Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 14. maaliskuuta 2006 - Strasbourg

10. Juhlaistunto - Saksan liittotasavalta

  Puhemies. Arvoisa Saksan liittotasavallan presidentti, hyvät parlamentin jäsenet, ennen kuin toivotan tämänpäiväisen maineikkaan kutsuvieraamme tervetulleeksi, totean, että presidentti Köhlerin kanssa ennen istuntoa käymämme keskustelun aikana kuulimme surullisen uutisen Viron presidenttinä vuosina 1992–2001 olleen Lennart Merin kuolemasta. Kuten tiedätte, presidentti Meriä pidettiin Viron vapaustaistelun ja kansallisidentiteetin puolustamisen symbolina, ja hänen kuoltuaan menetämme yhden tärkeän eurooppalaisen henkilön, jonka muistoa täällä kunnioitamme.

Arvoisa presidentti, hyvät parlamentin jäsenet, minulla ja koko Euroopan parlamentilla on tänään suuri kunnia toivottaa teidät tervetulleeksi tähän juhlaistuntoon.

Arvoisa presidentti, haluan painottaa henkilökohtaista sitoutumistanne Eurooppa-hankkeeseen, sillä se on erittäin tarpeellista ja tärkeää nyt, kun Euroopan unionin tilanne aiheuttaa kansalaisissa paljon huolta. Tiedän, että asia on sydäntänne lähellä ja että puhutte siitä intohimoisesti. Tiedän, että pidätte hyvin tärkeänä sitä vastuuta, jonka me kaikki jaamme nykyisin eurooppalaisia vaivaavissa ongelmissa, joita ei voida ratkaista, ilman Euroopan jatkuvaa yhdentymistä.

Tunnemme ne aloitteet, joiden avulla pyritte laajentamaan ja syventämään eurooppalaista keskustelua. Esimerkki tästä on se, että kutsuitte kolleganne Suomesta, Italiasta, Liettuasta, Itävallasta ja Unkarista kokoukseen, joka pidettiin Dresdenissä – kerrotte siitä varmasti jotain tänä aamuna – kyseisten maiden opiskelijoiden ja arvohenkilöiden kanssa ja jossa keskusteltiin eurooppalaisesta identiteetistä ja Euroopan unionin tulevaisuudesta.

Tämä tärkeä aloite ei ole mikään irrallinen tapahtuma. Hyödynnätte kaikki tilaisuudet vaihtaaksenne mielipiteitä kansalaisten ja erityisesti nuorten kanssa. Kumma kyllä juuri nuoret epäilevät vahvimmin tätä hanketta, joka on kuitenkin heidän tulevaisuutensa kannalta hyvin tärkeä.

Puhumisen lisäksi te myös toimitte: ette ainoastaan puhu Euroopasta virallisissa tilaisuuksissa, vaan myös työskentelette päivittäin Eurooppa-hankkeeseen liittyvien konkreettisten kysymysten parissa.

Arvoisa presidentti, teidän henkilökohtainen kokemuksenne tekee teistä lähes mallieurooppalaisen. Toisen maailmansodan loppuvaiheessa olitte nuori, lapsipakolainen. Saksassa vieraillessani kerroitte minulle hyvin suoraan ja henkilökohtaisesti kokemuksistanne: kärsimyksistänne sodan aikana ja lähdöstä pakolaisleiriltä, siitä, miten menestyitte elämässänne tuhotussa maassa, joka myös rakensi vähitellen tulevaisuuttaan historian raunioista.

Omat kokemuksenne veivät teidät Euroopan ulkopuolelle. Olette asunut Euroopan ulkopuolella ja olette katsellut meitä siitä näkökulmasta, ja juuri tästä syystä, koska olette elänyt traagisia hetkiä Euroopan sisäpuolella ja seurannut Euroopan rakentamista ulkopuolelta, tiedätte, ettei Euroopalla ole muuta mahdollisuutta kuin sen Euroopan unionia koskeva hanke.

Tiedätte kuitenkin myös, että näitä arvoja ja hankkeita on puolustettava aktiivisesti joka päivä, että ne eivät tule meille ilmaiseksi eivätkä automaattisesti. Sen vuoksi haluan kiittää teitä, että olette tänään täällä meidän kanssamme kertomassa ajatuksistanne, jotka tuovat varmasti arvokkaan lisän laajaan keskusteluumme Euroopasta.

Arvoisa presidentti Köhler, minulla on ilo antaa teille puheenvuoro.

  Horst Köhler, Saksan liittotasavallan presidentti. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, arvoisat Euroopan parlamentin jäsenet, teidän arvostettu istuntosalinne on EU:n julkisen politiikan ja demokraattisen mielipiteen keskus, ja olen kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus puhua täällä Euroopan unionista ja sen tulevaisuudesta.

Euroopan unioni herättää muussa maailmassa kummastusta. Miksi se näyttää olevan niin jakautunut jo näin pian yhdentymisensä jälkeen? Vaikka Euroopan sisämarkkinat ovat menestyneet hyvin, miksei se silti luota enemmän hyviin puoliinsa? Miksi se näyttää niin epäröivältä kaikista vahvuuksistaan ja mahdollisuuksistaan huolimatta?

Kun työskentelin Euroopan kehitys- ja jälleenrakennuspankissa ja Kansainvälisessä valuuttarahastossa, sain tutustua moniin maihin ympäri maailmaa. Kun katselin Eurooppaa ulkopuolisen silmin, sain siitä selkeämmän kuvan ja opin, miten muut maat näkevät maanosamme ja Euroopan unionin. Vapauteen perustuva demokratia, rauhanomainen riitojen ratkaisu ja solidaarisuus 25 jäsenvaltion kesken ovat olleet meille arkipäivää jo kauan. Ulkopuolisen silmin voi nähdä paljon selvemmin, kuinka uskomaton saavutus on se, mikä nyt vain kaksi sukupolvea toisen maailmansodan jälkeen ja puoli sukupolvea rautaesiripun riisumisen jälkeen on meille arkipäivää.

Tämän saavutuksen vuoksi monet ympäri maailmaa ihailevat Euroopan unionia, mutta samalla kun he ihailevat meitä, heidän kärsimättömyytensä ja hämmennyksensä meitä kohtaan voimistuu. Heidän mielestään liian monelta eurooppalaiselta puuttuu selvästi itsetuntemusta, liian moni epäröi ja liian monelta puuttuu rohkeutta, ja he sanovat ystävälliseen sävyyn: "Euroopan unioni, mikäli olet väsynyt, siirry syrjään, sillä me haluamme päästä eteenpäin." Mitäs me vastaamme tähän?

Minä vastaan näin: Euroopan unioni on jatkuvasti luovassa käymistilassa. Me eurooppalaiset emme pelkää haasteita – me käytämme ne hyväksemme, ja tämän vuoksi Euroopan unionilla on loistava tulevaisuus edessään.

Haluan perustella kolmea mainitsemaani seikkaa.

Niiden, jotka haluavat ymmärtää Euroopan unionia, on perehdyttävä Euroopan historiaan ja ymmärrettävä, mitkä ajatukset ja ihanteet sitovat meidät eurooppalaiset yhteen. Keskeisenä tekijänä pidämme kaikkien ihmisten luovuttamatonta ihmisarvoa, kaikessa heidän ainutlaatuisuudessaan, sekä heidän arvokkuuttaan ja vapauttaan. Jo tuhansia vuosia sitten eurooppalaiset pitivät näitä asioita lahjoina, joiden arvoinen saattoi todistaa olevansa vain hyödyntämällä niitä täysimääräisesti ja tarvittaessa taistelemalla yhä uudelleen niiden varmistamiseksi. Juuri näin eurooppalaiset tekivät – he taistelivat väsymättä ja kaikista kamalista takaiskuista huolimatta. Eurooppalaiset hyödynsivät taitojaan, ja mielen ja hengen syvyydet avautuivat heille filosofian, tieteiden ja taiteiden rikkauksien muodossa. Tällä tavoin Euroopan kansa oppi myös kyseenalaistamaan omat uskomuksensa ja vaatimaan hyviä perusteluja – ja antamaan niitä – kaikelle toiminnalle, eikä tämä valaistumisen prosessi koskaan pääty.

Ymmärsimme ja otimme hyvin varhain sydämen asiaksemme sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, itsemääräämisoikeuden ja itsehallinnon sekä antiikin Kreikan kaupunkivaltioissa että keskiaikaisissa Italian tasavalloissa, samoin kuin itsetietoisessa Espanjassa, Ranskassa, Puolassa ja Englannissa sekä värikkäässä ja monimuotoisessa Pyhässä saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa.

Kaikissa näissä paikoissa eurooppalaiset olivat yhtä Jumalaa pelkääviä kuin ahkeriakin. He ymmärsivät paitsi kotona myös ulkomaailmassa, että työ on uskonnollinen velvoite. He kävivät kauppaa ja oppivat, miten eri uskontoa tunnustavien ja eri kulttuureihin kuuluvien kanssa voidaan elää yhdessä.

On totta, että tällä tavoin eurooppalaiset tekivät useammin kuin kerran hirveätä syntiä muita kansoja ja kulttuureja kohtaan sekä myös toisiaan kohtaan, mutta he ottivat tästä opikseen ja taistelevat nyt ihmisoikeuksien, rauhan ja demokratian puolesta ja toivovat, että muut oppisivat samat läksyt kuin heidän on täytynyt oppia. Eurooppa on myös tunnettu siitä, että se hoitaa aktiivisesti ystävyyttä naapureidensa kanssa ja tavoittelee aktiivisesti sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Näitä hyviä ominaisuuksia löytyy tietenkin kaikista maanosista, ja Eurooppa on ottanut niistä oppia. Kuitenkin eurooppalainen erikoissekoitus vapauden rakastamista sekä totuuden, solidaarisuuden ja luovan käymistilan tavoittelua on ainutlaatuinen, ja monet Euroopan ulkopuoliset tahot pitävät sitä hyvänä ja odottavat meidän antavan oman panoksemme maailman rauhalle ja hyvinvoinnille, ja samaa odotetaan myös meidän jälkeläisiltämme.

Euroopan unionilla ja sen jäsenvaltioilla on kuitenkin vielä suuria haasteita edessään.

Kaikkialla maailmassa syntyy uusia kasvualueita, ja kilpailu muuttaa muotoaan; syntyy uusia vaikutuspiirejä, ja uusia konfliktilinjoja piirretään. Monissa Euroopan maissa työttömyysaste on sietämättömän korkea.

Kansa ja äänestäjät ovat todistettavasti vieraantumassa Euroopan unionista, ja kahden yhteisön perustajamaan kansalaiset eivät hyväksyneet Euroopan perustuslakisopimusta.

Niin paljon haasteita ja niin paljon mahdollisuuksia! Meidän on jälleen palautettava mieliimme, kuinka usein Euroopan unioni on onnistunut selviytymään koettelemuksista juuri sen vuoksi, että se pystyy uudistumaan. Tarvitsee ajatella vain Euroopan sisämarkkinoita sekä talous- ja rahaunionia.

Alankomaiden ulkoministeri Van der Stoel totesi 30 vuotta sitten, että Euroopan yhteisöjen mottona ei olisi enää "täydellisempi, syvempi ja laajempi" vaan "jatkuvuus, muutos ja lento". Eurooppa oli tuolloin syvässä talous- ja toimielinkriisissä.

Kaksikymmentä vuotta sitten Euroopan yhtenäisasiakirjassa asetettiin tavoitteeksi sisämarkkinoiden perustaminen. Tuohon aikaan henkilöiden, tavaroiden, palveluiden ja pääoman vapaalle liikkuvuudelle oli niin paljon esteitä, että esimerkiksi Philipsin oli tuotettava Euroopan markkinoille seitsemän eri versiota samasta sähköparranajokoneesta ja Siemensin oli tuotettava 25 erilaista sähköpistoketta.

Kymmenen vuotta sitten sisämarkkinatavoite oli pääosin saavutettu. Euroopan unioni on nyt luonut sille institutionaalisen perustan ja lisännyt taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta jäsenvaltioiden välillä. Siitä lähtien eurooppalaisilla yrityksillä on ollut 450 miljoonan asiakkaan sisämarkkinat tuotteitaan varten. On ilmaantunut uusia menestymismahdollisuuksia, varsinkin pienten jäsenvaltioiden palvelujen tarjoajille, jotka voivat nyt valmistaa tuotteitaan suurempia määriä ja näin ollen myös kilpailukykyisemmin. Ennen kaikkea sisämarkkinat ovat ensiluokkainen ohjelma eurooppalaisten yritysten muokkaamiseen maailmanlaajuiseen kilpailuun sopivaksi. Niiden, jotka pystyvät osoittamaan kilpailukykynsä sisämarkkinoilla, ei tarvitse pelätä ulkomaista kilpailua.

Talous- ja rahaliitto oli ja on sisämarkkinoiden looginen seuraus, joka suojaa sisämarkkinoita mielivaltaisten devalvaatioiden aiheuttamaa jakautumista, valuuttakriisejä ja sellaista keinottelua vastaan, jota vielä 1990-luvun alussa jouduimme Euroopan unionissa kokemaan. Tämä luo yrityksille turvaa suunnitella tulevaisuutta, antaa asiakkaille mahdollisuuden verrata vaivatta hintoja ja eliminoi valuutanvaihdosta aiheutuvat korkeat kulut sekä valuutanvaihtoriskeiltä suojautumisesta aiheutuvat korkeat kustannukset. Tämän vuoksi euro on – sisämarkkinoiden tavoin – ollut jo kauan menestystarina, ja sen vahvuus kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla on todisteena siitä, että maailman kauan sitten oppima luottamus on yhä voimissaan, että Euroopan unioni pystyy kääntämään haasteet voitoiksi ja että tämä meidän on muistettava, yhä uudelleen ja päivästä päivään.

(Suosionosoituksia)

Onnistumme vielä uudelleen, mutta se edellyttää kahta asiaa: emme saa antaa hyväksi todettujen periaatteiden ja saavutuksien heikentyä, ja meidän on rehellisesti ja vilpittömästi ryhdyttävä korjaamaan virheitä ja panemaan asioita kuntoon siellä, missä se on tarpeen.

Ensimmäisestä edellytyksestä on todettava, että ne, jotka protektionismillaan heikentävät Euroopan sisämarkkinoita, aiheuttavat viime kädessä vahinkoa itselleen.

(Suosionosoituksia)

Ne, jotka nyt palaavat vanhaan näkemykseen, että jokaisen olisi ensin huolehdittava itsestään, arvioivat väärin maailmanlaajuisen kilpailun mittasuhteet ja tarjoavat kansalaisille valheellista turvallisuutta.

(Suosionosoituksia)

Pitkällä aikavälillä he heikentävät Euroopan unionin mahdollisuuksia säilyttää asemansa maailmassa, luoda pysyviä työpaikkoja ja lisätä resursseja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan aikaansaamiseksi.

Tästä johtuen vain toinen tapa on mahdollinen. Euroopan unionin on saatava voimansa takaisin. Tehtävä alkaa jokaisen kotona. Jotkin jäsenvaltiot ovat edistyneet huomattavasti tarpeellisissa rakenneuudistuksissa, ja heillä on se, mitä tarvitaan. Toisilla on tältä osin vielä tehtävää. Monet esimerkit osoittavat, että tähän tavoitteeseen kannattaa pyrkiä ja ettemme saa epäonnistua siinä.

Myös Euroopan unionia on uudistettava. Ensimmäiseksi on paneuduttava siihen, millä aloilla unionin olisi toimittava aktiivisemmin. Loppujen lopuksi ei ole tarpeen tehdä kaikkea, mikä on tehtävissä, vaan kaikki, mitä on tarpeen tehdä. Näihin eivät kuulu ne asiat, jotka voidaan hoitaa asianmukaisesti jo paikallis- tai aluetasolla tai yksittäisissä kansallisvaltioissa. Toissijaisuusperiaatteen kunnioittaminen tarkoittaa, että EU:n kansalaisten henkilökohtaista vastuuta ja identiteettiä kunnioitetaan mahdollisimman pitkälle, ja ne, jotka tietävät, kuinka päätökset EU:ssa todella tehdään, tietävät, että tämä velvollisuus ei koske ainoastaan jäsenvaltioiden hallituksia vaan myös Euroopan unionin toimielimiä.

(Suosionosoituksia)

Jos Euroopan unioni kuitenkin päättää hyvistä syistä toimia, se on tehtävä mahdollisimman vähällä byrokratialla ja ihmisille ymmärrettävällä tavalla. Loppujen lopuksi me kaikki olemme Euroopassa kuitenkin saaneet lain ja hallinnon suurenmoisen perinnön, ja tämän pitäisi kannustaa meitä päästämään vihdoin hieman raitista ilmaa byrokraattiseen koneistoon. Aiempi lainsäädäntöön kohdistuva innostuksemme on jättänyt meille monia kohtia, joissa näin voidaan tehdä, ja siksi onkin hyvä, että Euroopan komissio on käynnistänyt tärkeän ohjelman, jossa pyritään karsimaan nykyisiä lainsäädännöllisen sanahelinän tiheikköjä ja yksinkertaistamaan unionin lainsäädäntöä. Kävin tästä juuri hyvän keskustelun komission jäsenen Verheugenin kanssa.

Yleisö arvostaisi myös sitä, että Euroopan unionissa päätökset tehtäisiin avoimemmin. Tällä hetkellä EU:n päätöksentekoprosessit ovat usein todella kaukana niistä ihmisistä, joita ne koskevat, ja monilla näistä ihmisistä ei ole kunnon käsitystä siitä, kuka unionissa vastaa mistäkin ja kuka on viime kädessä vastuussa siitä, mitä tapahtuu. Tämän seurauksena he tulevat apaattisiksi ja epäluuloisiksi – ja kumpikin näistä on vahingollista.

Kansalaiset haluavat kuitenkin olla muutakin kuin sivustakatsojia, jotka ymmärtävät juonen. Euroopan parlamentin vaalien lisäksi he haluavat mahdollisimman paljon demokraattisia osallistumismahdollisuuksia. He haluavat tulla kuulluiksi ja he haluavat tehdä aloitteita vaikuttaakseen siihen, mitä Euroopan unionin toimielimet tekevät.

Tähän te toteatte, että kaikki nämä asiat – toissijaisuusperiaate, demokraattinen osallistuminen, oikeus tehdä kansalaisaloite – sisältyvät Euroopan perustuslakisopimukseen. Niin ne sisältyvätkin, ja sopimus sisältää myös paljon muuta hyvää ja oikeaa, josta ei pitäisi luopua liian helposti, varsinkaan, kun 14 jäsenvaltiota on sen jo hyväksynyt.

(Jatkuvia suosionosoituksia; ivahuutoja oikealta)

Nyt Euroopan unioni on määrännyt itselleen "tuumaustauon". Saksaksi se on Denkpause, joka voi tarkoittaa sekä tuumaustaukoa että taukoa tuumauksessa. Tämä tuumaustauko pitäisi nähdä mahdollisuutena harkita asioita perusteellisesti uudelleen. Viimeistään silloin meidän on keskusteltava toistemme kanssa vakavamielisesti – eikä vain Euroopan unionin toimielimissä ja puolueissa vaan myös kaikkien jäsenvaltioiden poliittisen keskustelun julkisilla foorumeilla. Tässä tarvitaan teiltä, arvoisat parlamentin jäsenet, ajatuksia ja väsymättömiä ponnistuksia – varsinkin niiden kanssa käytävissä keskusteluissa, jotka ovat olleet vähemmän tyytyväisiä siihen, mitä olen sanonut.

(Suosionosoituksia)

Monimuotoisuus ja luovuus voi olla vain hyödyksi Eurooppa-keskustelulle, mutta ainoa asia, millä on merkitystä, ovat järkevät perustelut. Ne selventävät asiaa mitä parhaimmin, mikäli jäsenvaltioissa käydään perusteellisia keskusteluja Euroopan yhdentymisen tarkoituksesta ja sisällöstä. Ajan myötä tämä tekee hyvää EU:n hyväksyttävyydelle kansalaisten keskuudessa. Luotan Euroopan unionin kansalaisiin, eurooppalaiseen yleisöön; edes jotain on uskottava heidän käsiinsä.

Me eurooppalaiset edellytämme hyviä perusteluja ja myös annamme niitä. Tämä on mielestäni meille tyypillinen piirre. Mielestäni on myös useampi kuin yksi hyvä syy, miksi Euroopan unionin olisi nyt syntyvässä maailmanjärjestyksessä puhuttava yhtenäisellä äänellä ulko- ja turvallisuuspoliittisista kysymyksistä. Se antaa meille enemmän painoarvoa esimerkiksi keskustellessamme muun maailman kanssa yhteiskuntavastuun ja ympäristönsuojelun kansainvälisestä ulottuvuudesta. Kansalaiset ovat myös kauan tienneet, että kansainvälisessä kilpailussa meidän on oltava sitä parempia mitä korkeammat hintamme ovat. Kun otetaan huomioon Euroopan unionin tulevaisuudennäkymät ja aivan liian korkea nuorten työttömyysaste, koulutuksella, tutkimuksella ja kehityksellä on ratkaiseva merkitys, ja se on riittävän hyvä syy osoittaa huomattavia summia unionin talousarviosta niitä koskeviin toimiin ja ansaita siten kansallisvaltioidemme arvostus.

(Suosionosoituksia)

Kansalaiset arvostavat myös sitä, että EU asettaa itselleen uusia tavoitteita ja ryhtyy sellaisiin toimiin, joilla helpotetaan eurooppalaisten elämää ja lisätään heidän turvallisuuttaan. Tämä on todellakin mahdollista, kuten äskettäin on erinomaisella tavalla näytetty toteen energiapolitiikan alalla. Jokaiselle järkevälle ihmiselle on varmasti selvää, että turvallinen ja kannattava ympäristöystävällisen energian toimitus on kaikille jäsenvaltioille elintärkeää, ja että jäsenvaltioiden on työskenneltävä yhdessä löytääkseen tehokkaimmat keinot onnistua tässä. Asenne, jonka mukaan jokaisen olisi huolehdittava itsestään, ei ole kestävä. Euroopan komissio on esittänyt energiapolitiikkaa koskevan vihreän kirjan, ja sitä pidän erittäin myönteisenä. Näissä kysymyksissä meidän on tehtävä oikeita päätöksiä ja pian. Keskustelut, joista olen puhunut ja joissa varmistetaan Euroopan unionille hyvä tulevaisuus, ovat jo käynnissä.

Annan tästä pienen esimerkin: pari viikkoa sitten olin Dresdenissä kuuden muun eurooppalaisen presidentin kanssa. Jatkoimme entisen Portugalin presidentin Sampaion aloittamaa keskustelua. Puhuimme nuorille, seitsemästä jäsenvaltiosta kotoisin olevalle sadalle opiskelijalle, ja kysyimme heiltä, mitä mieltä he olivat Euroopan unionista, mitä hyviä asioita he ajattelivat sen tuottavan ja mitä he odottivat Euroopan unionilta ja sen jäsenvaltioilta. Nämä opiskelijat eivät olleet huolella valittuja, vaan heidät valittiin yleisessä arvonnassa. Silti nuoret olivat hyvin valmistautuneita. He olivat viettäneet puolitoista päivää toistensa kanssa keskustellen ja nimittivät omien pohdintojensa tulokset "Euroopan koheesiota koskeviksi Dresdenin vaatimuksiksi". He ajattelevat esimerkiksi yhtenäistä äänioikeutta ja haluaisivat, että perustetaan Euroopan historian museo. He ehdottavat, että bruttokansantuotteesta varattaisiin 5 prosenttia tutkimus- ja kehitystyöhön.

(Suosionosoituksia)

He haluavat myös eurooppalaisen armeijan ja eurooppalaisen siviilipalvelusjärjestelmän.

(Suosionosoituksia)

Puheeni lisäksi annan parlamentin asiakirjoihin merkitsemistä varten kopion siitä, mitä nämä nuoret kirjoittivat ylös. Myönnän, ettei heidän ryhmänsä ollut täysin edustava ja että heidän vaatimuksensa ovat melko idealistisia, mutta heidän idealisminsa on vaikuttavaa. Siinä on paljon sitä samaa innostusta, jota oli niissä ihmisissä, jotka rakensivat Euroopan uudelleen sodan jälkeen ja jotka taistelivat sen yhtenäisyyden ja vapauden puolesta. Tässä se on – tyypillinen luova käymistila. Tässä he ovat – eurooppalaiset, jotka odottavat jotain Euroopan unionilta ja jotka ovat valmiita tekemään jotain asian hyväksi. Heitä on Euroopan unionissa.

(Suosionosoituksia)

Osa näistä opiskelijoista muuten on osallistunut Erasmus-ohjelmaan. Olkaamme siis iloisia tästä Erasmus-sukupolvesta ja tehkäämme siitä entistä runsaslukuisempi.

(Voimakkaita suosionosoituksia)

Kun asia nyt tuli puheeksi, niin myös harjoittelijoille ja oppisopimuskoulutuksessa oleville olisi annettava enemmän mahdollisuuksia oppia naapureistaan ja oppia kokemuksen kautta Euroopan unionin arvo.

(Suosionosoituksia)

Jacques Delors ehdotti eurooppalaista opintosekkiä, ja kehotan parlamenttia tarttumaan tähän ehdotukseen!

(Suosionosoituksia)

Ottakaamme esimerkkiä näiden nuorten innokkuudesta. Osoittakaamme, että olemme todellisia Euroopan kansalaisia. Sen sijaan, että tulevaisuus saisi meidät levottomaksi, olkaamme täynnä malttamatonta luovuutta, sekä Euroopan että Euroopan unionin vuoksi. Liittykäämme yhteen ja muuttakaamme kaikki haasteemme mahdollisuuksiksi, kaikkien hyödyksi. Silloin Euroopan unioni on edelleenkin sitä, mitä se on tänään: hyvä paikka elää ja hyvyyden voimavara tässä yhteisessä maailmassamme!

(Parlamentti osoitti puhujalle suosiota seisaallaan.)

Liite

Euroopan koheesiota koskevat Dresdenin vaatimukset (5. helmikuuta 2006)

I. Eurooppa tuodaan lähemmäs kansalaisia

1. Kaikille yhteiskuntaluokille tarkoitettu vaihto-ohjelma.

2. Yhtenäinen vaalilainsäädäntö koko EU:ssa.

3. Euroopalle annetaan kasvot valitsemalla sille presidentti suorassa kansanäänestyksessä.

4. Lyhyt ja ymmärrettävä EU:n perustuslaki.

5. Euroopalle annetaan "näkyvä vaatetus" esimerkiksi seuraavien vahvojen symbolien avulla:

– Euroopan historian museo

– Eurooppalainen ansioristi

– Eurooppa-päivästä tehdään yleinen vapaapäivä koko EU:ssa

– sininen EU-passi, ja paljon muuta.

6. "Eurooppa-opinnot" kaikissa Euroopan kouluissa sekä "Euroopan poliittisen koulutuksen keskus".

7. "Euro-News"-ohjelma kehitetään yleiseksi "Euro-kanavaksi".

8. "Me olemme Eurooppa" -kampanja.

9. "Eurobus"-hanke, jonka avulla Eurooppa tuodaan maaseudulle.

II. Tartutaan Euroopan tarjoamiin mahdollisuuksiin

1. EU:n jäsenvaltioiden BKT:sta 5 prosenttia käytetään tutkimukseen ja tieteeseen.

2. Euroopan parlamentille myönnetään täydet budjettioikeudet.

3. Vähennetään ja uudistetaan maataloustukia.

4. Kehitetään "Eurooppalaista vapaaehtoistyötä".

III. Yhdessä turvallisuuden ja vastuun puolesta

1. Valko-Venäjä otetaan poliittiselle asialistalle.

2. Perustetaan eurooppalainen armeija osana yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

3. Kestävyysperiaatteelle annetaan pysyvä asema unionin lainsäädännössä.

  Puhemies. Kiitos, arvoisa presidentti.

Ennen kuin jatkamme istuntoa, haluan kiittää muutamalla sanalla presidentti Köhleriä hänen puheestaan.

On totta, että aikoinaan meillä oli 25 erilaista sähköpistoketta: nykyisin käytämme samaa pistoketta, mutta meillä on 25 erilaista sähkönjakeluverkkoa.

Kuten totesitte, seuraavaksi paneudutaan eurooppalaiseen energianjakeluun ja moniin muihin asioihin, joiden pitäisi olla kaikille yhteisiä.

Paljon kiitoksia sanoistanne ja kannustuksestanne, arvoisa presidentti.

(Suosionosoituksia)

Puhetta ryhtyi johtamaan 
varapuhemies MOSCOVICI