Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 15. helmikuuta 2006 - Strasbourg

12. Kyselytunti (kysymykset komissiolle)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana kyselytunti (B6-0002/2006).

Käsittelemme komissiolle osoitettuja kysymyksiä.

Osa I

Seuraavana on Andreas Schwabin kysymys nro 33. Kysymyksen laatijan sijaisena on Richard Seeber (H-0005/06):

Aihe: Henkilöautoille asetettavan tiemaksun yhteensopivuus EU:n lainsäädännön kanssa

Saksassa on otettu käyttöön kuorma-autoja koskeva tiemaksu ja sittemmin on harkittu myös henkilöautoja koskevan tiemaksun käyttöön ottamista piakkoin. Tiemaksu voimistaisi huomattavasti autoilijoihin kohdistuvaa rasitusta, mitä olisi kompensoitava alentamalla ajoneuvoveroa.

Katsooko komissio, että henkilöautoja koskevan tiemaksun käyttöön ottaminen – edellyttäen, että samalla päätetään ajoneuvoveron alentamisesta – sopii yhteen EY:n perustamissopimuksen 12 artiklassa vahvistetun syrjintäkiellon kanssa?

  Janez Potočnik, komission jäsen. (EN) Haluan ilmoittaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että tällä hetkellä ajoneuvoveroja ei ole yhdenmukaistettu yhteisön tasolla raskaita tavaraliikenteen ajoneuvoja lukuun ottamatta. Direktiivillä 1999/62/EY otettiin käyttöön raskaiden tavaraliikenteen ajoneuvojen vuosittaiset vähimmäisverot, mutta henkilöautojen verotuksen osalta jäsenvaltiot voivat vapaasti antaa kansallisia säännöksiä. Tilanne on sama maantieajoneuvojen tietullien ja käyttäjämaksujen osalta, sillä maksut liittyvät ja perustuvat usein kustannuksiin, joita kansallisille viranomaisille koituu tieinfrastruktuurin rakentamisesta ja ylläpidosta.

Direktiivissä 1999/62/EY säädetään raskaita tavaraliikenteen ajoneuvoja koskevien tietullien ja käyttäjämaksujen kantamisesta syrjimättömällä ja oikeasuhtaisella tavalla. Henkilöautojen osalta tällaista yhteisön lainsäädäntöä ei ole. Kansallisten säännösten, joilla otetaan käyttöön ajoneuvoveroja, tietulleja tai käyttäjämaksuja, on kuitenkin oltava Euroopan yhteisön perustamissopimuksen yleisperiaatteen mukaisia, eikä niistä saa etenkään aiheutua muodollisuuksia jäsenvaltioiden välisessä rajat ylittävässä kaupassa. Lisäksi niiden on noudatettava syrjimättömyysperiaatetta.

Komissio katsoo, etteivät maantieajoneuvojen tietullit ole ristiriidassa EY:n perustamissopimuksen 12 artiklan kanssa, jos niiden käyttöönotto ei edellytä päätöstä ajoneuvoveron samanaikaisesta alentamisesta ja jos ne eivät sisällä mitään maantieajoneuvon alkuperämaahan perustuvaa suoraa tai epäsuoraa syrjintää.

Haluan muistuttaa, että komissio antoi samanlaisen vastauksen parlamentin joulukuun 2005 istunnon kyselytunnilla esitettyyn suulliseen kysymykseen. Komission käytettävissä olevien tietojen mukaan Saksa ei tällä hetkellä ole ottamassa käyttöön henkilöautojen tietullia. Jos Saksa ottaisi tullin käyttöön, kuten suullisessa kysymyksessä esitettiin, komissio tutkisi luonnollisesti nämä säännökset perinpohjaisesti.

  Richard Seeber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan kysyä komission jäseneltä infrastruktuurikustannuksia koskevasta direktiivistä, mitä komissio aikoo tehdä edistääkseen ulkoisten kustannusten sisällyttämisestä hintoihin. Vaikka infrastruktuurikustannuksia koskeva direktiivi on hyväksytty, mitä komissio aikoo tehdä etenkin tutkimusten ja asiantuntija-arvioiden muodossa selkeyttääkseen ympäristön pilaantumisen ja raskaan tavaraliikenteen välistä suhdetta ja esittääkseen tältä perustalta uuden lopullisen ehdotuksen parannetuksi eurovinjettidirektiiviksi, jolla on vähäisemmät vaikutukset ympäristöön.

  Janez Potočnik, komission jäsen. (EN) Eurooppalaista liikennepolitiikkaa vuoteen 2010 käsittelevän valkoisen kirjan päätelmissä todettiin, että yksi pääsyy liikennejärjestelmän sisäiseen epätasapainoon on se, etteivät liikennemuodot aina maksa kaikkia kuluja, joiden syntymisestä ne ovat vastuussa.

Euroopan parlamentti vahvisti infrastruktuurien käyttömaksujen tarpeellisuuden valkoisen kirjan päätelmistä 12. tammikuuta 2003 antamassaan päätöslauselmassa. Etäisyyteen perustuvia tietulleja ja käyttömaksuja on perinteisesti kannettu moottoriteillä tai muilla pääteillä infrastruktuurin rakentamisen, toiminnan ja ylläpidon rahoittamiseksi. Tekniikan kehittyessä tällaisilla välineillä voitaisiin myös hallinnoida liikennettä muun muassa ruuhkamaksujen ja päästöihin perustuvien maksujen muodossa.

Useimmat jäsenvaltiot kantavat tulleja tai käyttömaksuja ainakin osasta moottoritieverkostoaan. Tiemaksuja ja tietulleja koskevan komission politiikan mukaan nämä ovat tärkeitä välineitä, joilla rahoitetaan infrastruktuuri-investoinnit ja liikenteen hallinnointi sekä kannustetaan yksityistä sektoria investoimaan infrastruktuurin hallinnointiin. Komission lainsäädäntö käsittää tällä hetkellä siis ainoastaan raskaan tavaraliikenteen ajoneuvot, kuten mainitsin, mutta se on osa politiikkaamme.

  Puhemies. Seuraavana on

Robert Evansin kysymys nro 34 (H-0016/06):

Aihe: Roskaruoka

Onko komissio kanssani samaa mieltä siitä, että niin kutsutun roskaruoan mainostaminen lapsille televisiossa, internetissä ja muissa tiedotusvälineissä on ongelma? Ottaen huomioon markkinoiden ja hankintaketjujen kansainvälisen luonteen ja siihen liittyen kyseisten tuotteiden ilmeiset haittavaikutukset, pitääkö komissio aiheellisena ryhtyä Euroopan unionin laajuisiin toimiin tässä asiassa?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, komissio kiinnittää erityistä huomiota vaikutuksiin, joita mainostuksella voi olla lasten käyttäytymiseen. Tämä koskee erityisesti elintarvikkeiden markkinointia, jolla voi olla yhteys lasten ruokavalioihin ja terveyteen. Yleisesti ottaen Euroopan unionilla on käytössään useita tähän alaan liittyviä monialaisia normeja, joilla säännellään niitä markkinointitoimia, joilla voi olla vaikutusta lasten käyttäytymiseen. Nämä normit kattavat myös elintarvikkeet.

Ensinnäkin vuodesta 1989 lähtien televisio ilman rajoja -direktiivissä on säädetty televisiomainonnasta, ettei se saa aiheuttaa moraalista tai fyysistä haittaa alaikäisille. Televisiomainonnassa ei etenkään saa suoraan kehottaa alaikäistä ostamaan tuotetta tai palvelua käyttämällä hyväksi heidän kokemattomuuttaan tai hyväuskoisuuttaan, rohkaista suoraan heitä suostuttelemaan vanhempiaan tai muita henkilöitä ostamaan mainostettuja tavaroita tai palveluja tai käyttää hyväksi erityistä luottamusta, jota alaikäiset tuntevat vanhempiaan, opettajiaan tai muita henkilöitä kohtaan.

Komission 13. joulukuuta 2005 antamalla ehdotuksella direktiivin muuttamisesta laajennettaisiin näitä säännöksiä koskemaan myös muuntyyppistä audiovisuaalista sisältöä. Myös vuonna 2005 annettuun sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevaan direktiiviin sisältyy samanlaisia säännöksiä. Näin lisätään heikoimmassa asemassa olevien kuluttajien suojelua kieltämällä lapsiin kohdistuvat suorat kehotukset ostaa mainostettuja tuotteita tai suostutella vanhempansa tai muut aikuiset ostamaan heille mainostettuja tuotteita.

Tässä vaiheessa komissio ei aio tehdä muita lainsäädäntöaloitteita. Se odottaa nyt toimialan ryhtyvän itsesääntelyyn ja täydentämään tehokkaalla ja täsmällisellä tavalla voimassa olevaa lainsäädäntöä. Tämän vuoksi komissio on aloittanut kauaskantoisen prosessin.

Muun muassa ruokavaliota, liikuntaa ja terveyttä koskevan eurooppalaisen foorumin avulla tuotannonala on tarkoitus saada toteuttamaan muita kuin sääntelytoimia ja tekemään vahvoja sitoumuksia. Komissio olettaa, että useat näistä sitoumuksista liittyvät lapsille kohdistettuun mainontaan. Komissio on samalla tehostanut vuoropuhelua tuotannonalan ja muiden tahojen kanssa arvioidakseen, kuinka mainosalan itsesääntelytoimia voitaisiin parantaa edelleen.

Komissio antoi joulukuussa 2005 vihreän kirjan terveellisen ruokavalion ja liikunnan edistämisestä. Vihreässä kirjassa toivotaan kannanottoja esimerkiksi seuraavaan kysymykseen: "Ovatko vapaaehtoiset toimintasäännöt ("itsesääntely") riittävä keino runsaasti energiaa ja niukasti mikroravintoaineita sisältävien elintarvikkeiden mainonnan ja markkinoinnin rajoittamiseen? Mitä vaihtoehtoja olisi pohdittava, jos itsesääntely ei toimi?" Komissio toivoo saavansa tällä tavoin mielekkäitä sitoumuksia, jotka ovat kaikkien asianomaisten toimijoiden ja koko yhteiskunnan edun mukaisia. On tärkeää muistaa, että jos näin ei tapahdu, komissio ei epäröi esittää asianmukaisia lainsäädäntötoimia.

  Robert Evans (PSE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, voinen jatkaa viimeisimmästä kommentistanne. Vastauksenne oli minulle siihen saakka jossain määrin pettymys, sillä annoitte ymmärtää, että tarvittava lainsäädäntö on jo olemassa. Voisin kertoa teille useita minulle tärkeitä esimerkkejä, mutta annan niistä ainoastaan yhden. Nestlén Cheerios-aamupalamurot sisältävät 21 prosenttia sokeria ja huomattavan paljon suolaa. Tuotteen mukana tulee värityskirja, jossa lapsia kannustetaan syömään yhä enemmän muroja sitä mukaa, kun he värittävät värityskirjaa.

Kuten puheenvuorossanne korostitte, voimassa on jo EU:n lainsäädäntöä, mutta annoitte ymmärtää, että tätä lainsäädäntöä voitaisiin käyttää perustana. Jos uutta lainsäädäntöä ei tarvita, voinko pyytää teitä tarkastelemaan uudelleen nykyisiä toimenpiteitä ja itsesääntelyä – jonka asianmukaisuudesta en ole lainkaan vakuuttunut – ja tutkimaan, toimivatko ne vai onko niitä lujitettava.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) On selvää, että nuorten ravitsemus ja terveys on erittäin tärkeä asia myös muille kuin komissiolle. Olemme varmasti samaa mieltä tästä. Selvää on myös se, ettemme halua nuorten lihovan, mikä aiheuttaa vakavia ongelmia iän myötä niin heidän oman terveytensä kuin yhteiskunnankin kannalta. Tästä syystä tarkastelemme tämänhetkistä tilannetta. Jos, korostan sanaa jos, asia ei vaikuta etenevän, komissio on valmis toteuttamaan jatkotoimia.

  Philip Bushill-Matthews (PPE-DE). – (EN) Toisin kuin kollegani, minä olen mielissäni siitä, ettette ehdota uutta lainsäädäntöä. Kantanne on aivan oikea.

Kiitän teitä siitä, että muistutitte aiheen liittyvän ruokavalioon, liikuntaan ja terveyteen. Elintarviketeollisuutta on helppo arvostella, mutta eikö nyt olekin aika tunnustaa, että yksilö on vastuussa omasta elämästään ja että liikunnalla on erityinen merkitys tässä tärkeässä asiassa.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Kuten edellä totesin, meillä kaikilla on vastuu sen varmistamisesta, etteivät nuoret joudu tilanteeseen, josta koituu todennäköisesti terveydellisiä haittoja myöhemmin elämässä. Yhteiskunta ei luonnollisesti voi olla vastuussa kaikista. Tästä syystä vanhemmilla ja muilla nuorten läheisillä aikuisilla on vastuu tästä asiasta.

Jäsenvaltioissa on keskusteltava siitä, kuinka paljon nuoret liikkuvat kouluviikon aikana. Liikunnan ja terveyden välillä on selvä yhteys, sillä liikkumattomuus voi johtaa sairastumiseen. Voin ikäni tuoman kokemuksen perusteella sanoa, että minun nuoruudessani meillä ei ollut kaikkia näitä videopelejä, joita nykyisin on, eli emme istuneet päivät pitkät tietokoneen ääressä viihtymässä. Siksi meidän on kannustettava nuoria ulkoilemaan ja liikkumaan, jotta estetään epätoivottu tilanne myöhemmässä vaiheessa.

  Puhemies. Seuraavana on

Rodi Kratsa-Tsagaropouloun kysymys nro 35 (H-0052/06):

Aihe: Euroopan laajuisten liikenneverkkojen rahoitus

Joulukuussa 2005 Eurooppa-neuvoston kokouksessa tehdyssä vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymiä koskevassa poliittisessa sopimuksessa alennettiin komission alun perin Euroopan laajuisten liikenneverkkojen rahoitukseen esittämät 20 miljardia euroa 7 miljardiksi euroksi.

Kun otetaan huomioon Euroopan laajuisten verkojen merkitys Lissabonin strategian ja sisämarkkinoiden toiminnan kannalta, katsooko komissio, että 7 miljardin euron määrärahoilla on mahdollista toteuttaa ne kolmekymmentä tärkeintä hanketta, jotka on ollut tarkoitus toteuttaa lähitulevaisuudessa? Onko se sitä mieltä, että tämä merkittävä määrärahaleikkaus, jonka suuruus on kaksi kolmannesta alun perin suunnitelluista määrärahoista, vaikuttaa lykkäävästi laajemminkin liikennealalla, kun otetaan huomioon, että jo nyt joidenkin hankkeiden kohdalla on ongelmia niiden toteutuksessa, ja millä tavoin se aikoo toimia tässä asiassa? Onko sillä käytössään ensisijaisten hankkeiden toteutuksen edistymistä koskevaa arviointia ja onko se sitä mieltä, että joitakin ensisijaisista ohjelmista on tarkistettava tai niiden toteuttamista on lykättävä, koska rahoitusnäkymiä on rajoitettu?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Komissio esitti heinäkuussa 2004 ehdotuksen Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevan asetuksen muuttamisesta kauden 2007–2013 rahoitusnäkymien mukaisesti. Siinä esitettiin muun muassa tuen korottamista jopa 50 prosenttiin ensisijaisten hankkeiden rajatylittävien osuuksien osalta. Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien hankkeiden kokonaismäärärahat ovat 20,35 miljardia euroa.

Joulukuun 2005 Eurooppa-neuvostossa päästiin sopimukseen kauden 2007–2013 rahoitusnäkymistä, ja sen mukaan otsakkeelle 1 A osoitettuja määrärahoja on supistettava huomattavasti eli noin 40 prosenttia. Tämä otsakehan kattaa liikennealan lisäksi tutkimuksen, koulutuksen, kilpailukyvyn ja uudet teknologiat. Otsakkeen 1 A eri osien välisestä määrärahajaosta ei ole vielä päätetty.

Komissio ei siksi pysty antamaan täsmällistä vastausta arvoisan parlamentin jäsenen kysymykseen, joka koskee komission alkuperäiseen ehdotukseen sisältyneiden määrien supistamisesta aiheutuvia vaikutuksia, ennen kuin määrärahoista päätetään lopullisesti toimielinten välisissä sopimuksissa. Niitä koskevat keskustelut ovat käynnissä.

  Rodi Kratsa-Tsagaropoulou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kiitos rehellisestä vastauksestanne. Ette kuitenkaan saanut minua vakuuttuneeksi siitä, että komissio suhtautuu asiaan riittävän vakavasti, kun otetaan huomioon, että tämä ala on erittäin tärkeä sisämarkkinoiden loppuun saattamisen ja EU:n kilpailukyvyn kannalta.

Vaikuttaisi selvältä, että komission ehdottamia määrärahoja supistetaan merkittävästi. Tämän alan ratkaisut vievät aikaa, ja suunnittelu vaatii aikaa ja rahaa. Ettekö ole vielä pohtinut parempia kumppanuuksia yksityisen sektorin kanssa, jotta jäsenvaltiot maksaisivat suuremman osan, tai Euroopan investointipankin merkittävämpää osallistumista? Olen yllättynyt, ettette valmistele tämänsuuntaisia toimia.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Pidän tietenkin tärkeänä korostaa, ettei komissio aliarvioi Euroopan laajuisten liikenneverkkojen merkitystä. En kuitenkaan tänään voi millään tavalla kommentoida käynnissä olevia keskusteluja rahoitusnäkymistä vuoteen 2013 saakka. Kuten edeltävässä vastauksessani totesin, näissä neuvotteluissa käydään aina ratkaisevalla hetkellä toimielinten välisiä keskusteluja.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). (LT) Haluaisin tiedustella, kuinka Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskeville hankkeille tarkoitetun rahoituksen supistaminen vaikuttaa EU:n uusiin jäsenvaltioihin, joiden liikenneinfrastruktuuri, etenkin rautatieinfrastruktuuri, on huomattavasti vanhojen jäsenvaltioiden infrastruktuuria heikompi. Ennen kaikkea, kuinka toteutetaan Baltian maille elintärkeä "Rail Baltica" -rautatiehanke, jolla Baltian maiden pääkaupungit yhdistetään Varsovaan ja Berliiniin?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Kuulin ainoastaan väitteen, en kysymystä.

  Richard Seeber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan huomauttaa, ettei komissio ole vastannut alkuperäisen kysymykseni ydinkysymykseen, ja esittää asiaan liittyvän lisäkysymyksen. On ymmärrettävää, ettei komissio pysty tänään kertomaan meille, kuinka se aikoo jakaa määrärahat talousarviossa, jota ei ole vielä edes hyväksytty. Mielestäni olisi kuitenkin pohdittava sitä, kuinka Euroopan laajuisille liikenneverkoille annetaan niiden tarvitsema rahoitus.

Kuten kaikki tiedämme, eri liikenteenharjoittajat ovat täysin halukkaita maksamaan tietulleja, ja uudessa infrastruktuurikustannuksia koskevassa direktiivissä säädetään erittäin tiukasti, kuinka näitä maksuja kannetaan. Jatkankin edellisestä kysymyksestäni tiedustelemalla, onko mahdollista esittää ehdotus, jolla tätä sääntelyä laajennetaan ja jolla tehdään mahdolliseksi rajatylittävä rahoitus.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, en valitettavasti pysty antamaan täsmällisiä vastauksia. Vaikka haluaisinkin, asia ei yksinkertaisesti ole minun päätettävissäni tässä vaiheessa. Pallo on nyt muun muassa Euroopan parlamentilla, ja pyydän teitä ymmärtämään tilanteen.

Parlamentin jäsenet haluavat ymmärrettävästi tukea useita tärkeitä aloja näissä neuvotteluissa, mutta tässä vaiheessa vastausten antaminen ei valitettavasti ole mahdollista.

Osa II

Komission jäsenelle Potočnikille osoitetut kysymykset

  Puhemies. Seuraavana on

Justas Vincas Paleckisin kysymys nro 36 (H-0054/06):

Aihe: Tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman rahoittaminen kaudella 2007–2013

Tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman rahoittamisesta kaudella 2007–2013 päätetään tänä vuonna. Sen talousarviota olisi nostettava 72 miljardiin euroon. Hankkeisiin osallistuvien tutkijoiden määrä on kaksinkertaistettava, tutkijoille on luotava lisää virkoja ja tutkimusyhteisön ja yritysten yhteistyölle on luotava paremmat olosuhteet.

Tutkimuksen kuudetta puiteohjelmaa koskevat tilastot osoittavat, että pk-yritykset ovat saaneet useimmissa unionin jäsenvaltioissa, ja etenkin Liettuassa, niukasti rahoitusta verrattuna yliopistoihin ja muihin tutkimuskeskuksiin tai -laitoksiin. Yksityisten yritysten ja tutkijoiden yhteistyö ei ole juuri yleistynyt Euroopan unionin jäsenvaltioissa ja etenkään uusissa jäsenvaltioissa. Tilanne heikentää Euroopan unionin kilpailukykyä maailmanlaajuisessa mittakaavassa.

Eikö tietty osuus seitsemännen puiteohjelman varoista (15–20 prosenttia) olisi kohdennettava pk-yritysten tarpeisiin? Tämä kannustaisi nähdäkseni yksityisyrityksiä tekemään yhteistyötä tutkimuskeskusten ja yksittäisten tutkijoiden kanssa ja mahdollistaisi lisäksi uuden tekniikan ja innovaatioiden soveltamisen.

  Janez Potočnik, komission jäsen. (EN) Komissio haluaa antaa arvoisan parlamentin jäsenen kysymykseen seuraavan vastauksen. Ensinnäkin komission ehdotusta tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman kokonaisrahoituksesta on tarkistettava kauden 2007–2013 rahoitusnäkymissä tapahtuvan kehityksen mukaisesti.

Toiseksi komissio on samaa mieltä siitä, että tutkimuslaitosten ja yritysten, etenkin pk-yritysten, välinen yhteistyö on äärimmäisen tärkeää. Pk-yritysten osallistuminen on nyt ja jatkossakin yksi puiteohjelmien keskeisistä tavoitteista.

Kuudennessa puiteohjelmassa toteutettiin useita eri toimia pk-yritysten osallistumisen lisäämiseksi aihekohtaisilla aloilla, joilla ne tekevät yhteistyötä muiden yritysten ja tutkimuslaitosten kanssa. Näitä toimia ovat tuki teknisten erityisalojen välittäjäverkostoille, jotka auttavat pk-yrityksiä muun muassa ehdotusten laadinnassa, valmisteluissa ja kumppanien löytämisessä, kohdennetut pyynnöt pk-yrityksiä kiinnostavilla aloilla sekä pk-yritysten tukemiseen ja pk-yritysten ja niiden yhteenliittymien tutkimuksen ulkoistamiseen tarkoitettu rahoitustuki. Toimet ovat onnistuneet hyvin, joten ehdotamme, että niiden toteuttamista jatketaan seitsemännessä puiteohjelmassa. Näin ollen puiteohjelmissa kannustetaan jo erittäin aktiivisesti pk-yrityksiä osallistumaan toimintaan ja tekemään yhteistyötä tutkimuslaitosten kanssa.

Arvoisa parlamentin jäsen esittää, että pk-yritysten osallistumiselle asetettaisiin määrällinen tavoite. Komissio huomauttaa, että neuvosto on vahvistanut pk-yritysten osallistumiselle 15 prosentin tavoitteen seitsemättä puiteohjelmaa koskevassa osittaisessa yleissopimuksessa. Kuudetta puiteohjelmaa varten on jo vahvistettu tällainen tavoite, mutta komissio pitää kyseenalaisena tällaisen yleisen pk-yritysten osallistumista koskevan vähimmäismäärärahatavoitteen järkevyyttä seuraavista syistä.

Ensinnäkin pk-yritysten mahdollinen osallistumisaste vaihtelee huomattavasti eri aihekohtaisilla aloilla noin 5 prosentista 20 prosenttiin. Siksi on käytännössä mahdotonta edeltäkäsin määritellä realistinen yleistavoite, ja se voisi jopa olla harhaanjohtavaa.

Toiseksi pk-yrityksiin liittyvien tavoitteiden voidaan katsoa vaarantavan ainoastaan kaikkein korkealaatuisimman tutkimuksen tukemista koskevan tavoitteen saavuttamisen, ja ne ovat puiteohjelman kannalta olennaisten yhtäläisen pääsyn ja huippututkimuksen periaatteiden vastaisia.

Kolmanneksi pk-yritysten tukemisessa olisi keskityttävä todellisiin toimiin, joilla seitsemännestä puiteohjelmasta saadaan pk-yritysten kannalta aidosti houkutteleva ja hyödyllinen, niin että muun muassa määritellään tutkimusaiheet ja yksinkertaistetaan hallinnollisia menettelyjä.

Komissio katsookin, että pk-yritykset saadaan parhaiten osallistumaan, kun poistetaan niiden osallistumista haittaavat esteet, ja tähän me pyrimmekin. Osallistumista saadaan lisättyä myös yksinkertaistamalla ja parantamalla hallinto- ja rahoitusmenettelyjä, lyhentämällä sopimusaikoja, vähentämällä raportointivaatimuksia ja lisäämällä pk-yritysten mahdollisuuksia edistää laajuudeltaan ja kooltaan niille parhaiten sopivia hankkeita. On myös otettava paremmin huomioon pk-yritysten tarpeet ja mahdollisuudet kehittää erityisohjelman aihesisältöä ja etenkin työohjelmaa.

Lisäksi on tärkeää korostaa, että pk-yritysten osalta yhteisön rahoitusosuus voi olla jopa 75 prosenttia tukikelpoisista kuluista tavanomaisen 50 prosentin sijaan. Tämä ehdotus sisällytettiin osallistumissääntöihin.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, paljon kiitoksia vakuuttavasta vastauksesta. Seitsemännestä puiteohjelmasta myönnetään joka tapauksessa huomattavia rahasummia tutkimukseen ja tekniseen kehittämiseen. Kuinka komissio aikoo jakaa nämä varat jäsenvaltioiden kesken? Etusija luultavasti annetaan suurille ja tärkeille hankkeille. Voisiko tapahtua myös niin, että suurin osa rahoitustuesta annetaan maille, joiden tutkimus on jo nyt pitkälle kehittynyttä, kun taas tutkimuksessa jälkeen jääneet maat saavat ainoastaan muutamia pennosia?

  Janez Potočnik, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, puiteohjelma on ainoastaan yksi EU:n tasolla käytössä olevista välineistä, ja sen osuus yleisestä talousarviosta on noin 4–5 prosenttia. Olen arvoisan parlamentin jäsenen kanssa samaa mieltä siitä, että summa on merkittävä, sillä edessämme on vaikeita haasteita, mikäli aiomme ratkaista esimerkiksi sen, kuinka voimme säilyttää elämänlaatumme ennallaan ja pysyä samalla maailmanlaajuisesti kilpailukykyisinä. Tämä on tärkein kysymys, joka sisältyy Lissabonin strategiaan sekä sen johdosta perustettuun kasvua ja työllisyyttä edistävään kumppanuuteen.

Mielestäni on olennaista, että pyrimme toisaalta lisäämään sellaisten jäsenvaltioiden potentiaalia, jotka eivät ole yhtä pitkälle kehittyneitä, jotka ovat pienempiä tai joilla ei ehkä tänä päivänä ole mahdollisuutta kilpailla tasavertaisin edellytyksin. Toimintakohteita on useita, ja seitsemännessä puiteohjelmassa ehdotetaan erityistoimia kilpailukyvyn edistämiseksi. Toisaalta meidän on oltava tietoisia siitä, että EU:n on tähdättävä korkealle. On edistettävä huippututkimusta ja parannettava mahdollisuuksia todella kilpailla muuttuvassa ja haasteellisessa nykymaailmassa.

Komissio ymmärtää siis erittäin hyvin näkökulmanne mutta katsoo myös, että erityyppisiä lähteitä olisi yhdistettävä molempiin edellä mainitsemiini kysymyksiin vastaamiseksi. Ensimmäinen niistä siis on tähtääminen korkealle ja parhaan saavuttaminen EU:ssa ja toinen se, kuinka kohdellaan hieman heikommassa asemassa tällä hetkellä olevia jäsenvaltioita.

  Anne E. Jensen (ALDE). – (DA) Arvoisa puhemies, melko useat maat ovat todenneet, että Euroopan investointipankki voisi myöntää enintään 10 miljardin euron lainoja tutkimustarkoituksiin tai tutkimukseen ja innovaatioon. Miten komissio suhtautuu siihen, että EIP kehittäisi uusia rahoitusvälineitä innovaation tukemiseksi?

  Janez Potočnik, komission jäsen. (EN) Kiitos kysymyksestä. Olette oikeassa todetessanne, että tämä mainittiin keskustelussa aiemmin. Tätä keskustelua ennen komissio halusi kuitenkin jo alkuperäisessä ehdotuksessaan kehittää yhdessä Euroopan investointipankin kanssa niin sanotun riskinjakovälineen. Yksi merkittävimmistä ongelmista, jotka meidän on pyrittävä ratkaisemaan EU:n tasolla, on se, ettemme kaikki suhtaudu riskeihin samalla tavoin, vaan suhtautumistapa vaihtelee kulttuureittain. Tästä syystä on olennaisen tärkeää kehittää välineitä tämän ongelman ratkaisemista varten. Erojen vuoksi emme pysy täysin suurimpien kilpailijoidemme vauhdissa etenkään, kun tarkastellaan tutkimukseen ja kehittämiseen tehtyjen investointien määrää prosenttiosuutena BKT:stä. Tilannetta on parannettava.

EIP:n kanssa tapahtuva riskinjakovälineen käyttöönotto perustui tähän ajatukseen. Näin lisättäisiin potentiaalia, sillä kustakin EIP:lle jollain tavoin antamastamme määrärahaosuudesta saisimme takaisin neljästä viiteen lainaosuutta. Samalla pystyisimme käsittelemään riskialttiimpaa yritystoimintaa, jota EIP ei pankkitoiminnan logiikan mukaisesti tue. Tämä ei varmastikaan tarjoa ihmeratkaisua kaikkiin ongelmiimme, mutta toivon aidosti, että myös jotkin muut eurooppalaiset rahoituslaitokset seuraavat esimerkkiämme.

  Richard Seeber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan kysyä komission jäseneltä, kuinka tämä byrokratian vähentäminen hänen mielestään tapahtuu käytännössä, sillä pk-yritykset valittavat jatkuvasti siitä, että byrokraattiset esteet ovat ylitsepääsemättömiä, toisin kuin kansallisissa tutkimuksen tukiohjelmissa. Toiseksi, kuinka säilytetään ammattisalaisuudet?

  Janez Potočnik, komission jäsen. (EN) Otitte esille yhden vaikeimmista käsiteltävänämme olevista kysymyksistä. Kuten aivan oikein totesitte, pk-yritysten osallistumista pystytään luultavasti parhaiten lisäämään byrokratiaa vähentämällä. Suuryritykset eivät joudu tuhlaamaan suhteessa yhtä suurta osaa energiastaan tähän kuin pienyritykset, mikä pätee myös rahoitusosuuksiin. Pyrimme käsittelemään tätä kysymystä johdonmukaisesti ja vähentämään byrokratiaa aina varainhoitoasetuksesta osallistumissääntöihin ja tuleviin toimiin asian käsittelemiseksi komission sisällä. Tämä on yksi vaikeimmista tehtävistä. Olen kuitenkin täysin vakuuttunut siitä, että voimme edistyä merkittävästi ainakin kielteisen suuntauksen kääntämisessä, jos siihen löytyy riittävästi tahtoa.

Samana päivänä, kun hyväksyimme puiteohjelman, hyväksyimme myös erityisasiakirjan, jossa käsiteltiin yksinkertaistamiseen liittyviä kysymyksiä. Perustimme myös eräänlaisen yksinkertaistamista käsittelevän ryhmän, johon osallistuu useita pieniä toimijoita, jotka ovat neuvoneet meitä osallistumissääntöjen laatimisessa ja jotka neuvovat meitä edelleen komission sisäisessä yksinkertaistamisprosessissa.

Yksinkertaistaminen on prosessi, jota on toteutettava kaikissa vaiheissa ja jota on noudatettava johdonmukaisesti koko ajan. Toivon, että myös Euroopan parlamentti ja neuvosto antavat tukensa tälle merkittävälle pyrkimykselle, sillä ongelma on tietyssä määrin yhteinen.

  Puhemies. Seuraavana on

Seán Ó Neachtainin kysymys nro 37 (H-0076/06):

Aihe: Euroopan alueiden tutkimusrahoitus

Voiko komissio esittää selkeästi, mihin erityistoimiin se aikoo ryhtyä edistääkseen alueiden asemaa Euroopassa tulevan tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelman yhteydessä?

  Janez Potočnik, komission jäsen. (EN) Seitsemännestä puiteohjelmasta laaditun ehdotuksen valmiuksia koskevaan erityisohjelmaan sisältyy laajennettu alueellinen ulottuvuus, ja siinä tehdään useita uusia aloitteita, joilla on tarkoitus antaa EU:n alueille uusia mahdollisuuksia osallistua tutkimukseen ja teknologian kehittämiseen.

Ensinnäkin tietämyksen alueita koskevalla uudella suunnitelmalla tuetaan alueellisia tutkimus- ja kehittämisintensiivisiä klustereita. Suunnitelma perustuu kahteen eri kokeilutoimeen, jotka ovat herättäneet valtavasti kiinnostusta alueellisten sidosryhmien keskuudessa. Parlamentin jäsenet muistanevat, että ensimmäisen niistä pani tosiasiassa alulle Euroopan parlamentti. Seitsemättä puiteohjelmaa koskevassa ehdotuksessa tunnustetaan alueellisten toimijoiden asema alueen tutkimuskapasiteetin kehittämisessä ja tuetaan alueellisiin tutkimusklustereihin keskittyneitä hankkeita.

Valmiuksia koskevaan erityisohjelmaan sisältyvä toinen merkittävä uusi aloite on tutkimuspotentiaalin vapauttaminen, jolla on tarkoitus kehittää EU:n lähentymisalueiden tutkimuspotentiaalia tukemalla tutkimushenkilöstön vaihtoa, tutkimusvälineistön hankintaa ja tutkimusosaamisen siirtoa koskevien konferenssien järjestämistä.

Valmiuksia koskevassa erityisohjelmassa toteutetaan toimia myös politiikan yhtenäisen kehittämisen alalla niin, että helpotetaan poliittisten päättäjien välistä kokemusten vaihtoa aluetasolla. Toimet sisältyvät tutkimusinfrastruktuuriosuuteen, jolla on suuria vaikutuksia joillakin EU:n alueilla. Viimeiseksi muttei vähäisimmäksi Eranet- ja Eranet+-toimiin otetaan mukaan aluetason tutkimustoimijat.

Alueet ovat aina olleet puiteohjelman kumppaneita. Nyt mennään vielä askel pidemmälle, kun mukaan otetaan alueille tarkoitetut erityissuunnitelmat. Samalla ei kuitenkaan pidä unohtaa, että puiteohjelmalla on edistetty ja edistetään jatkossakin alueiden tutkimusta ja kehittämistä useilla muillakin tavoilla.

Puiteohjelman hankkeiden avulla pyritään vähentämään alueiden eristäytyneisyyttä ja teknologia-alan protektionismia. Lähentymisalueiden innovatiiviset yritykset jatkavat eurooppalaisten tutkimushankkeiden välityksellä yhteyksien luomista merkittävissä teknologiaverkostoissa sekä profiilinsa ja valmiuksiensa uudistamista. Syrjäisten alueiden yliopistoilla on edelleen mahdollisuus hyödyntää innovatiivisia keinoja tutkimusmallien käyttöönotossa, ja niistä voi joissakin tapauksissa tulla todellisia alueen kehityksen vetureita.

Puiteohjelmaan osallistuvat pk-yritysverkostot jatkavat teknologisten kykyjensä kehittämistä. Marie Curie -stipendeillä jatketaan tutkimus- ja kehittämishenkilöstön tukemista, ja ne vaikuttavat suoraan alueellisiin tutkimusvalmiuksiin. Puiteohjelman uusien ominaisuuksien ansiosta sillä voidaan paremmin kehittää yhteisvaikutusta EU:n aluepolitiikan kanssa, ja samalla lisätään alueilla tehtävän tutkimuksen edistämiseen tarkoitettuja rakennerahastovaroja.

Komissio pyrkii tarjoamaan puiteohjelmaan sisältyvillä toimilla hyödyllisiä malleja, joiden avulla EU:n alueet pystyvät laatimaan ja panemaan täytäntöön tutkimuspolitiikkaa aiempaa tehokkaammin, minkä ansiosta ne voivat tukea paremmin tutkimusalan toimijoitaan. Tämän lisäksi ne pystyvät käyttämään tehokkaammin tutkimusinvestointeihin tarkoitettuja rakennerahastovaroja.

Meillä on nyt erinomainen mahdollisuus lähentyä Barcelonan tavoitetta, jonka mukaan tutkimukseen ja kehittämiseen investoidaan 3 prosenttia BKT:stä Lissabonin strategian nojalla. On selvää, että kilpailijoita on ryhdyttävä kirimään kiinni niin EU:n, kansallisella kuin alueellisellakin tasolla, mikä tunnustetaan selvästi puiteohjelmaa koskevassa ehdotuksessa.

  Seán Ó Neachtain (UEN). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä tästä kattavasta vastauksesta. Haluan kysyä häneltä, millä seurantamenetelmällä komissio aikoo varmistaa sen, että eri alueille myönnetään rahoitusta tasapainoisesti ja yhdenvertaisesti? Kuten komission jäsen tietää, jotkin alueet eivät pysty käyttämään kaikkea rahoitusta, ja tämä epätasapaino johtaa väistämättä EU:n sisäisiin kehityseroihin. Voiko komission jäsen kertoa, mitä komissio aikoo tehdä asialle?

  Janez Potočnik, komission jäsen. (EN) Arvoisa parlamentin jäsen otti perustellusti esille kysymyksen, joka koskee myös meitä. Puiteohjelman ensisijainen tavoite ei ole tasapaino vaan korkea laatu. Komissio tietää, että alueiden potentiaalia on kehitettävä, ja se on aina pyrkinyt luomaan yhteisvaikutusta ehdotuksen avulla. Komission laatimat koheesiota koskevat suuntaviivat on hyvä lukea tarkkaan, sillä niissä todetaan selvästi, että jäsenvaltioiden on alueiden ongelmia ratkaistessaan otettava huomioon rakenne- ja koheesiorahastot, joilla on tässä yhteydessä erityinen merkitys Lissabonin tavoitteiden saavuttamisen kannalta.

Kuten edellä totesin, mekin pyrimme tähän ohjelmiemme välityksellä. Vaikka olemme ottaneet käyttöön erityisohjelmia, kuten koheesioalueiden potentiaalia koskevan erityisohjelman, ehdotuksia on kuitenkin arvioitava laajalti, ja niistä on valittava kehityksen kannalta parhaimmat. On erittäin tärkeää, että on käytössä kannustimia, joilla tuetaan tällä hetkellä heikommassa asemassa olevien alueiden kehitystä.

  Anne E. Jensen (ALDE). – (DA) Arvoisa puhemies, haluan kiittää komission jäsentä huomion kiinnittämisestä siihen, että tutkimusta voidaan tukea rakennerahastovaroista. Olen erittäin kiinnostunut tietämään, kuinka tämä on tarkoitus toteuttaa ja kuinka yhtenäisyys voidaan varmistaa eri tutkimustoimien välillä eli rakennerahastovaroja käyttävien sekä jäsenvaltioissa ja yleensä EU:ssa toteutettavien tutkimustoimien välillä. Kuinka hallinto voidaan hoitaa niin, että saadaan toteutettua järkeviä hankkeita? Toinen kysymykseni liittyy siihen, kuinka paljon varoja rakennerahastoista voitaisiin varata tutkimusta varten verrattuna seitsemännestä puiteohjelmasta saataviin varoihin. Neuvoston käsityksen mukaan 60 prosenttia rakennerahastovaroista käytetään Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseen.

  Janez Potočnik, komission jäsen. (EN) Jos voin aloittaa viimeisestä kysymyksestä, myös komissio ehdotti tätä puheenjohtaja Barroson parlamentille ja neuvostolle lähettämässä kirjeessä.

Meidän on ymmärrettävä, että toisaalta aineellisen infrastruktuurin ja toisaalta aineettoman infrastruktuurin ja muiden toimien välillä on saavutettava asianmukainen tasapaino, jotta voidaan edistää innovaatiota alueilla, jotka ovat tällä hetkellä koheesioalueita ja vähemmän kehittyneitä kuin EU:n alueet keskimäärin. Tämä on oleellista.

Osallistuin vastikään kollegani Hübnerin kanssa Puolassa järjestettyyn konferenssiin. Se oli hyödyllinen konferenssi, jossa saimme molemmat mahdollisuuden selittää yleisölle, kuinka tärkeää on tarkastella asioita eri näkökulmista. Loppujen lopuksihan on ymmärrettävä, että jos suosituksia noudatetaan, pallo on jäsenvaltioilla. On ymmärrettävä, kuinka tärkeää tällaisen tuen tasapainottaminen on käytännössä.

Olen täysin tietoinen myös siitä, että eri maiden tarpeet vaihtelevat niiden erilaisten kehitysasteiden mukaisesti. Onkin olennaisen tärkeää, että tämä näkökohta ja myös painotuksen muuttuminen otetaan vakavasti huomioon.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kysymykseni aiheena on se, että aluepolitiikan alalla on jatkuvasti esitettävä uusia esimerkkejä toimintatavoista. Parhaan käytännön menettelyjä on useita, ja meillä on käytössä "innovaatioiden tulostaulu". Arvoisa komission jäsen, eikö tästä syystä teidän sekä kollegojenne Hübnerin, Potočnikin ja Wallströmin olisi mahdollista pohtia yhdessä, kuinka näitä hyväksi havaittuja käytäntöjä voitaisiin tuoda lähemmäs EU:n kansalaisia, jotta saadaan kannustimia tällaisen yhteistyön edistämiseksi tulevaisuudessa?

  Janez Potočnik, komission jäsen. (EN) Totean ainoastaan, että olen täysin samaa mieltä arvoisan parlamentin jäsenen huomautuksista. On olennaista, että kaikilla aloilla ymmärretään, että meillä on sama päämäärä ja että voimme saada todellisia muutoksia aikaan ainoastaan yhdistämällä kaikki rahoitusvarat käytännöllisesti.

  Puhemies. Seuraavana on

Teresa Riera Madurellin kysymys nro 38 (H-0084/06):

Aihe: Yhteisön talousarvio sekä tutkimuksen ja kehityksen seitsemäs puiteohjelma

Euroopan parlamentissa 26. tammikuuta käyttämässään puheenvuorossa komissaari Potocnik myönsi, että rahoitusnäkymiin suunnitellut leikkaukset vaikeuttavat vakavasti seitsemännen puiteohjelman tavoitteiden saavuttamista. Vaikka on totta, että tarkkojen taloudellisten leikkausten selville saamiseksi on odotettava yhteisön lopullista talousarviota koskevien neuvotteluiden päättymiseen saakka, voisiko komissio antaa ennakkotietoja tärkeimmistä ideoista, joiden avulla puiteohjelma aiotaan toteuttaa suunniteltua pienemmillä määrärahoilla?

Aikooko komissio säilyttää ohjelmakohtaisten määrärahojen suhteen ennallaan? Eikö komissio katso, että huomattavasti ei saisi pienentää ainakaan tutkijoille myönnettävää tukea, jotta nykyinen "aivovuoto" saadaan pysäytettyä?

  Janez Potočnik, komission jäsen. (EN) Komission tarkoituksena on Euroopan unionin seitsemännen tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelman uudistamisen yhteydessä säilyttää alkuperäisen ehdotuksen rakenne ja perusajatus, mikä on saanut yksimielistä kannatusta parlamentin ja neuvoston keskusteluissa.

Uudistusta koskevan lähestymistavan periaatteet hahmoteltiin parlamentin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan 26. tammikuuta 2006 pidetyssä kokouksessa. Pieniä toimia ei voida vähentää samassa suhteessa kuin isoja toimia, sillä muuten ne menettävät tarkoituksensa. Joidenkin toimintalinjojen määrärahat perustuvat esimerkiksi EU:n tai muiden elinten tekemiin kansainvälisiin sitoumuksiin. Välttämätöntä on myös asettaa aihealueet tärkeysjärjestykseen ja tarjota riittävät joustomahdollisuudet.

Yhteistyötä koskevan osuuden pitäisi olla edelleen ohjelman keskeisin osa. Tarkistetussa ehdotuksessa tarkastellaan sen ohella asianmukaisesti myös useita muita toimia, kuten infrastruktuuria, pk-yrityksiä ja tutkijoiden liikkuvuutta.

Kun määrärahoja vähennetään, jouduttaneen pohtimaan määrärahojen jakamisen lisäksi myös uusien aloitteiden esittämisen aikataulua. Puiteohjelmalla on tarkoitus lisätä EU:n tutkimuksen houkuttelevuutta ja tutkijoiden liikkuvuutta. Tätä edistetään ihmisiä koskevalla erityisohjelmalla, jossa keskitytään tutkijoiden liikkuvuuden, koulutuksen ja urakehityksen organisointiin kaikkialla EU:ssa. Tämä on olennaista tutkijoiden yhtenäisten työmarkkinoiden luomiseksi, mutta tämä ei suinkaan ole ainoa ohjelma, jolla lisätään EU:n tutkimusalueen houkuttelevuutta.

  Teresa Riera Madurell (PSE). – (ES) Arvoisa komission jäsen, haluan kiittää teitä selvityksistänne. Kysymykseni tarkoituksena oli välittää teille tiedeyhteisömme huoli eurooppalaisen tieteen ja teknologian rahoituksen suunnitellusta supistamisesta.

Vaikka on totta, että joudumme odottamaan neuvottelujen päättymistä, käytännössä on oleellisen tärkeää tietää mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, kuinka aiotte mukauttaa puiteohjelmaa tähän supistettujen määrärahojen tilanteeseen. Olemmekin kiitollisia selvityksestänne. Se on tärkeä niin parlamentaarisen työmme jatkamisen kannalta kuin siksikin, että tieto kantautuu tutkijoillemme, jotka haluavat vihdoin varmuuden tutkimushankkeidensa tulevaisuudesta, sillä epävarmuus on jatkunut jo liian pitkään.

Haluan myös kysyä teiltä erityisesti, onko ensisijaisena tavoitteena edelleen tehdä EU:n tutkimusalueesta aidosti houkutteleva tutkijoiden kannalta. Tämä asia on meille valtavan tärkeä, ja haluaisin tietää, voitteko kertoa meille siitä enemmän.

  Janez Potočnik, komission jäsen. (EN) Pyrimme kaikki saavuttamaan tavoitteen, josta jäsenvaltiot sopivat Barcelonassa vuonna 2002, eli myöntämään tutkimus- ja kehittämisinvestointeihin 3 prosenttia BKT:sta. Olennaista on eri osatekijöiden yhdistäminen käytännössä. On selvää, että EU:n tason yhteistyö voisi tarjota parhaan esimerkin rahan käytöstä ja investoimisesta. Näin tapahtuu ilman meidän investointejamme tai niiden kanssa. Tämä on nykysuuntaus ja ainoa tapa, jolla pystymme todella vastaamaan tuleviin haasteisiin. Prosessia nopeuttaa kuitenkin asian edistäminen EU:n tasolla. Tästä syystä olen kanssanne täysin samaa mieltä siitä, että yhteiset toimemme ovat tärkeitä EU:n edun kannalta.

Tällä hetkellä noin 5 prosenttia julkisista varoista käytetään puiteohjelman kautta EU:n tasolla. Loput tulevat jäsenvaltioiden talousarvioista. Yksityinen rahoitus on jopa julkista rahoitusta tärkeämpää. EU:ssa varoista 55 prosenttia tulee yksityisistä investoinneista ja 45 prosenttia julkisista rahoituslähteistä. On tärkeää edistää julkisten investointien lisäksi myös yksityisen sektorin investointeja, sillä yritysten on toimittava EU:ssa ja investoitava siihen. Tästä syystä on oleellista, että yrityksiä kannustetaan luomalla asianmukaiset edellytykset, mikä tapahtuu muun muassa ottamalla käyttöön verokannustimia, antamalla valtiontukea, turvaamalla teollis- ja tekijänoikeudet ja asianmukaiset julkiset hankinnat, tarjoamalla riskipääomaa sekä edistämällä aivokapasiteetin liikkumista. Kaikella tällä on merkitystä.

Kolme prosenttia on eräänlainen indikaattori, joka kertoo, teemmekö asiat oikein. Kaikilla eri aloilla toteutettavat monialaiset politiikkamme ovat johdonmukaisia, ja niillä pystytään tosiasiassa vastaamaan edessämme oleviin haasteisiin.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, eräässä tämänpäiväisessä sanomalehdessä lainataan Jean-Claude Junckeria, joka on todennut, ettei neuvoston ehdotuksen rahoitusnäkymistä pitäisi olla viimeinen tarjous. Hän ehdottaa, että rahoitusnäkymiä voitaisiin korottaa noin 875 miljardilla eurolla.

Onko teidän mielestänne vielä mahdollista lisätä seitsemännen puiteohjelman rahoitusta?

  Janez Potočnik, komission jäsen. (EN) Neuvoston kantaa ei tule pitää viimeisenä sanana. Toimielinten väliset neuvottelut ovat meneillään, ja parlamentin jokseenkin ehdoton kanta on kaikkien tiedossa. Olen aina suhtautunut myönteisesti parlamentin tukeen tehdessämme yhteistyötä koulutuksen, tutkimuksen ja kehittämisen sekä innovaation eli osaamisen kolmen kulmakiven edistämiseksi.

Tästä on päätettävä prosessin seuraavassa vaiheessa. Voin ainoastaan todeta, että investoinnit EU:n tasolla tutkimukseen ja kehittämiseen liittyviin aloihin ovat maksaneet itsensä takaisin, mikä on tärkeintä. Kiitän teitä tuestanne.

  Margarita Starkevičiūtė (ALDE). (LT) Arvoisa komission jäsen, tieteellisten tutkimusohjelmien onnistumisen kannalta on erittäin tärkeää, että yritykset osallistuvat niihin hyödyntämällä tieteellisen tutkimuksen keksintöjä ja rahoittamalla niitä. Eräästä toisesta alasta vastaava komission jäsen Verheugen esitteli Euroopan talous- ja sosiaalikomiteassa eilen ohjelmansa, joilla edistetään innovaatiota. Kysymykseni kuuluu, teettekö te kaksi komission jäsentä yhteistyötä ja sovitatteko yhteen toimintaanne ja tapahtuuko näin myös kahden erityyppisen ohjelman välillä?

  Janez Potočnik, komission jäsen. (EN) "Kyllä teemme" olisi lyhyin mahdollinen vastaus. Kilpailukykyä ja innovaatiota koskevan puiteohjelman eräässä vaiheessa käsitellään kyseistä aihetta, ja muut vaiheet toteutetaan puiteohjelman kautta. Olemme alusta alkaen sovittaneet yhteen toimemme, joilla on sama vaikutus innovaatioon kuin rakennerahastoilla on alueisiin.

Lisäksi kun meneillään olevassa työssä puhutaan yritysten mukaan ottamisesta, on tärkeä korostaa, että käytössämme on uusi väline, jota ei aiemmin ollut. Tarkoitan teknologiafoorumeita, jotka perustettiin kuluvan vuosituhannen alussa ja jotka kehittyvät erittäin nopeasti. Käsittääkseni teknologiafoorumeita on tällä hetkellä 28, ja niiden perusajatuksena on, että ne ovat alhaalta ylöspäin -lähestymistapaa soveltavia aloitteita, joissa lähtökohtana on yritysten näkökulma. Näillä foorumeilla otetaan huomioon käytännössä kaikkien sidosryhmien näkemykset. Foorumit perustuvat siis yritysten aloitteisiin, mutta niihin osallistuu myös tutkijoita, poliittisia päättäjiä, kansalaisjärjestöjä, rahoituslaitoksia, sääntelyviranomaisia ja muita tahoja. Niissä laaditaan niin sanottuja strategisia tutkimuslinjauksia seuraaville 20 vuodelle tai vieläkin pidemmäksi ajaksi eri tekijöistä riippuen.

EU:n tasolla on nyt ensimmäistä kertaa kehitetty tällainen väline ja noudatettu tällaista logiikkaa. Tapaan päivittäin teollisuudenharjoittajia ja muita tahoja, jotka ovat selvästi erittäin innostuneita tilanteen kehittymisestä. Vaikka poistaisimme tässä vaiheessa kannustimet, joita suoraan sanottuna rahoitettiin aluksi puiteohjelmasta, siitä ei olisi haittaa, sillä prosessi etenee jo omalla painollaan. Tämä on todellinen muutos EU:n tasolla.

Olemme mielestäni osallisia prosessissa, josta saadaan todella merkittäviä etuja. Yhteistyötoimintaa suunniteltaessa otetaan huomioon teollisuudenharjoittajien ja muiden tahojen näkemykset pitkän aikavälin kehityksestä, ja niiden perusteella saadaan käsitys siitä, millaista tutkimusta olisi toteutettava, millaisia lopputuotteita tarvitaan ja mitä ajatuksia yrityssektorilla on työskentelyn arvioimisesta. Käytännössä näin tapahtuu useimmissa ohjelmissamme.

Tämän lisäksi on aloja, joilla komission mielestä on olemassa tällaisia pitkän aikavälin vahvoja kumppanuuksia ja joihin yritykset ja muut toimijat, kuten jäsenvaltiot, ovat vahvasti sitoutuneet. Näillä aloilla olemme valmiita kehittämään niin sanottuja yhteisiä teknologia-aloitteita, jotka ovat uusia pitkän aikavälin välineitä ja joihin liittyy uuteen välineeseen Euroopan komissiolta saatava osarahoitus.

Meillä on nyt selkeämpi käsitys yrityssektorin suunnitelmista, strategioista ja näkemyksistä kuin koskaan ennen puiteohjelmaa ja loppuvaiheessa erityisiä työohjelmia laatiessamme.

Kysymykset komission jäsenelle Wallströmille, jota edustaa komission jäsen Potočnik

  Puhemies. Seuraavana on

Hélène Goudinin kysymys nro 39 (H-0013/06):

Aihe: "Eurooppalaisia hyvän tahdon lähettiläitä" koskeva komission ehdotus

D-suunnitelmaa koskevaan kysymykseeni antamassaan vastauksessa (E-4200/05) komissio ilmoittaa, että se tulee ottamaan kantaa kansalaisten esittämiin näkemyksiin. Komissio ilmoittaa, että se ei aio määritellä etukäteen sitä, ketkä tulevaisuudessa voivat toimia "eurooppalaisina hyvän tahdon lähettiläinä". Komission antamien tietojen johdosta haluan esittää kaksi kysymystä, joihin toivon saavani konkreettisen vastauksen:

Jos kansalaiset esittävät etupäässä sen luonteisia näkemyksiä, että EU-yhteistyön luonnetta on rajoitettava ja että EU:n yhdentymisen syventäminen ei ole suotavaa, aikooko komissio siinä tapauksessa toimia mainittujen toiveiden mukaisesti, toisin sanoen suositella hallitusten välisen yhteistyön lisäämistä?

Miten komissio aikoo valita henkilöt, joiden on määrä toimia "hyvän tahdon lähettiläinä"? Kaiken järjen mukaan jonkun määrätyn henkilön tai jonkin organisaation on suositeltava "hyvän tahdon lähettiläitä". Onko niin, että kuka tahansa julkisuuden henkilö puoluekannasta riippumatta voi toimia virallisesti tässä roolissa?

  Janez Potočnik, komission jäsen. (EN) Komission jäsen Wallström potee flunssaa kotonaan, joten toimin hänen sijaisenaan.

Komissio on vastannut arvoisan parlamentin jäsenen aiemmin esittämään kirjalliseen kysymykseen E-4200/05, joka koski eurooppalaisia hyvän tahdon lähettiläitä. Komissio täydentää vastaustaan vakuuttamalla arvoisalle parlamentin jäsenelle, että sen tarkoituksena on pohdinta-ajalla kuulla kansalaisten näkemyksiä useista EU:ta koskevista asioista ja tehdä päätelmänsä kullakin tasolla käydyistä keskusteluista. Käsiteltäviä asioita on useita, ja niistä voidaan antaa suosituksia, jotka koskevat EU:n tason toivottavaa yhdentymistä, mutta tarkoitus on käsitellä ainakin unionin tehtäviä, ja keskustelujen sisällöstä annetaan palautetta.

Prosessin aluksi laaditaan yhteenvetokertomus, jonka komissio esittää Eurooppa-neuvostolle Itävallan puheenjohtajuuskaudella valmistellakseen Eurooppa-neuvoston kesäkuun 2006 kokouksessa esitettävää tilannearviota. Komissio haluaa tässä yhteydessä muistuttaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että valtioiden ja hallitusten päämiehet hyväksyivät julkilausuman pohdinta-ajan tarpeellisuudesta, joten myös neuvoston on tehtävä prosessista arvio.

EU:n toimielimillä on tärkeä tehtävä kansallisten keskustelujen järjestämisessä, mutta päävastuu siitä on jäsenvaltioilla. Komissio suositteli K-suunnitelmassaan, että kansallisten keskustelujen on oltava jäsenneltyjä sen varmistamiseksi, että palaute vaikuttaa suoraan EU:n poliittiseen asialistaan.

Komissio vastaa arvoisan parlamentin jäsenen kysymyksen toiseen osaan ja korostaa, että K-suunnitelmassa ehdotetut EU:n tason eri aloitteet ovat osa pitkän aikavälin suunnitelmaa ja että ne pannaan 25:ssä eri jäsenvaltiossa täytäntöön eri aikataulussa. Eurooppalaisia hyvän tahdon lähettiläitä koskeva suunnitelma on yksi toimista, joita on kehitettävä edelleen useimmissa EU:n jäsenvaltioissa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa prosessiin osallistuvien tahojen luovuuden ja niiden esittämien ehdotusten mukaisesti.

Kaikille maille ei ole yhtä yhtenäistä mallia, eikä vakiomallia ole myöskään jäsenvaltioissa järjestettäville keskusteluille. Komissio pitää kuitenkin tärkeänä toistaa, että lähettiläät toimivat aina vapaaehtoisuuden pohjalta ja että heidän näkemyksensä ovat heidän omia näkemyksiään. Komissio ei aio määrätä lähettiläitä koskevista erityislinjauksista.

  Hélène Goudin (IND/DEM). – (SV) Haluaisin tietää, eikö komission jäsenen Potočnikin mielestä hyvän tahdon lähettiläitä koskeva hanke ole hieman naurettava. Eikö vaaleilla valittujen ja kansalaisia edustavien parlamentin jäsenten pitäisi toimia EU:n lähettiläinä?

  Janez Potočnik, komission jäsen. (EN) Luotamme tietenkin siihen, että parlamentin jäsenet toimivat EU:n lähettiläinä. Se on meidän kaikkien tehtävä. Mielestäni EU on yksinkertaisesti liian iso, ja siitä vallitsee tällä hetkellä niin useita väärinkäsityksiä, ettei kukaan meistä pystyisi korjaamaan niitä parhaalla tahdollaankaan. Mielestäni kaikki keinot, joita voimme toteuttaa tietämyksen lisäämiseksi EU:n todellisesta luonteesta, voivat johtaa parempiin tuloksiin.

Olen arvoisan parlamentin jäsenen kanssa samaa mieltä siitä, että tämä on meidän kaikkien, niin parlamentin kuin komissionkin jäsenten, tehtävä, mutta ehdottamamme toiminta on myös tärkeää.

  Puhemies. Seuraavana on

Richard Corbettin kysymys nro 40 (H-0021/06):

Aihe: Euroopan tulevaisuudesta käytävän keskustelun resurssit

Mitä resursseja aiotaan antaa kansalaisyhteiskunnan ryhmien käyttöön Euroopan tulevaisuutta koskevan keskustelun kannustamiseksi? Koska ehdotuspyynnöt aiotaan julkistaa?

  Janez Potočnik, komission jäsen. (EN) Komissio haluaa ilmoittaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että Prince-budjettikohtaan osoitetaan varainhoitovuoden 2006 talousarviossa 7,6 miljoonaa euroa. Siitä on tarkoitus rahoittaa K-suunnitelmassa ehdotettuja toimia, joilla kiinnitetään huomiota keskusteluun, jota käydään Eurooppa-neuvoston kesäkuun 2005 kokouksessa päätetyllä pohdinta-ajalla.

Talousarviota toteutetaan seuraavasti: tulevina viikkoina esitetään 2 miljoonan euron arvoinen ehdotuspyyntö, joka koskee sellaisten yleiseurooppalaisten hankkeiden tukemista, joiden tarkoituksena on luoda edellytykset kansalaisten keskustelulle EU:hun liittyvistä asioista. Tarkoituksena on tukea EU:n kansalaisten verkottumista ja osallistumista EU:ta koskevaan keskusteluun. Siinä kerätään kansalaisten mielipiteitä erityisesti laadullisin keinoin ja erittäin laajalti sekä analysoidaan kansalaisten päätöksentekijöille antamaa palautetta. Erityisten tiedotustuotteiden toteuttamiseen myönnetään lisäksi 850 000 euroa.

Paikallistasolla toteutetaan täydentäviä toimia K-suunnitelman täytäntöönpanon edistämiseksi. Komission edustustoille hajautetaan 4,5 miljoonaa euroa, minkä tarkoituksena on käynnistää keskustelua alue- ja paikallistasolla sekä tehostaa yhteisvaikutusta ja koordinointia kansallisen, alueellisen ja EU:n tason välillä K-suunnitelman täytäntöön panemiseksi. Nämä 4,5 miljoonaa euroa toteutetaan joko ehdotuspyynnöin tai hankinnoin.

Lisäksi tarvitaan 250 000 euroa sellaisen Internet-sivuston kehittämiseen, jolla käsitellään yksinomaan EU:ta koskevaa keskustelua. Komissio on jo ilmaissut yleisen pettymyksensä Eurooppa-neuvostossa vastikään tehtyyn sopimukseen, jonka nojalla supistetaan seuraavien rahoitusnäkymien otsakkeen 3 kokonaismäärärahoja, vaikka EU:ta koskeva keskustelu on juuri nyt käännekohdassa.

  Richard Corbett (PSE). – (EN) Pidän komission vastausta myönteisenä. Olen tyytyväinen siihen, että tässä toiminnassa keskitytään kansalaisyhteiskuntaan ja kansalaisjärjestöihin sekä niiden näkemysten kuulemiseen sen sijaan, että seurattaisiin ainoastaan sensaatiolehtien raportointia ja EU:n kannattajien mielipiteitä keskustelusta. Haluan sanoa myös, että tähän mennessä pohdinta-ajalla on keskitytty enemmänkin perustuslain sisältöön kuin sen sanamuotoon. Onko komissio sitä mieltä, että keskustelussa on aikanaan siirryttävä käsittelemään sitä, mitä tekstille on tehtävä, jos ei jo tänä vuonna niin ainakin ensi vuonna?

  Janez Potočnik, komission jäsen. (EN) Mielestäni huomiota on tietenkin kiinnitettävä myös asiasisältöön ja esille ottamiinne seikkoihin. Huomiota on kiinnitettävä myös siihen, ehkei vielä tänä vuonna mutta ehkä jo ensi vuonna, kuten totesitte.

  James Hugh Allister (NI). – (EN) Arvoisa komission jäsen, komissio haluaa kontrolloida omaa propagandaansa, mikä kävi ilmi komission jäsenen Wallströmin äskettäisestä ilmoituksesta, joka koski hänen ehdotustaan poliittisesti kontrolloidusta EU:n uutistoimistosta EBS:stä. Kuinka voidaan näin ollen luottaa siihen, että rahoitusta pyritään jakamaan tasapuolisesti perustuslakia kannattaville ja sitä vastustaville järjestöille ja yksittäisille henkilöille?

  Janez Potočnik, komission jäsen. (EN) Keskustelun on oltava avointa, ja tähän on aina pyrittykin. Keskustelussa on kuultava molempia puolia, niin perustuslain kannattajia kuin sen vastustajiakin. Näin tehtiin läpi koko perustuslakia koskevan keskusteluprosessin, joka järjestettiin laajalti neuvoa-antavana prosessina. Näin on tarkoitus tehdä jatkossakin.

  Puhemies. Seuraavana on

Marie Panayotopoulos-Cassiotoun kysymys nro 41 (H-0030/06):

Aihe: Toimet Euroopan tietoverkkojen parantamiseksi

Millä tavoin Euroopan komissio arvioi Euroopan tietoverkkojen tähänastista toimintaa?

Aikooko se laatia uusia suunnitelmia Euroopan kansalaisille suunnatun tiedotuksen tehostamiseksi ja jos vastaus on kyllä, mitä rahoitusmekanismeja se aikoo käyttää?

  Janez Potočnik, komission jäsen. (EN) Komissio käynnisti 1. toukokuuta 2005 uuden Europe Direct -tiedotuspisteiden verkon toiminnan. Uusia tiedotuspisteitä on kaikkialla laajentuneessa EU:ssa yhteensä 393, ja ne ovat korvanneet aiemmat Eurooppa-tiedotuspisteet ja maaseudun EU-tietokeskukset, joiden kohderyhminä olivat kaupunkien ja maaseudun asukkaat. Uuden verkon tavoitteita on järkeistetty, jotta yleisön tietotarpeeseen pystytään vastaamaan paremmin.

Verkon tukemiseksi perustettujen rahoitusvälineiden on oltava EY:n varainhoitoasetuksen mukaisia. Uudet tiedotuspisteet valittiinkin komission päätöksen C/2004/2869 johdosta käynnistetyn ehdotuspyynnön perusteella. Kullekin Europe Direct -tiedotuspisteelle myönnetään enintään 24 000 euron toiminta-avustus, kun taas aiemmille Eurooppa-tiedotuspisteille ja maaseudun EU-tietokeskuksille myönnettiin enintään 20 000 euroa. Digicom aikoo lisäksi käynnistää täydentävän ehdotuspyynnön vuoden 2007 alussa, minkä tarkoituksena on avata uusia tiedotuspisteitä niille maantieteellisille alueille, joita nykyinen verkko ei kata riittävästi, ja ottaa samalla huomioon EU:n tuleva laajentuminen Romaniaan ja Bulgariaan.

Aiemmista tiedotuspisteiden verkoista tehtiin vuonna 2003 sisäinen vaikutustenarviointi, josta kävi ilmi tiedotuspisteiden todellinen merkitys tiedotuspolitiikan kumppaneina etenkin paikallisesti ja alueellisesti. Uudet tiedotuspisteet aloittavat toimintansa vuoden 2006 jälkipuoliskolla, ja niiden toiminnan arvioimiseksi otetaan käyttöön reaaliaikainen seurantajärjestelmä.

Komissio julkaisi heinäkuussa 2005 Eurooppa-asioista tiedottamista koskevan toimintasuunnitelman, jonka nojalla se aikoo tehdä toteutettavuustutkimuksen – toimintasuunnitelman toimi 6 – arvioidakseen, onko komission eri tiedotuslähteitä tarpeen järkeistää asteittain. Kuten toimintasuunnitelman toimessa 42 todetaan, vuoden 2006 lopulla on myös tarkoitus toteuttaa vaikutustenarviointi tiedotuspisteiden tiedotustoimista.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, kuunneltuani vastauksenne edeltävään kysymykseeni haluan tiedustella, missä suhteessa tämän jatkuvan EU:n nykyhetkeä koskevan tiedottamisen menot ovat verrattuna mainitsemanne K-suunnitelman menoihin.

  Janez Potočnik, komission jäsen. (EN) Näiden kahden aiheen välillä ei ole mitään yhteyttä, joten niiden määrärahoja ei myöskään voida vertailla.

  Puhemies. Seuraavana on

Margarita Starkevičiūtėn kysymys nro 42 (H-0072/06):

Aihe: Euronews-kanavan näkyvyys Liettuassa

Euronews-kanava tarjoaa päivittäisen aihekohtaisen uutiskatsauksen Euroopan tapahtumista ja se rahoitetaan osittain EU:n talousarviosta. Se, että Liettuan kansalaiset eivät pääse näkemään Euronews-kanavan lähetyksiä asettaa heidät epäedulliseen asemaan muiden jäsenvaltioiden kansalaisiin verrattuna erityisesti siitä syystä, että paikallisilla joukkotiedotusvälineillä ei ole varaa lähettää toimittajia Euroopan unioniin.

Pitääkö komissio mahdollisena, että Liettuan asukkaille lähetetään päivittäiset puolen tunnin Euronews-uutiset kansallisen julkisen palvelun tv-yhtiön välityksellä?

  Janez Potočnik, komission jäsen. (EN) Komissio allekirjoitti vuonna 2005 palvelusopimuksen EuroNewsin kanssa EU:n asioiden käsittelemisestä sen uutisissa ja lehdissä toimituksellista riippumattomuutta koskevan tiukan lausekkeen mukaisesti. Sopimus kattaa EU:ta koskevien ohjelmien tuottamisen ja jakelukustannukset. Se laadittiin ja allekirjoitettiin uutisissa käytettävillä seitsemällä kielellä eli saksaksi, englanniksi, ranskaksi, italiaksi, portugaliksi, espanjaksi ja venäjäksi, sekä jakeluvaltion kielellä. Sopimus ei sisällä velvoitetta, jonka mukaan kanavan olisi laajennettava maantieteellistä kattavuuttaan tai lähetettävä uutisia useammilla kielillä. Siinä määrätään kuitenkin, että EU:ta koskevia ohjelmia lähetetään aina riippumatta siitä, kuinka paljon kattavuus laajentuu tai kuinka useita muita kieliä otetaan mukaan.

Yksi valintaperusteista oli EuroNewsin valmius ja halu laajentaa maantieteellistä ja kielellistä kattavuuttaan. Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen on tullut mahdollisuus laajentaa kattavuutta Romaniaan romanian kielellä. Sopimuksia on allekirjoitettu myös muun muassa Intiassa ja Kiinassa.

EuroNews monipuolistaa myös ohjelmien eri jakelutekniikoita, joita ovat kaapeli, maanpäällisen verkon digitaalikanavat, matkapuhelimet ja niin edelleen. Jakelu on kuitenkin kaupan alaan liittyvä asia, jossa päätösvalta on EuroNewsilla. Komissio kannustaa luonnollisesti EuroNewsia laajentamaan kaikin käytettävissä olevin keinoin maantieteellisiä jakelutekniikoitaan ja kielellistä kattavuuttaan.

Liettuassa EuroNews-kanava näkyy kaapelin tai satelliitin kautta tällä hetkellä 1,33 miljoonasta taloudesta ainoastaan 49 000 taloudessa. Liettuan maanpäälliselle digitaalitelevisiokanavalle Lietuvos Telekomasille on esitetty EuroNewsin jakelutoiminnasta ehdotus, joka sen toivotaan hyväksyvän. Neuvotteluja käydään parhaillaan myös valtakunnallisen kanavan LRT:n kanssa sopimuksesta, jonka ansiosta LRT voisi lähettää EuroNewsin ohjelmia hertzitaajuudellaan niin usein kuin se haluaa. Parhaillaan keskustellaan myös kattavuuden laajentamisesta Liettuaan samalla tavoin kuin Romaniaan.

  Margarita Starkevičiūtė (ALDE). (LT) Haluan kiittää teitä vastauksestanne. Luotan siihen, että komissio pyrkii jatkossa varmistamaan, että nämä EuroNews-kanavaa koskevat mahdollisuudet ovat olemassa kaikissa maissa, joissa lähetyksiä ei tällä hetkellä näy, ja myös niiden naapurivaltioissa. Onhan televisio edelleen suosituin tiedotuskanava etenkin EU:n kannalta.

  Janez Potočnik, komission jäsen. (EN) Teemme parhaamme ja noudatamme sopimuksia sekä kunnioitamme EuroNewsin riippumattomuutta.

Kysymykset komission jäsenelle Fischer Boelille

  Puhemies. Seuraavana on

Henrik Dam Kristensenin kysymys nro 43 (H-0007/06):

Aihe: Sokeriuudistus ja yhteisen maatalouspolitiikan järkeistäminen

Sokeriuudistus antaa joillekin jäsenvaltioille mahdollisuuden maksaa kansallista tukea sokerintuottajille. Miten komissio näin ollen suhtautuu periaatteessa kansallisen tuen käyttämiseen yhteisen maatalouspolitiikan säätelyvälineenä? Voidaanko odottaa, että komissio käyttää samaa välinettä tulevan ehdotuksensa yhteydessä? Vai onko se poikkeus, jota käytetään vain sokeriuudistuksen yhteydessä? Katsooko komissio, että EU:n maataloustuki voidaan lakkauttaa maataloustuen täydellisen tai osittaisen kansallistamisen yhteydessä?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (DA) Arvoisa puhemies, arvoisa parlamentin jäsen, EU:n yhteisen maatalouspolitiikan toteuttamisessa on alusta saakka noudatettu täysin hyväksyttyä periaatetta, jonka nojalla huomioon on otettava maatalouden erityinen luonne ja rakenteelliset erot EU:n eri alueiden välillä Pohjois-Suomesta Italian eteläkärkeen saakka. Nämä ulottuvuudet voidaan ottaa huomioon tarvittaessa myös valtiontuen avulla.

Tällä hetkellä valtiontukea voidaan myöntää Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen eri maataloustuotteiden tuotantoon ja jalostukseen, kun kolme erillistä kriteeriä täyttyy. Ensinnäkin kilpailuedellytyksiä on noudatettava, toiseksi tuen on oltava yleensä yhteisen maatalouspolitiikan mukaista ja kolmanneksi tuen on tietenkin oltava tekemiemme kansainvälisten sitoumusten mukainen. Viimeksi mainituista voitaisiin mainita esimerkkinä maataloutta koskeva WTO:n sopimuksemme.

Eurooppa-neuvoston marraskuun kokouksessa maatalousministerit vahvistivat poliittisen strategian EU:n yhteisen sokeripolitiikan uudistamiseksi. Sopimuksen mukaan Suomen sokerijuurikkaan tuottajille voidaan myöntää tarkkaan määriteltyä ja rajattua valtiontukea enintään 350 euroa hehtaarilta ja EU:n syrjäisimmille alueille kohdennetaan vuosittain enintään 90 miljoonaa euroa. Lisäksi päätettiin, että sokerikiintiötään alle puoleen supistaville jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus saada väliaikaista tukea viiden vuoden siirtymäkaudella, joka lasketaan alkavaksi siitä tuotantovuodesta, jona kiintiöitä ryhdytään supistamaan tai jona kiintiöt supistetaan alle puoleen. Italian tapauksessa tällaista siirtymäajan tukea on jo myönnetty noin 11 euroa sokerijuurikastonnia kohti tuotantovuodessa. Tuki on varattu ensisijaisesti sokerijuurikkaan kuljettamiseen.

Yhteisen maatalouspolitiikan uudistus hyväksyttiin vuonna 2003 Berliinissä, Göteborgissa ja Brysselissä aiemmin tehtyjen maatalousalaa koskevien päätösten mukaisesti, ja sitä toteutetaan parhaillaan. Uusissa jäsenvaltioissa uudistuksen kustannukset sijoittuvat laajentunutta EU:ta koskevaan budjettikehykseen, josta päätettiin Brysselissä vuonna 2002. YMP:n uudistuksen hyväksymisen yhteydessä ei havaittu minkäänlaista halua kansallistaa EU:n maatalouspolitiikkaa.

  Henrik Dam Kristensen (PSE). – (DA) Arvoisa puhemies, haluan kiittää komission jäsentä vastauksesta. Ensinnäkin haluan todeta, kuinka hyvä asia tämä sokeriuudistus oli. Olen tällä hetkellä lisäksi täysin vakuuttunut siitä, että komission jäsen toimii lainmukaisesti. En kyseenalaista uudistuksen toteutustapaa.

Kaipaan kuitenkin pikemminkin poliittista vastausta ja poliittista julistusta. Mielestäni maatalousalan uudistamista on jatkettava vielä muutamana seuraavana vuotena. Haluaisinkin tietää, kuinka komission jäsen suhtautuu uudelleenkansallistamiseen uudistuskeinona. Onko komission jäsen täysin valmis lähtemään tälle tielle? Mielestäni kansallistaminen tarkoittaisi yhteisen maatalouspolitiikan loppua. Toisin sanoen haluan tietää, kuinka komission jäsen suhtautuu periaatteessa tulevan maatalouspolitiikan kansallistamiseen.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (DA) Arvoisa puhemies, mielestäni arvoisalla parlamentin jäsenellä ei pitäisi olla epäilystäkään siitä, kuinka suhtaudun EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudelleen kansallistamiseen. Kansallistamista ei ole ehdotettu missään vaiheessa, päinvastoin.

Saanen antaa melko tuoreen esimerkin, josta käy selvästi ilmi, että olen vastustanut kaikin käytettävissä olevin oikeudellisin keinoin ehdotusta jopa 20 prosentin suuruisesta vapaaehtoisesta mukauttamisesta, jota puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta esitti seuraavia eli kauden 2007–2013 rahoitusnäkymiä koskevissa neuvotteluissa.

Mielestäni tämä ehdotus tarkoittaisi sitä, että ottaisimme ensimmäisen askeleen kohti EU:n yhteisen maatalouspolitiikan kansallistamista. Se tarkoittaisi, ettemme enää kilpailisi samoin edellytyksin, vaan joutuisimme tilanteeseen, jossa maatalouspolitiikka muuttuisi EU:n 25 jäsenvaltion valtiovarainministerien ja valtiovarainministeriöiden väliseksi kilpailuksi

  Puhemies. Seuraavana on

Zbigniew Krzysztof Kuźmiukin kysymys nro 44 (H-0011/06):

Aihe: Sokerimarkkinauudistus

Komission ja neuvoston hyväksymä sokerimarkkinauudistus käsittää muun muassa korvauksien maksamisen sokerintuottajille jokaista sokerin tuotantotonnia kohti (suuruudeltaan 730 euroa), josta he luopuvat. Puolassa, missä tuotantokiintiöt jaetaan sokeriyrityksille, eikä sokerijuurikkaan viljelijöille, tämä voi aiheuttaa sokerintuotannon vähentymisen, mistä seuraa, että viljelijät joutuvat lopettamaan sokerijuurikkaan viljelyn.

Minkälaista tukea viljelijät tulevat saamaan Puolassa joutuessaan siihen tilanteeseen, että heidän on lopetettava sokerijuurikkaan tuotanto?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Sokerikiintiöt vahvistetaan yhteisön lainsäädännön nojalla periaatteessa maakohtaisesti. Nykyisen sokerin markkinajärjestelyn nojalla jäsenvaltiot jakavat kiintiöt sokerin tuotantoyrityksille, eikä niitä jaeta suoraan sokerijuurikkaan tuottajille. Tätä periaatetta ei muutettu uudistuksessa, eikä säännöstä ole poikettu Puolankaan kohdalla.

Rakenneuudistusrahasto perustetaan sellaisten välttämättömien rakenneuudistustoimien helpottamiseksi, joilla sokerintuotantoa on tarkoitus supistaa EU:n vähiten kilpailukykyisillä alueilla.

Sokerikiintiöstään luopuvat yritykset voivat saada rakenneuudistustukea neljän vuoden siirtymäkauden aikana. Tukeen liittyy kuitenkin useita ehtoja, kuten pakollinen sokerijuurikkaan tuottajien kuuleminen ja rakenneuudistussuunnitelman toimittaminen hallituksen ja tuotannonalan hyväksyttäväksi. Jäsenvaltioilla on huomattava päätäntävalta rakenneuudistustuen täytäntöönpanoa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamisessa, kunhan ne noudattavat yhteisön tulevan lainsäädännön yleissääntöjä. Tästä syystä rakenneuudistusvarat eivät voi joutua tuotannonalan taskuihin. Tämä on erittäin tärkeä näkökohta, jota korostan aina, ja se on rakenneuudistusrahaston perusajatus.

Yritysten lisäksi rakenneuudistusrahastosta voivat hyötyä myös sokerijuurikkaan tuottajat ja koneurakoitsijat. Maanviljelijöille olisi varattava ainakin 10 prosenttia rakenneuudistusrahastosta eli 730 euroa tonnilta, jotta voidaan korvata erityisesti sokerijuurikkaan tuotannossa tarvittaviin koneisiin tehtävät investoinnit. On selvää, että sanamuoto "ainakin 10 prosenttia" antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden valita, haluavatko ne osoittaa sokerijuurikkaan tuottajille tätä suuremman osuuden.

Lisäksi on korostettava, että juuri käsittelemämme rakenneuudistusrahaston lisäksi sokerijuurikkaan tuottajat saavat myös suoraa tukea korvauksena tulonmenetyksistä, jotka aiheutuvat hinnanalennuksista. Ne saavat suoran tuen silloinkin, jos ne lopettavat sokerijuurikkaan tuotannon. Tämä on erittäin tärkeää.

Uusille jäsenvaltioille myönnettävän sokerijuurikasta koskevan korvauksen suoraa maksua ei luonnollisestikaan aloiteta asteittain. Uusien jäsenvaltioiden sokerijuurikkaan tuottajat saavat täysin saman korvauksen hehtaarilta kuin vanhojen jäsenvaltioiden tuottajat, mikä tarkoittaa, ettei alalla sovelleta samanlaista tuen asteittaista käyttöönottoa kuin vilja-alalla. Korvaus on sataprosenttinen heti siitä hetkestä lähtien, kun uutta sokeriuudistusta ryhdytään toteuttamaan.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan esittää toisen kysymyksen. Onko komissiolla käytössään välineet, joilla rajoitetaan sokerikiintiöiden siirtämistä jäsenvaltioiden välillä esimerkiksi Puolasta muihin jäsenvaltioihin? Onko tällaisia välineitä olemassa ja ovatko ne tehokkaita?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Neuvoston sopimuksessa ei ole sovittu, että kiintiöitä voitaisiin siirtää jäsenvaltioiden kesken. Se on mahdollista ainoastaan jäsenvaltion sisällä. Puolassa tai jossain muussa jäsenvaltiossa on mahdollista siirtää kiintiöitä tehtaasta toiseen, mutta uudistusehdotuksessa ei mainita rajat ylittävää kiintiöiden siirtämistä.

  Puhemies. Seuraavana on

Glenys Kinnockin kysymys nro 45 (H-0089/06):

Aihe: Jalostustuki

Kuten komissio tietää, sokeripöytäkirjan sopimuspuolina olevat AKT-maat saavat raakasokeristaan takuuhinnan, joka vastaa EU:n vähimmäisinterventiohintaa. Tällä hetkellä hintaan sisältyy perinteisille jalostamoille maksettava mukautustuki, jonka suuruus on 5,1 % takuuhinnasta. Tuen kokonaissumma on noin 35 miljoonaa euroa. Sokerialan ehdotetun uudistuksen mukaan tätä jalostustukea ei enää makseta unionin talousarviosta, vaan siirretään AKT-maille 5,1 prosentin suuruisen hintaleikkauksen muodossa, mikä tarkoittaa 35 miljoonan euron ansionmenetystä AKT-maissa.

Voiko komissio vahvistaa harkitsevansa mahdollisuutta muuttaa yhteisestä markkinajärjestelystä aikaansaatua kompromissipakettia, jota on tarkoitus käsitellä neuvostossa 20. helmikuuta, ja sallia jalostusteollisuuden mukautustuen maksamisen jatkossakin unionin talousarviosta?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Sokeripöytäkirjan maiden takuuhintojen takaamiseksi hinnat ovat kehittyneet aina täysin samalla tavoin kuin EU:n viralliset sokerihinnat, eikä sokeripöytäkirjan maille ole koskaan taattu kiinteää hintaa. Sokeripöytäkirjan maat hyötyvät kuitenkin vähäisemmästä hinnanalennuksesta tuotantovuoteen 2008–2009 saakka. Näin mailla on kolme vuotta aikaa mukautua uusiin hintatukijärjestelyihin EU:ssa.

Tuotantovuosina 2006–2007 ja 2007–2008 raakasokerin viitehinta laskee ainoastaan 5 prosenttia, kun taas EU:n sokerijuurikkaan tuottajiin kohdistuu ensimmäisenä vuonna 20 prosentin hinnanalennus ja seuraavana vuonna 27,5 prosentin hinnanalennus. Ainoastaan 5 prosentin hinnanalennus johtuu siitä, etteivät rakenneuudistusten kustannukset kohdistu jalostajiin eivätkä sitä kautta myöskään AKT-valtioiden toimittajiin. Niiden ei tarvitse maksaa mitään maksuja. Jalostajat menettävät kuitenkin jalostustuen, joka lakkautetaan uudistuksen yhteydessä.

On selvää, että AKT-valtioihin EU:ssa tehdyn uudistuksen johdosta sovellettavista erilaisista edellytyksistä keskusteltiin perusteellisesti ennen kuin neuvostossa saavutettiin poliittinen yhteisymmärrys. Alusta alkaen on ollut selvää, että vuoden 2006 kuuden viimeisen kuukauden kauden rahoitus on turvattava, sillä se ei sisälly seuraavaan rahoituskauteen. Tästä syystä päätettiin osoittaa 40 miljoonaa euroa kaudelle, joka alkaa 1. heinäkuuta ja loppuu kuluvan vuoden lopussa.

Seuraavien rahoitusnäkymien kattaman kauden osalta on selvää, että komissio haluaa myöntää edellä mainittuja 40 miljoonaa euroa huomattavasti suuremmat määrärahat, mutta tämä riippuu seuraavan kauden rahoitusnäkymiä koskevista keskusteluista, joita käydään parhaillaan. Summa on kuitenkin huomattavasti mainittua suurempi. Voin ainoastaan todeta, että komission ehdotuksen mukaisesti talousarvioon sisältyvät 190 miljoonan euron vuosittaiset määrärahat. Toivonkin, että myös parlamentissa päästään yksimielisyyteen tarpeesta auttaa AKT-valtioita etenkin siirtymäkauden aikana.

  Glenys Kinnock (PSE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, tarkoitan sitä, että sokerijärjestelmän uudistuksen sivuvaikutukset ovat tuntuneet kaikissa 18 sokeripöytäkirjan maissa. Sanoitte, että näillä 18 maalla olisi jaettavanaan 40 miljoonaa euroa. Kolme komission jäsentä, eli te, komission jäsen Mandelson ja komission puheenjohtaja, lupasi AKT-valtioille 190 miljoonaa euroa. Seuraan tilannetta nyt erittäin tarkkaan. Emme löydä näitä varoja mistään yleisen talousarvion budjettikohdasta, eikä talousarvioon sisälly yhtään AKT-valtioille lupaamaanne määrää vastaavaa summaa. Parlamentin kovista ponnisteluista huolimatta talousarviovarojen löytäminen on erittäin hankalaa, ja meidän on varmistettava, että varaamme tarvittavat määrärahat.

Arvoisa komission jäsen, voitteko kehottaa neuvostoa sopimaan siitä, että määrärahat olisi varattava mistä tahansa otsakkeeseen IV sisältyvistä käyttämättömistä määrärahoista? Pyrittekö kaikin keinoin suojelemaan AKT-sokerintuottajavaltioita nyt, kun ne ovat erittäin haavoittuvia?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Arvoisa jäsen Kinnock, tiedätte tästä aiheesta hyvin paljon, ja olemme ennenkin keskustelleet siitä, joten te varmastikin tiedätte, että olemme olleet hyvin tiiviissä yhteydessä AKT-sokerintuottajavaltioihin. Kaikki AKT-valtiot eivät tuota sokeria. Komissio on ottanut asiakseen auttaa AKT-valtioita niin, etteivät ne välttämättä jatkaisi sokerin tuottamista, jos ne eivät pysty siihen kilpailukykyisesti, vaan että ne siirtyisivät johonkin muuhun tuotantoon. Tästä syystä minua ilahdutti, että saimme komission viimeviikkoisessa kokouksessa hyväksyttyä bioetanolia koskevan tiedonannon. Tämän jälkeen kehitysyhteistyövaroista vastaava komission jäsen Michel osallistui kanssani lehdistötilaisuuteen, jossa käsiteltiin bioetanolia, joka voisi tarjota vaihtoehdon sokerintuotannon lopettaville maille.

Luvuista voidaan keskustella loputtomasti. Komissiosta on kuitenkin tärkeää lähettää selkeä viesti siitä, että pidämme tärkeänä taata sokeria tuottavien AKT-valtioiden tuotantomahdollisuudet. Olen melko varma, että jos AKT-valtioilta kysytään, nekin tunnustavat, että olemme järjestäneet useita kokouksia niiden kanssa. Olemme olleet suorassa yhteydessä esimerkiksi neuvoston kokouksissa kahteen otteeseen. On tunnustettu, että tämä on todellakin komission mieltä askarruttava asia.

  Puhemies. Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

Kyselytunti on päättynyt.

(Istunto keskeytettiin klo 19.20 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

Puhetta johti
varapuhemies DOS SANTOS