Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 15. maaliskuuta 2006 - Strasbourg

9. Komission vuoden 2005 laajentumisstrategia (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Elmar Brokin laatima ulkoasiainvaliokunnan mietintö laajentumista koskevasta komission strategia-asiakirjasta vuodeksi 2005 (2005/2206(INI)) (A6-0025/2006).

  Elmar Brok (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, Euroopan unionin laajentuminen on ollut tähän asti onnistunein osa unionin ulkopolitiikkaa, koska se on ollut keino laajentaa aluetta, joka perustuu vakauteen ja rauhaan Euroopassa, ja myös keino edistää rauhan, vapauden, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion asiaa. Tämä on tärkeä asia, emmekä saa menettää sitä näköpiiristämme nyt emmekä tulevaisuudessa.

Meille on kuitenkin oltava selvää, että vakaus voidaan saavuttaa ainoastaan, jos Euroopan unioni on riittävän vahva parantaakseen kykyään suoriutua näistä tehtävistä; tämän vuoksi esimerkiksi perustuslakisopimuksella pyrittiin saavuttamaan jälkikäteen todellinen institutionaalinen toimivuus ja halutut tavoitteet 10 uuden jäsenvaltion liittymisen jälkeen. Olemme nyt vaikeuksissa, koska ratifiointiprosessi ei etene.

Meidän on myös ymmärrettävä, että Euroopan unionin kyky ottaa vastaan uusia jäseniä on yksi keskeisimpiä Kööpenhaminan kriteereihin sisältyviä seikkoja, vaikka voidaan perustellusti sanoa, että sillä on ollut deklamatorinen luonne. Kun Bulgarian ja Romanian liittymisen jälkeen siirrymme välivaiheeseen, meidän on joka tapauksessa otettava tämä asia käsiteltäväksi ja määriteltävä se uudelleen. Tämän vuoksi kehotamme komissiota tämän vuoden loppuun mennessä määrittelemään sen, mitä Euroopan unionin vastaanottokyvyllä tarkoitetaan tässä asiassa, ja tätä kautta voimme käyttää tätä välineenä. Kyse on erittäin tärkeästä asiasta sen vuoksi, että tämä ei ole pelkästään perustuslaillinen kysymys vaan siihen liittyvät myös Euroopan unionin rahoitusvalmiudet ja monet muutkin asiat sen lisäksi.

Lisäksi katson, että meidän on tehtävä selväksi, missä määrin Euroopan unioni pystyy ottamaan vastaan uusia jäseniä, ja että tämä voi vaikuttaa siihen, onko päätös loppujen lopuksi myönteinen vai kielteinen. Tietenkin jäsenyysnäkymä on tarjottava niille maille, jotka ovat jo aloittaneet jäsenyysneuvottelut, jotka ovat saavuttaneet ehdokasvaltion aseman tai joille on Thessalonikin kokouksen jälkeen luvattu tämä asema – haluan korostaa aiempien epäilyjen hälventämiseksi ja asioiden selkiyttämiseksi, että tätä lupausta ei voida peruuttaa. Jäsenyysnäkymä on tarjottava kuitenkin myös siksi, että sillä kannustetaan tavattoman tärkeisiin sisäisiin uudistuksiin ja se toimii kannustimena Ukrainan kaltaisille valtioille ja sellaisille eurooppalaisille valtioille, joissa vallitsee tällä hetkellä diktatuuri ja jotka tarvitsevat tällaisia näköaloja, jos niiden halutaan suuntautuvan länteen.

Tähän pelkkä naapuruuspolitiikka ei riitä. Monissa tapauksissa maat tai Euroopan unioni itse eivät pysty tällä hetkellä yhdistämään edellä mainittua ja täysjäsenyysnäkymää, koska monissa tapauksissa täysjäsenyys voi toteutua vasta viidentoista vuoden kuluttua. Jos tämän hankkeen halutaan olevan uskottava, tarvitaan jotakin näiden kahden väliltä, sitä, että näiden maiden näköpiirissä voidaan pitää täysjäsenyys ilman, että meitä painostetaan epärealistisesti antamaan niille se heti paikalla.

Tämän olisi oltava mahdollista jokaiselle valtiolle, joka ei ole tällä hetkellä Euroopan unionin jäsenvaltio. Haluan jälleen kerran korostaa sitä, että tämä voi olla lopullinen vaihe sellaisissa maissa kuin Norja – joka on myös Schengenin sopimuksen sopimuspuoli – jotka päättävät toimia Euroopan talousalueen puitteissa. Jatkaakseni vielä aiheesta "Euroopan talousalue" haluaisin lisätä, että tällaisen monenvälisen hankkeen puitteissa voidaan tehdä paljonkin sisämarkkinoiden, sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden, ympäristöpolitiikan ja monien muidenkin asioiden aloilla.

Tämä voi olla kuitenkin myös välivaihe. Jos ne valtiot, joilla on tällä hetkellä Thessalonikin kokouksen jälkeen näköpiirissä liittyminen unioniin – joita ovat esimerkiksi Länsi-Balkanin maat, joiden odotetaan kehittyvän eri tahdissa – päättävät käyttää tätä vaihetta täyttä jäsenyyttä edeltävänä välivaiheena, niille Thessalonikissa tehty lupaus ei menetä merkitystään. Tältä tavalla voimme saavuttaa uudenlaisen joustavuuden tekemällä tästä näköalasta uskottavan, koska asiat voivat tapahtua välittömästi ilman, että tarvitaan viidentoista vuoden pituisia neuvotteluja, joiden jälkeen vastaamme joko myöntävästi tai kieltävästi.

Katson kyllä, että monissa maissa laajentumiseen liittyy kansanäänestys, joten emme voi tietää, toteutuuko ratifiointi loppujen lopuksi. Tämä tarkoittaa sitä, että kyseessä ei ole pelkästään yritys toteuttaa "kaikki tai ei mitään" -strategiaa vaan myös yritys luoda tapoja, joilla näille maille voidaan antaa uskottavia näköaloja siten, että samalla pelastamme Euroopan unionin poliittisena hankkeena ja viemme sitä eteenpäin.

(Suosionosoituksia)

  Ursula Plassnik, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, haluan kiittää Euroopan parlamenttia ja sen ulkoasioiden valiokunnan puheenjohtajaa perusteellisesta mietinnöstä, jonka aiheena on komission strategia-asiakirja vuodeksi 2005. Neuvostossa käydään tästä aiheesta jatkuvasti keskustelua, ja asiaan liittyy myös käytännön päätöksiä, jotka meidän on tehtävä. Kuten on kerrottu, kävimme Gymnichissä varsin hyviä ja perusteellisia keskusteluja tästä aiheesta ja aiomme jatkaa niitä edelleen. Tämä on mielestäni hyvin olennainen asia, koska keskustelun torjuminen herättää kansalaisissa epäilyksiä, ja meidän on pyrittävä vahvistamaan Euroopan kansalaisten luottamusta Eurooppa-hankkeeseen kokonaisuutena ja luomaan lisää luottamusta ja selkeyttä. Tämä on yksi keskeisimmistä huolenaiheistani neuvoston puheenjohtajana, ja nyt käynnissä oleva keskustelu ilahduttaa minua tämän vuoksi.

Se, että meidän on saatava kansalaiset tukemaan laajentumisprosessia, tarkoittaa sitä, että meidän on edistettävä tiedonkulkua ja julkisuusponnistelujamme ja lisäksi selitettävä yksittäiset toimet paremmin. Meidän on yksinkertaisesti tehtävä selväksi, että aiomme olla perusteellisia ja varovaisia ja ettemme aio toimia hätiköidysti emmekä polje mielivaltaisesti jarrua. Tämä on mielestäni olennaisen tärkeä näkökohta.

Vastaanottokyvyn käyttöönotosta ei saa missään nimessä seurata mielivaltainen lisäeste, vaan päinvastoin kyse on tietoisena olemisesta, tietoiseksi tulemisesta ja toisten tekemisestä tietoisiksi eräistä keskeisistä ja itsestään selvistä perustotuuksista. Jokainen vaihe laajentumisessa, jokainen uusi liittyminen edellyttää kahta osapuolta, joista yksi on Euroopan unioni ja toinen on se maa, josta on tarkoitus tulla jäsenvaltio.

Haluamme valmistella seuraavia laajentumisia mahdollisimman hyvin. Myös tältä osin Salzburgin kokous oli minulle tärkeä, koska oli tärkeää katsastaa mennyttä kolmea vuotta ja suunnata katse tulevaisuuteen seuraaviin käytännön toimiin, sillä tällä tavoin meille kaikille selkiytyi se, missä olemme nyt ja mitkä ovat tosiasiallisesti sisäiset tai ulkoiset valmiutemme. Lisäksi voimme luottaa edellisen laajentumisen yhteydessä hankkimaamme asiantuntemukseen, ja meidän olisi päättäväisesti sovellettava sitä muutostietämystämme, joka meille on kehittynyt kumppanuuksien perusteella.

Kuten aiemman keskustelun yhteydessä todettiin, myös omakohtainen vastuu tukee eurooppalaisia standardeja. Niiden on oltava oikeudenmukaisia ja niiden on täytyttävä tarkasti. Tämä tehtiin kiistatta täysin selväksi marraskuussa 2005 annetussa komission kertomuksessa.

Tässä keskustelussa meidän olisi kuitenkin oltava myös rehellisiä sen suhteen, mitä kansalaiset ja erityisesti Euroopan unionissa asuvat kansalaiset odottavat Euroopan unionilta. Meidän on oltava toisiamme kohtaan selkeitä, ja vain me voimme tämän toisillemme taata. Emme saa antaa katteettomia šekkejä.

Lisäksi kehotan meitä kohtelemaan kutakin yksittäistä maata entistä yksilöllisemmin, koska meidän on kohdeltava jokaista yksittäistä maata tasapuolisesti kumppani. Tämä varmuus meidän on taattava. Näin ollen puheenjohtaja aikoo keskustelun edetessä kiinnittää erityistä huomiota parlamenttinne panokseen.

Haluaisin muutamalla sanalla kuvailla parhaillaan valmistelemiamme käytännön päätöksiä. Ensimmäinen koskee Romaniaa ja Bulgariaa. Näitä maita käsittelevät kertomukset ovat rohkaisevia, ja tavoite on jo asetettu: liittyminen tapahtuu 1. tammikuuta 2007, vaikka sitä onkin mahdollista lykätä vuodella. Turkin ja Kroatian liittymisneuvottelut ovat alkaneet. Lähtölaukaus annettiin virallisesti 3. lokakuuta 2005. Meneillään on tällä hetkellä säännöstön tarkastelu eli käymme parhaillaan läpi yhteisön säännöstöä. Olemme neuvoston puheenjohtajavaltiona kirjoittaneet kirjeen Kroatialle ja Turkille ja kehottaneet niitä laatimaan ensimmäistä lukua "Tutkimus ja kehitys" koskevan neuvottelukantansa.

Olemme parlamentin kanssa samaa mieltä siitä, että vaatimuksena on oltava jatkuva edistyminen kaikkien poliittisten ja taloudellisten kriteerien täyttämisessä ja perusoikeuksien, oikeusvaltion ja demokratian tosiasiallisessa toteuttamisessa. Turkin osalta olemme puheenjohtajavaltiona tyytyväisiä Orhan Pamukin oikeudenkäynnin päättymiseen ja teimme selväksi troikan äskeisessä Wienin kokouksessa, että odotamme, että ne käynnissä olevat oikeudenkäynnit, jotka on pantu vireille Turkin rikoslain 301 artiklan nojalla, käsitellään samalla tavalla tai että lakia muutetaan.

Mekin seuraamme tarkasti Ankaran pöytäkirjan täytäntöönpanoa ja aiomme varmistaa, että asianomaiset elimet tarkastelevat sitä tänä vuonna uudelleen 21. syyskuuta 2005 annetun neuvoston julkilausuman mukaisesti.

Liittymiskumppanuuden aloittaminen Kroatian kanssa on mielestämme yhtä tärkeää, ja olemme tyytyväisiä siihen, että Kroatian pääministeri on luvannut tehdä rajoittamatonta yhteistyötä myös jatkossa entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa. Olemme parlamentin kanssa samaa mieltä siitä, että Kroatia osallistuu parhaillaan enemmän alueelliseen yhteistyöhön ja että lisätoimia tarvitaan.

Olen kertonut kaiken tarpeellisen Länsi-Balkanista. Myös neuvoston strategia, jolla Serbia ja Montenegro saadaan tekemään täysimääräisesti yhteistyötä kansainvälisen sotarikostuomioistuimen kanssa, on selvillä, ja lähetimme tähän liittyvän hyvin selkeän viestin edellisessä kokouksessamme. Tuemme YK:n Kosovon erikoislähettilään, Martti Ahtisaaren työtä, ja uskon, että Euroopan unioni pystyy erityisedustajansa, Javier Solanan ponnistelujen kautta myötävaikuttamaan erinomaisen myönteisesti ja diplomaattisesti yhteisymmärryksen saavuttamiseen 21. toukokuuta pidettävän kansanäänestyksen ehdoista.

(Suosionosoituksia)

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, koska jäsen Brok on edelleen täällä, haluaisin kiittää häntä hänen tärkeästä mietinnöstään. Kuten hän perustellusti totesi, laajentuminen on toden totta yksi EU:n väkevimmistä poliittisista välineistä rauhan, hyvinvoinnin, vapauden ja demokratian saavuttamiseksi. Vuoden 2004 laajentuminen itään sinetöi Länsi- ja Itä-Euroopan rauhanomaisen yhdistymisen. Seuraavaksi tarmomme kohdistuu Kaakkois-Euroopan rauhanomaiseen yhdistämiseen. Asteittainen ja harkittu liittymisprosessi perustuu kolmeen keskeiseen periaatteeseen.

Ensinnäkin olemme vahvistaneet laajentumisohjelmamme. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän on oltava varovaisia ennen uusien sitoumusten tekemistä, mutta samalla meidän on pidettävä kiinni niistä nykyisistä sitoumuksistamme, joita olemme tehneet jo prosessissa mukana oleville ehdokasvaltioille tai potentiaalisille ehdokasvaltioille. Vahvistamassamme laajentumisohjelmassa keskitytään Kaakkois-Eurooppaan: Bulgariaan ja Romaniaan sekä Turkkiin ja Kroatiaan ja muihin Länsi-Balkanin maihin.

Toiseksi pidämme tiukasti kiinni ehdoista. Ehtojen asettaminen toimii, kun se yhdistetään uskottaviin liittymisnäkymiin. Tämä on edistänyt Keski- ja Itä-Euroopan maiden muuttumista uudenaikaisiksi demokratioiksi. Äskettäin tämä johti rohkeisiin ja merkittäviin uudistuksiin Turkissa ja yhä enemmän myös Länsi-Balkanilla. Tämän todistavat myös eräät äskettäiset tapahtumat, kuten kenraali Ante Gotovinan vangitseminen ja vieminen Haagiin, ja toisaalta se, että kirjailija Orhan Pamuk voi vapaasti ilmaista mielipiteitään.

Laajentumispolitiikka ja naapuruuspolitiikka täydentävät toinen toisiaan. Lisäksi komissio on valmis syventämään entisestään ja kehittämään yhteistyötä naapuruuspoliittisten kumppaniemme kanssa nykyisiin toimintasuunnitelmiin sisältyvien tärkeimpien painopisteiden asianmukaisen huomioon ottamisen jälkeen.

Samalla meidän olisi vältettävä Euroopan lopullisista rajoista käytävään liian teoreettiseen keskusteluun liittyviä sudenkuoppia. Koska meillä on tällä hetkellä vahvistettu laajentumisohjelma, teoreettisesta keskustelusta, jota käytäisiin esimerkiksi siitä, voiko Ukraina joskus liittyä Euroopan unioniin, ei ole hyötyä kenellekään meistä eikä ukrainalaisille, koska tällä hetkellä Ukrainan tuleva kehitys ja demokratisoituminen ovat vaakalaudalla.

On selvää, että laajentumisen on edettävä EU:n vastaanottokyvyn rajoissa. Komissio on aina ollut tätä mieltä. Laajentuminen tarkoittaa yhteisiin periaatteisiin, politiikkoihin ja toimielimiin perustuvaa yhteistä hanketta. Unionin on varmistettava se, että se pystyy säilyttämään kykynsä toimia ja tehdä päätöksiä sellaisen toimielinten välisen hyvän tasapainon puitteissa, jossa noudatetaan budjettiraameja ja toteutetaan toimivia ja sellaisia yhteisiä politiikkoja, joilla tavoitteet voidaan saavuttaa.

Jo kolmen vuosikymmenen ajan EU on onnistuneesti ottanut vastaan hyvin erilaisia maita, minkä voimme nähdä esimerkiksi tämän parlamentin kokoonpanosta, keskustelua tällä hetkellä johtava puhemies ja komission jäsen mukaan luettuina. Kehittäessään politiikkojaan ja toimielimiään unioni on vastannut myönteisesti uusiin olosuhteisiin, kuten diktatuurien ja kommunismin kaatumiseen sekä taloudellisen maailmanlaajuistumisen nousuun. Laajentuminen on osoittautunut onnistuneeksi iskunvaimentimeksi Euroopalle.

Kolmanneksi meidän on parannettava viestintää. Mietinnössä vaaditaan oikeutetusti viestintästrategiaa, ja kansan laaja tuki onkin olennaisen tärkeää unionin kaikkien toimien, muun muassa laajentumisen kannalta. Luotan parlamentilta saatavaan poliittiseen ja taloudelliseen tukeen asiantuntevan laajentumiskeskustelun käymiseksi.

Lopuksi totean, että ohjelman vahvistaminen oli tarpeen, jottemme tekisi liiallisia laajentumissitoumuksia. Pitäkäämme mielessä myös oma strateginen etumme: olisi erittäin vastuutonta keskeyttää sellainen arvokas prosessi, joka auttaa meitä vakaiden ja tehokkaiden kumppanuuksien rakentamisessa Euroopan kaikkein epävakaimmissa osissa. Jos alamme epäröidä Länsi-Balkanin EU-näkymien asiassa, edullinen vaikutuksemme, poliittinen vaikutusvaltamme ja vaikutuksemme vaarantuisi vakavasti samalla, kun alueella ryhdytään käymään vaikeita neuvotteluja Kosovon asemasta.

EU-näköala on keskeinen tekijä kestävän ratkaisun löytämisessä Kosovon kysymykseen sekä Serbian ja muunkin Balkanin alueen demokraattisessa kehityksessä. Tämä perusta pitää yllä rauhanomaista uudistuskehitystä alueella. Ajatelkaamme näin ollen Euroopan etua ja älkäämme horjuttako tätä perustaa ja varmistakaamme, että vielä hauraalta Balkanin rakentamiseltamme ei putoa pohja pois omalla etupihallamme!

(Suosionosoituksia)

  Giorgos Dimitrakopoulos, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, haluan aluksi onnitella esittelijää ja ulkoasioiden valiokunnan puheenjohtajaa, Elmar Brokia, hänen laatimastaan tärkeästä mietinnöstä ja samalla teitä, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, osoittamastanne kiinnostuksesta ja päättäväisyydestä sekä Itävallan ulkoministerinä että neuvoston puheenjohtajana Balkanin asiassa. Onnittelen lisäksi komission jäsentä komission kattavasta ja kokonaisvaltaisesta tiedonannosta, jonka olette meille esitellyt.

Haluan hyvin lyhyesti esittää seuraavat huomiot:

Ensinnäkin on oikein, että Brokin mietinnössä painotetaan eräiden maiden, joista useimmat ovat Balkanin maita, EU-näkymien tärkeyttä. Samalla mietinnön kohdissa 5, 9 ja 10, jos ne luetaan yhdessä, annetaan viitekehys sille, kuinka Euroopan unioni tällä hetkellä suhtautuu tuleviin laajentumisiin.

Turkin osalta haluan sanoa, että tuen Turkin EU-näkymiä, mutta mielestäni meidän on keskityttävä aluksi, kuten te perustellusti totesitte, Ankaran pöytäkirjaan, joka yksin on ratifioitava – toistan yksin tämä pöytäkirja – ei yksipuolista julistusta, ja tietenkin siihen, että se oikeudellinen kehys, jonka puitteissa tämä maa toimii, on saatettava ajan tasalle.

Kosovon osalta olen samaa mieltä siitä, että neuvotteluissa huomio olisi kohdistettava Kosovon lopulliseen asemaan, mutta lisäksi meidän on valmistauduttava siihen, kuinka Kosovon lopullisesta asemasta tehtävää päätöstä on tarkoitus soveltaa.

Entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian osalta on totta, että sillä on tällä hetkellä ehdokasvaltion asema, mutta juuri sen vuoksi, että sillä on ehdokasvaltion asema, sillä on oikeuksia ja velvollisuuksia, joista yksi on se, että sen on suhtauduttava rakentavasti vuoropuheluun Kreikan kanssa, jotta viimeinen ratkaisematon kysymys, joka koskee nimeä, voidaan ratkaista.

Lopuksi todettakoon Serbian osalta, että olen samaa mieltä siitä, että on tarpeen ja tosiasia, että Serbian velvollisuutena on tehdä yhteistyötä Haagin sotarikostuomioistuimen kanssa, mutta tämä on yksi osa niitä kriteerejä, jotka Serbian on täytettävä, ja kehotankin meitä varomaan sitä, että Serbian kanssa meille käy samalla tavoin kuin Kroatian kanssa. Arvoisa ministeri Plassnik, tästä asiasta teilläkin on oma näkemys.

  Jan Marinus Wiersma, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, komissio on asiakirjassaan suorasukainen: sellaista uutta laajentumiskierrosta ei tule, johon osallistuisi yhtä aikaa suuri joukko maita, ja lisäksi komissio katsoo – mielestäni perustellusti – että Euroopan unioni on uusille jäsenille avoin järjestö ja myös pysyy tällaisena järjestönä tietyin ehdoin. Vaikka vuonna 2004 tapahtunut kymmenen uuden maan liittyminen oli menestys, kaikki kansalaiset eivät ole tätä mieltä. Tämän vuoksi on nähtävä ylimääräistä vaivaa tämän menestystarinan kertomiseksi heille.

Voin ryhmäni puolesta kertoa, että tuemme Brokin mietinnön yleistä linjausta, ja haluan kiittää häntä siitä mielenkiintoisesta valmistelukierroksesta, jossa olemme olleet mukana viime kuukausina. Sosiaalidemokraatit tukevat painokkaasti erityisen huomion kiinnittämistä vastaanottokyvyn kriteeriin. Tässä asiassa suuri merkitys on sillä umpikujalla, johon perustuslakisopimuksen ratifioinnissa on ajauduttu. Ilman sisäisiä uudistuksia on vaikeaa hallita uusien jäsenvaltioiden liittymistä tehokkaasti.

Kuten edellisissä päätöslauselmissa todettiin, olemme sitä mieltä, että Nizzan sopimus ei ole perusta uusille liittymispäätöksille. Vastaanottokyvyn käsitettä, sellaisena kuin tämä käsite on vahvistettu Kööpenhaminan kriteereissä, on kuitenkin yhä tärkeämpi selkiyttää, ja mietinnössä kiinnitetään perustellusti huomiota myös tähän näkökohtaan.

Haluan tässä yhteydessä selventää sosiaalidemokraattien kantaa useiden eri maiden mahdolliseen liittymiseen. Ukrainan ja Moldovan kaltaisten itäisten naapureiden osalta olemme sitä mieltä, että nyt ei ole oikea hetki keskustella niiden liittymisestä. Sen sijaan meidän olisi panostettava käytännön yhteistyöhön. Olemme laatineet näiden maiden kanssa toimintasuunnitelmia, ja meidän olisi pyrittävä saattamaan ne onnistuneesti päätökseen.

Balkanin alueen osalta tuemme neuvoston kantaa. Periaatteessa jäsenyys on Länsi-Balkanin maiden näköpiirissä, vaikka ne liittyvätkin eri aikoina. Turkin osalta me aiomme jatkaa valitulla tiellä. Olemme monivuotisen prosessin kynnyksellä, ja on erittäin tärkeää, että pidämme tiukasti kiinni lupauksesta mutta myös niistä ehdoista, jotka olemme tältä osin asettaneet.

Puhuessani Balkanin alueesta haluaisin vielä lisätä, että vaikka onkin itsestään selvää, että Kööpenhaminan kriteerit ovat meille yhä elintärkeitä, Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattinen ryhmä panee edelleen paljon painoa sille, että ehtona on yhteistyö Jugoslavian tuomioistuimen kanssa. Olen myös sitä mieltä – asiastahan on ollut paljon puhetta – että alueellisella yhteistyöllä voidaan edistää merkittävästi näiden maiden lähentymistä Euroopan unioniin.

Lopuksi – ja tämä saattaa olla hyvinkin koko keskustelun tärkein kohta – mietinnössä mainitaan mahdollisuus luoda uusi monenvälinen kehys niille Euroopan maille, jotka eivät ole vielä liittyneet Euroopan unioniin. Eräille maille tämä voisi olla jäsenyyden vaihtoehto, kun taas toisille se voisi olla jäsenyyden välivaihe. Esimerkiksi Ukrainan ja Moldovan kannalta tällainen rakenne voisi olla järkevä jatkotoimi, mutta niiden maiden osalta, jotka on jo tunnustettu mahdollisiksi jäseniksi, korostaisin sitä, että tämä on yksi vaihtoehto eikä mikään pakko.

Tämä todetaan myös selkeästi Brokin mietinnössä. Tämän vaihtoehdon nämä maat voivat valita, jos ne päättävät, että tällainen on niiden kannalta hyödyllistä. Kyseessä ei ole vaihtoehto jäsenyysnäkymille. Tämä koske sekä Turkkia että Balkanin maita. Haluan korostaa sitä, että tulkitsemme päätöslauselmaesityksen kohdan 10 tällä tavoin. Olemme ulkoasiainvaliokunnassa saavuttaneet yhteisymmärryksen esittelijän kanssa vain ja ainoastaan tältä pohjalta.

  Cecilia Malmström, ALDE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, laajentuminen on EU:n suurin onnistuminen eurooppalaisessa yhteistyössä. Toukokuussa 2004 tapahtunut idän ja lännen yhdistyminen merkitsi loppua jakautuneelle Euroopalle ja osoittaa sen voiman, joka sisältyy unelmaan yhdestä yhdistyneestä Euroopasta, joka rakentuu demokratian, vapaakaupan ja oikeusvaltion kunnioittamisen varaan. EU-jäsenyys oli porkkana, joka auttoi entisten kommunistidiktatuurien vahvoja uudistusvoimia. Lisäksi jäsenyysnäkymillä on valtava merkitys Turkin kanssa ja Balkanin alueella käytävien neuvottelujen ja alueella tehtävien uudistusten kannalta. EU on näillä alueilla ennennäkemätön niin sanotun pehmeän vallan lähde. Tällä pehmeällä vallalla voidaan edistää vakaampaa ja demokraattisempaa Eurooppaa. Meidän ryhmämme on sitä mieltä, että on tärkeää, että jätämme oven auki laajentumisen jatkamiselle, kuten sopimuksessa Euroopan unionista todetaan. On selvää, että kriteerien on täytyttävä, ja EU:n kyky ottaa vastaa uusia maita on tärkeä näkökohta. Meidän on kuitenkin muututtava sisäisesti, emmekä saa syyttää laajentumista, vaan meidän on keskusteltava siitä.

Olen tietoinen siitä, että monissa maissa käydään parhaillaan keskustelua ja että moni on huolestunut EU:n kasvamisesta liian nopeasti ja siitä, kuinka siinä tulee käymään. Tätä keskustelua on käytävä nöyrästi ja vilpittömästi, mutta meidän on myös uskallettava puolustaa laajentumisen etuja ja uskallettava kohdistaa huomio niihin. Tässä yhteydessä taloudellisesta protektionismista käytävä keskustelu on hyvin huolestuttavaa. Meillä on vastuumme naapurimaitamme kohtaan. Balkanin maille ja Turkille tehdyt lupaukset on pidettävä. Nämä maat määräävät tahdin, ja me teemme kaikkemme asioiden joudattamiseksi. Lisäksi meidän on oltava avoimia muille maille, esimerkiksi Ukrainalle ja ehkä myös eräänä päivänä Valko-Venäjälle, vaikka tilanne on tällä hetkellä maassa erittäin vaikea. Toivo EU-jäsenyydestä pitää näissä maissa opposition ja demokraattiset voimassa hengissä.

Tämän vuoksi vastustamme Euroopan maantieteellisten rajojen piirtämistä. Euroopan parlamentti on vauhdittanut laajentumista, ja me olimme paikalla vuosi sitten eräässä huoneessa Brysselissä oranssinvärisiin huiveihin pukeutuneina osoittamassa suosiotamme presidentti Juštšenkolle. Annoimme päätöslauselman, jossa puhuimme Ukrainan jäsenyysnäkymistä. Tämä on tavoite, vaikkakin kaukainen tavoite. Aivan kuten Brok totesi, Ukrainan kansa empii demokratian ja diktatuurin välillä. Jos asetamme Euroopalle rajat, he ymmärtävät sen siten, että suljemme oven heidän nenänsä edessä. Tämä olisi historiallinen virhe.

Monenvälisten sopimusten kaltaisten uusien konseptien käyttöön ottamisen sijasta meidän on ensin – kuten myös komission jäsen Rehn totesi – käytettävä hyväksi mahdollisuus jäsenyyteen pyrkiviä maita koskevan naapuruusstrategian yksilöintiin ja konkretisointiin. Sellaisten aivan uusien konseptien omaksuminen, joista emme ole käyneet asianmukaista keskustelua ja joista emme tiedä, mitä ne tuovat tullessaan, ei vaikuta toistaiseksi kovin hedelmälliseltä.

(Suosionosoituksia eri tahoilta)

  Joost Lagendijk, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, ulkoasiainvaliokunnassa ryhmäni äänesti Brokin mietinnön puolesta kahdestakin syystä. Mielestämme vastaanottokyvyn käsite olisi määriteltävä paremmin. Kyseessä on muodikas yleispätevä käsite, johon kaikki voivat yhtyä mieltymyksistään huolimatta, ja se tarkoittaa sitä, että kysymykseen maantieteellisistä rajoista on vastattava, koska emme voi enää väistellä tätä kysymystä.

Mekin olemme sillä kannalla, että EU:n on syytä harkita välimuotoa täyden jäsenyyden ja naapuruuden välillä niiden maiden osalta, joiden näköpiirissä jäsenyys ei vielä ole. En tarkoita tällä Turkkia tai Länsi-Balkanin maita vaan pikemminkin Ukrainaa, Moldovaa tai Valko-Venäjää. Minun on sanottava, että minä ja ryhmäni olimme sangen pettyneitä ja meitä suoraan sanottuna suututti huomata, että tämän keskustelun edellä tiedotusvälineissä vääristeltiin mietinnön sanamuotoja, mistä oli haittaa monille keskeisille seikoille.

Tämän keskustelun edellä tiedotusvälineistä sai viime kädessä sen käsitykseni, että on luotava välimuoto muille maille, joita ovat muun muassa Turkki ja Länsi-Balkanin maat. Ei ole sattumaa – olkaamme rehellisiä tässä asiassa – että tämä sattuu olemaan esittelijän oma kanta, jota hän ei ole koskaan pyrkinytkään peittelemään. Elmar Brok on aina vastustanut neuvottelujen aloittamista Turkin kanssa ja on perustuslakisopimuksen hylkäämisestä lähtien suhtautunut yhä epäilevämmin Länsi-Balkanin maiden jäsenyysnäkymiin. Esittelijällä on täysi oikeus näkemykseensä, mutta se ei ole ulkoasiainvaliokunnan enemmistön näkemys. Kaiken lisäksi näin ei todeta edes hänen omassa mietinnössään.

Esittelijän olisi tämän istuntosalin ulkopuolella hyvä tuoda julki se, mitä hänen mietinnössään todetaan, sotkematta sitä omiin käsityksiinsä. Parlamentti toteaa tässä mietinnössä, ettemme halua jarruttaa Turkin ja Länsi-Balkanin maiden jäsenyysnäkymiä ja että välimuoto olisi vaihtoehto näille maille vain, jos ne itse niin päättävät. Jokainen tietää yhtä hyvin kuin minä itsekin, että kaikki Länsi-Balkanin maat ja Turkki eivät halua kulkea tätä tietä, vaan ne haluavat täyden jäsenyyden. Lakatkaamme aiheuttamasta hämmennystä parlamentissamme ja ennen kaikkea sen ulkopuolella.

  Erik Meijer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, vielä äskettäin Euroopan unionin nopeaa ja kattavaa laajentumista pidettiin valtavana edistysaskeleena, joka ansaitsi kaikkien tuen. Laajentuminen nähtiin Euroopan uudelleen yhdistymisenä ja kylmän sodan loppumisena lännen voittoon. Vuoden 2004 merkittävän laajentumisen jälkeen ilmapiiri muuttui perinpohjaisesti. Vanhojen jäsenvaltioiden kansalaiset eivät koe tätä laajentumista onnistumiseksi etenkään sen vuoksi, että korkean palkkatason maiden ja matalan palkkatason maiden välistä juopaa käytetään yhä enemmän hyväksi.

Myös poliitikot ottavat tähän näkemykseen etäisyyttä. Tämä muutos ilmenee konkreettisesti tänään keskustelumme aiheena olevasta laajentumisstrategiaa käsittelevästä mietinnöstä. Huomiota kiinnitetään EU:n vastaanottokykyyn, ulkorajoihin, laajentumisen kustannuksiin ja niihin hallinnollisiin ongelmiin, jotka johtuvat Euroopan perustuslain puuttumisesta. Tästä seuraa, että Romania ja Bulgaria ovat todennäköisesti viimeiset maat, jotka voivat lyhyellä aikavälillä liittyä unioniin. Muille eurooppalaisille valtioille tarjotaan naapuruuspolitiikkaa. Niillekään kolmelle maalle, jotka on jo valittu ehdokasvaltioiksi, ei ole annettu liittymispäivämäärää.

Kaikkialla Länsi-Balkanilla, tunnustetuissa valtioissa, liittovaltioissa tai itsenäisyyttä tavoittelevilla suojelualueilla, joilla väestöryhmät puhuvat eri kieliä ja harjoittavat eri uskontoja ja jotka olivat 1990-luvulla sotajalalla keskenään, kansalaiset odottavat tällä hetkellä nopean liittymisprosessin Euroopan unioniin saavan aikaan ihmeitä. EU käyttää näitä odotuksia hyväkseen uudistusten vaatimiseksi ja puuttuu tätä kautta ankarasti niihin hallinnollisiin valintoihin, joita näillä alueilla tehdään.

EU ei tällä hetkellä halua laajentua, mutta se haluaa vaikutusvaltaa rajojensa ulkopuolella. Tämän takia Bosnia ja Hertsegovinassa on tällä hetkellä verotusjärjestelmä, jota kukaan ei pyytänyt, ja Daytonin sopimuksessa taatusta alueellisesta itsenäisyydestä peräydytään. Propagandajulisteiden mukaan on EU:n sotilaallisen läsnäolon ansiota, että maa valmistautuu liittymään Euroopan unioniin. Kansalaiset Montenegrossa ja Kosovossa – alueilla, joilla 4 vuotta sitten yhdessä 12 muun jäsenvaltion kanssa otettiin lailliseksi maksuvälineeksi euro – ovat yleisesti sitä mieltä, että on selvää, että ne hyväksytään pian EU:hun itsenäisinä valtioina. Voivodinan unkaria puhuva väestö odottaa puolestaan suojelua slaavilaista ylivaltaa vastaan.

Toistaiseksi EU:n toimet ovat olleet näille kaikille kansoille pettymys. Eikö meillä ole mitään muuta tarjottavaa Länsi-Balkanin maille kuin se, että kehotamme niitä muodostamaan yhtenäismarkkinat entisen Jugoslavian alueelle ja mukauttamaan hallintoaan ja talouttaan toiveidemme mukaiseksi ilman, että maat voisivat liittyä EU:hun ennen vuotta 2020? Ryhmäni ei voi juurikaan innostua tästä ehdotuksesta.

Toisaalta myönnämme, että tämän tekstin pohjalta on mahdollista korostaa sitä, että Montenegron tulevaan kansanäänestykseen on suhtauduttava vakavasti ja että Makedonian nimen käyttöön liittyvä konflikti on ratkaistava nopeasti Kreikan ja sen pohjoisen naapurinmaan välisissä sopuisissa neuvotteluissa. Myös se on myönteistä, että Kosovon asiassa on lyhyellä aikavälillä etsittävä sellainen ratkaisu, jolla sovitetaan yhteen sekä suuren albaanienemmistön että serbi- ja romaanivähemmistöjen tarpeet.

  Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, on vaikeaa sovittaa toisiinsa kansalliskiihko, joka tunnetaan myös sovinismin nimellä, ja EU-jäsenyys, ja tämä pätee tietenkin ehdokasvaltioihin. On ikävä todeta, että kansalliskiihko roihuaa eräässä ehdokasvaltiossa, nimittäin Turkissa, maassa, joka on jo herättänyt kylliksi kiistelyä.

Tätä taustaa vasten haluan esittää komission jäsenelle Olli Rehnille kaksi kysymystä. Vastaavatko eilen illalla eräältä asiantuntijalta saamani tiedot todellisuutta, kun niiden mukaan kristillisten kirkkojen asema on Turkissa viime aikoina selvästi heikentynyt?

Näiden tietojen mukaan italialaisen papin Andrea Santoron murha 5. helmikuuta Trabzonin satamassa ei ole yksittäinen tapaus. Vastaavaa murhaa yritettiin aivan äskettäin Mersinin kaupungissa, ja kirkkoja on uhkailtu suoraan puhelimitse tai jopa sanomalehtiartikkeleissa. Ohimennen sanoen Istanbulissa aktiivisesti toimiva anglikaaninen pappi Ian Sherwood kertoo, että turkkilainen eliitti ei pidä älyllisesti hyväksyttävänä vaan jopa mahdollisesti rikollisena ilmiönä kristillisen kirjallisuuden levittämistä turkin kielellä. Arvoisa komission jäsen, kuinka tämä voidaan sovittaa yhteen Turkin uskonnonvapauden kanssa? Ymmärtääkseni minkäänlaista edistystä ei ole tapahtunut tämän Kööpenhaminan poliittisiin kriteereihin kuuluvan tärkeän asian osalta.

Satuin kuulemaan eilen illalla, että Trabzon sijaitsee niin sanotussa susien laaksossa. Lisäksi "Susien laakso" on erään alun perin turkkilaisen elokuvateoksen nimi. Elokuva uhkuu kansalliskiihkoa, ja se tunnetaan elokuvana, joka on läpeensä kristillisyyden, juutalaisuuden, amerikkalaisuuden- ja kurdilaisuuden vastainen. Elokuva on jo ollut valtaisa kassamenestys Turkissa, ja se on saanut innostuneen vastaanoton pääministeri Erdoganin lähipiiriltä ja Turkin parlamentin puhemieheltä.

Haluaisin kysyä komission jäseneltä, onko hän vaatinut pääministeri Erdoganilta ja ministeri Gulilta selvitystä tähän turkkilaiseen kansalliskiihkoiluun, jota ei voida mitenkään sovittaa yhteen eurooppalaisten arvojen kanssa.

  Konrad Szymański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, on hyvin tärkeää, että olemme voineet tänään keskustella laajentumisesta tämän Elmar Brokin laatiman mietinnön yhteydessä.

Meidän on ehdottomasti lujitettava naapuruuspolitiikkaa, ja tarvitsemme unionin ja sen rajanaapureina olevien maiden välille uudet vakavammat suhteet. Toistaiseksi naapuruuspolitiikka ei ole ollut riittävä väline. Tämän on osoittanut se seikka, että tätä politiikkaa toteutettaessa vaikutuspiirissä olevat maat ovat käyneet läpi suuren mittakaavan kriisejä ja häiriöitä.

Mietinnössä ehdotetuilla yhteistyömuodoilla ei voida kuitenkaan sulkea ovea jäsenyydeltä. Tällä hetkellä meidän on oltava tietoisia siitä, että joko tarjoamme itäisille naapurimaillemme jäsenyysnäkymän tai vetoomuksemme demokratian, markkinatalouden ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen puolesta jäävät pelkäksi sanahelinäksi. Ellei näille maille tarjota jäsenyysnäkymiä edes hamassa tulevaisuudessa, ne palaavat takaisin Venäjän vaikutuspiiriin ja siihen, mitä se tarkoittaa demokratian ja ihmisoikeuksien kannalta.

Huomaamme kuitenkin, että samassa mietinnössä on kehitetty ja vahvistettu niitä näkemyksiä, jotka koskevat laajentumista ja vastaanottokykyä. Tätä käsitettä ei ole koskaan tarkasti määritelty, ja tällä hetkellä se on pelkästään hienolta kuulostava tekosyy ja halpa selitys laajentumisprosessin peruuttamiselle. Jos vastaanottokyvyn on perustuttava perustuslakisopimuksen hyväksymiseen, voi syntyä vaikutelma, että tämän tekstin laatijat haluavat ehdottomasti sulkea oven kaikilta. Perussopimukseen ei meidän nyt tuntemassamme muodossa voida koskaan enää palata.

Vaatimus siitä, että Euroopan komission on määriteltävä unionin rajat, on virhe. Tällainen toisi mukanaan vain hämmentäviä, maantieto-aiheisia poliittisia keskusteluja, ja sillä heikennettäisiin varmasti unionin vaikutusvaltaa naapurimaiden demokratisoitumista, vakauttamista ja länsimielisen politiikan vahvistumista koskeviin prosesseihin. Euroopan parlamentti on usein ollut yhdentymisprosessin etujoukoissa. Se on asettanut kauaskantoisia tavoitteita. Tällä hetkellä Euroopan parlamentti on osoittanut olevansa toimielimistä konservatiivisin ja passiivisin. Kysymys kuuluu: miksi?

  Philip Claeys (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, haluan teidän kiinnittävän huomiota eräisiin epäkohtiin ja ristiriitoihin, jotka koskevat mietinnössä Turkkia. Mietinnössä luetellaan sellainen joukko perustavaa laatua olevia ongelmia, että on hämmentävää, miksi emme tee ainoaa loogista päätelmää siitä, että oli alkujaankin kohtalokas virhe aloittaa neuvottelut Turkin liittymisestä Euroopan unioniin.

Kuten jäsen Belder äsken yksityiskohtaisesti selvensi, kansallisten ja uskonnollisten vähemmistöjen oikeuksia loukataan. Kiduttaminen on yleistä, ja muun muassa rikoslain 301 §:n nojalla mielipiteen ilmaisemisen vapautta ja lehdistönvapautta ei voida taata. Lisäksi Turkki laiminlyö räikeästi tulliliittoon liittyviä velvoitteitaan. Kyproksen laivoja ja lentokoneita ei edelleenkään päästetä Turkin alueelle.

Olemme lisäksi viime viikkoina huomanneet jännitteiden selvästi kiristyneen Turkin viranomaisten ja eräiden kurdiryhmien välillä. Pommi-iskun, josta oli tarkoitus syyttää kurdeja, järjestelemisestä syytetään suorastaan Turkin armeijan toiseksi korkeinta päällikköä. Eräät sotilastahot pitävät tätä syytöstä hallituksen juonena, koska se haluaa heikentää kyseisen kenraalin asemaa sen asenteen vuoksi, jonka tämä on omaksunut islamilaiseen fundamentalismiin.

Eräillä tahoilla on esitetty, että jopa uusi sotilasvallankaappaus on mahdollinen, jos tilanne kärjistyy entisestään.

On myönnettävä, että näkymät eivät ole kovinkaan auvoiset, ja kyse on vielä maasta, joka pyrkii Euroopan unionin jäseneksi parin vuoden kuluessa. Meidän on kyettävä myöntämään, että tässä ei ole järkeä. Mietintö on oikeassa muistuttaessaan meitä siitä, että Kööpenhaminan kriteereihin sisältyy meidän oma vastaanottokykymme. Päätös neuvottelujen aloittamisesta Turkin kanssa on pelkästään tällä perusteella peruutettava.

  Doris Pack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, Kaakkois-Euroopan valtuuskunnan puheenjohtajana haluaisin sanoa, että tuen täysin sitä, mitä Brokin mietinnössä todetaan kustakin yksittäisestä maasta ja mitä vaatimuksia niille asetetaan. Kullakin maalla on omat ongelmansa, ja kutakin on arvioitava kunkin omien saavutusten perusteella, ja tämän vuoksi olisi erittäin toivottavaa, että harkittaisiin Kroatian liittymistä unioniin aikaisemmin. Tällä tavalla lähetettäisiin tärkeä vakauttava viesti koko alueelle, koska Kroatian saavutukset sekä politiikan että talouden aloilla eivät ole heikommat kuin kahden EU:hun seuraavaksi liittyvän maan saavutukset.

Samalla, kun keskustelu lähenee loppuaan, haluan seuraavaksi käsitellä ajatusta, joka löytyy kätketysti Brokin mietinnöstä, mutta jota on käsitelty näkyvämmin tiedotusvälineissä. Viittaan vihjailuihin laajentumisstrategian muuttumisesta. On kysytty sitä, missä EU:n rajat kulkevat, mutta kukaan ei vastaa tähän kysymykseen. Komission jäsen Rehn totesi itse edellä, että tähän kysymykseen on vastattava. Kansalaiset ovat huolestuneita juuri tästä kysymyksestä. Oma näkemykseni on, että Bulgarian, Romanian ja Länsi-Balkanin maiden liittyminen tarkoittaa sitä, että EU on saavuttanut rajansa. Kaikkia muita maita varten olemme kehittäneet uuden naapuruuspoliittisen välineen ja meidän on käytettävä sitä. Neuvottelujen aloittaminen hätiköidysti Turkin kanssa on tehnyt voitavansa kansalaistemme saattamiseksi turvattomiksi ja neuvottomiksi.

Olemme kymmenen vuotta toistaneet: ei laajentumista ilman EU:n toimielinten uudistamista. Neuvosto otti vaarin tästä asiasta vasta edellisen laajentumisen jälkeen. Tämän vuoksi me kaikki saimme rangaistuksen Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestysten tulosten muodossa. Olisi kuitenkin kohtalokasta, jos päättelisimme tällä perusteella, että uudet liittymiset eivät ole enää mahdollisia. Meidän on viipymättä hankittava tarpeelliset välineet, jotka tietenkin sisältyvät perustuslakisopimukseen, ja käytettävä näitä välineitä siihen, että saamme takaisin kykymme vastaanottaa uusia jäseniä. Jos emme halua vaarantaa tähänastisia suuria ponnistelujamme Balkanin alueella, meidän on oltava johdonmukaisia ja tavoitteellisia jatkaessamme näiden maiden lähentämistä EU:hun.

Olen hyvin tyytyväinen siihen, mitä sekä komission jäsen Rehn että ministeri Plassnik ovat asiasta todenneet. Kaikille näille valtioille luvattiin oikeutetusti, että ne voivat liittyä EU:hun tiettyjen kriteerien täyttyessä. Tämä oli ja on edelleen tärkeä liikkeelle paneva voima entisen Jugoslavian hirvittävien yhteenottojen ja Albaniassa vallinneen Enver Hoxhan diktatuurin jälkeisenä aikana. On ilmiselvää jokaiselle järkevälle ihmiselle, joka luo silmäyksen karttaan, että tämä alue on EU:n sydämessä. Jos tällä alueella vallitsee vakaus, meilläkin vallitsee vakaus. Me kaikki näimme ja koimme 1990-luvulla päinvastaista, mutta pelkäänpä – ja voin kertoa neuvoston puheenjohtajalle, että oletan näin Salzburgissa annettujen lausuntojen epämääräisyyden ja epätäsmällisyyden perusteella – että Euroopan unionissa eräät aikovat jättää Kaakkois-Euroopan valtiot toisen kerran rannalle. Tällaista emme voi sallia.

  Helmut Kuhne (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen Brokin mietinnöstä ilmenevään perspektiivin muutokseen. Keskusteluissamme emme voi enää väitellä siitä, mikä maa on meille jotakin toista maata mieluisampi. Sen sijaan meidän on vihdoin esitettävä kysymys siitä, millainen poliittinen järjestelmä on Euroopan unionille tosiasiassa mahdollinen, jotta se voi parantaa päätöksentekokykyään ja toimintakykyään. Tämä on olennainen kysymys, josta kaikki muu riippuu.

Tämän vuoksi meidän on seuraavaksi selvennettävä niitä käsitteitä, joita ei ole vielä määritelty. Kööpenhaminan kriteereissä viitataan "vastaanottokyvyn" käsitteeseen, mutta sitä ei kuitenkaan määritellä. Mielestäni siihen kuuluvat ainakin perustuslakisopimukseen sisältyvät poliittiset järjestelyt ja toimielinjärjestelyt.

Kuunnellessani tarkasti, mitä komission jäsen kertoi – hän voi korjata minua, jos olen väärässä – en kuullut hänen sanovan mitään tästä asiasta. Päätöksessä, joka tehdään siitä, mikä on vastaanottokyvyn kriteeri, piilee mahdollinen erimielisyyden aihe meidän ja komission välillä. Tärkeimpiä kriteerejä on se, että Euroopan unioni on rahoitettava siten, että se voi toimia tulevaisuudessa ja että unionin asukkaat sen hyväksyvät. Jos puhutaan uskottavuudesta, tämä uskottavuus ja vastaanottokykyyn asianmukaisesti sovellettavat kriteerit edellyttävät, että lähitulevaisuudessa mikään muu maa ei voi Bulgarian ja Romanian liittymisen jälkeen liittyä unioniin. Uskottavuus tarkoittaa muutakin kuin lupausta ottaa vastaan ihmisiä tarkemmin määrittelemättömänä ajankohtana. Kyse on myös niiden ehtojen määrittämisestä, joiden perusteella nämä ihmiset voidaan ylipäänsä ottaa vastaan, ja tämä tarkoittaa sitä, että meidän on oltava täsmällisempiä "laajentumisnäkymien" ja "liittymisnäkymien" kaltaisten käsitteiden kanssa.

Meidän on tehtävä itsellemme selväksi, että usko siihen, että maan liittyminen ratkaisisi jännitteet ja sisäiset turvallisuusongelmat, on virheellinen. Nämä jännitteet ja ongelmat on ratkaistava ennen liittymisneuvottelujen alkamista.

Puhetta johti
varapuhemies ONESTA

  Annemie Neyts-Uyttebroeck (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, Brokin mietinnössä esitetään asianmukaisia kysymyksiä ja annetaan niihin vastauksia, vaikka en voikaan kannattaa niitä kaikkia. Lisäksi mietinnöstä ilmenevät ne epäilykset, joita monilla on laajentumisen jatkamista kohtaan. Tämän vuoksi paljon huomiota kiinnitetään vastaanottokykyyn, jolle, jos mietintö hyväksytään ilman tarkistuksia, annetaan jopa maantieteellinen ulottuvuus.

Yhdyn ryhmäni enemmistön näkemyksiin siitä, että vastaanottokyvyn tarkentaminen ei edellytä mitään edeltävää maantieteellistä määrittelyä, koska unionin määrittelyt ovat ennen kaikkea poliittisia, vaikka sekään ei ole yksinkertaista. Kaikkein tärkeintä on, että EU:n on pidettävä laajentumislupauksensa ja varsinkin ne, jotka on tehty Länsi-Balkanin maille. Vaikka nämä maat olisivat vielä vuosien päässä mahdollisesta jäsenyydestä, on tullut aika tehdä tiukkoja sopimuksia tässä asiassa ja jopa esittää aikataulu. On sanomattakin selvää, että kaikki kriteerit ja erityisesti poliittiset kriteerit on täytettävä.

Tästä päättelen, että neuvoston puheenjohtaja totesi juuri näin vastauksessaan. Olen sitä mieltä, että mahdollista jäsenyyttä koskevalla epäselvyydellä ja kriteerien määrittelyllä ainoastaan lykätään prosessia, koska epäselvyyttä käytettäisiin tekosyynä, josta kenellekään ei ole hyötyä.

  Cem Özdemir (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tässä mietinnössä vaaditaan Euroopan unionin maantieteellisten rajojen määrittämistä ja sen luonteen määrittelyä. Kristillisdemokraattien lisäksi myös eräät sosiaalidemokraatit hakevat Euroopan unionin jäsenyydelle vaihtoehtoja. Haluan muistuttaa parlamenttia siitä, että joitakin vuosia sitten valtiotieteilijät ja tutkijat eivät olisi voineet kuvitella, että tulee päivä, jolloin rautaesirippua ei enää ole. Nykyään rautaesirippua ei enää ole, ja siitä voimme iloita. Kehotan parlamenttia varovaisuuteen sen ennustaessa sitä, millainen Euroopan unioni on 20:n, 30:n tai 40 vuoden kuluttua, kun useimmat meistä ovat kauan sitten vetäytyneet aktiivisesta poliittisesta toiminnasta. Mielestäni meidän olisi hyvä pitää tämä mielessä, koska useimmat meistä erehtyivät siinä, mitä vuonna 1989 tapahtuisi.

Haluaisin sanoa vielä yhden asian. Kaikki ovat puhuneet siitä, että Ankaran pöytäkirja on pantava täytäntöön. Tässä he ovat oikeassa, mutta sanottakoon myös, että Turkki ja Pohjois-Kyproskin haluavat ratkaisua, ja olemme tehneet sitoumuksia. Vanha viisaus "pacta sunt servanda" (sopimukset on pidettävä) pätee, ja tämä tarkoittaa sitä, että saaren pohjoisosan eristämisen on loputtava, kuten Euroopan unioni on luvannut.

Elmar Brokille haluan sanoa, että toivoisin, että Helmut Kohl ei olisi siirtynyt historiankirjoihin vaan voisi silloin tällöin vielä osallistua CDU-puolueen Eurooppa-politiikan luomiseen.

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, poliittinen ryhmäni ei aio äänestää Brokin mietinnön puolesta pääasiassa seuraavista syistä:

Mietinnössä ja erityisesti kohdassa 10, joka on tahallisen epäselvä, määritellään kaksoisstrategia. Takaovi jätetään apposen auki sille, että liittymisnäkymät muutetaan erityissuhteeksi, johon Saksan kristillisdemokraatit ovat viehtyneet. Kosovoa koskeva kohta ja sen epäselvä muotoilu kuvastavat unionin kaksinaamaisuutta ja suuntausta asteittaiseen luopumiseen YK:n päätöslauselman 1244 selkeistä vaatimuksista.

Poliittinen ryhmäni korostaa sitä, että Turkkia on vaadittava täyttämään ne ennakkoedellytykset, joille on asetettu erityinen aikataulu ja joista ensimmäinen on Ankaran pöytäkirjan kuuliainen ja rikkeetön noudattaminen.

Lisäksi poliittinen ryhmäni tukee muun muassa tarkistusta 19, joka koskee sellaisen ratkaisun löytämistä entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian nimeen liittyvään ongelmaan, jonka kumpikin osapuoli voi hyväksyä, ja Kyprosta koskevaa tarkistusta 4 sellaisena kuin se on muutettuna.

  Georgios Karatzaferis (IND/DEM). – (EL) Arvoisa puhemies, ensimmäinen kysymys, josta meidän on keskusteltava, on se, mihin Eurooppa päättyy? Emme enää tiedä, missä Eurooppa sijaitsee: olemme saavuttaneet Diyarbakirin, ja jos huomenna Yhdysvallat ilmoittaa meille, että Irakin on liityttävä Eurooppaan tasapainon saavuttamiseksi, päättyykö Eurooppa Intian valtamerelle? Tästä on kyse. Kuka päättää sen, kuka voi liittyä Euroopan unioniin? Vastasimme aiemmin kieltävästi Kroatialle. Pääsyyttäjä Carla Del Ponte vastasi kieltävästi, Itävalta painosti ja Kroatia pääsi sisään. Onko tämä Euroopan poliittinen tahto? On selvää, ettei ole kovin tyylikästä, että turkkilaisia ystäviämme on kehotettava olemaan loukkaamatta Euroopan parlamentin puhemiestä. Ei ole kovin tyylikästä, että annamme heille 139 miljoonaa euroa miehitetyille alueille ja että he heittelevät Euroopan parlamentin jäseniä munilla ja kivillä. Turkin on muutettava suhtautumistapaansa eikä pelkästään perustuslakinsa yhtä pykälää. Turkki ei voi saada tällaista erityiskohtelua. Turkki ei voi uhata Euroopan unionin yhtä valtiota sodalla ja muodollisella sodan syyllä (casus belli) samalla, kun keskustelemme maan ottamisesta Euroopan unioniin. Eikö Turkki voisi tunnustaa hallitusta, jonka 24 muuta jäsenvaltiota ovat tunnustaneet? Nämä eivät ole loogisia käsittelytapoja.

Tästä pääsenkin käsittelemään entisen Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa, joka tietenkin vaatii tätä nimeä. Haluan muistuttaa teitä siitä, että kun te halusitte liittyä YK:hon Itävallan saksalaisena tasavaltana, Saksa – tuolloin voitettu Saksa – kielsi sen veto-oikeudellaan ja teidät otettiin jäseneksi Itävaltana. Haluaisin muistuttaa teitä myös siitä, että bretagnelaiset eivät sallineet Ison-Britannian jäsenyyttä oman Bretagne-nimensä vuoksi, ja niinpä Iso-Britannia liittyi Yhdistyneenä kuningaskuntana? Miksi te ette siis tukisi meitä, koska meillä on 3 000 vuoden pituinen historia Makedoniana?

Miksi ette kutsu asioita niiden oikeilla nimillä? Miksi emme vihdoin viimein harjoita itsenäistä politiikkaa ja lakkaa pelaamasta Yhdysvaltojen peliä, johon kuuluu Venäjän horjuttaminen ja sen satelliittivaltioiden riistäminen sekä rintaman avaaminen Irakissa ja niin edelleen? Milloin Eurooppa vihoin viimein päättää – ja tämä on kysymys – ettei se ole Yhdysvaltojen talutusnuorassa? Emme tarvitse päällekatsojia omia aloitteita kehittäessämme.

  Inese Vaidere (UEN). – (LV) Hyvät kollegat, Euroopan unionin laajentuminen on toistaiseksi ollut epäilemättä onnistunut malli, koska se on edistänyt uudistuksia monissa valtioissa laajentaen rauhaan, vakauteen ja oikeusvaltioon perustuvaa aluetta Euroopassa.

Euroopan unionin on laajennuttava edelleen, mutta meidän on löydettävä uusia menetelmiä ja tapoja, jotka auttavat Euroopan unionin ulos siitä umpikujasta, jossa sen kyky vastaanottaa uusia valtioita on tällä hetkellä. On selvää, että täsmällisten kriteerien määrittelyn avulla Euroopan komission on tarkennettava tätä vastaanottokyvyn käsitettä. Sen lisäksi, että on tarjottava mahdollisuus täyteen jäsenyyteen, meidän on tarjottava myös erilaisia monenvälisen yhteistyön ja kumppanuuden muotoja niiden maiden kanssa, jotka ainakaan lyhyellä aikavälillä eivät voi liittyä Euroopan unioniin. Tältä osin haluan yhtyä täysin siihen, mitä Elmar Brok totesi. Tämä voisi olla esimerkiksi tapa johdattaa Turkki, Ukraina ja Balkanin alue ja myöhemmin muut maat uudistusten ja eurooppalaisten arvojen tielle.

  Ryszard Czarnecki (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, on myytti, että unionista tulee vahvempi ja kilpailukykyisempi, jos se ei enää laajene. Lisäksi on myytti, että unioni voi laajentaa rajojaan loputtomasti ja esimerkiksi Venäjä voisi liittyä EU:hun.

Keskittykäämme laajentumisessa pelkästään prioriteetteihin. Romanian ja Bulgarian – joiden on määrä liittyä Euroopan unioniin vuonna 2007 eikä 2008 – jälkeen on Kaakkois-Euroopan maiden vuoro. Kroatian ja Makedonian jälkeen olisi vielä avattava ovi Serbialle, Bosnia ja Hertsegovinalle, Montenegrolle, Kosovolle ja Albanialle. Tämä on looginen tie edetä. Kyseessä on strateginen ajattelu ja myös vanhan mantereen turvallisuuden lisääminen. Se tulee kaiken kaikkiaan edullisemmaksi taloudellisesti, koska unionin laajentuminen seuraavaksi muutamiin Balkanin valtioihin maksaa vähemmän kuin rahan syytäminen Balkanin alueen liittymistä edeltävän tuen pohjattomiin kirstuihin. Jatkuvien yhteenottojen ratkaiseminen tässä Euroopan osassa maksaa enemmän kuin näiden maiden liittäminen Eurooppaan, jolloin ne saadaan noudattamaan EU:n poliittisia ja taloudellisia pelisääntöjä.

Älkäämme pelätkö unionin laajenemista seuraaviin maihin. Tiedän, että laajenemisen pelkäämisestä on tullut niin sanotusti trendikästä. Se on erityisen hyödyllistä EU:n eri jäsenvaltioissa jatkuvasti käynnissä olevien vaalikampanjojen yhteydessä. Jos unionimme haluaa olla taloudellisesti tehokkaampi eikä halua jäädä Amerikasta ja Aasiasta jälkeen, sen on asteittain poistettava Euroopan jako kahteen osaan: A-Eurooppaan eli Euroopan unioniin ja B-Eurooppaan, joka sijaitsee unionin ulkopuolella. Historia on osoittanut, että laajeneva unioni on turvallisempi unioni. Kutsu liittymisneuvotteluihin on jopa ilman näköpiirissä olevaa unioniin liittymistäkin kuin autokilpailun startissa ylös nostettu lippu. Kuljettajilla on oltava tavoite, johon pyrkiä. Heidän on tiedettävä, missä maali on. Tällöin he voivat päästä pitkälle, selviytyä monista mutkista ja konerikoista. Tärkeintä on panna liittymisen pyörät pyörimään.

Parlamentin päätöslauselmaesityksessä korostetaan perustellusti sitä, että juuri tämä kimmoke edisti uudistuksia Turkissa, Kroatiassa ja Länsi-Balkanin valtioissa. On totta, että laajentuminen on kallista etenkin lyhyellä aikavälillä, mutta se on pitkällä aikavälillä kannattava sijoitus.

  Jacek Emil Saryusz-Wolski (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen tähän Elmar Brokin laatimaan yleisesti ottaen myönteiseen mietintöön. Olen tyytyväinen mietinnön rohkeuteen, koska siinä tunnustetaan, että Länsi-Balkanin kuuluisi tulevaisuudessa olla erottamaton osa Euroopan Unionia. Olen vakuuttunut siitä, että meidän on kunnioitettava sitoumuksiamme. Emme voi sulkea ovea niiltä mailta, joille on tarjottu jäsenyysnäkymä tai niiltä mailta, jotka ansaitsevat tulevaisuudessa tällaisen näkymän EU:n perustamissopimuksen määräysten valossa.

Älkäämme kuitenkaan toistako vanhoja virheitämme. Meidän on valmistauduttava laajentumiseen. Aivan ensimmäiseksi on huolehdittava rahoituksesta. Meidän on myös valmistettava kansalaisiamme laajentumisnäkymiin kertomalla heille sen mukanaan tuomista suurista hyödyistä. Meidän on lakattava tekemästä entisistä ja tulevista laajentumisista syntipukkia sisäisiin, pääasiassa kansallisiin ongelmiimme ja toimettomuuteemme.

Meidän on oltava laajentumisvalmisteluissa tiukkoja, meidän on pidettävä kiinni ehdoista ja meidän on oltava vilpittömiä kumppaneitamme kohtaan. Älkäämme kuitenkaan olko liian oikeaoppisia. On täysin mahdollista avata ovet Kroatialle ilman perustuslakisopimusta. Liittymissopimukseen tehtävät tarpeelliset mukautukset riittävät. Kroatia ei saisi joutua omien perustuslakisopimukseen liittyvien ongelmiemme uhriksi tai sijaiskärsijäksi.

Olen tyytyväinen mietinnön innovatiivisuuteen ja rohkeuteen. Voimme keskustella välivaiheiden kautta tavoiteltavasta jäsenyydestä sillä edellytyksellä, että välivaihe ei ole pysyvä. Välivaiheet voidaan hyväksyä, mutta ne eivät saa olla jäsenyyden korvike. Eräitä näkökohtia ei saa käyttää tekosyynä toimettomuuteen tai oven sulkemiseen niiltä mailta, jotka ansaitsevat eräänä päivänä jäsenyyden, kuten Ukraina. Unionin rajat on jo määritelty Sopimuksessa Euroopan unionista, jossa todetaan, että "jokainen Euroopan valtio, joka noudattaa – – periaatteita – –", ja niin edelleen.

Lopuksi haluan vielä toistaa: laajentuminen on yksi unionin onnistuneimmista politiikoista, ja tämän takia meidän olisi käytettävä hyväksi sen tarjoama mahdollisuus sellaisen unionin rakentamiseen, joka on vahva, turvallinen ja vaikutusvaltainen sekä uskollinen solidaarisuutta, demokratiaa ja avoimuutta koskeville arvoilleen.

  Józef Pinior (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan korostaa sitä erityisvastuuta, joka Euroopan unionilla on rauhaan, liberaaliin demokratiaan, ihmisoikeuksiin, markkinatalouteen ja oikeusvaltioon perustuvan maiden, kansakuntien ja kansalaisten yhteisön luomisessa Euroopan mantereelle.

Tällä hetkellä meidän on vastattava kysymykseen, pystyykö Euroopan unioni vielä laajenemaan ja todella avautumaan ulospäin. Toinen ongelma on Euroopan unionin luonteen, muun muassa sen maantieteellisten rajojen määrittely.

Vastaanottokykyä haittaa tällä hetkellä sopimuksen Euroopan perustuslaista ratifiointiprosessin ajautuminen umpikujaan ja ne esteet, joita on 25 jäsenvaltion Euroopan unionin poliittisen ja strategisen yhdentymisen syventämisen tiellä. Samalla Euroopan unionin toimielinten on seuraavien vuosien aikana toteutettava sellaisia laajentumisstrategioita, jotka perustuvat tarkasti määriteltyihin kriteereihin, joissa otetaan huomioon Euroopan unionin velvoitteet Turkkia, Kroatiaa ja kaikkia Länsi-Balkanin valtioita kohtaan. Euroopan unionin olisi myös laadittava pitkän aikavälin eurooppalainen näköala Itä-Euroopan maiden ja erityisesti Ukrainan varalta.

  Alexander Lambsdorff (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, keskustellessamme laajentumisesta keskustelemme itse asiassa siitä, miten ymmärrämme Euroopan unionin. Pidämmekö sitä välineenä vai onko se itsessään poliittinen toimija? Haluammeko Etyjin ja vapaakauppa-alueen vakauttamaan ongelmalliset naapurialueet vai haluammeko poliittisen unionin, jolla on omaan oikeuteen perustuva toimivalta toimia? Brokin mietintö on sikäli onnistunut, että siinä perspektiiviä muutetaan toden teolla jälkimmäisen vaihtoehdon suuntaan.

Meistä poliitikoista sanotaan yleensä, ettemme pysty antamaan kiitosta, mutta SPD:tä edustava jäsen Kuhne puhui äsken Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen hyväksymän erinomaisen asiakirjan perusteella. Kaikkein erinomaisinta tässä asiakirjassa on se, että siinä määritellään SPD:n kanta laajentumiseen.

On totta, että Bulgarian ja Romanian osalta päätökset on tehty, mutta meidän on harkittava mahdollisuutta kohdella niitä erikseen niiden saavuttamista tuloksista riippuen. Keinot eivät ratkaise vaan päämäärät. On mahdollista, että Turkin kanssa käytävissä neuvotteluissa lopputulos on muu kuin täysi jäsenyys. Avainlause on seuraava: "Emme aio enää hyväksyä liittymiskriteerien asteittaista lievenemistä." Näin toteavat Saksan sosiaalidemokraatit, ja me Saksan vapaat demokraatit olemme heidän kanssaan sataprosenttisesti samaa mieltä.

Myös vastaanottokyky määritellään. Tässä asiassa ongelmana on se, että Euroopan unionin kyky ottaa vastaan uusia jäseniä riippuu osittain siitä, ovatko jäsenvaltioiden kansalaiset periaatteessa niiden takana. Pidän tätä ratkaisevan tärkeänä asiana, jos haluamme saada kansalaiset mukaan. Jos haluamme heidän pysyvän hyvinä ja uskollisina Euroopan unionin kansalaisina, meidän on otettava heidän toiveensa huomioon.

  Tatjana Ždanoka (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, arvostan erittäin paljon Brokin mietinnössä olevia viittauksia siihen, että on tarpeen kunnioittaa perusoikeuksia ja -vapauksia ja erityisesti Turkin, Kroatian ja Länsi-Balkanin maiden vähemmistöjen oikeuksia.

Keskustellessamme hakemuksesta, jonka Turkki on esittänyt unioniin liittymisestä, kehotin komissiota olemaan toistamatta niitä virheitä, jotka tehtiin kotimaani Latvian liittymisen yhteydessä, koska tuolloin ei sovellettu tätä prosessia vähemmistöjen oikeuksien parantamiseksi. Euroopan vapaa allianssi -ryhmä on vaatinut Euroopan toimielimiä kehottamaan Turkin hallitusta parantamaan tämän etnisiin, uskonnollisiin ja kielellisiin vähemmistöihin soveltamaansa politiikkaa. Valitettavasti emme havaitse tässä asiassa edistymistä, ja varsinkin Kurdistanissa surmataan edelleen viattomia kansalaisia. Kaksi viikkoa sitten surmattiin Derwich Ferhon vanhemmat. Derwich Ferho on tunnettu ihmisoikeuksien puolustaja ja Brysselissä toimivan kurdilaisen instituutin johtaja. On viitteitä siitä, että Turkin erityisjoukot ovat sotkeutuneet surmiin. Kannatan laajentumisen jatkamista, mutta haluan, että laajentuminen perustuu tiukasti Kööpenhaminan kriteereihin.

  Kyriacos Triantaphyllides (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan todeta mietinnön kohdasta 29, että neuvoston päätös kyproksenturkkilaisille myönnetyn taloudellisen tuen jäädyttämisestä oli oikeansuuntainen, ja tästä haluan kiittää ministeriä.

Kaupan alasta haluan todeta, että sitä voidaan edelleen käsitellä sen äskeisen sopimuksen puitteissa, joka tehtiin luottamusta rakentavia toimia koskevasta paketista käytävistä neuvotteluista. Pariisissa pidetyn kokouksen jälkeen YK:n pääsihteeri ja presidentti Papadopoulos totesivat yhteisessä julkilausumassaan muun muassa, että olisi kaikille asianosaisille hyödyllistä ja suuresti eduksi jatkoneuvottelujen ilmapiirille, jos edistystä tapahtuisi joukkojen tyhjentämisessä ja saaren demilitarisoinnissa sekä Kyproksen raivaamisessa miinoista ja Famagustan kysymyksessä.

Edistyminen etenkin Famagustan kysymyksessä voisi edistää myös kauppaan liittyvää kysymystä. Me kaikki olemme tietoisia Kyproksen hallituksen tähän liittyvästä ehdotuksesta, jossa sitä kautta, että Famagusta palautetaan sen laillisille asukkaille ja Famagustan satama avataan uudelleen, voidaan ratkaista miehitetyiltä alueilta muualle suuntautuvaa kauppaa ja muualta miehitetyille alueille suuntautuvaa kauppaa koskeva kysymys. Valitettavasti Turkki ja Kyproksen turkkilaisen yhteisön johtajat eivät ole vielä ottaneet kantaa tähän asiaan.

  Roger Knapman (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, harhateillä oleva esittelijämme iloitsee ensinnäkin siitä, että komission strategia-asiakirjassa "kannatetaan ulospäin suuntautunutta unionia". Hän ei tosiasiassa tarkoita ulospäin suuntautunutta unionia vaan laajentumishaluista unionia ja ilmeisesti ilman Alankomaiden ja Ranskan kansanäänestysten jälkeen pidettävää harkinta-kautta. Harkintakaudesta ei puhettakaan! Kansalaiset sanoivat "ei" erityisesti Turkille. Tällä tavalla laajentumisen jatkuessa keskittyminen vain lisääntyy entisestään, mistä syntyy kokonaisuus, joka ei toimi. Näin tapahtui juuri sillä viikolla, kun Saksaa kehotettiin saattamaan taloutensa kuntoon! Ei ole järkeä syytää laivalasteittain rahaa Itä-Eurooppaan. Olisi parempi varmistaa, että hyvinvointi ei Euroopassa kokonaisuutena vaarannu.

Tällä hetkellä on muodikasta väittää, että on pitkä jono maita, jotka haluavat liittyä meihin. Tosiasia on, että Balkanin maat ovat äskettäin päässeet eroon yhdestä määräilevästä, byrokraattisesta ja korruptoituneesta organisaatiosta, nimittäin Jugoslaviasta, eivätkä ne halua liittyä luonteeltaan samanlaiseen järjestöön pelkästään terveydellisistä syistä. Totuus on, että nämä maat haluavat rahaa. Ne haluavat lisää rahaa. Näiden maiden ei kuitenkaan pidä myydä omaa suvereenisuuttaan, ikään kuin se olisi kauppatavaraa, sillä sitä seuraa vain suuri pettymys. Pelkäänpä, että niiden edessä on karvas pettymys.

  Hans-Peter Martin (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, onnitteluni Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattisen ryhmän ja erityisesti Saksan ja Itävallan valtuuskunnan jäsenille! Tällä kertaa, ette ole käyttäneet tavalliseen tapaan populismin nuijaa – sanamuoto on omanne – lyödäksenne sillä entisiä puoluejohtajianne tai kärkiehdokkaita vaan olette lyöneet sillä itseänne päähän. Käynnissä on heräämisprosessi, sen tiedostaminen, mitä äänestäjät sanovat ja mitkä ovat todelliset talouden tunnusluvut, minkä perusteella syntyy toivottavasti jonkinlainen ahaa-elämys. Ne keskustelut, joita ryhmässänne on käyty vuosien ajan, ovat nyt tuottaneet asiakirjan, jonka avulla voimme todella tehdä jotakin.

Hienoa, arvoisa Helmut Kuhne! Perspektiivinmuutos, liittymisnäkymät, vastaanottokyky – juuri tästä on kyse. Toivoa on, koska sille, mitä sanotte, on mahdollista saada enemmistön tuki koko Euroopassa eikä pelkästään omien äänestäjienne keskuudessa. Kun on oikea perspektiivi, asiat voivat edetä, mutta ne eivät varmasti etene, jos yhä kiertelemme ja kaartelemme siten kuin olemme tähän asti tehneet.

  Camiel Eurlings (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, laajentumiset ovat hyödyttäneet Euroopan unionia – eikä pelkästään vastikään hyväksyttyjen maiden kansalaisia vaan aivan varmasti myös muiden maiden kansalaisia.

Kansanäänestyksen aikana kotimaassani vallitseva mieliala oli pelko puolalaisten putkimiesten vyörystä. Todellisuus on toinen: Alankomaat on ansainnut 2 miljardia euroa vuosittain sen jälkeen, kun unioni äsken laajeni näihin maihin. Niiden ihmisten, jotka ovat aina kannattaneet laajentumista, on annettava tämä tieto laajentumisesta ja samalla tarkkailtava laajentumisen ja syventämisen välistä tasapainoa, koska tämä tasapaino on tällä hetkellä horjunut. Nizzan sopimus ei ollut riittävä 25 jäsenvaltion unionille, eikä se varmasti riitä, kun kaksi muuta maata eli Romania ja Bulgaria kohta liittyvät joukkoomme. Mielestäni meidän olisi paras ryhtyä saattamaan ensin oma talomme järjestykseen uuden sopimuksen avulla, ennen kuin hyväksymme kaksi uutta maata. Meidän olisi ryhdyttävä tähän omin voimin.

Toiseksi pidän tärkeänä, että maiden, jotka seisovat ovensuussa, ei tarvitse odottaa, että Euroopan unioni tekee ensin omat kotitehtävänsä, ennen kuin prosessin syventäminen voidaan aloittaa eräänlaisen kumppanuuden avulla. Jos maat haluavat tosiasiallisiksi jäseniksi ja Eurooppa näyttää selviytyvän, seuraava vaihe voisi olla niiden eteneminen lähemmäksi jäsenyyttä.

Tämä mietintö ei millään tavalla heikennä niiden ehdokasvaltioiden oikeuksia, jotka ovat tällä hetkellä ehdokasvaltion asemassa, ja haluan tehdä tämän selväksi. Tähän uskottavuuteen kuuluu kuitenkin se, että teemme kriteereistä uskottavia. Tämä tarkoittaa, että – ja ministeri Plassnik on oikeassa niin sanoessaan – Turkin on valvottava mielipiteen ilmaisemisen vapautta, eikä pelkästään tämän yhden kirjailijan kohdalla vaan myös muiden kohdalla, uskonnonvapaus on taattava ja myös Kyproksen asiassa on edistyttävä.

Olemme tyytyväisiä Age Package Dealiin, mutta olisi hienoa – ja toivon, että komission jäsen panee tämän merkille – jos Turkki voitaisiin taivuttaa ratifioimaan ja panemaan täytäntöön pöytäkirja. Arvoisa komission jäsen, mitä aiotte tehdä, jotta tästä saadaan selvyys? Kun selvyys on saatu, myös varsinaisessa Kyproksen kysymyksessä edistytään selvästi. Tästä näkökulmasta tuen täysin tarkistusta 4, jossa Euroopan parlamentti toteaa jälleen kerran, että se haluaa tehdä oman osuutensa sekä saaren etelä-osan väestön että yhtä lailla saaren pohjois-osan väestön hyväksi.

  Richard Howitt (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, laajentuminen on Euroopan suurin menestystarina. Se on laajentanut ja laajentaa edelleen vakauden, turvallisuuden, hyvinvoinnin ja demokratian aluetta maanosassamme. Jos seitsemässä jäsenvaltiossa, joista yksi on oma kotimaani, enemmistö kansalaisista vastustaa tulevaa laajentumista, on aika kertoa heille tosiasioita ja voitettava ne, jotka pyrkivät jarruttamaan kehitystä. Lisäksi on torjuttava ne, jotka tässäkin päätöslauselmassa pyrkivät käyttämään sellaisia ilmauksia, kuten "laajem[mat] toimintamahdollisuu[det]" tai "raj[ojen] piirtämi[nen] uudelleen" Euroopan nykyisten sitoumusten heikentämiseksi. Meidän on voitettava ne, jotka Britannian konservatiivien tavoin sanovat, että Euroopan on valittava laajentumisen ja syventymisen väliltä. Tämä ei pidä paikkaansa. Meidän on vastustettava äärioikeistoa, joka tietoisesti lietsoo pelkoja siitä, että uusi siirtolaisuus uhkaa ihmisten työpaikkoja ja heidän elantoaan, vaikka todisteet osoittavat juuri päinvastaista. Meidän on paljastettava niiden epäjohdonmukaisuus, jotka jälleen kerran tässäkin päätöslauselmassa suhtautuvat myönteisesti kehitykseen Kroatiassa mutta eivät samaan kehitykseen Turkissa. Meidän on tunnustettava, että Makedoniassa, Bosniassa ja Albaniassa enemmistönä oleva muslimiväestö kuuluu myös Eurooppaan. Lisäksi on korostettava, että perustuslakisopimusta koskevaa harkintakautta ei pidä käyttää tekosyynä, jonka varjolla uudet laajentumiset lopetetaan kokonaan.

  István Szent-Iványi (ALDE). – (HU) Arvoisa puhemies, Länsi-Balkanin alueellinen yhdentyminen on keskeinen osa komission laajentumisstrategiaa. Tämä pyrkimys on oikea, koska sillä kannustetaan yhteistyön tekemiseen ja vastuun kantamiseen ja lisäksi sillä saavutetaan taloudellisia etuja.

Ei ole kuitenkaan oikein vaatia väkisin taloudellista tai poliittista ykseyttä niiltä, jotka eivät sitä halua, tai ykseyttä joka ei ole sellaisenaan toteutettavissa. Olisi paljon tehokkaampaa laajentaa nykyistä Keski-Euroopan vapaakauppa-aluetta, kuten Kroatian hallitus on ehdottanut, koska se on jo tuonut mukanaan onnistunutta ja hyvää yhteistyötä, ja tähän Balkanin alueen valtiot olisi otettava mukaan.

Länsi-Balkanin vakauden todellinen tae on aito lupaus yhdentymisestä Eurooppaan. Tältä osin on erittäin huolestuttavaa, että neuvoston ehdotuksessa asianomaisille maille ei myönnetä asianmukaista taloudellista tukea tulevaisuudessa ja niille myönnetään vähemmän tukea ensi vuonna ja seuraavina vuosina kuin tähän mennessä. Tämä saattaa epäilyttävään valoon koko liittymisprosessin uskottavuuden. Haluamme näin ollen, että käytössä olevia määrärahoja lisätään huomattavasti.

Kolmanneksi meidän on kutakin maata arvioidessamme otettava huomioon kunkin omat saavutukset, joukkoarviointeja tai kollektiivisia arviointeja ei voida hyväksyä, koska näiden maiden on osoitettava kypsyytensä yksilöllisesti.

Kroatia on tehnyt varsin paljon sen eteen, että siitä voisi tulla mahdollisimman pian Euroopan unionin jäsenvaltio. Meidän on tunnustettava nämä ponnistelut, koska Kroatia ansaitsee sen, että neuvottelut saadaan mahdollisimman ripeästi onnistuneesti päätökseen.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE). – (LT) Halun ensinnäkin kiittää Elmar Brokia hänen rakentavasta ja loogisesta mietinnöstään. Olen varma siitä, että jos Euroopan unioni voisi ottaa kantaa kaikkiin asioihin tällä tavoin, kansalaiset tukisivat ja ymmärtäisivät sitä varmasti paremmin. Haluan puhua mietinnön Turkkia käsittelevästä osasta. Olen täysin samaa mieltä siitä, että Euroopan unionin laajentumisstrategia on kiistattomasti edistänyt demokraattisia, poliittisia ja muita uudistuksia Turkissa ja muissa päätöslauselmassa mainituissa valtioissa. On kuitenkin yhtä tärkeää muistaa, että – ja tämä on suora lainaus – "vaikka poliittinen siirtymävaihe on Turkissa edelleen meneillään, vuonna 2005 uudistusvauhti hidastui ja uudistusten täytäntöönpano on epätasaista". Juuri tämän vastauksen sain eilen komission jäseneltä Rehniltä kirjalliseen kysymykseeni, jonka aiheena oli Turkin kanssa käytävien neuvottelujen aloittamista koskevan Euroopan parlamentin päätöslauselman toteuttaminen. Tämä todetaan myös tänään keskustelumme aiheena olevassa päätöslauselmaesityksessä eli vuonna 2005 uudistusvauhti oli Turkissa riittämätön ja se suorastaan hidastui. Tämä voitaisiin tulkita siten, että Turkki ei ole valmis toteuttamaan niitä uudistuksia, jotka lähentäisivät sitä Euroopan unioniin, tai ehkäpä se on jopa haluton sitoutumaan mahdollisen jäsenyyden perusvelvollisuuksiin.

Lisäksi yhdyn Brokin mietinnössä ja päätöslauselmassa ilmaistuihin pahoitteluihin siitä, että Turkki antoi yksipuolisen julistuksen allekirjoittaessaan Ankaran sopimukseen sisältyvän lisäpöytäkirjan. Mielestäni Turkkia on syytä muistuttaa siitä, että Euroopan unionin kaikkien jäsenvaltioiden tunnustaminen on erottamaton osa liittymisprosessia.

On totta, että se, minkä aion sanoa, ei sisälly mietintöön, mutta on varmaa, että Turkin on tunnustettava korkeimmalla tasolla 90 vuotta sitten Armenian kansaan kohdistunut kansanmurha, koska tämä teko osoittaisi mitään muuta tekoa paremmin sen, että Turkin kanta on jopa näiden menneisyyden tuskallisten tapahtumien osalta yhdenmukainen Kööpenhaminan kriteerien hengen kanssa.

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE). – (HU) Arvoisa puhemies, Brokin mietinnössä ei todeta mitään konkreettista etnisten vähemmistöjen osalta. Euroopan unioni käyttää usein kahta tai jopa kolmea eri mittapuuta vaatiessaan ja odottaessaan kahdelta ehdokasvaltiolta täysin erilaisia asioita, vaikka unioni ei juuri koskaan vaadi omia jäsenvaltioitaan tekemään tiliä etnisiin vähemmistöihin liittyvistä kysymyksistä.

Makedoniassa asuville albaaneille annettiin aseellisen kansannousun jälkeen erittäin laaja hallinnollinen ja jopa alueellinen itsehallinto, vaikka Romanian tapauksessa Euroopan unioni ei vaadi alueellista itsehallintoa Székelyföldissä asuvalle lähes miljoonalle unkarilaiselle. Euroopan unioni lupasi itsenäisyyden Kosovolle, mutta Voivodinalle se ei edes suosittele itsehallintoa, jonka Milosevic siltä riisti.

Pyydän teitä tukemaan unkarilaisten jäsenten esittämiä tarkistusehdotuksia, joilla pyritään säilyttämään Voivodinan monietninen luonne, vähemmistöjen suojelu ja alueellisen itsehallinnon laajentaminen. Kuten komission jäsen Rehn varsin hyvin tietää, ilman itsehallintoa ei voida ratkaista Suomessa suomenruotsalaisten kysymystä eikä myöskään Balkanin kysymystä tai Turkin kurdien kysymystä.

  Panagiotis Beglitis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, meidän on oltava erityisen rehellisiä ja hyväksyttävä se, että laajentumisstrategia ei ole Euroopan unionin nykyisen toimielinkriisin syy. Strategisena tavoitteena laajentuminen voi kuitenkin olla syntipukki Euroopan kollektiivisille umpikujille, ja mielestäni tätä olisi vältettävä. Tässä kehyksessä erityisen tärkeitä ovat puheenjohtajavaltio Itävallan lähettämä viesti ja Salzburgissa pidetty ulkoministerien kokous, jossa käsiteltiin Länsi-Balkanin maiden Euroopan unioniin yhdentymisen lopullista päämäärää. Vastaamme myöntävästi näiden maiden liittymiselle ja kieltävästi erityissuhteelle.

Tältä kannalta komission olisi nopeutettava Balkanin maiden kansalaisille myönnettävien maahantuloviisumien antamista koskevan ehdotuksensa esittämistä. Kysymys on täysin poliittinen eikä hallinnollinen. Euroopan unionin kaksinaamaisuus Kosovossa on huolestuttavaa. Yhteisen EU-politiikan puuttumisella on kielteisiä vaikutuksia.

Lisäksi totean Kyproksen osalta, että mielestäni aika on kypsä poliittisten aloitteiden tekemiselle, jotta voidaan luoda tarpeellinen poliittinen ja sosiaalinen vuorovaikutus kansalaisyhteiskunnan tasolla Kyproksen kreikkalaisten ja turkkilaisten välille. Euroopan unionin on toimittava liikkeelle panevana voimana.

  Marianne Mikko (PSE). – (ET) Hyvät kollegat, esittelijä Brok on tehnyt perusteellista työtä näyttäessään Länsi-Balkanin maille tietä Euroopan Unioniin.

Velvollisuutenani on Moldovan valtuuskunnan johtajana kuitenkin muistuttaa meitä siitä, että kaksi muuta maata ovat jopa vielä lähempänä Euroopan ydintä ja niille on luvattava Euroopan unionin jäsenyys siinä, missä Balkanin maille ja Turkille.

Euroopan parlamentti on ilmaissut selkeästi tukevansa Ukrainan ja Moldovan pyrkimyksiä hakea Euroopan unionin ehdokasvaltion asemaa. Moldova on jo kahden vuoden ajan tehnyt valtavia ponnisteluja.

Myös Ukraina on viime aikoina osoittanut halunsa muuttua eurooppalaiseksi maaksi. Vaistosin tämän hyvin selvästi käydessäni viime viikolla Ukrainassa.

Olen kuitenkin pettynyt siihen, että mietinnössä korostetaan liikaa neljättä Kööpenhaminan kriteeriä. Samalla olen samaa mieltä Elmar Brokin kanssa siitä, että Euroopan komission olisi määriteltävä mahdollisimman pian vastaanottokyvyn luonne. Tämä ei saisi olla epämääräinen tekosyy Euroopan unioniin pyrkivien maiden torjumiselle.

Vuoden 2003 Thessalonikin huippukokouksesta asti unioniamme on uudistettu. Tämä on Kööpenhaminan kriteerit täyttäneiden maiden menestystarina. Myös tulevaisuudessa mahdollisia ehdokasvaltioita on arvioitava avoimien kriteerien perusteella.

Laajentumisen on jatkuttava, koska Eurooppa tarvitsee vakautta samalla tavalla kuin ilmaa.

  Ursula Plassnik, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, kiitän tästä jännittävästä ja varmasti jännitteisestä keskustelusta, jota myös neuvosto pitää tärkeänä.

Arvoisat parlamentin jäsenet, olen kotoisin maasta, joka kaikkien saatavilla olevien lukujen ja tietojen mukaan hyötyi huomattavasti edellisestä laajentumisesta, vaikka kansan näkemys sekä Euroopan unionista itsestään että sen laajentumisesta on hyvin kriittinen. Tämän vuoksi haluaisin esittää muutamia henkilökohtaisia huomioita tästä aiheesta.

Rajatonta Eurooppaa ei tule, ranskaksi l’Europe sans frontières n’existera pas. Eurooppa on kuitenkin aina ollut poliittinen hanke. Tämän vuoksi maantieteilijöistä, historioitsijoista tai hallitsijoista ei ole meille hyötyä tehdessämme niitä poliittisia päätöksiä, jotka meidän on tehtävä. Ratkaisevaa on se, että on olemassa tämän arvo- ja oikeusyhteisön yhteinen tahto. Tämän yhteisön muodostamme me ja – mikä on demokratioissa itsestään selvää – kansa. Missä olemme siis nyt? Objektiivisesti tarkasteltuna 3. lokakuuta 2005 tehtiin sellaisia poliittisia päätöksiä, joilla on kauaskantoisia seurauksia. Tällä hetkellä edessämme – ja tarkoitan meillä neuvostoa ja komissiota ja kumppaneitamme eri puolilla maailmaa – on rauhallisen valmistelutyön vaihe.

Haluan esittää vielä kolme huomiota Balkanin asiasta maantieteeseen liittyen: mistä tässä on pohjimmiltaan kyse? Mitä valmistelemme parhaillaan? Mielestäni valmistelemme Eurooppa-nimistä rauhanhanketta, Euroopan uudelleen yhdistämistä, idän ja lännen välisen jaon häivyttämistä ja kommunismin synnyttämän jaon poistamista. Ei voida hyväksyä sitä, että Balkanin valtiot päätyisivät jonkinlaiseksi eurooppalaiseksi "ei kenenkään maaksi". Meidän on jälleen kerran tuotava julki se, mikä on mielestämme lisäarvo, joka muodostuu oikeusvaltiosta, turvallisuudesta ja taloudellisista mahdollisuuksista, itsellemme, omille kansalaisillemme ja Balkanin kansoille.

Seuraavaksi käsittelen Turkkia, johon monet jäsenet ovat viitanneet. Meneillään olevassa prosessissa komissio ja neuvosto käsittelevät Turkin edistymistä uudistusprosessissa ja lisäksi erityisesti ja suoraan sitä, mitä on vielä tehtävä uskonnonvapauden ja vapaan mielipiteen ilmaisemisen kaltaisilla aloilla. Kävimme näitä läpi troikkakokouksessamme.

Lopuksi sanon muutaman sanan Ukrainasta. Komission jäsen Ferrero-Waldner ja minä kävimme äskettäin yhteisellä troikkavierailulla Ukrainassa, ja voin välittää teille saman viestin, jonka välitin Ukrainalle: Eurooppa, Euroopan unioni haluaa vakaan, itseensä luottavan ja menestyvän Ukrainan mutta ennen kaikkea sellaisen Ukrainan, joka valmistautuu muuttumaan ja hoitaa sen päättäväisesti. Euroopan naapuruuspolitiikka ja toimintasuunnitelma, jota on tarkoitus arvioida uudelleen ensimmäisen kerran Itävallan puheenjohtajakaudella, tarjoavat meille hyviä ja tarkoituksenmukaisia välineitä. Lisäksi esimerkiksi sellainen kattavampi sopimus, johon voisi sisältyä laaja-alainen vapaakauppasopimus, antaa paljon mahdollisuuksia.

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kertoa teille joitakin merkittäviä uutisia: loppuvuodesta 2005 tehdyillä päätöksillä on luotu vakaa poliittinen kehys laajentumispolitiikallemme vuosiksi 2006–2010 ja eräissä tapauksissa jopa sen jälkeiseksi ajaksi. Esimerkiksi Turkin kanssa käytävät liittymisneuvottelut kestävät todennäköisesti 10–15 vuotta. En oleta kenenkään vakavissaan kiistävän nykyisiä sitoumuksiamme Kaakkois-Euroopassa, koska lisätessämme rauhaa, demokratiaa ja hyvinvointia tällä hyvin arkaluonteisella alueella lisäämme tosiasiassa omaa turvallisuuttamme ja vakauttamme.

Meillä on tällä hetkellä vahvistettu ja riittävän vaativa laajentumisohjelma. Laajentumisjuna ei ole luotijuna, ei TGV-juna, eikä Eurostar-juna. Se on aivan tavallinen juna tai joissakin tapauksessa jopa paikallisjuna, mutta tärkeintä on, että juna liikkuu. Laajentumisprosessi etenee ja muokkaa tätä kautta Euroopan unionin välittömässä läheisyydessä olevia maita.

Euroopan rajojen osalta komission toimien lähtökohtana on sopimuksen Euroopan unionista 49 artikla, jossa todetaan, että jokainen Euroopan valtio, joka kunnioittaa eurooppalaisia demokratian, ihmisoikeuksien, oikeusvaltion ja perusvapauksien arvoja ja soveltaa niitä, voi hakea unionin jäsenyyttä. Tämä ei tarkoita, että jokaisen Euroopan maan olisi haettava jäsenyyttä tai että EU:n olisi hyväksyttävä jokainen maa, mutta tämä tarkoittaa samalla, ettei ole järkevää sulkea ovea ikuisiksi ajoiksi piirtämällä karttaan viiva, jolla Eurooppa lopullisesti rajataan. Tämä vahingoittaisi vakavasti mahdollisuuksiamme vaikuttaa myönteisesti sekä strategista vaikutusvaltaamme välittömässä läheisyydessämme.

Samalla ja vaikka unionin lopullisia rajoja ei vielä olekaan määritelty, EU kehittää muita kumppanuus- ja yhteistyömuotoja naapurimaidemme kanssa, esimerkiksi Euroopan naapuruuspolitiikan muodossa. Tätä politiikkaa voidaan kehittää ja hioa edelleen.

Vastaanottokyvystä esitettiin muutamia huomioita ja kommentteja. Haluan esittää hyvin lyhyen historiallisen katsauksen. Tämä käsite mainittiin ensimmäisen kerran nimenomaisesti Kööpenhaminassa vuonna 1993, kun Eurooppa-neuvostossa todettiin, että yksi tärkeä huomioon otettava seikka sekä unionin että ehdokasmaiden kannalta on myös unionin kyky ottaa vastaan uusia jäseniä ja pitää samalla huolta Euroopan integraation etenemisestä. Komissio on säännöllisesti ottanut tämän käsitteen ja sen seuraukset tarkasteltavakseen.

Agenda 2000 -ohjelmassa – olen iloinen voidessani mainita tämän ohjelman, koska olin tämän vuonna 1997 hyväksyttyä ohjelmaa käsitelleen ohjausyhmän jäsen – komissio tarkasteli Keski- ja Itä-Euroopan maiden liittymisen vaikutusta kahdesta näkökulmasta: sen vaikutusta maatalouden ja aluepolitiikan kaltaisiin EU:n politiikkoihin ja sen talousarviovaikutuksia. Tämä valmistelu johti kriittisten parametrien asettamiseen tulevissa neuvotteluissa, maaliskuussa 1999 tehdyissä Berliinin huippukokouksen päätöksissä ja vuonna 2003, jolloin Itä- ja Keski-Euroopan maat päätettiin hyväksyä Euroopan unionin jäseniksi. Tämä helpotti EU:n 10 uuden jäsenvaltion liittymistä, ja tätä kautta pystyimme onnistuneesti toteuttamaan historiallisen tehtävämme Euroopan mantereen uudelleen yhdistämisestä siten, että samalla otimme huomioon käytännön näkökohdat, jotka askarruttavat kansalaisiamme nykyäänkin.

Tämän jälkeen tarkastelimme tätä käsitettä liittymisneuvottelujen aikana ja erityisesti eräiden, esimerkiksi henkilöiden vapaata liikkuvuutta ja taloutta koskevien lukujen yhteydessä. Lisäksi komissio on lähiaikoina tarkastellut tätä käsitettä vuoden 2004 valmisteluasiakirjassa, jossa käsiteltiin Turkin liittymisnäkymiin liittyviä kysymyksiä.

Suosittelen tätä lokakuun 2004 valmisteluasiakirjaa kaikille Euroopan parlamentin jäsenille. Asiakirja on edelleen lukemisen arvoinen, ja siinä arvioidaan osuvasti Turkin mahdollisen unioniin liittymisen laajoja vaikutuksia, jos maa eräänä päivänä täyttää kaikki liittymisehdot.

Näin olen kapasiteetin kehittäminen on tärkeä käsite, ja siihen on viitattu myös Turkin ja Kroatian neuvottelukehyksessä. Voin vakuuttaa teille, että pidämme tämän mielessä koko neuvotteluprosessin ajan, ja lisäksi tämä käsite on johtava käsite viime marraskuun strategia-asiakirjassamme. Perustamme työmme tähän käsitteeseen, ja se on hyvin tärkeä näkökohta.

Lopuksi puhun siitä, mitä jäsen Eurlings totesi syventämisestä ja laajentamisesta. Kuulun itse siihen leiriin, jonka mielestä poliittisen yhdentämisen syventäminen on välttämätöntä, jotta Euroopan unionista tulisi tehokkaampi ja demokraattisempi. Meidän on tehtävä unionista toimivampi, ja tämä oli ja on edelleen perustuslakisopimuksen päämäärä. Tämän vuoksi tarvitsemme perustuslaillista keskustelua, ja meidän on aikanaan – ennemmin tai myöhemmin – päätettävä siitä, kuinka uudistamme rakenteitamme, jotta ne olisivat tehokkaampia ja demokraattisempia ja jotta Euroopan unionilla voisi olla enemmän voimaa ulkosuhteissa, yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ja unionin omien kansalaisten turvallisuuden säilyttämisessä kansainvälistä rikollisuutta ja terrorismia vastaan.

Tämä on tehtävä Euroopan edun vuoksi lähitulevaisuudessa eikä hamassa tulevaisuudessa, esimerkiksi kymmenen tai viidentoista vuoden kuluttua, kun Turkki on kenties valmis liittymään. Tarvitsemme tätä jo 25 tai 27 jäsenvaltion Euroopan unionissa. Näin ollen puhuisin itse mieluummin nykyisen Euroopan unionin toimintakyvystä sen varmistamiseksi, että palvelemme kansalaisiamme paremmin sekä toimien tasolla että toimieliminä, kuin Euroopan unionin vastaanottokyvystä.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna, torstaina klo 12.00.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Cristiana Muscardini (UEN). – (IT) Jäsen Brokin mietinnössä käsitellään kattavasti ja täydellisesti laajentumisen nykytilaa, ja siinä otetaan huomioon maat, jotka pyrkivät epäilemättä kaikin keinoin saavuttamaan ne poliittiset ja taloudelliset tavoitteet, joita EU:hun liittyminen edellyttää.

Olemme erityisesti samaa mieltä kohdasta, jossa Kroatiaa kehotetaan "ratkaisemaan kahdenväliset ongelmansa […] erityisesti omistuskysymysten osalta". Pahoittelemme kuitenkin sitä, ettei mietinnössä viitata ongelmiin, joita liittyy Kroatian lainsäädännön muuttamiseen niiltä osin, joissa käsitellään yhteisön kansalaisten ja etenkin Giulian ja Dalmatian alueella asuvien italialaisten pääsyä kiinteistömarkkinoille. Ketään EU:n kansalaista ei voida estää asettumasta asumaan johonkin jäsenvaltioon ja pääsemästä kiinteistömarkkinoille.

Kiellon perustelu vastavuoroisuusperiaatteen soveltamisella ei riitä sen osoittamiseen, että Kroatia täyttää kaikki kriteerit, jotta se voisi liittyä EU:hun tulevaisuudessa. Vaikka äänestämmekin mietinnön puolesta, olemme tietoisia siitä, ettei Kroatia ole noudattanut kaikkien jäsenvaltioiden nykyisin hyväksymää vapauden periaatetta, minkä vuoksi pyydämme, että Kroatiaa kehotetaan korjaamaan tämä vakava puute. Jos puutetta ei korjata, emme voi äänestää Kroatian EU:hun liittymisen puolesta.