Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 13. maaliskuuta 2006 - Strasbourg

22. Työntekijöiden vapaa liikkuvuus ja siirtymäajat (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana tämän päivän viimeinen aihe eli keskustelu István Szent-Iványin, Graham Watsonin ja Ignasi Guardans Cambón laatimasta Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän suullisesta kysymyksestä komissiolle työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta ja siirtymäajoista (O-0013/2006) (B6-0012/2006).

  István Szent-Iványi (ALDE), kysymyksen laatija. – (HU) Arvoisa puhemies, tämä vuosi on nimetty Euroopan työntekijöiden liikkuvuuden teemavuodeksi. Huhtikuun 30. päivään mennessä jokaisen jäsenvaltion on päätettävä, aikovatko ne avata työmarkkinansa vai eivätkö ne avaa niitä. Tällä päätöksellä määritellään, onko tämä vuosi todellakin työntekijöiden liikkuvuuden vuosi vai sen parodia. Emme voi hyväksyä sellaista tilannetta, että uusista jäsenvaltioista tulevia työntekijöitä kohdellaan työmarkkinoilla toisen luokan ja tietyssä mielessä jopa kolmannen luokan kansalaisina.

Henkilöiden vapaa liikkuvuus on yksi EU:n neljästä perusvapaudesta, Euroopan unionin perusajatus. Maaliskuussa pidettävän huippukokouksen aikana Euroopan unionin valtioiden tai hallitusten päämiehet keskustelevat Lissabonin prosessista. Lissabonin prosessi epäonnistuu varmasti, ellemme luo yhteisiä ja joustavia työmarkkinoita. Tätä tavoitetta ei voida saavuttaa vapauttamatta työmarkkinoita.

Komissio julkaisi hiljattain arvioinnin, jossa osoitetaan hyvin selvästi, että vanhoissa jäsenvaltioissa edelleen esiintyvät pelot ja huolet ovat perusteettomia. Jo pitkään on pelätty, että Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Irlannin tasavaltaan ja Ruotsiin tulee valtavasti työvoimaa – näihin kolmeen maahan, jotka ovat avanneet työmarkkinansa. Näin ei ole tapahtunut. Vastoin kaikkia odotuksia työttömyysaste ei ole noussut näissä maissa.

Sitä vastoin pimeän työn tekeminen on vähentynyt, valtion tulot ovat lisääntyneet ja yritysten kilpailukyky on parantunut. Laitonta työtä tehdään yhä huomattavan paljon maissa, jotka rajoittavat edelleen työmarkkinoilleen pääsyä. Tämän vuoksi komissio on tehnyt sen yksimielisen päätelmän, että tässä prosessissa voittajia ovat olleet ne maat, jotka ovat sallineet uusista jäsenvaltioista tulevan työvoiman vapaan liikkuvuuden.

Tähän asti olen puhunut siitä, että uusien jäsenvaltioiden kansalaiset ovat työmarkkinoilla toisen luokan kansalaisia. Tietyssä mielessä heistä tuli kuitenkin kolmannen luokan kansalaisia 23. tammikuuta, koska tuolloin tuli voimaan direktiivi, jonka mukaan Euroopan unionissa on myönnettävä oikeus työntekoon ja oleskeluun kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat oleskelleet laillisesti Euroopan unionin alueella vähintään viisi vuotta. Hyväksymme tämän, mutta direktiivi tarkoittaa, että jopa nämä kansalaiset ovat edullisemmassa asemassa kuin uusista jäsenvaltioista tulevat työntekijät.

Tämän vuoksi kysyn komission jäseneltä, miten tämä ongelma voidaan hänen mielestään korjata ja miten voidaan varmistaa, etteivät uusista jäsenvaltioista tulevat työntekijät tunne itseään työmarkkinoilla kolmannen luokan kansalaisiksi? Tässä vaiheessa haluan todeta olevani mielissäni Suomen, Espanjan ja Portugalin päätöksistä. Nämä päätökset ovat hyvin myönteisiä työvoiman vapaan liikkuvuuden kannalta. Odotamme kuitenkin myös Ranskan, Alankomaiden ja Belgian liittyvän mukaan ja vapauttavan työmarkkinansa, koska tämä on kaikkien edun mukaista.

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, ensinnäkin liittymissopimuksessa määrätään yksityiskohtaisesta lähestymistavasta ja selkeistä ratkaisuista, joiden avulla voidaan soveltaa sekä pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemaa koskevaa direktiiviä että työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevia siirtymäjärjestelyjä niin, että nämä ovat oikeudellisesti täysin sopusoinnussa keskenään. Selitän tämän yksityiskohtaisesti.

Ensinnäkin on tarkasteltava tilannetta, jossa on kyse pääsystä työmarkkinoille ensimmäistä kertaa. Tällaisesta tapauksesta liittymissopimuksessa määrätään, että siirtymätoimenpiteitä soveltavassa vanhassa jäsenvaltiossa uusien jäsenvaltioiden kansalaiset on aina asetettava työmarkkinoille pääsyn osalta etusijalle kolmansien maiden kansalaisiin nähden.

Toinen tilanne koskee uusien jäsenvaltioiden kansalaisia, jotka jo oleskelevat vanhassa jäsenvaltiossa. Tästä tapauksesta liittymissopimuksessa määrätään, ettei uusien jäsenvaltioiden kansalaisia, jotka jo oleskelevat ja työskentelevät siirtymätoimenpiteitä soveltavassa vanhassa jäsenvaltiossa, saa kohdella tiukemmin kuin kyseisessä maassa oleskelevia ja työskenteleviä kolmansien maiden kansalaisia. Tämä tarkoittaa, että kun direktiivin nojalla kolmannen maan kansalaiselle on annettu pitkään maassa oleskelleen henkilön asema, liittymissopimuksen avulla varmistetaan, että vanhojen jäsenvaltioiden on kohdeltava uusien jäsenvaltioiden kansalaisia, jotka jo oleskelevat ja työskentelevät laillisesti kyseisillä alueilla, vähintään direktiivissä säädettyjen vaatimusten mukaisesti, joihin siis sisältyy myös vapaa pääsy työmarkkinoille.

Sama logiikka pätee myös direktiivin soveltamisalaan kuuluvassa kolmannessa tilanteessa eli pitkään maassa oleskelleiden kansalaisten liikkuvuuteen jäsenvaltioiden välillä. Tällöin noudatetaan seuraavaa sääntöä. Kolmansista maista tulleita työntekijöitä, jotka ovat oleskelleet pitkään uudessa jäsenvaltiossa, ei saisi kohdella suotuisammin kuin kyseisen uuden jäsenvaltion kansalaisia. Toisin sanoen, kun on kyse työntekijöiden siirtymisestä toiseen jäsenvaltioon, vanha jäsenvaltio ei voi myöntää vapaata pääsyä työmarkkinoilleen kolmannen maan kansalaiselle, joka on oleskellut pitkään uudessa jäsenvaltiossa, jollei samaa vapaata pääsyä myönnetä uuden jäsenvaltion kansalaiselle. Sama pätee vastaaviin tilanteisiin kahden vanhan jäsenvaltion välillä. Molemmissa tapauksissa, jotka koskevat työntekijöiden liikkuvuutta jäsenvaltioiden välillä ja joissa sekä uuden jäsenvaltion kansalaiseen että pitkään maassa oleskelleeseen kansalaiseen sovelletaan kansallisia toimenpiteitä, kuten työlupaa, yhteisön kansalaisten ensisijaisuudesta hyötyisi uuden jäsenvaltion kansalainen, joka on EU:n kansalainen.

Edellä toteamastani seuraa, että direktiivissä säädetyt oikeudet voidaan sovittaa yhteen liittymissopimuksen määräysten kanssa. Ei ole tarpeen tehdä ehdotuksia sääntöjen muuttamiseksi, koska on mahdotonta kohdella EU:n uusien jäsenvaltioiden kansalaisia vähemmän suotuisammin kuin muita kansalaisia.

Komissio myöntää kuitenkin, että on tarpeen lähettää jäsenvaltioille parempia tietoja asian selventämiseksi. Aionkin tehdä näin ja lähettää kaikille jäsenvaltioille kirjeen, jossa nykyiset säännöt esitetään selkeästi.

  Csaba Őry, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (HU) Arvoisa puhemies, komissiolle on esitetty suullinen kysymys, joka koskee uusista jäsenvaltioista tulevien työntekijöiden vapaata liikkuvuutta. Kysymyksessä tiedustellaan, suhtaudutaanko nykyisessä lainsäädännössä tiettyihin EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisiin huomattavasti suotuisammin kuin uusien jäsenvaltioiden kansalaisiin heidän liikkuessaan jäsenvaltiosta toiseen työnteon vuoksi. Jos tämä olisi totta, se olisi tietysti väärin ja tilanne olisi korjattava, jottei rajoiteta liittymissopimuksen status quo -lausekkeen (vallitsevan asiaintilan lausekkeen) mukaisen suosituimmuusperiaatteen soveltamista.

Direktiivin 2003/109/EY 21 artiklassa säädetään kuitenkin, että kolmannen maan kansalaisilla, joille on myönnetty pitkäaikainen oleskelulupa toisessa jäsenvaltiossa, on oltava pääsy työmarkkinoille. Ilmaisun "on oltava" on tulkittava tarkoittavan, ettei työluvan myöntämisestä voida kieltäytyä, jos kyseisille henkilöille on jo myönnetty oikeus pitkäaikaiseen oleskeluun.

Näin ollen toisessa jäsenvaltiossa myönnetty pitkäaikainen oleskelulupa käsittää käytännössä myös työluvan. Tämä tarkoittaa, että näiden toisista jäsenvaltioista saapuvien EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten pääsy työmarkkinoille on automaattista eikä sitä voida rajoittaa, jos kohdevaltion yritykset ovat halukkaita ottamaan heidät vastaan, kun taas uusien jäsenvaltioiden kansalaisten pääsyä yksiselitteisesti rajoitetaan ja voidaan rajoittaa.

Meidän on tietysti suhtauduttava myönteisesti tavoitteeseen, jonka mukaan on lisättävä työntekijöiden liikkuvuutta sekä luotava joustavammat ja yhtenäisemmät työmarkkinat. Tämä on selvästikin myös direktiivin 2003/109/EY tavoitteena, mutta on kiinnitettävä huomiota oikeaan järjestykseen. Suhtaudun myönteisesti väitteisiin, joita myös komission jäsen esitti, mutta pyytäisin kiinnittämään huomiota siihen, ettei pelkkä kirje riitä. Tarvitaan jonkinlainen menettelysääntö, jossa selitetään, mitä tarkalleen on tehtävä, kun kolmannen maan kansalainen ja Euroopan unionin kansalainen ovat kilpailutilanteessa. Tarkoitan siis, että tarvitaan tarkempia ja yksityiskohtaisempia ohjeita, ja juuri näitä odotan Euroopan komissiolta.

  Alejandro Cercas, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, huolimatta erilaisista reaktioista siihen, mitä tapahtuu, ja direktiivin erilaisista tulkinnoista, tämä tilanne tarjoaa mielestäni myös hyvän tilaisuuden korottaa äänemme. Haluankin liittyä niiden joukkoon, jotka ovat sitä mieltä, ettei tätä ongelmaa voida ratkaista ennen kuin lopultakin pääsemme eroon siirtymäajasta. Toivotaan, että se päättyy mahdollisimman pian, jotta kaikki Euroopan unionin kansalaiset ovat tasavertaisia ja jotta työntekijöiden liikkuvuudesta tulee kilpailukykymme, työllisyytemme ja Euroopan unionin rakentamisen kannalta tärkeä väline.

Haluan tämän vuoksi liittyä niihin, jotka vaativat, että avoimuuspolitiikkaa aletaan soveltaa mahdollisimman pian. Tässä mielessä kotimaani hallituksen ilmoitus siirtymäaikaan liittyvien rajoitusten poistamisesta on mielestäni hyvin tärkeä, ja espanjalaisena olen iloinen tästä ilmoituksesta.

Arvoisa komission jäsen, olemme tehneet näin, koska meillä on asiaan liittyvää kokemusta, sillä kotimaani on maahanmuuttajien ja maastamuuttajien maa. Lisäksi olemme todenneet selvästi jälleen kerran näiden kahden viime vuoden aikana, että Euroopan unionin 15 jäsenvaltion Keski- ja Itä-Euroopan maille asettamat rajoitukset on poistettava paitsi oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden myös rationaalisuuden ja terveen järjen vuoksi etenkin nyt, kun vietämme liikkuvuuden teemavuotta.

Tätä asiaa on tarkasteltava ensinnäkin oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden näkökulmasta. Myös meille espanjalaisille asetettiin seitsemän vuoden siirtymäaika. Meistä tuntui, että meitä nöyryytettiin ja kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti tilanteessa, joka ei ollut perusteltu, koska kävi ilmi, että monet silloisista muukalaisvastaisista ja rasistisista perusteista olivat virheellisiä. Mitään työntekijöiden vyöryjä ei esiintynyt. Espanjalaiset työntekijät eivät aiheuttaneet ongelmia isäntämaissaan, päinvastoin.

Sama asia on havaittu kahden viime vuoden aikana uusien jäsenvaltioiden työntekijöiden kohdalla. He eivät ole suinkaan aiheuttaneet ongelmia, vaan he ovat itse asiassa ratkaisu työvoimavajaukseen. He kehittävät ammattitaitoaan ja vahvistavat kokonaisajatusta Euroopan unionista.

Tämän vuoksi toivon, että Euroopan komission tutkimuksen avulla useammat maat saadaan suostuteltua poistamaan rajoitukset ja että jonain päivänä Euroopan unioni on todella Euroopan unioni, jossa kaikilla EU:n kansalaisilla ja työntekijöillä on samat oikeudet. Tämä olisi nimittäin johdonmukaista ja erittäin hyvä asia liikkuvuuden kannalta. Euroopan unionissa tarvitaan liikkuvuutta, jotta voimme voittaa Yhdysvallat tuottavuudessa ja kilpailukyvyssä.

On luotava vapaiden kansalaisten suuret markkinat, joilla ei ole ongelmia ja joiden avulla voimme lisäksi parantaa kilpailukykyämme, suorituskykyämme ja kansalaistemme elämää. Näin voisimme erityisten ongelmien ratkaisemisen lisäksi luoda mahdollisuuksia poistaa kaikki esteet tulevaisuudessa.

  Sophia in 't Veld, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, voin kannattaa täysin sitä, mitä edellinen puhuja sanoi. Haluan myös toivottaa komission jäsenelle Frattinille hyvää iltaa jo kolmatta kertaa tänään. Ei ole mitään tarvetta selittää, miksi uusien jäsenvaltioiden kansalaisille olisi myönnettävä pääsy työmarkkinoille. Itse asiassa tilanne on aivan päinvastainen. Niiden maiden, jotka suojelevat edelleen markkinoitaan, on selitettävä, miksi ne kieltävät täysivaltaisilta EU:n kansalaisilta heidän perusoikeutensa. Rajoitusten poistaminen on tietysti myös taloudellisesti järkevää.

Euroopan unionin taloudessa ja työmarkkinoilla tarvitaan ihmisiä. Jos me Euroopan unionissa ja sen sisämarkkinoilla haluamme kilpailla tärkeimpien Euroopan unionin ulkopuolisten markkinoiden kanssa, tarvitsemme dynaamisia, nuoria ja hyvin koulutettuja työntekijöitä, jotka ovat myös liikkuvia. Tähän olemme aina pyrkineet Euroopan unionin taloudessa, joten ei ole mitään järkeä pitää työmarkkinoita suljettuina. Lisäksi on turha kuvitella, että nämä rajoitukset estävät Itä-Euroopan työntekijöitä tulemasta tänne, sillä heitä on ollut täällä jo pitkään. Tosin vilpilliset työnantajat käyttävät heitä hyväkseen, ja Itä-Euroopan työntekijät elävät maissamme ala-arvoisissa oloissa, mitä pidän häpeällisenä.

Rajoitukset on poistettava, koska on otettava huomioon kansalaisoikeudet, talous ja solidaarisuus. Olenkin iloinen, että kotimaani Alankomaat tekee mahdollisesti näin. Ainakin näyttää siltä, että enemmistö on tällä kannalla. Haluan kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tekemään samoin nyt liikkuvuuden teemavuonna.

  Elisabeth Schroedter, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, maissa, joissa halutaan jatkaa siirtymäsäännöksiä, käydään näennäistä keskustelua. Myös Saksa on tietysti tällainen maa. Yksi tapa saavuttaa suosiota on kertoa kansalaisille jotakin, joka ei ole totta, etenkin jos kertoo heille, että siirtymäsäännöksillä voidaan suojella työmarkkinoita. Todellisuudessa tilanne on päinvastainen. Siirtymäsäännöksillä ei voida estää siirtotyöläisten tuloa. Koska heitä ei voida palkata laillisesti, heidän ainoaksi vaihtoehdokseen jää sen sijaan harmaa talous.

Itä-Saksan rajaseudulla, josta olen kotoisin, harmaa talous kasvaa nopeasti ja näennäinen yrittäjyys lisääntyy voimakkaasti yksinkertaisesti sen vuoksi, että siirtymäsäännökset edistävät tällaista kehitystä. Tämä lisää parempiin palkkoihin kohdistuvaa painetta. Toisin kuin laillisia työsuhteita, laittomia työsuhteita ei voida valvoa eikä seurata. Tämän vuoksi työntekijöitä voidaan käyttää hyväksi ja syrjiä.

Euroopan unionissa tarvitaan hyvin järjestettyjä työmarkkinoita, joilla sovelletaan vähimmäisnormeja ja jotka perustuvat periaatteeseen, jonka mukaan samasta työstä maksetaan samassa paikassa sama palkka. Siirtymäsäännösten vuoksi näitä kiireellisesti tarvittavia uudistuksia ja toimia vain viivytetään, oikeiston populisteille jopa annetaan materiaalia puheisiin ja ennen kaikkea Euroopan yhdentymistä heikennetään. Tämän vuoksi vetoan saksalaisena sen puolesta, ettei siirtymäsäännöksiä jatketa vaan että myös Saksassa markkinat avataan ja oloista tehdään asianmukaiset.

  John Whittaker, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, EU:n perusheikkoutena on, että jäsenvaltiot pitävät puoliaan, kun ne katsovat kansallisten etujen olevan kyseessä. Näin politiikassa toimitaan välittämättä solidaarisuutta koskevista lupauksista ja perustamissopimuksen velvoitteista.

Tässä tapauksessa valitetaan siitä, ettei kolmansista maista tulevia työntekijöitä kohdella tasavertaisesti kaikkialla Euroopan unionissa. Meillä ei kuitenkaan ole myöskään vapaita markkinoita palvelujen alalla, eikä Euroopan unionin lainsäädäntöä sovelleta läheskään yhtenäisesti. Räikein esimerkki sääntöjen rikkomisesta on ehkä vakaussopimus. Ilman julkisen talouden kurinalaisuutta euro ei voi kauan säilyttää asemaansa valuuttana.

Aina jäsenvaltioiden rikkoessa sääntöjä kehotamme komissiota tekemään jotakin. Komissio ei kuitenkaan voi tehdä paljoakaan, enkä ole vakuuttunut siitä, että komission varapuheenjohtajan Frattinin tiedotustoimista olisi apua. Jos komissio vaatii työntekijöiden tasavertaista kohtelua, jotkin valtiot yksinkertaisesti kieltäytyvät edelleen, ja jos ne taivutetaan myöntymään, ne löytävät helposti keinoja syödä sanansa.

  Adam Jerzy Bielan, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, tilanne, josta meidän on täytynyt selviytyä tämän vuoden tammikuun 1. päivästä lähtien, on paradoksinen. Toisaalta niin sanotun 15 vanhan jäsenvaltion on varmistettava, että pitkään oleskelleita kansalaisia kohdellaan työmarkkinoille pääsyn osalta samalla tavoin kuin maiden omia kansalaisia. Toisaalta monet näistä maista käyttävät hyväkseen liittymissopimuksen määräyksiä ja rajoittavat edelleen 10 uuden jäsenvaltion työntekijöiden vapaata liikkuvuutta. Tällainen asiaintila on vastoin edellä mainitun liittymissopimuksen määräyksiä, joiden mukaan työmarkkinoille pääsyssä Euroopan unionin kansalaiset on asetettava etusijalle kolmansien maiden kansalaisiin nähden. Ongelma olisi voitu ratkaista poistamalla siirtymäajat, jotka koskevat uusien jäsenvaltioiden kansalaisten työskentelyä vanhojen jäsenvaltioiden työmarkkinoilla. Valitettavasti vain kolme jäsenvaltiota eli Irlanti, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta avasivat työmarkkinansa 1. toukokuuta 2004 alkaen. Kaksi muuta jäsenvaltiota, Espanja ja Portugali, ovat ilmoittaneet tekevänsä näin 1. toukokuuta tänä vuonna. Ikävä kyllä useimmissa muissa jäsenvaltioissa pelko ennakoidusta halvan ulkomaalaisen työvoiman tulosta ja sen aiheuttamista työpaikkojen menetyksistä on vienyt voiton. Jäsen Schroedter totesi, että näin on käynyt Saksassa. Tällainen pelko on täysin perusteeton. Euroopan komission tilastot osoittavat, että työssä käyvien uusien jäsenvaltioiden kansalaisten määrä on pysynyt useimmissa maissa melko vakaana ennen laajentumista ja sen jälkeen. Muualla kuin Itävallassa 10 uudesta jäsenvaltiosta tulevien työntekijöiden osuus aktiiviväestöstä ei ole ylittänyt yhtä prosenttia. Uusista jäsenvaltioista tulleet työntekijät eivät ole missään Euroopan unionin jäsenvaltiossa vieneet paikallisten työntekijöiden työpaikkoja. Tulokkaat ovat saaneet aivan uuden työpaikan tai aikaisemmin avoimena olleen työpaikan.

Arvoisa puhemies, meidän on ymmärrettävä, että Yhdysvaltojen talous voittaa vastaisuudessakin meidän taloutemme kilpailukyvyssä, jollemme paranna Euroopan unionin työvoiman liikkuvuutta. EU:n työttömyysaste on tällä hetkellä yli 8 prosenttia, mutta silti tietyillä alueilla on pulaa työntekijöistä. Samaan aikaan kaikki EU:n kansalaiset eivät voi liikkua vapaasti etsiäkseen työtä. Valitettavasti on hyvin todennäköistä, että yli puolet Euroopan unionin työmarkkinoista on suljettu uusien jäsenvaltioiden kansalaisilta vielä viiden vuoden ajan. Tämän vuoksi Euroopan komission on ryhdyttävä toimiin Euroopan unionin lainsäädännössä olevien ristiriitaisuuksien poistamiseksi ja työntekijöiden vapaan liikkuvuuden laajentamiseksi.

  Jacek Protasiewicz (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, muistan, miten lähes kaksi vuotta sitten muutama päivä Euroopan unionin historiallisen laajentumisen jälkeen käytin täällä parlamentissa puheenvuoron ja pyysin niin sanottujen vanhojen jäsenvaltioiden hallituksia olemaan rohkeita ja luopumaan siirtymäajoista. Pyysin vanhoja jäsenvaltioita avaamaan työmarkkinansa uusien jäsenvaltioiden kansalaisille. Ikävä kyllä vain kolme jäsenvaltioista oli niin rohkeita, että ne avasivat tuolloin työmarkkinansa. Tarkoitan Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Irlantia ja Ruotsia. Muut 12 jäsenvaltiota antoivat periksi peloille tai ehkä jopa yleisen mielipiteen ja kansalaisten painostukselle ja linnoittautuivat etenkin Keski- ja Itä-Euroopasta sekä muista uusista jäsenvaltioista tulevia työntekijöitä vastaan. Mitä päätelmiä voidaan tehdä näiden kahden vuoden jälkeen? Eniten ovat selvästikin hyötyneet ne samat kolme maata, jotka uskalsivat avata työmarkkinansa.

Noin kuukausi sitten, käsittääkseni helmikuussa, julkaistusta Euroopan komission tiedonannosta käy hyvin ilmi, ettei työttömyys ole lisääntynyt maissa, jotka päättivät avata työmarkkinansa. Myöskään sosiaaliset ongelmat eivät ole lisääntyneet. On tapahtunut aivan päinvastaista. Talous on vahvistunut ja verotulot ovat kasvaneet. Tällaisia etuja on siis perustamissopimuksen yhden perusperiaatteen konkreettisella täytäntöönpanolla. Tätä periaatetta voidaan pitää jopa kaikkein tärkeimpänä periaatteena. Se on osa sitä perustaa, jolle Euroopan unioni on rakennettu, ja se olisikin pyrittävä panemaan täytäntöön kaikissa Euroopan unionin 25 nykyisessä jäsenvaltiossa.

Ensimmäisen siirtymäajan päättymisen kynnyksellä olen iloinen siitä, että muutamat muut valtiot harkitsevat työmarkkinoidensa avaamista. On kuitenkin huomautettava, että nykyisessä tilanteessa ne muodostavat edelleen vähemmistön 15 vanhasta jäsenvaltiosta. Tämä on vakava ongelma, joten haluan esittää seuraavan vetoomuksen. Kun lähitulevaisuudessa käytämme puheenvuoromme parlamentin päätöslauselmaa koskevassa keskustelussa, meidän on esitettävä jäsenvaltioiden hallituksille selkeä kehotus, että ne eivät pelkästään harkitse työmarkkinoidensa avaamista vaan todella toimivat ja avaavat ne kokonaan, jotta työntekijöiden vapaa liikkuvuus toteutuu.

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE). – (HU) Arvoisa puhemies, haluan esittää kiitokset kollegalleni István Szent-Iványille siitä, että tämä aihe otettiin jälleen kerran esityslistalle. Se on tärkeää paitsi jäsenvaltioille myös koko Euroopan unionille. Haluan kiittää komission jäsentä Vladimir Spidlaa, joka on laatinut erinomaisen yhteenvetokertomuksen, jossa annetaan tarkka ja luotettava kuva työmarkkinoiden viimeaikaisesta kehityksestä.

Unkarin ja muiden uusien jäsenvaltioiden tavoitteena on, että kaikki työntekijöiden vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa tällä hetkellä rajoittavat lainsäädännölliset ja hallinnolliset esteet poistetaan. Haluamme olla Euroopan unionin tasavertaisia kansalaisia. Työmarkkinoiden avaaminen ja työntekijöiden vapaan liikkuvuuden varmistaminen eivät ole lahja tai palvelus vaan järkevä päätös, joka vielä yhdeksän vanhan jäsenvaltion on tehtävä ja josta olisi hyötyä kaikille Euroopan unionin kansalaisille.

Tässä on kyse Euroopan unionin kilpailukyvystä. Toivon, että kyseiset yhdeksän vanhaa jäsenvaltiota ymmärtävät tämän ja että ne tekevät huhtikuussa 2006 eli kaksivuotisen siirtymäajan lopussa myönteisen päätöksen ja liittyvät Suomen, Espanjan ja Portugalin seuraan, jotka avaavat nyt markkinansa.

On syytä kiittää Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Irlannin tasavaltaa ja Ruotsia, jotka avasivat markkinansa ensimmäisinä. Tämä on tuonut merkittävää etua näille maille. Irlannin tasavallassa työttömyysaste on laskenut kahden viime vuoden aikana. Tämä on johtunut osittain uusista jäsenvaltioista tulleiden työntekijöiden myönteisistä vaikutuksista. Yhdistyneessä kuningaskunnassa maahan tulleet työntekijät ovat edistäneet talouskasvua ja parantaneet kilpailukykyä. Näin ollen maahanmuuttajien vyöryyn ja sosiaaliseen polkumyyntiin liittyvät syytökset ja pelot ovat yksinkertaisesti perusteettomia.

Paljon kiitoksia myös Suomelle, Espanjalle ja Portugalille, jotka ovat ilmoittaneet avaavansa työmarkkinansa.

On erittäin tekopyhää, että ne yhdeksän vanhaa jäsenvaltiota, jotka eivät poista rajoituksiaan, sallivat Euroopan unionin ulkopuolisten maiden työvoiman pääsyn markkinoilleen mutta eivät päästä sinne uusien jäsenvaltioiden työntekijöitä. Näinkin myöhäisenä ajankohtana minun on vielä kiisteltävä komission jäsenen Frattinin kanssa. Se, mitä hän sanoi, on totta vain niiden maiden osalta, jotka ovat avanneet työmarkkinansa. Kyseisissä maissa uusista jäsenvaltioista tulevat työntekijät on todellakin mahdollista asettaa etusijalle kolmansista maista tuleviin työntekijöihin nähden. Tämä kysymys ei edes nouse esiin maissa, jotka eivät ole avanneet työmarkkinoitaan. Tämän vuoksi työmarkkinoiden avaamisessa on kyse periaatteesta, kilpailukyvystä ja syrjinnän poistamisesta sekä 15 vanhan ja 10 uuden jäsenvaltion välisestä tasavertaisuudesta.

  Šarūnas Birutis (ALDE). – (LT) Mitä voin enää lisätä niihin kommentteihin, jotka ennen minua puhuneet kollegat ovat jo esittäneet? Henkilöiden vapaa liikkuvuus on yksi niistä perusvapauksista, jotka taataan mutta toistaiseksi ainoastaan julistetaan Euroopan yhteisön lainsäädännössä. Uudet jäsenvaltiot odottavat Euroopan unionin vanhan kaartin avaavan työmarkkinansa tulokkaille mahdollisimman nopeasti ja ovat sitä mieltä, että tästä on pelkästään hyötyä vanhoille jäsenille. Jokaisella vanhalla jäsenvaltiolla on kuitenkin täysivaltaiset oikeudet päättää, tekeekö se näin, ennen kuin markkinoiden avaamisesta tulee pakollista. Euroopan komission tilastojen mukaan uusista jäsenvaltioista tulevan työvoiman tulva ei ollut niin suuri kuin oli pelätty. Yhdistynyt kuningaskunta, Irlanti ja Ruotsi, jotka ovat ottaneet vastaan työntekijöitä uusista jäsenvaltioista, ovat pelkästään hyötyneet tästä. On syytä onnitella useita valtioita päätöksestä avata työmarkkinansa Euroopan unionin uusille jäsenvaltioille toukokuusta alkaen. Työvoiman vapaa liikkuvuus, palvelumarkkinoiden vapauttaminen ja muut toimenpiteet edistäisivät Euroopan unionin kilpailukykyä ja lisäisivät myös kansalaisten uskoa Euroopan unionin jäsenyyteen. Monimutkaisen tilanteen epäselvyys vähentää luottamusta Euroopan unioniin. Euroopan unionin jäsenten on mielestäni ryhdyttävä toimiin, joilla poistetaan heti liettualaisten ja muiden uusien jäsenvaltioiden kansalaisten laillista työntekoa koskevat syrjivät rajoitukset. Näin kansalaiset voisivat todella hyötyä oikeuksistaan ja saisivat mahdollisuuden maksaa veronsa laillisesti. On aika murtaa vanhan ajattelutavan mukaiset stereotypiat ja ymmärtää, että vapaus ja terve kilpailu edistävät Euroopan unionin kehitystä.

  Konrad Szymański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, paljas ja epämiellyttävä totuus on, että vanhat jäsenvaltiot avasivat markkinansa todella mielellään, kun siitä oli niille kilpailuetua eli kun kyse oli pääoman vapaasta liikkuvuudesta. Haluan huomauttaa, että kun kilpailuetu oli uusilla jäsenvaltioilla, markkinat pysyivät suljettuina. Yhtenä esimerkkinä tästä ovat palvelumarkkinat ja toisena voidaan pitää työmarkkinoita.

Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemaa koskevan direktiivin täytäntöönpanon jälkeen tammikuun 23. päivästä lähtien kolmansien maiden kansalaiset voivat olla työmarkkinoille pääsyn kannalta itse asiassa paremmassa asemassa kuin äskettäin Euroopan unioniin liittyneiden maiden kansalaiset. Arvoisa komission jäsen, vastauksenne on mielestäni mielenkiintoinen, mutta se ei saanut minua vakuuttuneeksi. Mielestäni parlamentin olisi kuultava enemmän tästä asiasta. Kaikki tämä on selvästi ristiriidassa liittymissopimusten määräysten kanssa. On syytä korostaa parlamentille vielä kerran, ettei työttömyys ole lisääntynyt eikä muita sosiaalisia ongelmia, kuten tukien väärinkäyttöä, ole havaittu missään työmarkkinansa avanneessa maassa. Päinvastoin uusista jäsenvaltioista tullut halvempi työvoima on elvyttänyt taloutta. Nyt kun on kulunut kaksi vuotta, voidaan todeta ehdottoman varmasti, ettei rajoituksille ole taloudellisia perusteita.

Komission suunnitelmien mukaan tämä vuosi on Euroopan työntekijöiden liikkuvuuden teemavuosi. On syytä korostaa, että työntekijöiden huono liikkuvuus on yhteydessä useimpien jäsenvaltioiden suljettuihin työmarkkinoihin. Jos jäsenvaltiot pitävät edelleen kiinni epäoikeudenmukaisista suljetuista työmarkkinoista, vuodesta 2006 voi tulla pikemminkin eurooppalaisen tekopyhyyden teemavuosi kuin Euroopan työntekijöiden liikkuvuuden teemavuosi.

  Othmar Karas (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, olen iloinen tästä keskustelusta, koska en kuulu niihin, jotka haluavat ratkaista tämän kysymyksen luomalla voittajia ja häviäjiä, asettamalla vanhat jäsenvaltiot uusia vastaan. Elämme yhteisössä.

Meidän on erittäin tärkeää todeta selvästi, että sovitut neljä vapautta kuuluvat Euroopan unionin perusoikeuksiin. Yksi EU:n periaatteista on syrjimättömyys. Sovitut neljä vapautta ovat sisämarkkinoiden ydin. Niiden täytäntöönpano tekee sisämarkkinoista kotimarkkinat. Nämä EU:n periaatteet, poliittiset tavoitteet, ovat selkeitä, ja ne yhdistävät meitä. Ne on pantava täytäntöön mahdollisimman nopeasti. Niitä ei ole vielä pantu täytäntöön, koska toimillamme on erilaiset perusedellytykset. Meillä on eroja sosiaali-, vero- ja työlainsäädännössä sekä palkoissa. Meillä on 19 miljoonaa työtöntä ja erilaiset kasvuluvut, jotka taivaan kiitos ovat suurempia uusissa kuin vanhoissa jäsenvaltioissa. Tämä on saanut kansalaiset pelkäämään ja huolestumaan. Etenkin kotimaassani, jolla on pisin ulkoraja uusien jäsenvaltioiden kanssa, työvoimassa on yhä enemmän näiden uusien jäsenvaltioiden kansalaisia.

Meidän on kuitenkin tarkasteltava perussopimuksia ja yhteisön lainsäädäntöä sekä etsittävä keinoja, joiden avulla kansalaisten huolet ja pelot voidaan ottaa huomioon. Emme halua estää kehitystä vaan pyrimme hyväksyttävään siirtymäprosessiin. Siirtymäajat eivät ole päämäärämme, vaan tavoitteenamme on toteuttaa sovitut neljä vapautta, poistaa kansalaisten pelot ja etsiä yhdessä yhteisiä ratkaisuja. Syyttelyn sijaan meidän on tultava toisiamme vastaan puolitiehen.

  Harald Ettl (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, vaikka jo kielelliset eromme toisinaan vaikeuttavat keskinäistä ymmärtämistä, on järkevää, että nimenomaan Euroopan parlamentin toimivaltaiset valiokunnat käsittelevät komission kertomuksia, arvioivat niitä ja keskustelevat niistä. Tarkoitus on, että työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta käsittelee tätä asiaa. Tämä keskustelu ja tätä asiaa koskeva kysymys menevät kuitenkin valiokunnan neuvottelujen edelle. Pidän tätä todella turhana. Kysymykseen voi olla syynsä, mutta pidän tätä keskustelua turhana.

Aloitan toteamalla, että komission tiedonanto, jonka tarkoituksena on auttaa poistamaan työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskeva siirtymäaika, on mielestäni sisällöltään vielä puutteellinen eikä se ole meille esitetyssä muodossa vielä taloudellisesti aukoton. Tämänpäiväisen kysymyksen esittäjät, jotka puhuvat 10 uuden jäsenvaltion kansalaisten huonommasta kohtelusta kolmansien maiden kansalaisiin nähden, eivät myöskään ole todella tarkastelleet asioita oikeasta näkökulmasta. Itse asiassa Saksassa uusista jäsenvaltioista peräisin olevat henkilöt käyvät 3 prosenttia todennäköisemmin työssä kuin kolmansien maiden kansalaiset. Itävallassa tämä ero on jopa 6 prosenttia. Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa ero on vielä suurempi uusien jäsenvaltioiden hyväksi. Tiedoilla, jotka koskevat vain yhtä liittymisen jälkeistä vuotta, ei voida kuitenkaan luotettavasti ennustaa sellaisia työmarkkinoilla tapahtuvia keskipitkän tai pitkän aikavälin muutoksia kuin komissio on esittänyt.

Tiedonannon päätelmä, jonka mukaan työmarkkinoiden avautuminen vaikuttaa myönteisesti talouskasvuun ja työllisyyteen, on arviointiajan vuoksi yksinkertaisesti virheellinen. Vuonna 2005 talouskasvu hidastui selvästi 25 jäsenvaltion EU:ssa vuoteen 2004 verrattuna. Erityisesti näin tapahtui Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jossa kasvu hidastui 1,4 prosenttia ja jossa maahanmuutto oli kymmenkertaista hallituksen ennusteisiin verrattuna. Työttömyys ei juurikaan vähentynyt, toisin kuin edeltävinä vuosina. Pyydän tämän vuoksi komissiota teettämään mahdollisimman nopeasti tutkimuksen, jossa tarkastellaan puolueettomasti työntekijöiden muuttoliikettä ja kaikkia sen vaikutuksia.

Tämä on hyödyllistä paitsi komission työn kannalta myös jatkuvan järkevän vuoropuhelun kannalta. Haluan vielä todeta, että siirtymäaikojen nopea poistaminen, jota minäkin toivon, edellyttää sopivassa yhteydessä toteutettavia hyviä liitännäistoimenpiteitä, kuten työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin uudistamista. Tämä olisi kaikkien edun mukaista, koska se vähentäisi toisen osapuolen pelkoja ja huolia sekä parantaisi molempien osapuolten valmiuksia vuoropuheluun. Tällaista keskustelua, jota käymme tänään, pidän kuitenkin yksinkertaisesti virheellisenä.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Laajentumisen viimeisimmän vaiheen alkamisesta on kulunut kaksi vuotta, ja seitsemän vuoden siirtymäajan ensimmäinen jakso on päättymässä. Vanhojen jäsenvaltioiden on päätettävä siirtymäajan jatkamisesta tai poistamisesta. Yhdistynyt kuningaskunta, Irlanti ja Ruotsi avasivat markkinansa heti ja hyötyivät siitä. Samalla ne kannustivat uusia jäsenvaltioita tarkastelemaan omaa työvoimaansa hieman eri valossa ja arvioimaan sitä entistä paremmin. EU:n 15 vanhan jäsenvaltion työmarkkinat eivät ole täyttyneet ääriään myöten uusista jäsenvaltioista tulevalla työvoimalla. Markkinoiden avaaminen on edistänyt aikaisemmin laittomien työpaikkojen laillistamista. Minkäänlaiset siirtymäajat eivät estä sellaisia henkilöitä lähtemästä maasta, jotka haluavat lähteä. Henkilöiden vapaa liikkuvuus on Euroopan yhteisön perusarvoja. Tammikuun 26. päivänä tuli voimaan neuvoston direktiivi, jolla annetaan EU:ssa viisi vuotta oleskelleille kolmansien maiden kansalaisille oikeudet liikkua vapaasti EU:ssa sekä tulla opiskelemaan, työskentelemään tai vain asumaan mihin tahansa EU:n jäsenvaltioon. Miksi neuvosto hyväksyi direktiivin, jolla syrjitään uusia jäsenvaltioita? Miksi oikeudenmukaisuuden palauttamista vastustetaan niin valtavasti? On hyvä, että Suomi, Espanja ja Portugali suunnittelevat luopuvansa siirtymäajasta. Itävalta ja Saksa panivat alulle siirtymäaikojen käyttöönoton. Kahden viime vuoden tulokset ovat osoittaneet, etteivät uudet jäsenvaltiot muodosta uhkaa. Kehotan Itävaltaa ja muita jäljellä olevia valtioita luopumaan syrjivistä siirtymäajoista ja tästä syrjivästä suhtautumisestaan uusiin jäsenvaltioihin.

  Toomas Hendrik Ilves (PSE). – (ET) Haluan esittää laajemman kysymyksen. Miksi uusista jäsenvaltioista tuntuu siltä, että niiden ja vanhojen jäsenvaltioiden välinen erimielisyys kasvaa?

Aloitan puhumalla palveludirektiivistä. Pelättiin, että uudet jäsenvaltiot alkaisivat tarjota parempilaatuisia palveluja kuin vanhoissa jäsenvaltioissa tarjotaan. Tämän vuoksi estettiin Euroopan unionin yhden perusoikeuden täytäntöönpano. Tämä oikeus on ollut olemassa 50 vuotta vain paperilla. Puhuttiin loukkaavasti palvelujen liikkuvuuden aiheuttamasta "sosiaalisesta polkumyynnistä", ja vanhojen jäsenvaltioiden kansalaisia peloteltiin myyttisellä "puolalaisella putkimiehellä". Tällaiset puheet nöyryyttivät uusia jäsenvaltioita ja antoivat niiden kansalaisille sellaisen käsityksen, etteivät he ole ihmisiä. Kyse ei kuitenkaan ollut vasemmiston ja oikeiston välisestä konfliktista, joten vanhat jäsenvaltiot päätyivät nopeasti kompromissiin keskenään. Toiset puolustivat suuryhtiöitään, kun taas toiset puolustivat ammattiliittojaan. Itä-Euroopassa markkinat avattiin kuitenkin jo kauan ennen Euroopan unioniin liittymistä, ja sen johdosta vanhojen jäsenvaltioiden suuryhtiöt ovat jo vuosikausia vain yksinkertaisesti ostaneet yrityksiä Itä-Euroopasta ilman palveludirektiivin rajoitteita. Nämä suuryhtiöt tulivat markkinoillemme ja ostivat ne, mutta kun meidän vuoromme tuli, ovi suljettiin. Tästä kärsivät nimenomaan uusien jäsenvaltioiden pienyritykset ja kansalaiset sekä vanhojen jäsenvaltioiden kuluttajat.

Toiseksi totean, että työvoiman vapaan liikkuvuuden rajoittaminen tekee Euroopan unionin uusista kansalaisista toisen luokan kansalaisia. Kansalaisuudesta riippuen toisilla EU:n kansalaisilla on oikeus liikkua vapaasti, kun taas toisilla ei ole. EU:ssa esiintyvä uusprotektionismi rajoittaa uusien jäsenvaltioiden kansalaisten kansalaisoikeuksia, ja siinä käytetään usein muukalaisvastaisia ilmauksia, kuten totesimme palveludirektiivistä keskusteltaessa. Vaikka työmarkkinat ovat suljettuja, vanhat jäsenvaltiot ovat jo vuosikausia mielihyvin valinneet markkinoilleen työntekijöitä, joista niillä on pulaa, kuten lääkäreitä, sairaanhoitajia ja tietotekniikan asiantuntijoita. Näiden maiden ei tulisi mieleenkään loukata näitä työntekijöitä lyömällä heihin polkumyynnin leima, koska heidän palkkaamistaan rahoitetaan usein jopa valtion tukien avulla.

Kolmanneksi totean, että nyt on pantu täytäntöön direktiivi, jonka nojalla EU:n jäsenvaltiossa viisi vuotta asuneilla kolmansien maiden kansalaisilla on oikeus vapaaseen liikkuvuuteen, vaikka tätä oikeutta ei ole EU:n uusien jäsenvaltioiden kansalaisilla. Mitä tästä voidaan päätellä? Uusien jäsenvaltioiden kansalaiset eivät ole vain toisen vaan jopa kolmannen luokan kansalaisia.

Kysynkin siis, mihin toimiin EU aikoo ryhtyä sen varmistamiseksi, ettei tämä sietämätön protektionismi ja ilmeinen syrjintä hajota äskettäin jälleen yhdistynyttä Eurooppaa.

  Vladimír Maňka (PSE). – (SK) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, luin kiinnostuneena 8. helmikuuta julkaistun komission kertomuksen, jossa osoitettiin selvästi, että työntekijöiden vapaalla liikkuvuudella on ollut myönteisiä vaikutuksia Euroopan unionissa. Siirtotyöläiset ovat auttanet poistamaan työmarkkinoiden puutteita lisäämällä ammattitaitoisen työvoiman määrää EU:ssa, vähentämällä laittoman työnteon mahdollisuuksia ja parantamalla kaiken kaikkiaan tehokkuutta EU:ssa.

Kuukausi sitten keskustelimme palvelumarkkinoiden avaamista Euroopan unionissa koskevasta mietinnöstä ja hyväksyimme sen ensimmäisessä käsittelyssä. Mainitsen palveludirektiivin, koska saattaa tulla aika, jolloin se liittyy läheisesti työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen. Kriittinen hetki voi olla käsillä, jos palveludirektiivi tulee voimaan, mutta jokin maa päättää edelleen estää työntekijöiden vapaan liikkuvuuden. Tämä rajoittaisi työntekijöitä, jotka haluavat vaihtaa työnantajaa, vaikka tällaisista vaihdoista olisi hyötyä paitsi heille itselleen myös vastaanottajamaalle. Maa voi poistaa tämän vaaran poistamalla siirtymäajan.

Hyvät parlamentin jäsenet, työntekijöiden vapaa liikkuvuus sinänsä ei tietenkään ole ratkaisu tietyn valtion yhteiskuntamallin ylläpitämiseksi. Tehottomia malleja ei voida säilyttää julkisen talouden alijäämien huonontuessa globalisaation, teknisten muutosten ja ikääntyvän väestön vuoksi. Työntekijöiden vapaa liikkuvuus ei kuitenkaan selvästikään ole eikä voi olla syynä näihin ongelmiin. Euroopan unionin lainsäädännöllä ei voida sanella sitä, olisiko jäsenvaltioiden poistettava siirtymäajat vai ei. Näiden valtioiden olisi kuitenkin pyrittävä kaikin tavoin käsittelemään taloudellisten ongelmiensa todellisia syitä. Tällöin ne pitäisivät työntekijöiden vapaata liikkuvuutta etuna eivätkä uhkana.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Jules Maaten (ALDE). – (NL) VVD-puoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet kannattavat sitä, että "vanhat" jäsenvaltiot poistavat uusien jäsenvaltioiden työntekijöitä koskevat rajoitukset. Kaikki Euroopan unionin valtiot hyötyvät taloudellisesti rajojensa avaamisesta. Esimerkiksi Alankomaissa meillä on pulaa työvoimasta metalli-, puutarha-, maatalous- ja terveydenhuoltoaloilla. Avointen rajojen politiikka on osoittautunut menestykseksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Irlannissa ja Ruotsissa. Jos avaamme etuoven, meillä on ainakin sananvaltaa siinä, ketä päästämme sisään, sen sijaan että yritämme kuumeisesti pitää laittomat tulijat poissa takaoveltamme. Tämä on osoittautunut mahdottomaksi, sillä huomaamme joka vuosi, että laittomat työntekijät tekevät etenkin kausityötä.