Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 13. helmikuuta 2006 - Strasbourg

11. Lihantuotantoa varten pidettävien kanojen suojelua koskevat vähimmäisvaatimukset (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu Thijs Bermanin laatimasta maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnöstä (A6-0017/2006) ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi lihantuotantoa varten pidettävien kanojen suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista (KOM(2005)0221 – C6-0190/2005 – 2005/0099(CNS)).

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EL) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, aivan ensimmäiseksi kiitän tätä asiaa käsitelleiden valiokuntien jäseniä. Tietenkin minusta on tärkeää kiittää myös esittelijä Bermania hänen tekemästään erittäin arvokkaasta työstä sekä kaikesta siitä vaivasta, jota hän näki saattaakseen tämän aloitteen onnistuneesti päätökseen.

Tiedän, että päätöksentekovaiheessa ehdotukset eivät kenties täysin tyydytä kaikkia osapuolia. Jotkut haluaisivat meidän etenevän enemmän tiettyyn suuntaan, koska heistä saattaa tuntua, että emme ole menneet riittävän pitkälle, kun taas toisten mielestä meidän pitäisi olla varovaisempia ja olemme jo menneet liian pitkälle. Olen kuitenkin sitä mieltä, että nykymuotoinen ehdotus monine siihen tehtyine tarkistuksineen on tasapuolinen ja johdonmukainen: siinä on tasapainotettu tarve kohdella eläimiä paremmin ja edistää niiden hyvinvointia varsinkin kanankasvatusalalla, mutta samalla on otettu huomioon kustannukset ja rasitukset, joita tämä saattaa aiheuttaa alan teollisuudelle ja yrityksille.

Ei silti pidä aliarvioida etenkään sitä, että eläinten asianmukaisen kohtelun ja niiden terveyden välillä vallitsee tiivis yhteys. Tämä on erityisen tärkeää nyt, kun keskustelemme lintuinfluenssan torjuntatoimista; tauti on jo levinnyt Euroopan unioniin, vaikkakin vain luonnonvaraisiin lintuihin. Jos sitä vastoin noudatamme eläinten asianmukaisen kohtelun periaatetta, kaikki suojatoimenpiteet ja toteutetut varotoimet ovat paljon tehokkaampia, valvonta paranee ja ilmenevät terveysongelmat tunnistetaan paremmin. Käytännössä tämä vähentää eläintauteja, laskee kuolleisuutta ja vähentää hyödynnettäväksi kelpaamattomien kanojen määrää tällaisissa tapauksissa, mikä puolestaan pienentää menetyksiä ja alentaa kustannuksia. Pintapuolisesti tarkasteltuna saattaakin vaikuttaa siltä, että yrittäjien, tuottajien ja kasvattajien kustannukset lisääntyvät, mutta todellisuudessa toimet ovat heille eduksi, sillä niistä kertyy säästöä ja taloudellista hyötyä tuottajille.

Totean vielä lyhyesti, että Maailmanpankki julkaisi hiljattain selvityksen, jossa tuotiin esiin eläinten hyvinvointia koskevan toimintalinjan noudattamisesta saatava taloudellinen hyöty ja annettiin esimerkkejä siitä, että toimista todella on taloudellista hyötyä.

Toinen käsittelemäni seikka on tietenkin tuottajille myönnettävä tuki. On erityisen tärkeää, etteivät he joudu vastaamaan kaikista kustannuksista. Eurooppalaiset kuluttajat ovat kuitenkin valmiita maksamaan enemmän, jos he tietävät, että tietyt tuotteet on tuotettu eläinten hyvinvointia ja niiden asianmukaista kohtelua koskevan toimintalinjan mukaisesti. Aluksi vapaaehtoiset pakkausmerkinnät – esittelemme myöhemmin kertomuksen pakollisista pakkausmerkinnöistä – antavat tuottajille mahdollisuuden hyödyntää täysimääräisesti Euroopan kansalaisten myönteistä asennetta heidän toimintalinjaansa kohtaan, ja tutkimustemme perusteella tuottajat voivat korottaa hintaa jonkin verran, koska eurooppalaiset kuluttajat ovat valmiita maksamaan enemmän. Tietenkin on laadittu myös lukuisiin ehdotuksiin perustuva strategia, eläinten hyvinvointia koskeva strategiasuunnitelma, jonka komissio hyväksyi hiljattain ja jota parlamentti käsittelee myöhemmin. Tämä ehdotus saattoi edeltää toimintasuunnitelmaa koskevaa ehdotusta, mutta se on sopusoinnussa kyseisen toimintasuunnitelman periaatteiden ja ajattelutavan sekä ehdotusten kanssa.

Lopuksi mainitsen yleisesti tunnetun Maailman kauppajärjestöä koskevan kysymyksen. Tiedän, että eurooppalaiset tuottajat saattavat usein tuntea olevansa epäedullisemmassa asemassa kuin kolmannet maat. Eläinten hyvinvointia ja niiden asianmukaista kohtelua kansainvälisillä markkinoilla koskevien ehtojen ja vaatimusten käyttöön ottamiseksi toteutetaan jatkuvasti toimia. Se ei ole helppoa, mutta tuemme sitä. Maailman eläintautijärjestön hiljattain hyväksymät eläinten asianmukaisen kohtelun periaatteet ovat ensimmäinen askel tähän suuntaan, ja komissio tehostaa samansuuntaisia toimia.

Kun kuitenkin pidetään mielessä eurooppalaisten kuluttajien reaktioherkkyys, olemme vakaasti sitä mieltä, että pakkausmerkinnät voisivat hyödyttää eurooppalaisia tuottajia. Heille ei ole vahinkoa eläinten hyvinvointia koskevan toimintalinjan noudattamisesta. Päinvastoin, tämänkaltaiset toimet varmistavat heidän pääsynsä laajoille eurooppalaisille kuluttajamarkkinoille.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies KAUFMANN

  Thijs Berman (PSE), esittelijä. – (NL) Arvoisa puhemies, toivottavasti Euroopan parlamentti ottaa tällä viikolla merkittävän askelen kohti kestävää eurooppalaista maataloutta. Euroopan unionin on kunnioitettava eläinten viittä vapautta ja säädettävä niistä lailla. Nämä vapaudet ovat vapaus nälästä, janosta ja väärästä ravitsemuksesta, vapaus epämukavuudesta, vapaus kivusta, vammoista ja sairauksista, vapaus normaaliin käyttäytymiseen sekä vapaus pelosta ja kärsimyksestä. Tässä direktiivissä säädetään näistä vapauksista, eikä hetkeäkään liian aikaisin.

Eläinten kunnioittamista vaativat ennen kaikkea eurooppalaiset kuluttajat ja kansalaiset, jotka ovat yhä useammissa maissa valmiita maksamaan siitä kohtuullisen hinnan. On hyvä, että komissio julkisti kolme viikkoa sitten eläinten hyvinvointia koskevan toimintasuunnitelman. Tämänkaltaisten sopimusten ja sääntöjen pitäisi olla EU:n laajuisia, sillä muuten jäsenvaltiot alkavat kilpailla keskenään eläinten hyvinvoinnin kustannuksella.

Eurooppalaisten kuluttajien suurin eläinten hyvinvointia koskeva huolenaihe on tällä hetkellä broilereiden hyvinvointi. Huolta lisäsivät raportit ylitäysistä kanaloista ja jalostusmenetelmistä, joiden tavoitteena oli entistä nopeampi kasvu vahvan luuston, sydämen ja keuhkojen sijasta. Liian monet eläimet kärsivät huonojen pehkujen aiheuttamista jalka- ja rintakehävammoista. Mietinnölläni ja siihen liittyvillä tarkistuksilla maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta on ilmaissut komissiolle ja neuvostolle selvästi tukevansa eläinten hyvinvointia ja laatuvaatimuksia, mutta myös jonkinasteista joustavuutta siipikarjankasvattajia kohtaan. Mietinnössäni olen myös yrittänyt vahvistaa kaksi periaatetta, jotka eivät vielä sisältyneet direktiiviin.

Ensinnäkään geneettinen valinta, eläinten jalostaminen tiettyjen ominaisuuksien saavuttamiseksi, ei saisi koskaan vähentää tai uhata tietyn eläinlajin hyvinvointimahdollisuuksia. Tämän periaatteen on oltava jokaisen eläinten hyvinvointia koskevan direktiivin kulmakivi.

Eläinten hyvinvointia ei myöskään saisi pitää toissijaisena sosioekonomisiin seikkoihin nähden. Tämän periaatteen mukaisesti on järkevää edellyttää kanaloiden täyttävän tietyt laatuvaatimukset. Hyvät kanankasvattajat ovat jo pitkään täyttäneet nämä vaatimukset, koska ne alentavat kuolleisuutta ja lisäävät siten tuottoa. Kuten komission jäsen Kyprianou jo korosti, eläinten hyvinvointi on siipikarjankasvattajien taloudellisen edun mukaista.

Direktiivissä säädetään myös ammattilaisten suorittamista päivittäisistä terveys- ja hyvinvointitarkastuksista, jotka varsinkin nykyään ovat tärkeitä torjuntatoimia eläintautien ennaltaehkäisemiseksi. Silti siipikarja tarvitsee enemmän tilaa kuin sille useinkaan annetaan. Jäsen Jegglen ja minun käsiteltäväksi jättämässä tarkistuksessa täsmennetään, että niinä muutamina päivinä, jotka edeltävät välittömästi siipikarjan kuljettamista teurastamolle, eläinten enimmäismäärää neliömetriä kohti on laskettava 38 kiloon neliömetrillä ja vuoteen 2013 mennessä 34 kiloon neliömetrillä.

Monissa EU:n jäsenvaltioissa tämä raja jo alitetaan tai sitä noudatetaan suunnilleen. En tue tarkistuksia, joissa kannatetaan vielä alhaisempia tiheyksiä. Vaikka asiantuntijat uskovatkin, että eläinten hyvinvointi vaarantuu enemmän tiheyden ylittäessä 30 kiloa neliömetrillä, tämä ei todellakaan ole mikään ehdoton raja, jonka ylittäminen laukaisee katastrofin. Tiheyden ylittäessä 30 kiloa neliömetrillä suurin merkitys on hyvällä hoidolla, ja juuri siihen Euroopan parlamentti voi luottaa. Siksi sääntöjä on sovellettava kasvattajiin joustavasti. Laatuvaatimukset ja seuraamukset kytkeytyvät toisiinsa, mutta niiden pitäisi olla kohtuullisia ja edistää parempaa hoitoa. Ei ole mitään mieltä koventaa rangaistuksia tai pidentää niiden kestoa enemmän kuin on täysin välttämätöntä.

Direktiivin vastustajat vakuuttavat, että maailmanlaajuinen kilpailu tekee tämänkaltaiset eläinten hyvinvointivaatimukset mahdottomiksi ja väittävät, että EU:ta koskevat tiukemmat vaatimukset kuin sen ulkopuolisia maita. Tämä ei itse asiassa pidä paikkaansa. Brasilia, joka on suurin kilpailijamme siipikarjateollisuudessa, täyttää jo kaikki tämän direktiivin vaatimukset. Vaikka EU pysäyttäisi eläinten pahoinvoinnin rajoilleen, brasilialainen liha pääsisi edelleen vaivatta maahan.

Näin ollen EU:n siipikarja-alan on harkittava kustannusten karsimista ja siten tuotannon lisäämistä tai sitten tuoreen ja korkealuokkaisen lihan tuottamista lähellä eurooppalaisia kuluttajia. On jo havaittavissa, että tämän direktiivin suositukset viitoittavat kehityssuunnan, mutta tämä ei vapauta komissiota velvoitteesta käsitellä eläinten hyvinvointia Maailman kauppajärjestön kanssa. Sen on myös tehtävä se nykyistä määrätietoisemmin. Olen kysynyt komissiolta tässä yhteydessä, mitä mahdollisuuksia GATT-sopimus tarjoaa eläinten hyvinvoinnille? Kyseisen sopimuksen 20 artiklan mukaan ihmisten, eläinten tai kasvien elämää tai terveyttä suojaavat tuontirajoitukset ovat moraalisesti perusteltuja. Meidän on jatkettava sinnikkäästi tähän suuntaan.

Eurooppa tarvitsee konkreettisia todisteita saadakseen palautettua kansalaistensa luottamuksen EU:hun. Yksi niistä aloista, joilla EU voi kohentaa mainettaan, on kestävä kehitys. Eläinten hyvinvointi kuuluu siihen, ja siksi tämä direktiivi on pantava pian täytäntöön.

(Suosionosoituksia)

  Åsa Westlund (PSE), ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (SV) Arvoisa puhemies, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta on tietenkin tyytyväinen komission ehdotukseen lihantuotantoa varten pidettäviä kanoja koskevista yhteisistä säännöistä. Se on erityisen tyytyväinen siksi, että ehdotuksessa parannetaan selvästi eläinten suojelua, mutta myös siksi, että tavoitteemme on edistää tehokkaita sisämarkkinoita.

Komission ehdotuksen suurin ongelma on eläinsuojelutoimien riittämättömyys. Päätöksemme perustuu eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevän tiedekomitean päätelmiin, joiden mukaan eläintiheyden on esimerkiksi oltava alle 25 kiloa, jos halutaan välttää vakavat vammat ja tarpeeton kärsimys. Tällä perusteella monet parlamentin jäsenet ovat jättäneet käsiteltäväksi nimenomaan eläintiheyttä ja jalkapohjahaavaumien pisteytysjärjestelmää koskevia tarkistuksia. Nämä muutokset ovat välttämättömiä, jos aiomme taata eläinten suojelun.

Euroopan parlamentin on suhtauduttava asiantuntijoiden näkemyksiin vakavasti ja osoitettava neuvostolle, että haluamme tiukentaa komission ehdotuksen eläinsuojelunäkökohtia. Ehkä juuri tämä onkin tällä hetkellä kaikkein tärkeintä, eivät niinkään tarkistustemme yksityiskohdat. Toivon, että huomenna Euroopan parlamentin enemmistö puoltaa äänestyksessä näitä tarkistuksia, joita, kuten totesin, tuettiin laajasti ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa. Suuri osa sekä oikeistosta että vasemmistosta äänesti niiden puolesta.

  María Esther Herranz García, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, annan jäsen Bermanille tunnustusta ja kiitosta hänen työstään, koska hänen poliittinen kantansa on ollut hyvin rakentava ja realistinen. Sen ansiosta olemme päässeet yhteisymmärrykseen parlamentin jäsenten eriävistä kannoista.

Mietintöluonnos, jonka maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta hyväksyi lihantuotantoa varten pidettävien kanojen suojelua koskevasta uudesta direktiivistä, on tasapuolinen, koska siinä otetaan huomioon useimpien jäsenvaltioiden tuotantomenetelmät.

Kuten tiedätte, tämän mietinnön keskeinen painopiste on eläintiheys. Keräämäni tiedon perusteella maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnössä edellytetyt tiheydet hyväksytään vaivatta useimmilla Euroopan alueilla, mutta ne voivat aiheuttaa tiettyjä ongelmia joillakin EU:n erityisalueilla.

Esittelijänä olen yrittänyt ottaa huomioon enemmistön kannan, ja ilmoitankin ohimennen, että en aio kannattaa valtaosaa tarkistuksista. Mielestäni tarkistuksessa 42 vastataan kuitenkin hyvin perusteltuun poliittiseen huolenaiheeseen ulottamalla Euroopan unionissa sovelletut vähimmäisvaatimukset koskemaan tuontia kolmansista maista.

Käsittelen seuraavaksi tarkistusta 44, jolla poistetaan uuden hyvinvointia koskevan asetuksen soveltamisalaan kuuluvien lihan pakkausmerkintöjen käyttöönotto. Todettakoon, että tämä on vastoin pyrkimystä antaa näille tuotteille lisäarvoa, joka tekisi eurooppalaisten tuottajien toimista näkyvämpiä.

Euroopan unioni on antanut viime vuosina runsaasti lainsäädäntöä parantaakseen eläinten hyvinvointia ja vastatakseen yhteen Euroopan kansalaisten ilmaisemista huolenaiheista. Tällä tavoin olemme onnistuneet parantamaan huomattavasti munivien kanojen, vasikoiden ja siitosemakoiden suojelua, mutta toisinaan hintana on ollut alan elinkelpoisuuden vaarantaminen.

Myönnettäköön, että näiden toimien pitäisi parantaa eurooppalaisille kuluttajille tarkoitettujen tuotteiden laatua, ja tätä laatua on täydennettävä tehokkailla pakkausmerkintöjä koskevilla toimilla.

Siitä huolimatta suurin osa esitetyistä tarkistuksista kiristää tarpeettomasti lainsäädäntöä, ja niiden tukeminen aiheuttaa sopeutumisongelmia tietyillä alueilla.

  Marc Tarabella, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, tässä asiassa on tärkeää noudattaa ajatusta, jonka mukaan Euroopan unionin pitäisi erottautua kilpailijoistaan eläinten hyvinvoinnin alalla.

Annan aluksi tunnustusta esittelijä Bermanille, joka on yrittänyt löytää tasapainon kohtuuttomasti toisistaan eriävien kantojen välille. Korostettakoon, että yhtä perustetta, nimittäin eläintiheyttä, painotettiin enemmän kuin muita. Meidän pitäisi hylätä komission ehdotus, koska siinä suositellaan tiettyjen tietojen automaattista rekisteröintiä, jonka suunnittelu ja kuluista poistaminen vaikuttaa pienten tuottajien kannalta hankalalta. Palatkaamme kuitenkin vielä eläintiheyteen, joka on keskeisin ratkaistavista kriteereistä.

Valloniassa tehty alustava talouskatsaus osoittaa, että kun keskimääräinen tuotto on 72 senttiä kilolta, arvioitu vuositulojen menetys 1 000 neliömetrin kanalassa olisi 55 prosenttia eläintiheyden ollessa 30 kiloa neliömetrillä ja 24 prosenttia eläintiheyden ollessa 38 kiloa neliömetrillä. Ala ei pysty selviytymään tällaisesta arvioidusta tulonmenetyksestä. Suunnitelma lukuisten eurooppalaisten tuottajien karsimisesta ja paikallaan pysyvä tai kasvava kulutuskysyntä hyödyttävät väistämättä tuontia niistä maista, jotka eivät lähimainkaan noudata vaatimuksiamme tai edes harkitse sitä. Eläinten hyvinvointi jää joka suhteessa häviölle.

Koska suhtaudun myönteisesti esittelijän perusteisiin, joiden tavoitteena on muuttaa Euroopan maataloutta kestävämpään suuntaan, haluan lopuksi korostaa kahta keskeistä seikkaa. Ensinnäkin laadun parantaminen merkitsee eurooppalaisille tuottajille lisäkustannuksia. Tätä eroa on korostettava, ja siihen on kiinnitettävä huomiota pakkausmerkintöjen avulla, jotta voidaan toteuttaa ja perustella se hintaero, joka Eurobarometriin vastanneiden – kuluttajia hekin – on valmistauduttava maksamaan. Jakeluverkko on tässä suhteessa ratkaisevassa asemassa.

Totean lopuksi, että meidän on ratkaisevan tärkeää varmistaa kaikin keinoin, että Euroopan komissio onnistuu yhdessä Euroopan neuvoston tai Maailman eläintautijärjestön kaltaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa muuttamaan WTO:n asennetta myönteisemmäksi eläinten hyvinvointia koskevia toimenpiteitä kohtaan.

  Jan Mulder, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, kiitän aluksi jäsen Bermania. Olkoonkin että tämä on hänen ensimmäinen mietintönsä, hän teki mielestäni hyvin perusteellista työtä. Mietinnöstä puheen ollen on todettava, etten tunne Euroopan parlamentissa ketään, joka vastustaisi eläinten hyvinvointia – kaikki tietenkin kannattavat sitä. Suhtaudun siitä huolimatta varauksellisesti tähän ehdotukseen, koska siinä on mielestäni parantamisen varaa.

Ensinnäkin siinä asetetaan samat vaatimukset koko Euroopan unionin alueelle, ja voin kuvitella, että esimerkiksi Suomen kylmässä ilmastossa tai Italian täysin erilaisessa ilmastossa eläintiheyteen on sovellettava hyvin erilaisia vaatimuksia. Tilanne saattaa jo käytännössä olla erilainen. Komissio ei millään tavoin ota tätä huomioon, ja kuten edellinen puhuja totesi, emme vielä ole saaneet taloudellista analyysia. On helppo sanoa, ettei eläinten hyvinvointi saa jäädä sosioekonomisten painopisteiden varjoon, mutta joidenkin ihmisten on edelleen saatava tästä elantonsa. Onko komissiolla aavistustakaan, mitä tästä tarkalleen ottaen seuraa heille?

Kuten monet jo ennen minua mainitsivatkin, tärkeintä ovat käytännesäännöt. Tämän toi esiin myös komission jäsen, vaikkei onnistunutkaan täysin vakuuttamaan minua. Mikäli halutaan korostaa niin kutsuttuja ei-kaupallisia näkökohtia, ei kuitenkaan ole kovin järkevää esittää jälleen uutta ehdotusta kesken Maailman kauppajärjestön neuvottelujen olematta varma maahantuojien suostumuksesta. Miksei komissio ota esille käytännesääntöjä markettien ja muiden suurien maahantuojien kanssa niin pian kuin mahdollista?

Missä on johdonmukaisuus, jos eurooppalaisia tuottajia vaaditaan täyttämään tietyt normit, kun taas useat marketit saavat tuoda muista maanosista tuotteita rajoituksetta, eikä komissio vaadi niitä tekemään minkäänlaisia tarkastuksia? Tarkastuksemme koskevat vain salmonellaa tai muuta sellaista, mutta eivät ikinä eläinten hyvinvointia. Komission on huolehdittava näistä tarkastuksista, jotka puuttuvat tästä ehdotuksesta täysin.

  Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, esittelijä kirjoitti perusteluissaan, että "jokainen kunnon maanviljelijä kunnioittaa eläimiään". On selvää, että jotkut eivät vielä tee niin, sillä muuten meidän ei tarvitsisi säätää siitä lailla. Mielestäni ongelma on myös siinä, että monet teuraskanojen tuottajat eivät enää ole kasvattajia vaan teollisuusmiehiä, joille elämän kunnioittaminen on toisarvoista pääoman tuottoon verrattuna. Voin kertoa jäsen Bermanille, että havaintomme suhtautumisesta eläinten jalostamiseen antavat aihetta vain yhteen johtopäätökseen: keskeisin huolenaihe ei ole eläinten hyvinvointi vaan pikemminkin se, miten niitä voidaan hyödyntää mahdollisimman suuren voiton saamiseksi.

Jo näiden kanaloiden näkeminen riittää osoittamaan, että niitä koskevaa lainsäädäntöä on annettava kiireesti. Siitä olemme yksimielisiä. Meidän on kuitenkin huolehdittava siitä, ettemme tämän direktiivin ja asetuksen kautta lopulta päädy osallisiksi tämänkaltaiseen teollisuustuotantoon. Yksi ongelma on se, että kanalat näyttävät ulkoisesti terveiltä, mikä johtuu vain siitä, että niitä suojataan ehkäisevillä rokotuksilla ja lääkityksellä. Se estää kyllä tautien puhkeamisen, mutta mahdollistaa samalla niiden virusmuunnosten itämisen, jotka nykyisin vaivaavat meitä tai tekevät lintuinfluenssasta erityisen uhkan. Tästä syystä vapaana kasvatettaviin eläimiin nykyisin sovellettavat ennaltaehkäisevät toimenpiteet ovat erityisen ongelmallisia, sillä juuri hyvien kasvatusolosuhteiden ansiosta kyseisille eläimille kehittyy paras taudinkestävyys.

Meidän on huolehdittava tarkoin siitä, etteivät toimemme lopulta vaikuta vääriin ihmisiin. On myös varmistettava, ettei niitä erikoismarkkinoita, joille näitä eläimiä toimitetaan ja jotka ihmiset hyväksyvät korkeampine hintoineen, ajeta maanrakoon niin, että kasvattajat jäävät tappiolle.

  Kartika Tamara Liotard, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, jäsen Bermanin mietinnössä on kaiken kaikkiaan saavutettu hyvä tasapaino tärkeän eläinten hyvinvoinnin ja maataloussektorin etujen välillä. Väitän silti, että kanojen edut pitäisi ottaa paremmin huomioon kun on kyse eläintiheydestä.

Hyvät kollegat, pyydänkin, että mennessänne huomenna äänestämään täpötäydessä, epämukavassa hississä toisianne vasten sulloutuneina, kuvittelette minuutin ajan, että hissiin ahdetaan kymmenen ylimääräistä ihmistä. Pyydän teitä uhraamaan ajatuksen teollisesti kasvatetulle broilerille, jonka on kestettävä tätä koko kurjan elämänsä ajan. Kehotan teitä säilyttämään tämän tunteen vielä painaessanne huomenna äänestysnappia.

Huomenna meillä on tilaisuus ottaa tärkeä askel kohti eläinystävällisempää Eurooppaa. Tarttukaamme tähän tilaisuuteen, ei ainoastaan eläinten hyvinvoinnin vaan myös ihmiskunnan takia.

  Jeffrey Titford, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä 48-sivuinen mietintö on säkenöivä. Se on byrokraattisen sanahelinän ja häikäisevien itsestäänselvyyksien voimannäyte. Mietinnön laatijoilta on lähtöisin esimerkiksi seuraava neronleimaus: "Eläinsuojelusta vastaavien toimivaltaisten valvontaviranomaisten suorittama tilojen säännöllinen tarkastus rasittaisi tiloja huomattavasti ja lisäsi viranomaisten määrää. Tämä lisäisi huomattavasti kustannuksia. Nämä ehkäistään epäsäännöllisillä ja sattumanvaraisilla tarkastuksilla." Parlamentin jäsenet pohtikoot tämän suoranaisen helmen viisautta omalla ajallaan.

Euroopan parlamentti suoltaa säännöllisesti tällaisia epäolennaisuuksia, eikä niiden laatijoilla luultavasti ole harmainta aavistusta todellisesta elämästä, missä oikeiden ihmisten on yritettävä noudattaa kaikkia uusia sääntöjä ja silti pystyttävä saamaan voittoa. Mietinnön laatijat eivät halua ainoastaan velvoittaa 25 jäsenvaltion kananlihantuottajia noudattamaan tätä uutta järjestelmää vaan tekevät myös selväksi, että odottavat EU:n ulkopuolistenkin valtioiden seuraavan esimerkkiä. Sopii yrittää minun puolestani!

Kotimaassani eläinten hyvinvointia ja hygieniaa koskevat vaatimukset ovat jo hyvin korkeat, ja niitä valvotaan tarmokkaasti. Emme tarvitse ylikansallista byrokraattista diktatuuria kertomaan meille, miten huolehtia kanoistamme. Tämän mietinnön laatijat ovat tehneet munauksen, ja kehotan heitä hautaamaan tekosensa.

(Suosionosoituksia IND/DEM-ryhmästä)

  Janusz Wojciechowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, tänään käsittelemässämme asetuksessa säädetään korkeat vaatimukset broilereiden kasvatukselle ja niiden hyvinvoinnille. Näitä vaatimuksia tarvitaan. Euroopan unionissa on pyrittävä varmistamaan eläinten mahdollisimman inhimillinen kohtelu. Tämä koskee varsinkin lihantuotantoa varten kasvatettuja eläimiä, kuten broilereita.

Eläimet pitäisi säästää tarpeettomalta kärsimykseltä inhimillisen kohtelun varmistamiseksi ja kulttuurinormiemme nimissä. Näin pitäisi tehdä myös oman terveytemme vuoksi. Laaja tutkimusaineisto osoittaa, että huonoissa oloissa kasvatettujen ja jatkuvasta stressistä kärsivien eläinten liha on yksinkertaisesti epäterveellisempää. On kuitenkin ilmennyt aivan toisenlainen ongelma. Asetuksessa säädetään Euroopan unionin broilerintuottajille korkeat vaatimukset, mutta niitä ei sovelleta maahantuojiin. Korkean vaatimustason ylläpitäminen on kallista, eikä tuottajiemme liha pysty siksi kilpailemaan unionin ulkopuolella tuotetun lihan kanssa. Euroopan markkinoille tuotetaan siipikarjanlihaa sellaisista maista, joissa eläimiä ei kasvateta yhtä korkeiden vaatimusten mukaisesti. Monia eurooppalaisia broilerintuottajia uhkaa konkurssi niiden kilpailukyvyn heikennyttyä siksi, että niiden on täytettävä Euroopan unionin korkea vaatimustaso.

Tuontilihalle olisi asetettava samat vaatimukset kuin unionissa tuotetulle lihalle, ei ainoastaan broilereiden vaan myös tuottajien edun vuoksi ja etenkin kuluttajien parhaaksi. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta hyväksyi Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmän esittämän tarkistuksen, jossa kehotetaan Euroopan komissiota varmistamaan, että myös tuontiliha täyttää nämä korkeat vaatimukset.

Mielestäni tätä yleistä periaatetta pitäisi siipikarjanlihan lisäksi soveltaa kaikkiin maataloustuotteisiin. Unionin tuottajien ja maahantuojien pitäisi täyttää samat vaatimukset.

  Jean-Claude Martinez (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, haluamme tietenkin suojella lihantuotantoa varten pidettäviä kanoja keskitysleiriä muistuttavien tilojen julmuuksilta. Olen monesti täällä Euroopan parlamentissa tuominnut häpeälliset teolliset maatilat, joissa jopa 80 miljoonaa kukonpoikaa on poltettu elävältä tilojen lämmittämiseksi. Olen tuominnut kanojen teurastusmenetelmän, jossa käytetään sähkötainnutusta. Todellisuudessa kanoja ei tainnuteta täysin, vaan ne upotetaan kuumaan veteen vielä elävinä: ne kiehautetaan kynintää varten.

Olemmekin kaikki yhtä mieltä sääntöjen välttämättömyydestä. Mutta mitä eurooppalaiset kasvattajat näkevätkään lukiessaan direktiivin? Eläinlääkärin on tehtävä broilereille kahdesti päivässä terveystarkastus siten, että hän on vähintään kolmen metrin päässä kanoista. Tila, jossa kanoja pidetään, on valaistava vilkkumattomalla valolla, jonka teho on 50, 20 tai 100 luxia – kukaan ei tiedä varmasti – mitattuna linnun silmän tasolta. Tilan sisälämpötila ei saa ylittää varjossa mitattua ulkolämpötilaa yli kolmella celsiusasteella. Kanojen pehkujen on oltava paksuudeltaan viisi senttimetriä. Kanojen pitämistä ja alle kymmenen päivän ikäisten kukkojen kastrointia varten tarvitaan todistus. Kanojen jalkapohjat on tutkittava ja kanojen eläintiheys saa olla enintään 28, 30, 35 tai 42 kiloa neliömetrillä, vaikka ei täsmennetäkään, tarkoittaako tämä elopainoa vai metabolista elopainoa.

Samaan aikaan tuhansia kanoja teurastetaan Nigeriassa, ja lintuinfluenssa surmaa 1,1 miljardia afrikkalaista kanaa. Kaikki tämä vain siksi, että meiltä uupui 800 miljoonaa euroa, joilla olisi voitu antaa jokaiselle afrikkalaiselle kanalle kaksi välttämätöntä rokotetta, jotka maksavat 40 senttiä annos. Lisäisin tähän vielä hiukan mustaa huumoria. Samaan aikaan kun valkoisia kanoja suojellaan tällaisella varotoimenpidetulvalla, mustia lapsia kuolee spitaaliin, aidsiin ja tuberkuloosiin. Niinpä pienet afrikkalaislapset sanovat lopulta: "kun kasvan isoksi, minusta ei tule palomiestä vaan eurooppalainen broileri!"

Samanaikaisesti esimerkiksi bretagnelaiset tilat siirtävät toimintansa Brasiliaan, joka on johtava siipikarjankasvattajamaa ja jossa suojattomia ovat kanojen lisäksi myös lapset. Heitä kohdellaan kuin orjia, jotta brasilialaiset tilat voidaan pitää toiminnassa, puhumattakaan banaaniviljelmistä, joissa pienet kahdeksanvuotiaat nukahtavat uupuneina pahvilaatikoiden päälle ja joutuvat alttiiksi huimausta aiheuttaville kasvinsuojeluaineille vain kahden Yhdysvaltain dollarin päiväpalkan tähden. Jokaisellahan on oma käsityksensä siitä, mikä on kaikkein tärkeintä. Jotkut ihmiset valitsevat valkoiset kanat, minä puolestani valitsen afrikkalais- ja aasialaislapset. Tällaista järjettömyyttä hyveellisyys saa aikaan, ja tämä direktiivi saa meidät tekemään typeryyksiä.

  Elisabeth Jeggle (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, minäkin kiitän aluksi erittäin lämpimästi esittelijä Bermania hänen tekemästään työstä. Euroopassa teurastetaan noin 5 miljardia broileria joka vuosi, ja tämän mietinnön suurimpia haasteita onkin löytää tasapaino välttämättömän eläinsuojelun ja kaupallisen broilerintuotannon työpaikkojen säilyttämisen välillä.

Kukaan ei epäile – eivät ainakaan ne, jotka jalostavat ja kasvattavat kanoja lihantuotantoon – oikeuttamme laatia yhteistä ehdotusta kanojen kasvatusolosuhteiden parantamiseksi ja yhdenmukaistamiseksi EU:ssa.

Tuen mietintöä itsekin, mutta tuottajat toimivat jo nykyisin erittäin tiukalla voittomarginaalilla. Jos yhteisön vaatimuksia kiristetään, tuottajien ongelmana on erityisesti tuonti kolmansista maista, joissa tuotantoa koskevat normit ovat paljon omiamme väljemmät. Siksi vaadin ottamaan käyttöön pakkausmerkintöjä koskevat sitovat säännöt, jotka perustuvat koko EU:n alueella voimassa olevien, sitovien ja yhdenmukaisten suojeluvaatimusten noudattamiseen.

Lisäksi vaadin, että tulevissa WTO:n neuvotteluissa edellytetään tiettyjä broilereiden kasvattamista ja tuotantoa sekä muita maataloustuotteita koskevien normien noudattamista. EU:n elintarviketuotannon korkeasta vaatimustasosta pitäisi olla etua EU:n tuottajille. Vaikka vaadimme eläintemme suojelua, emme voi samanaikaisesti sallia tuottajiemme joutumista epäedulliseen asemaan.

Nykyinen lintuinfluenssauhka on uusi muistutus siitä, miten tärkeää on, että broilereita tuotetaan turvallisesti, sopivassa määrin ja taloudellisesti järkevästi.

  María Isabel Salinas García (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, eläinten hyvinvointi maatiloilla on perinteisesti ollut eettinen kysymys. Lukuisten elintarvikekriisien myötä siitä on nyt tullut myös kansanterveyskysymys. Siksi on pikaisesti laadittava tämän alan erityislainsäädäntöä. Mielestäni olemme kaikki olleet tästä yksimielisiä tämän keskustelun aikana.

Tätä lainsäädäntöä laadittaessa on kuitenkin pidettävä jalat maassa. Ehdotuksemme on oltava toteuttamiskelpoinen ja uskottava, emmekä saa tyytyä turhiin eleisiin, jotka antavat vaikutelman epäjohdonmukaisuudesta neuvoston nykyisten suunnitelmien kanssa.

Kiitän esittelijä Bermania hänen mietinnöstään, jossa mielestäni yhdistyvät vankasti tutkimustuloksiin perustuva aito huoli eläinten hyvinvoinnista sekä ehdotuksen soveltamisessa välttämätön joustavuus, jonka ansiosta tuottajat pystyvät hyväksymään ehdotetut toimenpiteet ja sopeutumaan niihin. Yhtäältä mietinnössä ehdotetaan toimenpiteitä, joilla estetään eläimille järjetöntä ja turhaa kärsimystä aiheuttavat käytännöt; toisaalta siinä esitetään kaikkein kiivaimmin keskusteltua ja kiistanalaisinta aihetta – eläintiheyttä – koskevia uskottavia ja käyttökelpoisia suunnitelmia, jotka ovat huomattava edistysaskel tällä alalla ja jotka neuvosto hyväksyy. Mielestäni meidän on osoitettava vastuuntuntoa, ja juuri niin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta on tehnyt.

Lisäksi ehdotuksessa säilytetään tuottajien kannalta välttämätön joustavuus, jonka vuoksi tätä vähimmäissäädöstä pystytään varmasti soveltamaan EU:n jäsenvaltioissa. Ehdotus ei myöskään johda tilojen tarpeettomaan lakkauttamiseen, kuten yleensä tapahtuu.

Mielestäni ehdotuksessa annetaan riittävän tiukat säännökset, joihin kuuluvat seuraamusten asteittainen soveltaminen ja arvio tuottajille koituvista kustannuksista sen varmistamiseksi, etteivät direktiivistä aiheutuvat rasitukset jää heidän harteilleen, kuten lähes aina käy.

Lopuksi pyydän teitä tukemaan Bermanin mietintöä esittelijän laatimassa sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan tukemassa muodossa. Mielestäni se on harkittu ja tasapainoinen ehdotus, jossa otetaan huomioon kaikkien osapuolten edut, mikä ei aina ole helppoa. Ei ole epäilystäkään siitä, että ehdotuksen hyväksyminen vaikuttaa myönteisesti lopputuotteen laatuun ja sen myötä eurooppalaisten kuluttajien hyvinvointiin.

  Carl Schlyter (Verts/ALE). – (SV) Arvoisa puhemies, mitkään muut eläimet eivät kärsi niin paljon kuin broilerit. Juuri niillä on nykyisin ehdottomasti huonoimmat oltavat. Ne jalostetaan erittäin suurikasvuisiksi, ja siksi jopa viidesosalla niistä on nivelvaurioita. Ne erotetaan emosta kuoriutumisen jälkeen, niitä pidetään ahtaissa oloissa ja ne altistuvat stressille ja kärsivät koko lyhyen elämänsä ajan.

Esittelijä Berman on yrittänyt löytää tasapuoliset toimenpiteet, mutta valitettavasti maatalousvaliokunta on mieltynyt lyhytnäköisiin intresseihin. Tilanne on korjattava ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ehdotuksilla. Sekä kuluttajat että eläinten terveyteen liittyvät edut edellyttävät parempia olosuhteita. Kiitän jäsen Jørgenseniä ja muita jäseniä rakentavasta yhteistyöstä.

Eurobarometri-tutkimuksen mukaan eurooppalaiset haluavat yksittäisistä eläinsuojelukysymyksistä puuttua nimenomaan broilereiden olojen parantamiseen. Tänään parlamentin on kuunneltava heidän ääntään. Äänestäkää siksi Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän esittämien ehdotusten sekä jäsen Jørgensenin ja muiden ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan jäsenten ehdotusten puolesta. Ilman näitä parannuksia ala menettää kaiken uskottavuuden ja on vaarassa tuhoutua pikemminkin kuluttajien luottamuspulan kuin kilpailevan tuonnin takia.

  Albert Jan Maat (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, minäkin kiitän esittelijää hänen tekemästään perusteellisesta työstä.

Ei ole epäilystäkään siitä, että CDA kannattaa täysin eläinten hyvinvointia ja pitää sitä tärkeänä. Olemme tyytyväisiä myös komission jäsenen esittelemään uuteen toimintaohjelmaan. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että vaikka eurooppalaiset eivät selvästikään arvosta EU:n eläinsuojelua kovin korkealle – luoja ties miksi, sillä EU:ssa sovelletaan maailman tiukimpia vaatimuksia – heidän kulutuskäyttäytymisensä on usein hyvin erilaista, ja siinä onkin ongelman ydin.

Tämä merkitsee sitä, että vaikka voimmekin ottaa EU:ssa käyttöön tiukempia normeja, voisimme samanaikaisesti sallia rajoittamattoman maahantuonnin. Voidaan sanoa, että emme tee tätä virhettä Maailman kauppajärjestössä ja että vaikka EU tekeekin kaikkensa, olisi tehtävä enemmän. Voimme päästä yhteisymmärrykseen tuonnista ja tuontikiintiöistä. Voimme tehdä pakkausmerkintöjä koskevan sopimuksen. Voimme myös sopia, että EU:ssa sitoudutaan joka tapauksessa tukemaan tahoja, jotka käynnistävät erityishankkeita, kuten maalaiskanahanke Alankomaissa ja "label rouge" -merkki Ranskassa. Niitä pitäisi voida tukea lisäkannustimilla, jotta kuluttajat ostaisivat niiden tuotteita. CDA:n mielestä tällaiset toimet ovat parempia, sillä muuten laadimme yhä lisää EU:n lainsäädäntöä, jonka kuluttajat hyväksyvät kansalaisina, mutta josta heidän ostokäyttäytymisensä poikkeaa heti, kun he astuvat markettiin.

On oleellista, että kuluttajien vaatimukset saadaan näkymään kulutustottumuksissa. Juuri siksi suhtaudumme tähän mietintöön erittäin kriittisesti. Puollamme äänestyksessä tarkistusta 42, jonka avulla tuonnin suhteen tehdään edes jotakin, ja tuemme tässä mietinnössä kaikkea, mikä liittyy tunnistettavuuden parantamiseen lihan pakkausmerkintöjen avulla.

Meidän on kuitenkin äärimmäisen vaikea äänestää tämän mietinnön puolesta niin kauan kuin ei ole takeita siitä, että tuontitavaroille voidaan asettaa samat vaatimukset, niin kauan kuin asetamme eurooppalaiset kasvattajat taas huonompaan asemaan ja niin kauan kuin hankaloitamme eläinten hyvinvointia Euroopassa.

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE). – (HU) Siipikarjanjalostus ja -kasvatus on Euroopan karjankasvatuksen edistyksellinen ja tuottava sektori. Muutama kuukausi sitten kukaan ei olisi asettanut tätä väittämää kyseenalaiseksi. Tänään siipikarjankasvattajia uhkaa lintuinfluenssan jälkeen uusi vaara – nykyinen asetus.

Nykyinen asetusluonnos, jossa on kiinnitetty enemmän huomiota eläinten hyvinvointiin kuin teollisuudenalaan ja taloudellisiin näkökohtiin, uhkaa alan kilpailukykyä. Eläinten hyvinvointiin liittyvät näkökohdat on todellakin otettava huomioon. Emme kuitenkaan saa ohittaa tavoitetta antamalla epärealistisen tiukkoja säädöksiä, joiden takia kasvattajat joutuvat huomattavan epäedulliseen kilpailuasemaan, joka vaarantaa heidän toimeentulonsa. Nämä ihmiset eivät halua kohdella eläimiään julmasti. He haluavat vain saada elantonsa tekemällä sitä, missä ovat hyviä. Siksi liian tiukkoja säädöksiä ei voida hyväksyä. Lisäksi suunnitellut kohtuuttomat rajoitukset voivat johtaa vakaviin jännitteisiin sisämarkkinoilla, koska EU:n ulkopuoliset maat, kuten Brasilia, joiden ei tarvitse noudattaa näitä tiukkoja säädöksiä, voivat myydä siipikarjatuotteitaan Euroopan unionin markkinoilla huomattavasti halvemmalla. Valtaosa keskivertokuluttajista, ainakin uusissa jäsenvaltioissa, valitsee halvemman tuotteen, koska heillä ei ole varaa maksaa korkeampaa hintaa peruselintarvikkeista vain siksi, että he ovat ympäristötietoisia tai välittävät eläinten hyvinvoinnista. Ammatilliset, taloudelliset ja eläinten hyvinvointiin liittyvät näkökohdat huomioon ottaen hyväksyttävä eläintiheys olisi 34 elopainokiloa neliömetrillä ja enimmäisyläraja 42 elopainokiloa neliömetrillä. On kohtuutonta esittää mietinnössä tätä alhaisempia lukuja.

Luottakaamme siipikarjankasvattajien asiantuntemukseen, sillä yksikään heistä ei pystyisi saavuttamaan hyviä tuloksia sairailla eläimillä, minkä vuoksi heidän ensisijainen tavoitteensa on järkiperäinen liiketoiminta, jossa otetaan huomioon eläinten hyvinvointiin liittyvät näkökohdat. Älkäämme vaikeuttako heidän työtään niin paljon, että he saattavat joutua luopumaan siipikarjankasvatuksesta kokonaan!

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies McMILLAN-SCOTT

  Mojca Drčar Murko (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, kannattaako antaa lainsäädäntöä, jonka tavoitteena on vain kuusi viikkoa elävien eläinparkojen tuskien lievittäminen? Vastaan että kannattaa, enkä ainoastaan hyvyydestä eläimiä kohtaan: tässä on kyse ihmisten terveyteen liittyvistä seikoista.

Broilereita tuottavien teollisuuskanaloiden taloudelliset näkökohdat on otettu oikeutetusti huomioon. Asia koskee kuitenkin myös eläinten geeniperimän selvittämisen ja manipuloinnin turvallisia rajoja.

Meidän olisi jo kauan aikaa sitten pitänyt ajatella broilereita tuottavien teollisuuskanaloiden mittasuhteita sekä eläinten hyvinvointiin liittyvistä syistä että elintarviketuotantoomme käytettyjen eläinten geeniperimään – esimerkiksi niiden vastustuskykyyn ja lisääntymiseen – kohdistuvien ennakoimattomien ja tahattomien vaikutusten vuoksi. Lisäksi on otettava huomioon näiden tekijöiden jälkivaikutukset ihmisiin.

Lintuinfluenssan puhkeamisen vaara liittyy torjuntatoimenpiteitä koskeviin ongelmiin, ja näihin toimenpiteisiin kuuluu muutakin kuin rokotuksia. Yksi taudinaiheuttajista on kanojen liiallinen tehokasvatus, mikä ei myöskään ole ihanteellista. Olen tyytyväinen ensimmäiseen tämänkaltaiseen EU:n säädökseen.

  James Nicholson (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tätä varteenotettavaa mietintöä on valmisteltu kauan. Siinä on saavutettu niin hyvä tasapaino kuin oli odotettavissa, sillä myönnän, ettei tällä alalla ole helppoa löytää tasapainoa erilaisten intressien välille.

Kaksi viikkoa sitten pohjoisirlantilaisen siipikarjateurastamon lopettamisen vuoksi menetettiin 400 työpaikkaa, puhumattakaan muista työpaikoista tiloilla ja rehusekoittamoissa. Lopettamisen syyksi sanottiin, ettei teurastamo enää kyennyt kilpailemaan Aasiasta ja Etelä-Amerikasta tulevan halpatuonnin kanssa.

Sattumoisin olen sitä mieltä, ettei halpaa ruokaa ole olemassakaan. Jos ruoka on halpaa, se ei täytä vaatimuksia. Siksi ihmettelenkin, tuotetaanko kananliha nykyisten vaatimustemme mukaisesti, kun unohdetaan ehdotetut tiukemmat vaatimukset?

Kannatan mietinnön tarkistuksessa 17 olevaa kohtaa, jossa todetaan, että kolmansille maille on asetettava samat vaatimukset kuin Euroopan unionille. Nykyisin tämä jää vain tyhjien puheiden tasolle. Sidomme tuottajien ja kasvattajien kädet byrokratialla ja muodollisuuksilla samalla kun annamme muiden hukuttaa markkinamme elintarvikkeisiin, jotka eivät täytä vaatimuksiamme.

Tätä tapahtuu muuallakin kuin siipikarja-alalla: niin sianlihantuotannossa kuin punaisen lihankin tuotannossa. Niillä kaikilla on sama ongelma. Suhtaudun myönteisesti korkeampiin vaatimuksiin, mutta niiden on oltava kaikille samat. Kuluttajille on annettava valinnanvapaus. Elintarvikkeissa on oltava asianmukaiset merkinnät. Niiden on oltava selkeät, niin että kuluttajat voivat ostopaikasta riippumatta varmasti valita, mitä haluavat ostaa. Heidän on tiedettävä elintarvikkeiden alkuperä. Monissa tapauksissa Euroopan unionissa sijaitsevat marketit laskevat vaatimustasoa painamalla elintarvikkeiden hinnat alas. Kuten aiemmin totesin, halpaa ruokaa ei ole; halpa ruoka ei täytä vaatimuksia.

  David Martin (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin olen tyytyväinen tähän mietintöön ja kiitän komissiota ja esittelijää toimista, jotka osoittavat EU:n olevan edelleen valmis ottamaan ohjat käsiinsä parantaakseen ja edistääkseen aktiivisesti eläinten hyvinvointiin liittyviä näkökohtia.

Ehdotuksen lähtökohtana on se, että lihantuotantoa varten pidettäviä kanoja koskevat nykyiset vaatimukset ovat todellakin hyvin alhaiset osissa Euroopan unionia, mistä todistavat muun muassa tuskalliset jalkaviat, sydämen laajentumat, äkilliset kuolemat ja ammoniakin aiheuttamat palovammat jaloissa. Olen tyytyväinen maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ehdotuksiin, mutta mielestäni parantamisen varaa on edelleen, ja siksi olen allekirjoittanut myös jäsen Jørgensenin käsiteltäväksi jättämät tarkistukset. Tarvitsemme varsinkin eläintiheyttä, keskeytymätöntä lepoa – vähintään kuusi tuntia pimeässä – ja epäinhimillistä nokan typistämiskäytäntöä koskevia lisätoimia.

Jo pelkästään toteuttamalla jäsen Bermanin esittämän ehdotuksen edistäisimme suuresti eläinten hyvinvointia, mutta se on suuri edistysaskel myös kuluttajille. Kuluttajat ovat huolissaan kananlihan tuotanto-olosuhteista ja ruoaksi käyttämiensä kanojen terveydestä. Asianmukaisesti kasvatetusta kanasta saadaan parempaa lihaa pöytään.

Lopuksi käsittelen kulukysymyksiä. Olen tutkinut lukuisat arviot siitä, mitä tämä tulisi maksamaan siipikarja-alalle. Jos kokonaisarviosta lasketaan kustannukset lintua kohti, niin korkeimmankin arvion mukaan summaksi saadaan noin yksi Englannin penny linnulta. Eläinten hyvinvointia edistävät toimet eivät heikennä alan kilpailuasemaa. Myönnän, että ala joutuu kohtaamaan todellisia haasteita esimerkiksi Thaimaasta tai Brasiliasta, mutta on muita tekijöitä – työvoimakustannuksia ja muita kustannuksia – joilla emme pysty kilpailemaan. Eläinten hyvinvointia koskevat vaatimukset eivät ratkaise alan elinkelpoisuutta, joten älkää käyttäkö kilpailua näiden eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten hylkäämisperusteena.

  Ioannis Gklavakis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, minäkin kiitän jäsen Bermania hänen mietinnöstään. Teen heti alusta alkaen selväksi, että kannatan eläinten asianmukaista kohtelua, sekä eläinten yleensä että varsinkin kanojen. Kaiken kaikkiaan tämä osoittaa mielestäni inhimillisyytemme muita tämän planeetan asukkaita kohtaan.

Kuten jo todettiin, joudumme kuitenkin myöntämään, että kaikki tämä lisää tuotantokustannuksia Euroopan unionissa. Toisaalta me tietenkin sallimme kanojen tuonnin kolmansista maista; sallimme kaiken tuonnin aseita lukuun ottamatta. Tämän takia EU:n kanankasvattajat joutuvat lopettamaan siipikarjatilansa. Tämä on valitettavaa kahdesta syystä: sekä kanankasvattajien kannalta, joille meidän pitäisi osoittaa solidaarisuutta, että kanojen kannalta. Muutaman vuoden kuluttua päädymme nimittäin siihen, että unioniin tuodaan kolmansista maista kanavalmisteita, jotka on tuotettu turvaamatta lainkaan eläinten asianmukaista kohtelua. Ellemme halua olla tekopyhiä, meidän on löydettävä keino valvoa kanojen elinoloja kolmansissa maissa. Muussa tapauksessa tuontia ei pidä sallia.

Pakkausmerkinnät, joihin komission jäsen Kyprianou viittasi, ovat erittäin hyvä idea. Mielestämme idea on erinomainen, ja haluamme edistyä tällä sektorilla, mutta meidän on harkittava myös siipikarjankasvattajien tukemista jo pelkästään niiden kustannusten vuoksi, jotka liittyvät heille määräämiimme toimenpiteisiin. Muuten tuhoamme myös siipikarjankasvattajamme, ja EU:n ulkopuolelta tuotu siipikarja on kasvatettu paljon huonommissa olosuhteissa. Ei sitä paitsi ole rikos suojella siipikarjankasvattajia, jotka peräävät meiltä yhteisvastuuta.

  Karin Scheele (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, broilereiden kasvattaminen on yksi intensiivisimmistä kasvatusjärjestelmistä, joka aiheuttaa merkittäviä ongelmia eläinten hyvinvoinnille ja terveydelle. Tänään keskustelemme ensimmäistä kertaa broilereiden suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista; aiemmin käytössä olivat vain tuotantoeläinten suojelusta annetun direktiivin yleiset säännökset. Siksi tähän komission ratkaisuun on syytä olla tyytyväinen, kuten jäsen Bermanin mietintöönkin, ja ne, jotka ovat seuranneet keskustelua esittäen kritiikkiä ja käyttäen mitä erilaisimpia puheenvuoroja, ovat täydentäneet vaikeaa tehtävää.

Komission ehdotuksen 1 artiklaan voidaan suhtautua myönteisesti. Sen mukaan jäsenvaltioilla on vapaus antaa tiukempia säännöksiä, mutta direktiivissä ehdotetut säännökset ovat joissakin suhteissa riittämättömiä. Kaikkein eniten on tänään keskusteltu siitä, kuinka suuri eläintiheys voidaan sallia elopainokiloina neliömetriä kohti. Komissio vakuuttaa käyttävänsä lähtökohtana eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevän tiedekomitean vuonna 2000 julkaisemaa raporttia, mutta se ei itse asiassa pidä paikkaansa, sillä kyseisessä raportissa todetaan selvästi, että eläintiheys saa olla enintään 25 kiloa neliömetriä kohti, jotta voidaan välttää vakavammat eläinten hyvinvointiin liittyvät ongelmat. Komission ehdotuksen 3 artiklassa eläintiheydeksi säädetään 30 elopainokiloa neliömetriä kohti.

Tuen jäsen Jørgensenin, jäsen Bowisin ja jäsen Sacconin esittämää tarkistusta 53, jossa kanojen eläintiheydeksi säädetään 25 kiloa neliömetriä kohti ja jonka mukaan tiheyttä voidaan nostaa 30 kiloon neliömetriä kohti, mikäli omistaja noudattaa tiettyjä vaatimuksia.

  Neil Parish (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin olen erittäin tyytyväinen jäsen Bermanin mietintöön ja kiitän häntä työstä, jota hän on sen eteen tehnyt. Mielestäni eläinten hyvinvoinnin korkea taso ei hyödytä ainoastaan kanoja vaan myös kasvattajia ja kuluttajia. Meidän on löydettävä sopiva tasapaino, ja mielestäni esittelijä on edennyt oikeaan suuntaan. Kyse ei ole vain kanojen määrästä neliömetrillä vaan myös kanaloiden ilmanlaadusta ja siitä, onko niissä olkia tai muuta pehkua, jotta kanoilla on hieman paremmat oltavat hyvin lyhyen elämänsä aikana.

Kun kuluttajat ostavat marketista kanaa, siinä on oltava selkeät pakkausmerkinnät. Yksi ongelmista on, että missä tahansa Euroopan unionin alueella voi nykyisin ostaa marketista kanaa tietämättä useinkaan varmasti sen alkuperää tai sen tuotantoa koskevia vaatimuksia.

Komission jäsen sanoi, että kuluttajat haluavat ostaa korkeiden hyvinvointivaatimusten mukaisesti kasvatettua kanaa. Niin haluavatkin, mutta siinä on oltava selkeät pakkausmerkinnät. Komission jäsen tietänee myös, että suuri osa kananlihasta tuodaan Eurooppaan esikypsennettynä. Näin se välttyy joiltakin EU:n tullimaksuilta. Sen jälkeen se päätyy suoraan jalosteisiin, joten moottoritienvarren huoltoasemalta ostamamme kanavoileipä on todennäköisesti tehty tuontikanasta, eikä meillä ole aavistustakaan sen täyttämistä vaatimuksista.

Direktiivin 5 artiklaan tehdyssä tarkistuksessa 17 kehotetaan komissiota perustamaan selkeä pakkausmerkintäjärjestelmä Euroopan unioniin tuodulle lihalle kuuden kuukauden kuluttua säädöksen antamisesta. Kehotan komissiota tekemään niin. Kun Eurooppa nostaa vaatimustasoa – kuten sen mielestäni pitääkin – meidän on oltava varmoja, että kaikki tuonti Eurooppaan täyttää samat korkeat vaatimukset.

  Ambroise Guellec (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, eläinten hyvinvointi on epäilemättä jalo aate. Kannatamme sitä ja annamme tunnustusta myös esittelijä Bermanin työlle. Lisään vain, että myös kasvattajan hyvinvointi on jalo aate, ja mielestämme ensiarvoisen tärkeää. Euroopan ulkopuolelta tuleva kilpailu on jo vakava uhka tälle alalle. Kuulin hetki sitten erään kollegani sanovan, ettei tiloja ole lopetettu, mutta tämä ei pidä paikkaansa, koska ilmiö on jo yleinen Euroopan alueella. Mainitsen vain oman alueeni Bretagnen, jossa tuotetaan 35 prosenttia Ranskan broilereista ja jossa on ennen kaikkea 18 000 työpaikkaa, 11 000 niistä maatalous- ja elintarviketuotannossa. Nykyään tämän alueen tiloja lopetetaan.

On selvää, että jos nykyiset – jo nyt erittäin vakavat – kilpailun vääristymät lisääntyvät, alkaa kolmansista maista valtava tuotetulva, jonka myötä vientimme laskee. Tietenkin on hyvä, että meitä kehotetaan "valmistamaan laatutuotteita", mutta tiedämme, että sopeuttamiseen ja rakennemuutoksiin sisältyy paljon riskejä, ja ne vievät joka tapauksessa paljon aikaa.

Tämän asian eteen on tehty paljon työtä, mutta siitä huolimatta ehdotuksen perusteluissa on muutamia todellisia heikkouksia. Mainitsen vähimmäisrajat, jotka näyttävät aiheuttavan moraalisen kilpailun, jolloin rajat asetetaan mahdollisimman alas. Toiseksi mainitsen "jalostuskilpailujen" arviointi-indikaattorit ja viimeiseksi ennen kaikkea vaikutustutkimuksen niistä seurauksista, joita tilojen ja työpaikkojen lopettamisella on alalle.

Lopuksi esitän kysymyksen komission jäsenelle Kyprianoulle. Arvoisa komission jäsen, lintuinfluenssa uhkaa Eurooppaa tai on kenties jo levinnytkin tänne. Miten tässä tilanteessa pitäisi ratkaista paradoksi, joka vallitsee toisaalta eläinten hyvinvointia koskevien EU:n korkeiden vaatimusten ja toisaalta kanojen sisätiloissa pitämistä koskevien välttämättömien kansallisten toimenpiteiden välillä? Olisimme kiitollisia vastauksestanne.

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, kiitän parlamentin jäseniä erittäin mielenkiintoisesta keskustelusta. Kenties minun olisi aiemmin pitänyt siteerata Mahatma Gandhia, joka totesi, että kansakunnan suuruutta ja sen moraalista kehitystä voidaan arvioida siitä, miten se kohtelee eläimiään. Onneksi Euroopan unionissa on erittäin korkea sivistystaso. Suurin osa Euroopan kansalaisilta saamistani kirjeistä ja valituksista koskee eläinten hyvinvointia ja varsinkin broilereita. Näin ollen tässä ehdotuksessa otetaan huomioon Euroopan kansalaisten näkemykset. Se perustuu paitsi tutkimuksiin myös kaikille sidosryhmille kolmen vuoden aikana järjestettyihin kuulemisiin, jotta heidän näkemyksensä ja huolenaiheensa tulevat huomioiduiksi. Se on kompromissi. Jotkut olisivat halunneet meidän menevän pidemmälle ja ovat sanoneet ehdotuksen vaatimustasoa matalaksi. Toisten mielestä olemme menneet liian pitkälle. Ehdotuksella edistetään eläinten hyvinvoinnin turvaamista, mutta siinä otetaan huomioon myös tuottajien edut.

Kilpailukyvyllä on tietenkin merkitystä, mutta tiedämme, että eläinten hyvinvointivaatimuksista tuotantoon kohdistuvat kustannukset ovat hyvin pienet, noin 2,5–8 senttiä linnulta. Kilpailukykyyn vaikuttavat muut kustannukset. Mielestäni eurooppalaiset tuottajat eivät kuitenkaan voi kilpailla kustannuksilla, vaan laadulla. Minulla on joitakin valokuvia tehokasvatuksen aiheuttamasta ihotulehduksesta, enkä usko yhdenkään eurooppalaisen kuluttajan haluavan syödä näitä lintuja. He eivät vain tiedä asiasta. Tieto ja valistus ovat siis parhaita keinoja pakkausmerkintöjen ohella, jotka ovat erittäin tärkeitä. Meillä on kirjeitä ja Eurobarometri-tutkimukset. Euroopan kansalaiset ovat valmiita maksamaan enemmän sillä edellytyksellä, että he saavat tietoa, ja me työskentelemme parhaillaan sen puolesta.

Lintuinfluenssasta totean, että eläinten hyvinvointia koskevien parhaiden käytäntöjen ansiosta pystymme tehokkaammin ottamaan käyttöön ennaltaehkäiseviä toimia suojellaksemme alaa ja lintuja taudilta. Sairaat eläimet on helpompi löytää ja tilanne pysyy helpommin hallinnassa, ja siksi nämä eläinten hyvinvointia koskevat ehdotukset ja lintuinfluenssan torjuntatoimet ovat yhteensopivia.

Ajanpuutteen takia panemme kiertämään kattavan luettelon hyväksytyistä ja hylätyistä tarkistuksista. Pyydän sisällyttämään tämän luettelon tämän istunnon sanatarkkoihin istuntoselostuksiin⁽¹⁾. Monet tarkistuksista hyväksyttiin, koska ne sopivat yhteen ehdotuksen periaatteiden kanssa. Toisia ei hyväksytä enimmäkseen teknisistä syistä tai koska säännökset sisältyvät jo nykyiseen lainsäädäntöön. Kaikki sellaiset ehdotukset hyväksytään, joissa otetaan huomioon esimerkiksi ilmanlaatu, tuotantotyypit, henkilöstön koulutus ja tarkastusten toteuttamistapa.

Yksi arkaluonteisimmista kysymyksistä oli eläintiheys. Mielestämme ehdotus on järkevä kompromissi. Se täyttää vaatimukset ja parantaa tilannetta, ja siinä vahvistetaan olosuhteet ja tarkastukset. Siksi olisi mielestämme parempi, että parlamentti hyväksyisi tätä kohtaa koskevan komission ehdotuksen, emmekä hyväksy tätä tarkistusta.

Näkemyksemme pakollisista pakkausmerkinnöistä on – ja olen jäsen Parishin kanssa samaa mieltä tämän asian suuresta merkityksestä – että kuusi kuukautta on melko lyhyt aika. Olisi erittäin vaikeaa laatia kattavaa kertomusta erityisehdotuksineen, joten tarvitsemme siihen enemmän aikaa.

Totean lopuksi kustannuksista, ettei kaikkea voida mitata rahassa, mutta tiedän tämän olevan hyvin merkittävä näkökohta. Eläinten hyvinvointi on erittäin pieni osa tuotantokustannuksista. Mainitsin aiemmin, että yhdessä Maailmanpankin tutkimista tapauksista tila onnistui lintujen kohteluun tehtyjen vähäisten parannusten ansiosta säästämään 320 000 Yhdysvaltain dollaria vuodessa. Mielestäni tämä osoittaa, että eläinten hyvinvointia lisäävät toimet aiheuttavat oikeastaan vain lyhytaikaisia kustannuksia. Lopulta ne tuottavat voittoa, ja tuottajat hyötyvät taloudellisesti.

Kiitän parlamentin jäseniä uudelleen heidän tuestaan tälle ehdotukselle, joka on valtava parannus eläinten hyvinvointiin Euroopan unionissa.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tiistaina klo 12.00.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Richard Corbett (PSE). – (EN) On anteeksiantamatonta, että kanat, joita käytämme ravinnoksemme, kärsivät käytännöllisesti katsoen kidutuksesta koko lyhyen elämänsä ajan. Kannatan ehdotusta broilereiden eläintiheyden alentamisesta ja äänestän allekirjoittamieni tarkistusten puolesta, joissa vaaditaan vielä alhaisempaa tiheyttä.

On myös oikein käsitellä tätä asiaa EU:n laajuisesti. Jäsenvaltiot tekevät tämänkaltaiset eläinten hyvinvointia koskevat säännökset liian usein tyhjäksi väittämällä, että jos ne yksin panevat nämä säännökset täytäntöön, niiden tuottajien kilpailuasema heikkenee, ja tuotanto ainoastaan siirtyy leväperäisempiin jäsenvaltioihin. Ottamalla saman säännön käyttöön koko EU:n yhtenäismarkkinoilla lievennämme ongelmaa kertaheitolla, varmistamme tuottajien tasapuoliset kilpailuedellytykset ja suojelemme kanoja 25 maan alueella.

Liite – Komission kanta

Bermanin mietintö (A6-0017/2006)

Komissio hyväksyy tarkistukset 1, 2, 7, 16, 20, 22, 24, 30, 32, 37, 39, 40, 41, 45, 55, 60 ja 67.

Tarkistukset 4, 11, 12, 13, 14, 18, 19, 25, 26, 27, 28, 34, 35, 38, 56 ja 57 hyväksytään osittain.

Komissio ei hyväksy tarkistuksia 3, 5, 6, 8, 9, 10, 15, 17, 21, 23, 29, 31, 33, 36, 42, 43, 44, 46, 47, 48, 49, 50, 51, 52, 53, 54, 58, 59, 61, 62, 63, 64, 65, 66 tai 68.

(1) Komission kanta parlamentin tarkistuksiin: ks . "Komission kanta", liite.