Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 2. helmikuuta 2006 - Bryssel

1. Istunnon avaaminen

Puhetta johti
varapuhemies COCILOVO

(Istunto avattiin klo 9.00.)

2. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja

3. Euroopan viestintästrategia – Valkoinen kirja

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu komission tiedonannosta "Euroopan viestintästrategia – Valkoinen kirja".

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, kiitän teitä ja arvoisia parlamentin jäseniä siitä, että olette täällä tänä aamuna. Kiitän mahdollisuudesta saada esitellä teille komission eilisessä istunnossaan hyväksymä valkoinen kirja eurooppalaisesta viestintäpolitiikasta.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun puhun tästä valkoisesta kirjasta parlamentissa. Mainitsin sen ensimmäisen kerran keskustelussa Herreron mietinnöstä, joka on ollut merkittävä viitetausta työlleni. Valkoisen kirjan valmisteluvaiheessa kerroin säännöllisesti Euroopan parlamentille ajatuksistani, tapasin poliittisia ryhmiä, valiokuntia ja niin edelleen, ja olen varma, että valkoisessa kirjassa esitetyt keskeiset käsitteet ja viestit ovat aivan tuttuja monille teistä.

Saamani palautteen ja kannustuksen perusteella uskon, että kaikkein sitoutuneimmat ja arvokkaimmat liittolaiseni tämän tiedonannon osalta löytyvät parlamentista. Tiedonannossa on ennen kaikkea kyse demokratiasta. Kansalaisilla on oikeus tietää, mitä Euroopan unioni tekee ja mitä se edustaa, ja kansalaisina heillä on myös oikeus osallistua täysimääräisesti Eurooppa-hankkeeseen. Tämä on valkoisen kirjan keskeinen viesti.

Euroopan unionin ja sen kansalaisten välillä on huolestuttava kuilu. Eurobarometrikyselyissä seitsemän kymmenestä sanoo tietävänsä vain vähän tai ei mitään Euroopan unionista. Puolet vastanneista on sitä mieltä, ettei heidän äänellään ole merkitystä Eurooppa-asioissa. Luottamus unionin toimielimiä kohtaan heikkenee ja niiden kansalaisten määrä, jotka uskovat unionin tuovan etuja heille tai heidän kotimaalleen, pienenee. Havainto viestintäkuilusta Euroopan unionin ja sen kansalaisten välillä ei ole uusi asia. Se on ollut keskustelunaiheena EU-piireissä ainakin Maastrichtin sopimuksen voimaantuloa vuonna 1992 edeltäneistä kansanäänestyksistä asti. Tältä kannalta viimevuotiset kansanäänestykset perustuslakisopimuksesta olivat tyly muistutus.

Euroopan unionin ja sen kansalaisten välisen kuilun kurominen umpeen on nyt entistäkin tärkeämpää. Edistyäkseen Eurooppa-hankkeen on oltava ankkuroitu kansalaisten toiveisiin ja odotuksiin. Sen on kuuluttava kansalaisille eikä pelkästään Brysselissä tai muutamassa suuressa eurooppalaisessa pääkaupungissa toimivalle pienelle eliitille. Valkoinen kirja on komission ehdotus tähän haasteeseen vastaamiseksi ja perustan luomiseksi Euroopan unionin viestintäpolitiikalle.

Minkä pitäisi olla eurooppalaisen viestintäpolitiikan pääasiallinen tavoite? Valkoisessa kirjassa esitetään perusteet sellaisen toimivan eurooppalaisen julkisen foorumin kehittämiselle, jossa eurooppalainen keskustelu voidaan käynnistää ja johon kansalaiset voivat osallistua. Euroopan parlamentti omaksui tämän käsityksen jokin aika sitten innokkaasti, ja sillä on nyt keskeinen asema viestintäpolitiikkaa koskevassa komission näkemyksessä.

Valkoisessa kirjassa korostetaan, että on tärkeää kehittää aito eurooppalainen poliittinen kulttuuri yleiseurooppalaisine poliittisine ryhmittymineen ja yleiseurooppalaisine tiedotusvälineineen sekä foorumi tai kohtauspaikka, jossa kansalaiset voivat kohdata ja keskustella yhteistä etua koskevista asioista. Selvennän kuitenkin välittömästi, ettei tällä mitenkään korvata tai heikennetä kansallisen, alueellisen tai paikallisen tason poliittisten rakenteiden asemaa tai tiedotusvälineiden toimintaa. Päinvastoin, tällä täydennetään niitä.

Kenties kiireisin tarve eurooppalaisen poliittisen kulttuurin luomiseksi on tarve varmistaa, että unioniasiat näkyvät kansallisessa, alueellisessa ja paikallisessa keskustelussa. Euroopan julkisen foorumin kehittäminen on luonnollisesti kauaskantoinen hanke, jonka toteuttaminen vie aikaa. Se ylittää komission vastuualan. Tämän vuoksi Euroopan parlamentin asema on ratkaiseva, mutta tiedämme, että onnistuminen riippuu siitä, ovatko kaikki asianosaiset – ja ensisijaisesti jäsenvaltiot – valmiita sitoutumaan ja kantamaan vastuuta.

Valkoinen kirja on näin ollen kaikkien EU:n toimielinten, Euroopan unionin hallitusten ja poliittisten puolueiden, kansalaisyhteiskunnan ja tiedotusvälineiden toimintakehotus kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Siinä ehdotetaan, että alamme työskennellä viidellä keskeisellä alalla. Ensin on määritettävä yhteiset periaatteet. EU:n viestintäpolitiikan on perustuttava perustavaa laatua olevaan tunnustukseen, että kaikilla EU:n kansalaisilla on tiettyjä oikeuksia, esimerkiksi oikeus saada tasapuolista ja kattavaa tietoa EU:sta, oikeus kuulla kaikki EU:ta koskevat näkökannat sekä oikeus tulla poliittisten päätösten tekijöiden kuulemiksi.

Valkoisessa kirjassa ehdotetaan, että yhteiset periaatteet ja normit voitaisiin esittää yhdessä puiteasiakirjassa, esimerkiksi eurooppalaisessa viestinnän peruskirjassa tai käytännesäännöissä. Tavoitteena olisi saada kaikki keskeiset toimijat sitoutumaan kyseisten periaatteiden noudattamiseen. Sitoutuminen olisi vapaaehtoista. Tarvitsemme yhteisiä periaatteita, jotka ohjaavat yhteistä toimintaamme ja antavat viestintätoimillemme uskottavuutta ja legitimiteetin. On tehtävä selväksi, ettei EU:n viestinnässä ole kyse unionin markkinoinnista tai propagandan tuottamisesta vaan demokratiamme edistämisestä. Tarjoamme kansalaisille välineen, jolla he voivat arvioida, kunnioitetaanko heidän oikeuksiaan.

Toinen tehtäväala, jota valkoisessa kirjassa ehdotetaan, on kansalaisten äänen saaminen kuuluviin. Kuinka EU:n viestintäpolitiikalla voidaan edistää tätä? Valkoisessa kirjassa esitetään kolme päätavoitetta: kansalaisvalistuksen yhteinen tehostaminen, kansalaisten yhteydet toisiinsa sekä kansalaisten ja hallintoviranomaisten yhteydet. Kansalaisvalistus kuuluu kansalliseen tai alueelliseen vastuualaan, mutta EU voi tuoda siihen lisäarvoa. EU voi auttaa varmistamaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja helpottaa yhteisten välineiden kehittämisessä, jotta eurooppalaista ulottuvuutta voidaan käsitellä laajemmin. Törmään tähän asiaan jatkuvasti matkustaessani jäsenvaltioissa. Opettajat ja kaikki toimintaan osallistuvat kysyvät: "Onko meidän todella keksittävä pyörä uudelleen? Eikö käytäntöjä, aineistoa ja kokemuksia voitaisi vaihtaa tehokkaammin?"

On kehitettävä uusia foorumeja Eurooppa-asioita koskevalle keskustelulle, jotta voidaan rakentaa keskinäistä luottamusta, kunnioitusta ja yhteistyöhalukkuutta yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Myös asianmukainen kaksisuuntainen viestintä kansalaisten ja viranomaisten välillä on olennaista hyvinvoivassa demokratiassa. On vahvistettava nykyistä suuntausta, jossa pyritään tekemään EU:n toimielimistä entistä vastaanottavaisempia, avoimempia ja kaikkien saavutettavissa olevia.

Kolmas ala, jolla valkoisessa kirjassa ehdotetaan toimintaa, ovat tiedotusvälineet ja uusi teknologia. Tiedotusvälineet ovat tärkeässä asemassa Euroopan viestintäpolitiikassa, ja on hyvin tärkeää, että julkiset toimielimet kaikilla hallinnon tasoilla löytävät innovatiivisia tapoja tehdä yhteistyötä kansallisten, alueellisten ja paikallisten tiedotusvälineiden kanssa. Meidän on myös keskusteltava siitä, kuinka varmistetaan kaikkien näkemysten tasapuolinen esiintyminen keskusteluissa, ja siitä, kuinka voimme tarjota kansalaisille kattavaa, tasapuolista ja asiapitoista tietoa lukuisten eri kanavien kautta. Lehdistön, radion ja television lisäksi tämä koskee myös Internetiä. Kuten olette jo saaneet kuulla tiedotusvälineistä, yksi ehdotuksista on, että päivitämme nykyistä Europe by Satellite -palvelua – toimielinten yhteistä palvelua – ja esimerkiksi alueellista televisiotoimintaa, joka koskee EBS-palvelun käyttäjiä.

Neljäs toiminta-ala on yleisen mielipiteen selvittäminen. Tämä on haaste poliittisten päätösten tekijöille. Heidän on seurattava yleistä mielipidettä Euroopassa, sillä kansalaisten näkemykset voivat missä tahansa asiassa vaihdella todella rajusti eri valtioiden tai alueiden kesken. Euroopan komissio on ollut tärkeimpiä nykyaikaisten mielipidetutkimuksen välineiden, esimerkiksi Eurobarometri-selvitysten, kehittäjiä. Valkoisessa kirjassa kannustetaan käymään keskustelua siitä, kuinka voimme parantaa näiden välineiden käyttöä entistä syvällisempien selvitysten tekemiseksi ja niiden hyödyntämiseksi entistä tehokkaammin poliittisen päätöksentekomenettelyn perustana.

Viides yhteisen keskustelun ala on yhteistyön tehostaminen. Kutsumme sitä "yhteistyön lisäämiseksi". Kuinka EU:n hallitukset voivat tehdä tiiviimpää yhteistyötä keskenään ja Brysselin kanssa kansalaisille tiedottamisen ja heidän kuulemisensa aloilla? Kuinka Euroopan unionin toimielimet voivat tehdä entistä tehokkaampaa yhteistyötä ja hajauttaa toimintaansa? Paikallis- ja alueviranomaisilla on hyvät mahdollisuudet todelliseen keskusteluun kansalaisten kanssa. Kuinka he voisivat parhaiten kanavoida paikallisten yhteisöjen näkemykset Brysselin päätöksentekijöille? Mitä poliittiset puolueet ja kansalaisjärjestöt voisivat vielä tehdä lisätäkseen yleistä tietoisuutta Eurooppa-asioista ja stimuloidakseen julkista keskustelua?

Komissiolla ei ole valmiita vastauksia kaikkiin näihin kysymyksiin, emmekä halua luennoida muille asianosaisille, mitä niiden olisi tehtävä. Tämän vuoksi valkoisessa kirjassa käynnistetään laaja-alainen kuulemismenettely ja kehotetaan kaikkia asianosaisia pohtimaan huolellisesti näitä kysymyksiä ja esittämään omia ajatuksiaan. Emme ole koskaan järjestäneet kuulemismenettelyä viestinnästä Euroopassa. Nyt on korkea aika tehdä näin, jos vakavasti haluamme saada kansalaiset keskeiseen asemaan toiminnassamme. Toivon Euroopan parlamentista läheisintä liittolaistamme ja tukijaamme tässä menettelyssä. Yhteistyörakenteet ovat jo olemassa, ja niiden pohjalta voimme kehittää ja koordinoida työtämme.

Lopuksi haluan lainata filosofi John Deweyta. Hänen mukaansa sanoilla yhteinen, yhteisö ja viestintä (common, community ja communication) on muutakin yhteistä kuin sanallinen yhteys. Kokeilkaamme täysimääräistä ja täsmällistä viestintää, erilaisia kokemuksia, varsinkin, jos ne ovat jokseenkin pulmallisia, ja huomaamme oman asenteemme kokemusta kohtaan muuttuvan.

Viestintä helpottaa ymmärtämistä, yhteisten arvojen rakentamista ja yhteisöjen luomista. Tätä Euroopan unioni tarvitsee enemmän kuin mitään muuta. Kiitos tarkkaavaisuudestanne. Odotan kuulevani mielipiteenne.

  Struan Stevenson, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa komission jäsen Wallström, kiitän teitä hyvin mielenkiintoisesta ja hyvin julki tuodusta valkoisesta kirjasta. PPE-DE-ryhmän puolesta olen hyvin tyytyväinen valkoiseen kirjaan eurooppalaisesta viestintäpolitiikasta. Se ilmestyy aikana, jona unionin ja sen kansalaisten välinen kuilu kasvaa edelleen. Äänestäjäkunnassamme on havaittavissa vieraantumisen tunne Brysseliä kohtaan, vieraantuminen sen toimielimistä ja politiikasta yleensä. Vuoden 2004 heikko äänestysinto oli valitettavasti selkeä muistutus siitä, että EU:n on opittava viestimään enemmän kansalaisten kanssa.

Ei kuitenkaan ole kyse pelkästään siitä, että tarvittaisiin lisää eurooppalaista viestintää, tarvitsemme parempaa viestintää. Parempi viestintä edellyttää, että myös kuunnellaan enemmän. Arvoisa komission jäsen, unionin johtajat ovat menettäneet yhteyden kansalaisiin, ja olen samaa mieltä kanssanne, kun toteatte tiedonannossanne, että kansalaiset odottavat unionin tarjoavan heille takeet vauraudesta, solidaarisuudesta ja turvallisuudesta globalisaation yhteydessä. Kansalaiset eivät ole huolestuneita toimielinuudistukseen liittyvistä pikkuseikoista, he ovat huolissaan työpaikoistaan, he ovat huolissaan 20 miljoonasta eurooppalaisesta työttömästä, joten kannatan kovasti uutta lähestymistapaanne, jossa siirrytään yksisuuntaisesta viestinnästä vahvistettuun vuoropuheluun, Brysseliin keskittyneestä yhä hajautetumpaan lähestymistapaan ja – kuten tiedonannossa toteatte – toimielinkeskeisestä kansalaiskeskeiseen viestintään.

Olen todellakin pyrkinyt tähän vaalipiirissäni Skotlannissa. Käynnistin kouluissa kirjoituskilpailun koululaisten mielenkiinnon herättämiseksi Eurooppa-asioihin. Olen jopa menossa huomenna tapaamaan Aberdeenin valtuuston johtajia kertoakseni heille rahoitusnäkymistä, ja se on eurooppalaista viestintää käytännössä. Teidän on kuitenkin varmistettava, ettei tämä valkoinen kirja jää pelkäksi kuulemisharjoitukseksi, vailla seurauksia ja irrallaan juuri niistä ihmisistä, joita sillä pyritään tavoittamaan. Olemme täällä unionissa oikein hyviä väittelemään mutta huonompia lupaustemme pitämisessä.

Toiminnan on seurattava ajatuksiamme. Kun mainitsitte Erasmus- ja Kansalaisten Eurooppa -ohjelmien merkityksen EU:n ja sen kansalaisten välisen kuilun kiinni kurojana, pohdin eikö tämä ole hieman ristiriitaista, kun näiden ohjelmien määrärahoja on itse asiassa leikattu merkittävästi vuoden 2006 talousarviossa. Tarvitaan kenties enemmän tietoa ja yksityiskohtia siitä, kuinka te itse asiassa aiotte rahoittaa tämän valtavan PR-toimintastrategian.

Viestintä, avoimuus, asiakirjojen avoin saatavuus ja osallistuminen poliittisten päätösten tekoon eivät ole täysin kehittyneitä edes meidän parlamentin jäsenten, EU:n edustajien kesken. Parlamentti edustaa juuri niitä ihmisiä, joiden kanssa pyrimme viestintään, mutta valitettavasti parlamenttia ei kuulla tarpeeksi, tai usein sitä kuullaan vasta liian myöhään. Usein sitä ei kuunnella, ja usein neuvoston selittämätön ja vaikeaselkoinen toiminta on ristiriidassa parlamentin kannan kanssa. Arvoisa komission jäsen, tämän vuoksi kehotan teitä, vaikka olenkin hyvin tyytyväinen tavoitteisiinne ja pyrkimyksiinne, harkitsemaan vielä yhden kohdan lisäämistä kansanvaltaa, kuulemista ja keskustelua koskevaan k-suunnitelmaanne. Se olisi päätöksenteko: päätös toimia.

(Suosionosoituksia)

  Jan Marinus Wiersma, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, olemme perustellusti huolissamme Euroopan unionin viestintäongelmista, ja yhtä perusteltu on valkoisen kirjan otsikko, jonka mukaan kansalaiset otetaan mukaan keskusteluun Euroopasta. Diagnoosi on selkeä, ja valkoisessa kirjassa esitetään yksityiskohtaiset lääkemääräykset ongelman ratkaisemiseksi.

Haluan kiittää lämpimästi komission jäsentä hänen työstään, kun hän on vienyt meidät näin pitkälle tämän ratkaisevan ongelman käsittelemisessä. Keskustelemme myöhemmin yksityiskohtaisesti monista ryhmien ehdotuksista. Haluan käyttää tätä tilaisuutta esittääkseni joitakin yleisiä huomioita tiedonannosta yleisesti.

Viestinnässä vähemmän on enemmän. Hyvässä viestinnässä on olennaista esittää voimakas viesti yksinkertaisella kielellä. Meidän on selitettävä kansalaisille, mitä teemme ja miksi sillä on heille merkitystä. Kun he ymmärtävät, että päätöksemme koskevat heidän etuaan, he hoitavat itse julkisen keskustelun.

Valkoisessa kirjassa etsitään mekanismeja, menettelyjä ja uutta teknologiaa viestintäkanavien tukemiseksi. Tämä on hyvä asia, mutta siinä ei käsitellä näitä viestintäkanavia pitkin lähetettävien viestien laatua. Siinä puhutaan kansalaisten yhteyksistä toisiinsa ja julkisesta keskustelusta. Me hyväksymme tämän. Kuitenkin ennen kuin ihmiset voivat tehdä mitään tällaista, heidän on välitettävä. Vasta sitten he voivat olla täysivaltaisia. Meidän on näytettävä heille, miksi heidän olisi välitettävä siitä, mitä Euroopan unioni tekee. Vastuu näiden ongelmien käsittelemisestä on meillä kaikilla – kaikilla toimielimillä – eikä pelkästään alakerran lehdistötoimistolla. Tämän vuoksi kumppanuus on myös merkittävä valkoisessa kirjassa esitetty käsite.

Kuten sanoin, olisi hyvä investoida uusiin Internet-sivustoihin ja omiin televisiokanaviin, mutta ovellamme on jo maailman suurin akkreditoitujen kirjeenvaihtajien ryhmä: 1300 toimittajaa, jotka ovat innokkaita kertomaan laadukkaita tarinoita kaikkialle maailmaan. Jos me tuotamme toimittajille ajankohtaisia ja uutisten arvoisia tarinoita, siitä seuraa otsikoita, Internet-sivuja, uusia televisiokanavia ja julkista keskustelua.

Todellisuudessa suurin osa viestintäpyrkimyksistämme kuitenkin epäonnistuu, koska EU epäonnistuu perusasioissa. EU tarjoaa yhden koon ilmoituksia sen sijaan, että ryhdyttäisiin rasittaviin toimiin ja etsittäisiin uusia viestejä, jotka kiinnittäisivät erityisten tiedotusvälineryhmien mielenkiinnon eri valtioissa ja eri alueilla.

Valkoisessa kirjassa korostetaan perustellusti jonkin verran mielipidekyselyjä ja tarvetta ymmärtää eurooppalaista julkista mielipidettä. Jos tätä resurssia kuitenkin käytetään asianmukaisesti, miksi komissio tuo sinnikkäästi esiin niin epäsuosittuja ehdotuksia kuin esimerkiksi satamapalveluja koskeva direktiivi, jota käsittelimme kuukausi sitten? Valkoisessa kirjassa puhutaan tarpeesta kuunnella kansalaisia, ja tämä tarve on aivan todellinen. Tässä oli kyse siitä, ettei komissio kuunnellut edes omaa parlamenttiaan, puhumattakaan kansalaisista. Tässä yhteydessä ei ole riittävää sanoa, että unionin on kuunneltava kansalaisia: sen on myös toimittava sen mukaisesti, mitä he sanovat. Miksi ihmiset puhuisivat meille Brysselissä, jos heille ei vakuuteta, että heidän sanomisillaan on merkitystä tai että heidän sanomisensa voi muuttaa sitä, mitä aiomme tehdä?

Kannatan valkoista kirjaa, koska sillä käynnistetään todella tarpeellinen keskustelu. Parlamentin on syytä olla tyytyväinen komission merkittävään panokseen. Meidän on parlamentissa tehtävä osuutemme sen varmistamiseksi, että Euroopan unioni kehittyy kansalaisten tuella ja että se palvelee heidän etujaan parhaalla mahdollisella tavalla.

  Gérard Onesta, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa komission jäsen Wallström, tiedonantonne valkoisesta kirjasta alkoi oikein hyvin, ainakin koska luin ensimmäiseltä sivulta, että itse viesti on olennainen osa viestintää.

Tämän vuoksi oletin löytäväni poliittisen analyysin siitä, mikä on aiheuttanut yhteyksissä häiriön, jonka kaikki – te, me, aivan kaikki – voivat havaita kansalaisten ja unionin toimielinten välillä. Tältä osin myönnän pettyneeni, sillä itsekritiikki ei yllä kyseistä virkettä pitemmälle. Teidän mielestänne meidän on vain puhuttava myönteisemmin unionista ja tämä ilmeisesti palauttaa kansalaisten entisen luottamuksen toimielimiin ja yhteisöhankkeeseen. Voidaanko kuitenkaan vakavissaan väittää, ettei komission puheenjohtaja Barroson tiimin täysin hyväksymillä liberaaleilla tavoitteilla ole jotain vaikutusta kaikkeen siihen, mikä perustellusti huolestuttaa EU:n kansalaisia?

On totta, että esitätte asiakirjassanne joitakin linjoja noudatettaviksi. Asiakirjaan sisältyy joitakin houkuttelevia malleja, kuten hajauttaminen, osallistaminen ja kulttuuri, mutta mitä asiasisältöä siinä on näiden termien lisäksi? Minusta vaikuttaa siltä, että sekoitatte viestinnän vuoropuheluun. Demokratia ei merkitse pelkkää viestintää. Se on ennen kaikkea valtioiden aitoa osallistumista toimielintensä kautta. Kun puheenjohtaja Barroso sanoi meille kesän lopulla: "Olen ymmärtänyt viestin, perun tekstit, joista emme ole yhtä mieltä", ja peruutti kymmeniä tällaisia tekstejä mutta säilytti palveludirektiivin, minusta tuntui, etten ajanut kansanäänestyksessä samaa asiaa kuin hän, ja tätä en voi sietää. Itse en katsonut, että työntekijöiden suojelemista koskeva direktiivi aiheutti ongelmia, toisin kuin palveludirektiivi, johon liittyy käytännön ongelmia. Ei riitä, että politiikkaa naamioidaan, sitä olisi kenties muutettava.

Minusta vaikuttaa siltä, että lähestymistapanne on varsin teknokraattinen ja elitistinen. Erasmus on loistava ohjelma, mutta kuten edellinen puhuja totesi, sillä ei ole suurta merkitystä kansallisvaltioille, sillä meillä ei ole resursseja antaa sille merkitystä. Kun sanomme luottavamme uuteen teknologiaan, joka vaikuttaa vastaukselta kaikkeen, olemme yhtä harhateillä kuin uskoessamme, että Internet-sivustojen moninkertaistaminen on riittävä tapa käsitellä niitä ongelmia, joita syntyy kansalaisten EU:ta koskevista mielipiteistä – ongelmia, joista olemme lisäksi tietoisia. Onko meidän todella käynnistettävä yhä uusia Eurobarometri-selvityksiä saadaksemme tietää, että kansalaisten huolet liittyvät yritysten siirtämiseen, sosiaaliseen epävarmuuteen, epätietoisuuteen, terveyskriiseihin ja ympäristökatastrofeihin? Olen jokseenkin varma, että Eurobarometri-selvitykset paljastavat sen, minkä juuri sanoin yhdessä ainoassa virkkeessä.

Mitä resursseja tarjotaan näihin huoliin vastaamiseksi? Kun toimin Prince-ohjelman valmistelijana vuoden 2005 talousarvion yhteydessä, muistan komission ehdottaneen ohjelman varojen puolittamista, ja tämä tapahtui sen jälkeen, kun perustuslakiehdotuksesta oli järkyttävällä tavalla äänestetty kaksi kertaa "ei". Sen jälkeen parlamentti kasvatti määrärahat kuusinkertaisiksi.

Arvoisa komission jäsen, aikomuksenne ovat kiitettäviä, mutta niin kauan kun ette tarkenna, mille haluatte saada tukea poliittisella tasolla, on jälleen kerran turhaa tehdä työtä paketoinnin kanssa, sen pienen rusetin kanssa, jonka aiotte kietoa paketin ympärille. Viestinnän tarkistaminen on hyvä ajatus, mutta politiikan tarkistaminen on parempi.

  Jens-Peter Bonde, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, hyvä Margot, kauniiden sanojenne takana on se tosiseikka, että EU:n propagandaosasto halua lisää rahaa lisäpropagandaan. On määrä palkata lisää toimittajia kehumaan omia hyveitään ja perustaa uutistoimisto, jotta te voitte päättää, mitä joukkoviestimet kertovat EU:sta, ja jotta voitte lisätä jokaiseen uutiseen helposti ymmärrettävän viestin, jossa ylistetään EU:ta. Komissio ei tarvitse viestintäpolitiikkaa. Se tarvitsee avoimuutta ja demokratiaa.

Sen olisi aloitettava antamalla tilit parlamentin valvontaan. Antakaa EU:n tilintarkastajille pääsy kaikkiin menoihin, jotta he voivat seurata niitä. Julkaiskaa niiden nimet, joille maksetaan hyvien neuvojen antamisesta komission salaisissa työryhmissä. Avatkaa virallisten huomautusten laatikko, jotta äänestäjät ja vaaleilla valitut edustajat voivat nähdä, mistä lainsäädäntömme näkökohdista komissio ei pidä. Kertokaa meille, kuka komissiossa äänestää minkäkin asian puolesta. Onko komissiossa esimerkiksi henkilöitä, jotka ovat vastustaneet komission jäsenen Wallströmin viestintäsuunnitelmaa tai komission jäsenen Kallasin avoimuusaloitetta? Avoimuus, demokratia ja yhteys kansalaisiin on parempi kuin lisää rahaa PR:ään.

  David Hammerstein Mintz (Verts/ALE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Wallström, esitän hyvin konkreettisen ehdotuksen, sillä unionissa tarvitaan rohkeita ja mielikuvituksellisia toimenpiteitä, jotta unionin asiat saatetaan lähemmäksi kaikkia ja jotta voidaan edistää eurooppalaisen julkisen mielipiteen muodostumista.

Katson, että tarvitsemme kokeiluohjelman, jolla aloitetaan suuri eurooppalainen keskustelu ja avataan neuvoston istunnot, joissa ministerit keskustelevat kansalaisiin vaikuttavista asioista. Tarvitaan selkeät käytännesäännöt, joilla keskustelusta tehdään ymmärrettävää. Kaikkien perustuslakisopimukseen liittyvien ongelmien jälkeen uskon, että kokeiluhanke voitaisiin nähdä merkkinä halukkuudesta avoimuuteen ja avoimeen keskusteluun. Ehdotan hankkeeksi televisiokameroiden edessä käytävää julkista keskustelua Bolkesteinin direktiivistä.

Neuvoston avoimuudesta puhutaan paljon, mutta mitään konkreettista ei koskaan tehdä.

Näin saisimme kansalaiset puhumaan keskustelusta, jossa esitellään unioni kansalaisille ja jossa esitetään kannat selkeästi ja siten, että kansalaiset tietävät, mitä päätetään asioista, jotka koskevat päivittäin meitä jokaista.

Haluan vielä lisätä, että neuvoston työjärjestyksen 8 artiklan mukaan kuka tahansa komission tai neuvoston jäsen voi ehdottaa tällaista julkista keskustelua. Voitte itse ehdottaa tätä keskustelua.

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, kiitos arvokkaista näkemyksistänne, jotka koskivat valkoista kirjaa.

Ensinnäkin on ryhdyttävä toimeen. Jos puhumme kansalaisten tavoittamisesta, emme voi leikata ohjelmia, joilla pyritään juuri tähän. Tästä olemme ymmärtääkseni Euroopan parlamentin kanssa täysin samaa mieltä. Haluamme talousarvion, jota toivottavasti kasvatetaan eikä ainakaan pienennetä. Tämä on kantamme myös meneillään olevissa budjettineuvotteluissa. Teemme kantamme tähän täysin selväksi. Olemme varmasti samaa mieltä tässä asiassa.

Hyvä jäsen Wiersma, minusta esititte hyvin merkittävän ajatuksen, sillä tässä on kyse myös kansalaisten osallistumisesta. Olen jatkuvasti toistanut, ettei demokratia ole penkkiurheilua. Se edellyttää kansalaisilta sitoutumista, mutta heidän on myös voitava hankkia perustiedot siitä, mitä on meneillään ja kuinka he voivat vaikuttaa. Meillä on tämän vuoksi myös velvoite varmistaa, että saatavilla on esimerkiksi kansalaisvalistusta, jossa opetetaan, kuinka kaikki toimii ja kuinka saada äänensä kuuluviin menettelyssä.

Minusta palveludirektiivi on erinomainen esimerkki siitä, ettei pelkkä tarinan kertominen riitä, jos perustaa ei ole, jos kuulemista ei ole toteutettu. Lopulta kukaan ei kannata ehdotusta. Minusta tämä on esimerkki siitä, missä korjaustöitä todella tarvitaan. Kyse on kansalaisten osallistamisesta. Eilen eräs kollegani totesi komission tapaamisessa, että kun komissio kuuli lapsia lasten oikeuksia koskevan ehdotuksen yhteydessä, takaisin saatiin täysin erilainen ehdotus. Lasten prioriteetit ovat erilaisessa järjestyksessä. Opimme paljon tuosta kuulemismenettelystä.

Juuri tästä on kyse. Kyse on viestinnän moraalista. Sitä ei voida erottaa politiikasta, sillä viesti on juuri niin hyvä kuin sen sisältö. Kyse on juuri politiikan sisällöstä, siitä, mitä haluamme tehdä tosiasioiden muuttamiseksi. Meidän on kuitenkin myös tehtävä selväksi, minkälaisen kannan ja säännöt omaksumme demokratiaa ja demokraattista menettelyä kohtaan. Meidän on myös selitettävä, miksi viestintä ja viestinnän moraali ovat keskeinen apuväline. Tätä me nyt teemme, esittelemme välineet, kehykset ja menettelyt, jotka auttavat meitä viestinnässä, kaksisuuntaisessa keskustelussa kansalaisten kanssa. Tätä me yritämme nyt kehittää.

Kysyitte perustellusti talousarviosta. Pyydämme vain muutamaa lisähenkilöä auttamaan kuulemisajanjakson aikana. On liian varhaista sanoa, mitä tarvitaan konkreettisiin ehdotuksiin, sillä toteutamme parhaillaan tätä aihetta koskevia kuulemisia. Meidän on käsiteltävä myöhemmin varsinaisia ehdotuksia ja toimintasuunnitelmia asianmukaisine vaikutustenarviointeineen, talousarvioineen ja konkreettisine lukuineen. Tällä hetkellä olemme vasta käynnistämässä kuulemista ja luomassa sitä.

Kun kuulin jäsen Bonden kuvauksen, pohdin, mahdoimmeko lukea samaa asiakirjaa. Minun on vastattava koko lehdistötoimistoasiaan, ja tämä on osittain kielikysymys. Meillä ei koskaan ole ollut muuta aikomusta kuin kehittää nykyistä yksikköä viestinnän pääosastossa. Sen nimi on "Europe by Satellite". Meillä on hyvin vähän henkilöstöä huolehtimassa palvelusta, joka tarjoaa kuvia ja ääntä radiolle ja televisiolle kaikkialla Euroopassa. Tätä tehdään 20 kielellä. Jos haluamme parempaa laatua, enemmän tietoa ja lukuja ja paremman kattavuuden siitä, mitä tapahtuu neuvostossa, parlamentissa ja komissiossa, tarvitsemme lisää henkilöstöä ja laitteita. Kuten aiemmin totesin, näin voimme auttaa alueellisia televisioita ja radioasemia, joilla ei ole varaa lähettää kirjeenvaihtajia Brysseliin. Jos todella vakavissamme haluamme tarjota tietoa sisäpuolelta, toimielinten välistä tietoa, tarvitsemme ihmisiä tekemään sen. Lopulta tarvitsemme todellisen ammattilaisen päättämään, mikä on mielenkiintoisinta journalistiselta kannalta: olisiko lähettävä tänään tiimi parlamenttiin, vai olisiko sen mentävä jonnekin muualle tutustumaan toiseen asiaan? Näin me jo teemme, mutta kovin vähäisin resurssein.

Tämä ei ole ristiriidassa verkkotelevision kanssa, johon parlamentti aikoo investoida ja joka kattaa sen, mitä toimielimessä tapahtuu, mutta täydentää pyrkimyksiä parempaan viestintään kansalaisten kanssa. Tämä oli ajatuksena alusta alkaen.

Brysselissä toimivat toimittajat eivät ole iloisia. He näkevät kilpailuvaaran. Minusta kilpailua ei ole juurikaan näkyvissä, kun kyse on lehdistötilaisuuksista 20 kielellä. En pidä tätä ongelmana. Jokainen kuitenkin haluaa kattaa oman alueensa. Meidän on oltava realistisia. Jos haluamme toimittaa tarinat näille alueille, paikalliselle ja alueelliselle tasolle ja sekä radioon että televisioon – jotka ovat useimpien kansalaisten päivittäin käyttämät lähteet tiedon saamiseksi siitä, mitä EU:ssa tapahtuu – meidän on investoitava radioon ja televisioon. Vain me voimme tarjota kuvaa ja ääntä toimielinten sisältä. Kukaan ei kilpaile kanssamme siitä. Tämän me haluamme saavuttaa valkoisen kirjan ehdotuksellamme.

Tästä ei äänestetty. Me keskustelemme komissiossa ja äänestämme hyvin harvoin. Prodin komission koko viisivuotiskauden aikana äänestimme vain 5–10 kertaa. Emme siis äänestäneet, vaan valkoinen kirjani sai vankan kannatuksen. Olen iloinen voidessani kertoa tämän teille. Tässä ei ole kyse pelkästään äänestämisestä. Olette oikeassa todetessanne, että meidän on kerrottava kansalaisille, että tämä on toinen poliittinen kenttä ja että poliittinen keskustelu on välttämätöntä. Meidän on keskusteltava. Meillä tulee olemaan erilaisia ideologisia näkemyksiä asioista, ja keskustelu jatkuu unionin laajuisena. Meidän on autettava kansalaisia seuraamaan ja ymmärtämään sitä, mitä tapahtuu, ja esittämään kantansa. Joitakin ajatuksia siitä, kuinka tämä tehdään, esitetään valkoisessa kirjassa.

Lopuksi, olen samaa mieltä jäsen Hammerstein Mintzin kanssa. Toivon kokeiluhanketta, jossa neuvoston istunnoista tulee avoimia. Näin voidaan lopettaa syyttely, jossa toimielimet osoittavat toisiaan. Viime kädessä kansalaiset ovat siinä häviäjiä, sillä he eivät voi seurata tai päätellä, mitä tapahtuu ja mitä heidän ministerinsä neuvostossa sanovat. Olen samaa mieltä siitä, että neuvoston kokousten olisi oltava avoimia ja kansalaisten olisi voitava seurata niitä. Teemme kaikkemme tämän mahdollistamiseksi. Myös komission kanta on, että avoimuus on aivan ratkaisevaa viestinnän parantamisessa.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Alyn Smith (Verts/ALE). – (EN) Kuunnellessani jälleen kerran tätä keskustelua järkytyn siitä laajuudesta, missä määrin esitämme vääriä kysymyksiä ja saamme näin ollen vääriä vastauksia. Komission viestintästrategia on tavoitteena arvokas, mutta epäilen saavutetaanko sillä lopulta paljonkaan, sillä koko EU:n todellisuus, ei pelkästään komission työskentely, on kaukana ihanteellisesta. Ihmiset suhtautuvat näin ollen epäilevästi. Kyse ei ole siitä, etteivätkö he ymmärtäisi EU:ta, he ymmärtävät liiankin hyvin.

Meillä Skotlannissa on vanha sanonta, jonka mukaan naurista ei voi kiillottaa, eikä mikään peitä sitä tosiasiaa, että EU:lla on rakenteellinen ongelma, jota me emme käsittele. Toimielinmekanismista ja EU:n eri osien käsittelemistä aiheista on keskusteltava laajentumisen kannalta, tai muutoin vaarana on taantuma. Vain todellinen uudistus voi tuoda EU:n lähemmäs kansalaisia, ja tähän uudistukseen meidän olisi keskityttävä.

4. Tieliikenteen sosiaalilainsäädäntö Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistaminen

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu Helmuth Markovin laatimista liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnöistä

- sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tieliikenteen sosiaalilainsäädäntöä koskevien neuvoston asetusten (ETY) N:o 3820/85 ja N:o 3821/85 täytäntöönpanon vähimmäisedellytyksistä ja direktiivin 88/599/ETY kumoamisesta (PE-CONS 3672/2/2005 – C6 0417/2005 – 2003/0255(COD)) (A6-0005/2006) ja

- sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta sekä neuvoston asetusten (ETY) N:o 3821/85 ja (EY) N:o 2135/98 muuttamisesta ja asetuksen (ETY) N:o 3280/85 kumoamisesta (PE-CONS 3671/3/2005 – C6 0416/2005 – 2001/0241(COD)) (A6-0006/2006)

  Helmuth Markov (GUE/NGL), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, komissio hyväksyi syyskuussa 2001 uuden valkoisen kirjan "Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika", jossa hahmoteltiin kehitysnäkymät kyseiseen ajankohtaan saakka ja jossa komissio ehdotti noin 60:tä erilaista toimenpidettä sekä erillistä toimintaohjelmaa pääasiassa liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Keskustelemme tänään kuljettajien ajo- ja lepoajoista sekä niihin liittyvästä, ensimmäisessä direktiivissä säädettyjen edellytysten noudattamisen valvontaa koskevasta direktiivistä, ja komission esitys asiasta tarjosi luonnollisesti oivan tilaisuuden toteuttaa hyvät aikomukset käytännössä.

Arvioitaessa neuvoston ja parlamentin sovittelukomitean tuloksia onkin tärkeintä kysyä, olemmeko saavuttaneet tavoitteemme, joista ensimmäinen on ammattikuljettajien työolojen parantaminen ja yhdenmukaistaminen, toinen liikenneturvallisuuden parantaminen ja kolmas tasapuolisten kilpailuedellytysten luominen kaikille asianosaisille osapuolille.

Esitän seuraavaksi tämän kompromissin merkittävimmät tulokset.

Ensinnäkin päivittäinen ajoaika on enintään yhdeksän tuntia ja toiseksi viikoittainen enimmäisajoaika on 56 tuntia, eikä työaikadirektiivissä säädetty enimmäistyöaika saa sen seurauksena ylittyä. Kolmanneksi kokonaisajoaika saa olla kahden viikon aikana enintään 90 tuntia. Neljänneksi säännöllinen päivittäinen lepoaika tarkoittaa joko 11 tunnin keskeytymätöntä lepoa tai kahta eri jaksoa, joista ensimmäinen on kolme tuntia ja toinen yhdeksän tuntia. Näin otetaan huomioon kuljettajien toivomus suuremmasta joustavuudesta, jonka ansiosta he pystyvät käyttämään lepoajat hyvin eri tavoin talven ja kesän erilaisissa sääolosuhteissa. Viidenneksi säännösten mukainen viikoittainen lepoaika on vähintään 45 tuntia ja kuudenneksi mietinnössä otetaan käyttöön digitaaliset ajopiirturit ja mahdollistetaan siten näiden asetusten noudattamisen laajempi ja tehokkaampi valvonta. Seitsemänneksi liikenteenharjoittajan vastuusta annetaan selkeät säännöt. Kahdeksanneksi säädettyjen tarkastusotosten määrää lisätään kahteen prosenttiin vuodesta 2008 alkaen ja kolmeen prosenttiin vuodesta 2010 alkaen. Yhdeksänneksi haluan mainita, että tienvarsitarkastusten lisäksi tarkastuksia on tehtävä myös yritysten tiloissa.

Verrattaessa käsiteltäviä asiakirjoja aiemmin sovellettuihin asiakirjoihin on helppo huomata, ettei edellytyksiä ole ainakaan huononnettu. Jos kuitenkin suhteutetaan saavutetut tulokset alustavaan käsitykseemme asioiden sujumisesta, päädytään tiettyjen asioiden osalta erilaiseen lopputulokseen.

Mainitsen muutaman esimerkin. Ensinnäkään asetusta ei sovelleta alle 3,5 tonnin painoisiin ajoneuvoihin, vaikka tällaisia ajoneuvoja käytetään tavarakuljetuksiin yhä useammilla matkoilla, ja ne joutuvat yhä useammin onnettomuuksiin. Toiseksi asetuksessa on viitattu vain kahdesti työaikadirektiiviin, mutta siltikään sen säännösten noudattamista ei valvota samanaikaisesti ajo- ja lepoaikoja koskevien sääntöjen noudattamisen kanssa. Mielestäni tämä ei alkuunkaan riitä takaamaan, että kuljettajien yliväsymys tai enimmäisaikojen ylittäminen vähenisi tai että näistä asioista päästäisiin kokonaan eroon. Kolmanneksi totean, että vaikka valvontaa koskevassa direktiivissä määritelläänkin asetuksen säännösten rikkominen, tätä määritelmää ei yhdenmukaisteta oikeudellisesti sitovalla tavalla. Neljänneksi asetuksessa ei säädetä yhdenmukaisia seuraamuksia, minkä vuoksi jäsenvaltiot voivat määrätä samasta rikkomuksesta erilaisia rangaistuksia.

Kaikki nämä tekijät huomioon ottaen voidaan todellakin sanoa, että olemme yhdessä löytäneet monia joustavia ratkaisuja. Toivomme tietenkin, että tämä lainsäädäntö sisällytetään suunnitellun kaksivuotiskauden aikana uuteen AETR-sopimukseen ja että se on näin ollen sovellettavissa niissä valtioissa, jotka eivät kuulu Euroopan unioniin mutta joiden ajoneuvot käyttävät EU:n teitä, jotta tasapuoliset kilpailuedellytykset voidaan vakiinnuttaa kautta linjan.

Kuten useimmat teistä tietävät, äänestin sovittelukomiteassa saavuttamaamme kompromissia vastaan. Tein niin, koska olin vakuuttunut, että parlamentti olisi pystynyt parempaan ja että komiteassa muodostamamme enemmistö kiirehti liiaksi neuvoston kanssa käytyjen neuvottelujen lopettamista. Näin ollen ymmärrän varsin hyvin, etteivät kaikki tämänpäiväiseen äänestykseen osallistuvat kuulu tämän kompromissin puolestapuhujiin. Vaikka useimmat niistä, joita asetus ja direktiivi koskevat, eivät suorastaan hypi riemusta, ehdoton enemmistö heistä on ilmaissut tukensa näiden asiakirjojen hyväksymiselle, ja otan sen äänestyksessä huomioon.

Lopuksi pyydän komissiota tekemään kolme asiaa: ensinnäkin tilaamaan tutkimuksen alle 3,5 tonnia painavien tavarankuljetusajoneuvojen liikennekäytänteistä, sillä elättelen toivoa erilaisesta lobbauksesta ja siitä, että pystymme myöhemmin sisällyttämään nämäkin luokat direktiiviin. Toiseksi pyydän komissiolta apua lukuisten ajo-, lepo- ja työaikoja valvovien elinten koordinoinnissa ja kolmanneksi pyydän sitä järjestämään yhdessä jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten kanssa tätä uutta lainsäädäntöä koskevia seminaareja, jotta se voidaan panna mahdollisimman pian täytäntöön.

Lopuksi esitän vilpittömät kiitokset kaikille niille, jotka tekivät kanssani yhteistyötä tässä asiassa vuosien ajan – valiokunnan jäsenistä pääasiassa jäsen Hauck ja jäsen Darmis – sekä varjoesittelijöille. Teimme erinomaista yhteistyötä varsin poikkeuksellisella tavalla, joka kuitenkin osoittautui kannattavaksi. Kiitän myös varapuheenjohtajaamme Vidal-Quadras Rocaa, joka johti sovittelumenettelyä määrätietoisesti, sekä asiamme käsittelystä vastaavaa virkamiestä, jäsen Tziorkasia.

Toivon, että digitaaliset ajopiirturit otetaan pian käyttöön ja että jäsenvaltiot järjestävät kuljettajien kortit saataville, niin että olemme onnistuneet jossain määrin lisäämään sosiaalista oikeudenmukaisuutta, turvallisuutta ja oikeudenmukaista kilpailua Euroopan unionin teillä.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tieliikenteen huomattava lisääntyminen viimeisten 20 vuoden aikana on saanut komission esittelemään kaksi asiakirjaa. Ensimmäinen on vuonna 2001 laadittu ehdotus asetukseksi, jolla yksinkertaistetaan, selkeytetään ja ajanmukaistetaan kuljettajien hyvin tuntemaa asetusta (ETY) N:o 3820/85, jossa säädetään kuljettajien ajo- ja lepoajoista sekä tauoista. Toinen on vuonna 2003 laadittu ehdotus direktiiviksi, jolla korvataan vuodelta 1988 peräisin oleva direktiivi. Tällä ehdotuksella direktiiviksi taataan tieliikenteen alan ajo- ja lepoaikoja koskevat vähimmäistarkastukset.

Työmme tavoitteena oli tämän paketin viimeistely 6. joulukuuta 2005, yli kaksi vuotta kestäneiden pitkien ja vaikeiden neuvottelujen päätteeksi. Sovittelukomitea pääsi vihdoin yhteisymmärrykseen. Parlamentti teki paljon tämän asian edistämiseksi, ja kiitän valtuuskuntanne puheenjohtajaa Vidal-Quadras Rocaa, jolle jäsen Markov halusi antaa tunnustusta. Kiitän erityisesti myös jäseniä Markov, Grosch ja Piecyk heidän työstään sekä liikenne- ja matkailuvaliokunnan jäseniä, jotka kiinnittivät paljon huomiota näihin kysymyksiin ja onnistuivat todella kehittämään neuvoston yhteistä kantaa.

Kompromississa hyväksyttiin kaksi kolmasosaa niistä tarkistuksista, jotka parlamentti teki asetukseen, ja yli puolet niistä tarkistuksista, jotka parlamentti teki direktiiviin. Mainitsen esimerkiksi yhteisön laajuisen järjestelmän, jolla on tarkoitus vakiinnuttaa yleinen ja täsmällinen rikkomusluokitus vakavuusasteen mukaan. Yhdenmukaistamalla asioita tällä tavoin voimme selkeyttää sääntömääräisiä velvoitteita sekä toimialan että koko Euroopan valvontaelinten kannalta. Korostan "koko Euroopan" kannalta eikä vain "Euroopan unionin" kannalta. Parlamentin vaatimusten ansiosta neuvosto ja komissio sitoutuivat varmistamaan, että AETR-sopimus voidaan ratifioida kahden vuoden sisällä muissa Euroopan maissa, myös Venäjällä.

Pitää paikkansa, ettemme onnistuneet sisällyttämään työajan valvontaa uuden direktiivin soveltamisalaan. Vakuutan teille kuitenkin, että komissio tekee kaikkensa varmistaakseen työaikadirektiivin täysimääräisen soveltamisen. Komissio lähetti 19. joulukuuta myös kymmenen perusteltua lausuntoa niille jäsenvaltioille, jotka eivät vielä olleet ilmoittaneet saattaneensa tätä direktiiviä täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Sovittelumenettelyn avulla pystyttiin edistämään asioita entisestään. Olen varma, että tällä säädöspaketilla saavutetaan lukuisia etuja ja edistysaskeleita nykytilanteeseen nähden. Mainitsen muutamia esimerkkejä: viikoittaista enimmäisajoaikaa koskevat selkeät ja yksinkertaiset rajoitukset, jotka tekevät asiakirjan ymmärrettävämmäksi ja tietenkin antavat meille mahdollisuuden valvoa tehokkaammin sen noudattamista, selvä ja avoin sitoutuminen tietojärjestelmien, laitteiden teknisten ominaisuuksien, riskiluokituksen ja sääntöjen tulkinnan yhdenmukaistamiseen ja viimeiseksi tietenkin tarkastusten lisääntyminen, rangaistusten ekstraterritoriaalisuus ja koko kuljetusketjun kattava vastuu.

Arvoisa puhemies, haluan vielä korostaa, että edistystä on saavutettu pääasiassa parlamentin toiminnan ansiosta. Tarkastukset paikan päällä ovat paremmin koordinoituja ja tehokkaampia. Ei ole kyse vain tarkastusten lisäämisestä vaan myös niiden tehostamisesta.

Lopuksi käsittelen digitaalisia ajopiirtureita. Haluan kertoa parlamentille tänä aamuna, miten hyödyllistä olisi, jos käsiteltävät asiakirjat hyväksyttäisiin, koska niiden avulla voimme toteuttaa digitaalisten ajopiirturien käyttöönoton. Parlamentti on päässyt neuvoston kanssa yhteisymmärrykseen niiden käyttöönoton viimeisestä määräpäivästä, ja kyseiset toimielimet ovat antaneet tästä asiasta yhteisen julkilausuman. Ennakoidakseni lakipaketille antamaanne hyväksyntää ilmoitin kaikkien jäsenvaltioiden liikenneministereille 12. tammikuuta 2006, että omasta puolestani jatkoaikaa voidaan antaa viimeiseen määräpäivään saakka. Tein tämän ehkäistäkseni väärinkäsitykset. On kuitenkin selvää, että lainsäädäntöelimen – toisin sanoen parlamentin – asettaman päivämäärän jälkeen kansalliset viranomaiset voivat määrätä välittömästi seuraamuksia sellaisille kuorma-autoille, joihin ei ole asennettu digitaalista ajopiirturia. Ajoneuvo voidaan esimerkiksi poistaa liikenteestä.

Hyvä jäsen Markov, esititte minulle kysymyksiä kolmesta kohdasta. Haluan tehdä selväksi, että komissio ryhtyi välittömästi työhön antaakseen teille haluamanne vastaukset.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, rohkenen toivoa, että tuette tämän sovittelumenettelyn tuloksia ja että pystymme vihdoin saattamaan tämän asian päätökseen, kun yli kaksi vuotta on kulunut komission esittämästä ehdotuksesta. Olisi hyvin valitettavaa, jos viivyttäisimme näihin asiakirjoihin sisältyvää edistystä, joka voidaan siis äänestyksenne ansiosta toteuttaa Euroopan unionissa.

  Mathieu Grosch, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, olemme käyneet läpi sovittelumenettelyn, jonka nimikin jo osoittaa, että sen tavoitteena on pyrkiä kompromisseihin. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän mielestä – kuten totta puhuen kaikkien muidenkin mielestä – olisi kohtuutonta väittää, että tulos täytti kaikki odotuksemme. Eri instanssien tässä asiassa tekemää työtä ajatellen on olennaista kysyä, onko tämä asia etenemässä oikeaan suuntaan ja olemmeko saavuttaneet tietyt päämäärämme. PPE-DE-ryhmän puolesta voin aivan varmasti vastata tähän kysymykseen myöntävästi.

Mielestämme kuljettajien ajo- ja lepoajat ovat turvallisuustekijä, ja kaikki toimet, joilla korostetaan ja parannetaan turvallisuutta, ovat oikeansuuntaisia. Tästä syystä kiitän esittelijää, liikenne- ja matkailuvaliokunnan jäseniä sekä komissiota, sillä mielestäni kaikki työskentelivät saman päämäärän hyväksi erilaisista odotuksistaan huolimatta. Tässä suhteessa olemme tehneet hyvää työtä.

Tämä on tärkeä edistysaskel sikäli, että se on saanut meidät arvioimaan niitä keskeisiä Euroopan laajuisia toimenpiteitä, joita on kohdistettava sellaisiin maihin, joiden ajoneuvot myös liikennöivät Euroopan teillä. Odotuksemme tästä olivat tietenkin melko lailla suuremmat, mutta meidän on pidettävä tosiasiat mielessä. Jos olemme siis päässeet niin pitkälle, että huomenna 42 maata – EU:n 25 jäsenvaltiota ja muut Euroopan valtiot – hyväksyvät tällaiset asiat AETR-sopimuksessa, olemme lähettäneet muulle maailmalle selkeän viestin turvallisuudesta. Ajo- ja lepoajoissa on kyse nimenomaan turvallisuudesta, eikä vain kuljettajien vaan myös muiden tienkäyttäjien turvallisuudesta.

Olemme myös yksinkertaistaneet ja selkeyttäneet tiettyjä termejä. Oli hämmästyttävää huomata, että vaikka puhuimme tieliikenteen ajo- ja lepoajoista, kukaan ei ollut koskaan määritellyt, mitä "ajoaika" tarkoittaa. Saavutimme kuitenkin tärkeämpiäkin asioita tekemällä täysin selväksi, että koko ajo- tai lepoaikaa on voitava valvoa. Enemmänkin olisi tietenkin voitu odottaa, mutta vaatimus yhteensä yhdeksän tunnin plus kolmen tunnin tai pelkästään yhdeksän tunnin lepoajasta on paljon parempi kuin aiempi 8+1+1+1 tunnin käytäntö. Mielestäni neuvoston ehdotukset tästä asiasta olivat aivan oikeita. Kuljettaja tietää ilman tähän saakka sovellettuja sääntöjäkin, kuinka paljon hänen on pidettävä taukoa neljän ja puolen tunnin jälkeen, olipa se sitten 15 tai 30 minuuttia. Koska olen kotoisin raja-alueelta, totean, että tarvitsee vain kuvitella ne tuhannet erikieliset tienkäyttäjät, joilla on erilainen tapa ilmaista itseään, ja siksi tarvitaan ihmisiä valvomaan heitä kaikkia.

Ajopiirtureista puheen ollen noudatamme vielä suulliseen yhteydenpitoon perustuvaa vanhaa käytäntöä, jossa jonkun on kysyttävä, mitä piirturin tiedot oikein tarkoittavat. Mahdollisuus näiden tulosten tarkastamiseen niin, että sekä kuljettaja että tarkastaja ymmärtävät ne, on minun nähdäkseni todella merkittävää edistystä. Mielestäni olemme tässä yhteydessä selvittäneet perusteellisesti muutamia asioita.

Ajopiirturilla on takanaan pitkä historia. Olimme jo esittäneet komission puolesta muutamia kysymyksiä, mutta olisimme mieluummin tehneet digitaalisesta ajopiirturista lopullisen päätöksen jo elokuussa 2004. Arvoisa komission jäsen, sanottakoon kuitenkin, että viimeviikkoiset valaisevat lausuntonne ovat antaneet asiasta julkisuuteen selkeän kuvan.

Tärkeää ei ole niinkään se, laitetaanko suunnitelmat täytäntöön vuotta aikaisemmin vai vuotta myöhemmin. Sen sijaan komission on tärkeää tehdä selväksi, että ne, jotka eivät ole hoitaneet asiaa kuntoon määräaikaan mennessä ja asentaneet uusia ajopiirtureita uusiin ajoneuvoihin, joutuvat vaikeuksiin omassa maassaan ja liiketoiminnassaan. Olen varma siitä, että tekin toteutatte ilmoittamanne toimet ettekä enää salli asian katsomista läpi sormien.

Olisi valitettavaa ja antaisi myös väärän kuvan, jos ne maat, jotka ovat täyttäneet velvoitteensa, joutuisivat epäsuorasti rankaisemaan yrityksiään niiden maiden takia, jotka ovat laiminlyöneet velvoitteensa ja päässeet kuin koira veräjästä. Tiedämme kyllä, mitkä maat eivät ole tehneet valmisteluja.

Olen hyvin kiitollinen komission jäsenelle, joka toi mielestäni selkeästi esiin, että ajo- ja lepoaikojen yhteydessä tärkein huolenaihe on turvallisuus, ja heti seuraavaksi epäreilu kilpailu. Näiden kahden näkökohdan takia koko kuljetusala tukee yksimielisesti tämänkaltaisia aloitteita, sillä on anteeksiantamatonta, että tulevaisuudessa suurimpia voittoja tällä toimialalla saisivat ne, jotka rikkovat lakeja. Enemmistön tuella kaikki maat omaksuvat lopulta saman kannan.

Seuraavaksi haluan huomauttaa, että Euroopan parlamentti voi laatia – ja vieläpä hyväksyä – parhaimmat direktiivit, mutta se on merkityksetöntä, elleivät jäsenvaltiot halua valvoa niiden noudattamista järjestelmällisesti. Voisin jopa sanoa olevani vakuuttunut siitä, että on monia aloja, joilla emme tarvitse paljonkaan uutta lainsäädäntöä. Sen sijaan lainsäädäntöä on yksinkertaistettava, ja samalla on joissakin tapauksissa vähennettävä sen tulkinnanvaraisuutta, jotta ihmiset lukuisissa maissa tietävät, mitä odottaa. Parhaimmatkin direktiivit ovat hyödyttömiä, ellei niitä voida valvoa ja ellei seuraamuksia voida määrätä tasapuolisesti. Näin ollen kiitän myös komissiota, joka ottaa ohjat käsiinsä puuttuakseen vakaviin väärinkäytöksiin. Teemme tämän yhteisymmärryksessä. Joka tapauksessa pyydän muihin kuin PPE-DE-ryhmään kuuluvia jäseniä tunnustamaan, että tämä tulos on edistysaskel, kuten uskon sen olevan.

  Willi Piecyk, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, tänään hyväksyttävä ajo- ja lepoaikoja koskeva asetus on epäilemättä edistysaskel, koska päivittäistä vähimmäislepoaikaa lisätään, sallittua enimmäisajoaikaa vähennetään ja käyttöön otetaan digitaalinen ajopiirturi, jonka tarkoituksena on estää manipulointi ja mahdollistaa viimeisten 28 vuorokauden valvonta. Tärkeää on varsinkin se, että matka komennuspaikkaan lasketaan nyt työajaksi sekä välimatkan että kuluneen ajan perusteella. Kaikki nämä asiat ovat edistyneet, mikä on varsinkin esittelijämme Markovin ansiota. Hän pyrki aivan prosessin loppuun saakka edistämään suurenmoisesti parlamentin näkemyksiä, ja siitä syystä suurin osa ryhmästäni äänestää asetuksen puolesta.

Sanottakoon kuitenkin, että yhdestä vakavasta syystä en äänestä sovittelutuloksen puolesta. Syy on se, ettei neuvosto hyväksynyt sen yhdistämistä työaikadirektiiviin. Parlamentin monista kompromissiesityksistä huolimatta neuvosto ei katsonut voivansa tehdä myönnytyksiä tässä asiassa.

Kuljettajan työaikaan sisältyvät kuitenkin kaikki hänen muut tehtävänsä, kuten lastaus ja purku, korjaukset sekä kaavakkeiden täyttö, jotka väsyttävät ja vaikuttavat siksi suoraan tieliikenneturvallisuuteen. Siksi työaikadirektiivin noudattamista on valvottava ja ajo- ja lepoajat tarkastettava. Siksi työaikadirektiivin rikkomisesta on voitava nostaa syytteitä ja määrätä rangaistuksia. Neuvosto ei tähän pystynyt, ja niinpä se on meille siitä selityksen velkaa.

Kesti viikon, ennen kuin syy neuvoston kieltäytymiseen selvisi. Kävi nimittäin ilmi, että kymmenen jäsenvaltiota ei ole vielä saattanut työaikadirektiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöä, vaikka määräaika meni umpeen maaliskuussa 2005. Nämä kymmenen jäsenvaltiota ovat Itävalta, Tšekin tasavalta, Saksa, Kreikka, Irlanti, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Portugali ja Espanja. Ei ihme, että neuvosto kieltäytyi hyväksymästä kyseisen direktiivin yhdistämistä toiseen säädökseen. Toivon, että komissio olisi antanut meille tästä tiedon aiemmassa käsittelyvaiheessa, sillä uskoakseni tämän direktiivin täytäntöönpanon laiminlyönti kymmenessä jäsenvaltiossa olisi hyvinkin saattanut johtaa tästä asiasta käymämme keskustelun hieman eri suuntaan.

Ajo- ja lepoajat, työaika ja valvonta kuuluvat yhteen. Neuvosto on päättänyt estää tämän, ja siksi äänestän tänään tätä tulosta vastaan.

  Anne E. Jensen, ALDE-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, näiden kahden direktiivin käsittelyn ajan Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä on kannattanut ajo- ja lepoaikoja koskevien sääntöjen noudattamisen tiukempaa valvontaa, ja olemme tyytyväisiä digitaalisten ajopiirtureiden käyttöönottoon, sillä sääntöjen noudattamista on valvottava yhtenäisemmin ja johdonmukaisemmin. Tämä on välttämätöntä liikenneturvallisuuden vuoksi ja siksi, että pystymme varmistamaan oikeudenmukaiset kilpailuedellytykset sääntöjä noudattaville liikennöitsijöille ja kuljettajille. Rikkomukset on selvitettävä ja syyllisiä rangaistava. Olemme kuitenkin suhtautuneet varauksellisemmin ajo- ja lepoaikoja koskevien sääntöjen merkittäviin muutoksiin. On totta, että säännöt ovat monimutkaiset, mutta ne ovat vakiintuneet ja kuljettajat tuntevat ne. Niitä on muutettava vain parempaan suuntaan.

Parlamentin ja neuvoston välisen sovitteluratkaisun myötä olemme kuitenkin uskoakseni löytäneet järkevän tasapainon, ja ALDE-ryhmän jäsenet kannattavat sovitteluratkaisua. Sääntöjen yksinkertaistaminen merkitsee tietyissä tapauksissa myös niiden suurempaa joustamattomuutta. Tulevaisuudessa päivittäistä lepoaikaa ei enää voida jakaa useisiin lyhyempiin jaksoihin, sillä säännöissä edellytetään sen jakamista yhdeksän ja kolmen tunnin jaksoihin. Vastaavasti sääntöjä höllennetään muissa kohdissa, jolloin esimerkiksi lauttapalveluiden yhteydessä sovelletaan joustavampia sääntöjä. Tärkeää on sääntöjen soveltaminen myös kolmansista maista tuleviin kuorma-autoihin, jotka eivät kuulu AETR-sopimukseen. Kuorma-autonkuljettajien on oltava täysin levänneitä, tulivatpa he sitten Tanskasta tai Ukrainasta.

Kuljettajien työajan valvonta on ollut tärkeä neuvottelukysymys. ALDE-ryhmä vastusti kuljettajien työaikaa koskevien sääntöjen noudattamisen valvonnan antamista poliisin tehtäväksi. Joudumme hyväksymään sen, että tällainen valvonta järjestetään eri maissa hyvin eri tavoin. Tämä ei tarkoita, ettemme toivoisi kuljettajien työaikadirektiivin noudattamista, ja kehotankin komissiota valvomaan sen täytäntöönpanoa ja varmistamaan, että kaikki maat valvovat sen noudattamista yhdenmukaisesti estääkseen kilpailun vääristymisen tälläkin alalla. Linja-autojen ja matkailulinja-autojen omistajat eivät ole tyytyväisiä sovittelun tulokseen. Linja-automatkojen järjestäminen vaikeutuu, sillä nykykäytännön mukaan kuljettajat voivat olla käytettävissä yli kuusi päivää peräkkäin. Valitettavasti emme pystyneet saavuttamaan joustavampaa ratkaisua tässä tapauksessa. Muutoin olen tyytyväinen kokonaistulokseen ja kiitän jäsen Markovia ja varjoesittelijöitä heidän työstään.

Digitaalisia ajopiirtureita koskevaa lainsäädäntöä on kutsuttu farssiksi, koska sen käyttöönotto on niin pitkään ollut epävarmaa. Sääntöjä koskevien tietojen muuttuminen on jättänyt liikennöitsijät oikeudelliseen tyhjiöön. Mielestäni ilveilyn on nyt loputtava, ja esitänkin lopuksi kysymyksen komission jäsenelle Barrot’lle: kun uusi ajo- ja lepoaikoja koskeva lainsäädäntö saatetaan vuoden kuluessa voimaan, takaatteko, että silloin otetaan huomioon ne ongelmat, joita aiheuttaa digitaalisten ajopiirturien muuntaminen nykyisistä säännöistä uusia sääntöjä vastaaviksi? Pystyttekö takaamaan sen, arvoisa komission jäsen?

Puhetta johti
varapuhemies OUZKÝ

  Eva Lichtenberger, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, työryhmämme jäsenet, yhtä hyvin esittelijät kuin varjoesittelijätkin, ansaitsevat lämpimät kiitokset erinomaisesta yhteistyöstään yhteisen asian hyväksi. Tuo yhteinen asia oli aivan sama kuin direktiivin alkuperäinen tavoite: poistaa Euroopasta raskaan liikenteen onnettomuudet ja kuljettajien pitkittyneen ajoväsymyksen aiheuttamat turvallisuusriskit sekä liikennealan pöyristyttävä sosiaalinen polkumyynti. Se aiheuttaa epäreilua kilpailua sekä Euroopan maiden kesken että niiden ja kolmansien maiden välille, jolloin tappiolle jäävät kaikki ne, jotka toimivat reilusti ja asianmukaisesti etenkin työntekijöitään kohtaan.

Todettakoon, että tästä asiasta käydyssä sovittelumenettelyssä törmäsimme neuvostossa todelliseen muuriin, joka esti meitä menemästä niin pitkälle, kuin oikeastaan olisi ollut tarpeen ja hyödyllistä. On jokseenkin itsestään selvää, että ajoaikojen tarkastamisen yhteydessä on otettava huomioon myös kuljettajan muu työaika. Sen pitäisi todellakin olla päivänselvää. Mikäli siis halutaan parantaa kokonaistilannetta, yksi asetuksen toisessa osassa mainittu asia on erityisen tärkeä, nimittäin tehokas valvonta. Se on nyt jäsenvaltioiden vastuulla, ja niiden on tihennettävä tarkastuksia, jotta kuljetusalalla tavanomaiset skandaalit ja pitkittyneen ajoväsymyksen aiheuttamat onnettomuudet jäävät viimeinkin historiaan.

Minut sai kuitenkin lopulta kannattamaan direktiiviä valvonnan tiukentamisen tarve, sillä se on välttämätöntä. Mielestäni tarvitsemme näitä sääntöjä, jos haluamme saada aikaan tiettyjä parannuksia, vaikka emme vielä olekaan saavuttaneet tarvittavaa yhtenäisyyttä työaikadirektiivin kanssa. Kritiikkiä herättää myös esimerkiksi se, että jotkut säännöistä ovat niin monimutkaisia, että niihin perehtymättömät eivät pysty ymmärtämään niitä, sekä tarkastusten toteuttamiseen annetut kohtuuttoman pitkät ajat.

Sain kuitenkin melko karvaasti huomata, että neuvosto kieltäytyi aivan viimeiseen saakka hyväksymästä välttämättömiä toimenpiteitä liikenneturvallisuuden lisäämiseksi ja sosiaaliseen polkumyyntiin puuttumiseksi. Edistyimme siitä huolimatta, mutta nyt meidän on varmistettava, että jäsenvaltiot todellakin saattavat asetukset osaksi kansallista lainsäädäntöä ja toteuttavat toimia tällä alalla.

  Erik Meijer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, aiemmin jäsenvaltiot pystyivät sääntelemään liikenneturvallisuutta ja liikennealan työntekijöiden turvallisuutta kukin omalla tavallaan. Parantaakseen tätä turvaa jatkuvasti, eturyhmät kääntyivät kansallisten lainsäädäntöelinten puoleen. Nykyisin satojen, jopa tuhansien mailien säteelle ulottuvaa kansainvälistä rahtiliikennettä on huomattavasti enemmän. Tämä muuttaa kansallisen sääntelyn eroavaisuudet kilpailua haittaavaksi tekijäksi.

Yritykset, jotka saavat työntekijänsä työskentelemään pitkissä vuoroissa, tuntuvat olevan vahvoilla. Ne eivät useinkaan ota huomioon sitä, että tämä etu kumoutuu onnettomuuksissa, joissa ihmishenkiä, ajoneuvoja ja lastia tuhoutuu tai ne menetetään kokonaan. Keskitetty päätöksenteko ei useinkaan hyödytä järjestöjä, jotka haluavat suojella alan työpaikkoja, ympäristöä ja turvallisuutta. Se vahvistaa ennen kaikkea niiden asemaa, jotka yleisestä mielipiteestä huolimatta haluavat painottaa yritysten etuja, vapaata yrittäjyyttä ja hallitsematonta talouskasvua. Tämä on ilmeistä myös ajo- ja lepoaikojen suhteen.

Työntekijät voidaan pakottaa ylittämään ajoaikansa. Pikakuljetuksiin käytettävät pienemmät kuorma-autot on vapautettu määräyksistä, joten ne ovat 12 tunnin tauon sijasta oikeutettuja vain 11 tunnin taukoon. Noudattamista ei edelleenkään valvota riittävästi. Parempaa lainsäädäntöä olisi jo voitu antaa, ja se on jälleen kerran otettava esityslistalle lähitulevaisuudessa. On myös pohdittava perusteellisesti uutta ongelmaa, jonka aiheuttavat joissakin jäsenvaltioissa toimivat yritykset, jotka eivät maksa työntekijöilleen korvausta pakollisista lepoajoista tai hyvitä heille majoituksesta aiheutuvia välttämättömiä kuluja. Tällä kompromissilla saavutetaan lyhyellä aikavälillä vähäistä parannusta, varsinkin kun sitä sovelletaan myös Euroopan unionin ulkopuolisista maista tuleviin kuorma-autoihin ja kun otetaan huomioon, että digitaalista ajopiirturia on helpompi valvoa. Tästä syystä kantamme on myönteinen voimakkaasta vastustuksesta huolimatta.

  Michael Henry Nattrass, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, EU määrää jälleen ajoneuvoille maksuja teistä, jotka on jo kustannettu kansallisin verovaroin. EU ei ylläpidä mitään, joten tämä on juoni. Kuorma- ja linja-autot maksavat tästä juonittelusta ensinnäkin kahdeksan euron päivittäismaksun, toiseksi enintään 1 400 euron vuosimaksun, kolmanneksi kuljettuun matkaan perustuvan tietullin, neljänneksi eurovinjettijärjestelmän mukaisen 25 prosentin korotuksen kaupungeissa, viidenneksi noin 1 500 euron digitaalisen ajopiirturin, kuudenneksi kuljettajakohtaisen kuvallisen lisenssin, toisin sanoen henkilötodistuksen, ja seitsemänneksi EU:n kansalaiset maksavat 3,5 miljardia euroa jokaisen ajoneuvon seurannasta Galileo-järjestelmällä, jota on kuvattu kaikkien aikojen kalleimmaksi ja turhimmaksi hankkeeksi. Vähentääkö tämä ruuhkia ja päästöjä? Pitäisikö maksut kohdistaa ensimmäisenä linja-autoihin? Vastaus on ei.

Vuonna 2005 linja-autoissa matkusti 500 miljoonaa eurooppalaista, joista monet olivat vanhuksia. Tällä lainsäädännöllä suositaan pienempiä ajoneuvoja, jotka aiheuttavat enemmän ruuhkia, päästöjä ja kustannuksia. Päästömaksu on kuitenkin jo käytössä, ja sitä kutsutaan polttoaineveroksi. Onko tämä liian selkeää EU:lle?

Kaikissa näissä kustannuksissa on oikeastaan kyse EU:n keskusjohtoiselle Euroopalle kantamista veroista ja satelliitin rahoittamisesta, eikö totta? Sillä ei ole mitään tekemistä teiden kanssa.

  Luca Romagnoli (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kiitän jäsen Markovia, koska hän on mielestäni tehnyt erinomaista työtä myös sovittelijana. En ole samaa mieltä edellisen puhujan kanssa, koska mielestäni sosiaaliturvan ja liikenneturvallisuuden yhdenmukaistaminen on Euroopan parlamentin ja toimielintemme tärkeä tehtävä. En ole kyseisestä tehtävästä aina samaa mieltä, vaikka uskonkin, että kun on kyse eurooppalaisten turvallisuuden parantamisesta, meidän on pystyttävä saavuttamaan kompromissi.

Huomautan vain, että vaikka direktiivissä onkin toisaalta saavutettu kohtuullisen järkevä tasapaino, jota yleisesti ottaen tuen, siinä on toisaalta joustamattomuutta, jota olisi voitu lieventää. Tarkoitan erityisesti työaikaa ja taukoja koskevia näkökohtia. Vaikka olenkin niistä samaa mieltä, niitä olisi voitu lieventää enemmän direktiivin soveltamista ajatellen.

Suhtaudun lisäksi epäillen – ja tässä kohdistan sanani komission jäsenelle Barrot’lle – digitaaliseen ajopiirturiin. Tiedän esimerkiksi, että kotimaassani Italiassa on vaikeuksia löytää korjaamoja, jotka pystyvät säätämään nämä laitteet käyttövalmiiksi. Mahtaako muilla EU:n jäsenvaltioilla olla samanlaisia vaikeuksia? Italian kauppa- ja teollisuusministeriö on myöntänyt kuljetusalan yrityksille aikojen ja nopeuksien varmentamista koskevan poikkeuksen juuri siksi, että laite ei ole käyttövalmis. Jos muillakin mailla on sama ongelma, haluan tietää, mitä sen suhteen voidaan tehdä. Jos mihinkään toimiin ei ryhdytä, olemme vaarassa käynnistää prosessin, jota ei lopulta pystytä viemään läpi.

  Georg Jarzembowski (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, jäsen Piecykille ei liene mikään yllätys, että hänen hylkäämisperusteensa ovat mielestäni vääriä. Mekin olisimme halunneet kytkeä asiakirjan työajan valvontaan, mutta jos olisitte saaneet tahtonne läpi myöhään illalla 6. joulukuuta, olisimme jääneet kokonaan tyhjän päälle. Emme olisi saavuttaneet mitään tuloksia kahden vuoden ajan käymistämme neuvotteluista, ja se on mielestämme anteeksiantamatonta. Tämänaamuisen enemmistön kannan mukaisesti puollan täysin sosiaaliturvaa koskevien asetusten ajanmukaistamista, uudistamista ja yksinkertaistamista kaikkien osapuolten eduksi, ja siksi meidän on toteutettava se. Siksi kehotan kaikkia parlamentin jäseniä tukemaan kompromissia tänään keskipäivällä toimitettavassa äänestyksessä.

Kaikki tämä voidaan tiivistää kolmeen pääkohtaan: liikenneturvallisuuden parantaminen, kuljettajien työolojen kehittäminen ja lainkuuliaisten kuljetusyritysten kilpailukyvyn parantaminen. Tämä on tehtävä sen sijaan, että katseltaisiin toimettomana vierestä, kun lakia rikkovat yritykset voivat seuraamuksetta pakottaa kuljettajansa ylittämään sallitun työajan vain siksi, ettei sitä valvota. Kehotankin kaikkia äänestämään saavuttamamme tuloksen puolesta, sillä se auttaa jokaista – ennen kaikkea tienkäyttäjiä.

Arvoisa komission jäsen, haluan kuitenkin esittää kaksi huomautusta. Onneksi olemme nyt selvittäneet kysymyksen digitaalisen ajopiirturin käyttöönoton viimeisestä määräpäivästä. Jatkaakseni siitä, mitä jäsen Romagnoli sanoi, kehotan teitä neuvottelemaan vakavammin jäsenvaltioiden kanssa ja vaatimaan niiltä takeet julkisen infrastruktuurin perustamisesta sekä kuljettajien korttien saatavuudesta, sillä nykyinen tilanne on kestämätön. Digitaaliset ajopiirturit piti alun perin ottaa käyttöön elokuussa 2004, ja siirsimme määräaikaa tämän vuoden toukokuuhun siitä järkevästä syystä, että se olisi toimialan kannalta käytännöllisempää. On kuitenkin käynyt ilmi, että jotkut jäsenvaltiot eivät vielä ole saaneet asiaa järjestykseen, joten voisitte kenties harkita niiden asettamista oikeudelliseen vastuuseen.

  Gary Titley (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, pyydän aluksi parlamentilta anteeksi maanmieheni Nattrassin huomattavaa sekaannusta. Hän ei selvästikään ole riittävän älykäs keskustelemaan oikeasta mietinnöstä. Ilmeisesti hän ajatteli meidän keskustelevan eurovinjetistä. Tämä on hyvin kiusallista. Tiedämme, että UKIP on 20 vuotta ajastaan jäljessä, ja sen huomaa täällä parlamentissa.

Ensinnäkin väsymys tappaa. Kuljettajiin kohdistuvat nykyiset vaatimukset sekä ruuhkat ja "juuri oikeaan tarpeeseen" -käytäntö saavat meidät tajuamaan, millaisen paineen alla kuljettajat ovat. Siksi tällä toimenpiteellä edistetään merkittävästi liikenneturvallisuutta. Avainasemassa ovat digitaaliset ajopiirturit, ja tavoitteeseen päästiin asettamalla alkuperäistä paljon realistisempi määräaika. Se mahdollistaa asianmukaisen valvonnan, ja tämä asetus on aiempia paljon selkeämpi. Tämän on oltava menestyksen perusta.

Olen iloinen, että parlamentti on pystynyt lisäämään tarkastusten määrää, mutta kyse on seurannasta, täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta. Meidän on varmistettava, että kaikki jäsenvaltiot suorittavat nuo tarkastukset, ja kaikkien jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten toimintaa on koordinoitava. Toivon, että komissio valvoo tarmokkaasti tämän asian edistymistä.

Jäsenvaltiot voisivat tehdä muutakin kuin vain soveltaa lainsäädäntöä. Kuljettajille on liian vähän levähdyspaikkoja, eikä koulutusta tueta riittävästi. Annan tunnustusta sille työlle, jota Scania on tehnyt koulutuksen edistämiseksi Driver of the Year -kilpailun avulla. On selvää, että työaika kuuluu erottamattomasti tähän prosessiin, ja sitä on valvottava. Kauhukseni olen saanut tietää, että kymmenen jäsenvaltiota ei ole vielä toteuttanut tätä. Toivottavasti komissio toimii aktiivisemmin. On jatkuvasti korostettava johdonmukaisen täytäntöönpanon merkitystä. Komission tehtävä on varmistaa, että jäsenvaltiot hoitavat velvoitteensa.

  Jeanine Hennis-Plasschaert (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, olemme saaneet paljon aikaan. Jäsen Jensen sanoi kaiken tarvittavan. Tavoitteena oli ajantasaistaa, selkeyttää ja ennen kaikkea yksinkertaistaa ajo- ja lepoaikoja koskevia nykyisiä sääntöjä, jotta luotaisiin tasapuoliset kilpailuedellytykset maantiekuljetusalan yrityksille, parannettaisiin liikenneturvallisuutta ja turvattaisiin maantiekuljetusalan työntekijöiden sosiaaliset intressit. Aiemmissa asiakirjoissa tämä tavoite sivuutettiin täysin.

Liian vähälle huomiolle jäi se, ettei todellista merkitystä ole niinkään ajo- ja lepoaikoja koskevilla säännöillä kuin niiden noudattamisen valvonnalla ja niiden erilaisilla tulkinnoilla. Kaikki kunnia esittelijä Markoville. Hänen sitoutumisensa ja osallistumisensa oli huippuluokkaa, ja kiitän häntä siitä. Ette usein kuule minun sanovan tätä, mutta sopimusta, josta tänään äänestämme, voidaan pitää kohtuullisen järkevänä jopa liberaalien mittapuulla, mistä on pääasiassa kiittäminen neuvoston sinnikkyyttä näissä neuvotteluissa. Niinpä olenkin jyrkästi eri mieltä siitä, mitä jäsen Piecyk sanoi.

Itse asiassa useiden nykyisessä sopimuksessa olevien säännösten tarkoitusta ja tarpeellisuutta voidaan yhä epäillä. Esimerkiksi päivittäisen lepoajan jakaminen kolmen ja yhdeksän tunnin jaksoihin on minusta äärimmäisen rajoittavaa. Myöskään viikonlopun 45 tunnin mittainen lepoaika joka toinen viikko ei edistä maantiekuljetuksissa kipeästi kaivattua joustavuutta. En lainkaan ymmärrä, miten tällaisilla tiukoilla määräyksillä voitaisiin mitenkään edistää liikenneturvallisuutta tai parantaa työoloja. Nykyisessä sopimuksessa saattaa siis olla paljon puutteita, mutta kuten aiemmin totesin, se on kohtuullinen. Ainakin toimiala tietää nyt asemansa. Onneksi päivittäinen lepoaika säilytettiin 11 tunnissa. Suora kytkös työajan valvontaan on poistettu. Lyhyemmät viikoittaiset lepoajat voidaan nyt yksinkertaisesti viettää ajoneuvossa. Mikä tärkeintä, digitaalisen ajopiirturin käyttöönotosta on vihdoinkin päästy selvyyteen. Lyhyesti sanoen ehdotus ei ole täydellinen, mutta kohtuullinen, ja annan sille hyväksyntäni.

  Kyriacos Triantaphyllides (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, kiitän erinomaista ystävääni Helmuth Markovia siitä, ettei hän säästellyt vaivojaan laatiessaan tätä mietintöä.

Seuraavaksi korostan kahta tärkeää seikkaa: ensinnäkin kuljettajien työolojen ja oikeuksien parantamista ja toiseksi sitä, että jäsenvaltiot kantavat turvallisuusasioissa vastuunsa työnantajia kohtaan, minkä ansiosta turvallisuutta voidaan parantaa entisestään lähitulevaisuudessa.

On kuitenkin todettava, että myönteisistä toimista huolimatta ihmiselämän arvoa ei valitettavasti voida pitää itsestäänselvyytenä Euroopassa vallitsevien liikenneolosuhteiden vuoksi. Toisin sanoen ei valvota johdonmukaisesti sitä, että kuljettajien työajat pysyvät kaikissa tapauksissa inhimillisinä, eikä myöskään valvota turvallisuusmääräysten noudattamista keskustelunaiheemme perustassa ja ytimessä, eli yritysten päätoimipaikoissa.

Siksi neuvostokin hylkäsi ehdotuksen, jonka mukaan jäsenvaltioiden valvontaviranomaiset olisivat voineet tarkastaa ja varmentaa, missä määrin työaikadirektiivissä säädettyjä työaikarajoituksia sovelletaan, ja ottaa huomioon ajoneuvon lastaamisesta ja purkamisesta sekä muista tekijöistä aiheutuneen kuljettajan väsymyksen.

  Johannes Blokland (IND/DEM). – (NL) Arvoisa puhemies, yli 20 vuoden jälkeen sosiaalisia oloja koskevaa lainsäädäntöämme on määrä tarkistaa. Noiden 20 vuoden aikana lainsäädäntö on saavuttanut kiistattoman aseman yritysten liikennekäytänteiden perustana. Siksi haittavaikutuksia olisi muutosten yhteydessä vähennettävä mahdollisuuksien mukaan. Neuvottelujen aikana hyvä lopputulos oli pitkään vaakalaudalla, mutta saavuttamamme sopimus on mielestäni vakuuttava.

Nähdäkseni edistymiseen on merkittävimmällä tavalla vaikuttanut toisaalta se seikka, että monet tekijät on säilytetty ennallaan. Tarkoitan etenkin 11 tunnin päivittäistä lepoaikaa ja direktiiviä 2002/15/EY, joka on jätetty pois laskuista. Olemme myös asettaneet lopullisen päivämäärän digitaalisen ajopiirturin käyttöönotolle. Tämä poistaa paljon laitteen käyttöön liittyvää epätietoisuutta ja toivottavasti tehostaa valvontatoimenpiteitä. Valvontaa koskevat tiukemmat säännöt lisäävät tämän asetuksen tehoa. Sääntöjen yhdenmukainen tulkinta ja soveltaminen kaikissa valtioissa on oleellista sisämarkkinoiden toimivuudelle.

Nykytilannetta ovat parantaneet muun muassa tarkastuslaitoksille annetut riittävät valtuudet ja selkeät sopimukset tarkastus- ja ilmoitusperusteista. Yleisesti ottaen järjestelmää tiukennetaan, eli toisin sanoen joustavuus kärsii täytäntöönpanon yhteydessä. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että nykyiset sopimukset edistävät myönteisellä tavalla alan mielekkyyttä ja vakautta. Viime kädessä kaikki alalla toimivat osapuolet hyötyvät niistä. Lopuksi totean olevani kiitollisuudenvelassa kaikille asian käsittelyyn osallistuneille, varsinkin esittelijälle, heidän sitoutumisestaan ja sinnikkyydestään.

  Ashley Mote (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, kun ensi kerran kuulin, että Euroopan unioni haluaa määrätä viikoittaisen työaikani, tajusin viimein sen menettäneen kokonaan järkensä. Tässä sitä taas ollaan!

Näissä ehdotuksissa kuljetusalan asianmukaista hallinnointia koskeviksi rajoituksiksi esitetään useita laajoja ja täysin aiheettomia olettamuksia. Niissä oletetaan, etteivät yritysjohtajat osaa parhaalla tavalla järjestää liiketoimintaansa ja löytää tasapainoa asiakkaan tarpeiden ja henkilöstöresurssien välillä. Niissä oletetaan heidän ajattelevan, että kannattaa ottaa riskejä – vieläpä laittomia riskejä – teettämällä liikaa töitä väsyneillä kuljettajilla ja vaarantaa maineensa, mikäli heidät todetaan syyllisiksi. Niissä oletetaan, etteivät ajoneuvoja omistavat kuljettajat tiedä, mikä on heidän etujensa mukaista.

Viimeisten 50 vuoden ajan tällainen yhteiskuntakehityksen ohjailu on kiistatta osoittautunut täysin epätarkoituksenmukaiseksi. Milloin teille selviää, että EU:n taloussotkut johtuvat juuri tällaisesta asioihin sekaantumisesta? Tämä ehdotus on suhteettoman järeä keino, ja se pitäisi heittää romukoppaan aivan kuten satamadirektiivikin.

  Dieter-Lebrecht Koch (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, kuinkahan hyvin thüringeniläiset tuntevat ajo- ja lepoaikoja koskevan EU:n asetuksen? Se on epäilemättä kaikkein merkittävin laki, jonka perusteella Euroopan kuljetus- ja linja-autoyhtiöt toimivat, ja se on kehittynyt 20 vuoden aikana. Vika on vain siinä, että se on vanhentunut ja byrokraattinen. Valvontalaitteita on helppo manipuloida, eivätkä tarkastukset ole syrjimättömiä. Koska Lissabonin strategiassa edellytetään liikenneturvallisuutta, työsuojelua, kilpailumahdollisuuksia ja byrokratian vähentämistä koskevien perusedellytysten parantamista, suhtaudun vilpittömän myönteisesti kompromissiin, joka on vihdoinkin saatu aikaan.

Saattaa olla, etteivät kaikki iloitse kompromissista, mutta siinä ei totta puhuen ole mitään sellaista, joka huonontaisi tilannetta nykyiseen oikeusjärjestelmään verrattuna. Olemme jopa päässeet yhteisymmärrykseen siitä, miten usein tarkastuksia suoritetaan, sekä erilaisista seuraamuksista. Jos äänestämme tänään näiden asioiden puolesta, vahvistamme todellakin Euroopan siirtymisen digitaaliaikaan. Tilannetta selkiyttää varsinkin digitaalisen ajopiirturin käyttöönotto. Toukokuusta 2006 alkaen se on asennettava uusiin raskaisiin tavarankuljetusajoneuvoihin ja linja-autoihin, ja ajoneuvot, joissa sitä ei ole, voidaan poistaa liikenteestä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava saumaton siirtyminen analogisesta järjestelmästä digitaaliseen järjestelmään. Saavuttavatko ne tämän kunnianhimoisen tavoitteen? Elleivät, asiat kärjistyvät, kun esimerkiksi asetuksen säännösten mukaisesti digitaalisella ajopiirturilla varustettu ajoneuvo tarkastetaan sellaisessa EU:n jäsenvaltiossa, jonka viranomaisille ei ole vielä annettu asianmukaista lukulaitetta. Ongelmia tulee myös silloin, kun naapurijäsenvaltioiden kanssa ei vielä ole tehty sopimuksia.

Miten menettelemme ukrainalaisen kuorma-autonkuljettajan kanssa, joka tarkastetaan Brysselissä, eikä ole koskaan kuullutkaan digitaalisesta ajopiirturista? Entä miten suoritetaan eurooppalaisten tarkastukset Turkissa? Kehotan teitä vaatimaan kanssani AETR-asetusten mukauttamista digitaaliaikaan.

  Gilles Savary (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, olemme tottuneet siihen, että kilpailuun liittyvien asiakirjojen käsittely etenee paljon nopeammin kuin sosiaalinormeihin liittyvien asiakirjojen käsittely. Tänään käsiteltäväksemme jätetty teksti on peräisin vuodelta 2001. Näin ollen tähän saakka päästiin pitkällä lainsäädäntömenettelyllä, joka päättyi vaikeaan ja epätodennäköiseen sovittelumenettelyyn jäsenvaltioiden voimakkaan vastustuksen vuoksi.

Äänestän tämän vähimmäisnormeja koskevan asiakirjan puolesta. Korostettakoon, että nämä normit ovat merkittävä edistysaskel siihen nähden, että tietyissä jäsenvaltioissa maantiekuljetusalan työntekijöiden ajoaika oli jopa 70–74 tuntia. Vastedes se rajoitetaan 56 tuntiin. Edistystä on myös se, että tekstissä käsitellään sosiaalista lähentymistä, mikä ei estä hoitamasta asioita tyydyttävämmin kussakin jäsenvaltiossa ja että tätä tekstiä on toivoakseni mahdollista parantaa.

Silti olen erittäin pahoillani siitä, mitä jäsen Jarzembowski sanoi jäsen Piecykistä. Hän halusi esittää asian erittäin ikävässä ideologisessa valossa. Pahoittelen sitä, koska jäsen Piecyk toi esiin ongelman: ajo- ja työaikojen samanaikaisen valvonnan puutteen. Näin ollen raskaalla tavarankuljetusajoneuvolla voitaisiin ajaa tauotta kolmen alipalkatun kuljettajan voimin: yksi ajaa, toinen pitää taukoa viereisellä istuimella ohjaamossa ja kolmas viettää viikoittaista lepoaikaa takaistuimella kuljettajan takana. Näin on asianlaita, ja olen vakaasti sitä mieltä, että olemme päästäneet hienon sosiaalialan tekstin käsistämme. Olen siitä jokseenkin pahoillani, mutta äänestän siitä huolimatta asiakirjan puolesta.

  Nathalie Griesbeck (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, yhdyn heti aluksi niihin kiitoksiin, joita muut jäsenet esittivät jäsen Markoville tämän pitkän ja vaikean lainsäädäntöprosessin läpiviemisestä. Kollegojeni enemmistön tavoin olen iloinen siitä, että Euroopan unioni nosti esiin kysymyksen tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta, vaikka tehtävää onkin vielä paljon.

Tiedättekin, että Euroopan unioni on toteuttanut varovaisia – liian varovaisia – toimia tavaraliikenteen siirtämiseksi maantiekuljetuksista muihin kuljetusmuotoihin, mikä on kansalaisten harras toive. Tästä huolimatta on todettava, että maanteiden tavaraliikenne lisääntyy jatkuvasti koko yhteisön alueella. Tätä taustaa vasten – päinvastoin kuin jäsen Mote totesi – kaikki Euroopan kauttakulkumaat, joihin Ranskakin kuuluu, ovat siis varsin hyvin selvillä siitä, että on välttämätöntä parantaa liikenneturvallisuutta ja maanteiden tavaraliikenteenharjoittajien työoloja sekä poistaa kilpailun vääristymiä ja torjua sosiaalista polkumyyntiä. Mainitsen esimerkiksi ne vakavat vaikeudet, joita maanteiden kauttakulkuliikenteen katastrofaalisten seurausten vähentäminen aiheuttaa Elsassin alueelle.

Palatakseni tänään käsiteltävään aiheeseen totean, että maanteiden tavaraliikenteenharjoittajien työolot on yhdenmukaistettava pikaisesti, ja lepo- ja ajoaikoja koskevat säännöt on pantava täytäntöön. Tästä asiasta olen samaa mieltä jäsen Savaryn kanssa. Näiden toimenpiteiden tavoitteena on vähentää kuljettajien väsymyksestä johtuvia onnettomuuksia, vaikka tehtävää onkin vielä paljon, sekä parantaa yleistä turvallisuutta Euroopassa. Tehty sopimus on tässä suhteessa vielä puutteellinen, mikä johtuu epäilemättä siitä, että kyse on kompromissista. Parlamentin käsittelyjen ja sovittelumenettelyn tuloksena laaditut Markovin mietinnöt edistävät kuitenkin merkittävällä tavalla sosiaalisen polkumyynnin torjumista ja tieliikennealan yksinkertaistamista sekä sen samanaikaista selkeyttämistä. Siksi hyväksymme viime kädessä tämän tekstin.

Lopuksi toivon, että Euroopan komissio tekee säännöllisesti vaikutustutkimuksia varmistaakseen tänään toteuttamiemme toimenpiteiden riittävyyden ja ennen kaikkea niiden soveltamisen ja valvonnan pääasiassa digitaalisten ajopiirtureiden tehokkaan käytön avulla.

  Jacky Henin (GUE/NGL). – (FR) Arvoisa puhemies, lopultakin me edistymme – todellista etananvauhtia, mutta edistymme kuitenkin.

Maantieliikenne on juuri se ala, jossa sosiaalinen polkumyynti ja verosäännösten kiertäminen tekee tuhojaan ja johon on välttämätöntä puuttua lainsäädännöllä. Kun työntekijät velvoitetaan pakkotahtiseen työhön "juuri oikeaan tarpeeseen" -ilmiön takia, voidaan puhua todellisesta pelottelusta. Pelotteena käytetään aivan liian usein tuntiperusteista nälkäpalkkaa, joka pakottaa ihmiset laskemaan ajoajan kuljetun matkan perusteella turvallisuudesta tai kuljettajien taikka muidenkaan terveydestä piittaamatta. Ajattelen myös alan pienyrittäjiä, jotka elävät jokapäiväisessä konkurssin pelossa. He ovat vapaan ja loukkaamattoman kilpailun opin uhreja, jotka ovat etääntyneet hyvin kauas niistä ihanteista, jotka alkuaan saivat heidät ryhtymään yrittäjiksi.

On vain yksi laki, nimittäin tavaroiden kuljettaminen paikasta toiseen niin nopeasti ja halvalla kuin mahdollista. Riskeillä ei ole merkitystä, sillä onhan olemassa vakuutus. Tällä lailla on nimikin, ja se on viidakon laki. On korkea aika toimia, etteivät tiemme enää muistuttaisi villiä länttä. Kollegamme Markovin rohkeista ja sinnikkäistä yrityksistä huolimatta pahoittelen lopullisten tekstien vaatimattomuutta. Siitä huolimatta ne ovat ensimmäinen askel oikeaan suuntaan.

Jotkut kollegoistamme paasaavat "isoveli valvoo" -tyyppisestä tarkkailusta, kun tulee puhe asetuksen noudattamisen valvonnasta elektronisten laitteiden avulla. He kutsuvat tätä hyökkäykseksi yksilönvapauksia vastaan. Kyse on kuitenkin ihmishenkien suojelusta. Eivätkö he huomaa, että suurimpia terroristeja ovat eurooppalaisten yritysten johtajat, juuri ne, jotka rikkovat sosiaalilainsäädäntöä ja edistävät epäreilua verokilpailua ja sosiaalista polkumyyntiä valtioissamme? Juuri nämä työnantajat ovat päivittäin suoraan vastuussa kymmenistä maanteillämme tapahtuvista kuolonkolareista. Kohdistakaamme siis kaikki käytössämme olevat voimavarat turvallisuuden varmistamiseen ja rauhanomaiseen elämään Euroopan unionissa.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, digitaalitekniikkaa käytetään yhä useammilla aloilla, ja voimmekin toivoa, että myös digitaalinen ajopiirturi vastaa täsmälleen tarkoitustaan. Pidän uutta järjestelmää erittäin myönteisenä – loppujen lopuksihan sitä on tarkoitus käyttää yksinkertaisena ajoneuvokannan hallinnoinnin välineenä tieto- ja viestintäjärjestelmien rinnalla, ja lisäksi sen pitäisi olla välttämätön ammattikuljettajien ajo- ja lepoaikojen valvonnassa. Näin ollen sen tarkoituksena on lisätä liikenneturvallisuutta ja ehkäistä sosiaalista polkumyyntiä.

Meillä ei kuitenkaan saa olla mitään harhaluuloja asiasta: siirtyminen digitaalitekniikkaan vastaa tarkoitustaan vain, jos ilmoitetut toimet – tiheämmät tarkastukset, joissa arvioidaan myös ajoneuvon ajokelpoisuus – todella toteutetaan. Useinhan esimerkiksi Itä-Euroopasta tulevat ajoneuvot eivät tosiasiassa ole ajokelpoisia.

Kun otetaan huomioon ne lukuisat erilaiset tavat, joilla analogisia valvontalaitteita voidaan manipuloida, digitaalitekniikka vaikuttaa todellakin parantavan tilannetta. Uskon kuitenkin, että pian keksitään uusia tapoja sen peukaloimiseksi. Hiljattain rekisteröidyt raskaat tavarankuljetusajoneuvot, joissa ei ole toimivaa ajopiirturia, voidaan todellakin poistaa käytöstä toukokuun 2006 jälkeen, mutta ellei vanhempien ajoneuvojen parantamiselle aseteta mitään vaatimuksia, ovelat liikennöitsijät löytävät todennäköisesti keinon käyttää tätä hyväkseen. Samoin herää kysymys, miten yleisesti turvaudutaan muissa maissa luvallisiin ajoneuvoihin tai kyseisiin maihin sijoittautuneiden yritysten erityiskohteluun. On toivottavaa, ettei tämä osoittaudu jälleen esimerkiksi hyvästä ideasta, joka vaikeuttaa EU:n yritysten kilpailuasemaa.

  Corien Wortmann-Kool (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, vaikka pidämme kohtuullisena ajo- ja lepoaikoja koskevaa sopimusta, jonka neuvosto ja parlamentti tekivät viime joulukuussa, se ei ole kaikkein houkuttelevin ratkaisu. Esittelijä ei aluksi hyväksynyt sovitteluratkaisua, mutta mielestäni se itse asiassa paransi Euroopan parlamentin täysistunnossa toimitetun äänestyksen tulosta. Siihen sisältyy taukoja koskeva säännös, joka on helposti toteutettavissa – 11 tuntia lepoa 12 tunnin sijaan – ja kuljettavat voivat itse päättää, missä he nukkuvat sen sijaan, että parlamentti päättäisi heidän puolestaan.

Yleisesti ottaen ehdotus on mielestäni kohtuullinen, vaikka siinä onkin osia, joihin olen tyytymätön. Se on paikoitellen aivan liian yksityiskohtainen, ja erityisesti useampia päiviä kestäviä linja-automatkoja koskevat ratkaisut ovat liian rajoittavia. Haluan kysyä komission jäsenen Barrot’n näkemystä tästä, koska tämä aiheuttaa todellisia käytännön ongelmia.

Olemme vihdoin saaneet varmuuden digitaalisen ajopiirturin käyttöönoton määräajasta, ja olen hyvilläni siitä, että komission jäsen Barrot toimi tässä asiassa erittäin määrätietoisesti. Arvoisa komission jäsen, sanoitte, ettei lisäaikaa anneta toukokuun 2006 jälkeen. Vaadimme teitä pitämään sananne, sillä emme salli, että niitä ajoneuvoja, joissa uusi digitaalinen ajopiirturi on otettu tunnollisesti käyttöön, valvotaan tiukemmin kuin sellaisia yhdistelmäajoneuvoja, joihin sitä ei ole asennettu. Siksi toivon teidän todella toimivan.

  Ewa Hedkvist Petersen (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, kiitän jäsen Markovia erinomaisesta työstä. Euroopassa tarvitaan turvallisempia ja luotettavampia teitä. Nykyään teillämme kuolee vuosittain 43 000 ihmistä, ja tiedämme, että aina kun onnettomuuksissa on mukana raskaita ajoneuvoja, seuraukset ovat tuhoisat. Meidän on tehtävä kaikkemme lisätäksemme teiden turvallisuutta ja varmuutta. Joudumme päättämään aidosti eurooppalaisesta kysymyksestä. Kuljetusyritykset ja ammattikuljettajat toimivat usein useammissa Euroopan maissa. Heidän päivittäiseen työhönsä kuuluu tavaroiden ja matkustajien kuljettaminen koko maanosamme alueella. Kilpailu on Euroopan laajuista, ja siksi koko Euroopan alueella on oltava melko samankaltaiset kilpailuedellytykset sekä mahdollisuudet valvoa asianmukaisesti sääntöjen noudattamista.

Meidän on myös parannettava ammattikuljettajien olosuhteita, niitä olosuhteita, jotka parantavat heidän ajoturvallisuuttaan. Juuri siitä meillä on tänään tilaisuus päättää. Emme saavuta kaikkea, mutta edistymme hieman. Käsittelemme täällä myös digitaalisten ajopiirturien käyttöönottoa, joka on mielestäni hyvin tärkeä asia. Nykyisin käytössä olevia ajopiirtureita voidaan manipuloida, ja niin myös tehdään. On tärkeää ottaa käyttöön varmempia ajopiirtureita, joiden avulla lisätään ajoturvallisuutta ja yleistä turvallisuutta, myös ammattikuljettajien turvallisuutta. Siksi kehotan äänestämään tämän sovitteluehdotuksen puolesta.

  Philip Bradbourn (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen vastustanut tätä tarpeetonta säädöstä parlamentissa aina kun siihen on ollut tilaisuus. Pidän kiinni aiemmasta näkemyksestäni, jossa kuvailin näitä ehdotuksia epäkäytännöllisiksi, kestämättömiksi ja soveltamiskelvottomiksi. Pitkäksi venähtäneen sovittelumenettelyn jälkeenkin käsiteltävänämme olevat ehdotukset ovat edelleen kuljetus- ja jakelualan sekä julkisen liikenteen kannalta epärealistisia.

Tämän väitetään olevan tieturvallisuustoimenpide. Ei sinne päinkään! Tällä joustamattomalla ehdotuksella vaarannetaan linja-autopalvelut maaseudulla, jossa on paljon julkisen liikenteen varassa olevia vanhuksia. Vaihtoehtona on huomattava lisäys paikallisten veronmaksajien kustannuksiin, kun viranomaiset yrittävät haalia kasaan yhä suurempia tukia. Puhumattakaan siitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan toimialan mukaan kestää ainakin viisi vuotta kouluttaa riittävästi kuljettajia tämän asetuksen vaatimusten täyttämiseksi.

Yrityssektorilla JOT-toimitusjärjestelmät (toimitukset "juuri oikeaan tarpeeseen"), jotka ovat nykyisten teollisuushankintojen selkäranka, vaarantuvat kuljettajapulan vuoksi. Tämä ei jää arvailujen varaan, kuten yli 500:n vaalipiirissäni toimivan kuljetusyrityksen riippumaton tutkimus osoittaa. Jotkut liikennöitsijät aikovat lopettaa toimintansa kokonaan EU:n ylisääntelyn vuoksi. Voin vakuuttaa jokaiselle parlamentin jäsenelle, että kielteiset vaikutukset heijastuvat myös muihin jäsenvaltioihin.

Komissio toteaa jatkuvasti, että se aikoo kumota liian pikkutarkkaa lainsäädäntöä ja ettei se jatka muiden haitallisten ehdotusten käsittelyä. Komissiolla on nyt uusi tilaisuus tehdä juuri näin. Tänään meillä on tilaisuus antaa yrityksille vapaat kädet toimia ilman EU:n jatkuvaa tiukkaa ohjausta.

Kehotan hylkäämään tämän ehdotuksen, jotta yritykset niin kuljetusten kuin julkisen liikenteenkin alalla voisivat menestyä.

  Inés Ayala Sender (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, kiitän jäsen Markovia erinomaisesta työstä ja meitä kaikkia parhaan mahdollisen sopimuksen aikaansaamisesta tärkeällä ja vaikealla alalla. Siihen kuuluvat liikenneturvallisuuden ja kuljettajien työolojen parantaminen, oikeusvarmuuden ja oikeudenmukaisen kilpailun takaaminen sekä digitaalisten ajopiirtureiden käyttöönotto.

Uskoakseni tällä sopimuksella saatiin aikaan myös 25 jäsenvaltion sosiaalinen lähentyminen, mikä on erinomainen poliittinen merkki siitä, että levottomuutta herättävää sosiaalisen polkumyynnin riskiä ollaan vähitellen hälventämässä.

Ymmärrän silti jäsen Markovin turhautumisen, koska tällä lainsäädännöllä ei voitu edistää työaikaan liittyviä kysymyksiä. Mielestäni se on silti hyödyllinen, mikä selviää meille tulevaisuudessa.

Näin ollen osapuolten omat edut ovat saaneet osittain väistyä yhteisen edun tieltä, kuten kaikissa hyvissä sopimuksissa, mutta tosiasiassa taukojen, niin päivittäisten kuin viikoittaistenkin taukojen, sekä viikkotuntien suhteen on edistytty huomattavasti. Myös kansainvälisiä valvontatoimia ja seuraamuksia on lisätty ja tiukennettu. Lisäksi jäsenvaltiot ovat velvoitettuja ja komissio on sitoutunut kansainvälistämään tätä kehitystä AETR-sopimuksessa, eikä tietenkään ole mitään syytä viivyttää ajopiirturien käyttöönottoa.

Olemmekin onnistuneet luomaan tasapainon täsmällisyyden ja joustavuuden sekä yhdenmukaistamisen ja toissijaisuusperiaatteen välille. Toisin sanoen tämä on ihme, mutta tietenkin vain maallinen ihme.

Lopuksi totean kannattavani jäsen Markovin vaatimuksia siitä, että komissio arvioi pienempien kuorma-autojen vaikutusta liikenneturvallisuuteen, edistää valvontaviranomaisten välistä yhteistyötä ja järjestää seminaareja työmarkkinaosapuolten kanssa.

Esitän vielä pyynnön: olisiko mahdollista arvioida tämän lainsäädännön vaikutuksia kuljettajien olosuhteisiin ja kotimaani kaltaisten syrjäisien maiden tasapuolisten kilpailuedellytysten varmistamiseen.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, äänestämme pian näistä kahdesta säädöksestä, joiden olennaisista tavoitteista olemme tänään kuulleet jo paljon. Niitä ovat Euroopan pääliikenneväylien turvallisuuden lisääminen, työ- ja lepoaikoja koskevien sääntöjen noudattaminen – ja sen myötä kuljettajien ja heidän sosiaalisten oikeuksiensa tehokkaampi suojelu – sekä oikeudenmukaisempi kilpailu kautta linjan.

Pohjimmiltaan toteutamme yhteisön lainsäädännössä konkreettisesti näiden molempien säädösten tavoitteet. Lähivuosina meidän on siis tärkeintä huolehtia näiden uusien normien noudattamisesta, ja joudumme keskittymään erityisesti niiden noudattamisen valvontaan. Vaikka se onkin etupäässä jäsenvaltioiden ja niiden hallintorakenteiden tehtävä, komissio tekisi viisaasti ojentaessaan tietyissä jäsenvaltioissa niitä lainrikkojia – sellaisiakin varmasti on – jotka laiminlyövät tämän velvoitteen täyttämisen.

Direktiivin mukaan asetuksella on toinenkin päämäärä, nimittäin uusien sääntöjen yksinkertaistaminen. Sitä ei ole vielä kunnolla käsitelty, mutta meidän pitäisi siitä huolimatta ottaa se huomioon. En ole varma, kannattiko meidän ottaa riski tässä asiassa: kuulen jo nyt saman vanhan valitusvirren EU:n hirviömäisestä byrokratiasta, ja tiedän, että saatamme hyvinkin joutua vaikenemaan tai sanomaan aivan liian vähän tämän lainsäädännön tulevista hyödyistä.

Näin ollen meidän on varmistettava, etteivät kuljetusyritykset ja niiden palveluksessa olevat kuljettajat pidä sääntöjä ja niiden valvontaa jonkinlaisena hallinnollisena kiusantekona. Sen sijaan että antaisimme ihmisten puhua vain EU:n epäkohdista, meidän on aina käännettävä keskustelu siihen lisäarvoon, jota parempi liikenneturvallisuus sille tuo.

  Jan Andersson (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, tässä direktiivissä käsitellään osittain kuljettajien terveyttä ja turvallisuutta, osittain liikenneturvallisuutta ja osittain oikeudenmukaista kilpailua. Olin itse vastuussa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnosta, ja kiitän jäsen Markovia rakentavasta yhteistyöstä. Mielestäni voimme nyt olla tyytyväisiä. Emme kenties ratkaisseet täysin kaikkia kysymyksiä, mutta ajo- ja lepoajoista on nyt tehty hyvä ehdotus. Valvontaa parantavan digitaalisen ajopiirturin käyttöönotto on hyvä ehdotus.

Työaikadirektiivi on tietenkin ongelmallinen, mutta siitä emme voi syyttää näitä asetuksia. Ongelmana on, ettei sitä sovelleta riittävän yleisesti. Haluankin sanoa komissiolle ja neuvostolle, että myös neuvoston on suostuttava parlamentin ehdotukseen uudesta työaikadirektiivistä. Tässä on ongelman ydin. Siksi olisi virhe äänestää ehdotusta vastaan. Sen sijaan meidän on nähtävä ehdotus painostuskeinona. Parlamentti on päässyt yhteisymmärrykseen kuljettajia koskevasta rakentavasta asetuksesta, ja nyt on aika laatia myös eurooppalaisten odotuksia vastaava työaikadirektiivi.

(Suosionosoituksia)

  Alejandro Cercas (PSE). – (ES) Esitän samat perustelut kuin jäsen Andersen, koska kuulun työllisyysvaliokuntaan kuten hänkin. Aion myös äänestää "kyllä", koska hyväksyntä edistää toistakin asiakirjaa, josta olemme hyvin huolissamme, eli esittelemääni yleistä työaikadirektiiviä.

On selvää, että jäsen Markovin työ edistää maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden sosiaalisia oloja ja lisää liikenneturvallisuutta. Se kytkeytyy kuitenkin myös erittäin merkittävällä tavalla siihen yleiseen keskusteluun, jota käymme EU:n lainsäädännön täydellisen sisällöttömyyden kannattajia vastaan. Voimme tänään kaikki olla tyytyväisiä siihen, että tämän työn avulla säädetään koko Eurooppaa koskevia lakeja, sellaisia lakeja, jotka eivät salli ulkopuolelle jäämistä tai erivapauksia taikka osallistumattomuutta. Arvoisa komission jäsen, kun kerran olette täällä, totean, että lienette juuri kuullut, mitä euroskeptikoilla ja äärioikeistolla on sanottavana. Olkaa kuitenkin varovainen, sillä neuvostossa ja komissiossa on henkilöitä, jotka käyttävät samoja perusteita puhuttaessa toisesta asiasta, nimittäin työajasta. He puhuvat työntekijöiden vapaudesta jäädä lainsäädännön ulkopuolelle ja valtioiden vapaudesta olla noudattamatta yhteisiä sääntöjä, jotka koskevat oikeudenmukaista kilpailua.

Äänestänkin "kyllä", koska se on suureksi avuksi koko EU:n työaikalainsäädännöstä käytävälle keskustelulle, jolla on olennainen merkitys Euroopan tulevaisuudelle.

  Nikolaos Sifunakis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kokemusten perusteella liikenneturvallisuus liittyy yleensä inhimillisiin tekijöihin. Montakohan kertaa Euroopan moottoriteillä sattuneiden traagisten tapausten jälkeen onnettomuuden on osoitettu johtuvan inhimillisestä virheestä? Totuuden nimessä, kuinka monta kertaa virheen on tehnyt kuorma- tai linja-auton ammattikuljettaja, joka usein pakotetaan työskentelemään uuvuttavissa oloissa?

Niinpä meidän on annettava näille ihmisille mahdollisuus vähentää päivittäisiä tai viikoittaisia ajotuntejaan ja levätä pidempään. Näin vähennämme liikenneonnettomuuksia ja varsinkin linja-autoille sattuvia törmäyksiä, joissa kuolee paljon ihmisiä. Valitettavasti kotimaassani, kuten muuallakin Euroopassa, on etenkin viime aikoina sattunut lukuisia tällaisia onnettomuuksia.

Siksi on erittäin hyvä, että näitä asioita yhdenmukaistetaan EU:n laajuisesti, sillä maantieliikenne ei tietenkään rajoitu yhteen jäsenvaltioon.

Olemme tehneet valtavasti työtä vakuuttaaksemme neuvoston omien näkemystemme paikkansapitävyydestä. Valitettavasti emme saaneet kaikkia näkemyksiämme läpi. Mielestäni meidän pitäisi kuitenkin pitää arvossa työmme tuloksia ja selvittää läpikotaisin kaikki kysymykset, kuten ammattikuljettajien kokonaistyöaika ja etenkin sääntöjen noudattaminen ja turvallisuuden valvonta.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja (FR) Arvoisa puhemies, kiitän aluksi parlamenttia erinomaisesta työstä sekä jäsen Markovia vielä uudelleen.

Vastustan sitä, mitä jotkut Euroopan parlamentin jäsenet sanoivat, ja korostan, että tavoitteenamme on toimia kuljettajien ja toimialan etujen mukaisesti hyväksymällä teidemme turvallisuutta parantavia sosiaalinormeja. On totta, että raskaille tavarankuljetusajoneuvoille sattuu vain kuusi prosenttia onnettomuuksista, mutta 16 prosenttia niistä johtaa kuolemaan. Vihdoinkin sallimme yhdenmukaiset kilpailuedellytykset. Olemme siis todistettavasti edistyneet tässä asiassa.

Ymmärsin täysin joitakin puhujia, kuten jäsen Piecykiä, jotka pahoittelivat puuttuvaa suoraa kytköstä työaikadirektiiviin. Sitä komissio kuitenkin ehdotti. Ikävä kyllä neuvosto hylkäsi ehdotuksemme yksimielisesti, mutta me vastaamme sille. Niinpä olenkin lähettänyt kymmenen täytäntöönpanon laiminlyöntiä koskevaa perusteltua lausuntoa. Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, aiommekin valvoa näiden tekstien täytäntöönpanoa hyvin tarkoin ja huolehdimme siitä, että lukuisat välineet sovitetaan yhteen mahdollisimman täydellisesti. Huomautan, että perustellun lausunnon saaneista jäsenvaltioista Irlanti on jo laittanut asiansa kuntoon. Jos muut jäsenvaltiot eivät tee samoin, komissio voi vielä nostaa niitä vastaan kanteen yhteisöjen tuomioistuimessa.

Seuraavaksi täsmennän joitakin vastauksia. Jäsen Markovin ja jäsen Ayalan kysymyksiin vastaan, että pienten kuorma-autojen käyttöä koskeva tutkimus on parhaillaan tekeillä ja että suunnittelemme tälle vuodelle kokousta kaikkien asianosaisten osapuolten kanssa. Totean myös jälleen kerran, että lisäämme yhteensopivuutta näiden tekstien ja kuljettajien työaikoja koskevan direktiivin välillä.

Jäsen Koch korosti, että lainsäädännön soveltaminen on ongelmallista unionin rajojen ulkopuolella. Olemme sitoutuneet neuvottelemaan AETR-sopimuksen yhdenmukaistamisesta lainsäädäntömme kanssa. Aiomme myös suojata unionia sosiaalista polkumyyntiä vastaan ja soveltaa digitaalista ajopiirturia koskevia määräyksiä AETR-sopimusta noudattaviin kuljettajiin sekä Venäjältä, Turkista ja Balkanin alueelta tuleviin kuljettajiin.

Jäsen Griesbeck toi esiin Elsassin alueen kautta kulkevat uudet liikennereitit. Parlamentin ja neuvoston hyväksymä uusi eurovinjettidirektiivi antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden kantaa tiemaksuja näillä vaihtoehtoisilla reiteillä.

Puhetta johti
varapuhemies MOSCOVICI

Puhemies. – Pyydän, etteivät parlamentin jäsenet metelöisi tullessaan istuntosaliin, jotta kuulemme komission jäsenen Barrot’n mielenkiintoiset vastaukset. Pyydänkin teitä palaamaan paikoillenne hiljaisesti. (Suosionosoituksia)

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Jäsen Jensen ja jäsen Wortmann-Kool mainitsivat linja-autoja koskevat ongelmat. Parlamentti suhtautui myönteisemmin teollisuuden vaatimuksiin, neuvosto taas ei. Komissio hyväksyi molemmat ratkaisut, mutta sovittelumenettely kallistui neuvoston eduksi. Voimme joka tapauksessa myöntää, että turvallisuus vie tässä voiton.

Käsittelen seuraavaksi ajopiirturin käyttöä. Hyvät parlamentin jäsenet, kuulette jossain vaiheessa puhuttavan digitaalisesta ajopiirturista. Komissio tekee yhteistyötä jäsenvaltioiden virkamiesten kanssa varmistaakseen digitaalisen ajopiirturin johdonmukaisen ja yhtenäisen käyttöönoton sekä teillä että yrityksissä. Hyvä jäsen Romagnoli, tiedän, että italialaiset korjaamot ovat jääneet jälkeen joidenkin muiden jäsenvaltioiden korjaamojen tavoin. Tilanne on valitettava, ja olemme osoittaneet ymmärrystä. Siitä huolimatta ajopiirturi on olennainen tekijä liikenneturvallisuuden ja asetuksen noudattamisen kannalta, ja ellei jokin jäsenvaltio ole valmis parlamentin yksimielisesti neuvoston kanssa asettamaan määräaikaan mennessä, voin sanoa suoraan, ettei viivästyksiä sallita. Tässä on kyse yhdenmukaisuudesta, ja komissio yksinkertaisesti käynnistää rikkomisesta johtuvan menettelyn.

Hyvät parlamentin jäsenet, samalla kun pyydän anteeksi, etten vastaa kaikkiin esitettyihin kysymyksiin, haluan tuoda esiin lainsäädäntöpaketin lukuisat edut.

(Puhemies pyysi istuntosaliin hiljaisuutta.)

Asetuksen suurimpia läpimurtoja ovat viikoittaista ajoaikaa koskevat selkeät rajoitukset, pakolliset tauot, selvä päivittäinen lepoaika, säännölliset viikoittaiset lepoajat, asetuksen tulkintaa ja soveltamista koskevat vakiomenettelyt, rangaistusten ekstraterritoriaalisuus ja koko kuljetusketjun kattava suurempi vastuu. Direktiivin avulla voimme lisätä tarkastusten määrää sekä paikan päällä – tässä tapauksessa tienvarsilla – että yritysten tiloissa, joissa tarkastukset pääasiassa suoritetaan. Kaikkien näiden toimien avulla meidän pitäisi pystyä parantamaan tarkastuksia, tehostamaan niitä ja takaamaan tiiviimpi yhteistyö.

Toivon, että puheenvuoroani säestänyt hälinä on vain merkki yleisestä hyväksynnästä, vaikka parlamentti voikin olla pahoillaan jäädessään vaille neuvoston täyttä tukea. Kiitän joka tapauksessa parlamenttia erinomaisesta työstä näiden kahden asiakirjan parissa.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – Arvoisa komission varapuheenjohtaja Barrot, kiitän teitä rohkeudestanne. Lisäisin vielä, että saitte vilpittömät suosionosoitukset kaikkialta istuntosalista.

  Jeanine Hennis-Plasschaert (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, minulla ei ole aavistustakaan, mihin artiklaan asia liittyy, mutta mielestäni on anteeksiantamatonta, etten pysty kuuntelemaan komissiota keskustelun lopussa. Minulla oli suuria vaikeuksia saada selvää komission jäsenen loppuhuomautuksista. Puhemiestä on aiemminkin pyydetty tekemään asialle jotain. Pyydän teitä jälleen varmistamaan, että voimme käydä keskustelun normaalissa järjestyksessä ja päättää sen normaalisti ennen äänestyksen toimittamista.

  Puhemies. – Olen kanssanne täysin samaa mieltä. Uskoakseni tämä liittyy parlamentin jäsenten itsekuriin. Heidän pitäisi olla riittävän kohteliaita ja älykkäitä kuunnellakseen keskustelut loppuun saakka varsinkin silloin, kun komissio näkee vaivaa vastatakseen yksityiskohtaisesti, kuten komission jäsen Barrot juuri teki. Siksi yhdyn pahoitteluihinne.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan klo 11.00.

5. Tervetulotoivotukset

  Puhemies. – Haluan toivottaa tervetulleeksi viralliselle lehterille saapuneen Saksan liittopäivien puhemiehen Norbert Lammertin. Puhemies Lammert vierailee Euroopan parlamentissa tänä aamuna ensimmäistä kertaa edellisten liittopäivävaalien jälkeen. Toivotan hänet lämpimästi tervetulleeksi koko parlamentin puolesta.

(Suosionosoituksia)

6. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

7. Valiokuntien ja valtuuskuntien kokoonpanot: ks. pöytäkirja

8. Äänestykset

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tuloksia koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja.)

8.1. Tieliikenteen sosiaalilainsäädäntö (äänestys)

8.2. Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistaminen (äänestys)

8.3. Valmispakkauksiin pakattujen tuotteiden nimellismääriä koskevat säännöt (äänestys)

- Ennen äänestyksiä:

  Jacques Toubon (PPE-DE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, haluan vain todeta, että komission ehdotus, jonka mukaan muutamien perustuotteiden pakolliset pakkauskoot säilytetään ennallaan kuluttajien edun vuoksi, on johdonmukainen. Toisaalta on epäjohdonmukaista asettua sellaiselle kannalle, että hyväksytään komission suunnitelma sääntelyn säilyttämisestä joillakin aloilla mutta ei komission ehdotusta.

Kuluttajien edun vuoksi ja Euroopan parlamentin ensimmäistä kertaa tilaaman riippumattoman tutkimuksen mukaisesti kehotan näin ollen äänestämään kaikkien niiden tarkastusten puolesta, jotka sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta on esittänyt hyväksyttyään ne äänin 28 puolesta ja yksi tyhjä.

8.4. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – 2004 (äänestys)

- Ennen 9 kohtaa koskevasta tarkistuksesta 6 toimitettua äänestystä:

  Jan Marinus Wiersma (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, ehdotamme kaikessa yksinkertaisuudessaan, että toisen lauseen "turvallisuusstrategia" muutetaan "turvallisuuspolitiikaksi".

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

- Ennen tarkistuksesta 4 toimitettua äänestystä:

  Hannes Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, tarkistuksesta on kirjallinenkin versio, ja tarkistuksen laatijan suostumuksella pyytäisin, että selvyyden vuoksi sana "luomisesta" muutetaan muotoon "luomiseksi", eli "edustuksellisen demokratian ehtojen luomiseksi".

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

- Tarkistuksesta 4 toimitetun äänestyksen jälkeen uuden 28 a kohdan lisäämisestä:

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, mietinnön esittelijä Brok, joka ei pystynyt osallistumaan tämän päivän äänestykseen, on pyytänyt minua ehdottamaan uuden kohdan, 28 kohdan, lisäämistä. Siitä on uskoakseni sovittu muiden poliittisten ryhmien kanssa. Arvoisa puhemies, luen joka tapauksessa englanninkielisen version:

(EN) "Acknowledges that the United Nations has asked the European Union to contribute to the security of the upcoming elections in the Democratic Republic of Congo by means of a military mission; asks the Council to carefully examine the existing possibilities;"

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

- 38 kohdasta:

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, sain edellistä tarkistusta koskevat tiedot itse asiassa esittelijä Brokilta. Tässä tapauksessa on kyse pienestä muutoksesta 38 kohdassa esitettyihin tietoihin, eli poistetaan kohta:

(EN) "and to prepare for the general elections due to take place on 15 December 2005" ja korvataan se kohdalla "in the wake of the general elections held on 15 December 2005".

(ES) Kyseessä on vain pieni muutos, sillä mietintö ei ollut ajan tasalla.

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

8.5. Naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnan nykytila ja mahdolliset tulevat toimet (äänestys)

- 4 kohdan b alakohdasta:

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, selitän asiaa hieman. Väkivallan uhrit, erityisesti seksuaalisen väkivallan uhrit, kärsivät usein pikemminkin psyykkisistä kuin fyysisistä vammoista. Esitän tarkistusta, jotta voidaan varmistaa, että kyseinen henkilöstö pystyy tarjoamaan asianmukaista apua. Lainaan englanninkielistä tekstiä:

(EN) "4(b) providing proper training, including a child’s perspective, to the staff of competent bodies dealing with men’s violence against women, such as police officers, judicial personnel, health personnel, educators, youth and social workers and prison staff;"

Ehdotan seuraavaa muutosta: "providing proper training, specifically psychological, including a child’s perspective […]". Esittelijä on hyväksynyt tämän sanamuodon.

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

8.6. Miesten ja naisten tasa-arvo Euroopan unionissa (äänestys)

8.7. Postidirektiivin soveltaminen (äänestys)

8.8. Palestiinan vaalien tulokset ja Lähi-idän tilanne sekä neuvoston päätös olla julkistamatta Itä-Jerusalemia koskevaa kertomusta (äänestys)

- Ennen äänestyksiä:

  Alessandro Foglietta (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan vain tuoda esille muutamia muodollisia ja sisältöön liittyviä virheitä tekstin italiankielisessä käännöksessä. Esimerkiksi 3 kohdan neljännellä rivillä italiankielisessä tekstissä lukee "tunnustaa selvästi Israelin valtio", vaikka englanninkielisessä tekstissä puhutaan Israelin valtion oikeudesta olla olemassa. Pyydän siis korjaamaan tekstin, sillä asia on mielestäni tärkeä. Sama pätee 10 kohtaan, jossa mainitaan "konkreettiset ja myönteiset suositukset", vaikka englanninkielisessä tekstissä mainitaan vain "konkreettiset" suositukset, ei "myönteisiä".

  Puhemies. – Englanninkielinen teksti on todistusvoimainen. Tarkistamme kaikki muut versiot ja korjaamme virheet.

- Ennen tarkistuksesta 1 toimitettua äänestystä:

  Vytautas Landsbergis (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, ehdotan erittäin pientä tarkistusta – se koskee yhtä sanaa – jonka sisältö on erittäin tärkeä. Rivillä 3 sanotaan: "kehottaa [Hamas-]puolueen johtoa olemaan johdonmukainen". Tämä voitaisiin ymmärtää väärin kehotukseksi tuhota Israel johdonmukaisesti. Olisi paljon parempi korvata se sanalla "yhteistyökykyinen". Hamasia kehotettaisiin olemaan "yhteistyökykyinen".

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra (PPE-DE). – (ES) Poliittisten ryhmien kesken neuvoteltaessa sovittiin, ettei tarkistuksia esitettäisi. Kaksi poliittista ryhmää on esittänyt tarkistuksia.

Arvoisa puhemies, toteaisin, ettei jäsen Landsbergisin esittämästä suullisesta tarkistuksesta, josta äänestimme ja joka on kyllä erittäin järkevä, olisi pitänyt mielestäni äänestää, ennen kuin vihreiden esittämästä tarkistuksesta oli äänestetty.

Arvoisa puhemies, minusta meidän on ensin äänestettävä tarkistuksista sellaisina, kuin ne on esitetty, ja katsottava sitten, onko jäsen Landsbergisin suullinen tarkistus aiheellinen.

  Puhemies. – Edellisessä äänestyksessä suullinen tarkistus oli hyväksytty, mutta se hylättiin.

8.9. EU:n kanta Kuuban hallituksen toimiin (äänestys)

- Ennen äänestyksiä:

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, yhteisessä päätöslauselmassa, johon ei ole esitetty tarkistuksia, on virhe, josta muut poliittiset ryhmät ovat tietoisia. Sen 3 kohdassa todetaan, että neuvoston yhteistä kantaa on muutettu, vaikka tosiasiassa neuvoston yhteistä kantaa ei ole muutettu, vaan neuvoston yhteiseen kantaan liitettyjä lisätoimenpiteitä on muutettu.

Päätöslauselman 3 kohdassa ei siis pitäisi lukea "neuvoston yhteiseen kantaan tammikuussa 2005 tekemien muutosten pääasiallinen tavoite", vaan pikemminkin "neuvoston yhteiseen kantaan liitettyihin lisätoimenpiteisiin tehtyjen muutosten".

  Puhemies. – Kyseiseen kohtaan tehdään nämä tekniset muutokset.

8.10. Kansalliset hallinnointia koskevat ilmoitukset – Jäsenvaltioiden vastuu Euroopan unionin talousarvion toteuttamisesta (äänestys)

- Ennen äänestyksiä:

  Terence Wynn (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, käytän puheenvuoron työjärjestyksen 108 artiklan nojalla. Äänestämme hetken päästä päätöslauselmasta, jolla vastataan neuvostolle eilen illalla esitettyyn suulliseen kysymykseen. Parlamentin on erittäin tärkeää pyrkiä varmistamaan veronmaksajien varojen moitteeton hallinnointi ja valvonta jäsenvaltioissa.

Suulliseen kysymykseen sisältyi kuusi yksittäistä kysymystä, ja lisäksi esitettiin suullisesti ylimääräinen kysymys, joka kuului: "Aikooko neuvosto keskustella asiasta parlamentin kanssa?" Neuvoston puheenjohtaja puhui kymmenen minuuttia, eikä vastannut yhteenkään näistä seitsemästä kysymyksestä. Voisinko pyytää, samalla kun pyydän jäseniä tukemaan tekstiä kokonaisuudessaan, että puhemies pyytäisi neuvostoa ystävällisesti toimittamaan vastaukset kirjallisina.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – Se on itsestään selvää, hyvä jäsen Wynn. Neuvoston puheenjohtajan tehtävänä on varmistaa mahdollisimman tehokkaasti, että neuvosto toteuttaa parlamentin päätökset ja noudattaa niitä. Pyyntö lähetetään siis neuvostoon.

8.11. Välimeren kalavarat (äänestys)

  Puhemies. – Äänestykset ovat päättyneet.

9. Äänestysselitykset

- Markovin mietintö (A6-0005/2006)

  Gyula Hegyi (PSE). – (HU) Olin erittäin iloinen voidessani äänestää tieliikenteessä toimivien kuljettajien työoloja koskevan lainsäädännön puolesta. On ilahduttavaa, että kuljettajille taataan lepoajat, ja mielestäni niiden toteutumista on myös tärkeä valvoa. Minun on kuitenkin korostettava, että tieliikenteen määrän kasvu on vastoin kestävän kehityksen perusperiaatetta. Energiantuhlaus, pahoin saastunut ilma ja teiden ja ympäristön pilaantuminen johtuvat kaikki suoraan rekkaliikenteen määrän kasvusta. Euroopan unionin pitäisi näin ollen pyrkiä kehittämään vaihtoehtoisia kuljetusmenetelmiä. Kuljettajien työolojen parantamisen lisäksi olisi parannettava niiden tilannetta, jotka asuvat kaupungeissa ja kylissä, joiden läpi rekat jyräävät päivin öin.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Olen tyytyväinen uuteen asetukseen, jolla on pääasiassa tarkoitus vahvistaa ja parantaa tieliikenteessä toimivien kuljettajien sosiaalilainsäädäntöä.

Asetuksessa on neljä pääkohtaa. Siinä säädetään, että kaikissa uusissa ajoneuvoissa on oltava digitaaliset ajopiirturit, ja määritetään "tavanomaiseksi vuorokautiseksi lepoajaksi" yhtäjaksoinen vähintään 11 tuntia kestävä lepoaika, joka voidaan vaihtoehtoisesti pitää kahdessa osassa. Lisäksi sovittiin "ajoajan" uudesta määritelmästä sekä kansainvälisessä maantieliikenteessä toimivien ajoneuvojen miehistöjen työstä tehdyn eurooppalaisen sopimuksen määräyksistä, jotka on nyt mukautettu asetukseen. Siinä todetaan myös, että 60 tunnin viikoittaista enimmäistyöaikaa on noudatettava.

Kaiken kaikkiaan olen yhtä mieltä siitä, että asetuksella edistetään merkittävästi teiden turvallisuutta Euroopassa.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Markovin mietinnöistä, joista parlamentti äänesti tänään, herää useita kysymyksiä, jotka koskevat maantieteellisesti syrjässä sijaitsevia Euroopan unionin maita, kuten Portugalia, Espanjaa ja Kreikkaa.

Tiedän, että neuvottelujen aikana on tehty koko ajan valtavasti töitä. Minun on myös todettava, että asia olisi ratkaistava niin, että samalla kertaa sekä parannetaan Euroopan moottoriteiden turvallisuutta että varmistetaan taloudellisesti oikeudenmukainen ratkaisu, jotta liikenneala kehittyy ja kasvaa kaikissa jäsenvaltioissa.

Tekstit luettuani tulin siihen tulokseen, että neuvottelijoiden kovasta työstä huolimatta ehdotukset on laadittu keskieurooppalaisten liikenteenharjoittajien näkökulmasta. Niiden ajomatkat ovat tavallisesti lyhyempiä.

Portugalilaisena vaaleilla valittuna edustajana minun on näin ollen äänestettävä näitä järjestelyjä vastaan. Haluan tuoda esille, että sisämarkkinoiden täydellinen toteuttaminen edellyttää niiden maiden huomioon ottamista, joissa tällä alalla ajettavat matkat ovat pidempiä. Kaikkien jäsenvaltioiden edut on otettava poikkeuksetta huomioon.

- Markovin mietintö (A6-0006/2006)

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Portugalin kommunistista puoluetta edustavat parlamentin jäsenet ovat yhdessä moottoritieliikenteen ja kaupunkiliikenteen työntekijöiden etujärjestöjen kanssa ajaneet jo pitkään ammattikuljettajien työoikeuksien parantamista. Tarkoituksena on ollut varmistaa, että laissa säädettyjä työtunteja ja kuljettajien lepoaikoja noudatetaan ja ettei kyseisiä oikeuksia vaaranneta työntekijöitä ahneesti hyväksi käyttävän pyhän lehmän, kilpailun, takia.

Liitot ovatkin tuoneet esiin, että vaikka juuri hyväksytyllä asetuksella saatetaan parantaa työoloja joissakin maissa, se ei yllä Portugalissa voimassa olevan työehtoja koskevan sääntelyn tasolle työaikajärjestelyjen, päivittäisten ja viikoittaisten vähimmäislepoaikojen määrittämisen ja niiden noudattamisen valvonnan osalta.

Asetuksessa pidetään muun muassa kiinni kahdesta eri käsitteestä, "ajoajasta" ja "työajasta", mistä työntekijät joutuvat kärsimään. Lisäksi "uudet" lyhennettyjen lepoaikojen käsitteet hankaloittavat vähimmäislepoaikojen noudattamisen valvontaa ja tekevät kuljettajien työpäivistä ja -viikoista todennäköisesti ylipitkiä. Toivommekin, ettei asetuksen antaminen tarjoa (perusteetonta) tekosyytä käydä uudelleen (epäoikeudenmukaisesti) käsiksi työntekijöiden oikeuksiin.

(Työjärjestyksen 163 artiklan 1 kohdan mukaisesti lyhennetty äänestysselitys.)

  Jörg Leichtfried (PSE), kirjallinen. (DE) Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamista koskevalla asetuksella on tarkoitus ottaa tieliikennealalla käyttöön kauan kaivatut työoloja ja liikenneturvallisuutta koskevat yhtenäiset säännöt. Nähtäväksi jää, kohentuuko kuljettajien sosiaalinen asema todella sovitun ansiosta. Tieliikennealalla on kyllä viimein saatu sovittua yhtenäiset ajo- ja lepoajat, mutta lopulliseen versioon ei sisälly muiden itselleni tärkeiden asioiden ohella monipuolisia viittauksia työaikadirektiiviin.

On erittäin valitettavaa, ettei tänään hyväksytyssä asetuksessa kielletä maksamasta kuljettajille ajetun välimatkan ja rahtimäärän perusteella. Tein kiellon eteen ankarasti töitä, sillä niin olisi parannettu kuorma-autonkuljettajien sosiaalisia oloja. Kiinteämääräiset palkkiot turvaavat jokaisen työntekijän toimeentulon, ja minusta tieliikennealan työntekijöillä on siihen oikeus.

Yhtenäisten sosiaalisten normien aikaansaaminen Euroopan tieliikennealalla on yleiseltä kannalta katsottuna oikein. Kun kuitenkin tarkastelen parannuksia, joita alun perin toivoin kuorma-autonkuljettajien oloihin, tulos pudottaa meidät takaisin maan pinnalle. Minulla ei siis ole muuta vaihtoehtoa, kuin äänestää molempia asiakirjoja vastaan.

  Karin Scheele (PSE), kirjallinen. (DE) Vaikka sosiaalisten normien yhtenäistäminen Euroopan tieliikennealalla on yleisesti hyvin toivottavaa, myös kuljettajien sosiaalisia oloja on kohennettava. Näin ei käy tässä tapauksessa, joten äänestin molempia asiakirjoja vastaan.

Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamista koskevalla asetuksella oli tarkoitus ottaa tieliikennealalla käyttöön kauan kaivatut työoloja ja liikenneturvallisuutta koskevat yhtenäiset säännöt. Tieliikennealalla on kyllä viimein saatu sovittua yhtenäiset ajo- ja lepoajat, mutta lopulliseen versioon ei sisälly muiden itselleni tärkeiden asioiden ohella monipuolisia viittauksia työaikadirektiiviin.

On valitettavaa, ettei tänään hyväksytyssä asetuksessa kielletä maksamasta kuljettajille ajetun välimatkan ja rahtimäärän perusteella, vaikka kiinteämääräiset palkkiot turvaisivat jokaisen työntekijän toimeentulon, mihin tieliikennealan työntekijöillä on tietenkin oikeus.

- Toubonin mietintö (A6-0412/2005)

  James Hugh Allister (NI), kirjallinen. (EN) Äänestin tänään elintarvikkeiden, myös leivän ja maidon, yhtenäistämistä ja mittajärjestelmää koskevaa komission ehdotusta vastaan. Sen takia Yhdistyneessä kuningaskunnassa olisi jouduttu poistamaan pintin vetoiset maitopullot ja muuttamaan leivän vakiokokoa.

Järjettömän yhtenäistämisen ohella molemmista ehdotuksista olisi aiheutunut valtavia kustannuksia Yhdistyneen kuningaskunnan leipäteollisuudelle ja meijereille, sillä ne olisivat joutuneet uusimaan laitteensa. Tapasin Pohjois-Irlannissa leipäteollisuuden edustajia, ja tulin epäröivälle kannalle asiaan liittyvien sietämättömien ja kalliiden edellytysten takia.

Olen näin ollen ilahtunut siitä, että Euroopan parlamentti hylkäsi Brysselin uusimpiin villityksiin kuuluvasta ehdotuksesta tämän näkökohdan.

  Lena Ek ja Cecilia Malmström (ALDE), kirjallinen. (SV) Jos aiomme tehdä Euroopan unionin tavaramarkkinoista toimivat, on tärkeää turvata myös kuluttajien etu. Sitä ei kuitenkaan turvata niillä muutoksilla, jotka Euroopan parlamentin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta on tehnyt komission säädösluonnokseen, jossa esitetään valmispakkauksiin pakattujen tuotteiden nimellismääriä koskevat säännöt. Esittelijä ehdotti esimerkiksi voin, maidon, makaronivalmisteiden ja riisin pakkauksia koskevia sääntöjä. Haluan Euroopan unionin kuluttajien voivan valita monista tuotteista, eikä sillä ole mitään todellista arvoa, jos säädöksillä luovutaan esimerkiksi Ruotsissa nykyisin käytössä olevista 300 millilitran maitotölkeistä. Hintoja vertaamalla kuluttajat pystyvät päättämään nykyisin itse, mitä haluavat ostaa. Meidän on annettava lainsäädäntöä, jolla parannetaan kilpailun perusedellytyksiä ja lisätään kuluttajansuojaa. Lisäksi meidän on komission tavoitteen mukaisesti päästävä eroon tarpeettomasta sääntelystä. Äänestin näin ollen kevyemmän ja samalla kohdennetumman EU:n puolesta, jossa ei ole sijaa tarpeettomille säädöksille, joista aiheutuu tarpeettomia kustannuksia elintarviketeollisuudelle.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Yleiseltä kannalta katsottuna täysistunnossa ensimmäisen käsittelyn äänestyksessä tänään ollut direktiiviehdotus on osa komission tukemaa pyrkimystä yksinkertaistaa sisämarkkinalainsäädäntöä. Ehdotuksen tarkoituksena on koota voimassa olevat säädökset yhteen ja poistaa kaikki voimassa olevat pakkauskoot (tai purkaa niitä koskeva sääntely).

Joihinkin aloihin sovelletaan kuitenkin myös jatkossa täydelliseen yhdenmukaistamiseen perustuvia voimassa olevia säädöksiä. Ehdotuksen mukaan pakolliset yksikkömäärät olisivat perusteltuja tietyillä erityisaloilla – kuten viinien, tislattujen alkoholijuomien, pikakahvin, aerosolien ja valkoisen sokerin osalta – joilla yhteisön säännöksin säädetyt yhdenmukaiset pakolliset pakkauskoot ovat jo voimassa

Parlamentti tarkensi lisäksi, ettei direktiiviä sovelleta valmispakattuun leipään, levitettäviin ravintorasvoihin eikä teehen, joihin sovelletaan edelleen kansallisia nimellismääriä koskevia sääntöjä. Kaikilla muilla aloilla saa valmistaa ja kuluttajat voivat ostaa tuotteita, joiden pakkauskoot voivat vaihdella vapaasti.

Mietinnössä katsotaan lisäksi, että muutamat muut peruselintarvikkeet, kuten kahvi, voi, suola, riisi, makaronivalmisteet ja kulutukseen tarkoitettu maito, olisi jätettävä vapauttamisen ulkopuolelle, ja niihin olisi sovellettava pakollisia nimellismääriä myös jatkossa.

  Hélène Goudin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Mietinnössä käsitellään sääntelyn purkamista koskevaa ehdotusta ja samalla elintarvikepakkauksissa sallittujen kokojen yhdenmukaistamista. Sisämarkkinoiden kannalta katsottuna voi olla hyväksi ottaa käyttöön standardit, jotka koituvat lopulta kuluttajien eduksi. Toisaalta mietintöön sisältyy ehdotus kauaskantoisesta yksityiskohtaisesta EU:n tason sääntelystä.

Yhdessä parlamentin valiokunnassa hyväksytyistä tarkistuksista todetaan, että komission tekemistä tutkimuksista käy ilmi, etteivät kuluttajat yleisesti käytä eivätkä ymmärrä yksikköhintoja. Tässä siis väitetään jossain määrin, etteivät jäsenvaltioiden asukkaat kykene hoitamaan asioitaan, mikä osoittaa töykeää asennetta ihmisiä kohtaan.

Äänestin tänään mietintöä vastaan, sillä siihen sisältyy sellaisen alan sääntelyä, jolla päätökset olisi todellakin tehtävä EU:n sijasta kussakin jäsenvaltiossa.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Olen tyytyväinen komission pyrkimykseen yksinkertaistaa lainsäädäntöä. Yksi EU:n jäsenvaltioiden talouden tehostamista eniten haittaavista tekijöistä on ylenmääräinen lainsäädäntö epäselvine säädöksineen. Sitä kutsutaan englanniksi termillä "red tape".

Kannatan yksinkertaistamista ja vapauttamista koskevaa ehdotusta, joka on jokseenkin vesittynyt parlamentin esittämien varotoimien luonteisten tarkistusten vuoksi. Kun vapauttamisella ei ole osoitettu olevan kiistatta hyödyllistä tarkoitusta tai jos se on osoittautunut jopa kuluttajien edun vastaiseksi, soveltamisalaa on kavennettu. Äänestin näin ollen ehdotuksen puolesta.

  Alyn Smith (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Osa komission ehdotuksista olisi vaikuttanut kielteisesti useisiin EU:n teollisuudenaloihin, erityisesti Skotlannin viskiteollisuuteen, joten olin iloinen, että sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta teki monia muutoksia, joita tuen mielelläni. Sisämarkkinoista on ollut valtavasti etua EU:n tuottajille, ja meidän on täällä parlamentissa varmistettava, että edut pysyvät etualalla.

- Brokin mietintö (A6-0389/2005)

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, tällä hetkellä on kaksi kriisipesäkettä, jotka vaativat meiltä täyttä huomiota ja rutkasti hienovaraisuutta. Neuvoston tämänhetkisen puheenjohtajavaltion Itävallan kauniilla sanoilla niitä ei saada purettua.

Ensinnäkin meidän on selvittävä Hamasin voitosta Palestiinan vaaleissa. Voitto on tietenkin hyväksyttävä demokraattisena tahdonilmauksena. Hamas on kuitenkin liike, joka ei ole vielä sanoutunut irti väkivallasta, ja Palestiinan kansa tarvitsee Euroopan unionilta apua – myös rahallista apua – kipeämmin kuin koskaan. Kun Hamas muodostaa hallituksen, sitä on tietenkin vaadittava luopumaan väkivallasta.

Iranin osalta on syytä toivoa, ettei vielä ole liian myöhäistä toivomallemme diplomaattiselle ratkaisulle, josta olisi tietenkin sovittava Venäjän ja Kiinan kanssa. Iran keskustelee mielellään Venäjän kanssa uraanin rikastamisesta, joten siitä on syytä aloittaa. Samoin on tärkeää ilmoittaa, että vastustamme Yhdysvaltojen ja Intian välistä ydinteknologiayhteistyötä, joka näyttää vahvistavan Teheranin kielteistä kuvaa Yhdysvalloista "omavaltaisena maailmanpoliisina", joka toimii vieläpä tekopyhästi.

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestän yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevan Brokin mietinnön puolesta. Euroopan unioni on kehittynyt peräjälkeen teollisuusyhteisöstä sosiaaliseksi yhteisöksi ja talous- ja rahaliitoksi. Unioni on nyt suurempi kuin Yhdysvallat: kansalaisia on 451 miljoonaa, ja sen talous on Yhdysvaltojen taloutta voimakkaampi. Siltikään emme puhu maailmassa yhdellä yhteisellä äänellä.

Euroopan unionilla ei ole yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, josta saisimme yhteisen äänen. Esittelijä Brokin mietinnössä mennään oikeaan suuntaan. Politiikan yksityiskohdista käydään vielä monta taistoa, mutta sellaista tarvitaan ja sellainen meillä on oltava.

  Hélène Goudin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Asialistalla on jälleen mietintö EU:n yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta eli YUTP:stä. Junilistan on täysin vakuuttunut siitä, että ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvät kysymykset olisi käsiteltävä EU:n sijasta jäsenvaltioissa.

Mietinnössä todetaan lisäksi, että Euroopan parlamenttia on kuultava, kun yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuntaviivoja laaditaan kunkin vuoden alussa. Tällä tavalla parlamentti yrittää kahmia itselleen lisää valtaa, mitä Junilistan vastustaa.

Edellä mainituista syistä äänestin tänään mietintöä vastaan.

  Richard Howitt (PSE), kirjallinen. (EN) Euroopan parlamentin Labour-puolueen edustajat ovat tyytyväisiä esittelijä Brokin mietintöön, jossa on sitouduttu vahvaan YUTP:hen ja korostetaan konfliktinratkaisua, köyhyyden torjuntaa ja ihmisoikeuksien vaalimista. Kiitämme esittelijää Lontoon pommi-iskuihin liittyvistä surunvalitteluista. Haluan kuitenkin merkitä pöytäkirjaan, että kannatamme Pohjois-Kyprosta koskevia kauppa- ja tukisäädöksiä tarkistuksen 1 sanamuodon sijaan ja että olemme jo pitkään vastustaneet sitä, että sotilasmenot sisältyvät yhteisön talousarvioon.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Olen tyytyväinen tähän mietintöön, jonka mukaan parlamentilla on oikeus tulla kuulluksi tehokkaammin ja osallistua aktiivisemmin EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. Ulkoasiainvaliokunnan laatimassa mietinnössä luetellaan painopistealat, joita tarvitaan konfliktinehkäisyssä ja ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden kunnioittamiseen perustuvassa kansainvälisessä yhteistyössä.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Äänestin käsiteltävänä olevan mietinnön puolesta, sillä kannatan sen pääkohtia, olipa kyse seikoista, jotka ovat – ja joiden pitäisi olla – pääasiallisia kansainvälisiä huolenaiheita, tai siitä, millaisia EU:n painopistealojen olisi tässä yhteydessä oltava.

Vaikka en yhdykään täysin kaikkiin mietinnön kohtiin – etenkään toimielimiä koskeviin – siinä esitetty yleinen maailmankuva on minusta oikea. Olen lisäksi sitä mieltä, että EU:n kansainvälinen asema riippuu pikemminkin käytännön toimista ja kyvystämme ymmärtää yhteisiä huolenaiheita kuin teoreettisista malleista käytävistä keskusteluista. Ulkopolitiikassa todellisuus merkitsee aina paljon teoreettista pohdintaa enemmän.

Lopuksi olen iloinen havaitessani, että transatlanttisten kumppanien välinen yhteisymmärrys on nousussa, mikä on minusta erittäin tärkeää rauhan, demokratian ja hyvinvoinnin edistämiseksi maailmassa.

  Geoffrey Van Orden (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Konservatiivit voivat tukea muutamia mietinnön kohtia, esimerkiksi kehotuksia pitää asevientikielto Kiinaan voimassa, elvyttää Israelin ja palestiinalaisten väliset neuvottelut ja saada Afrikan maiden hallitukset noudattamaan demokratiaa ja oikeusvaltion periaatteita koskevia sitoumuksiaan.

Siihen sisältyy kuitenkin myös monia ehdotuksia, joita vastustamme kiivaasti. Yleisesti siinä pyritään ulottamaan YUTP koskemaan jokaista kansallisen ulkopolitiikan alaa. Sen 4 kohdassa luetellaan hävyttömästi toimenpiteitä "uuden perustuslaista tehdyn sopimuksen tiettyjen määräysten soveltamiseksi" huolimatta siitä, että perustuslaki hylättiin toivotulla tavalla. Sen 10 kohdassa pidetään virheellisesti "sisäistä puolustusta Euroopan unionin turvallisuusstrategian olennaisena osana", vaikka se on jäsenvaltioiden hallitusten reviiriä. Nato on ollut eurooppalaisen puolustuksen kulmakivi jo puoli vuosisataa ja keskeinen kansainvälinen järjestö sotilasjoukoille kuuluvissa kriisinhallintatehtävissä, mutta sitä tuskin mainitaan mietinnössä. Mietinnön 12 kohdassa annetaan Natolle harhaanjohtavasti rooli "Euroopan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa". Vastustamme myös ajatusta EU:n sotilasoperaatiosta Kongon demokraattiseen tasavaltaan ja EU:n yhteisiä puolustusmäärärahoja.

Äänestimme näin ollen tyhjää lopullisessa äänestyksessä.

- Carlshamren mietintö (A6-0404/2005)

  Jan Andersson, Anna Hedh, Ewa Hedkvist Petersen, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. (SV) Äänestimme mietinnön puolesta. Tulkitsemme 4 kohdan f alakohdassa esitettyä käsitettä "minimitulot" siten, että sillä tarkoitetaan kohtuullisen elintason takaamista, koska olemme erittäin halukkaita takaamaan kohtuullisen elintason, mutta vastustamme valtion määräämän minimipalkan käyttöönottoa.

  Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark ja Anna Ibrisagic (PPE-DE), kirjallinen. (SV) Ruotsin konservatiivien valtuuskunta päätti tänään äänestää tyhjää naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnan nykytilanteesta ja mahdollisista tulevista toimista. Emme voineet tukea mietintöä, koska siinä pyritään kohtuuttoman laajamittaisesti siirtämään jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia asioita EU:n päätöksentekovaltaan. Olemme täysin vakuuttuneita siitä, että jäsenvaltioiden olisi saatava päättää sukupuolten tasa-arvoon ja rikollisuutta koskeviin toimiin liittyvistä asioista, sillä näillä aloilla päätökset on paras tehdä jäsenvaltioissa. Konservatiivit ovat määränneet tahdin jäsenvaltioissa monien mietinnössä käsiteltyjen toimenpiteiden osalta.

Valtion olisi mielestämme täytettävä tärkein tehtävänsä, eli suojeltava ihmisiä rikoksilta uhrin ja rikoksentekijän sukupuoleen katsomatta. Yksittäisen väkivallantekijän vastuuta olisi korostettava sen sijaan, että taustalla on näkemys yhteiskunnasta, joka vähentää yksilön vastuuta.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Parlamentin on ilmaistava olevansa huolissaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Ilmiö koskettaa kaikenikäisiä naisia koulutustasosta ja sosiaalisesta taustasta riippumatta. Muutamilla väkivallan muodoilla on tosin vahva yhteys köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen.

Kannatamme suositusta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on sovellettava nollatoleranssia naisiin kohdistuvan väkivallan kaikkiin muotoihin ja otettava käyttöön tehokkaita ehkäisy- ja rankaisumenetelmiä sekä toimenpiteitä, joilla lisätään tietoisuutta ongelmasta ja torjutaan sitä.

Ei pidä unohtaa, että miesten naisiin kohdistama väkivalta liittyy vallan epätasaiseen jakautumiseen sukupuolten kesken, mistä puolestaan johtuu, ettei tämäntyyppisistä rikoksista ole raportoitu eikä niitä ole tuomittu riittävästi.

Olen tyytyväinen siihen, että muutamia esittämistämme ehdotuksista hyväksyttiin – joskin vain osittain. Erityisesti tunnustettiin, että köyhyys ja syrjäytyminen ovat perimmäisenä syynä naiskaupan kasvuun ja että prostituutio ei ole rinnastettavissa työhön.

On kuitenkin harmillista, että hylätyksi tuli ehdotus, jonka tarkoituksena oli koota voimavarat prostituutioon sotkeutuneiden naisten sopeuttamiseen tähtäävien tehokkaiden ohjelmien laatimiseksi. Toimien tavoitteena olisi vähentää prostituutiota asteittain ja tehdä siitä lopulta kokonaan loppu.

  Hélène Goudin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Yhdyn moniin esittelijän näkemyksiin asiasta. On erittäin tärkeää, että jäsenvaltioissa lisätään yleistä tietoisuutta näistä ongelmista. Äänestin mietinnön puolesta, koska siinä ei suositella nimenomaisesti EU:n yhteistä lainsäädäntöä. Monet suosituksista esitetään sekä komissiolle että jäsenvaltioille naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi. Minusta tämä asia on viime kädessä sellainen, josta kansalliset parlamentit antavat mahdollisesti tarvittavat lainsäädäntötoimenpiteet.

  Filip Andrzej Kaczmarek (PPE-DE), kirjallinen. (PL) Naisiin kohdistuva väkivalta on traumaattinen kokemus niin naisille kuin heidän lapsilleen, sukulaisilleen ja niille, jotka yrittävät auttaa uhreja. Minulla on tästä henkilökohtaista kokemusta. Vein kerran aviomiehen hakkaaman naisen autolla sairaalaan ja poliisiasemalle. Tuolloin minut valtasi tunne, jonka naiset varmaan kokevat usein. Tunsin voimatonta raivoa. Sama raivo kiehahtaa mieleen kun kuulee, että poliisi on vienyt perheväkivallasta tuomitun humalaisen miehen takaisin tämän entisen vaimon kotiin ja perustelee tekoaan sillä, että miehen viimeisin virallinen osoite oli entisen vaimon koti.

Pari vuotta sitten kotikaupungissani nähtiin murhenäytelmä. Mies pääsi ulos keskuksesta, jonne juopuneet viedään selvittämään päänsä. Ne eivät siis ole vankiloita. Mies onnistui kävelemään pari kilometriä, tappoi vaimonsa ja heitti tämän ruumiin ulos ikkunasta. En halua, että mitään vastaavaa tapahtuu ikinä uudelleen.

Väkivalta ei ole perheen sisäinen asia. Se ei ole koskaan perusteltua eikä sille löydy lieventäviä asianhaaroja. Koko yhteiskunnan on asetuttava väkivaltaa vastaan. Tätä ongelmaa ei pidä sysätä syrjään eikä sen merkitystä yhteiskunnalle pidä vähätellä. Ilmiön laajuutta ei pidä myöskään vähätellä.

Annoin tukeni esittelijä Carlshamren mietinnölle, koska meidän on tehtävä kaikki voitavamme naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi. Aina ei tarvita nollatoleranssin periaatetta, mutta tässä tapauksessa se on todella välttämätön.

  Timothy Kirkhope (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Pidämme yhdessä Yhdistynyttä kuningaskuntaa edustavien konservatiivikollegojeni kanssa kaikkea naisiin kohdistuvaa väkivaltaa valitettavana. Itse asiassa molempien sukupuolten molempiin sukupuoliin – kenen tahansa keneen tahansa – kohdistama väkivalta on meistä valitettavaa. Olemme myös sitä mieltä, että naisia on suojattava väkivallanteoilta, ja väkivallantekijöiden pitäisi joutua oikeuden eteen vastaamaan teoistaan.

Äänestimme kuitenkin tyhjää, sillä mietinnössä hukattiin tilaisuus puuttua vakavaan ongelmaan. Kohtuuton kielenkäyttö vie huomion mietinnön tärkeästä sanomasta.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Olen tyytyväinen mietintöön, jossa vahvistetaan, että miesten naisiin kohdistama väkivalta on ihmisoikeusrikkomus ja että väkivallantekijät pitäisi panna syytteeseen yhtä päättäväisesti kuin silloin, kun väkivalta on kohdistunut miehiin. Väkivaltarikoksiin suhtaudutaan ja niistä rankaistaan eri tavoin uhrin sukupuolen perusteella. Tapahtuipa väkivallanteko julkisessa tai yksityisessä tilassa, tapahtumapaikalla ei pitäisi olla merkitystä käsiteltäessä väkivallantekoa rikoksena.

Mietinnössä tunnustetaan, että YK:n yleiskokouksen vuonna 1993 hyväksymä julistus naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta oli tärkeä tekijä, jonka ansiosta naisiin kohdistuvan perheväkivallan ongelma alettiin tunnustaa. Samalla mietinnössä painotetaan aivan oikein, että EU:ssa voidaan tehdä enemmän.

Kannatan erityisesti kehotusta analysoida ongelma perusteellisesti, koska kolmessa EU-maassa tehdyn tutkimuksen mukaan 40–50 prosenttia naisista on joskus elämässään joutunut miehen harjoittaman väkivallan kohteeksi. EU:ssa meillä on velvollisuus tunnustaa ja varmistaa naisten oikeus elämään ja fyysiseen turvallisuuteen oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. (DE) Naisten oikeuksiin liittyvät kysymykset kuuluvat ongelmiin, jotka johtuvat muiden kulttuurien tulvasta, jolta on suljettu silmät vuosikymmenien ajan vääränlaisen suvaitsevaisuuden nimissä. Tilastotiedoista käy selvästi ilmi, että jopa yksi neljästä naisesta EU:ssa kärsii miespuolisen sukulaisen harjoittamasta väkivallasta, että puolet kaikista murhista tehdään perhepiirissä ja että noin 500 000 naisen sukuelimet on silvottu. On siis korkea aika ottaa kerralla ankarampi asenne.

On pelkästään häpeäksi, että EU:ssa näyttää olevan mahdollista säätää kurkkujen ja banaanien käyryydestä, mutta siellä ei pystytä laatimaan yleispäteviä sääntöjä siitä, miten naisiin kohdistuvasta väkivallasta on rangaistava. Aivan yhtä säälittävää on, että valtion virastot katsovat moniavioisuutta läpi sormien tai asettuvat jopa sitä tukevalle kannalle ja rohkaisevat siten ihmisoikeuksien rikkomiseen.

Vaikka neuvoston puheenjohtajavaltiota on kiittäminen asiaintilaan puuttumisesta siten, että se ilmoittaa aikovansa puolustaa naisten oikeuksia tehokkaammin, ei riitä, että lääkäreiltä, opettajilta ja poliisilta saadaan hitunen lisää tietoja. Pääongelma koskee miesten roolimalleja. Länsimaisessa yhteiskunnassa miesten roolimallit ovat luonteeltaan kilpailevia, mikä ei ole täysin ihanteellista, mutta muslimien ideologiassa mennään jopa niin pitkälle, että naisvihaa pidetään esimerkillisenä. Tästä meidän on lähdettävä liikkeelle.

  Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) Ainakin kolmannes naisista joutuu jossain elämänsä vaiheessa fyysisen tai seksuaalisen väkivallan uhriksi. Tämä hälyttävä tieto on poimittu Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmää edustavan kollegani Maria Carlshamren erinomaisesta mietinnöstä.

Naisiin kohdistuvan väkivallan lisääntyessä nopeaa tahtia ja sen arkipäiväistyessä on olemassa ainoastaan yksi tiukka, asianmukainen ratkaisu: nollatoleranssi riippumatta siitä, esiintyykö väkivaltaa avioliitossa vai sen ulkopuolella.

Euroopan unioni on lisäksi ottanut rohkeasti vastuuta kaikkiin sosiaaliluokkiin kuuluviin naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisessa. Daphne II -ohjelmassa varataan 50 miljoonaa euroa vuosina 2004–2008 eniten vaarassa olevien naisten suojelemiseksi. Tämä on vain nimellinen rahamäärä, sillä tiedämme hyvin, että mikäli ennaltaehkäisevien ja uhrien tukemiseen tarkoitettujen toimenpiteiden halutaan olevan tehokkaita, ne on toteutettava jäsenvaltioissa.

On siis huolestuttavaa kuulla, että joka vuosi viidestä kymmeneen miljoonaa lasta joutuu näkemään ja kuulemaan tällaisia epäinhimillisiä tekoja.

Onkin erittäin tärkeää, että kaikissa 25 kansallisessa rikoslaissa lapset katsotaan jatkossa äitien tavoin uhreiksi.

Yhteiskunnissamme on liian kauan aliarvioitu naisiin kohdistuvien väkivallantekojen vakavuutta. Tällaisesta raukkamaisuudesta on tultava loppu.

  Peter Skinner (PSE), kirjallinen. (EN) Kannatan mietintöä monista perustavista syistä. Suurin osa ihmisistä pitää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kauheana, mutta tiedämme, että sitä esiintyy.

Viranomaisten on suhtauduttava toisensa tuntevien ihmisten, esimerkiksi puolisoiden, väliseen väkivaltaan erittäin vakavasti. Tuen toimia, joilla on tarkoitus edistää muutoksia eritoten ihmiskaupan ja perheväkivallan aloilla.

- Estrelan mietintö (A6-0401/2005)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin kollegani Edite Estrelan laatiman, miesten ja naisten tasa-arvoa Euroopan unionissa käsittelevän erinomaisen mietinnön puolesta. On ilahduttavaa, että se hyväksyttiin Euroopan parlamentissa lähes yksimielisesti.

Yhdenvertaiset mahdollisuudet ovat osa Ranskan tasavallan suuria periaatteita. Vaadin, että niitä kunnioitetaan Euroopan unionissa esimerkiksi Euroopan yhteisön perustamisesta tehdyn Rooman sopimuksen ja EU:n perusoikeuskirjan mukaisesti. Sukupuoleen perustuva epätasa-arvoinen kohtelu on epäoikeudenmukaista sosiaalista väkivaltaa ja osoitus kyvyttömyydestä ymmärtää kanssaihmisiä. Euroopan unionilla on velvollisuus varmistaa ihmisten yhtäläinen kohtelu, joka on yhtenäisyyden, rauhan ja edistyksen lähde. Näin tekemällä EU näyttää selkeää esimerkkiä koko maailmalle, mikä edistää vaalimiamme inhimillisiä arvoja, jotka muodostavat yhden Euroopan yhdentymisen tukipilareista.

  Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark ja Anna Ibrisagic (PPE-DE), kirjallinen. (SV) Ruotsin konservatiivien valtuuskunta päätti äänestää tänään tyhjää naisten ja miesten tasa-arvoa EU:ssa koskevassa äänestyksessä. Me konservatiivit haluamme torjua ennakkoluuloihin ja epätasa-arvoon liittyvää vapauden puutetta. Ei ole kuitenkaan EU:n tehtävä päättää, mitä toimenpiteitä jäsenvaltioiden tai muiden yhteiskunnan toimijoiden olisi toteutettava. Emme pysty näin ollen kannattamaan mietintöä, jossa esitetään useita ehdotuksia, joilla kavennetaan jäsenvaltioiden toimivaltaa. Tällaisia ovat esimerkiksi lastenhoitopalvelujen tarjoamista koskevat ehdotukset, joissa jäsenvaltioiden perinteet ja kulttuuriin kuuluvat käytännöt eroavat erittäin paljon toisistaan.

Lisäksi mietinnössä hairahdutaan käsittelemään asioita, joita ei pitäisi säännellä edes jäsenvaltioissa, kuten sitä, tutkivatko poliittiset puolueet strategioita, joilla puolueen tehtäviin saadaan lisää naisia. Mietinnössä käsitellään kuitenkin muita tärkeitä asioita, esimerkiksi tarvetta koota vertailukelpoisia tilastotietoja miesten ja naisten palkoista ja syrjinnän vastaisista toimista.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Äänestimme mietinnön puolesta, sillä kannatamme sen sisältöä. Tiedämme kuitenkin, että se on parlamentin osalta vain uusi aiesopimus, joka on ristiriidassa jo toteutettujen toimenpiteiden kanssa. Osa toteutetuista toimenpiteistä jopa vaarantaa yhdenvertaiset oikeudet ja pahentaa syrjintää esimerkiksi työmarkkinoilla.

Olemme tyytyväisiä ehdotukseen, jossa komissiota vaaditaan tiedottamaan eri jäsenvaltioiden edistymisestä Pekingin toimintaohjelman täytäntöönpanossa erityisesti lisääntymis- ja seksuaaliterveyden alalla ja julkaisemaan kaikkia jäsenvaltioita koskevia tilastotietoja.

Toivomme myös, että Euroopan tasa-arvoinstituutille annetaan tarvittavat voimavarat, joilla saadaan aikaan myönteisiä tuloksia edistettäessä yhdenvertaisia oikeuksia ja varmistettaessa, että naiset saavat osakseen ansaitsemaansa arvokasta kohtelua.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Olen tyytyväinen naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietintöön, jossa tarkastellaan Lissabonin strategian tulevaisuutta tasa-arvonäkökulmasta. Olen samaa mieltä siitä, että toimia on toteutettava naisten työllisyyden edistämiseksi ja naisten ja miesten välisen epätasa-arvoisen kohtelun vähentämiseksi.

Mietinnössä painotetaan, että eroja on edelleen niinkin tärkeissä asioissa kuin työllisyys, palkkaus sekä aikuis- ja ammattikoulutus. Lisäksi siinä arvioidaan keinoja, joilla työ-, perhe- ja yksityiselämä voidaan sovittaa onnistuneesti yhteen.

  Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) Miesten ja naisten välistä tasa-arvoa käsiteltäessä on ennen kaikkea tiedostettava, miten paljon vuosisadassa on edistytty siitä, kun naisten vapautumisen puolesta alettiin ensi kertaa taistella. Samalla on kuitenkin pidettävä mielessä, miten paljon on vielä tehtävä, jotta tasa-arvosta tulee oleellinen osa arkipäivää.

Tämän vuoksi olen iloinen, että Estrelan mietintö hyväksyttiin nyt puoliltapäivin. Mietinnössä tuodaan esiin monia syrjinnän muotoja, joista naissukupuolen edustajat joutuvat kärsimään ja joiden korjaamisessa on paljon haastetta. Mainitsen niistä kaksi: palkkaero on noin 16 prosenttia ja 15–24-vuotiaiden naisten työllisyysaste on pysynyt samana, vaikka tähän ikäryhmään kuuluvien naisten koulutustaso on noussut.

Esteiden poistaminen työmarkkinoille tulevien naisten tieltä edellyttää tietenkin, että pienille lapsille on tarjolla riittävästi julkisia ja yksityisiä hoitopaikkoja vähintään oppivelvollisuusiän alkamiseen asti. Se edellyttää myös yhtäläisten vanhempainoikeuksien soveltamista käytännössä. Jotta varmistetaan kaikkien näiden parannusten toteutuminen arkipäivän elämässä, Euroopan unionin on puolustettava parhaita normeja ja luotava katseensa kohti pohjoista ja pyrittävä sukupuolten välistä tasa-arvoa edistävissä toimenpiteissä vastaavaan menestykseen kuin Skandinavian maat.

  Georgios Τoussas (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Kreikan kommunistinen puolue äänesti mietintöä vastaan, koska työväenluokkien sosiaalisilla ongelmilla pyritään vauhdittamaan ja laajentamaan molempiin sukupuoliin vaikuttavia kapitalistisia rakennemuutoksia.

Naisten työttömyyden torjumiseksi ehdotetaan "joustavampien työsuhteiden" lisäämistä. Valtion hyvinvointirakenteiden puuttuessa ehdotetaan taakaan siirtämistä perheille, mutta tasa-arvoisesti. Toisin sanoen miehiäkin kehotetaan siirtymään osa-aikatyöhön, millä korvataan valtion riittämättömiä lasten sekä vanhusten ja vammaisten hoitopalveluja. Näin työväenluokan perheet eivät pysty lopulta huolehtimaan perustarpeistaan.

Niin kutsuttua sukupuoleen perustuvaa syrjintää työelämässä on käytetty tekosyynä, jonka varjolla naisilta on poistettu lisääntymiseen perustuvista naisten erityistarpeista johtuvat oikeudet.

Meistä vallan sukupuolijakauman muuttamista koskevat keskustelut ovat harhaanjohtavia. Sukupuoli ei määrää politiikkaa. Rahavallan voima ei heikkene, vaikka sitä palvelevissa toimielimissä olisi enemmän naisia.

Naisten ongelmat johtuvat kapitalistisesta järjestelmästä, jossa naisia ja miehiä käytetään hyväksi ja jossa sukupuolta ja ikää käytetään levittämään kapitalistista ideologiaa molemmille sukupuolille.

Tasa-arvon perusta löytyy vain kansalaisvallasta, jossa kansalaisten hyvinvointi perustuu tuotantoon ja tuotettuihin hyödykkeisiin.

- Ferberin mietintö (A6-0390/2005)

  Luís Queiró (PPE-DE). – (PT) Postidirektiivistä toimitetun äänestyksen osalta on mielestäni erittäin tärkeää mainita, että takuuvarmat yleispalvelut on säilytettävä. Postipalvelujen sisämarkkinoiden toteuttamisessa on otettava huomioon alan taloudellisen merkityksen lisäksi sen korvaamattomat alueelliset ja sosiaaliset näkökohdat.

Postitoimistojen tarjoamilla lähipalveluilla on kussakin jäsenvaltiossa huomattava sosiaalinen merkitys, joka on säilytettävä ennallaan. Erityistä huomiota on näin ollen kiinnitettävä postiverkostojen alueellisiin ja sosiaalisiin näkökohtiin, kun tehdään päätöksiä alaa koskevista uudistuksista. Päätöksillä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia, jos postipalvelut avataan kilpailulle täysin. Minusta on siis äärimmäisen tärkeää, että suunnitellussa tutkimuksessa arvioidaan, ovatko postidirektiivin säännökset riittävän selkeitä yleispalveluvelvoitteiden osalta ja onko jäsenvaltioissa laadittu asianmukainen lainsäädäntö tätä varten.

Direktiivin tärkeintä tavoitetta, jonka mukaan yhteisön tason tietynlaatuisten ja kohtuuhintaisten alueellisten ja sosiaalisten postipalvelujen vähimmäistarjonta on taattava, ei saa vaarantaa.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Postipalvelujen vapauttaminen on osa niin kutsuttua "Lissabonin strategiaa", ja sen tarkoituksena on avata ala yksityiselle pääomalle. Lopullisena päämääränä on tämän julkisen palvelun yksityistäminen, joka aloitetaan sen kaikkein kannattavimmista osista ja jota "ilmeisesti" tuetaan jatkossakin julkisista varoista (esimerkkinä voidaan pitää sairaalojen hallintoon sovellettua mallia).

Alan työntekijät ja kansalaiset ovat onnistuneet vastustuksellaan – tarkoitan erityisesti postitoimistojen sulkemisia vastaan ja postinjakelun takaamisen puolesta järjestettyjä lukuisia mielenosoituksia – viivästyttämään prosessia ja joissain tapauksissa jopa estämään prosessin kaikkein haitallisimpien näkökohtien etenemisen.

Parlamentin mietinnön tarkoituksena on arvioida, mitä vaikutuksia vapauttamisella on ollut tähän mennessä EU:n jäsenvaltioissa ennen komission uusia aloitteita, joiden tarkoituksena on laajentaa vapauttamista edelleen.

Mietinnössä ei arvostella nykyistä vapauttamisprosessia eikä tuoda esiin sen haitallisia seurauksia, kuten toimipisteiden sulkemisia, päivittäisen kotiinkannon katkoja ja työpaikkojen vähenemistä. Itse asiassa siinä tehdään juuri päinvastoin. Siinä ei myöskään kyseenalaisteta alan vapauttamista vuonna 2009 vaan edistetään alan avaamista ja kilpailun ensisijaisuutta.

Äänestimme näin ollen mietintöä vastaan.

  Jörg Leichtfried (PSE), kirjallinen. (DE) Euroopan postipalvelumarkkinoita alettiin vapauttaa vuonna 1997, minkä tarkoituksena oli luoda kaikille palveluntarjoajille avoimet markkinat, jotka kattavat nykyiset 25 jäsenvaltiota.

Kansalliset postipalvelut vastasivat vapauttamisen aiheuttamiin paineisiin aloittamalla rakennemuutokset ja mukauttamalla palvelujaan.

Kaikesta edistymisestä huolimatta direktiivin saattamista osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä on seurattava tarkkaan. On esimerkiksi mahdotonta hyväksyä, että Itävallan postilainsäädännössä säädetään suhteettoman kovat rangaistukset niille, jotka eivät laita taloonsa uutta postilaatikkoa. Siitä ei voida syyttää EU:n vuoden 2002 postidirektiiviä, koska siinä ei säädetty tällaisista rangaistuksista jäsenvaltioissa. Kun direktiivit pannaan tällä tavalla täytäntöön, lisätään kansalaisten epäilevää suhtautumista EU:hun ja heidän uskoaan siihen, että syypää asiaan löytyy Brysselistä eikä mistään muualta.

Pyydän komissiota valvomaan postidirektiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja eritoten varmistamaan, että jäsenvaltioissa laaditut rangaistukset eivät ole kohtuuttomia eivätkä vaaranna postimarkkinoiden toimintaa. Asiaa olisi tarkasteltava ensisijaisena kysymyksenä tulevassa kartoittavassa tutkimuksessa.

Tässä valiokunta-aloitteisessa mietinnössä vaaditaan samaa kuin minäkin vaadin, joten kannatan sitä.

- Päätöslauselmaesitys: Lähi-idän tilanne (RC-B6-0086/2006)

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Tilanne on erittäin monimutkainen, mutta vaalituloksen perusteella ei saisi kyseenalaistaa Palestiinan kansan luovuttamatonta oikeutta vapauteen, suvereeniin itsenäiseen valtioon Itä-Jerusalem pääkaupunkinaan ja miehityksen vastustamiseen. Tuloksen takia ei pitäisi vaarantaa palestiinalaishallinnolle annettua rahoitustukea, sillä se täyttää suurimman osan Palestiinan kansan perustarpeista. Sen takia Yhdysvaltoja ei pitäisi innostaa lisäämään sotilasjoukkojaan Lähi-idässä. On yhtä tärkeää kuin ennenkin osoittaa solidaarisuutta Palestiinan kansan sankarilliselle taistolle ja palestiinalaisten kansanliikkeelle.

Lopuksi haluan ilmaista tyytymättömyyteni siihen, että parlamentin enemmistö hylkäsi ryhmäni esittämät tarkistukset, joissa kehotettiin Israelia noudattamaan Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmia ja Kansainvälisen tuomioistuimen suosituksia. Tarkistusten tarkoituksena oli nostaa ensisijaisten asioiden luettelon kärkeen välttämättömät toimet, joilla pattitilanteeseen ajautunut rauhanprosessi saadaan etenemään ja joilla tehdään loppu sotilaallisesta miehityksestä, siirtokunnista, turva-aidasta, salamurhista, pidätyksistä, vankien vapauttamisen epäämisestä, Palestiinan kansaan kohdistuvasta väkivallasta ja heidän elinolojensa jyrkästä laskusta.

(Työjärjestyksen 163 artiklan 1 kohdan mukaisesti lyhennetty äänestysselitys.)

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin Palestiinan tilannetta koskevan yhteisen päätöslauselmaesityksen puolesta. Vaikka Hamasia on syytä kehottaa tunnustamaan Israel ja lopettamaan terrorismi, meidän ei pitäisi kyseenalaistaa rehellisten ja vapaiden demokraattisten vaalien tulosta. EU:n on annettava jatkossakin apua Palestiinan kansalle ja osallistuttava edelleen täysimääräisesti kvartetin jäsenenä rauhansuunnitelman edistämiseen.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Kun demokratialla on epätoivottu tulos, tulee kiusaus tuomita ajatus, että sellainen tulos olisi mahdollinen. Se on ymmärrettävää, mutta sillä ei ole juurikaan merkitystä. Demokratian on pyrittävä toimimaan tehokkaasti, jotta ihmiset eivät liittyisi vastaaviin liikkeisiin.

Ei ole lainkaan varmaa, vallitseeko Palestiinassa demokratia, vaikka siellä järjestettiin sääntömääräiset vaalit. Tästä meidän pitäisi olla huolissamme. Demokratia ja oikeusvaltio tarkoittavat muun muassa rauhanomaista rinnakkaiseloa muiden maiden kanssa, halua olla tuhoamatta naapureita ja tietenkin terrorismin lopettamista. Niiden on oltava toimiemme kulmakivenä tässä maailmakolkassa.

Palestiinan vaalit voittaneen liikkeen nykyisestä luonteesta huolimatta nyt on tärkeää vaatia, että palestiinalaishallinnon valitsema tuleva hallitus noudattaa kansainvälisiä sopimuksia ja vaalii periaatteita, jotka ovat välttämättömiä näiden kahden maan rauhanomaisen rinnakkaiselon kannalta. Muutoin palestiinalaisia on mahdoton auttaa. Vaikka tulos vastaa kansan tahtoa, seuraukset saattavat olla hyvinkin vakavia.

  Alyn Smith (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Hamasin valinta oli Palestiinan kansan demokraattisesti ilmaisema tahto, ja vaikka järjestön toimet epäilyttävät minua suuresti, se muodostaa varmasti legitiimin hallituksen. Rauhanprosessille annetun EU:n tuen ehtona voi olla – ja onkin oltava – jatkuva eteneminen kohti rauhaa. Tuen lopettaminen nyt saattaisi etäännyttää järjestön, johon EU:n on pidettävä yhteyttä jatkossakin. EU:n painostuksen jatkaminen auttaa mielestäni pitkäaikaiseen ratkaisuun pääsemistä. Emme voi jättäytyä nyt junasta siksi, ettemme pidä kumppaneista, joiden kanssa meidän on pakko toimia.

- Päätöslauselmaesitys: Kuuba (RC-B6-0075/2006)

  James Hugh Allister (NI), kirjallinen. (EN) Äänestin tänään Kuubaa koskevan yhteisen päätöslauselman puolesta, vaikka minusta olisi ollut parempi, jos siinä olisi nimenomaisesti pahoiteltu pakotteista luopumista vuonna 2005.

Ei ole yllätys, että marxilaiseen määräysvaltaan perustuvana yhteiskuntana Kuuba on sorron linnake, jossa toisinajattelu tukahdutetaan ja vapaudet kielletään.

Demokraattisen kulissin taakse kätkeytyy totalitaristinen ja marxilainen todellisuus, josta kertoo paljon se, että Sinn Feinillä/IRA:lla on edustusto Kuubassa. Surullisenkuuluisin kuva siitä saatiin, kun edustaja Niall Connolly järjesti häpeällisesti itsensä ja muut kouluttamaan Kolumbian FARC-sissejä vuonna 2001.

EU:n päätös luopua pakotteista vuonna 2005 oli täydellinen virhe. Ihmisoikeusloukkaukset ovat lisääntyneet, eivät vähentyneet. Kuten äärimarxilaiset aina, olipa kyse Castrosta tai Sinn Feinistä, he vain pistävät myönnytykset tyytyväisinä taskuunsa ja jatkavat entiseen tapaan. Minusta meidän on otettava viimein opiksemme ja kovennettava asennettamme tätä vastenmielistä hallintoa vastaan.

  Bastiaan Belder (IND/DEM), kirjallinen. – (NL) Kuuba jättää paljon toivomisen varaa perusvapauksien osalta, mikä käy selvästi ilmi sekä suullisesta kysymyksestä että tästä muutoin riittävästä päätöslauselmasta.

Haluaisin tuoda esiin yhden seikan, kotiseurakuntien aseman. Direktiiviin 43 ja päätöslauselmaan 46 sisältyvissä uusissa säännöksissä edellytetään, että kaikkien toimivien kotiseurakuntien on haettava rekisteröintiä viranomaisilta. Rekisteröintihakemusten takia joudutaan tavallisesti käymään erittäin hankalia neuvotteluja viranomaisten kanssa. Neuvotteluissa käsitellään yksityiskohtaisia tietoja seurakunnan jäsenistä ja papeista. Uusien säännösten takia monia kotiseurakuntia on lakkautettu.

Vuonna 1992 Kuuban viranomaiset muuttivat perustuslakia siten, että ateistisesta valtiosta tehtiin maallinen. Tämä oli ensimmäinen askel oikeaan suuntaan. Uudet säännökset näyttävät kuitenkin vievän kohti uusia rajoituksia. Vaikka Kuuban perustuslaissa tunnustetaan kansalaisten oikeus uskonnonvapauteen, tosiasiassa rajoituksia asetetaan entistä enemmän. Miksi kristillisiin kirkkoihin, myös rekisteröityihin, tehdään niin usein tarkastuksia? Miksi niitä valvotaan ja niihin jopa soluttaudutaan? Tämä tuskin on todellista uskonnonvapautta Kuubassa.

Pyytäisin neuvostoa ja komissiota ottamaan nämä asiat puheeksi keskustellessaan Kuuban viranomaisten kanssa.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Äänestin päätöslauselmaa vastaan, sillä vastustan sen sisältöä, jossa ei oteta lainkaan huomioon tilannetta, jota Kuuba on joutunut kestämään monia vuosia. Tarkoitan Yhdysvaltain kauppasaartoa ja kaikkia iskuja, joista Kuuba on joutunut kärsimään.

Päätöslauselmassa ei myöskään mainita sanallakaan Yhdysvaltojen tukikohtaa Guantánamossa, jossa Bushin hallinto säilyttää vankeja ilman oikeudenkäyntiä piittaamatta vähääkään ihmisoikeuksista ja Geneven yleissopimuksesta.

Siinä ei myöskään hiiskuta sanaakaan viidestä Kuuban kansalaisesta, joita pidetään edelleen Yhdysvalloissa ja joista kaikki eivät ole saaneet tavata perheitään, vaikka Atlantassa oleva tuomioistuin on kumonnut päätöksen, jonka perusteella heidät alun perin vangittiin.

Tästä parlamentin enemmistön kannasta huokuu kaksinaismoraali, ja se noudattelee Yhdysvaltojen linjaa, jonka mukaan niiden kansojen ja hallitusten painostusta jatketaan, jotka eivät noudata sen ohjeita vaan asettuvat vastarintaan.

Pettymyksen tuottaa samoin se, ettei mietinnössä mainita sanallakaan Kuuban tärkeitä toimia Latinalaisen Amerikan ja Afrikan ihmisten sosiaalisen kehityksen edistämiseksi. Näiltä alueilta kotoisin olevat nuoret menevät Kuubaan opiskelemaan ja saamaan koulutusta, ja Kuuba lähettää tuhansia lääkäreitä ja muita ammattilaisia muihin maihin.

(Työjärjestyksen 163 artiklan 1 kohdan mukaisesti lyhennetty äänestysselitys.)

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestän vastahakoisesti päätöslauselman puolesta. Kuuban ihmisoikeustilanne on kaukana täydellisestä, ja joskus Kuuban viranomaiset ovat jopa olleet itse pahimpia vihollisiaan, esimerkiksi kieltäytyessään jonkin aikaa sitten antamasta Damas de Blanco -ryhmän edustajille lupaa matkustaa Strasbourgiin vastaanottamaan osansa Saharov-palkinnosta. Minusta Havannassa ei kuitenkaan vallitse pelokas ilmapiiri, jollainen on ollut aistittavissa Kashmirissa tai viime aikoihin asti Acehissa.

Kyse on suhteellisuudesta. Kuubassa kyllä rikotaan ihmisoikeuksia, mutta ei siinä määrin kuin sitä tekevät Kolumbian kuolemanpartiot tai kuin niitä rikotaan Haitissa, jossa rikollisryhmien anarkia ja väkivaltainen politiikka ovat vaatineet yli 1000 kuolonuhria. Toivottavasti ensi viikon vaalit merkitsevät siellä lopun alkua levottomuuksille. Minne on unohtunut parlamentin jatkuva huoli näistä ja muista ihmisoikeuskysymyksistä Kuuban ulkopuolella? Minne on unohtunut huoli "miehitetystä" Kuubasta Guantánamo Bayssa, jossa tilanne on raporttien mukaan paljon pahempi kuin Kuuban pahimmissa vankiloissa?

  Hélène Goudin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Olen tietenkin sitä mieltä, että Kuuban kuuluisi olla parlamentaarinen demokratia. Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että ulkopolitiikka on valtion sisäinen asia ja että monenväliset kanavat, kuten YK, ovat ainoa hyväksyttävä keino vaikuttaa maihin, jotka eivät sijaitse välittömästi EU:n vieressä.

Edellä mainituista syistä äänestin päätöslauselmaa vastaan.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Kaksisataa sanaa ei ikinä riitä tekemään tyhjäksi tätä uusinta vetoa, joka on osa Kuuban eristämiseen ja syrjintään tähtäävää EU:n politiikkaa, jossa nöyristellään Yhdysvaltojen vaatimusten edessä.

Samainen EU vaati muutosta Kuuban poliittiseen järjestelmään vuonna 1996 annetussa yhteisessä kannassa ja puuttui näin asiaan, joka kuuluu yksin Kuuban kansalle.

Parlamentin enemmistö arvosteli kyynisesti Kuubaa koskevaa Yhdysvaltojen kauppasaartoa ja kehotti kuitenkin jatkamaan Kuubaan kohdistettuja EU:n pakotteita. Siltä ei ole myöskään herunut solidaarisuuden sanaa viidelle Kuuban kansalaiselle, joita pidetään Yhdysvalloissa sen takia, että he puolustivat maataan terrorismia vastaan.

Vaikka Kuuba ärsyttää parlamentin enemmistöä, se tarkoittaa toivoa ja uskoa ihmisarvoiseen elämään miljoonille miehille ja naisille. Se on maa, jonka talous on kasvanut vuonna 2005 nopeimmin 45 vuoteen kauppasaarrosta huolimatta, maa, joka on valmis johtamaan liittoutumattomien maiden liikettä ja isännöimään vuoden 2006 huippukokousta, maa, joka lähettää muihin maihin tuhansia lääkäreitä, opettajia ja urheiluvalmentajia eikä sotilasjoukkoja, jotka miehittävät, käyttävät hyväksi ja alistavat.

(Työjärjestyksen 163 artiklan 1 kohdan mukaisesti lyhennetty äänestysselitys.)

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Kuuba on osoitus siitä, etteivät kaikki häpeämuurit ole murtuneet länsimaissa. Järjettömän idealismin ja häpeämättömän pragmatismin väliin jäävät ne, jotka näyttävät itsepintaisesti unohtavan, että Kuubassa ei ole demokratiaa, ihmisoikeuksia eikä vapauksia – mitään, mikä kuuluu meistä yhteiskunnan perusrakenteisiin. Keskeistä kantaa ei voida muuttaa sen enempää pohjattoman romantisoinnin kuin pragmatisminkaan perusteella: Kuuba on tuomittava johdonmukaisesti ja sitä on kehotettava demokratisoitumaan, sillä muutoin tähän itsevaltaiseen hallintoon ei pystytä säilyttämään tiivistä yhteyttä.

  Esko Seppänen (GUE/NGL), kirjallinen. (EN) Äänestin Kuubaa koskevan yhteisen päätöslauselmaesityksen puolesta, mutta siitä puuttuu useita poliittista taustaa koskevia tärkeitä tietoja.

Kuuban tilanteen pääongelma johtuu Yhdysvaltojen johtamasta saarrosta ja Yhdysvaltojen vihamielisistä uhkauksista Kuubaa kohtaan.

Saarron ja Yhdysvaltojen vihamielisen uhkailun lopettaminen olisi kaikkein tärkein askel luotaessa ilmapiiriä, jossa aidolla demokratialla olisi paremmat mahdollisuudet juurtua Kuubaan.

Yhdysvaltojen hyökkäävä politiikka ei ole kuitenkaan ainoa syy siihen, miksi sananvapautta ja demokratiaa rajoitetaan Kuubassa niin ankarasti. Myös Kuuban hallituksen on kannettava oma vastuunsa asiassa.

Yksi esimerkki muiden joukossa on päätös olla päästämättä Saharov-palkinnon voittajaa, Damas de Blanco -ryhmää, maasta vastaanottamaan palkintoa Strasbourgissa.

Äänestin päätöslauselman puolesta, mutta vastustan matkustuskieltoa, johon Kuuban hallitus määräsi Damas de Blanco -ryhmän.

  Jonas Sjöstedt (GUE/NGL), kirjallinen. (EN) Äänestin Kuubaa koskevan päätöslauselmaehdotuksen puolesta, vaikka siitä puuttuu useita poliittista taustaa koskevia tärkeitä tietoja.

Kuuban tilanteen pääongelma johtuu Yhdysvaltojen johtamasta saarrosta ja Yhdysvaltojen vihamielisistä uhkauksista Kuubaa kohtaan.

Saarron ja Yhdysvaltojen vihamielisen uhkailun lopettaminen olisi kaikkein tärkein askel luotaessa ilmapiiriä, jossa aidolla demokratialla olisi paremmat mahdollisuudet juurtua Kuubaan.

Yhdysvaltojen hyökkäävä politiikka ei ole kuitenkaan ainoa syy siihen, miksi sananvapautta ja demokratiaa rajoitetaan Kuubassa niin ankarasti. Myös Kuuban hallituksen on kannettava oma vastuunsa asiassa.

Yksi esimerkki muiden joukossa on päätös olla päästämättä Saharov-palkinnon voittajaa, Damas de Blanco -ryhmää, maasta vastaanottamaan palkintoa Strasbourgissa.

Äänestin päätöslauselman puolesta sen puutteista huolimatta, sillä halusin vastustaa matkustuskieltoa, johon Kuuban hallitus määräsi Damas de Blanco -ryhmän.

  Sahra Wagenknecht (GUE/NGL), kirjallinen. (DE) Vastustan Kuubaa koskevaa päätöslauselmaa, joka on puolueellinen ja jossa ei oteta lainkaan huomioon tosielämän ongelmia maassa. Jos tuomitsemme Kuuban

– emme anna mitään arvoa maan pyrkimyksille kehittyä toisella tavalla eri puolilta tulevaa vastarintaa uhmaten

– sivuutamme Kuuban esimerkilliset saavutukset kansalaisten hyvinvoinnin takaamisessa, jota se jatkaa Yhdysvaltojen kauppasaarrosta ja talouden vakavista ongelmista huolimatta

– kiellämme sen, että Kuuban järjestelmän olemassaolon jatkuminen tarjoaa toivon pilkahduksen niin kutsutussa kolmannessa maailmassa niille, jotka ovat häviäjien puolella maailman globaalistuessa ja markkinoiden ja taloudellisen hyödyn mennessä kaiken muun edelle.

Päätöslauselmassa ihmisoikeuksien käsite nähdään hyvin kapea-alaisena, mikä paljastaa sietämättömän kaksinaismoralismin. Päätöslauselman tarkoituksena ei ole puolustaa ihmisoikeuksia vaan tuomita Kuuban järjestelmä ja edistää sen kukistumista. En halua olla missään tekemisissä sen kanssa.

- Päätöslauselmaesitys: Unionin talousarvion hallinnointi (RC-B6-0074/2006)

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Yhteisön talousarvion toteuttaminen eli sen varmistaminen, että poliittiset päätökset pannaan todella täytäntöön, on erittäin tärkeää.

Valitettavasti talousarviomenettelyn avoimuus on vähentynyt entisestään ja menettelystä on tullut hajanaisempi, joten varojen lopullisesta osoitteesta on vaikea saada varmuutta.

Vakaus- ja kasvusopimuksessa edellytetyt ja eniten maksamaan joutuvien maiden vaatimat budjettisäästöt ovat tarkoittaneet sitä, että yhteisön vuotuisen talousarvion hyväksymisen jälkeen monille painopistealoille on jäänyt liian vähän varoja, minkä vuoksi on jouduttu jakamaan varoja uudelleen, leikkaamaan määrärahoja kaikista budjettikohdista ja laatimaan lukemattomia lisätalousarvioita. Toisin sanoen toteuttamatta jättäminen on ollut suotavaa joillakin aloilla toisten alojen rahoittamiseksi, olipa hyväksytty talousarvio millainen tahansa.

Toteuttamatta jättämiseen vaikuttavat myös erilaiset toimet ja säädökset, esimerkiksi vakaus- ja kasvusopimus. Tältä osin komissio ja neuvosto eivät saa puhtaita papereita, sillä maksusitoumuksiin nähden maksuja on vähennetty jatkuvasti.

Kansallisen täytäntöönpanon ohella jäsenvaltiokohtaiset painopistealat on määriteltävä paikan päällä erityisesti rakennerahastojen osalta. Juuri ehdotetuista välineistä huolimatta ehdotusten hyväksyminen ei saa mielestämme olla uusista rahoitusnäkymistä käytävien neuvottelujen edellytyksenä.

(Työjärjestyksen 163 artiklan 1 kohdan mukaisesti lyhennetty äänestysselitys.)

- Päätöslauselmaesitys: Kalavarat (RC-B6-0076/2006)

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Juuri äänestämässämme päätöslauselmaesityksessä tuodaan esiin tarve toteuttaa uusia hoitotoimenpiteitä Välimerellä. Kalavarojen kestävyys on taattava aina huolellisesti, jotta kalastustoiminta säilyy elinkelpoisena, kalastusalukset voivat jatkaa toimintaansa, työpaikat säilyvät ja kalastusyhteisöjä voidaan kehittää.

Neuvoston olisi mielestämme näin ollen hyväksyttävä hoitotoimenpideasetus, josta parlamentti on nyt antanut lausuntonsa.

Nykytilanteessa muiden alueiden kalastajat saattavat kuitenkin joutua syrjityiksi, joten meistä tehokas hajauttaminen on välttämätöntä ja tärkeimmät sidosryhmät eli kalastajat ja heidän edustuselimensä on otettava mukaan hoitotoimenpiteistä tehtäviin päätöksiin, sillä käytännön toimien on vastattava kunkin alueen erityistilannetta.

Meistä hoitotoimenpideasetukseen olisi liitettävä tarvittavat toimet asetuksen sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten kompensoimiseksi yhteisön varoilla. Kaikkien toimenpiteiden on perustuttava tieteelliseen kalastustutkimukseen.

  Alyn Smith (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) On monia tilanteita, joihin 25 jäsenvaltion EU ei sovi lainkaan, eikä sama ratkaisu käy kaikille – jos se nyt on koskaan käynytkään. Minulla ei pitäisi olla Skotlannista kotoisin olevana parlamentin jäsenenä mitään sanomista Välimeren asioihin, joten äänestin tyhjää. EU:n on löydettävä uusia toimintatapoja päätösten legitiimiyden varmistamiseksi. Jos jatketaan sillä linjalla, että kaikki ovat yhtä kiinnostuneita kaikesta, ei päästä puusta pitkään vaan tehdään vain hallaa EU:lle.

  Puhemies. – Äänestysselitykset ovat päättyneet.

10. Äänestyskäyttäytymistä koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja

11. Tiettyjä asiakirjoja koskevat päätökset: ks. pöytäkirja

12. Tämän istuntojakson aikana hyväksyttyjen tekstien edelleen lähettäminen: ks. pöytäkirja

13. Seuraavien istuntojen aikataulu: ks. pöytäkirja

14. Istuntokauden keskeyttäminen

  Puhemies. – Julistan Euroopan parlamentin istuntokauden keskeytetyksi.

(Istunto päättyi klo 11.45.)