Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 3. huhtikuuta 2006 - Strasbourg

10. Euroopan laajuisia energiaverkostoja koskevat suuntaviivat (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Anne Laperrouzen laatima teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan suositus toiseen käsittelyyn (A6-0071/2006) Euroopan laajuisia energiaverkostoja koskevien suuntaviivojen vahvistamisesta sekä päätöksen 96/391/EY ja päätöksen N:o 1229/2003/EY kumoamisesta (10720/1/2005 – C6-0016/2006 – 2003/0297(COD)).

  Anne Laperrouze (ALDE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, sallikaa minun esittää vilpittömät kiitokseni muiden poliittisten ryhmien varjoesittelijöille, erityisesti jäsen Ayusolle ja jäsen Swobodalle, jotka ovat tukeneet minua koko arviointini ajan ja myötävaikuttaneet erittäin suuresti tekstiin, joka esitellään teille tänään ja annetaan hyväksyttäväksenne huomenna.

Kiitän Euroopan komission ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan sihteeristön edustajia heidän kuuntelutaidoistaan ja vastauksistaan käsiteltyihin kysymyksiin. Haluan myös korostaa puheenjohtajavaltio Itävallan myönteistä roolia, koska se on pyrkinyt löytämään sanamuodot, jotka perustuvat parlamentin ensimmäiseen käsittelyyn ja jotka saisivat jäsenvaltioiden tuen.

Mielestäni on syytä tähdentää tämän päätösehdotuksen tavoitteita. Tarkoitus on taata symbolinen yhteisön tuotemerkki olefiinikaasunsiirtoverkostoille, minkä ansiosta niihin voidaan hakea lainoja Euroopan investointipankilta, mukauttaa 25 jäsenvaltion Euroopan unionin suuntaviivat, hyväksyä yhteisen edun mukaisten hankkeiden rahoitus, valmistella yhteisten kaasu- ja sähkömarkkinoiden luomista ja ennen kaikkea taata toimitusvarmuus liittämättä yhteen jäsenvaltioiden ja naapurimaiden verkostot: Kaakkois-Euroopan maat, Välimeren maat, Ukraina ja Valko-Venäjä.

Parlamentille tammikuussa toimitetussa neuvoston yhteisessä kannassa ehdotettiin lähestymistapaa, joka poikkesi parlamentin lähestymistavasta siinä, että siinä torjuttiin Euroopan etua koskevan hankkeen kuvaus ja eurooppalaisen koordinaattorin nimeäminen. Toisessa käsittelyssä tehdyn työn ansiosta oli mahdollista laatia kompromissitarkistuksia epävirallisissa kolmikantatapaamisissa, joihin osallistuivat parlamentti, neuvoston puheenjohtajavaltio ja Euroopan komissio. Nämä kompromissitarkistukset vastaavat täysin ensimmäisessä käsittelyssä asettamiamme tavoitteita. Niissä muun muassa määritetään Euroopan etua koskeviksi hankkeiksi joukko ensisijaisten hankkeiden linjauksiin kuuluvia hankkeita, jotka ovat luonteeltaan rajat ylittäviä tai joilla on merkittävä vaikutus eri maiden väliseen siirtokapasiteettiin. Kyseiset hankkeet voidaan siten asettaa etusijalle Euroopan laajuisia energiaverkostoja koskevan rahoituksen yhteydessä, ja ne voivat saada erityisrahoitusta muista yhteisön varoista.

Hankkeen toteuttamisen viivästymistä tutkitaan, ja yhteisissä koordinointikokouksissa käsitellään erityisesti arviointia ja julkisia kuulemismenettelyjä. Näissä tarkistuksissa myös määritellään paremmin eurooppalaisen koordinaattorin rooli. Koordinaattori voidaan nimetä, kun hanke viivästyy merkittävästi tai sen toteuttamisessa esiintyy ongelmia. Eurooppalainen koordinaattori tukee hankkeen eurooppalaista ulottuvuutta, myötävaikuttaa asianomaisen väestön kuulemista koskevien kansallisten menettelyjen koordinointiin ja toimittaa komissiolle vuosittain kertomuksen hankkeen edistymisestä.

Arvoisa komission jäsen, sallikaa minun kuitenkin esittää pahoitteluni kahdesta asiasta. Ensinnäkin Euroopan laajuisten energiaverkostojen käytettävissä olevasta vähäisestä rahoituksesta, joka riittää luultavasti vain muutaman toteutettavuustutkimuksen rahoittamiseen. Toiseksi olette tietoinen siitä, ettei parlamentti halunnut kyseenalaistaa mietinnön liitteissä mainittujen hankkeiden oikeutusta. Minusta vaikuttaa kuitenkin siltä, että etusija olisi annettava hankkeille, joilla autetaan turvaamaan mahdollisimman monen jäsenvaltion toimitusvarmuus ja joilla tuetaan näin tätä eurooppalaista ulottuvuutta. Ajattelen erityisesti Baltian maita, joiden kaasuverkostot eivät mitenkään riitä turvaamaan varmaa ja kestävää energiahuoltoa, kun otetaan huomioon, että Schröderin ja Putinin tekemien sopimusten seurauksena etusija annettiin Venäjän ja Saksan väliselle kaasuputkelle. Kehotan teitä kannustamaan sellaisen infrastruktuurin toteuttamista, jota tarvitaan kaikkien jäsenvaltioiden energiatoimitusten turvaamiseksi.

Kun otetaan huomioon Ukrainan ja Venäjän välinen viimeaikainen kriisi sekä Hampton Courtissa annetut lausunnot, eurooppalainen energiapolitiikka on välttämättömyys. Tämä teksti tarjoaa näin ollen oivallisen tilaisuuden Euroopan unionin toimielimille tukea tätä pyrkimystä. Uudet säännökset, jotka koskevat mainintaa, että hankkeen on oltava Euroopan etua koskeva hanke, sekä mahdollisuutta nimetä koordinaattori, ovat välttämättömiä, jotta kaasun ja sähkön sisämarkkinat voidaan todellakin toteuttaa sekä taata toimitusvarmuus. Tätä eurooppalaista verkostoa ei kuitenkaan voida myöskään toteuttaa, jos jäsenvaltioiden välistä yhteenliittämiskapasiteettia ei lisätä.

Hyvät kollegat, kehotan teitä tukemaan yhteistä kantaa sellaisena kuin sitä on muutettu tällä kompromissipaketilla. Äänestämällä sen puolesta voimme antaa Euroopan unionille yhden tarvittavista välineistä, jotta se pystyisi saavuttamaan asettamansa tavoitteet.

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, meillä oli aivan äskettäin tilaisuus keskustella yhteistä energiapolitiikkaa käsittelevään vihreään kirjaan liittyvistä kysymyksistä. Mielestäni tänään keskusteltavina olevat kysymykset – toimitusvarmuus, kestävä kehitys ja kilpailukyky – liittyvät hyvin läheisesti yhteen, ja Euroopan unioni tarvitsee eurooppalaisen vastauksen. Meidän on myös tarkasteltava, miten voimme lisätä investointeja Euroopan unionissa. Euroopan laajuiset verkostot ovat osa sitä.

Toisinaan sanotaan, ettei tähän tarkoitukseen ole riittävästi varoja, mutta minulla oli äskettäin tilaisuus olla ylpeä tukemastamme hankkeesta, jossa rakennetaan merenalainen sähkökaapeli Irlannin ja Walesin välille. Tämä osoittaa selvästi, miten EU:n varoja käytetään. On monia sellaisia hankkeita, joista voimme olla ylpeitä. Rahoittamamme toteutettavuustutkimukset tasoittivat tietä kyseiselle yhteenliittämiselle ja infrastruktuurille. Tästä näkökulmasta katsottuna annan suuren arvon esittelijän, varjoesittelijöiden ja kaikkien tämän nimenomaisen päätöksen valmistelussa auttaneiden työlle.

Uskon todellakin, että Euroopan laajuiset energiaverkostot edistävät Euroopan unionin kehitystä. Esimerkiksi maakaasun osalta riippuvuus tuontikaasusta kasvaa jatkuvasti, ja tiedämme sen kasvavan myös jatkossa. Euroopan laajuisia energiaverkostoja koskevan politiikan tavoitteena on lisätä ja monipuolistaa kaasun tuontikapasiteettia Kaspianmeren alueen, Pohjois-Afrikan tai Lähi-idän kaltaisista toimituslähteistä.

Olemme keskustelleet Brysselissä usein tarpeesta jatkaa eurooppalaisten sähkömarkkinoiden kehittämistä. Sähkömarkkinoiden osalta Euroopan laajuiset energiaverkostot mahdollistavat todellisten eurooppalaisten yhteenliitäntöjen ja eurooppalaisen sähköverkon luomisen ja edistämisen.

Meidän ei pitäisi etsiä rahoitusta vain veronmaksajiltamme. Meidän on myös houkuteltava Euroopan investointipankkia, rakennerahastoja ja yksityisiä sijoittajia rahoittamaan näitä hankkeita, koska investointeihin on olemassa rahaa. Tähän saakka todellisena pullonkaulana on ollut puuttuva poliittinen tahto kehittää näitä hankkeita tai kyvyttömyys tehdä asianmukaisia päätöksiä.

Päätöstä ehdotettiin parlamentille jo joulukuussa 2003. Tuolloin siinä tarkasteltiin laajentumisen mukanaan tuomia uusia haasteita sekä välttämättömiä energiayhteyksiä kolmansiin maihin.

Hankkeiden valinnan osalta komissio määritti tärkeimmät ensisijaiset hankkeet yhteistä etua koskevien hankkeiden suuremmasta joukosta. Kolmen toimielimen käymien neuvottelujen ansiosta meillä on nyt kompromissi, joka vaikuttaa – ainakin tässä vaiheessa – hyväksyttävältä meille kaikille. Tärkeimmät ensisijaiset hankkeet muodostavat hyvin valikoivan luettelon Euroopan etua koskevista hankkeista, ja niiden tavoitteena on tukea mahdollisimman suuren rajat ylittävän yhteenliittämiskapasiteetin nopeaa toteuttamista. Hankkeet määritellään Euroopan etua koskeviksi hankkeiksi, mikäli ne täyttävät tietyt perusteet. Niiden on oltava luonteeltaan rajat ylittäviä tai niillä on oltava merkittävä vaikutus eri maiden väliseen siirtokapasiteettiin, minkä lisäksi niiden on oltava riittävän kypsiä.

Yksi tärkeä ensimmäisen ja toisen käsittelyn välissä saavutettu tulos on eurooppalainen koordinaattori, jonka tehtävää pidetään erittäin tärkeänä, koska hän edistää käyttäjien ja verkonhaltijoiden välistä yhteistyötä sekä tekee hankkeita tunnetuksi yksityisten investoijien ja rahoituslaitosten keskuudessa. Euroopan laajuisia verkostoja käsittelevän Euroopan komission työryhmän jäsenenä olen nähnyt, miten hyvää työtä nykyiset eurooppalaiset koordinaattorit ovat tehneet liikenneinfrastruktuurin hyväksi, koska he todellakin tekevät työtä edistääkseen liikenneinfrastruktuuria, havaitakseen ja määrittääkseen pullonkaulat sekä löytääkseen ratkaisuja.

Panen tyytyväisenä merkille, että komission ehdotuksen tärkeimmät elementit on säilytetty paketissa, josta äänestätte huomenna. Voin siten antaa täyden tukeni aikaansaadulle sopimukselle.

Haluan vielä kerran kiittää kaikkia, jotka osallistuivat tämän kompromissin aikaansaamiseen.

  María del Pilar Ayuso González, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tämä on ratkaiseva hetki energian kannalta. Siitä ovat osoituksena Euroopan komission vihreä kirja ja äskettäiset kertomukset energiamarkkinoiden vapauttamisen edistymisestä. Kaikki nämä asiakirjat ovat osoitus tarpeesta lisätä jäsenvaltioiden välistä yhteenliittämiskapasiteettia ja edistyä Euroopan laajuisten energiaverkostojen toteuttamisessa kaikkien näiden energiapalvelujen parantamiseksi.

Esittelijä Laperrouze on tehnyt erinomaista työtä, ja onnittelen häntä, koska hän on kyennyt yhteensovittamaan Euroopan parlamentin jäsenten vaatimukset sekä komission ja neuvoston kannat. Tuemme tärkeimpiä ensisijaisia hankkeita, jotka ovat luonteeltaan rajat ylittäviä ja joilla voidaan lisätä siirtokapasiteettia, toimitusvarmuutta sekä jäsenvaltioiden välistä kaasu- ja sähkökauppaa. Lyhyesti sanottuna tuemme tehokkaampaa järjestelmää, jolla on myönteinen vaikutus hintoihin yritysten ja kuluttajien kannalta.

Toteuttaaksemme eurooppalaisen energiaverkoston meidän on estettävä tarpeettomat viivästykset hankkeiden ja erityisesti Euroopan etua koskevien hankkeiden toteuttamisessa. Jäsenvaltioiden hallitusten on pyrittävä kaikin tavoin poistamaan nämä hallinnolliset esteet, ja eurooppalainen koordinaattori, joka voi myötävaikuttaa sellaisten Euroopan etua koskevien hankkeiden vauhdittamiseen, joiden toteuttaminen viivästyy merkittävästi tai siinä esiintyy ongelmia, olisi näin ollen tärkeä henkilö.

En halua päättää puheenvuoroani mainitsematta äskettäistä, 23. ja 24. maaliskuuta pidettyä Eurooppa-neuvoston kokousta, jossa energiapolitiikkaa käsiteltiin, kuten sitä pitäisikin käsitellä, ensisijaisena kysymyksenä. Olen erityisesti iloinen, että neuvosto on ottanut uudelleen tavoitteekseen nostaa jäsenvaltioiden sähköverkkojen yhteenliitäntäastetta 10 prosenttiin kokonaistuotantokapasiteetista, kuten Barcelonan Eurooppa-neuvostossa vuonna 2002 sovittiin.

Jäsenvaltioiden yhteenliitäntäkapasiteetin ja kaasun varastointikapasiteetin lisääminen ovat ensisijaisia kysymyksiä sisämarkkinoiden kannalta. Tämä teksti, josta huomenna äänestämme, on mielestäni hyvä askel oikeaan suuntaan.

  Hannes Swoboda, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan ensinnäkin kiittää esittelijä Laperrouzea erinomaisesta työstä ja erityisesti tavasta, jolla hän on kuullut varjoesittelijöitä, sekä käymistämme hyvistä keskusteluista.

Kun aloimme työskennellä mietinnön parissa, meillä ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, millainen tilanne todellisuudessa olisi sitten, kun tämä mietintö näkee päivänvalon. Viimeisimmät tapahtumat ovat osoittaneet, miten epävarma Euroopan unionin energiahuolto joiltain osin on, mutta myös sen, miten välttämätöntä maanosamme kilpailukyvyn kannalta on myös parantaa energiahuoltoa kestävällä tavalla.

Olemme hyvin iloisia, että komissio, neuvosto ja parlamentti ovat yhtä mieltä energiapolitiikan tavoitteista, erityisesti energiahuollon osalta. On tietysti selvää, ettei verkottuminen tai verkkoon liittyminen paranna automaattisesti energian toimitusvarmuutta, koska tietyt ongelmat saattavat sen myötä siirtyä alueelta toiselle. Jos kuitenkin kokonaisuutena ottaen vahvistamme sähköverkkoa sekä maakaasun ja öljyn toimitusverkostoja, tällaisia ongelmia on helpompi kompensoida. Tämä olisi mahdollista, jos investoisimme enemmän monipuolistamiseen, johon olemme sitoutuneet paitsi käsitteenä myös tavoitteena.

Jäsen Laperrouze on oikeassa siinä, ettei tälle alalle ole valitettavasti osoitettu talousarviossa riittävästi varoja. Tämä muodostaisi joka tapauksessa vain pienen osan hankkeen kokonaiskustannuksista, joista yksittäisten jäsenvaltioiden on vastattava, koska se on niiden etujen mukaista.

Hyvin tärkeä on myös vaatimus mahdollisuudesta nimetä eurooppalainen koordinaattori. Arvoisa komission jäsen, te huomautitte, että liikennealalla on jo nähtävissä myönteisiä merkkejä, mikä pitää todellakin paikkansa. En ollut samaa mieltä kaikista koordinaattoreiden nimeämiselle asetetuista ehdoista, mutta tarvitsemme koordinaattoreita lähtökohtaisesti edistääksemme tiettyjä hankkeita. Saanen mainita kaasutoimitusten osalta Nabucco-hankkeen, jolla on välittömiä tai välillisiä vaikutuksia useisiin jäsenvaltioihin ja jonka ansiosta voisimme monipuolistaa toimituksia, mikä on tavoitteemme. Tämä on yksi hanke, joka on käynnistettävä nopeasti, jos toimitusvarmuus halutaan taata. Eurooppalaiset koordinaattorit voivat toimia välittäjinä eri maiden välillä ja ehkä välttää senkaltaisen tilanteen, joka on syntynyt Venäjän ja Saksan hankkeen kohdalla. Kyseisessä hankkeessahan ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta siihen olisi ollut mahdollista ottaa alusta alkaen mukaan myös muita maita, esimerkiksi Puola ja Baltian maat.

Toivon, että harjoitamme tulevaisuudessa aidosti eurooppalaista energiapolitiikkaa myös yksittäisten hankkeiden osalta.

  Vittorio Prodi, ALDE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan aloittaa kiittämällä kollega Laperrouzea hänen Euroopan laajuisten energiaverkostojen parissa tekemästään työstä.

Yhdyn täysin hänen näkemykseensä siitä, että on erittäin valitettavaa, että yhä suurempana uhkana on jäsenvaltioiden kansallisia toimia painottava lähestymistapa, kun meidän pitäisi rakentaa paljon määrätietoisemmin vahvoja ja aidosti eurooppalaisia verkostoja sekä sähköä että kaasua varten. Vain ajattelemalla Euroopan tasolla voimme käyttää energiaa kaikkein tehokkaimmin. Niinpä esimerkiksi vain todellisen Euroopan laajuisen verkoston avulla voimme hyödyntää täysimääräisesti tuulivoiman tarjoamia suuria mahdollisuuksia ja samanaikaisesti ranskalaisten ydinreaktoreiden edustaman perussähköntuotannon valmiuksia.

Vain tällä tasolla voimme turvata aidon kilpailun eurooppalaisilla markkinoilla eurooppalaisten huippuyritysten, ei kansallisten huippuyritysten kesken. Äskettäinen toimitusten supistaminen juuri aikana, jolloin kaasun kysyntä on voimakasta, korosti sitä, miten sekä alun perin kansallisten järjestelmien yhteenliittäminen että tehokas varastointi – myös pitämällä varalla jo hyödynnettyjä kaasukenttiä, joiden toimintaa ollaan supistamassa – ovat ehdottoman ratkaisevia jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden toteutumisessa. Tällainen solidaarisuus on ehdottoman välttämätöntä, kuten vihreässä kirjassa on jo painokkaasti korostettu.

Tämä tarkoittaa myös, että tarvitsemme vertailukohdan, joka voi toimia Euroopan tasolla, koordinaattorin, joka voi turvata aidot markkinat sekä kaasulle että sähkölle ja joka takaa toimitusvarmuuden ja resurssien optimaalisen hyödyntämisen kaikkina aikoina.

Aidosti eurooppalaisen verkoston rakentaminen on ehdottoman välttämätöntä. Kehotamme näin ollen neuvostoa, koko Euroopan unionia ja kaikkia sen toimielimiä varmistamaan, että tämä tehdään mahdolliseksi jäsenvaltioiden ja koko EU:n etujen nimissä.

  Esko Seppänen, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komissaari, tavoite euroopanlaajuisista verkoista on hyvä ja tarpeellinen. Yhteiset markkinat eivät kuitenkaan ratkaise kaikkia ongelmia, ne tuovat mukanaan myös uusia.

Jos synnytetään sähkön Euroopan laajuiset yhteismarkkinat, se merkitsee sähkön hinnan nousua esimerkiksi minun kotimaassani Suomessa. Jos sähkön hinta jossain toisessa maassa laskee, se tulee maksuun minun maani kuluttajille. Halvan atomi- ja vesisähkövoiman tuottajat myyvät yhteismarkkinoilla sähkön aina kalleimpaan markkinahintaan. Tuottajamaan – meidän tapauksessamme Suomen – kuluttajille ei tule hintaetua siitä, että koskemme on valjastettu kala- ja kuljetustalouden käytöstä energiantuotantoon ja että käytetty ydinpolttoaine haudataan ikuisiksi ajoiksi meidän maaperäämme.

Meillä on tuoretta kokemusta Pohjoismaiden yhteisiltä sähkömarkkinoilta siitä, miten tuottajat keinottelevat sähkön hinnalla, niin että ne eivät ota käyttöön kaikkea tuotantokapasiteettia. Ison-Britannian kaasun hintapiikin aikana kaasuputki mannermaalle oli vajaakäytössä. Vapaat markkinat ovat myös keinotteluvapautta.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies OUZKÝ

  Ryszard Czarnecki (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, kun seuraamme neuvoston ja Euroopan parlamentin kiistelyä energiapolitiikasta, voimme vain kysyä itseltämme: onko EU:n tarkoitus olla vain näennäinen instituutio, onko sen tarkoitus ainoastaan teeskennellä toimivansa ja onko sen tarkoitus olla pelkkää teatteria? Sillä tästä tässä kiistelyssä on kyse.

Meidän on otettava opiksemme Ukrainan ja Venäjän sekä Venäjän ja Georgian tämänvuotisista kiistoista. Sama pätee kiistoihin, joita saattaa lähitulevaisuudessa puhjeta Valko-Venäjän ja Venäjän välillä.

Yhteisen eurooppalaisen energiapolitiikan, jossa tietysti säilytetään yksittäisten jäsenvaltioiden riippumattomuus, on joka tapauksessa oltava jotain aivan uutta. Vanhat menetelmät olivat hyviä aikanaan, kun EU:ssa oli 10, 12 tai 15 jäsenvaltiota. Näitä vanhoja mekanismeja kuvaa vanha puolalainen sananlasku, jonka mukaan kukin hoitaa oman leiviskänsä ja tulee omillaan toimeen. Euroopan unionin laajentumisen jälkeen vanhat mekanismit eivät kuitenkaan enää riitä.

Edessämme on uusia haasteita, jotka liittyvät esimerkiksi toimitusten monipuolistamiseen. Tämä ei ole poliittinen ongelma vaan toimitusvarmuutta koskeva ja taloudellinen ongelma. Puola haluaa monipuolistaa toimituspohjaansa, jotta se ei olisi riippuvainen Venäjästä. Myös Espanja haluaa noudattaa monipuolistamisperiaatetta ja ostaa enemmän energiaa Venäjältä, jotta se ei olisi riippuvainen nykyisistä toimittajistaan.

Euroopan unionilla on nyt mahdollisuus koordinoida näitä toimia oikeasti eikä vain näennäisesti. Euroopan unionin on luettava ajan merkkejä oikein ja vastattava uusiin haasteisiin. Eurooppalaista energia-alan sääntelyviranomaista ja eurooppalaisia ensisijaisia hankkeita koskevassa kiistassa on todellisuudessa kyse kahdesta vastakkaisesta näkemyksestä: onko eurooppalaisesta energiapolitiikasta määrä tulla todellisuutta vai onko sen tarkoitus jäädä vain paperille. Jos jälkimmäinen näkemys pääsee voitolle ja jos eurooppalaisen energiapolitiikan on määrä olla vain kansallisten politiikkojen summa, meidän pitäisi sanoa se suoraan eikä teeskennellä, että EU:lla on uusi yhteinen politiikka. Meidän ei kuitenkaan pitäisi yllättyä mistään, mitä sen jälkeen tapahtuu.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan kiittää energia-asioista vastaavaa komission jäsentä Kroesia siitä, että hän on läsnä täällä parlamentissa tänään. Hän johtaa nimittäin alakohtaista tutkimusta, joka osoittaa meille, missä energiamarkkinoilla on pullonkauloja ja ovatko ne luontaisia vai tietoisesti aiheutettuja.

Toiseksi haluan todeta, että komission jäsen Piebalgs käsittelee parhaillaan tarkistusta, jonka tulos osoittaa meille, missä tarvitaan toimia. Viime vuosina annettu lainsäädäntö on avannut markkinoilla aivan uusia mahdollisuuksia erityisesti siirto- ja jakelutoimintojen eriyttämisen alalla. Ottaen huomioon, että tänään esitellään 280 hanketta, joista 19 toteutetaan Itävallassa, on tarpeen nimetä koordinaattorit, jotka pystyvät käsittelemään laaja-alaisesti erilaisia ongelmia, joita hankkeiden yhteydessä voi esiintyä. Koordinaattorit voisivat mahdollisesti muodostaa myöhemmin oman elimensä, jossa he voivat neuvotella keskenään sekä käyttää parhaita käytäntöjä ja esikuva-analyysejä edistyksen aikaansaamiseksi.

Olisi ehkä myös suositeltavaa laatia tarkat aikataulut – toisin sanoen määrittää kustannusten lisäksi myös ajankohdat – ja muuttaa painopistealueita vastaavasti määräaikojen ylittyessä, kuten teemme muillakin aloilla. Myös siirtoasemat ovat merkityksellisiä muutenkin kuin vapauttamisen kannalta, sillä kyse on myös omistuksesta. Ovatko ne Euroopan unionin vai jonkun muun omistuksessa, ja tarvitaanko tältä osin erityisiä sopimuksia? Tämä on tärkeä tilanne ulkopolitiikan kannalta.

Toinen asia, jota on pohdittava, ovat hätäjärjestelmät: Mitä tapahtuu hätätapauksissa tai terrori-iskuissa tai muissa tapauksissa, jotka aiheuttavat suuria ongelmia energiahuollossa? Onko tällaisessa tapauksessa mahdollista yhdistää tiettyjä palveluntarjoajia tai kuluttajia? Entä tässä tarvittava ohjelmisto? Tältä osin jatkossa tarvitaan pikaisia toimia. Pyydän komission jäsentä laatimaan aiheesta vihreän kirjan, jotta katastrofin tapahtuessa tarvittavia toimia voidaan toteuttaa kaikkialla Euroopan unionissa ja myös yhdessä naapurimaidemme kanssa.

  Reino Paasilinna (PSE). – (FI) Arvoisa puhemies, hyvä komissaari, hyvät kollegat, viime kuussa hyväksytyssä energian toimitusvarmuutta koskevassa päätöslauselmassa todetaan, että energiaverkostojen luominen on ykkösasia. Se on totta. TEN-energiaverkoilla on merkittävä tehtävä unionin energian sisämarkkinoilla ja toimitusvarmuudessa, ja toimitusvarmuushan meillä on tässä suurin ongelma. Unionin uudet jäsenvaltiot on saatava nopeasti mukaan. Keinottelu, joka täällä tuli esiin, on yksi harmin aihe, jota me olemme Pohjolassa kokeneet. Ehkä koordinaattoritkin voisivat tässä suhteessa tehdä jotakin.

Viimeaikaiset energiakriisimme ovat osoittaneet liiallisen riippuvuuden tuontienergiasta. Tarvitsemme siis sellaista energiapolitiikkaa, jossa naapuri voi auttaa toista, mutta reilulla tavalla. Ja sillä on kiire. Siksi toivon, että nyt saataisiin tämä asia nopeasti toisessa käsittelyssä päätökseen.

On mietittävä, miten Eurooppa pääsisi eroon kriisiherkästä tilanteesta energiamarkkinoilla. Mikään tämänhetkinen toiminta ei tehoa nopeasti. Kulutus kasvaa kaiken lisäksi koko ajan. Tämän vuoksi on luotava aivan uudenlainen energiaetiikka, joka ottaa huomioon tämän tilanteen. On ajateltava säästön lähtökohdasta. Ihmisethän eivät enää kohtaa pimeää eivätkä hämärääkään, kun joka paikassa ja aina on valoa.

Tämän vuoksi kysynkin komissiolta, voisiko se tehdä modernisoidun, uuteen etiikkaan perustuvan säästöpaketin, jolla osoitettaisiin ihmisille, teollisuudelle ja yhteiskunnalle tietä säästön suuntaan, koska se on oikeastaan se kaikkein kestävin tie. Se, samalla kun luomme energiaa säästävää tekniikkaa ja käytämme uusiutuvia energialähteitä.

  Šarūnas Birutis (ALDE). – (LT) Arvoisa komission jäsen, ensinnäkin haluan onnitella esittelijää ja todeta, että tuen tavoitteena olevaa sopimusta. Haluan kuitenkin kiinnittää jälleen kerran huomiota siihen, että tällä hetkellä jäsenvaltiot, jotka ovat osa Baltian aluetta, on käytännössä eristetty eurooppalaisista energiajärjestelmistä. Euroopan laajuisia energiaverkostoja koskevien liitteiden tarkistamisessa ei valitettavasti otettu huomioon geopoliittista tilannetta. Kiistelty Pohjois-Euroopan kaasujohto, joka kulkee Baltian maiden ja Puolan kautta, sisältyy edelleen ensisijaisten hankkeiden luetteloon. Eurooppa-neuvosto ei sitä vastoin ole keskustellut hankkeista, joita esitettiin sisällytettäviksi ensisijaisten hankkeiden luetteloon ja jotka ovat erityisen tärkeitä tälle alueelle, kuten Amber-kaasuputki ja Jamal – Eurooppa II -maakaasuputki, joka kulkee Valko-Venäjän halki, tai uudet synkronoidut sähköyhteydet. Tämä ei ole oikein.

Euroopan komission on laadittava vuonna 2006 ensisijaisia yhteyksiä koskeva suunnitelma, jossa määritellään konkreettisia toimia eristyksissä olevien energiamarkkinoiden yhdentämiseksi. Jäsenvaltioiden on osoitettava solidaarisuutta ja otettava yhteiset edut huomioon. Tämä on ainoa tapa taata energian toimitusvarmuus koko Euroopan unionissa.

  Jacky Henin (GUE/NGL). – (FR) Arvoisa puhemies, se ei tapahtunut Euroopan unionissa mutta olisi voinut tapahtua. Emme ole ottaneet lainkaan opiksemme Kaliforniassa vuonna 2000 tapahtuneista sähkökatkoksista, ja te olette lisäksi luomassa olosuhteita, jotka johtavat laajamittaiseen energiakatastrofiin myös Euroopan unionissa.

Ehdotuksenne merkitsevät entistä kalliimpaa ja epäluotettavampaa energiahuoltoa. Siirtoverkon erottaminen sähköenergian tuotantoyksiköistä on virhe talouden, ekologian ja teollisuuden kannalta. EU:n toimielimet asettuvat jälleen kerran taloudellisten etujen puolelle yleistä etua vastaan. Kapitalistisilla markkinoilla ei kyetä tekemään pitkän aikavälin investointeja energia-alaan. Osakkeenomistajien etujen ajaminen tarkoittaa tutkimuksen, kestävän kehityksen ja toimitusvarmuuden uhraamista. Päätös luoda keinotekoisesti suuret energian sisämarkkinat johtaa myös monien työpaikkojen karsimiseen ja monien muiden vaarantumiseen.

Euroopan unioni tarvitsee vahvaa eurooppalaista julkista energiantuotantoa, jota kansalaiset rahoittavat eurooppalaisten tarpeiden tyydyttämiseksi.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, on tärkeää, että Euroopan unionin energiahuolto on turvattua, luotettavaa ja kohtuuhintaista sekä yksityisten kansalaisten että eurooppalaisten yritysten vuoksi ja EU:n teollisuuden kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Energiantuotannon tehokkuuden lisääminen sekä olemassa olevan tuotantokapasiteetin ja infrastruktuurin optimaalinen hyödyntäminen on mielekästä paitsi talouden myös kiistatta ympäristönsuojelun kannalta.

Jos aiomme kehittää infrastruktuuria energiaverkostoja varten koko EU:n alueella, meidän pitäisi lisäksi ainakin varustaa nämä verkostot uudella teknologialla tehdäksemme niistä tehokkaampia, välttääksemme tarpeetonta putkistojen päällekkäisyyttä ja pitääksemme mahdollisimman vähäisinä ympäristökuormitukset, kuten maakaasuputkien metaanipäästöt. Se olisi myös tärkeä askel kohti energiankulutuksen vähentämistä koskevan tavoitteen saavuttamista.

Niin tärkeitä kuin Euroopan unionin energian toimitusvarmuutta koskevat pohdinnat ovatkin, energiapolitiikka ei voi olla syy Turkin EU-jäsenyyden erittäin voimakkaaseen edistämiseen. Yhdellekään Euroopan ulkopuoliselle maalle ei mielestäni pitäisi myöntää EU:n jäsenyyttä vain siksi, että unionia halutaan laajentaa Lähi-idän ja Kaspianmerta ympäröivien energiarikkaiden alueiden rajoille saakka. Ehdotetut öljyputket voivat kulkea Turkin läpi ja kaasuinfrastruktuurihankkeiden toteuttaminen on edelleen mahdollista, vaikkei Turkista tulisikaan EU:n jäsentä. Tämä on nähdäkseni mahdollista, vaikka Turkista tulisi täysivaltaisen jäsenvaltion sijasta vain Euroopan unionin etuoikeutettu kumppani.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE). – (LT) Tänään keskusteltavanamme olevan päätösehdotuksen tavoitteet ovat selkeät. Sen tarkoituksena on mukauttaa laajentuneen, 25 jäsenvaltion Euroopan unionin suuntaviivat, hyväksyä yhteisen edun mukaisten hankkeiden rahoitus, valmistella yhteisten kaasu- ja sähkömarkkinoiden luomista ja ennen kaikkea taata toimitusvarmuus liittämällä yhteen jäsenvaltioiden sekä niiden ja EU:n naapurimaiden verkostot, Kaakkois-Euroopan ja Välimeren maat, Ukraina ja niin edelleen. Euroopan parlamentti hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssään komission ehdotukset ensisijaisten toimenpiteiden määrittämisestä, eurooppalaista etua koskevien hankkeiden kuvauksesta ja eurooppalaisen koordinaattorin nimeämisestä monimutkaisiin hankkeisiin. Neuvosto valitsi kuitenkin toisenlaisen lähestymistavan ehdottaessaan esimerkiksi eurooppalaista koordinaattoria koskevien ja muiden sellaisten tärkeiden määräysten hylkäämistä, jotka olimme jo hyväksyneet. Neuvosto hyväksyi sen sijaan ainoastaan vähämerkityksiset tarkistukset, jotka parlamentin päätöslauselmassa oli tehty komission ehdotukseen. Vaikka neuvosto tukeekin Euroopan laajuisen energiaverkoston luomista, se tulkitsee tämän tarkoittavan pelkästään kansallisten verkostojen yhdistämistä ja Euroopan unionin jäsenvaltioiden energiapoliittisten toimien yhteensovittamista. Pidän tätä lähestymistapaa täysin riittämättömänä. Euroopan unionin energiamarkkinoilla on yli 450 miljoonaa kuluttajaa, ja ne ovat maailman toiseksi suurimmat energiamarkkinat. Jos EU toimisi yhdessä, se pystyisi puolustamaan etujaan ja pakottamaan muut kunnioittamaan niitä. Kun otetaan huomioon Ukrainan ja Venäjän välinen viimeaikainen kriisi sekä Hampton Courtissa annetut lausunnot, korostan, että tarvitsemme kiistatta yhteistä eurooppalaista energiapolitiikkaa. Tarvitsemme enemmän kuin 25 yksittäisen jäsenvaltion energiapolitiikat. Euroopan laajuisen energiaverkoston luominen on puolestaan mahdollista vain, jos parannamme ja lisäämme kansallisten verkostojen yhteenliittämistä.

Yhteisen edun ja ensisijaisten hankkeiden osalta haluan muistuttaa parlamenttia kaasuputken rakentamista koskevasta Amber-hankkeesta ja keskustella sen sisällyttämisestä Euroopan etua koskevien ensisijaisten hankkeiden luetteloon. On myös syytä ottaa huomioon, että hankkeiden toteuttaminen parantaisi Baltian alueen maiden energian toimitusvarmuutta.

  Eluned Morgan (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, tarkistetuilla suuntaviivoilla laajennetaan Euroopan unionin nykyisiä kaasun- ja sähkönsiirtoverkkoja uusiin jäsenvaltioihin, mitä pidän myönteisenä. Olemme jo nähneet, mitä tapahtuu, kun sisämarkkinat eivät toimi, kun niitä ei ole toteutettu ja kun energiantoimituksia ei ole turvattu. Euroopan unionin tärkein kaasuntoimittaja Venäjä on osoittanut olevansa valmis ja kykenevä katkaisemaan kaasutoimituksensa, jos siitä on sille poliittista hyötyä. Tämä tekee meistä erittäin haavoittuvia, ja olen iloinen nähdessäni, että Euroopan unioni ottaa viimeinkin koko energiakysymyksen vakavasti.

Kaasunhinnat ovat nousseet maailmalla huimasti, muttei ole mitään syytä, miksi kaasunhintojen Yhdistyneessä kuningaskunnassa on oltava kolminkertaiset Alankomaihin verrattuna. Meille on kerrottu Yhdistyneessä kuningaskunnassa, että tehtaat saattavat joutua sulkemaan ovensa vähäksi aikaa. Syynä on se, että korkeat hinnat ovat aiheuttaneet maakaasuverkon kautta toimitettavan kaasun vajausta, mikä johtuu puuttuvasta pääsystä muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden markkinoille. Gordon Brown on todennut, että eurooppalaisten energiamarkkinoiden vapauttamisen epäonnistuminen on maksanut Yhdistyneelle kuningaskunnalle 10 miljardia Englannin puntaa vuodessa. Miten Yhdistyneen kuningaskunnan yritykset voivat olla kilpailukykyisiä näin eriarvoisessa asemassa?

Euroopan unionin johtajat ovat äskettäin antaneet tukensa vihreään kirjaan sisältyville ehdotuksille kaasu- ja sähköverkkojen yhteenliitäntöjen kehittämisestä. Tämä on hyvä asia sinänsä, mutta meidän ei pitäisi vältellä keskustelua sellaisista kysymyksistä kuin hintojen määrääminen, kansalliset huippuyritykset, päätään nostava nationalismi ja Euroopan unionin lainsäädännön täytäntöönpanon laiminlyönti jäsenvaltioissa.

Siitä puheen ollen pidän rohkaisevana ilmoitusta, jonka mukaan komissio käynnistää huomenna 50 uutta menettelyä niitä Euroopan unionin jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät ole panneet Euroopan unionin lainsäädäntöä täytäntöön, kun ne eivät ole avanneet EU:n energiamarkkinoita. Tämä on erittäin hyvä uutinen, mutta saanko kysyä arvoisalta komission jäseneltä, miksi näihin toimiin ryhtyminen on kestänyt näin kauan?

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Pidän myönteisenä keskustelua Euroopan laajuisia energiaverkostoja koskevista suuntaviivoista – se oli kauan odotettu ja tarpeellinen. Kolme uutta EU:n jäsenvaltiota, nimittäin Baltian maat Liettua, Latvia ja Viro, ovat tähän saakka olleet eurooppalaisen energiajärjestelmän ulkopuolella. Euroopan laajuisten energiaverkostojen on oltava koko EU:n yhteinen intressi ja liitettävä yhteen jäsenvaltioiden energiaverkostot sisämarkkinoilla sekä itäisten ja eteläisten naapureidemme kanssa. Euroopan laajuisten energiaverkostojen luominen on kaikkein tärkein asia EU:n energiavarmuuden ja talouden kilpailukyvyn kannalta, ja mikäli näitä verkostoja ei luoda, EU säilyy jatkossakin vähämerkityksisenä toimijana energiamarkkinoilla. Valtiona, joka on riippuvainen Venäjän kaasusta ja öljystä sekä ydinvoimasta, Liettua ei voi tulla riippuvaiseksi myös Venäjän sähkötoimituksista. Meidän on alettava rakentaa Liettuan ja Puolan välistä sähkösiltaa ja yhdistettävä Viro ja Suomi toisiinsa sähkökaapelin avulla heti, kun se on mahdollista. Baltian yhteisistä sähkömarkkinoista tulisi olennainen osa EU:n sähkömarkkinoita. Kehotan teitä osoittamaan solidaarisuutta ja tukemaan Baltian energiaverkostojen yhdistämistä EU:hun.

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan kiittää teitä tästä keskustelusta. Euroopan laajuiset energiaverkostot ovat äärimmäisen tärkeä, mutta vain yksi, osa eurooppalaista energiapolitiikkaa sellaisena kuin minä sen ymmärrän.

Yksi hyvin tärkeä edellytys on jäsenvaltioiden välinen yhteistyö. Erittäin hyvä uutinen viime kuukausien ajalta on ollut Baltian maiden yhteistyö energia-alalla. Näiden maiden hallitusten tavoitteena on yhteinen energiapolitiikka niiden markkinoiden eristäytyneisyydestä huolimatta. Tämä on kuitenkin selvä osoitus siitä, että jäsenvaltioiden hallitusten pitäisi suunnata katseensa tähän politiikkaan. Eurooppa-neuvostossa annettiin tältä osin monia lupauksia, koska valtioiden ja hallitusten päämiehet tarkastelivat jälleen yhteenliittämiseen liittyviä kysymyksiä – Barcelonan Eurooppa-neuvostossa tehtyä 10 prosentin päätöstä, joka oli laiminlyöty – ja pyydettiin verkkojen yhteenliittämistä koskevan ensisijaisen suunnitelman laatimista. Tässä suhteessa Euroopan laajuiset energiaverkostot muodostavat itse asiassa peruslähtökohdan.

Keskustelussa on esitetty kriittisiä huomautuksia, joiden mukaan verkostot voisivat synnyttää jonkinlaista keinottelua. Tästä syystä totean, että sääntely on yhtä tärkeää kuin yhteenliittäminen. Sääntely on ehdottoman välttämätöntä markkinoiden kannalta, ja komissio on aina vaatinut tiukasti jäsenvaltioita panemaan EU:n lainsäädännön täytäntöön. Täytäntöönpanossa on kuitenkin kaksi vaihetta. Ensinnäkin meidän on saatava kukin jäsenvaltio saattamaan EU:n lainsäädäntö osaksi kansallista lainsäädäntöään. Olemme saavuttaneet tämän tavoitteen 23 tapauksessa, ja kahden jäsenvaltion osalta asia on vireillä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa. Tämä on siis ensimmäinen vaihe. Toinen on lainsäädännön noudattaminen, jota käsitellään uudessa paketissa. Tältä osin on ehkä aloitettava uusia menettelyjä, koska lainsäädännön noudattaminen ei nouse esille vain komission tutkimuksissa vaan sen ottavat esille myös markkinatoimijat havaitessaan, ettei direktiiviä ole pantu asianmukaisesti täytäntöön. Tarina ei siis suinkaan pääty siihen. On kuitenkin selvää, että verkostot ja niiden tehokas kehittäminen on ehdottoman välttämätöntä. Verkostot eivät tarkoita pelkästään yhteenliittämistä vaan myös varastointia: vie paljon aikaa rakentaa esimerkiksi kaasuvarasto.

Tiedän, että haaste on valtava. Keskustelun kuluessa puhuttiin myös päällekkäisyyksien välttämisestä, ja tiedän, että samalla alueella on vireillä parikin hanketta. Tältä osin jäsenvaltioiden hallitusten pitäisi mielestäni auttaa etsimällä yhteistä lähestymistapaa ja pidättymällä kilpailevien verkostojen rakentamisesta. Niiden pitäisi sen sijaan suunnata katseensa useimpien jäsenvaltioiden ja koko Euroopan unionin etuja palvelevien parhaiden hankkeiden kehittämiseen.

Lopuksi vastaan kysymykseen, mitä eurooppalainen energiapolitiikka tarkoittaa, ettei se tarkoita EU:n jäsenvaltioiden politiikkojen summaa. Eurooppalainen energiapolitiikka perustuu jäsenvaltioiden politiikkoihin mutta luo uuden toiminta-alan Euroopan unionille tilanteessa, jossa energiamarkkinoiden globalisoituminen on luonut uusia haasteita, jossa yksittäisen jäsenvaltion toiminta ei vastaa täysin tai riittävästi kyseisen jäsenvaltion kansalaisten odotuksia ja jossa meidän velvollisuutemme on toimia koko Euroopan unionin tasolla ja sen toimivallan puitteissa. Euroopan laajuiset energiaverkostot ovat ehdottomasti yksi niistä välineistä, joita voimme käyttää.

Haluan kiittää vielä kerran esittelijä Laperrouzea ja kaikkia varjoesittelijöitä, joilla on ollut kärsivällisyyttä neuvotella neuvoston kanssa ja jotka saivat oikealla hetkellä aikaan tämän kokonaiskompromissin, jonka voin hyväksyä.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.