Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2005/2162(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0053/2006

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0053/2006

Keskustelut :

PV 22/03/2006 - 16
CRE 22/03/2006 - 16

Äänestykset :

PV 23/03/2006 - 11.12
CRE 23/03/2006 - 11.12

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2006)0113

Puheenvuorot
Keskiviikko 22. maaliskuuta 2006 - Bryssel EUVL-painos

16. Talouskumppanuussopimusten vaikutus kehitysyhteistyön alalla (keskustelu)
PV
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Morgantinin laatima kehitysyhteistyövaliokunnan mietintö (A6-0053/2006) talouskumppanuussopimusten vaikutuksesta kehitysyhteistyön alalla (2005/2162(INI)).

 
  
MPphoto
 
 

  Luisa Morgantini (GUE/NGL), esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, eräässä julisteessa on teksti "Syö vasta sitten, kun olet kilpailukykyinen". Taustalla on kuva nälkää näkevästä afrikkalaisesta lapsesta. Lause on hyvin voimakas, mutta itse asiassa näyttää siltä, että Euroopan unioni – sanon tämä kaunistellusti – panostaa köyhyyden torjunnassa liikaa tehokkaaseen kaupankäyntiin.

Tänään keskustelun aiheena oleva mietintö on vaillinainen, ja luonnoksessa oli itse asiassa tiettyjä kohtia, joissa kehitysmaiden talouden vapauttamisen seuraukset kyseenalaistettiin. Monet ekonometriset tutkimukset, Christian Aid -järjestön laatima raportti sekä viime viikolla julkaistu Sandra Polanskin laatima tutkimus "Winners and losers" (Voittajia ja häviäjiä) ovat osoittaneet, että monien kehitysmaiden olot, erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, voisivat olla nykyisin paremmat, ellemme olisi toteuttaneet niissä hillittömiä vapauttamistoimia.

Polanskin tutkimuksessa, jossa analysoidaan Dohan neuvottelukierroksella käynnistettyjen vapauttamistoimien voittajia ja häviäjiä, vahvistetaan aiemmin UNCTADin ja UNDP:n julkaisemat tiedot ja tehdään tiettyjä päätelmiä: kehitysmaat todennäköisesti häviävät tässä pelissä, sillä niiden maatalouden tai teollisuuden valmiudet eivät riitä kilpailuun rikkaiden maiden kanssa. Voittajia tässä pelissä ovatkin rikkaat maat: Yhdysvallat, Euroopan unioni sekä Japani ja Kiina.

Vapaa kauppa tuottaa vaatimatonta voittoa maailmanlaajuisella tasolla osittain sen vuoksi, että mukauttamisesta aiheutuvat kustannukset, jotka maiden on maksettava ryhtyessään teollisuusmaiden edistämään vapautusprosessiin, voivat olla suurempia kuin voitot.

Kysymys ei ole siitä, että vastustettaisiin kauppaa, sillä markkinoiden avaaminen voi myös olla tehokas väline köyhyyden torjumisessa, mutta kuten mitä tahansa välinettä tätäkin on käsiteltävä erittäin varovaisesti. Ensinnäkin valtiot on saatettava sellaiseen asemaan, että ne pystyvät vastaamaan omiin kansainvälisiin vaatimuksiinsa, lisäämällä valtioiden tuotantokapasiteettia niin, että ennen kaikkea maan sisäiset tavoitteet elintarviketuotannon omavaraisuuden osalta voidaan saavuttaa. Tämän jälkeen maille on annettava riittävästi resursseja, jotta ne voivat puuttua kilpailuun ja tarjontatekijöiden rajoituksiin. Tällä hetkellä näitä resursseja ei ole sisällytetty rahoituskehykseen.

Toiseksi on tärkeää työskennellä sellaisten realististen aikataulujen mukaisesti, joissa otetaan huomioon rakennemuutoksiin tarvittava aika. Kolmanneksi on tärkeää rajoittaa markkinoiden avaamista ja myös määrätä mekanismeista, joilla vapauttamisprosessi voidaan tarvittaessa keskeyttää, sekä antaa AKT-maille mahdollisuus suojella omia vielä käynnistymisvaiheessa olevia ja strategisesti merkittäviä teollisuudenalojaan. Olemmehan kuitenkin itse käyttäneet tätä kriteeriä koko kuluneen vuosisadan ajan, ja jotkut itse asiassa yrittävät edelleen ottaa sen uudelleen käyttöön.

Nämä periaatteet jotakuinkin sisältyvät tähän mietintöön osittain siksi, että ne ovat AKT-maiden vaatimuksia, ja juuri nämä maat toteuttavat niitä. Todellinen kumppanuusperiaate nimittäin edellyttää, että otamme kumppaneidemme vaatimukset huomioon, varsinkin, jos ne ovat oikeutettuja, ja varsinkin, jos kansalaisyhteiskunta kannattaa niitä sekä Euroopan unionissa että AKT-maissa. Ennen kaikkea talouskumppanuussopimukset myös juontavat juurensa Euroopan unionin allekirjoittaman – tätä korostan – Cotonoun sopimuksen oikeudellisesta ja institutionaalisesta kehyksestä, ja niiden perimmäisenä tavoitteena on kehitys ja köyhyyden torjuminen.

Saman kumppanuusperiaatteen mukaisesti meillä ei ole oikeutta määrätä näitä maita tekemään sopimuksia. Mielestäni AKT-maat päättävät asiasta itseä, ja yksi tärkeimmistä seikoista tässä mietinnössä on, että komissiota vaaditaan välittömästi tutkimaan vaihtoehtoja, jotta AKT-maat voivat arvioida niitä ja päättää, haluavatko ne allekirjoittaa sopimuksen vai eivät. Vastavuoroisuus, jota kaivataan vapauttamistoimien täytäntöönpanossa, tarkoittaa puolestaan sitä, että samoja säädöksiä sovelletaan maihin, jotka eivät ole taloutensa tai kehityksensä osalta tasavertaisia; tällä tavoin ei edistetä tasavertaisuutta eikä demokratiaa.

Jos kehityksenä pidetään ainoastaan maan bruttokansantuotteen kasvua, se on hyvin suppea näkökulma. Kehitystä on vaikea määritellä, mutta kun mietinnössäni komissiota kehotetaan suojelemaan vesi-, terveydenhuolto- ja koulutusaloja vapauttamiselta, kysymys on pohjimmiltaan oikeuksista, jotka on taattava, ja samasta on kysymys, kun viitataan Kapkaupungin julistukseen. AKT:n ja EU:n yhteisellä parlamentaarisella edustajakokouksella on myös valtuudet asettaa kehitysindikaattoreita, joiden avulla voidaan arvioida saavutettuja tuloksia ja kauppasopimuksia sekä vaatia, että sosiaaliset ja ympäristöä koskevat osoittimet, kuten asianmukaisen työn, terveydenhuollon, koulutuksen sekä miesten ja naisten tasa-arvon luominen, otetaan niissä huomioon.

Puhumme oikeuksista – samoista oikeuksista, joiden puolesta olemme Euroopassa taistelleet, samoista oikeuksista, joille Euroopan unioni perustuu. Euroopan parlamentti ei varmasti halua, että näistä arvoista luovutaan. Olemme köyhyyden torjumisessa ratkaisevassa vaiheessa, ja meidän on täytettävä nämä tavoitteet, jotka olemme itsellemme asettaneet.

 
  
MPphoto
 
 

  Louis Michel, komission jäsen. (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan komission puolesta onnitella kehitysyhteistyövaliokuntaa ja varsinkin sen puheenjohtajaa Morgantinia tästä mietinnöstä, jossa kehitysyhteistyö asetetaan keskeiselle sijalle talouskumppanuussopimuksia koskevissa neuvotteluissa. Olemme kaikki samaa mieltä siitä, että kehitysyhteistyö on todellakin toimintamme lähtökohtana, keskeisenä kysymyksenä ja ensisijaisena tavoitteena. Aiomme tietenkin jatkossakin painottaa tätä niin neuvottelujen aikana kuin myös myöhemmin talouskumppanuussopimusten täytäntöönpanovaiheessa.

Ensinnäkin iloitsen siitä, että olemme samaa mieltä hyvin monesta asiasta, esimerkiksi AKT-maiden kansalaisyhteiskunnan ja parlamenttien kanssa käytävän vuoropuhelun tärkeydestä, alueellisen yhdentymisen ja taloushallinnon tavoitteista sekä investointien ja viennin monipuolistamisen merkityksestä. Tässä mietinnössä on mielipiteitä, joita olen itse usein esittänyt kumppaneillemme, joilla on tässä mielessä hyvin tärkeä tehtävä.

Päätavoitteena on kehitysyhteistyö, johon liittyy myös joustava lähestymistapa, jonka avulla näiden maiden taloudelliset heikkoudet voidaan ottaa huomioon, sillä pyrimme vahvistamaan näitä maita. Lähestymistapa näkyy esimerkiksi siinä, että kaupan vapauttamisessa painotetaan nimenomaan AKT-maiden etuja, markkinoiden joustavassa vapauttamisessa, vapautettavien tuotteiden osuudessa ja välttämättömissä suojamekanismeissa. Nämä kaikki ovat periaatteita, jotka toimme selvästi esiin neuvotteluissa heti ensimmäisestä päivästä alkaen ja jotka komission jäsen Mandelson on itse monessa yhteydessä vahvistanut.

Panin kuitenkin myös merkille, että tietyissä arkaluonteisissa kysymyksissä mietintö herättää epäilyksiä, jotka eivät mielestäni ole oikeutettuja. Esimerkiksi mietinnössä kysytään, kuinka tarkasti talouskumppanuussopimuksia koskevat kantamme noudattavat Cotonoun sopimuksessa tai äskettäisessä Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevassa julistuksessa tekemiämme sitoumuksia. Ehkä kysymys on kommunikaatio-ongelmasta, jonka pyrin ratkaisemaan vielä tänä päivänä. Meidän välillämme ei saisi olla väärinkäsityksiä, sillä parlamentin tuki on nyt komissiolle tärkeämpi kuin koskaan. Neuvottelut ovat nyt nimittäin herkässä vaiheessa, joka pitäisi saada päätökseen reilun vuoden kuluttua.

Ensinnäkin meidän olisi palautettava talouskumppanuussopimusten yhteensopivuus WTO:n sääntöjen kanssa oikeisiin mittasuhteisiin. Tietenkin tämä yhteensopivuus on välttämätön, mikäli haluamme varmistaa talouskumppanuussopimusten vakauden kaikkien muiden kauppasopimustemme tavoin, ja komission on huolehdittava, että näin tapahtuu. Haluamme myös mahdollisuuksien mukaan parantaa WTO:n sääntöjä. Joitakin tämänsuuntaisia ehdotuksia on tehty, mutta mielestäni meidän on pidettävä jalat maassa ja meidän on tiedostettava objektiivisesti tämän lähestymistavan rajoitukset ja hankaluudet. Ennen kaikkea emme kuitenkaan saa unohtaa, että todellinen syy talouskumppanuussopimusten tekemiseen ei ole WTO vaan Cotonoun sopimuksessa laajasti toteen näytetty ja vahvistettu kiireellinen tarve hyödyntää paremmin kaupankäyntiä AKT-maiden talouskasvun liikkeellepanevana voimana, jollainen se on ollut monissa muissa maissa, myös kehitysmaissa.

Mielestäni talouskumppanuussopimusten onnistuminen riippuu kolmesta avaintekijästä, jotka ovat kaikki yhtä tärkeitä. Ensimmäinen niistä on neuvottelut, joissa pyritään aidosti kumppanimaidemme kehitykseen. Kuten totesin, tämä on ainoa strateginen tavoitteemme. Toinen on se, että AKT-kumppanimme sitoutuvat laatimaan sääntelyjärjestelmän, joka suosii investointeja. Kolmas tekijä on se tuki, jota Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot ja muut rahoittajat voivat tarjota kyseisille maille, jotta nämä voivat valmistautua talouskumppanuussopimusten täytäntöönpanoon ja myös panna ne täytäntöön. Ymmärrän, että kumppanit ja parlamentti kiinnittävät erityistä huomiota tähän viimeiseen kohtaan. Jo ensimmäisenä työpäivänäni komission jäsenenä lupasin varmistaa, että tarvittavat vastaukset löydetään.

Olemme onnistuneet – olemme saaneet jäsenvaltiot sitoutumaan siihen, että ne lisäävät asteittain kehitysapuaan kaksinkertaiseksi, ja kiitän parlamenttia sen antamasta tuesta, jota ilman tämä ei olisi ollut mahdollista. Haluan muistuttaa, että tämä tarkoittaa yli 20 miljardin euron lisäystä vuodessa vuodesta 2010 alkaen. Olemme onnistuneet pääsemään sopimukseen komission ja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön vahvistamisesta joulukuussa hyväksytyn eurooppalaisen yhteisymmärryksen hengessä ja vahvistamaan, että avun tehokkuus on ensisijaisen tärkeää. Päätimme keskittyä ensin Afrikkaan ja kehitimme yhtenäisen strategian Afrikkaa varten. Infrastruktuureja, myös kauppaa helpottavia infrastruktuureja, varten on jo perustettu rahasto. Kymmenenteen Euroopan kehitysrahastoon (EKR) liittyvän ohjelman yhteydessä päätämme kumppaneidemme kanssa parhaista tavoista tukea alueiden taloudellista yhdentymistä, ja kumppanimme ovat laatineet tähän liittyviä ohjelmia.

Talouskumppanuussopimukset ovat merkittävä osa tätä toimintaa. Tässä mielessä aikataululla on keskeinen merkitys. Esimerkiksi tullitariffien purkamisesta aiheutuu verotulojen menetyksiä, kun talouskumppanuussopimukset tulevat voimaan. Tätä kompensoi osittain odotettavissa oleva talouskasvu ja osittain verotusjärjestelmien järkiperäistäminen, joka on jo aloitettu monessa maassa, usein meidän tuellamme. Lisäksi tietyillä alueilla on jo päätetty antaa makrotaloudellista tukea siirtymävaiheen helpottamiseksi. Voin todeta, että suunnittelen aktiivisesti talouskumppanuussopimusten tukemiseksi toimenpiteitä, joissa otan erityisesti huomioon sopimusten mahdolliset vaikutukset etenkin niihin taloudellisiin resursseihin, jotka ovat välttämättömiä riippumattoman valtion toimintakyvyn kannalta.

Tiedän, että jotkut kannattavat keskustelua talouskumppanuussopimusten mahdollisista vaihtoehdoista. Itse olen sitä mieltä, ettei tällaisesta akateemisesta keskustelusta olisi hyötyä. Ensinnäkin syvällistä keskustelua käytiin jo silloin, kun Cotonoussa sovittiin, että talouskumppanuussopimuksista olisi eniten hyötyä kehityksen, WTO:n sääntöjen mukaisen vapaan markkinoille pääsyn sekä hyvän hallintotavan tukemisen ja alueellisen yhdentymisen kannalta. Toiseksi kaikki AKT-maat jatkavat talouskumppanussopimuksia koskevia neuvotteluja. Lopuksi totean, että maat hyötyvät siitä, että ne pääsevät yhteiseen tullietuusjärjestelmään kuuluville markkinoille, sekä Kaikki paitsi aseet -aloitteesta. Tiedämme myös, että nyt kun olemme lähes puolen vuosisadan ajan soveltaneet Lomén yleissopimuksen ja Cotonoun sopimuksen mukaisia yksipuolisia etuusjärjestelyjä, tämä etuuskohtelu markkinoillamme ei riitä vastaamaan kumppaneidemme tarpeisiin.

Yhteenvetona totean, että mietinnössä ilmaistaan yhteinen kantamme moniin asioihin. Jotta näin monet maat saataisiin ohjattua kehityksen ja kasvun tielle, olen valmis työskentelemään jatkossakin kanssanne niiden tavoitteiden ja haasteiden parissa, joita me ja kumppanimme kohtaamme tässä monimutkaisessa, kunnianhimoisessa ja elintärkeässä talouskumppanuussopimuksia koskevassa hankkeessa.

Huomenna osallistun Itä-Afrikkaa käsittelevään seminaariin. Tiedätte, että kierrän kaikissa alueellisissa organisaatioissa ja että jokaisella käynnilläni kaikki kehitysyhteistyötä tekevät kertovat minulle huolistaan. Olette tuoneet nämä huolenaiheet esiin täydellisesti, ja uskokaa minua, minä tiedän tarkasti, mitä ne ovat. Tiedän tarkasti ne hyvin realistiset kysymykset, joita esitätte, ja voin kertoa teille avoimesti, että selvitystyöt ja keskustelut etenevät moitteettomasti. Myös luovassa työssä edistytään, niin että voidaan kehitellä monia tapoja tukea kumppanimaitamme paremmin ja vastata nopeammin niiden huolenaiheisiin.

Lopuksi kiitän teitä. Olen täysin samaa mieltä tämän erinomaisen mietinnön pääkohdista ja olen erittäin avoin ajatukselle teidän kanssanne käytävästä keskustelusta, jossa käsiteltäisiin erityisesti parhaita tapoja tukea tätä prosessia.

 
  
MPphoto
 
 

  Maria Martens, PPE-DE-ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, talouskumppanussopimukset liittyvät EU:n ja AKT-maiden välisiin kauppasopimuksiin, jotka puolestaan perustuvat Cotonoun sopimukseen. Nykyiset järjestelyt eivät kuitenkaan ole enää WTO:n kanssa sovittujen sääntöjen mukaisia, sillä muista kehitysmaista poiketen AKT-maille annettava erityiskohtelu rikkoo WTO:n sääntöjä, ja sen vuoksi tämä menettely on saatettava kyseisten sääntöjen mukaiseksi.

Nykyistä järjestelmää voidaan jatkaa vuoteen 2008 asti, ja viimeistään siihen mennessä sitä on muutettava.

Jotkut parlamentin jäsenet ovat vastustaneet talouskumppanuussopimuksia alusta lähtien; he eivät usko, että määrätyt kaupan vapauttamistoimet, niiden luonteesta riippumatta, voivat mitenkään edistää köyhien maiden kehitystä.

Minun ryhmäni sen sijaan on vakuuttunut, että kaupalla ja ainakin AKT-maiden kaupan vapauttamisella voi todellakin olla tässä tärkeä rooli. Periaatteessa emme vastusta talouskumppanuussopimuksia, edellyttäen että ne tehdään järkevin perustein ja että kyseisille maille annetaan riittävästi aikaa sopeutua uusiin oloihin ja että niitä myös tuetaan tässä. On tärkeää, että talouskumppanuussopimuksissa on tätä koskeva lauseke.

Omalta osaltamme toivomme siis, että talouskumppanuussopimukset säilytetään, mikäli niillä voidaan edistää köyhyyden torjumista. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä haluaa, että kehitystavoite pysyy sopimusten ensisijaisena tavoitteena. Tämä tarkoittaa, että vapauttaminen on toteutettava vähitellen ja AKT-maiden edun mukaisesti ja että se mukautetaan maiden vaihteleviin ja erityisiin olosuhteisiin niin, että tärkeät peruspalvelut, kuten vesihuolto, koulutus-, liikenne- ja energiapalvelut ovat kaikkien saatavana. PPE haluaa realistisen aikataulun eli riittävästi aikaa tarvittavien muutosten toteuttamiseen. PPE-DE-ryhmä haluaa riittävästi tukitoimia (esimerkiksi teknistä tukea, valmiuksien kehittämistä sekä uudistuksia esimerkiksi tulli- ja verotusaloilla), ja se haluaa, että AKT-maiden alueiden välistä yhteistyötä edistetään.

PPE-DE-ryhmä on huolissaan seuraavista neljästä osa-alueesta.

Ensinnäkin komissio on antanut meille vähän tietoja neuvottelujen etenemisestä. Toiseksi aikaa neuvottelujen käymiseen ja niiden tulosten täytäntöön panemiseen on todella vähän. Neuvotteluja on käyty vuodesta 2002, emmekä vieläkään ole saaneet minkäänlaista tekstiluonnosta nähtäväksi.

Lopuksi mainitsen vielä taloudelliset näkökohdat. Talouskumppanuussopimusten onnistuminen on kiinni siitä, että käyttöön annetaan riittävästi varoja. Varojen on tultava ensiksi Euroopan kehitysrahastosta ja sen jälkeen myös muista lähteistä. Vielä ei ole riittävän selvää, mistä varat tämän jälkeen saadaan. On olemassa kriisitilanteita koskevia sääntöjä, joissa tästä määrätään, ja niitä myös tarvitaan. Ellei järjestelmä näytä toimivan kaikkialla, prosessia on voitava hidastaa tai se on voitava pysäyttää joksikin aikaa. WTO:n säännöissä tähän tarjotaan mahdollisuus. Toistaiseksi emme ole vielä laatineet erityisiä ehdotuksia tätä varten. Komission jäsen on jo tutkinut asiaa hieman perusteellisemmin, ja odotan innokkaasti tiiviimpää yhteistyötä ja tarkempia tietoja.

 
  
MPphoto
 
 

  Glenys Kinnock, PSE-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää komission jäsentä. Aluksi haluan viitata hänen huomautukseensa, että keskustelu talouskumppanuussopimusten vaihtoehdoista olisi "akateeminen" – tätä sanaa hän käytti. Cotonoun sopimuksessa todetaan erittäin selvästi, että AKT-mailla on mahdollisuus valita, mitä vaihtoehtoja ne haluavat soveltaa. Arvoisa komission jäsen, tästä syystä asia ei ole akateeminen, vaan AKT-mailla on ehdottomasti mahdollisuus tehdä tässä kohtaa valinta.

Talouskumppanuussopimukset ovat AKT-maiden kannalta hyvin monitahoisia ja monimutkaisia, ja niitä koskevat neuvottelut ovat monitahoisempia ja monimutkaisempia kuin mitkään aiemmat neuvottelut, joihin ne ovat osallistuneet. Oletan neuvottelujen aiheuttavan joitakin hankaluuksia myös komissiolle jo siksi, että kehitysyhteistyön pääosaston ja kaupan pääosaston huolenaiheiden ja ensisijaisten tavoitteiden välillä on jo luonnostaan jännitteitä, sillä ne ovat hyvin erilaisia. Tiedämme täällä parlamentissa omasta kokemuksestamme, etteivät tavoitteemme ole aina riittävän yhtenäisiä.

Käsittääkseni tietyt huolenaiheet ovat yhteisiä kaikille alueellisille neuvotteluille, ja seuraan näitä neuvotteluja tarkasti. Komissio on esimerkiksi halunnut järjestelmää, jolla edistetään kauppaa ensisijaisena tavoitteena. Sen sijaan AKT-maiden alueille on tärkeää tarjontapuolen rajoituksiin puuttuminen sekä talouskumppanuussopimusten ja kehitysavun välinen yhteys. Markkinoille pääsy pysyy ehdottomasti keskeisenä kysymyksenä.

Ehdotettu AKT-maiden – joista suurin osa on vähiten kehittyneitä maita – talouden vapauttaminen on suuri huolenaihe. Alueellisen yhdentymisen, markkinoille pääsyn sekä kaupan ja kehityksen yhteensovittamisen tuomat edut ovat ehdottoman selkeitä, kuten kollegani Martens totesi. Kuitenkin kehitysyhteistyövaliokunnassa olemme sitä mieltä, että mahdolliset kustannukset, jotka maiden odotetaan ehkä maksavan, voivat olla suuremmat kuin kaikki mahdolliset edut. Tästä syystä markkinoille pääsyä – markkinoiden avaamista – koskevat sopimukset, joita näiden maiden on ehkä tehtävä, eivät ole välttämättä juuri se, mitä ne tarvitsevat, ja ne saattaisivat saada enemmän irti muunlaisista järjestelyistä.

Jotta AKT-maat voisivat olla kilpailukykyisiä ja jotta ne voisivat markkinoida tuotteitaan, on näitä koskeviin valmiuksiin investoitava tuntuvasti. AKT-maissa tarvitaan koulutusta, ja niiden työvoimaa on kehitettävä. Maiden infrastruktuuria, liikennettä ja toimielinvalmiuksia on kehitettävä tehokkaammin. Kaikki nämä ovat AKT-maiden ensisijaisia tavoitteita.

On todettava, ettei ole komission tehtävä vakuutella AKT-maille talouskumppanuussopimusten erinomaisuutta. Päätöksen tekevät AKT-maat – kuullen parlamenttejaan, AKT:n ja EU:n yhteistä parlamentaarista edustajakokousta ja kansalaisyhteiskuntaa. Kaikkien laatimiemme talouskumppanuussopimuksia koskevien kriteerien on oltava vuosituhannen kehitystavoitteiden mukaisia.

Haluaisin esittää komission jäsenelle yhden kysymyksen. Keski-Afrikan maiden kanssa käytäviä neuvotteluja pidetään näiden alueellisten neuvottelujen mallina. Lähteeni ovat kertoneet minulle, että kehitysyhteistyön pääosaston ylin johto – tämä tarkoittanee teitä, arvoisa komission jäsen – on erittäin huolissaan Keski-Afrikan talous- ja rahayhteisön (CEMAC) sihteeristön neuvotteluvalmiuksista. Arvoisa komission jäsen, onko niin, että te olette julkisesti kehottanut erottamaan CEMACin pääsihteerin ja talouskumppanuussopimusten pääneuvottelijan? Mikäli näin on, miten tämä sopii kaupan pääosaston kuvaukseen, jonka mukaan näitä neuvotteluja olisi pidettävä malliesimerkkinä?

Lopuksi haluan kiinnittää huomiota AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen vuonna 2002 antamaan Kapkaupungin julistukseen. Siinä asetetaan virstanpylväitä, joiden mukaan arvioidaan neuvottelujen toteuttamista ja tuloksia keskeisten sosiaalisten ja ympäristöä koskevien osoittimien perusteella. Näitä ovat asianmukainen työ, terveydenhuolto, koulutus ja sukupuolen vaikutus. Mahdollisuudet tähän vahvistettiin viime vuonna AKT:n ministerineuvostossa. Aikooko komissio toimia näiden ehdotusten pohjalta?

 
  
MPphoto
 
 

  Fiona Hall, ALDE-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, jäsen Morgantinin mietintö otettiin erittäin tyytyväisenä vastaan kehitysyhteistyövaliokunnassa, koska siinä esitetään selkeästi ne perusperiaatteet, joille talouskumppanuuden olisi perustuttava.

Kuten komission jäsenet Michel ja Mandelson ovat todenneet, talouskumppanuussopimusten on edistettävä kehitysyhteistyötä. Tämä tarkoittaa, että vapauttamisen on ehdottomasti tapahduttava epäsymmetrisesti. AKT-maita ei voida missään nimessä pakottaa avaamaan markkinoitaan eurooppalaisille tuotteille ennen kuin niiden kotimaan markkinat ovat selvästi vakiintuneet. Euroopan unioni pystyy tukemaan kauppatoimia ja auttamaan näiden markkinoiden muodostumisessa sekä tarjontatekijöiden rajoituksissa.

Täysistunnossa esitetyistä tarkistuksista ALDE-ryhmä kannattaa niitä, joissa korostetaan, että markkinat olisi avattava AKT-maiden omaan tahtiin ja että EU pystyy toimimaan vieläkin tiiviimmässä yhteistyössä AKT-kumppaneiden kanssa maailmankauppaa koskevissa neuvotteluissa. Yhdessä AKT-maat ja EU muodostavat merkittävän kokonaisuuden.

ALDE-ryhmä kannattaa myös niitä PPE-DE-ryhmän tekemiä tarkistuksia, joissa ehdotetaan parempaa sanamuotoa ja joissa vältetään antamasta liian rajoittavia määritelmiä esimerkiksi asianmukaista työtä koskeville virstanpylväille.

Jotkin kansalaisjärjestöt ovat kampanjoineet yksioikoisesti talouskumppanuussopimuksia vastaan, mutta tämä saattaisi tarkoittaa lapsen heittämistä pois pesuveden mukana. Alueellinen yhdentyminen, joka on osa talouskumppanuussopimuksia koskevaa prosessia, auttaa AKT-maita kukoistamaan, lisäämään etelä-etelä-kauppaa sekä tariffiesteiden poistamista toistensa rajanaapureina olevien AKT-maiden väliltä.

Koko talouskumppanuuksia koskevien neuvottelujen ajan on tärkeää varmistaa, että neuvottelujen tulokset edistävät kehitystä. Toivon, että komissio toimii koko ajan aidosti ja johdonmukaisesti tämän periaatteen ja tämän mietinnön mukaisesti.

 
  
MPphoto
 
 

  Margrete Auken, Verts/ALE-ryhmän puolesta. (DA) Arvoisa puhemies, Cotonoun sopimuksen ja talouskumppanuussopimusten tarkoituksena on torjua köyhyyttä ja edistää kestävää kehitystä. Tämä tavoite meidän on ehdottomasti saavutettava. Korvaukseen liittyvä quid pro quo -ajattelu tai vastavuoroisuusajattelu, joka perustuu tasavertaisuuden periaatteeseen, ovat näin ollen täysin vääriä. Itse asiassa tässä on kysymys kahdesta kumppanista, jotka eivät ole läheskään tasavertaisia, EU:sta ja AKT-maista, joten AKT-maiden ei pitäisi auttaa EU:ta vaan päinvastoin. Olen täysin varma, että jäsen Morgantini on tästä kanssani samaa mieltä.

Köyhien maiden vientimahdollisuudet liittyvät ainoastaan maataloustuotteisiin ja raaka-aineisiin sekä hyvin työvoimavaltaisiin tuotteisiin, esimerkiksi tekstiileihin, joita niiden olisi voitava viedä Euroopan unioniin ilman rajoituksia. AKT-maiden talous on myös hyvin heikko. Tämän vuoksi emme voi vaatia, että nämä maat tuosta vain avaisivat 90 prosenttia markkinoistaan ikään kuin vastineeksi siitä, että EU avaa niille omat markkinansa. Tämä näkemys esitetään myös Morgantinin mietinnössä. Toivottavasti tulkitsen oikein mietinnön 17 kohtaa, kun totean, että tietenkin vain AKT-mailla on oikeus asettaa tilapäisiä tuontirajoituksia, mikäli maahantuonnin äkillinen kasvu uhkaa tiettyjä tuotannonaloja. Olisi erittäin valitettavaa, että meillä olisi oikeus estää AKT-maita myymästä meille tekstiilejä ja maataloustuotteita vain sen vuoksi, että emme ole pystyneet mukautumaan riittävästi globaalistuneen maailman muuttuneisiin kilpailuoloihin. Totuus on se, että meidänkin annettiin suojella omia markkinoitamme silloin, kun kansantaloutemme olivat vielä kehittymässä. Markkinoiden suojeleminen on kuitenkin hyvin epävarma keino lisätä kasvua ja saavuttaa terve talousrakenne, ja siksi tätä toimenpidettä olisi sovellettava myös kehitysmaihin rajoitetusti ja vain määrätyn ajan.

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies VIDAL-QUADRAS ROCA

 
  
MPphoto
 
 

  Gabriele Zimmer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olemme täällä parlamentissa päässeet jo monesti ja hyvin laajalla enemmistöllä sopimukseen vuosituhannen kehitystavoitteista ja olemme ilmoittaneet, että köyhyyden poistaminen maailmasta on tärkein tehtävämme tulevina vuosikymmeninä.

Jäsen Morgantinin erinomaisessa mietinnössä meille esitetään arvio siitä, miten paljon talouskumppanuussopimukset todellisuudessa voivat edistää tässä tehtävässä onnistumista. Odotamme, että komissio asettaa kehityksen sekä köyhyyden poistamisen AKT-maissa selkeästi tärkeään asemaan neuvotteluissa. Kritiikki, jota aion esittää, kohdistuu suoraan kaupan pääosaston edustajan esiintymiseen kehitysyhteistyövaliokunnan kuulemistilaisuudessa. Teen tämän nyt selväksi: emme halua, että neuvotteluissa käyttäydytään ikään kuin olisimme siirtomaavallan edustajia; mielestämme AKT-kumppaneidemme riippumaton päätösvalta on säilytettävä.

Tätä riippumattomuutta olisi kannustettava investoimalla kaupan infrastruktuuriin ja tietenkin tukemalla kansallisia köyhyyden torjumista koskevia strategioita. Tämä on täysin EU:ssa suuressa arvossa pidetyn toissijaisuusperiaatteen mukaista. Mikäli hallitukset käyttävät itsemääräämisoikeuttaan ja päättävät suhtautua talouskumppanuussopimuksiin epäilevästi, näille maille on tarjottava Cotonoun sopimuksen mukaisia vaihtoehtoja. Tämän vuoksi ihmettelen, miksi Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä haluaa poistaa tämän viittauksen. Miksi PPE-DE-ryhmä yhtäkkiä katsookin, etteivät tehdyt sopimukset sido sitä? PPE-DE-ryhmä pyrkii myös käytännössä poistamaan mietinnöstä kaikki lauseet, jotka antavat AKT-maiden hallituksille neuvotteluja koskevan itsemääräämisoikeuden sekä mahdollisuuden päättää itse, toteutetaanko vapauttaminen vain tietyllä alalla, ja missä laajuudessa ja millaisen aikataulun mukaisesti se toteutetaan. Haluaisin tietää, miksi.

Morgantinin mietinnössä vaaditaan yksinkertaista sääntöä, jonka mukaan juomavesi, koulutus ja muut keskeiset julkiset palvelut jätetään vapauttamisen ulkopuolelle alusta alkaen. PPE-DE-ryhmä toivoo, että tämä kohta poistetaan, ja toivoo sen sijaan, että vesialan vapauttaminen toteutettaisiin kohtuullisin hinnoin. Tämä on mielestäni silkkaa kyynisyyttä. Koska köyhyys on levinnyt laajalle monissa AKT-maiden osissa, tätä ei yksinkertaisesti voida hyväksyä. Kehotan teitä hylkäämään nämä tarkistukset huomenna.

 
  
MPphoto
 
 

  Alessandro Battilocchio (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, ensinnäkin haluaisin kiittää esittelijä Morgantinia hänen tekemästään erinomaisesta työstä. Yhteiskunnassa, jota globaalitalouden markkinat nykyisin hallitsevat, yhteisöllä on velvollisuus edistää kehitysyhteistyötä. Nimittäin maailmassa 3 miljardia ihmistä elää alle kahdella Yhdysvaltain dollarilla päivässä ja yli miljardi elää vain yhdellä Yhdysvaltain dollarilla päivässä.

Tämän yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi meidän on etsittävä sopivia keinoja, joiden avulla kehitysmaiden taloustilannetta voidaan vähitellen parantaa ja niiden talous voi vähitellen integroitua maailmanmarkkinoihin. Euroopan unionin yhteistyöpolitiikkaan on sisällyttävä ensisijaisia tavoitteita, joilla pyritään muuttamaan näiden maiden sisäistä prosessia edistämällä vakaata, avointa ja demokraattista poliittista ilmapiiriä sekä vaurastumista. Tässä yhteydessä voidaan todeta, että talouskumppanuussopimukset ovat sopiva väline AKT-maiden ja Euroopan unionin välisten kauppasuhteiden edistämiseen ja toteuttamiseen.

Haluamme korostaa myös toista seikkaa: niin sanotuilla herkillä aloilla, esimerkiksi koulutuksen, terveydenhuollon ja energiahuollon aloilla, tehtäviä kehitystä edistäviä investointeja olisi seurattava jatkuvasti, ja tarvittaessa vapauttamistoimia olisi rajoitettava. Meidän olisi aina pidettävä mielessämme, että onnistuaksemme ja saadaksemme myönteisiä vaikutuksia aikaan kehitysmaiden yhteiskuntarakenteessa on tehokkaan yhdentymisen ja talouskasvun lisäksi parannettava myös ihmisten yleisiä elinoloja. Tässä asiassa tarvitaan täsmällistä, erityistä ja johdonmukaista sitoutumista.

 
  
MPphoto
 
 

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE). – (FI) Arvoisa puhemies, aivan aluksi haluan kiittää kollegaani Martensia hyvästä puheenvuorosta ja hänen esittämistään tarkistuksista. Se linja vahvistaa käsittelyssä olevaa mietintöä ja tukee sen tavoitteita saada talouskumppanuussopimuksista toimiva väline, joka toteuttaa EU:n kehitysyhteistyön tavoitteita.

WTO:n säännöt pakottavat meidät erillisiin talouskumppanuussopimuksiin, sillä Lomén ja Cotonoun sopimuksiin perustuva kauppasuhde ei ole vastavuoroinen ja siksi ristiriidassa WTO:n valtuutuslausekkeen kanssa. Sen mukaan teollisuusmaat saavat myöntää yksipuolisen, ei-vastavuoroisen etuuskohtelun vain kahteen luokkaan kuuluville maille, joko kaikille vähiten kehittyneille maille tai kaikille kehitysmaille. Koska AKT-alueeseen kuuluu molempiin ryhmiin kuuluvia maita, alkuperäiset AKT-maille myönnetyt etuudet eivät vastaa nykyisiä WTO:n sääntöjä ja poikkeuksiin oikeuttava siirtymäaikamme päättyy vuonna 2008.

Talouskumppanuussopimusten avulla on etsitty pitkäkestoista ratkaisua EU:n ja AKT:n kauppasuhteiden saattamiseksi WTO:n sääntöjen mukaisiksi. Ehdotettujen talouskumppanuussopimusten perusteella EU:n ja AKT:n eri alueellisten ryhmien välinen kauppasuhde on vastavuoroinen. GATT-sopimuksen 24 artiklan nojalla kehityksen eri tasoilla olevat valtiot voivat sitoutua vastavuoroiseen vapaakauppasopimukseen edellyttäen, että olennaisilta osiltaan kaiken kaupan vapauttaminen tapahtuu kohtuullisen ajan kuluessa. Talouskumppanuussopimusten yhteydessä tämän on käsitetty tarkoittavan karkeasti ottaen 90 prosenttia kaupasta 10-12 vuoden kuluessa.

On selvää, että vastavuoroisen vapaakauppasopimuksen täytäntöönpano on erittäin haastavaa AKT-maille, joiden kehitystaso vaihtelee. Sen käyttöönotto on huomattava muutos EU:n suhtautumisessa AKT-kumppanien kanssa harjoitettavaan kehitys- ja kauppapolitiikkaan.

Toisaalta me tiedämme, ettei Lomén ja Cotonoun sallima suosiminen pysäyttänyt AKT-maiden markkinaosuuksien pienenemistä. Koska olemme huolissamme kaupan ennenaikaisesta vapauttamisesta, on syytä kysyä, onko tässä yhteydessä sellaista käsitettä olemassakaan kuin oikea-aikainen vapauttaminen. Joskus rohkea hyppy on tehtävä ja huolehdittava samalla, että sopimusneuvottelujen lopputulos jättää riittävästi aikaa AKT:n kotimarkkinoiden ja alueellisten markkinoiden mukauttamiselle.

Itse pidän tärkeänä myös kaikkien esteettömän pääsyn luonnon omien niin sanottujen ilmaispalvelujen äärelle. Näin maailman vesipäivänä en voi olla mainitsematta sitä, miten olennaista on esimerkiksi juuri vesihuollon järjestäminen oikeudenmukaisesti.

Markkinoiden avaaminen on jossain tilanteessa myös johtanut köyhyyden leviämiseen kehitysmaissa, ja siksi neuvottelujen edistymistä on seurattava tarkkaan. Neuvottelujen on oltava tasapuolisia eikä niiden kuluessa saa painostaa mitään osapuolta.

 
  
MPphoto
 
 

  Kader Arif (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan kiittää kollegaani Morgantinia tästä erinomaisesta mietinnöstä, jonka hän on tänään antanut käsiteltäväksemme ja joka koskee talouskumppanuussopimusten vaikutuksia kehitysyhteistyön alalla.

Mietinnön perusajatus on oikea. Sen mukaan tässä sääntelyssä, joka on vaarassa johtaa hallitsemattomaan kaupan vapauttamiseen, tarvitaan yhteisön solidaarisuutta. Kehitysyhteistyövaliokunta kannatti työtä yksimielisesti. Toivon, että se saa samanlaisen kannatuksen myös huomisessa äänestyksessä.

Pohdintamme ohjenuorana olisi pidettävä yhtä tärkeää seikkaa: kehitysyhteistyön on oltava Cotonoun sopimuksen mukaista ja liityttävä siihen läheisesti. Tämä on ensisijaisena tavoitteena kaikissa neuvotteluissa sekä talouskumppanuussopimusten täytäntöönpanossa Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioiden kanssa.

Ymmärrän, että Euroopan unionin ja AKT-maiden väliset kauppasuhteet on saatettava WTO:n sääntöjen mukaisiksi. Tarkoitan yksipuolista suosituimmuusjärjestelmää yhteisön markkinoilla. WTO:n sääntöjen noudattaminen ei kuitenkaan saa olla tärkeämpää kuin kestävää kehitystä edistävät ja köyhyyden torjuntaa koskevat kansainväliset sitoumuksemme.

Yhdyn AKT-maiden ja monien kansalaisjärjestöjen pelkoon siitä tavasta, miten komissio nyt käy neuvotteluja, ja näiden neuvottelujen taustalla olevasta ajattelutavasta. Neuvottelujen osapuolet eivät selvästikään ole tasavertaisia. Ellemme ota tätä huomioon, siitä nopeasta ja sopusointuisesta vastavuoroisesta markkinoiden avaamisesta, jota meille ollaan myymässä, uhkaa tulla vaarallisen epätasapainoinen, ja pelkään, että se johtaa vain pettymyksiin.

Kaupan vapauttaminen sellaisten kumppaneiden välillä, jotka eivät ole keskenään tasavertaisia, ei todellakaan edistä kehitystä, niin kuin on ollut tarkoitus, ja sillä voi olla tuhoisia vaikutuksia kyseisten maiden hauraisiin kansantalouksiin ja niiden suojattomaan väestöön. Samalla kuitenkin väitämme puheissamme, että haluamme auttaa näitä maita saavuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet, joita ei kuitenkaan voida saavuttaa, kuten jo tiedämme.

Mikäli nämä sopimukset tehdään vaihe vaiheelta ja yhteistyössä järkevän ja ennakoitavissa olevan kehyksen mukaisesti, niin että alueella voidaan edistää kauppaa ja investointia, ne tarjoavat mielestäni AKT-maille todellisia mahdollisuuksia niin talouksien monipuolistamista kuin sopusointuista alueellista yhdentymistä sekä todellista ja onnistunutta maailmantalouteen integroitumista varten.

On mainittava muutamia ensisijaisia tavoitteita. Ensimmäinen niistä on se, että Singaporen kysymykset ja keskeiset julkiset palvelut jätetään sopimusten ulkopuolelle, jotta ei laiminlyödä näiden maiden oikeutta käyttää suojatoimia puolustaakseen herkkiä strategisia tuotannonalojaan. Toisena ensisijaisena tavoitteena on noudattaa sitoumustamme etsiä Cotonoun sopimuksen 37 artiklan 6 kohdan mukaisesti talouskumppanuussopimuksille vaihtoehtoisia kauppajärjestelmiä niitä maita varten, jotka niitä pyytävät. Näiden vaihtoehtojen on perustuttava ei-vastavuoroisuuden periaatteeseen, joka on vahvistettu yleisessä tullietuusjärjestelmässä, sekä sellaisen lausekkeen käyttöönottoon, jossa vahvistetaan eriytetty kohtelu WTO:ssa. Näiden ensisijaisten tavoitteiden toteutuminen on hyvin pitkälti kiinni siitä, haluaako Euroopan unioni panostaa WTO:ssa täysipainoisesti sääntöjen parantamiseen kehitysyhteistyötä koskevia ensisijaisia tavoitteita silmällä pitäen.

Lopuksi totean, ettei toivomusten esittämisestä ole hyötyä, ellei keinoja niiden toteuttamiseen ole olemassa. Lopuksi haluan todeta, että vaikka olemmekin huolissamme Euroopan unionin rahoituskehyksestä, meidän on ensinnäkin pidettävä komission puheenjohtajan Gleneaglesissa antamat kaupan tukemista koskevat lupaukset. Toiseksi meidän on pyrittävä tekemään uusia rahoitussitoumuksia hyvittääksemme AKT-maille etuuskohtelun ja tullitariffien poistamisesta aiheutuvia kustannuksia, vahvistettava AKT-maille annettavaa teknistä tukea ja lopuksi, hyvät kollegat, hylättävä Euroopan kehitysrahastosta maksettavan tuen pienentäminen, jota ei voida hyväksyä. Koska en ole kuitenkaan vakuuttunut siitä, että nämä tavoitteet saavutetaan nopeasti, ehdotan, että osoituksena hyvästä tahdostaan komissio harkitsisi markkinoiden vastavuoroista avaamista koskevan siirtymäkauden pidentämistä AKT-maiden erityistarpeiden mukaisesti, kuten neuvottelujen aikaan todettiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Hannu Takkula (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, toivon että taloudelliset kumppanuussopimukset olisivat toimiva väline, jolla köyhyys voitaisiin poistaa ja että pääsisimme julistuksista konkretiaan. Tervehdin ilolla tänä iltana tästä aiheesta käytettyjä puheenvuoroja, erityisesti Eija-Riitta Korholan puheenvuoro oli erinomainen. Laadullisesti en pysty siihen mitään lisäämään, mutta siitä huolimatta lausun muutaman sanan Luisa Morgantinin mietinnöstä.

Kehitysyhteistyön tärkeyttä ei pidä väheksyä. Me hyvinvointiyhteiskuntina ja eurooppalaisina yhteisöinä haluamme olla auttamassa heikommassa asemassa olevia lähimmäisiämme niin kotimaassa kuin muuallakin. Se on tietyllä tavalla meidän sivistyksemme mitta.

On totta, että tänä päivänä monessa Euroopan unionin jäsenmaassa käydään keskustelua siitä, mikä pitäisi olla kehitysyhteistyöhön ohjattavan rahoituksen osuus. Esimerkiksi Suomessa, josta tulen, on tänään juuri keskusteltu aiheesta ja tiedän, että YK:n suosittelemaa 0,7 prosentin tavoitetta ei ole saavutettu, vaan olemme jääneet noin 0,4 prosenttiin. Toivon mukaan myös muut Euroopan maat, Suomi mukaan lukien, edistyvät asiassa. Toivottavasti Euroopan unionissa löydämme yhteistä tahtoa ja myös rahoitusta huolehtiaksemme heikommassa asemassa olevista veljistämme ja kansoista.

Minun mielestäni on kuitenkin huolehdittava siitä, että antamamme apu on sopusoinnussa kestävän kehityksen periaatteiden kanssa. Taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölliset näkökohdat tulee aina ottaa huomioon EU:n kehitysyhteistyössä. Tärkeää ei ole pelkkä raha, vaan ennen kaikkea kumppanuus ja kehityksen ja työn alkuun auttaminen.

Meidän on myös oltava tarkkoja sen suhteen, että edistämme kehitysyhteistyön kautta eurooppalaisia arvoja, kuten demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Niiden huomioon ottaminen on tärkeää kehitysyhteistyössä.

 
  
MPphoto
 
 

  Vittorio Agnoletto (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Morgantinin mietintö on tärkeä yritys rajoittaa talouskumppanuussopimusten aiheuttamaa vahinkoa. Oletteko todella sitä mieltä, että vapaakauppasopimus on se, mitä tarvitaan nälän ja köyhyyden vähentämiseen ja poistamiseen?

Ajatelkaa esimerkiksi Burundia: talouskumppanuussopimuksiin sisältyvä teoreettinen tariffien poistaminen johtaisi siihen, että Euroopan unioni saavuttaisi 12,4 miljoonan Yhdysvaltain dollarin markkinaosuuden, jonka Burundi puolestaan menettäisi, ja tähän on jo laskettu mukaan paikallisille kuluttajille aiheutuva hyöty. Tämä käy ilmi YK:n alaisen Afrikan talouskomission tutkimuksesta, josta käy ilmi myös se, miten jo nyt suuri osa tämän maanosan vauraudesta on siellä asuvien ulkomaalaisten hallussa. Tämä osuus on 39 prosenttia, ja se on suurempi kuin missään muualla maailmassa.

Tukia koskevat tiedot osoittavat vääräksi ajatuksen, että vapaiden markkinoiden laajentaminen voisi tuottaa vaurautta näille alueille. Nigeriassa halvin liha on saksalaista tai englantilaista, ja Senegalissa pelkästään vuonna 2005 tuotiin Alankomaista 52 000 tonnia sipuleita, mikä saattoi maanviljelijät erittäin vakaviin vaikeuksiin. Talouskumppanuussopimusten laatimisessa noudatettiin alun perin Cotonoun sopimusta, jossa vaalitaan köyhyyden torjuntaa ja yhteiskunnallisen kehityksen edistämistä. Nyt talouskumppanuussopimuksissa ei kuitenkaan enää edistetä yhteiskunnallista kehitystä vaan pikemminkin lisätään köyhyyttä.

 
  
MPphoto
 
 

  Louis Michel, komission jäsen. (FR) Hyvät parlamentin jäsenet, olen samaa mieltä muutamasta esitetystä huomautuksesta. Komission selkeästi puutteellisen tiedotuksen osalta totean, että komissio haluaa tietenkin välittää parlamentille kaiken hallussaan olevan tiedon. Teistä saattaa tuntua siltä, että tiedotus on ollut liian vähäistä. Aion ainakin omalta osaltani siis huolehtia siitä, että välitän teille kaiken hallussani olevan tiedon.

Rahaa tarvitaan suuria summia, mutta jos lisärahoitusta kaivataan, on sen tultava jäsenvaltioilta. Tiedätte varsin hyvin, paljonko Euroopan kehitysrahastosta voidaan saada tukea: voin käyttää vain sen verran rahaa kuin käyttööni on annettu.

Jäsen Kinnockin puheenvuoroon viitaten haluan varmistaa, ettei asiasta ole mitään väärinkäsityksiä. Kun puhuin vaihtoehtoja koskevasta "akateemisesta" keskustelusta, tarkoitukseni ei ollut puhua epäasiallisesti. Itse asiassa vaihtoehtoisia ehdotuksia voidaan tehdä niille, jotka eivät halua neuvotella sopimuksista, mutta kuten tiedätte, jäsen Kinnock, tällä hetkellä tilanne on se, että kaikki maat kuitenkin käyvät neuvotteluja. Käyttämäni sana oli ehkä huonosti valittu, mutta mielestäni ei ole kovin hyödyllistä aloittaa keskustelua vaihtoehdoista, kun kerran kaikki jo käyvät neuvotteluja.

Muista esittämistänne huomautuksista olen melko pitkälle sanaa mieltä. Näin ollen olen samaa mieltä myös markkinoille pääsyä koskevasta huomautuksestanne, mutta teidän on myös myönnettävä, ettei markkinoille pääsy vielä riitä. Markkinoiden vapauttamisesta saamamme 50 vuoden kokemuksen perusteella voidaan selvästi nähdä, ettei se riitä ja että on paljon muitakin huomioon otettavia asioita. Tuskin kukaan on minua vakuuttuneempi siitä, että meidän on keskityttävä kehityksen tuottamaan hyötyyn. Näin ollen hyväksyn tämän periaatteen täysin.

Tuotanto-ongelmat huomioon ottaen on selvää, että tuotanto on yksi niistä aloista, joilla kyseisille maille annetusta tuesta on eniten hyötyä. Juuri tuotannon tasolla voidaan antaa välttämätöntä tukea tekniikan kehittämiseen, teknologian siirtoihin ja tuotteiden laadun parantamiseen, eli lyhyesti sanottuna markkinoille pääsyn kannalta erittäin tärkeän lisäarvon rahoittamiseen.

Olen kanssanne samaa mieltä siitä, ettei Euroopan unionin pidä antaa kohtuuttomia määräyksiä. Tämä ei vastaa lainkaan vakaumustani eikä käsitystäni kehitysyhteistyöstä. Kun käydään neuvotteluja, kumpikin osapuoli esittää omia perustelujaan. Kohtuuttomat määräykset eivät siihen kuulu. Olen myös samaa mieltä jäsen Martensin kanssa siitä, että aikataulun on oltava realistinen. Olen täysin samaa mieltä siitä, että veden, energian ja monenlaisten välttämättömyystavaroiden saanti on turvattava. Yhdyn täysin näkemyksiinne tässä asiassa ja suhtaudun erittäin epäilevästi näiden alojen vapauttamiseen.

Jäsen Kinnock, mitä tulee sihteerin erottamiseen, jota minun väitetään vaatineen, ensinnäkään minulla ei ole valtuuksia erottaa kyseistä sihteeriä ja toiseksi en ole vaatinut kenenkään erottamista. Se kuitenkin on totta – koska haluan aina ottaa ehdottomasti täyden vastuun tekemisistäni – että Keski-Afrikan talous- ja rahayhteisön CEMACin sihteerin pyyntöön olen vastannut, etten suostu myöntämään lisää rahaa jollekulle, joka ei ole tehnyt mitään, ja voin taata, ettei hän ole tehnyt mitään. En myöskään ole ainoa henkilö, joka on valittanut tästä. Puolustuksekseen hän totesi, ettei hänellä ole määräysvaltaa jäsenvaltioihin nähden. Työ, joka olisi pitänyt tehdä, jäi tekemättä. Emme ole saaneet pyytämiämme asiakirjoja, joista kävisi ilmi, että työ on tehty. Hänen johtamisensa ei ole täysin avointa. Tässä tilanteessa tehtäväni on mielestäni huomauttaa tietyistä hallinnon periaatteista, varsinkin kun on kysymys komission myöntämää rahoitusta koskevasta pyynnöstä. Tämän myönnän siis tehneeni, mutta en ole koskaan vaatinut kenenkään erottamista, eikä minulla olisi siihen edes valtuuksia.

Yhteenvetona totean, että neuvotteluissa käsiteltävän paketin on oltava kattava ja johdonmukainen. Peter Mandelson neuvottelee talouskumppanuussopimuksista, ja minä avustan häntä. Työskentelemme siis yhdessä. Minun lähtökohtanani on tietenkin kehitys ja tarkemmin sanottuna talouskehitys kasvun liikkeellepanevana voimana. Huomautan vielä, että kyseisillä mailla on köyhyyden torjumista koskevia suunnitelmia, joihin tämä näkökohta sisältyy. Taloudellista yhdentymistä koskevien ohjelmien piiriin kuuluvat alueet pyytävät meiltä tukea, jota me myös annamme niille. Yhdentymiseen liittyy alueiden välisen kaupan vapauttaminen. Me tuemme sitä, ja talouskumppanuussopimukset tukevat tätä alueellisen yhdentymisen tarvetta.

Huomaan, että jotkin peloistanne ovat perusteltuja, mutta voin vakuuttaa ainakin omalta osaltani, että kehitys pidetään ensisijaisena tavoitteena. Tämä on se tavoite, johon neuvotteluissa keskitytään, ja tukitoimien on mahdollistettava parannusten toteuttaminen sellaisessa tahdissa, jota nämä maat pystyvät pitämään yllä. Parannusten pitäisi ajan mittaan helpottaa maiden pääsyä sekä yhdentyneille alueellisille markkinoille että maailmanmarkkinoille.

Lopuksi totean, että ymmärrän kaikkia epäilyksiänne ja huolenaiheitanne. Olen valmis vaihtamaan kanssanne mielipiteitä myös kaikista tukitoimista – ja pidän tätä myös erittäin tärkeänä. Odotan kovasti sitä luovuutta, johon te kykenette, ja olen täysin avoin näille kysymyksille ilman minkäänlaisia ennakkoasenteita. Vakuutan teille joka tapauksessa, että olen enemmän kuin valmis jatkamaan parhaiden mahdollisten ratkaisujen etsimistä kehitysmaiden tukemiseksi talouskumppanuussopimusten yhteydessä.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Paljon kiitoksia, arvoisa komission jäsen.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.00.

 
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö