Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 14. maaliskuuta 2006 - Strasbourg

19. Sosiaalinen suojelu ja sosiaalinen osallisuus (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Edit Bauerin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö (A6-0028/2006) sosiaalisesta suojelusta ja sosiaalisesta osallisuudesta (2005/2097(INI)).

  Edit Bauer (PPE-DE), esittelijä. – (HU) Arvoisa puhemies, Saksan liittopresidentti Horst Köhler totesi tänään puolilta päivin, etteivät monetkaan käsitä nykypäivän Euroopan unionia. Olen varma, että lasten köyhyys Euroopan unionissa tuntuu ihmisistä käsittämättömältä, jos sitä verrataan siihen valtavaan energiamäärään, jonka Euroopan unioni on panostanut maahanmuuttopolitiikkansa uudelleenmuotoiluun.

Samaan aikaan kun puhumme korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien puutteesta, saamme nähdä lasten köyhyydestä johtuvia väistämättömiä ja suunnattomia menetyksiä, joista tulevat sukupolvet oikeutetusti vaativat meitä tilille.

Ei ole näin ollen pelkkää sattumaa, että käsiteltäväksenne jätetyssä mietinnössä sosiaalisesta suojelusta ja sosiaalisesta osallisuudesta keskitytään ensisijaisesti lasten köyhyyteen: Euroopan unionin kansalaisista 15 prosenttia on köyhyysriskin piirissä mutta lapsista 19 prosenttia. Vuoden 2004 tietojen perusteella 25 jäsenvaltiosta 12:ssa lasten köyhyysriski on vähintään 25 prosenttia aikuisväestöä suurempi. Haluan korostaa, ettei tämä ole mikään tunteen tai lainsäädännön asia, sillä kansainväliseen sopimukseen lasten oikeuksista sisältyy asiaa koskevia velvoittavia määräyksiä.

Euroopan unionilla on vastassaan myös se ongelma, että se tarvitsee väestönkasvun kriisin ja yhteiskunnan ikääntymisen vuoksi lähivuosikymmeninä 50 miljoonaa uutta maahanmuuttajaa, jos nykyinen työllisyystaso halutaan säilyttää. Lasten köyhyys, siihen liittyvä syrjäytyminen ja koulunkäynnin keskeyttävien suuri osuus saavat epäilemään mahdollisuuksiamme kehittää sellainen tietoon perustuva yhteiskunta, jossa tietyt yhteiskuntaluokat eivät jää entistä enemmän jälkijunaan.

Komissio on oikeassa pitäessään lasten köyhyyttä ensisijaisena ongelmana, mutta toisaalta olemme havainneet, ettei meillä ole tarkkoja ja vertailukelpoisia tietoja lasten köyhyydestä. On selvää, että tämä tilanne on kiireesti korjattava.

Olisin halunnut tähdentää mietinnössäni, että sosiaalinen osallisuus on Lissabonin prosessin lisäarvo. Euroopan unionin sosiaalipolitiikassa tarvitaan uutta yhteisvastuullisuutta sukupolvien välillä, sillä lasten köyhyydestä ja siihen liittyvästä alikoulutuksesta tulevaisuuden inhimillisiin voimavaroihin aiheutuvia vahinkoja ei pidä aliarvioida.

Voisin tietysti ottaa esiin monia muitakin tässä mietinnössä mainittuja ongelmia, mutta koska aikaa on niukalti, mainitsen enää yhden eli ikääntyneen työvoiman poistumisen työmarkkinoilta. Vaikka alalla on voimassa syrjinnän kieltävä direktiivi, syrjintää esiintyy edelleen, joskin sitä on vaikeampi jäljittää. Olen varma, että komissio teki oikean periaateratkaisun asettaessaan sosiaalisen suojelun nykyaikaistamiselle selkeät ja mitattavat tavoitteet. Viimeisenä muttei suinkaan vähäpätöisimpänä seikkana haluan kiittää työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan sihteeristöä erinomaisesta yhteistyöstä ja esittää kiitokseni kollegoitteni tarkistusehdotuksesta. Haluan niin ikään kiittää heitä läsnäolosta ja keskusteluun osallistumisesta.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, paljon kiitoksia kaikille teille ja erityisesti esittelijä Bauerille tästä mietinnöstä. Olen iloinen voidessani kertoa, että komissio on kanssanne täysin samaa mieltä siitä, että Lissabonin strategia perustuu talouspolitiikan, työllisyyspolitiikan ja sosiaalipolitiikan myönteiseen yhteisvaikutukseen. Arvostan sitä, että mietinnössä tuetaan komission aloitetta avoimen koordinointimenetelmän nykyaikaistamiseksi ja tehostamiseksi sosiaalisen suojelun ja sosiaalisen osallisuuden alalla. Kyse on siitä, miten sosiaalipolitiikan avulla voidaan edistää Lissabonin strategian päämäärien toteutumista ja vahvistaa samalla näiden politiikkojen yhteensovittamista. Entistä laajempi toiminta Lissabonin strategian sosiaalisen yhdenmukaistamisen prosessin puitteissa käsittää sen, että kehitetään sosiaalisen suojelun aktiivisia toimintoja ja osoitetaan lisäarvon toteutuminen syntyneinä työpaikkoina ja kasvuna. Käytännössä sekä avoimen koordinointimenetelmän uudet yhteiset päämäärät että neuvoston juuri hyväksymät osittaiset alakohtaiset tavoitteet siirretään kauttaaltaan kansallisiin strategioihin. Uudet kansalliset elimet esittelevät ensiksi kullekin jäsenvaltiolle strategisen lähestymistavan niiden politiikan nykyaikaistamiseksi erityisaloilla. Sen jälkeen jäsenvaltiot esittävät kolme alakohtaista suunnitelmaa, jotka koskevat sosiaalista osallisuutta, eläkkeitä ja terveydenhoitoa.

Komissio on niin ikään antanut tiedonannon, jossa aloitetaan julkinen kuuleminen Euroopan unionin mahdollisista kohdennetuista toimista vähimmäispalkkojen mukauttamiseksi ja työmarkkinoilta syrjäytyneiden henkilöiden osallistamiseksi. Kuulemiseen osallistuu muiden organisaatioiden ohella tietysti myös Euroopan parlamentti, mutta käsiteltävänä olevan aihealueen vuoksi kuuleminen laajennetaan kattamaan julkiset elimet kaikilla tasoilla sekä organisaatiot, eturyhmät ja työmarkkinaosapuolet. Mietinnössänne viitataan myös mahdollisiin uusiin toimielinten välisiin sopimuksiin, joilla vahvistettaisiin parlamentin asemaa avoimen koordinointimenetelmän täytäntöönpanossa. On totta, että avoimessa koordinointimenetelmässä parlamentin osallistuminen työhön jää vähäiseksi siksi, ettei yleisiä säädöspuitteita ole. Voin omalta osaltani vakuuttaa parlamentin jäsenille, että tuen yksikköni virkamiesten toimia vuoropuhelun jatkamiseksi parlamentin kanssa.

  Věra Flasarová (GUE/NGL), naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon valmistelija. – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, suhtaudun erittäin myönteisesti Edit Bauerin mietintöön, jota me olemme käsitelleet ja jota me kannatamme naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnassa. Mietinnön tavoitteet esitellään naisten ja miesten tasa-arvon kannalta, ja siinä hahmotellaan naisten tarpeet erityisesti sosiaalisen osallisuuden suhteen.

En kuitenkaan halua puhua pelkästään naisista vaan myös siitä, miten köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen vaikuttavat lapsiin ja nuoriin. Emme saa unohtaa, millä tavoin meidän asenteemme köyhyyteen on muuttunut kehittyneissä maissa aiemmasta: vaurauden ja hyvinvoinnin esittely on johtanut nyky-ympäristössä siihen, että muita alempi elintaso katsotaan ihmiselle puutteeksi. Sitä pidetään jopa alentavana ja epänormaalina tilana, josta ihmisten pitää päästä itse pois. Tarkoitan tällä sitä, että tiedotusvälineet ja mainostajat ovat luoneet kuvan ylitsepursuavasta yltäkylläisyydestä, ja ihmiset, jotka eivät siihen yllä, tuntevat itsensä avuttomiksi. Menestys ja sen mukanaan tuoma aineellinen hyvinvointi ovat näennäisesti kaikkien saavutettavissa, jolloin ne, jotka eivät niihin yllä, suljetaan yhteiskunnan tarjoamien etujen ulkopuolelle. Tällainen syrjäytyminen ei koske pelkästään aineellisia seikkoja vaan myös koulutusta, terveyttä tai vanhuuden turvaa, ja se periytyy sukupolvelta toiselle. Sosiaalisesti rajoittuneista ympäristöistä lähtöisin olevilla lapsilla on vaikeuksia varmistaa pääsynsä korkea-asteen koulutukseen, he matkustelevat vähemmän ja heidän elintasonsa on matalampi. Köyhyys ei ole täällä tietenkään yhtä räikeää kuin kehitysmaissa, mutta sellaisenaankin – häpeän ja tilastollisen aliedustuksen taakse kätkeytyessään – se johtaa tunteeseen normaalin maailman ulkopuolelle jäämisestä ja tuntemukseen siitä, että jotain normaalia ja jokapäiväiseen elämään kuuluvaa jää samalla tavoittamattomiin.

Miksi näin oikein on? Kuinka lapsille voi selittää, että heidän on tultava toimeen ilman monia sellaisia asioita, joita muilla on? Yhteiskunnallisia eroja on toki aina ollut, ja ne ovat määränneet lapsen kehitystä kautta koko elämän. Yltäkylläisyyttä ei ole silti koskaan pidetty yhtä itsestään selvänä normina eikä varojen puute ole estänyt ihmisiä hyödyntämästä niin monia mahdollisuuksia kuin nykyään. Tämä on kehittyneiden yhteiskuntien paradoksi. Kohtuullinen elintaso on entistä useampien saatavilla, mutta toisaalta niiden väestönosien kustannuksella, joille sellaista ei ole erinäisistä syistä suotu. Haluan kiinnittää huomiotanne siihen, ettei kyse ole pelkästään aineellisesta omaisuudesta vaan myös riittämättömästä sosiaalista suojelusta varsinkin lasten ja nuorten kohdalla. Tällä on tulevaisuuden yhteiskunnan kannalta sekä moraalisia että henkilökohtaiseen turvallisuuteen liittyviä vaikutuksia, koska yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus johtaa jännitteisiin, jotka voivat purkautua ympäristössämme havaitsemallamme tavalla väkivallaksi tai johtaa todellisuuspakoisuuteen huumeiden tai vieraannuttavan viihteen muodossa.

En aliarvioi hyväntekeväisyystyötä, mutta sosiaalinen suojelu ja sosiaalinen osallisuus on yhtä kaikki sisällytettävä järjestelmään, ja ihmisillä pitää olla oikeus hyödyntää tätä järjestelmää. Hyväntekeväisyys on lahja. Nykyaikaisessa, ihmisarvoa puolustavassa yhteiskunnassa sitä tulisi käyttää äärimmäisessä hädässä, eikä se voi korvata asianmukaista, Euroopan unionin tarpeisiin 2000-luvulla vastaavaa sosiaalipolitiikkaa.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskeva ensimmäinen yhteinen Euroopan komission raportti on nyt jo vanha, tammikuussa 2005 kirjoitettu teksti, jota on tarkasteltava yhdessä Euroopan unionin puheenjohtajavaltion päätelmien sekä Lissabonin strategian väliarvioinnin kanssa.

Bauerin mietintö on huolellisesti laadittu, mistä haluan onnitella esittelijää. Se on jaettu osiin metodologisesti ja siinä esitellään kaikilta kannoilta Lissabonin strategian keskeinen ja kiireellinen tavoite vähentää köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä tuntuvasti vuoteen 2010 mennessä. Sosiaalista osallisuutta koskevan avoimen koordinointimenetelmän kaksi toteutuskierrosta 15 jäsenvaltiossa ja vuoden 2004 jälkeen 25 jäsenvaltiossa ovat osoittaneet, että avoimen koordinointimenetelmän järkiperäistämiseen on yhdistettävä sosiaalinen suojelu ja sosiaalinen osallisuus. Talouskasvu ja työllisyyden parantaminen ovat varmasti keinoja, joilla sosiaalista yhteenkuuluvuutta voidaan parantaa rinnan tehokkaiden koulutusjärjestelmien kanssa.

Tältä osin Bauerin mietintö muistuttaa meitä siitä, että toimet on kohdistettava koulutuksen kesken jättämisen ehkäisyyn ja heikoin pätevyyksin valmistuvien opiskelijoiden auttamiseen eteenpäin erityisesti koulumaailmassa ja työmarkkinoilla.

Erityisesti mainitaan panostukset koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen, koska niihin osallistuminen ei ole lisääntynyt. Siksi myös yksityissektorin aloitteita kaivataan alalle. Ne ovat erittäin tehokas keino köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi. Huomiota on kiinnitettävä myös lasten köyhyyden poistamiseen, minkä vuoksi esittelijä Bauer aivan perustellusti painottaakin sukupolvelta toiselle periytyvään köyhyyteen puuttumista, mitä varten olisi nopeutettava komission työtä, jonka päämääränä on lasten oikeuksien tukemiseen tähtäävä lasten perusoikeuskirja.

  Proinsias De Rossa, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää komission jäsentä Špidlaa ja kollega Baueria mietinnöstä ja sosiaalista suojelua ja osallisuutta koskevasta aloitteesta. Se, että liki 70 miljoonaa ihmistä elää köyhyysriskin piirissä Euroopan unionissa, on häpeällinen tilastotieto, eikä sitä voida hyväksyä.

Köyhyys on seurausta ihmisten toiminnasta, ja se voidaan ratkaista vain älykkäiden ihmisten toimilla. Tiedämme, miten köyhyysongelma ratkaistaan. Silti talousjärjestelmämme tuottaa edelleen köyhyyttä kymmenille miljoonille ihmisille sukupolvesta toiseen, kuten on osoitettu.

Toimimme näin, koska emme onnistu yhdistämään kansallisesti harjoittamaamme talous-, sosiaali-, kulttuuri- ja ympäristöpolitiikkaa. Emme onnistu valtavirtaistamaan ratkaisuja, joita lukuisissa toimikunnissa ja raporteissa on esitetty. Yksittäisistä ratkaisuista tärkein ei ole työpaikka, vaikka näin usein väitetään, vaan koulutus: esikoulusta alkaen, ensi asteen kautta ja edelleen vähintään keskiasteelle.

Työllisyys on ilman muuta keskeisessä asemassa, mutta on huomattava, että hyvin monilla kodittomilla ja todellakin köyhillä ihmisillä on työpaikka. On näin ollen selvää, että työpaikan on oltava riittävän hyvä, sen palkan ja työehtojen on oltava kohtuulliset ennen kuin se auttaa ratkaisemaan köyhyysongelman.

Väitän myös, että sosiaalinen suojelu on nähtävä laajemmin kuin pelkkänä sosiaaliturvana. Julkiset palvelumme on nähtävä sosiaalisen suojelun välineinä. Terveys-, koulutus-, liikenne- ja kulttuuripalvelut auttavat suojaamaan köyhyysriskin vaikutuspiirissä eläviä henkilöitä ja estävät olemassaolollaan kymmeniä tai peräti satoja miljoonia ihmisiä päätymästä köyhyyteen. Jollei näitä palveluja olisi, leipäjonoissa olisi miljoonittain enemmän ihmisiä.

Väitän myös, että sosiaaliturvan mieltämistä pelkäksi turvaverkoksi on vältettävä ja että uudistaessamme sosiaaliturvajärjestelmiämme meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota köyhyysloukkujen poistamiseen.

  Siiri Oviir, ALDE-ryhmän puolesta. – (ET) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja, hyvät kollegat, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistaminen ovat Euroopan unionin ensisijaisia strategisia tavoitteita. Lissabonin strategian väliarvioinnissa arvosteltiin jäsenvaltioiden toimia tai pikemminkin toimettomuutta. Euroopan unionin väestöstä 15 prosenttia eli 68 miljoonaa henkeä elää köyhyydessä, ja heistä kolmannes on lapsia. Naisten ja miesten palkkaerot ovat keskimäärin 20 prosenttia naisten vahingoksi. Köyhyys luonnollisestikin synnyttää köyhyyttä.

Sosiaalinen tasapaino edistää koko yhteiskunnan etua. Henkilökohtainen epäonnistuminen ei ole pääsyy ihmisten päätymiselle köyhyyteen. Sosiaalinen osallisuus, joka kattaa kaikki politiikan alat, ja inhimillisen pääoman tuhlauksen lopettaminen antaisivat välittömän herätteen kehitykselle, johon me haluamme päästä Lissabonin strategian avulla. Tätä korostetaan myös nyt käsiteltävänämme olevassa mietinnössä.

Euroopan unionin on jälleen kerran järjestettävä omat asiansa ensin. Pohjoismaat ovat hyvä esimerkki. Niiden taloudet kuuluvat varmasti maailman kymmenen parhaan joukkoon, ja toisaalta niissä on kaikkein tehokkaimmat sosiaalisen suojelun järjestelmät.

Haluan tähdentää erityisesti mietintöön sisältyvää kehotusta käynnistää neuvottelut niiden politiikan alojen valitsemiseksi, joihin avointa koordinointimenetelmää sovelletaan. Euroopan unionin on otettava huomioon, että sataa työntekijää kohden on nyt 38 työtä tekemätöntä eläkeläistä, ja määrä voi kaksinkertaistua ensi vuosikymmenellä, jollei työllisyyspolitiikkaa muuteta. Ongelmaan on puututtava kuitenkin jo nyt. Elinikäinen oppiminen ja ikääntyvien työllisyysasteen parantaminen ovat ehdottoman tärkeitä tavoitteita.

Monien jäsenvaltioiden lainsäädännössä on valitettavasti säännöksiä, jotka edistävät ikäsyrjintää työmarkkinoilla. Tällaiset käytännöt olisi karsittava eurooppalaiselta oikeusalueelta.

Muiden riskiryhmien ohella suurimassa syrjäytymisvaarassa ovat yli 50-vuotiaat naiset, joiden tilanne kärjistyy entisestään eläkkeelle siirtymisen myötä. Suhtaudun myönteisesti mietinnössä tähän asiaan kiinnitettyyn huomioon. Mietinnössä kehotetaan jäsenvaltioita varmistamaan, ettei naisia rangaista eläkkeiden laskennassa äitiysloman tai hoitovapaan vuoksi syntyneistä katkoksista työllisyyshistoriassa. Mielestäni olennainen mietinnön osa on kaikille – ja erityisesti uusille – jäsenvaltioille esitetty vetoomus siitä, että niiden on tarkistettava yhteisvastuuseen perustuvia eläkejärjestelmiään ottaen huomioon miesten lyhyempi eliniänodote ja sukupuolten väliset suuret palkkaerot, jotka näkyvät leskeksi jääneiden eläkeläisten eläkkeissä ja suistavat heidät usein köyhyysrajan alapuolelle.

Haluan kiittää kollega Baueria asiantuntevasta työstä ja toivon, että tässä asiakirjassa vahvistetut periaatteet otetaan pian käyttöön jäsenvaltioiden lainsäädäntötyössä.

  Jean Lambert, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kollega Baueria tämän erinomaisen mietinnön laatimisesta ja komissiota alkuperäisestä asiakirjasta.

Yksi mietinnöstä esiin nousevista seikoista on, että puutetta on monenlaista ja se liittyy usein syrjintään. Tarkasteltaessa tilanteesta erityisesti kärsiviä ryhmiä – naisia, kuten juuri kuulimme, vammaisia, mustia ja etnisiä vähemmistöjä sekä muuta väestöä vanhempia ja nuorempia henkilöitä – käy erityisen selkeästi ilmi, miksi 13 artiklaan perustuvat syrjinnän vastaiset direktiivit ovat niin tärkeitä ja miksi ne on pantava täytäntöön mahdollisimman täysimääräisesti.

Myönteistä on, että mietinnössä keskitytään lasten köyhyyteen. Tiedämme, että huono ravitsemus, huonot asuinolot, huono ympäristö – köyhät elävät usein heikoimmissa ympäristöoloissa – ja huonot koulutusnäkymät liittyvät usein toisiinsa ja seuraavat ihmisiä usein läpi koko elämän ja periytyvät heidän lapsilleen. Suhtaudun myönteisesti kehotukseen lasten köyhyyttä käsittelevän vihreän kirjan laatimiseksi. Meidän on tarkasteltava sitä yleisen sosiaalisen yhteenkuuluvuuden puitteissa, koska sillä on vaikutuksia rikkaiden ja köyhien väliseen kuiluun.

Jäsen De Rossa mainitsi kouluttautumis- ja työllistymisvaikeudet. Köyhyyden todellinen syy on rahan puute. Emme voi laskea pelkästään sen varaan, että talouskasvusta ohjautuu kaikille oma osansa. Pohjalla olevia varten on ryhdyttävä erityisiin toimiin. Tarkastellaanpa Yhdistyneen kuningaskunnan esimerkkiä. Maa sijoittuu varsin korkealle köyhyysriskillä mitattaessa. Hallituksen monista nykyisistä toimista huolimatta väestön köyhimmän 10 prosentin osuus väestön nettotuloista on 2,8 prosenttia, ja toisaalta rikkaimman 10 prosentin osuus on 28 prosenttia eli kymmenkertainen. Tämä näkyy omalla alueellani eli Lontoon keskusta-alueella, joka on Euroopan unionin vaurainta aluetta mutta jossa on myös valtavasti köyhyyttä. Meidän on saatava muutos näihin prosenttilukuihin ja kasvatettava alimpien väestöluokkien osuutta.

Olen yhtä mieltä julkisten palvelujen merkityksestä ja sosiaaliturvan osuudesta tässä yhteydessä. Jäsenvaltioiden pitäisi arvioida, toimivatko niiden sosiaaliturvajärjestelmät niin, että ihmiset pystyvät käymään koulunsa loppuun ja hyödyntämään kouluttautumismahdollisuuksia, vai rajoittavatko ne oikeastaan ihmisiä, koska heidän on oltava jatkuvasti valmiita töihin.

Haluan niin ikään yhtyä huomautuksiin avoimesta koordinointimenetelmästä ja siitä, että Euroopan parlamentin olisi osallistuttava eritoten kansallisten toimintasuunnitelmien ja niiden tulosten arviointiin.

  Ilda Figueiredo, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Käydyn keskustelun aikana on jo mainittu EU:ssa yli 70:tä miljoonaa henkeä koskettava suuri köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen. Kuten mietinnössä todetaan, 17 jäsenvaltiosta, joista on saatavilla tietoja, 14:ssä köyhyys lisääntyi lasten keskuudessa 1990-luvun aikana. Kehitys vie tilannetta nykyisin huonompaan päin työttömyyden lisääntymisen, epävarman ja huonosti palkatun työn yleistymisen, joustojen sekä keskeisten toimialojen ja palvelujen yksityistämisen myötä.

Koska köyhyys on ihmisoikeusloukkaus, sen syihin on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Vastaavasti on tarvittavin toimin edistettävä sosiaalista osallisuutta monialaisesti tarkastellen. Siksi olemme jättäneet käsiteltäväksi ehdotuksia, joiden tarkoituksena on muuttaa makrotalouspolitiikkaa niin, että sosiaalinen osallisuus, työllisyys ja siihen liittyvät oikeudet, kansanterveys, koulutus sekä mahdollisuus turvautua oikeuskeinoihin, hyödyntää kulttuuritarjontaa ja saada säällinen asunto tulevat poliittisen asialistan ensisijaisiksi aiheiksi. Ajamme näin ollen vakaus- ja kasvusopimuksen korvaamista todellisella kehitys- ja edistyssopimuksella ja Lissabonin strategian korvaamista todellisella taloudellisen ja sosiaalisen koheesion strategialla. Katsomme niin ikään, ettei nyt ole aiheellista korostaa palvelujen sisämarkkinoiden luomiseen tähtäävää direktiiviehdotusta.

Kokemus on opettanut meille, ettei Lissabonin strategiaan sisältyvä avoin koordinointimenetelmä ole vähentänyt köyhyyttä. Lissabonin strategian seurauksena painopisteinä ovat olleet julkisten sektorien ja palvelujen vapauttaminen ja yksityistäminen, joiden vaikutuksesta köyhyys on lisääntynyt ja sosiaalinen osallisuus vähentynyt. Koska nämä toimet ovat pakollisia, avoimessa koordinointimenetelmässä ei velvoiteta jäsenvaltioita vähentämään köyhyyttä, ja siinä juuri on kyseisen kaksinaamaisen prosessin ydin.

Julkiset toimet ovat välttämättömiä köyhyyden vähentämiseksi ja ihmisoikeuksien kunnioituksen takaamiseksi, ja siksi tarvitaan kaikille yhteistä julkista sosiaaliturvapolitiikkaa, jota leimaa yhteisvastuullisuus. Lisäksi terveydenhuoltojärjestelmien yksityistäminen on lopetettava, kuten olemme ehdottaneet.

Valtiolla on samalla tavoin ratkaisevan tärkeä tehtävä taattaessa laadukas julkinen koulutus ja sellaiset työntekijöiden oikeudet, jotka eivät loukkaa työntekijöiden ihmisarvoa. Siksi me tähdennämme, että pelkkä köyhyyden valittaminen ei riitä. Köyhyysriskin piiriin joutuneiden ihmisten määrää lisänneen uusliberalistisen politiikan suunta on käännettävä. Tämän haasteen me esitämme parlamentille toivoen, ettei tästä tule taas uutta tuloksetonta keskustelua.

  Guntars Krasts, UEN-ryhmän puolesta. – (LV) Parlamentin kokonaisuudessaan myönteiseksi katsottavan mietinnön kohdasta 37 voidaan lukea päätelmä, että globalisaation aiheuttamat nopeat muutokset ja tieto- ja viestintätekniikan laajamittainen käyttö lisäävät alttiutta sosiaalisille riskeille. Globalisaatio sekä tieto- ja viestintäteknologiat katsotaan siis riskeiksi.

Omasta mielestäni yhteiskunta, jossa globalisaatiosta aiheutuvaan nopeaan muutokseen ei liity tieto- ja viestintätekniikan laajamittaista käyttöä, on vaarassa. Vaara syntyy siitä, että muutoksen hyödyt katsotaan riskeiksi.

Tieto- ja viestintätekniikan laajamittainen käyttö lisää ihmisten kouluttautumismahdollisuuksia ja heidän mahdollisuuksiaan päästä työmarkkinoille. Tämä koskee erityisesti muita heikommassa asemassa olevia väestöryhmiä, kuten vammaisia. Sähköisen hallinnon ansiosta yhteiskuntaryhmät ja yksilöt voivat suoraan osallistua sosiaaliseen vuoropuheluun kansallisen hallituksen kanssa. Tästä syystä sosiaalipolitiikassakin olisi korostettava sellaisia toimia, joilla ihmisiä autetaan käyttämään näitä mahdollisuuksia. Hyvinvointiyhteiskunnan ja tietoyhteiskunnan kehityspolitiikka on sovitettava keskenään.

Jätetään pelko tietotekniikan nopeasta leviämisestä Pohjois-Korean ja Valko-Venäjän diktaattorien huoleksi.

  Jan Tadeusz Masiel (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, on valitettavaa, että uusimpien tilastojen mukaan miljardiomaisuuksia tehneiden ihmisten lukumäärän kasvu ei ole näkynyt kaikkien kansalaisten vaurauden lisääntymisenä. On käynyt päinvastoin. Köyhyydessä elävien määrä kasvaa jatkuvasti niin vanhoissa kuin uusissakin Euroopan unionin jäsenvaltioissa. On selvää, että köyhyys sekä sosiaalisen suojelun ja välttämättömän sosiaalisen osallisuuden puute tuntuvat ongelmina kipeimmin uusissa jäsenvaltioissa. Esimerkiksi Puolassa tilanne on paradoksaalinen. Entinen sosialistinen maa tarjoaa nyt kansalaisilleen huomattavasti vähemmän suojelua kuin valtiot, jotka ovat aina olleet kapitalistisia. Vanhojen 15 jäsenvaltion ongelmiin me tuomme oman erityisen lisämme, esimerkiksi suuren työttömyyden korkeasti koulutettujen keskuudessa tai julkisen terveydenhuollon piiriin pääsyn mahdottomuuden.

Arvoisa komission jäsen, Euroopan unionia arvostellaan usein liiasta lainsäädännöstä, mutta minusta meiltä puuttuu yksi tärkeä säädös. Euroopan unionin tulisi velvoittaa jäsenvaltiot määrittämään sosiaalinen vähimmäistaso. Näin kaikki kansalaiset tuntisivat olonsa turvalliseksi. Lisäksi näin edistettäisiin sosiaalista osallisuutta vähentämällä toimeentuloa koskevaa epävarmuutta.

  Tomáš Zatloukal (PPE-DE). – (CS) Arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, mielestäni tämänpäiväinen keskustelu sosiaalisesta suojelusta ja sosiaalisesta osallisuudesta on erittäin aiheellinen, sillä 15 prosentin taso on eittämättä hälyttävä, vaikka suhteellinen köyhyys vähenikin 3 prosenttia vuosina 1995–2000. Numerotietojen ja nykytilanteen perusteella on pelättävä, ettei köyhyyttä ja sen tuottamaa sosiaalista syrjäytymistä pystytä poistamaan vuoteen 2010 mennessä. Nämä ilmiöt ovat tulosta rakennemuutoksesta, joka liittyy yhteiskuntamme sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen. Muutoksia on työmarkkinoilla, on yhteiskunnan teknisiä muutoksia, väestömuutoksia, etnistä monimuotoisuutta, muutoksia kotitalouksien rakenteessa sekä miesten ja naisten tehtävien uudelleenmäärittelyä. Apu on näin ollen kohdistettava pääasiassa uhanalaisimpiin väestöryhmiin, työttömiin, yksinhuoltajaperheisiin, iäkkäisiin, yksineläjiin, perheisiin, joissa on paljon huollettavia, etnisiin vähemmistöihin ja vammaisiin. Se, että köyhyys vaikuttaa usein myös lapsiin, on mielestäni hyvin surullista ja hälyttävää.

Kaikista köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä koskevan ongelman ratkaisemisessa käytettävistä keskeisistä politiikoista haluan tähdentää koulutusta. Meidän on varmistettava asianmukainen koulutustaso, joustava siirtyminen oppilaitoksista työelämään ja epäsuotuisassa asemassa olevien ryhmien pääsy koulutusjärjestelmän piiriin sähköisen oppimisen avulla. Koulutus ei tarkoita pelkästään koulua, se on elinikäisen oppimisen kohdennettu järjestelmä. Näihin ja muihin ensisijaisiin tavoitteisiin vastaaminen edellyttää tietysti varoja. Varsinkaan uudet jäsenvaltiot eivät pysty käyttämään riittävästi alalle tarkoitettua rahoitusvälinettä, Euroopan sosiaalirahastoa. Kehotan näin ollen uusia jäsenvaltioita, erityisesti Tšekin tasavaltaa, keventämään mahdollisimman tehokkaasti hakijoiden hallintotaakkaa hiljattain laadittujen kauden 2007–2013 ohjelma-asiakirjojen suhteen. Päätän kiittämällä jäsen Baueria hienosta mietinnöstä.

  Karin Jöns (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, eläkepolitiikka, köyhyyden vähentäminen sekä terveydenhoito ja pitkäaikaishoito ovat keskeisiä tehtäviä meille ja keskeisiä kysymyksiä kaikille EU:n kansalaisille. Parlamentin on siksi lisättävä huomattavasti osallistumistaan avoimeen koordinointiin kaikissa sosiaaliseen suojeluun ja sosiaaliseen osallisuuteen liittyvissä näkökohdissa. Nykyinen menettely on aivan mahdoton hyväksyä. Keskustelemme nyt jo vanhentuneista asioista. Neuvosto on jo käsitellyt komission seurantatiedonannon. Tämän vuoksi tarvitaan kiireesti toimielinten välinen sopimus.

Komission jäsen totesi tänään, että hän on sitoutunut vuoropuheluun parlamentin kanssa. Olen tästä erittäin kiitollinen hänelle, mutta me emme halua pelkkää rentoa vuoropuhelua: me haluamme tehdä toimielinten välisen sopimuksen, jossa vahvistetaan täysin selkeät säännöt. Lisäksi vastaisuudessa olisi käsiteltävä entistä enemmän työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamista ja kiinnitettävä erityistä huomiota lasten päivähoitoon avoimen koordinointimenettelyn puitteissa sosiaalisen suojelun alalla.

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, lisääntyvä globalisaatio aiheuttaa rakennemuutoksia sekä yrityksissä että työmarkkinoilla. Toinen globalisaation seuraus on kansainvälisen tason korostuminen paikallisen ja kansallisen tason ohella. Suuryritysten yhä yleistyvänä taipumuksena on pakottaa pk-yritykset pois markkinoilta, mikä vaikuttaa merkittävällä tavalla paikallisten yhteisöjen elinkeinoihin.

Rakennemuutoksen luonne vaihtelee alueittain. Vanhoissa jäsenvaltioissa huoli koskee työpaikkojen häviämistä, uusissa jäsenvaltioissa puolestaan tuotannon ja tukkukaupan päällekkäisyyksien poistamista. Uusissa jäsenvaltioissa työmarkkinat ovat kokeneet kovan kolauksen hypermarkettien ja supermarkettien tultua erityisesti kaupunkien keskustoihin ja suurille asuntoalueille. Suuret ostoskeskukset ovat vieneet välittömässä läheisyydessä sijaitsevien pienten kauppiaiden ja palvelujentarjoajien elinkeinon, ja monet ovat joutuneet lopettamaan toimintansa. Yhtä hypermarkettiin syntynyttä työpaikkaa vastaa viidestä kahdeksaan sen ympäristöstä kadonnutta työpaikkaa. Sijoittajat eivät useinkaan ota huomioon inhimillistä tekijää eivätkä ihmisen luontaista elinympäristöä ja historiallista perintöä. Kollega Bauer on aivan oikeassa mainitessaan tästä asiasta mietinnössään.

Yhteenvetona totean, että työpaikkojen rakenneuudistuksen ensisijaiset uhrit ovat työntekijät ja tavarantoimittajat, maataloustuottajat mukaan luettuina. Näille väestöryhmille on tarjottava apua ja tukea. Heille on annettava mahdollisuus löytää uusi työpaikka, uusi ammatti tai uudet markkinat omille tuotteilleen.

  Ljudmila Novak (PPE-DE). – (SL) Mielestäni sosiaalisesti sitoutunein valtio on sellainen, joka luo edellytykset laadukkaille työpaikoille ja varmistaa ihmisille yhtäläiset mahdollisuudet. Laadukkaat työpaikat varmistetaan panostamalla inhimilliseen pääomaan, elinikäisellä oppimisella, työmarkkinajoustoihin kannustamalla ja taloutta edistävällä lainsäädännöllä.

Kansalaiset tarvitsevat suotuisat ulkoiset olosuhteet voidakseen tehdä työnsä ja olla luovia sekä tyydyttääkseen perustarpeensa. Tilanne on kuitenkin toinen riskiryhmille, kuten iäkkäille tai ilman työkokemusta jääneille nuorille, sairaille, vammaisille, yksinhuoltajaäideille ja monilapsisille perheille. Kaikki nämä ryhmät tarvitsevat meidän huomiomme ja tukemme, jotta ne saavat sosiaalista suojelua eivätkä syrjäydy yhteiskunnasta.

En siksi ymmärrä rahoitusnäkymiä koskevien neuvottelujen yhteydessä tehtyä neuvoston päätöstä, jolla leikataan koulutukseen ja nuorison tukiin kohdennettuja varoja, koska tällä alalla saadaan suhteellisen vähäiselläkin rahamäärällä aikaan merkittäviä tuloksia koulutuksessa, vieraiden kielten opiskelussa, kansainvälisten yhteyksien muodostumisessa ja Euroopan unionia koskevien asenteiden muovautumisessa. Pyrimme näihin arvoihin melkein kaikissa asiakirjoissamme. Niin kauan kuin toteutamme Euroopan unionissa edelleen sellaisia käytännön toimia, jotka ovat nimenomaisesti omien puheidemme ja oman ymmärryksemme vastaisia, emme pysty nopeuttamaan asettamiemme tavoitteiden toteutumista.

Aika ei ole ihmiskunnan historiassa kenties koskaan kulkenut yhtä nopeaan kuin nyt, eikä mikään viittaa vauhdin hidastumiseen. Tästä syystä me tarvitsemme myös nopeat ja yksinkertaiset ratkaisut, joilla näihin muutoksiin mukaudutaan, jotta saamme aikaan paremman talouskasvun ja paremman sosiaalisen suojelun väestön riskiryhmille.

  Marianne Mikko (PSE). – (ET) Hyvät läsnäolijat, sosialidemokraattina katson, että työ on ainoa vaurauden lähde, ja tuotantotekijänä työ on menettämässä paikkaansa koneille, toisin sanoen pääomalle.

Monet vanhojen jäsenvaltioiden eläkeläiset nauttivat mukavasta eläkkeestä, koska näiden maiden hallitukset ovat säätäneet, että työntekijöiden on tuettava heitä jossain määrin. Samaan aikaan monet, jotka ovat joutuneet tyytymään pieneen palkkaan työuransa aikana yhteiskunnan hyväksi työskennellessään, ovat vaarassa ajautua köyhyyteen eläkkeelle päästyään. Aivan liian monissa jäsenvaltioissa eläkejärjestelmät ovat periaatteeltaan pyramidin muotoisia. Haluan kiinnittää huomiota siihen seikkaan, että viimeisenä järjestelmän piiriin tulevilla eli nuorilla ei ole enää niitä, jotka tukevat heitä omalla palkkatyöllään. Heidän työnsä, palkkansa ja taloudelliset sitoumuksensa eivät enää salli lasten hankkimista tai rahan säästämistä.

Tuen kollega Bauerin mietintöä, mutta eläkeongelmia ei voida ratkaista yhdellä mietinnöllä. Voimme silti aloittaa tulevaisuuden varmistamisen jo tänään. Sekä valtion että yksityissektorin eläkejärjestelmissä on oltava konkreettista rahaa, ne eivät saa perustua pelkkiin lupauksiin.

Viron on siirtynyt onnistuneesti rahastoituun eläkejärjestelmään. Euroopan kilpailukyky ja kestävä kehitys hyötyisivät huomattavasti, jos vanhat jäsenvaltiot pystyisivät toistamaan tämän menestyksen. Toivon, että parlamenttimme palaa pian eläkejärjestelmien aiheeseen.

  Zita Gurmai (PSE). – (HU) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin todellinen haaste on tarjota mahdollisuus sosiaalisen syrjäytymisen noidankehästä ulospääsyyn. Emme voi hyväksyä, että 15 prosenttia Euroopan unionin kansalaisista eli jotakuinkin 68 miljoonaa henkeä elää köyhyysriskin piirissä, kuten 27. tammikuuta 2005 julkaistussa komission kertomuksessa todetaan.

Emme voi hyväksyä, että sosiaalinen syrjäytyminen vaikuttaa kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin sosiaaliryhmiin, naisiin ja etnisiin vähemmistöihin. Nämä ryhmät ovat muita huonommassa asemassa työpaikan saannin ja säilyttämisen, maksetun palkan, hyvinvoinnin, terveydenhuollon, koulutuksen ja kulttuuritarjonnan hyödyntämisen suhteen.

Mietinnössä todetaan, että Unkarissa köyhyyden uhkaaman väestön prosentuaalinen osuus on pienempi kuin Euroopan unionissa keskimäärin eli alle 10 prosenttia, mikä vastaa Tšekin tasavallan, Ruotsin, Tanskan ja Slovenian lukuja. Irlannin tasavallassa, Slovakiassa, Kreikassa ja Portugalissa vastaava luku on 20 prosenttia.

Komission jäsen Spidla tähdensi puheenvuorossaan, että naiset käyttävät miehiin verrattuna eliniästään nelinkertaisen ajan muista huolehtimiseen. Kun tunnustamme tämän tosiseikan sosiaalisen arvon, tarjoamme todellisen tilaisuuden tämän kuilun kuromiseksi umpeen.

Yhteiskunnan köyhät ja haavoittuvat ryhmät pääsevät irti sosiaalisen syrjäytymisen noidankehästä vain, jos luomme heille työllistymismahdollisuuksia ja jos takaamme heille markkinoihin mukautetun ammatillisen koulutuksen. Työn saaminen merkitsee tuloja, jotka helpottavat sosiaalista integroitumista ja kohentavat yksilön taloudellista tilaa. Tämä on todellinen haaste, vastatkaamme siihen! Esitän mietinnön hyväksymistä.

  Aloyzas Sakalas (PSE). – (LT) Haluan kiittää kollega Baueria taitavasti laaditusta mietinnöstä. Olisi kuitenkin parempi, jos saisimme järjestelmän, joka osoittaa, mihin painopistealoihin huomio olisi kiinnitettävä ensimmäiseksi. Mielestäni tärkein painopiste on lapsi, koska lapsi on alku, aikuinen on vain saman lapsen kasvun tulosta. Jos lapset eivät käy koulua, he eivät saa työpaikkaa. Jos lapset ovat jatkuvasti nälässä, he alkavat kerjätä tai peräti varastella. Jos lapset kokevat väkivaltaa tai heitä käytetään seksuaalisesti hyväksi, heistä tulee väkivaltaisia aikuisia. Jos lapsilla ei ole vanhempia tai heidät on erotettu vanhemmistaan, kadusta tulee heidän kotinsa. Kaikki mainitsemani tapaukset ovat alamaailmalle erinomaisia verukkeita tarjota näille lapsille suojaa ja kasvattaa heistä rikollisia. Tällaiset lapset eivät pääse työmarkkinoille, koska heidän osaamansa asiat eivät sovi työmarkkinoille. Tämän vuoksi ensisijaisena tavoitteena on oltava niiden syiden poistaminen, jotka aiheuttavat lasten soveltumattomuuden työmarkkinoille. Jollemme onnistu kitkemään näitä syitä, muut mietinnössä mainitut toimenpiteet ovat ainoastaan seurausten kanssa painiskelua.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, pidän tämän keskustelun korkeaa tasoa ja jäsenten esittämiä ehdotuksia erittäin myönteisinä, ja haluan jälleen kerran vakuuttaa halukkuuttani työskennellä rinnallanne kohti Euroopan unionin päämäärien toteutumista ja Euroopan kansalaisten meille uskomaa tehtävää täyttäen. Voin vakuuttaa teille, että komissio toimii päättäväisesti kohottaakseen sosiaalisen ulottuvuuden profiilia Lissabonin strategiassa. Haluaisin ehdottaa teille muutamia ajatuksia työstettäviksi yhdessä tulevaisuudessa.

Meidän on ensin kohotettava Euroopan unionin kattavan koordinoinnin profiilia. Olemme onnistuneet kehittämään tasapainoisen lähestymistavan, jossa painotetaan tarvetta yhdistää sosiaaliset päämäärät taloudellisiin tavoitteisiin. Tämä on merkittävä saavutus ja perustava edellytys sille, että kansalaisten luottamus uudistuksiin vahvistuu. Meidän on laajennettava jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin välistä kumppanuutta. Euroopan kasvu- ja työllisyysstrategia ja sosiaalipoliittinen ohjelma eivät ole komission tai Euroopan unionin toimielinten omaisuutta. Ne perustuvat kaikkien osallistujien, jäsenvaltioiden, Euroopan unionin kansalaisten, parlamenttien, työmarkkinaosapuolten ja eturyhmien sekä yhteisön toimielinten ja muiden elinten velvollisuuksiin. Kumppanuuden onnistuminen edellyttää selvää tehtäväjakoa. Jäsenvaltiot toteuttavat valtion sisäisiä uudistuksia ja rakennepolitiikkaa tarkistetun Lissabonin strategian puitteissa. Euroopan unioni tukee uudistustoimia ja hyödyntää samalla kaikkia uusia välineitä, kuten rakennerahastovaroja, perusoikeuksien kunnioittamista, tukea työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulle ja hyviksi koettujen lähestymistapojen vakiinnuttamista.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.30.