Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 18. tammikuuta 2006 - Strasbourg

12. Εuroopan naapuruuspolitiikka

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Charles Tannockin laatima ulkoasiainvaliokunnan mietintö (A6-0399/2005) Euroopan naapuruuspolitiikasta (2004/2166(INI))

  Charles Tannock (PPE-DE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan ensiksi kiittää edeltäjääni Laschetia, jonka mietinnön sain jatkaakseni hänen siirryttyään pois parlamentin jäsenen tehtävistä.

Suhtauduin aluksi epäillen Euroopan naapuruuspolitiikan käsitteeseen, kun se muotoiltiin ensimmäisen kerran laajempaa Eurooppaa koskevassa vuoden 2003 tiedonannossa. Suurin käsitteellinen ongelma oli, kuinka koordinoida sellaisia maita koskevaa politiikkaa, joilla on ilmeisen erilaiset ja ristiriitaiset tavoitteet, kuten Libyalla, joka halusi tuolloin toimia Afrikan unionin puheenjohtajavaltiona, ja Ukrainalla, joka haluaa liittyä Euroopan unioniin.

Poliittinen johtajuus tarkoittaa käsitteiden toteuttamista käytännössä, ja Euroopan naapuruuspolitiikka on nyt kumppanuusmaiden hyväksymää vakiintunutta poliittista todellisuutta. Mietintöni tarkoituksena on tarkastella naapuruuspolitiikan käytäntöä, esittää siitä parlamentin lisäsuosituksia ja selventää joitakin siitä vallitsevia väärinkäsityksiä.

Euroopan naapuruuspolitiikka tarkoittaa EU:n ja kaikkien sen nykyisten eteläisten ja itäisten naapurivaltioiden etuoikeutettua suhdetta. Se ei koske Länsi-Balkanin nykyisiä ehdokasvaltioita ja potentiaalisia hakijavaltioita, joihin sovelletaan erityisjärjestelyjä. Mitä tämä etuoikeus tuo mukanaan? Lyhyesti sanottuna kaksi asiaa: ensinnäkin sen avulla lujitetaan yhteisiä demokraattisia arvoja ja toiseksi tarjotaan tukea ja käydään kauppaa näiden arvojen edistämiseksi. Naapuruuspolitiikka etenee siis kahdella tapaa: toisaalta edistetään EU:n perustavia arvoja eli sitoutumista yhteisiin arvoihin, joita ovat oikeusvaltion periaate, hyvä hallintotapa, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, hyvät naapuruussuhteet sekä markkinatalouden ja kestävän kehityksen periaatteet. Toisaalta näiden arvojen loukkaaminen voi johtaa tuen tai kauppaa koskevien etuoikeuksien rajoittamiseen. Lopullisena tavoitteena on luoda EU:n ympärille ystävällismielisten valtioiden piiri, jonka keskeisenä tarkoituksena on edistää ja lisätä hyvinvointia, vakautta ja turvallisuutta kumppanuuden avulla ja yhteiseksi hyödyksi. Eurooppalaisesta naapuruuden ja kumppanuuden välineestä (ENPI) myönnetään lisää rahoitustukea. Välinettä sovelletaan myös Venäjään, ja se korvaa vuodesta 2007 nykyiset Tacis- ja Meda-ohjelmat. Olen kuitenkin huolissani siitä, että komissio saattaa erottaa Euroopan naapuruuspolitiikan ENPI:n talousarviosta sillä seurauksella, että parlamentin valvonta- ja seurantavaltuudet heikkenevät merkittävästi.

Komissio on jo esitellyt strategia-asiakirjan ja useita Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvia valtioita koskevia maaraportteja, joiden perusteella se on laatinut toimintasuunnitelmat. Toimintasuunnitelmien toteuttamista valvotaan säännöllisesti, ja haluan parlamentin osallistuvan aktiivisemmin tähän prosessiin. Tällä hetkellä on hyväksytty Israelia, Jordaniaa, Marokkoa, Tunisiaa, palestiinalaishallintoa, Ukrainaa ja Moldovaa koskevat seitsemän toimintasuunnitelmaa, ja parhaillaan laaditaan Armeniaa, Azerbaidžania, Egyptiä, Georgiaa ja Libanonia koskevia viittä toimintasuunnitelmaa.

Kannatan vahvasti sitä, että naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvien maiden pääsyä yhtenäismarkkinoille helpotetaan ja että joissakin tapauksissa niiden kanssa tehdään naapuruussopimukset ja täydelliset vapaakauppasopimukset EU:n kanssa. Kannatan myös maiden osallistumista YUTP:hen ja ETPP:hen ja neuvoston eri työryhmien toimintaan sekä tarvittaessa maiden jäsenyyttä EU:n elimissä.

Lisäksi on keskityttävä entistä paremmin huume-, ase- ja ihmiskauppaan sekä lisättävä rikollisuuden torjuntaa koskevien tietojen vaihtoa kansallisten viranomaisten kesken kansainvälisen terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi. On jatkettava toimia aluekiistojen ja ratkaisemattomien konfliktien rauhanomaisen ratkaisemisen varmistamiseksi. Armenian ja Azerbaidžanin edustajat kokoontuvat sattumoisin tänään Lontoossa ratkaistakseen Vuoristo-Karabahin kysymyksen.

Useilla Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvilla mailla, kuten Azerbaidžanilla ja Algerialla, sekä öljyn- ja kaasuntuottajamailla ja kauttakulkumailla, on paljon energiavaroja. Energiapolitiikka ja EU:n energiavarmuus ovatkin Euroopan naapuruuspolitiikan keskeisiä tukipilareita. Äskettäinen Venäjän ja Ukrainan välinen kaasukriisi osoittaa, kuinka läheisesti energiapolitiikka ja ulkopolitiikka nivoutuvat nykyisin toisiinsa.

Lopuksi totean, ettei Euroopan naapuruuspolitiikka mielestäni tarjoa pysyvää ja pitkäaikaista vaihtoehtoa EU:n täysjäsenyydelle niissä demokraattisissa eurooppalaisissa maissa, joilla on oikeus hakea jäsenyyttä ja jotka ovat ilmaisseet halunsa siihen Ukrainan ja Moldovan tavoin. Mietinnössä tunnustetaan jossain määrin näiden maiden liittymistoiveet.

Mitä tulee sen sijaan muihin Keski-Aasiassa sijaitseviin entisiin neuvostotasavaltoihin, kuten Kazakstaniin, joka ei tällä hetkellä kuulu naapuruuspolitiikan piiriin, EU:n pitäisi mielestäni harkita vakavasti sitä, että näille maille annettaisiin mahdollisuus osallistua halutessaan tähän kunnianhimoiseen EU:n hankkeeseen sitten, kun niiden kumppanuus- ja yhteistyösopimukset päättyvät.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää tästä Euroopan naapuruuspolitiikkaa käsittelevästä erittäin hienosta mietinnöstä. Mietinnön ansiosta voin jälleen käsitellä tähän tärkeään aiheeseen liittyviä seuraavien kuukausien ensisijaisia tavoitteita.

Euroopan naapuruuspolitiikka on kunnianhimoinen politiikka, kuten olemme useaan otteeseen todenneet aina sen toteuttamisen alusta, vuodesta 2003, lähtien. Se on ainakin omasta mielestäni EU:n ulkosuhteiden tärkein osa, sillä vaurauden, vakauden ja turvallisuuden edistäminen on erittäin tärkeää. Naapurimaillamme on paljon pelissä. On täysin EU:n edun mukaista, että naapurimaamme ovat hyvin hallinnoituja ja demokraattisia kumppaneitamme, jotka voivat vihdoin hyötyä kestävän sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen myönteisistä seurauksista. Kuten mainitsitte, etumme mukaista on myös se, että lähialueidemme konfliktit ratkaistaan rauhanomaisesti ja että maahanmuuton, rajavalvonnan, järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin kaltaiset ongelmat ratkaistaan nykyistä tehokkaammin tiivistämällä yhteistyötä.

Vuonna 2005 Euroopan naapuruuspolitiikasta saatiin ensimmäiset konkreettiset tulokset, kun seitsemää ensimmäistä toimintasuunnitelmaa ryhdyttiin panemaan täytäntöön.

Mitä haluamme tehdä tulevaisuudessa? Komissio on toiminut aktiivisesti useilla aloilla, joita ovat muun muassa seuraavat: markkinatalousaseman edistäminen, viisumimuodollisuuksien helpottaminen ja energia-asiat Ukrainassa, rajavalvonta-apu Moldovan ja Ukrainan välisellä rajalla, sellaisten uusien foorumien perustaminen, joilla voidaan keskustella muun muassa demokratiasta, ihmisoikeuksista ja hallinnoinnista esimerkiksi Välimeren alueen kumppanimaidemme kanssa – muistutan marraskuussa Barcelonassa pidetystä Euro–Välimeri-konferenssista – valmistelut koulutusyhteistyön jatkamiseksi ja etenkin kumppanuus- ja tietojenvaihto-ohjelmien ja teknisen avun ohjelmien sisällyttämiseksi kumppanimaita koskeviin TAIEX-ohjelmiimme sekä ehdotuksemme uudeksi eurooppalaiseksi naapuruuden ja kumppanuuden välineeksi ENPI:ksi, jota ei eroteta Euroopan naapuruuspolitiikasta.

On todettava, että Euroopan naapuruuspolitiikan kehittämisestä on olennaisen tärkeää saada tuloksia vuosina 2006 ja 2007, ja kumppanivaltioillamme on erityinen täytäntöönpanovelvollisuus. Me jatkamme sitoumustemme täyttämistä, ja tärkeintä onkin nyt kumppanivaltioidemme reaktio. Jatkamme Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmien täytäntöönpanoa läheisessä yhteistyössä kumppaniemme kanssa. Komissio julkaisee vuoden 2006 lopulla täytäntöönpanoa käsittelevän kattavan välikertomuksen. Teemme kumppanivaltioillemme mahdolliseksi osallistua joihinkin ohjelmiin ja joidenkin elinten toimintaan. Aloitamme esimerkiksi maatalous- ja kalastustuotteita koskevat neuvottelut Välimeren kumppanivaltioidemme kanssa ja käsittelemme viisumimuodollisuuksien helpottamista Ukrainan ja Moldovan kanssa. Ukrainan osalta valtuudet ovat jo olemassa. Hyväksymme myös ENPI:n mahdollisimman pian, ja sille saadaan toivottavasti riittävät määrärahat, jotta se voidaan saattaa täysin toimintakuntoon tammikuussa 2007. Komissio on vakuuttunut siitä, että ENPI tarjoaa aiempaa paremman, joustavamman ja kohdennetumman välineen, jolla voidaan tukea uudistuksia ja rajat ylittävää yhteistyötä.

Meillä ja kumppaneillamme on edessämme valtava haaste, sillä toimintasuunnitelmiin sisältyvät sitoumukset on nyt toteutettava käytännössä. Täytäntöönpano on aina tärkein edellytys, ja sen onnistuminen riippuu suurelta osin kumppanivaltioiden poliittisesta tahdosta sekä EU:n ja kumppanivaltioiden valmiuksista panna täytäntöön toimintasuunnitelmien sitoumukset. Voin vakuuttaa teille, että komissio tekee kaikkensa täytäntöönpanon varmistamiseksi.

Haluan myös todeta lyhyesti, että 1. tammikuuta alkanut kaasukiista on osoittanut energiakysymyksen nykyisen tärkeyden. Lisäksi haluan todeta, että meidän on pikaisesti tehtävä päätelmät tästä kaasukiistasta ja energiakysymyksestä ulkopolitiikkamme kannalta. Aikomuksenani on ensisijaisesti kehittää tehokasta energia-alan ulkopolitiikkaa, jonka tavoitteena on taata mahdollisimman hyvin EU:n energian toimitusvarmuus. Emme joudu aloittamaan aivan alusta, sillä useita välineitä on jo käytössä, mutta niitä on hyödynnettävä paremmin. Olemme käsitelleet Venäjän kanssa käytävässä energiavuoropuhelussa jo useita eri aloja ja saaneetkin aikaan hyvän perustan kahdenvälisten näkökantojen käsittelemiseksi. Vuoropuhelua on kuitenkin syvennettävä ja jatkettava edelleen. Komissio allekirjoitti vastikään Ukrainan kanssa energiaa koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan, minkä lisäksi annamme asiantuntija-apua Ukrainalle ja Moldovalle. Asiassa on siis monenvälinen ulottuvuus, joten tarkoitus on toimia muun muassa G8-maiden kokousten, Kansainvälisen energiajärjestön ja ETYJ:n välityksellä. Olemme laatineet sopimuksen Euroopan energiaperuskirjasta, jota Venäjä ei ole vielä allekirjoittanut, mutta toimimme myös Kaakkois-Euroopan energiayhteisön peruskirjan nojalla. Tämä tarkoittaa, että naapuruuspolitiikassa on todellakin käsiteltävä näitä kysymyksiä oikeassa muodossa. Myös jäsenvaltioiden on kuitenkin toimittava yhtenäisesti, kuten tänään jo totesin muussa yhteydessä.

  Elmar Brok, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan kiittää sekä esittelijää hänen työstään että esittelijän edeltäjää Laschetia työn valmistelusta. Kiitän myös komission jäsentä Ferrero-Waldneria hänen vaikutuksestaan siihen, että naapuruuspolitiikassa käsitellään tätä erittäin tärkeätä alaa. Naapuruuspolitiikan välityksellä autetaan EU:n naapurimaita, minkä lisäksi se on oman etumme mukaista vakautta ja rauhaa edistävää politiikkaa.

Mielestäni toimintaohjelmien on perustuttava riittävällä tavalla rahoitettuihin rahoitusvälineisiin, ja niihin on lisäksi sisällytettävä yhteistyö Euroopan parlamentin kanssa tärkeillä aloilla sen tehtäväjaon mukaisesti, jota meidän on noudatettava.

Kun otamme naapurimaamme mukaan useiden eri alojen politiikan toteuttamiseen, vahvistamme talouspoliittisia suhteitamme, joihin kuuluvat tuki maiden poliittiselle kehitykselle, ihmisoikeuksien kunnioittamiselle ja usealle muulle alalle. Esimerkkinä mainittiin jo energiapolitiikka, johon sisältyy muun muassa avun tarjoaminen Ukrainalle. Autamme Ukrainaa pitämään hallussaan omat kaasuputkensa niin, etteivät muut saa niitä hallintaansa, mikä on myös EU:n edun mukaista.

Haluan korostaa, että tämä on yhtä lailla tärkeää niin Itä-Euroopan kuin Välimeren alueenkin kannalta. Yksittäisissä tapauksissa voimme kuitenkin käyttää eri menetelmiä ja foorumeita naapuruuspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi. Itä-Euroopan mailla on tulevaisuudessa mahdollisuus liittyä EU:n jäseniksi, millä voidaan perustella maiden omat uudistustoimet ja tukea maiden hallituksia uudistusten toteuttamisessa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikilla mailla on automaattisesti mahdollisuus liittyä EU:n jäseneksi, kuten Ranskan pääministeri De Villepin totesi tänään Berliinissä pitämässään puheessa. On mahdollisesti kehitettävä myös menettelyjä, jotka eivät johda jäsenyyteen. Siksi on pohdittava, voitaisiinko naapuruuspolitiikkaa kehittää eräänlaiseksi "pidemmälle meneväksi Euroopan talousalueeksi". Käytän tätä käsitettä työnimenä ja monenvälisenä tarjouksena, jolla periaatteessa annetaan mahdollisuus EU:n jäsenyydelle, jos kyseiset maat pystyvät täyttämään kriteerit ja jos EU haluaa ja voi ottaa ne jäseniksi. Keskustelemme parlamentissa parhaillaan tämän ajatuksen toteutettavuudesta. Tämä ei kuitenkaan ole mietinnön tarkoitus, vaan mietintö edustaa välivaihetta niille Balkanin valtioille, joiden kanssa ei vielä ole aloitettu liittymisneuvotteluja. Tässä ei mitenkään kyseenalaisteta Thessalonikissa tehtyä liittymistä koskevaa sitoumusta.

Arvoisa komission jäsen, meillä on paljon tehtävää, ja haluan ryhmäni puolesta tarjota teille tarvitsemanne tuen läheisen yhteistyön edistämiseksi.

  Pasqualina Napoletano, PSE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvä jäsen Tannock, hyvät kollegat, haluan ensinnäkin kehottaa komissiota suhtautumaan vakavasti tähän mietintöön, toisin kuin tapahtui parlamentin vuonna 2003 hyväksymän mietinnön kanssa. Tuo mietintö sisälsi itse asiassa useita hyödyllisiä ehdotuksia naapuruuspolitiikan vahvistamisesta, joka on yksi EU:n merkittävimmistä haasteista. Rakentavat suhteet, jotka onnistumme luomaan naapurimaihimme, ovat itse asiassa ainoa tapa edistää rauhaa ja turvallisuutta rajoillamme.

Tämä ei ole helppo tehtävä muun muassa kahdesta syystä. Ensimmäinen on se, että EU:ta ympäröivät erittäin epävakaat ja konfliktialttiit alueet, kuten Tšetšenia, Vuoristo-Karabah, Transnistria, Afganistan, Irak ja Lähi-itä. Toiseksi naapuruuspolitiikka ei johda EU:n jäsenyyteen, mikä heikentää mahdollisuuksiamme vaikuttaa eri maiden sisäisiin uudistuksiin, näiden maiden keskinäisiin suhteisiin sekä niiden ja EU:n välisiin suhteisiin.

Eräät naapuruuspolitiikan piiriin tällä hetkellä kuuluvat valtiot toivovat saavuttavansa EU:n täysjäsenyyden – esittelijä mainitsikin näistä jo Ukrainan ja Moldovan. Vaikka mahdollisuus ei ole poissuljettu, olisi rehellisesti todettava, ettei jäsenyys ole juuri nyt mahdollinen EU:n sisäisen tilanteen vuoksi eikä siitäkään syystä, että kyseisten maiden on vielä edistyttävä merkittävästi. Kaikki tämä kuitenkin tukee naapuruuspolitiikkaa.

Haluan korostaa naapuruuspolitiikkaa koskevan yleisnäkemyksen selkeyttämistä, vaikka se kattaakin eri alueita idässä, kaakossa ja etelässä sekä keskenään hyvin erilaisia maita. Turvallisuudesta, energiasta, maahanmuutosta, ympäristöstä ja ihmisoikeuksista on oltava näkemys, ja niistä on käytävä poliittista vuoropuhelua. Lisäksi on oltava tarkoitukseen sopivat instituutiot, joiden avulla voidaan edetä yhdessä.

Komission neuvottelemien toimintasuunnitelmien lisäksi tätä ulottuvuutta on vahvistettava muun muassa erityisalojen politiikan, kuten energiapolitiikan, avulla. Komission jäsen ottikin tämän esimerkiksi. Parlamentti huomautti vuonna 2003, että energia-alaan on kiinnitettävä huomiota suhteissamme naapurimaihin. Nyt toistamme saman neuvon ja kehotamme komissiota laatimaan tiedonannon niistä energiapolitiikan näkökohdista, jotka liittyvät ulko- ja naapuruuspolitiikkaamme.

Lopuksi toistan vielä aluksi esittämäni vetoomuksen komissiolle ja komission jäsenelle, joihin suhteemme on erinomainen: älkää aliarvioiko Euroopan parlamentin panosta.

  Paavo Väyrynen, ALDE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, liberaaliryhmä on varsin tyytyväinen Tannockin mietinnön sisältöön, mutta olisimme halunneet siihen muutamia käsitteellisiä parannuksia.

Komissio käytti alun perin sanan "naapuruuspolitiikka" rinnalla "laajemman Euroopan" käsitettä. Sillä on sekä tieteellisessä että poliittisessa keskustelussa yleensä tarkoitettu koko Eurooppaa. Tannockin mietintöön sisältyy runsaasti kannanottoja paneurooppalaisen yhteistyön kehittämiseksi, muun muassa Euroopan neuvoston ja ETY-järjestön puitteissa, mutta väliotsikoinnissa tätä ei oteta huomioon. Siksi esitimme 30 kohdan jälkeen sijoitetun muotoilultaan epäonnistuneen väliotsikon korvaamista sanoilla "laajempi Eurooppa".

Liberaaliryhmä esitti myös "eteläisen ulottuvuuden" käsitteen sijoittamista mietintöön. Sillä voitaisiin osuvimmin kuvata unionin ulkosuhteita etelään, Välimeren alueelle, laajempaan Lähi-itään ja sen itäpuolella oleviin maihin. Olisi johdonmukaista puhua rinta rinnan unionin politiikan pohjoisesta ja eteläisestä ulottuvuudesta.

Kolmas käsitteellinen ehdotuksemme oli, että mietintöön olisi sijoitettu ajatus Euroopan kehittämisestä samankeskisten kehien järjestelmänä, joka koostuu yhtäältä joustavasta eriytymisestä unionin puitteissa ja toisaalta toiminnallisten yhteistyökehien luomisesta sen ympärille. Tämä ajatus tarjoaa mahdollisuuden hakea ratkaisua unionin syvenemisen ja laajenemisen väliseen ristiriitaan. Se sai kannatusta ryhmien välisissä keskusteluissa, mutta sitä ei haluttu ottaa tähän mietintöön. Ihmettelen miksi. Kun emme saaneet muilta ryhmiltä riittävää tukea tämän emmekä muidenkaan käsitteellisten parannusehdotustemme toteuttamiseen, emme vie niitä äänestyksiin. Odotamme parempia aikoja niiden hyväksymiseksi.

Kiitän esittelijä Tannockia hyvästä yhteistyöstä, erityisesti siitä, että hän hyväksyi meidän esityksemme pohjoisen ulottuvuuden vahvistamiseksi mietinnössä ja toisaalta paneurooppalaista yhteistyötä koskevat ehdotukset, vaikka tämä tärkeä laajemman Euroopan käsite jäikin ottamatta mukaan.

  Marie Anne Isler Béguin, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kiitän edeltäjänsä työtä jatkanutta jäsen Tannockia siitä, että hän oli kaikkien käytettävissä ja halukas kuuntelemaan mielipiteitä näistä erittäin monimutkaisista asioista, joita tulee eteemme naapuruuspolitiikkaa määriteltäessä.

Naapuruuspolitiikasta tuli välttämätöntä uusien jäsenvaltioiden liityttyä EU:hun, ja siitä on tullut eräs EU:n ulkopolitiikan keskeisistä osista ja vahvuuksista. Siinähän otetaan mukaan kaikki EU:n itäiset naapurivaltiot ja Välimerta ympäröivät maat. Tällä tavoin EU on omaksunut merkittävän vastuun, ja sen täytyy kaikin keinoin pyrkiä siihen, ettei se murskaa naapurivaltioidemme toiveita. Näissä maissa on ryhdytty uusiin toimiin, ja ne odottavat EU:lta tukea demokratisointia, vakauttamista ja kestävää kehitystä koskevassa prosessissa, jonka ne ovat aloittaneet. Tietyissä maissa naapuruuspolitiikka on tulevan liittymisen edellytys. Naapuruuspolitiikan onnistumiseksi on siis vältettävä monia sudenkuoppia.

Naapuruuspolitiikkaan on sisällyttävä monenvälinen ulottuvuus, ja sen on tarjottava institutionaalinen kehys, jossa kumppanivaltiot otetaan täysimääräisesti mukaan eurooppalaisen politiikan määrittelyyn. Naapuruuspolitiikan ei pidä rajoittua ainoastaan vapaakauppa-alueeseen, vaan sen on perustuttava todellisiin yhteisiin arvoihin, demokratiaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Sillä on pyrittävä lujittamaan kansalaisyhteiskuntaa perustamalla kansalaisyhteiskunnan foorumi, jossa kansalaisjärjestöt toteuttavat toimintasuunnitelmia, jotka eivät ole pelkkiä toisarvoisia yhteistyösuunnitelmia. Arvoisa komission jäsen, suunnitelmien on oltava konkreettisia ja tehokkaita, ja EU:n on valvottava ja toteutettava niitä päättäväisesti täsmällisten kriteerien perusteella.

Arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, annan ylpeänä tukeni Etelä-Kaukasian maiden toimintasuunnitelmille, sillä Euroopan parlamenttia on kiittäminen siitä, että Armenia, Azerbaidžan ja Georgia kuuluvat naapuruuspolitiikan piiriin, ei komissiota tai neuvostoa.

Tällä hetkellä näiden kolmen entisen neuvostotasavallan menneisyyden taakka on raskas. Naapuruuspolitiikalla on tarkoitus auttaa niitä löytämään vastauksia ratkaisemattomiin konflikteihin. Vuoristo-Karabahin kysymys on ratkaistava, erityisesti azerbaidžanilaisten pakolaisten on saatava palata koteihinsa, eikä Nakhitchevanissa Armeniassa sijaitsevien historiallisten monumenttien tuhoamista voida hyväksyä. Lisäksi Turkin on avattava uudelleen rajansa Armeniaan, eikä EU voi myöntää Venäjälle etuoikeutettua kumppanuutta, jos Venäjä myöntää passeja Georgian separatisteille. EU:n on myös tuettava Georgian ja Etelä-Ossetian rauhansuunnitelmaa ja autettava Abhasiaa koskevan rauhansuunnitelman laadinnassa.

Kuten voitte havaita, on hyvin olennaista, että EU osallistuu vahvasti rauhanomaisen ratkaisun löytämiseen näihin konflikteihin laatimalla Etelä-Kaukasuksen vakaussopimuksen. Näin kaikki osapuolet voittavat. Tällä tavoin nämä maat voivat löytää tien kehitykseen ja pysyvään rauhaan, ja samalla EU saa huomattavaa tunnustusta pääosin Venäjän ja Yhdysvaltojen vaikutusvallassa olevalla alueella. Tehkäämme naapuruuspolitiikasta onnistuneen, yhteisen ja globaalin turvallisuuspolitiikan suunnannäyttäjä.

  Erik Meijer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, naapuruuspolitiikkaa voidaan harjoittaa kahdella toisistaan täysin eroavalla tavalla. Ensimmäinen perustuu EU:ssa kehitettyyn malliin eli täydelliseen itsekeskeisyyteen ja yrityksiin alistaa ympäristö talouden ja asevoimien vaatimuksille. Tämän mallin mukaisesti toimivat maat ovat tyytyväisiä, kun niiden naapurimaat toimittavat niille öljyä ja kaasua, pitävät pakolaiset poissa niiden alueelta ja alistavat omat kansalaisensa diktatorisille toimenpiteille, joiden tarkoituksena on estää se, että mallia toteuttavien maiden etu kärsisi.

Tällaisen mallin mukainen naapuruuspolitiikka on myös keino jättää lopullisesti Euroopan linnakkeen ulkopuolelle ne maat, joiden elintaso on alhaisempi, jotka eivät ole yhtä demokraattisia ja joissa ihmisoikeuksia ei kunnioiteta yhtä hyvin. Näiden maiden tarvitsee ainoastaan tarjota halpaa työvoimaa. Tällainen naapuruuspolitiikka muistuttaa tavasta, jolla Yhdysvallat kohteli Latinalaisen Amerikan maita kahden vuosisadan ajan.

On myös mahdollista toteuttaa täysin erilaista naapuruuspolitiikkaa, nimittäin sellaista, jossa tunnustetaan, että me tässä Euroopan osassa olemme järjestäneet useat asiat paremmin kuin muissa maissa ja että meillä on jotain tarjottavaa niille. Tällaisen politiikan mukaista on demokratian ja ihmisoikeuksien edistäminen Valko-Venäjällä, Tunisiassa, Algeriassa ja miehitetyillä palestiinalaisalueilla. Se tarkoittaa myös talouskehityksen tukemista niin, että kyseisten maiden vauraus saadaan nostettua EU:n tasolle. Useissa tapauksissa, kuten Länsi-Balkanin maiden ja mahdollisesti myös Ukrainan, Valko-Venäjän, Moldovan ja Turkin tapauksissa, naapuruuspolitiikka voisi olla myös siirtymävaihe EU:n täysjäsenyyteen.

Ryhmäni tuomitsee jyrkästi ensiksi mainitun kaltaisen naapuruuspolitiikan mutta suhtautuu erittäin myönteisesti jäljempänä mainittuun malliin. Onneksi se on myös vallalla jäsen Tannockin mietinnössä. Myös useimmissa tarkistuksissa demokratia, ihmisoikeudet ja solidaarisuus asetetaan tärkeämmiksi kuin taloudellinen ja sotilaallinen etu. Jos neuvosto ja komissio noudattavat tätä mallia, naapuruuspolitiikkamme etenee väistämättä oikeaan suuntaan.

  Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, jäsen Tannock omistaa perustellusti osan mielenkiintoisesta mietinnöstään erään EU:n naapurivaltion eli Valko-Venäjän nykytilanteen tarkasteluun. Erityisesti mietinnön 56 kohdassa hän vaatii kaikkia EU:n toimielimiä tukemaan entistä voimakkaammin Valko-Venäjän kansalaisjärjestöjen toimintaa ja poliittista oppositiota.

Tässä yhteydessä haluan kysyä komission jäseneltä, kuinka komission suunnitelmat Minskin lähetystön perustamiseksi ovat edenneet. Lähetystön pitäisi voida toimia omien tavoitteidensa mukaisesti ja demokraattisen oikeusvaltion edistämiseksi, mihin EU:n jäsenvaltiot ovat yhteisesti sitoutuneet. Se olisi ihanteellinen yhteydenpitokanava komission ja Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan välillä ja voisi mahdollisesti olla myös välttämätön edellytys aktiivisen naapuruuspolitiikan toteuttamiselle Valko-Venäjän kanssa.

Pelkäänpä, ettei presidentti Lukašenkon valtaapitävä autoritäärinen hallitus olisi kovinkaan innostunut tästä. Se luultavasti pitäisi parempana, että sen alueella toimisi hampaaton EU:n lähetystö, jota se voisi käyttää keinona saada oikeutus kansainvälisen yhteisön silmissä. Kysynkin komission jäseneltä, eikö Lukašenkon hallituksen asenne mahdollisesti estä EU:n lähetystön perustamisen Valko-Venäjän pääkaupunkiin?

Jäsen Tannock kehottaa myös kaikkia osapuolia pyrkimään Transnistrian pitkittyneen ongelman poliittiseen ratkaisemiseen. Moldovan kannalta on pahaenteistä se, että osapuolista kaksi eli Venäjä ja Ukraina antoivat ilman Moldovaa yhteisen julkilausuman Transnistrian konfliktista vain kuukausi sitten joulukuun 2005 puolivälissä. Itse asiassa presidentit Putin ja Juštšenko eivät ottaneet julkilausumaan mukaan myöskään Yhdysvaltoja, EU:ta tai Romaniaa. Ne nimittivät toisensa Moldovan ja Transnistrian "takuuvaltioiksi". Voisiko tämä olla toistoa Jevgeni Primakovin aiemmille, vuonna 1997 toteuttamille toimille, jotka eivät itse asiassa saaneet minkäänlaista kansainvälistä kannatusta ja jotka Moldova torjui ehdottomasti?

Presidentit Putin ja Juštšenko ovat samalla ilmoittaneet olevansa vastuussa rauhasta, vakaudesta ja hyvinvoinnista Dnestrin molemmilla rannoilla eläville moldovalaisille, venäläisille ja ukrainalaisille. Tämä tarkoittaa käytännössä samaa kuin se, että alueiden julistetaan kuuluvan Venäjän ja Ukrainan yhteishallintoalueeseen. Ukrainan ja Venäjän hallitukset hyväksyivät 15. joulukuuta 2005 samalla toistensa täydentävät ehdotukset Transnistrian konfliktin ratkaisemiseksi. Nämä ovat avoimia ehdotuksia, jotka mielestäni tarkoittavat sitä, että niillä vahvistetaan Moldovan maantieteellinen jako, Venäjän aseellisen läsnäolon kansainvälinen oikeutus Transnistriassa sekä "Moldovan demokraattinen ja puolueeton valtio".

Haluan kysyä komission jäseneltä, kuinka hän tulkitsee tätä presidentti Putinin ja Juštšenkon kahdenvälistä sopimusta Moldovan tulevaisuudesta naapuruuspolitiikan yhteydessä. Toivon, että vastaatte molempiin kysymyksiini.

  Konrad Szymański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, haluan korostaa muutamaa olennaista periaatetta, jotka olisi otettava huomioon kaikessa järkevässä ja tehokkaassa naapuruuspolitiikassa.

Ensinnäkään tällaista politiikkaa ei pidä esittää täytenä vastakohtana EU:n jäsenyydelle. Päinvastoin, eurooppalaisen maan tilanteessa onnistuneen naapuruuspolitiikan pitäisi tuoda jäsenyysmahdollisuutta lähemmäksi. Naapuruus ei tietenkään automaattisesti tarkoita jäsenyyttä, mutta se voi johtaa siihen.

Toiseksi on korostettava, että tuen tason on oltava riippuvainen siitä, onko naapuri- tai kumppanimaa osoittanut olevansa halukas noudattamaan demokraattisia normeja. Tämä koskee erityisesti Valko-Venäjää, jonka hallituksen kanssa ei ole mahdollista tehdä yhteistyötä. Tätä olisi sovellettava kuitenkin myös Venäjään, sillä se on noudattanut demokraattisia normeja erittäin huonosti kumppanuussopimusten täytäntöönpanon aikana. Käsitykseni mukaan EU auttaa Venäjää rakentamaan teitä, joita myöhemmin käytetään epäoikeudenmukaisesti tuomittujen henkilöiden kuljettamiseen, tai öljyputkia, joiden kautta kuljetettua öljyä meille ei anneta.

Kolmas periaate on seuraava. Meidän olisi kaikin tavoin pyrittävä tukemaan kansalaisyhteiskuntaa ja demokraattisia voimia niissä maissa, joiden demokraattisuudessa on puutteita. Meidän on voitava turvautua erityisiin ihmisoikeusvälineisiin, jotta tämä voidaan tehdä tehokkaasti. Tällaisten välineiden olisi oltava riittävän joustavia, jotta ne tarjoaisivat tehokkaan välineen vihamielisessä oikeudellisessa ja poliittisessa ympäristössä.

Nämä periaatteet sisältyvät jäsen Tannockin mietintöön, jossa niitä tuetaan. Ryhmäni äänestääkin mielellään mietinnön puolesta.

  Ryszard Czarnecki (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan naapuruuspolitiikka, tämänpäiväinen keskustelu ja käsiteltävänä oleva päätöslauselma osoittavat, että vaikka EU on kriisissä, me emme ole vielä menettäneet kykyä strategiseen ajatteluun. Tunnustamme, että meidän on avauduttava naapurimaidemme suuntaan. Laajentuneen EU:n talousongelmat ja perustuslain hyväksymisen vaikeudet eivät saa estää meitä kehittämästä tulevaisuudennäkemystä, joka ulottuu myös kotimaissamme järjestettävien vaalien jälkeiselle ajalle.

Suhteet naapurimaihimme idässä ja kaakossa muodostavat erittäin tärkeän osan naapuruuspolitiikkaamme. Päätöslauselmaluonnoksessa viitataan perustellusti Ukrainaan, Georgiaan, Moldovaan ja yleensä Etelä-Kaukasuksen maihin. Lisäksi on oikein myöntää virheet, jotka johtuvat siitä, ettemme ole harjoittaneet asianmukaista vaikutusvaltaa Venäjään sen varmistamiseksi, että Venäjä osallistuisi omalta osaltaan entisten neuvostotasavaltojen tilanteen vakauttamiseen sen sijaan, että se aiheuttaa niissä lisää epävakautta.

Haluan esittää huomautuksen komission jäsenelle Ferrero-Waldnerille. Emme voi olettaa, että joku muu toteuttaa Euroopan naapuruuspolitiikkaa puolestamme. Sitä ei pitäisi sysätä G8-maiden tai OECD:n niskoille, eikä siitä pidä tehdä poliittista heittopussia. On pidettävä mielessä eräs perusperiaate, nimittäin se, että uudesta eurooppalaisesta naapuruuden ja kumppanuuden välineestä myönnettävää rahoitustukea on valvottava, kuten jäsen Szymański edellä totesi. Emme saa edistää epädemokraattisten hallitusten intressejä. On edellytettävä, että nämä hallitukset tukevat demokratiaa yhteiskunnissaan ja hallitusrakenteissaan sekä edistävät ihmisoikeusnormeja.

Lopuksi totean, että Euroopan naapuruuspolitiikka tarjoaa EU:lle mahdollisuuksia eikä ole pelkästään raskas velvollisuus. Tämä olisi hyvä muistaa.

  Paweł Bartłomiej Piskorski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, olemme kaikki vahvasti sitä mieltä, että Euroopan naapuruuspolitiikka on keskeinen osa EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämistä. Olemme tietoisia myös siitä, että naapuruuspolitiikkamme on oltava sellaista, että se voidaan mukauttaa yksittäisten maiden tarpeisiin. Sehän kuitenkin vaikuttaa hyvin erilaisiin maihin, kuten Marokkoon ja Ukrainaan.

Olemme tietoisia myös siitä, että välineen on oltava joustava, mutta emme saa unohtaa, että tilanteita on kahdenlaisia. Tätä on hyvä korostaa. On tilanteita, joissa on kyse yhteistyön syventämisestä ja laajentamisesta energian ja turvallisuuden kaltaisilla aloilla sekä yhteistyön ulottamisesta muille aloille. Pohjois-Afrikan maat ovat hyvä esimerkki tästä. On myös puututtava tilanteisiin melko erilaisissa maissa, kuten Valko-Venäjällä ja Syyriassa, joissa vastassamme ovat diktatuurit ja epädemokraattisuus. Euroopan naapuruuspolitiikan pitäisi olla väline, jolla voidaan kannustaa näiden maiden demokratiakehitystä.

Suhtaudumme myönteisesti siihen, että jäsen Tannockin mietinnössä vastataan näihin haasteisiin, joten se ansaitsee tukemme. Erittäin hyvä lähtökohta on se, ettei naapuruuspolitiikkaa saa pitää vaihtoehtona näiden maiden tulevalle liittymiselle EU:hun. Kukaan ei vakavissaan usko, että Moldovan, Valko-Venäjän ja Ukrainan kaltaiset maat liittyisivät lähitulevaisuudessa EU:hun. Tärkeää kuitenkin on, että eurooppalaisille maille annetaan mahdollisuus hakea jäsenyyttä perustamissopimusten nojalla.

Kehotamme tukemaan myös jäsen Klichin esittämiä tarkistuksia 55 ja 52. Niissä muun muassa käytetään Valko-Venäjän hallituksesta sen oikeaa nimeä eli kutsutaan sitä epädemokraattiseksi hallitukseksi.

  Pierre Schapira (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, otan tyytyväisenä vastaan tämän naapuruuspolitiikkaa koskevan mietinnön. Siinä käsitellään kattavasti kaikkia ensisijaisia tavoitteita, jotka parlamentti on asettanut naapuruuspolitiikalle: ihmisoikeuksia, demokratiaa, maahanmuuttoa, ympäristöä ja vapaakauppaa.

Erästä keskeistä alaa ei kuitenkaan ole käsitelty lainkaan eli kehitysyhteistyötä. Saanen muistuttaa teille, että naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvista 17 valtiosta 12 on kehitysmaita ja että kolmannes valtioista kuuluu alhaisen tulotason maihin. Meneillään olevan ulkoisen toiminnan välineiden uudistamisen jälkeen näihin 12 kehitysmaahan ei enää sovelleta yhteistyö- ja kehitysvälinettä. Jos naapuruuspolitiikka ei sisällä minkäänlaista kehitysyhteistyöpolitiikkaa, tämä tarkoittaa sitä, etteivät nämä 12 valtiota saa EU:lta enää minkäänlaista kehitysyhteistyötukea.

Pahoittelen, ettei näin yleisluonteisessa ja laajassa poliittisessa suuntaviivatekstissä mainita lainkaan yhteistyötä. Ei ole järkevää puhua yhden alueen vaurauden lisäämisestä, ellei samalla sitouduta köyhyyden poistamiseen. Onko azerbaidžanilaisten, moldovalaisten tai palestiinalaisten perustarpeet tyydytetty tällä hetkellä? Kuinka nämä valtiot pystyvät taistelemaan diktatuuria vastaan ja toimimaan kilpailukykyisesti markkinataloudessa, kun osalla niiden väestöstä ei ole saatavilla edes juomavettä, sosiaalipalveluja, terveydenhuoltopalveluja tai peruskoulutusta? Kuinka voimme olettaa saavuttavamme jonain päivänä vuosituhannen kehitystavoitteet, jos emme pysty torjumaan köyhyyttä EU:n naapurialueilla?

Mielestäni teemme vakavan arviointivirheen, jos hyväksymme naapuruuspolitiikkaa koskevan mietinnön, jossa jätetään täysin huomiotta köyhyyden poistamistavoitteet. Joudumme valitettavasti tästä vastuuseen tulevaisuudessa.

  Diana Wallis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, puhun suhteista Sveitsiin, Islantiin ja Norjaan vastaavan sekä Euroopan talousalueen (ETA) parlamentaarisessa sekavaliokunnassa toimivan valtuuskunnan puheenjohtajan ominaisuudessa. Pahoittelen mietinnön 43 kohdan sanamuotoa, jossa moukkamaisesti niputetaan nämä maat yhteen muiden EU:n naapurivaltioiden kanssa ja/tai verrataan niitä Andorraan ja Vatikaanivaltioon. Tämä ei valitettavasti ole ensimmäinen kerta, kun näin tapahtuu parlamentissa.

Pyrin tarkistuksessani siihen, että kohdassa viitattaisiin edes ETA/EFTA-maihin. Meidän olisi arvostettava sitä, että jäsenvaltiomme ovat ETA:n jäseniä. Suhteemme näihin maihin ovat läheiset ja tiiviit, ja ne merkitsevät jo täysimääräistä osallistumista sisämarkkinoihin ja muihin EU:n ohjelmiin. Tämän lisäksi ETA/EFTA-maat ovat jo itse asiassa kumppaneitamme ja osallistuvat demokratiaprosessiin ja muihin toimiin uusissa naapurivaltioissamme.

Jäsen Tannock arvostanee brittiläistä jalkapallovertausta. Vaikka nämä maat eivät tällä hetkellä haluakaan päästä valioliigaan ja olla täysimääräisiä jäseniä, ne ovat nyt mestaruussarjassa eivätkä todellakaan missään kakkosliigan häntäpäässä.

Käsittääkseni tarkoituksena on taas järjestää ETA/EFTA-maiden ulkoasiainministerien ja ulkoasiainvaliokuntamme välinen kokous. Toivon, että tarkistukseni säästää meidät häpeältä sen suhteen, miten suhtaudumme vanhimpiin ja läheisimpiin kumppaneihimme ja naapureihimme ja mitä tiedämme ETA/EFTA-maista.

  Cem Özdemir (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, mekin suhtaudumme myönteisesti jäsen Tannockin mietintöön. Haluan tässä yhteydessä esittää erityiskiitokset jäsen Laschetille hänen alustavasta työstään.

Tärkeätä tässä mietinnössä on epäilemättä sen 4 kohta, jossa todetaan jälleen kerran, että on varmistettava talouskehityksen edistäminen ja kannustimet, joilla tuetaan demokraattista uudistusta. EU:n on kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota sen varmistamiseen, että kolmansien maiden kanssa tekemiimme sopimuksiin sisältyvät demokratialausekkeet otetaan tosissaan ja että niihin liittyy myönteisiä ja kielteisiä seuraamuksia. Mietinnössä viitataan tässä yhteydessä tehokkaaseen seurantamekanismiin. Olisi huomattava edistysaskel, jos saisimme perustettua perusoikeusviraston, josta keskustelemme tällä toiste, sillä se tarjoaisi välineen, jonka avulla voitaisiin tehokkaasti arvioida kumppanivaltioiden tilannetta.

On kuitenkin myös niin, että Euroopan naapuruuspolitiikassa vuodesta 2003 toteutettu kahdenvälinen lähestymistapa, jota tuemme ehdottomasti, on erilaisten maiden edun mukainen. Emme kuitenkaan saa unohtaa, että on toinenkin lähestymistapa: Barcelonan prosessi ja sen alueellinen lähestymistapa. Olisi viisasta pitää näitä toisiaan täydentävinä ja yhdistää kummankin hyvät puolet, jotta saadaan aikaiseksi yhdenmukaista EU:n politiikkaa.

Haluan ottaa esille myös maahanmuuttopolitiikan, joka ei valitettavasti tällä hetkellä sisälly Barcelonan prosessiin. Tästä asiasta olisi hyvä keskustella eteläisten Välimeren maiden kanssa. Ceutan ja Melillan kauhistuttavat kuvat ovat vielä tuoreena mielissämme, sillä ne vaikuttivat myös meihin Euroopan unionissa. Meidän on luonnollisesti keskusteltava raja-asioista, takaisinottosopimuksista ja turvapaikkamenettelyistä. Samalla on kuitenkin puhuttava pakolaisten ihmisarvoisesta kohtelusta ja parannettava yleistä tilannetta pakolaisten kotimaissa. Minua ilahduttaa, että EU tehostaa koulutusalan toimiaan, sillä tällä alalla on vielä paljon tehtävää. Ajattelen erityisesti eteläisten Välimeren maiden nuoria, joille on luotava mahdollisuuksia kotimaissaan. Nuoret jäävät kotimaahansa ainoastaan, jos heille tarjotaan siellä riittävästi mahdollisuuksia, ja silloin he myös hyödyntävät taitotietoaan oman maansa hyvinvoinnin ja demokraattisen toiminnan parantamiseksi.

Lopuksi haluan muistuttaa teitä Egyptin tilanteesta. Olemme tietoisia oppositiopoliitikko Aiman Nurin vangitsemisesta. Puhun varmasti meidän kaikkien puolesta ilmaistessani solidaarisuutemme häntä ja kaikkia Egyptin demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta ajoittain hankalissa oloissa kampanjoivia kohtaan.

  Esko Seppänen (GUE/NGL). – (FI) Arvoisa puhemies, Tannockin valmistelema ulkoasianvaliokunnan mietintö on monelta osin perusteellinen. Siihen sisältyy poliittisesti herkillä aloilla monia sellaisia kannanottoja, joista kenenkään ei tarvitse kantaa vastuuta; onhan mietintö tehty valiokunnan omasta aloitteesta alalla, jolla Euroopan parlamentilla ei ole toimivaltaa.

Mietintö kuvastelee suuntausta, jonka mukaan unioniin kuulumattomille maille pitää antaa toivoa avusta ja tuesta. Sillä tavalla naapuruuspolitiikan maat, joista monet eivät ole EU:n naapureita, halutaan sitoa unioniin poliittisesti. Mietinnössä ei oteta selkeästi kantaa siihen, mitkä maat voivat päästä Euroopan unionin jäseniksi. Ei haluta sanoa esimerkiksi Ukrainalle, että se ei kelpaa tai että se kelpaa, vaikka Ukraina on paljon eurooppalaisempi maa kuin Turkki. Todellisuudessa Ukrainan jäsenyys pitkällä aikavälillä on niin pitkän aikavälin takana, ettei se ole lainkaan näköpiirissä.

Mietintöön on sangen köykäisin perustein otettu mainintoja EU:n perustuslaista sen sijaan, että olisi mietitty sitä, miten unionin jäsenyyttä voitaisiin lähestyä Euroopan talousalueen kaltaisen rakenteen kautta ja näkökulmasta.

Korruptoitunut hallinto on osa monien naapurimaiden arkea. Olisi esimerkiksi kiinnostavaa tietää, kuka omistaa Venäjän ja Ukrainan kaasusopimusta hallinnoivan Ros-Ukr-Energon. Mahtaako edes Ukrainan presidentti olla siinä asiassa puhdas? Ukraina "oranssin vallankumouksen" jälkeen on esimerkki korruptoituneesta hallinnosta. Esimerkiksi Azerbaidžania tai kauempana idässä kaasun ja öljyn alkulähteillä sijaitsevia Kazakstania ja Turkmenistania pitäisi arvioida myös tästä vallan väärinkäytön näkökulmasta – siihen tapaan kuin arvioidaan Valko-Venäjää – eikä vain kaasu- ja öljytoimitusten näkökulmasta.

  Gerard Batten (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan naapuruuspolitiikan tarkoituksena on lujittaa demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta EU:n naapurivaltioissa. Kuinka EU voi todella lujittaa demokratiaa EU:n ulkopuolisissa valtioissa, kun itse EU:n jäsenyyden keskeinen liikkeellepaneva voima on todellisen, merkityksellisen ja demokraattisen tilivelvollisuuden väistämätön poistaminen kaikissa jäsenvaltioissa? Kuinka EU voi vakavissaan vaatia laillisuusperiaatteen ulottamista EU:n ulkopuolisiin valtioihin, kun EU jättää itse noudattamatta omia lakejaan?

Tarkoitan tietenkin ehdotettua EU:n perustuslakia, jonka pitäisi olla perustamissopimusten muodostaman lainsäädännön nojalla jo kuollut ja kuopattu Ranskassa ja Alankomaissa pidettyjen kansanäänestysten hylkäävien tulosten johdosta. Sen sijaan perustuslakia pidetään hengityskoneessa siihen saakka, kunnes demokraattisesti ilmaistu hylkääminen voidaan kiertää jollakin salakähmäisellä tavalla. Jäsen Tannockin kannattaisi mieluummin keskittyä hänet valinneiden kansalaisten etujen ajamiseen eikä niiden etuihin, jotka häntä eivät ole valinneet.

  Ģirts Valdis Kristovskis (UEN). – (LV) Arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät kollegat, jäsen Tannockin mietintö on erinomainen kuvaus ongelmasta ja EU:n kyvystä pakottaa läpi omat intressinsä ja politiikkansa EU:ta ympäröivällä geopoliittisella alueella.

Demokraattinen, vakaa ja vauras naapurimaa on luonnollisesti paras kehityksen ja turvallisuuden tae. Kuten mietinnön laatija perustellusti toteaa, EU:n naapuruuspolitiikkaa olisi kuitenkin tehostettava täsmentämällä EU:n tavoitteisiin, painopisteisiin ja arviointiin liittyviä kriteereitä. EU:n uusien jäsenvaltioiden kokemuksia olisi hyödynnettävä pantaessa täytäntöön Euroopan naapuruuspolitiikkaa ja kannustettaessa Kaukasuksen maita, Ukrainaa ja Moldovaa toteuttamaan uudistuksia.

Mietinnössä todetaan perustellusti, että naapuruuspolitiikan onnistuminen yksittäisissä maissa riippuu EU:n ja Venäjän välisten suhteiden tilasta. Ei kuitenkaan ole todennäköistä, että vanhojen geopoliittisten luokittelujen mukaisesti ajatteleva Venäjä osoittautuisi luotettavaksi kumppaniksi. On itse asiassa lähes koomista kehottaa edistämään Valko-Venäjän demokratiakehitystä yhdessä Venäjän kanssa. On tunnettu tosiasia, että Putinin hallitus liukuu päivä toisensa jälkeen kauemmaksi demokraattisesta hallitusmuodosta kohti autoritaarista hallitusmuotoa.

Arvoisa komission jäsen Ferrero-Waldner, presidentti Putinin ja entisen liittokansleri Schröderin, Putinin ja pääministeri Blairin sekä Putinin ja presidentti Chiracin kahdenväliset vuoropuhelut ovat valitettavasti Venäjän tahdon mukaisia siinä mielessä, että Venäjä haluaa neuvotella eripuraisen EU:n kanssa. Tässä peräännytään EU:n naapuruuspolitiikan periaatteista ja edellytyksistä. Venäjän ja Ukrainan kaasunhintojen linjaaminen Turkmenistanin niin sanotun halvan kaasun hinnan kanssa on monopolistista eikä vastaa markkinoiden toimintaa.

Olen huolissani. Nyt kun Venäjän talous on kasvussa, on vaikea ymmärtää, miksi Venäjän rahoitusosuus EU:n toiminnasta ei kasva esimerkiksi pohjoista ulottuvuutta, globaalia kumppanuutta ja joukkotuhoaseiden käytöstä poistamista koskevien ohjelmien yhteydessä. Mietinnössä mainitaan kuitenkin esimerkkejä naapuruuspolitiikkaan osoitettujen varojen järkevästä ja tehokkaasta käytöstä. Kannattaa todellakin pyrkiä kaikin keinoin kehittämään alueellista ja alueiden osia koskevaa ulottuvuutta. EU:n uskottavan naapuruuspolitiikan luomiseksi on hyvä pohtia Itä-Euroopan maantieteellisten, historiallisten ja poliittisen näkökohtien merkitystä.

  Frank Vanhecke (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, mielestäni ei ole millään lailla ristiriidassa jäsen Tannockin työn kanssa päätellä, että Euroopan naapuruuspolitiikka on itse asiassa valtava mahdollisuus, jonka komissio on menettänyt. Se olisi nimittäin voinut varmistaa ensisijassa, että naapurimaamme Turkki otetaan mukaan naapuruuspolitiikkaan ja että Turkki saa siinä sille kuuluvan ensisijaisen aseman ja huomion. Tähän mennessä pitäisi olla jo selvää, että valtaosa EU:n kansalaisista vastustaa jyrkästi Turkin täysjäsenyyttä ja että tästä syystä olisi erittäin epädemokraattista jättää huomiotta tämä merkittävä vastalause. Haluan jälleen kerran muistuttaa, ettei Turkki ole eurooppalainen valtio maantieteellisessä, historiallisessa, uskonnollisessa eikä missään muussakaan mielessä. Turkki on kuitenkin naapurimaamme, jonka kanssa haluamme ylläpitää mahdollisimman hyvät suhteet, ja sillä olisi voinut olla merkittävä ja ensisijainen asema Euroopan naapuruuspolitiikassa. Mahdollisuus on siis menetetty, ja maksamme siitä vielä kalliisti jonain päivänä.

Mietinnössä käsitellään suhteitamme Maghreb-maihin, ja haluan lisätä erään tähän liittyvän huomautuksen. Pahoittelen, ettei mietinnössä ole otettu huomioon erästä erittäin tärkeää näkökohtaa eli sitä, että Marokon hallitus vaati äskettäin paluumuuttoa koskevaa politiikkaa. Sen avulla merkittävä osa 2,5 miljoonasta tällä hetkellä Euroopassa asuvasta marokkolaisesta voisi palata takaisin kotimaahansa. Kuten tiedätte, Euroopassa asuvista marokkolaisperäisistä nuorista 40 prosenttia on joko työttömänä tai muuten yhteiskunnan holhottavana. Kyseessä on merkittävä täyskäännös Marokon hallituksen politiikassa, ja meidän eurooppalaisten olisi aktiivisesti tuettava sitä erityisesti naapuruuspolitiikan kautta.

  Francisco José Millán Mon (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, naapuruussuhteet ovat erittäin tärkeitä niin ihmisille kuin valtioillekin. Myös EU pitää suhteita naapurimaihin ensisijaisen tärkeinä. Suhteiden on oltava myönteiset, ja niiden tavoitteena on oltava sellaisten rauhanomaisten, vauraiden, ihmisoikeuksia kunnioittavien ja vakaiden maiden piirin luominen EU:n ympärille, jotka noudattavat demokratia- ja oikeusvaltioperiaatetta. Tällaisen ystäväpiirin luominen on välttämätöntä EU:n edun kannalta, kuten komission jäsen juuri totesi.

Globalisaation ja keskinäisen riippuvuuden lisääntyessä on selvää, ettei EU:ta voida erottaa muurein sen lähinaapureista. Tästä syystä onkin tärkeää harjoittaa aktiivista ja jalomielistä naapuruuspolitiikkaa.

Kiitän jäsen Tannockia lämpimästi hänen työstään. Olen samaa mieltä mietinnössä esitetystä toteamuksesta, jonka mukaan yksittäiset naapuruuspolitiikat on erotettava toisistaan kyseisen naapurimaan perusteella. Erottelun ei pidä tapahtua sen perusteella, mihin maanosaan kyseinen maa kuuluu, sillä tällöin antaisimme sen vaikutelman, että EU:lla on sekä ykkösluokan naapuruuspolitiikka että toisen luokan naapuruuspolitiikka muita kuin eurooppalaisia Välimeren maita varten. Tämä olisi virhe, sillä useilla Välimeren mailla on erittäin läheiset ja kestävät suhteet EU:hun, jopa läheisemmät ja kestävämmät kuin EU:lla on useisiin eurooppalaisiin maihin, joihin myös sovelletaan naapuruuspolitiikkaa.

Sitoumustemme mukaisesti nämä Välimeren maat haluavat luoda mahdollisimman läheiset suhteet EU:hun. Meidän on lisäksi lisättävä yhteistyötä näiden maiden kanssa, jotta voimme korjata niiden takapajuisuutta muun muassa hallintoelinten demokratiakehityksen, talouskasvun ja yhteiskunnallisen kasvun alalla.

Tiiviimpi Euroopan naapuruuspolitiikka sisältää kuitenkin myös sellaisten uudistusten edistämisen, joiden tavoitteina ovat demokratia, ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja markkinatalous. On edettävä myös talouden avoimuuden, rajavalvonnan sekä terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden ja laittoman maahanmuuton torjumista koskevan yhteistyön alalla. On selvää, että näillä aloilla eteneminen on niin kyseisten naapurimaiden kuin koko alueenkin edun mukaista.

Arvoisa puhemies, esitän vielä yhden huomautuksen. Pahoittelen suuresti, että hyvin harvat eteläisen Välimeren alueen naapurimaat osallistuivat viime marraskuussa järjestettyyn Barcelonan huippukokoukseen. Mielestäni nämä maat menettivät erinomaisen mahdollisuuden osoittaa kiinnostuksensa suhteiden lähentämiseen EU:n kanssa. Tästä pettymyksestä huolimatta meidän on katsottava tulevaisuuteen ja kiinnitettävä huomiota EU:n strategisiin välttämättömyyksiin. Tämä tarkoittaa, että naapuruussuhteet on asetettava ensisijaisiksi paitsi naapurimaiden myös oman etumme vuoksi.

  Panagiotis Beglitis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää komission jäsentä Ferrero-Waldneria ja korostaa, että hyvä ystäväni Tannock on muuttanut lopullisen tekstin sanamuotoa myönteisellä tavalla.

Haluan mainita joitakin seikkoja, joiden kehittymisestä riippuu Euroopan naapuruuspolitiikan kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttaminen.

Ensinnäkään uskottavaa Euroopan naapuruuspolitiikkaa ei voida toteuttaa ilman tasapainoista maantieteellistä lähestymistapaa. Meidän on tehtävä kaikkemme sen estämiseksi, että jäsenvaltiot omaksuvat kuluttajasuuntautuneen lähestymistavan, joka perustuu niiden omiin kansallisiin intresseihin.

Tehokkaan naapuruuspolitiikan perusedellytys on, että jäsenvaltioista löytyy poliittista tahtoa hyödyntää mekanismeja, joista säädetään ihmisoikeuksien ja demokraattisten vapauksien suojaamiseksi. Meidän kaikkien olisi otettava opiksi kielteisistä kokemuksista, joita tällä alalla on saatu Barcelonan prosessista.

Naapuruuspolitiikkaan on yhdistettävä eurooppalaisen turvallisuusstrategian toteuttaminen erityisesti kansainvälisen terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden, energiaturvallisuuden ja ympäristöhaasteiden alalla.

Euroopan naapuruuspolitiikan ei pidä olla päällekkäinen Balkanin maiden eurooppalaisten tulevaisuudennäkymien ja tulevan EU:hun liittymisen kanssa, eikä sen pidä aiheuttaa epäselvyyttä niistä. Myös yhteydet Euro–Välimeri-yhteistyöprosessiin on määriteltävä entistä selkeämmin.

Toimintaohjelmat on pantava täytäntöön niin, että kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa toteutetaan parempaa yhteensovittamista ja tehokkaampaa yhteistyötä. Vuonna 2006 tarvitaan uskottavampaa rahoitussuunnittelua, jotta voidaan hyväksyä asiaankuuluva uusia rahoitusvälineitä koskeva asetus. Euroopan naapuruuspolitiikkaa on kehitettävä prosessissa, johon osallistuvat kansalaiset ja kolmansien maiden yhteisöt. Lisäksi on kehitettävä ja laajennettava alueellista yhteistyötä ja alueellisen tulliliiton yhdentymistä ja lujittamista.

Ratkaisevan tärkeä kansainvälinen energiatilanne edellyttää, että EU:n yhdenmukaistaa ja yhteensovittaa energiamarkkinoitansa naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvien maiden kanssa.

Lopuksi haluan korostaa, että Etelä-Kaukasuksen maiden kanssa käytäviä neuvotteluja toimintaohjelmien hyväksymisestä on nopeutettava erityisesti Georgian kanssa. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä ihmisoikeustilanteeseen ja kreikkalaisvähemmistön tilanteeseen Tsalkan alueella Georgiassa, sillä alueen kreikkalaisyhteisöllä on erityisiä ongelmia sekä ihmisoikeuksien että omistusoikeuksien kanssa.

  Cecilia Malmström (ALDE). – (SV) Arvoisa puhemies, tämä on erittäin rakentava ja tärkeä mietintö eräästä EU:n tulevaisuuden tärkeimmistä aiheista. Millaisiksi muodostuvat suhteemme naapurimaihin? Kuinka voimme lisätä yhteistyötä aloilla, joilla yhteistyötä on tehtävä, kuten terrorismin torjunnan, ympäristöongelmien, turvallisuuden ja energian alalla? Kuinka voimme auttaa demokratian ja oikeusvaltion lujittamisessa naapurimaissamme?

Minun mielestäni meidän ei pitäisi tämänhetkisessä tilanteessa määritellä Euroopan rajoja. Niille eurooppalaisille maille, jotka pystyvät täyttämään ja haluavat täyttää kaikki kriteerit, olisi annettava selkeä mahdollisuus jäsenyyteen. Olemme havainneet tämän merkityksen uusien jäsenvaltioiden muutosten yhteydessä. EU:n jäsenyys toimi niille samanaikaisesti sekä porkkanana että keppinä, ja se on ollut erittäin tärkeä muutoksen kannalta. Jäsenyys on myös valtavan tärkeä Balkanin maiden ja Turkin demokratiakehityksen ja uudistusprosessin kannalta. Mielestäni meidän olisikin annettava Ukrainalle mahdollisuus jäsenyyteen.

EU ei luonnollisesti voi laajentua loputtomiin, ja siksi naapuruuspolitiikka voi tarjota vaihtoehdon jäsenyydelle. Tässä tapauksessa sen on kuitenkin tarjottava houkutteleva vaihtoehto. Parlamentin viesti on selvä. Meidän on määriteltävä ja täsmennettävä politiikan tarkoitus. Mitkä ovat ensisijaiset tavoitteet? Saammeko ratkaistua toimielimiin liittyvät kysymykset, joita herää näitä maita koskevien pohdintojen yhteydessä? Tarvitaan yhteisiä arvoja ja yhteisiä politiikan aloja. Yhteistyösopimukset on lisäksi räätälöitävä yksittäisiin tarpeisiin, sillä maiden välillä on valtavia eroja, kuten on todettu.

Huomio on keskitettävä demokratiaan liittyviin aiheisiin. Jäsen Tannockin esittämä siirtymäajan rahasto tai demokratiarahasto on erittäin hyvä ajatus. Haluan vielä kerran kiittää kollegaani Tannockia erittäin rakentavasta mietinnöstä.

  Hélène Flautre (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, jos haluamme, että naapuruuspolitiikasta tulee menestys, naapurimaidemme on toimittava kanssamme täydessä yhteistyössä. Tässä mielessä haluan kiinnittää huomionne nyt joitakin viikkoja Barcelonan huippukokouksen jälkeen siihen, että kokouksesta jäivät pois useimmat Välimeren maiden valtioiden ja hallitusten päämiehet, jopa jotkut naapuruuspolitiikan kumppanimme. Mielestäni on tärkeää, että komissio ja neuvosto tekevät päätelmänsä näiden kumppanimaiden asenteesta ja varmistavat, ettei tämä toistu naapuruuspolitiikan yhteydessä.

Tämä poissaolo oli osaksi osoitus siitä, etteivät kumppanivaltiot hyväksy ensinnäkään komission ja jäsenvaltioiden niihin kohdistamaa voimakasta painostusta, jonka tarkoituksena on saada ne tekemään maahanmuuttopolitiikkaa ja terrorismin torjuntaa koskevia yhteistyösopimuksia, ja toiseksikaan sitä, ettei todellisen kehitysyhteistyöpolitiikan toteuttamiseen ole osoitettu riittävästi varoja. Voimmeko olla varmoja, että EU ottanut tästä riittävällä tavalla opikseen?

Kaikki naapuruuspolitiikan yhteydessä jo neuvotellut toimintasuunnitelmat sisältävät kohtia, joissa käsitellään EU:n ulkorajojen turvaamiseksi tehtävää yhteistyötä eli terrorismin ja laittoman maahanmuuton torjuntaa. Ei voida hyväksyä sitä, että EU harjoittaa politiikkaa, jonka tarkoituksena on tehdä naapurimaistamme ulkorajojemme vartijoita. Tämä ei ole hyväksyttävää, koska kumppanivaltiot eivät halua sitä ja koska Euroopan parlamentti on jo selvästi ilmaissut vastustavansa tällaista suuntausta. Mutta onko parlamenttia kuultu näitä kansallisia toimintasuunnitelmia koskevien neuvottelujen missään vaiheessa?

EU:n politiikan on oltava vastavuoroista onnistuakseen. Toisin sanoen politiikan on oltava kaikkien osapuolten etujen mukaista ja lisäksi johdonmukaista. Emme esimerkiksi voi pyytää naapurimaitamme tekemään takaisinottosopimuksia samalla, kun tietyt EU:n jäsenvaltiot eivät noudata Geneven yleissopimuksen määräyksiä. Emme toisaalta myöskään voi kehottaa naapurivaltioita noudattamaan ihmisoikeuksia ja demokratian periaatteita samalla, kun suljemme silmämme terrorismin torjunnan yhteydessä tehdyiltä vakavilta ihmisoikeus- ja periaaterikkomuksilta.

Komissio neuvottelee parhaillaan ihmisoikeuksia ja demokratiaa käsittelevien alakomiteoiden perustamisesta. Ne ovat tärkeitä foorumeita, joilla voidaan seurata tehokkuuttamme näillä aloilla. Mielestäni onkin ikävää, ettei EU pyri aktiivisemmin perustamaan tällaisia alakomiteoita esimerkiksi Israelin kanssa.

  Irena Belohorská (NI). – (SK) Hyvä jäsen Tannock, kiitos erinomaisesta mietinnöstä, jossa käsitellään EU:n ja sen naapurivaltioiden suhteita sekä ystäväpiirin muodostamista EU:n ympärille. Auttamalla naapurimaitamme autamme itse asiassa itseämme. Ystäväpiiri käsittää maita, jotka eivät halua EU:n jäseneksi mutta haluavat tehdä tiiviimpää yhteistyötä EU:n kanssa, sekä muita maita, jotka tavoittelevat jäsenyyttä mutteivät vielä pysty täyttämään ehdokasvaltioille asetettuja kriteereitä. On hienoa, että näiden maiden kanssa on allekirjoitettu liittymissopimukset ja toimintasuunnitelmat ja että ne ovat sitoutuneet toteuttamaan kaikki toimet, joita tarvitaan EU:n sisämarkkinoille osallistumiseen, ja yhdenmukaistavat lainsäädäntöään EU:n lainsäädännön kanssa.

Kun tarkastelemme näiden sopimusten täytäntöönpanoa vuosien kuluttua, näyttänee siltä, että jotkin tavoitteet olivat kunnianhimoisia mutteivät realistisia. EU tarjoaa naapuruuspolitiikan piiriin kuuluville maille merkittävää rahoitustukea. On kuitenkin seurattava, että maat noudattavat muita sopimuksiin sisältyviä tärkeitä määräyksiä, jotka koskevat ihmisoikeuksien kunnioittamista. Näiden määräysten rikkominen voi johtaa rahoitustuen keskeyttämiseen tai lakkauttamiseen. Vaikuttaa siltä, että määräykset ovat olemassa vain paperilla ja että kyseiset maat saavat rahoitustukea räikeistä ihmisoikeusloukkauksista huolimatta. Kehotankin parantamaan määräysten noudattamisen valvontaa tällä alalla.

  Anna Ibrisagic (PPE-DE). – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan ensiksi todeta, että annan kaiken tukeni jäsen Tannockin mietinnölle Euroopan naapuruuspolitiikasta. Kiitän häntä erinomaisesta työstä. Jäsen Tannockin mietintö osoittaa hänen olevan erittäin hyvin perillä Euroopan historiasta ja nykytilasta. Ainoastaan ne, jotka tuntevat historian, pystyvät vastaamaan huomisen haasteisiin.

Esittelijän työskentelyolosuhteet eivät kuitenkaan ole aina olleet kovinkaan helpot, sillä Euroopan naapuruuspolitiikka kattaa nykyisin toisaalta eurooppalaisia maita, joilla on oikeus hakea EU:n jäsenyyttä ja joista voi tulla jäseniä, ja toisaalta Euroopan ulkopuolisia maita, joista ei voi tulla EU:n jäseniä. Minun mielestäni naapuruuspolitiikkaa olisi sovellettava ainoastaan Euroopan naapurivaltioihin. Eurooppalaisia maita, jotka haluavat EU:n jäseniksi, ei tulisi pitää naapureina vaan potentiaalisina EU:n jäsenvaltioina, ja niille olisi annettava selvä mahdollisuus liittyä EU:hun.

Näitä aiheita koskeva keskustelu on lisäksi muuttanut viime aikoina merkittävästi suuntaansa. Kun puhumme Euroopan naapuruuspolitiikasta, puhumme pitkän aikavälin näkymistä. Lyhyen aikavälin näkymistä ei puhuta juuri lainkaan. Tarkoittaako tämä sitä, että mielipiteet parlamentissa ja sen ulkopuolella ovat muuttuneet, vai puuttuuko meiltä poliittista rohkeutta? Vuosi sitten esimerkiksi Ukrainasta oltiin sitä mieltä, että sillä oli selvä mahdollisuus liittyä EU:hun eikä epäilystäkään ollut siitä, etteikö se kuuluisi eurooppalaiseen perheeseen. Muistamme kaikki ne oranssit huivit, joita parlamentin jäsenet pitivät tuen ilmauksena Ukrainan demokratiaprosessille. Jos tuolloin olisi keskusteltu Ukrainan jäsenyysneuvotteluista, olen melko vakuuttunut siitä, ettei maan jäsenyyttä olisi vastustanut kovinkaan moni. Tilanne on nyt muuttunut. Kerromme toki Ukrainalle edelleen, että haluamme sen liittyvän EU:hun, mutta korostamme, että tähän menee vielä aikaa eikä päätöksiä pidä tehdä kiireessä.

Siirryn nyt käsittelemään toista valtiota eli Valko-Venäjää, jonka tilanne muistuttaa diktatuuria ja on kaikkea muuta kuin tyydyttävä. Sen tie mahdolliseen EU:n jäsenyyteen on pitkä ja kivinen. Tästä huolimatta katson, että demokratisointivaatimusten lisäksi meidän on lähetettävä selkeä viesti siitä, että myös Valko-Venäjällä on paikkansa eurooppalaisessa perheessä sitten, kun se jonain päivänä demokratisoituu. Peräänkuulutan näkemystä ja optimismia naapuruuspolitiikassa ja EU:ta koskevassa keskustelussa yleensä. Ilman optimismia ja selvästi ilmaistuja tavoitteita siitä, mihin pyrimme ja millaiseksi haluamme huomisen EU:n muodostuvan, emme myöskään pysty vastaamaan tämän päivän haasteisiin.

  Ana Maria Gomes (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Tannockia uutta Euroopan naapuruuspolitiikkaa käsittelevästä mietinnöstä. Naapuruuspolitiikan on tarkoitus olla yksi EU:n strategisesti tärkeimmistä välineistä etenkin yleisen turvallisuuden kannalta, kuten totesi komission jäsen Ferrero-Waldner, jota myös haluan kiittää.

EU:n ei ole järkevää eristäytyä rajojensa taakse linnakkeeksi suojellakseen itseään terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden, huumekaupan, laittoman maahanmuuton sekä nais- ja lapsikaupan vaaroilta. Olivatpa muurit kuinka korkeat tahansa, niiden ohitse päästään aina, kuten Lampedusan, Ceutan ja Melillan dramaattiset tapahtumat osoittavat.

Hyvä naapuruus tarkoittaa asianomaisten naapurivaltioiden kannalta lujempaa yhteistä turvallisuutta. Tästä syystä on tärkeää panna asianmukaisesti täytäntöön tätä uutta politiikkaa, jonka avulla voimme tukea naapurivaltioitamme erityisin ohjelmin, jotka vaikuttavat suoraan niin EU:n kuin naapurivaltioidenkin turvallisuutta vahvistavasti. Kun autamme näitä maita ratkaisemaan turvallisuusongelmansa, laajennamme samalla osaltamme EU:ta ympäröivää vakaata aluetta.

EU:ta ympäröivä turvallisuusvyöhyke, joka tällä uudella politiikalla pyritään luomaan, ei kuitenkaan ole täydellinen lounaisosaltaan, jos välineeseen ei oteta mukaan Kap Verdeä. Jos Kap Verde jätetään ulkopuolelle, unohdetaan samalla sen vahvat yhteydet Eurooppaan ja sen yhteinen raja EU:n kanssa Kanariansaarten välityksellä. Mietinnössä olisi ehdotettava ratkaisua, jonka nojalla Kap Verde voisi osallistua Euroopan naapuruuspolitiikkaan kuuluviin ohjelmiin.

EU:n ei pidä antaa Kap Verdestä tulla naapuruusketjun heikkoa lenkkiä. Jos Kap Verde saa osallistua Euroopan naapuruuspolitiikkaan kuuluviin ohjelmiin, se voi merkittävästi lisätä EU:n ja koko maailman turvallisuutta. Kap Verden viranomaisia on autettava estämään se, että alueesta tulee järjestäytyneen rikollisuuden, laittoman maahanmuuton ja terrorismin pesä. Olenkin esittänyt ryhmäni tuella kaksi tarkistusta, joille toivon parlamentin enemmistön tukea.

  Jana Bobošíková (NI). – (CS) Hyvät kollegat, on hienoa, että jäsen Tannock laati tämän erinomaisen mietinnön Euroopan naapuruuspolitiikasta. Siinä annetaan käytännöllisiä vastauksia ongelmiin, jotka EU:n on ratkaistava, jotta se saa hiljennettyä globalisaatiota vastustavat tuomiopäivän julistajat. Ei yksinkertaisesti ole mahdollista, että jokaisen EU:n laajentumisen yhteydessä ainoastaan siirretään EU:n ulkorajoja uusille leveys- ja pituusasteille ja merkitään EU:n alue hiekkaan. Tähän samaan hiekkaan voi sattumoisin aina piilottaa päänsä sen sijaan, että kohdattaisiin ympärillä olevan maailman ongelmat muun muassa EU:n naapurivaltioissa. Mielestäni mietinnössä käsitellään juuri tätä ilmiötä ja pyritään esittämään ratkaisuja. Euroopan naapuruuspolitiikka tarkoittaa tarjousta EU:n ja sen lähinaapurien etuoikeutetun suhteen muodostamiseksi, ja sitä tuetaan Tacisin ja Medan kaltaisista rahoitusvälineistä, jotka on tarkoitus korvata eurooppalaisella naapuruuden ja kumppanuuden välineellä vuonna 2007.

Toisaalta EU ei useinkaan vaikuta ymmärtävän, ettei se voi vaatia oikeutta määrätä siitä, mitä naapurimaat saavat ja eivät saa tehdä, ainoastaan sen perusteella, että se tarjoaa niille rahoitustukea. En pelkää sanoa tätä. Emme puhu nyt vastuuttomista tai alempiarvoisista maista, minkä ylimielinen EU usein unohtaa tuijottaessaan ainoastaan omaa napaansa. EU:n on kunnioitettava täysin naapurimaitaan, eikä sen pidä yrittää painostaa niitä. Ainoastaan tällöin voidaan puhua hyvästä naapuruuspolitiikasta.

  Alojz Peterle (PPE-DE). – (SL) Keskustelemme eräästä keskeisestä EU:n politiikan alasta. Voin tyytyväisenä kiittää jäsen Tannockia erittäin hyvästä mietinnöstä ja komission jäsentä erityisestä kunnianhimosta. EU:n turvallisuus riippuu täysin sen naapurivaltioiden demokratia- ja talouskehityksen laadusta. Kannatan selkeätä poliittisen tahdon ilmausta siitä, ettemme tyydy nykytilanteeseen käytännön syistä vaan tuemme aktiivisesti demokratiakehitystä, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja sosiaalisen markkinatalouden kehittämistä pysyvästi naapurimaissamme.

Tuen erityisesti komissiolle esitettyä kehotusta siitä, että se määrittelisi selkeät kriteerit, joiden perusteella arvioidaan naapurimaiden poliittista edistystä. Oletan, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen on näistä kriteereistä tärkeimpiä. Haluan toistaa, että alueellinen yhteistyö on oleellisen tärkeää, kuten myös paikallistason hankkeet. Haluan lisäksi, että kaikkiin toimintaohjelmiin sisällytetään nuorisoa koskevia yhteistyöhankkeita ja erityisesti kansalaisyhteiskunnan kehittämiseen tarkoitettuja hankkeita.

Lopuksi ilmaisen vahvan tukeni ETYJ:iä ja Euroopan neuvostoa koskevalle huomautukselle. Uskon vahvasti, että EU voi saavuttaa ja sen on saavutettava ETYJ:n välityksellä tähänastista parempia tuloksia myös lähinaapureidemme rajojen takaisilla alueilla. Tarkoitan erityisesti Keski-Aasiaa. Kiitos tarkkaavaisuudestanne. Toivon, että voimme tulevaisuudessa lujittaa myös yhteistyömme parlamentaarista ulottuvuutta.

  Marianne Mikko (PSE). – (ET) Hyvät kollegat, olen erittäin iloinen tämän erittäin ajankohtaisen mietinnön laatimisesta. Uusimman laajentumisen jälkeen EU tarvitsee nyt päättäväistä ja joustavaa naapuruuspolitiikkaa enemmän kuin koskaan. Euroopan komission on muotoiltava erittäin selvästi naapuruuspolitiikan tavoitteet ja painopisteet sekä politiikan onnistumista koskevat arviointiperusteet. Tämän hetkinen naapuruuspolitiikka on jäämässä unholaan, ja sen piiriin kuuluvat maat ovat liukumassa harmaalle alueelle.

Euroopan parlamentin valtuuskunnan puheenjohtajana olen joutunut seuraamaan tätä kehitystä Moldovassa. Maa on joutunut Transnistrian ongelman panttivangiksi, mitä emme saa unohtaa. Transnistrian konflikti on yksi suurimmista syistä Moldovan talouskehityksen hitauteen.

Kuten mietinnössä todettiin, EU ei kuitenkaan ole hyödyntänyt täysimääräisesti strategista kumppanuuttaan Venäjän kanssa konfliktin ratkaisemiseksi. Itävallan liittokansleri Schüssel ylisti tänään hallitustaan onnistuneista toimista Venäjän ja Ukrainan kaasuongelman ratkaisemiseksi. Komission puheenjohtaja Barroso yhtyi kehuihin. Moldovan vastaavaan ongelmaan ei ole kiinnitetty mitään huomiota, minkä vuoksi Moldova joutui lähes kolmen viikon pituiseen kaasukriisiin. Tämä osoittaa nykyisen naapuruuspolitiikan puutteellisuuden. EU:n ei pitäisi jatkaa tällaista toimintamallia, jossa jätetään täysin huomiotta keskellä Eurooppaa sijaitseva naapuruuspolitiikan kumppanivaltio, jonka väkiluku on 4 miljoonaa.

Tuen esittelijän esittämää kehotusta siitä, että tunnustetaan Ukrainan ja Moldovan pyrkimykset lähentyä EU:ta, ja suhtaudun myönteisesti vaatimukseen siitä, että niille on tarjottava mahdollisuutta liittyä EU:hun, siis silloin kun kaikki kolme Kööpenhaminan kriteeriä täyttyvät. EU:n jäsenyysmahdollisuus on olennaisen tärkeä demokratisoinnin ja talousuudistusten kannalta. Tätä samaa väitettä korostettiin perusteltaessa liittymisneuvottelujen aloittamista Turkin kanssa.

Jos voimme antaa tämän mahdollisuuden Turkille, jonka väkiluku on pian suurempi kuin Saksan, miksi emme voisi antaa selkeää viestiä Ukrainalle, joka on puolet pienempi kuin Turkki, ja Moldovalle, jonka väkiluku on 20 kertaa pienempi kuin Turkin. Tässä mielessä naapuruuspolitiikkaa koskeva mietintö on tervetullut poikkeus EU:ssa. Kiitän vielä kerran lämpimästi esittelijää ja teitä tarkkaavaisuudestanne.

  Christopher Beazley (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää komission jäsentä Verheugenia hänen työstään Baltian maihin tapahtuneen onnistuneen laajentumisen varmistamiseksi. Voisiko komission jäsen Ferrero-Waldner selventää vastauspuheenvuorossaan erästä melko sekavaa seikkaa? Puhumme naapuruuspolitiikasta, mutta Venäjä on EU:n uusi naapuri. Onko Venäjä osa naapuruuspolitiikkaa vai noudatammeko erillistä EU:n ja Venäjän välistä politiikkaa?

Maanmieheni George Orwell kirjoitti kirjan Eläinten vallankumous, jossa hän käytti ilmaisua "Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset". Toivon, etteivät EU:n jäsenvaltioiden hallitukset jaa tätä kantaa vaan kannattavat pikemminkin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja sitä, ettei naapurimaidemme kanssa käydä kahdenvälisiä neuvotteluja.

Amerikkalainen runoilija Robert Frost totesi naapuruudesta, että hyvät aidat takaavat naapurisovun. Toivon, että Venäjä pystyy hyvin pian ratifioimaan rajasopimukset Viron ja Latvian kanssa. Olivatpa suhteemme miten hyvät tahansa, on erittäin hankalaa, jos naapurimaamme ei tunnusta jonkin jäsenvaltion ja sitä kautta koko EU:n rajoja. Ehkäpä komission jäsen voisi sanoa sanasen presidentti Putinin ja hänen kollegojensa kanssa saavutetusta edistyksestä tässä melko perustavanluonteisessa asiassa. Olemme antaneet venäläisille kollegoillemme ja ystävillemme ilmeisen paljon liikkumavaraa, mutta jos maa ei tunnusta rajojamme, siihen on erittäin vaikea luoda vastavuoroista luottamussuhdetta.

Kaksi minuuttia eivät juurikaan riitä tämän erittäin tärkeän asian käsittelemiseen. Pyydän kollegoitani kuitenkin kiinnittämään huomiota jäsen Tannockin mainion mietinnön 1 kohtaan, jossa todetaan Euroopan parlamentin toteavan, että "etuoikeutetun naapuruuden ehdottomana ennakkoehtona on se, että EU:n kumppanivaltiot noudattavat aktiivisesti ja konkreettisesti yhteisiä arvoja, joita ovat oikeusvaltion periaatteen, hyvän hallinnon, ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien kunnioittaminen sekä avoimen sosiaalisen markkinatalouden […] noudattaminen".

Toivon, että presidentti Putinilla on aikaa lukea edes jäsen Tannockin mietinnön 1 kohta.

  Ιoannis Varvitsiotis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää komission jäsentä ja esittelijä Tannockia heidän yhtenevistä kannoistaan. Euroopan naapuruuspolitiikan menestyksestä ei ole epäilystäkään.

Mielestäni on kuitenkin tullut aika pohtia, olisiko tälle politiikalle luotava institutionaalinen perusta. Täsmällinen ehdotukseni on seuraava: kaikkien Euroopan naapuruuspolitiikkaan tällä hetkellä osallistuvien maiden olisi muodostettava kansainyhteisö, joka olisi paranneltu versio brittiläisestä kansainyhteisöstä. Tällä tavoin EU loisi ympärilleen laajan rauhaan, vapauteen ja vaurauteen perustuvan alueen.

Tässä kansainyhteisön järjestelmässä kaikki maat kuuluisivat tulliliittoon, mutta niiden kansalaiset eivät voisi vapaasti liikkua EU:n jäsenvaltioissa tai osallistua yhteisön päättävien elinten toimintaan, eivätkä maat myöskään voisi liittyä euroalueeseen.

Tämä erityissuhde tarjoaisi taloudellisia ja muita etuja infrastruktuurin, energian, ympäristön ja liikenteen aloilla, mikä toimisi kannustimena kansainyhteisöön liittymiselle.

Kansainyhteisön perustaminen voi osoittautua arvokkaaksi vaihtoehdoksi, jos maan EU:hun liittymisen tiellä havaitaan vakavia esteitä. Tällä tavoin Euroopan reuna-alueiden maat voisivat lisäksi lähentyä nopeammin EU:ta. Näin luotaisiin Eurooppaan suuntautuneiden maiden alue ja ratkaistaisiin lopullisesti EU:n jatkuvan laajentumisen ja yhdentymisen ongelma. Samalla saadaan ajoissa hälvennettyä useat EU:n sisäiset ongelmat ja estettyä uudet ongelmat ja vastakkainasettelut ennen kuin ne vahingoittavat EU:n yhtenäisyyttä. Tämä samanaikaisesti yhdistää ja lujittaa meitä ilman merkittäviä kustannuksia ja huomattavasti pienemmällä riskillä.

  Józef Pinior (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, parlamentin tämäniltaisessa keskustelussa käsitellään yhtä EU:n suurimmista haasteista. Tarkoitan sellaisen naapuruuspolitiikan kehittämistä, jonka ansiosta nykymaailman turvallisuuden, demokratian, poliittisen vapauden ja talouskehityksen aluetta saadaan laajennettua EU:n lähiseuduille.

EU:sta on tullut globaali toimija, joka noudattaa aina periaatteitaan, joita ovat rauhan kunnioittaminen, kompromissihakuisuus sekä ihmisoikeuksien ja liberaalin demokratian puolustaminen. Se on sitoutunut erityisesti demokratian edistämiseen Pohjois-Afrikan, Lähi-idän, Kaukasuksen ja Itä-Euroopan maissa. On huomattava, että politiikka käsittää koko joukon vastavuoroisia poliittisia, taloudellisia, tieteellisiä ja kulttuurisia yhteyksiä.

Haluan kiinnittää huomiota Euroopan naapuruuspolitiikan ihmisoikeusulottuvuuteen. Yhteiskunnat, jotka kamppailevat maidensa demokratiavajetta ja ihmisoikeusloukkauksia vastaan, pitävät EU:ta kumppanina ja demokratiakehityksen takaajana. Euroopan naapuruuspolitiikassa olisi otettava huomioon näiden maiden yhteiskuntien toiveet. Siinä olisi tuettava kansalaisyhteiskuntaa ja autettava viisumimuodollisuuksien helpottamisessa. Sen avulla olisi lisäksi otettava eurooppalaiseen tutkimusalueeseen mukaan myös EU:n ulkopuolisia maita.

Lopuksi totean, ettei Euroopan naapuruuspolitiikasta saa muodostua estettä eurooppalaisten maiden toiveille tulevasta EU:n jäsenyydestä.

  Libor Rouček (PSE). – (CS) Arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, viime päivinä ja viikkoina on keskusteltu paljon EU:n riippuvuudesta ulkoisista energianlähteistä. EU:n jäsenvaltiot ovat suurelta osin riippuvaisia raakaöljystä ja maakaasusta, joita tuodaan mietinnössä käsitellyistä maista, kuten Venäjältä, Algeriasta, Libyasta, Egyptistä ja Azerbaidžanista, sekä muista siirtymävaiheen maista, kuten Ukrainasta, Valko-Venäjältä ja Georgiasta, joiden kautta nämä strategisesti tärkeät raaka-aineet kulkevat.

Tässä mielessä haluan käsitellä erästä naapuruuspolitiikan näkökohtaa, johon emme vielä ole kiinnittäneet riittävästi huomiota, nimittäin alueyhteistyötä. Mielestäni naapuruuspolitiikan ei pidä perustua ainoastaan kahdenvälisten suhteiden lujittamiseen vaan pikemminkin näiden maiden väliseen alueelliseen yhteistyöhön talouden, kulttuurin ja politiikan alalla. Jos tarkastellaan esimerkiksi yksittäisiä alueita, kuten Etelä-Kaukasusta, havaitaan että yhteistyö on joko erityisen ongelmallista tai sitä ei todellisuudessa tehdä lainkaan. Hyvät naapuruussuhteet ja EU:n naapurimaiden välinen alueellinen yhteistyö ovat kuitenkin yksi naapuruuspolitiikan tavoitteiden saavuttamisen edellytyksistä, jotta voidaan erityisesti varmistaa energiantoimitukset EU:n jäsenvaltioihin.

Haluankin kehottaa komissiota kiinnittämään aiempaa enemmän huomiota alueellisen yhteistyön edistämiseen ja alueellisten konfliktien ratkaisemiseen samalla, kun se toteuttaa naapuruuspolitiikan yksittäisiä käytännön toimia.

  Jana Hybášková (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kadehdin teidän fyysisiä voimavarojanne. Osoitan sanani myös jäsen Tannockille. EU:n edellinen laajentuminen muutti dramaattisesti EU:n ulkorajoja. Laajentuminen tapahtui, ja otimme käyttöön Euroopan naapuruuspolitiikan. Tämänhetkisestä naapuruuspolitiikasta tulee mieleen Naton rauhankumppanuus ja laajentuminen. Kööpenhaminan Eurooppa-neuvostossa vahvistettiin laajentumiskriteerit, ja jäseniksi hyväksyttiin lopulta kymmenen maata. Prosessia ei käsitteellistetty, suunniteltu eikä hallinnoitu hyvin. Älkäämme tehkö samaa virhettä uudelleen.

Ensinnäkin: laajentuminen olkoon laajentumista. Naapuruuspolitiikan pitäisi olla kaikkea muuta kuin laajentumista. Puhukaamme naapuruuspolitiikasta.

Toiseksi: tarvitsemme myös etuoikeutettuja kumppanuuksia. Kaikilla historian suurvalloilla on ollut erityissuhteita, ja myös EU tarvitsee niitä. Olisi selkeästi määriteltävä uusi erityinen "A–"-luokka. Tiedämme kaikki, että meillä on ja on oltava erityissuhteet joihinkin maihin turvallisuuteen, energiaan, talouteen ja kauppaan liittyvistä syistä ja jopa sosiaalisista, kulttuurillisista ja poliittisista syistä. Näistä maista ei kuitenkaan ainakaan lähitulevaisuudessa tule EU:n jäseniä. Kutsukaamme tätä järjestelmää Euroopan naapuruuspolitiikaksi.

Kolmanneksi: nykytilanne on täysin virheellinen. Emme nimittäin puhu Euroopan naapuruuspolitiikasta vaan siitä, pitäisikö Balkanin maille, Ukrainalle ja Turkille antaa mahdollisuus liittyä EU:hun selvästi määriteltyjen kriteerien perusteella tai ilman niitä. Euroopan naapuruuspolitiikka on pidettävä erillään maiden nimistä, ja käyttöön on otettava käsitteet ja kriteerit.

Neljänneksi: kriteerit. Maantieteellisistä kriteereistä olisi keskusteltava perustamissopimuksen perusteella. Kaikki liittymiseen oikeutetut maat eivät pysty täyttämään Kööpenhaminan kriteereitä. Emme voi valehdella itsellemme, kun kyse on yksilön ihmisoikeuksien täysimääräisestä kunnioittamisesta, tasavertaisista taloudellisista mahdollisuuksista, täydestä vapauttamisesta ja yksityistämisestä. Meidän pitäisi määritellä "A–"-luokan Kööpenhaminan kriteerit. Voimme saada aikaan parannuksia alueella ainoastaan, jos suhtaudumme asiaan vakavasti ja avoimesti.

Viidenneksi: toimielimet ja valmiutemme. Neljää vapautta olisi analysoitava. Tavaroiden vapaa liikkuvuus on hyväksyttävää, mutta ihmisten vapaata liikkuvuutta olisi rajoitettava, kuten myös pääoman vapaata liikkuvuutta, muttei kuitenkaan palvelujen vapaata liikkuvuutta.

Avoimuus ja tilivelvollisuus ovat vakauden ja ymmärryksen kulmakiviä sekä olennaisia tekijöitä turhautumisen, ääri-ideologioiden ja radikalismin torjumisessa. Olkaamme avoimia ja loogisia. Silloin voimme kaikki olla turvassa ja nauttia vauraudesta.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan tehdä selväksi, että annan kaiken tukeni jäsen Tannockin erinomaiselle mietinnölle ja komission jäsenen loistavalle ja käytännönläheiselle naapuruuspolitiikalle.

En kuitenkaan voi koskaan hyväksyä tiettyjä käsitteitä. Mitä yhteistä on useiden länsiukrainalaisten esi-isillä ja komission jäsenen tai minun, jäsenten Hybáškován, Roučekin tai Peterlen esi-isillä ja useiden muidenkin parlamentin jäsenten esi-isillä? He olivat keskieurooppalaisen Itävalta-Unkarin kansalaisia. Kukaan ei vielä ole pystynyt antamaan järkevää selitystä sille, miksi jotkut näistä kansalaisista olisivat yhtäkkiä länsieurooppalaisia ja toiset itäeurooppalaisia tai miksi jotkut olisivat yhtäkkiä eurooppalaisia ja toiset eurooppalaisten naapureita, kuten jotkut ovat ajattelemattomasti sanoneet.

Naapuruus- ja laajentumispolitiikka tarvitsee talouspolitiikan tavoin sääntelyä. Tosiasia on, että Ukraina, Valko-Venäjä ja Moldova ovat yksiselitteisesti eurooppalaisia maita, kuten Kaakkois-Euroopan maatkin, joita kutsumme kummallisella tavalla Länsi-Balkanin maiksi. Kaikille näille maille on lopulta annettava mahdollisuus EU:n täysjäsenyyteen, vaikka tällä hetkellä tiedämmekin, että joillekin maille tämä mahdollisuus on vielä hyvin kaukainen, kuten Ukrainalle, Valko-Venäjälle ja Moldovalle.

Tästä syystä on erittäin järkevää, että Euroopan naapuruuspolitiikka toimii välietappina. Tässä yhteydessä on kuitenkin erotettava toisistaan ne, joille politiikka antaa mahdollisuuden EU:n jäsenyyteen, ja ne, joihin haluamme luoda kestävät naapuruussuhteet, kuten eteläisen ja itäisen Välimeren maihin.

Tässä mielessä pidin erittäin hyvänä vihreiden jäsenen Özdemirin toteamusta siitä, että Barcelonan prosessi ja Välimeren maat on liitettävä tiiviimmin Euroopan naapuruuspolitiikkaan, sillä Välimeren-politiikkamme on oltava pitkällä aikavälillä naapuruuspolitiikkaa sen perinteisessä mielessä. Tästä syystä olemme hyväksyneet tämänhetkiset käsitteet ja luokittelut. Emme kuitenkaan saa unohtaa tosiseikkoja tai joudumme vielä yllättymään ikävästi. Saimme tästä hyytävää esimakua tänä talvena Venäjän ja Ukrainan välisen konfliktin muodossa.

  Bogusław Sonik (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan naapuruuspolitiikalla pitäisi olla keskeinen sija kriisitilanteissa, joista saimme vastikään hyvän esimerkin, kun Venäjä sulki kaasuhanat Ukrainaan ja Moldovaan. Sen avulla pitäisi pystyä luomaan yhteinen näkemys EU:n politiikasta. Kaasusta on tullut poliittisen painostuksen väline, joten yhtenä Euroopan naapuruuspolitiikan ensisijaisista tavoitteista on oltava osallistuminen kolmansien maiden kanssa käytävään energiavuoropuheluun ja Euroopan laajuisten energiaverkkojen järjestämiseen.

Maailman tärkeimmät öljy- ja maakaasuvarannot sijaitsevat EU:ta ympäröivällä alueella. Useat EU:n naapurivaltioista ovat tuottaja- tai kauttakulkumaita. Tästä syystä meillä on erinomaiset mahdollisuudet toteuttaa politiikkaa, jonka tavoitteena on luoda EU:n ympärille ystäväpiiri. Tähän mennessä toteutetut toimet ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Voisin mainita poliittisen hyväksynnän antamisen Itämeren ali kulkevan Euroopan pohjoisen kaasuputken rakentamiselle. Tämä järjestelmä on ristiriidassa jäsenvaltioiden intressien kanssa, minkä lisäksi se vaikuttaa pitkällä aikavälillä kielteisesti EU:n itärajan takaisiin valtioihin, jotka kuuluvat naapuruuspolitiikan piiriin. Tarkoitan muun muassa Ukrainaa, Valko-Venäjää ja Etelä-Kaukasuksen maita.

EU:n päättäjät eivät onnistuneet toimimaan päättäväisesti tässä asiassa, joten strategiset päätökset tehtiin useiden jäsenvaltioiden päämiesten ohi, mikä vaikuttaa kielteisesti useisiin kauttakulkuvaltioihin. Olisin kiitollinen, jos komission jäsen kommentoisi tätä seikkaa ja kertoisi siitä mielipiteensä.

Euroopan naapuruuspolitiikasta on tehtävä tehokas väline, jolla lujitetaan demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta EU:n lähivaltioissa. Sillä on myös kannustettava muutoksiin maissa, joissa ei vallitse tosiasiallinen demokratia. Naapurivaltioiden demokraattisten liikkeiden toimintaa olisi tuettava helpottamalla niiden pääsyä riippumattomiin tiedotusvälineisiin ja tietoon. Tässä yhteydessä eurooppalaisella ihmisoikeus- ja demokratia-aloitteella voi olla huomattava merkitys. Tällä välineellä pitäisi pystyä tukemaan joustavasti ja tehokkaasti aloitteita, joilla edistetään parlamentaarista demokratiaa. Muistutan parlamentille, että tämä on ainoa EU:n ulkoisen toiminnan väline, jonka soveltamiseen ei tarvita kohdemaan suostumusta.

  Simon Busuttil (PPE-DE). – (MT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, minäkin haluan kollegojeni tavoin kiittää esittelijää hyvästä työstä. Mietinnössä käsitellään kattavasti tätä erittäin laajaa alaa. Ymmärränkin, ettei esittelijän tehtävä ole ollut helppo. Jos saan esittää kritiikkiä, sanoisin ettei Itä-Euroopan ja eteläisen Välimeren maita pidetä keskenään tasavertaisina tässä mietinnössä. Vaikuttaa siltä, että mietintö on laadittu Itä-Euroopan maita varten, minkä jälkeen siihen on lisätty joitakin Maghreb- ja Mashreq-maita koskevia kohtia. Mietinnön 33 kohdassa komissiota pyydetään jopa määrittelemään selkeämmin naapuruuspolitiikan ja Euro–Välimeri-kumppanuuden välinen suhde. Arvoisa komission jäsen, tästä syystä kysynkin, että jos me Euroopan parlamentin jäsenet emme ymmärrä, missä määrin Euroopan naapuruuspolitiikka kattaa ja sisältää Barcelonan prosessin maat, ja jos emme ymmärrä, kuinka naapuruuspolitiikka täydentää Euro–Välimeri-politiikkaamme, kuinka voimme olettaa, että Välimeren alueen kumppanimaamme ymmärtäisivät sen. Ei ole ihme, että useat Välimeren maista kotoisin olevat ihmiset ja kumppanimme, joiden kanssa keskustelen erityisesti suhteista Maghreb-maihin vastaavan valtuuskunnan puheenjohtajan ominaisuudessa, ovatkin ilmaisseet minulle vakavan huolensa Euroopan naapuruuspolitiikasta. Ehkä siksi, että meidän tapaamme hekään eivät ymmärrä sen yhteyttä Barcelonan prosessiin ja pelkäävät, että se syrjäyttää Barcelonan prosessin Välimeren maiden vahingoksi. Ehkä he pelkäävät, että ensi vuonna perustettavasta uudesta rahoitusvälineestä eli eurooppalaisesta naapuruuden ja kumppanuuden välineestä on pikemminkin haittaa kuin hyötyä, sillä varoja ei varata tiettyihin kohteisiin, joten Välimeren mailla ei ole takeita siitä, että ne saavat niille jo luvatut varat tai ainakaan yhtään enempää. Nämä ovat huolenaiheita, joita muun muassa tunisialaiset ja marokkolaiset kollegamme ovat tuoneet esille. Toivon, että komissio voi vastata näihin kysymyksiin, sillä esitetyt huolenaiheet ovat vakavia ja perusteltuja.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi tervehtiä kollegaani komission jäsentä Verheugenia, joka vastaa naapuruuspolitiikasta. On mukava yhteensattuma, että hän on täällä tänään.

Toiseksi haluan toistaa, että arvostan hyvin paljon jäsen Tannockin mietinnölle ja naapuruuspolitiikalle antamaanne erittäin laajaa tukea. Naapuruuspolitiikka todellakin kattaa useita asioita, ja siksi keskustelu on ollut laaja-alaista. Naapuruuspolitiikka on suunnattu EU:n itäisille naapurivaltioille mutta myös Välimeren alueen eteläisille naapureillemme. Käsittelen tätä hetken kuluttua.

EU:n näkökulmasta on selvää, että naapuruuspolitiikka eroaa selkeästi laajentumisesta, mutta samalla haluan sanoa myös sen, ettei tulevia tapahtumia ole ennalta määrätty. Tällä hetkellä naapuruuspolitiikka on täysin erillään laajentumisesta. Se on määritelty ja eroteltu mahdollisimman selkeästi.

On otettava huomioon myös alueellinen ulottuvuus, joka on erityisen selvä esimerkiksi Euro–Välimeri-prosessissa. Se on alueellinen prosessi, jota täydentää kahdenvälinen naapuruuspolitiikka, ja näin nämä kaksi toimivat yhdessä. Olemme aina tukeneet erittäin vahvasti etelän maiden välistä Agadirin yhteistyötä.

Itäisten naapurimaiden osalta alueellista ulottuvuutta voidaan luonnollisesti laajentaa, ja tehtävää on vielä paljon. Voin kuitenkin kertoa teille, että alueellinen ulottuvuus oli ilmeinen myös energiakriisin aikoihin. Olemme tukeneet, auttaneet ja kannustaneet Ukrainaa auttamaan Moldovaa viime aikojen hankalassa tilanteessa.

Energia-alalla olemme yleisesti ottaen pyrkineet saavuttamaan yhdennetyt energiamarkkinat. Mashreq-alueella on yhdennetyt kaasumarkkinat. Yhteistyötä tehdään lisäksi palestiinalaishallinnon ja Israelin välillä, ja tarkoituksena on ainakin tehokkaampi yhdentyminen.

Vastaan nyt muutamaan erityiskysymykseen, joita useat parlamentin jäsenet ovat esittäneet. Ensinnäkin totean, että suhtaudun erittäin myönteisesti Etelä-Kaukasuksen maiden ottamiseen mukaan naapuruuspolitiikkaan, mitä Euroopan parlamentti alun perin vaati. Mietinnössä ehdotetaan Euroopan naapuruuspolitiikan täysimääräistä hyödyntämistä valtioiden välisen luottamuksen lisäämisessä. Tämä on erittäin tärkeätä. Etelä-Kaukasuksen maissa on luotava vakautta. Olen samaa mieltä niiden kanssa, joiden mielestä meidän on edistettävä ja lujitettava ratkaisemattomien konfliktien selvittämistä näissä maissa. Juuri tähän pyrimme.

Naapuruuspolitiikkaa on kehitettävä ensisijaisesti Etelä-Kaukasuksen maiden osalta. Tiedätte kaikki, että näissä maissa on vieraillut teknisiä työryhmiä, jotka ovat neuvotelleet toimintasuunnitelmista siksi, että myös EU haluaa edistää alueellista vakautta ja lisätä tukea konfliktien ratkaisemiseksi. Tiedämme, että tämä vie aikaa, mutta on erittäin tärkeää, että sitoudumme siihen täysin.

Toinen kysymys liittyi Valko-Venäjään. Tähän mennessä komissiota on edustanut Kiovassa sijaitseva komission lähetystö, jonka Valko-Venäjä on hyväksynyt. Olen alustavasti pyytänyt, että Valko-Venäjälle perustetaan alueellinen lähetystö, jota johtaa Kiovan lähetystön alaisuudessa toimiva asiainhoitaja. Odotan Valko-Venäjän viranomaisilta myöntävää vastausta tähän. Mielestäni on kuitenkin niin, että Valko-Venäjällä sijaitsevan lähetystön avulla pystyisimme työskentelemään huomattavasti tiiviimmin maan hallituksen kanssa ja lujittamaan omia kriteerejämme.

Useat teistä tietävät, että annamme Valko-Venäjälle kahdenlaista apua. Toteutamme strategiaa, jonka tarkoituksena on nopeuttaa demokratiakehitystä ja vahvistaa ihmisoikeuksia koko väestön tarpeiden mukaisesti, ja lisäksi käynnissä on hajautettu ohjelma. Tämä tarkoittaa, että demokratisointia rahoitetaan EIDHR-aloitteesta. Sen lisäksi toteutamme esimerkiksi radioasemia koskevia suoria toimia ja pyrimme vaikuttamaan suoraan tiedonvälitykseen oman, Valko-Venäjälle suunnatun radiotoimintamme kautta. Näitä toimia toteutetaan jo. Toimimme myös korkea-asteen koulutuksen alalla; muistatte varmasti Minskin yliopiston sulkemisen ja työmme Vilnassa.

Myös Transnistrian konflikti on mainittu. Toimintasuunnitelmassa tehdyn sitoumuksen mukaisesti komissio on pyrkinyt tukemaan sovitteluprosessia huomattavasti aiempaa näkyvämmin. Olemme lokakuusta 2005 pyrkineet toimimaan tarkkailijoina Yhdysvaltojen kanssa. Euroopan unioni on nyt nimennyt Moldovan erityisedustajaksi suurlähettiläs Jacobovits de Szegedin, joka osallistuu Transnistrian konfliktin ratkaisemiseen. Perustimme 1. joulukuuta myös Moldovan ja EU:n rajavalvonnan avustusoperaation, jonka tarkoituksena on auttaa Moldovaa ja Ukrainaa varmistamaan maiden yhteisen rajan avoin valvonta. Näin edistetään rajavalvontaa koskevaa yhteistyötä ja pyritään torjumaan korruptiota ja tulliviranomaisten harhaanjohtamista.

Olen eri mieltä niiden kanssa, joiden mielestä Barcelonan huippukokous epäonnistui. Pahoittelen aidosti Barcelonan kokouksen uutisointia. Olin läsnä kokouksessa alusta loppuun saakka ja voin kertoa teille, että Barcelonassa käsiteltiin erittäin tärkeitä aiheita. Maahanmuutosta on laadittu kertomus, jonka pyydän teitä lukemaan. Terrorismin torjunnasta on vahvistettu yhteinen kanta. Komissio käsitteli aihetta huhtikuussa esittämässään tiedonannossa. Meidän pitäisi pohtia sitä, miksi joidenkin valtioiden päämiehet eivät osallistuneet huippukokoukseen. Esimerkiksi Marokon kuninkaan olisi ollut melko hankala vierailla Espanjassa maiden välisten erimielisyyksien vuoksi. Jordanian kuningas Abdullah II joutui vaihtamaan maansa hallituksen. Algerian presidentti Abdelaziz Bouteflika oli sairaalassa Pariisissa ja on käsittääkseni edelleen. Egyptissä oli juuri pidetty vaalit, eikä presidentti Mubarak voinut juuri silloin matkustaa Barcelonaan. Useat pääministerit kuitenkin osallistuivat kokoukseen, ja heidän on pantava täytäntöön tämä politiikka.

Kumppanuusohjelma ja TAIEX ovat kaksi erinomaista välinettä, joilla on merkittävästi autettu EU:hun liittyviä valtioita. Nämä välineet ovat myös naapurimaiden käytettävissä, ja niitä myös käytetään.

Useita muitakin kysymyksiä esitettiin, mutta ajan puutteen vuoksi en nyt voi käsitellä niitä yksityiskohtaisemmin. Vastaan kuitenkin mielelläni näihin kysymyksiin, jos ne esitetään uudelleen ulkoasianvaliokunnassa.

  Christopher Beazley (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, pidän työjärjestyspuheenvuoron keskustelun jälkeisiä täydentäviä kysymyksiä koskevan artiklan perusteella, jonka numero on varmastikin avustajienne tiedossa.

Komission jäsen ei pystynyt vastaamaan kysymykseen siitä, ovatko EU:n Venäjän-politiikka ja naapuruuspolitiikka yhteydessä toisiinsa. Kehotan komission jäsentä lukemaan jäsen Tannockin mietinnön 16 ja 26 kohdat. Ehkä hän voi vastata minulle kirjallisesti.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, vastaan tähän mielelläni. Ajattelin ainoastaan, että keskustelu oli jo jatkunut liian pitkään.

Venäjä ei kuulu tavanomaisen naapuruuspolitiikan piiriin. Meillä on erityinen rahoitusväline eli eurooppalainen naapuruuden ja kumppanuuden väline ENPI. Miksi näin? Siksi, että Venäjä on valtavan suuri maa ja se ansaitsee erityisen strategisen kumppanuuden. Olemme työskennelleet Venäjän kanssa neljän yhteisen aihealueen yhteydessä, ja jokaisessa huippukokouksessa käsittelemme koko asialistaa ja vaikeita kysymyksiä, joista mainitsitte rajasopimukset Viron ja Latvian kanssa. Tärkeitä ovat luonnollisesti myös muut kysymykset, kuten kaasu ja energia. Nämä ovat asianomaisten maiden ja Venäjän kahdenvälisiä kysymyksiä. Olemme pyrkineet helpottamaan neuvotteluja, mutta kuuleman mukaan osapuolet haluavat työskennellä näissä asioissa keskenään.

Olen havainnut ainakin jonkinlaista edistystä, mutta suhtaudun siihen varauksella, sillä se vie aikaa.

En unohtanut vastata kysymykseenne. Keskustelu jatkui vain todella pitkään, ja sen aikana pidettiin useita puheenvuoroja, joista kaikki olivat erittäin tärkeitä.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 19. tammikuuta 2006 klo 12.00.

Kirjallinen lausuma (Työjärjestyksen 142 artikla)

  José Ribeiro e Castro (PPE-DE). – (PT) Naapuruuspolitiikasta on muokattava avoimempi käsite niin, ettei se koske ainoastaan Välimeren kysymyksiä tai EU:n itärajaa.

Emme saa unohtaa, että meillä on muitakin naapurimaita Atlantin rannikolla. Myös niihin on kiinnitettävä erityistä huomiota tässä yhteydessä, kun otetaan huomioon niiden merkitys ja erityinen arkaluonteisuus Euroopan turvallisuuden kannalta.

Nämä saarivaltiot ovat EU:n syrjäseutuja ja Euroopan mantereen naapureita, ja ne ovat erityisen alttiita laajamittaiselle salakaupalle. Tilanne on vaarallinen näille maille ja sitä kautta EU:n turvallisuuden kannalta, minkä vuoksi niihin on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Jotkut sanovat, että Kap Verde sisältyy jo Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden (AKT-valtioiden) alueen sopimuksiin. Tämä on suppea näkemys, jossa ei oteta huomioon tosiseikkoja. Meidän on pystyttävä määrittelemään toimintamalleja, jotka ovat vuorovaikutuksessa muun muassa AKT-valtioihin sovellettavaan lähestymistapaan tuloksekkaalla, joustavalla ja kekseliäällä tavalla.

Tämä velvollisuus sitoo meitä. Kap Verde ansaitsee tämän, kun otetaan huomioon sen kansan esimerkilliset saavutukset demokratian, hyvän hallinnon ja ihmisoikeuksien kunnioituksen alalla puhumattakaan Kap Verden ja EU:n välisistä vahvoista historiallisista, yhteiskunnallisista, poliittisista, kulttuurisista ja maantieteellisistä yhteyksistä.

Kehotankin parlamentin jäseniä äänestämään tarkistusten 11, 12, 36 ja 38 puolesta.