Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 16. helmikuuta 2006 - Strasbourg

12. Kansainvälisen valuuttarahaston toiminnan strateginen tarkistaminen (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Hamonin laatima talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietintö (A6-0022/2006) Kansainvälisen valuuttarahaston toiminnan strategisesta tarkistamisesta (2005/2121(INI).

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tänään parlamentin keskusteltavana oleva mietintö, jonka esittelijä Hamon on laatinut ja josta talous- ja raha-asioiden valiokunnan jäsenet ovat keskustelleet, on mielestäni hyvin ajankohtainen, sillä Kansainvälisessä valuuttarahastossa keskustellaan parhaillaan strategisesta tarkistamisesta sen toimitusjohtajan esittämän asiakirjan pohjalta.

Kuten tiedätte, komissiolla ei ole suoraa eikä virallista edustusta Kansainvälisessä valuuttarahastossa, kuten ei ole Euroopan unionillakaan. Sen sijaan jäsenvaltioilla on. On syytä pitää mielessä, että Euroopan unionin jäsenvaltiot, jotka ovat edustettuina tässä parlamentissa, muodostavat yli 30 prosenttia Kansainvälisen valuuttarahaston osakkaista.

Minusta onkin erittäin hyödyllistä osallistua tällä tavoin keskusteluun pohtimalla, kuinka varmistetaan maailmantalouden suurempi talous- ja rahoitusvakaus siten, että vakauden käsite kattaa myös vähiten kehittyneiden maiden kehittymisen ja köyhyyden poistamisen.

Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää ilman muuta maailmanlaajuiseen toimintaan pystyvien elimien, kuten Kansainvälisen valuuttarahaston, apua.

Analysoitaessa valuuttarahaston asemaa maailmantaloudessa 2000-luvun alussa huomio kiinnittyy ensimmäiseksi siihen, että sitä perustettaessa vuonna 1944 asetetut tavoitteet ovat edelleen olennaisia.

Vaikka tavoitteet – vakaan kansainvälisen rahatalouden edistäminen, kansainvälisen kaupan kasvun edistäminen, valuuttakurssien vakauden edistäminen ja maksutaseiden epätasapainon ehkäiseminen ja korjaaminen – ovat edelleen täysin aiheellisia, taloudellinen tilanne, jossa valuuttarahasto toimii nykypäivänä, on täysin toinen kuin kuusikymmentä vuotta sitten.

Valuuttarahasto tunnustaa tämän tietenkin strategisessa tarkistuksessaan, jossa todetaan, että globalisaatio on keskeinen haaste sen toiminnassa. Valuuttarahaston uutena lähestymistapana onkin tarkastella tärkeimpiä tehtäviään, valvontaa ja lainanantoa, globalisaation kannalta.

Tätä varten valuuttarahasto ottaa huomioon sekä riskit että mahdollisuudet. Sen strategisessa asiakirjassa tunnustetaan esimerkiksi, että pääoman vapaa liikkuminen antaa mahdollisuuden kohdentaa voimavaroja tehokkaammin. Samalla tuodaan kuitenkin esiin, että tämä lisää myös volatiliteettia ja markkinoiden äärireaktioiden riskiä kriisitilanteessa. Siinä pannaan lisäksi merkille nopean talouskasvun maiden myönteinen merkitys: niiden panos maailmantalouden voimakkaaseen kasvuun on merkittävä. Samalla huomautetaan kuitenkin, että nopean talouskasvun maiden voima hankaloittaa köyhimpien maiden nousua maailmankaupan kasvujunaan.

Komissiolla on globalisaatiosta sama näkemys kuin valuuttarahaston strategisessa asiakirjassa. Tiivis ja sujuva yhteydenpito Kansainväliseen valuuttarahastoon antaa meille tilaisuuden esittää näkemyksemme. Kuten tiedätte, teemme yhteistyötä Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa erityisesti määrittäessämme politiikkoja ja tehdessämme päätöksiä makrotaloudellisesta rahoitusavusta, jota Euroopan yhteisö antaa Länsi-Balkanin maille ja muutamille entisen Neuvostoliiton maille. Yhteisön talousarviovaroihin perustuvaan makrotaloudelliseen rahoitusapuun liittyy aina ehtoja, jotka täydentävät valuuttarahaston toimenpiteitä kyseisissä maissa.

Köyhyyden poistamisen ja kehitysavun alalla valuuttarahasto kuuluu yhdessä Maailmanpankin ja Euroopan unionin kanssa eittämättä maailman tärkeimpiin toimijoihin. Näiden instituutioiden kesken tehdäänkin tältä osin tiivistä ja tuloksellista yhteistyötä.

Kaikki nämä näkökohdat käyvät tavalla tai toisella ilmi tänään keskusteltavana olevasta mietinnöstä. Komissio onkin erittäin iloinen voidessaan ilmoittaa yhtyvänsä esittelijän esittämään kantaan, jota talous- ja raha-asioiden valiokuntakin tuki.

Mietinnössä painotetaan lisäksi, että rahoitusosuudet ja äänioikeudet olisi jaettava valuuttarahaston johtoelimissä siten, että ne vastaavat tasapuolisemmin jäsenmaiden talouksien suhteellista painoarvoa. Tällä tavoin vähiten kehittyneet maat ja erityisesti Afrikan maat saisivat enemmän painoarvoa, sillä niillä on nykyisin hyvin pienet edustus- ja rahoitusosuudet valuuttarahastossa.

Kuten valuuttarahaston asiakirjoissa todetaan, rahoitusosuuksien ja äänioikeuksien uudelleen jakaminen on osakasmaiden vastuulla ja edellyttää huomattavaa poliittista tahtoa. On ymmärrettävä, että joidenkin osuuksien kasvattaminen toisten kustannuksella saattaa hyödyttää kaikkia keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, koska sen ansiosta valuuttarahasto voi hoitaa tehtäviään tehokkaammin ja täyttää sille asetetut tavoitteet.

Arvoisa puhemies, käsittelen lopuksi euroalueen ja Euroopan unionin ulkoista edustusta talous- ja raha-asioissa. Haluaisin kiittää esittelijää ja kaikkia parlamentin jäseniä, jotka ovat ottaneet tämän kohdan mukaan keskusteltavana olevaan mietintöön. Toteaisin kuitenkin – kuten taisin todeta parlamentissa myös viime vuonna – että komissiosta olisi parempi, että euroalueen ja koko Euroopan unionin asianmukaisemman ulkoisen edustuksen tavoite muotoiltaisiin selvemmin ja suorasanaisemmin, kuten esimerkiksi ehdotetaan jäsen Purvisin jättämässä tarkistuksessa 5.

Komissio on alkanut pohtia yhdessä euroryhmän puheenjohtajiston kanssa, miten euroalueen ja lopulta koko Euroopan unionin ulkoista edustusta saataisiin tehostettua. Pyrimme tahdonvoimalla ja jalat maassa pitäen laatimaan asteittain johdonmukaisen lähestymistavan, jonka avulla pystyisimme parantamaan euroalueen jäsenten keskinäistä koordinointia, kun ne esittävät kantansa kansainvälisille rahoituslaitoksille. Lyhyellä aikavälillä tarkoituksena on eritellä näiden laitosten ohjelmissa ne kohdat, joissa jäsenvaltioiden kannat voisivat olla yhteneviä, kuten esimerkiksi talousarvion valvonta. Pitkän aikavälin tavoitteena on edelleen euroalueen yhteinen edustus valuuttarahastossa, jolloin euroalueen vaikutusvalta vastaisi rahaliiton taloudellista painoarvoa. Tämä edellyttää jäsenvaltioilta ilman muuta vankkaa poliittista tukea.

Komission mielestä parlamentti pystyy vahvistamaan ja sen täytyy vahvistaa tätä pyrkimystä merkittävästi ilmaisemalla kantansa mahdollisimman selkeästi.

Arvoisa puhemies, päätän puheenvuoroni toteamalla, että komissio on valmis tutkimaan, kuinka parlamentti voi osallistua laatimaan kantoja, joita euroalueen ja Euroopan unionin edustajien edellytetään ilmaisevan kansainvälisissä rahoituselimissä ja -laitoksissa. Asiaa on tutkittava. Ei ole helppoa löytää keinoa, mutta joka tapauksessa voin vakuuttaa kaikille parlamentin jäsenille, että olemme komission kanssa täysin valmiita tutkimaan asiaa tarkemmin, kun se teille sopii.

  Benoît Hamon (PSE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä Almuniaa siitä, että hän otti niin hyvin vastaan mietintöni, joka on myös talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietintö.

Haluan korostaa yhtä tärkeää seikkaa, joka on syytä tuoda esiin: talous- ja raha-asioiden valiokunta äänesti yksimielisesti mietinnön puolesta. Haluan antaa kiitokset myös kehitysyhteistyövaliokunnan ja kansainvälisen kaupan valiokunnan ja erityisesti niiden valmistelijoiden, jäsen Wijkmanin ja jäsen Bourlangesin, työlle. He paransivat mietintöä merkittävästi. Mietintöä käsitellään nyt samaan aikaan, kun Kansainvälinen valuuttarahasto pohtii strategiaansa ja sitä, miten arvioida tehtäviensä kehittymistä, toimiensa vaikutusta ja toimintatapojaan.

Haluaisin palata siihen ilmapiiriin, jossa varjoesittelijät ja koko valiokunta työskentelivät varmistaakseen, että parlamentin mietintö on hyödyksi Kansainvälisen valuuttarahaston strategiselle tarkistamiselle ja että siinä otetaan huomioon valuuttarahaston suurimmat haasteet: ensinnäkin kysymys sen hallinnosta, toiseksi kysymys sen talousopista ja sen valintojen vaikutuksesta vuosituhannen kehitystavoitteisiin ja lopuksi yleisempi kysymys siitä, miten se vastaisuudessa valvonta- ja kriisienehkäisytehtävässään takaa globaalin makrotalouden vakauden ja rahoitusvakauden.

Hallintokysymyksen osalta haluan muistuttaa teille, että jäsenvaltiot ovat jakautuneet tällä hetkellä yhdeksään vaalipiiriin, eli Euroopan unionilla – jos nyt tässä yhteydessä voidaan puhua Euroopan unionista – ei ole yhteistä edustusta. Euroopan unionin kanta ilmaistaan siis hajautetusti näissä yhdeksässä vaalipiirissä. Samoin voidaan havaita – tätä painotetaan mietinnössäkin – että kantoja ei juurikaan koordinoida jäsenvaltioiden välillä Kansainvälisessä valuuttarahastossa. Tämän takia mietinnössä puolletaan ensinnäkin Euroopan unionin maiden välisen koordinoinnin vahvistamista ja toiseksi asteittaista etenemistä kohti koko Euroopan unionin yhteistä edustusta Kansainvälisessä valuuttarahastossa. Päämääränä on tietenkin yksi yhteinen edustuspaikka, ja sitä kohti edettäisiin euroalueen yhteisen edustuspaikan kautta.

Tällä hetkellä mietinnössä ei mainita nimenomaisesti yhteistä edustuspaikkaa. Tavoitteeksi kuitenkin asetetaan sen varmistaminen, että Euroopan unionilla on yhteinen edustus ja ääni Kansainvälisessä valuuttarahastossa. Tämä on minusta ehdottoman tärkeä tavoite. Miksi se on niin tärkeä? Siksi, että sen ansiosta Euroopan unioni saisi määrävähemmistön, jolla päätöksenteko voidaan estää – mitä sillä ei tällä hetkellä ole – eli 15 prosenttia Kansainvälisen valuuttarahaston äänistä. Ainoastaan Yhdysvalloilla on tällainen määrävähemmistö, ja mehän tiedämme, miten se voi vaikuttaa suuriin poliittisiin ja strategisiin päätöksiin, joita Kansainvälinen valuuttarahasto pystyy tekemään. Tämän on erittäin ratkaiseva asia.

Lisäisin vielä, että Euroopan unionin edustukseen tehtävien muutosten avulla saatetaan myös pystyä ratkaisemaan äänioikeuksien jakoa koskeva kysymys ja sitä kautta nopean talouskasvun maiden ja kehitysmaiden vaikutusvaltaa koskeva kysymys Kansainvälisen valuuttarahaston johtoelimessä. Nopean talouskasvun maiden edustuksen olisi mielestämme vastattava paremmin niiden taloudellista painoarvoa. Lisäksi on välttämätöntä antaa maille, joilla on suurin väestö ja pienin talous – eli kehitysmaille – paljon nykyistä suuremmat äänioikeudet yksinkertaisesti siksi, että ne ovat Kansainvälisen valuuttarahaston toimien "edunsaajia". Tämän vuoksi mietinnössä puolletaan perusäänten määrän lisäämistä. Se on joka tapauksessa yksi vaihtoehto, jota on tutkittava lähiaikoina.

Toiseksi korostamme Kansainvälisen valuuttarahaston toimien legitiimiyttä koskevaa kysymystä erityisesti, kun toimet laajenevat koko ajan. Suositamme Kansainvälisen valuuttarahaston ja sen toiminnan avoimuuden lisäämistä. Tarkoitan eritoten asiantuntijoiden palkkaamista ja tarvetta monipuolistaa osaamista, jotta suositukset saadaan mukautettua vaivattomammin moniin eri tilanteisiin sopiviksi.

Käsittelen viimeiseksi asiaa, joka on aivan yhtä hankala ja joka liittyy siihen, miten rakennesopeutuspolitiikkaa ja Kansainvälisen valuuttarahaston suosituksia voidaan arvioida usean vuoden ajalta. Nykyisin valuuttarahastoa arvostellaan paljon joidenkin sen suositusten täytäntöönpanon, makrotaloudellisten oppien ja Washingtonin konsensuksen liian tiukan soveltamisen takia. Niinpä kehotamme sitä toimimaan joustavammin ja etsimään parhaan tavan varmistaa, että paikalliset viranomaiset ja asianosaiset maat laativat köyhyyden vähentämiseen tähtääviä strategioita. Tämä on mielestämme erittäin tärkeä toimenpide.

Esitämme myös, että valuuttarahaston toimissa on toisinaan jouduttu hakoteille, mistä ovat osoituksena saavutetut tulokset, rakennesopeutussuunnitelmien sosiaaliset kustannukset ja kriisien leviäminen tai jopa uudelleen puhkeaminen. Korostamme näitä seikkoja kannustaaksemme valuuttarahastoa muuttamaan joitakin valintojaan strategisen tarkistamisen yhteydessä.

Lisäisin ja painottaisin vielä, ettemme saa pyrkiä globaalissa hallinnossa nostamaan valuuttarahaston suosituksia hiljaisen normihierarkian kärkeen sillä tekosyyllä, että ne vaikuttavat makrotalouden vakauden ja kasvupolitiikan lisäksi työmarkkinapolitiikkaan, sosiaalisten ohjelmien rahoitukseen, koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Emme saa päätyä siihen, että valuuttarahaston suositukset asetetaan normihierarkiassa kaikkien muiden kansainvälisten järjestöjen edelle jopa siinä määrin, että valuuttarahaston suositusten ja Kansainvälisen työjärjestön tai Maailman terveysjärjestön kansainvälisten sopimusten välille syntyy suoranainen ristiriita.

Lopuksi toteaisin, että toivomme Euroopan parlamentin tuntevan itsensä enemmän osalliseksi – erityisesti nyt kun suunnitteilla on Euroopan unionin yhteinen edustus – EU:n hallintovirkamiehille kuuluviin tehtäviin Kansainvälisessä valuuttarahastossa. Toivomme, että valuuttarahasto pitää yllä säännöllisiä suhteita Euroopan parlamenttiin samalla tavoin kuin Yhdysvaltain kongressiin, ja että se on toiminnastaan yhtä lailla vastuussa ja tilivelvollinen Euroopan unionin maiden kansojen edustajille.

  Jean-Louis Bourlanges (ALDE), kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Arvoisa puhemies, kansainvälisen kaupan valiokunta on antanut lausunnon, joka vastaa hyvin paljon esittelijä Hamonin erinomaista mietintöä. Mielestäni niissä esitetään todella yhdenmukaisia näkemyksiä ja samanlaisia huolenaiheita.

Meillä on kolme pääasiallista huolta. Ensiksi toivomme esittelijän tavoin kaikkien kehitysyhteistyöpolitiikkojen parempaa yhtenäistämistä. Toimme esiin ristiriidan: Kansainvälinen valuuttarahasto on osa kokonaisuutta erityisine vastuutehtävineen, mutta samalla se on myös paljon enemmän kuin pelkkä osa kokonaisuutta, koska viime käden lainanantajana sillä on – kuten esittelijä Hamon juuri totesi – eräänlainen tosiasiallinen ylivoima, mikä ei ole ihan ongelmatonta. Tämän vuoksi toimintaa on pyrittävä koordinoimaan paremmin muiden kansainvälisten järjestöjen, etenkin Maailman kauppajärjestön, Kansainvälisen työjärjestön ja Maailman terveysjärjestön, kanssa. Koordinointimenetelmiä on pohdittava tarkkaan.

Toiseksi haluamme, että valtaa jaetaan uudelleen. Emme halua antaa periksi ylenpalttiselle väestömäärähuumalle, jonka takia maailmantalouden realiteetit unohtuisivat, mutta meistä nopean talouskasvun maat eivät ole tällä hetkellä asianmukaisesti edustettuina, joten valtaa täytyy jakaa kyseisille maille.

Lopuksi toteaisin, että toivomme esittelijän tavoin Euroopan unionille yhteistä ääntä ja edustusta. On todella surullista nähdä, että Euroopan unionilla, jolla on kaikkine jäsenvaltioineen lähes kaksi kertaa enemmän ääniä kuin Yhdysvalloilla, on niin vähän painoarvoa järjestössä. Voimmeko lähteä etenemään kohti yhteistä edustusta nyt heti? Todennäköisesti emme, mutta on edettävä kohti osakassopimuksiin verrattavissa olevia epävirallisia malleja ja aloitettava euroalueesta. Päämääränä on oltava, että koko Euroopan unioni käyttää yhtä yhteistä ääntä. Nämä ovat huolemme, eivätkä ne mielestäni eroa esittelijä Hamonin huolista.

  John Purvis, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin aivan ensiksi kiittää esittelijä Hamonia miellyttävästä yhteistyöstä mietintöä laadittaessa. Se on ollut mielenkiintoinen ja toivoakseni lopulta myös tuloksekas esimerkki ryhmiemme välisestä yhteistyöstä.

Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä on tyytyväinen siihen, että Kansainvälinen valuuttarahasto IMF tarkistaa toimintaansa ja kehityssuuntaansa. Valuuttarahasto on hoitanut maailmantalouden kannalta merkittävää tehtäväänsä yli 60 vuotta, ja me haluamme sen jatkavan sitä. Tällöin sen on kuitenkin keskityttävä perustehtäväänsä, talouden vakauden edistämiseen ja maksutasevaikeuksista kärsivien maiden tukemiseen. Sillä on keskeinen asema maailman valuuttajärjestelmän valvonnassa ja kriisien ehkäisemisessä ja selvittämisessä. Sen valvontatehtäviä on lisättävä keskittymällä globaalin rahoituksellisen epävakauden korjaamiseen ja yksittäisten maiden neuvomiseen rahoitusvakautta, talouskasvua, valuuttakursseja ja varantojen kertymistä koskevissa asioissa, koska nämä ovat oleellisia edellytyksiä sille, että maat onnistuvat välttymään vaikeuksilta ja köyhyysloukuilta ja pääsemään niistä.

Valuuttarahastoa on arvosteltu ehdoista, joita se asettaa antaessaan lainaa taloudellisesti ahtaalla oleville maille. Olen samaa mieltä siitä, että ehdot ovat saattaneet olla ajoittain liian tiukkoja, mutta vastuunsa kantavana lainanantajana ja varojen hoitajana IMF:n on voitava asettaa ehtoja lainaa myöntäessään. Sen asettamilla vaatimuksilla on tarkoitus parantaa maan taloustilannetta avaamalla markkinat ja edistämällä järkevää talouspolitiikkaa, hyvää hallintoa ja moitteetonta varainhoitoa. Hallitukset käyttävät itse asiassa valuuttarahastoa usein syntipukkina, kun niiden on vietävä läpi epäsuosittuja uudistuksia.

Käsittelen seuraavaksi Euroopan unionin asemaa IMF:ssä. Kuten esittelijä Hamon totesi, tällä hetkellä EU on jakautunut yhdeksään vaalipiiriin – luulin niitä olevan kymmenen, mutta ehkä hän on oikeassa siinä, että niitä on yhdeksän – eikä sillä ole ollut mitään yhtenäistä kantaa IMF:n politiikkaa laadittaessa. Kaikkein ensimmäiseksi olisi siis tehostettava koordinointia. Eri vaalipiireihin kuulumisella on myös etunsa, sillä EU:lla on enemmän äänivaltaa kuin millään muulla maailman osalla ja vaalipiireissä se pystyy vaikuttamaan tehokkaammin EU:n ulkopuolisiin maihin. Tällä ei ole kuitenkaan merkitystä, jos jäsenvaltiot ovat erimielisiä. Tällä hetkellä EU:n yhteinen edustus ei ole realistinen tavoite, vaikka se onkin pitkän aikavälin päämäärä. Jo nyt voitaisiin kuitenkin saavuttaa paljon enemmän, jos jäsenvaltioiden kantoja koordinoitaisiin tehokkaammin.

Ryhmäni esittää muutamia tarkistuksia ja muutamia kohta kohdalta -äänestyksiä parantaakseen esittelijä Hamonin mietintöä, jonka toivomme voivamme hyväksyä kokonaisuudessaan.

  Ieke van den Burg, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää ja muita ryhmiä hyvästä yhteistyöstä valiokunnassa. Toivon, että mietinnöstä toimitettavan äänestyksen siirtäminen tarjoaa tilaisuuden arvioida, mitkä esitetyistä tarkistuksista parantavat mietintöä ja mitkä tekevät päinvastoin. Ehkäpä tässä välillä saadaan aikaan kompromisseja.

Olen samaa mieltä siitä, että nyt on oikea hetki keskustella asiasta parlamentissa ja antaa mietintö, sillä IMF:n strateginen tarkistus on meneillään ja talous- ja rahoituskomitea on laatinut asiakirjan, josta keskustellaan talous- ja rahoitusasioiden neuvostossa. Meistäkin IMF:n tehtävä kansainvälisen rahoitusjärjestelmän vakauden ja vakavaraisuuden vahvistajana on erittäin keskeinen. Toivomme kuitenkin, että sosiaalisiin ja yleistä etua koskeviin näkökohtiin keskityttäisiin enemmän ja että ne otettaisiin laajemmin huomioon. Siksi ryhmäni esitti uudelleen joitakin aiempia tarkistuksia.

Vaalipiirejä ja yhteistä edustusta koskevassa asiassa te molemmat käsittelitte jo sitä, miten Euroopan unionin ääntä voitaisiin vahvistaa maailman muihin osiin verrattuna. Esittelijä tuntee tässä keskustelussa esittämäni huomautukset Alankomaiden ja etenkin Belgian tilanteesta. Ne kuuluvat laajempaan vaalipiiriin, ja niihin kohdistuu juuri tällaisia vaikutuksia. Minusta voisimme kuitenkin yrittää löytää hyvän muotoilun, jolla Euroopan unionin ääntä ja erityisesti kehitysmaiden ääntä voitaisiin vahvistaa tässä järjestelmässä.

Kiinnittäisimme lisäksi huomiota tarkistukseen, joka koskee avoimuutta ja vuoropuhelua kansalaisjärjestöjen kanssa. IMF:llä olisi muilta kansainvälisiltä instituutioilta – myös Euroopan investointipankiltamme – opittavaa siinä, miten sen toiminnassa voitaisiin parantaa vuoropuhelua kansalaisjärjestöjen kanssa ja niiden kuulemista. Tätä olisi tärkeää painottaa samoin kuin EU:n edustajien vastuuvelvollisuutta IMF:ssä. Euroopan parlamentilla on tässä mielestämme tehtävä tämän keskustelun jatkoksi. Toivottavasti saamme sovittua jatkon menetelmistä ja rakenteista, kuten ad hoc -työryhmästä, jota ehdotimme tarkistuksissamme.

  Diamanto Manolakou, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, lukuisat rahoituskriisit, köyhien maiden määrän lisääntyminen ja niiden velkojen räjähdysmäinen kasvu osoittavat, että Kansainvälinen valuuttarahasto on imperialististen etujen pääasiallinen edistäjä. Se on kansainvälinen järjestö, joka palvelee rahavaltaa ja jota rahavalta käyttää pakottaakseen lainaa tarvitsevien maiden kansat noudattamaan sen valintoja valuutan vakaus ja tasapainoinen kehitys tekosyinään.

Kansainvälinen valuuttarahasto harjoittaa poliittista kiristystä lainaa tarvitsevia maita kohtaan asettamalla halpamaisia ehtoja, jotka liittyvät kaikkiin julkisiin politiikkoihin ja joilla leikataan julkisia menoja erityisesti koulutuksen, terveydenhuollon ja sosiaaliturvan alalta sekä kaikilta budjettitasapainoon vaikuttavilta aloilta. Sen apuun turvautuviin maihin sovellettu ankaran karuuden politiikka ja maille asetetut sosiaaliset ehdot, joita on mahdoton hyväksyä, on suunniteltu suojelemaan lainanantajia ja turvaamaan niiden pääomat, etuoikeudet ja voitot. Sosiaalisten seurausten ylenkatsominen on tyypillistä, ja ehdot saavat osakseen yleistä vastustusta ja joukkomielenosoituksia.

Strateginen tarkistaminen ei kuitenkaan johdu yleisestä vastustuksesta. Kansainvälinen valuuttarahasto hyökkää päinvastoin entistäkin ankarammin työläisten etuja vastaan, kun sen rakenteita, hallintoa ja toimintaa on tarkistettu ja aloja, joilla se toimii suoraan ja välillisesti, on mukautettu uusiin olosuhteisiin, jotka syntyivät sosialistihallintojen kumoutuessa ja imperialististen keskusten välisen uuden tasapainon ja imperialismin uusien tavoitteiden tuloksena ja joissa työntekijöitä ja vaurautta tuottavia voimavaroja käytetään entistäkin ankarammin hyväksi – Yhdistyneiden Kansankuntien suojissa tietenkin.

Euroopan unioni, toisin sanoen Eurooppaa yhdistävä rahavalta, pyrkii osallistumaan yhdessä koordinoidulla tavalla Kansainvälisen valuuttarahaston toimintaan lisätäkseen vaikutusvaltaansa ja saamaansa tuottoa, ei muuttaakseen rahaston politiikkaa, sillä se edistää vastaava politiikkaa kapitalististen rakennemuutosten ja Lissabonin strategian avulla, kansalaisten tarpeet kaupallistamalla.

Ehdotetut hallinnolliset muutokset ovat vain kosmeettisia, ja niillä yritetään peitellä totuutta. Vain kansojen taistolla imperialismia ja sen instituutioita – rahavallan valintoja – vastaan saadaan aikaan muutos, joka perustuu yhdenvertaisiin suhteisiin ja keskinäiseen hyötyyn kansalaisten hyvinvoinnin takaavan kehityksen turvaamiseksi.

  Nigel Farage, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tässä keskustelussa käsitellään sitä, mistä Euroopan unionissa on pohjimmiltaan kysymys.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa – ja varmasti monissa muissakin maissa – Euroopan unioniin liittymistä ja siihen kuulumista perustellaan edelleenkin sillä, että meillä on enemmän vaikutusvaltaa maailmassa, jos puhumme yhdellä äänellä. Kun tarkastelen WTO:ta ja kauppaneuvotteluja, joissa jo nyt yksittäiset maat eivät pysty puhumaan omasta puolestaan, mitä näen? Näen Hong Kongin huippukokouksen, joka epäonnistui joulukuussa yhdysvaltalaisten anteliaasta tarjouksesta huolimatta. Näen tilanteen, jossa maailman kolmanneksi suurin kauppamahti olisi taatusti pystynyt tekemään itsensä kannalta paljon parempaa työtä.

Ehdotus Euroopan unionin yhteisestä edustuksesta ei varmastikaan sovi Yhdistyneelle kuningaskunnalle, Tanskalle eikä Ruotsille. Emme kuulu edes euroalueeseen. Vuosi 1976, kun Yhdistynyt kuningaskunta joutui menemään hattu kourassa IMF:n puheille, on enää kaukainen muisto. Yhteinen edustus IMF:ssä ei ole talouden kannalta looginen ratkaisu – se on puhtaasti poliittinen kysymys. On kyse yksinomaan siitä, että Euroopan unionista pyritään tekemään kansainvälinen supervaltio. Kuten kuulimme parissa edellisessä puheenvuorossa, kyse on siitä, että pidämme puolemme ja asetumme yhtenäisenä ryhmänä vastustamaan Yhdysvaltoja. Samaa logiikkaa sovelletaan muuallakin, esimerkiksi Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostossa. Pohdin itsekseni – olipa kyseessä Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Saksa tai jokin muu maa – onko meillä enemmän valtaa maailmassa, jos kaikilla 25:llä on yksi yhtenäinen ääni? Vai onko meillä enemmän valtaa, jos pystymme esittämään omat näkemyksemme ja puhumaan oman kansamme puolesta? Tiedän vastauksen, mutta epäilen, että suurin osa täällä parlamentissa ei tiedä.

  Peter Baco (NI). – (SK) Jo yli viisi vuotta sitten rahoitusasiantuntijat, myös osakesijoittaja George Soros, varoittivat eri maiden hallituksia ja kehottivat niitä toteuttamaan toimenpiteitä rahoitusmarkkinoiden vakauden ja avoimuuden varmistamiseksi.

Ehdotetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa Kansainvälisen valuuttarahaston toiminnan strategisesta tarkistamisesta osutaan näin ollen oikeaan korostettaessa tämän kansainvälisen instituution asemaa rahoitusvakauden turvaajana. Päätöslauselmaesityksessä tuodaan samoin aiheellisesti esiin, ettei tätä tehtävää ole toteutettu täysimääräisesti, sillä rahoitusmarkkinoiden standardointiprosessia ei ole valvottu avoimesti eikä yleisesti. Kun Kansainvälinen valuuttarahasto toteuttaa tämän tehtävän täysin, sillä on epäilemättä myönteinen vaikutus rahoitusmarkkinoiden vakauteen.

Rahoitusmarkkinoiden paineet kasvavat myös jatkuvasti lisääntyvän johdannaiskaupan takia, jossa Amerikan yhdysvalloilla on johtava asema. Johdannaiskaupan määrä on ylittänyt jo kauan sitten moninkertaisesti todellisen rahan siirtojen määrän. Johdannaiskaupan kehittymisestä voi näin ollen muodostua maailman rahoitusmarkkinoiden ja koko maailmantalouden aikapommi, ja mielestäni tälle asialle olisi annettava paljon enemmän painoarvoa mietinnössämme. Kannatan näin ollen esittelijä Hamonin esittämää päätöslauselmaa. Haluaisin myös esittää kiitokset hänen työstään.

  Cristóbal Montoro Romero (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ensinnäkin mietintö on nyt erittäin ajankohtainen, sillä Kansainvälinen valuuttarahasto ja muut monenväliset elimet ovat toimineet jo useampia vuosia ja säädelleet maailmantaloutta koskevia edellytyksiä.

Tämä on mielestäni menestystarina. Hyvät kollegat, Kansainvälisen valuuttarahaston toiminta on ollut kohtalaisen menestyksekästä, mutta menestyksekästä joka tapauksessa. Valuuttarahaston avulla on selvitty niin teollisuusmaita kuin kehitysmaita koetelleista maailmanlaajuisista kriiseistä.

Kansainvälisen valuuttarahaston on ehdottoman tärkeää korostaa makrotalouden vakautta, jotta edistetään kaikille yhdenvertaisia mahdollisuuksia talouskehitykseen. Kehitysmaiden talouskehityksen katsotaan nykyään olennaisesti perustuvan tasapainoiseen maksutaseeseen, inflaation kurissapitoon ja talousarvion tasapainoon. Julkistalouden tasapaino on ratkaiseva, sillä se herättää luottamusta ja valtio voi viime kädessä sen ansiosta kehittyä ja tuottaa enemmän hyvinvointia ja edistää siten talouskasvua. Tältä kannalta katsottuna vakautta on korostettava mietinnössä selkeästi.

Ei pidä unohtaa nykyisiä Euroopan unionin osallistumiseen liittyviä koordinointiongelmia. Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä on tietenkin pyrittävä kohti yhtä yhteistä ääntä valuuttarahastossa ja muissa maailman taloutta säätelevissä monenvälisissä elimissä, mutta meidän on edettävä varovasti ja nöyrästi, kuten jäsen Purvis totesi. On pidettävä mielessä, että tällä hetkellä toimimme siltä pohjalta, että maamme ovat edustettuina eri ryhmissä.

Lisäksi on tärkeää edetä rinta rinnan monien Keski-Amerikan ja Latinalaisen Amerikan maiden kanssa – kuten Espanja tekee – jotta voimme ottaa laajemmin huomioon niinkin tärkeän alueen kuin Latinalaisen Amerikan talouskehityksen. Näin varmistetaan, että kehitys on tasapainoista maailmassa, ja taataan kehitys ja yhdenvertaiset mahdollisuudet Latinalaisen Amerikan maille.

Mietintö tarjoaakin parlamentille tilaisuuden ilmaista kantansa, ja toivon meidän pyrkivän saavuttamaan mahdollisimman laajan yhteisymmärryksen. Toivon myös, että mietinnöstä on hyötyä määritettäessä monenvälisten elinten asemaa nykytaloudessa.

  Manuel António dos Santos (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluaisin esittää useita kysymyksiä tästä mietinnöstä. Monia niistä on kuitenkin jo käsitelty, joten otan esille vain kaksi.

Haluan muistuttaa parlamentille, että se antoi 12. huhtikuuta 2005 tärkeän päätöslauselman, jossa määritettiin EU:n asema vuosituhannen kehitystavoitteiden toteuttamisessa. EU:n sitoutumista köyhyyden poistamiseen on toistettu lukemattomia kertoja, mikä on johdonmukaista ja antaa todellista sisältöä globaaliin kehitykseen tähtääville toimenpiteille.

Esittelijä Hamonin laatimaa oma-aloitteista mietintöä olisi tarkasteltava juuri tästä näkökulmasta. Mietintöä on syytä kiittää siihen sisältyvistä tiedoista ja siinä ehdotetuista ratkaisuista Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n kauan kaivattuun strategiseen uudistukseen.

Kehitystavoitteita koskevien, kansainvälistä yhteisöä askarruttavien seikkojen ja sitoumusten tulisi kuulua myös IMF:lle, ainakin toteutuksen osalta. IMF:n on myös perusteellisesti muutettava velkaantuneisiin maihin kohdistuvia toimiaan, jos se aikoo pyrkiä näihin tavoitteisiin kaikin käytössään olevin keinoin.

Riippumatta siitä, minkälainen kuva IMF:stä on muodostunut sen jälkeen, kun se perustettiin vuonna 1944, on kiistatta selvää, että se on joutunut legitiimiyskriisiin, joka liittyy ensinnäkin sen suositusten luonteeseen ja soveltamisalaan ja rakennesopeutustoimenpiteisiin sekä toiseksi äänioikeuksien jakamiseen ja nopean talouskasvun maiden ja kehitysmaiden mitättömän vähäiseen edustukseen.

Tästä pääsenkin toiseen kysymykseen, joka koskee eurooppalaista ulottuvuutta. Minulla on tässä asiassa toiveet korkealla. Ymmärrän kyllä täällä mainitut hankaluudet, joita yhteisen edustuksen ja yhden edustuspaikan välitön perustaminen aiheuttaisi, mutta kannatan vankasti yhteistä edustusta ja yhtä edustuspaikkaa. Tämä on poliittinen ongelma, kuten eräs minua ennen puhunut parlamentin jäsen totesi minulle kriittiseen äänensävyyn. Itse asiassa kyse on valinnoista ja EU:n sisäisestä poliittisesta ongelmasta.

Nimenomaan EU:n on soviteltava ja koordinoitava, jos se aikoo ansaita itselleen yhden yhteisen edustuksen IMF:ssä.

Yksi asia on vuoren varma: yksi, yhtenäinen ja kuuluva Euroopan unionin ääni IMF:ssä on ehdoton edellytys aidolle yhteistyöpolitiikalle.

Tämä on myös esittelijä Hamonin sanoma, ja tuen häntä täysin.

  Jonas Sjöstedt (GUE/NGL). – (SV) Arvoisa puhemies, haluaisin ensiksi kiittää esittelijää kaikkiaan rakentavasta mietinnöstä. Yhdyn suurimpaan osaan siinä esitetyistä näkemyksistä. Mietinnössä arvostellaan tahdikkaasti mutta kuitenkin selvästi Kansainvälisen valuuttarahaston rakenneohjelmaa ja lainaa ottaville maille asetettuja ehtoja. Kritiikki on tärkeää, sillä valuuttarahaston politiikka on itse asiassa pahentanut köyhyyttä ja lisännyt sosiaalisia ongelmia monissa maissa. Näin ollen on erittäin tärkeää, että mietinnössä esitetyt seikat eli köyhyyden torjunta ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen tarve kirjataan IMF:n politiikan hallitseviksi tavoitteiksi. Pitkällä aikavälillä tällaisen instituution pitäisi eittämättä olla osa YK-järjestelmää ja yhtenäistä kehityspolitiikkaa.

Minäkin arvostelen IMF:ää demokratiavajeesta. Tässä on olennaista, että kehitysmaille annetaan enemmän valtaa. Ehkäpä kaikkein tärkeintä on, että niille on annettava oikeudenmukaisempi ääniosuus, kun päätöksiä tehdään. Demokratisoinnin on kuitenkin tarkoitettava myös sitä, että kehitysmaan edustajalle voidaan antaa toimitusjohtajan paikka. Toimen ei pitäisi mennä automaattisesti rikkaan maan edustajalle. Myös EU:n sisäistä demokraattista valvontaa olisi lisättävä, mutta se olisi annettava jäsenvaltioiden parlamenttien vastuulle. Minusta ei olisi reilua siirtää IMF:n politiikkaa koskevaa valtaa EU:n toimielimille, joten vastustan tarkistusta 5. Minusta Maailman kauppajärjestössä harjoitettu politiikka on järkyttävä esimerkki EU:n toiminnan demokraattisen valvonnan puutteesta.

Jo monia vuosia on ollut tapana luottaa sokeasti sääntelyn purkamiseen ja vapaaseen valuuttakeinotteluun. Suurin osa rahansiirroista on nykyisin puhdasta keinottelua. Jos makrotalous aiotaan saada vakaaksi, tätä suuntausta vastaan on suojauduttava sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.

Jätimme oman tarkistuksemme, joka vastaa nähdäkseni vaatimuksia demokratian lisäämisestä IMF:ssä ja jolla haluamme lisätä valvontaa. Toivottavasti se hyväksytään. Aiomme äänestää Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän ehdotusta vastaan mutta lähes kaikkien Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän ehdotusten puolesta.

  Ryszard Czarnecki (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, yleensä emme sano asioita suoraan täällä parlamentissa. Käytämme mieluummin kiertoilmaisuja ja kaartelemme asiaa diplomaattisesti, mutta tänään yritän puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Käsiteltävänä oleva mietintö on käytännössä Kansainvälistä valuuttarahastoa koskeva murska-arvostelu.

Nyt Euroopan parlamentilla on tilaisuus todeta se, mistä valuuttarahaston arvostelijat ovat jo vuosia puhuneet. Mietinnössä todetaan aiheellisesti, että "Kansainvälisen valuuttarahaston toteuttamalla vakautuspolitiikalla ei ole aina saavutettu odotettuja tavoitteita ja että liian voimakas talouksien vakauttaminen on omiaan aiheuttamaan haitallisia sosiaalisia muutoksia". Olemme samaa mieltä myös siitä, että – lainaan mietintöä – "[ohjelmien] seurantaan on sovellettava avointa demokraattista valvontaa".

Valuuttarahasto toimii joskus kuin viidakossa, jonka lait se on tosin itse laatinut.

Tukea saadakseen kehitysmaiden on täytettävä ehtoja, joiden määrä on lisääntynyt vuosi vuodelta. Esimerkkinä on järjetön tilanne, johon Saharan eteläpuolisen Afrikan maat ovat joutuneet: niiden on täytettävä keskimäärin 114 ehtoa rahoitusta saadakseen.

Esittelijä korosti aiheellisesti uusien rahoitusvälineiden laatimisen tarvetta. Valuuttarahastolla on liian monta ensisijaista tehtävää, kun on kyse köyhimpien maiden velkavähennyksistä. IMF:n on palattava alkuperäiseen tehtäväänsä. Sen päätehtävänä oli globaalien valuuttakurssien vakaus, ja näin pitäisi olla nytkin, kuten edellinen puhuja hetki sitten totesi.

Esittelijä Hamon on oikeassa todetessaan mietinnössä, ettei valuuttarahaston hallintoa ole muutettu merkittävästi, vaikka sen tehtäviä on lisätty. Meillä on näin ollen oikeus vaatia valuuttarahaston legitiimiyden lisäämistä.

Esittelijä toteaa aivan oikein, ettei valuuttarahastossa – lainaan mietintöä – "ole aina kyetty estämään kriisien leviämistä".

Yhdymme täysin valuuttarahastoa kohtaan esitettyyn arvosteluun. Meidänkään mielestämme sen politiikassa ei oteta huomioon, ettei inflaatio ole kehitysmaiden talouden ainoa ongelma ja että rahaston olisi keskityttävä makrotalouden vakauden ja kestävän kasvun saavuttamiseen. Lopuksi ilmoitan, että olemme tyytyväisiä mietinnössä esitettyihin johtopäätöksiin, kuten siihen, ettei makrotalouden vakaus ole ristiriidassa kasvun tasaisen jakautumisen kanssa.

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin vain vielä kerran kiittää esittelijää ja valiokuntien jäseniä, jotka ovat osallistuneet mietinnön laatimiseen. Kuten totesin alkupuheenvuorossani, mietintö vaikuttaa minusta erittäin hyödylliseltä.

Korostaisin uusia rahoitusosuuksia koskevan, meneillään olevan keskustelun tärkeyttä. Keskustelu saadaan toivon mukaan päätökseen valuuttarahaston yleiskokouksessa syyskuussa Singaporessa. Uudet rahoitusosuudet liittyvät puolestaan äänioikeuksien uudelleen jakamiseen ja sitä kautta rahaston hallintoon, jota voidaan kyllä parantaa.

Mielestäni Euroopan unionissa on tärkeää laatia yhteistyössä selkeä yhteinen näkemys valuuttarahaston hallinnon parantamisesta ja eri valtioiden edustuksista rahaston johtoelimissä oikeudenmukaisin perustein.

Lähes kaikki teistä lienevät kanssani samaa mieltä siitä, että on syytä korostaa, miten tärkeää on tehostaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välistä koordinointia, jotta niiden valuuttarahastossa esittämät kannat saadaan yhtenäistettyä.

Jos haluamme lisätä talouspolitiikkojen koordinointia, jos haluamme syventää eri jäsenvaltioiden integroitumista sisämarkkinoihin ja talous- ja rahaliittoon ja jos haluamme, että Euroopan unionin ulkoisella vaikutusvallalla on myös taloudellinen ulottuvuus, on tärkeää, että tämä Euroopan unionin ulkoinen taloudellinen ulottuvuus näkyy myös valuuttarahaston päätöksissä ja keskusteluissa.

Uskon Euroopan parlamentin aseman suhteessa valuuttarahastoon kehittyvän, kun Euroopan unionin maiden kantoja koordinoidaan tehokkaammin rahaston elimissä, kunnes Euroopan unionin yhteisen valuutan käyttöön ottaneilla mailla on yhteinen ääni ja edustus valuuttarahastossa. Olen vakuuttunut siitä, että tähän päästään, joskaan se ei onnistu lyhyellä aikavälillä. Se ei tapahdu tänään eikä huomenna, mutta kehitys kulkee mielestäni vääjäämättä ja toivotulla tavalla juuri tähän suuntaan.

Lopuksi lisäisin, että olen samaa mieltä toteamuksesta, jonka mukaan valuuttarahaston toiminnan on oltava yhtenäistä niiden strategioiden kanssa, joita muut monenväliset järjestöt, eritoten Yhdistyneiden Kansankuntien järjestelmään kuuluvat järjestöt, laativat muilla aloilla.

Meidän on mielestäni oltava tyytyväisiä siihen, että valuuttarahasto osallistuu ja on sitoutunut vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen. Tavoitteiden saavuttaminen on yksi kansainvälisen yhteisön keskeisistä tavoitteista. Uskon, että rahaston osallisuus ja sitoutuminen, joita olisi ollut ehkä hankala kuvitella vielä viisitoista vuotta sitten, on tänään täyttä totta.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan maaliskuun istuntojaksolla.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Lars Wohlin (IND/DEM). – (SV) IMF:n johtokuntaan kuuluu 25 jäsentä, joista jokainen edustaa yksittäistä maata tai maaryhmää. EU-maat ovat edustettuina yksittäin tai yhdeksän eri ryhmän jäseninä.

Pohjoismaiseen ryhmään kuuluvat Pohjoismaat ja Baltian maat, ja siihen kuuluvat näin ollen esimerkiksi Norja ja Islanti, jotka eivät ole EU:n jäsenvaltioita.

IMF:n asema on muuttunut siitä, kun järjestö perustettiin välittömästi toisen maailmansodan jälkeen. Kiinteiden valuuttakurssien järjestelmässä sen päätehtävänä oli alusta alkaen auttaa tilapäisesti maksutasevaikeuksiin joutuneita maita rahoittamalla vaihtotaseen vajeita ja tarkistaa, että asianomaiset maat huolehtivat hyvin taloudestaan. Lisäksi oli tärkeää, etteivät maat devalvoineet valuuttaansa kilpailukykynsä lisäämiseksi. Nykyään euromailla, joilla on Euroopan keskuspankki tukenaan, on suunnilleen sama tehtävä kuin IMF:llä. Euromailla on kiinteä valuuttakurssi. Rahoitusvaikeuksiin joutuville euromaille mahdollisesti annettavat pehmeäehtoiset luotot käsitellään euromaiden ryhmässä.

Euroalueen ulkopuolisilla mailla on vaihtuvat valuuttakurssit, eivätkä ne näin ollen joudu maksutasevaikeuksiin. Ne voivat myös valvoa velkasuhdettaan paremmin. Euromaat voisivat luonnostaan muodostaa yhteisen ryhmän, jolla olisi yksi edustuspaikka IMF:ssä. Euroalueen ulkopuolisten EU-maiden ei pitäisi kuulua tähän ryhmään. Ruotsilla ei ole mitään syytä olla osa yhteistä EU-ryhmää. Jos se olisi osa ryhmää, se menettäisi kykynsä vaikuttaa tehokkaasti IMF:n ja kehitysmaiden välisiin suhteisiin.