Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Elinkaari istunnossa
Asiakirjojen elinkaaret :

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

O-0102/2005 (B6-0347/2005)

Keskustelut :

PV 01/02/2006 - 14
CRE 01/02/2006 - 14

Äänestykset :

Hyväksytyt tekstit :


Puheenvuorot
Keskiviikko 1. helmikuuta 2006 - Bryssel EUVL-painos

14. Kansalliset hallinnointia koskevat ilmoitukset – Jäsenvaltioiden vastuu Euroopan unionin talousarvion toteuttamisesta
PV
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu Szabolcs Fazakasin, Terence Wynnin ja Jan Mulderin talousarvion valvontavaliokunnan puolesta neuvostolle laatimasta suullisesta kysymyksestä kansallisista hallinnointia koskevista ilmoituksista – Jäsenvaltioiden vastuu Euroopan unionin talousarvion toteuttamisesta (O-0102/2005 – B6-0347/2005).

 
  
MPphoto
 
 

  Terence Wynn (PSE), laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, suullinen kysymys sisältää kuusi erillistä kysymystä, joihin toivon neuvoston puheenjohtajan vastaavan. On kuitenkin myös seitsemäs kysymys, joka on yhtä tärkeä, eli jo aiemmin esille tullut kysymys kansallisista ilmoituksista. Voiko neuvosto keskustella syvällisesti tästä asiasta parlamentin kanssa, jotta voimme pyrkiä yhteiseen tavoitteeseen? Tätä näkökohtaa ei ole käsitelty aiemmassa keskustelussa sen jälkeen, kun parlamentti äänesti vastuuvapauden myöntämisestä. Tuolloin esitimme suositukset, jotka mainitaan tässä suullisessa kysymyksessä.

Kehotimme jäsenvaltioita järjestämään asiansa ja vakuuttamaan meille, että niiden käyttöön ottamat valvontajärjestelmät ovat riittävät ja tarkoituksenmukaiset ja että EU:n varat käytetään asianmukaisesti. Ongelmana on se, ettei tilintarkastustuomioistuin ole pystynyt antamaan vuosikertomuksissaan myönteistä tarkastuslausumaa siksi, että jäsenvaltioiden toimissa on ongelmia. Emme saa tätä ongelmaa ratkaistuksi koskaan, ellei komissio ryhdy valvomaan virallisesti kaikkia EU:n varoin katettavia jäsenvaltioiden menoeriä.

Jäsenvaltioiden velvollisuutena on auttaa meitä varmistamaan, että eurooppalaisten veronmaksajien varat käytetään asianmukaisesti. Haluan kiittää erityisesti komission jäsentä Kallasia tavasta, jolla hän on rohkaissut parlamenttia suostuttelemalla komission ottamaan huomioon nämä suositukset ja laatimaan suunnitelman, jonka tarkoituksena on saada myönteinen tarkastuslausuma.

Tämän prosessin yhteydessä komissio ja edellinen puheenjohtajavaltio järjestivät kaksipäiväisen kuulemistilaisuuden siitä, kuinka tähän tavoitteeseen voitaisiin päästä. Osallistuin tilaisuuteen kumpanakin päivänä. Minua suretti joidenkin jäsenvaltioiden kielteinen suhtautuminen, sillä ne halusivat nykytilanteen jatkuvan ja väittivät, ettei ongelmia ole eikä mitään tarvitse muuttaa. Kuulemistilaisuudessa vahvistui kaksi asiaa: muita, pieniä ongelmia on voinut olla, mutta merkittäviä ongelmia on kaksi. Ensimmäinen niistä on, että jäsenvaltioiden ylimmät tarkastuselimet pelkäävät, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin yrittää tällä tavoin lisätä valtaansa. Tämä pelko on toivottavasti hälvennyt. Osallistuin Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ja ylimpien tarkastuselinten vuosittaiseen kokoukseen Tukholmassa, ja käsittääkseni yksimielisyys vallitsee siitä, ettei tämä ole aikomus. Sain myös sen käsityksen, että ylimmät tarkastuselimet ovat valmiita auttamaan ongelman ratkaisemisessa.

Toinen keskeinen ongelma, joka kävi ilmi tässä kaksipäiväisessä tilaisuudessa ja joka on luultavasti kaikkein vakavin ongelma, on se, että olimme pyytäneet jäsenvaltioilta poliittista allekirjoitusta näiden kansallisten ilmoitusten antamiseksi. Joillekin jäsenvaltioille, esimerkiksi Alankomaille, tämä ei ole ongelma. Asiasta huolehtii ministeri, eikä kukaan väitäkään vastuun kuuluvan jollekin muulle taholle. Useille jäsenvaltioille tämä oli kuitenkin suuri ongelma. Asiaa pohdittuani minun on sanottava, että jos olisimme jättäneet vastuuvapautta koskevasta mietinnöstämme pois sanat "poliittinen allekirjoitus", emme välttämättä olisi pelästyttäneet neuvostoa samassa määrin. Olemme nyt tilanteessa, jossa neuvoston kanssa on sovittava siitä, kuinka jäsenvaltiot saadaan toimittamaan sellaiset kansalliset ilmoitukset, jotka itse asiassa tyydyttävät Euroopan tilintarkastustuomioistuimen lisäksi myös komissiota ja jäsenvaltioita, jotta voimme osoittaa eurooppalaisille veronmaksajille, että heidän rahansa käytetään asianmukaisesti.

Toivon, että neuvoston puheenjohtaja antaa meille selkeät vastaukset suullisessa kysymyksessä esitettyihin kuuteen kysymykseen ja ettei hän anna samoja vastauksia kuin Ecofin-neuvosto antoi meille 8. marraskuuta 2005. Suoraan sanoen ne eivät johtaneet mihinkään. Haluaisin hänen vastaavan myös seitsemänteen kysymykseen, jonka esitän suullisesti: voiko neuvosto keskustella syvällisesti parlamentin kanssa tästä asiasta, jotta pääsemme siitä ratkaisuun?

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän tilaisuudesta selvittää neuvoston kantaa tähän tärkeään asiaan eli Euroopan tilintarkastustuomioistuimen yleisen talousarvion toteuttamisesta antamaan tarkastuslausumaan. Esitän aluksi melko ilmeisen huomautuksen siitä, että yhteisön talousarvion toteuttaminen on hyvin monimutkaista ja vailla vertaistaan koko maailmassa.

Talousarvion toteuttaminen käsittää useita hallinnon tasoja komission eri yksiköistä jäsenvaltioiden keskus-, alue- ja paikallishallinnon kautta lopullisiin yksittäisiin edunsaajiin. On kaikkien asianomaisten tahojen, myös budjettivallan käyttäjien ja vastuuvapauden myöntäjien, edun mukaista edistää osaltaan talousarviovarojen moitteetonta hoitoa.

Neuvosto on parlamentin jäsenten tavoin ilmaissut toistuvasti olevansa tyytymätön nykytilanteeseen erityisesti vastuuvapauden myöntämismenettelyn osalta. Neuvostossa ja sen elimissä käytyjen yksityiskohtaisten keskustelujen jälkeen neuvosto antoi 8. marraskuuta päätelmänsä suunnitelmaa koskevasta komission tiedonannosta, ja voin vakuuttaa, ettei se ollut helppoa.

Asiakirjassa esitetään yhteenveto komission kanssa järjestetyn kaksipäiväisen kuulemistilaisuuden keskusteluista, joita käytiin kaikkien jäsenvaltioiden asiantuntijoiden ryhmässä, johon osallistuivat valtiovarainministerit, toimeenpanevat viranomaiset ja tarkastusviranomaiset. Tämä valmistelutyö loi hyvän perustan neuvoston elimissä käytäville yksityiskohtaisille keskusteluille, ja se osoittautui hyödylliseksi siinä mielessä, että edellä mainituista neuvoston päätelmistä päästiin sopimukseen. Oletan, että teillä on ollut mahdollisuus tutustua asiakirjaan, joten mainitsen nyt ainoastaan sen tärkeimmät kohdat.

Käsittelen yksittäisten jäsenvaltioiden vastuulla olevia ilmoituksia puheenvuoroni päätteeksi. Tiedän, että ne ovat teille erittäin tärkeitä, mutta pyydän kärsivällisyyttä.

Neuvosto korostaa päätelmissään, että lukuisia toimenpiteitä on jo toteutettu pyrittäessä kohti moitteetonta varainhoitoa: on muun muassa otettu käyttöön sisäinen valvonta, tiukennettu komission tilinpitäjän tilivelvollisuutta koskevia vaatimuksia sekä ryhdytty panemaan täytäntöön yhdennettyä hallinto- ja valvontajärjestelmää.

Kun otetaan huomioon rakennerahastojen merkittävä osuus yhteisön talousarviosta, haluan kiinnittää huomionne toimiin, joita on toteutettu maksuviranomaisten perustamiseksi sekä rakennetoimien sisäisen valvonnan ja jälkivalvonnan laajentamiseksi edelleen. Yksi neuvoston päätelmissä ensisijaisesti mainituista seikoista on perustamissopimuksessa määrätty tasapaino yhteisön talousarvion toteuttamista koskevien komission ja jäsenvaltioiden toimivaltuuksien välillä. Toimivaltajako on otettava huomioon asiaankuuluvien tarkastusten ja valvonnan parantamisen yhteydessä.

Lisäksi neuvosto pitää olennaisen tärkeänä sitä, että parannukset toteutetaan nykyisten valvontarakenteiden pohjalta tavoitteena parantaa kustannus-hyötysuhdetta ja yksinkertaistaa järjestelmiä. Neuvoston mielestä tilien perustana olevien toimien virheriskin hallinnasta on mahdollista saada varmuus luomalla tehokas yhdennetty sisäisen valvonnan kehys, joka perustuu yhtenäistä tarkastusmallia koskevassa tilintarkastustuomioistuimen lausunnossa mainittuihin periaatteisiin.

Yksi neuvoston päätelmien tärkeimmistä huomautuksista liittyy valvontajärjestelmien parantamiseen. Jäsenvaltioiden ja komission on pyrittävä optimoimaan nykyisten valvontajärjestelmien tehokkuus, taloudellisuus ja toimivuus. Vaikka jäsenvaltioilla on erilaisia kansallisia hallinnollisia järjestelyjä, neuvosto tukee sisäistä valvontaa koskevien yhteisten yleisten periaatteiden ja osa-alueiden määrittelyä.

Neuvoston mielestä jäsenvaltioiden on jatkettava yhteistyötä komission kanssa yhteisesti hallinnoitujen varojen valvonnan toteuttamisessa ja parantamisessa. Tässä on otettava huomioon perustamissopimuksessa määrätyt toimivaltuudet, varainhoitoasetus ja alakohtaisten säädösten asiaankuuluvat säännökset.

Jotkin jäsenvaltiot ovat esimerkiksi valmiita toteuttamaan varotoimia rakennerahasto-ohjelmien yhteydessä ehdotettujen luottamussopimusjärjestelyjen mukaisesti. Jäsenvaltiot ovat asiasta yhtä mieltä neuvoston kanssa, joten puhun nyt myös jäsenvaltioiden enkä ainoastaan neuvoston puolesta.

Kuten tiedätte, komission yksiköt ovat julkaisseet alustavan analyysin komission sisäisen valvontakehyksen puutteista verrattuna valvontaperiaatteisiin, jotka sisältyvät tilintarkastustuomioistuimen ehdotukseen yhteisön sisäisen valvonnan menettelyistä. Hajautetusta hallinnoinnista neuvosto on kehottanut komissiota arvioimaan nykyisten säännösten täytäntöönpanoa otantatarkastusten, maksuviranomaisten ja toimien päättämisestä vastaavien viranomaisten osalta.

Neuvoston päätelmissä ehdotetaan, että komissio tekee yhdessä jäsenvaltioiden kanssa arvion nykyisestä valvonnasta sektori- ja aluetasolla sekä laadittujen lausumien arvosta.

Käsittelen seuraavaksi tarkastuksia. Sisäisten valvontarakenteiden määrittämisessä on tehtävä selkeä ero sisäisen varainhoidon valvonnan ja ulkoisten tilintarkastusten välillä. Kaiken riippumattomien ylimpien tarkastuselinten kanssa tehtävän yhteistyön on perustuttava perustamissopimukseen, sillä nämä elimet eivät kuulu sisäisiin valvontarakenteisiin. Tämä on tärkeä asia. Jotkin tarkastuselimet haluavat keskustella tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, kuinka ne voisivat tehostaa panostustaan. Voin vakuuttaa, että kaikki jäsenvaltiot ovat ilmaisseet halunsa tehdä kaikkensa virheriskin vähentämiseksi ja tarkastusten tehostamiseksi.

Komission ja jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden yhdennettyä valvontakehystä koskeva lähestymistapa perustuu yhteisiin valvontastandardeihin, ja niiden olisi pohdittava keskenään, kuinka näitä standardeja voidaan soveltaa kaikkein tehokkaimmin.

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi neuvosto kehottaa jäsenvaltioita keskustelemaan kahdenvälisesti tilintarkastustuomioistuimen kanssa tarkastuslausumien tuloksista järjestelmään liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Se kehottaa komissiota antamaan kertomuksen, jossa käsitellään useita jäsenvaltioita koskevien ongelmien ratkaisemista. Lopuksi todetaan erityisen tärkeä seikka eli se, että tilintarkastustuomioistuin on ehdottanut, että Euroopan parlamentin ja neuvoston olisi päästävä yksimielisyyteen siitä, mitkä tilien perustana oleviin toimiin liittyvät riskit voidaan sallia.

Neuvoston päätelmissä korostetaan erityisesti tätä yksimielisyyttä, ja neuvosto odottaa kiinnostuneena, kuinka asiassa edetään.

Käsittelen seuraavaksi meille kaikille erittäin tärkeää asiaa eli yksinkertaistamista. Siihen on tarvetta niiden valvontaperiaatteiden, lainsäädännön ja valvontavaatimusten yhdenmukaistamisessa, jotka liittyvät ohjelmakautta 2007–2013 varten annettaviin säädöksiin. Neuvosto katsoo, ettei yksinkertaistamisen pidä missään tapauksessa johtaa nykyisten hallinto- ja valvontakustannusten nousuun. Lisäksi sen avulla olisi poistettava valvontajärjestelmään osallistuvien eri tahojen suorittama moninkertainen sisäinen valvonta.

Lopuksi haluan vielä puhua eräästä erittäin tärkeästä asiasta eli EU:n varojen hajautettuun hallinnointiin liittyvistä lausumista. Neuvosto katsoo, että nykyiset toiminnallisen tason lausumat voivat tarjota tärkeitä tarkastuskeinoja komissiolle ja loppuvaiheessa tilintarkastustuomioistuimelle. Niiden on oltava hyödyllisiä ja kustannustehokkaita, ja ne voidaan ottaa huomioon myönteisen tilintarkastuslausuman saamiseksi. On varmistettava, ettei komission ja jäsenvaltioiden nykyistä tasapainoa kyseenalaisteta.

Tiedän, että odotitte tässä suhteessa enemmän, mutta olette varmasti kanssani samaa mieltä siitä, että tekstiä voidaan pitää merkittävänä edistysaskelena. Neuvosto haluaa edetä tässä asiassa edelleen, ja se onkin ilmoittanut tarkastelevansa varainhoitovuotta 2004 koskevan vastuuvapausmenettelyn yhteydessä komission toimintasuunnitelmaa nykyisissä valvontapuitteissa olevien puutteiden korjaamiseksi. Neuvoston 8. marraskuuta antamien päätelmien perusteella toteutetaan luonnollisesti jatkotoimia vuonna 2006.

Kuten on jo todettu, myönteisen tarkastuslausuman saaminen on tärkeä ja erittäin kunnianhimoinen tavoite, jota ei saavuteta hetkessä. Mielestäni neuvoston päätelmät ovat kuitenkin merkittävä askel kohti tavoitteen saavuttamista. Niillä vahvistetaan myös neuvoston jatkuva tuki komissiolle sen pyrkiessä osallistumaan varainhoitoon aktiivisesti kaikilla tasoilla.

Jotkut teistä ovat ehkä sitä mieltä, että neuvoston olisi pitänyt mennä hieman pidemmälle, ja voin hyvin ymmärtää sen. Teidän olisi kuitenkin muistettava, että puheenjohtajavaltion toimia rajoitti tässä tilanteessa yksimielisyyttä koskeva vaatimus. Kiitos tarkkaavaisuudestanne.

 
  
MPphoto
 
 

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, olemme yhdessä pyrkineet saamaan myönteisen tarkastuslausuman jo tämän komission koko toimikauden ajan. Se ei kuitenkaan ole ollut mahdollista. Tämä on erittäin tekninen asia, joka on johtanut erittäin ikävään poliittiseen tilanteeseen, jonka perusteella nähtävästi kuka tahansa voi todeta, että Euroopan unionin varoja on käytetty epäasianmukaisesti. Tämähän ei luonnollisesti ole totta.

Olemme yhdessä pyrkineet löytämään ratkaisuja ja keinoja yhdistää toimemme riittävän näytön hankkimiseksi tilintarkastustuomioistuimelle, jotta se voisi todeta, että tilien perustana olevat toimet ovat luotettavat. Emme kiellä sitä, että jäsenvaltiot pyrkivät väsymättä varmistamaan valvontajärjestelmien asianmukaisuuden. Vierailin juuri eräässä jäsenvaltiossa, jossa tapasin kansallisen tarkastusviranomaisen. Siellä on pyritty kaikin tavoin varmistamaan, että kansalliset ja EU:n varat käytetään asianmukaisesti jaetun hallinnointivastuun aloilla.

Komissio ei kiellä vastuutaan talousarvion toteuttamisesta myös jaetun hallinnointivastuun aloilla. Ketjusta puuttuu kuitenkin yksi lenkki: kuinka valvonta- ja tarkastustoiminnan tuloksista saadaan luotettavat korkeimman tahon eli tilintarkastustuomioistuimen silmissä?

Komissio siis tukee vahvasti esittelijä Wynnin ja talousarvion valvontavaliokunnan neuvostolle esittämää ehdotusta poliittisen julistuksen eli kansallisen allekirjoituksen antamisesta. Se voisi mielestäni korvata tämän puuttuvan lenkin. Tämä ehdotus torjuttiin viime marraskuussa, ja nyt meidän on pohdittava seuraavia toimia, sillä ongelma ei poistu itsestään.

Komissio hyväksyi 17. tammikuuta toimintasuunnitelman, jonka se toimitti neuvostolle ja parlamentille. Siinä määritellään 16 käytännön toimea kaikilla tasoilla ja kaikilla aloilla. Toimessa 5 käsitellään juuri tämäniltaista aihetta, ja siinä todetaan, että jäsenvaltioiden olisi nimettävä kutakin politiikan alaa kohti kansallinen koordinointielin, joka antaa kaikille sidosryhmille yleiskäsityksen siitä varmuudesta, joka voidaan antaa yhteisön toimien toteuttamisesta jäsenvaltioissa jaetun hallinnointivastuun ja välillisen keskitetyn hallinnoinnin aloilla. Lisäksi todetaan, että jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä tällaisen säännöksen sisällyttämiseksi tulevaan lainsäädäntöön ja sen täytäntöönpanon ohjaamiseksi täytäntöönpanoa koskevilla säännöillä ja ohjeilla.

Ehkäpä tämä on ainakin väliaikainen ratkaisu, jolla tekninen taso, maksuviranomaiset ja tarkastukset saadaan liitettyä yhteen ja annettua pätevää näyttöä yleisen vastuuvapauden myöntämiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  José Javier Pomés Ruiz, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Winkler, odotimme todellakin teiltä enemmän. Odotimme puheenjohtajavaltio Itävallalta tässä asiassa enemmän. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun neuvosto ei parlamentin mielestä ole pystynyt vastaamaan sille esitettyihin kehotuksiin.

Meillä eurooppalaisilla on nyt vakava ongelma: parlamentti halusi, että rahoitusnäkymistä varattaisiin määrärahoiksi 1,14 prosenttia, mutta puheenjohtajavaltio ja pääministeri Blair alensivat luvun 1,04 prosenttiin. Tästä voitaisiin päätellä, että EU hallinnoi huonosti yhteisön politiikkoja, jotka ovat erittäin tehokkaita ja joiden ansiosta EU:ssa on saatu aikaan hienoa edistystä, ja että näin ollen paras toimintatapa on vähentää talousarviomäärärahoja, koska asioita ei hoideta asianmukaisesti. Tässä tapauksessa meidän pitäisi varmistaa, ettei toteuteta EU:n politiikkoja vaan kansallisia politiikkoja. Palauttakaamme yhteinen maatalouspolitiikka jäsenvaltioiden päätäntävaltaan ja käyttäkäämme jäsenvaltioiden rahoja. Perusteena tälle on se, että tilintarkastustuomioistuin on jo kymmenen vuoden ajan todennut, ettei se voi hyväksyä EU:n tilejä. Mitä nämä EU:n tilit kuitenkaan ovat, jos 80:tä prosenttia yhteisön talousarviosta hallinnoidaan jäsenvaltioissa, joissa nämä varat myös käytetään, ja jos ainoastaan viidesosaa hallinnoidaan Brysselistä käsin? Mitä oikein tapahtuu? Jotkin kansalliset viranomaiset haluavat maksaa vähemmän ja haluavat vähentää yhteisön politiikan tukea nyt, kun EU:ssa on 25 jäsenvaltiota ja pian 27 jäsenvaltiota. Ne toteavat, että muut hoitavat hallinnoinnin huonosti.

Mitä talousarvion valvontavaliokunta pyytää? Pyydämme saada tietää, missä rahaa tuhlataan. Jos tietty jäsenvaltio tuhlaa rahaa, on julkisesti todettava, että syy on kyseisessä jäsenvaltiossa, ei Brysselissä. Haluamme saada tietää, ovatko ongelmat peräisin Brysselistä vai jäsenvaltioista. Tässä yhteydessä olisi avuksi, jos jäsenvaltiot vahvistaisivat, miten yhteisön varat niissä käytetään.

Mielestäni yhteisön varoja käytetään paremmin ja tehokkaammin Brysselissä kuin jäsenvaltioissa keskimäärin. Huonosta hallinnoinnista syytetään järjestelmän vuoksi kuitenkin Brysseliä, ei jäsenvaltioita. Tiedän, että neuvoston on pidettävä yllä jäsenvaltioiden mainetta.

Vaadimme yhteisvastuuta ja hyväksyntää, jonka voi antaa mikä tahansa viranomainen, olipa se sitten valtiovarainministeri tai asianomainen tuomioistuin, ja josta käy ilmi, että varainhoito tapahtuu kussakin jäsenvaltiossa Euroopan kansalaisten haluamalla tavalla. Tällä tavoin syytä ei aina sälytetä komission varapuheenjohtajan Kallasin tai parlamentin talousarvion valvontavaliokunnan niskoille vaan syytökset osuvat kohdalleen ja vastuussa olevat tahot paljastuvat.

Siksi pyydän teitä vahvistamaan, kuinka kukin jäsenvaltio käyttää EU:n kansalaisten varoja.

 
  
MPphoto
 
 

  Szabolcs Fazakas, PSE-ryhmän puolesta. – (HU) Talousarvion valvontavaliokunnan puheenjohtajana ja yhden uuden jäsenvaltion edustajana haluan ilmaista kiitollisuuteni siitä, että olen saanut mahdollisuuden keskustella kansallisia ilmoituksia koskevasta asiasta komission ja neuvoston jäsenten kanssa. Toivon todellakin, että saamme tämän keskustelun johdosta konkreettisia vastauksia jäsen Wynnin ja meidän muiden esittämiin kysymyksiin sen sijaan, että tulokseksi jää ainoastaan valtiosihteeri Winklerin ennalta laatima julkilausuma. Toivomme todellakin, että saamme nämä vastaukset, sillä Euroopan parlamentti on poliittisessa vastuussa EU:n kansalaisille sen varmistamisesta, että EU:n varoja käytetään lainmukaisesti ja moitteettomasti.

Tilintarkastustuomioistuin ei pysty antamaan myönteistä tarkastuslausumaa ilman kansallisia hallinnointia koskevia ilmoituksia, minkä vuoksi on syntymässä yleinen käsitys siitä, ettei EU:n varoja käytetä riittävän avoimesti ja sääntöjen mukaisesti. Tästä syystä kollegani Wynnin mietinnössä vaadittiin ottamaan käyttöön kansalliset ilmoitukset viime vuoden poikkeusmenettelyn yhteydessä. Mietintö sai parlamentin valtaenemmistön tuen, ja se vahvistettiin myös EU:n rahoitusnäkymiä käsittelevässä jäsen Bögen mietinnössä. Olemme iloisia siitä, että aihe otettiin esille myös yhdennetyn sisäisen valvonnan kehyksen kehittämistä koskevassa suunnitelmassa, jonka komission varapuheenjohtaja Kallas esitteli Euroopan komission puolesta. Tämä uudistus käsittää parlamentin, komission ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimen, ja se perustuu keskinäiseen luottamukseen ja läheiseen yhteistyöhön. Tämän lisäksi tarvitsemme kuitenkin neuvoston ja neuvoston puheenjohtajavaltion tuen, sillä jotkin jäsenvaltiot vastustavat yhä kansallisten hallinnointia koskevien ilmoitusten käyttöönottoa. Unkarin edustajana haluan kiinnittää lisäksi huomiota siihen, etteivät uudet jäsenvaltiot ole ainoastaan valmistautuneet yhteisön säännöstön täytäntöönpanoon ja rakennerahastojen soveltamiseen, vaan tiedämme, että niiden piti myös perustaa maksu- ja valvontajärjestelmät legitiimiyttä, laillisuutta ja säännönmukaisuutta koskevien periaatteiden mukaisesti. Näin ollen ne pystyvät noudattamaan ongelmitta Euroopan parlamentin ja komission vaatimuksia, ja tällä tavoin ne toimivat aiempaa tehokkaamman, säännellymmän ja avoimemman EU:n puolesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Mulder, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, tänä iltapäivänä käsiteltävänämme oleva mietintö ei kaipaa selityksiä. Se on suora tulos jäsen Wynnin varainhoitovuoden 2003 vastuuvapautta koskevasta päätöslauselmasta. EU:n varat on saatava paremmin hallintaan. Tiedämme kaikki, ettei tilintarkastustuomioistuin ole pystynyt antamaan myönteistä tarkastuslausumaa 11 viime vuoden aikana. Komission ansioksi voidaan lukea se, että se hyväksyi lähes kaikki parlamentin suositukset, mikä on myönteistä.

Jäsenvaltiot suhtautuvat asiaan valitettavasti toisella tapaa ja huomattavasti synkemmin. Siksi tänä iltana on tarkoitus keskustella pääasiassa neuvoston kanssa. Minun on tunnustettava, etteivät neuvoston puheenjohtajan Winklerin tämäniltaiset vastaukset ja toteamukset juurikaan vakuuttaneet minua. Tässä päätöslauselmassa esittämämme pyynnöt eivät itse asiassa juurikaan eroa siitä, mitä joissain tapauksissa jo tapahtuu. Viittaamme edelliseen lausumaan, jossa pyydämme korkeinta poliittista päättäjää allekirjoittamaan ilmoituksen.

Tuossa päätöslauselmassa emme vaadi muuta kuin alemman tason ilmoitusta. Jos tarkastellaan maatalousmenoja koskevia nykykäytäntöjä, voidaan havaita, että on jo perustettu riippumattomat sertifiointilaitokset, jotka valvovat maksuviranomaisia ja toimittavat riippumattomia tarkastuksia. En ymmärrä, miksi jäsenvaltiot voivat hyväksyä tämän maatalousmenojen alalla mutteivät muiden talousarviomenojen, kuten rakennemenojen, alalla. Tämäniltaiseen keskusteluun liittyy joitakin ehtoja. Oletan, että neuvosto on tutustunut rahoitusnäkymiä koskevaan jäsen Böge päätöslauselmaan.

Pyydämme neuvoston päätösten johdosta lisää määrärahoja mutta myös parempaa varainhoidon valvontaa, mikä on päätarkoitus tässä mietinnössä, jonka toivottavasti hyväksymme huomenna.

 
  
MPphoto
 
 

  Bart Staes, Verts/ALE-ryhmän puolesta (NL) Arvoisa puhemies, tämä on todellakin ja ennen kaikkea neuvoston kanssa käytävä keskustelu. Haluan todeta, että ministerin puhe oli pettymys, sillä hän ei oikeastaan vastannut kysymyksiimme, vaikka juuri nyt kansalaisten luottamus EU:hun on ennenkuulumattoman heikko. Komission jäsen Wallström esittelee huomenna viestintää koskevan valkoisen kirjan, jolla on tarkoitus lisätä luottamusta EU:hun, mutta minun mielestäni tuhannetkaan valkoiset kirjat tai toimenpiteet eivät riitä, jos EU ei onnistu käyttämään varojaan viisaasti.

Siksi kysyn teiltä jälleen kerran, miksi pyritte saamaan aikaan järjestäytynyttä vastuunpakoilua? Miksi te neuvostossa annatte jäsenvaltioiden vastuulle 80 prosenttia EU:n varoista sen sijaan, että varmistaisitte, että varoja käyttävät yksittäiset jäsenvaltiot ja alueet voisivat todeta, että niiden varainkäyttöä valvotaan asianmukaisesti ja varoja käytetään viisaasti? En ymmärrä, miksei neuvosto voi taipua parlamentin tahtoon tässä tapauksessa. Mielestäni teette asiat parlamentille todella vaikeiksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Jeffrey Titford, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Kansalliset hallinnointia koskevat ilmoitukset! Arvoisa puhemies, haluaisin tiedustella komission jäsen Kallasilta, ovatko nämä kuten EU:n omat tilit, jotka komission pääjohtajat hyväksyvät varaumin, koska heillä ei ole mitään käsitystä siitä, mihin rahat ovat menneet. Nimittäin jos näin on, minusta tässä yritetään paikata katkennutta valtimoa laastarilla eli tehdään liian vähän liian myöhään.

Kuten kaikki tietävät, minä en usko Euroopan unioniin vaan pidän sitä demokratian vihollisena, joten lähestymistapani on päinvastainen. Yhdenkään valtion ei pitäisi syytää veronmaksajien rahoja korruptoituneeseen järjestelmään. EU:n omat tilintarkastajat ovat hylänneet EU:n tilit jo 11 vuonna peräkkäin, ja tämä heikkoluonteinen yritys muuttaa järjestelmää on minusta sama kuin valtava määrä kultapölyä kaadettaisiin siivilän läpi miettien: "Jaa, ehkäpä meidän pitäisi tukkia muutama näistä rei'istä". Kukaan ei pohdi, onko kultapölyä yleensäkään järkevää kaataa siivilään. Sen hukkaan heittäminen voidaan estää yksinkertaisesti lopettamalla sen kaataminen siivilään.

Kehotankin läsnä olevia jäseniä palamaan kotimaihinsa ja vetoamaan kiireellisesti maiden hallituksiin, jotta ne keskeyttäisivät rahan syytämisen EU:lle. Niiden pitää yksinkertaisesti lopettaa tämän hirviömäisen diktatuurin rahoittaminen, sillä se ei millään tavalla kunnioita hallituksia eikä Euroopan kansalaisia. Kotimaassani sanotaan, että oma suu on lähinnä. Säästetään rahat, jotka tällä hetkellä tuhlataan EU:hun ja joista suurin osa menetetään joka tapauksessa petosten ja korruption vuoksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Hyvä jäsen Titford, pyydän teitä hillitsemään itsenne. Syytitte EU:n toimielimiä kahteen otteeseen rikoksista. Sanoitte "petos" ja "korruptio" kahteen kertaan. Pyydän, että muistatte tulevaisuudessa, että parlamentissa esitetyille syytöksille henkilöitä tai toimielimiä vastaan on oltava näyttöä. Muussa tapauksessa käytätte väärin parlamentin jäsenen puheoikeutta.

 
  
MPphoto
 
 

  Hans-Peter Martin (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, on hyvin epätavallista, että parlamentin keskustellessa raha-asioista edelliset puhujat ovat puhuneet huomattavasti suorempaan kuin minä aion tehdä. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, vaikken edes uskalla uneksia kansallisesta vastuullisuudesta, en kuitenkaan ole unohtanut, mitä Itävallan liittokansleri totesi teidän paikallanne täällä parlamentissa EU:n varoihin perustuvista tuista. Liittokansleri Schüssel totesi neuvoston puheenjohtajan asemassa, että nämä tiedot olisi täysin perusteltua julkistaa, jotta ihmiset tietäisivät, minne rahat ovat todellisuudessa menneet. Toistan, että hänen mielestään nämä tiedot olisi täysin perusteltua julkistaa. Julkistakaa ne sitten!

Joissakin jäsenvaltioissa, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa, asioihin suhtaudutaan yleensä huomattavasti kriittisemmin, mikä on täysin selvää. Antakoon Itävalta seuraamisen arvoisen esimerkin ja kertokoon vihdoinkin, mihin nämä 80 prosenttia menevät. Kuka saa mitä, kuinka paljon ja milloin.

Toinen pyyntöni lienee teistä hieman helpompi toteuttaa. Liittoutukaa oman poliittisen ryhmänne kanssa, erityisesti jäsen Gräßlen kanssa. Hän tekee muutoksia uuteen varainhoitoasetukseen, josta on tarkoitus tehdä käytännössä toteuttamiskelpoinen. Sen avulla pystytte helposti torjumaan perusteettoman arvostelun edellyttäen, että te itse toimitte avoimemmin.

 
  
MPphoto
 
 

  Paulo Casaca (PSE). – (PT) Mielestäni tämä on ollut erittäin hyödyllinen keskustelu EU:n talousarvion valvontamenettelyistä. Keskeisintä on lainsäädännön selkeyttäminen. Mielestäni sekä rakennerahastojen että yhteisen maatalouspolitiikan osalta on niin, että asetuksista käy selvästi ilmi, että jäsenvaltioiden on toimitettava riippumaton etukäteis- ja jälkikäteistarkastus. Näitä asetuksia ei ole muutettu sen jälkeen, kun voimassa olevaa rahoitussuunnitelmaa ryhdyttiin soveltamaan. Mielestäni tässä yhteydessä on ensisijaisesti varmistettava, että jäsenvaltiot noudattavat asetuksia ja että komissio valvoo asetusten noudattamista. Muutoin vastuualueet hämärtyvät.

Haluankin kehottaa molempia toimielimiä selvittämään, kuinka hyvin yhteisön asetuksia on noudatettu etukäteen ja jälkikäteen toimitettavien tarkastusten osalta, jotta saadaan tarvittavat tiedot toimien toteuttamisen perustaksi.

Haluan lopuksi sanoa sanasen tiedoista, jotka koskevat yhteisön varojen saajia. Pyysin näitä tietoja mietinnössäni, jonka laadin muutama vuosi sitten, ja olen tyytyväinen, että komission jäsen Kallas on noudattanut aloitettani. Toivon, että arvostellessanne poliittisia päättäjiä toimien avoimuuden puutteesta muistatte, että parlamentti vaati avoimuutta jo muutama vuosi sitten laatimassani mietinnössä.

 
  
MPphoto
 
 

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, olen ottanut toteamuksenne tarkkaan huomioon ja välitän ilmaisemanne mielipiteet luonnollisesti neuvostolle. Haluan kuitenkin toistaa erään asian: olen täällä neuvoston ja jäsenvaltioiden edustajana. Toisin sanoen neuvoston puheenjohtajavaltion ilmaisemat mielipiteet ovat neuvoston yksimielisen äänestyksen perusteella ilmaistuja mielipiteitä. Pahoittelen, jos olen tuottanut pettymyksen joillekin teistä, mutta tässä vaiheessa en voi sanoa muuta. Voin kuitenkin toistaa, että olemme lupautuneet tutkimaan varainhoitovuoden 2004 vastuuvapausmenettelyn yhteydessä komission laatimaa toimintasuunnitelmaa. Toivottavasti hyväksytte tämän. Voin vakuuttaa myös, että neuvosto jatkaa komission tukemista sen pyrkiessä osallistumaan aktiivisesti varanhoitoon kaikilla tasoilla.

On täysin selvää, että neuvosto omaksuu vastuunsa, jota sillä ei ole mitään aikomusta pakoilla. Jatkamme työskentelyä komission kanssa sellaisen ratkaisun löytämiseksi, jonka voivat hyväksyä kaikki, myös kaikki parlamentin jäsenet. Pelkäänpä, että tässä oli kaikki, mitä voin sanoa, sillä puheenjohtajavaltio Itävallan puheenjohtajuuskausi on vielä aivan alussa.

 
  
MPphoto
 
 

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, paljon kiitoksia tästä keskustelusta. Aihe vaikuttaa hyvin tekniseltä. On erittäin vaikea selittää yleisölle, mitä tämä tarkastuslausuma itse asiassa tarkoittaa. Meidän on kuitenkin löydettävä yhdessä ratkaisu, joka ei johda sellaiseen erittäin kielteiseen poliittiseen tilanteeseen, jossa joudutaan myöntämään, ettei varanhoito ole hallinnassa. Toivonkin, että neuvosto ja jäsenvaltiot ottavat huomioon nämä uudet perusteet työskentelynsä yhteensovittamiselle. Maksuviranomaiset ja muut toimeenpanevat viranomaiset toimivat jo näin. Antakaamme yksi yhdennetty lausuma, joka tarjoaa myönteistä näyttöä myös tilintarkastustuomioistuimelle. Pyrkikäämme löytämään ratkaisu.

Kuten aiemmin mainitsin, komissio on täysin tietoinen niistä komission sisäisistä aloista, joilla tilintarkastustuomioistuin on havainnut paljon sisäisten politiikkojen sekä tutkimuksen ja kehittämisen virheitä. Toimintasuunnitelma sisältää 16 toimea, joista ainoastaan yksi on kohdennettu suoraan jäsenvaltioille. Toivon kuitenkin, että yhteistyö kantaa hedelmää.

Haluan tehdä tosiseikkoihin pohjautuvan huomautuksen väitteestä, jonka mukaan tilintarkastustuomioistuin on hylännyt tilimme. Tämä ei ole totta. Virkakauteni aikana tilintarkastustuomioistuin ei koskaan ole hylännyt tilejämme. Se ei aina pysty varmuudella toteamaan tilien perustana olevien toimien laillisuutta ja asianmukaisuutta, kuten perustamissopimuksessa määrätään. Tämä tarkoittaa, ettei se pysty menemään takuuseen siitä, että miljoonat tapahtumat on asianmukaisesti tarkastettu. Tämä on totuus.

Toimittajia tavatessamme on lisäksi erittäin tärkeää antaa oikea kuva asian monimutkaisuudesta. Varainhoito ja sen valvonta ovat valtava kokonaisuus. Talousarvion toteuttamista koskeva vastuuvapaus sisältää miljoonia yksityiskohtia. Parempi käsitys kokonaisuudesta auttaa varmasti.

 
  
MPphoto
 
 

  Jeffrey Titford (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan pitää työjärjestyspuheenvuoron 145 artiklan perusteella. Pelkäänpä, että vallitsee väärinkäsitys siitä, mitä teemme täällä. Luulin, että puhumme hallinnointia koskevista säännöistä, ja vaadimme näitä sääntöjä siksi, että rahaa on mennyt hukkaan.

Talousarvion valvontavaliokunnan jäsenenä tehtävänäni on aina ollut selvittää, missä yhteyksissä rahaa on tuhlattu tai käytetty väärin ja missä on tehty virheitä – komission jäsenen Kallasin sanoin. Olin siinä luulossa, että vaadimme näitä ilmoituksia siksi, että jäsenvaltiot voisivat selvittää, missä tuhlausta ja petoksia ja ehkä jopa korruptiota on tapahtunut. Puheenvuorossani ilmaisemani mielipiteet koskivat näitä asioita.

 
  
MPphoto
 
 

  Terence Wynn (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, pidän työjärjestyspuheenvuoron 108 artiklan nojalla. Kyse oli kuusi kysymystä sisältävästä suullisesta kysymyksestä. Lisäsin siihen tänä iltana suullisesti seitsemännen kysymyksen, mutta emme ole vielä saaneet vastausta yhteenkään niistä. Voisiko puheenjohtajavaltio antaa meille vastaukset edes kirjallisina?

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Hyvä jäsen Wynn, saatte vastaukset kirjallisina.

Hyvä jäsen Titford, kunnioitan täysin kaikkia tässä parlamentissa ilmaistuja poliittisia mielipiteitä. Siksi en keskeyttänyt teitä vaan annoin teidän puhua loppuun. Huomautin ainoastaan, että parlamentissa käyttämämme kielen olisi ilmennettävä mielipiteitämme ja poliittisia kantojamme. Huomautin ystävällismielisesti tämän istunnon puhemiehenä, että meidän pitäisi käyttää kieltä ja sanoja, jotka eivät ole tarpeettoman loukkaavia ja epäkunnioittavia. Hyvä jäsen Titford, muilta osin teillä on täysi oikeus ilmaista mielipiteenne täällä.

Olen vastaanottanut yhden työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen(1).

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.00.

 
  

(1) Ks. pöytäkirja.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö