Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Elinkaari istunnossa
Asiakirjojen elinkaaret :

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

RC-B6-0191/2006

Keskustelut :

PV 22/03/2006 - 14
CRE 22/03/2006 - 14

Äänestykset :

PV 23/03/2006 - 11.11

Hyväksytyt tekstit :


Sanatarkat istuntoselostukset
Keskiviikko 22. maaliskuuta 2006 - Bryssel EUVL-painos

14. Cotonoun sopimuksen tarkistaminen ja 10. EKR:n rahoituksen vahvistaminen (keskustelu)
PV
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Margrietus van den Bergin laatima kehitysyhteistyövaliokunnan suullinen kysymys neuvostolle Cotonoun sopimuksen tarkistamisesta ja 10. EKR:n rahoituksen vahvistamisesta (O-0004/2006 B6-0006/2006).

 
  
MPphoto
 
 

  Glenys Kinnock (PSE), laatijan sijainen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää neuvostoa siitä, että se on läsnä tässä erittäin tärkeässä keskustelussa, joka liittyy Euroopan kehitysrahastoon. Kuten neuvosto tietää, parhaillaan keskustellaan EKR:n sisällyttämisestä unionin yleiseen talousarvioon, joten rahoituskehystä koskevia määräyksiä ei liitetty tarkistettuun Cotonoun sopimukseen. Liitteessä 1 todetaan kuitenkin erittäin selvästi, että "Euroopan unioni pitää AKT-valtioille antamansa avun vähintään samalla tasolla kuin yhdeksännessä EKR:ssä".

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, AKT-valtioita johdetaan näin mielestäni harhaan. Niille uskotellaan, että ne voivat olla turvallisin mielin 10. EKR:stä jatkossa annettavan rahoituksen suhteen. Komissio arvioi, että 10. EKR:n rahoitukseksi riittää 24 948 miljoonaa euroa. Joulukuussa Brysselissä kokoontunut neuvosto sopi kuitenkin nykyhinnoissa laskettuna 22 682 miljoonasta eurosta vuosiksi 2008–2013.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, otan asian esille, sillä pidän sitä oleellisena, koska kehitysyhteistyövaliokunta on ottanut kannan, jonka mukaan se vaatii asialle varmistuksen ja selvennyksen ennen kuin hyväksyy tarkistetun Cotonoun sopimuksen.

Aiempien sopimusten perusteella sekä neuvoston että komission pitäisi tietää, että kun kehitysyhteistyövaliokunta asettuu tiukasti jollekin kannalle – kuten teimme esimerkiksi DCCI-asiassa – pidämme valiokunnassa hyvin tiukasti kiinni periaatteistamme. Periaatteemme keskittyvät kehitysnäkökulman ympärille, ja jos niitä ei käsitellä, neuvoston pitäisi tietää, ettemme anna hyväksyntäämme, ennen kuin kehitysnäkökulma saadaan selvästi osaksi toimintatapaanne.

Yksi huolistamme koskee sitä, että tiettyjen neuvoston jäsenten mielestä meidän pitäisi hyväksyä, että EU:n 21 merentakaiselta maalta ja alueelta vähennetään 300 miljoonaa euroa ja että vielä 900 miljoonaa euroa vähennettäisiin hallintokulujen kattamiseksi. Kehitysyhteistyön pääosaston pääjohtaja teki eilen valiokunnassamme hyvin selväksi, ettei komissio yhdy merentakaisia maita ja alueita koskevaan kantaanne. Selvittäisikö neuvosto näin ollen, mikä on sen kanta merentakaisiin maihin ja alueisiin? Yhdistynyttä kuningaskuntaa edustavana parlamentin jäsenenä tiedän hyvin, mikä on neuvoston edellisen puheenjohtajavaltion Yhdistyneen kuningaskunnan kanta. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, haluaisin kuitenkin tietää, mikä on teidän kantanne.

Mitä järkeä olisi myöskään siinä, että komissio maksaisi itselleen omien varojensa hallinnoinnista? Tässä ei ole mitään järkeä, ja olen varma, ettei näin tehdä teidänkään hallinnossanne. Olisivatko jäsenvaltiot – eli neuvosto – valmiita harkitsemaan sitä, että lisävaroja myönnettäisiin kattamaan merentakaisten maiden ja alueiden kulut? Nämä eivät ole merkityksettömiä vastalauseita. En esitä niitä vain ohimennen, vaan haluan todella kuulla juuri teiltä, miten voi olla mahdollista, että teette päätöksiä, joiden mukaan ette halua antaa meille vakuutusta siitä, että AKT-valtioiden käyttöön tarkoitetut varat menevät todella niiden käytettäväksi selvällä ja avoimella tavalla.

Olen eri mieltä myös väitteestä, jonka mukaan kymmenes EKR on merkittävästi parempi kuin yhdeksäs EKR. Todellisuudessa väittäisin, että se ei ole muuttunut mitenkään. Kehitysyhteistyövaliokuntaa ei saa vedettyä nenästä monimerkityksisiä ilmaisuja käyttämällä.

Yhdeksäs EKR sisälsi varoja, jotka jäivät yli edellisestä EKR:stä, eli "käyttämättä jääneitä varoja". Kun nämä on lisätty yhdeksänteen EKR:ään, neuvoston ylistämät luvut ovat verrattavissa vain nimellisesti. Kun asioista päätetään lopullisesti, kymmenes EKR on vahvistettava. Olemme tästä erittäin huolissamme, sillä vahvistamiseen ottaa osaa 25 jäsenvaltiota.

Aiemmin käyttämättä jääneiden varojen takia olemme ryhtyneet erilaisiin toimenpiteisiin – vesihuoltoon, rauhanturvaamiseen – joiden demokraattinen valvonta on ollut vähäistä. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, huolestuttaahan tämä teitäkin?

Seuraavaksi keskustellaan talouskumppanuussopimuksista, ja tulemme ottamaan esille yhden ongelmallisimmista kysymyksistä, joka on talouskumppanuussopimuksissa kaupalle myönnetyn tuen rahoittaminen. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, selventäisittekö, annatteko lisävaroja talouskumppanuussopimuksista käytäviä neuvotteluja varten vai odotatteko, että rahoitusta annettaisiin AKT-valtioiden kymmenennestä EKR:stä?

Lopuksi kysyn, että jos Afrikan unioni aiotaan ottaa mukaan, miten avustuksia myönnetään, sillä monet Afrikan unioniin kuuluvat maat eivät kuulu AKT-valtioihin? Odotatteko noidenkin maiden saavan EKR:n varoja, jos neuvosto päättää tukevansa Afrikan unionia kymmenennestä EKR:stä?

Kyse on sitovasta sopimuksesta AKT-valtioiden kanssa. Luotan siihen, että neuvosto tekee sen mukaiset päätökset kymmenennestä EKR:stä.

 
  
MPphoto
 
 

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja.(DE) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Kinnock, yritän vastata kysymyksiinne mahdollisimman kattavasti. Pelkäänpä, etten pysty vastaamaan niihin kaikkiin osittain siksi, etteivät neuvottelut ole vielä päättyneet kaikilla aloilla, ja osittain siksi, ettei neuvosto ole vielä ottanut kantaa kaikkiin kysymyksiin. Toivon kuitenkin voivani selvittää asioita hieman.

Ensiksi haluan mainita, että joulukuussa 2005 kokoontuneella Eurooppa-neuvostolla oli hankaluuksia sopia kymmenennen Euroopan kehitysrahaston sisällyttämisestä unionin yleiseen talousarvioon ja jäsenvaltioiden maksuosuuslaskelmista, joten prosessi jätettiin kesken. Tiedätte tietenkin, millainen sovinto syntyi: AKT-valtioiden kehitystä varten ei myönnetä jatkossa rahoitusta yleisestä talousarviosta vaan 10:nnestä Euroopan kehitysrahastosta. Tunnette luvut: Eurooppa-neuvosto sopi 22,6 miljardista eurosta. Tällaisen sitoumuksen Euroopan unioni antoi AKT-valtioille, kun Cotonoun sopimusta tarkistettiin helmikuussa 2005. Tässä yhteydessä on tärkeää mainita, että osana tuota prosessia AKT-valtioille luvattiin, että tuki pidettäisiin samalla tasolla kuin yhdeksännessä EKR:ssä edellisistä kehitysrahastoista jäljelle jääneitä määrärahoja lukuun ottamatta mutta ottaen huomioon inflaation vaikutukset, kasvu Euroopan unionissa ja laajentuminen kymmenellä uudella jäsenvaltiolla. Tähän oli selvä syy: emme halunneet palkita tehottomuudesta, joka on määrärahojen käyttämättä jäämisen taustalla. Tällaisen selvän lupauksen Euroopan unioni antoi AKT-valtioille. Komission alkuperäisenä ehdotuksena oli – toivottavasti tämä vastaa kysymykseenne – 24,9 miljardia euroa, mikä perustui yhdeksänteen EKR:ään aiemmista rahastoista jäljelle jääneet määrärahat mukaan luettuina. Komission ehdotusta oli näin ollen aiheellista korjata, ja se tehtiin AKT-valtioille annettujen sitoumusten mukaisesti. Meidän olisi mielestäni tunnustettava, että todellisuudessa Euroopan unionin lupaama sitoumus, eli mainitsemani summa, lisää todella huomattavasti rahoitusta yhdeksänteen EKR:ään verrattuna. Sen määrärahathan ovat tunnetusti 13,8 miljardia euroa. Kaikkien 15 vanhan jäsenvaltion keskimääräistä vuotuista maksuosuutta on lisätty uuden maksuosuuslaskelman perusteella. Kymmenen uutta jäsenvaltiota osallistuvat maksuosuuksineen EKR:ään ensimmäistä kertaa. Tämä on täysin julkisen kehitysavun lisäämisestä merkittävästi vuoteen 2015 mennessä toukokuussa 2005 neuvostossa tehdyn päätöksen mukaista.

Kysyitte myös Bulgarian ja Romanian maksuosuuksista. Bulgarian ja Romanian suunniteltu liittyminen unioniin vuonna 2007 on jo otettu huomioon 10. EKR:n kokonaismäärärahoja laskettaessa ja jäsenvaltioiden yksittäisissä maksuosuuksissa, joihin päätös perustuu. Kuten tiedätte, uusi 10. EKR alkaa toimia vasta vuoden 2008 alusta. Tämä tarkoittaa, ettei 10. EKR:lle anneta yhtään lisää rahoitusta, kun kyseiset maat todella liittyvät EU:hun. Tässä noudatetaan täysin samaa menettelyä kuin aiemmillakin liittymiskierroksilla. Neuvosto myönsi lisäksi yhdeksännen EKR:n varoista 18 miljoonaa euroa uudelle Cotonoun sopimuksen osapuolelle, Itä-Timorille, kattamaan EU:n kehitysavun, kun Itä-Timorista tulee AKT-valtio ja kun Cotonoun sopimus on ratifioitu vuonna 2007. Tästä seuraa luonnollisesti, ettei Itä-Timor saa jatkossa tukea Aasian budjettikohdasta ja että vuodesta 2008 sille myönnetään apua 10. EKR:n varoista.

Neuvosto ei pysty tällä hetkellä antamaan mitään tietoja 10. EKR:n varojen jakamisesta, sillä siitä keskustellaan pian, kun aloitetaan neuvottelut oikeusperustoista eli Cotonoun sopimuksen rahoituspöytäkirjasta ja 10. EKR:n sisäisistä rahoitussopimuksista. Puheenjohtajavaltio Itävallan tavoitteena on sopia AKT-valtioiden kanssa rahoituspöytäkirjasta 1. ja 2. kesäkuuta 2006 AKT–EU-ministerineuvoston kokouksessa, johon minäkin osallistun.

Joudun käsittelemään vielä yhtä asiaa, sillä otitte sen esille, hyvä jäsen Kinnock: miten merentakaisiin maihin ja alueisiin ja hallintokuluihin suhtaudutaan. Näistä asioista ei ole vielä sovittu vaan niistä neuvotellaan.

Komission ehdotuksesta, joka koskee varojen jakamista AKT-kumppanimaiden kanssa, keskustellaan komission ja jäsenvaltioiden kesken. AKT-valtioille annettava tuki alueellisten talouskumppanuussopimusten täytäntöönpanoa varten – uskoakseni kysyitte myös tästä – on aiottu ottaa alueelliseen yhteistyöhön varatuista 10. EKR:n varoista. Neuvosto on myös päättänyt, että Afrikan unionin tukemista jatketaan 10. EKR:n varoista.

Aika on ratkaiseva. Komission keskustellessa Itävallan hallituksen kanssa tammikuussa asiasta vastaava komission jäsen Louis Michel painosti toimimaan ripeästi ja varmistamaan, että nykyinen yhdeksänteen EKR:ään kuuluva ohjelma siirtyisi saumattomasti 10. EKR:ään vuoden 2008 alkaessa. Kuten komission jäsen Michel selitti meille hyvin dramaattisesti, tällä kertaa aikaa on käytettävissä puolet vähemmän kuin edellisellä kerralla, joten on toimittava hyvin nopeasti. Tämän varmistamiseksi maakohtainen ohjelmasuunnittelu on jo aloitettu samanaikaisesti 10. EKR:stä käytävien, äsken kuvaamieni neuvottelujen kanssa. Yhteisiä maakohtaisia kehitysohjelmia on pyritty laatimaan Pariisin julistuksen pohjalta kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen hyväksymisen jälkeen. Niihin eivät sisälly pelkästään Euroopan komission maakohtaiset ohjelmat vaan myös jäsenvaltioiden maakohtaiset ohjelmat. Olemme tyytyväisiä näihin toimiin ja jatkamme niiden tukemista.

 
  
MPphoto
 
 

  Jürgen Schröder, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kyse ei ole nähdäkseni niinkään varojen jakamisesta, oikeudellisista kysymyksistä, ohjelmista tai muista vastaavista, vaan valitettavasti siitä, että rahoitusta on leikattu. Me kaikki täällä parlamentissa seuraamme huolestuneina, kuinka Cotonoun sopimuksen tarkistus ja kymmenennestä Euroopan kehitysrahastosta käytävät neuvottelut etenevät. Neuvosto on sitoutunut tiukasti antamaan enemmän varoja kehitysapuun. Tästä ilmoitettiin runsaiden olalle taputtelujen ohella heinä- ja joulukuun huippukokouksissa vuonna 2005. Komissio laskeskeli, että vuodet 2008–2013 kattava kymmenes EKR saisi määrärahoja hieman alle 25 miljardia euroa.

On erittäin valitettavaa, että neuvosto on saanut nyt – vastoin näitä lupauksia – sovittua vain alle 23 miljardin euron suuruisesta summasta. Varoja on siis käytettävissä vähemmän, ja lisäksi EU:n kehitysapu siirtyisi tosiasiassa jälleen jäsenvaltioiden vastuulle julkisen kehitysavun lisäämisen ja EKR:n kiinteiden määrärahojen takia. Tämä olisi selvä taantuma kaikissa pyrkimyksissä tehostaa EU:n kehitysavun koordinointia. Tämä ei varmasti ole aikomuksemme.

Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että esitämme täällä parlamentissa poliittisten ryhmien yhteisen päätöslauselmaesityksen, jolla tämä valitettava tilanne pyritään ratkaisemaan. Vaadin neuvostoa seisomaan lupaustensa takana ja myöntämään kipeästi kaivatut määrärahat EU:n kehitysapua varten. Kahden miljardin euron ero ei ole mitättömän pieni. Kyse on köyhyyden poistamisesta, kestävästä kehityksestä ja AKT-valtioiden asteittaisesta integroitumisesta maailmantalouteen.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, 2 miljardin euron säästö väärässä kohdassa tulee lopulta kalliiksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Marie-Arlette Carlotti, PSE-ryhmän puolesta. (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Winkler, unionin ja AKT-valtioiden välistä yhteistyötä varten on esitetty useita summia: ensinnäkin komissio esitti omat laskelmansa, ja sitten neuvosto esitti omansa joulukuussa 2005. Parin viikon aikajänteellä lähes 2,5 miljardia euroa oli kadonnut. Haluaisin uskoa, että kyse on vain pahasta laskuvirheestä.

Onneksi komissio antoi äskettäin 17. maaliskuuta uusia ehdotuksia, jotka ovat edistyksellisiä kahdelta kannalta: ensinnäkin kymmenennelle EKR:lle esitettiin ylimääräistä miljardin euron rahoituspakettia hallintokulujen kattamiseen ja toiseksi merentakaisille maille ja alueille esitettiin lähes 300 miljoonan euron lisäpakettia, eli ne otettaisiin siis takaisin EKR:n piiriin, kuten – saanen lisätä – ne ovat vaatineetkin. Mielestäni nämä komission ehdotukset ovat oikeansuuntaisia ja noudattelevat parlamentin esittämiä linjoja. Totuus on, että ehdotukset jäävät tästä eteenpäin neuvoston käsiin ja että on neuvoston vastuulla yrittää saada aikaan jotain parempaa. Vaakalaudalla ovat nimittäin Euroopan unionin antama lupaus ja sitoutuminen köyhyyden torjuntaan.

Euroopan unionin antama lupaus tarkoittaa tarkistetun Cotonoun sopimuksen liitteessä 1 annettua lupausta. Sanamuoto on kyllä jätetty tahallisesti moniselitteiseksi, sillä AKT-kumppanimme oli saatava suostumaan muutamiin kiistanalaisiin – mielestäni aiheestakin kyseenalaistettuihin – poliittisiin kohtiin. Neuvoston mielikuvitukselliset laskelmat eivät kuitenkaan ole moniselitteisiä. Afrikkalaisten kumppaniemme ei saa antaa luulla, että Euroopan unionin uusi tunnuslause on: "Lupaukset sitovat vain niitä, jotka uskovat niihin."

Lupauksia annettiin todella vuonna 2005. Niinpä kesäkuun Eurooppa-neuvostossa unioni ja jäsenvaltiot sitoutuivat lisäämään virallista kehitysapua säännöllisesti vuoteen 2015 asti. Euroopan unioni sitoutui myös G8-maiden huippukokouksessa heinäkuussa yhdessä muiden avunantajien kanssa kaksinkertaistamaan Afrikalle tarkoitetun virallisen avun vuoteen 2010 mennessä. Pystytäänkö nuo lupaukset pitämään, kun kymmenennen EKR:n määrärahoja leikataan neuvoston ehdottamalla tavalla? Vastaus kuuluu, että ei pystytä, eikä neuvosto voi muuta väittää.

Olen huolissani myös kymmenennen EKR:n hallinnointi- ja maksumenettelyistä, mutta selvityksiä kaivataan yhtälailla neuvostolta kuin komissioltakin. Kyse on ensinnäkin parhaillaan neuvoteltavina olevien talouskumppanuussopimusten "kehitysulottuvuuden" rahoituksesta ja toiseksi 13. tammikuuta annetussa komission työasiakirjassa asetetuista, EKR:n varojen myöntämistä koskevista uusista suoritusperusteista, jotka lisätään perinteisiin "tarveperusteisiin".

Haluan päättää puheeni sanomalla sanasen EKR:n sisällyttämisestä unionin yleiseen talousarvioon. Parlamentti on ilmaissut monta kertaa tukevansa yleiseen talousarvioon sisällyttämistä, sillä kyse on budjettimäärärahojen demokraattisesta valvonnasta. EKR olisi mielestäni sisällytettävä talousarvioon siten, että samalla kunnioitetaan AKT-kumppaneitamme, sillä meidän on päästävä eroon hallitusten välisistä käytännöistä, joista seuraa vain tinkimistä ja joiden lopputulos olisi EKR:n kannalta juuri sellainen, kuin joulukuun neuvostossa nähtiin. Tämä ei tietenkään ole tänään keskustelun aiheena – kaikella on aikansa – mutta tätä ei saa kuitenkaan unohtaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Thierry Cornillet, ALDE-ryhmän puolesta (FR) Arvoisa puhemies, neuvoston puheenjohtajalta Winkleriltä ei jäänyt huomaamatta, että päätöslauselma ei ole pelkästään yhteinen – se on myös yksimielinen. Kaikki osapuolet yli puoluerajojen muistuttavat teitä velvollisuuksistanne.

Tämä on kunnia- ja luottamuskysymys Euroopan unionille. Kyse ei ole lupauksen antamisesta vaan pikemminkin sitoutumisesta ja ulkoisten toimiemme uskottavuudesta. Uskottavuus syntyy paitsi avun määrästä, myös sen tehokkuudesta.

Esitän luvallanne kaksi huomautusta asiasta. Määrän osalta joku voisi ajatella, että nyt käydään vain näennäistä keskustelua, sillä kun mukaan lasketaan jäljellä olevat määrät ja käyttämättömät varat, 22:n ja 24 miljardin euron välille jäävistä 2 miljardista eurosta on turha enää tässä vaiheessa kiistellä, kun ne saattavat jäädä muutenkin käyttämättä. Tässä teillä on vastuu: teidän on varmistettava, että rahat todella käytetään ja että mahdollisimman suuri osa rahoista ohjataan erityisesti laajamittaisiin alueellisiin hankkeisiin. Tarkoitan tässä "aluetta" siinä merkityksessä, kuin sitä käytetään Nepad-ohjelmassa.

Toisen huomautukseni aihe hämmentää minua kovin. Jos noudatamme todella sitoumuksiamme ja lisäämme BKT-osuutta 0,31 prosentista 0,56 prosenttiin vuonna 2010, viralliseen kehitysapuun olisi käytettävissä ylimääräiset 50 miljardia euroa, joista 25 miljardia euroa – eli EKR:n yhden vuoden määrärahat – menisi yksin Afrikalle vastikään annettujen sitoumusten mukaisesti. Hämmennyin täysin tajutessani, että 80 prosenttia rahoituksesta riippuu siitä, että jäsenvaltiot pitävät tämän lupauksen eikä unioni. Olen jo nyt nähnyt, miten jäsenvaltiot reagoivat siihen, että niiden olisi annettava EKR:lle 24 miljardia euroa viiden vuoden aikana, joten epäilen, että ne osoittaisivat pystyvänsä antamaan 25 miljardia euroa vuosittain tai lähes vuosittain.

Olemme siis näennäisen todellisuuden rajamailla. Tässä on nyt mielestäni vaara käydä kahdella tavalla: teemme itsemme naurunalaisiksi ilmoittamalla korkeita lukuja, vaikka todelliset saavutukset jäävät vähäisiksi, ja ennen kaikkea veronmaksajiin voi kohdistua bumerangivaikutus, sillä he ihmettelevät, miten ihmeessä saamme käytettyä ilmoitetut rahamäärät hyvään tarkoitukseen.

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MAURO

 
  
MPphoto
 
 

  Margrete Auken, Verts/ALE-ryhmän puolesta. (DA) Arvoisa puhemies, maailmalla on valtavia haasteita edessään: köyhyys, ilmastonmuutos, vakavat taudit ja aseelliset konfliktit. Jos neuvosto haluaa osoittaa globaalia vastuuntuntoa, sen ei pidä olla komissiota pihimpi ja kitsaampi ja tehdä yli 2 miljardin euron vähennyksiä. EU:n kokonaisapua maailman köyhimmille kansoille on lisättävä merkittävästi, jotta täyttäisimme lupauksemme. On tärkeää muistaa, että jäsenvaltiot lupasivat saavuttaa YK:n tavoitteen, jonka mukaan kehitysapua on lisättävä 0,7 prosenttiin EU:n BKT:stä vuoteen 2015 mennessä, ja että välitavoitteena on lisätä apua 0,56 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Kehitysapu on aiheellista ja hyväksi, mutta vieläkin tärkeämpiä ovat muut seikat, kuten reilu kauppa. Jos EU:ssa säilytetään kohtuuttomat maataloustuet, jatketaan samalla omien markkinoiden suojelua ja vielä kaiken huipuksi vähennetään kehitysapua, tuloksena on tuhoisa yhdistelmä, joka iskee ensin kaikkein köyhimpiin ja sitten meihin kaikkiin. Annettuja lupauksia on siis noudatettava yhteisen tulevaisuuden tähden.

 
  
MPphoto
 
 

  Luisa Morgantini, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, vuonna 2005 kuultiin paljon kauniita sanoja kehityksestä ja köyhyyden torjunnasta. Yhdistyneen kuningaskunnan toimiessa neuvoston puheenjohtajana Euroopan unioni lupasi lisätä rahoitustukea – myös kehitysapua – vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi useilla eri elinten monenvälisillä foorumeilla: Euroopan neuvostossa, G8-maiden huippukokouksessa ja YK:n huippukokouksessa 5. syyskuuta 2005.

Lupausten rikkominen tarkoittaisi taantumista kaikissa kansainvälisissä lupauksissa, joita on tehty viime vuosina köyhyyden poistamiseksi. Näin vahvistettaisiin, että ne olivat kaikki pelkkää sanahelinää. Oli virhe vähentää 10. EKR:n varoja, vaikkei kaikkia yhdeksännen määrärahoja käytettykään. Sen sijaan talouskumppanuussopimusneuvotteluissa olisi pitänyt sopia rahoituksesta, jota annetaan AKT-valtioilta vaadittujen suurten rakenneuudistusten toteuttamiseen.

Miten kukaan voi luulla, että nämä maat – on siis syytä muistaa, että niissä asuu suurin osa maailman köyhimmistä kansoista – voisivat onnistua tekemään kansalliset ja alueelliset makrotalouden uudistukset ilman Euroopan unionin rahoitustukea? Miten ne saavat lievennettyä sosiaalisia vaikutuksia ja vietyä eteenpäin uudistuksia kansainvälisten rahoituslaitosten vaatimiin uudistuksiin liittyvien rajoitusten lisäksi? Miksi tariffeihin olisi tehtävä lisää vähennyksiä, minkä johdosta käytettävissä olevat julkiset varat vähenisivät entisestään, kuten talouskumppanuussopimuksista käytävissä neuvotteluissa on vaadittu, jos jäsenvaltiot eivät ole Euroopan unionin puolella valmiita pyrkimään millään tavalla lisäämään AKT-maiden valtionbudjetille antamaansa tukea? Millaista kumppanuutta tämä on?

Mielestäni EU:n erityinen lupaus +5-kehitysapurahoituksessa ei ole erityisen selkeä. Selvä ei ole kehitysapurahoituksen tarkka määräkään talouskumppanuussopimusneuvotteluissa. Miten saatamme uskoa sitoumuksiimme, mikäli vähennämme Euroopan unionin kehitysapumäärärahoja? Kun pidetään mielessä kansainvälinen geopoliittinen tilanne, minusta olisi strategisesti kaukonäköisempää, jos me Euroopan unionina solmisimme nyt keskinäiseen poliittiseen avunantoon perustuvat suhteet köyhimpien maiden kanssa ja vahvistaisimme näin EU–AKT-kumppanuutta.

 
  
MPphoto
 
 

  Alessandro Battilocchio (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Euroopan unioni on maailman suurin avunantaja. Sillä on velvollisuus noudattaa sitoumuksia, joita se on antanut useaan otteeseen vuonna 2000 vuosituhattavoitteita määriteltäessä ja vastikään vuonna 2005 neuvoston ja G8-maiden kokouksissa.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja Winkler, EKR:lle ehdotettujen määrärahojen vähentäminen ei anna myönteistä kuvaa globaaleille kumppaneillemme eikä etenkään AKT-maille, nyt kun on selvää, että vuosituhattavoitteet ovat kaukana toteutumisestaan. Globalisaatio tuottaa joka päivä uusia hankalia haasteita kehitysmaille.

Määrärahojen suuruuden ohella on tärkeää saada käytettyä varat tehokkaasti köyhyyden torjuntaan, mikä edellyttää meiltä täyttä keskittymistä avoimuuteen, yhtenäisyyteen muiden EU:n toimien kanssa, avunsaajia koskeviin suoritusperusteisiin ja ennen kaikkea asianosaisten hallitusten täysimääräiseen osallistumiseen ja eri välineiden koordinointiin niin Euroopan unionissa kuin kussakin jäsenvaltiossa erikseen toteutetuissa kehitysapuohjelmissa. Byrokratiaa on karsittava, sillä sen osuus kokonaiskustannuksista on edelleen liian suuri.

Neuvoston on tärkeää myöntää riittävästi varoja, jotta sitoumuksia voidaan noudattaa. Komission on tärkeää päättää – osittain tilintarkastustuomioistuimelta syyskuussa 2005 saatujen suositusten pohjalta – ottaa käyttöön avoin, tehokas ja toimiva järjestelmä varojen huolellisen hallinnoinnin takaamiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Rodi Kratsa-Tsagaropoulou (PPE-DE).(EL) Arvoisa puhemies, tänä iltana keskustelemme aiheesta, joka on tärkeä Euroopan unionin ulkoisten toimien ja vuosituhattavoitteiden saavuttamista koskevan poliittisen sitoumuksen täyttämisen kannalta. Voimme kohtuudella esittää kysymyksiä, mikäli 10. alueelliselle rahastolle ehdotettu määrä on alempi kuin Euroopan komission laskema määrä, johon olemme sitoutuneet tai joka riittäisi sekä tavoitteiden että tarpeiden täyttämiseen.

Emme kuitenkaan ole huolissamme vain rahoituksen määrästä. Olemme havainneet usein ongelmia, joihin on puututtava suoraan ja jotka koskevat maksutahtia ja käyttämättä jäävien määrärahojen kertymistä. Niitä on nyt 11 miljardia, kuten arvoisa neuvoston puheenjohtaja mainitsi.

Euroopan kehitysrahaston sisällyttäminen yleiseen talousarvioon ratkaisee lisäksi monia ongelmia ja hankaluuksia, joita toinen toistaan seuraavien alueellisten rahastojen soveltamisessa on ollut. Se auttaa nopeuttamaan varojen maksamista ja poistaa nykyisen demokratiavajeen, jonka Euroopan parlamentti on ottanut toistuvasti esille.

Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät kollegat, tilintarkastustuomioistuin ja Euroopan parlamentti eivät tarkista myöskään Euroopan investointirahaston hallinnoimia varoja. Avoimuutta on parannettava, jos näistä varoista aiotaan välittää tietoa. Tiedot on jaoteltava käyttötyypeittäin, ja lisäksi tarvitaan kokonaiskuva tuloksista, käsittelemättä olevia hakemuksia koskevasta yhteistyöstä ja lisäarvosta.

Lupasimme yhdessä AKT-valtioiden kanssa panna vuosituhannen kehitystavoitteet täytäntöön. Haluan lisätä jäsen Cornillet'n esittämään, veronmaksajia koskevaan huomautukseen, että meidän on arvioitava täytäntöönpanoa ja valvontamekanismia sekä omissa toimielimissämme että edunsaajavaltioissa. Näin meistä tulee entistä demokraattisempia ja johdonmukaisempia Euroopan veronmaksajille antamissamme sitoumuksissa sekä tehokkaampia vuosituhattavoitteissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Karin Scheele (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, rahoituksella on keskeinen sija monissa kehitysyhteistyöpolitiikasta käytävissä keskusteluissa. Tällä hetkellä sija on erityisen keskeinen, sillä Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä on neuvoteltu kiivaasti yleiseen talousarvioon sisällyttämisestä seuraaviksi seitsemäksi vuodeksi. Tiedämme, että komission ehdotuksessa asetetaan monia tavoitteita, jotka on toistuvasti todettu saavuttamattomiksi. Tämä pätee täysin toisistaan poikkeaviin aloihin: opiskelijoiden vaihto-ohjelmiin, biologisen monimuotoisuuden ylläpitoon ja tietenkin erityisesti kehitysyhteistyöohjelmiin, köyhyyden torjuntaan tähtääviin ohjelmiin ja kestävään kehitykseen tähtääviin ohjelmiin.

Tässä Cotonoun sopimuksen tarkistamista koskevassa keskustelussa ei tarkastella rahoituskehystä, josta keskustellaan parhaillaan erittäin kiivaasti, sillä Euroopan kehitysrahasto ei kuulu yleiseen talousarvioon. Ongelmat ovat kuitenkin samoja. Puheissa luvataan kyllä yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista – emmekä tee tässä poikkeusta – mutta varoja myönnetään aivan liian vähän. Euroopan parlamentti on pahoillaan siitä, että neuvosto asettaa 10. EKR:lle sovitun kokonaismäärän alle komission laskelmissa esitetyn tason. Tarkat luvut on mainittu jo monta kertaa. Kahden miljardin euron vähennys on vastoin sitoumuksia, jotka unioni antoi Cotonoun sopimuksen tarkistamisen yhteydessä, ja siinä vähät välitetään kaikista lupauksista, jotka koskevat kehitysavun merkittävää lisäämistä. Pyydämme jäsenvaltioita lisäämään EKR:n maksuosuuksiaan selvästi, jotta tehdyt sitoumukset ja lupaukset täytetään.

Olen hyvin iloinen myös siitä, että päätöslauselma on yksimielinen, sillä tämä tukee tietenkin vankasti parlamentin jäsenten tänään esittämiä kantoja. Haluaisin kuitenkin jälleen kerran ilmoittaa tukevani käsiteltäväksi jätettyjä tarkistuksia, joilla pyritään pääasiassa varmistamaan, miten talouskumppanuussopimusten kehitysnäkökulmat rahoitetaan. Rahoitetaanko "kehitysulottuvuus" varoilla, jotka on tarkoitettu vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen, vai – kuten vaadimme ja kuten haluaisin myös päätöslauselmassa vaadittavan – myönnetäänkö sitä varten lisävaroja? Haluan jälleen tukea kollegani Kinnockin esittämää vaatimusta, jonka mukaan Romanian ja Bulgarian liittyessä unioniin – eli suunnitelmien mukaan lähitulevaisuudessa – EKR:lle olisi saatava lisää rahoitusta.

 
  
MPphoto
 
 

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja.(DE) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, olen kuunnellut hyvin tarkkaavaisesti ja huomaan, että parlamentti on yksimielinen kannassaan. Haluan kuitenkin todeta, että neuvosto aikoo tietenkin noudattaa tekemiään sitoumuksia. Olen jo todennut – ja olen edelleen samaa mieltä – että mielestämme toimimme AKT-valtioille antamiemme sitoumusten mukaisesti.

Määrärahojen jakamista ja myöntämistä koskeva kysymyskin on hyvin tärkeä, sillä tässä yhteydessä on puututtava myös rakenteellisiin ongelmiin – esimerkkinä mainittiin käyttämättä jääneet määrärahat. On tietysti meillekin parempi, että määrärahoja jää käyttämättä mahdollisimman vähän. Asia on tutkittava hyvin huolellisesti. Käynnistämme tällaisen tutkimuksen, ja teemme siitä myös uudelleenarvioinnin.

Lisäksi mainittiin virallisen kehitysavun määrärahojen lisääminen. Haluan tuoda esiin, että sisäisessä rahoitussopimuksessa jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus yhteisrahoitukseen EKR:lle tai EKR:n kautta.

Talouskumppanuus mainittiin monta kertaa. Tällainen kumppanuus nähdään hyvin pitkälti kehitysavun välineenä, ja yksi sen tavoitteista on tukea AKT-valtioita, jotta ne voivat käyttää potentiaaliaan taloudelliseen yhdentymiseen ja lisätä kilpailua kehittämällä kaupan alan valmiuksiaan. AKT-alueita vahvistetaan myös alueiden poliittisen ja taloudellisen yhdentymisen avulla ja niiden integroitumisella maailmantalouteen. Meistä on näin ollen erityisen tärkeää, että talouskumppanuussopimuksissa määrätään tuesta, jota maksetaan kymmenennen EKR:n varoista kehitysapuna.

Lopuksi haluan vielä mainita Bulgariaan ja Romaniaan liittyvän määrärahojen lisäämisen. Neuvosto on noudattanut täysin tähänastista käytäntöä ja laskenut Romanian ja Bulgarian mukaan kymmenennen EKR:n määrärahoihin vuonna 2008, sillä kyseiset maat ovat jo silloin liittyneet unioniin. Minusta tällainen menettely on täysin asianmukaista, eikä neuvosto ole mielestäni toiminut epäoikeudenmukaisesti.

Monista seikoista, joista tänään on keskusteltu ja joita tänään on vaadittu, neuvotellaan edelleen. Kaikki tämä liittyy tietenkin rahoituskehykseen. Haluan painottaa jälleen kerran, että puheenjohtajavaltio Itävalta on halukas keskustelemaan kehitysyhteistyöasioista kanssanne milloin tahansa. Olemmekin ehdottaneet, että kerromme parlamentin kehitysyhteistyövaliokunnalle yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 11. huhtikuuta pidettävän kokouksen tuloksista. Tuolloin aiheena ovat yksinomaan kehitysyhteistyöasiat. Ajankohdaksi on jo sovittu epävirallisesti 24. huhtikuuta.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä(1).

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina klo 12.00.

 
  

(1) Ks. pöytäkirja.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö