Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 17. tammikuuta 2006 - Strasbourg

15. Århusin yleissopimuksen määräysten soveltaminen yhteisön toimielimiin ja elimiin

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan suositus toiseen käsittelyyn (A6-0381/2005) neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin (6273/2/2005 – C6-0297/2005 – 2003/0242(COD)) (Esittelijä: Korhola).

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE), esittelijä. – (FI) Arvoisa puhemies, huomenna äänestykseen tuleva asetus Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin vie meidät päätösten eteen, jotka ovat luonteeltaan hyvin poliittisia. Kyse on merkittävästä ympäristölainsäädännöstä, joka koskee ympäristötiedon saatavuutta ja kansalaisten osallistumisoikeutta päätöksentekoon.

Euroopan yhteisössä jäsenvaltioiden ja EU:n ratifioiman Århusin sopimuksen toimeenpano tapahtuu kolmella direktiivillä, joista kaksi ensimmäistä niin sanottua pilaria ovat jo läpäisseet yhteispäätösmenettelyn sovitteluineen. Koko prosessin ajan olen toiminut Århusin sopimusta koskevien mietintöjen esittelijänä. Nämä pilarit koskevat ympäristötiedon avoimuutta sekä yhteisön osallistumisoikeutta. Kolmas direktiivi, oikeus muutoksenhakuun, jäänee kokonaan kesken, sillä jäsenvaltiot eivät ole löytäneet yhteisymmärrystä asiassa ja hanketta on haluttu lykätä. Oikeus muutoksenhakuun on osoittautunut myös tämän asetuksen suurimmaksi ongelmakohdaksi.

Olen aina korostanut kansalaisten oikeuksia koskien ympäristöasioita. Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat demokratian elinehtoja ja oleellinen osa omaa turvallisuuttamme. Nyt käsiteltävänä oleva asetus, joka ulottaa Århusin sopimuksen määräysten soveltamisen yhteisötasolle, on kuitenkin vaarassa saada joitakin huolestuttavia piirteitä. Euroopan parlamentin ympäristövaliokunta muutti omassa äänestyksessään selvästi säännösten painopistettä vieden sopimuksen uudelle, mielestäni ei-toivotulle tasolle. On eri asia valvoa ja säädellä sitä, miten esimerkiksi viranomainen soveltaa ja tulkitsee ympäristölainsäädännön määräyksiä kuin miten demokraattisesti valittu lainsäätäjä toimii tehtävässään. Valiokunnan muotoilu tällaisenaan antaisi käytännössä kaikille hyvinkin löyhän määritelmän täyttäville kansalaisjärjestöille oikeuden haastaa yhteisön toimielimet EY:n tuomioistuimeen antaen siten kansalaisjärjestöille eräänlaisen vahtikoiran aseman instituutioihin nähden. Poliitikkona en ole kuitenkaan valmis delegoimaan pois tällä tavoin kansalaisten meille demokraattisesti antamaa ja kontrolloimaa valtaa, ja toivon, että huomenna täysistuntoäänestyksessä tämä asia tulee korjatuksi.

Huomisen äänestyksen kriittisimmät kohdat koskevat tarkistuksia 22, 24 ja 25. EY:n perustamissopimuksen 230 artikla antaa kansalaisille mahdollisuuden nostaa kanteen yhteisöjen tuomioistuimessa, jos päätös koskee kansalaista suoraan ja erikseen, mikä demokratian kannalta onkin aiheellista. Parlamentin ympäristövaliokunnan kanta merkitsee nyt kuitenkin, että mikä tahansa EU:n sisällä toimiva kansalaisjärjestö voi kiertää tämän säädöksen pyytämällä sisäistä tarkastusta, johon yhteisön toimielimen on vastattava muodollisella päätöksellä. Tämä päätös yhdessä tarkistuksen 25 kanssa avaa tien tutkia kyseisen alkuperäisen päätöksen lainmukaisuutta, eikä ainoastaan menettelytapojen vaan myös sisällön lainmukaisuutta, ja antaa täten kansalaisjärjestöille valtaa arvioida viime kädessä yhteisön toimielinten toimintaa. Tämä avaisi niille automaattisen mahdollisuuden viedä yhteisön toimielimet oikeuteen ja näin ylimpänä auktoriteettina valvoa toimiamme.

Demokratiassa kansa on ylin auktoriteetti, ja kansan valitsemat päättäjät toteuttavat sen tahtoa. Mutta nyt me asettaisimme kansalaisjärjestöt kansan yläpuolelle ja sitä minun on vaikea hyväksyä. Kyseessä on poliittinen ja periaatteellinen asia. Älkää ymmärtäkö minua väärin, tarvitsemme ympäristöjärjestöjä ja maailma olisi paljon huonompi paikka, jolleivät kansalaisjärjestöt olisi oikeutetusti nostaneet monia kysymyksiä esiin. Sen sijaan se, mitä ne nyt ovat kovan lobbauksen avulla ajamassa itselleen, on arveluttavaa.

Lisäksi asetuksessa kansalaisjärjestöjen määritelmä on varsin löyhä, ja sen tähden olen jättänyt täysistuntoon kaksi tarkistusta, jotka tarkentavat kriteerejä. Ensimmäisen mukaan kansalaisjärjestön on täytynyt toimia useammassa kuin yhdessä EU-maassa vähintään kahden vuoden ajan. Toinen muutos lisää määritelmään sanat "lakia noudattava". Nämä tarkistukset ovat olennaisia, jotta pyynnöt sisäisistä tarkistuksista pysyisivät hallittavissa määrissä ja jotta saadaan lisäkriteerejä kansalaisjärjestöjen toiminnan luonteelle.

Tässä mietinnössä valiokuntamme jäsenet ovat esittäneet tarkistuksia, joihin mielelläni yhdyn. Olen itsekin korostanut esimerkiksi ympäristötiedon laatua ja vertailtavuutta. Samoin kannatan päätöksentekomme demokraattisuutta ja avoimuutta aina kun voin.

Mutta oikeastaan vain sitä samaa toivon ympäristöjärjestöiltäkin: jos ne noudattaisivat itse sitä, mitä ne meiltä vaativat, jos ne olisivat avoimempia toiminnassaan ja rahoituksessaan, jos ne antaisivat vähemmän harhaanjohtavaa ja virheellistä tietoa, näitä rajoituksia ja kriteerejä ei olisi tarpeen tehdä. On ollut maailmankatsomuksellinen pettymys huomata, etteivät kansalaisjärjestöt suinkaan aina välitä oikeaa tietoa tai korjaa virheelliseksi paljastunutta.

Hyvä esimerkki tästä on suurimmilta ympäristöjärjestöiltä tällä viikolla tullut kirje, joka antaa väärän kuvan niille nyt mahdollisesti avautuvasta mahdollisuudesta muutoksenhakuun oikeudessa. Ne mainitsevat teollisuusyritysten omaavan mahdollisuuden nostaa kanteita EY-tuomioistuimessa, ja nyt tämä lainsäädäntö vain toisi ne samalle tasolle. Kirje jättää mainitsematta, että nyt ympäristöjärjestöt eivät suinkaan tavoittele samaa tasoa yritysten kanssa, joilta vaaditaan kyseessä olevan päätöksen koskevan niitä "suoraan ja erikseen", toisin sanoen asianosaisena, vaan ympäristöjärjestöt saisivat nyt koko unionin alueella ilman asianosaisuuskriteerejä valita, mistä kohteesta ne ovat kiinnostuneita. Harhaanjohtamista oli se, että tämä olennainen yksityiskohta jätettiin sanomatta.

Århusin sopimus on tärkeä osa toimivaa demokratiaa. Siksi kansalaisoikeuksia ei saa käyttää muutoksenhaun osalta väärin, hidastamaan hankkeita tai antamaan toimintakenttä järjestöjen varainkeruukampanjoille. En myöskään voi hyväksyä, että poliittisten päättäjien työ kompastuisi järjestöjen loputtomiin valituksiin. Valitusoikeudesta ei ole tarkoituksenmukaista tehdä ikiliikkujaa. Väärinkäytökset veisivät pohjaa pois niiltä kansalaisten oikeuksilta, joita alun perin lähdimme puolustamaan. Siksi nyt täysistuntokäsittelyn yhteydessä on oltava tarkkana sen suhteen, miten yhteisö todella soveltaa oikeutta muutoksenhakuun. Toivon, että parlamentti siirtyy lähemmäs neuvoston kantaa, jota pidän tasapainoisena.

  Stavros Dimas, komission jäsen. (EL) Haluan kiittää Euroopan parlamenttia sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sinnikkyydestä tämän mietinnön laatimisessa sen toisessa käsittelyssä. Kiitän erityisesti esittelijä Korholaa siitä, että hän on edistänyt pyrkimystä soveltaa Århusin yleissopimusta yhteisön toimielimiin.

On syytä mainita, että ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja yleisön osallistumisesta annettujen direktiivien jälkeen tämä asetusehdotus on kolmas peräkkäinen Århusin yleissopimuksen soveltamista koskeva lainsäädäntöehdotus. Tällä kertaa asiakirja koskee sopimuksen soveltamista yhteisön toimielimiin, ja jäsen Korhola on tehnyt arvokasta työtä.

Asetusta on ehdotettu saamaan aikaan Århusin yleissopimuksen ratifiointia koskevan päätöksen kanssa. Päätökseen sisältyy sekä jäsenvaltioiden viranomaisia että yhteisön toimielimiä koskevia velvoitteita. Näin ollen asiaa koskevia jo voimassa olevia säännöksiä oli täydennettävä.

Tämän vuoksi ehdotus kattaa kaikki yleissopimuksen kolme osa-aluetta, nimittäin tiedon saannin, yleisön osallistumisoikeuden päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden ympäristöasioissa.

Euroopan yhteisöstä tuli yleissopimuksen sopimuspuoli toukokuussa 2005, juuri ennen sopimuspuolten toista kokousta Almatyssa. Tuolloin asetus oli ollut jo ensimmäisessä käsittelyssä, ja neuvostossa oli päästy poliittiseen sopimukseen yhteisestä kannasta.

Yhteinen kanta parantaa ja täydentää alkuperäistä komission ehdotusta monella tavalla. Se myös sisältää kirjaimellisesti tai olennaisilta osin monia niistä tarkistuksista, joita Euroopan parlamentti laati ensimmäisessä käsittelyssä.

Tarkemmin sanottuna ympäristötiedon saatavuuden osalta ehdotetaan uutta 6 artiklaa, jossa säädetään ympäristötiedon saatavuutta koskevista poikkeuksista sellaisina kuin niitä on ehdotettu Euroopan parlamentin tarkistuksessa.

Yhteinen kanta sisältää myös sellaisia osia Euroopan parlamentin tarkistuksista, joissa esitetään yksityiskohtaisempia vaatimuksia yleisön osallistumisoikeudesta ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien alustavaan valmisteluun.

Muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden osalta neuvosto yksinkertaisti niitä arviointiperusteita ja menettelyjä, joiden pohjalta kansalaisjärjestöt voivat esittää yhteisön toimielinten toimien sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön. On syytä mainita, että voidakseen toteuttaa tätä oikeutta kyseisten järjestöjen ei enää tarvitse toimia yhteisön tasolla.

Komissio on valmis hyväksymään kyseiset muutokset, edellyttäen että nykyisessä sanamuodossa säilytetään velvoite, että kyseisten järjestöjen toiminnan päätavoitteena on oltava ympäristön suojeleminen yhteisön tasolla.

Komissio hyväksyi myös niihin säännöksiin tehdyt muutokset, jotka koskevat sisäisen uudelleentarkastelun tuloksia ja kansalaisjärjestöjen mahdollisuutta nostaa kanne yhteisöjen tuomioistuimessa.

Neuvosto vahvisti kyseiset muutokset, jotta teksti ei olisi ristiriidassa niiden yleissopimuksen sääntöjen kanssa, jotka koskevat yksityishenkilöiden ja heidän muodostamiensa ryhmien oikeuksia.

Perussopimusten vartijana komissio kannattaa neuvoston aikomuksia tässä asiassa, varsinkin kun otetaan huomioon, että yhteinen kanta noudattaa Århusin yleissopimusta, jonka nojalla sopimuspuolet voivat hyväksyä yleisön muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta koskevia ehtoja.

Toivon, että tästä ehdotuksesta päästään pian sopimukseen. Olemme päässeet pitkälle Århusin yleissopimuksen soveltamisessa, ja tämän asetuksen hyväksyminen osoittaa, miten kovasti haluamme soveltaa sitä yhteisön toimielimiin.

  Cristina Gutiérrez-Cortines, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, haluan todeta olevani samaa mieltä jäsen Korholan kanssa. En todellakaan voi hyväksyä tarkistuksia 22, 23 ja 25. Mielestäni Århusin yleissopimus, jota ollaan jo saattamassa osaksi kansallista lainsäädäntöä joissakin maissa, esimerkiksi Espanjassa, merkitsee selkeää voittoa muun muassa avoimuuden ja koulutuksen mahdollisuudelle.

Olen kuitenkin erittäin huolissani siitä, että neuvoston tervettä järkeä osoittavasta kannasta ja komission kannasta eroavilla kannanotoilla pyritään mielestäni antamaan valtiosta riippumattomille kansalaisjärjestöille liian laaja oikeuskelpoisuus, kuten jäsen Korhola totesi.

Mielestäni demokratian on oltava tasapuolista. Ei ole loogista, että kansalaisjärjestöillä on tällä alalla enemmän oikeuksia kuin paikallishallinnolla. Mielestäni emme voi tässä asiassa myöntää mitään erityistä asemaa myöskään alueille.

Lainsäädännössä on myös välitöntä etua koskeva periaate, josta on lainsäädännön historian aikana keskusteltu paljon ja jota tavallisesti sovelletaan perheisiin tai tiettyihin kyseisellä alueella ilmeneviin ongelmiin. Uskon kuitenkin, että välitöntä etua koskevan periaatteen soveltaminen EU:ssa toimivaan kansalaisjärjestöön veisi meidät loputtoman lainsäädännön tielle, eikä olisi mitään tietoa, mihin se päättyy.

Tämä voi mielestäni aiheuttaa valtavia ongelmia, ennen kaikkea siksi, että kestävä kehitys edellyttää suoraan lähteestä saatavia tietoja, koska kaikki tapaukset eivät ole samanlaisia. Olemme usein ottaneet esiin pääperiaatteen, että kestävä kehitys liittyy aina olennaisesti tiettyyn paikkaan ja että yhdessä paikassa voidaan taloudellisista ja sosiaalisista syistä tehdä sellaisia asioita, joita ei voida tehdä toisessa paikassa.

Tästä syystä ajatus, että tietyt kansalaisjärjestöt, joiden toimipaikka ei usein ole kyseisessä paikassa, voivat vaatia tätä oikeutta sillä perusteella, että ne toimivat ympäristön hyväksi, on mielestäni liian salliva. Tämän vuoksi kannatan neuvoston kantaa.

  María Sornosa Martínez, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, ensiksi haluaisin todeta, että tämä parlamentin mietintö, joka varmasti helpottaa mukautumista Århusin yleissopimukseen, on tärkeä ja tarkoituksenmukainen asiakirja. Tämän vuoksi kiitän esittelijää ja muita parlamentin jäseniä heidän pyrkimyksistään soveltaa yleissopimusta jäsenvaltioissa ja yhteisön toimielimissä tällä hetkellä voimassa oleviin järjestelmiin, jotta voidaan taata perusteltu oikeus saada tietoa ja oikeutta ympäristöasioissa. Tältä osin olemme sitä mieltä, että parempi tiedon saatavuus ja laajempi yleisön osallistumisoikeus päätöksentekoon auttaa soveltamaan näitä päätöksiä tehokkaammin ja edistää ympäristöongelmia koskevan tietoisuuden lisäämistä yleisön keskuudessa.

Yleissopimuksella on voitava lisätä avoimuutta, vastuullisuutta ja hyvää hallintoa monenlaisilla julkisen toiminnan aloilla, esimerkiksi energia-, maatalous-, liikenne- ja matkailualalla myöntämällä oikeuksia, joiden tavoitteena on kansalaisten tehokas osallistuminen julkisiin päätöksentekomenettelyihin. Kansalaisille on tarjottava riittävät tiedot, jotta he voivat osallistua aktiivisesti ja jatkuvasti erilaisiin hallinnollisiin menettelyihin. Lisäksi kansalaisille on myönnettävä oikeus turvautua sopivaksi katsomiinsa hallinnollisiin tai oikeudellisiin resursseihin silloin, kun katsotaan, että viranomaiset ovat loukanneet kyseisiä oikeuksia.

Mietinnössä käsiteltävien erityiskysymysten osalta totean, että mielestäni kansalaisjärjestöihin ei pitäisi soveltaa liian rajoittavia muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta koskevia vaatimuksia, esimerkiksi vaatimusta, että voidakseen esittää tiedonsaantipyyntöjä järjestön on toimittava kansainvälisellä tasolla ja ennen kaikkea se on voinut olla rekisteröitynä enintään kahden vuoden ajan. Tämä olisi mielestäni monessa tapauksessa epäoikeudenmukaista.

Varmistaaksemme, että oikeus kuuluu kaikille, olisi meidän mielestäni hylättävä ajatus, että Euroopan investointipankki voisi evätä oikeuden saada ympäristötietoja. Århusin yleissopimuksessa nimittäin määrätään, että poikkeuksia on tulkittava suppeasti, ja "pankkitoiminnan" lisääminen laajentaa salassapidon käsitettä. Itse asiassa ympäristötiedon julkista saatavuutta koskevassa direktiivissä ei ole erityisiä sääntöjä pankkeja varten. Toivon komission olevan samaa mieltä näistä kahdesta kysymyksestä, sillä mielestäni ne ovat kaikkein tärkeimmät.

Toivon, että asetusta aletaan soveltaa mahdollisimman pian, jotta muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus kaikissa ympäristöasioissa voidaan taata.

  Jules Maaten, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, Århusin yleissopimuksen soveltaminen Euroopan unionin toimielimiin on tärkeä edistysaskel, sillä se auttaa lisäämään Euroopan unionin lainsäädäntömenettelyn avoimuutta – mikä on tarpeen – niin että kansalaisilla on enemmän sananvaltaa ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimisessa.

Asetus parantaa demokratiaa ympäristöalalla. Tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräyksiä sovelletaan koko EU:n alueella. Tästä lähtien jäsenvaltioiden lisäksi myös yhteisön toimielinten on noudatettava näitä määräyksiä.

Kuten Århusin yleissopimuksessa määrätään, yleisöllä on oltava mahdollisuus nostaa EU:n toimielinten tekemistä ympäristöä koskevista päätöksistä kanne Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa. Tällä hetkellä ympäristöasioista kiinnostuneilla henkilöillä tai järjestöillä ei ole mitään mahdollisuutta nostaa kannetta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa, koska päätöksillä on harvoin näihin henkilöihin tai järjestöihin suoria vaikutuksia – EY:n perustamissopimukseen sisältyviä ehtoja sovelletaan muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuteen – jotka on usein helpompi osoittaa taloudellisten toimijoiden tapauksessa. On tietenkin tärkeää, että kansalaisjärjestöillä on samanlaiset muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudet, vaikkakin se tapa, jolla komissio sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta ovat tämän muotoilleet – etenkin tarkistuksissa 22 ja 25 – saavat luultavasti kritiikkiä osakseen.

Jotta estettäisiin satoja kansalaisjärjestöjä nostamasta kannetta vähäpätöisistä asioista, tarkistuksilla pyritään antamaan tiukat säännöt niistä kansalaisjärjestöistä, jotka voivat esittää sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön. Vielä sittenkin kun näitä ehtoja – joita nyt käsittelemme ja joita esittelijä meille eritteli – sovelletaan, monet kansalaisjärjestöt voivat esittää tällaisia pyyntöjä.

Tarkoitus ei ole, että jok'ikinen Euroopan unionin toimielinten tekemä ympäristöä koskeva päätös annetaan tuomioistuimen käsiteltäväksi, sillä tämä loisi oikeudellista epävarmuutta ja vain lisäisi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen raskasta työtaakkaa. Toisaalta silloin, kun tietty ympäristöpäätös herättää vahvoja epäilyksiä, on oltava mahdollisuus käsitellä asiaa asianomaisessa viranomaisessa.

Tässä kysymyksessä mielipiteet jakautuvat ryhmässäni. Toiset kannattavat vahvasti tarkistuksia 22 ja 25, koska heidän mielestään näillä korjataan epätasapainoa, koska näin Århusin yleissopimusta pannaan paremmin täytäntöön ja koska näin noudatetaan EY:n perustamissopimusta. Toiset taas ovat päinvastaista mieltä, koska kyseisillä tarkistuksilla luodaan eriarvoisuutta myöntämällä ympäristöalalla toimiville kansalaisjärjestöille erityisasema ja koska yleissopimus olisi vähintäänkin ristiriidassa perustamissopimuksen kanssa.

En voi muuta kuin pahoitella sitä, ettei näytä löytyvän kultaista keskitietä, jonka ansiosta kansalaisjärjestöillä olisi mahdollisuus sanoa sanottavansa silloin, kun se on todella tarpeen, ilman että esitetään paljon merkityksettömiä vastalauseita. Itse asiassa nyt olisi mielestäni parempi, jos yleissopimuksella annettaisiin vain laajemmat muutoksenhaku- ja vireillepanomahdollisuudet. Edesmennyt perustuslakisopimus olisi tarjonnut tämän mahdollisuuden, ellei sitä olisi hylätty.

  Margrete Auken, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, mikäli Århusin yleissopimus toimii aiotulla tavalla EU:ssa, on tärkeää, että sen määräyksillä myös taataan tietyille ympäristöjärjestöille mahdollisuus hakea päätöksiin muutosta tuomioistuimissa. Neuvoston yhteisessä kannassa tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan myönnetä kansalaisjärjestöille. Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta on näin ollen aivan oikein kannattanut komission alkuperäistä ehdotusta ja ottanut tämän näkökohdan jälleen huomioon. On valitettavaa, että monet Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän jäsenet yrittävät estää Århusin yleissopimuksen täysimääräisen täytäntöönpanon. Eivätkö he ole oppineet mitään Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestysten kielteisestä tuloksesta? Mikäli haluamme, että kansalaiset ymmärtävät paremmin EU-hanketta ja tukevat sitä, ruohonjuuritason osallistuminen ja sen harjoittama valvonta on äärimmäisen tärkeää.

Esitän ajankohtaisen esimerkin. Euroopan parlamentti on päättänyt nostaa komissiota vastaan kanteen bromattua palonestoainetta koskevassa tapauksessa. Komissio on kumonnut ainetta koskevan kiellon ilman lainsäätäjän suostumusta. Tanskan hallitus on seurannut esimerkkiä ja ryhtynyt vastaaviin oikeustoimiin. Kuitenkin myös ympäristöjärjestöillä on oltava mahdollisuus ryhtyä toimenpiteisiin, kun EU:n lainsäädäntöä rikotaan. Nyt kemianteollisuus on ollut jälleen pahanteossa ja pitää kansalaisia ahtaalla. Yksittäiset kansalaiset eivät voi hakea muutosta ympäristöalaa koskeviin päätöksiin, sillä nämä eivät koske suoraan yksilön etua. Kansalaisjärjestöt kuitenkin puolustavat kansalaisten etua ympäristö- ja terveysasioissa, joten niillä pitäisi olla mahdollisuus hakea muutosta tuomioistuimissa.

Tässä on tietenkin kysymys Daavidin ja Goljatin taistelusta. Ympäristöjärjestöt puolustavat yleisön etua, kun taas kemianteollisuus voi valtavan rahoituksen avulla ajaa päätöksiä läpi EU:n menettelyissä. Näimme tämän tapahtuvan REACH-asetuksen yhteydessä. Ilman avoimuutta ja ruohonjuuritason mahdollisuutta nostaa kanteita EY:n tuomioistuimessa EU:sta on kehittymässä surkea demokratia.

  Jonas Sjöstedt, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto -ryhmä kannattaa kaikkia niitä tarkistuksia, joita ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta on esittänyt Århusin yleissopimuksen soveltamista EU:ssa koskevaan asetukseen. Kaksi kohtaa on meille erityisen tärkeitä.

Ensinnäkin on erittäin tärkeää, että päätös on kattava, jotta myös Euroopan unionin rahoittamat hankkeet kuuluisivat asetusten soveltamisalaan. Sääntöjen on koskettava myös Euroopan investointipankkia. Vuosien saatossa EIP:a on kritisoitu voimakkaasti siitä, miten se suhtautuu ympäristökysymyksiin, että se ei ota ympäristöä riittävästi huomioon ja että sen toiminnan avoimuus on huomattavan puutteellista.

Toiseksi haluamme, että ympäristöjärjestöille annetaan todellinen oikeus ryhtyä oikeustoimiin silloin kun ympäristösääntöjä ei noudateta. Sen vuoksi vastustamme tämän oikeuden rajoittamista esimerkiksi esittelijän tarkistuksissa 28–30 esitettävällä tavalla. Tällaiset rajoitukset merkitsisivät käytännössä, ettei monilla tärkeimmistä kansallisista ympäristöliikkeistä olisi mahdollisuutta ryhtyä oikeustoimiin, ja sitä emme voi hyväksyä.

  Horst Schnellhardt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, asetusehdotuksen tarkoituksena on lisätä avoimuutta vahvistamalla yleisön osallistumisoikeutta lainsäädäntötekstien laatimiseen, ja tätä pidän erittäin myönteisenä asiana.

Me parlamentin jäsenet olemme riippuvaisia yhdistysten, organisaatioiden, kansalaisjärjestöjen ja asianomaisten kansalaisten meille antamista tiedoista, jotka otamme huomioon lainsäädäntömenettelyissämme.

Voimme säätää hyviä lakeja vain ottamalla asianomaisten ryhmien yksilölliset edut huomioon kompromissilakiteksteissä.

Näin ollen kansalaisilla on tietenkin oltava mahdollisuus saada tietoa – tätä haluan korostaa. Se on myös erittäin tärkeää, ja sitä tarvitaan lisää.

Olen tietenkin yllättynyt siitä, että komissio lähettää silloin tällöin tietoa kansalaisjärjestöille mutta ei Euroopan parlamentin jäsenille. Olen huomannut – esimerkiksi REACH-asetuksen yhteydessä – että monet organisaatiot ja yhdistykset ovat saaneet asioista tietoa ennen meitä. Tämä ei huolestuta minua, mutta käsiteltävänä olevaan asetukseen tehtyjen tarkistusten muodosta olen kyllä huolissani.

Vaatimus, että kansalaisjärjestöillä – jotka suojelevat alakohtaisia etuja – on oltava mahdollisuus ryhtyä oikeustoimiin, jotta niiden näkemykset sisällytettäisiin lainsäädäntöteksteihin, on itse asiassa melkoinen epäluottamuslause parlamenttia kohtaan. Euroopan unionin toimielimiin yleensä suhtaudutaan nähtävästi epäluuloisesti.

Entisen ammattini eläinkirurgin näkökulmasta totean, että olemme nyt kastroimassa itseämme ja viemässä itseltämme valtuudet tässä asiassa. Kyseenalaistamme itsemme emmekä mielestäni voi antaa näin tapahtua. Olisi vakava virhe tukea tätä ehdotusta; meidän olisi vastustettava sitä jyrkästi.

En väitä, että kaikki kansalaisjärjestöt yrittävät vahingoittaa yhteiskunnallista kehitystä, mutta vaadin, ettemme anna sellaista kuvaa, ettei parlamentti olisi tehtävänsä tasalla.

Kannatan täydestä sydämestäni neuvoston näkemyksiä toisessa käsittelyssä. Kaikki muu menee selvästi liian pitkälle. Tämä koskee myös yhteisön lainsäädännön rikkomista koskevia menettelyjä, joissa sallitaan meneillään oleviin menettelyihin puuttuminen: tästä ei ole hyötyä myöskään yleisölle.

  Evangelia Tzampazi (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, on erittäin tärkeää soveltaa yleissopimusta kaikissa jäsenvaltioissa täysimääräisesti ja yhdennetysti. Sen merkitys on ympäristöpolitiikan kehityksen kannalta ratkaiseva.

Meidän on korostettava erityisesti tarvetta sähköisesti digitalisoidun tiedon tarjoamiseen, sillä tämän pohjalta voidaan toteuttaa asianmukaisesti yleisön oikeutta osallistua kaikenlaisiin ympäristön valvontaan liittyviin menettelyihin sekä tietoisuuden lisäämistä koskeviin menettelyihin. Tällä tavoin voidaan poistaa nopeasti byrokratiaongelmat, jotka ovat tähän asti pääasiassa jarruttaneet kaikkia vastaavia yrityksiä.

Lopuksi totean, että on kaikkein tärkeintä, että julkinen sektori reagoi suoraan ja tehokkaasti kaikkiin mietinnössä esitettyihin näkökohtiin ja ehdotettuihin toimiin, sillä monissa valtioissa julkinen sektori on myös tärkein ympäristötiedon tarjoaja. Korholan mietinnössä, jossa käsitellään huolellisesti tällaisen hankkeen monimutkaisia näkökohtia, on näihin kysymyksiin suhtauduttava kansalaisjärjestöjen osalta avoimesti eikä tiukasti tai epäoikeudenmukaisesti.

Lopuksi totean, että mielestäni on tehty tärkeää työtä, ja haluan onnitella esittelijää hänen ponnistuksistaan.

  Mojca Drčar Murko (ALDE). – (SL) Aivan alusta alkaen Århusin yleissopimusta on pidetty yhtenä demokratian kunnianhimoisimmista saavutuksista ihmisen elinympäristön suojelun alalla paitsi siksi, että siinä määrätään uuden sukupolven ihmisoikeudesta, nimittäin ihmisten oikeudesta terveelliseen ja laadukkaaseen ympäristöön, myös siksi, että loogisesti ajateltuna kansalaisten osallistuminen päätöksentekoon parantaisi ympäristönsuojelun tasoa. Tämä tapahtuisi ensinnäkin hyväksymällä toimenpiteitä ja sen jälkeen panemalla näitä toimenpiteitä täytäntöön.

Tätä olettamusta on kuitenkin vielä kehitettävä. On laadittava sääntöjä, joiden nojalla viranomaisten on jaettava ympäristötietoa kansalaisille, joiden on vastaavasti voitava äärimmäisissä tapauksissa vaatia, että normit pannaan täytäntöön tuomioistuinten päätöksellä. Puhumme säännöksistä, joita pannaan täytäntöön ympäristöä suojelevassa osallistavassa demokratiassa. Kun otetaan huomioon, että Euroopan unionissa laaditaan parhaillaan valkoista kirjaa, jonka avulla se pyrkii kaventamaan unionin ja kansalaisten välistä tietokuilua, käsiteltävänä olevan asetuksen sisältö on erittäin ajankohtainen, kun ajatellaan laajemmin myös EU:n ja kansalaisten välistä suhdetta.

Koska komissio pyrkii parantamaan ympäristönsuojelua koskevan lainsäädännön toimeenpanoa, se aikoo myöntää Århusin yleissopimuksen nojalla tietyille kansalaisjärjestöille mahdollisuuden turvautua korkeimpaan oikeusasteeseen eli Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen. Tästä asetuksesta voidaan tehdä looginen johtopäätös, että kansalaisjärjestöillä on tärkeä tehtävä ympäristön suojelussa. Silti asiaa koskeva neuvoston yhteinen kanta paljastaa erilaisen tavan tulkita yleissopimusta. Se perustuu pelkoon, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuinta käytettäisiin väärin, vaikkei tämä olekaan johdonmukainen tulkinta.

Puolittaiset toimet ympäristönsuojelua koskevan lainsäädännön täytäntöönpanossa ja demokraattisen valvonnan poistaminen tietyiltä Euroopan unionin toimielinten toimialoilta antaisi jäsenvaltioille väärän poliittisen viestin. Tämä saattaisi johtaa toimielinten vastuun vähentämiseen eikä sen lisäämiseen ympäristölainsäädännön täytäntöönpanossa.

  Rebecca Harms (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, pyytäisin komission jäsentä antamaan keskustelun päätteeksi muutamia selityksiä.

Mielestäni tämän illan keskustelussa on perustavaa laatua oleva virhe. Korholan mietinnön aiheena oleva yhteinen kanta ei sisällä minkäänlaisia muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta koskevia sääntöjä. Komission jäsen esitteli Århusin yleissopimuksen ensimmäistä pilaria – tiedonsaantia – koskevia sääntöjä, mutta tässä vaiheessa yleissopimuksen kolmatta pilaria ei käsitellä millään tavoin.

Tästä asiasta taitaa olla jonkinlaista sekaannusta. Mielestäni mahdollisuutta pyytää sisäistä uudelleentarkastelua, jota käsitellään yhteisessä kannassa, ei pitäisi sekoittaa muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuteen. Pyytäisin komission jäsentä selventämään tätä asiaa.

Haluan kuitenkin lisätä, että mielestäni on ehdottoman välttämätöntä antaa kansalaisjärjestöille yhteisön tasolla muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus ympäristöasioissa, jotta tarvittaessa voidaan tutkia paikan päällä, miten yhteisön lainsäädäntöä on käytännössä saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Saksassa ryhmäkanteesta saadut kokemukset ovat olleet erittäin myönteisiä: kanteita ei ole ollut paljon, ja ne ovat olleet tarkoituksenmukaisia, ja suurin osa yhdistysten nostamista kanteista on päättynyt onnistuneesti.

  Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Århusin yleissopimus, jonka kaikki 25 jäsenvaltiota ovat allekirjoittaneet, antaa oikeuksia, jotka liittyvät kolmeen alaan: ympäristötiedon saantiin, yleisön osallistumiseen ympäristöasioita koskevaan päätöksentekoon sekä muutoksenhakuun ja menettelyjen vireillepanoon ympäristöasioissa. Asetuksen tavoitteena on soveltaa näitä oikeuksia Euroopan unionin toimielimiä – parlamenttia, neuvostoa, komissiota, Euroopan yhteisöjen tuomioistuinta, Euroopan investointipankkia ja muita – vastaan.

On tärkeää, että ihmisillä, joita ympäristölakien rikkominen koskee suoraan, on keinoja korjata asia joko muutoksenhakuelimen, oikeusasiamiehen tai tarvittaessa tuomioistuinten kautta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että antaisimme niin sanotusti langat lakimiesten käsiin, mihin tämä voi johtaa.

Vaikka onkin olemassa monia kansalaisjärjestöjä ja painostusryhmiä, jotka tuovat tietoomme oikeutettuja ympäristöön liittyviä huolenaiheita ja jotka toimivat eräänlaisina vahtikoirina vaatimalla meidän puolestamme toimielimiä tilille tekemisistään, kehottaisin olemaan varovainen, ettemme anna millekään itsensä oikeuttavalle ryhmälle mahdollisuutta lisätä toimielinten taakkaa ja tukkia jo nyt ylikuormitettua oikeusjärjestelmää. Vastustan tarkistuksia 2, 7 ja 12, mutta mielestäni ongelmallisin on kuitenkin tarkistus 26. Siinä nimittäin ehdotetaan, että riippumatta kansallisjärjestöjen etujen legitiimiydestä tai niiden perussäännön avoimuudesta niille olisi myönnettävä oikeus ryhtyä esteettä yhteisön toimielinten vastaisiin oikeustoimiin esimerkiksi EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoon liittyvien hallinnollisten toimien tai laiminlyöntien vuoksi.

Joissakin maissa voidaan perustaa alle viiden jäsenen muodostamia kansalaisjärjestöjä. Tällainen järjestö ei ole mitenkään demokraattisesti merkittävä, mutta kyseisillä tarkistuksilla niille annetaan mahdollisuus haastaa komissio tarvitsematta todistaa, miten tai kuka niitä rahoittaa ja missä tarkoituksessa. EU:n lainsäädännössä on jo pitkään noudatettu periaatetta – joka on muodostunut monien vuosien oikeuskäytännön perusteella ja joka perustuu EY:n perustamissopimuksen 230 artiklan 4 kohtaan – jonka mukaan kansalainen voi nostaa kanteen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa, mikäli päätös koskee kansalaista suoraan ja erikseen. Jos sivuutamme perustamissopimuksen näiden tarkistusten kaltaisella toissijaisella lainsäädännöllä, halvennamme ajatusta, jonka mukaan nimenomaan rikkomuksen uhriksi joutuneen olisi haettava oikaisua eikä kiinnostuneiden tarkkailijoiden – joiden motivaatio ja kannattajakunta eivät aina välttämättä ole selkeitä.

Mikäli Euroopan parlamentti haluaa laajentaa sisäistä tai ulkoista uudelleentarkastelumenettelyä, se olisi tehtävä ensisijaisesti muuttamalla perustamissopimusta. Demokraattisessa vastuussa valitsijakunnalleni olevana poliitikkona en myöskään ole valmis jakamaan vastuutani elimille, joita kansa ei ole valinnut ja jotka eivät ole kansalle tilivelvollisia.

  Gyula Hegyi (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, Århusin yleissopimuksen tehtävänä on edistää ympäristöasioiden julkista valvontaa. Tällä tavoin se auttaa lisäämään yhteiskuntiemme ympäristötietoisuutta ja kannustaa kansalaisjärjestöjä toimimaan aktiivisesti ympäristöpolitiikassa. Yleissopimuksen tärkein osa on yleisön osallistumisoikeus päätöksentekoprosessiin. Jäsenvaltiot eivät olleet riittävän rohkeita hyväksyäkseen yleissopimuksen kokonaisuudessaan. Tämä on kuitenkin se tie, jota meidän on edettävä. Äänestäjämme arvioivat meitä poliitikkoja ympäristön tilan ja kestävän tulevaisuuden eivätkä tyhjien lupauksien perusteella.

Olen jättänyt yhdessä kollegojeni kanssa tarkistuksen, joka on 23. asiaa koskeva tarkistus. Jotkut parlamentin jäsenet vastustavat sitä. Tarkistuksessa kuitenkin vain toistetaan komission alkuperäiset sanat. Siinä todetaan, että mikäli sisäisen uudelleentarkastelun tuloksena todetaan ristiriitaisuus ympäristölainsäädännön kanssa, kyseisen toimielimen on tehtävä päätös ongelman poistamiseksi. Tämä on mielestäni päivänselvää. Jos huomaamme ympäristöön liittyvän ongelman emmekä tee sille mitään, koko prosessi on hyödytön. Kaikki jäsenvaltiot muuten – tarkoitan todella kaikkia – allekirjoittivat alkuperäisen yleissopimuksen, johon tämä ajatus sisältyy.

PSE-ryhmä työskentelee yleensä ja myös tässä tapauksessa puhtaan ympäristön puolesta ja edistääkseen yleisön osallistumista päätöksentekoprosessiin. Tämän vuoksi kannatamme mietintöä siinä muodossa, jossa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden ryhmä sen hyväksyi.

  Frederika Brepoels (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tällä asetuksella on todellakin varmistettava, että kaikki yhteisön toimielimet soveltavat Århusin yleissopimusta, jolla pyritään lisäämään yleisön osallistumista ympäristökysymyksissä. Väittivätpä tietyt parlamentin jäsenet mitä tahansa, tarkoitus on todellakin vain tehdä se, mikä on tarpeen, jotta yhteisö voi tulla Århusin yleissopimuksen osapuoleksi. Iloitsen siitä, että ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta on vahvistanut neuvoston yhteisen kannan. Tästä syystä kannatan ehdottomasti mietintöä ja toivon, että se hyväksytään kokonaisuudessaan ilman tarvetta tarkistuksiin.

Kun otetaan huomioon, että yhteisön ympäristöpolitiikan tarve kasvaa koko ajan, Århusin yleissopimuksen kaikkien määräysten noudattamista koskevaa asetusta tarvitaan erittäin kipeästi eikä vähiten sen vuoksi, että säilyttäisimme uskottavuutemme sekä jäsenvaltioissa että kansainvälisellä tasolla. Toisin sanoen EU:ssa olisi oltava voimassa samat velvoitteet ja oikeudet kuin jäsenvaltioissa. Tämä koskee erityisesti mahdollisten perusteiden vahvistamista ympäristöä koskevien tietojen saannin epäämiselle.

Tärkein kysymys tässä keskustelussa onkin jo täällä mainittu. Se on nimittäin yleissopimuksen muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta koskevan kolmannen pilarin siirtäminen yhteisön lainsäädäntöön. Ympäristöön liittyvää yleistä etua eivät tietenkään voi puolustaa vain ne ihmiset, joiden etua päätökset koskevat suoraan tai erikseen, kuten yleissopimuksessa määrätään. Tästä syystä komissio halusi rajoittaa muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden vain sellaisille ympäristöjärjestöille, jotka täyttävät tietyt ehdot. Tiettyjen seikkojen poistamista tai uusien ehtojen lisäämistä ei voida hyväksyä, ja se olisi myös vastoin Århusin yleissopimusta. Sen vuoksi toivon vilpittömästi, että ne jäsenet, jotka kannattavat avointa EU:n ympäristöpolitiikkaa, myös hyväksyvät tämän mietinnön sen nykyisessä muodossa.

  Stavros Dimas, komission jäsen. (EL) Haluan kiittää tänä iltana puhuneita heidän erittäin tärkeistä puheistaan. Arvioin perustarkistuksia ja vastaan samalla tärkeimpiin tänään esiin tulleisiin kysymyksiin.

Ympäristötiedon saatavuuden osalta komissio ei voi hyväksyä tarkistuksia 4, 14 ja 15, joilla pyritään soveltamaan vuosina 2003–2004 sovelletun direktiivin säännöksiä koskevaa poikkeusjärjestelmää ympäristötiedon saatavuuteen ja yhteisön toimielimille esitettyihin tietopyyntöihin.

Ehdotettua asetusta laajennetaan niin, että asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 säädettyä voimassa olevaa asiakirjojen saatavuutta koskevaa yhteisön lainsäädäntöä sovelletaan kaikkiin yhteisön toimielimiin.

Euroopan parlamentin erityiset tarkistukset saattavat luonnostaan johtaa siihen, että luodaan kaksi osittain päällekkäistä asiakirjojen saatavuutta koskevaa järjestelmää, mikä ei parantaisi avoimuutta eikä oikeudellista selkeyttä.

Yhteiseen kantaan sisältyvä uusi 6 artikla kattaa jo kyseiset poikkeukset sekä ympäristötiedon saatavuuden. Näitä poikkeuksia on joka tapauksessa selvennettävä Århusin yleissopimuksen vaatimusten mukaisesti.

Tarkistuksia 7 ja 12, joilla ympäristötiedon määritelmään pyritään lisäämään rikkomista koskevien menettelyjen edistyminen, ei voida hyväksyä. Århusin yleissopimuksessa ei ole tällaista määräystä. Kyseisiä menettelyjä koskevat tiedot eivät myöskään sinänsä ole ympäristötietoa.

On kuitenkin todettava, että komission käytäntönä on julkaista verkkosivustollaan tietoa kaikkiin politiikan aloihin liittyvistä rikkomista koskevista menettelyistä.

Komissio hyväksyy tarkistuksen 16, jossa säädetään, että mikäli yhteisön toimielimellä ei ole hallussaan pyydettyä tietoa, sen on ilmoitettava 15 työpäivän kuluessa tietopyynnön esittäneelle henkilölle sen viranomaisen nimi, jolta haluttua tietoa voidaan pyytää.

Yleisön osallistumisoikeuden osalta komissio ei voi hyväksyä tarkistuksessa 5 ja osittain tarkistuksissa 19 ja 20 vaadittua mahdollisuutta osallistua politiikkojen valmisteluun. Århusin yleissopimuksessa yleisöä kannustetaan osallistumaan politiikkojen alustavaan valmisteluun parhaan kykynsä mukaan. Tämä voidaan tulkita hyvin laajasti, eikä vastaavaa vaatimusta sisälly jäsenvaltioille osoitettuun lainsäädäntöön.

On kuitenkin todettava, että nykyisin yhteisössä sovelletaan käytäntöä, jonka mukaan asianomaisia osapuolia voidaan kuulla yhteisön politiikan laatimisvaiheessa. Lisäksi ympäristöön liittyvien suunnitelmien ja ohjelmien määritelmä on laaja ja kattaa strategiset ohjelmat.

Komissio ei hyväksy tarkistuksessa 8 esitettyä vaatimusta, että yleisön on voitava osallistua yhteisön toimielinten rahoittamiin suunnitelmiin ja ohjelmiin. Århusin yleissopimuksessa viitataan yleisön osallistumiseen julkisten viranomaisten valmistelemiin suunnitelmiin ja ohjelmiin.

Lisäksi luvat sellaisille infrastruktuuritöille, joilla on merkittäviä ympäristövaikutuksia, myönnetään jäsenvaltioiden tasolla, jossa yleisön osallistuminen on mahdollista.

Komissio hyväksyy osittain tarkistuksen 19, joka koskee kirjallisessa kuulemisessa huomautusten esittämiselle annetun määräajan jatkamista neljästä viikosta kahdeksaan viikkoon. Komissio hyväksyy myös tarkistuksen 20, jossa yhteisön toimielin velvoitetaan ottamaan huomioon yleisön osallistumista koskevan prosessin tulokset.

Tämä velvoite perustuu Århusin yleissopimukseen ja vastaa komission nykyistä hallinnollista käytäntöä.

Komissio ei hyväksy tarkistusta 23, jossa oikeus esittää sisäistä uudelleentarkastelua koskeva pyyntö ulotetaan koskemaan paitsi sellaisia kansalaisjärjestöjä, joiden päätavoitteena on ympäristönsuojelu, myös järjestöjä, joiden tavoitteena on tämän lisäksi tai vaihtoehtoisesti kestävän kehityksen edistäminen.

Tämä peruste olisi erityisen hankala määritellä, ja se voisi kattaa laajan kirjon järjestöjä, joille ei ympäristöllisistä syistä voitaisi millään perusteella myöntää oikeutta pyytää tällaista uudelleentarkastelumenettelyä.

Erityisaseman myöntäminen sellaisille valtiosta riippumattomille ympäristönsuojelujärjestöille, joiden päätavoitteena on edistää ympäristön etua, on täysin sopusoinnussa Århusin yleissopimuksen hengen kanssa.

Niiden arviointiperusteiden osalta, jotka asianomaisten kansalaisjärjestön on täytettävä, komissio ei hyväksy viimeistä esittelijän jättämää tarkistusta, jonka mukaan kansalaisjärjestön olisi toimittava useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa.

Vaikka alkuperäisessä komission ehdotuksessa puhuttiinkin yhteisön tasolla harjoitettavasta toiminnasta, ennen yhteisen kannan vahvistamista käydyissä keskusteluissa tehtiin selväksi, että tällainen päätös rajoittaisi perusteettomasti muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden toteutumista.

Komissio on tyytyväinen siihen, että yhteisessä kannassa olevassa säännöksessä puhutaan yhteisöulottuvuudesta, jonka olisi sisällyttävä kansalaisjärjestöjen toimintaan niiden pyrkiessä ympäristötavoitteisiinsa yhteisössä.

Lopuksi totean, että tarkistuksissa 22, 24 ja 25 käsitellään 10 artiklassa tarkoitettuja yhteisön toimielinten hyväksymiä hallinnollisia toimia koskevien sisäisten uudelleentarkastelujen tuloksia ja niiden suhdetta 12 artiklassa oleviin säännöksiin kanteen nostamisesta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa.

Jo puheenvuoroni alussa mainitsemistani syistä komissio ei voi hyväksyä näitä tarkistuksia, sillä ne ylittäisivät asianosaisten hyväksyttyä määritelmää koskevat yleissopimuksen määräykset.

Komissio hyväksyy periaatteessa tarkistukset 26 ja 27, jotka koskevat työjärjestyksen mukauttamista ja asetuksen voimaantulopäivää.

Lähetän Euroopan parlamentin sihteeristölle täydellisen luettelon komission tarkistuksiin esittämistä kannoista.

  Puhemies.   Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona klo 12.