Puheenvuorot

Keskiviikko 1. helmikuuta 2006 - Bryssel

11. Yhteisen ulkopolitiikan mahdollisuudet vuonna 2006 – Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka 2004

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta:

– yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausumasta: Yhteisen ulkopolitiikan mahdollisuudet vuonna 2006 ja

– Elmar Brokin laatimasta ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä (A6-0389/2005) neuvoston vuosittaisesta selvityksestä Euroopan parlamentille YUTP:n tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista sekä niiden taloudellisista vaikutuksista Euroopan unionin yleiseen talousarvioon – 2004 (2005/2134(INI)).

Ennen kuin annan puhujille puheenvuoron, haluan kiittää Euroopan unionin vaalitarkkailijaryhmän puheenjohtajaa De Keyseriä ja Euroopan parlamentin 27 tarkkailijasta koostuvan valtuuskunnan puheenjohtajaa McMillan-Scottia työstä, jota he tekivät Palestiinan vaalien yhteydessä. He varmasti kertovat työstään keskustelun aikana, mutta tässä vaiheessa haluan korostaa, että parlamenttimme jäsenten työllä oli suuri merkitys, sillä saimme puolueettoman käsityksen palestiinalaisalueiden vaaliprosessin toimivuudesta.

Nyt on myös hyvä tilaisuus esittää toiveemme, ettei presidentti Mahmud Abbas näiden olosuhteiden vuoksi kieltäytyisi Euroopan parlamentin voimassa olevasta kutsusta vierailla luonamme milloin hän vain haluaa.

  Javier Solana, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. (ES) Arvoisa puhemies, haluan aluksi yhtyä esittämiinne kiitoksiin erityisesti jäsen De Keyserille, joka edusti Palestiinan vaalien tarkkailuprosessissa Euroopan parlamenttia ja koko EU:ta. Hän on meidän kaikkien hyvä ystävä ja myös minun hyvä ystäväni, ja haluan kiittää häntä näinä erittäin vaikeina aikoina tehdystä erinomaisesta työstä, johon kuuluu erittäin tärkeä vaalitarkkailutyö. En tiedä, onko jäsen De Keyser läsnä istuntosalissa, mutta haluan joka tapauksessa antaa hänelle tunnustusta ja ilmaista ihailuni häntä kohtaan sekä toistaa, että pidän häntä ystävänäni.

(Suosionosoituksia)

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, voin aivan rehellisesti todeta, että mielestäni tätä helmikuun 1. päivän 2006 istuntoa on vaikea aloittaa. Kun muistelemme kuukausi sitten, 1. tammikuuta, vallinnutta tilannetta ja tarkastelemme, mitä on maailmalla on tapahtunut näinä 30 päivänä, on selvää, että meidän on erittäin hyödyllistä pohtia täällä parlamentissa sitä, mitkä ovat EU:n poliittiset valmiudet, EU:n kansainvälisen politiikan valmiudet ja meitä kaikkia koskevat velvollisuudet. Kun pohdimme tarkkaan, mitä näinä 30 päivänä on tapahtunut – puhun tästä hetken kuluttua – on tehtävä tiettyjä päätelmiä siitä, kuinka emme voi enää toimia ja kuinka meidän olisi todellisuudessa toimittava. Saanen siksi muistuttaa teitä hyvin pikaisesti siitä, mitä näiden 30 päivän aikana on tapahtunut.

Useat meistä yrittivät tammikuun 1. päivän 2006 yön pikkutunteina ratkaista meitäkin koskeneen erittäin vakavan ongelman: Ukrainalla ja Venäjällä oli ongelma, jota oli hyvin vaikea ratkaista, sillä maiden välillä ei ole energiasopimusta. Jos energiantoimituksia koskevan sovun sijasta erimielisyydet olisivat jatkuneet, tilanteella olisi ollut erittäin vakavia vaikutuksia useiden EU:n jäsenvaltioiden energiantoimituksiin. Tämä oli vuoden ensimmäinen yö.

Vuoden 2006 kolmantena yönä Iranin hallitus teki erittäin vakavan päätöksen: se päätti jatkaa uraanin rikastamista. Alle viikkoa myöhemmin se ryhtyi rikkomaan Wienissä sijaitsevan Kansainvälinen atomienergiajärjestön IAEA:n sinettejä, jotka oli kiinnitetty YK:n turvallisuusneuvoston ja IAEA:n hallintoneuvoston päätöslauselmien mukaisesti.

Muutama päivä myöhemmin Israelin pääministeri Sharon joutui sairaalaan Jerusalemissa, eikä hän ole valitettavasti vielä toipunut täysin. Haluan todeta pääministeri Sharonin perheelle meidän kaikkien puolesta, että toivomme hänen pikaista paranemistaan. Mahdollisista aiemmista erimielisyyksistämme, vaikeuksista ja väärinymmärryksistä huolimatta vaikeina aikoina on annettava tunnustusta niille, jotka ovat puolustaneet hyviä asioita ja tehneet kanssamme yhteistyötä.

Joitakin päiviä myöhemmin Palestiinan vaalien aloittamisessa ilmeni vakavia ongelmia, ja jälleen kerran jäsen De Keyser oli paikalla ratkaisemassa niitä. Palestiinan vaalit järjestettiin kuukauden lopulla, ja vaalitulos aiheutti epäjärjestystä.

Muutama päivä myöhemmin tilanne muuttui eräällä toisella EU:lle olennaisen tärkeällä alalla, kun Kosovon presidentti Rugova kuoli äkillisesti.

Kuukauden viimeisinä päivinä järjestettiin myös Afrikan unionin ratkaisevan tärkeä kokous. EU tekee tiivistä yhteistyötä Afrikan unionin kanssa pyrkien ratkaisemaan erään vakavan ongelman eli Darfurin ongelman.

Vain joitakin päiviä sitten tammikuun lopulla Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri kehotti meitä valmistautumaan päättämään siitä, voisiko EU osallistua muutaman kuukauden päästä Kongossa järjestettävien vaalien turvallisuus- ja suojelutehtäviin.

Hyvät parlamentin jäsenet, näitä 30:n viime päivän tapahtumia tarkasteltaessa voimme huomata, että niistä voidaan oppia paljon. Useat tapahtumista liittyvät EU:n vaikutusvaltaan nykymaailmassa, sillä EU:lla on keskeinen tehtävä kaikkien mainitsemieni asioiden ratkaisemisessa. Näitä ovat siis energian toimitusvarmuus, joka on keskeisen tärkeä asia ja jota käsittelemme koko vuoden 2006, Iranin kysymys, jonka parissa työskentelemme tulevina päivinä ja varmasti pidempäänkin – puhun tästä hetkisen kuluttua – Palestiinan vaalit ja niiden seuraukset, presidentti Rugovan poismeno ja sen seuraukset, jotka toivottavasti rajoittuvat vuoteen 2006, Kosovon asemaa koskevat lopulliset sopimukset sekä Afrikan unionissa tapahtuneisiin muutoksiin liittyvät kysymykset. Suhteemme Afrikan unioniin ovat lämpimät ja ystävällismieliset, ja ne perustuvat yhteistyöhön.

Arvoisa puhemies, sallinette, että kommentoin lyhyesti mainitsemiani asioita, sillä ne ovat tärkeimpiä viime kuukauden aikana esille tulleita aiheita, jotka ovat epäilemättä ensisijaisia parlamentin ja EU:n asialistalla koko vuoden 2006. Ensin haluan kuitenkin todeta vielä kerran parlamentin puhemiehistölle ja jäsenille, että EU on epäilemättä yksi kansainvälisen politiikan keskeisistä toimijoista, ja näin on oltava myös tulevaisuudessa. Kokemus on nimittäin osoittanut, että näin on oltava, halusimmepa sitä tai emme, ja viimeisten 30 päivän aikana olemme joutuneet käsittelemään niin monia asioita, että ne ovat hetkittäin estäneet meitä ajattelemasta järkevästi. Tilanne on ollut näin hektinen koko kuluneen kuukauden ajan.

Hyvät parlamentin jäsenet, parlamentin ulkoasiainvaliokunta otti tänä aamuna vastaan kaksi vierailijaa Ukrainasta: ulkoasiainministeri Boris Tarasjukin ja ansioituneen parlamentaarikon Julija Tymošenkon. Ulkoasianvaliokunta on joutunut seuraamaan ystävämaamme Ukrainan erittäin vaikeaa tilannetta, mistä toivottavasti olette samaa mieltä kanssani. Ukrainalla on keskeinen merkitys koko Euroopan vakauden ja turvallisuuden kannalta. Yritimme kaikki, Euroopan parlamentti ja minä itse, ratkaista vuosi sitten erittäin vakavan ongelmatilanteen Ukrainassa. Nyt, vuotta myöhemmin, useat tuolloiset ongelmat eivät ole enää yhtä vakavia mutta valitettavasti kuitenkin riittävän vakavia siinä mielessä, että ne edellyttävät meiltä edelleen toimia erityisesti sen varmistamiseksi, ettei tämä suuri maa eksy tieltään vaan jatkaa talouskehityksen ja poliittisen kehityksen tiellä kohti turvallisuutta ja läheisiä suhteita EU:hun. Haluamme kaikki nähdä tämän tapahtuvan. Ne teistä, jotka kuuntelivat tänä aamuna ulkoasiainministeriä ja Julija Tymošenkoa, ymmärsivät, että ongelma on valitettavasti erittäin vakava ja että meidän on kiinnitettävä siihen erityistä huomiota.

Alustuspuheenvuoroani varten on varattu muutama minuutti, joten en käsittele asiaa tämän yksityiskohtaisemmin. Haluan kuitenkin todeta, että Ukrainassa järjestetään vaalit kahden kuukauden kuluttua eikä vasta vuoden kuluttua. Ne ovat erittäin tärkeät niin Euroopan unionin ja luonnollisesti Ukrainan kuin kaikkien muidenkin maanosamme itäisten valtioiden kannalta, sillä tulokset vaikuttavat niihin kaikkiin.

Meidän kaikkien kannalta olisi erittäin valitettavaa, jos viimevuotinen oranssi vallankumous ei enää olisikaan nimensä mukainen, vaan siitä tulisi toisenlainen vallankumous tai askel taaksepäin maan vuosi sitten ottamien useiden edistysaskelten jälkeen.

Arvoisa puhemies, haluan nyt käsitellä toista asiaa, jota minua pyydettiin kommentoimaan eli Iranin tilannetta. Arvoisat parlamentin jäsenet ovat varmastikin täysin tietoisia siitä, mitä Iranissa on tapahtunut 3. tammikuuta 2006 jälkeen eli aivan äskettäin ja etenkin, mitä on tapahtunut 13. tammikuuta jälkeen. Tuona päivänähän EU päätti Berliinissä kutsua kokoon IAEA:n hallintoneuvoston ylimääräisen kokouksen ja kehottaa hallintoneuvosta siirtämään Irania koskevan asian Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston käsiteltäväksi. Tämän jälkeen on tapahtunut paljon, sillä päivät kuluvat sekuntien ja kuukaudet tuntien tapaan. Voin kertoa, että tällä hetkellä Kiinan ja Venäjän edustajat ovat Teheranissa YK:n turvallisuusneuvoston viiden pysyvän jäsenen ja EU:n valtuuttamina. Käsillä ovat nyt viimeiset hetket, sillä tavoitteena on päästä yhteisymmärrykseen 2. helmikuuta eli huomenna järjestettävässä kokouksessa. Voin kertoa, että toissayönä EU:n jäsenvaltiot ja Yhdysvallat neuvottelivat Venäjän ja Kiinan kanssa pikkutunneille asti päästäkseen sopimukseen päätöslauselmaluonnoksesta, mikä oli mielestäni erittäin tärkeää. Pääsimme sopimukseen, ja päätöslauselmaluonnos esitetään tänä iltapäivänä Wienissä huomista keskustelua varten.

Hyvät parlamentin jäsenet, kyseisessä päätöslauselmaluonnoksessa esitetään seuraavat kehotukset: ensinnäkin siinä kehotetaan Irania palaamaan aiempaan tilanteeseen eli lopettamaan pyrkimyksensä uraanin rikastamiseksi ja palaamaan neuvottelupöytään. Toiseksi siinä esitetään Venäjän ja Kiinan tuella esitettävän päätöslauselman hyväksymistä tänä iltapäivänä sekä sen ja kaikkien viime kuukausien aikana annettujen päätöslauselmien toimittamista YK:n turvallisuusneuvostolle. Turvallisuusneuvostoa kehotetaan puolestaan antamaan päätöslauselmansa vasta maaliskuussa järjestettävän IAEA:n hallintoneuvoston kokouksen jälkeen. Tarkoituksenamme on lähettää Iranin viranomaisille selkeä viesti ja saada samalla aikaan mahdollisimman laaja yksimielisyys kansainvälisen yhteisön keskuudessa.

Käsittelemämme aihe on olennainen, sillä se liittyy joukkotuhoaseiden leviämiseen. Kansainvälisen yhteisön jäsenten ja erityisesti IAEA:n hallintoneuvoston jäsenten onkin tärkeää päästä asiasta mahdollisimman laajaan yhteisymmärrykseen. En halua sanoa olevani optimistinen, sillä näissä asioissa on vaikea olla optimistinen, mutta mielestäni kansainvälisen yhteisön kaikki jäsenet ovat työskennelleet viime tuntien aikana erittäin ahkerasti, eikä ole epäilystäkään siitä, että ne ovat seuranneet niitä kantoja, joita EU on noudattanut jo useiden kuukausien ja vuosien ajan.

(Suosionosoituksia)

Toivommekin, että onnistumme järkeistämään Iranin kantaa ydinasioihin huomenna alkavassa ja epäilemättä yli päivän kestävässä keskustelussa.

Arvoisa puhemies, aikaa on vähän, mutta käsittelen vielä lyhyesti kolmatta asiaa eli Palestiinan vaaleja. Mainitsin jo EU:n tekemän kiitettävän vaalitarkkailutyön ja haluan nyt kommentoida muutamin sanoin vaalien tulosta. Hyvät parlamentin jäsenet, vaalitulos oli yllätys kaikille, niin Hamasille, Fatahille, Israelille kuin kansainväliselle yhteisöllekin.

Hamasin odotettiin saavan aiempaa enemmän kannatusta, mutta kukaan Hamasissa, Fatahissa tai kansainvälisessä yhteisössä ei arvannut Hamasin saavan tällaista murskavoittoa.

Mikä kanta meidän olisi nyt omaksuttava? En puhu henkilökohtaisesta kannastani vaan yleisten asioiden neuvoston ja ulkoasiainministerien maanantai-aamuna eli aivan äskettäin hyväksymästä kannasta sekä kvartetin eli EU:n sekä venäläisten ja yhdysvaltalaisten ystäviemme ja YK:n pääsihteerin tänä iltapäivänä hyväksymästä kannasta.

Hyvät parlamentin jäsenet, olemme mielestäni perustellusti sitä mieltä, että presidentti Abu Mazenin tukemista on jatkettava. Hän edusti vaaleissa meidän edistämiämme arvoja, sillä hän kannattaa pyrkimystä kohti rauhaa, neuvottelemista Israelin kanssa, palestiinalaisten kansannousun päättämistä ja etenemissuunnitelman täytäntöönpanoa. Nämä ovat presidentti Abu Mazenin kantoja, joita suuri osa palestiinalaisista kannatti.

Tämän jälkeen järjestettiin vaalit, jotka Hamas voitti suurella enemmistöllä, peräti ehdottomalla enemmistöllä. Hamasin arvot eroavat jossain määrin presidentti Abbasin arvoista. Eri puolten kannat eli presidentti Abu Mazenin aiemmin edustamat ja Hamasin nyt edustamat kannat joutuvat epäilemättä ristiriitaan keskenään sen jälkeen, kun uusi hallitus muodostetaan todennäköisesti useita viikkoja kestävien neuvottelujen perusteella. Palestiinalaishallinnolla ei siis luultavasti ole toimivaa hallitusta ainakaan kahteen tai kolmeen kuukauteen.

Totesimme ulkoasiainministerien neuvoston maanantaisessa julkilausumassa, joka hyväksyttiin myöhemmin myös kvartetin kokouksessa, muutamia mielestäni tärkeitä asioita, jotka on hyvä tietää ja ennen kaikkea selittää. Totesimme selkeästi, että vaalitarkkailijoiden ja erityisesti johtavan tarkkailijan selvityksen mukaan vaalit järjestettiin avoimella, siistillä ja oikeudenmukaisella tavalla. Totesimme julkilausumassa edelleen, että EU on täysin valmis jatkamaan työskentelyä niiden palestiinalaisten ystäviensä kanssa, joiden kanssa se on tehnyt yhteistyötä usean vuoden ajan aina Oslon prosessista alkaen. EU on tänä aikana investoinut maahan EU:n varoja ja tarjonnut paljon poliittista ja psykologista tukea, ja se on valmis toimimaan näin jatkossakin. Ei ole epäilystäkään siitä, että jatkamme näitä toimia myös sillä aikaa, kun uutta hallitusta muodostetaan. Parlamentti joutuu kuitenkin pohtimaan asioita ja asettamaan joitakin edellytyksiä sitten, kun uusi hallitus on muodostettu, olettaen että sitä johtaa Hamas.

Euroopan parlamentin ja EU:n olisi vaikea olla toteamatta tiettyjä asioita erittäin selvästi palestiinalaisille ystävillemme. Tällaisista asioista mainittakoon erityisesti kolme: ensinnäkin se, ettei väkivalta ole yhdenmukaista demokraattisten vaalitulosten kanssa, sillä demokratiassa valittujen edustajien on hylättävä väkivalta ja toimittava demokraattisten sääntöjen mukaisesti.

(Suosionosoituksia)

Toiseksi haluamme sanoa palestiinalaisia ystäviämme kohtaan nyt ja aina tuntemallamme lämmöllä ja ystävyydellä, että jos Palestiina haluaa EU:n tukea, sen on toteutettava politiikkaa, joka noudattaa parlamentin ja EU:n jo Oslon vuoden 1993 sopimuksissa omaksumaa kantaa. Haluamme kahden valtion elävän ja vaurastuvan rauhanomaisesti rinnakkain ja haluamme ainoastaan rauhanomaisia neuvotteluja, joten kehotamme molempia osapuolia tunnustamaan toisensa, mikäli niin kerran haluamme. Parlamentti ei voi millään muotoa tukea mitään sellaista, mihin ei sisälly kaikkien Palestiinan viranomaisten avointa tunnustusta Israelin valtion olemassaolosta ja siitä, että Israelin kanssa on käytävä vuoropuhelua ja päästävä sopimukseen.

Kolmanneksi haluamme todeta palestiinalaisille ystävillemme, että olisi erittäin hyvä, jos vaalien jälkeen kolmen kuukauden kuluessa muodostettava uusi hallitus tunnustaisi kaikki palestiinalaishallinnon viime vuosina allekirjoittamat sopimukset. Olen todennut tämän henkilökohtaisesti useaan otteeseen vaalien jälkeen, ja minulla on mahdollisuus keskustella presidentin kanssa käytännössä milloin vain. Olisi täysin järjetöntä palata lähtöruutuun kaiken tämän työn jälkeen, jota me, samoin kuin useat teistäkin, olemme tehneet jo pitkän aikaa.

Hyvät parlamentin jäsenet, kaiken tämän haluamme todeta, ja mielestäni kaikkien on ymmärrettävä tämä. Toivon, että palestiinalaiset ystävämme ymmärtävät puoluekannastaan ja näissä vaaleissa edustamastaan puolueesta tai liikkeestä riippumatta, ettemme pyri pakottamaan ketään mihinkään tai saamaan ketään toimimaan tahtonsa vastaisesti. Kyse on ainoastaan EU:n kannan selvästä ja yksinkertaisesta vahvistamisesta. EU ei yhtäkkiä ole omaksunut uutta kantaa, vaan tämä on ollut sen kanta jo siitä lähtien, kun Oslon sopimukset allekirjoitettiin vuonna 1993. Mielestäni meidän kaikkien on yhdistettävä voimamme ja pysyttävä kannassamme, kuten olemme tehneetkin yleisten asioiden neuvostossa ja kuten kvartetti teki yleisten asioiden neuvoston kokouksen jälkeisen yön tunteina. Tämä ei tarkoita sitä, että epäisimme apumme presidentti Abu Mazenilta näinä vaikeina aikoina, kun hänellä on valtava vastuu hallituksen muodostamisesta ja yhteyksien luomisesta kaikkiin poliittisiin ryhmittymiin. Meidän on tuettava presidenttiä kaikin keinoin juuri nyt, kun tilanne on hänen hallinnassaan, jotta Palestiina ei joudu konkurssiin näiden kolmen seuraavan kuukauden aikana, jotka varmasti kuluvat ennen kuin uusi hallitus saadaan muodostettua.

Mielestäni olisi erittäin vakava virhe jättää presidentti Abu Mazen nyt oman onnensa nojaan taloudellisesti: olisi virhe jättää varat käyttämättä tai toimittamatta. Tällöin olisi vaarana, että palestiinalaishallinto joutuisi erittäin vaikeaan tilanteeseen juuri tällä hetkellä.

(Suosionosoituksia)

Osoitan vetoomukseni kaikille ja koko Euroopan parlamentille ja pyydän, että kun komissio jossain vaiheessa esittää Euroopan parlamentille tätä asiaa koskevan pyynnön tai suosituksen, minkä toivon sen tekevän, Euroopan parlamentti tukisi presidentti Abu Mazenia näinä kuukausina ennen uuden hallituksen muodostamista, jotta hän saa vakiinnutettua asemansa, arvonsa ja merkityksensä. Meidän on sanottava vahvasti "kyllä", jotta näin tapahtuisi tulevaisuudessa.

Haluan todeta, että edessämme on nyt uudenlainen tilanne, joka tulee olemaan vaikea, mutta mielestäni meidän on päättäväisesti varmistettava, että rauhanprosessi etenee aiemmin mainitsemieni edellytysten mukaisesti. Edellytykset eivät ole mahdottomat täyttää, kuten sanoin. Niitä ei ole vedetty hatusta, vaan ne perustuvat palestiinalaisten ystäviemme kanssa tehtyyn useiden vuosien työhön ja yhteistyöhön, jolla on pyritty varmistamaan prosessin eteneminen.

Arvoisa puhemies, sanon nyt sanasen Kosovon tilanteesta presidentti Rugovan poismenon jälkeen. Ikävänä velvollisuutenani oli osallistua presidentti Rugovan hautajaisiin, vaikka osallistuin tietenkin mielelläni. Hänen perheensä pyysi minua puhumaan hautajaisissa EU:n puolesta, minkä teinkin. Puhuin kaikkien teidän ja kaikkien niiden Euroopan kansalaisten puolesta, jotka varmasti halusivat muistaa presidentti Rugovaa. Haluan kuitenkin tehdä selväksi, että prosessista tulee vaikea. Se oli sitä jo presidentti Rugovan elinaikana, jolloin hän toimi eräänlaisena koko poliittisen operaatiomme yhteyshenkilönä, ja voimme vain kuvitella, kuinka vaikea prosessista tulee ilman häntä. Kehotin puheessani Kosovon poliittisia johtajia ja kansalaisia osoittamaan jalomielisyyttä, yhtenäisyyttä ja vastuullisuutta näinä aikoina, jotta edistystä tapahtuisi, ja käsittääkseni minun sanani ja muiden sanat on tietyssä määrin kuultu. Presidentti Rugovalla on nyt nimittäin seuraaja, vaikka pelkäsin, että seuraajan löytämiseen menisi huomattavasti pidempi aika. Kyseinen henkilö johtaa myös ryhmää, joka käy Suomen entisen presidentin Ahtisaaren johdolla neuvottelemaan yhdessä serbialaisten ystäviemme kanssa.

Toivokaamme siis, että etenemme oikeaan suuntaan suhteellisen nopeasti. Korostan vielä kerran, että meiltä vaaditaan paljon, jotta voimme varmistaa etenemisen tällä tiellä kohti Kosovon tilanteen lopullista ratkaisemista. Tämä olisi epäilemättä olennainen edistysaskel kohti koko Balkanin alueen ja niiden maiden vakauttamista, joille olemme tarjonneet EU:n jäsenyysmahdollisuutta Thessalonikin huippukokouksessa ja useissa muissa yhteyksissä.

Arvoisa puhemies, aikani taitaa olla loppumassa, mutta olisi hyvin valitettavaa jättää mainitsematta joitakin niistä muista aiheista, jotka halusin ottaa esille teidän kanssanne, kun otetaan huomioon 20:n viime päivän tapahtumat. Haluan todeta, että työskentelemme edelleen väsymättä Afrikan unionin kanssa ratkaistaksemme Darfurin rauhaa koskevan ongelman. Olemme saavuttaneet huomattavaa edistystä pohjoisen ja etelän välisissä neuvotteluissa ja päässeet sopimukseen, mutta edistystä ei valitettavasti ole tapahtunut Abujan prosessissa. Työskentelemme erittäin ahkerasti tässä yhteydessä. Afrikan unionin kokouksessa päästiin onneksi kompromissiratkaisuun, jonka mukaisesti Afrikan unionin puheenjohtajuus annettiin Kongon tasavallalle eikä Sudanille, mikä olisi ollut hyvin ongelmallista tulevien neuvottelujen kannalta. EU tekeekin mielellään kaiken voitavansa sen varmistamiseksi, että Abujan prosessi etenee, ja ryhtyy samalla suunnittelemaan vastuun siirtämistä tällä hetkellä paikalla toimivilta Afrikan unionin johtamilta joukoilta ennemmin tai myöhemmin, kuitenkin muutaman kuukauden kuluessa, YK:n sinibareteille, joiden kanssa jatkamme luonnollisesti yhteistyötä. EU joutuu ottamaan useita vastuutehtäviä tässä yhteydessä.

Arvoisa puhemies, haluan viimeiseksi todeta, että kuten hyvät parlamentin jäsenet tietävät, me, tai ainakin puheenjohtajavaltio ja minä, olemme saaneet YK:n pääsihteeriltä pyynnön osallistua tarkkailijoina Kongon demokraattisessa tasavallassa pidettäviin vaaleihin, joilla vauhditetaan lopullisesti Kongon demokratisointiprosessia. Jos vaalit onnistuvat, ne vakauttavat merkittävän osan Afrikan selkärangasta, joten asia on keskeisen tärkeä meille kaikille. Meiltä pyydetään apua, ja selvitysvaltuuskunta vierailee tänään Kinshasassa. Se antaa selvityksensä toivottavasti muutaman päivän kuluttua 7. helmikuuta. Selvityksen perusteella voimme pohtia, voivatko EU:n jäsenvaltiot viime kädessä päättää tukea YK:ta vastauksena tähän tarjoukseen tai pyyntöön. Myönteinen päätös olisi suositeltava.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, lopetan tähän. Haluaisin kertoa teille tänään helmikuun 2006 ensimmäisenä päivänä vielä useita muita asioita. Kuluva vuosi on alkanut todella vauhdikkaasti, ja me kaikki tulemme työskentelemään samalla vauhdilla sellaisella ahkeruudella, kyvykkyydellä ja sitoumuksella, jota harvoin nähdään EU:ssa.

EU:n on otettava johtava rooli kansainvälisessä toiminnassa, sillä tätä haluavat Euroopan parlamentin jäsenet, Euroopan kansalaiset ja kaikki EU:n hallitukset. Hyvät parlamentin jäsenet, kuten juuri kuulitte, meillä ei ole muutakaan vaihtoehtoa kuin omaksua tämä johtoasema, halusimmepa sitä tai emme, kun otetaan huomioon kaikki viime kuukauden tapahtumat. Emme voi sulkea silmiämme maailman ongelmilta, ja haluaisin sanoa, että maailma haluaa EU:n toimivan. Missä tahansa vierailemme, tapaamme kansalaisia ja poliittisia johtajia, jotka koputtavat EU:n ovelle sanoen: "Toimikaa, toimikaa. Pidämme toimintatavastanne, se sopii meille. Toimintatapanne on paras mahdollinen monenvälisessä maailmassa, johon EU:n kansalaiset uskovat."

Arvoisa puhemies, Eurobarometri kertoo meille joka päivä, joka kuukausi tai joka toinen kuukausi, aina niin halutessamme, mitä parlamentin jäsenet haluavat. Jatkakaamme siis tällä tiellä, varmistakaamme, että parlamentti ja kaikki toimielimet työskentelevät yhdessä, sillä meitä tarvitaan paremman maailman luomiseksi.

Arvoisa puhemies, haluaisin vielä jatkaa, mutta tiedän, ettei se ole mahdollista. Lopetan tähän ja kuuntelen parlamentin jäsenten minulle esittämiä kysymyksiä. Vastaan niihin parhaan taitoni mukaan osoittaen sitä samaa kunnioitusta ja ystävyyttä, jota olen aina osoittanut tälle parlamentille. Hyvät parlamentin jäsenet, kiitos teille.

(Suosionosoituksia)

  Elmar Brok (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kun otetaan huomioon, mistä lähtökohdista Euroopan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ryhdyttiin toteuttamaan useita vuosia sitten, voimme ainoastaan todeta, että toteuttamiseen osallistuneet ovat saaneet aikaan uskomattomia saavutuksia. Tähän asti mahdottomina pidettyjä tavoitteita on saavutettu Balkanin maissa EU:n troikan ansiosta ja useilla muilla aloilla. EU on laajentumispolitiikkansa, naapuruuspolitiikkansa ja Välimeren alueen politiikkansa avulla sekä useilla muilla keinoilla lisännyt merkittävästi koko maailman vakautta.

Parlamentti on jatkuvasti tukenut tätä työtä, ja se on hyvin tietoinen kyvyttömyydestään osallistua aktiivisesti ulkopolitiikkaan, joka on toimeenpanevan elimen vastuulla. Parlamentin on kuitenkin pystyttävä valvomaan ulkopolitiikkaa, mutta asemamme estää riittävän valvonnan, sillä meille ilmoitetaan pääasiassa jo tapahtuneista asioista eikä meitä pyritä ottamaan ensisijaisesti mukaan neuvotteluprosesseihin. Tässä on parantamisen varaa. Asioita on yhdenmukaistettava tämän 21 artiklaa koskevan tulkinnan mukaisesti, ja toivon, että saamme neuvoston ja komission suostumaan tähän rauhanomaisin keinoin.

Selvää on kuitenkin myös se, ettei parlamentti ole pystynyt esittämään tähän mennessä juuri muita kuin talousarvioon liittyviä väitteitä yrittäessään saada tahtonsa läpi. Jos parlamentin valvontaa aiotaan tehostaa ja sen kuulemista lisätä, tilanteeseen on saatava muutos.

Voitaisiin esimerkiksi kysyä, mitä Kongossa tapahtuu. Olemme kaikki lukeneet lehdistä suunnitelmista, jotka koskevat sotilaallista väliintuloa Kongoon, mutta kukaan ei ajatellut kertoa tästä etukäteen parlamentille tai sen asiaankuuluvalle valiokunnalle. Mielestäni emme voi jatkaa tähän malliin.

Vaikka totesin, että paljon hyviä asioita on saavutettu, lasia on mahdollista pitää joko puoliksi täytenä tai puoliksi tyhjänä. Tilanne on nyt huomattavasti vaikeampi kuin vuosi sitten, eikä tästä voida syyttää EU:n politiikkaa, vaan asiat nyt vain ovat näin. Korkea edustaja Solana antoi asiasta muutamia esimerkkejä vuoden alussa. Miettikääpä Iranin tilannetta: yritämme työläästi saada neuvotteluja jatkumaan eikä kenelläkään ei ole todellista käsitystä siitä, kuinka tilanteen kärjistyminen voitaisiin estää nyt, kun Irakissa voimaan saattaa tulla šiialainen hallitus, joka voi liittoutua Iranin kanssa, ja kun Palestiinan vaalit on voittanut Hamas, jolla on yhteyksiä Iraniin ja jota Iran tukee, puhumattakaan Hizbollahista ja kaikesta muusta. Kun tarkastellaan tätä skenaariota maailmanrauhan kannalta ja mahdollisesti myös EU:n energian toimitusvarmuuden kannalta ja kun otetaan samalla huomioon tapa, jolla poliittisesti henkiin herännyt Venäjä käyttää energiaa politiikan välineenä ja saa naapurimaamme pelkäämään itsenäisyytensä ja itsenäisen päätöksenteon puolesta, skenaario voi olla hyvinkin masentava. Tämä on vasta pienimuotoinen esimerkki. Koko skenaario osoittaa, että EU on ulkopoliittisesti huonommassa asemassa kuin vuosi sitten ja että meidän on siksi laadittava strategia tästä tilanteesta selviämiseksi. EU:n on toimittava ennakoivammin ja luotava yhteyksiä sillä tavoin, etteivät yksittäiset maat joudu kärsimään, ja yhdistettävä voimansa intressiemme puolustamiseksi, olipa kyse sitten Ukrainan tilanteesta tai energiapolitiikasta yleensä. EU:n jäsenvaltioiden ja naapurivaltioidemme on ymmärrettävä, ettemme pysty puolustamaan intressejämme, ellemme tee sitä yhdessä sen sijaan, että kukin huolehtisi itsestään. Kukaan ei pysty pelastautumaan yksin, vaan voimme puolustaa intressejämme ainoastaan yhdessä, ja tämä on tuotava selvemmin esille.

(Suosionosoituksia)

Me voimme kantaa kortemme kekoon, ja voimme tehdä niin esimerkiksi Balkanin maissa, sillä Montenegrossa järjestetään tänä vuonna kansanäänestys ja Kosovon asemasta neuvotellaan, joten tiedossa on tärkeitä päätöksiä. Serbian sisällyttäminen kaikkeen tähän on yksi suurista ja vaikeista kysymyksistä, joihin on löydettävä ratkaisu. Myös transatlanttisia suhteita on parannettava huomattavasti, jotta edellä kuvaamaani skenaarioon saadaan järjestys yhteisten arvojen pohjalta.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että EU:n on oltava riittävän vahva vaikuttaakseen Yhdysvaltojen politiikkaan niin, että lujitetaan politiikan ennaltaehkäisevää ulottuvuutta ja sen vuoropuheluun perustuvaa luonnetta ja varmistetaan tällä tavoin parempi turvallisuus monenvälisessä maailmassa.

Tämä tarkoittaa joidenkin välineidemme toiminnan tehostamista. Haluaisimme, että Javier Solanasta tulisi EU:n ulkoministeri 1. tammikuuta 2007, mutta perustuslain hyväksymisen epäonnistuminen tarkoittaa sitä, ettei hänestä sitä tule. Toinen seuraus tästä epäonnistumisesta on se, että välineitä on parannettava, jotta voidaan varmistaa kaikkien toimielinten toiminnan tehokkuus sen sijaan, että ne toimisivat toisiaan vastaan.

Kuten korkea edustaja Solana totesi, monenvälinen lähestymistapa on yksi syy siihen, miksi maailma haluaa EU:n toteuttavan omaa ulkopolitiikkaansa. Kansalaiset haluavat sitä myös. Heidän mielestään on kaikkein tärkeintä, että EU toimii yhtenäisesti tällä alalla, minkä vuoksi olemme velvollisia yhdistämään voimamme kansallisten vastapuoliemme kanssa niin, että hylkäämme aiemmin toteuttamamme puolinaiset toimet ja sovimme tavoista turvata EU:n kansalaisten oikeus elämään.

(Suosionosoituksia)

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, korkea edustaja totesi lausunnossaan, että tämän vuoden – ja näin ollen myös Itävallan puheenjohtajuuskauden – 31 ensimmäistä päivää ovat olleet rauhatonta aikaa, mikä pitää paikkaansa. Osoituksena tästä voidaan pitää ensimmäisen puheenjohtajavaltio Itävallan johdolla kaksi päivää sitten pidetyn neuvoston kokouksen käsittelyjärjestystä.

Neuvostossa oli tärkeää käsitellä kysymyksiä, joista moniin korkea edustaja Solana viittasikin, ja saada aikaan päätöksiä, joista välittyy selkeä viesti. On todella tärkeää, että Euroopan unioni puhuu maailmalle tärkeistä ajankohtaisista asioista selkeästi, yksiselitteisesti ja yksimielisesti. Näin tietysti teemmekin yhdessä komission kanssa pyrkien samalla vuoropuheluun teidän kanssanne täällä Euroopan parlamentissa. Haluan korostaa, että näiden Itävallan puheenjohtajuuskauden 31 ensimmäisen päivän aikana ulkoasiainministerillä, monilla muilla neuvoston puheenjohtajilla ja minulla itselläni on ollut useita tilaisuuksia tulla tänne keskustelemaan monista parlamenttia huolestuttavista kysymyksistä. Eilen minulla oli tilaisuus – mistä olen hyvin kiitollinen – tiedottaa ulkoasiainvaliokunnalle ulkopolitiikkaan liittyvistä seikoista, jotka olivat tulleet esille ensimmäisessä puheenjohtajavaltio Itävallan johtamassa neuvoston kokouksessa. Puheenjohtajavaltio Itävalta haluaa jatkossakin käydä keskustelua neuvoston puolesta ja toivoo, että vuoropuhelu parlamentin kanssa jatkuu.

Haluan tässä lyhyessä lausunnossani keskittyä pääasiassa kahteen seikkaan. Ensimmäinen koskee neuvoston vuosittaista selvitystä Euroopan parlamentille yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan – johon tämä käsittelyjärjestyksen nimike juuri liittyy – tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista. Toinen liittyy parlamentin ja neuvoston välisiin YUTP:n talousarviota koskeviin suhteisiin.

Ensinnäkin vuonna 1999 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja talousarviomenettelyn parantamisesta täsmennetään, että neuvoston on laadittava selvitys, jossa esitellään YUTP:n tärkeimmät näkökohdat ja perusvalinnat sekä niiden taloudelliset vaikutukset yleiseen talousarvioon. Näin ollen neuvosto toimitti huhtikuussa 2005 parlamentille vuotta 2004 koskevan selvityksen, joka on tänään käsittelyvuorossa ja jossa neuvosto parlamentin pyynnöstä pohtimaan Euroopan turvallisuusstrategiaa. Selvityksessä kiinnitetäänkin erityistä huomiota tämän alan tärkeisiin kysymyksiin, etenkin sellaisiin yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviin seikkoihin kuten kriisinhallintaan ja konfliktinestoon, terrorismin torjuntaan, aseistariisuntaan ja joukkotuho- ja pienaseiden leviämisen estämiseen ja ulkosuhteisiin eri maantieteellisillä alueilla.

Neuvosto pyrki laatimaan laajan selvityksen, jossa esitetään kattavasti yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvät seuraukset ja toiminnot. Neuvoston velvollisuus on laatia näitä selontekoja, jotka auttavat tekemään YUTP:hen liittyvästä työstä näkyvämpää ja avoimempaa. Selvitykseen on pyritty sovittamaan myös Euroopan parlamentin näkökulmia, minkä vuoksi selvitys sisältää erityisen kappaleen, jossa luodaan yleiskatsaus tuleviin toimiin ja tehdään toimintaehdotuksia tulevalle vuodelle sekä ehdotuksia erilaisista toimista mahdollisten kriisien varalle.

Siirryn nyt toiseen aiheeseeni, joka on yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan talousarvio. Haluan korostaa, että YUTP:n sekä Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ETPP:n luominen on epäilemättä yksi Euroopan unionin menestystarinoista. Kriisinhallintaoperaatiot Balkanilla, Afrikassa, Aasiassa ja Lähi-idässä ovat lisänneet Euroopan unionin näkyvyyttä kansainvälisellä areenalla. Tämän toiminnan jatkuminen Euroopan turvallisuusstrategian mukaisesti on ensisijaisen tärkeää, mutta se voi tapahtua tehokkaasti ainoastaan riittävän rahoituksen avulla. Eurooppa-neuvosto kehottaa tulevista rahoitusnäkymistä tehdyn sopimuksen päätelmissä budjettivallan käyttäjiä lisäämään merkittävästi YUTP:n talousarvion alaista rahoitusta vuonna 2007 alkavalla kaudella. Näin katetaan ennakoitavissa oleva resurssien tarve, joka on arvioitu neuvoston vuosittain tekemien ennusteiden pohjalta, ja jätetään riittävä liikkumavara odottamattomille toiminnoille.

Kolmikantakeskusteluissa päätettiin muun muassa lisätä YUTP:n talousarviota 40 miljoonalla eurolla, jolloin se nousee yhteensä 102,6 miljoonaan euroon kuluvana vuonna 2006. Vaikka tämä onkin askel oikeaan suuntaan, edessämme on suuria haasteita. Mikäli Euroopan unionista tulee aktiivinen toimija Kosovossa, se edellyttää luultavasti tuntuvaa rahoitusta, jota YUTP:n tämänhetkinen vuoden 2006 talousarvio ei kykene tarjoamaan. Olemme aloittaneet selvitykset siitä, miten tämänkaltainen tilanne voidaan hoitaa.

Puheenjohtajavaltion Euroopan neuvostolle laatimassa ETPP:tä koskevassa selvityksessä kehotettiin puheenjohtajavaltio Itävaltaa jatkamaan työskentelyä riittävän rahoituksen takaamiseksi ETPP:n siviilitehtäville YUTP:n talousarviosta. Puheenjohtajavaltio odottaa rakentavaa yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa tämän kysymyksen parissa ja toimittaa tälle piakkoin tarpeelliset tiedot vuoden 2006 talousarviosta käytyjen kolmikantakeskustelujen tuloksena saavutetun sopimuksen mukaisesti. Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean on tarkoitus tiedottaa asiasta edustajansa välityksellä tämän vuoden maaliskuussa.

Haluan lopettaa korostamalla vielä kerran, että puheenjohtajavaltio odottaa rakentavaa yhteistyötä parlamentin kanssa YUTP:n talousarvion kasvattamiseksi ja sen toteuttamisen tehostamiseksi, kun neuvotellaan tulevasta toimielinten välisestä sopimuksesta ja vuoden 2007 talousarviomenettelystä.

(Suosionosoituksia)

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, vuosina 2004 ja 2005 koimme hirvittävän tsunamin, mutta olen samaa mieltä korkean edustajan Solanan kanssa, että tänä vuonna edessämme on erityisiä poliittisia haasteita.

Haluan aloittaa puhumalla Ukrainasta ja Venäjästä, mistä pääsen erittäin tärkeään aiheeseen. Kuten tiedätte komissio – komission puheenjohtaja Barroso, komission jäsen Piebalgs ja minä – on työskennellyt sekä taustalla että näkyvästi helpottaakseen Ukrainan ja Venäjän välistä vuoropuhelua. Tärkeää on ensinnäkin, että olemme niiden tavoin päässeet ratkaisuun. Toiseksi olemme myös oppineet tästä paljon, nimittäin sen, että energiakysymys on äärimmäisen tärkeä ja sen on asetettava ensisijaiseksi poliittisella asialistallamme. Energiakysymykseen sisältyy energian toimitusvarmuus, energiansaannin monipuolistaminen sekä se, millä tavoin kysymystä aiotaan käsitellä tulevaisuudessa. Komissio laatii siten tästä asiasta tiedonannon, jossa otetaan kaikki nämä kysymykset huomioon.

Toinen asia, jota haluan korostaa koskee Palestiinan vaaleja. Haluan osoittaa kunnioitustani parlamentin jäsenelle De Keyserille. Tapasimme Gazassa kaksi viikkoa sitten vaikeissa olosuhteissa, kun turvallisuustilanne oli vielä epäselvä. Ajattelimme Hamasin saavan 30–40 prosenttia äänistä ja olimme kaikkien muiden tavoin tuloksesta hyvin yllättyneitä. Tärkeintä on mielestäni kuitenkin se, että vaalit olivat vapaat, oikeudenmukaiset ja suhteellisen turvalliset, mikä on jo saavutus. Se saa minut uskomaan, että vaalitarkkailuvaltuuskunnista on tulossa yhä tärkeämpiä. Se on nähtävissä muun muassa Sri Lankassa, Palestiinassa, Gazassa ja Afganistanissa. Tulevaisuudessa se on nähtävissä myös Kongossa ja Haitissa. Tämä on erittäin tärkeä väline, jota haluamme varmasti käyttää kaikkien eurooppalaisten ystäviemme eduksi Euroopan parlamentissa ja neuvostossa sekä EU:n kansalaisten eduksi.

Palatkaamme Palestiinaan. Maanantaina meillä oli hyvin tärkeä neuvoston kokous, ja maanantai-iltana kokoonnuimme kvartettiryhmän kesken. Korkea edustaja Solana jo kertoikin pääsisällöstä eli kolmesta periaatteesta. Palestiinan on sitouduttava väkivallattomuuteen, uuden hallituksen on tunnustettava Israelin valtio ja sen on pidettävä kiinni nykyisistä velvoitteistaan, kuten Oslon sopimuksesta ja Lähi-idän rauhansuunnitelmasta.

Edessämme on kuitenkin myös haaste. Väliaikainen hallitus voi olla vallassa kahdesta kolmeen kuukautta. Mitä teemme erityisesti taloudellisen tuen suhteen? Meidän on komissiossa keksittävä ratkaisuja. Olen jo sanonut, että yritämme vapauttaa 10 miljoonaa euroa infrastruktuurirahastostamme – siinä on jonkin verran rahaa käytettävissä. Sanoimme myös auttavamme julkisten palvelujen kanssa maksamalla niistä suoraan israelilaisille, mikä auttaisi myös hallitusta.

Meidän on kuitenkin pohdittava myös, mitä Maailmanpankin rahastossamme oleville rahoille tehdään. Ne on jäädytetty, eikä niitä ole vielä maksettu, koska kriteerejä ei ole vielä täytetty. Maailmanpankin valtuuskunta aikoo vierailla paikalla ja katsoa, mitä on tehtävissä. Tämä tarkoittaa, että pyrimme työskentelemään johdonmukaisesti yhdessä puhemiehen, neuvoston, neuvoston pääsihteeristön ja korkean edustajan Solanan kanssa nähdäksemme, mitkä ovat parhaat käytettävät välineet, joilla ulkopolitiikasta saadaan mahdollisimman pian johdonmukaista, nopeaa ja tehokasta.

Ulkopolitiikkakysymyksiin liittyy vielä Ukrainan vaalien lähestyminen. Tapasin juuri ulkoasiainministeri Boris Tarasjukin. Tiedämme kuinka tärkeät nämä vaalit ovat, ja jälleen kerran OECD:n vaalitarkkailuryhmällä on, ehkä teidän tuellanne, tärkeä asema.

Voisimme myös sanoa, että vuonna 2005 saatiin paljon aikaan esimerkiksi markkinatalousaseman osalta, jonka eteen työskentelimme yhdessä ukrainalaisten kanssa. Voisimme työskennellä hyvin useissa muissakin tärkeissä asioissa, kuten viisumikäytännön helpottamisessa ja takaisinottosopimuksissa. Toivomme, että vapaiden ja oikeudenmukaisten vaalien jälkeen voimme tarjota Ukrainalle paremman sopimuksen, ehkäpä vapaakauppasopimuksen. Se asettaisi maan entistä parempaan asemaan ja lähentäisi meitä.

Kaikki tämä johdattaa minut yleisluontoisempiin kysymyksiin. Sekä jäsen Brok että neuvoston puheenjohtaja Winkler ovat korostaneet Euroopan unionin käytössä olevien erilaisten välineiden välistä johdonmukaisuutta ensimmäisessä ja toisessa pilarissa. Olen täysin samaa mieltä. Mielestämme on erittäin tärkeää taata, että kaikki EU:n ulkopoliittiset välineet – kehitysapu, diplomatia, kauppapolitiikka, siviilikriisinhallinta ja sotilaallinen kriisinhallinta, hallintorakenteiden kehittäminen sekä humanitaarinen apu – ovat osa johdonmukaista kokonaisuutta aivan kuin hammasrattaat hyvin öljytyssä koneessa. Tämä on loppujen lopuksi perussyy siihen, että komissio on täysin mukana yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Se myös heijastaa suuntaa, johon perustuslakisopimus oli johtamassa meitä. Kuten jäsen Brokin mietinnössä korostetaan, edessämme olevat turvallisuushaasteet ulottuvat kaikkien EU:n kolmen pilarin kattamille aloille.

Turvallisuus ei ole ainoastaan puolustusta ja sotilaallista läsnäoloa, vaan se on myös siviilikriisinhallintaa ja kahdenkeskisten suhteiden järkevää hoitoa – ja näitä suhteita meillä on paljon. Turvallisuus liittyy myös kansanterveyteen: ajatelkaa esimerkiksi lintuinfluenssaa. Se liittyy myös ympäristöön: ajatelkaa Kioton pöytäkirjaa. Se liittyy terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan. Eilen meillä oli konferenssi Afganistanin tilanteesta. Turvallisuus liittyy myös työskentelyyn yhdessä hallintorakenteiden kehittämiseksi tai huumeongelman torjumiseksi. Meillä on monia välineitä, joita voimme käyttää ja soveltaa yhdessä. Kyse ei ole vain energiatoimituksista ja hinnoista, vaan myös köyhyyden torjumisesta maailmassa ja kyvystämme kotouttaa maahanmuuttajaväestömme.

Euroopan unioni joutuu yhä useammin täyttämään maailmanlaajuisia velvollisuuksia rauhan ja turvallisuuden alalla. Meillä on nyt käytössämme vaikuttava työkalupakki, jonka avulla voimme tehdä sen. Hienostakaan työkalupakista ei kuitenkaan ole mitään hyötyä, jos työkalut eivät toimi yhteen. Tämän on siis oltava tavoitteenamme. Tehokas kriisinhallinta edellyttää välineitä, jotka täydentävät toisiaan. Tarvitsemme vahvoja yhteisön välineitä yhdessä YUTP:n välineiden kanssa. Se on resepti, joka voi toimia. Esimerkiksi osallistuessamme Acehin rauhanprosessiin hyödynsimme sekä YUTP:n että yhteisön välineitä. Komissio rahoitti esimerkiksi presidentti Ahtisaaren rauhanneuvottelut hyödyntäen nopean toiminnan järjestelmää. Olemme siis pyrkineet olemaan joustavia.

YUTP käynnisti Acehin tarkkailuoperaation rauhansopimuksen noudattamisen valvomiseksi. Samaan aikaan esimerkiksi komissio ja jäsenvaltiot laativat yhteistyössä kansainvälisen yhteisön kanssa pitkän aikavälin toimenpidepaketin rauhanprosessin tukemiseksi. Toinen esimerkki on rajavalvontaoperaatio Moldovassa ja Ukrainassa, missä komissio rahoittaa liikkuvien ryhmien läsnäoloa, jotta Moldovan ja Ukrainan raja- ja tulliviranomaiset saisivat neuvontaa ja työpaikkakoulutusta.

Pitkän aikavälin tavoite helpottaa Transnistrian konfliktin ratkaisemista on sama kuin Euroopan unionin erityisedustajan tavoite. Rajavalvonnan avustusoperaatio ja EU:n erityisedustaja työskentelevät siten läheisessä yhteistyössä. Lähetystömme päällikkö toimii myös erityisedustajan vanhempana poliittisena neuvonantajana ja yksi tämän tiimeistä sijaitsee lähetystömme tiloissa. Alustavat tulokset ovat hyvin myönteisiä. Yhteisön apu tehostaa YUTP:n avun vaikutuksia ja päin vastoin.

Kummassakaan tapauksessa Euroopan unionin panos ei olisi ollut kattava ja mielekäs ilman sekä yhteisön että YUTP:n välineiden käyttöä. Erityisesti sen käytännön vaikutus ihmisten elämään olisi ollut huomattavasti vähäisempi.

Meidän on myös parannettava EU:n nykyisiä välineitä turvallisuustavoitteiden tueksi. Diplomatiassa tarvitaan keppi ja porkkana -lähestymistapaa olipa kyse sitten joukkotuhoaseista tai vakauden ja vaurauden edistämisestä naapurimaissamme. Pääsy maailman suurimmille sisämarkkinoille tai kattavat avustusohjelmamme ovat merkittävä porkkana. Tällaisen toisiaan täydentävän yhteisön ja YUTP:n välineiden käytöstä on tultava sääntö, ei poikkeus.

Vuonna 2006 meidän kaikkien – parlamentin, neuvoston ja komission – tehtävänämme on työskennellä eri pilareiden ja politiikkojen johdonmukaisuuden parantamiseksi. Asiaa käsitellään EU:n ulkoista toimintaa koskevassa keskusteluasiakirjassa, josta komission puheenjohtaja Barroso ilmoitti Hampton Courtissa ja joka on tarkoitus laatia Eurooppa-neuvoston kesäkuun kokousta varten. Komissio keskittyy erityisesti kehittämään kriisinhallintavalmiuksiaan. Ulkosuhteiden pääosastossa "kriisiohjelmalla" parannetaan menettelytapojen sisäistä ja ulkoista koordinointia ja taataan myös hankkeiden ja operaatioiden tehokkaampi täytäntöönpano. Se täydentää nykyisiä välineitä, kuten pelastuspalvelumekanismia, humanitaarista apua ja nopean toiminnan järjestelmää.

Haluamme myös kehittää edelleen katastrofivaroitusta ja -valmiuksia koskevaa strategiaa. Uusien rahoitusnäkymien mukaisesti vakausvälineellä taataan osaltaan myös jatkuvuus lyhyen ja pitkän aikavälin toimenpiteiden välillä. Tavoitteenamme on kehittää joustavia ja nopeita ratkaisuja kriisitilanteisiin ja siten toimia tehokkaammin kumppanina sotilaallisessa kriisinhallinnassa.

Lopuksi totean, että vastaisuudessa teemme hyvin tiivistä yhteistyötä kahden budjettivaltaa käyttävän tahon kanssa taataksemme YUTP:lle riittävät resurssit. Komissio suhtautuu myönteisesti YUTP:n talousarvion tuntuvaan korottamiseen vuonna 2006 uusien konkreettisten vaatimusten täyttämiseksi. Tiedämme, että näitä ilmenee tulevaisuudessa.

Ymmärsimme myös Eurooppa-neuvoston päätelmät tulevista rahoitusnäkymistä. Yhteisenä tavoitteenamme on oltava riittävät resurssit kaikkien ulkoisiin suhteisiin liittyvien ensisijaisten tavoitteiden rahoittamiseksi unohtamatta komission ehdottamaa 20 prosentin leikkausta otsakkeessa 4. Aikaisemmasta kokemuksesta voi päätellä, että yksi erityiskysymys on riittävän joustavuuden takaaminen odottamattomiin rahoitustarpeisiin vastaamiseksi. Toivon myös, että tuki vakausvälineellemme jatkuu, jotta voimme todella edistyä kriisinhallinnassa ja johdonmukaisuuden parantamisessa.

Näin haluamme kohdata vuoden 2006 ja sen poliittiset haasteet.

(Suosionosoituksia)

  João de Deus Pinheiro, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (PT) Mikään edellä mainitusta ei ole minulle uutta, sillä olen jo vuosia ollut samaa mieltä siitä, mitä ystäväni Solana ja Ferrero-Waldner sanovat. Olen eri mieltä ainoastaan siitä, että resurssit olisivat riittävät, jotta EU voisi toimia kansainvälisellä areenalla, kuten korkea edustaja Solana asian ilmaisi, ja tätähän kumppanimme ja EU:n kansalaiset meiltä vaativat. Asia ei ole näin niin resurssien kuin organisoinninkaan osalta. Nyt olisi keskityttävä siihen, miten voimme parhaiten hyödyntää Nizzan sopimuksen tarjoamia välineitä niin, että kykenemme koordinoimaan tehokkaammin sisäisiä toimia ja organisointia.

Resurssien puutteen käsittelemiseksi meidän asetettava ensisijaisia tavoitteita, ja tässä suhteessa toimielinten tuki on ratkaisevaa. Jos yksimielisyys halutaan saavuttaa, ratkaisevaa on lisäksi parlamentin tuki ja sen kuuleminen etukäteen niin, ettei sille ainoastaan ilmoiteta asioista jälkikäteen. Neuvoston ja komission näkökulmat suuntaviivoista eivät siten eroa paljonkaan toisistaan. Edes parhaimmat kokit, kuten Paul Bocuse tai Alain Ducas, eivät kuitenkaan pysty valmistamaan kunnollista munakasta, jos heillä ei ole tarpeeksi munia.

Euroopan unionin toimielinten yhtenäisyyden lisäksi on nyt toisaalta ratkaisevaa varmistaa strateginen kumppanuus merkittävimpien kumppaneiden kanssa, joista kaikkein tärkein on transatlanttinen kumppanuus. Seuraavana tulevat strategiset kumppanuudet Venäjän ja Kiinan kanssa sekä seuraavalla tasolla Intian, Brasilian, Indonesian ja Pakistanin kanssa. Strategisten kumppanuuksien takaaminen on elintärkeää, kun otetaan huomioon käsiteltävänä olevat kansainväliset ongelmat, kuten rahanpesu ja huumekauppa. Resursseja on kuitenkin saatava useista lähteistä, jotta tässä onnistutaan.

Arvoisa puhemies, toinen kysymys, johon komission jäsen Ferrero-Waldner lyhyesti viittasi, on maahanmuutto. EU:n väestön ikääntyminen merkitsee sitä, että tulevina vuosikymmeninä on tapahduttava merkittävää maahanmuuttoa sekä etelästä että idästä. Meidän on tarkkailtava tilannetta niin ennakoivastikin kuin jälkikäteenkin. Lisäksi meidän on kehitettävä EU:n sisäisiä menettelytapoja, jotta voimme ottaa vastaan ja kotouttaa nämä maahanmuuttajat sopivalla tavalla sekä valvoa tehokkaammin ulkorajojamme, sillä rajat muuttuivat laajentumisen myötä.

Keskustelun kiistanalaisimmista kysymyksistä sanoisin sen verran, että toivoisin meidän olevan samaa mieltä niin Palestiinan kuin Iraninkin kysymyksestä. Meidän on toimittava varoen ja järkevästi mutta pidettävä samalla päättäväisesti kiinni periaatteistamme. Emme saa missään tilanteessa poiketa periaatteistamme, jotka ovat aina ohjanneet meitä. Erityisesti tämän kysymyksen osalta kyse on periaatteista, joita on noudatettu 1990-luvun alusta saakka. Meidän on myös jätettävä tilaa toisen puolen toimenpiteille. Tiukkuuden ja varovaisuuden on oltava avainsanoja Irania ja Lähi-itää koskevassa keskustelussa. Balkanin maissa avaintekijä on jo vuosia ollut Kosovo, jonka kohdalla painotamme edelleen, että alueellinen eheys on säilytettävä ja että vähemmistöjä on kunnioitettava. Mikäli näistä kahdesta periaatteesta ei pidetä kiinni Kosovossa, on erittäin vaikeaa saavuttaa minkäänlaista vakautta alueella.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, energian toimitusvarmuus on tietystikin tekninen kysymys, mutta siitä on tullut myös poliittinen kysymys, sillä samalla kun kysyntä jatkaa kasvuaan, tulevien vuosien trendi on tarjonnan tasaantuminen. Tämän seurauksena jännitteet lisääntyvät. Ehdotan, että koska suuret valtiot tarvitsevat elintärkeitä energiantoimituksiaan, voisimme toteuttaa perusteellisen ja kattavan tutkimuksen mahdollisista tulevaisuudenkuvista ja strategioista näiden skenaarioiden kohtaamiseksi. Jos emme tee tätä, meitä odottavat monet yllätykset.

(Suosionosoituksia)

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Javier Solana esitti meille vakavoittavan selonteon siitä, millaisissa merkeissä vuosi 2006 on alkanut. Ministeri Winkler korosti pääasiassa tämänhetkisen puheenjohtajavaltion kantaa, jonka mukaan meitä odottavat tänä vuonna vaikeat ajat, ja komission jäsen Ferrero-Waldner oli suurelta osin samaa mieltä tästä. Edessämme on siis haasteita.

Eurooppalaisten on oltava tietoisia siitä, että se, minkä komission puheenjohtaja Solana, ministeri Winkler ja komission jäsen Ferrero-Waldner esittelivät, ei ollut enempää eikä vähempää kuin Euroopan unionin naapuruuspolitiikka. Heidän kuvailemansa kriisialueet sijaitsevat aivan unionin lähialueilla. Ne ovat kehityksensä kannalta kriittisessä vaiheessa, ja tähän liittyvät riskit uhkaavat jokaista unionin kansalaista. Asiaa ei voida esittää toisinkaan.

Jäsen Brokin mietintö, jossa tarkastellaan EU:n ulkopolitiikan nykytilaa toimeenpanoelimien käsissä, on puolestaan yhtä vakavoittava. Hän kuvailee esityksessään toimielimien ja meidän parlamentin jäsenien käytettävissä olevia välineitä.

Euroopan unionin ulkopolitiikka on entistä selvemmin olennaisen tärkeä osa EU:n politiikkaa, ja kuten jäsen Brok perustellusti huomauttaa, on syytä panna merkille, että ihmiset haluavat ja kannattavat tätä. Meidän on kuitenkin myönnettävä rehellisesti, ettei meillä ole riittävästi välineitä, joita EU:n politiikka edellyttää ollakseen tehokas ja vaatimusten mukainen. Niinpä meidän parlamentin jäsenten on vaadittava parannuksia.

Otetaan esimerkiksi Ukraina: vuosi sitten havaitsimme, miten tehokkaasti toimimme ollessamme läsnä paikalla. Koko toimintavalmiutemme henkilöityi tuolloin EU:n korkeaan edustajaan Javier Solanaan, jolla oli valtuudet puhua ja toimia kaikkien meidän puolestamme, sekä Puolan presidenttiin Kwasniewskiin, joka edusti Ukrainan lähinaapurivaltiota ja jolla oli hyvät mahdollisuudet vaikuttaa maan tapahtumiin. Muut hallitusten päämiehet, jotka voivat puolestaan vaikuttaa Euroopan unionin välityksellä muihin asianosaisiin – kuten esimerkiksi Venäjän hallitukseen – tukivat heitä jatkuvasti. Nämä miehet auttoivat oranssin vallankumouksen saattamisessa rauhanomaiseen päätökseen. Tästä on kulunut vuosi, ja nyt kuulemme parlamentissa vierailevilta ukrainalaisilta, että monet viime vuonna saavutetut asiat ovat taas uhattuina ja kiellettyjä. Minun ei tarvinne toistaa kuvausta energiatilanteesta aiheutuvasta uhasta, joka tietenkin kohdistuu myös Ukrainaan hyvin vakavana.

Miten on mahdollista, että tilanne, jota juhlistimme innokkaasti vuosi sitten, on nyt – vuoden kuluttua – taantunut tällä tavalla? Tätä asiaa on syytä miettiä, ja ministeri Winkler on oikeassa todetessaan, että asiaa on mietittävä rahoitusnäkymien kannalta. On nimittäin aivan mahdotonta hyväksyä sitä, että neuvosto kuuluttaa jokaisen kokouksensa yhteydessä koko maailmalle, että meidän on tehtävä kansainvälisiä sitoumuksia, ja että sitten leikataan varoja, joita tällainen sitoutuminen edellyttää.

(Suosionosoituksia)

On näin ollen päivänselvää – eikä vähiten rahoitustilanteen kannalta – että meidän on sitouduttava edistämään Lähi-idän vakautta. Hamasin on tosiaankin luovuttava väkivallasta, mutta EU:n on myös pidettävä sanansa, ja meidän on keskusteltava Hamasin kanssa, mikäli emme halua toistaa Algeriassa tehtyä virhettä; tällöin kieltäydyimme tunnustamasta legitiimiä vaalitulosta. Meidän on tehtävä tämä itsellemme selväksi, koska sanamme pitäminen edistää rauhan saavuttamista. Jos teemme niin, voimme myös vaatia muita, erityisesti Hamasia, pyrkimään kohti demokratiaa, ja siinä toivon meidän onnistuvan.

(Suosionosoituksia)

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, liberaalidemokraatit pyrkivät yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, jolla edistetään eurooppalaisia arvoja maailmassa sekä rauhaa ja turvallisuutta naapurimaissamme. Siinä Euroopan johtajat eivät ilmeisesti kuitenkaan onnistu.

Toimimalla yhdessä EU olisi voinut hyödyntää vaikutusvaltaansa edistääkseen demokratiaa ja vakautta. Sen sijaan unioni on tukenut politiikoillaan Tunisian, Egyptin ja Syyrian kaltaisia sortovaltoja. Emme missään vaiheessa asettaneet diplomaattisten suhteiden edellytykseksi sellaisten demokraattien kuin egyptiläisen Ayman Nourin vapauttamista. Emme myöskään edellyttäneet, että oppositiojohtaja Sam Rainsylle myönnettäisiin oikeus palata vapaasti kotimaahansa Aasiassa. Sam Rainsy on nyt maanpaossa, ja me rahoitamme samalla Hun Senin diktatuuria.

Arvoisa komission jäsen Ferrero-Waldner, arvoisa korkea edustaja Solana, miksi hämmästelette Palestiinan vaalitulosta? Euroopan unioni on kaupitellut lupauksia demokratiasta, rauhasta ja ihmisoikeuksista Palestiinassa, samalla kun olemme tukeneet kehitysavullamme Fatah-liikettä, jonka jäsenet polttavat tällä hetkellä erään EU:n jäsenvaltion pääministerin kuvia, eivätkä rauhanneuvottelut ole edistyneet. Arvoisa korkea edustaja Solana, sen sijaan, että Euroopan unioni olisi toiminut avainasemassa, sen epäonnistumisen seuraukset ovat kaikkien nähtävissä.

Lannistumaton Israel rakentaa muuria Itä-Jerusalemin ympärille rikkoen näin rauhansuunnitelman mukaisia velvoitteitaan ja kansainvälistä oikeutta. Palestiinalaiset, jotka ovat kyllästyneitä hitaaseen edistymiseen ja häpeällisiin sosiaalipalveluihin, kääntyvät vaaliuurnilla Hamasin puoleen. Ennuste on nyt huonompi kuin koskaan. Vaadittuaan ensin demokratiaa eräät EU:n jäsenvaltioiden johtajat puhuvat nyt arabimaailman harvoihin demokraattisesti valittuihin hallituksiin kuuluvan hallituksen torjumisesta! Hamasin on tietysti luovuttava väkivallasta ja sitouduttava kahden valtion ratkaisuun. Niin on kuitenkin Israelinkin tehtävä. Kuten palestiinalaishallinnon erityislähettiläs Leila Shahid totesi tänään, tangoon tarvitaan kaksi.

Komission jäsen puhui ihmisoikeuksiin, oikeusvaltioperiaatteeseen ja demokraattisiin periaatteisiin perustuvista politiikoista, mutta miksi näitä hienoja asioita ei korosteta, vaan noudatetaan liian usein periaatteista riisuttua käytännönläheisyyttä?

Kokonaisvaltainen pyrkimys ratkaista selkkaus rauhanomaisesti tarjoaisi tärkeän vastapainon Yhdysvaltain kovakouraiselle lähestymistavalle. Näin varmistettaisiin EU:n turvallisuus, vauraus ja hyvän maineen säilyminen maailmalla, ja näin EU saisi myös paljon suurempaa painoarvoa sellaisissa mikrovaltioissa kuin Malediiveilla ja Seychelleillä, joiden hallitukset polkevat ihmisoikeuksia siitä huolimatta, että ne ovat lähes täysin riippuvaisia tuestamme ja kaupankäynnistä. Tästä syystä liberaalidemokraatit katsovat, että on tullut aika luoda luotettava, asianmukaisesti rahoitettu ja arvojen ohjaama eurooppalainen ulkopolitiikka. Eurobarometrin mukaan 70 prosenttia kansalaisistamme on samaa mieltä.

Arvoisa korkea edustaja Solana, liberaalidemokraatit vastustavat sitä, että parlamentin kannat sivuutetaan tai että niihin suhtaudutaan välinpitämättömästi, kun on kyse maailmanlaajuisesti tärkeistä asioista. Haluamme nähdä teidät harvemmin televisiossa ja useammin tässä parlamentissa. Olemme myös kyllästyneitä neuvoston salailuun ja siihen, että se halveksii parlamentin oikeutta tulla ennalta kuulluksi poliittisesti tärkeistä asioista. Nämä oikeudet sisältyvät perustamissopimuksen 21 artiklaan ja vuoden 1999 toimielinten väliseen sopimukseen.

Joudumme vastaamaan moniin vakaviin haasteisiin: on demokratisoitava lähinaapurimme, erityisesti entiset neuvostotasavallat, jotka ovat tällä hetkellä Venäjän energiapolitiikan armoilla, on varmistettava, että Valko-Venäjän vaalit ovat vapaat ja oikeudenmukaiset, ja on varmistettava, että Kosovossa ja Montenegrossa toimitettavat kansanäänestykset eivät johda väkivaltaisuuksiin.

Ulkopolitiikan merkitys ei kuitenkaan pääty tähän. Olen ymmärtänyt, että neuvoston tarkoituksena on taas ryhtyä myymään aseita Kiinaan, vaikka Kiina ei ole edelleenkään pahoitellut Tiananmenin aukiolla tehtyjä surmia eikä vangittuja ole vapautettu 16 vuoden kuluttua tapahtumasta. Arvoisa ministeri Winkler, pyydämme teitä näin ollen vakuuttamaan, ettei puheenjohtajavaltio Itävalta aio purkaa EU:n aseiden vientikieltoa.

(Suosionosoituksia)

Iranin kysymys on kaikkein uhkaavin. IAEA:n hallintoneuvosto pitää huomenna kokouksen, jossa päätetään, tehdäänkö Iranin toimista selonteko turvallisuusneuvostolle. Meidän on estettävä Irania rakentamasta ydinaseita. Tästä syystä Euroopan on sitouduttava kunnioittamaan IAEA:n havaintoja, jotka esitellään maaliskuussa. Voimakkain ja vakuuttavin viesti, jonka voimme lähettää, on pyrkiä kohti nykyisten ydinvaltojen aseistariisumista tekemiemme sitoumuksien mukaisesti. Eurooppa, joka opettelee käyttämään voimiaan hyvän edistämiseksi, on varteenotettava voima.

(Suosionosoituksia)

  Daniel Marc Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Ferrero-Waldner, arvoisa korkea edustaja Solana, arvoisa ministeri Winkler, hyvät parlamentin jäsenet,

(DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa korkea edustaja Solana, hyvät parlamentin jäsenet, Palestiinassa ja Iranissa vallitsee parhaillaan todella vaikea tilanne, enkä kadehdi niitä, jotka yrittävät puuttua siihen. Mielestäni Euroopan unioni voi vain tehdä tosiasiat selviksi ja välttää kaikenlaista moniselitteisyyttä. Meidän on toimittava yksiselitteisesti. Hamasin vuoden 1988 ohjelmajulistus on todella pöyristyttävä ja puistattaa lukijoitaan, mutta Hamas on nyt valittu vaaleilla virkaansa. Näin ollen on tehtävä selväksi, että ulkopolitiikka ja Israelin-suhteet eivät ole Hamasin vaan presidentti Abbasin käsissä. Hänelle meidän on vihdoin annettava mahdollisuus. Meidän on kerta kaikkiaan sanottava Israelille, että hänelle on annettava mahdollisuus osoittaa, että Palestiinassa harjoitetaan muunkinlaista politiikkaa kuin Hamasin suosimaa politiikkaa. Jos epäonnistumme tässä, peli on menetetty.

Hamasiin on suhtauduttava ehdottoman yksiselitteisesti, ei ainoastaan rauhan vaan myös fundamentalismin osalta. Maahan uhkaa kehittyä fundamentalistinen yhteiskunta. Ainoa tapa saada uskottavuutta on kuitenkin se, että emme kaunistele sanojamme puhuessamme Israelillekaan. Valloitetulla ja miehitetyllä Palestiinalla ei ole tulevaisuutta. Se Israelin on ymmärrettävä. Tällä politiikan alalla sen on muutettava lähestymistapaansa. Muuri, joka symboloi valloitusta, ei ole turvallisuutta edistävä muuri.

(FR) Tarkasteltaessa menneisyyttämme – esimerkiksi teidän omaa menneisyyttänne – siitä hetkestä alkaen, jolloin osoititte mieltänne Natoa vastaan, aina siihen hetkeen asti, jolloin toimitte sen pääsihteerinä, tarkasteltaessa omaa menneisyyttäni ja Joschka Fischerin menneisyyttä, huomataan, että on tärkeää säilyttää toivo siitä, että ihmiset voivat muuttua. Sama pätee Hamasiin.

(DE) Emme kuitenkaan voi vain odottaa ja katsoa, mitä tapahtuu. Muutos on tarpeen oman turvallisuutemme kannalta, ja Hamas on pakotettava siihen. Tämä onnistuu vain, jos israelilaiset ja palestiinalaiset todella ymmärtävät, että Euroopan unionin kannalta asiasta ei edes keskustella: Israelin oikeudesta olemassaoloon ei enää keskustella, emmekä enää hyväksy siitä keskustelemista.

(Suosionosoituksia)

Palestiinalaisten oikeudesta omaan valtioon ei enää keskustella, emmekä enää hyväksy siitä keskustelemista. Näitä kahta asiaa on mahdotonta erottaa toisistaan, ja jos saamme sen tosiasian hyväksytettyä, pystymme tekemään jotakin jopa tässä ongelmallisessa tilanteessa.

Noudatamme samaa kantaa Iraniin. Silläkin on oikeus turvata energian saanti. Vihreän puolueen jäsenenä en kannata ydinvoimaa, mutta emme voi hyväksyä tilannetta, jossa jotkin valtiot eivät suostu käyttämään mitään muuta energiamuotoa, kun samalla sanomme iranilaisille, etteivät he saa käyttää ydinvoimaa. Se on moraalitonta, pelkästään moraalitonta. Sanokaamme kaikin mokomin "ei" ydinpommille, mutta meidän on suotava Iranillekin mahdollisuus turvata oma alueensa, koska se on ollut Iranin suuri huolenaihe siitä lähtien, kun Irak hyökkäsi Iraniin. Se on tehtävämme, jossa selkeys ja turvallisuus auttavat meitä.

  Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja Solana, arvoisa komission jäsen Ferrero-Waldner, arvoisa ministeri Winkler, käytän tätä harvinaista tilaisuutta hyväkseni – kun Javier Solanakin on läsnä parlamentissa – tarkastellakseni joitakin yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviä näkökulmia, jotka ovat ryhmäni mielestä erityisen ongelmallisia. Huomautukseni perustuvat erityisesti neuvoston toimintaa koskevaan ohjelmaan vuodeksi 2006, koska se on kaikkein tuorein tausta-asiakirja. Mitä siitä voidaan huomata?

Ensinnäkin on havaittavissa, että YUTP:n sotilaalliselle ulottuvuudelle annetaan suhteeton merkitys. Ohjelmassa luetellaan suorastaan ahneesti ja yksitellen sotilasjoukot, nopean toiminnan operaatiot, taisteluyksiköt, Euroopan puolustusvirasto sekä Euroopan unionin ja Naton välinen strateginen kumppanuus. Näin 25 jäsenvaltiota kuvittelevat leikkivänsä isojen poikien kanssa, mutta niiden omahyväisyys on kuviteltua ja sopimatonta.

Toisaalta – ja tämä on toinen huomautukseni – YUTP:n toimintaohjelmassa sivuutetaan maailman herkimmillä alueilla ammottavat haavat, jotka edellyttävät Euroopan unionilta poliittista luovuutta Yhdysvaltain johtajien ja heidän liittolaistensa vastuuttoman lähestymistavan edessä. Niinpä tilanne on se, että neuvoston toimintaa koskevassa ohjelmassa vuodeksi 2006 Lähi-itää käsitellään pikaisesti alle kahdella ja puolella rivillä – kun sivuja on kaiken kaikkiaan 14 – joilla meille paljastetaan, että Euroopan unioni jatkaa pyrkimyksiään rauhansuunnitelman täytäntöön panemiseksi. Asiakirjassa ei mainita sanaakaan siitä, että Israelin johtajat ovat valinneet yksipuolisen strategian, joka on selvästi rauhansuunnitelman ja rauhanprosessien vastainen. Irak on puolestaan oikeutettu kolmeen riviin, mutta niillä ei mainita mitään sodasta tai presidentti Bushin katastrofaalisesta strategiasta, jonka vuoksi olemme kaikki joutuneet traagiseen umpikujaan.

Pääsen näin pääasialliseen kritiikkiimme, jonka sain tilaisuuden esittää tässä samassa istuntosalissa jo kesäkuussa 2003, kun Euroopan turvallisuusstrategiaa koskeva selontekonne julkaistiin; arvoisa korkea edustaja Solana, se on edelleen voimassa. Selonteossa kuvaillaan maailmanlopun elkein uusia uhkia analysoimatta lainkaan niiden perussyitä, ja luin siitä varsin epäuskoisena, että tekemällä yhteistyötä Euroopan unioni ja Yhdysvallat voivat olla todellisia hyvän asian puolesta taistelijoita maailmassa.

Arvoisa korkea edustaja Solana, millaiseksi arvioitte tilanteen, kun tätä strategiaa on pantu täytäntöön nyt kahden vuoden ajan? Onko maailmasta tullut turvallisempi ja oikeudenmukaisempi paikka? Asiaa voidaan mielestäni hyvin arvioida käyttämällä mittapuuna Lähi-idän tilannetta, ja siihen kiinnitänkin nyt huomioni.

Saanen tässä yhteydessä huomauttaa kollegoilleni, että yleisölehterillä on läsnä Leila Shahid, Palestiinan uusi erityislähettiläs Euroopan unionissa, ja haluan toivottaa hänet lämpimästi tervetulleeksi.

(Suosionosoituksia)

Jo ennen Palestiinan vaaleja esitin, että parlamentin esityslistalle otettaisiin eurooppalaisten diplomaattien karu mutta oikeaan osuva selonteko Jerusalemista. Neuvosto kuitenkin salasi sen, ettei se vaikuttaisi neuvoston ja Israelin viranomaisten välisiin suhteisiin.

Mihin asiat ovat nyt edenneet? Palasin juuri eräiden kollegojeni kanssa Palestiinasta, jossa tarkkailimme parlamenttivaaleja. Olimme kaikki tyytyväisiä ja liikuttuneita huomatessamme, miten esimerkillisellä tavalla vaalit toimitettiin, millainen juhlava ilmapiiri vallitsi kaduilla miehityksestä huolimatta ja miten meidät ulkomaalaiset toivotettiin tervetulleiksi. Halu näyttää ylpeästi maailmalle, että palestiinalaiset pystyvät rakentamaan demokratiansa, on tulevaisuuden kannalta tärkeä valttikortti, eikä tämän tosiasian pidä jäädä vaalituloksen varjoon. Sama pätee palestiinalaisten haluun tehdä rauha naapurimaan Israelin kanssa, jolloin tuloksena olisi kaksi kansaa ja kaksi valtiota. Nämä aiheet sisältyivät kaikkiin keskusteluihin, joita onnistuimme käymään. Niiden, jotka ottivat riskin näiden naisten, miesten ja lasten nälkiinnyttämisestä tai jopa heidän radikalisoitumisestaan epäämällä heiltä elintärkeän avun, pitäisi näin ollen kantaa raskas vastuu. Meidän on sen sijaan luotettava demokratian ja oikeudenmukaisen rauhan tavoittelijoihin; heillä on tällä hetkellä yliote Palestiinan yhteiskunnassa, ja palestiinalaishallinnon on otettava heidät huomioon. Vaakalaudalla on nyt näiden kahden alueen välisen kumppanuuden tulevaisuus.

On pidettävä huoli siitä, että emme analysoi vaalitulosta pelkästään Palestiinan poliittiselta kannalta. Kansan torjuva suhtautuminen Fatah-liikkeeseen on varmasti aitoa. Kaikenlaiset ylivaltaa tavoittelevat liikkeet yleensä erkanevat yhteiskunnasta. Ei kuitenkaan voida olla huomaamatta, että kansalaiset ovat menettäneet luottamuksensa palestiinalaishallintoon, koska se ei ole onnistunut parantamaan heidän asemaansa tai tarjoamaan heille uusia tulevaisuudennäkymiä pysähtyneen rauhanprosessin vuoksi? Toiveiden oltua korkealla kymmenen vuotta sitten tunnelma on nyt äärimmäisen turhautunut jatkuvan miehityksen, siirtokuntien laajentumisen, muurin rakentamisen, "täsmämurhien", pidätyksien, ihmisten vangitsemisen, päivittäisen väkivallan ja alueiden eristämisestä johtuvan elinolojen huonontumisen vuoksi. Palestiinalaisvaltion ja Jerusalemin osalta palestiinalaishallinto näyttää hyväksyneen paljon ja saavuttaneen varsin vähän.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Kuten korkea edustaja Solana totesi, on selvää, että meidän pitäisi painostaa Hamasia, jotta se lopettaisi väkivaltaisuudet ja murhayritykset. Mitä te sen sijaan sanotte Israelin viranomaisille? En ole kuullut mitään tästä asiasta. Meidän on myös osoitettava selvästi olevamme sitä mieltä, että kansainvälisestä oikeudesta ei ole olemassa minkäänlaista "vaihtelevan geometrian" versiota. Kaikkien valtioiden tavoin Israelkin on velvollinen noudattamaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmia. Sen on myös noudatettava kansainvälisen tuomioistuimen suosituksia. Sen on hoidettava rauhansuunnitelman mukaiset velvoitteensa.

Arvoisa puhemies, tässä yhteydessä on entistäkin selvempää, että meidän on omaksuttava seuraavanlainen asenne: on julkaistava välittömästi diplomaattiemme selonteko Jerusalemista, sen suosituksia on noudatettava ja yleiseensä on luotava todellinen vaihtoehto presidentti Bushin strategialle, joka on epäonnistunut Lähi-idässä. Meidän on reagoitava valppaasti hätähuutoihin, joita kantautuu epätoivon partaalla olevista yhteiskunnista.

  Puhemies. Uskon kaikkien puhujien olevan perillä siitä, että esityslistalla on tulossa kohta, jossa käsitellään erityisesti Lähi-idän tilanteen analyysia, Palestiinan vaalien tuloksia ja sitä, onko jäsen Wurtzin mainitsema kertomus julkaistava vai ei. Olette päättäneet järjestää keskustelun tällä tavoin jaettuna. Uskoakseni ymmärrätte, että muutatte nyt tosiasiassa esityslistaa keskustelemalla kohdista, joista meidän on tarkoitus keskustella myöhemmin.

  Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, kun tarkkailin tasan viikko Palestiinan vaaleja tämän parlamentin edustajana, silmääni pisti Ramallahissa jättikokoinen juliste. Siinä oli kuvattuna Ajatollah Khomeini yhdessä Hamasin johtajien Jassinin ja Rantisin kanssa. Poliittinen viesti on selvääkin selvempi. Sen sijaan, että pyrimme kohti sovittelua tai rauhaa juutalaisvaltion kanssa, meidän on repäistävä sitä koskeva sivu irti historiankirjoistamme. Tätä Khomeini nimittäin vaati, ja Iranin presidentin Ahmadinejadin mukaan nämä olivat viisaita sanoja.

Kun asiaan liitetään Teheranin Mullahien hallinnon ydinpyrkimykset – joiden rauhanomaista luonnetta voidaan erittäin suuresti epäillä – länsimaiden, EU:n ja Yhdysvaltojen haaste on erityisen ankara. Historioitsija Dan Diner kommentoi Palestiinan parlamenttivaaleja todeten, että Hamasin päästyä valtaan Ramallahissa Iran on siirtynyt huomattavasti lähemmäs Israelia. Hän on oikeassa. Teheranista viime aikoina saatujen raporttien perusteella monet länsimieliset iranilaiset katsovat tämän kehityksen edustavan raakalaisuuden vähittäistä voittoa sivilisaatiosta. Toivon vilpittömästi, etteivät Euroopan unionin toimielimet yhdy tähän periksi antamisen tunteeseen vaan puolustavat vakaasti Israelin ja näin myös oman sivilisaatiomme olemassaolon oikeutta.

  Inese Vaidere, UEN-ryhmän puolesta. – (LV) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluaisin kiinnittää neuvoston ja komission huomion neljään aiheeseen, joiden suhteen nopea ja johdonmukainen toiminta on välttämätöntä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puitteissa.

Ensimmäinen painopistealue on naapuruuspolitiikka. Siitä mainitsen ensimmäiseksi Venäjän ja Ukrainan tulevaisuuden. Meidän olisi otettava huomioon, ettei Venäjällä ole tällä hetkellä hyviä suhteita mihinkään sen naapurimaahan, koska suhteet eivät perustu vastavuoroiseen kunnioitukseen ja etuun vaan kyseisen maan vaikutuspyrkimyksiin taloudellisten tai energiaan liittyvien pakotteiden avulla sekä kieltäytymiseen allekirjoittamasta laadittuja rajasopimuksia. Venäjä estää tällä hetkellä Ukrainan elintarvikeviennin. Näin ollen kehotan korkeaa edustajaa Solanaa ja komissiota toimimaan välittömästi tämän saarron poistamiseksi ja muistuttamaan samalla Venäjää siitä, että tällainen toiminta on selvästi Maailman kauppajärjestön WTO:n vaatimusten vastaista – onhan Venäjä ilmoittanut halukkuutensa liittyä järjestöön.

Toiseksi otan esiin kaasutoimituksia Ukrainaan, Moldovaan ja Georgiaan koskeneen kriisin, joka oli kuin herätyssignaali Euroopalle siitä, etteivät toimitukset ole varmoja ja että energiahuollon monipuolistaminen on välttämätöntä samoin kuin Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden energiapolitiikan ja turvallisuuspolitiikan yhteensovittaminen.

Kolmanneksi meidän on tässä yhteydessä mainittava pohjoiseurooppalaista kaasuputkea koskeva sopimus. Saksan entinen liittokansleri on saanut sen rakentamiseen liittyvän viran, mikä tuo esiin huolen poliittisesta korruptiosta. Koska Euroopan unionin toimielimet eivät arvioi tätä tapahtumaa omista lähtökohdistaan riittävän johdonmukaisesti, ne heikentävät EU:n kansalaisten luottamusta ja siinä sivussa estävät meitä ryhtymästä korruption kitkentään muualla maailmassa.

Haluan nyt ottaa esiin toisen alueen – Kiinan. Kiina kehittyy parhaillaan nopeasti ja on valmis asettamaan yhteistyön aloittamisen Euroopan unionin kanssa korkealle sijalle asialistallaan. Jollei meidän vuoropuhelumme Kiinan kanssa muutu rehellisemmäksi ja rakentavammaksi, maa voi hakeutua tiiviimpiin suhteisiin johonkin toiseen ilmansuuntaan.

Lopuksi mainitsen neuvoston ja parlamentin välisistä suhteista, ettemme halua olla pelkästään kuultavina vaan että Euroopan parlamentin mielipide on todella otettava huomioon – erityisesti silloin, kun halutaan puhua niin sanotusti "yhdellä äänellä".

  Philip Claeys (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, terrorismin torjunnan on oltava yhteisen ulko- ja puolustuspolitiikan painopistealueita. Mietinnössä kiinnitetään aivan oikein huomiota ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien kunnioittamisen tärkeyteen. Haluan tässä yhteydessä ilmaista täyden ja ehdottoman solidaarisuuteni Tanskan pääministerille, johon kohdistuu nyt valtava painostus ryhtyä toimiin niitä pilapiirtäjiä vastaan, jotka rohkenivat kuvata jopa profeetta Muhammedin.

Islamilaiset maat, myös EU:n ehdokasvaltio Turkki, vaativat anteeksipyyntöjä ja seuraamuksia ja kehottavat vieläpä boikotoimaan tanskalaisia tuotteita. Pääministeri Rasmussen on täysin oikeassa todetessaan, ettei demokratiaa voi olla ilman mielipiteenvapautta. Neuvoston, komission ja parlamentin tulisi yhtenä rintamana puolustaa vapauksiamme. Jolleivät ne näin tee, meidän tuskin kannattaa edes puhua turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta, sillä mitään puolustettavaa ei silloin enää ole.

  Bogdan Klich (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, aiemmin tänään korkea edustaja Solana totesi, että Euroopan unionin on oltava maailmanlaajuinen toimija. Tämän vuoksi yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on vahvistettava, eikä perustuslaillinen kriisi varmastikaan auta asiaa. Koheesiota ei kuitenkaan saada aikaan pelkästään yhteisten toimielinten avulla. Se saadaan aikaan ennen muuta yhteisen poliittisen tahdon avulla. Sen vuoksi moni asia riippuu korkean edustajan Solanan ja komission jäsenen Ferrero-Waldnerin henkilökohtaisesta toiminnasta ja heidän tämän vuoden aikana osoittamastaan hyvästä arviointikyvystä ja luovuudesta.

Komission jäsen Ferrero-Waldner lupasi niin ikään erityisen tiedonannon Euroopan unionin energiahuollon varmistamisesta. Myös jäsen Brokin mietinnössä viitataan energiahuoltostrategian laadinnan tarpeeseen. Nämä ovat tosiasiassa vain puolinaisia hätäratkaisuja. Euroopan unioni tarvitsee todellisuudessa aidosti yhteistä energiahuoltopolitiikkaa, joka meidän on otettava tavoitteeksemme. Vasta silloin voimme ehkäistä sellaisen tilanteen, joka syntyi kaksi vuotta sitten venäläisten energiantoimittajien vaatiessa Valko-Venäjältä lunnasrahaa tai tämän kuun alussa Venäjän kiristäessä Ukrainaa. Tämä vaikutti myös Keski-Euroopan jäsenvaltioihin. Haluammeko todellakin joutua tällaisen kiristyksen uhriksi tulevaisuudessa ja jähmettyä paikallemme samaan tapaan kuin georgialaiset nyt kylmissään? Ainoa vaihtoehto on yhteinen Euroopan unionin energiapolitiikka.

Toiseksi haluaisin todeta, että meidän on muutettava Venäjän-politiikkaamme. Aihetta kritiikkiin on tiettyjen alojen edistymättömyyden vuoksi. Kahteen tähän liittyvään asiaan viitataan Brokin mietinnössä, nimittäin ihmisoikeusongelmiin ja Kaliningradin alueen aseriisuntaan. Luettelon pitäisi oikeastaan olla huomattavasti pitempi ja sisältää yhteinen ratkaisu alueellisiin konflikteihin, varsinkin Transnistriassa ja Etelä-Kaukasuksella, sekä koko Kaliningradin paketti.

  Pasqualina Napoletano (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, meidän on eurooppalaisina kunnioitettava Palestiinan vapaiden vaalien tulosta ja kannustettava valittuja edustajia muodostamaan hallitus, joka valitsee neuvottelutien, tunnustaa Israelin ja luopuu väkivallasta, kuten presidentti Abu Mazen itse totesi.

Vaalien tulos kuvastaa myös palestiinalaisten päivittäistä kärsimystä ja nöyryytystä miehitettyinä ja rajatarkastuspisteiden, muurin ja siirtokuntien väliin puristettuina. Samalla se sisältää ankaraa arvostelua palestiinalaisia poliitikkoja kohtaan. Yksipuolinen vetäytyminen Gazasta on sinällään heikentänyt presidentti Abu Mazenin asemaa ilmiselvistä syistä. Näin on syntynyt kaksi pakottavaa tarvetta: me emme saa hylätä neuvotteluihin perustuvan rauhan päämäärää ja meidän on kehotettava kumpaakin osapuolta luopumaan toimista, jotka voivat vaarantaa rauhan.

Olen siis yhtä mieltä niistä selkeistä ehdoista, joita korkea edustaja Solana on asettanut palestiinalaisille. Samassa hengessä tiedustelen kuitenkin häneltä, eikö hänellä ole esittää vastaväitteitä Israelille, joka ei ole missään vaiheessa hyväksynyt ajatusta tiekartan noudattamisesta. Tällainen keskustelu on käynnistynyt Israelin yhteiskunnassa. Lisäksi jopa Hamas on osoittanut kykynsä kunnioittaa neuvoteltua aselepoa kokonaisen vuoden ajan. Katson, että Israelin olisi lopetettava siirtokuntien rakentaminen ja pidättäydyttävä kaikista toimenpiteistä Itä-Jerusalemin liittämiseksi.

Taloudellisen avun suhteen olen kanssanne täysin samaa mieltä: on tärkeää estää romahdus ja arvioida tilannetta sitä mukaa, kun se paljastuu. Samassa hengessä haluan tiedustella korkealta edustajalta Solanalta sekä neuvostolta ja komissiolta, eikö meidän tulisi teidän mielestänne painostaa Israelin viranomaisia lopettamaan palestiinalaisten verotulojen jäädytys. Koska kyse on palestiinalaisten varoista, katson, että israelilaiset heittävät näin toimiessaan öljyä tuleen.

  Annemie Neyts-Uyttebroeck (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, luulin puheaikaani pidennetyn yhdellä minuutilla, mutta haluatte ehkä tarkistaa asian puheenvuoroni aikana. Arvoisa korkea edustaja, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, keskustelun alussa meille esiteltiin henkeä salpaava katsaus viimeisten 30 päivän aikaisiin tapahtumiin. Haluan onnitella korkeaa edustajaa Solanaa ja komission jäsentä Ferrero-Waldneria sekä neuvoston puheenjohtajaa väsymättömästä sitoutumisesta tapahtuneiden katastrofien ja kaikkien tuskallisten tapahtumien hoitoon. Haluan niin ikään liittyä onnittelemaan EU:n vaalitarkkailijavaltuuskuntaa yleisesti ja erityisesti Palestiinan alueella toimineita jäseniä, sillä heidän työnsä on varmasti ollut erityisen vaikeaa.

Katson, että voimme ottaa kahdessa asiassa opiksi korkean edustajan esittelemästä yhteenvedosta. Ensimmäinen läksy on, että Euroopan unioni on tehokas ainoastaan yhtenäisenä. Olinkin ilahtunut kuullessani toissapäivänä, että yleisten asioiden neuvosto oli päässyt yksimieliseen päätökseen edellytyksistä, joiden vallitessa palestiinalaishallinnolle voidaan myöntää jatkossa taloudellista tukea. Olin niin ikään erityisen tyytyväinen kuultuani, että neljä osapuolta olivat pitäneet hätäkokouksen vielä samana iltana. Kuvitelkaa, mitä olisi tapahtunut, jos yksi hallituksen päämies olisi todennut yhtä ja toinen ministeri toista ja kolmas pääministeri olisi antanut kokonaan toisenlaisen viestin.

On selvää, että tällainen olisi ollut erittäin vahingollista, mutta niin ei tapahtunut, ja toivoakseni asiat ovat näin myös vastaisuudessa. Lienee tarpeetonta sanoa, että tarvitsemme yksimielisyyttä kaikissa asioissa. Myös riittävästi varoja on annettava käyttöön. En ole yhtä luottavainen kuin komission jäsen sen suhteen, että tästä pidetään huoli vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymissä. Haluan hänen tapaansa tähdentää, että meidän on osoitettava riittävää joustavuutta. Lopuksi vakuutan, että niin kauan kuin korkea edustaja, komission jäsen ja neuvoston puheenjohtaja ottavat parlamentin säännönmukaisesti mukaan toimintaansa, he voivat luottaa tukeemme vastakin.

  Angelika Beer (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin jatkaa korkean edustajan Solanan viittauksesta Balkaniin. Hyödynnän tilaisuutta todetakseni, että me tuemme vilpittömästi hänen toimintaansa tässä kohdin, sillä me olemme välittömästi vastuussa rauhasta Euroopassa. Tässä kohdin kukaan muu ei voi meitä tukea, joten meidän on uskottavasti ja vakaasti kehitettävä kyseisen alueen eurooppalaisia tulevaisuudennäkymiä.

Haluan onnitella teitä maanantai-iltaisesta päätöksestänne, jossa yhdistitte onnistuneesti Euroopan unionissa esitetyt varsin erilaiset mielipiteet Iranista. Vetoan kaikkiin, että samalla kun jatkamme tällä tavoin viitoitetulla tiellä, jätämme riittävästi tilaa diplomaattiselle toiminnalle ja neuvotteluille. Tieto Iranin tapaamisten edistymisestä Kiinan ja Venäjän kanssa on hyvä uutinen, mutta emme saa unohtaa, ettei päätös siitä, onko punainen viiva ylitetty ja maailmanrauha vaarannettu, kuulu sen enempää jäsen Schüsselille kuin jäsen Steinmeierillekaan vaan yksinomaan Yhdistyneille Kansakunnille.

Emme voi hallita tilannetta yksin. Kun olemme tekemisissä Ahmadinejadin kaltaisen vihanlietsojan kanssa, on vaikea keksiä aina uusia keinoja saada hänet järkiinsä – järki kuuluu osana teidän määrittelemäänne Euroopan unionin turvallisuusstrategiaan, joka perustuu ydinsulkuun. Tiedämme, että jos tilanne kärjistyy Iranissa, se muodostaa suunnattoman uhan asioille, joiden puolustaminen on meidän etujemme mukaista. Meidän on esimerkiksi estettävä ydinaseiden päätyminen iranilaisten haltuun, pienennettävä Israeliin kohdistuvaa uhkaa ja parannettava sen turvallisuutta. Siksi toivon, että löydämme rauhanomaisen etenemismallin, niin vaikeaa kuin se onkin.

Saanen valtuuskunnan puheenjohtajan ominaisuudessa todeta, että Iranissa kuuluu toisenlainenkin ääni. En anna diplomaattisten suhteiden…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Gerard Batten (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, eilen Irakissa menehtyi sadas brittiläinen palvelusmies. Nämä urheat miehet ovat antaneet viimeisen uhrinsa antamalla henkensä oman maansa puolesta. Heidät on kuitenkin petetty. Heidät lähetettiin sotaan pääministeri Tony Blairin valheiden ja kuvitelmien perusteella. Tähän oli yksi yksinkertainen syy: Blairillä ja työväenpuolueen hallituksella ei ole käsitystä siitä, mikä on Britannian kansallinen etu.

Nyt pääministeri Blair haluaa sekoittaa Britannian kansakunnan taas uuteen valheeseen ja kuvitelmaan. Sen valheen mukaan Britannian kansallinen etu on niin sanotussa Euroopan unionin yhteisessä ulkopolitiikassa.

Eilistä leimasi toinenkin merkittävä tapahtuma. Korkea edustaja Javier Solana puhui Lontoossa Palestiinan kysymyksestä Euroopan unionin nimissä. Hän puhui Euroopan unionin ulkoministerin roolissa, joka hän de facto on, vaikka Euroopan unionin yhteisen ulkopolitiikan tulisi olla kuollut ja kuopattu Euroopan unionin perustuslain hylkäämisen myötä. Tämä on selvä signaali siitä, että työväenpuolueen hallitus on luovuttanut ulkopolitiikan valvonnan Euroopan unionille.

Kansleri Bismarckin kuuluisan huomautuksen mukaan koko Balkan ei ole yhdenkään pommerilaisen sotilaan luiden arvoinen. Oli miten oli, koko Euroopan unionin yhteinen ulkopolitiikka ja suunniteltu Euroopan unionin armeija eivät ole yhdenkään brittiläisen palvelusmiehen tai -naisen luiden arvoiset.

  Ģirts Valdis Kristovskis (UEN). – (LV) Arvoisa komission jäsen Ferrero-Waldner, arvoisa korkea edustaja Solana, hyvät kollegat, tämänpäiväinen keskustelu koskee tarvetta entistä avoimempaan, tehokkaampaan ja vastuullisempaan Euroopan unionin yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Voimme olla tyytyväisiä, että viime vuosina on saatu aikaan paljon myönteistä Euroopan siviiliarmeijan edistämisessä.

Valitettavasti kollega Brokin mietinnöstä ilmenee edelleen liian monia YUTP:n ratkaisemattomia puutteita ja ongelmia. Osa vakavista vaikeuksista johtuu Euroopan unionin yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa (YTPP) ja Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa (ETP) koskevien kantojen vahvistamiseen liittyvistä sisäisistä seikoista. Nämä politiikat kärsivät vakavasta resurssien puutteesta, ja lisäksi korostetaan demokraattisen parlamentaarisen valvonnan tarvetta. Nämä ovat vain muutamia tämänpäiväiseen keskusteluun liittyvistä ajankohtaisista aiheista.

Näin ollen meidän, Euroopan parlamentin, olisi kyettävä muuttamaan asioita parempaan suuntaan, ja tähän liittyy politiikan asianmukaisen yhteensovittamisen edellyttäminen, jotta varmistetaan tiivis vuoropuhelu Euroopan parlamentin ja neuvoston kesken näistä aiheista. Tiedämme, ettei tämä ole helppoa, mutta kyse on Euroopan parlamentin institutionaalisesta vaikutusvallasta ja kehityksestä. Koska Euroopan unionin kansalaiset kannattavat selkeästi yhteistä Euroopan unionin turvallisuuspolitiikkaa, Euroopan parlamentilla on velvollisuus kasvattaa institutionaalista vaikutusvaltaansa ja osallistumistaan päätöksentekoon. Turvallisuus lisääntyy vain, jos presidentti Chiracin, korkean edustajan Solanan tai liittokansleri Merkelin viestit tai joukkotuhoaseita, terrorismin torjuntaa tai energia-alaa koskevat päätökset ovat ennustettavissa eivätkä sisällä Euroopan parlamentille ennalta arvaamattomia kannanottoja.

  Jan Tadeusz Masiel (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, yhteisen ulkopolitiikan avulla olisi kenties voitu estää Itä-Euroopan energiakriisi. Se olisi niin ikään voinut merkitä, että Puolan huoli venäläis-saksalaisen kaasuputken rakentamisesta Itämeren halki olisi otettu huomioon ja Puolan edut tunnustettu koko Euroopan unionin eduiksi. Euroopan unionin ja jopa koko maailman kansalaiset odottavat, että meillä on yhteinen ulkopolitiikka ja että me puolustamme heikkoja, olipa meillä Euroopan unionin perustuslaki tai ei. Näin ollen emme voi sallia, että Israel hallitsee yksin ulkopolitiikkaa omassa maanosassaan. Hamas luopuu mielihyvin terrorismista ja väkivallasta, kun Palestiinan valtio perustetaan, mikä vähentää maailman terroriuhkaa. Olen kollega Cohn-Benditin tavoin ydinaseita vastaan, mutta en ymmärrä, miksi Israelilla saa olla ydinase mutta Iranilla ei.

  Geoffrey Van Orden (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kun kuulen vastassamme olevien kriisien ja ongelmien litanian, kannan huolta siitä, että monen mielestä vastaus näihin ongelmiin on Euroopan unionin toimivallan lisääminen. EU:n ulkopoliittinen kunnianhimo ja omahyväisyys ulottuvat nyt joka alalle puolustuksesta maahanmuuttoon ja energiahuoltoon, eikä myönteisiä tuloksia juuri ole nähtävissä. Soisin kernaasti, että lähestymistapa olisi vaatimattomampi ja Euroopan unioni keskittyisi ainoastaan niille aloille, joilla se voi tuottaa aidosti käytännön lisäarvoa humanitaarisen avun ja kehitysavun, vaalitarkkailun ja muun vastaavan muodossa.

Haluan todeta myös, että näinä vaarallisina aikoina, kun uudet esiin tulleet voimat uhkaavat jopa vapaiden yhteiskuntiemme perusluonnetta, tarvitaan lisää demokratioiden välistä solidaarisuutta ja vähemmän EU:n itsetehostusta. Viime vuosien läksyistä on opittu, että jos länsimaisten demokratioiden mielipiteet ovat jakautuneet, niiden edut kärsivät. Demokratian viholliset hyödyntävät jakautumista omiin tarkoituksiinsa.

Olen juuri palannut vaalitarkkailutehtävistä palestiinalaishallinnon ja Itä-Jerusalemin alueilta. Vaalitulokset ovat hätähuuto kaduilta. Totesitte aivan oikein, ettei palestiinalaishallinnon uuden hallituksen tarkka kokoonpano selviä vielä vähään aikaan, mutta se kuvastaa varmasti Hamasin uutta valta-asemaa. On todellakin elintärkeää, ettemme tue kyseistä hallitusta, ellei se hylkää väkivaltaa, tunnusta Israelin olemassaolon oikeutta ja sitoudu myönteisesti rauhanprosessiin.

Olen aiemmin ilmaissut huoleni EU:n rahoituksen laadusta ja puutteellisista takuista varojemme väärinkäytön ehkäisemiseksi. Nämä huolet ovat nyt moninkertaiset. Meidän on ensinnäkin varmistettava, että taloudellinen avustaminen tapahtuu avoimesti ja ettei apua voida käyttää terrorismin ja ääriliikkeiden tukemiseen. Toiseksi meidän on ehdottomasti varmistettava, että rahamme käytetään tehokkaammin, jotta ne hyödyttävät suoraan Palestiinan kansaa.

Lopuksi katson, että meidän olisi varmistettava entistä tehokkaammin, ettei Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen lähestymistavassa ole eroa. Meidän etumme ovat yhteiset Lähi-idän rauhan ja vakauden suhteen.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Jan Marinus Wiersma (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, olemme kuunnelleet erittäin kiinnostuneina korkean edustajan Solanan puheenvuoroa, erityisesti sen ensimmäistä osaa, jossa hän luetteli tammikuisia tapahtumia. Toivottavasti tammikuu ei ennakoi loppuvuoden kehityssuuntaa. Toivon silti, että ulkopoliittiselle asialistalle lisätään joka kuukausi uusia seikkoja. Panin merkille erityisesti hänen alussa tekemänsä huomiot Ukrainan ja muiden maiden kaasutoimitusten ongelmien jälkeen Eurooppaan syntyneestä tilanteesta.

Yksi tammikuun alun tapahtumien vaikutuksista on mielestäni ollut energiapolitiikan nousu painopistealueeksi. Olen tehnyt näistä hiljattaisista tapahtumista muutamia päätelmiä. Katson ensinnäkin, ettemme ole kuluttajina kovin hyvin järjestäytyneitä, koska energiahuoltomme on häiriöaltis, minun mielestäni liian häiriöaltis, koska odottamattoman energiapulan vaikutukset ovat täysin järisyttävät. Toiseksi olen pannut merkille, että osa jäsenvaltioista on muita haavoittuvampia, mikä jossain määrin heikentää Euroopan unionissa vaalimaamme solidaarisuusajattelua.

Osa välittömässä läheisyydessämme sijaitsevista valtioista on haavoittuvia – se ainakin on käynyt ilmi – ja keskinäinen solidaarisuus on ainakin naapureidemme keskuudessa selkeä puheenaihe. Asialla on luonnollisesti tekninenkin puoli. Voimme investoida entistä parempiin ja monipuolisiin energiahuollon keinoihin. Kolmanneksi haluaisin ottaa esiin kaikista tärkeimmän seikan eli sen, että energian toimituksia ja saantia käytetään poliittisena aseena – tässä tapauksessa sekä Ukrainaa että Moldovaa ja joiltain osin myös Georgiaa vastaan.

Olemme varoittaneet tästä jo aiemmin. Venäläiset ovat ennenkin uhanneet asialla, ja meidän on mielestämme tehtävä heille selväksi, ettemme hyväksy sellaista. Meidän on itsekin varmistettava, ettemme tule Venäjästä niin riippuvaisiksi, ettemme uskalla huomauttaa sille enää mistään vaan vaikenemme oman riippuvuutemme tähden.

Haluan lopuksi huomauttaa vielä tämän vuoden asialistasta. Se määrittelee itse itsensä. Euroopan unioni ei voi laiminlyödä vastuutaan. Pyydänkin erityisesti neuvostoa ja komissiota miettimään uudelleen sitä, miten voi olla mahdollista, että Georgiassa ja sitä ennen Serbiassa ja Ukrainassa saavutetun edistyksen jälkeen asiat uhkaavat taas kehittyä väärään suuntaan. Olemmeko tehneet virheitä? Sitäkin meidän olisi mielestäni arvioitava.

Puhetta ryhtyi johtamaan

varapuhemies FRIEDRICH

  Bronisław Geremek (ALDE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin huomauttaa, että arvioidessaan omaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa Euroopan unioni voisi samalla hyvin tarkistaa sen perusperiaatteita. Katson, että turvallisuuden ja samalla rauhan vuoksi Euroopan unionin on tärkeä omaksua ihmisten turvallisuuden käsite. Se kattaa puuttumisen esimerkiksi sellaisiin aiheisiin kuin merkittävimpien sairauksien ehkäiseminen, nälänhädät, ihmisoikeusrikkomukset ja hyökkäykset demokratiaa vastaan.

Mielestäni toinen turvallisuuspolitiikan keskeinen osa, joka olisi turvattava, on energiahuoltopolitiikka. Haluan tähdentää, ettei Euroopan unioni ole tähän mennessä onnistunut ottamaan huomioon sitä, että energiasta voi tulla imperialistisen politiikan väline. Kyse ei ole kaasun tai öljyn puutteesta vaan valtavien energiavarojen käytöstä imperialistisen politiikan toteuttamisen välineinä. Oman näkemykseni mukaan tämä on suuri haaste Euroopalle, emmekä ole tähän mennessä onnistuneet vastaamaan siihen

  Georgios Karatzaferis (IND/DEM). – (EL) Arvoisa puhemies, olen lukenut mietinnön ja kuunnellut korkeaa edustajaa Solanaa tarkasti. En ole varma, ajetaanko tässä ensisijaisesti Euroopan unionin etuja. Minusta tuntuu, että ajamme edelleenkin Amerikan etuja, ja se on ongelma. Se johtaa meidät Venäjän vihan kohteeksi ja vihollisuuksiin Kiinan kanssa. Sama pätee myös Iraniin.

Meistä ei saa tulla amerikkalaisen ajattelutavan vankeja. Meidän on opittava sanomaan Yhdysvalloille "ei", jos me haluamme harjoittaa sisällökästä ulkopolitiikkaa, joka ei tietenkään voi olla yhteistä Ruotsille ja Kreikalle, Kyprokselle ja Virolle, koska kullakin valtiolla on erilaiset aiheet käsiteltävinään.

Kollega Schulz totesi, että Euroopan heikointa kohtaa uhkaa vaara. Uhka on todellakin olemassa. Τurkin casus belli Kreikkaa vastaan on uhka. Turkin sotilaskoneiden jatkuvat, päivittäiset Kreikan ilmatilan loukkaukset ovat uhka. Nikosian muuri on uhka. Jerusalemin muuri on uhka. Voimmeko siis vaatia, että kaikkien miehitysvoimien olisi poistuttava maista, joihin ne ovat tunkeutuneet, että miehittävän armeijan olisi lähdettävä Kyproksesta, että Israelin miehittävän armeijan...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, tämän Euroopan unionin yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta käytävän keskustelun aikana on tuotu esiin monia kysymyksiä. Oma näkemykseni on, että ennen kuin kaikki eurooppalaiset voivat tuntea olonsa aidosti turvalliseksi, tarvitaan kolmenlaista turvallisuutta.

Aloitan energiahuollon varmuudella. Koko Euroopan unioni on erittäin huolestunut tästä aiheesta, kuten yksittäiset jäsenvaltiotkin, esimerkkinä Puola. Tahtoa yhteiseen toimintaan tällä alalla ei näytä olevan. Saksa paransi oman energiahuoltonsa toimitusvarmuutta allekirjoittamalla Venäjän kanssa sopimuksen pohjoisen kaasuputken rakentamisesta. Valitettavasti Saksan toiminta heikensi huomattavasti Puolan energiahuoltoa. Euroopan unioni ei ole toistaiseksi onnistunut vastaamaan tilanteeseen, vaikka on aivan selvää, että Venäjä käyttää energian raaka-ainetoimituksia tärkeänä välineenä, jolla se vaikuttaa muiden valtioiden politiikkaan. Venäjän päätös katkaista kaasutoimitukset Ukrainaan ja Georgiaan on nimenomaan osoittanut, kuinka tehokas tämä väline voi olla.

Seuraavaksi siirryn elintarviketurvallisuuteen. Elintarvikehuollon turvallisuus perustuu yhteiseen maatalouspolitiikkaan, mutta valitettavasti tätä politiikkaa vastaan hyökätään yhä useammin. Lopuksi haluan mainita fyysisen turvallisuuden, johon kohdistuu nyt aiempaa paljon suurempi uhka terrorismin vuoksi. Merkityksellistä yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ei voi olla ilman huomattavaa edistystä näillä kolmella mainitsemallani alalla. Luotan siihen, että korkea edustaja Solana ja komission jäsen Ferrero-Waldner pitävät huomioni mielessään.

  Alojz Peterle (PPE-DE). – (SL) On selvää, ettei poliittinen tilanne eri puolilla maailmaa, maasta ja alueesta toiseen, aina vastaa omia arvojamme, pyrkimyksiämme ja odotuksiamme eikä rauhoitu tai demokratisoidu. Samaan aikaan Euroopan unionin toiminnan lisäämiseen kohdistuu entistä selvempiä pyyntöjä eri puolilta maailmaa. Mongoliassa Euroopan unionia kutsutaan kolmanneksi naapurivaltioksi. Kun vierailen Balkanin maissa, Latinalaisessa Amerikassa, Etelä-Kaukasiassa tai Keski-Aasiassa, kuulen saman pyynnön: lisää Euroopan unionin toimintaa.

Vaikka monet kumppanit kaipaavat lisää Euroopan unionin toimintaa, me sotkeudumme usein omiin hedelmättömiin puuhiimme ja unohdamme Schumanin ja muiden Euroopan unionin perustajien keskeiset ajatukset hamutessamme enemmän Eurooppaa vähemmällä rahalla. Minua ei yllätä, etteivät kumppanimme ja kansalaisemme ymmärrä slangiamme politiikan eri pilareista, mutta sen he aistivat tarkasti, milloin olemme yhtenäisiä ja milloin taas jakautuneita ja tehottomia.

Energiahuollosta saadut kokemukset ovat osoittaneet, ettei pelkillä kansallisilla politiikoilla paranneta sisäistä turvallisuutta eikä kasvateta ulkoista vaikutusvaltaa. Minusta vaikuttaa siltä, että jo nyt tapahtumien kehitys edellyttää enemmän yhteistä poliittista toimintaa kuin ratifioidulla perustuslaillisella sopimuksella olisi voitu saada aikaan. Jos todellakin haluamme toimia vaikuttajina Balkanilla, itäisessä Euroopassa tai muualla, meidän on löydettävä keinot ilmaista yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme nykyistä jämäkämmin. Sitä edistäisi varmasti Euroopan parlamentin roolin parempi huomiointi, onhan se osoittanut olevansa dynaaminen ja vastuuntuntoinen toimija.

  Hannes Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, voin käytännössä jatkaa siitä, mihin kollega Peterle lopetti, sillä kuten korkea edustaja Solana totesi, monet eurooppalaiset pyytävät meitä toimimaan, joten toiminnan aika on nyt käsillä.

Haluan antaa kaksi esimerkkiä siitä, mitä haluan sanoa. En toki iloitse muiden kärsimyksistä, mutta totean, että suuri amerikkalainen aloite entistä laajemmasta Lähi-idästä on romahtanut ja ettei Irakiin meno ole millään tavoin parantanut asioita. Riittämätön ja epäröivä tuki rauhanpolitiikalle Lähi-idässä auttoi Hamasin vaalivoittoon. Mainitsen vain ohimennen, että Fatahin on ymmärrettävä olevansa tähän suurelta osin syypää. Iranin suhteen me tiedämme kaikki, että Yhdysvaltojen suurempi osallistuminen turvallisuuspolitiikkaan auttaisi merkittävästi Iranin vieroittamista oman ydinaseen kehittämisajatuksesta. Euroopan unionin on siis aika toimia – mieluummin yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa kuin sitä vastaan, mikä olisi järjetöntä – ja määritellä selkeästi, millaista kattava ulkopolitiikka Lähi-idässä voisi olla, alkaen määrätietoisesta rauhanpolitiikasta aina yksittäisten maiden kansalaisyhteiskunnan tukemiseen.

Toinen esimerkki on energiapolitiikka. Kuten sanottu, meidän on merkittävänä kuluttajana toimittava nykyistä yhtenäisemmässä rintamassa maailmanmarkkinoilla. Meidän on käytävä toimeen ja muodostettava liittoutumia muiden kuluttajien kanssa. Olemme selvästi nähneet, mitä tapahtuu esimerkiksi Irakissa, kun emme tee asiastamme yhteistä niiden kanssa. Jos Venäjä alkaa käyttää energiapolitiikkaansa kansallismielisen politiikan välineenä, meidän on kehitettävä omastamme – tai ainakin osasta sitä – entistä eurooppalaisempi.

Arvoisa komission jäsen, odotamme kertomusta innostuneesti. Tiedustelin tästä aiheesta teiltä jo kauan sitten, nimittämiseen liittyvän kuulemisenne yhteydessä. On äärimmäisen tärkeää, että saamme kertomuksen nyt käsiteltäväksemme ja pystymme sanomaan ääneen, että vaikka tarvitsemme kansallisia energiapolitiikkojamme, niitä on täydennettävä ja jatkettava vahvalla eurooppalaisella energiapolitiikalla, joka on samalla olennainen ulkopoliittinen väline.

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, EU:n rooli kansainvälisenä toimijana on tärkeä, ja se on vahvistunut viime vuosina. EU saavuttaa tuloksia pehmeillä keinoilla – tarkoitan neuvotteluja, keskusteluja, suostutteluja ja kriisinhallintaa. Tämä on joskus hidasta, mutta luo vahvan pohjan kestäville ratkaisuille ja toimivalle yhteiskunnalle. EU korostaa ulkopolitiikassaan demokratiaa ja me haluamme viedä sitä eteenpäin. Haluaisin, että EU korostaisi tässä yhteydessä entistä voimakkaammin, että ilman lukutaitoa ei voi olla demokratiaa, eikä ilman naisten oikeuksien kunnioittamista voi olla demokratiaa. Olisi siis panostettava enemmän siihen, että lapset, nuoret ja naiset eri puolilla maailmaa osaisivat lukea. Se luo kestävän pohjan demokratialle, rauhalle ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle.

  Mirosław Mariusz Piotrowski (IND/DEM). – (PL) Arvoisa puhemies, perustuslaillisen sopimuksen hylkääminen Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksissä on johtanut siihen, ettei koko asiakirja ole enää merkityksellinen. Joidenkin on näköjään hyvin vaikea hyväksyä niinkin monta vuotta eteenpäin viedyn käsitteen katoamista. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka oli tärkeä osa edellä mainittua sopimusta, mutta haluan muistuttaa, että se torjuttiin yksiselitteisesti. Olemme siksi ihmeissämme, että edelleenkin yritetään viitata asiakirjaan, joka on täysin merkityksetön ja käytännössä kuollut. Kollega Brockin mietintö on esimerkki tästä lähestymistavasta. Siinä saatetaan parlamentti naurunalaiseksi ja poljetaan Euroopan yhteisön edistämät demokratian periaatteet maanrakoon. Sopimuksen katoamisen jälkeistä välttämätöntä harkinta-aikaa ei tule käyttää yksittäisten perustuslain lukujen hyväksyttämiseen takaoven kautta. Aika tulisi käyttää sen sijaan yhteisen toiminnan uudelleenarviointiin kansainvälisellä tasolla ja energiahuollon, epidemioiden ja terrorismin uhkan kaltaisten aiheiden painottamiseen.

  Janusz Wojciechowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionia on nykyisellään siunattu yhdellä toimivalla turvallisuuspolitiikalla, ja se on yhteinen maatalouspolitiikka. Tällä politiikalla on monien vuosien ajan taattu koko yhteisön ja sen kansalaisten, kansojen ja maiden elintarvikehuolto. Elintarvikehuolto on elintärkeää kaikille niille. Eurooppa on nyt tyydyttänyt nälkänsä, mutta sillä on pahaksi onneksi taipumus unohtaa, miten tähän tilanteeseen on päästy ja kenen ansiosta. Yhteistä maatalouspolitiikkaa vastaan hyökätään, ja siitä on tullut kokeilukenttä vastuuttomille uudistuksille, esimerkiksi sokerimarkkinoiden uudistukselle, jonka seurauksena Eurooppa on pian riippuvainen muun maailman sokerintuotannosta. Euroopan unionin maatalousmarkkinoiden suojaa puretaan, kuten maanviljelijämme liiankin hyvin tietävät. Puolassa tämä koskee kovimmin hedelmien kasvattajiin.

Aiotut leikkaukset yhteiseen maatalouspolitiikkaan johtavat Euroopan koko turvallisuuden kannalta olennaisen elintarvikehuollon romahtamiseen. Meillä on vielä aikaa estää tämä, mutta poliittisen lähestymistavan maatalouteen on muututtava. Puolalaisten maataloustyöntekijäjärjestöjen kantamissa julisteissa esitetään usein iskulauseita, joissa viitataan elintarviketuotannon osuuteen Puolan pitkässä itsenäisyystaistelussa sekä järjestöjen taisteluvalmiuteen. Kun me keskustelemme ja päätämme maatalousasioista, meidän on aina muistettava, että juuri maanviljelijät ruokkivat meitä ja puolustavat meitä ja että he ovat Euroopan unionin turvallisuuden todellisia puolustajia.

  Alexander Stubb (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen kuunnellut tarkkaavaisesti ja luullut kuulleeni jo kaiken, mutta kun kuulin Daniel Cohn-Benditin kannattavan ydinvoimaa – joskin Iranissa – olin jossain määrin järkyttynyt. Kuka väittää Joschka Fischerin muuttuneen? Mielestäni "punainen Danny" on itse muuttunut aika lailla!

Tarkastelen asiaa institutionaaliselta kannalta ja otan esiin kolme seikkaa. Ensimmäinen niistä on, että YUTP ja puolustus ovat meille tulevaisuudessa keskeisiä aloja. Me olemme kaupan ja avun supervalta, mutta pysymme usein näkymättömissä YUTP:n ja puolustuksen alalla. Jotain on tehtävä, ja olen eri mieltä kollega Piotrowskin kanssa. Tarvitsemme ensimmäiseksi perustuslain.

Toinen huomioni on, että tarvitsemme kolmea asiaa: tarvitsemme ensinnäkin yhteisen puolustuksen – tarvitsemme turvatakuut, jotka perustuslakisopimuksella saisimme. Toiseksi meidän on puhuttava yhdellä äänellä. Sitä varten tarvitsemme presidentin ja ulkoministerin. Kolmanneksi meidän on kasvatettava YUTP:n talousarviota. Kaikki nämä seikat olisi pakattava yhteen nippuun. Jos saamme sen taakse hieman poliittista tahtoa, voimme ehkä juuri ja juuri saada aikaan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan.

Kolmas asiani on, että meidän on todellakin ryhdyttävä ajattelemaan perustuslain eri kohtia ja tarkasteltava sitä kahtena osana. Osaa siinä olevista asioista me jo toteutamme, esimerkkeinä Euroopan puolustusvirasto, taistelujoukot ja terrorismia koskeva solidaarisuuslauseke. Muita seikkoja meidän on ryhdyttävä toteuttamaan heti, kun perustuslaki tulee voimaan. Näihin aiheisiin kuuluvat presidentti, ulkoministeri, ulkoasiainhallinto ja Euroopan parlamentin kuuleminen ennalta.

Viimeisenä kohtana tahdon korostaa, että komission, neuvoston ja Euroopan parlamentin väliseen institutionaaliseen taisteluun keskittymisen sijaan meidän on YUTP:n aiheissa valmistauduttava, pantava työvaatteet päälle ja käytä yhdessä työhön.

  Poul Nyrup Rasmussen (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, saatoin melkein tuntea hyvän ystäväni korkean edustajan Solanan tuskan, kun hän luonnosteli tämän vuoden ensimmäisen kuukauden tapahtumia pohtien, että jos jatko on samanlainen kuin ensimmäinen kuukausi, vuodesta ei tule helppo! Tämä ei kuitenkaan ole ainoa aihe, jota haluan käsitellä.

Uskoakseni totesitte pääasiassa sen, että vuonna 2006 maailman on jälleen kerran tehtävä perustava valinta: valinta ennalta ehkäisevän sodan ja ennalta ehkäisevän politiikan kesken. Minulle ei jäänyt pienintäkään epäselvyyttä siitä, että sanomanne perustuu selvästi kokemukseenne siitä, että me tarvitsemme vuonna 2006 ennalta ehkäisevää politiikkaa. Tämän Euroopan unionin arvojen ydin ulkopolitiikan alalla on ennalta ehkäisevä toiminta. Kun arvioimme komission jäsenen ystävällisesti nimeämiä välineitä, voimme rehellisesti sanoa, että valitsemamme vaihtoehto on kenties kaikkein vaikein mutta samalla historiallisesti arvioituna onnistuneeksi osoittautunut valinta. Meidän on muistettava se näinä vaikeina aikoina.

Arvoisa korkea edustaja Solana, haluan kertoa teille, että Palestiinassa juuri nyt monet ovat kääntämässä kurssia väärään suuntaan, ja siksi Palestiinan köyhän kansan on saatava taakseen vahva eurooppalainen puolestapuhuja. Sanoitte aivan oikein: me tarvitsemme kärsivällisyyttä, viisautta ja tasapainoa. Olin erittäin tyytyväinen, kun totesitte, ettei meidän pidä kuulua palestiinalaiset vararikkoon ajaviin tahoihin, sillä te ja minä tiedämme, että muut – Iran, Egypti ja muut valtiot – varmistavat, ettei näin käy. Tämä ei ole meidän asiamme, ja siksi luotan teihin. Olemme teidän rinnallanne varmistamassa yhdessä komission ja neuvoston puheenjohtajan Winklerin kanssa, että Eurooppa takaa oviensa pysymisen auki ja vuoropuhelun jatkumisen ja että toivottavasti ovet myös pysyvät auki seuraavien kolmen kuukauden ajan.

  Marek Maciej Siwiec (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, olen kiitollinen kaikesta siitä, mitä täällä on todettu Ukrainasta. Meidän on kuitenkin seurattava tapahtumia. Kahden lähikuukauden tapahtumista riippuu, kypsyvätkö oranssin vallankumouksen hedelmät valmiiksi vai putoavatko ne maahan raakileina. Ukraina tarvitsee huomattavasti lisää Euroopan unionin toimintaa seuraavien kahden kuukauden aikana. Euroopan toimielimille on tärkeää, että niiden läsnäolo on havaittava siellä. Meillä on käytävä jatkuvaa vuoropuhelua Ukrainan johtajien ja yhteiskunnan kanssa. Ukrainaan on perustettava eurooppalaismielinen rintama.

Venäjä on sekaantunut ennennäkemättömällä tavalla Ukrainassa parhaillaan meneillään oleviin tapahtumiin. Kaasua on käytetty aseena. Uusi perustuslaki on syntymässä, ja seuraava parlamentti päättää, suuntaako Ukraina täyttä höyryä kohti Euroopan unionia vai lähteekö se omille teilleen, kuten niin usein aiemmin on käynyt. Meidän on kannustettava poliittisten puolueiden johtajia, jotka taistelevat saadakseen edustuksen parlamenttiin, jotta he muodostavat vahvan eurooppalaismielisen rintaman ja jotta voimme luottaa hyvään kumppaniin seuraavien neljän vuoden ajan.

  Helmut Kuhne (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, Kollega Wurtzin korkealle edustajalle Solanalle esittämä kysymys siitä, mikä on parantunut viimeisten kahden vuoden aikana, antaa vaikutelman siitä, että maailman tilanteen ratkaiseva kehitys olisi jollain tavoin Euroopan unionin päätäntävallassa ja toteuttavissa. Ne, jotka toivoivat moninapaista maailmaa ja sen ainoan supervallan mahdin vähentymistä, eivät varmaankaan ole yllättyneitä siitä, että näin juuri on käynyt. Eräiden jäsenten toteamukset näyttävät heijastavan heidän Eurooppa-keskisiä näkemyksiään ja pettymystään omaan paikkaamme tässä moninapaisessa maailmassa. Voin ainoastaan toivottaa heidät tervetulleiksi maailmaan, josta ei valitettavasti ole tullut yhtään miellyttävämpi moninapaisuuden vuoksi tai siksi, että se on synnyttänyt uusia maailmanlaajuisia tai paikallisia voimia.

Me eurooppalaiset emme ole lainkaan huonoissa kantimissa tässä tilanteessa, ja liitynkin korkean edustajan Solanan onnittelijoiden joukkoon, koska olemme päässeet Kiinan ja Venäjän kanssa yhteiseen päätökseen siitä, käsitelläänkö Iranin ydinsuunnitelmat turvallisuusneuvostossa. Vaikka voin vain toivoa, että tämä kantaa hedelmää, olen kaikkea muuta kuin tyytymätön nykyiseen lähestymistapaan.

  Libor Rouček (PSE). – (CS) Alkuhuomautuksissaan korkea edustaja Solana viittaisi joihinkin viime kuukauden tapahtumiin ja Euroopan kohtaamiin haasteisiin, myös Venäjän kaasutoimituksista syntyneeseen kiistaan, Palestiinan vaaleihin ja Lähi-idän tilanteeseen, Irakin synkkään tilanteeseen, Iranin ydinohjelman aiheuttamaan kriisiin ja Kosovon ratkaisemattomaan asemaan. Kaikilla näillä tapahtumilla ja ongelmilla on yksi yhteinen lanka: yksikään Euroopan maa, suurinkaan Euroopan maa, ei voi selvitä tällaisista ongelmista yksin. Toisin sanoen, jos haluamme ratkaista nämä ongelmat, meidän on yhdistettävä vahvuutemme ja kehitettävä yhteistä toimintaamme ulkoasioiden, turvallisuuden ja puolustuksen alalla. Juuri tätä monien maiden poliitikot tahtovat, ja sitä myös Euroopan kansalaiset tahtovat, kuten edelliset puhujat totesivat.

Kollega Brokin mietinnössä, josta äänestämme huomenna, viitataan edistykseen yhteisessä ulko- ja puolustuspolitiikassa mutta mainitaan myös lukuisia ongelmia, kuten parlamentin riittämätön osallistuminen ulkopolitiikan suunnitteluun. Haluan tämän johdosta vedota neuvostoon, että se noudattaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklaa ja kuulee aina parlamenttia vuoden alussa omasta edistymisestään ja suunnitelmistaan eikä ainoastaan esittele yhteenvetoja edeltävältä vuodelta.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, saanen palata muutamiin esitettyihin kysymyksiin.

Kuten monet teistä totesivat, tärkein asia on, että tarvitsemme tänään ulkopoliittisesti vahvemman Euroopan unionin. Jotta saamme aikaan ulkopoliittisesti vahvemman Euroopan unionin, meidän on tehtävä työtä yhdessä. Meidän on työskenneltävä yhdessä erityisesti tällä hetkellä erittäin ajankohtaisissa aiheissa. Niistä yksi ja monien mainitsema on energiapolitiikka. Kuten olen aiemmin todennut, valmistelemme sitä parhaillaan. Tämä tarkoittaa tietenkin, että meillä tulisi olla paremmin johdettu energiapolitiikka, ellei jopa yhteinen ulkoinen energiapolitiikka. Tiedän, että meidän on tähdättävä ainakin tähän, ja meillä on jo nyt aika monia arvokkaita välineitä, joilla se on mahdollista, kuten poliittiset vuoropuhelut ja erityiset energiavuoropuhelut. Lisänä ovat monenväliset vuoropuhelut: meidän on otettava mukaan OPEC, meidän on keskusteltava entistä enemmän OPECin ja Persianlahden arabimaiden yhteistyöneuvoston kanssa.

Kuten totesin, monipuolistamisstrategia on ratkaisevan tärkeä meille kaikille. Meidän on tarkasteltava naapurimaiden energiamarkkinoiden sisällyttämistä Euroopan energiamarkkinoihin vaikkapa Kaakkois-Euroopan energiayhteisön esimerkin mukaisesti. Meillä on myös monia rahoitusvälineitä, joilla kannustetaan energia-aiheiden lähentämistä toisiinsa. Aiemmin mainitsemani energiahuollon varmuus on ratkaisevan tärkeää. Siksi voin luvata, että me valmistelemme asiaa parhaillaan, ja heti kun tiedonanto on julkaistu, palaamme siihen.

Kuten jäsen Rasmussen mainitsi, on erittäin tärkeää huomioida ennalta ehkäisevä politiikka. Se on ratkaisevan tärkeää. Olen yhtä mieltä siitä. Sellainen diplomatia tietysti kysyy aika ajoin kärsivällisyyttä. Köyhyyttä ei voi poistaa yhdessä yössä, kaikkia erilaisia kriisinhallintamuotoja tai kriisin jälkitilanteiden hallintamuotoja ei voi käyttää yhtä aikaa ja saada aikaan muutosta välittömästi. Tähän tarvitaan kestävä ja yhtenäinen etenemistapa.

Muuttoliike on toinen erittäin tärkeä uusi ulkopoliittinen aihe. Siinäkin meidän on tehtävä yhteistyötä lähtömaiden, kauttakulkumaiden ja Euroopan unionin kesken, jotta löydämme oikean tavan tasapainottaa sisä- ja ulkopolitiikkamme.

Terrorismin torjunta ja huumeiden torjunta vaativat vielä monia vuosia, mutta taistoon on käytävä entistä yhtenäisempänä rintamana. Joukkotuhoaseet, demokratian tukeminen, oikeusvaltio sekä vapaat ja rehelliset vaalit mainitaan kaikki naapuruuspolitiikassamme, joten suhtaudumme niihin tietenkin erittäin vakavasti. Esimerkiksi Barcelonan ohjelmaan sisältyy tätä koskeva myönteinen kannustin. Tarvitsemme silti kaiken mahdollisen tuen, jotta voimme todella edetä tämän politiikan toteuttamisessa.

Strategiset kumppanuudet suurvaltioiden kanssa, esimerkkeinä transatlanttiset suhteet, suhteet Kiinaan, Intiaan ja Brasiliaan sekä erittäin hyvät suhteet Latinalaiseen Amerikkaan ovat kaikki erittäin tärkeitä, koska niiden yhteydessä meillä on mahdollisuus toimia yhdessä monenvälisesti, myös Yhdistyneissä Kansakunnissa, joka täällä jo mainittiinkin. On tietenkin tärkeää, että pystymme yhdistämään yhteisiä arvoja ajavan työmme monenväliseen strategiaan.

Naapuruuspolitiikka on merkittävä osa turvallisuusstrategiaa, koska yritämme todella viedä maailmalle vakautta tekemällä yhteistyötä Ukrainan, Etelä-Kaukasuksen ja Välimeren maiden kanssa. Siksi meillä on ylevä pyrkimys tehdä Euroopasta turvallisempi. Tiedämme, että haasteita on edessä useita, mutta mielestäni ainoa mahdollinen tapa on yrittää tehostaa kaikkia välineitämme ja rakentaa yhteistä Eurooppaa yhteisille arvoille muun maailman kanssa.

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa korkea edustaja, hyvät parlamentin jäsenet, vaikka en pystykään käymään yksityiskohtaisesti läpi käytettävissäni olevassa lyhyessä ajassa kaikkia keskustelussa mainittuja lukuisia aiheita, haluan vastata muutamiin kohtiin, jotka katson neuvoston edustajana tärkeiksi.

Korkea edustaja mainitsi ensimmäisenä – ja monet toistivat hänen viestiään – että Euroopan unionin ulkopolitiikalle on maailmanlaajuinen kysyntä. Sillä on merkitystä myös Euroopan unionin kansalaisille, ja meidän – siis neuvoston, komission ja Euroopan parlamentin – on lyöttäydyttävä yhteen voidaksemme vastata tähän tarpeeseen. Kuten jäsen Watson aiemmin totesi, meidän on rakennettava Euroopan unioni yhteisten arvojen perustalle, ja tämä pätee ilman muuta ja erityisesti ulkopolitiikkaan, jonka alalla meidän on toimittava esimerkillisesti, jos haluamme saada maailmaan rauhaa ja vakautta. Voin olla tästä vilpittömästi samaa mieltä ja vakuuttaa teille, että puheenjohtajavaltio Itävalta, kuten sitä edeltäneet ja seuraavatkin puheenjohtajavaltiot, on sitoutunut kuuden kuukauden puheenjohtajuuskautensa ajan ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja perusvapauksien kaltaisiin arvoihin sekä siihen, mistä yleensä käytetään nimitystä "ihmisten turvallisuus" – jäsen Geremekin puheenvuoroon viitatakseni – eli taisteluun terveyden puolesta ja aseita ja asevarustelua vastaan.

Euroopan unionin ulkopolitiikka on rauhanomaista politiikkaa; me emme ole tässä mielessä sotilaallinen valta. Ennalta ehkäisevä politiikka on olennaista. Sitoumuksellamme monenvälisyyteen pyrimme toimimaan Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan mukaisesti ja kansainvälisiä lakeja noudattaen. Ainoastaan tällä tavoin pystymme säilyttämään uskottavuutemme maailman silmissä.

Haluan lyhyesti kommentoida muutamia esiin otettuja seikkoja. Vastauksena energiapolitiikan maininneille monille puhujille haluaisin jatkaa komission jäsenen Ferrero-Waldnerin puheenvuoroa. On sanomattakin selvää, että komissiolla on tällä alalla aivan olennainen ja tärkeä rooli, ja neuvoston puheenjohtaja toimii erittäin tiiviissä yhteistyössä komission kanssa. Euroopan energiapolitiikka on maaliskuun Eurooppa-neuvoston keskeisiä aiheita, ja sen peruskivi valettiin jo Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajuuskaudella. Haluamme jatkaa aloitetulta pohjalta. Keskustelun aikana viitattiin myös energian toimitusvarmuuteen, joka on aiheena aivan ratkaiseva ja kattaa energialähteiden ja -verkostojen monipuolistamisen sekä tavoitteen vähentää yksipuolista riippuvuutta energiantoimittajista ja -verkostoista ja erityisesti uusiutuvan energian ja vaihtoehtoisten energianlähteiden tukemisen ja aktiivisen edistämisen. Tähän aiheeseen aiomme luonnollisesti kiinnittää huomiota.

Venäjä on mainittu tässä yhteydessä useita kertoja. Euroopan unionin yleinen naapuruuspolitiikka ja Euroopan unionin Venäjän-politiikka ovat kumpikin tärkeydeltään aivan perustavia. Venäjä on tärkeä kumppani, ja jatkaessamme vuoropuhelua sen kanssa meidän on korostettava mainitsemiani arvoja. On itsestään selvää, että ihmisoikeuskysymykset ovat toinen Venäjän kanssa esiin otettava asia, ja näin tehdäänkin erittäin laaja-alaisessa vuoropuhelussa. Katson silti, että meidän on ymmärrettävä Venäjä yhtä tärkeäksi strategiseksi kumppaniksi Euroopan unionille kuin Yhdysvallat.

Olen erityisen kiitollinen jäsen Beerille siitä, että hän otti esille Balkanin aiheen, kuten myös korkea edustaja Solana aloituspuheenvuorossaan. Puheenjohtajavaltio Itävalta pitää kuusikuukautisen puheenjohtajakautensa ajan Länsi-Balkania ehdottomana painopisteenä alueen vakauden edistämiseksi ja sitä kautta Euroopan rauhan ja vakauden edistämiseksi.

Euroopan unionin ulkopolitiikasta todettiin myös, että meidän tulisi keskittyä pääasiassa omiin naapureihimme. Näin me teemmekin, ja se on tärkeää, mutta nykyaikaisessa maailmassa ei ole sellaista kriisiä tai tilannetta, joka ei koskettaisi myös Euroopan unionin etuja ja vakautta. Juuri tämä tekee Euroopan unionista maailmanlaajuisen toimijan ja juuri siksi sen on hankittava itselleen tähän tehtävään riittävät resurssit. Korkea edustaja suihkii väsymättä – sanan varsinaisessa merkityksessä – eri puolille maailmaa edistääkseen rauhaa ja samalla Euroopan unionin uskottavan ulkopolitiikan etuja, meidän omia etujamme sekä Euroopan vakauden ja rauhan etuja.

Seuraavaksi haluaisin käsitellä suurelle yleisölle erityisen merkittävää aihetta, joka on myös Itävallan painopistealueena sen toimiessa neuvoston puheenjohtajana. Tällä tarkoitan Euroopan unionin kansalaisten suojelua kolmansissa maissa, mistä me Euroopan unionissa kannamme vastuun, kuten viime aikojen tapahtumat ja kriisit ovat jo osoittaneet. Puheenjohtajavaltio Itävalta haluaa parantaa konsulaattien yhteistoiminnan organisointia ulkomailla oleskelevien kansalaisten suojelemiseksi ja antaa sen käyttöön asianmukaiset resurssit.

Saanen lopuksi palata siihen, mitä Kiinasta todettiin. Tahdon todeta aseidenvientikiellosta vain sen, ettei neuvosto ole tällä haavaa yksimielinen asiasta, kuten tietänettekin. Aihe ei ole asialistalla, mutta täysin riippumatta siitä, mikä tämän päätöksen tulos on, neuvostolle ja Euroopan unionin ulkopolitiikalle on periaatteellinen kysymys, ettei Kiinaan vietävien aseiden määrää lisätä.

  Javier Solana, korkea edustaja. (EN) Arvoisa puhemies, haluan puhua lopuksi hyvin lyhyesti, koska toistin puheenvuorossani yleisin käsittein merkittävän osan siitä, millä kannalla me olemme. Yritämme toistaa eri sanoin sen, mitä valtaosa ihmisistä ajattelee Euroopan unionin ulkopolitiikasta. Mielestäni meidän olisi parempi keskittyä muutamaan aiheeseen ja käsitellä niitä perusteellisesti kuin käydä läpi pitkä lista aiheita joka kerran kokoontuessamme yhteen. Päivän loppuun mennessä olemme käyneet läpi kaikki maailman ongelmat parissa tunnissa ties kuinka monen puheenvuoron esittäjän kanssa. Me haluamme tehdä tästä keskustelusta hyödyllisen. Siksi kiitän jäsen Watsonia hyvästä suosituksesta, että minun tulisi näyttäytyä nykyistä vähemmän televisiossa ja tulla sen sijaan tänne parlamenttiin. Lupaan, että ilmoitan teille etukäteen aina, kun esiinnyn televisiossa, niin voitte kirjata, paljonko aikaa vietän televisiossa ja montako tuntia täällä. Pankaa tämä siis merkille.

Nyt kun olen sanonut tämän ystävällisesti ja sopuisasti hyvälle ystävälleni, haluaisin mahdollisuuksien salliessa järjestää keskustelun, jotta voimme käsitellä aihetta perusteellisesti, koska se on erittäin tärkeää. Yritän keskittyä muutamaan erittäin tärkeään aiheeseen.

Voimme puhua yhteisestä ulkopolitiikasta, mutta jos me epäonnistumme, yhteistä ulkopolitiikkaa ei ole. Jos epäonnistumme, voimme aivan yhtä hyvin lopettaa sen. Otetaan esimerkiksi Balkan: jollemme ole valmiita ja halukkaita järjestämään Balkanin asioita kuntoon, voimme puhua Iranista, voimme puhua mistä ikinä haluatte, mutta me epäonnistumme, enkä minä tahdo epäonnistua. Siksi näette minut aina työssäni. Siihen minä pyrin ja sitä minä teen myös vastaisuudessa.

Kiitän muutamien puhujien kauniista sanoista, jotka koskivat työtäni. Kiitän myös niitä, jotka eivät sitä arvosta. Lisäksi haluan kiittää Leïla Shahidia niistä kauniista sanoista, joita hän on käyttänyt minusta viime päivinä, kun olen puolustanut, kuten hänenkin on tarkoitus, presidentti Abu Mazenin asemaa. Myös meidän tulisi auttaa presidentti Abu Mazenia mahdollisimman paljon. Hän on mielestäni tärkein henkilö, jota meidän on nyt tuettava.

Muiden asioiden meidän on nyt vain annettava kehittyä. Meillä on lähitunteina todennäköisesti edessä erittäin tärkeitä päätöksiä. Olen valmis ja halukas, jos aika sallii ja olette valmiita kokoontumaan, tulemaan esittämään julkilausuman aina, kun jotain erittäin merkittävää tapahtuu. Arvoisa puhemies, jätän asian teidän päätettäväksenne. Jos haluatte ottaa sen esityslistalle, tehkää niin. Muussa tapauksessa jättäkää asia sikseen.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.