Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 14. maaliskuuta 2006 - Strasbourg

6. Rakenneuudistukset ja työllisyys (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Jean Louis Cottignyn työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö rakenneuudistuksista ja työllisyydestä (2005/2188(INI)) (A6-0031/2006).

  Jean Louis Cottigny (PSE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, ensinnäkin haluan kiittää luottamuksesta saatuani tämän mietinnön valmisteltavakseni.

Yksi menetelmä, jota käytin mietinnön laatimisessa, oli kuunteleminen. Tapasin kaikkien työmarkkinaosapuolten, työntekijöiden ja työnantajien edustajia, kävin tapaamassa talous- ja sosiaalikomiteaa ja alueiden komiteaa sekä keskustelin komissaari Špidlan ja komission kumppaneiden kanssa.

Kävimme myös pitkiä keskusteluja varjoesittelijöiden kanssa, ja haluankin tässä yhteydessä kiittää Roselyne Bachelot-Narquinia, Mary Lou McDonaldia, Elisabeth Schroedteria ja Jean Marie Beaupuyta kompromissihalukkuudesta ja hyvästä työstä.

Kun puhumme rakenneuudistuksista, tuntuu aina kuin ihmiset olisivat jotenkin hämmästyneitä ja että kyseessä olisi uusi ilmiö. Todellisuudessa se on vanha kuin taivas ja täysin väistämätön. Yhteiskunta muuttuu, edistyy, nykyaikaistuu. On täysin normaalia, että taloudellinen toiminta noudattaa samaa kehityskäyrää.

Ihmisten aikaansaama tekninen kehitys on vuosisatojen kuluessa johtanut erilaisiin rakenneuudistuksiin. Annan esimerkin, joka ei varmastikaan loukkaa ketään paikallaolijaa: siirtyessään metsästyksestä ja keräilytaloudesta maatalouteen esi-isämme läpikävivät melkoisia rakenneuudistuksia. On kuitenkin totta, että kehityksen kiihtyminen ja nykypäivän globaalit markkinat ovat muuttaneet näiden ilmiöiden luonnetta.

Jokainen tekemämme uusi päätös saattaa johtaa rakenneuudistuksiin. Tästä syystä saanen onnitella komissiota siitä, että se on tiedonannossaan tunnustanut sen, että koska EU on joskus syypää rakenneuudistuksiin, kuten tekstiilialalla, sen täytyy myös kantaa osansa vastuusta tukemalla alaa parhaansa mukaan.

Kuten olette ehkä huomanneet, olen mietinnössäni pyrkinyt kauttaaltaan korostamaan sitä, että rakenneuudistukset ovat välttämättömiä, koska näkemykseni mukaan niillä varmistetaan, että yrityksemme säilyttävät kilpailukykynsä, ja turvataan näin työpaikat. Tarkastellessamme tätä kysymystä emme kuitenkaan voi sivuuttaa väärin perustein tehtyjä rakenneuudistuksia, joiden taustalla on nähtävissä välittömien voittojen tavoittelu. On täysin oikeutettua tuomita tällainen toiminta moraalittomana, sillä onhan täysin sietämätöntä, että nykypäivän Euroopan unionissa perheenisä saattaa maanantaiaamuna töihin mennessään löytää tehtaan portit lukittuna, kun viikonlopun aikana koko toiminta on päätetty lopettaa.

Unionin toimielinten ja työmarkkinaosapuolten tehtävänä on puuttua tilanteeseen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta rakenneuudistukset voidaan suunnitella paremmin ja jotta niiden aiheuttamaa iskua voidaan pehmentää eli pienentää sosiaalisia kustannuksia. Näin siksi, että olivatpa rakenneuudistukset perusteltuja tai eivät, ne jättävät ihmiset usein tyhjän päälle.

Rakenneuudistukset eivät ole mitään tiettyä jäsenvaltiota erityisesti koetteleva ilmiö. Meidän ei pidä langeta kiusaukseen ruveta syyttelemään toisiamme aina keskustellessamme työllisyydestä tässä istuntosalissa. Ei ole olemassa mitään kahtiajakoa, jossa toisella puolella olisivat vanhat jäsenvaltiot ja toisella uudet. Ei, on vain 450 miljoonaa eurooppalaista Tallinnasta Lissaboniin, ja heistä kuka tahansa voi äkkiä huomata olevansa tällaisessa tilanteessa.

Olen mietinnössäni pyrkinyt määrittelemään kolme toimintalinjaa. Ensimmäisessä pyritään tukemaan niin kutsutun yhteiskuntavastuunsa tuntevia yrityksiä vahvistamalla ilmiön analysointiin tarvittavia välineitä, jotta rakenneuudistukset voidaan välttää ennalta, lisäämällä tukea pk-yrityksille, tukemalla ammatillista täydennyskoulutusta, joka on työntekijöiden oikeus ja yrityksille kiistaton voimavara, sekä uudistamalla valtiontukia kasvun tukemiseksi. Lisäksi erityistoimenpiteenä perustetaan globalisaation vaikutuksiin sopeutumisen avustamiseksi niin kutsuttu globalisaatiorahasto.

Toisena toimintalinjana on rangaista "roistoyrityksiä", jos sellaista nimitystä saa käyttää. Ne edustavat varmasti erittäin pientä vähemmistöä, mutta juuri niistä puhutaan eniten. Tämä toimintalinja käsittää EU:n varojen käytön paremman valvonnan, jotta estettäisiin toimipaikkojen siirrot tukien toivossa. Lisäksi siihen kuuluu joidenkin kyseenalaisin motiivein tehtyjen rakenneuudistusten vastustaminen sekä yhteisön säännöstön noudattaminen ja täytäntöönpano.

Kolmannessa toimintalinjassa tuetaan niitä, joita rakenneuudistukset ensisijaisesti koskettavat, eli työntekijöitä muun muassa perustamalla vakituisia uudelleenkoulutusyksikköjä, joiden tehtävänä on auttaa ihmisiä löytämään uudelleen paikkansa mahdollisimman pian työpaikan menettämisen jälkeen. Samaan toimintalinjaan kuuluu myös työmarkkinaosapuolten roolin vahvistaminen. Ne ovat merkittävin voimavaramme näiden ilmiöiden käsittelyssä, ja siksi pyytäisinkin teitä kaikkia harkitsemaan vielä kerran eurooppalaisista yritysneuvostoista annetun direktiivin uudistamista. Työntekijöitä myös rohkaistaan ryhtymään yrityksensä osakkaiksi sekä perustetaan yhteisiä eurooppalaisia palvelupisteitä, jotta kaikilla EU:n kansalaisilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet saada apua ongelmiinsa.

Puheenvuoroni lopuksi totean, että voimme työmarkkinaosapuolten rinnalla, yli puoluerajojen, tukea rakenneuudistusten toteuttamista niin, että voitamme taistelun työpaikoista. Tämä on tärkeää muistaa aikana, jolloin yrityksen hallintoneuvoston toisella puolella maapalloa tekemä päätös voi hetkessä tuhota täydellisesti vuosikymmenten työn täällä meidän maaperällämme. Samalla saamme mahdollisuuden olla mukana kansalaisten elämässä, sillä siitähän tässä on kysymys kaikkien teknisten koukeroiden takana: miehistä ja naisista, jotka haluavat vain olla onnellisia. Samassa rauhan hengessä, jossa Euroopan yhteisö aikoinaan perustettiin, meidän on nyt osaltamme rakennettava Euroopan unionia, jossa vallitsee yhteiskuntarauha.

Puhetta johti
varapuhemies TRAKATELLIS

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, rakenneuudistukset ovat välttämättömiä, sillä ne mahdollistavat talouden kehittymisen, jolloin yritykset luopuvat heikommin kannattavista toiminnoistaan ja vahvistuvat avainaloilla. Usein käy kuitenkin niin, etteivät uudet työtehtävät ole samoja kuin ne, joista on luovuttu. Eniten uusia työpaikkoja syntyy palveluihin ja eniten koulutusta vaativiin ammatteihin. Teollisuustyöpaikat ja vähemmän ammattitaitoa vaativat työpaikat katoavat. Tästä aiheutuu sosiaalisia kustannuksia, ja siksi on tärkeää pyrkiä ennakoimaan tulevia rakenneuudistuksia ja varmistamaan, että käytettävissä on tukitoimia. Tämä kaikki kuuluu niin julkisten viranomaisten, yritysten kuin työmarkkinaosapuoltenkin vastuulle. Rakenneuudistuksista 31. maaliskuuta 2005 annettu tiedonanto laadittiin juuri tätä silmällä pitäen. Komissio kiittää esittelijä Cottignya ja kaikkia jäseniä, jotka ovat olleet mukana laatimassa tätä mietintöä, joka käytännössä vahvistaa sen yleisen yksimielisyyden, jonka olemme saavuttaneet rakenneuudistuksiin liittyvissä kysymyksissä.

Komissio on tyytyväinen siihen, että parlamentti tukee huomattavan suuruisen EU:n rahoituksen myöntämistä rakenneuudistusten ennakointiin ja tukitoimien laatimiseen. Rakennerahastovaroja olisi hyödynnettävä entistä enemmän alueiden taloudellisen ja sosiaalisen muutoksen tukemisessa ja rakenneuudistuksista pahimmin kärsineiden työntekijöiden uudelleenkouluttamisessa niin, että heille turvattaisiin uusi ja parempi työpaikka. Tämän lisäksi komissio antoi äskettäin ehdotuksen eurooppalaisen globalisaatiorahaston perustamisesta, ja ehdotus onkin jo esitelty teille. Rahaston tarkoituksena on taata tulevaisuudessa riittävä solidaarisuus niiden kesken, jotka hyötyvät kaupan vapauttamisesta, ja niiden, jotka menettävät työpaikkansa globalisoitumisen seurauksena.

Komissio nostaa Cottignyn mietinnöstä esiin useita mielenkiintoisia kohtia, joita se aikoo viedä eteenpäin. Niihin kuuluu muun muassa ajatus yhteisestä eurooppalaisesta palvelupisteestä, josta voisi saada tietoa rakenneuudistuksiin liittyvistä asioista. Pidän sitä erityisen kiinnostavana ehdotuksena. Yhteisön varojen käytön seurannan parantamisen osalta komissio on ehdottanut kaudeksi 2007–2013, että yhteisön rahastot kiristäisivät yritysten uudelleensijoittautumista koskevia säännöksiään ja laajentaisivat vastuutaan investointien tuoton turvaamisessa. Komissio ehdottaa myös, että näitä säännöksiä rikkovat yritykset velvoitettaisiin palauttamaan saamansa tuki ja suljettaisiin vastaisuudessa tuen ulkopuolelle.

Jos haluamme omaksua myönteisen ja rakentavan lähestymistavan taloudelliseen ja sosiaaliseen muutokseen, julkisten viranomaisten mukaantulo on välttämätöntä niin unionin kuin kansallisella ja alueellisellakin tasolla. Samalla on kuitenkin syytä muistaa, että vastuu rakenneuudistuksista kuuluu ensisijaisesti niille, jotka niitä toteuttavat ja jotka joutuvat elämään niiden seurausten kanssa, eli yrityksille ja niiden työntekijöille. Juuri tästä syystä viime vuonna annetussa tiedonannossa nostettiin esiin myös eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet ja kehotettiin niitä jatkamaan yhdessä rakenneuudistuksiin liittyvien ennaltaehkäisevien ja mahdollisuuksia edistävien toimien laatimista ja toteuttamista. Komissio on myös vaatinut työmarkkinaosapuolia etsimään keinoja eurooppalaisten yritysneuvostojen roolin vahvistamiseksi. Seuraavien vuosien työohjelmassa, joka on äskettäin saanut eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten hyväksynnän, luvataan työn jatkuvan molempien näiden kysymysten parissa. Komissio kiirehtii myös työmarkkinaosapuolia saamaan aikaan tuloksia tällä alalla.

Hyvät parlamentin jäsenet, rakenneuudistusten ei tarvitse tarkoittaa sosiaalista taantumista eikä taloudellisia tappioita. Ne voivat myös merkitä taloudellista ja sosiaalista edistystä, kunhan ne on ennakoitu asianmukaisesti niin, että yritykset kykenevät hallinnoimaan ne tehokkaasti ja nopeasti ja että viranomaiset voivat auttaa asianmukaisin tukitoimin. Olen iloinen siitä, että tämä kanta on ilmaistu Euroopan parlamentin mietinnön johdannossa, ja meidän olisikin pidettävä se ohjenuoranamme tiellä kohti kasvua, sosiaalista koheesiota ja korkeampaa elintasoa.

  Roselyne Bachelot-Narquin, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, rakenneuudistuksissa yhdistyy kaksi maailmaa: talouden maailma, jossa rakenneuudistukset ovat tarpeellisia globalisaation ja kuluttajien odotusten mukanaan tuomien muutosten hallitsemiseksi, ja toisaalta sosiaalinen maailma, jossa ne usein aiheuttavat kärsimystä ja huolta työntekijöille. Rakenneuudistukset ovat saamassa kokonaan uudenlaiset mittasuhteet uusien talousmahtien esiinnousun myötä ja johtamassa uudenlaiseen työnjakoon, jossa Euroopan unionin on pakko kehittää palvelualaansa ja luopua samalla asemastaan maatalous- ja teollisuusmahtina. Me kieltäydymme hyväksymästä tällaisia tulevaisuudennäkymiä.

Näin ollen Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä kieltäytyy tuomitsemasta välttämättömiä rakenneuudistuksia, mutta katsoo, että Euroopan markkinoille olisi saatava aikaan sääntelykehys, joka pehmentäisi globalisaation aiheuttamia iskuja. Sisämarkkinat eivät ole rakenneuudistusten syy – ne ovat pikemminkin vastalääke.

Eurooppalaiseen toimintamalliin kuuluu kuitenkin myös ihmisläheisyys. Meidän on otettava huomioon se inhimillinen kärsimys, jota rakenneuudistukset aiheuttavat sen kohteeksi joutuville ihmisille ja alueille. Esiin nouseekin kysymys: kuinka voimme tukea sosiaalisesti vastuullista tapaa toteuttaa rakenneuudistuksia? Cottignyn mietinnössä tarkastellaan useita eri lähestymistapoja, joiden hahmottelemiseen ryhmämme on osallistunut.

Ensimmäisessä lähestymistavassa tarkistettaisiin eurooppalaisista yritysneuvostoista annettua direktiiviä ja lisättäisiin työmarkkinaosapuolten roolia sen jälkeen, kun niiden kanssa on ensin käyty yksityiskohtaisia neuvotteluja. Esittelijä on ehdottanut tähän liittyvää tarkistusta, jota kannatamme. Muita lähestymistapoja ovat muun muassa asiantuntijapalvelujen tarjoaminen ja hyvien käytäntöjen vaihto, joka on olennaista avoimessa koordinointimenetelmässä; ammatillinen koulutus, johon liittyen olemme tyytyväisiä siihen, että komission puheenjohtajan Barroson esittämästä tukirahastosta olisi tarkoitus tukea rakenneuudistusten kohteeksi joutuneiden työntekijöiden uudelleenkoulutusta eikä sitä ole tarkoitettu riskialttiisiin pelastusoperaatioihin; ja Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja Euroopan sosiaalirahaston (ESR) varojen suuntaaminen yhteisvastuupolitiikkaan sillä edellytyksellä, arvoisa komission jäsen, ettei rahoitusnäkymien viivästyminen vaaranna sitä. Lopuksi mainitsen tietenkin vielä tutkimuksen ja innovoinnin.

Puheenvuoroni päätteeksi haluan kiittää esittelijä Cottignya ennakkoluulottomuudesta, jonka ansiosta meidän on ollut mahdollista saada aikaan useita kompromisseja ja jonka vuoksi ryhmämme pitäisi voida – ellei mitään ihmeitä tapahdu – äänestää mietinnön puolesta.

  Jan Andersson, PSE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää esittelijää mietinnön avoimesta valmistelutavasta, jonka ansiosta hänen onnistui saavuttaa valiokunnan yksimielisyys. Hän onnistui siinä todellakin erinomaisesti.

Olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, ettei rakenneuudistuksissa ole sinänsä mitään uutta. Jos katson omaa kotikaupunkiani, siellä ei enää ole jäljellä niitä yrityksiä, jotka olivat suurimpia työnantajia silloin kun olin lapsi. Tilalle on syntynyt kokonaan uusia työpaikkoja. Yhteiskunta on muuttunut tämän prosessin tuloksena, ja työpaikat ovat nyt korkeatasoisempia kuin nuoruudessani. Sama kehitys jatkuu tulevaisuudessakin. Uutta on se, että nykypäivän globalisoituneessa maailmassa kaikki tapahtuu paljon nopeammin, minkä vuoksi tarvitsemme rakenneuudistuksia työkaluksi.

Rakenneuudistukset voidaan nähdä joko uhkana tai mahdollisuutena, mutta nyt kun olemme valinneet linjamme ja todenneet, ettemme aio ryhtyä kilpailemaan Intian ja Kiinan kanssa, joissa palkat ovat alhaiset ja työolot erilaiset kuin meillä, vaan että aiomme sen sijaan säilyttää korkean palkkatason ja hyvät sosiaaliset olot, tarvitsemme väistämättä rakenneuudistuksia Lissabonin prosessin toteuttamisen välineeksi. Kysymys onkin nyt siitä, kuinka nämä rakenneuudistukset pitäisi toteuttaa.

Ensiksikin tarvitaan pitkän aikavälin suunnittelua. Meidän on pystyttävä näkemään tiettyjä kehityssuuntia. Lisäksi meidän on toimittava ajoissa, sillä jos viivyttelemme toimissamme, saatamme viivytellä liian pitkään. Sitten ei ehkä ole enää muuta tehtävissä kuin sulkea tehdas. Muita vaihtoehtoja ei ole. Muutokseen tähtäävien toimiemme on tapahduttava ajoissa.

Toiseksi tarvitaan osallistumista. Molempien työmarkkinaosapuolten, myös työntekijöiden, on oltava mukana prosessissa, niin että jos rakenneuudistukset toteutetaan uudelleenkoulutuksena ja vastaavina toimina, ihmiset ovat valmiita niihin.

Kolmanneksi on jaettava kokemuksia. Vierailin viime viikonloppuna Dublin-instituutissa. Siellä on tehty laajaa tutkimusta onnistuneista rakenneuudistuksista ja koottu niistä tiedot tietopankkiin. Tiedän esimerkiksi, että viime vuonna tapahtuneen tehtaan sulkemisen jälkeen 75 prosenttia entisistä Electroluxin työntekijöistä Västervikissä on nyt saanut uuden työpaikan. Yritys, molemmat työmarkkinaosapuolet ja paikallisyhteisö ovat tehneet yhteistyötä uusien työpaikkojen luomiseksi.

Nyt kun olemme perustamassa uutta globalisaatiorahastoa, muistuttaisin, ettei meidän pidä unohtaa vanhoja välineitä: sosiaalirahastoa ja täydennyskoulutusta yhdistettynä kansallisiin ja alueellisiin toimiin. Olen globalisaatiorahaston kannattaja, kunhan sitä käytetään yksilöiden tukemiseen ja työllisyyden lisäämiseen eikä vanhojen rakenteiden säilyttämiseen. Meidän on kuitenkin käytettävä myös vanhoja välineitä, kuten sosiaalirahastoa, täydennyskoulutuksen tukemiseen.

  Jean Marie Beaupuy, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, mielestäni tämä mietintö on varsin esimerkillinen monessakin suhteessa, ja luulen, että tärkein syy siihen on se, että ongelma on hahmoteltu mietinnössä hyvin selkeästi.

Muutamat teistä, esittelijä mukaan luettuna, totesivat, ettei kyseessä ole uusi ongelma, vaan tuhansia vuosia vanha. Haluaisin vain korostaa, että muutoksiin sopeutuminen – rakenneuudistuksethan ovat vain yksi yritysten käyttämä sopeutumiskeino – on ratkaisevan tärkeää, jotta yritykset pystyvät vastaamaan kuluttajien, eli myös meidän kaikkien, tarpeisiin.

En aio tässä toistaa eri yksityiskohtia, joita esittelijä kävi läpi aihetta esitellessään. Sen sijaan haluan todeta hänen tehneen esimerkillisellä tavalla muutamia hyvin käytännöllisiä ehdotuksia, jotka jakaisin kuuteen ryhmään. Samaa ovat korostaneet useat muutkin puhujat. Ensimmäinen kohta on se, että toimiin on ryhdyttävä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Arvon kollegat, muistuttaisin myös, mikäli muistutusta tarvitaan, ettei valtaosa rakenneuudistustapauksista koskaan kantaudu meidän korviimme juuri siitä syystä, että päätökset on tehty etukäteen.

Toiseksi on tärkeää, että kaikki kumppanit ovat mukana – yrityksen sisäiset kumppanit tietysti, mutta myös alueelliset ja ulkopuoliset kumppanit.

Viimeinen huomioni koskee asiaa, joka on jo mainittukin, eli työntekijöiden tukemista. Korostaisin kuitenkin yhtä aivan erityistä seikkaa, nimittäin työntekijöille annettavaa henkilökohtaisesti suunniteltua tukea, sillä yleisluontoiset ratkaisut eivät ole ainoa vaihtoehto. Henkilökohtaisesti suunniteltua tukea todella tarvitaan. Jokaisen työntekijän on saatava tiedotuksen avulla vastaus kysymyksiinsä, apua uuden työn etsimiseen ja niin edelleen.

Yritysten osalta sen sijaan meidän on, kuten totesitte, tehtävä ero vilpillisten yritysten – sillä niitäkin on – ja toisaalta tukea tarvitsevien avainyritysten välillä. Lopuksi on vielä syytä mainita epäsuotuisten alueiden tarvitsema tuki.

Esittelijä Cottigny, haluan kiittää teitä työskentelytavastanne. Kuten jäsen Bachelot totesi ryhmänsä puolesta, minä toteaisin samoin oman ryhmäni puolesta, että on hyvin, hyvin todennäköistä, että tuemme teitä.

Arvoisa komission jäsen, johtopäätöksenä totean, että vaikka ilman muuta toivon komission kuuntelevan parlamentin ehdotuksia, toivon myös eri toimijoiden EU:n toimielinten ulkopuolellakin – jäsenvaltioiden, alueiden ja kauppakamareiden – sekä erilaisten ammatillisten toimijoiden toimivan tämän mietinnön kirjaimen ja hengen mukaisesti, niin että rakenneuudistukset eivät merkitsisi yrityksille ja työntekijöille kuolemantuomiota, vaan pikemminkin mahdollisuutta päästä takaisin jaloilleen.

  Elisabeth Schroedter, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, rakenneuudistuksia tekevät yritykset antavat tosiaan aina ymmärtää joutuneensa turvautumaan näihin toimiin pakon edessä, aivan kuin ne olisivat joutuneet jonkin ylivoimaisen luonnonvoiman yllättämiksi. Minun mielestäni tällainen ei ole oikeutettua.

Uudelleenorganisointia ja nykyaikaistamista yritysten on pakko tehdä jatkuvasti. Sehän on niiden sosiaalinen velvollisuuskin työntekijöitään kohtaan. Yritykset ovat vastuussa työntekijöidensä ammattitaidon kehittämisestä, siitä olen samaa mieltä esittelijän kanssa. Työntekijöillä on oikeus koulutukseen: joko peruskoulutukseen, jatkokoulutukseen tai työssä oppimiseen. Tietenkin myös julkista rahoitusta saavat elimet voivat huolehtia ammatillisesta kehittämisestä ja ammattilaisten kouluttamisesta, mutta yritysten olisi hävytöntä tulkita asiaa niin, että kysymys on todellakin julkiselle sektorille kuuluvasta velvoitteesta ja että sen täytyisi kantaa vastuu koulutuksesta.

Myönnän, että rakenneuudistuksista ja jopa tuotannon siirtämisestä kokonaan muualle seuraa paljon työttömyyttä joillakin alueilla, mutta muistuttaisin niiden kohteeksi joutuneita erilaisista välineistä, kuten alueellisista työllisyyssopimuksista, joita me – toisin sanoen parlamentti yhdessä komission kanssa – olemme luoneet. Tutkimukset osoittavat, että alueellisten työllisyyssopimusten teho perustui nimenomaan siihen, että prosessiin otettiin mukaan kaikki paikalliset toimijat. Ne olivat tehokkaita, niitä tuettiin Euroopan rakennerahastoista ja niillä saatiin aikaan hyviä tuloksia. Minua todella hämmästyttää komission pidättyvä suhtautuminen alueellisten työllisyyssopimusten tukemiseen ja se, ettei näitä vaihtoehtoja enää käytetä vanhaan malliin.

Haluan sanoa vielä muutaman sanan globalisaatiorahastosta. Meidänkin ryhmämme kannattaa tällaista rahastoa, mutta se on ulotettava koskemaan vain niitä yrityksiä, jotka todella kantavat sosiaalisen vastuunsa huolehtimalla jatkuvasta kouluttamisesta ja kehittämisestä sen sijaan, että jättäisivät ne jonkun muun huoleksi. Vain tällä tavoin voidaan estää rahaston jääminen pelkäksi symboliseksi eleeksi. Tästä syystä julkisen sektorin mukaantulon ehdoksi olisi asetettava se, että kaikki asianosaiset, myös yritykset, osallistuvat sosiaaliseen suunnitteluun.

  Ilda Figueiredo, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Tässä mietinnössä käsitellään yhtä suurimmista EU:ta tällä hetkellä koettelevista ongelmista, jolla on vakavia seuraamuksia, kuten työttömyys sekä taloudellinen ja sosiaalinen epätasa-arvo, joka haittaa kehitystä ja jopa johtaa laajojen alueiden autioitumiseen.

Meidän mielestämme on ehdottoman tärkeää, että rakenneuudistuksia toteutetaan yrityksissä vain silloin, kun niiden tarkoituksena on työpaikkojen säilyttäminen ja yrityksen kehityksen tukeminen, eikä niiden motiivina saa koskaan olla pelkkä voittojen kasvattaminen irtisanottujen kustannuksella tai pelkät rahoitukselliset tai osakekurssien nousuun liittyvät syyt, kuten yhä useammin näyttää tapahtuvan.

Siksi katsomme, että tarvitaan voimakasta sääntelyä, jotta estetään tällaiset rakenneuudistukset, joista seuraa investointeja ilman uusia työpaikkoja ja jotka jättävät jälkeensä tuhansia irtisanottuja. Yhteisön tuen käyttöä ja myöntämistä yrityksille on myös valvottava tehokkaasti. Uusilla säännöksillä on varmistettava, että tuen myöntäminen on keskipitkällä aikavälillä sidoksissa työntekijöiden oikeudet takaavien työpaikkojen turvaamiseen ja aluekehitykseen. Muussa tapauksessa yrityksiltä olisi evättävä mahdollisuus saada minkäänlaista tukea.

Näin ollen katsomme, että työntekijöillä olisi edustajiensa, toisin sanoen eurooppalaisten yritysneuvostojen, välityksellä oltava oikeus osallistua prosessin kaikkiin vaiheisiin, mikä edellyttää myös äänioikeutta. Tästä syystä vaadimme eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevan direktiivin tarkistamista.

  Derek Roland Clark, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tänään iltapäivällä meidän on näköjään määrä keskustella eurooppalaisesta jalkineteollisuudesta. Käytän kyseistä alaa esimerkkinä rakenneuudistuksista, sillä asun Northamptonissa, joka oli aikoinaan brittiläisen jalkineteollisuuden keskus. Viimeisten 40 vuoden aikana Northamptonissa toimineet seitsemän tai kahdeksan suurta, työvoimavaltaista kenkätehdasta ovat kutistuneet hädin tuskin yhteen, samaan aikaan kun kaikki kaupungin konepajayritykset ovat lopettaneet toimintansa. Samanaikaisesti kaupungin koko on kaksinkertaistunut ja työnhakijoita on kaksinkertainen määrä, mutta työttömyys ei ole muodostunut ongelmaksi. Northamptonin työttömyysaste on tällä hetkellä hieman alle Yhdistyneen kuningaskunnan keskiarvon eli 5,5 prosentin, mikä on Ruotsia ja Tanskaa lukuun ottamatta EU:n alhaisin lukema.

Kuinka me sen teimme? Millaisia rakenneuudistuksia teimme? Tämä ei tapahtunut EU:n ohjelmien yhteydessä. Kaikki alkoi jo ennen kuin Yhdistynyt kuningaskunta liittyi EY:hyn. EU:n varoja ei myöskään käytetty. Me teimme sen itse muokkaamalla kaupungistamme houkuttelevan palvelualan yrityksille. Esimerkiksi Barclaycardilla, joka on yksi suurimmista luottokorttiyhtiöistä, on ollut jo pitkään pääkonttorinsa kaupungissa.

Tiedän, ettette pidä tällaisesta omatoimisesta lähestymistavasta. Se ei jätä tilaa EU:n väliintulolle, säännöille ja asetuksille ja maan omien rahojen laajamittaiselle kierrättämiselle epädemokraattisesti valittujen alueellisten elinten ja kehittämiskeskusten kautta. Viimeksi eilen jäsen Schulz valitti, ettei tähän parlamenttiin vaaleilla valituilla jäsenillä ole yhtä paljon sananvaltaa kuin neuvostolla ja epädemokraattisesti valitulla komissiolla.

Eiköhän siis kumota Lissabonin tavoite 2 ja anneta jäsenvaltioiden kansallisten hallitusten ja paikallisviranomaisten tehdä sitä työtä, jota ne on demokraattisesti valittu tekemään.

  Zdzisław Zbigniew Podkański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, on aivan odotettavissakin, että yritysten on pystyttävä mukautumaan globaalin talouden, lisääntyneen kilpailukyvyn ja sosiaalisten muutosten mukanaan tuomiin uusiin olosuhteisiin ja haasteisiin. Meidän tehtävämme on toteuttaa tarvittavat toimet, joilla varmistetaan, että tehtävien muutosten tavoitteena on kilpailukyvyn lisääminen siten, että siitä aiheutuvat sosiaaliset kustannukset ovat mahdollisimman pienet.

Pohtiessamme uusia EU:n tasolla toteutettavia oikeudellisia ratkaisuja meidän ei pitäisi keskittyä yksinomaan taloudellisen tuloksen ja tuottavuuden parantamiseen. Meidän on aina pidettävä etusijalla kansalaisten hyvinvointi. Hehän meidät ovat tänne valinneet ajamaan etujaan ja edistämään hyvinvointiaan. Käytettävissämme olevat voimavarat on suunnattava ensisijaisesti heikoimmille alueille, jotka suurimmaksi osaksi sijaitsevat viimeisimpänä unioniin liittyneissä jäsenvaltioissa.

Puheenvuoroni päätteeksi ja liittyen myös eiliseen keskusteluun toiminnan siirroista aluekehityksen puitteissa rohkenen huomauttaa, että monet – Euroopan parlamentin jäsenet mukaan luettuina – unohtavat nopeasti, millaisia toiveita unioniin liittymiseen tähtäävillä kampanjoilla herätettiin uusissa jäsenvaltioissa. Ihmisillä on myös taipumus unohtaa uusille jäsenvaltioille annetut sitoumukset. Meidän on muistettava, että kyseisissä maissa tilanne on erityisen vaikea ja työttömyys korkeimmillaan.

  Alessandro Battilocchio (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, puhun uuden Italian sosialistipuolueen nimissä. Tänään tässä istuntosalissa seisomme jälleen kerran tienhaarassa: Euroopan unionin on valittava, jatkaako se markkinoiden avaamista noudattaen sokeasti kilpailun lakeja vai päättääkö se sen sijaan suojella työntekijöitään liialliseen vapauttamiseen liittyviltä riskeiltä.

Reformistina olen jälleen kerran sitä mieltä, että oikea ratkaisu on keskitie: rakenneuudistusten estäminen on pelkkä haave. Se mitä EU voi tehdä ja mitä sen täytyy tehdä, on panna rakenneuudistukset aisoihin pienyrityksille suunnatuilla kannustimilla, joilla lisätään mahdollisuuksien mukaan niiden kansainvälistä kilpailukykyä, sekä toisaalta toimilla, joilla estetään yritysten toimipaikkojen siirrot tukien toivossa. Tarvitsemme myös asianmukaisen strategian, jolla helpotetaan kaikin mahdollisin keinoin inhimillisten voimavarojemme täydellistä ja riittävää yhdistämistä työttömyyden torjumiseksi ja rajojemme ulkopuolelle suuntautuvan aivovuodon tyrehdyttämiseksi.

Silloin kun rakenneuudistukset ovat väistämättömiä, EU:n olisi annettava kaikki tarvittava tuki, jotta irtisanomisten määrää voitaisiin rajoittaa ja tarjota kohtuullista suojaa työntekijöille. Tähän voitaisiin käyttää tapauskohtaisesti eri rahastojen varoja, kuten esittelijä hyvin perustellusti esitti.

  Philip Bushill-Matthews (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen arvoisan komission jäsenen kanssa samaa mieltä siitä, mitä hän sanoi avatessaan tätä keskustelua, nimittäin että rakenneuudistukset ovat tarpeellisia, jotta toimintaa, joka ei enää ole riittävän tuottavaa, voidaan supistaa. Kysymys on vain siitä, kenen rakenneuudistuksia tulisi hallinnoida ja kenen niitä tulisi hallinnoida. Olen komission jäsenen kanssa samaa mieltä myös siitä, että tehtävä kuuluu yrityksille, työnantajille ja niille työntekijöille, joita asia suoranaisesti koskee.

Tästä mietinnöstä oli alun perin määrä äänestää helmikuun istuntojaksolla, mutta suurimmat poliittiset ryhmät aivan perustellusti päättivät sen siirtämisestä tähän kuuhun, jotta saataisiin lisäaikaa sen parantelemiseen. Lisäaika on ehdottomasti ollut tarpeen. Muutamat nyt käsiteltäväksi jätetyt tarkistukset ovat merkinneet huomattavaa edistystä. Kollegani Bachelot-Narquin on ollut hyvin aktiivinen tässä asiassa, hänelle kiitos siitä. Ei kuitenkaan riitä, että hyväksymme tekstiä parantavat tarkistukset, vaan meidän pitäisi todella poistaa joitakin alkutekstin kappaleita kokonaan. Siihen asti, kunnes niin tehdään, mietinnön keskeisin sisältö on muutoksen vastustaminen ja ammattiliittojen vallan pönkittäminen muutoksen edessä. Mietinnöllä pitäisi sen sijaan antaa tilaa muutoksille ja edistää työntekijöiden mahdollisuuksia selvitä niistä.

Esittelijä varmaankin käsittää, etten edelleenkään pidä hänen mietinnöstään. Se ei kaipaa vain parantelua, se kaipaa – jos saan käyttää tätä termiä – rakenneuudistuksia. Kuten esittelijä tietää, olin yksi niistä, jotka äänestivät valiokunnassa hänen mietintöään vastaan osittain siksi, että meidän olisi helpompi jättää lisää tarkistuksia käsiteltäväksi tällä istuntojaksolla. Minun on nyt kuitenkin syytä kertoa, että kollegani Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivipuolueesta, samoin kuin muutamien muidenkin jäsenvaltioiden edustajat, joiden kanta on tiedossani, varaavat oikeuden äänestää mietintöä vastaan huomisessa täysistunnossa. Vaikka kyseessä on mietintö, joka ei liity lainsäädäntöön, olisi sääli äänestää nurin näin tärkeästä aiheesta laadittu mietintö. On kuitenkin parempi äänestää se nurin kuin lähettää vääränlainen viesti, että Euroopan parlamentti olisi kiinnostuneempi menneisyyden rakenteiden säilyttämisestä kuin työnantajien ja työntekijöiden auttamisesta tulevaisuuden haasteisiin vastaamisessa.

  Françoise Castex (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, eilen illalla keskustelun aiheena olleen Hutchinsonin mietinnön tavoin Cottignyn mietinnöllä viitoitetaan yritysten rakenneuudistuksista ja toimipaikkojen siirroista käytävää keskustelua.

Haluan kiittää näitä kahta esittelijää siitä, että he ovat nostaneet esiin sosiaalis-taloudelliset ongelmat, jotka aiheuttavat kansalaisille ahdistusta ja sosiaalista turvattomuutta melkein enemmän kuin mikään muu. On onni, että parlamentti keskustelee näistä aiheista, koska komission on syytä ryhtyä toimiin pikimmiten, arvoisa komission jäsen. Nämä kysymykset asettavat Euroopan unionille haasteen, joka merkitsee sitä, että meidän olisi pystyttävä takaamaan yritystemme taloudellinen kilpailukyky ja toisaalta eurooppalaisten työntekijöiden työsuhdeturva. Eurooppalaisten työntekijöiden mielissä toimipaikkojen siirrot ja rakenneuudistukset ovat yhteydessä toisiinsa ja käytännössä toistensa synonyymeja, koska niiden vaikutukset ovat samat: työntekijä menettää samalla tavalla työpaikkansa työskenneltyään vuosia samalla alalla tai joskus jopa samassa yrityksessä, ja samalla tavalla hänen arvonsa työmarkkinoilla kyseenalaistetaan. Näin ei tarvitsisi olla, sillä joskus rakenneuudistukset ovat merkki edistyksestä, teknisestä edistyksestä. Rakenneuudistusten taustalla ei ole samoja taloudellisia syitä kuin toimipaikkojen siirtojen, ja lainsäätäjän olisikin annettava asianmukaiset ratkaisut kuhunkin ongelmaan erikseen.

Haluan keskittyä teknisen kehityksen aiheuttamiin rakenneuudistuksiin, jotka olivat itse asiassa Cottignyn mietinnön keskeinen teema. Tämä kysymys haastaa Euroopan unionin pohtimaan, kuinka sopeutua yhä nopeampaan kehitykseen, jota teknisen edistyksen aikakausi tuo tullessaan. Se haastaa meidät ennakoimaan tulevia muutoksia. On sanottu, että hallitseminen on ennakoimista. Samalla tavalla yrityksen johtaminen, tuotannon ja taloudellisen kilpailun kärjessä pysytteleminen, vaatii myös ennakointia. Kysymys on siitä, ettei vain sopeuduta kehitykseen, vaan ennakoidaan sitä ja ollaan mukana siinä. Tässä suhteessa vastuu on yksinomaan yrityksillä. Ne vastaavat tuotannostaan ja niiden on autettava työntekijöitään muutosten ennakoimisessa tarjoamalla täydennyskoulutusta. Arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tämä on Cottignyn mietinnön keskeinen sisältö, ja pyydän tukeanne näille ehdotuksille.

  Gabriele Zimmer (GUE/NGL). – (DE) Arvoisa puhemies, olen hyvin kiitollinen esittelijä Cottignylle hänen ahkerasta työstään tämän mietinnön parissa. Epäilen kuitenkin, ettei mietinnön perimmäistä päämäärää – rakenneuudistusten sosiaalisten vaikutusten lieventämistä – koskaan pystytä saavuttamaan.

Ensinnäkin Euroopan unioni asettaa kilpailukyvyn parantamisen globaaleilla markkinoilla taloudellisen toiminnan ja siten myös rakenneuudistusten tavoitteeksi, ja siinä taas ei ole kysymys enemmästä eikä vähemmästä kuin pyrkimyksestä etsiä EU:n ulkopuolelta heikkoja alueita, jonne häviäjät voidaan muiluttaa.

Toiseksi, jotta yhteiskunta todella voisi lieventää rakenneuudistusten vaikutuksia, globalisaation häviäjille kohdennettavien varojen pitäisi olla niin suuret, että ne jo sinällään alentaisivat kilpailukykyä. Jos siis me EU:ssa emme halua siirtää ongelmiamme rajojemme ulkopuolelle, meidän on syytä sanoa "kyllä" rakenneuudistuksille, mutta kysyä itseltämme, miten niiden pitäisi toimia. Nyt tarvitaan uudenlaista tapaa hallinnoida toimintaa taloudellisesti, uudenlaista tapaa tuottaa yhteiskunnan tarvitsemat tuotteet niin, että tuotannolla todella tuetaan sosiaalista ja globaalia kestävää kehitystä. Tavoitteena ei saa olla, että päihitämme kilpailijamme hinnalla millä hyvänsä, emmekä saa antaa tällaisten pyrkimysten muovata ajatteluamme. Tämä on se todellinen haaste, joka meillä on edessämme.

  Georgios Karatzaferis (IND/DEM). – (EL) Arvoisa puhemies, kauniita sanoja, mutta nyt olisi siirryttävä tositoimiin. Meidän pitäisi mennä kertomaan nämä puheet ihmisille vaalipiirissänne Thessalonikissa tai Makedoniassa tai Naoussassa, joka on tätä nykyä kuollut kaupunki. Rakenneuudistukset ovat tuoneet mukanaan työttömyyttä, ne ovat tuoneet köyhyyttä, ne ovat tuoneet sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta ja kuolemaa. Tämä on totuus.

IKEA avasi myymälän Ateenassa, ja 2500 pikkuliikettä ja käsityöläisverstasta lopetti toimintansa. Millaisia rakenneuudistuksia niiden pitäisi tehdä? Kuten hyvin tiedätte, suuryrityksen tulo merkitsee pienten tuhoa. Nyt siellä vallitsevat viidakon lait. Se on valtameri, jossa isot kalat syövät pienemmät. Carrefour avaa 20 000 neliömetrin suuruisen myymälän, ja kaikki pikkukaupat koko alueella joutuvat sulkemaan ovensa. Mitä meidän pitäisi tehdä? Kuinka voimme auttaa? Tämä on todellisuutta. Meillä on iso ongelma. Olemme päästäneet kapitalismin valloilleen, ja nyt se tunkeutuu kaikille elämänaloille ja hautaa alleen heikoimpien haaveet. Mikään ei nykyään toimi. Makedoniassa, joka aikoinaan oli varsinainen Euroopan unionin työmaa, työttömyysaste on noin 20 prosenttia. Mitä meidän pitäisi tehdä siellä? Kuinka pystymme pelastamaan tämän maailman puutteelta ja köyhyydeltä? Luodaanko oikea uusköyhien armeija? Tämä on ongelman ydin. Siellä väliintuloa tarvitaan, siellä apuanne tarvitaan.

  Guntars Krasts (UEN). – (LV) Arvoisa puhemies, komission ehdotukseen rakenneuudistuksista ja työllisyydestä sisältyy päätelmä, jonka mukaan muutoksen torjumiseen ja taloudellisten rakenteiden jäädyttämiseen tähtäävät toimet voivat vain lykätä ongelmaa ja näin pahentaa kielteisiä vaikutuksia. Parlamentin mietinnössä mainitut erilaiset rakenneuudistuksia koskevat toimenpiteet ovat valitettavasti juuri tämänsuuntaisia ja saattavat vaikeuttaa yritysten mahdollisuuksia sopeutua markkinamuutoksiin.

Mietinnössä esitetty tilanneanalyysi ja päätelmät ovat ristiriidassa ehdotettujen toimien kanssa. Mietinnössä mainitaan esimerkiksi Euroopan unionin talouden hidas kasvu, yritysten heikko kilpailukyky ja vähäinen työvoiman liikkuvuus. Myöhemmin mietinnössä kuitenkin ehdotetaan, ettei rakenneuudistuksia tulisi käyttää yritysten kannattavuuden lisäämiseen työntekijöiden määrää vähentämällä. Mietinnössä ehdotettu kasvun mukauttamiseen tarkoitettu rahasto on toinen esimerkki lyhytnäköisestä ajattelusta. Paras tapa pitää yllä työllisyyttä on luoda uusia työpaikkoja. Mietinnössä olisi pitänyt korostaa myös tätä näkökohtaa. Näin ollen rakenneuudistuksiin liittyvien toimien ensisijaisena päämääränä pitäisi olla pysyvän muutoksen aikaansaamiseen tähtäävien sosiaalis-taloudellisten mallien täytäntöönpano. Toteutettavien toimien olisi edistettävä jäsenvaltioiden ja koko Euroopan unionin itsesäätelykyvyn kehittämistä. Vain tällä tavoin on mahdollista löytää tasapaino kasvun ja korkean työllisyyden välillä myös pitkällä aikavälillä.

  Jacek Protasiewicz (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, täällä on puhuttu paljon siitä, että nykyään talous on yhä globalisoituneempaa ja kilpailu kovempaa. Näin asia on, ja yrittäjien on sen vuoksi sovellettava nykyaikaisia liikkeenjohdon menetelmiä. Viimeksi mainittuihin kuuluu keskeisenä osana kyky reagoida joustavasti muuttuvaan markkinatilanteeseen ja erityisesti uusiin kilpailuhaasteisiin. Näissä oloissa yritystä ei ole mahdollista johtaa tehokkaasti ilman jatkuvia kustannusanalyyseja ja valmiutta toteuttaa tarvittavia rakenneuudistuksia. On tärkeää muistaa, että tarpeellisista rakenneuudistuksista laistamisen seuraukset kohdistuvat kipeästi sekä yrittäjiin että työntekijöihin. Tämä meidän on syytä pitää jatkuvasti mielessä keskustellessamme rakenneuudistuksia ja työllisyyttä käsittelevästä Cottignyn mietinnöstä.

Olen varma, että työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan tekemä työ on parantanut mietintöä huomattavasti. Tästä huolimatta minun on pakko todeta, että teksti herättää minussa ristiriitaisia ajatuksia, koska siinä suhtaudutaan liioitellun epäluuloisesti yrittäjiin, jotka toteuttavat tai aikovat toteuttaa rakenneuudistuksia yrityksissään. Äskettäin Euroopan unioniin liittyneen valtion edustajana olen erityisen huolissani ehdotuksista määrätä rangaistuksia yrityksille, jotka siirtävät toimintansa kokonaan tai osittain niihin unionin osiin, joissa tuotantokustannukset ovat alhaisemmat. Tämäntyyppisiä päätöksiä tekevät yrittäjät eivät varmaankaan turvaudu "moraalittomiin ja riistotoimiin", kuten käsiteltävänämme olevassa asiakirjassa sanotaan. Minun mielestäni asia on täysin päinvastoin. He osoittavat liikkeenjohdollista pätevyyttä ja ottavat vastuun yrityksen tulevaisuudesta. Näin ollen he edistävät toiminnallaan unionin talouden kehitystä ja lisäävät sen kilpailukykyä. Muistuttaisin teille, että tämä on yksi meille kaikille niin rakkaan Lissabonin strategian keskeisimmistä tavoitteista.

Keskusjohtoisen suunnittelutalouden piirteiden tuominen Euroopan unionin talouteen ei myöskään ole oikea tapa vastata rakenneuudistusten seurauksiin. Tämä on jo osoittautunut tuloksettomaksi, eikä vain entisissä kommunistisissa maissa. Ainoa tarkoituksenmukainen tapa on parantaa ammattitaitoa, kannustaa työntekijöitä elinikäiseen oppimiseen ja lisätä työntekijöiden liikkuvuutta. Haluan esittää lisävetoomuksen tähän liittyen ja vaatia työmarkkinoille pääsyä koskevien siirtymäkauden järjestelyjen poistamista mahdollisimman pian.

  Emine Bozkurt (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan onnitella esittelijä Cottignya hänen mietinnöstään. Kotimaassani Alankomaissa rakenneuudistukset ja globalisaatio ovat isoja kysymyksiä, ja mielipiteet vaihtelevat sen suhteen, miten niihin pitäisi reagoida. Sosiaalidemokraatit, joihin itsekin lukeudun, ovat sitä mieltä, ettei ole järkevää pumpata rahaa Alankomaista Brysseliin ja takaisin ja ettei se ole ratkaisu ongelmiin.

Vaikka tästä seuraakin, etteivät kaikki maanmieheni ole tyytyväisiä esitettyyn Euroopan globalisaatiorahastoon, haluan kuitenkin ilmaista kannattavani sitä itse ja vielä lisätä, että mielestäni meidän pitäisi hyödyntää mahdollisuuksien mukaan jo olemassa olevia ESR:n rakenteita. Miksi olen kaikesta huolimatta uuden rahaston kannalla? Siksi, että kansalaiset tarvitsevat tukea pystyäkseen selviytymään globalisaation kielteisistä vaikutuksista. Jos tukea ei ole luvassa omalta hallitukselta – niin kuin Alankomaissa tilanne on tietyillä alueilla, esimerkiksi pohjoisessa – siinä tapauksessa otamme sitä mielellämme vastaan Euroopan unionilta.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Arvoisat parlamentin jäsenet, olen kuunnellut keskusteluanne kiinnostuneena, ja mielestäni siinä näkyy selvästi pitkäaikainen, huolellinen taustatyö ja laaja yksimielisyys. Haluan vastata joihinkin kysymyksiin, joita keskustelussa on suoraan tai epäsuorasti esitetty. Työntekijöille tiedottaminen ja heidän kuulemisensa sisältyy työmarkkinaosapuolten kuulemisprosessin toiseen vaiheeseen. Työntekijöiden oikeudesta saada tietoa ja tulla kuulluksi ennen rakenneuudistusten toteuttamista toteaisin, että tämä velvoite on mainittu useissa yhteisön direktiiveissä. Näistä direktiiveistä on pidettävä tiukasti kiinni.

Haluan korostaa sosiaalisen vuoropuhelun keskeistä merkitystä yrityksissä, sillä se on väline, jolla voidaan ennakoida ja hallita rakenneuudistuksia. Tiedonannossa esitetäänkin eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten kuulemisen toinen vaihe prosessina, joka käsittää yhtä lailla yritysten rakenneuudistukset kuin eurooppalaisten yritysneuvostojen toiminnan. Toivon, että työmarkkinaosapuolet alkavat työskennellä tiiviisti sellaisten mekanismien luomiseksi, joilla voidaan panna täytäntöön puolitoista vuotta sitten määritellyt rakenneuudistuksia koskevat suuntaviivat ja seurata niiden toteutumista. Samoin toivon, että eurooppalaisia yritysneuvostoja aletaan hyödyntää muutosagentteina yritystasolla. Komission mielestä se on yksi niiden keskeisimmistä tehtävistä. Lainsäädännön tietäkään ei voida kokonaan sulkea pois, mutta nykytilanteessa olisi tarkoituksenmukaisempaa ja hyödyllisempää antaa työmarkkinaosapuolten hoitaa asia.

Yritysten uudelleensijoittautumiseen myönnettävästä yhteisön tuesta haluan todeta, että nykyisten säädösten mukaan rakennerahastoista maksettu tuki peritään takaisin, jos yrityksessä tapahtuu merkittäviä muutoksia, esimerkiksi jos se siirtää toimipaikkaansa viiden vuoden sisällä päätöksen tekemisestä ja varojen myöntämisestä. Kerron myös, että ohjelmakaudeksi 2007–2013 komissio ehdottaa aikarajan nostamista seitsemään vuoteen. Lisäksi on tarkoitus liittää vaatimus siitä, että saatu tuki olisi maksettava takaisin, jos tätä säännöstä on rikottu, ja että rikkomukseen syyllistynyt yritys ei voisi saada tukea tulevaisuudessakaan.

Komissio antoi äskettäin ehdotuksen globalisaatiorahaston perustamista koskevaksi asetukseksi. Teidän tehtäväksenne jää keskustella siitä neuvoston kanssa ja päättää, hyväksyttekö sen. Komissio on täysin valmis keskustelemaan rahastoon sovellettavista ehdoista, ja olen poiminut keskustelusta useita ajatuksia, joita pidän tärkeinä tässä suhteessa. Yksi niistä on epäilemättä ajatus siitä, että yritysten olisi annettava oma panoksensa rakenneuudistusten muodossa ja että kaikkien kustannusten siirtämistä maksettaviksi julkisista varoista ei voida pitää hyväksyttävänä strategiana. Korostaisin myös kyseisestä rahastosta maksettavan avun suoraa ja lyhytaikaista luonnetta, jonka vuoksi se poikkeaa muista rakennerahastojen ja erityisesti Euroopan sosiaalirahaston rakenteellisista toimista. Tämä merkitsee sitä, että globalisaatiorahasto on suunniteltu kokonaan ja nimenomaisesti nykyisten välineiden lisäksi, täydentämään niitä niillä aloilla, joilla ne eivät ole tehokkaita. Kuten olen jo todennut, sosiaalirahasto, kuten muutkin rakennerahastot, mahdollistaa pitkäaikaiset toimet, joiden tavoitteena on alueiden, alojen ja työprosessien sopeuttaminen taloudellisiin ja sosiaalisiin muutoksiin, eikä sillä pystytä vastaamaan tiettyjen poikkeustilanteiden asettamiin lyhytaikaisiin vaatimuksiin. Nämä on määritelty ensisijaisiksi rakennerahastojen tavoitteiden joukossa, joita kaudella 2007–2013 ovat kilpailukyky ja työllisyys.

Hyvät kuulijat, yhdistävänä tekijänä tässä keskustelussa on epäilemättä ollut toteamus siitä, että rakenneuudistukset tuovat mukanaan mahdollisuuksia, mutta niiden inhimilliset kustannukset nousevat liian korkeiksi, ellei uudistuksia hallita asianmukaisesti. Näiden mahdollisuuksien taustalla on yhteiskuntamme perusrakenne ja nykyaikaisen kehityksen perusrakenne yleisemminkin: pyrkimys jatkuvasti tehokkaampien ja teknisesti kehittyneempien ratkaisujen löytämiseen sekä talouden että yhteiskunnallisen elämän aloilla. Arvoisat parlamentin jäsenet, EU:n perustamissopimuksen keskeisenä ajatuksena on, että meidän pitäisi toimillamme pyrkiä parantamaan elämänlaatua sanan jokapäiväisessä merkityksessä. Mielestäni tiedonanto, tai parlamentin siitä laatima mietintö, on innoittava asiakirja, joka edustaa askelta tähän suuntaan.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona klo 11.30.