Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 14. maaliskuuta 2006 - Strasbourg

1. Istuntokauden avaaminen

Puhetta johti 
varapuhemies COCILOVO

  Puhemies. Julistan Euroopan parlamentin istuntokauden 2006–2007 avatuksi.

2. Istunnon avaaminen

(Istunto avattiin klo 9.05.)

3. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja

4. Keskustelu ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista (käsiteltäväksi jätetyt päätöslauselmaesitykset): ks. pöytäkirja

5. Kasvua ja työllisyyttä edistävä eurooppalainen tietoyhteiskunta (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Reino Paasilinnan teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan puolesta laatima mietintö eurooppalaisesta tietoyhteiskunnasta kasvua ja työllisyyttä varten (2005/2167(INI)) (A6-0036/2006).

  Reino Paasilinna (PSE), esittelijä. – (FI) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, ryhtyessäni mietinnön laatimiseen telealalla näytti aika surkealta. Suurin osa jäsenvaltioista ei ollut vielä edes toimittanut maaraporttejaan siitä, miten ne ovat edistyneet täytäntöönpanossa. Nyt tilanne on valoisampi: kaikki maaraportit ovat komissiolla ja melkein kaikissa jäsenvaltioissa viisi direktiiviä on saatettu voimaan tavalla tai toisella. Tänä aikana monet jäsenvaltiot ovat kuitenkin suojelleet monopolejaan monen vuoden ajan, jolloin niillä on ollut rahaa tunkeutua niihin jäsenvaltioihin, jotka avasivat markkinansa ajoissa.

Nämä direktiivit ovat kuitenkin jo osittain vanhentuneita. Tämä ala kehittyy sellaista vauhtia, että uutta lainsäädäntöä tarvitaan niin markkinoiden toimivuuden, kehitystyön kuin työllisyydenkin takaamiseksi. Siksi on hyvä, että komissio päätti esittää i2010-strategiaa, joka tähtää toimivaan yhteiseen tietopohjaiseen alueeseen. On turvattava investoinnit ja tutkimusmäärärahat, ja kaikkien eurooppalaisten on päästävä tähän järjestelmään – köyhienkin.

Tekniikka muuttuu nopeammin kuin lainsäädäntö, ja siksi lähtökohtanani on ollut, että mietintöni esittämä strategia olisi mahdollisimman avoin ja tekniikka olisi neutraalia. Silloin se kannustaa kaikenlaisten uusien keksintöjen, vaihtoehtojen ja kilpailijoiden markkinoille pääsyyn. Muutamme maailmaa enemmän tekniikan kuin politiikan avulla. Mutta kuka silloin johtaa tätä muutosta? Meidän pitäisi puhua arjen tietoyhteiskunnasta. Tieto- ja viestintätekniikka eivät enää tarkoita audiovisuaalista tekniikkaa. Informaatiota välittyy esimerkiksi autonrenkaan ja auton välillä, jääkaapin ja kannettavan päätelaitteen, lompakon ja avaimenrenkaan, kodin ilmastoinnin ja navigaattorin välillä. Kyse on siis digitekniikasta, joka on läsnä kaikkialla koko ajan.

Kuinka paljon viisaampi ihminen on älyvaatteessa? Hän on mobiili informaation lähde ja kohde. Milloinkohan häntä aletaan ohjata kuin robottia? Digitekniikka tekee myös elämän monille hyvin helpoksi, niin että alamme etsiä virkistystä tämän ympäristön ulkopuolelta. On laskettu, että kansallisvarallisuudestamme 80 prosenttia on aineetonta – siis koulutusta, tietoa, hallintoa – ja vain kolme prosenttia koostuu luonnonvaroista. On siten järkyttävää, että tuolla 80 prosentin alueella jättäydymme välinpitämättömästi jälkeen kilpailijoistamme. Emme investoi, emme tutki, emmekä pane direktiivejä täytäntöön kunnolla ja oikeassa tahdissa. Ainoastaan lähinnä Pohjoismaat ja pari muuta maata ovat poikkeus tästä linjasta.

Tieto- ja viestintätekniikka on nopeimmin kasvava teollisuudenala. Se luo teollisuuteen eniten työpaikkoja. Jos emme ryhdistäydy yhdessä, edessä on katastrofi. Alaan panostavat etsivät kumppaninsa esimerkiksi Kiinasta ja Intiasta, ja jäljelle jäävät vanhat taantuvat taloudet eli me täällä Euroopassa. Jo nyt Kiinasta ja Intiasta tulee hyvin koulutettuja ihmisiä tällekin alalle, paljon enemmän kuin Euroopasta. Toissa päivänä OECD varoitti Eurooppaa tästä muutoksesta. Eiköhän siis nyt, hyvät kollegat, ole aika toimia, kuten komissiokin ehdottaa.

Mietintööni on tehty muutamia tarkistuksia. Olen yhdessä kollega Riera Madurellin kanssa laatinut niitä kolme, joita voidaan pitää tällaisina yhteenvetoina, kompromisseina. Niiden tarkoituksena on ottaa selkeästi huomioon naisten ja miesten tasa-arvo ja tasa-arvovaliokunnan lausunto, mutta lyhentää tätä lausuntoa hieman. Toivon myönteistä suhtautumista tähän stilisointiin. Lisäksi kollega Guidoni on laatinut muutaman tarkistuksen, joita vastaan äänestimme valiokunnassa lähinnä käännösvirheen vuoksi. Katson myös, että voin tukea niitä.

  Viviane Reding, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi esittää kiitokseni parlamentille ja erityisesti esittelijä Paasilinnalle hänen laatimastaan erittäin yksityiskohtaisesta mietinnöstä. Hän on tehnyt hyvin tiivistä yhteistyötä muiden esittelijöiden kanssa ja kerännyt heidän mielipiteensä. Kaikille heille haluan esittää kiitokseni.

On varsin rohkaisevaa huomata, että parlamentilla on komission kanssa samanlainen näkemys siitä, mitkä ovat tietoyhteiskunnan kannalta keskeisimmät huolenaiheet ja toiminnan painopisteet seuraavien viiden vuoden aikana. Kuten eri valiokunnat ja esittelijät ovat osoittaneet, tällä hetkellä on hyvin vaikeaa ennustaa, millainen tulevaisuuden tietoyhteiskunta on, ja siksi halusimme laatia laajan ja kunnianhimoisen strategisen kehyksen yksityiskohtaisen toimintasuunnitelman sijaan, koska tällainen strateginen kehys jättää sijaa myöhemmille tarkistuksille ja muutoksille, joilla pystytään vastaamaan esiin tuleviin haasteisiin. i2010-ohjelman tarkoituksena onkin toimia kehyksenä, joka kestää ajan hammasta.

Panen erittäin tyytyväisenä merkille, että parlamentti ja komissio ovat yhtä mieltä i2010-ohjelman keskeisistä kohdista eli siitä, että sitoudumme kehittämään tieto- ja viestintätekniikan (TVT) alan lainsäädännöstä uutta luotaavaa ja herkkää reagoimaan lähentymisen mukanaan tuomiin muutoksiin. Toisin sanoen lainsäädännön täytyy olla teknologianeutraalia ja kilpailua tukevaa. Samalla jäsenvaltioiden on pantava nykyinen sääntelykehys täysimääräisesti täytäntöön, mitä ei valitettavasti aina ole tapahtunut, mutta kuten tiedätte, teen parhaani sen puolesta.

Vastaavasti radiotaajuuksien hallintaan tarvitaan lähestymistapaa, jolla voidaan vastata nopeisiin teknologisiin muutoksiin sekä palvelujen kysynnän muutoksiin ja jolla on sääntelijöiden, operaattoreiden ja muiden toimijoiden tuki. Tässä meillä on paljon tehtävää seuraavien parin kuukauden aikana.

Pidämme myös molemmat tärkeänä eurooppalaisen sisällön luomisen ja levittämisen tukemista, tekijänoikeuksien turvaamista, tietoturvan lisäämistä sekä käyttäjien suojaamista haitalliselta sisällöltä. Komissio ja parlamentti ovat myös yhtä mieltä siitä, että jäsenvaltioita ja yrityksiä on kannustettava investoimaan entistä enemmän tieto- ja viestintätekniikan tutkimukseen. Meistä on myös tärkeää varmistaa, että tieto- ja viestintätekniikan kehittämiseen varataan riittävät taloudelliset resurssit seitsemännessä puiteohjelmassa sekä kilpailukyky- ja innovaatio-ohjelmassa.

Sekä komission että parlamentin mielestä on myös tarpeen edistää ja suojella kansalaisten oikeuksia tietoyhteiskunnassa, ja sen vuoksi meidän on tiedotettava kansalaisille heidän mahdollisuuksistaan käyttää oikeuksiaan ja ilmaisuvapauttaan, turvata yksityisyytensä, tietosuojansa ja henkilötietojensa suojan sekä saada tai välittää tietoa tietoyhteiskunnassa.

Parlamentin tavoin haluan kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään kansallisia uudistussuunnitelmiaan ja tarttumaan niiden avulla omiin TVT-alan painopisteisiinsä parantaakseen julkisia palvelujaan, kuten e-hallintoa. Tällä alalla onkin havaittavissa runsaasti edistystä jäsenvaltioiden alettua investoida entistä enemmän tieto- ja viestintätekniikan hyväksikäyttöön julkisissa palveluissa.

Parlamentin tavoin olen huolissani digitaalisesta kahtiajaosta. Meidän on varmistettava, että kaikki voivat osallistua, eivät vain kaupunkilaiset, eivät vain tietyn koulutustason omaavat ihmiset, eivät vain nuoret. Tämä on kova tavoite ja samalla mahdollisuus, johon meidän on tartuttava. Me teemme työtä yhdessä pienin askelin digitaalisen kahtiajaon poistamiseksi.

Puhuessani "digitaalisesta kahtiajaosta" tarkoitan myös kaikkien kansalaisten digitaalisen lukutaidon edistämistä. Siitä pääsemmekin naisten osuuteen kaikilla tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvillä akateemisilla aloilla ja liike-elämässä. Sen suhteen minulla on hyviä uutisia: tilastot osoittavat, ettei sukupuoli enää ole määräävä tekijä digitaalisessa kahtiajaossa, vaan sen merkitys pienenee hyvin nopeaan tahtiin. Minusta tämä on rohkaiseva uutinen, mutta se ei tarkoita sitä, ettei meidän tarvitse tehdä mitään jäljellä olevan ongelman ratkaisemiseksi. Meidän on tehtävä työtä yhdessä ja jatkettava ponnistelujamme sukupuolten tasa-arvon parantamiseksi tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvillä aloilla, kuten luonnontieteissä. Monissa jäsenvaltioissa tähän liittyviä aloitteita on jo käynnistettykin.

Olen kanssanne samaa mieltä siitä, että Internet on tietoon perustuvan talouden kannalta keskeinen väline. Juuri tästä syystä EU toimi aktiivisesti välittäjänä Internetin hallinnoinnin asteittaista kansainvälistämistä koskevan sopimuksen aikaansaamiseksi viime vuonna Tunisiassa pidetyssä tietoyhteiskuntaa käsitelleessä kansainvälisessä huippukokouksessa. Minusta tämä on paras tapa lähestyä Internetin hallinnointia. Komissio jatkaa aiheen käsittelyä järjestämällä yhteistyössä parlamentin kanssa aihetta käsittelevän foorumin myöhemmin tänä vuonna.

Olen myös tehostamassa tiedotusvälineiden monimuotoisuuteen liittyvää seurantaa ja julkaisen piakkoin valmisteluasiakirjan aiheesta. Valmisteluasiakirjasta tulee eräänlainen inventaario, jossa pyritään kuvaamaan jäsenvaltioissa vallitsevia hyvin erilaisia olosuhteita. Jaksan silti aina muistuttaa, etteivät tiedotusvälineiden omistuspohjaa ja monimuotoisuutta koskevat näkemykseni ole muuttuneet. Omistuspohjaan liittyvät asiat kuuluvat jäsenvaltioille: niiden on kannettava vastuunsa ja huolehdittava velvollisuuksistaan tehokkaasti toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Siitä syystä komissio ainoastaan tukee jäsenvaltioita eikä sanele niille valmiita ratkaisuja tällä keskeisellä kansallisen elämän alueella.

Olen kuitenkin luvannut seurata tätä asiaa ja tehdä teidän kanssanne yhteistyötä siinä. Esitän parlamentille lähiaikoina ehdotukseni siihen tähtääviksi toimiksi.

Olette vaatineet vuodelle 2008 suunnitellun osallisuusaloitteen toteutuksen kiirehtimistä. Korostaisin kuitenkin, ettei tässä pidä tuijottaa vain vuotta 2008, sillä se on vain ajankohta, jolloin tavoitteen pitäisi olla saavutettu. Jotta tavoitteeseen päästäisiin, teemme valmisteluja jo nyt. Olenkin keskustellut EU:n tulevien puheenjohtajamaiden Suomen, Saksan ja Portugalin kanssa ja sopinut käytännön toimien lisäämisestä asteittain siihen asti, kunnes osallisuusaloite varsinaisesti käynnistyy vuonna 2008.

i2010-toimintasuunnitelman julkistamisen jälkeen tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvät asiat ovat nousseet selkeästi esiin. Olemme alkaneet edistyä keskeisissä tavoitteissa: aiheesta on annettu useita ehdotuksia, lisää ehdotuksia on valmisteilla ja osa aloitteista on sellaisia, joita ei ole mainittu i2010-aloitteessa. Toimintasuunnitelman joustavuus antaa meille mahdollisuuden lisätä uusia aloitteita aina tarvittaessa. Viimeisimpänä aloitteena olen kuullut eri osapuolia radiotaajuista etätunnistusta (RFID) koskevassa asiassa. Pyrkimyksenä on sovittaa yhteen toisaalta taloudelliset tarpeet ja toisaalta tarve suojella kansalaistemme yksityisyyttä.

Kunnianhimoisen tavoitteemme saavuttaminen edellyttää kuitenkin asianmukaista rahoitusta. Heti kun rahoitusnäkymiä koskeva toimielintenvälinen sopimus on saatu valmiiksi, on aika tehdä tärkeitä päätöksiä ja muutoksia, jotka on mainittu seitsemännessä puiteohjelmassa sekä kilpailukyky- ja innovaatio-ohjelmassa. Siksi kehotankin teitä varmistamaan, että näille kahdelle ohjelmalle myönnetään perustarpeisiin riittävät rahoitusvarat, jotta tieto- ja viestintätekniikan asemaa kilpailukyvyn ja kasvun moottorina voidaan tukea. Olen hyvin iloinen havaitessani, että tämä on paitsi parlamentin myös kaikkien kolmen toimielimen yhteinen näkemys ja tavoite, ja tämä on tae menestymisestä.

(Suosionosoituksia)

  Teresa Riera Madurell (PSE), naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon valmistelija. – (ES) Arvoisa puhemies, puhun naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan nimissä ja ensinnäkin haluan onnitella esittelijää hienosta työstä. Haluan myös kertoa olevani samaa mieltä arvoisan komission jäsenen kanssa sekä todeta, että Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseksi on välttämätöntä luoda kaikkien kansalaisten täyttä osallisuutta tukeva tietoyhteiskunta, jossa uusi tieto- ja viestintätekniikka on kaikkien saatavilla ja kaikki voivat hyödyntää sitä samoin ehdoin.

Tähän liittyen naisten vähäinen määrä tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvillä aloilla on osoitus siitä, että Euroopan unionissa miesten ja naisten välillä vallitsee todellinen digitaalinen kahtiajako, jolla on selkeitä vaikutuksia työllisyyteen ja jonka poistamiseen on tartuttava konkreettisin toimin.

Meidän on puututtava tämän kahtiajaon syihin, ja siksi on tuettava erilaista koulutusta, joka tähtää hyvinkoulutettujen naisten määrän lisäämiseen alan työpaikoissa kaikilla tasoilla. Samalla on lisättävä naisten läsnäoloa ja osallistumista kaikkien sellaisten elinten toimintaan, jotka tekevät tieto- ja viestintätekniikkaan liittyviä päätöksiä ja suunnitelmia. Tällä alalla on edelleen hyvin vähän naisia.

Vaadimme erityishuomion kiinnittämistä maaseudulla, eristyneillä ja maantieteellisesti syrjäisillä alueilla asuviin naisiin, joille tieto- ja viestintätekniikka voisi tarjota tehokkaan keinon talouselämään sekä poliittiseen ja yhteiskunnalliseen elämään osallistumiseen.

Kaikista näistä syistä on ehdottoman tärkeää, että meillä on käytettävissämme luotettavaa aineistoa, joka on jaoteltu sukupuolen mukaan, sekä oikeudellinen kehys, jossa sukupuolinäkökohdat on otettu huomioon ja jonka avulla pystymme tunnistamaan syrjinnän syyt ja puuttumaan niihin. Tässä uudella Euroopan tasa-arvoinstituutilla voisi olla keskeinen rooli.

Mietinnössämme mainitaan myös naisten kuvien seksistinen käyttö tiedotusvälineissä ja erityisesti sähköisissä tiedotusvälineissä, ja siksi vaadimme komissiota edistämään sukupuolten tasa-arvoa koskevien sääntöjen laatimista tiedotusvälineille, mikä osaltaan edistäisi sukupuolten tasa-arvoa tiedotusvälineissä sekä niiden välittämän tiedon osalta että tiedotusvälineiden omien organisaatioiden sisällä.

En halua päättää puheenvuoroani vaatimatta vielä komissiota kiinnittämään erityistä huomiota uuden tieto- ja viestintätekniikan rikolliseen käyttöön, kuten Internetin käyttöön nais- ja lapsikaupan välineenä. Näin ollen kehotamme edistämään kaikkia mahdollisia oikeudellisia ja teknologia-aloitteita ongelman ratkaisemiseksi.

  Giulietto Chiesa (ALDE), kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tällä mietinnöllä edistetään merkittävästi "tietoyhteiskunnan" käsitteen ymmärtämistä. Erityisesti haluaisin nostaa esiin yhden kohdan mietinnöstä: sen, että siinä osoitetaan selkeästi, että nykyinen häikäisevä teknologinen kehitys on hyvin läheisesti sidoksissa demokratian kohtaloon.

Mietinnön laatija osui oikeaan tuodessaan esiin vaikutuksia, joita tietoyhteiskunnalla on kasvuun ja työllisyyteen, ja esitellessään hyötyjä, ongelmia ja ratkaisuja. Seuraukset ulottuvat kuitenkin vieläkin kauemmas, sillä tiedotusvälineet ovat jo alkaneet keskeisellä tavalla säädellä miljardien ihmisten ajattelua ja käyttäytymistä. Näin ollen tiedotusvälineillä on yhteiskunnallisesti tärkeä ja usein jopa ratkaiseva rooli. Tiedotusvälineiden omistuspohjaa ei voida tarkastella erillään niiden yhteiskunnallisesta vastuusta eikä tiedotusvälineiden vaikutuksia yksinomaan markkinoiden näkökulmasta.

Tässä ovat vaakalaudalla kaikki arvomme, oikeutemme, jopa rauhan kohtalo ja ihmiskunnan tulevaisuus. Ratkaistavanamme ei ole pelkkä taloudellisten ja teknisten ongelmien rypäs, vaan kysymyksessä ovat perustavanlaatuiset oikeudet, kuten oikeus saada tietoa, ilmaista itseään ja viestiä toisten ihmisten kanssa. Erityisesti huomattavaa on, että tietoyhteiskunnasta on yhä enemmän tulossa liikkuvan kuvan hallitsema. Se on tulevaisuuden valtakieli.

Ne, jotka eivät pysty tulkitsemaan kuvien välittämiä viestejä eivätkä suojautumaan niiden avulla tapahtuvalta manipuloinnilta, eivät voi olla vapaita. Vain opettamalla lapsiamme tulkitsemaan tätä kieltä voimme kasvattaa heistä tiedostavia kansalaisia.

  Pilar del Castillo Vera, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin kiittää arvoisaa komission jäsentä komission laatimasta kertomuksesta. Olen sitä mieltä, että kyseisen kertomuksen ansiosta olemme voineet käydä äärimmäisen kiinnostavan keskustelun, koska siinä korostetaan jälleen kerran niitä asioita, jotka ovat mielestäni ehdottoman keskeisiä Lissabonin ohjelmassa.

Jos Lissabonin ohjelman täytäntöönpanossa on jokin ratkaiseva osa-alue, se on nimenomaan tieto- ja viestintätekniikka, joka on yksi Euroopan parlamentin ja EU:n toimielinten painopisteistä.

Tilaisuuden tullen haluan myös mainita rahoituskysymykset, joita ei ole vielä täysin määritelty. Esimerkiksi seitsemännen puiteohjelman yhteydessä meidän on syytä muistaa, miten olennainen ja ratkaiseva asema tieto- ja viestintätekniikalla on Lissabonin ohjelmassa.

Aion mainita vain kaksi kohtaa valiokunnassani käydystä keskustelusta, jonka tuloksena pääsimme sopuun tästä mietinnöstä. Ensinnäkin 66 artiklan, jonka teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta hyväksyi ja jossa muistutetaan sääntelyn purkamisen tarpeellisuudesta. Tämä on alan kannalta välttämätöntä, koska sääntely oli tarpeen vain rajoitetun ajan vastauksena sen ajan vaatimuksiin.

Mielestäni on hyvin tärkeää pitää mielessä myös sääntelyn purkaminen, koska jos emme ota sitä huomioon ja äänestä sen puolesta huomenna, toimimme vastoin Lissabonin ohjelman tavoitteita.

Lopuksi vielä muutama sana naisten asemasta. Kaikki parlamentin ryhmät pääsivät sopuun sitä koskevasta kompromissitarkistuksesta, ja me äänestimme sen puolesta. Sen jälkeen on kuitenkin ilmestynyt vielä kahdeksan tarkistusta, joissa käsitellään naisasiaa, ja äsken esittelijä Paasilinna kertoi määrän supistuneen kolmeen.

Naiset eivät tarvitse loputtomia puheita. Naiset tarvitsevat päättäväisiä toimia. Kun ongelmia ilmenee, ei auta, että samoja asioita toistellaan kahteenkymmeneen kertaan, vaan on ryhdyttävä vakavalla mielellä ja päättäväisesti työhön, niin että asia on kerralla selvä. Näin ollen kannatamme kompromissitarkistusta, mutta emme jaarittelun jatkamista näiden lisätarkistusten tapaan.

  Catherine Trautmann, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Tietoon perustuvaa taloutta ei voida saavuttaa, ellemme pysty poistamaan digitaalista kahtiajakoa kaikissa muodoissaan. Rikkaiden ja köyhien maiden välillä vallitsee digitaalinen kahtiajako, mutta niin myös EU:n sisällä. Mikäli mielimme puuttua tähän ongelmaan tehokkaasti, meidän on pureuduttava sen syihin, niin teknisiin kuin sosiaalis-taloudellisiinkin. Paras tapa vastata ongelmaan on itse asiassa tieto- ja viestintätekniikkaa koskevan tiedon lisääminen. i2010-strategian tavoitteena on kehittää TVT:n avulla tuotettujen tavaroiden ja palvelujen tehokasta käyttöä sekä rohkaista kaikkia kansalaisia aktiiviseen ja kriittiseen osallistumiseen tietoyhteiskuntaan, niin että siitä hyötyvät kaikki. Siksi tätä toimintasuunnitelmaa voidaan pitää erityisen myönteisenä.

Tekemiemme tarkistusten tarkoituksena oli varmistaa, ettemme unohda erityisen haavoittuvassa tilanteessa olevia ihmisryhmiä, kuten vanhuksia, vammaisia, yksin asuvia tai sosiaalisista ongelmista kärsiviä ihmisiä. Mielestäni kannattaisi myös hieman analysoida tietoyhteiskuntaan siirtymisen taloudellisia, kulttuurillisia ja sosiaalisia vaikutuksia saadaksemme paremman näkemyksen suunnitelmasta ja voidaksemme paremmin seurata sen toteutumista, sillä olen sitä mieltä, ettemme voi olla kilpailukykyisiä, ellemme jaa tietojamme ja taitojamme.

  Anne Laperrouze, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, tieto- ja viestintätekniikan innovaatiovauhti on niin nopea, että on olemassa vaara, että Euroopan unioni, jossa siihen investoidaan vain 80 euroa asukasta kohti – kun Japanissa vastaava luku on 350 euroa ja Yhdysvalloissa 400 euroa – jää pian muista jälkeen. EU:n onkin lisättävä tutkimusinvestointejaan ja kehotettava myös jäsenvaltioita tekemään samoin.

Toisaalta nopea innovaatiovauhti merkitsee sitä, että digitaalinen kahtiajako ja sitä kautta sosiaalinen vastakkainasettelu ovat vaarassa syventyä, mikä uhkaa sosiaalista ja alueellista koheesiota, johon pyrimme. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että rakennamme osallisuuteen perustuvaa tietoyhteiskuntaa, jossa tieto- ja viestintätekniikka on mahdollisimman laajasti käytössä julkisissa palveluissa, pk-yrityksissä ja kotitalouksissa.

i2010-strategian onnistuminen edellyttää, että Euroopan komissio tekee ehdotuksia, joilla nämä tekniikat saatetaan kaikkien kansalaisten ulottuville, pitäen kuitenkin mielessä alueille annetun keskeisen roolin näissä asioissa. Lisäksi näillä ehdotuksilla on turvattava tiedotusvälineiden vapauden ja monimuotoisuuden periaatteet ja määriteltävä selkeät toimet, joiden tavoitteena on kansalaisten suojeleminen laittomalta ja haitalliselta sisällöltä sekä alaikäisten ja ihmisarvon ja samalla ihmisten yksityiselämän suojeleminen. Komission on myös korostettava tieto- ja viestintätekniikan tehokasta käyttöä julkisissa palveluissa, etenkin terveydenhuollossa ja koulutuksessa.

Lopuksi totean, että vaikka kannatan keskipitkällä aikavälillä markkinoiden avaamista siirtymäkauden jälkeen ja siirtymistä yleisten kilpailusääntöjen noudattamiseen, huomautan kuitenkin, että samalla kun perustamissopimuksissa määritellään vapaan kilpailun säännöt, niissä myös edellytetään pyrkimistä taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen koheesioon.

Vapaa kilpailu tieto- ja viestintätekniikan alalla ei saa johtaa siihen, että yksityinen sektori kieltäytyy investoimasta kannattamattomaan infrastruktuuriin. Valtiot ja alueet voivatkin omilla toimillaan ratkaisevasti edistää tarvittavan infrastruktuurin luomista.

Meidän tehtävänämme on tehdä tieto- ja viestintätekniikasta todellinen taloudellisen kehityksen ja sosiaalisen ja alueellisen koheesion väline Euroopan unionissa. Haluan kiittää esittelijä Paasilinnaa hyvin tehdystä työstä ja kaikkia kollegoja osallistumisesta tähän keskusteluun.

  Umberto Guidoni, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tietotekniikalla on keskeinen osa kulttuurisesti rikkaamman ja yhtenäisemmän yhteiskunnan luomisessa. Tietoyhteiskunnan tulisi olla avoin kaikille. Sen pitäisi olla demokraattinen väline, jossa otetaan kulttuurinen monimuotoisuus huomioon ja jolla edistetään kaikkien kansalaisten osallistumista aktiivisina toimijoina eikä vain kuluttajina.

Meidän on ryhdyttävä tosissamme poistamaan digitaalista kahtiajakoa, joka on ongelma tasapainoisen kehityksen ja erityisesti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta. Meidän olisi tunnustettava julkisten investointien keskeinen rooli tieto- ja viestintätekniikan avoimuuden turvaamisessa, jotta voimme taata kehittymismahdollisuudet sellaisille teknisille ja kulttuurisille välineille, joiden avulla kaikki kansalaiset voivat hyötyä jatkuvasti lisääntyvistä tieto- ja viestintäpalveluista. Toteuttaaksemme hyvän hallinnon ja taataksemme kaikille eurooppalaisille mahdollisuuden täyteen kansalaisuuteen meidän olisi hyväksyttävä sähköisessä maailmassa sovellettava Euroopan kuluttajanoikeuksien peruskirja, niin kutsuttujen sähköisten oikeuksien peruskirja. Se koostuisi yhteisistä periaatteista ja suuntaviivoista, jotka muodostavat kehyksen, jonka sisällä kaikki kansalaiset voivat nauttia näistä oikeuksista. Peruskirjaan tulisi sisältyä erityisesti oikeus avoimen, monimuotoisen ja täydellisen tiedon saantiin maksutta (jolloin käytäntö olisi syrjimätön) turvallisessa ympäristössä käyttäen kaikkia televiestintäpalveluja tai -alustoja, jotka perustuvat avoimiin ja yhteentoimiviin standardeihin, esimerkkinä oikeus vaihtaa palveluntarjoajaa tarvitsematta muuttaa sähköpostiosoitettaan.

i2010-direktiivin myötä Euroopan unionilla on keskeinen asema tavoitteen saavuttamisessa eli tietoyhteiskunnan saattamisessa kaikkien ulottuville.

  Mieczysław Edmund Janowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, pidän näitä kahta asiakirjaa, nyt käsiteltävänä olevaa mietintöä ja komission tiedonantoa, erittäin onnistuneina.

Mainitsen lyhyesti muutaman seikan. Laajimmassa merkityksessään TVT-palvelujen ja erityisesti Internetin on nähtävä vaikuttavan ihmisen tietoisuuteen ja jopa alitajuntaan. Näin ollen meidän on välttämätöntä luoda teknisiä, levittämiseen liittyviä ja oikeudellisia suojajärjestelmiä varmistaaksemme, ettei näitä palveluja käytetä haitallisen sisällön välittämiseen. Tarkoitan nyt erityisesti sellaista sisältöä, joka on omiaan levittämään turmelusta, lietsomaan vihaa tai yllyttämään rikolliseen toimintaan. On myös tärkeää, että rahoitus- ja hallintopalvelut suojataan tehokkaasti luvattomalta tunkeutumiselta. Erityisen tarkkana olisi oltava lapsille ja nuorille suunnatun materiaalin suhteen. Laajakaistaverkkojen kehittäminen on nostettava etusijalle. Tiedonsiirtoon tarkoitettujen kotiverkkojen käyttöä on edistettävä. Alaan liittyvä kouluttaminen ja tiedottaminen on valtavan tärkeää. Listatessamme tarpeellisia toimia tällä alalla meidän on syytä muistaa, ettei kyseessä ole vain unionin vaan koko maailman ongelma. Pyrkikäämme siis parhaamme mukaan varmistamaan, että kaikki kansalaiset saavat mahdollisuuden päästä tietoverkkoon ja että he saavat siitä mahdollisimman suuren hyödyn.

  Nikolaos Vakalis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, TVT-alan kehitys ja muutokset tapahtuvat nykyään niin huimaavaa vauhtia, että perässä on vaikea pysyä. Tämä on johtanut siihen, että jäsenvaltioiden välille on syntymässä digitaalinen kahtiajako, ja sama kahtiajako näkyy myös alueiden välillä, ja mikä huomattavinta, digitaalinen kahtiajako erottaa myös hieman eri-ikäiset ihmiset toisistaan. Keskityn puheenvuorossani kahteen asiaan, joita pidän ratkaisevina i2010-strategian tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Ensimmäinen on institutionaalinen kehys ja toinen rahoituskehys.

Ensimmäisen kohdan osalta tänään keskustelun aiheena olevan i2010-strategian myötä digitekniikoiden yhteentoimivuuteen liittyvät tarpeet on kartoitettu ja nykyisen institutionaalisen kehyksen tarkistaminen on suunnitteilla digitaalisen lähentymisen suhteen vallitsevan uuden tilanteen pohjalta. Tämä on iso haaste, kun otetaan huomioon, että uuden institutionaalisen kehyksen on: a) oltava joustava, jotta se pystyy mukautumaan nopeaan teknologiseen kehitykseen ja markkinoiden tarpeisiin rajoittamatta innovointia, ja b) suojeltava sisällön kehittämistä ja tuotantoa sekä taattava esteetön tiedonsaanti kaikille kansalaisille. Jotkut näistä ovat keskenään ristiriitaisia tavoitteita. Joka tapauksessa keskeisten ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan radikaaleja toimia, joilla taataan Euroopan unionin kilpailukyky ja nousu johtoasemaan.

Toisen kohdan osalta uudessa strategiassa määritellään kunnianhimoiset tavoitteet. Tästä huolimatta tieto- ja viestintätekniikan tutkimuksen ja innovoinnin rahoituksessa Euroopan unioni on edelleen jäljessä, vaikka uudessa strategiassa ehdotetaankin 80 prosentin lisäystä resursseihin. Tarkkaan ottaen Euroopan unioni on matkojen päässä kilpailijoistaan. Tämä tosiasia tekee minut pessimistiseksi, ja mielestäni se onkin yksi kaikkein keskeisimmistä asioista, joihin meidän täytyy kiinnittää huomiota.

Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tavoitteet, joiden saavuttamiseen ei ole varattu välineitä, eivät ole todellisia tavoitteita.

  Eluned Morgan (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, pidän mietintöä myönteisenä. Tämä aihe oli tietenkin yksi Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakauden kymmenestä tärkeimmästä painopistealueesta ja keskeinen Lissabonin tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Tieto- ja viestintätekniikan osuus on tällä hetkellä 40 prosenttia tuottavuuden kasvusta ja 25 prosenttia BKT:n kasvusta EU:ssa. Minulle – niin kuin komission jäsenelle ja esittelijällekin – Lissabonin taloudellisten tavoitteiden ohella yksi keskeinen kysymys on se, kuinka Lissabonin tavoitteet ulottuisivat koskemaan kaikkia. Kysymys on tietenkin ennen kaikkea sosiaalisesta osallisuudesta.

Tunnen vanhalla kotiseudullani Elyn alueella Cardiffissa asuvia köyhiä yksinhuoltajia, jotka eivät omista autoa. Lähtiessään viikoittaisille ostoksilleen he eivät voi mennä bussilla, koska heillä on useita kasseja raahattavanaan ja pikkulapsia mukana, joten he tilaavat taksin, joka maksaa noin kymmenen puntaa. Jos he voisivat tehdä ostoksensa verkossa, heidän ei tarvitsisi maksaa tuota kymmentä puntaa, ja sillä olisi suuri merkitys monille köyhille perheille. Tieto- ja viestintätekniikan käytännön hyötyjä on tärkeää tuoda esiin, jotta yhteiskuntamme köyhimmät jäsenet olisivat halukkaita omaksumaan uutta tekniikkaa.

Lopuksi totean, että meidän on oltava realistisia tieto- ja viestintätekniikan suhteen. Alan suurimpien investointien on tultava yksityiseltä sektorilta. Julkinen sektori ei pysty vastaamaan riittävän nopeasti teknologian muutoksiin. Meidän tehtävänämme on tarjota vakaa lainsäädäntökehys tällaisille investoinneille.

  Angelika Niebler (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan aloittaa kiittämällä lämpimästi esittelijäämme hyvästä mietinnöstä ja rakentavasta yhteistyöstä.

Digitalisoituminen tuo mukanaan valtavia muutoksia tiedotusvälineiden ja viestinnän kenttään. Tulevaisuudessa infrastruktuurin ja sisällön välisen jaottelun merkitys vähenee, kun kaikenlaista sisältöä on saatavilla kaikkien alustojen välityksellä. Kaiken tyyppistä sisältöä voidaan jatkossa tarkastella millä tahansa tekniikalla, niin televisiolla, tietokoneella kuin matkapuhelimellakin. Toinen mullistava uutinen on tietenkin se, että kaikki tämä sisältö on jo nyt saatavilla, vieläpä korkealaatuisessa muodossa, kaikilla alustoilla ja kaikilla tekniikoilla. Yhä useammat palveluntarjoajat kilpailevat keskenään markkinoilla, joilla toimii teleyhtiöitä, kaapeliyhtiöitä, satelliittitelevisioyhtiöitä, matkapuhelinyhtiöitä, sisällöntuottajia, Internet-palveluntarjoajia ja niin edelleen ja niin edelleen. Kaikki ne laativat omia liiketoimintamallejaan, eikä yhdessäkään niissä tiedetä – sen paremmin kuin mekään – mikä näistä malleista lopulta päätyy vallitsevaksi ja millaisia palveluja katsojat loppujen lopuksi haluavat, mitä he haluavat katsoa tai millaista sisältöä he haluavat.

Tämä aiheuttaa tietenkin meille eurooppalaisille lainsäätäjille ongelmia, sillä meidän on luotava lainsäädäntökehys, ja sitä tehdessämme meidän on pystyttävä ennustamaan näitä vaikeasti arvioitavia seikkoja ja ennakoimaan kehityksen suuntaa, mistä ei ole olemassa mitään varmuutta. Tulevien viikkojen ja kuukausien aikana meillä on vastattavanamme lukuisia kysymyksiä.

Olen hyvin kiitollinen esittelijä Paasilinnalle ja kaikille mietinnön laatimiseen osallistuneille jäsenille siitä, että muutamia olennaisia kysymyksiä on mietinnössä muotoiltu uudelleen ja tiivistetty. Mainitsen muutaman niistä. Kuinka paljon sääntelyä telealalla vielä tarvitaan tulevaisuudessa? Miten paljon Euroopan unionin pitäisi saada vaikuttaa siihen? Millaiseksi haluamme muokata taajuuspolitiikkaa? Yksi kansalaisten kannalta äärimmäisen harmillinen ongelma liittyy kansainväliseen verkkovierailuun, nimittäin matkapuhelimella maasta toiseen soittamisesta aiheutuu edelleen aivan liikaa kustannuksia. Nämä kysymykset työllistävät meitä tulevina viikkoina ja kuukausina. Odotan mielenkiintoista vuoropuhelua kanssanne ja luulen, että digimaailma, joka on niin haastava meille lainsäätäjille, pitää meidät kiireisinä tulevat viikot ja kuukaudet.

  Reino Paasilinna (PSE), esittelijä. – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluaisin korostaa tässä minuutin puheenvuorossa relevantin informaation saamisen välttämättömyyttä. Jos kansalaiset eivät saa oman elämänsä kannalta oleellista informaatiota, kehitys ei ole kestävää. Oleellinen informaatio on informaatioyhteiskunnan ydin, tärkein kohta. Tämä peitetään nyt pelien ja epärealistisen viihdemaailman ympärille niin, että sieltä on vaikea löytää ja poimia olennaista informaatiota, jolla ihminen hallitsee elämäänsä ja osallistuu demokratiaan. Kyse on siis demokratian kannalta oleellisesta kysymyksestä. Arvaan, että komission jäsen on tätä pohtinut ja haluaisinkin kuulla hänen kantansa tähän asiaan, relevanttiin informaatioon, nyt kun hän samalla tervehtii korkeaa virkamiestä.

  Viviane Reding, komission jäsen. (FR) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kaikkien lausuntojen valmistelijoita ja kaikkia jäseniä, jotka ovat antaneet oman panoksensa tähän asiaan, joka on äärimmäisen tärkeä paitsi taloudellisen ja teollisen kehityksen myös yhteiskuntiemme hyvinvoinnin kannalta.

Haluan aloittaa vastaamalla lyhyesti esittelijä Paasilinnan kysymykseen relevantista informaatiosta. Informaatiota on kahden tasoista, joista ensimmäiseen kuuluu vuosittainen vertaileva arviointi. Jäsen Paasilinna, olen varma, että tällaista vertailevaa arviointia ja sen pohjalta saatavia lukuja voitaisiin parantaa. Minustakin on joskus turhauttavaa, kun saatavilla ei ole tilastoja, joista kävisi ilmi alan tärkeys ja kehittyminen. Yksi vaikeus on, ettei kyseinen ala ole vakaa, vaan muuttuu nopeasti. Siksi meidän täytyy tarkistaa tietojamme käytännössä joka toinen tai kolmas kuukausi.

Toinen taso on kuluttajien saama informaatio. Sen suhteen on hyvin tärkeää, että otamme ohjat käsiimme. Esimerkiksi olen juuri käynnistänyt selvityksen ja kuulemismenettelyn radiotaajuisesta etätunnistuksesta (RFID), koska mielestäni RFID-tekniikkaa hyödyntävää taloutta ja teollisuutta on kehitettävä. On myös keskusteltava kuluttajajärjestöjen ja yksityisyyden suojasta huolehtivien elinten kanssa uuden teknologian vaikutuksesta kansalaisiin ja kenties myös toimista, joihin meidän on ryhdyttävä kansalaisten suojelemiseksi entistä paremmin. Toimiin on siis ryhdytty, ja luotan siihen, että Euroopan parlamentti toimii näissä keskusteluissa myös jatkossa kansalaisten puolestapuhujana.

Arvoisa puhemies, jos sallitte, vastaan lyhyesti muutamiin esitettyihin kysymyksiin.

Lähes kaikki puhujat ovat aivan aiheellisesti maininneet Internetin turvallisuuden. Internet on mainio asia, mutta kuten niin monilla muillakin mainioilla asioilla, sillä on myös varjopuolensa, ja niihin kuuluu myös Internetin väärinkäyttö. Siksi aiomme lähiviikkoina julkistaa tiedonannon, joka käsittelee roskapostia ja vakoilu- ja haittaohjelmia. Näitä käsiteltiin helmikuussa Itävallan puheenjohtajakaudella pidetyssä seminaarissa "Trust in the Net". Samasta syystä teemme myös yhteistyötä lasten ja naisten suojeluelinten kanssa. Netissä toimii rikollisia, ja meidän tehtävänämme on pystyttää esteitä, joilla heidät voidaan pysäyttää. Tähän liittyen aiomme vuonna 2007 käynnistää eurooppalaisen turvallisuustutkimusohjelman, johon kuuluvat kaikki ne alat, joilla turvallisuusriskit vaativat erityishuomiota. Esimerkkeinä voidaan mainita salausjärjestelmät, biotunnisteet, älykortit, todentaminen, radiotaajuinen etätunnistus ja niin edelleen.

Toinen toistuva teema, jonka kaikki puhujat aivan perustellusti nostivat esiin, on digitaalinen kahtiajako ja aluekehitys. Jos päästämme kilpailun toimimaan täysin vapaasti, se tietenkin kehittyy paikoissa, joissa investoinnit ovat tuottavia, eli toisin sanoen kaupungeissa. Meidän toimiamme tarvitaan, jotta uutta teknologiaa voidaan kehittää myös kaupunkien ulkopuolella. Komissio julkistaa tähän liittyvän aloitteen kuluvan kuun lopulla, ja se käsittää sekä maaseudun kehittämisen että aluekehityksen.

Kolmas teema, jonka jotkut jäsenet toivat esille, on tietotekniikan taitotaso ja erityisesti naisille suunnattujen erityistoimien tarve. Tietotekniikkataitojen osalta olemme jo tiedostaneet, että teknologia-alan talouskehitys on jo nyt 15 prosenttia miinuksella teknikko- ja insinööripulan vuoksi. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että uudistamme tämän alan koulutusta. Joidenkin tilastojen mukaan alalla ei ole riittävästi naisia. Minun täytyy myöntää, etteivät tilastot ole aivan niin synkkiä kuin alun alkaen luulin – naiset pärjäävät paremmin kuin yleisesti luullaan. Siksi ei ole syytä liialliseen huoleen, mutta toimia silti tarvitaan. Olemmekin yhdessä koulutuksesta vastaavan komission jäsenen ja tutkimuksesta vastaavan komission jäsenen kanssa laatimassa suunnitelmaa naisten osuuden lisäämiseksi luonnontieteiden koulutuksessa ja tutkimuksessa. Kannustamme myös naistutkijoita suurempaan aktiivisuuteen teknologian tutkimuksessa.

Vuonna 2007 julkistamme myös eurooppalaisen oppaan alan parhaista käytännöistä. Kannatan täysin vaatimusta TVT-tutkimuksen rahoituksen lisäämisestä. Arvoisat parlamentin jäsenet, minun on muistutettava teitä siitä, että tämän päivän teknologiset menestystarinat perustuvat 1980-luvulla tehtyyn tutkimukseen. Esimerkiksi GSM, josta on tullut maailmanlaajuinen standardi, perustuu eurooppalaiseen tutkimukseen. Jos haluamme tulevaisuudessakin pysyä maailmanlaajuisen teknologisen kehityksen kärjessä, juuri tämän päivän tutkimus on se, joka tuottaa huomisen tuloksia. Jos emme nyt investoi tutkimukseen, voimme olla varmoja, että tulevaisuudessa mikään talouden ala ei kasva tässä suhteessa.

Vaatiessani riittävää rahoitusta teknologian tutkimukselle en siis tee sitä huvikseni vaan siksi, että talous pääsisi kehittymään ja sitä kautta syntyisi uusia työpaikkoja Euroopan unioniin sekä estettäisiin yrityksiä siirtämästä toimintaansa EU:n ulkopuolelle.

Jotkut teistä nostivat esiin sääntelykehyksen. Siltä osin kantani on täysin selvä: televiestintäasetuksen tarkoituksena ei ollut säänteleminen, vaan sääntelyn purkaminen ja markkinoiden avaaminen kilpailulle, ja se onkin tässä mielessä hyvin myönteinen esimerkki, jota harkitsemme käytettäväksi pohjana markkinoiden ja sääntelykehyksen uudistamisessa liikenteen ja energian alalla.

Tilastomme osoittavat yhden asian: siellä missä markkinat ovat avoinna kilpailulle, hinnat laskevat ja teknologian käyttöaste kasvaa huomattavasti. Sen sijaan suljetuilla markkinoilla, joilla on monopoleja, käyttäjien määrä on lähes olematon, koska markkinoilla ei ole valinnanvaraa ja hinnat ovat liian korkeat. Tarkastelkaapa esimerkiksi laajakaistaa koskevia tilastoja niin huomaatte, että vain kilpailu voi saada markkinat toimimaan, mutta – kuten aiemmin totesin – kilpailu sellaisilla markkinoilla, jotka voivat olla kilpailukykyiset. Tarvitsemme korjaustoimia niillä markkinoilla, joilla toimiminen on liian kallista yritystalouden näkökulmasta. Toisin sanoen aluepolitiikassa on kiinnitettävä huomiota kaupunkikeskuksista etäällä oleviin alueisiin.

Sääntelykehystä ollaan siis parhaillaan tarkistamassa. Olen käynnistänyt alustavat neuvottelut ja ennen kesää esittelen teille katsauksen kyseisistä markkinoista sekä ensimmäisen luonnoksen televiestintäpaketin uudistamiseksi. Aihetta koskevat kuulemiset alkavat vuoden jälkimmäisellä puoliskolla, ja vuoden lopulla esittelen teille uuden televiestintäpaketin, joka on huomattavasti yksinkertaisempi kuin nyt pöydällä oleva tai voimassa oleva televiestintäpaketti. Tämän haluan kuitenkin tehdä täysin selväksi: uusi paketti ei salli uusien monopolien luomista, sen suhteen kantani on täysin ehdoton.

Jotkut teistä mainitsivat myös verkkovierailut. Kuten todennäköisesti tiedättekin, viime kesänä ilmoitin, etten aio enää pitkään sietää kohtuuttoman korkeita hintoja. Muistanette myös, että viime lokakuussa julkaisin verkossa hintavertailun. Olen parhaillaan tekemässä vertailua lokakuun jälkeen tapahtuneista hinnanmuutoksista. Koska olin kyllästynyt hinnanmuutoksiin, annoin asetuksen, joka koski hintojen alentamista, ja ihmeiden ihme, heti asetuksen julkistamisen jälkeen verkkovierailutaksat ovat laskeneet, mikä on hyvä asia.

Ilmoitan teille parin viikon sisällä, mitä aion tehdä asian suhteen, ja samalla kerron, tarvitaanko sääntelyä vai ei. Itse olen sitä mieltä, että säännöksiä tarvitaan, ja sen vuoksi jätän käsiteltäväksenne asetuksen, jolla varmistetaan, että verkkovierailutaksat perustuvat todellisiin kustannuksiin eivätkä keksittyihin hintoihin, jotka rasittavat kotitalouksien taloutta.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan klo 11.30.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Edit Herczog (PSE). – (HU) Satakaksikymmentä vuotta sitten Thomas Edison ennusti, että sähkövalosta tulee niin halpaa, että vain kaikkein rikkaimmilla on varaa käyttää kynttilöitä valaistukseen. Nykyään vain kaikkein rikkaimmilla on varaa olla ilman matkapuhelinnumeroa tai sähköpostiosoitetta. Ilman niitä työnhaku olisi nykyään vaikeaa ja yrityksen perustaminen suorastaan toivotonta.

Tietoyhteiskunnan luominen ei ole vain yksi keino luoda kasvua ja työllisyyttä, vaan niiden ehdoton edellytys. Meidän on turvattava kehitys kaikilla alueilla samaan aikaan nopeasti ja joustavasti.

Meidän on rakennettava verkkoja niillekin alueille, joilla se ei olisi puhtaasti kaupallisin perustein kannattavaa. Tämä on sisällytettävä koheesiopolitiikkaamme.

Meidän on taattava kansalaisille kohtuuhintainen pääsy verkkoon. Markkinat huolehtivat siitä, kunhan emme aseta tarpeettomia esteitä niiden tielle.

Meidän on taattava tietoverkon korkea taso ja turvallinen sisältö. Tämä edellyttää ajanmukaista koulutusta, innovointia, tutkimusta ja kehitystyötä sekä epäilemättä myös entistä tehokkaampaa teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa.

Jos olisimme viivytelleet liian pitkään sähköön siirtymisessä, olisimme polttaneet sormemme steariinissa. Jos viivyttelemme vielä pitkään tietoyhteiskuntaan liittyvissä asioissa, TVT-alan maailmantalous ajaa ohitsemme liiankin hanakasti. Meidän on toimittava heti.

6. Rakenneuudistukset ja työllisyys (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Jean Louis Cottignyn työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö rakenneuudistuksista ja työllisyydestä (2005/2188(INI)) (A6-0031/2006).

  Jean Louis Cottigny (PSE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, ensinnäkin haluan kiittää luottamuksesta saatuani tämän mietinnön valmisteltavakseni.

Yksi menetelmä, jota käytin mietinnön laatimisessa, oli kuunteleminen. Tapasin kaikkien työmarkkinaosapuolten, työntekijöiden ja työnantajien edustajia, kävin tapaamassa talous- ja sosiaalikomiteaa ja alueiden komiteaa sekä keskustelin komissaari Špidlan ja komission kumppaneiden kanssa.

Kävimme myös pitkiä keskusteluja varjoesittelijöiden kanssa, ja haluankin tässä yhteydessä kiittää Roselyne Bachelot-Narquinia, Mary Lou McDonaldia, Elisabeth Schroedteria ja Jean Marie Beaupuyta kompromissihalukkuudesta ja hyvästä työstä.

Kun puhumme rakenneuudistuksista, tuntuu aina kuin ihmiset olisivat jotenkin hämmästyneitä ja että kyseessä olisi uusi ilmiö. Todellisuudessa se on vanha kuin taivas ja täysin väistämätön. Yhteiskunta muuttuu, edistyy, nykyaikaistuu. On täysin normaalia, että taloudellinen toiminta noudattaa samaa kehityskäyrää.

Ihmisten aikaansaama tekninen kehitys on vuosisatojen kuluessa johtanut erilaisiin rakenneuudistuksiin. Annan esimerkin, joka ei varmastikaan loukkaa ketään paikallaolijaa: siirtyessään metsästyksestä ja keräilytaloudesta maatalouteen esi-isämme läpikävivät melkoisia rakenneuudistuksia. On kuitenkin totta, että kehityksen kiihtyminen ja nykypäivän globaalit markkinat ovat muuttaneet näiden ilmiöiden luonnetta.

Jokainen tekemämme uusi päätös saattaa johtaa rakenneuudistuksiin. Tästä syystä saanen onnitella komissiota siitä, että se on tiedonannossaan tunnustanut sen, että koska EU on joskus syypää rakenneuudistuksiin, kuten tekstiilialalla, sen täytyy myös kantaa osansa vastuusta tukemalla alaa parhaansa mukaan.

Kuten olette ehkä huomanneet, olen mietinnössäni pyrkinyt kauttaaltaan korostamaan sitä, että rakenneuudistukset ovat välttämättömiä, koska näkemykseni mukaan niillä varmistetaan, että yrityksemme säilyttävät kilpailukykynsä, ja turvataan näin työpaikat. Tarkastellessamme tätä kysymystä emme kuitenkaan voi sivuuttaa väärin perustein tehtyjä rakenneuudistuksia, joiden taustalla on nähtävissä välittömien voittojen tavoittelu. On täysin oikeutettua tuomita tällainen toiminta moraalittomana, sillä onhan täysin sietämätöntä, että nykypäivän Euroopan unionissa perheenisä saattaa maanantaiaamuna töihin mennessään löytää tehtaan portit lukittuna, kun viikonlopun aikana koko toiminta on päätetty lopettaa.

Unionin toimielinten ja työmarkkinaosapuolten tehtävänä on puuttua tilanteeseen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta rakenneuudistukset voidaan suunnitella paremmin ja jotta niiden aiheuttamaa iskua voidaan pehmentää eli pienentää sosiaalisia kustannuksia. Näin siksi, että olivatpa rakenneuudistukset perusteltuja tai eivät, ne jättävät ihmiset usein tyhjän päälle.

Rakenneuudistukset eivät ole mitään tiettyä jäsenvaltiota erityisesti koetteleva ilmiö. Meidän ei pidä langeta kiusaukseen ruveta syyttelemään toisiamme aina keskustellessamme työllisyydestä tässä istuntosalissa. Ei ole olemassa mitään kahtiajakoa, jossa toisella puolella olisivat vanhat jäsenvaltiot ja toisella uudet. Ei, on vain 450 miljoonaa eurooppalaista Tallinnasta Lissaboniin, ja heistä kuka tahansa voi äkkiä huomata olevansa tällaisessa tilanteessa.

Olen mietinnössäni pyrkinyt määrittelemään kolme toimintalinjaa. Ensimmäisessä pyritään tukemaan niin kutsutun yhteiskuntavastuunsa tuntevia yrityksiä vahvistamalla ilmiön analysointiin tarvittavia välineitä, jotta rakenneuudistukset voidaan välttää ennalta, lisäämällä tukea pk-yrityksille, tukemalla ammatillista täydennyskoulutusta, joka on työntekijöiden oikeus ja yrityksille kiistaton voimavara, sekä uudistamalla valtiontukia kasvun tukemiseksi. Lisäksi erityistoimenpiteenä perustetaan globalisaation vaikutuksiin sopeutumisen avustamiseksi niin kutsuttu globalisaatiorahasto.

Toisena toimintalinjana on rangaista "roistoyrityksiä", jos sellaista nimitystä saa käyttää. Ne edustavat varmasti erittäin pientä vähemmistöä, mutta juuri niistä puhutaan eniten. Tämä toimintalinja käsittää EU:n varojen käytön paremman valvonnan, jotta estettäisiin toimipaikkojen siirrot tukien toivossa. Lisäksi siihen kuuluu joidenkin kyseenalaisin motiivein tehtyjen rakenneuudistusten vastustaminen sekä yhteisön säännöstön noudattaminen ja täytäntöönpano.

Kolmannessa toimintalinjassa tuetaan niitä, joita rakenneuudistukset ensisijaisesti koskettavat, eli työntekijöitä muun muassa perustamalla vakituisia uudelleenkoulutusyksikköjä, joiden tehtävänä on auttaa ihmisiä löytämään uudelleen paikkansa mahdollisimman pian työpaikan menettämisen jälkeen. Samaan toimintalinjaan kuuluu myös työmarkkinaosapuolten roolin vahvistaminen. Ne ovat merkittävin voimavaramme näiden ilmiöiden käsittelyssä, ja siksi pyytäisinkin teitä kaikkia harkitsemaan vielä kerran eurooppalaisista yritysneuvostoista annetun direktiivin uudistamista. Työntekijöitä myös rohkaistaan ryhtymään yrityksensä osakkaiksi sekä perustetaan yhteisiä eurooppalaisia palvelupisteitä, jotta kaikilla EU:n kansalaisilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet saada apua ongelmiinsa.

Puheenvuoroni lopuksi totean, että voimme työmarkkinaosapuolten rinnalla, yli puoluerajojen, tukea rakenneuudistusten toteuttamista niin, että voitamme taistelun työpaikoista. Tämä on tärkeää muistaa aikana, jolloin yrityksen hallintoneuvoston toisella puolella maapalloa tekemä päätös voi hetkessä tuhota täydellisesti vuosikymmenten työn täällä meidän maaperällämme. Samalla saamme mahdollisuuden olla mukana kansalaisten elämässä, sillä siitähän tässä on kysymys kaikkien teknisten koukeroiden takana: miehistä ja naisista, jotka haluavat vain olla onnellisia. Samassa rauhan hengessä, jossa Euroopan yhteisö aikoinaan perustettiin, meidän on nyt osaltamme rakennettava Euroopan unionia, jossa vallitsee yhteiskuntarauha.

Puhetta johti
varapuhemies TRAKATELLIS

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, rakenneuudistukset ovat välttämättömiä, sillä ne mahdollistavat talouden kehittymisen, jolloin yritykset luopuvat heikommin kannattavista toiminnoistaan ja vahvistuvat avainaloilla. Usein käy kuitenkin niin, etteivät uudet työtehtävät ole samoja kuin ne, joista on luovuttu. Eniten uusia työpaikkoja syntyy palveluihin ja eniten koulutusta vaativiin ammatteihin. Teollisuustyöpaikat ja vähemmän ammattitaitoa vaativat työpaikat katoavat. Tästä aiheutuu sosiaalisia kustannuksia, ja siksi on tärkeää pyrkiä ennakoimaan tulevia rakenneuudistuksia ja varmistamaan, että käytettävissä on tukitoimia. Tämä kaikki kuuluu niin julkisten viranomaisten, yritysten kuin työmarkkinaosapuoltenkin vastuulle. Rakenneuudistuksista 31. maaliskuuta 2005 annettu tiedonanto laadittiin juuri tätä silmällä pitäen. Komissio kiittää esittelijä Cottignya ja kaikkia jäseniä, jotka ovat olleet mukana laatimassa tätä mietintöä, joka käytännössä vahvistaa sen yleisen yksimielisyyden, jonka olemme saavuttaneet rakenneuudistuksiin liittyvissä kysymyksissä.

Komissio on tyytyväinen siihen, että parlamentti tukee huomattavan suuruisen EU:n rahoituksen myöntämistä rakenneuudistusten ennakointiin ja tukitoimien laatimiseen. Rakennerahastovaroja olisi hyödynnettävä entistä enemmän alueiden taloudellisen ja sosiaalisen muutoksen tukemisessa ja rakenneuudistuksista pahimmin kärsineiden työntekijöiden uudelleenkouluttamisessa niin, että heille turvattaisiin uusi ja parempi työpaikka. Tämän lisäksi komissio antoi äskettäin ehdotuksen eurooppalaisen globalisaatiorahaston perustamisesta, ja ehdotus onkin jo esitelty teille. Rahaston tarkoituksena on taata tulevaisuudessa riittävä solidaarisuus niiden kesken, jotka hyötyvät kaupan vapauttamisesta, ja niiden, jotka menettävät työpaikkansa globalisoitumisen seurauksena.

Komissio nostaa Cottignyn mietinnöstä esiin useita mielenkiintoisia kohtia, joita se aikoo viedä eteenpäin. Niihin kuuluu muun muassa ajatus yhteisestä eurooppalaisesta palvelupisteestä, josta voisi saada tietoa rakenneuudistuksiin liittyvistä asioista. Pidän sitä erityisen kiinnostavana ehdotuksena. Yhteisön varojen käytön seurannan parantamisen osalta komissio on ehdottanut kaudeksi 2007–2013, että yhteisön rahastot kiristäisivät yritysten uudelleensijoittautumista koskevia säännöksiään ja laajentaisivat vastuutaan investointien tuoton turvaamisessa. Komissio ehdottaa myös, että näitä säännöksiä rikkovat yritykset velvoitettaisiin palauttamaan saamansa tuki ja suljettaisiin vastaisuudessa tuen ulkopuolelle.

Jos haluamme omaksua myönteisen ja rakentavan lähestymistavan taloudelliseen ja sosiaaliseen muutokseen, julkisten viranomaisten mukaantulo on välttämätöntä niin unionin kuin kansallisella ja alueellisellakin tasolla. Samalla on kuitenkin syytä muistaa, että vastuu rakenneuudistuksista kuuluu ensisijaisesti niille, jotka niitä toteuttavat ja jotka joutuvat elämään niiden seurausten kanssa, eli yrityksille ja niiden työntekijöille. Juuri tästä syystä viime vuonna annetussa tiedonannossa nostettiin esiin myös eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet ja kehotettiin niitä jatkamaan yhdessä rakenneuudistuksiin liittyvien ennaltaehkäisevien ja mahdollisuuksia edistävien toimien laatimista ja toteuttamista. Komissio on myös vaatinut työmarkkinaosapuolia etsimään keinoja eurooppalaisten yritysneuvostojen roolin vahvistamiseksi. Seuraavien vuosien työohjelmassa, joka on äskettäin saanut eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten hyväksynnän, luvataan työn jatkuvan molempien näiden kysymysten parissa. Komissio kiirehtii myös työmarkkinaosapuolia saamaan aikaan tuloksia tällä alalla.

Hyvät parlamentin jäsenet, rakenneuudistusten ei tarvitse tarkoittaa sosiaalista taantumista eikä taloudellisia tappioita. Ne voivat myös merkitä taloudellista ja sosiaalista edistystä, kunhan ne on ennakoitu asianmukaisesti niin, että yritykset kykenevät hallinnoimaan ne tehokkaasti ja nopeasti ja että viranomaiset voivat auttaa asianmukaisin tukitoimin. Olen iloinen siitä, että tämä kanta on ilmaistu Euroopan parlamentin mietinnön johdannossa, ja meidän olisikin pidettävä se ohjenuoranamme tiellä kohti kasvua, sosiaalista koheesiota ja korkeampaa elintasoa.

  Roselyne Bachelot-Narquin, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, rakenneuudistuksissa yhdistyy kaksi maailmaa: talouden maailma, jossa rakenneuudistukset ovat tarpeellisia globalisaation ja kuluttajien odotusten mukanaan tuomien muutosten hallitsemiseksi, ja toisaalta sosiaalinen maailma, jossa ne usein aiheuttavat kärsimystä ja huolta työntekijöille. Rakenneuudistukset ovat saamassa kokonaan uudenlaiset mittasuhteet uusien talousmahtien esiinnousun myötä ja johtamassa uudenlaiseen työnjakoon, jossa Euroopan unionin on pakko kehittää palvelualaansa ja luopua samalla asemastaan maatalous- ja teollisuusmahtina. Me kieltäydymme hyväksymästä tällaisia tulevaisuudennäkymiä.

Näin ollen Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä kieltäytyy tuomitsemasta välttämättömiä rakenneuudistuksia, mutta katsoo, että Euroopan markkinoille olisi saatava aikaan sääntelykehys, joka pehmentäisi globalisaation aiheuttamia iskuja. Sisämarkkinat eivät ole rakenneuudistusten syy – ne ovat pikemminkin vastalääke.

Eurooppalaiseen toimintamalliin kuuluu kuitenkin myös ihmisläheisyys. Meidän on otettava huomioon se inhimillinen kärsimys, jota rakenneuudistukset aiheuttavat sen kohteeksi joutuville ihmisille ja alueille. Esiin nouseekin kysymys: kuinka voimme tukea sosiaalisesti vastuullista tapaa toteuttaa rakenneuudistuksia? Cottignyn mietinnössä tarkastellaan useita eri lähestymistapoja, joiden hahmottelemiseen ryhmämme on osallistunut.

Ensimmäisessä lähestymistavassa tarkistettaisiin eurooppalaisista yritysneuvostoista annettua direktiiviä ja lisättäisiin työmarkkinaosapuolten roolia sen jälkeen, kun niiden kanssa on ensin käyty yksityiskohtaisia neuvotteluja. Esittelijä on ehdottanut tähän liittyvää tarkistusta, jota kannatamme. Muita lähestymistapoja ovat muun muassa asiantuntijapalvelujen tarjoaminen ja hyvien käytäntöjen vaihto, joka on olennaista avoimessa koordinointimenetelmässä; ammatillinen koulutus, johon liittyen olemme tyytyväisiä siihen, että komission puheenjohtajan Barroson esittämästä tukirahastosta olisi tarkoitus tukea rakenneuudistusten kohteeksi joutuneiden työntekijöiden uudelleenkoulutusta eikä sitä ole tarkoitettu riskialttiisiin pelastusoperaatioihin; ja Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja Euroopan sosiaalirahaston (ESR) varojen suuntaaminen yhteisvastuupolitiikkaan sillä edellytyksellä, arvoisa komission jäsen, ettei rahoitusnäkymien viivästyminen vaaranna sitä. Lopuksi mainitsen tietenkin vielä tutkimuksen ja innovoinnin.

Puheenvuoroni päätteeksi haluan kiittää esittelijä Cottignya ennakkoluulottomuudesta, jonka ansiosta meidän on ollut mahdollista saada aikaan useita kompromisseja ja jonka vuoksi ryhmämme pitäisi voida – ellei mitään ihmeitä tapahdu – äänestää mietinnön puolesta.

  Jan Andersson, PSE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää esittelijää mietinnön avoimesta valmistelutavasta, jonka ansiosta hänen onnistui saavuttaa valiokunnan yksimielisyys. Hän onnistui siinä todellakin erinomaisesti.

Olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, ettei rakenneuudistuksissa ole sinänsä mitään uutta. Jos katson omaa kotikaupunkiani, siellä ei enää ole jäljellä niitä yrityksiä, jotka olivat suurimpia työnantajia silloin kun olin lapsi. Tilalle on syntynyt kokonaan uusia työpaikkoja. Yhteiskunta on muuttunut tämän prosessin tuloksena, ja työpaikat ovat nyt korkeatasoisempia kuin nuoruudessani. Sama kehitys jatkuu tulevaisuudessakin. Uutta on se, että nykypäivän globalisoituneessa maailmassa kaikki tapahtuu paljon nopeammin, minkä vuoksi tarvitsemme rakenneuudistuksia työkaluksi.

Rakenneuudistukset voidaan nähdä joko uhkana tai mahdollisuutena, mutta nyt kun olemme valinneet linjamme ja todenneet, ettemme aio ryhtyä kilpailemaan Intian ja Kiinan kanssa, joissa palkat ovat alhaiset ja työolot erilaiset kuin meillä, vaan että aiomme sen sijaan säilyttää korkean palkkatason ja hyvät sosiaaliset olot, tarvitsemme väistämättä rakenneuudistuksia Lissabonin prosessin toteuttamisen välineeksi. Kysymys onkin nyt siitä, kuinka nämä rakenneuudistukset pitäisi toteuttaa.

Ensiksikin tarvitaan pitkän aikavälin suunnittelua. Meidän on pystyttävä näkemään tiettyjä kehityssuuntia. Lisäksi meidän on toimittava ajoissa, sillä jos viivyttelemme toimissamme, saatamme viivytellä liian pitkään. Sitten ei ehkä ole enää muuta tehtävissä kuin sulkea tehdas. Muita vaihtoehtoja ei ole. Muutokseen tähtäävien toimiemme on tapahduttava ajoissa.

Toiseksi tarvitaan osallistumista. Molempien työmarkkinaosapuolten, myös työntekijöiden, on oltava mukana prosessissa, niin että jos rakenneuudistukset toteutetaan uudelleenkoulutuksena ja vastaavina toimina, ihmiset ovat valmiita niihin.

Kolmanneksi on jaettava kokemuksia. Vierailin viime viikonloppuna Dublin-instituutissa. Siellä on tehty laajaa tutkimusta onnistuneista rakenneuudistuksista ja koottu niistä tiedot tietopankkiin. Tiedän esimerkiksi, että viime vuonna tapahtuneen tehtaan sulkemisen jälkeen 75 prosenttia entisistä Electroluxin työntekijöistä Västervikissä on nyt saanut uuden työpaikan. Yritys, molemmat työmarkkinaosapuolet ja paikallisyhteisö ovat tehneet yhteistyötä uusien työpaikkojen luomiseksi.

Nyt kun olemme perustamassa uutta globalisaatiorahastoa, muistuttaisin, ettei meidän pidä unohtaa vanhoja välineitä: sosiaalirahastoa ja täydennyskoulutusta yhdistettynä kansallisiin ja alueellisiin toimiin. Olen globalisaatiorahaston kannattaja, kunhan sitä käytetään yksilöiden tukemiseen ja työllisyyden lisäämiseen eikä vanhojen rakenteiden säilyttämiseen. Meidän on kuitenkin käytettävä myös vanhoja välineitä, kuten sosiaalirahastoa, täydennyskoulutuksen tukemiseen.

  Jean Marie Beaupuy, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, mielestäni tämä mietintö on varsin esimerkillinen monessakin suhteessa, ja luulen, että tärkein syy siihen on se, että ongelma on hahmoteltu mietinnössä hyvin selkeästi.

Muutamat teistä, esittelijä mukaan luettuna, totesivat, ettei kyseessä ole uusi ongelma, vaan tuhansia vuosia vanha. Haluaisin vain korostaa, että muutoksiin sopeutuminen – rakenneuudistuksethan ovat vain yksi yritysten käyttämä sopeutumiskeino – on ratkaisevan tärkeää, jotta yritykset pystyvät vastaamaan kuluttajien, eli myös meidän kaikkien, tarpeisiin.

En aio tässä toistaa eri yksityiskohtia, joita esittelijä kävi läpi aihetta esitellessään. Sen sijaan haluan todeta hänen tehneen esimerkillisellä tavalla muutamia hyvin käytännöllisiä ehdotuksia, jotka jakaisin kuuteen ryhmään. Samaa ovat korostaneet useat muutkin puhujat. Ensimmäinen kohta on se, että toimiin on ryhdyttävä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Arvon kollegat, muistuttaisin myös, mikäli muistutusta tarvitaan, ettei valtaosa rakenneuudistustapauksista koskaan kantaudu meidän korviimme juuri siitä syystä, että päätökset on tehty etukäteen.

Toiseksi on tärkeää, että kaikki kumppanit ovat mukana – yrityksen sisäiset kumppanit tietysti, mutta myös alueelliset ja ulkopuoliset kumppanit.

Viimeinen huomioni koskee asiaa, joka on jo mainittukin, eli työntekijöiden tukemista. Korostaisin kuitenkin yhtä aivan erityistä seikkaa, nimittäin työntekijöille annettavaa henkilökohtaisesti suunniteltua tukea, sillä yleisluontoiset ratkaisut eivät ole ainoa vaihtoehto. Henkilökohtaisesti suunniteltua tukea todella tarvitaan. Jokaisen työntekijän on saatava tiedotuksen avulla vastaus kysymyksiinsä, apua uuden työn etsimiseen ja niin edelleen.

Yritysten osalta sen sijaan meidän on, kuten totesitte, tehtävä ero vilpillisten yritysten – sillä niitäkin on – ja toisaalta tukea tarvitsevien avainyritysten välillä. Lopuksi on vielä syytä mainita epäsuotuisten alueiden tarvitsema tuki.

Esittelijä Cottigny, haluan kiittää teitä työskentelytavastanne. Kuten jäsen Bachelot totesi ryhmänsä puolesta, minä toteaisin samoin oman ryhmäni puolesta, että on hyvin, hyvin todennäköistä, että tuemme teitä.

Arvoisa komission jäsen, johtopäätöksenä totean, että vaikka ilman muuta toivon komission kuuntelevan parlamentin ehdotuksia, toivon myös eri toimijoiden EU:n toimielinten ulkopuolellakin – jäsenvaltioiden, alueiden ja kauppakamareiden – sekä erilaisten ammatillisten toimijoiden toimivan tämän mietinnön kirjaimen ja hengen mukaisesti, niin että rakenneuudistukset eivät merkitsisi yrityksille ja työntekijöille kuolemantuomiota, vaan pikemminkin mahdollisuutta päästä takaisin jaloilleen.

  Elisabeth Schroedter, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, rakenneuudistuksia tekevät yritykset antavat tosiaan aina ymmärtää joutuneensa turvautumaan näihin toimiin pakon edessä, aivan kuin ne olisivat joutuneet jonkin ylivoimaisen luonnonvoiman yllättämiksi. Minun mielestäni tällainen ei ole oikeutettua.

Uudelleenorganisointia ja nykyaikaistamista yritysten on pakko tehdä jatkuvasti. Sehän on niiden sosiaalinen velvollisuuskin työntekijöitään kohtaan. Yritykset ovat vastuussa työntekijöidensä ammattitaidon kehittämisestä, siitä olen samaa mieltä esittelijän kanssa. Työntekijöillä on oikeus koulutukseen: joko peruskoulutukseen, jatkokoulutukseen tai työssä oppimiseen. Tietenkin myös julkista rahoitusta saavat elimet voivat huolehtia ammatillisesta kehittämisestä ja ammattilaisten kouluttamisesta, mutta yritysten olisi hävytöntä tulkita asiaa niin, että kysymys on todellakin julkiselle sektorille kuuluvasta velvoitteesta ja että sen täytyisi kantaa vastuu koulutuksesta.

Myönnän, että rakenneuudistuksista ja jopa tuotannon siirtämisestä kokonaan muualle seuraa paljon työttömyyttä joillakin alueilla, mutta muistuttaisin niiden kohteeksi joutuneita erilaisista välineistä, kuten alueellisista työllisyyssopimuksista, joita me – toisin sanoen parlamentti yhdessä komission kanssa – olemme luoneet. Tutkimukset osoittavat, että alueellisten työllisyyssopimusten teho perustui nimenomaan siihen, että prosessiin otettiin mukaan kaikki paikalliset toimijat. Ne olivat tehokkaita, niitä tuettiin Euroopan rakennerahastoista ja niillä saatiin aikaan hyviä tuloksia. Minua todella hämmästyttää komission pidättyvä suhtautuminen alueellisten työllisyyssopimusten tukemiseen ja se, ettei näitä vaihtoehtoja enää käytetä vanhaan malliin.

Haluan sanoa vielä muutaman sanan globalisaatiorahastosta. Meidänkin ryhmämme kannattaa tällaista rahastoa, mutta se on ulotettava koskemaan vain niitä yrityksiä, jotka todella kantavat sosiaalisen vastuunsa huolehtimalla jatkuvasta kouluttamisesta ja kehittämisestä sen sijaan, että jättäisivät ne jonkun muun huoleksi. Vain tällä tavoin voidaan estää rahaston jääminen pelkäksi symboliseksi eleeksi. Tästä syystä julkisen sektorin mukaantulon ehdoksi olisi asetettava se, että kaikki asianosaiset, myös yritykset, osallistuvat sosiaaliseen suunnitteluun.

  Ilda Figueiredo, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Tässä mietinnössä käsitellään yhtä suurimmista EU:ta tällä hetkellä koettelevista ongelmista, jolla on vakavia seuraamuksia, kuten työttömyys sekä taloudellinen ja sosiaalinen epätasa-arvo, joka haittaa kehitystä ja jopa johtaa laajojen alueiden autioitumiseen.

Meidän mielestämme on ehdottoman tärkeää, että rakenneuudistuksia toteutetaan yrityksissä vain silloin, kun niiden tarkoituksena on työpaikkojen säilyttäminen ja yrityksen kehityksen tukeminen, eikä niiden motiivina saa koskaan olla pelkkä voittojen kasvattaminen irtisanottujen kustannuksella tai pelkät rahoitukselliset tai osakekurssien nousuun liittyvät syyt, kuten yhä useammin näyttää tapahtuvan.

Siksi katsomme, että tarvitaan voimakasta sääntelyä, jotta estetään tällaiset rakenneuudistukset, joista seuraa investointeja ilman uusia työpaikkoja ja jotka jättävät jälkeensä tuhansia irtisanottuja. Yhteisön tuen käyttöä ja myöntämistä yrityksille on myös valvottava tehokkaasti. Uusilla säännöksillä on varmistettava, että tuen myöntäminen on keskipitkällä aikavälillä sidoksissa työntekijöiden oikeudet takaavien työpaikkojen turvaamiseen ja aluekehitykseen. Muussa tapauksessa yrityksiltä olisi evättävä mahdollisuus saada minkäänlaista tukea.

Näin ollen katsomme, että työntekijöillä olisi edustajiensa, toisin sanoen eurooppalaisten yritysneuvostojen, välityksellä oltava oikeus osallistua prosessin kaikkiin vaiheisiin, mikä edellyttää myös äänioikeutta. Tästä syystä vaadimme eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevan direktiivin tarkistamista.

  Derek Roland Clark, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tänään iltapäivällä meidän on näköjään määrä keskustella eurooppalaisesta jalkineteollisuudesta. Käytän kyseistä alaa esimerkkinä rakenneuudistuksista, sillä asun Northamptonissa, joka oli aikoinaan brittiläisen jalkineteollisuuden keskus. Viimeisten 40 vuoden aikana Northamptonissa toimineet seitsemän tai kahdeksan suurta, työvoimavaltaista kenkätehdasta ovat kutistuneet hädin tuskin yhteen, samaan aikaan kun kaikki kaupungin konepajayritykset ovat lopettaneet toimintansa. Samanaikaisesti kaupungin koko on kaksinkertaistunut ja työnhakijoita on kaksinkertainen määrä, mutta työttömyys ei ole muodostunut ongelmaksi. Northamptonin työttömyysaste on tällä hetkellä hieman alle Yhdistyneen kuningaskunnan keskiarvon eli 5,5 prosentin, mikä on Ruotsia ja Tanskaa lukuun ottamatta EU:n alhaisin lukema.

Kuinka me sen teimme? Millaisia rakenneuudistuksia teimme? Tämä ei tapahtunut EU:n ohjelmien yhteydessä. Kaikki alkoi jo ennen kuin Yhdistynyt kuningaskunta liittyi EY:hyn. EU:n varoja ei myöskään käytetty. Me teimme sen itse muokkaamalla kaupungistamme houkuttelevan palvelualan yrityksille. Esimerkiksi Barclaycardilla, joka on yksi suurimmista luottokorttiyhtiöistä, on ollut jo pitkään pääkonttorinsa kaupungissa.

Tiedän, ettette pidä tällaisesta omatoimisesta lähestymistavasta. Se ei jätä tilaa EU:n väliintulolle, säännöille ja asetuksille ja maan omien rahojen laajamittaiselle kierrättämiselle epädemokraattisesti valittujen alueellisten elinten ja kehittämiskeskusten kautta. Viimeksi eilen jäsen Schulz valitti, ettei tähän parlamenttiin vaaleilla valituilla jäsenillä ole yhtä paljon sananvaltaa kuin neuvostolla ja epädemokraattisesti valitulla komissiolla.

Eiköhän siis kumota Lissabonin tavoite 2 ja anneta jäsenvaltioiden kansallisten hallitusten ja paikallisviranomaisten tehdä sitä työtä, jota ne on demokraattisesti valittu tekemään.

  Zdzisław Zbigniew Podkański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, on aivan odotettavissakin, että yritysten on pystyttävä mukautumaan globaalin talouden, lisääntyneen kilpailukyvyn ja sosiaalisten muutosten mukanaan tuomiin uusiin olosuhteisiin ja haasteisiin. Meidän tehtävämme on toteuttaa tarvittavat toimet, joilla varmistetaan, että tehtävien muutosten tavoitteena on kilpailukyvyn lisääminen siten, että siitä aiheutuvat sosiaaliset kustannukset ovat mahdollisimman pienet.

Pohtiessamme uusia EU:n tasolla toteutettavia oikeudellisia ratkaisuja meidän ei pitäisi keskittyä yksinomaan taloudellisen tuloksen ja tuottavuuden parantamiseen. Meidän on aina pidettävä etusijalla kansalaisten hyvinvointi. Hehän meidät ovat tänne valinneet ajamaan etujaan ja edistämään hyvinvointiaan. Käytettävissämme olevat voimavarat on suunnattava ensisijaisesti heikoimmille alueille, jotka suurimmaksi osaksi sijaitsevat viimeisimpänä unioniin liittyneissä jäsenvaltioissa.

Puheenvuoroni päätteeksi ja liittyen myös eiliseen keskusteluun toiminnan siirroista aluekehityksen puitteissa rohkenen huomauttaa, että monet – Euroopan parlamentin jäsenet mukaan luettuina – unohtavat nopeasti, millaisia toiveita unioniin liittymiseen tähtäävillä kampanjoilla herätettiin uusissa jäsenvaltioissa. Ihmisillä on myös taipumus unohtaa uusille jäsenvaltioille annetut sitoumukset. Meidän on muistettava, että kyseisissä maissa tilanne on erityisen vaikea ja työttömyys korkeimmillaan.

  Alessandro Battilocchio (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, puhun uuden Italian sosialistipuolueen nimissä. Tänään tässä istuntosalissa seisomme jälleen kerran tienhaarassa: Euroopan unionin on valittava, jatkaako se markkinoiden avaamista noudattaen sokeasti kilpailun lakeja vai päättääkö se sen sijaan suojella työntekijöitään liialliseen vapauttamiseen liittyviltä riskeiltä.

Reformistina olen jälleen kerran sitä mieltä, että oikea ratkaisu on keskitie: rakenneuudistusten estäminen on pelkkä haave. Se mitä EU voi tehdä ja mitä sen täytyy tehdä, on panna rakenneuudistukset aisoihin pienyrityksille suunnatuilla kannustimilla, joilla lisätään mahdollisuuksien mukaan niiden kansainvälistä kilpailukykyä, sekä toisaalta toimilla, joilla estetään yritysten toimipaikkojen siirrot tukien toivossa. Tarvitsemme myös asianmukaisen strategian, jolla helpotetaan kaikin mahdollisin keinoin inhimillisten voimavarojemme täydellistä ja riittävää yhdistämistä työttömyyden torjumiseksi ja rajojemme ulkopuolelle suuntautuvan aivovuodon tyrehdyttämiseksi.

Silloin kun rakenneuudistukset ovat väistämättömiä, EU:n olisi annettava kaikki tarvittava tuki, jotta irtisanomisten määrää voitaisiin rajoittaa ja tarjota kohtuullista suojaa työntekijöille. Tähän voitaisiin käyttää tapauskohtaisesti eri rahastojen varoja, kuten esittelijä hyvin perustellusti esitti.

  Philip Bushill-Matthews (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen arvoisan komission jäsenen kanssa samaa mieltä siitä, mitä hän sanoi avatessaan tätä keskustelua, nimittäin että rakenneuudistukset ovat tarpeellisia, jotta toimintaa, joka ei enää ole riittävän tuottavaa, voidaan supistaa. Kysymys on vain siitä, kenen rakenneuudistuksia tulisi hallinnoida ja kenen niitä tulisi hallinnoida. Olen komission jäsenen kanssa samaa mieltä myös siitä, että tehtävä kuuluu yrityksille, työnantajille ja niille työntekijöille, joita asia suoranaisesti koskee.

Tästä mietinnöstä oli alun perin määrä äänestää helmikuun istuntojaksolla, mutta suurimmat poliittiset ryhmät aivan perustellusti päättivät sen siirtämisestä tähän kuuhun, jotta saataisiin lisäaikaa sen parantelemiseen. Lisäaika on ehdottomasti ollut tarpeen. Muutamat nyt käsiteltäväksi jätetyt tarkistukset ovat merkinneet huomattavaa edistystä. Kollegani Bachelot-Narquin on ollut hyvin aktiivinen tässä asiassa, hänelle kiitos siitä. Ei kuitenkaan riitä, että hyväksymme tekstiä parantavat tarkistukset, vaan meidän pitäisi todella poistaa joitakin alkutekstin kappaleita kokonaan. Siihen asti, kunnes niin tehdään, mietinnön keskeisin sisältö on muutoksen vastustaminen ja ammattiliittojen vallan pönkittäminen muutoksen edessä. Mietinnöllä pitäisi sen sijaan antaa tilaa muutoksille ja edistää työntekijöiden mahdollisuuksia selvitä niistä.

Esittelijä varmaankin käsittää, etten edelleenkään pidä hänen mietinnöstään. Se ei kaipaa vain parantelua, se kaipaa – jos saan käyttää tätä termiä – rakenneuudistuksia. Kuten esittelijä tietää, olin yksi niistä, jotka äänestivät valiokunnassa hänen mietintöään vastaan osittain siksi, että meidän olisi helpompi jättää lisää tarkistuksia käsiteltäväksi tällä istuntojaksolla. Minun on nyt kuitenkin syytä kertoa, että kollegani Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivipuolueesta, samoin kuin muutamien muidenkin jäsenvaltioiden edustajat, joiden kanta on tiedossani, varaavat oikeuden äänestää mietintöä vastaan huomisessa täysistunnossa. Vaikka kyseessä on mietintö, joka ei liity lainsäädäntöön, olisi sääli äänestää nurin näin tärkeästä aiheesta laadittu mietintö. On kuitenkin parempi äänestää se nurin kuin lähettää vääränlainen viesti, että Euroopan parlamentti olisi kiinnostuneempi menneisyyden rakenteiden säilyttämisestä kuin työnantajien ja työntekijöiden auttamisesta tulevaisuuden haasteisiin vastaamisessa.

  Françoise Castex (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, eilen illalla keskustelun aiheena olleen Hutchinsonin mietinnön tavoin Cottignyn mietinnöllä viitoitetaan yritysten rakenneuudistuksista ja toimipaikkojen siirroista käytävää keskustelua.

Haluan kiittää näitä kahta esittelijää siitä, että he ovat nostaneet esiin sosiaalis-taloudelliset ongelmat, jotka aiheuttavat kansalaisille ahdistusta ja sosiaalista turvattomuutta melkein enemmän kuin mikään muu. On onni, että parlamentti keskustelee näistä aiheista, koska komission on syytä ryhtyä toimiin pikimmiten, arvoisa komission jäsen. Nämä kysymykset asettavat Euroopan unionille haasteen, joka merkitsee sitä, että meidän olisi pystyttävä takaamaan yritystemme taloudellinen kilpailukyky ja toisaalta eurooppalaisten työntekijöiden työsuhdeturva. Eurooppalaisten työntekijöiden mielissä toimipaikkojen siirrot ja rakenneuudistukset ovat yhteydessä toisiinsa ja käytännössä toistensa synonyymeja, koska niiden vaikutukset ovat samat: työntekijä menettää samalla tavalla työpaikkansa työskenneltyään vuosia samalla alalla tai joskus jopa samassa yrityksessä, ja samalla tavalla hänen arvonsa työmarkkinoilla kyseenalaistetaan. Näin ei tarvitsisi olla, sillä joskus rakenneuudistukset ovat merkki edistyksestä, teknisestä edistyksestä. Rakenneuudistusten taustalla ei ole samoja taloudellisia syitä kuin toimipaikkojen siirtojen, ja lainsäätäjän olisikin annettava asianmukaiset ratkaisut kuhunkin ongelmaan erikseen.

Haluan keskittyä teknisen kehityksen aiheuttamiin rakenneuudistuksiin, jotka olivat itse asiassa Cottignyn mietinnön keskeinen teema. Tämä kysymys haastaa Euroopan unionin pohtimaan, kuinka sopeutua yhä nopeampaan kehitykseen, jota teknisen edistyksen aikakausi tuo tullessaan. Se haastaa meidät ennakoimaan tulevia muutoksia. On sanottu, että hallitseminen on ennakoimista. Samalla tavalla yrityksen johtaminen, tuotannon ja taloudellisen kilpailun kärjessä pysytteleminen, vaatii myös ennakointia. Kysymys on siitä, ettei vain sopeuduta kehitykseen, vaan ennakoidaan sitä ja ollaan mukana siinä. Tässä suhteessa vastuu on yksinomaan yrityksillä. Ne vastaavat tuotannostaan ja niiden on autettava työntekijöitään muutosten ennakoimisessa tarjoamalla täydennyskoulutusta. Arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tämä on Cottignyn mietinnön keskeinen sisältö, ja pyydän tukeanne näille ehdotuksille.

  Gabriele Zimmer (GUE/NGL). – (DE) Arvoisa puhemies, olen hyvin kiitollinen esittelijä Cottignylle hänen ahkerasta työstään tämän mietinnön parissa. Epäilen kuitenkin, ettei mietinnön perimmäistä päämäärää – rakenneuudistusten sosiaalisten vaikutusten lieventämistä – koskaan pystytä saavuttamaan.

Ensinnäkin Euroopan unioni asettaa kilpailukyvyn parantamisen globaaleilla markkinoilla taloudellisen toiminnan ja siten myös rakenneuudistusten tavoitteeksi, ja siinä taas ei ole kysymys enemmästä eikä vähemmästä kuin pyrkimyksestä etsiä EU:n ulkopuolelta heikkoja alueita, jonne häviäjät voidaan muiluttaa.

Toiseksi, jotta yhteiskunta todella voisi lieventää rakenneuudistusten vaikutuksia, globalisaation häviäjille kohdennettavien varojen pitäisi olla niin suuret, että ne jo sinällään alentaisivat kilpailukykyä. Jos siis me EU:ssa emme halua siirtää ongelmiamme rajojemme ulkopuolelle, meidän on syytä sanoa "kyllä" rakenneuudistuksille, mutta kysyä itseltämme, miten niiden pitäisi toimia. Nyt tarvitaan uudenlaista tapaa hallinnoida toimintaa taloudellisesti, uudenlaista tapaa tuottaa yhteiskunnan tarvitsemat tuotteet niin, että tuotannolla todella tuetaan sosiaalista ja globaalia kestävää kehitystä. Tavoitteena ei saa olla, että päihitämme kilpailijamme hinnalla millä hyvänsä, emmekä saa antaa tällaisten pyrkimysten muovata ajatteluamme. Tämä on se todellinen haaste, joka meillä on edessämme.

  Georgios Karatzaferis (IND/DEM). – (EL) Arvoisa puhemies, kauniita sanoja, mutta nyt olisi siirryttävä tositoimiin. Meidän pitäisi mennä kertomaan nämä puheet ihmisille vaalipiirissänne Thessalonikissa tai Makedoniassa tai Naoussassa, joka on tätä nykyä kuollut kaupunki. Rakenneuudistukset ovat tuoneet mukanaan työttömyyttä, ne ovat tuoneet köyhyyttä, ne ovat tuoneet sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta ja kuolemaa. Tämä on totuus.

IKEA avasi myymälän Ateenassa, ja 2500 pikkuliikettä ja käsityöläisverstasta lopetti toimintansa. Millaisia rakenneuudistuksia niiden pitäisi tehdä? Kuten hyvin tiedätte, suuryrityksen tulo merkitsee pienten tuhoa. Nyt siellä vallitsevat viidakon lait. Se on valtameri, jossa isot kalat syövät pienemmät. Carrefour avaa 20 000 neliömetrin suuruisen myymälän, ja kaikki pikkukaupat koko alueella joutuvat sulkemaan ovensa. Mitä meidän pitäisi tehdä? Kuinka voimme auttaa? Tämä on todellisuutta. Meillä on iso ongelma. Olemme päästäneet kapitalismin valloilleen, ja nyt se tunkeutuu kaikille elämänaloille ja hautaa alleen heikoimpien haaveet. Mikään ei nykyään toimi. Makedoniassa, joka aikoinaan oli varsinainen Euroopan unionin työmaa, työttömyysaste on noin 20 prosenttia. Mitä meidän pitäisi tehdä siellä? Kuinka pystymme pelastamaan tämän maailman puutteelta ja köyhyydeltä? Luodaanko oikea uusköyhien armeija? Tämä on ongelman ydin. Siellä väliintuloa tarvitaan, siellä apuanne tarvitaan.

  Guntars Krasts (UEN). – (LV) Arvoisa puhemies, komission ehdotukseen rakenneuudistuksista ja työllisyydestä sisältyy päätelmä, jonka mukaan muutoksen torjumiseen ja taloudellisten rakenteiden jäädyttämiseen tähtäävät toimet voivat vain lykätä ongelmaa ja näin pahentaa kielteisiä vaikutuksia. Parlamentin mietinnössä mainitut erilaiset rakenneuudistuksia koskevat toimenpiteet ovat valitettavasti juuri tämänsuuntaisia ja saattavat vaikeuttaa yritysten mahdollisuuksia sopeutua markkinamuutoksiin.

Mietinnössä esitetty tilanneanalyysi ja päätelmät ovat ristiriidassa ehdotettujen toimien kanssa. Mietinnössä mainitaan esimerkiksi Euroopan unionin talouden hidas kasvu, yritysten heikko kilpailukyky ja vähäinen työvoiman liikkuvuus. Myöhemmin mietinnössä kuitenkin ehdotetaan, ettei rakenneuudistuksia tulisi käyttää yritysten kannattavuuden lisäämiseen työntekijöiden määrää vähentämällä. Mietinnössä ehdotettu kasvun mukauttamiseen tarkoitettu rahasto on toinen esimerkki lyhytnäköisestä ajattelusta. Paras tapa pitää yllä työllisyyttä on luoda uusia työpaikkoja. Mietinnössä olisi pitänyt korostaa myös tätä näkökohtaa. Näin ollen rakenneuudistuksiin liittyvien toimien ensisijaisena päämääränä pitäisi olla pysyvän muutoksen aikaansaamiseen tähtäävien sosiaalis-taloudellisten mallien täytäntöönpano. Toteutettavien toimien olisi edistettävä jäsenvaltioiden ja koko Euroopan unionin itsesäätelykyvyn kehittämistä. Vain tällä tavoin on mahdollista löytää tasapaino kasvun ja korkean työllisyyden välillä myös pitkällä aikavälillä.

  Jacek Protasiewicz (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, täällä on puhuttu paljon siitä, että nykyään talous on yhä globalisoituneempaa ja kilpailu kovempaa. Näin asia on, ja yrittäjien on sen vuoksi sovellettava nykyaikaisia liikkeenjohdon menetelmiä. Viimeksi mainittuihin kuuluu keskeisenä osana kyky reagoida joustavasti muuttuvaan markkinatilanteeseen ja erityisesti uusiin kilpailuhaasteisiin. Näissä oloissa yritystä ei ole mahdollista johtaa tehokkaasti ilman jatkuvia kustannusanalyyseja ja valmiutta toteuttaa tarvittavia rakenneuudistuksia. On tärkeää muistaa, että tarpeellisista rakenneuudistuksista laistamisen seuraukset kohdistuvat kipeästi sekä yrittäjiin että työntekijöihin. Tämä meidän on syytä pitää jatkuvasti mielessä keskustellessamme rakenneuudistuksia ja työllisyyttä käsittelevästä Cottignyn mietinnöstä.

Olen varma, että työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan tekemä työ on parantanut mietintöä huomattavasti. Tästä huolimatta minun on pakko todeta, että teksti herättää minussa ristiriitaisia ajatuksia, koska siinä suhtaudutaan liioitellun epäluuloisesti yrittäjiin, jotka toteuttavat tai aikovat toteuttaa rakenneuudistuksia yrityksissään. Äskettäin Euroopan unioniin liittyneen valtion edustajana olen erityisen huolissani ehdotuksista määrätä rangaistuksia yrityksille, jotka siirtävät toimintansa kokonaan tai osittain niihin unionin osiin, joissa tuotantokustannukset ovat alhaisemmat. Tämäntyyppisiä päätöksiä tekevät yrittäjät eivät varmaankaan turvaudu "moraalittomiin ja riistotoimiin", kuten käsiteltävänämme olevassa asiakirjassa sanotaan. Minun mielestäni asia on täysin päinvastoin. He osoittavat liikkeenjohdollista pätevyyttä ja ottavat vastuun yrityksen tulevaisuudesta. Näin ollen he edistävät toiminnallaan unionin talouden kehitystä ja lisäävät sen kilpailukykyä. Muistuttaisin teille, että tämä on yksi meille kaikille niin rakkaan Lissabonin strategian keskeisimmistä tavoitteista.

Keskusjohtoisen suunnittelutalouden piirteiden tuominen Euroopan unionin talouteen ei myöskään ole oikea tapa vastata rakenneuudistusten seurauksiin. Tämä on jo osoittautunut tuloksettomaksi, eikä vain entisissä kommunistisissa maissa. Ainoa tarkoituksenmukainen tapa on parantaa ammattitaitoa, kannustaa työntekijöitä elinikäiseen oppimiseen ja lisätä työntekijöiden liikkuvuutta. Haluan esittää lisävetoomuksen tähän liittyen ja vaatia työmarkkinoille pääsyä koskevien siirtymäkauden järjestelyjen poistamista mahdollisimman pian.

  Emine Bozkurt (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan onnitella esittelijä Cottignya hänen mietinnöstään. Kotimaassani Alankomaissa rakenneuudistukset ja globalisaatio ovat isoja kysymyksiä, ja mielipiteet vaihtelevat sen suhteen, miten niihin pitäisi reagoida. Sosiaalidemokraatit, joihin itsekin lukeudun, ovat sitä mieltä, ettei ole järkevää pumpata rahaa Alankomaista Brysseliin ja takaisin ja ettei se ole ratkaisu ongelmiin.

Vaikka tästä seuraakin, etteivät kaikki maanmieheni ole tyytyväisiä esitettyyn Euroopan globalisaatiorahastoon, haluan kuitenkin ilmaista kannattavani sitä itse ja vielä lisätä, että mielestäni meidän pitäisi hyödyntää mahdollisuuksien mukaan jo olemassa olevia ESR:n rakenteita. Miksi olen kaikesta huolimatta uuden rahaston kannalla? Siksi, että kansalaiset tarvitsevat tukea pystyäkseen selviytymään globalisaation kielteisistä vaikutuksista. Jos tukea ei ole luvassa omalta hallitukselta – niin kuin Alankomaissa tilanne on tietyillä alueilla, esimerkiksi pohjoisessa – siinä tapauksessa otamme sitä mielellämme vastaan Euroopan unionilta.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Arvoisat parlamentin jäsenet, olen kuunnellut keskusteluanne kiinnostuneena, ja mielestäni siinä näkyy selvästi pitkäaikainen, huolellinen taustatyö ja laaja yksimielisyys. Haluan vastata joihinkin kysymyksiin, joita keskustelussa on suoraan tai epäsuorasti esitetty. Työntekijöille tiedottaminen ja heidän kuulemisensa sisältyy työmarkkinaosapuolten kuulemisprosessin toiseen vaiheeseen. Työntekijöiden oikeudesta saada tietoa ja tulla kuulluksi ennen rakenneuudistusten toteuttamista toteaisin, että tämä velvoite on mainittu useissa yhteisön direktiiveissä. Näistä direktiiveistä on pidettävä tiukasti kiinni.

Haluan korostaa sosiaalisen vuoropuhelun keskeistä merkitystä yrityksissä, sillä se on väline, jolla voidaan ennakoida ja hallita rakenneuudistuksia. Tiedonannossa esitetäänkin eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten kuulemisen toinen vaihe prosessina, joka käsittää yhtä lailla yritysten rakenneuudistukset kuin eurooppalaisten yritysneuvostojen toiminnan. Toivon, että työmarkkinaosapuolet alkavat työskennellä tiiviisti sellaisten mekanismien luomiseksi, joilla voidaan panna täytäntöön puolitoista vuotta sitten määritellyt rakenneuudistuksia koskevat suuntaviivat ja seurata niiden toteutumista. Samoin toivon, että eurooppalaisia yritysneuvostoja aletaan hyödyntää muutosagentteina yritystasolla. Komission mielestä se on yksi niiden keskeisimmistä tehtävistä. Lainsäädännön tietäkään ei voida kokonaan sulkea pois, mutta nykytilanteessa olisi tarkoituksenmukaisempaa ja hyödyllisempää antaa työmarkkinaosapuolten hoitaa asia.

Yritysten uudelleensijoittautumiseen myönnettävästä yhteisön tuesta haluan todeta, että nykyisten säädösten mukaan rakennerahastoista maksettu tuki peritään takaisin, jos yrityksessä tapahtuu merkittäviä muutoksia, esimerkiksi jos se siirtää toimipaikkaansa viiden vuoden sisällä päätöksen tekemisestä ja varojen myöntämisestä. Kerron myös, että ohjelmakaudeksi 2007–2013 komissio ehdottaa aikarajan nostamista seitsemään vuoteen. Lisäksi on tarkoitus liittää vaatimus siitä, että saatu tuki olisi maksettava takaisin, jos tätä säännöstä on rikottu, ja että rikkomukseen syyllistynyt yritys ei voisi saada tukea tulevaisuudessakaan.

Komissio antoi äskettäin ehdotuksen globalisaatiorahaston perustamista koskevaksi asetukseksi. Teidän tehtäväksenne jää keskustella siitä neuvoston kanssa ja päättää, hyväksyttekö sen. Komissio on täysin valmis keskustelemaan rahastoon sovellettavista ehdoista, ja olen poiminut keskustelusta useita ajatuksia, joita pidän tärkeinä tässä suhteessa. Yksi niistä on epäilemättä ajatus siitä, että yritysten olisi annettava oma panoksensa rakenneuudistusten muodossa ja että kaikkien kustannusten siirtämistä maksettaviksi julkisista varoista ei voida pitää hyväksyttävänä strategiana. Korostaisin myös kyseisestä rahastosta maksettavan avun suoraa ja lyhytaikaista luonnetta, jonka vuoksi se poikkeaa muista rakennerahastojen ja erityisesti Euroopan sosiaalirahaston rakenteellisista toimista. Tämä merkitsee sitä, että globalisaatiorahasto on suunniteltu kokonaan ja nimenomaisesti nykyisten välineiden lisäksi, täydentämään niitä niillä aloilla, joilla ne eivät ole tehokkaita. Kuten olen jo todennut, sosiaalirahasto, kuten muutkin rakennerahastot, mahdollistaa pitkäaikaiset toimet, joiden tavoitteena on alueiden, alojen ja työprosessien sopeuttaminen taloudellisiin ja sosiaalisiin muutoksiin, eikä sillä pystytä vastaamaan tiettyjen poikkeustilanteiden asettamiin lyhytaikaisiin vaatimuksiin. Nämä on määritelty ensisijaisiksi rakennerahastojen tavoitteiden joukossa, joita kaudella 2007–2013 ovat kilpailukyky ja työllisyys.

Hyvät kuulijat, yhdistävänä tekijänä tässä keskustelussa on epäilemättä ollut toteamus siitä, että rakenneuudistukset tuovat mukanaan mahdollisuuksia, mutta niiden inhimilliset kustannukset nousevat liian korkeiksi, ellei uudistuksia hallita asianmukaisesti. Näiden mahdollisuuksien taustalla on yhteiskuntamme perusrakenne ja nykyaikaisen kehityksen perusrakenne yleisemminkin: pyrkimys jatkuvasti tehokkaampien ja teknisesti kehittyneempien ratkaisujen löytämiseen sekä talouden että yhteiskunnallisen elämän aloilla. Arvoisat parlamentin jäsenet, EU:n perustamissopimuksen keskeisenä ajatuksena on, että meidän pitäisi toimillamme pyrkiä parantamaan elämänlaatua sanan jokapäiväisessä merkityksessä. Mielestäni tiedonanto, tai parlamentin siitä laatima mietintö, on innoittava asiakirja, joka edustaa askelta tähän suuntaan.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona klo 11.30.

7. Euroopan tasa-arvoinstituutti (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Grönerin ja Sartorin laatima naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietintö Euroopan tasa-arvoinstituutin perustamisesta (COM(2005)0081-C6-0083/2005-2005/0017(COD)) (A6-0043/2006).

  Vladimír Špidla , komission jäsen. (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan tasa-arvoinstituutin perustaminen vastaa olennaiseen tarpeeseen luoda uusi väline EU:n tasa-arvopolitiikalle, jotta siinä edistyttäisiin. Olette varmasti yhtä mieltä kanssani siitä, että sukupuolten tasa-arvo on yhtä paljon taloudellinen kuin poliittinen päämäärä sekä erittäin tärkeä osa demokraattista yhteiskuntaamme. Se on ratkaisevan tärkeä periaate EU:n taloudessa, yhteiskunnassa ja politiikassa. Naisten täysipainoinen osallistuminen työelämään, siten että he ovat täysin tasa-arvoisia ja heillä on yhtäläiset osallistumismahdollisuudet työpaikoilla, on olennainen seikka EU:n taloudelle nykyisin, kun haasteena ovat vanheneva väestö ja väkiluvun lasku. Komission sukupuolten tasa-arvoa koskevat kertomukset vuosilta 2005 ja 2006 osoittavat kuitenkin, että edistyminen on tällä alalla ollut hidasta. Tämän yhteiskunnallisen päämäärän tiellä on vielä suuria esteitä.

Hyvät parlamentin jäsenet, jos emme hyödynnä naisten panosta työelämässä, emme onnistu saavuttamaan Lissabonin strategian mukaisia tavoitteita emmekä myöskään pysty kilpailemaan kansainvälisillä markkinoilla. Sukupuolten tasa-arvo on meille perimmäisten poliittisten näkökohtiensa lisäksi merkittävä kilpailuvaltti kovassa kansainvälisessä kilpailussa. Jotta voitaisiin poistaa miesten ja naisten välillä vielä oleva epätasa-arvoisuus, nyt on ensiarvoisen tärkeää lisätä siihen tähtääviä toimia unionissa ja jäsenvaltioissa ja samalla kiinnitettävä erityistä huomiota laajentuneen EU:n lisääntyneeseen heterogeenisuuteen. Näiden syiden vuoksi EU:n tasolla toimivan välineen luomista on pidetty erittäin tärkeänä vuodesta 1999 lähtien. Eurooppa-neuvosto pyysikin kesäkuussa 2004 komissiota antamaan asiasta ehdotuksen. Komissio antoi ehdotuksen uuden erillisviraston perustamisesta – siitä tulisi tekninen väline, joka auttaisi EU:n toimielimiä, erityisesti komissiota, kehittämään politiikkaa ja ohjaamaan jäsenvaltioita sen täytäntöönpanossa. Tasa-arvoinstituutin ensisijainen tehtävä on kerätä, analysoida ja jakaa objektiivista, luotettavaa ja vertailukelpoista tietoa EU:ssa. Instituutti kehittää myös soveltuvia menetelmiä, joiden päämääränä on erityisesti liittää tasa-arvonäkökulma EU:n politiikan eri osa-alueisiin. Lisäksi se auttaa lopulta lisäämään EU:n politiikan näkyvyyttä, mikä on nyt erityisen tärkeää, ja edistää periaatteessa myös demokratiaa, sillä on välttämätöntä, että asiat ovat kaikkien tiedossa. Kun käsiteltävä asia ei ole julkisesti esillä tai sitä salaillaan, on erittäin vaikeaa saada yleinen mielipide asian puolelle ja saavuttaa enemmistön kannatus.

Ehdotuksemme perustuu lukuisiin analyyseihin ja siinä on otettu huomioon kahden toteutettavuustutkimuksen tulokset, samoin kuin lukemattomat keskustelut. Toisen tutkimuksista teetti komissio ja toisen Euroopan parlamentti, joka on kannattanut instituutin perustamista vuodesta 2002 lähtien. Ehdotuksessa otetaan huomioon taloudelliset rajoitukset, eikä siitä synny lisäkustannuksia EU:n talousarvioon.

Hyvät parlamentin jäsenet, komissio toivoo, että tästä instituutista tulee huippuosaamiskeskus. Tällä hetkellä ei sellaisia keskuksia ole EU:n tasolla. On joitakin erinomaisia yliopistojen alaisia tai vastaavia laitoksia, mutta tämäntyyppistä keskusta ei ole. On siis välttämätöntä, että korjaamme tämän puutteen, ja komissio onkin päättänyt vastata tähän pakottavaan tarpeeseen.

  Lissy Gröner (PSE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, parlamentti on pitkään vaatinut tasa-arvoinstituutin perustamista. Tuomme tämän asian esiin joka vuonna naistenpäivänä. Haluamme myös todellisia parannuksia tasa-arvopolitiikkaan ja sen vuoksi kannatamme komission ehdotusta.

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta halusi taata asialle mahdollisimman laajan kannatuksen ja siksi se uskoi asian käsittelyn kahdelle suurimmalle ryhmälle, joita edustivat jäsen Sartori ja minä. Sovimme kompromisseista ja esitimme yhdessä joukon tarkistuksia, joiden tarkoituksena oli yleisesti ottaen vähentää hallintoa ja taata poliittisen päätöksenteon ensisijaisuus. Haluamme välttää saman työn tekemistä moneen kertaan sekä ehkäistä tasa-arvoinstituutin ja muiden virastojen päällekkäisyyttä. Haluamme varmistaa, että kansallisilla toimijoilla – kuten tasa-arvoasiantuntijoilla, yliopistoilla ja kansalaisjärjestöillä – tasa-arvokysymyksissä oleva asiantuntemus voidaan yhdistää verkostoksi. Olemme esittäneet komission ehdotukseen lisäyksiä, joiden tarkoituksena on antaa kansalaisjärjestöille neuvoa-antava asema.

Tasa-arvoinstituutilla on tulevaisuudessa hyvin merkittävä asema sen varmistamisessa, että me poliittiset päättäjät saamme nopeasti tietoomme tasa-arvotutkimuksen tulokset ja voimme siten parantaa lainsäädäntöprosessia. Instituutista on tarkoitus tulla huippuosaamiskeskus ja sen on oltava riippumaton, vaikka se tietenkin noudattaa EU:n suuntaviivoja ja toimintatapoja. Kyseessä on virstanpylväs, ja instituutti vaikuttaa tulevaisuudessa kaukana Euroopan unionin rajojen ulkopuolellakin. On kuitenkin olemassa vaara, että ihmiset sanovat – kuten jotkut parlamentin jäsenet sanovat jo nyt – ettei erillistä tasa-arvoinstituuttia tarvita, vaan että se olisi yhdistettävä perusoikeusvirastoon.

Tuon vaihtoehdon suurena vaarana olisi mielestäni, että Euroopan unionin ohjelmien näkyvyys kansalaisille ei olisi enää taattu. Samoin kuin sukupuolten tasa-arvoa koskevan työohjelman kohdallakin, tarvitaan väline, jonka vaikutus suuntautuu ulospäin. Mielestäni Progress-ohjelma ei ole taannut näkyvyyttä, ja meidän on oltava varmoja siitä, että tasa-arvoinstituutin tapauksessa on toisin. Tarvitaan pieni, korkeatasoinen ja tehokkaasti toimiva instituutti.

Jos sanomme ehdotukselle tänään "ei", se on merkittävä takaisku Euroopan unionin tasa-arvopolitiikalle, samoin kuin viime viikolla hyvin vakuuttavasti esitellylle tiekartalle sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi. Komission puheenjohtaja toi julki sen aikataulun viime viikolla. Äänestäkäämme Sartorin ja Grönerin mietinnön puolesta ja varmistakaamme siten, että tuosta aikataulusta voidaan pitää kiinni ja ettei viivytyksiä tule.

  Amalia Sartori (PPE-DE), esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kollegani Grönerin tavoin minäkin tuen äänestystä tästä komission ehdotuksesta, joka vastaa kaikissa Euroopan maissa koettuun tarpeeseen, ei ainoastaan naisten vaan kaikkien kokemaan tarpeeseen.

Kuten sekä komission jäsen että jäsen Gröner jo totesivat, tästä kysymyksestä on itse asiassa keskusteltu jo pitkään. Ajatus tasa-arvoinstituutin perustamisesta syntyi jo yli kymmenen vuotta sitten, kun sitä ehdotti Ruotsin silloinen tasa-arvoministeri. Työtä jatkettiin viiden vuoden ajan, ja keskustelu oli perinpohjaista. Vuonna 2000 Nizzan Eurooppa-neuvosto myönsi, että oli olemassa tarve välineelle, jonka avulla edistettäisiin sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevien kokemusten ja tiedon vaihtoa.

Euroopan komissio teetti ja esitteli toteutettavuustutkimuksen, ja tämä päätös tehtiin vuosi sitten, 8. maaliskuuta. Kuten on jo todettu, tuo merkittävä tutkimus tehtiin yhteistyössä valiokuntamme kanssa. Valiokunta toimi sen varmistamiseksi, että instituutista tulee, kuten me kaikki toivomme, erittäin joustava tekninen väline, jonka päämääränä on kerätä yhteen ja välittää tilastokeskusten tuottamaa tietoa, jotta kaikilla toimijoilla ja poliittisilla päättäjillä olisi mahdollisuus ottaa tasa-arvonäkökulma huomioon työssään.

Jotkut epäilevät, onko tasa-arvoinstituutti todella tarpeellinen. Mielestäni se todella on, ja tämän vahvistavat myös tiedot, jotka ovat kaikkien saatavilla. Esimerkiksi yhtäläistä palkkaa koskeva EU:n direktiivi hyväksyttiin kolmekymmentä vuotta sitten, vuonna 1975, mutta nykyäänkin palkkaerot ovat Euroopassa keskimäärin 15 prosenttia, joissain maissa lähes 30 prosenttia.

Myös työllisyysluvut kertovat paljon. Lissabonin strategian tavoitteet saavutetaan ainoastaan, jos yhä useammat naiset pääsevät mukaan työmarkkinoille. Ongelmia ovat myös syntyvyyden lasku ja väkivalta.

Mielestäni tätä instituuttia tarvitaan, tarvitsemme yhä naisille suunnattua tasa-arvoinstituuttia. Sen rakenne on hyvin tiivis: hallintoneuvostossa on yhdeksän jäsentä sekä yksi komission edustaja, ja neuvoa-antavassa ryhmässä on yksi kunkin jäsenvaltion edustaja.

Lopuksi toteaisin, että vastustajien kannat ovat kahdenlaisia: jotkut haluavat sisällyttää kaiken perusoikeusvirastoon, jonka perustamista Wieniin suunnitellaan jo. Jos haluaisin tukea komission jäsentä Frattinia, yhtyisin tähän kantaan, mutta mielestäni se ei olisi naisten kannalta parasta. Toiset puolestaan ovat sitä mieltä, että tasa-arvoinstituutti tulisi liian kalliiksi. Heille vastaan, että meillä on EU:ssa kolme työllisyyden parissa työskentelevää elintä, ja ne maksavat 66 miljoonaa euroa vuodessa, kun taas tasa-arvoinstituutti maksaisi vain 8 miljoonaa euroa.

  Jutta D. Haug (PSE), budjettivaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, on tosiaan niin, että tarvitsemme EU:ssa uuden tehokkaan välineen, jonka avulla pystymme etenemään nopeammin kohti sukupuolten välistä tasa-arvoa, sillä jos jatkamme näin hitaasti, vielä tyttärentyttärentyttäremmekin joutuvat taistelemaan tasa-arvon puolesta. Suunnitellusta tasa-arvoinstituutista voi tulla tuo uusi väline. Koska me Euroopan parlamentin jäsenet – etenkin naiset – haluamme tehdä lujasti töitä ja myös varmistaa, että työmme tulokset ovat pysyviä, tulevalla tasa-arvoinstituutilla on kuitenkin oltava myös asianmukaiset toimintaedellytykset, joihin kuuluu rahoitus, jolla sen on tultava toimeen.

Budjettivaliokunta ja minä sen erillisvirastoista vastaavana pysyvänä esittelijänä haluamme esittää kaksi tätä asiaa koskevaa kommenttia. Ensinnäkin meillä on jo 23 erillisvirastoa, joista monia ollaan nyt perustamassa tai uudistamassa, ja ne kaikki tarvitsevat paljon rahaa. Jos sopimuksessa, joka tehdään neuvoston kanssa seuraavista rahoitusnäkymistä, saadaan yleisesti ottaen vähemmän rahaa kuin parlamentti on esittänyt, se vaikuttaa myös hajautettuihin erillisvirastoihin.

Toiseksi komissio on ehdottanut – ja tätä ehdotusta parlamentti ei ole vastustanut – että tasa-arvoinstituutti rahoitetaan täysin Progress-ohjelman viidennestä ohjelmalohkosta. Viime vuoden kesäkuussa hyväksymässään kannassa rahoitusnäkymiin parlamentti varasi Progress-ohjelmalle yli 850 miljoonaa euroa, mutta neuvosto leikkasi joulukuussa tuosta summasta lähes 300 miljoonaa. Ilman riittävää rahoitusta emme kuitenkaan pysty saavuttamaan pysyviä parannuksia tasa-arvoon. Kunnollinen poliittinen päätöksenteko ja kunnollinen työskentely edellyttävät kunnollista rahoitusta, jotta emme taas rakentaisi pelkkiä kulisseja, turhauttaisi työntekijöitä ja hämäisi kansalaisia.

  Borut Pahor (PSE), kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (SL) Ennen kuin kerron muutamia omia ajatuksiani, haluan ilmaista tukeni kollegalleni, joka puhui ennen minua rahoituksen tärkeydestä instituutin työn menestyksellisyydelle.

Puhun kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon valmistelijana ja haluan sanoa, että olen tyytyväinen ehdotukseen tasa-arvoinstituutin perustamisesta. Itse asiassa ehdotin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa, että sitä pitäisi kutsua mieluummin virastoksi kuin instituutiksi. Tämän tarkistuksen avulla pyrin korostamaan tuon elimen poliittista tehtävää pikemminkin kuin sen akateemista puolta, jota sana instituutti toisi esiin.

Joka tapauksessa tekemällä tämän päätöksen – nyt kansainvälisen naistenpäivän yhteydessä – Euroopan parlamentti edistää uutta askelta kohti tasa-arvoa, joka on mielestäni yksi nyky-EU:n tärkeimmistä päämääristä. Toivon, ettei instituutti ole vain passiivinen tilastotoimisto, joka mittaa tasa-arvon ja epätasa-arvon määrää, vaan että se myös ehdottaa aktiivisesti uusia strategioita, joilla varmistetaan tasa-arvon todellinen lisääntyminen.

En voi vastustaa kiusausta kertoa teille Slovenian ehdokkuudesta instituutin sijoituspaikaksi. Jos Slovenia valitaan, se on kannustava päätös: toisaalta vaikka olemme onnistuneet erittäin hyvin EU:n jäseneksi siirtymisessä, tilastot kuitenkin osoittavat, että miehet ovat menestyneet naisia paremmin. Toisaalta viranomaiset pyrkivät aktiivisesti muuttamaan tilannetta, ja siksi instituutin sijoittaminen uuteen jäsenvaltioon olisi hyväenteinen päätös, sillä se kannustaisi myönteisiin muutoksiin.

  Anna Záborská, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan ilmaista vilpittömät kiitokseni jäsenille Gröner ja Sartori heidän erinomaisesta yhteistyöstään naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnassa.

Sallikaa minun esittää eräs ennakkoluuloton kysymys: tarvitsemmeko todella valvontaelintä, joka keskittyy pelkästään miesten ja naisten kohtelun välisiin eroihin?

Jo kolmenkymmenen vuoden ajan voimassa olleista EU:n direktiiveistä huolimatta miesten ja naisten epätasa-arvoinen kohtelu jatkuu kaikilla taloudellisen toiminnan aloilla, mikä on loukkaus demokratiaamme kohtaan. Syntyvyyttä koskeva ongelma on ratkaisematta. Isien, äitien ja lasten edun vuoksi meidän on sovitettava nopeasti yhteen perhe- ja työelämä. Lissabonin strategia ei ole ollut läheskään onnistunut. Kuka suhtautuu vakavasti tulevien sukupolvien inhimillisen pääoman luomiseen? Kuka suhtautuu vakavasti sukupolvienväliseen solidaarisuuteen? Tuo epävirallinen taloudellinen toiminta, josta ei makseta palkkaa, on kovaa työtä, ja sen työn tekevät pääasiassa naiset. Myöskään miesten merkitystä sukupuolten välisen tasa-arvon kehittämisessä ei ole otettu lainkaan huomioon.

Olenkin sitä mieltä, että kannattaa edistää keinoja tarkkailla ja tuomita naisten ja miesten välisiä sietämättömiä eroja, joista naiset kärsivät. Poliittisista näkemyseroista riippumatta mikä tahansa aloite, jossa tämä epäoikeudenmukaisuus tuomitaan objektiivisesti, voi olla vain myönteinen.

  Sarah Ludford, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, henkilön sitoutumista sukupuolten tasa-arvon edistämiseen ei pitäisi arvioida sen perusteella, tukeeko hän tasa-arvoinstituutin perustamista. Esittelijät selittävät kannattavansa erillisviraston perustamista "koska näin varmistetaan, ettei (…) tasa-arvoisuuden tavoite jää yhteisön muiden syrjinnän vastaisten toimien varjoon". Tämä virheellinen päämäärä osoittaa, miksi erillinen instituutti on itse asiassa huono ajatus. Ei syrjintää koske mikään tärkeysjärjestys. Suunnitelman kannattajat pitävät yksinomaan sukupuoltenvälisen tasa-arvon edistämiseen keskittyvän elimen saamaa julkisuutta tärkeämpänä kuin todellista ja kautta linjan tapahtuvaa yhteiskunnan muutosta.

Tosiasiassa tasa-arvoinstituutin pitäisi olla osa EU:n uutta perusoikeusvirastoa, johon myös rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskus sulautetaan. Jos sukupuoltenvälinen tasa-arvo on ainoa tasa-arvotavoite, joka jää perusoikeusviraston toimialan ulkopuolelle, se tekee mallista epätasapainoisen ja heikentää perusoikeusvirastoa. Siitä voi myös aiheutua, että sukupuolten tasa-arvo jää eristyneeksi ja taka-alalle, sen sijaan että siitä tulisi kannattajien toiveiden mukaisesti erittäin näkyvä tasa-arvon lippulaiva.

Minusta vaikuttaa melko puolustelevalta sanoa, että erillistä instituuttia tarvitaan, jotta sukupuolten tasa-arvo pysyisi tärkeällä sijalla EU:n poliittisella asialistalla. Päinvastoin naiset voivat johtaa perusoikeusviraston kautta kampanjaa, jossa vaaditaan tasa-arvoisia ihmisoikeuksia kaikille. Yhdistyneen kuningaskunnan tasa-arvokomissio on tätä mieltä ja minä yhdyn sen kantaan.

  Hiltrud Breyer, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, Vihreät/Euroopan vapaa allianssi -ryhmä kannattaa varauksetta riippumattoman ja tehokkaan tasa-arvoinstituutin perustamista sekä tukee jäsenten Grönerin ja Sartorin mietintöä kokonaisuudessaan.

Monet jäsenet kysyvät, miksi uutta instituuttia tarvitaan. Miksi sitä siis tarvitaan? Sitä tarvitaan, koska sukupuolten tasa-arvo on Euroopan unionin tunnuspiirre – onhan EU todennut tasa-arvon kuuluvan sen arvoihin – ja koska tiedämme, että naisia yhä syrjitään. Toisin kuin jäsen Ludford sanoi äsken, emme puhu nyt ainoastaan ihmisoikeuksien loukkauksista. Tätä syrjintää esiintyy työmarkkinoilla, urheilussa ja monilla muilla aloilla. Tiedämme, että naiset muovaavat osaltaan tulevaisuutta, eivätkä ainoastaan sen potentiaalin vuoksi, mikä heillä on Lissabonin prosessissa, vaan myös esimerkiksi väestömäärän kehityksessä, jossa heidän osansa on aivan ratkaisevan tärkeä. Erityisesti äideillä on keskeinen merkitys maahanmuuttajanaisten oikeuksien loukkausten kannalta. Komission jäsen Frattini kertoi meille eilen, että käytettävissämme on yhä liian vähän tilastotietoa pakkoprostituutiosta. Euroopan tasa-arvoinstituutti on juuri se, mitä tarvitsemme.

Euroopan unioni oli ennen tasa-arvopolitiikan malliesimerkki. Kielteinen äänestystulos olisi katastrofi – se merkitsisi todellista repeämää unionin sisällä ja olisi parlamentin tapa myöntää, ettei sen tasa-arvopolitiikasta ole enää mitään hyötyä. Näiden syiden vuoksi kehotan parlamenttia äänestämään suurin joukoin tasa-arvoinstituutin puolesta. Sille on annettava näkyvyyttä tällä tavoin.

Tasa-arvoinstituutti ei kuitenkaan korvaa poliittisia aloitteita. Seuraamme tarkkaavaisesti, ettei tasa-arvopolitiikka kuivu kokoon. Tasa-arvoinstituutin ei voida antaa muuttua rauhoittelu- tai hämäyskeinoksi, kun lainsäädäntötoimiin ei ryhdytä. Tasa-arvoinstituutti ei vähennä tarvetta tasa-arvopolitiikkaan lainsäädännön osana, ja aiomme todella vaatia, että komissio muistaa sen.

Pyydänkin vielä kerran suurta kannatusta tälle mietinnölle.

  Eva-Britt Svensson, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (SV) Haluan kiittää kollegojani naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnassa, erityisesti jäseniä Gröner ja Sartori heidän sitoutuneesta työstään tämän asian eteen. Tuen täysin mietintöä, kuten koko poliittinen ryhmänikin. Tiedämme, ettei instituutti itsessään voi lisätä tasa-arvoa, mutta jos se suunnitellaan oikein, se voi olla uskomattoman tehokas väline menestyksellisessä tasa-arvon edistämisessä.

Haluan esittää kaksi ehdotusta, jotka parantaisivat entisestään instituutin toimintamahdollisuuksia. Toisaalta pitää pystyä luotettavasti arvioimaan sen merkitystä päätöksiä tekeville naisille tai miehille kaikilla tasoilla. Toisaalta hallintoneuvoston on koostuttava kuudesta neuvoston ja kuudesta komission nimittämästä jäsenestä sekä kolmesta muusta jäsenestä, jotka edustavat sopivaa työnantaja- tai työntekijäjärjestöä ja kansalaisjärjestöä. Mielestäni myös kolmella viimeksimainitulla on oltava äänioikeus ja kansalaisjärjestön on oltava naisjärjestö.

  Urszula Krupa, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, komissio pyrkii suunnitteilla olevan Euroopan tasa-arvoinstituutin avulla saavuttamaan tasa-arvon sukupuolten välille ja aikoo osoittaa sen toimintaan 50 miljoonaa euroa. Instituutin päämääriä ovat saman palkan takaaminen samasta työstä, sukupuoleen liittyvien stereotypioiden vähentäminen ja sukupuolten tasa-arvon edistäminen myös EU:n ulkopuolella.

Haluan kuitenkin muistuttaa parlamentin jäseniä siitä, että lähes 70 miljoonaa Euroopan unionin 450 miljoonasta asukkaasta elää köyhyydessä. Se merkitsee 15:tä prosenttia väestöstä ja on selvä merkki epätasa-arvosta. Se on myös loukkaus perusihmisoikeuksia ja ihmisarvoa kohtaan.

Rauhan säilyttämiseksi täytyy auttaa köyhiä, vähentää työttömyyttä ja ratkaista terveydenhuollon ongelmat. Se olisi paljon hyödyllisempää kuin riidan lietsominen miesten ja naisten välillä, mistä on aina huonot seuraukset naisille. Palkkauksessa oleva epätasa-arvo voidaan ratkaista yhdellä lainsäädäntötoimella, mikä ei vaatisi niin paljon rahoitusta. Sen sijaan että yritetään tasoittaa luonnollinen epätasapaino, jota eräillä talouden aloilla ja ammattialoilla esiintyy, sekä pyritään edistämään tasa-arvoa unionin ulkopuolella, meidän pitäisi keskittyä tasa-arvoon EU:n sisällä. Edellä mainitut varat olisi parempi käyttää ainakin köyhyydessä elävien lasten auttamiseen heidän elinolojaan parantamalla. Perheen tukemisen olisi oltava ensisijaista sukupuoleen liittyvien stereotypioiden poistamiseen nähden. Se auttaisi myös kääntämään nykyisen suuntauksen, jossa perhe siirretään vanhanaikaisen kulttuurisen harvinaisuuden asemaan.

  Wojciech Roszkowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, sukupuolten välinen tasa-arvo on Euroopan unionissa usein toistettu mantra. Terve maalaisjärkikin kuitenkin sanoo, ettei asia ole lainkaan yksinkertainen. Miehiin ja naisiin viitataan eri sanoilla nimenomaan koska he ovat erilaisia. He ovat tasa-arvoisia siinä mielessä, että heillä on yhtäläinen ihmisarvo, mutta he ovat erilaisia. Tämä on ilmiselvää aiemmin mainitulla urheilun alalla. Olen viime aikoina pyrkinyt ottamaan selvää siitä, kuinka tämä sanamuoto käsitetään komissiossa, varsinkin kun sitä hyvin usein seuraa lauseke "kaikilla aloilla". Olkoon niin. Kysyinkin, perustuuko tämä tasa-arvo luonnonlakiin vai säädännäisoikeuteen ja mitä voidaan tehdä, jotta miehet voisivat synnyttää lapsia. Komission jäsen Špidla vastasi, että sukupuolten tasa-arvon periaate koskee ainoastaan työtä sekä tavaroiden ja palveluiden saatavuutta. Se ei ole totta. Viittaahan Euroopan unionin perusoikeuskirjan III luvun 23 artikla selvästi kaikkiin aloihin. Jos Euroopan komissio ei kykene ratkaisemaan EU:n lainsäädäntöä koskevaa ongelmaa, tuskin suunniteltu instituuttikaan siihen pystyy.

  Lydia Schenardi (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, yksi asia on varma: kaikenlaisista naisten tutkimiseen ja puolustamiseen tarkoitetuista elimistä ja verkostoista ei ole puutetta. Esimerkkeinä voin mainita tasa-arvoinstituutin, erilaiset kansalaisjärjestöt, ad hoc -komiteat, perusoikeusvirastot, neuvoa-antavat foorumit naisten oikeuksista, Euroopan naisten etujärjestön (European Women's Lobby) ja oman valiokuntamme parlamentissa.

Onko siis erityisen järkevää perustaa uusi Euroopan tasa-arvoinstituutti? Järjestelmien sekasotkussa ei aina onnistuta välittämään tietoa toivotulla tavalla, ja uuden instituutin on tarkoitus luoda verkosto kaikelle tällä tiedolle, mutta onko sillä todelliset olemassaolon mahdollisuudet? Toisin sanoen – menemättä instituutin varsinaiseen toimintakykyyn – voimmeko nyt olla varmoja, että instituutista tulee poliittisesti ja taloudellisesti täysin itsenäinen?

Näyttää siltä, että niin ei käy, sillä komissio ei ole valmis antamaan tulevalle instituutille paljonkaan liikkumavaraa. Sen haluttomuus sallia, että instituutin johtaja olisi vastuussa ainoastaan hallintoneuvostolle, onkin tässä suhteessa hyvin paljastavaa.

Kaikista näistä ja muistakaan syistä en voi äänestää tämän aloitteen puolesta, jolla mielestäni ollaan luomassa jälleen uutta monimutkaista järjestelmää.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan tasa-arvoinstituutin perustaminen on merkittävä pitkän aikavälin tavoite, jota korostetaan Amsterdamin sopimuksessa ja johon on vaikuttanut myönteisesti Pekingissä järjestetyn neljännen naisten maailmankonferenssin jälkeen alkanut kehitys. Nyt on käynnissä poliittinen väittely instituutin kannattajien ja vastustajien välillä.

Minä kuuluun niihin, jotka kannattavat esittelijöiden Grönerin ja Sartorin näkemystä. He ovat onnistuneet löytämään yhteisen ratkaisun Euroopan parlamentin kahden suurimman poliittisen ryhmän puolesta. Ihailen ja arvostan heidän työtään tämän mietinnön parissa ja erityisesti heidän kärsivällistä tiedotuskampanjaansa, jolla he ovat ajaneet instituutin perustamista koordinaattoriksi, jonka tehtäviä olisivat teknisen tuen tarjoaminen EU:n tasa-arvopolitiikan toteuttamiseen, yhteistyö muiden instituutioiden kanssa ja niiden tukeminen sekä tiedon levitys ja tasa-arvoasioiden näkyvyyden lisääminen.

En kannata tarkistusta, jossa ehdotetaan instituutin yhdistämistä Wienissä sijaitsevaan EU:n perusoikeusvirastoon, sillä silloin koko ongelmakentästä tulisi osa olemassa olevaa ohjelmaa, mikä ei todellakaan toteuttaisi EU:n pyrkimystä vahvistaa tasa-arvopolitiikkaansa. Kuten uusimmat tutkimukset osoittavat, sukupuolten välistä epätasa-arvoa esiintyy yhä. Epätasa-arvon olemassaolo koskee koko yhteiskuntaa, ei vain naisia. Instituutin perustaminen on merkittävä osa äskettäin hyväksyttyä tiekarttaa sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi. Instituutti ei ole suuri rasite taloudellisesti, sillä rahoitus otetaan jo olemassa olevista lähteistä. Instituutin hyötyihin kuuluvat myös Euroopan unionin ulkopuolelle suunnatut toimet. Ne liittyvät erityisesti laajentumiseen, sillä tasa-arvokysymykset ovat nyt ja tulevaisuudessakin ajankohtaisia laajentumisen yhteydessä.

Lopuksi totean olevani vakuuttunut siitä, että instituutin sijoittaminen johonkin uusista jäsenvaltioista edistää tasapuolista hallinnon hajauttamista Euroopan unionissa.

  Teresa Riera Madurell (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin kiittää esittelijöitä heidän mietinnöstään ja ilmaista tyytyväisyyteni komission pyrkimysiin luoda Euroopan unioniin riippumaton elin, joka keskittyy nimenomaan sukupuolten tasa-arvoon.

Haluan korostaa, että instituutin on oltava täysin riippumaton ilman minkäänlaisia ehtoja. Tämä on hyvin olennaista, mikäli instituutin halutaan voivan yltää tavoitteisiinsa, jotka sisältävät paljon muutakin kuin vain teknisen tuen tarjoamisen komissiolle.

Mielestäni Euroopan tasa-arvoverkoston perustaminen on selvästi työmenetelmänä hyvin innovatiivinen ja tehokas, etenkin ajan ja etäisyyden aiheuttamien esteiden poistamiseksi tiedon ja menettelytapojen jakamisessa ja vaihdossa.

Instituutin rakenteesta toteaisin, että mielestäni hallintoneuvoston kokoonpanoa koskevassa kysymyksessä on vihdoin löydetty hyväksyttävä ratkaisu. Sillä taataan, että jäsenten nimittäminen jakautuu tasapuolisesti ja tehokkaasti kolmen toimielimen kesken. Ratkaisu soveltuu myös instituutin nykyiseen tilanteeseen, jossa sille on valitettavasti tarjolla liian vähän rahoitusta ja henkilökuntaa. Tässä yhteydessä haluan korostaa, että jotta instituutti voi saavuttaa tavoitteensa, se tarvitsee välttämättä riittävän rahoituksen, joka luo uskottavuutta Euroopan unionin sitoutumiselle tasa-arvoon pyrkimiseen.

Tämä on asia, joka meidän kaikkien on pidettävä tiukasti mielessämme nyt, kun toimielinten kesken neuvotellaan rahoituksesta.

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, kannatan erillisen, aktiivisen ja riippumattoman tasa-arvoinstituutin perustamista. EU:n vahva tasa-arvopolitiikka olisi voimavara. Naiset osallistuvat enenevässä määrin työmarkkinoille, mutta yhä miehiä vähemmän. Tulevaisuudessa meillä ei ole varaa laiminlyödä ja jättää käyttämättä olemassa olevia inhimillisiä resursseja. Tasa-arvoinstituutti voisi omalta osaltaan vaikuttaa tähän asiaan. Lissabonin strategiassa tasa-arvonäkökulmalla oli alussa tärkeä merkitys, mutta se on unohtunut. Tasa-arvo pitäisi tuoda voimakkaammin esille, ja siinä aktiivinen instituutti voisi tehdä työtä luodakseen omalta osaltaan EU:sta entistä vahvemman ja kilpailukykyisemmän.

  Irena Belohorská (NI). – (SK) Haluan kiittää esittelijöitä mietinnöstä, jonka päämääränä on Euroopan tasa-arvoinstituutin perustaminen. Instituutin on suunniteltu keräävän ja analysoivan tietoa sukupuolten tasa-arvosta EU:n jäsenvaltioissa sekä järjestävän konferensseja ja kampanjoita. Mielestäni on täysin väärin kyseenalaistaa instituutin perustaminen, ja vastustan myös tapaa, jolla Slovakia mahdollisena instituutin sijoituspaikkana on asetettu kyseenalaiseksi.

En aio tässä luetella kaikkia EU:n elimiä, jotka on sijoitettu viidentoista vanhan jäsenvaltion alueelle. Ymmärrän, että Euroopan unionin alkuaikoina tuollaisia keskuksia oli luotava ja kehitettävä yhteistyössä. Kehotankin teitä äänestämään tämän instituutin perustamisen puolesta.

Tasa-arvoinstituutti voisi toimia naisten "oikeusasiamiehenä" sekä välittäjänä hallituksen ja kansalaisjärjestöjen välillä epätasa-arvon, kuten työmarkkinoilla tapahtuvan syrjinnän poistamisessa. Onhan tunnettua, että niin sanotuilla naisvaltaisilla aloilla, kuten opetuksessa ja terveydenhuollossa, on alimmat palkat, kun taas miesvaltaisilla aloilla, kuten armeijassa ja poliisivoimissa, on korkeimmat palkat. Ovatko tulevien sukupolvien koulutus ja terveys mahdollisesti vähemmän tärkeitä asioita?

  María Esther Herranz García (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan tietenkin kiittää molempia esittelijöitä ja kaikkia naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan jäseniä, jotka ovat tehneet paljon töitä tämän mietinnön eteen.

Uskon, että tämän instituutin on oltava hyödyllinen väline, mutta sen hyödyllisyys riippuu siitä, onko hallituksilla todella riittävästi poliittista tahtoa sukupuoltenvälisen tasa-arvon saavuttamiseen.

Sanon tämän, koska kuten jäsen Sartori kertoi, miehille ja naisille saman palkan samasta työstä takaavaa lainsäädäntöä on olut jo yli viidenkymmenen vuoden ajan. Kuitenkin vuonna 2006 monet naiset ansaitsevat yhä miehiä vähemmän samasta työstä, tai heidän työsopimuksensa ei vastaa heidän todella tekemäänsä työtä.

Siksi ne tehokkaat toimet, joita naiset tarvitsevat eurooppalaisessa yhteiskunnassamme, edellyttävät lakien täytäntöönpanoa, eivät sitä että lakeja säädetään aina vain lisää. Tähän tarkoitukseen tarvitsemme poliittista tahtoa, joka ilmenee rahana. Raha puolestaan on myönnettävä talousarvioissa, sekä kansallisissa että Euroopan unionin talousarviossa.

Haluan todellista tasa-arvoa enkä tietenkään tahdo poliittista propagandaa. Kun hyvin edistyksellisinä esiintyvät hallitukset esittävät sellaisia suunnitelmia kuin Espanjan hallituksen kansallinen uudistussuunnitelma, ne usein sisällyttävät niihin tämäntapaisia lauseita "tukea myönnetään alle kolmekymmentävuotiaiden työttömien nuorten miesten palkkaamiseen". Samaan aikaan ei mitenkään tueta alle kolmekymmentävuotiaiden naisten palkkaamista, vaikka heidän työttömyysasteensa on kotimaassani paljon korkeampi kuin miesten. Mielestäni tämä on tekopyhyyttä: sanotaan yhtä ja tehdään toista, ja juuri tätä meidän on vältettävä Euroopan unionissa.

Kannatan tätä instituuttia, mutta sen on oltava aidosti hyödyllinen.

  Marie-Line Reynaud (PSE). – (FR) Haluan kiittää yhteisesittelijöitä Gröneriä ja Sartoria heidän erinomaisesta työstään. Tässä mietinnössä on todella lisätty komission ehdotukseen useita parannuksia, joita minäkin ehdotin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausuntoluonnoksessani.

Haluan mainita niistä neljä. Ensimmäinen parannus on maininta instituutille annetusta ennakoivasta tehtävästä, johon kuuluu analyysi- ja asiantuntijapalveluiden tarjoaminen ja sille myönnetty mahdollisuus antaa yhteisön toimielimille suosituksia ja ohjeita. Toiseksi korostetaan yhteistyötä perusoikeusviraston kanssa. Mietinnössä mainitaan myös tarve saada hallintoneuvoston jäseniksi tasapuolisesti naisia ja miehiä sekä lisäksi kysymys Euroopan parlamentin asemasta erityisesti instituutin johtajan ja hallintoneuvoston jäsenten nimityspäätöksissä ja heidän työnsä valvonnassa.

Tämä tasa-arvoinstituutti on elintärkeä osa todellista kansalaisten EU:ta, ja olin erittäin pettynyt, kun kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta hylkäsi lausuntoluonnokseni äänin 18–18. Näin tapahtui, koska osa Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmästä ja osa Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmästä halusi estää tämän instituutin perustamisen. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että yhteisesittelijät ovat ottaneet ehdotusteni oleellisimmat osat mukaan mietintöön.

  Eugenijus Gentvilas (ALDE). – (LT) Olen hyvin tyytyväinen tähän mietintöön. Mielestäni sillä on suuri merkitys uuden, nykyaikaisen EU:n identiteetille. Tasa-arvoa koskeva ongelma on erityisen merkittävä Itä-Euroopan maissa. Ei olekaan sattumaa, että Slovenia, Slovakia ja Liettua pyrkivät instituutin sijoituspaikaksi. Itä-Euroopassa naisia pidetään yhä usein perheenemäntinä, eivätkä he ole mukana talouselämässä. Euroopan parlamentissa on naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta, samoin monissa Euroopan valtioissa on sukupuolten tasa-arvoon keskittyviä ministeriöitä ja muita instituutioita. Siksi on mielestäni loogista perustaa koko Euroopan unionin kattava vastaava elin. Tuenkin esittelijöiden Grönerin ja Sartorin työtä, samoin kuin heidän kantaansa, jonka mukaan riippumaton instituutti voi toimia paljon tehokkaammin kuin sellainen, joka on osa toista virastoa. Haluan korostaa, että naisten lisäksi myös miehet tarvitsevat tätä instituuttia. Onkin sääli, että tänään suurin osa puhujista on naisia.

  Maciej Marian Giertych (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, feministien naurettava iskulause sukupuolten tasa-arvosta on vahingollinen naisille. Tasa-arvoiskulauseessa annetaan suurta arvoa miehisille ominaisuuksille ja väitetään, että naisillakin on niitä. Se ei ole totta. Naisilla on naisellisia ominaisuuksia, ja niitäkin on arvostettava. Viittaukset vaimoihin, jotka eivät työskentele, ovat loukkaavia, sillä nuo naiset tekevät erittäin paljon töitä kotonaan. Heidän työtään on arvostettava ja on tunnustettava sen olevan vähintään yhtä arvokasta, ellei arvokkaampaa, kuin miesten tekemä työ. Eräs nyky-yhteiskunnan ikävimmistä piirteistä on se, että naisten on taloudellisista syistä pakko työskennellä kodin ulkopuolella, koska yhdellä palkalla on mahdotonta elättää perhettä. Samaan aikaan työttömyysaste on korkea. Naisia ei voida vaatia osallistumaan samalla tavoin kuin miehiä. Heidän ei esimerkiksi voida olettaa tekevän vuorotyötä tai viettämään useita päiviä poissa kotoa. Tämä johtuu siitä, että emme yksinkertaisesti ole tasa-arvoisia. Naiset ovat mittaamattoman arvokkaita, koska he ovat äitejä, ja siksi he ansaitsevat erityistä huomaavaisuutta ja suojelua. He eivät tarvitse instituuttia.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan tasa-arvoinstituuttia tarvitaan kiireellisesti, koska jopa keskellä Eurooppaa joudumme vielä 2000-luvulla säännöllisesti todistamaan sukupuoleen perustuvaa syrjintää.

Naiset muodostavat 52 prosenttia Euroopan väestöstä ja he joutuvat jatkuvasti kokemaan syrjintää monilla elämänalueilla. Tämän uuden instituutin toimintaa ei pitäisi rajoittaa vain tilastotietojen keräämiseen, jos sen halutaan edistävän ja panevan toimeen tasa-arvopolitiikkaa laajentuneessa EU:ssa. Sen on sen sijaan keskityttävä analysoimaan yksityiskohtaisesti noita tietoja ja laatimaan neuvoja ja ohjeita, jotka ovat tarpeen, jotta sukupuolten tasa-arvoon kiinnitetään huomiota EU:n oikeusjärjestelmän kaikessa toiminnassa. On muistettava, että sukupuolten tasa-arvo, jota instituutin on tarkoitus edistää, on perusoikeus ja ensisijaisen tärkeä yhteisön politiikan ala. Sitä suojellaan perustamissopimuksessa ja sen on toteuduttava kaikilla yhteiskunnallisen ja taloudellisen elämän aloilla – erityisen tärkeitä ovat tasapuoliset mahdollisuudet päästä työmarkkinoille ja yrittäjäksi.

Olisi sopivaa, että instituutti sijoitettaisiin yhdentyneen Euroopan uuteen osaan, esimerkiksi Puolaan. Puola on uusista jäsenvaltioista suurin, ja sen lisäksi että syrjintä on siellä yleistä, viranomaiset vähättelevät ongelmaa.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). (LT) Emile Zola sanoi, että nainen on akseli, jonka ympärillä sivilisaatio pyörii. Tästä instituutista on tultava akseli, jonka ympärillä pyörivät eurooppalainen tasa-arvopolitiikka ja sen toimeenpano. Euroopan tasa-arvoinstituutin perustamiseen ei tarvita kuin ongelman ymmärtämistä, poliittista tahtoa ja vähän rahoitusta. Instituutin on huomattavasti vaikeampaa saada työllään aikaan muutos asenteissa naisia kohtaan ja päästä eroon syrjinnästä, josta he kärsivät monissa Euroopan maissa. Instituuttiin ei pidä palkata ketä hyvänsä asiantuntijoita, vaan naisia ja miehiä, jotka suhtautuvat intohimoisesti sen toimintaan. On välttämätöntä, että Euroopan parlamentti osallistuu instituutin henkilökunnan valintaan ja valvoo sen toimintaa säännöllisesti. Instituutin on arvioitava tilannetta kaikilla aloilla ja kaikissa maissa sekä laadittava toimintaehdotuksia. Niiden pohjalta EU:n toimielimet ryhtyisivät tehokkaisiin toimiin ja vaatisivat samaa kansallisilta hallituksilta. Instituutin pitäisi aloittaa työnsä jossakin uusista jäsenvaltioista. Vilnan etuihin kuuluu se, mitä Liettua voi saavuttaa tasa-arvon toteuttamisella, mutta myös tilaisuus yhdistää johtavien pohjoismaiden kokemus ja Keski-Euroopan, itse asiassa koko Euroopan, mahdollisuudet.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, olen kuunnellut keskusteluanne suurella mielenkiinnolla ja toivon, että sallitte minun palaavan useisiin esille tuotuihin kysymyksiin. Ensinnäkin haluan sanoa, että olen hyvin tyytyväinen esittelijöiden mietinnön poikkeukselliseen laadukkuuteen. Sitä voidaan kuvata sanalla loistava, kun otetaan huomioon aiheen monimutkaisuus. Hyvät parlamentin jäsenet, keskustelussa on esitetty joitakin mielipiteitä ja perusteluja, jotka mielestäni vaativat vastaustani.

Ensimmäinen mielipide oli, että instituutti olisi liitettävä osaksi ihmisoikeuspolitiikkaa. Useat puhujat kannattivat näkemystä, jota tuen täysin ja jonka mukaan tasa-arvokysymys ei koske vain ihmisoikeuksia, vaikka ihmisoikeudet ovatkin ensiarvoisen tärkeitä. Kysymys sukupuolten tasa-arvosta on laajempi.

Keskustelussa tuli esille epäilys siitä, pitäisikö Euroopan unionin edistää tasa-arvoa myös kansainvälisissä suhteissaan. Vakaa näkemykseni on, että tämä on tarpeellista. EU osallistuu lukemattomiin kansainvälisiin yhteyksiin jäsenvaltioiden kautta, kehitysavun yhteydessä ja monenvälisellä tasolla, ja jokaisessa tapauksessa on mahdollisuus edistää tehokkaasti sukupuolten tasa-arvoa.

Hyvät parlamentin jäsenet, olen vakuuttunut siitä, että sukupuolten tasa-arvo, jota edistetään ja tuetaan maailmanlaajuisesti, mahdollistaa tehokkaasti vakauden lisäämisen maailmassa ja auttaa rauhoittamaan monia nykyisistä selkkauksista. Pidän oikeana myös keskustelussa esitettyä näkemystä, jonka mukaan instituutti lisää politiikan näkyvyyttä ja avoimuutta tasa-arvoisiin oikeuksiin ja mahdollisuuksiin liittyvissä kysymyksissä. Kannatan täysin tuota argumenttia. On myös hyvä muistaa, kuten tässä keskustelussa usein todettiin, että paljon työtä on yhä tehtävänä. Tietenkin pyrimme kehittämään poliittisia toimia perustellusti, mikä kuuluu sivistyneeseen nyky-Eurooppaan. Lisäisin, että nuo toimet perustuvat käytännön todisteisiin ja järkeviin mielipiteisiin. Tästäkin näkökulmasta instituutti voi parantaa laatua.

Mielestäni on selvää, että on olemassa valtavasti tärkeää tietoa, jota ei käytetä tehokkaasti hyväksi poliittisessa päätöksenteossa. Kuka teistä esimerkiksi tiesi, että Espanjassa miehet käyttävät toisista huolehtimiseen 52 miljoonaa tuntia vuodessa, kun taas naisilla vastaava luku on 200 miljoonaa tuntia. Tämä on varmasti tärkeä merkki siitä, kuinka epätasa-arvoisesti jotkut meidän ihmisten – miesten ja naisten – velvollisuuksista ja vastuista on jaettu. Kuitenkaan tätä tietoa ei saada lainkaan poliittisen päätöksenteon avuksi. Olen varma siitä, että instituutti tekee monia asioita mahdolliseksi.

Hyvät parlamentin jäsenet, EU:n parlamentaariseen toimintaan kuuluu vankka monikielisyyden periaate ja huomaamme usein, että jonkin asian voi ilmaista tyylikkäämmin ja tarkemmin jollain toisella EU:n kielellä. Toivottavasti siis sallitte, että lainaan saksankielistä ilmausta "Stillstand ist Rückschritt". Olen täysin vakuuttunut siitä, että paikallaan pysyminen merkitsee itse asiassa perääntymistä. Hyvät parlamentin jäsenet, seuraavaksi kerron mielipiteeni tarkistuksista, jotka sisältyvät mietintöön tai joihin otatte kantaa tulevassa äänestyksessä. Valiokunnan kanta instituutin luonteeseen on sellainen, että voimme olla joustavia ja hyväksyä suurimman osan tarkistuksista, jotka vahvistavat instituutin asemaa ja työskentelytapoja, mukaan lukien ehdotuksen, joka koskee verkoston luomista instituutille. Nämä tarkistukset ovat hyväksyttävissä alkuperäisessä muodossaan, osittain tai muokattuina. Toisentyyppiset tarkistukset selkeyttävät tekstiä. Komissio voi hyväksyä myös ne alkuperäisessä asussaan tai hieman muokattuina. Kolmannen luokan muodostavat tarkistukset, jotka koskevat viittauksia oikeusperustaan. Vaikka nämä ehdotukset ovat rakentavia, ne eroavat olemassa olevien välineiden käytännöistä eikä niitä siis yhtenäisyyden säilyttämisen vuoksi voida hyväksyä. Lopuksi on vielä tarkistuksia, jotka liittyvät horisontaalisiin kysymyksiin, toisin sanoen kaikkiin erillisvirastoihin ja organisaatioihin. Nämä tarkistukset koskevat johtajien valintamenettelyitä, heidän sopimustensa pidentämistä ja organisaatioiden valvomista. Niitä ei voida hyväksyä, koska kaikkien erillisvirastojen suhteen on tarpeen säilyttää tietty yhtenäisyyden periaate.

Jätin lopuksi kysymyksen hallintoneuvoston kokoonpanosta. Olemme tyytyväisiä siihen, että naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta tukee hallintoneuvoston jäsenten määrän rajoittamista ja että se on noudattanut Euroopan parlamentin viime vuoden joulukuussa hyväksymää päätöslauselmaa tulevien sääntelyvirastojen toimintakehyksestä. Voimme nyt pitää tätä ehdotusta ohjenuorana, vaikka komission nimittämien edustajien määrä ei olekaan sama kuin neuvoston nimittämien. Kahden toimielimen ja kahden etujen tason – kansallisen ja yhteisön tason – tasapaino voidaan taata, jos ehdotuksen mukaisesti ja niissä tapauksissa kun komissio on vastuussa, sen edustajan äänellä on sama painoarvo kuin neuvoston edustajilla yhteensä. Näin olisi siis hyvin rajoitetussa määrässä tapauksia, joissa on kyse talousarvioiden ja työohjelmien hyväksymisestä. Siksi hyväksymme tarkistukset 66, 82 ja 85, jotka liittyvät hallintoneuvoston kokoonpanoon ja äänestyksiä koskeviin sääntöihin. Samassa hengessä hyväksymme, että jäsenten määrä voidaan vähentää vain 25:een jäsenvaltioiden edustajaan, kuten tarkistuksissa 67 ja 83 todetaan, ja mielestämme on riittävää, että muut osapuolet osallistuvat kokouksiin ilman äänioikeutta. Toivomme, että neuvosto hyväksyy hallintoneuvostoa koskevan ehdotuksenne, sillä sen ja kiertävän järjestelmän ansiosta kaikkien jäsenvaltioiden edustajat pääsevät jäseniksi kolmen toimikauden aikana.

Lopuksi haluan sanoa, että komissio pyrki kaikin voimin hyväksymään mahdollisimman suuren osan tarkistuksistanne. Komissio voi nyt hyväksyä tarkistukset 2–10, 13, 15, 17, 18, 20, 24, 25, 26, 28, 29, 35, 36, 38–42, 44, 45, 48, 53, 55, 59–69, 74 ja 76–85. Komissio ei voi hyväksyä tarkistuksia 1, 11, 12, 14, 16, 19, 21–23, 27, 30–34, 37, 43, 46, 47, 49–52, 54, 56–58, 70–73 ja osaa tarkistuksesta 75. Meidän on myös otettava huomioon neuvoston keskustelut ja tehtävä kaikkemme, jotta hyväksyttävä kompromissi saavutetaan ennen vuoden loppua. Komissio luottaa Euroopan parlamentin apuun tämän kipeästi tarvittavan instituutin perustamisessa. Edistyksen nimissä ja tasa-arvopolitiikan profiilin nostamiseksi on tärkeää varmistaa, että instituutti aloittaa työnsä vuonna 2007. Toimitan tietenkin myöhemmin kirjallisesti mielipiteeni yksittäisistä tarkistuksista.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään klo 11.30.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Hélène Goudin (IND/DEM). – (SV) Junilistan-puolueen mielestä sukupuolten tasa-arvoa koskevat asiat ovat tärkeitä, ja on ehdottomasti sanomattakin selvää, että naisia ja miehiä on kohdeltava samoin kaikissa olosuhteissa. EU:n uuden tasa-arvoinstituutin on tarkoitus tutkia EU:n tasa-arvotilannetta vertailemalla eri jäsenvaltioiden tietoja.

On kysyttävä itsestään selvä kysymys: mitä hyötyä tästä elimestä on? Onko sillä käytännöllinen ja merkittävä tehtävä, vai onko se pääasiassa vain EU:n toimielinten tapa osoittaa toimintakykynsä? Edistääkö instituutti todella tasa-arvoa, vai onko se vain eräänlainen alibi, tapa näyttää, että EU välittää tasa-arvokysymyksistä?

Mietinnössä esitetyt perustelut ovat epäuskottavia. Instituutin tehtävät voitaisiin hoitaa jo olemassa olevien rakenteiden avulla. EU:lla on jo keskustilastotoimisto Eurostat, joka pystyy tuottamaan vertailevia tilastoja EU:n jäsenvaltioiden tasa-arvotilanteesta. On myös kansallisia viranomaisia, jotka työskentelevät tasa-arvokysymysten parissa ja jotka voivat tehdä rajatylittävää yhteistyötä.

Komissio koostuu 18 miehestä ja 7 naisesta. Euroopan parlamentin jäsenistä noin 30 prosenttia on naisia. EU:n toimielinten pitäisi aloittaa tasa-arvon edistäminen omista rakenteistaan ja olla siten esimerkkinä, ennen kuin ne perustavat uusia keskitettyjä EU:n virastoja. Yhteistyötä voidaan tehdä myös vähemmän keskusjohtoisesti ja ilman että EU kasvaa, kun jokaista tärkeää asiaa varten luodaan uusi virasto.

  Katalin Lévai (PSE). – (HU) Hyvät parlamentin jäsenet, on ensiarvoisen tärkeää luoda Euroopan tasa-arvoinstituutti, joka edistää kaikenlaisesta sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä eroon pääsemistä joka puolella EU:ta.

Olen yhtä mieltä esittelijöiden kanssa siitä, ettei instituutin toiminnan pitäisi rajoittua vain tiedon keräämiseen, arkistojen pitämiseen ja tutkimukseen. Analyysit on otettava innovatiivisesti huomioon jäsenvaltioiden politiikassa, ja päämääränä on oltava, että tasa-arvosta tulee lainsäätäjien ohjenuora kautta linjan. Samalla tutkimustulokset on saatettava EU:n kansalaisten saataville, jotta he voivat muodostaa harkitun kannan sukupuolten tasa-arvoa koskeviin kysymyksiin. Tämä edellyttää kuitenkin, että instituutin suhteita yksityiseen sektoriin ja tiedotuksesta vastaaviin tahoihin vahvistetaan ja vakiinnutetaan. Haluan kiinnittää huomiota siihen, että yhteistyö tiedotusvälineiden kanssa ja nykyaikaisten kommunikaatiovälineiden hyödyntäminen on instituutille tärkeä tehtävä.

On myönnettävä varoja se varmistamiseksi, että tutkimustulokset leviävät myös muiden kuin alan ammattilaisten tietoon ja että niitä voidaan käyttää mahdollisimman laajasti. Instituutin työ on tehokasta vain, jos se todella toimii Euroopan tasa-arvoverkostona, jos sen on mahdollista koordinoida kansallisia keskuksia, organisaatioita ja asiantuntijoita, jotka työskentelevät yleisesti tasa-arvon edistämisen alalla, ja jos se pystyy kommunikoimaan hallitusten ja EU:n kansalaisten kanssa.

Kiitän esittelijöitä ja suosittelen mietinnön hyväksymistä.

Kiitos puheenvuorosta.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MOSCOVICI

8. Rasismin kitkeminen jalkapallosta (kirjallinen kannanotto): ks. pöytäkirja

9. Äänestykset

  Puhemies. – Esityslistalla ovat seuraavana äänestykset.

Tänään äänestysaikamme jaetaan kahteen osaan. Näin tehdään tilaa juhlaistunnolle, jossa Saksan liittotasavallan presidentti pitää puheen.

(Äänestysten tulokset ja muut niitä koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja.)

9.1. EY:n ja Ukrainan välinen tiettyjä lentoliikenteen näkökohtia koskeva sopimus (äänestys)

9.2. Ulkosuhteisiin liittyvien hankkeiden takuurahasto (äänestys)

9.3. Osakeyhtiöiden perustaminen sekä niiden pääoma (äänestys)

9.4. Euroopan tasa-arvoinstituutti (äänestys)

9.5. Valmiustoimien ja nopeiden avustustoimien rahoitusväline vakavia hätätilanteita varten (äänestys)

  Puhemies. – Keskeytän nyt istunnon muutamaksi minuutiksi ja annan puheenvuoron presidentti Horst Köhlerille. Jatkamme äänestyksiä heti juhlaistunnon jälkeen.

(Istunto keskeytettiin klo 11.55–12.00 juhlaistunnon alkamista odotettaessa.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
puhemies BORRELL FONTELLES

10. Juhlaistunto - Saksan liittotasavalta

  Puhemies. Arvoisa Saksan liittotasavallan presidentti, hyvät parlamentin jäsenet, ennen kuin toivotan tämänpäiväisen maineikkaan kutsuvieraamme tervetulleeksi, totean, että presidentti Köhlerin kanssa ennen istuntoa käymämme keskustelun aikana kuulimme surullisen uutisen Viron presidenttinä vuosina 1992–2001 olleen Lennart Merin kuolemasta. Kuten tiedätte, presidentti Meriä pidettiin Viron vapaustaistelun ja kansallisidentiteetin puolustamisen symbolina, ja hänen kuoltuaan menetämme yhden tärkeän eurooppalaisen henkilön, jonka muistoa täällä kunnioitamme.

Arvoisa presidentti, hyvät parlamentin jäsenet, minulla ja koko Euroopan parlamentilla on tänään suuri kunnia toivottaa teidät tervetulleeksi tähän juhlaistuntoon.

Arvoisa presidentti, haluan painottaa henkilökohtaista sitoutumistanne Eurooppa-hankkeeseen, sillä se on erittäin tarpeellista ja tärkeää nyt, kun Euroopan unionin tilanne aiheuttaa kansalaisissa paljon huolta. Tiedän, että asia on sydäntänne lähellä ja että puhutte siitä intohimoisesti. Tiedän, että pidätte hyvin tärkeänä sitä vastuuta, jonka me kaikki jaamme nykyisin eurooppalaisia vaivaavissa ongelmissa, joita ei voida ratkaista, ilman Euroopan jatkuvaa yhdentymistä.

Tunnemme ne aloitteet, joiden avulla pyritte laajentamaan ja syventämään eurooppalaista keskustelua. Esimerkki tästä on se, että kutsuitte kolleganne Suomesta, Italiasta, Liettuasta, Itävallasta ja Unkarista kokoukseen, joka pidettiin Dresdenissä – kerrotte siitä varmasti jotain tänä aamuna – kyseisten maiden opiskelijoiden ja arvohenkilöiden kanssa ja jossa keskusteltiin eurooppalaisesta identiteetistä ja Euroopan unionin tulevaisuudesta.

Tämä tärkeä aloite ei ole mikään irrallinen tapahtuma. Hyödynnätte kaikki tilaisuudet vaihtaaksenne mielipiteitä kansalaisten ja erityisesti nuorten kanssa. Kumma kyllä juuri nuoret epäilevät vahvimmin tätä hanketta, joka on kuitenkin heidän tulevaisuutensa kannalta hyvin tärkeä.

Puhumisen lisäksi te myös toimitte: ette ainoastaan puhu Euroopasta virallisissa tilaisuuksissa, vaan myös työskentelette päivittäin Eurooppa-hankkeeseen liittyvien konkreettisten kysymysten parissa.

Arvoisa presidentti, teidän henkilökohtainen kokemuksenne tekee teistä lähes mallieurooppalaisen. Toisen maailmansodan loppuvaiheessa olitte nuori, lapsipakolainen. Saksassa vieraillessani kerroitte minulle hyvin suoraan ja henkilökohtaisesti kokemuksistanne: kärsimyksistänne sodan aikana ja lähdöstä pakolaisleiriltä, siitä, miten menestyitte elämässänne tuhotussa maassa, joka myös rakensi vähitellen tulevaisuuttaan historian raunioista.

Omat kokemuksenne veivät teidät Euroopan ulkopuolelle. Olette asunut Euroopan ulkopuolella ja olette katsellut meitä siitä näkökulmasta, ja juuri tästä syystä, koska olette elänyt traagisia hetkiä Euroopan sisäpuolella ja seurannut Euroopan rakentamista ulkopuolelta, tiedätte, ettei Euroopalla ole muuta mahdollisuutta kuin sen Euroopan unionia koskeva hanke.

Tiedätte kuitenkin myös, että näitä arvoja ja hankkeita on puolustettava aktiivisesti joka päivä, että ne eivät tule meille ilmaiseksi eivätkä automaattisesti. Sen vuoksi haluan kiittää teitä, että olette tänään täällä meidän kanssamme kertomassa ajatuksistanne, jotka tuovat varmasti arvokkaan lisän laajaan keskusteluumme Euroopasta.

Arvoisa presidentti Köhler, minulla on ilo antaa teille puheenvuoro.

  Horst Köhler, Saksan liittotasavallan presidentti. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, arvoisat Euroopan parlamentin jäsenet, teidän arvostettu istuntosalinne on EU:n julkisen politiikan ja demokraattisen mielipiteen keskus, ja olen kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus puhua täällä Euroopan unionista ja sen tulevaisuudesta.

Euroopan unioni herättää muussa maailmassa kummastusta. Miksi se näyttää olevan niin jakautunut jo näin pian yhdentymisensä jälkeen? Vaikka Euroopan sisämarkkinat ovat menestyneet hyvin, miksei se silti luota enemmän hyviin puoliinsa? Miksi se näyttää niin epäröivältä kaikista vahvuuksistaan ja mahdollisuuksistaan huolimatta?

Kun työskentelin Euroopan kehitys- ja jälleenrakennuspankissa ja Kansainvälisessä valuuttarahastossa, sain tutustua moniin maihin ympäri maailmaa. Kun katselin Eurooppaa ulkopuolisen silmin, sain siitä selkeämmän kuvan ja opin, miten muut maat näkevät maanosamme ja Euroopan unionin. Vapauteen perustuva demokratia, rauhanomainen riitojen ratkaisu ja solidaarisuus 25 jäsenvaltion kesken ovat olleet meille arkipäivää jo kauan. Ulkopuolisen silmin voi nähdä paljon selvemmin, kuinka uskomaton saavutus on se, mikä nyt vain kaksi sukupolvea toisen maailmansodan jälkeen ja puoli sukupolvea rautaesiripun riisumisen jälkeen on meille arkipäivää.

Tämän saavutuksen vuoksi monet ympäri maailmaa ihailevat Euroopan unionia, mutta samalla kun he ihailevat meitä, heidän kärsimättömyytensä ja hämmennyksensä meitä kohtaan voimistuu. Heidän mielestään liian monelta eurooppalaiselta puuttuu selvästi itsetuntemusta, liian moni epäröi ja liian monelta puuttuu rohkeutta, ja he sanovat ystävälliseen sävyyn: "Euroopan unioni, mikäli olet väsynyt, siirry syrjään, sillä me haluamme päästä eteenpäin." Mitäs me vastaamme tähän?

Minä vastaan näin: Euroopan unioni on jatkuvasti luovassa käymistilassa. Me eurooppalaiset emme pelkää haasteita – me käytämme ne hyväksemme, ja tämän vuoksi Euroopan unionilla on loistava tulevaisuus edessään.

Haluan perustella kolmea mainitsemaani seikkaa.

Niiden, jotka haluavat ymmärtää Euroopan unionia, on perehdyttävä Euroopan historiaan ja ymmärrettävä, mitkä ajatukset ja ihanteet sitovat meidät eurooppalaiset yhteen. Keskeisenä tekijänä pidämme kaikkien ihmisten luovuttamatonta ihmisarvoa, kaikessa heidän ainutlaatuisuudessaan, sekä heidän arvokkuuttaan ja vapauttaan. Jo tuhansia vuosia sitten eurooppalaiset pitivät näitä asioita lahjoina, joiden arvoinen saattoi todistaa olevansa vain hyödyntämällä niitä täysimääräisesti ja tarvittaessa taistelemalla yhä uudelleen niiden varmistamiseksi. Juuri näin eurooppalaiset tekivät – he taistelivat väsymättä ja kaikista kamalista takaiskuista huolimatta. Eurooppalaiset hyödynsivät taitojaan, ja mielen ja hengen syvyydet avautuivat heille filosofian, tieteiden ja taiteiden rikkauksien muodossa. Tällä tavoin Euroopan kansa oppi myös kyseenalaistamaan omat uskomuksensa ja vaatimaan hyviä perusteluja – ja antamaan niitä – kaikelle toiminnalle, eikä tämä valaistumisen prosessi koskaan pääty.

Ymmärsimme ja otimme hyvin varhain sydämen asiaksemme sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, itsemääräämisoikeuden ja itsehallinnon sekä antiikin Kreikan kaupunkivaltioissa että keskiaikaisissa Italian tasavalloissa, samoin kuin itsetietoisessa Espanjassa, Ranskassa, Puolassa ja Englannissa sekä värikkäässä ja monimuotoisessa Pyhässä saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa.

Kaikissa näissä paikoissa eurooppalaiset olivat yhtä Jumalaa pelkääviä kuin ahkeriakin. He ymmärsivät paitsi kotona myös ulkomaailmassa, että työ on uskonnollinen velvoite. He kävivät kauppaa ja oppivat, miten eri uskontoa tunnustavien ja eri kulttuureihin kuuluvien kanssa voidaan elää yhdessä.

On totta, että tällä tavoin eurooppalaiset tekivät useammin kuin kerran hirveätä syntiä muita kansoja ja kulttuureja kohtaan sekä myös toisiaan kohtaan, mutta he ottivat tästä opikseen ja taistelevat nyt ihmisoikeuksien, rauhan ja demokratian puolesta ja toivovat, että muut oppisivat samat läksyt kuin heidän on täytynyt oppia. Eurooppa on myös tunnettu siitä, että se hoitaa aktiivisesti ystävyyttä naapureidensa kanssa ja tavoittelee aktiivisesti sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Näitä hyviä ominaisuuksia löytyy tietenkin kaikista maanosista, ja Eurooppa on ottanut niistä oppia. Kuitenkin eurooppalainen erikoissekoitus vapauden rakastamista sekä totuuden, solidaarisuuden ja luovan käymistilan tavoittelua on ainutlaatuinen, ja monet Euroopan ulkopuoliset tahot pitävät sitä hyvänä ja odottavat meidän antavan oman panoksemme maailman rauhalle ja hyvinvoinnille, ja samaa odotetaan myös meidän jälkeläisiltämme.

Euroopan unionilla ja sen jäsenvaltioilla on kuitenkin vielä suuria haasteita edessään.

Kaikkialla maailmassa syntyy uusia kasvualueita, ja kilpailu muuttaa muotoaan; syntyy uusia vaikutuspiirejä, ja uusia konfliktilinjoja piirretään. Monissa Euroopan maissa työttömyysaste on sietämättömän korkea.

Kansa ja äänestäjät ovat todistettavasti vieraantumassa Euroopan unionista, ja kahden yhteisön perustajamaan kansalaiset eivät hyväksyneet Euroopan perustuslakisopimusta.

Niin paljon haasteita ja niin paljon mahdollisuuksia! Meidän on jälleen palautettava mieliimme, kuinka usein Euroopan unioni on onnistunut selviytymään koettelemuksista juuri sen vuoksi, että se pystyy uudistumaan. Tarvitsee ajatella vain Euroopan sisämarkkinoita sekä talous- ja rahaunionia.

Alankomaiden ulkoministeri Van der Stoel totesi 30 vuotta sitten, että Euroopan yhteisöjen mottona ei olisi enää "täydellisempi, syvempi ja laajempi" vaan "jatkuvuus, muutos ja lento". Eurooppa oli tuolloin syvässä talous- ja toimielinkriisissä.

Kaksikymmentä vuotta sitten Euroopan yhtenäisasiakirjassa asetettiin tavoitteeksi sisämarkkinoiden perustaminen. Tuohon aikaan henkilöiden, tavaroiden, palveluiden ja pääoman vapaalle liikkuvuudelle oli niin paljon esteitä, että esimerkiksi Philipsin oli tuotettava Euroopan markkinoille seitsemän eri versiota samasta sähköparranajokoneesta ja Siemensin oli tuotettava 25 erilaista sähköpistoketta.

Kymmenen vuotta sitten sisämarkkinatavoite oli pääosin saavutettu. Euroopan unioni on nyt luonut sille institutionaalisen perustan ja lisännyt taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta jäsenvaltioiden välillä. Siitä lähtien eurooppalaisilla yrityksillä on ollut 450 miljoonan asiakkaan sisämarkkinat tuotteitaan varten. On ilmaantunut uusia menestymismahdollisuuksia, varsinkin pienten jäsenvaltioiden palvelujen tarjoajille, jotka voivat nyt valmistaa tuotteitaan suurempia määriä ja näin ollen myös kilpailukykyisemmin. Ennen kaikkea sisämarkkinat ovat ensiluokkainen ohjelma eurooppalaisten yritysten muokkaamiseen maailmanlaajuiseen kilpailuun sopivaksi. Niiden, jotka pystyvät osoittamaan kilpailukykynsä sisämarkkinoilla, ei tarvitse pelätä ulkomaista kilpailua.

Talous- ja rahaliitto oli ja on sisämarkkinoiden looginen seuraus, joka suojaa sisämarkkinoita mielivaltaisten devalvaatioiden aiheuttamaa jakautumista, valuuttakriisejä ja sellaista keinottelua vastaan, jota vielä 1990-luvun alussa jouduimme Euroopan unionissa kokemaan. Tämä luo yrityksille turvaa suunnitella tulevaisuutta, antaa asiakkaille mahdollisuuden verrata vaivatta hintoja ja eliminoi valuutanvaihdosta aiheutuvat korkeat kulut sekä valuutanvaihtoriskeiltä suojautumisesta aiheutuvat korkeat kustannukset. Tämän vuoksi euro on – sisämarkkinoiden tavoin – ollut jo kauan menestystarina, ja sen vahvuus kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla on todisteena siitä, että maailman kauan sitten oppima luottamus on yhä voimissaan, että Euroopan unioni pystyy kääntämään haasteet voitoiksi ja että tämä meidän on muistettava, yhä uudelleen ja päivästä päivään.

(Suosionosoituksia)

Onnistumme vielä uudelleen, mutta se edellyttää kahta asiaa: emme saa antaa hyväksi todettujen periaatteiden ja saavutuksien heikentyä, ja meidän on rehellisesti ja vilpittömästi ryhdyttävä korjaamaan virheitä ja panemaan asioita kuntoon siellä, missä se on tarpeen.

Ensimmäisestä edellytyksestä on todettava, että ne, jotka protektionismillaan heikentävät Euroopan sisämarkkinoita, aiheuttavat viime kädessä vahinkoa itselleen.

(Suosionosoituksia)

Ne, jotka nyt palaavat vanhaan näkemykseen, että jokaisen olisi ensin huolehdittava itsestään, arvioivat väärin maailmanlaajuisen kilpailun mittasuhteet ja tarjoavat kansalaisille valheellista turvallisuutta.

(Suosionosoituksia)

Pitkällä aikavälillä he heikentävät Euroopan unionin mahdollisuuksia säilyttää asemansa maailmassa, luoda pysyviä työpaikkoja ja lisätä resursseja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan aikaansaamiseksi.

Tästä johtuen vain toinen tapa on mahdollinen. Euroopan unionin on saatava voimansa takaisin. Tehtävä alkaa jokaisen kotona. Jotkin jäsenvaltiot ovat edistyneet huomattavasti tarpeellisissa rakenneuudistuksissa, ja heillä on se, mitä tarvitaan. Toisilla on tältä osin vielä tehtävää. Monet esimerkit osoittavat, että tähän tavoitteeseen kannattaa pyrkiä ja ettemme saa epäonnistua siinä.

Myös Euroopan unionia on uudistettava. Ensimmäiseksi on paneuduttava siihen, millä aloilla unionin olisi toimittava aktiivisemmin. Loppujen lopuksi ei ole tarpeen tehdä kaikkea, mikä on tehtävissä, vaan kaikki, mitä on tarpeen tehdä. Näihin eivät kuulu ne asiat, jotka voidaan hoitaa asianmukaisesti jo paikallis- tai aluetasolla tai yksittäisissä kansallisvaltioissa. Toissijaisuusperiaatteen kunnioittaminen tarkoittaa, että EU:n kansalaisten henkilökohtaista vastuuta ja identiteettiä kunnioitetaan mahdollisimman pitkälle, ja ne, jotka tietävät, kuinka päätökset EU:ssa todella tehdään, tietävät, että tämä velvollisuus ei koske ainoastaan jäsenvaltioiden hallituksia vaan myös Euroopan unionin toimielimiä.

(Suosionosoituksia)

Jos Euroopan unioni kuitenkin päättää hyvistä syistä toimia, se on tehtävä mahdollisimman vähällä byrokratialla ja ihmisille ymmärrettävällä tavalla. Loppujen lopuksi me kaikki olemme Euroopassa kuitenkin saaneet lain ja hallinnon suurenmoisen perinnön, ja tämän pitäisi kannustaa meitä päästämään vihdoin hieman raitista ilmaa byrokraattiseen koneistoon. Aiempi lainsäädäntöön kohdistuva innostuksemme on jättänyt meille monia kohtia, joissa näin voidaan tehdä, ja siksi onkin hyvä, että Euroopan komissio on käynnistänyt tärkeän ohjelman, jossa pyritään karsimaan nykyisiä lainsäädännöllisen sanahelinän tiheikköjä ja yksinkertaistamaan unionin lainsäädäntöä. Kävin tästä juuri hyvän keskustelun komission jäsenen Verheugenin kanssa.

Yleisö arvostaisi myös sitä, että Euroopan unionissa päätökset tehtäisiin avoimemmin. Tällä hetkellä EU:n päätöksentekoprosessit ovat usein todella kaukana niistä ihmisistä, joita ne koskevat, ja monilla näistä ihmisistä ei ole kunnon käsitystä siitä, kuka unionissa vastaa mistäkin ja kuka on viime kädessä vastuussa siitä, mitä tapahtuu. Tämän seurauksena he tulevat apaattisiksi ja epäluuloisiksi – ja kumpikin näistä on vahingollista.

Kansalaiset haluavat kuitenkin olla muutakin kuin sivustakatsojia, jotka ymmärtävät juonen. Euroopan parlamentin vaalien lisäksi he haluavat mahdollisimman paljon demokraattisia osallistumismahdollisuuksia. He haluavat tulla kuulluiksi ja he haluavat tehdä aloitteita vaikuttaakseen siihen, mitä Euroopan unionin toimielimet tekevät.

Tähän te toteatte, että kaikki nämä asiat – toissijaisuusperiaate, demokraattinen osallistuminen, oikeus tehdä kansalaisaloite – sisältyvät Euroopan perustuslakisopimukseen. Niin ne sisältyvätkin, ja sopimus sisältää myös paljon muuta hyvää ja oikeaa, josta ei pitäisi luopua liian helposti, varsinkaan, kun 14 jäsenvaltiota on sen jo hyväksynyt.

(Jatkuvia suosionosoituksia; ivahuutoja oikealta)

Nyt Euroopan unioni on määrännyt itselleen "tuumaustauon". Saksaksi se on Denkpause, joka voi tarkoittaa sekä tuumaustaukoa että taukoa tuumauksessa. Tämä tuumaustauko pitäisi nähdä mahdollisuutena harkita asioita perusteellisesti uudelleen. Viimeistään silloin meidän on keskusteltava toistemme kanssa vakavamielisesti – eikä vain Euroopan unionin toimielimissä ja puolueissa vaan myös kaikkien jäsenvaltioiden poliittisen keskustelun julkisilla foorumeilla. Tässä tarvitaan teiltä, arvoisat parlamentin jäsenet, ajatuksia ja väsymättömiä ponnistuksia – varsinkin niiden kanssa käytävissä keskusteluissa, jotka ovat olleet vähemmän tyytyväisiä siihen, mitä olen sanonut.

(Suosionosoituksia)

Monimuotoisuus ja luovuus voi olla vain hyödyksi Eurooppa-keskustelulle, mutta ainoa asia, millä on merkitystä, ovat järkevät perustelut. Ne selventävät asiaa mitä parhaimmin, mikäli jäsenvaltioissa käydään perusteellisia keskusteluja Euroopan yhdentymisen tarkoituksesta ja sisällöstä. Ajan myötä tämä tekee hyvää EU:n hyväksyttävyydelle kansalaisten keskuudessa. Luotan Euroopan unionin kansalaisiin, eurooppalaiseen yleisöön; edes jotain on uskottava heidän käsiinsä.

Me eurooppalaiset edellytämme hyviä perusteluja ja myös annamme niitä. Tämä on mielestäni meille tyypillinen piirre. Mielestäni on myös useampi kuin yksi hyvä syy, miksi Euroopan unionin olisi nyt syntyvässä maailmanjärjestyksessä puhuttava yhtenäisellä äänellä ulko- ja turvallisuuspoliittisista kysymyksistä. Se antaa meille enemmän painoarvoa esimerkiksi keskustellessamme muun maailman kanssa yhteiskuntavastuun ja ympäristönsuojelun kansainvälisestä ulottuvuudesta. Kansalaiset ovat myös kauan tienneet, että kansainvälisessä kilpailussa meidän on oltava sitä parempia mitä korkeammat hintamme ovat. Kun otetaan huomioon Euroopan unionin tulevaisuudennäkymät ja aivan liian korkea nuorten työttömyysaste, koulutuksella, tutkimuksella ja kehityksellä on ratkaiseva merkitys, ja se on riittävän hyvä syy osoittaa huomattavia summia unionin talousarviosta niitä koskeviin toimiin ja ansaita siten kansallisvaltioidemme arvostus.

(Suosionosoituksia)

Kansalaiset arvostavat myös sitä, että EU asettaa itselleen uusia tavoitteita ja ryhtyy sellaisiin toimiin, joilla helpotetaan eurooppalaisten elämää ja lisätään heidän turvallisuuttaan. Tämä on todellakin mahdollista, kuten äskettäin on erinomaisella tavalla näytetty toteen energiapolitiikan alalla. Jokaiselle järkevälle ihmiselle on varmasti selvää, että turvallinen ja kannattava ympäristöystävällisen energian toimitus on kaikille jäsenvaltioille elintärkeää, ja että jäsenvaltioiden on työskenneltävä yhdessä löytääkseen tehokkaimmat keinot onnistua tässä. Asenne, jonka mukaan jokaisen olisi huolehdittava itsestään, ei ole kestävä. Euroopan komissio on esittänyt energiapolitiikkaa koskevan vihreän kirjan, ja sitä pidän erittäin myönteisenä. Näissä kysymyksissä meidän on tehtävä oikeita päätöksiä ja pian. Keskustelut, joista olen puhunut ja joissa varmistetaan Euroopan unionille hyvä tulevaisuus, ovat jo käynnissä.

Annan tästä pienen esimerkin: pari viikkoa sitten olin Dresdenissä kuuden muun eurooppalaisen presidentin kanssa. Jatkoimme entisen Portugalin presidentin Sampaion aloittamaa keskustelua. Puhuimme nuorille, seitsemästä jäsenvaltiosta kotoisin olevalle sadalle opiskelijalle, ja kysyimme heiltä, mitä mieltä he olivat Euroopan unionista, mitä hyviä asioita he ajattelivat sen tuottavan ja mitä he odottivat Euroopan unionilta ja sen jäsenvaltioilta. Nämä opiskelijat eivät olleet huolella valittuja, vaan heidät valittiin yleisessä arvonnassa. Silti nuoret olivat hyvin valmistautuneita. He olivat viettäneet puolitoista päivää toistensa kanssa keskustellen ja nimittivät omien pohdintojensa tulokset "Euroopan koheesiota koskeviksi Dresdenin vaatimuksiksi". He ajattelevat esimerkiksi yhtenäistä äänioikeutta ja haluaisivat, että perustetaan Euroopan historian museo. He ehdottavat, että bruttokansantuotteesta varattaisiin 5 prosenttia tutkimus- ja kehitystyöhön.

(Suosionosoituksia)

He haluavat myös eurooppalaisen armeijan ja eurooppalaisen siviilipalvelusjärjestelmän.

(Suosionosoituksia)

Puheeni lisäksi annan parlamentin asiakirjoihin merkitsemistä varten kopion siitä, mitä nämä nuoret kirjoittivat ylös. Myönnän, ettei heidän ryhmänsä ollut täysin edustava ja että heidän vaatimuksensa ovat melko idealistisia, mutta heidän idealisminsa on vaikuttavaa. Siinä on paljon sitä samaa innostusta, jota oli niissä ihmisissä, jotka rakensivat Euroopan uudelleen sodan jälkeen ja jotka taistelivat sen yhtenäisyyden ja vapauden puolesta. Tässä se on – tyypillinen luova käymistila. Tässä he ovat – eurooppalaiset, jotka odottavat jotain Euroopan unionilta ja jotka ovat valmiita tekemään jotain asian hyväksi. Heitä on Euroopan unionissa.

(Suosionosoituksia)

Osa näistä opiskelijoista muuten on osallistunut Erasmus-ohjelmaan. Olkaamme siis iloisia tästä Erasmus-sukupolvesta ja tehkäämme siitä entistä runsaslukuisempi.

(Voimakkaita suosionosoituksia)

Kun asia nyt tuli puheeksi, niin myös harjoittelijoille ja oppisopimuskoulutuksessa oleville olisi annettava enemmän mahdollisuuksia oppia naapureistaan ja oppia kokemuksen kautta Euroopan unionin arvo.

(Suosionosoituksia)

Jacques Delors ehdotti eurooppalaista opintosekkiä, ja kehotan parlamenttia tarttumaan tähän ehdotukseen!

(Suosionosoituksia)

Ottakaamme esimerkkiä näiden nuorten innokkuudesta. Osoittakaamme, että olemme todellisia Euroopan kansalaisia. Sen sijaan, että tulevaisuus saisi meidät levottomaksi, olkaamme täynnä malttamatonta luovuutta, sekä Euroopan että Euroopan unionin vuoksi. Liittykäämme yhteen ja muuttakaamme kaikki haasteemme mahdollisuuksiksi, kaikkien hyödyksi. Silloin Euroopan unioni on edelleenkin sitä, mitä se on tänään: hyvä paikka elää ja hyvyyden voimavara tässä yhteisessä maailmassamme!

(Parlamentti osoitti puhujalle suosiota seisaallaan.)

Liite

Euroopan koheesiota koskevat Dresdenin vaatimukset (5. helmikuuta 2006)

I. Eurooppa tuodaan lähemmäs kansalaisia

1. Kaikille yhteiskuntaluokille tarkoitettu vaihto-ohjelma.

2. Yhtenäinen vaalilainsäädäntö koko EU:ssa.

3. Euroopalle annetaan kasvot valitsemalla sille presidentti suorassa kansanäänestyksessä.

4. Lyhyt ja ymmärrettävä EU:n perustuslaki.

5. Euroopalle annetaan "näkyvä vaatetus" esimerkiksi seuraavien vahvojen symbolien avulla:

– Euroopan historian museo

– Eurooppalainen ansioristi

– Eurooppa-päivästä tehdään yleinen vapaapäivä koko EU:ssa

– sininen EU-passi, ja paljon muuta.

6. "Eurooppa-opinnot" kaikissa Euroopan kouluissa sekä "Euroopan poliittisen koulutuksen keskus".

7. "Euro-News"-ohjelma kehitetään yleiseksi "Euro-kanavaksi".

8. "Me olemme Eurooppa" -kampanja.

9. "Eurobus"-hanke, jonka avulla Eurooppa tuodaan maaseudulle.

II. Tartutaan Euroopan tarjoamiin mahdollisuuksiin

1. EU:n jäsenvaltioiden BKT:sta 5 prosenttia käytetään tutkimukseen ja tieteeseen.

2. Euroopan parlamentille myönnetään täydet budjettioikeudet.

3. Vähennetään ja uudistetaan maataloustukia.

4. Kehitetään "Eurooppalaista vapaaehtoistyötä".

III. Yhdessä turvallisuuden ja vastuun puolesta

1. Valko-Venäjä otetaan poliittiselle asialistalle.

2. Perustetaan eurooppalainen armeija osana yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

3. Kestävyysperiaatteelle annetaan pysyvä asema unionin lainsäädännössä.

  Puhemies. Kiitos, arvoisa presidentti.

Ennen kuin jatkamme istuntoa, haluan kiittää muutamalla sanalla presidentti Köhleriä hänen puheestaan.

On totta, että aikoinaan meillä oli 25 erilaista sähköpistoketta: nykyisin käytämme samaa pistoketta, mutta meillä on 25 erilaista sähkönjakeluverkkoa.

Kuten totesitte, seuraavaksi paneudutaan eurooppalaiseen energianjakeluun ja moniin muihin asioihin, joiden pitäisi olla kaikille yhteisiä.

Paljon kiitoksia sanoistanne ja kannustuksestanne, arvoisa presidentti.

(Suosionosoituksia)

Puhetta ryhtyi johtamaan 
varapuhemies MOSCOVICI

11. Äänestykset (jatkoa)

  Puhemies. – Arvoisat parlamentin jäsenet, jatkamme nyt äänestyksiä.

11.1. Kansainvälisen valuuttarahaston toiminnan strateginen tarkistaminen (äänestys)

- Ennen tarkistusta 9 koskevaa äänestystä:

  Benoît Hamon (PSE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin ehdottaa suullista tarkistusta tarkistukseen 9, jotta siitä poistetaan viittaus kansalaisyhteiskuntaan. Muilta osin tarkistusta ei muuteta.

  Puhemies. – Vastustetaanko tätä suullista tarkistusta?

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

11.2. Toiminnan siirrot aluekehityksen puitteissa (äänestys)

11.3. Elohopeaa koskeva yhteisön strategia (äänestys)

11.4. Kasvua ja työllisyyttä edistävä eurooppalainen tietoyhteiskunta (äänestys)

  Puhemies. – Äänestysaika on päättynyt.

12. Äänestysselitykset

Kaupin mietintö (A6-0050/2006)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin kollegani Piia-Noora Kaupin mietinnön puolesta, joka koskee ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin muuttamiseksi julkisten osakeyhtiöiden pääoman osalta.

Osakkeenomistajien ja velkojien oikeuksien suojaamisen lisäksi oli kiireellistä yksinkertaistaa julkisten osakeyhtiöiden pääoman säilyttämistä ja muuttamista koskevia keinoja, kun otetaan huomioon taloudellisten toimijoiden kohtaamat erilaiset tilanteet. Kun pohditaan laajemmin tämän lainsäädäntökehityksen taustalla olevaa ajatusta, luulen, että on tarpeen käynnistää laajempi poliittinen keskustelu. Tällaisen keskustelun tavoitteena olisi säännellä Euroopan sisämarkkinoilla toimivien yritysten pääoman – suoraa ja epäsuoraa – saatavuutta erityisesti sellaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden osalta, joiden kotipaikka ei ole Euroopan unionissa.

Grönerin ja Sartorin mietintö (A6-0043/2006)

  Frank Vanhecke (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, selvyyden vuoksi haluan todeta, että en äänestänyt Grönerin mietintöä vastaan siksi, että vastustaisin sukupuolten tasa-arvoa, mikä ei pidä lainkaan paikkaansa. Äänestin näin siksi, että mietintö ja siinä käsiteltävä tasa-arvoinstituutti ovat tyypillisiä esimerkkejä siitä tukahduttavasta poliittisesta korrektiudesta, joka vähitellen tiukentaa otettaan Euroopan unionista.

Perusoikeuskirja, poliittisesti korrekti vasemmistolainen asiakirja, jonka noudattamista valvoo yhtä lailla poliittisesti korrekti ihmisoikeusvirasto, sekä työpaikkakiintiöt ja muut nyt jo edesmenneessä mutta aina mielessä kummittelevassa perustuslakisopimuksessa ehdotetut toimenpiteet perustuvat samaan ideologiaan.

Kehotan teitä sivuuttamaan nämä kysymykset ja keskittymään siihen, millä on todella merkitystä, eli siihen, että naisilla on oikeus samaan työhön ja että heidän on saatava samasta työstä sama palkka. Tästä me kaikki olemme samaa mieltä. Kaikki muu on vain poliittista korrektiutta.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin korostaa olevani täysin vakuuttunut, että sekä miesten että naisten ihmisoikeudet on turvattava. En ole kuitenkaan varma, turvaako tämä teksti nämä oikeudet tai jäsenvaltioiden toissijaisuusperiaatteen niissä kysymyksissä, joita siinä käsitellään.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Äänestimme mietinnön puolesta, sillä myönnämme, että Euroopan tasa-arvoinstituutin perustaminen on tärkeää. Haluamme myös korostaa, että instituutin toimintaan on sisällyttävä muutakin kuin tutkimista, analysointia ja tilastojen laatimista, vaikka nämä ovatkin tärkeitä tehtäviä.

On lisättävä yhteistyötä ja vuoropuhelua kansalaisjärjestöjen ja yhtäläisten oikeuksien alalla toimivien elimien kanssa niin jäsenvaltioissa, Euroopan unionissa kuin myös kolmansien maiden kanssa. On myös tuettava toimia, joilla syrjinnästä tehdään loppu.

On myös tärkeää, että analysoimme ja seuraamme tasa-arvon valtavirtaistamista kaikilla politiikan aloilla ja EU:n talousarviomenettelyssä ja erityisesti, kun otetaan huomioon asiaa koskevien jäsenvaltioiden ja yhteisön politiikkojen vaikutukset miehiin ja naisiin. Tätä me ehdotimme, mutta valitettavasti ehdotustamme ei hyväksytty.

Lopuksi toivomme, että yhteisön rahoitusta on tulossa riittävästi ja että hallintoneuvoston nimittämisessä käytetään tervettä järkeä.

  Hélène Goudin, Nils Lundgren ja Lars Wohlin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Mietinnössä ehdotetaan uuden Euroopan tasa-arvoinstituutin perustamista.

Kesäkuun listan perusajatuksena on, että tasa-arvoasiat ovat erittäin tärkeitä. Naisten ja miesten yhtäläinen kohtelu on ehdoton vaatimus, joka kaikkien EU-maiden on täytettävä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että EU:n olisi luotava taas lisää byrokratiaa tähän tarkoitukseen. Ruotsissa on päästy pitkälle tasa-arvoa koskevassa työssä, ja Kesäkuun lista on vakuuttunut, että tämä työ tehdään parhaiten kansallisella tasolla. Tasa-arvoinstituutti yhteisön tasolla merkitsee byrokratian lisääntymistä ja tehokkuuden vähenemistä.

Mikäli työhön on tarkoitus osallistua sekä miehiä että naisia, on tasa-arvoa puolustettava jäsenvaltioissa alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan mukaisesti eikä ylhäältä alas tehtävään nimitettyjen "eurokraattien" toimesta. Eurostat voi huolehtia asiaa koskevista vertailevista tilastotutkimuksista.

Näin ollen päätimme äänestää koko mietintöä vastaan.

  Timothy Kirkhope (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Minä ja brittiläiset konservatiivikollegani kannatamme vahvasti yhtäläisiä mahdollisuuksia yhteiskunnassa. Uskomme, että sekä miehet että naiset täyttävät tehtävänsä niin meidän kansakunnassamme kuin muuallakin, ja vastustamme kaikenlaista sukupuoleen perustuvaa syrjintää.

Äänestimme kuitenkin tänään mietintöä vastaan, koska emme kannata uusien EU:n instituuttien ja virastojen lisäämistä, sillä ne lisäävät veronmaksajien taakkaa ja byrokratiaa ilman todistettavia etuja niille ihmisille, joita niiden olisi tarkoitus palvella. Erillisen instituutin perustaminen tällä alalla uhkaa johtaa sen gettoutumiseen, sillä instituutti jäisi yhtä asiaa ajavien painostusryhmien armoille, ja näin se olisi helpompi jättää huomiotta ja marginalisoida. Tasa-arvokysymystä olisi käsiteltävä käyttämällä perusoikeuksiin liittyvää yleistä lähestymistapaa.

  Christa Klaß (PPE-DE), kirjallinen. (DE) Komissio ilmoitti Euroopan tasa-arvoinstituutin perustamisesta jo ennen kuin parlamentti oli esittänyt asiaa koskevan mietintönsä. Menettelyn kannalta tämä on väärä tapa toimia. Äänestämme siitä tänään, ja parlamentin äänellä on tässä asiassa merkitystä.

Instituutin perustamiseen varataan 54,5 miljoonaa euroa, ja sen tarkoituksena on seurata miesten ja naisten yhtäläisiä mahdollisuuksia laatimalla tilastoja ja raportteja. Parlamentti on kuitenkin käytännöllisistä ja taloudellisista syistä niinkin äskettäin kuin viime vuonna suosittanut, että tasa-arvoinstituutti olisi osa Euroopan ihmisoikeusvirastoa. Jotta tasa-arvokysymyksiä voidaan käsitellä tehokkaasti, tarvitaan lisää toimenpiteitä ja lisää resursseja, mutta toistaiseksi tähän tarkoitukseen ei ole annettu määrärahoja. Näin ollen on syytä tukea alkuperäistä ajatusta, että nämä kaksi virastoa yhdistetään yhdeksi perusoikeusvirastoksi.

Tästä syystä olen jättänyt tarkistuksen 73. Riippumattoman tasa-arvoinstituutin perustamisen hylkääminen ei ole missään tapauksessa vihan ilmaus naisten kysymyksiä käsittelevää politiikka vastaan. Käytettävissä olevat rahat olisi investoitava naisten kouluttamiseen. Se olisi ensimmäinen askel kohti tasa-arvoa. Tämänhetkinen keskustelu byrokratian vähentämisestä on toinen syy, miksi uuden viraston perustaminen ei ole järkevää eikä sitä olisi helppo selittää kansalaisille. Tästä syystä en äänestänyt mietinnön puolesta.

  Astrid Lulling (PPE-DE), kirjallinen. (DE) Olen yli 40 vuoden ajan taistellut naisten oikeuksien ja tasa-arvon puolesta.

Minua ei siis voida syyttää ymmärryksen puutteesta asiaa kohtaan.

Ihmettelen kuitenkin, miksi Euroopan tasa-arvoinstituutti olisi välttämätön vain siitä syystä, että sitä pohdittiin kymmenen vuotta sitten. Siitä on kulunut paljon aikaa, ja nyt olemme asettaneet uusia ensisijaisia tavoitteita sille, miten käytämme vähäisiä varojamme entistä tehokkaammin.

Keksin parempiakin tapoja käyttää yli 50 miljoonaa euroa ja edistää miesten ja naisten yhtäläisiä mahdollisuuksia kuin sellaisen instituutin perustaminen, jonka toiminta ja valtuudet olisivat päällekkäisiä monien elinten kanssa jäsenvaltioissa, yhteisössä ja maailmassa.

Tämän ostoslistan – joka näistä 85 tarkistuksesta muodostuu – näkeminen saa minut huolestumaan niistä lopullisista kustannuksista, joita tästä vanhentuneita ajatuksia levittävien feministien ylisuuresta leikkikentästä aiheutuu.

Kannatan tarkistusta, joka muistuttaa meitä siitä, että parlamentti on jo päättänyt, että tällaisen instituutin olisi oltava osa Euroopan unionin perusoikeusvirastoa. Tämä ainakin vähentäisi sen mahdollisesti aiheuttamia vahinkoja.

Koska mietinnössä on monta asiaa, jotka eivät ole mielekkäitä, ja koska siinä ei ole esitetty minkäänlaisia rahoitusnäkymiä, en voi äänestää tänään sen puolesta.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Suhtaudun myönteisesti mietintöön, erityisesti pyrkimykseen perustaa riippumaton elin, joka keskittyy erityisesti tasa-arvoasioihin. Kannatan ajatusta elimestä, joka käsittelee yksinomaan tasa-arvoasioita, sillä näin varmistetaan, ettei perussopimuksiin sisältyvä tasa-arvoisuuden tavoite jää EU:n muiden syrjinnän vastaisten toimien varjoon.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Se, että mielipiteitä käytännössä valvotaan ja että yksioikoinen ajattelu on jo lähes vakiintunut, on muuttanut vakavamieliset ja tärkeät kiireellisiä asioita käsittelevät keskustelut tilaisuuksiksi, joissa vahvistetaan uudelleen luottamus tiettyihin politiikkoihin. Tasa-arvopolitiikassa tilanne on selkeästi tämä.

On hyvä, että myönnetään tarve tasapainoisempaan yhteiskuntaan, jossa työ jakaantuu paremmin nykymaailman vaatimusten ja suuremman valinnanvapauden mukaisesti. Kuitenkin niitä menettelytapoja, joilla näitä ajatuksia pannaan täytäntöön, tuputetaan aivan liian usein meille väkisin.

Aivan kuin tietyillä politiikan aloilla mahdollisuus olla eri mieltä menettelyistä ja järjestelmistä olisi kokonaan poissuljettu. Tämä on EU:n tasa-arvoinstituuttia koskevan tärkeimmän vastalauseeni ydin. Vaikka kannatankin, kuten aiemmin totesin, yhteiskuntiemme tasapainoisempaa organisointia, se ei tarkoita, että kannatan instituutin perustamista.

Vapauden byrokratisointi ei ole mielestäni oikea tapa edetä. Tarkoitus ei aina pyhitä keinoja. Virastojen ja instituuttien lisääminen ei myöskään ole mielestäni sopiva tapa kehittää yhteisön toimielinrakennetta.

  Reinhard Rack (PPE-DE), kirjallinen. (DE) Me Itävallan kansanpuoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet kannatamme tasa-arvoa sekä tällä alalla aktiivisesti harjoitettavaa politiikkaa. Sen vuoksi olemme sitä mieltä, että asian antaminen suunnitellun Euroopan ihmisoikeusviraston käsiteltäväksi antaisi oikean viestin. Haluamme myös toistaa kannattavamme sitä, että tasa-arvoasioiden katsotaan olevan tämän viraston tärkeä tehtävä, kuten Euroopan parlamentin 26. toukokuuta 2006 antamassa Kinga Gálin mietintöä koskevassa päätöslauselmassa todetaan.

Vastustamme kuitenkin uusien riippumattomien instituuttien perustamista, sillä ne tuovat meille vain uusia ja kalliita byrokratioita, ja koska taloudelliset kysymykset on jätetty enimmäkseen ratkaisematta, vastustamme suunniteltuja noin 52 miljoonan euron rahoitusvelvoitteita, joita ei ole eritelty.

  Carl Schlyter (Verts/ALE), kirjallinen. (SV) EU:lla on liian monta viranomaista ja virastoa. Siitä huolimatta aion äänestää instituutin perustamisen puolesta. Tasa-arvoasiat ovat täysin hunningolla, mistä ovat osoituksena erityisesti vanhempainvapaata koskevat vanhentuneet säännökset, tasa-arvokasvatuksen täydellinen puuttuminen, erittäin huono lainsäädäntö ja se, että 83 prosenttia huippuviroista on miesten hallussa. Ehkä muutama miljoona euroa kannattaa investoida siihen, että tilannetta pyritään hieman parantamaan sellaisella instituutilla, joka täydentäisi jo olemassa olevaa virastoa, jonka tehtävänä on torjua vähemmistöihin kohdistuvaa syrjintää. Voisi olla itse asiassa järkevää perustaa instituutti, joka torjuu enemmistöön, nimittäin naisiin, kohdistuvaa syrjintää.

Papadimoulisin mietintö (A6-0027/2006)

  Liam Aylward (UEN), kirjallinen. (EN) Tämä on erinomainen mietintö. Olemme erittäin tietoisia yhä useammin tapahtuvista ja yhä vakavammista luonnonkatastrofeista kaikkialla EU:ssa ja maailmassa. Kun muistelemme esimerkiksi kuluneita 15 kuukautta, olemme joutuneet näkemään Aasian tsunamikatastrofin, tuhoisat hurrikaanit Louisianan ja Mississipin osavaltioissa, tuhoisat tulvat Romaniassa, Bulgariassa, Sveitsissä, Itävallassa, Saksassa ja Ranskassa, vakavan kuivuuden Espanjassa ja Portugalissa sekä lähes 180 000 hehtaaria metsää tuhonneet metsäpalot Portugalissa. On selvää, että luonnonkatastrofit ovat uhkana kaikkialla maailmassa ja että ne vaativat maailmanlaajuisia toimenpiteitä.

Tästä syystä suhtaudun myönteisesti ehdotukseen neuvoston asetukseksi ja parlamentin mietintöön, jossa otetaan huomioon erityisesti ennaltaehkäisyn käsite luonnonkatastrofeihin liittyvien EU:n toimien suunnittelussa. Ehkäisytoimilla on kaikin tavoin yhtä suuri merkitys kuin luonnonkatastrofeja koskevilla avustustoimilla, ja pidän niiden sisällyttämistä mietintöön myönteisenä.

Olen samaa mieltä myös siitä, että EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan 1 kohta on oikeusperustana selkeämpi, ja kannatan esittelijää.

Olen samaa mieltä siitä, että EU:n pelastuspalvelutoiminnan on perustuttava alhaalta ylös etenevään lähestymistapaan ja että päävastuu pelastuspalvelutoimista on jäsenvaltioilla.

  Johannes Blokland (IND/DEM), kirjallinen. – (NL) Kristilliseen liittoon ja SGP-puolueeseen kuuluvat parlamentin jäsenet eivät voi kannattaa neuvostolle annettavaa suositusta valmiustoimien ja nopeiden avustustoimien rahoitusvälineen perustamisesta vakavia hätätilanteita varten. Emme kannata varsinkaan oikeusperustan muuttamista, rahoitusvälineen soveltamisalan laajentamista niin, että se mahdollistaa ehkäisytoimien rahoittamisen, emmekä talousarvion lisäämistä.

Harmittelemme erityisesti oikeusperustan muuttamista siksi, että aiemmissa vastaavissa äänestyksissä parlamentti päätti 308 artiklan olevan ainoa oikea oikeusperusta. EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan määritelmän laajentaminen niin, että tämä rahoitusväline saadaan mahtumaan sen soveltamisalaan, ei ole oikea toimintatapa, ja tämä voidaan tulkita vain niin, että parlamentin enemmistö haluaa laajentaa toimivaltaansa aiheisiin, joiden ei perustamissopimuksessa katsota kuuluvan parlamentin toimivaltaan.

Lisäksi yhteisön rahoitusvälineen ei pitäisi päättää avustusryhmien sijoittamisesta aiheutuvista kustannuksista, vaan nämä kuuluvat ennemminkin maiden välisen solidaarisuuden piiriin.

  David Casa (PPE-DE), kirjallinen. (MT) Vaikka luonnonkatastrofin aiheuttamissa hätätilanteissa tarvittavia avustustoimia onkin kehitetty selvästi, on valitettavasti tehtävä vielä paljon enemmän. Näin ollen tarvitaan yhteisiä ponnistuksia, jotta olisimme mahdollisimman hyvin valmistautuneita näihin katastrofeihin, joita ei saisi tapahtua.

Uskon meidän kaikkien olevan samaa mieltä siitä, että kun sitoudumme työskentelemään jäsenvaltioissa tapahtuvien katastrofien torjumiseksi, me samalla säästämme maitamme ja Euroopan unionia niiltä valtavilta kustannuksilta, joita nykyisen toimintatapamme vuoksi joudumme nyt maksamaan.

Meidän on oltava valmiita investoimaan sekä rahaa että inhimillisiä resursseja sellaisen tutkimuksen tekemiseen, jossa osoitettaisiin selkeästi eniten katastrofialttiit paikat ja alueet tai jossa jopa arvioitaisiin niitä.

Tällä tavoin olisimme valmistautuneet kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin, ja kuten aiemmin totesin, emme vain säästäisi useita miljoonia vaan myös täyttäisimme moraalisen vastuumme suojella niiden elämää, joita nämä katastrofit pahiten uhkaavat.

Mielestäni meidän olisi näytettävä poliittinen suunta niin, että jokainen maa voisi luottaa siihen, että unioni auttaa käynnistämään hankkeita, joilla voidaan parantaa niillä alueilla elävien elämänlaatua, jotka ovat eniten alttiita laajamittaisille ongelmille.

Mielestäni on parempi ehkäistä ennalta kuin hoitaa oireita. Meidän on siis yhdistettävä voimamme, jotta pystymme varautumaan kaikkeen.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Viimeaikaiset luonnonkatastrofit, esimerkiksi tulvat, äärimmäinen kuivuus ja metsäpalot, jotka ovat vahingoittaneet paitsi EU-maita myös EU:n ulkopuolisia maita – esimerkiksi Aasian tsunami ja USA:n hurrikaanit – osoittavat, miten suuri merkitys on tehokkailla pelastuspalvelumekanismeilla.

Komission vakavia hätätilanteita varten ehdottaman valmiustoimien ja nopeiden avustustoimien rahoitusvälineen tarkoituksena on parantaa EU:n pelastuspalvelumekanismien toimintavalmiuksia ja maksimoida avunanto vakavissa hätätilanteissa valmiustoimien ja nopeiden avustustoimien avulla. Ehdotuksessa ei kuitenkaan käsitellä ehkäisytoimia. Tämän vuoksi mietintö täytyy mielestämme hyväksyä, koska siinä ehkäisytoimet asetetaan etusijalle ja ehdotetaan, että ne sisällytettäisiin rahoitusvälineen soveltamisalaan.

Haluamme myös korostaa ympäristönhoidon ja luonnonvarojen hallinnan integroimista koskevia ehdotuksia, joihin sisältyy metsien hoito, tulva-alttiimpien alueiden, kosteikkojen ja muiden herkkien ekosysteemien hallinta sekä riskien arviointi kaupunkialueilla. Lisäksi suhtaudumme myönteisesti siihen, että etusija on annettu syrjäisille alueille, tehokkaammalle tiedotukselle ja tietoisuuden lisäämiselle yleisön keskuudessa sekä alalla työskentelevien koulutuksen lisäämiselle ja parantamiselle.

  Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Komission esittämä teksti sisältää joitakin hyviä ehdotuksia yhteisön tasolla toteutettavasta pelastustoiminnasta. Rahoitusväline voidaan ottaa käyttöön valmius- ja avustustoimia varten, joista on suurta hyötyä hätätilanteissa.

Parlamentin tarkistuksilla näiden tapahtumien ennaltaehkäisy on nyt lisätty rahoitusvälineen soveltamisalaan. Tällä on ratkaiseva merkitys, kun pyritään toteuttamaan yhteisöjen, ympäristön ja omaisuuden suojelun kaltaisia tärkeitä tavoitteita.

Portugalissa, jota metsäpalot ja kuivuus ovat vuodesta toiseen vaivanneet ja johon ne ovat jättäneet lähtemättömiä arpia, tämän ehdotuksen avulla voidaan kouluttaa erikoishenkilöstöä, perustaa valmiusjärjestelmiä sekä vaihtaa välineistöä ja parhaita käytäntöjä sellaisten maiden kanssa, jotka ovat tässä asiassa edistyneempiä.

Kannatan Papadimoulisin mietintöä ja komission tekstiin tehtyjä tarkistuksia sellaisenaan.

  Hélène Goudin, Nils Lundgren ja Lars Wohlin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Jäsenvaltioiden hallituksilla on hyviä syitä antaa etusija toimenpiteille, joilla vähennetään luonnonkatastrofien aiheuttamia riskejä. Pohdimme kuitenkin, onko EU:lla oltava tässä asiassa niin näkyvä rooli kuin parlamentti haluaa. Euroopan parlamentti haluaa muun muassa seuraavia asioita:

– EU:lla on aktiivinen rooli esimerkiksi Espanjaa ja Portugalia vaivanneen kuivuuden tai Etelä-Euroopan maita vaivanneiden metsäpalojen kaltaisten katastrofien ennaltaehkäisyssä

– EU osallistuu EU:n ulkopuolella tapahtuviin katastrofeihin esimerkiksi toteuttamalla pelastuspalvelutoimia

– valmiustoimien ja nopeiden avustustoimien rahoitusvälineen talousarviota lisätään 105 miljoonaa euroa (joka on enemmän kuin komission ehdottama summa) vuosiksi 2007–2013.

Mielestämme on ensisijaisesti jokaisen jäsenvaltion tehtävä ryhtyä toimiin luonnonkatastrofien sattuessa. Monenlaiset luonnonkatastrofit (esimerkiksi kuivuus ja metsäpalot) uusiutuvat, ja niitä voidaan ennakoida. Pitäisi olla täysin mahdollista, että jäsenvaltiot tekevät itsenäisesti sellaisia investointeja, joilla tällaisten katastrofien riski voidaan minimoida.

Lisäksi YK:lla on jo käytössään järjestelmä, jolla autetaan luonnonkatastrofien ja vakavien onnettomuuksien kohtaamia maita. Jäsenvaltiot voisivat hyvin käyttää tätä järjestelmää sen sijaan, että luovat rinnakkaisen järjestelmän, joka olisi päällekkäinen jo olemassa olevan kanssa ja näin ollen turha. Näistä syistä olemme päättäneet äänestää mietintöä vastaan.

  Françoise Grossetête (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin tämän asetuksen puolesta.

Suhtaudun erittäin myönteisesti hätätilanteiden varalle luotujen Euroopan unionin pelastuspalvelumekanismien parantamiseen. Tästä yhteisön välineestä on tehtävä näkyvä, koordinoitu ja erittäin nopeasti reagoiva, sillä luonnonkatastrofit käynnistävät kilpajuoksun aikaa vastaan. Näiden toimenpiteiden onnistumisen kannalta on tärkeää, että asianomaiset osapuolet tekevät täydellistä yhteistyötä.

Halusin tarkistusten avulla korostaa ennaltaehkäisyä: vaikka onkin tärkeää tietää, miten luonnonkatastrofeissa täytyy toimia, on sitäkin tärkeämpää tietää, miten niitä ehkäistään. Ennaltaehkäisy on olennainen osa riskien vähentämistä. Esimerkiksi metsäpalot ovat usein ihmisen aiheuttamia. Tästä syystä valppauden vaatiminen ja rangaistuksista tiedottaminen ovat ehkäisytoimia, jotka meidän on syytä ottaa huomioon.

Ennen kuin laadimme toimintasuunnitelmia, meidän on kuitenkin tehtävä inventaario olemassa olevasta välineistöstä ja henkilöstöstä. Euroopan komission olisi tehtävä tämä inventaario yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa.

Lopuksi totean, että vastuu pelastuspalvelutoimista on ensisijaisesti jäsenvaltioilla. Tämän vuoksi yhteisön mekanismeilla on täydennettävä valtion, alueellisten tai paikallisten viranomaisten toimenpiteitä.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Kannatamme luonnollisestikin mietinnössä tehtyjä ehdotuksia, joiden tarkoituksena on muun muassa ottaa käyttöön ennaltaehkäisyn periaate ja asettaa se etusijalle tässä rahoitusvälineessä, sillä se on keskeinen tekijä, kun halutaan pienentää luonnonkatastrofien riskiä. Lisäksi tarkoituksena on vahvistaa YK:n roolia hätätilanteiden hallinnassa ja yhteisöjen auttamisessa sekä varmistaa kansanterveyden ja kulttuuriperinnön suojeleminen.

Kuitenkin keskustelu, joka koskee eri maiden välistä solidaarisuutta katastrofien sattuessa, tuo myös esiin – tai pikemminkin näyttää korostetun selvästi – miten varoja tuhlataan hirvittävällä tavalla asevarusteluun ja kansainvälisten suhteiden militarisointiin suurimpien kapitalististen valtioiden sekä heidän pääpukarinsa Yhdysvaltojen johdolla.

Ihmettelen, mitä voitaisiin saavuttaa, jos militarisointiin ja sotaan käytettävät varat ohjattaisiin ehkäisytoimiin, hätäapuun ja välittömiin toimiin sekä alueiden kunnostukseen luonnonkatastrofien sattuessa.

Kuinka monia ihmishenkiä voitaisiin säästää ja kuinka paljolta kärsimykseltä sekä taloudellisten ja sosiaalisten voimavarojen ja ympäristövoimavarojen haaskaukselta voisimme välttyä, jos kansainvälisiä suhteita liennytettäisiin, jos konfliktit ratkaistaisiin rauhanomaisesti, jos toteutettaisiin aseidenriisuntaa sekä tehokasta ja kumpaakin osapuolta hyödyttävää yhteistyötä eri maiden ja kansojen välillä?

  Caroline Jackson (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivit kannattavat käsitystä, että on suuria luonnonkatastrofeja, joissa jäsenvaltiot haluavat osoittaa eurooppalaista solidaarisuutta täydentämällä yksittäisen jäsenvaltion tai jäsenvaltioiden toimia EU:n talousarviosta annettavalla yhteisellä tuella. Tämän vuoksi äänestämme koko mietinnön puolesta. Emme kuitenkaan kannatta oikeusperustaan ehdotettuja muutoksia emmekä ajatusta, että hätätilanteita koskevat toimenpiteet ulotettaisiin EU:n ulkopuolelle, emmekä talousarvion lisäämistä. Mikäli toimenpiteitä sovellettaisiin kaikkialla maailmassa, mikään mahdollinen EU:n talousarvio ei olisi riittävän suuri niiden tukemiseksi. Parlamentti ei saisi herättää sellaisia toiveita, joita EU ei halua täyttää.

  Diamanto Manolakou (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Tosiasiat puhuvat sen puolesta, että köyhät ruohonjuuritason yhteiskuntaluokat joutuvat ensimmäisinä kärsimään siitä, että toimenpiteet heidän suojelemisekseen luonnonkatastrofeilta ovat usein jopa hävyttömän puutteellisia.

New Orleansin valtavat tulvat tappoivat tuhansia ihmisiä, vaikka tiedettiin, miten katastrofi olisi voitu ehkäistä, ja vaikka se olisi voitu myös tehdä. Sen sijaan Kuubassa, jossa hallitus vastaa yleisesti ehkäisytoimista ja suojelusta, uhreja ei ollut.

Näin ollen tarvitaan toimenpiteitä, joilla voidaan suojella terveyttä ja ympäristöä, joista vastuussa on ainoastaan hallitus eivätkä kansalaisjärjestöt. Tietenkin tähän tarvitaan myös riittävästi varoja.

Komission ehdotuksessa ehkäisytoimiin ei kiinnitetä huomiota, koska silloin ehdotuksessa olisi puututtava niihin sosiaalisiin ja taloudellisiin syihin, jotka pahentavat katastrofien seurauksia, ja tarjottava riittävästi resursseja, joita on kuitenkin vielä liian vähän.

On kuitenkin kiinnostavaa, miten hätätilanteisiin ja yhteisön solidaarisuuden tarpeeseen luonnonkatastrofien, teollisuusonnettomuuksien ja teknologian aiheuttamien suuronnettomuuksien aiheuttamissa hätätilanteissa liitetään myös terrorismin aiheuttamat hätätilanteet. Näin ollen Euroopan perustuslakisopimuksen vastenmielisin artikla solidaarisuudesta terrorismin yhteydessä on päässyt mukaan vaivihkaa. Kuten nimittäin tiedämme, terrorismin määritelmä on joustava. Euroopan laajuinen pääoma muokkaa määritelmää aina olosuhteisiin sopivaksi, ja se liitetään pääasiassa ruohonjuuritason massaliikkeisiin sekä niiden taisteluun EU:n ja hallitusten ruohonjuuritasoa vastustavaa, sortavaa politiikkaa vastaan.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) EU on toiminut ennakoivasti ja vastannut solidaarisuudella jäsenvaltioiden avunpyyntöihin vakavissa hätätilanteissa. Tähän viitaten totean, että äskettäiset vakavat hätätilanteet, esimerkiksi äärimmäinen kuivuus ja metsäpalot Portugalissa ja Espanjassa, ovat osoittaneet, että yhteisön pelastuspalvelumekanismien vahvistaminen olisi asetettava ensisijaiseksi tavoitteeksi ennen uusia katastrofeja.

Käsiteltävänämme oleva teksti parantaa selvästi komission ehdotusta laajentamalla asetuksen soveltamisalaa ja lisäämällä ehkäisytoimien, valmiustoimien ja avustustoimien rahoitusta katastrofin sattuessa.

Myös merten pilaantuminen on ongelma. On kuitenkin myönnettävä, ettei rannikkovaltio pysty yksin selviytymään ympäristökatastrofista, jonka aiheuttaa sen rannikolla tapahtuva laajamittainen öljyvahinko.

Olemme myös avoin unioni, joka toteuttaa kansainväliseen solidaarisuuteen pyrkivää politiikkaa. Meidän on tehtävä kaikkemme, kun muita yhteisöjä kohtaa vakava hätätila. Tärkeintä on nimittäin se, että EU:n jäsenvaltioiden välistä keskinäistä apua vahvistetaan.

Yhteenvetona totean, että näiden toimenpiteiden avulla voimme vastata mahdollisimman asianmukaisesti avunpyyntöihin, ja sen vuoksi äänestimme mietinnön puolesta.

  Carl Schlyter (Verts/ALE), kirjallinen. (SV) EU-maiden olisi kehitettävä järjestelmiä toistensa auttamiseksi metsäpalojen ja muiden luonnonkatastrofien varalle. Näillä aloilla kansainvälinen koordinointi on yleensä rakentavaa ja välttämätöntä. Parlamentti muuttaa myös oikeusperustaa, ja tämä lisää kansalaisyhteiskunnan mahdollisuuksia käyttää vaikutusvaltaansa.

Tästä syystä äänestän ehdotuksen puolesta, vaikka kuulunkin siihen vähemmistöön, joka vastusti terrorismin sisällyttämistä ehdotukseen. Tällaiset iskut eroavat mielestäni selvästi muista katastrofeista, ja jotta voisimme suojautua niiltä, tarvitaan varsin erilaisia toimenpiteitä. Näin ollen niitä ei pitäisi sisällyttää rahaston soveltamisalaan. Terrorismin kohdalla tarvitaan erilaisia toimenpiteitä, ja rahastosta olisi tuettava vain puhtaasti yhteiskuntaan liittyviä toimenpiteitä, esimerkiksi iskun jälkeistä jälleenrakennusta.

Terrorismia esiintyy pääasiassa sellaisissa maissa, jotka toteuttavat kolonialistista ulkopolitiikkaa. Sen sijaan, että nämä maat muuttaisivat politiikkaansa, kuten niiden pitäisi tehdä, ne haluavatkin ulottaa politiikkansa ja sen seuraukset kaikkiin EU-maihin. Nyt rahastosta ilmeisesti käytetään kuitenkin äärimmäisen pieni osa tähän tarkoitukseen, ja ehdotus voidaan edelleen hyväksyä.

Hamonin mietintö (A6-0022/2006)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) IMF on yksi Bretton Woods -instituutioista, ja se on Maailmanpankin ja GATT/WTO:n tavoin pyrkinyt estämään eriarvoista kehitystä kapitalistisen maailman keskustan ja reuna-alueiden välillä. Tämä on auttanut vapauttamaan tavaroilla ja palveluilla käytävää kauppaa ja edistänyt vallitsevaa uusliberaalia ideologiaa, jossa kannatetaan muun muassa valtion roolin heikentämistä, yksityistämistä ja joustavampia työmarkkinoita, ja nämä kaikki sisältyvät niin sanottuun Lissabonin strategiaan.

Rakennemuutossuunnitelmilla pyritään niin sanotusti mukauttamaan eteläisten maiden kansantalouksia markkina- ja kilpailutalouteen. Näin näiden maiden markkinat avataan ulkomaisille sijoituksille, ja kapitalistisen maailman keskustaa suosivat kansantalouden erikoistumismallit ajetaan väkisin sisään. Näiden suunnitelmien taloudelliset ja yhteiskunnalliset tuhoisat seuraukset tiedetään hyvin. Edes sitä vakauttamista, jonka väitetään olevan suunnitelmien tavoitteena, ei tapahdu. Lisäksi kansainvälinen valuuttajärjestelmä on muuttumassa epävakaammaksi, ja kriisejä syntyy yhä useammin.

Tarvitsemme uudenlaisen valuuttajärjestelmän, jonka keskuksena on YK ja joka perustuu keskinäiseen hyötyyn ja kehityksen edistämiseen. IMF:n uudistus – vaikka kehitysmaat osallistuisivatkin siihen laajemmin, mitä ei kuitenkaan tapahdu – ei muuta rahaston luonnetta. Tämän vuoksi äänestimme tyhjää.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Suhtaudun myönteisesti mietintöön, jossa jäsenvaltioita kannustetaan tekemään tiivistä yhteistyötä IMF:ssä käytävissä neuvotteluissa. Koska EU:lla ei ole tunnustettua edustajaryhmää, jolla olisi jäsenvaltioiden antamat valtuudet, on tärkeää, että yksittäiset EU:n jäsenvaltiot edustavat jatkossakin itse itseään IMF:ssä. On monia avainkysymyksiä, esimerkiksi kehitysyhteistyö, joissa edistyminen edellyttää, että monet saavat näkemyksensä läpi.

  Claude Moraes (PSE), kirjallinen. (EN) Suhtaudun myönteisesti jäsenvaltioiden tiiviiseen yhteistyöhön IMF:ssä käytävissä neuvotteluissa. Olen sitä mieltä, että koska EU:lla ei ole tunnustettua edustajaryhmää, jolla olisi jäsenvaltioiden antamat valtuudet, yksittäisten EU:n jäsenvaltioiden on edustettava jatkossakin itse itseään IMF:ssä. Näin tehdään monissa muissa kansainvälisissä elimissä, esimerkiksi YK:ssa. On monia avainkysymyksiä, esimerkiksi kehitysyhteistyö, joissa edistyminen edellyttää, että monet saavat neuvottelupöydässä näkemyksensä läpi.

  Peter Skinner (PSE), kirjallinen. (EN) Labour-puoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet suhtautuvat myönteisesti jäsenvaltioiden tiiviiseen yhteistyöhön IMF:ssä käytävissä neuvotteluissa. Olemme sitä mieltä, että koska EU:lla ei ole tunnustettua edustajaryhmää, jolla olisi jäsenvaltioiden antamat valtuudet, yksittäisten EU:n jäsenvaltioiden on edustettava jatkossakin itse itseään IMF:ssä. Näin tehdään monissa muissa kansainvälisissä elimissä, esimerkiksi YK:ssa. On monia avainkysymyksiä, esimerkiksi kehitysyhteistyö, joissa edistyminen edellyttää, että monet saavat neuvottelupöydässä näkemyksensä läpi. EU:n äänien vähentäminen yhteen saattaa joissakin tapauksissa vaikuttaa selvästi kansainvälisen mielipiteen painoarvoon.

Hutchinsonin mietintö (A6-0013/2006)

  Oldřich Vlasák (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan selittää, miksi äänestin mietintöä vastaan. Mietintö on turha ja epätasapainoinen, eikä se perustu mihinkään todellisiin tuloksiin vaan ainoastaan olettamuksiin, jotka eivät perustu tosiasioihin. Suoja-ajan pidentämistä viidestä seitsemään vuoteen ei voida hyväksyä, eikä se noudata vapaan liikkuvuuden periaatetta. Mikäli annamme vielä uusia säädöksiä emmekä poista yrityksiä koskevia rajoituksia ja vapautamme työ- ja palvelumarkkinat, se ei auta EU:n taloutta vaan saattaa sen yhä varmemmin pysähdystilaan.

  Jan Andersson, Anna Hedh, Ewa Hedkvist Petersen, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. (SV) Me Ruotsin sosiaalidemokraatit kannatamme pääosin Hutchinsonin mietintöä, mutta kantamme toiminnan siirtämiseen on seuraava. Mielestämme EU:n varoja ei pitäisi käyttää tuotannon siirtämiseen, sillä käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työttömyyttä siirretään paikasta toiseen ja että eri alueiden työntekijät usutetaan toistensa kimppuun. Emme kuitenkaan katso, että kaikenlainen toiminnan siirtäminen olisi ilman muuta väärin. Yritysten toimintaa on voitava siirtää, mikäli sitä halutaan kehittää. Tietämyksen ja taitojen lisääntyminen tietyllä alueella tai tietyssä maassa voi synnyttää tarpeen toiminnan siirtämiselle, jotta aluetta voidaan kehittää.

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin toiminnan siirtoja aluekehityksen puitteissa koskevan mietinnön puolesta, koska on erittäin tärkeää vakuuttaa kansalaisemme siitä, ettei Euroopan unioni ole ongelmien alkulähde vaan että se tuo ratkaisuja tämänhetkisiin perusteellisiin taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin muutoksiin.

Koska yritysten toiminnan siirtoihin liittyvät taloudelliset ja yhteiskunnalliset ongelmat ovat vakavia, kaivataan vahvaa yhteisön politiikkaa, jonka tavoitteena on sovittaa yhteen välttämättömät muutokset ja koheesiotavoite. Korostan hyvin mielelläni vaatimusta hankkia tulevaisuudessa monenlaista objektiivista tietoa toiminnan siirroista. Tällä tiedolla on meille hyvin ratkaiseva merkitys etenkin Maailman kauppajärjestössä käytävissä neuvotteluissa, joissa käsitellään niitä taloussektoreita, jotka ovat hyvin alttiita tällaisille mahdollisesti rajuillekin muutoksille. Oli myös erittäin tärkeää selventää toiminnan siirtoihin liittyviä Euroopan unionin tukijärjestelyjä ja erityisesti liittämällä tuensaantiin velvoite, että tuotantoa harjoitetaan EU:n alueella.

Lopuksi totean kannattavani ajatusta, että kansainvälisiin sopimuksiin sisällytetään sosiaalilausekkeita Kansainvälisen työjärjestön tärkeimpien sopimusten perusteella.

  Brigitte Douay (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestin toiminnan siirtoja aluekehityksen puitteissa koskevan Hutchinsonin mietinnön puolesta sen jälkeen, kun olin osallistunut sitä koskeviin keskusteluihin valiokunnassa ja jätettyäni siihen tarkistuksia.

Mietinnössä ehdotetaan, ettei rakennerahastoilla edistettäisi toimia, joilla tuetaan toiminnan siirtoja, sillä nämä tulevat alueidemme yhteiskunnille hyvin kalliiksi.

Mietinnössä kannatetaan toiminnan siirtojen torjumista koskevan eurooppalaisen strategian luomista ja toiminnan siirtojen eurooppalaisen seurantakeskuksen perustamista, jotta toiminnan siirtojen todellisia vaikutuksia voidaan arvioida.

Tämä ei liity millään lailla hallinnoituun talouteen palaamiseen eikä yhtenäismarkkinoiden perustana olevan vapaan ja oikeudenmukaisen kilpailun vahingoittamiseen. Kyse ei ole myöskään siitä, että kaikkien yritysten toimintaa rajoitettaisiin tai että uusia jäsenvaltioita estettäisiin kehittymästä. On kuitenkin tärkeää pitää mielessä, että rakennerahastot on tarkoitettu kehityksen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden välineiksi eikä aseiksi alueiden välisiin sotiin, sillä jopa Euroopan unionin rikkaimmissa maissa on vielä köyhiä alueita, joilla työntekijät seuraavat epätoivoisina vierestä, kun heidän työpaikkansa katoavat, eikä heille useinkaan jää mahdollisuutta uudelleenkoulutukseen.

  Lena Ek ja Cecilia Malmström (ALDE), kirjallinen. (SV) Yhä globaalistuneempi maailma luo uusia vaatimuksia. Se tuo uusia ongelmia selvitettäväksemme ja tarjoaa uusia mahdollisuuksia, jotka pyritään käyttämään hyväksi parhaalla mahdollisella tavalla. Tänään Euroopan parlamentti äänestää Hutchinsonin toiminnan siirtoja aluekehityksen puitteissa koskevasta oma-aloitteisesta mietinnöstä. Päätimme äänestää mietintöä vastaan, sillä mielestämme siinä eksytään harhapolulle toimintaansa siirtävien yritysten ongelmien ratkaisemisessa.

Olemme samaa mieltä siitä, ettei ole perusteltua käyttää EU:n varoja, esimerkiksi rakennerahastoja, sellaisten eurooppalaisten yritysten kilpailuolojen parantamiseen, jotka pian tämän jälkeen päättävätkin siirtää toimintansa EU:n ulkopuolelle. Valtioiden tai EU:n viranomaiset eivät kuitenkaan saa puuttua yritysten tapaan hoitaa asioitaan eivätkä määrätä vaatimuksia, joiden avulla yrityksiä estetään tekemästä järkeviä päätöksiä toimintansa jatkamiseksi.

Emme pysty luomaan täystyöllisyyttä lisäämällä valtion valvontatoimia. Se onnistuu helpottamalla useamman yrityksen elämää ja mahdollistamalla uusien investointien tekemisen yksityisillä markkinoilla. Tästä syystä emme voi myöskään äänestää sen puolesta, että yritysten liikkuvuutta sisämarkkinoilla rajoitetaan entisestään, kuten mietinnössä ehdotetaan. Voittaaksemme ongelmat ja selviytyäksemme globaaleihin markkinoihin liittyvistä toiminnan siirroista tarvitsemme lähtökohdaksemme jotain muuta kuin tämän talouspatriotismiin perustuvan uuden kehityssuuntauksen.

  Anne Ferreira (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestin toiminnan siirtoja koskevan Hutchinsonin mietinnön puolesta. Siinä korostetaan, miten tärkeää EU:n on ottaa huomioon yritysten toiminnan siirtämisestä ihmisille ja alueille aiheutuvat vakavat seuraukset.

Meidän on saatava lisää tietoa tästä ilmiöstä ja sen seurauksista, ja seurantakeskus tekee sen mahdolliseksi.

Tässä on kuitenkin sovellettava myös rajoittavampaa EU:n lainsäädäntökehystä. Lisäksi kansainvälisessä kaupankäynnissä on otettava käyttöön sosiaali- ja ympäristölausekkeet.

Työntekijöiden edut ja työpaikkojen suojelu on otettava tärkeimmiksi poliittisiksi huolenaiheiksemme. Tämä on ehdottoman tärkeää, mikäli aiomme saavuttaa täystyöllisyyden ja vuonna 2000 suositetut Lissabonin strategian tavoitteet – emme pysty saavuttamaan näitä tavoitteita ilman eurooppalaista teollisuuspolitiikkaa.

  Hélène Goudin, Nils Lundgren ja Lars Wohlin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Tämä lainsäädäntömenettelyn ulkopuolella laadittu mietintö käsittelee tärkeää aihetta. Olisimme kuitenkin halunneet esittää tähän kysymykseen liittyvät ongelmat eri tavalla.

Mielestämme yritysten toiminnan siirtäminen kolmansiin maihin EU:n ulkopuolelle on asia, johon emme voi puuttua. Yleisesti ottaen kuitenkin markkinanäkökohtien olisi määrättävä, minne päin maailmaa yritykset lopulta sijoittautuvat. Tässä asiassa EU:n jäsenvaltiot voivat pyrkiä kilpailemaan esimerkiksi tarjoamalla tietämystä, taitoja ja jatkuvuutta.

EU:n sisällä tapahtuvissa toiminnan siirroissa meidän on puututtava siihen ongelmaan, että yksittäiset jäsenvaltiot täydentävät EU:n rakennetukea syrjivillä verohelpotuksilla ja valtiontuilla. Tästä oli kysymys vuonna 2002, kun autonrenkaita valmistava tehdas suljettiin Gislavedissa ja kyseinen yritys, Continental, investoi sen sijaan Pohjois-Portugalissa sijaitsevaan rengastehtaaseen. Se, että tällaista voi tapahtua EU:n sisämarkkinoilla, on mielestämme suuri ongelma.

Esittelijä toteaa perusteluissaan, että Euroopan unioniin voitaisiin perustaa toiminnan siirtojen eurooppalainen seurantakeskus. Sen sijaan, että perustettaisiin uusi seurantaelin, meidän olisi annettava yritysten sulkemisten ja syrjivien verotusjärjestelmien seuranta komission tehtäväksi.

Tästä syystä äänestämme mietintöä vastaan. Mielestämme asia on periaatteessa tärkeä, mutta olisimme mielellämme nähneet päätöslauselman, jossa ongelmaa lähestytään hieman eri tavalla.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Parlamentin hyväksymä yritysten toiminnan siirtämistä koskeva päätöslauselma oli ainoa toteutuskelpoinen päätöslauselma, sillä kun ehdottamamme tarkistukset hylättiin, vallitsevien poliittisten voimien, nimittäin sosiaalidemokraattien ja oikeiston, välisessä kompromissisopimuksessa käännettiin selkä kauaskantoisemmalle päätöslauselmalle. Ehdotuksemme olivat seuraavat:

- Korostetaan, että useimmiten yrityksen toiminnan siirron tarkoituksena on maksimoida voitot, varmistaa verohelpotukset ja taloudellinen tuki sekä hyödyntää halpaa työvoimaa, jolla ei ole mitään oikeuksia.

- Korostetaan, että toiminnan siirrot ovat osa Maailman kauppajärjestön tukemaa maailmanlaajuista kaupan vapauttamista ja työmarkkinoita koskevan sääntelyn poistamista.

- Luodaan sääntelykehys, joka koskee muun muassa seuraavia asioita: laaditaan vähintään seitsemän vuoden jaksoa koskeva sopimus, jolla taataan vakaa ja pysyvä työllisyys sekä alueen taloudellinen kehitys, sekä säädetään seuraamuksista (myönnetyn tuen palauttamisesta ja uuden yhteisön tuen kieltämisestä), mikäli sopimusvelvoitteita ei noudateta. Lisäksi sääntelykehyksellä suojellaan työntekijöitä pitämällä heitä ajan tasalla ja antamalla heille mielekkäitä mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon äänioikeus mukaan luettuna.

- Laaditaan vuosittain tiedonanto toiminnan siirroista ja niiden vaikutuksista.

Toivomme kuitenkin, että ainakin se, mikä nyt on hyväksytty, pannaan täytäntöön.

  Marine Le Pen (NI), kirjallinen. – (FR) Kun Hutchinsonin mietinnössä vaaditaan, että toimintansa siirtäneiden yritysten on palautettava yhteisön niille myöntämät tuet, siinä hyväksytään yksi Front National -puolueen Île de Francen aluevaaleissa tekemistä ehdotuksista, joka liittyy alueneuvoston myöntämiin tukiin.

Euroopan unionin toimielimet alkavat vähitellen huomata poliittisten valintojensa taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset: monet yrityksistämme on pakotettu siirtämään toimintansa, sillä rajojen kaatuminen on saattanut ne kilpailuasemaan sellaisten tuottajien kanssa, joilla on hyvin alhaiset työvoimakustannukset.

Jotta voisimme suojella kansantalouksiamme tältä sosiaaliselta polkumyynniltä ja jotta voisimme suojella yhteiskuntamalliamme, meidän on toteutettava erilaista politiikkaa. Meidän on rakennettava rajat uudelleen ja lisättävä yritystemme kilpailukykyä rahoittamalla sosiaaliturvajärjestelmäämme sosiaalisella arvonlisäverolla eikä sosiaaliturvamaksuilla. Jotta tämä olisi mahdollista, hallitusten on säilytettävä verotusta koskeva itsemääräämisoikeutensa.

Tässä on vain muutama tervejärkinen taloudellinen ja sosiaalinen toimenpide, joita voitaisiin toteuttaa. Näitä ei kuitenkaan toteuttaisi nykyinen Brysseliin keskittynyt Euroopan unioni, jonka Ranskan kansalaiset kielsivät viime vuonna, vaan vapaiden ja riippumattomien kansakuntien muodostama Euroopan unioni.

  Toine Manders (ALDE), kirjallinen. – (NL) VVD-puoluetta edustavat parlamentin jäsenet äänestivät toiminnan siirtoja aluekehityksen puitteissa koskevaa Hutchinsonin mietintöä vastaan. Mietinnössä nimittäin kannatetaan avoimesti globalisaatiorahaston perustamista koskevaa komission ehdotusta, jota VVD vastustaa voimakkaasti sen vuoksi, että tällainen valtion puuttuminen yritysten asioihin ei sovi yhteen sisämarkkinoiden periaatteen kanssa. Jäsenvaltioiden on itse päätettävä sosiaalipoliittisista kysymyksistä. Lisäksi yhteisöllä on jo järjestelmä, joka mahdollistaa työntekijöiden uudelleenkoulutuksen, sillä olemassa olevista Euroopan rakennerahastoista tuetaan jo taloudellisesti jäsenvaltioita kansalaisten (uudelleen)kouluttamisessa. Hutchinsonin mietinnössä on myös useita tarpeettomia ja häiritseviä byrokraattisia säännöksiä, jotka rajoittavat sijoittautumisvapautta ja heikentävät sisämarkkinoita.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Suhtaudun myönteisesti tähän mietintöön toiminnan siirroista aluekehityksen puitteissa. Kumppanuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden ja komission tehtävänä on kieltää rakennerahastojen tuki kaikilta yrityksiltä, jotka Euroopan unionin rahoitustuen vastaanottamisen jälkeen siirtävät toimintansa toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan seitsemän vuoden kulussa tuen myöntämisestä.

Tältä osin on tärkeää, että EU luo eurooppalaisen strategian toiminnan siirtojen torjumiseksi yhteistyössä kaikkien jäsenvaltioiden kanssa sekä perustaa toiminnan siirtojen eurooppalaisen seurantakeskuksen, jonka tehtävänä olisi tutkia, arvioida, seurata ja esittää konkreettisia ehdotuksia työllisyyttä ja paikallista kehitystä koskeviksi pitkän aikavälin sopimuksiksi.

Koska Skotlannissa tilastovaikutuksista kärsivien alueiden määrä on kasvanut, on nyt entistä tärkeämpää toteuttaa myönteisiä toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että varoja käytetään tehokkaasti ja koko ohjelmakauden ajan.

  Jean-Claude Martinez (NI), kirjallinen. – (FR) Sisämarkkinoiden luomisen 25 sellaisen jäsenvaltion kesken, joilla on hyvin eritasoiset työvoima-, sosiaali- ja verokustannukset, ennakoitiin johtavan yritysten toiminnan siirtämiseen maihin, joissa on alhaisemmat tuotantokustannukset, ja näin todella myös kävi. Kymmenen uutta jäsenvaltiota houkuttelevat "vanhan Euroopan" yrityksiä ja jopa Meksikoon sijoittautuneita yhdysvaltalaisia yrityksiä.

On erityisen järkyttävää, että nämä maat tarjoavat houkuttelevia vero-oloja ja että länsimaat vielä maksavat muun muassa niiden terveydenhoidon, sosiaalihuollon ja maantieverkoston parantamisen. Länsimaat puolestaan maksavat enemmän veroja näiden kymmenen uuden jäsenvaltion vuoksi ja pahentavat näin omia tuotanto-ongelmiaan.

Toiminnan siirtämiseen EU:n ulkopuolelle on olemassa yksinkertainen ratkaisu. Meidän on kehitettävä uutta tekniikkaa hyödyntävä tullimaksujärjestelmä, jolla on kolme ominaispiirrettä. Tullimaksujen on määräydyttävä kyseisen kahden maan välisten kustannuserojen mukaisesti. Maksujen on oltava hyvityskelpoisia, niin että maastaviejän maksama tulli muuttuu "verohyvitykseksi", joka voidaan vähentää maahantuojamaassa tehdyistä ostoista. Toisin sanoen tullimaksu antaisi maastaviejälle oikeuden hyvitykseen maahantuojamaassa, ja tämä olisi kansainvälisessä kaupassa tilanne, jossa molemmat voittaisivat.

Tullimaksuista on myös voitava saada korvausta, mikäli maahantuoja haluaa myöntää maastaviejälle edun. Näin ollen kyseinen tullihyvitys vastaisi kansainvälisessä vero-oikeudessa jo voimassa olevaa tullihyvitystä.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Kannatan mietintöä erityisesti siinä tehdyn diagnoosin perusteella, kun taas vaivaan määrätty lääke noudattaa toimintatapaa, joka on hyvin pitkälle todettu epäonnistuneeksi.

Vastustuksesta huolimatta kannatan mietinnössä esitettyä ajatusta, että liian usein me kaikki kiinnitämme huomiota toiminnan siirtoihin sitten kun ne on jo tehty. Sen lisäksi, että tämä on mielestäni hyödytöntä, se myös osoittaa suurta kyvyttömyyttä ennakoida tilanteita. Tämän vuoksi olen sitä mieltä, että olisi esitettävä useita lainsäädäntötoimia, joiden tarkoituksena on estää julkisten varojen väärinkäyttöä ja kieltää valtiontuen käyttäminen silloin, kun yksityisyrityksiä ei hoideta riittävän vastuullisesti.

Mielestäni kaikkia toiminnan siirtoja ei voida kuitenkaan välttää. Lisäksi tätä keskustelua ei mielestäni voitaisi käydä ottamatta huomioon kaikkia näkökohtia, niin hyviä kuin huonojakin puolia. Toisin sanoen meidän on laskettava paitsi ne työpaikat, jotka on menetetty markkinoiden avaamisen seurauksena, myös tämän ansiosta luodut uudet työpaikat, kuluttajille aiheutuvista hyödyistä puhumattakaan. Kyllä, meidän on estettävä viidakon lakia pääsemästä vallalle, mutta emme saa samalla kuitenkaan sivuuttaa mitään tärkeää. Päinvastoin, meidän olisi pyrittävä saamaan tästä irti kaikki mahdollinen hyöty.

Matsakisin mietintö (A6-0044/2006)

  Milan Gaľa (PPE-DE). – (SK) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, äänestin tyhjää Matsakisin mietinnöstä elohopeaa koskevasta yhteisön strategiasta ja haluaisin selittää, miksi. Olen ammatiltani hammaslääkäri ja tiedän, että tarkistukset, joilla amalgaamin käyttö hampaiden paikkauksessa pyritään pikaisesti kieltämään, eivät ole toteutuskelpoisia varsinkaan uusissa jäsenvaltioissa ja erityisesti taloudellisista syistä. Koska muusta kuin amalgaamista tehdyt hampaiden täyteaineet ovat kolme kertaa kalliimpia, niiden käyttäminen aiheuttaisi sairausvakuutusyhtiöille kohtuuttoman suuria kustannuksia. Myös amalgaamin haittavaikutuksia koskevat todisteet ovat sekä epäselviä että vaillinaisia. Meidän olisi tietenkin parannettava amalgaamijätteen hävittämistä hammashoitolaitoksissa, mutta emme saisi kieltää hammaslääkäreitä käyttämästä elohopeaa. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi vastattava asiaa koskevasta lainsäädännöstä. Tähän näkemykseen yhtyy myös Slovakian hammaslääkärien liitto, ja sen vuoksi äänestin mietintöä vastaan.

  Johannes Blokland (IND/DEM), kirjallinen. – (NL) Vaikka me Kristillistä liittoa ja SGP-puoluetta edustavat parlamentin jäsenet kannatammekin lainsäädäntöpäätöslauselmaa elohopeaa koskevasta strategiasta, haluaisimme lisätä, että pitäisi olla mahdollista myöntää poikkeuksia kieltoon, joka koskee elohopean käyttöä mittaus- ja valvontalaitteissa.

Yhtä näistä poikkeuksista pitäisi soveltaa perinteisten elohopeailmapuntareiden tuotantoon, kuten hyväksytyssä päätöslauselmassa todetaan. Tuotannossa käytettävän elohopean määrä on häviävän pieni, ja sen ympäristölle aiheuttamat haitat ovat suhteellisen vähäisiä, sillä elohopea on lasin sisällä.

EU:ssa monien pienten yritysten tulot ovat riippuvaisia näiden mittareiden tuotannosta, ja koska sopivia vaihtoehtoja ei ole tarpeeksi, yritykset jouduttaisiin sulkemaan, mikäli ehdoton kielto tulisi voimaan. Mielestämme tämän eurooppalaisen perinnön tuotanto pitäisi jatkossa sallia valvotussa ympäristössä.

  Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Tämän komission ehdotuksen tarkoituksena on korjata puutteita ja ehdottaa tulevien vuosien varalle elohopean tuotantoa ja käyttöä koskevaa yhteisön strategiaa.

Mietinnössä esiin tuodut tärkeät seikat ovat elohopean maahantuonnin lopettaminen, elohopean käytön lopettaminen mittauslaitteissa ja hampaiden amalgaamipaikoissa, elohopeapäästöjen rajoittaminen sekä rokotteissa käytettävän elohopean vaikutusten tutkiminen, josta voisi olla merkittävää hyötyä kansanterveydelle.

Tarkistuksessa 2 tarkoitettu lisenssi suojaa pienten tuottajien toimintaa valvotuissa olosuhteissa, museoiden näyttelyesineitä, perinteisiä ilmapuntareita ja historiallisesti arvokkaita esineitä. Tarkistuksessa 6 esitetään määräaika vientirajoituksille. Tämä voi osoittautua hätiköidyksi toimenpiteeksi, ja se voi vahingoittaa Euroopan unionia ja hyödyttää vain kolmansien maiden elohopean viejiä.

Kannatan komission ehdotusta ja Matsakisin mietinnön keskeistä sisältöä.

  Hélène Goudin, Nils Lundgren ja Lars Wohlin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Kesäkuun lista kannattaa ehdotusta, jonka mukaan on ryhdyttävä toimiin elohopeapäästöjen vähentämiseksi ja asteittaiseksi poistamiseksi. Tämä on rajat ylittävä ympäristöongelma, jota varten on perusteltua vaatia yhteistä ja koordinoitua strategiaa. Tästä syystä päätimme äänestää mietinnön puolesta.

Meillä on kuitenkin näkemyksiä, jotka koskevat tiettyjä Euroopan parlamentin ehdotuksessa olevia seikkoja. Esimerkiksi jäsenvaltiot ovat mielestämme täysin kykeneviä toteuttamaan itsenäisesti tiedotuskampanjoita, jotka koskevat elohopealle altistumisesta johtuvia terveyshaittoja. Lisäksi katsomme, että on ensisijaisesti jäsenvaltioiden eikä komission tehtävä selviytyä elohopeakaivosten sulkemisen aiheuttamista yhteiskunnallisista seurauksista.

  Françoise Grossetête (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin tekstin puolesta.

Meillä on oltava horjumaton elohopeaa koskeva yhteisön strategia. Horjumaton tarkoittaa myös realistista.

Elohopeaa sisältävää mertiolaattia käytetään joissakin lääkkeissä, myös rokotteissa, säilöntäaineena. Rokotteita, joissa mertiolaattia on käytetty desinfiointiaineena, on valmistettu noin miljoona annosta. Tämä vastaa 0,0000003 prosentin osuutta vuosittain Euroopassa käytettävästä elohopeasta.

Koska rokotteilla on äärimmäisen myönteinen vaikutus kansanterveyteen myös kehitysmaissa, tämän aineen käytön kieltäminen rokotteissa välittömästi ei olisi hyväksyttävää.

Kaiken tämän perusteella on suositeltavaa edistää vaihtoehtoisia menetelmiä koskevaa tutkimusta, jotta mertiolaatin käyttö voidaan tulevaisuudessa lopettaa tai jotta sitä voidaan vähentää.

Toteaisin myös, että lääkelainsäädännön nojalla tuottajien on todistettava, etteivät heidän tuotteensa ole ympäristölle haitallisia.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Suhtaudun myönteisesti tähän mietintöön, jossa käsitellään elohopean vaikutuksia ympäristöön ja ihmisiin koskevaa yhteisön strategiaa. Elohopea on erittäin myrkyllinen aine, ja on erittäin tärkeää, että tieteellisten todisteiden nojalla vahvistetaan, missä sitä voidaan käyttää turvallisesti ja missä sen käyttö on kiellettävä. Kehotan komissiota esittämään kiireellisesti tutkimuksensa tulokset.

  Linda McAvan (PSE), kirjallinen. (EN) Labour-puoluetta edustavat parlamentin jäsenet kannattavat komission ehdottamaa elohopean käytön rajoittamista koskevaa strategiaa. Elohopea on erittäin myrkyllinen aine, jonka käyttöä on valvottava tarkasti. Mielestämme kieltoja tai rajoituksia on kuitenkin annettava vasta sitten, kun on ensin keskusteltu asianomaisten osapuolten kanssa ja kun seurausten vaikutuksia on arvioitu perusteellisesti. Myös teollisuudelle on annettava riittävästi aikaa mukautua muutoksiin.

  Claude Moraes (PSE), kirjallinen. (EN) Perustelen Matsakisin mietinnölle – joka koskee komission ehdotusta luonnossa olevaa elohopeaa koskevaksi strategiaksi – antamaani ääntä sillä, että komissio on määrittänyt ne alueet, joita se haluaa tutkia tarkemmin, ennen kuin se tekee uusia ehdotuksia EU:n lainsäädännöksi tai toimenpiteiksi. Minun kantani on, että elohopea on erittäin myrkyllinen aine, ja kannatan komission strategiaa ja vaikutustenarviointia.

  Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) Hyväksymällä tiistaina kollegani Matsakisin mietinnön elohopeaa koskevasta yhteisön strategiasta Euroopan parlamentti on lähettänyt voimakkaan signaalin kansainväliselle yhteisölle: kaikkein myrkyllisimpien kemikaalien käyttöä on valvottava tarkasti, ja EU:n 25 jäsenvaltion on näytettävä esimerkkiä kieltämällä pikaisesti niiden maastavienti.

Tämä on elohopean kohtalo tulevaisuudessa. Se on ihmisille ja ekosysteemeille myrkyllinen raskasmetalli ja sen suurin viejä maailmassa on Euroopan unioni.

Suhtaudun erityisen myönteisesti siihen, että 17 kohta hyväksyttiin. Siinä ehdotetaan elohopean käytön vähentämistä hampaiden amalgaaminpaikoissa vuoden 2007 loppuun mennessä. Näin ollen parlamentti vahvistaa 25. tammikuuta 2005 antamansa kannatuksen laatimalleni Euroopan ympäristöterveystoimintasuunnitelmaa koskevalle mietinnölle, jonka 6 kohdassa ehdotetaan turvallisempien vaihtoehtojen käyttöönottoa hampaiden amalgaamipaikoissa käytettävälle elohopealle. Terve järki on voittanut. Ihmisten altistumisen on oltava mahdollisimman pieni. Tämän vuoksi on aivan yhtä tärkeää, että Euroopan unioni löytää pian ratkaisun siihen, miten käsitellään sitä 12 000 tonnin elohopeamäärää, jonka kloori- ja soodateollisuus tuottavat seuraavien 15 vuoden aikana.

  Karin Scheele (PSE), kirjallinen. (DE) Elohopea ja sen yhdisteet ovat erittäin myrkyllisiä ihmisille, ekosysteemeille ja villieläimille. Elohopea luokitellaan vesipolitiikan puitedirektiivissä vaaralliseksi prioriteettiaineeksi, ja se myös hidastaa maaperän mikrobiologista toimintaa.

Elohopea on pysyvä aine, ja se voi muuttua luonnossa metyylielohopeaksi, jolla on erittäin haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen.

Hampaiden paikoissa käytettävä amalgaami, jota vapautuu hammaskirurgiassa ja krematorioissa, on merkittävä elohopeapäästöjen lähde.

Tästä syystä hampaiden amalgaamipaikoista syntyvä jäte on hävitettävä asianmukaisella tavalla.

Elohopean käyttö hampaiden amalgaamipaikoissa on mielenkiintoinen kysymys. On kannatettava sitä lähestymistapaa, että kaikki elohopean käyttöön hampaiden amalgaamipaikoissa liittyvät mahdolliset vaarat on tutkittava ja että tämän tutkimuksen tulosten perusteella on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin.

Paasilinnan mietintö (A6-0036/2006)

  Nina Škottová (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan esittää muutaman perustelun sille, miksi äänestin Paasilinnan laatimaa mietintöä vastaan, joka koskee eurooppalaista tietoyhteiskuntaa kasvua ja työllisyyttä varten. Innovointi ja tutkimusinvestoinnit kuuluvat i2010-hankkeen tavoitteisiin. Hämmästyin huomatessani, ettei mietinnössä käsitellä tutkimusta kovin tarkasti ja ettei siinä kiinnitetä tutkimukseen sen ansaitsemaa huomiota. Tutkimus mainitaan vain silloin, kun puhutaan yksittäisiä tekniikan aloja koskevalle tutkimukselle annettavasta tuesta.

Toisaalta kuitenkin kaikilla ihmistoiminnan aloilla tehtävässä tutkimuksessa tarvitaan tieto- ja viestintätekniikkaa. Tästä mietinnöstä puuttuu mielestäni nimenomaan palautteen näkökulma, mikä voi kuitenkin olla yksi Lissabonin strategian mukaisen talouskasvun ja työpaikkojen luomisen liikkeellepanevista voimista. Ohimenevä viittaus seitsemänteen puiteohjelmaan ei tee oikeutta tärkeälle kasvu- ja työllisyysohjelmalle. Digitaalitekniikkaan liittyviä työtaitoja pidetään nykyisin yhtenä tärkeimmistä taidoista, ja meidän on kehitettävä niitä elinikäisen oppimisen puitteissa.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, tässä me nyt etsimme uusia keinoja digitalisoinnin levittämiseksi yhä laajemmalle. Ajatuksena on, että digitaaliset kirjastot, digitaaliset laitteet matkatietojen rekisteröintiin, biometriset passit ja sähköinen hallinto saavat aikaan ihmeitä. Se, että tieto- ja viestintätekniikan osuus talouskasvusta on 40 prosenttia, on todella vaikuttavaa.

Kaikesta tästä uuteen tekniikkaan liittyvästä hurmiosta huolimatta meidän on pidettävä jalat maanpinnalla. Vaikka jälleen onkin nähtävissä kannustavia merkkejä digitaalisen alan kasvusta, ne merkitsevät kuitenkin enemmän työpaikkojen menettämistä kuin uusien työpaikkojen luomista. Totuus on nimittäin se, että huipputekniikan ala on erityisen liikkuva, ja se siirtyy ensin itäisiin jäsenvaltioihin ja sen jälkeen Intiaan ja Kiinaan.

EU:n unelmat järjestäytyneestä työpaikkoja luovasta järjestelmästä eivät toteudu, mutta on hyvä huomata, miten pk-yritykset pyrkivät kehittämään välineistöään yhä enemmän lisätäkseen tuottavuuttaan ja kilpailukykyään ja avatakseen uusia markkinoita. Näitä pk-yrityksiä meidän on tuettava enemmän.

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin eurooppalaista tietoyhteiskuntaa kasvua ja työllisyyttä varten koskevan mietinnön puolesta, koska mielestäni tieto- ja viestintätekniikan saatavuus on ennakkoedellytys talouskehitykselle ja yhteiskunnalliselle kehitykselle. Käytännöllisesti katsoen näitä tekniikoita käytetään muun muassa kaikilla tekniikan, hallinnon, kaupan, kulttuurin, yhteiskunnan ja terveydenhoidon aloilla. On välttämätöntä, että kaikilla Euroopan unionissa asuvilla on yhtäläiset mahdollisuudet käyttää näitä tekniikoita yleiseen markkinahintaan. Kannatan digitaalisen kahtiajakautumisen torjumista, ja on todettava, että Euroopan unioni on menettänyt todella paljon, kun se ei ole toteuttanut kolmannen sukupolven matkapuhelinten – UMTS-matkapuhelinten – lisenssien osalta yhdenmukaista politiikkaa. Jäsenvaltiot myivät lisenssit huutokaupalla aivan hirvittävissä olosuhteissa, kun otetaan huomioon tämän tekniikan tarjoamat mahdollisuudet yhdenmukaiseen politiikkaan. Tämä virhe ei saa enää toistua. Olen täydestä sydämestäni sitä mieltä, että on investoitava näitä tekniikoita koskevaan tutkimukseen ja innovointiin, sillä ne ovat tärkeitä kilpailukyvyn, kasvun ja työllisyyden katalysaattoreita.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Olemme pettyneitä siihen, että Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän/Pohjoismaiden vihreän vasemmiston mietintöön esittämiä tarkistuksia ei hyväksytty. Tarkistuksillamme pyrittiin takaamaan tekniikan ja tietämyksen vapaa saatavuus, tiedon vapaa liikkuvuus ja vapaa tietojenvaihto sekä tekijänoikeuksien rooli tiedon vapaan liikkuvuuden ja levityksen yhteydessä. Muussa tapauksessa on olemassa vaara, että tietoyhteiskunta kuuluisi vain eliitille.

Mietinnössä kannatetaan vapauttamispolitiikan jatkamista ja viestinnän hyödyntämistä eurooppalaisten ajatusten ja arvojen välittämisessä, toisin sanoen tieto- ja viestintätekniikan (TVT) muuttamista jälleen uudeksi EU:n propagandavälineeksi.

Vaikka mietinnössä viitataankin TVT:n tehtävään sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä ja varoitetaan, että uusi tekniikka voi myös pahentaa sosiaalista syrjäytymistä, siinä ei kuitenkaan onnistuta kehittelemään aihetta pidemmälle eikä siinä esitetä mitään ehdotuksia tämän estämiseksi.

Äänestimme tyhjää mietinnössä olevien ristiriitaisuuksien vuoksi.

  Marian Harkin (ALDE), kirjallinen. (EN) Kannatan Paasilinnan mietinnön keskeistä sisältöä ja tunnustan täysin sen, että TVT voi edesauttaa merkittävällä tavalla Lissabonin tavoitteiden saavuttamista. Vastustan kuitenkin yhteisen yhtenäistetyn yritysveropohjan luomista, sillä mielestäni tässä pitäisi soveltaa toissijaisuusperiaatetta ja verotusta koskevat päätökset olisi tehtävä edelleenkin jäsenvaltioissa.

  Sérgio Marques (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Haluan onnitella Paasilinnaa hänen tärkeästä ja oikea-aikaisesta mietinnöstään eurooppalaisesta tietoyhteiskunnasta kasvua ja työllisyyttä varten. Kannatan täysin hänen mietintöään. Pidän erityisen myönteisenä kehotusta hyväksyä nopeasti tutkimuksen ja kehityksen seitsemäs puiteohjelma sekä kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma (2007–2013), joista kummankin tarkoituksena on tarjota riittävästi rahoitusta, jotta tieto- ja viestintätekniikkaa voidaan tukea kilpailukykyä, kasvua ja työllisyyttä edistävänä tekijänä.

Nämä kaksi ohjelmaa auttavat luomaan yrityshenkeä ja yrittäjyyskulttuuria EU:ssa. Ne ovat elintärkeitä aluekehitykselle, koska ne tekevät lopun "digitaalisesta eristäytymisestä" ja tukevat pk-yrityksiä innovatiivisten hankkeiden kehittämisessä.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Suhtaudun myönteisesti tähän mietintöön, jonka valmistelu aloitettiin kesäkuussa 2005 ja jolla pyritään edistämään kasvua ja työllisyyttä tietoyhteiskunnassa ja mediateollisuudessa.

Mietinnöllä on kolme päätavoitetta. Ensinnäkin sillä halutaan edistää yhtenäistä tietoaluetta. Toiseksi sillä halutaan kannustaa innovointia investoinnin ja tutkimuksen avulla, ja kolmanneksi sillä halutaan saattaa tieto- ja viestintätekniikka kaikkien saataville kaikkialla EU:ssa.

Vaikka olenkin huolissani sääntelyn lisäämisestä, minua rohkaisee se, että i2010-aloitteen on tarkoitus hyödyttää kaikki kansalaisia auttamalla kaventamaan digitaalista kahtiajakoa ja vähentämään sosiaalista ja alueellista eriarvoisuutta.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Mietinnössä on kaksi avainajatusta, joiden vuoksi äänestin sen puolesta, vaikka vastustankin muita mietinnössä esiin tuotuja seikkoja.

Ensinnäkin mielestäni on äärimmäisen tärkeää ymmärtää, että lähes kaikki, mitä uudesta tekniikasta todetaan, kuvastaa taaksepäin suuntautuvaa ajattelua. Emme tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tiedämme ainoastaan, että se on nopeatempoista ja uutta. Näin ollen asetuksen tarkoituksena pitäisi olla yhtäältä markkinoiden avaaminen kilpailulle ja toisaalta investoinnin ja innovoinnin edistäminen. Euroopan unionin talous voi olla kilpailukyinen vain, jos se on innovaatiohakuinen ja jos siitä tehdään lähitulevaisuuden taloutta eikä tämän hetken taloutta.

Tämän todettuani yhdyn yksityisyyttä ja tietosuojaa koskeviin huolenaiheisiin. Syntymässä oleva yhteiskunta on vaarassa muuttua varuillaan olevaksi yhteiskunnaksi, jota tarkkaillaan koko ajan, ja tämä on yleisten vapauksien kannalta suuri tragedia nykypäivänä.

Lopuksi myönnämme, että erityisesti uutta tekniikkaa koskeva innovointi on saanut aikaan nykyaikaisissa yhteiskunnissa tapahtuneen demokraattisen vallankumouksen. Tämä on asia, jota on pidettävä tervetulleena, jota on vaalittava ja jota on edistettävä.

13. Äänestyskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja

(Istunto keskeytettiin klo 13.00 ja sitä jatkettiin klo 15.00.)

Puhetta ryhtyi johtamaan 
varapuhemies MAURO

14. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

15. Euroopan jalkineteollisuuden tilanne vuoden kuluttua tuonnin vapauttamisesta (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Barón Crespon laatima kansainvälisen kaupan valiokunnan suullinen kysymys komissiolle Euroopan jalkineteollisuuden tilanteesta vuoden kuluttua tuonnin vapauttamisesta (O-0005/2006 – B6-0007/2006).

  Enrique Barón Crespo (PSE), laatija. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, jalkineala on merkittävä Euroopan yhteisön talouden ala, joka on maailmanlaajuisesti tunnettu tuotteidensa laadukkuudesta.

Jalkineala koostuu pääasiassa pk-yrityksistä, jotka sijaitsevat usein alueilla, joilla ne ovat pääasiallisia työnantajia. Vuonna 2005 alalla oli yli 11 000 yritystä, jotka työllistivät suoraan tai välillisesti yli 500 000 henkilöä ja tuottivat noin 700 miljoonaa kenkäparia ja joiden osuus koko maailman tuotannosta oli noin 10 prosenttia. Lisäksi on huomattava, että jalkineteollisuudessa käytiin läpi laaja rakenneuudistus markkinoiden avautumisen johdosta, ja tuotanto keskittyy nyt ennen kaikkea kalliimpiin tuotteisiin. Mielestäni paras esimerkki eurooppalaisesta erikoisosaamisesta on nahkateollisuus.

Kuten tekstiiliteollisuudessakin, markkinoiden avaamisella on ollut merkittävä vaikutus, sillä kiintiöjärjestelmä on lakkautettu. Komission käyttöön ottaman valvontajärjestelmän ansiosta on havaittu selvästi, että etenkin – muttei pelkästään – Kiinasta peräisin oleva tuonti on kasvanut räjähdysmäisesti. Viime vuonna tuonnin arvo ja määrä kasvoivat keskimäärin yli 450 prosenttia ja joissakin tapauksissa jopa 900 prosenttia.

Tuontijalkineiden keskihinta on alentunut merkittävästi mutta tuotteiden vähittäismyyntihinta sen sijaan ei. Tämä ei tue käsitystä siitä, että kaupan vapauttamisen olisi ensisijaisesti hyödytettävä kuluttajia, vaikka tähän olisi kaikkien mielestä pyrittävä.

Euroopan jalkineteollisuuden liitto CEC teki vuosi sitten valituksen nahkajalkinealan polkumyyntikäytännöistä. Tämä on yksi laajimmista EU:ssa tutkituista tapauksista, ja sen vaikutukset useisiin alan yrityksiin ovat kaikkiaan yli 800 miljoonan euron luokkaa.

Komission jäsen Mandelson ilmoitti 23. helmikuuta lehdistölle, että komissio aikoo suositella tullien nostamista 19,4 prosenttiin Kiinan osalta ja 16,8 prosenttiin Vietnamin osalta. Näitä toimenpiteitä ei sovellettaisi lasten jalkineisiin ja eräisiin muihin jalkineisiin, vaikka niiden osuus tuonnista on merkittävä. Komissio tekikin ennenkuulumattoman päätöksen, jolla otettiin käyttöön viiden kuukauden väliaikaiset polkumyyntitullit. On huomattava, että kun otetaan huomioon tuotteiden kokonaisarvo, toimenpidettä ei voida pitää suhteettomana. Prosentuaalinen tulli on suhteellisen alhainen.

En käsittele polkumyyntiä tämän enempää. Haluan kuitenkin kansainvälisen kaupan valiokunnan puheenjohtajana sanoa sanasen peruslähtökohdasta eli siitä, että WTO:n yhteydessä sopimiamme sääntöjä on noudatettava niin EU:ssa kuin sen ulkopuolellakin. Olen tietoinen siitä, että kyse on muustakin kuin pelkästään polkumyynnistä. Joissakin tapauksissa kyse on EU:n jalkinealan eloonjäämisestä ja sen pohtimisesta, onko tuotannon siirtäminen ulkomaille asianmukainen tapa reagoida muutoksiin. Kuten tiedätte, kaikilla on oma kantansa asiaan näissä tapauksissa. EU:n koko tuotannon siirtäminen ulkomaille ei kuitenkaan ole mahdollista.

Samalla on huomattava, että Kiina yrittää saada markkinatalousaseman WTO:ssa. Yhteisön toteuttamissa tutkimuksissa on tietyssä mielessä käynyt ilmi, ettei Kiina ole tässä tapauksessa selvästikään noudattanut WTO:n velvoitteita sen paremmin peiteltyjen tai muiden tukien kuin piraattituotteidenkaan alalla. Arvoisa komission jäsen, nyt onkin hyvä tilaisuus osoittaa kansalaisille, että komissio tekee kaiken voitavansa varmistaakseen, että kaupan sääntöjä noudatetaan, ja turvautuu tarvittaessa WTO:n riitojenratkaisujärjestelmään.

Nämä markkinavääristymät eivät rajoitu ainoastaan jalkinealalle. On vahvat perusteet epäillä, että kiinalaisille vientiyrityksille annetaan säännöllisesti tietynlaista laitonta tukea. Arvoisa komission jäsen, kun otetaan huomioon vahinkoa kärsineen tuotannonalan odotukset ja EU:n julkinen mielipide, haluaisin tietää, mitä toimia komissio toteuttaa varmistaakseen, että Kiina noudattaa WTO:n sääntöjä. Polkumyyntitapauksissa poliittiset näkökulmat eivät saa olla tärkeämpiä kuin tekniset päätelmät. Ehdottamanne toimenpiteet ovat ristiriitaisia. EU:n jalkineala ja jotkin jäsenvaltiot eivät ole tyytyväisiä ehdotukseenne. Julkisuudessa on vastustettu komission "luovaa" tapaa soveltaa vahvistettuja sääntöjä ja käytäntöjä polkumyyntialalla. En tiedä, ovatko väitteet totta. Sen kuitenkin tiedän, että polkumyyntitutkimukset perustuvat lainsäädäntöön, jota on noudatettava täysin ja ehdoitta.

Arvoisa komission jäsen, lopuksi totean, että Euroopan parlamentin kansainvälisen kaupan valiokunta seuraa tarkkaan prosessin etenemistä, sillä mielestämme komissio on ottanut nyt ensimmäisen askelen oikeaan suuntaan. Samalla komission on kuitenkin suhtauduttava myönteisesti Kiinaan ja muihin maihin, kuten Vietnamiin, jotta niille avautuisi sellaisia uusia mahdollisuuksia kansainvälisen kaupan alalla, joita ne voisivat hyödyntää yhteisesti vahvistamiamme sääntöjä noudattaen.

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan vastata näihin erittäin myönteisiin kysymyksiin ja korostaa, että olen erittäin sitoutunut kehittämään EU:n sekä Kiinan ja muiden Aasian maiden, kuten Vietnamin, kahdenvälisiä kauppa- ja investointisuhteita. Mielestäni on erittäin tärkeää, että EU:n kauppapolitiikassa onnistutaan tulevina vuosina ensisijaisesti muokkaamaan näistä suhteista oikeanlaiset.

Mielestäni EU:n on kunnioitettava näiden talouksien luonnollisia etuja ja sopeuduttava niihin niin, että painotus siirtyy EU:ssa sellaisille aloille ja sellaisiin tuotteisiin, joissa taitomme ja tekniikkamme takaavat meille kilpailuedun. Näin kauppa saadaan kasvuun, ja näin EU:n taloudetkin ovat kasvaneet vuosisatojen varrella.

EU:n jalkineteollisuus sijoittuu maailmanlaajuisen kilpailun eturintamaan. EU:n nahkajalkineiden tuottajat ovat kekseliäisyydestään, luovuudestaan ja laadukkuudestaan huolimatta joutuneet kohtaamaan Aasian tuottajien niille heittämän ennennäkemättömän haasteen. Polkumyynnistä puhuttaessa on kuitenkin erotettava toisistaan tämä uusi kova kilpailu ja aidosti sopimattomat kaupalliset menettelyt.

EU:n kaupan suojakeinoilla torjutaan sopimattomia kaupallisia menettelyjä. Niillä ei voida suojautua kovalta kilpailulta, eivätkä ne voi suojata meitä Aasian luonnolliselta ja oikeutetulta mataliin hintoihin perustuvalta kilpailuedulta. Meillä on kuitenkin oikeus ja velvollisuus toteuttaa toimia, jos tätä suhteellista etua pönkitetään sopimattomilla ja kilpailua vääristävillä kaupallisilla menettelyillä. Yksikköni on esittänyt minulle alustavan tilanneanalyysin ja arvion, joiden perusteella olenkin suosittanut komissiolle ja jäsenvaltioille väliaikaisten polkumyyntitullien käyttöönottoa tässä tapauksessa.

On selvää näyttöä siitä, että Kiinan ja Vietnamin nahkajalkinealalle on myönnetty merkittävää valtiontukea. Polkumyyntiin ovat johtaneet muun muassa alhaisella korolla annettu rahoitus, verohelpotukset, maan vuokraus ali markkinahintojen ja yritysten omaisuuden epäasianmukainen ilmoittaminen. Tästä aiheutuu vakavaa vahinkoa EU:n tuottajille.

Suosittelemillani polkumyyntitulleilla varmistetaan, etteivät vähittäismyyjät, joille tulevat tavarat ovat vielä matkalla, joudu yllättäen maksamaan ennakoimattomia maksuja rajalla. Ehdotan, että tullit otetaan käyttöön asteittain viiden kuukauden kuluessa niin, että huhtikuussa aloitetaan noin 4 prosentin tullista. Näin tuojat pystyvät suunnittelemaan seuraavan puolen vuoden toimintansa riittävän avoimesti ja ennakoitavasti. Tämä tarkoittaa kuitenkin, että kuuden kuukauden kuluttua sovelletaan täysimääräistä tullia, jolla voidaan torjua polkumyynnin vahingollisia vaikutuksia.

Olen pohtinut kuluttajien ja vähittäismyyjien etua tässä asiassa erittäin tarkkaan, kuten minun on lain mukaan tehtävä. Olen ehdottanut erikoistekniikkaa sisältävien urheilukenkien jättämistä tullien ulkopuolelle, sillä niitä ei enää valmisteta suuria määriä EU:ssa. Ehdotan lisäksi lasten jalkineiden jättämistä tullien ulkopuolelle, jotta varmistetaan, etteivät pienimmätkään hinnankorotukset tule pienituloisten perheiden maksettavaksi.

Tiedän, että joitakuita huolettaa tullien mahdollinen vaikutus kuluttajahintoihin. Tosiseikkojen perusteella katson, että toimitusketju pystyy kattamaan pienet tuontitullikulut jakamalla kustannukset koko tuotevalikoiman ja jakeluketjun laajuudelle. Kuten totesin, nämä ovat ehdotuksia väliaikaisiksi toimenpiteiksi. Niistä keskustellaan jäsenvaltioiden kanssa, ja komission kollegion on vahvistettava ne.

Mielestäni ehdotan tasapainoista ratkaisua, joka ansaitsee jäsenvaltioiden ja parlamentin tuen. Sillä korjataan vahinko takaamalla tuojille samalla mahdollisimman suuri ennustettavuus ja kuluttajille mahdollisimman pienet hinnannousut. Kiinasta ja Vietnamista peräisin oleville nahkajalkineille ei aseteta tuontikiintiöitä eikä mitään tuontirajoituksia. Olen ilmoittanut Kiinan ja Vietnamin viranomaisille halukkuudestani tehdä niiden kanssa yhteistyötä ja arvioida, kuinka ne pystyvät vastaamaan EU:n tutkimuksissa ilmi käyneisiin huolenaiheisiin.

Tullin asettaminen polkumyydyille tuotteille ei ole protektionismia. Kyse ei ole siitä, että kuluttajia pyydettäisiin tukemaan kilpailukyvyttömiä EU:n tuottajia; tähän helppoon vertailuun langetaan liian usein. On korostettava myös, ettei jalkinealasta tule uutta tekstiilialaa. Tekstiilituonnin alalla kysymys liittyi tasavertaiseen kaupankäyntiin, kun taas komission ehdottamat nahkajalkinealan polkumyyntitoimet liittyvät epäreiluun kilpailuun. Komissiolla on oikeudellinen velvoite tutkia nämä väitteet ja lain mukainen oikeus suojella EU:n tuottajia tällaiselta kauppatavalta.

Joissakin kysymyksissänne käsiteltiin EU:n jalkinealan yleistilannetta. Puhun siitä nyt lyhyesti. Jalkinealan supistuminen on pitkän aikavälin prosessi, joka alkoi jo kauan ennen kuin Kiinan kanssa käytävä jalkinekauppa vapautettiin vuonna 2005. On kuitenkin selvää, että muutoksesta on ollut sekä hyötyä että haittaa. Jotkin tuottajat ovat kasvattaneet vientiään, kun taas joidenkin maiden, kuten Turkin ja joidenkin AKT-valtioiden, vienti EU:hun ja muualle maailmaan on pysynyt samana tai vähentynyt.

Muutoksesta on selvästikin hyötynyt eniten Kiina, jonka tuotanto- ja vientikapasiteetti on valtava. Meillä EU:ssa on menetetty yli 40 000 jalkinealan työpaikkaa ja yli tuhat jalkinealan yritystä on lopettanut toimintansa vuoden 2001 jälkeen. Nahkajalkineiden tuotanto EU:ssa on vähentynyt 30 prosenttia ja myyntikateprosentti on puserrettu hieman yli prosenttiin.

Ei kuitenkaan pidä luulla, että EU:n jalkinetuottajien kohtaama kova kilpailupaine liittyisi ainoastaan polkumyytyihin tuotteisiin. Seuraukset johtuvat suurelta osin maailmantalouden muuttuvista tuotanto- ja kulutusmalleista. Mielestäni tämä olisi hyväksyttävä samalla, kun jalkinealan toimijoita pyritään auttamaan mukautumisessa haasteisiin. Lisäksi on tunnustettava, että melko useat EU:n tuottajat ovat osaltaan edistäneet muutosta merkittävästi siirtämällä tuotantoaan Aasiaan. Meidän on siksi otettava huomioon useita EU:n tuottajien intressejä arvioidessamme EU:n etua tässä asiassa.

Aasian asettamaan haasteeseen vastaaminen edellyttää todellisia myönnytyksiä yrityksiltämme ja työntekijöiltämme. Kasvua ja työpaikkoja koskeva komission strategia perustuu siihen ajatukseen, että EU:n on sitouduttava siihen, että se antaa nykypäivän eurooppalaisille valmiudet vastata haasteeseen ja luoda tulevaisuuden työpaikkoja. Emme voi estää globalisaatiokehitystä tai talouden muutosta, eikä se mielestäni edes olisi EU:n edun mukaista. Jos jotkut luulevat, että kaupasta vastaava komission jäsen pystyy pysäyttämään maailmantalouden muutoksen, he voisivat yhtä hyvin pyytää Knuut Suurta kääntämään vuorovetten suunnan.

Voimme kuitenkin muokata globalisaatiota ja hyödyntää sen uudistamis- ja innovaatiodynamiikkaa EU:n hyväksi. Mielestäni jalkinealan tilanne edellyttää meiltä tätä laajemmassa mielessä. Meidän on investoitava muutokseen ja niihin tahoihin, jotka ovat joutuneet muutoksen kouriin, mutta kohdattava samalla muuttuvan maailman haasteet. Meidän on lisäksi puolustettava järkkymättä sääntöjä ja tervettä kilpailua. On ymmärrettävä, että jos haluamme voittaa vapaakauppaa koskevan poliittisen väittelyn, meidän on oltava valmiit puolustamaan oikeudenmukaista kauppaa.

Emme kuitenkaan voi kieltää Aasialta sen kilpailukykyisen tuotannonalan tarjoamaa suhteellista etua, sillä sen ansiosta sadattuhannet maailman köyhät pääsevät pois köyhyydestä. Ainoa kestävä vastapaino tälle kilpailulle on EU:n yritysten luovuus, innovatiivisuus ja sitoutuminen vahvistettuna poliittisten päättäjien asianmukaisella tuella.

Käsittelen mielelläni näitä asioita yksityiskohtaisemmin vastatessani parlamentin jäsenten mahdollisiin kysymyksiin.

  Robert Sturdy, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, minua hieman huolestuttaa, ettemme me, eikä etenkään komissio, ole oppineet mitään niin sanotuista rintaliivisodista, joissa jouduimme muuttamaan kantaamme. Ymmärrän täysin polkumyyntitoimien tarpeellisuuden ja olen täysin samaa mieltä komission näkemyksistä. Arvoisa komission jäsen, mainitsitte kuitenkin puheessanne muutaman seikan, jotka herättivät huomioni.

Totesitte, että Vietnamin ja Kiinan tapauksessa jalkinealalle on myönnetty tietyissä tilanteissa muun muassa rahoitusta, erityisiä rahoitussopimuksia ja verohelpotuksia. Eikö näin koskaan tapahdu EU:ssa? Eikö EU:ssa itse asiassa tapahdu näin aika useinkin tietyissä tapauksissa? Eikö koskaan ole käytetty erimerkiksi yhteisön rahoitusta tai muun muassa rakennerahastoja? Voiko vaarana olla, että joudumme WTO:n riitojenratkaisumenettelyyn omien polkumyyntitoimiemme tai tukiemme vuoksi?

Voisitteko vastata vielä muutamaan muuhun kysymykseen? Olen hyvin perillä Kiinan tilanteesta ja hyväksyn kantanne, mutta eräs tavoite, johon länsimaailmassa pyrimme, on tehdä köyhyydestä historiaa. Tästä on puhuttu todella paljon. Vietnam oli kuitenkin erittäin köyhä maa vielä 30 vuotta sitten ja jopa vielä 10 vuotta sitten, ehkä jopa useita Saharan eteläpuolisen Afrikan maitakin köyhempi. Miksi sillä on ollut tarve tukea tuotantoaan? Olisihan se varmastikin pystynyt kilpailemaan ilman tukimekanismeja? Voisitteko vastata tähän? Tämä maa on raivannut tiensä pois maailman köyhimpien valtioiden joukosta, ja sillä on nyt edes jonkinlainen infrastruktuuri.

Minua huolestuttaa, että EU:n jalkineteollisuutta ryhdytään suojelemaan protektionistisin toimin. Toteatte, ettei tätä vaaraa ole. Olen kuitenkin huolissani.

Voisitteko vastata vielä yhteen viimeiseen kysymykseen? Mielestäni me olemme parlamentin jäseninä ja te komissiona menettäneet tilaisuuden välittää polkumyyntiä koskeva viesti. Ihmiset pitävät meitä protektionistisina. Komission yksikkönne kertoi minulle, että merkkikengät maksavat EU:ssa valmistettuina noin 180 euroa ja Kiinassa valmistettuina ainoastaan 10 euroa. Jos 19 prosentin tulli siirtyy suoraan kuluttajahintoihin, lasketaanko se 180 euron hinnasta vai siitä hinnasta eli 10 eurosta, minkä kenkien tuonti EU:hun maksaa.

  Erika Mann, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, minulla on muutama kysymys. En pysty tässä tapauksessa puhumaan ryhmäni puolesta, sillä ryhmäni jäsenet ovat melko erimielisiä näissä polkumyyntiasioissa ja kullakin meistä on omat mielipiteensä niistä. Haluan kuitenkin kiittää komission jäsentä hänen mielipiteistään ja puheestaan.

Lähtökohtani on se, että polkumyyntitoimiin ja -välineisiin on suhtauduttava vakavasti. Tässä mielessä tuen kollegaani Sturdyä, joka on oikeassa. Jos välinettä ei käytetä avoimesti ja oikeudenmukaisesti, tilanteesta voi tulla melko monimutkainen EU:n kannalta.

Ensimmäinen kysymykseni komission jäsenelle kuuluu, aikooko EU laatia yleisarvion kilpailuedellytyksistä ja valtiontuesta Kiinan kansantasavallassa. Euroopan parlamentti lukisi mielellään kertomuksen myös siitä, kuinka Kiina noudattaa WTO:n sääntöjä ja liittymissitoumuksiaan viisi vuotta WTO:hon liittymisensä jälkeen.

Ryhtyykö EY toimiin, jos Kiina ja Vietnam eivät lopeta sopimattomia kaupallisia menettelyjään suhteellisen lyhyessä ajassa, ja mitä nämä toimet olisivat?

Arvoisa komission jäsen, oletteko samaa mieltä siitä, että EY:n sopimukset ja polkumyyntitutkimusten tulokset ovat luottamuksellisia ja että tietovuodot voivat johtaa markkinoiden vääristymiseen? Voisitteko antaa yksityiskohtaisen selityksen syistä, joiden vuoksi lasten jalkineet suljettiin tullin ulkopuolelle, etenkin kun otetaan huomioon, että joissakin maissa aikuiset käyttävät lasten jalkineita? Voitteko selittää, miksi seurantajärjestelmän tulokset viivästyivät huomattavan paljon? Jos ymmärsin oikein, ne viivästyivät vuodella. Vielä yksi lyhyt kysymys: kuinka nämä tutkimukset mielestänne liittyvät arviointiin, jota laaditaan parhaillaan markkinatalousaseman myöntämisestä Kiinalle?

  Johan Van Hecke, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, yksiköltänne vastikään saatujen tietojen perusteella Kiinasta peräisin olevien jalkineiden kuukausittaiset tuontiluvut ovat nousseet EU:hun suuntautuvan Kiinan tuonnin viimevuotisen vapauttamisen jälkeen 400 prosenttia ja joissakin tapauksissa jopa 900 prosenttia. Komissio näyttää olleen tietoinen näistä luvuista jo pitkään, mutta ilmoititte polkumyyntitulleista vasta nyt. Voitaisiin sanoa, että teette liian vähän liian myöhään. Useat tahot ovat sitä mieltä, että olisitte voineet estää tilanteen kärjistymisen toimimalla valppaammin ja reagoimalla nopeammin.

EU:n jalkineala on suhteellisen pieni ja keskittynyt pääosin neljään EU:n jäsenvaltioon, ja tuotantoa on jo nyt siirretty ulkomaille hyvin paljon. Herää kysymys, onko meillä riittävät syyt ajaa koko ala konkurssiin, mikä varmasti tapahtuu, jos se joutuu kärsimään sopimattomista kaupallisista menettelyistä, kuten polkumyynnistä tai suorasta ja välillisestä valtiontuesta. Totesitte tämän itsekin erittäin osuvasti.

Vapaat markkinat ovat nykyisin sosiaalisesti mukautuneet, ja kaikkien toimijoiden on noudatettava niillä sovellettavia maailmanlaajuisia sääntöjä. Näin ei selvästikään ole tässä tapauksessa. Kiina pyrkii innokkaasti hyötymään WTO:n jäsenyydestä mutta laistaa jäsenyyteen liittyvät velvoitteet. On selvää, että maailmanmarkkinat ovat vaarassa suistua raiteiltaan. Näin kävi tekstiilialalla aivan äskettäin, jalkinealalla nyt ja ties millä alalla tulevaisuudessa.

Haluan kysyä komission jäseneltä, miksei komissio toiminut ajoissa. Voiko olla, että se pelkää ärsyttävänsä tätä keltaista jättiläistä? Voiko komission jäsen ennen kaikkea selvittää meille, kuinka saamme EU:n jalkinealan työntekijät vakuuttuneiksi tällaisesta globalisaatiosta saatavista hyödyistä, sillä he ovat nyt vaarassa menettää työpaikkansa epäreilun kilpailun vuoksi.

  Caroline Lucas, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tuntuu, kuin tätä keskustelua olisi käyty aiemminkin. Vaikka polkumyyntitoimet eroavatkin monikuitusopimuksesta, mielestäni ei ole sattumaa, että kriisi puhkesi kiintiöiden vapauttamisen jälkeen. On selvää, että maailmassa, jossa kaikki sääntely puretaan ja jossa hallitsee esteetön vapaakauppa, niin sanottu Kiina-hinta alentaa kustannuksia ja normeja kaikkialla maailmassa, ja kovimmin tämän tuntevat nahoissaan köyhät. Tällaiset tapaukset yleistyvät niin kauan kunnes tunnustetaan, että ainoa tapa edetä on soveltaa sellaista kiintiöjärjestelmää, jonka avulla kaupasta hyötyvät kaikki eivätkä vain muutamat harvat.

Komission jäsen Mandelson puhuu siitä, että EU pystyy siirtymään lisäarvoketjussa ylöspäin, mutta tästä asiasta on keskusteltu jo useaan otteeseen. Hän tietää kantani siihen, että Kiina toimii aivan samalla tavalla, ja miksei se tekisi niin? Tämä ei tarjoa ratkaisua EU:lle eikä myöskään muulle maailmalle.

Kiinnostavaa tässä asiassa on se, että komissio pyrkii kaikin keinoin luomaan käsitystä siitä, ettei tilanne olisi läheskään niin vakava kuin se oikeasti on. Tuntuu lähestulkoon siltä, että uusiliberalistiset opit ja ideologiat ajavat todellisen tilanteen edelle.

Ratkaistavana onkin siksi eräitä keskeisiä kysymyksiä, kuten vahinkoon perustuvien tullien suuruus, jotka komissio on Kiinan osalta vahvistanut 19,4 prosenttiin ja Vietnamin osalta 16,8 prosenttiin. Ne perustuvat selvästikin mukautuksiin, joita Euroopan yhteisössä ei ole ennen käytetty. Jalkineala epäilee vakavasti, etteivät nämä tullit riitä. Lasten jalkineiden ja urheilujalkineiden sulkeminen tullin ulkopuolelle tarkoittaa sitä, että ulkopuolelle jää noin 42 prosenttia polkumyyntihinnoilla tuoduista jalkineista eikä niistä makseta polkumyyntitullia. Mielestäni tämä ei ole oikeudenmukaista EU:n tuottajien kannalta eikä myöskään kiinalaisten työntekijöiden kannalta, sillä he työskentelevät säälittävän pienellä palkalla – noin 12 Yhdysvaltain dollarilla viikossa, kuten todetaan China Labor Watch -järjestön selvityksissä – samalla kun heidän sosiaaliset oikeutensa on karsittu minimiin. Voimmehan olettaa, että kuluttaja hyötyy tästä, mutta mielestäni on hyvä muistaa, etteivät polkumyyntitullit todennäköisesti nosta kuluttajahintoja vaan pienentävät tuojien katteita.

Mielestäni meidän on oltava aidosti huolissamme Kiinassa sijaitsevien yritysten aiheuttaman kilpailun vaikutuksista, ei ainoastaan EU:ssa vaan myös köyhemmissä valtioissa, kuten Välimeren maissa. On ymmärrettävä, että ellei käytössämme ole kaupan hallintajärjestelmää, voitot keskittyvät aina yhä harvempien maiden käsiin ja valtaosa maista kuuluu häviäjiin.

  Vittorio Agnoletto, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, EU ja Yhdysvallat ovat kymmenen vuoden ajan johtaneet Kiinan WTO:n jäsenyyttä koskevia neuvotteluja. Kiina on nyt ottanut opikseen eikä epäröi soveltaa WTO:n sääntöjä säälimättömällä päättäväisyydellä, joka saa kateellisiksi jopa alan mestarit.

Vaikuttaa siltä, etteivät polkumyyntitoimenpiteet ole millään lailla yhteisön lainsäädännön tai oikeuskäytännön mukaisia ja että niillä voi olla erittäin kielteinen vaikutus koko EU:n kauppapolitiikkaan ja kuluttajiin. Meidän olisikin pohdittava perusteellisesti uudelleen WTO:n laissez-faire-politiikkaa.

Katsomme, että EU:n on säilytettävä talousmalli, jossa keskeisiä ovat sosiaaliset lausekkeet ja kaikkien maailman maiden työntekijöiden oikeudet.

EU:n olisi edistettävä aktiivisemmin ihmisarvoista työtä eri kansainvälisten elinten välityksellä. Sen olisi annettava lainsäädäntöä, jolla edistetään maantieteellisiä alkuperämerkintöjä sekä sosiaalisten ja ympäristöllisten sääntöjen noudattamista.

Jos WTO:n laissez-faire-politiikkaa ei kyseenalaisteta, tekstiilien ja jalkineiden jälkeen luettelon jatkoksi joutuu vielä useita muitakin tuotteita.

  Nigel Farage, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan ilmaista sympatiani komission jäsentä Mandelsonia kohtaan. Arvoisa komission jäsen, tehtävänne on mahdoton. Kuinka 25 maalla voisi olla yhteinen kauppapolitiikka? Yksi koko ei sovi kaikille, olipa kyse sitten kauppapolitiikasta tai kengistä.

Ongelmana on myös se, että te olette vapaakaupan, globalisaation ja uudistusten puolestapuhuja. Tiedätte, mihin maailma on menossa, mutta joudutte kamppailemaan EU:ssa uudelleen henkiin herännyttä taloudellista nationalismia vastaan. Ette yksinkertaisesti pysty työhönne vaan hallinnoitte järjestelmää, johon ovat pesiytyneet protektionismi ja täysi tekopyhyys, sillä mehän toki tuemme omaa maatalouttamme ja jatkamme vientitukien myöntämistä vuoteen 2013 saakka.

Kansainvälisen energiajärjestön pääjohtajan John Blundellin muutama päivä sitten lausumia sanoja mukaillen kysyn teiltä seuraavaa: tunnustatteko sen, että suurin osa brittiläisistä yrityksistä haluaa maamme irtisanoutuvan yhteisestä kauppapolitiikasta ja ryhtyvän toteuttamaan omaa kauppapolitiikkaansa? Tunnustatteko tämän?

  Cristiana Muscardini, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, jalkinealan markkinoiden vapauttaminen 1. tammikuuta 2005 aiheutti sen, että Kiinasta peräisin oleva tuonti lisääntyi vuodessa 500 prosenttia, minkä johdosta EU:n jalkineala supistui entisestään, lisää yrityksiä joutui konkurssiin ja työttömien määrä kasvoi.

Tuontihinnat ovat keinotekoisen alhaiset: oikeudenmukaista kilpailua ei voi syntyä, kun lähtökohdat ovat näin erilaiset, ja säännönmukainen polkumyynti tekee tasavertaisuudesta mahdotonta. Tilanne on vaikuttanut myös muiden kuin EU:n jäsenvaltioiden jalkinetoimittajiin, kuten hakijavaltioihin ja kehitysmaihin, jotka on syrjäytetty yhteisön markkinoilta.

EU:n jalkinealan tekemien Kiinan ja Vietnamin vastaisten valitusten johdosta komissio aloitti polkumyyntitutkimukset, jotka ovat laajimmat EU:ssa koskaan toteutetut tutkimukset.

Hyvät aikomukset eivät kuitenkaan riitä parlamentille: vaadimme tietoja yksittäisistä näkökohdista. Miten kiintiöjärjestelmän lakkauttaminen on vaikuttanut EU:n jalkinealaan ja kehitysmaihin? Kuinka komissio aikoo vastata EU:n jalkinealan rakenneuudistustarpeeseen? Mikä on komission arvio EU:n alan seurantajärjestelmästä saaduista tuloksista? Kuinka polkumyyntitutkimukset etenevät ja kuinka EU:n intressejä pystytään suojelemaan? Aikooko komissio käynnistää muita kansainvälisiä aloitteita, kuten se teki tekstiilialalla, vai onko nyt jo liian myöhäistä? Onko komissio pohtinut tarvetta aloittaa Kiinaa koskevat tutkimukset väliaikaisen tuotekohtaisen suojamekanismin yhteydessä?

Ehdotuksessa esitetty suojelun taso on liian alhainen ja riittämätön etenkin, jos se on tarkoitus ottaa käyttöön kuuden kuukauden kuluessa. Kiina ei nimittäin aio odottaa tullin nousevan 20 prosenttiin vaan tuo sitä ennen valtavat määrät jalkineita. Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tämä ei ole vapaiden markkinoiden tarkoitus.

  Ryszard Czarnecki (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, on täysin selvää, että EU:n on suojauduttava. Edessämme olevan uhan suuruus voidaan helposti ymmärtää, sillä Kiinasta peräisin olevien jalkineiden tuonti on kasvanut useita satoja prosentteja. Tilanne on huomattavasti vakavampi Vietnamin tapauksessa, sillä se on jopa Kiinaakin dynaamisempi maa. Meidän on todellakin turvauduttava tiettyihin välineisiin, jotka ainoastaan vaikuttavat olevan vapaiden markkinoiden hengen vastaisia. Sanon "vaikuttavat olevan", sillä Aasian kaltaisissa maanosissa jalkinealan tuotannolla ei ole mitään tekemistä vapaiden markkinoiden kanssa, sillä paikallinen työvoima on uskomattoman halpaa. On ilmiselvää, että EU:lla on oikeus puolustautua ja turvautua normaaleihin talouden menettelyihin ja välineisiin.

Kehotan kuitenkin olemaan johdonmukainen. Tilanteen laajempi tutkimus osoittaa, että alan työttömyys on vaikuttanut vahvasti vain muutamaan EU:n jäsenvaltioon. Siitä ilmenee myös, että nämä samaiset maat kieltäytyvät tunnustamasta EU:n vapaita markkinoita. Mielestäni tämä on merkki tietystä epäjohdonmukaisuudesta, ja kehotan kyseisten jäsenvaltioiden hallituksia korjaamaan tilanteen.

  Tokia Saïfi (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, annoitte meille joitain lukuja: EU:n jalkinetuotanto on supistunut noin 30 prosenttia, tuontihinnat ovat pudonneet yli 20 prosenttia ja jalkinealalla on menetetty lähes 40 000 työpaikkaa. Kuusi kuukautta tekstiilialan tapahtumien jälkeen sisämarkkinat ovat jälleen kerran joutuneet sopimattomien kaupallisten menettelyjen kohteeksi, kuten tuolloin ennakoitiin. Kuten totesitte, meillä on näyttöä Kiinan ja Vietnamin tuottajille annetusta valtiontuesta ja peitellyistä tuista. Kun kaupallisia menettelyjä havaitaan rikotun tällä tavalla, EU:lla on WTO:n sääntöjen mukaisesti velvollisuus toimia ja korjata yhteisön tuotannonalan kärsimä vahinko.

Arvoisa komission jäsen, kuten totesitte, tästä syystä on toteutettava jalkineiden tuontia koskevia polkumyyntitoimenpiteitä. Tullin asettaminen polkumyydyille tuotteille ei tarkoita sitä, että kuluttaja joutuisi tukemaan kilpailukyvyttömiä eurooppalaisia yrityksiä. Tällä tavoin pikemminkin taataan tasapuolisen kaupan edellytykset, jotka ovat sekä kuluttajien että tuottajien edun mukaiset. Toimia polkumyynnin kielteisten vaikutusten rajoittamiseksi ei myöskään saa pitää protektionismina.

EU pyrkii ylläpitämään sopuisia ja avoimia kauppasuhteita aasialaisiin kumppaneihinsa köyhyyden vähentämiseksi näiden kansojen keskuudessa. Se pyrkii kuitenkin myös siihen, että kaikki noudattaisivat hyvää ja reilua kauppatapaa koskevia sääntöjä.

  Francisco Assis (PSE). – (PT) Nyt vuosi sen jälkeen, kun Kiinasta peräisin olevien jalkineiden tuontirajoitukset poistettiin, on hyvä tehdä objektiivinen arvio kaupan vapauttamisen vaikutuksista tällä alalla. Tuonti on lisääntynyt jyrkästi, mikä on vaikuttanut odotetulla tavalla EU:n jalkinealaan.

Tämän uuden tilanteen vuoksi on entistäkin tärkeämpää valvoa jalkinealalla meneillään olevaa rakenneuudistusta, jonka myötä yrityksiä on kannustettava mukautumaan, ja niiden alueiden talouden rakennetta on järjestettävä uudelleen, joihin meneillään olevien muutosten sosiaaliset vaikutukset kohdistuvat ensisijaisesti. Samalla komission on kuitenkin sitouduttava toteuttamaan toimia, joiden avulla voidaan havaita ja torjua räikeitä esimerkkejä epäreilusta kilpailusta. Epäreilu kilpailu kiihtyy jo valmiiksi ongelmallisessa tilanteessa, ja se on protektionististen suuntausten tärkein liittolainen. EU:n on omaksuttava päättäväisesti johtoasema tällä alalla.

Tässä yhteydessä olisi suhtauduttava myönteisesti siihen, että komissio päätti toteuttaa polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä sen jälkeen, kun Kiinan ja Vietnamin havaittiin turvautuneen sopimattomiin kaupallisiin menettelyihin, kuten alan vientituotteiden keinotekoisen alhaiseen hinnoitteluun. Tällaisia menettelyjä ei voida hyväksyä etenkään siksi, että näillä mailla on jo merkittävä etuasema kilpailijoihinsa verrattuna. Laskelmoivalle toiminnalle ei siksi ole mitään perusteita.

Vaikka suhtaudummekin hyvin myönteisesti ehdotettuihin toimenpiteisiin, jotkin seikat aiheuttavat vielä huolta. Polkumyyntitullien asteittainen käyttöönotto niin, että tulli on aluksi hyvin alhainen, voi johtaa siihen, että Kiinasta ja Vietnamista peräisin oleva tuonti lisääntyy välittömästi maiden ennakoidessa tulevia tulleja, mikä kärjistäisi nykytilannetta huomattavasti. Tämä on vakava huolenaihe. Toisaalta on pohdittava tarkkaan poikkeuksien soveltamista tiettyihin tuoteluokkiin, sillä vaarana on tuonnin aggressiivinen lisääntyminen, mikä voidaan torjua ainoastaan siten, että tuontia valvotaan tarkkaan, mikä on toivottavaa.

  Sajjad Karim (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, kehotin komission jäsentä jo syyskuussa ennakoimaan paremmin kiintiöiden jälkeisen ensimmäisen kauden tilannetta. Silloin en vielä tiennytkään, että komission tilastot olivat jo kesäkuusta ennustaneet Kiinasta peräisin olevan jalkinetuonnin kasvavan lähes 700 prosenttia, mikä viittasi alalle myönnettävään vahvaan valtiontukeen, josta komissio ilmoitti viisi kuukautta myöhemmin. Kyynikko minussa epäilee, että nämä tilastotiedot salattiin rintaliivisodan lopettamiseksi, mikä oli jälleen yksi lyhyen aikavälin hätäratkaisu, vaikka EU tarvitsee pitkän aikavälin ratkaisuja.

Asian pahentamiseksi entisestään komissio kertoi lehdistölle suunnitelmansa nahkajalkineita koskevien polkumyyntitullien käyttöönotosta ennen kuin edes jäsenvaltiot olivat saaneet käsiteltäväkseen näitä ehdotuksia, Euroopan parlamentista puhumattakaan. Arvoisa komission jäsen, EU:n tuottajat ja vähittäismyyjät pelkäävät, että markkinoille tulvii tulevaisuudessa halpoja aasialaisia vientituotteita, ja ne tarvitsevat vastauksia, joita ette suostu antamaan niille. Ne tarvitsevat varmuutta ja toivoa, jotka olette vieneet niiltä, ja ennen kaikkea ne tarvitsevat teiltä innovatiivisuutta, ideoita ja kaupan hallinnointia, joita ette ilmeisesti pysty tarjoamaan.

Arvoisa komission jäsen, ensiksi uhriksi joutui tekstiiliala, nyt jalkineala ja seuraavaksi huonekaluala. Jollette pysty ennakoimaan paremmin tulevaa kehitystä ja käymään avointa vuoropuhelua EU:n kumppaneidenne kanssa, emme pysty työskentelemään yhdessä auttaaksemme EU:n jalkinealaa vastaamaan nousevien talouksien asettamaan haasteeseen.

  Bastiaan Belder (IND/DEM). – (NL) Arvoisa puhemies, vaikka tekstiilialan ongelmista ei ole kulunut vuottakaan, EU on ryhtymässä Kiinan kanssa uuteen kauppasotaan. EU yllättyy kerta toisensa jälkeen Aasian maiden nopeasta talouskehityksestä, ja mielipiteet jakautuvat jälleen EU:ssa. Pohjoisten ja eteläisten jäsenvaltioiden mielipide-erot eivät kuitenkaan saa estää EU:ta toimimasta. Komission toimintaehdotus edustaa jälleen kerran huonoa kompromissia vapaakaupan ja protektionismin välillä. Tästä syystä komission olisi ensisijaisesti kehitettävä vakaa ja yksiselitteinen Aasian alueen kauppapolitiikka, jolla estettäisiin perättäiset alakohtaiset konfliktit.

Ymmärrän tuojien ja niiden jäsenvaltioiden turhautuneisuuden, joilla ei ole omaa jalkineteollisuutta, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että Kiinaa on muistutettava WTO:n säännöistä. Sanoja on tuettava toiminnalla, ja kehotankin komission jäsentä ottamaan esille jalkineteollisuudelle todetusti myönnetyt valtiontuet neuvotteluissa, joita käydään Kiinan kansantasavallan markkinatalousasemasta.

  Luca Romagnoli (NI). – (IT) Arvoisa komission jäsen Mandelson, hyvät kollegat, taas sama vanha juttu: luomme perustaa varmoille riskeille, jotka kohdistuvat tulevaisuudessa pk-yrityksiin, kun lakkautamme kaikki Kaukoidästä peräisin olevien jalkineiden tuontirajoitukset ja aiheutamme valtavaa vahinkoa EU:n ja Italian jalkinealalle, mikä johtaa väistämättä myös työpaikkojen vähenemiseen. Pk-yritykset kaatuvat lopulta halpahintatuotteiden epäreilun kilpailun vuoksi. Tuotteet tuotetaan ilman mitään tuotanto- ja jakeluketjun olosuhteiden asianmukaista valvontaa tai mitään ympäristövaikutusten tai työntekijöiden sosiaaliturvaetuuksiin ja työllisyysetuuksiin kohdistuvien vaikutusten valvontaa.

Yritysten kustannusetu perustuu näihin tuotantotekijöihin, jotka vääristävät epäterveesti kaiken kilpailukyvyn ja muuntavat sen markkinoiden vapaan toiminnan sijasta avoimeksi polkumyynniksi, joka ei ole ainoastaan yhden alan intressien vaan koko yhteisön intressien vastaista.

Kehotan komissiota toteuttamaan toimia jalkinealan puolustamiseksi EU:n ulkopuolisista maista peräisin olevalta tuotteiden epäreilulta kilpailulta osaksi siksi, että EU:n tähän mennessä toteuttamat valvontatoimet ovat osoittautuneet käytännössä hyödyttömiksi.

Peräänkuulutamme valppautta sekä EU:n jalkinealan erityisosaamisen ja laadun aktiivista puolustamista niin, että tuontia rajoitetaan tiukasti, otetaan käyttöön tulleja ja varmistetaan tuotteiden sosiaalisesti ja ympäristöllisesti eettinen laatu, mitä olen pyytänyt jo muissa yhteyksissä.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, kuulun niihin, jotka kannattavat monenvälistä, tasapainoista ja vapaata maailmankauppajärjestelmää, joka on institutionaalisesti ja poliittisesti johdonmukainen. Tarkoitan järjestelmää, joka perustuu vielä tiukempiin sääntöihin, vahvempiin instituutioihin sekä avoimempiin ja demokraattisempiin menettelyihin.

Nahkajalkineiden tuonti lisääntyi vuonna 2005 jopa 500 prosenttia, jäsen Crespon käsityksen mukaan jopa 900 prosenttia, mutta on ymmärrettävä, ettei tämä johdu ainoastaan vapauttamisesta. Se johtuu kahden nousevan talouden eli Kiinan ja Vietnamin sopimattomista kaupallisista menettelyistä, jotka ovat kansainvälisen kaupan sääntöjen vastaisia.

Kuten muut parlamentin jäsenet jo totesivat, EU:n tekstiilialalla menetettiin vastikään tuhansia työpaikkoja ja suljettiin satoja tuotantoyksiköitä, ja nyt kohteena on jalkineala. Kuten komission jäsen antoi ymmärtää, EU:n on lähetettävä selkeä viesti, ja siihen yhdymme kaikki. Tuemme teitä. Sanokaamme "kyllä" kilpailulle ja "ei" sen selvälle tai piilotetulle vääristämiselle. On ymmärrettävä, etteivät polkumyyntitullit ole protektionistinen toimenpide vaan laillinen kaupan puolustuskeino, ja jotta tullit olisivat tehokkaita, niiden on oltava oikeassa suhteessa polkumyynnin tasoon.

Haluan esittää seuraavan kysymyksen kaikille niille, jotka vastustavat polkumyyntitullien käyttöönottoa vedoten siihen, että hinnat nousevat niiden myötä: ovatko kuluttajat hyötyneet vapauttamisen myötä tapahtuneesta tuontihintojen alentumisesta? Minun mielipiteeni on se, että hyötyjiä ovat olleet ne harvat toimittajat, jotka tuovat Kiinasta ja Vietnamista peräisin olevia tuotteita. Komission olisi järjestäydyttävä toimielinten yhteiseen järjestelmälliseen hyökkäykseen, jolla pyritään teollis- ja tekijänoikeuksien tehokkaaseen suojaamiseen, ympäristöllisen ja sosiaalisen polkumyynnin poistamiseen sekä vaikeaselkoisten ja sopimattomien kaupallisten menettelyjen ja valtiontuen torjumiseen. Muuten kansainvälisen kaupan sääntöjen jatkuva rikkominen, johon EU reagoi vasta vahingon tapahduttua, voi johtaa siihen, että EU:n kansalaiset menettävät luottamuksensa maailmankauppajärjestelmän vapauttamista koskevaan perusperiaatteeseen.

  Kader Arif (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kiintiöjärjestelmän viimevuotisen lakkauttamisen jälkeen Kiinasta peräisin oleva tuonti on lisääntynyt räjähdysmäisesti, noin 500 prosenttia, kuten edellä mainittiin.

Tämä vaikuttaa erittäin kielteisesti EU:n jalkinealan kilpailukykyyn, sillä useat yritykset ovat joutuneet konkurssiin erittäin halpojen tuontitavaroiden virran vuoksi puhumattakaan konkurssien yhteydessä menetetyistä työpaikoista.

Tämän lisäksi perinteiset toimittajamme ehdokasmaissa ja Välimeren alueella on häädetty yhteisön markkinoilta. Komissio ei kommentoi asiaa millään lailla eikä näytä haluavan arvioida, kuinka laajoja vahinkoja markkinoiden avaamisesta on koitunut.

Jalkinealan toimijat tekivät kantelun asiasta, ja komissio aloitti sen johdosta polkumyyntitutkimukset. Tutkimuksista saadut hälyttävät tulokset antavat selvää näyttöä valtiontuesta ja sosiaalisesta polkumyynnistä, joista on aiheutunut ilmeistä vahinkoa tuotannonalallemme.

Ehdotatte meille tänään toimenpiteitä, joilla estetään näiden kansainvälisen kaupan perussääntöjen vääristyminen. Minua kuitenkin huolettaa polkumyyntitullien asteittainen voimaantulo viiden kuukauden kuluessa, sillä mielestäni tällainen ennakkotapaus ei ole tarkoituksenmukainen vaan oikeudellisesti kyseenalainen, ja sillä on haitallisia vaikutuksia. Tulleilla pitäisi pystyä poistamaan joko polkumyynti tai siitä aiheutuva vahinko. Ehdotetut asteittain käyttöön otettavat tullit eivät kuitenkaan täytä kumpaankaan ehtoa. Myös lasten jalkineiden sulkeminen tullien ulkopuolelle on mielestäni perusteetonta ja käsittämätöntä. Ehdotuksenne voivat osoittautua hyvin pian täysin riittämättömiksi yritystemme kärsimään vahinkoon verrattuna.

Sopimattomien kaupallisten menettelyjen torjumiseksi voitaisiin toteuttaa muita aloitteita. Kiinan tuontiin sovellettavan väliaikaisen suojamekanismin yhteydessä voitaisiin esimerkiksi käynnistää tutkimukset, sillä tämä toimenpide on yksinkertainen ja tehokas.

Voisiko komissio harkita tällaisia aloitteita, jos jäsenvaltiot siltä niitä pyytävät? Arvoisa komission jäsen, onko mahdollista arvioida, onko Kiina tosiasiassa pannut täytäntöön WTO:n kauppasäännöt ja onko se noudattanut hyvää ja reilua kauppatapaa, vaikka se samalla syyllistyykin WTO:n määräysten ilmiselvään rikkomiseen? Ehdotuksenne eivät ole vahvoja eivätkä selkeitä. Viime vuonna oli kyse tekstiiliteollisuudesta, nyt jalkineteollisuudesta. Kuinka moni muu tuotannonala joutuu vielä tulevaisuudessa kärsimään näistä sopimattomista kaupallisista menettelyistä?

  Giulietto Chiesa (ALDE). – (IT) Arvoisa komission jäsen Mandelson, hyvät kollegat, vaadin Italian jalkinealan nykytilanteen johdosta merkittävää muutosta teidän ehdottamiinne ja Italian hallituksen osittain hyväksymiin toimenpiteisiin. Italia on jo joutunut maksamaan kovan hinnan työttömyyden lisääntymisen muodossa.

Kehotukseni ei perustu protektionismiin vaan sosiaalisten vaikutusten laskemiseen. Tarkoituksena ei ole kannattaa tai vastustaa globalisaatiota tai markkinoita, vaan analyysi on teoreettisesti harkittu ja realistinen. Kyse on painotuksista: helvetin ja taivaan välinen polku on kapea samalla tavoin kuin kova kilpailu ei juurikaan eroa epäreilusta kilpailusta, kuten totesitte täällä jälleen kerran.

Tukeudun toteamukseenne: Kiina ja Vietnam ovat rikkoneet sääntöjä. Ehdotatte toimia, mutta polkumyynti vaikuttaa melko lailla merkittävämmältä kuin ehdottamanne tullit. Suoraan sanottuna toimenpiteitänne olisi mielestäni tarkasteltava uudelleen niin, että muutetaan sekä lukuja että määräaikoja. Toisin sanoen tullit olisi otettava käyttöön välittömästi eikä muutaman kuukauden kuluessa, ja niiden suuruutta olisi lisättävä niin, että erikoistekniikkaa sisältävät urheilujalkineet sisällytetään tulliin. Muuten ei pystytä suojelemaan eurooppalaisten tuottajien eikä eurooppalaisten kuluttajien intressejä, eivätkä tilanteesta hyödy myöskään markkinat.

  Patrick Louis (IND/DEM). – (FR) Arvoisa puhemies, Drômen alueella Romansissa työttömyysaste on 18 prosenttia eli kaksi kertaa enemmän kuin Ranskassa keskimäärin, sillä alueen jalkineteollisuus on vakavissa vaikeuksissa ja perinteinen ammattitaito katoamassa. Jalkinealan konkurssi johtuu ricardolaisen mallin vanhentuneesta soveltamisesta, johon politiikkanne perustuu. Uusi kansainvälinen työnjako on saanut matalapalkkamaat erikoistumaan työvoimavaltaisiin teollisuudenaloihin samalla, kun korkean palkkatason maat keskittyvät pääomavaltaisiin tuotannonaloihin.

Myös kasvuvetoinen pääoma pakenee tällä hetkellä näistä maista. Näin EU:n jäsenvaltiot, joiden tuottavuus oli aiemmin hyvä ja palkat korkeat, ovat jääneet tuottavuudeltaan yhtä hyvien matalapalkkamaiden jalkoihin.

Jottei EU:lle kävisi vallan huonosti, meidän on luettava uudelleen liberalisti Maurice Allais'n teokset, ymmärtää siunatun yhteisen ulkotariffin edut ja suojata EU:ta ulkopuolisilta voimilta, jotta se pysyisi vapaana sisältä. Muutoin kaikille työvoimavaltaisille teollisuudenaloille käy yhtä huonosti kuin jalkineteollisuudelle.

  Christofer Fjellner (PPE-DE). – (SV) Arvoisa komission jäsen, EU:lla on pelottava polkumyyntihistoria. Hyvin järjestäytyneiden eturyhmien annetaan kerta toisensa jälkeen määrätä tullien käyttöönotosta pienten voittojen maksimoimiseksi, mistä kuluttajat joutuvat maksamaan kovan hinnan.

Kun komissio otti käyttöön televisiovastaanotinten tullin, kuluttajat joutuivat maksamaan kaksi kruunua jokaisesta tuotannonalan ansaitsemasta kruunusta. Kun tulleja ryhdyttiin soveltamaan Pakistanista peräisin oleviin vuodeliinavaatteisiin, kuluttajamme joutuivat maksamaan kolme kruunua jokaisesta tuottajien ansaitsemasta kruunusta. Norjalaisen lohen tapauksessa tilanne vain paheni: jokainen lohentuottajien ansaitsema kruunu maksoi kuluttajille jopa 70 kruunua. Komissio ei siis kiinnitä riittävästi huomiota kuluttajien eikä sitä kautta yhteisön etuun.

Nyt ollaan vaarassa tehdä sama virhe uudelleen Kiinasta ja Vietnamista peräisin olevien jalkineiden tapauksessa, mutta tällä kertaa tiedämme etukäteen politiikasta aiheutuvat kustannukset. Tanskan hallitus teetti tutkimuksen, jonka mukaan EU:n kuluttajille koituvat kustannukset ovat kahdeksan kertaa suuremmat kuin tuottajien ansaitsemat voitot ja EU häviää yhteensä yli 2,5 miljardia kruunua.

Ruotsin tapauksessa luvut ovat vielä kauhistuttavammat. Ruotsalaiset kuluttajat joutuvat maksamaan kustakin ruotsalaisten tuottajien ansaitsemasta kruunusta yhteensä 44 kruunua. Ruotsalaiset kuluttajat voivat varautua maksamaan kengistään yhteensä lähes 60 miljoonaa kruunua enemmän. Ainoa EU:n jäsenvaltio, jonka arvioidaan hyötyvän tästä, on Slovakia, joka ansainnee 300 000 kruunua. Tulisi halvemmaksi, jos me Euroopan parlamentin jäsenet kaivaisimme kuvettamme ja estäisimme sillä tavoin sen, että ihmiset joutuvat maksamaan tulleja.

Suoraan sanottuna se ei mielestäni olisi virhe. Komissio on kaikesta huolimatta tietoisesti verrannut toisiinsa Brasiliasta peräisin olevia kalliita jalkineita ja tarkastellut tuontimäärien kasvua ennen kiintiön lakkauttamista verrattuna tuontimäärien kasvuun kiintiön lakkauttamisen jälkeen. Yhdellekään tehtaalle ei ole annettu markkinatalousasemaa vaikka tunnustetaan, että tehtaat ostavat nahkaa ja työvoimaa tavalla, joka on markkinoiden ehtojen mukainen. Olen todellakin huolissani EU:ssa lisääntyvästä protektionismista ja toivon, että tämä on viimeinen kerta, kun komissio taipuu protektionistien vaatimuksiin kansalaisten edun kustannuksella.

  Joan Calabuig Rull (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, EU:n jalkineala on vaikeuksissa kahdesta syystä: ensinnäkin se kärsii sopimattomista kaupallisista menettelyistä ja toiseksi EU:n viejät kohtaavat edelleen tulleja ja muita käytännön esteitä viedessään tuotteitaan kolmansien maiden markkinoille.

Tämän vuoksi mielestäni on välttämätöntä torjua polkumyyntiä tehokkaasti niin, että voimme reagoida oikeudenmukaisesti mutta nopeasti ja estää näin spekulatiivisen toiminnan ja lopulta tuonnin entistä jyrkemmän kasvun. Viimeksi mainittuja seurauksia voimme odottaa, jos jäämme odottamaan toimien toteuttamista, kuten tapahtui tekstiilialalla.

Komission ehdotus polkumyyntimenettelyn aloittamiseksi Kiinasta ja Vietnamista peräisin olevien jalkineiden tapauksessa on järkevä ja tasapainoinen ehdotus, mutta se sisältää joitakin yllättäviä seikkoja, joita useat eivät ymmärrä. Tällainen seikka on muun muassa poikkeuksen soveltaminen lasten jalkineisiin – joita käyttävät usein myös muut kuin lapset, kuten tiedätte – sekä erikoistekniikkaa sisältäviin urheilujalkineisiin.

Polkumyyntitapauksissa on määrättävä tullit, joilla voidaan tehokkaasti taata oikeudenmukaiset kilpailuedellytykset. Tässä mielessä tullien määrän ja niiden käytännön soveltamisen on perustuttava tehokkuuteen eli siihen, kuinka tehokkaasti niillä voidaan poistaa polkumyyntiä.

  Daniel Caspary (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, EU:lta puuttuu strategia globalisaatioon vastaamiseksi. Globalisaatiorahasto tarjoaa nyt mahdollisuuden korjata menneitä vahinkoja, mutta mitä ratkaisuja meillä on tulevaisuutta varten? Aluksi ajattelin, että tämä on samanlaista protektionismia kuin tekstiilialalla ja että se on huono asia, sillä markkinoille on päästävä vapaasti ja oikeudenmukaisesti kaikkialla maailmassa. Se on tärkeää EU:n tuottajille, ja meidän on EU:ssa noudatettava sääntöjä aivan samalla tavoin kuin vaadimme kauppakumppaneiltamme niiden noudattamista.

Kun sain enemmän tietoa asiasta, minulle selvisi, ettei kyse ole protektionismista vaan polkumyynnistä ja että ehdottamanne toimenpiteet ovat teknisesti paremmin suunniteltuja kuin aiemmat tekstiilialan toimenpiteet. Huomaan kuitenkin myös, että nykyiset ja aiemmat toimenpiteemme ovat olleet epäjohdonmukaisia, ja kiinalaiset pitävät tätä epäjohdonmukaisuutta merkkinä heikkoudesta. Ymmärrän, miksi urheilujalkineet jätettiin menettelyn ulkopuolelle, mutta miksi näin tehtiin myös lasten jalkineille? Kyseessä joko on polkumyynti tai sitten ei.

Mielestäni ei ole mitään järkeä vedota kuluttajiin kohdistuviin vaikutuksiin, sillä he eivät ole millään tavalla hyötyneet muutaman viime vuoden aikana tapahtuneesta tuontihintojen alentumisesta. Kun otetaan huomioon, että 6,5 eurolla maahantuodut kengät voidaan myydä edelleen 120 eurolla, on selvää, ettei tuojilla ole mitään perusteita varoitteluilleen hinnannoususta, joka väitteiden mukaan olisi 20 prosentin luokkaa.

Tarkastelkaamme uudelleen Kiinan tapausta. Mitä on polkumyynnin taustalla? Mielestäni eräs seikka on erittäin huolestuttava, nimittäin se, että yritykset eivät pysty hoitamaan kirjanpitoaan asianmukaisesti tai varmistamaan asianmukaista hallinnointia. Tämä on osasyy. Toisaalta olen kuitenkin myös erittäin huolissani valtion yhä kasvavasta roolista polkumyynnissä, maan perusteettoman halvasta hinnasta, vientiyritysten verohelpotuksista, perimättä jäävistä pankkilainoista, raaka-ainekulujen tukemisesta ja paljon muustakin. Siksi ei ole mitään järkeä antaa Kiinalle markkinatalousasemaa eli toimia niin kuin jotkut komissiossa haluaisivat. Tässäkin täytyy olla johdonmukainen.

Kaiken edellä mainitun osalta haluaisin EU:n toimivan tulevaisuudessa johdonmukaisemmin ja noudattavan sääntöjä aiempaa paremmin.

  Elisa Ferreira (PSE). – (PT) Haluan aluksi ilmaista tukeni ehdotukselle polkumyyntitoimenpiteiden toteuttamisesta jalkinealalla. Se on vähintä, mitä voimme pyytää, kun otetaan huomioon, että polkumyynti tuhoaa vapaakaupan perustan. EU:n jalkineala ei saa kuihtua toimettomuuden ja polkumyyntikäytäntöjen salaisen hyväksymisen vuoksi.

Ajanpuutteen vuoksi esitän ainoastaan kaksi huomautusta. Kun tiedämme polkumyyntiä harjoitettavan, sitä ei ole mitään järkeä sallia. Näin kuitenkin tapahtuu, jos ehdotettu polkumyyntitoimenpiteiden asteittainen toteuttaminen hyväksytään. Asteittaiselle toteuttamiselle ei ole perusteita.

Toinen huomautukseni koskee sitä, ettei lasten jalkineiden jättämistä tullien ulkopuolelle voida hyväksyä. Sille ei ole mitään oikeutusta, oikeusperustaa eikä teknistä perustetta. Tämän ja muiden perusteettomien poikkeusten salliminen romuttaa täysin toimenpiteiden uskottavuuden. Siksi kehotan pohtimaan näitä näkökohtia perusteellisesti uudelleen.

Lopuksi totean, että komission on vihdoin siirryttävä jälkikäteen toteutettavista toimista siihen, että se saa vähitellen aikaan tuloksia poliittisella painopistealallaan eli onnistuu avaamaan EU:n ulkopuolisten maiden markkinat ja ennen kaikkea Japanin markkinat EU:n jalkineviennille sekä kehittää menetelmiä päästä Venäjän ja Kiinankin markkinoille.

  Syed Kamall (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää komissiota siitä, että se on ottanut opikseen aiemmista tapahtumista. Olen tyytyväinen siihen, että tuontikiintiöiden poistamisesta on päätetty, sillä niillä olisi ollut hyvin haitallinen vaikutus koko toimitusketjuun ja kuluttajiin, mistä varmastikin olemme kaikki samaa mieltä.

On kuitenkin kysyttävä, kenen edun mukaista näiden polkumyyntitullien asettaminen on. En ymmärrä, kuinka kuluttajat voisivat hyötyä niistä. Halusimmepa tai emme, eurooppalaiset äänestävät lompakoillaan ja ostavat tuontijalkineita. Tullien asettamisella saatetaan rankaista kuluttajia, kun jalkineiden hinnat nousevat.

Olen samaa mieltä siitä, että jotkin ennakoidut hinnannousut voivat olla liioiteltuja, mutta hinnat nousevat joka tapauksessa. Meille sanotaan, ettei jalkineiden tuontihinnasta laskettavan 20 prosentin tullin pitäisi johtaa vähittäismyyntihinnan merkittävään nousuun. Vähittäismyyjien ja muiden toimitusketjun lenkkien oletetaan maksavan tullit omasta katteestaan. Näinä päivinä hämmästyttää kuitenkin se, että komissio luulee tietävänsä parhaiten, miten vähittäismyyjien ja jalkineyritysten olisi hoidettava liiketoimintaansa ja minkälaisia hintoja niiden olisi perittävä kuluttajilta. Mitä tapahtui myyjien sekä eurooppalaisten kansalaisten ja kuluttajien välisille kysynnän ja tarjonnan laille?

Jos vähittäismyyjät pitävät komission mielestä jalkineiden katteet liian suurina, sen olisi toteutettava tutkimus jalkineteollisuuden kilpailukyvystä eikä rangaistava vähittäismyyjiä ja toimitusketjun lenkkejä käyttämällä polkumyyntitullien epätarkkaa välinettä. Auttaako Kiinasta ja Vietnamista peräisin olevien jalkineiden hinnannousu todellakin EU:n tuottajia vai pakottaako se vähittäismyyjät ainoastaan hankkimaan kenkänsä muilta EU:n ulkopuolisilta markkinoilta, kuten Intiasta?

Lopuksi kysyn, voimmeko todellakin ryhtyä moralisoimaan ja valittaa, että Kiinan hallitus tukee maan jalkineteollisuutta, kun me itse käytämme hyvin suuren osan EU:n talousarviosta tehottomien viljelijöiden tukemiseen. Hylätkäämme EU:ssa sodanjälkeinen protektionistinen malli ja ottakaamme johtoasema globalisaation hyödyntämisessä.

  Pia Elda Locatelli (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan todeta saaneeni sellaisen käsityksen, ettei tällä toimenpiteellä ole merkitystä. Urheilujalkineisiin sovelletaan poikkeusta, mutta kuinka urheilujalkineet määritellään? Lasten jalkineisiin sovelletaan poikkeusta. Minä ja useat muut naiset käytämme edelleen lasten jalkineita, vaikkemme ole olleet lapsia enää pitkiin aikoihin.

Polkumyyntitoimenpiteiden toteuttaminen on tapahtunut ennennäkemättömän laiskasti, eivätkä ehdotetut polkumyyntitullit kaiken lisäksi riitä poistamaan epätervettä kilpailutilannetta, jota komissiokin luonnehtii vakavaksi.

Kysynkin teiltä, oletteko sitä mieltä, että kuluttajien ja, kuten kirjoititte sunnuntaisessa Le Figaro -lehdessä, etenkin köyhien perheiden puolustamista koskevan tavoitteen takana on perimmäisenä syynä myös tai ehkä pääasiassa yritys suojella monikansallisten yritysten intressejä.

Voiko komission politiikka, joka mielestäni on ajoittain epäselvää, teidän mielestänne vaarantaa tärkeän ellei jopa ainutlaatuisen EU:n kauppapolitiikan?

Lopuksi pyydän teitä kommentoimaan vuodeliinavaatealan tilannetta, sillä komission toimia ei ole helppo ymmärtää tälläkään alalla.

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, jos teille sopii, en ryhdy vastaamaan kysymykseen vuodeliinavaatteista juuri nyt. Käytössäni olevassa lyhyessä ajassa on mielestäni parempi pysytellä jalkineissa, mutta voin varmistaa, että mahdollinen tarve vuodeliinavaatteiden polkumyyntitullille arvioidaan ja sitä sovelletaan asianmukaisesti, kuten mielestäni tällä hetkellä tapahtuukin.

Tällaisten keskustelujen merkityksestä ja parlamentin tärkeästä tehtävästä ovat mielestäni osoituksena nämä erittäin tärkeät ja tarkkanäköiset huomautukset, joita on esitetty viimeisten 45 minuutin aikana. Minun tehtävänäni on komission puolesta kuunnella parlamentin jäsenten mielipiteitä ja pohtia esitettyjä huomautuksia ja väitteitä tarkkaan. Voin vakuuttaa teille, että pohdin niitä ja jäsenvaltioiden esittämiä huomautuksia, jotta voin esitellä komissiolle lopulliset suositukseni kuultuani kaikki erilaiset näkemykset ja mielipiteet.

Olen kuitenkin saanut tänä iltapäivänä kuulla usean valittavan, että toimeni ovat protektionistisia, tarpeettomia ja perusteettomia, minkä lisäksi hieman useammat parlamentin jäsenet ovat pahoitelleet, etteivät toimeni ole riittäviä ja että niissä olisi pitänyt mennä pidemmälle. Minua houkuttaakin päätellä kaikesta tästä, että toimeni ovat olleet juuri oikeanlaisia näihin kahteen ääripäähän verrattuna. Vaikka haluaisinkin turvautua tähän helppoon päätelmään, pyrin välttämään sitä.

Haluan kuitenkin todeta, että olen samaa mieltä erityisesti jäsenten Papastamkosin ja Saïfin huomautuksista, sillä he molemmat katsovat, että kauppakumppaniemme kilpailua haittaaviin ja kauppaa vääristäviin käytäntöihin on puututtava mutta että se on tehtävä oikeasuhtaisesti ja tasapainoisesti. Tämä näkemys ansaitsee tukeni. Mielestäni jäsen Assis on oikeassa siinä, että on tarpeen seurata ja valvoa tarkkaan väliaikaisten toimenpiteidemme vaikutuksia sen varmistamiseksi, että jos EU:n tulleja kierretään, voimme arvioida tilanteen uudelleen ja ehkäpä toteuttaa tiukempia toimia, kun lopullisista toimenpiteistä päätetään myöhemmin kuluvana vuonna.

Vastaan vielä nopeasti joihinkin muihin esitettyihin huomautuksiin.

Jotkut parlamentin jäsenet ovat yhdistäneet toisiinsa ehdotetut jalkineita koskevat toimet ja tekstiilialalla toteutetut toimet. Nämä kaksi tapausta ovat täysin erillisiä. Tekstiilien tilanteessa kyse oli tavaroiden oikeudenmukaisesta kaupasta, vaikka tuontimäärät kasvoivatkin jyrkästi ja äkillisesti sen jälkeen, kun Kiinasta peräisin olevia tekstiilejä koskevat kiintiöt poistettiin vuoden 2005 alussa. Otimme siksi suojatoimenpiteenä käyttöön kiintiöt, mihin meillä on oikeus. Toisin kuin nyt, tuolloin kyse ei ollut kilpailua haittaavista toimenpiteistä eli polkumyynnistä, jonka torjumiseksi on toteutettava toimenpiteitä tullin muodossa, vaan kiintiöistä ja fyysisistä rajoituksista. Siksi en oleta, että joutuisimme tässä tapauksessa samanlaisiin alkuhankaluuksiin kuin tekstiilien tapauksessa. Tämä olisi muistettava niiden, jotka kuvaavat tekstiilitoimia jonkinlaiseksi Kiinan vastaiseksi sodanjulistukseksi. Toimet olivat kaukana siitä. Saimme sovittua Kiinan kanssa hyvin rauhanomaisesti toimista, jotka toteutimme.

Useat parlamentin jäsenet mainitsivat kaksi muuta seikkaa, joista toinen liittyy kuluttajahintoihin kohdistuvaan vaikutukseen. Tarkastellaanpa tätä oikeassa mittasuhteessa. Kyse on ainoastaan yhdeksästä kenkäparista kutakin eurooppalaisten kuluttajien ostamaa sataa kenkäparia kohti, toisin sanoen hyvin pienestä osasta koko tuotevalikoimaa. Tullin määrä laskettuna kenkien keskimääräisestä 8,5 euron tukkuhinnasta olisi hieman yli 1,5 euroa. Nämä kengät myydään vähittäiskaupassa 40–120 eurolla, kun tullin arvo on edelleen ainoastaan 1,5 euroa. Älkää vaan väittäkö, etteivät toimitusketjun tuojat ja vähittäismyyjät pystyisi itse maksamaan tätä 1,5:tä euroa, etenkään kun useat tuojat ja vähittäismyyjät ovat hyötyneet Kiinasta ja Vietnamista peräisin olevien tuontituotteiden halvoista hinnoista eivätkä ole kuitenkaan siirtäneet niitä kuluttajahintoihin. Tätä kuluttajat voisivatkin tiedustella vähittäismyyjiltä, jos he tapaavat näitä joskus tulevaisuudessa.

Useat parlamentin jäsenet ovat tiedustelleet minulta, miksi ehdotan erikoistekniikkaa sisältävien urheilujalkineiden ja lasten jalkineiden jättämistä tullien ulkopuolelle. Urheilujalkineet on jätetty polkumyyntitutkimusten ulkopuolelle, sillä niitä ei tuoteta EU:ssa niin paljon, että polkumyynti voisi aiheuttaa alalla vahinkoa. EU:n tuottajat eivät siis kärsi vahinkoa, koska heitä tuskin edes on urheilujalkineiden alalla.

Ehdotan lasten jalkineiden poissulkemista yhteisön edun perusteella. Pienet lapset tarvitsevat kolmesta neljään kenkäparia vuodessa. Tullin vaikutus näiden kenkien hintaan on siksi todennäköisesti suurempi kuin tavallisten jalkineiden hintaan.

Mielestäni vanhempien ei pitäisi joutua kohtaamaan esteitä, jotka haittaavat laadukkaiden kenkien ostamista lapsille. Niiden, jotka haluavat minun muuttavan näiden jalkineiden tullinimikeluokittelua, olisi muistettava, että lasten jalkineiden tullinimikeluokittelu käsittää alle 3 cm:n korolla varustetut jalkineet kokoon 37½ asti. Olen valmis keskustelemaan asiasta verotuksen ja tulliliiton pääosaston kollegojeni kanssa, mutta tämä luokittelu on voimassa oleva luokittelu eikä minun ehdottamani luokittelu.

Esitän vielä lyhyesti muutaman huomautuksen. Joku totesi tutkimusten kestäneen liian pitkään. Otantatutkimus vie aikaa. Euroopan yhteisössä voimassa olevat asetukset velvoittavat minut noudattamaan erittäin tarkkoja menettelyjä ja käyttämään tiettyjä vertailumaita ja vertailuyrityksiä, kun tutkin sellaisen maan yrityksiä, jolla ei ole markkinatalousmaan asemaa.

En pysty siis ennakoimaan polkumyyntivalituksia – jotkin jäsenet valittavat, etten ennakoi tulevia tapahtumia riittävän hyvin, ikään kuin minulla olisi kristallipallo, josta näkisin, mistä seuraava valitus esitetään – enkä myöskään voi kiertää asetuksissamme tarkkaan säädettyjä menettelyjä ja tutkimuksia, joita minun on noudatettava yksityiskohtaisesti.

Haluan vastata väitteeseen siitä, että jossain vaiheessa olisi rikottu luottamussuhdetta. En ymmärrä väitettä. Komission valmisteluasiakirja toimitettiin jäsenvaltioille ennen 23. helmikuuta pidettyä lehdistötilaisuutta. Näiden valmisteluasiakirjojen toimittaminen jäsenvaltioille on sama kuin ne julkaistaisiin tiedotusvälineissä. Siksi minun on selvennettävä niitä välittömästi sekä selitettävä ja perusteltava toimiani. Tämä ei todellakaan loukkaa jäsenvaltioiden oikeutta ilmaista mielipiteensä asiasta tai saada yksityiskohtainen vastaus komission yksiköiltä.

En käsittele tätä asiaa enää tämän enempää vaan totean lopuksi, että Kiinan, Vietnamin, Intian ja muiden Aasian maiden tapahtumia on tarkasteltava oikeassa mittasuhteessa. Kilpailu on luonnollisesti kovaa ja EU:n tuottajat ja valmistajat joutuvat vastaamaan vaikeaan haasteeseen. Komissio on velvollinen tekemään kaikkensa auttaakseen EU:n tuottajia vastaamaan haasteeseen ja yritysten työntekijöitä mukautumaan kansainvälisen kaupan asettamiin haasteisiin ja edessämme oleviin uusiin kansainvälisen kaupan olosuhteisiin. Mielestäni oikea ja oikeutettu tapa auttaa ihmisiä mukautumaan näihin uusiin globaalin talouden voimiin ei ole se, että heitä kannustetaan suojautumaan globalisaatiolta tai väitetään, että nämä muutokset, haasteet ja uusista suunnista tuleva kilpailu katoavat jollakin tapaa, jos suljemme niiltä silmämme ja työnnämme päämme pensaikkoon, ja että ne jättävät meidät rauhaan ilman, että meidän tarvitsee vastata niihin.

Jos joku poliitikko välittää tällaisen viestin yleisölle, hän syyllistyy vilpilliseen johtajuuteen, ja on huono johtaja kansalaisille, joiden on saatava kunnollinen käsitys tilanteesta ja joita on autettava siihen sopeutumisessa. Emme voi ylläpitää väärinkäsitystä siitä, että EU voisi jollakin tapaa piiloutua globaalin talouden kilpailuhaasteelta olemalla vastaamatta siihen ja samalla säilyttää elintasonsa ja vaurautensa tulevaisuudessa. Näin ei voida eikä pidä tehdä.

Meidän on vastattava haasteeseen korostamalla kilpailukykyämme, innovaatioitamme ja kykyämme vastata muutoksiin ja kilpailla tehokkaammin tulevaisuudessa. Jos emme pysty vastaamaan haasteeseen emmekä selvennä tilannetta kansalaisillemme, emme voi syyttää heitä siitä, että he pelkäävät globaalin talouden tapahtumia ja hämmentyvät niistä.

(Suosionosoituksia)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies COCILOVO

  Erika Mann (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan pyytää komission jäsentä kommentoimaan lyhyesti kysymystä, jonka useat kollegani esittivät, eli markkinatalousaseman myöntämistä Kiinalle.

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, Kiina ei vielä täytä vaatimuksia, joiden perusteella EU voisi luokitella sen markkinatalousmaaksi. Kiinan on täytettävä tekniset kriteerit, missä se onkin edennyt. EU voi avustaa, sen on avustettava ja se avustaakin Kiinaa, jotta maa saisi helpommin ja nopeammin toteutettua ne tekniset muutokset, joita kriteerien täyttäminen edellyttää. Tämä on tärkeää.

Lisään vielä erään asian. Jäsenvaltiot ja parlamentin jäsenet arvioivat markkinatalousaseman myöntämistä Kiinalle, ja päätöksentekoa auttaisi ja nopeuttaisi se, että Kiina pyrkisi nykyistä tehokkaammin avaamaan markkinansa EU:n viennille ja muiden maiden kaupalle. Lisäksi sen olisi varmistettava, että se noudattaa täysin WTO:n jäsenyyttä koskevia sitoumuksiaan ja toteuttaa tarvittavat muutokset suhteellisen pian niillä aloilla, joilla näitä sitoumuksia ei ole pystytty täyttämään kohtuullisessa ajassa. Yleinen huolestuneisuus Kiinan tapahtumista vähenisi merkittävästi, jos Kiina toimisi näin ja hälventäisi tällä tavoin EU:ssa ja muualla maailmassa ilmennyttä huolta maan vientikapasiteetin kasvusta siinä määrin, että vaihtosuhteen tasapaino on muuttunut. Olisi hyvä, että vastapainona Kiinasta EU:n markkinoille saapuville yhä useammille tavaroille Kiinaan vietäisiin samalla konteittain eurooppalaisia ja muunmaalaisia tavaroita. EU:n kansalaiset pitävät ymmärrettävästi Kiinan markkinoiden kasvua uhkana, mutta on ymmärrettävä, että se tarjoaa meille eurooppalaisille valtavat mahdollisuudet myydä omia tavaroitamme ja palvelujamme kyseisille markkinoille tulevaisuudessa.

Kiinan velvollisuutena on kuitenkin varmistaa, ettei sen markkinoille yhä suuremmassa määrin myytävien eurooppalaisten tavaroiden ja palvelujen tielle jää keinotekoisia ja perusteettomia kaupan esteitä. Kun saamme tämän yhtälön toimimaan, ihmiset suhtautuvat ehkä myönteisemmin ja teknisemmin tähän Kiinan markkinatalousasemaa koskevaan kysymykseen.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Keskustelu on päätynyt.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Alessandro Battilocchio (NI). – (IT) Suhtaudun myönteisesti siihen, että komissio on kuunnellut huolellisesti pk-yritysten vaatimuksia. Nehän ovat huolissaan EU:n ulkopuolisista maista peräisin olevan tuonnin kasvusta. Pidän myönteisenä myös tuoretta ehdotusta nahkajalkineita koskevien korvaavien polkumyyntitullien käyttöönotosta Kiinaa ja Vietnamia vastaan. Mielestäni esitetyt toimenpiteet ovat kuitenkin edelleen täysin riittämättömiä verrattuna tilanteen vakavuuteen. Tullit ovat riittämättömät, sillä niiden taso on liian alhainen, minkä vuoksi ne ovat tehottomia. Kuuden kuukauden asteittainen käyttöönotto ei riitä, sillä tällainen menettely on liian kevyt näinkin vakavassa polkumyyntitapauksessa. Muihin kuin ammattikäyttöön tarkoitettuihin urheilujalkineisiin ja lasten jalkineisiin (jotka voivat käsittää myös naisten jalkineet) sovellettavia poikkeuksia ei myöskään voida hyväksyä.

Haluan lisäksi huomauttaa, että erästä toistakin perustavanluonteista pyyntöä, joka koskee EU:hun tuotavien tuotteiden pakollista alkuperämerkintää, on käsitelty jo kaksi vuotta, eivätkä jäsenvaltiot ole päässeet siitä yksimielisyyteen.

Lisäksi on puututtava kolmivaiheisen kaupan huolestuttavaan yleistymiseen. Se tarkoittaa tuotteiden poikkeavaa kuljettamista tiukan tullivalvonnan kiertämiseksi (Belgiasta peräisin oleva tuonti on kasvanut 17,8 prosenttia, mikä on täysin käsittämätöntä). Komission kehotukset innovatiivisten muutosten toteuttamisesta ovat ymmärrettäviä ja mielenkiintoisia, mutta niissä on järkeä ainoastaan aidosti tasavertaisessa ja oikeudenmukaisessa kilpailuympäristössä. Komission velvollisuutena onkin varmistaa, että maailmanmarkkinat ovat juuri tällaiset.

  Glyn Ford (PSE). – (EN) Haluan saattaa komission jäsenen tietoon vaalipiirissäni Midsomer Nortonissa, lähellä Radstockia Somersetissä sijaitsevan Dickies-tehtaan ahdingon. Yrityksen ja sen työntekijöiden tulevaisuus on uhattuna, jos yksikkönne parhaillaan toteuttamista tutkimuksista, jotka koskevat Kiinasta tuotujen suojajalkineiden polkumyynnistä tehtyä valitusta, saadaan epäsuotuisia tuloksia.

Olen tavannut hallinnon ja työntekijöiden edustajia, kuten GMB-ammattiliiton edustajia, ja he ovat yksimielisesti todenneet työpaikkojen ja väestön toimeentulon olevan uhattuina, jos komissio ottaa polkumyyntitullit käyttöön tällä alalla. Midsomer Nortonin tehtaan jakelu- ja valmistustoiminta perustuu Kiinasta peräisin olevaan jalkinetuontiin. Valituksen tehneet tahot eivät yleensä valmista jalkineita EU:ssa vaan hankkivat ne Kiinan sijaan muista EU:n ulkopuolisista valtioista. Uskon, ettei tutkimuksissa havaita tästä Kiinan tuonnista aiheutuneen vahinkoa EU:n tuotannonalalle, eivätkä kyseiset tehtaat, joista useimmat ovat hakeneet markkinatalousasemaa, ole itse asiassa harjoittaneet polkumyyntiä. Lopettakaa tällä protektionistisella verolla uhkailu, hälventäkää ihmisten oikeutetut huolet ja lopettakaa asian käsittely mahdollisimman pian.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL). – (PT) Jalkinealan tilanne on hälyttävä etenkin Portugalissa.

Esimerkiksi Aveiron alueella kymmenet yritykset, muun muassa Ecco ja Rhode, lopettivat toimintansa tai irtisanoivat työntekijöitään vuonna 2005. Työttömyys ja köyhyysriski ovat kasvaneet, mistä voidaan mainita esimerkkinä Castelo de Paivan alueella sijaitseva C&J Clarks, joka lupasi työntekijöilleen töitä, koulutusta ja tukia mutta joutui irtisanomaan heidät kaksi vuotta myöhemmin.

Jälleen kerran on todettava, että

- kolmansista maista peräisin olevan jalkinetuonnin jyrkästä kasvusta ei ole hyötynyt niin sanottu kuluttaja vaan suuret vähittäismyyntiyritykset ja jakelijat, jotka ovat keränneet valtavia voittoja,

- yritysten konkursseista ja työpaikkojen menetyksistä eivät ole vastuussa kolmannet maat vaan EU, joka ensimmäisten joukossa edistää kilpailua ja kansainvälisen kaupan vapauttamista ja joka on pitänyt euron arvon tasolla, josta on haittaa muun muassa jalkinealan tuotannolle ja viennille.

Todellisia häviäjiä tässä ovat työntekijät, pk-yritykset ja mikroyritykset sekä Portugalin kaltaiset maat, kuten käy ilmi tutkimuksista ja ennen kaikkea tosielämän tilanteesta.

  David Martin (PSE). – (EN) On selvää, että EU joutuu vastaamaan uusiin kilpailuhaasteisiin maailmanmarkkinoilla. Nämä haasteet aiheuttavat huolta ja epävarmuutta tuotannonalallemme, työntekijöillemme ja kuluttajillemme. Mukautuessamme uuteen globaaliin ympäristöön meidän on kuitenkin vältettävä protektionististen toimenpiteiden populistista houkutusta, sillä ne ovat parhaimmillaankin ainoastaan lyhyen aikavälin lääke pitkän aikavälin tautiin.

Tässä tapauksessa vaikuttaa kuitenkin siltä, että polkumyynnistä on selvää näyttöä ja että EU:n tuotannonalalle on aiheutunut vahinkoa. Vaikka pelkään, että näistä toimenpiteistä on erityistä haittaa joillekin EU:n yrityksille, jotka noudattavat tiukkoja työllisyysnormeja ja jotka toimivat Kaukoidän markkinoilla (esimerkiksi Clarks-jalkineyritys), suhtaudun myönteisesti tiettyihin poikkeuksiin, joita näihin komission ehdottamiin rankaisutulleihin on tehty muun muassa lasten jalkineiden herkällä alalla.

Kaiken kaikkiaan komissio on mielestäni toiminut oikein. Olen samaa mieltä komission jäsenen kanssa siitä, että kuluttajien pitäisi huolestua enemmän vähittäismyyjille koituvasta hyödystä. Vähittäismyyjät hankkivat tavaroita, jotka on tuotettu halvalla työ- ja ympäristöoloiltaan heikkotasoisissa maissa ja jotka myydään alle tuotantokustannusten, ja myyvät ne sitten edelleen korkealla hinnalla. Kauppakumppaniemme on puututtava näihin sosiaalisiin ja työoloja koskeviin asioihin, joihin me EU:ssa olemme puuttuneet ja joiden ratkaisemiseen olemme uhranneet huomattavasti aikaa ja energiaa yhteisessä EU:n yhdentymishankkeessamme.

16. Eurooppalaista pidätysmääräystä koskeva arviointi (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Adeline Hazanin laatima kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietintö (A6-0049/2006) eurooppalaista pidätysmääräystä koskevasta arvioinnista (2005/2175(INI)).

  Adeline Hazan (PSE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Gastinger, arvoisa komission jäsen Frattini, hyvät kollegat, on ilahduttavaa, että meille on annettu mahdollisuus keskustella tänään Euroopan oikeusalueesta mietintöni pohjalta. Olen laatinut mietinnön aivan tuoreesta ja siksi pakostakin hajanaisesta arvioinnista, joka koskee yhden vuoden ajan toteutettua eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa. Meillä onkin ollut jo tilaisuus keskustella tästä asiasta.

Ennen kuin alan käsitellä varsinaista eurooppalaista pidätysmääräystä, haluan palauttaa mieleen yhden asian. Vuonna 1996 tehdyn Geneven vetoomuksen jälkeen vähitellen muodostuneen oikeusalueen käsitteen taustalla oli tavoite, että eurooppalaisilla olisi yhtäläinen käsitys oikeudesta sellaisessa ympäristössä, jossa viranomaiset pyrkivät kaikin mahdollisin keinoin estämään eurooppalaisten vapauden riiston ja heidän oikeuksiensa laiminlyönnin.

Lokakuussa 1999 pidetty Tampereen huippukokous oli tärkeä virstanpylväs, jolloin otettiin käyttöön vastavuoroisen tunnustamisen periaate. Tämä oli valtava muutos. Se merkitsee keskinäistä luottamusta, yhteisen suvereniteetin soveltamista ja Euroopan alueen tunnustamista yhteiseksi alueeksi.

Kuten on käynyt ilmi, siitä lähtien on ollut ongelmia, ja ihmisten on oltava tietoisia niistä. On todettava, että innoitus ja kunnianhimo, jotka motivoivat hallitusten ja valtioiden päämiehiä Tampereella, eivät ole saaneet aikaan yhtä suurta innostusta sen jälkeen ehdotetuista teksteistä käydyissä keskusteluissa. Vastavuoroisen tunnustamisen ansiosta on syntynyt monia hankkeita, mutta eurooppalaisen pidätysmääräyksen käyttöönotto on epäilemättä symbolinen toimenpide. Se on itse asiassa selvä edistysaskel pitkään jatkuneista ongelmista huolimatta.

Mikä siis oli tämän virallisesti 1. tammikuuta 2004 voimaan tulleen toimenpiteen tavoitteena?

Eurooppalaista pidätysmääräystä sovelletaan useampiin rikkomuksiin kuin luovutusmenettelyä. Pidätysmääräyksen ansiosta luovutusmenettely on nyt täysin oikeudellinen eikä enää poliittinen prosessi, mikä on myönteinen asia. Tämä tarkoittaa, että lainkäyttäjät voivat nyt tulkita EU:n lainsäädäntöä oikein, kun voimassa oleva luovutusta koskeva lainsäädäntö perustuu lukuisiin kahdenvälisiin ja kansallisiin sopimuksiin. Useaan otteeseen – muun muassa puitepäätöksen 1 artiklassa – on lisäksi huomautettu, että antaessaan ja pannessaan täytäntöön pidätysmääräyksen jäsenvaltioiden ja oikeusviranomaisten on varmistettava, että kaikkia perusoikeuskirjassa määrättyjä periaatteita noudatetaan.

Kun tämän välineen periaatteet on määritetty, miten ne oikein pannaan täytäntöön? Meillä on käytettävissämme Euroopan komission laatima arviointi, joka koskee hyvin lyhyttä ajanjaksoa, kuten jo totesin, joten meidän on suhtauduttava varauksellisesti tämän vielä viimeistelemättömän arvioinnin tuloksiin. Jotkin suunnitelluista tavoitteista on saavutettu täysimääräisesti. Pidätysmääräyksestä oli valtavasti hyötyä esimerkiksi hiljattain toteutetussa menettelyssä. Siinä pantiin syytteeseen Etiopian kansalainen, jonka Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset epäilivät osallistuneen Lontoon pommi-iskuihin. Italian viranomaiset luovuttivat hänet ennätyksellisen nopeasti. Toinen onnistunut tapaus oli lahjotun tuomarin pidätys sen jälkeen, kun hänen kotivaltionsa Kreikka oli etsintäkuuluttanut hänet.

Eurooppalainen pidätysmääräys on kiistämättä menestystarina. Vuonna 2004 annettiin 3 000 pidätysmääräystä, 1 000 henkilöä pidätettiin ja 650 henkilöä luovutettiin. Vuoden 2005 luvut ovat varmasti suuremmat, mutta ne ovat virallisesti saatavissa vasta kesä- tai heinäkuussa. Luovutusmenettelyä on lyhennetty huomattavasti. Kun vanha luovutusmenettely korvattiin eurooppalaisella pidätysmääräyksellä, menettelyjen keskimääräinen kesto on lyhentynyt yhdeksästä kuukaudesta 43 päivään, mikä on huomattava parannus sekä tuomarien että syytettyjen kannalta. Kaikkein oleellisinta on, ettei menettelyyn liity enää poliittisia piirteitä. Hallitukset eivät enää osallistu siihen, vaan ainoastaan oikeusjärjestelmät.

On kuitenkin todettava, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen soveltamisessa on ollut useita kompastuskiviä. Esimerkiksi viime syksynä Espanjan oikeuslaitos julisti Saksan antaman eurooppalaisen pidätysmääräyksen mitättömäksi reaktiona siihen, että Berliini oli kieltäytynyt luovuttamasta Saksan ja Syyrian kansalaista Mamoun Darkazanlia, jonka epäillään kuuluvan al Qaidaan. Lisäksi useat jäsenvaltiot yrittävät säilyttää kansallisen järjestelmän osatekijöitä, kuten kaksoisrangaistavuuden valvonnan. Jotkin jäsenvaltiot ovat lisänneet puitepäätöksessä vahvistettuihin täytäntöönpanon toteuttamatta jättämistä koskeviin vapaaehtoisiin perusteisiin muita perusteita, jotka koskevat luovuttamisesta kieltäytymistä.

Vielä oleellisempaa on, että perusoikeuskysymyksestä on aiheutunut huomattavia täytäntöönpano-ongelmia Puolassa ja Saksassa. Tämän ongelman on katsottava johtuvan siitä, ettei vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta ymmärretä, vaikka Euroopan oikeusalue nimenomaan perustuu täysin tähän periaatteeseen.

Totean vielä, että eurooppalainen pidätysmääräys on merkittävä edistysaskel rikollisuuden torjunnassa – etenkin kansalaisten hyväksi – sekä Euroopan oikeusalueen muodostamisessa. On kuitenkin totta, että ongelmia on vielä paljon ja ettei niitä saa aliarvioida. Ensimmäinen ongelma johtuu siitä, että oikeusjärjestelmämme ovat liian erilaisia. Toinen ongelma on, että useimmat jäsenvaltiot ovat edelleen liian innokkaita valvomaan kansainvälistä oikeusapua. Vaikka oikeusjärjestelmä on historian tuote, esiin tulevia asioita on käsiteltävä. Pitäisikö yhdenmukaistamista lisätä vai vähentää? Minusta sitä pitäisi lisätä. Pitäisikö järjestelmien vastavuoroista tunnustamista edistää? Vastaan tähänkin kysymykseen myöntävästi.

  Karin Gastinger, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja Frattini, hyvä esittelijä Hazan, hyvät Euroopan parlamentin jäsenet, aivan aluksi haluan lausua teille puheenjohtajavaltion puolesta lämpimät kiitokset mietinnöstä, jonka olette laatineet eurooppalaista pidätysmääräystä koskevasta arvioinnista. Luin mietinnön erittäin kiinnostuneena. Kuten tekin, olemme puheenjohtajavaltion kanssa sitä mieltä, että eurooppalainen pidätysmääräys on ollut pohjimmiltaan menestys. Se on epäilemättä ollut virstanpylväs parannettaessa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä etenkin yhteisessä pyrkimyksessämme torjua järjestäytynyttä rikollisuutta ja terrorismia.

Lienemme samaa mieltä myös siitä, että kyse on aivan uudenlaisesta ja esimerkillisestä välineestä, jolla on edistetty oleellisesti vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen edelleen kehittämistä. Esittelijä Hazan mainitsi useaan kertaan tämän periaatteen, josta sovimme Tampereen Eurooppa-neuvostossa. Ainakin neuvosto pitää eurooppalaista pidätysmääräystä perustana kaikelle työlle, jota teemme jatkossa tällä alalla. Minusta on erityisen ilahduttavaa, että parlamentti on kanssamme samaa mieltä.

Muistellaanpa, miten pitkiä ja kankeita luovutusmenettelyt ennen olivat ja miten riippuvaisia ne olivat poliittisista päätöksistä. Me kaikki tällä alalla toimivat pidimme tällaista menettelyä sietämättömänä. Kaikki 25 jäsenvaltiota ovat nyt saattaneet eurooppalaista pidätysmääräystä koskevan puitepäätöksen osaksi kansallista lainsäädäntöään. Tämänhetkisen tilanteen perusteella voimme todeta, että epäiltyjen luovutusmenettely on nyt nopea, tehokas ja lähtökohtaisesti riippumattomien tuomioistuinten toteuttama menettely. Tämä on varsin huomattava parannus, jonka tämä puitepäätös mahdollisti.

Tärkeää on myös se, että luovutusmenettelyn kestoa on voitu lyhentää tuntuvasti, kuten edellinen puhuja jo totesi. Aiemmin luovutusmenettely kesti yleensä keskimäärin yhdeksän kuukautta, mutta nyt se kestää enää keskimäärin 40–45 päivää. Tämä on aivan oleellinen edistysaskel etenkin perusoikeuksien kannalta, sillä kaikkihan te tiedätte, että olemme Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan 3 kohdan nojalla velvollisia edistämään henkilöiden pidätysmenettelyjen nopeuttamista. Eurooppalaista pidätysmääräystä koskevan puitepäätöksen ansiosta olemme enimmäkseen voineet noudattaa tätä vaatimusta.

Vaikka mietinnössänne tuodaan esiin pelkoja, jotka koskevat kansallisten perustuslakituomioistuinten tuomioissa esitettyjä kriittisiä näkemyksiä joidenkin jäsenvaltioiden täytäntöönpanotoimista, puheenjohtajavaltion tietojen mukaan yksikään jäsenvaltio ei periaatteessa vastusta eurooppalaista pidätysmääräystä. Tietooni ei ole tullut minkäänlaista vastustusta, ja olen varma, ettei sitä esiinny. Tässä yhteydessä on kuitenkin pidettävä mielessä, että etenkin kansalaisten luottamuksen kannalta on oleellista, että annamme – varmasti hyvin oikeudellisin perustein – kansallisille korkeimmille oikeuksille mahdollisuuden arvioida puitepäätöksessä säätämiämme kansallisia täytäntöönpanotoimia. Tämä on aivan oleellinen seikka. Jos tällaisessa arvioinnissa käy ilmi, että kansallisiin täytäntöönpanotoimiin on tehtävä jonkinlaisia muutoksia, muutoksia on siinä tapauksessa tehtävä. Ratkaisevaa on kuitenkin se, että kansalaisemme luottavat siihen, mitä teemme Euroopan unionissa.

Myös perusoikeuslausekkeen esimerkillinen luonne, joka ei ole virallisesti täytäntöönpanon toteuttamatta jättämistä koskeva peruste, on tärkeä asia, joka saattaa aiheuttaa jatkuvasti tulkintavaikeuksia, mutta en suhtaudu tähänkään yhtä kriittisesti kuin mietinnössänne tehdään. Tämäkin on oleellinen näkökohta.

On kuitenkin tärkeää, että annamme kansallisille tuomioistuimille mahdollisuuden hoitaa keskeisen tehtävänsä jäsenvaltioissa eli tutkia, taataanko perusoikeuksien suojelu kansallisessa oikeusjärjestelmässä. Tässä ei saa mielestäni olla minkäänlaista ristiriitaa.

Mietintö on mielestäni kuitenkin siinä mielessä ristiriitainen, että siinä korostetaan yhtäältä perusoikeuslausekkeen syrjivän soveltamisen vaaraa ja toisaalta sitä, että eurooppalaista pidätysmääräystä sovellettaessa on erityisesti suojeltava ihmisoikeuksia ja henkilökohtaisia vapauksia. Jälkimmäisestä olen täysin samaa mieltä. On huolehdittava siitä, etteivät nämä kaksi näkökohtaa ole keskenään ristiriidassa.

Kuten jo totesin, kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on varmistaa perusoikeuslausekkeen perusteella, ettei kansalaistemme perusoikeuksia loukata. Tämänkin on oltava osa eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla toteutettavaa menettelyä.

Tässä yhteydessä haluan mainita asian, jonka Belgia on saattanut Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tässä menettelyssä tuomioistuinta pyydetään tarkastelemaan eurooppalaiseen pidätysmääräykseen sisältyviä perusoikeusnäkökohtia. Odotamme tuomioistuimen antavan yksiselitteisen tuomion paitsi oikeudellista perustaa koskevasta kysymyksestä myös sellaisten rikosten luettelosta, joiden osalta kaksoisrangaistavuutta ei enää tarkasteta. Tästä 32 rikoksen luettelosta on keskusteltu jatkuvasti, ja odotamme selkeää lausuntoa siitä.

Tällaisen selkeän tuomion jälkeen pohditaan tietenkin vielä sitä, onko luetteloa mahdollisesti tarkistettava. Se voidaan ehkä jättää myös ennalleen. Tämän jälkeen tehdään lisäpäätelmiä siitä, onko luettelon tarkistaminen mielekästä tai tarkoituksenmukaista.

Haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni ja huomauttaa, että neuvoston puheenjohtajavaltion mielestä on erityisen tärkeää, että puitepäätöksen yhdenmukainen soveltaminen Euroopan unionin jäsenvaltioissa asetetaan ensisijaiseksi tavoitteeksi. Tämä on välttämätöntä, jos haluamme toteuttaa vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen käytännössä.

Lisäksi on selvää, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanovaltion on taattava ihmisoikeudet ja noudatettava erityisesti menettelyä koskevia takeita. Tämänkin on oltava yhteisenä tavoitteenamme.

Puheenjohtajavaltio olettaa tässä yhteydessä Euroopan parlamentin tavoin, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen soveltamista ja toimintaa on arvioitava perusteellisten ja objektiivisten tutkimusten perusteella. Tämä on aivan oleellinen seikka, minkä vuoksi neuvosto on jo päättänyt neljännestä keskinäisestä arviointikierroksesta. Siihen liittyvät valmistelut etenevät sovitun aikataulun mukaisesti. Odotamme tältä kierrokselta uusia käytäntöön perustuvia tuloksia, joista voidaan saada käytännön soveltamiseen liittyvää yksityiskohtaista tietoa.

Koska minulla ei ole enää kovin paljon puheaikaa, haluan todeta eurooppalaisen pidätysmääräyksen käytännön soveltamisesta aivan lyhyesti, että Internetin kautta helposti saatavissa oleva tieto, jota neuvoston sihteeristö sekä Euroopan oikeudellinen verkosto tarjoaa, tukee pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa pitkällä aikavälillä ja että myös oikeudellisesta kartastosta on tässä asiassa suurta hyötyä. Oikeusviranomaisten välinen suora yhteydenpito on nimittäin helpottunut merkittävästi, mikä on aivan välttämätöntä eurooppalaisen pidätysmääräyksen mahdollisimman hyvän soveltamisen kannalta.

Haluan ottaa esiin myös käytännön soveltamiseen liittyvän toisen oleellisen seikan. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen ansiosta valtioiden välisissä menettelyissä on mahdollisimman vähän esimerkiksi varmentamisen kaltaisia muodollisuuksia, koska tiedämme nyt, ettei niitä tarvita, jos luotamme toisiimme ja jos vastavuoroisen tunnustamisen periaate toteutuu käytännössä. Eurooppalaisella pidätysmääräyksellä on ollut tässä mielestäni aivan oleellinen merkitys.

Odotan sen vuoksi innokkaasti nyt käytävää keskustelua, jonka jälkeen sanon vielä muutaman sanan päätöspuheenvuorossani.

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri Gastinger, hyvä esittelijä Hazan, mielestäni voidaan sanoa, että eurooppalainen pidätysmääräys on symbolinen toimenpide rikosasioissa tehtävässä Euroopan oikeudellisessa yhteistyössä. Pidätysmääräyksen avulla pannaan ensimmäistä kertaa täytäntöön oikeudellisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaate. Toivon vilpittömästi, että sitä täydennetään pian muilla välineillä, kuten ehdotetulla eurooppalaisella todisteiden luovuttamismääräyksellä. On erittäin tärkeää, että Euroopan unionin toimielinten lisäksi myös kansalliset parlamentit otetaan mukaan keskusteluun, kuten Euroopan parlamentin viime lokakuussa järjestämissä tuloksekkaissa parlamentin istunnoissa tehtiin.

Hazanin mietinnössä on mielestäni täydennetty ja monessa kohtaa ajantasaistettu eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa koskevia komission päätelmiä. Otamme tämän huomioon laatiessamme pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa koskevaa toista arviointikertomusta. Tämä toinen kertomus toimitetaan parlamentille kesäkuussa. Komissio esitti jo viime tammikuussa ensimmäisen kertomuksensa päivitetyn version, jossa tarkasteltiin myös Italian tilannetta. Viivästyneen täytäntöönpanon vuoksi Italiaa ei itse asiassa voitu ottaa mukaan ensimmäiseen kertomukseen.

Yhdyn pitkälti neuvostolle annettavaa suositusta koskevaan ehdotukseen. Siihen liittyen, että harkitaan suositusehdotuksen mukaisesti mahdollisuutta laajentaa niiden 32 rikoskategorian luetteloa, joiden osalta kaksoisrangaistavuutta ei tarkasteta, totean suhtautuvani lähtökohtaisesti myönteisesti kaikkiin mahdollisiin tämäntapaisiin edistysaskeliin.

Komissio kuitenkin varmistaa, että vastavuoroisen tunnustamisen eri välineet ovat keskenään johdonmukaisia. Näin ollen komissio varaa itselleen oikeuden tehdä ehdotuksia puitepäätöksen muuttamisesta, kunhan asiasta on saatu lisää kokemusta. Arvoisa puhemies, päästän teidät nyt keskustelemaan. Esitän keskustelun päätteeksi tietenkin vielä joitakin huomautuksia.

  Panayiotis Demetriou, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, Hazanin mietintö on poikkeuksellinen. Yhdyn kaikkiin esittelijän suosituksiin ja huomautuksiin. Onnittelut esittelijä Hazanille.

Hyvät kollegat, eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä testataan Euroopan unionin jäsenvaltioiden yhteistyöhalukkuutta sekä niiden välistä keskinäistä kunnioitusta ja luottamusta. Pidätysmääräys on valtava edistysaskel muodostettaessa yhtenäistä oikeuteen ja turvallisuuteen perustuvaa aluetta sekä tehokas rikollisuuden torjuntatoimi. Se estää oikeuden pakoilemisen ja poistaa rikoksesta epäiltyjen luovuttamista koskevan poliittisen prosessin hankaluudet.

On vaarallista, että jotkin jäsenvaltiot kieltäytyvät noudattamasta eurooppalaista pidätysmääräystä vetoamalla röyhkeästi kansalliseen suvereniteettiin, ihmisoikeuksiin ja kansallisen oikeutensa väitettyyn ensisijaisuuteen. On itsestään selvää, että kaikilla jäsenvaltioilla on erikseen ja yhdessä perusluonteinen velvoite noudattaa tarkasti ja soveltaa ihmisoikeuksia oikeudellisissa menettelyissään. Tässä asiassa ei pidä esittää turhia epäilyjä.

Eurooppalaista pidätysmääräystä on vahvistettava, mikä edellyttää kolmea toimenpidettä. Eurooppalainen pidätysmääräys on ensinnäkin siirrettävä kolmannesta pilarista ensimmäiseen pilariin. Toiseksi neuvoston on hyväksyttävä viipymättä ehdotus rikosoikeudellisia menettelyjä koskevien vähimmäisvaatimusten yhdenmukaistamisesta. Kolmanneksi on poistettava kaikki perustuslailliset esteet, jotka haittaavat eurooppalaisen pidätysmääräyksen soveltamista. Kotimaassani Kyproksessa perustuslakia muutetaan jo muutaman päivän kuluttua, jotta Kypros voi noudattaa eurooppalaista pidätysmääräystä. Rikollisuuden torjuminen ei ole pelkästään kansallinen, vaan koko Eurooppaa koskeva asia. Tämän vuoksi meidän kaikkien on edistettävä eurooppalaisen pidätysmääräyksen vahvistamista.

  Martine Roure, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää erittäin perusteellisesta työstä. Tämän mietinnön ansiosta voimme itse asiassa arvioida eurooppalaista pidätysmääräystä - joka on ensimmäinen käytännössä toteutettu Euroopan oikeusalueen väline - sekä määritellä uudelleen painopisteemme todellisen Euroopan oikeusalueen toteuttamisessa.

Kuten olemme todenneet, eurooppalainen pidätysmääräys on ollut valtava menestys: sen käyttöönoton jälkeen Euroopan unionissa on annettu 2 600 pidätysmääräystä, ja oikeudelliset menettelyt ovat nopeutuneet huomattavasti.

Rajat eivät ole siis enää esteenä oikeusasioissa. Tämä menestys osoittaa, että jäsenvaltiot ovat halukkaita tekemään yhteistyötä. Vahvistamme näin ollen keskinäisen luottamuksen periaatetta, joka on Euroopan oikeusalueen peruspilari. Jotkin hallitukset ovat kuitenkin asettaneet esteitä eurooppalaisen pidätysmääräyksen soveltamiselle, ja pahoittelen täytäntöönpanon viivästymistä Italiassa. Tämän viivästymisen vuoksi komission arvio Italian tilanteesta myöhästyi.

Lisäksi jäsenvaltiot tulkitsevat pidätysmääräystä eri tavoin kansallisissa lainsäädännössään. Tämä on myös osoitus jäsenvaltioiden poliittisen tahdon puutteesta ja tämän alan päätöksentekomenetelmän rajallisuudesta. Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä saatujen myönteisten kokemusten perusteella on kuitenkin selvää, ettemme voi rajoittua pelkkään siviilioikeuteen. Meidän on oltava kunnianhimoisempia ja laajennettava oikeudellista yhteistyötä siten, että se ulottuu myös rikosoikeuteen.

Tämän vuoksi on mielestämme sovellettava 42 artiklaa ja "siirtymäväylälauseketta", jotta voidaan ottaa käyttöön EU:n jäsenvaltioiden rikoslainsäädäntöjen yhdenmukaistamista koskevat vähimmäisvaatimukset. Siten voimme poistaa yksimielisyyttä koskevan säännön, joka hidastuttaa todellisen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteuttamista.

Lisäksi meidän on täytettävä demokratiavaje, ja perusoikeuksia voidaan suojella vain, jos Euroopan parlamentti osallistuu täysimääräisesti Euroopan oikeusalueen perustamiseen. Miten voimme sitä paitsi edistyä, jos rajoitumme turvallisuusasioihin? Meidän on ilman muuta edistyttävä poliisiasioissa, mutta meidän on myös asetettava tiukat perusoikeuksia koskevat vaatimukset. Näin ollen menettelyä koskevia takeita koskevaa ehdotusta on käsiteltävä samanaikaisesti.

Lopuksi esitän täsmällisen kysymyksen komissiolle ja neuvostolle: milloin voimme lopultakin edistää muita konkreettisia välineitä, kuten rikosrekisteritoimistojen välistä todisteiden ja tietojen vaihtoa?

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan onnitella parlamentin esittelijää Hazania. Ryhmäni yhtyy suurelta osin hänen arvioihinsa ja huolenaiheisiinsa. Olin esittelijänä, kun nyt esillä oleva asia hyväksyttiin parlamentissa. Sain tämän kunnian vuonna 2001. En kuitenkaan puhuisi tänään ryhmäni puolesta, ellei kollegamme Duquesne, joka oli tuolloin Belgian sisäasianministeri ja tuki voimakkaasti tätä toimenpidettä, olisi sairaalassa valitettavasti vakavasti sairaana.

Silloin, kun parlamentti hyväksyi tämän toimenpiteen, katsoimme eurooppalaisen pidätysmääräyksen tarjoavan konkreettisia ratkaisuja EU:n kansalaisten suuriin huolenaiheisiin, jotka koskivat heidän turvallisuuttaan.

Tiedämme kokemuksesta, että pidätysmääräys on Euroopan unionin tärkein väline rajat ylittävän rikollisuuden torjunnassa ja että oikeusviranomaisemme voivat sen ansiosta lyhentää luovutusprosessin keskimäärin 13 päivän pituiseksi yli puolessa tapauksista. Aiemmin jouduttiin odottamaan kuukausia. Jäsenvaltiot ovat hyödyntäneet tätä käytäntöä hyvin, ja se on toiminut yleisesti ottaen moitteettomasti.

Kukaan ei varmaankaan kiistä sitä, että tässä asiassa on ollut alkuhankaluuksia. Täytäntöönpanon viivästymisten lisäksi Puolassa ja Saksassa annetut kiistellyt tuomioistuimen päätökset ovat herättäneet tyytymättömyyttä ja syytöksiä siitä, että toimenpiteellä loukataan perusoikeuksia. Kaikkien jäsenvaltioiden on kuitenkin noudatettava Euroopan ihmisoikeussopimusta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä, kuten eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä nimenomaisesti todetaan.

Esitän tänään kaksi kysymystä. Osoitan ensimmäisen niistä neuvostolle. Aikooko neuvosto paljastaa, mitkä jäsenvaltiot estävät menettelyissä noudatettavia oikeuksia koskevan puitepäätöksen, joka poistaisi lopullisesti kaikki epäilyt perusoikeuksien loukkaamisesta tämän toimenpiteen yhteydessä? Mikä on neuvoston mielestä todennäköinen aikataulu puitepäätöksen toteutumiselle?

Osoitan toisen kysymykseni komissiolle. Voisiko komission jäsen kertoa, onko pidätysmääräys pantu nyt asianmukaisesti täytäntöön maassa, jonka hän tuntee parhaiten, ja ovatko jotkin muutkin jäsenvaltiot jääneet jälkeen? Aikooko hän nostaa kanteen jotakin sellaista jäsenvaltiota vastaan, joka ei ole soveltanut lainsäädäntöä asianmukaisesti tai on rajoittanut sen oikeusvaikutusta?

  Kathalijne Maria Buitenweg, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, on selvää, että eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä on jo hyötyä monessakin mielessä. Pidätysmääräys tehostaa luovutusmenettelyä, nopeuttaa sitä huomattavasti ja vähentää sen mielivaltaisuutta, mutta tästä huolimatta siinä on edelleen puutteita. Ryhmäni vastusti aikoinaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen käyttöönottoa, koska sen yhteydessä ei sovittu rikosoikeudellisia menettelyjä koskevista vähimmäisvaatimuksista. Nyt toteutetut asiat liittyvät ainoastaan epäiltyjen jäljittämiseen, mutta heidän oikeuksistaan ei anneta tarvittavia takeita. Näin voidaan kenties toimia määrätietoisesti ja kohdella ankarasti rikollisia, mutta se estää samalla luovuttamisessa tehtävän yhteistyön.

Pidätysmääräyksen hyväksymisestä on kulunut kolme vuotta, mutta tilanne on edelleen sama. Neuvosto ei ole vielä hyväksynyt puitepäätöstä epäiltyjen oikeuksista rikosoikeudellisissa menettelyissä. Pyydän jäsen Watsonin tapaan neuvostoa ilmoittamaan, mitkä jäsenvaltiot vastustavat rikoksesta epäiltyjen oikeuksien parantamista ja miksi. Kuten myös jäsen Demetriou totesi, kaikkien jäsenvaltioiden on noudatettava epäiltyjen oikeuksia ja ihmisoikeussopimusta, mutta Strasbourgissa on kuitenkin vireillä valtava määrä asioita. Jäsenvaltioiden välillä on myös erittäin paljon erimielisyyksiä etenkin näihin menettelyihin liittyvistä seikoista.

Jos olisimme kaikki yhtä mieltä epäiltyjen oikeuksista, menettelyissä noudatettavia oikeuksia koskevan sopimuksen allekirjoittaminen olisi tietenkin pelkkä muodollisuus. Asia ei kuitenkaan ole näin, koska kansalliset tuomioistuimet yrittävät nyt monien oleellisten erimielisyyksien vuoksi selvittää, millä ehdoilla henkilöitä voidaan luovuttaa. Tämä tarkoittaa, että joissakin oikeustapauksissa henkilöitä ei ole luovutettu toisiin EU:n jäsenvaltioihin. Yksi esimerkki tästä oli Bolzanossa vireillä ollut asia, jossa paikallinen tuomioistuin kieltäytyi luovuttamasta Italian kansalaista Itävaltaan.

Kun teemme yhteisiä sopimuksia epäiltyjen oikeuksista, myös epäiltyjen luovuttaminen helpottuu huomattavasti. Pyydän siksi, ettei neuvosto pidä tätä pelkkänä epäiltyjen oikeuksiin tehtävänä lisäyksenä vaan välttämättömänä osatekijänä. Torjunta ja jäljitys kulkevat nimittäin käsi kädessä, ja samalla on taattava oikeusvaltion periaatteet myös Euroopan unionin tasolla. Jäsenvaltioiden välisen keskinäisen luottamuksen puute vaikuttaa lopulta kielteisesti jäljittämiseen.

  Giusto Catania, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, jotta eurooppalaista pidätysmääräystä voitaisiin arvioida, olisi analysoitava kattavasti, miten puitepäätös vaikuttaa oikeudelliseen yhteistyöhön, rikosten vastavuoroiseen tunnustamiseen, menettelyä koskevien yksittäisten takeiden noudattamiseen ja kansalaisoikeuksiin.

Meillä on tällä hetkellä valitettavasti huomattavia ongelmia. Joillakin jäsenvaltioilla on ollut vaikeuksia pidätysmääräyksen soveltamisessa, koska kansalliset perustuslait tosiasiassa estävät sen. Olisi kuitenkin virhe suunnitella kansallisten perustuslakien vääristämistä, jotta pidätysmääräys voisi toimia.

Tänään esillä oleva arviointi piti valitettavasti tehdä ilman yhtä valtiota, Italiaa, koskevia tietoja. Italia ei nimittäin ole saattanut EU:n lainsäädäntöä osaksi kansallista lainsäädäntöä asetetussa määräajassa, koska se on halunnut suojella yksityisiä etuja erään Euroopan unioniin selvästikin epäilevästi ja kielteisesti suhtautuvan ministerin vuoksi.

Ei ole myöskään mahdollista, että eurooppalainen pidätysmääräys voitaisiin toteuttaa, ellei sitä ennen säädetä rikosoikeudellisia menettelyjä koskevista yhteisistä vähimmäisvaatimuksista ja oteta käyttöön yhteiset menettelyä koskevat takeet. Parlamentti on jo ilmaissut kantansa vähimmäismenettelyistä, ja odotamme nyt neuvoston etenevän tässä asiassa. Tämä on muistuttanut kerrostalon rakentamista siten, että aloitetaan katosta eikä perustuksista.

Eurooppalainen pidätysmääräys voi tietenkin olla itse asiassa hyödyllinen väline pyrittäessä jättämään politiikka rikollisten luovuttamisen ulkopuolelle. Tästä on havaittu jo joitakin myönteisiä esimerkkejä, mutta menettelyä vesittää oleellinen epäkohta, perisynti, joka johtuu siitä, että terrori-iskuihin on reagoitava kiireesti säätämällä poikkeuslainsäädäntöä.

Yhdyn täysin esittelijä Hazanin mietinnössään esittämään arviointiin. Tekstiä on parannettu valiokunnassa, ja olemme välttäneet myös 32 rikoksen luettelon laajentamisen, mutta arviomme perustuu pakostakin väärään lähtökohtaan, joka johtuu turvallisuutta koskevasta pakkomielteestä. Erään vanhan italialaisen sananlaskun mukaan kiire hidastaa vauhtia. Tämä pätee täysin eurooppalaisen pidätysmääräyksen ensimmäisen soveltamisvuoden arviointiin.

  Johannes Blokland, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, kannatan tätä toimenpidettä, jonka avulla terrorismia voidaan torjua entistä tehokkaammin. Vuonna 2002 käydyssä keskustelussa totesin, että luetteloon on sisällytettävä ainoastaan sellaiset rikokset, joille on olemassa eurooppalainen tai kansainvälinen määritelmä. Nykyinen rikosluettelo on liian laaja, mikä voi aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta ja syrjintää. Jäsenvaltiot hyödyntävät siksi kaikkia tilaisuuksia soveltaa kaksoisrangaistavuutta koskevaa kriteeriä.

Esittelijä Hazan tekee oikein kehottaessaan neuvostoa varmistamaan, että kaksoisrangaistavuus poistetaan. Alun perin hän pyysi myös laajentamaan rikosluetteloa, mutta komissio ei suostunut pyyntöön. Tämänhetkisten indikaattorien perusteella luettelon laajentaminen ei olisi ollut missään nimessä ajankohtaista. On parempi seurata läheltä, millaista kehitystä kahden seuraavan vuoden aikana tapahtuu. Oletan, että arvioinnin perusteella nykyistä luetteloa on pikemminkin supistettava. Luetteloa laajennettaessa oikeusvarmuus voidaan taata vain, jos kaikille luetteloon sisällytetyille rikoksille on olemassa koko Euroopan unionissa käytössä oleva määritelmä. Ei ole kuitenkaan toivottavaa, että rikoslainsäädäntöä yhdenmukaistetaan vaivihkaa tämän päätöksen nojalla.

  Brian Crowley, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää työstä, jota hän on tehnyt tämän asian parissa. Esittelijä, kuten kaikki muutkin parlamentin jäsenet, näyttää valitettavasti kuitenkin työskentelevän jotakuinkin epäedullisessa asemassa, koska meillä ei ole vielä pääsyä neuvoston ja komission arviointijärjestelmään, joka koskee eurooppalaisen pidätysmääräyksen toimintaa.

Voimme oppia jotakin tähänastisista kokemuksistamme. On myönteistä, että luovutusprosessin kesto on lyhentynyt oleellisesti vanhaan käytäntöön verrattuna. Jäsenet puhuvat 42–90 päivästä, mutta joitakin Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisiä luovutusmenettelyjä, jotka olisivat aiemman käytännön mukaan jatkuneet vuosia, on nyt lyhennetty 42 päivään.

Meidän on kuitenkin edettävä erittäin varovasti perustuslaillisiin oikeuksiin ja perusvapauksiin liittyvissä asioissa. Jotkin tuomioistuimet ovat kyseenalaistaneet eurooppalaisen pidätysmääräyksen toiminnan, kun tarkastellaan sen saattamista osaksi kansainvälistä lainsäädäntöä asiaan sovellettavalla menetelmällä tai tapaa, jolla tietyt tuomioistuimet ovat tulkinneet pidätysmääräysprosessin osatekijöitä.

Yhdenmukaistamisesta riippumatta ajatus oikeusviranomaisten keskinäisestä kunnioittamisesta, luottamuksesta ja ymmärtämyksestä on ensimmäinen askel perustettaessa aiempaa laajempi ja kattavampi oikeudellisen yhteistyön alue. Yksi kohtaamistamme vaikeuksista on se, että EU:n jäsenvaltioissa on erilaisia oikeusjärjestelmiä, joiden puitteissa on syntynyt säännöstöjä ja ennakkotapauksia. Tämä vaikuttaa jossakin määrin siihen, miten voimme parhaiten hyödyntää tätä aluetta. Luettelon rajoittaminen 32 rikoskategoriaan oli sen vuoksi alussa hyvä ajatus, mutta nyt kun meillä on asiasta jo kokemusta, voimme tarkastella sitä lähemmin.

Viimeinen asiani on, ettemme saa hätiköidä saavuttaaksemme kaikki nämä tavoitteet lyhyellä aikavälillä. Älkäämme unohtako, että jotkin valtiot ovat panneet puitepäätöksen täytäntöön vasta viime kuukausina. Tarvitsemme enemmän aikaa arvioinnin tarkastelemiseen ja asianmukaisen toiminnan varmistamiseen.

Lopuksi totean, että ihmisoikeuksien ja vapauksien kunnioittamisen on oltava keskeisellä sijalla kaikessa tällä alalla tekemässämme työssä.

  Koenraad Dillen (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, koko Euroopan unioni piti Belgiaa pilkkanaan taas kaksi viikkoa sitten, kun valtiomme turvallisuusjoukot päästivät karkuun turkkilaisen DHKPC-terroristiliikkeen vaarallisen terroristin Fehriye Erdalin, jolle oli tarkoitus määrätä seuraavana päivänä neljän vuoden vankeusrangaistus, eikä ketään ministeriä saatettu vastuuseen tapahtuneesta. Muissa jäsenvaltioissa DHKP-C on ollut jo pitkään vaarallisten terroriryhmien luettelossa, mutta ei Belgiassa, jossa Erdalille tarjottiin rauhallista asuntoa ja turvapaikkaa.

Minulle muistutettiin tahtomattani tästä, kun aloimme arvioida eurooppalaisen pidätysmääräyksen kehitystä. Jos haluamme arvioida tehokkaasti sääntöjä ja menettelyjä, joiden avulla pyritään torjumaan rajat ylittävää rikollisuutta, myös terrorismia, soveltamalla muun muassa eurooppalaista pidätysmääräystä, ainoa päätelmä, jonka voin tehdä, kun tällaisia kömmähdyksiä tapahtuu, on se, että Euroopan unionilla on vielä pitkä tie edessään.

  Jaime Mayor Oreja (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan aluksi onnitella esittelijä Hazania mietinnöstä, joka on epäilemättä laadittu tarkasti ja huolellisesti.

Hyväksyessämme eurooppalaisen pidätysmääräyksen emme hyväksyneet vain yhtä uutta oikeudellista välinettä – tämä asia on pidettävä mielessä – eikä se vain korvannut vanhentunutta luovutusjärjestelmää. Se oli tosiasiassa symboli, vastaus ja osoitus uudesta asenteesta.

Se symboloi pikaista tarvetta perustaa Euroopan oikeudellinen ja poliisitoiminnan alue. Se oli Euroopan unionin vastaus syyskuun 11. päivänä New Yorkin kaksoistorneihin kohdistuneeseen kauhistuttavaan iskuun. Samalla se kuvasti poliittista asennetta, jonka mukaan terrorismia on torjuttava aktiivisesti ja turvallisuusasioita on käsiteltävä Euroopan unionin sisäpolitiikassa. Tämä on yksi niistä suurista tavoitteista, joihin meidän olisi pyrittävä.

Minun on todettava, että minulla oli tilaisuus esitellä eurooppalainen pidätysmääräys ollessani ministerineuvostossa, mutta se hyväksyttiin valitettavasti vasta syyskuun 11. päivän iskun jälkeen. On siksi tärkeää, ettemme ota kaksoisrangaistavuuden tarkastamista uudelleen käyttöön, että ratkaisemme erilaiset ristiriitaisuudet perustuslakien kanssa ja etteivät kansalliset tuomarit ota käyttöön uusia välineitä, ennen kuin meidän on jonkin toisen iskun vuoksi pakko tehdä kiireesti muutoksia tähän erittäin tärkeään pidätysmääräykseen.

Tässä asiassa ei saa sen vuoksi olla minkäänlaisia esteitä eikä epävarmuutta. Siinä tarvitaan tietenkin selkeää tahtoa, ja meidän on lisäksi muistettava tuolloisen sisäasianministerin Antoine Duquesnen tekemä erittäin tärkeä työ. Hän ei ole tänään paikalla, mutta hän vaikutti ratkaisevasti siihen, että voimme tänä iltapäivänä keskustella eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä Euroopan parlamentissa.

  Stavros Lambrinidis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, minäkin haluan vuorostani onnitella esittelijää mietinnöstä. Eurooppalainen pidätysmääräys ei ole yksin riittävä väline perustettaessa vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva eurooppalainen alue, eikä sitä voida soveltaa asianmukaisesti, ellemme vahvista oleellisesti tuomarien keskinäistä luottamusta, ellemme sovella rikosoikeudellisiin menettelyihin yhteisiä vähimmäisvaatimuksia, joilla taataan rikoksesta epäiltyjen perusoikeudet, ja ellei kansallisten lainsäädäntöjen lähentämisessä tapahdu perustavanluonteista edistystä.

Tästä syystä kehotammekin ensimmäisenä toimenpiteenä hyväksymään puitepäätöksen eräistä rikosoikeudellisissa menettelyissä Euroopan unionin alueella noudatettavista oikeuksista sekä sisällyttämään siihen Euroopan parlamentin tarkistukset. Lisäksi toivomme, että tulevalla ihmisoikeusyksiköllä on merkittävä rooli ihmisoikeuksien ja henkilökohtaisten vapauksien suojelussa ja kunnioittamisessa sekä eurooppalaisen pidätysmääräyksen alalla.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, etenkin oman vaalipiirini asukkaat Lontoossa saivat käsityksen eurooppalaisen pidätysmääräyksen suomista eduista, kun Hussein Osman, jota epäiltiin 21. heinäkuuta tehdystä pommi-iskuyrityksestä, palautettiin viikkojen eikä vuosien kuluttua Yhdistyneeseen kuningaskuntaan oikeudenkäyntiä varten. Kaksi kolmasosaa jäsenvaltioista on kuitenkin esittänyt kieltäytymiselle nimenomaisen perusteen: perusoikeuksien loukkaamisen. Mikäli tämä pitää paikkansa, se selittää puheenjohtajavaltio Itävallan tervetulleen mielenmuutoksen ja vakuuttuneisuuden siitä, että oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevista vähimmäisvaatimuksista on sovittava.

Kuten Euroopan parlamentti vaati vuosi sitten, meidän on kuitenkin tehtävä vielä enemmän rikosoikeusjärjestelmän hyväksi. Monet johtavat poliitikot eivät valitettavasti pysty vastustamaan kiusausta arvostella tuomareita tuomioista, joista he eivät pidä. Viime vuonna Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Tony Blair kerskui, miten hän oli sabotoinut rikosoikeusjärjestelmää. Meidän on tiukennettava eikä suinkaan höllennettävä vaatimuksia sen sijaan, että kyseenalaistamme perusoikeudet, kuten syyttömyysolettaman ja habeas corpus -periaatteen, ja teemme mahdollisesti salaista yhteistyötä, joka ilmenee kidutuslentojen ja epätavallisten luovutusten yhteydessä.

  Sylvia-Yvonne Kaufmann (GUE/NGL). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri Gastinger, arvoisa komission jäsen, viime vuoden heinäkuussa Saksan perustuslakituomioistuin hylkäsi Saksan lain, jolla eurooppalainen pidätysmääräys saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Perustuslakituomioistuin vaati perustellusti, että Saksan lainsäätäjän on kannettava täysimääräisesti vastuunsa Saksan perustuslaissa säädettyjen peruskansalaisoikeuksien suojelusta ja säilyttämisestä. Tämä tuomio oli epäilemättä kova isku lainsäätäjälle.

Arvoisa ministeri Gastinger, edellä mainitsemani seikan vuoksi minusta on aivan käsittämätöntä, että neuvosto antaa rikosoikeudellisissa menettelyissä noudatettavia oikeuksia koskevan puitepäätöksen viivästyä tällä tavoin ja ettei se ole toistaiseksi tehnyt asialle mitään. Tämä ei ole kerta kaikkiaan hyväksyttävää, ja rikoksesta epäiltyjen oikeuksia on lisättävä huomattavasti nimenomaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen yhteydessä. Yhdyn siihen, mitä monet parlamentin jäsenet jo totesivat.

Näihin oikeuksiin kuuluu tietenkin vaatimus siitä, että syytetyille tiedotetaan heidän oikeuksistaan kielellä, jonka he hallitsevat. Heillä on oltava oikeus käyttää tulkin palveluja, ja lisäksi on tietenkin taattava, että rikosoikeudellisessa menettelyyn liittyvät merkitykselliset asiakirjat käännetään.

Arvoisa ministeri Gastinger, neuvoston on vihdoin tehtävä asialle jotakin. Se on tärkeää, sillä Euroopan unionin kansalaisten on voitava olla varmoja, että heidän oikeuksiaan suojellaan ja kunnioitetaan samalla tavalla koko Euroopan unionissa.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies DOS SANTOS

  Ashley Mote (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, roomalaiseen ja Napoleonin oikeuteen tottuneiden maiden on hyväksyttävä, että valtio hallitsee heidän elämäänsä, mutta Yhdistyneessä kuningaskunnassa tällainen ajatus tuntuu kammottavalta. Siellä, mistä minä olen kotoisin, valtion olemassaolo riippuu muistakin tekijöistä kuin siitä itsestään, ja hallitus on vastuussa meille, jotka olemme valinneet sen.

Takuumme sitä vastaan, että valtio yrittää puuttua vapauksiin ja oikeuksiin, juontavat juurensa satojen vuosien takaa, ja niitä suojellaan common law -oikeudessa ja kirjoitetussa laissa. Yhdelläkään eurooppalaisella ei ole oikeutta pidättää Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaista ja siirtää häntä Yhdistyneestä kuningaskunnasta ilman asianmukaista oikeudenkäyntiä. Tämä tarkoittaa suojelemista vankeusrangaistukselta kolmen päivän kuluttua, ellei tuomioistuin kuule todistajanlausuntoja ja päätä toisin. Ei siis voi olla olemassa sellaista rikosta, joka ei ole rikos Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Esimerkiksi muukalaisvihasta voidaan nostaa syyte Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Syyttömyysolettama, valamiesoikeudenkäynnin suojelu ja kaksinkertaisen rankaisemisen kieltäminen ovat edelleen voimassa maassamme, vaikka Blairin hallitus on häpeällisesti yrittänyt noudattaa sitä, mitä EU kutsuu lainsäädännöksi.

Teidän valtioidenne kansalaiset olisivat huomattavasti paremmassa asemassa, jos heillä olisi samat oikeudet ja vapaudet kuin Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisilla. Ottakaa niistä opiksenne, niin voitatte kansalaiset puolellenne. Jonkun pitäisi sanoa komission jäsenelle Wallströmille...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Carlos Coelho (PPE-DE). – (PT) Arvoisa ministeri Gastinger, arvoisa komission varapuheenjohtaja Frattini, hyvät parlamentin jäsenet, minäkin haluan aluksi onnitella esittelijä Hazania erinomaisesta mietinnöstä. Kuten jäsen Mayor Oreja totesi, kannatamme eurooppalaista pidätysmääräystä, koska se on innovatiivinen ja erittäin tehokas toimenpide kehitettäessä oikeudellista yhteistyötä sekä lujitettaessa yhteistyötä ja keskinäistä luottamusta. Pidätysmääräyksellä taataan EU:n kansalaisten yhtäläinen oikeudellinen suojelu. Pidätysmääräys on tärkeimpiä välineitä myös terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa.

Ensimmäisessä arvioinnissa on valitettavasti tullut ilmi ongelmia, jotka estävät pidätysmääräyksen täysimääräisen täytäntöönpanon ja heikentävät keskinäistä luottamusta. Esimerkiksi pidätysmääräyksen saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä on ollut vaikeuksia, jäsenvaltioissa on jouduttu turvautumaan perustuslakituomioistuimeen ja pidätysmääräyksen soveltamisessa on ollut käytännön ongelmia, jotka liittyvät esimerkiksi kääntämiseen sekä erilaisten lomakkeiden käyttöön ja toimittamiseen. Useissa jäsenvaltioissa on ilmennyt lisäksi vastustusta, sillä ne haluavat säilyttää perinteisen luovutusmenettelyn osatekijöitä, esimerkiksi kaksoisrangaistavuuden valvonnan ja poliittisen vallan puuttumisen oikeudenkäyttöön.

Haluan korostaa kolmea asiaa. Ensinnäkin haluan toistaa, mitä etua perustuslakiehdotuksen hyväksymisestä olisi oikeudellisen ja poliisiasioissa tehtävän yhteistyön alalla, ja painottaa erityisesti pilareiden poistamista. Kuten jäsen Demetriou totesi, meidän on hyödynnettävä käytettävissämme olevia resursseja, myös Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklassa määrättyä siirtymäväylälauseketta, jonka perusteella jäsenvaltiot voivat sisällyttää eurooppalaisen pidätysmääräyksen ensimmäiseen pilariin lisätäkseen avoimuutta sekä varmistaakseen parlamentin demokraattisen valvonnan ja yhteisöjen tuomioistuimen oikeudellisen valvonnan.

Toiseksi haluan huomauttaa, että meidän olisi otettava vaikutteita pohjoismaisesta pidätysmääräyksestä eurooppalaisen pidätysmääräyksen tehostamiseksi. Pohjoismaisessa pidätysmääräykseen sisältyy innovatiivisia seikkoja. Esimerkiksi luovutusjärjestelmä on tehokkaampi, ja menettelyä koskevat määräajat ovat lyhyempiä eurooppalaiseen pidätysmääräykseen verrattuna.

Kolmanneksi ja viimeiseksi totean, että – kuten komission jäsen Frattini sanoi – sekä Euroopan parlamentin että kansallisten parlamenttien on tärkeää osallistua tulevaan arviointiin, joka koskee eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanossa saavutettua edistystä.

  Genowefa Grabowska (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, edellisten puhujien tavoin haluan onnitella esittelijää.

Vuonna 2002 Euroopan unioni ehdotti uutta välinettä, joka toteutettaisiin osana rikollisuuden torjuntatoimia. Tämä väline oli eurooppalainen pidätysmääräys. Nyt, lähes neljä vuotta myöhemmin, tehtävänämme on arvioida sen täytäntöönpanon tehokkuutta ja ratkaista, miten voidaan varmistaa, etteivät rikolliset tunne oloaan enää turvalliseksi Euroopassa. Haluan esittää ainoastaan kaksi huomautusta.

Ensinnäkin on valitettavaa, että nykyisen oikeusjärjestelmän mukaan eurooppalainen pidätysmääräys on kolmannen pilarin väline, eikä se kuulu Euroopan parlamentin ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaan. On selvää, että asiaan on saatava muutos. On kuitenkin pidettävä mielessä, että Euroopan perustuslain nojalla poistetaan pilarit ja kehitetään oikeudenkäyttövälineitä. Lisäksi aiempaa useammat menettelyt kuuluvat yhteisön toimivaltaan. Kaiken tämän ansiosta Euroopan unionin toiminnan pitäisi tehostua ja sen päätöksistä pitäisi tulla avoimempia ja demokraattisempia. Tässä yhteydessä on korostettava, että sitä perustuslakisopimuksen osaa, jossa määrätään näistä menetelmistä, ei ole koskaan vastustettu. Sitä ei ole kiistetty millään tavoin taannoisten ratifiointikampanjoiden aikana, mikä tietää hyvää eurooppalaisen pidätysmääräyksen kannalta.

Toiseksi huomautan, että vaikka eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanossa on yleisesti ottaen onnistuttu, joissakin jäsenvaltioissa on tullut esiin oleellisia oikeudellisia esteitä. Parlamentti on kuullut Saksan ja Kyproksen tilanteista. Tiedämme myös Belgian ja Italian kannan. Myös kotimaallani Puolalla on vaikeuksia eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanossa. Pidätysmääräys on saatettu osaksi rikoslainsäädäntöä, ja sitä pannaan parhaillaan täytäntöön, mutta huhtikuussa 2005 perustuslakituomioistuin totesi pidätysmääräyksen perustuslain vastaiseksi. Meille annettiin 18 kuukautta aikaa korjata tilanne, ja nyt aikaa on jäljellä enää seitsemän kuukautta. Toivon, että Puola onnistuu ratkaisemaan tämän ristiriitatilanteen asetetussa määräajassa.

  Ioannis Varvitsiotis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaate ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen yhdenmukaistaminen ovat rikosasioissa tehtävän EU:n yhteistyön kaksi peruspilaria. Nämä kaksi periaatetta täydentävät toisiaan, mutta niiden täytäntöönpano on vaikeaa ja erittäin hidasta.

On kuitenkin toteuttava kaikki mahdolliset toimet Euroopan unionin yhteisen kriminaalipolitiikan kehittämiseksi. Eurooppalainen pidätysmääräys on tärkeä ensimmäinen askel sovellettaessa rikosoikeudellisten tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta ja se auttaa vakiinnuttamaan yhteisen oikeuskulttuurin. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen soveltamisprosessissa on edistytty, mutta vaikeuksia aiheuttavat luonnollisesti edelleen muun muassa puitepäätöksen epäyhtenäinen saattaminen osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ja rikoskategoriat, joiden osalta kaksoisrangaistavuutta ei tarkasteta. Näihin ongelmiin on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Seuraavan huomautuksen esitän neuvoston puheenjohtajalle, Itävallan ministerille Gastingerille. Ihmettelen, miksi ylipäätään tarvitsemme tätä 32 rikoksen luetteloa ja miksemme yksinkertaista koko prosessia toteamalla, että järjestelyä sovelletaan kaikkiin rikoksiin, joista määrätään yli kolmen vuoden vankeusrangaistus. Tästä olisi paljon hyötyä sekä kansallisen lainsäädännön että jäsenvaltioiden tuomarien käytäntöjen mukauttamisessa. Arvoisa ministeri, taitavana poliitikkona käsittelette varmasti tätä asiaa.

  Karin Gastinger, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät Euroopan parlamentin jäsenet, päätöspuheenvuorossani haluan vielä aivan yleisesti toistaa, että vaikka olettekin tänään täysin oikeutetusti arvostelleet useita kohtia, on selvää, että eurooppalainen pidätysmääräys on asia, josta voimme kaikki olla ylpeitä. Se on ensimmäinen ja erittäin merkittävä askel torjuessamme yhdessä rikollisuutta ja terrorismia vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta noudattaen. Tämä on erittäin tärkeä asia, joka meidän on pidettävä aina mielessä.

Useat jäsenet pyysivät minua sanomaan jotakin rikosoikeudellisissa menettelyissä noudatettavista vähimmäistakeista, ja tämä onkin mielestäni oleellinen seikka. Jäsenet Watson, Buitenweg, Catania, Lambrinidis, Ludford ja Kaufmann ottivat asian esiin. Tiedätte varmasti, että keskustelimme tästä aiheesta pitkään Wienissä 13. ja 14. tammikuuta pidetyssä neuvoston epävirallisessa kokouksessa.

Tiedätte varmasti myös sen, että puitepäätös on ajautunut jonkinlaiseen umpikujaan – en epäröi sanoa tätä ääneen – ja me kaikki neuvoston jäsenet olemme siitä erittäin pahoillamme. Voin vakuuttaa teille, että neuvostolla on aivan varmasti poliittista tahtoa saattaa rikosoikeudellisissa menettelyissä noudatettavat epäiltyjä koskevat vähimmäistakeet eräänlaisen säädöksen muotoon. Näin tekemällä haluamme lähettää erittäin tärkeän poliittisen viestin.

Myös puitepäätöksessä itsessään on ongelmia, sillä jotkin jäsenvaltiot epäilevät oikeudellista perustaa, jonka nojalla voidaan antaa Euroopan unionin säädös, ja voitte varmasti kuvitella, että sitä on melko vaikea välttää. Kun asiaa tarkastellaan yksityiskohtaisesti, käy ilmi, että nämä epäilyt koskevat erityisesti soveltamisalaa ja vastaavanlaisia seikkoja, joista parhaillaan keskustelemme. Voin kuitenkin vakuuttaa teille puheenjohtajavaltio Itävallan puolesta, että pidämme tätä asiaa ensisijaisen tärkeänä ja että haluamme todellakin edistyä siinä puheenjohtajakautemme aikana.

On kuitenkin pidettävä mielessä, että nimenomaan rikosoikeudellisissa menettelyissä noudatettavissa vähimmäistakeissa meidän on luotava lisäarvoa ihmisoikeussopimukseen, etenkin sen 6 artiklaan, sillä kyseinen artikla on yhteisön yhteinen perusta, johon tunnemme kaikki olevamme sitoutuneita.

Yritämme siksi ratkaista asian puheenjohtajakaudellamme, jotta voimme ottaa todella merkittävän edistysaskeleen tällä alalla. Meille on erityisen tärkeää, että pääsemme ulos umpikujasta, jossa tällä hetkellä olemme.

Jäsen Roure otti esiin toisen tärkeän asian, nimittäin sen, miten olemme edistäneet muita välineitä, etenkin Euroopan unionin todistelumenettelyä ja oikeusviranomaisten välistä tietojen vaihtoa. Todistelumenettelystä voin todeta, että neuvosto on edistynyt siinä huomattavasti. On itsestään selvää, että 32 rikoksen luettelo – joka on mainittu moneen otteeseen keskustelun aikana – on taas asialistallamme. Puhun siitä myöhemmin.

Tämäkin on yksi keskustelunaihe, mutta suhtaudun toiveikkaasti siihen, että edistymme tällä alalla huomattavasti puheenjohtajakautemme aikana. Voimme hyvinkin saada tämän aiheen päätökseen. Jos se kuitenkin osoittautuu mahdottomaksi, voimme varmasti luovuttaa seuraavalle puheenjohtajavaltiolle Suomelle lähestulkoon viimeistellyn aihekokonaisuuden.

Puitepäätöksestä rikosrekisteritietojen vaihdon järjestämisestä ja sisällöstä jäsenvaltioiden välillä sekä puitepäätöksestä rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta voin todeta, että keskustelemme niistä parhaillaan työryhmissä. Uskomme pystyvämme edistymään myös niiden osalta.

Jäsen Varvitsiotis kysyi, miksemme ota perustaksi kolmen vuoden vankeusrangaistusta luettelossa olevien 32 rikoksen sijasta. Tähän voin vastata, että kuten varmasti tiedätte, neuvostossa keskusteltiin näistä 32 rikoksesta pitkään ja perusteellisesti, ennen kuin niistä päästiin sopimukseen. Se oli erittäin hankala prosessi, ja olemme nyt iloisia, että tämä luettelo on olemassa. Näiden 32 rikoksen kohdalla on muistettava, että tällä luettelolla vahvistetaan, ettei kaksoisrangaistavuutta käytännössä tarkasteta erikseen näillä aloilla. Tämä on 32 rikoksen luettelon tausta. Luovutus ja eurooppalaisen pidätysmääräyksen soveltaminen ovat kuitenkin edelleen mahdollisia muilla aloilla. Niiden osalta vain tarkastetaan kaksoisrangaistavuus, jotta eurooppalaista pidätysmääräystä voidaan soveltaa käytännössä.

Kuten jo totesin, näistä 32 rikoksesta keskustellaan jälleen eurooppalaisen todisteiden luovuttamismääräyksen yhteydessä, sillä tiedämme toki, että jotkin näistä rikoksista on määritelty erittäin laajasti ja että toiset taas koskevat hyvin tarkasti määriteltyjä tekoja. Tiedämme varsin hyvin, ettei tämä ole nykytilanteessa kovinkaan johdonmukaista. Olemme kuitenkin iloisia, että luettelo on olemassa, ja tarkastelemme sitä tietenkin uudelleen eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä saamiemme kokemusten perusteella. Pyydän, että annatte meille aikaa. Tarvitsemme sitä, jotta voimme luoda hyvän perustan tällä alalla tehtävälle entistä paremmalle yhteistyölle.

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan esittää muutaman huomautuksen tämän mielenkiintoisen keskustelun jälkeen.

Ensiksi haluan huomauttaa, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon seuranta jatkuu ja että kaikkia jäsenvaltioita koskevat arviointimme ovat parlamentin saatavilla. Italiakin on ollut mukana arvioinneissa tammikuusta lähtien, jolloin julkaisimme ylimääräisen kertomuksen. Myös kesäkuussa laaditaan kertomus.

Haluan todeta jäsen Watsonille, ettei komissio valitettavasti voi aloittaa rikkomismenettelyä yhteisön lainsäädännön nojalla, koska tämä väline kuuluu kolmanteen pilariin. Olen erittäin iloinen siitä, mitä jotkut jäsenet totesivat mahdollisuudesta siirtää näin tärkeä terrorismin ja rikollisuuden torjuntaväline ensimmäiseen pilariin, ja olen siitä ilman muuta samaa mieltä. Sen ansiosta voisimme varmasti seurata täytäntöönpanoa vielä nykyistä tehokkaammin ja vakuuttavammin.

Tuomme vastedeskin esiin kunkin täytäntöönpanolain vahvat sekä heikot puolet. Hyvä jäsen Coelho, teemme näin ja olemme jatkuvasti yhteydessä kansallisiin parlamentteihin, koska meidän on tietenkin tiedotettava niille kaikista esiin tulleista ongelmista. Joskus ne liittyvät perustuslakeihin ja joskus parlamentteihin, ja joissakin valtioissa nämä ongelmat ovat vaikeuttaneet menettelyn täysimääräistä täytäntöönpanoa. Mielestäni tämä tarkoittaa, että toimielinten välisen asianmukaisen yhteistyön periaatetta noudatetaan.

Lopuksi haluan todeta, että tämä Euroopan unionin toimintaohjelma on yhdistettävä eurooppalaiseen todisteiden luovuttamismääräykseen. Olen sanonut tämän jo aiemmin, mutta sanon nyt vielä kerran, että minusta on outoa, että olemme päässeet sopimukseen henkilöiden siirtämisestä valtiosta toiseen, mutta emme ole onnistuneet siirtämään todisteita, mikä on huomattavasti merkityksettömämpi asia perusoikeuksien loukkaamisen ja keskinäisen luottamuksen kannalta. Tunnemme niin suurta luottamusta, että voimme luovuttaa pidätetyn henkilön, mutta emme onnistu sopimaan siitä, että todiste hankittaisiin yhdessä valtiossa ja siirrettäisiin sieltä toiseen valtioon.

Yhdyn ministeri Gastingerin näkemykseen siitä, että todellista edistystä on tapahduttava, ja toivon, että Itävallan puheenjohtajakaudella päästään sopimukseen muutamista vielä jäljellä olevista erimielisyyksistä.

Sama pätee menettelyiden yhteydessä noudatettaviin oikeuksiin. Haluan kiittää puheenjohtajavaltio Itävaltaa, joka pyrkii kovasti saamaan aikaan sopimuksen, eikä oikeudellinen perusta minusta näytä aiheuttavan vaikeuksia. Oikeudellisia väitteitä on esitetty, mutta kaikista oikeudellisista väitteistä voidaan keskustella.

Olen varma, että meillä on edellytykset päästä sopimukseen menettelyissä noudatettavia oikeuksia koskevasta Euroopan unionin aloitteesta. Se olisi äärimmäisen tärkeä poliittinen signaali.

Tiedän, että puheenjohtajavaltio on sitoutunut tähän asiaan. Sitoutuminen rikosrekisteritietojen vaihtoon on yhtä tärkeää. Rankaisemiseen perustuvaa lähestymistapaa on samalla jatkuvasti tasapainotettava edistämällä oikeuksia ja vapauksia. Näin saamme uuden poliittisen välineen, jolla voimme torjua rikollisuutta.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina klo 11.30.

17. Kyselytunti (kysymykset neuvostolle)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana kyselytunti (B6-0013/2006). Käsittelemme neuvostolle osoitettuja kysymyksiä.

Ensimmäinen osa

Seuraavana on Eoin Ryanin laatima kysymys nro 1 (H-0110/06):

Aihe: Etiopian oppositiohahmot

Etiopiassa on parhaillaan pidätettynä kaikkiaan 131 oppositiohahmoa, joiden joukossa on 10 vaaleissa valittua Etiopian parlamentin jäsentä, professoreita, tuomareita ja lehtimiehiä.

Voiko neuvosto kertoa, mihin toimiin se on ryhtynyt ottaakseen nämä vakavat vääryydet esille Etiopian hallituksen kanssa, pitäen mielessä, että kyseiset vapaudenriistot ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia toimia ja ottaen huomioon, että Euroopan unioni antaa eniten kansainvälistä apua Etiopialle?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin neuvoston puolesta vastata jäsen Ryanin kysymykseen Etiopian oppositiohahmoista seuraavasti:

Neuvosto seuraa erittäin tarkoin tilannetta, joka koskee pidätettyjä oppositiojohtajia, kansalaisjärjestöjen edustajia, lehtikustantajia ja toimittajia. Euroopan unioni antoi 6. marraskuuta 2005 heidän pidättämisensä johdosta julistuksen, jossa se ilmaisi huolensa ja vaati kaikkien poliittisten vankien vapauttamista. EU vaati myös kaikkien sellaisten pidätettyjen välitöntä vapauttamista, joita vastaan ei ole nostettu syytteitä asianmukaisesti ja tiettyjen vähimmäisnormien mukaisesti. EU vaati myös, että kaikkien pidätettyjen pitäisi saada ottaa vastaan vieraita, niin omaisiaan kuin Kansainvälisen Punaisen Ristin edustajia ja kansainvälisen yhteisön muita asiaankuuluvia edustajia. Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen suurlähettiläät esittivät yhdessä samankaltaisen vaatimuksen Addis Abebassa 6. marraskuuta 2005.

Marraskuun 2005 alussa tehtyjen pidätysten jälkeen Euroopan unionin edustajat ovat säännöllisesti ottaneet kyseisten pidätettyjen asian esille Etiopian hallituksen kanssa pitämissään kokouksissa ja saattaneet sen myös suoraan pääministeri Meles Zenawin tietoon Cotonoun sopimuksen 8 artiklan mukaisesti käydyn poliittisen vuoropuhelun aikana. Addis Abebassa olevat Euroopan unionin diplomaattiedustajat ovat sopineet nostavansa ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen keskeisiksi kysymyksiksi Etiopian kanssa käytävässä poliittisessa vuoropuhelussa ja vaativansa myös, että kaikki kesä- ja marraskuun poliittisten mielenosoitusten jälkeen pidätetyt henkilöt vapautetaan ja että heidän omaisensa ja lakimiehensä sekä humanitaaristen järjestöjen edustajat pääsevät tapaamaan heitä.

Haluan tässä yhteydessä mainita, että olen itse keskustellut näistä aiheista David Triesmanin ja Hilary Bennin kanssa, sillä – kuten olenkin jo maininnut – tiedämme, että monet Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajuuskaudella toteutetut toimet olivat tässä asiassa erittäin merkityksellisiä, ja pidän tietenkin jatkuvuutta tärkeänä tällä alalla.

Diplomaattiedustajat sopivat myös vaativansa, että omaisille kerrotaan pidätettyjen olinpaikka ja että pidätetyt saavat oikeusapua ja että heitä kohdellaan inhimillisesti.

Pyrimme myös erityisesti varmistamaan, että oppositiojohtajien ja muiden henkilöiden oikeudenkäynneissä on läsnä etiopialaisia ja kansainvälisiä tarkkailijoita. Aikomuksena on, että tarkkailija seuraisi oppositiojohtaja Hailu Shawelin ja muidenkin oikeudenkäyntejä ja antaisi niistä selvityksen Addis Abebassa oleville EU:n edustajille.

Euroopan unioni aikoo vastakin ottaa nämä kysymykset esille ollessaan yhteydessä Etiopian hallitukseen ja seurata pidätettyjen tilannetta erittäin tarkkaan.

  Eoin Ryan (UEN). – (EN) Olen hiukan pettynyt antamaanne vastaukseen. Kehitysapupolitiikassamme kiinnitetään huomiota hyvään hallintoon ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, eivätkä ne todellakaan näytä toteutuvan tässä tapauksessa. Vaikka annoimme Etiopialle vuosina 2002–2005 noin 900 miljoonaa euroa, ei silti tunnu siltä, että maassa kunnioitettaisiin ihmisoikeuksia. Puhetta on paljon, mutta toimintaa on hyvin vähän.

Haluaisin ottaa erityisesti esiin Addis Abeban kaupunginjohtajaksi valitun Berhanu Negan tapauksen. Mitä hänelle nyt tapahtuu, ja onko neuvosto ottanut asian esille?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Vastatakseni lisäkysymykseen, Etiopia on yksi maailman köyhimmistä maista – kuten parlamentin jäsen tietää ja kuten me kaikki tiedämme. Tilanne tietyillä alueilla varsinkin maan eteläosissa on erittäin vaikea: siellä on pulaa elintarvikkeista, ja velvollisuutenamme on auttaa väestöä.

Etiopian köyhiä varten tarkoitettua kehitysapua ja kehitysyhteistyötä ei mielestämme pidä käyttää keinona hallituksen painostuskeinona eivätkä ne saa johtaa kansan rankaisemiseen. Siksi Euroopan unioni ei kieltäydy myöntämästä varoja kehitysyhteistyöhön, vaan kanavoi ne nyt eri tavalla. Meidän on muistettava tämä näkökohta.

Mietimme parhaillaan, kuinka olisi edettävä. Supistamme avun sitä osuutta, joka menee suoraan hallitukselle, ja yritämme löytää keinon kanavoida nuo varat suoraan apua tarvitseville kansalaisille.

Pariisissa 13. ja 14. maaliskuuta järjestettävässä konferenssissa keskustellaan Etiopialle myönnettävän kehitysavun tulevaisuudennäkymistä ja pyritään löytämään uusia keinoja köyhien etiopialaisten auttamiseksi ilman välikäsiä ja ohjaamatta varoja suoraan hallitukselle.

Minulla ei ole tarkempia tietoja jäsen Ryanin mainitsemasta tapauksesta; tutustun toki asiaan ja teen teille selkoa selvitystemme lopputuloksesta.

  Ana Maria Gomes (PSE). – (EN) Miksi Etiopia on yksi maailman köyhimmistä valtioista, kuten juuri mainitsitte? Syynä on maan poliittinen järjestelmä, joka ei luota edes siihen, että kansalaisyhteiskunta pystyisi kanavoimaan elintarvikeavun, minkä saatoin havaita ollessani vastaavana vaalitarkkailijana Etiopiassa. Toisena syynä on se, että maan väestöstä 85 prosenttia asuu maaseudulla, ja koska nuo ihmiset eivät omista maata, heillä ei ole minkäänlaista yllykettä tuottaa ravintoa.

Otettiinko aiemmissa ja nykyisissä avunantajien kokouksissa huomioon Euroopan unionin vaalitarkkailuvaltuuskunnan johtopäätökset, joissa todettiin, ettei vaaleissa noudatettu aidosti demokraattisten vaalien periaatteita, ja joissa tuotiin esiin syyt siihen? Miksi neuvosto on jättänyt huomiotta Euroopan parlamentin kolmessa päätöslauselmassaan esittämän kehotuksen vuoropuhelun aloittamisesta…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Olen pahoillani, mutta en ymmärrä kysymyksenne jälkimmäistä osaa.

Kuten totesin, olemme varsin tietoisia Etiopian poliittisista ja yhteiskunnallisista oloista. Vakuutan teille, että kiinnitämme niihin runsaasti huomiota. Vakuutan teille myös, että meneillään olevalla konferenssilla on käytettävissään kaikki mahdolliset Etiopian poliittiseen, yhteiskunnalliseen, taloudelliseen ja rahoitustilanteeseen liittyvät tiedot.

  David Martin (PSE). – (EN) Olen samaa mieltä neuvoston kanssa siitä, ettei Etiopian köyhien ihmisten voida antaa kärsiä hallituksensa virheiden vuoksi.

Kuinka neuvosto aikoo tukea kansalaisyhteiskuntaa avun toimittamiseksi perille Etiopiassa? On selvää, ettei meidän pidä kanavoida varoja lainkaan Etiopian hallituksen kautta, vaan meidän on jatkossakin kannustettava kansalaisjärjestöjä toimimaan maassa. Ne kuitenkin tarvitsevat siihen logistista tukea. Kuinka neuvosto aikoo auttaa kansalaisjärjestöjä Etiopiassa?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Neuvosto voi toimia ja toimiikin lukuisin eri tavoin. Olemme erittäin kiinnostuneita Etiopian demokratisointiprosessista ja haluamme tukea sitä.

Haluaisin mainita lyhyesti, millaisia keinoja käytämme. Yksi niistä on kysymys Etiopian parlamentin menettelytavoista. Olemme tarkastelleet niitä ja ottaneet ne huomioon. Olemme tehneet lukuisia selvityksiä ja haluamme auttaa maan parlamenttia kehittämään menettelytapojaan, jotta oppositiopuolueiden toimintamahdollisuudet paranisivat ja menettelytavat vastaisivat kansainvälistä käytäntöä. Tässä yhteydessä yritämme myös laatia kansanedustajien kouluttamista edistäviä ohjelmia ja hankkeita.

Autamme heitä antamalla logistiikkatukea parlamentin perusrakenteiden luomiseksi ja laajentamiseksi. Etiopian parlamentissa ei tietääkseni ole tarjolla minkäänlaisia tiloja oppositiopuolueita varten. Siellä ei ole teknisiä viestintävälineitä, joten yritämme YK:n kehitysohjelman UNDP:n kanssa suunnitella hyödyllisiä hankkeita.

Autamme myös kansanedustajia, varsinkin oppositiopuolueiden edustajia, matkustamaan muihin maihin, kuten Intiaan, Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Yhdysvaltoihin, hankkimaan kokemusta niiden parlamenteista. Kuten tiedättekin, puoluepolitiikka on Etiopiassa vielä hyvin nuorta ja kehittymätöntä, joten yritämme saada maan kokemattomat kansanedustajat tutustumaan perinteisiin parlamentteihin, jotta he oppisivat niistä.

Autamme uudistamaan Etiopian kansallista vaalilautakuntaa, mikä on mielestäni erittäin kiinnostava aloite. Etiopiassa olevat suurlähettiläämme hoitavat tuota hanketta, jonka tavoitteena on, että kansallinen vaalilautakunta noudattaisi vakiintuneita kansainvälisiä käytäntöjä.

  Puhemies. Seuraavana on

Cecilia Malmströmin laatima kysymys nro 2 (H-0148/06):

Aihe: Iranin demokratiakehityksen tukeminen

Iranin poliittinen kehitys on hyvin huolestuttava. Taantumukselliset ja antidemokraattiset mullahit ovat vahvistaneet valta-asemaansa Mahmud Ahmadinejahin presidentiksi valitsemisen seurauksena. On erityisen tärkeää, että kansainvälinen yhteisö, EU mukaan luettuna, tukee Iranissa vaikuttavia demokraattisia voimia. Iranin vallanpitäjien painostamista on lisättävä, koska vallanpitäjät rikkovat ihmisoikeuksia, antavat taloudellista tukea terrorijärjestöille ja kehittävät ydinasetta. Yhdysvaltojen ulkoministeri ilmoitti viime viikolla, että Yhdysvallat myöntää entisen lisäksi 75 miljoonaa USD Iranin demokratiakehityksen tukemiseen. Suuri osa varoista aiotaan käyttää Iraniin kansalaisille suunnattaviin radio- ja televisiolähetyksiin. Yhdysvallat pyrkii vaikuttamaan Iranin kansalaisiin myös internetin välityksellä. Yhdysvallat aikoo lisätä voimakkaasti tukeaan myös Radio Fardalle, joka kritisoi Iranin hallitusta Iraniin suunnatuissa lähetyksissään.

Mihin toimiin puheenjohtajavaltio katsoo EU:n voivan ryhtyä riippumattomien radio- ja televisioasemien ja Iranin muiden demokraattisten voimien tukemiseksi?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, kuten neuvoston 7. marraskuuta 2005 antamissa päätelmissäkin todetaan, neuvoston mielestä on tärkeätä tukea Iranin poliittista uudistusta ja edistää maassa ihmisoikeuksia ja demokratiaa. EU toivoo tietenkin, että Iranissa kehittyisi sellainen yhteiskunta, jossa ihmisoikeuksia, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia kunnioitetaan täysimääräisesti ja jossa demokraattiset arvot ja sananvapaus voisivat kukoistaa ja jossa myös tasaveroinen kohtelu ja yhdenvertaisuus voittaisivat syrjinnän.

Olemme samalla kuitenkin tietoisia siitä, että tuon tavoitteen toteutuminen vaatii jatkuvia ja pitkällisiä toimia ja kärsivällisyyttä. Neuvosto on pyrkinyt aiemmin ja pyrkii vastakin edistämään Iranin poliittista uudistusta tukemalla viranomaisia ja järjestöjä, myös Iranin kansalaisyhteiskuntaa. Tuo tavoite mielessään EU on aloittanut uudelleen laaja-alaisen poliittisen vuoropuhelunsa ja pyrkii myös ponnekkaasti saamaan jälleen aikaan merkityksellisen ja rakentavan vuoropuhelun ihmisoikeuksista. EU etsii parhaillaan parasta keinoa poliittisen uudistuksen ja demokratian tukemiseksi Iranissa ja harkitsee muun muassa tiedotusvälineiden ja demokraattisten voimien aseman vahvistamista.

  Cecilia Malmström (ALDE). – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja Winkler, kiitos paljon vastauksestanne.

Iranissa ei valitettavasti ole käynnissä minkäänlaista vuoropuhelua ihmisoikeuksista. Mitään ei ole tapahtunut. Iranissa loukataan nykyään ihmisoikeuksia erittäin laajalti. Iranin nykyinen hallitus rikkoo useimpia ihmisoikeuksia. Tämä asiantila jää melkein taka-alalle keskustellessamme ydinaseohjelmasta, joka on tietenkin äärimmäisen merkittävä asia.

Mielestäni Iranin ihmisoikeustilanteen käsittelemiseksi tarvitaan tarkoin punnittua strategiaa, ja kysynkin, voisimmeko ehkä hyödyntää kokemustamme siltä ajalta, jolloin tuimme Valko-Venäjän oppositiota suuntaamalla sille lähetyksiä Euroopasta käsin valkovenäjäksi? Voisimmeko ehkä hyödyntää noita kokemuksia?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Jäsen Malmström, tiedämme, ettemme voi tehdä heti kaikkea, vaikka kovasti haluaisimmekin. Käsityksemme mukaan vuoropuhelu on kuitenkin ainoa meille tarjolla oleva vaihtoehto, sillä sen katkaiseminen ja ikään kuin "kansalaisyhteiskunnan rankaiseminen" ei todellakaan ole toteutuskelpoinen vaihtoehto.

On toki pettymys, ettei ihmisoikeuksista ole käyty vuoropuhelua kesäkuun 2004 jälkeen. Siksi yleisten asioiden neuvosto viime marraskuussa kehottikin Irania ryhtymään toimiin ja jatkamaan perusteellisia keskusteluja tuon vuoropuhelun mukaisesti. Voin kertoa teille, jäsen Malmström, että Iran on viime viikkoina todellakin osoittanut kiinnostusta tämän vuoropuhelun jatkamiseen, vaikka EU onkin asettanut sille tiettyjä reunaehtoja, sillä ei ole mielekästä käydä vuoropuhelua vuoropuhelun vuoksi.

Jos onnistumme määräämään reunaehdot, jotka mahdollistavat mielekkään vuoropuhelun ja samalla tukevat kansalaisyhteiskuntaa, jatkamme vuoropuhelua mielellämme. Toivomme voivamme jatkaa vuoropuhelua vielä ennen Itävallan puheenjohtajuuskauden päättymistä ja toivomme sen muodostuvan merkitykselliseksi ja hyödylliseksi.

  Philip Bushill-Matthews (PPE-DE). – (EN) Tässä on nimenomaan kysymys demokraattisten voimien vahvistamisesta Iranissa. Yksi suurimmista demokraattisista voimista Iranissa on Kansan Mujahedin. Se on tällä hetkellä EU:n terroristiluettelossa luultavasti siksi, että Iranin hallitus asetti sen sinne.

Haluaisin pyytää neuvoston puheenjohtajaa harkitsemaan, että neuvostossa otettaisiin esille kysymys siitä, voidaanko tämä erikoinen tilanne korjata mahdollisimman pian.

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Haluan vakuuttaa arvoisalle jäsenelle, etten ainoastaan harkitse asian ottamista esiin neuvostossa, vaan todellakin aion tehdä sen.

  David Martin (PSE). – (EN) Olin tyytyväinen kuullessani neuvoston vastauksen, sillä "megafonidiplomatia" ei voisi toimia, kun kyse on Iranista.

Kun George Bush piti kuuluisan puheensa, jossa hän mainitsi Iranin olevan osa "pahan akselia", Iran oli ydinsulkusopimuksen osapuolena. Iran ei enää ole mukana sopimuksessa, mikä johtuu osittain siitä, että se tuntee joutuneensa eristyksiin muusta maailmasta. Jos ihmisiä kohdellaan pahoina, he alkavat käyttäytyä kuin olisivat sellaisia.

Vakuuttaako neuvosto meille jatkavansa vuoropuhelua Iranin kanssa puuttumatta maan sisäpolitiikkaan ja olemalla tukematta yksittäisiä poliittisia puolueita – mihin jotkut kollegoistani ovat antaneet ymmärtää – ja yrittää sen sijaan saada Iranin osallistumaan laajempaan keskusteluun? Jos EU kannattaa jotain tiettyä poliittista puoluetta, se merkitsee tuon puolueen loppua Iranissa.

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Kiitän arvoisaa jäsentä tästä kannustuksesta. Yritämme jatkaa merkityksellistä vuoropuhelua ja olla reagoimatta niin, että se johtaisi oven sulkeutumiseen vuoropuhelun mahdollisuudelta. Vakuutan teille, että jatkamme tällä tavoin.

  Puhemies. Seuraavana on

Panagiotis Beglitisin laatima kysymys nro 3 (H-0150/06):

Aihe: Israelin hallituksen päätös rakentaa raitiovaunulinja, joka yhdistää Itä-Jerusalemin Pisgat Ze'evin laittoman siirtokunta-alueen Länsi-Jerusalemin keskustaan

Israelin hallitus päätti äskettäin rakentaa raitiovaunulinjan, joka yhdistää Itä-Jerusalemin Pisgat Ze'evin laittoman siirtokunta-alueen Länsi-Jerusalemin keskustaan. Tämä päätös, joka on osa strategiaa palestiinalaisalueiden tosiasialliseksi liittämiseksi Israeliin, rikkoo räikeästi kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön periaatteita ja erityisesti Geneven neljättä yleissopimusta sekä YK:n turvallisuusneuvoston asiaa koskevia päätöksiä. Suunnitelman toteuttamisessa ovat jo osallisina kaksi yksityistä ranskalaista yhtiötä Alstom ja Connex.

Mihin toimiin ministerineuvosto aikoo ryhtyä Israelin viranomaisten suhteen, jotka edelleen rikkovat vapaasti kansainvälistä oikeutta?

Miksi se ei hyödynnä EU:n ja Israelin välistä kumppanuus- ja yhteistyösopimusta, jotta ryhdyttäisiin toimiin laittomien siirtokuntien rakentamisen pysäyttämiseksi?

Mihin toimiin se aikoo ryhtyä Ranskan ja sen hallituksen suhteen, jotta raitiovaunulinjan rakennushankkeeseen osallisina olevat yritykset noudattaisivat kansainvälistä oikeutta?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, vastaan jäsen Beglitisin kysymykseen seuraavasti.

EU:n yksiselitteinen kanta kaikkiin kansainvälisen oikeuden vastaisiin Israelin toimiin palestiinalaisalueilla, mukaan lukien Itä-Jerusalemissa, on ennallaan, ja se tuodaan esiin toistuvasti, säännöllisesti, painokkaasti ja selkeästi EU:n ja Israelin välisen pysyvän poliittisen yhteydenpidon kaikilla eri tasoilla. Tämän poliittisen linjan noudattamisessa EU hyödyntää Israelin kanssa tekemäänsä assosiaatiosopimusta, joka käsittää kyseisen poliittisen yhteydenpidon, sekä EU:n ja Israelin toimintasuunnitelmaa, josta sovittiin vuoden 2005 alkupuolella Euroopan naapuruuspolitiikan yhteydessä. Kantamme ei ole muuttunut, kuten ilmeni jälleen kerran kahdessa edellisessä tilaisuudessa, joissa meillä oli mahdollisuus keskustella Lähi-idän rauhanprosessista ja tilanteesta Lähi-idässä, nimittäin edellisessä yleisten asioiden neuvostossa ja ulkoministereiden epävirallisessa tapaamisessa eli niin kutsutussa Gymnich-kokouksessa Salzburgissa viime viikonloppuna. EU ja kaikki sen ulkoministerit jatkavat tätä oikeudenmukaista ja selväsanaista linjaa myös Israelin suhteen, kun halutaan kiinnittää huomiota kansainvälisen oikeuden vastaisena pitämäämme toimintaan.

  Panagiotis Beglitis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää puheenjohtajavaltio Itävallan edustajaa ja harmittelen samalla sitä, kuinka byrokraattisesti hän puheenjohtajavaltion edustajana vastasi kysymykseeni asiasta, joka todellakin merkitsee kansainvälisen oikeuden ja YK:n peruskirjan periaatteiden loukkaamista.

Arvoisa ministeri, ollakseni aivan rehellinen en ymmärrä, miksi Euroopan unioni käyttää erilaista kieltä puhuessaan palestiinalaisille ja israelilaisille. Miehitettyjen palestiinalaisalueiden jatkuvasta asuttamisesta ei tietääkseni ole annettu julkilausumaa eikä toimiin ole ryhdytty. Euroopan unioni ei ole reagoinut millään tavoin Israelin pääministerin Olmertin ilmoitukseen siitä, että hän aikoo määrittää Israelin rajat yksipuolisesti vuoteen 2010 mennessä.

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Olen pahoillani, jos vastaukseni oli parlamentin jäsenen mielestä byrokraattinen – se ei ollut tarkoitukseni. Uskoakseni tein käsitykseni erittäin selväksi sanoessani, että aina, kun neuvosto katsoo käyttäytymisen olevan vastoin kansainvälistä oikeutta, se pyrkii kaikin keinoin tuomaan asian esiin kaikilla tasoilla.

Annan muutamia esimerkkejä. Olemme todenneet erittäin selvästi, että pidämme muuria eli palestiinalaisalueelle pystytettyä erottavaa estettä kansainvälisen oikeuden vastaisena. Olemme toistuvasti arvostelleet Israelin asutuspolitiikkaa selvin sanoin ja aiomme vastakin tehdä sen. Toivon, ettei arvoisa parlamentin jäsen pidä tätä byrokraattisena, sillä emme todellakaan tee sitä byrokraattisesti vaan täysin poliittisesti.

  James Hugh Allister (NI). – (EN) Kun EU kerran suosii ja kannustaa rajat ylittäviä infrastruktuurihankkeita omalla alueellaan, eikö sen olisi epäjohdonmukaista ja väärin vastustaa tuollaisia hankkeita Israelissa, sillä paremmat viestintäyhteydet voivat vain lisätä yhteenkuuluvuutta ja kohentaa sosiaalisia ja taloudellisia oloja näillä täysin erilaisilla alueilla?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Olen toki sitä mieltä, että meidän olisi kannustettava kansalaisten välisiä suoria yhteyksiä ja niitä edistäviä infrastruktuuriin liittyviä toimia. Niiden on kuitenkin oltava kansainvälisen oikeuden tunnustettujen sääntöjen mukaisia. Juuri se on EU:n periaatteena. Kannustamme noita yhteyksiä ja kansainvälisen oikeuden mukaisia hankkeita, ja arvostelemme niitä, jos ne eivät ole kansainvälisen oikeuden mukaisia.

  Jonas Sjöstedt (GUE/NGL). – (SV) Arvoisa puhemies, kuten esitetyssä kysymyksessä huomautettiin, EU-maiden yritykset osallistuvat miehitetyillä alueilla toteutettaviin hankkeisiin. Nuo hankkeet ovat selvästi kansainvälisen oikeuden ja kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön vastaisia. Sellaisia ovat muun muassa raitiolinjayhteys siirtokuntiin ja uusi Jerusalemiin päätyvä rautatie, joka kulkee miehitetyn Länsirannan halki. Ranskalaisyhtiö Connex on mukana noissa rakennushankkeissa. Mitä mieltä ministerineuvosto on siitä, että EU-maiden yritykset osallistuvat kansainvälisen oikeuden vastaisiin hankkeisiin?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Voin vastata kysymykseen siitä, pitäisikö EU:n osallistua hankkeisiin, sillä asia ei sinänsä ole neuvoston toimivallan ulkopuolella. Voin vain toistaa, mitä jo aiemmin sanoin, ja pahoittelen tätä toistoa. EU luonnollisestikin tukee ainoastaan kansainvälisen oikeuden mukaisia hankkeita, joissa noudatetaan sääntöjä. Voi toki esiintyä mielipide-eroja siitä, mikä tarkkaan ottaen on tai ei ole kansainvälisen oikeuden mukaista, mutta neuvoston käsitys joka tapauksessa on, että luonnollisesti kannatamme ainoastaan kansainvälisen oikeuden mukaisia hankkeita.

  Puhemies. Seuraavana on

Reinhard Rackin esittämä kysymys nro 4 (H-0175/06):

Aihe: Perusoikeuksien suoja

Miten on tarkoitus varmistaa, ettei vastavuoroista tunnustamista lisättäessä ja rajatylittäviä menettelyjä yksinkertaistettaessa heikennetä perusoikeuksien suojaa?

Mitkä sitovat säännöt ovat tarpeen, jotta voidaan selventää menettelyllisiin takeisiin liittyvien vähimmäisvaatimuksien soveltamista rajatylittävissä tapauksissa erityisesti perusoikeuksien suojelemiseksi?

  Karin Gastinger, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, tämä kysymys koskee perusoikeuksien suojaa ja vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta, josta on jo keskusteltu. Vastaukseni kuuluu, että neuvosto on aina korostanut asettavansa ihmisoikeuksien kunnioittamisen ehdottomasti etusijalle ja myös edistävänsä aktiivisesti kidutuksen sekä muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun estämistä ja poistamista ottaen erityisesti huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan ja asiaa koskevat EU:n suuntaviivat.

Lisäksi Tampereen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmissä, jotka on jo mainittu tänään täällä, neuvosto korostaa, että vastavuoroisen tunnustamisen periaatteesta on tultava oikeudellisen yhteistyön kulmakivi ja että vastavuoroinen tunnustaminen ja välttämätön lainsäädännön lähentäminen parantaisivat yksilön oikeuksien oikeudellista suojaa.

Komission neuvostolle ja Euroopan parlamentille 26. heinäkuuta 2000 antamassa tiedonannossa "Rikosasioita koskevien lopullisten päätösten vastavuoroinen tunnustaminen" todetaan, että on varmistettava, että vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen täytäntöönpano ei huononna rikoksesta epäiltyjen kohtelua ja puolustautumisoikeuksia, vaan että suojatoimia jopa parannettaisiin.

Asia vahvistettiin myös rikosasioita koskevien päätösten vastavuoroisen tunnustamisen täytäntöön panemiseksi annetussa toimenpideohjelmassa, jonka neuvosto ja komissio ovat hyväksyneet. Komissio hyväksyi 28. huhtikuuta 2004 ehdotuksen neuvoston puitepäätökseksi eräistä rikosoikeudellisissa menettelyissä Euroopan unionin alueella noudatettavista oikeuksista ja esitti sen neuvostolle 3. toukokuuta 2005. Olemme jo keskustelleet asiasta melko perusteellisesti käsitellessämme esityslistan edellistä kohtaa.

Ehdotus on parhaillaan neuvoston toimivaltaisten elinten tarkasteltavana, ja aiomme edistyä asiassa huomattavasti puheenjohtajuuskaudellamme. Säädöksen tarkoituksena on parantaa kaikkien epäiltyjen ja vastaajien oikeuksia takaamalla heille kaikkialla Euroopan unionissa yhtenäinen suojelun taso. Lisäksi neuvosto korostaa, että EU:n jäsenvaltioiden on noudatettava kansainvälisen oikeuden mukaisia velvoitteitaan, ja tässä tarkoitan erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimusta, jonka osapuolia me kaikki joka tapauksessa olemme. Tämä vahvistetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa.

Koska vastavuoroisen tunnustamisen periaate toteutuu nyt puhtaasti oikeudellisen menettelyn mukaisesti, riippumattomat oikeusviranomaiset takaavat myös oikeussuojan, mikä on merkittävä etu. Tässä yhteydessä on myös muistettava, että vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen perustuvat oikeusvälineet yleensä sisältävät yleisen ihmisoikeuslausekkeen, jossa vahvistetaan, ettei Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan mukaiseen perusoikeuksien ja yleisten oikeusperiaatteiden noudattamisen velvoitteeseen puututa.

Lopuksi totean, että Euroopan unionin perusoikeusvirastoa koskeva ehdotus neuvoston asetukseksi, jonka komissio esitti heinäkuussa 2005 ja jota neuvoston toimivaltaiset elimet parhaillaan tarkastelevat, edustaa jälleen uutta edistysaskelta kohti toimivaa EU:n ihmisoikeuspolitiikkaa.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Kiitän neuvoston puheenjohtajaa hänen perusteellisesta vastauksestaan. Haluaisin esittää lisäkysymyksen, joka koskee Euroopan perustuslakia. Perustuslain II osan mukaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan valmistelukunnan työn tuloksen on tarkoitus on täydentää ja tietyssä määrin myös vahvistaa nykyisen perussopimuksen 6 artiklan määräyksiä. Voimmeko odottaa sen täytäntöönpanoa myös neuvoston taholta, mistä on jo ollut puhe komissiossa ja Euroopan parlamentissa, ja voisiko tämä parantaa tilannetta kokonaisuudessaan?

  Karin Gastinger, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Kyllä, ehdottomasti. Se on juuri yksi niistä syistä, joiden vuoksi meistä on sääli, ettei Euroopan perustuslakisopimus ole vielä voimassa. Yhtenä sen pääasiallisista eduista nähdäkseni on, että perusoikeuskirja sisältyisi siihen. Jos perussopimuksillamme olisi yhtenäinen oikeusperusta, enää ei olisi tarpeen keskustella juuri noista menettelyllisten takeiden vähimmäisvaatimuksista, joista on aiemmin käyty perusteellista keskustelua.

Pidän tätä erittäin suurena etuna, ja siitä syystä on myös tärkeätä jatkaa keskustelua tavalla tai toisella. Olenkin toiveikas sen suhteen, että saamme asian ratkaistua aikanaan.

  Puhemies. Seuraavana on

Diamanto Manolakoun laatima kysymys nro 5 (H-0193/06):

Aihe: Hätätilanne Filippiineillä

Filippiineillä on edelleen voimassa poikkeustila, jota perustellaan epäilyillä presidentti Gloria Arroyon hallituksen kaatamispyrkimyksistä, poikkeustilan kumoamista koskevista vakuutteluista ja lupauksista huolimatta. Demokraattisen joukkoliikkeen johtajia vainotaan ja pidätetään, ja armeija vuodattaa asiakirjoja todistaakseen presidentin kaatamissuunnitelman olemassaolon.

Tuomitseeko neuvosto poikkeustilan julistamisen, jota monet pitävät toisella nimellä kutsuttuna sotilaslakina ja jolla peruutetaan poliittiset perusvapaudet? Aikooko neuvosto vaatia poikkeustilan välitöntä kumoamista ja demokraattisten vapauksien palauttamista?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, Filippiinien presidentin 24. helmikuuta tänä vuonna julistama poikkeustila kumottiin – kuten tiedättekin – viikkoa myöhemmin eli perjantaina 3. maaliskuuta. EU:n puheenjohtajavaltio, joka oli päässyt etukäteen sopimukseen Manilassa olevien edustustojen päälliköiden kanssa, ja EU:n troikka, joka osallistui Manilassa 28. helmikuuta ja 4. maaliskuuta välisenä aikana ASEANin alueellisen foorumin istuntojen välillä kokoontuvan työryhmän kokoukseen, jossa käsiteltiin luottamusta lisääviä toimia ja ehkäisevää diplomatiaa, toivat Filippiinien ulkoministeriössä 1. maaliskuuta pidetyissä kokouksissa suullisesti julki EU:n huolen viimeaikaisista tapahtumista. Lisäksi EU:n edustajat kehottivat noudattamaan kaikessa oikeusvaltioperiaatetta, oikeutta puolueettomaan oikeudenkäyntiin ja ihmisoikeuksia sekä kumoamaan viipymättä poikkeustilan, joka – kuten totesinkin – tosiaan kumottiin 3. maaliskuuta.

  Diamanto Manolakou (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies ja arvoisa ministeri, kiitän teitä esittämistänne tiedoista. Minun on kuitenkin huomautettava teille, että vaikka poikkeustila onkin jo kumottu, viisi parlamentin opposition jäsentä on pidätetty, ja he ovat nyt vankilassa. Haluaisinkin kysyä, mitä aiotte tehdä, jotta pidätetyt kansanedustajat ja yhä vangittuina olevat ammattiyhdistysihmiset vapautettaisiin välittömästi?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Vakuutan arvoisalle jäsenelle, että kyseisissä tapauksissa, kuten aina, kun ihmisoikeuksia loukataan räikeästi, ja erityisesti kun on kyse kansanedustajista, EU pyrkii jatkuvasti, säännöllisesti ja aina kun mahdollista varmistamaan sen, että asianmukaisia ihmisoikeusmääräyksiä ja -normeja noudatetaan.

Kuten jo aivan oikein huomautettiinkin, tämä ei aina tapahdu julkisuudessa, sillä se ei aina saa aikaan toivottua vaikutusta – onhan hiljainen diplomatia joskus tehokkaampaa – mutta sitä harjoitetaan säännöllisesti. Sitä harjoittavat varsin usein EU:n paikalliset edustajat, varsinkin troikka asianomaisten maiden korkeiden virkamiesten kanssa käymissään keskusteluissa. Lisäksi voin vakuuttaa parlamentin jäsenelle jälleen kerran, että aiomme tietenkin jatkaa mainitsemienne tapausten käsittelyä ja niiden hoitamista.

Toinen osa

  Puhemies. Seuraavana on

Agnes Schierhuberin laatima kysymys nro 6 (H-0179/06):

Aihe: Kuluttajien oikeussuojakeinot

Wienin toimintasuunnitelman ja Tampereen Eurooppa-neuvoston perushuolenaiheena on erityisesti kuluttajien oikeudellisten keinojen parantaminen. Oikeudellisessa yhteistyössä yksityis- ja kauppaoikeuden alalla on jo ryhdytty joihinkin toimiin lainsäädännön soveltamisen helpottamiseksi ulkomailla. Erityisesti rajat ylittävissä asioissa on tarpeen soveltaa yksinkertaisia ja nopeita menettelyjä, jotta voidaan turvata EU:n kansalaisten oikeussuoja.

Millä tavoin EU:n kansalaisten oikeudellisia menettelyjä aiotaan yksinkertaistaa kyseisellä alalla lähitulevaisuudessa ja millä tavoin erityisesti kuluttajien oikeussuoja paranee?

  Karin Gastinger, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Haluaisin vastata jäsen Schierhuberin kysymykseen kuluttajien oikeussuojakeinojen parantamisesta Euroopassa näin: siviili- ja kauppaoikeuden alalla tehtävän oikeudellisen yhteistyön alalla neuvosto toteuttaa parhaillaan vuoden 2004 Haagin ohjelman ja sen täytäntöön panemiseksi laaditun vuoden 2005 toimintasuunnitelman mukaisia hankkeita. Niihin kuuluu uudenlaisten menettelyjen luominen, jotta EU:n kansalaiset voisivat rajat ylittävissä riita-asioissa saada tuomioistuimelta päätöksen nopeammin ja vaivattomammin.

Tarkemmin sanottuna tässä on kyse nimenomaan seuraavista kahdesta asetuksesta, jotka koskevat eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönottoa ja eurooppalaista vähäisten vaatimusten menettelyä. Koska kyse on asetuksista, parlamentti on yhteispäätösmenettelyn mukaisesti tiiviisti mukana niissä molemmissa.

Molemmat asetukset luovat uusia menettelymahdollisuuksia, jotka myös vahvistavat erityisesti kuluttajansuojaa kaikkialla EU:ssa. Jos kuluttajat joutuvat oikeudelliseen riitaan rajat ylittävän taloudellisen toimintansa yhteydessä, heillä pitäisi nyt olla mahdollisuus saattaa asia niiden elinten hoidettavaksi, jotka vastaavat oikeudellisesta yhteistyöstä yksittäisten jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten välillä.

Nämä kaksi menettelyä täydentävät oikeudellisen yhteistyön alalla tähän mennessä hyväksyttyjä välineitä eli yksinkertaistettua menettelyä todisteiden hankkimisessa ja oikeusavun vähimmäisvaatimuksia – vain joitain esimerkkejä mainitakseni – ja ne lisäävät EU:ssa entuudestaan tarjolla olevia oikeussuojakeinoja.

Eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönottoa koskeva asetus mahdollistaa tulevaisuudessa sen, että EU:n kansalaiset voivat saada eurooppalaisen maksamismääräyksen tuomioistuimelle esitetyn hakemuksen perusteella, erityisesti kun on kyse velallisen mahdollisesti riitauttamattomista maksukehotuksista. Jos velallinen ei aio vastustaa asiaa, maksamismääräyksestä tulee lopullinen ja täytäntöönpanokelpoinen. Velkojan on näin helpompi panna maksamismääräys täytäntöön jäsenvaltioissa.

Kun Euroopan parlamentti oli antanut myönteisen lausuntonsa joulukuussa 2005 kyseisestä asetuksesta, oli mahdollista päästä poliittiseen sopimukseen jo viimeisimmässä oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa 21. helmikuuta 2006. Sitten kun lingvistijuristit ovat tarkistaneet asetuksen, se on tarkoitus hyväksyä huhtikuussa 2006 neuvoston ensimmäisessä käsittelyssä A-kohtana. Arvelemme, että siinäkin tapauksessa asetus tulisi voimaan kahden vuoden kuluessa.

Toinen keskeinen asia tässä yhteydessä on eurooppalaisen vähäisten vaatimusten menettelyn perustaminen, jonka tarkoituksena on yksinkertaistaa ja nopeuttaa vähäisten vaatimusten täytäntöönpanoa rajat ylittävissä tapauksissa. Tässä menettelyssä, jonka on periaatteessa tarkoitus sujua kirjallisesti, oikeudelliset päätökset koskevat enintään 2 000 euron suuruisia vaatimuksia. Toivottu nopeutuminen on tarkoitus saada aikaan asettamalla menettelyn eri vaiheillekin aikaraja, jota tuomioistuinten lisäksi myös asianosaisten on noudatettava.

Lisäksi tuomioistuin saa kunkin tapauksen mukaan vapaasti määrätä todistuskeinot ja esitettävien todisteiden laajuuden. Todisteita voidaan hankkia myös nykyaikaisen viestintäteknologian avulla, kuten videokonferenssissa, edellyttäen tietysti, että kyseisen jäsenvaltion menettelytavat sallivat sen. Aiomme puheenjohtajuuskaudellamme jatkaa aktiivisesti eurooppalaista vähäisten vaatimusten menettelyä koskevan asetuksen työstämistä ja toivomme todellakin voivamme edistää sitä varsin pitkälle.

  Agnes Schierhuber (PPE-DE). – (DE) Kiitän neuvoston puheenjohtajaa hänen vastauksestaan. Hän mainitsi eurooppalaisen vähäisten vaatimusten menettelyn ja molempien osapuolten suojelun rajat ylittävissä tapauksissa. Esitän seuraavan lisäkysymyksen: kuinka eurooppalaisille kuluttajille aiotaan tulevaisuudessa kertoa heidän käytettävissään olevista oikeussuojakeinoista?

  Karin Gastinger, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, EU:n kansalaisille on yleisesti ottaen tarjolla runsaasti tietoa. Komission ylläpitämä Euroopan siviilioikeudellinen atlas, joka on kaikkien käytettävissä Internetissä, on erityisen merkittävä tässä yhteydessä, sillä sen kautta on mahdollista saada tietoja tuomioistuinten toimivallasta ja vastaavista asioista hyvin helposti kaikkialla Euroopassa. Tämä on erittäin tärkeä näkökohta.

Pyrimme tietysti siihen, että kansalaisemme saavat mahdollisimman paljon tietoa erityisesti kun on kyse oikeussuojan saatavuudesta, joten on tärkeätä, että tietoa saadaan välitettyä pikaisesti. Meidän näkökulmastamme on siksi olennaista, että yhteistyö keskeisten tahojen kanssa sujuu hyvin rakentavasti, joustavasti ja tehokkaasti. Se on keskeinen näkökulma. Mielestäni on välttämätöntä, että toimimme jäsenvaltioissa tehokkaasti saadaksemme tietoa tuomioistuimilta, jotta tarvittavat tiedot voidaan sitten saattaa kansalaisten tietoon. Tämä oli toinen tärkeä näkökulma. Oikeusjärjestelmä voi toimia Euroopassa vakaalla pohjalla vain silloin, kun kansalaiset tietävät, kenen puoleen kääntyä.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies ja arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kuluttajat käyttävät yhä useammin hyväkseen Internetin tarjoamia uusia mahdollisuuksia, varsinkin sähköistä kaupankäyntiä. Onko tätä asiaa pohdittu oikeussuojakeinojen suojan parantamisen kannalta? Kuinka pian voimme odottaa nykytilannetta kohentavia tuloksia?

  Karin Gastinger, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Jäsen Rack on yleisesti ottaen tietenkin oikeassa: sähköinen kaupankäynti on tulevaisuuden Euroopassa varsin keskeisellä sijalla. On tietenkin olemassa sääntelyvälineitä, joiden säännöksiin alkaa jo sisältyä kuluttajansuoja varsinkin sähköisen kaupankäynnin alalla, sillä olemme tietoisia siitä, että väärinkäytökset saattavat olla tällä alalla yleisiä. Olen myös tietoinen siitä, että yksittäiset verkkokauppapalvelujen tarjoajat käyttävät jo laatusinettejä ja muita vastaavia erikoisjärjestelyjä. Oletan, että jatkossa puutumme myös näihin välineisiin, vaikka se ei ensisijaisesti tapahdukaan oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa vaan pikemminkin kilpailukykyä käsittelevässä neuvostossa.

  Richard Seeber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies ja arvoisa neuvoston puheenjohtaja. Minunkin käsittääkseni sisämarkkinoilla tarvitaan toimivaa oikeusjärjestelmää ja varsinkin toimivaa lainvalvontajärjestelmää. Mutta mitä järjestelyjä on suunnitteilla kustannusten varalle? Onhan lainsäädännön toimeenpano kuitenkin aina kustannuskysymys. Onko tarkoitus saada aikaan yhtenäinen eurooppalainen järjestelmä vai pitäydymmekö niin sanotusti jäsenvaltioiden omissa järjestelmissä?

  Karin Gastinger, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Jäsen Seeber otti esiin erittäin arkaluonteisen kysymyksen, joka on yksi pääasiallisista tarkasteltavina olevista asioista erityisesti eurooppalaista vähäisten vaatimusten menettelyä koskevan asetuksen kohdalla. Tarkkaan ottaen kyseisessä menettelyssä ei ole määrätty pakollisesta asianajajan käytöstä, mikä tietenkin herättää keskeisen kysymyksen kustannuksista ja erityisesti oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta, mitä varten jäsenvaltioilla on erilaisia järjestelyjä.

Yleisesti ottaen olemme jo pyrkineet erityisesti oikeusavun puitteissa luomaan oikeudellisia välineitä, joita onkin jo pantu täytäntöön. Meidän on toki harkittava muita välineitä toista alaa varten. Neuvoston työryhmien kokouksissa se on tuotu esiin asiana, jota asiantuntijoitteni on syytä tarkastella ja johon löydämme varmasti ratkaisun myös eurooppalaisen vähäisten vaatimusten menettelyn osalta.

  Puhemies. Seuraavana on

Sarah Ludfordin laatima kysymys nro 7 (H-1113/05):

Aihe: Rasismia ja muukalaisvihaa koskeva puitepäätös

Aikooko puheenjohtajavaltio Itävalta jälleen pyrkiä neuvostossa sopimukseen rasismin ja muukalaisvihan torjumiseen tähtäävästä puitepäätöksestä, jota komissio esitti vuonna 2001 ja jota parlamentti voimakkaasti tuki?

Wienissä toimivan EU:n rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskuksen raporteissa maalataan pelottava kuva siitä, miten laajasti rasistisia rikoksia tehdään Euroopassa ja miten niiden torjumisessa on epäonnistuttu. Miten neuvosto voi perustella sitä, että se ei aseta etusijalle tätä lainsäädäntöä, jolla pyritään siihen, että rotuvihasta kumpuavasta rikollisesta käyttäytymisestä tehdään laitonta yleiseurooppalaisen lähestymistavan avulla?

  Karin Gastinger, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, kyseessä on erittäin arka aihepiiri. Komissio esitti 29. marraskuuta 2001 ehdotuksen rasismia ja muukalaisvihaa koskevaksi puitepäätökseksi. Huolimatta neuvostossa käydyistä perusteellisista keskusteluista, ehdotuksesta ei ollut mahdollista päästä sopimukseen helmikuussa 2003.

Sen jälkeen Italian valtuuskunta esitti maaliskuussa 2003 vaihtoehtoisen version puitepäätöstä koskevaksi ehdotukseksi, mutta valtuuskunnat eivät voineet suostua siihenkään. Neuvosto kehotti 24. helmikuuta 2005 aineellisen rikosoikeuden työryhmäänsä jatkamaan ehdotuksen käsittelyä. Työryhmä jatkoikin ehdotuksen tarkastelua sen tilanteen perusteella, johon oli päädytty vuonna 2003. Puitepäätöksestä neuvoston kokouksissa 2. ja 3. kesäkuuta 2005 käydyssä keskustelussa kävi selväksi, ettei jäsenvaltioiden kesken löydy yksimielisyyttä. Se oli tietysti katkera pala nieltäväksi erityisesti niille jäsenvaltioille, jotka olivat kannattaneet puitepäätöstä vahvasti.

Kun otetaan huomioon kyseisen puitepäätöksen tausta, jota olen juuri kuvaillut teille, neuvottelujen aloittaminen uudelleen ei vaikuta puheenjohtajavaltio Itävallan näkökulmasta tällä hetkellä lupaavalta. Emme kuitenkaan halua, että tämän erittäin tärkeän asian käsittely ja varsinkaan sen taustalla olevan poliittisen sanoman eteneminen pysähtyy täysin, ja siksi pidämmekin aiheesta ennen puheenjohtajuuskautemme päättymistä seminaarin, josta on sovittu komission sekä Euroopan rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskuksen kesken. Odotamme seminaariin noin 100:a osallistujaa. Se järjestetään Wienissä 20. ja 22. kesäkuuta 2006 välisenä aikana, ja siellä keskustellaan säädösehdotukseen liittyvistä erityisongelmista.

Kuten varmasti voitte kuvitella – ja tämä tuli esiin myös hiljattain pilapiirroksista käydyssä keskustelussa – olemme jälleen kerran tilanteessa, jossa esiintyy jännitteitä toisaalta poliittisen viestimme – eli että selkeästi vastustamme rasismia ja muukalaisvihaa – ja toisaalta sananvapauden välillä. Meidän on lievennettävä juuri tätä jännitettä, jos aiomme todella saada aikaan merkittävää edistystä. Nimenomaan näistä aiheista on tarkoitus keskustella myös seminaarissa.

Seminaariin on tarkoitus osallistua kaksi edustajaa kustakin jäsenvaltiosta sekä liittyvistä valtioista ja ehdokasvaltioista. Aiomme myös kutsua erityisesti sellaisia kansalaisjärjestöjä, joille nämä aiheet ovat tuttuja, sekä seuraavien tahojen edustajia: Euroopan neuvosto, ETYJ:n demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimisto, perusoikeuksien alan riippumattomista asiantuntijoista koostuva EU:n verkosto sekä rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen eurooppalainen komissio. On tietenkin selvää, että myös Euroopan parlamentin edustajat kutsutaan seminaariin. Parlamentti saa virallisen kutsun seminaariin maaliskuun lopulla. Lopullinen ohjelma on saatu vahvistettua siihen mennessä, joten voimme esitellä sen.

Kuten jo mainitsin perusoikeuksien suojaa koskevan kysymyksen numero 4 yhteydessä, haluan korostaa, että Eurooppa-neuvosto päätti joulukuussa 2003 perustaa Euroopan perusoikeusviraston, ja asia vahvistettiin joulukuussa 2004. Neuvostossa työskentelevä perusoikeuksien ja kansalaisuusasioiden ad hoc -työryhmä tarkastelee parhaillaan komission kesäkuussa 2005 esittämää ehdotusta. Viraston on määrä aloittaa toimintansa 1. tammikuuta 2007. Tiedämme, että aikataulu on varsin kireä, mutta toivomme voivamme pysyä siinä.

Puheenjohtajavaltio Itävalta asettaa tämän asian etusijalle ja toivoo voivansa saattaa neuvottelut päätökseen, jotta viraston toiminta voisi käynnistyä suunnitelmien mukaisesti.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) On olemassa joitakin hankalia aiheita – kuten holokaustin kieltäminen ja sananvapauden suojeleminen – mutta on pöyristyttävää, ettei vuonna 2006 vieläkään ole löydetty koko Euroopassa sovellettavia toimenpiteitä rasistisen väkivallan kaltaisen huolestuttavan ja yhä kasvavan ongelman ratkaisemiseksi. Koko Euroopassa on voitava päästä yhteisymmärrykseen siitä ydinkysymyksestä, että monet kansalaisistamme ja alueellamme pysyvästi asuvista joutuvat päivittäin kohtaamaan rasistista häirintää ja rotuvihaa.

Joissain maissa, kuten Kreikassa, Italiassa ja Portugalissa, ei nykyään pystytä edes pitämään kirjaa rasistisista hyökkäyksistä. Pyydän teitä nimeämään ne jäsenvaltiot, jotka jarruttavat kyseisen puitepäätöksen hyväksymistä, ja vauhdittamaan rotuvihasta kumpuavien rikosten kieltämistä puheenjohtajuuskaudellanne. Onnea matkaan!

  Karin Gastinger, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Olen täysin samaa mieltä jäsen Ludfordin kanssa. Puheenjohtajavaltion näkökulmasta on tietenkin täysin etujemme mukaista antaa merkittävä poliittinen signaali myös tässä kysymyksessä. Oletamme, että järjestämässämme seminaarissa asia pystytään jälleen havainnollistamaan ja että erityisen suuren asiantuntijalausuntojen määrän myötä seminaari tuottaa sellaisen lopputuloksen, jonka perusteella on mahdollista löytää tulevaisuudessa välttämätön tasapaino kaksitahoisessa pyrkimyksessämme: rasismin ja muukalaisvihan mahdollisimman tehokkaassa torjunnassa ilman, että sananvapaus samalla vaarantuisi. Toivomme joka tapauksessa edistyvämme asiassa merkittävästi ja toivomme, että jos asiaan saadaan uutta vauhtia, Suomi onnistuu puheenjohtajuuskaudellaan ratkaisemaan tämän asian tai ainakin jatkamaan neuvotteluja aikaansaannostemme perusteella.

  Manolis Mavrommatis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies ja arvoisa ministeri, rasismi ja muukalaisviha ovat tunkeutuneet jopa urheilun ja jalkapallon alalle. Tiedätte varmasti mainiosti, että useisiin värillisiin urheilijoihin ja jalkapalloilijoihin on kohdistunut hyökkäyksiä lukuisissa tapahtumissa ja lukuisissa otteluissa, varsinkin jalkapallo-otteluissa, esimerkiksi Englannissa, Espanjassa ja Ranskassa. Aikooko Itävalta puheenjohtajavaltiona suositella, että Saksa ryhtyy rasismin ja muukalaisvihan vastaisiin toimiin ensi kesän maailmanmestaruuskisojen aikana, ja kuinka aiotte puuttua näihin ongelmiin hoitaessanne vielä tuolloin puheenjohtajavaltion tehtävää?

  Karin Gastinger, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Oletamme, että Saksassa noudatetaan oikeusvaltioperiaatetta ja että on Saksan viranomaisten asia ryhtyä asianmukaisiin toimiin rasismin ja muukalaisvihan torjumiseksi myös maailmanmestaruuskisojen aikana. Olen aivan varma siitä, että Saksa ryhtyy tarvittaviin toimiin.

  Gay Mitchell (PPE-DE). – (EN) Myös minun esittämäni kysymys numero 8 käsittelee muukalaisvihaa. Ministerit antavat täällä erittäin pitkiä vastauksia. Eikö olisi mahdollista olla huomaavaisia parlamentin jäseniä kohtaan ja käsitellä samaa aihetta koskevat kysymykset yhdessä?

Saavun tänne joka kuukausi esittämään kysymyksiä, mutta niitä ei koskaan ehditä käsitellä. Ehdimme käsitellä vain hyvin pienen määrän kysymyksiä, mutta vastausten esittämisen annetaan jatkua loputtomiin. Seuraava nimissäni esitetty kysymys käsittelee muukalaisvihaa, enkä ymmärrä, miksi sitä ei käsitelty yhdessä kysymyksen numero 7 kanssa.

  Bill Newton Dunn (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, käytän työjärjestyspuheenvuoron. Haluaisin huomauttaa, että Itävallan oikeusministeri on saapunut tänne saakka. Meitä pyydettiin esittämään hänelle kysymyksiä. Meidän oli odotettava maaliskuuhun asti. Jotkin kysymyksistä oli jätetty joulukuussa, mutta odotimme kärsivällisesti kolmen kuukauden ajan voidaksemme esittää kysymykset hänelle. Hänen on siis sallittu vastata täsmälleen kahteen kysymykseen kolmen kuukauden aikana!

Tämä ei ole hänen syynsä, vaan olemme iloisia siitä, että hän saapui tänne – kiitos, että tulitte, arvoisa ministeri. Voisitteko kuitenkin kertoa puhemies Borrellille, että tämä on epäonnistunut järjestelmä, joka ei nykyisellään toimi. Ministerin kannalta järjestelmä ei ole hyvä, jos hän tulee tänne vastatakseen kahteen kysymykseen, kun niiden esittämisestä on kulunut kolme kuukautta.

Puhetta johti
varapuhemies KAUFMANN

  Puhemies. Seuraavana on

Gay Mitchellin laatima kysymys nro 8 (H-0138/06):

Aihe: Muukalaisvihamielisyys EU:ssa

Onko neuvostolla johdonmukaista toimintasuunnitelmaa kaikkialla EU:ssa havaittavissa olevan muukalaisvihamielisyyden kasvun varalta erityisesti, kun kyseessä ovat EU:n jäsenvaltioiden kansalaiset, jotka elävät ja työskentelevät muissa EU:n jäsenvaltioissa vähemmistöinä?

  Karin Gastinger, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, olen oikeastaan vastannut Sarah Ludfordin ja Gay Mitchellin laatimiin kysymyksiin numero 7 ja 8 yhdessä, mutta vastaan tietysti mielelläni lisäkysymyksiin.

  Gay Mitchell (PPE-DE). – (EN) Koska muukalaisvihaa ja rasismia esiintyy usein urheilutapahtumissa, voisiko neuvoston puheenjohtaja osana kyseistä suunnitelmaa harkita urheilun hyödyntämistä muukalaisvihan torjunnassa? Pienistä puroista kasvaa suuri virta.

Omassa vaalipiirissäni toimiva Crumlin United Football Club on nuorisokerho, johon myös Robbie Keane kuului. Se järjestää joka vuosi viikonlopun kestävän urheilutapahtuman, jonka aikana urheilemisen lisäksi myös eri kulttuurien edustajat kohtaavat toisensa. Voisiko neuvoston puheenjohtaja harkita eri puolilla Euroopan unionia järjestettävää viikonlopputapahtumaa, jossa olisi tämäntapaista kanssakäymistä urheilun ja kulttuurin merkeissä, jotta voisimme hyödyntää urheilua muukalaisvihan torjunnassa?

  Karin Gastinger, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, jäsen Mitchell, tämä on periaatteessa hyvä ajatus, sillä uskon itsekin, että meidän on toimittava yhdessä, jottei rasismille ja muukalaisvihalle tarjoutuisi tilaisuutta Euroopassa. Mielestäni tässä asiassa voidaan urheilun avulla rakentaa siltoja varsinkin silloin kun nuoret – jotka ovat tulevaisuutemme – ja usein myös aikuiset harrastavat yhdessä liikuntaa, ja he voivat sitten ryhtyä toteuttamaan yhdessä myös muunlaista toimintaa.

Urheilu ei kuitenkaan ole ainoa ala, jolla on mahdollista toimia, vaan mielestäni myös kulttuurin alalta löytyy erittäin hyviä mahdollisuuksia. Vaikka nämä kaksi alaa eivät suoranaisesti liitykään toisiinsa, meidän on yritettävä rakentaa siltoja monilla eri aloilla. Rasismi ja muukalaisviha kytkeytyvät usein ennakkoluuloihin. Ennakkoluuloja yleensä syntyy, jos ei tunneta muita kulttuureja, sillä vieraisiin asioihin liittyy usein pelkoja. Pelko puolestaan synnyttää kielteisiä tunteita, mikä tietenkin tarjoaa oivan tilaisuuden rasismin ja muukalaisvihan esiintymiselle. Siksi muukalaisvihan torjuntakeinoksi käy aivan kaikki toiminta, jonka avulla opimme tuntemaan toisemme paremmin ja opimme tuntemaan muita kulttuureja vieläkin paremmin.

Ydinkysymys kuuluukin – koska parlamentin jäsen puhutteli minua nimenomaan oikeusministerinä – onko neuvostolla EU-sopimuksen nojalla varsinaisesti toimivalta ryhtyä tähän. Nähdäkseni tämä kuitenkin on tärkeä poliittinen viesti, joka meidän kaikkien olisi yhdessä välitettävä eteenpäin.

  Puhemies. Kiitos paljon kaikista näistä huomautuksista. Keskustelemme niistä neuvoston puheenjohtajavaltion kanssa ja mietimme, kuinka ensi kerralla olisi paras menetellä, jotta kaikki asianomaiset olisivat tyytyväisiä.

  Claude Moraes (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, käytän työjärjestyspuheenvuoron. En ole varma, että asia on tullut ymmärretyksi. Puheenjohtajavaltio Itävalta halusi muuttaa neuvostolle esitettyihin kysymyksiin vastaamisessa noudatettavaa järjestelmää, mikä merkitsi kolmen kuukauden odotusaikaa monille nyt läsnä oleville ihmisille, myös itselleni. Jäsen Newton Dunn huomautti tästä asiasta.

Olemme odottaneet kolme kuukautta. Ministeri on ollut erittäin ystävällinen. Ei ole hänen syynsä, että puheenjohtajavaltio päätti muuttaa järjestelmää. Ministeri on ollut uskomattoman ystävällinen vastatessaan lisäkysymykseen. En ole nähnyt sellaista tapahtuvan koskaan aikaisemmin.

Voisitteko kuitenkin nyt arvioida kyseistä päätöstä uudelleen ja palata vanhaan järjestelmään? Nykyinen järjestelmä ei kerta kaikkiaan toimi. Olemme esittäneet tärkeitä kysymyksiä radikalisoitumisesta ja muista aiheista, joihin ei nyt ole vastattu vielä kolmenkaan kuukauden kuluttua. Pyydän teitä harkitsemaan palaamista aiempaan järjestelmään.

  Puhemies. Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

Neuvostolle varattu kyselytunti on päättynyt.

18. Kyselytunti (kysymykset komissiolle)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana kyselytunti. Käsittelemme komissiolle osoitettuja kysymyksiä (B6-0013/2006).

  Carlos Carnero González (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, pyydän anteeksi, että kulutan muutaman minuutin ennen kyselytunnin ja komissiolle osoitettujen kysymysten käsittelyn alkamista, mutta haluan ilmoittaa olevani hämmästynyt ja jopa tyrmistynyt siitä, mitä tapahtui eräälle kysymykselleni, jonka halusin esittää juuri tässä istunnossa.

Viime viikolla kuulin, että tällä kyselytunnilla vastattaisiin kolmantena minun kysymykseeni, joka koski Euroopan komission espanjan kielen kääntäjien määrän vähentämisestä tehtävän päätöksen vahvistamista tai muuttamista, mutta eilen illalla sain tiedon siitä, että parlamentin puhemiehen mielestä kysymystäni ei voida ottaa käsiteltäväksi.

Olen saanut apulaispääsihteeri Harald Rømerilta tänään kirjeen, jossa hän selittää päätöksen perustuneen siihen, että helmikuussa annettiin suullinen vastaus tuolloin esittämääni samankaltaiseen kysymykseen.

Apulaispääsihteeri Rømer on selvästikin lukenut ainoastaan kysymykseni otsakkeen, joka on sama, muttei koko tekstiä. Helmikuisen kysymykseni teksti ja tässä kuussa esittämäni kysymyksen teksti ovat täysin erilaiset. Voisiko joku kertoa esimerkiksi sen, milloin komissio on todennut, aikooko se vähentää Espanjan kielen osaston kääntäjien määrää 67:ään vuoden loppuun mennessä tai kuinka se aikoo noudattaa päätöstään seuraavassa EU:n ja Latinalaisen Amerikan huippukokouksessa, joka pidetään Wienissä?

En hyväksy sitä, ettei kysymystäni voida ottaa käsiteltäväksi. Mielestäni tämä loukkaa oikeuksiani parlamentin jäsenenä, ja vaadin, että kysymykseeni vastataan, jos ei tällä kyselytunnilla, niin sitten ensi kuun kyselytunnilla.

  Puhemies. Hyvä jäsen Carnero González, välitän viestinne apulaispääsihteeri Rømerille pääsihteeristöön, jossa päätös tehtiin. Samalla haluan kuitenkin kiinnittää huomionne vielä kerran työjärjestykseemme ja sen 109 artiklassa tarkoitetun kyselytunnin järjestämistä koskevan liitteen II 3 kohtaan. Siinä todetaan, ettei kysymystä voida ottaa käsiteltäväksi, jos kolmen edeltävän kuukauden aikana sama tai samantapainen kysymys on esitetty ja siihen on vastattu. Päätös perustuu selvästikin tähän kohtaan. Voin kertoa teille nyt tämän, mutta välitän huomautuksenne joka tapauksessa eteenpäin.

Ensimmäinen osa

  Puhemies. Seuraavana on

Bill Newton Dunnin kysymys nro 44 (H-0134/06):

Aihe: Rajat ylittävän rikollisuuden torjuntahankkeen budjetti

Komission myöntämä budjetti rajat ylittävän rikollisuuden torjuntahankkeelle riittää vain ns. vanhoille jäsenvaltioille (EU-15). Koska suuren luokan järjestäytynyt rikollisuus on peräisin pääosin EU:n ulkopuolelta idästä ja kaakosta, eikö olisi parempi lisätä määrärahoja niin, että ne mahdollistaisivat kaikkien 25 jäsenvaltion osallistumisen hankkeeseen?

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kysymyksessä otetaan esille tärkeä asia, sillä siinä käsitellään meille olennaisen tärkeän hankkeen eli rikollisuutta koskevan tutkimushankkeen rahoitusta.

Teknisistä syistä rahoitusta ei ole mahdollista lisätä jäsen Newton Dunnin pyytämällä tavalla, sillä hanke on käynnistetty vuonna 2004 ja se saatetaan päätökseen vuonna 2006. Ohjelman yhteydessä on kuitenkin mahdollista järjestää tilaisuuksia, joissa käsitellään uusien jäsenvaltioiden toimia ja niitä koskevia selvityksiä, mitä jäsen Newton Dunn pyytää.

Lisäksi on toinenkin ohjelma, jota komissio yhteisrahoittaa ja jota sovelletaan kaikkiin jäsenvaltioihin eli myös uusiin jäsenvaltioihin. Se käsittää tilastotietojen ja muiden tietojen keruun viidestä vakavan rikoksen lajityypistä eli korruptiosta, petoksista, kulttuurivarojen laittomasta kaupasta, väärentämisestä, piratismista sekä lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja pornografiasta. Meneillään oleva hanke kattaa näiden rikosten osalta kaikki EU:n jäsenvaltiot.

  Bill Newton Dunn (ALDE). – (EN) Haluan kiittää komission jäsentä tästä. Mielestäni olemme samalla aaltopituudella tämän asian suhteen, kuten komission jäsen tietää. Tavoitteemme on sama.

Arvoisa komission jäsen, kiitos näistä tiedoista. Haluan vielä kysyä, milloin tulosten pitäisi olla käytettävissä. Milloin ohjelma on valmis, jotta tilastotietojen keräämistä saadaan vihdoin yhdenmukaistettua EU:ssa?

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, parhaillaan toteutettava hanke päättyy huhtikuussa 2006 eli parin viikon kuluttua. Seuraavan hankkeen toteuttaminen on jo aloitettu, ja se saatetaan päätökseen kuluvan vuoden aikana. Voimme siis vakuuttaa, että saamme tänä vuonna ajantasaiset tilastotiedot sekä niistä jäsenvaltioista, jotka kuuluivat EU:hun ennen vuotta 2004, että vuoden loppuun mennessä myös muista jäsenvaltioista.

  Puhemies. Seuraavana on

Cristobal Montoro Romeron kysymys nro 45 (H-0157/06):

Aihe: Yhteisön talouden tilanne

Onko komissio huolestunut korkojen noususta tilanteessa, jossa ei ole mitään merkkejä inflaation kiihtymisestä Euroopassa?

Mitä seurauksia komissio arvelee korkojen noususta olevan vasta elpymään alkaneelle yhteisön taloudelle ja euroalueen työllisyydelle?

Toinen osa

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. (EN) Kysymyksessä käsitellään korkopolitiikkaa ja rahapolitiikkaa.

Haluan komission puolesta todeta, että rahapolitiikka ja sitä kautta korkomuutoksia koskevat päätökset kuuluvat Euroopan keskuspankin (EKP) yksinomaiseen päätösvaltaan. EKP:n riippumattomuudesta määrätään perustamissopimuksessa. EKP:n päätavoitteena on hintavakauden säilyttäminen euroalueella varmistamalla, että keskipitkän ja pitkän aikavälin inflaatio-odotukset pysyvät täysin hintavakauden määritelmän mukaisina. EKP tukee talouskasvua ja työpaikkojen luomista euroalueella. Tämänhetkinen korkotaso on kaikissa maturiteeteissa historiallisesti tarkasteltuna edelleen alhainen niin nimellis- kuin reaalikorkojenkin osalta.

Kysymyksen toisessa osassa käsitellään talousnäkymiä. Komissio arvioi edellisessä osavuosikatsauksessaan talouskasvun kiihtyvän euroalueella 1,9–2 prosenttiin vuonna 2006, mikä on lähellä arvioita euroalueen potentiaalisesta kasvuasteesta. Komissio ei kuitenkaan halua kommentoida EKP:n politiikkaa, sillä se on täysin EKP:n päätettävissä.

  Cristóbal Montoro Romero (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, toimielimiä kohtaan osoittamamme kunnioitus ja varovaisuus eivät estä meitä tekemästä poliittisia arvioita toimielinten ja tässä tapauksessa EKP:n päätöksistä. EKP:n koronnostopäätös nyt, kun talouskasvu on hidasta eikä EU:ssa synny uusia työpaikkoja, huolestuttaa miljoonia espanjalaisia, miljoonia EU:n kansalaisia, miljoonia EU:n pienyrityksiä ja miljoonia perheitä, joilla on asuntolainaa.

Arvoisa komission jäsen, tämän vuoksi haluan kehottaa komissiota tekemään EKP:lle kunnioittavan poliittisen ehdotuksen.

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. (EN) Poliittinen viesti on, että EKP on erittäin riippumaton elin, kuten perustamissopimuksessa määrätään. Taloustieteilijänä ja entisenä keskuspankin pääjohtajana voin kyllä pohtia tätä asiaa, mutta voin kertoa ainoastaan, että EU:n rahapoliittiset tavoitteet perustuvat inflaation torjumiseen, mikä on yhteiskunnallisesti erittäin tärkeää, ja rahapolitiikan virityksen tarkistaminen tarjoaa kehittyneen välineen tätä varten.

Kaikki lainanottajat haluavat korkotason pysyvän mahdollisimman alhaisena. Korkotaso on tällä hetkellä hyvin alhainen EU:ssa, eikä se ole haitaksi talouskasvulle. Puhun nyt taloustieteilijänä. Komission kanta on se, että korkopolitiikka kuuluu EKP:n vastuualaan.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, korkopolitiikalla on luonnollisesti merkittävä vaikutus myös julkiseen velkaan. Mikä on komission kanta korkopolitiikkaan suhteessa vakaus- ja kasvusopimukseen?

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. (EN) Hallitukset ja keskuspankit ovat kautta aikojen toteuttaneet erilaisia radikaaleja toimenpiteitä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa korkotasoa nostettiin äkillisesti 17 prosenttiin ja ylimääräiset rahavarat supistuivat selvästi. Tällä hetkellä keskuspankki muuttaa korkotasoaan kuitenkin melko varovaisesti. Korkotaso on ennusteiden, taloudellisten näkökohtien ja näkymien mukainen. Emme puutu korkopolitiikkaan.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, euroalueeseen liittyy ensi vuonna kolme valtiota eli Slovenia, Liettua ja Viro. Jos nämä kolme pientä taloutta onnistuvat liittymään euroalueeseen, kuinka se vaikuttaa korkotasoon ja inflaatioon EU:ssa? Onko nähtävissä merkkejä muutoksista?

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. (EN) Mitä tulee näiden maiden euroalueeseen liittymisestä aiheutuviin muutoksiin, olette kaikki tietoisia tämänhetkisestä tilanteesta ja siitä, että Maastrichtin sopimuksen kriteerit ovat erittäin tiukat. Voin käsitellä asiaa ainoastaan taloustieteilijänä. Euroalueeseen liittyvän maan kansalaisena tuen luonnollisesti euroalueen laajentumista, ja asianmukaista finanssipolitiikkaa noudattavat maat varmasti vahvistavat euroaluetta. Tämähän tarkoittaa euron painoarvon ja vaikutusvallan lisääntymistä maailmassa. Kyseisten maiden budjettipolitiikka on vakaata, joten ne lisäävät euron uskottavuutta.

  Puhemies. Seuraavana on

Marie Panayotopoulos-Cassiotoun kysymys nro 46 (H-0100/06):

Aihe: Koulutusohjelmat ja eurooppalainen identiteetti

Mitä konkreettisia toimia, mitä menettelyä yksinkertaistavia ja byrokratiaa vähentäviä toimenpiteitä Euroopan komissio aikoo toteuttaa uuden ohjelmasarjan suunnitteluvaiheessa (Kulttuuri 2010, Elinikäinen oppiminen 2007–2013, Koulutus 2010 ja Nuorisotoimintaohjelma 2007–2013) hyödyntääkseen niitä koulutuksen uusia mahdollisuuksia, joilla pyritään nuorten henkiseen ja tieteelliseen kypsymiseen sekä antamaan heille tarvittavat resurssit ja ammatillinen pätevyys, ja samanaikaisesti vahvistaakseen nuorten tunnetta kuulumisesta Eurooppaan, jotta he osallistuisivat EU:n taloudelliseen, yhteiskunnalliseen ja poliittiseen elämään?

  Ján Figeľ, komission jäsen. (EN) Kysymys liittyy yksinkertaistamiseen, koulutusalan liikkuvuutta helpottavaan ympäristöön sekä nuorisoa, kulttuuria ja kansalaisuutta koskeviin ohjelmiin.

Kuten tiedätte, koulutusta koskeva ehdotus ja elinikäistä oppimista, nuorisoa ja kulttuuria koskevat uudet ohjelmat kaudelle 2007–2013 hyväksyttiin vuonna 2004. Olemme valmisteluvaiheessa, sillä ohjelmia ei ole vielä täysin hyväksytty, mutta ne korvaavat nykyiset ohjelmat, ja lisäksi niillä selkeytetään ja yksinkertaistetaan käyttäjiä koskevia ehtoja. Kun uudet ohjelmat tulevat voimaan, ihmiset saavat niiden avulla paremman hyödyn EU:n todellisesta yhteisestä liikkuvuuden alueesta. Asianmukainen rahoitus saadaan toivottavasti. Ohjelmien ansiosta koulutus- ja kulttuurialan elimet voivat tehostaa yhteistyötään. Tässä yhteydessä on olennaista yksinkertaistaa hallinto- ja rahoitusmenettelyjä. Perättäiset arvioinnit ja yleisön laajat kuulemiset ovat osoittaneet, että nykyisiä ohjelmia on todellakin tarpeen yksinkertaistaa. Tämä edellyttää kuitenkin useita toimia niin ohjelmien hallintojärjestelyjen kuin varainhoitoasetuksen ja sen soveltamissääntöjenkin tasolla.

Ohjelmatasolla ehdotetaan koulutusalan ohjelmien määrän karsimista yhdistämällä Erasmus-, Leonardo da Vinci-, Comenius- ja Grundtvig-ohjelmat yhdeksi yhdennetyksi elinikäisen oppimisen ohjelmaksi. Uusilla ohjelmilla on tarkoitus yksinkertaistaa mahdollisten edunsaajien osallistumista erityisesti ohjelman nuoriso-, kulttuuri- ja kansalaisuusosioon. Olemme esimerkiksi tehneet uudesta Kulttuuri 2007 -ohjelmasta aiempaa avoimemman ja helppokäyttöisemmän, mikä näkyy ohjelman rakenteesta, sillä päätavoitteita on aiemman kahdeksan sijaan nyt kolme. Näin ollen ohjelman ydin on helpommin ymmärrettävissä etenkin, kun siinä ei keskitytä eri aloihin, mikä tekee ohjelmasta avoimen kaikille. Ohjelma on kohdistettu tarkoituksella kaikenlaisille edunsaajille.

Komission tavoitteena on lisäksi yksinkertaistaa hakemis- ja raportointimenettelyjä sekä luonnollisesti nopeuttaa valintamenettelyjä. Olemme sisällyttäneet päätösluonnokseen tähän liittyviä säännöksiä. Ohjelmaa koskevia päätöksiä tehdään parhaillaan yhteispäätösmenettelyssä, jossa parlamentti ja neuvosto ovat molemmat antaneet tukensa komission tavoitteelle eli yksinkertaistamisen viemiselle mahdollisimman pitkälle. Sen on tarkoitus näkyä ohjelman toimien muotoilussa sekä hallinto- ja rahoitusedellytyksissä, minkä lisäksi pyritään saavuttamaan tasapaino toisaalta joustavuuden ja helppokäyttöisyyden ja toisaalta tarkoitusperän selkeyden ja asianmukaisten rahoitus- ja menettelytakeiden välillä.

Komissio on ehdottanut varainhoitoasetukseen useita muutoksia, joita parlamentti tutkii parhaillaan. Näillä muutoksilla otetaan muun muassa käyttöön suhteellisuusperiaate, joka tarkoittaa, että hallinto- ja tilinpitovaatimusten on oltava oikeassa suhteessa avustuksen määrään. Soveltamissääntöjen käsittelyssä on edetty, sillä komissio muutti heinäkuussa 2005 varainhoitoasetuksen nro 1 yksityiskohtaisia soveltamissääntöjä, minkä ansiosta menettelyjä saatiin yksinkertaistettua seuraavilla tavoilla.

Ensinnäkin maksuja tukeva ulkoinen tilintarkastus on nyt pakollinen ainoastaan välimaksujen ja niiden maksujen osalta, joissa toimia koskeva avustus on yli 750 000 euroa ja toiminta-avustus yli 100 000 euroa. Toinen muutos on se, että kiinteämääräisten avustusten ylärajaa on nostettu 5 000 eurosta 10 000 euroon. Lisäksi yksi avustus voi nyt sisältää useita kiinteämääräisiä avustuksia ja komissio voi antaa luvan kiinteämääräisiin avustuksiin, vaikkei niitä täsmennetä perussäädöksessä.

  Μaria Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa komission jäsen, paljon kiitoksia kattavasta ja valaisevasta vastauksestanne. Esittämänne yksinkertaistamistoimet ovat mielestäni myönteisiä. Onko meidän kuitenkin ymmärrettävä, että yksinkertaistaminen koskee myös näiden ohjelmien rahoitusta? Kansalaiset pelkäävät, ettei näille ohjelmille anneta yhtä runsaskätistä rahoitusta kuin aiemmin. Ovatko nämä pelot perusteltuja?

  Ján Figeľ, komission jäsen. (SK) Paljon kiitoksia tästä lisäkysymyksestä. Kuuntelin erittäin kiinnostuneena – vaikkakin vain radiosta – Saksan liittopresidentin innostunutta puhetta koulutuksesta, nuorisosta ja Erasmus-ohjelmasta. Mielestäni on hienoa, että valtionpäämies ja EU:n kansalainen suhtautuu asiaan tällä tavoin ja uskoo siihen, että koulutuksen ja liikkuvuuden kautta voimme saavuttaa paljon enemmän talouden, yhteiskunnan, kulttuurin ja politiikan aloilla. Olenkin vahvasti sitä mieltä, että uusia vapaaehtoisryhmille ja nuorille tarkoitettuja koulutuksen ja kulttuurin alan ohjelmia olisi edistettävä määrällisesti ja laadullisesti, sillä ne ovat erittäin tärkeitä yksilön ja koko yhteisön kannalta. Pallo on nyt toimielinten käsissä niiden neuvotellessa rahoitusnäkymistä, mutta mielestäni olemme lähettämässä erittäin ajankohtaisen viestin tämänhetkiselle puheenjohtajavaltiolle, parlamentille, komissiolle ja koko laajentuneelle EU:lle. Olen erityisen kiitollinen parlamentin EU:n koulutusohjelmille osoittamasta tuesta, joka on erittäin tarpeellista.

  Josu Ortuondo Larrea (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, puhumme nyt integroitumisesta Euroopan unioniin ja eurooppalaisesta identiteetistä, kun muutama minuutti sitten puhuimme rasismista ja muukalaisvastaisuudesta. Mielestäni näissä asioissa on yhteisiä piirteitä. Vierailin Kanadassa joitakin kuukausia sitten, ja siellä toteutetaan erittäin hienoa ohjelmaa, jolla on tarkoitus tukea maahanmuuttajien ja heidän perheidensä kotoutumista yhteiskuntaan.

Haluan tiedustella komissiolta, aikooko se tässä tapauksessa ottaa käyttöön nuorille maahanmuuttajille tarkoitetun kotouttamisohjelman, jotta mekin saisimme vähennettyä rasismia ja muukalaisvastaisuutta, sillä myös nämä uudet Euroopan kansalaiset tuntevat kuuluvansa yhteisöömme.

  Ján Figeľ, komission jäsen. (EN) Olen varma siitä, että koulutusta voidaan käyttää välineenä rasismin ja muukalaisvastaisuuden torjumisessa sekä sosiaalisen osallisuuden ja kotoutumisen tukemisessa ja että sitä pidetään erittäin selvästi yhteisenä tehtävänämme. Yhdentynyt, vapaa ja demokraattinen EU voi muodostua ainoastaan yhdentyneistä, vapaista ja demokraattisista yhteiskunnista. Jäsenvaltioita, niiden hallituksia, viranomaisia yleensä ja EU:n toimielimiä kehotetaankin tukemaan tällaisia välineitä.

Joitakin ohjelmia hyödynnetään jo tätä varten. Eurooppalainen nuorisosopimus, joka hyväksyttiin viime vuonna, on yksi integroitumisen erityisvälineistä, ja se tarjoaa joitakin vastauksia EU:n jäsenvaltioiden nuorille, joilla on vaikeuksia tai joiden tilanne on huono. Sosiaalinen osallisuus on yksi sosiaalipolitiikan tärkeimmistä osatekijöistä. En halua puhua kollegojeni puolesta, mutta nämä asiat huomioidaan ja niitä edistetään vastuullamme olevilla eri ohjelmilla.

Johdonmukaisen politiikan avulla voidaan saada vielä paljon enemmän aikaan EU:n tasolla ja jäsenvaltioissa. Aihetta on käsiteltävä edelleen koulutuksen ja myös liikunnan, kulttuurin ja kulttuurienvälisen vuoropuhelun avulla. Nämä ovat erittäin hyödyllisiä ja tehokkaita välineitä sosiaalisen osallisuuden ja kotoutumisen lisäämiseksi sekä väkivallan, ilkivallan, rasismin ja muukalaisvastaisuuden kaltaisten ongelmien ratkaisemiseksi.

  Richard Seeber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, kaikkien kollegojensa tavoin komission jäsen puhuu yksinkertaistamisesta, ja nämä EU:n monimutkaiset menettelyt ovatkin erityisen kiistanalaisia. Voisitteko ehkä antaa minulle muutaman esimerkin alasta, jota on juuri yksinkertaistettu ja jolla toiminta tästä syystä helpottuu? Toiseksi, pidetäänkö kirjaa ohjelmien hallinnoinnista aiheutuvista toteutuneista kustannuksista ja näistä ohjelmista saatavasta rahoituksesta, joka hyödyttää EU:n kansalaisia tulevaisuudessa suoraan?

  Ján Figeľ, komission jäsen. (EN) Mainitsin Erasmus-ohjelman, koska Saksan liittopresidentti käytti sitä esimerkkinä. Mielestäni hän mainitsi sen aivan perustellusti, sillä se on ehkäpä kuuluisin ja suosituin ohjelmamme. Erasmus-opiskelijoita on ollut vuodesta 1987 yhteensä 1,4 miljoonaa. Erasmus-ohjelmat ovat yksilöiden ja yhteisöjen kannalta erittäin vaikuttavia ohjelmia, ja ihmiset saavat niistä paljon. Erasmus-ohjelmien kysyntä kasvaa jatkuvasti. Olen ilmaissut kiitokseni parlamentille näiden ohjelmien tukemisesta, sillä niillä on vaikutusta. Ilman niitä EU:n tulevaisuus olisi suurempi kysymysmerkki.

Ohjelmat vaikuttavat myös muihin aloihin: Erasmus oli Bolognan prosessin liikkeellepaneva voima. Kyseinen prosessi vaikuttaa suuresti eurooppalaisten opiskelijoiden, yliopisto-opettajien ja yliopistojen elämään.

Mainitsin muutamia ehdotuksia, jotka sisältyvät jo komission hyväksymiin soveltamissääntöihin. Komissio on ehdottanut yli sataa muutosta varainhoitoasetukseen. Nyt on teidän vuoronne päättää ja parantaa sitä. Perustimme tammikuussa 2006 uuden toimeenpanevan viraston, joka käsittelee yksittäisiä tapauksia ja hankkeita ja toimii läheisessä yhteistyössä kansallisten virastojen kanssa. Ohjelmien toiminnan keskitetty hallintajärjestelmä on järkevä väline. Kansalliset virastot toimivat jäsenvaltioissa niiden kansallisilla kielillä, ja nämä virastot ovat huomattavasti lähempänä kansalaisia, minkä ansiosta ne voivat tarjota parasta mahdollista palvelua ohjelman käyttäjille.

Voimme varmaankin käsitellä asiaa yksityiskohtaisemmin, kun keskustelemme varainhoitoasetuksesta. On joitakin käytännönläheisiä toimia ja ehdotuksia siitä, kuinka voitaisiin helpottaa pienten avustusten saajien hakumuodollisuuksia verrattuna miljoonien eurojen infrastruktuuri- ja tutkimushankkeisiin.

Haluamme myös lisätä esimerkiksi Erasmus-ohjelman ja elinikäisen oppimisen ohjelman määrärahoja, sillä mielestämme 125 euroa henkilöä kohti kuussa ei ole kovinkaan merkittävää EU:n tukea, kun otetaan huomioon jokapäiväiset elinkustannukset jäsenvaltioissamme. "Enemmän" tarkoittaa myös enemmän sosiaalista ulottuvuutta. Tämä rahasumma on usein ratkaiseva tekijä niille, jotka tarvitsevat EU:n avustusta ulkomailla opiskelua varten.

  Puhemies. Seuraavana on

Maria Badia i Cutchetin kysymys nro 47 (H-0132/06):

Aihe: Suunnitelma yrittäjyyden tukemiseksi koulutuksessa

Komissio on laatinut suunnitelman yrittäjyyden tukemiseksi ala-asteelta aina yliopistoon saakka. Se viittaa suunnitelmassaan siihen, että Euroopan sosiaalisen mallin ylläpitämiseksi tyydyttävällä tavalla tarvitaan suurempaa taloudellista kasvua ja enemmän yrittäjyyttä, mistä olen täysin samaa mieltä. Olen kuitenkin huolissani siitä vaarasta, että opetus tulee riippuvaiseksi kilpailukyvystä ja markkinoista. Euroopan sosiaaliselle mallille ja henkilökohtaiselle sivistämiselle on tärkeää säilyttää koulutus sellaisena, että se edistää kansalaisten vapautta, itsenäisyyttä ja kriittisyyttä.

Voimme epäilemättä ottaa oppia tietyistä hyvistä käytännöistä – kuten käytännön kokemukseen yrityksissä liittyvien järjestelmien määrän lisäämisestä – ilman, että tämä heikentää liiketoiminnan opintoja. Tästä huolimatta pohjoisamerikkalaisen opetusmallin liian kaupallisen näkemyksen ei pidä olla mallina meille.

Jotta opetus toimisi tulevaisuudessa kansalaisuuden tukipylväänä, eikö komission mielestä meidän pitäisi keskittää ponnistelumme jäsenvaltioiden oppisuunnitelmien tarkistamiseen koulutuksen parantamiseksi eri aloilla, myös humanistisilla ja kulttuuriin liittyvillä aloilla?

  Ján Figeľ, komission jäsen. (SK) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, toimintasuunnitelma "Yrittäjyyden edistäminen Euroopassa" hyväksyttiin vuonna 2004. Siinä vahvistettiin viisi strategista politiikan alaa yrittäjyyden edistämiseksi Euroopassa meneillään olevalla kaudella. Ensimmäinen näistä käsittää yrittäjyyttä suosivan ajattelutavan edistämisen nuorison keskuudessa. Euroopan komissio antoi äskettäin 13. helmikuuta toimintasuunnitelmaan liittyvän tiedonannon "Yrittäjyyttä suosivan ajattelutavan edistäminen koulutuksessa". Komissio hahmotteli siinä joukon jäsenvaltioille tarkoitettuja suosituksia, sillä EU:lla ei ole virallisia valtuuksia tai toimivaltaa tällä alalla.

Tarkoituksena on vahvistaa koulutuksen merkitystä yrittäjähenkisemmän kulttuurin luomisessa EU:hun ja eurooppalaisiin yrityksiin. Koulutuksella olisi kannustettava nuoria yrittäjyyteen ja avattava heille uusia mahdollisuuksia tulevaisuudessa sekä annettava heille keinot kehittää yrittäjyyteen liittyviä perustaitoja. Yksi tiedonannon tavoitteista on parantaa nuorten valmistautumista tulevaisuuteen, tulevaan työelämään ja työpaikkaan. Komissio katsoo, ettei yrittäjyydestä ja yrittäjyyden alan koulutuksesta saatavia etuja pitäisi mitata ainoastaan uusien tai innovatiivisten yritysten ja uusien työpaikkojen määrällä. Yrittäjyys on jokaisen ensisijainen avaintaito, ja se lisää nuorten luovuutta ja itsevarmuutta kaikessa, mihin he ryhtyvät, sekä auttaa heitä työskentelemään ja tekemään päätöksiä yhteiskunnallisesti vastuullisella tavalla.

Kun yrittäjyyttä tarkastellaan edellä mainitun perusteella ja yhdessä muiden vuoden 2010 koulutusohjelmassa edistettävien taitojen kanssa, voidaan havaita, että se on yksi elinikäisen oppimisen kahdeksan avain- ja perustaidon muodostaman viitekehyksen osa-alueista. Komission mielestä nämä avaintaidot ovat olennaisia itsensä toteuttamisen, sosiaalisen osallisuuden, aktiivisen kansalaisuuden ja työllistyvyyden kannalta. Niihin liittyy myös yhteiskunnallinen, kulttuurinen ja koulutuksellinen ulottuvuus. Tiedonannon mukaan komissio katsoo koulutuksen kautta tapahtuvan yrittäjyyttä suosivan ajattelutavan edistämisen olevan täysin yhdenmukaista komission tavoitteiden kanssa ja parlamentin jäsenten, myös kysymyksen laatijan Badia i Cutchetin, esittämien tavoitteiden kanssa. Tarkoituksena on parantaa koulutuksen laatua kaikilla aloilla ja varmistaa tulevien EU:n kansalaisten vapaus ja riippumattomuus sekä paremmat kehittymisedellytykset.

  Maria Badia i Cutchet (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kiitän teitä sanoistanne, jotka todellakin rauhoittivat minua hieman, sillä luettuani tiedonannon olen huolissani siitä, että muokkaamme koulutusta liikaakin kilpailun ja markkinoiden vaatimusten mukaiseksi.

Olen nykyisin usein tekemisissä opiskelijoiden kanssa, ja olen varma, että jotkut heistä haluavat ryhtyä yrittäjiksi, mutta useat muut ovat varmasti kiinnostuneet joistakin aivan muista asioista, kuten kulttuurista ja humanitaarisista asioista.

  Ján Figeľ, komission jäsen. (EN) Emme varmastikaan ole kaikki yrittäjiä eikä kaikista lapsistammekaan tule yrittäjiä, mutta meidän on tärkeä ymmärtää yritystoiminnan perusteet. Meidän mielestämme yrittäjyys tarkoittaa kykyä ymmärtää monimutkaisia asioita, tehdä aloitteita, toteuttaa ne käytännössä ja ottaa vastuuta. "Meillä" tarkoitan myös jäsenvaltioita, sillä ne ovat laajalti yksimielisiä avaintaidoista, joihin yrittäjyys sisältyy.

Tästä on hyötyä työnantajien lisäksi myös työntekijöille. Aktiiviset ja luovat työntekijät ovat hyviä työntekijöitä mille tahansa vakavasti otettavalle yritykselle. Siksi komissio katsoo, että yrittäjyystaidot ovat koko yhteiskunnan ja kaikkien yksilöiden edun mukaisia eivätkä ne liity ainoastaan yritysten ja yrittäjien määrän kasvuun ja yleistymiseen. Yrittäjyydessä on kyse mielentilasta, jolla ihminen suhtautuu kypsästi vaikutteiden ja dynaamisuuden parempaa ymmärtämistä edellyttävään muuttuvaan ympäristöön.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa komission jäsen, onko periaatteessa hyvä, että komissio käynnistää yhteisöaloiteohjelman kaltaisia aloitteita yrittäjyyden alalla, kuten nyt tällä alalla? Työpaikkojahan syntyy ainoastaan silloin, kun jotakin on myytävänä. Katsooko komission jäsen, että näitä aloitteita voitaisiin esittää laajemmalle yleisölle myös osana komission pr-toimia, joista vastaa komission jäsen Wallström?

  Ján Figeľ, komission jäsen. (EN) Tätä olisi käsiteltävä tiedonannossa, tai komission kollegojeni ja parlamentin jäsenten olisi edistettävä sitä, sillä EU:lla on tapana verrata potentiaaliaan useisiin muihin kumppaneihin.

Mielestäni EU:lla on potentiaalia, mutta suurin osa esteistä johtuu joko säännöistämme, eli siitä, kuinka taloutemme ja yhteiskuntamme on järjestetty, tai mielenlaadustamme. Siksi tuen täysin jäsen Rübigin toteamusta siitä, että tämä peruskäsite on tärkeä kaikkien kannalta. Peruskäsite käsittää keskeiset pätevyydet eli yrittäjyyskoulutuksen, kulttuuriopetuksen, kulttuuritietouden, kansalaisuuden sekä luonnollisesti kielet, matematiikan, tieteet, tietotekniset taidot ja oppimaan oppimisen.

Elinikäinen oppiminen perustuu ja sen on perustuttava eräisiin perustaitoihin, joita ovat yrittäjyystaidot ja yrittäjyyttä suosiva ajattelutapa. Siksi haluan kehottaa teitä kaikkia ja kaikkia pk-yritysten ystäviä sekä kansalaistemme ja toimielintemme tekemien aloitteiden kannattajia edistämään elinikäisen oppimisen tärkeää käsitettä.

En yllättynyt, kun kollegani puhui edellisellä kyselytunnilla elinikäisestä oppimisesta kansalaisoikeutena ja yksilön oikeutena suhteessa valtioon tai sen viranomaisiin, joiden on tarjottava mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen perus- ja keskiasteen koulutuksen ohella. Tämä rohkaisi minua.

Tällaisten järjestelmien täytäntöönpano edellyttää nykyistä suurempaa henkistä valmiutta. Kiitos teille, tehkäämme yhteistyötä tämän asian edistämiseksi.

  Puhemies. Kysymystä nro 48 ei voitu ottaa käsiteltäväksi (työjärjestyksen liitteen II osan A 3 kohta).

Seuraavana on Andreas Mölzerin kysymys nro 49 (H-0102/06):

Aihe: Turkin liiran kolikko

Turkki laski vuosi sitten liikkeeseen yhden liiran kolikon (arvoltaan 0,6 euroa), joka muistuttaa erehdyttävästi kahden euron kolikkoa. Turkin liirassa kuvattu Kemal Atatürkin kasvokuva on ensinnäkin helppo sekoittaa kuningas Albert II:n kasvokuvaan. Teknisiltä ominaisuuksiltaan, kuten painoltaan ja paksuudeltaan kolikot ovat niin samanlaisia, että automaattien omistajille on aiheutunut suuret tappiot Euroopan unionissa. Samankaltaisuus aiheuttaa ongelmia myös pankeissa metallirahojen lajitteluun käytettäville laitteille, puhumattakaan tavallisista kansalaisista, jotka eivät ehkä edes tiedä kolikkojen erehdyttävästä yhdennäköisyydestä.

Mikä on komission arvio tästä Turkin viimeisimmästä rikkomuksesta? Missä määrin on sallittua, että toisen valtion metalliraha muistuttaa niin erehdyttävästi euroa? Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä Euroopan kansalaisten suojelemiseksi?

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. (EN) Kysymys liittyy vuoden 2005 alussa liikkeeseen laskettuihin turkkilaisiin kolikoihin, jotka ovat melko samanlaisia kuin EU:n kolikot. Komissio on luonnollisesti arvoisan parlamentin jäsenen tavoin huolissaan tästä asiasta. Tällaista ei pitäisi tapahtua. Oikeus laskea liikkeeseen kolikoita on yksi suvereenin valtion perusoikeuksista. Epävirallisia kuulemisia kuitenkin suositellaan. Kansainvälisessä rahapajojen kokouksessa (International Mint Directors Conference) perustettiin verkosto nimeltä Coin Registration Office. Verkoston jäsenvaltioiden rahapajojen oletetaan kuulevan Coin Registration Officea, kun ne valmistelevat uuden kolikon käyttöönottoa, jotta voidaan välttää samankaltaiset kolikot. Prosessia ei selvästikään noudatettu asianmukaisesti tässä tapauksessa, joten liikkeelle on päässyt eurokolikkojen kaltaisia kolikkoja.

Tämä ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta, kun näin kävi. Vuonna 2000 joissakin maissa oli käytössä kolikoita, jotka muistuttivat hyvin paljon eurokolikoita. Jopa kotimaani laski liikkeelle saksalaisten kolikoiden kaltaisia kolikoita, kun olin vastuussa tuosta alasta, ja meidän olikin muutettava kolikkoamme.

Komissio työskentelee Turkin viranomaisten kanssa, ja ne ovat luvanneet muuttaa kolikoitaan hieman. Kolikkojen painaminen on erittäin kallista ja työlästä.

Paniikkiin ei kuitenkaan ole aihetta, ja riskit ovat vähäiset. Tärkeintä asiaa eli automaatteja voidaan mukauttaa. Arviomme mukaan joitakin vanhanmallisia automaatteja on vaikea mukauttaa, mutta useimpia uusia automaatteja voidaan mukauttaa niin, että ne hyväksyvät vain niissä tarkoitettuja kolikoita. Ulkonäöllisesti kolikot ovat melko erilaisia. Jos kolikoita käsitellään myyntitilanteessa, ne on helppo erottaa toisistaan. Riskit ovat siis vähäiset.

Komissio on työskennellyt myös kolikkojärjestelmien valmistajien kanssa pitääkseen ne tietoisina siitä, että järjestelmiä on mukautettava ongelman ratkaisemiseksi. Pyrimme Turkin viranomaisten kanssa varmistamaan, että uusia kolikoita muutetaan hieman niin, etteivät ne enää ole liian samanlaisia kuin eurot.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ymmärrän, ettei paniikkiin ole syytä, kuten sanoitte. Haluan kuitenkin kysyä teiltä, olisiko tämä asia hyvä ottaa esille Turkin kanssa käytävissä liittymisneuvotteluissa sen varmistamiseksi, että nämä kolikot poistetaan liikkeestä mahdollisimman nopeasti. EU:ssa esimerkiksi Saksan ja Itävallan turkkilaisyhteisöissä voi syntyä kiusaus käyttää näitä kolikoita väärin. Voitaisiinko prosessia nopeuttaa EU:lle ja EU:n taloudelle koituvan haitan minimoimiseksi, vaikka totesittekin, että kolikoiden painaminen on erittäin kallista?

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. (EN) Tästä on neuvoteltava kaikissa tilanteissa, myös liittymisneuvotteluissa. Nyt noudatetaan eräänlaista herrasmiessopimusta, jonka nojalla tällaista ei pitäisi tapahtua. Jos tällaista kuitenkin tapahtuu, pienempiarvoisten kolikoiden painajien on tehtävä muutoksia, jotta voidaan välttää samanlaiset kolikot.

Tästä neuvotellaan. Tapaan piakkoin Turkin hallituksen jäseniä, joten otan asian esille tietyssä aikataulussa, koska kuten totesin, kolikkojen painaminen on valtava ja erittäin kallis prosessi. Saamme ongelman ratkaistua ajan mittaan, mutta sitä ennen pyrimme kolikkojärjestelmien valmistajien kanssa välttämään mahdolliset vahingot.

  Puhemies. Seuraavana on

Enrico Lettan kysymys nro 50 (H-0104/06):

Aihe: Brysselin II Eurooppa-koulu

Eurooppa-koulujen johtokunta on vahvistanut kriteerit, joiden perusteella valitaan Laekenin neljänteen Eurooppa-kouluun sijoitettavat kieliosastot. Eurooppa-koulujen pääsihteerin johtama työryhmä (seurantaryhmä) on ilmoittanut useissa asiakirjoissa, että Brysselin toisen Eurooppa-koulun italian osasto on yksi niistä, joita ehdotetaan neuvostolle siirrettäväksi neljänteen kouluun. Tämä on varmaankin tulosta vertailuarviosta, jossa nykyisiin kieliosastoihin on sovellettu kyseisiä kriteerejä.

Voiko komissio esittää tämän arvion yksityiskohtaisesti? Jos arviota ei ole tehty, voiko komissio selittää miten se on päätynyt ratkaisuunsa ja erityisesti kuvailla miksi muut kieliosastot on jätetty sen ulkopuolelle? Mitään lopullista päätöstä ei ole tietenkään vielä tehty, mutta olisi hyvä saada yksityiskohtaista tietoa seurantaryhmän työssään tähän asti noudattamista menettelyistä, jotta nähtäisiin, ovatko ne olleet riittävän tieteellisten kriteerien mukaisia, jotta voidaan perustella sadoille yhteisöjen virkamiesten perheille mahdollisesti erittäin kielteisiä seurauksia merkitseviä ehdotuksia.

Seuraavana on Richard Seeberin kysymys nro 51 (H-0172/06):

Aihe: Saksan kieliosaston siirtäminen

Eurooppa-koulujen johtokunta aikoo pian tehdä päätöksen Bryssel IV -kouluun Laekeniin perustettavista kieliosastoista. Yhdessä johtokunnalle esitetystä vaihtoehdossa italian- ja hollanninkieliset osastot Woluwessa ja saksankielinen osasto Ixellesissä siirrettäisiin Laekeniin.

Onko komissio tietoinen siitä, että Woluwen ja Ixellesin alueella asuvat lapset joutuisivat istumaan kaiken kaikkiaan neljä viisi tuntia koulubussissa, jos heidät siirrettäisiin Laekeniin?

Mitä vaihtoehtoja osastojen pakkosiirrolle sekä siirron toteutuskeinoja komissio on tutkinut? Vai luottaako se pääsihteerin ja johtokunnan kokemukseen tällaisista muutoista, vaikka näiden toimintatapa johti jo Ixellesin koulun avaamisen yhteydessä kestämättömään tilanteeseen?

Onko komissio valmis julkistamaan edustajalleen johtokunnassa annetut äänestysohjeet sekä antamaan niistä selvityksen?

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. (EN) Kysymykset nro 50 ja 51 ovat melko samanlaiset, mutta vastaan niihin tarvittaessa erillisesti, vaikka aihealue on sama.

Haluan aluksi todeta, että Eurooppa-koulut ovat yksi vastuualani monimutkaisimmista kysymyksistä, ja niihin liittyy paljon ongelmia. Järjestelmä on erittäin riippumaton ja monimutkainen. Komissio ei vastaa järjestelmän hallinnoinnista, sillä se on itse asiassa ainoastaan yksi hallintoneuvoston 29 jäsenestä.

EU:n nopean laajentumisen myötä paljon ihmisiä on siirtynyt Brysselin lisäksi myös muille alueille, joilla sijaitsee EU:n toimielimiä ja muita elimiä. Lasten koulupaikoista ja muista palveluista on huomattava pula, mikä aiheuttaa melkoisia ongelmia. Eräs täysin välttämätön ratkaisu on Brysselin neljännen Eurooppa-koulun avaaminen Laekeniin vuonna 2009. Miksi juuri Laekeniin? Belgian hallitus päätti näin. Belgia on isäntämaa, ja sen osuus kouluinfrastruktuurin rahoittamisesta ja ylläpitämisestä on merkittävä, sillä isäntämaa tarjoaa kaiken infrastruktuurin. Olen ollut yhteydessä Belgian hallitukseen ja ministereihin. Komission puheenjohtaja Barroso on keskustellut asiasta Belgian hallituksen kanssa prosessin nopeuttamiseksi, ja vuosi 2009 on suunniteltua aikaisempi määräaika.

Nyt on päätettävä koulun sisäisistä kieliosastoja koskevista järjestelyistä: mitkä kieliosastot avataan ja mitkä siirretään. Ensinnäkin on liian aikaista sanoa, että päätöksiä olisi jo tehty. Asiasta keskustellaan vielä, ja komissio ainoastaan osallistuu näihin keskusteluihin eikä suinkaan päätä asioista. Päätökset tekee hallintoneuvosto. Komissio tarjoaa luonnollisesti käyttöön kokemuksensa ja tietämyksensä ja osallistuu prosessiin pyrkimällä varmistamaan EU:n toimielimissä työskentelevien vanhempien intressit sekä sen, että prosessi toteutetaan avoimesti ja oikeudenmukaisesti.

Hallintoneuvosto hyväksyi 25. ja 26. lokakuuta pitämässään kokouksessa perusteet, joiden mukaan kieliosastot järjestetään. Perustettiin Bryssel IV:n seurantaryhmä, ja Eurooppa-koulun pääsihteeri esitti sille alustavan asiakirjan. Komissio osallistuu aktiivisesti seurantaryhmän toimintaan, mutta se on vain yksi jäsenistä. Bryssel IV:n seurantaryhmän on löydettävä asianmukainen ratkaisu, jossa otetaan huomioon kaikki näkökohdat.

Joistakin alustavista ratkaisuista eli A- ja B-vaihtoehdoista on keskusteltu, mutta tässä vaiheessa ei vielä voida sanoa, kumpi ratkaisuista olisi parempi. Ryhmä keskustelee nyt väliaikaisista vaihtoehdoista, joissa yhdistyvät parhaat puolet molemmista vaihtoehdoista ja jotka sisältävät erään komission tukeman periaatteen, jonka mukaan tällä hetkellä jonkin koulun jollakin kieliosastolla opiskelevien lasten ei pitäisi joutua siirtymään Laekeniin. Tämä on luultavasti toimiva ajatus sellaisten vanhempien mielestä, joiden lapset käyvät jo jotakin näistä kouluista. Lopullinen ratkaisu ei varmastikaan tyydytä kaikkia, mutta meidän on löydettävä ratkaisu, jolla varmistetaan paras mahdollinen opetus kaikille oppilaille.

Työskentelemme hallintoneuvoston ja hallintoneuvostoa johtavan Alankomaiden hallituksen kanssa Eurooppa-koulujen uudistamisen parissa, sillä ongelmia on paljon. On muun muassa rakenteellisia ongelmia, ja järjestelmää on selvästikin muutettava.

Tämä on yleisluontoinen vastaukseni, enkä voi väittää, että olisimme valmistelleet joitain salaisia asialistoja tai ratkaisuja. Teemme asiallista yhteistyötä Bryssel IV:n seurantaryhmän kanssa, ja voin vakuuttaa, että suhtaudumme asiaan erittäin vakavasti. Aihealue on kuitenkin vaikea, ja useita ongelmia on kasautunut, ja nyt meidän on löydettävä lopulliset pitkän aikavälin ratkaisut. Teemme ahkerasti työtä Belgian hallituksen ja Brysselin viranomaisten kanssa väliaikaisratkaisujen löytämiseksi, jotta voidaan ratkaista lyhyen aikavälin ongelmat ja puutteet Eurooppa-kouluissa.

Tilanne on tällä hetkellä tämä.

  Puhemies. Arvoisa komission jäsen, olette luonnollisesti oikeassa. Kysymykset nro 50 ja 51 olisi käsiteltävä yhdessä, sillä ne koskevat samaa aihetta. Myös useat parlamentin jäsenet ovat erittäin kiinnostuneita tästä aiheesta. Annan puheenvuoron kuitenkin ensiksi kysymysten laatijoille, jotta he voivat esittää lisäkysymyksensä.

  Enrico Letta (ALDE). – (IT) Arvoisa komission jäsen, kiitos vastauksestanne. Koska B-vaihtoehto vaikuttaa useastakin syystä selvästi A-vaihtoehtoa paremmalta, voidaanko nyt olettaa, ettei komissio vetoa kustannusongelmaan. Voitteko siis todeta, ettei komissio kieltäydy kustannusten hienoisen kasvun vuoksi tarkastelemasta vaihtoehtoa, joka näyttää olevan näistä kahdesta selvästi parempi?

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. (EN) Komissio kattaa luonnollisesti suurimman osan Eurooppa-koulujen kustannuksista, joten kustannusongelma on myös vakava asia. En kuitenkaan keskittyisi ensisijaisesti kustannuksiin vaan järjestelmän toimivuuteen ja parhaan mahdollisen opetuksen tarjoamiseen oppilaille. Tässä mielessä B-vaihtoehto ei ole paras mahdollinen.

B-vaihtoehdossa esitetään lähes kaikkien kieliosastojen perustamista kaikkiin kouluihin, jolloin tapahtuu pirstoutumista ja syntyy pieniä ryhmiä ja luokkia. Tässä tapauksessa ongelmaksi nousee hyvälaatuisen opetuksen takaaminen. Siksi B-vaihtoehto ei ole paras mahdollinen. Se on myös huomattavasti kalliimpi, mutta komissio ei pidä kustannusnäkökohtaa ensisijaisena. Ensisijaista on Eurooppa-koulujärjestelmän tehokkaan toiminnan varmistaminen, ja opetuksen tulevaan laatuun liittyy myös useita ongelmia.

  Richard Seeber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, komission jäsen puhuu monimutkaisista menettelyistä ja hankalasta tilanteesta. Olemme tietoisia tästä, mutta tilanne hankaloituu vielä entisestään, jos komissio ei ole valmis lisäämään päätöksentekoprosessinsa avoimuutta. Johtokunnan ratkaiseva kokous pidetään joka tapauksessa huhtikuun puolivälissä. Miksei komissio halua selvittää omien arviointikriteeriensä perusteella, mihin on päästy, mitkä ovat luvut ja mihin asti voidaan mennä?

Jos komission jäsen vain jatkaa salamyhkäistä prosessia, hän ei voi odottaa, että kieliosastot suhtautuvat menettelyyn myönteisemmin.

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. (EN) Paljon kiitoksia, mutta en ole samaa mieltä siitä, ettei komissio olisi toiminut avoimesti. Prosessi on edennyt avoimesti kaikkien osapuolten näkökulmasta, ja nämä vaihtoehdot ovat olleet olemassa. Jos haluatte, komissio ryhtyy aktiivisemmin valmistelemaan näitä vaihtoehtoja. Asiasta on kuitenkin luonnollisesti päästävä lopulliseen yksimielisyyteen vanhempainyhdistysten, koulujen ja opetushenkilökunnan kesken. Komissio antaa oman panoksensa, ja se todellakin harkitsee kaikkia muiden osapuolten esittämiä mahdollisia vaihtoehtoja. Komissio pyrkii osaltaan löytämään lopullisen ratkaisun, jonka kaikki voivat jossain määrin hyväksyä.

Olemme toimineet avoimesti koko prosessin ajan ja pohdimme nyt kompromissiratkaisua A- ja B-vaihtoehtojen väliltä. Prosessi on ollut avoin, ja siihen on sisältynyt useita erittäin hankalia neuvotteluja kaikkien osapuolten kanssa. Komissio on ainoastaan yksi neuvottelukumppaneista ja haluaa kunnioittaa muiden osapuolten ja myös Belgian viranomaisten näkemyksiä, sillä niiden antama panos on merkittävä.

  Luigi Cocilovo (ALDE). – (IT) Arvoisa komission jäsen, jos valitaan A-vaihtoehto, jota näistä kahdesta tarkasteltavasta vaihtoehdosta on esitetty ja joka siis tarkoittaa kieliosastojen siirtämistä, onko vaarana, että useat perheet joutuvat laittamaan lapsensa eri kouluihin?

Seurantaryhmässä tarkasteltujen tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että joidenkin kieliosastojen, kuten Italian kieliosaston, oppilasmäärät kasvavat muutamana seuraavana vuonna useita muita kieliosastoja enemmän. Eikö komission pitäisi näiden tietojen perusteella valita kahdesta esitetystä vaihtoehdosta B-vaihtoehto?

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. (EN) Lopullisen päätöksen tekee hallintoneuvosto.

Mainitsitte, että lapset voisivat joutua eri kouluihin. Lainaan keskusteluasiakirjaa, jossa mainitaan tätä koskevat kriteerit. Komission kanta on, että tätä on kaikin tavoin pyrittävä välttämään. Saman perheen lasten, sisarusten, on päästävä samaan kouluun.

B-vaihtoehto sisältää joitakin todellisia heikkouksia opetuksen tulevan kehittämisen kannalta. Komissio ei yhdy mielipiteeseen siitä, että B-vaihtoehto on paras mahdollinen, mutta paljon työtä on tehtävä sellaisten ratkaisujen löytämiseksi, jotka mahdollisimman useat osapuolet ja vanhemmat voivat hyväksyä.

  Alfonso Andria (ALDE). – (IT) Arvoisa komission jäsen Kallas, palaan vielä samaan asiaan eli lokakuussa hyväksyttyyn kriteeriin F. Sen mukaan on niin, että jos jokin kieliosasto on useammassa kuin yhdessä koulussa, sen on oltava sekä syrjäisemmissä kouluissa että keskuskouluissa. Selvennän vielä: jos seurantaryhmän esittämä A-vaihtoehto hyväksytään, ainoastaan Italian kieliosasto kärsii, sillä se sijoitettaisiin kahteen syrjäiseen kouluun eli Ucclen ja Laekenin kouluihin. Arvoisa komission jäsen, eikö mainittu A-vaihtoehto ole Italian oppilaiden kannalta syrjivä? Pyydän teitä sitoutumaan siihen, että hylkäätte A-vaihtoehdon ja hyväksytte B-vaihtoehdon.

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. (EN) En sanoisi, että komissio tukee B-vaihtoehtoa. En ole sanonut, että se tukee A-vaihtoehtoakaan. Yritämme löytää kompromissiratkaisun. Jos haluatte minun sanovan, että kaikki määrärahat myönnetään B-vaihtoehdolle, en voi sanoa niin.

Haluan toistaa, että päätöksen tekevät hallintoneuvosto sekä seurantaryhmä, johon osallistuvat vanhemmat ja muut sidosryhmät. Prosessi on tämä. Yritän aina löytää kompromissiratkaisun tällaisissa monimutkaisissa kysymyksissä. Sellainen tulee luultavasti kyseeseen myös tällä monimutkaisella alalla. Hallintoneuvoston seuraava kokous pidetään huhtikuun lopussa. Siinä keskustellaan kaikista mahdollisista ratkaisuista ja näkökohdista.

Kysymys Italian kieliosastosta on esitetty useaan otteeseen, ja muitakin kieliosastoja on käsitelty. Olemme yrittäneet löytää tasapainoisen ratkaisun, josta ei aiheutuisi haittaa kenellekään.

  Puhemies. Seuraavana on

Manuel Medina Ortegan kysymys nro 53 (H-0098/06):

Aihe: Bulgarian ja Romanian liittyminen EU:hun ja adoptiot

Voiko komissio ilmoittaa, mitä seurauksia Bulgarian ja Romanian liittymisellä on Euroopan unionin kansalaisille yksityisoikeuden alalla, etenkin kun kyse on adoptioista laajentuneessa unionissa? Vahvistetaanko jo hyväksytyt adoptiot vai käsitelläänkö ne uudestaan?

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Olen täysin tietoinen vielä ratkaisematta olevista romanialaislasten kansainvälisistä adoptioista ja ymmärrettävästä ahdistuksesta, jota tähän asiaan liittyy niissä perheissä, jotka haluaisivat antaa näille lapsille uuden kodin. Romania antoi vastikään uutta lainsäädäntöä lastensuojelusta osana EU:n jäsenyysvalmisteluihin kuuluvaa lainsäädäntöuudistusta, jota Euroopan parlamentti on tukenut vuosien ajan.

Kyseinen lainsäädäntö tuli voimaan 1. tammikuuta 2005, ja sen nojalla kansainväliseen adoptioon turvaudutaan viimeisenä keinona, jos lapsille ei löydetä Romaniasta sopivaa sijoituspaikkaa pienistä hoitokodeista tai sijaiskodeista. Romania on tämän lain myötä lähentynyt alaa koskevaa EU:n lainsäädäntöä, joka sisältyy olennaisilta osiltaan myös lapsen oikeuksia koskevaan YK:n yleissopimukseen. Näiden säännösten soveltamista on tarkasteltava suhteessa aiempiin väärinkäytöksiin, joita on havaittu kansainvälisten adoptioiden yhteydessä Romaniassa.

Täsmällisemmistä oikeudellisista näkökohdista on lisäksi huomattava, ettei kansainvälisen adoption alalla ole tällä hetkellä voimassa yhteisön lainsäädäntöä. Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2201/2003, jossa säädetään vanhempainvastuuta koskevien tuomioiden vastavuoroisesta tunnustamisesta, adoptiot suljetaan nimenomaisesti asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

Tämä tarkoittaa itse asiassa sitä, että lastensuojelun alaa koskeva yhteisön säännöstö on pantu täytäntöön Romaniassa ja Bulgariassa. Lasten oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus on otettu lähtökohdaksi sekä Romaniassa että Bulgariassa. Yleissopimuksessa ei eroteta toisistaan EU:n sisä- ja ulkorajoja.

  Puhemies. Tätä aihetta käsitellään myös kysymyksissä nro 55 ja 56. Voimme käsitellä nämä kysymykset yhdessä, jos parlamentin jäsenet niin haluavat. Annan kuitenkin puheenvuoron ensiksi kysymyksen laatijalle Medina Ortegalle, jotta hän voi esittää lisäkysymyksen.

  Manuel Medina Ortega (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, mielestäni on edistyksellistä, että Bulgarian ja Romanian lainsäädäntöä on lähennetty EU:n sääntöihin nähden, sillä adoptioita koskevassa asiassa tärkeintä on lasten suojelu.

Valitettavasti tiedämme kuitenkin, että näissäkin maissa on lapsia, jotka eivät elä mukavasti perheessä, ja että EU:ssa on perheitä, jotka olisivat valmiita ryhtymään vanhemmiksi näille lapsille kaikin mahdollisin takein.

Tiedän, ettei aiheesta ole annettu EU:n lainsäädäntöä, mutta EU voisi toimia eräänlaisena välittäjänä Bulgarian ja Romanian viranomaisten suuntaan sen varmistamiseksi, että EU:ssa asuvat perheet, jotka ovat valmiit adoptoimaan, tekevät sen mahdollisimman hyvin edellytyksin. Näin EU voisi tarvittaessa helpottaa eurooppalaisten perheiden adoptioprosessia.

Haluaisin tietää, pidättekö mahdollisena, että komissio toteuttaa toimia tällä alalla?

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Teemme Romanian hallituksen kanssa johdonmukaista yhteistyötä. Tiedämme, että se on uudistanut lainsäädäntöään ja että asiantuntijaryhmä tutkii parhaillaan ratkaisematta olevia adoptiohakemuksia uuden lainsäädännön perusteella. Asiantuntijaryhmän on tarkoitus saada työnsä päätökseen tämän kuun aikana.

Komissio on säännöllisesti yhteydessä Romanian viranomaisiin tässä asiassa. Se katsoo, että Romanian hallituksen ja maan viranomaisten tehtävänä on löytää ratkaisu niin, että ne kunnioittavat lasten oikeuksia koskevaa YK:n yleissopimusta ja EU:n lainsäädäntöä.

Lastenhoidon alalla on laadittu yksityiskohtaisia välikertomuksia, joiden perusteella komissio katsoo, että tilanne näissä maissa on parantunut etenkin siksi, että EU on tarjonnut lastenhoitoalan uudelleenjärjestämiseen merkittävää tukea eli noin 160 miljoonaa euroa viimeisten 15 vuoden aikana.

Yleisesti ottaen niiden hakemusten seulontaprosessi, jotka koskevat kansainvälisiä adoptioita ja jotka rekisteröitiin ennen uuden lainsäädännön voimaantuloa, on tarkoitus saada päätökseen tämän kuun aikana. Odotamme Romanian viranomaisten ilmoittavan päätöksistä kullekin hakijalle henkilökohtaisesti.

  Alessandro Battilocchio (NI). – (IT) Arvoisa komission jäsen Rehn, vastasitte jo osittain kysymykseeni, joka liittyy ratkaisematta olevien adoptiohakemusten ongelmaan. Euroopan parlamentin useissa päätöslauselmissaan esittämien kehotusten johdosta on perustettu asiantuntijaryhmä, joka tutkii kunkin selvittämättömän adoptiotapauksen. Haluaisin tietää, onko saatavilla tietoja siitä, kuinka nopeasti adoptiohakemukset käsitellään ja onko tietoa asiantuntijaryhmän tähän mennessä tekemän työn tuloksista.

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Komissio on säännöllisesti yhteydessä Romanian viranomaisiin. Vastatakseni arvoisan jäsenen kysymykseen sanoisin, että Romanian viranomaiset saanevat pian tehtyä päätökset vireillä olevista adoptiohakemuksista, jotka esitettiin ennen uuden lain voimaantuloa 1. tammikuuta 2005.

Romanian viranomaiset ovat perustaneet työryhmän, jonka on tarkoitus saada työnsä päätökseen 31. maaliskuuta, ja komissio on sitoutunut seuraamaan tarkkaan tilanteen kehitystä. Komissio antaa neuvostolle ja parlamentille selvityksen asiasta kattavassa seurantakertomuksessaan, joka hyväksytään aikataulun mukaisesti 16. toukokuuta.

Muihin kysymyksiinne vastaan, että 82 000 lasta on tällä hetkellä sosiaaliturvajärjestelmän piirissä, hoitokodeissa, sijaiskodissa tai sijaisperheissä, ja tämä lastensuojelujärjestelmä on lasten oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen mukainen, kuten terveydenhuolto- ja koulutusjärjestelmäkin.

  Puhemies. Seuraavana on

Mairead McGuinnessin kysymys nro 54 (H-0137/06):

Aihe: Romanian liittyminen Euroopan unioniin

Komissio on julkaissut kokonaisvaltaisen seurantakertomuksen Romanian valmiudesta liittyä Euroopan unioniin vuonna 2007, ja siinä tuodaan esille komission huolestuneisuus, joka liittyy siihen, että Romania ei ole edistynyt tietyillä aloilla, kuten lastensuojelussa sekä vammaisille ja mielenterveysongelmista kärsiville tarjottavan hoidon alalla. Voiko komissio täsmentää, miten paljon painoa näillä kysymyksillä on Romanian viranomaisten kanssa meneillään olevissa neuvotteluissa?

Katsooko komissio, että edistyminen on ollut riittävää ja jatkuuko se sellaisena, jotta Romania voi liittyä Euroopan unioniin vuonna 2007?

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Olen osittain jo vastannut tähän kysymykseen, joten käsittelen ainoastaan niitä seikkoja, joihin en ole vielä vastannut.

Ensinnäkin komissio on arvioinut yleisesti lastensuojelua sekä vammaishoidon ja mielenterveyshuollon tilannetta Romaniassa, minkä lisäksi se on järjestänyt mielenterveysalaa koskevan vertaisarvioinnin arvioidakseen tilannetta paikalla. Vertaisarvioinnista on tarkoitus laatia asiantuntijaselvitys. Teemme yhteensä 15 asiantuntija-arviota tai vertaisarviota useista kriittisistä aiheista sekä Bulgariassa että Romaniassa. Tämä on yksi keskeisistä aloista, joilla vertaisarviointi suoritetaan, ja siitä vastaavat komission virkamiehet ja jäsenvaltioiden huippuasiantuntijat.

Vammaishoidossa keskitytään nyt osallistavan strategian kehittämiseen, ja sen tarkoituksena on sulkea suuret hoitokodit ja uudistaa niitä kehittämällä vaihtoehtoisia yhteisöön perustuvia palveluja, perheille tarkoitettua tukea sekä pienempiä hoitoyksikköjä. Komissio tarjoaa esimerkiksi tätä varten jopa 15 miljoonaa euroa. Romaniassa on lisäksi käynnissä valistuskampanja, jonka tarkoituksena on lisätä tietoa vammaisten oikeuksista.

Vaikka alan uudistus on vasta aivan alussa, komissio katsoo, että maa on nyt matkalla oikeaan suuntaan tässä asiassa.

Tämän lisäksi on välittömästi puututtava sitkeään ongelmaan eli pahoinpitelyyn Romanian psykiatrisissa sairaaloissa. Tätä korostettiin lokakuussa julkaistussa kattavassa komission seurantakertomuksessa. Huomattavat puutteet joissakin laitoksissa hoidettavien elin- ja hoito-oloissa on korjattava.

Olemme rohkaisseet vahvasti Romanian viranomaisia, jotta ne antaisivat mielenterveysalalle ensisijaisen aseman ja osoittaisivat sille riittävästi määrärahoja. Romanian viranomaisia kannustetaan vahvasti hyödyntämään Phare-ohjelmasta saatavaa tukea ja laatimaan mielenterveysalan uudistusta koskevan strategian ja toimintasuunnitelman.

Tärkeintä on luonnollisesti täytäntöönpano. Käytännön järjestelyjen toteutettavuus olisi osoitettava esimerkiksi myöntämällä siihen riittävät määrärahat. Tätä tarkastellaan vertaisarvioinnissa, ja se sisältyy toukokuussa 2006 laadittavaan välikertomukseen.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, voisitteko käsitellä kysymystä Romaniassa käytettävistä häkkisängyistä? Teidän olisi perusteltua käsitellä sitä muiden huolestuttavien asioiden ohella. Olemme erittäin huolestuneita tilanteesta.

Suhtaudun myönteisesti vertaisarviointiin, mutta käsittääkö se käynnit ilman etukäteisilmoitusta. Mielestäni tämä on olennaista. Onko komissiolla arviota siitä, kuinka pitkään Romanialla menee tämän valtavan ongelman ratkaisemisessa? Oletteko vakuuttunut siitä, että jos Romania liittyy EU:hun ensi vuonna, se jatkaa uudistusten tiellä? Mielestäni edistystä saadaan aikaan ainoastaan painostuksen keinoin.

Kun puhumme synnytyssairaaloihin hylätyistä lapsista ja kansainvälisistä adoptioista, haluaisin pyytää, että pidämme lapsen etua tärkeämpänä kuin mitään muuta näkökohtaa.

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Olen valmis kertomaan tarvittaessa yksityiskohtaisempia tietoja vertaisarvioinnista. Arviointien yhteydessä tehdään normaalisti sekä ennalta sovittuja käyntejä että yllätyskäyntejä, ja kohteina ovat eri alojen erilaiset laitokset oikeusvaltion alalta eli tuomioistuinjärjestelmästä ja syyttäjän toimistoista aina lastenhoidon alaan ja mielenterveysalaan. Käynnit ovat toimintaperiaatteiltaan samanlaisia.

Kuinka kauan tällä alalla menee? Se on hyvin suhteellista. Meille tärkeintä on se, että Romania pystyy osoittamaan aiemmalla toiminnallaan, että se etenee aidosti oikeaan suuntaan. Tähän vertaisarvioinnissa keskitytään.

Osuitte koko asian ytimeen. Lastenhoidon on oltava arvioinnin tärkein kriteeri, ja tähän pyrimmekin vertaisarvioinnin toteuttamisessa ja sen tulosten esittämisessä.

Olemme tässä yhteydessä tutkineet myös epäilyjä häkkisänkyjen käyttämisestä Romaniassa. Voin vakuuttaa, että näiden 15 vuoden aikana, kun komissio on seurannut tilannetta, yhtäkään epäilyä häkkisänkyjen käytöstä Romaniassa ei ole onnistuttu todistamaan. Komissio seuraa tilannetta edelleen pitäessään säännöllisesti yhteyttä eri kansalaisjärjestöihin.

  Panagiotis Beglitis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää komission jäsentä ja todeta, että olemme kaikki samaa mieltä siitä, että Romaniaa on autettava parantamaan lasten oloja ja lastensuojelua sekä terveydenhoitoa.

Haluan kysyä komission jäseneltä, voiko komissio kanavoida kumppanuushankkeiden yhteydessä enemmän yhteisön varoja terveydenhuollon parantamiseen, lasten suojelemiseen ja psykiatristen sairaalojen toiminnan parantamiseen. Haluan kysyä myös, voisiko Euroopan komissio tehdä yhteistyötä Maailman terveysjärjestön ja muiden terveysalan järjestöjen kanssa Romanian tilanteen parantamiseksi.

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Komissiolla ja Romanialla on yhteisiä kumppanuusrakenteita useilla aloilla, jotka liittyvät Romanian julkishallinnon uudistamiseen. Kokemuksemme mukaan kumppanuustoiminta on ollut tietämyksen lisäämisen kannalta yksi tehokkaimmista järjestelmistä toimittaessa Keski- ja Itä-Euroopan valtioiden eli niin sanottujen uusien jäsenvaltioiden sekä tulevan jäsenvaltion Romanian kanssa.

Aiomme pohtia kumppanuusjärjestelmien toteuttamista tälläkin alalla yhä useammin. Ne ovat erittäin hyödyllisiä, ja niitä tuetaan Phare-puiteohjelmasta. Kumppanuutta on tutkittava tarkemmin, jotta saadaan selville, mitä käytännön järjestelyjä voidaan toteuttaa.

  John Bowis (PPE-DE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, jos ette todellakaan ole saanut näyttöä häkkisänkyjen käytöstä Romaniassa, pyydän teitä tutustumaan Lontoon Sunday Times -lehden tuoreeseen etusivun artikkeliin sekä Mental Disability Advocacy Centren julkaisemiin perusteltuihin tapauksiin. Toivon teidän sanovan Romanialle ja muillekin tähän raakaan toimintaan syyllistyneille maille, ettei lapsia, muistihäiriöisiä vanhuksia ja mielenterveysongelmista kärsiviä ihmisiä voida pitää häkkisängyissä missään sivistyneessä valtiossa eikä varsinkaan EU:n jäsenvaltiossa.

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Olen jo vastannut tähän kysymykseen komission toteuttaman tarkan arvion perusteella. Kuten sanoin, emme ole koskaan saaneet näyttöä häkkisänkyjen käyttämisestä Romaniassa, mutta jos teillä on hallussanne konkreettista näyttöä asiasta, tutustun siihen mielelläni ja pyydän yksikköni henkilöstöä tutkimaan asiaa uudelleen. Voimme sitten tarvittaessa ottaa asian esille Romanian kanssa.

  Puhemies. Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

Kyselytunti on päättynyt.

(Istunto keskeytettiin klo 19.50 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

Puhetta johti
varapuhemies OUZKÝ

19. Sosiaalinen suojelu ja sosiaalinen osallisuus (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Edit Bauerin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö (A6-0028/2006) sosiaalisesta suojelusta ja sosiaalisesta osallisuudesta (2005/2097(INI)).

  Edit Bauer (PPE-DE), esittelijä. – (HU) Arvoisa puhemies, Saksan liittopresidentti Horst Köhler totesi tänään puolilta päivin, etteivät monetkaan käsitä nykypäivän Euroopan unionia. Olen varma, että lasten köyhyys Euroopan unionissa tuntuu ihmisistä käsittämättömältä, jos sitä verrataan siihen valtavaan energiamäärään, jonka Euroopan unioni on panostanut maahanmuuttopolitiikkansa uudelleenmuotoiluun.

Samaan aikaan kun puhumme korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien puutteesta, saamme nähdä lasten köyhyydestä johtuvia väistämättömiä ja suunnattomia menetyksiä, joista tulevat sukupolvet oikeutetusti vaativat meitä tilille.

Ei ole näin ollen pelkkää sattumaa, että käsiteltäväksenne jätetyssä mietinnössä sosiaalisesta suojelusta ja sosiaalisesta osallisuudesta keskitytään ensisijaisesti lasten köyhyyteen: Euroopan unionin kansalaisista 15 prosenttia on köyhyysriskin piirissä mutta lapsista 19 prosenttia. Vuoden 2004 tietojen perusteella 25 jäsenvaltiosta 12:ssa lasten köyhyysriski on vähintään 25 prosenttia aikuisväestöä suurempi. Haluan korostaa, ettei tämä ole mikään tunteen tai lainsäädännön asia, sillä kansainväliseen sopimukseen lasten oikeuksista sisältyy asiaa koskevia velvoittavia määräyksiä.

Euroopan unionilla on vastassaan myös se ongelma, että se tarvitsee väestönkasvun kriisin ja yhteiskunnan ikääntymisen vuoksi lähivuosikymmeninä 50 miljoonaa uutta maahanmuuttajaa, jos nykyinen työllisyystaso halutaan säilyttää. Lasten köyhyys, siihen liittyvä syrjäytyminen ja koulunkäynnin keskeyttävien suuri osuus saavat epäilemään mahdollisuuksiamme kehittää sellainen tietoon perustuva yhteiskunta, jossa tietyt yhteiskuntaluokat eivät jää entistä enemmän jälkijunaan.

Komissio on oikeassa pitäessään lasten köyhyyttä ensisijaisena ongelmana, mutta toisaalta olemme havainneet, ettei meillä ole tarkkoja ja vertailukelpoisia tietoja lasten köyhyydestä. On selvää, että tämä tilanne on kiireesti korjattava.

Olisin halunnut tähdentää mietinnössäni, että sosiaalinen osallisuus on Lissabonin prosessin lisäarvo. Euroopan unionin sosiaalipolitiikassa tarvitaan uutta yhteisvastuullisuutta sukupolvien välillä, sillä lasten köyhyydestä ja siihen liittyvästä alikoulutuksesta tulevaisuuden inhimillisiin voimavaroihin aiheutuvia vahinkoja ei pidä aliarvioida.

Voisin tietysti ottaa esiin monia muitakin tässä mietinnössä mainittuja ongelmia, mutta koska aikaa on niukalti, mainitsen enää yhden eli ikääntyneen työvoiman poistumisen työmarkkinoilta. Vaikka alalla on voimassa syrjinnän kieltävä direktiivi, syrjintää esiintyy edelleen, joskin sitä on vaikeampi jäljittää. Olen varma, että komissio teki oikean periaateratkaisun asettaessaan sosiaalisen suojelun nykyaikaistamiselle selkeät ja mitattavat tavoitteet. Viimeisenä muttei suinkaan vähäpätöisimpänä seikkana haluan kiittää työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan sihteeristöä erinomaisesta yhteistyöstä ja esittää kiitokseni kollegoitteni tarkistusehdotuksesta. Haluan niin ikään kiittää heitä läsnäolosta ja keskusteluun osallistumisesta.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, paljon kiitoksia kaikille teille ja erityisesti esittelijä Bauerille tästä mietinnöstä. Olen iloinen voidessani kertoa, että komissio on kanssanne täysin samaa mieltä siitä, että Lissabonin strategia perustuu talouspolitiikan, työllisyyspolitiikan ja sosiaalipolitiikan myönteiseen yhteisvaikutukseen. Arvostan sitä, että mietinnössä tuetaan komission aloitetta avoimen koordinointimenetelmän nykyaikaistamiseksi ja tehostamiseksi sosiaalisen suojelun ja sosiaalisen osallisuuden alalla. Kyse on siitä, miten sosiaalipolitiikan avulla voidaan edistää Lissabonin strategian päämäärien toteutumista ja vahvistaa samalla näiden politiikkojen yhteensovittamista. Entistä laajempi toiminta Lissabonin strategian sosiaalisen yhdenmukaistamisen prosessin puitteissa käsittää sen, että kehitetään sosiaalisen suojelun aktiivisia toimintoja ja osoitetaan lisäarvon toteutuminen syntyneinä työpaikkoina ja kasvuna. Käytännössä sekä avoimen koordinointimenetelmän uudet yhteiset päämäärät että neuvoston juuri hyväksymät osittaiset alakohtaiset tavoitteet siirretään kauttaaltaan kansallisiin strategioihin. Uudet kansalliset elimet esittelevät ensiksi kullekin jäsenvaltiolle strategisen lähestymistavan niiden politiikan nykyaikaistamiseksi erityisaloilla. Sen jälkeen jäsenvaltiot esittävät kolme alakohtaista suunnitelmaa, jotka koskevat sosiaalista osallisuutta, eläkkeitä ja terveydenhoitoa.

Komissio on niin ikään antanut tiedonannon, jossa aloitetaan julkinen kuuleminen Euroopan unionin mahdollisista kohdennetuista toimista vähimmäispalkkojen mukauttamiseksi ja työmarkkinoilta syrjäytyneiden henkilöiden osallistamiseksi. Kuulemiseen osallistuu muiden organisaatioiden ohella tietysti myös Euroopan parlamentti, mutta käsiteltävänä olevan aihealueen vuoksi kuuleminen laajennetaan kattamaan julkiset elimet kaikilla tasoilla sekä organisaatiot, eturyhmät ja työmarkkinaosapuolet. Mietinnössänne viitataan myös mahdollisiin uusiin toimielinten välisiin sopimuksiin, joilla vahvistettaisiin parlamentin asemaa avoimen koordinointimenetelmän täytäntöönpanossa. On totta, että avoimessa koordinointimenetelmässä parlamentin osallistuminen työhön jää vähäiseksi siksi, ettei yleisiä säädöspuitteita ole. Voin omalta osaltani vakuuttaa parlamentin jäsenille, että tuen yksikköni virkamiesten toimia vuoropuhelun jatkamiseksi parlamentin kanssa.

  Věra Flasarová (GUE/NGL), naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon valmistelija. – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, suhtaudun erittäin myönteisesti Edit Bauerin mietintöön, jota me olemme käsitelleet ja jota me kannatamme naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnassa. Mietinnön tavoitteet esitellään naisten ja miesten tasa-arvon kannalta, ja siinä hahmotellaan naisten tarpeet erityisesti sosiaalisen osallisuuden suhteen.

En kuitenkaan halua puhua pelkästään naisista vaan myös siitä, miten köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen vaikuttavat lapsiin ja nuoriin. Emme saa unohtaa, millä tavoin meidän asenteemme köyhyyteen on muuttunut kehittyneissä maissa aiemmasta: vaurauden ja hyvinvoinnin esittely on johtanut nyky-ympäristössä siihen, että muita alempi elintaso katsotaan ihmiselle puutteeksi. Sitä pidetään jopa alentavana ja epänormaalina tilana, josta ihmisten pitää päästä itse pois. Tarkoitan tällä sitä, että tiedotusvälineet ja mainostajat ovat luoneet kuvan ylitsepursuavasta yltäkylläisyydestä, ja ihmiset, jotka eivät siihen yllä, tuntevat itsensä avuttomiksi. Menestys ja sen mukanaan tuoma aineellinen hyvinvointi ovat näennäisesti kaikkien saavutettavissa, jolloin ne, jotka eivät niihin yllä, suljetaan yhteiskunnan tarjoamien etujen ulkopuolelle. Tällainen syrjäytyminen ei koske pelkästään aineellisia seikkoja vaan myös koulutusta, terveyttä tai vanhuuden turvaa, ja se periytyy sukupolvelta toiselle. Sosiaalisesti rajoittuneista ympäristöistä lähtöisin olevilla lapsilla on vaikeuksia varmistaa pääsynsä korkea-asteen koulutukseen, he matkustelevat vähemmän ja heidän elintasonsa on matalampi. Köyhyys ei ole täällä tietenkään yhtä räikeää kuin kehitysmaissa, mutta sellaisenaankin – häpeän ja tilastollisen aliedustuksen taakse kätkeytyessään – se johtaa tunteeseen normaalin maailman ulkopuolelle jäämisestä ja tuntemukseen siitä, että jotain normaalia ja jokapäiväiseen elämään kuuluvaa jää samalla tavoittamattomiin.

Miksi näin oikein on? Kuinka lapsille voi selittää, että heidän on tultava toimeen ilman monia sellaisia asioita, joita muilla on? Yhteiskunnallisia eroja on toki aina ollut, ja ne ovat määränneet lapsen kehitystä kautta koko elämän. Yltäkylläisyyttä ei ole silti koskaan pidetty yhtä itsestään selvänä normina eikä varojen puute ole estänyt ihmisiä hyödyntämästä niin monia mahdollisuuksia kuin nykyään. Tämä on kehittyneiden yhteiskuntien paradoksi. Kohtuullinen elintaso on entistä useampien saatavilla, mutta toisaalta niiden väestönosien kustannuksella, joille sellaista ei ole erinäisistä syistä suotu. Haluan kiinnittää huomiotanne siihen, ettei kyse ole pelkästään aineellisesta omaisuudesta vaan myös riittämättömästä sosiaalista suojelusta varsinkin lasten ja nuorten kohdalla. Tällä on tulevaisuuden yhteiskunnan kannalta sekä moraalisia että henkilökohtaiseen turvallisuuteen liittyviä vaikutuksia, koska yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus johtaa jännitteisiin, jotka voivat purkautua ympäristössämme havaitsemallamme tavalla väkivallaksi tai johtaa todellisuuspakoisuuteen huumeiden tai vieraannuttavan viihteen muodossa.

En aliarvioi hyväntekeväisyystyötä, mutta sosiaalinen suojelu ja sosiaalinen osallisuus on yhtä kaikki sisällytettävä järjestelmään, ja ihmisillä pitää olla oikeus hyödyntää tätä järjestelmää. Hyväntekeväisyys on lahja. Nykyaikaisessa, ihmisarvoa puolustavassa yhteiskunnassa sitä tulisi käyttää äärimmäisessä hädässä, eikä se voi korvata asianmukaista, Euroopan unionin tarpeisiin 2000-luvulla vastaavaa sosiaalipolitiikkaa.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskeva ensimmäinen yhteinen Euroopan komission raportti on nyt jo vanha, tammikuussa 2005 kirjoitettu teksti, jota on tarkasteltava yhdessä Euroopan unionin puheenjohtajavaltion päätelmien sekä Lissabonin strategian väliarvioinnin kanssa.

Bauerin mietintö on huolellisesti laadittu, mistä haluan onnitella esittelijää. Se on jaettu osiin metodologisesti ja siinä esitellään kaikilta kannoilta Lissabonin strategian keskeinen ja kiireellinen tavoite vähentää köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä tuntuvasti vuoteen 2010 mennessä. Sosiaalista osallisuutta koskevan avoimen koordinointimenetelmän kaksi toteutuskierrosta 15 jäsenvaltiossa ja vuoden 2004 jälkeen 25 jäsenvaltiossa ovat osoittaneet, että avoimen koordinointimenetelmän järkiperäistämiseen on yhdistettävä sosiaalinen suojelu ja sosiaalinen osallisuus. Talouskasvu ja työllisyyden parantaminen ovat varmasti keinoja, joilla sosiaalista yhteenkuuluvuutta voidaan parantaa rinnan tehokkaiden koulutusjärjestelmien kanssa.

Tältä osin Bauerin mietintö muistuttaa meitä siitä, että toimet on kohdistettava koulutuksen kesken jättämisen ehkäisyyn ja heikoin pätevyyksin valmistuvien opiskelijoiden auttamiseen eteenpäin erityisesti koulumaailmassa ja työmarkkinoilla.

Erityisesti mainitaan panostukset koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen, koska niihin osallistuminen ei ole lisääntynyt. Siksi myös yksityissektorin aloitteita kaivataan alalle. Ne ovat erittäin tehokas keino köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi. Huomiota on kiinnitettävä myös lasten köyhyyden poistamiseen, minkä vuoksi esittelijä Bauer aivan perustellusti painottaakin sukupolvelta toiselle periytyvään köyhyyteen puuttumista, mitä varten olisi nopeutettava komission työtä, jonka päämääränä on lasten oikeuksien tukemiseen tähtäävä lasten perusoikeuskirja.

  Proinsias De Rossa, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää komission jäsentä Špidlaa ja kollega Baueria mietinnöstä ja sosiaalista suojelua ja osallisuutta koskevasta aloitteesta. Se, että liki 70 miljoonaa ihmistä elää köyhyysriskin piirissä Euroopan unionissa, on häpeällinen tilastotieto, eikä sitä voida hyväksyä.

Köyhyys on seurausta ihmisten toiminnasta, ja se voidaan ratkaista vain älykkäiden ihmisten toimilla. Tiedämme, miten köyhyysongelma ratkaistaan. Silti talousjärjestelmämme tuottaa edelleen köyhyyttä kymmenille miljoonille ihmisille sukupolvesta toiseen, kuten on osoitettu.

Toimimme näin, koska emme onnistu yhdistämään kansallisesti harjoittamaamme talous-, sosiaali-, kulttuuri- ja ympäristöpolitiikkaa. Emme onnistu valtavirtaistamaan ratkaisuja, joita lukuisissa toimikunnissa ja raporteissa on esitetty. Yksittäisistä ratkaisuista tärkein ei ole työpaikka, vaikka näin usein väitetään, vaan koulutus: esikoulusta alkaen, ensi asteen kautta ja edelleen vähintään keskiasteelle.

Työllisyys on ilman muuta keskeisessä asemassa, mutta on huomattava, että hyvin monilla kodittomilla ja todellakin köyhillä ihmisillä on työpaikka. On näin ollen selvää, että työpaikan on oltava riittävän hyvä, sen palkan ja työehtojen on oltava kohtuulliset ennen kuin se auttaa ratkaisemaan köyhyysongelman.

Väitän myös, että sosiaalinen suojelu on nähtävä laajemmin kuin pelkkänä sosiaaliturvana. Julkiset palvelumme on nähtävä sosiaalisen suojelun välineinä. Terveys-, koulutus-, liikenne- ja kulttuuripalvelut auttavat suojaamaan köyhyysriskin vaikutuspiirissä eläviä henkilöitä ja estävät olemassaolollaan kymmeniä tai peräti satoja miljoonia ihmisiä päätymästä köyhyyteen. Jollei näitä palveluja olisi, leipäjonoissa olisi miljoonittain enemmän ihmisiä.

Väitän myös, että sosiaaliturvan mieltämistä pelkäksi turvaverkoksi on vältettävä ja että uudistaessamme sosiaaliturvajärjestelmiämme meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota köyhyysloukkujen poistamiseen.

  Siiri Oviir, ALDE-ryhmän puolesta. – (ET) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja, hyvät kollegat, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistaminen ovat Euroopan unionin ensisijaisia strategisia tavoitteita. Lissabonin strategian väliarvioinnissa arvosteltiin jäsenvaltioiden toimia tai pikemminkin toimettomuutta. Euroopan unionin väestöstä 15 prosenttia eli 68 miljoonaa henkeä elää köyhyydessä, ja heistä kolmannes on lapsia. Naisten ja miesten palkkaerot ovat keskimäärin 20 prosenttia naisten vahingoksi. Köyhyys luonnollisestikin synnyttää köyhyyttä.

Sosiaalinen tasapaino edistää koko yhteiskunnan etua. Henkilökohtainen epäonnistuminen ei ole pääsyy ihmisten päätymiselle köyhyyteen. Sosiaalinen osallisuus, joka kattaa kaikki politiikan alat, ja inhimillisen pääoman tuhlauksen lopettaminen antaisivat välittömän herätteen kehitykselle, johon me haluamme päästä Lissabonin strategian avulla. Tätä korostetaan myös nyt käsiteltävänämme olevassa mietinnössä.

Euroopan unionin on jälleen kerran järjestettävä omat asiansa ensin. Pohjoismaat ovat hyvä esimerkki. Niiden taloudet kuuluvat varmasti maailman kymmenen parhaan joukkoon, ja toisaalta niissä on kaikkein tehokkaimmat sosiaalisen suojelun järjestelmät.

Haluan tähdentää erityisesti mietintöön sisältyvää kehotusta käynnistää neuvottelut niiden politiikan alojen valitsemiseksi, joihin avointa koordinointimenetelmää sovelletaan. Euroopan unionin on otettava huomioon, että sataa työntekijää kohden on nyt 38 työtä tekemätöntä eläkeläistä, ja määrä voi kaksinkertaistua ensi vuosikymmenellä, jollei työllisyyspolitiikkaa muuteta. Ongelmaan on puututtava kuitenkin jo nyt. Elinikäinen oppiminen ja ikääntyvien työllisyysasteen parantaminen ovat ehdottoman tärkeitä tavoitteita.

Monien jäsenvaltioiden lainsäädännössä on valitettavasti säännöksiä, jotka edistävät ikäsyrjintää työmarkkinoilla. Tällaiset käytännöt olisi karsittava eurooppalaiselta oikeusalueelta.

Muiden riskiryhmien ohella suurimassa syrjäytymisvaarassa ovat yli 50-vuotiaat naiset, joiden tilanne kärjistyy entisestään eläkkeelle siirtymisen myötä. Suhtaudun myönteisesti mietinnössä tähän asiaan kiinnitettyyn huomioon. Mietinnössä kehotetaan jäsenvaltioita varmistamaan, ettei naisia rangaista eläkkeiden laskennassa äitiysloman tai hoitovapaan vuoksi syntyneistä katkoksista työllisyyshistoriassa. Mielestäni olennainen mietinnön osa on kaikille – ja erityisesti uusille – jäsenvaltioille esitetty vetoomus siitä, että niiden on tarkistettava yhteisvastuuseen perustuvia eläkejärjestelmiään ottaen huomioon miesten lyhyempi eliniänodote ja sukupuolten väliset suuret palkkaerot, jotka näkyvät leskeksi jääneiden eläkeläisten eläkkeissä ja suistavat heidät usein köyhyysrajan alapuolelle.

Haluan kiittää kollega Baueria asiantuntevasta työstä ja toivon, että tässä asiakirjassa vahvistetut periaatteet otetaan pian käyttöön jäsenvaltioiden lainsäädäntötyössä.

  Jean Lambert, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kollega Baueria tämän erinomaisen mietinnön laatimisesta ja komissiota alkuperäisestä asiakirjasta.

Yksi mietinnöstä esiin nousevista seikoista on, että puutetta on monenlaista ja se liittyy usein syrjintään. Tarkasteltaessa tilanteesta erityisesti kärsiviä ryhmiä – naisia, kuten juuri kuulimme, vammaisia, mustia ja etnisiä vähemmistöjä sekä muuta väestöä vanhempia ja nuorempia henkilöitä – käy erityisen selkeästi ilmi, miksi 13 artiklaan perustuvat syrjinnän vastaiset direktiivit ovat niin tärkeitä ja miksi ne on pantava täytäntöön mahdollisimman täysimääräisesti.

Myönteistä on, että mietinnössä keskitytään lasten köyhyyteen. Tiedämme, että huono ravitsemus, huonot asuinolot, huono ympäristö – köyhät elävät usein heikoimmissa ympäristöoloissa – ja huonot koulutusnäkymät liittyvät usein toisiinsa ja seuraavat ihmisiä usein läpi koko elämän ja periytyvät heidän lapsilleen. Suhtaudun myönteisesti kehotukseen lasten köyhyyttä käsittelevän vihreän kirjan laatimiseksi. Meidän on tarkasteltava sitä yleisen sosiaalisen yhteenkuuluvuuden puitteissa, koska sillä on vaikutuksia rikkaiden ja köyhien väliseen kuiluun.

Jäsen De Rossa mainitsi kouluttautumis- ja työllistymisvaikeudet. Köyhyyden todellinen syy on rahan puute. Emme voi laskea pelkästään sen varaan, että talouskasvusta ohjautuu kaikille oma osansa. Pohjalla olevia varten on ryhdyttävä erityisiin toimiin. Tarkastellaanpa Yhdistyneen kuningaskunnan esimerkkiä. Maa sijoittuu varsin korkealle köyhyysriskillä mitattaessa. Hallituksen monista nykyisistä toimista huolimatta väestön köyhimmän 10 prosentin osuus väestön nettotuloista on 2,8 prosenttia, ja toisaalta rikkaimman 10 prosentin osuus on 28 prosenttia eli kymmenkertainen. Tämä näkyy omalla alueellani eli Lontoon keskusta-alueella, joka on Euroopan unionin vaurainta aluetta mutta jossa on myös valtavasti köyhyyttä. Meidän on saatava muutos näihin prosenttilukuihin ja kasvatettava alimpien väestöluokkien osuutta.

Olen yhtä mieltä julkisten palvelujen merkityksestä ja sosiaaliturvan osuudesta tässä yhteydessä. Jäsenvaltioiden pitäisi arvioida, toimivatko niiden sosiaaliturvajärjestelmät niin, että ihmiset pystyvät käymään koulunsa loppuun ja hyödyntämään kouluttautumismahdollisuuksia, vai rajoittavatko ne oikeastaan ihmisiä, koska heidän on oltava jatkuvasti valmiita töihin.

Haluan niin ikään yhtyä huomautuksiin avoimesta koordinointimenetelmästä ja siitä, että Euroopan parlamentin olisi osallistuttava eritoten kansallisten toimintasuunnitelmien ja niiden tulosten arviointiin.

  Ilda Figueiredo, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Käydyn keskustelun aikana on jo mainittu EU:ssa yli 70:tä miljoonaa henkeä koskettava suuri köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen. Kuten mietinnössä todetaan, 17 jäsenvaltiosta, joista on saatavilla tietoja, 14:ssä köyhyys lisääntyi lasten keskuudessa 1990-luvun aikana. Kehitys vie tilannetta nykyisin huonompaan päin työttömyyden lisääntymisen, epävarman ja huonosti palkatun työn yleistymisen, joustojen sekä keskeisten toimialojen ja palvelujen yksityistämisen myötä.

Koska köyhyys on ihmisoikeusloukkaus, sen syihin on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Vastaavasti on tarvittavin toimin edistettävä sosiaalista osallisuutta monialaisesti tarkastellen. Siksi olemme jättäneet käsiteltäväksi ehdotuksia, joiden tarkoituksena on muuttaa makrotalouspolitiikkaa niin, että sosiaalinen osallisuus, työllisyys ja siihen liittyvät oikeudet, kansanterveys, koulutus sekä mahdollisuus turvautua oikeuskeinoihin, hyödyntää kulttuuritarjontaa ja saada säällinen asunto tulevat poliittisen asialistan ensisijaisiksi aiheiksi. Ajamme näin ollen vakaus- ja kasvusopimuksen korvaamista todellisella kehitys- ja edistyssopimuksella ja Lissabonin strategian korvaamista todellisella taloudellisen ja sosiaalisen koheesion strategialla. Katsomme niin ikään, ettei nyt ole aiheellista korostaa palvelujen sisämarkkinoiden luomiseen tähtäävää direktiiviehdotusta.

Kokemus on opettanut meille, ettei Lissabonin strategiaan sisältyvä avoin koordinointimenetelmä ole vähentänyt köyhyyttä. Lissabonin strategian seurauksena painopisteinä ovat olleet julkisten sektorien ja palvelujen vapauttaminen ja yksityistäminen, joiden vaikutuksesta köyhyys on lisääntynyt ja sosiaalinen osallisuus vähentynyt. Koska nämä toimet ovat pakollisia, avoimessa koordinointimenetelmässä ei velvoiteta jäsenvaltioita vähentämään köyhyyttä, ja siinä juuri on kyseisen kaksinaamaisen prosessin ydin.

Julkiset toimet ovat välttämättömiä köyhyyden vähentämiseksi ja ihmisoikeuksien kunnioituksen takaamiseksi, ja siksi tarvitaan kaikille yhteistä julkista sosiaaliturvapolitiikkaa, jota leimaa yhteisvastuullisuus. Lisäksi terveydenhuoltojärjestelmien yksityistäminen on lopetettava, kuten olemme ehdottaneet.

Valtiolla on samalla tavoin ratkaisevan tärkeä tehtävä taattaessa laadukas julkinen koulutus ja sellaiset työntekijöiden oikeudet, jotka eivät loukkaa työntekijöiden ihmisarvoa. Siksi me tähdennämme, että pelkkä köyhyyden valittaminen ei riitä. Köyhyysriskin piiriin joutuneiden ihmisten määrää lisänneen uusliberalistisen politiikan suunta on käännettävä. Tämän haasteen me esitämme parlamentille toivoen, ettei tästä tule taas uutta tuloksetonta keskustelua.

  Guntars Krasts, UEN-ryhmän puolesta. – (LV) Parlamentin kokonaisuudessaan myönteiseksi katsottavan mietinnön kohdasta 37 voidaan lukea päätelmä, että globalisaation aiheuttamat nopeat muutokset ja tieto- ja viestintätekniikan laajamittainen käyttö lisäävät alttiutta sosiaalisille riskeille. Globalisaatio sekä tieto- ja viestintäteknologiat katsotaan siis riskeiksi.

Omasta mielestäni yhteiskunta, jossa globalisaatiosta aiheutuvaan nopeaan muutokseen ei liity tieto- ja viestintätekniikan laajamittaista käyttöä, on vaarassa. Vaara syntyy siitä, että muutoksen hyödyt katsotaan riskeiksi.

Tieto- ja viestintätekniikan laajamittainen käyttö lisää ihmisten kouluttautumismahdollisuuksia ja heidän mahdollisuuksiaan päästä työmarkkinoille. Tämä koskee erityisesti muita heikommassa asemassa olevia väestöryhmiä, kuten vammaisia. Sähköisen hallinnon ansiosta yhteiskuntaryhmät ja yksilöt voivat suoraan osallistua sosiaaliseen vuoropuheluun kansallisen hallituksen kanssa. Tästä syystä sosiaalipolitiikassakin olisi korostettava sellaisia toimia, joilla ihmisiä autetaan käyttämään näitä mahdollisuuksia. Hyvinvointiyhteiskunnan ja tietoyhteiskunnan kehityspolitiikka on sovitettava keskenään.

Jätetään pelko tietotekniikan nopeasta leviämisestä Pohjois-Korean ja Valko-Venäjän diktaattorien huoleksi.

  Jan Tadeusz Masiel (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, on valitettavaa, että uusimpien tilastojen mukaan miljardiomaisuuksia tehneiden ihmisten lukumäärän kasvu ei ole näkynyt kaikkien kansalaisten vaurauden lisääntymisenä. On käynyt päinvastoin. Köyhyydessä elävien määrä kasvaa jatkuvasti niin vanhoissa kuin uusissakin Euroopan unionin jäsenvaltioissa. On selvää, että köyhyys sekä sosiaalisen suojelun ja välttämättömän sosiaalisen osallisuuden puute tuntuvat ongelmina kipeimmin uusissa jäsenvaltioissa. Esimerkiksi Puolassa tilanne on paradoksaalinen. Entinen sosialistinen maa tarjoaa nyt kansalaisilleen huomattavasti vähemmän suojelua kuin valtiot, jotka ovat aina olleet kapitalistisia. Vanhojen 15 jäsenvaltion ongelmiin me tuomme oman erityisen lisämme, esimerkiksi suuren työttömyyden korkeasti koulutettujen keskuudessa tai julkisen terveydenhuollon piiriin pääsyn mahdottomuuden.

Arvoisa komission jäsen, Euroopan unionia arvostellaan usein liiasta lainsäädännöstä, mutta minusta meiltä puuttuu yksi tärkeä säädös. Euroopan unionin tulisi velvoittaa jäsenvaltiot määrittämään sosiaalinen vähimmäistaso. Näin kaikki kansalaiset tuntisivat olonsa turvalliseksi. Lisäksi näin edistettäisiin sosiaalista osallisuutta vähentämällä toimeentuloa koskevaa epävarmuutta.

  Tomáš Zatloukal (PPE-DE). – (CS) Arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, mielestäni tämänpäiväinen keskustelu sosiaalisesta suojelusta ja sosiaalisesta osallisuudesta on erittäin aiheellinen, sillä 15 prosentin taso on eittämättä hälyttävä, vaikka suhteellinen köyhyys vähenikin 3 prosenttia vuosina 1995–2000. Numerotietojen ja nykytilanteen perusteella on pelättävä, ettei köyhyyttä ja sen tuottamaa sosiaalista syrjäytymistä pystytä poistamaan vuoteen 2010 mennessä. Nämä ilmiöt ovat tulosta rakennemuutoksesta, joka liittyy yhteiskuntamme sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen. Muutoksia on työmarkkinoilla, on yhteiskunnan teknisiä muutoksia, väestömuutoksia, etnistä monimuotoisuutta, muutoksia kotitalouksien rakenteessa sekä miesten ja naisten tehtävien uudelleenmäärittelyä. Apu on näin ollen kohdistettava pääasiassa uhanalaisimpiin väestöryhmiin, työttömiin, yksinhuoltajaperheisiin, iäkkäisiin, yksineläjiin, perheisiin, joissa on paljon huollettavia, etnisiin vähemmistöihin ja vammaisiin. Se, että köyhyys vaikuttaa usein myös lapsiin, on mielestäni hyvin surullista ja hälyttävää.

Kaikista köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä koskevan ongelman ratkaisemisessa käytettävistä keskeisistä politiikoista haluan tähdentää koulutusta. Meidän on varmistettava asianmukainen koulutustaso, joustava siirtyminen oppilaitoksista työelämään ja epäsuotuisassa asemassa olevien ryhmien pääsy koulutusjärjestelmän piiriin sähköisen oppimisen avulla. Koulutus ei tarkoita pelkästään koulua, se on elinikäisen oppimisen kohdennettu järjestelmä. Näihin ja muihin ensisijaisiin tavoitteisiin vastaaminen edellyttää tietysti varoja. Varsinkaan uudet jäsenvaltiot eivät pysty käyttämään riittävästi alalle tarkoitettua rahoitusvälinettä, Euroopan sosiaalirahastoa. Kehotan näin ollen uusia jäsenvaltioita, erityisesti Tšekin tasavaltaa, keventämään mahdollisimman tehokkaasti hakijoiden hallintotaakkaa hiljattain laadittujen kauden 2007–2013 ohjelma-asiakirjojen suhteen. Päätän kiittämällä jäsen Baueria hienosta mietinnöstä.

  Karin Jöns (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, eläkepolitiikka, köyhyyden vähentäminen sekä terveydenhoito ja pitkäaikaishoito ovat keskeisiä tehtäviä meille ja keskeisiä kysymyksiä kaikille EU:n kansalaisille. Parlamentin on siksi lisättävä huomattavasti osallistumistaan avoimeen koordinointiin kaikissa sosiaaliseen suojeluun ja sosiaaliseen osallisuuteen liittyvissä näkökohdissa. Nykyinen menettely on aivan mahdoton hyväksyä. Keskustelemme nyt jo vanhentuneista asioista. Neuvosto on jo käsitellyt komission seurantatiedonannon. Tämän vuoksi tarvitaan kiireesti toimielinten välinen sopimus.

Komission jäsen totesi tänään, että hän on sitoutunut vuoropuheluun parlamentin kanssa. Olen tästä erittäin kiitollinen hänelle, mutta me emme halua pelkkää rentoa vuoropuhelua: me haluamme tehdä toimielinten välisen sopimuksen, jossa vahvistetaan täysin selkeät säännöt. Lisäksi vastaisuudessa olisi käsiteltävä entistä enemmän työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamista ja kiinnitettävä erityistä huomiota lasten päivähoitoon avoimen koordinointimenettelyn puitteissa sosiaalisen suojelun alalla.

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, lisääntyvä globalisaatio aiheuttaa rakennemuutoksia sekä yrityksissä että työmarkkinoilla. Toinen globalisaation seuraus on kansainvälisen tason korostuminen paikallisen ja kansallisen tason ohella. Suuryritysten yhä yleistyvänä taipumuksena on pakottaa pk-yritykset pois markkinoilta, mikä vaikuttaa merkittävällä tavalla paikallisten yhteisöjen elinkeinoihin.

Rakennemuutoksen luonne vaihtelee alueittain. Vanhoissa jäsenvaltioissa huoli koskee työpaikkojen häviämistä, uusissa jäsenvaltioissa puolestaan tuotannon ja tukkukaupan päällekkäisyyksien poistamista. Uusissa jäsenvaltioissa työmarkkinat ovat kokeneet kovan kolauksen hypermarkettien ja supermarkettien tultua erityisesti kaupunkien keskustoihin ja suurille asuntoalueille. Suuret ostoskeskukset ovat vieneet välittömässä läheisyydessä sijaitsevien pienten kauppiaiden ja palvelujentarjoajien elinkeinon, ja monet ovat joutuneet lopettamaan toimintansa. Yhtä hypermarkettiin syntynyttä työpaikkaa vastaa viidestä kahdeksaan sen ympäristöstä kadonnutta työpaikkaa. Sijoittajat eivät useinkaan ota huomioon inhimillistä tekijää eivätkä ihmisen luontaista elinympäristöä ja historiallista perintöä. Kollega Bauer on aivan oikeassa mainitessaan tästä asiasta mietinnössään.

Yhteenvetona totean, että työpaikkojen rakenneuudistuksen ensisijaiset uhrit ovat työntekijät ja tavarantoimittajat, maataloustuottajat mukaan luettuina. Näille väestöryhmille on tarjottava apua ja tukea. Heille on annettava mahdollisuus löytää uusi työpaikka, uusi ammatti tai uudet markkinat omille tuotteilleen.

  Ljudmila Novak (PPE-DE). – (SL) Mielestäni sosiaalisesti sitoutunein valtio on sellainen, joka luo edellytykset laadukkaille työpaikoille ja varmistaa ihmisille yhtäläiset mahdollisuudet. Laadukkaat työpaikat varmistetaan panostamalla inhimilliseen pääomaan, elinikäisellä oppimisella, työmarkkinajoustoihin kannustamalla ja taloutta edistävällä lainsäädännöllä.

Kansalaiset tarvitsevat suotuisat ulkoiset olosuhteet voidakseen tehdä työnsä ja olla luovia sekä tyydyttääkseen perustarpeensa. Tilanne on kuitenkin toinen riskiryhmille, kuten iäkkäille tai ilman työkokemusta jääneille nuorille, sairaille, vammaisille, yksinhuoltajaäideille ja monilapsisille perheille. Kaikki nämä ryhmät tarvitsevat meidän huomiomme ja tukemme, jotta ne saavat sosiaalista suojelua eivätkä syrjäydy yhteiskunnasta.

En siksi ymmärrä rahoitusnäkymiä koskevien neuvottelujen yhteydessä tehtyä neuvoston päätöstä, jolla leikataan koulutukseen ja nuorison tukiin kohdennettuja varoja, koska tällä alalla saadaan suhteellisen vähäiselläkin rahamäärällä aikaan merkittäviä tuloksia koulutuksessa, vieraiden kielten opiskelussa, kansainvälisten yhteyksien muodostumisessa ja Euroopan unionia koskevien asenteiden muovautumisessa. Pyrimme näihin arvoihin melkein kaikissa asiakirjoissamme. Niin kauan kuin toteutamme Euroopan unionissa edelleen sellaisia käytännön toimia, jotka ovat nimenomaisesti omien puheidemme ja oman ymmärryksemme vastaisia, emme pysty nopeuttamaan asettamiemme tavoitteiden toteutumista.

Aika ei ole ihmiskunnan historiassa kenties koskaan kulkenut yhtä nopeaan kuin nyt, eikä mikään viittaa vauhdin hidastumiseen. Tästä syystä me tarvitsemme myös nopeat ja yksinkertaiset ratkaisut, joilla näihin muutoksiin mukaudutaan, jotta saamme aikaan paremman talouskasvun ja paremman sosiaalisen suojelun väestön riskiryhmille.

  Marianne Mikko (PSE). – (ET) Hyvät läsnäolijat, sosialidemokraattina katson, että työ on ainoa vaurauden lähde, ja tuotantotekijänä työ on menettämässä paikkaansa koneille, toisin sanoen pääomalle.

Monet vanhojen jäsenvaltioiden eläkeläiset nauttivat mukavasta eläkkeestä, koska näiden maiden hallitukset ovat säätäneet, että työntekijöiden on tuettava heitä jossain määrin. Samaan aikaan monet, jotka ovat joutuneet tyytymään pieneen palkkaan työuransa aikana yhteiskunnan hyväksi työskennellessään, ovat vaarassa ajautua köyhyyteen eläkkeelle päästyään. Aivan liian monissa jäsenvaltioissa eläkejärjestelmät ovat periaatteeltaan pyramidin muotoisia. Haluan kiinnittää huomiota siihen seikkaan, että viimeisenä järjestelmän piiriin tulevilla eli nuorilla ei ole enää niitä, jotka tukevat heitä omalla palkkatyöllään. Heidän työnsä, palkkansa ja taloudelliset sitoumuksensa eivät enää salli lasten hankkimista tai rahan säästämistä.

Tuen kollega Bauerin mietintöä, mutta eläkeongelmia ei voida ratkaista yhdellä mietinnöllä. Voimme silti aloittaa tulevaisuuden varmistamisen jo tänään. Sekä valtion että yksityissektorin eläkejärjestelmissä on oltava konkreettista rahaa, ne eivät saa perustua pelkkiin lupauksiin.

Viron on siirtynyt onnistuneesti rahastoituun eläkejärjestelmään. Euroopan kilpailukyky ja kestävä kehitys hyötyisivät huomattavasti, jos vanhat jäsenvaltiot pystyisivät toistamaan tämän menestyksen. Toivon, että parlamenttimme palaa pian eläkejärjestelmien aiheeseen.

  Zita Gurmai (PSE). – (HU) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin todellinen haaste on tarjota mahdollisuus sosiaalisen syrjäytymisen noidankehästä ulospääsyyn. Emme voi hyväksyä, että 15 prosenttia Euroopan unionin kansalaisista eli jotakuinkin 68 miljoonaa henkeä elää köyhyysriskin piirissä, kuten 27. tammikuuta 2005 julkaistussa komission kertomuksessa todetaan.

Emme voi hyväksyä, että sosiaalinen syrjäytyminen vaikuttaa kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin sosiaaliryhmiin, naisiin ja etnisiin vähemmistöihin. Nämä ryhmät ovat muita huonommassa asemassa työpaikan saannin ja säilyttämisen, maksetun palkan, hyvinvoinnin, terveydenhuollon, koulutuksen ja kulttuuritarjonnan hyödyntämisen suhteen.

Mietinnössä todetaan, että Unkarissa köyhyyden uhkaaman väestön prosentuaalinen osuus on pienempi kuin Euroopan unionissa keskimäärin eli alle 10 prosenttia, mikä vastaa Tšekin tasavallan, Ruotsin, Tanskan ja Slovenian lukuja. Irlannin tasavallassa, Slovakiassa, Kreikassa ja Portugalissa vastaava luku on 20 prosenttia.

Komission jäsen Spidla tähdensi puheenvuorossaan, että naiset käyttävät miehiin verrattuna eliniästään nelinkertaisen ajan muista huolehtimiseen. Kun tunnustamme tämän tosiseikan sosiaalisen arvon, tarjoamme todellisen tilaisuuden tämän kuilun kuromiseksi umpeen.

Yhteiskunnan köyhät ja haavoittuvat ryhmät pääsevät irti sosiaalisen syrjäytymisen noidankehästä vain, jos luomme heille työllistymismahdollisuuksia ja jos takaamme heille markkinoihin mukautetun ammatillisen koulutuksen. Työn saaminen merkitsee tuloja, jotka helpottavat sosiaalista integroitumista ja kohentavat yksilön taloudellista tilaa. Tämä on todellinen haaste, vastatkaamme siihen! Esitän mietinnön hyväksymistä.

  Aloyzas Sakalas (PSE). – (LT) Haluan kiittää kollega Baueria taitavasti laaditusta mietinnöstä. Olisi kuitenkin parempi, jos saisimme järjestelmän, joka osoittaa, mihin painopistealoihin huomio olisi kiinnitettävä ensimmäiseksi. Mielestäni tärkein painopiste on lapsi, koska lapsi on alku, aikuinen on vain saman lapsen kasvun tulosta. Jos lapset eivät käy koulua, he eivät saa työpaikkaa. Jos lapset ovat jatkuvasti nälässä, he alkavat kerjätä tai peräti varastella. Jos lapset kokevat väkivaltaa tai heitä käytetään seksuaalisesti hyväksi, heistä tulee väkivaltaisia aikuisia. Jos lapsilla ei ole vanhempia tai heidät on erotettu vanhemmistaan, kadusta tulee heidän kotinsa. Kaikki mainitsemani tapaukset ovat alamaailmalle erinomaisia verukkeita tarjota näille lapsille suojaa ja kasvattaa heistä rikollisia. Tällaiset lapset eivät pääse työmarkkinoille, koska heidän osaamansa asiat eivät sovi työmarkkinoille. Tämän vuoksi ensisijaisena tavoitteena on oltava niiden syiden poistaminen, jotka aiheuttavat lasten soveltumattomuuden työmarkkinoille. Jollemme onnistu kitkemään näitä syitä, muut mietinnössä mainitut toimenpiteet ovat ainoastaan seurausten kanssa painiskelua.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, pidän tämän keskustelun korkeaa tasoa ja jäsenten esittämiä ehdotuksia erittäin myönteisinä, ja haluan jälleen kerran vakuuttaa halukkuuttani työskennellä rinnallanne kohti Euroopan unionin päämäärien toteutumista ja Euroopan kansalaisten meille uskomaa tehtävää täyttäen. Voin vakuuttaa teille, että komissio toimii päättäväisesti kohottaakseen sosiaalisen ulottuvuuden profiilia Lissabonin strategiassa. Haluaisin ehdottaa teille muutamia ajatuksia työstettäviksi yhdessä tulevaisuudessa.

Meidän on ensin kohotettava Euroopan unionin kattavan koordinoinnin profiilia. Olemme onnistuneet kehittämään tasapainoisen lähestymistavan, jossa painotetaan tarvetta yhdistää sosiaaliset päämäärät taloudellisiin tavoitteisiin. Tämä on merkittävä saavutus ja perustava edellytys sille, että kansalaisten luottamus uudistuksiin vahvistuu. Meidän on laajennettava jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin välistä kumppanuutta. Euroopan kasvu- ja työllisyysstrategia ja sosiaalipoliittinen ohjelma eivät ole komission tai Euroopan unionin toimielinten omaisuutta. Ne perustuvat kaikkien osallistujien, jäsenvaltioiden, Euroopan unionin kansalaisten, parlamenttien, työmarkkinaosapuolten ja eturyhmien sekä yhteisön toimielinten ja muiden elinten velvollisuuksiin. Kumppanuuden onnistuminen edellyttää selvää tehtäväjakoa. Jäsenvaltiot toteuttavat valtion sisäisiä uudistuksia ja rakennepolitiikkaa tarkistetun Lissabonin strategian puitteissa. Euroopan unioni tukee uudistustoimia ja hyödyntää samalla kaikkia uusia välineitä, kuten rakennerahastovaroja, perusoikeuksien kunnioittamista, tukea työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulle ja hyviksi koettujen lähestymistapojen vakiinnuttamista.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.30.

20. Vuoden 2007 talousarviomenettelyn suuntaviivat (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Louis Grechin laatima budjettivaliokunnan mietintö (A6-0058/2006) vuoden 2007 talousarviomenettelyn suuntaviivoista pääluokkia II, IV, V, VI, VII, VIII(A) ja VIII(B) varten sekä alustavasta ennakkoarviosta Euroopan parlamentin tuloista ja menoista (Pääluokka I)

Pääluokka I – Euroopan parlamentti

Pääluokka II – Neuvosto

Pääluokka IV – Tuomioistuin

Pääluokka V – Tilintarkastustuomioistuin

Pääluokka VI – Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

Pääluokka VII – Alueiden komitea

Pääluokka VIII(A) – Oikeusasiamies

Pääluokka VIII(B) – Euroopan tietosuojavaltuutettu (2006/2021 (BUD)).

  Louis Grech (PSE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, parlamentin käsiteltäväksi ja hyväksyttäväksi esittelemässäni mietinnössä luonnostellaan vuoden 2007 talousarviomenettelyn pääasialliset suuntaviivat muita toimielimiä varten. Valtaosa mietinnöstäni on kuitenkin omistettu parlamentin talousarviolle.

Mietinnössä painotetaan pääosin tarvetta vahvistaa se, mitä viime vuosina on tähän mennessä onnistuttu saavuttamaan. Vuodelle 2007 ei ole suunnitteilla merkittäviä hankkeita, joten meille jäänee riittävästi aikaa perusteellisen tilannearvion tekemiseen sekä mahdollisuus tutkia ja arvioida kriittisesti ja puolueettomasti sitä, mitä tulevina vuosina on tehtävä.

Talousarviorajoitteiden osalta meidän on sovellettava budjettikuria kaikkeen meneillään olevaan toimintaan niin, että varmistetaan veronmaksajien varoista saatava lisäarvo. Haluan teroittaa toimintoperusteisen talousarviomenettelyn tärkeyttä, sillä sen tuloksena meille saataneen entistä järkevämmät ja analyyttisemmat ennakkoarviot. Lisäksi määrärahojen olisi liityttävä tiettyihin toimiin. Näin vältettäisiin määrärahojen peruutukset vuoden lopussa.

Toimielinten on perustettava ennakkoarvionsa tarkasti määriteltyihin tarpeisiin välttäen toimintojen päällekkäisyyttä, keskittyen avaintoimintoihin ja karsien väärinkäytöksiä ja pullonkauloja. Tältä osin toimielimiä kehotetaan hyödyntämään resurssejaan entistä paremmin, mikä johtaa toimielinten välisen yhteistyön kasvuun. Tämän uskotaan puolestaan edistävän tehokkuutta ja toivottavasti myös säästöjä. On kohtuullista olettaa, että toimielimet voisivat jakaa osan hallinnollisista tehtävistään niiden riippumattomuuden kärsimättä. Näin saataisiin aikaan mittakaavasäästöjä ja tehostettaisiin yksikköjen toimivuutta.

Toinen mietinnön keskeinen seikka liittyy tiedotuspolitiikkaan, joka vastaa parlamentin tavoitetta lähentää Euroopan unionia ja sen toimielimiä EU:n kansalaisiin. Tehokkaan ja vahvan tiedotusstrategian toteuttaminen on ratkaisevan tärkeää kansalaisten käsityksen parantamiseksi Euroopan unionista. Tästäkin huolimatta väitän edelleen, että jokaisessa tiedotushankkeessa olisi kiinnitettävä erityisesti huomiota poliittisten ryhmien osallistumisen ja yhteistyön laajuuteen, mielipiteiden moninaisuuteen, hankkeen sisällön arvoon ja kustannusrakenteeseen. Jokaisen hankkeen onnistumistahan mitataan loppujen lopuksi sen myönteisellä vaikutuksella EU:n kansalaisiin.

Henkilöstöstä on muistettava, että viimeisten kolmen vuoden aikana on otettu palvelukseen poikkeuksellisen paljon väkeä ja että Streamline-ohjelmisto on tarkoitus ottaa käyttöön vuoden loppuun mennessä. Tämän perusteella lienee perusteltua olettaa, ettei vuonna 2007 laajentumista ja hyvin rajallista asiantuntijahenkilöstön rekrytointia lukuun ottamatta oteta uusia työntekijöitä, mikä merkinnee todellisia säästöjä tulevaisuudessa.

Käsittelen mietinnössäni myös muutamia muita vuotta 2007 koskevia tärkeitä seikkoja, jotka koskevat pääasiassa rakennuspolitiikkaa, laajentumista, parlamentin jäsenten avustamista, jäsenten avustajien ohjesääntöä sekä koulutusta. Ajan rajallisuuden vuoksi en valitettavasti ehdi käsitellä kaikkia näitä aiheita yksityiskohtaisesti.

On valitettavaa, että tämä talousarviomenettely käynnistyy epävarmuuden vallitessa, koska uutta toimielinten välistä sopimusta ei ole. Meidän tulisi ymmärrettävästi pyrkiä kaikin tavoin sopimukseen rahoitusnäkymistä – mutta ei mihin hintaan hyvänsä. Me emme voi emmekä saa toistella pelkkiä yleviä sanoja, kuten "kasvu", "työllisyys", "tutkimus", "sosiaalinen yhteisvastuu" ja "laajentuminen", ellemme samaan aikaan järjestä varoja tai joustoja niiden toteuttamiseksi. Toisin sanoen meidän on siirryttävä sanoista tekoihin, jos todella tarkoitamme, mitä sanomme.

Lisäksi näissä olosuhteissa olisi ainakin tässä vaiheessa suotavaa toimia olettaen, että säilytämme itse määrittelemämme 20 prosentin enimmäismäärän otsakkeen 5 menoissa. Tiedämme yhtä kaikki, ettei tämä itse määrittelemämme enimmäismäärä ole kiveen kirjoitettu pysyvä sääntö. Meidän ei pidä tulevaisuudessa epäröidä tämän sopimuksen kyseenalaistamista ja tarkistamista, jos uskomme aidosti, että se on järkevää rahoituksen ja talousarvion kannalta.

Tähän loppuun totean, että uskon vakaasti tässä mietinnössä mainittujen suuntaviivojen – mikäli ne siis hyväksytään – parantavan Euroopan unionin toimielinten tehokkuutta, laadukkuutta, suorituskykyä ja avoimuutta ja tarjoavan entistä enemmän lisäarvoa Euroopan unionin kansalaisille ja toivottavasti myös toimielinten uskottavuudelle.

  Ville Itälä, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää esittelijä Grechiä hyvästä ehdotuksesta ja miellyttävästä yhteistyöstä, jota on voitu tehdä mietintöä käsiteltäessä. Arvoisa puhemies, parlamentin talousarviota on hoidettava tehokkaasti, vastuullisesti ja uskottavasti. Tämä edellyttää muutamia asioita.

Ensinnäkin meidän on lakattava puhumasta jokavuotisesta 20 prosentin lisäyksestä tai enimmäismäärästä. Meidän on syytä puhua ja toteuttaa vain sellaista talousarviota, joka perustuu todellisiin tarpeisiin. Meidän on aina mietittävä vastuuta veronmaksajille. Tämä luo uskottavuutta, jota parlamentilta odotetaan. Tästä tärkeä esimerkki on tiedottamispolitiikka. Meidän ei tule luoda suurisuuntaisia hankkeita, kuten omia televisiokanavia, vaan huolehtia aina siitä, että poliittiset ryhmät ovat voimakkaasti mukana kaikessa parlamentin tiedottamisessa. Meidän täytyy myös suunnitella kaikki tiedottaminen hyvin etukäteen, jotta tiedämme, mitkä ovat hankkeiden kustannukset ja henkilöstötarpeet. Paras esimerkki tiedotuksesta ovat vierailuryhmät, ja nyt meidän tuleekin kiirehtiä, jotta ne viisi miljoonaa euroa, joista viime vuonna päätettiin, saadaan mahdollisimman nopeasti käyttöön.

Haluan vielä ottaa esiin yhden muutosehdotuksen, joka liittyy parlamentin lastentarhaan. Tämä ei ehkä kuulosta poliittisesti kovin tärkeältä asialta, mutta parlamentin työantajan aseman kannalta on erittäin tärkeää, miten me kohtelemme työntekijöitä, joilla on lapsia. Tämä on erityisesti tasa-arvokysymys, ja me emme voi rangaista yksinhuoltajia ja naisia, joilla on lapsia ja jotka haluavat työskennellä parlamentissa. Sen vuoksi tarha on säilytettävä mahdollisimman lähellä parlamenttia ja julkisia kulkuneuvoja. Nyt tehty ehdotus Eastman-tarhan lopettamisesta on tietysti järkyttävä, ja toivon, että tähän muutosehdotukseen voidaan suostua.

  Neena Gill, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin tahdon kiittää kollega Grechiä rankasta työstä ja erinomaisesta mietinnöstä, jonka hän on laatinut vuoden 2007 talousarviomenettelyn suuntaviivoista.

Toivon tosiaan, että toimielimet pystyvät, kuten mietinnössä esitetään, ilmoittamaan budjettikurin mukaiset realistiset rahoitustarpeet nykyisen tiukan rahoitustilanteen vallitessa. Olen esittelijän tavoin vakuuttunut siitä, että kaikissa toimielimissä voidaan tehdä työtä kustannustehokkaammin laadusta tinkimättä. Kehotankin kaikkia vastuutahoja – eli kaikkia meitä ja kaikkien toimielinten kaikkia jäseniä – pitämään tämän mielessä ja muuttamaan työskentelytapojamme vastaavasti.

Haluaisin ottaa mietinnöstä esiin eräitä muita seikkoja, jotka katson erityisen tärkeiksi. Täällä on viitattu tiedottamiseen ja viestintään. Kiitän sitä, että painopiste on tuloksissa eikä pelkästään kustannuksissa. Kalliit ratkaisut eivät aina ole tehokkaimpia. Kuten esittelijä ehdottaa, meidän ei pidä pelätä sellaisten välineiden tai strategioiden käytön lopettamista, joilla ei päästä haluttuihin tuloksiin. Tämä tarkoittaa säännöllistä seurantaa sekä selkeää ja asianmukaista vastuunjakoa.

Täällä on viitattu tiedottamisen välineisiin. Yksi selvitetyistä ajatuksista on Internet-TV. Kannatan vankasti tätä ajatusta. Hyvin monet nuoret saavat nykyisin valtaosan tiedostaan Internetistä. Oikein hallittuna ja käytettynä siitä voisi kehittyä uusi keino pitää yhteyttä kansalaisiin ja edistää omia tavoitteitamme. Meidän on löydettävä entistä parempia keinoja, mutta asia on käsiteltävä oikein. Puollan erittäin vahvasti Internet-TV:n perustamista, jotta näemme, miten kaikki toimielimet pystyvät toimimaan yhdessä tietojen välittämiseksi yhteiskunnan eri jäsenille.

  Kyösti Virrankoski, ALDE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, Luis Grech on laatinut hyvän mietinnön muiden pääluokkien kuin komission talousarvion ensi vuoden suuntaviivoista, siitä parhaat kiitokset.

Ensi vuoden talousarviota leimaa vielä uuden toimintoperusteisen kirjanpitojärjestelmän vakiinnuttaminen kaikissa toimielimissä. Aivan kuten esittelijä vaatii, olisi tärkeää, että kaikissa toimielimissä olisi vielä käytössä sama budjettinimikkeistö, jolloin sekä parlamentin jäsenillä että muilla asiasta kiinnostuneilla olisi paremmat mahdollisuudet seurata talousarvion toteutumista. Tärkeää olisi saada vertailukelpoista tietoa eri toimintojen kustannuksista ja tuloksista.

Ensi vuoden talousarviota leimaa odotettavissa oleva laajentuminen. Romania ja Bulgaria liittyvät jäseniksi hyvin todennäköisesti ensi vuonna. Tästä seuraa erityisvaatimuksia, jotka on otettava huomioon. On painotettava kielipalvelun järjestämistä ja henkilöstön palkkaamista. Näin varmistetaan sujuva siirtymävaihe.

Esittelijä kiinnittää aivan oikein huomiota siihen, että parlamentin talousarvion tulisi pysyä alle 20 prosentissa kaikista EU:n hallintomenoista. Tämä osoittaa parlamentin hallinnon kurinalaisuutta.

Arvoisa puhemies, ensi vuoden talousarviossa on tarkoitus kiinnittää erittäin suurta huomiota tiedotustoimintaan. Tämä on sinänsä varsin hyvä asia. On kuitenkin vaadittava, että tiedotustoiminta pysyy asiallisena ja tarkoituksenmukaisena. Liian kalliisiin ratkaisuihin ei ole varaa, varsinkaan, jos niistä ei ole vastaavaa hyötyä.

Vierailijoiden ja vierailuryhmien palveluihin on syytä kiinnittää huomiota. Vaikka nykyisissä esittelyolosuhteissa on tapahtunut parannuksia, toivomisen varaa on. Vierailijoiden kokoontumishuoneita on liian vähän ja jonottaminen liiallista. Olisi hyvä, jos parlamentin tiloissa voitaisiin käyttää nykyistä enemmän myös parlamentin ulkopuolisia EU:n toimielinten asiantuntijoita, jolloin vierailijoille voitaisiin tarjota nykyistä monipuolisempi kuva. Vierailuryhmien todelliset kustannukset olisi saatava paremmin katetuksi. Tärkeämpää kuin vierailijoiden lukumäärän lisääminen olisi nykyisten vierailijoiden matkakustannusten korvaaminen entistä kattavammin.

Talousarvion jatkokäsittelyn osalta toivoisimme, että ensi vuoden määrärahat esitettäisiin heti alustavassa talousarvioesityksessä. Valitettavan usein talousarviota koskevia vaatimuksia on ollut tapana lisätä varsinaisen käsittelyn aikana pitkin syksyä, mitä on pidettävä epäasiallisena. Näiden huomautusten saattelemana haluan tukea valmistelijan esitystä.

  Lars Wohlin, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, aion puhua alueiden komiteasta ja Euroopan talous- ja sosiaalikomiteasta.

(SV) Kumpikin näistä komiteoista on jo tehtävänsä tehnyt. Niiden arvo EU:lle ei ole oikeassa suhteessa niistä nykyisen yhdentymisen myötä aiheutuviin kustannuksiin nähden. Komiteoiden perustamisen alkuperäisenä ajatuksena oli lisätä EU:n demokraattista legitimiteettiä. Euroopan parlamentti on kuitenkin ottanut suuressa määrin hoitaakseen tämän tehtävän. Jäljelle on näin jäänyt alueiden komitea, jonka vastuuvapauden valtaosa budjettivaliokunnan jäsenistä kyseenalaistaa.

Olemme niin ikään nähneet sekä ammattiliittojen että työnantajajärjestöjen käyvän menestyksekkäitä kampanjoita talous- ja sosiaalikomitean ulkopuolella. Kukaan ei kyseenalaista sitä, että nämä osapuolet ovat nyt täysin vakiintuneet ja saavat äänensä kuuluviin ilman EU:n rahoittamaa toimielintä.

Meidän olisi EU:ssa pyydettävä aloitteita suoraan asianomaisilta osapuolilta. Näin tarjoutuisi vielä hyödyntämättömiä säästömahdollisuuksia. Lisäksi olisi hyödyllistä saada vastineita sellaisilta järjestöiltä ja osapuolilta, jotka eivät välttämättä ole täysin riippuvaisia EU:n talousarviosta. Näin ollen katson, että vuoden 2007 talousarvion määrärahoja olisi huomattavasti supistettava.

  Hans-Peter Martin (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, parlamentaarisessa demokratiassa kansanedustajat pystyvät toimimaan ja heidän tulee, pitäisi ja he voivat toimia esimerkkinä. Monet meistä joutuvat nyt vaatimaan omien maidensa kansalaisilta uhrauksia. Tämä voi toimia demokratian hengessä vain silloin, kun mekin teemme uhrauksia. Pienentämällä parlamentin talousarviota 1,2 miljardista tai 1,3 miljardista eurosta 1 miljardiin euroon meistä tulee uskottavia.

Muutamana ehdotuksena mainitsen, että niiden jäsenten, jotka ovat luvanneet laskuttaa vastedes ainoastaan tosiasiassa maksamansa matkakustannukset, olisi maksettava ylijäämä takaisin. Vuonna 2004 pelkästään 37 jäsentä sai aikaan uskomattomat 234 000 euroa. Tiedämme, että 26 miljoonaa euroa menee hukkaan tulkkauspalvelujen epäasianmukaisen käytön vuoksi. Monet turhat hiljaiset minuutit täällä maksavat taas miljoonia, ja niin edelleen. Vuodessa on käytetty 100 miljoonaa euroa siihen tai tähän, ja me pyrimme jälkikäteen löytämään näille summille jotain vastinetta. Lopetetaan tällainen. Ei olisi lainkaan vaikeaa säästää 300 miljoonaa euroa. Näin säästäisimme itsemme kansainvälisen lehdistön kielteisiltä otsikoilta ja saisimme aikaan myönteisiä otsikoita. Sanon tämän Euroopan unionin kannattajana. Saatte taas huomisaamuna lukea mielestänne pöyristyttävää tekstiä. Pöyristyttävää on kuitenkin sen sijaan se, mitä täällä tapahtuu. Valitettavasti Euroopan unioni ei voi edistyä, ennen kuin säästöjä saadaan aikaan juuri täällä, huipulla, vihdoin ja viimein.

  Salvador Garriga Polledo (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan viitata siihen, mitä oma ryhmäni pitää parlamentin talousarvion innoituksena, eli parlamentin työn tehokkuuden maksimointiin kustannukset minimoiden.

Kun laadimme Euroopan parlamentin talousarviota, meidän olisi vastattava seuraavanlaisiin kysymyksiin: Tarjoammeko jäsenille heidän tarvitsemansa välineet tehtävien hoitamista varten? Onko Euroopan parlamentin jäsenillä mahdollisuus käyttää tulkkausta kaikilla kielillä, käännättää asiakirjat nopeasti ja saada asianmukaista oikeudellista ja teknistä apua? Onko jäsenillä hyvä tietokonejärjestelmä ja riittävästi avustavaa henkilöstöä? Saavatko jäsenet ulkoisesti arvioiden asianmukaisia tietoja? Osallistuvatko poliittiset ryhmät näiden tietojen laadintaan ja valvontaan? Tarvitsevatko Euroopan parlamentin jäsenet uusia tietojärjestelmiä vai tarvitseeko heidän hyödyntää paremmin nykyisiä?

Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä on esittänyt erityisiä tarkistuksia vastauksena näihin kysymyksiin.

Meidän olisi lisäksi ajateltava kustannusten minimointia. Onko 20 prosentin enimmäismäärän saavuttaminen tarpeen? Eikö olisi parempi, että parlamenttikin osoittaisi, että tiukkuus ja säästöt ovat toiminnan perusperiaatteita?

Toivon, että vuosi 2007 seuraa vuoden 2006 suuntausta ja ettemme missään nimessä palaa yleiseen tuhlaukseen.

  Brigitte Douay (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kollega Grechiä selkeästä ja periksiantamattomasta mietinnöstä, joka on sekä kattava että käytännönläheinen. Omaa toimielintämme – kollega Grechin sanoin ainoana demokraattisesti valittuna EU:n kansalaisia edustavana elimenä – koskevat kohdat saivat täyden huomioni, erityisesti parlamenttiin tehtäviä vierailuja koskevilta osin.

Jokin aika sitten käydyt keskustelut perustuslakisopimuksesta ja oman maani kansanäänestyksen tuloksesta, jota henkilökohtaisesti pahoittelen, tuovat esiin sen, että luvattoman monet kansalaisemme eivät ole selvillä Euroopan unionin merkityksestä ja tärkeydestä heidän jokapäiväisen elämänsä kannalta. Pelot ja ennakkoluulot käsitetään usein tiedoksi. Lyhyestä kokemuksestani uutena Euroopan parlamentin jäsenenä olen oppinut, että aina kun minulla on ollut tilaisuus vastaanottaa vierailijoita Brysselissä tai Strasbourgissa, he ovat palanneet kotiinsa iästään, alkuperästään tai sosiaalis-ammatillisesta taustastaan huolimatta toivoakseni vakuuttuneina Euroopan unionin arvosta, joka tapauksessa paremmin tiedoin ja varmasti ainakin siitä kiinnostuneina.

Yhden tunnetun markkinointialan säännön mukaan tyytymätön asiakas kertoo 11 henkilölle ja tyytyväinen asiakas vain neljälle. Meidän on siis lisättävä tyytyväisten kansalaisten määrää, koska heillä on muita paremmat tiedot ja he ovat muita paremmassa asemassa levittääkseen eurooppalaista ajatusta kansojemme keskuuteen. Tätä varten meidän on kuitenkin toimittava Grechin mietinnön pohjalta ja saatava parlamenttiin enemmän vierailijoita kutakin jäsentä kohden. Kannatan kollega Grechin toivomusta. Euroopan parlamentin Ranskan-tiedotustoimisto järjesti valitsijapiirissäni äskettäin kiehtovan eurooppalaisen foorumin aiheesta "Vuoropuhelua Euroopassa Euroopan unionin ja kansalaisten lähentämiseksi". Monet osanottajat valittivat, ettei parlamenttiin kustanneta enemmän vierailuja. Tämä on todellinen pyyntö.

Haluan vielä mainita yhden seikan: vierailijoiden vastaanotossa ja oman työmme järjestämisessä avustajillamme on mittaamattoman arvokas tehtävä. He jakavat meidän, valittujen edustajien, elämän ja tarjoavat älynsä ja aikansa meidän käyttöömme. Heidän keskuudessaan vallitsee kuitenkin suuria eroja, ja heidän sosiaalinen asemansa on usein epävarma. Kuten kollega Grech mietinnössään tähdentää, he todellakin ansaitsevat vihdoin oikean ja tarkoituksenmukaisen ohjesäännön.

  Nathalie Griesbeck (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan puolestani aluksi ilmaista tukeni kollega Grechin työlle ja kiittää hänen erittäin laadukasta mietintöään.

Kun otetaan huomion nykytilanne ja ongelmat, joita olemme kohdanneet neuvoston kanssa vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymiä koskevissa neuvotteluissa, tässä mietinnössä arvioidaan juuri oikeaan aikaan Euroopan unionin pääasiallisten toimielinten eli parlamentin, neuvoston, tuomioistuimen ja niin edelleen rahoitukseen vuonna 2007 käytettäviä varoja.

Haluan antaa tukeni tänä iltana niille pyynnöille, jotka koskevat hyvän hallintotavan ja lisäarvon tuottamisen periaatteita. Haluaisin meidän kuitenkin laajentavan nämä periaatteet koskemaan kaikkia toimielimiä ja tietysti myös yksittäisiä EU:n virastoja.

Meidän on pyrittävä entistä voimallisemmin optimoimaan työvälineemme ja hallitsemaan tietovälineitämme, tietojensiirron kustannuksia ja myös henkilöstöpolitiikkaamme.

Haluan vuorostani korostaa viestintäpolitiikkaamme: kansalaisten on saatava sen avulla oikeasti paitsi tietoa, josta äsken puhuttiin, myös käsitys kaikista Euroopan unionin puolista. Kansalaisten on voitava siis ymmärtää aidosti päätökset, joita me heidän puolestaan teemme, ja sen lisäksi pystyttävä omaksumaan tämä yhteiskuntamalli, jota me rakennamme heille ja toivottavasti myös heidän kanssaan.

Tätä varten meidän on tehostettava viestintätoimintaamme ja kohdennettava varoja sen mukaan, mitä nykyaikaisen, tehokkaan, valistavan ja lyhyesti sanottuna meidän aikaamme sopivan viestintäpolitiikan toteuttaminen vaatii, käyttämällä ainakin Internet-TV:n kaltaisia välineitä.

Samalla tavoin minun on tähdennettävä vierailijoiden ja lehdistön vastaanoton kohentamista niissä lukuisissa rakennuksissa, joissa täysitunto kokoontuu. Tulevaa laajentumista ajatellen on selvää, ettei meillä ole riittäviä perusrakenteita. Olen itse saanut varsin usein vastaanottaa valtuuskuntia parlamenttirakennuksen käytävillä.

  Jeffrey Titford (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisena vastustan voimakkaasti budjettiratkaisua, jonka Tony Blair väittää neuvotelleensa joulukuussa. Käytän siitä mieluummin nimitystä "suuri luovutus". Sekkivihon esille kaivaminen ja hinnan tiedusteleminen ei vastaa minun käsitystäni neuvottelemisesta. Sitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan nettomaksuosuuden sallitaan nousta keskimääräisestä 3 miljardin punnan summasta yli 6 miljardin punnan vuotuiseen summaan vuodesta 2007 alkaen, on täysin mahdotonta hyväksyä. Näin hukataan Margaret Thatcherin suurella vaivalla hankkima alennus. Siksi vastustin talousarvion hyväksymistä, kun siitä äänestettiin täällä parlamentissa, mutta oletan omien syideni poikenneen ainakin jossain määrin niistä syistä, joiden vuoksi useimmat tämän toimielimen jäsenet äänestivät sitä vastaan.

Mikään maani merkittävä poliittinen puolue ei ole omaa puoluettani lukuun ottamatta valmis kampanjoimaan rehellisesti ja avoimesti Euroopan unionia koskevista asioista vaalien alla. Olohuoneessa on edelleen se sama virtahepo, josta kukaan ei suostu puhumaan. Näiden henkilöiden kätyrinä toimiva media haluaa ehdottomasti osallistua toimintaan, joka on käytännössä pelkkää hämäystä. Pääministeri Blair ja hänen hallituksensa luulivat olevansa hyvinkin nerokkaita vältellessään todellista keskustelua EU:sta viime parlamenttivaaleissa. Asialla on silti myös kääntöpuolensa. Miten he voivat legitiimisti väittää, että heillä on oikeus antaa pois entistä enemmän veronmaksajien varoja, joista valtaosa käytetään tukemaan Itä-Euroopan maissa toteuttavia hankkeita, kun samaan aikaan kotimaamme perusrakenteet kärsivät varojen puutteesta?

Olen tarkastellut tässä mietinnössä esitettyjä suuntaviivoja, ja suurinta osaa niistä ylistetään luettelemalla muotisanoja, kuten "Euroopan sydän" ja "pelin tehostaminen". Minun mielestäni EU, jos se tosiaan on kiinnostunut pelin tehostamisesta, voisi aloittaa vaatimalla vähemmän rahaa enemmän sijaan. Sen pitäisi myös käynnistää laaja tutkimus siitä, millä keinoin se voi palauttaa valtuudet, jotka se on ominut demokraattisesti valituilta hallituksilta. No, tämä on minun toivelistani.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.30.

21. Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettava varainhoitoasetus (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Ingeborg Gräßlen budjettivaliokunnan puolesta laatima mietintö (A6-0057/2006) ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 muuttamisesta (KOM(2005)0181 – C6-0234/2005 – 2005/0090(CNS)).

  Dalia Grybauskaitė, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan onnitella parlamenttia tänä erittäin merkittävänä päivänä, jolloin saamme päätökseen varainhoitoasetusta koskevat keskustelumme. Viikko on tärkeä, koska parlamentin kannasta äänestetään täällä täysistunnossa. Haluan onnitella kumpaakin esittelijää heidän tekemästään työstä. Tunnustan, että näiden tarkistusten esittämisessä on ollut valtava työ. Haluan vakuuttaa, että komissio sisällyttää ehdottoman valtaosan parlamentin ehdotuksista uuteen tarkistettuun ehdotukseensa.

Haluan niin ikään vakuuttaa, että parlamentin ja komission tavoitteet ovat likipitäen samat.

Näiden yhteisten, sääntöjen yksinkertaistamiseen ja virkavaltaisuuden vähentämiseen tähtäävien tavoitteiden ansiosta olen iloinen voidessani ilmoittaa, että esitämme varsin pian parlamentin äänestyksen jälkeen uuden muutetun ehdotuksemme. Tiedämme, että neuvosto on valmis tekemään siitä lopullisen päätöksen ja vahvistamaan lopullisen kannan varsin pian.

Haluan antaa muutaman esimerkin niistä monista tarkistuksista, jotka komissio on erittäin halukas sisällyttämään uuteen ehdotukseensa: nimenomainen viittaus suhteellisuusperiaatteeseen auttaa määrittelemään keveämmän menettelyn pieniä hankkeita varten, tiedotus tukien hakijoille ja standardoidut hakulomakkeet kullakin politiikan osa-alueilla sekä hankintasopimusten jaon tehostaminen osa- ja/tai ammattialalohkoihin. Neljäs seikka, jota arvioimme myönteisesti, on kaksivaiheinen menettely tuen myöntämisprosessissa, minkä avulla vältetään tarpeettomia kustannuksia alkuvaiheessa.

Komissio ja parlamentti eivät ole ainoat toimijat nykyisessä lainsäädäntöprosessissa. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ja tilintarkastustuomioistuin antoivat lausuntonsa loka-joulukuun 2005 aikana. Neuvosto saa pian valmiiksi niiden ensimmäisen käsittelyn.

Haluan korostaa, että yhteisön varainhoitosäännösten tarkistamisen lainsäädäntöprosessi on nyt edennyt huomattavasti. Yhteisenä päämääränämme on uudet, yksinkertaiset ja nykyaikaiset säännöt, jotka soveltuvat paremmin uuden sukupolven rahoitusohjelmiin, joita toivottavasti sovelletaan tammikuusta 2007 alkaen. Siksi ajoitus on tärkeää ja siksi me emme saa ylittää määräaikojamme.

Olen sitoutunut tekemään ankarasti työtä tulevissa toimielintenvälisissä neuvotteluissa ja suosittelemaan sovitteluprosessia, jonka tavoitteena on todellisen konsensuksen aikaansaanti parlamentin ja neuvoston kesken.

  Ingeborg Gräßle (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Grybauskaitė, hyvät kollegat, jätän tänään parlamentin käsiteltäväksi 135 tarkistusta varainhoitoasetukseen. Ilahduin komission jäsenen tämänpäiväisestä ilmoituksesta, jonka mukaan hän aikoo sisällyttää muutamia tämän mietinnön aivan perustavia kohtia komission muutettuun esitykseen.

Parlamentti pyrkii poistamaan perustavia ongelmia tällä hallinnolle erittäin tärkeän tekstin alkuperäisellä muutetulla esityksellä. Olemme kuulleet erittäin perustavaa ja ankaraa arvostelua virkavaltaisista menettelyistä. Monet rahoitusta hakevat järjestöt, tavara- ja palveluhankintojen tarjouskilpailuihin osallistuvat yritykset sekä peräti komission ja muiden toimielinten henkilöt, jotka soveltavat varainhoitoasetusta, ovat osallistuneet uudistukseemme ja parlamentin tarkistusten laatimiseen. Olen suuressa kiitollisuudenvelassa teille kaikille. Ammattimaiset neuvonne mahdollistavat menettelyjen parantamisen.

Olen täällä parlamentissa erityisen kiitollinen puhemies Borrellille ja tietysti budjettivaliokunnan ja talousarvion valvontavaliokunnan kollegoille, eritoten Borut Pahorille ja kaikki kuukausien aikana ryhmienvälisessä työryhmässä ehdotuksia käsitelleille jäsenille. Rakentavan yhteistyön lisäksi myös uudistustarpeen yleinen ymmärtäminen vaikutti siihen, että valiokunnat hyväksyivät mietinnön suurella enemmistöllä tai yksimielisesti. Henkilökohtainen avustajani Sichel on saanut aikaan paljon tässä kohdin. Haluan kiittää häntä vilpittömästi siitä. Komissiossa olen kiitollinen muun muassa komission jäsenelle Grybauskaitėlle, pääjohtaja Romerolle sekä johtaja Tavernelle ja hänen alaisilleen lukuisista tuloksellisista keskusteluista, joiden toivon vilpittömästi jatkuvan ja joita todella odotan.

Kaikki ihmettelevät – myös minä itse kaikkina näinä vuosina, joina olen saanut kokemusta varainhoitoasetuksen käsittelystä – millainen Euroopan unioni tarvitsee näin monimutkaisia ja kalliita soveltamismenettelyjä. Jopa kolmannes kaikista tuista kuluu soveltamismenettelyn kuluihin. Vuodesta toiseen organisaatiot käyttävät huomattavia summia Euroopan unionin politiikan puitteissa järjestettäviin tarjouskilpailuihin osallistumiseen, vaikka niillä ei ole menestymismahdollisuuksia. Nelikymmensivuiset lomakkeet ja niiden 500-sivuiset täyttöohjeet eivät ole poikkeus vaan sääntö. Vain 5–25 prosenttia hakemuksista hyväksytään. Hakemuskohtaiset kustannukset voivat olla jopa 200 000 euroa, joten voitte kuvitella, mikä määrä rahaa EU:ssa haaskataan joka kerta, kun jokin organisaatio osallistuu EU:n tarjouskilpailuun.

Millainen EU sellainen on, jossa yritykset eivät enää halua osallistua tarjouskilpailuihin, koska niiden on toimitettava kahden tilikauden taseet aivan rutiinihakemuksienkin yhteydessä? Komissio on tosiaan tehnyt tiiviisti työtä tämän asian eteen ja tekee jatkossakin muutoksia tärkeisiin soveltamissääntöihin. Haluan kannustaa komission jäsentä Grybauskaitėta tähän ja olisin hänelle erittäin kiitollinen, jos hän hyväksyisi kaikki parlamentin ehdotukset, sillä emme halua, että komissio yhdistetään kaikkialla Euroopassa raskassoutuisuuteen, byrokratiaan ja rahanhukkaan. Haluamme, että sitä pidetään palveluntarjoajana kaikille niille, jotka haluavat panna täytäntöön ja tukea Euroopan unionin politiikkaa.

Tärkeimmistä tarkistuksistamme äänestetään huomenna nimenhuutoäänestyksessä. Kuten komission jäsen Grybauskaitė jo ilmoitti, osa niistä aiotaan sisällyttää tulevaan tekstiin. Haluaisin esittää vielä muutaman lisää. Yksi koskee hakijoille ilmoittamiseen käytettävää tietokantaa, jonka avulla vältettäisiin asiakirjojen lähettäminen monena kappaleena ja säästettäisiin näin aikaa ja rahaa soveltamisvaiheessa. Haluaisimme niin ikään, että komissio tekisi päätöksiä laajojen sopimusten sijasta. Näin menettelyistä saataisiin tiiviimpiä ja – erityisesti pienten tukien yhteydessä – kevyempiä.

Pääajatuksemme on, että komission tulisi vastedes auttaa hakijoita menettelyissä. Tämä on kulttuurivallankumous, mutta siitä tulee kaiken kaikkiaan hyödyllinen, erityisesti EU:n maineen kannalta. Tavoitteenamme on ennustettavuuden, luotettavuuden ja oikeusvarmuuden parantaminen. Joustavuuden parantamiseksi on esitetty tarkistusta, joka koskee muutoin peruuntuvien maksusitoumusmäärärahojen rajoitettua siirrettävyyttä. Esitän huomenna vielä yhden suullisen tarkistuksen, jossa on tarkoitus siirtyä tietyn summan määrittämisestä enimmäissumman määrittämiseen. Sitä koskevat neuvottelut riippuvat rahoitusnäkymistä.

Vetoan neuvostoon, ettei se jättäisi tilannetta nykyiselleen. Millaisia menettelyjä sellaiset ovat, joilla estetään varojen maksaminen samaan aikaan, kun jäsenvaltioiden organisaatiot menettävät paljon rahaa? Parlamentti on myöntänyt, ettemme voi jatkaa entiseen tapaan, varsinkaan kun monimutkaiset byrokraattiset menettelyt eivät ole erityisen onnistuneita yhteisön varojen suojaamisen tavoitteen kannalta.

Tästä syystä viimeinen pyyntöni on seuraava: otetaan tavoitteeksi varainhoitoasetuksen uusi versio keskipitkällä aikavälillä. Jäsenvaltioissa varainhoitoasetukset ovat pelkkiä hallinnollisia asiakirjoja, koska niitä käytetään päivittäin. EU:n varainhoitoasetus ei saa olla monimutkaisin kuviteltavissa oleva ratkaisu hallinnon omaehtoiseen järjestämiseen. Tämäkin aihe on edelleen parlamentin asialistalla.

Haluan kiittää teitä vielä kerran yhteistyöstä ja toivon voivani luottaa tukeenne huomenna.

(Suosionosoituksia)

  Borut Pahor (PSE), talousarvion valvontavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (SL) Haluan aluksi osoittaa kiitokseni kahtaalle, ensinnäkin esittelijä Gräßlelle. Hän on ollut suurena innoituksena meille kaikille, jotka olemme työskennelleet hänen kanssaan koko tämän mietinnön valmisteluajan. Lisäksi kiitän talousarvion valvontavaliokunnan puheenjohtajaa Fazakasia, joka on tässä erittäin tiukassa aikataulussa tehnyt kaikkensa varmistaakseen näiden kahden valiokunnan kiitettävän yhteistyön mietinnön saamiseksi parlamentin käsittelyyn.

Varainhoitoasetusta koskevan lausunnon yhteisvalmistelijana haluan tähdentää, että mietinnön päätarkoituksena on vähentää varainhoitoasetuksen ja sen soveltamissääntöjen byrokraattisuutta, tehdä niistä ymmärrettävämpiä, yksinkertaisempia ja ennen kaikkea helppokäyttöisempiä. Näin voimme samalla varmistaa talousarviovarojen tehokkaamman käytön. Kuten esittelijä totesi, mietinnössä kiinnitetään erityistä huomiota julkisiin hankintoihin ja lahjoihin. Olemme nimittäin kuulleet monissa kokouksissa erityisesti kansalaisjärjestöiltä, etteivät ne halua enää tehdä yhteistyötä Euroopan unionin kanssa, koska byrokraattiset menettelyt ovat liian pitkällisiä ja ennen muuta liian kalliita.

Kukaan ei halua muuttaa asetusta sellaiseksi, että veronmaksajien rahojen käytön avoimuus vähenee. Tämä koskee myös minua. Mietintöä laatiessamme olemme yrittäneet saavuttaa uudenlaisen, onnistuneen tasapainon rahojen tehokkaan käytön ja käytön demokraattisen valvonnan kesken. Erityisesti kollega Fazakasin johtama talousarvion valvontavaliokunta on erittäin tarkka tästä asiasta. Siksi tilintarkastustuomioistuimen lausunnot ovat usein olleet ratkaisevan tärkeitä kummallekin esittelijälle ja erityisesti talousarvion valvontavaliokunnalle, ja siksi ne on otettu mukaan myös tähän mietintöön.

Saanen päätteeksi todeta, ettei kukaan toivo taloudellisia skandaaleja, varsinkaan politiikassa. Millään säännöillä niitä ei voida kokonaan estää, vaikka säännöt olisi laadittu kuinka hyvin. Säännöillä voidaan kuitenkin edistää talousarviovarojen hallinnointia enemmän tai vähemmän onnistuneesti ja herättää ihmisissä enemmän tai vähemmän yleistä luottamusta hallinnoinnin laillisuuteen ja tehokkuuteen. Rohkenen lopuksi väittää, että tämän mietinnön suunta on oikea ja että ehdotetut ratkaisut mahdollistavat uudenlaisen, onnistuneen tasapainon. Odotan malttamattomana, että mietintö hyväksytään huomenna.

  Simon Busuttil, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, onnittelen esittelijää loistavasta ja urheasta työstä.

Mietintö on selkeä ja vahva viesti kansalaisille siitä, että Euroopan parlamentti haluaa heidän hyötyvän helpommin EU:n rahoituksesta. Rahoitusnäkymistä käytävälle keskustelulle pannaan paljon painoa, koskeehan se EU:n talousarvion suuruutta. Tämä on hyvä asia, mutta meidän ei pidä unohtaa, että yhtä tärkeää on se, miten nämä varat käytetään ja miten voimme sujuvoittaa rahoituksen myöntämistä kansalaisille. Ei ole mitään järkeä keskustella EU:n varojen suurista summista, jos kentällä toimivat ihmiset turhautuvat entisestään liikaan byrokratiaan rahoituksen hankinnassa, pitkiin ja käsittämättömiin hakemuksiin sekä virkamiehiin, jotka selittävät niitä heikosti jos lainkaan. Ei ole ihme, että monet luopuvat ajatuksesta eivätkä edes yritä. Se on väärin, ja meidän on muutettava tilannetta. Meidän on muutettava tilannetta uudistamalla varainhoitoasetus ja varmistamalla, että teemme asiat vaivattomammiksi ja helpommin saavutettaviksi.

Näin esittelijän mietinnössä juuri tehdään: siinä ehdotetaan useita rahoituksen saamista helpottavia toimia ja tehdään mahdollisesti myönnettävistä virtuaalisista EU:n varoista todellisia EU:n varoja, joita on oikeasti mahdollista käyttää. Tämä on iloinen uutinen kansalaisille sekä kansalaisjärjestöille ja pienyrityksille. Siksi pyydän komissiota liittolaiseksemme tässä uudistuksessa.

Viestimme on selkeä: jos haluamme vilpittömästi palauttaa yhteyden kansaan, meidän on yksinkertaistettava asioita.

  Paulo Casaca, PSE-ryhmän puolesta. – (PT) Kiitokset eivät ole tässä tapauksessa ainoastaan muodollisuus vaan tunnustus esittelijän poikkeuksellisen johdonmukaiselle ja omistautuneelle työlle, jolla on kaksi selvää päämäärää: yksinkertaistaminen ja sääntöjen soveltamisalan suhteellisuus. Tältä kannalta mietintö on erittäin onnistunut, eikä meidän pidä säästellä kiitoksiamme.

Tahdon todeta tässä kohdin, että mielestäni on ehdottoman tärkeää pohtia varainhoitoasetuksen uudistusprosessin seuraavia vaiheita. Meidän on varmistettava, että parlamentti jatkaa seuraavien rahoitusnäkymien aikana yhteispäätösvaltuuksiensa käyttöä entiseen tapaan, jotta saamme valmiiksi neljä päätehtäväämme lähitulevaisuudessa.

Ensimmäinen tehtävistä on talousarvion suuntaviivojen päivitys tietyillä aloilla, esimerkiksi vuotuisuusperiaatteen ja talousarvion joustomekanismien osalta. Toiseksi on supistettava poikkeuksien lukumäärä ehdottomaan minimiin – tällä tavoin vahvistamme varainhoitoasetuksen yleistä merkitystä suhteessa alakohtaiseen lainsäädäntöön ja pääsemme eroon päällekkäisyyksistä ja eroavaisuuksista perusasetuksen ja toisaalta soveltamisasetuksen kesken ja suhteessa alakohtaisiin asetuksiin. Kolmanneksi on selvennettävä eri budjettivallan käyttäjien velvoitteita, valtuuksia ja vastuita ja varmistettava, että nämä vastaavat asianmukaisesti talousarvion tilinpäätösstandardeja. Neljäs ja viimeinen tehtävä on varainhoitoasetuksen ja sovittavien rahoitusnäkymien sisällyttäminen toimielinten väliseen sopimukseen ja niiden johdonmukaistaminen.

Tehtävät voivat näyttää yksinkertaisilta, mutta ne ovat silti monitahoisia ja edellyttävät erittäin tarkkaa huomiota.

  Kyösti Virrankoski, ALDE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan kiittää teitä, arvoisat mietinnön laatijat Ingeborg Gräßle ja Borut Pahor, siitä erittäin suuresta työstä, jonka olette tehneet tämän asian valmistelussa. Varainhoitoasetuksen muutos on ollut suuri valmistelutyö, joka on erittäin tekninen ja raskas. Se on vaatinut paljon aikaa ja keskittymistä. Ingeborg Gräßle on johtanut väsymättä monia työryhmien kokouksia. Se, että parlamentin näkemys on selkeästi esillä, johtuu nimenomaan hyvästä valmistelusta. Siitä parhaat kiitokset.

Komission esitys tähtäsi kolme vuotta voimassa olleen asetuksen uudistamiseen. Päämääränä on ollut byrokratian poistaminen, yksinkertaistaminen ja joustavuuden lisääminen samalla, kun on haluttu taata varainhoidon turvallisuus.

Taustalla on uuden hallintokulttuurin kehittäminen. Vuonna 1999, komission eroon päättyneen kriisin jälkeen, asiantuntijatyöryhmä esitti EU:n hallinnon järjestämistä siten, että henkilökohtainen vastuu selkiytyisi ja samalla taloushallinto yksinkertaistuisi. Tähän lainsäädäntöpakettiin kuului budjettirakenteen uusiminen toimintoperusteiseksi ja varainhoitoasetuksen ja siihen liittyvien toimeenpanosäädösten uusiminen. Nyt on väliarvioinnin aika.

Voidaan sanoa, että alkuperäinen kunnianhimoinen tavoite on saavutettu osittain. Nykyisin saamme entistä selkeämmän kuvan EU:n eri politiikanalojen kustannuksista ja tuloksista. Byrokratia on kuitenkin edelleen valtavaa ja erilaiset kontrollit ja tarkastukset suuria.

Komission esitys varainhoitoasetuksen muuttamiseksi oli mielestämme oikeansuuntainen, joskin tavoitteiltaan vaatimaton. Rohkeutta vallan ja vastuun selkeämpään delegointiin puuttuu edelleen, ja toimintoperusteinen hallinto on vielä kaukana.

Esittelijät omaksuivat mielestämme aivan oikean lähestymistavan pyrkien suhteuttamaan tarvittavan hallinnon hallinnoitavaan rahamäärään. Nykyisin menettelytavat ovat joskus niin monimutkaisia ja kalliita, että toiminnolla ei päästä niihin päämääriin, joihin pyritään, kuten yhteistyöhön yksityisen sektorin kanssa.

Valiokuntien hyväksymä mietintö on mielestämme liian varovainen. Olisimme halunneet liberaalimpaa ja rohkeampaa otetta. Mielestämme parlamentti puuttuu edelleen niin sanottuun mikrohallintoon. Hallinnossa pääasia ovat tulokset, eivät menettelyt, joilla hallintoa toteutetaan. Monimutkaiset hallintomenettelyt vain suojaavat heikkoja virkamiehiä tekemästä päätöksiä. Varainhoidon tulee perustua asiallisiin päätöksiin ja henkilökohtaiseen vastuunkantoon.

Edellä olevin huomautuksin olemme kuitenkin valmiit tukemaan mietintöä kokonaisuutena, ja odotamme seuraavaksi toimeenpanosäädösten käsittelyä.

  Kathalijne Maria Buitenweg, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää lämpimästi kollega Gräßleä hänen tekemästään työstä, käsittääkseni jopa joululoman uhraamisesta, ja niistä monista tuloksellisista kokouksista, joita meillä on yhdessä ollut. Varainhoitoasetuksen uudistus on todella tarpeen.

Santerin komission eron myötä saatiin entistä tiukemmat säännöt ja tarkistettiin valvontamekanismeja, joihin oma ryhmäni on aina ollut sitoutunut. Meidän on silti ollut pakko todeta, että tämä siivousprosessi on mennyt jossain määrin ohi tavoitteensa. Se on johtanut tukihakemusten liialliseen byrokraattisuuteen, jonka uhreiksi kansalaisjärjestöt sekä pk-yritykset ovat pääosin joutuneet. Varojen väärinkäyttöä pelätään nyt niin paljon, että EU:n virkamiehet sysäävät riskin mahdollisuuksien mukaan tuen hakijoiden syliin. Siltikään emme ole saaneet haluamaamme, nimittäin sellaista Euroopan komissiota, jonka virkamiehet ovat todella vastuullisia ja myös osaavat kantaa tämän vastuun.

Kannatan näin ollen voimakkaasti käsiteltäväksemme jätettyjä tarkistuksia, joista valtaosalla pyritään yksinkertaistamaan menettelyjä. Suhteellisuusperiaate otetaan käyttöön, ja olen ilahtunut myös prosenttisääntöä koskevista tarkistuksista 110 ja 101. Tilanne on nykyisin sellainen, että edunsaajien omien varojen lisääntyessä niiden on todennäköisesti maksettava takaisin suuri osa tuesta. Tästä on se haitta, että se ei kannusta hankkimaan omia varoja tulevaisuudessa.

Komissio on ilmoittanut hyväksyvänsä monia tarkistusten peruskohtia, mutta sudenkuopat ovat tietysti yksityiskohdissa. Kuten käsiteltävänämme olevista ehdotuksista ilmenee, parlamentin tarkoitus on yksinkertaistaa menettelyjä. Asia ei ole kiinni pelkästään varainhoitoasetuksesta: moni asia riippuu komission laatimista soveltamissäännöistä. Siksi toivonkin, että omaksutte periaatteeksi aidosti taakkaa vähentävän yksinkertaistamisen.

Usein puhutaan Euroopan unionin sääntelypaineen keventämisestä, ja silloin tulevat heti mieleen suuryritykset, joiden kilpailuvoimaa halutaan parantaa. Kuitenkin myös pienyritysten ja voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden on yhtä tärkeää päästä hyötymään hallintokustannusten alentumisesta. Komission on tärkeää pitää tämä mielessä laatiessaan soveltamissääntöjä, mutta toivon myös neuvoston ymmärtävän, ettei kyse ole pelkästään suuryrityksistä ja että myös pienyritysten ja kansalaisjärjestöjen on saatava hyötyä Euroopan unionista johtuvan hallintotaakan keventymisestä.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, käsittelen puheenvuorossani Euroopan yhteisön yleiseen talousarvioon sovellettavaa varainhoitoasetusta koskevaa kollega Gräßlen mietintöä ja haluan kiinnittää parlamentin huomion mietinnön seuraaviin seikkoihin.

Euroopan komissio ensinnäkin uskoo, ettei varainhoitoasetukseen tarvitse tehdä rakenteellisia taikka siihen sisältyviä perusperiaatteita tai käsitteitä koskevia muutoksia sen oltua voimassa kolme vuotta. Toiseksi komissio ehdottaa tästä huolimatta monia muutoksia, jotka vaikuttavat talousarvion perusperiaatteisiin, muun muassa saamisten vahvistamiseen. Ehdotuksen mukaan yhteisöjen saamisia käsitellään jäsenvaltioissa samalla tavoin kuin kansallisia rahoitussaamisia. Lisäksi ehdotuksessa määritellään niille viiden vuoden vanhenemisaika. Tämä koskee niin julkisia hankintoja kuin sopimuksiakin. Säännöksiin sisältyvät muutokset, joiden avulla asetusta mukautetaan vastaamaan vuonna 2004 annettua uutta yhteisön direktiiviä julkisista hankinnoista ja tuista. Tarkoituksena on yksinkertaistaa tarkastuksia ja takuita koskevia säännöksiä.

Esittelijä ehdottaa monia tarkistuksia Euroopan komission muutettuun asetukseen. Niiden tarkoituksena on helpottaa Euroopan unionin talousarvion toteuttamista ja varojen saamista edunsaajien käyttöön. Kannatan valtaosaa näistä tarkistuksista ja toivon vilpittömästi, että Euroopan komission ja parlamentin tarkistaman varainhoitoasetuksen avulla voidaan jakaa vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymissä varatut varat tähänastista tehokkaammin ja avoimemmin. Tämä on erityisen tärkeää uusille jäsenvaltioille, joiden on tarkoitus vastaanottaa vuosina 2007–2013 moninkertaisesti enemmän rahoitusta kuin aiemmin.

Päätän kiittämällä kollega Gräßleä hyvästä mietinnöstä.

  Salvador Garriga Polledo (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, keskustelemme varainhoitoasetuksesta viimekertaisen tarkistuksen tapaan yöistunnossa. Toivon, että viime kerran tavoin neuvoston puheenjohtaja on vastaanottavainen ehdotuksillemme eikä halua varovaisuudessaan pelkästään säilyttää nykyistä tilannetta ottamatta huomioon, että olosuhteet ovat muuttuneet ja että toimintasääntöjä on parannettava talousarvion toteutumisen parantamiseksi.

Viime kerran tavoin tarvitsemme komission ymmärtämystä parlamenttia kohtaan ja periksiantamattomuutta neuvostoa kohtaan. Esittelijä on saanut tuen hyvin suurelle osalle ehdotustaan niin talousarvion valvontavaliokunnassa kuin budjettivaliokunnassakin ja on sisällyttänyt siihen merkittäviä kohtia, joilla karsitaan byrokraattisia esteitä ja suojellaan veronmaksajien taloudellisia etuja petoksilta.

Esitetyistä tarkistuksista haluaisin tähdentää esittelijän kompromissiehdotusta. Muiden poliittisten ryhmien ehdotus sallia kaikkien käyttämättömien maksusitoumusmäärärahojen siirtäminen on epärealistinen ja voi vaikuttaa vuotuisuusperiaatteeseen. Eritoten se ei myöskään edistä käyttämättömien varojen kierrättämistä koskevaa kantaamme, joka on osa rahoitusnäkymiä koskevaa neuvottelustrategiaa. Määrän rajoittaminen, jota esittelijä ehdottaa kompromissitarkistuksessaan, vaikuttaa järkevämmältä ja ennen muuta tehokkaammalta ratkaisulta tämän strategian puolustamisen kannalta.

Arvoisa puhemies, katson lisäksi, että strategiassa tulisi selkeästi erottaa toisistaan lainsäädäntöehdotusta koskeva äänestys ja lopullinen hyväksyminen sen jälkeen, kun olemme saaneet neuvoston lopullisen sanamuodon.

  Catherine Guy-Quint (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan aluksi ylistää sekä esittelijä Gräßlen että valmistelija Pahorin työtä ja kiittää heitä laadukkaasta mietinnöstä.

Euroopan parlamentin jäseninä meillä on nimittäin velvollisuus tarkistaa varainhoitoasetusta monestakin syystä. Sen uudistamisella oli jo kiire. Tästä osoitukseksi tarvitsee mainita vain ne lukuisat ongelmat, joihin olemme joutuneet puuttumaan Euroopan unionin kansalaisten edustajina erityisesti eurooppalaisille suunnatun tiedotuksen osalta. Meidän on parannettava viestintäämme kansalaisille ja oltava yhteydessä heihin useammin. Varainhoitoasetuksen tarkistaminen on eräs tapa tehdä näin. Hankintamenettelyihin ja tukien myöntämiseen liittyvät kiinteämääräiset maksut edustavat myönteistä kehitystä kohti parempaa varainhoitoa. Sama koskee yhteisöjen taloudellisten etujen suojelua muun muassa esitetyllä tarkistuksella, joka koskee takaisinperintää, sopimusten keskeytystä tai toimeenpanoa ja maksuseuraamuksia. Mielessäni ovat erityisesti yksinkertaistamistoimenpiteitä koskevat tarkistukset.

Haasteenamme on löytää tasapaino yksinkertaistamisen ja moitteettoman varainhoidon kesken. Suhtaudun myönteisesti esittelijän ja valmistelijan lähestymistapaan, jonka tarkoituksena on selventää sääntöjä edunsaajien kannalta erityisesti yksinkertaistamalla hallintomenettelyjä ja tiukentamalla samalla talousarvion toteuttamisen valvontaa. Meidän on tarjottava resurssit jatkuvalle vuoropuhelulle kansalaisyhteiskunnan kanssa emmekä saa asettaa järjestöjä keskenään eriarvoiseen asemaan sen perusteella, onko niillä valmiudet osallistua yhteisön ohjelmiin vai ei. Mietinnön avulla parlamentin oikeuksien varjeleminen on tulevaisuudessa mahdollista sille budjettivallan käyttäjänä kuuluvien valvontavaltuuksien ja tiedonsaantioikeuden osalta.

Haluan samaten mainita, että poliittisten ryhmien tai poliittisten puolueiden rahoittamista koskevat säännökset ovat erittäin tärkeitä. Tässä on kyse tarkkaan ottaen Euroopan unionin kansalaisuuden muodostumisesta. Parlamentin on osallistuttava tämän kansalaisuuden muodostumiseen Euroopan julkisen tilan kehityksen varmistamiseksi.

  José Javier Pomés Ruiz (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, osoitan puheeni niille oikeastaan sankareiksi katsottaville 20 jäsenelle, jotka ovat paikalla tänä yöllisenä istuntoaikana. On häpeällistä, että meidän on keskusteltava näin tärkeistä aiheista yöllä. Kollegamme päättivät, ettei perjantai-istuntoja tarvita, joten tässä sitä ollaan sopimattomaan aikaan. Se ei ole meidän parlamentaarisen työmme laadun ja arvokkuuden mukaista.

Toiseksi totean, että meidän on onniteltava kollega Gräßleä hyvästä työstä ja että parlamentin velvollisuus on varmistaa, ettei kansalaisten meille antamia varoja hukata hallintokustannuksiin ja että ne maksetaan tehokkaasti oikeaan aikaan. Tämä juuri on Gräßlen mietinnön tarkoitus.

Vallalla on kahta erilaista ajattelutapaa, ja olen iloinen siitä, että valtaosa puheenvuoron esittäjistä on tämän uuden ajattelun kannalla. Se on erilainen kuin tässä parlamentissa neljä vaalikautta sitten vallinnut ajattelutapa. Nyt ollaan sitä mieltä, että meidän on saatava talousarviohallinnossa työskentelevät henkilöt tekemään parhaansa ja määriteltävä vastuut. Se poliittinen kanta, että varojenkäyttö on määrättävä byrokraattiseksi, on syntynyt epäluottamuksesta virkamiehiimme ja meidän poliitikkojen haluttomuudesta altistua minkäänlaisille riskeille.

Ajatuksena on päästä eroon virheitä tekevistä virkamiehistä, ja siksi käskemme heitä noudattamaan aikaavievää menettelyä joka kerta, kun heidän pitää hankkia vaikka vain kynä. Näin voimme vakuuttua siitä, että kynä on hankittu asianmukaisesti. Emme salli pienintäkään virhettä, ja olemme onnistuneet pääsemään eroon sellaisistakin virkamiehistä, jotka ovat toimineet oikein monia kertoja mutta syyllistyneet ainoastaan kerran virheeseen.

Ajatus varojenkäyttömenettelyjen yksinkertaistamisesta mahdollistaa näin ollen vastaisuudessa sen, että neuvoston yhä tiukemmin säännöstelemät yhteisön varat – joita se antaa meille vain prosentin entisen 1,2 prosentin sijaan – tulevat perille entistä tehokkaammin ja ajallaan. Meillä on nimittäin lukuisia esimerkkejä siitä, että yhteisön varat saavuttavat veronmaksajan, Euroopan unionin kansalaisen, liian myöhään ja tehottomasti menettelysääntöjemme ja meidän poliitikkojen vastuuttomuuden vuoksi.

Hyvä kollega Gräßle, suuret kiitokset erinomaisesta mietinnöstä.

  Vladimír Maňka (PSE). – (SK) Yhteisön "varainhoitoraamatun" tarkistaminen vaikuttaa niin Euroopan unionin institutionaalisiin puitteisiin kuin sen kansalaisiinkin. Esittelijä Gräßle on tehnyt kiitettävää työtä käsitellessään komission luonnosta, ja nyt meillä on edessämme erinomainen ehdotus. Aion keskittyä niihin kohtiin, jotka ovat mielestäni perustavimpia. Meidän on määriteltävä jäsenvaltioiden tehtävät ja yhteiset vastuut yhteisön varojen hallinnoinnissa. Rakennerahastojen osalta meidän on avoimuuden, luotettavuuden, tehokkuuden ja Euroopan unionin hyvän maineen varmistamiseksi kansalaisten silmissä saatava aikaan avoimet ja joutuisat hallinnolliset menettelyt kullekin toimijalle määriteltyine selkeine vastuineen. Sama koskee julkisia hankintoja. Moniselitteisyydet ja tarpeettomat menettelylliset viipeet ovat alalla yleisiä. Entisenä pormestarina minulla on henkilökohtaisesti huonoja kokemuksia tästä. Katson, että hyväksymällä tämän asiakirjan me edistämme Euroopan unionin varainhoitojärjestelmän entistä parempaa toimintaa ja teemme samalla EU:n toiminnoista kansalaisille helpommin ymmärrettäviä.

  Herbert Bösch (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan ottaa esiin kolme seikkaa. Ensimmäisenä haluan ilmaista vilpittömät kiitokseni esittelijä Gräßlelle, joka on tehnyt valtavan ja hienon työn. Tästä saavutuksesta häntä voidaan ainoastaan kiittää.

Toiseksi, jos tästä työstä on mainittava yksi tärkeä seikka, se on siinä näkyvä pyrkimys parantaa ohjelmiemme ja rahastojemme hallinnon tehokkuutta. Tämä tarkoittaa toisaalta myös sitä, että komission työtä on arvosteltava vastaisuudessa entistä enemmän sen tehokkuuden perusteella. Tällä on parlamentissa vastedes käytävien vastuuvapausmenettelyjen kannalta se merkitys, että meidän on muutettava menetelmiä ja siirryttävä kaikkitietävästä asenteesta kohti tehokkaampien standardien soveltamista.

Kolmanneksi, pieneltä Alppialueelta lähtöisin olevana edustajana oletan komission toimittavan – muun muassa usein mainostettujen avoimuusaloitteiden yhteydessä – tietoja esimerkiksi Euroopan unionin ohjelmiin osallistuvien yritysten keskikoosta Euroopan unionin varojen edunsaajina olevien pk-yritysten keskimääräisestä koosta ja ajasta, jonka kuluessa yrityksen on loppujen lopuksi hankittava ennakkorahoitusta, jotta sille voidaan myöntää Euroopan unionin rahoitusta. Tämäkin on hyvin tärkeää komission työn tulevan arvioinnin ja Euroopan unionin ohjelmien toteutuksen kannalta.

  Szabolcs Fazakas (PSE). – (HU) Arvoisa puhemies, tämän yöhön venyneen keskustelun päätteeksi haluan sanoa muutaman sanasen toimivaltaisen valiokunnan eli talousarvion valvontavaliokunnan puheenjohtajana ja uutta jäsenvaltiota edustavana Euroopan parlamentin jäsenenä.

Uusien jäsenvaltioiden jäsenet ovat osallistuneet varainhoitoasetuksen parlamentaariseen valmistelutyöhön tyytyväisinä ja innostuneina. Syynä ei ole pelkästään se, että he ovat sitoutuneet innokkaasti parlamentaariseen työhön. Syynä on myös se, että he ovat vakuuttuneet siitä, että me ansaitsemme entistä paremman, yksinkertaisemman ja tehokkaamman Euroopan unionin.

Tämä perustuu meidän liki kaksivuotiseen kokemukseemme, joka on osoittanut Euroopan unionin varainhoitoasetuksen monesti liian byrokraattiseksi ja epätuottavaksi. Tilanteen muuttaminen on meidän kaikkien edun mukaista mutta myös velvollisuutemme.

Tämä mielessään kaikki tähän prosessiin osallistuneet parlamentin jäsenet ovat tehneet yhteistyötä keskenään ja näyttäneet oivaa esimerkkiä. Valiokunnat tiivistivät yhteistyötään ja nimesivät kaksi erinomaista esittelijää. Sen jälkeen – julkisen kuulemisen järjestämisestä aina äänestykseen saakka – ne tekivät parhaansa päästäkseen tulokseen. Me luotamme siihen, että komissio ja neuvosto seuraavat tätä hyvää esimerkkiä mahdollisimman pikaisesti yhteisen ja hyvän uuden Euroopan edun nimissä.