Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 15. maaliskuuta 2006 - Strasbourg

14. Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden rekisteröiminen aidoiksi perinteisiksi tuotteiksi - Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suoja (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista mietinnöistä:

– Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorfin laatima maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietintö (A6-0033/2006) ehdotuksesta neuvoston asetukseksi maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden rekisteröimisestä aidoiksi perinteisiksi tuotteiksi (KOM(2005)0694 – C6-0026/2006 – 2005/0270(CNS) ja

– Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorfin laatima maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietintö (A6-0034/2006) ehdotuksesta neuvoston asetukseksi maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta (KOM(2005)0698 – C6-0027/2006 – 2005/0275(CNS)).

Toistan vielä tähän keskusteluun osallistuville puhujille sen, mitä olen jo sanonut, nimittäin että yöllinen istuntomme on hyvin pitkä ja aion näin ollen olla aivan armoton puheaikojen noudattamisen suhteen. Säästäkää minut siis kurinpidollisilta toimilta noudattamalla teille virallisesti myönnettyä puheaikaa. Tämä huomautus ei tietenkään koske komission jäsen Neelie Kroesia, jolle annan heti puheenvuoron.

  Neelie Kroes, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, aluksi haluan kiittää jäsen Graefe zu Baringdorfia sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan jäseniä kaikesta siitä työstä, jota he ovat tehneet näiden kahden mietinnön yhteydessä, joista ensimmäinen koskee maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojaa ja toinen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden rekisteröimistä aidoiksi perinteisiksi tuotteiksi.

Komissio arvostaa työnne tehokasta organisointia, jonka ansiosta mietinnöt on voitu laatia nopeasti. Alustavassa puheenvuorossani käsittelen molempia mietintöjä keskittyen näin siihen yleiseen taustaan, joka johti näihin komission ehdotuksiin.

Käsittelen ensin mietintöä maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta. Euroopan yhteisö perusti lähes 14 vuotta sitten vapaaehtoisen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten järjestelmän lukuun ottamatta viinejä ja alkoholipitoisia juomia. Vuodesta 1993 alkaen on rekisteröity yli 700 nimeä. Parhaillaan lähes 300 hakemusta odottaa rekisteröintiä. Tämä kuvaa järjestelmän menestystä.

Menestys saattaa selittää kauppakumppaneittemme mielenkiinnon tätä asetusta kohtaan. Viimeaikaisten WTO-paneelien päätelmät Yhdysvaltojen ja Australian esittämissä tapauksissa velvoittavat meidät avaamaan yhteisön järjestelmän kolmansista valtioista peräisin oleville suorille hakemuksille ja vastalauseille.

Nimenomaan tämän takia nyt tarkasteltavana oleva ehdotus esitettiin: on varmistettava paneelien päätelmien noudattaminen. Rekisteröintiprosessin hallinnosta saadun kokemuksen perusteella ymmärsimme, ettei nykyjärjestelmä kestäisi kolmansien maiden toimijoiden suorien hakemusten aiheuttamaa lisätaakkaa. Meidän oli siis järkeistettävä järjestelmää ja tehtävä siitä entistä tehokkaampi.

Jos me pelkästään noudatamme WTO:n sääntöjä lisäämättä järjestelmän toimintatehokkuutta, koko hyväksymismenettely seisahtuu. Lisään vielä, että kolmansia maita koskevan menettelyn ja EU:n nimitysten on oltava mahdollisimman samankaltaisia, jotta vältetään uudet valitukset WTO:ssa.

Olemme kaikki yllättyneitä WTO:n päätöksessä edellytettyjen muutosten laajuudesta. Vaikka yhteisön kanta merkittävissä tavaramerkkiasioissa voittikin paneelissa, hävisimme menettelyä koskevassa kysymyksessä. Liitimme mukaan myös yhden selkeän muutoksen toiminnassa, nimittäin yhteisön tunnuksen käytön edistämisen järjestelmän uskottavuuden lisäämiseksi. Tämän lisäksi muita toimitapoja koskevia aloitteita ei kuitenkaan ole, sillä ehdotuksen pääasiallinen tavoite on WTO:n paneelin päätelmien noudattaminen määräajassa.

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan hyväksymissä tarkistuksissa esitetyt monet toimitapojen kehittämistä koskevat vaatimukset ja ehdotukset ovat asioita, joiden tarkasteluun on käytettävä enemmän aikaa.

Siirryn nyt toiseen ehdotukseen, joka koskee rekisteröimistä aidoiksi perinteisiksi tuotteiksi. Rekisteröityjen tuotteiden vaatimattomasta määrästä huolimatta tietyt tuottajat ovat osoittaneet mielenkiintoa asetusta kohtaan. Aidoiksi perinteisiksi tuotteiksi on rekisteröity vain 50 nimeä, mutta yhteisön tasolla 19 hakemusta odottaa käsittelyä ja jäsenvaltioissa tarkastellaan parhaillaan monia muita. Asetusta ei ole muutettu sen vuonna 1992 tapahtuneen hyväksymisen jälkeen. Menettelyjä ei ole suunniteltu 25:tä saati sitten 27:ää jäsenvaltiota varten eikä suurten hakemusmäärien käsittelyyn.

Hakemuksen sisältö on vastaavasti on järkeistettävä ja standardoitava, jotta voidaan soveltaa entistä tehokkaampia menettelyjä ja jotta tuottajat, jotka ponnistelevat sitoutuakseen laatujärjestelmään, eivät joudu pettymään hakemusten hyväksymisen viivästyessä useita vuosia.

Katson, että on myös tärkeää korjata lukuisia epäjohdonmukaisuuksia ja ottaa huomioon lainsäädännön laatimista koskevien standardien merkittävä kehitys vuoden 1992 jälkeen. Samalla ehdotamme yksinkertaistamista ja selvennyksiä sekä muita parannuksia, jotka vastaavat maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten yhteydessä esitettyjä.

Lopuksi haluamme tällä asetuksella tehdä selväksi, että WTO:n sääntöjä noudatetaan, sekä estää mahdollisen kritiikin.

Yhteenvetona voin todeta, että ehdotukset täyttävät WTO:n vaatimukset ja niillä toteutetaan rajallinen mutta tarpeellinen siivous menettelyjen järkeistämiseksi ja selventämiseksi. Voimme näin tukea mekanismeja ja palvella paremmin tuottajia ja kuluttajia, jotka luottavat nimityksiin. WTO:n määräaika päättyy kuitenkin 3. huhtikuuta 2006, joten emme ehdottaneet laajempia toimitapojen muutoksia. Niitä käsitellään asianmukaisesti maatalouden laatupolitiikkaa koskevan laajan arvioinnin yhteydessä.

  Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf (Verts/ALE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, olen iloinen, että komission jäsen on täällä tänään edustamassa komissiota mietinnöstä käytävässä keskustelussa. Hänen kollegansa, komission jäsen Fischer Boel, ei päässyt tänne, mutta sen ei pitäisi estää meitä käymästä hyvää keskustelua.

Komission jäsen totesi, ettei ole kyse lainsäädäntömenettelyn käynnistämisestä, vaan me ainoastaan vastaamme WTO:n pyyntöön. Laadunvarmistusta koskevan lainsäädäntökehyksen luominen käynnistyi vuonna 1992, jo 14 vuotta sitten, mutta korkealaatuinen tuotanto ei tietenkään käynnistynyt tuolloin suojelluilla aloilla. Pikemminkin oli kyse siitä, kuten luonnonmukaisessa viljelyssäkin, että tuottajat ovat tuoneet kyseisiä tuotteita markkinoille jo kauan, vuosikymmenten ajan, ja ne ovat saaneet kuluttajien hyväksynnän. Sitten seurasivat yhdenmukaistaminen ja toimenpiteiden rationalisointi, selvennykset ja takeet.

Laatupolitiikassa maataloudessa on vain kaksi alaa, jotka voidaan määrittää "laadukkaiksi". Ne ovat tänään keskustelun aiheena oleva ala sekä luonnonmukainen viljely. Kaiken muun kattaa elintarviketurvallisuuden käsite. Nyt me kuitenkin puhumme laadusta ja keskitymme erityisesti siihen.

Kuten komission jäsen jo mainitsi, asia ei ole vähäpätöinen, vaan kyse on miljardien eurojen liiketoiminnasta. Maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten ja erityistuotteiden suojan myöntäminen alueille ja yrityksille tuo aitoa lisäarvoa. On ymmärrettävää, että muut himoitsevat tätä lisäarvoa.

Riitaa on erityisesti Yhdysvaltojen kanssa – ja kun sanon Yhdysvallat, tarkoitan suuria monikansallisia yrityksiä. Ne tutkivat hyvin huolellisesti, voidaanko täällä alkuperänimityksin suojatut tuotteet kenties sisällyttää niiden valtapiiriin tavaramerkkeinä. Aivan kuten Coca-Colan, ne haluavat omia myös fetajuuston, parmesaanin, Spreewälder Gurken (Spreewaldin etikkakurkut), Karlsbader Oblaten (Karlsbadin vohvelit), Thüringer Rostbratwurstin sekä Tiroler Speckin – niin Itävallasta kuin Etelä-Tirolista (Südtiroler Speck) – tavaramerkkeihinsä, ei niinkään sen vuoksi, että ne pitäisivät tuotteita erityisen hyvinä, vaan koska niillä voi tehdä rahaa. Tämän vuoksi nekin ovat liittyneet keskusteluun WTO:ssa, ja me annamme nyt vastauksemme.

Hyvä asia keskustelussa on, että WTO on alusta asti todennut periaatteellisesti, että sääntömme ovat WTO:n sääntöjen mukaisia. Se, mikä ei ole WTO:n sääntöjen mukaista ja mitä on korjattava, on näiden suojattujen laatumerkintöjen saatavuus kolmansille maille. Me korjaamme tämän puutteen, ja olen myös sitä mieltä, että tässä on järkeä.

Haluan kuitenkin myös korostaa, että etualalle nousee myös toisenlainen toive. Esimerkiksi Parman kinkun tai Tiroler Speckin tuottajat saattavat ajatella, että jos he ostaisivat siat suuremmilta markkinoilta, se tulisi halvemmaksi kuin niiden kasvattaminen alueella tai määrääminen, että siat on hankittava tällaiseen tuotantoon erikoistuneilta alueilta – sillä tämä merkitsisi luonnollisesti tuotantokustannusten nousua.

Jos kuitenkaan emme tee näin, on vaarana, että kansainvälisissä keskusteluissa WTO:ssa – ja monikansalliset yhtiöt ovat jatkuvasti kimpussamme – ajaudutaan mielivaltaisuuteen, vaarannetaan omat laatumerkintämme ja näin viime kädessä menetetään suoja. Jos näin tapahtuisi, olisi varsin kyseenalaista uskoa, että raaka-aineita olisi mahdollista ostaa halvemmalla, ja tämän vuoksi olemme vaatineet ja vaadimme, että alueiden kesken säilytetään erityissuhde tämän osalta.

Lopuksi haluan sanoa pari sanaa menettelystä. Kuten myös komission jäsen tietää, neuvosto on jo tehnyt päätöksen. Jälleen kerran me käymme täällä keskustelua huolimatta siitä, että kaikesta on jo päätetty, eikä tätä voida hyväksyä. Asiasta on ensin keskusteltava. Toivon, että voimme tehdä tämän selväksi myös perustuslakisopimuksessa, kun se ratifioidaan.

Harkitsimme asian palauttamista valiokuntaan tehdäksemme pelkästään kiusaa, koska meitä on jälleen kerran ylenkatsottu ja asiantuntijatyömme on jätetty huomiotta. Uskomme kuitenkin, että tästä seuraisi ulospäin näkyvä yhtenäisyyden puute WTO:n menettelyissä, jolloin muut voisivat todeta: "Ahaa, ne eivät ole edes keskenään samaa mieltä." Koska kannatamme EU:n aseman vahvistamista ja sen turvaamista, annamme asian olla, mutta haluamme tehdä selväksi neuvoston heikkoudet tietyillä aloilla ja pyydämme komission jäsen Kroesia viestittämään tämän komission jäsenenä, jotta hän tarkistaisi päätöksiään.

(Suosionosoituksia)

  Giuseppe Castiglione, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteelliset merkinnät ja rekisteröiminen aidoiksi perinteisiksi tuotteiksi on tärkeää laatutuotteiden kehittämiselle ja kestävyydelle.

Kokonaisuudessaan katson komission tekemän työn hyvin myönteiseksi. Asiasta oli suunniteltu kaksivaiheista analyysiä, toista kansallisella ja toista yhteisön tasolla, joten oli ehdottoman välttämätöntä varmistaa, että ne olisivat yhtenäisiä.

Olen vakuuttunut siitä, että jäsenvaltioiden antama suurempi vastuu, menettelyn tarkkaan jäsentävät säännöt ja uusi vastalausejärjestelmä vastaavat entistä nopeamman ja tehokkaamman tunnustamisen tarpeeseen, toisin sanoen nopeaan tarkistukseen, jonka on oleellista olla myös täysin kattava.

Kolmansien maiden mahdollisuus päästä maataloustuotteiden suojelujärjestelmään pakottaa suojelemaan kuluttajia virheellisiltä mielleyhtymiltä yhteisön tunnusten ja tuotteen varsinaisen alkuperän kesken. Tuotteen alkuperämerkintä sekä yhteisön logojen värien eriyttäminen ja ilmaisujen käytön salliminen jalostetuissa tuotteissa ovat kaikki innovaatioita, jotka koskevat tarvetta yhä parempaan kuluttajansuojaan. Lisäksi uskon, että nämä toimenpiteet kannustavat kuluttajia hyödyntämään enemmän ja paremmin laadukkaiden tuotteiden merkintöjä noudattamalla Euroopan unionin edistämää elintarvikkeiden laatua koskevaa lähestymistapaa.

Lopuksi, kannatan tarkistuksia 48 ja 50, joiden tavoitteena on sallia alueellisten viranomaisten osallistuminen kansalliseen tarkastusvaiheeseen sekä suojatun alkuperämerkinnän ja suojatun maantieteellisen merkinnän parempi suojelu tavaramerkin kaltaisten muiden suojelumuotojen yhteydessä. Toivon, että kollegat ovat samaa mieltä ja hyväksyvät nämä tarkistukset huomenna.

Lopuksi haluan kiittää komissiota, joka esitti tämän parlamentille. Tämän osalta toistan sen, mitä kollegani sanoi jo aiemmin näistä menettelyistä ja laatutuotteiden tuottamisen tunnustamisesta. Niillä vastataan laajaan nopean toiminnan tarpeeseen ja myös ennen kaikkea Euroopan maaseutualueiden erityisyyden suojeluun.

  María Isabel Salinas García, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, kuten esittelijä aivan oikein totesi, katson laadun olevan eurooppalaisen maatalouden suuri voimavara.

Globaaleilla markkinoilla, joilla meidän on kilpailtava yhä enemmän hyvin matalien työvoimakustannusten ja vähäisten ympäristö- ja hygieniavaatimusten – toisin sanoen halvempien hintojen – vuoksi, uskon laadun erottavan meidät muista. Tämän vuoksi meidän on taattava ja sertifioitava laatu entistä yksinkertaisemman ja helpommin tunnustettavan järjestelmän turvin, johon kuluttajat luottavat niin Euroopassa kuin sen ulkopuolellakin – ja tämän me yritämme nyt tehdä.

Lisäksi on olennaista, että nämä nimitykset tunnustetaan unionin ulkopuolella WTO:ssa, jotta voimme luoda korkealaatuisten maataloustuotteiden markkinat. Tähän me pyrimme, ja katson, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa tehty työ tukee tätä kantaa.

Ensimmäinen haasteemme on kuluttaja- ja tuottajajärjestelmämme vahvistaminen edelleen. Tarvitsemme nopeamman järjestelmän selkeästi määritettyine määräaikoineen ja menettelyineen, jossa toimivalta jaetaan asianmukaisesti. Uskon, että se, miten ala itse kokee asemansa, on yhtä tärkeä kuin se, miten kuluttajat sen kokevat, ja korkealaatuisten markkinoiden taloudelliset edut on saatava esiin: varma nimikejärjestelmä, jossa valvotaan asianmukaisesti tuotteita, jotka eivät täytä asetettuja edellytyksiä, sekä nopea ja riittävän kevyt menettely.

Katson käsiteltävän asian hyvin tärkeäksi erityisesti kotimaani kaltaisille valtioille, jotka ovat edelläkävijöitä luonnonmukaisessa maanviljelyssä. Kuten sanoin, tätä asiaa on tarkasteltava mielestäni perusteellisemmin, ja meidän on tehtävä se heti kun WTO:n vaatimukset on täytetty – eli mahdollisimman pian – ja kolmansien maiden tuotteiden pääsyä järjestelmään on helpotettu.

Parlamentissa seuraavaksi toteutettavan tarkastelun ja pohdinnan aikana uskon olevan olennaista kuunnella alaa ja olla vastaanottavainen sen tarpeille, ajatella joka hetki tuotteidemme ja laadun suuntaamista globaaleille markkinoille, sillä nämä ovat todella kilpailukykyisen eurooppalaisen elintarvikealan arvoja.

  Jan Mulder, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, jäsen Graefe zu Baringdorf on jälleen kerran hoitanut tehtävänsä esittelijänä hänelle tyypillisellä innostuksella, ja tästä haluan onnitella häntä. Yhdyn hänen päätelmiensä vaikuttimiin. Maataloustuotteiden kaupan yhä kasvavan liberalisoinnin yhteydessä meidän on tunnustettava enemmän maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisiä merkintöjä ja alkuperänimityksiä kansainvälisellä tasolla. Tämän vuoksi esittelijän päätelmät ovat täysin perusteltuja.

Minulle on tärkeää myös se, mikä on tarkalleen ottaen maantieteellinen merkintä Euroopassa. Jäsen Graefe zu Baringdorf mainitsi esimerkkinä Parman kinkun, että sen olisi oltava peräisin kyseiseltä alueelta. Minua on aina vaivannut se, että itse asiassa pikemminkin Saksa kuin Alankomaat on edamjuuston suurin tuottaja, ja minusta tilanteen olisi muututtava.

Jos säätelemme tätä WTO:ssa – ja olen iloinen siitä, että hän on samaa mieltä kanssani – ja pyydämme muita tunnustamaan tuotteemme, minusta on vain luonnollista, että mekin tunnustamme muiden tuotteet. En ole täysin samaa mieltä jäsen Graefe zu Baringdorfin kanssa, kun hän toteaa, että tällä hetkellä Euroopan unionissa on vain kaksi maataloustuotteiden laatuluokkaa, nimittäin ne, joilla on maantieteelliset merkinnät, ja luonnonmukaisesti tuotetut tuotteet. Tämä saattaa olla totta nyt, mutta meidän on mentävä pidemmälle.

On otettava käyttöön eurooppalainen maataloustuotteiden laatumerkki. Jos pyydämme tuottajiamme kunnioittamaan eläinten hyvinvointinormeja, ympäristötavoitteita ja muita vastaavia, olisi epäreilua olettaa, että tuottajat kilpailisivat muun maailman eli sellaisten tuottajien kanssa, joiden ei tarvitse noudattaa samoja sääntöjä. Koska asiakkaiden on kyettävä erottamaan nämä tuotteet kaupassa toisistaan, meidän on kehitettävä laatumerkki tuotteille, joilla ei ole maantieteellisiä merkintöjä tai jotka eivät ole luonnonmukaisesti tuotettuja.

  Daniel Strož, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, keskustelussa ehdotuksesta neuvoston asetukseksi maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta haluan kiinnittää huomiota erääseen seikkaan, joka esitetään Graefe zu Baringdorfin mietinnössä: henkinen pääoma on eurooppalaisten ainut jäljellä oleva raaka-aine. Juuri tästä syystä voimme ihmetellä ja pahoitella sitä, ettei meillä ole toistaiseksi ollut kohdennettua suunnitelmaa erityisesti henkisen pääoman suojelemiseksi kehitettävästä järjestelmästä. Uudella välineellä olisi lopultakin tehtävä loppu jatkuvista riidoista WTO:ssa EU:n ja joidenkin sen kauppakumppanien välillä. Kun asia on ratkaistu, voimme vain toivoa, että komissio palaa maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten käsittelyyn selkein käsitteellisin tavoittein.

Haluan vielä lisätä, että alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät ovat Maailman henkisen omaisuuden järjestön mukaan erottamaton osa henkistä pääomaa. Euroopan parlamentin työjärjestyksen mukaan henkinen pääoma kuuluu yksiselitteisesti ja yksiomaan oikeudellisten asioiden valiokunnan vastuualueeseen. Tämän vuoksi on outoa niin menettelyä koskevasta kuin käytännöllisestä näkökannasta, että mietinnön laatiminen annettiin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle, ilman että siihen olisi sisällytetty edes oikeudellisten asioiden valiokunnan lausuntoa.

  Witold Tomczak, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, molempien asetusehdotusten tavoitteet vaikuttavat hyvin perustelluilta. On vaikeaa olla tukematta maanviljelijöiden tulojen lisäystä, reiluja kilpailuolosuhteita ja alkuperäisten tuotteiden suojelua jäljitelmiltä. Herää kuitenkin epäilyksiä siitä, ovatko asetetut tavoitteet realistisia.

Tarkastelkaamme nykyisillä ratkaisuilla tähän mennessä aikaan saatuja tuloksia. Aitojen perinteisten tuotteiden järjestelmässä on tähän mennessä rekisteröity vain 15 maataloustuotetta ja elintarviketta koko unionissa. Onko todella tarpeen kehittää monimutkaisia menettelyjä ja lisätä byrokratiaa tusinan tai parinkymmenen tuotteen eduksi? Saavatko maanviljelijät ja tuottajat tästä todella mitään hyötyä? Maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojajärjestelmään on rekisteröity EU:ssa yli 700 nimikettä, joista 150 on juustoja, 160 lihatyyppiä tai lihavalmistetta, 150 hedelmä- ja vihanneslajiketta ja 80 oliiviöljyä. Parhaillaan käsittelyä odottaa 300 uutta hakemusta. Emmekö me tämän lainsäädännön laatimisella kohta ajaudu naurettavaan tilanteeseen? Muutaman vuoden kuluttua meillä on tuhansia alkuperänimityksiä, joilla pyritään valtaamaan supermarketteja koko EU:ssa. Asiakkaina me uuvumme tässä viidakossa, ja kalliista byrokraattisesta järjestelmästä tulee tehoton hakemusten käsittelyssä.

Eikö olisi parempi luopua paikallisten herkkujen sääntelyajatuksesta? Jos teemme herkuista massatuotteita, ne eivät enää ole herkkuja. Annetaan niiden säilyä tiettyjen paikkojen ja alueiden luonnollisina houkuttimina ilman Euroopan unionin tukea.

  Janusz Wojciechowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, haluan onnitella UEN-ryhmän puolesta jäsen Graefe zu Baringdorfia erinomaisista mietinnöistä. Olen iloinen siitä, että pystymme tekemään välttämättömät yksinkertaistukset paikallisten elintarvikkeiden rekisteröintimenettelyihin ja että saataville tulee yhä enemmän tällaisia tuotteita – tai pikemminkin että niistä tulee meille tutumpia, sillä kysehän on perinteisistä tuotteista, jotka ovat olleet pitkään markkinoilla.

Euroopan tulevaisuus on sellaisten perinteisten, alueellisten tuotteiden tukemisessa, jotka edustavat paikallisten yhteisöjen saavutuksia. Se on jotain, missä voimme kunnostautua, missä voimme päästä muiden edelle ja minkä ansiosta voimme luoda yhteiset eurooppalaiset markkinat, jotka ovat rikkaat alueellisten erikoisuuksien monimuotoisuuden ansiosta. Tämä on hieno mahdollisuus alueellisille tuottajille. Ennen kaikkea tämä on kuitenkin hyvä uutinen kuluttajille, sillä nämä tuotteet tehdään perinteisten ohjeiden mukaan sellaisin menetelmin, jotka juontavat juurensa useamman sukupolven taakse, ja ne ovat terveellisempiä ja parempia kuin massatuotannon tuotteet. Tämä on myös paras tapa vastata bioteknologiayritysten esittämään haasteeseen. Ne haluavat pakottaa meidät kuluttamaan omia, geenitekniikan avulla massatuotantona tuotettuja elintarvikkeitaan.

Meidän on oltava tiukkoja tässä asiassa. Haluamme kuluttaa tuotteita, jotka ovat terveellisiä, monipuolisia ja perinteisin, alueellisin menetelmin tuotettuja, emmekä halua tulla pakotetuiksi kuluttamaan elintarvikkeita, joita tuotetaan luontoa huijaavin menetelmin.

  Jan Tadeusz Masiel (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, muutaman viime vuosikymmenen ajan yhteinen maatalouspolitiikka on kannustanut maanviljelijöitä tuottamaan enemmän laadusta piittaamatta. Tämän seurauksena heillä on kaksi mersua pihallaan ja kaupat ovat täynnä tuotteita, jotka eivät ole sen paremmin maukkaita kuin halpojakaan. Meidän on maksettava enemmän niin kutsutuista luomutuotteista saadaksemme ostaa sitä, minkä olisi oltava tavanomaista ruokaa.

On kyynistä sanoa, että kuluttajat katsovat nykyään laadun määrää tärkeämmäksi. He haluavat yksinkertaisesti syödä taas elintarvikkeita, joita eivät ole nähneet vähään aikaan ja joihin heillä on oikeus. Samanaikaisesti me, pääasiassa vanhoissa jäsenvaltioissa, käytämme suurimman osan talousarviostamme yhteiseen maatalouspolitiikkaan.

Toivokaamme, että nykyisiä menettelyjä yksinkertaistamalla nämä maantieteellisten merkintöjen suojaa, alkuperänimityksiä ja aitoja perinteisiä tuotteita koskevat asetukset ovat suotuisia maanviljelijöille, jotka tuottavat terveellisiä ja maukkaita tuotteita.

Haluan kiittää komissiota ja esittelijää tämän merkittävän asian käsittelemisestä. Toivon, että maanviljelijöitä, erityisesti uusien jäsenvaltioiden maanviljelijöitä, joilla ei vielä ole ollut aikaa tai rahaa aloittaa teollista maataloustuotantoa, palkitaan perinteisistä tuotantomenetelmistä. Meillä ei ole sellaisia suurenmoisia käsittelymenetelmiä, joista ranskalainen keittiö tunnetaan, mutta meillä on terveellisiä ja maukkaita maataloustuotteita ja elintarvikkeita.

  Astrid Lulling (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, on tarpeetonta korostaa, kuinka kiintyneitä olemme maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojaa koskevaan järjestelmäämme, niiden suojelemiseen ja niiden noudattamiseen niin Euroopan unionissa kuin sen ulkopuolellakin.

Kun asiat ovat niin kuin ovat, yhteisen maatalouspolitiikan toistuvien ja minun makuuni liian lähekkäisten uudistusten jälkeen tuottajat eivät monilla alueillamme voi selviytyä kuin tuotteidensa laadun ja taito-tietonsa turvin, mitä kuluttajat onneksi arvostavat yhä enemmän ja minkä he ovat valmiit korvaamaan maksamalla kohtuullisen hinnan auttaen näin osaltaan säilyttämään työpaikkoja alueella ja tätä kautta myös maaseudun kehittämistä.

On tullut hyvin selväksi, että Yhdysvallat ja Australia ovat juljenneet hyökätä Maailman kauppajärjestössä tätä koskevan lainsäädäntömme kimppuun, sillä se on ollut varsinainen menestys. Vuodesta 1993 alkaen on rekisteröity yli 700 elintarvikenimikettä. Niiden kaupalliseksi arvoksi on arvioitu yli kymmenen miljardia euroa. Minun on mainittava myös Tiroler Speckin rekisteröiminen, sillä se on erityisen lähellä kollegani Ebnerin sydäntä, joka luovutti minulle kahden minuutin puheaikansa keskustelussa.

WTO:n toimivaltainen elin on onneksi tullut siihen tulokseen, ettei asetuksemme ole WTO:n sääntöjen vastainen. Meidän on vain muokattava sitä 20. huhtikuuta mennessä – toisin sanoen aikaa ei ole hukattavana – siten, että kolmansien maiden kansalaiset ovat samanarvoisessa asemassa EU:n kansalaisten kanssa hakumenettelyssä ja heillä on oikeus esittää vastalauseensa.

Haluan onnitella esittelijäämme, jäsen Graefe zu Baringdorfia ja kiittää häntä erinomaisesta yhteistyöhengestä, jota ei aina ole helppoa saavuttaa parlamentin eri poliittisten ryhmittymien kesken. Olen iloinen siitä, että olemme jäsen Graefe zu Baringdorfin ja muiden maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan nerojen, myös sen puheenjohtajan Daulin, kanssa onnistuneet pääsemään sopimukseen tarkistuksista, joilla pyritään selkiyttämään ja yksinkertaistamaan asioita ja tekemään niistä entistä täsmällisempiä, sekä varmistamaan asianmukaisen seurannan avulla sen, että maanviljelijöidemme henkistä omaisuutta kunnioitetaan, sillä se on yksi viimeisistä eurooppalaisten omistamista raaka-aineista.

Täsmällisten määräaikojen avulla – komission kuusi kuukautta hakemusten tarkasteluun ja neljä kuukautta vastalauseen esittämiseen – halutaan erityisesti välttää haitallisia viivästyksiä kyseisten toimijoiden osalta. Haluamme tietyn väriset yhteisön tunnukset, omat logomme, ja haluamme varmistaa, että kolmannet maat eivät käytä niitä. Lopuksi haluamme varmistaa, että jos suojattu alkuperänimitys (SAN) tai suojattu maantieteellinen merkintä (SMM) perutaan, sitä ei voi rekisteröidä tavaramerkkinä viiteen vuoteen. Näin estetään tuottajien taloudellinen painostaminen.

Tiedän, että monilla parlamentin jäsenillä on ajatuksia ja ehdotuksia lainsäädännön parantamiseksi, mutta kehotamme neuvostoa panemaan täytäntöön aluksi vain WTO:n päätöksen mukaiset välttämättömät muutokset, sillä nyt on kiire. Kuten...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Bogdan Golik (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan onnitella esittelijää kahdesta erinomaisesta mietinnöstä. Haluan myös esittää vakaumukseni, jonka mukaan juuri näillä parlamentin hyväksymillä uusilla asetuksilla kehitetään edelleen maatalouden elintarviketuotantoa ja erityisesti maaseutualueiden elävöittämistä edistämällä niiden perinteitä ja kulttuurisia arvoja sekä lisäämällä työpaikkoja maatalousalan ulkopuolella. Uskon, että avoin ja yksinkertaistettu rekisteröintimenettely sekä toimivallan selkeä jakautuminen jäsenvaltioiden ja komission kesken antaa entistä tehokkaamman suojan kuluttajille ja tuottajille, unionin kansalaisille ja ennen kaikkea näiden tuotteiden tuottajille. Tuotteet suojataan jäljennöksiltä, alkuperänimitysten väärinkäytöltä, ainesosaluetteloiden kopioimiselta ja muilta petollisilta menettelyiltä, joihin turvaudutaan nopean voiton saamiseksi.

Asetusehdotukset todellakin edistävät osaltaan uskottavan järjestelmän luomista rekisteröityjen tuotteiden laadun suojelemiseksi, sillä näihin tuotteisiin luotetaan ja niiden suosio kasvaa unionissa ja koko maailmassa. Nyt näihin tuotteisiin liitetään tuottajan merkintöjen lisäksi myös Euroopan unionin merkinnät.

  Giusto Catania (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, unionin on pystyttävä takaamaan maataloustuotteidensa ja elintarviketuotantonsa laatu ja suojeltava sitä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi aitoja perinteisiä tuotteita ja maantieteellisiä merkintöjä on puolustettava Yhdysvaltojen ja Australian WTO:ssa käynnistämiltä hyökkäyksiltä.

Esittelijä on tehnyt erinomaista työtä parantaakseen näitä kahta asetusta. Meidän on suojattava tuotteita, jotta voimme todella vaikuttaa elintarviketurvallisuuden parantamiseen, ja meidän on estettävä makujen yhdenmukaistuminen, jota tapahtuu maailmanlaajuisesti. Aivan liian usein löytyy valitettavasti esimerkkejä väärennöksistä: eteläisen Italian suurimmille markkinoille, Sisilian Vittoriaan tulvii päivittäin väärennettyjä tuotteita, joita tuodaan markkinoille muka maantieteellisin merkinnöin suojattuina tuotteina, esimerkkinä Pachinon kirsikkatomaatit.

Tästä syystä katsomme, että tarvitaan merkintöjä, joista käy ilmi tuotteen alkuperä ja sen käsittely. Meidän on kuitenkin pohdittava yhtä asiaa: aivan liian usein suojatun alkuperänimityksen (SAN) tai suojatun maantieteellisen merkinnän (SMM) kannattajat ovat enemmän huolissaan kaupallisuudesta kuin tuotannosta.

  Kathy Sinnott (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää avusta alueellisen yksilöllisyyden ja maaseudun omavaraisuuden suojaamisessa.

Euroopassa tuotanto ja elintarvikkeet ovat niin rikkaat ja moninaiset, ja meidän on todellakin suojeltava niitä kaupan liberalisoinnin absolutisteilta. Perheessä säilyneet reseptit, paikalliset maut, käsintehdyt tuotteet, laatu ja ainutlaatuisuus tarvitsevat suojeluamme, jotta alueemme säilyisivät niin rikkaina kuin ne nyt ovat.

Mitä hyötyä tästä arvokkaasta työstä kuitenkaan on, jos samalla sallimme geneettisen manipuloinnin ujuttautua satoomme ja näin elintarvikkeisiimme ja tuotantoomme? Pyrimme nyt suojelemaan tuotteidemme yksilöllisyyttä ja paikallisten ainesten ainutlaatuisuutta. Kuinka voimme väittää ainestemme olevan paikallisia, jos niitä muokataan laboratorioissa? Nuo siemenet eivät varmasti ole sukumme aikaansaamaa muuntelua; ne ovat identtinen kuva Monsanto-siemenen tietystä eränumerosta – täsmälleen samaa siementä kuin miljoonat muutkin ympäri maailmaa.

Kuinka me siis voimme väittää, että tuotteemme ovat ainutlaatuisia, että ne ovat rikasta alueellista aromiamme tai että ne ovat ylipäätään alueeltamme? Eikö rehellisyys edellyttäisi meiltä tuotteisiimme merkintää "Monsanto Corporation, tuotettu St Louisissa, Missourissa"? Meidän on annettava alueiden valita, haluavatko ne olla GM-alueita, ja suojeltava niitä, jotka eivät halua.

Meidän on arvostettava ja säilytettävä paikallisia erikoisuuksia ja myös viljelijöiden markkinoita, joilla erikoisuuksia myydään vielä toisinaan paikallisesti. Meidän on varmistettava, että elintarvikkeiden markkinoita koskeva sääntelymme ei tuhoa jäljellä olevia perinteisiä paikallisten viljelijöiden markkinoita.

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, on hyvä, että käymme yhteiskeskustelua jäsen Graefe zu Baringdorfin mietinnöistä. Yhdessä hänen mietinnöistään, sen viidennessä perustelukappaleessa, todetaan, että ehdotusten tarkoituksena on yksinkertaistaa menettelyä ja esittää täsmällinen kuvaus eri elinten toimivallasta ehdotuksen käsittelyvaiheessa. Yhdessä muiden huomautusten, kuten 9 kohdan, kanssa tämä antaa toivoa, että lopullisissa neuvoston asetuksissa pystytään välttämään byrokratia ja oikeudelliset epäjohdonmukaisuudet. Tämä on erityisen tärkeää maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annettavassa asetuksessa. Meidän on muistettava, että maantieteelliset nimitykset ovat osa tiettyjen paikallisyhteisöjen ja yksittäisten valtioiden perintöä ja niiden vastuulla on suojata merkintöjä.

Elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojan on yhteisön tasolla täytettävä ainoastaan tukitoimet ja ehkäistävä vilpillisiä toimia. Kuitenkin 11 artiklan 3 kohdan mukaan vain kansallisilla elimillä on toimivalta määrätä seuraamuksia kansallisella tasolla.

Alueellisten tuotteiden ja elintarvikkeiden on tuettava aluekehitystä ja laajennettava matkailuvaltteja, myös maatilamatkailua. Ei kukaan halua sellaista unionia, jossa kaikki pukeutuvat samalla tavalla, syövät samaa ruokaa ja puhuvat samalla tavalla.

  James Hugh Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen näihin mietintöihin, sillä alueellisten erikoisuuksien suojelu on aiheellista ja tarpeellista. Alueilla on oikeus hyödyntää ja suojella erikoisuuksiaan oman taloudellisen etunsa vuoksi.

Totean, että arvioiden mukaan näin toimivissa jäsenvaltioissa lisäarvo maantieteellisten merkintöjen edistämisestä on noin viisi miljardia euroa vuosittain. Luonnollisesti tällä on myös lumipalloilmiönä vaikutusta työpaikkojen säilymiseen ja väestön pysymiseen maaseutualueilla.

Pahoittelen vain sitä, että tähän mennessä oma alueeni, Pohjois-Irlanti, ei ole käyttänyt hyväkseen tätä järjestelmää, vaikka minun on puolueellisesti todettava, että meillä on runsaasti tällaisia hyödykkeitä.

Ulsterin pihviliha, jota kaikki eurooppalaiset pääsevät taas pian maistelemaan, kun naudanlihan vientikielto kumotaan, on maultaan ja laadultaan maineikasta ja tämän vuoksi Greenfield-merkintä vastaa korkeinta laatua. Vehnä- ja soodaleipämme ovat ehdottomasti maistamisen arvoisia herkkuja, ja Armagh Bramley-omenoilla on aivan erityinen maine.

Kehotan Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusta käyttämään tässä keskustelussa hyväkseen näiden asetusten tarjoamia mahdollisuuksia.

Olen kuullut asetuksista valituksen, että hakemusmenettely on turhan työläs ja byrokraattinen. Pyydän tämän vuoksi, että prosessia pyrittäisiin yksinkertaistamaan kaikin tavoin, jotta alueellisia tuotteita voidaan suojata ja edistää nopeammin. Olenkin iloinen siitä, mitä komission jäsen tästä sanoi.

WTO:n yhteydessä on tärkeää, että unioni puolustaa näiden asetusten ansiosta saatuja oikeuksia eikä anna periksi kolmansista maista tuleville paineille. Olen vahvasti samaa mieltä esittelijämme kanssa siitä, että EU:n on hyödynnettävä koko painoarvoaan ja kaikkia diplomaattisia taitojaan maantieteellisten merkintöjen puolustamiseksi. Vaikka meitä rohkaiseekin se, että WTO:n riitojenratkaisuelin hylkäsi hiljattain Yhdysvaltojen ja Australian valitukset, meillä ei ole varaa omahyväisyyteen.

  Agnes Schierhuber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, minäkin haluan muiden tavoin kiittää esittelijää hänen todella erinomaisista mietinnöistään sekä varjoesittelijöitä hyvin tehokkaasta yhteistyöstä tässä asiassa.

Minusta nämä mietinnöt – varsinkin maantieteellisten nimitysten ja alkuperänimitysten suojaa koskeva mietintö – ovat hyvin merkittäviä asiakirjoja tällä parlamentin istuntokaudella,. Kuten komission jäsen mainitsi, jo yli 700 tuotetta on rekisteröity ja 300 hakemuskäsittelyä on meneillään. Tämä on keskeinen näkökohta Euroopan maatalouden ja maaseutualueiden kannalta.

Katson, että näiden tuotteiden yhteydessä myös henkinen omaisuus on merkityksellistä ja että nämä tuotteet ovat omiaan edistämään alueen identiteettiä. Jos avaamme markkinamme kolmansien maiden tuotteille, meidän on voitava edellyttää näiltä valtioilta samojen, EU:ssa noudatettavien, laatua ja sosiaalisia näkökohtia koskevien normien noudattamista. On totta, että elämme globaalissa maailmassa, mutta kilpailu voi olla reilua vain, jos WTO:ssa sovelletaan samoja vaatimuksia ja sääntöjä ja niitä noudatetaan käytännössä.

Yleisesti ottaen meidän on kuitenkin huolehdittava siitä, että menettelyyn liittyy huolellinen tutkimus. Pienimpään yhteiseen nimittäjään turvautumista on vältettävä. Laadulla on hintansa. Kuten Saksan liittotasavallan presidentti Horst Köhler eilen totesi, EU:n korkeampien hintojen on merkittävä parasta laatua. Esimerkiksi Itävallassa on 180 000 tuotantoon osallistuvaa maanviljelijää. Nämä turvaavat alueellaan noin 600 000 työpaikkaa. Tämä osoittaa, kuinka tärkeitä tuotantoon osallistuvat aktiivisesti toimivat maatalousyritykset ja perheyritykset ovat maaseutualueille.

  Robert Navarro (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, aluksi haluan onnitella esittelijää ja kollegojani maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa tästä mietinnöstä, jonka yksi vahva puoli on se, että siinä korostetaan keskeistä käsitettä, jonka mukaan maanviljelys on elinkelpoista Euroopassa ainoastaan laadun ansiosta. Vastaavasti merkintöjen ja muiden suojattujen nimitysten suojan on oltava kaikkien EU:n poliittisten toimenpiteiden keskiössä, varsinkin kansainvälisillä forumeilla, kuten WTO:ssa, sillä tämä on ainoa tapa taata eurooppalaisten tuotteiden kestävä kilpailukyky globaalissa maailmassa.

Itse olen kotoisin alueelta, jolla on rekisteröity yli 30 tuotetta suojatun alkuperänimityksen (SAN) tai suojatun maantieteellisen merkinnän (SMM) avulla ja aitoina perinteisinä tuotteina. Nämä nimitykset ovat kiistatta valtti tuottajille, jotka hyödyntävät niitä. Ajatus on sama, kuin mitä olemme aina soveltaneet toisella alalla, joka ei kuulu tämän tekstin soveltamisalaan, mutta joka edellyttää EU:n tukea ja suojaa. Tarkoitan tietenkin viinialaa, joka työllistää kymmeniätuhansia ihmisiä kotiseudullani Etelä-Ranskassa, ja satojatuhansia ympäri Eurooppaa, ja joka on parhaillaan valtavassa kriisissä. Jos mitään ei tehdä myöskään EU:n tasolla, on vaarana, että Eurooppa menettää sielunsa.

  Andrzej Tomasz Zapałowski (IND/DEM). – (PL) Arvoisa puhemies, keskustelemme tänään siitä, kuinka voidaan suojella aitoja perinteisiä maataloustuotteita.

Asetuksessa mainitaan yhden sukupolven mittainen tuotantoajanjakso, jota edellytetään, jotta tuote voidaan luokitella perinteisin menetelmin tuotetuksi tuotteeksi. On esitetty huoli tarkistuksesta, jolla rajoitetaan määritelmä koskemaan tuotteita, jotka olivat käytössä ennen toista maailmansotaa. Tämä on Itä-Euroopan valtioita syrjivää.

Toisen maailmansodan seurauksena Puola menetti puolet alueestaan ja useita miljoonia ihmisiä siirrettiin uusille alueille. Näin perinteen jatkuvuus katkaistiin. Kommunismin vallan aikana perinteisten tuotteiden tuotanto kauppaa varten oli myös kiellettyä. Vasta noin viime vuosikymmenen aikana, itsenäisyyden aikana, tiettyjen alueiden yhteisöt ovat palanneet perinteisiin terveellisiin elintarvikkeiden tuotantomenetelmiin, esimerkiksi valmistamaan puolalaisia makkaroita ja kinkkuja. Tämä oli aiemmin mahdotonta.

Toinen hyvin tärkeä seikka on varmuus siitä, että elintarvikkeiden laatua valvotaan riittävästi ja että voidaan välttää tilanne, jossa yhä lisääntyvä geneettisesti muunneltujen kasvien tarjonta kaikkialla Euroopassa johtaa perinteisten tuotteiden saastumiseen. Euroopassa on kuitenkin valtioita, joissa geneettisesti muunnellut kasvit ovat levinneet kaiken valvonnan ulkopuolelle ja uhkaavat varmasti pian perinteisiä tuotteita ainesosaluettelon muutosten vuoksi. Liitteenä olevaan perinteisiksi tuotteiksi luokiteltujen tuotteiden luetteloon olisi sisällytettävä myös herkkuja.

  María Esther Herranz García (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, komission meille esittämiä alkuperämerkintöjä ja maantieteellisiä merkintöjä koskevassa mietinnössä todetaan, että sen tarkoituksena on selkiyttää menettelyjä ja saattaa yhteisön lainsäädäntö WTO:n ratkaisun mukaiseksi.

Maantieteellisten merkintöjen suoja on luonnollisesti hyvin tärkeä. Se on olennaista, jotta kuluttajille voidaan tarjota täsmällistä tietoa heidän kuluttamiensa tuotteiden laadusta, alkuperästä ja tuotantomenetelmistä. Tämän vuoksi vaikuttaa loogiselta, että meidän on vältettävä hämmentämästä kuluttajien, eikä yhteisön tunnuksen merkitsemistä kolmansien maiden tuotteisiin näin ollen pidä sallia.

Lisäksi parlamentin jäsenten velvollisuutena on suojella eurooppalaisen gastronomian perintöä moninaisuudessaan ja terveellisyydessään, sillä se on tähän asti nauttivat kansainvälistä arvostusta.

Meidän on noudatettava WTO:n riitojenratkaisuelimen päätöstä − tämä on kiistatonta; sitä vartenhan se on − ja muutettava asetusta, jotta se täyttää nämä vaatimukset.

Ennen kuin WTO sisällyttää keskusteluunsa maantieteellisten merkintöjen kansainvälisen järjestelmän ja näin ollen ennen kuin meillä on maantieteellisten merkintöjen kansainvälinen rekisteri, ei kuitenkaan ole järkeä muuttaa yhteisön asetusta yhtään enempää, kuin mitä on tarpeen.

Lisäksi meidän on varmistettava, että asetukseen tehtävät muutokset eivät johda viivästyksiin rekisteröinnissä tai Euroopan unionin ja kolmansien maiden väliseen syrjintään, sillä yhteisön hyväksyntämenettelyssä vaaditaan hyvin tiukkojen laatua ja elintarvikkeiden turvallisuutta koskevien edellytysten noudattamista. Voisiko komissio varmistaa, että kolmansien maiden tuotteiden osalta noudatetaan samoja normeja? Vilpittömästi sanoen en usko siihen.

Katson tämän vuoksi, että Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän esittämiä tarkistuksia on tuettava. Katson myös, että eri jäsenvaltioiden terveysjärjestelmää koskevien erilaisten näkemysten on varmistettava, etteivät maanviljelijät ja tuottajat ole ainoita, jotka joutuvat maksamaan elintarvikehygieniaa koskevan lainsäädännön ulottamisesta alkuperämerkintöihin.

  Luis Manuel Capoulas Santos (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, minäkin haluan onnitella esittelijää. Suojatun alkuperänimityksen (SAN), suojatun maantieteellisen merkinnän (SMM) ja aitojen perinteisten tuotteiden järjestelmä ovat askel oikeaan suuntaan maaseutualueiden kehittämiseksi. Ne auttavat sekä säilyttämään luonnonperintöä ja kulttuuriperintöä että laajentamaan korkealaatuisten tuotteiden valikoimaa kasvavaa kysyntää ja tietoisia kuluttajia varten.

Kotimaani kokemusten perusteella voin todistaa tämän, sillä meillä yli 100 tuotetta on saatettu järjestelmän piiriin ja suurin osa niistä on saavuttanut kohtuullisen kaupallisen menestyksen. Joissakin tapauksissa menestys markkinoilla on merkinnyt jo sukupuuttoon ajautumassa olleiden kotoperäisten rotujen määrän elpymistä sekä sellaisten toimintatapojen säilymistä, jotka muutoin olisivat olleet vakavassa vaarassa tai häviämässä.

Nyt tarkasteltavina olevien ehdotusten tuella voidaan vahvistaa nykyistä sääntelykehystä ja saattaa se WTO:n sääntöjen mukaiseksi, kuten haluammekin. Haluan korostaa, että yhteisön tunnusten selkeämpi identifioiminen värityksen avulla, kolmansien maiden tuotteiden alkuperää ja jalostuspaikkaa koskevat merkinnät sekä se, että komission päätös pidettiin voimassa, tekevät prosessista uskottavamman ja johtavat halvempiin hintoihin ja byrokratian keventymiseen.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, ennen tämän päivän keskustelun aiheen käsittelyä on tärkeää, että tuon ilmi parlamentissa, että Irlannin sokeriteollisuus lopettaa kokonaan tuotantonsa. Tästä ilmoitettiin tänään Irlannissa. Kun puhumme WTO:sta, Irlanti on sokerijuurikkaan tuotannossa ensimmäinen uhri. Kolmesataa työntekijää menettää työpaikkansa ja vaikutukset ovat pahoja myös 3 500 maanviljelijän kannalta. Onko tämä varoitusmerkki siitä, mitä tuleman pitää, kun WTO:n voima muokkaa maanviljelyämme Euroopassa yhä vahvemmin? Kun sokerijuurikas nyt uhrataan, kuten Irlannissa, mitä tapahtuu huomenna EU:n lihakarjan kasvatukselle?

Tämän mietinnön osalta kiitän esittelijää hyvästä työstä. Pelkään kuitenkin, että me toisinaan puhumme tästä aiheesta hyvin kiihkeästi – kuten meidän kuuluukin – mutta emme ota huomioon hyödykkeiden tuottamisen koko kuvaa Euroopan unionissa, sillä sekin tarvitsee suojelua.

Meillä Irlannissa on valitettavasti vain kolme tuotetta, jotka on rekisteröity suojattujen maantieteellisten merkintöjen avulla, mutta meillä on satoja pieniä elintarvikeyrityksiä, jotka voisivat hyötyä asetusten tarjoamasta suojasta. Kehotan niitä tekemään niin. Tarvitsemme yhä enemmän erityistuotteita, jos haluamme vastata YMP:n uudistuksesta seuraaviin haasteisiin ja WTO:n aiheuttamiin paineisiin. Meidän on tunnustettava, että elintarviketuotannon jatkuminen Euroopassa on riippuvainen alan sitoutumisesta ja sen hyväksymisestä, ettei alan voida olettaa selviävän unionin ulkopuolella erilaisin ja matalammin standardein tuotettujen halpojen hyödykkeiden rajattomasta tunkeutumisesta markkinoille.

Suojelkaamme ja kannustakaamme kaikin keinoin niitä, jotka haluavat tuottaa erikoiselintarvikkeita, mutta tunnustakaamme myös, että EU:n maatalous tuottaa hyvin erikoistuneita hyödykkeitä, jotka myös tarvitsevat suojelua.

  Marc Tarabella (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluan ensin osoittaa kiitokseni esittelijä Graefe zu Baringdorfille hänen merkittävästä työstään paremman tiedottamisen sekä tuottajien, valmistajien ja kuluttajien paremman suojelun takaamiseksi. Hän onnistui mietinnössään toisaalta välttämään konservatiivisen protektionismin ja toisaalta osoittamaan tunnustusta ja kunnioitusta asiantuntemuksellemme. Tämä ei kuitenkaan ilahduta kaikkia, ja selkein todiste siitä on Yhdysvaltojen ja Australian omaksuma tiukka linja, kun ne haluavat maantieteellisten merkintöjen olevan sallittuja vain poikkeustilanteessa ja pyrkivät saamaan ne rajoitetuiksi vain tiettyihin viineihin ja alkoholijuomiin.

EU:n on tehtävä kaikki voitavansa maantieteellisten merkintöjen suojelemiseksi ja sen on käytettävä koko diplomaattista älykkyyttään erityisesti tulevissa neuvotteluissa Hongkongin päätösten soveltamisesta. Maantieteelliset merkinnät ovat erinomainen tapa lisätä laadullinen lähestymistapa kansainväliseen kauppaan. Valitettavasti ei ole nähty ensimmäistäkään merkkiä siitä, että maantieteellisiä merkintöjä suojeltaisiin WTO:ssa kestävällä tavalla. Komission on kyettävä ottamaan merkittävä asema tässä asiassa. Meidän on tiedostettava, että laatu ja tunnustus tuovat toivoa Euroopan maataloudelle tulevaisuudessa.

  Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, olen kiitollinen kollegoilleni, ja haluan jakaa osan näistä kiitoksista yhteistyökumppaneilleni. Jäsen Mulder, olin iloinen myös sanoistanne. Olemme asiasisällöstä samaa mieltä, mutta olen iloinen siitä, että kiititte myös sitoutumistani. Olemme molemmat jo jokseenkin iäkkäitä ja olemme olleet pitkään tällä alalla. Silti asiat koskettavat meitä yhä, emmekä ole väsyneet taistelemaan sen puolesta, minkä katsomme oikeaksi. Kun valitatte, että on olemassa vain kahdenlaisia laatumerkintöjä, yhdyn kritiikkiinne. Niitä on laajennettava, meidän ei pidä tyytyä turvaamaan turvallisuutta pelkästään siten, että ihmiset eivät kuole syötyään jotain, vaan on myös kunnioitettava syömisen nautintoja sekä laatua, alkuperää ja sukupolvien ponnistuksia.

Tarvitsemme juuri tällaista vapaan markkinatalouden ja laadunvarmistamisen yhdistelmää. Markkinasuuntautuminen on tietenkin hyvä asia, mutta sen lisäksi on kunnioitettava täällä saavutettua. Hetki sitten esitettyyn kysymykseen siitä, onko tämä puhtaasti hallinnollinen asia, voin vain vastata, ettei se ole hallinnollinen asia. Kyseessä on sukupolvien ajan kehitetty järjestelmä, jolle annetaan nyt lainsäädännölliset ja hallinnolliset takeet. Se on jokseenkin eri asia, kuin että meille saneltaisiin jotain.

Jos tästä ei olisi meille hyötyä, ei keskustelua käytäisi WTO:ssa. On luonnollista, että monikansalliset yritykset seuraavat tarkkaan nyt luotavaa lisäarvoa, joka onkin huomattava. Joukossamme Irlanti – jonka olen nyt kuullut mainittavan kaksi kertaa – ei valitettavasti ole vielä näyttänyt hyvää esimerkkiä, ja kehotankin sitä kannustamaan tällä tavalla tuotteitaan valmistavia alueitaan toimittamaan hakemuksen. Tähän ei pidä jäädä aukkoja. Tämä on yksi näkökohta siitä tiedosta, jota mekin täällä parlamentissa voimme tarjota.

Haluan mainita myös yhteistyön jäsen Lullingin kanssa. Hän ei kenties ole vanhin, mutta hän on virkaiältään meistä vanhin. Jokainen hänen kanssaan työskennellyt tietää, ettei tehtävä ole helppo. Tämä ei liity pelkästään poliittiseen suuntautumiseen vaan myös jäsen Lullingiin henkilönä. Olemme kuitenkin onnistuneet esittämään joillakin aloilla yhteisiä tarkistuksia. Haluan mainita niistä joitain hyvin merkittäviä.

Jostain hämärästä syystä neuvosto sisällytti tekstiin säännöksen, jonka mukaan menettelyssä on annettava kaikille luonnollisille tai oikeushenkilöille, joita asia henkilökohtaisesti ja suoranaisesti koskee, mahdollisuus saada alkuperämerkinnän tai erityisen laatumerkinnän rekisteröiminen peruutettua. Koska kyse on lisäarvosta, merkintöjen muuttaminen tavaramerkeiksi luonnollisesti houkuttelee. Osoittaaksemme, ettei toimintamme ole kaupallista, olemme esittäneet yhteisen tarkistuksen. Pyydän komissiota todella varmistamaan, että neuvosto sisällyttää sen tekstiin.

Jos suojatun merkinnän rekisteröiminen peruutetaan, sitä ei voi muuttaa tavaramerkiksi viiteen vuoteen. Tämä antaa meille jonkin verran pelivaraa ja tekee asian hieman kalliimmaksi niille, jotka haluavat muuttaa suojatut merkinnät tavaramerkeiksi. Näin tarjotaan alueiden ihmisille jotain takaisin. Meidän on edettävä hyvin varovasti tällaisissa tilanteissa. Toivon komission jäsenen vievän tätä eteenpäin. Haluan esittää vilpittömät kiitokseni tästä hyvin rakentavasta keskustelusta.

  Neelie Kroes, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, esittelijä on saanut ruusuja varsin monilta arvoisilta parlamentin jäseniltä, ja haluankin komission puolesta lisätä kimppuun vielä muutaman. Kiitos vielä kerran mielenkiintoisesta näkemysten vaihdosta. Haluan kommentoida joitakin keskustelussa esiin tuotuja seikkoja.

Yleisenä huomiona – jäsen Graefe zu Baringdorf ja jäsen Castiglione käsittelivät tätä – haluan jälleen korostaa, että näillä ehdotuksilla komissio haluaa saattaa lainsäädäntömme WTO:n paneelien päätelmien mukaiseksi. Tähän sisältyy monia menettelyä koskevia näkökohtia sekä yksinkertaistamista, jotta WTO:n päätelmät voidaan panna järjestelmässä täytäntöön. Jäsen Allister mainitsi tämän, ja mielestäni hänen huolenaiheitaan on käsitelty.

Vastauksena jäsen Mulderille toistan, että komissio aikoo tarkistaa edelleen eri toimintatapoja, jotka eivät liity WTO:n päätelmiin, sekä laajempaa, maatalouden laatupolitiikkaa EY:ssä ensi vuoden aikana. Olen oppinut tänä iltana paljon uutta, muun muassa sen, mitä jäsen Mulder kertoi edamjuustosta. Haluan selittää jäsen Mulderille, että edam on juustotyyppi, jota voidaan tuottaa missä vaan. Kyseessä on Codex-standardi. Pohjois-Hollannin Edam on kuitenkin suojattu, se on alankomaalainen laatutuote. Syökää siis enemmän Pohjois-Hollannin Edamia!

Haluan kommentoida hieman yksityiskohtaisemmin näkemysten vaihtoa ja puuttua joihinkin esille tuomiinne seikkoihin. Mitä tulee tunnuksiin, komission säännöin luodut kolme tunnusta poikkeavat jo toisistaan. Haluan myös tehdä selväksi, että EY:n tuottajille myönnetyt edut – ja uskon yhteisön tunnuksen käytön olevan tällainen etu – ovat yhtä lailla myös kolmansien maiden tuottajien saatavilla. Tämä on vastaus jäsen Castiglionelle ja jäsen Herranz Garcíalle. Komissio myöntää kuitenkin, että tätä on tutkittava edelleen. Näin tehdään toimitapojen laajemman tarkastelun yhteydessä, jonka komissio aikoo toteuttaa heti, kun tämä ehdotus on pantu täytäntöön.

Useat tarkistukset koskevat jäsenvaltioiden ja komission velvoitteita, jotka jäsen Podkański mainitsi. Komissio ei aio muuttaa toimivallan nykyistä jakautumista jäsenvaltioiden ja komission kesken.

Tarkistuksissa 23 ja 24 vaaditaan määräaikaa sille, että komissio tutkii ja julkaisee hakemukset. Olen samaa mieltä siitä, että komission on toteutettava tehtävänsä kohtuullisessa ajassa. Jäsen Lulling ja jäsen Salinas García käsittelivät tätä. Olen samaa mieltä siitä, että meidän on otettava huomioon kohtuullinen aika, mikä ei hakemusten monimutkaisuuden vuoksi ole helppoa. Ei varmasti ole realistinen tavoite, että kaikki hakemukset tutkitaan ja julkaistaan kuudessa kuukaudessa. Kaksitoista kuukautta olisi parempi.

Tarkastuksia koskevat tarkistuksenne vastaavat komission ehdotuksen tavoitetta, jolla pyritään varmistamaan, että ymmärretään selkeästi, että kaikkialla EY:ssä on maantieteellisiä merkintöjä ja perinteisiä tuotteita koskevien yhteisön sääntöjen valvonnasta vastaavia viranomaisia. Tarkastukset toteutetaan luonnollisesti rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta annetun asetuksen (EY) N:o 882/2004 mukaisesti.

Haluan mainita seikkoja, jotka liittyvät ainoastaan maantieteellisiä merkintöjä koskevaan mietintöön. Näitä ovat valmistusaineiden käyttö jalosteissa sekä raaka-aineiden alkuperä. Vakuutan, että ehdotuksenne, jotka koskevat suojattujen nimikkeiden käyttöä jalosteiden valmistusaineissa, vastaavat joitakin komission huolenaiheita. Yleiset päällysmerkintöjä koskevat säännöt kattavat kuitenkin harhaanjohtavaa tietoa koskevat tapaukset. Rekisteröityjen nimitysten käytön lisärajoitukset jalosteiden osalta merkitsisivät suurta toimitapamuutosta, jota on arvioitava asianmukaisesti ja perusteellisesti.

Panin merkille alkuperää tai muita raaka-aineisiin sovellettavia edellytyksiä koskevia päällysmerkintöjä koskevat eri tarkistukset. Komissio jakaa jäsen Graefe zu Baringdorfin tavoitteen, jonka mukaan ihmisiä ei pidä johtaa tässä harhaan. Meidän on kuitenkin oltava hyvin varovaisia. Toimitapojen muutos tällä alalla saattaa vaikuttaa tiettyjen nimitysten käyttäjien oikeuksiin.

Lopuksi esitän muutaman huomion aitoja perinteisiä tuotteita koskevasta mietinnöstä. Nykyisessä aitoja perinteisiä tuotteita koskevassa asetuksessa ei määritellä termiä perinteinen. Ehdotamme velvoitetta osoittaa käyttö vähintään 25 vuoden ajalta. Katsomme, että tämä on hyvä kompromissi.

Tämän vuoksi komissio voi periaatteessa hyväksyä seuraavat maantieteellisiä merkintöjä koskevassa mietinnössä esitetyt tarkistukset: tarkistukset 1, 10, 11, 15, 25, 29 ja 31. Tätä istuntoa varten esitetyistä viime hetken tarkistuksista komissio voi periaatteessa hyväksyä tarkistukset 41, 43, 49 ja 54. Aitoja perinteisiä tuotteita koskevassa mietinnössä esitetyistä tarkistuksista komissio voi hyväksyä tarkistukset 6, 10, 13 ja 16. Komissio ei voi hyväksyä muita mietinnöissä esitettyjä tarkistuksia.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.