Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 18. tammikuuta 2006 - Strasbourg

11. Kyselytunti (kysymykset neuvostolle)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana kyselytunti, jonka kysymykset on osoitettu neuvostolle (B6-0676/2005).

Ennen kyselytunnin aloittamista minulla on ensin teille ilmoitus ja kerron myös, että ministeri Winkler puhuu teille sen jälkeen. Olemme sopineet neuvoston kanssa siitä, että otamme tänään käyttöön uuden kyselytuntia koskevan menettelyn. Kaikki parlamentin jäsenet ovat saaneet siitä tarkat tiedot 9.12.2005 päivätyssä, jäsenille osoitetussa ilmoituksessa. Uuden menettelyn mukaan kyselytunti jaetaan kahteen osaan. Ensimmäisen osan aikana yleisistä asioista vastaava ministeri vastaa neljään puhemiehen valitsemaan ja tärkeäksi katsomaan kysymykseen. Toisen osan aikana ulkoministeri vastaa yhdeksään hänen toimialaansa liittyvään kysymykseen, siis kysymyksiin 5–14.

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen mielissäni siitä, että minulla on tänään ensi kerran tilaisuus vastata kysymyksiinne täällä. Haluaisinkin puhua asiasta, jonka olette jo maininneet. Hoitaessamme nyt puheenjohtajavaltion tehtäviä ymmärrämme hyvin, että kyselytunti on merkittävä demokratian väline, sillä se antaa parlamentin jäsenille mahdollisuuden saada neuvostolta vastauksia kysymyksiin, jotka ovat tärkeitä heidän poliittisen toimintansa kannalta.

Olemmekin siksi pohtineet parlamentin puhemiehistön kanssa, kuinka kyselytuntia voitaisiin tehokkaimmin hyödyntää työskentelykeinona. Kuten puhemies Kaufmann juuri totesi, olemme päätyneet ajatuksiin uudistuksista, joita haluaisimme kokeilla tänään ensi kerran. Uudentyyppisen kyselytunnin aikana on tarkoitus ensin käsitellä yleisesti kiinnostavia aiheita ja lopuksi keskustella jostain tietystä erikoisalasta. On siis tarkoitus esittää kysymyksiä, joihin kyseisestä alasta vastaava neuvoston puheenjohtajavaltion edustaja vastaa henkilökohtaisesti. Käsittääkseni saamme näin käsiteltyä teitä kiinnostavia aiheita kohdennetummin. Toivomme, että uusi menettely on parlamentin kannalta aiempaa hyödyllisempi ja samalla edistää toimielinten välistä vuoropuhelua ja luo sille vankemman pohjan, mitä Itävalta pitää puheenjohtajakaudellaan erityisen tärkeänä tavoitteena.

Ryhdymme tähän siitä huolimatta, että Itävallan hallitus on melko pieni ja tällaiseen uudentyyppiseen vuoropuheluun on käytettävissä vain varsin pieni määrä ministereitä, mutta haluamme pyrkiä tähän yhteisen edun nimissä. Ei ole myöskään ollut erityisen helppoa saada neuvoston muita jäseniä suostumaan näihin muutoksiin, mutta onnistuimme siinä. Arvoisa puhemies, toivon, että mahdollisimman monet parlamentin jäsenistä tarttuvat tähän tarjoukseen ja että heidän läsnäolonsa ansiosta kyselytunnista tulee vastaisuudessa eläväisempi tilaisuus.

  Puhemies. Aloitamme nyt kyselytunnin.

Seuraavana on Liam Aylwardin kysymys numero 1 (H-1119/05)

Aihe: Ilmastonmuutos

Voiko neuvosto ottaa kantaa 5. joulukuuta 2005 alkavalla viikolla Montrealissa Kanadassa pidetyn YK:n ilmastokonferenssin onnistumiseen.

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, jäsen Aylward lienee tietoinen siitä, että Eurooppa-neuvosto hiljattain totesi olevansa tyytyväinen Montrealissa 28.11.–10.12.2005 pidetyn YK:n ilmastokonferenssin myönteisiin tuloksiin. Tulevien ilmastonmuutosta koskevien keskusteluiden on Montrealin toimintasuunnitelman mukaisesti edettävä kahta rinnakkaista väylää. Ensinnäkin Kioton pöytäkirjan ratifioineet maat aloittavat neuvottelut kehittyneitä maita oikeudellisesti sitovista päästötavoitteista toisen velvoitekauden aikana. Toiseksi kaikki ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen osapuolet, joihin kuuluvat myös Yhdysvallat ja suurimmat kehitysmaat, ovat sopineet aloittavansa laajat neuvottelut ilmastonmuutokseen liittyvistä pitkän aikavälin koordinoiduista toimista. Voidaan todeta, että Kioton pöytäkirja on nyt täydessä toimintavalmiudessa ja että tilanne on kypsä edistyksen aikaansaamiseksi YK:n puitteissa.

  Liam Aylward (UEN). – (EN) Aluksi haluan toivottaa ministeri Winklerin tervetulleeksi ensimmäiseen viralliseen osallistumiseensa Euroopan parlamentin toimintaan. Toivotan hänelle ja hänen hallituskumppaneilleen menestystä heidän puheenjohtajuuskaudellaan sekä kiitän ministeriä hänen perusteellisesta vastauksestaan.

Olen tyytyväinen Montrealin neuvotteluissa tehtyihin päätöksiin, jotka osoittivat kokouksen loppujen lopuksi onnistuneen kohtalaisesti. Haluaisin kuitenkin esittää sekä neuvostolle että komissiolle kysymyksen päätöksestä, jonka AP6-maat eli Kiina, Intia, Etelä-Korea, Japani, Yhdysvallat ja Australia tekivät Sydneyssä 12.1.2006, kun ne totesivat edustavansa 45 prosenttia maailman väestöstä ja aiheuttavansa lähes puolet kasvihuoneilmiötä edistävistä päästöistä. Koska ne toimivat yksin eikä ole olemassa minkäänlaisia pakollisia järjestelyjä, joiden nojalla niiden olisi noudatettava tiettyjä periaatteita, tiedustelenkin, kuinka neuvosto ja komissio aikovat puuttua asiaan.

  Puhemies. Jäsen Aylward, vaikka olenkin ollut hyvin suopea teitä kohtaan toivottaessanne ystävällisesti neuvoston puheenjohtajan tervetulleeksi, haluan kuitenkin muistuttaa kaikkia jäseniä siitä, että teillä on vain 30 sekuntia aikaa lisäkysymysten esittämiseen. Jos me kaikki ylitämme puheaikamme, voimme valitettavasti käsitellä vain hyvin pienen määrän kysymyksiä, joten olkaa ystävällisiä ja noudattakaa lisäkysymyksiä koskevia aikarajoja.

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, on selvää – ja sen ovat osoittaneet myös Montrealin neuvottelut – että kasvihuonepäästöjen suurimmat tuottajat alkavat nyt yhä enemmän osallistua tulevaa ilmastonsuojelujärjestelmää koskevaan vuoropuheluun, ja on tärkeää, ettei kukaan toimi yksin.

Tulevaan järjestelyyn saattaa liittyä rakennemuutoksia, jolloin Euroopan unionin olisi huomattavasti helpompaa jatkaa kasvihuonepäästöjen vähentämistä nykyisten toimien avulla. Kansainvälisen ilmastoprosessin lisäksi on ollut myös muita merkittäviä järjestelyjä, ja monilla alueilla on tehty useita aloitteita.

Haluaisin tässä yhteydessä tuoda esiin Gleneaglesin toimintasuunnitelman, jossa korostetaan EU:n merkittävimpien kauppakumppaneiden merkitystä teknologian siirrossa ja ilmastonmuutoksen vaikutusten hoitamisessa sekä sitoudutaan vuoropuheluun ja teknologiseen yhteistyöhön Intian, Kiinan ja Venäjän kanssa.

Euroopan unionin etujen mukaista on tehdä yhteistyötä kaikkien maiden kanssa osana ilmastoa koskevaa kansainvälistä vuoropuhelua ja sen ulkopuolella, jotta tiettyjen ryhmien tai valtioiden toimet eivät estäisi päästöjen vähentämistä koskevia yhteisiä päämääriämme.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, teollisuuden selvityksistä ilmenee, että päästöjen kauppajärjestelmä vääristää energiamarkkinoita, nostaa tarpeettomasti sähkön hintaa ja vaikuttaa myös kielteisesti ilmastostrategioihin. Onko neuvosto sitä mieltä, että EU:n päästökauppadirektiivillä päästään sen alkuperäisiin tavoitteisiin, ja voitaisiinko teidän mielestänne hiilidioksidiveron avulla saada varoja Euroopan unionille?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, EU:n päästökauppajärjestelmä on yksi ilmastonmuutoksen torjunnan kulmakivistä. Se on maailman ensimmäinen kansainvälinen CO2-päästöjen kauppajärjestelmä, joka käsittää noin 12 000 laitosta tai hiukan vähemmän kuin puolet kaikista Euroopan CO2-päästöistä. Se auttaa jäsenvaltioita yltämään päästötavoitteisiinsa. Minkään muun järjestelmän avulla ei ole mahdollista vähentää päästöjä yhtä kustannustehokkaasti.

Neuvosto on täysin tietoinen ongelmista, joihin viittasitte EU:n päästökauppajärjestelmän toteuttamisessa sen kokeiluvaiheessa. Alkuvaiheessa saatiin arvokkaita kokemuksia, joista on meille apua järjestelmän tulevassa kehittämisessä. Näiden alustavien kokemusten perusteella tilannetta tarkastellaan direktiivin mukaisesti kokonaan uudelleen vuonna 2006. Uudelleentarkastelun ansiosta voimme käsitellä kaikkia mahdollisia parannuksia ja toteuttaa ne vuoden 2012 jälkeisellä ajanjaksolla.

  Richard Seeber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri Winkler, kiitän teitä yksityiskohtaisista huomautuksistanne. Olemme tietoisia siitä, että kyseisestä ilmastonmuutossopimuksesta koituu teollisuudelle kustannuksia. Mitkä ovat siitä huolimatta teidän mielestänne vaihtoehtomme Euroopan unionin teollisuuden kilpailukyvyn parantamisessa, jotta se voisi edelleen menestyä kansainvälisillä markkinoilla? Onko meillä vaihtoehtoja? Entä mitkä ne ovat?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni on aina pyrkinyt maailmanlaajuiseen yhteistyöhön ilmastonsuojelussa. Euroopan unioni ja sen edustajat ovat tuoneet tämän asian selvästi esille kaikilla kansainvälisillä foorumeilla sekä neuvoston päätelmissä. Kioton pöytäkirjan täytäntöönpano osoittaa uskottavasti sitoumuksemme ja sen, että ilmaston suojeleminen on mahdollista ja sopusoinnussa talouskasvun kanssa. Taloudelliset edut ja ilmastonsuojelu eivät mielestämme ole ristiriidassa keskenään. Esimerkiksi EU:n valitsema vaihtoehto, päästökauppajärjestelmä, on kustannustehokkain keino päästöjen vähentämiseen. Lisäksi kansainvälisissä selvityksissä on toistuvasti käynyt ilmi, että toimimatta jättämisestä aiheutuisi paljon korkeammat kustannukset kuin jos ilmastonsuojelutoimia aletaan rahoittaa heti. Mitä pikemmin ryhdytään toimiin ilmaston suojelemiseksi, sitä pienemmät ovat talouselämälle aiheutuvat kustannukset. Euroopan unionin on siksi taloudellisesti järkevää ryhtyä energiatehokkuuden perusteella ilmastonsuojelutoimiin, jotka lisäksi luovat uusia työpaikkoja. Täällähän onkin tänään käyty keskustelua energia-asioista.

  Puhemies. Kysymyksen nro 2 laatija on peruuttanut kysymyksensä.

Seuraavana on Ursula Stenzelin kysymys nro 3 (H-1165/05)

Aihe: Eri instituutioiden (EU, Euroopan neuvosto ja Etyj) toiminnan yhteensovittaminen ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen terrorismin torjunnassa

Ihmisoikeuskysymyksistä on tullut entistä tärkeämpiä myös EU:ssa ja siksi alan toimet on sovitettava toimivalla tavalla yhteen muiden organisaatioiden, etenkin Euroopan neuvoston, toiminnan kanssa, jotta päällekkäisyydet voidaan välttää. Lisäksi on erittäin tärkeää, että terrorismin torjunnassa kunnioitetaan ihmisoikeuksia, kuten Euroopan parlamentti on toistuvasti edellyttänyt.

Millä tavoin Itävalta aikoo puheenjohtajakaudellaan tehostaa yhteistyötä EU:n ja Euroopan neuvoston sekä Etyjin kanssa, ja mikä on Itävallan kanta ihmisoikeuksien kunnioittamiseen terrorismin torjunnassa?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin huomauttaa jäsen Stenzelin esittämästä kysymyksestä, joka koski EU:n, Euroopan neuvoston ja Etyjin keskinäistä koordinaatiota ja ihmisoikeuksien noudattamista terrorismin torjunnassa, että meillä on erinomaiset suhteet Euroopan neuvostoon erityisesti oikeus- ja sisäasioissa. Totean myös, että minulle tarjoutui vasta tänään ensi kerran tilaisuus keskustella sen ministerikomitean kanssa Itävallan puheenjohtajuuskauden ensisijaisista tavoitteista. Viittasinkin aivan erityisesti Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin yhteisiin etuihin ja niiden yhteistyöhön ihmisoikeuksien noudattamiseen liittyvissä kysymyksissä.

Haluaisin tässä yhteydessä mainita, että pidämme erittäin tärkeinä kokouksia, joita kaikki puheenjohtajavaltiot ovat järjestäneet Euroopan neuvoston troikan kanssa vuodesta 1997 lähtien. Viimeisimmän, 7.12.2005 pidetyn kokouksen asialistalla olivat tärkeällä sijalla Euroopan neuvoston esittämät suuntaviivat ihmisoikeuksista ja terrorismin torjunnasta. Ulkoasioiden alalla myös terrorismin kansainvälisiä ulottuvuuksia käsittelevä neuvoston työryhmä on säännöllisesti yhteydessä Euroopan neuvostoon.

Ihmisoikeuksia käsittelevä neuvoston työryhmä seuraa myös tarkkaan muilla foorumeilla kuten OECD:ssä, Euroopan neuvostossa ja YK:ssa vireillä olevia kansainvälisiä toimia, jotka koskevat ihmisoikeuksien noudattamista terrorismin torjunnassa. Haluamme varmistua siitä, että EU voi osallistua aktiivisesti kaikkiin näihin toimiin. Itävalta on puheenjohtajavaltiona tyytyväinen voidessaan vahvistaa, että se aikoo jatkaa tällaista yhteistyötä Euroopan neuvoston kanssa.

Euroopan neuvoston huippukokouksessa Varsovassa vuonna 2004 päätettiin tehdä Euroopan unionin kanssa sopimus, jossa määrätään yksityiskohtaisesti kyseisten kahden järjestön yhteistyön jäsentämisestä, kehittämisestä ja tiivistämisestä.

Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajuuskaudella sopimuksesta laadittiin alustava versio, joka on nyt Euroopan neuvoston tarkasteltavana sen omien menettelyjen mukaisesti. Itävalta aikoo puheenjohtajuuskaudellaan käydä kiinteässä yhteistyössä komission kanssa tiiviitä keskusteluja Euroopan neuvoston puheenjohtajan kanssa, jonka tehtäviä tulevana puolivuotiskautena hoitaa Romania, kuten varmaan tiedättekin. Tarkoituksena on saada tämä tärkeä asiakirja valmiiksi lähikuukausina. Keskustellessani tänään ministerin edustajien kanssa sitouduin tekemään Euroopan unionin puolesta kaikkeni, jotta kyseinen muistio voitaisiin – sikäli kuin vain mahdollista – saada valmiiksi ennen Romanian puheenjohtajuuskauden päättymistä eli kuluvan vuoden toukokuun loppuun mennessä.

Etyjin osalta molemmat järjestöt pitävät tiiviisti yhteyttä keskenään sekä itse paikalla että järjestötasolla, ja kyseisiä suhteita vahvistetaan jatkossa entisestään.

Haluaisin huomauttaa, että Etyjin puheenjohtajan tehtäviä hoitaa tulevina vuosina peräjälkeen kolme EU:n jäsenvaltiota, Belgia, Espanja ja Suomi. Lähes 50 prosenttia Etyjiin osallistuvista valtioista on nykyään myös EU:n jäsenvaltioita, ja niiden kantoihin ja toimiin yleensä osallistuu lisäksi vielä 10 muuta valtiota.

Etyjissä käydyissä merkittävissä keskusteluissa, jotka koskevat sen ja erityisesti demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston ODIHR:n, jonka tehtävänä on suojella ihmisoikeuksia, toiminnan tehostamista, Euroopan unioni on aiemmin ollut systemaattisesti ja tuloksellisesti sitä mieltä, että kyseisen järjestön pitäisi olla täysin itsenäinen, jotta se voisi edelleen hoitaa tärkeitä tehtäviään demokratian ja ihmisoikeuksien edistämisessä kaikissa Etyjiin osallistuvissa valtioissa ilman syrjintää tai rajoituksia.

Itävalta aikoo puheenjohtajuuskaudellaan jatkaa tätä politiikkaa, jota kaikki jäsenvaltiot tietenkin kannattavat.

  Ursula Stenzel (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, kiitän teitä tästä erittäin yksityiskohtaisesta vastauksesta kysymykseeni, joka koski toimien koordinointia ihmisoikeuskysymyksissä ja terrorismin torjunnassa. Minulla on yksi lisäkysymys: mikä on puheenjohtajavaltion kanta Euroopan neuvoston tutkimuksiin, jotka koskevat CIA:n laittomiin lentoihin ja salaisiin pidätyskeskuksiin liittyviä epäilyjä?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, kuten liittokansleri Schüssel on tänään selvästi todennut, Itävalta kannattaa puheenjohtajavaltiona Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen ja pääsihteerin toimia, joiden tarkoituksena on tuoda tähän asiaan selvyyttä ja nostaa keskeiset kysymykset selvästi esille.

On saatava kumottua mahdolliset epäilyt siitä, ovatko kaikki Euroopan neuvoston jäsenvaltiot sitoutuneet Euroopan ihmisoikeussopimuksessa määriteltyjen oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien noudattamiseen. Kannatamme samassa tarkoituksessa myös Euroopan parlamentin selvityksiä tästä asiasta.

  David Martin (PSE). – (EN) Lisäkysymykseni koskee jäsen Stenzelin juuri esiin tuomaa näkökulmaa: aikooko neuvoston puheenjohtaja keskustella puheenjohtajavaltion edustajan ominaisuudessaan kaikkien muiden 24 jäsenvaltion kanssa ja kannustaa niitä tekemään tiiviisti yhteistyötä CIA:n lentoja tutkivan Euroopan parlamentin väliaikaisen valiokunnan kanssa?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Aiomme todellakin keskustella tästä kysymyksestä neuvoston kaikkien jäsenten kesken.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri Winkler, tuon esiin yleisemmän kysymyksen: tänään käydyssä keskustelussa on käynyt selväksi, että ihmisoikeuksien vahvistaminen koko EU:n piirissä on yksi Itävallan puheenjohtajuuskauden päätavoitteista. EU aikoo kehittää nykyään Wienissä sijaitsevasta Euroopan rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskuksesta ihmisoikeusviraston. Tarjoutuuko tässä teidän nähdäksenne koordinointimahdollisuuksia ja hyödyllisiä palveluja täällä käsitellyn kysymyksenasettelun yhteydessä?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, Euroopan ihmisoikeusviraston perustaminen edistää mielestämme merkittävästi EU:n kaikkien toimielinten toimintamahdollisuuksia. Käymällä vuoropuhelua Euroopan parlamentin sekä Euroopan neuvoston ja muiden instituutioiden kanssa pyrimme tekemään ihmisoikeusvirastosta tehokkaasti toimivan välineen, jolla on valmiudet todella edistää keskusteluja, joita käydään esiin ottamistanne aiheista, kuten ihmisoikeuksien suojelemisesta terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa.

Toivomme, että virasto saadaan perustettua Itävallan puheenjohtajakaudella ja että sen toiminta voi käynnistyä 1.1.2007. Sen ei ole tarkoitus kilpailla nykyisten instituutioiden kanssa. Emme halua kilpailla Euroopan neuvoston, tuomioistuimen ja syrjinnän vastaisen toimikunnan kaltaisten arvokkaiden ja merkittävien instituutioiden kanssa. Haluamme perustaa toimintakykyisen viraston, jonka ytimessä ja perustana on Wienissä sijaitseva rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskus mutta jolla on laajemmat toimivaltuudet ja joka siten lisää Euroopan unionin uskottavuutta ihmisoikeuksien alalla.

  Puhemies. Seuraavana on

Diamanto Manolakoun kysymys nro 4 (H-1178/05)

Aihe: Kreikassa asuvien pakistanilaisten laiton sieppaaminen ja pidättäminen

Kreikassa asuvien pakistanilaisten laittomasta sieppaamisesta, pidättämisestä, vangitsemisesta ja kuulustelusta muutama päivä Lontoon pommi-iskujen jälkeen on tullut erittäin tärkeä poliittinen kysymys. Kreikan viranomaisille on BBC:n reportaasin mukaan esitetty syytöksiä myös useita päiviä kestäneistä kuulusteluista englanniksi, henkisestä kidutuksesta ja katoamisista. Tämä tapaus viittaa Ison-Britannian salaisen palvelun toimintaan Kreikassa ja on sidoksissa pidätettyjen laittomiin kuljetuksiin Euroopan lentokenttien kautta.

Tuomitseeko neuvosto salaisen palvelun tai muiden valtion viranomaisten tai voimien tekemät, valtioiden salaamat tai määräämät sieppaukset ja kidutuksen käytön, ja aikooko se ryhtyä tarvittaviin toimiin, jotta jokaisen maan kansanvalta ja itsemääräämisoikeus säilyisi? Aikooko se tehdä aloitteita, jotta lopetettaisiin tällaiset yleistyvät järjestelyt, jotka herättävät epäilyjä useampien tahojen ja maiden kesken sovituista toimista osana terrorismin vastaista hysteriaa?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin sanoa Kreikassa asuvien pakistanilaisten sieppaamista ja pidättämistä koskevasta jäsen Manolakoun kysymyksestä seuraavaa: neuvosto on aina korostanut sitä, että terrorismin torjunnassa on noudatettava täysin kansainvälisen oikeuden yleisperiaatteita sekä kansallisen lainsäädännön ja kansainvälisen oikeuden mukaisia ihmisoikeussäännöksiä.

Neuvosto haluaa jälleen kerran korostaa tuomitsevansa ehdottomasti kidutuksen ja muut laittomat toimintatavat ja painottaa sitä, kuinka välttämätöntä on kaikissa tilanteissa noudattaa yleisiä oikeusperiaatteita. Neuvosto ei kuitenkaan voi eikä halua ottaa kantaa parlamentin jäsenen mainitsemiin yksityiskohtiin. Useat kansainväliset elimet, varsinkin Euroopan neuvosto, tutkivat parhaillaan kyseisiä tapauksia, joita nyt esitetyssä kysymyksessä kuvataan sieppauksiksi. Olisi ennenaikaista ottaa kantaa asiaan ennen kuin selvitysten tulokset ovat käytettävissämme.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kysymyksen laatijan sijainen. – (EL) Arvoisa puhemies, ministeri on juuri maininnut kaksi ristiriitaista asiaa: hän toisaalta ilmoitti yleisluontoisesti, että ihmisoikeuksien loukkaaminen on tuomittavaa, ja toisaalta sanoi kieltäytyvänsä ottamasta kantaa näihin Kreikassa vastustusta herättäneisiin tapahtumiin, jotka liittyvät Ison-Britannian salaisen palvelun toimintaan. Kyse ei ole CIA:n, vaan Euroopan unionin jäsenvaltion elimen toimista. Siksi lausunto ihmisoikeuksien suojelusta on mielestämme tekopyhä. Pyrimme vain tuomaan esiin sen, että kaikki kyseiset tapahtumat ovat seurausta "terrorisminvastaisten" toimien soveltamisesta eikä niiden päätavoitteena ole niin sanotun terrorismin torjunta vaan koko väestön terrorisointi.

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, jos Euroopan parlamentti haluaa tutkia näitä syytöksiä, sillä on toki yhtenä vaihtoehtona antaa asiasta päätöslauselma. Kuten jo totesin, meidän kannaltamme tilanne on se, että lukuisat kansainväliset elimet tutkivat jo asianomaisia syytöksiä, ja mielestäni meidän on odotettava niiden esittämiä lopputuloksia.

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, erittäin luotettava tietolähde BBC viittasi noihin tapahtumiin, joista myös te haluatte tietää enemmän. Ison-Britannian parlamentti on perustanut valiokunnan tutkimaan asiaa. Kreikan parlamentissa on myös keskusteltu aiheesta tuntikausia.

Aiotteko te neuvoston puheenjohtajana olla yhteydessä kyseisten kahden jäsenvaltion viranomaisiin, jotta ne voisivat kertoa neuvostolle, mitä on tapahtunut?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, jos Euroopan parlamentti haluaa tutkia näitä syytöksiä, sillä on toki yhtenä vaihtoehtona antaa asiasta päätöslauselma. Kuten jo totesin, meidän kannaltamme tilanne on se, että lukuisat kansainväliset elimet tutkivat jo noita syytöksiä, ja mielestäni meidän on odotettava niiden esittämiä lopputuloksia.

  Puhemies. Seuraavana on

Manuel Medina Ortegan kysymys nro 5 (H-1110/05)

Aihe: Barcelonan Euro-Välimeri-konferenssi

Mitä toimenpiteitä neuvosto aikoo toteuttaa pannakseen täytäntöön äskettäin Barcelonassa pidetyssä Euro-Välimeri-konferenssissa päätetyt sopimukset?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, vastauksena Barcelonan konferenssia koskevaan jäsen Medina Ortegan kysymykseen haluaisin todeta, että Barcelonan prosessin kymmenettä vuosipäivää juhlistaneessa Euro–Välimeri-konferenssissa päästiin sopimukseen yhteisestä viisivuotisohjelmasta, jonka tarkoituksena on vahvistaa kumppanuutta, ja päätettiin terrorismin torjunnassa noudatettavista toimintasäännöistä. Tämä on selvä osoitus siitä, että olemme yhdessä sitoutuneet vastustamaan terrorismia kaikissa ilmenemismuodoissaan.

Viisivuotisessa työskentelyohjelmassa on asetettu keskivälin tavoitteet, jotka koskevat poliittista ja turvallisuusasioiden kumppanuutta, kestävää sosioekonomista kehitystä ja uudistusta sekä koulutusta ja sosiokulttuurisia vaihtoja. Siinä käsitellään myös kysymyksiä, jotka liittyvät siirtolaisuuteen, yhteiskuntaan integroitumiseen sekä oikeuteen ja turvallisuuteen.

Itävalta on puheenjohtajavaltiona sitä mieltä, että kunkin puheenjohtajavaltion on vuorollaan tärkeää laatia neuvostolle kertomus, jossa se selvittää yksityiskohtaisesti suunnitelmansa kyseisen työohjelman täytäntöönpanosta. Itävalta kehottaa komissiota toimittamaan neuvostolle säännöllisesti tietoja täytäntöönpanon edistymisestä.

Barcelonassa tehtyjen sopimusten avulla voimme edetä alueellisessa yhteistyössä Välimeren alueen kumppaneidemme kanssa ja edistää samalla Euroopan naapuruuspolitiikkaa neuvottelemalla lisäksi vielä kahdenvälisistä toimintasuunnitelmista.

Huippukokouksessa saatiin aikaan useita merkittäviä tuloksia: hyväksyttiin poliittisia uudistuksia tukeva ja vahvistava hallintoväline, vahvistettiin, että yhteisenä tavoitteena on palvelujen ja maataloustuotteiden kaupan vapauttaminen, ja tuotiin esiin halukkuus torjua laitonta maahanmuuttoa esimerkiksi tekemällä takaisinottosopimuksia. Toisaalta EU sopi helpottavansa laillista maahanmuuttoa, ja tulevan ministerikokouksen tarkoituksena onkin tässä yhteydessä tarkastella kaikkia maahanmuuttoon liittyviä asioita. Huippukokouksen muihin tuloksiin kuului päätös koulutusvarojen lisäämisestä korkeakoulujen apurahaohjelman avulla ja sukupuolten tasa-arvon edistäminen.

Lopuksi totean, että terrorismin torjunnassa noudatettavien toimintasääntöjen hyväksyminen on merkittävä poliittinen saavutus, joka osoittaa, että Välimeren alueella esiintyvistä arkaluonteisista tilanteista huolimatta prosessiin osallistuvat kumppanit haluavat toimia yhdessä meihin kaikkiin vaikuttavan vakavan ongelman torjumiseksi.

  Manuel Medina Ortega (PSE). – (ES) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kiitän teitä antamistanne tiedoista. Ne ovat käsittääkseni hyvin perusteelliset ja painottuvat ennen muuta paljolti terrorismin torjuntaan, joka on välitön tavoitteemme.

Te kuitenkin tiedätte ja mainitsittekin jo, että terrorismin taustalla piilee vakavampi ongelma: koko Välimeren alueen eteläpuoli laahaa huomattavasti jäljessä kehityksestä, ja Euroopan unioniin kohdistuu valtava siirtolaispaine. Neuvoston hiljattain hyväksymissä rahoitusnäkymissä esitetään seitsenvuotiskaudeksi 800 miljoonan euron rahoitusta. Euroopan parlamentti suhtautuu tuohon lukuun tällä hetkellä varsin kriittisesti.

Uskooko neuvoston puheenjohtaja, että rahoitusnäkymiin sisältyvät summat ovat riittävän suuret Välimeren alueen eteläpuolta kohtaavien ongelmien ratkaisemiseksi?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin vahvistaa myös neuvoston olevan sitä mieltä, että terrorismin ja laittoman maahanmuuton vastaisten nykyisten toimiemme rinnalla on tärkeää kehittää ohjelmia olosuhteiden parantamiseksi lähtömaissa, mihin EU on myös pyrkinyt jo jonkin aikaa. Olemme sitoutuneet tähän, ja se on myös osa sopimusta, johon hallitukset pääsivät rahoitusnäkymistä.

Rahoitus on mielestämme riittävä. Komission olisi nyt tehtävä konkreettisia ehdotuksia siitä, kuinka yksittäisiä ohjelmia rahoitetaan sovittujen kokonaissummien pohjalta. Euroopan parlamentin kanssa myöhemmin käytävissä neuvotteluissa on päästävä sopimukseen rahoitusnäkymistä.

  David Martin (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, kun Välimeren alueen ympäristöministerit kokoontuivat marraskuussa, heidän käsityksensä alueen vesivarojen hoidosta oli melko epäsuotuisa, ja he totesivat, että tulevaisuudessa on odotettavissa merkittävä vesipula. Kyse ei ole vain ympäristöä koskevasta asiasta vaan myös turvallisuudesta. Vedensaantia koskevilla erimielisyyksillä voi olla vaikutusta alueen vakauteen.

Aikooko ministeri kehottaa, että tämä asia otettaisiin seuraavan Euro–Välimeri-konferenssin asialistalle?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Kiitän arvoisaa parlamentin jäsentä hänen puheenvuorostaan ja ehdotuksistaan. Otamme ne esille neuvostossa ja kysymme neuvoston muiden jäsenten mielipidettä siitä, voimmeko ja pitäisikö meidän esittää niiden käsittelemistä seuraavassa konferenssissa. Kiitän teitä joka tapauksessa näistä erittäin kiinnostavista ehdotuksista.

  Puhemies. Koska seuraavat kysymykset käsittelevät samaa aihetta, ne käsitellään yhdessä:

Seuraavana on Bernd Posseltin kysymys nro 6 (H-1126/05)

Aihe: Kosovon status

Mitä toimia neuvosto aikoo toteuttaa Kosovon lopullisen statuksen selvittämiseksi vielä tänä vuonna?

Seuraavana on Dimitrios Papadimoulisin kysymys nro 7 (H-1152/05)

Aihe: Kosovon hallinnan ratkaiseminen

Neuvottelut Kosovon tulevasta lopullisesta hallinnasta ovat käynnistyneet Yhdistyneiden kansakuntien neuvotteluryhmän vetäjän Martti Ahtisaaren ja Kosovon presidentin Ibrahim Rugovan välisellä tapaamisella.

Onko neuvoston kanta edelleen se, että YK:n Kosovolle asettamien kahdeksan ehdon on täytyttävä ennen hallintaa koskevan ongelman ratkaisemista? Aikooko neuvosto ottaa esiin Kosovon viranomaisten kanssa kysymyksen Guantanamon tyyppisen pidätyskeskuksen olemassaolosta Camp Bondsteelin amerikkalaistukikohdassa?

Seuraavana on Othmar Karasin kysymys nro 8 (H-1177/05)

Aihe: Länsi-Balkan/Kosovo

Vuosi 2006 on erittäin merkityksellinen Länsi-Balkanin kehityksen kannalta. Eräs suurimmista haasteista on Kosovon tulevan aseman ratkaiseminen. Olipa asemaa koskevien neuvottelujen tulos mikä hyvänsä, Kosovo on saatettava Euroopan yhteyteen. Millä tavoin tämä eurooppalainen näkökulma olisi konkretisoitava?

Mitä suunnitelmia Itävallalla on Euroopan naapuruuspolitiikan varalle, etenkin Ukraina huomioon ottaen?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, aloitan jäsenten Posselt, Papadimoulis ja Karas esittämistä Kosovoa koskevista kysymyksistä. EU ja Länsi-Balkanin maat antoivat huippukokouksessaan kesäkuussa 2003 Thessalonikin julkilausuman, jonka mukaan Länsi-Balkanin, siis myös Kosovon, tulevaisuus on Euroopan unionissa.

Neuvoston käsitys Kosovon-kysymyksestä nojautuu periaatteisiin, jotka Eurooppa-neuvosto hyväksyi 16. ja 17.6.2005 pitämässään kokouksessa osana Kosovosta antamaansa julkilausumaa. Kosovon asemaa koskevan ratkaisun on joka tapauksessa oltava täysin sopusoinnussa eurooppalaisten arvojen ja normien kanssa, noudatettava kansainvälisiä oikeusvälineitä ja velvoitteita sekä YK:n peruskirjaa ja edistettävä Kosovon ja lähialueen eurooppalaisia tulevaisuudennäkymiä.

Kosovon asemaa koskevassa sopimuksessa on varmistettava, ettei siellä palata ennen maaliskuuta 1999 vallinneeseen tilanteeseen. Kosovon tulevan aseman määrittämisen lähtökohtina on oltava monietnisyys sekä ihmisoikeuksien ehdoton noudattaminen. Niihin kuuluu myös kaikkien oikeus palata kotiinsa.

Kosovon aseman määrittämisessä on erittäin tärkeää myös varmistaa toimivat perustuslailliset takeet vähemmistöjen suojelemiseksi. Se käsittää myös järjestelyt, joilla niille taataan mahdollisuus osallistua keskushallintoon ja paikallishallintoelimiin, sekä nimenomaiset takeet kulttuuriperinnön ja uskonnollisten paikkojen suojelemisesta sekä toimivien järjestelyjen luomisesta järjestäytyneen rikollisuuden, lahjonnan ja terrorismin torjumiseksi.

Kosovon uuden aseman on myös vahvistettava alueen turvallisuutta ja vakautta. Siksi yksipuoliset tai voimatoimin aikaan saadut ratkaisut sekä Kosovon nykyiseen alueeseen kohdistuvat muutokset eivät ole hyväksyttävissä eikä Kosovoa voida jakaa tai yhdistää johonkin toiseen maahan tai osaan jotain toista maata. Naapurimaiden alueellista koskemattomuutta on ehdottomasti kunnioitettava.

Neuvosto on myös sitä mieltä, että niin nykyisten kuin tulevienkin normien täytäntöönpanon jatkaminen on erityisen tärkeää varsinkin vähemmistöjen suojelemisessa. Tässä yhteydessä neuvosto on toistuvasti korostanut arvostavansa ja tukevansa YK:n pääsihteerin Kosovon erityisedustajan Jessen-Petersenin työskentelyä.

Neuvosto tekee parhaansa, jotta Kosovon asema saataisiin määritettyä, ja aikoo osallistua YK:n johtamaan neuvotteluprosessiin. Korkea edustaja Solana nimittikin marraskuussa 2005 Stefan Lehnen EU:n edustajaksi tekemään tiivistä yhteistyötä Kosovon tulevasta asemasta neuvottelevan YK:n erikoislähettilään Martti Ahtisaaren kanssa. Neuvosto hyväksyi kyseisen nimityksen.

EU:n edustaja avustaa YK:n erikoislähettilästä neuvottelujen valmistelemisessa ja auttaa myös EU:ta valmistautumaan tuleviin tehtäviinsä Kosovossa päätöslauselman nro 1244 mukaisen seurantakauden aikana. Hän tekee myös tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden ja komission kanssa. Euroopan komissio on myös edustettuna Wienissä, missä YK:n erikoislähettilään päätoimipaikka sijaitsee.

Euroopan unionin kannalta tärkeitä asioita ovat esimerkiksi ihmisoikeuksien, vähemmistöjen, kulttuuristen ja uskonnollisten paikkojen, oikeusvaltioperiaatteen ja talouskehityksen kunnioittaminen. YK:n erikoislähettiläs on ilmoittanut olevansa halukas toimimaan tiiviissä yhteistyössä EU:n kanssa näissä ja muissa kysymyksissä.

Yhdistyneiden Kansakuntien Kosovon väliaikaishallinnon UNMIKin uudelleenjärjestelyjen yhteydessä EU on samalla neuvotellut epävirallisesti muiden kansainvälisten järjestöjen ja kumppaneiden kanssa. Tarkoituksena on arvioida kansainvälisten joukkojen tulevaa läsnäoloa koskevia vaihtoehtoja vaikuttamatta Kosovon asemaa käsittelevien neuvottelujen lopputulokseen. Tätä taustaa vasten korkea edustaja Solana ja komission jäsen Rehn esittivät toisen kertomuksensa siitä, kuinka EU voi valmistautua neuvoston ensi joulukuussa kohtaamiin haasteisiin.

Uusi kansainvälinen muodostelma päätöslauselman nro 1244 mukaista seurantakautta varten käsittää aivan jokaisen, ja EU on siinä vahvasti mukana. EU:lla pitäisi olla merkittävä asema oikeusvaltioperiaatteeseen liittyvissä asioissa, joihin kuuluvat poliisioperaatio ja voimavarojen kehittäminen, sekä talouselämässä. KFOR-joukot vastaavat kaikista kansainväliseen sotilaalliseen läsnäoloon liittyvistä kysymyksistä.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri Winkler, paljon kiitoksia erinomaisesta vastauksestanne. En olisi odottanutkaan mitään muuta. Tammikuussa tulee kuluneeksi 100 vuotta Moravian-kompromissista, joka on hyvä esimerkki. Ongelmana on vain se, että se koski ainoastaan Moraviaa. Olemme nyt tekemässä saman virheen etsimällä täsmällisiä ratkaisuja ja säätämällä erilaisia normeja. Vähemmistöjä koskevia määräyksiä laaditaan huolella Kosovossa, mutta mitään vastaavaa ei ole tekeillä Preševon laaksossa tai Vojvodinassa.

Pyytäisinkin teitä objektiivisesti kehittämään yhtenäiset ja vertailukelpoiset normit koko aluetta varten, sillä se on ainoa keino päästä rauhanomaiseen ratkaisuun.

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, tunnemme jäsen Posseltin kanssa toisemme jo muista yhteyksistä. Otan tietenkin erittäin mielelläni vastaan mielipiteenne ja ehdotuksenne. Kuten olen jo kerran tänään todennut, olen sitä mieltä, että ihmisoikeudet ja vähemmistöjen oikeudet ovat jakamattomia.

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, puhuitte kuuden minuutin ajan, mutta ilmaisitte asianne hyvin yleisluontoisesti ja ympäripyöreästi. Kysyisinkin, onko YK:n päätöslauselma nro 1244 edelleen neuvoston politiikan ohjenuorana?

Mikä tulee olemaan tilanne, kun on kyse Kosovosta väkisin lähtemään joutuneiden serbien ja romanien oikeudesta palata kotiseuduilleen ja myös heidän mahdollisuuksistaan paluuseen?

Kun kerran totesitte Kosovon paikan olevan Euroopan unionissa, aiotteko kiinnittää viranomaisten huomion syytteisiin, joiden mukaan Yhdysvaltain Kosovon-tukikohdassa on Guantanamon vankilan tapaisia vankiloita?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, vakuutan teille, että neuvosto on edelleen ja vastakin sitä mieltä, että Kosovoa koskevien kahdeksan YK:n asettaman vaatimuksen on täytyttävä ennen sen aseman lopullista ratkaisemista. Päätöslauselma on sitova, sitä voidaan soveltaa ja ratkaisun on perustuttava siihen. Neuvottelut Kosovon asemasta on nyt käynnistetty, ja seuraamme niitä tarkoin. Olenkin jo viitannut Thessalonikin julkilausumaan, jonka mukaan Kosovon tulevaisuus on Euroopan unionissa, mitä haluan jälleen korostaa, sillä mainitsitte Euroopan unionin periaatteet ja arvot. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että EU:n arvot on hyväksyttävä. Mitä tulee leiriä koskevaan kysymykseenne, siihen ei voida vastata Kosovon yhteydessä.

  Othmar Karas (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri Winkler, viittasin kysymyksessäni myös Euroopan naapuruuspolitiikkaan. Haluaisin tiedustella teiltä, kuinka sitä on suunniteltu tehostettavaksi Itävallan puheenjohtajuuskauden ohjelmassa erityisesti Ukrainan suhteen. Haluaisin myös kuulla, onko EU varannut riittävästi varoja voidakseen toimia Kosovossa tilanteen edellyttämällä tavalla Kosovon aseman määrittämisen aikana ja sen jälkeen.

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, aloitan kysymyksen jälkiosasta. Euroopan unionin on todellakin järjestettävä riittävät voimavarat, minkä se myös aikoo tehdä. YUTP-varoja on hiljattain lisätty huomattavasti kuluvalle vuodelle. Koska tulevan toimintamme laajuudesta ei vielä ole varmuutta emmekä vielä tiedä, minkälaisia muotoja Euroopan unionin läsnäolo Kosovossa voi saada, tällä hetkellä ei ole mahdollista kertoa tarkkaan, kuinka paljon varoja se vaatii. YUTP-talousarviota olisi myös mahdollista lisätä nopeasti varainhoitovuoden aikana Euroopan parlamentin suostumuksella toimielinten välisen sopimuksen 39 artiklan mukaisesti. Näin tapahtuukin, jos Euroopan unionille osoitetut tehtävät edellyttävät sitä.

Euroopan naapuruuspolitiikan avulla on jo ensimmäisen vuoden aikana edistetty merkittävästi EU:n määrätietoista toimintaa lähialueellaan, ja tuemme myös komission tästä asiasta tekemiä ehdotuksia. EU:n periaatteiden ja sääntöjen asteittaista, järjestelmällistä mutta kuitenkin yksilöllistä käyttöönottoa on edistettävä jatkossakin. Naapuruuspolitiikan julkituotuna tavoitteena on tarjota ja mahdollistaa huomattavan korkea integraatioaste. Kuten mainitsitte, siihen päästään Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmien avulla, ja sekä meidän että komission mielestä Ukrainaa ja Moldovaa koskevat suunnitelmat ovat olleet onnistuneita. Niiden ensimmäisen vuoden saavutuksia tarkastellaan alustavasti vuonna 2006 Itävallan puheenjohtajuuskaudella. Ensi vuodesta lähtien Euroopan naapuruuspoliittinen kumppanuusväline ENPI tarjoaa meille uuden rahoitusvälineen, jonka avulla tukea on entistä helpompi kohdentaa.

Meistä on myös tärkeää neuvotella ja sopia toimintasuunnitelmista kaikkien Euroopan naapuruuspolitiikkaan osallistuvien valtioiden kanssa niin pian kuin mahdollista. Näitä ovat erityisesti kolme kaukasialaistasavaltaa, Armenia, Azerbaidžan ja Georgia, ja tämäkin tehtävä kuuluu Itävallalle sen puheenjohtajakautena. Kyseisten maiden kanssa on aloitettu poliittiset neuvottelut viime joulukuussa. Tässä yhteydessä komissio on ilmoittanut selvästi, että nimenomaan näitä kolmea maata koskevia toimintasuunnitelmia on vietävä eteenpäin nopeasti. Puheenjohtajavaltiona Itävalta kannattaa sitä lämpimästi.

Tuemme voimakkaasti Ukrainan suhteita Euroopan unioniin Euroopan naapuruuspolitiikan avulla. Ukrainan nyt täytettyä markkinatalousaseman edellyttämät tekniset ehdot oletamme, että sille myönnetään pian virallisesti kyseinen asema. Tässä yhteydessä Ukrainan on mielestämme erityisen tärkeää liittyä lähitulevaisuudessa Maailman kauppajärjestöön, sillä jäsenyys tasoittaisi tietä vapaakauppa-alueen luomiselle Euroopan unionin kanssa. Euroopan komissio viimeistelee parhaillaan toteutettavuustutkimusta asiasta. Näkemyksemme mukaan tämän ehdotuksen toteuttaminen on jälleen merkittävä askel suhteissamme Ukrainaan, ja työskentelemme lujasti edetäksemme tähän suuntaan.

  Puhemies. Seuraavana on

John Bowisin kysymys nro 9 (H-1149/05)

Aihe: Kristittyjen vainoaminen ja häirintä

Kristittyjen vainoaminen ja häirintä on todistettavasti lisääntynyt monissa maissa. Miten neuvosto aikoo käsitellä kyseistä aihetta asianomaisten hallitusten kanssa?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin huomauttaa jäsen Bowisin kristittyjen vainoamisesta ja häirinnästä esittämään kysymykseen liittyen, että ihmisoikeuksien suojelua koskevaan kansainväliseen oikeuteen on kirjattu oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. Korostan erityisesti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklaa, joka on voimassa koko maailmassa ja jossa ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus on määritetty yksilön oikeudeksi. Kyseisen artiklan mukaan tämä oikeus sisältää vapauden tunnustaa omavalintaista uskontoa tai uskoa taikka omaksua se sekä vapauden joko yksinään tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti harjoittaa uskontoaan tai uskoaan jumalanpalveluksissa, uskonnollisissa menoissa, hartaudenharjoituksissa ja opetuksessa.

Kyseinen ihmisoikeus on erittäin tärkeä Euroopan unionille, joka siksi käy säännöllisesti keskusteluja kolmansien maiden kanssa tästä aiheesta, viimeksi New Yorkissa, missä EU:n jäsenvaltiot onnistuneesti ehdottivat YK:n yleiskokouksen kolmannelle komitealle päätöslauselman antamista suvaitsemattomuuden kaikkien ilmenemismuotojen ja uskontoon tai uskoon perustuvan syrjinnän poistamisesta.

Neuvosto on toistuvasti tuominnut uskontoon perustuvan suvaitsemattomuuden kaikissa muodoissaan ja kiinnittää myös tarkoin huomiota ihmisoikeuksiin liittyviin asioihin. Neuvosto hyödyntää kolmansien maiden kanssa käymänsä vuoropuhelun tarjoamia mahdollisuuksia tuoda selvästi julki käsityksensä uskonnollisiin ja muihin vähemmistöihin kohdistuvasta suvaitsemattomuudesta.

  John Bowis (PPE-DE). – (EN) Onko ministeri kanssani yhtä mieltä siitä, että kristittyjä vainotaan yhä useammissa maissa – ainakin Intiassa, Pakistanissa, Sri Lankassa, Egyptissä, Nigeriassa, Vietnamissa ja Kiinassa – ja että hallitukset joko ummistavat silmänsä tai eivät ryhdy riittäviin toimiin vainon lopettamiseksi? Käymme kauppaa kyseisten maiden kanssa. Aikooko Itävalta nyt tehdä neuvostolle ja Euroopan unionille aloitteen kristittyjen uskonnollisten oikeuksien puolustamiseksi maissa, joiden kanssa olemme tekemisissä, aivan samoin kuin me aiheellisesti puolustamme uskonnonvapautta ja suvaitsevaisuutta Euroopan unionissa?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Kuten huomautin, Euroopan unioni ottaa tämän kysymyksen säännöllisesti esiin muiden maiden kanssa käymässään vuoropuhelussa ja kansainvälisillä foorumeilla, mikä on erittäin tärkeää. Olemme ottaneet sen esiin YK:ssa. Me emme ainoastaan osoita syyllisiä sormella, vaan ilmaisemme käsityksemme kyseisille maille selväsanaisesti, jos uskomme tai meillä on syytä uskoa, että niissä esiintyy vainoa tai rajoitetaan oikeutta vapaaseen uskonnonharjoittamiseen.

Esimerkkinä voin mainita, että korostamme selvästi uskonnonvapauden merkitystä keskustellessamme Kiinan kanssa ihmisoikeuksista, sillä tämä aihe on mielestämme otettava esiin sen kanssa käymässämme vuoropuhelussa. Näin on myös muilla aloilla. Päätöslauselma, jonka YK:n jäsenvaltioiden suuri enemmistö hyväksyi, on jälleen askel oikeaan suuntaan. Sen nojalla meillä on vastaisuudessa vapaammat kädet ottaa asianomainen kysymys esille suhteissamme kyseisten maiden kanssa. Kaupankäynti niiden kanssa ei estä meitä ilmaisemasta mielipidettämme selvästi, kun kyse on ihmisoikeuksien loukkauksista.

  Puhemies. Minulle on toimitettu kolme lisäkysymystä. Ne ovat uuden menettelymme mukaisia. Vuorossa on nyt neuvostolle osoitettuja kysymyksiä käsittelevän kyselytunnin toinen osa, ja ensimmäisen puheenvuoron saa jäsen Rübig esittääkseen lisäkysymyksensä.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri Winkler, hyvät parlamentin jäsenet, Turkin kristityillä on edelleen paljon hankaluuksia. Mitä puheenjohtajavaltio aikoo tehdä heidän tilanteensa helpottamiseksi?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni tarkkailee uskonnollisten vähemmistöjen tilannetta erittäin tiiviisti. EU:n ja Turkin välisen, liittymistä valmistelevan kumppanuuden periaatteiden mukaan liittymisneuvotteluiden onnistumisen kannalta on olennaista, että Turkin hallitus toteuttaa lisää uskonnonvapauteen liittyviä uudistuksia erityisesti pappiskoulutuksen suhteen ja myöntämällä oikeushenkilön aseman vähemmistöille, joiden jäsenet eivät ole muslimeja, jotta sen politiikka vastaisi paremmin Euroopan unionin vaatimuksia myös näillä aloilla. Seuraamme tilannetta erittäin tarkoin liittymisneuvotteluissa, ja tuemme myös Turkkia välttämättömien uudistusten toteuttamisessa.

  James Hugh Allister (NI). – (EN) Arvoisa ministeri, näiden aiheiden ottaminen esiin kyseisten maiden kanssa on tietenkin hyvä asia, mutta epäilemättä meillä pitäisi olla tuloksia aikaan saavat eettiset periaatteet. Eikö olisi jo aika kytkeä näiden maiden kanssa käytävä kauppa ja ihmisoikeuksien noudattaminen suoraan toisiinsa? Vapauttaessamme kaupan sellaisten maiden kanssa, joissa vainotaan kristittyjä ja muita, eikö meidän pitäisi asettaa kyseisille maille ehdoksi niiden ihmisoikeuspolitiikan vapauttaminen, jotta niissä elävillä vähemmistöillä olisi samat oikeudet, joita me pidämme itsestään selvinä?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Joissain tapauksissa kytkemme toisiinsa ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja tietyt asiat, joita Euroopan unioni tekee asianomaisten maiden hyväksi. Joissain maissa, joissa esiintyy ihmisoikeuksien loukkauksia, on voimassa tiettyjä pakotteita, kuten Myanmarissa/Burmassa. Meidän on myös muissa tapauksissa syytä muistaa, että meidän on tuettava siellä asuvia ihmisiä. Meidän on oltava hyvin varovaisia asettaessamme pakotteita, sillä niistä kärsivät hyvin usein maan kansalaiset eikä hallitus. Näkemyksemme mukaan jokaista tapausta on tarkasteltava erikseen. Uskomme rehelliseen, avoimeen ja suoraan vuoropuheluun. Jos se ei johda toivottuihin tuloksiin, meidän on keskusteltava neuvostossa muista mahdollisista menettelyistä.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Kiitoksia siitä, että uskalsitte ottaa asian esille Kiinan viranomaisten kanssa. Haluaisin vain mainita maanalaisen kirkon aseman sekä piispojen ja muiden uskonnollisten henkilöiden pidätykset. Jäsen Rübigin tavoin tiedustelen, onko Turkissa tapahtunut uutta edistystä uskontolain suhteen?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa jäsen Posselt, mielestäni Kiinan viranomaisten kanssa keskusteleminen ei todellakaan vaatinut rohkeutta. Vuoropuhelumme, johon olen itsekin osallistunut, on hyvin avointa ja suorapuheista.

Esiin ottamaanne aihetta tietenkin seurataan paitsi suhteissamme Kiinan kanssa, myös Turkin-suhteissamme. Olemme tuoneet julki huolestuneisuutemme Turkin viranomaisten kanssa käymissämme keskusteluissa ja ilman muuta vaadimme vastakin, että Turkin tässä asiassa vahvistamat oikeudelliset ja hallinnolliset toimet täyttävät alaa koskevat odotuksemme, jotka tietenkin vastaavat puolestaan kansainvälisiä vaatimuksia.

  Puhemies. Kysymys numero 10 raukeaa laatijan poissaolon vuoksi.

Seuraavana on Inger Segelströmin kysymys nro 11 (H-1159/05)

Aihe: Kolumbia

Ruotsi on toiminut aktiivisesti Kolumbian demokratiaprosessissa. Kuitenkin on yleisesti tiedossa, että demokratiaan liittyvä ongelma on edelleen jäljellä ja että ihmisoikeusloukkaukset lisääntyvät. Konkreettinen esimerkki on nopeasti kasvava palmuöljyn tuotanto. Yleinen mielipide on kääntymässä yhä enemmän vastustamaan suuren mittakaavan öljytilojen laajentamista. Kyse on siitä, että tunnustetaan paikallisen väestön sekä alkuperäisväestön oikeus maahan. Monet EU:n jäsenvaltioista käyttävät palmunydinjauhoa eläinten rehuna, ja monet meistä käyttävät palmuöljyä sisältäviä kosmeettisia tuotteita. Mitä neuvosto aikoo tehdä, jotta EU:n jäsenvaltiot jatkaisivat Kolumbian demokratiaprosessin tukemista ja toimisivat edelleen sen puolesta, että Kolumbian ihmisoikeuksia loukkaavat rikokset saataisiin loppumaan?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, huomauttaisin Kolumbiaa koskevasta jäsen Segelströmin kysymyksestä, että vaikka useat lähteet ovatkin kertoneet ihmisoikeusloukkausten olevan vähenemässä Kolumbiassa, jokainen ihmisoikeusloukkaus antaa silti syytä huoleen. Niihin on useimmiten syynä Kolumbiassa jatkuva sisäinen aseellinen konflikti, ja niitä tekevät etupäässä laittomat aseelliset ryhmät. Siksi EU vetoaa jatkuvasti konfliktin osapuoliin, jotta ne noudattaisivat ihmisoikeuksia ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta. Se on myös säännöllisesti yhteydessä erityisesti Kolumbian viranomaisiin sekä Bogotaan nimetyn YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistoon.

Muistutan lisäksi siitä, että Kolumbian varapresidentti vieraili Itävallassa juuri ennen joulua. Keskustelin silloin itse hänen kanssaan, ja kävimme hyvin perusteellisia keskusteluja nimenomaan ihmisoikeuskysymyksestä.

Neuvosto vahvisti 3.10.2005 antamissaan päätelmissä jälleen antavansa täyden tukensa Kolumbian hallitukselle, erityisesti sen pyrkiessä vakiinnuttamaan oikeusvaltioperiaatteen kaikkialla maassa ja torjuessa terrorismia sekä laittomien huumausaineiden tuotantoa ja kauppaa.

Neuvosto myös vahvisti uudestaan, että sen pitkäaikaisena periaatteena on Kolumbian hallituksen tukeminen tämän pyrkiessä ratkaisemaan sisäinen aseellinen konfliktinsa neuvotteluteitse, mikä käsittää myös suorat keskustelut niiden laittomien aseellisten ryhmien kanssa, jotka ovat halukkaita tulemaan mukaan neuvotteluihin perustuvaan rauhanprosessiin.

Olemme siis tyytyväisiä siihen, että laittomien aseellisten ryhmien ja Kolumbian viranomaisten välillä on viime aikoina ollut yhteyksiä. Kehotamme kaikkia osapuolia tekemään parhaansa rauhanomaiseen ratkaisuun pääsemiseksi, jotta jo yli sukupolven ajan kestänyt sisäinen aseellinen konflikti saataisiin päätökseen, sillä se on ihmisoikeuksien loukkausten ensisijainen syy.

  Inger Segelström (PSE). – (SV) Arvoisa ulkoministeri, kiitän teitä vastauksestanne. Olen ilahtunut siitä, että olette saanut luotua tuollaisen yhteyden. Mielestäni sellaista tarvitaan, sillä Kolumbiasta on tulossa yksi maailman suurimmista pakolaiskatastrofialueista, jossa jopa kolmen miljoonan ihmisen väitetään joutuneen pakenemaan asuinalueiltaan ja jättämään kotinsa. Siksi tiedustelenkin, onko nykyinen toimintamme EU:ssa riittävää vai voimmeko tehdä enemmän saadaksemme aikaan painostusta. Kuten totesitte, kyse on huumeisiin ja korruptioon liittyvistä ongelmista, mutta myös muutoksista maa-asioissa, ja siitä, että ihmiset haluavat nyt hyödyntää palmuöljyä, joka on kovin arvokasta.

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa jäsen Segelström, esititte kysymyksen, johon ei oikeastaan ole vastausta. Teemmekö Euroopan unionissa tarpeeksi lievittääksemme kärsimystä monissa maissa? Tähän kysymykseen ei oikeastaan voi vastata abstraktisti. Teemme parhaamme. Haluaisin kuitenkin tuoda esiin joitain konkreettisia aloitteita, jotka liittyvät neuvoston viime lokakuulta oleviin päätelmiin, joihin olen jo viitannut. Huomauttaisin silti, että useimmat asianomaisista aloitteista kuuluvat komission toimivaltaan. Komissio esimerkiksi päätti joulukuussa 2005 myöntää 1,5 miljoonaa euroa osana nopean toiminnan järjestelmää. Jää nähtäväksi, riittääkö tämä, vai voimmeko tehdä vielä enemmän.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri Winkler, hyvät kollegat, mitä mieltä olette siitä ehdotuksesta, että vuoden 2006 alkupuoliskolla järjestettäisiin G24-konferenssi rauhanprosessin tukemiseksi?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, en osaa tällä hetkellä sanoa, järjestetäänkö tuo kokous vuoden 2006 alkupuoliskolla. Asia riippuu siitä, pääseekö Meksikon johdolla toimivan G24-ryhmän troikka sopimukseen Kolumbian hallituksen kanssa. Tuollaisen kokouksen ajankohta sijoittuu joka tapauksessa hyvin lähelle toukokuun 2006 puolivälissä pidettävää EU:n ja Latinalaisen Amerikan huippukokousta sekä toukokuun lopulla järjestettäviä Kolumbian presidentinvaaleja. EU:n ja Latinalaisen Amerikan huippukokous muuten järjestetään täsmälleen kahden vaalikerroksen välissä, eikä siksi ole varmaa, voiko Kolumbian presidentti olla läsnä Wienissä pidettävässä konferenssissa.

  Puhemies. Kysymys numero 12 raukeaa laatijan poissaolon vuoksi.

Seuraavana on Athanasios Pafilisin kysymys nro 13 (H-1175/05)

Aihe: Pyrkimykset tuomita kommunismi

Kansainvälisestä vastalausemyrskystä ja voimakkaista reaktioista huolimatta Euroopan neuvoston yleiskokoukseen tulee uudelleen äänestettäväksi sisällöltään selkeästi kommunismin vastainen muistio, jonka otsikko on muutettu "kommunistisen ideologian tuomitsemisesta" muotoon "kommunististen hallintojen rikokset tuomittava kansainvälisesti".

Mikä on neuvoston kanta yleistyviin pyrkimyksiin muuttaa historiaa ja puolustella fasismin ja imperialismin rikoksia, ja aikooko se tehdä aloitteita, jotta kaikki poliittiset puolueet voisivat toimia vapaasti, kommunistisen liikkeen rankaiseminen lopetettaisiin ja kommunististen puolueiden toimintakielto poistettaisiin?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, jäsen Pafilisin kysymyksen tiimoilta haluan viitata Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklaan. Vaikka olenkin varma, että hän tuntee kyseisen asiakirjan, haluaisin silti esittää siitä seuraavan otteen: "unioni perustuu jäsenvaltioille yhteisiin vapauden, kansanvallan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltion periaatteisiin". Kyseisiin oikeuksiin sisältyy sananvapaus, eikä Euroopan unionin neuvoston asiana ole puuttua Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöksentekoon. Kysymys koskee jälkimmäisen toimintaa, josta en voi esittää näkemyksiäni.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, en olisi voinut kuvitellakaan, että neuvosto välttelisi vastaamasta suoraan kommunismin vastaista muistiota koskevaan kysymykseen. Se tunnetaan jokaisessa Euroopan maassa, ja tuhannet ihmiset politiikan koko kentältä ovat tuominneet sen. Muistio on uusi fasistinen teksti, jossa rinnastetaan natsismi ja kommunismi, ja on epäkunnioittava niitä miljoonia kommunismin tukijoita kohtaan, jotka uhrasivat henkensä voittaakseen fasismin. Siinä kriminalisoidaan kommunistien poliittinen toiminta ja ideologia ja – kun kerran itsekin viittasitte 6 artiklaan – nimenomaan loukataan perustavanlaatuisia demokraattisia oikeuksia. Vaadimme neuvostoa ottamaan kantaa asianomaiseen muistioon.

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, voin vain toistaa sen, mitä jo olen todennut: Euroopan unioni ei voi esittää käsityksiään toisen kansainvälisen järjestön hallintoelimen toiminnasta, keskusteluista ja päätöksistä.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri Winkler, hyvät kollegat, , ja sillä on luonnollisestikin paljon parempi yleisnäkemys poliittisista olosuhteista. Luuletteko, että myös siellä olisi mahdollista käynnistää keskustelu EU:n perustuslakisopimuksesta, joka voisi tietenkin tulevaisuudessa osaltaan tukea vakautta kyseisissä maissa?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, voidaan keskustella mistä hyvänsä aiheesta. On sen itsensä asia päättää, mistä siellä halutaan keskustella. On tietenkin myös mahdollista esittää tuollaisia ehdotuksia . Euroopan unioni itse tai sen neuvosto ei tietenkään voi tehdä sellaista ehdotusta toisen instituution hallintoelimelle.

  Puhemies. Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. Liite).

Kyselytunti on päättynyt.

(Istunto keskeytettiin klo 18.55 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

Puhetta johti
varapuhemies TRAKATELLIS