttä asiaankuuluvissa järjestöissä.

Komission ehdotuksessa tarkistetusta liittymiskumppanuudesta tämä kanta tulee esille. Ehdotuksen mukaan yksi ensisijaisista lyhyen aikavälin tavoitteista on, että "politiikkoja, jotka koskevat suhteita kolmansiin maihin, ja kantoja kansainvälisissä järjestöissä on asteittain lähennettävä EU:n ja sen jäsenvaltioiden vastaaviin politiikkoihin ja kantoihin, joihin kuuluu myös kaikkien EU:n jäsenvaltioiden jäsenyys asiaankuuluvissa järjestöissä ja järjestelyissä kuten Wassenaarin järjestelyssä".

Komissio pyrkii kaikin käytössään olevin keinoin, erityisesti neuvottelupuitteiden ja assosiaatiosopimuksen sekä liittymiskumppanuuden avulla, varmistamaan, että myös tässä suhteessa Turkki asteittain lähentää lainsäädäntöään yhteisön lainsäädäntöön. Muistutan teitä siitä, että tämä oli yksi avainkysymyksistä, joista keskusteltiin 3. lokakuuta, kun päätös jäsenyysneuvottelujen aloittamisesta Turkin kanssa tehtiin.

Haluan myös korostaa, että EU:n puheenjohtajavaltio on juuri ottanut Turkkiin virallisesti yhteyttä asiassa, joka koskee Kyproksen hakemusta liittyä Wassenaarin sopimukseen.

  Panagiotis Beglitis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää erityisesti myös komission jäsentä Rehniä hänen vastauksestaan.

Haluan kuitenkin painottaa, että Turkin ja Euroopan unionin välisiä suhteita nyt ohjaava institutionaalinen rakenne on meille kaikille tuttu. Kysymys kuuluu, miten Turkki saadaan soveltamaan ja noudattamaan yhteisön säännöstöä ja kunnioittamaan Euroopan unionin legitimiteettiä?

Komission jäsen totesi EU:n ja Turkin parlamentaarisessa sekavaliokunnassa 23. marraskuuta pitämässään puheessa, että "juhlat ovat ohi, nyt on aika toimia". Arvoisa komission jäsen, mitä tällä "toimimisella" tarkoitetaan? Aikooko komissio ehdottaa neuvottelujen lykkäämisehdon käyttöönottoa, ellei Turkki ensi vuonnakaan tai seuraavien kahden vuoden aikana noudata yhteisön säännöstöä eikä katso, että neuvottelupuitteiden 7 kohta on Turkkia sitova?

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Kysymys on hyvin asiaankuuluva ja otamme kysymyksen tasaisin väliajoin esille niin assosiaationeuvoston virallisissa kokouksissa kuin muissakin kahdenkeskisissä kokouksissa. Olen itsekin ottanut asian useaan otteeseen esille Turkin hallituksen jäsenten kanssa. On muistettava, että on myös useita kansainvälisiä järjestöjä, joiden jäseniä sekä Turkki että Kyproksen tasavalta ovat, kuten Euroopan neuvosto ja Etyj.

Ymmärrän ja komissiokin ymmärtää, että vuoden 2006 edistymiskertomus ei saa olla samanlainen kuin vuoden 2005. Tämä tarkoittaa sitä, että Turkin on edistyttävä todella merkittävästi niin Kööpenhaminan kriteerien mukaisissa uudistuksissa kuin suhteiden normalisoinnissa Kyproksen tasavaltaan EU:n julistuksen ja neuvotteluohjeiden mukaisesti.

Suojalauseke tai hätäjarru, kuten sitä kutsutaan, on vakava poliittinen väline. Ei ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista spekuloida tämän enempää ennen kuin todelliset neuvottelut luvuista on todella aloitettu. Komissio ei kuitenkaan epäröisi ehdottaa neuvottelupuitteiden mahdollistaman suojalausekkeen käyttöönottoa siinä tapauksessa, että ihmisoikeuksia, laillisuusperiaatetta tai sovittuja kriteerejä rikotaan jatkuvasti vakavasti.

Älkäämme uhmatko kohtaloa. Meidän on työskenneltävä näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Oletan Turkin täyttävän velvoitteensa ja tukevan kyproslaisten jäsenyyttä kansainvälisissä järjestöissä.

  Puhemies. Bernd Posseltin kysymys numero 75 (H-0992/05):

Aihe: Novi Pazarin alue

Miten komissio suhtautuu Serbian ja Montenegron mahdollista jakamista silmällä pitäen tilanteeseen näiden kahden tasavallan yhteisellä Novi Pazarin alueella?

  Olli Rehn, komission jäsen (EN) Komission kanta Montenegron itsenäisyyttä koskevasta mahdollisesta kansanäänestyksestä on seuraavanlainen. Ensinnäkin on noudatettava perustuslakia ja on toimittava kansainvälisten standardien mukaisesti. Viittaan erityisesti Venetsian komissioon, jonka suosituksia on noudatettava, kun mahdollista kansanäänestystä itsenäisyydestä valmistellaan. Olemme lisäksi korostaneet, että meidän on nyt välttämättä keskitettävä voimavaramme sekä Serbiassa että Montenegrossa vakaus- ja assosiaatiosopimusneuvotteluihin antamatta muiden kysymysten keskeyttää sitä prosessia.

Komissio seuraa tarkasti tilannetta Sandžakissa eritoten Montenegron mahdollisen itsenäisyyden lähestyessä. Jos kansanäänestys järjestetään, se on järjestettävä kuvailemieni linjojen mukaisesti. Olemme huomioineet, että Sandžakin Serbian puolella ja Montenegron puolella asuvilla bosnialaisilla yhteisöillä on erilaiset näkemykset asiasta. Serbian puolella paikalliset bosnialaiset johtajat ovat huolissaan Montenegron itsenäisyyden mahdollisista erityisesti kauppavirtoihin ja ihmisten liikkumiseen kohdistuvista haitallisista seurauksista.

Sandžakin Montenegron puolella bosnialaiset johtajat näyttävät olevan Montenegron itsenäisyyden kannalla. Suurin osa Sandžakin Montenegron puolella asuvista muista kuin bosnialaisista julistautuu serbeiksi ja vastustaa Montenegron itsenäisyyttä. Näin ollen vaarana on siis etnisten ryhmien välisen jännitteen kehittyminen. Tilanne on hyvin monimutkainen ja osoittaa hyvin sen, millainen etninen ja poliittinen tilkkutäkki Länsi-Balkanin tilanne on.

Komission ja Euroopan unionin kannalta on välttämätöntä, että sekä Serbiassa että Montenegrossa suojellaan asianmukaisesti vähemmistöjen, myös bosnialaisen yhteisön, oikeuksia.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, olen hyvin kiitollinen komission jäsenelle hänen erittäin hyvästä ja yksityiskohtaisesta vastauksestaan. Tunnen alueen hyvin ja voin sanoa, että hänen vastauksensa oli hyvin täsmällinen. Haluan kysyä vain kaksi lyhyttä lisäkysymystä. Onko nähtävissä paikallisen infrastruktuurin tehokkaampaa kehittymistä? Kysyn tätä, koska alue on äärimmäisen syrjäinen. Entä olisiko hänen mielestään kansainvälisen Euro-alueen perustaminen ratkaisu yhteistyön luomiseksi Sandžakin Montenegron ja Serbian asukkaiden välille?

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Kiitän arvoisaa jäsentä tärkeästä kysymyksestä. Aloitan jälkimmäisestä, joka koski Euro-aluetta.

Jos Montenegro käyttää perustuslaillisen oikeuden vetäytyä valtioliitosta, Serbian ja Montenegron viranomaisten on varmistettava riittävä kahdenkeskinen yhteistyö, mikä on molempien kansalaisten yhteisten etujen mukaista. Tämä on erityisen tärkeää Sandžakin kaltaisilla raja-alueilla, missä kansainvälisen alueen perustaminen voisi pahentaa vaikeaa taloudellista tilannetta. Meidän on tutkittava erilaisia vaihtoehtoja siitä, järjestetäänkö kansanäänestys vai perustetaanko Montenegron itsenäisyyteen johtava prosessi. Vielä ei ole oikea aika vastata tähän kysymykseen tämän tarkemmin.

Ensimmäinen kysymyksenne koski investointia ja taloudellista kehitystä. Aiempi kokemus on osoittanut, että Sandžakissa on valtava kapasiteetti sellaisten hankkeiden toteuttamiseksi, joilla tähdätään rauhanomaiseen konfliktinratkaisuun ja rajatylittävään yhteistyöhön. YK:n kehitysohjelman alaisuudessa toteutettavan hankkeen kautta Euroopan jälleenrakennusvirasto perustaa Sandžakin alueelle yhdistyksiä ja lähettää paikalle sovittelijoita. Tämä perustuu Bosnia ja Hertsegovinassa jo menestyksekkäästi toteutettuun malliin. Hanke on osa yleistä puiteohjelmaa, jolla tuetaan syrjimättömyyttä Serbiassa ja Montenegrossa ja joka toteutetaan valtioliittoa koskevan CARDS 2006 -ohjelman puitteissa.

  Puhemies. Kysymyksiin 76–82 vastataan kirjallisesti⁽²⁾.

  Puhemies. Milan Gaľanan kysymys numero 83 (H-1006/05):

Aihe: Viruslääkkeiden uusien markkinoiden torjunta EU:n jäsenvaltioissa

Useissa jäsenvaltioissa on lisääntyviä merkkejä mustan pörssin syntymisestä influenssan torjuntaan tarkoitetuille viruslääkkeille. Voiko komissio kertoa, mihin toimiin se aikoo ryhtyä tällaisen, yksittäisten henkilöiden ja/tai järjestäytyneiden ryhmien harjoittaman vastuuttoman toiminnan torjumiseksi?

  Luis Yañez-Barnuevo García (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, olen vielä kokematon parlamentissa, ja haluaisin mielenkiinnosta tietää, mihin mainitsemanne kirjallinen vastausmenetelmä perustuu, sillä yksi kysymyksistä minun. Onko tämä komission päätös vai on siitä säädetty työjärjestyksessä?

  Puhemies. Hyvä jäsen Yáñez, tyydytän mielelläni oikeutetun uteliaisuutenne. Noudatamme ankarasti työjärjestystä. Kun komissiolle esitetyt kysymykset ylittävät niille varatun ajan, siirrymme seuraavan ryhmittymään ja muihin kysymyksiin on vastattava kirjallisesti.

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Puhun komission varapuheenjohtajan Verheugenin sijaisena tässä asiassa, mutta ala on kyllä minulle melko tuttu, mikä johtuu aikaisemmista vastuistani tällä alalla.

Lääketuotteiden mustaa pörssiä koskeva ongelma liittyy läheisesti väärennöksiin. Lääketuotteiden väärentäminen, unionin sisällä ja ulkopuolella, on jatkuva huolenaihe EU:ssa, Euroopan neuvostossa ja Maailman terveysjärjestössä. Osa kokonaisongelmaa on, että viime aikoina erityisesti viruslääkkeet ovat olleet potentiaalisia väärennöskohteita. Se, että näistä lääkkeistä voisi olla alitarjontaa, on alkanut huolestuttaa monia ihmisiä. Tilanne houkuttelee luonnollisesti väärentäjiä.

Komissio on viime vuosina ryhtynyt toimiin ongelman käsittelemiseksi horisontaalisella tasolla, esimerkiksi teollis- ja tekijänoikeuksien ja tullitoimien osalta. Oikeuskehystä on muutettu itse asiassa useaan otteeseen teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen parantamiseksi ja tullitoimien tehostamiseksi.

Euroopan neuvosto julkaisi tämän vuoden syyskuussa tarkastuskertomuksen, jossa käsitellään väärentämisen laajuutta lääkealalla. Kertomuksen pohjalta Euroopan neuvosto arvioi tällä hetkellä mahdollisia tulevia toimia. Samaan aikaan WHO on ehdottanut puitesopimusta lääketuotteiden väärentämisen torjumiseksi maailmanlaajuisesti.

Jäsenvaltiot ovat velvollisia toteuttamaan kaikki mahdolliset toimet väärennystoiminnan torjumiseksi. Tästä syystä jäsenvaltiot arvioivat paraikaa tarkastuskertomuksen tuloksia ja pyrkivät selvittämään, kuinka suuri ongelma väärennetyt lääkkeet ovat, sekä laatimaan strategian väärennösten torjumiseksi.

Vaikka komission ja jäsenvaltioiden edellä mainitut toimet ovat kauaskantoisia, komissio valvoo ja arvioi jatkuvasti tilannetta, jotta se huomaisi mahdolliset oikeudelliset seuraamukset EU:ssa ja mahdollisuudet kansainväliseen yhteistyöhön tulevaisuudessa.

  Milan Gaľa (PPE-DE). – (SK) Komission jäsen kuvaili hyvin täsmällisesti laitonta toimintaa, joka viruslääkkeiden ja yleisesti lääkkeiden laittomien markkinoiden taustalla on. Toimintaa on monenlaista. Ensinnäkin viruslääkkeitä ostetaan ja jälleenmyydään suureen ylihintaan mustassa pörssissä. Toiseksi myydään sellaisia väärennettyjä lääkkeitä, joilla ei ole mitään vaikutusta influenssaan – niin sanottuja lumelääkkeitä. Kolmanneksi valmistetaan sellaisia geneerisiä influenssalääkkeitä, joiden teho ei välttämättä riitä hoitamaan tavallista influenssaa. Neljäntenä voidaan mainita prekursoreiden myynti.

Kiitän teitä vastauksestanne ja mielenkiinnostanne. Uskon, että se mitä sanoitte vaikuttaa omalta osaltaan mustan pörssin vähenemiseen, sen tuomiseen valvonnan alaiseksi ja lopulta sen tuhoamiseen.

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Otan arvoisan jäsenen esille ottaman seikan asianmukaisesti huomioon. Tämä on hyvin tärkeä kysymys, jota on itse asiassa selvitettävä sekä EU:ssa että maailmanlaajuisesti. Välitän viestinne varapuheenjohtaja Verheugenille, joka vastaa tästä komissiossa.

  Puhemies. Kysymyksiin 84–126 vastataan kirjallisesti⁽³⁾.

  Yiannakis Matsis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, ymmärrän, että noudatatte työjärjestystä, mikä on oikeutettua. Komission jäsen Rehnin vastauksille on kuitenkin annettu vain 12 hänen vastauksilleen myönnetyistä 20 minuutista. Minun kysymykseni olisi ollut seuraavana oleva kysymys numero 76 ja estitte komission jäsentä vastaamasta siihen, vaikka olette antanut hänelle vain 12 hänelle kuuluvista 20 minuutista.

  Puhemies. Hyvä jäsen Matsis, valitettavasti se ei ole mahdollista. Kello on yli 20.00 ja komission jäsen myöhästyy tärkeästä tapaamisesta. Kyselytunti päättyy siis tähän.

(Istunto keskeytettiin klo 20.05 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ROTH-BEHRENDT

(1) Niiden kysymysten osalta, joita ei käsitelty kyselytunnilla, ks. kyselytuntiliite.

(2) Niiden kysymysten osalta, joita ei käsitelty kyselytunnilla, ks. kyselytuntiliite.

(3) Niiden kysymysten osalta, joihin ei vastattu ajanpuutteen vuoksi, ks. kyselytuntiliite.

61. Verojen ja maksujen kantaminen raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta tiettyjen infrastruktuurien käytöstä

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Corien Wortmann-Koolin laatima liikenne- ja matkailuvaliokunnan suositus toiseen käsittelyyn (A6-0377/2005) neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi verojen ja maksujen kantamisesta raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta tiettyjen infrastruktuurien käytöstä annetun direktiivin 1999/62/EY muuttamisesta (9856/2005 – C6-0274/2005 – 2003/0175(COD)).

  Corien Wortmann-Kool (PPE-DE), esittelijä. – (NL) Arvoisa komission jäsen Barrot, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Twigg, hyvät kollegat, eurovinjettidirektiivin muuttaminen kuuluu Euroopan unionin liikennettä koskevan toimintasuunnitelman ensisijaisiin tavoitteisiin, sillä tietullien tai käyttäjämaksujen periminen on vaarassa ryöstäytyä käsistä ja on liian paljon epäselvyyttä siitä, mitä sääntöjä jäsenvaltioiden pitäisi noudattaa. Koska on erittäin tärkeää, että tätä kansainvälisesti käytössä olevaa järjestelmää koskevat yhteisön säännöt vahvistetaan pikaisesti, olen iloinen neuvoston kanssa aikaansaadusta sopimuksesta. Sopimukseen pääseminen kesti kauan, ja sitä ennen käytiin paljon keskusteluja. Asiasta käytiin kiivaita keskusteluja myös täällä istuntosalissa.

Esittelijänä haluan kiittää erityisesti varjoesittelijöitä hyvästä yhteistyöstä ja siitä luottamuksesta, jota he ovat osoittaneet minua kohtaan; tämän ansiosta voin nyt esitellä tämän sopimuksen parlamentille. Sopimuksella on myös parlamentin poliittisten ryhmien laaja kannatus.

Sopimukseen johtanut prosessi ei ollut missään tapauksessa ongelmaton: mieleen tulee erityisesti liikenne- ja matkailuvaliokunnassa käyty kiihkeä äänestys, ja neuvoston kanssa käymämme kiivaat neuvottelut olivat mukaansatempaavia aina viime hetkeen asti. Parlamentin puolesta haluan kiittää puheenjohtajavaltio Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja erityisesti neuvoston puheenjohtajaa Twiggiä hänen menestyksellisestä sitoutumisestaan. Hän todellakin sai neuvoston vakuuttuneeksi siitä, että merkittävien myönnytysten antaminen parlamentille oli välttämätöntä. Haluan kiittää myös komission jäsentä Barrot'ta hänen rakentavasta panoksestaan sopimukseen pääsemiseksi.

Sopimuksen ansiosta parlamentti on edistynyt keskeisillä aloilla huomattavasti ensimmäiseen käsittelyyn nähden. Olen tyytyväinen siihen, että parlamentti on päättänyt noudattaa tältä osin realistista linjaa. Sopimuksen mukaan jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus siirtää käyttäjille vain infrastruktuurikustannuksia eikä – ainakaan vielä – ulkoisia kustannuksia, sillä toistaiseksi ei ole käytettävissä selkeää ja avointa kustannusten laskentamallia.

Sopimuksella kuitenkin vahvistetaan huomattavasti direktiivin ympäristönäkökohtia. Jäsenvaltioiden on esimerkiksi porrastettava tietulleja vuodesta 2010 alkaen EURO-päästöluokan mukaan. Tullien porrastaminen on ihanteellinen väline puhtaan tieliikenteen edistämiseen.

Vuodesta 2012 alkaen jäsenvaltioiden on lisäksi perittävä tietulleja ajoneuvoilta, joiden paino on vähintään 3,5 tonnia, tietyin poikkeuksin, sillä liiallisia hallintokustannuksia ja kielteisiä ympäristövaikutuksia on tietenkin vältettävä.

Parlamentin mielestä on erittäin tärkeää, että sopimukseen sisältyy selkeä ja yksiselitteinen toimintasuunnitelma ulkoisten kustannusten siirtämiseksi käyttäjille kaikissa liikennemuodoissa sekä vaikutustenarviointi. Voin todeta komission jäsenelle Barrot'lle, että on hyvin tärkeää saada selkeämpi näkemys vaikutuksista, ennen kuin teemme lopullisen päätöksen. Haluammehan kuitenkin, että direktiivillä olisi myönteisiä vaikutuksia sekä ympäristön että liikennemuotojen tasapainottamisen kannalta. Olen pannut merkille useita vastakkaisia signaaleja tässä asiassa.

Meidän on tiedostettava jatkossakin liikennealan taloudellinen merkitys, sillä ala painiskelee jo nyt laajentumisen seurausten ja korkeiden polttoainekustannusten parissa. Pyytäisin komission jäsentä Barrot'ta vahvistamaan täällä parlamentissa sen, että komissio aikoo esittää kustannusten laskentamallin ja vaikutustenarvioinnin kahden vuoden kuluessa. Tällä tavoin voimme palata aiheeseen vielä omalla toimikaudellamme. Ehkä hän voisi vahvistaa myös sen, että heti kun kertomus ja laskentamalli valmistuvat, eli viiden vuoden kuluessa, komissio antaa ehdotuksen direktiivin muuttamiseksi, sillä sekin on erittäin tärkeää.

Ehdotuksessa esitetään myös tulevaisuutta koskevia lausuntoja. Haluan mainita niistä kaksi.

Ensinnäkin käyttäjän on maksettava, mutta tarkoituksena ei tietenkään ole, että hän maksaa kahteen kertaan.

Toiseksi käyttäjän maksamat rahat olisi sijoitettava infrastruktuuriin ja kestäviin liikenneolosuhteisiin. Tässä parlamentti on omaksunut tiukemman linjan kuin ensimmäisessä käsittelyssä, ja olen tyytyväinen siihen, että neuvosto on halukas hyväksymään sen.

Haluan kiittää Euroopan parlamentin sosialidemokraattista ryhmää, Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmää, Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmää/Pohjoismaiden vihreää vasemmistoa sekä Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmää, jotka ovat allekirjoittaneet sopimuksen, niiden antamasta tuesta. Totean vielä, että toivon muiden ryhmien tekevän samoin. Yksimielisyys on tärkeää, mikäli haluamme lähettää vahvan viestin komissiolle ja neuvostolle.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, hyvä jäsen Wortmann-Kool, hyvät parlamentin jäsenet, jos olemme pääsemässä sopimukseen neuvoston kanssa tänään toisessa käsittelyssä tästä herkästä aiheesta, se on ennen kaikkea esittelijänne Wortmann-Koolin erinomaisen työn ja, jos sallitte, sinnikkyyden ansiota. Lämpimät onnitteluni teille, hyvä jäsen Wortmann-Kool.

Muistutan teitä direktiiviehdotuksen perustana olevasta lähestymistavasta. Sen päätarkoituksena on löytää vastauksia Euroopan unionin liikennejärjestelmää nykyisin vaivaavaan epätasapainoon ja mahdolliseen tehottomuuteen. Nämä ongelmat määritettiin yhteistä liikennepolitiikkaa käsittelevässä valkoisessa kirjassa. Vastaamme tähän, että mikäli liikenteen käyttäjät pannaan asteittain vastaamaan heidän käyttämiensä liikennepalvelujen kustannuksista, se auttaa vähentämään saastumista ja ruuhkautumista sekä vapauttamaan uusia varoja liikenneinfrastruktuureihin tehtäviin investointeihin.

Tänään tarkasteltavanamme olevalla tekstillä muutetaan nykyistä direktiiviä, joka on annettu vuonna 1999 ja joka tarjoaa kehyksen tietullien ja käyttäjämaksujen perimiselle Euroopan unionin moottoriteillä.

Nykyinen direktiivi on sekä rajoittava että tehoton. Rajoittava se on siksi, että siinä kielletään tietullien soveltaminen kaikkiin muihin tieinfrastruktuureihin kuin moottoriteihin. Siinä säädetään myös, että tietullien taso on määritettävä vain infrastruktuurikustannusten perusteella. Tämä on kuitenkin tehotonta, koska direktiivissä ei määritetä, millaisen menetelmän avulla nämä säännökset olisi pantava täytäntöön. Infrastruktuurikustannusten laskentamenetelmän puuttuminen vahingoittaa oikeudenmukaista kilpailua ja kannustaa kohtelemaan käyttäjiä syrjivästi.

Komissio on ehdottanut useita muutoksia tähän tilanteeseen. Ensinnäkin se on ehdottanut, että maantieteellinen soveltamisala kattaisi koko Euroopan laajuisen tieverkon. Lisäksi on aloitettava – todellakin vain aloitettava, mutta aloitettava kuitenkin – ulkoisten kustannusten huomioon ottaminen: on rajoitettava vähennyksiin liittyvää käytäntöä ja otettava käyttöön periaate, jonka mukaan tietullitulot on varattava tiettyyn tarkoitukseen. Arvoisa ministeri, vaikka parlamentti pystyi esittämään kantansa nopeasti ensimmäisessä käsittelyssä, neuvostossa oli vaikeampi saada päätöstä aikaan. Neuvoston oli kokoonnuttava neljä kertaa päästäkseen sopimukseen, josta haluan vuorostani kiittää teitä.

On ymmärrettävää, että kauttakulkuvaltiot haluavat siirtää suuremman osan ulkoisista kustannuksista käyttäjien maksettavaksi. Sen sijaan reuna-alueilla sijaitsevat valtiot haluavat varmistaa, että liikenne auttaa osaltaan niiden kansantalouksia yhdentymään yhtenäismarkkinoihin. Nämä kauttakulkuvaltioiden ja reunavaltioiden väliset asenne-erot tekevät keskustelusta hankalan, mutta ne ovat myös auttaneet meitä pääsemään tähän kompromissiin.

Sittemmin kolme toimielintä on tehnyt kovasti töitä päästäkseen sopimukseen toisessa käsittelyssä. Euroopan parlamentin jättämien tarkistusten ja teidän, hyvä jäsen Wortmann-Kool, ansiosta tekstiin on tehty huomattavia parannuksia.

Nyt käsiteltävänä olevassa tekstissä palaamme niihin huolenaiheisiin, joihin komissio on kiinnittänyt huomiota julkilausumien muodossa. Ensimmäinen huolenaihe liittyy siihen, kuinka pitkälle olette päässeet ulkoisten kustannusten huomioon ottamisessa. Uuden direktiivin nojalla osa ulkoisista kustannuksista voidaan ottaa huomioon tietullien korotuksilla, joita voidaan soveltaa vuoristoalueilla. Korotuksista saatavat tulot on käytettävä vaihtoehtoisten liikenneinfrastruktuurien rahoittamiseen. Uusi direktiivi mahdollistaa myös tietullien suuremman porrastamisen, jolla voidaan ottaa huomioon ajoneuvojen saastuttaminen tai teiden ruuhkautuminen.

Lopuksi voin todeta tyytyväisenä ulkoisten kustannusten huomioon ottamista koskevasta analyysista, että komissio pystyy laatimaan ja julkaisemaan parlamentin pyytämät laskentamallit ja vaikutustenarvioinnit kahden vuoden kuluessa. Tällä tavoin komissio voi arvioida tarvetta yhteisön jatkotoimiin.

Toisena huolenaiheena on direktiivin maantieteellinen soveltamisala. Tältä osin uudessa direktiivissä jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus soveltaa tietulleja ja käyttäjämaksuja kaikkiin teihin. Tarkistuksillanne pyritään myös varmistamaan, että tietulleja periessään jäsenvaltiot noudattavat niiden laskennassa selkeitä periaatteita niin, että tietullit ovat oikeudenmukaisia, syrjimättömiä ja yhteisön oikeuden mukaisia.

Kaupunkialueilla käyttöön otettavien tietullien korotusten osalta ehdottamanne kompromissi on järkevä. On täysin selvää, että mikäli jäsenvaltio haluaa ottaa käyttöön kaupunkiliikenteeseen sovellettavia korotuksia saastumisen ja ruuhkautumisen vähentämiseksi, ne voivat sen tehdä, ja tältä osin Lontoon esimerkki on mitä kiinnostavin.

Lopuksi totean tulevan direktiivin soveltamisalaan kuuluvista ajoneuvoista, että olette määrittäneet aikataulut vähintään 3,5 tonnia painavien ajoneuvojen sisällyttämiselle direktiivin soveltamisalaan sekä niitä koskevat poikkeukset. Nämä ovat järkeviä ehdotuksia, jotka parantavat direktiivin täytäntöönpanoa.

Hyvät parlamentin jäsenet, komissio hyväksyy auliisti parlamentin tarkistukset, jotka kuvastavat kolmen toimielimen välillä aikaansaatua kompromissia.

  Derek Twigg, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, olen iloinen siitä, että voin edustaa neuvostoa täällä Strasbourgissa vuoden 2005 viimeisellä istuntojaksollanne. Kiitän tilaisuudesta lausua muutama sana eurovinjettiasiaa koskevassa keskustelussanne.

Kun ministeri Darling puhui kesäkuussa liikenne- ja matkailuvaliokunnalle, hän totesi, että Yhdistynyt kuningaskunta tekisi kaikkensa varmistaakseen, että neuvosto ja parlamentti pääsevät sopimukseen meidän puheenjohtajakaudellamme. Hän kuitenkin myös varoitti, ettei siitä tulisi helppoa, sillä neuvostolla oli hyvin vähän liikkumavaraa. Tiedän tämän pitävän paikkansa myös parlamentin kohdalla. Sen vuoksi olen tyytyväinen siihen, että parlamentti ja neuvosto ovat nyt voineet työskennellä yhdessä saattaakseen tämän tärkeän ja hyvin poliittisen asian toivoakseni onnistuneeseen päätökseen.

Onnittelen erityisesti esittelijäänne Wortmann-Koolia siitä, että hän on tehnyt lujasti töitä ja pyrkinyt omistautuneesti sopimukseen, jonka sekä parlamentti että neuvosto voivat hyväksyä.

Niillä muutoksilla, joita on esitetty voimassa olevaan maksujen kantamisesta raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta annettuun direktiiviin, todella muutetaan nykytilannetta. Niiden avulla jäsenvaltiot voivat tehdä erityisesti seuraavaa: periä maksuja kaikilla teillä eikä vain moottoriteillä; periä maksuja jo 3,5 tonnia painavilta ajoneuvoilta eikä vain yli 12 tonnia painavilta ajoneuvoilta; porrastaa tietulleja selvästi aiempaa enemmän vaikuttaakseen liikenteenharjoittajien käyttäytymiseen ja vähentääkseen siten ruuhkautumista ja saastumista; korottaa maksuja vuoristoalueilla torjuakseen ruuhkautumista ja saastumista sekä kerätä uusia varoja Euroopan laajuista liikenneverkkoa koskeviin merkittäviin hankkeisiin. Direktiivin nojalla komission on kehitettävä ulkoisten kustannusten arviointimalli viimeistään kahden vuoden kuluessa.

Tämän mallin ja vaikutustenarvioinnin avulla komissio voi tarvittaessa laatia ehdotuksen eurovinjettidirektiivin muuttamiseksi. Lienee sanomattakin selvää, että nämä ovat tärkeitä uutta direktiiviä koskevia saavutuksia, joiden avulla tasapainotetaan reunavaltioiden ja kauttakulkuvaltioiden, liikenteenharjoittajien sekä ympäristönsuojelijoiden etuja ja joista hyötyvät ennen kaikkea unionin kansalaiset.

Haluan onnitella vielä kerran kaikkia asianosaisia siitä, että he ovat päässeet kompromissiin, johon sekä parlamentti että neuvosto ovat tyytyväisiä.

(Suosionosoituksia)

  Reinhard Rack, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission varapuheenjohtaja, minulla on tässä Wortmann-Koolin laatimaa raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta kannettavia maksuja käsittelevää mietintöä koskeva luonnos äänestysluetteloksi. Luonnos on äärimmäisen yksinkertainen, ja toivon, että se myös pysyy sellaisena. Voimme sanoa "kyllä" esittelijän epävirallisissa kolmikantaneuvotteluissa saavuttamalle kompromissille. Tällä tavoin voimme saattaa toisessa käsittelyssä päätökseen yhden tämän vuoden vaikeimmista liikennettä koskevista asiakirjoista ja saavuttaa samalla kompromissin Euroopan unioniin yritysalueena – jolla noudatetaan tavaroiden vapaata liikkuvuutta 25:n ja useammankin jäsenvaltion muodostamilla yhtenäismarkkinoilla – liittyvien vaatimusten ja sellaisen infrastruktuurikustannuksia koskevan direktiivin välillä, jossa myös otetaan selvästi entistä paremmin huomioon ympäristönäkökohdat ja niiden ihmisten terveys, jotka joutuvat asumaan Euroopan liikenneväylien varrella. Jos sanomme "ei", tilanne on erilainen: silloin tilanne voisi hyvinkin olla se, että olemme epäonnistuneet lainsäädäntötehtävässämme, ja asian käsittelyssä jouduttaisiin palaamaan kansalliselle tasolle.

Oma poliittinen ryhmäni eli Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä sekä toivoakseni useimmat muista parlamentin poliittisista ryhmistä kannattavat esittelijän ehdotuksia paitsi siksi, että ne ovat hyviä ehdotuksia, myös antaakseen tunnustusta esittelijän tekemälle työlle. Tällä asiakirjalla hän on osoittanut, että myös sellaiset tehtävät, jotka on tuomittu epäonnistumaan, voidaan saattaa onnistuneesti päätökseen. Hyvä jäsen Wortmann-Kool, paljon kiitoksia.

Kiitän kovasti myös komission varapuheenjohtajaa Barrot'ta. Hänen ja hänen henkilöstönsä vankka asiantuntemus ja sitäkin vahvempi sitoumus ovat edesauttaneet ja helpottaneet kompromissin syntymistä. Merci, Jacques! Vous êtes vraiment un homme des montagnes! (Kiitos, Jacques, olette todellinen vuoristolainen!)

Erittäin paljon kiitoksia myös puheenjohtajavaltio Yhdistyneelle kuningaskunnalle. En usko, että maata on juuri ylistetty kuluneiden kuuden kuukauden aikana, mutta tässä tapauksessa se ansaitsee kiitokset.

Lopuksi sanon muutaman sanan itävaltalaisena. Viisitoista vuotta sitten asetimme tavoitteeksemme muovata Euroopan liikennepolitiikkaa niin, että siinä otetaan huomioon ympäristö- ja terveysnäkökohdat. Tuolloin saimme osaksemme sääliviä katseita. Nyt tavoitteemme on kuitenkin toteutunut.

  Ulrich Stockmann, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, politiikkaa on joskus kuvattu mahdollisuuksien taiteeksi. Mikäli tämä määritelmä pitää paikkansa, parlamentti on hyödyntänyt mahdollisuuksiaan täydellisesti jäsenvaltioiden ja myös puolueittemme hyvinkin vaihtelevista etunäkökohdista huolimatta. Kiitämme erityisesti esittelijää hänen erinomaisista neuvottelutaidoistaan.

Miksi tämä säädös on niin ehdottoman tärkeä meille sosialidemokraateille? Sillä muutetaan Euroopan laajuisesti liikenteen infrastruktuurikustannuksia koskevaa järjestelmää, ja näin infrastruktuuria voidaan rahoittaa oikeudenmukaisemmin yhtenäisin perustein laskettavilla käyttäjämaksuilla. Tietullien vaihtelevuus ja sattumanvaraisuus unionissa kuuluvat tämän jälkeen menneisyyteen. Samanaikaisesti kyseinen säädös merkitsee sitä, että käyttöön otetaan "saastuttaja maksaa" -periaate, jonka osalta toivomme edistyvämme parlamentin toimikauden loppuun mennessä myös perimällä ulkoisia kustannuksia – kuten sekä komission jäsen että neuvoston edustaja ovat todenneet. Porrastettuihin tietulleihin perustuvan liikenteenhallinnan käyttöönotto ja se, että tietullien porrastaminen on määrä aloittaa vuonna 2010, on meille liikennepoliittisesti ajateltuna tärkeää. Tällä tavoin laatua voidaan todella parantaa.

Herkillä alueilla tietullien korotuksia voidaan käyttää ympäristöystävällisten liikennemuotojen tukemiseen ristiinrahoituksen avulla. On myös mahdollista lisätä tietullien korotuksia taajamissa sekä periä tietulleja rinnakkaisesta tai muualle siirtyneestä liikenteestä, joka on ajankohtainen ongelma erityisesti Saksassa.

Vuodesta 2012 alkaen vähintään 3,7 tonnia painavilta kuorma-autoilta peritään pääsääntöisesti tietulleja. Poikkeuksia koskeva todistustaakka on jäsenvaltioilla, ja olemme määrittäneet poikkeukset melko tarkasti. Olen varma, että järkevässä liikennepolitiikassa suljetaan pois kaikki poikkeukset, sillä siirtyminen tavaraliikenteessä alle 12 tonnia painaviin kuorma-autoihin on johtanut Saksassa siihen, että tavaraliikenteen määrä on kasvanut keinotekoisesti.

Mielestäni voimme kannattaa tätä kompromissia, jonka me kaikki olemme yhdessä saavuttaneet. Odotan innokkaasti seuraavaa askelta, jonka otamme, sekä niitä keskusteluja, joita käymme yhdessä täällä parlamentissa ulkoisten kustannusten huomioon ottamisesta.

  Paolo Costa, ALDE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa ministeri, hyvät kollegat, haluan ennen kaikkea todeta tukevani saavutettua kompromissia ja suosittaa, että kollegani äänestävät sen puolesta.

Selvästikin olisimme voineet – tai ehkä meidän olisi pitänyt – mennä pidemmälle. Infrastruktuurikustannusten perimisestä saadaan kaikki hyöty irti vain siinä tapauksessa, että voidaan täydellisesti yhdistää kaksi periaatetta: "saastuttaja maksaa" -periaate – maanteillä syntyy ympäristöön, turvallisuuteen ja ruuhkautumiseen liittyviä kielteisiä vaikutuksia – sekä laajempi "käyttäjä maksaa" -periaate. Vain yhdistämällä nämä kaksi periaatetta voidaan lähentää kahta päämäärää, nimittäin kohdentamista, joka meidän tapauksessamme tarkoittaa vaikuttamista liikennemuotojen tasapainottamiseen, sekä perimiseen liittyvien kustannusten kattamista.

Tämänpäiväisessä kompromississa säädetään vain "käyttäjä maksaa" -periaatteen soveltamisesta. "Saastuttaja maksaa" -periaatteen osalta meidän on vain tyydyttävä siihen, että siirtyminen infrastruktuurikustannusten rahoittamisesta verotuloilla näiden kustannusten rahoittamiseen ainakin osittain liikennemaksuilla on edellytyksenä sille, että ulkoiset kustannukset voidaan ottaa huomioon. Tätä meille on luvattu yhä uudelleen monissa komission tekemissä arvioinneissa, jotka saatetaan loppuun kahden vuoden kuluessa, kuten meille on kerrottu.

Säädöksessä on kuitenkin myös toisenlaisia viittauksia "saastuttaja maksaa" -periaatteeseen. Viittaus on selvä silloin, kun sallitaan tietullin porrastaminen ajoneuvon päästöluokan ja infrastruktuurin käyttöpäivän tai -ajan mukaan. Viittaus ei ole yhtä selvä, kun ehdotuksessa annetaan mahdollisuus korottaa tietulleja silloin, kun tie kulkee vuoristoalueiden kaltaisten herkkien alueiden halki. Jälkimmäinen sääntö voi varmasti auttaa selviämään sellaisista hankalista tilanteista, jollainen vaivaa tällä hetkellä Torinon ja Lyonin välistä tieosuutta Susan laaksossa.

Paradoksaalista kyllä, ympäristöön, ruuhkautumiseen ja turvallisuuteen liittyviin ongelmiin puututaan direktiivissä tehokkaimmin valtuuksista luopumalla: on päätetty, ettei kaupunkialueita kohdella samalla tavoin kuin herkkiä vuoristoalueita. Toisaalta kuitenkin tunnustetaan, että eurovinjetin käyttö on täysin yhteensopiva Ken Livingstonen kannattamien kaupunkialueilla perittävien tietullien kanssa, joilla pyritään suoraan sääntelemään ruuhkautumista ja torjumaan saastumista. Tämän on ensimmäinen askel, joten olkaamme siitä vain kiitollisia.

  Eva Lichtenberger, Verts/ALE-ryhmä. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tietullien enimmäismäärää koskeva päätös, jonka teemme torstaina, on samalla menetettyä mahdollisuutta koskeva päätös, mikä on tehtävä selväksi. Tietullit ovat kuuma keskustelunaihe. Kävimme myös kiihkeitä keskusteluja ja toimitimme tiukkoja äänestyksiä liikenne- ja matkailuvaliokunnassa.

Yksi kysymys oli keskeinen, nimittäin liikennekustannukset. Juuri tämä kysymys herätti voimakkaita tunteita. Vahvimmin sitä vastustivat erityisesti liikenneministerit. Mikäli haluamme tosissamme suojella terveyttä ja ympäristöä, näiden kustannusten periminen on todella tärkeää; ne on viimeinkin perittävä saastuttajilta. Tällä hetkellä nimittäin eurooppalaiset veronmaksajat maksavat näitä kustannuksia, ja juuri tästä syystä rautatiealan on vaikeaa tai jopa mahdotonta pysyä kilpailukykyisenä. Neuvoston kanssa käydyissä neuvotteluissa saatiin kyllä aikaan jonkin verran edistystä mutta ei tarpeeksi. Haluan kuitenkin kiittää esittelijää ja kollegoitani tästä edistyksestä. Pystymme kannattamaan suurta osaa neuvottelujen tuloksista mutta emme kuitenkaan ehdotuksessa olevia aukkoja, esimerkiksi Saksan vapauttamista velvoitteesta periä tietulleja alle 12 tonnia painavilta ajoneuvoilta – luulenpa, että tästä väännetään peistä vielä pitkään – ja Italiassa sovellettavaa hyvitystä useamman kuljettajan käytöstä, josta siitäkin väännetään peistä vielä pitkään. Kaikki tämä johtuu vain siitä, etteivät liikenneministerit kuunnelleet keskivertokansalaisia vaan ainoastaan raskaan tavaraliikennealan lobbaajia.

  Erik Meijer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, kuorma-autoliikenne on tullut koko ajan halvemmaksi käyttäjille, mutta koko yhteiskunta maksaa siitä koko ajan enemmän. Maksamme siitä ilmansaasteina, melusaasteena sekä kuorma-autoliikenteen valtaamana liian suurena alana. Tämän vuoksi on tärkeää, että liikennettä siirretään radikaalisti maanteiltä rautateille ja vesille ja että tarpeetonta liikennettä vähennetään. Eräs tapa onnistua tässä on se, että maantieliikenteen käyttäjät maksavat itse kaikki saastumisesta aiheutuvat kustannukset. Näin maantieliikenteestä tulee kalliimpaa rautatieliikenteeseen verrattuna. Sveitsi on tästä hyvä esimerkki.

Tietullien perimistä koskeva kompromissiehdotus on parempi kuin voimassa oleva direktiivi, mutta siihen on päässyt livahtamaan liian monta aukkokohtaa ja poikkeusta. On hyvin todennäköistä, että jäsenvaltiot jäävät odottamaan komission lupaamaa laskentamallia, jonka käyttö edellyttää neuvoston ja parlamentin hyväksyntää kahden vuoden kuluessa. Tästä syystä asianosaiset hallitukset yrittävät lykätä loputtomiin ympäristökustannusten siirtämistä käyttäjille.

Eniten saastuttaviin rekka-autoihin sovelletaan poikkeusta vuoteen 2010 saakka. Alle 12 tonnia painavat pienemmät kuorma-autot eivät sisälly direktiivin soveltamisalaan ennen vuotta 2010, ja jäsenvaltiot voivat yksinkertaisesti vapauttaa nämä kevyemmät ajoneuvot tietulleista. Ei ole myöskään minkäänlaisia takeita siitä, että tietulleista saatavat tulot sijoitetaan rautateiden tavaraliikenteen kaltaisiin kestäviin liikennemuotoihin. Jäsenvaltiot voivat halutessaan investoida koko summan asfalttiin. Ryhmäni olisi halunnut kannattaa tarkistuksia, joilla pyritään useampiin ja nopeampiin tuloksiin, joita tämä kompromissi ei tarjoa. Tärkeintä on kuitenkin, että tämä kipeästi kaivattu tietullien periminen kuorma-autoliikenteeltä on nyt pantu alulle.

  Johannes Blokland, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, eurovinjettidirektiiviin liittyy muutama hankala osa-alue, esimerkiksi 3,5 tonnin alaraja, lisäverot, ulkoiset kustannukset ja tulojen käyttökohteet.

Viittaus ulkoisiin kustannuksiin on mielestäni säädöksen tärkein etunäkökohta, jota ilman olisi mahdotonta laskea kaikkien liikennemuotojen kokonaiskustannuksia ja saavuttaa haluttu tasapuolisia toimintaedellytyksiä koskeva tavoite. Olen iloinen huomatessani, että neuvoston todellisuudentaju on voittanut tiukkaan yritystalouteen liittyvät näkökohdat.

Yhteisymmärrys ulkoisista kustannuksista on kuitenkin samalla myös suurin menetys. Neuvosto ei ole vielä vahvistanut sataprosenttisesti sitä, otetaanko ulkoiset kustannukset huomioon tulevassa hinnoittelussa. Tästä syystä kehotan komissiota tekemään sen, mikä on välttämätöntä, ja etenemään täyttä vauhtia ulkoisia kustannuksia koskevassa selvityksessä, jotta keskustelua voidaan jatkaa tarkempien tietojen pohjalta ja jotta se voidaan saattaa lähiaikoina onnistuneesti päätökseen.

Lopuksi haluan kiittää esittelijää saavutetusta tuloksesta ja tavasta, jolla siihen päästiin.

  Luca Romagnoli (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, valitettavasti en voi kannattaa Wortmann-Koolin mietintöä. Kaikista urhoollisista ponnistuksista huolimatta hänen työnsä on sarja oletuksia, jotka eivät selvästikään tue eurovinjetin käyttöönottoa. Tämä on huolestuttava uusi vero, jonka unioni pyrkii määräämään – tällä kertaa kaupalliselle maantiekuljetukselle – siinä järjettömässä uskossa, että näin autetaan tasapainottamaan kilpailutilannetta rautatiekuljetusten kanssa ja tuotetaan meidän kaikkien haluamia ympäristöetuja.

Haluan myös hyödyntää tätä tilaisuutta ja tuomita sen, mitä parhaillaan tapahtuu Italiassa Susan laaksossa. Siellä ne, joiden pitäisi tukea voimakkaasti rautatieliikennettä, kuten he tekivät liikennekäytäviä koskevissa päätöksissä, yrittävät nyt rakentaa esteitä rautatieliikenteelle ja käyttävät siinä vielä jokseenkin arveluttavia menetelmiä.

Periaatteessa pidän eurovinjettiä ensimmäisenä selkeästi suorana verona, jonka Euroopan unioni haluaa määrätä ja joka voisi avata tien muille verotusmuodoille, joita ei voida hyväksyä. Tämän vuoksi äänestän ehdotusta vastaan.

  Philip Bradbourn (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, jälleen kerran minun on pakko puhua parlamentille mietinnöstä, jolla lisätään sekä käyttäjille että yrityksille aiheutuvia kustannuksia. Syyt, joiden vuoksi pidän eurovinjettiä ongelmallisena, ovat sekä teknisiä että periaatteellisia.

Euroopan unionilla ei ole toimivaltaa tämänkaltaisissa verotusasioissa. Nämä asiat kuuluvat oikeutetusti jäsenvaltioiden toimivaltaan, ja ennen kuin korjaatte sanomisiani, haluan todeta, että eurovinjetti on vero, ei tietulli, sillä komissio aikoo varata tiettyyn käyttöön tuloja lähteestä, jota voidaan nimittää vain peitellyksi veroksi (stealth tax). Tämä ylittää selvästi komission valtuudet.

Neuvoston puheenjohtaja varmasti vahvistaa, että tieliikenteeseen liittyviä veroja peritään pelkästään Yhdistyneessä kuningaskunnassa yli 40 miljardia puntaa, mutta vain 8 miljardia puntaa sijoitetaan uudelleen liikenneinfrastruktuuriin – tämä ei ole todellakaan puolueetonta verotusta. Sikäli kuin tunnen kansallisia hallituksia, tämä ehdotus johtaa itse asiassa lopulta kaksinkertaiseen verotukseen. Tämä on vasta alkua. Eurovinjetti johtaa lopulta kaikilta ajoneuvoilta perittäviin tietulleihin.

Vastustan ehdottomasti tällaisia ehdotuksia. Tieliikennealaa verotetaan jo nyt epäoikeudenmukaisesti, eikä tämä tuo asiaan mitään uutta – puhumattakaan "isoveli valvoo" -periaatteesta, jota sovelletaan verotuksen lopullisessa täytäntöönpanossa.

Teknisten kysymysten osalta ulkoisten kustannusten huomioon ottaminen ei tarjoa varmistettavissa olevia todisteita esitettyjen väitteiden tueksi. On täysin älytöntä yrittää sisällyttää lainsäädäntöön sellaisia näkökohtia kuin ympäristövahingot, joita ei voida arvioida mitenkään luotettavasti. Euroopan unioni vaatii johdonmukaisesti kilpailun ja kilpailukyvyn edistämistä, mutta aivan yhtä johdonmukaisesti se myös epäonnistuu siinä.

Komission puheenjohtaja Barroso puhuu mielellään siitä, että hän haluaa hylätä monia voimassa olevia ja ehdotettuja säännöksiä. Tässä yhteydessä hänellä ja teillä, arvoisa komission varapuheenjohtaja Barrot, on mitä suurenmoisin tilaisuus tehdä niin ja hylätä koko tämä ehdotus.

  Willi Piecyk (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, emme tietenkään aio noudattaa jäsen Bradbournin ehdotusta. Olen iloinen siitä, että te olette taitavana ympäristöpoliitikkona seuraamassa, miten edistämme hienosti eurooppalaista kestävää liikennepolitiikkaa hyväksymällä infrastruktuurikustannuksia koskevan direktiivin. Emme tietenkään ole vielä päässeet tiemme päähän, vaan olemme vielä kaukana tavoitteesta. Se, että olemme päässeet näinkin pitkälle, on kuitenkin pitkälti kollegani Wortmann-Koolin ansiota. Sen vuoksi onnittelen ja kiitän häntä vilpittömästi.

Haluan käsitellä kahta tärkeää kysymystä. Keskustelemme parhaillaan tavaraliikenteestä, emmekä voi käsitellä ainoastaan 40, 12 tai vähintään 7,5 tonnia painavia kuorma-autoja, vaan haluamme, että myös vähintään 3,5 tonnia painavilta ajoneuvoilta peritään tietulleja. Myös jäsenvaltiot ovat vastuussa siitä, että ne täyttävät velvollisuutensa.

Tiedämme myös, että tavaraliikenteen kustannukset ylittävät selvästi pelkät maanteiden rakennus- ja korjauskustannukset. Tämän vuoksi on vihdoin arvioitava käyttäjille aiheutuvat ulkoiset kustannukset, eikä niitä voida enää kaunistella. On hyvinkin mahdollista arvioida nämä ympäristöön, meluun, ruuhkautumiseen ja terveyteen liittyvät ulkoiset kustannukset, vaikka kollegani Bradbourn onkin eri mieltä. Erään tutkimuksen mukaan tieliikenteestä aiheutuu ulkoisia kustannuksia 88 euroa tuhatta tonnikilometriä kohti, kun taas vastaavat luvut ovat rautatieliikenteessä 19 euroa ja sisävesiliikenteessä 17 euroa. Hyvin varovaisten arvioiden mukaan ulkoisten kustannusten osuus infrastruktuurikustannuksista on ainakin 60 prosenttia.

Kompromississa todetaan, että tapaamme jälleen kahden vuoden kuluttua. Tämän vuoksi kompromississa annetaan komission jäsenelle hyvin suuri vastuu ja velvoite. Odotamme häneltä kahden vuoden kuluessa paitsi laskentamallia myös lainsäädäntöehdotusta, ja osaan jo ennustaa, mitä kohtia hän joutuu puolustamaan kiihkeästi. Kuulemme jatkossa sen kaltaisia väitteitä, ettei tämä ole vakava asia, että tämä on tieteellisesti kestämätöntä, ja tarpeen tullen myös, että tällä vaarannetaan työpaikkoja. Sen vuoksi pyydän komission jäsentä tekemään rohkeita ehdotuksia. Parlamentin enemmistö tukee teitä tässä asiassa.

(Suosionosoituksia)

  Josu Ortuondo Larrea (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, jotta en toistaisi sitä, mitä muut parlamentin jäsenet ovat todenneet, haluan painottaa muutamaa muuta näkökohtaa.

Ensinnäkin direktiivillä reagoidaan perusteelliseen epätasapainoon liikennejärjestelmässä, jossa tieliikenne lisää asteittain osuuttaan ja on vaarassa luhistua. Samanaikaisesti tiettyjen liikennemuotojen, esimerkiksi rautateiden tavaraliikenteen, osuus ja määrä pienenevät. Mielestäni rautatieliikenne on kestävämpi ja vähemmän saastuttava liikennemuoto kuin kuorma-autoliikenne, ja meidän on harjoitettava myönteistä syrjintää rautateiden hyväksi, kunnes ne pystyvät selviytymään omin avuin. Rautateiden tavaraliikenne on edelleen matkustajaliikennettä vähäisempää, ja tästä syystä sen nopeus ei ole kovin kilpailukykyinen. Meidän on rakennettava enemmän ainoastaan tavaraliikenteelle varattuja rataosuuksia. Jos teemme näin, pääsemme nauttimaan keskipitkällä aikavälillä selkeistä taloudellisista eduista ja ympäristöeduista.

Toinen näkökohta liittyy tarpeeseen lisätä unionin tietullijärjestelmien yhteentoimivuutta. Tieverkoissamme on osuuksia, joilla on 5 tietulliasemaa alle 25 kilometrin matkalla, mikä lisää väistämättä ruuhkautumista. Odotamme edelleen komissiolta tähän liittyvää lainsäädäntöehdotusta. Toivokaamme, ettei siihen mene viittä vuotta.

  Michael Cramer (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, saksalaisena Euroopan parlamentin jäsenenä tuomitsen voimakkaasti sen, että Saksa vastustaa ulkoisten kustannusten huomioon ottamista eurovinjetissä ja tietullien soveltamisalan laajentamista kaikkiin vähintään 3,5 tonnia painaviin kuorma-autoihin. Tämä vahingoittaa rautatiealaa, joka ei selviä rautateiden ja maanteiden välisestä epäreilusta kilpailusta ja jonka markkinaosuus laskee McKinseyn tutkimuksen mukaan tämänhetkisestä 14 prosentista 9 prosenttiin, mikäli maanteiden etuoikeuksia ei pureta.

Saksan oikeiston ja vasemmiston muodostama koalitiohallitus on ajanut läpi valtavia porsaanreikiä, joiden avulla jokainen jäsenvaltio voi periä tietulleja vain vähintään 12 tonnia painavilta kuorma-autoilta, joiden osuus näistä ajoneuvoista on vain 10 prosenttia. Tämän seurauksena rautateiden asema heikkenee selvästi, sillä Saksassa sovelletaan rautatietullia reittimaksujen muodossa kaikkiin juniin kaikilla rataosuuksilla. Maanteillä vastaavia maksuja sovelletaan vain vähintään 12 tonnia painaviin kuorma-autoihin ja ainoastaan moottoriteillä. Epäreilua kilpailua ei siis lopeteta, vaan sitä vahvistetaan. Saksa sen enempää kuin Euroopan unionikaan ei saavuta Kioton tavoitteita tällä tavalla. Tämä saksalaisten vastarinta tekee mahdottomaksi siirtyä maantieliikenteestä rautatieliikenteeseen. Direktiivi merkitsee sitä, ettei unionin rautateillä ole tulevaisuutta.

  Stanisław Jałowiecki (PPE-DE).  – (PL) Arvoisa puhemies, laatimalla mietinnön tästä hyvin moniulotteisesta direktiivistä esittelijä on taitavasti luotsannut meidät läpi lainsäädännön osa-alueen, joka toisinaan muistuttaa todellista miinakenttää.

Jäljellä on kuitenkin vielä yksi kysymys. Onko esittelijä johdattanut meidät siihen tavoitteeseen, jonka itsellemme asetimme? On sanomattakin selvää, että tämä tavoite on liikenneinfrastruktuurin parantaminen, ja tällä tarkoitan muutakin kuin tieinfrastruktuurin parantamista. Tähän liittyviä tavoitteita ovat liikenneruuhkien vähentäminen, onnettomuuksien vähentäminen ja haitallisten aineiden päästöjen vähentäminen.

Voisimme vastata tähän kysymykseen myöntävästi vain, jos meillä olisi takeet – toistan, takeet – siitä, että kaikki eurovinjetistä saatavat tulot varattaisiin liikennettä koskeviin tavoitteisiin. Toistaiseksi näitä takeita ei ole annettu. Niillä jäsenillä, jotka ovat todenneet sekä tänään että muissa yhteyksissä, että jäsenvaltiot voivat hyvin käyttää näitä maksuja peiteltyinä veroina, on ollut täysi oikeus tehdä niin.

On sanomattakin selvää, ettei esittelijä voinut tehdä mitään tämän kysymyksen ratkaisemiseksi, koska se kuuluu kiistatta toissijaisuusperiaatteen soveltamisalaan. Samalla kuitenkin, jos kärsimme tässä asiassa tappion ja jos jäsenvaltiot auttavat itsensä kuiville paikkaamalla eurovinjettituloilla talousarviossaan olevia aukkoja, näiden uusien säännösten perimmäinen tavoite menettää täysin merkityksensä. Sen vuoksi kehotan Euroopan komissiota valvomaan mahdollisimman tarkasti, miten eurovinjetistä saatuja tuloja käytetään. Olisi myös hyvä tiedottaa parlamentille kaikista asiaan liittyvistä säännönvastaisuuksista.

Tässä vaiheessa haluan muistuttaa komission jäsentä Barrot'ta siitä, että tämä direktiivi on myös hänen hengentuotteensa, jonka hoivaamiselle hänen olisi erityisesti omistauduttava ja jolle hänen olisi annettava ylen määrin hellyyttä ja huolenpitoa.

  Gilles Savary (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ensimmäiseksi haluan kiittää jäsen Wortmann-Koolia hänen omistautuneesta ja ainutlaatuisesta työskentelystään. Aion äänestää huomenna tämän tekstin puolesta, vaikkakin hieman vastahakoisesti.

Itse asiassa puhumme niiden tavoitteiden rahoittamisesta, jotka sisältyvät vuoden 2001 valkoiseen kirjaan ja joilla on tarkoitus tasapainottaa eri liikennemuotojen osuuksia tai jopa rahoittaa vaihtoehtoisia liikennemuotoja. Nämä merkillepantavat tavoitteet sisällytettiin 30 ensisijaiseen hankkeeseen. Nyt kuitenkin tiedämme, ettei Euroopan laajuisen liikenneverkon talousarviossa ole niin paljon määrärahoja kuin komissio pyytää laajamittaisten hankkeiden rahoittamiseen.

Odotimme eurovinjettidirektiivin olevan paljon kunnianhimoisempi. Valitettavasti sekin on vain täydentävä väline. Mikäli jäsenvaltiot eivät halua soveltaa sitä, heidän ei tarvitse sitä tehdä.

Eurovinjetin tarkoituksena on myös ennen kaikkea rahoittaa tieliikenteen avulla itse tieliikennettä. Muita liikennemuotoja sillä rahoitettaisiin vain satunnaisesti. Pelkään pahoin, että kompromissiin aikaansaamiseksi Euroopan parlamentti luopuu huomenna joistakin tavoitteistaan – meidän olisi ehkä pitänyt noudattaa sovittelumenettelyä – ja ettei se pysy riittävän lujana ulkoisten kustannusten eikä varsinkaan jäsen El Khadraouin eräässä tarkistuksessa esittämän raukeamislausekkeen osalta. Tämä tarkoittaa, että mikäli komissio ja jäsenvaltiot eivät onnistu ehdottamaan direktiiviä vaaditussa ajassa, sovelletaan vakiolauseketta.

  Markus Ferber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät kollegat, ensinnäkin olen hyvin kiitollinen esittelijälle, joka niin sanotusti peri tämän mietinnön ja joka on saanut sen osalta erinomaista edistystä aikaan tällä parlamentin vaalikaudella.

Mielestäni on oikein, että meillä on vihdon yhtenäiset säännöt. Eihän 2000-luku saa jäädä historiaan siitä, että riistävät teollisuusjohtajat jatkoivat silloin vielä toimintaansa Euroopassa. Kuitenkin myös se on tärkeää, että infrastruktuurista perityt tulot sijoitetaan takaisin infrastruktuuriin eikä niitä käytetä vain talousarvion aukkojen tukkimiseen.

Kommentoin hieman ulkoisia kustannuksia. Meidän on myös kysyttävä, mitkä kustannukset on jo nyt otettu huomioon ja mitä ei vielä ole otettu huomioon. Onko mahdollisesti joitakin ulkoisia etuja, joihin ne olisi suhteutettava? Ruuhkautumisesta aiheutuvat kustannukset on otettu huomioon: liikenteenharjoittajat maksavat ne, sillä niiden kuorma-autot eivät liiku eivätkä näin ollen voi tuottaa bruttokansantuloa. Sosiaaliset kustannukset on otettu huomioon vakuutusmaksuissa, minkä tahdon tehdä erittäin selväksi. Lisäksi, mitä ympäristökustannuksiin tulee, emme saa unohtaa, että jokaisesta kuorma-autosta ja jokaisesta henkilöautosta maksetaan jo ajoneuvo- ja polttoaineveroa.

Tämän vuoksi on mahdotonta hyväksyä sitä, että liikennealan on maksettava kaikesta alan rahoittamiseksi ja että nämä rahat ohjautuvat kaiken kukkuraksi yleiseen talousarvioon. Olen hieman yllättynyt siitä, mitä jäsen Cramer totesi. Kehottaisin häntä kiinnittämään huomiota siihen, miten Deutsche Bahn AG:n tavaraliikenteen määrä on kehittynyt syyskuun 1998 ja lokakuun 2005 välisenä aikana. Niiden seitsemän vuoden aikana, jona hänen puolueensa oli mukana Saksan hallituksessa, rautateiden tavaraliikenteen määrä putosi puoleen. Hänen puolueensa oli myös määräämässä rautateille ympäristöveroa. Neuvoisin häntä siis olemaan puhumatta täällä enää sellaisista asioista, joista hän itse on osittain vastuussa. Tätä ei voida hyväksyä.

  Saïd El Khadraoui (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, ensimmäiseksi haluan kiittää esittelijä Wortmann-Koolia hänen tekemästään työstä ja ennen kaikkea tänään pöydällä olevasta työn tuloksesta. Jos kaikki menee hyvin, tämä tulos päättää toistaiseksi pitkän ja raskaan neuvotteluprosessin. Tulos on tilapäinen sen vuoksi, että yhden keskeisimmistä pullonkauloista eli ulkoisten kustannusten osalta on vielä paljon tehtävää. Komission on kahden vuoden kuluessa kehitettävä ulkoisia kustannuksia koskeva laskentamenetelmä, jonka osalta on tehtävä uusi aloite.

Jotkut väittävät, ettei tarkistuksessa 37 mennä riittävän pitkälle. On sanomattakin selvää, että kannatan hyvin pitkälti tätä näkemystä, sillä esitin itse matkailu- ja liikennevaliokunnassa suullisen tarkistuksen, jossa mennään paljon pidemmälle ja pyritään jatkamaan painostusta, jotta ulkoisia kustannuksia koskevassa kysymyksessä edettäisiin nopeammin – kyse on tunnetusta 60 prosentin säännöstä.

Poistimme tämän kompromissiehdotuksesta, mikä tarkoittaa sitä, että asioiden käsittely kestää nyt vähän kauemmin. Tämä voi olla myönnytys, mutta vastaavasti neuvosto ei ollut yhteisessä kannassaan viitannut lainkaan ulkoisiin kustannuksiin, ja sen oli tehtävä täyskäännös. Nyt ei voida enää kääntyä takaisin. Tietullien ulkoisia kustannuksia koskeva periaate aiotaan hyväksyä ja sitä aiotaan soveltaa.

Tämä on todellakin huomattava edistysaskel kohti reilumpaa kilpailua eri liikennemuotojen välillä, ja periaatteena on, että saastuttaja maksaa. Kun lisäksi tietulleista saatavat tulot käytetään koko liikennejärjestelmään eikä siis vain teihin tehtäviin investointeihin, tämä tarkoittaa sitä, että rautatieliikenteen ja sisävesiliikenteen kaltaisille vaihtoehtoisille liikennemuodoille luodaan uusia mahdollisuuksia. Tämä on jättimäinen harppaus eteenpäin.

  Ewa Hedkvist Petersen (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, sekä ympäristöön että kilpailuun liittyvistä syistä on tärkeää, että Euroopan unionin teillä sovelletaan syrjimätöntä kilometriverotusta. Samalla on tärkeää, että uudessa eurovinjetissä otetaan huomioon vaihtelevat olot unionin alueella, esimerkiksi reunavaltioissa.

Sen vuoksi on hyvä, että kompromississa otetaan ensinnäkin huomioon erilaiset maantieteelliset olot, toiseksi mahdollistetaan infrastruktuurin hinnan määrittäminen niin, että se vastaa tarkasti kansantaloudelle aiheutuvia kustannuksia, ja kolmanneksi mahdollistetaan eriasteisten tietullien periminen eri päästöluokkaan kuuluvilta ajonevoilta. Tämä on tärkeää niissä maissa, joissa pitkät välimatkat ja kevyt liikenne merkitsevät, ettei kustannuksia voida koskaan kattaa kokonaan. Tämän perusteella pidän kompromissia hyväksyttävänä, sillä siinä otetaan huomioon unionin uloimmalla vyöhykkeellä sijaitsevat maat. Kiitos, arvoisa puhemies, ja kiitokset teille kaikille pitkään tekemästänne rakentavasta työstä.

  Jörg Leichtfried (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan osoittaa syvää kunnioitusta esittelijälle hänen tekemästään työstä tässä todella vaikeassa tehtävässä. Tämänhetkinen tilanne infrastruktuurikustannuksia koskevasta direktiivistä käytävässä keskustelussa on kutakuinkin tyydyttävä. Myönteisimmät tulokset on saatu aikaan pääosin parlamentin sekä liikenne- ja matkailuvaliokunnan harjoittaman painostuksen ansiosta, ja parlamentissa siihen on myötävaikuttanut esittelijän sekä erityisesti parlamentin vasemmistoon ja keskustaan kuuluvien kollegojeni virkistävä ja omistautunut lähestymistapa.

Eurovinjettidirektiivi merkitsee joka tapauksessa tulevaisuutta koskevan päätöksen tekemistä, ja näemme, että tulevaisuudessa liikennepolitiikka muuttuu ihmis- ja ympäristöystävällisemmäksi, niin kuin sen ehdottomasti pitääkin muuttua. Tältä osin on tietenkin tärkeää, että direktiivi on käyttökelpoinen – lukuun ottamatta Lichtenbergerin mainitsemia Saksassa sovellettavia erikoisia poikkeuksia, jotka koskevat yli 3,5 tonnia painavia kuorma-autoja – ja että tietullien periminen sallitaan paitsi Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon kuuluvilla teillä myös kiertoreiteillä ja rinnakkaisilla reiteillä.

Ulkoisten kustannusten huomioon ottaminen oli kuitenkin paljon tärkeämpää, ja sen osalta olisi pitänyt edetä nopeammin. Tämä olisi ollut tärkeä edistysaskel, jota emme valitettavasti onnistuneet ottamaan.

  Bogusław Liberadzki (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijä Wortmann-Koolia erinomaisesta työstä.

Direktiivillä on keskeinen merkitys tieliikenteen harjoittajille. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että otamme todella merkittävän askeleen saattamalla Euroopan unionissa päätökseen vapaiden maanteiden aikakauden. Toiseksi otamme käyttöön maksuja, jotka on suhteutettu teiden käyttöön. Kolmanneksi direktiivi merkitsee lisäkustannuksia liikenteenharjoittajille. Samanaikaisesti direktiivillä on kuitenkin tärkeä merkitys myös siksi, että se koskee tierakennuksen rahoituslähdettä. Tämä on erityisen tärkeää uusille jäsenvaltioille, myös kotimaalleni Puolalle.

Direktiivi on ehdottoman tärkeä myös erilaisten liikenneinfrastruktuurien kestävän kehityksen kannalta. Muistutan kuitenkin komission jäsentä Barrot'ta siitä, että meidän on toteutettava direktiiviä koskeva järjestelmällinen vaikutustenarviointi. Arvioinnissa olisi otettava huomioon direktiivin vaikutukset sekä liikenteenharjoittajiin että maanteiden tavaraliikenteen markkinoihin sekä se, miten direktiivi vaikuttaa rautateiden markkinaosuuden lisäämistä koskevan tavoitteemme edistämiseen.

  Inés Ayala Sender (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, kiitän lämpimästi jäsen Wortmann-Koolia hänen peräänantamattomuudestaan ja joustavuudestaan, jotka ovat tärkeimpiä hyveitä, kun halutaan päästä oikeudenmukaiseen ja tasapainoiseen sopimukseen, jollaista meille nyt esitellään. Haluan kiittää myös neuvostoa ja puheenjohtajavaltio Yhdistynyttä kuningaskuntaa dynaamisuudesta ja niiden pyrkimyksistä päästä hyvään sopimukseen. Haluaisimme saada samanlaisia tuloksia aikaan myös muilla aloilla.

On myös paikallaan kiittää komissiota ja, komission jäsenen Barrot'n luvalla, haluan onnitella erityisesti pääjohtaja Lamoureux'ta, jota tulemme kaipaamaan kovasti ja jonka hienolle työlle haluamme antaa tunnustusta. Totuus on se, että hän on jättänyt jälkensä niihin vaikuttaviin saavutuksiin ja siihen edistykseen, jota unioni on saanut aikaan liikenteen alalla. Kiitämme häntä erityisesti.

Suhtaudumme eurovinjetin osalta myönteisesti siihen poliittiseen signaaliin, joka annetaan rikkomalla ulkoisia kustannuksia koskeva tabu. Askel on tosin pieni, mutta tulevaisuutta ajatellen se on tärkeä. Odotamme kärsimättömästi komission tutkimusta ja toivomme, että se on uskottava ja että kaikki voivat sen hyväksyä myös reunavaltioissa, joiden erityisolot ja välimatkat toivomme otettavan huomioon.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää koko parlamenttia tästä antoisasta keskustelusta, jossa on vahvistettu se laaja kannatus, jota kolmen toimielimen kesken neuvoteltu kompromissi nyt nauttii. Haluan kiittää kaikkia ja erityisesti esittelijäänne tästä tuloksesta, joka osoittaa, että asiassa on kiistatta edistytty, vaikka tiedän, että jotkut teistä olisivat halunneet saavuttaa vieläkin enemmän.

Sopimus on tärkeä edistysaskel, ja parlamentin ansiosta nyt on määritetty, miten ulkoisten kustannusten virallisessa huomioon ottamisessa seuraavaksi edetään. Komission on muovattava paras lähestymistapa tähän kysymykseen, ja sen jälkeen komissio laatii arvion, jossa se analysoi lähestymistavan vaikutuksia. Komissio tekee tämän seuraavan kahden vuoden kuluessa. Se tekee analyysiin perusteella tarvittavia ehdotuksia, jotta ulkoiset kustannukset voidaan ottaa huomioon.

Sopimus on sopusoinnussa kestävää kehitystä koskevan strategiamme kanssa, ja samalla se kannustaa kansantalouksiamme lisäämään kilpailukykyään ja takaamaan oikeudenmukaisuuden periaatteen: mikäli käyttäjä maksaa, hänen ei pidä maksaa kahteen kertaan. Lisäksi perityt summat on investoitava kestävään liikenteeseen, sikäli kuin se on mahdollista. Joku teistä puhui kompromissista, mutta tätä kompromissia voidaan pitää sitoumuksena. Tätä sanaa aion käyttää. Komission jäsenenä pidän tätä kompromissia tulevaisuutta koskevana sitoumuksena, sitoumuksena työskennellä sellaisen liikkuvuuden hyväksi, joka vastaa kestävän kehityksen vaatimuksia.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina.

62. Liikuntarajoitteisten oikeudet lentomatkoilla

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Robert Evansin laatima liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietintö (A6-0317/2005) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksista lentoliikenteessä (KOM(2005)0047 – C6-0045/2005 – 2005/0007(COD)).

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kun tämä asetus on hyväksytty, se parantaa tuntuvasti vammaisten ja liikuntarajoitteisten kansalaisten tilannetta. Sen tarkoituksena on suojella matkustajien oikeuksia lentoliikenteessä sekä yhteisön politiikan tärkeintä periaatetta, vammaisten ja liikuntarajoitteisten syrjintäkieltoa.

Haluan kiittää Euroopan parlamenttia ja erityisesti esittelijä Evansia, joka teki yhteistyötä neuvoston ja komission kanssa nopeuttaakseen tämän ehdotuksen hyväksymistä. Tämä ei ole ainut aloite, jolla pyritään parantamaan liikuntarajoitteisten suojelua liikennealalla: komissio on sitoutunut tarkastelemaan tarvetta parantaa ja kehittää näitä samoja oikeuksia muissa liikennemuodoissa. Liikuntarajoitteisille on taattava asianmukainen apu riippumatta siitä, minne he ovat menossa ja mitä liikennemuotoa he käyttävät.

Komissio on jo antanut rautatieliikenteen matkustajia koskevan ehdotuksen, ja aion tehdä samoin niiden liikuntarajoitteisten auttamiseksi, jotka käyttävät meriliikennettä ja kansainvälistä linja-autoliikennettä. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja Twigg, hyvät parlamentin jäsenet, katson, että vuonna 2005 olemme todella edistyneet kaikkien liikuntarajoitteisten auttamisen suhteen ja olemme näin auttaneet heitä tuntemaan olevansa todella osa Euroopan unionia.

Ehdotus, joka teillä on tänään edessänne, täyttää syrjimättömyyttä koskevan tavoitteen. Sen tavoitteena on estää se, että liikenteenharjoittajat kieltäytyvät perusteettomasti kuljettamasta liikuntarajoitteisia epäämällä heiltä heidän tarvitsemansa avun. Tällä ehdotuksella, joka esitellään 16. helmikuuta, komissio pyrkii neljään tavoitteeseen: siihen, ettei vammaisia tai liikuntarajoitteisia saa syrjiä, ettei heiltä saa veloittaa suoraan heille annettua apua, että avun on täytettävä vähimmäisvaatimukset ja sitä on annettava saumattomasti ja että tällaisen avun tarjoamisen on oltava niiden vastuulla, jotka kykenevät tarjoamaan sitä parhaiten – eli lentoasemien ja lentoyhtiöiden vastuulla.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi lentoasemien vastuulla on edelleen antaa apua maassa, lentoasemien läheisyydessä ja lentoasemilla, kun taas avun tarjoamisen ilma-aluksessa täytyy olla lentoliikenteen harjoittajien velvollisuus.

Hyvät parlamentin jäsenet, liikuntarajoitteisille annettavaa apua ei saa vesittää. Se on järjestettävä niin, että siitä vastaa yksi elin, joka varmistaa, että sitä annetaan kokonaisvaltaisesti, johdonmukaisesti ja tehokkaasti. Konkreettisen täytäntöönpanon kannalta ehdotus sisältää kaiken joustavuuden, jota sopivien ratkaisujen suunnitteleminen lentoasemille ja lentoyhtiöille edellyttää.

Kuten tiedätte, liikenne-, televiestintä- ja energia-asioista vastaavien ministerien neuvosto sopi lokakuussa tätä ehdotusta koskevasta yleisestä lähestymistavasta. Parlamentin rakentavan tuen ansiosta toivomme, että tämä tärkeä teksti voidaan hyväksyä nopeasti, jotta vammaisille ja liikuntarajoitteisille voidaan tarjota todellinen mahdollisuus saada apua kaikkialla EU:ssa. Tämä osoittaa, kuinka tärkeä tämä teksti on yhteiskunnan ja yhteisvastuun kannalta.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää teitä etukäteen siitä, että pyritte varmistamaan, että voimme antaa tämän edun lahjaksi – saanen ilmaista asian tällä tavoin vuoden lopun juhlien alla – kaikille vammaisille, vanhuksille tai liikuntarajoitteisille, jotta he voivat käyttää kaikkia liikennemuotoja aivan kuin liikuntakykyisetkin ihmiset.

  Derek Twigg, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, kiitän Euroopan parlamenttia siitä, että se vie tämän komission tärkeän ehdotuksen nopeasti ja onnistuneesti päätökseen. Tämä asetus, joka koskee vammaisten ja liikuntarajoitteisten oikeuksia lentoliikenteessä, parantaa todella näiden yhteisön jäsenten elämää turvaamalla heidän mahdollisuutensa hyödyntää täysin – niin työssä kuin vapaa-aikanakin – lentoliikenteen tarjoamia matkustusmahdollisuuksia, jotka ovat muuttaneet maailmaamme paljon viime vuosina.

Erityisesti kiitän esittelijä Evansia siitä, että hän on tehnyt kovasti työtä ja omistautunut ohjaamaan tätä asiaa eteenpäin pitkin lainsäädännän polkua. Se on hieno esimerkki siitä, että kun säädösehdotus tarjoaa todellisia ja tuntuvia etuja yhteisön kansalaisille, toimielimet voivat tehdä tehokkaasti yhteistyötä varmistaakseen, että näistä eduista päästään hyötymään mahdollisimman nopeasti.

Tässä säädöksessä säädetään ensimmäistä kertaa selväsanaisesti, millaista apua vammaisilla ja liikuntarajoitteisilla on laillisesti oikeus odottaa lentoasemilta ja lentoyhtiöiltä ja minkälaisin ehdoin. Koska asetuksen mukaan lentoasemien pitäjien vastuulla on järjestää tarpeellinen apu vammaisille matkustajille siitä hetkestä lähtien, jolloin he saapuvat lentokentälle, siihen saakka, kunnes he siirtyvät lentokoneeseen, asetuksella taataan vammaisille lentomatkustajille, että yksi asiasta vastaava elin täyttää saumattomasti heidän tarpeensa, ja annetaan heidän tuekseen EU:n lainsäädännön voima.

Tietenkin monet lentoasemat ja lentoyhtiöt tarjoavat jo nyt erinomaisia palveluja vammaisille ja ovat oikeutetusti ylpeitä saavutuksistaan tällä alalla. Asetuksessa tunnustetaan tämä seikka säätämällä nimenomaisesti, että vaikka yleinen oikeudellinen vastuu säilyy lentoasemien pitäjillä, ne voivat tehdä sopimuksia muiden tahojen, myös lentoyhtiöiden kanssa, palvelujen tarjoamisesta maissa. Siispä niiden lentoyhtiöiden, jotka tarjoavat jo nyt korkealuokkaista palvelua vammaisille matkustajille, pitäisi voida tehdä sopimuksia lentoasemien pitäjien kanssa saadakseen mahdollisuuden toimia näin jatkossakin.

Lyhyesti sanottuna katson siis, että tässä asetuksessa suoriudutaan hankalasta tehtävästä eli siinä onnistutaan takaamaan vammaisille laillinen oikeus saada riittävän laadukasta palvelua lentoliikenteessä asettamatta kuitenkaan tarpeetonta ja raskasta taakkaa alalle, jonka on tarjottava nämä palvelut.

Kiitän kaikkia työhön osallistuneita.

  Robert Evans (PSE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, olen hyvin iloinen voidessani esitellä parlamentille tänä iltana mietintöni ensimmäisestä vammaisia lentomatkustajia koskevasta merkittävästä säädöksestä. Haluan kiittää vilpittömästi varjoesittelijöitä, parlamenttia ja ryhmäni henkilökuntaa, omaa henkilökuntaani, komissiota, useita vammaisjärjestöjä ja ilmailualan yhtiöitä, joiden kanssa minulla on ollut etuoikeus työskennellä, sekä puheenjohtajavaltiota Yhdistynyttä kuningaskuntaa, sillä ilman niiden erinomaista työpanosta ei odottamani historiallinen sopimus ensimmäisessä käsittelyssä olisi ollut mahdollinen.

Liian monet vanhukset tai vammaiset valittavat, että heitä laiminlyödään tai – mikä vielä pahempaa – kohdellaan kaltoin eurooppalaisilla lentoasemilla. Vammaisten perusoikeuksien kunnioittamisen lentoliikenteessä pitäisi olla meille itsestäänselvyys. Todellisuudessa tilanne voi olla kuitenkin hyvin erilainen. Yksi esimerkki on Ryanair ja sen loukkaava tapa kohdella vammaisia matkustajia. Se on ehkä eniten julkisuutta saanut syyllinen, mutta syyllisiä löytyy enemmänkin, eivätkä ne ole pelkästään halpalentoyhtiöitä.

Arvoisa puhemies, te ja minä puhuimme hiljattain ongelmista, joita olitte kohdannut Lufthansan kanssa. Minulla on puolestani ollut muita ongelmia Iberian kanssa, mainitakseni nyt kaksi lentoyhtiötä. Viimeksi juuri eilen lennollani Strasbourgiin Air France syytti erästä vammaista matkustajaa tunnin viivästyksestä matkustajien siirtymisessä koneeseen. Sen sijaan tietenkin useimpien ihmisten kokemukset ovat myönteisiä, ja monet lentoyhtiöt ja lentoasemat tarjoavat hyvää palvelua, kuten ministeri Twigg on todennut.

Koska valituksia on kuitenkin esitetty ja palvelua voidaan parhaimmillaankin kuvailla vaihtelevanlaatuiseksi, komissio esitteli aikaisemmin tänä vuonna, kuten komission jäsen kertoi, liikuntarajoitteisten oikeuksien parantamista koskevia ehdotuksia, joihin olemme ilokseni onnistuneet sisällyttämään myös vammaiset joistakin aiemmista vastalauseista huolimatta.

Sinä aikana, kun tekstiä on käsitelty Euroopan parlamentissa, olen ilokseni voinut esitellä muita parannuksia. Tärkeintä on ollut sen varmistaminen, että ehdotuksen mukaan matkustajat saavat saumatonta palvelua siitä hetkestä alkaen, kun he saapuvat mille tahansa Euroopan unionin lentokentälle, matkustaessaan eri kohteisiin – ja myös välilaskujen aikana, joita usein pidetään kaikkein ikävimpinä kokemuksina.

Ehdotuksestani valiokunta muutti komission tekstiä myös siirtämällä lentoasemille yleisen vastuun tehokkaan ja toimivan palvelun varmistamisesta ja antamalla niille mahdollisuuden tehdä halutessaan sopimuksia palvelun ulkoistamisesta, kuten ministeri Twigg mainitsi.

Olen myös hyvin iloinen siitä, että olen voinut muuttaa ehdotusta niin, että opaskoirat tai palvelukoirat päästetään pitkien välimatkojen lennoille, koska minulle on kerrottu, että koirien omistajat ovat parhaita henkilöitä arvioimaan, kuinka pitkän lennon eläin kestää.

Mietinnössä pyysimme myös, että ilma-aluksia ja lentoasemia suunniteltaessa kuultaisiin vammaisjärjestöjä ja että lentoasemien ja lentoyhtiöiden henkilökunnalle annettaisiin todellista vammaistietoisuutta lisäävää koulutusta. Lisäksi katson, että varausjärjestelmiä, myös Internet-sivuja, on todella tarpeen muuttaa helppokäyttöisemmiksi ja toimivammiksi. Tarkoituksena on varmistaa, että liikuntarajoitteisilla ja vammaisilla matkustajilla on lentoliikenteessä samat oikeudet kuin teillä tai minulla, ilman että heille koituu siitä ylimääräisiä kustannuksia – kustannukset jaetaan liikennöitsijän kaikkien matkustajien kesken, ja ne sisällytetään lentolipun hintaan.

Lentoyhtiöitä koskevista tilastotiedoista ilmenee, että EU:n lentokentillä autetaan joka vuosi jopa kymmentä miljoonaa tähän ryhmään kuuluvaa matkustajaa. Siksi on tärkeää, että suuntaviivat ovat selkeät ja että niistä on sovittu Euroopan unionissa. Olisi hyödytöntä, että EU:n 25 jäsenvaltiosta yhdellä tai muutamilla olisi hyvä lainsäädäntö ja että muilla olisi huono lainsäädäntö tai ei minkäänlaista lainsäädäntöä.

Lentäminen on nykyisin melkein yhtä yleistä kuin autolla matkustaminen, ja jopa puolet väestöstä lentää vähintään kerran vuodessa. Jos tällaista vedenpitävää lainsäädäntöä ei ole, jotkin lentoyhtiöt etsivät porsaanreikiä välttyäkseen tarjoamasta apua vammaisille ja sitä tarvitseville ruuhkaisilla lentoasemilla, joilla lähtöselvityksen ja portin välinen etäisyys voi yltää jopa kilometriin. Monet lentoyhtiöt ovat tehneet parannuksia vapaaehtoisesti. Jos asianmukaista lainsäädäntöä ei kuitenkaan ole, löytyy aina niitä, jotka pilaavat välinpitämättömyyttään tai piittaamattomuuttaan heikommassa asemassa olevien henkilöiden loman tai matkan.

Toivon, että kollegani tukevat tätä ehdotusta, koska sitä on odotettu jo kauan. Sitä on odotettu paljon, ja ennen kaikkea se on hyvä uutinen ja myönteinen kertomus Euroopasta. Kiitän vielä kerran puheenjohtajavaltio Yhdistynyttä kuningaskuntaa sen uskomattomasta työpanoksesta, koska tiedän, kuinka paljon asiaan on uhrattu aikaa ja voimia. Kiitän neuvoston puheenjohtajaa lämpimästi siitä, että hän on viipynyt täällä tänä iltana lähes kello 22.10 asti. EU:n kaikkien 25 jäsenvaltion hallitukset ja Euroopan parlamentin suurimmat poliittiset ryhmät tukevat tätä esiteltävää pakettia. Meidän pitäisi tuntea suurta ylpeyttä äänestäessämme tästä mietinnöstä torstaina ja päästessämme sopimukseen ensimmäisessä käsittelyssä, mitä toivon ja odotan.

  Armando Dionisi, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olemme hiljattain nähneet viimeisimmät esimerkit niistä lukuisista tapauksista, joissa halpalentoyhtiö syrjii vammaista matkustajaa. Valitettavasti tämä tilanne toistuu huolestuttavan säännöllisesti, ja sen vuoksi tämä asetus on hyväksyttävä kiireesti.

Sen ansiosta, että esittelijä Evans on tehnyt kovasti työtä ja että neuvosto ja komissio ovat osallistuneet yhteistyöhön, olemme saavuttaneet hyvän kompromissin, joka mahdollistaa asetuksen hyväksymisen ensimmäisessä käsittelyssä ja sen nopean täytäntöönpanon. Tämä on tärkeä asetus vammaisten ja ikääntyvien matkustajien kannalta, koska siinä taataan tietyt perusoikeudet. Ensinnäkin siinä vahvistetaan oikeus saada maksutonta apua ja kielletään liikuntarajoitteisten matkustajien koneeseen pääsyn epääminen. Se panee pisteen huonolle kohtelulle ja syrjinnälle. Toiseksi siinä määritellään lentoaseman pitäjän olevan ainoa palvelusta yleisesti vastaava taho, jonka puoleen matkustajat voivat kääntyä, ja siinä annetaan myös niille lentoyhtiöille, jotka ovat tähän saakka tarjonneet korkealaatuista apua, mahdollisuus tehdä näin jatkossakin sillä ehdolla, että ne täyttävät asetuksen vaatimukset.

On laadittu säännöt, jotka koskevat yhtenäisen avun tarjoamista kaikille lentoaseman koosta riippumatta. On varmistettava, että apua annetaan lentoaseman ulkopuolella olevasta saapumispaikasta eteenpäin eikä ainoastaan lähtöselvitystiskiltä eteenpäin, mikä tilanne on tällä hetkellä. Jos pyörätuoli tai muut varusteet katoavat tai vaurioituvat, maksetaan korvauksia, ja asetus sisältää myös säännöksen apua antavan henkilökunnan pakollisesta koulutuksesta. Tietoa on annettava kaikkien saatavilla olevassa muodossa ja yksityisyydensuoja on taattava. Nämä ovat perustavanlaatuisia takeita, joilla suojellaan oikeutta liikkua kohtaamatta syrjintää, ja siksi tämä on tärkeä askel eteenpäin ihmisoikeuksien suojelun kannalta, jonka takaajana Euroopan parlamentti toimii.

  Ulrich Stockmann, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, mikäli asetus hyväksytään ensimmäisessä käsittelyssä, esittelijä ansaitsee kaksinkertaiset kiitokset, erityisesti koska tämä tapaus ei ollut kovinkaan helppo.

Joidenkin lentoyhtiöiden sietämätöntä käytäntöä kieltäytyä kuljettamasta kustannussyistä vammaisia matkustajia on tulevaisuudessa mahdotonta jatkaa. Euroopan unioniin saadaan vammaisten tai liikuntarajoitteisten lentomatkustajien oikeuksia koskevat kattavat, yhtenäiset säännöt, mikä on suuri edistysaskel. Lisäksi tämä on askel eteenpäin matkustajien oikeuksien kannalta kaikissa liikennemuodoissa, jotka ovat meille niin tärkeitä. Se antaa meille myös mahdollisuuden ottaa asianmukaisesti huomioon maidemme väestönkehityksen ja EU:n kansalaisten lisääntyvän liikkuvuuden. Tulevaisuudessa lentoasemien pitäjät kantavat selvästi vastuun palvelujen järjestämisestä. Jotkin lentoyhtiöt ovat jo järjestäneet tällaisia palveluja itse, ja kaikki niiden hyvin toimivat ratkaisut ovat jatkossakin mahdollisia sopimuksesta ja sopimussääntöjen mukaisesti.

  Arūnas Degutis, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Euroopan komission esittämä ehdotus liikuntarajoitteisten oikeuksista lentoliikenteessä oli oikea-aikainen, ja olen Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän varjoesittelijänä periaatteessa samaa mieltä siitä, että liikuntarajoitteisten oikeuksista lentoliikenteessä pitäisi säätää Euroopan unionin tasolla.

Ei ole mikään salaisuus, että vammaisia ja liikuntarajoitteisia syrjitään suhteessa muihin matkustajiin paitsi lentolippuja varattaessa myös koneisiin siirryttäessä. Katson siksi, että uuden direktiivin täytäntöönpano estää tällaisen syrjinnän. Katson myös, että hyväksymällä tämän mietinnön takaamme yhtäläiset matkustusmahdollisuudet vammaisille ja liikuntarajoitteisille ja säädämme Euroopan unionin tasolla tällaisten palvelujen tarjoamisesta. Liikuntarajoitteisia ei enää estetä perusteettomasti varaamasta lentoa tai siirtymästä koneeseen. Lisäksi erityiskoulutuksen saaneet henkilöt antavat tällaisille henkilöille apua, joka on sovitettu vastaamaan heidän henkilökohtaisia tarpeitaan, ja mikä tärkeintä tällaisia palveluja tarjotaan maksutta. Niistä vastaa yksi taho, joka takaa, että tällaisia palveluja on tarjolla jatkuvasti ja että ne ovat laadukkaita.

Kiitän jäsen Evansia siitä, että saimme mahdollisuuden tehdä rakentavaa yhteistyötä. Uskon, että saavutettujen kompromissien ansiosta säädös on mahdollista hyväksyä ensimmäisessä käsittelyssä.

  Eva Lichtenberger, Verts/ALE-ryhmän puolesta.. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, vammaisten – eli aistivammasta tai fyysisestä vammasta kärsivien henkilöiden – kohtaamista vaikeuksista olisi voitu kirjoittaa kokonaisia kirjoja. Olimme tietoisia näistä ongelmista ja tunsimme ne hyvin. Itse asiassa se, että yhteiskunnan on hyväksyttävä direktiivi poistaakseen esteet niiden henkilöiden matkustamiselta, jotka ovat elämässään jo muutenkin riittävän epäedullisessa asemassa, heijastaa surullisella tavalla yhteiskuntaa.

Haluan kiittää kollegaani jäsen Evansia. Hän on tehnyt loistavaa työtä, ja työsuhteemme on ollut erinomainen. Haluan myös kiittää vammaisjärjestöjä, jotka seisoivat rinnallamme ja antoivat meille hyviä vinkkejä. Lisäksi haluan pyytää jäsenvaltioita edistämään tämän direktiivin mahdollisimman pikaista täytäntöönpanoa ja voimaantuloa erityisesti lentoasemilla ja tekemään siitä todellisen joululahjan.

  Luís Queiró (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, matkailu- ja liikennevaliokunta onnistui pääsemään kompromissiin keskustelun aiheena olevasta kysymyksestä, mikä ilmeni erityisen selvästi tarkistuksesta 49. Vammaisilla ja liikuntarajoitteisilla on samoin kuin muillakin yhteisön jäsenillä oikeus liikkua vapaasti ja tehdä vapaita valintoja sekä oikeus olla tulematta syrjityksi. Nämä oikeudet koskevat ihmisten kaikkia elämänalueita, eikä lentoliikenne ole poikkeus.

Kaikki asiaan liittyvä sisältö juontaakin juurensa tästä hyvästä periaatteesta, mitä pidämme myönteisenä. On syytä korostaa, että alkuperäisiä suunnitelmia laajennettiin kattamaan paitsi liikuntarajoitteiset myös fyysisestä tai henkisistä vammoista kärsivät matkustajat.

Tämä laajennettu käsite saattaa asettaa liikenteenharjoittajille tiukempia vaatimuksia tai aiheuttaa lisäkustannuksia, mutta tämä ongelma ei ole ihmisten ongelma eikä sitä pidä nähdä sellaisena, vaan sitä pitäisi käsitellä osana laajempaa tarvetta taata mahdollisuus käyttää infrastruktuuria, liikennettä ja palveluja, mitä varten on löydettävä sopivia ratkaisuja. Hyvät parlamentin jäsenet, esteitä ei poisteta luomalla uusia esteitä. Siksi meidän on kiitettävä esittelijää siitä, että hän on onnistunut neuvottelemaan kompromisseja tarkistuksia hyväksyttäessä, esimerkiksi kompromissit, jotka koskevat lentoasemien ja lentoyhtiöiden välisen vastuun jakamista. Mietinnössä tunnustetaan, että jotkin lentoyhtiöt tarjoavat jo tällaista hyvin korkealaatuista palvelua, mikä erottaa ne usein kilpailijoistaan, ja vieläpä ilman lisäkustannuksia.

Arvoisa puhemies, haluan esittää vielä lyhyesti kaksi huomiota. Ensinnäkin haluan korostaa, että tätä ehdotusta laadittaessa on kiinnitetty huomiota yksityiskohtiin. Asetukseen tehdyt muutokset varmastikin vaikeuttavat syrjivän toiminnan harjoittamista. Toiseksi haluan korostaa, että on hyvä, että avoimuusperiaate on sisällytetty niiden maksujen laskentaperusteisiin, joita lentoasemat perivät lentoyhtiöiltä, mikä takaa niiden suhteellisuuden ja sen, että ne perustuvat todellisuudessa tarjotun palvelun määrään. Lopuksi haluan sanoa pitäväni tätä mietintöä myönteisenä ja kiittää jäsen Evansia ja niitä, jotka ovat auttaneet häntä saavuttamaan erinomaisen kompromissin.

  Inés Ayala Sender (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, katson, että Euroopan unionin liikuntarajoitteiset – joiden tilanteen me kaikki joudumme ennemmin tai myöhemmin kohtaamaan – ovat erityisen onnekkaita, koska heillä on apunaan työväenpuolueen esittelijä Robert Evans ja neuvoston puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta, jotka ovat työteliäällä – ei kuitenkaan työväenhenkisellä – tavalla onnistuneet järjestämään heille matkat ilman syrjintää ja mukavuustakein.

Komissio pyrkii helpottamaan kaikkien liikennemuotojen käyttöä vammaisten kannalta ja tekee näin esimerkillistä työtä, mikä meidän on tunnustettava. Se on tehnyt niin jo junaliikenteen, nyt lentoliikenteen ja seuraavaksi linja-autoliikenteen kohdalla. Esittelijä ja puheenjohtajavaltio ovat onnistuneet laatimaan läheisessä yhteistyössä komission kanssa tiukan säädöksen, joka on vaativa mutta sovellettavissa ja joka soveltuu lentoasemien ja -yhtiöiden uuteen tilanteeseen.

Kaikenlaisen syrjinnän lopettaminen ja yhteisvastuullisen yhteisön lainsäädännön ehdottaminen merkitsee askelta eteenpäin kohti sosiaalisempaa, helppokulkuisempaa ja demokraattisempaa Eurooppaa.

Euroopan parlamenttiin saapui hiljattain vierailijaryhmä, joka koostui sokeista ja vammaisista henkilöistä, jotka kuuluvat ONCE:een, Espanjan suurimpaan tämän alan järjestöön. He olivat sanomansa mukaan voineet osallistua lausuntojensa välityksellä aktiivisesti työhön, ja tämä kokemus oli vakuuttanut heidät siitä, että Euroopan parlamentti ja Euroopan unioni tekevät tosissaan työtä kansalaisen hyväksi.

  Dieter-Lebrecht Koch (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tällä säädöksellä teemme selvästikin päätöksen yli 50 miljoonan sellaisen eurooppalaisen oikeuksista, joilla on erityistarpeita lentoliikenteessä. Saatamme olla tekemässä myös omaan elämäämme vaikuttavaa päätöstä, koska asia voisi koskea meistä ketä tahansa – olipa syynä sitten onnettomuus tai sairaus. Itse asiassa tulevaisuudessa asia todennäköisesti koskee meitä kaikkia – viittaan tällä ikääntymisen vaikutuksiin. Loppujen lopuksihan me kaikki haluamme elää vanhoiksi. Emme kuitenkaan halua vanhentua emmekä varmastikaan menettää liikuntakykyämme.

Suhtaudun luottavaisesti siihen, että onnistumme luomaan yhtäläiset mahdollisuudet ja asettamaan syrjintäkiellon myös matkailualalle. Aloitamme nyt lentoliikenteestä ja seuraavaksi keskustelemme samankaltaisista näkökohdista rautatie-, linja-auto- ja vesiliikenteen kohdalla. Olen ylpeä siitä, että Euroopan unioni on laatinut tämän asetuksen muodossa ensimmäisen erityisesti vammaisia koskevan säädöksen. Ehdotuksen mukaan lentoliikenteen harjoittaja tai matkanjärjestäjä ei saa kieltäytyä hyväksymästä matkustajan lentovarausta tämän liikuntarajoitteisuuden vuoksi. Siinä kuitenkin sallitaan tietyt poikkeukset. Varaus voidaan evätä, jos liikuntarajoitteisen henkilön lennolle pääsy ei ole mahdollista esimerkiksi lentokoneen koon tai lentohenkilökunnan puuttumisen vuoksi. Tässä tapauksessa kyseiselle henkilölle on kuitenkin tarjottava muita matkustusvaihtoehtoja.

Liikenteenharjoittajien velvollisuuksien jälkeen ehdotuksessa on toinen keskeinen kohta, joka koskee laadultaan ja määrältään korkealuokkaisen avun antamista. Tulevaisuudessa sitä tarjoavat myös – mutteivät ainoastaan – lentoyhtiöt, jotka liikennöivät EU:n lentokenttien ulkopuolelle. On hyvä, että vallitsee yhteisymmärrys siitä, että vammaisten tai liikuntarajoitteisten tarvitsemien erityispalvelujen kustannukset on jaettava tasan kaikkien matkustajien kesken. Haluan pyytää parlamentin jäseniä tukemaan huomenna Evansin mietintöä.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Twigg, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää jäsen Evansia vielä kerran erinomaisesta työstä ja haluan kiittää myös liikenne- ja matkailuvaliokuntaa. Ehdotetut tarkistukset tukevat komission tavoitteita. Niiden ansiosta meidän on mahdollista korostaa voimakkaasti, että on tarpeen estää kaikenlainen liikuntarajoitteisiin henkilöihin kohdistuva syrjintä ja auttaa heitä lentoliikenteessä kaikkialla Euroopassa. Näiden tarkistusten tarkoituksena on selventää tekstiä, ja ne johtavat kaikkien kannalta myönteiseen kompromissiin. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja Twigg, haluan myös kiittää neuvostoa siitä, että se on mahdollistanut tällä tavoin sopimukseen pääsyn ensimmäisessä käsittelyssä.

Komissio hyväksyy kaikki tämän kompromissin sisältämät tarkistukset. Se lisää siihen myös julkilausuman, jolla se vahvistaa sitoumuksensa tutkia mahdollisuutta laajentaa liikuntarajoitteisen matkustajan korvaustensaantioikeuksia, jos hänen pyörätuolinsa eli hänen liikkumisensa mahdollistava väline vaurioituu, tuhoutuu tai katoaa kuljetuksen aikana.

Haluan kiittää parlamenttia vielä viimeisen kerran sen antamasta tuesta. Lisäksi haluan todeta, että teksti, jonka hyväksytte, vaikuttaa käytännössä yli 40 miljoonan liikuntarajoitteisen henkilön elämään Euroopassa. Tämä luku on peräisin tiedonannosta, jonka komission jäsen Vladimir Špidla on juuri julkistanut. Arvoisa puhemies, tässä oli kaikki, mitä minulla oli sanottavana. Haluan lisätä, että komission ja liikenneasioista vastaavan komission jäsenen vastuulla on nyt varmistaa, että teksti pannaan kunnolla täytäntöön. Sitoudun todellakin tekemään näin parlamentin ja neuvoston tehtyä erinomaista työtä.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina.

63. Kuluttajien etujen edistäminen ja suojelu uusissa jäsenvaltioissa

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Henrik Dam Kristensenin laatima sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietintö (A6-0378/2005) kuluttajien etujen edistämisestä ja suojelusta uusissa jäsenvaltioissa (2004/2157(INI)).

  Henrik Dam Kristensen (PSE), esittelijä. – (DA) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, minulle oli suuri ilo toimia tämän mietinnön esittelijänä. Kuluttajansuoja ja kuluttajansuojapolitiikka ovat yleisesti tärkeitä asioita, ja olen myös iloinen siitä, että Euroopan parlamentti ollut mukana antamassa niille merkittävän aseman poliittisella asialistalla. Suuri osa EU:ssa parhaillaan tehtävästä työstä koskee tietenkin sitä, kuinka sekä tuotteiden että palvelujen sisämarkkinat saadaan toimimaan paremmin. Yritykset tuottavat tavaroita ja palveluja viime kädessä kuluttajille, joten sisämarkkinoilla vallitsevan kilpailun kannalta on varsin tärkeää, että kuluttajat esittävät tavaroita ja palveluja koskevia vaatimuksia. Jotta kuluttajat voivat tehdä näin, on tärkeää, että he ensinnäkin tietävät, mitä he voivat vaatia yrityksiltä, ja että he tottuvat olemaan tarkkanäköisiä ja kriittisiä tehdessään hankintoja. Toiseksi on tärkeää, että kuluttajilla on käytössään oikeat kanavat näiden vaatimusten esittämistä varten.

Tässä yhteydessä on tärkeää, että kohdistamme huomiomme uusiin jäsenvaltioihin. Siinä missä vanhojen jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja, emme voi myöskään käsitellä kymmentä uutta jäsenvaltiota yhtenä kokonaisuutena. Ei kuitenkaan ole epäilystäkään siitä, että monissa uusissa jäsenvaltioissa niin sanottu kuluttajakulttuuri on yleisesti heikompi kuin monissa vanhoissa jäsenvaltioissa.

Kuluttajat eivät ole usein kovinkaan vaativia ostamiensa tuotteiden ja palvelujen laadun suhteen. Tuotteiden vioista tai palvelujen puutteista valittamista varten ei myöskään ole olemassa institutionalisoitunutta käytäntöä, tai se on puutteellinen. Jos meidän on tarkoitus muuttaa tilannetta, on tärkeää, että yritämme vahvistaa kuluttajakulttuuria. On useita alueita, joilla tällainen toiminta on mahdollista. Katson, että yksi tärkeimmistä asioista, joita voimme tehdä, on se, että suuntaamme huomiomme kuluttajajärjestöihin.

Monissa vanhoissa jäsenvaltioissa riippumattomat kuluttajajärjestöt toimivat keskeisessä tehtävässä pyrkimällä saamaan kuluttaja-asiat poliittiselle asialistalle sekä auttamalla ja edustamalla kuluttajia riita-asioissa yritysten kanssa. Uusissa jäsenvaltioissa kuluttajajärjestöt ovat valitettavasti usein hyvin voimattomia, ja siksi ne eivät useinkaan muodosta tarpeellista vastapainoa yrityksille ja hallituksille. Yksi suurimmista ongelmista tässä yhteydessä on se, että kuluttajajärjestöillä ei ole riittävästi taloudellisia varoja. Vain muutamassa maassa asiasta vastaava ministeriö tarjoaa niille rahoitusta, ja niissäkin tapauksissa, joissa rahoitusta on saatavilla, summat ovat usein hyvin pieniä. Hallituksen tarjoaman rahoituksen lisäksi toinen mahdollisuus on hakea komission kautta EU:n hankerahoitusta. Tarjouskilpailun voittamiselle tai komission tuen saamiselle asetetut ehdot ovat kuitenkin hyvin tiukat, ja useissa tapauksissa kuluttajajärjestöjen on vaikeaa täyttää komission vaatimukset.

Toinen ongelma on se, että kuluttajajärjestöjen poliittinen vaikutusvalta on usein varsin rajallinen. Siihen on monta syytä. Ensinnäkin monien järjestöjen on vaikea hankkia riittävä julkinen tuki sekä niiden heikon taloudellisen tilanteen vuoksi että siksi, että yleisö tuntee kuluttajansuoja-asioita suhteellisen huonosti. Toiseksi usein ei ole olemassa kovinkaan monia muodollisia kanavia, joiden kautta kansalaisjärjestöt voisivat vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoprosessiin. Lisäksi suuria eroja on siinä, kuinka kuluttajajärjestöt ovat rakentuneet uusissa jäsenvaltioissa. Usein maassa toimii useita pieniä kuluttajajärjestöjä, jotka kilpailevat keskenään sen sijaan, että ne vetäisivät yhtä köyttä. Järjestöjen on hyvin vaikea tuoda näkemyksiään esiin riittävän voimakkaasti päätöksentekoprosessissa ja näin myös julkisessa keskustelussa.

Lisäksi ongelmana on se, että useimmat kuluttajajärjestöjen työntekijät ovat vapaaehtoistyöntekijöitä. He ovat epäilemättä innokkaita, mutta heistä on vaikea pitää kiinni pitkällä aikavälillä. Nämä ongelmat on ratkaistava, jos sisämarkkinoiden ja kuluttajansuojan halutaan toimivan parhaalla mahdollisella tavalla. Vastuu näiden ongelmien ratkaisemisesta ei ole yksiselitteisesti yhdellä taholla. Uusien jäsenvaltioiden hallitusten vastuulla on suhtautua kuluttajakysymyksiin paljon vakavammin kuin nyt, ja niiden on myös tarjottava tarpeellista tukea kuluttajajärjestöille. Olisi kuitenkin ymmärrettävä, että korkeatasoinen kuluttajansuoja ja tehokas markkinatalous eivät sulje toisiaan pois, vaan ne ovat sen sijaan toisistaan riippuvaisia.

Lisäksi komissiolla EU:n muilla jäsenvaltioilla on selvä poliittinen vastuu asettaa nämä kysymykset etusijalle erityisesti uusissa jäsenvaltioissa. Vastuu liittyy esimerkin näyttämiseen ja sen varmistamiseen, että kuluttajat tulevat tietoisemmiksi oikeuksistaan ja roolistaan kuluttajina sisämarkkinoilla. Viimeisimpänä muttei vähimpänä myös uusien jäsenvaltioiden kuluttajajärjestöillä täytyy olla vastuuta. Toivon siksi, että voimme keskustella mietinnöstä rakentavasti. Uskon, että meillä on hyvät mahdollisuudet vahvistaa kuluttajajärjestöjä uusissa jäsenvaltioissa.

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, yritän puhua niin lyhyesti kuin mahdollista. Yleensä olen näissä myöhäisissä keskusteluissa viimeisenä puhujaluettelossa, joten tiedän tarkkaan, mistä puhumme!

Haluan aloittaa kiittämällä jäsen Kristenseniä ja parlamenttia tästä aloitteesta. On hyvin tärkeää tunnistaa uusiin jäsenvaltioihin ja kuluttajansuojaan liittyvä erityistilanne. Vaikka paljon onkin jo tehty – mistä haluaisin puhua myöhemmin – paljon on vielä tehtävänä. Olemme saaneet paljon aikaan, mutta lisätoimia tarvitaan vielä. Tiedän, että jotkut teistä ovat jo kuulleet minun puhuvan Intergroupille, mutta toistan nyt sen, mitä sanoin, yhdellä sanalla: miten? Miten aiomme tehdä kaikki ne asiat, joita ehdotatte? Olen useimmista asioista samaa mieltä, ja yritämme selvittää, kuinka voisimme hyväksyä ehdotukset käytännössä, mutta ongelmana on se, että kaikkien näiden asioiden tekemiseksi tarvitaan asianmukaisia varoja, ja se on ongelma.

On totta, että olemme saavuttaneet hyvin korkean lainsäädännön tason. Se on tosiasia. Parannuksia voidaan kuitenkin tehdä aina. Kuten tiedätte, yhteisön säännöstöä tarkistetaan hyvin pian, mutta samalla olemme saavuttaneet sen vaiheen, missä meidän on pantava se täytäntöön. Tämä tapahtuu usein kouluttamalla ja kehittämällä valmiuksia pääosin kuluttajajärjestöjen kautta. Tämä pätee erityisesti uusiin jäsenvaltioihin. Kysymys kuuluukin, kuinka tähän pystytään ilman riittäviä varoja.

Tilanteemme on nyt aikaisempaa vaativampi. Jäsenvaltioita on nyt 25, pian 27, eikä vain 15. Samaan aikaan meillä on kuitenkin käytännössä vähemmän varoja kuin mitä meillä oli 15 jäsenvaltion EU:ssa. Sen perusteella, mitä viime viikon viimeisin talousarvioesitys sisälsi, jos rahoitamme Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen sekä tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen toimintaa, kuten ohjelmassa suunnitellaan, mihinkään muuhun ei jää enää rahaa. Olipa kyse sitten uusista tai vanhoista jäsenvaltioista taikka uusista tai vanhoista aloitteista, meillä ei ole enää määrärahoja jäljellä. Siksi meidän on pohdittava uudelleen ensisijaisia tavoitteitamme ja rajattava ne alueet, joilla aiomme työskennellä, varmistaaksemme, että saamme aikaan muutoksia käytettävissämme olevilla vähillä varoilla.

On totta, että uusissa jäsenvaltioissa on paljon työtä jäljellä, mutta olemme saaneet jo paljon aikaan. Mietintö sisältää hyvin mielenkiintoisia ehdotuksia. Yritämme löytää parhaat tavat toteuttaa niitä. Voin kuitenkin todeta teille, että olemme saaneet aikaan jo paljon: tarjoamme kurssimuotoista koulutusta erityisesti kuluttajajärjestöjen henkilökunnalle uusissa jäsenvaltioissa. Yli 60 prosenttia harjoittelijoista on peräisin uusista jäsenvaltioista. Asetamme etusijalle erityishankkeita koskevat pyynnöt. EU:n yhteisrahoituksen määrä on suurempi ja valintaperusteet ovat suotuisammat uusien jäsenvaltioiden kohdalla. Olemme jo järjestäneet tänä vuonna tiedotuskampanjoita Puolassa ja järjestämme niitä ensi vuonna Tšekin tasavallassa, Slovakiassa ja Sloveniassa.

Euroopan kuluttajakeskukset ovat hyvin tärkeitä laitoksia – olette kannattaneet ajatusta monta kertaa. Niitä on jo kymmenestä uudesta jäsenvaltiosta seitsemässä, ja sellaiset perustetaan ensi vuonna Unkariin, Sloveniaan ja Slovakiaan. Lisäksi pyrimme jatkossakin löytämään keinoja noudattaa joitakin jäsen Kristensenin mietintöön sisältyviä kehotuksia. Jotta voimme tehdä työmme kunnolla, tarvitsemme oikeita tietoja. Meillä täytyy olla objektiiviset perusteet, jotta voimme arvioida tilannetta kussakin jäsenvaltiossa ja erityisesti uusissa jäsenvaltioissa.

Lopuksi minun on todettava, että meillä on rajoituksemme: kyse ei ole vain rajallisista varoista, vaan myös toimivallan rajoista. Se, mitä teemme, täydentää muttei korvaa kansallista vastuuta ja kansallisia aloitteita. Monet näkökohdat, kuten kansallisten kuluttajajärjestöjen päivittäisten toimien rahoittaminen, kuuluvat kansallisten hallitusten vastuualueeseen. Tämä on suurin syy, miksi korostan aina tavatessani kuluttajansuojasta vastaavia ministereitä, että kuluttajansuojapolitiikalle on annettava ensisijainen asema. Katson, että myös Euroopan parlamentin jäsenet voivat edistää asiaa hyvin merkittävällä tavalla.

Lopuksi haluan todeta kaksi asiaa. Ensinnäkin voin vakuuttaa teille, että kuluttajansuojastrategia, jota ehdotamme vuonna 2006, sisältää yksityiskohtaisemman ja monitahoisemman ehdotuksen, jota kehittelemme ja jonka esittelemme parlamentille. Siinä keskitytään enemmän uusiin jäsenvaltioihin ja otetaan huomioon mietinnön ehdotuksista niin monta kuin vain mahdollista.

Haluan kertoa parlamentille jotakin, joka saattaa olla mielestänne mielenkiintoista. Olemme laittaneet kiertoon kyselylomakkeen. Laadimme kuluttajansuojan alalla kaikista jäsenvaltioista maakohtaiset profiilit, jotka sisältävät kaikki tilannetiedot, ja ne julkaistaan verkkosivuillamme. Tällä tavoin niistä tulee avoimempia, ja kuluttajajärjestöt, parlamentin jäsenet ja kaikki asiasta kiinnostuneet voivat tutustua niihin. Jos ne sisältävät virheitä, haluaisin mielelläni saada tietää asiasta, koska jäsenvaltiot antavat meille suurimman osan tiedoista. Joka tapauksessa siitä tulee ensimmäinen askel kohti eri jäsenvaltioiden tilanteen vertailua.

Päätän puheenvuoroni nyt tähän. Pahoittelen, jos olen puhunut liian pitkään. Kuuntelen nyt suurella mielenkiinnolla keskustelua.

  Puhemies. Arvoisa komission jäsen, teidän ei tarvitse pyytää anteeksi. Puhuitte hyvin täsmällisesti, ja puheenne oli hyvin mielenkiintoinen. Voin vakuuttaa teille, että varapuheenjohtaja Barrot puhui paljon pidempään!

  Zuzana Roithová, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (CS) Arvoisa komission jäsen, pidin sanojanne hyvin rohkaisevina ja haluaisin vain korostaa tämän mietinnön merkitystä siltä kannalta, että se lisää luottamusta sisämarkkinoihin. Kuluttajansuoja ja sisämarkkinat liittyvät erottamattomasti yhteen. CPP:ssä toimivien kollegoideni tekemän tutkimuksen mukaan uusia jäsenvaltioita painostettiin liittymisneuvottelujen aikana uudenaikaistamaan kuluttajansuojalakejaan – joillakin aloilla jopa vanhojen jäsenvaltioiden ja erityisesti perustajavaltioiden lakeja tiukemmiksi. Valiokunnassa käymiemme keskustelujen aikana ilmeni myös, että kummankaan osapuolen poliittiset päättäjät eivät olleet tietoisia asiasta. Kaikille on kuitenkin selvää, että merkittävin ero vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden välillä liittyy kuluttajakulttuuriin. Kansalaiset eivät ole kuluttajina tietoisia oikeuksistaan, eivätkä he puolusta itseään riittävästi asian suhteen. Kun otetaan huomioon, että viimeisten 40–50 vuoden aikana he eivät ole tottuneet puolustamaan oikeuksiaan, näitä oikeuksia koskevan tiedon tarjoaminen ja apu niiden vaatimiseksi niin oikeusteitse kuin muitakin teitä ovat kuluttajansuojan toteuttamisen keskeisiä osatekijöitä, kuten jäsen Kristensenin mietinnössä korostetaan.

Näin ollen uusien jäsenvaltioiden kansalaiset ovat myös helppo kohde häikäilemättömälle liiketoiminnalle, joka voi olla lähtöisin myös vanhoista jäsenvaltioista, joissa tällaiset käytännöt eivät ole sallittuja ja joissa kuluttajakulttuuri on todellakin kehittyneempi. Esimerkkinä voidaan mainita käyttäjäoikeuksien rajoittaminen teollisuus- ja tekijänoikeuksien suojaamien tuotteiden kohdalla, yritykset myydä EU:n ulkopuolisista maista tuotuja testaamattomia tuotteita jne. Mietinnössä kehotamme komissiota ottamaan käyttöön mittauskelpoiset laatuindikaattorit viitearvojen määrittämistä varten, koska katsomme, että korkean laadun takaamiseksi on äärimmäisen tärkeää, että myös muualla kuin uusissa jäsenvaltioissa otetaan käyttöön julkisesti objektiiviset vaatimukset.

Haluan myös korostaa, että kuluttajajärjestöt eroavat vanhojen jäsenvaltioiden järjestöistä ja että niille on tarpeen antaa mahdollisuus sallia vapaaehtoistyö...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Evelyne Gebhardt, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoista puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää jäsen Kristenseniä hänen erinomaisesta mietinnöstään, jossa käsitellään juuri oikeita asioita. Hän on osoittanut paljon luovuutta laatiessaan tämän mietinnön, joka tarjoaa meille monta erinomaista lähtökohtaa, kuten komission jäsen Kyprianou juuri totesi.

Mielestäni on hyvin tärkeää, että kaikissa EU:n jäsenvaltioissa saavutetaan korkea – ja todellakin kaikkialla yhtä korkea – kuluttajansuojan taso. Tämä tavoite meidän täytyy asettaa itse, ja siksi kuluttajakulttuuri on juuri oikea lähtökohta. Meidän on varmistettava, että kuluttajien oikeudet tunnetaan hyvin kaikissa jäsenvaltioissa, jotta kansalaiset voivat vaatia näitä oikeuksia, mikä on edellytys tällaisen korkeatasoisen suojan saavuttamiselle todellisuudessa.

  Gisela Kallenbach, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, ryhmämme pitää tätä valiokunta-aloitteista mietintöä hyvin myönteisenä ja arvokkaana. Sen avulla parlamentti voi lähettää tärkeän poliittisen viestin komissiolle sekä jäsenvaltioille, tuotannonaloille ja yleisölle. Kuluttajansuojajärjestöt ja kuluttajien oikeudet ovat osa Euroopan unionin keskeisiä perusarvoja. Olen iloinen siitä, että EU:n 15 vanhassa jäsenvaltiossa tehdyn monen vuoden työn hedelmiä, joita nämä maat pitävät nyt itsestään selvyytenä, kerätään nyt 10 uudessa jäsenvaltiossa kumppanuus- ja yhteisvastuuperiaatteiden mukaisesti. Vanhoilla jäsenvaltioilla olisi samalla kuitenkin paljon opittavaa uusilta jäsenvaltioilta tällä alalla. Haluan kehottaa vanhoja jäsenvaltiota varmistamaan, että kuluttajansuojalle annetaan jatkossakin sen ansaitsema ensisijainen asema. Talousarvion leikkaukset, kuten ne, joita suunniteltiin Thüringenissa, antavat väärän viestin. Meidän pitäisi tehdä juuri päinvastoin ja varmistaa, että kuluttajien ääni kuuluu selvemmin päätöksentekomenettelyissämme.

  Thomas Wise, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä mietintö enteilee sitä, että valitut kuluttajavirastot värvätään edistämään kulutustuotteita koskevaa EU:n lainsäädäntöä ja valmistelemaan kuluttajia euron käyttöönottoon ja niille annetaan tukea tähän. Toisin sanoen EU:n toimielimet suunnittelevat käyttävänsä veronmaksajien rahoja palkatakseen niiden oman politiikan puolestapuhujia. Tämä on vain ja ainoastaan pahimmanlaatuista propagandaa, koska tällä tavalla valtiosta tulee sekä tuomari että kantaja ja vapaasta ajattelusta tai oppositiosta maanalaistoimintaa.

Eivätkö täällä nyt istuvat jäsenet tai koko parlamentti ymmärrä kunnolla asiaan liittyvää vaaraa? Ovatko he todella niin sokeita kaikelle muulle paitsi niille miellyttäville latteuksille, joita EU:n huolellisesti organisoidut, valtavia lahjuksia vastaanottavat alakohtaiset eturyhmät esittävät? Jäsen Kristensenin mietintö on vain pieni kivi samankaltaisten tekstien maanvyöryssä, mutta se osoittaa hyvin, mitä on meneillään.

Jonakin päivänä jäsenet, jotka nyt tuijottavat minua ymmärtämättä asiaani, tuntevat selkäpiissään sen jäisen väreen, jonka tunsin itse tänään. Mitä nopeammin niin tapahtuu, sitä parempi.

Olen todennut monessa eri tilanteessa, että jos EU on vastaus, kysymyksen on pitänyt olla typerä. Nyt näemme myös, kuinka vaarallinen se on.

  Malgorzata Handzlik (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää lämpimästi hänen erinomaisesta mietinnöstään, joka on ennen kaikkea tärkeä poliittinen viesti Euroopan komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille, liike-elämän toimijoille ja kuluttajille.

Emme saa unohtaa uusien jäsenvaltioiden erityisolosuhteita muotoillessamme Euroopan kuluttajapolitiikkaa. Mietinnössä kuvaillaan kattavasti kuluttajajärjestöjen tilannetta ja asemaa näissä maissa. Niiden kuluttajajärjestöt ovat vasta alkamassa saavuttaa jalansijaa sisämarkkinoilla, ja niitä rasittaa jatkuva rahan ja asiantuntemuksen puute. Siksi monien ryhmien ja tahojen, jotka tarjoavat rahoitusta ja koulutusta tavoitteenaan varmistaa mahdollisuus perustaa vahvoja ja riippumattomia kuluttajajärjestöjä, on äärimmäisen tärkeää yhdistää voimansa. Emme myöskään saisi unohtaa, että monissa uusissa jäsenvaltioissa kuluttajajärjestöt ovat taloudellisesti riippuvaisia valtiosta, mikä tarkoittaa, ettemme voi juurikaan olettaa niiden toimivan itsenäisesti. Tästä syystä EU:n rahoituksen yksinkertaistamista ja joustavoittamista koskeva ehdotus on täysin perusteltu. Rahoituksen lisäksi muihin tärkeisiin toiminta-aloihin kuuluvat henkilökunnan koulutus, kattojärjestöjen perustaminen sekä kumppanuushankkeiden ja muiden hankkeiden, kuten neuvontapalvelujen tarjoamista sisältävien hankkeiden, käynnistäminen. Tämäntyyppiset toimenpiteet auttavat vahvistamaan kuluttajajärjestöjä, ja siten ne parantavat yleisön tietoisuutta ja edistävät kuluttajakulttuurin kehittymistä.

Haluan lopuksi esittää parlamentille vielä yhden huomion, joka koskee tietojen tarjoamista kuluttajajärjestöille sekä yhteydenpitoa niiden kanssa. Uutena parlamentin jäsenenä sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan jäsenenä minun on myönnettävä, että olen vasta aloittamassa yhteyksien muodostamisen oman maani kuluttajajärjestöihin ja käynnistämässä yhteistyötä niiden kanssa. Näillä järjestöillä ei ole useinkaan käytettävissään ajantasaista tietoa tai Internet-yhteyttä, mikä hankaloittaa entisestään yhteydenpitoamme. Katson siksi, että olisi erittäin hyvä ajatus julkaista kuukausittain ilmestyviä lehtiä, jotka olisi kohdennettu uusille jäsenvaltioille ja jotka sisältäisivät tutkimustietoa EU:n nykyisestä kuluttajapolitiikasta. Tämä on itse asiassa yksi ehdotuksista, joita esittelijä esittää mietinnössään.

  Edit Herczog (PSE). – (HU) Myös minä pidän jäsen Dam Kristensenin mietintöä myönteisenä ja olen suositellut mietinnön kääntämistä ja lähettämistä uusien jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien kaikille jäsenille, koska se osoittaa, että uusia jäsenvaltioita voidaan auttaa huomattavasti jopa ilman rahaa. Tämä mietintö voisi toimia uusien jäsenvaltioiden toimintasuunnitelmamallina. Lisäksi olen luonnollisesti samaa mieltä komission jäsenen Kyprianoun kanssa siitä, etteivät käytettävissämme olevat varat ole riittävät, ja olen hyvin vakuuttunut siitä, että tärkeimpänä tehtävänämme on sisällyttää kuluttajansuoja-asiat pienten lasten pakolliseen opetussuunnitelmaan. (Sanon tämän myös kolmen lapsen äitinä.) Kiitän siksi jäsen Kristenseniä ja pyydän komission jäsentä käsittelemään kuluttajansuojakysymystä osana sisämarkkinoiden kehitysprosessia uusissa jäsenvaltioissa, koska sisämarkkinat eivät toimi tasapainoisesti, jos Pohjoismaiden ja Itä-Euroopan maiden kuluttajat eivät voi käyttää samoja oikeuksia samassa määrin.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Tämä mietintö on historiassa ensimmäinen, jossa käsitellään kuluttajansuojaa uusissa jäsenvaltioissa. Slovakiaa edustavana jäsenenä haluan kiittää esittelijää hyvästä ja johdonmukaisesta mietinnöstä sekä yhteistyöstä.

Mietintöön viitaten haluan mainita, että uudet jäsenvaltiot ovat saavuttaneet tyydyttäviä tuloksia siirtäessään yhteisön lainsäädäntöä osaksi omaa lainsäädäntöään ja soveltaessaan sitä tehokkaasti käytännössä. Hyvä esimerkki tästä on kulutustuotteiden myyntiä ja niihin liittyvien takuiden tiettyjä näkökohtia koskevan direktiivin nopea täytäntöönpano. Tämän direktiivin myötä uusien jäsenvaltioiden kauppiaat ovat alkaneet antaa myymilleen tuotteille vähintään kahden vuoden takuun sen jälkeen, kun maat liittyivät Euroopan unioniin.

Yllätyksekseni esimerkiksi Belgiassa ja Ranskassa kauppiaat eivät anna tällaista takuuta eikä kuluttajille tiedoteta heidän oikeuksistaan. Syynä tähän tilanteeseen on se, että direktiivin täytäntöönpano on viivästynyt merkittävästi tietyissä vanhoissa jäsenvaltioissa. Jotkin niistä ovat panneet sen täytäntöön vasta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen annettua asiasta tuomion, ja myyjät ja kuluttajat tuntevat sen edelleen huonosti.

Tässä mietinnössä on keskeistä kuluttajajärjestöjen rahoituksen korostaminen. Rahoituksen puutteesta huolimatta uusien jäsenvaltioiden kuluttajajärjestöt toteuttavat huomattavia toimia pääasiassa vapaaehtoisvoimin kuluttajakulttuurin parantamiseksi. Ne osallistuvat merkittävästi lasten opetukseen kouluissa ja rohkaisevat heitä muodostamaan hyvät kulutustottumukset. Esimerkiksi kuluttajakalenteri on erinomainen toimenpide, jolla nuoria eurooppalaisia autetaan ymmärtämään oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan kuluttajina. Olen vakuuttunut siitä, että vain ammattimaiset, korkeatasoiset järjestöt, jotka keskittyvät kuluttajien oikeuksien suojeluun ja saavat riittävästi rahoitusta, voivat saada aikaan rajat ylittävän Euroopan kuluttajakulttuurin.

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, uusi strategiamme vuodelle 2006 sisältää uusia jäsenvaltioita koskevia erityisaloitteita, ja siinä otetaan mietintö huomioon.

Se, että kuluttajansuoja on keskeinen osa sisämarkkinoita, on perustavanlaatuinen poliittinen lähtökohta, emmekä onnistu toteuttamaan sisämarkkinoita ilman kuluttajien luottamusta ja kuluttajansuojaa. Siksi painottaisin niille jäsenvaltioille, joita on yleensä tarpeen kannustaa enemmän, että tämä on myös investointi, ei ainoastaan ihmisoikeusvelvoite, jonka olemme velkaa kansalaisillemme. Investoimalla kuluttajansuojaan investoimme myös talouskasvuun.

Kuluttajajärjestöjen tilanne on ongelmallinen monissa uusissa jäsenvaltioissa. Joissakin jäsenvaltioissa järjestöjä on liikaa – noin sata – kun taas joissakin niitä on liian vähän. Tästä syystä – puuttumatta kokoontumisoikeuteen tai yksityisoikeuksiin – meidän on kannustettava muodostamaan vahvempia järjestöjä, mahdollisesti kattojärjestöjä, mutta tämän asian suhteen voimme vain antaa neuvoja, emme asettaa pakotteita. Sama koskee myös rahoitusta. Jäsenvaltioiden hallitukset vastaavat pääosin kuluttajajärjestöjen toimintakustannusten rahoittamisesta. Voimme kannustaa niitä, voimme tehdä ehdotuksia, voimme yrittää vakuuttaa ne – mutta päätöksen tekevät kuitenkin kansalliset hallitukset. Euroopan kuluttajakeskukset, jotka ovat merkittävässä asemassa, voivat hoitaa tätä tehtävää. Olen iloinen siitä, että ensi vuonna kaikkiin jäsenvaltioihin saadaan oma Euroopan kuluttajakeskus.

Olen samaa mieltä siitä, että vapaaehtoistyötä koskeva kysymys on kuluttajajärjestöille hyvin tärkeä. Myöntäessämme hankkeille rahoitusta otamme vapaaehtoistyön huomioon laskelmissamme osana työpanosta. Tällä tavoin autamme järjestöjä kattamaan oman osuutensa toimintaansa rahoittamisesta tällä vapaaehtoistyöllä, josta on suurta apua kuluttajajärjestöille.

Koulutuksen saralla voimme kouluttaa kouluttajia. Voimme kouluttaa järjestöjen vakituisia työntekijöitä, joiden on koulutettava vapaaehtoisia. Logistisista ongelmista – ja erityisesti kieliongelmista – on todettava, ettei meillä ole riittävästi asiantuntevaa väkeä, joka voisi antaa koulutusta kaikilla kielillä. Siksi koulutamme kuluttajajärjestöjen henkilökuntaa, joka voi puolestaan kouluttaa vapaaehtoistyöntekijöitä.

Olen samaa mieltä jäsen Kristensenin kanssa siitä, että meidän on muistettava, etteivät uudet jäsenvaltiot ole saaneet euroalueeseen liittymistä ja euron käyttöönottoa koskevaa poikkeuslupaa. Koska nämä ovat uusien jäsenvaltioiden velvollisuuksia, on hyvä tehdä yhteistyötä näiden valtioiden ja niiden kansalaisten kanssa, jotta ne voivat valmistautua kunnolla ja ajoissa euron käyttöönottoon.

Olen samaa mieltä koulutusta koskevista kysymyksistä. Kuten tiedätte, kouluissa jaetaan kuluttajakalenteria. Se on otettu erittäin hyvin vastaan. Olen saanut asiaa koskevia lukuja uusista jäsenvaltioista. Tilannetta on tietenkin vielä vara parantaa ensi vuonna. Kannustin opetusministereitä lisäämään kouluissa oppilaille jaettavien kalentereiden määrää. Toivon mukaan saamme pian käynnistää kuluttajansuoja-alan maisterintutkinto-ohjelman, mikä kannustaa nuoria opiskelemaan tätä erityisalaa.

Kiitän vielä kerran esittelijää tästä mielenkiintoisesta keskustelusta.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina.

64. Sokerijärjestelmää koskevan pöytäkirjan allekirjoittaneiden maiden hyväksi toteutettavat toimenpiteet

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Bernard Lehideux'n laatima kehitysyhteistyövaliokunnan mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi EU:n sokerijärjestelmän uudistuksen aiheuttamien vaikutusten kohteiksi joutuviin sokeripöytäkirjan maihin sovellettavista liitännäistoimenpiteistä (KOM(2005)0266 – C6-0210/2005 – 2005/0117(COD)) (A6-0281/2005).

  Neelie Kroes, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, neuvosto teki 24. marraskuuta poliittisen kompromissin EU:n sokerijärjestelmän uudistuksesta. Komissio on ollut uudistusta koskevan keskustelun alusta alkaen hyvin tietoinen siitä, että kaikenlaiset uudistukset, jotka lisäävät sokerijärjestelmän markkinasuuntautuneisuutta, edellyttävät sokerijärjestelmää koskevan pöytäkirjan allekirjoittaneiden AKT-valtioiden mukautumista tilanteeseen. Komissio on sitoutunut auttamaan näitä maita mukautumisvaiheessa ja on sen vuoksi ehdottanut liitännäistoimenpiteitä.

Ennen kuin laadittiin asetus, joka koskee EU:n sokerijärjestelmän uudistuksen aiheuttamien vaikutusten kohteiksi joutuviin sokeripöytäkirjan maihin sovellettavia liitännäistoimenpiteitä, komissio valmisteli toimintasuunnitelman, jossa esitetään sokeripöytäkirjan maille tarkoitetun komission tukiehdotuksen periaatteet. Kyseisten AKT-valtioiden kanssa on käyty keskusteluja, ja tämän tukijärjestelmän on tarkoitus vastata mahdollisimman tarkasti maiden määrittelemiä tarpeita. Järjestelmässä tunnustetaan maihin kohdistuvien vaikutusten erot, ja siinä sekä tarjotaan tukea sokerialalle että lujitetaan vaihtoehtoista taloudellista toimintaa. Järjestelmään sisältyy myös lieventäviä sosiaalisia ja ympäristöllisiä toimia.

Kiitän esittelijä Lehideux'tä hänen sitoutumisestaan ja hyvin rakentavasta suhtautumisestaan pöytäkirjan allekirjoittaneiden maiden tukemiseen. Komissio suhtautuu myönteisesti hänen mietinnössään ehdotettuihin tarkistuksiin.

Komissio ymmärtää, miten moninaisiin haasteisiin kyseiset AKT-valtiot joutuvat vastaamaan. Se on ehdottanut 40 miljoonan euron suuruista alustavaa summaa vuodeksi 2006. Siinä on otettu huomioon yhteisön talousarviovarat ja se, ettei tarpeista ole saatavilla tarvittavia tietoja, vaan niistä on tässä vaiheessa esitetty pelkkä arvio. Merkittävää lisärahoitusta myönnetään vuodesta 2007 alkaen.

EU:n sokerijärjestelmän uudistus aloitetaan vasta heinäkuusta 2006 alkaen. On kuitenkin tärkeää ryhtyä tukemaan kyseisiä maita ensi vuodesta alkaen, ennen kuin sokerialan uudistuksen voimakkaimmat vaikutukset alkavat tuntua. Tilanteesta selvitään todennäköisesti parhaiten ennakoimalla näitä vaikutuksia ja mukautumalla odotettuihin muutoksiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

  Bernard Lehideux (ALDE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unionilla on hyvin vanhoihin sokerialan sopimuksiin perustuvat yhteydet 18 AKT-valtioon. Emme luonnollisesti voi katkaista näitä tiiviitä yhteyksiä raa'asti sokerijärjestelmän uudistukseen vedoten, oli uudistus sitten miten tarpeellinen hyvänsä.

Sokerialan YMJ:n uudistuksella on tietysti erittäin vakavia taloudellisia ja rahoituksellisia vaikutuksia sellaisissa maissa, jotka ovat tähän asti voineet viedä tuotteitaan EU:n markkinoille. Uudistuksen vaikutukset ulottuvat kuitenkin vielä paljon pidemmälle. Useimmissa näistä maista sokeri ei ole mikä tahansa tuote. Uudistuksella on erittäin vakavia sosiaalisia vaikutuksia näissä maissa, mikä johtuu sokeriruo'on viljelyn erityislaatuisesta sosiaalisesta, taloudellisesta, kulttuurisesta ja ympäristöllisestä merkityksestä.

Hyvät parlamentin jäsenet, asia on kiireellinen, eikä tule kysymykseenkään, että odottaisimme vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymien vahvistamista ennen toimiin ryhtymistä. Arvoisa komission jäsen, kuten sanoitte juuri, tehtävämme on ryhtyä nyt toimiin, joita voidaan toteuttaa vuodesta 2006 alkaen ja jotka voidaan uusia vuonna 2007. Pyrimme näin tukemaan näiden maiden ensimmäisiä toimia, joiden tarkoituksena on uudistaa sokeriteollisuuden rakennetta tai monipuolistaa maiden talouksia.

Arvoisa komission jäsen, parlamentin ei nyt tosiaankaan ole aika esittää lausumia lopullisista toimista, joita pitäisi toteuttaa. Saanen esittää muodollisen pyynnön siitä, että AKT-valtioille tarjottujen toimenpiteiden on oltava riittäviä. Mietinnön laatimisen yhteydessä neuvoston ja komission kanssa käymieni keskustelujen valossa voin vakuuttaa teille, ettei pyyntö ole pelkästään retorinen.

Saanen palata lyhyesti eräisiin seikkoihin. Parlamentin kehitysyhteistyövaliokunta vaati yksimielisesti komission vuodeksi 2006 myöntämän tuen kaksinkertaistamista 40 miljoonasta 80 miljoonaan euroon, koska valiokunta piti tuen määrää täysin riittämättömänä. Pahoittelen syvästi joidenkin jäsenvaltioiden asennetta: ne tekivät kaikkensa pysäyttääkseen ehdotuksen käsittelyn erityisesti siten, että ne kieltäytyivät keskustelemasta ehdotetun 40 miljoonan euron summan korottamisesta. Ne eivät sallineet summan korottamista eurollakaan, ja jotkin niistä puhuivat jopa ehdotetun summan alentamisesta. Pahoittelen myös komission asennetta, koska se kieltäytyi kuulemasta AKT-valtioiden herkeämättä ja yksimielisesti esittämiä pyyntöjä suuremman summan myöntämisestä. Koska komissio kieltäytyi tarkastelemasta uudelleen tätä summaa, joka on ilmiselvästi aivan liian alhainen, neuvoston olisi pitänyt tehdä yksimielinen päätös ehdotetun summan korottamisesta. Se oli käytännössä mahdotonta Yhdistyneen kuningaskunnan ponnisteluista huolimatta, ja korostan tätä.

Voin vain pahoitella sitä, että kärsin tappion juuri tällä samalla paikalla talousarviokeskustelujen aikana. Jonakin päivänä parlamentin on tarkasteltava paheksuttavaa tapaa, jolla budjettivaliokunta suhtautuu muiden alakohtaisten valiokuntien poliittisiin painopisteisiin. En todellakaan ymmärrä, miten budjettivaliokunnan jäsenet saattoivat torjua suoralta kädeltä kaikkien kehitysyhteistyövaliokunnan jäsenten ehdottaman 80 miljoonan euron summan.

Oli miten oli, jouduimme hyväksymään järjestelyn, joka valmisteltiin ilman meitä. Kun otetaan huomioon AKT-valtioiden esittämille toimintasuunnitelmille asetettu aikaraja, on todellakin olennaisen tärkeää, että asetus hyväksytään ensimmäisessä käsittelyssä, jotta se voidaan panna normaalisti täytäntöön. Tilanne johti meidät näin ollen umpikujaan: jos olisimme ottaneet riskin ja ajaneet läpi 80 miljoonan euron suuruisen summan, olisimme joutuneet toiseen käsittelyyn. Se taas olisi vaarantanut koko tekstin.

Kuten sanoin aiemmin, on totta, että tuen taso on selvästi epätarkoituksenmukainen, mutta nämä maat tarvitsevat näitä rahoja nyt, eikä niiden pidä joutua odottamaan sillä tekosyyllä, että neuvosto, komissio ja jotkin maat eivät ole valmiita pitämään Euroopan unionin sitoumuksia tai sen sanaa.

Arvoisa puhemies, yhdestä kerrasta ei vielä tule tapaa. Tällainen asenne on mielestäni hyvin lyhytnäköinen. Nyt, kun EU osallistuu Maailman kauppajärjestön vaikeisiin neuvotteluihin, jotka pidetään huomenna Hongkongissa ja sitä seuraavana päivänä jossakin muualla, pelkäänpä, että AKT-valtiot saattavat muistaa, miten kevytmielisesti kohtelimme niitä. Arvoisa komission jäsen, totean lopuksi, että kun asetus on hyväksytty, Euroopan komission tehtävänä on viedä asiaa eteenpäin, mikä taas riippuu viime kädessä laajalti siitä, miten komissio suhtautuu AKT-valtioiden hankkeisiin. Toivon, että parlamentille tiedotetaan säännöllisesti asiasta kehitysyhteistyövaliokunnan välityksellä, ja haluan kiittää sitä sen jatkuvasta tuesta tämän tärkeän asian parissa.

  Michael Gahler, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää täydestä sydämestäni jäsen Lehideux'tä hänen mietinnöstään. Emme valitettavasti päässeet parempaan lopputulokseen olosuhteiden pakosta. Tällä tarkoitan sitä, että meidän oli hyväksyttävä tosiasiat, eli se, että sokeripöytäkirjan allekirjoittaneet 18 maata saavat korvauksena vain 40 miljoonaa euroa vuonna 2006. Vaikka korvaussumma hyväksytäänkin ensimmäisessä käsittelyssä – ja voimme vain toivoa, että korvaus maksetaan näin ollen hyvissä ajoin – olemme kaikki tietoisia siitä, ettei se riitä lähellekään.

Omat sokerinviljelijämme saavat toisaalta erittäin avokätisen korvauksen, yli viisi miljardia euroa. Summaa korotettiin viime hetkellä sadoilla miljoonilla euroilla, jotta sopimukseen päästiin; raha ei selvästikään ollut mikään ongelma. Vaikka en todellakaan kadehdi tätä korvausta sokerinviljelijöiltämme, voisin lyödä vaikka vetoa siitä, että harjoittamamme politiikka heikentää välittömästi AKT-valtioiden poliittisia ja sosiaalisia oloja tulevaisuudessa. Nämä maat ovat valmiit ryhtymään uudistuksiin sekä monipuolistamaan ja uudenaikaistamaan talouksiaan, mutta niiden on taisteltava selviytyäkseen oloissa, joissa niiden saamia kokonaistukia leikataan 36 prosenttia neljän vuoden aikana.

Olen itse vieraillut Guyanassa ja monissa muissa maissa. Guyanassa lähes kaksi kolmesta työpaikasta on välittömästi tai välillisesti riippuvaisia sokerista. On mahdotonta selviytyä näin suurista leikkauksista, joihin ryhdytään vain neljän vuoden aikana, eikä pidä siis ihmetellä, jos maasta tulee poliittisesti tai yhteiskunnallisesti epävakaa. Tällainen epävakaus johtuisi välittömästi tässä istuntosalissa harjoittamastamme politiikasta. Pyydän, että sanani merkitään muistiin, jotta kukaan ei voi väittää yllättyneensä, kun väistämätön tapahtuu.

Jamaikalla vain 10 prosenttia työpaikoista riippuu sokerialasta, mutta rikosluvut ovat jo uskomattoman korkeat: pelkästään tänä vuonna on tehty 1 400 murhaa maassa, jossa on kaksi miljoonaa asukasta. Jos lukua verrattaisiin Saksan oloihin, murhia tehtäisiin yli 50 000, kun oikea luku on vain noin 300. Tästä käy hyvin ilmi, millainen yhteiskunnallinen tilanne maassa vallitsee, ja jos työttömyysluku nousee meidän vuoksemme vielä 10 prosenttia, ei pidä hämmästellä sitä, että Jamaikastakin tulee epävakaa maa.

  Linda McAvan, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin sanoa komission jäsenelle, että joulu lähestyy ja että se on antamisen ja jalomielisyyden aikaa. Hänen on kuitenkin mielestäni annettu täällä ymmärtää, että 40 miljoonaa euroa ei ole lainkaan jalomielinen summa. Jos ryhmäni tukee mietintöä huomenna, se tekee niin raskain mielin, kuten esittelijä totesi, koska mielestämme 80 miljoonan euron summa, jonka kehitysyhteistyövaliokunta hyväksyi yksimielisesti, on vähimmäismäärä. Nyt aiomme puolittaa summan ja esittää 40:tä miljoonaa euroa. Teemme näin, jotta sopimukseen päästäisiin ensimmäisessä käsittelyssä ja jotta korvaus maksettaisiin nopeasti.

Summa on mitätön, varsinkin kun sitä verrataan 7 miljardiin euroon, jotka onnistuimme saamaan kokoon tukeaksemme omia tuottajiamme ja yrityksiä, joihin sokerialan uudistus kohdistuu. En ehkä välittäisi tästä niin paljon, jos tietäisin varmasti, että rahat menevät pienviljelijöille, mutta en ole varma siitä. Aiempien kokemuksien perusteella en usko niin käyvän.

Kahden viime vuoden aikana Tate & Lyle -sokeriyhtiö on saanut 227 miljoonaa Englannin puntaa YMP:n budjetista. Nestlé-yhtiö on saanut pelkästään Yhdistyneessä kuningaskunnassa 11 miljoonaa Englannin puntaa sekä vielä enemmän Belgiassa ja Hollannissa. KLM-yhtiö on saanut käsittääkseni rahaa siksi, että kiitoratoja rakennettiin entisille maanviljelyalueille. YMP:n varojen käyttöä on selvennettävä entisestään. Tällä hetkellä ranskalaiset maanviljelijät saavat vain 10 prosenttia YMP:n tuista. Espanjassa 18 prosenttia parhaiten suoriutuvista maanviljelijöistä sai 76 prosenttia rahoituksesta vuonna 2003. On päästävä eroon ajatusmallista, jossa meidän maanviljelijämme asetetaan kehitysmaiden maanviljelijöitä vastaan. Nähdäkseni yksittäiset ihmiset eivät hyödy tällä hetkellä kovinkaan paljon YMP:stä.

Palatakseni 40 miljoonaan euroon totean, että se voi olla vasta alkua. Arvoisa komission jäsen, ymmärrän, ettei asia kuulu tehtäviinne, mutta sanoitte mielestäni, että tukea myönnetään huomattavasti enemmän tulevaisuudessa. Jos aiomme tehdä köyhyydestä historiaa, meidän on todellakin tehtävä paljon enemmän tulevaisuudessa.

Monet pöytäkirjan allekirjoittaneista 18 maasta eivät ole maailman köyhimpiä maita, mutta eivät ne ole maailman rikkaimpiakaan. Ne ovat itse asiassa varsin köyhiä maita, ja monet niistä ovat juuri alkaneet edetä kohti kehitystä. Nyt ei mielestäni ole oikea aika vetää mattoa niiden alta. Ne tarvitsevat aikaa mukautuakseen sokerialan uudistukseen ja ne tarvitsevat rahaa.

Puhuessamme rahasta meidän pitäisi puhua EU:n talousarviosta saatavista uusista varoista. Meidän ei pidä puhua rahojen ottamisesta kehitysyhteistyövaroista, jotta voisimme antaa ne sokeripöytäkirjan maille. Ei pidä ryöstää kaikkein köyhimpiä ja antaa rahoja hieman vähemmän köyhille. Komission puheenjohtaja on puhunut paljon Robin Hoodista parin viime viikon aikana. Meidän ei pidä esiintyä käänteisinä Robin Hoodeina, vaan on etsittävä uusia varoja näiden maiden auttamiseksi. On muistettava, että uudistamme sekä sokeri- että banaanialaa. Nämä ovat hyvin pieniä saaritalouksia, pieniä valtioita, ja ne tarvitsevat tukeamme.

Toivon, että komission jäsen välittää tämän viestin kollegoilleen.

  Jan Mulder, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa yhtymällä komission jäsenen Kroesin sanoihin; hän kiitti esittelijää hänen tekemästään erinomaisesta työstä. On tosiaan totta, että sokerin hinnan aleneminen Euroopassa alentaa myös 18 AKT-maan tuloja, mutta hinta, jonka ne saavat sokerista, on edelleen kaksinkertainen maailmanmarkkinahintaan verrattuna. On mielestäni erityisen tärkeää, että nämä ylimääräiset varat eivät päädy harvojen kauppiaiden taskuihin, vaan että ne hyödyttävät pääasiallisesti köyhimpiä maanviljelijöitä, tavallisia maanviljelijöitä. Tästä syystä komission on pidettävä meidät ajan tasalla.

Toiseksi on tärkeää, että kyseiset maat vievät sokeria, mutta sokeriruokoa voidaan käyttää myös muihin tarkoituksiin. Brasiliassa noin puolet sokeriruo'on tuotannosta käytetään alkoholin valmistukseen. Jos autot toimivat siellä alkoholilla, se onnistuu myös muissa trooppisissa maissa. Meidän pitäisi mielestäni antaa näille maille mahdollisimman paljon asiantuntija-apua tässä tarkoituksessa. Sokeriruokoa voidaan käyttää jopa karjan rehuna.

Katson, että aiemmin mainittu 40 miljoonan summa on luultavasti enimmäismäärä. Jos käy ilmi, että tarvitaan enemmän kuin nämä 40 miljoonaa, on ehdotettava lisäbudjettia, jos varat voidaan saada eri lähteistä. En suhtaudu yhtä optimistisesti kuin komission jäsen Kroes niiden varojen tasoon, jotka osoitetaan ulkoiseen apuun seuraavissa rahoitusnäkymissä. Olen tietoinen komission ehdotuksista, mutta mikäli olen tulkinnut oikein viimeisimmät neuvostosta kuuluneet puheet, komissio saattaa joutua pettymään tässä asiassa.

  Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, mietintö on osoitus siitä, että kehitysmaista peräisin oleville tuotteille on kiireellisesti annettava oikeus markkinoille pääsyyn. Tällä tarkoitan sitä, että näille maille pitäisi maksaa ehtojemme mukaisesti, jotta maat voisivat kehittää kansallisia talouksiaan. Mietinnöstä käy myös ilmi, että markkinoiden vapauttaminen – sen siirtomaaperiaatteen seuraus, jonka mukaan entiset siirtomaat tuottavat meille halpaa ruokaa samalla kun me myymme niille teollisia tuotteita – on sekä tuhoisaa että vaarallista.

Tällainen vapauttaminen aiheuttaa nälkää ja köyhyyttä sekä maksaa miljardeja. Määriä olisi voitu vähentää yhtä hyvin hallinnollisin keinoin, eikä näitä rahoja olisi tarvittu. Kehotan jäsen Gahleria tarkastelemaan lähemmin näitä lukuja. Sokerijuurikkaan viljelijät saavat vain 10 prosenttia tästä miljardin euron suuruisesta summasta, kun loput ohjataan sokerialan rakenneuudistusrahastoon. Tämä on aivan pöyristyttävää, koska näiden rahojen avulla olisi saavutettu valtavan suurta hyötyä, jos ne olisi käytetty kehitystukeen tai talouskehityksen edistämiseen näiden maiden maaseutualueilla.

  Thomas Wise, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, sokerialan muutosten myötä tuhoamme sekä jäsenvaltioiden että kehitysmaiden sokerintuottajien elinkeinon; onnettomuus on kaksinkertainen. Brittiläisen Farmers Weekly -lehden mukaan brittiläisiä sokerijuurikkaan viljelijöitä uhkaavat seuraavalla viljelykaudella jyrkät hinnanalennukset sekä tehtaiden mahdollinen sulkeminen.

Saint Kitts ja Nevis, eräs AKT-valtioista, on jo lopettanut sokerin tuottamisen, eikä tämä jää yksittäiseksi tapaukseksi. AKT-valtioiden sokeriryhmän puheenjohtaja Arvin Boollel on sanonut, että EU:n päätöksen seurauksena joudumme kaikki hyvin todennäköisesti kärsimään Saint Kitts ja Nevisin tilanteesta. Hän totesi: "Meitä on ammuttu jalkoihin ja vaadittu sen jälkeen juoksemaan maraton." Hänen maansa tietää kaiken siitä, miltä tuntuu joutua EU:n syrjimäksi. Hän on Mauritiuksen maatalousministeri, maan, joka on eräs monista EU:n pöyristyttäviin kalastussopimuksiin osapuoleksi joutuneista kehitysmaista.

On esitetty vain 40 miljoonan euron summaa. AKT-valtioiden mielestä se on yhtä tyhjän kanssa. Jamaikan ulkoministeri Knight kuvasi sitä kitsaaksi lähestymistavaksi; se onkin hyvin mielikuvia herättävä ja sopiva ilmaisu tähän aikaan vuodesta. Joulusta ei tule lempeä sokerintuottajille, olivatpa he kotoisin Itä-Englannista tai Itä-Afrikasta. He kaikki tietävät, että jos vastaus on EU ja sen kitupiikit, kysymyksen on täytynyt olla typerä.

  Alessandro Battilocchio (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, puhun Italian uuden sosialistipuolueen puolesta.

Euroopan unioni on jälleen kerran vaikeassa asemassa: sen on sovitettava yhteen omien kansainvälisten kaupallisten velvoitteidensa noudattaminen ja sellaisen politiikan käyttöön ottaminen, joilla pyritään suojelemaan unionin köyhimpien kumppanien kehitystä ja puolustamaan sen kansalaisten etuja, erityisesti niiden, jotka työskentelevät uhanalaisilla aloilla.

Tästä syystä suhtaudun myönteisesti kaikkiin komission toimiin, joilla pyritään rajoittamaan tuottajamaiden sokerin tuonnin kielteisiä vaikutuksia ja korvaamaan siitä johtuneet tappiot.

Kehitysyhteistyövaliokunnan jäsenenä ja köyhimpien maiden ongelmiin herkkätuntoisesti suhtautuvana henkilönä olen samaa mieltä ehdotuksesta, jonka mukaan uudistusta on tuettava myöntämällä lisäapua sokeripöytäkirjan 18 AKT-valtiolle. On erittäin tärkeää tukea kumppaneitamme siirtymäkauden aikana, jotta ne pääsisivät eroon yhteen ainoaan tuotteeseen liittyvästä taloudellisesta riippuvuudestaan, joka tekee kokonaisten maiden talouksista hyvin alttiita markkinoiden vaihteluille, mutta myös niille luonnonkatastrofeille, jotka iskevät aina vain useammin Karibian ja Tyynen valtameren alueille.

Haluan kiittää esittelijää ja yhdyn hänen ehdotukseensa, jonka mukaan on asetettava etusijalle alan suuntaaminen muuhun kuin elintarviketuotantoon, kuten bioetanolin tuotantoon. Jälleen kerran on tärkeää varmistaa tällaisten ehdotuksien johdonmukaisuus asettamalla saataville riittävät varat.

  Proinsias De Rossa (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, ehkä jäsen Wise tukisi tarkistusta, jolla 40 miljoonaa euroa siirretään Yhdistyneen kuningaskunnan maanviljelijöille tarkoitetusta korvauspaketista AKT-valtioille, jolloin saisimme 80 miljoonan euron summan, jota pyydämme tässä mietinnössä.

Sokerijärjestelmän uudistus on aiheuttanut merkittävää myllerrystä useissa jäsenvaltioissa, kuten kotimaassani Irlannissa. Ne on kuitenkin lahjottu miljardeilla euroilla. Aiheuttipa sokerialan uudistus Euroopan unionissa millaista epäjärjestystä hyvänsä, AKT-valtioihin ja niiden asukkaisiin, jotka ovat jo ennestään köyhiä ja pysyvät vain hädin tuskin hengissä, kohdistuva vaikutus voi olla katastrofaalinen.

Olen monien muiden parlamentin jäsenien tavoin hyvin huolestunut siitä, että 40 miljoonan euron suuruinen viitemäärä, jonka komissio on varannut vuodeksi 2006, on täysin riittämätön. Arvoisa komission jäsen, lupaus lisätuen myöntämisestä vuonna 2007 on juuri sellainen: pelkkä lupaus. Sillä ei ole minkäänlaista painoarvoa tässä parlamentissa sen enempää kuin missään muuallakaan, kun otetaan huomioon, miten sekasortoisessa tilassa rahoitusnäkymät ovat tällä hetkellä. On pidettävä huoli siitä, ettemme vahingoita yhtä tahoa halutessamme auttaa toista tahoa. AKT-valtioille tarkoitettujen varojen on oltava uusia. Ne on asetettava välittömästi saataville, ja tukien on oltava täydentäviä. Julistuksiamme, joiden mukaan haluamme tehdä köyhyydestä historiaa, on tuettava toimilla ja käteisellä rahalla.

  Margrete Auken (Verts/ALE). – (DA) Arvoisa puhemies, on kolme asiaa, joita haluan korostaa tässä yhteydessä. Ensinnäkään sokerialan uudistus ei todellakaan ole riittävän perinpohjainen, eikä siinä päästä lähellekään sen pöyristyttävän epätasapainon oikaisemista, joka vallitsee EU:n ja sokerintuottajamaiden välisessä suhteessa. Toiseksi AKT-valtioiden sokeriviljelijöille maksettavien korvauksien pitäisi olla samalla tasolla kuin EU:n sokerialan tuottajille maksettujen korvauksien. Tämä pystyttäisiin helposti kustantamaan uudistuksesta saatavalla taloudellisella hyödyllä. Kolmanneksi on jääräpäistä ajatella, että sokerialan uudistuksen asettamaan haasteeseen voidaan vastata antamalla kehitysmaiden tuottaa bioetanolia. AKT-valtioiden riippuvuutta Euroopasta lisää todennäköisesti se, että ne joutuvat nyt tuottamaan elantoa autoillemme sen sijaan, että ne tuottaisivat ruokaa ihmisille. Tällaisen maailmanlaajuisen ruoantuotantostrategian seuraukset voivat olla todella tuhoisia.

  Bastiaan Belder (IND/DEM). – (NL) Arvoisa puhemies, on vain oikein, että EU:n sokerijärjestelmän muutokset kulkevat käsi kädessä liitännäistoimien kanssa – kuten asia onkin – koska takuuhinnan aleneminen vaikuttaa oman sokeriteollisuutemme lisäksi myös AKT-valtioiden sokerinviejiin. On tärkeää, että Euroopan unionin tuen avulla parannetaan merkittävästi AKT-valtioiden tuotannonalan kilpailukykyä, erityisesti lisäämällä tehokkuutta ja talouden monipuolistamista. Nämä maathan eivät välttämättä ole enää yhtä riippuvaisia sokerintuotannostaan yhdeksän vuoden kuluttua.

On myös tärkeää, että AKT-valtioista tulee niin kilpailukykyisiä, että ne voivat ajan myötä pitää puolensa kolmansista viejämaista, kuten Brasiliasta, peräisin olevaa kilpailua vastaan ilman EU:n takuuhintaa. Tämä on uudistus, jonka ansiosta EU:n sokeripolitiikan avulla voidaan, ja on suorastaan pakko, ohjata AKT-valtioiden ja Euroopan sokeriteollisuutta. Tarvittavat varat on saatava Euroopan unionin talousarvion 4 ja 1 luvusta, koska kysehän on loppujen lopuksi kehityksestä ja maataloudesta.

  Neelie Kroes, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, lähes kaikki arvoisat jäsenet ovat välittäneet selväsanaisen ja järkevän viestin. Olen kiitollinen rakentavasta ja hyvin myönteisestä sitoutumisesta, jota lähes kaikki ovat osoittaneet. Voin vakuuttaa teille, että komissio suhtautuu myönteisesti esittelijänne ehdottamiin tarkistuksiin.

Haluan kuitenkin esittää muutamia kommentteja huomautuksistanne. Ensinnäkin jäsen Mulder haluaa pysyä ajan tasalla koko hankkeen suhteen. Olen varma siitä, että se onnistuu komissiolta. Hän suhtautuu hyvin kielteisesti siihen, miten asiat edistyvät seuraavien päivien aikana. Toivokaamme, että asiat edistyvät hyvin. Rahoitusnäkymien tulevaisuus näyttää joka tapauksessa valoisalta.

Jäsen McAvan esitti hyvin innoittavia huomautuksia. Haluan kuitenkin korjata erään KLM-yhtiötä koskevan seikan. Tunnen uskoakseni kyseisen lentoyhtiön hieman häntä paremmin. Vaikka kiitoradan rakentamista olisikin tuettu, tukea ei olisi missään tapauksessa myönnetty lentoyhtiölle vaan lentoasemalle. En tiedä varmasti, onko tässä tapauksessa kyse siitä, mutta halusin esittää tämän huomautuksen.

Lähes kaikki ottivat kantaa 40 miljoonan euron summaan, joka on myönnetty vuodeksi 2006. Toiset suhtautuivat siihen innostuneemmin kuin toiset. Se on kuitenkin saatavilla oleva summa. Mitä tapahtuu vuoden 2006 jälkeen? Silloin alkaa todellinen työ, koska silloin joudumme täyttämään lupauksemme näille maille.

Voin vakuuttaa teille, että kun rahoitusnäkymistä päästään sopimukseen ja vasta silloin, komissio aikoo myöntää 190 miljoonan euron verran lisätukea nykyiseen kehitysbudjettiin.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina.

Kirjallinen lausuma (Työjärjestyksen 142 artikla)

  Hélène Goudin (IND/DEM). – (SV) Junilistan suhtautuu myönteisesti EU:n sokerialan uudistukseen ja pitää kannustavana sitä, että tätäkin alaa mukautetaan markkinoihin. Tähän olisi pitänyt ryhtyä jo aikaisemmin. Suhtaudumme kriittisesti EU:n vientitukeen kotimaisille sokerintuottajille ja pidämme myönteisenä sitä, että sokerikauppaa voidaan käydä tulevaisuudessa oikeudenmukaisemmilla ehdoilla.

Tarkastelematta talousarviota yksityiskohtaisemmin haluan korostaa, että ongelmia, joita sokerialan uudistus voi aiheuttaa AKT-valtioille, ei ratkaista yksinomaan laajamittaisen taloudellisen tuen avulla. Sillä ei taata AKT-valtioiden sokerialan ja -teollisuuden muuttamista ja rakenneuudistusta pidemmällä aikavälillä.

Edellytän myös selvempien strategioiden ja painopisteiden määrittelemistä: niillä hallitaan juuri niitä asioita, joita varten varat on tarkoitettu. Muuten on erittäin todennäköistä, että annamme AKT-valtioille vain eräänlaista tekohengitystä ja että EU:n tuki ei vaikuta toivotulla tavalla.

65. Suora valtiontuki aluekehityksen välineenä

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Miloš Koterecin laatima aluekehitysvaliokunnan mietintö valtiontuesta aluekehityksen välineenä (2004/2255(INI)) (A6-0364/2005).

  Miloš Koterec (PSE), esittelijä. – (SK) Valtiontuen myöntäminen on asia, joka on ollut pitkään huomion kohteena Euroopan unionissa siitä syystä, että jäsenvaltioiden erilainen lähestymistapa ja niiden saataville asettamat varat ovat johtaneet epäoikeudenmukaiseen kilpailuun. Näin on suosittu tiettyjä yrityksiä, ja talouskehitys on vääristynyt Euroopan unionin alueilla ja jopa jäsenvaltioissa. Yhteensovittamaton valtiontuki on myös vääristänyt yhteisön perustavoitteita koheesion alalla. Niinpä oli vain luonnollista, että unioni ryhtyi säätelemään valtiontukea ja että yhteisön elimet pyrkivät enenevässä määrin ja tällaisten kokemuksien valossa kehittämään yhteistä lähestymistapaa tällä alalla.

Kun sitten koitti tilaisuus laatia Euroopan parlamentille mietintö komission suuntaviivoja koskevasta luonnoksesta, joka koski aluetuen myöntämistä aluekehityksen välineenä, pidin sitä kehotuksena ryhtyä parantamaan tapaa, jolla yhteisö toimii tällä alalla. Ala herättää laajaa kiinnostusta yksityisyritysten piristysruiskeena toimivien huomattavien suurten varojen vuoksi, mutta myös siksi, että näyttää siltä kuin veronmaksajien varoja käytettäisiin näennäisesti yksityisiin tarkoituksiin, vaikka kyseessä onkin selvä yleinen etu.

Komission, neuvoston, parlamentin ja muiden asianomaisten tahojen välinen pitkä neuvotteluprosessi, joka kesti loppujen lopuksi vuoden asian vaatimattomasta ulottuvuudesta huolimatta, vahvisti osaltaan, miten monimutkainen tehtävä alan sääntelyn tasapainottaminen onkaan. Komissio esitti tämän vuoden heinäkuussa tarkistetun ehdotuksen, johon mietintöni perustuu ja joka perustuu puolestaan toiseen epäviralliseen luonnokseen sekä edellä mainittuihin neuvotteluihin. Voin sanoa, että suhtaudun erittäin myönteisesti komission päätökseen noudattaa ajatusmallia, jonka mukaan myönnetään vähemmän mutta paremmin kohdennettua valtiontukea. Näin pyritään panemaan täytäntöön Barcelonan ja Göteborgin Eurooppa-neuvostojen päätelmät eli alentamaan valtiontukien tasoa ja suuntaamaan ne yhteisen edun mukaisiin kohteisiin, kuten taloudelliseen ja sosiaaliseen koheesioon.

Kun otetaan huomioon myös Lissabonin strategian tavoitteet, olen päätellyt, että komissio pyrkii selvästi tukemaan koheesiotavoitteiden saavuttamista. Sanon näin, koska olen vakuuttunut siitä, että valtiontuki ja tukiohjelmat, joita rahoitetaan rakennerahastoista avulla, ovat kaksi olennaista välinettä, joita EU:n on hyödynnettävä pyrittäessä koheesiotavoitteeseen. Tästä syystä katson myös, että on tärkeää tukea komission ehdotuksia myöntää valtiontukea pääasiassa uusien jäsenvaltioiden alueille EU:n normeja koskevan lähentymisprosessin yhteydessä. On haihattelua ajatella, että valtiontukea voidaan asianmukaisesti säädellä oikeudenmukaisen taloudellisen kilpailun etujen mukaisesti ilman, että kaikkia koheesioon liittyviä näkökulmia otetaan täysin huomioon.

Alkuperäisessä mietintöluonnoksessani pyrin korostamaan edellä mainittua lähestymistapaa ja tarvetta jakaa valtiontukea tasapuolisesti koko EU:ssa. Painotin myös, ettei pidä sivuuttaa mitään aluetta tai alueen osaa, jossa valtiontukea tarvitaan koheesiotavoitteen saavuttamiseksi. Tavoitteenani oli tukea ehdotuksia, joilla aluetukea koskevista komission suuntaviivoista tehdään todellinen aluekehitystä tukeva väline. Hyväksymisprosessin aikana hyväksyin hyvillä mielin kaikki tarkistusehdotukset, jotka vastasivat näitä tavoitteita, ja tästä syystä tuin ajatusta tilastoalueiden sisällyttämistä 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaiseen luokkaan. Tarkoituksena on myöntää valtiontukea kaikille alueille, jotka kärsivät maantieteeseen liittyvistä haitoista tai vaikeuksista, joiden vuoksi kyseiset alueet eivät pysty käynnistämään kehitystä edistäviä toimia. Sama koskee alueita, jotka ovat eri syistä joutuneet köyhien alueiden ryhmään, samoin kuin ehdotuksia, joilla rajoitetaan valtiontukea saavien yrityksien toimintojen haitallista siirtämistä, ynnä muita. Lisäsin luonnokseeni mielihyvin myös ehdotuksia, joissa edellytetään, että määritellään mahdollisimman tarkasti kriteerit, joiden perusteella yksittäiset alueet ja yritykset ovat oikeutettuja valtiontukeen. Odotan komission arvioivan perinpohjaisesti, millaisia kielteisiä vaikutuksia asiattomasti myönnetyllä tuella on, sekä tekevän asianmukaiset päätelmät.

Tuin mietinnössäni täysin ajatusta, jonka mukaan horisontaalisen tuen suuntaviivoissa on otettava alueelliset erot asianmukaisesti huomioon, kun valtiontukea myönnetään. Kaikkia komission hyvää tarkoittavia ehdotuksia, jotka koskevat aluetuen suuntaviivoja, tai Euroopan parlamentin antamia asiaan liittyviä suosituksia ei kuitenkaan voida panna tehokkaasti täytäntöön, ellei menettelyjä yksinkertaisteta. Sitä komissio onkin jo ehdottanut suurelta osin. Täytäntöönpano edellyttää myös valtiontuen myöntämisen täydellistä avoimuutta sekä kansallisella että Euroopan tasolla myös, kun on kyse aluekehitykseen tarkoitetun valtiontuen sisällyttämisestä kansalliseen viitekehykseen. Tätä edistetään varmasti suosituksilla, jotka koskevat alueellisen itsehallinnon sisällyttämistä valtiontukien myöntämisprosessiin, kaikkien valtiontuen myöntämistapausten julkaisemista Internetissä sekä komission laatimien arvioiden – joissa tarkastellaan valtiontukivälineiden hyödyntämistä aluekehityksen edistämiseksi – yleistä saatavuutta.

Arvoisa puhemies, on todettava, että mietintöni lopullinen teksti poikkeaa jotakuinkin odotuksistani. Jouduin yhdessä monien lopullisen tekstin luomiseen osallistuneiden kollegojeni kanssa muuttamaan suunnitelmiani komission ehdotusten objektiivisesta arvioinnista. Jotkin suositukset saattavat ylittää viitekehyksen, joka on määritelty komission vahvistamien periaatteiden mukaisesti, mutta luotan siihen, että komissio tarkastelee kaikkia parlamentin hyvää tarkoittavia suosituksia.

Arvoisat puhemiehet, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, köyhyydestä ja vajavaisesta kehityksestä kärsivillä alueilla odotetaan ehdottamiamme suuntaviivoja siinä toivossa, että ne edistävät tosiasiallisesti alueiden kehitystä. Vasta sitten nämä alueet voivat todeta – yhdessä meidän kaikkien kanssa, jotka työskentelemme koko Euroopan unionin menestyksekkään edistymisen hyväksi – että yhteisön välineet ovat oikea keino varmistaa kaikkien unionin kansalaisten hyvinvointi.

  Neelie Kroes, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, aluetuen sääntöjen tarkistaminen on olennainen osa valtiontukipolitiikan yleistä uudistusta, kuten esittelijä mainitsi. Kokonaistavoitteena on mukauttaa valtiontukea koskevia sääntöjä uuteen lähestymistapaan, joka koskee rakennerahastoja kaudella 2007–2013, sekä soveltaa käytännössä Eurooppa-neuvoston päätelmiä, joissa vaaditaan vähemmän mutta paremmin kohdennettua valtiontukea. Aluetukien uudistus edellyttää, että valvotaan tiukasti tukia, joiden vääristävä vaikutus on voimakkaampi, rajoittamalla suuryrityksille tarkoitetun investointituen soveltamisalaa epäsuotuisimpiin alueisiin, erityisesti kun on kyse hyvin laajoista investointihankkeista. Uudistuksen myötä jäsenvaltiot saavat myös riittävästi vapautta voidakseen suunnitella tukiin liittyviä asioita ja edistää Lissabonin tavoitteiden ja päämäärien saavuttamista.

Tämä lisäjoustavuus on vain yksi osatekijöistä, jotka sisällytettiin pakettiin neuvottelujen ja aluekehitysvaliokunnan kanssa käymieni keskustelujen jälkeen. Lähestymistapamme on johdonmukainen valtiontukia koskevan toimintasuunnitelman kanssa; siinä tunnustetaan tarve myöntää valtiontukea, jotta edistetään koheesiota ja konvergenssia, mutta siinä korostetaan, että tuki on kohdistettava epäsuotuisimmille alueille.

Saanen toistaa, miten tärkeä keskittämisperiaate on. Jos tukea hajotetaan liian laajalle alueelle, se ei yksinkertaisesti auta kaikkein epäsuotuisimpia alueita. Asianomaisten jäsenvaltioiden käytössä on myös rajoitettu lisätuki. Edellytämme tietenkin, että jäsenvaltiot kohdistavat tuen alueille, jotka ovat kansallisella tasolla epäsuotuisimmassa asemassa, ja jäsenvaltioiden tehtävänä on määritellä nämä alueet.

Lukiessani mietintöä joudun toteamaan, että meitä vaaditaan hajottamaan tukea liian laajalle alueelle. Olettamuksena näyttää olevan, että alueet, jotka eivät ole oikeutettuja saamaan aluetukea, eivät ole oikeutettuja saamaan minkäänlaista valtiontukea. Saanen oikaista tämän käsityksen: viimeisen valtiontukien tulostaulun mukaan tuki, josta puhumme tänään – valtiontuki – muodostaa alle 20 prosenttia kaikesta EU:ssa myönnetystä tuesta, maatalous-, kalastus- ja liikenneala pois lukien. Alueet, jotka eivät ole oikeutettuja saamaan aluetukea, saavat edelleen muunlaisia tukia niiden horisontaalisten tukitoimien kautta, jotka valtiontukea koskeva toimintasuunnitelma kattaa. Näitä tukitoimia ovat pk-yrityksille sekä tutkimusta ja kehittämistä, innovaatioita, koulutusta, työllisyyttä ja riskipääomaa varten myönnettävät tuet. Olen sitä mieltä, että olemme hyvin laajamittaisen kuulemisprosessin jälkeen pääsemässä nyt kokonaisvaltaiseen kompromissiin, jonka pitäisi vastata jäsenvaltioiden suuren enemmistön oikeutettuja huolenaiheita.

Mikään kompromissi ei ole täydellinen, ja on mahdollista, että tekstiin tehdään vielä joitakin vähäisiä tarkistuksia. Tutkin kuitenkin ehdotuksianne hyvin huolellisesti ennen kuin esitän kollegiolle ensi viikolla lopullisen paketin hyväksyttäväksi. Suuntaviivojen osalta saavutettua yleistä tasapainoa ei kuitenkaan ole mahdollista muuttaa merkittävästi. Saatamme muuten hermostuttaa jäsenvaltioiden suuren enemmistön, joka suhtautuu nyt myönteisesti tekstiimme ja tukee sitä, mutta joka saattaisi tuolloin jopa kyseenalaistaa koko toiminnan.

  Rolf Berend, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, eräs osatekijöistä, jotka vaikuttavat yrityksiin niiden päättäessä, investoidako johonkin tiettyyn alueeseen, on se, missä määrin ne saavat tukea valtiontuen muodossa. Näin ollen tämä tuki edistää myös talouskasvua ja työpaikkojen luomista kulloinkin kyseessä olevalla alueella. On aivan luonnollista, että suurin osa valtiontuesta myönnetään Euroopan unionin epäsuotuisimmille alueille, koska sen avulla voidaan kaventaa alueellisia eroja, samoin kuin rakennerahastojen avulla. Etusijalle on siis asetettava valtiontuen hyödyntäminen konvergenssialueilla 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti.

Samaa artiklaa on kuitenkin myös sovellettava tilastovaikutusalueisiin, mitä edellytetään taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevässä kolmannessa kertomuksessa. Kyseistä artiklaa on sovellettava ohjelmakauden päättymiseen asti eli vuoden 2013 loppuun. Investointien pitämistä asianomaisella alueella koskevan velvoitteen kesto on vahvistettava vähintään viideksi vuodeksi – toistan, viideksi vuodeksi – investoinnin jälkeen. Seitsemän vuotta olisi ollut parempi, mutta viisi vuotta on ehdoton vähimmäismäärä, jotta "investointihyppely" estetään aina, kun se vain on mahdollista. Tätä viisivuotiskautta on sovellettava sekä suuryrityksiin että pk-yrityksiin, jotta valtiontukea ei käytetä kannustimena työpaikkojen siirtämiseksi muille EU:n alueille tai laajamittaisten irtisanomisten ja tehtaiden sulkemisten rahoittamiseksi. Jos valtiontukea käytetään, valvotaan ja analysoidaan oikein, se voi olla hyödyllinen väline, jolla lisätään kasvua ja työpaikkojen luomista.

  Constanze Angela Krehl, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, haluan keskittyä vain kahteen näkökulmaan, jotka liittyvät tähän monimutkaiseen ja erittäin arkaluonteiseen asiaan. Ensimmäinen on yritysten toiminnan siirtäminen. On sanomattakin selvää, ettei kukaan Euroopan unionissa halua yrityksien siirtävän toimintaansa vain saadakseen tukea. Jokaisessa jäsenvaltiossa on jo kuitenkin paljastunut tapauksia, joissa alueet olivat tyytyväisiä saatuaan tilaisuuden myöntää valtiontukea investoinneille Euroopan unionin tukemina. Tarvitsemme asetuksia, jotka ovat selkeitä ja avoimia, mutta myös tasapuolisia ja solidaarisuusperiaatteen ohjaamia. Tätä mietinnössä vaaditaan, ja toivon, että komissio hoitaa osuutensa tällaisten asetuksien aikaansaamiseksi.

Toinen näkökulma liittyy tilastovaikutusalueisiin, joihin jäsen Berend jo viittasikin. Kun otetaan huomioon, että komission jäsen Hübner on aina tukenut päätöstämme käsitellä tilastovaikutusalueita tavoite 1 -alueina koko kaudella 2007–2013 – ja päätöstä tuettiin laajalla enemmistöllä – en ymmärrä, miten on mahdollista, että komission jäsen Kroes nyt esittää aivan erilaisen ajatuksen. Sen mukaan tämä jakso pitäisi jakaa kahteen osaan. Toivon, että komissio ymmärtäisi vihdoinkin, että parlamentissa voidaan silloin tällöin saada hyviäkin ajatuksia ja että on täysin perusteltua haluta tukea tilastovaikutusalueita.

  Marian Harkin, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää työstä, jota hän on tehnyt tämän mietinnön parissa. Petyin hieman kuullessani komission jäsenen kommentit siitä, että vain vähäisiä muutoksia voidaan ottaa huomioon. Olin hyvin tyytyväinen siihen, että valiokuntamme tuki tarkistuksia, joiden nojalla tilastovaikutusalueet säilyttävät asemansa 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisena koko ohjelmakauden. Tuin myös täysimääräisesti esitystä, jonka mukaan taloudellisina kehitysalueina pidetyille alueille olisi myönnettävä tuki-intensiteetin enimmäismäärä näiden alueiden siirtymäkauden järjestelyjä varten.

Kotiseutuni, Irlannin Border, Midland ja Western -alueen tapauksessa näin varmistetaan, etteivät tukitasot romahda yhtäkkiä, vaan muutoksesta pyritään tekemään vaiheittainen. Näin ei aiheuteta liian ankaraa iskua järjestelmälle. Suosittelen lisäksi ehdotusta turvaverkon luomiseksi, jotta varmistetaan, että yksikään jäsenvaltio ei menetä enempää kuin 50 prosenttia ajanjaksolla 2000–2006 tuen piirissä olevasta väestöstä, koska tällöin jäsenvaltiot saavat tarvittavan vapauden tukea joitakin alueita niin halutessaan.

Haluan vielä mainita lyhyesti erään asian, joka liittyy valtiontukeen ja jota ei ole tarkasteltu tässä mietinnössä, vaikka se on ratkaisevan tärkeä. Valtiontuki estää toisinaan EU:n alueita kilpailemasta EU:n ulkopuolisten alueiden ja valtioiden kanssa liikuteltavista investointihankkeista. Komission jäsen viittasi Lissaboniin, ja jotta saavutetaan enemmän ja parempia työpaikkoja koskeva tavoite, EU:n alueiden on oltava kilpailukykyisiä Euroopassa, mutta myös muualla maailmassa. Emme elä tyhjiössä, vaan meidän on katsottava niin ulos- kuin sisäänpäinkin. EU:ssa pitäisi laatia järjestelmä, jonka myötä jäsenvaltiot ja alueet voivat kilpailla EU:n ulkopuolisten valtioiden kanssa liikuteltavista hankkeista, samalla kun varmistetaan, etteivät ne tee hallaa toisilleen.

Tässä yhteydessä olen sitä mieltä, että on arvioitava valtiontukien vaikutusta määriteltäessä sitä, voidaanko jokin hanke sijoittaa EU:hun valtiontuen avulla, vaiko EU:n ulkopuolelle ilman valtiontukea.

  Alyn Smith, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, minulle myönnetty minuutti on lyhyt aika tarkastella tämän sekavan mietinnön taustoja tai vivahteita. Totean kuitenkin toivovani, että kollegani käyttävät huomenna tilaisuutta hyväkseen ja selventävät valitettavia epäjohdonmukaisuuksia ja epätarkkuuksia, jotka ovat päässeet pujahtamaan mietintöön. Jollei tilaisuutta hyödynnetä huomenna, epäilen valitettavasti, ettei ryhmäni voi tukea mietintöä.

Mielestämme tärkeimpiä asioita ovat turvaverkko, ajanjakso, jonka verran investoinnit on pidettävä alueella, sekä vähimmäisvaatimukset. Vaikka tilastovaikutusalueiden aseman varmistamisessa on edistytty myönteisellä tavalla, olisimme voineet mielestämme suoriutua paremmin tässä asiassa. Kehotan kollegoja tukemaan tarkistuksiamme, joissa selvennetään mietintöä kipeästi kaivatulla tavalla.

Minäkin petyin jäsen Harkinin tavoin komission jäsenen tämäniltaisiin lausuntoihin. Arvoisa komission jäsen, kehotan teitä ottamaan huomioon parlamentin kannan. Parlamentti on mielestäni työskennellyt tuottavasti asian parissa. Toivon, että voimme jatkaa samalla tavalla.

  Pedro Guerreiro, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Suhtaudumme myönteisesti saavutettuun kompromissiin ja luotamme siihen, ettei siihen tehdä tarkistuksia. Haluamme, että valtiontukea koskevia järjestelyjä, joita sovelletaan tilastovaikutusalueisiin, sovelletaan edelleen konvergenssitavoitealueilla, kuten on ehdotettu syrjäisimpien alueiden tapauksessa.

Kuten mietinnössä vahvistetaan, koheesiopolitiikat ja valtiontukipolitiikat ovat toisiaan täydentäviä. Valtiontuki on jäsenvaltioiden käytössä oleva väline, jolla edistetään aluekehitystä ja todellista lähentymistä EU:n eri maiden välillä. Valtiontuki on myös tärkeä keino, jolla edistetään julkisia investointeja ja kestävää talouskehitystä sekä varmistetaan julkisten palvelujen tarjonta epäsuotuisilla alueilla. Korkeatasoiset julkiset palvelut ovat ratkaisevan tärkeä tekijä, kun pyritään saavuttamaan sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen koheesion tavoite.

Jokaisen valtion on määriteltävä julkiset alansa ja palvelunsa, sopiva rahoitus ja organisaatio. Valtiontukea koskevia sääntöjä ei pidä näin ollen missään tapauksessa soveltaa näillä aloilla.

Jäsenvaltioiden on voitava toissijaisuusperiaatteen mukaisesti käyttää tätä välinettä vastatakseen asianmukaisella tavalla erityistarpeisiin, jotka liittyvät epäsuotuisten alueiden kehitykseen. Kansainvälisen kaupan kilpailu aiheuttaa entistä enemmän paineita epäsuotuisimmilla alueilla, ja se johtaa yritysten sulkemiseen ja toiminnan siirtämiseen sekä lisää työttömyyttä. Se vaikuttaa erittäin kielteisesti monien alueiden kehittymiseen, varsinkin Portugalin kaltaisissa maissa. Toteamme näin ollen jälleen kerran, että jäsenvaltioiden velvollisuus on toteuttaa EU:n tuella toimia tällaisiin tilanteisiin puuttumiseksi joko valtiontuen tai muiden tukitoimien välityksellä.

Olemme myös sitä mieltä, että velvoite pitää investoinnit alueella vähintään viisi vuotta ei valitettavasti ole riittävä, vaan sitä on pidennettävä. Valtiontuella ei pidä edistää yrityksien toiminnan siirtämistä joko osittain tai täysimääräisesti EU:n sisällä tai sen ulkopuolelle. Mielestämme yrityksille olisi myönnettävä valtiontukea ainoastaan, jos ne sitoutuvat pitkällä aikavälillä esimerkiksi takaamaan investointien keston, luotujen työpaikkojen määrän ja työntekijöiden oikeudet. Tuet pitäisi palauttaa, jollei ehtoja noudateta.

Lisäksi katsomme, että alueiden suhteellinen hyvinvointi ja siihen perustuva tukikelpoisuus pitäisi määritellä asukaskohtaisen BKT:n perusteella. Uusien indikaattoreiden sisällyttämisen myötä olemme sitä mieltä, että väestön koulutustaso on olennaisen tärkeä tekijä. Nämä ovat vain joitakin esittämiämme ehdotuksia.

  Graham Booth, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, olisi hyvin houkuttelevaa tarjota laajoja tukia kaikille Euroopan köyhemmille alueille, mutta ehkä olisi syytä pitää mielessä, että Länsi-Saksa on jo käyttänyt noin 900 miljardia euroa yrittäessään luoda tasavertaiset toimintaedellytykset suhteellisen pienelle naapurilleen, Itä-Saksalle. Hälytyskellojen pitäisi tässä vaiheessa jo soida, mutta emme kallista niille korviamme. Kahdeksalle Itä-Euroopan maalle, jotka ovat jo liittyneet EU:hun, ynnä Bulgarialle ja Romanialle on luvattu 139 miljardia euroa rakennerahastojen kokonaisbudjetista, joka on suuruudeltaan 336 miljardia euroa kaudella 2007–2013.

Näyttelyssä, jonka puheenjohtajavaltio Alankomaat pystytti Brysseliin viime joulukuussa, ennakoitiin kymmenen muun köyhtyneen maan liittyvän EU:hun vuoteen 2022 mennessä. Saksan kokemuksien perusteella voidaan todeta, että se aiheuttaa tähtitieteellisiä kustannuksia, jotka voidaan kattaa ainoastaan, jos kolme suurta jäsenvaltiota – Saksa, Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska – ovat valmiit köyhdyttämään itsensä samalla. On aika romuttaa koko tämä hullu ajatus ja auttaa köyhempiä maita luomalla mahdollisuuksia kaupan, matkailun sekä muiden alojen edistämiseen.

Uskon kyllä, että Tony Blair suostuisi köyhdyttämään Yhdistyneen kuningaskunnan pyrkiessään saavuttamaan suosiota Euroopassa, mutta en voi kuvitella presidentti Chiracin tekevän samaa Ranskalle.

  Mieczysław Edmund Janowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kun keskustelemme valtiontuesta aluekehityksen välineenä, ei pidä unohtaa, että tällainen tuki on tavalla tai toisella aina peräisin veronmaksajien taskuista. Tukea on näin ollen myönnettävä selvien ja avoimien kriteerien perusteella ja kohdistettava alueille, joilla se todella tuottaa toivottuja tuloksia. Jos näitä periaatteita noudatetaan, valtiontuki auttaa yksittäisiä EU:n alueita kehittymään nopeammin.

Haluan tästä syystä käyttää tilaisuutta hyväkseni ja pyytää komissiota esittämään vuosikertomuksen siitä, miten paljon kukin jäsenvaltio myöntää tosiasiallisesti valtiontukea. Tällainen tukihan on selvää puuttumista vapaiden markkinoiden toimintaan. On sanomattakin selvää, että tällainen puuttuminen on usein perusteltua, mutta se ei todellakaan ole sitä, kun tarkoituksena on tukea tehottomia yrityksiä. Tämä on pidettävä mielessä, kun otetaan huomioon, että julkisten ja yksityisten kumppanuuksien yhteydessä pyritään entistä enemmän tekemään moninaisia infrastruktuuriin liittyviä investointeja. Vaikka tällainen toiminta on muutoin laillista, nämä kumppanuudet houkuttelevat ryhtymään kaikenlaisiin väärinkäytöksiin. Voimme vain toivoa, että houkutusta pystytään vastustamaan.

Saamieni tietojen mukaan koko EU:ssa käytettiin viime vuonna valtiontukeen noin 62 miljardia euroa. Tästä luvusta 17,2 miljardia euroa käytettiin Saksassa, 8,9 miljardia euroa Ranskassa, 7 miljardia euroa Italiassa ja vain 2,9 miljardia euroa Puolassa. Suhtaudun epäilevästi siihen, käytettiinkö nämä varat täysin järkevästi. Tukimuotoja ei ole riittävästi niin sanottuja horisontaalisia investointeja varten; niitä ovat esimerkiksi pk-yrityksiä, ympäristönsuojeluun liittyviä toimia, tutkimuksen kehittämistä ja innovaatioiden kannustamista varten tarkoitettu tuki. Komission jäsen sanoi itse näin muutama hetki sitten. Tähän valtiontuki pitäisi ensisijaisesti kohdistaa, koska vain tällaisten tavoitteiden priorisoimisen myötä valtiontuella edistetään yksittäisten alueiden todellista kehittymistä. Huonosti suoriutuville aloille tai suuryrityksille pitäisi myöntää julkisia varoja vain väliaikaisesti ja vain, jos näitä varoja käytetään tosiasiallisesti rakenneuudistuksiin ja yrityksien kannattavuuden parantamiseen. Jos näin ei ole, julkiset varat valuvat yksinkertaisesti hukkaan.

Alueellista kehitystä välittömästi tai välillisesti tukevan valtiontuen avulla pitäisi edistää alueellista, sosiaalista ja taloudellista koheesiota. Valtiontuen pitäisi olla ainutlaatuinen väline, jolla toteutetaan mukauttamispolitiikkaa. Tämä ilmentäisi jäsenvaltioiden välistä ja koko yhteisön sisäistä solidaarisuutta. Tässä yhteydessä pidän erittäin järkevänä Puolan hallituksen aloitetta, jonka tavoitteena on käynnistää Itä-Puolaa koskeva ohjelma. Itä-Puolaan kuuluu alueita, joiden asukaskohtainen BKT on EU:n alhaisin, kuten Ala-Karpaatit, Lubelszczyzna ja Podlasia.

Kaupunkitaajamat toimivat paikallisalueiden kaupunkikeskuksina, ja niihin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Ranskan kaupungeissa viime aikoina sattuneet tapaukset osoittavat, että sosiaalisen syrjäytymisen seuraukset voivat olla todella dramaattisia. Ei pidä myöskään unohtaa alueita, joiden työttömyysluvut ovat korkeat. Työttömyys on koettelemus, joka siirtyy toisinaan sukupolvelta toiselle.

Maaseutualueet ovat myös tärkeä toiminnan kohde, koska niillä kohdataan entistä enemmän haastavia taloudellisia, sosiaalisia ja väestötieteellisiä ongelmia. On mielestäni olennaisen tärkeää määritellä selvästi "tukikelpoiset kulut", jotta jäsenvaltiot voivat tehdä lopulliset päätökset.

Päätän puheenvuoroni ilmoittamalla tukevani mietintöä, joka koskee kauden 2007–2013 rahoitusnäkymiä, kunhan siihen tehdyt lisätarkistukset hyväksytään.

  Jana Bobošíková (NI). – (CS) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen huomatessani, että valtiontukea koskevat uudet säännöt eivät enää sisällä Tšekin tasavallan raja-alueilla sijaitsevien yrityksien tahallista ja häpeällistä horjuttamista, mitä Saksa yritti tyrkyttää komissiolle. Alkuperäisessä ehdotuksessa ei arvioitu tukiin liittyviä eroja BKT-tasojen perusteella, vaan ainoastaan sen perusteella, sijaitsivatko kaksi eri aluetta eri puolilla valtakunnanrajaa. Tämä äärimmäisen syrjivä ja epäjohdonmukainen sääntö on korvattu jäsenvaltioiden painostuksella toisella säännöllä, jota voidaan ainakin pitää johdonmukaisena. Alueiden välisillä valtakunnanrajoilla ei enää ole merkitystä. Ongelma niin sanotusti ratkaistiin ottamalla mukaan alueet, joihin laajentumisen tilastovaikutus kohdistuu. Tämä tekninen terminologia on kuitenkin erittäin harhaanjohtavaa, koska se kattaa yksittäisten alueiden kehitystasojen valtavat erot. Mainittakoon esimerkiksi, että Algarven alueella Portugalissa tai Lüneburgin alueella Saksassa BKT on yli 80 prosenttia EU:n keskiarvosta, kun taas Tšekin tasavallan kaakkoisalueella vastaava luku on vain 60,5 prosenttia EU:n keskiarvosta. Kaikki nämä alueet ovat kuitenkin oikeutettuja saamaan lähes samantasoista tukea, mikä ei ole sen enempää hyvä kuin oikeudenmukainenkaan asia, eikä se ole taatusti solidaarisuushengen mukaista. Kansallisen aluetuen uusien sääntöjen tarkoituksena oli myös parantaa EU:n kilpailukykyä ja talouskasvua, eikä komissio ole päässyt lähellekään tämän tavoitteen saavuttamista. Aiemmin voimassa olleet tukisäännöt, jotka olivat kokonaisvaltaisesti käyttökelpoisia, on nyt vesitetty dramaattisesti. On mielestäni täysin selvää, että uusilla säännöillä ei edistetä sen enempää talouskasvua kuin uusien työpaikkojen luomistakaan.

  Konstantinos Hatzidakis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, parlamentti ymmärtää mielestäni komission aikomuksen myöntää vähemmän mutta paremmin kohdennettua valtiontukea, ilmeisesti siten, että korostetaan Euroopan unionin köyhempiä alueita. Näitä valtiontukeen kohdistuvia rajoituksia on kuitenkin myös rajoitettava. Yhtäältä alueiden rakennerahastoista saamien varojen ja toisaalta valtiontuen laajamittainen ja samanaikainen leikkaaminen saattavat vaikuttaa tuhoisasti alueiden olennaisen tärkeään kehittymiseen. Tästä esimerkkinä on jo mainittu alueet, jotka joutuvat tilastovaikutuksen uhreiksi ja joiden rakennerahastoista saamaa tukea rajoitetaan laajentumisen vuoksi. Toisaalta Euroopan komissio toteaa, että nämä alueet saattavat saada valtiontukea vuoteen 2009 asti, mutta että sen jälkeen tulee ongelmia. Tämä on epäoikeudenmukaista. Tätä on toistettu parlamentissa ja Koterecin mietinnössä. Tämä on otettu esille nyt kolmatta kertaa, ja komission on otettava se huomioon.

Saarialueiden ongelmaa on vastaavasti tarkasteltava, erityisesti saarialueille suuntautuvasta liikenteestä aiheutuviin lisäkuluihin nähden. Voin mainita Kreikasta esimerkkejä, jotka havainnollistavat, että saarialueille matkustaminen maksaa kolme kertaa niin paljon kuin saman matkan tekeminen mantereella. Totean lopuksi, että on tarkasteltava huolellisesti yrityksien toiminnan siirtämiseen liittyviä riskejä. Sekä meidän että komission on tehtävä selväksi, että valtiontukea saavien yritysten on pysyttävä ainakin viisi vuotta siellä, missä ne sijaitsivat saadessaan tukea.

  Jean Marie Beaupuy (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, rohkenen käyttää jäsen Hatzidakisin ehdotuksien perusteella tunnettua lausetta, jonka saatatte muistaa: "Älkää pelätkö".

Arvoisa komission jäsen, älkää pelätkö. Uskotteko, että näinä taloudellisesti vaikeina aikoina on hallituksia, joilla on riittävästi varoja jakaakseen niitä avokätisesti kaikille alueille? Uskotteko, että on riittävän hulluja hallituksia, jotka myöntävät varoja alueille, vaikka hallitukset tietävätkin, että niiden investoinnit valuvat hukkaan seuraavien vuosien aikana?

Arvoisa komission jäsen, älkää pelätkö. Kuten sanoitte hetki sitten, nämä summat muodostavat alle 20 prosenttia valtiontuesta. Arvoisa komission jäsen, älkää pelätkö. Lausuitte juuri itse puheenvuoronne alussa, että tiukkoja valvontatoimia ryhdytään toteuttamaan. Jäsen Koterec, jota kiitän hänen tekemästään laadukkaasta työstä, korosti, että on olemassa sellaisia indikaattoreita kuin työllisyystasot ynnä muut.

Arvoisa komission jäsen, voitte olla varma siitä, että jos turvaverkkoa vahvistetaan 25 prosenttiin, jäsenvaltiot hyödyntävät käyttöön ottamianne indikaattoreita EU:n ja sen kansalaisten etujen mukaisesti.

  Bairbre de Brún (GUE/NGL). – (Puhuja puhui irlanniksi.)

Arvoisa puhemies, kiitän jäsen Koterecia hänen tekemästään työstä ja suosittelen hänen mietintöään komission jäsenelle.

Valtiontuki myötäilee rakennerahastoja koskevaa politiikkaa, ja sen avulla voidaan edistää sosiaalista ja taloudellista koheesiota. Tarvitaan enemmän toissijaisuusperiaatteen mukaista joustavuutta, jotta yksittäisten, epäsuotuisampien alueiden kehitykseen liittyviin erityistarpeisiin voidaan vastata asianmukaisesti.

Suhtaudun erityisen myönteisesti mietinnössä esitettyyn arvioon siitä, että luonnonhaitoista kärsiville alueille ja talouskasvun alueille pitäisi tulevaisuudessa myöntää joustavammin valtiontukea. On erityisen tärkeää varmistaa, että tällaisille alueille myönnetään jonkin aikaa tuen enimmäismäärä, ja ylläpitää niiden myönteistä talouskehitystä vuoden 2006 jälkeen. On myös varmistettava, että alueet eivät jää jälkeen, kun talous kohentuu ja kehittyy.

Haluan muiden puhujien tavoin korostaa myös, että yrityksien on tarpeen pysyä alueella, jolla sijaitessaan ne ovat saaneet tukea.

(Puhuja jatkoi irlanniksi.)

  Puhemies. Haluan vain muistuttaa parlamentille, että jäsen de Brún aloittaa ja lopettaa puheenvuoronsa toisinaan irlanniksi, jota ei vielä tulkata. Hän tietää sen ja me tiedämme sen.

  Peter Baco (NI). – (SK) Kello on nyt viittä vaille puolenyön, niin kirjaimellisesti kuin kuvaannollisestikin. Olennainen osa keskustelua, joka koskee valtiontukea aluekehityksen välineenä, on uhkaileminen Yhdistyneen kuningaskunnan ehdotuksella, joka koskee uusille jäsenille Euroopan unionin rakennerahastoista kaudella 2007–2013 myönnettävän rahoitustuen vähentämistä. Tuen vähentäminen lisäisi epäonnistumisen mahdollisuutta uusissa jäsenvaltioissa niiden pyrkiessä saavuttamaan valtiontuelle asetettuja tavoitteita. Tilanne on nimittäin usein se, ettei niillä yksinkertaisesti ole omia varoja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Jos niillä olisi, suhtautuisimme valtiontukeen, vähemmän edistyneempiin alueisiin ja koheesioon täysin eri tavalla.

Lisäksi nyt harkittavina olevien päätösten vaikutuksia ei ole analysoitu asianmukaisesti ja tutkittu toteen näytettävällä tavalla. Hyvät parlamentin jäsenet, aluekehitysvaliokunnan ja esittelijä Koterecin päätöslauselmaesitys on hyvä, mutta siitä tulee merkityksellinen vain, jos uusille jäsenvaltioille myönnettävän tuen taso säilyy ennallaan.

  Jan Olbrycht (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, tämänpäiväinen keskustelu ei koske suoranaisesti eurooppalaista solidaarisuutta, koheesiopolitiikkaa tai EU:n varojen jakamista. Tosiasiassa keskustelu ei eroa kovinkaan paljon niistä keskusteluista, jotka koskevat solidaarisuusperiaatetta tai talouskehitystä edistäviä tekijöitä, erityisesti niitä tekijöitä, jotka edistävät tai haittaavat toimivien talouksien olemassaoloa jäsenvaltioissa.

Alueellisella tasolla myönnettävää valtiontukea koskevat päätökset kuuluvat täysimääräisesti Euroopan komission toimivaltaan. Samalla parlamentti ei kuitenkaan voi vain tarkkailla passiivisesti alan kehitystä, kun otetaan huomioon, että parlamentti työskentelee aktiivisesti koheesiopolitiikkaa koskevan lainsäädäntöpaketin parissa. Näin ollen on korostettava erityisesti tiettyä mietinnössä esitettyä seikkaa, eli sitä, että odotamme komission hyväksyvän kantansa vasta, kun uusista rahoitusnäkymistä on päästy sopimukseen ja kun koheesiopolitiikan talousarvio on hyväksytty.

Valtiontuen tasoja koskevilla asetuksilla – jos ne muotoillaan oikein – pitäisi tehostaa rakennetoimien vaikutusta sen sijaan, että niillä rajoitetaan taloudellisia vapauksia. Tarkoitan tällä myös liiketoimintaa. Valtiontuen ei pidä olla vaihtoehtoinen tapa estää keinotekoisesti yrityksien toiminnan siirtämisen kaltaisia toimia.

Jäsenvaltioiden taloudellisen toiminnan tavoitteena pitäisi myös olla investointeja edistävän toimintaympäristön luominen EU:hun ja sellaisten suotuisten toimintaedellytysten vahvistaminen, joiden ansiosta yritykset voivat suunnitella tulevaisuuttaan, sen sijaan että asetetaan keinotekoisia rajoituksia, jotka häiritsevät EU:n jäsenvaltioiden välisiä suhteita. On myös olennaisen tärkeää kuulla alueellisia ja paikallisia viranomaisia kriteereistä, joiden perusteella määritellään tukikelpoiset alueet.

  Alfonso Andria (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan ensinnäkin kiittää jäsen Koterecia hänen tekemästään työstä.

Puhumme valtiontuen vähentämisestä mutta sen paremmasta kohdentamisesta, jotta voitaisiin vastata tehokkaasti taloudellisen globalisaation, laajentumisen ja unionin kilpailukyvyn palauttamisen haasteisiin. On kuitenkin vaarana, että joitakin alueita rangaistaan: valtiontuella on edistettävä kilpailukykyä, innovaatiota sekä tutkimusta ja kehittämistä koko Euroopan unionin alueella.

Tässä yhteydessä olisi erityisen toivottavaa luoda siirtymävaiheen järjestely tilastovaikutusalueita varten. Pyydän näin ollen komissiota ottamaan huomioon Koterecin mietinnön 7 kohdan uuden sanamuodon, joka on hyväksytty aluekehitysvaliokunnassa. Kehotan Euroopan komissiota panemaan asian merkille ja ryhtymään asianmukaisiin toimiin sekä ottamaan tiettyjen alueiden työllisyysluvut paremmin huomioon, kun kyseisten alueiden asemaa määritellään.

  José Albino Silva Peneda (PPE-DE). – (PT) Valtiontukea pidetään yleensä kilpailua haittaavana tekijänä. Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa tunnustetaan kuitenkin, että tällainen tuki voidaan hyväksyä, kun sen tarkoituksena on edistää niiden alueiden talouskehitystä, joilla elintaso on selvästi Euroopan unionin keskiarvoa alempi. Näin suojellaan periaatetta, jonka mukaan aktiivinen valtion politiikka on perusteltua, kun sen tarkoituksena on vahvistaa sosiaalista koheesiota.

Vaikka markkinoiden vapaa toiminta edistääkin talouskehitystä, kehitystä ei voida taata yksinomaan tällä tavalla. Aluepolitiikan alalla tällaisella valtiontuella voidaan näin ollen tukea epäsuotuisimpia alueita. Kun otetaan huomioon, että valtiontuki ja aluepolitiikka ovat toisiaan täydentäviä, myös niitä on lähennettävä. Tässä yhteydessä olen samaa mieltä esittelijän kanssa siitä, että tilastovaikutusalueilla olisi sovellettava samoja järjestelyjä kuin konvergenssitavoitealueilla.

Tarkastelen nyt globalisaatiota, joka on tuonut uuden ongelman EU:n tarkasteltavaksi; olen toistuvasti kiinnittänyt parlamentin huomion siihen. On nimittäin kyse siitä, että ne alueet ja alat, joiden toiminta perustuu taloudellisessa mielessä teollisuustuotantoon, saattavat joutua pyyhkäistyiksi kartalta. Tämän suuntauksen oikaisemiseksi EU on esittänyt ajatuksen globalisaatiorahastosta. Tuen aloitetta, vaikkakin sillä edellytyksellä, että se pannaan täytäntöön vain sellaisilla alueilla, joihin akuutti sosiaalinen riski todennäköisimmin kohdistuu.

Rahaston on näin ollen oltava erittäin valikoiva, ja sitä on hyödynnettävä vain poikkeustilanteessa. Toimet on kohdistettava alueisiin, jotka täyttävät aina kolme keskeistä edellytystä: suuri väestönkeskittymä, korkea työttömyys ja erikoistuminen tietyille aloille.

  Margie Sudre (PPE-DE). – (FR) Arvoisa komission jäsen, komission viimeisimmät ehdotukset kansallisesta aluetuesta ovat todellinen edistysaskel, koska kaikissa jäsenvaltioissa säilyy tukikelpoisia alueita turvaverkon luomisen ansiosta.

Toimenpide johtaa kuitenkin tuen merkittävään alenemiseen, mikä on ristiriidassa makrotaloudellisia indikaattoreita koskevien suuntauksien kanssa joillakin alueillamme. Tästä syystä olisi hyvä ajatus vahvistaa turvaverkkoa. Kynnysarvon alentaminen huomattavasti ehdotettua 50:tä prosenttia enemmän auttaisi meitä nimittäin ottamaan asianmukaisesti huomioon sellaisissa jäsenvaltioissa vallitsevan tilanteen, joissa alueellisia eroja ei oteta huomioon tilastollisissa jaotteluissa.

Vaikka panenkin mielihyvin merkille, että syrjäisimmät alueet ovat edelleen tukikelpoisia 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti, pahoittelen samalla sitä, että uusissa ehdotuksissa ei korvata ilmoitettua tuen alentamista. Syrjäisimpien alueiden tukitasoa on tarkasteltava aivan erityisellä tavalla, koska tuki on olennaisen tärkeä alueiden talouksien elinkelpoisuuden kannalta. Kyse ei ole pelkästä mukautumisesta kilpailuun.

On epäjohdonmukaista kehottaa syrjäisimpiä alueita tekemään yhteistyötä naapurimaiden kanssa, joissa palkkakustannukset ovat huomattavasti alhaisemmat, samalla kun syrjäisimpien alueiden yrityksille myönnettävää tukea leikataan dramaattisesti. Tuki on olennaisen tärkeä väline, jonka avulla palautetaan vääristyneen alueellisen kilpailun oikeudenmukaiset edellytykset. Merentakaisille alueille on ehdottomasti edelleen myönnettävä nykyistä vastaavaa tukea.

Haluan kiittää aluekehitysvaliokuntaa siitä, että se hyväksyi tarkistukseni. Siinä korostetaan, että suuntaviivoissa olisi nimenomaan suotava jäsenvaltioille mahdollisuus ilmoittaa tukihankkeista ja komissiolle mahdollisuus arvioida niiden yhteensoveltuvuutta käyttäen joustavampia kriteereitä niin, että voidaan ottaa huomioon mahdolliset alueelliset tai alakohtaiset erityispiirteet sekä innovatiiviset lähestymistavat.

  Jan Březina (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tuen näiden uudistusten peruslähtökohtia, jotka voidaan tiivistää seuraavasti: vähemmän mutta paremmin kohdennettua valtiontukea. Tehoton valtiontuki vaikuttaa haitallisesti sisämarkkinoihin ja taloudelliseen kilpailukykyyn. Käsiteltävänämme on tasapainoinen teksti, jossa otetaan huomioon köyhimpien alueiden ja tilastovaikutusalueiden tarpeet. Suhtaudun erityisen myönteisesti siihen, että komissio on vetänyt pois alkuperäisen ehdotuksensa, jonka mukaan oli tarkoitus leikata vauraimpien maiden naapurialueiden valtiontukea. Tämä koski erityisesti Tšekin ja Saksan sekä Tšekin ja Itävallan välisiä raja-alueita, jotka ovat jo monen vuoden ajan olleet jäljessä muista maista, koska ne olivat aiemmin rautaesiripun eri puolilla. Niin sanottuun yritysten toiminnan siirtämiseen liittyvää ongelmaa ei voida mielestäni ratkaista syyttämällä kyseisiä yrityksiä. Tästä syystä olisi mielestäni oikein ja asianmukaista, että komissio noudattaisi sellaista pk-yrityksiin kohdistuvaa lähestymistapaa, jonka mukaan pk-yrityksien hankkeille ehdotettua määräaikaa lyhennettäisiin kolmeen vuoteen. Pienyrittäjien on oltava joustavia. Valtiontuki on tärkeä aluekehityksen väline. Sääntöuudistuksen on näin ollen perustuttava tehokkuuden, avoimuuden ja solidaarisuuden periaatteisiin. Tuen pyrkimystä kohti tällaisia uudistuksia.

  Neelie Kroes, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää teitä ja kaikkia arvoisia parlamentin jäseniä tiiviistä yhteistyöstä, jota parlamentti teki aluekehitysvaliokuntansa ja sen esittelijän Koterecin välityksellä komission kanssa tämän tärkeän asian parissa.

Uudessa alueellisen tuen suuntaviivoja koskevassa luonnoksessa on kaksi olennaisen tärkeää periaatetta: ensinnäkin tarve vaikuttaa merkittävällä tavalla unionin koheesiopolitiikkaan varmistamalla mahdollisimman laaja yhdenmukaisuus rakennerahastoja koskevien asetuksien kanssa, ja toiseksi tarve panna täytäntöön perättäisten Eurooppa-neuvostojen päätelmät. Niissä vaaditaan vähemmän mutta paremmin kohdennettua tukea valtiontukea koskevaan toimintasuunnitelmaan sisältyvän yleisen lähestymistavan mukaisesti.

Luotan siihen, että tällä uudistuksella, joka on vasta ensimmäinen askel valtiontukea koskevien sääntöjen kokonaistarkastelussa, edistetään merkittävästi Lissabonin strategian täytäntöönpanoa ja Euroopan kilpailukyvyn palauttamista, ja että sillä ruokitaan talouskasvun, korkeamman elintason sekä enemmän ja parempia työpaikkoja koskevaa myönteistä kierrettä.

Odotan innokkaasti laajemman keskustelun seuraavaa vaihetta. Emme keskustele asiasta viimeistä iltaa. Laajemman keskustelun seuraava vaihe koittaa, kun parlamentissa keskustellaan ensi vuonna valtiontukea koskevasta toimintasuunnitelmasta. Tässä yhteydessä panen merkille monet mietinnössä esitetyt kommentit, jotka liittyvät laaja-alaisempiin asioihin: eräät parlamentin jäsenet mainitsivat ryhmäpoikkeukset, vähimmäismäärän rajat sekä yleiset säännöt, joita sovelletaan pk-yrityksiin. Haluan myös muistuttaa teille, että pk-yrityksille voidaan myöntää merkittävää tukea muuallakin, kuten tuettujen alueiden ulkopuolella. Suuryritykset saavat myös tiettyjen edellytyksien täyttyessä tukea tutkimusta, kehittämistä, koulutusta ja ympäristönsuojelua varten sijainnistaan riippumatta.

"Tilastovaikutusalueet" ovat alueita, joiden asukaskohtainen BKT on alle 75 prosenttia 15 jäsenvaltion EU:n keskiarvosta, mutta yli 75 prosenttia 25 jäsenvaltion EU:n keskiarvosta. Niiden BKT voi olla enintään 82,2 prosenttia 25 jäsenvaltion EU:n keskiarvosta. Ne saavat suuntaviivoja koskevassa luonnoksessa 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisen aseman ja 30 prosentin suuruisen tuki-intensiteetin suuryrityksille ohjelmakauden ensimmäisessä vaiheessa sekä mahdollisuuden myöntää toimintatukea.

Näiden tilastovaikutusalueiden tilannetta tarkastellaan väliarvioinnissa, jos niiden BKT putoaa alle 75 prosentin 25 jäsenvaltion EU:n keskiarvosta. Ne saavat edelleen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaista tukea sekä toimintatukea. Muutoin ne ovat tukikelpoisia 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti, tuki-intensiteetin ollessa 20 prosenttia, ja ne hyötyvät siirtymämääräyksistä. On pantava erityisesti merkille, että ne voivat jatkaa toimintatuen myöntämistä vielä kahden vuoden ajan. Tästä syystä kaikki tilastovaikutusalueet voivat edelleen saada aluetukea koko ohjelmakaudella joko 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan tai 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisina alueina.

Mainitsen vielä kolme seikkaa tämäniltaisten keskustelujemme ja päätöslauselmaan esitettyjen tarkistuksien johdosta. Ensinnäkin on edelleen olennaisen tärkeää kohdistaa aluetukea epäsuotuisimpiin alueisiin. Se tarkoittaa myös tasapainotettujen ja selvästi rajattujen tuki-intensiteettien määrittämistä. Toiseksi turvaverkon vahvistaminen voisi olla ristiriidassa aluetuen poikkeuksellista luonnetta koskevan periaatteen kanssa ja saattaisi vaarantaa tavoitteen, jonka mukaan tukialueille on annettava todellista lisävahvistusta muihin alueisiin verrattuna. Kolmanneksi on löydettävä oikea tasapaino, jossa voidaan varmistaa, että investoinnit pysyvät jollakin tietyllä alueella kehityksen edistämisen edellyttämän ajan, mutta välttää samalla se, että investoiville yrityksille asetetaan liian rajoittavia velvoitteita, jotka estävät investoinnit.

Aluetukea rahoitetaan uusissa jäsenvaltioissa itse asiassa myös rakennerahastoista; vanhat jäsenvaltiot käyttävät yleensä omia talousarvioitaan. Haluan korostaa, että rahoitusnäkymiä leikkaamalla ja tuen piirissä olevaa väestömäärää lisäämällä ei edistetä koheesiota.

Päätän puheenvuoroni toteamalla, että näin tärkeään asiaan liittyvät uudistukset onnistuvat vain, jos ne perustuvat sidosryhmien väliseen laajaan yksimielisyyteen. Suhtaudun myönteisesti siihen, että Euroopan parlamentti pyrkii aktiivisesti edistämään asiaa. Haluan vielä kiittää esittelijä Koterecia ja hänen ryhmänsä jäseniä kaikesta heidän tekemästään työstä.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina.

Kirjalliset lausumat (Työjärjestyksen 142 artikla)

  Francesco Musotto (PPE-DE). – (IT) Valtiontuki on tarkoitettu erityisesti epäsuotuisille alueille, ja sen avulla voidaan edistää Lissabonin, Göteborgin ja Barcelonan tavoitteita määrätietoisemmin kuin muiden politiikkojen avulla. Valtiontuki on näin ollen tärkeä väline, jolla jäsenvaltiot voivat tukea köyhempiä alueita, kuten niitä alueita, joihin kohdistuu laajentumisesta johtuva niin sanottu tilastovaikutus, tai epäsuotuisia alueita, kuten saaria tai vuoristoalueita.

Valtiontuen vähentäminen ja parempi kohdentaminen ovat olennaisen tärkeitä tekijöitä tehokasta kilpailua edistettäessä, mutta on tarkasteltava huolellisesti parametrejä, joita tässä uudessa lähestymistavassa ehdotetaan. Ne johtavat kohtuuttomiin eroihin 15:n vanhan jäsenvaltion ja uusien jäsenvaltioiden välillä, mikä vesittää kannustimien vaikutuksen. Näin vaikutetaan haitallisesti uusien yrityksien houkuttelemiseen alueille, edistetään kilpailukyvyttömien, vain tukien avulla hengissä selviävien yrityksien toiminnan siirtymistä ja luodaan perusteetonta kilpailua Euroopan köyhimpien alueiden välille. Tästä syystä on palautettava rajoitetummat tukitasot ja kavennettava vähemmän kehittyneiden alueiden välisiä enimmäismäärien eroja. Lisäksi on korostettava suunniteltua "joustavuutta" suuryrityksien tuen yhteydessä.

66. Seuraavan istunnon esityslista: ks. pöytäkirja

67. Istunnon päättäminen

(Istunto päättyi klo 00.15.)