Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 17. tammikuuta 2006 - Strasbourg

14. Sokerialan YMJ – Viljelijöiden tukijärjestelmät – Sokerialan rakenneuudistus (jatkoa)

  Puhemies. –  Esityslistalla on seuraavana keskustelu Fruteaun laatimista maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnöistä.

  María del Pilar Ayuso González (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluaisin onnitella jäsen Fruteauta hänen pyrkimyksistään parantaa komission ehdotusta, joka merkitsee täyskäännöstä vuodesta 1968 alkaen Euroopan unionissa toteutetussa alan politiikassa, ja jolla myös aiotaan lopettaa sokerijuurikkaan viljely monella Euroopan unionin alueella.

Vaikka tämä on todettu monta kertaa, haluan vielä kommentoida neuvoston epäkunnioittavaa suhtautumista parlamenttiin, sillä se on tehnyt asiasta sopimuksen ja tiedottanut siitä tiedotusvälineille ennen kuin se on kuullut parlamentin mielipidettä. Toimielinten välillä aina voimassa ollutta herrasmiessopimusta on rikottu. Tällaisen epädemokraattisen eleen jälkeen meidän ei pitäisi hämmästellä, etteivät kansalaiset usko toimielimiin ja että he äänestävät niin kuin äänestävät ja tekevät niin myös jatkossa.

Neuvostossa tehty poliittinen sopimus on lähempänä komission ehdotusta kuin sitä ehdotusta, josta Euroopan parlamentti huomenna äänestää. Viittaan tässä ainoastaan hintoihin. Olette sopineet 36 prosentin hinnan alennuksesta, kun taas komissio ehdottaa 39 prosentin alennusta ja parlamentti aikoo äänestää 30 prosentin alennuksesta.

Haluan myös todeta olevani eri mieltä niiden maiden syrjimisestä, joiden tuotannon osuus on pienempi kuin niiden kulutus ja jotka eivät tämän vuoksi tuota sitä ylijäämää, joka teoriassa tekee tästä uudistuksesta tarpeellisen. Näitä maita on rangaistu samalla kun suurille C-sokerin tuottajille on myönnetty suurempia kiintiöitä.

Lopuksi totean, että kaikki puhuvat biopolttoaineiden tuottamisesta, joka olisi vaihtoehtoinen käyttömuoto markkinoilta poistettavalle sokerijuurikkaalle, mutta kuinka ja milloin tähän aiotaan tarjota tarvittavat keinot? Arvoisa komission jäsen, te tuskin uskotte siihen, että viljelemällä energiakasveja puolentoista miljoonan hehtaarin alalla ja tukemalla viljelyä 40 eurolla hehtaaria kohti voimme vastata niiden monien viljelijöiden tarpeisiin, jotka menettävät elinkeinonsa.

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE). – (HU) Arvoisa puhemies, neuvoston päätös on julma Euroopan unionin kansalaisia kohtaan ja näin ollen myös Unkarin sokeriteollisuutta kohtaan, eikä sitä sen vuoksi voida hyväksyä. Euroopan parlamentti ei voi hyväksyä unionin sokeriteollisuudelle annettua kuolemantuomiota. Mikäli tämä neuvoston antama julma asetus pysyy voimassa, 15 vuoden kuluttua sokeria tuotetaan enää kahdessa Euroopan unionin maassa: Ranskassa ja Saksassa.

Tämä voidaan välttää, mikäli esittelijä Jean-Claude Fruteaun erinomainen, perusteellinen ja tasapainoinen ja mietintö hyväksytään, mutta jo Fischer Boelin ehdottama versio olisi suotuisampi Euroopan sokerituottajille.

Euroopan parlamentin kanta on, että hinnan alennuksen pitäisi olla 30 prosenttia, mikä on vähemmän kuin neuvoston päätöksessä esitetty alennus, ja korvauksen pitäisi olla korkeampi, jopa 100 prosenttia, jos mahdollista. On myös tärkeää varmistaa, ettei siirtymäkausi ylitä neljää vuotta. Pinta-alaan perustuva tuki pitäisi sitoa osatuotantoon, ja tämä olisi lisättävä ehtoihin. Tämä on vaatimukseni komissiolle.

Vaatimattomampi hinnan alennus mainittujen ehtojen lisäksi takaisi sokerijuurikastuotannolle paremmat selviytymismahdollisuudet Unkarin kaltaisissa tärkeissä sokerintuottajamaissa. Valitettavasti kaikki viisi Unkarin sokeritehdasta ovat ulkomaisten – ranskalaisten, saksalaisten ja itävaltalaisten – sokerijuurikkaan tuottajien omistuksessa, jotka saattavat päättää rajoittaa sokerintuotannon omiin maihinsa. Tämä olisi vaaraksi Unkarin kaltaiselle maalle, jonka kannattava tuotanto on Euroopan unionin keskitasoa. Tämän vuoksi pyydän muilta parlamentin jäseniltä, että korjaisimme neuvoston tekemän väärän päätöksen.

  Johan Van Hecke (ALDE). – (NL) Hyvät kollegat, tällä hetkellä Euroopan unionin eniten tuetun maataloustuotteen eli sokerin kustannukset ovat kolme kertaa maailmanmarkkinahintaa korkeammat. Tämä on todellakin epäoikeudenmukainen tilanne, jota on mahdoton hyväksyä ja jonka vuoksi perusteellinen uudistus oli ja on mielestäni väistämätön.

Herää kysymys, mennäänkö komission ehdotuksissa riittävän pitkälle. Nähdäkseni tässä jätetään huomioimatta sokerialan rakenteellinen ongelma, nimittäin yleinen ylituotanto. Jo nyt sokeria tuotetaan selvästi enemmän kuin kulutetaan. Tilanne pahenee, kun hinta laskee, ja hinnan aleneminen hyödyttää vain suurtuottajia ja jakelijoita. Lopulta säästöt menevät maatalousalan taskuun, mutta pienviljelijöille jää vähemmän tuottoa sokerijuurikassadoistaan. Kuluttaja maksaa kuitenkin loppujen lopuksi sokerista saman kilohinnan kuin ennenkin.

Uudistuksesta joutuvat todennäköisesti kärsimään erityisesti köyhimmät maat. Monissa AKT-maissa on suosituimmuuskohtelun seurauksena syntynyt paikallista sokerintuotantoa, joka on usein pienimuotoista ja sokeria tuotetaan erittäin vähäisin kustannuksin. Nämä maat eivät voi mitenkään kilpailla ilman Euroopan unionilta saatavaa lisätukea. Tämän vuoksi Kinnockin tarkistus, joka koskee 200 miljoonan euron myöntämistä AKT-maiden tukemiseen, on tärkeä. Itse asiassa Kinnockin muutkin tarkistukset ansaitsevat kannatuksemme.

Epäonnistuminen Kaikki paitsi aseet -ohjelmassa heikentää huomattavasti uskottavuuttamme vähiten kehittyneiden maiden keskuudessa. Uudistuksen vuoksi meidän on myös käytävä keskustelua kaikkien vientitukien lakkauttamisesta, kuten äskettäin luvattiin Honkongissa. Totean vielä yhteenvetona, että sokeriuudistusta tarvitaan, mutta vain siinä tapauksessa, ettei se maistu makealle vain suurtuottajien suussa ja että köyhät viljelijät saavat siitä muutakin kuin vain vatsanpuruja.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, kuten maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa totesimme, olemme todella huolissamme sokeriuudistuksesta ja niistä kannoista, jotka neuvosto valitettavasti hyväksyi ennen tätä keskustelua.

Valiokunnassa tekemässämme ehdotuksessa painotettiin elintarvikeomavaraisuutta ja elintarviketurvallisuutta koskevien periaatteiden edistämistä sekä viljelijöiden ja alan suojelemista niillä alueilla ja niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat vaikeuksissa. Kannatimme myös tuotantokiintiöiden lisäämistä niissä maissa, joissa tuotannossa on vajetta kulutukseen nähden, esimerkiksi Portugalissa.

Lisäksi, koska Portugalissa on hyvät olosuhteet ja koska maan sokerintuotannossa on huomattava vaje kulutukseen nähden, ehdotimme ja kannatamme edelleen portugalilaisen Coruchen tehtaan sokerijuurikkaan tuotantokiintiöiden lisäämistä 120 000 tonniin taloudellisen kannattavuuden, työpaikkojen ja sokerijuurikkaan tuotannon takaamiseksi.

  Kathy Sinnott (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, sanotaan, että on parempi antaa nälkäiselle onki kuin kala. Mikäli aiomme lopettaa sokerintuotannon Irlannissa ja EU:ssa, me voimme ja meidän myös täytyy korvata se asianmukaisesti viljelijöille ja tuottajille, vaikka tekisimme sen vain omaatuntoamme rauhoittaaksemme.

Olemmeko kuitenkin hulluja? Miksi aiomme lopettaa sokerintuotannon, vaikka tarvitsemme kipeästi vaihtoehtoja öljypolttoaineille? Miksi maksamme siitä, että pellot tyhjenevät ja koneet ruostuvat, nyt kun tarvitsemme sokerintuotantoa enemmän kuin koskaan? Sokeria voidaan käyttää muuhunkin kuin makeuttamiseen.

Toisaalta varoitamme öljyn loppumisesta ja edistämme vaihtoehtoisia energiamuotoja, toisaalta taas sokerintuotanto – yksi toteutuskelpoisista vaihtoehdoista – aiotaan lopettaa. Oikea käsi ei näytä tietävän mitä vasen tekee. Miten voimme tällä tavoin saavuttaa mitään?

Samalla kun suunnittelemme omaa korvauspakettiamme, muistakaamme myös Mauritiuksen kaltaisia unionin ulkopuolisia maita, joille sokeriuudistuksellamme on tuhoisia vaikutuksia.

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, sokerimarkkinoiden vapauttaminen on monimutkainen ongelma ja vaatii meiltä erityistä huomiota. Euroopan parlamentti osoitti ymmärtävänsä tämän hyväksymällä sokerin yhteistä markkinajärjestelyä koskevan uudistuksen 10. maaliskuuta 2005. Valitettavasti Euroopan komissio ei ottanut kyseistä päätöslauselmaa huomioon. Heinäkuussa 2005 se esitti kolme asetusehdotusta, joilla se heikensi parlamentin hyväksymän päätöslauselman merkitystä. Parlamentti sivuutettiin toisen kerran 24. marraskuuta 2005, kun neuvosto hyväksyi uudistuksen lopullisen version kysymättä parlamentin mielipidettä ja vaikka Puolan ja Kreikan maatalousministerit vastustivat sitä. Tämä on johtanut siihen, että meille esitellään ehdotuksia, joissa rikotaan eurooppalaista solidaarisuuden periaatetta ja joiden tavoitteena on varmistaa, että sokerimarkkinoita uudistetaan pienempien maiden ja erityisesti EU:n uusien jäsenvaltioiden kustannuksella. Ehdotusten tavoitteena on myös varmistaa, että Euroopan unionin sokerintuotanto keskitetään Saksaan ja Ranskaan.

Ehdotettu ratkaisu vahingoittaa viljelijöitä ja sokeritehtaiden työntekijöitä ja hyödyttää suuria sokeriyhtiöitä. Yksilö ja kumppanuuden periaate ovat tässä uudistuksessa pudonneet kelkasta. Uudet jäsenvaltiot ovat yksityistäneet sokeritehtaansa, mutta selvästi suurin osa näistä tehtaista päätyi Puolassa ulkomaalaisten omistukseen vain kolmanneksella siitä hinnasta, joka niille nyt maksetaan tuotannon lopettamisesta. Tilanne on samanlainen monessa muussa maassa.

Tästä ja monesta muusta syystä ehdotan, että kaikki kolme ehdotusta hylätään ja että laaditaan uusi uudistus, joka vastaisi parlamentin 10. maaliskuuta 2005 hyväksymää päätöslauselmaa.

  Jan Tadeusz Masiel (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, tiedän hyvin, että yhä kauaskantoisempia yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksia on toteutettava ja että niitä myös aiotaan toteuttaa. On valitettavaa, että uudet uudistukset ovat haitallisia viljelijöille ja että uudet jäsenvaltiot kärsivät eniten, kuten tavallista. Tämä on jälleen yksi esimerkki niistä epäoikeudenmukaisista ehdoista, joilla liityimme EU:hun.

Komission jäsenelle ei liene mikään yllätys, ettei tekeillä oleva sokerijärjestelmän uudistus tuo hänelle uusia ystäviä Puolassa. Hänen olisi ymmärrettävä meidän näkökantamme ja kiinnitettävä siihen tarkasti huomiota. Kuten esittelijä totesi, meidän olisi kiinnitettävä huomiota erityisesti niihin miehiin ja naisiin, jotka saavat elantonsa sokerintuotannosta. Suunniteltu korvaus olisi suunnattava ensisijaisesti sokeritehtaiden työntekijöille ja viljelijöille eikä näiden tehtaiden omistajille. Tämä on sitäkin tärkeämpää, kun otetaan huomioon, että suurin osa Puolan sokeritehtaista on ulkomaalaisten hallinnassa.

Tuotantokiintiöiden siirtäminen valtiolta toiselle olisi kiellettävä keinottelun välttämiseksi. Sokerimarkkinoiden uudistus on jälleen yksi menetetty mahdollisuus. Sen sijaan, että se olisi osoitus EU:n jäsenvaltioiden välisestä ja EU:n kehitysmaille osoittamasta solidaarisuudesta, sen tuloksena köyhät maat eivät saa riittävästi tukea ja jäsenvaltioiden välille syntyy uusia kiistakysymyksiä.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, sokerimarkkinat kaipaavat kipeästi uudistamista, sillä kiintiöitä, hintoja ja vientitukia koskevan asetuksen voimassaoloaika päättyy 30. kesäkuuta 2006. Emme kuitenkaan voi hyväksyä meille esitettyjä ehdotuksia.

Minä ja suurin osa puolalaisista sokerijuurikkaan viljelijöistä olemme sitä mieltä, että näitä muutoksia voidaan kuvata ainoastaan sanalla pöyristyttävä. Neuvoston nyt aikaansaama poliittinen kompromissi on sietämätön. Puolan sokerijuurikkaantuottajat ovat jopa väittäneet, että EU:n sokerimarkkinoiden uudistusta lykättiin tarkoituksella siihen asti kunnes uudet jäsenvaltiot ovat liittyneet unioniin, jotta EU:n sokerintuotantoa voidaan vähentää näiden maiden kustannuksella. Euroopan komissio on todennut kerta toisensa jälkeen, että C-sokerikiintiöt horjuttavat markkinoiden vakautta. WTO-paneeli teki meitä koskevan kielteisen päätöksen, eikä valituksemme mennyt läpi. Kuitenkin ministerineuvostossa aikaan saadussa kompromississa myönnetään 1,1 miljoonan tonnin C-sokerin lisäkiintiö niille jäsenvaltioille, jotka tuottavat siitä suurimman osan.

Euroopan komission ja neuvoston toteuttamat toimenpiteet ovat hämmästyttävän epäjohdonmukaisia. Vaikka näiden toimielinten tavoitteena on rajoittaa tuotantoa, ne ovat ehdottaneet lisäkiintiöitä niin sanottua C-sokeria suuria määriä tuottaville maille. Saimme monia tämän kaltaisia joululahjoja, mutta on harmillista, ettei joulupukki ollut yhtä antelias kaikkia muitakin maita kohtaan. Miten komission jäsen ja neuvosto selittävät sen, että vain tietyt maat saavat lisätukea? Millä perusteella nämä maat on valittu? Puolan kaltaiset paljon köyhemmät maat joutuvat maksamaan näiden joululahjojen kustannukset suurempina rakenneuudistusmaksuina. Kysyisin komission jäseneltä, merkitseekö sokerimarkkinoiden uudistus pelkästään tinkimistä vai perustuuko se johdonmukaisiin toimenpiteisiin, joilla varmistetaan Euroopan unionin sokerimarkkinoiden kilpailukyky.

Pyydän parlamenttia hyväksymään jättämäni tarkistukset, joilla pyritään parantamaan sokerimarkkinoiden uudistusta ainakin osittain. Toivokaamme, että komissio ja neuvosto ottavat ne huomioon. On vielä mahdollista, että ne tekevät niin, ja olisin siitä hyvin kiitollinen.

  Marc Tarabella (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tämä keskustelu ja sen jälkeen toimitettava äänestys päättää vihdoin yli vuoden ajan täällä parlamentissa tehdyn työn, ja haluaisin korostaa jäsen Fruteaun rakentavaa lähestymistapaa ja todeta kannattavani hänen mietintöjään. Tämä hetki ei kuitenkaan ole tien pää, vaan ennemminkin se on alku alaa koskevalle kehitysprosessille.

Arvoisa komission jäsen, käännyn teidän puoleenne ja totean, että pyrkimyksellä asettaa markkinat tärkeimpään asemaan on tuhoisia seurauksia, vaikka olemmekin auttaneet lieventämään näitä seurauksia jonkin verran. Mikäli tällaista uudistusta perustellusti pidetään väistämättömänä, jo se on syy varoa sen seurauksia. Tämä johtuu siitä, että koska neuvoston ja parlamentin kannat lähenivät toisiaan, uudistuksen keskeiseksi seikaksi on tullut radikaali 36 prosentin hinnan alennus neljän vuoden aikana. Sääntelyn poistaminen hinnoittelun avulla hyödyttää suurtuottajia, jotka voivat jatkaa kasvuaan ympäristön kustannuksella ja hyväksikäyttää yhä enemmän alipalkattua yhteisön ulkopuolista työvoimaa. Se hyödyttää myös suurimpia kuluttajia, jotka voivat ostaa sokeria maailmanmarkkinoilta selvästi edullisemmin ilman, että tämä vaikuttaa lopputuotteen hintaan, ja näin ne voivat maksimoida voittonsa. Tämä on heidän määritelmänsä kehityksestä, jota ei pidä sekoittaa meidän omaan käsitykseemme.

Toisaalta hinnoittelun avulla toteutettava sääntelyn poisto vahingoittaa pientuottajia täällä Euroopan unionissa ja sitäkin enemmän AKT-maissa ja vähiten kehittyneissä maissa, jotka joutuvat myymään sokeria halvemmalla hinnalla ja ehkä jopa lopettamaan tuotantonsa ilman toteutuskelpoisia vaihtoehtoisia tulonlähteitä. Tämä ei hyödytä myöskään pienkuluttajia. On hyvin todennäköistä, etteivät he maksa sokerista yhtään vähempää. Lisäksi joissakin Euroopan unionin maissa tuotanto lopetetaan ja joissakin sitä jatketaan tuottajille, yhtiöille ja niiden työntekijöille hieman aiempaa hankalammissa oloissa.

Tässä vaiheessa haluaisin tuoda kysymykseen hivenen belgialaista näkökulmaa. Suhtaudun myönteisesti mahdollisuuteen toteuttaa juurisikurialalla rakenneuudistus inuliinin tuottamista silmällä pitäen, sillä tuotteen tulevaisuudennäkymät ovat hyvät. Jätin muutamia tähän liittyviä tarkistuksia ja kiitän teitä, hyvät kollegat, että hyväksyitte ne. Toivon, että helmikuussa kokoontuvassa neuvostossa kiinnitetään enemmän huomiota viljelijöille varatun tuen määrään ja niihin ehtoihin, jotka rakenneuudistustukea hakevien yritysten on täytettävä. Aion seurata asian etenemistä hyvin tarkasti.

  Luciana Sbarbati (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, sokerin yhteistä markkinajärjestelyä koskevaa sopimusta on kutsuttu historialliseksi sopimukseksi ja rohkeaksi päätökseksi tilanteessa, jossa on poljettu paikallaan aivan liian pitkään. On todettu, että tänään oli toimittava. On nimittäin kyettävä löytämään riittävästi varoja, jotta tämä kivulias mutta ehdottoman välttämätön rakenneuudistus voidaan toteuttaa ja että voidaan taata sekä korvausten maksaminen asianomaisille viljelijöille että alan kannattavuus pitkällä aikavälillä. Tämä uusi menettelytapa edistää kaupankäyntiä ja vahvistaa Euroopan unionin neuvotteluasemaa ensi kuussa Honkongissa pidettävässä WTO:n kokouksessa.

Uudistus tekee Euroopan unionista kehitysmaille ehdottomasti houkuttelevan markkina-alueen, jolle ne voivat viedä sokeria, vaikka itse olenkin sitä mieltä, että menetämme paljon laatutakuissa ja kuluttajien terveystakuissa. Arvoisa komission jäsen, ehkä meidän olisi tältä osin toimittava sinnikkäämmin, harkitsevammin ja varovaisemmin. Lopuksi totean, että sopimuksen avulla Euroopan unionilla on mahdollisuus antaa AKT-maiden kumppaneilleen taloudellista tukea muutoksiin sopeutumista varten, mutta, kuten aina, se varmasti päätyy vain suojelemaan Ranskaa ja Saksaa.

Kiitän suuresti esittelijää sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa tehdystä työstä enkä halua puhua enempää sopimuksen ehdoista, jotka ovat tulleet jo kaikille tutuiksi. Minun on kuitenkin jälleen kerran todettava, että Euroopan parlamentin asemaa on suuresti aliarvostettu, sillä neuvosto ja komissio sivuuttavat sen aivan liian usein.

Toivon siis, että tekstiä parantavat tarkistukset hyväksytään. Totean myös olevani melko hämmentynyt siitä, ettei YMP:n osalta ole otettu rohkeammin kantaa ja yritetty varmistaa, että Euroopan unionin tarvitsema energiariippumattomuus varmistettaisiin keskittymällä vaihtoehtoisiin energiamuotoihin tai yhdessä öljyn kanssa käytettäviin energiamuotoihin, esimerkiksi biomassaan, kuten myös professori Prodi totesi.

Biomassaa muuntamalla voimme saada tuloja, jotka ovat selkeästi suuremmat kuin sokerintuotannosta aiheutuvat tappiot. Onko komission jäsen tästä tietoinen? Entä komissio? Mielestäni Euroopan unionin kannattaisi investoida biomassan muuntamiseen, jossa käytettävällä tekniikalla tuotetaan suoraan vetyä. Kaksi tonnia kuivaa biomassaa tuottaa itse asiassa saman verran lämpöä kuin tonni öljyä, mutta siinä missä biomassan mahdolliset kustannukset olisivat 200 euroa tonnilta öljy maksaa noin 400 euroa tonnilta. Esimerkiksi Italia säästäisi noin 12 miljardia ja Euroopan unioni 120 miljardia euroa. Tällä tavoin voisimme toteuttaa politiikkaa, jossa uudistuksen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tavoitteet yhdistyisivät parhaalla mahdollisella tavalla ja ilman odottamattomia ja liiallisia järkytyksiä. Voisimme ottaa käyttöön ennakoivia sekä ympäristölle, viljelijöille ja tuottajille myönteisiä toimenpiteitä edistämättä hyödyn tavoittelua ja ennen kaikkea menettämättä työpaikkoja.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, tänään keskustelemme kolmesta parlamentille esitetystä mietinnöstä, joissa käsitellään sokerimarkkinoiden uudistamista. Edustan uutta jäsenvaltiota Puolaa ja haluaisin puhua kahdesta vakavasta uudistukseen liittyvästä huolenaiheesta.

Ensinnäkin uudistuksesta on tullut välttämätön erityisesti kahden maan, nimittäin Saksan ja Ranskan, liiallisen sokerinviennin vuoksi. Viennin määrä on ollut lähes 2 miljoonaa tonnia, ja sen vuoksi Ranskan ja Saksan olisi katettava uudistuksesta aiheutuvat kustannukset vähentämällä selvästi sokerinvientiään. Koska Puolan sokerinvienti on vain 90 000 tonnia, se voi vähentää tuotantoaan vain näissä rajoissa.

Toiseksi sokerintuotannon rajoituksia on Puolassa määrätty ennemminkin sokeritehtaille kuin viljelijöille, toisin kuin muissa EU:n jäsenvaltioissa. Saksalaiset ja ranskalaiset investoijat ostivat suurimman osan Puolan sokeritehtaista, ja tuotannon vähentämisestä niille aiheutuneet kustannukset olivat noin 200 euroa tonnia kohti. Kun otetaan huomioon, että tehtaille maksetaan korvauksia tuotannon lopettamisesta 730 euroa tonnia kohti, näiden tehtaiden omistajat saavat maksamansa summan takaisin lähes nelinkertaisesti. Lisäksi teollisuusomaisuus, eli rakennukset, maa ja koneet, ovat edelleen heidän omistuksessaan.

Haluan esittää nämä kaksi erittäin vakavaa huolenaihetta komissiolle ja neuvostolle sekä tänään istuntosalissa läsnä olevalle komission jäsenelle. Nämä kaikki luulevat keksineensä ensiluokkaisen tavan uudistaa sokerimarkkinoita.

  Duarte Freitas (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, arvoisa komission jäsen, olemme kaikki samaa mieltä siitä, että jotta alasta saataisiin kannattava, sitä on uudistettava YMP:n viimeisimmän uudistuksen ja EU:n kansainvälisten sitoumusten mukaisesti. Näistä uusista tavoitteista huolimatta komission ehdottama uudistus aiheuttaisi kuitenkin Euroopan unionin viljelijöille vakavia ongelmia, joista vähäisin ei ole tuntuva sokerin hinnan alentaminen.

Tämän vuoksi kannatan jäsen Fruteaun mietintöä sekä poliittisten ryhmien maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa tekemää työtä. Näillä komissiolle ja neuvostolle lähetetään mielestäni hyvin selkeä viesti. Haluan korostaa hinnan alennuksen rajoittamista sokerin yhteisessä markkinajärjestelyssä 30 prosenttiin sekä viljelijöiden tukijärjestelmiä koskevaa tarkistusta 3, jossa viitataan jäsenvaltioiden mahdollisuuteen saada tuotantoon sidottuja tukia ainakin jossakin määrin. Tällä tavoin voidaan estää sokerialan nopea katoaminen niiltä alueilta, joita tämä uudistus pahiten uhkaa. Toteaisin kuitenkin, että komission ehdotus laadittiin ennemminkin jalostusteollisuuden kuin maataloustuottajien näkökulmasta ja siinä otettiin ennemminkin huomioon ylituotantoon syyllistyvien maiden etunäkökohdat kuin sellaisten Portugalin kaltaisten pienempien maiden edut, jotka eivät tuota sokerijuurikasta tarpeeksi edes kulutuksensa kattamiseksi.

Portugalin sokerijuurikkaan tuotannon kantava voima on tehdas, joka tuottaa noin 70 000 tonnia koko maan 300 000 tonnin kulutuksesta. Toisin sanoen Portugalin kaltaiset maat eivät horjuta kansainvälisiä markkinoita ylituotannolla. Jos kuitenkin säilytämme mahdollisuuden hyödyntää rakenneuudistusrahastoa, josta tuetaan niitä, jotka joutuvat luopumaan osittain tuotantokiintiöistään, autamme tiettyjä maita, esimerkiksi Portugalia, siirtymään sokeriteollisuudessa viljelystä jalostusteollisuuden tukemiseen.

Lopuksi totean vastustavani neuvoston tapaa käsitellä asiaa, kun otetaan huomioon eri toimielinten asema. On sama, kuinka monta kertaa meille sanotaan, ettei tehty sopimus ole virallinen päätös vaan poliittinen sopimus. Totuus on kuitenkin se, että nyt kun Euroopan unionin kansalaiset ovat ilmaisseet olevansa huolissaan toimielinten avoimuudesta, tämä ei ole paras mahdollinen tapa edetä. Kyse ei ole ainoastaan siitä, että toimielinten välistä sopimusta on noudatettava kirjaimellisesti. Suoraan Euroopan unionin kansalaisten valitsemina poliitikkoina meillä on myös velvollisuus vaatia, että toimielimiä kunnioitetaan sekä eettisesti että poliittisesti.

  David Martin (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, suhtaudun myönteisesti jäsen Fruteaun mietintöihin ja ihailen myös sitä tapaa, jolla hän on työtään tehnyt. Olisi kohtuullista sanoa, että näkemyksemme sokerijärjestelmästä eivät ole samanlaisia, mutta haluaisin ajatella, että nyt menettelyn loppuvaiheessa näkemyksemme ovat paljon lähempänä toisiaan kuin sen alkuvaiheessa.

Esittelijän ja edellisten puhujien tavoin pidän valitettavana, että neuvosto päätti tehdä poliittisen sopimuksen ennen parlamentissa käytävää keskustelua. Mielestäni tämä on epäkunnioittavaa parlamenttia kohtaan. Pidän kuitenkin myönteisenä asiana sitä, että neuvosto on myöntänyt, että sokerialan keinotekoinen tukeminen on lopetettava ja että Euroopan unionin sokerijärjestelmän kilpailukykyä on parannettava maailman markkinoilla. Myös neuvosto kannattaa tätä ajatusta. Uskon myös, että alentamalla hintoja 36 prosenttia noudatamme WTO:n vaatimuksia. Tämä ei ole yhtä radikaali kuin komission ehdottama 39 prosentin alennus, mutta sen avulla voimme mielestäni noudattaa WTO:n sääntöjä. Neuvoston suositus, että muutokset toteutetaan neljän vuoden kuluessa, antaa tuottajillemme mahdollisuuden mukautua uusiin realiteetteihin.

Haluaisin kuitenkin, että toimia tehostettaisiin kahdella osa-alueella. Ensimmäinen niistä koskee C-sokeria. Meidän olisi selkeästi sitouduttava poistamaan C-sokeri, sillä se vääristää selkeästi maailman kauppaa ja saattaisi aiheuttaa WTO:ssa kiistoja. Aion siis torstaina kannattaa tarkistusta 80, ja toivon myös parlamentin tekevän niin.

Suhtaudun erittäin myönteisesti unionin tuottajille myönnettyyn 7 miljardin korvaukseen ja myönnän, että he tarvitsevat tätä tukea. Muiden puhujien tavoin pidän kuitenkin valitettavana sitä, ettemme ole yhtä anteliaita AKT-maiden tuottajille. Tällä hetkellä 18 AKT-maan tuottajat saavat sokerijärjestelmästä säännöllisiä tuloja 250 miljoonaa euroa vuodessa. Komission ehdotus vuosiksi 2007–2013 oli 190 miljoonaa euroa vuodessa. Se ei ole huono ehdotus, mutta ei myöskään riittävän avokätinen. Ongelmana on se, että neuvoston 16. ja 17. joulukuuta tekemä päätös ei vastaa komission ehdottamaa 190 miljoonaa dollaria, ja koska parlamentti käyttää tässä asiassa budjettivaltaa neuvoston rinnalla, sen on vaadittava 190 miljoonaa euroa vuodessa, mikäli haluamme, että meidän uskotaan suhtautuvan vakavasti vuosituhannen kehitystavoitteisiimme.

Lopuksi haluaisin yhtyä niiden sanoihin, joiden mielestä sokerin käyttö biopolttoaineena voi olla uusi vaihtoehto ja uudenlainen markkinamahdollisuus sokerille. Teknologia on jo olemassa. Sitä on parannettava ja mukautettava. Tähän taas tarvitaan tutkimusta ja teknistä tukea, ja toivon, että komissio suhtautuu jalomielisemmin tähän uudistuksen näkökohtaan ja pyrkii tukemaan paremmin sokerin laajempaa käyttöä paitsi ympäristösyistä myös siksi, että näistä ehdotuksista aiheutuvat tulonmenetykset voidaan korvata Euroopan unionin sokerintuottajille.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän jäsen Fruteauta hänen tähänastisesta työstään ja siitä, että hän malttaa pysyä tässä maratonistunnossa. Kiitän myös komissiota. Mielestäni me kaikki ansaitsemme olalle taputuksen. Sen sijaan, että toistaisin tiettyjä uudistuksiin liittyviä huomautuksia, totean vain, että olen hieman huolissani rajusta hinnan leikkauksesta. Olen tähdentänyt tätä ennenkin vaihtoehtona kiintiöiden leikkaamiselle sokeritarjonnan valvontakeinona.

Minulla on komissiolle erityisiä kysymyksiä, jotka koskevat jalostajilta perittäviä maksuja. Ehkäpä komission jäsen vastaa niihin. Arvoisa komission jäsen, mikäli maassa – ja tarkoitan nyt Irlantia – viljellään sokerijuurikasta vuonna 2006, onko yrityksen maksettava rakenneuudistusmaksuja tänä vuonna siinä tapauksessa, että se aikoo lopettaa tuotannon vuonna 2007? Tämä on erittäin tärkeä asia, joka ratkaisee sen, viljelläänkö sokerijuurikasta tänä vuonna vai ei – tämä on ehkä viimeinen sokerijuurikkaan viljelykausi Irlannissa.

Toinen kysymykseni liittyy komission jäsenen aiemmin esittämään huomautukseen hänen todetessaan, että jäsenvaltiot voisivat tietyissä tilanteissa lisätä rakenneuudistusjärjestelmässä viljelijöille varattavaa 10:tä prosenttia. Ehkäpä komission jäsen haluaisi tarkentaa, millaisia tilanteita hän tarkoittaa.

En käytä puheaikaani kokonaan, sillä me kaikki olemme varmasti väsyneitä ja ehkä tunteetkin ovat herkässä. Totean vain kehitysmaiden osalta – yhdyn myös muiden parlamentin jäsenten huolenaiheisiin – että sokerijärjestelmää uudistamalla olemme järkyttäneet kehitysmaita, sillä tarjoamme niille mahdollisuutta päästä markkinoillemme selvästi alemmilla hinnoilla. Nämä maat haluavat päästä markkinoillemme korkeilla hinnoilla, koska vain sillä tavoin ne voivat kasvaa ja kukoistaa. Tätä vaatineiden pitäisi miettiä, mitä he ovat nyt onnistuneet saamaan aikaan.

Lopuksi totean, että toivottavasti uudistuksilla saavutetaan se, mitä komissio väittää, eli kilpailukykyinen sokeriteollisuus. Valitettavasti Irlannin osalta pelkään tämän merkitsevän, ettei meillä ole enää minkäänlaista sokeriteollisuutta.

  Heinz Kindermann (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, esittelijä Fruteau ansaitsee kiitokset omistautuneesta työskentelystä, joka mahdollisti loppujen lopuksi hyväksyttävän kompromissin syntymisen. Häntä ei tietenkään auttanut tässä tehtävässä se, että maatalous- ja kalastusneuvosto oli jo tehnyt alustavan päätöksen. Vaikkei meillä olekaan yhteispäätösvaltuuksia tässä asiassa, kyseinen päätös voidaan hyväksyä vain vuoden 2005 WTO-neuvottelujen valossa.

Nyt saavutettu kompromissi on edelleen valtava haaste asianomaisille: niin EU:ssa kuin AKT-maissa ja vähiten kehittyneissä maissa. Vaikka asianomaiset osapuolet saavat korvauksia, tulojen menetyksiltä ei kuitenkaan vältytä.

Tulevaisuudessa monilla EU:n sokerijuurikkaan viljelyalueilla ei voida kasvattaa yhtä paljon sokerijuurikasta kuin ennen elintarviketarkoituksiin, joillakin alueilla ei enää lainkaan. Tältä osin komission olisi noudatettava maatalouden ja maaseudun kehittämisen linjaa ja tutkittava mahdollisuutta lisätä muuhun kuin elintarviketarkoitukseen viljeltävien kasvien hehtaaritukea.

Mielestäni maatalousvaliokunnan keskeisimmät ehdotukset vastaavat maatalous- ja kalastusneuvoston ehdotuksia. Toivon, että kompromissi lopulta hyväksytään, sillä sen avulla annetaan sokerijuurikkaan viljelijöille suunnitteluturvallisuutta ja mahdollistetaan sokerijuurikastuotannon jatkuminen EU:ssa huomattavista leikkauksista huolimatta.

Sokeritehtaat ovat myös osaltaan vastuussa. Niiden tehtävänä on panna tuleva markkinajärjestely täytäntöön niin, että toteutuskelpoisia sosioekonomisia ratkaisuja voidaan suunnitella yhteistyössä ammattijärjestöjen ja henkilöstön edustajien kanssa.

  Hynek Fajmon (PPE-DE). – (CS) Hyvät kollegat, kuten kaikki varmasti tiedätte, sokeripalat ovat tšekkiläinen keksintö. Näin ollen tšekkiläisenä parlamentin jäsenenä haluan esittää muutaman kommentin sokerin yhteisen markkinajärjestelyn uudistusta koskevasta ehdotuksesta.

Ensimmäinen kommenttini on, että suhtaudun myönteisesti Euroopan unionin neuvoston ja komission pyrkimyksiin uudistaa EU:n sokeripolitiikkaa. Nykyinen politiikka on täysin naurettava ja tulee liian kalliiksi veronmaksajille ja kuluttajille. Tätä tilannetta on muutettava mahdollisimman pian ja markkinoiden sääntely on kokonaan poistettava ja markkinat on vapautettava.

Toiseksi on valitettavaa, että sokerijärjestelmää uudistetaan vasta nyt, kun WTO on päättänyt EU:n politiikan olevan epäoikeudenmukaista, ja tämän pitäisi antaa ajattelun aihetta jokaiselle EU:ssa. Miksi emme kykene vapauttamaan omia markkinoitamme ja miksi muiden maiden on pakotettava meidät tekemään niin? Vapaa kauppa ja vapaat markkinat ovat kuitenkin historiansa aikana tuoneet Euroopan kansoille vain vaurautta, kun taas protektionismi johtaa vain köyhyyteen. Näyttää kuitenkin siltä, että protektionismin puolustajat ovat täällä parlamentissa hyvin edustettuina. Vastustan ehdottomasti heidän näkemyksiään enkä aio äänestää heidän tarkistustensa puolesta. Sokerijärjestelmää on uudistettava mahdollisimman pian.

Kolmas kommenttini liittyy siihen, että kotikaupungissani on toiminut sokerinjalostamo vuosina 1890–1994. Se meni konkurssiin, koska kommunismin kukistuttua maassani sokerimarkkinat avattiin. Kotikaupunkini Lysá nad Labemin sokerinjalostamo meni konkurssiin, koska se ei pystynyt kilpailemaan tukea saavien Euroopan unionin sokerinjalostamoiden kanssa. Samasta syystä 1990-luvulla Tšekin tasavallassa noin 50 sokerinjalostamoa meni konkurssiin tai suljettiin. Niiden työntekijät menettivät työpaikkansa eivätkä saaneet minkäänlaisia korvauksia. Myöskään jalostamoiden omistajat ja sokerijuurikkaan viljelijät eivät saaneet minkäänlaisia korvauksia. Nyt on EU:n vanhojen jäsenvaltioiden vuoro käydä läpi sama markkinoiden mukautumisprosessi. Ehdotettu korvaus on erittäin suuri, minkä vuoksi sopeutumisen pitäisi olla helppoa. Tämän vuoksi kannatan sokerijärjestelmän uudistamista ja uskon todella, että se voitaisiin viedä pidemmälle. Tšekin tasavallassa saamamme kokemukset osoittavat, että tällainen uudistus on sekä toteutettavissa että hallittavissa.

  María Isabel Salinas García (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin korostaa sitä työtä, jota maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta on tehnyt löytääkseen yhteisymmärryksen kaikkien poliittisten ryhmien kesken. Tämä ei ole lainkaan helppoa, kun otetaan huomioon, että komission alkuperäisessä ehdotuksessa pyrittiin enemminkin sokerijuurikkaan viljelyn lopettamiseen kuin sen uudistamiseen ottamatta kuitenkaan huomioon tästä aiheutuvia yhteiskunnallisia kustannuksia. Tämän vuoksi olen sitä mieltä, että vuoden ajan tehty kova työ on kannattanut.

Toiseksi haluan onnitella esittelijä Fruteauta, jonka kolmessa mietinnössä on maltillisuutta, tasapainoa, solidaarisuutta ja ennen kaikkea realistinen lähestymistapa alan tulevaisuuteen paitsi Euroopan unioniin kuuluvissa 21 tuottajamaassa myös AKT-maissa ja vähiten kehittyneissä maissa.

Haluan myös yhtyä täällä esitettyyn runsaaseen kritiikkiin siitä, että neuvosto teki poliittisen sopimuksen odottamatta parlamentin mietintöä. Toivomme, ettei tämä muodostu ennakkotapaukseksi tulevia uudistuksia ajatellen.

Tämän kovan työn jälkeen haluan lopuksi mainita, että jotkin parlamentin jäsenet ovat langenneet alusta alkaen kaksinaismoralismiin – mielestäni tämä on tuotava esille nyt, kun ollaan asian käsittelyn loppuvaiheessa – sillä he äänestävät Fruteaun mietinnön puolesta maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa ja kotimaahansa palattuaan kritisoivat kaikkea siihen liittyvää. Toiset meistä ovat tehneet työtä sen eteen, että päästäisiin yhteisymmärrykseen ja että näkökantoja voitaisiin lähentää, jotta voisimme saavuttaa sen, mikä on nyt lopulta toteutunut. Kaikesta huolimatta olemme sitä mieltä, että nykytilanne on paljon parempi kuin alkutilanne. Emme pidä uudistuksista, emme ole koskaan pitäneet niistä, mutta meidän on myönnettävä, että olemme parantaneet hankalaa alkutilannetta.

Nyt Euroopan parlamentin on mielestäni aika lähettää selkeä viesti. Hyvät kollegat, yleisesti ottaen on aina parempi rakentaa kuin tuhota. On aina parempi tehdä asioita tulevia sukupolvia ajatellen kuin seuraavia vaaleja ajatellen, sillä lopulta olemme kuitenkin aina oikeassa, eikä vastustaminen ilman kunnon perusteita, joka on vallannut alaa kotimaassani, johda millään tavoin myönteisiin ratkaisuihin.

Lopuksi kehotan parlamenttia kannattamaan Fruteaun mietintöä. Se on hyvä mietintö ja voi parantaa neuvoston sopimusta, ja mikäli parlamentti vahvistaa sitä, voimme edetä tällä alalla kohti parempaa tulevaisuutta.

  Ioannis Gklavakis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, suunnitteilla oleva uusi sokerijärjestelmä on erityisen vahingollinen juuri viljelijöille. Monilla alueilla tämä merkitsee loppua sokerijuurikkaan viljelylle. Sokeritehtaiden sulkeminen ajaa viljelijät ja teollisuustyöntekijät työttömyyteen. Valitettavasti kotimaassani on jo alkanut näkyä merkkejä tästä.

Meidän on otettava tavoitteeksi viljelijöiden selviytyminen maatiloillaan. Meidän ei ole tarpeen enää kasvattaa kaupunkeihin suuntautuvaa muuttovirtaa. Mikäli haluamme korvata sokerijuurikkaan energiakasveilla, meidän on myönnettävä suurempia tukia. Olemme tämän myös velkaa ympäristölle, sillä energiakasveja viljelemällä suojelemme ympäristöä, vaikkei uusi järjestelmä parannakaan AKT-maiden tilannetta.

Arvoisa komission jäsen, te olette asiallinen, rehellinen ja pystyvä ihminen. Te työskentelette jäsen Fruteaun kanssa, joka on tehnyt erittäin hyviä ehdotuksia. Te työskentelette maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan puheenjohtajan Daulin kanssa ja teette parannuksia ja rohkeita ehdotuksia. Te osoitatte teitä kritisoiville, että ette ole täällä vain muodon vuoksi ja että kaikesta on kyllä päätetty mutta haluatte kuitenkin kuulla parlamenttia – vilpittömästi ja rakentavasti. Tällä tavoin suojelette Euroopan unionia, Euroopan parlamenttia ja Euroopan unionin maataloutta.

Muussa tapauksessa maatalous katoaa monilta epäsuotuisassa asemassa olevilta Euroopan unionin alueilta, kyliä hylätään ja ympäristön tila huononee. Herran tähden, en usko, että haluatte tätä.

  Thijs Berman (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, sokeriuudistus on ennen kaikkea yhteiskunnallinen ongelma EU:n ja kehitysmaiden viljelijöille ja työntekijöille. Jotta sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutuisi maailmanlaajuisesti, EU:n markkinat on avattava. Uudistus on väistämätön ja kivulias, mutta jos kerran on hypättävä läpi tulen, sen voi yrittää tehdä kunnolla. Komission jäsen onnistui ottamaan valtavan loikan, neuvosto otti hieman pienemmän loikan, ja parlamentti haluaisi tehdä vielä sitäkin pienemmän loikan.

Työntekijät ja viljelijät ovat kuitenkin huolissaan ja pyytävät oikeutetusti vahvoja sosiaalisia takuita. Tässä mielessä rakenneuudistusrahasto on elintärkeä. Harjoittamamme painostuksen ansiosta meillä on nyt suurempi rakenneuudistusrahasto, ja se on tärkeää. Haluaisimme, että rahastoa kasvatettaisiin lisää, sillä työntekijät haluavat muutakin kuin uudelleenkoulutusta. He haluavat toisen työpaikan, kun heidän tehtaansa suljetaan.

Ratkaisu on bioetanoli, edellyttäen että sitä voidaan tuottaa pienellä energiankulutuksella. Tätä koskevaan tutkimukseen tarvitaan lisärahoitusta. Vain tällä tavoin alalla voi olla sosiaalisesti vastuullinen ja kestävä tulevaisuus. Vain tällä tavoin uudistus voidaan hyväksyä sokerialalla.

  Margie Sudre (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, vaihtelun vuoksi haluaisin puhua meneillään olevan sokerin yhteistä markkinajärjestelyä koskevan uudistusprosessin puolesta, tosin kiinnitän erityistä huomiota syrjäisimpien alueiden sokerialaan.

Vaikka EU on sitoutunut vähentämään sokerintuotantoa WTO:n sääntöjä noudattaakseen, kehitys Ranskan merentakaisissa departementeissa on täysin päinvastainen. Siellä tuotantoa on entisestään lisättävä, jotta kannattavat työpaikat voidaan säilyttää ja jotta niitä voidaan luoda lisää ja jotta maanviljelyn ja teollisen toiminnan välinen hauras tasapaino voidaan säilyttää.

Komission ehdotusten osalta voidaan todeta, että Réunion, Guadeloupe ja Martinique ovat edelläkävijöitä sokeriruokoalan mukauttamisessa. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että tuotanto on pysynyt selvästi hyväksyttyjen kiintiöiden alapuolella, eivätkä departementit näin ollen osallistu yhteisön ylituotantoon. Toiseksi tämä johtuu siitä, että kuluneiden 30 vuoden aikana tehtaat ovat vähitellen fuusioituneet. Nykyisin ei myöskään ole enää mahdollista lopettaa tai vähentää toimintaa järkyttämättä koko alan tasapainoa.

Sokeriruo'osta on tullut arvokas hyödyke, josta voidaan sokerin lisäksi tuottaa myös energiaa hyödyntämällä sokeriruokojätettä tai lantaa. Merentakaisilla alueilla maatalouden monitoimisuus ei ole vain teoreettinen hanke, vaan se on todellisuutta. Lisäksi juuri sen vuoksi, että merentakaiset departementit ovat olleet edelläkävijöitä, niissä ei voida mennä enää pidemmälle.

Vaikka komissio ja neuvosto ovat kieltäytyneet antamasta departementeille enää uusia taloudellisia myönnytyksiä, on Ranskalle vähän ennen Honkongissa järjestettävää WTO:n huippukokousta tehdyssä neuvoston poliittisessa sopimuksessa myönnetty lupa panna täytäntöön säännöksiä, joilla helpotetaan yhteisön tukea täydentävän valtiontuen myöntämistä.

Hinnan alennuksia voitaisiin korvata ja tuotannon lisäämiselle voitaisiin antaa hieman pelivaraa, mikä palauttaisi hieman vakautta ja näkyvyyttä tälle alalle, joka on kärsinyt epävarmuudesta kahden vuoden ajan.

Haluan onnitella esittelijä Fruteauta hänen työstään ja esitän teille, arvoisa komission jäsen, virallisen pyynnön, että säilytätte kyseiset säännökset Ranskan merentakaisten departementtien sokerialaa koskevassa neuvoston kompromississa, jotta alan tulevaisuus voidaan varmistaa.

  Iles Braghetto (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, sokeriuudistus oli yksi monimutkaisimmista yhteisön politiikkaa koskevista asioista. Ennen poliittisen sopimuksen tekemistä neuvoston olisi pitänyt ottaa parlamentin kanta huomioon vahvistaakseen Euroopan unionin toimielinten välistä yhteistyötä ja tarjotakseen odotuksiimme ja lähestyviin haasteisiin nähden oikeassa suhteessa olevia ratkaisuja. Saavutettu tulos on kuitenkin myönteinen ja kohtalaisen tyydyttävä. Mielestäni parlamentti edesauttoi olennaisesti kompromissin syntymistä.

Parlamentin viime maaliskuussa hyväksymässä valiokunta-aloitteisessa mietinnössä oli useita ratkaisevia osviittoja uuden ehdotuksen laatimiseksi. Olennainen osa sopimukseen sisällytettyä parlamentin kantaa on uudistuksen sosiaalisten vaikutusten korostaminen sekä alaa koskevan rakenneuudistusrahaston perustaminen. Uudistus todellakin on kivulias mutta myös väistämätön, mikäli Euroopan unioni haluaa täyttää kansainväliset sitoumuksensa ja varmistaa samalla, että alalla on kestävä ja kilpailukykyinen tulevaisuus pitkällä aikavälillä.

Aikaan saatu kompromissi on tasapainoisempi kuin komission kesäkuussa tekemä ehdotus, ja se sisältää monia myönteisiä toimenpiteitä. Niitä ovat tuotantoa jatkavien mahdollisuus säilyttää osittain tuotantoon sidottu tuki, sokerijuurikkaan viljelijöihin kohdistuvat tukitoimet, tuotannon lakkauttamisesta kärsivien alueiden avustaminen sekä talouden monipuolistamista tukevan rahaston perustaminen. Näin uudistuksella vältetään täydellinen luopuminen tuotannosta ja varmistetaan, etteivät tuotannosta luopumisen sosiaaliset ja taloudelliset seuraukset ole läheskään yhtä tuhoisia kuin olemme pelänneet.

  Jan Březina (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun parlamentti on esittänyt mielipiteensä sokerijärjestelmän uudistuksesta. Olin yksi niistä jäsenistä, jotka äänestivät viime vuonna hyväksymämme päätöslauselman puolesta. Päätöslauselmassa vaadittiin muun muassa harkitsemaan uudelleen kiintiöiden pienentämistoimia erityisesti uusien jäsenvaltioiden tapauksessa. Olen iloinen, että komissio on tarkistanut alkuperäistä strategiaansa ja ehdottanut uudistusta, joka perustuu sen tasoiseen sokerin takuuhinnan alentamiseen, jolla tullaan sokerintuottajia ja sokerijuurikkaan viljelijöitä puolitiehen vastaan. Suhtaudun kuitenkin tänään käsiteltävänä olevaan mietintöön tietyllä varauksella, sillä siinä vaaditaan pienempää sokerin hinnan alennusta kuin se, jonka jäsenvaltiot hyväksyivät joulukuussa. Tuolloinen sopimus oli nimenomaan tulos kompromissista, joka saavutettiin lieventämällä komission kovaotteisempaa ehdotusta.

Ensinnäkään ei pidä unohtaa, että kärsimme WTO:ssa tappion. Sen vuoksi meidän on täytettävä sokerimarkkinoittemme avaamista koskeva vaatimus vuoteen 2009 mennessä. Tässä yhteydessä voin vain ihmetellä, miten liioitellusti on kiinnitetty huomiota vähiten kehittyneiden maiden etuihin. Toisaalta nämä maat pitäisivät siitä, että sokerin hintaa alennettaisiin Euroopan unionin ulkopuolisilla markkinoilla, mutta toisaalta ne haluavat hintojen pysyvän korkealla Euroopan unionin markkinoilla, joilla niihin sovelletaan suosituimmuusperiaatetta.

Toiseksi haluan korostaa, että sokerin hinnan alentaminen pitemmällä aikavälillä hyödyttäisi vähemmän kilpailukykyisiä yrityksiä ja auttaisi ylläpitämään sokerimarkkinoiden vääristynyttä tilannetta. Tässä häviäisivät kilpailukykyisten sokerintuottajien lisäksi ennen kaikkea Euroopan unionin kuluttajat, sillä he joutuisivat – kirjaimellisesti – maksamaan suurimman osan maltillisemman hinnan alennuksen kustannuksista. Tällä hetkellä heidän on maksettava sokerista kolme kertaa enemmän kuin muualla maailmassa asuvat kuluttajat. Onko oikein, että heidän on tuettava edelleen äärimmäisen protektionistista järjestelmää joka kerta, kun he ostavat sokeria sisältävän tuotteen?

On muistettava, että Euroopan unionin tärkeimpänä tavoitteena on poistaa esteitä keskinäiseltä kaupankäynniltä eikä ylläpitää ja vahvistaa niitä. Tämän vuoksi meidän olisi todistettava, että todellakin olemme Euroopan parlamentti ja ettemme pelkää markkinajärjestelyjen täytäntöönpanoa muun muassa sokerintuotannon ja sokerinmyynnin aloilla.

  María Esther Herranz García (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, maatalousministerien – myös Espanjan sosiaalidemokraattisen ministerin, ja hänet pitäisi erottaa tästä hyvästä – tekemä poliittinen sopimus hyväksytään loppukuusta epäilemättä suoralta kädeltä eli ilman minkäänlaista keskustelua. Siihen ei ole tarvetta, kaikesta on jo keskusteltu.

Valitettavasti tänään Euroopan parlamentissa käymällämme keskustelulla ei ole minkäänlaista vaikutusta lopulliseen päätökseen. Tulevaisuudessa meidän on estettävä se, että parlamentin kanta sivuutetaan jälleen näin räikeästi etenkin kysymyksissä, joilla on näin suuri taloudellinen ja sosiaalinen merkitys. Näin ollen Euroopan komissio ei saa käyttää mitään tekosyitä parlamentin kannan sivuuttamiseksi, kuten se on tässä tapauksessa tehnyt.

Siinä tapauksessa, että asiasta on vielä jotain epäilyksiä, haluan tehdä selväksi, että tämä mietintö, josta äänestetään torstaina, on erittäin kaukana jäsenvaltioiden tekemästä poliittisesta sopimuksesta sokerin hintojen, viljelijöille maksettavien korvausten ja jäsenvaltioiden tuotantoon sidotun tuen osittaista säilyttämistä koskevan mahdollisuuden osalta. Viimeksi mainittu ei sisälly 25 neuvoston jäsenen tekemään sopimukseen. Parlamentin mietinnössä tuotannon lisäämistä rajoittavat toimenpiteet jakautuvat oikeudenmukaisemmin, sillä siinä poistetaan niin sanotulle C-sokerille myönnetty miljoonan tonnin lisäkiintiö.

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä, jotka löytyvät eri tekstejä toisiinsa verrattaessa, mutta jos sopimusta tutkittaisiin yksityiskohtaisesti, luettelo olisi huomattavasti pitempi.

Lyhyesti todettuna emme pidä uudistuksesta, emme pitäneet Euroopan komission uudistuksesta, koska se oli kammottava. Se sopimus, josta parlamentissa äänestetään torstaina, on kuitenkin kahdesta pahasta se pienempi.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, kuuntelin keskustelua tarkasti. Sen kiivaudesta voidaan päätellä, että kyse on tärkeästä asiasta. Sen on kuitenkin myös merkki siitä, että olette sitoutuneet tähän uudistusprosessiin.

Käsittelen ensin tarkistuksia. Olen mielestäni löytänyt hyvin paljon yhtäläisyyksiä niiden ja omien näkemysteni välillä. Aloitan uutta markkinajärjestelyä koskevasta ehdotuksesta. Olette todenneet, että markkinointivuonna 2009/2010 päättyvän rakenneuudistuskauden aikana tarvitaan turvajärjestelmää, jotta epäsuotuisia markkinahäiriöitä voidaan rajoittaa. Hyväksyn tämän. Näin ollen kannatan pääkohdittain tarkistuksia 2, 29 ja 54.

Jotta emme edistäisi ylituotantoa ja siitä aiheutuvaa varastojen kasvamista, on välttämätöntä laskea interventiohintaa selvästi seuraavan markkinointivuoden viitehinnan alapuolelle. Interventio on myös rajattava tiettyyn enimmäismäärään. Lopuksi totean, että rakenneuudistuskaudella meidän on luovuttava kaikista hallintovälineistä, myös yksityisestä varastoinnista.

Toteatte myös, että sikäli kuin täytämme kansainväliset sitoumuksemme, kiintiösokeria voidaan viedä jonkin verran. Markkinoiden tasapainon säilyttämiseksi voin hyväksyä tämän ajatuksen, ja näin ollen hyväksyn periaatteessa tarkistukset 20, 39, 49, 51 ja 68.

Monet teistä mainitsivat bioetanolin. Yhdyn mielipiteeseenne siitä, että tulevaisuuden energiantuotanto voisi muodostua yhteisön sokerijuurikkaan tuotannolle merkittäväksi markkina-alaksi. Tämän mukaisesti kannatan tarkistuksia 11 ja 42, joilla parannetaan bioetanolin poliittista asemaa uudistuspaketissa.

Kuten tiedätte, komissio työskentelee parhaillaan monien poliittisten aloitteiden parissa. Aiomme hyväksyä 1. helmikuuta ehdotuksen maataloudesta peräisin olevista raaka-aineista valmistettavien biopolttoaineiden edistämiseksi. Tiedän myös, että jäsen Parish laatii parhaillaan parlamentin päätöslauselmaa täsmälleen samasta aiheesta. Mielestäni meidän on käytävä tämä keskustelu sitten, kun kyseiset asiakirjat on hyväksytty, eikä nyt sokeriuudistuksen yhteydessä. On korostettava, että palaan hyvin mielelläni tähän keskustelunaiheeseen, sillä se on erittäin tärkeä.

Olen samaa mieltä siitä, että meidän on pyrittävä ratkaisemaan syysviljelyä harjoittaville viljelijöille aiheutuva erityisongelma. Tämä koskee erityisesti Välimeren maita. Tämä edellyttäisi sitä, että kiintiötä lisättäisiin tilapäisesti ilman markkinointivuotta 2006/2007 koskevaa rakenneuudistusmaksua. Komissio hyväksyy näin ollen periaatteessa tarkistukset 23 ja 69.

Yhdyn sokerijuurikkaan viljelijöiden tuloja koskeviin huolenaiheisiinne ja hyväksyn tarkistuksesta 31 sen osan, jossa poistetaan sokerin hinnan 10 prosentin lisäalennus.

Teollisuussokerin osalta hyväksyn tarkistuksen 43 pääkohdittain. Tiukkoja ja monimutkaisia sääntöjä, joita on vaikea valvoa, on vältettävä.

Myös muutamia teknisiä tarkistuksia hyväksyttiin jo komission ehdotusta koskevissa teknisissä keskusteluissa. Muut tarkistukset koskevat vähemmän tärkeitä asioita, joista voidaan sopia paremmin täytäntöönpanosääntöjen yhteydessä. Muita yhteistä markkinajärjestelyä koskevia tarkistuksia en ole valmis hyväksymään.

Seuraavaksi käsittelen ehdotusta neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 1782/2003 muuttamisesta. Kannatan periaatteessa jäsenvaltioiden suurempaa joustavuutta korvausmaksujen osalta, ja sen vuoksi hyväksyn pääkohdittain tarkistukset 5, 6, 8 ja 11, joita voidaan tarvittaessa mukauttaa.

Luottaen näkemykseeni bioetanolintuotannon kehittämisen tukemisesta yhteisössä hyväksyn myös tarkistuksen 7, jonka mukaan muuhun kuin sokerintuotantoon tarkoitettua sokerijuurikasta voitaisiin kasvattaa kesannoidulla maa-alalla.

Tarkistuksissa 4 ja 13 esitetään korvausjärjestelmää, joka perustuu kunkin viljelijän sokerijuurikkaasta tuotettuun sokerimäärään. Kannatan suhteellisuusperiaatetta, jota uudistuksessa noudatetaan esimerkiksi esittämällä suurempia korvauksia niille jäsenvaltioille, joiden kiintiöitä pienennetään huomattavasti. Mietintöluonnoksessa kuitenkin ehdotetaan järjestelmää, jossa maksut määräytyvät tuotetun sokerijuurikkaan määrän mukaan. Tällainen järjestelmä aiheuttaisi valtavia käytännön ongelmia, koska sillä on hyvin vähän lisäarvoa. Tämä olisi ristiriidassa yhteisen yksinkertaistamista koskevan tavoitteen kanssa, enkä sen vuoksi voi hyväksyä sitä. En voi hyväksyä myöskään muita tarkistuksia.

Lopuksi käsittelen rakenneuudistusrahastojen perustamista koskevaa asetusehdotusta. Kannatan tarkistusten 4 ja 14 perustana olevaa ajatusta, että osa rakenneuudistustuesta osoitetaan sokerijuurikkaan viljelijöille. Jäsenvaltioiden erilaiset olot huomioon ottaen 50 prosentin vähimmäismäärä on kuitenkin liian paljon. Älkäämme unohtako niitä monia velvoitteita, jotka rakenneuudistusrahaston avulla on täytettävä. Tietyt ympäristövelvoitteet ja sosiaaliset velvoitteet ovat erittäin tärkeitä. Mikäli ottaisimme käyttöön 50 prosentin vähimmäismäärän, emme kaikissa tapauksissa pystyisi täyttämään näitä eri velvoitteita. En siis voi hyväksyä tätä.

Kuten totesin jo avauspuheenvuorossani, mielestäni vähintään 10 prosentin osuus, jota jäsenvaltiot voivat halutessaan lisätä, olisi paljon asianmukaisempi. Jäsen McGuinness, sanon tämän erityisesti teille: en uskaltaisi koskaan puuttua jäsenvaltioiden päätöksiin siitä, mikä tämän korvausmäärän pitäisi olla.

Kannatan myös tarkistuksen 5 periaatetta sekä sitä tarkistuksen 10 kohtaa, joka liittyy sokerintuotannosta luopuvien ja vaihtoehtoisille aloille, esimerkiksi bioetanolin tuotantoon, siirtyvien teollisuuslaitosten laajempiin joustomahdollisuuksiin. Sama koskee tarkistuksessa 7 olevaa osittaista kiintiöistä luopumista.

Sosiaalinen näkökulma on jo otettu ehdotuksessa hyvin huomioon, ja hallinnolliset lisävaatimukset vain hidastaisivat rakenneuudistusta. Tämän vuoksi tarkistuksia 6 ja 9 sekä tarkistuksen 7 asianomaista kohtaa ei pitäisi hyväksyä.

On myös jätetty muutamia viime hetken tarkistuksia. Suhtaudun myönteisesti tarkistuksen 17 ajatukseen. Niiden sokerijuurikkaan viljelijöiden, jotka jatkavat tuotantoa niissä jäsenvaltioissa, joiden sokerikiintiötä pienennetään huomattavasti, pitäisi olla oikeutettuja jonkinlaiseen valtiontukeen siirtymäkauden aikana.

Ne ehdotetut tarkistukset, joita en ole maininnut, ovat vähemmän tärkeitä, eikä niitä teknisistä syistä kannata mielestäni ottaa huomioon. Tämä koskee myös viime viikolla jätettyjä viime hetken tarkistuksia.

Panin merkille ne erityisen tiukat kommentit, jotka koskivat AKT-maiden kohtelua. Tästä on todellakin keskusteltu hyvin kiihkeästi, mutta emme ole unohtaneet AKT-maita. Suunnitellut hinnan alennukset alkavat vaikuttaa AKT-maissa vasta vuonna 2008 eli kaksi vuotta sen jälkeen, kun ne määrätään Euroopan unionin viljelijöille. Älkäämme unohtako, että kun uudistus on pantu täysimääräisesti täytäntöön, AKT-maat nauttivat edelleen hinnasta, joka on kaksi kertaa maailmanmarkkinahintaa korkeampi.

Komissio on aina ehdottanut AKT-maita koskevaa toimintasuunnitelmaa, jota tuettaisiin 40 miljoonalla eurolla vuonna 2006. Näiden varojen on määrä olla maiden käytettävissä vuonna 2006, vaikka hintoja alennetaankin vasta vuonna 2008. Neljänkymmenen miljoonan euron rahoitus ei ole paljon, mutta se riittää alkuun, ja tarkoituksena on aina ollut tarjota merkittävää lisärahoitusta loppukaudeksi 2007–2013. On selvää, että rahoituksen määrä riippuu meneillään olevista rahoitusnäkymiä koskevista keskusteluista.

Uudistuksessa myös otetaan käyttöön muutamia velvoitteita niitä yrityksiä varten, jotka haluavat saada tukea rakenneuudistusrahastosta. Olen pettynyt, että monet parlamentin jäsenet – muun muassa puolalaiset – eivät valitettavasti voi nyt olla läsnä, sillä haluan tehdä erittäin selväksi, etteivät sokeriyhtiöt voi, toistan, ne eivät voi vain ottaa rakenneuudistusrahaston varoja ja poistua maasta. Niiden on yksinkertaisesti järjestettävä sokerialan työntekijöitä koskevia toimenpiteitä. Nämä säännöt koskevat esimerkiksi koulutusta tai varhaiseläkkeelle jäämistä. Rahat käytetään yhteistyössä hallituksen kanssa. Rakenneuudistusrahaston toimintaperiaate on näköjään ymmärretty täydellisesti väärin.

Voin vastata jäsen McGuinnessin maksuja koskevaan kysymykseen: kyllä, ainoa keino välttää rakenneuudistusrahastomaksu olisi lopettaa tuotanto markkinointivuonna 2006/2007.

Lopuksi totean, että monet jäsenet ovat kritisoineet sitä, että neuvosto teki sopimuksen sokeriuudistuksen poliittisesta linjasta 24. marraskuuta 2005. Neuvoston oli määritettävä poliittinen linja marraskuussa, koska tilanne oli poikkeuksellinen. Nykyistä järjestelmää sovelletaan enää kuluvana markkinointivuonna, ja viljelijät ja toimijat joutuvat tekemään hyvin vaikeita päätöksiä. Olimme heille velkaa sen, että tarjoamme heille hyvissä ajoin sellaiset edellytykset, että he voivat tehdä nämä valinnat.

Hävisimme sokeria koskevassa WTO-paneelissa, ja paneelin päätöstä on noudatettava kiireellisesti. Lopuksi meidän oli myös valmistauduttava Hongkongin kokousta varten, jotta voimme suojella sokerialaamme, ja tämän vuoksi meidän oli tiedettävä, mitä meidän täytyy suojella.

Minun on kuitenkin korostettava, ettei tämän tilanteen olisi pitänyt tulla kenellekään yllätyksenä. Siitä lähtien, kun esittelin uudistusehdotukseni parlamentille 22. kesäkuuta, olen tehnyt ehdottoman selväksi, että neuvoston on määritettävä sokeriuudistusta koskeva poliittinen linjansa marraskuussa pidettävässä kokouksessa. Toistin tämän, kun puhuin maatalousvaliokunnalle 13. syyskuuta 2005 ja kun kirjoitin asiaa koskevan kirjeen kaikille valiokunnan jäsenille 26. syyskuuta 2005. Olen toiminut koko menettelyn ajan täysin avoimesti, jotta parlamentti voisi hoitaa tehtävänsä täysimääräisesti.

Lopuksi haluan kuitenkin todeta niille teistä, jotka esittävät tänään kritiikkiä, että olemme suuressa kiitollisuudenvelassa niille valiokunnille ja parlamentin jäsenille, jotka ovat tehneet erittäin arvokasta työtä kuluneiden 12 kuukauden aikana. On totta, että olette onnistuneet vaikuttamaan uudistuksen lopulliseen muotoon – uudistuksen, joka takaa alan kestävyyden Euroopan unionissa ja jonka avulla niille viljelijöille ja niille alueille, joille rakenneuudistuksesta aiheutuu eniten haittaa, voidaan tarjota todellisia vaihtoehtoja. Tämä on tulos ja se on hyvä tulos.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina klo 12.00.