Struan Stevenson (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, käytän työjärjestyspuheenvuoron työjärjestyksen 166 artiklan nojalla. Puhun 8. marraskuuta 2005 päivätystä kirjeestä, joka koskee laatimani mietinnön jäädyttämistä. Minä ja kalatalousvaliokunnan puheenjohtaja kirjoitimme kirjeen teille, ja kaikkien poliittisten ryhmien koordinaattorit allekirjoittivat sen. Emme ole saaneet vastausta toimistoltanne, ja kysyisinkin teiltä, onko parlamenttimme jäsenille vastaamatta jättäminen teidän, parlamentin puhemiehen, tavanomainen menettelytapa?
(Suosionosoituksia)
Puhemies. Merkitsen muistiin huomautuksenne, vaikka kyse ei ole työjärjestysasiasta. Yksiköissä valmistellaan parhaillaan vastausta kalatalousvaliokunnan ja toisaalta ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan väliseen toimivaltakiistaan. Ennen kuin tämä kiista on ratkaistu, minun on vaikea ilmoittaa teille sen tulosta.
2. Esityslista: ks. pöytäkirja
3. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja
4. Määrärahojen siirrot: ks. pöytäkirja
5. Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 116 artikla): ks. pöytäkirja
6. Äänestykset
Puhemies. Esityslistalla on seuraavana äänestykset.
(Äänestysten tulokset ja muut yksityiskohdat: ks. pöytäkirja.)
6.1. Palvelut sisämarkkinoilla (äänestys)
- Ennen äänestystä:
Monica Frassoni (Verts/ALE). – (IT) Arvoisa puhemies, haluan vain ilmoittaa, että työjärjestyksen 165 ja 171 artiklan mukaisesti ryhmäni pyytää, että istunnon keskeyttämistä 5–10 minuutiksi koskevasta pyynnöstä äänestettäisiin äänestysten lopussa.
Francis Wurtz (GUE/NGL). – (FR) Arvoisa puhemies, ryhmäni kannattaa ilman muuta kaikkia toimenpiteitä, joiden avulla jäsenet voivat muodostaa asiantuntevan mielipiteen. Kyse on avoimuudesta ja vastuullisuudesta, vaikka uskonkin ryhmäni tavoin, että lopullisen äänestyksen tulos riippuu luonnollisesti keskustelujen saamasta suunnasta. Mielestäni on oikein, että muilla jäsenillä, jotka ovat kannastaan vielä epävarmoja, on mahdollisuus keskustella keskenään asiantuntevan mielipiteen muodostamiseksi.
Tämän vuoksi kannatan istunnon keskeyttämistä ennen lopullista äänestystä.
Hannes Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, voin käyttää samaa perustetta kuin jäsen Wurtz, mutta päädyn päinvastaiseen tulokseen. Vastustamme ehdotusta juuri sen takia, että olemme viime viikkoina hyvin perusteellisesti puineet tätä asiaa ja olemme monista tarkistuksista huolimatta jäsen Gebhardtin johdolla saaneet varsin hyvän yleiskäsityksen asiasta. Meidän on äänestettävä heti.
(Suosionosoituksia vasemmalta)
(Parlamentti hylkäsi Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän esittämän pyynnön.)
Evelyne Gebhardt (PSE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, minun on todellakin esitettävä Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmälle vakava kysymys siitä, aikooko se tukea tekemäämme kompromissia, johon kuului se, että äänestäisimme tätä esitystä vastaan. En voi hyväksyä, että neuvottelemme asiasta viikkokausia ja sen jälkeen ei kuitenkaan tehdä niin kuin on sovittu.
(Suosionosoituksia ja hälinää)
Malcolm Harbour (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, vastaan esittelijän esiin ottamaan seikkaan ja haluan tehdä täysin selväksi, että keskustelut, joita kävimme paketista – johon ei ole kajottu – koskivat yksityistä eläkevakuuttamista, ja ryhmämme toimitti asiasta vapaan äänestyksen. Huomaatte, että minkäänlaista tätä koskevaa viestiä ei ole ryhmämme johdon suunnalta lähetetty. Tämän totesimme eilen sosiaalidemokraateille. Kyseessä oli vapaa äänestys siitä, sisällytetäänkö direktiivin soveltamisalaan yksityinen terveydenhuolto, ei koko terveydenhuoltoa. Monet henkilöt ryhmämme ulkopuolelta olivat selkeästi tällä kannalla, mutta tämä ei muuta mitenkään sitoutumistamme käsiteltävänä olevaan kokonaispakettiin.
(Suosionosoituksia PPE-DE-ryhmältä)
Daniel Marc Cohn-Bendit (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, ehkäpä olisi viisasta, että 171 artiklan mukaisesti Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä ja sen kumppaniryhmä, Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä, pyytävät istunnon keskeyttämistä yhteisymmärrykseen pääsemiseksi.
- Tarkistuksesta 233 toimitettu äänestys:
Toine Manders (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, haluan työjärjestyksen 66 artiklan mukaisesti tietää, mitä lopulta tapahtui tarkistusta 233 koskevalle äänestykselle, koska sen perusteella, mitä olen kuullut, olette tehnyt väärän päätelmän.
Evelyne Gebhardt (PSE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, olen pahoillani, mutta vaikka 72 artiklaan tehtävä tarkistus 380 puuttuu asiakirjoistani, tarkistus 297 ei puutu. Tämän täytyy liittyä työoikeuteen tehdyn viittauksen poistamiseen. Mainitsemani 72 artikla koski aivan toista asiaa.
Puhemies. Olemme saaneet sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan sihteeristöltä tiedot, joiden perusteella äänestys on valmisteltu ja joiden mukaan tarkistuksen 72 hyväksyminen edellyttää tarkistuksen 297 raukeamista. Jos esittelijä ei ole asiasta samaa mieltä, asetumme tietenkin tukemaan häntä.
Martin Schulz (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, mielestäni olisi järkevää toimia esittelijän ehdottamalla tavalla. Onhan loppujen lopuksi mahdollista, että valiokunnan sihteeristössä on tehty virhe. Pidämme tarkistuksesta 297 äänestämistä hyvin tärkeänä, ja kehotan meitä nyt äänestämään siitä .
Puhemies. Toimimme esittelijän toiveiden mukaisesti. Äänestämme tarkistuksesta 297 nimenhuudon mukaan.
- Ennen tarkistuksesta 357 toimitettua äänestystä:
Toine Manders (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, käytän työjärjestyspuheenvuoron. Olemme äänestäneet tarkistuksesta 233 ja hyväksyneet sen, minkä seurauksena direktiiviä sovelletaan yksityiseen terveydenhuoltoon muttei julkiseen terveydenhuoltoon. Nyt äänestämme jälleen julkisesta terveydenhuollosta, mutta mielestäni tämä ei toimi. Tarkistusten väliset suhteet ovat tällä hetkellä ongelma, ja mielestäni jotakin on vialla siinä, miten äänestysluettelot on koottu, ja siinä järjestyksessä, johon tarkistukset on asetettu.
Puhemies. Emme ole tietoisia äänestysjärjestyksen epäjohdonmukaisuudesta, mutta esittelijä voi kertoa meille, onko hän samaa mieltä kanssanne.
Evelyne Gebhardt (PSE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, puhemiehistö on tehnyt erittäin hyvää työtä kootessaan luettelon, enkä huomaa äänestysjärjestyksessä virheitä.
- Ennen tarkistuksesta 293 toimitettua äänestystä:
Monica Frassoni (Verts/ALE). – (IT) Arvoisa puhemies, tarkistuksesta 293 laaditussa neljännessä muutetussa versiossa ilmaukset "sosiaalipolitiikka" ja "kuluttajansuoja" on poistettu 3 kohdasta, minkä ansiosta jäsenvaltiot voivat asettaa palvelujen tarjoamista koskevia vaatimuksia.
Nämä sanamuodot on poistettu tarkoitushakuisesti, ja tällä lähetetään selkeä poliittinen viesti, jota emme kannata. Kehotamme näin ollen työjärjestyksen 150 artiklan 5 kohdan mukaisesti, että nämä poistetut sanamuodot palautetaan tekstiin.
Puhemies. Kyse ei ole tosiasiassa tarkistuksen peruuttamisesta. Artiklaa, johon arvoisa jäsen viittasi, ei voida näin ollen soveltaa.
Monica Frassoni (Verts/ALE). – (IT) Arvoisa puhemies, ennen muutetun tarkistuksen esittämistä edellinen tarkistus on ensin peruutettava. Tätä menettelyä on noudatettu, ja muutettu tarkistus on esitetty. Tämän vuoksi kehotan, että työjärjestyksen 150 artiklan 5 kohdan mukaisesti jätämme edellisen tarkistuksen uudelleen käsiteltäväksi.
Evelyne Gebhardt (PSE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, ennen kuin me ja Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä esitimme tätä muutosta, kehotimme oikeudellista yksikköä selvittämään hyvin huolellisesti, onko tämä parlamentin työjärjestyksen mukaista. Parlamentin asiasta vastaavat osastot vakuuttivat meille, että näin oli asia, ja niinpä hyväksyimme muutoksen sen nykyisessä muodossa. Haluan todeta jäsen Frassonille, että tätä harkittiin huolellisesti etukäteen. Näyttää siltä, että voimme jatkaa tältä pohjalta, ja tämän takia meidän olisi seuraavaksi toimitettava äänestys.
(Voimakkaita suosionosoituksia)
Graham Watson (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, voi olla, että jäsen Gebhardt saa jotakin selville parlamentin oikeudellisesta yksiköstä, mutta oman ryhmäni mielestä näyttää siltä, että jäsen Frassonin esitys on ehdottoman perusteltu parlamenttimme työjärjestyksen valossa, ja ryhmäni tukee hänen pyyntöään siitä, että tästä tarkistuksesta äänestetään.
(Suosionosoituksia)
Robert Goebbels (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, teidän on aika istunnon puhemiehenä ottaa ohjakset käsiinne! Meillä on äänestys käynnissä, eikä nyt ole aika aloittaa keskustelua uudelleen.
(Suosionosoituksia)
Rohkenen tähdentää jäsen Frassonille, että kuluttajansuoja ja sosiaalinen suojelu esiintyvät monissa kohdissa äänestettävänämme olevassa tekstissä. Näin ollen äänestäkäämme kompromissin puolesta sen nykyisessä muodossa.
(Suosionosoituksia)
Puhemies. Arvoisat parlamentin jäsenet, ongelmana ei ole poliittinen keskustelu vaan pikemminkin menettely. Puhemiehistö haluaa varmistua siitä, että toimimme työjärjestyksen mukaisesti ja teemme oikeat oikeudelliset tulkinnat. Yksiköitä kuultuani minun on ilmoitettava teille, että mielestämme jäsen Gebhardtin tulkinta on oikea. Näin ollen säilytämme äänestysjärjestyksen nykyisellään.
Monica Frassoni (Verts/ALE). – (IT) Arvoisa puhemies, sillä, mitä jäsen Gebhardt sanoi, ei ole mitään tekemistä pyyntöni kanssa.
Vaikka ryhmäämme epäilyttääkin suuresti se, onko muutetun tarkistuksen esittäminen sallittua määräajan päättymisen jälkeen, olemme kuitenkin valmiita hyväksymään sen. En missään tapauksessa kyseenalaista sitä, oliko jäsen Gebhardtin mahdollista esittää muutettu tarkistus. Ilmoitan kuitenkin ryhmäni puolesta, että haluan jättää uudelleen käsiteltäväksi edellisen tarkistuksen, mikä on täysin työjärjestyksen mukaista.
Arvoisa puhemies, jos haluatte tulkita työjärjestystä sen perusteella, mitä enemmistö – nimittäin jäsen Gebhardt – on todennut, voitte vapaasti tehdä niin. Tämä ei kumoa sitä tosiasiaa, että minulla on työjärjestyksen mukaisesti täysi oikeus kehottaa, että tarkistuksesta äänestetään siinä muodossa, jossa jätin sen uudelleen käsiteltäväksi. Halun kuitenkin korostaa, ettemme kyseenalaista sitä, että jäsen Gebhardtilla oli oikeus esittää muutettu tarkistus.
Nigel Farage (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, yrittääkseni olla avuksi tässä melko vaikeassa tilanteessa...
(Vaihtelevia reaktioita)
Miksi johtuu tämä skeptisyys? Olen täällä auttamassa! Vetoan työnjärjestyksen 168 artiklan 2 kohtaan. Koska tämä alkaa mennä täysin farssiksi, ehdotan, että, 168 artiklan 2 kohdan mukaisesti siirrymme välittömästi äänestykseen. Ehdotan, että palautamme mietinnön takaisin valiokuntaan, jotta se voidaan tuoda takaisin parlamentin käsittelyyn ja voimme äänestää siitä järkevästi, koska näinhän asia ei tällä hetkellä ole.
(Vaihtelevia reaktioita)
Martin Schulz (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, kehottaisin meitä tarkastelemaan työjärjestystä kokonaisuutena. Parlamentti on kuullut kaksi erilaista näkökulmaa: yhden – varmasti hyväksyttävän – näkökulman on esittänyt jäsen Frassoni ja toisen jäsen Gebhardt. Työjärjestyksemme on yksiselitteinen, ja jäsen Frassoni on puheenjohtajakokouksen jäsenenä soveltanut sitä. Kun epäilys iskee, kuten tällä kertaa, puhemiehen on päätettävä siitä, kuinka jatketaan. Te olette kuullut yksiköitä ja saanut niiltä suosituksen, jonka hyväksyitte, ja näin ollen kehotan, että toimimme nyt siten kuin ilmoititte ja siirrymme äänestykseen.
(Suosionosoituksia)
Roberto Musacchio (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, tuen jäsen Frassonin oikeudellista tulkintaa. Vastauksessanne viittasitte ensimmäiseen huomioon, minkä vuoksi kehottaisin kompromissin laatijoita asettamaan parlamentin menettelyjä koskevat periaatteet etusijalle poliittisten tarkoitusperien sijasta, koska jälkimmäisiin tukeutuminen ei olisi lainkaan suotavaa.
Daniel Marc Cohn-Bendit (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, työjärjestyksen 150 artiklan 5 kohdan mukaisesti tällainen erottelu ei ole mahdollinen. Tästä seuraa, ettei ole ristiriitaa kahden mahdollisen vaihtoehdon välillä, koska on olemassa vain yksi mahdollinen toimintatapa. Jäsen Gebhardt on oikeassa tähdentäessään sitä, että teillä on oikeus muuttaa omia tarkistuksianne, ja yksiköistä saatu tieto pitää siltä osin paikkansa. Omista pyrkimyksistänne riippumatta – ja enemmistöhän ei ole oikeassa vaan laki – meillä on mahdollisuus ottaa omiin nimiimme jo esitetty tarkistus. Näin 150 artiklan 5 kohdassa todetaan. Tämä ei liity mitenkään toimiinne.
Ilmoitan Verts/ALE -ryhmän puolesta, että otamme omiin nimiimme alkuperäisen tarkistuksenne, jotta se on taas mukana ja parlamentin on äänestettävä siitä. Tällä tavalla parlamentissa on aina ennen sääntöjä sovellettu.
(Voimakkaita suosionosoituksia)
Nigel Farage (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, vetosin työjärjestyksen 168 artiklan 2 kohtaan ja ehdotin, että äänestämme mietinnön palauttamisesta valiokuntaan. Artiklassa, joka on minusta selvä, todetaan seuraavaa: "Esityksestä äänestetään välittömästi."
Ehkäpä tilanne on kuitenkin entisestään pahentunut edellisen puheenvuoroni jälkeen. Tämän vuoksi lainaan seuraavaksi työjärjestystä – ja kuten itsekin totesitte, meidän on noudatettava tarkasti tämän hienon toimielimen työjärjestystä. Sen 170 artiklan 4 kohdassa todetaan seuraavaa: "Poliittinen ryhmä tai vähintään 37 jäsentä voi ennen äänestystä tai äänestyksen aikana esittää äänestyksen lykkäämistä. Esityksestä äänestetään välittömästi." Ei ole väliä sillä, kuka on EU:ta vastaan tai sen puolella, sillä kaikille on parlamentissamme varmaan ilmeistä, että tämänhetkinen tilanne on farssi! Arvoisa puhemies, emmekö voisi toimittaa äänestystä tämän äänestyksen lykkäämisestä?
(Suosionosoituksia IND/DEM-ryhmältä)
(Parlamentti hylkäsi äänestyksen lykkäämistä koskevan pyynnön.)
- Ennen tarkistuksista 307/219 toimitettua äänestystä:
Evelyne Gebhardt (PSE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, sovimme Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän kanssa siitä, että kuluttajansuojaa koskevia tarkistuksia 307 ja 219 ei sisällytetä johdanto-osan perustelukappaleisiin vaan ne ovat 3 artiklaan tehtäviä lisäyksiä. Näin ollen kehotan pitämään tämän mielessä näitä tarkistuksia sisällytettäessä – siinä tapauksessa, että ne hyväksytään äänestyksessä.
Francis Wurtz (GUE/NGL). – (FR) Arvoisa puhemies, minua joka tapauksessa hämmästyttää tällainen vihjailu kulissien takaisiin keskusteluihin näin tärkeästä direktiivistä äänestäessämme. Ehdotukseni on, että kehotatte, ettei tällainen saa toistua.
(Suosionosoituksia)
Puhemies. Puhemiehistö ei ole tietoinen poliittisten ryhmien kesken tehdyistä sopimuksista. Panemme vain merkille esittelijän huomiot, joiden tarkoituksena on äänestyksen toimittaminen asianmukaisesti. Muita huomioita ei voida hyväksyä.
- Ennen muutetusta direktiiviehdotuksesta toimitettua äänestystä:
Evelyne Gebhardt (PSE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, ennen lopullisen äänestyksen toimittamista haluan vielä kerran kiittää kaikkia asianosaisia saavuttamastamme erinomaisesta lopputuloksesta. Olemme kääntäneet direktiivin päälaelleen sisällyttäessämme siihen jäsenvaltioidemme kansalaisten tarvitseman sosiaalisen ulottuvuuden, ja tämän takia suosittelen ryhmälleni, että he äänestävät mietinnön hyväksymisen puolesta.
Puhetta johti varapuhemies VIDAL-QUADRAS ROCA
6.2. Maaseudun kehittämisen strategiset suuntaviivat (2007–2013) (äänestys)
6.3. Vuosituhattavoitteiden uusi kehitysrahoitusjärjestelmä (äänestys)
6.4. Ilmaisunvapaus ja uskonnollisen vakaumuksen kunnioittaminen (äänestys)
- Ennen 13kohdasta toimitettua äänestystä:
Mario Mauro (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, ryhmäni puolesta kehotan, että sanamuoto "denuncia" (tuomitsee) 13 kohdassa korvataan sanamuodolla "condanna" (tuomitsee), koska jälkimmäistä käytetään jo 6 kohdassa suurlähetystöjä vastaan tehtyjen väkivaltaisten tekojen tuomitsemiseksi. Mielestäni sanamuotoa "condanna" olisi käytettävä jo siitäkin syystä, että kyse on ihmisiä vastaan tehtyjen väkivaltaisten tekojen tuomitsemisesta.
Elmar Brok (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, viittaan jäsen Mauron ehdotukseen ja jäsen Cohn-Benditin tarkistukseen, ja ehdotukseni on, että valitsemme todellakin sanan "tuomitsee" kyseiseen kohtaan ja käytämme toista osaa Verts/ALE-ryhmän ehdotuksen mukaisesti 13a kohtana. Tällaista ratkaisua minäkin tukisin. Näin ollen pitäisimme kaksiosaisen äänestyksen, mikä voisi olla sellainen kompromissiratkaisu, johon parlamentti voisi yhtyä.
Monica Frassoni (Verts/ALE). – (IT) Arvoisa puhemies, haluan ilmoittaa, että hyväksymme tämän pyynnön, ja haluamme esittää toisenkin pyynnön, joka liittyy jälleen 13 kohtaan. Englanninkielisessä tekstissä käytetään sanaa "religious fanatics" monikossa. Pyyntömme on, että monikon asemesta käytetään yksikköä, koska tosiasiassa ainoastaan yksi uskonnollinen fanaatikko surmasi isä Santoron.
(Parlamentti hyväksyi suulliset tarkistukset.)
6.5. Bosnia ja Hertsegovinan tulevaisuudennäkymät (äänestys)
- Ennen 8kohdasta toimitettua äänestystä:
Doris Pack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, 8 kohta alkaa sanalla "varoittaa". Mielestäni olisi parempi, että sana korvattaisiin ilmauksella "kehottaa", joka soveltuu paremmin tähän asiakirjaan.
Marta Vincenzi (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, haluaisin painottaa parlamentissa saavutetun yhteisen kannan myönteisiä piirteitä, koska näin eurooppalaisille lähetetään heidän kaipaamansa merkki poliittisesta yhtenäisyydestä ja luottamuksesta.
Haluan korostaa myönteistä vaikutusta, joka 31 artiklalla, sellaisena kuin se on muutettuna, tulee olemaan tärkeällä matkailupalvelujen alalla. Olisi varauduttava suureen ja tasapainoiseen matkailijavirtaan siten, että pyritään huolellisesti selvittämään, kuinka eri maiden valtavia matkailijamääriä koskeva harmonisointi voidaan toteuttaa. Tämän vuoksi kehotan komissiota uudistamaan perusteellisesti ja antamaan uudelleen vuodelta 1992 peräisin olevan direktiivin 320, jota monet jäsenvaltiot eivät ole toistaiseksi noudattaneet, jotta korkeatasoisiin palveluihin tähtäävät toimet pystytään toteuttamaan täysin ja samalla saavuttamaan tavoite Euroopan kestävästä matkailusta.
Marc Tarabella (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, se, että tämä on ensimmäinen kerta, kun pidän oman äänestyspäätökseni perustelemista tarpeellisena, johtuu tämän mietinnön tärkeydestä – kyseessä on ehkäpä tämän vaalikauden tärkein mietintö – ja siitä, että äänestyspäätökseni on ristiriidassa ryhmäni enemmistön hyväksymän kannan kanssa.
Itse asiassa myönnän heti, että Bolkesteinin alkuperäiseen ehdotukseen on tehty parannuksia, mistä onnittelen esittelijä Gebhardtia. Myönnän kuitenkin senkin, että olen tyytymätön 16 artiklan epäselvyyteen. Vaikka äänestin tätä mietintöä koskevien kompromissitarkistusten puolesta, en voi tukea mietintöä ja päätin lopulta hylätä sen, koska esitys kuvastaa historiallista ja vakavaa irtautumista niistä periaatteista, jotka ovat toistaiseksi mahdollistaneet Euroopan yhdentymisen jatkumisen. Solidaarisuus ja sääntely väistyvät Euroopan maiden ja kansojen välisen kilpailun tieltä. Olen pahoillani tästä asiaintilasta.
Marielle De Sarnez (ALDE). – (FR) Tänä aamuna parlamentti on äänestänyt uuden direktiivin puolesta. Direktiivin soveltamisalaa on kavennettu, alkuperämaaperiaate on lopulta poistettu ja työoikeus on säilytetty: olemme muuttaneet meille esitetyn tekstin henkeä ja kirjainta, ja olen tyytyväinen lopputulokseen.
Ainoa eurooppalainen toimielin, joka pystyi toteuttamaan tämän syvällisen henkisen muutoksen, on oma parlamenttimme. Tämä johtuu epäilemättä siitä, että olemme kuunnelleet kansalaisiamme sekä heidän huoliaan ja pelkojaan, ja epäilemättä myös siitä, että pyrimme ennen kaikkea puolustamaan eurooppalaista yhteisten arvojen mallia ja valitsemme aina mieluummin yhdenmukaistamisen ylöspäin kuin polkumyynnin alaspäin. Olemme tehneet hyvää työtä. Komission ja neuvoston on todellakin lopulta otettava huomioon tänään lähettämämme vahva poliittinen viesti, joka ilmentää haluamme toteuttaa sisämarkkinat samalla sosiaalisen mallimme säilyttäen. Omalla tahollamme aiomme valvoa, että näin tapahtuu.
Frank Vanhecke (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, on kiistatonta, että se versio palveludirektiivistä, jonka äsken äänestyksessä hyväksyimme, on paljon parempi kuin alkuperäinen versio. Nähdäkseni kestämätön alkuperämaaperiaate ei ole ehkä kokonaan hävinnyt, mutta periaatetta on varmasti huomattavasti heikennetty.
Tänään hyväksymässämme asiakirjassa on kuitenkin edelleen paljon epäselviä kohtia. Tällä hetkellä kukaan ei tiedä tarkalleen, mitä kaikkia vaikutuksia sillä onkaan.
En ole esimerkiksi edelleenkään lainkaan vakuuttunut siitä, että tämä teksti ei voi johtaa sosiaaliseen polkumyyntiin, ja olen erityisen tyytymätön siihen, kuinka sen noudattamista pystytään valvomaan. Koska tavanomaisten eurooppalaisten talousarvioiden toteuttamisessakin ilmenee paljon väärinkäytöksiä, joihin syyllistyvät myös toimielimet, suhtaudumme vähintäänkin epäilevästi Euroopan laajuisen valvonnan tehokkuuteen.
Näin ollen äänestin tyhjää, sillä vaikka tämä voi olla askel – jopa aimo harppaus – oikeaan suuntaan, vielä on jäljellä liian paljon epäselviä seikkoja, jotka on ehdottomasti poistettava toisessa käsittelyssä. Voin vain toivoa, että minulla ei ole tuolloin vaikeuksia äänestää tekstin puolesta.
Koenraad Dillen (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, on tietenkin hyvä asia, että Euroopan parlamentti on tänään pystynyt muuttamaan alkuperäistä palveludirektiivitekstiä, vaikka on sanottava, että monet sadoista tarkistuksista eivät olleet tarpeellisia. Alkuperäisellä direktiivitekstillä olisi hyvinkin saatettu valaa institutionaalinen perusta sosiaaliselle polkumyynnille, mutta myös nykyinen versio mahdollistaa saman polkumyynnin jossakin muodossa kaikenlaisten muiden väärinkäytösten lomassa. Sillä ei myöskään yksiselitteisin sanamuodoin vahvisteta alkuperämaaperiaatetta.
Eikö olekin paljastavaa, että Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmän esittämä pyyntö valvontakeskuksen perustamisesta sen varmistamiseksi, että direktiivi ei johda sosiaaliseen polkumyyntiin, hylättiin? Äänestäessämme tyhjää lähetämme poliittisen viestin siitä, että puolueeni, Vlaams Belang, aikoo hinnalla millä hyvänsä – aivan kuten toimimme viime kuussa satamapalvelujen vapauttamisesta käydyn keskustelun yhteydessä – vastustaa kaikkia yrityksiä heikentää sitä periaatetta, että kunkin oma kotimaa on ensimmäisellä sijalla.
Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Syy siihen, miksi äänestin tyhjää Evelyne Gebhardtin laatimasta palveludirektiiviä koskevasta mietinnöstä toimitetussa äänestyksessä, oli se, että uusista jäsenvaltioista peräisin olevien PPE-DE-ryhmää edustavien Euroopan parlamentin jäsenten esittämää tarkistusta 250, jota pidettiin uusien jäsenvaltioiden kannalta keskeisenä asiana, ei hyväksytty.
Tarkistuksella pyrittiin muuttamaan direktiiviä siten, että 35a artiklalla olisi korvattu työntekijöiden lähettämistä koskevat 24 ja 25 artikla, jotka poistettiin komission ehdotuksesta sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa pidetyssä äänestyksessä. Tarkistuksella olisi yksinkertaistettu työntekijöiden lähettämistä koskevia menettelyjä, koska työntekijöiden lähettämistä koskevalla direktiivillä ei säädetä hallinnollisesta yhteistyöstä alkuperämaan ja vastaanottajamaan välillä.
Olen tyytyväinen siihen, että direktiivi hyväksyttiin Euroopan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä. Toisaalta minua surettaa se, että uusia jäsenvaltioita edustavat jäsenet eivät jälleen kerran saaneet riittävästi tukea.
Véronique De Keyser (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, se, että äänestin Gebhardtin laatimaa mietintöä vastaan, ei johdu esittelijästä, joka teki erinomaista työtä. Olen vilpittömästi sitä mieltä, että jäsen Gebhardt, joka sai vastaansa kauhistuttavan tekstin, teki hämmästyttäviä urotekoja. Kaikista ponnisteluistaan huolimatta hän ei kuitenkaan pystynyt vastustamaan liberalistista painetta, joka on uhka koko yhteiskuntarakenteellemme. Tästä vaikeaselkoisesta tekstistä on lukuisten kompromissien jälkeen tullut lukukelvoton. Jokaiselle, joka vain haluaa silmänsä avata, on kuitenkin selvää, että komissio on luopunut yhdenmukaistamispyrkimyksestään sellaisen tapauskohtaisen sääntelyn hyväksi, joka koskee sitä, mitä yhteisen edun nimissä voidaan ja mitä ei voida tehdä.
Ilman yleishyödyllisistä palveluista ja yleistä taloudellista etua koskevista palveluista annettavaa direktiiviä tämä teksti luo harmaita alueita, jotka jättävät oven auki lukemattomille oikeudellisille kanteille. Eurooppa etääntyy jälleen askeleen verran kansalaisistaan.
Francisco Assis, Luis Manuel Capoulas Santos, Paulo Casaca, Fausto Correia, Edite Estrela, Emanuel Jardim Fernandes, Elisa Ferreira, Ana Maria Gomes, Joel Hasse Ferreira, Jamila Madeira ja Manuel António dos Santos (PSE), kirjallinen. (PT) Aiempi Bolkesteinin direktiivi on laitettu uuteen uskoon, ja tämä on selkeä edistysaskel palvelujen sisämarkkinoiden saavuttamisessa.
Äänestimme uudistetun ehdotuksen puolesta, koska mielestämme sillä taataan tasapainoinen edistyminen eurooppalaisten palvelujen sisämarkkinoiden toteuttamisessa. Lisäksi direktiivi on mielestämme tasapainoisempi, kun sen soveltamisalan ulkopuolelle on jätetty yleishyödylliset palvelut, arpajaistoiminta ja olennaiset terveyspalvelut.
Nykymuodossaan direktiivi on hyödyttää Portugalin taloutta erityisesti sen vuoksi, että alkuperämaaperiaatetta ei enää sovelleta. Euroopan palvelumarkkinoiden avaamisella luodaan paljon työpaikkoja, ja tällä tekstillä lopetetaan vihdoinkin niin sanottu "sosiaalinen polkumyynti".
Direktiivin ansiosta monissa eri jäsenvaltioissa harjoitettu perusteeton byrokratia vähenee ja palvelujen tarjoamiseen sovelletaan sen maan sääntöjä, jossa palvelu tarjotaan. Lisäksi tilapäistyön jättäminen soveltamisalan ulkopuolelle ja se, että direktiivillä ei ole vaikutusta työntekijöiden lähettämistä koskevaan direktiiviin, edesauttavat tasapainon ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden saavuttamista.
Kaikkien näiden seikkojen vuoksi äänestimme esityksen puolesta.
Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin ensimmäisessä käsittelyssä palveluja sisämarkkinoilla koskevan direktiiviehdotuksen puolesta sellaisena, kuin Euroopan parlamentti on sen laatinut uudelleen Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän ja Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän välillä neuvotellun kompromissin perusteella. Haluan osoittaa kunnioitusta jäsen Harbourin tekemälle ansiokkaalle työlle. Hän on seurannut valmistelutyötä PPE-DE-ryhmän puolesta yhdessä ystäväni, jäsen Toubonin kanssa. Lain säätäminen oli sitäkin tarpeellisempaa, jotta yhteisöjen tuomioistuimen tehtäväksi ei jäisi "oikeuden asettaminen" neljännen palveluja koskevan unionin perusvapauden osalta.
Tämän kompromissin avulla on mahdollista luoda kehys, jolla tuetaan kilpailukykyä ja kehitystä palvelutoiminnan alalla, jonka osuus on 70 prosenttia BKT:sta ja joka tarjoaa paljon mahdollisuuksia kasvulle ja työpaikkojen luomiselle siten, että samalla torjutaan sosiaalisen polkumyynnin riskejä. Ranskan tasavallan presidentti Jacques Chirac oli oikeassa vastustaessaan Prodin komission tammikuussa 2004 esittämää ensimmäistä tekstiä. Euroopan parlamenttihan on hoitanut tehtävänsä yhtenä lainsäädäntövallan käyttäjänä asianmukaisesti. Tämä on vastuullisen demokratian voitto ja merkittävä edistysaskel sosiaalisen markkinatalouden rakentamisessa.
Pervenche Berès (PSE), kirjallinen. – (FR) Valiokunnassa ja Euroopan kansalaisten keskuudessa yli vuoden ajan käydyn keskustelun jälkeen Euroopan parlamentti otti tänään kantaa palveludirektiiviin.
Uskollisena omalle vakaumukselleni ja sitoumukselle, jonka olen tehnyt niille monille kansalaisille, jotka ovat minulta tästä direktiivistä tiedustelleet, äänestin ensimmäisessä vaiheessa koko Ranskan sosiaalidemokraattisen valtuuskunnan tavoin direktiivin hylkäämisen puolesta. Tämä hylkääminen ei toteutunut (153 ääntä puolesta, 486 ääntä vastaan).
PSE-ryhmän ranskalaisilla jäsenillä oli kolme perusvaatimusta: yleisiä taloudellisia tarkoituksia koskevat palvelut jätetään direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, ja direktiivissä on viitattava nimenomaisesti vastaanottajavaltioperiaatteeseen ja julkisia palveluja koskevaan puitedirektiiviin.
Tämän vuoksi tuin kaikkia tarkistuksia, joilla pyrittiin supistamaan tekstin soveltamisalaa ja jättämään sen ulkopuolelle selkeästi julkiset palvelut ja sosiaalisen mallimme kannalta ratkaisevan tärkeät alat, joita ovat koulutus, kulttuuri, terveydenhuolto ja niin edelleen. Myös nämä tarkistukset hylättiin.
Koska Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän ja Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän tekemä kompromissi ei vastaa omia vaatimuksiani eurooppalaisen sosiaalisen mallin säilyttämisen osalta äänestin lopullisessa äänestyksessä tekstiä vastaan.
Huomautan myös, että muutetun tekstin hylkäämiseen tähtäävän tarkistuksen saama tuki oli suurempi (215 ääntä) kuin osasimme odottaa tekstin palauttamista valiokuntaan koskevan ensimmäisen äänestyksen perusteella.
Emma Bonino (ALDE), kirjallinen. (IT) Äänestin Bolkesteinin direktiivin osalta saavutettua kompromissia vastaan.
Äänestin "ei" aivan eri syistä kuin parlamenttimme vasemmistoa edustavat jäsenet, joiden "ei" oli ideologinen, sillä heidän äänensä tarkoittaa viime kädessä "ei"-ääntä Euroopalle.
Prodin komission ehdotusta ei laatinut Tohtori Outolempi vaan sen pohjana olivat perustamissopimus ja Lissabonin Eurooppa-neuvostossa päätetyt suuntaviivat.
Mitä on jäänyt jäljelle?
Vapaata liikkuvuutta ei sovelleta yleishyödyllisiin palveluihin, joten ne on jätetty ensinnäkin soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä koskee myös rahoituspalveluja, mikä on harmi. Mukaan ei ole otettu oikeudellisia palveluja tai terveydenhuolto- ja sairaalapalveluja audiovisuaalisista palveluista puhumattakaan. Verotukseen liittyviä palveluja ei edes mainita eikä ammatillisia palveluja – asianajajien, lakimiesten ja muiden ammattilaisten olisi syytä loukkaantua. Lisäksi "kansallisia" rulettipalloja on käytettävä myös uhkapeleissä. Lisäksi poissuljettujen palvelujen joukossa ovat vielä kuljetuspalvelut, vaikka hautausurakoitsijoiden vapaa liikkuvuus onkin säilytetty, mikä saattaa olla vertauskuvallista.
Paljon parjatun alkuperämaaperiaatteen osalta todettakoon, että tekstistä on poistettu sekä sen periaate että sen innovatiivinen voima, joka on tosiasiassa käytössä varsin monilla muilla talouden aloilla.
Tämän päivän voittajia olivat korporatiiviset edut ja puolalaisiin putkiasentajiin kohdistuvat pelot sekä tekopyhyys, johon syyllistyvät ne, jotka väittävät, että jäähän jäljelle maahanmuuttajien laiton työ. Häviäjä on Eurooppa.
Udo Bullmann, Matthias Groote, Wolfgang Kreissl-Dörfler, Jo Leinen, Willi Piecyk ja Mechtild Rothe (PSE), kirjallinen. (DE) Bolkesteinin direktiivillä pyrittiin sosiaaliseen polkumyyntiin ja sääntelyn purkuun. Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä on onnistunut kääntämään direktiivin päinvastaiseksi.
Alkuperämaaperiaatteesta on luovuttu, ja se on korvattu syrjimättömällä markkinoille pääsyllä. Lisäksi on sovellettava palvelujen suorittamispaikan työlainsäädäntöä.
Työntekijöiden lähettämistä koskevaa direktiiviä sovelletaan edelleen rajoituksetta, ja siihen on tehtävä jatkossa muutoksia.
Tilapäistyövoimaan ja vuokratyöhön sovelletaan poikkeuksia. Kehotamme neuvostoa luopumaan eurooppalaisen lainsäädännön jarruttamisesta.
Direktiiviä ei sovelleta yleishyödyllisiin palveluihin, ja sitä sovelletaan ainoastaan osittain yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin. Vaadimme eurooppalaista puitedirektiiviä, johon sisällytetään tähän olennaisen tärkeään alaan sovellettavia erillisiä säännöksiä.
Lainsäädäntöprosessin jatkuessa eräisiin seikkoihin on kiinnitettävä huomiota.
Esimerkiksi liike-elämän sääntöjen asemesta etusijalle on asetettava työntekijöiden perusvapaudet, sellaisena kuin ne on määritelty EU:n "Monti-lausekkeessa".
Päätöksenteko- ja osallistumisoikeutta, jotka ovat lakiin perustuvia oikeuksia, ei saa heikentää.
Yhteisen hyvän oikeutetut edut, sellaisina kuin ne on määritelty 4 artiklan 7a kohdassa EY-tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, on otettava johdonmukaisesti huomioon.
Sekä niiden, jotka tarjoavat palveluja kotimaassaan, että niiden, jotka tarjoavat palveluja rajojen ylitse, on täytettävä tietystä maasta ja muualta peräisin olevien työntekijöiden etujen turvaamiseksi asetetut lakisääteiset velvoitteet (pakolliset maksut ammattiyhdistyksille, lomakorvaukset ja niin edelleen).
Näennäisyrittämiselle ei saa avata tietä. Julkisten urakoiden myöntämiseen liittyvien laatuvaatimuksia koskevien sääntöjen on pysyttävä kokonaisuudessaan voimassa.
Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark ja Anna Ibrisagic (PPE-DE), kirjallinen. (SV) Me konservatiivijäsenet katsomme, että perusoikeuskirjaa on aina noudatettava siitä riippumatta, mistä asiasta tai mistä lainsäädännöstä on kyse. Suhtaudumme myönteisesti perustuslakisopimukseen, jossa tästä peruskirjasta oli tehty kaikkia EU:n kansalaisia oikeudellisesti sitova. Emme ole sitä mieltä, että ainoastaan tämän peruskirjan työoikeudelliset osat on mainittava palveludirektiivissä, ja tämän vuoksi olemme äänestäneet tyhjää niissä kysymyksissä, joissa mainitaan peruskirja.
Richard Corbett (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin sen puolesta, että ehdotettua palveludirektiiviä ei hylätä, vaan pikemminkin muutetaan perusteellisesti. Olemme pyrkineet tasapainoon ja mielestäni suurimmaksi osaksi saavuttaneetkin sen ensimmäisessä käsittelyssä. Haluamme poistaa byrokraattiset esteet palvelujen vapaalta liikkuvuudelta eurooppalaisilla markkinoilla, mutta emme halua luoda tilannetta, jossa sosiaalipalvelut, työelämän normit, terveyttä ja turvallisuutta koskevat säännökset tai muut suojelun olennaiset osa-alueet heikkenevät. Haluamme suojelua, mutta emme protektionismia. Muutetussa tekstissä on saavutettu tasapaino, joka puuttui alkuperäisestä esityksestä.
Dorette Corbey (PSE), kirjallinen. (NL) Pidän sietämättömänä puuttumisena kansalliseen suvereeniuteen sitä, että 16 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa kansallisen lainsäädännön tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta testataan. Jos tulkitsen tekstiä oikein, tällä luodaan oikeudellista epävarmuutta ja kansallisia viranomaisia estetään tekemästä työtään. On tietenkin hyvä asia, että ympäristön kaltaista alaa koskeva lainsäädäntö on oikeasuhteista, mutta tämä on aina poliittinen päätös. Ei ole suotavaa, että EU ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ovat vahtikoirina kansallisten päätöksentekijöiden niskassa. Tuen kuitenkin tätä kompromissia 1 b ja 1 c kohtia lukuun ottamatta.
Mia De Vits (PSE), kirjallinen. (NL) Äänestin palveluja koskevaa direktiiviehdotusta vastaan ja esitän päätökselleni kolme perustetta.
1) Parlamentti on saattanut tehdä parannuksia komission ehdotukseen, mutta ne eivät ole mielestäni riittäviä. On väärin, että direktiiviä on edelleen sovellettava eräisiin julkisen palvelun aloihin, niihin, joita kutsutaan yleistä taloudellista etua koskeviksi palveluiksi. Tätä direktiiviä ei pitäisi tosiasiassa soveltaa esimerkiksi kotitalousjätteen keräyksen ja vesihuollon kaltaiseen toimintaan. Lisäksi tarvitaan puitelainsäädäntöä, jotta oikeus julkisen palvelun tarjoamiseen voidaan vahvistaa .
2) Eräitä direktiivin kohtia on mahdollista tulkita useammalla kuin yhdellä tavalla. Kansalaiset suhtautuvat tällä hetkellä epäilevästi EU:hun, joten emme ainakaan tarvitse lainsäädännön oikeudellista epävarmuutta.
3) Tarvitsemme sosiaalisen ja luotettavan EU:n, jossa sovelletaan samoja yhdenmukaistettuja perussääntöjä sisämarkkinoiden koko alueella. Tällä direktiivillä ei missään nimessä luoda tällaisia markkinoita.
Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle on jätetty satamapalvelujen, rekrytointipalvelujen, vanhustenhuollon, terveydenhuoltoalan ja lastenhoitoalan kaltaiset arkaluonteiset alat ja että lisäksi kunkin maan sosiaalisiin saavutuksiin ei puututa, jolloin sosiaalinen polkumyynti ei ole mahdollista. Äänestin tähän tähtäävien tarkistusten ja myös kaikkien niiden tarkistusten puolesta, joilla tekstiä on parannettu ja selkiytetty.
Antoine Duquesne (ALDE), kirjallinen. – (FR) Palveludirektiivin antaminen on Euroopan unionille merkittävä edistysaskel. Kaikesta huolimatta alkuperäisen ehdotuksen olennainen sisältö oli mahdollista säilyttää, ja hyväksytyllä tekstillä siivitetään Lissabonin strategian menestymistä, kuten Euroopan komission tuoreimmista selvityksistä ilmenee.
Direktiivillä edistetään toimintaa palvelualalla, joka on erittäin tärkeä työllistäjä. Direktiivillä on valtavasti annettavaa erityisesti Belgian taloudelle, sillä sen talous on vahvasti palveluihin suuntautunut.
Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan esittämien tarkistusten ansiosta kansalaisten suurimpiin huolenaiheisiin oli mahdollista vastata direktiivin soveltamisalan tarkentamisella ja sillä, että pitkäkestoinen harhaanjohtamiskampanja saatiin lopetettua. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän ja Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän ensimmäinen kompromissiehdotus vei direktiiviehdotukselta kaiken merkityksen. Onneksi viimeinen kompromissi – vaikka se ei olekaan saanut innostunutta vastaanottoa – on ensimmäinen askel, joka on tyhjää parempi, ja siinä otetaan huomioon direktiivin kannattajien suurimmat huolenaiheet.
Nyt on neuvoston tehtävänä vahvistaa parlamentissa saavutettu lopullinen kompromissi ja parantaa sitä.
Lena Ek (ALDE), kirjallinen. (SV) Tänään Euroopan parlamentti sanoo sanansa siitä, kuinka aiomme luoda palvelujen vapaan liikkuvuuden EU:hun – tämä vapaushan on yksi niistä neljästä vapaudesta, joiden varaan yhteinen eurooppalainen yhteistyömme rakentuu. Aina vain globaalimmassa maailmantaloudessa, jossa kilpailu kovenee jatkuvasti, Euroopan talouden on panostettava niihin aloihin, joilla olemme kilpailukykyisiä. Palveluala on yksi niistä. Valitettavasti Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän sekä Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän tukemilla kompromisseilla on luotu lisää mahdollisuuksia protektionismin laillistamisen jatkamiselle, mikä vaikeuttaa palvelujen kauppaa naapurimaiden välillä ja on erityisen kova isku uusimmille jäsenvaltioille. Kaikesta huolimatta päätin tänään äänestää tämän vesitetyn ehdotuksen puolesta, koska se voi olla ensiaskel kohti toivomaani palvelujen – joihin jo nyt kohdistuu kilpailua – vapaata liikkuvuutta siten, että tämä liikkuvuus on yhteisten eurooppalaisten sisämarkkinoiden arvoinen.
Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Olemme pettyneitä siihen, että ehdotustamme Bolkesteinin direktiivin hylkäämisestä ei hyväksytty. Tämä direktiivi kuuluu niin sanotun Lissabonin strategian kovaan ytimeen, ja se on palvelujen alalla uusliberalismin kulmakivi. Direktiivin tarkoituksena on EU:n suurten taloudellisten ryhmittymien ja finanssiryhmittymien etujen palveleminen, mikä käy ilmi näitä ryhmittymiä edustavien järjestöjen, kuten työnantajien järjestön UNICEn kannasta.
On totta, että työntekijät ja kansa ovat taistelemalla saavuttaneet joitakin myönnytyksiä ja parannuksia, joita olemme tukeneet, jos ne ovat olleet myönteisiä. Tästä huolimatta Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän ja Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän tekemä järkyttävä sopimus on ollut pettymys monille niistä, jotka odottivat ja luottivat, että parlamentti olisi pystynyt peruuttamaan jäsenvaltioiden työntekijöiden ja kansan kannalta näin vahingollisen ehdotuksen.
Äänestimme koko ehdotusta vastaan. Lisäksi äänestimme monia yksittäisiä seikkoja vastaan, joita vastustamme ja jotka koskevat erityisesti seuraavia aloja:
- useimmat palvelut, muun muassa arkaluonteiset julkiset alat ja palvelut, kuten vesi, sosiaalinen asuntotuotanto, energia-ala, postipalvelut, tutkimus, yleissivistävä ja ammatillinen koulutus, kulttuuripalvelut ja turvapalvelut, vapautetaan; ehdotuksemme edellä mainittujen palvelujen jättämisestä direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle hylättiin;
- työntekijöiden, erityisesti freelance-työntekijöiden, sopimusjärjestelyistä on tullut entistä epävarmempia;
- kuluttajien ja julkisten palvelujen loppukäyttäjien oikeuksien suojelemiseen ja ympäristösuojeluun liittyvät vaikeudet ovat kärjistyneet.
Jean-Claude Fruteau (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestyksen kohteena olevan tekstin tavoitteena on edellytysten luominen todellisille palvelujen sisämarkkinoille. Samalla tavoitteena on parantaa direktiiviehdotusta, jonka perusajatuksena oli jäsenvaltioiden sosiaali- ja verolainsäädännön välinen kilpailu, millä olisi ollut murheellisia seurauksia erilaisten sosiaalisten mallien heikentämisen myötä.
Vaikka ensimmäinen näistä tavoitteista saavutettiin, samaa ei voida sanoa jälkimmäisestä. On totta, että parlamentti vaikutti merkittävästi ensimmäisen tekstin linjausten muuttumiseen alkuperämaaperiaatteen poistamisella, yleishyödyllisten palvelujen jättämisellä direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle ja työlainsäädännön suojelemisella.
Tosiasia on, että paljon harmaita alueita jää jäljelle. Sosiaalisiin palveluihin ja julkisten palvelujen taloudelliseen puoleen (yleistä taloudellista etua koskevat palvelut) kohdistuu edelleen suoraan kestämätön sosiaalisen polkumyynnin uhka. Alkuperämaaperiaatteen poistamiseen liittyvä oikeudellinen tyhjiö ennakoi lisäksi aivan uutta tilannetta, jossa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomareilla on valta määritellä sosiaalinen lainsäädäntö ilman takeita lopputuloksesta ja ilman demokraattista valvontaa.
Näiden erittäin tärkeiden syiden vuoksi en pysty tukemaan parlamentille jätettyä lopullista tekstiä, vaikka olenkin tyytyväinen asiassa tapahtuneeseen edistymiseen.
Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Palveludirektiiviä, sellaisena kuin se tänään hyväksyttiin, ei voida edelleenkään hyväksyä, koska se on pelkästään pintapuolisesti paranneltu versio alkuperäisestä direktiivistä.
Valtaosa käsityöläistoiminnasta joutuu edelleen kestämään kilpailua, vaikka tällä hetkellä ala on kotimaani suurin työllistäjä, ja sille syntyy eniten työpaikkoja. Vaikka täysin yksiselitteiset viittaukset alkuperämaaperiaatteeseen on poistettu, on silti aloja, joilla tätä pöyristyttävää periaatetta sovelletaan edelleen täysin tai osittain. Jäljelle jäävät epävarmat kohdat, harmaat alueet ja epäjohdonmukaisuudet antavat Luxemburgissa toimivalle yhteisöjen tuomioistuimelle vallan tehdä direktiivistä oman tulkintansa. Yhteisöjen tuomioistuinhan on aina asettunut tukemaan niitä, jotka ovat pitäneet eräitä normeja – erityisesti sosiaalisia normeja – kestämättöminä kilpailun esteinä. Komissio saa tekosyyn, jonka varjolla se voi ajaa yhdenmukaistamista alaspäin sen toimivaltaan kuulumattomilla aloilla, kuten sosiaalisen suojelun ja työlainsäädännön aloilla.
Hylkään Bolkesteinin direktiivin muutettuna tai muuttamattomana. Hylkään sen taustalla olevat järjettömät periaatteet. Hylkään sosiaalisen ja oikeudellisen polkumyynnin ja vapaan kilpailun, jota ylistetään taivaisiin mutta joka on syyllinen työttömyyteen. Hylkään suunnitellut uudelleen sijoittamiset. Hylkään eurokraatit, jotka kieltäytyvät ottamasta huomioon kansakuntien mielipidettä voidakseen soveltaa väkisin niiden tahdon vastaista politiikkaa.
Hélène Goudin, Nils Lundgren ja Lars Wohlin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Kesäkuun lista yhtyy siihen käsitykseen, että palvelujen sisämarkkinoita ei ole saatu valmiiksi. Suhtaudumme myönteisesti palveludirektiiviin ja katsomme, että palveluyrityksiä ei saa yhdessäkään EU-maassa syrjiä niiden alkuperämaan perusteella.
Palveludirektiiviä koskevassa keskustelussa ydinkysymys on se, onko alkuperämaaperiaate (16 artikla) direktiivin johtotähti. Kesäkuun lista arvostaa sekä sisämarkkinoita että kansallista itsemääräämisoikeutta. Perustava kysymys on siis seuraava: tuoko alkuperämaaperiaate mukanaan niin ratkaisevan suuria etuja, että olemme valmiit luopumaan kansallisesta suvereeniudesta? Vastauksemme tähän kysymykseen on kieltävä.
Alkuperämaaperiaate koskee merkityksellisiä mutta varsin rajallisia aloja, kuten rakentamista, asennustoimintaa ja konsulttipalveluja. Pidämme kilpailua näillä aloilla tervetulleena, mutta katsomme, että sen on oltava kaikkien osapuolten kannalta oikeudenmukaista. Katsomme, että ruotsalaisten sääntöjen on oltava voimassa Ruotsin valtion alueella. Tuemme näin ollen niin sanottua isäntämaaperiaatetta.
Olemme lisäksi sitä mieltä, että kansallisia palvelumonopoleja on kunnioitettava. Se, kuinka tämä toteutetaan, ratkaistaan kussakin jäsenvaltiossa käydyn laajan keskustelun pohjalta.
Edellä mainittujen kannanottojen perusteella olemme päättäneet tukea Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän sekä Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän esittämää kompromissia.
Françoise Grossetête (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin tarkistetun ehdotuksen puolesta. Toivon, että palveludirektiivistä toimitettu äänestys murtaa sen yleisen harhakäsityksen, että Euroopan komissio sanoo kaikessa viimeisen sanan.
Tekstiä ei sovelleta sellaisenaan sen vuoksi, että Euroopan komissio on sitä ehdottanut. Äänestykseen liittyvistä seikoista johtuvien poliittisten järjestelyjen vuoksi ranskalaiset saatiin ajattelemaan, että näin oli asia. Niin sanottu "Bolkesteinin" direktiivi on kansan manipulaation symboli. Euroopan parlamentti on tänään osoittanut, että lainsäädäntövalta kuuluu kansalaisten edustajille.
Euroopan komission ehdotus ei ollut hyvä. Näin ollen muutimme sitä saattaaksemme keskenään tasapainoon yhtäältä palvelujen vapauttamisen taloudelliset hyödyt ja toisaalta sen, että on ehdottomasti tarpeen ehkäistä kaikkea sosiaalista polkumyyntiä.
Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Parlamentin enemmistö on hyväksynyt Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän sekä Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän kompromissin, jolla pyrittiin säilyttämään palvelujen vapauttamista koskevan direktiiviehdotuksen olennaiset seikat sen sijaan, että ehdotus olisi esityksemme mukaisesti hylätty .
Koska ehdotuksen pahimmat epäkohdat tuomittiin ankarasti ja työntekijät kampanjoivat direktiivin hylkäämisen puolesta, parlamentin enemmistö sulki joitakin aloja direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle siten, että niitä koskeva päätös tehdään myöhemmin. Laillisen silmänkääntötempun ansiosta se onnistui häivyttämään säännöksen palveluntarjoajan alkuperämaan lainsäädännön soveltamisesta.
Vaikka suurten taloudellisten ryhmittymien ja finanssiryhmittymien kaikki kunnianhimoiset suunnitelmat eivät toteutuneet, kilpailua on lisätty monilla palvelualoilla, muun muassa julkisten palvelujen alalla. Tällä tavoin työntekijöiden oikeudet ja kansalaisille tarjotut palvelut heikkenevät. Samalla yksittäisten maiden suvereeniutta kavennetaan entisestään ja yhteisöjen tuomioistuimen roolia vahvistetaan.
Palvelujen vapauttamista koskevaa direktiiviä ei ole vielä annettu. Neuvoston, jossa Portugalin hallituksella on oma paikkansa, on kannettava vastuunsa. Aiomme omasta puolestamme edelleen taistella direktiiviehdotuksen hylkäämisen puolesta. Jos direktiivi annetaan, sillä heikennetään työntekijöiden ja maan etuja.
Jacky Henin (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Kaikki on kiteytettävissä kahteen lukuun: tällä hetkellä palvelut tuottavat unionissa 70 prosenttia lisäarvosta mutta muodostavat ainoastaan 20 prosenttia yhteisössä käydystä kaupasta.
Koska suurinta osaa palveluyrityksistä ei siis voida sijoittaa uudelleen, onkin sijoitettava uudelleen nälkäpalkat, ja Bolkesteinin direktiivi on laadittu tätä tarkoitusta varten. Tavoitteena on palkkojen alennusmyynti, sosiaaliturvan heikentäminen, kuluttajien oikeuksien rajoittaminen ja julkisten palvelujen purku. Tämä ei ole enää edes ääriliberalismia vaan totaalista liberalismia.
Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän sekä Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän kompromissilla ei ole suinkaan ratkaistu alkuperämaaperiaatteen ongelmaa, eikä sillä suinkaan suojella julkisia palveluja markkinoiden armottomilta lainalaisuuksilta. Sen sijaan kompromissilla annetaan komissiolle ja yhteisöjen tuomioistuimelle lopullisen tuomarin tehtävä. Kun tiedetään komission ja yhteisöjen tuomioistuimen ääriliberalistiset kannat, tämän tehtävän antaminen niille tarkoittaa pukin panemista kaalimaan vartijaksi.
Palveludirektiivin hyväksyminen tarkoittaa Euroopassa kuolemantuomion langettamista työntekijöiden suojelulle ja kuluttajansuojalle sekä julkisille palveluille.
Euroopan kansakunnat eivät tarvitse direktiiviä, jolla niiden demokraattisesti tekemät sosiaali- ja veropoliittiset valinnat pannaan kilpailemaan toisiaan vastaan.
Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Sosialidemokraattien ryhmän ja konservatiivien ryhmän sopiman kompromissipaketin lopputulos on epäselvä. Nämä kaksi suurta ryhmää kieltäytyivät esimerkiksi tukemasta sosiaalipalvelujen ehdotonta sulkemista pois direktiivin soveltamisalasta monien sosiaalialan työntekijöiden vakavista huolenaiheista huolimatta. Ryhmät sulkivat kuitenkin pois direktiivin soveltamisalasta "sosiaalisen asuntotuotannon, lastenhoidon ja perhepalvelujen" kaltaiset sosiaalipalvelut. Siitä, että tietyt sosiaalipalvelut eivät ole kattavasti mukana, aiheutuu oikeudellista epävarmuutta, eikä ole mahdollista arvioida, mihin sosiaalipalveluihin direktiivi vaikuttaa aloilla, jotka eivät kuulu asuntotuotantoon, lastenhoitoon ja perhepalveluihin.
Kompromississa ei kyetty varmistamaan koulutuksen, veden ja kulttuurin kaltaisten keskeisten alojen ehdotonta sulkemista pois direktiivin soveltamisalasta. Kompromissi uhkaa kuluttajien oikeuksia, koska jäsenvaltiot eivät voi asettaa kuluttajansuojaan perustuvia vaatimuksia.
Näiden syiden vuoksi äänestin tarkistettua mietintöä vastaan.
Karin Jöns (PSE), kirjallinen. (DE) Komission ehdotuksella palveludirektiiviksi pyritään sosiaaliseen polkumyyntiin ja sääntelyn purkuun. Olen tyytyväinen siihen, että ryhmäni onnistui muuttamaan tämän direktiivin päinvastaiseksi.
Alkuperämaaperiaate on hylätty, ja se on korvattu syrjimättömällä markkinoille pääsyllä. Palvelujen suorittamispaikan työlainsäädäntöä on sovellettava. Lisäksi on merkityksellistä, että työntekijöiden lähettämistä koskevaa direktiiviä sovelletaan edelleen rajoituksetta ja tilapäistyövoiman välitystä koskee poikkeus. Seuraavaksi neuvoston on lakattava jarruttamasta tästä asiasta annettavaa EU:n lainsäädäntöä.
Vaikka olen tyytyväinen siihen, että direktiiviä ei enää sovelleta yleishyödyllisiin palveluihin, on mielestäni surullista, että direktiiviä sovelletaan edelleen jossain määrin yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin. Tarvitsemme kiireellisesti EU:n puitedirektiiviä tämän tärkeän alan sääntelemiseksi.
Lainsäädäntöprosessin jatkuessa eräisiin seikkoihin on kiinnitettävä huomiota.
Työntekijöiden perusvapaudet, sellaisina kuin ne on määritelty EU:n "Montin lausekkeessa", on asetettava liike-elämän sääntöjen edelle. Päätöksenteko- ja osallistumisoikeutta, jotka ovat lakiin perustuvia oikeuksia, ei saa heikentää.
Yhteisen hyvän oikeutetut edut, sellaisina kuin ne on määritelty 4 artiklan 7a kohdassa EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, on otettava johdonmukaisesti huomioon.
Sekä niiden, jotka tarjoavat palveluja kotimaassaan, että niiden, jotka tarjoavat palveluja rajojen ylitse, on täytettävä tietystä maasta ja muualta peräisin olevien työntekijöiden edun turvaamiseksi asetetut lakisääteiset velvoitteet (pakolliset maksut ammattiyhdistyksille, lomakorvaukset ja niin edelleen).
Timothy Kirkhope (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Olen brittiläisten konservatiivikollegojeni kanssa jo kauan kannattanut voimakkaasti toimia Euroopan unionin yhtenäismarkkinoiden toteuttamiseksi. Palvelujen vapauttaminen sisämarkkinoilla on merkittävä askel tähän suuntaan ja tarjoaa kukoistavalle Yhdistyneen kuningaskunnan palvelualalle paljon uusia mahdollisuuksia menestyä myös tulevaisuudessa.
Vaikka olemme tänään äänestäneet lopullisen paketin puolesta, olemme pettyneitä siihen, että olemme menettäneet tilaisuuden sopia aidosti vapauttavasta direktiivistä. Kehotamme näin ollen neuvostoa ja Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeriä ryhtymään toimiin direktiivin vahvistamiseksi välittömästi.
Se, että olisimme äänestäneet tätä epätäydellistä pakettia vastaan ja myötävaikuttaneet sen kaatumiseen, olisi hyödyttänyt Euroopan vasemmistoa, jonka piirissä vastustetaan vapauttamista, vapaita markkinoita ja taloudellisia uudistuksia. Euroopan taloutta on kiireellisesti vapautettava, ja aiomme jatkossakin puhua tämän puolesta, kun parlamentti jatkaa asian käsittelyä toisessa käsittelyssä.
Jean Lambert (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Äänestin tätä mietintöä vastaan, koska en katso, että lopputulos on monillakaan aloilla riittävän selkeä. Ei ole selvää, että olemme poistaneet niin sanotun alkuperämaaperiaatteen: ei ole tosiasiassa selvää, mitä lakia sovelletaan sellaiseen yritykseen, joka haluaa tarjota rajat ylittäviä palveluja tilapäisesti. Ei ole myöskään selvää, miten rajataan ne palvelut, jotka tarjotaan julkisena palveluna mutta kuitenkin yksityisen palveluntarjoajan tai alihankkijan toimesta. Olen tyytyväinen siihen, että olemme poistaneet potilaiden liikkuvuuden direktiivistä – sitä ei olisi koskaan pitänyt sisällyttää siihen. Komission kaikenkattava ehdotus oli harkitsematon, eikä sitä ollut harkittu loppuun saakka. Toivon, että komission seuraavaan ehdotukseen tehdään merkittäviä muutoksia.
Carl Lang (NI), kirjallinen. – (FR) Maaliskuussa 2000 pidetyssä Lissabonin Eurooppa-neuvostossa Ranskaa edustivat Jacques Chirac ja Lionel Jospin, ja tämän kokouksen teemoja kehitettiin sen jälkeen "sisämarkkinoiden" neuvostossa ja parlamentissa laadituissa Bergerin ja Harbourin mietinnöissä –kumpikin mietintö sai Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän sekä Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän täyden kannatuksen. Niin sanottua Bolkesteinin direktiiviä ovat näin ollen tosiasiassa ajaneet eteenpäin Euroopan liberaalit, konservatiivit ja sosiaalidemokraatit.
Tässä asiassa Lissabonin Eurooppa-neuvostossa vain noudatettiin sitä, minkä oli päättänyt palvelujen sisämarkkinoiden mahdollisimman nopeaan toteuttamiseen ideologisesti sitoutunut poliittinen luokka.
Kun Alankomaiden ja Ranskan kansa yhtäkkiä päättikin sosiaalisia oikeuksiaan suojellakseen hylätä Euroopan perustuslakiehdotuksen, se onneksi pysäytti palvelujen villin vapauttamisen muodostaman aikapommin.
Vasemmisto, joka on pahan kerran sotkeutunut liberaalin eurooppalaisuuden pauloihin, on tällä hetkellä hukkumaisillaan säälittävään epätietoisuuteensa ja sisäisiin ristiriitoihinsa.
Palveludirektiivin tarkistetussa versiossa, sellaisena kuin sitä meille ehdotetaan, muutetaan vain tekstin muotoa sisältöön koskematta. Tämä direktiivi on huono sekä tarkistettuna että tarkistamattomana, koska ehdotettu sisämarkkinastrategia on perusajatukseltaan vahingollinen.
Näin ollen hylkäämme Gebhardtin mietinnön kansallisten ja sosiaalisten näkökohtien perusteella.
Jean-Marie Le Pen (NI), kirjallinen. – (FR) Euroopan perustuslaista 29. toukokuuta 2005 pidetty äänestys toimi todellisena poliittisena ja sosiaalisena lähtölaukauksena.
Tosiasiassa todellinen suunnitelma B oli Bolkesteinin direktiivin peruuttaminen, sillä jos ei-äänet eivät olisi Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksissä voittaneet, Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä, Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä, UMP (Union pour un Mouvement Populaire) ja UDF (Union pour la Démocratie Française) – jotka kaikki kannattavat Euroopan perustuslakia ja kilpailun lisäämistä Euroopassa – eivät olisi osoittaneet samaa päättäväisyyttä tuomitessaan alkuperämaaperiaatteen ja kaupallisiin ja ei-kaupallisiin julkisiin palveluihin kohdistuvat hyökkäykset.
Tämän poliitikkojen ja median lavashown ainoana tavoitteena on saada kansalaiset unohtamaan PSE-ryhmän takinkäännökset. Tämä ryhmä on yhdessä Lionel Jospinin kanssa myötävaikuttanut postin, EDF:n ja France Télécomin vapauttamiseen. Mielestämme liberaalit, klassiset marxilaiset tai jälkimarxilaiset ja internationalistit ovat tässä asiassa kaikki yhtä pahoja. He ovat kaikki vastuussa ja he ovat kaikki syyllisiä. Ainoastaan meidän puolustamamme kansallinen rakenne voi suojella meitä Bolkesteinin direktiiviltä, Mittal Steeliltä tai monikansallisten yhtiöiden tai Yhdysvaltojen eläkerahastojen vihamielisiltä ostotarjouksilta.
Palveludirektiivi repii Euroopan hajalle samalla, kun Euroopassa odotetaan, että WTO:ssa päästään yleiseen sopimukseen palvelujen kaupasta, jotta kaikki saadaan vapaan kilpailun ja vapaiden markkinoiden kannalle.
Fernand Le Rachinel (NI), kirjallinen. – (FR) Palveludirektiivi – tai kuuluisa Bolkesteinin direktiivi – on keino luoda työttömyyttä. Euroopan perustuslaista Ranskassa pidetty kansanäänestys opetti Ranskan kansalle kaiken direktiivin ääriliberalistisesta ja työpaikkoja tuhoavasta filosofiasta. Vähäisiä kosmeettisia muutoksia lukuun ottamatta direktiivin sisältö on tällä hetkellä yhä ennallaan.
Alkuperämaaperiaate on poistettu, mutta se ei tarkoita, että palvelujen vapaan tarjoamisen periaate olisi kadonnut. Koko asiakirja on pelkkä naamio, jonka takana pyritään ajamaan läpi se, mitä liberaalit, konservatiivit ja vasemmisto – jotka ovat kaikki toinen toistaan Eurooppa-mielisempiä – ovat jo lähes kahden vuoden ajan yhdessä kunkin maan hallituksen kanssa suuressa viisaudessaan kehitelleet. Olipa kyseessä sitten Bolkesteinin direktiivi, palveludirektiivi tai Gebhardtin mietintö, kaikki nämä tekstit, joista kiistellään ja joista Euroopan parlamentin poliittiset ryhmät tekevät viime hetken kompromisseja, tarkoittavat samaa, ja ne on voimallisesti torjuttava.
Vastustamme päättäväisesti tätä ääriliberalistista ja kansakuntien vastaista näkemystä palvelujen sisämarkkinoista, jolla pyritään viime kädessä ainoastaan käsityöalamme ja pienten ranskalaisten yritysten tuhoamiseen "vapaan ja vääristymättömän kilpailun" varjolla.
Marie-Noëlle Lienemann (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestin tekstiä vastaan. Vaikka tekstissä on tehty parannuksia Bolkesteinin ehdotukseen, se on kuitenkin vakava uhka sosiaaliselle mallillemme.
Alkuperämaaperiaate on hylätty ainoastaan muodollisesti eikä tosiasiallisesti, koska tekstiin jäävän oikeudellisen tyhjiön vuoksi periaate ujutetaan mukaan takaoven kautta – Rooman sopimuksen ja toissijaisuusperiaatteen tosiasiallisen soveltamisen myötä – ja vastaanottavan maan periaatteen soveltamista koskevien ratkaisujen tekeminen annetaan yhteisöjen tuomioistuimen tehtäväksi, vaikka se tosiasiassa kuuluu lainsäätäjälle. Yleistä taloudellista etua koskevat palvelut jäävät edelleen direktiivin soveltamisalaan, mikä on uhka julkisille palveluille, jotka ovat jo kärsineet Euroopassa vakavaa vahinkoa. Äänestyksessä ääriliberalistinen suuntaus vahvistettiin.
Jäsenvaltioilta viedään keinot, joilla ne voivat säännellä tiettyjä ammatteja ja valvoa tehokkaasti direktiivien, esimerkiksi työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin, soveltamista. Mainittu direktiivihän on varsin heikko väline sosiaalisen polkumyynnin torjunnassa.
Euroopan unioni tarvitsee vaihtoehtoisen ehdotuksen, johon sisältyy laaja sosiaali-, ympäristö- ja kuluttajansuojanormien yhdenmukaistaminen ylöspäin ja josta on jätetty ulkopuolelle julkiset palvelut, joiden suojaamiseksi tarvitaan puitedirektiiviä.
Astrid Lulling (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Olen kertonut kaikille, jotka ovat olleet halukkaita kuuntelemaan, että kannatan kompromissia, mutta en ole valmis siihen, että minusta tehdään pilkkaa.
Kannatan alkuperämaaperiaatetta. Oman ryhmäni neuvottelijat lupasivat minulle, että uusi sanamuoto, jonka mukaan jäsenvaltioiden on kunnioitettava palveluntarjoajien oikeutta tarjota palveluja muussa kuin siinä maassa, johon ne ovat sijoittautuneet, on tämän periaatteen mukainen. Jos asia on näin, voin äänestää kompromissin puolesta. Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän neuvottelijat julistavat kuitenkin suureen ääneen, että he onnistuivat murskaamaan tämän periaatteen, jonka he katsovat virheellisesti olevan syyllinen kaikkiin taloudellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin.
Alkuperämaaperiaatteen poistaminen 16 artiklasta johtaa oikeudellisen epävarmuuden tilaan palveluntarjoajan kannalta. Hänen on yritettävä suunnistaa "näppituntumalla" parhaansa mukaan yhteisöjen tuomioistuimen valvonnassa.
Lisäksi 3 kohtaan sisältyvillä suojalausekkeilla ei ole kiinnekohtaa oikeuskäytännössä, ja niistä syntyy vaikutelma, että on mahdollista vaatia vastaanottavan maan lainsäädännön soveltamista pelkän "tarpeen" perusteella, ilman että olisi testattava oikeasuhtaisuutta ja syrjimättömyyttä. Näistä olennaisista säännöksistä aiheutuva epävarmuus saa minut eräiltä osin hylkäämään 16 artiklaa koskevan kompromissitekstin.
Cecilia Malmström (ALDE), kirjallinen. (SV) Palveluala on tärkeä ala, ja olisin mielelläni nähnyt, että näillä tärkeillä markkinoilla olisi edistytty enemmän. Valitettavasti tämänpäiväinen äänestystulos on vaatimaton edistysaskel, mistä olen pahoillani. Konservatiivien ja sosiaalidemokraattien epäpyhä allianssi valmistaa maaperää protektionistisille alueille ja oikeudellisille riidoille sekä rajoittaa palvelumarkkinoita. Tämä koituu Euroopan työntekijöiden ja kuluttajien tappioksi. Olen pahoillani, että viestimme uusille jäsenvaltioille on edelleen se, että "me" ja "he" ovat eri asia. Äänestin hyvin epätietoisena ehdotuksen puolesta, koska onhan ehdotus edes pieni edistysaskel kohti palvelumarkkinoita.
Toine Manders (ALDE), kirjallinen. (NL) Tämä direktiivi – siinä muodossa jossa parlamentti on sen tänään hyväksynyt – velvoittaa jäsenvaltiot poistamaan kaikenlaiset palvelujen vapaata liikkuvuutta vielä vaikeuttavat esteet. Äänestin kompromissin puolesta erityisesti sen vuoksi, että se on edistysaskel pk-yritysten kannalta.
Alkuperämaaperiaatteen säilyttäminen tarkoittaa sitä, että tämä periaate ei poistu perustamissopimuksesta, ellemme sitten kiellä sisämarkkinoiden pysymistä jatkossakin voimassa. Luotan siihen, että komissio ja neuvosto vastaavat tähän esittämällä paremman ehdotuksen.
Koska kannatan palvelumarkkinoiden vapauttamisen jatkamista, olen pettynyt sosiaalidemokraattien ja kristillisdemokraattien omaksumaan kantaan: yksin liberaalit ovat alusta alkaen lähettäneet selkeän viestin siitä, että he tukevat markkinoiden vapaata toimintaa Euroopassa ja pyrkivät sisämarkkinoiden vapauttamisen jatkamiseen. Sekä sosiaalidemokraatit että kristillisdemokraatit ovat "myyneet" periaatteensa pysyäkseen väleissä ammattiyhdistysten kanssa kuluttajien kustannuksella. Tällainen protektionismi asettaa lastemme tulevaisuuden vaakalaudalle.
Jean-Claude Martinez (NI), kirjallinen. – (FR) Jo 50 vuoden ajan vapaus tarjota palveluja rajojen ylitse on kuulunut yhteismarkkinoiden perusvapauksiin. Tämän on vahvistanut myös yhteisöjen tuomioistuin tunnustaessaan alkuperämaaperiaatteen. Tietämättömille kerrottakoon, että Marrakešissa huhtikuussa 1994 tehdyssä palvelukaupan yleissopimuksessa sovittiin maailmanlaajuisesti palvelujen tarjoamisen "neljännestä toimintamuodosta", palvelujen tarjoamisesta rajojen ylitse, millä tarkoitetaan tilapäistä siirtymistä alkuperämaan mukaan määräytyviin sosiaalisen polkumyynnin olosuhteisiin.
Alkuperämaaperiaate, jonka Euroopan johtajat ovat vasta nyt huomaavinaan, on vanha periaate, ja jo vuosikymmenten ajan se on aiheuttanut tuhoa Euroopan talouksille. Pyrkimys säilyttää ranskalais-eurooppalainen sosiaalinen malli, johon kuuluvat eläkkeet, terveydenhuolto, ilmainen koulutus, postilaitos, junat ja sairaalat, edellyttää paitsi sitä, että torjutaan minimipalkkojen maksaminen työntekijöille, mikä on tapana sosiaalisesti kaikkein takapajuisimmissa maissa, myös sitä, että torjumme ajatuksen markkinoista ilman tullisuojaa, mikä on sosiaalisen polkumyynnin todellinen syy. Alkuperämaaperiaate on ainoastaan yksi tämän sosiaalisen polkumyynnin oireista. Tämän sosiaalisen syövän lähtökohta – ensimmäinen sairas solu – on ajatus yhtenäismarkkinoista ilman tullimaksujen suojaa. Alkuperämaaperiaate on tämän syövän etäpesäke.
David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Olen tyytyväinen tämän palvelujen sisämarkkinoita koskevan historiallisen äänestyksen tulokseen, joka osoittaa, että Euroopan parlamentti kykenee käsittelemään monimutkaista lainsäädäntöä ja tekemään elintärkeitä parannuksia, joissa otetaan huomioon yhteisössämme elävien ihmisten huolenaiheet siten, että varmistetaan, ettei kunnianhimoisella ja tulevaisuuteen katsovalla lainsäädännöllä heikennetä työntekijöiden ja kuluttajien oikeuksia.
Äänestäessäni tarkistetun palveludirektiivin puolesta tuin toimenpiteitä, joilla saatetaan tasapainoon yhtenäismarkkinoiden avaaminen sekä työntekijöiden sosiaalisten oikeuksien ja elintärkeiden julkisten palvelujemme turvaaminen.
Palvelumarkkinoiden avaaminen ei tarkoita pelkästään suuryritysten auttamista vaan myös työpaikkojen luomista ja mahdollisten taloudellisten hyötyjen, joiden arvo on noin 30 miljardia euroa, ulottamista kuluttajille ja valmistajille. Tällä säädöksellä pienille ja keskisuurille yrityksille annetaan mahdollisuus tarjota palveluja rajojen ylitse, jolloin ne voivat vihdoin hyötyä 25 jäsenvaltion muodostaman unionin tarjoamasta ainutlaatuisesta alueellisesta yhdentymisestä joutumatta puimaan oikeudellisia riitoja kalliisti tuomioistuimissa.
Intian ja Kiinan kaltaisiin kolmansiin maihin syntyneiden kukoistavien palvelumarkkinoiden muodostaman haasteen edessä Euroopan on tartuttava tähän tilaisuuteen parantaakseen kilpailukykyään dynaamisella ja kasvavalla alalla.
Arlene McCarthy (PSE), kirjallinen. (EN) Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan puheenjohtajana olen tyytyväinen tämänpäiväiseen historialliseen äänestykseen Euroopan palvelumarkkinoiden avaamisesta. Tämä on ollut puuttuva pala sisämarkkinoiden luomisen palapelissä. Aivan liian kauan pieniä ja keskisuuria yrityksiä on estetty harjoittamasta liiketoimintaa muissa EU:n jäsenvaltioissa naurettavan byrokratian vuoksi. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa on vireillä yli 53 oikeusriitaa, joissa yritykset riitelevät perustamissopimuksen nojalla niille kuuluvasta oikeudesta tarjota palveluja Euroopassa. Meidän on tämän vuoksi aika sopia palvelumarkkinoiden toimintaa ohjaavista säännöistä. Parlamentti on kuunnellut ihmisten huolenaiheita ja pelkoja ja varmistanut, että palvelujen tarjoamisen vapaus ei tarkoita vapautta heikentää kansalaisten työehtoja ja -oloja ja heidän oikeuksiaan kuluttajina. Haluamme lopettaa protektionismin, mutta haluamme suojella työntekijöitä ja kuluttajia. Äänestimme mielihyvin esityksen puolesta ja tuemme kompromissia, jossa saavutettiin tämä kriittinen etujen tasapaino EU:n kansalaisten kesken.
Kartika Tamara Liotard ja Erik Meijer (GUE/NGL), kirjallinen. (NL) Entinen komission jäsen Bolkestein oli sitä mieltä, että monissa EU:n jäsenvaltioissa voimassa olevat hyvät lait ja hyvät työehtosopimukset kilpailisivat jatkuvasti toisissa jäsenvaltioissa vallitsevien heikkojen sääntelyjärjestelmien kanssa. Vallitsevista eroista tehtäisiin kilpailutekijä siten, että tavoitteena on, että huonoin aina voittaa. Tämän äärimmäisen uusliberalistisen näkemyksen tarkoituksena oli murskata kaikki se, minkä puolesta työväenliike oli vuosisadan ajan taistellut ja minkä se oli onnistunut saavuttamaan.
Siitä, että direktiivi ei tule voimaan alkuperäisessä muodossaan, saamme kiittää ammattiyhdistysten ja muiden järjestöjen alulle panemaa joukkoliikettä. Tulokseksi jää sen sijaan parlamentin kahden suurimman ryhmän välinen epämääräinen kompromissi. Jotta parlamentti ei tekisi yksiselitteisiä päätöksiä, paljon asioita on tarkoitus antaa välittömästi yhteisöjen tuomioistuimen käsiin. Tämä tuomioistuin voi hyvinkin olla halukas tekemään erittäin kiistanalaista alkuperämaaperiaatetta puoltavan ratkaisun. Ne meistä, jotka kuuluvat Alankomaiden sosiaalidemokraattiseen puolueeseen, eivät ole olleet osallisia tässä kompromississa. Vaikka äänestämme sen puolesta, että esitys hylätään suoralta kädeltä, aiomme siihen asti, kunnes direktiivi tulee kokonaisuudessaan voimaan, tukea kaikkia niitä tarkistusehdotuksia, joita ammattiyhdistysliike pitää parannuksina. Samalla taistelu jatkuu. Aiomme yhdessä ammattiyhdistysliikkeen kanssa vastustaa johdon kaikkia yrityksiä mahdollistaa ihmisten työllistäminen alemmilla palkoilla.
Claude Moraes (PSE), kirjallinen. (EN) Euroopan parlamentin Labour-puoluetta edustavat jäsenet äänestivät tarkistetun palveludirektiivin puolesta protektionismin lopettamiseksi siten, että työntekijöiden ja työpaikkojen suoja kuitenkin varmistetaan.
Nyt pöydällä olevasta ehdotuksesta käytiin perinpohjaisia keskusteluja Yhdistyneen kuningaskunnan työntekijöiden ja yritysten kannalta ihanteellisen lopputuloksen saavuttamiseksi.
Yhdistyneen kuningaskunnan markkinat ovat jo nyt vapaat muille EU:n jäsenvaltioille. Meidän on varmistettava, että yritykset, muun muassa vaalipiirissäni toimivat lontoolaiset yritykset, voivat kilpailla tasapuolisesti muualla Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
Euroopan parlamentin Labour-puoluetta edustavat jäsenet ovat tehneet kovasti työtä sen eteen, että Yhdistyneen kuningaskunnan ammattiliittojen työehtoja ja -oloja koskeviin huolenaiheisiin on suhtauduttu vakavasti ja ne on otettu tarkasti huomioon.
Tobias Pflüger (GUE/NGL), kirjallinen. (DE) Pyrimme edelleen palveludirektiivin hylkäämiseen. Äänin 395 puolesta ja 215 vastaan parlamentissa hyväksyttiin tänään sosiaalidemokraattien ja konservatiivien kyhäämä kaikkea muuta kuin kunniallinen "kompromissi". Sosiaalidemokraatit olivat jo tehneet konservatiiveille riittävästi ikäviä myönnytyksiä, mutta juuri loppusuoralla he tekivät vielä yhden, minkä seurauksena direktiiviä sovelletaan edelleen "sosiaalipolitiikkaan" ja "kuluttajansuojaan". Samoin kävi myös "yleistä taloudellista etua koskeville palveluille" tämän palvelujen tarjoamisen vapauden vuoksi. Tätä ei voida hyväksyä.
Loppujen lopuksi hyväksytyllä tekstillä ei pelkästään siunata sosiaalista polkumyyntiä Euroopassa, vaan se on kylmä suihku ammattiyhdistyksille ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannattajille ja kaikille niille, jotka ovat viime päivinä, viikkoina ja kuukausina lähteneet kaduille vastustamaan Bolkesteinin direktiiviä. Saksan sosiaalidemokraattien toiminta on ollut erityisen häpeällistä, koska he ovat, toisin kuin Ranskan sosiaalidemokraatit, olleet järkkymättömän uskollisia Bolkesteinin direktiiville ja olleet valmiita lähettämään omat tukijoukkonsa teuraiksi.
Vasta nyt taistelu eurooppalaiseen sosiaaliseen polkumyyntiin tähtäävää direktiiviä vastaan on lähtenyt käyntiin. Seuraavina kuukausina aiomme vastustaa entistä voimakkaammin niitä suunnitelmia, joita komissio, hallitukset ja yhteiskunnan vastainen suuri koalitio on Euroopalle laatinut.
Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Päätöksellä, jonka nojalla palveluntarjoajat voivat tarjota palvelujaan vapaasti missä tahansa jäsenvaltioissa ilman heitä haittaavia ylimääräisiä esteitä, suojellaan kuluttajien, työntekijöiden, palveluntarjoajien ja koko Euroopan etuja.
Euroopan taloudessa palvelumarkkinoilla on eniten kasvu- ja kehityspotentiaalia, ja tavoitteenamme on edistää taloutta piristäviä uudistuksia siten, että samalla turvataan työntekijöiden, kuluttajien ja yritysmaailman ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten oikeudet. Perinteisestihän juuri pienet ja keskisuuret yritykset ovat kärsineet eniten hallinnollisista, poliittisista ja taloudellisista esteistä.
Tuen tätä mietintöä, koska kannatan sitä, että EU:ssa palveluja voidaan perustaa ja niitä voidaan tarjota tosiasiallisesti vapaasti. Jos on mahdollista hankkia tavaroita ja palveluja vapaasti toisesta jäsenvaltiosta, ei ole perustetta estää palveluntarjoajaa liikkumasta, kunhan se noudattaa monia ennen kaikkea julkisia ja sosiaalisia periaatteita, jotka nyt hyväksytyllä versiolla turvataan.
Kompromissista huolimatta – sellaisen tekeminenhän on välttämätöntä poliittiselle ryhmälle, jolla on Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän velvollisuudet – tulos on tasapainoinen, ja mikä tärkeintä sillä lähetetään selkeä viesti siitä, että parlamentin tavoitteena on talous, jolla luodaan enemmän työpaikkoja ja joka on tehokkaampi, oikeudenmukaisempi ja kilpailukykyisempi.
Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) Euroopan parlamentti on tänään niin sanotusta Bolkesteinin direktiivistä äänestäessään varmasti tehnyt sellaisen teon, joka jää Euroopan parlamentaarisen demokratian historiaan.
Tämä äänestys on askel kohti kansalaisten Eurooppaa, koska siinä on sovitettu yhteen keskenään sovittamattomia kantoja: Ranskan ja Puolan kannat, EAY:n ja Unicen kannat, edistyksellisten sosiaalidemokraattien ja ei-dogmaattisten liberaalien kannat. Tämä on askel kohti sellaista Euroopan unionia, joka ei anna myöten sosiaaliselle polkumyynnille, mutta joka kuitenkin haluaa poistaa palvelujen vapaata tarjoamista ja sijoittautumisen vapautta haittaavat protektionistiset esteet.
Parlamenttimme on varmasti voittanut lisää arvovaltaa tässä äänestyksessä. Se on täyttänyt täysimääräisesti tehtävänsä lainsäätäjänä esimerkiksi poistaessaan alkuperämaaperiaatteen, mutta lisäksi se on onnistunut välttämään ansan, jonka sille viritti koalitio, joka koostuu euroskeptikoista ja niistä ylivarovaisista ei-ihmisistä, jotka näyttävät muistinmenetyksen vallassa unohtaneen, että 1. kesäkuuta 2004 juhlimme Euroopan laajuista sovintoa.
Painottaessamme erityisesti ystävällisen yhteistyön politiikkaa kymmenestä uudesta jäsenvaltiosta saamiemme ystävien kanssa olemme suorastaan kaataneet uuden Berliinin muurin. Tämä muutos on tapahtunut tällä kertaa mielissämme, ja saakoon se jatkua kauan!
José Albino Silva Peneda (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Palvelujen vapauttamista koskevassa direktiiviehdotuksessa annetaan konkreettinen muoto ajatukselle, jolla on ikää lähes 50 vuotta, sillä yksi Euroopan unionin ensimmäisistä painopisteistä oli se, että palvelujen vapauden olisi oltava keskeisellä sijalla Eurooppa-hankkeessa.
Ratkaisu, joka hyväksyttiin, on voitto eurooppalaiselle demokratialle, ja sillä ratkaistaan pattitilanne, jota pidettiin vielä äsken ylitsepääsemättömänä. Ilman tätä sopimusta olisimme tilanteessa, jossa kukaan ei uskaltaisi moniin vuosiin kajota tähän asiaan, millä olisi vahingollinen vaikutus taloudelliseen kasvuun ja työpaikkojen luomiseen.
Ihmisten ja palvelujen vapaata liikkuvuutta haittaavien monien hallinnollisten ja byrokraattisten esteiden poistaminen on sinänsä ollut hyvä syy hyväksyä tämä direktiivi.
Pienet ja keskisuuret yritykset ovat suurimpia hyötyjiä, koska niiden ei enää tarvitse kohdata niitä vaikeuksia, joita ne joutuivat kohtaamaan yrittäessään toimia naapurimaassaan. Aiemmin ne tarvitsivat kohdemaassaan toimipaikan, joko toimiston tai sivuliikkeen, niiden oli ensin kirjauduttava hallinnollisen viranomaisen rekisteriin tai osoitettava, että ne hallitsivat maan kielen. Tämän direktiivin myötä nämä ajat ovat menneisyyttä.
Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. (NL) Jokainen, joka on seurannut tarkasti palveludirektiivistä käytyä keskustelua, yllättyy huomatessaan, että konservatiivien ja sosiaalidemokraattien välillä tehtyä kompromissia on tulkittu eri tavoin. Oikeistoryhmä puolustaa kompromissia, koska se "ei vaikuta alkuperämaaperiaatteeseen", ja vasemmisto pitää sitä "selvänä irtautumisena samaisesta alkuperämaaperiaatteesta".
Meillä on näin ollen kaksi eri näkemystä kentän kummastakin ääripäästä. Tämän lisäksi kompromissista ei ilmene selvästi, missä määrin jäsenvaltiot voivat asettaa ankaria ja tiukkoja kriteerejä tiettyjen palvelujen tarjoamiselle omalla alueellaan sosiaalisen polkumyynnin välttämiseksi.
Lisäksi Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä ja Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä ovat hylänneet viittauksen sosiaalipolitiikkaan ja kuluttajansuojaan.
Vaikka parlamentti onkin onnistunut poistamaan paljon palveluja direktiivin soveltamisalasta, direktiiviä sovelletaan edelleen laajasti yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin.
Koska uudistettuun Bolkesteinin direktiiviin sisältyy joka tapauksessa paljon oikeudellisesti epäselviä kohtia, se johtaa jälleen kerran moniin oikeudenkäynteihin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa. Tarkistettu asiakirja ei missään nimessä tuo mukanaan sitä avoimutta ja oikeusvarmuutta, jota tarvitaan.
Vihreille oli ratkaisevan tärkeää, että lopullisessa asiakirjassa yleistä taloudellista etua koskevat palvelut on jätetty pois ja alkuperämaaperiaatteesta on luovuttu. Koska pyyntömme eivät toteutuneet, äänestin lopulta esitystä vastaan.
Georgios Toussas (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Kreikan kommunistisen puolueen edustajat Euroopan parlamentissa vastustivat äänestyksessä Bolkesteinin direktiivin nimellä tunnettua direktiiviä palveluista sisämarkkinoilla.
Tuomitsemme häpeällisen sopimuksen, jonka ovat tehneet Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä ja Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä ja jota on tukenut Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä, joka äänesti Unicen vaatimuksesta "palvelujen vapauttamista" koskevan epäonnistuneen direktiivin puolesta.
Euroopan kansanpuolueen, sosialidemokraattisen ryhmän ja liberaalien esittämillä ja hyväksymillä tarkistuksilla vahvistettiin direktiivin taantumuksellista luonnetta, koska
a) tarkistuksilla laajennetaan monopolien vapautta kaikesta vastuusta palvelujen alalla siten, että ne voivat valita päätoimipaikakseen maita, joissa on "houkutteleva yritysympäristö" – verohelpotuksia, alhaiset palvelustandardit, halpaa, oikeudetonta työvoimaa, ei työehtosopimuksia ja niin edelleen – oman tuottavuutensa maksimoimiseksi;
b) tarkistukset ovat kova isku julkisille ja sosiaalisille palveluille (koulutus, vesi- ja jätehuolto, vaarallisten aineiden varastointi, postipalvelut, kulttuuripalvelut, sosiaalipalvelut ja niin edelleen), joita yksityistetään ja jotka siirtyvät monopolien täydelliseen valvontaan;
c) tarkistuksilla vaarannetaan työväenluokan perusluonteiset työhön liittyvät oikeudet ja sosiaaliset oikeudet, joita ovat työmarkkinasopimukset, vakuutus- ja eläkeoikeudet ja työnväenluokan ankaran luokkataistelun kautta voittama pyhä oikeus lakkoon;
d) tarkistuksilla palvelujen hankinta annetaan monopolipääoman käsiin, millä on katastrofaalisia seurauksia pienille yrityksille ja itsenäisille ammatinharjoittajille samalla, kun palvelujen laatu ja hinta jätetään kohtuuttomia voittoja etsivän pääoman kyltymättömän ahneuden armoille.
Diana Wallis (ALDE), kirjallinen. (EN) Äänestin sitä vastaan, että palveludirektiiviin sisällytetään uusi johdanto-osan 13 b perustelukappale, koska on harhaanjohtavaa väittää, että kuluttaja hyötyy aina hänelle kunkin jäsenvaltion kuluttajansuojalainsäädännössä taatusta suojasta, ja kyseinen väite on väärä tulkinta nykyisestä oikeudellisesta asemasta .
Anders Wijkman (PPE-DE), kirjallinen. (SV) Tänään Euroopan parlamentti on äänestänyt lainsäädäntöehdotuksesta, joka kuuluu tärkeimpien koskaan käsittelemiemme lainsäädäntöehdotusten joukkoon, eli palveludirektiivistä. Palveludirektiivillä pyritään poistamaan esteitä, jotka haittaavat kahta vapautta, jotka ovat sisältyneet vuodesta 1958 asti EY:n perustamissopimukseen. Kyse on palveluntarjoajien sijoittautumisen vapaudesta ja palvelujen vapaasta liikkuvuudesta. Palvelukauppa tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia, ja Ruotsi on yksi niistä maista, joilla on eniten voitettavaa toimivilla palvelumarkkinoilla.
Keskustelu palveludirektiivistä on ollut laajaa. Ruotsalaiset ja eurooppalaiset ammattiliitot väittävät direktiivin edesauttavan "sosiaalista polkumyyntiä". Tämä ei pidä paikkaansa, koska direktiivi ei koske työoikeudellisia kysymyksiä. Työoikeudelliset näkökohdat on sitä paitsi tuotu selkeästi esiin parlamentin päätöksessä.
Toivon, että saamme hyvän palveludirektiivin, jolla selkiytetään hallinnollisia sääntöjä ja muita kaupan esteitä. Lisäksi toivon, että direktiivin soveltamisala on mahdollisimman laaja. Tämän vuoksi äänestin sen puolesta, että yksityinen terveydenhuolto, tilapäistyövoiman välitys ja yleistä taloudellista etua koskevat palvelut sisällytetään direktiivin soveltamisalaan.
Parlamentin tänään tekemä päätös on osittain laaja kompromissi. Kompromissit ovat harvoin täydellisiä, mutta ne ovat usein välttämättömiä päämäärän saavuttamiseksi. Toivon, että myöhemmin tänä vuonna EU:n jäsenvaltiot pystyvät tekemään asiassa päätöksen, jotta pääsemme eteenpäin tässä hyvin tärkeässä asiassa.
Tatjana Ždanoka (Verts/ALE), kirjallinen. (LV) Vastustin äänestyksessä niitä palveludirektiiviin esitettyjä tarkistuksia, joilla tähdättiin alkuperämaaperiaatteen käyttöönotosta luopumiseen. Samalla tuin tarkistuksia, joissa painotettiin, että palvelujen laatu ei saa heiketä, kuluttajien edut eivät saa kärsiä ja turvallisuus- ja terveysnäkökohdat on pidettävä mielessä. Mielestäni alkuperämaaperiaatteesta luopuminen vaikuttaa merkittävästi palvelujen vapaaseen liikkuvuuteen EU:ssa siten, että tätä kautta rajoitetaan uusien jäsenvaltioiden yritysten mahdollisuuksia kilpailla vapaasti EU:n markkinoilla palvelujen alalla. Perusteettomien vaatimusten asettaminen EU:n jäsenvaltioon sijoittautuneelle palveluntarjoajalle ja epäoikeudenmukaisten olosuhteiden luominen ei ole EU:n sisämarkkinaperiaatteiden mukaista, eikä sitä voida hyväksyä.
Latvian ja myös muiden uusien jäsenvaltioiden kansalaisten mielestä vanhojen EU:n jäsenvaltioiden palvelualan sulkeminen käytännössä yritystemme ja työntekijöidemme ulottumattomiin tarkoittaa niiden lupausten pettämistä ja hylkäämistä, jotka EU antoi uusille jäsenvaltioille liittymisprosessissa. Latvian kansa on maksanut liian korkean hinnan liittymisestään Euroopan unioniin. Avaamalla täysin sisämarkkinansa läntisille tuottajille Latvia on tuhonnut oman teollisuutensa ja maataloutensa.
Mielestäni meidän on päästävä direktiivistä yhteisymmärrykseen vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden ja tasa-arvoperiaatteen pohjalta.
Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin kollegani McGuinnessin laatiman loistavan mietinnön puolesta. Mietinnön aiheena on ehdotus neuvoston päätökseksi maaseudun kehittämistä koskevista yhteisön strategisista suuntaviivoista (ohjelmakausi 2007–2013). Yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisen yhteydessä maaseudun kehittämisellä on keskeinen merkitys 90 prosentille Euroopan unionin maa-alasta ja 50 prosentille sen väestöstä. Nämä suuntaviivat ovat kaiken kaikkiaan hyvät, ja olen tyytyväinen siihen, että Euroopan parlamentti tunnustaa pikku hiljaa sen, että vuoristoalueet edellyttävät ensisijaisia tukitoimia.
Meidän on oltava hyvin valppaita tähän asiaan käytettävien resurssien, erityisesti taloudellisten resurssien suhteen. Olen pahoillani siitä, että enempää painoarvoa ei ole annettu maaseutualueiden yhtäläisistä mahdollisuuksista huolehtimiselle nykyisessä taloudellisessa ja sosiaalisessa kilpailussa. Tämä olisi voitu tehdä esimerkiksi toteuttamalla suuria infrastruktuurihankkeita, kuten moottoriteitä, suurten nopeuksien rautatieliikennettä, lentoverkostoja ja satamiin pääsyä koskevia toimia ja kehittämällä uusia tieto- ja viestintätekniikoita. Euroopan unionin on taattava yhtäläiset mahdollisuudet kansalaisille ja yrityksille siitä riippumatta, missä Euroopan alueella ne sijaitsevat.
Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Äänestimme mietinnön puolesta, koska pidämme sen painotuksia yleensä myönteisinä, vaikka vastustammekin muutamaa mietinnössä esitettyä seikkaa.
Mietinnön päätavoitteena on näin ollen maaseutualueiden ongelmien käsittely. Mietinnössä todetaan, että maaseutualueisiin on niiden epäedullisen aseman vuoksi kiinnitettävä erityistä huomiota, ja korostetaan kunkin jäsenvaltion erittäin vaihtelevia tilanteita ja erityispiirteitä.
Erityistä huomiota ansaitsevat sekä syrjäiset, vuoristoiset ja epäedullisessa asemassa olevat maaseutualueet, jotka kärsivät väestökadosta ja kurjistumisesta, että kaupunkeja ympäröivät alueet, joihin kohdistuu kaupunkikeskusten paine. Lisäksi haluan korostaa esitykseen sisällytettyjä ehdotuksia, joilla pyritään tukemaan paikallisia aloitteita, kuten maanviljelijöiden markkinoita ja laadukkaiden elintarvikkeiden paikallisia hankintaohjelmia ja tarvetta antaa tehokasta tukea nuorille maanviljelijöille sukupolvenvaihdoksen helpottamiseksi.
Erityinen kohtelu on varattava syrjäisimmille alueille, joilla maatilat ovat pieniä ja eristyneitä ja joilla ilmasto-olot ovat usein ankarat ja joiden tuotanto painottuu harvoihin aloihin.
Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Tulevat kansalliset maaseudun kehittämistä koskevat ohjelmat rakentuvat maaseudun kehittämistä koskevien yhteisön strategisten suuntaviivojen varaan. Näillä suuntaviivoilla yhdenmukaistetaan tämän tärkeän eurooppalaisen alan piirissä toteutettavat tavoitteet ja toimet.
On erittäin tärkeää laatia selkeät ja perusteelliset strategiat kehityksen nopeuttamiseksi Euroopan maaseutualueilla näillä alueilla elävien ihmisten elinolosuhteiden parantamiseksi ja maaseutuympäristön kehittämiseksi.
Pidän erittäin tervetulleena sekä komission ehdotusta, johon sisältyy suuri joukko erilaisia tavoitteita ja toimia, että McGuinnessin mietintöä, jossa hienosäädetään strategisia suuntaviivoja monilla erityisaloilla, joita ovat esimerkiksi maaseudun kulttuuriperinnön ja maaseutumaiseman säilyttäminen.
Hélène Goudin, Nils Lundgren ja Lars Wohlin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Maaseudun kehittämistä koskevia yhteisön strategisia suuntaviivoja sovittelumenettelyssä käsitellessään Euroopan parlamentin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta on laatinut monia kannatettavia ehdotuksia. Euroopan parlamentti yrittää kuitenkin jatkuvasti lisätä jäsenvaltioiden maatalous- ja aluepoliittista valvontaa. Tähän me suhtaudumme kielteisesti.
Mielestämme emme voi maaseudun kehittämisen alalla sitoa jäsenvaltioita laajoilla tavoiteasiakirjoilla. Meillä on vahva luottamus siihen, että jäsenvaltioiden kansalliset ja alueelliset parlamentit selviytyvät tästä tehtävästä erinomaisesti.
Tämän vuoksi äänestimme niitä tarkistuksia vastaan, jotka Euroopan parlamentti haluaa esittää maaseudun kehittämistä koskeviin yhteisön strategisiin suuntaviivoihin liittyvään neuvoston asiakirjaan.
Sérgio Marques (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Yhteisön strategiset suuntaviivat on tarkoitus hyväksyä seuraavalle rahoituskaudelle 2007–2013 maaseudun kehittämistä koskevan uuden asetuksen puitteissa. Haluan korostaa maaseudun kehittämisen tärkeyttä varsinkin sen vuoksi, että EU:n alueesta maaseutualueita on 90 prosenttia ja EU:n väestöstä 50 prosenttia asuu näillä alueilla.
Näiden strategisten suuntaviivojen tarkoituksena on määritellä ne alueet, joilla EU:n rahoituksen avulla voidaan saada eniten lisäarvoa EU:n tasolla, muuntaa EU:n päätavoitteet maaseudun kehitykseksi, taata johdonmukaisuus EU:n muiden politiikan alojen suunnittelun kanssa sekä tukea uuden YMP:n täytäntöönpanoa ja siihen tarvittavaa rakennemuutosta vanhoissa ja uusissa jäsenvaltioissa.
Tuen esittelijän tavoin tätä ehdotusta neuvoston päätökseksi, koska siinä painotetaan, että jäsenvaltioille on annettava selkeämmät ohjeet asetuksen täytäntöönpanemisesta. Lisäksi erityisenä painopisteenä on pidettävä maa- ja metsätalousalojen nykyaikaistamista ja nuorten viljelijöiden ja heidän perheidensä kannustamista jäämään maaseudulle.
Jean-Claude Martinez (NI), kirjallinen. – (FR) Onko mahdollista kehittää maaseutua ilman maaseudun asukkaita? Jääkö viiniä viljelevään Etelä-Ranskaan kyliä ja maisemia, jos viinitarhamme tuhotaan, jos osuuskuntamme ja yksityiset viinikellarimme suljetaan ja jos viininkasvattajien talot korvataan asuntorakentamisella?
Kehitetäänkö maaseutua lounaisilla alueilla sekä Périgordin, Cévennesin ja Caussesin alueilla hävittämällä karjankasvattajat, paimenet ja lammaslaumat samalla, kun heidän tilalleen otetaan vanhoja ihmisiä Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Alankomaista ja Pohjois-Euroopasta?
Toisessa pilarissa tapahtuva maaseudun kehittäminen on pelkkää hämäystä. Kyseessä on hienolta kuulostava nimitys, jolla tarkoitetaan maataloustuotantomme katoamista siten, että hyötyjiä ovat Brasilian, Australian tai Tyynenmeren alueen tuottajat. Jäljelle jäävälle Ranskan ja Euroopan maaseutuväestölle tarjotaan lohdutuspalkintona vaatimatonta toimea maisemapuutarhureina.
Maaseudun kehittäminen on yhtä tekopyhä käsite kuin "monitoimimaatalous". Kyseessä on kivunlievitys, oireita lievittävä hoito, jota annetaan maaseudun miehille ja naisille, jotka tieten tahtoen ja häpeällisesti uhrataan suurenmoisen "globaalin sopimuksen" nimissä. Tyynenmeren alueella painopisteenä on maatalous, Euroopassa painopisteenä ovat pettävät palvelumarkkinat.
Ensin Eurooppa myy typeryyttään viljelijänsä, ja sen jälkeen se keksii hurskastelevan "maaseudun kehittämisen" politiikan sitä inhimillistä ja taloudellista autiomaata varten, jonka Bryssel on maaseudullemme synnyttänyt.
- Uudet kehitysyhteistyön rahoitusvälineet vuosituhannen kehitystavoitteiden yhteydessä (RC-B6-0119/2006)
Marie-Arlette Carlotti (PSE), kirjallinen. – (FR) EU:lla on tässä asiassa ainutlaatuinen vastuu ja tilaisuus. Vain EU voi täyttää näiden uusien järjestelmien toteuttamiseksi vaadittavat kaksi edellytystä, jotka ovat riittävän suuri koko ja poliittinen tahto. Valitettavasti käsiteltäväksemme jätetty teksti ei vastaa näitä odotuksia.
On tietenkin totta, että tällä päätöslauselmalla tuetaan periaatteessa uusia rahoituslähteitä kehityksen rahoittamiseksi, koska siinä korostetaan, että tällä rahoituksella on täydennettävä perinteistä julkista tukea, eikä korvattava sitä. Tämä parlamentin kanta on kuitenkin varsin ponneton.
Tuki ilmaistaan haluttomasti, ja keskustelun keskeisestä käsitteestä – "maailmanlaajuisesta verosta" kehityksen rahoittamiseksi – vaietaan . Useita tällä hetkellä esillä olevia hankkeita, jotka liittyvät esimerkiksi pääomaliikkeistä, hiilidioksidipäästöistä ja asekaupasta kannettavaan veroon, ei mainita. Myöskään minkäänlaista viittausta ei tehdä "yleismaailmallisiin julkishyödykkeisiin", joita näillä järjestelmillä olisi ennen kaikkea rahoitettava.
Koska tämä on ensimmäinen askel oikeaan suuntaan, aion äänestää päätöslauselmaesityksen puolesta. Haluaisin kuitenkin, että asiakirjassa kannustettaisiin nopeampiin ja perusteellisempiin toimiin näiden uusien välineiden käyttöön ottamiseksi Euroopan tasolla.
Glyn Ford (PSE), kirjallinen. (EN) Olen tyytyväinen tähän keskusteluun ja päätöslauselmaan, jossa etsitään innovatiivisia tapoja kerätä varoja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi joko lentoliikenteeltä perittävällä maksulla tai Tobin-tyyppisellä pääomaliikkeistä kannettavalla verolla. Lähes vuosikymmenen ajan olen tukenut jälkimmäistä ja kampanjoinut sen puolesta ja olen tyytyväinen siihen, että sekä Ranska että Belgia ovat hyväksyneet asiaa koskevan lain ja että lakia käsitellään parhaillaan Italiassa, jossa kävin viime vuonna tiedottamassa asiasta Italian senaatin raha-asioista ja ulkoasioista vastaavalle valiokunnalle.
Näiden varojen käyttö on niiden keräämistavasta riippumatta rajattava äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten ja alle yhdellä eurolla päivässä elävien 1,2 miljardin ihmisen auttamiseen perustasoisen asumisen ja koulutuksen, veden ja terveydenhuollon turvaamiseksi.
Olen erityisen tyytyväinen 7 kohtaan, jolla edistetään David Hillmanin ja Tobinin veroon pyrkivän verkoston toimia Stamp Out Poverty (lopetetaan köyhyys) -kampanjan puitteissa.
Hélène Goudin, Nils Lundgren ja Lars Wohlin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Köyhyyden torjunta kuuluu niihin suuriin haasteisiin, joihin kaikkien maiden on vastattava. Kesäkuun lista on kuitenkin sitä mieltä, että toimia on rahoitettava kunkin maan kansallisesta talousarviosta. Kansainvälinen avustaminen tai muut kannatettavat hankkeet eivät saa missään tilanteessa johtaa siihen, että kansallinen verotusoikeus korvataan EU:n verotusoikeudella. Tämän vuoksi äänestämme päätöslauselmaa vastaan.
Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Vaikka tähän päätöslauselmaesitykseen sisältyy kohtia, jotka herättävät meissä vakavia kysymyksiä, tuemme päätöslauselman kaikkein myönteisimpiä seikkoja.
Rajallisten ja kosmeettisten toimenpiteiden toteuttamisella voidaan tuskin saavuttaa vuosituhattavoitteita, joita ovat köyhyyden ja nälänhädän poistaminen, peruskoulutuksen takaaminen kaikille, sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen ja naisten vallan lisääminen, lapsikuolleisuuden vähentäminen, äitien terveydentilan parantaminen, HIV:n/aidsin, malarian ja muiden tautien torjuminen, ympäristön kestävän kehityksen varmistaminen ja kehitykseen tähtäävään globaaliin kumppanuuteen sitoutuminen.
Näiden kiireellisten ja tärkeiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää perinpohjaisia muutoksia niihin politiikkoihin, joita tällä hetkellä harjoittavat tärkeimmät kapitalistiset voimat ja joita harjoitetaan näiden voimien hallitsemilla kansainvälisillä foorumeilla, joita ovat esimerkiksi Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto. Meidän on lopetettava kapitalistinen kilpailu, kaupan vapauttaminen, yksityistämiset, työntekijöiden oikeuksien ja palkkojen heikennykset ja meidän on päästettävä kansalliset politiikat suurten taloudellisten ryhmittymien ja finanssiryhmittymien kuristusotteesta sekä lopetettava vaurauden kasautuminen harvoille kansaa hyväksikäyttämällä ja sortamalla.
Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi vallitsevaan järjestelmään eli hyväksikäyttöä, epäoikeudenmukaisuutta, köyhyyttä, väkivaltaa ja sortoa lietsovaan kapitalismiin on tehtävä perinpohjaisia muutoksia.
Claude Moraes (PSE), kirjallinen. (EN) Olin yksi niistä, jotka allekirjoittivat tämän päätöslauselman, jossa asetetaan mielestäni toimiva EU:n mekanismi kansainvälisten kehitystavoitteiden saavuttamiseksi vuosituhannen kehitystavoitteiden puitteissa. Näiden tavoitteiden saavuttaminen on ollut tärkeää monille lontoolaisille äänestäjilleni.
- Ilmaisunvapaus ja uskonnollisten vakaumusten kunnioittaminen (RC-B6-0136/2006)
Marcin Libicki (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, halusin kommentoida ilmaisunvapautta koskevaa päätöslauselmaa. En voinut tukea päätöslauselmaa, koska ne, jotka ensin loukkasivat toisten uskomuksia, käyttäytyivät röyhkeästi. Kun näitä tahoja uhkailtiin heidän tuotteidensa boikotoimisella, he alkoivat esittää pahoittelujaan ja käyttäytyivät siten raukkamaisesti. Tässä tekstissä ei tuoda julki heidän röyhkeyttään tai raukkamaisuuttaan, ja juuri sen vuoksi en voinut tukea tätä päätöslauselmaa.
(Suosionosoituksia)
Francesco Enrico Speroni (IND/DEM). – (IT) Arvoisa puhemies, en äänestänyt tämän päätöslauselman puolesta, koska pidän sitä sangen heikkona.
Minun on painotettava erityisesti sitä, että pilapiirroksiin – siitä riippumatta, olivatko ne loukkaavia vai eivät, mistä päättäminen kuuluu tuomioistuimille – ei reagoinut pelkästään yhteiskunnan pohjasakka, kuten tapahtui Ranskassa levottomuuksien leimahtaessa sen esikaupungeissa.
Tässä tapauksessa reaktiot ovat olleet myös virallisia, mistä mainittakoon esimerkkinä suurlähettiläiden kutsuminen kotiin ja virallinen boikotti, joka koski tanskalaisia tuotteita, siis eurooppalaisia tuotteita. Kuten kirjailija Oriana Fallaci on monta kertaa todennut, tämä osoittaa, että suvaitsevaista islamia ei ole olemassa, koska suvaitsevainen islam olisi hymähdellyt pilapiirroksille ja jättänyt ne huomiotta. Suvaitsevainen islam ei olisi missään tapauksessa käyttäytynyt tällä tavoin.
Glyn Ford (PSE), kirjallinen. (EN) Mielestäni ilmaisunvapautta on rajoitettava ainoastaan hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Tietenkin on oltava laitonta huutaa "tulipalo" elokuvateatterissa tai lietsoa suoraan rotuvihaa. Minun on vaikea ymmärtää tällä perusteella Nick Griffinin, uusfasistisen brittinationalistisen puolueen, British Nationalist Partyn, johtajan vapauttamista rotuvihan lietsontaa koskevista syytteistä aiemmin tässä kuussa niiden kommenttien jälkeen, joita hän oli esittänyt sekä islamista että mustan nuoren, Stephen Lawrencen, murhasta.
En ole kuitenkaan varma, että julkaistut tanskalaiset pilapiirrokset kuuluvat tähän luokkaan. Ne loukkasivat varmasti monia, mutta se ei tarkoita, että niillä lietsottaisiin samassa mielessä rotuvihaa. Kun huomaan, että kuvien julkaisemista vastustaa Euroopan fundamentalistinen kristillinen oikeisto, on selvää, että alan huolestua siitä, että Euroopassa ollaan jälleen kaivamassa esiin jumalanpilkkaa koskevaa lainsäädäntöä. Se, että julkaisemista ei olisi kielletty, mutta monien kuvien sisältö olisi tuomittu, olisi ollut oikea tapa suhtautua asiaan.
Sen sijaan jäsen Frattinin esittämien lehtimiesten "menettelysääntöjen" osalta oli tehtävä juuri se päätös, joka niiden osalta tehtiin. Jos meidän on tarkoitus suojella ihmisten syvällistä elämänkatsomusta naurunalaiseksi saattamiselta, hyökkäyksiltä tai pilkalta, ehkäpä eräät Britannian sensaatiolehdet voisivat alkaa kunnioittaa rasisminvastaisuuttani, homofobian torjuntaani, sosialismiani ja sitoutumistani Eurooppaan.
Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Olemme hyvin huolestuneita siitä kannasta, jonka parlamentin enemmistö on omaksunut kansainvälisten jännitteiden lisääntymiseen, koska siinä ei oteta huomioon pilapiirrosten julkaisemisen taustalla vallinnutta varsin provokatiivista ilmapiiriä. Tapahtumien kehittyminen vaaralliseen suuntaan on selvä ilmaus tästä ilmapiiristä.
On häpeällistä pyrkiä oikeuttamaan Yhdysvaltojen lisääntyvää puuttumista Lähi-idän asioihin sivilisaatioiden välisen yhteentörmäyksen ilmapiirin luomisella. Yhtä hälyttävää on se, että EU:n johtavat vallat lähentyvät Yhdysvaltojen tavoitteita tällä alueella. Ei pidä unohtaa, että juuri Saksa, Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta tekivät aloitteen Irania koskevan neuvotteluratkaisun jäädyttämisestä Kansainvälisessä atomienergiajärjestössä. Tätä tavoitetta Yhdysvallat on tukenut jo pitkään.
Toisin kuin eräät haluavat uskotella, juuri Yhdysvallat ja sen liittolaiset, erityisesti Israel, ovat uhanneet rauhaa ja ryhtyneet sotiin, hyökkäyksiin ja miehityksiin. Juuri Yhdysvallat liittolaisineen miehittää Afganistania, Irakia ja Palestiinaa, ja juuri niillä on lukemattomia tukikohtia ja tuhansia sotilaita valmiudessa alueella. Tämän vuoksi on ratkaisevan tärkeää ryhtyä toimiin, joilla vastustetaan nykyistä väkivaltaan yllyttämisen kierrettä, edistetään kansainvälisten suhteiden liennytystä ja vaalitaan rauhaa.
Jeanine Hennis-Plasschaert (ALDE), kirjallinen. (NL) Tekstiin sisältyvän erään yksityiskohdan vuoksi en voinut lopulta tukea ehdotusta. Mielestäni eräiden kohtien ylevät sanamuodot ovat täysin epäsopivia. Jälleen kerran syntyy vaikutelma, että ilmaisunvapaudesta ja lehdistönvapaudesta voidaan tinkiä. En voi enkä aio allekirjoittaa sellaista. Minulle ilmaisunvapaus on ehdoton oikeus, ja tässä yhteydessä haluan lainata Voltairea, joka aikanaan totesi "olen eri mieltä siitä mitä sanot, mutta puolustan kuolemaan saakka oikeuttasi sanoa se".
Eurooppalaisissa vapaissa yhteiskunnissa uskonnonvapauteen kuuluu samalla se, että uskontoa ja varsinkin uskontoon liittyviä piirteitä on voitava vapaasti arvostella. Islamilainen maailma protestoikoon, mutta tämä viesti olisi lähetettävä sille kristallinkirkkaana. Onhan loppujen lopuksi totta, että jos juoksemme karkuun sutta, meidät syö karhu.
Omaksuessaan asiassa skitsofreenisen ja äärimmäisen varovaisen asenteen EU ja sen jäsenvaltiot antavat myöten Koraania fundamentalistisesti tulkitsevien radikaalien muslimien mielipiteille. Uhkailu ja pelko eivät saa koskaan johtaa siihen, että "myymme" vapautemme. Historia on opettanut meille, että ongelmia eivät aiheuta niinkään liian monet vapaudet vaan pikemminkin vapauksien rajoittaminen.
Jean Lambert (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta, koska se on monessakin mielessä tasapainoinen vastaus siihen harkitsemattomaan tekoon, johon tanskalaisen sanomalehti syyllistyi tilatessaan julkaistavaksi profeetta Muhammadia koskevat pilapiirrokset tietoisena siitä, että julkaisemista pidettäisiin loukkaavana tekona. Päätöslauselmassa myönnetään se, että reaktion saivat aikaan pääasiassa ne poliittiset voimat, jotka pyrkivät lietsomaan vihaa eräitä länsimaisia hallituksia kohtaan, ja siinä tunnustetaan lisäksi, että muslimien suuri enemmistö ei reagoinut asiaan väkivaltaisesti vaan arvokkaasti tuomiten jyrkästi väkivallan, jonka he eivät katso kuvastavan oman uskonsa arvoja. Muistutan kuitenkin siitä, että jälleen kerran parlamentti ei ole kyennyt arvostelemaan yhtä omista jäsenvaltioistamme, jota Euroopan neuvosto on moittinut maahanmuuttoa koskevan ilmapiirin kärjistämisestä. Tällä tavoin on luotu ilmapiiri, joka lietsoo jännitteitä. Euroopan parlamentin on suhtauduttava itse johdonmukaisesti rajojemme sisäisiin eikä pelkästään niiden ulkopuolella tehtäviin virheisiin.
Claude Moraes (PSE), kirjallinen. (EN) Olen pettynyt siihen, että tämä päätöslauselma, jonka aiheena on merkittävä kiista, on epäselvä ja monitulkintainen, eikä siinä käsitellä asianmukaisesti pilapiirroskiistan taustoja. Ilmaisunvapauden vastapainona on oltava tämän vapauden käyttäminen vastuullisesti. Tämä huolestuttaa monia, muun muassa Lontoon vaalipiirissä olevia äänestäjiäni, joille olen vastaillut yksilöllisesti.
Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) EU:n politiikkaa tukevien komission, neuvoston ja poliittisten ryhmien pyrkimys esiintyä "lehdistönvapauden ja uskonnollisten vakaumusten kunnioittamisen" kannattajina on loukkaus kansoja kohtaan. Tosiasiassa ne yrittävät peitellä poliittista vastuutaan ja niitä tavoitteita, joihin tähdätään Muhammadia koskevien pilapiirrosten julkaisemisella ja sillä julkisuudella, jonka nämä saivat eurooppalaisissa kaupunkisanomalehdissä.
Tämä ei ole sattumaa. Uudelleen julkaiseminen liittyy Palestiinan vaaleihin ja imperialistisen hyökkäyksen kiihdyttämiseen Iranissa, Syyriassa ja koko alueella. Kaikki ne, jotka tekevät parhaansa "lehdistönvapauden" hyväksi, jättävät tahallaan huomiotta sen, että pilapiirroksissa Muhammad ja Islam yhdistetään terrorismiin yleisen mielipiteen valmistamiseksi hyväksymään uudet sodat ja imperialistiset toimet muslimimaita vastaan. Näin ollen ne herättivät oikeutetusti voimakkaan reaktion ja joukkomieliosoituksia niiden ihmisten taholta, jotka ovat maksaneet ja jotka maksavat Yhdysvaltojen ja EU:n imperialistisista toimista ja sodista verellään.
Todellinen yhteenotto tapahtuu imperialismin ja kansojen välillä, hyväksikäyttäjien ja hyväksikäytettyjen välillä, ja jälkimmäisten on uskonnostaan, ihonväristään, sukupuolestaan riippumatta liityttävä yhteen taistelemaan koko imperialistista järjestelmää vastaan sen nujertamiseksi.
Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Vapaus on keskeinen arvo siinä yhteiskunnassa, jossa meillä on kunnia elää. Määrittelemme itsemme ennen kaikkea vapaiksi ja sen vuoksi vastuullisiksi.
Äskeisissä tapahtumissa asian ydin ei ollut ilmaisunvapauden käyttäminen vaan kohtuuton reaktio niiltä, jotka väittivät tulleensa loukatuksi. Vaikka närkästyminen oli perusteltua, kaikki tavat osoittaa närkästymistä eivät ole sellaisia. Meidän on ensisijaisesti vastustettava näitä kohtuuttomuuksia ja EU:n jäsenvaltioihin kohdistuneita hyökkäyksiä. Tuomitsemme väkivallan ja haluamme ilmaista solidaarisuutemme Tanskalle ja muille jäsenvaltioille.
Lisäksi olemme hyvin tietoisia siitä, että nämä tapahtumat olivat huolellisesti suunniteltuja ja niillä on ollut valtava vaikutus lännen ja islamilaisen maailman suhteisiin. Vapauksistamme ja erityisesti ilmaisunvapaudestamme huolimatta kaikki tapahtumat, jotka ilmentävät vihaa, rasismia ja muukalaisvihaa, tai näihin yllyttäminen, on jyrkästi tuomittava. Kaikkea vapautta on käytettävä vastuullisesti nyt tai milloin tahansa muulloinkin.
Emme saa perääntyä puolustaessamme oikeuttamme vapauteen, mutta emme saa myöskään pyrkiä yhteenottoihin. Meidän on päinvastoin vältettävä yhteenottoja, koska tiedämme, että maailman rauha ja turvallisuus riippuvat suuresti vastuullisuudestamme.
Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) Kovin on vähäiset eväät: enintään 200 sanaa, koska ryhmien puheenjohtajat ovat omassa rajoitetussa piirissään päättäneet, että ilmaisunvapaudesta käymässämme keskustelussa tätä vapautta ei tarvita.
Se, että ainoastaan yksi puhuja voi käyttää puheenvuoron ryhmää kohden, tarkoittaa demokratian kieltämistä samalla, kun tämä pilapiirroskiista on uutinen koko maailmassa ja on saanut osan maailmasta ilmiliekkeihin.
Onko tarpeeksi monta kertaa sanottu, että pilapiirros, josta kaikki lähti liikkeelle, kuvasi pelkästään sitä, mitä terroristit tekevät: toteuttavat tekojaan Allahin nimessä? Tämä pilapiirros ei kuvaa islamia vaan fanaattisuutta.
Onko tarpeeksi yritetty peräänkuuluttaa sitä, että tässä on niputettu yhteen pilapiirtäjä, sanomalehti, kansakunta ja hallitus?
Tämä tarkoittaa kiristystä, joka kohdistuu arvojemme perustana olevaan lehdistönvapauteen ja ilmaisunvapauteen. On totta, että haluan tiivistää kulttuuriemme välisiä yhteyksiä, mutta en hyväksy kaupankäyntiä arvoillamme. Ihmisoikeudet ovat tärkeämpiä kuin Allahin tai minkään muunkaan jumalan lait.
Jos on sattunut vakavia virheitä tai väärinkäytöksiä tai on yllytetty vihaan, tuomioistuinten kuuluu tutkia asia, mutta hylkään sensuurin. En anna kenellekään lupaa sammuttaa valistuksen aatteita, joihin uskon.
Wojciech Roszkowski (UEN), kirjallinen. (PL) Muhammadia kuvaavien pilapiirrosten julkaisemisesta syntynyt kriisi ja islamilaisten kiihkoilijoiden äärimmäiset reaktiot ovat osoittaneet sen, kuinka syvä kulttuurinen kuilu erottaa läntisen sivilisaation islamilaisesta maailmasta, jossa sovelletaan kollektiivisen vastuun periaatetta eikä kunnioiteta uskonnonvapautta, mutta myös liberaalin demokratian vakavan kriisin. Liberaali demokratia ei ole pystynyt vaatimaan oikeusvaltion kunnioittamista Euroopan muslimiyhteisöiltä tai uskonnonvapauden kunnioittamista islamilaisilta valtioilta. Pitäessään sananvapautta ehdottomana vapautena se on sitä vastoin onnistunut loukkaamaan muslimien uskonnollisia tunteita. Vapaus ilman vastuuta johtaa kuitenkin väistämättä yhteenottoihin.
Kansallisten ja uskonnollisten tunteiden kunnioittaminen on perusta näitä tunteita ilmaisevien ihmisten kunnioittamiselle siitä riippumatta, jaammeko näiden ihmisten kanssa samat uskomukset vai emme. Näitä tunteita ei saa näin ollen loukata herjaavilla kuvilla rististä, Muhammadista tai holokaustin uhreista. Jäsen Cohn-Bendit ei ole oikeassa väittäessään, että uskonnot menettävät uskonnonomaisuutensa julkisessa keskustelussa. Uskonnosta ei voi koskaan tulla poliittisen keskustelun kaltaista, ellei se nimenomaan lakkaa olemasta uskonto ja muutu ideologiaksi. Jäsen Cohn-Benditiä kuvaava pilapiirros ei ole sama asia kuin Muhammadia kuvaava pilapiirros.
Emme yksinkertaisesti voi pakottaa muita julkisesti toimivia tahoja luopumaan heidän uskonnollisista tunteistaan. Kaikilla tämänsuuntaisilla yrityksillä on samat vaikutukset kuin Muhammadia kuvaavien pilapiirrosten julkaisemisella. Tämän vuoksi äänestin päätöslauselman 5 kohtaa vastaan, ja tämän vuoksi äänestän tyhjää koko päätöslauselmasta, koska 5 kohta hyväksyttiin.
Gary Titley (PSE), kirjallinen. (EN) Euroopan parlamentin Labour-puoluetta edustavat jäsenet ovat äänestäneet tyhjää 5 kohdan osalta ja tätä yhteistä päätöslauselmaesitystä koskevassa lopullisessa äänestyksessä, koska mielestämme esitys on sekava, itseään toistava ja epäselvä.
Uskomme lujasti siihen, että on olemassa oikeus ilmaisunvapauteen, jonka vastapainona on lehdistön ja muiden oikeus käyttää tätä valtaa vastuullisesti. Päätöslauselmaesityksessä ei ole kyetty sovittamaan selkeästi yhteen näitä keskenään kilpailevia päämääriä eikä välittämään tarkasti sitä tilannetta, jossa nykyinen kiista on syntynyt.
Euroopan parlamentin Labour-puoluetta edustavat jäsenet ovat yhteydessä niihin, jotka ovat eri puolilla Yhdistynyttä kuningaskuntaa ilmaisseet meille huolestumisensa.
Jaromír Kohlíček (GUE/NGL). – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Bosnia ja Hertsegovina on maa, jossa ne, jotka halusivat tuhota Balkanin alueen monien kansojen rinnakkaiselon ja luoda konflikteja ihmisten välille uskontojen perusteella, toimivat kaikkein ankarimmin. Haluan painottaa sitä, että tässä kyse ei ole missään nimessä maiden välisistä suhteista vaan pikemminkin islaminuskoa tai katolista uskoa tunnustavien ihmisten välisistä suhteista. Juutalaisyhteisö pakotettiin pakenemaan maasta yhteenottojen alkaessa, eikä se koskaan sotkeutunut niihin. Vielä yksi erityispiirre on se, että silloin, kun tämä maa sai alkunsa, suurin osa ortodoksiväestöstä asui maaseudulla ja suurin osa muslimiväestöstä kaupungeissa. Meidän olisi muistettava tämä laatiessamme EU:n avustusohjelmia.
Suhtaudun tämän vuoksi myönteisesti päätöslauselman 16 artiklaan, jossa vaaditaan kiinnittämään enemmän huomiota maaseutualueiden erityistarpeisiin. Lisäksi on korkea aika kehottaa Haagin tuomioistuinta saattamaan oikeuden eteen ne sotarikolliset, joita ohjasivat muut syyt kuin uskonnollinen vakaumus. Täällä käytetyn terminologian mukaan kyse on serbeistä. Meidän on myönnettävä, että jopa Euroopan parlamentti on toisinaan epäonnistunut oikeudenmukaisen lopputuloksen saavuttamisessa. Esimerkiksi käsiteltävänämme olevan päätöslauselman eräissä kohdissa, joissa käsitellään Srebrenican tapahtumien kymmenettä muistopäivää, pidetään vain yhtä osapuolta syyllisenä joukkomurhaan, mikä on toteen näytettyjen seikkojen vastaista.
Olen tyytyväinen siihen, että itsevaltaiset menetelmät, joita maan nykyinen hallinto on käyttänyt, ovat nyt historiaa. Tämä on toinen myönteinen asiakirja, jolla pyritään tukemaan taloudellista kehitystä, erityisesti Länsi-Balkanin valtioiden välillä solmitun pakolaisten paluuta ja omaisuusvahingoista maksettavia korvauksia koskevan sopimuksen avulla. Näin ollen tuimme äänestyksessä esitystä sillä edellytyksellä, että päätöslauselmaa parannettaisiin eräiltä osin.
Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Mikä tulkinta on tehtävä siitä, että parlamentin enemmistö hylkäsi ryhmämme esittämät tarkistukset, joissa korostettiin "Bosnia ja Hertsegovinan kansalaisten oikeutta päättää oman maansa tulevaisuudesta" ja vaadittiin "kaikkien ulkomaisten joukkojen poistamista mahdollisimman pian" maasta?
Bosnia ja Hertsegovina on tällä hetkellä protektoraatti, jota miehittää noin 7 000 Naton ja EU:n sotilasta. Aluetta valvoo YK:n/EU:n korkea edustaja, jolla on kohtuuttomat, demokratianvastaiset toimivaltuudet. Tätä edustajaa parlamentti "kehottaa" käyttämään "maltillisesti" näitä valtuuksia.
Tätä taustaa vasten parlamentti puuttuu häpeällisesti maan asioihin ja loukkaa Bosnia ja Hertsegovinan kansan suvereenia tahtoa kehottaessaan neuvostoa ja komissiota sekaantumaan nykyiseen perustuslailliseen uudistusprosessiin ja aloittamaan neuvottelut maan liittymiseksi EU:hun. Tätä varten esitetään joukko seikkoja, joissa vaaditaan muun muassa sitä, että maan on "uudistettava palkkausjärjestelmää ja vähennettävä sen jäykkyyttä erityisesti julkisella sektorilla", nopeutettava yksityistämisprosessia, "edistettävä energia-alan uudistuksia ja alan vapautumista" ja "jatkettava rautatiesektorin rakenneuudistusta ja vapauttamista". Me vastustamme kaikkea tätä.
Erik Meijer (GUE/NGL), kirjallinen. (NL) Bosnia ja Hertsegovinassa ihmisillä on kokemusta erilaisista hallinnoista. Turkin vallan aika oli suotuisaa maan keski- ja luoteisosan muslimeille, jotka pitävät itseään todellisina bosnialaisina. Lounaisosan roomalaiskatolisilla, jotka kutsuvat itseään kroaateiksi, asiat olivat hyvin Itävallan alaisuudessa. Jugoslavian aika oli suotuisaa pohjoisen ja idän ortodokseille, jotka pitävät itseään serbeinä. Bosnia hajotettiin hallinnollisena yksikkönä 1920-luvulla, ja se perustettiin uudelleen toisen maailmansodan jälkeen seka-alueena, joka sijaitsi keskellä liittovaltiota ja jolla pyrittiin edistämään Jugoslavian eri kansojen sulautumista yhteen, sillä Bosniahan oli itsessään kuin Jugoslavia pienoiskoossa. Tässä epäonnistuttiin täydellisesti. Vuosina 1992–1995 käydyn sodan aikana jokainen ryhmä pyrki yksipuolisesti toteuttamaan omat toiveensa. Daytonin sopimus oli ihmelääke, jolla oli tarkoitus saavuttaa rauha ja sovinto, ja vaikka se onkin tehoton ja kallis rakennelma, se syntyi tarpeesta sovittaa yhteen keskenään hyvin erilaiset tavoitteet, ja niinpä kaikista vioistaan huolimatta tätä sopimusta ei pidä hylätä, vaan sitä on sen sijaan käytettävä apuna sellaisen liittovaltiorakenteen luomisessa, jossa kaikki voivat elää pysyvästi rauhassa keskenään. Ihmisten on voitava valita vapaasti sen sijaan, että Eurooppa pakottaisi heidät siihen .
Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) ΕU on yksi niistä tahoista, jotka ovat vastuussa Jugoslavian hajoamisesta, Naton sodista ja alueen kansojen ahdingosta. Daytonin sopimuksen jälkeen Bosnia ja Hertsegovinan kansat kokivat Naton miehityksen, joka korvattiin äskettäin 7 000:lla EU:n sotilaalla.
Νato päätti, mitkä poliittiset puolueet voivat toimia ja Naton hallinnon johtaja erotti maan valitseman presidentin. Kuluneiden 11 vuoden aikana työttömyys kohosi 40 prosenttiin, väestöstä 50 prosenttia elää köyhyydessä, 50 prosenttia ei saa terveydenhuoltoa eikä lääkehoitoa ja 18 prosenttia elää ilman sähköä. Yli 600 000 pakolaista, jotka ovat pääasiassa serbejä, eivät ole palanneet koteihinsa. Korruptio, järjestäytynyt rikollisuus ja mustan pörssin markkinat kukoistavat. Tämän "demokratian" ottivat käyttöön imperialistit. He muuttivat Balkanin maat protektoraateiksi, jotka valmistautuvat parhaillaan maidensa liittämiseen EU:hun.
EU:n imperialistista politiikkaa tukevien poliittisten ryhmien päätöslauselmaesitys tarkoittaa sitä, että lokakuun parlamenttivaalien edellä maan kansalaiset pakotetaan tylysti hyväksymään imperialismin sanelemat perustuslailliset muutokset ja noudattamaan annettuja ehdotuksia sillä uhalla, että heiltä evätään neuvottelupöydällä olevasta vakautus- ja assosiaatiosopimuksesta putoilevat pienimmätkin muruset.
Kreikan kommunistisen puolueen mielestä Balkanin alueen kansojen on yhdessä EU:n kansojen kanssa taisteltava suoraan miehitysjoukkojen poistamiseksi alueelta.
Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Voisi hyvin kysyä, miksi Valko-Venäjästä on laadittu kaikkein eniten parlamentin päätöslauselmia, joissa tuomitaan maan toiminta. Joku voisi vastata, että tämä johtuu maan ihmisoikeustilanteesta.
Vaikka tämä näkemys hyväksyttäisiinkin, voisi myös kysyä, miksi parlamentti ei hyväksy yhtä innokkaasti päätöslauselmia maista, joiden tilannetta voisi pitää vähintäänkin yhtä vakavana. Johtuisiko tämä siitä, että Valko-Venäjä on toistaiseksi kieltäytynyt taipumasta Yhdysvaltojen ja EU:n johtavien valtojen mahdottomien vaatimusten ja maan asioihin sekaantumisen edessä?
Voisiko tämä johtua myös siitä, että toisin kuin useimmat muut alueen maat, se on torjunut ja kumonnut yksityistämiset talouselämän keskeisillä aloilla, investoinut maatalouteen ja kotimaiseen tuotantoon ja kehittänyt kansansa elinoloja? Valko-Venäjä on ainoa entisen neuvostoblokin maa, joka on saavuttanut uudelleen vuoden 1990 BKT:n tason.
Johtuisiko tämä myös siitä, että Valko-Venäjä on sitoutunut perustamaan yhdenvertaisten valtioiden liiton Venäjän kanssa? Venäjän kanssahan Valko-Venäjä on tehnyt kollektiivisen puolustussopimuksen.
Voisiko syynä olla myös kahden eri mittapuun käyttäminen Yhdysvaltojen ja sen eurooppalaisten liittolaisten strategisten etujen ja taloudellisten pyrkimysten suosimiseksi?
Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Tämä on puolentoista vuoden kuluessa kuudes sietämätön ja loukkaava päätöslauselmaesitys, joka on osa EU:n raivoisia yrityksiä kaataa Valko-Venäjän kansan valitsema Lukašenkan hallitus, joka kieltäytyy kumartamasta imperialistiselle barbaarisuudelle. Päätöslauselmaesityksessä pidetään tekopyhästi demokraattisten oikeuksien tukahduttamisena Valko-Venäjän hallituksen ponnisteluja rajoittaa ulkomaista imperialistista väliintuloa maan hallituksen kaatamiseksi poliittisille toimijoille ja joukkotiedotusvälineille annetun laajamittaisen rahoituksen avulla.
Näkemys siitä, että maa ei ole pystynyt täyttämään "kansainvälisiä normeja", jotka EU:n arvion mukaan kuitenkin täyttyvät miehitetyssä Irakissa ja Afganistanissa, on loukkaus. Esityksessä puhutaan poliittista hävyttömyyttä osoittaen "rekisteröidyistä ehdokkaista", vaikka kaikki tietävät, että "yhdistyneen opposition" ehdokas valittiin Yhdysvaltojen suurlähettilään ja muiden EU-maiden suurlähettiläiden läsnä ollessa.
Päätöslauselmaesityksessä vaaditaan Valko-Venäjän viranomaisia turvaamaan "yhtäläiset ehdot" kaikille poliittisille voimille, vaikka kaikki poliittiset puolueet ovat vapaita samalla, kun "demokraattisissa" EU:hun liittyneissä Baltian valtioissa kommunistiset puolueet on kielletty ja 40 prosentilla ihmisistä ei ole kansallisuutta tai kansalaisoikeuksia. Tässä toisin sanoen murtovaras yrittää vakuuttaa muille, että ryöstöstä on syytettävä talon isäntää.
Äänestämme päätöslauselmaesitystä vastaan ja ilmaisemme solidaarisuutemme Valko-Venäjän kansaa kohtaan sen pyrkimyksissä torjua imperialistinen sekaantuminen ja päättää itse tulevaisuudestaan.
Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Tuin äänestyksessä kollegani, Heinz Kindermannin laatimaa erittäin mielenkiintoista mietintöä, joka koskee Euroopan unionin metsästrategian toteuttamista.
Tällä hetkellä eurooppalaisissa julkisissa politiikoissa on hyvin riittämättömästi otettu huomioon se, kuinka metsillä ja puulla voidaan vaikuttaa prosessiin, jolla vaurautta ja sosiaalista edistystä luodaan ympäristöystävällisesti. Euroopan unionin on aika tukea merkittävästi hankkeita, jotka perustuvat metsä- ja puualaan kullakin maantieteellisellä alueella. Metsästrategia on yhdistettävä maaseudun kehittämiseen, ja tältä osin olen pahoillani siitä, että vuoristoalueisiin ei ole kiinnitetty erityistä huomiota. Samoin – ja tämä liittyy Lissabonin strategiaan – unionin on panostettava enemmän sellaisten tutkimusohjelmien tukemiseen, jotka liittyvät puun käyttöön esimerkiksi rakennus- ja energia-aloilla.
Metsien, kulutusalueiden sekä tie-, rautatie- ja merikuljetusinfrastruktuurien välisen johdonmukaisuuden kehittämiseksi on lisäksi laadittava toimenpiteitä edeltävä selvitys puun – joka on raskas tuote – kuljetuksesta.
Glyn Ford (PSE), kirjallinen. (EN) Suhtaudun myönteisesti Kindermannin laatimaan EU:n metsästrategiaa koskevaan mietintöön, koska – vaikka metsätaloutta ei perussopimuksissa tosiasiallisesti käsitellä – tarvitsemme sellaista kestävää metsänhoitoa koskevaa EU:n toimintaohjelmaa, jolla luodaan johdonmukainen kehys metsään liittyvien toimien täytäntöönpanolle ja jonka tarkoituksena on koordinoida yhteisön toimia ja jäsenvaltioiden metsäpolitiikkaa ja joka laaditaan tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja monien eri asianomaisten sidosryhmien kanssa.
Koska asun yhdessä Englannin viimeisistä jäljellä olevista merkittävistä tammimetsistä, olen sangen tietoinen kestävän metsänhoidon tarpeellisuudesta. Metsillä on monia eri tehtäviä. Deanin metsä on kaunis ympäristö ja luontotyyppi, ja se tarjoaa mahdollisuuksia virkistäytymiseen ja matkailuun sekä työntekoon ja elinkeinoelämää varten, ja lisäksi se on paikka, jossa ihmiset voivat asua. Tästä huolimatta nämä moninaiset tehtävät eivät suurimmassa osassa tapauksista näy asianomaisten alueiden talouselämässä tai näiden alueiden asukkaiden tuloissa, kun mittapuuna käytetään kyseisten tehtävien tarjoamia mahdollisuuksia. Maaseudun kehittämispolitiikka on tärkein väline yhteisön tasoisen metsästrategian täytäntöön panemiseksi, ja tälle annan tukeni.
Hélène Goudin, Nils Lundgren ja Lars Wohlin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Olemme sitä mieltä, että EU ei saa kehittää yhteistä metsäpolitiikkaa. Tämä politiikan ala on tärkeä kansallinen kysymys. Toivoimme, että Euroopan parlamentti olisi tuonut julki, että tavoitteena on metsäpolitiikan pysyminen kansallisessa päätösvallassa. Saimme tälle kannalle jossakin määrin vastakaikua ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa käydyissä keskusteluissa. Valitettavasti Euroopan parlamentin enemmistö on tavanomaisen suuruudenhulluutensa vallassa laatinut mietinnön, josta seuraa esimerkiksi se, että alakohtaisilla yhteisön politiikoilla ja Lissabonin strategialla on monipuolisia metsiin kohdistuvia vaikutuksia. Lisäksi mietinnössä kehotetaan teettämään "objektiivinen selvitys mahdollisuuksista luoda metsäalalle oma oikeusperusta" Euroopan unionin perussopimuksissa.
Haluamme ehdottomasti irtisanoutua tällaisista painotuksista Euroopan parlamentin poliittisissa kannanotoissa. On kerta kaikkiaan tehtävä selväksi, että metsäpolitiikka on vain ja ainoastaan kansallisessa päätösvallassa. Emme voi äänestää sellaisen mietinnön puolesta, johon sisältyy enemmän tai vähemmän peitelty pyrkimys ottaa käyttöön EU:n tasoinen metsäpolitiikka, jota harjoitetaan EU:n talousarviosta saatavin määrärahoin.
Jean-Claude Martinez (NI), kirjallinen. – (FR) Oli jo korkea aika laatia metsästrategia erityisesti Ranskassa, joka pystyi 2000-luvulla luomaan yhden Euroopan kauneimmista metsistä Landesin alueelle ja joka ei ole sen jälkeen kyennyt hoitamaan metsäänsä kaupallisesti.
Se, että näemme tulipalojen tuhoavan metsämme Portugalissa, Ranskassa ja Espanjassa ja että teollisuuspuun ja paperikuidun saantimme riippuu Indonesiasta ja Brasiliasta – vaikka samalla valitamme metsien häviämistä ja siihen liittyviä ilmastollisia ja biologisia katastrofeja – on meille muistutus kokonaisvaltaisen poliittisen reagoinnin tarpeellisuudesta. Tarvitaan tahtoa luoda merkittävä puusektori Eurooppaan ja etenkin Ranskaan. Tämä edellyttää etuoikeutettuja investointeja ja koulutettuja ammattilaisia, jotka eivät ole epäedullisessa asemassa, sekä pitkän aikavälin poliittista näkemystä ja viisasta verotusstrategiaa.
Puhemies. Äänestysselitykset ovat päättyneet.
8. Äänestymiskäyttäytymistä koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja
9. Ulkomaisia osakkuus- ja tytäryhtiöitä koskevat tilastot (keskustelu)
Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu Enrico Lettan laatimasta talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnöstä (A6-0332/2005) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi ulkomaisten osakkuus- ja tytäryhtiöiden rakennetta ja toimintaa koskevista yhteisön tilastoista (KOM(2005) 088 C6-0084/2005 – 2005/0016(COD)).
Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin ensiksi kiittää esittelijä Lettaa ja kaikkia talous- ja raha-asioiden valiokunnan jäseniä erinomaisesta työstä, jota he ovat tehneet näitä tilastoja koskevan asetusehdotuksen eteen.
Haluaisin erityisesti korostaa, että parlamentti on painottanut työssään sitä, että asetuksessa tarkoitetut tiedot on saatava käyttöön mahdollisimman pian. Minun ei tarvitse muistuttaa, että suorimmat kilpailijamme, Yhdysvallat ja Japani, ovat saaneet yksityiskohtaisia tietoja yritystensä ulkomaan investoinneista yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Näiden kahden maan hallitukset ja talouden toimijat ovat siis selvästi etulyöntiasemassa Euroopan unioniin verrattuna, kun ne laativat strategioitaan ja kauppapolitiikkaansa.
Komissiosta olisi näin ollen erittäin toivottavaa, että parlamentti ja neuvosto pääsisivät asetusehdotuksesta yhteisymmärrykseen jo ensimmäisessä käsittelyssä, jotta kyseisten tietojen kerääminen voisi alkaa jo tänä vuonna. Käsittääkseni molemmat toimielimet ovat hyvin lähellä yhteisymmärrystä, ja toivomme sen syntyvän mahdollisimman pian.
Kuten totesin, asetuksella korjataan yhteisön tilastoissa olevaa puutetta, jonka takia olemme epäedullisessa asemassa. Tällä hetkellä meillä on vain tietoja, joita muutamat jäsenvaltiot keräävät vapaaehtoisesti joko talouden rakennetilastojen yhteydessä tai kootessaan maksutasetilastoja. Ei kuitenkaan ole mahdollista laskea 25 jäsenvaltion Euroopan unionin aggregaatteja, sillä käytetyt menetelmät ja kerätyt tiedot ovat erilaisia.
Sisämarkkinoiden loppuun saattamisen merkitystä ei tarvinne korostaa, kuten ei tarvinne korostaa sitäkään, miten tärkeitä meille kaikille ovat Lissabonin strategia, sen kasvu- ja työllisyystavoitteet ja päämäärä, jonka mukaan Euroopan unionista on tehtävä investointeja houkutteleva ja yritystoiminnalle suotuisa alue. Lisäksi tänä vuonna nähdään erityisen selvästi, miten tärkeää on puolustaa Euroopan unionin etuja monenvälisissä kauppaneuvotteluissa.
Tiedot, joita asetuksen nojalla on tarkoitus kerätä, ovat erittäin tärkeitä kaikilta näiltä kannoilta. Hyvät parlamentin jäsenet, viime kädessähän on kyse tilastoista, joita tarvitaan Euroopan unionin alueen yritysten ja talouden toimijoiden dynaamisuuden, elinvoimaisuuden ja kilpailukyvyn lisäämiseksi.
Tältä osin komissio on sitä mieltä, että tarkistukset, joita parlamentin jäsenet ovat esittäneet, joista he ovat keskustelleet ja joiden tarkoituksena on nopeuttaa näiden tietojen keruun toteuttamista, ovat erinomainen pohja kompromissiin pääsemiselle ensimmäisessä käsittelyssä.
Samasta syystä komissio on kuitenkin sitä mieltä, ettei ole tarpeen säilyttää tarkistuksia, jotka koskevat parlamentin asemaa asetuksen täytäntöönpanossa. Asetus on luonteeltaan hyvin tekninen, joten tällaisella tarkistuksella olisi vain suhteellisen vähän lisäarvoa, mutta sen sijaan se estäisi lähes varmasti yhteisymmärryksen saavuttamisen neuvoston kanssa ensimmäisessä käsittelyssä. Tarkoitan tietenkin tarkistuksia 1, 2 ja 9, joiden tarkoituksena on ulottaa rahoituspalvelulainsäädäntöön liittyvät niin kutsutut Lamfalussy-menetelmät koskemaan myös tilastotietojen keruuta.
Parlamentin jäsenillä, etenkin rahoituspalveludirektiivejä koskevista neuvotteluista vastaavan talous- ja raha-asioiden valiokunnan jäsenillä, on erinomainen mahdollisuus arvioida näiden kahden alan välisiä eroja. Muistatte varmaan rahoituspalveluja koskevan lainsäädännön toteuttamisen eri tasot sekä syyt, jotka eroavat hyvin paljon tämän päivän keskustelunaiheeseen liittyvistä syistä ja joiden vuoksi komissio katsoi, että joillakin tasoilla parlamentille oli tarpeen antaa enemmän valvontavaltaa kuin sille komiteamenettelyn nykyisten sääntöjen mukaan kuuluisi.
Ennen kuin päätän puheeni, haluan kuitenkin painottaa parlamentin jäsenille kahta asiaa ja toivon, että harkitsette kantaanne tarkistuksiin 1, 2 ja 9.
Ensinnäkin on otettava huomioon toimielinten välinen sopimus siitä, että kunhan koetutkimusten tulokset on saatu, tietojenkeruuta koskevat lopulliset parametrit määritetään yhteispäätösmenettelyä käyttäen. Näin parlamentti pystyy käyttämään yhdessä neuvoston kanssa lainsäädäntävaltaansa täysimääräisesti asetuksen täytäntöönpanon olennaisissa näkökohdissa.
Toiseksi haluaisin tuoda esiin, että neuvoston tämän hetkinen puheenjohtajavaltio Itävalta on ilmaissut poliittisen tahtonsa päästä tyydyttävään ratkaisuun parlamentin kanssa komiteamenettelyn sääntöjen tarkistamisesta. Kuten hyvin tiedätte, näköpiirissä on ratkaisu, joka vastaa oikeudenmukaisemmin parlamentin aiheellista halua toimia täysivaltaisena lainsäätäjänä.
Arvoisa puhemies, näin ollen vaikka toistan komission olevan luonnollisesti halukas tiedottamaan parlamentille aina tyhjentävästi eri komiteoissa tehdystä työstä, toivon sen äänestystuloksen mahdollistavan asetuksen hyväksymisen ensimmäisessä käsittelyssä.
Enrico Letta (ALDE), esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluaisin kiittää komissiota ja komission jäsentä Almuniaa hänen puheestaan. Lisäksi haluan kiittää molempia toimielimiä valmisteluvaiheen aikana tehdystä arvokkaasta työstä, jonka pohjalta tätä keskustelua nyt käydään.
Direktiivi on paitsi ilmeisen tekninen, myös erittäin tärkeä. Sen laatimisen tarkoituksena on säädellä ulkomaisia osakkuus- ja tytäryhtiöitä koskevia kahdenlaisia tietoja: ulkomaisten yritysten kyseisessä maassa sijaitsevien osakkuus- ja tytäryhtiöiden liiketoimintaa koskevia tilastoja ("inward FATS"), jotka kattavat kaikki ulkomaisessa määräysvallassa olevat yritykset ja toimialat, ja kotimaisten yritysten ulkomailla sijaitsevien osakkuus- ja tytäryhtiöiden liiketoimintaa koskevia tilastoja ("outward FATS"), jotka siis kattavat ulkomailla sijaitsevat yritykset, joita valvoo Euroopan unionissa sijaitseva yritys.
Kuten komission jäsen Almunia totesi, komissio esittää pakollisen viitekehyksen perustamista ulkomailla sijaitsevien osakkuus- ja tytäryhtiöiden rakennetta ja toimintaa koskevien yhteisön tilastojen kokoamista varten.
Komission ehdotukseen sisältyy kaksi erilaista moduulia inward FATS -tietojen ja outward FATS -tietojen keräämistä varten. Inward FATS -moduuli perustuu yritystoiminnan rakennetilastoja koskevaan asetukseen, ja outward FATS -moduuli on sama, jota sovelletaan suoriin ulkomaisiin sijoituksiin maksutasetilastoista annetussa asetuksessa. Useimmat inward FATS -tilastoja koskevat säännökset olisivat pakollisia, mutta outward FATS -tilastoja koskeviin säännöksiin sisältyy vapaaehtoinen kokeilukausi, joka perustuu tiedonkeruun toteutettavuuden ja kustannusten arvioimiseksi tehtäviin koetutkimuksiin.
Komission jäsen Almunia mainitsi hetki sitten direktiivin puolesta puhuvan erittäin tärkeän seikan: Yhdysvalloilla ja Japanilla on ollut tällaisia tietoja käytössään jo yli 20 vuotta, ja tiedot ovat jopa yksityiskohtaisempia kuin tässä direktiivissä säädetään.
Komission ehdotukseen sisältyy koetutkimuksia ja komiteamenettelyjä pitkine siirtymäaikoineen. Näin Euroopan unionin poliittiset virkamiehet jäävät todennäköisesti vielä pitkäksi aikaa vaille asianmukaisia tietoja, vaikka vastaavilla tahoilla Yhdysvalloissa ja Japanissa on jo nyt paremmat tiedot niiden omien yritysten ja monikansallisten yritysten taloudellisista strategioista ja suuntauksista myös outward FATS -tilastojen alalla.
Kaikista näistä syistä olemme sitä mieltä, että komission ehdotusta on tuettava, mutta pari seikkaa on otettava huomioon. Ensinnäkään asetuksen säännöksillä ei pidä aiheuttaa ylenmääräistä byrokraattista ja taloudellista taakkaa asianomaisille yrityksille. Toiseksi asetuksen täytäntöönpano ja sitä kautta tietojen saaminen käyttöön ei saa kestää liian kauan, jotta poliittiset päätöksentekijät Euroopan unionissa pääsevät mahdollisimman nopeasti yhdenvertaiseen asemaan vastaavien yhdysvaltalaisten ja japanilaisten tahojen kanssa.
Komiteamenettelystä keskusteltiin valiokunnassamme paljon vaihtoehtoisena lainsäädäntömenettelynä outward FATS -tilastojen toteuttamisessa. Menettelyä on arvioitava hyvin huolellisesti pitäen mielessä, että yhtenäisten tilastotietojen saamiseksi pian käyttöön on tehtävä kaikki mahdollinen.
Euroopan keskuspankki ja muut elimet, jotka tarvitsevat erityisen kipeästi asianmukaisia tilastotietoja, olisi otettava mukaan yhteisten standardien laatimiseen.
Ennen tätä päivää käydyissä alustavissa keskusteluissa kävi ilmi, että parlamentin, komission ja neuvoston välillä on mielipide-eroja. Olemme aina pyrkineet pääsemään kompromissiin, jotta direktiivi saataisiin hyväksyttyä mahdollisimman pian ensimmäisessä käsittelyssä. Neuvosto ei vaikuttanut haluavan, että teksti saadaan hyväksyttyä ensimmäisessä käsittelyssä, joten parlamentin on syytä pitää mielessä komiteamenettelystä valiokunnassa käydyt keskustelut erityisesti komiteamenettelyä koskevista tarkistuksista äänestettäessä.
Kaikista näistä syistä on mielestämme hyödyllistä ja tärkeää suositella, että parlamentti äänestää direktiivin puolesta. Äänestys on tärkeä, koska sen ansiosta Euroopan unionin kansainvälisen kaupan järjestelmässä voidaan keskittyä huolellisemmin kilpailukykyä koskeviin tietoihin. Tavoitteenamme on ollut alusta alkaen, että direktiivi hyväksytään ensimmäisessä käsittelyssä. Direktiivi on luonteeltaan hyvin tekninen, ja myös sen sisältö on erittäin tärkeä. Esitän siis parlamentille, että se äänestää direktiivin puolesta mahdollisimman pian.
John Purvis, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää esittelijä Lettaa yhteistyöstä, jota teimme valmistellessamme kantaamme mietintöön.
Ryhmäni on sitoutunut kahteen pääkohtaan. Ensinnäkin näiden tilastojen keruu on äärimmäisen tärkeää ja niistä on saatava mahdollisimman kattavia mahdollisimman pian. On vaikea käsittää, kuinka kauppaneuvotteluja voitaisiin käydä mielekkäästi ilman niitä. Näin ollen paras ratkaisu on, että sekä inward FATS -tilastojen että outward FATS -tilastojen kokoaminen on pakollista. Olen hämmästynyt siitä, että muutamat jäsenvaltiot eivät ilmeisesti halua harkitakaan niiden toimittamista. Neuvosto on laatinut poikkeuksen niille jäsenvaltioille, jotka eivät ole vielä testanneet prosessia, jotta nämä vastaavat vain 6 artiklan D kohdan tilanteista. Eikö tämä riitä?
Sekä inward FATS -tilastoja että outward FATS -tilastoja olisi siis pakko kerätä, ja pakolliset koetutkimukset olisi käynnistettävä tuontien ja vientien osalta. Muussa tapauksessa jäsenvaltiot, jotka eivät tee koetutkimuksia vapaaehtoisesti, väittävät parin vuoden päästä, ettei se ole edelleenkään tarpeen, ja kieltäytyvät yhä keräämästä tietoja.
Toinen ryhmälleni tärkeä seikka on komiteamenettely, joka on otettu jälleen kerran esille. Jos parlamentin kanta tarkoittaa, että toiseen käsittelyyn on mentävä, mentäköön. Ryhmäni pitää kiinni komiteamenettelyä koskevasta kannastaan, kunnes neuvosto antaa Euroopan parlamentille vakavissaan kohtuullisia toiveita asiassa. Vielä nytkin neuvoston vakuuttava lausunto voisi riittää, jotta harkitsisimme kantaamme uudelleen.
Ryhmäni äänestää näin ollen talous- ja raha-asioiden valiokunnassa hyväksytyn tekstin puolesta.
Manuel António dos Santos, PSE-ryhmän puolesta. – (PT) Haluaisin aloittaa kiittämällä esittelijä Lettaa erinomaisesta työstä, joka huipentuu nyt käsiteltävänä olevaan mietintöön. Haluaisin kiittää myös komission jäsentä Almuniaa erittäin tarkoista selvennyksistä, joita hän antoi keskustelussa ja jotka varmasti auttavat meitä löytämään ratkaisun ajoissa ennen äänestystä, jota ei toimiteta tällä istuntojaksolla vaan seuraavalla.
Keskustelun luonteesta ja alkuperästä on sanottu jo paljon. Sen alkuperä on asetusehdotuksessa, joka koskee yhteisön tilastoja ja ulkomaisten osakkuus- ja tytäryhtiöiden rakennetta ja toimintaa. Täällä on todettu – minkä jäsen Purviskin toisti – että nämä tilastot ovat erittäin suureksi avuksi niin jäsenvaltioiden ja yhteisön päätöksentekijöille näiden laatiessa asianmukaista politiikkaa kuin yrityksille niiden arvioidessa yritysmaailman kehittymistä talouden globalisoituessa.
Vaikka ulkomaisten osakkuus- ja tytäryhtiöiden rakennetta ja toimintaa koskevia tietoja – toisin sanoen inward FATS -tilastoja – kerätään vapaaehtoisesti käytännössä kaikissa jäsenvaltioissa, mikä osoittaa yhtenäisen menettelyn olevan mahdollinen, samaa ei voida sanoa outward FATS -tilastoista, joita kerätään vain muutamissa jäsenvaltioissa.
Tiedoista on todellista hyötyä vain silloin, kun niitä saadaan koottua ripeästi ja yhdenmukaisesti ja kun tiedonkeruu on yhtenäistä. Yhteinen järjestelmä on siis laadittava mitä pikimmin.
Olen samaa mieltä komission jäsenen Almunian kanssa siitä, että ratkaisuun olisi tärkeää päästä ensimmäisessä käsittelyssä. Olen kuitenkin samaa mieltä myös jäsen Purvisin kanssa siitä, ettei olisi katastrofi, vaikkei sopua syntyisi ensimmäisessä käsittelyssä.
Vaikka monista seikoista ollaan yhtä mieltä direktiivin kiireellisyyden ja ajankohtaisuuden vuoksi, kuten kaikki puhujat ovat todenneet, asiaan liittyy näkökohtia, jotka tavallisesti puoltaisivat komiteamenettelyä yhteispäätösmenettelyn sijaan. Käytännössä näkökohdat liittyvät siihen, millainen parlamentin aseman olisi oltava kaikissa tällaisissa menettelyissä, eritoten kun on kyse rahoitusasioista.
Tämä on taattava. Minusta oli jokseenkin huojentavaa kuulla komission jäsenen Almunian puhuvan muutoksista, joita komiteamenettelyyn on suunnitteilla, jotta parlamentin aseman tärkeys päätöksenteossa ja toteuttamisen valvonnassa otetaan huomioon. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei tätä ole täysin taattu. Toistaisin näin ollen, ettei olisi kovin vakavaa vaikkei yhteisymmärrykseen päästäisi ensimmäisessä käsittelyssä, sillä kaikkein tärkeintä on löytää järkevä, läpikotaisin loppuun asti ajateltu yhteinen pohja, jonka avulla kyseinen asetus saadaan pantua täytäntöön tehokkaasti.
Lisäksi mainittiin, että on pakko tehdä parannuksia, minkä ryhmäni hyväksyy täysin. Tältä osin mitään vaikeuksia ei synny sen enempää neuvoston kuin komissionkaan kanssa, olipa kyse koetutkimuksista, sääntelyjaksoista tai tietojen saantia koskevien määräaikojen noudattamisesta.
Minusta kaikki, mikä auttaa tekemään koehankkeista pakollisia, poistamaan koehankkeista pakolliset loppuyhteenvedot sekä lyhentämään poikkeusten soveltamisaikoja ja lopullisten tietojen antamista koskevia määräaikoja, on erittäin tärkeää.
Annamme näin ollen tukemme esittelijän ehdotuksille, joiden merkitys perustuu siihen, että niissä puututaan juuri näihin asioihin.
Ryhmäni on erittäin halukas käyttämään ennen lopullista äänestystä jäljellä olevan ajan yhteisymmärryksen etsintään kahdenvälisissä neuvotteluissa, jotta mietintö voitaisiin hyväksyä ensimmäisessä käsittelyssä. Toistan kuitenkin, että vaikkei tässä onnistuttaisi, en usko sen aiheuttavan ylitsepääsemättömiä esteitä.
Toivomme myös, että neuvosto, joka on vaikuttanut meistä ajoittain prosessin kuluessa liian sisäänpäin kääntyneeltä, toimii avoimemmin – samalla tavalla avoimesti kuin komission jäsen Almunia, joka puhui niin sovittelevasti ja vakuuttavasti.
Haluaisin päättää puheeni kiittämällä jälleen esittelijää. Talous- ja raha-asioiden valiokunnassa käyty keskustelu oli erittäin mielenkiintoinen. Mietintö hyväksyttiin yksimielisesti, joten olen varma, että ongelmaan löydetään asianmukainen ratkaisu yhdessä neuvoston ja komission kanssa.
Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, haluan vain kiittää esittelijä Lettaa, jäsen Purvisia ja jäsen dos Santosia vielä kerran heidän puheenvuoroistaan ja heidän halustaan tehdä yhteistyötä, jotta päästäisiin siihen, johon uskoakseni haluamme kaikki päästä, eli käymään neuvotteluja, joiden tuloksena asetus hyväksytään ripeästi syistä, joista olemme kaikki samaa mieltä: Euroopan unionin toimielinten on tärkeää saada käyttöönsä monenvälisissä kauppaneuvotteluissa ja muita strategioita laadittaessa tiedot, joita meillä ei nykyisin ole mutta joita kilpailijamme ovat käyttäneet jo jonkin aikaa.
Kaikki meistä mainitsivat komiteamenettelyä koskevat ongelmat. Haluaisin toistaa saman, minkä totesin ensimmäisessä puheenvuorossani: toivomme, että puheenjohtajavaltio Itävallan työn avulla päästään tällä puolivuotiskaudella meille kaikille sopivaan ja meitä kaikkia tyydyttävään ratkaisuun. Toteankin jälleen kerran, että komissio on halukas ottamaan nykyiset hankaluudet huomioon, kunnes lopulliseen yhteisymmärrykseen päästään. Pyydän kuitenkin samalla, ettei näiden ongelmien anneta estää asetuksen ripeää hyväksymistä – jo ensimmäisessä käsittelyssä, mikäli mahdollista.
Puhemies. Keskustelu on päättynyt.
Äänestys toimitetaan seuraavalla istuntojaksolla.
(Istunto keskeytettiin klo 13.00 ja sitä jatkettiin klo 15.00.)
Puhetta ryhtyi johtamaan varapuhemies MAURO
10. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja
11. Ilmoitus neuvoston toimittamista yhteisistä kannoista: ks. pöytäkirja
12. Kansainvälisen valuuttarahaston toiminnan strateginen tarkistaminen (keskustelu)
Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Hamonin laatima talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietintö (A6-0022/2006) Kansainvälisen valuuttarahaston toiminnan strategisesta tarkistamisesta (2005/2121(INI).
Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tänään parlamentin keskusteltavana oleva mietintö, jonka esittelijä Hamon on laatinut ja josta talous- ja raha-asioiden valiokunnan jäsenet ovat keskustelleet, on mielestäni hyvin ajankohtainen, sillä Kansainvälisessä valuuttarahastossa keskustellaan parhaillaan strategisesta tarkistamisesta sen toimitusjohtajan esittämän asiakirjan pohjalta.
Kuten tiedätte, komissiolla ei ole suoraa eikä virallista edustusta Kansainvälisessä valuuttarahastossa, kuten ei ole Euroopan unionillakaan. Sen sijaan jäsenvaltioilla on. On syytä pitää mielessä, että Euroopan unionin jäsenvaltiot, jotka ovat edustettuina tässä parlamentissa, muodostavat yli 30 prosenttia Kansainvälisen valuuttarahaston osakkaista.
Minusta onkin erittäin hyödyllistä osallistua tällä tavoin keskusteluun pohtimalla, kuinka varmistetaan maailmantalouden suurempi talous- ja rahoitusvakaus siten, että vakauden käsite kattaa myös vähiten kehittyneiden maiden kehittymisen ja köyhyyden poistamisen.
Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää ilman muuta maailmanlaajuiseen toimintaan pystyvien elimien, kuten Kansainvälisen valuuttarahaston, apua.
Analysoitaessa valuuttarahaston asemaa maailmantaloudessa 2000-luvun alussa huomio kiinnittyy ensimmäiseksi siihen, että sitä perustettaessa vuonna 1944 asetetut tavoitteet ovat edelleen olennaisia.
Vaikka tavoitteet – vakaan kansainvälisen rahatalouden edistäminen, kansainvälisen kaupan kasvun edistäminen, valuuttakurssien vakauden edistäminen ja maksutaseiden epätasapainon ehkäiseminen ja korjaaminen – ovat edelleen täysin aiheellisia, taloudellinen tilanne, jossa valuuttarahasto toimii nykypäivänä, on täysin toinen kuin kuusikymmentä vuotta sitten.
Valuuttarahasto tunnustaa tämän tietenkin strategisessa tarkistuksessaan, jossa todetaan, että globalisaatio on keskeinen haaste sen toiminnassa. Valuuttarahaston uutena lähestymistapana onkin tarkastella tärkeimpiä tehtäviään, valvontaa ja lainanantoa, globalisaation kannalta.
Tätä varten valuuttarahasto ottaa huomioon sekä riskit että mahdollisuudet. Sen strategisessa asiakirjassa tunnustetaan esimerkiksi, että pääoman vapaa liikkuminen antaa mahdollisuuden kohdentaa voimavaroja tehokkaammin. Samalla tuodaan kuitenkin esiin, että tämä lisää myös volatiliteettia ja markkinoiden äärireaktioiden riskiä kriisitilanteessa. Siinä pannaan lisäksi merkille nopean talouskasvun maiden myönteinen merkitys: niiden panos maailmantalouden voimakkaaseen kasvuun on merkittävä. Samalla huomautetaan kuitenkin, että nopean talouskasvun maiden voima hankaloittaa köyhimpien maiden nousua maailmankaupan kasvujunaan.
Komissiolla on globalisaatiosta sama näkemys kuin valuuttarahaston strategisessa asiakirjassa. Tiivis ja sujuva yhteydenpito Kansainväliseen valuuttarahastoon antaa meille tilaisuuden esittää näkemyksemme. Kuten tiedätte, teemme yhteistyötä Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa erityisesti määrittäessämme politiikkoja ja tehdessämme päätöksiä makrotaloudellisesta rahoitusavusta, jota Euroopan yhteisö antaa Länsi-Balkanin maille ja muutamille entisen Neuvostoliiton maille. Yhteisön talousarviovaroihin perustuvaan makrotaloudelliseen rahoitusapuun liittyy aina ehtoja, jotka täydentävät valuuttarahaston toimenpiteitä kyseisissä maissa.
Köyhyyden poistamisen ja kehitysavun alalla valuuttarahasto kuuluu yhdessä Maailmanpankin ja Euroopan unionin kanssa eittämättä maailman tärkeimpiin toimijoihin. Näiden instituutioiden kesken tehdäänkin tältä osin tiivistä ja tuloksellista yhteistyötä.
Kaikki nämä näkökohdat käyvät tavalla tai toisella ilmi tänään keskusteltavana olevasta mietinnöstä. Komissio onkin erittäin iloinen voidessaan ilmoittaa yhtyvänsä esittelijän esittämään kantaan, jota talous- ja raha-asioiden valiokuntakin tuki.
Mietinnössä painotetaan lisäksi, että rahoitusosuudet ja äänioikeudet olisi jaettava valuuttarahaston johtoelimissä siten, että ne vastaavat tasapuolisemmin jäsenmaiden talouksien suhteellista painoarvoa. Tällä tavoin vähiten kehittyneet maat ja erityisesti Afrikan maat saisivat enemmän painoarvoa, sillä niillä on nykyisin hyvin pienet edustus- ja rahoitusosuudet valuuttarahastossa.
Kuten valuuttarahaston asiakirjoissa todetaan, rahoitusosuuksien ja äänioikeuksien uudelleen jakaminen on osakasmaiden vastuulla ja edellyttää huomattavaa poliittista tahtoa. On ymmärrettävä, että joidenkin osuuksien kasvattaminen toisten kustannuksella saattaa hyödyttää kaikkia keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, koska sen ansiosta valuuttarahasto voi hoitaa tehtäviään tehokkaammin ja täyttää sille asetetut tavoitteet.
Arvoisa puhemies, käsittelen lopuksi euroalueen ja Euroopan unionin ulkoista edustusta talous- ja raha-asioissa. Haluaisin kiittää esittelijää ja kaikkia parlamentin jäseniä, jotka ovat ottaneet tämän kohdan mukaan keskusteltavana olevaan mietintöön. Toteaisin kuitenkin – kuten taisin todeta parlamentissa myös viime vuonna – että komissiosta olisi parempi, että euroalueen ja koko Euroopan unionin asianmukaisemman ulkoisen edustuksen tavoite muotoiltaisiin selvemmin ja suorasanaisemmin, kuten esimerkiksi ehdotetaan jäsen Purvisin jättämässä tarkistuksessa 5.
Komissio on alkanut pohtia yhdessä euroryhmän puheenjohtajiston kanssa, miten euroalueen ja lopulta koko Euroopan unionin ulkoista edustusta saataisiin tehostettua. Pyrimme tahdonvoimalla ja jalat maassa pitäen laatimaan asteittain johdonmukaisen lähestymistavan, jonka avulla pystyisimme parantamaan euroalueen jäsenten keskinäistä koordinointia, kun ne esittävät kantansa kansainvälisille rahoituslaitoksille. Lyhyellä aikavälillä tarkoituksena on eritellä näiden laitosten ohjelmissa ne kohdat, joissa jäsenvaltioiden kannat voisivat olla yhteneviä, kuten esimerkiksi talousarvion valvonta. Pitkän aikavälin tavoitteena on edelleen euroalueen yhteinen edustus valuuttarahastossa, jolloin euroalueen vaikutusvalta vastaisi rahaliiton taloudellista painoarvoa. Tämä edellyttää jäsenvaltioilta ilman muuta vankkaa poliittista tukea.
Komission mielestä parlamentti pystyy vahvistamaan ja sen täytyy vahvistaa tätä pyrkimystä merkittävästi ilmaisemalla kantansa mahdollisimman selkeästi.
Arvoisa puhemies, päätän puheenvuoroni toteamalla, että komissio on valmis tutkimaan, kuinka parlamentti voi osallistua laatimaan kantoja, joita euroalueen ja Euroopan unionin edustajien edellytetään ilmaisevan kansainvälisissä rahoituselimissä ja -laitoksissa. Asiaa on tutkittava. Ei ole helppoa löytää keinoa, mutta joka tapauksessa voin vakuuttaa kaikille parlamentin jäsenille, että olemme komission kanssa täysin valmiita tutkimaan asiaa tarkemmin, kun se teille sopii.
Benoît Hamon (PSE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä Almuniaa siitä, että hän otti niin hyvin vastaan mietintöni, joka on myös talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietintö.
Haluan korostaa yhtä tärkeää seikkaa, joka on syytä tuoda esiin: talous- ja raha-asioiden valiokunta äänesti yksimielisesti mietinnön puolesta. Haluan antaa kiitokset myös kehitysyhteistyövaliokunnan ja kansainvälisen kaupan valiokunnan ja erityisesti niiden valmistelijoiden, jäsen Wijkmanin ja jäsen Bourlangesin, työlle. He paransivat mietintöä merkittävästi. Mietintöä käsitellään nyt samaan aikaan, kun Kansainvälinen valuuttarahasto pohtii strategiaansa ja sitä, miten arvioida tehtäviensä kehittymistä, toimiensa vaikutusta ja toimintatapojaan.
Haluaisin palata siihen ilmapiiriin, jossa varjoesittelijät ja koko valiokunta työskentelivät varmistaakseen, että parlamentin mietintö on hyödyksi Kansainvälisen valuuttarahaston strategiselle tarkistamiselle ja että siinä otetaan huomioon valuuttarahaston suurimmat haasteet: ensinnäkin kysymys sen hallinnosta, toiseksi kysymys sen talousopista ja sen valintojen vaikutuksesta vuosituhannen kehitystavoitteisiin ja lopuksi yleisempi kysymys siitä, miten se vastaisuudessa valvonta- ja kriisienehkäisytehtävässään takaa globaalin makrotalouden vakauden ja rahoitusvakauden.
Hallintokysymyksen osalta haluan muistuttaa teille, että jäsenvaltiot ovat jakautuneet tällä hetkellä yhdeksään vaalipiiriin, eli Euroopan unionilla – jos nyt tässä yhteydessä voidaan puhua Euroopan unionista – ei ole yhteistä edustusta. Euroopan unionin kanta ilmaistaan siis hajautetusti näissä yhdeksässä vaalipiirissä. Samoin voidaan havaita – tätä painotetaan mietinnössäkin – että kantoja ei juurikaan koordinoida jäsenvaltioiden välillä Kansainvälisessä valuuttarahastossa. Tämän takia mietinnössä puolletaan ensinnäkin Euroopan unionin maiden välisen koordinoinnin vahvistamista ja toiseksi asteittaista etenemistä kohti koko Euroopan unionin yhteistä edustusta Kansainvälisessä valuuttarahastossa. Päämääränä on tietenkin yksi yhteinen edustuspaikka, ja sitä kohti edettäisiin euroalueen yhteisen edustuspaikan kautta.
Tällä hetkellä mietinnössä ei mainita nimenomaisesti yhteistä edustuspaikkaa. Tavoitteeksi kuitenkin asetetaan sen varmistaminen, että Euroopan unionilla on yhteinen edustus ja ääni Kansainvälisessä valuuttarahastossa. Tämä on minusta ehdottoman tärkeä tavoite. Miksi se on niin tärkeä? Siksi, että sen ansiosta Euroopan unioni saisi määrävähemmistön, jolla päätöksenteko voidaan estää – mitä sillä ei tällä hetkellä ole – eli 15 prosenttia Kansainvälisen valuuttarahaston äänistä. Ainoastaan Yhdysvalloilla on tällainen määrävähemmistö, ja mehän tiedämme, miten se voi vaikuttaa suuriin poliittisiin ja strategisiin päätöksiin, joita Kansainvälinen valuuttarahasto pystyy tekemään. Tämän on erittäin ratkaiseva asia.
Lisäisin vielä, että Euroopan unionin edustukseen tehtävien muutosten avulla saatetaan myös pystyä ratkaisemaan äänioikeuksien jakoa koskeva kysymys ja sitä kautta nopean talouskasvun maiden ja kehitysmaiden vaikutusvaltaa koskeva kysymys Kansainvälisen valuuttarahaston johtoelimessä. Nopean talouskasvun maiden edustuksen olisi mielestämme vastattava paremmin niiden taloudellista painoarvoa. Lisäksi on välttämätöntä antaa maille, joilla on suurin väestö ja pienin talous – eli kehitysmaille – paljon nykyistä suuremmat äänioikeudet yksinkertaisesti siksi, että ne ovat Kansainvälisen valuuttarahaston toimien "edunsaajia". Tämän vuoksi mietinnössä puolletaan perusäänten määrän lisäämistä. Se on joka tapauksessa yksi vaihtoehto, jota on tutkittava lähiaikoina.
Toiseksi korostamme Kansainvälisen valuuttarahaston toimien legitiimiyttä koskevaa kysymystä erityisesti, kun toimet laajenevat koko ajan. Suositamme Kansainvälisen valuuttarahaston ja sen toiminnan avoimuuden lisäämistä. Tarkoitan eritoten asiantuntijoiden palkkaamista ja tarvetta monipuolistaa osaamista, jotta suositukset saadaan mukautettua vaivattomammin moniin eri tilanteisiin sopiviksi.
Käsittelen viimeiseksi asiaa, joka on aivan yhtä hankala ja joka liittyy siihen, miten rakennesopeutuspolitiikkaa ja Kansainvälisen valuuttarahaston suosituksia voidaan arvioida usean vuoden ajalta. Nykyisin valuuttarahastoa arvostellaan paljon joidenkin sen suositusten täytäntöönpanon, makrotaloudellisten oppien ja Washingtonin konsensuksen liian tiukan soveltamisen takia. Niinpä kehotamme sitä toimimaan joustavammin ja etsimään parhaan tavan varmistaa, että paikalliset viranomaiset ja asianosaiset maat laativat köyhyyden vähentämiseen tähtääviä strategioita. Tämä on mielestämme erittäin tärkeä toimenpide.
Esitämme myös, että valuuttarahaston toimissa on toisinaan jouduttu hakoteille, mistä ovat osoituksena saavutetut tulokset, rakennesopeutussuunnitelmien sosiaaliset kustannukset ja kriisien leviäminen tai jopa uudelleen puhkeaminen. Korostamme näitä seikkoja kannustaaksemme valuuttarahastoa muuttamaan joitakin valintojaan strategisen tarkistamisen yhteydessä.
Lisäisin ja painottaisin vielä, ettemme saa pyrkiä globaalissa hallinnossa nostamaan valuuttarahaston suosituksia hiljaisen normihierarkian kärkeen sillä tekosyyllä, että ne vaikuttavat makrotalouden vakauden ja kasvupolitiikan lisäksi työmarkkinapolitiikkaan, sosiaalisten ohjelmien rahoitukseen, koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Emme saa päätyä siihen, että valuuttarahaston suositukset asetetaan normihierarkiassa kaikkien muiden kansainvälisten järjestöjen edelle jopa siinä määrin, että valuuttarahaston suositusten ja Kansainvälisen työjärjestön tai Maailman terveysjärjestön kansainvälisten sopimusten välille syntyy suoranainen ristiriita.
Lopuksi toteaisin, että toivomme Euroopan parlamentin tuntevan itsensä enemmän osalliseksi – erityisesti nyt kun suunnitteilla on Euroopan unionin yhteinen edustus – EU:n hallintovirkamiehille kuuluviin tehtäviin Kansainvälisessä valuuttarahastossa. Toivomme, että valuuttarahasto pitää yllä säännöllisiä suhteita Euroopan parlamenttiin samalla tavoin kuin Yhdysvaltain kongressiin, ja että se on toiminnastaan yhtä lailla vastuussa ja tilivelvollinen Euroopan unionin maiden kansojen edustajille.
Jean-Louis Bourlanges (ALDE), kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Arvoisa puhemies, kansainvälisen kaupan valiokunta on antanut lausunnon, joka vastaa hyvin paljon esittelijä Hamonin erinomaista mietintöä. Mielestäni niissä esitetään todella yhdenmukaisia näkemyksiä ja samanlaisia huolenaiheita.
Meillä on kolme pääasiallista huolta. Ensiksi toivomme esittelijän tavoin kaikkien kehitysyhteistyöpolitiikkojen parempaa yhtenäistämistä. Toimme esiin ristiriidan: Kansainvälinen valuuttarahasto on osa kokonaisuutta erityisine vastuutehtävineen, mutta samalla se on myös paljon enemmän kuin pelkkä osa kokonaisuutta, koska viime käden lainanantajana sillä on – kuten esittelijä Hamon juuri totesi – eräänlainen tosiasiallinen ylivoima, mikä ei ole ihan ongelmatonta. Tämän vuoksi toimintaa on pyrittävä koordinoimaan paremmin muiden kansainvälisten järjestöjen, etenkin Maailman kauppajärjestön, Kansainvälisen työjärjestön ja Maailman terveysjärjestön, kanssa. Koordinointimenetelmiä on pohdittava tarkkaan.
Toiseksi haluamme, että valtaa jaetaan uudelleen. Emme halua antaa periksi ylenpalttiselle väestömäärähuumalle, jonka takia maailmantalouden realiteetit unohtuisivat, mutta meistä nopean talouskasvun maat eivät ole tällä hetkellä asianmukaisesti edustettuina, joten valtaa täytyy jakaa kyseisille maille.
Lopuksi toteaisin, että toivomme esittelijän tavoin Euroopan unionille yhteistä ääntä ja edustusta. On todella surullista nähdä, että Euroopan unionilla, jolla on kaikkine jäsenvaltioineen lähes kaksi kertaa enemmän ääniä kuin Yhdysvalloilla, on niin vähän painoarvoa järjestössä. Voimmeko lähteä etenemään kohti yhteistä edustusta nyt heti? Todennäköisesti emme, mutta on edettävä kohti osakassopimuksiin verrattavissa olevia epävirallisia malleja ja aloitettava euroalueesta. Päämääränä on oltava, että koko Euroopan unioni käyttää yhtä yhteistä ääntä. Nämä ovat huolemme, eivätkä ne mielestäni eroa esittelijä Hamonin huolista.
John Purvis, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin aivan ensiksi kiittää esittelijä Hamonia miellyttävästä yhteistyöstä mietintöä laadittaessa. Se on ollut mielenkiintoinen ja toivoakseni lopulta myös tuloksekas esimerkki ryhmiemme välisestä yhteistyöstä.
Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä on tyytyväinen siihen, että Kansainvälinen valuuttarahasto IMF tarkistaa toimintaansa ja kehityssuuntaansa. Valuuttarahasto on hoitanut maailmantalouden kannalta merkittävää tehtäväänsä yli 60 vuotta, ja me haluamme sen jatkavan sitä. Tällöin sen on kuitenkin keskityttävä perustehtäväänsä, talouden vakauden edistämiseen ja maksutasevaikeuksista kärsivien maiden tukemiseen. Sillä on keskeinen asema maailman valuuttajärjestelmän valvonnassa ja kriisien ehkäisemisessä ja selvittämisessä. Sen valvontatehtäviä on lisättävä keskittymällä globaalin rahoituksellisen epävakauden korjaamiseen ja yksittäisten maiden neuvomiseen rahoitusvakautta, talouskasvua, valuuttakursseja ja varantojen kertymistä koskevissa asioissa, koska nämä ovat oleellisia edellytyksiä sille, että maat onnistuvat välttymään vaikeuksilta ja köyhyysloukuilta ja pääsemään niistä.
Valuuttarahastoa on arvosteltu ehdoista, joita se asettaa antaessaan lainaa taloudellisesti ahtaalla oleville maille. Olen samaa mieltä siitä, että ehdot ovat saattaneet olla ajoittain liian tiukkoja, mutta vastuunsa kantavana lainanantajana ja varojen hoitajana IMF:n on voitava asettaa ehtoja lainaa myöntäessään. Sen asettamilla vaatimuksilla on tarkoitus parantaa maan taloustilannetta avaamalla markkinat ja edistämällä järkevää talouspolitiikkaa, hyvää hallintoa ja moitteetonta varainhoitoa. Hallitukset käyttävät itse asiassa valuuttarahastoa usein syntipukkina, kun niiden on vietävä läpi epäsuosittuja uudistuksia.
Käsittelen seuraavaksi Euroopan unionin asemaa IMF:ssä. Kuten esittelijä Hamon totesi, tällä hetkellä EU on jakautunut yhdeksään vaalipiiriin – luulin niitä olevan kymmenen, mutta ehkä hän on oikeassa siinä, että niitä on yhdeksän – eikä sillä ole ollut mitään yhtenäistä kantaa IMF:n politiikkaa laadittaessa. Kaikkein ensimmäiseksi olisi siis tehostettava koordinointia. Eri vaalipiireihin kuulumisella on myös etunsa, sillä EU:lla on enemmän äänivaltaa kuin millään muulla maailman osalla ja vaalipiireissä se pystyy vaikuttamaan tehokkaammin EU:n ulkopuolisiin maihin. Tällä ei ole kuitenkaan merkitystä, jos jäsenvaltiot ovat erimielisiä. Tällä hetkellä EU:n yhteinen edustus ei ole realistinen tavoite, vaikka se onkin pitkän aikavälin päämäärä. Jo nyt voitaisiin kuitenkin saavuttaa paljon enemmän, jos jäsenvaltioiden kantoja koordinoitaisiin tehokkaammin.
Ryhmäni esittää muutamia tarkistuksia ja muutamia kohta kohdalta -äänestyksiä parantaakseen esittelijä Hamonin mietintöä, jonka toivomme voivamme hyväksyä kokonaisuudessaan.
Ieke van den Burg, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää ja muita ryhmiä hyvästä yhteistyöstä valiokunnassa. Toivon, että mietinnöstä toimitettavan äänestyksen siirtäminen tarjoaa tilaisuuden arvioida, mitkä esitetyistä tarkistuksista parantavat mietintöä ja mitkä tekevät päinvastoin. Ehkäpä tässä välillä saadaan aikaan kompromisseja.
Olen samaa mieltä siitä, että nyt on oikea hetki keskustella asiasta parlamentissa ja antaa mietintö, sillä IMF:n strateginen tarkistus on meneillään ja talous- ja rahoituskomitea on laatinut asiakirjan, josta keskustellaan talous- ja rahoitusasioiden neuvostossa. Meistäkin IMF:n tehtävä kansainvälisen rahoitusjärjestelmän vakauden ja vakavaraisuuden vahvistajana on erittäin keskeinen. Toivomme kuitenkin, että sosiaalisiin ja yleistä etua koskeviin näkökohtiin keskityttäisiin enemmän ja että ne otettaisiin laajemmin huomioon. Siksi ryhmäni esitti uudelleen joitakin aiempia tarkistuksia.
Vaalipiirejä ja yhteistä edustusta koskevassa asiassa te molemmat käsittelitte jo sitä, miten Euroopan unionin ääntä voitaisiin vahvistaa maailman muihin osiin verrattuna. Esittelijä tuntee tässä keskustelussa esittämäni huomautukset Alankomaiden ja etenkin Belgian tilanteesta. Ne kuuluvat laajempaan vaalipiiriin, ja niihin kohdistuu juuri tällaisia vaikutuksia. Minusta voisimme kuitenkin yrittää löytää hyvän muotoilun, jolla Euroopan unionin ääntä ja erityisesti kehitysmaiden ääntä voitaisiin vahvistaa tässä järjestelmässä.
Kiinnittäisimme lisäksi huomiota tarkistukseen, joka koskee avoimuutta ja vuoropuhelua kansalaisjärjestöjen kanssa. IMF:llä olisi muilta kansainvälisiltä instituutioilta – myös Euroopan investointipankiltamme – opittavaa siinä, miten sen toiminnassa voitaisiin parantaa vuoropuhelua kansalaisjärjestöjen kanssa ja niiden kuulemista. Tätä olisi tärkeää painottaa samoin kuin EU:n edustajien vastuuvelvollisuutta IMF:ssä. Euroopan parlamentilla on tässä mielestämme tehtävä tämän keskustelun jatkoksi. Toivottavasti saamme sovittua jatkon menetelmistä ja rakenteista, kuten ad hoc -työryhmästä, jota ehdotimme tarkistuksissamme.
Diamanto Manolakou, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, lukuisat rahoituskriisit, köyhien maiden määrän lisääntyminen ja niiden velkojen räjähdysmäinen kasvu osoittavat, että Kansainvälinen valuuttarahasto on imperialististen etujen pääasiallinen edistäjä. Se on kansainvälinen järjestö, joka palvelee rahavaltaa ja jota rahavalta käyttää pakottaakseen lainaa tarvitsevien maiden kansat noudattamaan sen valintoja valuutan vakaus ja tasapainoinen kehitys tekosyinään.
Kansainvälinen valuuttarahasto harjoittaa poliittista kiristystä lainaa tarvitsevia maita kohtaan asettamalla halpamaisia ehtoja, jotka liittyvät kaikkiin julkisiin politiikkoihin ja joilla leikataan julkisia menoja erityisesti koulutuksen, terveydenhuollon ja sosiaaliturvan alalta sekä kaikilta budjettitasapainoon vaikuttavilta aloilta. Sen apuun turvautuviin maihin sovellettu ankaran karuuden politiikka ja maille asetetut sosiaaliset ehdot, joita on mahdoton hyväksyä, on suunniteltu suojelemaan lainanantajia ja turvaamaan niiden pääomat, etuoikeudet ja voitot. Sosiaalisten seurausten ylenkatsominen on tyypillistä, ja ehdot saavat osakseen yleistä vastustusta ja joukkomielenosoituksia.
Strateginen tarkistaminen ei kuitenkaan johdu yleisestä vastustuksesta. Kansainvälinen valuuttarahasto hyökkää päinvastoin entistäkin ankarammin työläisten etuja vastaan, kun sen rakenteita, hallintoa ja toimintaa on tarkistettu ja aloja, joilla se toimii suoraan ja välillisesti, on mukautettu uusiin olosuhteisiin, jotka syntyivät sosialistihallintojen kumoutuessa ja imperialististen keskusten välisen uuden tasapainon ja imperialismin uusien tavoitteiden tuloksena ja joissa työntekijöitä ja vaurautta tuottavia voimavaroja käytetään entistäkin ankarammin hyväksi – Yhdistyneiden Kansankuntien suojissa tietenkin.
Euroopan unioni, toisin sanoen Eurooppaa yhdistävä rahavalta, pyrkii osallistumaan yhdessä koordinoidulla tavalla Kansainvälisen valuuttarahaston toimintaan lisätäkseen vaikutusvaltaansa ja saamaansa tuottoa, ei muuttaakseen rahaston politiikkaa, sillä se edistää vastaava politiikkaa kapitalististen rakennemuutosten ja Lissabonin strategian avulla, kansalaisten tarpeet kaupallistamalla.
Ehdotetut hallinnolliset muutokset ovat vain kosmeettisia, ja niillä yritetään peitellä totuutta. Vain kansojen taistolla imperialismia ja sen instituutioita – rahavallan valintoja – vastaan saadaan aikaan muutos, joka perustuu yhdenvertaisiin suhteisiin ja keskinäiseen hyötyyn kansalaisten hyvinvoinnin takaavan kehityksen turvaamiseksi.
Nigel Farage, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tässä keskustelussa käsitellään sitä, mistä Euroopan unionissa on pohjimmiltaan kysymys.
Yhdistyneessä kuningaskunnassa – ja varmasti monissa muissakin maissa – Euroopan unioniin liittymistä ja siihen kuulumista perustellaan edelleenkin sillä, että meillä on enemmän vaikutusvaltaa maailmassa, jos puhumme yhdellä äänellä. Kun tarkastelen WTO:ta ja kauppaneuvotteluja, joissa jo nyt yksittäiset maat eivät pysty puhumaan omasta puolestaan, mitä näen? Näen Hong Kongin huippukokouksen, joka epäonnistui joulukuussa yhdysvaltalaisten anteliaasta tarjouksesta huolimatta. Näen tilanteen, jossa maailman kolmanneksi suurin kauppamahti olisi taatusti pystynyt tekemään itsensä kannalta paljon parempaa työtä.
Ehdotus Euroopan unionin yhteisestä edustuksesta ei varmastikaan sovi Yhdistyneelle kuningaskunnalle, Tanskalle eikä Ruotsille. Emme kuulu edes euroalueeseen. Vuosi 1976, kun Yhdistynyt kuningaskunta joutui menemään hattu kourassa IMF:n puheille, on enää kaukainen muisto. Yhteinen edustus IMF:ssä ei ole talouden kannalta looginen ratkaisu – se on puhtaasti poliittinen kysymys. On kyse yksinomaan siitä, että Euroopan unionista pyritään tekemään kansainvälinen supervaltio. Kuten kuulimme parissa edellisessä puheenvuorossa, kyse on siitä, että pidämme puolemme ja asetumme yhtenäisenä ryhmänä vastustamaan Yhdysvaltoja. Samaa logiikkaa sovelletaan muuallakin, esimerkiksi Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostossa. Pohdin itsekseni – olipa kyseessä Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Saksa tai jokin muu maa – onko meillä enemmän valtaa maailmassa, jos kaikilla 25:llä on yksi yhtenäinen ääni? Vai onko meillä enemmän valtaa, jos pystymme esittämään omat näkemyksemme ja puhumaan oman kansamme puolesta? Tiedän vastauksen, mutta epäilen, että suurin osa täällä parlamentissa ei tiedä.
Peter Baco (NI). – (SK) Jo yli viisi vuotta sitten rahoitusasiantuntijat, myös osakesijoittaja George Soros, varoittivat eri maiden hallituksia ja kehottivat niitä toteuttamaan toimenpiteitä rahoitusmarkkinoiden vakauden ja avoimuuden varmistamiseksi.
Ehdotetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa Kansainvälisen valuuttarahaston toiminnan strategisesta tarkistamisesta osutaan näin ollen oikeaan korostettaessa tämän kansainvälisen instituution asemaa rahoitusvakauden turvaajana. Päätöslauselmaesityksessä tuodaan samoin aiheellisesti esiin, ettei tätä tehtävää ole toteutettu täysimääräisesti, sillä rahoitusmarkkinoiden standardointiprosessia ei ole valvottu avoimesti eikä yleisesti. Kun Kansainvälinen valuuttarahasto toteuttaa tämän tehtävän täysin, sillä on epäilemättä myönteinen vaikutus rahoitusmarkkinoiden vakauteen.
Rahoitusmarkkinoiden paineet kasvavat myös jatkuvasti lisääntyvän johdannaiskaupan takia, jossa Amerikan yhdysvalloilla on johtava asema. Johdannaiskaupan määrä on ylittänyt jo kauan sitten moninkertaisesti todellisen rahan siirtojen määrän. Johdannaiskaupan kehittymisestä voi näin ollen muodostua maailman rahoitusmarkkinoiden ja koko maailmantalouden aikapommi, ja mielestäni tälle asialle olisi annettava paljon enemmän painoarvoa mietinnössämme. Kannatan näin ollen esittelijä Hamonin esittämää päätöslauselmaa. Haluaisin myös esittää kiitokset hänen työstään.
Cristóbal Montoro Romero (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ensinnäkin mietintö on nyt erittäin ajankohtainen, sillä Kansainvälinen valuuttarahasto ja muut monenväliset elimet ovat toimineet jo useampia vuosia ja säädelleet maailmantaloutta koskevia edellytyksiä.
Tämä on mielestäni menestystarina. Hyvät kollegat, Kansainvälisen valuuttarahaston toiminta on ollut kohtalaisen menestyksekästä, mutta menestyksekästä joka tapauksessa. Valuuttarahaston avulla on selvitty niin teollisuusmaita kuin kehitysmaita koetelleista maailmanlaajuisista kriiseistä.
Kansainvälisen valuuttarahaston on ehdottoman tärkeää korostaa makrotalouden vakautta, jotta edistetään kaikille yhdenvertaisia mahdollisuuksia talouskehitykseen. Kehitysmaiden talouskehityksen katsotaan nykyään olennaisesti perustuvan tasapainoiseen maksutaseeseen, inflaation kurissapitoon ja talousarvion tasapainoon. Julkistalouden tasapaino on ratkaiseva, sillä se herättää luottamusta ja valtio voi viime kädessä sen ansiosta kehittyä ja tuottaa enemmän hyvinvointia ja edistää siten talouskasvua. Tältä kannalta katsottuna vakautta on korostettava mietinnössä selkeästi.
Ei pidä unohtaa nykyisiä Euroopan unionin osallistumiseen liittyviä koordinointiongelmia. Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä on tietenkin pyrittävä kohti yhtä yhteistä ääntä valuuttarahastossa ja muissa maailman taloutta säätelevissä monenvälisissä elimissä, mutta meidän on edettävä varovasti ja nöyrästi, kuten jäsen Purvis totesi. On pidettävä mielessä, että tällä hetkellä toimimme siltä pohjalta, että maamme ovat edustettuina eri ryhmissä.
Lisäksi on tärkeää edetä rinta rinnan monien Keski-Amerikan ja Latinalaisen Amerikan maiden kanssa – kuten Espanja tekee – jotta voimme ottaa laajemmin huomioon niinkin tärkeän alueen kuin Latinalaisen Amerikan talouskehityksen. Näin varmistetaan, että kehitys on tasapainoista maailmassa, ja taataan kehitys ja yhdenvertaiset mahdollisuudet Latinalaisen Amerikan maille.
Mietintö tarjoaakin parlamentille tilaisuuden ilmaista kantansa, ja toivon meidän pyrkivän saavuttamaan mahdollisimman laajan yhteisymmärryksen. Toivon myös, että mietinnöstä on hyötyä määritettäessä monenvälisten elinten asemaa nykytaloudessa.
Manuel António dos Santos (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluaisin esittää useita kysymyksiä tästä mietinnöstä. Monia niistä on kuitenkin jo käsitelty, joten otan esille vain kaksi.
Haluan muistuttaa parlamentille, että se antoi 12. huhtikuuta 2005 tärkeän päätöslauselman, jossa määritettiin EU:n asema vuosituhannen kehitystavoitteiden toteuttamisessa. EU:n sitoutumista köyhyyden poistamiseen on toistettu lukemattomia kertoja, mikä on johdonmukaista ja antaa todellista sisältöä globaaliin kehitykseen tähtääville toimenpiteille.
Esittelijä Hamonin laatimaa oma-aloitteista mietintöä olisi tarkasteltava juuri tästä näkökulmasta. Mietintöä on syytä kiittää siihen sisältyvistä tiedoista ja siinä ehdotetuista ratkaisuista Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n kauan kaivattuun strategiseen uudistukseen.
Kehitystavoitteita koskevien, kansainvälistä yhteisöä askarruttavien seikkojen ja sitoumusten tulisi kuulua myös IMF:lle, ainakin toteutuksen osalta. IMF:n on myös perusteellisesti muutettava velkaantuneisiin maihin kohdistuvia toimiaan, jos se aikoo pyrkiä näihin tavoitteisiin kaikin käytössään olevin keinoin.
Riippumatta siitä, minkälainen kuva IMF:stä on muodostunut sen jälkeen, kun se perustettiin vuonna 1944, on kiistatta selvää, että se on joutunut legitiimiyskriisiin, joka liittyy ensinnäkin sen suositusten luonteeseen ja soveltamisalaan ja rakennesopeutustoimenpiteisiin sekä toiseksi äänioikeuksien jakamiseen ja nopean talouskasvun maiden ja kehitysmaiden mitättömän vähäiseen edustukseen.
Tästä pääsenkin toiseen kysymykseen, joka koskee eurooppalaista ulottuvuutta. Minulla on tässä asiassa toiveet korkealla. Ymmärrän kyllä täällä mainitut hankaluudet, joita yhteisen edustuksen ja yhden edustuspaikan välitön perustaminen aiheuttaisi, mutta kannatan vankasti yhteistä edustusta ja yhtä edustuspaikkaa. Tämä on poliittinen ongelma, kuten eräs minua ennen puhunut parlamentin jäsen totesi minulle kriittiseen äänensävyyn. Itse asiassa kyse on valinnoista ja EU:n sisäisestä poliittisesta ongelmasta.
Nimenomaan EU:n on soviteltava ja koordinoitava, jos se aikoo ansaita itselleen yhden yhteisen edustuksen IMF:ssä.
Yksi asia on vuoren varma: yksi, yhtenäinen ja kuuluva Euroopan unionin ääni IMF:ssä on ehdoton edellytys aidolle yhteistyöpolitiikalle.
Tämä on myös esittelijä Hamonin sanoma, ja tuen häntä täysin.
Jonas Sjöstedt (GUE/NGL). – (SV) Arvoisa puhemies, haluaisin ensiksi kiittää esittelijää kaikkiaan rakentavasta mietinnöstä. Yhdyn suurimpaan osaan siinä esitetyistä näkemyksistä. Mietinnössä arvostellaan tahdikkaasti mutta kuitenkin selvästi Kansainvälisen valuuttarahaston rakenneohjelmaa ja lainaa ottaville maille asetettuja ehtoja. Kritiikki on tärkeää, sillä valuuttarahaston politiikka on itse asiassa pahentanut köyhyyttä ja lisännyt sosiaalisia ongelmia monissa maissa. Näin ollen on erittäin tärkeää, että mietinnössä esitetyt seikat eli köyhyyden torjunta ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen tarve kirjataan IMF:n politiikan hallitseviksi tavoitteiksi. Pitkällä aikavälillä tällaisen instituution pitäisi eittämättä olla osa YK-järjestelmää ja yhtenäistä kehityspolitiikkaa.
Minäkin arvostelen IMF:ää demokratiavajeesta. Tässä on olennaista, että kehitysmaille annetaan enemmän valtaa. Ehkäpä kaikkein tärkeintä on, että niille on annettava oikeudenmukaisempi ääniosuus, kun päätöksiä tehdään. Demokratisoinnin on kuitenkin tarkoitettava myös sitä, että kehitysmaan edustajalle voidaan antaa toimitusjohtajan paikka. Toimen ei pitäisi mennä automaattisesti rikkaan maan edustajalle. Myös EU:n sisäistä demokraattista valvontaa olisi lisättävä, mutta se olisi annettava jäsenvaltioiden parlamenttien vastuulle. Minusta ei olisi reilua siirtää IMF:n politiikkaa koskevaa valtaa EU:n toimielimille, joten vastustan tarkistusta 5. Minusta Maailman kauppajärjestössä harjoitettu politiikka on järkyttävä esimerkki EU:n toiminnan demokraattisen valvonnan puutteesta.
Jo monia vuosia on ollut tapana luottaa sokeasti sääntelyn purkamiseen ja vapaaseen valuuttakeinotteluun. Suurin osa rahansiirroista on nykyisin puhdasta keinottelua. Jos makrotalous aiotaan saada vakaaksi, tätä suuntausta vastaan on suojauduttava sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.
Jätimme oman tarkistuksemme, joka vastaa nähdäkseni vaatimuksia demokratian lisäämisestä IMF:ssä ja jolla haluamme lisätä valvontaa. Toivottavasti se hyväksytään. Aiomme äänestää Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän ehdotusta vastaan mutta lähes kaikkien Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän ehdotusten puolesta.
Ryszard Czarnecki (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, yleensä emme sano asioita suoraan täällä parlamentissa. Käytämme mieluummin kiertoilmaisuja ja kaartelemme asiaa diplomaattisesti, mutta tänään yritän puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Käsiteltävänä oleva mietintö on käytännössä Kansainvälistä valuuttarahastoa koskeva murska-arvostelu.
Nyt Euroopan parlamentilla on tilaisuus todeta se, mistä valuuttarahaston arvostelijat ovat jo vuosia puhuneet. Mietinnössä todetaan aiheellisesti, että "Kansainvälisen valuuttarahaston toteuttamalla vakautuspolitiikalla ei ole aina saavutettu odotettuja tavoitteita ja että liian voimakas talouksien vakauttaminen on omiaan aiheuttamaan haitallisia sosiaalisia muutoksia". Olemme samaa mieltä myös siitä, että – lainaan mietintöä – "[ohjelmien] seurantaan on sovellettava avointa demokraattista valvontaa".
Valuuttarahasto toimii joskus kuin viidakossa, jonka lait se on tosin itse laatinut.
Tukea saadakseen kehitysmaiden on täytettävä ehtoja, joiden määrä on lisääntynyt vuosi vuodelta. Esimerkkinä on järjetön tilanne, johon Saharan eteläpuolisen Afrikan maat ovat joutuneet: niiden on täytettävä keskimäärin 114 ehtoa rahoitusta saadakseen.
Esittelijä korosti aiheellisesti uusien rahoitusvälineiden laatimisen tarvetta. Valuuttarahastolla on liian monta ensisijaista tehtävää, kun on kyse köyhimpien maiden velkavähennyksistä. IMF:n on palattava alkuperäiseen tehtäväänsä. Sen päätehtävänä oli globaalien valuuttakurssien vakaus, ja näin pitäisi olla nytkin, kuten edellinen puhuja hetki sitten totesi.
Esittelijä Hamon on oikeassa todetessaan mietinnössä, ettei valuuttarahaston hallintoa ole muutettu merkittävästi, vaikka sen tehtäviä on lisätty. Meillä on näin ollen oikeus vaatia valuuttarahaston legitiimiyden lisäämistä.
Esittelijä toteaa aivan oikein, ettei valuuttarahastossa – lainaan mietintöä – "ole aina kyetty estämään kriisien leviämistä".
Yhdymme täysin valuuttarahastoa kohtaan esitettyyn arvosteluun. Meidänkään mielestämme sen politiikassa ei oteta huomioon, ettei inflaatio ole kehitysmaiden talouden ainoa ongelma ja että rahaston olisi keskityttävä makrotalouden vakauden ja kestävän kasvun saavuttamiseen. Lopuksi ilmoitan, että olemme tyytyväisiä mietinnössä esitettyihin johtopäätöksiin, kuten siihen, ettei makrotalouden vakaus ole ristiriidassa kasvun tasaisen jakautumisen kanssa.
Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin vain vielä kerran kiittää esittelijää ja valiokuntien jäseniä, jotka ovat osallistuneet mietinnön laatimiseen. Kuten totesin alkupuheenvuorossani, mietintö vaikuttaa minusta erittäin hyödylliseltä.
Korostaisin uusia rahoitusosuuksia koskevan, meneillään olevan keskustelun tärkeyttä. Keskustelu saadaan toivon mukaan päätökseen valuuttarahaston yleiskokouksessa syyskuussa Singaporessa. Uudet rahoitusosuudet liittyvät puolestaan äänioikeuksien uudelleen jakamiseen ja sitä kautta rahaston hallintoon, jota voidaan kyllä parantaa.
Mielestäni Euroopan unionissa on tärkeää laatia yhteistyössä selkeä yhteinen näkemys valuuttarahaston hallinnon parantamisesta ja eri valtioiden edustuksista rahaston johtoelimissä oikeudenmukaisin perustein.
Lähes kaikki teistä lienevät kanssani samaa mieltä siitä, että on syytä korostaa, miten tärkeää on tehostaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välistä koordinointia, jotta niiden valuuttarahastossa esittämät kannat saadaan yhtenäistettyä.
Jos haluamme lisätä talouspolitiikkojen koordinointia, jos haluamme syventää eri jäsenvaltioiden integroitumista sisämarkkinoihin ja talous- ja rahaliittoon ja jos haluamme, että Euroopan unionin ulkoisella vaikutusvallalla on myös taloudellinen ulottuvuus, on tärkeää, että tämä Euroopan unionin ulkoinen taloudellinen ulottuvuus näkyy myös valuuttarahaston päätöksissä ja keskusteluissa.
Uskon Euroopan parlamentin aseman suhteessa valuuttarahastoon kehittyvän, kun Euroopan unionin maiden kantoja koordinoidaan tehokkaammin rahaston elimissä, kunnes Euroopan unionin yhteisen valuutan käyttöön ottaneilla mailla on yhteinen ääni ja edustus valuuttarahastossa. Olen vakuuttunut siitä, että tähän päästään, joskaan se ei onnistu lyhyellä aikavälillä. Se ei tapahdu tänään eikä huomenna, mutta kehitys kulkee mielestäni vääjäämättä ja toivotulla tavalla juuri tähän suuntaan.
Lopuksi lisäisin, että olen samaa mieltä toteamuksesta, jonka mukaan valuuttarahaston toiminnan on oltava yhtenäistä niiden strategioiden kanssa, joita muut monenväliset järjestöt, eritoten Yhdistyneiden Kansankuntien järjestelmään kuuluvat järjestöt, laativat muilla aloilla.
Meidän on mielestäni oltava tyytyväisiä siihen, että valuuttarahasto osallistuu ja on sitoutunut vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen. Tavoitteiden saavuttaminen on yksi kansainvälisen yhteisön keskeisistä tavoitteista. Uskon, että rahaston osallisuus ja sitoutuminen, joita olisi ollut ehkä hankala kuvitella vielä viisitoista vuotta sitten, on tänään täyttä totta.
Puhemies. Keskustelu on päättynyt.
Äänestys toimitetaan maaliskuun istuntojaksolla.
Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)
Lars Wohlin (IND/DEM). – (SV) IMF:n johtokuntaan kuuluu 25 jäsentä, joista jokainen edustaa yksittäistä maata tai maaryhmää. EU-maat ovat edustettuina yksittäin tai yhdeksän eri ryhmän jäseninä.
Pohjoismaiseen ryhmään kuuluvat Pohjoismaat ja Baltian maat, ja siihen kuuluvat näin ollen esimerkiksi Norja ja Islanti, jotka eivät ole EU:n jäsenvaltioita.
IMF:n asema on muuttunut siitä, kun järjestö perustettiin välittömästi toisen maailmansodan jälkeen. Kiinteiden valuuttakurssien järjestelmässä sen päätehtävänä oli alusta alkaen auttaa tilapäisesti maksutasevaikeuksiin joutuneita maita rahoittamalla vaihtotaseen vajeita ja tarkistaa, että asianomaiset maat huolehtivat hyvin taloudestaan. Lisäksi oli tärkeää, etteivät maat devalvoineet valuuttaansa kilpailukykynsä lisäämiseksi. Nykyään euromailla, joilla on Euroopan keskuspankki tukenaan, on suunnilleen sama tehtävä kuin IMF:llä. Euromailla on kiinteä valuuttakurssi. Rahoitusvaikeuksiin joutuville euromaille mahdollisesti annettavat pehmeäehtoiset luotot käsitellään euromaiden ryhmässä.
Euroalueen ulkopuolisilla mailla on vaihtuvat valuuttakurssit, eivätkä ne näin ollen joudu maksutasevaikeuksiin. Ne voivat myös valvoa velkasuhdettaan paremmin. Euromaat voisivat luonnostaan muodostaa yhteisen ryhmän, jolla olisi yksi edustuspaikka IMF:ssä. Euroalueen ulkopuolisten EU-maiden ei pitäisi kuulua tähän ryhmään. Ruotsilla ei ole mitään syytä olla osa yhteistä EU-ryhmää. Jos se olisi osa ryhmää, se menettäisi kykynsä vaikuttaa tehokkaasti IMF:n ja kehitysmaiden välisiin suhteisiin.
13. Valiokuntien ja valtuuskuntien kokoonpanot: ks. pöytäkirja
14. Keskustelut ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista (työjärjestyksen 115 artikla) (keskustelu)
Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu kuudesta päätöslauselmaesityksestä armenialaisesta kulttuuriperinnöstä Azerbaidžanissa.
Justas Vincas Paleckis (PSE), esittäjä. (LT) Surullista kyllä kulttuurimonumenttien tuhoaminen on monissa maailmankolkissa yleensä kansan tuhoamisen loppu- tai alkusoittoa. Kannatan näin ollen päätöslauselmaa ja näkemystä, jonka mukaan meidän on ilmaistava kantamme kulttuuriperinnön tuhoamiseen Azerbaidžanissa. Azerbaidžanin ja Armenian välisen konfliktin tapaisissa tilanteissa on vaikeaa syyttää vain yhtä osapuolta. Kulttuurimonumentteja tuhotaan osana Nagorno-Karabahin aluetta koettelevaa konfliktia, jossa on kuollut 18 vuoden aikana 25 000 ihmistä ja miljoona on joutunut pakolaisiksi. Syvään juurtunutta konfliktia ei ratkaista hyökkäyksillä, jommankumman osapuolen harjoittamalla provosoinnilla eikä kulttuuriperinnön häpäisemisellä. Liekit saadaan sammumaan vain, jos osapuolet hakeutuvat neuvotteluihin, löytävät yhteisen poliittisen sävelen, osoittavat hyvän tahtonsa ja ottavat tavoitteekseen Euroopan unioniin lähentymisen. Vastikään tehtyjen selvitysten mukaan suuri osa molempien maiden väestöistä haluaa saada konfliktin hallintaan mahdollisimman pian. Valtioiden, jotka haluavat osallistua aktiivisesti eurooppalaiseen naapuruuspolitiikkaan, on kerta kaikkiaan suojeltava vähemmistöjen kulttuuriperintöä asianmukaisesti.
Marios Matsakis (ALDE), esittäjä. – (EN) Arvoisa puhemies, hautausmaan tuhoaminen tai häpäiseminen on aina raakalaismainen teko. Jos samainen hautausmaa on lisäksi arkeologiselta kannalta merkittävä kohde, se kuuluu yhteiseen kansainväliseen perintöömme ja sen tuhoaminen on lisäksi rikos ihmiskuntaa vastaan.
Armenialainen hautausmaa Djulfassa on sekä historiallisesti että kulttuurisesti poikkeuksellisen merkittävä kristillinen hautausmaa. Kansainvälisistä vastalauseista huolimatta Azerbaidžanin hallitukset ovat olleet vastuussa – joko katsomalla asiaa läpi sormien tai todennäköisesti antamalla käskyn – tämän monumentin järjestelmällisestä tuhoamisesta parin viime vuoden aikana. Näiden kauheuksien tekijöiden uskotaan olevan azerbaidžanilaisia joukkoja ja äärimuslimeja.
On täysin anteeksiantamatonta, että Azerbaidžanin Brysselin lähettiläs lähetti vastikään Euroopan parlamentin jäsenille sähköpostiviestejä, joissa hän hyökkäsi kiivaasti yhden päätöslauselman esittäjän kimppuun ja pyrki panettelemaan parlamentin viisautta ja loukkaamaan sen koskemattomuutta.
Kehotan voimakkaasti teitä äänestämään päätöslauselman puolesta ja viestittämään näin selvästi Azerbaidžanin hallitukselle, että kannamme huolta Djulfan hautausmaan tuhoamisesta ja paheksumme sitä.
Charles Tannock (PPE-DE), esittäjä. – (EN) Arvoisa puhemies, joulukuussa 2005 tapahtuneeksi väitetty keskiaikaisen Djulfan (joka tunnettiin aiemmin nimellä Djugha), armenialaisen hautausmaan, tuhoaminen ja khatchkarien eli kauniisti kaiverrettujen hautakivien rikkominen on vakava eurooppalaisen kristillisen perinnön häpäisy.
Azerbaidžanin hallitus väitti, että tapahtumasta kuvattu videotallenne on vain valheellista armenialaista propagandaa. Olen kuitenkin saanut riippumattoman vahvistuksen tallenteen aitoudesta Yhdistyneestä kuningaskunnasta kotoisin olevalta arkkitehdiltä Steven Similtä, joka on alueen asiantuntija. Lisäksi jos tuhoa ei ole tehty, miksi azerbaidžanilaiset kieltävät vierailun paikalla ja väittävät myös melko omituisesti, että teosta voivat olla vastuussa ryöstäjät, jotka tarvitsivat kiveä paikallisiin rakennustöihin?
Arkkitehti Sim ilmoitti jälleen, että hautausmaalle matkustaminen edellyttää Azerbaidžanin armeijan valvoman alueen ylittämistä, joten sinne pääsy on lähes mahdotonta ilman viranomaisten tukea. Näin azerbaidžanilaiset laiminlyövät selvästi velvollisuuttaan suojella kohdetta.
Azerbaidžanin lähetystöstä todettiin myös, ettei tuho ole mitään verrattuna azerbaidžanilaisten moskeijoiden tuhoamiseen. Minulle todella lähetettiin kuvia tuhotuista moskeijoista. Moskeijoita kiistatta tuhottiin sota-alueella vuonna 1991, mikä on tuomittava varauksetta, mutta minulle lähetetyt kuvat on uskoakseni otettu tuhoista, jotka tehtiin 15 vuotta sitten, ei kolme kuukautta sitten. Lisäksi Nakhitševanissa sijaitseva Djulfa ei ole koskaan ollut sota-alueella. Samoin on syytä tuoda esiin, että sain kuulla, että Nagorno-Karabahin viranomaiset ovat hyväksyneet äskettäin hankkeen alueellaan sijaitsevien tuhottujen moskeijoiden jälleenrakentamiseksi.
Rambouillet'ssa Ranskassa käytävät presidentti Kotšarianin ja presidentti Alijevin väliset neuvottelut, joissa etsitään ratkaisua Nagorno-Karabahia koskevaan kiistaan, ovat kriittisessä vaiheessa. Olen näin ollen sitä mieltä, että armenialaisen kulttuuriperinnön suunniteltu tuhoaminen ei johda jatkossa kestävään rauhaan alueella.
Marcin Libicki (UEN), esittäjä. – (PL) Arvoisa puhemies, ei ole epäilystäkään, etteivätkö kaikki kulttuurimonumentit eri puolilla maailmaa kuuluisi yhteiseen perintöömme, eikä niitä pitäisi tuhota poliittisten tapahtumien eikä etenkään sotien vuoksi.
Saanen kertoa henkilökohtaisen tarinan. Kun matkustin Armeniaan pari vuotta sitten ja näin kaikki monumentit ja kirkot, jotka ovat seisseet pystyssä tähän päivään asti varhaiskeskiajalta saakka, palasi mieleeni aiempi matkani Espanjaan, joka on kristityn maailman toisessa päässä, tuhat kilometriä länteen. Minua hämmästytti, miten paljon näiden kahden alueen monumentit muistuttivat toisiaan.
Kaikki monumentit olivat peräisin varhaiskeskiajalta. Vastuullamme ovat kaikki maailman monumentit. Eurooppalaisten monumenttien, jotka edustavat Euroopan kulttuurihistoriaa ja yhtenäisyyttä, olisi oltava erityisen lähellä sydäntämme, sijaitsivatpa ne kaukana Armenian itäosissa tai Espanjan länsirajalla tai jossain siltä väliltä.
Minusta nykyiset tapahtumat ovat erityisen huolestuttavia, sillä tuhotut monumentit ovat enemmän kuin osa Euroopan kulttuuriperintöä. Ne kuuluvat koko maailmalle. Azerbaidžanin vastuu on erityisen selvä. Kuten jäsen Tannock totesi äsken, mikseivät azerbaidžanilaiset päästä ketään vierailemaan näillä paikoilla ja arvioimaan, miten pahoin alue on tuhoutunut? Onneksi tiedämme, mitä alueella vallassa olevien tahojen raakalaismaisista päätöksistä on seurannut, ja tuho on saatu tallennettua videonauhalle.
Päätöslauselma on siis hyväksyttävä, ja sen jälkeen meidän on katsottava, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tilanteessa ei voi tyytyä pelkkiin sanoihin, olivatpa ne miten yleviä tahansa. Sanoista on siirryttävä tekoihin, ja odotamme Azerbaidžanin ryhtyvän toimeen.
Marie Anne Isler Béguin (Verts/ALE), esittäjä. – (FR) Arvoisa puhemies, on ensiarvoisen tärkeää muistaa EU:n sitoumuksen merkitys Etelä-Kaukasuksella, jota umpikujassa olevat konfliktit koettelevat edelleen mutta joka on strategisesti erittäin tärkeä ja ehdottomasti eurooppalainen alue. Tiedämme, että komission jäsen Ferrero-Waldner on parhaillaan virallisella vierailulla alueella, muta haluaisin erityisesti esittää vetoomuksen parlamentin jäsenille ja vedota heidän vastuuntuntoonsa.
Samalla kun Euroopan unioni neuvottelee toimintasuunnitelmista kunkin maan kanssa edistääkseen alueen vakautta, Armenia ja Azerbaidžan ovat siirtyneet herkkään ja toiveita herättävään vaiheeseen ja aloittaneet Nagorno-Karabahin konfliktia koskevat rauhanneuvottelut. Presidentti Alijev ja presidentti Kotšarian tapasivat viime sunnuntaina Rambouillet'ssa, ETYJ:n Minskin ryhmän alaisuudessa. Prosessin onnistuminen on erittäin tärkeää, sillä se voisi johtaa välillisesti muidenkin alueen konfliktien ratkeamiseen. Se on siis ehdoton edellytys alueen yleiselle vakautumiselle.
Hyvät kollegat, ajatteletteko sisimmässänne todella, että nyt on aika heittää vettä myllyyn poistamalla ehdotettujen tarkistusten mukaisesti ne kohdat, joiden ansiosta toissa päivänä yhdessä neuvotellussa yhteisessä päätöslauselmassa olisi aiheellisesti tasapuolinen lähestymistapa? Olemme jo tuominneet Djulfan hautausmaan tuhoamisen jäsen Tannockin laatimassa tammikuisessa mietinnössä, ja tuomitsemme sen myös jatkossa. Hyvät kollegat, emme voi kuitenkaan sivuuttaa Armenian ja Azerbaidžanin välisen, umpikujassa olevan konfliktin kokonaistilannetta. Konfliktissa on kuollut tuhansia ja tuhansia on joutunut pakolaisiksi. Haavat ovat vielä auki. Voimmeko myöskään katsoa läpi sormien sitä, että Armenian näkemyksen mukaan 20 prosenttia Azerbaidžanin alueesta on Nagorno-Karabahin puskurivyöhykettä ja että monet kulttuuriperintöön ja uskonnolliseen perintöön kuuluvat kohteet on tuhottu myös näillä miehitetyillä alueilla? On korkea aika tehdä loppu tästä uhkaavasta eskaloitumisesta. Olisi vastuutonta kieltää molempien konfliktin osapuolten yhteinen vastuu ja mainita vain toisen osapuolen tekemät tuhot. Se olisi myös vastoin sitoumustamme tukea Armeniaa ja Azerbaidžania niiden pyrkiessä ratkaisemaan erimielisyytensä.
Päätöslauselmaa käsitellään samaan aikaan, kun muslimimaiden ja länsimaiden väliset jännitteet kasvavat. Heikossa tekstissä tapahtumat voitaisiin typistää pelkäksi kristillisten maiden ja muslimimaiden yhteentörmäykseksi. Pyytäisinkin, ettei kummankaan puolen ääripäille annettaisi yllykkeitä äänestämällä sellaisen päätöslauselman puolesta, joka olisi muutamien ehdotusten mukaan muutettuna epäoikeudenmukaisesti puolueellinen. On kyse kunkin omastatunnosta, mutta myös Euroopan parlamentin uskottavuudesta sekä laajemmin Euroopan unionin toiminnasta kyseisellä alueella.
Erik Meijer (GUE/NGL), esittäjä. (NL) Arvoisa puhemies, Venäjän tsaarien ollessa vallassa Taka-Kaukasia oli yksi valloitetuista alueista valtakunnan reunalla, jossa georgialaisten, armenialaisten ja azerbaidžanilaisten alueiden rajoja ei ollut määritetty selkeästi ja jossa ihmiset eivät viettäneet rauhanomaista rinnakkaiseloa vaan joutuivat sietämään Venäjän valtion epädemokraattista hallintoa.
Nämä kolme kansaa erotettiin toisistaan hallinnollisesti, kukin kansa omalle alueelleen, vasta 1920-luvulla. Tämä oli välttämätöntä rauhan, kehityksen ja vakauden takaamiseksi, mutta sen takia seudut, joilla asui useampia kansoja, oli annettava jollekin konfliktin osapuolena olevalle ryhmälle. Nyt voidaan nähdä, mitä vaikutusta tällä on ollut vähemmistöalueilla Etelä-Ossetiassa ja Abhasiassa ja ennen kaikkea Nagorno-Karabahissa ja Nakhitševanissa, joissa sekä Armenialla että Azerbaidžanilla on vaikutusvaltaa.
Kiusaus on suuri ajaa naapurikansoihin kuuluvat ihmiset alueelta ja tuhota historialliset rakennukset, rukoushuoneet ja hautausmaat ja pyyhkiä heidän muistonsa iäksi unohduksiin. Nykyisin ei enää ole kaiken kattavaa Neuvostoliittoa, joka voisi hoitaa tällaiset ongelmat, joten on entistä tärkeämpää, että muu Eurooppa auttaa varmistamaan, että naapurikansat elävät rauhanomaisesti rinnakkain itsenäisissä valtioissa toisiaan kunnioittaen.
Ioannis Kasoulides, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Armenian kansalle – joka on joutunut kansanmurhan uhriksi ja karkotettu suureksi osaksi kotiseudultaan – oman kulttuuriperinnön tuhoamisen katselu lienee viimeinen pisara, joka katkaisee juuret omaan menneisyyteen täysin. "Mitään ei ole tapahtunut", väittävät Azerbaidžanin viranomaiset. Tiedän, ettei ole savua ilman tulta. Täydellinen kiistäminen muistuttaa kansanmurhan täydellistä kiistämistä – väitettä, että se oli vain armenialaisten mielikuvituksen tuotetta.
Azerbaidžanin lähetystön poliittinen neuvonantaja kirjoitti minulle sähköpostitse – lainaan häntä: "Emme voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että köyhät maalaiset, joiden sivistystaso on alhainen, ovat saattaneet käyttää hautausmaan kiviä salaa rakennustöihin tai muihin vastaaviin hankkeisiin."
En voi olla varma, keitä rikoksentekijät ovat, mutta olen varma, että vastuu monumenttien koskemattomuuden takaamisesta kuuluu 100-prosenttisesti Azerbaidžanille.
Martine Roure, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Djulfan kaupungissa Azerbaidžanissa sijaitsee tärkeä armenialainen hautausmaa, jonka arkkitehtuuri on ainutlaatuista. Hautausmaalla näkyy alueen historia: 1900-luvun ensimmäiselle neljännekselle asti yli 80 prosenttia sen asukkaista oli armenialaisia. Paikka hylättiin neuvostokaudella, ja vuonna 1998 paikallisviranomaiset aloittivat sen tuhoamisen. Tuolloin Unesco nosti asiasta metelin, joka pysäytti puskutraktorit väliaikaisesti. Unesco otti myös yhteyttä toimivaltaisiin viranomaisiin suojatakseen tätä kulttuuriperintöä, sillä muistomerkki oli kärsinyt vakavia tuhoja.
Asiaa tukevat seikat ja silminnäkijöiden uusimmat kertomukset vahvistavat epäilystä, jonka mukaan tuhoaminen aloitettiin uudelleen joulukuussa 2005. Meidän olisi näin ollen kehotettava Azerbaidžania sallimaan mahdollisimman pian valtuuskunnan saapuminen paikalle arvioimaan, mitä säilyttämistoimenpiteitä nyt ja keskipitkällä aikavälillä tarvitaan. Paikka on täynnä historian havinaa ja erityisesti muistoja ja kulttuuria, jotka muodostavat erään kansan yhteisen perinnön.
Urszula Krupa, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, tämän päivän ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa keskustelussa käsitellään täydellisen tuhoutumisen uhan alla olevan Armenian kansan kulttuuriperinnön säilyttämistä. Armenia, jolla on nelimiljoonainen väestö, on ollut kristitty valtio vuodesta 301, joten se on maailman ensimmäinen kristitty maa. Tätä tukevat historiallisten asiakirjojen lisäksi tuhannet kivitauluihin kaiverretut ristit, joita kutsutaan khatchkareiksi ja joita on tuhottu muiden armenialaisten kulttuuriaarteiden tavoin Azerbaidžanissa, Georgiassa ja Turkissa.
Khatchkarit ovat kirjaimellisesti basaltista valmistettuja ristikiviä, jotka ovat puolesta metristä 3,5 metriin korkeita. Ne on asetettu kuutionmuotoiselle jalustalle, ja kiven etupuoli, jossa on ristin kuva, asetetaan osoittamaan länteen. Armenialaiset pitivät khatchkareita suojelevana voimana, joka suojasi heitä luonnonkatastrofeilta. Kivet pystytettiin tärkeiden tapahtumien muistoksi, ne täydensivät pyhiä rakennuksia ja niitä käytettiin myös hautakivinä, jotka asetettiin aina haudatun jalkopäähän.
Djulfan hautausmaa tuhottiin äskettäin. Hautausmaa oli peräisin keskiajalta ja sijaitsi Azerbaidžanin hallitsemalla alueella. Armenialaisten kulttuurimonumenttien järkyttävä hävittäminen ja tuhoaminen alkoi vuonna 1998, kun 800 kuvaamani kaltaista ristikiveä tuhottiin. Vaikka tuhoaminen keskeytettiin väliaikaisesti Unescon vastalauseiden takia, sitä jatkettiin vuonna 2002. On todennäköistä, että armenialaista kulttuuriperintöä tuhotaan näin tuomittavalla tavalla Azerbaidžanin hallituksen suostumuksella. Azerbaidžanin hallitus on lähettänyt armeijan erikoisyksikköjä tuhoamaan armenialaisia ristikiviä.
Armenialaisia on vainottu vuosisatoja. He ovat kärsineet sodasta, hyökkäyksistä ja miehityksestä. He ovat kansa, jolla on paljon kokemusta niin kansakuntana kuin kristittyinä. Azerbaidžanilaisetkin ovat joutuneet kokemaan tuhoa ja kärsimystä, mutta on korostettava, ettei konflikti ole mikään peruste tuhota koko ihmiskunnan yhteiseen perintöön kuuluvaa kulttuuriperintöä.
Kulttuuri on kansojen välisen kanssakäymisen, jaettujen ajatusten ja toiminnan ilmausta. Se vahvistaa ihmisyyttä ja on yhteisöjen perustavanlaatuista yhteistä perintöä. Kehotamme näin ollen kunnioittamaan globaalia yhteistä perintöä uskonnosta ja alkuperästä riippumatta.
Ryszard Czarnecki (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, muistan vaikutelman, jonka sain Azerbaidžanista, Bakusta, ja keskustassa sijaitsevasta valtavasta rakennuksesta eli hotellista, jossa Nagorno-Karabahista paenneet azerbaidžanilaiset pitivät leiriä. Näky oli pelottava. Nuo ihmiset olivat asuneet siellä luvatta vuosien ajan. Myös he ovat tietenkin mielessäni tänään, eivätkä pelkästään monumentit, joista aiheellisesti keskustelemme.
Olen samaa mieltä jäsen Libickin kanssa siitä, että monumentteja on ilman muuta suojeltava kaikissa maailmankolkissa ja ettei niiden sijainnilla saisi olla merkitystä. Olen myös sitä mieltä, että koko kysymys on kuitenkin vain Azerbaidžanin hallituksen käyttämä harhautus. Se on yritys välttää puuttuminen demokratiavajeeseen ja äskettäin järjestettyihin vähemmän demokraattisiin vaaleihin ja demokraattisen vapauden ja sananvapauden kieltoon tuossa maassa.
Monumenttien säilyttämisen puolesta kannattaa taistella, ja niin meidän on tehtävä. Samalla meidän olisi kuitenkin edistettävä demokratiaa Azerbaidžanissa.
Eija-Riitta Korhola (PPE-DE). – (FI) Arvoisa puhemies, joudumme tänään tuomitsemaan Azerbaidžanin jatkuvan välinpitämättömyyden UNESCOn maailmanperinnön suojelusopimusta kohtaan. Myös maan sitoumukset Euroopan neuvoston jäsenenä joutuvat Djulfan hautausmaan tuhojen vuoksi erikoiseen valoon. Vielä kaksitoista vuotta Azerbaidžanin ja Armenian välisen varsinaisen konfliktin päättymisen jälkeen armenialaisen vähemmistön asema Azerbaidžanissa, etenkin kulttuuriperinnön kunnioittamisen suhteen, on erittäin epävakaa. Djulfan hautausmaan tuhoamista voidaan verrata esimerkiksi siihen, kun Taleban tuhosi Afganistanissa Buddhan patsaat. Kyse on menneisyyden ja ihmiskunnan historian kunnioittamisesta.
Mihin tapahtumien tuomitseminen voi johtaa? Meille jää toive siitä, että Djulfan hautausmaan tuhoja päästään tarkastamaan puolueettoman tahon toimesta ja että jäljelle jääneet hautakivet pystytään kunnostamaan. Toive elää myös sen suhteen, että protestointi auttaa ehkäisemään tulevat kulttuuriperinnön tuhoamiset. Djulfan hautausmaan hävittäminen on rikkomus ihmiskunnan perintöä vastaan ja sellaisenaan tuomittava. Ainutkertaisten kristillisten muistomerkkien tuhoaminen on ihmiskunnalle korvaamaton menetys.
(Suosionosoituksia)
Joe Borg, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, ensiksi haluan kiittää parlamentin jäseniä kaikista puheenvuoroista. Komissiolle on tiedotettu kulttuuriperinnön tuhoamisesta, jonka väitetään tapahtuneen Djulfan hautausmaalla, Azerbaidžaniin kuuluvalla Nakhitševanin autonomisella alueella. Sekä Armenia että Azerbaidžan antoivat molemmat 22. joulukuuta 2005 pidetyssä ETYJ:n pysyvän neuvoston 586. kokouksessa lausunnon, ja asiasta keskusteltiin myös Euroopan neuvostossa 1. helmikuuta 2006.
Unionin ulkopuolisissa maissa sijaitsevien maailman kulttuuriperintökohteiden suojelu ei kuulu komission toimivaltaan. Käsittääksemme Armenia kuitenkin vetosi Unescoon ja pyysi lähettämään valtuuskunnan Nakhitševaniin mahdollisimman pian.
Komissio tietää erittäin hyvin, että Djulfan hautausmaan tuhoamisen kaltaisilla tapahtumilla – jos riippumattomat lähteet vahvistavat ne todeksi – on suora yhteys Nagorno-Karabahia koskevaan pitkäaikaiseen konfliktiin ja ne ovat suoraa seurausta siitä. Konflikti on aiheuttanut epäluottamusta ja tuhoa ja vaatinut uhreja sekä Armenian että Azerbaidžanin puolelta 1990-luvun alkupuolelta lähtien.
Komissio pyrkii jatkossakin kaikin käytössään olevin keinoin taivuttamaan osapuolet etsimään selkkaukseen nopean ratkaisun. Kun rauhansopimus on toivottavasti saatu tehtyä, komissio osallistuu alueen jälleenrakentamiseen ja kunnostamiseen.
Nagorno-Karabahin konfliktia ei voida hyväksyä missään tapauksessa, sillä sekä Armenia että Azerbaidžan ovat osa eurooppalaista naapuruuspolitiikkaa, jonka tarkoituksena on ensisijaisesti lisätä luottamusta Etelä-Kaukasuksen alueella, kannustaa alueelliseen yhteistyöhön mahdollisimman monella alalla ja edistää rauhaa, vakautta ja hyvinvointia laajentuneen Euroopan unionin rajoilla.
Tämä on kunnianhimoinen tavoite, jonka yritämme saavuttaa myös toteuttamalla toimintasuunnitelmat, joista komissio keskustelee parhaillaan Armenian, Azerbaidžanin ja Georgian kanssa. Näissä asiakirjoissa pyydämme kyseisiä kolmea Etelä-Kaukasuksen maata toteuttamaan toimenpiteitä lähentyäkseen Euroopan unionia. Asiakirjat kattavat monia eri aiheita, muun muassa koulutus- ja kulttuuriyhteistyön ja kulttuuriperinnön suojelun.
Komissio seuraa tarkkaan eurooppalaiseen naapuruuspolitiikkaan kuuluvien toimintasuunnitelmien täytäntöönpanoa, ja suunnitelmista saatavien etujen edellytyksenä on tietenkin maiden edistyminen.
Puhemies. Keskustelu on päättynyt.
Äänestys toimitetaan keskustelun päätteeksi.
14.2. Sri Lankan tilanne
Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu kuudesta Sri Lankaa koskevasta päätöslauselmaesityksestä.
Robert Evans (PSE), esittäjä. – (EN) Arvoisa puhemies, kaikki varmasti ymmärtävät, että tämä on ratkaisevan tärkeää aikaa, koska rauhanneuvottelut on tarkoitus aloittaa ensi viikolla.
Olen ehkä ainoa täällä, joka on nähnyt omin silmin tuhon, jonka sota on aiheuttanut Sri Lankan pohjois- ja itäosissa: omaisuuden ja henkien menetykset, aidon kärsimyksen – varsinkin tamiliväestön keskuudessa – ja hirvittävät hyökkäykset Colomboon, Kandiin ja muihin paikkoihin Sri Lankassa. Monien johtohahmojen ja tavallisten kansalaisten kuolemat ovat jääneet tutkimatta. Tilanteen traagisuutta ja kurjuutta ovat lisänneet viime vuoden tsunamin seuraukset.
Nyt on olemassa todellinen mahdollisuus uuteen alkuun. Toivottavasti kaikki rauhanneuvotteluiden osapuolet ymmärtävät neuvottelujen tärkeyden ja oman vastuunsa sekä ovat valmiita sovittelemaan eivätkä sorru syyttelyyn. Paluu konfliktitilanteeseen ei hyödyttäisi ketään Sri Lankassa.
Pahoittelen sitä, ettei neuvotteluihin osallistu muslimien, buddhalaisten ja eversti Karunan joukkojen edustajia, sillä uskon tämän vaikeuttavan rauhanprosessia. Koska LTTE-järjestön jäsenet eivät saa matkustaa Euroopan unioniin, meidän on poikkeuksellisesti järjestettävä nämä neuvottelut joko Genevessä tai Norjassa. Euroopan parlamentissa meidän on kuitenkin yhdessä komission ja neuvoston kanssa tehtävä kaikki voitavamme neuvottelujen edistämiseksi ja varottava haittaamasta niitä.
Toivon neuvottelujen olevan tulokselliset.
Erik Meijer (GUE/NGL), esittäjä. (NL) Arvoisa puhemies, pääosa Sri Lankan väestöstä on singaleeseja, jotka pitävät itseään ainoina oikeina srilankalaisina. Maan koillisosassa enemmistönä on kuitenkin toinen kansa, tamilit. Koska heillä on eri kieli, uskonto ja kulttuuri kuin maan muulla väestöllä, monet pitävät heitä Etelä-Intiasta tulleina epätoivottuina tunkeilijoina. Vuoroin vallassa olevat oikeisto ja vasemmisto pyrkivät äänestäjien suosioon olemalla toinen toistaan piittaamattomampia tamilien toiveiden suhteen.
Tämän takia maa on ollut sodan kourissa monia vuosia, ja osa maasta on sissiryhmien hallinnassa. Maan koillisosan itsehallintoa koskevat suunnitelmat eivät toteutuneet, eikä ulkomaisten sovittelijoiden työ tuota tulosta. Etenkin Norja on panostanut paljon sovitteluun ja sen entinen rauhansovittelija on nyt Norjan ulkoministeri. Näyttää siltä, että muu maailma on luopumassa toivosta, että tähän ongelmaan koskaan löydetään ratkaisua, ja alistumassa väkivallan jatkumiseen loputtomiin. Väkivalta aiheuttaa paljon tuhoa ja jättää jälkeensä paljon uhreja, niinpä jotkut srilankalaiset lähtevät hakemaan turvapaikkaa muualta.
Ihmisoikeuksien ja demokratian näkökulmasta alistumista on mahdotonta hyväksyä. Siksi parlamentin olisi hyvä ilmaista, ettei EU hyväksy tätä haluttomuutta ratkaisun etsimiseen, ja korostaa jatkuvia pyrkimyksiämme saavuttaa tuloksia.
Marcin Libicki (UEN), esittäjä. – (PL) Arvoisa puhemies, torstaiseen tapaamme käsittelemme tänäänkin ihmisoikeuksien loukkauksia koskevia kysymyksiä.
Kun keskustelimme Azerbaidžanista, puhuimme ihmisoikeuksista hyvin rajatussa yhteydessä – kulttuurin osalta. Kulttuuri on merkittävä osa ihmisoikeuksia. Sri Lankan tapauksessa tilanne on paljon dramaattisempi. Emme todellakaan voi vain odottaa rauhan paluuta alueelle. Toisaalta voisimme muistuttaa mieliimme vanhan sanonnan, jonka mukaan kansakunnat maksavat johtajiensa hulluudesta, ja todeta ainoastaan, että syyllisiä ovat konfliktin aiheuttajat eikä Sri Lankan kansa, joka kaipaa rauhaa. Toisaalta tällainen tilanne, jonka osapuolina ovat alkuperäisväestö ja myöhemmin saapuneet ryhmät, ei kuitenkaan ole maailmalla harvinainen. Alkuperäisen singaleesiväestön ja myöhemmin saapuneiden tamilien välisen selkkauksen historialliset juuret ovat hyvin syvällä. Luulemme ehkä nyt voivamme unohtaa historian ja puhua vain tulevaisuudesta, mutta se ei yksinkertaisesti ole mahdollista.
Meidän on ymmärrettävä alkuperäisten asukkaiden kokema nöyryytyksen tunne. Heillä on mielestään suurempi oikeus alueeseen kuin myöhemmin kutsumatta saapuneilla. Singaleesit eivät saaneet päättää uusien asukkaiden tulosta. Tuo päätös oli tehty muualla. Näin Sri Lankassa tapahtui. Pyrkikäämme siis edistämään rauhan saavuttamista mahdollisimman nopeasti, jottei Sri Lankan kansan enää tarvitse maksaa johtajiensa hulluudesta. Meidän on kuitenkin otettava huomioon, että historiallinen oikeus valtaan vastaa sellaisen henkilön oikeutta omaisuuteensa, jolta tuo omaisuus on riistetty.
Toivon Euroopan unionin tekevän kaikkensa, jotta rauha saavutetaan Sri Lankassa.
Elizabeth Lynne (ALDE), esittäjä. – (EN) Arvoisa puhemies, olisi luultavasti ollut parempi, jos olisimme voineet lykätä tätä keskustelua, mutta se oli jo esityslistalla. Tiedämme kaikki, että halumme lykätä keskustelua johtui Sri Lankan hallituksen ja LTTE:n välisestä tapaamisesta, joka järjestetään Genevessä 22.–23. helmikuuta.
Minä, samoin kuin kaikki muutkin, toivon vilpittömästi neuvotteluiden olevan tulokselliset, sillä se olisi pieni askel oikeaan suuntaan. Sen pitäisi parantaa tulitauon pitävyyttä – sitähän, kuten kaikki tiedämme, eivät noudata täysin sen paremmin tamilitiikerit kuin hallituskaan. Lapsisotilaita värvätään yhä paljon, mikä on todellinen skandaali.
Jos haluamme saavuttaa pysyvän poliittisen ratkaisun, on tärkeää, ettemme ajattele vain turvallisuuskysymyksiä. Kun poliittisesta ratkaisusta neuvotellaan, hallituksen ja tamilitiikereiden lisäksi myös muslimien ja muiden tamilijärjestöjen on kuitenkin oltava mukana neuvottelupöydässä. Vain niin toimimalla on mahdollisuus saavuttaa pysyvä ratkaisu.
James Nicholson (PPE-DE), esittäjä. – (EN) Arvoisa puhemies, pidämme erittäin myönteisinä Sri Lankan hallituksen ja LTTE-järjestön välisiä neuvotteluita, jotka järjestetään ensi viikolla Genevessä. Edellisistä neuvotteluista on kulunut kolme vuotta, ja väkivallan loppuminen sekä rauhanprosessin todellinen edistyminen ovat ratkaisevan tärkeitä asioita koko Sri Lankan kansan kannalta.
Mielestämme ei olisi hyödyllistä, että parlamentti ilmaisisi virallisen kantansa näin arkaluontoisella hetkellä. Olemmekin sopineet muiden poliittisten ryhmien kanssa, että päätöslauselmasta ei äänestetä.
Sri Lankalla on kärsitty väkivallan merkittävästä lisääntymisestä joulukuusta 2005 lähtien, ja sen seurauksena on kuollut yli 200 ihmistä. Ei ole yllättävää, että luottamus hallituksen ja LTTE:n välillä on romahtanut, ja tämä estää poliittista kehitystä ja talouden toipumista. Olemme huolestuneina panneet merkille, että jopa aseleposopimusta tarkkailevan SLMM:n (Sri Lanka Monitoring Mission) aseettomiin jäseniin on kohdistunut useita iskuja tänä aikana. Sri Lankan hallitus on tähän mennessä reagoinut maltillisesti, mutta molempien osapuolien on pidätyttävä väkivallasta ja sitouduttava tuleviin neuvotteluihin.
Jotta rauha ja vakaus palaisivat Sri Lankalle, hallituksen ja LTTE:n on oltava valmiita kompromisseihin. Keskinäistä luottamusta lisäisi, jos molemmat osapuolet lopettaisivat jalkaväkimiinojen käytön ja auttaisivat niiden raivaamisessa. Tässä Sri Lankan hallituksen olisi näytettävä esimerkkiä allekirjoittamalla Ottawan yleissopimus, ja LTTE:n pitäisi allekirjoittaa Geneva Call -järjestön laatima sitoumus. Tämä hyväntahdonele osoittaisi niiden sitoutumisen rauhanprosessiin ja voisi luoda pohjan molempia osapuolia hyödyttäville aloitteille.
Euroopan unioni ja yksittäiset jäsenvaltiot voivat toimia rauhanprosessin edistämiseksi. Euroopan maiden olisi valvottava taloudellista tukea, jota niiden tamiliyhteisöt antavat alueelle, sen varmistamiseksi, ettei kyseisillä varoilla tueta henkilöitä tai toimintoja, jotka vaarantavat jo nyt hauraan tulitaukosopimuksen.
Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), esittäjä. – (ES) Arvoisa puhemies, toivottavasti kaikki menee hyvin ja Sri Lankan hallituksen ja tamilitiikereiden väliset rauhanneuvottelut toteutuvat suunnitellusti ensi viikolla. Prosessi ei ole ollut helppo tähän mennessä, eikä se ole sitä jatkossakaan.
Vuonna 2002 solmittua tulitaukoa on rikottu useita kertoja, satoja ihmisiä on kuollut viimeisten kahden vuoden aikana ja tuhannet ihmiset ovat joutuneet siirtymään kotiseudultaan. Sieppauksia, kidutusta ja muita ihmisoikeusloukkauksia tapahtuu edelleen. Myös toiveet, joita eläteltiin vuoden 2004 joulukuun tsunamin jälkeen, että murhenäytelmä helpottaisi sisäisen konfliktin selvittämistä rakentavasti, ovat romuttuneet kerta toisensa jälkeen. Lisäksi mikään ihmisoikeusloukkauksien tutkimiseen suunnitelluista järjestelmistä ei näytä toteutuneen tyydyttävästi.
Kaikkien näiden syiden vuoksi meidän pitäisi olla tyytyväisiä siitä, että Norjan viranomaiset edistävät päättäväisesti rauhanprosessia näin vaikeissa oloissa. Tämä rauhanprosessi voi taas osoittaa meille, kuinka tärkeää on investoida rauhan rakentamiseen, ei sodan lietsontaan.
Jos tarkastelemme viimeaikaisia eurooppalaisia investointeja, ei vain Sri Lankassa vaan yleisesti koko alueella, huomaamme, että olemme panostaneet paljon sodan lietsontaan ja paljon vähemmän – itse asiassa hyvin vähän – rauhan rakentamiseen ja edistämiseen.
Toivonkin todella, että ensi viikon neuvottelut johtavat rauhanprosessiin, jossa pyritään oikeudenmukaiseen ja kestävään rauhaan, ja että ne toimivat mallina, jota voidaan muualla soveltaa muihin rauhanprosesseihin, erityisesti toteuttamalla periaatetta, jonka jäsen Lynne mainitsi: kaikki konfliktin osapuolet on otettava mukaan neuvotteluihin, ketään ei voida sulkea niiden ulkopuolelle, ei edes niitä, joita pidetään pahimpina vihollisina.
Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, PSE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, kuten kaikki parlamentin jäsenet hyvin tietävät, Sri Lankan poliittinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen tilanne muuttuu jatkuvasti yhä epävakaammaksi. Paikallinen yhteisö, joka koostuu lähinnä naisista ja lapsista, joutuu kärsimään hallitsemattomasta ja raa'asta väkivallasta. Murhat ja sotilaallisten joukkojen osallisuus niihin ovat Sri Lankassa muuttumassa osaksi jokapäiväistä elämää.
Vuonna 2002 tehty tulitaukosopimus on nyt vakavasti uhattuna, ja uusi konflikti voi helposti puhjeta. Sri Lanka tarvitsee merkittävää kansainvälistä apua pystyäkseen takaamaan tulitauon vakauden, joka puolestaan on välttämätön, jotta alueella voidaan edistyä.
Euroopan parlamentin on tuettava Sri Lankaa sen pyrkimyksissä vakauden, rauhan ja demokratian saavuttamiseksi. Kaiken rotuun tai etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän torjumisesta on tehtävä ensisijainen tavoite. Syrjintä haittaa paikallisen yhteisön jokapäiväistä elämää, ja erityisesti tsunamin uhreille se on este oikeudenmukaisen korvauksen saamiselle.
Ei riitä, että vain lähetämme rahaa ja koemme tehneemme hyvän työn. Meidän on myös varmistettava, että varat jaetaan tasapuolisesti. Vain siten Euroopan unionin antama taloudellinen tuki tuottaa todellisia tuloksia. Jos apua ei jaeta oikeudenmukaisesti, varat voivat aiheuttaa uusia konflikteja.
Tobias Pflüger, GUE/NGL -ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, Sri Lankassa sisällissota on kestänyt vuosia ja kymmeniätuhansia on kuollut. Neuvottelut ovat taas ajankohtaisia, ja tiedämme varmasti ainoastaan, että tätä konfliktia ei voi ratkaista sotilaallisesti vaan ainoastaan poliittisesti. Olen hyvin iloinen siitä, että Norjan hallitus on tehnyt aloitteen näiden neuvottelujen käynnistämiseksi. On mielenkiintoista, että sen tekee Norja eikä Euroopan unioni. On itse asiassa olemassa hyvin huomattava ongelma, neuvotteluja ei nimittäin voida järjestää Euroopan unionissa, koska EU:n luettelo niin sanotuista terroristijärjestöistä, jossa LTTE on mainittu, estää jo sen neuvottelijoiden tulon EU:hun. Tämä osoittaa, kuinka järjetön tuo luettelo terroristijärjestöistä on. Uskon sitä hyvin usein käytettävän poliittisesti ei-toivottuja henkilöitä vastaan.
Haluan tehdä selväksi, etten ole tyytyväinen päätökseemme olla äänestämättä tänään, sillä uskon, että tämä päätös on tehty poliittisen painostuksen seurauksena. Mielestäni olisi parempi, jos ilmaisisimme selvästi, että pidämme näitä neuvotteluja myönteisinä ja toivomme Sri Lankalle todellista rauhanprosessia.
Joe Borg, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan jälleen kerran kiittää arvoisia jäseniä heidän puheenvuoroistaan.
Ensinnäkin toteaisin, että komissio seuraa koko ajan tarkasti Sri Lankan tilannetta ja pidämme myönteisenä kiinnostusta, jota parlamentin poliittiset ryhmät ovat osoittaneet päätöslauselmaesityksissään, joissa vaaditaan Sri Lankan kansalle rauhanomaista ratkaisua konfliktiin.
Komissio pitää myönteisenä, että Sri Lankan hallitus ja LTTE ovat sopineet Genevessä 22. ja 32. helmikuuta järjestettävistä neuvotteluista, joissa on tarkoitus vahvistaa ja parantaa helmikuussa 2002 tehdyn tulitaukosopimuksen noudattamista. Kiitämme Norjan kehitysyhteistyöministeriä Erik Solheimia hänen väsymättömästä työstään ja toteamme jälleen tukevamme täysin sekä häntä että Norjan asemaa rauhanprosessin välittäjänä.
Sri Lankan tilanteesta toteaisin, että vaikka väkivaltaisuudet näyttävät vähentyneen sen jälkeen, kun Geneven neuvotteluista ilmoitettiin 25. tammikuuta, olemme erittäin huolestuneita väkivallan lisääntymisestä viime kuukausina. Yli 200 ihmistä tapettiin marraskuun 2005 presidentinvaalien ja tammikuun lopun 2006 välisenä aikana. Euroopan unioni on ilmaissut vakavan huolensa väkivallan jatkumisesta Sri Lankassa ja kehottanut kaikkia niitä, jotka osallistuvat väkivaltaisuuksiin tai joilla on vaikutusvaltaa näihin ihmisiin, lopettamaan ne ja estämään konfliktin pahentuminen.
Vuosi 2005 ja vuoden 2006 alku olivat huonoa aikaa rauhanprosessille, sillä tsunamin jälkeistä jälleenrakennusta koskeva yhteinen päätöksentekojärjestely (P-TOMS) epäonnistui, ulkoministeri Kadirgamar murhattiin sekä osassa pohjoisia ja itäisiä alueita järjestettiin vaaliboikotti. Siksi pidämme Geneven neuvotteluja tärkeänä askeleena, jonka toivomme vakauttavan Sri Lankan tilanteen ja johtavan tämän katkeran konfliktin kauan toivottuun rauhanomaiseen ratkaisuun.
Tsunamiapua koskeviin kommentteihin vastaisin, että olemme aloittaneet tsunamin jälkeisen jälleenrakennusavun toimittamisen, vaikka P-TOMS epäonnistuikin. Komissio myönsi srilankalaisille tsunamin uhreille 5,5 miljoonan euron apupaketin elinkeinojen elvyttämiseen maan pohjois- ja itäosissa sekä perustoimeentulon mahdollisuuksien turvaamiseen noiden tsunamin runtelemien alueiden ihmisille. Sen lisäksi pohjois- ja itäosissa on jo käynnissä laaja yhteisön avustusohjelma.
Toivoimme, että P-TOMS mahdollistaisi täysipainoisen jälleenrakennusprosessin, jossa hallitus, LTTE ja muslimiyhteisö olisivat sopineet ensisijaisista tavoitteista ja hankkeista. Olimme hyödyntäneet kaiken vaikutusvaltamme P-TOMS-järjestelmän tukemiseksi ja varanneet 50 miljoonaa euroa jaettavaksi tuon järjestelmän kautta. Komission jäsen Ferrero-Waldner ilmoitti siitä Colombossa maaliskuussa 2005 ja painostimme silloin vahvasti osapuolia ratkaisun saavuttamiseksi nopeasti. Olemme edelleen sitä mieltä, että se oli oikea päätös. Jos P-TOMS-järjestelmä olisi toteutunut, olisimme kääntäneet rauhanprosessin kielteisen kehityksen myönteisemmäksi.
Lisäksi on muistettava, että komissio on toimittanut humanitaarisen avun toimiston kautta rauhanprosessin alettua yli 23 miljoonaa euroa konfliktin uhreille pohjoisessa ja idässä ja yli 40 miljoonaa euroa tsunamin uhreille. Suuri osa tuosta avusta on suunnattu humanitaarisen avun liittämiseen jälleenrakennustyöhön.
Puhemies. Keskustelu on päättynyt.
Koska kaikki asiaa koskevat päätöslauselmaesitykset on peruutettu, äänestystä ei toimiteta.
14.3. Guantanamo
Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu viidestä Guantanamoa koskevasta päätöslauselmaesityksestä.
Martine Roure (PSE), esittäjä. – (FR) Arvoisa puhemies, Guantanamon pidätyskeskuksen vankeja on pidetty oikeudellisessa tyhjiössä syytteitä esittämättä jo neljä vuotta. Olemme erittäin huolestuneita jatkuvista vankien huonoa kohtelua koskevista syytöksistä. Esimerkiksi nälkälakossa olevat vangit – joille tämä omavalintainen nälkiintyminen on ainoa keino protestoida sitä, ettei heillä ole mitään mahdollisuutta saada oikeutta – kuulemma sidotaan tuoliin tunneiksi ja heitä pakkosyötetään, kunnes he oksentavat verta.
Muistuttaisin YK:n kidutusta tutkivan erikoislähettilään Manfred Nowakin todenneen, että jos tämä on totta, sitä on pidettävä epäinhimillisenä, julmana ja nöyryyttävänä kohteluna. Vaadimme, että YK:n ja kansalaisjärjestöjen edustajat päästetään tapaamaan vankeja Guantanamon pidätyskeskukseen. Lisäksi pidätyskeskus on suljettava viipymättä ja vangeille on järjestettävä oikeudenkäynti riippumattomassa oikeusistuimessa.
Lopuksi totean, että Yhdysvaltain on vähintään sallittava kidutussyytöksiä koskeva puolueeton tutkinta.
Tobias Pflüger (GUE/NGL), esittäjä. – (DE) Arvoisa puhemies, Guantanamossa sijaitsevan Yhdysvaltain sotilastukikohdan historia on epäoikeudenmukaisuuden historiaa, sillä syy, jonka vuoksi amerikkalaiset ylipäätään ovat siellä, on "sopimus", jonka he tekivät erään Kuuban entisen hallituksen kanssa – tämä sopimus voidaan heidän mukaansa purkaa vain molempien osapuolten päätöksellä, mikä on täysin järjetöntä.
Eikö meidän ole jo aika vaatia, että Guantanamo Bayn tukikohta suljetaan ja alue palautetaan Kuuballe? Raportit, joita saamme siellä olevalta amerikkalaisten sotavankileiriltä, ovat kauhistuttavia. Siellä pidetään yhä yli 500:aa vankia ilman oikeudenkäyntiä ja oikeusturvaa, ja he joutuvat kokemaan hyvin huonoa kohtelua sekä kidutusta. Guantanamo on paikka, jossa laeista ei piitata. Siellä tapahtuva kidutus on lopetettava, ja siitä vastuussa olevat ja sen toteuttajat on saatettava oikeuden eteen. On ilmaistava selvästi, että Guantanamon sulkemista vaaditaan laajalti, muiden muassa Saksan liittokansleri Angela Merkel on tehnyt niin. Samaan aikaan kuitenkin hänen hallituksensa sisäministeri sanoi: "Jos saamani tiedot pitävät paikkansa, Saksan viranomaiset ovat kuulustelleet yhtä henkilöä Guantanamossa." On selvää, että Saksa tai muut Euroopan unionin jäsenvaltiot hyötyvät siitä, mitä Guantanamossa tapahtuu. Nyt Euroopan unionin on todella korkea aika luopua kaksinaismoralismistaan.
Bernd Posselt (PPE-DE), esittäjä. – (DE) Arvoisa puhemies, asiaa ei voi ilmaista selvemmin kuin YK:n kidutusta tutkiva erikoislähettiläs Manfred Nowak teki, kun hän sanoi, että Guantanamo ei täytä edes kansainvälisen lainsäädännön asettamia vähimmäisvaatimuksia. Tämä on järkyttävä tuomio, ja meidän Euroopan unionissa on tehtävä täysin selväksi amerikkalaisille kumppaneillemme, ettemme voi enää hyväksyä Guantanamon epäoikeudenmukaisia tekoja ja ettemme ole koskaan niitä hyväksyneetkään.
Olen hyvin kiitollinen siitä, että liittokansleri Merkel otti asian erittäin suorapuheisesti esille tavatessaan presidentti Bushin. Tosiasia on yksinkertaisesti, että terrorismin torjuntaa, joka on elintärkeää ja jota tuemme, voidaan harjoittaa ainoastaan lakia noudattaen. Jos tietyt tahot onnistuisivat osoittamaan maailmalle, että loppujen lopuksi vahvimmat saavat tahtonsa läpi, vaikutus olisi katastrofaalinen, sillä silloin kaikki pyrkisivät vain vahvimman asemaan ja maailmassa vallitsisivat taas viidakon lait.
Tämän vuoksi sotaa pahimpiakaan vihollisia vastaan voidaan käydä vain siten, että kunnioitetaan lakia, ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta asian vaatimalla päättäväisyydellä ja määrätietoisuudella. Tämä on mahdollista noudattamalla tiukasti länsiliittouman ja Euroopan unionin yhteisiä arvoja ja vakaumuksia, mistä Guantanamossa ei todella ole merkkiäkään. Voin siis vain kehottaa presidentti Bushia sulkemaan Guantanamon mahdollisimman pian ja siirtämään vangit asianomaisille oikeusviranomaisille.
Graham Watson (ALDE), esittäjä. – (EN) Arvoisa puhemies, "koska tämä painajainen oikein päättyy?" Näin kysyi Moazzam Begg, Yhdistyneen kuningaskunnan kansalainen, joka vapautettiin syytteittä Guantanamosta viime vuoden tammikuussa. Yhtä hyvin nuo sanat voisi lausua kuka hyvänsä järkevä kansalainen.
Guantanamo Baysta on tullut malliesimerkki kaikesta, mikä Yhdysvaltain nykyisessä terrorisminvastaisessa taistelussa on vialla. Neljä vuotta sen jälkeen, kun ensimmäiset vangit tuotiin vankileirille, kukaan ei ole saanut asianmukaista oikeudenkäyntiä ja 500 henkilöä on yhä vangittuna, suurin osa ilman syytteitä ja oikeusturvaa. Yhdistyneet kansakunnat on tänään julkaissut raportin, jonka mukaan vankien kohtelu täyttää YK:n kidutuksenvastaisen yleissopimuksen mukaiset kidutuksen tunnusmerkit. Raportin tekijät päätyvät siihen, että Yhdysvaltain hallituksen on joko pikaisesti asetettava vangit syytteeseen tai vapautettava heidät viipymättä.
Me menemme vielä pitemmälle. Olemme yhtä mieltä Amnesty Internationalin Yhdistyneen kuningaskunnan osaston johtajan kanssa siitä, ettei kompromissiratkaisu ole Guantanamon tapauksessa mahdollinen: se on suljettava. Siksi poliittinen ryhmäni tukee tätä päätöslauselmaesitystä, jossa vaaditaan Yhdysvaltain viranomaisia sulkemaan Guantanamo Bayn pidätyskeskus ja vapauttamaan vangit tai järjestämään heille oikeudenkäynti kansainvälisen oikeuden mukaisesti.
Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), esittäjä. – (ES) Arvoisa puhemies, näissä kiireellisissä keskusteluissa, joissa meillä on tapana puhua maailman ihmisoikeusloukkauksista, ei ole pitkään aikaan käsitelty Yhdysvaltain vastuuta näistä tapauksista.
Vaikka käsiteltävien asioiden luettelo olisi hyvin pitkä, olen tyytyväinen, että meillä on tilaisuus käsitellä edes yhtä ihmiskunnan ja erityisesti oman aikakautemme suurimmista häpeäpilkuista: Guantanamoa.
Neljän vuoden jälkeenkään ne noin 500 ihmistä, jotka ovat tällä hetkellä vangittuina Guantanamossa, eivät saa osakseen sitä vähimmäisoikeusturvaa, jota edellytetään oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksia koskevia kansainvälisiä sääntöjä kunnioittavassa demokraattisessa valtiossa.
Euroopan unioni ei voi enää pysyä hiljaa ja siten rikoskumppanina hyväksyä pidätyskeskusta, joka todellisuudessa on yksinkertaisesti kidutuskeskus, jossa jopa kuolemantuomioita pannaan täytäntöön mielivaltaisesti.
Guantanamon olemassaolo on valtava häpeäpilkku, ei vain Yhdysvaltain vaan kaikkien niiden maiden historiassa, jotka vaikenemisellaan hyväksyvät tuon tukikohdan. Se lisää myös entisestään kuvaa imperialistisesta ja sotaa lietsovasta valtiosta, joka ei lainkaan kunnioita niitä samoja oikeuksia ja vapauksia, joita Yhdysvaltain nykyinen hallitus väittää puolustavansa koko maailmassa.
Guantanamon olemassaololle ei siis ole minkäänlaisia perusteita, etenkään terrorismin torjunta ei kelpaa perusteeksi. Siksi olenkin iloinen, että Euroopan parlamentti uskaltaa vihdoin vaatia näin yksimielisesti Guantanamon sulkemista.
Hyvät parlamentin jäsenet, haluan sanoa vielä, että suorittaaksemme työmme loppuun meidän on otettava seuraavakin askel, nimittäin vaadittava pian perusteellista tutkintaa siitä, mitä Irakin miehityksen yhteydessä tapahtuu. Meidän on aivan erityisesti tuomittava Abu Ghraibin tapahtumat.
Michael Gahler, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, minusta vaikuttaa, että parlamentti on hyvin laajalti yksimielinen tästä asiasta. Jos Euroopan parlamentti vaatii valtioita kunnioittamaan ihmisoikeuksia, sen on tehtävä niin uskottavasti ja tasapuolisesti kaikkialla maailmassa. Ihmisoikeudet ja kansainvälinen humanitaarinen oikeus eivät kumpikaan ole neuvoteltavissa. Tämä on asia, joka meidän on tehtävä täysin selväksi amerikkalaisille liittolaisillemme, joiden kanssahan meillä kuitenkin on yhteiset demokraattiset arvot. Mielestäni on todellakin järkyttävää, että tästä täytyy tulla kiistanaihe Yhdysvaltain kanssa, sillä se on liittolaisemme, mutta tämä on erona Yhdysvaltain ja niiden muiden maiden välillä, joita vaadimme kunnioittamaan ihmisoikeuksia. On onni, ja rohkaisevaa, että Yhdysvallat on demokraattinen ja avoin yhteiskunta ja että sama keskustelu on meneillään sielläkin. Uskoisin valtaosan amerikkalaisista olevan samaa mieltä kanssamme siitä, ettei tällaisissa tapauksissa voida vain lopettaa oikeusvaltioperiaatteen noudattamista. On elintärkeää, että pidämme kiinni korkeasta moraalisesta tasostamme, jotta voisimme uskottavasti torjua terrorismia muualla maailmassa ja ajaa demokratian asiaa. Ei olisi hyväksyttävää, että katsoisimme läpi sormien varsinkaan Yhdysvaltain toimia, tämän suuren liittolaisemme, jonka rinnalla puolustamme ihmissoikeuksia muualla maailmassa, kuten Afganistanissa. Kannattaa ajatella, miten hankalaan tilanteeseen joutuisimme poliittisesti ja moraalisesti, jos vaikenisimme Guantanamon tapauksesta, sillä silloin meillä ei olisi enää minkäänlaista uskottavuutta niiden valtioiden silmissä, joissa pyrimme edistämään ihmisoikeuksia.
Tämän vuoksi on oikein vaatia pidätyskeskuksen sulkemista ja siellä pidettyjen vankien tuomista asianmukaisen tuomioistuimen eteen. Emme ehkä ole ilmaisseet asiaa näin selväsanaisesti, mutta on päädyttävä siihen johtopäätökseen, että nämä ihmiset on vapautettava, jos heitä vastaan ei ole todisteita, vaikka se voikin yksittäisissä tapauksissa olla vaarallista. Tässäkin pätee se sääntö, että syytetty on syytön kunnes toisin todistetaan.
Karin Scheele, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, eilen julkaistussa raportissaan YK vaatii painokkaasti Yhdysvaltoja sulkemaan Guantanamon viipymättä. Tämänpäiväisen päätöslauselmamme tarkoitus on tietysti sama. Tähän mennessä Guantanamon 500 vangista vain 10:tä vastaan on nostettu syyte, ja silloinkin tapaukset on käsitelty erityisesti niitä vasten perustetuissa sotatuomioistuimissa eikä riippumattomissa tuomioistuimissa. Mielivaltainen vankina pitäminen, kidutus ja huono kohtelu ovat täysin Geneven sopimusten vastaisia. Täytyyhän Bushin hallinnon vihdoin viimein ymmärtää, kuinka väärin ja kyynistä tällainen toiminta terrorismin torjunnassa oikein on. Terrorismin tehokas torjunta vaatii, että pyritään vakuuttamaan koko maailma ja korostetaan kansainvälisen oikeuden tärkeyttä, sillä sen avulla estetään siviilien mielivaltainen tappaminen. Tuota oikeutta Bushin hallinto ei noudata Guantanamossa eikä eräissä muissakaan paikoissa.
Elizabeth Lynne, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, mitä todisteita amerikkalaiset vielä haluavat sulkeakseen tuon helvetillisen paikan? Viimeisimmässä YK:n raportissa, joka julkaistiin eilen, on taas lisää näyttöä siitä, että Yhdysvaltain toiminta Guantanamo Bayssa on laitonta ja rikkoo selvästi ihmisoikeuksia.
Neljä vuotta vankilan perustamisen jälkeen kuulemme yhä YK:n kidutuksenvastaisessa yleissopimuksessa kiellettyjen kidutusmenetelmien käytöstä. Maanmieheni Moazzam Begg, joka vapautettiin kolmen vuoden laittoman vankeuden jälkeen, kertoi nähneensä muita vankeja pahoinpideltävän niin vakavasti, että se saattoi johtaa heidän kuolemaansa. Nyt raportissa kerrotaan, että ihmisiä pakkosyötetään väkivaltaisesti heidän nälkälakkonsa lopettamiseksi, ei siksi, että heidät haluttaisiin pitää hengissä, vaan jottei Yhdysvaltain hallitusta nolattaisi.
Tämä vankila on suljettava inhimillisyyden nimessä ja siellä pidetyille vangeille on järjestettävä oikeudenkäynti, tai jos heitä vastaan ei ole todisteita, heidät on vapautettava viipymättä.
Carl Schlyter, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, tämä on lyhyt päätöslauselma, joka voidaan tiivistää kahteen sanaan: sulkekaa Guantanamo. Ihmisoikeudet loistavat Guantanamossa poissaolollaan ja koko paikkaa kuvaavat paremmin sanat "inhimilliset erehdykset" kuin "ihmisoikeudet".
Aiemmin Yhdysvallat oli maa, jossa useimmat halusivat vierailla ja jonka kanssa haluttiin käydä kauppaa tai muuten olla tekemisissä, mutta se on muuttunut yhden ainoan presidenttikauden aikana maaksi, jota monet välttävät. Guantanamon pidätyskeskus on Kuubassa sijaitsevassa sotilastukikohdassa, koska Yhdysvallat pyrkii pelkurimaisesti välttämään omien lakiensa noudattamista. Emme pyydä muuta, kuin että Yhdysvallat noudattaisi omaa perustuslakiaan ja YK:n yleissopimuksia. Guantanamossa rikotaan näitä molempia törkeästi. Bushin hallitus käyttäytyy kuin joukko vanhan ajan itsevaltaisia siirtomaaherroja, kun kyse on Kioton pöytäkirjasta, kansainvälisestä rikostuomioistuimesta, Abu Ghraibista, Irakin kansaa vastaan käytävästä sodasta ja monista kansainvälisistä sopimuksista, jotka käsittelevät eri asioita, muun muassa tupakanpolton vastaista työtä ja oikeutta ruokaan.
Tämä pesäero kansainväliseen yhteistyöhön ja kansainväliseen oikeuteen on vahingollista Yhdysvaltain kansalle ja koko maailmalle. Guantanamon vangit eivät ole ainoat, jotka kärsivät Bushin hallinnosta, vaikka he kärsivätkin eniten. Tunnemme myös myötätuntoa amerikkalaisten enemmistöä kohtaan – he eivät ole koskaan tukeneet Bushin hallintoa ja ovat sen mielivaltaisten menettelyjen uhreja. Näitä tavallisia ihmisiä haittaavat suuresti ympäröivän maailman viha ja uhkaukset. Bushin hallitus voisi aloittaa parannuksen tekemisen sulkemalla Guantanamon.
Jaromír Kohlíček, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, mielestäni on täysin oikein, että Euroopan parlamentti keskustelee Guantanamoa koskevasta päätöslauselmasta. On myös tunnustettava, että tammikuun 27. päivän kunniaksi on laadittava samantapainen päätöslauselma. Varmaankin tiedätte, että tuo päivä on kansainvälinen vainojen uhrien muistopäivä, jolloin teemana on myös ihmisyyttä vastaan tehtävien rikosten torjunta. Olemme tietenkin kaikki yhtä mieltä siitä, että maalla, joka kiduttaa vankeja Abu Ghraibissa ja Guantanamossa presidenttinsä luvalla, ei ole oikeutta pyytää EU:ta osallistumaan yksipuolisesti aloitettuihin sotilaallisiin operaatioihin. On tullut aika asettaa Yhdysvalloille pakotteita, koska se ei ole kunnioittanut ihmisoikeuksia. Tämä on näkemys, jota kannatimme laajasti tällä viikolla, kun hyväksyimme mietinnön ihmisoikeus- ja demokratialausekkeesta Euroopan unionin sopimuksissa. Ette ehkä muista tätä, tai ehkä kyseessä olevan valtion sotilasvoima on saanut teidät muuttamaan kantaanne. Tässä on tietenkin kyse kaksinaismoralismista.
Mielestäni sitten, kun tämä täysin tukemani päätöslauselma on hyväksytty, pitäisi vielä laatia ehdotus niiden asettamisesta syytteeseen, jotka ovat Guantanamossa ja Abu Ghraibissa osallistuneet Yhdysvaltain lakien ja kansainvälisten sopimusten vastaisiin tekoihin. Siksi ehdottaisin, että komissio vaatisi näiden rikollisten asettamista syytteeseen kansainvälisessä rikostuomioistuimessa. Mielestäni on myös tärkeää suositella puheenjohtajavaltiolle, että se kehottaisi YK:n turvallisuusneuvostoa ottamaan käsiteltäväksi päätöslauselman, jossa vaaditaan Yhdysvaltoja vastaan suunnattuja pakotteita. Lisäksi toteaisin, että olemme tietenkin kaikki tietoisia siitä, että Yhdysvallat on jo vuosien ajan pitänyt Guantanamo Bayn sotilastukikohdan aluetta hallussaan Kuuban laillisen hallituksen toiveiden vastaisesti.
Panagiotis Beglitis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, Los Angeles Times -lehdessä äskettäin julkaistu YK:n ihmisoikeuskomission viiden asiantuntijan raportti on mielestäni vahvistanut täysin tämänpäiväisen keskustelumme aiheellisuuden.
Emme voi enää seurata välinpitämättöminä tätä nykyajan julmuutta. Emme voi enää vaieta jatkuvista kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten loukkauksista sekä kidutuksesta ja ihmisyyden alennustilasta, joihin Yhdysvaltain hallitus yhä syyllistyy Guantanamossa. Mielestäni Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden on tehtävä välittömästi aloite asian viemiseksi kansainvälisiin toimielimiin ja YK:hon sekä vaadittava, että Yhdysvallat sulkee viipymättä Guantanamon vankilat, että järjestetään puolueeton oikeudenkäynti riippumattomassa kansainvälisessä tuomioistuimessa ja että vangit vapautetaan välittömästi.
Jos vaikenemme edelleen asiasta, se merkitsee mielestäni sen salaamista. Bushin hallinto ei voi saattaa ihmiskuntaa uudelle keskiajalle kansainvälisen terrorismin torjunnan nimissä. Nyt on kyse Guantanamon vangeista mutta tulevaisuudessa ehkä myös jossain muualla pidettävistä vangeista, jos emme puolusta yhteisiä humanitaarisia arvojamme ja demokraattisia periaatteitamme.
Ana Maria Gomes (PSE). – (PT) Sadat vangit ovat lainsäädännöllisessä tyhjiössä ja kärsivät kidutuksesta. En puhu Saddamin, talibanien, Syyrian tai muiden diktatuurien pahamaineisista vankiloista vaan Guantanamosta, joka on Yhdysvaltain hallinnassa. Muistakaamme, että Yhdysvallat on maa, jolla oli merkittävä osa kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön luomisessa ja että Bushin hallitus loukkaa häpeällisesti noita ihmisoikeuksia, Geneven sopimuksen vähimmäisvaatimuksiakin.
EU:n on sanottava selvästi mielipiteensä Guantanamosta ja Abu Ghraibista ja kaikista tapauksista, joissa Yhdysvallat harjoittaa kidutusta ulkomailla eli käyttää menettelyä, joka tunnetaan nimellä "poikkeukselliset luovutukset" (extraordinary rendition). EU:n on yhdyttävä Yhdysvalloissa yhä lisääntyvään kritiikkiin, jota esimerkiksi American Civil Liberties Union on esittänyt ja jossa tuomitaan moraalittomana ja hyödyttömänä kidutus terrorismin torjunnassa sekä se, etteivät väärinkäytöksistä vastuussa olevat joudu vastaamaan teoistaan.
EU:n on vaadittava, että Guantanamo suljetaan ja että korkeimman tason yhdysvaltalaisia poliitikkoja ja armeijan henkilöstöä vastaan nostetaan syytteet rikoksista, joihin he ovat syyllistyneet terrorismin torjunnan nimissä. Näin on toimittava, koska vaikenemisella vain hyödytetään terroristeja ja uhrataan ihmisarvon ja oikeusvaltioperiaatteen perusarvot – samat arvot, jotka fanaattiset terroristit pyrkivät tuhoamaan syyskuun 11:nnen iskuilla ja esimerkiksi Madridiin ja Lontooseen kohdistuneilla iskuilla.
Genowefa Grabowska (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, olen yhtä mieltä sen kanssa, mitä päätöslauselmaehdotuksessa todetaan: kansainvälinen terrorismi on uhka, erityisesti terrorismi, joka kohdistetaan demokraattisia yhteiskuntia vastaan, mutta emme voi torjua terrorismia käyttämällä terroristien keinoja. Sellaisia toimia ei siedetä, ja meillä on oikeus todeta se.
Meillä on oikeus tähän, sillä Eurooppa on ihmisoikeuksien syntysija ja ensimmäiset vankien, siviiliväestön ja sodan uhrien oikeuksia suojelevat kansainväliset sopimukset laadittiin täällä Euroopassa 1900-luvun alussa. Toisen maailmansodan jälkeen kehitimme näitä humanitaarisia periaatteita. Euroopassa ihmisoikeuksia suojelee Strasbourgissa sijaitseva Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, ja lisäksi meillä on Euroopan unionin perusoikeuskirja, josta tulee – se itse asiassa on jo – osa Euroopan perustuslakisopimusta. Kaikissa näissä asiakirjoissa todetaan selvästi ja yksiselitteisesti, että ihmisarvoa on kunnioitettava, että ketään ei saa nöyryyttää, uhkailla tai vainota, ettei ketään saa pitää vangittuna ilman oikeudenkäyntiä ja että kaikilla on oikeus puolustukseen.
Haluaisin kysyä, onko kaikki nämä periaatteet unohdettu Guantanamossa. Eikö kukaan halua muistaa niitä? Tilanne todetaan selvästi sekä Amnesty Internationalin että YK:n raporteissa. Emme voi hyväksyä tällaista ja siksi tuen täysin tämän päätöslauselman sanomaa. Siinä todetaan, että terrorismin torjuntaa voidaan harjoittaa vain niin, että ihmisoikeuksia ja kansalaisvapauksia kunnioitetaan täysimääräisesti.
Joe Borg, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan vielä kerran kiittää arvoisia jäseniä heidän hyvin selkeistä kommenteistaan. Ennennäkemättömässä mittakaavassa tapahtuva maailmanlaajuinen terrorismin torjunta on luonut uusia haasteita ihmisoikeuksien suojelemiselle. Komissio korostaa jatkuvasti, että terrorismin torjuntaa voidaan harjoittaa vain niin, että ihmisoikeuksia kunnioitetaan.
Komissio seuraa tarkasti Guantanamo Bayssa vangittuina olevien noin 500 henkilön tilannetta, vaikkei sillä olekaan toimivaltaa puuttua asiaan heidän auttamisekseen. Myös jäsenvaltiot ovat ilmaisseet kahdenvälisesti Yhdysvalloille huolensa kansalaistensa kohtelusta.
Komissio korostaa edelleen, että terrorismintorjuntatoimien on oltava sopusoinnussa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön kanssa. Olemme vakaasti sitä mieltä, että Geneven sopimuksia on sovellettava kaikkiin sotavankeihin. Guantanamo Bayn pidätyskeskuksen tulevaisuuden suhteen toteaisin, että kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa taataan ehdottomia oikeuksia, joita on kunnioitettava kaikissa olosuhteissa, esimerkiksi oikeus olla joutumatta kidutuksen tai muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun uhriksi.
Tämän suhteen pidämme myönteisenä senaattori McCainin tarkistusta puolustusmenojen valtuutusta koskevaan lakiin. Tuon tarkistuksen perusteella on täysin selvää, että julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kieltoa sovelletaan Yhdysvaltain viranomaisten pidättämiin henkilöihin missä päin maailmaa hyvänsä. Lisäksi mielestämme kaikilla pidätetyillä on oltava jokin kansainvälisen oikeuden mukainen asema, heillä on oikeus olla joutumatta mielivaltaisesti pidätetyksi ja heille on taattava oikeusturva sekä puolueeton oikeudenkäynti.
Euroopan unioni on myös ilmaissut selvästi tukevansa YK:n erityistarkkailijoiden pyyntöä saada vierailla Guantanamo Bayssa ja keskustella vankien kanssa yksityisesti. Euroopan unioni on ottanut tämän asian toistuvasti esiin vuoropuhelussa Yhdysvaltain kanssa ja tekee niin myös tulevaisuudessa.
Vastauksena eräisiin puheenvuoroihin toteaisin, että komissio on toistuvasti tehnyt selväksi Yhdysvalloille, että Euroopan unioni vastustaa jyrkästi kuolemantuomiota kaikissa olosuhteissa. Haluan myös sanoa, että komissio tutkii eilen julkaistua YK:n erityistarkkailijoiden raporttia ja tarkoitus on ottaa tämä asia taas esille vuoropuhelussa Yhdysvaltain kanssa.
On ensisijaisen tärkeää, että kansainvälinen yhteisö pyrkii varmistamaan, että kansainvälistä oikeutta – ihmisoikeudet ja humanitaariset normit mukaan lukien – noudatetaan täysin, niin Guantanamossa pidettävien väitettyjen Talibanin ja al-Qaidan jäsenten tapauksessa kuin muuallakin. Vain takaamalla, että kaikki osapuolet noudattavat noita arvoja, voidaan todella edistyä.
Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin palata lyhyesti siihen, mitä jäsen Pflüger sanoi Sri Lankasta. Asia on niin, että hän oli täysin oikeassa. Tässä on kyse vaarallisesta ennakkotapauksesta, nimittäin että päätöslauselmia voidaan esittää ja neuvottelijat voivat myöhemmin peruuttaa ne. Olemme hyväksyneet tämän tällä kertaa, mutta haluan sanoa – poliittisen ryhmäni puolesta – ettemme hyväksy tällaista toista kertaa ja että tämän ei voida sallia muodostuvan ennakkotapaukseksi.
Robert Evans (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin ilmoittaa jäsen Posseltille, että juuri hänen ryhmänsä pyysi, että äänestys peruutettaisiin. Niinpä on melko omituista sanoa, etteivät he aio hyväksyä tällaista.
Puhemies. Keskustelu on päättynyt.
Äänestys toimitetaan seuraavaksi.
15. Äänestykset
Puhemies. Esityslistalla on seuraavana äänestykset.
(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)
16. Äänestyskäyttäytymistä koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja
17. Tiettyjä asiakirjoja koskevat päätökset: ks. pöytäkirja
18. Luetteloon kirjatut kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 116 artikla): ks. pöytäkirja
19. Tämän istuntojakson aikana hyväksyttyjen tekstien edelleen välittäminen: ks. pöytäkirja
20. Seuraavien istuntojen aikataulu: ks. pöytäkirja
21. Istuntokauden keskeyttäminen
Puhemies. Julistan Euroopan parlamentin istuntokauden keskeytetyksi.
(Istunto päättyi klo 17.00.)
LIITE (Kirjalliset vastaukset)
KYSYMYKSET NEUVOSTOLLE (Näistä vastauksista on vastuussa EU:n neuvoston puheenjohtajavaltio.)
Kysymyksen nro 10 esittäjä Marie Panayotopoulos-Cassiotou (H-1112/05)
Aihe: Esteiden poistaminen Euroopan työmarkkinoilta vuoteen 2005 mennessä
Maaliskuussa 2002 pidetty Barcelonan Eurooppa-neuvosto oli tyytyväinen komission toimintasuunnitelmaan esteiden poistamisesta Euroopan työmarkkinoilta vuoteen 2005 mennessä ja kehotti neuvostoa ryhtymään toimenpiteisiin, jotta ehdotetut toimet toteutuvat työntekijöiden koulutuksen, tutkimuksen ja innovoinnin osalta.
Onko neuvostolla käytettävissään tarkempia tietoja saavutetusta edistymisestä ammattipätevyyksien, virallisten pätevyyksien ja epätyypillisen koulutuksen tunnustamista haittaavien esteiden poistamisessa? Onko sillä tietoja kaikkien kansalaisten ja varsinkin erityisryhmien, kuten työttömien naisten, mahdollisuuksista hankkia perustaitoja ja ennen kaikkea uusiin tieto- ja viestintäteknologioihin liittyviä taitoja?
(DE) Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista ja eläkeoikeuksien siirrettävyyttä käsitellään äskettäin muutetussa asetuksessa sekä direktiiviehdotuksessa, jota lainsäädäntöä valmistelevat neuvoston yksiköt parhaillaan tarkastelevat.
Sosiaaliturvaetuuksien kannalta arvoisa parlamentin jäsen on varmasti tietoinen siitä, että uudella asetuksella sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta (asetus N:o 883/2004/EY), joka tulee voimaan samaan aikaan kuin sen liitteenä oleva täytäntöönpanoasetus, korvataan tällä hetkellä sovellettava asetus N:o 1408/71/EY. Tarkoituksena on, että jäsenvaltioiden väliseen liikkuvuuteen liittyvänä lainsäädäntöasiakirjana uutta asetusta sovellettaisiin aiempaa yhtenäisemmin, että se olisi helpompi saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja että sen lähestymistapa olisi nykyaikaisempi. Tällä tavoin sillä paitsi parannettaisiin vakuutetun henkilön oikeuksia sosiaaliturvaan myös helpotettaisiin asiaan liittyviä menettelyjä.
Arvoisa parlamentin jäsen tietää varmasti myös sen, että komission äskettäin esittämällä ehdotuksella direktiiviksi, jolla parannetaan lisäeläkeoikeuksien siirrettävyyttä, pyritään lisäämään työntekijöiden liikkuvuutta ja parantamaan yleisesti ammatillista liikkuvuutta antamalla liikkuvuutta harjoittaville työntekijöille työuran loppuun mennessä riittävät lisäeläkeoikeudet. Ehdotus syntyi yhteisön tasolla käytyjen kaksi vuotta kestäneiden neuvottelujen tuloksena. Neuvotteluissa käsiteltiin tarvetta parantaa lisäeläkejärjestelmien toimivuutta ja niitä keinoja, joilla tässä onnistuttaisiin.
Kuten arvoisa parlamentin jäsen aivan oikein toteaa, yksi suurimmista esteistä henkilöille, jotka haluavat työskennellä tai opiskella toisessa EU:n jäsenvaltiossa tai siirtyä työmarkkinoilla alalta toiselle, on se, ettei heidän tutkintojaan ja pätevyyttään ehkä tunnusteta. Yhteisön politiikan yksiselitteisenä tavoitteena on poistaa nämä esteet, ja viime vuosina on otettu käyttöön useita yhteisön välineitä ja tehty monia aloitteita akateemisten ja ammatillisten tutkintojen siirtämisen helpottamiseksi. On kuitenkin pidettävä mielessä, että tämä on vaiheittainen prosessi, jossa on lisäksi noudatettava EY:n perustamissopimuksen 149 artiklaa, jossa todetaan, että koulutukseen liittyvällä yhteisön toiminnalla pyritään edistämään "tutkintotodistusten ja opintojaksojen tunnustamista akateemisessa maailmassa". Tämä prosessi kuuluu ehdottomasti toissijaisuusperiaatteen soveltamisalaan.
Mitä tulee akateemiseen pätevyyteen, tutkintotodistusten akateemisen tunnustamisen kansallisten tiedotuskeskusten verkko (Naric) tarjoavaa tietoa ulkomailla suoritettujen tutkintojen ja opintojaksojen tunnustamisesta. Myönteistä edistystä on saatu aikaan myös eurooppalaisella opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmällä sekä äskettäin käyttöön otetulla tutkintotodistuksen liitteellä (Diploma Supplement).
Ammattipätevyyden alalla on perustettu kansallisten yhteyspisteiden verkosto. Näihin yhteyspisteisiin voidaan ottaa ensimmäisenä yhteyttä ammattipätevyyttä koskevissa kysymyksissä. Yliopisto-opintoihin liittyvän tutkintotodistuksen liitteen lisäksi käyttöön otettiin myös ammattitutkintotodistuksen liite, jolla vastataan ammattipätevyyttä koskeviin vaatimuksiin. Samanaikaisesti ehdotettiin ansioluettelon eurooppalaista mallia, jotta henkilön pätevyys ja taidot voitaisiin esittää yksinkertaisesti ja tehokkaasti. Tämän jälkeen on hyväksytty myös Europass-todistus, joka helpottaa liikkuvuutta vuorottelu- ja oppisopimuskoulutuksessa tarjoamalla vapaaehtoisen ja Euroopan laajuisen järjestelmän henkilön kotimaansa ulkopuolella suorittamien opintojaksojen kirjaamista varten.
Arvoisan parlamentin jäsenen mainitsemat epävirallisen oppimisen edut tunnustetaan yhä laajemmin, ja koulutus- ja nuorisoalalla tehtävillä aloitteilla pyritään kannustamaan jäsenvaltioita kehittämään järjestelmiä, joilla tämäntyyppinen oppiminen voidaan tunnustaa. Puheenjohtajavaltio Irlanti hyväksyi vuonna 2004 lopulliset päätelmät epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen yhteisistä eurooppalaisista tunnistamis- ja tunnustamisperiaatteista, ja nuorisoasioita käsittelevä neuvoston työryhmä tarkastelee parhaillaan asiaa koskevaa päätöslauselmaluonnosta.
Perustaitojen hankkimisen osalta totean, että äskettäin komissio – osana Lissabonin strategiaan sisältyvää Koulutus 2010 -työohjelmaa – on antanut keskeisiä taitoja koskevan suosituksen, jossa viitataan erityisesti tietotekniikan alaan, ja neuvosto ja parlamentti tarkastelevat suositusta parhaillaan. Suosituksen tarkoituksena on pääasiassa tunnistaa ja määritellä ne keskeiset taidot, joita tietoon perustuvassa yhteiskunnassa tarvitaan yhteiskunnan yhteenkuuluvuutta sekä yksilön henkilökohtaista kehittymistä ja työllistymismahdollisuuksia ajatellen. Suosituksella pyritään myös varmistamaan ensinnäkin, että kaikilla nuorilla on peruskoulutuksensa päättyessä keskeiset taidot aikuisten maailmaan siirtymistä varten. Toiseksi suosituksella pyritään varmistamaan, että myös aikuiset pystyvät kehittämään ja päivittämään näitä taitoja koko elämänsä ajan.
On todettava, että jäsenvaltioita kuullaan parhaillaan eurooppalaisen tutkintokehyksen mahdollisesta luomisesta. Sen päätarkoituksena olisi varmistaa kansallisten ja alakohtaisten tutkintojärjestelmien keskinäinen yhteensopivuus ja helpottaa näin yksittäisten kansalaisten tutkintojen siirtämistä ja tunnustamista.
Kysymyksen nro 11 esittäjä Justas Vincas Paleckis (H-0037/06)
Aihe: Itävallan työmarkkinoiden avaaminen Euroopan unionin uusien jäsenvaltioiden työntekijöille
Yhdistynyt kuningaskunta, Irlanti ja Ruotsi ovat avanneet työmarkkinansa Itä-Euroopan valtioiden kansalaisille. Liettualaiset, puolalaiset ja muista uusista jäsenvaltioista tulleet työntekijät on näissä maissa integroitu menestyksekkäästi työmarkkinoille, ja he kasvattavat maiden BKT:tä. Muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa, erityisesti Saksassa ja Itävallassa, jotka ovat säilyttäneet työntekijöiden maahanmuuttoa koskevat rajoitukset, etsitään ratkaisua uusien jäsenvaltioiden kansalaisten laittomaan työntekoon. Aikooko Itävalta kuitenkin säilyttää uusista jäsenvaltioista tulevien työntekijöiden maahanmuuttoa koskevat rajoitukset vielä seuraavat kolme tai viisi vuotta? Millaisen esimerkin EU:n puheenjohtajana toimiva Itävalta näyttäisi tällä muille jäsenvaltioille, jotka eivät vielä ole vapauttaneet pääsyä työmarkkinoilleen?
(DE) Heti alkuun on muistettava, ettei uusista EU:n jäsenvaltioista peräisin olevien kansalaisten laiton työnteko ole ongelma Itävallassa. Kuten Bifflin, Huberin ja Walterskirchenin helmikuussa 2006 julkaisemassa tutkimuksessa "Übergangsregelung zur Freizügigkeit", Österreichisches Institut für Wirtschaftsforschung (Vapaata liikkuvuutta koskevat siirtymäjärjestelyt, Itävallan taloustutkimusinstituutti WIFO), todetaan, laiton työnteko ei ole lisääntynyt Itävallassa merkittävästi.
Itävalta pyrkii jatkamaan työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevia siirtymäjärjestelyjä vielä kolmella vuodella. Siirtymäjärjestelyjen jatkamisessa ei ole kysymys siitä, että yksi jäsenvaltio näyttäisi esimerkkiä muille, vaan pikemminkin siitä – kuten liittymisasiakirjoissa tehdään selväksi – että jokainen maa voi tehdä asiasta tarkkaan harkitun päätöksen maan erityistilanteen ja työmarkkinoiden kehitysvaiheen perusteella.
Kunkin jäsenvaltion on yksittäisissä ja itsenäisesti tekemissään päätöksissä otettava huomioon valtion taloustilanne ja talouskasvun vaihe. Yksi tärkeä seikka tässä on se, miten työmarkkinat pystyvät ottamaan vastaan uusia työntekijöitä, sillä siirtolaisiin kohdistuva vastuu edellyttää, että he pystyvät täyttämään kotouttamista koskevat ehdot ja elättämään itsensä omalla työllään. Myös maantieteellinen sijainti on otettava huomioon, sillä alkuperämaan ja työpaikan välinen välimatka vaikuttaa siirtolaisten määrään. Itävalta, joka on EU:n uusien jäsenvaltioiden rajanaapuri, on hyvä esimerkki maasta, jonka tarve hallita työntekijöiden maahanmuuttoa eroaa kaikin tavoin Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan kaltaisten etäisempien maiden tarpeesta. Nämä tekijät ja niiden tapa kehittyä vaihtelevat jäsenvaltioittain, minkä vuoksi on melko hyödytöntä käyttää yhtä maata esimerkkinä muille, kun päätetään siirtymäjärjestelyjen jatkamisesta.
Kysymyksen nro 12 esittäjä Mihael Brejc (H-0043/06)
Aihe: Henkilöiden vapaa liikkuvuus
Euroopan unioni takaa rajojensa sisällä neljä vapautta, joita ovat henkilöiden, palveluiden, tavaroiden ja pääomien vapaa liikkuvuus, sekä sijoittautumisvapauden. Nämä ovat perusvapauksia, ja Euroopan unionin on vaikeaa kehittää potentiaaliaan, jos näitä vapauksia ei taata kaikille sen kansalaisille.
Tänä vuonna päättyy henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskeva kahden vuoden siirtymäaika, joka on ollut voimassa joissakin jäsenvaltioissa EU:n vuoden 2004 laajentumisen jälkeen.
Mikä on puheenjohtajavaltio Itävallan kanta joidenkin jäsenvaltioiden päätökseen jatkaa tätä siirtymäaikaa vielä kolmella vuodella?
(DE) Vuoden 2003 liittymissopimuksen mukaisesti vapaata liikkuvuutta koskevien siirtymäjärjestelyjen soveltamisen jatkamisesta päättävät vain ja ainoastaan kyseiset jäsenvaltiot. Ne jäsenvaltiot, jotka haluavat jatkaa siirtymäjärjestelyjä vielä kolmella vuodella 30. huhtikuuta 2006 jälkeen, on ilmoitettava aikeestaan komissiolle kyseiseen päivämäärään mennessä.
Puheenjohtajavaltio Itävalta katsoo, että jäsenvaltioiden on tehtävä päätöksensä vapaata liikkuvuutta koskevien siirtymäjärjestelyjen soveltamista koskevan komission kertomuksen perusteella. Jotta päätös olisi tasapainoinen, jäsenvaltioiden on myös otettava huomioon kussakin tapauksessa kaikki mahdolliset seuraukset ja kaikki työvoiman liikkuvuuteen liittyvät merkittävät tekijät – eli ensisijaisesti kyseisen jäsenvaltion taloustilanne ja työmarkkinatilanne. Niillä on ratkaiseva merkitys, kun pohditaan, voidaanko taata, että maahanmuuttajan työtulot riittävät kattamaan hänen elinkustannuksensa ainakin asianmukaisen ja ennustettavissa olevan ajanjakson ajan. Merkittäviin tekijöihin kuuluu todennäköisesti myös maantieteellinen sijainti, sillä maahanmuuttajien määrään vaikuttaa todennäköisesti henkilöiden alkuperämaan ja työpaikan välinen välimatka.
Kysymyksen nro 13 esittäjä Maria Matsouka (H-0088/06)
Aihe: Työntekijöiden liikkuvuuden ja EU:n korkean työttömyyden välinen yhteys
Vuosi 2006 on julistettu työntekijöiden liikkuvuuden eurooppalaiseksi teemavuodeksi, jonka tavoitteena on valistaa työntekijöitä muissa maissa ja uudella ammattialalla työskentelyn eduista. Todettakoon, että kyseinen politiikka, joka tarkoittaa siirtymistä yhdeltä alueelta toiselle saman maan sisällä tai maasta toiseen EU:ssa ja joka tähtää työpaikkojen löytämiseen, ammattikokemuksen laajentamiseen ja työntekijöiden valmiuksien/taitojen parantamiseen, edistää Lissabonin tarkistetun strategian soveltamista. Työttömyys kuitenkin jatkaa nousuaan yhä korkeammalle tasolle (yli 8 prosenttia EU:n vanhoissa 15 jäsenvaltiossa ja yli 9 prosenttia 25 jäsenvaltiossa vuonna 2005). Työttömyysasteen pienikin aleneminen johtuu joko valtion työllisyystuesta (Ranska) tai aktiivisen työväestön vähenemisestä (Yhdistynyt kuningaskunta 1991–2003).
Jos siis tietyssä maassa tai tietyllä alueella ei ole riittävästi työpaikkoja, mitä etua muiden jäsenvaltioiden työntekijöille koituisi työn etsimisestä kyseisestä maasta tai kyseiseltä alueelta? Onko olemassa vaara, että he siirtyvät etsimään epävarmoja ja määräaikaisia työpaikkoja, mikä toisi mukanaan tietyt sosiaaliset, henkilökohtaiset ja perhettä koskevat seuraukset?
(DE) Neuvosto on samaa mieltä arvoisan parlamentin jäsenen kanssa siitä, että työntekijöiden liikkuvuus saattaa aiheuttaa heille vaikeuksia ja lisäkustannuksia.
Tästä syystä komissio pyrkii EURESin (Euroopan työnvälitysverkoston) kansainvälisen yhteistyöverkoston avulla koordinoimaan Euroopan unionin työmarkkinoita parhaansa mukaan. EURESin jäseniä ja kumppaneita on kaikissa 25 jäsenvaltiossa sekä Norjassa, Islannissa, Liechtensteinissa ja Sveitsissä, ja se edistää työntekijöiden kansainvälistä liikkuvuutta tarjoamalla esimerkiksi tiedotus-, neuvonta- ja työnvälityspalveluja työntekijöille ja työnantajille, jotka haluavat hyödyntää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen. Portaalilla on tällä hetkellä 500 000 käyttäjää kuukaudessa, ja se sisältää tällä hetkellä tiedot 1,5 miljoonasta vapaasta työpaikasta.
Verkoston neuvontapalvelusta työnhakijat saavat kuitenkin tietoja myös yksittäisten jäsenvaltioiden elin- ja työoloista (esimerkiksi majoituksesta, koulutuksesta, elinkustannuksista, terveydenhoitopalveluista ja sosiaaliturvalainsäädännöstä).
Liikkuvuuden teemavuonna 2006 pyritään takaamaan henkilöiden vapaa liikkuvuus perusoikeutena sekä edistämään työntekijöiden ammatillista ja maantieteellistä liikkuvuutta ja heidän sijoittamistaan työhön alakohtaisen työvoimatarpeen mukaan ja niin, että sen käyttö on tuottavaa ja kannattavaa kussakin jäsenvaltiossa. Työmarkkinat ovat erittäin dynaamisia kaikkialla Euroopassa. Työpaikkatilanne vaihtelee vuoden aikana voimakkaasti, sillä jatkuvasti muuttuva kysyntä aiheuttaa teollisuudenalojen kasvua ja kutistumista. Myös irtisanomiset ja työhönotot vaikuttavat siihen. Lisäksi Eurostat ottaa työssään huomioon olettamuksen, jonka mukaan 1–2 prosentin vuotuinen odotettu kasvu uusien työpaikkojen määrässä johtaa tietyillä EU:n alueilla alakohtaiseen työvoimapulaan vuonna 2010, mikäli työvoiman virtaus maahan on liian pientä.
On kuitenkin epätodennäköistä, että juuri tietynlaista työpaikkaa etsivä työntekijä haluaa muuttaa sellaiseen maahan tai sellaiselle alueelle, jolla kyseisiä työpaikkoja on hyvin vähän. Vaikka työttömien määrä koko Euroopan unionissa on edelleen valitettavan suuri, työttömyysaste vaihtelee huomattavasti aloittain ja alueittain.
Kysymyksen nro 14 esittäjä Elizabeth Lynne (H-1115/05)
Aihe: Terveys ja turvallisuus
Mitkä ovat puheenjohtajavaltio Itävallan ensisijaiset tavoitteet työllisyys- ja sosiaalipolitiikassa? Onko puheenjohtaja yhtä mieltä siitä, että uusissa terveys- ja turvallisuusstrategioissa olisi periaatteessa pikemminkin keskityttävä nykyisten säädösten täytäntöönpanoon kaikissa 25 jäsenvaltiossa kuin uusien säädösten laatimiseen?
(DE) Arvoisa parlamentin jäsen pyytää tarkempia tietoja puheenjohtajavaltio Itävallan ensisijaisista tavoitteista työllisyys- ja sosiaalipolitiikassa. Itävalta on puheenjohtajavaltiona vuoden 2006 ensimmäisellä puoliskolla, ja sinä aikana työllisyys on yksi keskeisimmistä kysymyksistä neuvoston työssä. Viime vuonna neuvosto antoi vuosiksi 2005–2008 työllisyyspoliittiset suuntaviivat, jotka ovat periaatteessa voimassa vuonna 2006. Tänä vuonna neuvosto keskittyy tarkastelemaan, miten näitä suuntaviivoja on pantu jäsenvaltioissa täytäntöön. Työllisyyttä koskevia toimenpiteitä toteutetaan tietenkin pääasiassa soveltamalla avointa koordinointimenetelmää, ei lakeja säätämällä.
Itävallan puheenjohtajakauden alussa huomiota kiinnitetään työttömyyskysymysten lisäksi myös sosiaalista syrjäytymistä ja sosiaalista suojelua koskeviin kysymyksiin, sillä neuvosto esittää komission tekemän työn pohjalta näitä kysymyksiä käsittelevän kertomuksen kevään Eurooppa-neuvostossa maaliskuussa. Muita puheenjohtajavaltio Itävallan ensisijaisia tavoitteita ovat työaikadirektiivin muuttaminen, sosiaaliturvaa koskevan lainsäädännön yhteensovittamista koskevan työn jatkaminen sekä komission äskettäin laatiman vanhuuseläkejärjestelmien toteutettavuutta koskevan ehdotuksen arvioiminen.
Arvoisa parlamentin jäsen kysyi erityisesti, onko puheenjohtajavaltio samaa mieltä siitä, että uudessa työterveys- ja työturvallisuusstrategiassa olisi keskityttävä ennemminkin voimassa olevien säädösten täytäntöönpanoon kuin uusien säädösten antamiseen. Tässä arvoisa parlamentin jäsen viittaa selvästikin siihen, että vuotuisessa toimintastrategiassaan vuodeksi 2006 komissio on ilmoittanut, että yksi sen tärkeimmistä aloitteista vuonna 2006 on ehdotus uudeksi työterveys- ja työturvallisuusstrategiaksi. Ehdotus aiotaan kuitenkin esittää vasta vuoden 2006 lopulla, kun Itävallan puheenjohtajakausi on jo päättynyt. Tästä syystä puheenjohtajavaltio Itävalta ei voi käynnistää keskustelua kyseisestä aloitteesta neuvostossa. Itävalta aikoo kuitenkin jatkaa puheenjohtajavaltio Yhdistyneen kuningaskunnan käynnistämiä alustavia keskusteluja yhteisön uudesta työterveys- ja työturvallisuusstrategiasta. Myös johtavien työsuojelutarkastajien komitean (SLIC) teemapäivä, jota vietetään Wienissä 27. maaliskuuta 2006, on omistettu tästä aiheesta käytävälle keskustelulle.
Voin vakuuttaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että puheenjohtajavaltio Itävalta pyrkii aktiivisesti edistämään sääntelykehyksen uudistamista, kuten esimerkiksi asiaa koskevassa yhteisessä julistuksessa todetaan. Puheenjohtajavaltio pitää ensisijaisena tavoitteenaan sellaisten toimenpiteiden toteuttamista, joilla pyritään parantamaan lainsäädäntötyötä.
Kysymyksen nro 15 esittäjä Reinhard Rack (H-0079/06)
Aihe: Sääntelyn parantaminen
Lainsäädäntötyön parantaminen on noussut kaikkien huulille. Euroopassa ilmenee kuitenkin selvää tyytymättömyyttä moniin EU-asioihin, ja unioni kuvataan usein mm. byrokraattisena hirviönä.
Mitä puheenjohtajavaltio Itävalta aikoo tehdä tälle ongelmalle?
(DE) Ei riitä, että vain puhutaan "paremmasta sääntelystä": yritykset ja kansalaiset vaativat näkyviä tuloksia, jotka vaikuttavat suoraan heihin. Se tärkeä taustatyö, joka tekee nämä tulokset mahdolliseksi, on jo tehty yhteisössä ja monissa jäsenvaltioissa. Nyt tulokset on pantava viipymättä täytäntöön. Erityisesti seuraavat seikat ovat tärkeitä.
Yksinkertaistetaan niitä EU:n sääntöjä ja säännöksiä, joilla on konkreettisia vaikutuksia yrityksiin ja kansalaisiin. Laaja-alaiseen yksinkertaistamiseen tähtäävät toimet, komission jäsenen Verheugenin seulontaa koskeva aloite sekä alakohtaista yksinkertaistamista koskevat nykyiset suunnitelmat ohjaavat meitä oikeaan suuntaan.
Hallinnollisen taakan mittaamisella ja vähentämisellä on suoria vaikutuksia asianomaisiin henkilöihin. Meillä on yhteisön tasolla käytettävissämme tähän tarvittavat välineet, ja nyt meidän on vain hyödynnettävä niitä.
EU:n lainsäädännön vaikutukset on tiedettävä ennakkoon, mikäli halutaan tehdä harkittuja ja tietoon perustuvia päätöksiä. Tällaisessa päätöksenteossa on apua vaikutustenarvioinneista, jotka on toteutettava mahdollisimman laadukkaasti, ja sen jälkeen niitä on hyödynnettävä neuvottelumenettelyssä. Talouden kannalta tällä alalla on tärkeintä testata kilpailukykyä.
On kuitenkin olemassa vaara, että yleisö ja yritysmaailma saavat vain tähän tietoja näistä toimista ja ettei toimilla näin ollen ole paljonkaan vaikutusta niiden pohjimmiltaan kielteiseen asennoitumiseen. Yksi keino torjua tätä on antaa tarkempia tietoja tällä hetkellä sääntelyn uudistamiseksi toteutettavista toimenpiteistä – niistä toimenpiteistä, jotka koskevat asianomaisia henkilöitä. Tällä hetkellä alalla toteutetaan hyvin monenlaisia toimenpiteitä, ja toisinaan jopa asiantuntijoiden on vaikea saada kokonaiskuvaa siitä, mitä tapahtuu.
Kuten jo totesin, meidän on lopulta pystyttävä tuottamaan kaikille asianomaisille esimerkiksi kustannusten alenemisen tai työn helpottumisen kaltaisia selkeitä etuja, sillä vain tällä tavoin voimme päästä tavoitteeseemme. Mielestäni mainitsemani toimenpiteet vievät meitä tältä osin oikeaan suuntaan.
Toinen tärkeä keino, jolla kansalaiset ja yritykset saadaan osallistumaan prosessiin, on tietenkin kuulla heidän mielipiteitään niistä säädöksistä, jotka koskevat heitä. Tässä tarkoituksessa on tehty monia aloitteita, mutta siitä huolimatta asianomaisille on tiedotettava tarkasti kuulemiseen liittyvistä eri vaihtoehdoista. Myös heidän mielipiteitään on kuunneltava päätöksentekovaiheessa, ja heille on annettava mielipiteistään tehokasta palautetta.
Sekä kansalaisten että yritysten edustajat toteavat meille usein, että tärkeitä päätöksiä ja säännöksiä tehdään yhä enemmän "Brysselissä" ja että kansallisvaltioiden rooli on jäämässä yhä enemmän taka-alalle. Näin he tuntevat itsensä lopulta voimattomiksi EU:n edessä.
Olisi varmasti liian yksinkertaista syyttää tästä kehityksestä yksinomaan "Brysseliä". Liityimme yhdessä tähän yhteisöön siksi, että me kaikki saisimme siitä selkeästi mitattavissa olevia etuja. Esimerkkinä mainittakoon, että kymmenen vuotta sisämarkkinoiden perustamisen jälkeen EU:n BKT oli 1,8 prosenttia eli 165 miljardia euroa suurempi kuin se oli ennen sisämarkkinoiden perustamista. On myös luotu 2,5 miljoonaa työpaikkaa, ja elintaso on noussut 877 miljardia euroa (mikä tarkoittaa 5 700 euron nousua kotitaloutta kohti).(1)
Herää kuitenkin kysymys, onko päätöksenteon keskittämisestä mahdollisimman suurelta osin Brysseliin pelkästään etua. Tästä syystä myös toissijaisuusperiaate ja toimivallan jako ovat tärkeitä näkökohtia sääntelyn uudistamisessa. Voidaan siis kysyä, mitä asioita olisi säänneltävä milläkin tasolla, jotta sääntely olisi mahdollisimman tehokasta. Tämän aiheen pohtimista varten järjestetään toissijaisuusperiaatetta koskeva konferenssi St. Pöltenissä 18.–19. huhtikuuta.(2)
"The internal market – Ten years without frontiers" (Sisämarkkinat – 10 vuotta ilman rajoja), Euroopan komissio, talouden ja rahoituksen pääosasto, 2003.
Kysymyksen nro 16 esittäjä Agnes Schierhuber (H-0092/06)
Aihe: Välimeren alueen valtioiden ja Euroopan unionin välisten taloudellisten yhteyksien luominen
Euroopan unionin naapurivaltioiden taloudellinen vakaus ja kehitys sekä niiden ja Euroopan yhteisöjen välisten yhteyksien luominen ovat olennaisen tärkeä osa turvallisen ja hyvinvoivan alueen luomista Euroopan unionin ympärille.
Voiko neuvosto ilmoittaa, mihin konkreettisiin toimiin aiotaan ryhtyä vuoden 2006 ensimmäisen puoliskon aikana läheisempien taloudellisten yhteyksien luomiseksi Välimeren alueen valtioiden ja Euroopan unionin välille (Euromed-prosessi)?
(DE) Viime vuosien tärkein tapahtuma oli huippukokous, jossa vietettiin Barcelonan julistuksen kymmenettä vuosijuhlaa. Kokous pidettiin Barcelonassa 29. ja 30. marraskuuta, ja sen aikana hyväksyttiin viisivuotiskauden työohjelma, jossa keskitytään poliittiseen ja taloudelliseen uudistukseen. Kokouksessa olivat etusijalla myös koulutukseen liittyvät kysymykset sekä lailliseen ja laittomaan maahanmuuttoon liittyvät näkökohdat.
Kauppaministerit kokoontuvat 24. maaliskuuta 2006 Marrakeshissa pidettävässä konferenssissa. Vuotuinen taloudellista muutosta käsittelevä Euro–Välimeri-konferenssi pidetään Brysselissä 19. ja 20. kesäkuuta 2006, ja 25. ja 26. kesäkuuta 2006 valtiovarainministerit kokoontuvat Tunisissa, jossa he keskustelevat Euro–Välimeri-investointi- ja kumppanuusvälineestä (FEMIP), sopivat vertaisarviointia ja keskinäistä tukea koskevista järjestelyistä uudistusprosessissa sekä keskustelevat tietyistä yhteisiä etuja koskevista kysymyksistä.
Talouden alalla puheenjohtajavaltio on ottanut tehtäväkseen saattaa asianomaiset työohjelman kohdat osaksi kansallista lainsäädäntöä, mikä tarkoittaa seuraavia seikkoja:
Edistetään maataloustuotteiden kaupan vapauttamista, jota varten neuvosto on hyväksynyt neuvotteluvaltuudet.
Edistetään palvelujen kaupan vapauttamista. Aikomuksena on, että neuvottelut käynnistettäisiin virallisesti Euro–Välimeri-alueen kauppaministereiden kokouksessa 24. maaliskuuta 2006 Marrakeshissa.
Lisäksi puheenjohtajavaltio työskentelee Euro–Välimeri-kumppaneiden kanssa saavuttaakseen seuraavat tavoitteet:
liitetään yleiseurooppalainen Välimeren alueen kattava pöytäkirja loppuihin Euro–Välimeri-sopimuksiin
yhdenmukaistetaan standardit, tekninen lainsäädäntö sekä vaatimustenmukaisuuden arvioinnit
tehostetaan talousuudistusten ja yhteistyön vaikutusten arviointia alueella
laaditaan pikaisesti aikataulu Välimeren puhdistamiseksi vuoteen 2020 mennessä sekä tuetaan komissiota asiaa käsittelevän konferenssin valmistelussa
Kysymyksen nro 17 esittäjä Claude Moraes (H-0018/06)
Aihe: Itävallan puheenjohtajuus ja Lissabonin strategia
Minkä suunnan puheenjohtajavaltio Itävalta on ottamassa Lissabonin strategian suhteen? Mikä tulee olemaan suuntana erityisesti työllisyyden ja uuden teknologian omaksumisen suhteen sekä niiden työllistämisen esteiden suhteen, joita yhteisön eräät ryhmät, kuten nuoret ja ikääntyneemmät työntekijät sekä syrjinnästä työmarkkinoilla kärsivät työntekijät kohtaavat
Millainen arvio puheenjohtajavaltio Itävallalla on sosiaalista syrjäytymistä vastustavista kansallisista toimintasuunnitelmista?
(DE) Puheenjohtajavaltio Itävallan omaksuma yleinen suunta Lissabonin strategian osalta
Lissabonin prosessi ja sen kasvuun ja työllisyyteen liittyvä keskeinen tavoite, josta päätettiin maaliskuussa 2005, ovat puheenjohtajavaltio Itävallan omaksuman linjan perustana arvoisan parlamentin jäsenen mainitsemilla aloilla.
Kuten liittokansleri Schüssel totesi esitellessään puheenjohtajavaltion ohjelmaa(1), Itävalta aikoo puheenjohtajakautensa kolmen ensimmäisen kuukauden aikana – eli maaliskuun kevätkokoukseen mennessä – keskittyä työllisyyteen. Työpaikkojen luominen, pk-yritysten rooli työpaikkojen luomisessa sekä koulutus ovat Euroopan unionin kansalaisille erittäin tärkeitä asioita.
Puheenjohtajavaltio Itävallan omaksuma suunta työllisyyskysymyksissä (uusien tekniikoiden käyttöönotto ja tiettyjen ryhmien työllistymisen esteet)
Puheenjohtajavaltion pääteemana työllisyydessä on "Flexicurity – flexibility through security" eli "joustava turva". Tämä tarkoittaa, että pyritään löytämään tasapaino joustavuuden ja sosiaaliturvan välillä Euroopan unionissa. Nämä kaksi periaatetta eivät ole vaihtoehtoisia, vaan ne pikemminkin täydentävät toisiaan: ainoastaan moitteettomasti toimivilla sosiaaliturva- ja vakuutusjärjestelmillä voidaan saada työmarkkinoilla aikaan sellaista joustavuutta, jota tarvitaan kansainvälisen kilpailukyvyn takaamiseksi. Samanaikaisesti kilpailukyvyn säilyttäminen on kestävien sosiaaliturvajärjestelmien tärkein edellytys.(2)
Vain pätevät työntekijät voivat ottaa käyttöön uusia tekniikoita. Näin ollen puheenjohtajavaltio Itävalta katsoo, että etusija on annettava tietämykselle, innovaatiolle ja inhimillisen pääoman optimoinnille.(3)
Puheenjohtajavaltio Itävalta aikoo toimikaudellaan jatkaa edellisten puheenjohtajavaltioiden aloittamaa työtä. Työllisyyden alalla pyrimme edelleen työllistämään yhä enemmän ihmisiä ja myös pitämään heidät työelämässä. Neuvosto hyväksyi tämän tavoitteen viime vuonna jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivoissa kolmivuotiskaudeksi 2005–2008(4). Erityisesti suuntaviivassa 18 jäsenvaltioita kehotetaan:
– vähentämään nuorisotyöttömyyttä
– toteuttamaan toimenpiteitä, joilla lisätään naisten osallistumista sekä kavennetaan työllisyyteen, työttömyyteen ja palkkoihin liittyviä sukupuolieroja
– edistämään työn ja yksityiselämän yhteensovittamista
– tukemaan aktiivista ikääntymistä ja iäkkäiden työntekijöiden asianmukaisia työoloja sekä ehkäisemään varhaiseläkkeelle siirtymistä.
Komissio antoi 25. tammikuuta 2006 kertomuksen Lissabonin strategian edistymisestä, joka sisälsi myös luonnoksen yhteiseksi työllisyysraportiksi. Kertomuksesta käy ilmi, että niin yksittäiset jäsenvaltiot kuin koko Euroopan unionikin ovat omaksuneet oikean lähestymistavan: esimerkiksi kaikissa kansallisissa uudistusohjelmissa painotetaan toimenpiteitä, joilla pyritään työllistämään yhä enemmän ihmisiä ja myös pitämään heidät työelämässä. Erityisesti pyritään parantamaan naisten, iäkkäiden työntekijöiden, nuorten ja vammaisten työllisyystilannetta.
Neuvosto (työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvosto) ja komissio viimeistelevät yhteisen työllisyysraportin. Puheenjohtajavaltio Itävalta pyrkii varmistamaan, että (työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden) neuvoston maaliskuussa 2006 kokoontuvalle Eurooppa-neuvostolle antamissa keskeisissä viesteissä pääteemana on joustava turva ja että niissä – kohtaamamme väestöhaaste huomioon ottaen – kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että nuorten pääsyä työelämään parannetaan. Eurooppa-neuvosto laatii saamansa raportin perusteella päätelmät uudistetun Lissabonin strategian ensimmäisestä vuodesta.
Sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen
Kuten arvoisa parlamentin jäsen varmasti tietää, sosiaalisen suojelun komitea laatii parhaillaan toista sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevaa yhteistä raporttia, jotta se voidaan hyväksyä maaliskuisessa (työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden) neuvoston kokouksessa ja jotta se voidaan antaa kevään Eurooppa-neuvoston käsiteltäväksi. Tässä yhteydessä sosiaalisen suojelun komitea ja (työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden) neuvosto arvioivat kansallisia toimintasuunnitelmia poliittisesti sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi.
Toisessa yhteisessä raportissa olisi painotettava asianmukaisesti niitä tehtäviä, jotka määriteltiin Hampton Courtin epävirallisessa huippukokouksessa ja jotka perustuivat keväällä 2005 hyväksyttyyn tarkistettuun Lissabonin strategiaan. Näin ollen raportti perustuu väitteeseen, että avoimen koordinointimenetelmän ja tarkistetun Lissabonin prosessin olisi tuettava vastavuoroisesti toisiaan: sosiaalisen suojelun ja sosiaalisen osallisuuden olisi edistettävä kasvu- ja työllisyystavoitteiden saavuttamista, ja kasvu- ja työllisyyspolitiikan olisi tuotettava sosiaalisia etuja. Yhteinen kertomus perustuu jäsenvaltioiden vuoden 2005 aikana toimittamiin suunnitelmiin ja poliittisiin julistuksiin, jotka koskevat kolmea politiikan alaa: sosiaalista osallisuutta, eläkkeitä sekä terveydenhoitoa ja pitkäaikaishoitoa.
Päätelmät
Puheenjohtajavaltio Itävalta varmistaa omalta osaltaan, että yhteisen työllisyysraportin sekä sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevan yhteisen raportin tärkeät tulokset otetaan asianmukaisesti huomioon niissä työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa koskevissa suosituksissa, jotka annetaan kevään Eurooppa-neuvoston käsiteltäväksi.
Lähde: "Programme of the Presidency in the fields of employment, social policy and equal opportunities" (Puheenjohtajavaltion ohjelma työllisyyden, sosiaalipolitiikan ja yhtäläisten mahdollisuuksien alalla), esipuhe. Saatavana myös saksankielisenä.
Lähde: "Programme of the Presidency in the fields of employment, social policy and equal opportunities" (Puheenjohtajavaltion ohjelma työllisyyden, sosiaalipolitiikan ja yhtäläisten mahdollisuuksien alalla), työllisyyttä koskevat ensisijaiset tavoitteet. Saatavana myös saksankielisenä.
Neuvoston päätös, tehty 12. heinäkuuta 2005, EUVL L 205, 6.8.2005.
Kysymyksen nro 18 esittäjä Brian Crowley (H-0073/06)
Aihe: Nuorisotyöttömyys Euroopan unionissa
Minkä suunnan puheenjohtajavaltio Itävalta on ottamassa Lissabonin strategian suhteen? Mikä tulee olemaan suuntana erityisesti työllisyyden ja uuden teknologian omaksumisen suhteen sekä niiden työllistämisen esteiden suhteen, joita yhteisön eräät ryhmät, kuten nuoret ja ikääntyneemmät työntekijät sekä syrjinnästä työmarkkinoilla kärsivät työntekijät kohtaavat
Millainen arvio puheenjohtaja Itävallalla on sosiaalista syrjäytymistä vastustavista kansallisista toimintasuunnitelmista?
(DE) Komissio esitti 25. tammikuuta 2006 kasvua ja työllisyyttä koskevaa tarkistettua Lissabonin strategiaa koskevan ensimmäisen vuosikertomuksen. Kertomuksen sisällöstä, erityisesti yhteisestä työllisyysraportista, keskustellaan (työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden) neuvostossa 10. maaliskuuta ja sen jälkeen kevään Eurooppa-neuvostossa 23. ja 24. maaliskuuta.
Kansallisissa uudistusohjelmissa kiinnitetään erityistä huomiota nuorisotyöttömyyden torjumiseen ja nuorison pääsyyn työelämään. Useimpien jäsenvaltioiden kansallisissa uudistusohjelmissa painopiste on juuri tässä kohderyhmässä.
Kansallisissa uudistusohjelmissa jäsenvaltiot keskittyvät erityisesti työllistymismahdollisuuksien lisäämiseen yhdistämällä koulutuksen ja työn ja lisäävät tällä tavoin työllisyysastetta. Koulutuksen, liikkuvuuden sekä työllisyys- ja integrointipolitiikan tehokkaampi koordinointi helpottaa siirtymistä koulutuksesta työelämään. Koulutusjärjestelmiä on uudistettava ja mukautettava paremmin talouden vaatimuksiin, ja yrittäjyyttä on edistettävä. Koska nuorisotyöttömyys on läheisessä yhteydessä huonoon koulumenestykseen, on lisättävä niiden nuorten määrää, jotka suorittavat loppuun keskiasteen opintonsa tai saattavat korkeakouluopintonsa (nopeammin) päätökseen. Lisäksi pyritään toteuttamaan aktiivista työmarkkinapolitiikkaa ja parantamaan ammatillisen jatkokoulutuksen tasoa.
Monet jäsenvaltiot ovat asettaneet erityiseksi tavoitteeksi, että koulunsa keskeyttäneiden määrää pienennetään vuoteen 2010 mennessä ja että samalla lisätään niiden nuorten määrää, jotka suorittavat keskiasteen opintonsa loppuun. Suuri osa työllisyyttä koskevista lisätavoitteista liittyy erityisesti nuorisotyöttömyyden vähentämiseen.
Niillä aloilla, joilla tietyt jäsenvaltiot ovat jo toteuttaneet kiinnostavia ja onnistuneita politiikkoja, pyritään hyödyntämään jo olemassa olevaa potentiaalia, oppimaan enemmän toinen toisiltaan ja mukauttamaan ja/tai ottamaan käyttöön toimenpiteitä.
Lissabonin strategiaan sisältyvän eurooppalaisen nuorisosopimuksen tarkoituksena on parantaa yleissivistävää ja ammatillista koulutusta, liikkuvuutta sekä nuorten sijoittumista työelämään ja yhteiskuntaan. Samalla pyritään auttamaan nuoria vastaamaan työ- ja perhe-elämän ristiriitaisiin vaatimuksiin. Sopimuksen tarkoituksena on varmistaa kaikkien aloitteiden asianmukainen koordinointi ottamalla nuorisojärjestöt mukaan päätöksentekoon kaikilla tasoilla.
Sopimuksessa asetetaan tavoitteita työllisyyden, ylöspäin suuntautuvan sosiaalisen liikkuvuuden, yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen, liikkuvuuden sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen aloilla (ks. liite). Komission mukaan jäsenvaltioiden reaktiot kansallisissa uudistusohjelmissa ovat olleet tältä osin vakuuttavia.
Tärkeänä uutena tavoitteena vuosikertomuksessa on varmistaa, että kaikille nuorille työnhakijoille annetaan työpaikka, oppisopimuspaikka tai koulutuspaikka tai että heitä autetaan muulla vastaavalla työllistämistoimella seuraavasti:
- kuuden kuukauden kuluessa vuoteen 2007 mennessä
- 100 päivän kuluessa koulun tai yliopisto-opintojen päättämisestä vuoteen 2010 mennessä.
Yrityksille annetaan taloudellisia ja muita kannustimia, jotta ne tarjoaisivat työkokemusta nuorille opiskelijoille ja työttömille.
Osana Itävallan puheenjohtajakauden ohjelmaa Wienissä ja Bad Ischlissa järjestetään 28.–31. toukokuuta 2006 sosiaaliministeriön koolle kutsuma nuorisotapahtuma. Tapahtumassa on erityinen nuorisoa ja työpaikkoja käsittelevä työpaja. Siinä keskustellaan muun muassa seuraavista työllisyyteen liittyvistä kysymyksistä: nuorisotyöttömyys ja keinot torjua sitä, työmarkkinapolitiikka verrattuna työllisyyspolitiikkaan sekä työ- ja perhe-elämän tasapaino.
Kysymyksen nro 19 esittäjä Paul Rübig (H-0091/06)
Aihe: Hongkongissa järjestetty WTO:n kuudes ministerikonferenssi
Miten neuvosto arvioi Hongkongissa järjestetyn WTO:n kuudennen ministerikonferenssin tuloksia?
(DE) Koko Hongkongin ministerikonferenssin ajan neuvosto oli puheenjohtajana kaikkien tärkeimpiä kysymyksiä käsittelevissä perusteellisissa keskusteluissa, joissa oli tarkoitus pohtia luonnosta ministerien julkilausumaksi.
Neuvosto tarkkaili ja arvioi neuvottelujen edistymistä komission jäsenten Mandelsonin ja Fischer Boelin laatimien raporttien pohjalta. Useissa neuvottelujen vaiheissa neuvosto ilmaisi varauksettoman tukensa komission lähestymistavalle ja toimille.
Viimeisimmässä kokouksessaan 18. joulukuuta 2005 neuvosto tarkasteli neuvotteluprosessista laadittua WTO:n ministerien julkilausuman lopullista sanamuotoa. Neuvosto ilmoitti komission jäsenille Mandelsonille ja Fischer Boelille, että huolimatta tietyistä puutteista ja siitä, että tietyissä kysymyksissä ei ollut edistytty todellisuudessa riittävästi, se piti kuitenkin lopputulosta yleisesti ottaen hyväksyttävänä. Se myös hyväksyi julkilausuman sanamuodon ja otti huomioon komission aikomuksen ilmoittaa konferenssin viimeisessä istunnossa, että Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot hyväksyvät julkilausuman.
Neuvosto korosti EU:n päättäväisyyttä jatkaa pyrkimistä kaikkiin tavoitteisiinsa niin, että tulevina vuosina neuvottelujen seuraavissa vaiheissa voisi olla mahdollista saada aikaan kauaskantoisia tuloksia, joihin kaikki osapuolet voisivat olla tyytyväisiä.
Neuvosto pani merkille, että komissio aikoo todeta valtuuskuntien johtajien kokouksessa seuraavaa:
EU:lle olisi erittäin tärkeää varmistaa neuvottelujen jäljellä olevissa vaiheissa, että muita kuin maataloustuotteita kohdeltaisiin markkinoille pääsyn varmistamiseksi samalla tavoin kuin maataloustuotteita.
Komission mielestä teksti ei vastannut EU:n toivetta siitä, että maataloustukien poistamiselle määritetään rahallinen arvo.
EU:lle olisi erittäin tärkeää, että muissa kuin kauppaan liittyvissä, myös maantieteellisiä merkintöjä koskevissa, kysymyksissä päästään hyväksyttävään tulokseen.
Lisäksi neuvosto pani komission lausunnossa merkille, että vientitukien asteittainen poistaminen olisi toteutettava täysin yhteisen maatalouspolitiikan hyväksyttyjen uudistusten mukaisesti.
Neuvosto on pannut merkille Euroopan parlamentissa 16. tammikuuta 2006 käydyn WTO:n ministerikonferenssia koskevan keskustelun sekä komission jäsenen Mandelsonin siinä esittämät lausunnot. Neuvosto odottaa hyvin kiinnostuneena Hongkongin tulosten arviointia, joka parlamentin on määrä esittää huhtikuun 2006 loppuun mennessä.
Maatalous- ja kalastusneuvosto keskusteli 23. tammikuuta 2006 pitämässään kokouksessa Hongkongin konferenssin maatalouteen liittyvistä näkökohdista, joita tarkasteltiin laajemmin 30. ja 31. tammikuuta yleisten asioiden neuvostossa. Tätä ennen kauppaministerit olivat vaihtaneet asiasta mielipiteitä sunnuntaina 29. tammikuuta.
Neuvosto seuraa jatkossakin tarkasti, miten neuvottelut etenevät Hongkongissa annetun ministerien julkilausuman jälkeen.
Kysymyksen nro 20 esittäjä Hubert Pirker (H-0094/06)
Aihe: Joustavuutta ja turvallisuutta koskeva strategia
Mitä konkreettisia toimia puheenjohtajavaltio Itävalta kannattaa työlainsäädännön alalla toteuttaakseen joustavuutta ja turvallisuutta koskevan nk. Flexicurity-strategian?
(DE) Joustavaan turvaan perustuvan lähestymistavan taustalla on ajatus, että asianmukaisen sosiaaliturvajärjestelmän luominen ja ylläpito on välttämätön edellytys joustavuuden ja kilpailukyvyn kehittymiselle ja ettei tarkoituksena ole vain tukea työttömiä, kunnes nämä löytävät uuden työpaikan. Kyse on ennemminkin siitä, että tarjotaan mahdollisuuksia ja ohjelmia, joilla voidaan varmistaa, että kun henkilöiden työllisyystilanne muuttuu ja kun he elävät esimerkiksi opiskelun ja vanhempainvapaan kaltaista "siirtymävaihetta", he eivät joudu epäedulliseen asemaan ja heitä tuetaan ennakoivasti.
Yhteisön tason esimerkkinä voidaan mainita tämänhetkinen siirrettäviä lisäeläkeoikeuksia koskeva komission ehdotus, jossa noudatetaan niin sanottua selkäreppuperiaatetta ("rucksack principle"). Sen tavoitteena on vähentää työeläkkeen kertymiseen vaikuttavia esteitä jäsenvaltioiden väliseltä ja sisäiseltä liikkuvuudelta. Kun työntekijä siirtyy työpaikasta toiseen saman jäsenvaltion sisällä tai kun hänen on uuden työpaikan vuoksi muutettava toiseen jäsenvaltioon, tarkoituksena on, että hänellä on periaatteessa mahdollisuus joko jättää eläkeoikeutensa aiempaan eläkejärjestelmään – niin sanotusti jäädyttää eläkeoikeutensa – tai siirtää ne uuteen eläkejärjestelmään.
Jäsenvaltioiden tasolla esimerkkinä voidaan mainita uudenaikaisen markkinalähtöisen työlainsäädännön käyttöönotto niissä uusissa jäsenvaltioissa, joissa oli ennen kommunistihallinto. Työttömyystuen ja lakisääteisten eläkejärjestelmien käyttöönotto oli erittäin tärkeää, jotta voitiin luoda edellytykset markkinataloudelle, sillä näin työntekijöille annettiin mahdollisuus lähteä pois suurista valtion konserneista, jotka siihen asti olivat tarjonneet parhaat sosiaaliturvaetuudet.
Toisena esimerkkinä voidaan mainita, että Itävalta perusti vuonna 2002 erorahaston ja eläkerahaston, mikä lisäsi selvästi työn joustavuutta mutta ei heikentänyt sen turvallisuutta. Ennen uudistusta työntekijät vastasivat itse omista erorahoistaan, ja vaatimus perustui olettamukseen, että työpaikka olisi monivuotinen tai jopa elinikäinen. Velvollisuus siirrettiin riippumattomille työntekijöiden sosiaalirahastoille, joihin työnantajat maksavat kuukausittain tietyn summan. Tämän seurauksena työntekijöillä olisi oikeus erorahaan riippumatta siitä, onko työnantaja vaihtunut, ja samalla työnantajat voisivat jakaa erorahaetuuksien maksun tasaisesti tietylle ajalle. Näin heillä olisi parempi käsitys taloudellisesta tilanteestaan.
Myös työllisyyskomitea pohti joustavan turvan teemaa kokoontuessaan Bad Ischlissa 9. helmikuuta. Kyseisessä kokouksessa esiteltiin useita tapausselvityksiä Itävallasta, Puolasta ja Norjasta ja oltiin samaa mieltä siitä, että kunkin valtion erityistilanteella on ratkaiseva merkitys, kun määritetään joustavaa turvaa koskevaan periaatteeseen perustuvien toimenpiteiden käyttöönottoon liittyviä käytännön näkökohtia ja kustannuksia.
Komitea suhtautui myönteisesti siihen, mitä komissio totesi joustavasta turvasta maakohtaisessa kertomuksessaan. Komitea sisällyttää joustavan turvan periaatteen tulevan työ- ja sosiaaliasioiden neuvoston avainasiakirjaan ja aikoo koota pienen asiantuntijaryhmän, jossa Tanska on puheenjohtajana. Asiantuntijaryhmä laatii työasiakirjan, jonka päätelmät ovat perustana kesäkuussa kokoontuvalle työ- ja sosiaaliasioiden neuvostolle.
Komissio on ilmoittanut laativansa työlainsäädännön kehitystä koskevan vihreän kirjan, joka on määrä julkaista ennen Itävallan puheenjohtajakauden päättymistä. Odotamme vihreän kirjan herättävän yleistä keskustelua siitä, millaisia uusien työn rakenteiden kehityssuunnat ovat tällä hetkellä ja mitä vaatimuksia ne asettavat työlainsäädännölle jäsenvaltioissa ja Euroopan unionissa. Tarkoituksena on, että Euroopan unionin toimielinten lisäksi keskusteluun osallistuisivat myös jäsenvaltiot ja erityisesti työmarkkinaosapuolet sekä jäsenvaltioissa että Euroopan unionissa.
Näin ollen tässä vaiheessa on vielä liian aikaista harkita tiettyjä lainsäädäntötoimia, joihin voidaan joka tapauksessa ryhtyä vasta sitten, kun komissio on esittänyt asiaa koskevat ehdotukset. Komissio haluaa varmasti odottaa vihreää kirjaa koskevien kuulemisten tuloksia ennen kuin se päättää, olisiko jatkossa tehtävä varsinaisia lainsäädäntöaloitteita.
Kysymyksen nro 21 esittäjä Eoin Ryan (H-1121/05)
Aihe: Yhtenäinen maksualue
Voiko neuvosto kertoa, miten yhtenäisen maksualueen luomisessa Euroopan unioniin on edistytty, koska se parantaisi Euroopan kuluttajien näkökulmasta rajojen yli tarjottavia pankkipalveluja?
(DE) Komissio esitti 1. joulukuuta 2005 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maksupalveluista sisämarkkinoilla. Neuvoston rahoituspalvelujen työryhmä tarkastelee parhaillaan tätä ehdotusta. Puheenjohtajavaltio tekee parhaansa päästäkseen sopimukseen talous- ja rahoitusasioiden neuvoston ja Euroopan parlamentin välillä, jotta direktiivi voidaan hyväksyä mahdollisimman pian yhteispäätösmenettelyssä.
Tällä sisämarkkinoiden maksupalveluja koskevalla direktiivillä luodaan tasapuoliset kilpailuolosuhteet maksupalvelujen tarjoajille, taataan tasapuolinen markkinoille pääsy sekä uudistetaan ja kehitetään maksuinfrastruktuureja. Tämän vuoksi olisi hyvä päästä sopimukseen mahdollisimman varhain, jotta maksupalveluja koskevan kilpailun edistämiseen liittyvä tavoite voidaan saavuttaa pian.
Kysymyksen nro 22 esittäjä Seán Ó Neachtain (H-1123/05)
Aihe: Interreg-ohjelma
Voiko neuvosto kertoa, kannattaako se Interreg-ohjelman jatkamista rahoituskaudella 2007–2013, kun otetaan huomioon, että tällä aloitteella edistetään Euroopan rajatylittävää taloudellista ja sosiaalista kehitystä?
(DE) Eurooppa-neuvosto päätti 15. ja 16. joulukuuta 2005 pitämässään kokouksessa jatkaa rajat ylittävää, valtioiden välistä ja alueiden välistä yhteistyötä tulevalla ohjelmakaudella (2007–2013) alueellisen yhteistyön tavoitteen mukaisesti. Noin 2,4 prosenttia koheesiopolitiikan yleisestä talousarviosta osoitettiin tähän tavoitteeseen.
Neuvoston ja parlamentin on kuitenkin vielä keskusteltava tämäntyyppisessä yhteistyössä sovellettavista asetuksista ja päästävä sopimukseen erityisesti yleisasetuksesta sekä Euroopan aluekehitysrahastoa (EAKR) koskevasta asetuksesta.
Kysymyksen nro 23 esittäjä Ryszard Czarnecki (H-1168/05)
Aihe: Alueellinen rahoitustuki
Miten kauan neuvosto arvelee vielä annettavan rahoitustukea EU:n alueille, jotka ovat varakkaita mutta jotka kuuluvat erikoisiin maantieteellisiin luokkiin kuten Itävallan vuoristoalueet?
(DE) Vaikka Eurooppa-neuvosto pääsi 15. ja 16. joulukuuta pitämässään kokouksessa sopimukseen rahoitusnäkymistä vuosiksi 2007–2013, myös koheesiopolitiikkaa koskevien menojen osalta, rahoitusnäkymistä ei saatu aikaan toimielinten välistä sopimusta, sillä se voidaan tehdä vain käymällä neuvotteluja Euroopan parlamentin kanssa.
Suurista maantieteellisistä haitoista tai luonnonhaitoista kärsiviä alueita koskevat erityisjärjestelyt ovat aiheena tulevissa koheesiopolitiikkaa koskevissa asetuksissa, joista käytäviin neuvotteluihin parlamentti on tällä hetkellä vahvasti paneutunut.
Tämän vuoksi neuvosto ei tällä hetkellä pysty antamaan tarkempia tietoja siitä, miten erikoisiin maantieteellisiin luokkiin kuuluvia alueita aiotaan käsitellä.
Kysymyksen nro 24 esittäjä Pedro Guerreiro (H-1183/05)
Aihe: CIA:n toimet
Viime aikoina on tullut ilmi USA:n turvallisuuspalveluiden ja erityisesti CIA:n toimia koskevia tietoja. Ihmisiä on kuljetettu, siepattu ja vangittu laittomasti etenkin Euroopan maissa, minkä jälkeen heidät on eristetty muista, heitä on pahoinpidelty ja kidutettu mitä epäinhimillisimmällä tavalla. Katson, että kyseinen tilanne on tuomittava päättäväisesti ja siitä keskusteltava.
On syytä ottaa huomioon, että tällaiset valitettavat kansainväliseen oikeuteen ja kidutuksen vastaiseen yleissopimukseen kohdistuvat rikkomukset ovat osa järjestelmällisesti harjoitettua laitonta politiikkaa, jonka avulla USA:n viranomaiset voivat "terrorismin torjuminen" verukkeenaan jättää noudattamatta Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden määräyksiä.
Minkälaisia ponnisteluita ja aloitteita neuvosto on toteuttanut selvittääkseen asioiden todellisen tilan ja mihin toimenpiteisiin se on ryhtynyt estääkseen sen, että tämäntyyppiset rikolliset toimet jatkuvat tulevaisuudessa?
(DE) Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvosto käsitteli 21. marraskuuta tiedotusvälineiden antamia tietoja, joiden mukaan Yhdysvallat on rikkonut kansainvälistä oikeutta. Väitetään, että EU:n jäsenvaltioissa on vangittu terrorismista epäiltyjä tai että heitä on mahdollisesti kuljetettu EU:n jäsenvaltioiden kautta. Päätettiin, että puheenjohtajavaltio pyytäisi Yhdysvaltoja selventämään tiedostusvälineiden antamien tietojen sisältöä, ja Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoministeri Straw esitti pyynnön 29. marraskuuta 2005 päivätyllä kirjeellä Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleezza Ricelle, joka sitten antoi julkisia lausuntoja asiasta.
Vapaus, demokratia, ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja oikeusvaltioperiaate ovat kaikkien jäsenvaltioiden yhteisiä arvoja, ja yhteisön lainsäädäntö perustuu perusoikeuksiin ja EU:n sitoutumiseen niihin. Kolmansien maiden kanssa käymässään poliittisessa vuoropuhelussa neuvosto käyttää hyväkseen kaikkia tilaisuuksia käsitellä ihmisoikeusasioita, ja se tekee niin kaikilla tasoilla ja säännöllisesti myös Yhdysvaltojen kanssa.
Kysymyksen nro 25 esittäjä Avril Doyle (H-1187/05)
Aihe: Todennäköistä valtioiden salaista yhteistyötä koskeva tutkimus Pohjois-Irlannissa
Neuvosto on sitoutunut edistämään rauhaa ja sovintoa tukemalla Irlannin kansainvälistä rahastoa, mikä vahvistettiin 15.–16. joulukuuta 2005 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Kuutta todennäköistä valtioiden salaista yhteistyötä koskevaa, Pohjois-Irlannissa tehtyihin murhiin liittyvää tapausta tutkinut tuomari Cory suositteli, että asiasta tehdään riippumaton julkinen selvitys. Onko neuvosto tyytyväinen siihen, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen vuonna 2005 antama säädös (Inquiries Act) sisältää säännöksen tällaisesta selvityksestä?
(DE) Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset perustivat Irlannin kansainvälisen rahaston vuonna 1986 riippumattomaksi kansainväliseksi organisaatioksi. Rahaston tavoitteena on taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistäminen sekä kansallismielisten ja unionistien yhteyksien, vuoropuhelun ja sovinnon lisääminen kaikkialla Irlannissa. EU tukee tätä rahastoa.
Eurooppa-neuvosto totesi 15. ja 16. joulukuuta 2005 pitämässään kokouksessa, että Irlannin kansainvälinen rahasto tekee tärkeää työtä edistäessään rauhaa ja sovintoa. Se kehotti komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin, jotta EU voi jatkaa rahaston tukemista, sillä se on juuri siirtymässä tärkeään toimintavaiheeseen, joka kestää vuoteen 2010.
Parlamentin jäsenen esiin tuomat tapaukset eivät kuulu neuvoston toimivaltaan.
Kysymyksen nro 26 esittäjä Eva-Britt Svensson (H-0009/06)
Neuvosto päätti 12. joulukuuta olla julkaisematta selontekoa, jossa käsiteltiin Itä-Jerusalemin oloja. Komissio oli tilannut selonteon, joka osoittautui erittäin kriittiseksi Israelia kohtaan etenkin siirtokuntatoiminnan ja turva-aidan rakentamisen suhteen. Israelin diplomaatit kiittelivät päätöstä olla julkaisematta selontekoa, sillä he olivat Brysselissä toimineet viime ajat tiukasti selontekoa vastaan. He ovat valittaneet, että selonteko oli "very unpleasant" ja todenneet, että se uhkaa heikentää Israelin ja EU:n suhteita.
Päätös olla julkaisematta selontekoa tehtiin EU:n ulkoministerikokouksessa Jack Strawn toimiessa puheenjohtajana. Päätöstä on arvostellut ankarasti mm. brittiläinen parlamentaarikko Phyllis Starkey, joka on Labour-puolueen Lähi-Itää käsittelevän toimikunnan puheenjohtaja.
Tällaisen asiakirjan piilottaminen ja salaaminen herättää luonnollisesti kysymyksiä ja hämmästystä.
Voiko neuvosto kertoa, miksi se päätti olla julkaisematta selontekoa, ja otettiinko päätöksessä huomioon Israelin valtion edut?
(DE) EU on edelleen huolissaan Itä-Jerusalemin tilanteesta, josta EU:n ulkoministerit keskustelivat 21. marraskuuta ja 12. joulukuuta 2005 pitämissään kokouksissa.
EU:n ministerit katsoivat 12. joulukuuta pitämässään kokouksessa, että kun otetaan huomioon muutos Israelin ja miehitettyjen alueiden tilanteessa sekä lähestyvät vaalit kummallakin alueella, selonteon julkaisemisella olisi kielteisiä vaikutuksia. Itä-Jerusalemiin liittyvät kysymykset ovat edelleen etusijalla EU:n ja Israelin viranomaisten välisessä kanssakäymisessä kaikilla tasoilla.
Kysymyksen nro 27 esittäjä Daniel Caspary (H-0020/06)
Aihe: Eurooppalainen esistandardi
Eurooppalainen esistandardi ENV 14383-2 (rikostenehkäisy kaupunkisuunnittelun ja -arkkitehtuurin avulla) on Euroopan standardointikomitean (European Committee for Standardisation, CEN) esistandardi. Esistandardi sisältää yksityiskohtaisia kaupunkisuunnitteluohjeita, jotka tukevat rikollisuuden ja turvattomuudentunteen ennaltaehkäisystrategiaa. Unionin toimielimillä ei ole oikeudellista toimivaltaa kaupunkisuunnitteluasioissa. Kaupunkisuunnittelutoimet voidaan toteuttaa paremmin ja tarkoituksenmukaisemmin alueellisella tai kunnallisella tasolla. Siksi Saksan asiasta vastaavat ministeriöt ja kunnalliset keskusjärjestöt vastustavat kyseistä esistandardia.
Missä määrin neuvosto tai sen asiasta vastaavat työryhmät osallistuvat esistandardin laatimiseen ja mitä mieltä neuvoston jäsenet ovat esistandardin sisällöstä?
(DE) Koska neuvosto ei osallistu millään tavoin esistandardia koskevaan työhön, se ei voi antaa arvoisalle parlamentin jäsenelle tietoja jäsenvaltioiden kannoista esistandardin sisältöön.
Kysymyksen nro 28 esittäjä Irena Belohorská (H-0039/06)
Aihe: Naisten lisääntymisterveys
Naisten osuus väestöstä on yli 50 prosenttia kussakin EU:n jäsenvaltiossa. Puheenjohtajavaltio Itävalta on yksilöinyt naisten terveyden yhdeksi painopistealaksi väestön ikääntymistä koskevan ongelman yhteydessä. Siten naisten terveys ja etenkin lisääntymisterveys on keskeinen osa Lissabonin strategiaa.
Mitä toimia puheenjohtajavaltio Itävalta – toissijaisuusperiaate huomioon ottaen – aikoo toteuttaa parantaakseen naisten terveyttä 25 jäsenvaltion EU:ssa erityisesti gynekologian ja synnytysten yhteydessä, esimerkiksi ennenaikaisten synnytysten, keskenmenojen, hedelmättömyyden, vaihdevuosiongelmien ja syövän ehkäisemiseksi?
(DE) Neuvosto kiittää arvoisaa parlamentin jäsentä siitä, että hän kiinnittää neuvoston huomion tähän tärkeään asiaan.
EY:n perustamissopimuksessa edellytetään, että kaikkien terveydenhoitoon liittyvien toimien päätavoitteena on Euroopan unionin kansalaisten terveyden parantaminen. Naisten terveys, johon sisältyy lisääntymisterveys, on äärimmäisen tärkeä EU:n kansalaisten hyvinvoinnin kannalta, ja sillä on merkitystä myös Euroopan väestön ikääntymisen ja syntyvyyden laskun kannalta. Tämän vuoksi puheenjohtajavaltio Itävalta pitää yhtenä ensisijaisena tavoitteenaan sitä, että tälle asialle annetaan yhteisön tasolla nykyistä enemmän painoarvoa.
Naisten terveyteen liittyvät kysymykset, erityisesti sydän- ja verisuonisairaudet ja keuhkosyövän lisääntyminen naisten tupakoinnin lisääntymisen seurauksena ovat näin ollen keskeisiä aiheita huhtikuussa EU:n terveysministerien kokouksessa käytävissä keskusteluissa, joissa kiinnitetään erityistä huomiota myös endometrioosin ja osteoporoosin kaltaisiin tauteihin.
Puheenjohtajavaltio Itävalta aikoo esittää kesäkuun Eurooppa-neuvostolle luonnoksen naisten terveyttä koskeviksi päätelmiksi, joissa komissiota pyydetään laatimaan kertomus naisten terveystilanteesta 25 jäsenvaltion EU:ssa ja kiinnittämään terveyspolitiikassa nykyistä enemmän huomiota sukupuoliulottuvuuteen.
Kesäkuun kokouksessaan Eurooppa-neuvosto tarkastelee myös Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöslauselmaa, jossa kannatetaan terveyttä ja kuluttajansuojaa koskevaa yhteisön toimintaohjelmaa, johon sisältyy myös naisten terveys. Tämän vuoksi puheenjohtajavaltio pyrkii pääsemään poliittiseen sopimukseen tästä tärkeästä ehdotuksesta – vaikka se riippuukin Euroopan parlamentin äänestystuloksesta – ja rahoitusnäkymiä vuosiksi 2007–2013 koskevista neuvotteluista sekä niitä koskevasta aikataulusta.
Kysymyksen nro 29 esittäjä Paulo Casaca (H-0042/06)
Aihe: Toisuskoisten vainon kiihtyminen
Sen jälkeen kun Amnesty International(1) oli ilmoittanut bahá'í-uskoisen mielipidevangin Dhabihullah Mahramin kuolemasta vankilassa, kansalaisjärjestö Compass Direct julkisti uutisen Gabor Dordi Touranin murhasta.
Nämä kaksi tapausta ovat jälleen uusia osoituksia toisuskoisten laajamittaisesta vainoamisesta. Sellainen oli myös eversti Hamid Pourmandia vastaan nostettu oikeudenkäynti ja hänen saamansa tuomio, jonka syynä oli hänen väitetty kääntymisensä katoliseen uskoon (ks. kysymykset P-0400/2005, E-1044/05 ja P-1466/05).
Gabot Touranin tapaus on erityisen kuohuttava hänen kuolemaansa liittyvien irvokkaiden yksityiskohtien takia: hänet siepattiin, silvottiin hengiltä ja hänen ruumiinsa tuotiin hänen kotiovelleen. Compass Direct(2) kertoo myös Iranin salaisen poliisin järjestämistä etsinnöistä uskonnollisen aineiston takavarikoimiseksi ja sen hallussapitäjien pidättämiseksi tai uhkailemiseksi.
Voiko neuvosto selvittää missä muodossa se on esittänyt Iranin hallitukselle vastalauseensa toisuskoisten vainon kiihtymisestä maassa?
(DE) EU on erittäin huolissaan uskonnollisten vähemmistöjen kohtelusta Iranissa. EU:n ja Iranin suhteet eivät edisty, ellei Iran kunnioita nykyistä paremmin ihmisoikeuksia.
EU ottaa esiin uskonnollisin perustein tapahtuvaa syrjintää koskevan kysymyksen paitsi kansainvälisissä elimissä myös kanssakäymisessään Iranin hallituksen kanssa.
EU kannatti YK:n yleiskokouksen joulukuussa tekemää Iranin ihmisoikeustilannetta koskevaa päätöslauselmaa, jossa tuotiin esiin vakava huoli uskonnollisiin vähemmistöihin kohdistuvasta jatkuvasta syrjinnästä sekä kehotettiin Irania luopumaan kaikenlaisesta uskonnollisten vähemmistöjen edustajiin kohdistuvasta syrjinnästä ja heidän ihmisoikeuksiensa loukkaamisesta.
EU ottaa nämä ja muut ihmisoikeuskysymykset esiin myös suoraan Iranin hallituksen kanssa. Tammikuussa EU esitti Teheranille valituksen Dhabihullah Mahramin ja Ghorban Torin(3) puolesta. Iranin hallitus suostui noudattamaan tätä pyyntöä ja antamaan EU:lle pyydetyt tiedot. EU myös ilmaisi huolensa Mahramin tapauksesta EU:n ja Iranin välisen ihmisoikeusvuoropuhelun yhteydessä.
EU:n ja Iranin välinen ihmisoikeusvuoropuhelu käynnistyi vuonna 2002. Edellinen kokous pidettiin kesällä 2004, ja siitä lähtien EU ei ole lukuisista yrityksistä huolimatta pystynyt järjestämään uutta kokousta. EU on vaatinut Irania osoittamaan, että se kunnioittaa ihmisoikeuksia ja sitoutuu EU:n kanssa käytävään vuoropuheluun. Vaikka Iran ei ole osoittanut mitään näkyvää myönteistä sitoutumista, EU haluaa silti käynnistää sen kanssa ihmisoikeuksia koskevia keskusteluja erityisesti vuoropuheluprosessin yhteydessä.
Parlamentin esittämässä kysymyksessä viitataan Gabor Dordi Touraniin, mutta ilmeisesti kysymys on samasta tapauksesta.
Kysymyksen nro 30 esittäjä Erna Hennicot-Schoepges (H-0048/06)
Aihe: Jäsenvaltioiden sitoutuminen julkisen sektorin tutkimukseen Lissabonin strategian puitteissa
Jäsenvaltiot ovat Lissabonin strategian myötä sitoutuneet investoimaan yhden prosentin bruttokansantulostaan vuodessa julkisen sektorin tutkimukseen.
Komission kysymykseen P-3230/05 antaman vastauksen mukaan tilastoista käy ilmi, että vuosien 1999 ja 2003 (viimeisin vuosi, jolta on saatavissa tietoja) välillä tutkimukseen ja kehittämiseen tehdyt investoinnit prosenttiosuutena bruttokansantuotteesta eivät lisääntyneet merkittävästi Euroopan unionissa, vaan ne ovat olleet suorastaan pysähdyksissä. Voiko neuvoston tämänhetkinen puheenjohtaja ilmoittaa, mitä puheenjohtajavaltio aikoo tehdä, jotta jäsenvaltiot noudattaisivat kyseistä sitoumustaan?
(DE) Kun elvytetty Lissabonin strategia ja uusi hallinnointijärjestelmä oli otettu käyttöön vuonna 2005, jäsenvaltioita kehotettiin sisällyttämään kansallisiin uudistusohjelmiinsa tutkimusmenoja koskevia tavoitteita.
Komissiolle vuoden 2005 lopulla toimitetussa ensimmäisessä kansallisessa uudistusohjelmassa 18 jäsenvaltiota oli asettanut itselleen menotavoitteita. Yksikään näistä valtioista ei ole saavuttanut vuodeksi 2010 asetettua menotavoitetta, joka on 3 prosenttia BKT:sta. On todettava, että yksityissektorin on tarkoitus rahoittaa tästä osuudesta kaksi kolmasosaa. On kuitenkin myös korostettava, että jäsenvaltioiden asettamat tavoitteet vastaavat (julkisten ja yksityisten) tutkimusmenojen kasvua 2,6 prosenttiin BKT:sta vuoteen 2010 mennessä – mikä on huomattava parannus verrattuna nykytilanteeseen, jota arvoisa parlamentin jäsen osuvasti kuvaa lähes pysähtyneeksi (nykyisten tutkimusmenojen osuus BKT:sta on noin 1,9 prosenttia, ja niistä 55 prosenttia on yritysten ja teollisuuden investointeja).(1)
Vaikka näissä menotavoitteissa ilmaistu poliittinen tahto onkin todella rohkaiseva, tavoiteltava osuus on silti alle 3 prosenttia, joka on Eurooppa-neuvoston Barcelonan kokouksessa vuonna 2002 asetettu tavoite.
Tästä syystä puheenjohtajavaltio toistaa jatkuvasti, miten tärkeä Barcelonan yhteinen tavoite on, sillä se auttaa meitä ratkaisevasti viemään terää kilpailijoiltamme. Tosin jäsenvaltioiden tehtäväksi kuitenkin jää toteuttaa tarvittavia toimia, jotta tutkimukseen ja kehitykseen saadaan lisää rahoitusta.
Pyrimme jatkuvasti tähän päämäärään avoimen koordinointimenettelyn avulla. Se on yhteisön tasolla ainoa keino kannustaa jäsenvaltioita ponnistelemaan entistä kovemmin tällä alalla.
Ks. liite komission tiedonantoon kevään Eurooppa-neuvostolle: "Aika kiristää tahtia", asiak. 5745/06 ADD 2, s. 19.
Kysymyksen nro 31 esittäjä Katerina Batzeli (H-0081/06)
Aihe: Muuntogeenisiä organismeja (GMO) koskevan direktiivin valvonta
Puheenjohtajavaltio on sisällyttänyt ensisijaisiin painopistealueisiinsa vuoropuhelun jatkamisen muuntogeenisten organismien (GMO) ja maataloustuotannon muiden muotojen yhteensovittamista koskevien yhteisten sääntöjen laatimisesta. Puheenjohtajavaltion tiedossa ovat myös kuluttajien, ympäristöjärjestöjen samoin kuin tuottajien vaatimukset, jotka ovat johtaneet luomutuotteiden ja alkuperältään varmennettujen tuotteiden suosimiseen kansallisesti. Nykyinen GMO-direktiivi ja tapa, jolla komissio valvoo sen täytäntöönpanoa, heikentää tällaisten politiikkojen soveltamista, ja sillä on – muun muassa – taloudellisia seurauksia jäsenvaltioille, kuten GMO:iden ja perinteisten tai luomuviljelmien yhteensovittamisen vaikutusten osoittaminen ja korvausten maksaminen tuottajille saastumistapauksissa. On lisäksi todettu, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) arviot perustuvat yksinomaan laboratorio-oloihin, jotka usein eivät vastaa käytännön olosuhteita.
Aikooko puheenjohtajavaltio ottaa huomioon edellä mainitut ongelmat, jotta parannettaisiin päätöksentekotapaa yhteisön tasolla ja jotta voimassa olevaa järjestelmää ei sovellettaisi horisontaalisesti?
Aikooko se muuttaa tapaa, jolla EFSA arvioi vaarallisuuden astetta, ja vahvistaa samalla EFSA:n asemaa?
(DE) Olen iloinen, että arvoisa parlamentin jäsen on esittänyt tämän kysymyksen, joka kuvastaa täydellisesti puheenjohtajavaltion huolenaiheita. Puheenjohtajavaltio arvostaa suuresti parlamentin tukea pyrkimyksissään ryhtyä toteuttamaan Euroopan laajuista muuntogeenisiä organismeja koskevaa politiikkaa, jossa otetaan huomioon suuren yleisön odotukset ja huolenaiheet ja jossa otetaan täysimääräisesti huomioon myös terveyden ja ympäristön suojeluun liittyvät tarpeet.
Kuten arvoisa parlamentin jäsen korostaa, muuntogeeniset organismit herättävät monenlaisia kysymyksiä niiden pitkän aikavälin vaikutuksista terveyteen ja ympäristöön, ja on myös muistettava, että (EFSA:n myönteisen arvion perusteella) komissio on valmis hyväksymään useita muuntogeenisiä organismeja, vaikka jäsenvaltiot ovat monesti äänestäneet neuvostossa yksimielisesti niiden hyväksymistä vastaan.
Ympäristöneuvosto aikoo keskustella tästä ongelmasta perusteellisesti 9. maaliskuuta 2006 ja pohtia, miten muuntogeenisten organismien turvallisuuden arviointia voidaan kehittää ja miten hyväksymismenettelyn avoimuutta voidaan parantaa.
Toinen tärkeä muuntogeenisiin organismeihin liittyvä ongelma on muuntogeenisten sekä perinteisten ja luonnonmukaisten viljelmien rinnakkaiselo eli se, miten perinteisiä ja luonnonmukaisia viljelmiä voidaan suojella tehokkaammin muuntogeenisten organismien aiheuttamalta tahattomalta kontaminaatiolta.
Voin vahvistaa teille, että komissio valmistelee konferenssia, joka pidetään Itävallan pääkaupungissa huhtikuussa, ja sen tulosten pohjalta neuvostossa käydään perusteellisia keskusteluja toukokuussa, jolloin neuvosto laatii – niin ainakin toivon – päätelmiä tai suosituksia, jotka koskevat muuntogeenisten organismien rinnakkaiseloa koskevien yhteisten pakollisten sääntöjen käyttöönottoa. Tällä tavoin voitaisiin välttää niitä kielteisiä vaikutuksia, joita arvoisa parlamentin jäsen oikeutetusti kritisoi.
Lopuksi haluan todeta, että puheenjohtajavaltio Itävalta aikoo järjestää Wienissä 18. ja 19. huhtikuuta tieteellisen konferenssin, jossa käsitellään ennaltavarautumisen periaatetta muuntogeenisiä organismeja koskevissa toimissa.
Näin ollen voin vakuuttaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että puheenjohtajavaltio pyrkii parhaansa mukaan käsittelemään hänen esiin tuomiaan muuntogeenisiin organismeihin liittyviä kysymyksiä.
Kysymyksen nro 32 esittäjä Diamanto Manolakou (H-0096/06)
Aihe: Tšekin tasavallan hallituksen puuttuminen maan kommunistisen nuorisojärjestön toimintaan
Tšekin tasavallan hallitus puuttuu omavaltaisesti maan kommunististen nuorisojärjestöjen liiton (KSM) toimintaan ja uhkaa lakkauttaa liiton manipuloidakseen maan nuorisoliikkeiden toimintaa. Tšekin tasavallan hallituksen perusteena tähän räikeään puuttumiseen KSM:n toimintaan on järjestön ideologiset ja poliittiset kannat ja suuri vastakaiku, jota se saa nuorisossa. KSM:ään kohdistettu hyökkäys on suunnattu etupäässä Komunistická strana Čech a Moravy -puolueeseen, jonka poliittinen toiminta on vilkasta ja jolla on kuusi jäsentä Euroopan parlamentissa. Nämä toimet sisältyvät meneillään olevaan kommunismin vastaiseen kampanjaan, jota valtaosa kansoista vastustaa.
Mihin toimiin neuvosto aikoo ryhtyä, jotta turvattaisiin Tšekin tasavallan kommunististen nuorisojärjestöjen liiton toiminta ja yleisemmin maan nuorison demokraattiset perusvapaudet?
(DE) Koska Euroopan unionin toimielimillä ei ole toimivaltaa näissä asioissa, neuvosto ei ole koskaan käsitellyt tätä kysymystä.
KYSYMYKSET KOMISSIOLLE
Kysymyksen nro 46 esittäjä Ioannis Gklavakis (H-0010/06)
Aihe: Hedelmien ja vihannesten yhteisen markkinajärjestelyn uudistaminen
Hedelmä- ja vihannesala on Kreikassa samoin kuin muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa maataloudelle erittäin tärkeä ala. Viime vuosina tämä maataloustuotannon herkkä ala on kärsinyt pahasti EU:n ja kolmansien maiden välisistä sopimuksista suosituimmuuskohtelusta ja sen kilpailukyky on heikentynyt entisestään. Tämän vuoksi alan selviäminen edellyttää yhteisön suojatoimia, erityisesti niillä EU:n alueilla, joilla se on maatalousväestön ainoa elinkeino.
Voisiko komissio laatia hedelmä- ja vihannesalan yhteisen markkinajärjestelyn uudistamista koskevan aikataulun? Onko uudistuksesta tulossa perinpohjainen ja olisiko se komission mielestä rajattava vain muutamiin parannuksiin, kuten jäsenvaltioiden huomattavimmat tuottajat vaativat?
Aikooko komissio sisällyttää ehdotuksiin uusia konkreettisia toimia sellaisen eurooppalaisen strategian laatimiseksi, joka tähtää eurooppalaisten hedelmien ja vihannesten tehokkaampaan markkinointiin, tekemällä aloitteita mainoskampanjoiden käynnistämiseksi, toteuttamalla markkinatutkimuksia ja luomalla yhteisön hedelmien ja vihannesten myyntiverkoston?
Aikooko se ottaa asianmukaisesti huomioon Euroopan parlamentin kannat ja huomiot, vai toistuuko sama tilanne kuin sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn uudistamisessa, jolloin parlamentti jätettiin täysin huomiotta?
(EN) Komission vuotta 2006 koskevaan työohjelmaan sisältyy hedelmä- ja vihannesalan yhteisen markkinajärjestelyjen uudistus vuoden 2006 toisella puoliskolla.
Puheenjohtajavaltio Alankomaiden päätelmien lisäksi (annettu marraskuussa 2004) komissio noudattaa sitoumustaan suorittaa yhteisen markkinajärjestelyn (YMJ) vaikutustenarviointi sekä arviointi ennen lainsäädäntöehdotuksen esittämistä.
Tällä hetkellä ulkopuolinen asiantuntija tekee YMJ:tä koskevia arviointeja. Samanaikaisesti komission sisäinen yksiköidenvälinen työryhmä valmistelee uudistuksen eri vaihtoehtoja koskevaa vaikutustenarviointia. Kummankin tutkimuksen lopullisten tulosten odotetaan valmistuvan vuoden 2006 ensimmäisellä puoliskolla.
Kun komissio on hyväksynyt luonnokset lainsäädäntöehdotuksiksi, parlamentilla on mahdollisuus esittää kantansa ehdotettuun uudistukseen. Komissio ottaa parlamentin kannat ja huomautukset huomioon, kuten se on tehnyt aiemmissakin uudistuksissa, muun muassa äskettäisessä sokeriuudistuksessa, joka ei perustunut yksinomaan parlamentin alun perin ehdottamaan rakenneuudistusrahastoon vaan jossa voidaan myös nähdä useita konkreettisia esimerkkejä parlamentin vaikutuksesta.
Kysymyksen nro 47 esittäjä María Isabel Salinas García (H-0012/06)
Aihe: Hedelmien ja vihannesten YMJ:n uudistus
Komission työohjelmassa vuodelle 2006 on suunnitelman mukaisesti mukana ehdotuksen esittäminen hedelmä- ja vihannesasetuksen uudistamisesta.
Voiko komissio täsmentää, milloin se aikoo esittää kyseisen ehdotuksen? Voiko komissio ilmoittaa, millaisiin alustaviin johtopäätöksiin se on päätymässä vaikutustenarvioinnin perusteella?
(EN) Komission vuotta 2006 koskevaan työohjelmaan sisältyy hedelmä- ja vihannesalan yhteisen markkinajärjestelyn uudistaminen vuoden 2006 toisella puoliskolla.
Tällä hetkellä ulkopuolinen asiantuntija tekee YMJ:tä koskevia arviointeja. Samanaikaisesti komission sisäinen yksiköidenvälinen työryhmä valmistelee uudistuksen eri vaihtoehtoja koskevaa vaikutustenarviointia.
Arviointien osalta tutkimuksen tulokset valmistuvat vuoden 2006 ensimmäisellä puoliskolla. Komissio julkaisee tulokset Internet-sivustollaan.
Vaikutustenarvioinnin osalta asiakirja, jossa analysoidaan hedelmä- ja vihannesalan yhteisen markkinajärjestelyn uudistuksen eri vaihtoehtoja, liitetään lainsäädäntöehdotuksiin.
Edellä mainitun perusteella komissio katsoo, että tulevien ehdotuksien sisältöä on vielä liian aikaista kommentoida.
Kysymyksen nro 48 esittäjä Dimitrios Papadimoulis (H-0024/06)
Aihe: Rahoitusnäkymät 2007–2013 ja maatalouspolitiikan tarkistaminen
Rahoitusnäkymiä 2007–2013 koskevan sovittelutekstin 80 kohdassa todetaan seuraavaa: "Eurooppa-neuvosto pyytää näin ollen komissiota tekemään kokonaisvaltaisen ja laaja-alaisen uudelleentarkastelun, joka kattaa kaikki EU:n menot – yhteinen maatalouspolitiikka mukaan lukien – ja varat – Yhdistyneen kuningaskunnan jäsenmaksualennus mukaan lukien – ja esittämään siitä kertomuksen kaudella 2008–2009. Kyseisen uudelleentarkastelun pohjalta Eurooppa-neuvosto voi tehdä päätöksiä kaikkien tarkastelun kattamien asioiden osalta. Uudelleentarkastelu otetaan huomioon myös valmisteltaessa seuraavia rahoituskehyksiä."
Pyritäänkö edellä mainitulla lausumalla komission mielestä maatalouspolitiikan uudelleentarkasteluun, erityisesti kun on kyse yhteisen maatalouspolitiikan rahoitustavasta ja rahoituksen määrästä, mahdollisesti jopa ennen vuotta 2013?
(EN) Yhteistä maatalouspolitiikkaa uudistettiin merkittävästi vuonna 2003. Uusi tilatukijärjestelmä laajennettiin siitä lähtien koskemaan suurinta osaa YMP:n markkinasektoreista, lukuun ottamatta kuitenkaan viini-, banaani- sekä hedelmä- ja vihannesaloja, joita tarkastellaan uudelleen markkinointivuonna 2006/2007.
Vaikka uudistukseen sisältyykin lausekkeita, jotka koskevat uusien asiakirjojen ja tiettyjen markkinasektoreiden uudelleentarkastelua vuosina 2007–2010, vuoden 2003 uudistus hyväksyttiin Berliinin, Göteborgin ja Brysselin huippukokousten päätelmien sekä vuoteen 2013 asti vahvistetun laajentuneen EU:n maatalousbudjetin mukaisesti.
Arvoisa parlamentin jäsen on oikeassa todetessaan, että Eurooppa-neuvosto pääsi joulukuussa 2005 poliittiseen sopimukseen rahoituskehyksestä vuosiksi 2007–2013. Sopimuksessa edellytetään, että komissio suorittaa täydellisen ja laaja-alaisen uudelleentarkastelun, joka kattaa kaikki EU:n menojen, myös YMP:n menojen, sekä varojen osa-alueet, Yhdistyneen kuningaskunnan hyvitys mukaan luettuna, ja laatii niistä kertomuksen markkinointivuonna 2008/2009.
Rahoitusnäkymistä vuosiksi 2007–2013 käydään nyt kuitenkin kolmikantaneuvotteluja parlamentin, neuvoston ja komission välillä.
Ennen kuin lopullisen päätöksen sanamuoto on selvillä, komissio ei näin ollen pysty kommentoimaan, mitä vaikutuksia sopimuksella on YMP:n rahoituksen lähteeseen ja määrään. Brysselissä vuonna 2002 sovittua enimmäismäärää noudatetaan vuoteen 2013 asti.
Kysymyksen nro 49 esittäjä Mairead McGuinness (H-0033/06)
Aihe: Maatalouden ja maaseudun kehittämisen rahoitusnäkymien vaikutukset
Voiko komissio kertoa, mikä on sen näkemys maatalouden ja maaseudun kehittämisen tulevaisuudesta, kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden äskettäinen rahoitusnäkymiä koskeva ehdotus ja erityisesti ehdotus, jonka mukaan jäsenvaltiot voisivat siirtää enintään 20 prosenttia tilatuesta maaseudun kehittämiseen?
Koska tämä 20 prosenttia voitaisiin käyttää jäsenvaltion parhaaksi katsomalla tavalla, onko komissio huolissaan siitä, että tällainen menettelytapa merkitsee lopun alkua maatalouspolitiikan yhteiselle käsittelylle EU:ssa, minkä vuoksi se on epäasianmukaista ja sitä pitää vastustaa?
(EN) Hallitusten päämiesten joulukuussa 2005 saavuttama yhteisymmärrys selventää maanviljelijöiden ja maaseutuyhteisöjen käytettävissä olevien varojen tilannetta. Se noudattaa Brysselissä 2002 tehtyä päätöstä suorien tukien ja menojen kustannuksista. Kaikki ne markkinoita koskevat ja suorien tukien kustannukset, jotka liittyvät EU:n laajentumiseen Bulgariaan ja Romaniaan, on kuitenkin rahoitettava 25 jäsenvaltiolle määritetyn enimmäismäärän puitteissa. Tämän lisää todennäköisyyttä, että on noudatettava budjettikuria ja niin ollen vähennettävä jonkin verran maanviljelijöille vanhoissa jäsenvaltioissa maksettavia suoria tulotukia.
Maaseudun kehittämisen osalta valtion päämiesten hyväksymä määrä on pienempi kuin komission ehdottama määrä, ja se on myös pienempi kuin kuluvalla kaudella saatavana oleva määrä. Tämä voi tietenkin heikentää mahdollisuuksiamme vastata maaseutualueiden kohtaamiin haasteisiin, erityisesti kun otetaan huomioon käynnissä oleva YMP:n uudistus, Lissabonin toimintaohjelma ja Natura 2000 -hanke.
Tärkeää kuitenkin on, että nyt aletaan suunnitella maaseudun kehittämistä uudella kaudella. Tässä istunnossa hyväksyttävä parlamentin kanta maaseudun kehittämisen strategisiin suuntaviivoihin on sen vuoksi hyvin tärkeä edistysaskel.
Vapaaehtoinen tuen mukauttaminen eli varojen siirtäminen tilatuista maaseudun kehittämiseen otettiin käyttöön ensimmäistä kertaa Agenda 2000:ssa. Sen avulla jäsenvaltiot pystyivät siirtämään vapaaehtoisesti jopa 20 prosenttia tilatuistaan. Hyvin harvat jäsenvaltiot hyödynsivät tätä mahdollisuutta, ja se korvattiin vuoden 2003 YMP:n uudistuksen aikana EU:n laajuisella pakollisella tuen mukauttamisella, johon sisältyy 5000 euron vapaaosuus. Komissio katsoo, että tämä järjestelmä on oikeudenmukaisempi, johdonmukaisempi ja tehokkaampi keino toteuttaa kyseinen siirto.
Komissio katsoo, että ehdotettuun vapaaehtoiseen tuen mukauttamiseen liittyy useita teknisiä ongelmia. Mukauttamisen soveltaminen markkinoihin liittyviin kustannuksiin vaikuttaa teknisesti mahdottomalta. Koska velvoitetta yhteisrahoitukseen ei ole, maaseutualueille osoitetun rahoituksen määrä pienenee, ja samalla poikkeus säännöstä, jonka mukaan menot olisi jaettava tasaisesti tavoitteiden kesken, saattaa heikentää tiettyjen EU:n ensisijaisten tavoitteiden rahoitusta. Kaikissa tapauksissa järjestelmä olisi otettava käyttöön niin, ettei ohjelmien hyväksyminen viivästy, varsinkaan niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka eivät halua järjestelmää hyödyntää.
Mikäli järjestelmä hyväksytään nykyisessä muodossaan, olisi asianmukaista tarkastella uudelleen sen toimivuutta yhteisön talousarvion yleisen uudelleentarkastelun yhteydessä; tämä uudelleentarkastelu on määrä suorittaa markkinointivuonna 2008/2009. Näin olisi tehtävä erityisesti sen vuoksi, että mikäli sovelletaan vapaaehtoista mukauttamista, on erittäin vaikeaa viedä eteenpäin pakollista mukauttamista, jota komissio äskettäin ehdotti.
Kysymyksen nro 50 esittäjä Georgios Papastamkos (H-0047/06)
Aihe: Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojelu
Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2081/92(1) sekä asetusehdotuksilla KOM(2005)0694 lopullinen ja KOM(2005)0698 lopullinen, joilla sitä muutetaan, on selvä kansainvälinen ulottuvuus, mitä tulee näiden tuotteiden tukemiseen markkinoilla. Kuitenkin kielteiset kokemukset, joita on saatu suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen yksinoikeutetun käytön pitkäaikaisista kiistanalaistamisista yhteisön sisällä, esimerkiksi kreikkalaisen feta-juuston tapauksessa, osoittavat selvästi, kuinka tällaisen suojan tuotteelle kansainvälisellä tasolla antamaa merkittävää kilpailuetua voidaan heikentää.
Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä, jotteivät tämäntyyppiset nimitykset vastaisuudessa olisi EU:n jäsenvaltioiden välisten, pitkäaikaisten byrokraattisten ja juridisten taistelujen kohteena? Aikooko se ehdottaa konkreettisia mekanismeja, joiden kautta niiden tuotteiden tuottajille, joiden tuotteiden nimitystä koskeva menettely ja nimitysten voimassaolo on kiistanalaistettu, korvataan heidän kärsimänsä moraalinen ja materiaalinen vahinko?
(EN) Komissio rekisteröi vuonna 2002 juuston nimityksen "Feta" Kreikan suojatuksi alkuperänimitykseksi. Monet jäsenvaltiot anoivat rekisteröinnin kumoamista EY:n perustamissopimuksen 230 artiklan nojalla. EY:n tuomioistuin puolsi 25. lokakuuta 2005 tekemällään päätöksellä Feta-nimityksen säilyttämistä Kreikan alkuperänimityksenä. Asia on nyt ratkaistu, ja näin tuottajat ja kuluttajat ovat saaneet oikeusvarmuuden, joka koskee Feta-nimityksen suojelemista suojattuna alkuperänimityksenä.
Komissio ymmärtää, että arvoisa parlamentin jäsen on huolissaan tästä mahdollisesti aiheutuvista pitkistä oikeuskäsittelyistä, haitoista ja kustannuksista. Oikeus antaa tietty tapaus Euroopan yhteisön tuomioistuimen käsiteltäväksi vahvistetaan EY:n perustamissopimuksessa. Komissio ei aio korvata toimijoille tällaisista oikeustoimista aiheutuvia kustannuksia.
Asetuksen (ETY) N:o 2081/92 muuttamista koskevalla ehdotuksella komissio kuitenkin pyrkii keventämään ja selventämään rekisteröintimenettelyä, mikä saattaa vähentää aihetta oikeudellisiin kiistoihin.
Kysymyksen nro 51 esittäjä Simon Coveney (H-0056/06)
Aihe: Energiakasvien ja biopolttoaineiden käytön edistäminen
Kun EU:n sokeriuudistusta ollaan toteuttamassa, voisiko komissio kertoa pääpiirteittäin näkemyksensä energiakasvien ja biopolttoaineiden edistämisestä vaihtoehtoisina viljelykasveina? Mitkä kannustimet voisivat auttaa viljelijöitä tässä siirtymässä?
(EN) Energiakasvien ja biopolttoaineiden käytön edistäminen vaihtoehtoisina viljelykasveina on aihe, johon komissio kiinnittää erittäin paljon huomiota.
Osana uusiutuvia energiamuotoja koskevaa politiikkaansa komissio hyväksyi 8. helmikuuta 2006 EU:n biopolttoainestrategian, joka perustuu viimevuotiseen biomassaa koskevaan toimintasuunnitelmaan. Biopolttoainestrategiassa keskitytään erityisesti raaka-aineiden tuottamiseen ja biopolttoaineiden käytön edistämiseen liikenteessä.
Biopolttoaineita koskeva kehitys tarjoaa mielenkiintoisen mahdollisuuden erityisesti EU:n sokerialalle.
Äskettäin hyväksytty sokerijärjestelmän uudistus, jolla sokeriala mukautetaan vuoden 2003 uudistusprosessiin sellaisella tilatukijärjestelmällä, jossa tuki on irrotettu tuotannosta, parantaa markkinasuuntautuneisuutta ja lisää kilpailukykyä. Koska sokerijuurikkaan viljelylle bioetanolin tuotantoa varten ei aseteta kiintiörajoituksia, muiden kuin elintarvikekasvien kasvattaminen biopolttoaineiden tuotantoa varten tarjoaa todellisen mahdollisuuden sokerijuurikkaan viljelijöille.
Vuoden 2006 loppuun mennessä komissio myös esittää kertomuksen energiakasvijärjestelmän täytäntöönpanosta, ja tarvittaessa se esittää myös toimenpiteitä energiakasvien viljelyn edistämiseksi. Komissio aikoo muuttaa asianomaista asetusta niin, että sokerijuurikas olisi oikeutettu kesannointitukeen silloin, kun sitä kasvatetaan muuhun kuin elintarvikekäyttöön, ja että sokerijuurikkaasta voidaan maksaa energiakasvitukea 45 euroa hehtaarilta vuoden 2003 yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen mukaisesti.
Kysymyksen nro 52 esittäjä Leopold Józef Rutowicz (H-0062/06)
Aihe: Asetus väkevien alkoholijuomien määritelmistä, kuvauksesta, esittelystä ja merkinnöistä
Ehdotuksessa asetukseksi väkevien alkoholijuomien määritelmistä, kuvauksesta, esittelystä ja merkinnöistä on virheitä. Erityisesti väkevän alkoholijuoman vodkan määritelmä on epätarkka ja se on väärin luokiteltu luokkaan B. Katson, että se pitäisi olla luokassa A.
Aikooko komissio korjata kyseiset virheet?
(EN) Parlamentin ja neuvoston ehdotuksessa väkevien alkoholijuomien määritelmistä, kuvauksesta, esittelystä ja merkinnöistä, jonka komissio hyväksyi 15. joulukuuta 2005, vahvistetaan väkevien alkoholijuomien jaottelu kolmeen luokkaan: tislatut väkevät alkoholijuomat, väkevät erityisalkoholijuomat ja muut väkevät alkoholijuomat.
Luokittelua ehdotetaan järjestelmästä johtuvista syistä, ja se perustuu objektiivisiin kriteereihin, esimerkiksi valmistusmenetelmään alkoholikäymisellä ja tislaamalla, maatalousperäisen etyylialkoholin käyttöön sekä aromiaineiden ja makeutusaineiden käyttöön.
Maatalousperäistä etyylialkoholia sisältäviä tuotteita pidetään väkevinä erityisalkoholijuomina, ja tähän luokkaan sisältyvät eri tuotteet määritellään tarkasti ehdotuksen liitteessä II.
Vodkan katsotaan sisältyvän luokkaan B "väkevät erityisalkoholijuomat", koska se on valmistettu kokonaan maatalousperäisestä etyylialkoholista. Tästä syystä komissio ei katso tässä tapahtuneen virhettä, joka pitäisi korjata.
Kysymyksen nro 53 esittäjä Rosa Miguélez Ramos (H-0068/06)
Aihe: Viinialan YMP:n uudistuksen aikataulu
Komissio on ilmoittanut tänä vuonna tehtävästä viinialan YMJ:n uudistuksesta, jonka tämänhetkiset toimet on vahvistettu vuoteen 2010 asti. Näyttää siltä, että komissio on tutkimassa maataloustukimenettelyjen yksinkertaistamista yhtenäisen suunnitelman pohjalta.
Voiko komissio täsmentää, minä markkinointivuotena uudistus toteutettaisiin ja millaisen aikataulun komissio aikoo ottaa käyttöön uudistuksen esittämiselle ja siitä keskustelemiselle?
Aikooko komissio käyttää tätä yhtenäistä suunnitelmaa viinialan YMJ:ssä?
(EN) Viiniala on yksi suurimmista aloista, joihin vuosien 2003–2005 YMP:n(1) uudistusprosessia ei ole vielä sovellettu. Alan voimassa olevaa yhteistä markkinajärjestelyä olisi tarkasteltava uudelleen, ja sitä olisi ehdottomasti mukautettava ja ehkä myös uudistettava, jotta EU:n viininviljelijöitä ja -tuottajia sekä viinikauppiaita voidaan valmistella lisääntyvään kilpailuun uudessa maailmanmarkkinatilanteessa. Tästä syystä on käynnistetty viinialan YMJ:n uudelleentarkasteluprosessi.
Tulevaan työhön sisältyy yleisesti ottaen seuraavaa:
Vaikutustenarviointityö on juuri aloitettu. Siihen sisältyy perusteellinen taloudellinen analyysi (markkinoiden ja YMJ:n) nykytilanteesta sekä mahdollisista muutoksista. Vaikutustenarviointikertomukseen sisältyy useita vaihtoehtoja (jotka vaihtelevat vallitsevasta tilasta ja viiteskenaarioista markkinoiden huomattavaan vapauttamiseen) ja niiden todennäköisiä vaikutuksia, ja sen on määrä valmistua vuoden 2006 puolivälissä.
Tämän aikataulun mukaisesti komissio ottaa kaikki alan sidosryhmät mukaan vaikutustenarviointiin ja analyyseihin. Yhtenä aloitteena on sidosryhmien foorumin järjestäminen 16. helmikuuta 2006.
Komission tiedonanto neuvostolle ja parlamentille esitetään vuoden 2006 puolivälissä. Kun sidosryhmiä, myös parlamenttia, on kuultu tiedonannon pohjalta, myöhemmin vuoden 2006 aikana laaditaan asianmukainen lainsäädäntöehdotus.
Tällä hetkellä ei ole vielä mahdollista sanoa, minä markkinointivuonna uudistusta aletaan soveltaa, sillä se riippuu komission ehdotuksia koskevasta neuvottelumenettelystä.
Komission 19. lokakuuta 2005 antamassa tiedonannossa yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamisesta ja lainsäädännön parantamisesta(2) komissio aikoo esittää ehdotuksen voimassa olevia yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaksi asetusluonnokseksi. Kyseisessä tiedonannossa komissio toteaa aikovansa omaksua asteittaisen lähestymistavan(3) ja toteaa yksiselitteisesti, että myöhemmässä vaiheessa voidaan yhdistää ne alat, joiden politiikkaa aiotaan lähitulevaisuudessa tarkastella uudelleen perusteellisesti, esimerkiksi hedelmä- ja vihannesala sekä viiniala.
Kysymyksen nro 54 esittäjä Michl Ebner (H-0086/06)
Aihe: Teuraseläinkuljetukset
Brysselissä 23. joulukuuta 2005 kokoontunut naudanlihan hallintokomitea päätti lopettaa välittömästi yhteisön tukien maksamisen teuraseläinkuljetuksille. Koskeeko järjestely vain teuraseläinten vai myös jalostuskarjan kuljetuksia? Koskeeko päätös myös muita eläinkuljetuksia? Mistä päivämäärästä alkaen päätöstä sovelletaan?
(EN) Naudanlihan yhteisestä markkinajärjestelyä koskevassa perusasetuksessa säädetään, että kansainvälisiä sopimuksia noudattaen tiettyjen elävien nautaeläinten ja naudanlihatuotteiden maailmanmarkkinoilla voimassa olevien noteerausten tai hintojen sekä yhteisön markkinoilla voimassa olevien hintojen välistä eroa voidaan kompensoida vientituella, joka mahdollistaa näiden tuotteiden viennin.
Tästä syystä näitä tukia ei voida pitää elävien eläinten kuljetukseen annettavana tukena.
Komissio esitti 23. joulukuuta 2005 naudanlihan hallintokomitealle asetusluonnoksen, jonka tarkoituksena oli poistaa tuet teurastettaviksi tarkoitetuilta nautaeläimiltä. Komissio hyväksyi asetuksen samana päivänä, ja se julkaistiin ja saatettiin voimaan 24. joulukuuta 2005.
Siitä lähtien elävien nautojen vientituet on rajattu enintään 30 kuukauden ikäisiin naaraspuolisiin puhdasrotuisiin nautaeläimiin, joita kuljetetaan kaikkialle muualle paitsi Romaniaan ja Bulgariaan.
Päätös osoittaa tilanteen parantuneen EU:n naudanlihamarkkinoilla ja vastaa kansalaisten kasvavaa huolta eläinten kohtelusta, kun niitä kuljetetaan ulkomaille teurastettavaksi.
Lisäksi parhaillaan täydennetään asetusta (EY) N:o 639/03 yksityiskohtaisten sääntöjen säätämisestä elävien nautaeläinten hyvinvointia kuljetuksen aikana koskevien, vientitukia myönnettäessä noudatettavien vaatimusten osalta. Muutettu asetus hyväksytään todennäköisesti lähitulevaisuudessa.
Kysymyksen nro 55 esittäjä Bart Staes (H-1184/05)
Aihe: Tullilaitokset ja laittomien jätekuljetusten torjunta
Impel-verkon (Euroopan unionin verkko ympäristölainsäädännön voimaansaattamiseksi ja täytäntöön panemiseksi) tekemästä pistokokeesta ilmeni, että 48 prosenttia kaikista EU:sta lähtöisin olevista jätekuljetuksista koostuu laittomista jätteistä, minkä havainnon Euroopan eri satamissa toimivat tullilaitokset ovat vahvistaneet. Aikooko Euroopan komissio laatia koordinoidun suunnitelman tätä ongelmaa koskevan koulutuksen järjestämiseksi tullilaitoksille ja näiden tietoisuuden lisäämiseksi siitä, missä muodossa tämä voisi tapahtua; aikooko komissio koordinoida pyrkimyksiä laajentaa yhteisön tason lähestymistapaa ja aikooko se rahoittaa niitä? Jos vastaus on myönteinen, mikä voisi olla yhdenmukaistetun lähestymistavan käyttöönoton määräaika ja kuinka paljon varoja sille voidaan osoittaa?
(EN) Laittomien jätekuljetusten ongelma herättää vakavia ympäristöön liittyviä kysymyksiä. Tämän vuoksi komissio on seurannut tarkasti Impel-verkon toteuttamien tarkastusten tuloksia(1). Verkko havaitsi vuonna 2004 huomattavan määrän laittomia jätekuljetuksia useissa jäsenvaltioissa. Impel-verkon tarkastusten tulokset esiteltiin kansallisille viranomaisille syyskuussa 2004 komission järjestämässä kokouksessa, jossa käsiteltiin jätelainsäädännön täytäntöönpanoa.
Impel-verkon lokakuussa 2005 tekemien tarkastusten tulokset osoittavat, että laittomien jätekuljetusten määrä on edelleen suuri. Marraskuussa 2005 komissio tapasi jäsenvaltioiden jätekuljetuksen asiantuntijoita käsitelläkseen muun muassa näitä kysymyksiä. Komissio katsoo, että koordinoinnin ja tietoisuuden lisäämistoimia olisi tehostettava, jotta laittomia jätekuljetuksia voidaan torjua. Tästä syystä komissio aikoo tänä vuonna järjestää koulutusta kansallisille viranomaisille, esimerkiksi tullilaitoksille. Koulutuksen tarkoituksena on lisätä tietoisuutta jätekuljetuksia koskevan yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanosta ja parantaa siihen liittyvää yhteistyötä.
Lähitulevaisuudessa jätekuljetuksia koskevaa yhteisön lainsäädäntöä vahvistetaan, kun parlamentti ja neuvosto hyväksyvät uuden asetuksen ja kun sitä aletaan soveltaa. Asetuksessa käsitellään erityisesti laillisiin jätekuljetuksiin ja lain puutteelliseen noudattamiseen liittyviä kysymyksiä. Sillä parannetaan jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja helpotetaan näin laittomien kuljetusten ennaltaehkäisyä ja havaitsemista sekä parannetaan tarkastuksiin ja pistokokeisiin liittyviä sääntöjä.
Euroopan unionin verkko ympäristölainsäädännön voimaan saattamiseksi ja täytäntöön panemiseksi
Kysymyksen nro 56 esittäjä Marian Harkin (H-1185/05)
Aihe: Työolot laajentuneessa EU:ssa
Euroopan komissio totesi 13. joulukuuta 2005 antamassaan kirjallisessa vastauksessa Irish Ferries -yhtiön tilannetta koskevaan suulliseen kysymykseeni H-1078/05, että vaikka asiaa koskevia muita lainsäädäntöehdotuksia ei ole suunnitteilla, komissio tutkisi kaikki mahdolliset keinot ratkaista erityisesti yhteisön sisäisen lauttaliikenteen työoloihin liittyviä taloudellisia ja oikeudellisia ongelmia.
Voiko komissio kertoa lähemmin tästä suunnittelemastaan tutkimuksesta ja selvittää, mihin toimiin se aikoo ryhtyä huolehtiakseen kaikkien työntekijöiden – sekä kolmansien maiden että EU:n kansalaisten – oikeuksien suojelemisesta?
(EN) Ensinnäkin komissio pyrkii keräämään kattavia ja tarkkoja tietoja sekä tilastotietoja yhteisön sisäisten säännöllisten meriliikennepalvelujen työmarkkinatilanteesta. Toiseksi se pyrkii tutkimaan, mitä oikeudellisia vaikutuksia on isäntämaan työmarkkinaehtojen soveltamisella kolmansien maiden laivoihin, jotka harjoittavat yhteisön sisäistä kauppaa.
Merenkulkijoiden oikeuksien osalta komissio aikoo esittää vuonna 2006 tiedonannon merenkulkualan työnormeista. Tiedonannossa tarkastellaan merenkulkualan työnormeja koskevan konsolidoidun yleissopimuksen saattamista osaksi yhteisön lainsäädäntöä. Yleissopimus on määrä hyväksyä merenkulkuun liittyviä kysymyksiä käsittelevässä 94. kansainvälisessä työkonferenssissa Genevessä (7.–23. helmikuuta 2006), todennäköisesti työmarkkinaosapuolten välisellä sopimuksella. Tällä yleissopimuksella ILOn vuodesta 1920 alkaen hyväksymät merenkulkualan työnormeja koskevat yleissopimukset ja suositukset liitetään yhtenäiseen kansainväliseen kehykseen.
Kysymyksen nro 57 esittäjä David Martin (H-1186/05)
Aihe: Takaisinottosopimukset kolmansien maiden kanssa
Miten komissio on edistynyt neuvotteluissa takaisinottosopimuksista kolmansien maiden kanssa?
(EN) Neuvosto on tähän (tammikuuhun 2006) mennessä myöntänyt komissiolle valtuudet neuvotella yhteisön takaisinottosopimuksista 11 yhteisön ulkopuolisen maan kanssa: Marokon, Sri Lankan, Venäjän ja Pakistanin (neuvotteluohjeet saatu syyskuussa 2000), Hongkongin ja Macaon (neuvotteluohjeet saatu toukokuussa 2001), Ukrainan (neuvotteluohjeet saatu kesäkuussa 2002) sekä Albanian, Algerian, Kiinan ja Turkin kanssa (neuvotteluohjeet saatu marraskuussa 2002).
Hongkongin, Macaon ja Sri Lankan kanssa tehdyt sopimukset ovat tulleet voimaan.
Albanian ja Venäjän kanssa käydyt neuvottelut on saatu päätökseen. Nämä kaksi sopimusta ovat parhaillaan ratifiointivaiheessa (niiden odotetaan tulevan voimaan Albanian osalta vuoden 2006 alkupuolella ja Venäjän osalta vuoden 2007 alkupuolella).
Marokon, Pakistanin, Turkin ja Ukrainan kanssa neuvotteluja jatketaan. Toivomme, että Ukrainan, Pakistanin ja Marokon kanssa neuvottelut saadaan päätökseen vuoden 2006 ensimmäisellä puoliskolla.
Kiinan ja Algerian kanssa neuvotteluja ei ole vielä virallisesti aloitettu.
Kysymyksen nro 58 esittäjä Avril Doyle (H-1188/05)
Aihe: Todennäköistä valtioiden salaista yhteistyötä koskeva tutkimus Pohjois-Irlannissa
Neuvosto on sitoutunut edistämään rauhaa ja sovintoa tukemalla Irlannin kansainvälistä rahastoa, mikä vahvistettiin 15.–16. joulukuuta 2005 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Kuutta todennäköistä valtioiden salaista yhteistyötä koskevaa, Pohjois-Irlannissa tehtyihin murhiin liittyvää tapausta tutkinut tuomari Cory suositteli, että asiasta tehdään riippumaton julkinen selvitys. Onko komissio tyytyväinen siihen, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen vuonna 2005 antama säädös (Inquiries Act) sisältää säännöksen tällaisesta selvityksestä?
(EN) EU on tukenut Pohjois-Irlantia 1980-luvun lopulta lähtien taloudellisesti rauhan ja sovinnon edistämiseksi. Tämä on konkreettinen osoitus EU:n solidaarisuudesta vuonna 1998 Belfastin sopimuksella vahvistettua rauhanprosessia kohtaan.
Vuonna 1989 Euroopan yhteisöstä tuli yksi Irlannin kansainvälisen rahaston (IFI) tärkeimmistä rahoittajista. Rahasto on kansainvälinen organisaatio, joka on perustettu Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin hallitusten välisellä sopimuksella "taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistämiseksi sekä kansallismielisten ja unionistien yhteyksien, vuoropuhelun ja sovinnon lisäämiseksi kaikkialla Irlannissa". Euroopan yhteisön rahastolle myöntämä tuki on nykyisin 15 miljoonaa euroa vuodessa.
Lisäksi Euroopan yhteisö käynnisti vuonna 1995 rauhan ja sovinnon erityisohjelman (Peace-ohjelman), jota toteutetaan Pohjois-Irlannissa ja Irlannin raja-alueella. Ohjelman tavoitteena on "vahvistaa rauhalliseen ja vakaaseen yhteiskuntaan johtavaa kehitystä ja edistää sovinnon syntyä". Vuodesta 2000 alkaen tähän tavoitteeseen on pyritty Peace II -ohjelmalla, ja Eurooppa-neuvosto myönsi ohjelmalle 200 miljoonaa euroa lisärahoitusta vuosiksi 2007–2013.
EU:n sitoutuminen rauhan ja sovinnon edistämiseen on näin ollen laajasti näytetty toteen.
Tuomarin nimittäminen Pohjois-Irlannin viimeaikaisten tapahtumien tutkijaksi on arkaluonteinen kysymys, ja päätös siitä kuuluu asianomaisille jäsenvaltioille, joilla on erityistuntemusta alueesta ja sen historiallisesta taustasta. Komissiolla ei ole valtuuksia kommentoida tätä asiaa, eikä komission ole sopivaa ottaa kantaa mahdollisiin tuleviin selvityksiin.
Kysymyksen nro 59 esittäjä Andreas Mölzer (H-1191/05)
Aihe: Kerjäläisjoukot ja jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut
Kerjäläismatkat Itä-Euroopasta ovat jatkuvasti kasvava ongelma, sillä unionin itälaajenemisen jälkeen poliisitoimien mahdollisuudet ovat vähäiset. Baijerin pääkaupungissa tehdyssä tarkastuksessa kävi ilmi, että kaikki kerjäläiset olivat lähtöisin slovakialaisesta Rimavska Sobotan kaupungista, mikä oli osoitus siitä, että itäeurooppalaiseen mafiaan kuuluvat tahot jakavat keskenään eurooppalaisia kaupunkeja. Poliisi uskoo, että Saksassa kesä-heinäkuussa järjestettävät jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut tuovat mukanaan valtavia ammattimaisia ja täysin järjestäytyneitä kerjäläisjoukkoja. Erityisen hälyttävää on hyökkäävän käyttäytymisen lisääntyminen maanalaisessa ja autoilijoita kohtaan liikenneruuhkissa.
Missä määrin komissio on tietoinen tästä ongelmasta ja mitä toimia on suunniteltu kerjäläisjoukkojen suhteen?
(EN) On selvää, että tämä aihe huolestuttaa kaikkia Euroopan unionin kansalaisia, etenkin kun otetaan huomioon, että Saksassa järjestetään tänä vuonna jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut.
Kerjääminen on ilmiselvä yhteiskunnallinen ongelma, jolla on epämieluisia seurauksia sekä kerjäläisille itselleen että ihmisille, jotka joutuvat kerjäämisen kohteiksi.
Rakennettaessa vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta komissio pyrkii lisäämään koordinointia, yhteistyötä ja tiedon jakamista jäsenvaltioiden poliisivoimien välillä ja keskittyy tässä yhteydessä erityisesti järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Jos kerjääminen on järjestäytynyttä, siinä on kyse rikollisesta toiminnasta, kuten ihmiskauppaan liittyvissä tapauksissa, ja tällöin voidaan ryhtyä asianmukaisiin toimiin. Toisaalta suuriin urheilutapahtumiin, kuten jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuihin, liittyvät ongelmat ovat luonteeltaan kansainvälisiä, ja käytössä onkin erityisiä käytäntöjä, jotka takaavat jäsenvaltioiden yksiköille mahdollisuuden yhteistyöhön torjuttaessa tapahtumiin usein liittyvää rikollisuutta, yleistä epäjärjestystä ja väkivaltaa.
Vuonna 2004 laaditun Haagin ohjelman(1) nojalla komission tehtäväksi on annettu edistää useita aloitteita, jotka lienevät merkityksellisiä myös tämän nimenomaisen kysymyksen kannalta. Tässä yhteydessä kehitettävät erityistoimet on eritelty Haagin ohjelman toteuttamista koskevassa neuvoston ja komission yhteisessä toimintasuunnitelmassa(2). Yksi Haagin ohjelman keskeisistä vaatimuksista on, että jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten väliseen tietojenvaihtoon sovelletaan tietojen saatavuuden periaatetta 1. tammikuuta 2008 mennessä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tiedon pitäisi kulkea lainvalvontaviranomaisten välillä niin, ettei sen liikkumisesta yli kansallisten rajojen aiheudu minkäänlaisia ongelmia. Tämän aiheen parissa tehdään parhaillaan töitä, ja komissio on esittänyt hiljattain neuvostolle ehdotuksen puitepäätökseksi.
Painopisteeksi on otettu myös yleinen poliisiyhteistyö. Komissio hyväksyi 18. heinäkuuta 2005 ehdotuksen lainvalvontayhteistyön tehostamisesta jäsenvaltioiden välisillä sisärajoilla, ja poliisiyhteistyötä käsittelevä työryhmä on seurannut tilanteen kehittymistä kuukausittaisissa kokouksissaan(3). Lisäksi Euroopan poliisiakatemialla on nyt yhteisön laitoksen asema, kun komission ehdotus hyväksyttiin 20. syyskuuta 2005(4). Tämän pitäisi olla merkittävä edistysaskel vahvistettaessa poliisiyhteistyötä ja vastavuoroista ymmärrystä. Yhtenä AGIS-ohjelman(5) painopisteistä vuonna 2006 on puolestaan poliisien vaihto-ohjelma. Kaikilla näillä toimilla parannetaan kansallisten poliisivoimien valmiutta torjua rajat ylittävää rikollisuutta aiempaa tehokkaammin.
Siltä varalta, että kerjäläisjoukot osoittautuvat järjestäytyneiksi, komissio on kehittämässä erityistä strategiaa EU:n tason järjestäytynyttä rikollisuutta varten, ja tästä aiheesta on todellakin annettu tiedonanto aivan hiljattain(6). Tärkeimpinä tavoitteinamme ovat ilmiötä koskevan tiedon lisääminen, järjestäytyneen rikollisuuden ennaltaehkäisyn tehostaminen sekä järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan tutkimuksen ja yhteistyön lujittaminen EU:ssa. Strategiaan kuuluu myös yhteistyön tiivistäminen kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen, kuten Interpolin ja Europolin, kanssa.
Arvoisa parlamentin jäsen tuo ymmärrettävästi julki erityisen huolen, joka liittyy myöhemmin tänä vuonna Saksassa järjestettäviin jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuihin. Edellä hahmoteltujen aloitteiden lisäksi komissio tukee aktiivisesti työtä, jota tehdään rikosten ehkäisyä ja hallintaa koskevien aloitteiden parissa kansainvälisten urheilutapahtumien ja erityisesti jalkapallotapahtumien alalla. Keskeisenä painopistealueena on ollut EU:n jäsenvaltioiden välinen kokemusten vaihto, jonka tarkoituksena on muodostaa yhteiset turvallisuutta ja yleistä järjestystä koskevat normit. Tässä yhteydessä mainittakoon erityisesti neuvoston 6. joulukuuta 2001 antama päätöslauselma(7) kansainvälisten jalkapallo-ottelujen, joissa on mukana ainakin yksi jäsenvaltio, yhteydessä esiintyvien väkivaltaisuuksien ja levottomuuksien ehkäisemistä ja torjuntaa ja siihen liittyvää kansainvälistä poliisiyhteistyötä koskevia suosituksia sisältävästä käsikirjasta. Lisäksi neuvoston työryhmä käsittelee väkivallan muotoja, joita esiintyy urheilutapahtumissa ja erityisesti jalkapallo-otteluissa.
Komissio on kehittänyt ja kehittää parhaillaankin aloitteita, joiden pitäisi parantaa merkittävästi kansallisten poliisivoimien valmiutta torjua rajat ylittävää rikollisuutta.
Puiteohjelma, jonka tavoitteena on edistää jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden poliisi- ja oikeusviranomaisten ja alan asiantuntijoiden yhteistyötä rikosasioissa ja rikollisuuden torjunnassa
Kysymyksen nro 60 esittäjä Bernd Posselt (H-1193/05)
Aihe: Kantasolututkimus
Euroopan unionin varojen käyttöä sikiöiden kantasoluilla tehtävän tutkimuksen tukemiseen pidetään monissa jäsenvaltioissa eettisesti epäilyttävänä. Mitä mieltä komissio on tästä arvostelusta? Mitä mieltä komissio on ehdotuksesta, että olisi sen sijaan lisättävä aikuisten kantasoluilla tehtävän tutkimuksen tukemista?
(EN) Komissio arvostaa monien jäsenvaltioiden ilmaisemia eettisiä huolenaiheita. Seitsemättä tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelmaa koskevissa komission ehdotuksissa todetaan selkeästi, että rahoitettavassa tutkimustoiminnassa on kunnioitettava eettisiä perusperiaatteita, myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan periaatteita. Myös luonnontieteiden ja uusien teknologioiden etiikkaa käsittelevän eurooppalaisen työryhmän lausunnot otetaan huomioon.
Kuudennessa puiteohjelmassa kaikki rahoituspäätökset, jotka koskevat sikiöiden kantasoluilla tehtävää tutkimusta, perustuvat tutkimus- ja kehitysehdotuksen tieteellisten ansioiden(1) ja Euroopalle koituvan lisäarvon perusteelliseen arviointiin, tiukkaan kaksinkertaiseen eettiseen arviointiin kansallisella ja EU:n tasolla sekä kaikkia 25:tä jäsenvaltiota edustavan sääntelykomitean hyväksyntään.
EU rahoittaa suureksi osaksi aikuisten kantasoluilla tehtävää tutkimusta. Tällä hetkellä kuudennesta puiteohjelmasta rahoitetaan vain kuutta sellaista hanketta, joissa tutkimusta tehdään sikiöiden kantasoluilla, kun taas yli 60:ssä EU:n rahoittamassa hankkeessa on kyse aikuisten kantasolujen tutkimuksesta (tämä vastaa yli 90:tä prosenttia kaikista EU:n rahoittamista kantasolututkimushankkeista).
Seitsemättä puiteohjelmaa koskevat ehdotukset eivät kuitenkaan ole esteenä mahdollisille tarkistuksille jatkettaessa lainsäädäntömenettelyä sekä parlamentin ja neuvoston avoimia keskusteluja.
Tässä yhteydessä asiantuntijat arvioivat myös, onko ihmisalkioiden kantasolujen käyttö välttämätöntä ehdotuksessa määriteltyjen tieteellisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Kysymyksen nro 61 esittäjä Frank Vanhecke (H-0001/06)
Aihe: Kyproksen lipun alla purjehtivia laivoja koskevat Turkin asettamat kiellot
Turkki allekirjoitti 29. heinäkuuta 2005 lisäpöytäkirjan, jonka mukaan Euroopan yhteisön ja Turkin välinen tulliliitto laajeni kattamaan kymmenen uutta jäsenvaltiota. Samanaikaisesti Turkki antoi julistuksen, jonka mukaan pöytäkirja ei sisällä Kyproksen tunnustamista. Euroopan yhteisö antoi 21. syyskuuta 2005 julkilausuman, jossa todetaan, että "Turkin julistus on yksipuolinen, se ei ole pöytäkirjan osa ja sillä ei ole oikeusvaikutuksia pöytäkirjan mukaisiin Turkin velvoitteisiin." (Euroopan komissio, Turkin edistymistä liittymisneuvotteluissa koskeva kertomus, SEC(2005) 1426, 9. marraskuuta 2005, s. 40).
Turkin hallitus esitti virallisesti joulukuussa 2005, että Turkki ei avaa satamiaan eikä lentokenttiään Kyproksen lipun alla purjehtiville laivoille tai kyproslaisille lentokoneille. Edistymistä koskevassa kertomuksessaan marraskuulta 2005 komissio totesi, että näin rikotaan tavaroiden vapaata liikkuvuutta (s. 56).
Komissiosta peräisin olevien tietojen mukaan komissio esittää jokaisen neuvotteluluvun alussa selkeitä ehtoja. Edellisten laajentumisten yhteydessä tätä strategiaa sovellettiin poikkeustapauksissa.
Milloin komission näkemyksen mukaan aletaan käsitellä neuvottelulukua, joka koskee tavaroiden vapaata liikkuvuutta? Asettaako komissio neuvotteluluvun käsittelemisen edellytykseksi sen, että Turkin hallitus peruu kieltonsa, joka koskee Kyproksen lipun alla purjehtivia laivoja ja kyproslaisia lentokoneita?
(EN) Tässä vaiheessa ei voida ennustaa, milloin Turkin kanssa aloitetaan liittymisneuvottelut tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevasta nimenomaisesta neuvotteluluvusta. Kyseisen neuvotteluluvun seulonnan on määrä valmistua vuoden 2006 ensimmäisellä neljänneksellä, minkä jälkeen komissio raportoi menettelyn tuloksista jäsenvaltioille.
Kuten kaikkien muidenkin neuvottelulukujen osalta, seulontakertomus sisältää suosituksen siitä, onko neuvotteluluku valmis avattavaksi. Jos komissio katsoo, ettei neuvotteluja kyseisestä luvusta voida aloittaa, se voi ehdottaa arviointiperusteita neuvottelujen aloittamisehdoiksi. Liittymisneuvottelukehyksessä määriteltyjen menettelyjen mukaisesti arviointiperusteisiin kuuluu neuvotteluluvusta riippuen muun muassa assosiaatiosopimukseen perustuvien sitoumusten noudattaminen, erityisesti sellaisten sitoumusten, jotka liittyvät EY:n ja Turkin väliseen tulliliittoon ja heijastavat yhteisön säännöstöön perustuvia vaatimuksia. Tältä osin neuvoston päätöksessä Turkin liittymiskumppanuudesta, jota assosiaatiosopimuksen nojalla perustetut elimet valvovat, todetaan lyhyen aikavälin ensisijaisten tavoitteiden yhteydessä, että "on poistettava kaikki tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoitukset, jotka johtuvat EU:n jäsenvaltioista kotoisin olevien liikenteenharjoittajien syrjinnästä näiden kansallisuuden tai aiempien satamakäyntien vuoksi."
Lisäksi komissio kiinnittää arvoisan parlamentin jäsenen huomion EU:n 21. syyskuuta antamaan julkilausumaan, jossa korostetaan, että "asianomaisia neuvottelulukuja koskevien neuvottelujen aloittaminen riippuu siitä, paneeko Turkki täytäntöön sopimusvelvoitteensa kaikkien jäsenvaltioiden osalta."
Kysymyksen nro 62 esittäjä Salvador Garriga Polledo (H-0002/06)
Aihe: Monikielisyys Euroopan unionissa ja sen toimielimissä
Äskettäin Euroopan komissio ilmoitti kielenkääntäjien lukumäärän vähentämistä koskevasta suunnitelmasta, joka vaikuttaa vakavasti Espanjan kielen asemaan ja espanjankielisiin Euroopan kansalaisiin.
Mitä ovat tämän päätöksen budjettivaikutukset komission mielestä?
Katsooko komissio, että kieliin tarkoitetut määrärahat ovat liian suuret silloin, kun on kyse kansalaisten täysimääräisestä pääsystä Euroopan unioniin varsinkin, kun otetaan huomioon Euroopan unionin erityinen tiedottamistehtävä nykyisen institutionaalisen kriisin aikana?
Kuinka suuriksi komissio arvioi kustannukset kääntämisestä ja tulkkaamisesta ei-virallisille kielille, joita eräät unionin jäsenvaltiot ovat viime aikoina edistäneet?
(EN) Kuten arvoisa parlamentin jäsen varmasti tietää, vuonna 2004 toteutunut laajentuminen merkitsi ennennäkemätöntä haastetta EU:n ja erityisesti komission käännösyksiköille. Koska uusien kielten käännöskapasiteetti oli hyvin puutteellinen, oli toteutettava jyrkkiä toimia. Tämä merkitsi käännöstarpeen vähentämistä ja käännöskapasiteetin lisäämistä(1), jotta voitiin varmistaa, että komissio pystyy täyttämään oikeudellisen velvollisuutensa kääntää lainsäädäntö ja poliittisesti merkittävät asiakirjat kaikille virallisille kielille.
Komission käännöstoiminnan pääosaston henkilöstöresurssistrategia on sisäinen hallinnointityökalu, jonka tarkoituksena on hyödyntää olemassa olevia resursseja mahdollisimman tehokkaasti.
Komissio vakuuttaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, ettei kielipalvelujen henkilöstön kokonaismäärää vähennetä: osa olemassa olevasta käännöskapasiteetista kohdistetaan monikielisyyttä edistäviin tehtäviin, jotka liittyvät esimerkiksi Internet-sisällön kääntämiseen ja terminologiaan. Käännöstarve kasvaa jatkuvasti näillä osa-alueilla, sillä ne ovat keino viestiä suoraan kansalaisten kanssa.
Toimilla ei ole talousarvioon liittyviä seurauksia, eivätkä ne vaikuta kielteisesti EU:n viestintään kansalaisten kanssa.
Mitä tulee kääntämiseen muille kuin EU:n virallisille kielille, komissio kiinnittää arvoisan parlamentin jäsenen huomion neuvoston 13. kesäkuuta 2005 antamiin päätelmiin(2), joissa todetaan, että asianomainen jäsenvaltio vastaa kaikista välittömistä ja välillisistä kustannuksista, jotka aiheutuvat hallinnollisten järjestelyjen täytäntöönpanosta käännösten laatimiseksi näille kielille.
Kysymyksen nro 63 esittäjä María Esther Herranz García (H-0026/06)
Aihe: Monikielisyys Euroopan unionissa ja sen toimielimissä
Euroopan komissio julkisti 29. marraskuuta 2005 suunnitelman kääntäjien vähentämiseksi. Kyseinen toimenpide vaikuttaa erityisesti espanjan kielen kääntäjiin, koska sen avulla pyritään vähentämään kääntäjien lukumäärää 33 prosenttia. Espanjan tapauksessa leikkaus on erityisen vakava ja yllättävä, koska tätä kieltä puhuu EU:ssa 45 miljoonaa kansalaista ja yli 400 miljoonaa ihmistä maailmassa.
Lisäksi espanja on Euroopan unionin viidenneksi puhutuin kieli, neljänneksi opiskelluin vieras kieli ja unionin kieli, jonka puhujien lukumäärä kasvaa sen sisä- ja ulkopuolella. Kääntäjien vähentäminen sijoittaisi sen paradoksaalisesti kuudennelle sijalle kääntämisen kannalta.
Mitä tarkasti ottaen sisältää kyseinen kääntäjien vähentämistä koskeva suunnitelma, josta on saatu tietoa pelkästään tiedotusvälineiden kautta, ja mitä oikeusperustaa komissio on käyttänyt tehdessään eron "työkielten" ja muiden virallisten kielten välillä?
(EN) Komissio vakuuttaa arvoisalle parlamentin jäsenelle pysyvänsä jatkossa yhtä sitoutuneena monikielisyyden periaatteeseen kuin tähänkin saakka. Neuvoston asetuksen N:o 1/1958(1) 1 artiklan mukaan kaikkia EU:n virallisia kieliä on kohdeltava tasa-arvoisesti julkaistaessa lainsäädäntöä ja muita yleisesti noudatettavia asiakirjoja.
Tämä tarkoittaa, että espanjan kielellä on sama asema kuin kaikilla muillakin virallisilla kielillä. Yksikään kääntäjä ei myöskään menetä työpaikkaansa, eikä asianomaisille kääntäjille aiheudu haittaa aseman, palkan, urakehityksen eikä minkään muunkaan vastaavan näkökohdan osalta.
Monikielisyyden periaate ei ole riippuvainen tietyn kielen puhujien määrästä, vaan se on demokraattinen välttämättömyys: EU:n kansalaisten on voitava lukea kotimaansa virallisella kielellä asiakirjoja, jotka vaikuttavat suoraan heihin, olipa kyseisen kielen syntyperäisiä puhujia 40 miljoonaa tai 400 000. Näin ollen on loogista, että espanjaa, slovakkia, hollantia, ruotsia ja kaikkia muita virallisia kieliä kohdellaan tasa-arvoisesti, jotta kaikille EU:n kansalaisille voidaan taata samat demokraattiset oikeudet.
Neuvoston asetuksen N:o 1/1958 6 artiklan nojalla komissio voi kuitenkin päättää, mitä virallisia kieliä ja työkieliä se käyttää sisäisessä viestinnässään. Tätä ei pidä sekoittaa velvollisuuteen kunnioittaa täysimääräisesti monikielisyyden periaatetta, kun käännetään lainsäädännöllisiä ja sääteleviä asiakirjoja.
Komission käännöstoiminnan pääosaston henkilöstöresurssistrategia on sisäinen hallinnointityökalu, jonka tarkoituksena on hyödyntää olemassa olevia resursseja mahdollisimman tehokkaasti. Yleisesti ottaen englannin, ranskan ja saksan kieliosastoilla tarvitaan muita enemmän henkilöstöä esimerkiksi muokkaamaan alkuperäisiä asiakirjoja ja kääntämään jäsenvaltioista saapuvia asiakirjoja.
Jotta voidaan vastata uusiin ja kasvaviin vaatimuksiin, käännöshenkilöstöä käytetään tarkoituksenmukaisesti myös muilla kielipalvelujen osa-alueilla, kuten Internet-sisällön kääntämisessä, asiakirjojen muokkaamisessa ja monikielisyyden yleisessä lujittamisessa komission kaikessa toiminnassa.
Asetus N:o 1/1958, EYVL P 17, 6.10.1958, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston asetuksella (EY) N:o 920/2005, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2005, Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä huhtikuun 15 päivänä 1958 annetun asetuksen N:o 1 ja Euroopan atomienergiayhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä huhtikuun 15 päivänä 1958 annetun asetuksen N:o 1 muuttamisesta ja näitä asetuksia koskevista käyttöön otettavista väliaikaisista toimenpiteistä, EUVL L 156, 18.6.2005.
Kysymyksen nro 64 esittäjä Cristina Gutiérrez-Cortines (H-0029/06)
Aihe: Monikielisyys Euroopan unionissa ja sen toimielimissä sekä virallisten kielten käytön edistäminen
Komissio on julkistanut aikeensa vähentää kääntäjien lukumäärää, mikä vaikuttaa huomattavasti espanjan kielen asemaan ja on selvästi kyseisen virallisen kielen syrjintää. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 290 artiklan mukaan "neuvosto vahvistaa yksimielisesti yhteisön toimielimissä käytettäviä kieliä koskevan sääntelyn, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön tuomioistuimen perussäännön määräysten soveltamista." Neuvosto hyväksyi kyseisen artiklan perusteella vuonna 1958 asetuksen N:o 1 kielijärjestelyistä, johon sisältyy luettelo Euroopan unionin virallisista kielistä, joita on toistaiseksi 21 (useiden asetukseen tehtyjen muutosten jälkeen). Asetuksessa säädetään lisäksi, että yhteisön toimielimet voivat määrätä työjärjestyksissään näiden kielten käyttämistä koskevista järjestelyistä.
Mikä on komission päätöksen sisältö? Mikä on sen oikeusperusta?
(EN) Komissio vakuuttaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, ettei kielipalvelujen henkilöstön kokonaismäärää vähennetä. Komission käännöstoiminnan pääosaston uusi strategia on sisäinen hallinnointityökalu – ei komission päätös – jonka tarkoituksena on hyödyntää olemassa olevia resursseja mahdollisimman tehokkaasti.
Jotta voidaan vastata uusiin ja kasvaviin vaatimuksiin, käännöshenkilöstöä käytetään tarkoituksenmukaisesti myös muilla kielipalvelujen osa-alueilla, kuten Internet-sisällön kääntämisessä, asiakirjojen muokkaamisessa ja monikielisyyden yleisessä lujittamisessa komission kaikessa toiminnassa.
Komissio pysyy jatkossa yhtä sitoutuneena monikielisyyden periaatteeseen ja neuvoston asetuksen N:o 1/1958(1) noudattamiseen kuin tähänkin saakka.
Asetus N:o 1/1958, EYVL P 17, 6.10.1958, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston asetuksella (EY) N:o 920/2005, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2005, Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä huhtikuun 15 päivänä 1958 annetun asetuksen N:o 1 ja Euroopan atomienergiayhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä huhtikuun 15 päivänä 1958 annetun asetuksen N:o 1 muuttamisesta ja näitä asetuksia koskevista käyttöön otettavista väliaikaisista toimenpiteistä, EUVL L 156, 18.6.2005.
Kysymyksen nro 65 esittäjä Maria Badia I Cutchet (H-0038/06)
Aihe: Kielten rooli Euroopan unionin tiedotusstrategiassa
Komissio hyväksyi heinäkuussa 2005 toimintasuunnitelman Euroopan unionin tiedotuksen parantamiseksi. Espanjan hallitus puolestaan esitti vuoden 2004 lopulla Euroopan unionin neuvostolle ehdotuksen Espanjan aluekielten, kuten katalaanin, galegon ja baskin kielten käytön sallimisesta – tietyillä edellytyksillä – Espanjan kansalaisten viestinnässä unionin toimielinten kanssa. Espanjan hallitus rahoittaa itse ehdottamansa järjestelyn.
Olen tietoinen poliittisista ongelmista, joita tämä ehdotus aiheuttaa Euroopan parlamentissa, vaikka muut yhteisön toimielimet ovat jo hyväksyneet asiaa koskevan sopimuksen. Kysymys ei kuitenkaan ole taloudellisesta ongelmasta. Yhteisön poliittisten edustajien pitäisi ymmärtää kuinka tärkeästä asiasta on kyse, ei pelkästään siksi, että voidaan varmistaa kielellisen ja kulttuurillisen monimuotoisuuden suojelu, vaan myös siksi, että katalaanin, galegon ja baskin kieltä puhuvia – heikentämättä mitenkään espanjan kielen asemaa – voidaan lähentää toimielimiin ja Euroopan unionin politiikkoihin.
Ottaen huomioon, että komissio kannattaa ajatusta siitä, että pitäisi auttaa kansalaisia viestimään yhteisön toimielinten kanssa omalla kielellään ja lukemaan omaa kieltään, eikö komissio katso, että asiaa koskevan sopimuksen hyväksymisellä voitaisiin edistää myös kansalaisten lähentymistä ja poliittista sitoutumista Euroopan unioniin?
(EN) Komissio yhtyy arvoisan parlamentin jäsenen näkemykseen siitä, että kansalaisten kanssa on tärkeää viestiä heidän omalla kielellään, jos heitä halutaan lähentää EU:n toimielimiin.
Neuvoston muotoileman kehotuksen perusteella komissio allekirjoitti 21. joulukuuta 2005 Espanjan kanssa hallinnollista järjestelyä koskevan sopimuksen. Tämän sopimuksen nojalla Espanjan kansalaiset ja asukkaat voivat käydä kirjallista kirjeenvaihtoa komission kanssa millä tahansa kielellä, jonka virallinen asema on tunnustettu Espanjan perustuslaissa (baski, katalaani ja galego). Tämä sopimus pannaan täytäntöön vuoden 2006 aikana.
Kysymyksen nro 66 esittäjä Carlos Carnero González (H-0041/06)
Aihe: Euroopan komission espanjan kääntäjien lukumäärän vähentämistä koskevan päätöksen säilyttäminen tai muuttaminen
Tammikuun 18. päivänä 2006 komissio vastasi espanjan kääntäjien lukumäärän vähentämistä sen yksiköissä koskevaan kirjalliseen kysymykseeni P-4568/05. En yhdy komissaari Figelin allekirjoittamassa vastauksessa käytettyihin perusteluihin. Lisäksi mielestäni vastauksesta ei täysin selviä, pitääkö komissio kiinni vuoden 2005 marraskuun alussa julkisuudessa esitetyistä suunnitelmista, jotka edellyttävät muun muassa espanjan kääntäjien vähentämistä, mitä ei voi hyväksyä, ja joissa ei ole otettu huomioon sellaisia tärkeitä seikkoja kuten kyseisen kielen puhujien määrää ja sen hämmästyttävää lisääntymistä niin unionin sisällä kuin sen ulkopuolella. Vahvistaako komissio edellä mainitut suunnitelmat, vai onko se päättänyt muuttaa niitä siten kuin yleinen mielipide, Espanjan hallitus ja minä edellytämme, jotta ei vahingoiteta huomattavaa lisäarvoa, jota EU:lle on espanjan kielen käytöstä yhtenä sen pääasiallisista virallisista kielistä, ja vältetään kaikenlainen syrjintä verrattuna englantiin, ranskaan ja saksaan?
(EN) Komissio toistaa, että neuvoston asetuksen N:o 1/1958(1) mukaan espanjan kielellä on sama asema kuin millä tahansa muulla virallisella kielellä.
Voidakseen täyttää mainitussa asetuksessa määritellyt velvollisuutensa komission on hyödynnettävä olemassa olevia resursseja mahdollisimman tehokkaasti, mikä tarkoittaa, että komission sisäisessä viestinnässä käännösten laatiminen perustuu todellisiin tarpeisiin. Tämä ei kuitenkaan vaikuta siihen, että komission on kunnioitettava täysimääräisesti monikielisyyden periaatetta, kun käännetään lainsäädännöllisiä ja sääteleviä asiakirjoja.
Komissio vakuuttaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, ettei kielipalvelujen henkilöstön kokonaismäärää vähennetä: osa olemassa olevasta käännöskapasiteetista kohdistetaan monikielisyyttä edistäviin tehtäviin, jotka liittyvät esimerkiksi Internet-sisällön kääntämiseen ja terminologiaan. Käännöstarve kasvaa jatkuvasti näillä osa-alueilla, sillä ne ovat keino viestiä suoraan kansalaisten kanssa.
Kun edellä mainittu otetaan huomioon, komissio ei näe mitään syytä muuttaa politiikkaansa.
Asetus N:o 1/1958, EYVL P 17, 6.10.1958, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston asetuksella (EY) N:o 920/2005, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2005, Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä huhtikuun 15 päivänä 1958 annetun asetuksen N:o 1 ja Euroopan atomienergiayhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä huhtikuun 15 päivänä 1958 annetun asetuksen N:o 1 muuttamisesta ja näitä asetuksia koskevista käyttöön otettavista väliaikaisista toimenpiteistä, EUVL L 156, 18.6.2005.
Kysymyksen nro 67 esittäjä Pilar del Castillo Vera (H-0067/06)
Aihe: Euroopan komission kielenkäännöstoiminta
Espanjan lehdistössä kerrottiin äskettäin komission hankkeesta vähentää komission yksiköissä työskentelevien Espanjan kielen kääntäjien lukumäärää.
Voiko komissio ilmoittaa, millaisia suunnitelmat Espanjan kielen kääntäjien supistamiseksi tarkkaan ottaen ovat? Kuinka monta Espanjan kielen kääntäjää vähennykset käytännössä koskevat? Millä perusteella vähennykset tehtäisiin? Otetaanko huomioon maan asukasmäärä ja kyseistä kieltä maailmassa puhuvien ihmisten lukumäärä?
(EN) Komission käännöstoiminnan pääosaston strategia on sisäinen hallinnointityökalu, jonka tarkoituksena on hyödyntää olemassa olevia resursseja mahdollisimman tehokkaasti. Se on jatkoa kysynnän hallintastrategialle, joka otettiin käyttöön vuonna 2004 toteutuneen laajentumisen jälkeen ja jonka avulla pyrittiin korjaamaan uusia kieliä koskeva vakava käännöskapasiteetin puute(1). Tämä strategia on johtanut käännettävien asiakirjojen määrän vähenemiseen, mikä on puolestaan vähentänyt vanhojen jäsenvaltioiden kielten kääntäjien tarvetta. Tässä yhteydessä on osoittautunut välttämättömäksi kohdistaa osa olemassa olevasta käännöskapasiteetista monikielisyyttä edistäviin tehtäviin, jotka liittyvät esimerkiksi Internet-sisällön kääntämiseen ja terminologiaan. Käännöstarve kasvaa jatkuvasti näillä osa-alueilla, sillä ne ovat keino viestiä suoraan kansalaisten kanssa.
Tämä strategia kattaa kaikki kielipalvelujen osastot, eikä se vaikuta millään tavoin yhdenkään virallisen EU:n kielen asemaan.
Komissio vakuuttaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, ettei kielipalvelujen henkilöstön kokonaismäärää vähennetä: yksikään kääntäjä ei menetä työpaikkaansa. Jotta voidaan vastata uusiin ja kasvaviin vaatimuksiin, käännöshenkilöstöä käytetään tarkoituksenmukaisesti myös muilla kielipalvelujen osa-alueilla, kuten Internet-sisällön kääntämisessä, asiakirjojen muokkaamisessa ja monikielisyyden yleisessä lujittamisessa komission kaikessa toiminnassa.
Asianomaisille kääntäjille ei aiheudu haittaa aseman, palkan, urakehityksen eikä minkään muunkaan vastaavan näkökohdan osalta.
Monikielisyyden periaate ei ole riippuvainen tietyn kielen puhujien määrästä, vaan se on demokraattinen välttämättömyys: EU:n kansalaisten on voitava lukea kotimaansa virallisella kielellä asiakirjoja, jotka vaikuttavat suoraan heihin, olipa kyseisen kielen syntyperäisiä puhujia 40 miljoonaa tai 400 000. Näin ollen on loogista, että espanjaa, slovakkia, hollantia, ruotsia ja kaikkia muita virallisia kieliä kohdellaan tasa-arvoisesti, jotta kaikille EU:n kansalaisille voidaan taata samat demokraattiset oikeudet.
Komissio vakuuttaa arvoisalle parlamentin jäsenelle pysyvänsä jatkossa yhtä sitoutuneena monikielisyyden periaatteeseen ja neuvoston asetuksen N:o 1/1958(2) noudattamiseen kuin tähänkin saakka.
Asetus N:o 1/1958, EYVL P 17, 6.10.1958, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston asetuksella (EY) N:o 920/2005, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2005, Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä huhtikuun 15 päivänä 1958 annetun asetuksen N:o 1 ja Euroopan atomienergiayhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä huhtikuun 15 päivänä 1958 annetun asetuksen N:o 1 muuttamisesta ja näitä asetuksia koskevista käyttöön otettavista väliaikaisista toimenpiteistä, EUVL L 156, 18.6.2005.
Kysymyksen nro 68 esittäjä Yiannakis Matsis (H-0004/06)
Aihe: Hilmi Özkökin lausumat Turkin armeijasta Kyproksella
Turkin asevoimien ylipäällikkö Hilmi Özkök viittasi vuoden 2006 alkamisen johdosta pitämässään puheessa myös Kyproksen kysymykseen. Hän korosti muun muassa sitä, että Turkin sotilasjoukot ovat Kyproksella Turkin etujen turvaamiseksi ja sen geostrategisen aseman varmistamiseksi alueella. Özkökin kanta vahvistaa Turkin halukkuuden jatkaa Kyproksen tasavallan, Euroopan unionin jäsenvaltion, laitonta miehittämistä. Miehitys loukkaa Kyproksen tasavallan itsenäisyyttä, ja se on EU:n ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden ja arvojen vastainen.
Mihin toimiin EU aikoo ryhtyä, jotta Turkin sotilasjoukot poistuisivat Kyproksen tasavallasta, EU:n jäsenvaltiosta? Tukisiko EU näiden toimien yhteydessä Turkin sotilasjoukkojen vetämistä pois Kyproksen tasavallasta niin pian kuin mahdollista ja niiden korvaamista eurooppalaisilla joukoilla yhteistyössä Yhdistyneiden kansakuntien kanssa?
(EN) Kuten komissio on todennut useaan otteeseen, se on edelleen täysin sitoutunut tukemaan keskustelujen jatkamista Yhdistyneiden Kansakuntien tuella, jotta Kyproksen kysymykseen voidaan löytää kokonaisvaltainen ratkaisu. Näissä keskusteluissa on käsiteltävä kaikkia keskeisiä aiheita, kuten turvallisuutta, perustuslakia, omistusoikeutta ja aluekysymyksiä. Komissio toivoo, että keskustelut käynnistetään uudelleen mahdollisimman pian.
Kysymyksen nro 69 esittäjä Antonio Masip Hidalgo (H-0014/06)
Aihe: Plastiikkakirurgian erikoisalan nimikkeistö
EU:n laatimassa ja EU:n virallisten julkaisujen toimiston CONSLEG-järjestelmässä julkaistussa uudessa lääkärien erikoisaloja koskevassa nimikkeistössä (CONSLEG: 1993L0016-01/05/2004) korjaavaa ja esteettistä plastiikkakirurgiaa kutsutaan esteettiseksi kirurgiaksi.
Kyseistä nimikettä ei voida pitää hyväksyttävänä, koska ensinnäkin plastiikkakirurgia kattaa laajemman alan kuin esteettinen kirurgia ja toiseksi Euroopassa ei tunneta esteettisen kirurgian erikoisalaa sekä kolmanneksi kuka tahansa "esteettiseen kirurgiaan erikoistunut" henkilö saisi näin ollen laillisen oikeuden harjoittaa esteettisen kirurgin ammattia vailla asianomaista pätevyyttä. Tämä voi olla vaarallista henkilöille, jotka menevät leikkaukseen siinä uskossa, että leikkaava lääkäri on asianmukaisesti koulutettu ja pätevä.
Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä tämän asiantilan korjaamiseksi?
(EN) Useat plastiikkakirurgeja edustavat ammattijärjestöt ovat jo kiinnittäneet komission huomion siihen, että lääkäreiden vapaan liikkuvuuden sekä heidän tutkintotodistustensa, todistustensa ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojensa vastavuoroisen tunnustamisen helpottamisesta 5. huhtikuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/16/ETY(1) ranskankielisessä versiossa plastiikkakirurgian erikoisalaa koskeva otsikko on virheellisesti muodossa "Chirurgie Esthétique" eikä "Chirurgie Plastique". Nämä järjestöt ovat kysyneet komissiolta, mitä se aikoo tehdä asian korjaamiseksi.
Kuten komissio on jo todennut kyseisille ammattijärjestöille, direktiivin 93/16/ETY alkuperäisessä versiossa otsikon sanamuotona oli asianmukaisesti "Chirurgie Plastique". Vuonna 2001 direktiiviä tarkistettiin direktiivillä 2001/19/ETY. Neuvoston ja parlamentin lainsäädäntömenettelyn aikana ja käännettäessä viimeksi mainittua direktiiviä ranskaksi otsikko "Chirurgie Plastique" vaihtui virheellisesti muotoon "Chirurgie Esthétique".
Koska direktiivillä 2001/19/ETY tarkistettu direktiivi 93/16/ETY on hiljattain järjestetty uudelleen osaksi uutta direktiiviä 2005/36/EY ammattipätevyydestä, komissio on jo saattanut tämän virheen neuvoston pääsihteeristön tietoon, jotta se korjattaisiin ja jotta korjaus sisällytettäisiin parhaillaan valmisteltavana olevaan uuteen direktiiviin 2005/36/EY ammattipätevyydestä.
Kysymyksen nro 70 esittäjä John Purvis (H-0017/06)
Aihe: Avoimuussäännöt
Financial Timesin (11.1.2006) mukaan yritykset ovat haluttomia pitämään lehdistökonferensseja, antamaan haastatteluja ja järjestämään epävirallisia tapaamisia, koska ne pelkäävät, että niille koituu seuraamuksia siitä, että ne eivät julkista hintoihin vaikuttavia tietoja välittömästi markkinoiden väärinkäyttöä koskevan direktiivin mukaisesti. Onko komissio huolissaan siitä, että tiedonantosäännöt tekevät yritykset varovaisemmiksi, minkä vuoksi ne ovat varovaisempia ja sen vuoksi haluttomampia antamaan tietoja sijoittajille ja tiedotusvälineille?
(EN) Markkinoiden väärinkäyttöä koskeva direktiivi (direktiivi 2003/6/EY ja sen täytäntöönpanoon liittyvät toimet eli direktiivit 2003/124/EY, 2003/125/EY ja 2004/72/EY sekä asetus 2273/2003) on pantu vasta hiljattain täytäntöön jäsenvaltioissa. Direktiivissä määritellään aiempaa kattavammat ja johdonmukaisemmat säännöt, jotka koskevat sisäpiiritiedon käsittelyä Euroopan unionin rahoitusmarkkinoilla. Periaatteessa liikkeeseenlaskijoiden on nyt tiedotettava mahdollisimman pian julkisesti niitä suoraan koskevasta sisäpiiritiedosta. Kun liikkeeseenlaskija ilmaisee sisäpiiritiedon sivulliselle osana tavanomaisten tehtäviensä suorittamista, sen on myös julkistettava kyseinen tieto tehokkaasti joko samanaikaisesti (jos ilmaiseminen on tarkoituksellista) tai viipymättä (jos ilmaiseminen on tahatonta). Tämä julkaiseminen ei ole pakollista, jos tiedon saavaa henkilöä koskee liikkeeseenlaskijan luottamuksellisen tiedon salassapitovelvollisuus.
Markkinoiden väärinkäyttöä koskeva direktiivi on todellakin saanut liikkeeseenlaskijat (ja muut asianosaiset) suhtautumaan aiempaa valppaammin sisäpiiritiedon asianmukaiseen julkistamiseen. Ne ottavat nyt aiempaa enemmän vastuuta sivullisten pääsystä sisäpiiritietoon. Komissio pitää tätä myönteisenä kehityksenä. Komissio on myös varma siitä, että olemassa olevat ja mahdolliset osakkeenomistajat tunnistavat yritysten toimet markkinoiden väärinkäyttöä koskevan direktiivin julkistamissäännösten noudattamiseksi, kun yritykset pyrkivät varmistamaan toimintaansa koskevan yleisölle suunnatun tietovirran vakauden ja merkityksellisyyden.
Komissio on varma siitä, että nyt, kun markkinoiden väärinkäyttöä koskevan direktiivin soveltaminen on alkuvaiheessa, liikkeeseenlaskijat saavat ohjeita kansallisilta arvopaperimarkkinavalvojilta, jotka ovat vastuussa markkinoiden väärinkäyttöä koskevien säännösten valvonnasta ja täytäntöönpanosta. Komissio valvoo ja arvioi tietenkin tiiviisti markkinoiden väärinkäyttöä koskevan direktiivin ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden vaikutusta EU:n arvopaperimarkkinoiden toimivuuteen.
Kysymyksen nro 71 esittäjä Claude Moraes (H-0019/06)
Aihe: Komission rahoitus pk-yrityksille
Mitä tukea pk-yrityksille on tarjolla niiden asioidessa Euroopan komission kanssa? Hyvämaineisessa insinööritoimistossa vaalipiirissäni tehtiin EU-tilintarkastus ja yrityksellä oli suuria vaikeuksia valittaessaan tuloksista. Euroopan komissiolla on käytössään runsaasti voimavaroja, joita pk-yrityksillä useinkaan ei ole. Miten komissio varmistaa, että pieniä yrityksiä kohdellaan tasapuolisesti yhteyksissä komissioon? Miten pk-yritykset voivat saada yksityiskohtaista, asianmukaista ja asiantuntevaa neuvontaa?
(EN) Arvoisa parlamentin jäsen viittaa tapaukseen, jossa tietyssä yrityksessä on suoritettu EU-tilintarkastus. Komission on vaikea kommentoida kyseistä tapausta, koska sen käytettävissä ei ole tarkempia tietoja. Yleisesti ottaen komission rahoituksen ehtona on kuitenkin, että EU:n talousarviosta rahoitettaville hankkeille voidaan suorittaa tällainen jälkitarkastus, kuten varainhoitoasetuksen 60 artiklan 4 kohdassa säädetään. Komissio arvioi varainhoitoasetusta säännöllisesti, kuten asetuksen 184 artiklassa säädetään. Edellinen arviointi suoritettiin vuonna 2005, ja sen seurauksena komissio esitti varainhoitoasetusta koskevan tarkistusehdotuksen(1), josta neuvotellaan parhaillaan neuvoston ja parlamentin kanssa ja joka komission ehdotuksen mukaan astuisi voimaan 1. tammikuuta 2007. Koska 184 artiklassa säädetään varainhoitoasetuksen tarkistamisesta joka kolmas vuosi tai aina tarvittaessa, seuraavan tarkistuksen voidaan odottaa käynnistyvän vuonna 2007 tai 2008 ja astuvan voimaan vuonna 2010.
Suorittaessaan mainitun kaltaisia tilintarkastuksia komissio noudattaa asiankuuluvia kansainvälisiä normeja. Niihin lukeutuu myös mahdollisuus kommentoida tilintarkastajan havaintoja ja suosituksia. Näin ollen yrityksellä tai muulla elimellä, jonka tilit on tarkastettu, on mahdollisuus esittää komissiolle niin kutsutun kuulemismenettelyn aikana lisätietoja, jotka saattavat antaa aihetta alkuperäisen kannan tarkistamiseen. Nämä tiedot on esitettävä kirjallisesti (kirjeitse tai sähköpostitse) eli tavalla, joka on edullinen pk-yritykselle.
Esiin nostetusta yleisemmästä huomiosta totean, että komission tarkoituksena on tukea pk-yrityksiä. Komissio haluaakin korostaa seuraavaa:
- Komissio hyväksyi marraskuussa 2005 tiedonannon pk-yrityksiä koskevasta nykyaikaisesta kasvu- ja työllisyyspolitiikasta. Tiedonannon tarkoituksena oli luoda kattava poliittinen kehys pk-yrityksiin liittyviä toimia varten. Siinä ennakoidaan toimia, joita on toteutettava, jotta voidaan varmistaa pk-yritysten huomioiminen arvioitaessa tai laadittaessa EU:n lainsäädäntöä sekä jotta voidaan yksinkertaistaa sääntöjä ja vähentää menettelyjä, jotka koskevat pk-yritysten osallistumista yhteisön ohjelmiin. Komissio pitäisi myönteisenä parlamentin tukea toimille, joilla pyritään keventämään pk-yritysten hallinnollista taakkaa ja lujittamaan niiden osallistumista yhteisön ohjelmiin.
- Komissio on päivittänyt pk-edustajan roolin, josta vastaa tällä hetkellä yritystoiminnan pääosaston varapääjohtaja(2). Pk-edustaja ja hänen työryhmänsä ovat vastuussa pk-ulottuvuuden valtavirtaistamisesta EU:n toimissa, pk-yritysten ja niiden edustajien kuulemisesta sekä pk-yritysten huolenaiheiden korostamisesta komission eri yksiköissä. Pk-edustajan tavoittaa suoraan osoitteesta ENTR-SME-ENVOY@cec.eu.int.
- Euroneuvontakeskusten (EIC) verkosto tarjoaa pk-yrityksille yksityiskohtaista, täsmällistä ja asiantuntevaa neuvontaa EU:hun liittyvissä asioissa, myös yhteisön ohjelmien alalla. Euroopassa on lähes 270 euroneuvontakeskusta ja yli 300 paikallista euroneuvontakeskusten yhteyspistettä. Komissio on todellakin kehittänyt kaksi uutta mekanismia – pk-yritysten palautejärjestelmän ja pk-yritysfoorumin – joiden tarkoituksena on parantaa euroneuvontakeskusten verkoston kautta pk-yrityksiltä saatavan palautteen kuulemista yhteisön päätöksenteossa. Pk-yritysten palautejärjestelmän avulla tunnistetaan vaikeudet, joita pk-yritykset kohtaavat pannessaan täytäntöön yhteisön lainsäädäntöä ja toimenpiteitä. Pk-yritysfoorumin avulla puolestaan testataan valmisteltavina olevia säännöksiä tai toimenpiteitä paikallisten pk-yritysten keskuudessa. Näin lähin euroneuvontakeskus voi perehtyä asiaan yhdessä kulloisenkin pk-yrityksen kanssa.
- Lisäksi on kehitetty tai ollaan kehittämässä erityisiä työkaluja ja toimenpiteitä, joiden avulla on tarkoitus parantaa pk-yritysten saatavilla olevaa tietoa käynnissä olevista ja tulevista ohjelmista sekä tukea niitä osallistumisessa EU:n ohjelmiin. Näitä työkaluja ja toimenpiteitä ovat esimerkiksi pk-yritysten tietopalvelut, paikalliset yhteyspisteet ja kohdennetut ehdotuspyynnöt.
Hiljattain saatiin tietää, että Katalonian hallitus on käyttänyt sairaskertomuksia Katalonian kielen käytön arvioimiseen terveydenhoitopalveluissa. Direktiivin 95/46/EY(1) yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 8, 11, 14 ja 18 artiklassa kielletään terveyttä koskevien tietojen käsittely ilman asianosaisten nimenomaista suostumusta, velvoitetaan ilmoittamaan asianosaiselle tietojenkäsittelyn piirteet, turvataan yksityishenkilöille oikeus vastustaa tietojen käsittelyä ja velvoitetaan ilmoittamaan tietojenkäsittelytoimista valvontaviranomaiselle etukäteisarviointia varten. Direktiivin 6 artiklassa säädetään, että tiedot "kerätään tiettyä nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten".
Katsooko Euroopan komissio, että kyseisessä asiassa on noudatettu kaikkia edellä mainittuja määräyksiä? Ottaen huomioon kansalaisten perusoikeuksien suojelun tärkeys ja erityisesti heidän intimiteettisuojansa, aikooko komissio vaatia Espanjan hallitukselta selitystä tapahtuneesta?
(EN) Kuten direktiivissä 95/46/EY säädetään, henkilön terveydentilaa koskevia henkilötietoja pidetään arkaluonteisena tietona, joka edellyttää erityistä suojelua. Direktiivin 8 artiklassa asetetaan erityisehtoja henkilön terveydentilaa koskevien henkilötietojen käsittelylle. Tiivistetysti niiden käsittely edellyttää rekisteröidyn suostumusta tai sitä, että kansallisessa lainsäädännössä sallitaan niiden käsittely ja säädetään riittävistä suojatoimista, jos käsittely on tarpeen esimerkiksi hoidon suorittamista tai terveydenhuollon palvelujen hallintoa varten tai rekisteröidyn elintärkeiden etujen suojelemiseksi. Direktiivissä sallitaan jäsenvaltioille tämän arkaluonteisen tiedon käsittely myös muusta tärkeää yleistä etua koskevasta syystä, edellyttäen, että jäsenvaltiot huolehtivat tarvittavista suojatoimista.
Komission on syytä korostaa, että tietosuojadirektiivissä määritellyssä järjestelmässä jäsenvaltioiden tietosuojaviranomaiset ovat toimivaltaisia viranomaisia, joiden vastuulla on henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuuden valvonta omalla alueellaan. Näiden viranomaisten on toteutettava asianmukaisia valvonta- ja sanktiotoimia tietosuojalainsäädännön täytäntöönpanemiseksi ja laittoman tietojenkäsittelyn ehkäisemiseksi tai lopettamiseksi.
Komissio aikoo pyytää Espanjan viranomaisilta tietoja kysymyksessä mainituista seikoista vahvistaakseen, onko Katalonian hallituksen toteuttamassa tutkimuksessa noudatettu henkilötietojen suojelusta annetun direktiivin 95/46/EY säännöksiä, erityisesti sen 7, 8, 10, 11, 18 ja 20 artiklaa. Tiedot saatuaan komissio päättää tarkoituksenmukaisista jatkotoimista.
Aihe: E. coli -bakteeri ja elintarvikkeet (kovat juustot) - tuontituotteisiin sovellettavat erilaiset raja-arvot Australiassa ja Euroopan unionissa
Euroopan unionin nykyisen lainsäädännön ja 1. tammikuuta 2006 voimaan tulleen asetuksen (EY) N:o 2073/2005(1) mukaisesti E. coli -bakteeri lasketaan prosessin hygieniavaatimuksiin kuuluvaksi. Viidestä otetusta näytteestä kaksi saa sisältää 100–1 000 E. coli -bakteeria grammaa kohti.
Australian lainsäädännössä E. coli -bakteerille asetettu raja-arvo poikkeaa täysin eurooppalaisesta raja-arvosta, ja viidestä otetusta näytteestä ainoastaan yksi saa sisältää 10–100 E. coli -bakteeria grammaa kohti. E. coli -bakteeria ei lasketa kuuluvaksi prosessin hygieniavaatimuksiin, vaan myyntivaatimuksiin, joiden tarkoituksena on kuluttajien suojelu.
Edellä kuvattu tilanne vääristää markkinoita merkittävästi ja estää eurooppalaisten juustojen viennin Australiaan.
Mihin toimiin Euroopan komissio ryhtyy kyseisen kaupan esteen poistamiseksi?
Mikäli raja-arvoja ei saada yhtenäistettyä, pyydän Euroopan komissiota varmistamaan, että kyseisiin Euroopan unioniin tuotaviin tuotteisiin sovelletaan alempia, australialaisia raja-arvoja.
(EN) Komissio kiittää arvoisaa parlamentin jäsentä siitä, että hän on saattanut tämän asian komission tietoon, ja vakuuttaa parlamentille, että asia otetaan esiin Australian kanssa tilanteen selkeyttämiseksi.
On kuitenkin syytä panna merkille, että Maailman kauppajärjestön (WTO) jäsenillä on terveys- ja kasvinsuojelutoimista tehdyn sopimuksen (SPS-sopimus) nojalla oikeus määritellä oma tarkoituksenmukainen suojelutasonsa, edellyttäen, ettei tämä suojelutaso merkitse peiteltyä, mielivaltaista tai syrjivää rajoitusta kaupankäynnille. Komissio perehtyy viipymättä Australian toimenpiteeseen määrittääkseen, onko se yhdenmukainen SPS-sopimuksen kanssa, ja tiedottaa havainnoistaan parlamentille.
Kysymyksen nro 74 esittäjä Gay Mitchell (H-0028/06)
Aihe: Kehitysmaiden kriittistä tilannetta koskeva tiedotus
Euroopan komissio pyrkii tuomaan Euroopan unionin lähemmäksi Euroopan kansalaisia. Onko komissio samaa mieltä siitä, että EU:n kansalaiset ovat erittäin huolissaan kehitysmaissa asuvien naapureidensa kriittisestä tilanteesta, kuten lukuisat julkiset mielenosoitukset osoittavat? Aikooko komissio asettaa kyseisen asian keskeiselle sijalle tiedotuspolitiikassaan?
(EN) EU:n luonne, sen institutionaalinen monimutkaisuus sekä yhteisen ja yhtenäisen "eurooppalaisen" julkisen mielipiteen puuttuminen ovat merkittäviä haasteita määriteltäessä tiedotuksen painopisteitä.
Komissio on yhtä mieltä siitä, että unionin kansalaisilla on suhteellisen heikko käsitys EU:n ulkoisesta avusta ja roolista maailmassa. Eurooppalaisissa mielipidemittauksissa on todettu, että eurooppalaiset suhtautuvat äärimmäisen myönteisesti ajatukseen kehitysavun tarjoamisesta, mutta vain harvat yhdistävät Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikkaan. Komissio on hyvin tietoinen tästä, ja se on tarttumassa tähän haasteeseen yhdessä jäsenvaltioiden, muiden toimielinten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa. Kehitysyhteistyön pääosaston tiedotusta koskevassa toimintasuunnitelmassa nostetaan esiin monia toimia, joita on tarkoitus toteuttaa Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikan edistämiseksi sekä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa että kumppanimaissamme Afrikassa, Karibialla ja Tyynenmeren alueella (AKT). Saavuttaakseen eri kohderyhmät parhaalla mahdollisella tavalla komissio on kiinnittänyt erityistä huomiota lehdistön ja muiden tiedotusvälineiden tiedolliseen tukemiseen. Uusien jäsenvaltioiden ja kumppanimaiden toimittajille järjestetään erityisiä koulutusseminaareja Brysselissä, ja sähköisiä uutiskirjeitä lähetetään viikoittain ja kuukausittain. Komissio on kehittänyt vuoden 2005 aikana myös useita audiovisuaalisia tuotteita lisätäkseen kehitysyhteistyöpolitiikan näkyvyyttä ja erityisesti unionin tukea vuosituhannen kehitystavoitteille. Joitakin näistä tuotteista hyödynnettiin myös tiedotuskampanjassa, joka suunnattiin suurelle yleisölle Yhdistyneiden Kansakuntien huippukokouksen yhteydessä syyskuussa 2005. Komissio on tuottanut ja markkinoinut useita televisiossa lähetettäviä tietoiskuja, ja se on myös tuottanut ja jakanut erilaisia uutisvideoita palveluna audiovisuaalisille tiedotusvälineille. Ei pidä unohtaa myöskään julkaisujamme. Syyskuussa 2005 julkaisimme erityisen Internet-sivuston, jonka aiheina ovat unionin tärkeimmät kehitysyhteistyöpoliittiset aloitteet vuonna 2005 ja etenkin unionin tuki vuosituhannen kehitystavoitteille. Tätä sivustoa kehitetään edelleen tänä vuonna. Yhteydestä unionin kansalaisiin todettakoon, että kehitysyhteistyöstä ja humanitaarisesta avusta vastaava komission jäsen on tyytyväinen Internet-sivustonsa saamaan vastaanottoon, ja hänellä on ollut ilo ylläpitää Internet-keskustelua unionin kansalaisten kanssa. Komissio tehostaa entisestään toimiaan tällä alalla vuonna 2006. Se pitää tätä tiedotustoimintaa tärkeänä ulkoisten toimiensa näkyvyyden kannalta. Meidän on tärkeää viestiä erilaisilla toimilla ja tiedotusaloitteilla, että Euroopan unionin sitoutuminen tuo lisäarvoa Afrikalle ja että Afrikan sitoutuminen tuo lisäarvoa Euroopan unionille. Komissio tekee oman osansa, mutta menestyminen riippuu myös muista myönteisistä sitoumuksista. EU antaa yksinään yli puolet maailman virallisesta kehitysavusta. Se ansaitsee selvästikin nykyistä enemmän näkyvyyttä valtavalle panokselleen köyhyyden torjunnan ja poistamisen alalla, ja sama koskee myös sitä osaa, joka kulkee suoraan jäsenvaltioiden tai kansainvälisten järjestöjen kautta.
Valtioiden ja hallitusten päämiehet julistivat kesäkuun lopussa 2005 pidetyssä Eurooppa-neuvostossa harkintakauden, kun Euroopan perustuslaki oli torjuttu Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksissä. Jo heinäkuussa 2005 komissio sopi toimintasuunnitelmasta tiedottamisen kehittämiseksi Euroopan unionissa. Tätä toimintasuunnitelmaa seurasi K-suunnitelma, josta komissio sopi lokakuussa 2005. Kansanvaltaa, kuuntelemista ja keskustelua edustavassa K-suunnitelmassa määritellään jäsennelty menettely, jonka tarkoituksena on edistää julkista keskustelua Euroopan unionin tulevaisuudesta. Haluamme tiedottaa ihmisille EU:n merkityksestä, joka perustuu konkreettisiin saavutuksiin ja hankkeisiin, ja kuunnella ihmisten odotuksia siitä, mitä tulevaisuudessa pitäisi tehdä; näihin toimiin liittyy myös selkeä viittaus Euroopan unionin rajoihin ja sen rooliin maailmassa. Komission ulkosuhteista vastaavien jäsenten ryhmä ottaa tämän tehtävän vakavasti ja on omaksunut yhteisen lähestymistavan haasteeseen.
Nykypäivän maailmassa haasteet ovat suuria, mutta komissiolla on kerrottavanaan hyvä tarina. Komissio kertoo tätä tarinaa yhdessä jäsenvaltioiden, EU:n muiden toimielinten, muiden kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa ja kuuntelee, mitä kansalaisilla on sanottavanaan.
Kehitysyhteistyöstä ja humanitaarisesta avusta vastaava komission jäsen osallistuu toimiin henkilökohtaisesti yhdessä toimielinten välisistä suhteista ja viestintästrategiasta vastaavan komission varapuheenjohtajan ja muiden kollegoidensa kanssa vastatakseen tähän haasteeseen.
Tiedottaminen EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan saavutuksista ja ulkoinen apu kansalaisille ovat kuuluneet ja kuuluvat jatkossakin komission toiminnan painopisteisiin.
Kysymyksen nro 75 esittäjä Georgios Toussas (H-0031/06)
Aihe: Rannikkoliikenne Kreikassa
Euroopan komissio moittii perustellussa lausunnossaan Kreikkaa yhteisön lainsäädännön täytäntöön panematta jättämisestä ja kehottaa sitä ryhtymään toimiin, jotka kärjistäisivät merimiesten ja yleisemmin saarilla asuvien työntekijöiden ongelmia entisestään ja lisäisivät merenkulun turvallisuusriskejä ja ympäristönsuojelun ongelmia, mikä johtaisi vastalausemyrskyyn.
Katsooko komissio, että alusten vetoisuutta ja hevosvoimia koskevat objektiiviset ehdot vakinaisen miehistön määrittämiseksi, ikärajat hyvin vanhojen alusten poistamiseksi liikenteestä ja turistiluokan lippujen hintojen täydellinen vapauttaminen palvelevat näiden palvelujen käyttäjiä ja edistävät työllisyyttä ja Kreikan saarialueiden kehitystä, vai palvelevatko ne kenties yksinomaan merenkulkuyritysten etuja ja voittojen keräämistä, minkä vuoksi komission olisi tarkistettava kantaansa?
(FR) Kreikalle 19. joulukuuta 2005 osoittamassaan perustellussa lausunnossa komissio korosti, että Kreikan on noudatettava asetusta (EY) 3577/1992(1), jossa on kyse rannikkoliikennepalvelujen vapaan tarjoamisen perusperiaatteesta.
Näiden palvelujen avaaminen kilpailulle mahdollistaa niiden tarjoamisen matkustajille ja koko yhteisölle aiempaa edullisemmilla hinnoilla. Mikäli yksityinen aloite on riittämätön, palveluihin voidaan soveltaa julkisen palvelun velvoitteita. EY:n perustamissopimuksessa otetaan huomioon saarialueiden erityispiirteet, mutta saariston kaikkia rannikkoliikennepalveluja ei voida automaattisesti luokitella julkisiksi palveluiksi. Kreikan on perusteltava julkisen palvelun velvoitteiden tarve kullakin asianosaisella linjalla.
Perustellussa lausunnossaan komissio ei ole esittänyt huomautuksia Kreikan lainsäädännössä määritellyistä ikärajoista, jotka koskevat hyvin vanhojen alusten poistamista liikenteestä.
Komission perustellussa lausunnossa ei viitata myöskään turistiluokan lippujen hintojen täydelliseen vapauttamiseen. Komissio on pannut ainoastaan merkille, että lähes kaikilla saaristolinjoilla sovelletaan hintakattoja, vaikkei ole osoitettu, etteivät markkinavoimat yksinään riitä tyydyttävän hintatason varmistamiseen julkisia palveluja koskevien vaatimusten osalta kaikilla kyseisillä linjoilla; tätä asiaa ei ole edes tutkittu. Monilla linjoilla on huomattava määrä liikennettä ja operaattoreita läpi vuoden, eikä tällaisia linjoja varten ole esitetty asianmukaista kehystä.
Miehistön määrittämisestä komissio on todennut, että Kreikan lainsäädännössä säädetään yksinomaan aluksen vetoisuuden perusteella, montako kunkin merimiesluokan edustajaa alukselle on palkattava ja montako matkustajaa aluksella saa kuljettaa mihinkin aikaan vuodesta. Kun lainsäädännössä kielletään operaattoreita ottamasta huomioon kyseisen aluksen tyyppi ja siihen liittyvät erityisvaatimukset, niiltä viedään vapaus valita tapa, jolla ne tarjoavat palvelujaan käyttäjille, osoittamatta kuitenkaan lainsäädännön hyödyllisyyttä turvallisuuden ja ympäristönsuojelun kannalta.
Neuvoston asetus, annettu 7. joulukuuta 1992, palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioissa (meriliikenteen kabotaasi) – EYVL L 364, 12.12.1992
Kysymyksen nro 76 esittäjä Michael Gahler (H-0034/06)
Aihe: Euroopan komission kielipolitiikka
Miksi komissiossa on sääntö, että tehtävissään aloittavien yksikönpäälliköiden on suoritettava valmennusohjelma ainoastaan englannin ja ranskan kielellä? Tämän seurauksena kielitaitovaatimukset supistuvat keinotekoisesti näihin kahteen kieleen ja saksa, joka on Euroopan kielistä toiseksi eniten ymmärretty ja yksi Euroopan komission työkielistä, joutuu heikompaan asemaan. Miten tämä sopii yhteen komission mainostaman monikielisyyden kanssa, joka edellyttää äidinkielen lisäksi kahden vieraan kielen taitoa? Onko komissio valmis tarjoamaan sellaisen valmennusohjelman, jossa asianomaiset valitsevat itse ne kaksi näistä kolmesta kielestä, joilla haluavat suorittaa kyseiset kurssit?
Kannattaisiko komissio sääntöä, joka sulkisi pois mahdollisuuden valita oma äidinkieli toiseksi kieleksi, jolloin ainoastaan 17:ää muuta kuin Euroopan komission työkieltä äidinkielenään puhuvat voisivat valita vapaasti näistä kolmesta kielestä? Onko komissio lisäksi valmis ryhtymään toimiin, jotta ranskaa ja saksaa kohdeltaisiin vastaavissa tilanteissa ja asetelmissa tasapuolisesti muutenkin kuin muodollisesti, oli kyse sitten vaadittavasta kielitaidosta (eli jos edellytetään ranskan kielen taitoa, niin edellytetään myös saksan kielen taitoa) taikka kielitaidosta, jota ei edellytetä (eli jos ei edellytetä saksan kielen taitoa, niin ei edellytetä myöskään ranskan kielen taitoa)?
(EN) Komission First Steps in Managing People -valmennuskurssin tarkoituksena on antaa tehtävissään aloittaville yksikönpäälliköille johtamisvalmiudet, joita he tarvitsevat suorittaakseen tehtävänsä tehokkaasti. Kurssin tarkoituksena ei ole testata osallistujien kielellisiä valmiuksia eikä kehittää heidän kielitaitoaan. Päätettäessä tämän nimenomaisen kurssin tarjoamisesta ainoastaan ranskan ja englannin kielellä otettiin huomioon, mitä kieliä päälliköt todellisuudessa enimmäkseen käyttävät päivittäisessä työssään (toinen asia on, mitä kieliä he osaavat), ja pyrittiin varmistamaan tasapaino yhtäältä monikielisyyden ja toisaalta koulutukseen keskitetysti osoitettujen määrärahojen terveen ja tehokkaan hallinnan välillä.
Kielitaitoa kehitetään erillisillä kursseilla, joilla voi opiskella 28:aa kieltä. Koko henkilöstö voi kehittää kielitaitoaan missä tahansa näistä kielistä, mikä on sopusoinnussa sekä komission monikielisyyspolitiikan että työhön perustuvien erityistarpeiden kanssa. Lisäksi komission päälliköille tarjotaan erityisesti saksan-, ranskan- ja englanninkielistä yksilöllistä ja tehokasta kielikoulutusta vaihtoehtona peruskursseille.
Kysymyksen nro 77 esittäjä Georgios Karatzaferis (H-0035/06)
Aihe: Kreikan kulttuuriministeriön vastuulle kuuluva yhteisön määrärahojen käyttöönotto
Kreikan lehdistö on tiedottanut (To Vima 24.1.2006), että Kreikan pääministeri Karamanlis, joka jo lähes kahden vuoden ajan on ollut myös kulttuuriministeri, on viettänyt yhteensä koko tuona aikana ainoastaan 9,5 tuntia työhuoneessaan kulttuuriministeriössä tapaamassa kulttuuri- ja sivistysalan ihmisiä. Hän on kutsunut koolle vain yhden ainoan opetus- ja kulttuurikomitean kokouksen. Tämän elimen jäsenet ovat palkallisia ja he ovat nostaneet palkkojaan jo yhden vuoden ajan. Kulttuuriministeriö on ottanut käyttöön nykykulttuurille varatuista yhteisön määrärahoista vain 6 prosenttia. Mistä johtuu, että käyttöönottoaste on näin alhainen?
(FR) Kysymyksessään arvoisa parlamentin jäsen toteaa, missä määrin Kreikan kulttuuriministeriö on ottanut käyttöön nykykulttuurille varattuja yhteisön määrärahoja.
Komissio kehottaa arvoisaa parlamentin jäsentä tutustumaan yksityiskohtaiseen vastaukseen, jonka komissio on antanut jäsen Sifounakisin samasta aiheesta esittämään kirjalliseen kysymykseen P-5020/05.
Kysymyksen nro 78 esittäjä Irena Belohorská (H-0040/06)
Aihe: Naisten lisääntymisterveys
Lissabonin strategiassa asetettuja tavoitteita ei voida saavuttaa ilman tervettä nuorta väkeä. Naisten lisääntymisterveys on siten ratkaisevaa Euroopan talouden kohentamiseksi.
Naisten terveydentilasta laadittiin vuonna 1997 kertomus (KOM(1997)0224 lopullinen), joka koski 15 jäsenvaltiota. Unionissa on nyt kymmenen uutta jäsenvaltiota, joten aikooko komissio ruveta keräämään tietoja naisten terveydentilasta ja laatia vastaavan, 25 jäsenvaltion unionin kattavan selonteon. Aiotaanko selontekoon siinä tapauksessa sisällyttää gynekologiaa ja synnytyksiä koskevia tietoja?
(EN) Komissio on käynnistänyt yhteisön kansanterveysohjelman yhteydessä EU:n REPROSTAT-hankkeen (Lisääntymisterveyteen liittyvät indikaattorit Eurooman unionissa). Tämän hankkeen yhteydessä on laadittu suositeltava lopullinen vähimmäisluettelo indikaattoreista, joita EU:n jäsenvaltiot voivat käyttää lisääntymisterveyden valvonnassa. Keskeiset indikaattorit on määritelty välttämättömiksi lisääntymisterveyden valvonnan ja siihen liittyvän terveydenhuollon alalla. Myös seksuaaliterveys ja seksuaalinen väkivalta on määritelty tärkeiksi lisääntymisterveyteen liittyviksi näkökohdiksi.
Nykyinen vuotta 2006 koskeva työsuunnitelma yhteisön kansanterveysohjelman täytäntöönpanemiseksi sisältää toimen "Terveystietojärjestelmän käyttö", johon kuuluu sukupuolisidonnaisia terveysongelmia sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien kertomusten laatiminen EU:n 25 jäsenvaltiossa.
Vuoden 2006 työsuunnitelmaan sisältyy EU:n painopisteenä myös indikaattorien kehittäminen ja määrittely, jotta voidaan parantaa gynekologiseen ja vaihdevuosien terveyteen liittyvää erityistietoa.
Komissiolla on vahva halu laatia päivitetty 25 jäsenvaltion laajuinen naisten terveyttä koskeva kertomus, joka kattaa myös lisääntymisterveyden ja gynekologiset ongelmat. Tätä kertomusta laadittaessa on noudatettava vuotta 2006 koskevaa työsuunnitelmaa yhteisön kansanterveysohjelman täytäntöönpanemiseksi, ja komissio odottaa mielenkiinnolla asianmukaisia hanke-ehdotuksia, joiden avulla tätä työtä voidaan edistää.
Kysymyksen nro 79 esittäjä Panagiotis Beglitis (H-0046/06)
Aihe: Turkin ulkoministerin Gülin Kyproksen kysymystä koskevat ehdotukset ja komissaari Rehnin lausunnot
Komissaari Rehnin 25. tammikuuta 2006 antama lausunto herättää vakavaa ihmetystä Euroopan komission institutionaalisen ja poliittisen roolin suhteen perustamissopimuksen, yhteisön säännöstön ja EU:n laillisuuden vartijana. Katsooko toimivaltainen komissaari todellakin, että Turkin hallituksen yritys asettaa omat tulliliittosopimuksen allekirjoittamisesta ja ministerineuvoston 3. lokakuuta 2005 tekemästä, liittymisneuvottelujen aloittamista koskevasta päätöksestä juontuvat velvoitteensa vastapainoksi suhteiden vahvistamiselle ja kyproksenturkkilaisen hallinnon aseman parantamiselle, voi ansaita huolellisen tarkastelun ja edustaa yritystä edistyä Kyproksen kysymyksen ratkaisussa? Miksi Euroopan komissio, sen sijaan että se pitäisi kiinni tulliliittoa koskevan pöytäkirjan ajoissa tapahtuvasta ratifioinnista ja kyseisen pöytäkirjan esteettömästä täytäntöönpanosta – kuten se on velvollinen tekemään – , kiiruhtaa lausunnossaan käytännössä suostumaan jäsenehdokasvaltio Turkin velvoitteita koskevan asialistan muuttamiseen ja tällä tavoin myötävaikuttamaan Turkin vapauttamiseen sen sopimussitoumusten täyttämiseen liittyvistä syytöksistä? Mitä tarkoituksia tämä Euroopan komission siirto todellisuudessa palvelee, kun se sallii Turkin ryhtyä tinkimään Euroopan unionin kanssa ja heikentää siten Eurooppa-neuvoston sekä ministerineuvoston päätöksiä ja viime kädessä kumoaa ne?
(EN) Komissio on valmis harkitsemaan kaikkia toimia, joiden avulla Kyproksen ongelman aiheuttamasta umpikujasta voidaan päästä eteenpäin. Komissio kannattaa pitkäaikaisen kantansa mukaisesti YK:n(1) johtamien keskustelujen aloittamista uudelleen, jotta kattava sopu voidaan saavuttaa mahdollisimman nopeasti.
Tämä kanta ilmeni myös laajentumisesta vastaavan komission jäsenen 25. tammikuuta 2006 antamasta lausunnosta, jonka aiheena oli Kyprosta koskeva Turkin aloite. Lausunnossa ei kommentoitu ehdotuksen sisältöä vaan viitattiin siihen, että sitä on analysoitava huolellisesti. Jos asianomaiset osapuolet aloittavat keskustelun ehdotuksesta, komissio on valmis osallistumaan tähän keskusteluun.
Komission mielestä yhtäältä Ankaran sopimuksen lisäpöytäkirjaa, jolla sopimusta, myös EY:n ja Turkin tulliliittoa, laajennetaan koskemaan kymmentä uutta jäsenvaltiota, ja toisaalta Pohjois-Kyproksen kanssa käytävään suoraan kauppaan liittyviä säännöksiä ei voida ehdollistaa keskenään eikä niiden välillä voida tehdä vaihtokauppoja.
Turkki allekirjoitti Ankaran pöytäkirjan 29. heinäkuuta 2005, ja siltä odotetaan pöytäkirjan täysimääräistä täytäntöönpanoa. Komissio aikoo valvoa tätä prosessia.
Komissio ilmaisi 26. huhtikuuta 2004 haluavansa lopettaa Kyproksen turkkilaisyhteisön eristämisen. Neuvoston kehotuksesta komissio ehdotti 7. heinäkuuta 2004 avustus- ja kauppatoimenpidepakettia tämän tavoitteen saavuttamiseksi, ja komissio toivoo, että neuvosto tekee pian päätöksen tämän paketin pohjalta.
Kysymyksen nro 80 esittäjä Erna Hennicot-Schoepges (H-0049/06)
Aihe: Taiteilijoiden liikkuva sosiaaliturva
Yksi suurimmista esteistä taiteilijoiden liikkuvuudelle Euroopan unionissa on sellaisen sosiaaliturvajärjestelmän puuttuminen, jossa otettaisiin huomioon taiteilijoiden liikkuvuus. Koska eri jäsenvaltioissa eri ajanjaksoina suoritettaviin maksuihin sovelletaan kansallisia sääntöjä, maksut eivät aina oikeuta saamaan korvausta.
Aikooko komissio ottaa liikkuvuuden huomioon käynnistämällä sellaista sosiaaliturvajärjestelmää koskevan pilottihankkeen, jossa otettaisiin huomioon taiteilijan ammatin erityislaatu?
(FR) Jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmiä ei ole yhdenmukaistettu yhteisön tasolla, joten jäsenvaltioilla on valta määrittää omat sosiaaliturvajärjestelmänsä. Näitä kansallisia sosiaaliturvajärjestelmiä kuitenkin koordinoidaan.
Asetuksilla 1408/71(1)ja 574/72(2) säännellyn koordinoinnin tarkoituksena on taata, että henkilöt voivat liikkua Euroopan unionin sisällä menettämättä sosiaaliturvaoikeuksiaan. Koordinointia sovelletaan Euroopan unionin sisällä liikkuviin työntekijöihin, jotka kuuluvat tai ovat kuuluneet yhden tai useamman jäsenvaltion sosiaaliturvalainsäädännön piiriin. Tältä osin koordinointi koskee myös taiteilijoita.
Jottei henkilö menettäisi sosiaaliturvaoikeuksiaan muuttaessaan unionin sisällä, koordinoinnilla pyritään erityisesti vakiinnuttamaan yhteenlaskemisen periaate, jonka mukaan vakuutuskaudet yhdessä jäsenvaltiossa otetaan huomioon määriteltäessä toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaista oikeutta palveluihin ja jonka ansiosta henkilö ei menetä vakuutuskausiaan.
Komissio muistuttaa arvoisaa parlamentin jäsentä siitä, ettei nykyinen yhteisön lainsäädäntö tarjoa oikeusperustaa taiteilijoihin sovellettavan sosiaaliturvajärjestelmän perustamiselle yhteisön tasolla.
Neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71, annettu 14 päivänä kesäkuuta 1971, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä – EYVL L 149, 5.7.1971
Neuvoston asetus (ETY) N:o 574/72 , annettu 21 päivänä maaliskuuta 1972, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä – EYVL L 74, 27.3.1972
Kysymyksen nro 81 esittäjä Astrid Lulling (H-0050/06)
Aihe: Mehiläishoito ja kasvinsuojeluaineet
Euroopan parlamentti pyysi päätöslauselmassaan P5(2003)0430(1) komissiota hyväksymään ennaltaehkäiseviä toimia uusien pysyvien neurotoksisten aineiden käyttöön liittyvissä asioissa muun muassa perustamalla mehiläishoitoalan asiantuntijakomitean kasvinsuojeluaineita koskevien lupamenettelyjen mukauttamiseksi mehiläiskantojen terveyteen liittyviin ongelmiin.
Mihin toimenpiteisiin komissio on ryhtynyt näiden pyyntöjen johdosta? Kuinka komissio voi vielä myöntää lupia neurotoksisille molekyyleille sellaisten lupamenettelyjen perusteella, joiden arviointimenetelmät ovat vanhentuneita ja joissa ei oteta huomioon näiden molekyylien subletaaleja vaikutuksia (jotka usein liittyvät pitkän aikavälin krooniseen myrkyllisyyteen)? Onko komissio valmis tutkimaan yhteyksiä näiden ympäristöön laajalle levinneiden neurotoksisten aineiden(2)ja useissa jäsenvaltioissa todettujen mehiläiskuolemien välillä, joilla on huomattava vaikutus Euroopan unionin hunajantuotantoon?
(EN) Parlamentti antoi vuonna 2003 Euroopan unionin mehiläishoitoalan ongelmia koskevan päätöslauselman, jonka perusteella komissio on ottanut huomioon mehiläiskuolemista aiheutuneet tappiot mehiläishoitoalaan kohdistamissaan tukitoimissa.
Kansallisia mehiläishoito-ohjelmia koskevaa neuvoston asetusta tarkistettiin vuonna 2004, minkä jälkeen näihin ohjelmiin kuuluvia soveltuvia toimenpiteitä on laajennettu nimenomaan mehiläiskannan lisäämiseksi mehiläiskuolemien vuoksi (mehiläiskuolemat ovat todellisuutta joillakin EU:n alueilla).
Tämän uuden toimenpiteen yhteydessä voidaan rahoittaa yhdyskuntien ja lisääntymiskykyisten kuningattarien hankintoja komission varoista ja jäsenvaltioiden kansallisista mehiläishoito-ohjelmista, jotta voidaan rajoittaa taloudellisia vaikutuksia, joita mehiläiskuolemista aiheutuu eurooppalaisille mehiläishoitajille.
EU:n vuotta 2005 koskevasta talousarviosta varattiin mehiläishoito-ohjelmiin 23 miljoonaa euroa, ja jäsenvaltioiden komissiolle toimittamien kansallisten mehiläishoito-ohjelmien perusteella tähän nimenomaiseen toimenpiteeseen kohdistettiin noin 1,5 miljoonaa euroa.
Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista ja hyväksyntää säännellään neuvoston direktiivillä 91/414/ETA. Tässä direktiivissä todetaan, että torjunta-aineita saa käyttää vain, jos on osoitettu, ettei niiden käytöstä aiheudu kohtuuttomia haittavaikutuksia ihmisten ja eläinten terveydelle tai ympäristölle. Tämä arviointi kattaa mehiläisiä ja niiden toukkia koskevat riskit, ja käytettävät testausmenetelmät perustuvat hallitustenvälisten järjestöjen, kuten 47 hallituksen muodostaman Euroopan ja Välimeren maiden kasvinsuojelujärjestön, laatimiin normeihin. Mainittu järjestö arvioi normeja säännöllisin väliajoin. Mehiläisiä koskevat normit on tarkistettu vuosina 2002 ja 2003, eikä komissio ole näin ollen vakuuttunut niiden vanhentuneisuudesta.
Komissio toteuttaa parhaillaan laajaa vanhojen torjunta-aineiden uudelleenarviointiohjelmaa, joka käynnistyi vuonna 1993 ja joka on saatettava päätökseen vuonna 2008.
Arvoisa parlamentin jäsen hämmästelee sitä, että jotkin näistä aineista ovat edelleen tietyillä markkinoilla. On kuitenkin korostettava, että komission lainsäädäntöä odotettaessa sovelletaan yhä kansallisia säännöksiä.
Tämä koskee myös kahta hyönteistorjunta-ainetta, fiproniilia (kaupallinen nimi Regent®) ja imidaklopridia (kaupallinen nimi Gaucho®), joita ranskalaiset mehiläishoitajat syyttävät mehiläistensä lisääntyneestä kuolleisuudesta ja joihin arvoisa parlamentin jäsen todennäköisimmin viittaa.
Ranskan viranomaiset ovat kieltäneet nämä aineet useita vuosia sitten, ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) arvioi parhaillaan niiden turvallisuutta.
Komissio odottaa tämän arvioinnin tuloksia. Fiproniilin osalta EFSAn päätelmiä odotetaan maaliskuussa 2006 ja imidaklopridin osalta kesän jälkeen. Tämän tieteellisen arvioinnin jälkeen komissiolla on kuusi kuukautta aikaa päättää, voidaanko näiden aineiden käyttö hyväksyä.
Vuoden 2005 väliraportti mehiläisten häiriöitä käsittelevästä monimuuttujatutkimuksesta (Enquête prospective multifactorielle des troubles des abeilles).
Kysymyksen nro 82 esittäjä Johan Van Hecke (H-0053/06)
Aihe: Vaalit Angolassa
Angolan sodan päättymisestä on kulunut tuskin neljä vuotta. Suuressa osassa maata vallitsee edelleen kaaos ja kansalaiset ovat raskaasti aseistautuneita. Laajoille alueille on mahdotonta päästä maamiinojen ja tuhoutuneen infrastruktuurin tähden. Angolassa on tarkoitus pitää vaalit tämän vuoden syyskuussa.
Mitä komissio aikoo tehdä, jotta Angolassa olisi mahdollista järjestää vaalit vuonna 2006?
(FR) Komissio pitää Angolan parlamenttivaaleja erityisen tärkeinä, sillä ne ovat merkittävä testi hallituksen ja maan sitoutumiselle demokraattiseen kehitykseen. Kuten suullisessa kysymyksessä todetaan, Angolan tilanne nyt, neljä vuotta sodan päättymisen jälkeen, asettaa valtavia käytännöllisiä ja logistisia haasteita vaalien järjestämiselle. Presidentti dos Santos ei ole vielä ilmoittanut virallisesti vaalien ajankohtaa, mutta viimeisimpien tietojen mukaan on yhä epätodennäköisempää, että ne järjestetään vuonna 2006.
Komission tukemista toimista Angolassa totean, että miinanraivausta koskevalla 26 miljoonan euron hätäohjelmalla, jonka tarkoituksena on edistää pakolaisten kestävää paluuta ja uudelleensijoittamista, pyritään suoraan vastaamaan todettuihin haasteisiin ja luomaan edellytykset vaalien järjestämiselle.
Myös kansallisen sovun hyväksi tehdään paljon töitä sekä keskitetysti että paikallisesti. Tässä yhteydessä tuetaan suoraan ihmisoikeuksien ja demokraattisen menettelyn alalla toteutettavia hankkeita tekemällä yhteistyötä Angolan paikallisyhteisöjä edustavien järjestöjen kanssa ja osoittamalla määrärahoja demokratian ja ihmisoikeuksien budjettikohdasta.
Kuten hiljattain huomautettiin vastauksessa jäsen Ribeiro e Castron esittämään kirjalliseen kysymykseen nro 2512/05, komissio on ilmoittanut Angolan hallitukselle useaan kertaan halustaan osallistua vaalijärjestelyihin aktiivisesti ja nykyistä suoremmin, mutta hallitus ei ole vielä vastannut virallisesti tähän avuntarjoukseen. Komissio uskoo kuitenkin, että Angolan hallitus voi tarttua vaalijärjestelyjä koskevaan avuntarjoukseen, kun vaalien ajankohta ilmoitetaan virallisesti.
Kysymyksen nro 83 esittäjä Bill Newton Dunn (H-0057/06)
Aihe: Lääkäreiden myymät lääkkeet
Vaalipiirissäni toimivalle lääkärille on kerrottu, että Euroopan unioni uhkaa jälleen poistaa 5 000 brittiläisen lääkärin oikeuden myydä lääkkeitä suoraan potilailleen.
Onko tämä väite totta?
(EN) Yhteisön lääkelainsäädännöllä yhdenmukaistetaan lääkkeiden myyntiä koskeva lupamenettely. Siinä käsitellään myös tiettyjä lääkkeiden jakeluun liittyviä näkökohtia, kuten lääkemääräyksen pakollisuutta ja tukkuliiketoimintaa. Vähittäiskauppaa tämä lainsäädäntö ei sitä vastoin koske.
Komissio ei ole tietoinen Euroopan unionin tason toimenpiteestä, jonka tarkoituksena olisi säännellä tai rajoittaa Yhdistyneen kuningaskunnan lääkärien mahdollisuutta myydä lääkkeitä suoraan potilailleen ilman apteekin väliintuloa.
Kysymyksen nro 84 esittäjä Albert Jan Maat (H-0058/06)
Aihe: Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 6. joulukuuta 2005 antaman tuomion seuraukset
Euroopan yhteisöjen tuomioistuin teki päätöksen eläinrehun merkintöjä koskevassa asiassa. Voiko komissio kertoa Euroopan parlamentille, mitä se aikoo tehdä rehun merkintöjä koskevien EU:n sääntöjen yksinkertaistamiseksi, kun otetaan huomioon tuomioistuimen hiljattain antaman tuomion edellyttämä mukauttaminen?
Olisiko komissio valmis ehdottamaan parlamentille ja neuvostolle yhtä yhtenäistettyä lainsäädäntöehdotusta rehun merkintöjä koskeviksi säännöksiksi?
Mitä mieltä komissio on määrällisten merkintäsäännösten vaikutuksista rehujen ja elintarvikkeiden turvallisuuteen, kuluttajatiedotukseen ja immateriaalioikeuksiin?
Miten Euroopan komissio aikoo varmistaa tasapainon saavuttamisen yhtäältä kuluttajien suojelun ja harhaanjohtavan tiedon välttämisen sekä toisaalta immateriaalioikeuksien suojelun ja rehualan toimijoille ja asiakkaille tarjottavan oikeusvarmuuden välillä?
(EN) Euroopan yhteisöjen tuomioistuin antoi ennakkoratkaisunsa 6. joulukuuta 2005, ja komissio toteuttaa luonnollisesti tarvittavat toimet tämän tuomion noudattamiseksi.
Euroopan yhteisöjen tuomioistuin piti kelpaamattomana ainoastaan yhtä rehun merkintöjä koskevan lainsäädännön nimenomaista säännöstä, ja komissio pohtii parhaillaan, mitä oikeudellisia toimia tuomio edellyttää.
Komissio on myös sitoutunut esittämään ehdotuksen rehun merkintöjä koskevan lainsäädännön uudelleenjärjestelystä vuoden 2007 ensimmäiseen neljännekseen mennessä. Tämä esitys sisältyy komission muokattavaan yksinkertaistamisohjelmaan. Vaikutustenarviointia koskeva tutkimus ja neuvottelukierros asianosaisten kanssa on saatettu päätökseen.
Tältä pohjalta komissio laatii yhdennetyn vaikutustenarvioinnin, minkä jälkeen se esittää parlamentille ja neuvostolle yhtenäisen ehdotuksen, jossa otetaan huomioon myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio.
Koska tuleva ehdotus laaditaan vaikutustenarvioinnin tulosten pohjalta, on vielä ennenaikaista sanoa, miten komissio aikoo käsitellä erityisesti määrällisiä merkintöjä, joita tuomioistuin ei sinänsä pitänyt kelpaamattomina.
Tulevan ehdotuksen tarkoituksena on paitsi varmistaa elintarvikkeiden ja rehun turvallisuus ja edistää sisämarkkinoiden toimivuutta myös suojella kaikkien rehualan toimijoiden taloudellisia etuja.
Kysymyksen nro 85 esittäjä Proinsias De Rossa (H-0060/06)
Aihe: Komennustyöntekijöitä koskevan direktiivin sisällyttäminen Irlannin lainsäädäntöön
Komission heinäkuussa 2003 antamassa tiedonannossa (KOM(2003) 0458 lopull.) direktiivin 96/71/EY(1)täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa todettiin, että Irlannissa ei ole annettu erityistoimia direktiivin täytäntöön panemiseksi, mutta osa-aikaisten työntekijöiden suojaa koskevassa laissa, jolla pannaan täytäntöön toinen yhteisön direktiivi, selvennetään, että joitakin Irlannin lainsäädännön säännöksiä sovelletaan Irlantiin lähetettyihin komennustyöntekijöihin.
Katsooko komissio, että komennustyöntekijöitä koskeva direktiivi on pantu Irlannissa täytäntöön täysimääräisesti ja asianmukaisesti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisella tavalla? Millaisia yhteydenottoja komissiolla on ollut Irlannin viranomaisten kanssa tästä asiasta, ja miten niihin on vastattu? Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä, jos se katsoo, ettei Irlanti ole sisällyttänyt direktiiviä asianmukaisesti lainsäädäntöönsä?
(EN) Komission yksiköiden saamien tietojen mukaan Irlanti on saattanut direktiivin 96/71/EY palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon(2) osaksi kansallista lainsäädäntöään säätämällä osa-aikaisten työntekijöiden suojaa koskevassa laissa, että tiettyjä säännöksiä sovelletaan komennustyöntekijöihin. Kyseisessä laissa tarkoitetut säännökset kattavat direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa luetellut työsuhdetta koskevat ehdot.
Kuten komissio totesi tiedonannossaan direktiivin 96/71/EY(3) täytäntöönpanosta, muun muassa direktiivin saattamisessa osaksi jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmiä on havaittu useita ongelmia erityisesti jäsenvaltioissa, jotka eivät ole katsoneet tarpeelliseksi ottaa käyttöön nimenomaisia ja selkeitä täytäntöönpanotoimia. Komissio totesi myös, että tätä voidaan pitää yhteisön direktiivien täytäntöönpanoa koskevan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön vastaisena.
Arvoisan parlamentin jäsenen esittämän kysymyksen osalta komissio aikoo näin ollen ottaa yhteyttä Irlannin viranomaisiin asian selvittämiseksi.
Kysymyksen nro 86 esittäjä Andrzej Jan Szejna (H-0063/06)
Aihe: Puolan hylkäämä arvonlisäverosopimus
Vuoden 1999 jälkeen 25 jäsenvaltiosta yhdeksän on voinut soveltaa tavallista alempaa arvonlisäveroa "työvoimavaltaisiin palveluihin", kuten yksityisasuntojen kunnostukseen, kodinhoitoon, ikkunanpesuun, polkupyörien ja vaatteiden pieniin korjauksiin sekä parturi- ja kampaamopalveluihin. Äskettäin Itävalta esitti, että maat saisivat jatkaa menettelyä vuoteen 2010 saakka. Puolalle ja Tšekin tasavallalle myönnettiin vuoden 2007 loppuun saakka poikkeus, jonka ansiosta ne voivat soveltaa matalampaa arvonlisäveroa uusiin asuntoihin. Kuitenkaan ehdotusta poikkeuskauden jatkamisesta vuoden 2007 jälkeen ei hyväksytty. Maanantaina 30. tammikuuta 2006 Puola hylkäsi Euroopan unionin kaikkien muiden 24 jäsenvaltion hyväksymän sopimuksen. Puolan hylkäys merkitsee sitä, että EU:n muut jäsenvaltiot rikkovat lakia periessään mainituista palveluista edelleen alennettua arvonlisäveroa ja että niitä vastaan voidaan aloittaa oikeustoimet.
Millaisia jatkosuunnitelmia komissiolla on tämän ongelman suhteen?
(FR) Puola on hyväksynyt kompromissin, joka saavutettiin alun perin 22 jäsenvaltion kesken Ecofin-neuvoston kokouksessa 24. tammikuuta 2006 ja johon kaksi muuta jäsenvaltiota yhtyi myöhemmin.
Arvoisan parlamentin jäsenen mainitsemat ongelmat on näin ollen ratkaistu.
Kysymyksen nro 87 esittäjä Diamanto Manolakou (H-0064/06)
Aihe: Joukkoirtisanomiset Coca Colan Kreikan tehtaalla
Kreikan "Coca Cola 3E" ilmoitti 19.1.2006 sulkevansa Ateenan tehtaan sekä Rodoksen, Korfun ja Mesolongin varastot, minkä seurauksena satoja työpaikkoja menetetään ja 150 työntekijää irtisanotaan välittömästi. Kun otetaan huomioon, että pelkästään vuoden 2005 ensimmäisellä puoliskolla kyseisen yrityksen voitot olivat 205 miljoonaa euroa, kun ne vuonna 2004 olivat 156 miljoonaa euroa, mikä merkitsee 17 prosentin kasvua, vaikuttaa siltä, että yrityksen "rakenneuudistukseksi" kutsumat toimenpiteet ovat vain pyrkimys kasvattaa valtavia voittoja entisestään. On osoitettu, että irtisanomisiin eivät ryhdy vain tappiolliset yritykset vaan myös kaikkein tuottavimmat ja terveimmät yritykset, koska kilpailukyvyn taatakseen ne kohtelevat työntekijöitä "kulutustarvikkeina".
Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä estääkseen työntekijöiden joukkoirtisanomiset ja yleisemmin taatakseen työpaikkojen säilymisen, niiden määrän kasvun ja laadukkuuden?
(FR) Komissio on tietoinen tehtaan sulkemisen mahdollisista kielteisistä seurauksista asianosaisille työntekijöille, heidän perheilleen ja alueelle. Ei ole kuitenkaan komission tehtävä antaa lausuntoa yritysten sisäisestä päätöksenteosta tai sekaantua siihen, ellei yhteisön lainsäädäntöä ole rikottu.
Tässä yhteydessä on syytä huomauttaa, että yhteisön lainsäädäntö sisältää useita säännöksiä, joiden tarkoituksena on varmistaa rakenneuudistusten asianmukainen hallinta ja perustelu, etenkin kun kyse on yrityksen sulkemisesta. Näihin säännöksiin kuuluvat erityisesti työntekijöiden joukkovähentämisestä annettu direktiivi 98/59/EY(1), yritysten luovutuksista annettu direktiivi 2001/23/EY(2), eurooppalaisesta yritysneuvostosta annettu direktiivi 94/45/EY(3), työntekijöiden suojasta työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa annettu direktiivi 2002/74/EY(4) ja työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista annettu direktiivi 2002/14/EY(5).
Komissio hyväksyi 31. maaliskuuta 2005 tiedonannon "Rakenneuudistukset ja työllisyys"(6), jossa se hahmottelee Euroopan unionille yleisen ja yhdenmukaisen lähestymistavan rakenneuudistustilanteisiin. Lähestymistavan mukaan yhteisön toimet on pantava täytäntöön taloudellisten muutosten ennakoimiseksi ja ohjaamiseksi, työllisyyden tukemiseksi ja maaseudun kehityksen edistämiseksi.
Komission teollisuuspolitiikka, työllisyysstrategia, yhtäläisten mahdollisuuksien alalla toteutettavat toimet ja rakennerahastojen käyttö ovat erityisen tärkeitä arvoisan parlamentin jäsenen mainitsemassa tilanteessa. Lisäksi aivan hiljattain, 15. ja 16. joulukuuta 2005, pidetyssä Eurooppa-neuvostossa hyväksyttiin periaatteessa ylimääräisen globalisaatioon mukautumista helpottavan rahaston perustaminen. Tämän rahaston avulla työntekijöitä, jotka on irtisanottu globalisaation aiheuttamien suurten mullistusten vuoksi, voidaan auttaa koulutuksen ja uuden työpaikan saamisessa.
Neuvoston direktiivi 98/59/EY, annettu 20 päivänä heinäkuuta 1998, työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä – EYVL L 225, 12.8.1998
Neuvoston direktiivi 2001/23/EY, annettu 12 päivänä maaliskuuta 2001, työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä – EYVL L 82, 22.3.2001
Neuvoston direktiivi 94/45/EY eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä – EYVL L 254, 30.9.1994
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/74/EY, annettu 23 päivänä syyskuuta 2002, työntekijöiden suojaa työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 80/987/ETY muuttamisesta
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/14/EY, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2002, työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä – EYVL L 80, 23.3.2002
Kysymyksen nro 88 esittäjä Herbert Reul (H-0066/06)
Aihe: Televiestintää koskevan oikeudellisen kehyksen muuttaminen
Tieto- ja viestintäala nimetään Lissabonin ohjelmassa tärkeäksi EU:n kasvua edistäväksi alaksi. Eurooppa on kuitenkin jäämässä Yhdysvalloista jälkeen juuri televiestintäalalla. Yhdysvallat on purkanut säännöstelyään, jolloin supernopeisiin lasikuituverkkoihin on saatu lisää investointeja. Euroopan suuret verkko-operaattorit taas ovat kilpailuviranomaisten ja sääntelyviranomaisten kaksinkertaisessa valvonnassa. Nykyinen oikeudellinen kehys otettiin käyttöön yli kymmenen vuotta sitten puhtaana siirtymäkauden toimena, jotta monopoleista siirryttäisiin kilpailuun. Nykyisin se jarruttaa uusiin verkkoihin ja markkinoihin tehtäviä investointeja.
Aikooko komissio hyödyntää televiestintäalan oikeudellisen kehyksen tulevan tarkastelun suomaa tilaisuutta, jotta alakohtaisesta hintasääntelystä ja saatavuuden sääntelystä päästäisiin eroon tai edes vahvistaa investointivarmuuden kohentamiseksi selvän määrärajan sääntelyn lopettamiselle?
Aikooko komissio hyödyntää vielä sovellettavan oikeudellisen kehyksen mukaisia mahdollisuuksiaan ja vapauttaa uudet verkot sääntelystä, jotta kipeästi kaivattavia investointeja voitaisiin edistää jo nyt?
(EN) On jokseenkin harhaanjohtavaa väittää, että EU:n on jäämässä Yhdysvalloista jälkeen televiestintäalalla: esimerkiksi laajakaistaviestinnän markkinaosuudet ovat useissa jäsenvaltioissa suurempia kuin Yhdysvalloissa, missä kaapeliyritysten ja vakiintuneiden operaattorien välinen kilpailu on lisäämässä investointeja kuituteknologiaan. Infrastruktuurien välisen kilpailun ansiosta Yhdysvaltojen sääntelyviranomaiset ovat voineet höllentää säännöksiä, jotka koskevat pääsyä vakiintuneiden operaattorien verkkoon. Yhdysvaltalaiset vakiintuneet operaattorit ovat kuitenkin edelleen valtion ja kansallisten viranomaisten valvonnassa(1). Monet eurooppalaiset vakiintuneet operaattorit ovat päättäneet hyödyntää mieluummin olemassa olevia kuparisiin puhelinjohtoihin perustuvia tilaajaverkkojaan täysimääräisesti kuin investoida tässä vaiheessa kuituverkkoihin. Tämä johtuu osaltaan huomattavista eroista Yhdysvaltojen ja EU:n verkkoarkkitehtuurien välillä ja erityisesti Yhdysvaltojen verkkojen teknisistä rajoitteista: tilaajayhteyksien pituuden vuoksi xDSL-ratkaisujen ulottaminen jopa 60 prosenttiin Yhdysvaltojen kotitalouksista on näissä verkoissa mahdotonta.
European Competitive Telecoms Association -järjestön uusimpien tietojen mukaan investoinnit ovat lisääntyneet Euroopassa Pohjois-Amerikkaa sekä Aasian ja Tyynenmeren aluetta nopeammin sen jälkeen, kun nykyinen lainsäädäntökehys otettiin käyttöön vuonna 2002(2) – ei siis kymmenen vuotta sitten. Jäsenvaltioiden välillä on kuitenkin edelleen huomattavia eroja: televiestintään investoitiin esimerkiksi Saksassa 57 euroa asukasta kohden, kun vastaava luku oli Yhdistyneessä kuningaskunnassa 154 euroa asukasta kohden(3).
Arvoisa parlamentin jäsen kehottaa komissiota harkitsemaan luopumista alakohtaisesta sääntelystä tai raukeamislausekkeen sisällyttämistä EU:n lainsäädäntöön tulevan tarkistuksen yhteydessä, jotta investointivarmuutta voitaisiin kohentaa. Luopuminen hintasääntelystä ja saatavuuden sääntelystä on mahdollista jo nykyisessä kehyksessä, kun markkinat ovat todella kilpailukykyiset, ja nykyiseen kehykseen on sisällytetty myös periaate, jonka mukaan kehittyviä markkinoita ei pidä säännellä epätarkoituksenmukaisesti. Investointivarmuus on tärkeää, mutta kokemukset laajakaistaverkkojen kasvusta EU:ssa vuoden 1995 jälkeen osoittavat, että suurin investointeja edistävä tekijä on kilpailu, ei vapautuminen sääntelystä. SPC-verkoston(4) vuonna 2005 tekemässä tutkimuksessa havaittiin, että laajakaistaliittymät lisääntyivät Euroopassa 3 prosenttia aina, kun kilpailu eri toimitusreittien (mukaan lukien kaapeli, tilaajayhteyksien eriytetty käyttö ja rinnakkaiskäyttö sekä datasiirtoyhteys) välillä lisääntyi 1 prosentin verran(5).
Arvoisa parlamentin jäsen nostaa esiin myös tärkeän kysymyksen siitä, miten voimme parhaiten saada aikaan kilpailua ja investointeja seuraavan sukupolven verkkojen alalla. Nykypäivän Euroopassa päätökset asianmukaisen tasapainon saavuttamiseksi kilpailun ja investointien välille eivät voi enää olla yksinomaan kansallisia päätöksiä. Tämä on eurooppalainen prosessi, eikä lainsäädäntökehyksen tarkistamisen pidä toimia kimmokkeena hajanaisille kansallisille lähestymistavoille, jotka saattavat hyödyttää ainoastaan entisiä kansallisia vakiintuneita operaattoreita ja estää näin todellisten Euroopan laajuisten viestintämarkkinoiden kehittymisen.
Yhdysvaltojen liittovaltion viestintäkomissio (FCC), osavaltioiden laitosten sääntelykomissiot, liittovaltion kauppakomissio (FTC), Yhdysvaltojen oikeusministeriö ja liittovaltion tuomioistuimet
SPC-verkoston tutkimus, helmikuu 2005: Laajakaista ja i2010: Dynaamisen kilpailun merkitys markkinoiden kasvulle (Broadband and i2010: The importance of dynamic competition to market growth) http://www.spcnetwork.co.uk/cgi-bin/publisher/search.cgi?dir=news&template=news.html&output_number=1&ID_option=1&ID=1032-1105-71421
Kysymyksen nro 89 esittäjä Laima Liucija Andrikienė (H-0070/06)
Aihe: Liettuan liittyminen euroalueeseen
Liettua toivoo voivansa liittyä euroalueeseen 1. tammikuuta 2007 alkaen. Viime vuonna esitettyjen arvioiden mukaan Liettua ja Viro ovat hieman liian köyhiä liittyäkseen euroalueeseen, ja se on todellinen syy siihen, miksi kyseisiä maita ei hyväksytä mukaan euroalueeseen 1. tammikuuta 2007 alkaen päinvastoin, kuin kyseiset kaksi Baltian maata toivoisivat.
Kysymyksen esittäjä on tietoinen pakollisista kriteereistä, jotka jokaisen euroalueen jäseneksi haluavan maan on täytettävä. Aikooko komissio muuttaa kyseisiä kriteerejä vielä kuluvan vuoden aikana ja ottaa käyttöön uusia lisäkriteerejä euroalueen jäseniksi pyrkiville maille? Voiko komissio vahvistaa, ettei uusia lisäkriteerejä oteta käyttöön ja että Liettuaa, Viroa ja muita euroalueen jäseniksi haluavia maita arvioidaan samojen viiden kriteerin perusteella, jotka ovat inflaatiovauhti, pitkiä korkoja koskeva sääntö, julkisen talouden alijäämä, julkinen velka sekä kansallisen valuutan kurssin vakaus?
(EN) Perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdassa määritellään menettely, jota on noudatettava, jotta neuvosto voi päättää jäsenvaltiota koskevan poikkeuksen mahdollisesta kumoamisesta (eli euron käyttöönoton sallimisesta jäsenvaltiolle).
Komissio ei aio muuttaa tätä menettelyä eikä ottaa käyttöön lisäkriteerejä.
Kysymyksen nro 90 esittäjä Pedro Guerreiro (H-0071/06)
Aihe: Tekstiili- ja vaatetusalan tuonti
Komissio on esittänyt uuden ehdotuksen, jonka tavoitteena on sallia tekstiili- ja vaatetusalan tuotteille uusia lisätuontimahdollisuuksia, jotka ylittäisivät viime syyskuussa uudelleen neuvotellut tuontikiintiöt. Tämä hyödyttäisi suuria tuontiyhtiöitä, mutta olisi Euroopan unionin eri maissa toimivan tekstiili- ja vaatetusteollisuuden etujen vastaista.
Miten komissio selittää sen, että aiempaan kysymykseen antamassaan vastauksessa, jossa se pyrki torjumaan turvalausekkeiden käyttöönottamisen, se ilmoitti, että ns. yhteisymmärryspöytäkirja on lopullinen sopimus, jolla estetään jatkuvat neuvottelut, että mikä muu vaihtoehto tahansa olisi seurauksiltaan haitallinen ja että se ei aio nostaa kiintiöitä.
Miksi komissio ei ryhdy – sen sijaan että se toteuttaisi toimia, joilla pahennetaan entisestään Euroopan unionin eri maissa toimivan tekstiili- ja vaatetusteollisuuden tilannetta – lievittämään yrityksille koituneita vaikeuksia, jotka johtuvat siitä, että ennen 11. syyskuuta 2005 tehtyjä sopimuksia ei ole voitu noudattaa, sillä komissio on pääasiallinen syypää tähän tilanteeseen?
Miksi se ei aloita neuvotteluita sopimuksen korjaamiseksi, kuten tekstiili- ja vaatetusalan edustajat ovat pitkään vaatineet, alan tuotantokapasiteetin ja työpaikkojen puolustamiseksi?
(EN) Komissio ei ehdottanut uusia myönnytyksiä EU:n tekstiili- ja vaatetusalan tuojille.
Kiinalaisia tekstiilejä koskeva ongelma, joka ilmeni vuonna 2005, on ratkaistu EU:n ja Kiinan kesken 10. kesäkuuta 2005 solmitulla kertakaikkisella yhteisymmärryspöytäkirjalla sellaisena kuin se on tarkistettuna 5. syyskuuta 2005 yhteisesti hyväksytyillä pöytäkirjamerkinnöillä. Tässä yhteisymmärryspöytäkirjassa annetaan määrällisiä rajoituksia, ja sen äkillisestä voimaantulosta aiheutui tilapäisiä ongelmia kesän aikana. Jotta yhteisymmärryspöytäkirjassa sovittuja määrällisiä rajoituksia voitaisiin soveltaa oikeudenmukaisesti, pöytäkirjan hienosäädöstä neuvoteltiin kiinalaisten kanssa 5. syyskuuta 2005. Neuvosto hyväksyi muutokset EU:n puolesta 7. syyskuuta 2005. Komissio muistuttaa, etteivät uudet neuvottelut tästä kokonaissopimuksesta tule kyseeseen. Tästä komissio ja arvoisa parlamentin jäsen ovat yhtä mieltä.
Kysymyksen nro 91 esittäjä Brian Crowley (H-0074/06)
Aihe: Eurooppalaiset digitaaliset kirjastot
Voiko komissio antaa yhteenvedon siitä, miten eurooppalaisia digitaalisia kirjastoja koskevan suunnitelman toteutus on edistynyt tähän mennessä?
(EN) Komissio hyväksyi 30. syyskuuta 2005 tiedonannon "i2010: digitaaliset kirjastot" (KOM(2005) 465). Siinä hahmotellaan strategia, joka perustuu kolmeen peruspilariin: (1) perinteisissä muodoissa säilytetyn sisällön digitointiin, (2) tämän sisällön sähköiseen saatavuuteen ja (3) digitaaliseen säilyttämiseen. Strategian tarkoituksena on varmistaa, että digitaalisessa muodossa oleva kulttuuriperintömme on myös tulevien sukupolvien saatavilla.
Digitaalisia kirjastoja koskeva strategia on osa komission laajempia toimia tieto- ja viestintätekniikoiden käytön tehostamiseksi ja niiden hyödyntämiseksi talouskasvun, työllisyyden ja elämänlaadun aloilla, kuten i2010-aloitteessa määritellään. Digitaalisia kirjastoja koskeva aloite osoittaa näiden uusien teknologioiden mahdollisuudet kansalaisiamme hyödyttävissä hankkeissa.
Tätä tiedonantoa seuranneiden neljän kuukauden aikana digitaalisista kirjastoista käytävä keskustelu ja niiden parissa tehtävä työ ovat saaneet uutta pontta niin kansallisesti kuin EU:ssakin. Edistystä saavutetaan monella suunnalla, mikä osoittaa, että asianosaiset toimijat, kuten jäsenvaltiot ja kirjastoja vastaavat kulttuurilaitokset, tukevat komission strategiaa.
Tiedonannosta keskusteltiin kulttuuriministerien neuvostossa 14. marraskuuta 2005, jolloin jäsenvaltiot osoittivat voimakasta tukea aloitteelle ja hyväksyivät ajatuksen Euroopan digitaalisesta kirjastosta, joka perustuu kansallisten voimavarojen verkottumiseen ja olemassa oleviin aloitteisiin.
Euroopan kansallisten kirjastojen konferenssi (CENL), 45 suuren eurooppalaisen kirjaston muodostama järjestö, on sitoutunut tukemaan Euroopan digitaalista kirjastoa, jonka pohjana on laajentuva ja hajautettu malli ja johon käyttäjät pääsevät mieluimmin monikielisen keskusyhteyspisteen kautta. Komissio osallistuu näihin yhteisiin toimiin.
Korkean tason asiantuntijaryhmä neuvoo komissiota siinä, miten digitaalisten kirjastojen toteuttamiseen liittyviin haasteisiin voidaan vastata. Asiantuntijaryhmässä kohtaavat kulttuurilaitosten (kirjastojen, arkistojen, museoiden), kustantajien, tekijänoikeusjärjestöjen ja tietotekniikkayritysten edustajat. Ryhmä perustetaan lähiaikoina: sen ensimmäinen kokous on määrä pitää maaliskuun 2006 lopussa.
Digitaalisia kirjastoja koskeva sähköinen kuuleminen aloitettiin 30. syyskuuta 2005 ja päätettiin 20. tammikuuta 2006. Sen yhteydessä esitettiin yli 200 näkemystä, jotka ovat luettavissa osoitteessa http://europa.eu.int/information_society/activities/digital_libraries/index_en.htm.
Asianosaisten näkemyksiä analysoidaan parhaillaan, ja ne otetaan huomioon komission laatiessa ehdotusta suositukseksi digitoinnista ja digitaalisesta säilytyksestä. Komission on määrä hyväksyä kyseinen ehdotus kuluvan vuoden aikana, ja komissio on lisäksi ryhtynyt valmistelemaan luvattua tiedonantoa tieteellistä tietoa sisältävistä digitaalista kirjastoista. Tällä alalla on otettava huomioon tarkkuutta ja dynamiikkaa koskevat erityisvaatimukset, kun muistetaan, että käsiteltävän ja säilytettävän digitaalisen tiedon määrä on valtava ja että yksinomaan digitaalisessa muodossa saatavilla olevat julkaisut yleistyvät nopeasti.
Kehittyneitä yhteisrahoitusmahdollisuuksia ollaan tarjoamassa digitaalisia kirjastoja koskeville aloitteille, joilla on todellinen eurooppalainen ulottuvuus ja jotka tuovat todellista eurooppalaista lisäarvoa. eContentplus-ohjelmasta (2005–2008) on varattu 60 miljoonaa euroa digitaalisia kirjastoja koskeviin hankkeisiin. Vuonna 2005 eContentplus-ohjelman yhteydessä esitetyn ehdotuspyynnön pohjalta valitaan parhaillaan ensimmäisiä hankkeita. Lopuksi totean, että komissio aikoo lisätä tälle alalle kohdistamaansa tutkimusrahoitusta seitsemännessä tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelmassa. Suunnittelemme parhaillaan yksityiskohtaista työohjelmaa, joka sisältää digitaalisia kirjastoja koskevan aloitteen kannalta merkityksellisiä ehdotuksia.
Kysymyksen nro 92 esittäjä Liam Aylward (H-0078/06)
Aihe: Doping urheilussa
Mihin konkreettisiin toimiin komissio on ryhtynyt torjuakseen kiellettyjen aineiden käyttöä urheilussa?
(EN) Komissio pitää tätä arkaluonteista ja monitahoista kysymystä erittäin tärkeänä.
Ensinnäkin on syytä korostaa, että Euroopan unionin oikeudellisesti sitovat toimet ja tukitoimet edellyttäisivät oikeusperustaa, jollaista ei nykyisessä perusoikeuskehyksessä ole. Nämä toimet kuuluvat näin ollen jäsenvaltioiden ja niiden asianomaisten urheilujärjestöjen toimivaltaan.
Muodolliset välineet siis puuttuvat, mutta komissio tukee jäsenvaltioita kuitenkin poliittisesti niiden koordinoiduissa toimissa kansainvälisellä tasolla. Dopingin torjuminen urheilussa on jatkuvan käsittelyn mallin mukaisesti pysyvästi esillä EU:n urheiluministerien kokouksissa.
Komissio pitää hyvin tärkeänä myös yhteyksiä kansalaisyhteiskuntaan. Kesäkuussa 2005 komissio järjesti eurooppalaista urheiluliikettä koskevan kuulemiskonferenssin, jonka aiheena oli "EU ja urheilu: vastaaminen odotuksiin". Tässä yhteydessä järjestettiin dopingin torjumista käsittelevä työpaja(1). Lokakuussa 2005 samasta aiheesta keskusteltiin yksipäiväisessä asiantuntijakokouksessa, johon osallistui jäsenvaltioiden hallitusten edustajia. Tällaisissa kokouksissa painopiste on kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihdossa.
Lopuksi totean, että yhteisön kansanterveysalan toimintaohjelman (2003–2008) yhteydessä komissio yhteisrahoitti vuonna 2004 kolmivuotista dopingiin ja terveyteen liittyvää hanketta, jonka tarkoituksena oli erityisesti levittää pitkälle kehitettyä aineistoa dopingin ja lääkkeiden väärinkäytön terveysvaikutuksista. Painopisteinä olivat eri ikäryhmät, aineiden aiheuttama riippuvuus ja sukupuolten väliset erot(2).
Yhtenäismarkkinoita koskevat vapaudet olisi pikaisesti saatava kattamaan myös eurooppalaiset omaisuudenhoitajat, sillä tämä varmistaisi osaltaan siirtymisen eläkkeiden suurempaan pääomarahoitukseen.
Voisiko komissio tähän liittyen kertoa, kuinka se on edistynyt Euroopan laajuisten rakenteiden kehittämisessä omaisuudenhoitoyhtiöille?
(EN) Tehokas sijoitusrahastoliiketoiminta on ratkaisevan tärkeää pyrittäessä muuttamaan säästöt reaalitalouteen kohdistuviksi investoinneiksi ja autettaessa kotitalouksia kartuttamaan eläkesäästöjään. EU:n lainsäädäntö rajoittuu tällä alalla siihen, että sijoitusrahastojen markkinointi sallitaan kotimaassa saadun toimiluvan perusteella myös muissa jäsenvaltioissa (yhteissijoitusyritysten(1)sijoitustuotekohtainen EU:n kattava toimilupa, "product passport"). EU:n kattavan toimiluvan käytännön täytäntöönpano on aiheuttanut joitakin ongelmia, mutta se on joka tapauksessa tasoittanut tietä sijoitusrahastojen rajat ylittävälle myynnille. Toimilupa ei ole kuitenkaan riittänyt edistämään alan yhteensovittamista eikä lisäämään tehokkuutta. Euroopan unionin rahastomarkkinat ovat edelleen täynnä suhteellisen pieniä ja tehottomia rahastoja.
Heinäkuussa 2005 annetussa vihreässä kirjassa oli keskeisellä sijalla kysymys siitä, pitäisikö komission tehdä nykyistä enemmän, jotta rahastoalalla voitaisiin parantaa eurooppalaisille sijoittajille tarjottavia palveluja. Komissio pyrki houkuttelemaan esiin reaktioita moniin uusiin yhteismarkkinoita koskeviin vapauksiin rahastoalalla. Näitä vapauksia ovat esimerkiksi rahastojen johtajien oikeus hallinnoida rahastoa toisella lainkäyttöalueella (rahastoyhtiöiden EU:n kattava toimilupa), toimet rahastojen varojen aiempaa tehokkaamman yhdistämisen ja aiempaa tehokkaampien sijoitusrahastofuusioiden mahdollistamiseksi sekä rahastojen mahdollisuus käyttää kumppanimaiden pankkien tarjoamia säilytyspalveluja.
Saadut vastaukset osoittavat, että markkinoilla ollaan hyvin kiinnostuneita näiden mahdollisuuksien sisällyttämisestä yhteismarkkinoiden kehykseen. Nämä kysymykset ovat hyvin esillä myös alustavissa keskusteluissa parlamentin valiokunta-aloitteisesta mietinnöstä, jolla on tarkoitus vastata komission vihreään kirjaan. Rahastoalalta, sijoittajilta ja kansallisilta viranomaisilta saatu palaute viittaa kuitenkin joukkoon kaupallisia ja valvontaan liittyviä kysymyksiä, jotka edellyttävät lisäselvityksiä. Komissio toteuttaa parhaillaan tiettyjä toimia, joiden tarkoituksena on auttaa tunnistamaan toteutuskelpoiset ehdotukset; niiden avulla näihin huolenaiheisiin voidaan vastata kustannustehokkaasti. Komissio on pyytänyt asiantuntijaryhmää esittämään kesäkuussa näitä kysymyksiä koskevan kertomuksen: kaikki suositukset testataan muilla asianosaisilla. Lisäksi komissio on käynnistänyt kaksi tutkimusta, joissa on määrä analysoida merkittävimmät omaisuudenhoitoalaa koskevat haasteet.
Kaikkea tätä työtä hyödynnetään pohdittaessa lisätoimia, joita voidaan toteuttaa sijoitusrahastojen yhteismarkkinoiden edistämiseksi. Komissio esittää lopulliset päätelmänsä näistä kysymyksistä valkoisessa kirjassa, joka on määrä hyväksyä syksyllä 2006. Sen jälkeen voidaan ryhtyä nopeasti asianmukaisiin toimiin sijoitusrahastojen yhteismarkkinoiden toiminnan edistämiseksi Euroopan unionissa.
UCITS, Undertakings for Collective Investments in Transferable Securities
Kysymyksen nro 94 esittäjä Anne E. Jensen (H-0083/06)
Aihe: Digitaalisen ajopiirturin käyttöönotto
Kaoottista digitaalisen ajopiirturin käyttöönottoa, jota on lykätty useita kertoja, on alalla kutsuttu farssiksi. Voiko komissio taata, että digitaalinen ajopiirturi ja sille tallentuneiden tietojen lukemiseen ja tarkastamiseen käytettävät ohjelmat on mukautettu ajo- ja lepoaikoja koskeviin uusiin sääntöihin, kun ne tulevat voimaan vuoden 2007 alussa? Voiko komission jäsen luvata, että hän puuttuu asiaan ajoissa, mikäli ongelmia ilmenee?
(EN) Uusi ajo- ja lepoaikoja koskeva asetus ei vaikuta digitaalisen ajopiirturin (eikä sen ohjelmiston) asianmukaiseen toimintaan, vaan siinä määritellään pysyvä ja sitova määräaika digitaalisen ajopiirturin käyttöönotolle (20 päivää asetuksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä; tämän on määrä tapahtua toukokuussa 2006).
Digitaalisen ajopiirturin ja kuljettajakortin tarkoituksena on tallentaa ja säilyttää tiedot ajoneuvon ja kuljettajan toiminnasta – sen kestosta riippumatta – turvallisemmin ja varmemmin kuin analogisella ajopiirturilla. Digitaalisen ajopiirturin asetuksia ei siis tarvitse muuttaa, kun uudet ajo- ja lepoaikoja koskevat säännökset tulevat voimaan vuonna 2007.
Jäsenvaltioiden valvontaviranomaiset ovat vastuussa digitaalisen ajopiirturin tallentamien tietojen tulkinnasta ajo- ja lepoajoista annettujen säännösten mukaisesti. Nämä valvontatoimet ja myös asiaankuuluvat valvontatyökalut on sopeutettava uusiin säännöksiin.
Komissio jatkaa jäsenvaltioiden tilanteen tarkkailua. Tässä yhteydessä todettakoon, että digitaalisen ajopiirturin valvontaa ja toteutusta koskeva hanke on ollut käynnissä maaliskuusta 2005 lähtien. Täytäntöönpanon valvonnan lisäksi hankkeen tarkoituksena on antaa jäsenvaltioille arvokasta tukea niiden kehittäessä täytäntöönpanokehystä, johon kuuluvat myös valvontahenkilöstön koulutus- ja tiedotusseminaarit.
Kysymyksen nro 95 esittäjä Ryszard Czarnecki (H-0087/06)
Aihe: Tulva-altaan rakentaminen Racibórzin lähelle Oder-joella
EU ei ole myöntänyt koheesiorahaston tukea varoja tulva-altaan rakentamiseksi Racibórzin lähelle Oder-joen varrelle. Uutinen on aiheuttanut laajaa tyrmistystä Oderin jokialueen asukkaiden keskuudessa ja johtanut EU:n toimielimiä kohtaan tunnetun luottamuksen menettämiseen. Heinäkuussa 1997 Oderin jokialueella tapahtui katastrofaalinen tulva, joka aiheutti 54 ihmisen kuoleman ja lähes 5 miljardin euron vahingot. Puolan hallitus alkoi heti tulvan jälkeen korjata vahinkoja. Rakensimme uudelleen yli 1 000 kilometriä patoja ja lisäsimme veden varastoimiskapasiteettia yli 150 miljoonalla kuutiometrillä. Toteutamme ohjelmaa tiiviissä yhteistyössä naapurimaidemme Saksan ja Tšekin kanssa. Puola täyttää jäsenyyteen liittyvät ehdot vesipuitedirektiivin säännösten täytäntöönpanon osalta.
Kun nämä seikat otetaan huomioon, miksi Puolalle ei ole annettu rahallista apua hankkeessa ja millä todennäköisyydellä käyttöön saadaan lähitulevaisuudessa koheesiorahaston varoja?
(EN) Euroopan komission aluepolitiikan pääosasto vastaanotti 24. marraskuuta 2005 Puolasta vastaavalta koheesiorahaston hallintoviranomaiselta yhteisrahoituspyynnön, joka koski Racibórz Dolnyn tulva-allashanketta Oderin jokialueella. Arvioinnin perusteella tätä hanketta koskeva hakemus todettiin hyväksyttäväksi. Hallintoviranomaiselle lähetettiin kirje, jossa hyväksyttävyys vahvistettiin ja hankkeelle annettiin hankenumero (2005 PL 16 C PE 020). Koheesiorahastosta hankkeeseen varattu yhteisrahoitus on määrältään 130 miljoonaa euroa.
Tällä hetkellä komission yksiköt tutkivat hakemusta, ja on odotettavissa, että Puolan viranomaisille esitetään kysymyksiä hankkeen kuvauksen perusteella. Jos näihin kysymyksiin saadaan tyydyttävät vastaukset ja jos käytettävissä on riittävästi varoja tämän hankkeen toteuttamiseksi vuonna 2006, komission päätöstä voidaan odottaa ennen vuoden 2006 loppua.
Kaikki ympäristöalaa koskevat varat kaudelle, joka päättyy vuoden 2006 lopussa, on kuitenkin jo sidottu 88:aan aiemmin hyväksyttyyn hankkeeseen. Varojen saatavuus riippuukin siitä, toimittaako hallintoviranomainen ennen vuoden 2006 loppua komissiolle riittävän määrän hakemuksia näissä 88 hankkeessa saavutettujen säästöjen vapauttamiseksi. Komissio voi hyväksyä edellä mainitun hankkeen ennen vuoden 2006 loppua ainoastaan näiden säästöjen perusteella. Sama koskee myös 11:tä muuta ympäristöalan hanketta, joiden osalta komissio on vastaanottanut hallintoviranomaiselta hyväksyttävät hakemukset. Mainittujen hankkeiden kokonaisarvo on 335 miljoonaa euroa.
Jos näitä varoja ei voida myöntää, Racibórz Dolnyn tulva-allashankkeelle voidaan ehdottaa rahoitusta koheesiorahastosta seuraavia rahoitusnäkymiä (2007–2013) koskevien säännösten nojalla.
Kysymyksen nro 96 esittäjä Lambert van Nistelrooij (H-0090/06)
Aihe: Energia "lähentymistä" ja "alueellista kilpailukykyä ja työllisyyttä" koskevien kriteereiden prioriteettina rakennerahastoissa 2007-2013
Energiapolitiikasta on tultava osa aluepolitiikkaa. Näin todetaan myös piakkoin Euroopan parlamentin toiseen käsittelyyn tulevien Euroopan aluekehitysrahaston "lähentymistä" ja "alueellista kilpailukykyä ja työllisyyttä" koskevien kriteereiden yhteydessä. Kyse on näin ollen ympäristösyihin perustuvien energiainvestointien tukemisesta, energiatehokkuuden parantamisesta, energiatehokkuuden edistämisen periaatteesta, uusiutuvan energian tuottamisesta ja tehokkaiden energian hallintajärjestelmien kehittämisestä. Euroopan parlamentin yhdessä kansallisten parlamenttien valtuuskuntien kanssa järjestämässä konferenssissa kävi äskettäin ilmi, että komission vahvistamiin asiaa koskeviin ensisijaisiin tavoitteisiin liittyy epäselvyyksiä.
Millaisia konkreettisia toteutuksia komissio kaavailee kyseiselle periaatteelle ja miten tarkemmin sanoen uusiutuvia ja kestäviä energiamuotoja koskeva tieteellinen tutkimus – sekä kyseisen energiatuotannon alueellinen laajentaminen – voidaan konkreettisesti sisällyttää Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden ja näiden alueiden politiikkaan?
Suunnitteleeko komissio sellaisia prioriteetteja, jotka kelpaavat jäsenvaltioille johtotähdiksi niiden toteuttaessa aluepolitiikkojaan?
(EN) Komissio tunnustaa energiapoliittisten toimien tärkeyden Euroopan unionin aluepolitiikassa kaudella 2007–2013. Euroopan aluekehitysrahastoa koskevassa asetusluonnoksessa on annettu asiaankuuluvat säännökset, joihin arvoisa parlamentin jäsen kysymyksessään viittaa, ja komissio on lisäksi ehdottanut erityisiä painopisteitä yhteisön aluekehitysohjelmien yhteydessä toteutettavia Euroopan unionin energiapoliittisia toimia varten. Nämä painopisteet on esitetty komission tiedonannossa "Kasvua ja työllisyyttä tukeva koheesiopolitiikka – Yhteisön strategiset suuntaviivat vuosiksi 2007–2013"(1), ja niistä mainittakoon erityisesti energiatehokkuuteen liittyvien hankkeiden tukeminen, energiavaltaisuutta vähentävien kehitysmallien edistäminen sekä uusiutuvien ja vaihtoehtoisten energialähteiden (tuulivoima, aurinkoenergia, biomassa) suosiminen.
Yhteisön rahoitusvälineiden roolia tarkennetaan komission aihekohtaisissa tiedonannoissa, esimerkiksi tiedonannossa Euroopan unionin energiapolitiikan ensisijaisista poliittisista haasteista. Tuoreimpia esimerkkejä ovat energiatehokkuutta koskeva vihreä kirja, biomassaa koskeva toimintasuunnitelma ja EU:n biopolttoainestrategia. Komissio aikoo esittää tulevan kevään Eurooppa-neuvostolle vihreän kirjan Euroopan unionin turvallisesta, kilpailukykyisestä ja kestävästä energiapolitiikasta. Tämän vihreän kirjan tarkoituksena on avata keskustelu unionin yhdennetystä energiapolitiikasta. Lisäksi komissio aikoo laatia lopullisen energiapolitiikkaa koskevan tiedonannon myöhemmin tänä vuonna. Kaiken kaikkiaan näiden toimien pitäisi riittää lisäopastukseksi jäsenvaltioille ja niiden alueille.
Euroopan unionin politiikkaa koskevan tieteellisen tutkimuksen yhdentämisen osalta on syytä korostaa, että EU:n tutkimuspolitiikan tavoitteisiin kuuluu helpottaa EU:n energiapoliittisten päämäärien saavuttamista ja auttaa EU:n direktiivien asianmukaisessa täytäntöönpanossa kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla tukemalla tutkimus- ja esittelyhankkeita. Näin tavoitteet kattavat sekä uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkuuden kehittämisen että energian tuotannosta ja käytöstä aiheutuvien ympäristövaikutusten lieventämisen. Komissio on ehdottanut seitsemättä puiteohjelmaa (2007–2013) varten seuraavia energia-alaa koskevia painopisteitä: sähkön, polttoaineiden ja lämmön tuottaminen uusiutuvien energialähteiden avulla, energiatehokkuus ja energiansäästö, vety ja polttokennot, puhtaat hiiliteknologiat, päästötön energiantuotanto ja älykkäät energiaverkot.
Kysymyksen nro 97 esittäjä Cristobal Montoro Romero (H-0095/06)
Aihe: Kilpailutuomioistuinten riippumattomuus
Onko komissio tyytyväinen kansallisten kilpailutuomioistuinten riippumattomuuden asteeseen yrityskeskittymiä koskevissa asioissa, jotka vaikuttavat yhteismarkkinoiden saavuttamisen ja yhteisön talouskasvun kannalta strategisiin aloihin kuten energia-alaan?
(EN) Kansallisen yrityskeskittymien valvontajärjestelmän järjestäminen kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Näin ollen jäsenvaltiot voivat määrittää myös kansallisten kilpailutuomioistuinten riippumattomuuden asteen. Viimeisten 10 vuoden aikana on kuitenkin havaittu selkeää kehitystä kohti kansallisten kilpailutuomioistuinten itsenäistymistä. Komissio pitää tätä myönteisenä.
Arvoisa parlamentin jäsen mainitsee myös yrityskeskittymien vaikutuksen sisämarkkinoiden ja yhteisön talouskasvun kannalta strategisiin aloihin ja viittaa erityisesti energia-alaan. Arvoisa parlamentin jäsen lienee tietoinen siitä, että komissio on vastikään ilmaissut tässä yhteydessä huolensa tapausten käsittelypaikan valinnasta komission ja kansallisten kilpailutuomioistuinten välillä. Erityisesti todettakoon, että viime vuosina saadut kokemukset energia-alan yrityskeskittymistä ovat osoittaneet, että keskenään samanlaisia tapauksia käsitellään toisinaan komissiossa ja toisinaan kansallisissa kilpailutuomioistuimissa. Siksi on tärkeää varmistaa, että yhteismarkkinoiden toimivuutta koskevien vaikutusten suhteen samanlaisia tapauksia käsitellään yhdenmukaisella tavalla.
Tämän vuoksi komissio on ryhtynyt arvioimaan uudelleen kahden kolmasosan sääntöä, jolla on välitön vaikutus toimivallan jakautumiseen komission ja jäsenvaltioiden välillä. Tämän säännön mukaan keskittymät, joissa kukin yritys saavuttaa kaksi kolmasosaa yhteisön laajuisesta liikevaihdostaan samassa jäsenvaltiossa, eivät kuulu komission toimivallan piiriin. Komissio on ryhtynyt keräämään asiaankuuluvaa tietoa yrityskeskittymistä, joita olisi tarkasteltu Brysselissä, jos kyseistä sääntöä ei olisi olemassa. Näiden tietojen perusteella voidaan arvioida, miten kahden kolmasosan sääntö on toiminut käytännössä (a) kyseisten tapausten lukumäärän ja (b) näiden tapausten luonteen suhteen. Kun tämä tiedonkeruutoimenpide on saatu päätökseen, komissio tutkii, voiko se ehdottaa parannuksia nykyiseen järjestelmään.