Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 3. huhtikuuta 2006 - Strasbourg

14. Hongkongissa järjestetyn Maailman kauppajärjestön ministerikokouksen tulokset (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Papastamkosin kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta laatima mietintö (A6-0051/2006) Dohan kierroksen arvioinnista Hongkongissa järjestetyn Maailman kauppajärjestön ministerikokouksen jälkeen (2005/2247(INI)).

  Georgios Papastamkos (PPE-DE), esittelijä. – (EL) Arvoisa puhemies, pidämme valitettavana sitä, että asiasta vastaava komission jäsen Mandelson ei ole paikalla. Velvoitteiden asettaminen tärkeysjärjestykseen on puolueetonta, ja vastuu siitä on joka tapauksessa sillä, joka tekee valinnan. Pidämme tietenkin myönteisenä sitä, että komission varapuheenjohtaja Wallström on paikalla.

Maailman kauppajärjestössä (WTO) käynnissä olevien neuvottelujen saattaminen onnistuneesti päätökseen on suuri haaste kansainväliselle yhteisölle, koska neuvottelutulosten odotetaan vahvistavan huomattavasti maailmantaloutta ja kasvua sekä luovan työpaikkoja. Niiden odotetaan myös tekevän kansainvälisestä kauppajärjestelmästä kaikille kaupan osapuolille oikeudenmukaisemman, tasapainoisemman ja tehokkaamman.

Hyvät kuulijat, maatalousala on tähän saakka ollut neuvotteluiden silmätikkuna. Unionia painostetaan kaikesta huolimatta edelleen, vaikka se viime lokakuussa, kuten tiedämme, teki markkinoillepääsyyn liittyvän merkittävän tarjouksen. Riittänee kun sanon, että Euroopan unioni tuo maailmanlaajuisesti selvästi eniten maataloustuotteita kehitysmaista.

Yleisiä tullirajoitteita on arvioitava seuraavien tekijöiden yhteydessä: ensinnäkin Euroopan unionin tekemä merkittävä tarjous yhteisön vientitukijärjestelmän lakkauttamisesta, toiseksi yhteisöjen sisäiseen tukeen tehty huomattava leikkaus ja kolmanneksi EU:n maanviljelijöiden ja tuottajien verrattain epäedullinen asema, joka johtuu siitä, että heidän on noudatettava tiukempia sääntöjä.

Jos EU nyt tekisi lisää yksipuolisia myönnytyksiä, mielestäni ne vaarantaisivat selvästi uudistetun YMP:n toteuttamisen, ja niistä olisi vain vähän tai ei ollenkaan hyötyä niille maille, joita varten kehityssuunnitelma on laadittu.

Kehitystä ja maataloustuotteiden merkittävien vientimaiden etujen yksipuolista ajamista ei pidä sekoittaa keskenään. Samaan aikaan on myös edistyttävä merkittävästi muilla tärkeillä aloilla, joilla Euroopan unionin, yhteisön ulkopuolisten teollisuusmaiden ja kehitysmaiden edut menevät eniten ristiin.

Muiden kuin maataloustuotteiden markkinoillepääsyn kohdalla neuvottelutulosten olisi taattava todellisia uusia markkinoille pääsyn mahdollisuuksia sovellettuihin tulleihin tehtävillä tuntuvilla leikkauksilla niin teollisuusmaissa kuin aktiivisesti kehittyvissä kehitysmaissakin.

Palveluja olisi edelleen tuntuvasti vapautettava kunnioittaen tietenkin kunkin jäsenvaltion politiikkaa ja niiden oikeutta säännellä julkisia palvelujaan.

Nousevien talouksien on kannettava osansa vastuusta ja annettava oma panoksensa. Juuri nämä maat suojelevat eniten markkinoitaan ja ovat avainasemassa köyhempien maiden kehittämisessä etelä–etelä-kauppaa edistämällä.

Kehitysmaiden erottelu toisistaan on paitsi oikeudenmukaista myös välttämätöntä heikompien kehitysmaiden edun vuoksi. Kaikkien kehitysmaiden vapauttaminen sitoumusten tekemisestä haittaisi uudistuksia ja näiden maiden viivästyneen kehityksen takana olevien sisäsyntyisten tekijöiden käsittelyä.

Toisaalta kehitysmaiden itsenäisempi ja aktiivisempi osallistuminen monenvälisiin neuvotteluihin kehitystasonsa mukaan varmastikin auttaisi tehokkaammin niitä integroitumaan maailmantalouteen. Ne tarvitsevat tietenkin riittävää ja kohdennettua teknistä tukea voidakseen täyttää uudet velvoitteensa ja soveltaa tehokkaasti WTO:n sääntöjä. Erityisen tärkeää on taata kaupan tukemista koskevan ohjelman kunnianhimoisuus ja tehokkuus.

Epäonnistuminen monenvälisissä neuvotteluissa ja paluu kahdenvälisiin alueellisiin sopimuksiin saattaisi johtaa epätasa-arvoiseen kaupan vapauttamiseen, epäyhtenäiseen kehitykseen ja kontrolloimattomiin kauppariitoihin. Euroopan unionilla on oikeus pysyä sitoutuneena monenväliseen kauppapolitiikkaan ja tukea edelleen WTO:ta, joka edustaa järjestäytynyttä maailmankaupan hallintoa.

(Suosionosoituksia)

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijä Papastamkosia ja välittää pahoittelut kollegaltani Mandelsonilta, joka olisi mielellään tullut itse tänään paikalle. Hän palasi kuitenkin tänään Riosta, missä hän vietti muutaman päivän keskustellen yhdysvaltalaisten ja brasilialaisten kollegojensa ja WTO:n pääjohtajan Pascal Lamyn kanssa tarkoituksenaan lisätä yhteisymmärrystä.

Komission jäsen Mandelson pyysi minua kertomaan teille näkemyksensä kierroksen tämänhetkisestä tilanteesta viime viikonlopun tapahtumien jälkeen. Valitettavasti Rion neuvotteluissa ei saatu aikaan merkittävää läpimurtoa. Edistystä tapahtui kuitenkin siinä, että osapuolet oppivat paremmin ymmärtämään toistensa näkökantoja. Meidän on tärkeää ymmärtää, millä aloilla kauppakumppaneihimme kohdistuu painostusta ja mihin he pyrkivät. Emme halua pakottaa muita ajattelemaan kuin me. Haluamme ymmärtää muiden lähtökohdat ja tutkia sen jälkeen, miten voitaisiin päästä sellaiseen kompromissiin, joka hyödyttäisi riittävästi kaikkia. Vieläkin on erimielisyyksiä, mutta tärkeimmät osapuolet kuuntelevat toisiaan jo paremmin. Kaikkien on nyt tultava vastaan.

Maataloustuotteiden ja muiden kuin maataloustuotteiden markkinoillepääsyyn liittyvistä järjestelyistä on edelleen mahdollista päästä sopimukseen suunnitellun aikataulun mukaisesti huhtikuun loppuun mennessä. Mahdollisen sopimuksen rungon hahmotelma ei kuitenkaan ole vielä valmis. Rion kokouksen päätteeksi pääjohtaja Lamy kääntyi Brasilian puoleen, jotta se valmistautuisi avaamaan tuotannonalansa ulkomaiselle kilpailulle ja vaati EU:ta ja Yhdysvaltoja muokkaamaan paremmaksi maatalousmarkkinoiden avaamista koskevaa tarjoustaan. Tästä käy ilmi, että Euroopan unionin asema on nyt parempi kuin ennen Hongkongin ministerikokousta tai välittömästi sen jälkeen.

Neuvottelijat ymmärtävät nyt, että EU ei aio tällä hetkellä tehdä lisämyönnytyksiä maataloutta koskevaan tarjoukseensa ja että kierroksen onnistuminen tai epäonnistuminen ei voi riippua vain tästä yhdestä tekijästä vaan kokonaisuuden tasapainoisuudesta. WTO:n jäsenten edut kilpailevat keskenään, eikä tällaisen yhtälön ratkaiseminen ole helppoa. Tavoitteemme ja pyrkimyksemme pysyvät kuitenkin ennallaan. Haluamme luoda todellisia uusia liiketoimintamahdollisuuksia maatalouden, teollisuuden ja palveluiden alalla teollisuusmaissa ja edistyneissä kehitysmaissa. Haluamme myös edistää kehitystä, uudistaa maataloustuotteiden kaupan rakennetta ja vahvistaa monenvälisiä sääntöjä.

Vain laaja-alaisen ja kunnianhimoisen kierroksen kautta voimme saavuttaa tavoitteemme. Oma panoksemme kierroksen hyväksi on ehdottamamme maataloustullien ja kauppaa vääristävien tukien todellinen pienentäminen, jos asianosaiset osapuolet vastaavat siihen teollisuustullien tuntuvilla leikkauksilla ja vapauttamalla palveluja aidosti lisää. Meidän on myös pidettävä yhtenäissitoumus erillään maataloudesta ja teollisuustuotteista.

Tässä yhteydessä komissio haluaa kiittää jäsen Papastamkosia erinomaisesta mietinnöstä. Kiitämme teitä kunnianhimoisen ja aidon kehityskierroksen tukemisesta. Mietinnössä korostetaan, että tämän laaja-alaisen ohjelman kaikilla osa-alueilla olisi edistyttävä painottaen selvästi köyhyyden vähentämisen ja kestävän kehityksen tavoitteita, ja olemme tästä esittelijän kanssa samaa mieltä. Arvostamme suuresti parlamentin tukea näiden päämäärien tavoittelussa. Puhuessamme aidosta kehityskierroksesta emme kuitenkaan saa langeta yksinkertaistamisen ja yleistämisen ansaan, jolloin unohtaisimme, että on harhaluulo uskoa vain maatalouden vapauttamisen tarjoavan ihmelääkkeen kehityksen edistämiseen.

Kuten Carnegie Endowment -tutkimuslaitoksen mielenkiintoisessa tutkimuksessa todettiin, maataloustuotteiden kaupan vapauttamisesta hyötyisivät lähinnä teollisuusmaat ja pieni joukko hyvin kilpailukykyisiä maatalouden vientimaita, erityisesti Brasilia, Argentiina ja Etelä-Afrikka. Muitakin tekijöitä, esimerkiksi köyhimpien kehitysmaiden etuuskohtelun vähentämisen vaikutukset, olisi otettava huomioon. Näiden syiden perusteella Dohan kehitysohjelman tärkeimmät hyödyt teollisuusmaille eivät tule maatalouden alalta vaan teollisuustuotteiden kaupasta etenkin työvoimavaltaisilla aloilla, kuten kenkä- ja tekstiiliteollisuudessa.

Mietinnössänne osoitetaan aivan oikein harhaluuloksi myös se, että kehitysmaat olisivat kaikki tasavertaisia keskenään. Eiväthän ne ole. Tämä on otettava huomioon, jos kierroksen halutaan edistävän kehitystä mahdollisimman paljon. Kierroksen hyväksi tehtävien myönnytysten olisi perustuttava maiden valmiuksiin tehdä niitä. Kehitysmaiden kauppaa koskevat edut ja valmiudet eivät ole samanlaisia. Sen sanoo maalaisjärkikin. Mielestämme kehitysmaat voisivat yleisenä sääntönä tehdä vähemmän markkinoillepääsyä koskevia myönnytyksiä kuin teollisuusmaat. Edistyneiden kehitysmaiden olisi kuitenkin tehtävä osuutensa tarjoamalla todellisia uusia markkinoillepääsyn mahdollisuuksia muiden kuin maataloustuotteiden alalla ja palvelujen alalla, joskin vähemmän kuin teollisuusmaiden. Niiden olisi tarjottava vain kaksi kolmasosaa siitä, mitä me tarjoamme. Tätä periaatetta kutsutaan osittaiseksi vastavuoroisuudeksi.

Muut kehitysmaat voisivat kehitystasonsa mukaan tehdä vähemmän sitoumuksia tai vähiten kehittyneiden maiden ei jopa tarvitsisi tehdä sitoumuksia ollenkaan.

Meidän on jatkettava työtä oikeudenmukaisen kaupan hyväksi. Yksi viime joulukuun Hongkongin ministerikokouksen tärkeimmistä saavutuksista oli se, että muut teollisuusmaat suostuivat noudattamaan EU:n mallia ja myöntämään tulli- ja kiintiövapaan markkinoillepääsyn vähiten kehittyneiden maiden tuotteille. Kuten mietinnössänne oikein todetaan on kuitenkin valitettavaa, että päätöksen mukaan rikkaat maat saavat edelleen sulkea 3 prosenttia tullinimikkeistä sopimuksen ulkopuolelle.

Koska kierroksella ollaan nyt siirtymässä viimeiseen vaiheeseen, kaikkia neuvottelualoja olisi käsiteltävä samanaikaisesti. Sitä varten on tehostettava epävirallista yhteydenpitoa tärkeimpien sopimuskumppanien kanssa, kuten viime viikonloppuna pidetyssä Rion kokouksessa, muotoillaksemme lopulliset kantamme. Samaan aikaan meidän on myös käännyttävä kaikkien WTO:n jäsenten puoleen, erityisesti vähiten kehittyneiden maiden ja muiden heikossa asemassa olevien kehitysmaiden, rakentaaksemme monenvälistä yksimielisyyttä. Pääjohtaja Lamylla on tässä ratkaisevan tärkeä osa.

Lopullisen sopimuksen on palveltava kaikkien WTO:n jäsenten etua, etenkin vähiten kehittyneiden maiden ja muiden heikossa asemassa olevien jäsenten etua. Vaikka Hongkongissa sovitussa aikataulussa pysyminen alkaakin vaikuttaa yhä haasteellisemmalta, pyrimme yhä pääsemään sopimukseen maatalous- ja teollisuustulleja koskevista järjestelyistä huhtikuun loppuun mennessä ja pitämään muutkin sovitut aikarajat. Samalla varmistamme, että muut tämän kierroksen kysymykset, jotka vievät enemmän aikaa, kuten palvelut, säännöt ja alkuperänimitykset, säilyvät yhtenäissitoumuksessa.

Tiedotamme teille jatkossakin tämän kierroksen tärkeimmistä vaiheista ja kuuntelemme mielipiteitänne asiasta.

  Maria Martens (PPE-DE), kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelija. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ensimmäiseksi haluan kiittää jäsen Papastamkosia erinomaisesta mietinnöstä. Kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelijana olen tyytyväinen siihen, että kehitys on mietinnössä ansaitsemassaan tärkeässä osassa.

On ilmiselvää, että kaupan avulla voidaan edistää kehitystä, köyhyyden vähentämistä ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista. Kauppa on kuitenkin hankala aihe, koska eri maiden edut eivät aina ole samansuuntaiset, ja maailmankaupassa tarvitaan edelleen lakia ja järjestystä. Oikeudenmukaisista kaupan säännöistä hyötyvät kaikki. Siksi monenvälinen kauppajärjestelmä on elintärkeä, etenkin kehitysmaiden kannalta, ja siksi meidän on yritettävä kaikkemme saattaaksemme tämän vuoden Dohan kierros päätökseen myönteisin tuloksin.

Olin tämän suhteen toiveikas, mutta nyt olen yhä huolestuneempi. Melkein neljä kuukautta on jo kulunut, ja tuskin lainkaan on edistytty, eikä Rion kokouskaan ilmeisesti ole tuottanut riittäviä tuloksia. Monilla aloilla on vielä paljon tehtävää, esimerkiksi erityis- ja erilliskohtelun kehittäminen vähiten kehittyneiden maiden tukemiseksi, kuten komission jäsen jo toikin esiin, erityisesti niin, että parannetaan niiden kauppa- ja neuvotteluvalmiuksia poistamalla kauppaa vääristävät tuet, kuten sisäinen tuki. Neuvotteluja näistä aiheista on jatkettava, eikä mikään saisi riippua ainoastaan maatalousneuvottelujen tai muiden kuin maataloustuotteiden markkinoillepääsyä koskevien neuvottelujen tuloksista.

Pääjohtaja Lamy varoitti vähän aikaa sitten siitä, että epäonnistuminen kolmen päätavoitteen saavuttamisessa määräaikaan 11. huhtikuuta mennessä vaarantaa koko kierroksen onnistumisen. Hän mainitsi tässä yhteydessä sisäisen tuen, maataloustuotteiden markkinoillepääsyn ja teollisuustullit. EU:n, Yhdysvaltojen ja edistyneiden kehitysmaiden olisi nyt kannettava vastuunsa.

Uskon, että myönteinen lopputulos on tänä vuonna vielä mahdollinen. EU on vankasti sitoutunut, mutta muidenkin tärkeimpien osapuolten olisi tehtävä osansa, tai mitään heikompien kehitysmaiden kannalta ratkaisevia tuloksia ei voida saavuttaa monenvälisellä tasolla. Jatkakaamme työskentelyä kierroksen onnistumiseksi etenkin köyhien maiden tähden.

  Margarita Starkevičiūtė (ALDE), talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (LT) Talous- ja raha-asioiden valiokunnan edustajana haluaisin korostaa, että tämä mietintö on tasapainoisempi kuin samaa aihetta käsitelleet muut asiakirjat, joista olemme viime aikoina keskustelleet. Valitettavasti kuitenkaan sen paremmin tässä mietinnössä kuin usein myöskään itse keskusteluissa ei onnistuta kiinnittämään riittävästi huomiota Euroopan unionin palvelualan kauppaan liittyvien ongelmien ratkomiseen. Palvelualan osuushan on 70 prosenttia Euroopan unionin bruttokansantuotteesta. Käsittelen nyt kahta näkökohtaa korostaakseni tämän alan oleellisuutta ja sen tärkeyttä palvelujen kansainvälisen kaupan kannalta koskien etenkin rahoitusalaa. Kehitysmaissa erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten, joissa suurin osa niiden väestöstä työskentelee, ei ole mahdollista hyödyntää erilaisia edistyksellisiä rahoitustuotteita, mikä estää näiden maiden kansantalouksien nykyaikaistamista ja työvoiman siirtymistä maanviljelyksestä tuottavammille aloille. Toisaalta Euroopan unionin toimielimet eivät voi hyödyntää laajan rahoituspalvelualan mahdollisuuksia. Olemme tällä alalla hyvin kilpailukykyisiä. Lisäksi törmäämme ongelmiin käydessämme kauppaa maataloustuotteista kehitysmaiden kanssa. Itse asiassa on siis pyrittävä muuttamaan kaupan rakennetta niin, että työnteko helpottuu ja että modernimmasta kansantaloudesta tulee modernimpi maailmanlaajuinen kansantalous. Toisin sanoen olisi siis kannustettava rahoituspalvelujen kauppaa, jolloin kehitysmaat pystyisivät nykyaikaistamaan kansantalouksiaan ja kansainvälisen kaupan rakenne tehostuisi. Tämä tarkoittaa tietenkin, että on keskusteltava kaupan sääntelyä, yrityksen johtamista ja rahoituspalvelujen sääntelyä koskevien normien käyttöönotosta.

  Albert Deß (PPE-DE), maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan aloittaa esittämällä lämpimät kiitokset kollegalleni Papastamkosille hänen mietinnöstään sekä selkeistä ja havainnollisista näkemyksistä siitä, miten haluaisimme nähdä WTO:ssa käytävien neuvottelujen kehittyvän.

Myös maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta haluaisi Dohan kierroksen päättyvän onnistuneesti, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. On mahdotonta hyväksyä, että harvat saisivat kaiken hyödyn, kun taas useat muut jäisivät tappiolle. Tarvitsemme oikeudenmukaisia edellytyksiä kaupankäynnille. Pidän myönteisenä sitä, että mietinnössä vaaditaan WTO:n täydellistä uudistamista. WTO:lla täytyy olla muitakin tavoitteita kuin kaupan laajentaminen. Ympäristöä, kuluttajansuojaa ja eläinten hyvinvointia koskevien normien sekä sosiaalisen suojelun vähimmäisnormien on ehdottomasti kuuluttava WTO:n tavoitteisiin. On mahdotonta hyväksyä, että WTO:n neuvotteluissa voittaisivat eniten ne, jotka ryöstävät luontoa ja käyttävät hyväksi ihmisiä.

Ei ole oikeudenmukaista, että elintarvikkeita tuottavat eurooppalaiset maanviljelijät joutuisivat noudattamaan vaatimuksia toistensa jälkeen, kun taas tuontitavaraa tällaiset vaatimukset eivät koske. Saksan entinen liittokansleri Helmut Kohl sanoi kerran haluavansa, että tuontielintarvikkeisiin sovellettaisiin samanlaisia vaatimuksia kuin autoteollisuudessa Saksaan tuotaviin japanilaisiin, yhdysvaltalaisiin ja korealaisiin autoihin. Ne on sallittua tuoda maahan, mutta niillä saa ajaa yleisillä teillä vain jos ne täyttävät täällä vaadittavat korkeat tekniset normit. Jos tuontielintarvikkeet täyttävät samat korkeat normit kuin omien maanviljelijöidemme tuotteet, maailmanlaajuisessa kilpailussa ei ole meille mitään pelättävää.

Lähdemme tähän kilpailuun mielellämme, kunhan lopputuloksesta ja kasvavasta hyvinvoinnista tulevat hyödyt jakaantuvat monille eivätkä vain muutamille.

  Paul Rübig, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan esittää lämpimät kiitokset jäsen Papastamkosille hyvästä ohjauksesta Hongkongin kokouksessa. Voimme pitää itseämme siinä suhteessa onnekkaina, että Hongkongissa saatiin määriteltyä poliittiset puitteet, jotka tosiasiassa määrittelevät Geneven neuvottelujen rakenteen. Politiikan keinoin on nyt saatu jotain aikaan, ja on asiantuntijoiden vuoro neuvotella sisällöstä Genevessä. Voimme vain toivoa, että he pääsevät sopimukseen mahdollisimman nopeasti. Tiedämme, ettei se ole helppoa, mutta meillä on aikarajat, joita ilman tällä alalla ei yleensä saada aikaan ratkaisuja.

Pienten ja keskisuurten yritysten suurin huolenaihe on tietenkin markkinoiden avautuminen, jonka olisi oltava laajaa ja ennen kaikkea perustuttava vastavuoroisuuteen. "Kehitysyhteistyöosuus" eli pk-yrityksille suunnattu ohjelma, jonka tarkoitus on tuoda yhteen teollisuusmaiden ja vähiten kehittyneiden maiden perheyrityksiä, varmastikin toisi tällä alalla molemmille osapuolille menestystä tulevaisuudessa.

Tähän tarvitaan tietenkin WTO:n jäsenvaltioiden parlamentteja. Kuten tiedämme, kaikissa parlamenteissa on hallitus ja oppositio, ja juuri opposition on mahdollista edistää huomattavasti näiden asioiden käsittelyä, koska vähiten kehittyneissä maissa oppositio on median ohella erityisen tärkeä neuvotteluiden etenemisen kannalta.

Viimeisenä kohtana, jota mielestäni ei voi sivuuttaa, on transatlanttiset suhteet. Niitä koskevia neuvotteluja tarvitaan etenkin maatalouden alalla. Olen jäsen Deßin kanssa samaa mieltä siitä, että tarvitsemme sellaiset puitteet, jotka takaavat hyötymismahdollisuuksia kaikille. Tarvitsemme maailmanmarkkinoita nyt ja varmasti tulevaisuudessakin.

  Javier Moreno Sánchez, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa varapuheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aluksi kiittää jäsen Papastamkosia hänen mietinnöstään ja hänen osoittamastaan yhteistyöhalusta ja pyrkimyksestä säilyttää parlamentin yhtenäisyys ja sen Dohan kierroksen alusta asti noudattama yleinen linja.

Ryhmämme ehdottaa muutamia pieniä muutoksia ja äänestää sitten huomenna mietinnön puolesta.

Hongkongin kokouksen tulokset olivat vaatimattomat, mistä keskustelimmekin jo tammikuussa, mutta siellä laadittiin etenemissuunnitelma, joka sisältää määräaikoja. Niistä ensimmäinen on 30. huhtikuuta.

Hyvät kuulijat, haluan puheessani keskittyä Geneven kokoukseen valmistautumiseen. Olen tyytyväinen, että neuvottelut ovat taas tasapainossa eivätkä painotu enää ainoastaan maatalouteen. Muiden kuin maataloustuotteiden markkinoillepääsyn, palveluiden, kaupan edistämisen ja kehityksen suhteen on edistytty.

Haluamme edelleen, että tämä kierros päätetään vuoden lopussa kunnianhimoiseen ja tasapainoiseen sopimukseen kaikilla neuvottelualoilla. Tuemme täysin komission suunnitelmaa ja puolustamme edelleen yhtenäissitoumuksen periaatetta.

Onnistuminen riippuu pohjimmiltaan tärkeimpien osapuolten poliittisesta tahdosta ja joustavuudesta. Nyt on aika mennä eteenpäin. Luotamme asiasta vastaavien komission jäsenten neuvottelutaitoihin siinä, että he pystyvät taivuttamaan Yhdysvallat tekemään uusia ehdotuksia, jotka liittyvät maanviljelijöille myönnettävään kotimaiseen tukeen ja saavat nousevat taloudet, erityisesti Brasilian ja Intian, joustamaan kannoistaan ja tekemään ehdotuksia, jotka johtavat teollisten tuotteiden markkinoidensa todelliseen avaamiseen.

Kun on päätetty käyttää Sveitsin mallia, olisi muiden kuin maataloustuotteiden markkinoillepääsyn alalla määriteltävä tarkoituksenmukainen määrä kertoimia ja sovellettava osittaisen vastavuoroisuuden periaatetta, jotta voidaan varmistaa kehitysmaiden mahdollisuudet suojella haavoittuvaisia teollisuudenalojaan ja EU:n teollisuuden mahdollisuudet parantaa kilpailuasemaansa teollisten tuotteiden markkinoillepääsyn kautta.

Palvelualalla on jatkettava siihen suuntaan, johon lähdettiin viimeisimmissä monenvälisissä neuvotteluissa. Lisäksi 28. helmikuuta esitettyjä vaatimuksia on täydennettävä vakavasti otettavilla tarkistetuilla tarjouksilla 31. heinäkuuta. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että tasapaino on oltava markkinoiden vapauttamisen ja sen välillä, että jäsenmailla on oikeus säännellä palvelualaa koskevia toimia, etenkin keskeisten julkisten palvelujen osalta.

Arvoisa komission jäsen, Hongkongissa meillä parlamentin jäsenillä oli upea näköala lahdelle, mutta jouduimme käyttämään kiikareita seurataksemme kokouksen työskentelyä. Genevessä on kaunis järvi. Toivon, että siellä ei käy samoin.

Tiedämme, että voimme luottaa komission tukeen ja tilajärjestelyihin niin, että Euroopan parlamentin valtuuskunta saa kunnollisen paikan ja että se pystyy täysin seuraamaan neuvotteluiden kulkua ja osallistumaan siihen.

  Sajjad Karim, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa kiittämällä virallisesti jäsen Papastamkosia hänen tässä työssä noudattamastaan lähestymistavasta. Sen ansiosta olemme voineet tehdä yhteistyötä yli puoluerajojen ja saaneet aikaan hyvin viimeistellyn työn, joka varmasti vie tätä kysymystä eteenpäin parlamentin, komission ja koko Euroopan unionin hyväksi.

WTO on toteuttanut käytännön toimia parantaakseen päätöksentekomenettelyjensä avoimuutta ja demokraattisuutta, mutta on vielä merkittäviä epäkohtiakin, joihin olen pyrkinyt vaikuttamaan omalla panoksellani.

Hongkongissa järjestettiin noin 450 kokousta, mutta valitut tarkkailijat oli kuitenkin kutsuttu vain muutamaan niistä. Vain kahdessa olivat läsnä kaikki WTO:n jäsenet ja suurin osa kokouksista oli suljettuja ja salaisia "green room"-kokouksia. Tämä saattaa tehostaa neuvotteluja, mutta jättää vain vähän tilaa maailmanlaajuisen kauppajärjestelmän tärkeimmän toimielimen julkiselle valvonnalle. Tämä suljetun päätöksenteon kulttuuri on huomattava takaisku salailun vastaisessa toimissa, jollaisia mekin toteutamme Eurooppa-neuvostoa suhteen. Kokouksen johtajat onnittelevat itseään avoimesta ja alhaalta ylöspäin suuntautuvasta menettelystä, vaikka näistä kokouksista ei ole mitään muistiinpanoja tai pöytäkirjoja. Julkisuuteen ei koskaan tule tietoa siitä, kuka sanoi mitäkin ja mitkä maat oli kutsuttu tai läsnä kokouksissa. Epäviralliset miniministerikokoukset ja "super green room"-kokoukset, joihin kehitysmaita ei ole kutsuttu tai ne eivät pysty osallistumaan, vain lisäävät huolenaiheita.

Jäsenyyteen ja yksimielisyyteen perustuvan päätöksentekomenettelyn lisääminen, vaikka se olisikin demokraattisempaa, ei riitä kumoamaan teollisuusmaiden ylivoimaa kehitysmaihin verrattuna. Vaikka kolme neljästä jäsenmaasta on kehitysmaa, WTO panee yhä raskassarjalaiset ja höyhensarjalaiset vastakkain.

Avoimuuden puute johti Seattlen ja Cancunin neuvottelujen kariutumiseen, kun ministerit käyttivät demokraattista oikeuttaan sanoa "ei". Mutta opiksi ei otettu. Vuoden 2005 neuvottelut oli edelleen rakennettu niin, että kokouksia järjestettiin eri paikoissa samanaikaisesti. Tästä hyötyvät EU:n ja Yhdysvaltojen suuret valtuuskunnat, mutta jotkut kehitysmaiden ministerit, jotka eivät pysty olemaan kahdessa paikassa yhtäaikaa, jäävät monien kokousten ulkopuolelle ja tietävät siten usein vähemmän kuin joka paikkaan ehtivät kansalaisjärjestöt ja ahneet yrityspamput.

Kansalaisjärjestöt ovat tehneet itseään tärkeämmiksi WTO:n neuvotteluissa sillä perusteella, että ne edustavat kansalaisyhteiskuntaa. Mutta edustavatko ne todella? Ketkä ovat niiden äänestäjiä ja mitä hyötyä heille muka on järjestöjen kapea-alaisista yhden aiheen ympärille rakennetuista kampanjoista? Vielä tärkeämpi kysymys on, miten käy demokratian, kun ilman vaaleja valitut kansalaisjärjestöt pääsevät tapaamaan tärkeimpiä neuvotteluosapuolia helpommin kuin kansan valitsemat edustajat?

Vaikka komissio olisikin Hongkongissa tietoisesti pyrkinyt olemaan yhteydessä tarkkailijoihin, se ei korvaa vaaleilla valittujen kansanedustajien työpanosta, jonka avulla voitaisiin korjata nämä selvät puutteet demokratiassa.

  Frithjof Schmidt, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, Dohan kierroksen keskeisin tarkoitus oli saada kauppa tukemaan ja edistämään kehitystä. Kun tästä tehtiin normatiivinen vaatimus, se oli virstanpylväs kansainvälisten kauppasuhteiden historiassa, ja se oli ja on hyvin tehty. Tämä tarkoittaa sitä, että jatkoneuvotteluja on tarkasteltava kehityksen näkökulmasta.

On vielä huolestuttavampaa, että maineikas Carnegie-säätiö on nyt julkaissut tutkimuksen, joka osoittaa, että käynnissä olevan kierroksen kehitystä koskeva sisältö on käytännöllisesti katsoen olematon. Tämä analyysi ja kritiikki on otettava vakavasti, ja niiden pohjalta komission velvollisuus on osoittaa neuvotteluissa kehitysmaille niin sanottua erityistä ja erillistä kohtelua tukeakseen ja löytääkseen joustavia ratkaisuja niitä varten.

Nyt on tärkeää, että Hongkongin kokouksen aikaansaannokset eivät tämänhetkisissä neuvotteluissa ainakaan huononisi. Siksi vihreät vastustavat jäsen Papastamkosin mietinnössään esittämää ehdotusta, että Sveitsin mallin kertoimien määrä on pidettävä mahdollisimman alhaisena. Se olisi pohjimmiltaan Hongkongin kompromissin vastaista eikä antaisi kehitysmaille parempia mahdollisuuksia itsenäiseen kehitykseen, vaikka ne tarvitsevat nimenomaan joustavuutta. Vetoan neuvostoon ja komissioon, että ne eivät kannattaisi tällaisia ehdotuksia vaan valitsisivat kehitystä edistävän neuvottelustrategian.

  Helmuth Markov, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, myös minä haluan kiittää jäsen Papastamkosia hänen mietinnöstään. Valiokunnassa käsiteltiin suuri määrä tarkistuksia, mikä osoittaa, että eriävien etujen mukauttamisen merkityksestä ja asioiden tärkeysjärjestyksestä voidaan olla montaa mieltä.

Maatalouden osalta on selvää, että yhteinen maatalouspolitiikka kaipaa uudistamista, vaikka sen onkin säilytettävä moniulotteisuutensa. Muun muassa tämän vuoksi EU:n maanviljelijöiden on edelleen saatava tukea, ja samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, että yhteiskunnallisesti ja ympäristöllisesti kestävän aluekehityksen tuki kohdistetaan maaseutualueille eikä suosita laajamittaista maatalousliiketoimintaa ja pankkeja. Lisäisin vielä, että en pidä Euroopan unionin tarjousta lakkauttaa vientitukensa vuoteen 2013 mennessä YMP:n uudistuksen yhteydessä erityisen avokätisenä. Se ei ole sen avokätisempää kuin sisäisen tuen varovainen leikkaaminen.

Muiden kuin maataloustuotteiden markkinoillepääsystä olen sitä mieltä, että Sveitsin malli sellaisena kuin sitä ehdotetaan on täysin puutteellinen, koska tasapuolinen ei tarkoita samaa kuin oikeudenmukainen. Kaikilla valtioilla, erityisesti kehitysmailla, on oltava oikeus teollistua valitsemassaan tahdissa, mikä tarkoittaa, että niiden on myös saatava suojella haavoittuvaisia teollisuudenalojaan. Haluaisin lisäksi varoittaa vakavasti tullitulon yhtäkkisen loppumisen kielteisestä taloudellisesta vaikutuksesta kehitysmaille, koska tullimaksut ovat usein elintärkeä tulonlähde näiden valtioiden talousarvioissa.

Sama koskee palveluja, tosin vielä merkittävämmässä määrin. Kuluneen viikon aikana itse WTO:n pääjohtaja Pascal Lamy vahvisti jälleen kerran, että GATS-säännöt jättävät kaikille valtioille vapaat kädet valita, vapauttavatko ne palvelumarkkinoitaan, ja jos vapauttavat, ne saavat itse määritellä miten, milloin ja miten laajasti ne sen toteuttavat. Tähän ei voida eikä tulisikaan voida puuttua keskeisten julkisten palvelujen – kuten koulutus, kulttuuri, terveydenhuolto, infrastruktuuri ja energia – alalla edes ministerikokouksen antaman julistuksen liitteen C nojalla.

Siirryn nyt etuuksiin. Mietinnössä käsitellään tullietuuksien pienenemisen ja raaka-aineiden hinnanlaskun ongelmaa. Kun otetaan huomioon AKT–EU-kumppanuussopimuksen umpeutuminen, parlamentin olisi tässä yhteydessä erityisesti vaadittava, että kehitystavoitteet olisivat talouskumppanuutta koskevissa sopimusneuvotteluissa nykyistä tärkeämmässä osassa.

Demokratian suhteen pidän ehdottoman tarpeellisena, että WTO lisää ei ainoastaan parlamenttien välisen liiton vaan myös ja Euroopan parlamentin, kansallisten ja alueellisten parlamenttien ja suuren yleisön kuulemista.

Pidän myönteisenä TRIPS-sopimuksen tarkistamista kehitysmaiden lääkkeiden saannin parantamiseksi, mutta se ei mielestäni riitä. Jos kaikille ihmisille halutaan turvata lääkkeiden saanti, pakollisen lisensoinnin suhteen on tehtävä muutoksia.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, keskustelemme jäsen Papastamkosin mietinnöstä, jossa käsitellään Dohan neuvottelukierroksen arviointia Hongkongissa vuonna 2005 järjestetyn WTO:n ministerikokouksen jälkeen. Ministerikokouksen valmistelut sekä komission ja neuvoston tuona aikana toteuttamat toimet aiheuttivat melkoista huolta Euroopan parlamentissa etenkin EU:n maatalouden tulevaisuutta ajatellen. Haluan kiinnittää parlamentin jäsenten huomion kahteen tuohon kauteen liittyvään seikkaan.

Ensinnäkin komission jäsen Mandelson totesi 18. lokakuuta pidetyssä EU:n ulkoministerien kokouksessa, että EU:n on tehtävä myönnytyksiä muille maille WTO:n neuvotteluissa, sillä EU hyötyy enemmän teollisten tuotteiden ja palvelujen viennistä kuin mitä se häviää maatalouden heikomman suojelun myötä. Tämä toteamus antaa ymmärtää, että EU:n maatalouden edut ollaan valmiita uhraamaan muilla aloilla saatavan epämääräisen hyödyn vuoksi.

Toiseksi komissio ja neuvosto ilmoittivat joulukuussa 2005 hätäisesti sokerimarkkinoiden uudistuksesta ennen kuin Euroopan parlamentti oli edes hyväksynyt asiaa koskevat mietintönsä. Uudistus tuskin auttaa sokeria EU:hun vieviä köyhimpiä maita, mutta ainakin se vaikuttaa erittäin kielteisesti EU:n ja etenkin uusien jäsenvaltioiden sokerijuurikkaan viljelijöihin.

Nämä kaksi seikkaa osoittavat, että jo ennen Hongkongin kokouksen alkua komissio ja neuvosto halusivat näyttää koko maailmalle olevansa halukkaita tekemään myönnytyksiä neuvotteluissa varsinkin maataloutta koskevissa asioissa. Sittemmin on huomattu, etteivät muut WTO:n jäsenet ole osoittaneet yhtä suurta halukkuutta tehdä myönnytyksiä, minkä lisäksi ne ovat syyttäneet EU:ta neuvottelujen hidastamisesta.

Näyttääkin siltä, että vuonna 2006 käytävissä jatkoneuvotteluissa EU:n toimielinten on noudatettava seuraavia maataloutta koskevia periaatteita: WTO:n neuvottelujen aikana tehtyjen myönnytysten ei pidä vaarantaa EU:n elintarvikeriippumattomuutta eikä eurooppalaista maatalousmallia tai sen monitoimisuutta. Maataloutta koskeville myönnytyksille on asetettava ehdot, ja niistä on peräydyttävä, jos muut WTO:n kumppanit eivät tee tyydyttäviä tarjouksia jatkoneuvotteluissa. Kolmanneksi, koska maataloustuotteiden tulleja on alennettu merkittävästi, EU:n markkinoille on annettava vapaa pääsy ainoastaan sellaisille tuotteille, jotka eivät ole yhteydessä taloudelliseen, ympäristölliseen tai sosiaaliseen polkumyyntiin. Tämän lisäksi lisämaksuja tai erityisiä suojalausekkeita on sovellettava sellaisiin maataloustuotteisiin, joiden tuottamisessa rikotaan ihmisoikeuksia sekä ympäristöä ja eläinten suojelua koskevia kansainvälisiä sopimuksia.

On arvioitu, että eurooppalaisille maanviljelijöille aiheutuu noin 10 miljardin euron kulut eläinten hyvinvointia koskevien normien noudattamisesta, joten EU:n ulkopuolelta tuotavilta eläinperäisiltä tuotteilta on vaadittava samanlaisten normien noudattamista.

  Kathy Sinnott, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kun ennen niin tuottoisa perhetila oli käynyt kannattamattomaksi ja Jaakko myi viimeisenkin lehmänsä, hänelle jäi sentään käteen kourallinen papuja. Hongkongin ministerikokouksessa komission jäsen Mandelson teki merkittäviä myönnytyksiä EU:n maatalousalan puolesta ja toivoi käsittääkseni saavansa muilta talousmahdeilta vastineeksi myönnytyksiä muiden kuin maataloustuotteiden markkinoille pääsyssä, mutta kuten tiedämme, ne eivät suostuneet kovinkaan suuriin myönnytyksiin.

Uhrattaessa maataloutta palvelujen eteen Irlannin sokerijuurikkaan viljelijät ovat menettäneet satonsa, ja me olemme nyt menettäneet vaalipiirissäni Mallowissa sijaitsevan viimeisen sokeritehtaamme, joka sulki ovensa vain kaksi viikkoa sitten.

Irlantilaiset maanviljelijät pelkäävät, että seuraavaksi uhrataan nauta- ja lypsykarja-ala, jotta vastineeksi saataisiin palvelujen kauppaa koskevia myönnytyksiä. Arvoisa komission jäsen, kun komission jäsen Mandelson myy viimeisen irlantilaisen lehmän, mitä luulette meidän saavan vastineeksi? Mielestäni emme ole tähän mennessä saaneet paljoakaan.

  James Hugh Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, vaikka meneillään olevia monenvälisiä kauppaneuvotteluja on käyty jo vuodesta 2001, niitä tuskin saadaan kunnianhimoisen tavoitteen mukaisesti päätökseen vielä tänäkään vuonna, ainakaan jos asiaa on arvioiminen Hongkongin kokouksessa saavutetun vähäisen edistyksen pohjalta. Hongkongissa ei onnistuttu edistämään merkittävästi palvelujen kansainvälisen kaupan vapauttamista eikä muiden kuin maataloustuotteiden markkinoille pääsyä. EU ei saanut vastineeksi mitään hyödyllistä sitoutuessaan lakkauttamaan vientituet vuoteen 2013 mennessä.

Tämä myönnytys tarkoittaa YMP:n tuskallisen uudistuksen lisäksi EU:n maaseutuyhteisöjen uhraamista. Esimerkiksi Pohjois-Irlannin maidontuotantoala on erittäin riippuvainen täysmaitojauheelle tarkoitetuista vientituista. Myönnytys pitäisi perua nopeasti, ellei muiden kuin maataloustuotteiden markkinoille pääsyn ja palvelujen alalla saada vastavuoroista myönnytystä.

Lisäksi minua huolettaa, ettei minkäänlaista todellista demokraattista valvontaa harjoiteta sen suhteen, mitä komissio meidän puolestamme neuvottelee. EU:n jäsenyyden saadakseen kunkin valtion on luovutettava kauppapoliittinen päätösvaltansa Brysseliin, jolloin yksikään jäsenvaltio ei voi itsenäisesti neuvotella kauppasopimuksista minkään maailman maan kanssa. Kansallinen etu on täysin alisteinen sille, mitä pidetään koko EU:n yleisenä etuna. Tämä tarkoittaa luopumista merkittävästä osasta kansallista päätäntävaltaa, mitä pahentaa se, ettei ole mitään keinoja valvoa sitä, mitä komissio tämän jälkeen tekee meidän nimissämme. Keskustelemme siitä kyllä täällä, mutta todellisuudessa emme pysty muuttamaan mitään. Komission jäsenen Mandelsonin vastuuseen saamiseksi ei ole mitään toimivaa keinoa. Tällainen demokratiavaje on yksi EU:n tyyppivioista.

  Alexander Stubb (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, ennen kuin aloitan haluan todeta, että mielestäni on melko yllättävää, että ensiksi eräs irlantilainen toteaa, ettei Irlanti ole hyötynyt millään lailla EU:sta, minkä jälkeen joku pohjoisirlantilainen toteaa, ettei kauppapolitiikka liity mitenkään demokratiaan. Tämä on hämmästyttävää. On selvää, että Irlanti on EU:n merkittävin menestystarina. Kauppapolitiikka todellakin kuuluu EY:n yksinomaiseen toimivaltaan, mutta käytännössä jäsenvaltiot istuvat pöydän ääreen päättämään asioista määräenemmistöllä ja antavat komissiolle neuvotteluvaltuudet. Tietenkin, jos haluaisimme liittovaltion, tekisimme asiat hieman erilailla, mutta tällaisia toiveita en ole kuullut esitettävän. Anteeksi, mutta minun oli saatava sanoa tämä.

Käsittelen joitakin kohtia. Ensinnäkin haluan kiittää mietinnöstä, sillä jäsen Papastamkos istuu edessäni, ja jos en niin tekisi, hän kääntyisi ja löisi minua turpiin. Mielestäni mietinnössä käsitellään keskeisiä asioita. Olen myös sitä mieltä, että globalisaatio on parasta, mitä meille on tapahtunut 150 vuoteen. Sen myötä globaali hyvinvointi on lisääntynyt ja satojen miljoonien ihmisten elinolot ovat parantuneet. WTO:ssa suurin haasteemme on pystyä nostamaan EU johtoasemaan ja saada kaikki mukaan.

Toiseksi, jos Dohan neuvottelukierros epäonnistuu, EU jää ehkä henkiin lyhyellä aikavälillä: olemmehan maailmankaupan voimatekijä, sillä osuutemme maailmankaupasta on 20 prosenttia aivan kuin Yhdysvaltojenkin. Voisimme tehdä kahdenvälisiä kauppasopimuksia muiden maailman maiden kanssa. Pitkällä aikavälillä en kuitenkaan pidä tätä mahdollisena, sillä pitkällä aikavälillä protektionismi toimii kuin strutsi: todellisuudelta yritetään piiloutua usealla tapaa.

Kolmanneksi totean komission jäsenelle Wallströmille ja hänen kauttaan komission jäsenelle Mandelsonille, että olen samaa mieltä niiden kanssa, joiden mielestä olemme jo tehneet useita myönnytyksiä etenkin maatalouden alalla. Mielestäni komissio tekee mainiota työtä, mutta totuus on, että joudumme mitä todennäköisemmin tekemään vielä muutaman muun myönnytyksen.

Lopuksi totean, että neuvottelut on saatava päätökseen vuonna 2006, sillä tämän jälkeen Yhdysvallat ei enää osallistu niihin.

  Erika Mann (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan puhua muutamasta aiheesta. Ensin haluan tietenkin kiittää jäsen Papastamkosia mutta samalla myös poliittisen ryhmäni jäsentä ja varjoesittelijää Moreno Sánchezia. He molemmat, kuten muutkin koordinointiin osallistuneet parlamentin jäsenet, tekivät erinomaista työtä ja saivat tietyssä määrin yhdessä aikaiseksi hyvän kompromissin ja uskottavan mietinnön.

Arvoisa komission jäsen, haluan ottaa esille muutaman tärkeän seikan, jotka liittyvät käsittelemiinne asioihin. Tilanne on erittäin hankala. Lontoon kokous ei ollut menestys kuten ei Rion kokouskaan, ja seuraavaksi pidetään Geneven kokous. Pystyttekö kertomaan jotain näiden neuvottelujen näkymistä? Onnistuuko Geneven kokous ja miten se tapahtuu?

Toiseksi olemme kysyneet komission jäseneltä jo useaan otteeseen, aikooko komissio tällä kertaa tunnustaa loppulausunnossaan parlamenttien merkityksen. Kansalaisyhteiskunnan merkitys on jo tunnustettu, mutta parlamenttien merkityksestä ei ole sanottu halaistua sanaa. Parlamenttien osallistuminen ja niiden mahdollisuudet toimia valvovana elimenä voidaan taata paremmin tulevaisuudessa ainoastaan, jos niiden merkitys tunnustetaan.

  Jorgo Chatzimarkakis (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan ensiksi kiittää jäsen Papastamkosia tästä todella merkittävästä mietinnöstä. Tiedän, että hän on nähnyt paljon vaivaa mietinnön eteen ja osallistunut henkilökohtaisesti sen laadintaan, joten kiitän häntä lämpimästi tästä asiakirjasta.

Haluan kiinnittää huomionne kahteen seikkaan. Ensimmäinen niistä on maantieteelliset alkuperämerkinnät. On valitettavaa, ettei komissio emmekä me eurooppalaiset yleensä ole onnistuneet maantieteellisiä alkuperämerkintöjä koskevan asian ratkaisemisessa sen tärkeydestä huolimatta. Emme nyt puhu ainoastaan paikoista ja nimistä vaan näistä paikoista peräisin oleviin tuotteisiin sisältyvästä tietämyksestä. Useissa tapauksissa muut matkivat eurooppalaisia alkuperätuotteita, ja heidät olisi pantava maksamaan siitä.

Toiseksi haluan käsitellä muun muassa jäsenten Mann ja Karim esille ottamaa asiaa, joka onneksi näkyy mietinnössä. Ei voida hyväksyä sitä, että 130 parlamentin jäsentä 80 maasta neuvottelee kolmen päivän ajan eikä heitä mainita kertaakaan loppulausunnossa, vaikka samaisessa asiakirjassa viitataan kuudesti kansalaisjärjestöihin. Tällainen yllyttää kyseenalaistamaan Euroopan parlamentin demokraattisen legitiimiyden. Keihin olisi viitattava, jos ei demokraattisiin toimijoihin? Tästä huolimatta toivotan jäsen Papastamkosille onnea asian eteenpäin viemisessä.

  Margrete Auken (Verts/ALE). – (DA) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää erinomaisesta mietinnöstä, jossa vahvistetaan tärkeitä periaatteita. Ensimmäinen niistä on se, että monenväliselle kauppajärjestelmälle ei ole vaihtoehtoa. Kahdenvälisistä sopimuksista hyötyy aina vahvempi osapuoli. On keskityttävä kehitysmaihin, jotka hyötyvät eniten selkeistä monenvälisistä järjestelmistä, joiden avulla ne pääsevät siirtomaavaltojen ikeestä. Toiseksi mietinnössä todetaan, että EU:n on omaksuttava johtoasema. Tämä tarkoittaa, että meidän eurooppalaisten on hyväksyttävä se, että joudumme maksamaan sopimuksista. On lakattava vaatimasta vastamyönnytyksiä ja keskittymästä siihen, mitä lyhyen ajan hyötyä EU voi saada sopimuksista. Maailmanlaajuista köyhyyttä torjuvat sopimukset ovat hyödyllisimpiä myös meille.

Sitten on vielä maatalous. Päätös vientitukien asteittaisesta lakkauttamisesta on hyvä asia, mutta meidän on tarkasteltava myös muita tukijärjestelmiä kuten maaseutualueiden tukia. YK:n kehitysohjelman (UNDP) mukaan nämä järjestelmät aiheuttavat erityisiä ongelmia maailman köyhille. Lopuksi haluan todeta olevani erityisen ilahtunut siitä, että mietinnössä viitataan ILOon ja ympäristönormeihin vaikkakin turhan epämääräisesti.

  Vittorio Agnoletto (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Dohan neuvottelukierroksesta on tullut tyypillinen kierros, jolla on ainoastaan tarkoitus lisätä vapauttamista suurten talousryhmittymien hyväksi, ja sellaisenaan se on epäonnistunut. Vaikka kierrosta kutsutaan kehityskierrokseksi, juuri kehitysmaat ovat suurimpia häviäjiä, kuten Maailmanpankin riippumattomalla asiantuntijaryhmällä teettämästä selvityksestä käy ilmi.

Lisäksi EU:n maataloustuotteille myönnettyjen vientitukien ja Yhdysvaltojen puuvillateollisuuden tukien jatkaminen vuoteen 2013 saakka aiheuttaa kehitysmaissa vakavan yhteiskunnallisen kriisin. Rikkaat maat vaativat kehitysmaiden tullien poistamista tai merkittävää alentamista, mikä vauhdittaa edelleen kielteistä kehitystä näillä alueilla. Lisäksi esimerkiksi Yhdysvallat voi lisätä jopa 420 tuotteen tullisuojaa, sillä tällä hetkellä suojatuista tuotteista 3 prosentin tullit on mahdollista säilyttää. On hyvin todennäköistä, että "äärimmäisenä keinona" suojeltaviin tuotteisiin sisältyvät juuri ne tuotteet, jotka ovat tärkeimpiä köyhimmille valtioille.

Tämän lisäksi on vielä TRIPS-sopimusten tarkistaminen, mikä vähentää kaikista korulauseista huolimatta entisestään maailman eteläisten maiden mahdollisuuksia saada käyttöönsä lääkkeitä. Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, ettei mietinnössä korosteta näitä asioita eikä huomauteta, että WTO edustaa itse asiassa täyttymätöntä lupausta sellaisesta olennaisen tärkeästä monenvälisyydestä, jonka tarkoituksena on jakaa vaurautta tasapuolisemmin.

  Bastiaan Belder (IND/DEM). – (NL) Arvoisa puhemies, olen jäsen Papastamkosin tavoin huolissani siitä, että Dohan neuvottelukierroksella on tähän mennessä käsitelty lähes pelkästään maataloutta. Siksi EU ei ole hyötynyt käytännössä mitään alkuperämerkintöjä ja palveluja koskevista neuvotteluista. EU:n on ensisijaisesti pyrittävä edistymään näillä aloilla, ja siksi olenkin tyytyväinen tarkistukseen, jossa esittelijä kehottaa komissiota laatimaan vaihtoehtoisen toimintasuunnitelman neuvottelujen epäonnistumisen varalle. Tämä on osoitus realistisemmasta asenteesta sen sijaan, että edellytettäisiin ainoastaan neuvottelujen päätökseen saattamista vuoden 2006 kuluessa.

Toinen seikka, jota haluan korostaa tässä muuten järkevässä mietinnössä, on Kiinan asema. EU:n on otettava huomioon teollis- ja tekijänoikeuksien suojaamisen sekä laittoman valtiontuen lisäksi myös pääsy Kiinan markkinoille. Olenkin ilahtunut siitä, että EU ja Yhdysvallat ovat tiivistäneet yhteistyötään ja nostaneet yhteisen kanteen auton osien tuonnista Kiinaan. Tämä on jälleen kerran osoituksena siitä, että komission on pyrittävä ensisijaisesti varmistamaan, että Kiina noudattaa paremmin WTO:n sääntöjä.

  Jean-Claude Martinez (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kaikki täällä parlamentissa kannattavat vapaakauppaa, eikä kukaan halua luoda uudelleen Enver Hoxhan ajan Albaniaa. Kannatamme siksi kaikki monenvälisiä sääntöjä, mutta millaisia ja kenen edun mukaisia näiden sääntöjen pitäisi olla?

Meille kerrotaan, että vapaakauppa edistää työllisyyttä ja kasvua. Ovatko kaupan säännöt kuitenkaan tehneet kansakunnista vauraita? Tässä vastaus: Meksiko on allekirjoittanut 94 vapaakauppasopimusta, eivätkä ne ole luoneet vaurautta, Ecuadorissa Andien alkuperäisväestö vastustaa vapaakauppasopimusta, Ranskassa 3 miljoonaa lukio-opiskelijaa osoittaa parhaillaan mieltään, koska työpaikkoja ei ole, ja kotiseutuni viininviljelijöitä riivaa köyhyys ja ihmiset tekevät itsemurhia. Tätäkään vapaakauppa ei ole pystynyt estämään.

Havainto siitä, etteivät voimassa olevat vapaakauppaa koskevat säännöt luo taloudellista vaurautta, avaa kaksi mahdollisuutta. Ensimmäinen on se, että vapaakauppa on kristinuskon maallinen nimi, ja se vaatii EU:n viininviljelijöitä, pienviljelijöitä ja työntekijöitä ripustautumaan ristille sovittaakseen maalliset syntinsä. Jos näin on, voimme hyvin jatkaa myönnytysten tekemistä, vaikka Brasilia ja Intia eivät avaa markkinoitaan eikä anglosaksinen maailma tunnusta maataloustuotteiden merkintöihin liittyviä teollis- ja tekijänoikeuksiamme. Arvoisa komission jäsen, jatkamme näin köyhyyden tiellä, josta ei ole kymmenten GATT:n ja WTO:n neuvottelukierrosten jälkeenkään ollut mitään hyötyä Afrikalle.

Toinen mahdollisuus on, että lopetamme vihdoin virheiden tekemisen ja omaksumme tullien alentamista tai poistamista edellyttävän vanhanaikaisen menetelmän sijasta vähennyskelpoisia tulleja hyödyntävän nykyaikaisen menetelmän. Otamme teknologisen harppauksen keksimällä vähennyskelpoiset tullit, sillä ottamalla käyttöön veroluotot, joita tarjotaan viejämaille ja jotka voidaan käyttää tuojamaassa, saamme taloudelliselta kannalta neutraalin tullijärjestelmän. Näin ratkaisemme globalisaation aikaansaamat inhimilliset tragediat.

Kertokaa komission jäsenelle Mandelsonille, että hänen tehtävänään ei ole seurata David Ricardon jalanjäljissä vaan toimia yhtä kekseliäästi kuin John Maynard Keynes.

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää ystävääni ja Kreikan entistä talousasioista vastaavaa ministeriä Papastamkosia hänen loistavasta kyvystään yhdistellä tosiseikat toisiinsa ja löytää kompromissi. Arvoisa komission jäsen, voisitteko kiittää puolestani myös komission jäsentä Mandelsonia kaikesta hänen tekemästään työstä.

Hongkongin kokouksen suurin ansio oli se, ettei siitä tullut fiasko. Tämänhetkinen vaihe on ratkaiseva maapallon tasapainon kannalta. Haluan esittää kaksi ehdotusta ja yhden huomautuksen. Ensinnäkin vuonna 2013 tapahtuvaksi suunnitellun vientitukien lakkauttamisen osalta haluan palata ehdotukseen, joka koskee kaiken aineellisen ja aineettoman tuen riippumatonta tarkastusta, jotta päästäisiin eroon asiaa ympäröivästä tekopyhyyden ilmapiiristä. Lisäksi on korostettava tärkeitä suunnittelutoimia, joiden ansiosta voidaan tehdä määrällisiä ja laadullisia arvioita näiden neuvottelujen taloudellisista ja sosiaalisista vaikutuksista esimerkiksi EU:n työllisyyteen. Jotkin tärkeät talouden alamme, kuten elintarviketeollisuus, ovat erittäin haavoittuvia näissä neuvotteluissa, ja vähintä mitä voimme tehdä, on tarjota taloudellisille toimijoille tietoa.

Lisäksi on käsiteltävä kansainvälisen kaupan, vaurauden ja köyhyyden välistä yhteyttä, sillä etenkin niiden länsimaisten kansantalouksien, jotka ovat vaurastuneet markkinaperiaatteita noudattamalla, on osallistuttava sellaisten todellisten mekanismien täytäntöönpanoon, joilla poistetaan maailman köyhyys. Jos me demokraatit emme niin tee, joudumme maksamaan erittäin korkean poliittisen hinnan ennen kaikkea ääriliikkeiden nousun muodossa. Jotkut Euroopan parlamentin jäsenet ovat sitä mieltä, että kansainvälinen kauppa luo köyhyyttä eikä vaurautta. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän mielestä asia on juuri päinvastoin. Aiemmin maailmassa ratkaistiin suurten mullistusten aiheuttamat ongelmat sotimalla, mutta nyt aseelliset sodat on korvattu taloudellisilla sodilla, jotka eroavat edellisistä kahdella tapaa: sen sijaan, että ihmisiä kuolisi, he joutuvat työttömiksi, emmekä tiedä, kuka vihollinen on. EU:lla on paljon pelissä tässä asiassa, kun kansalliset edut, jotka loppujen lopuksi ovat vain yhdistelmä yksilöiden henkilökohtaisia etuja, nousevat yhä tärkeämmiksi. Euroopan perustuslaista käydyissä keskusteluissa selitimme, että tarvitsemme enemmän poliittista EU:ta selviytyäksemme maailmassa, josta tulee päivä päivältä yhä monimutkaisempi. EU:n tulevaisuus kärsii jälleen kovan iskun, jos EU:n kansalaiset epäilevät vähääkään EU:n hyödyllisyyttä tässä maailmanlaajuisessa voimainmittelössä.

  Harlem Désir (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan ensiksi vuorostani kiittää esittelijäämme ja todeta, että sen perusteella, mitä te puheenvuorossanne totesitte ja mitä WTO:n pääjohtaja Lamy totesi WTO:n puolesta muutama päivä sitten kansainvälisen kaupan valiokunnan kokouksessa, on selvää, että Hongkongin, Lontoon ja Rion kokousten jälkeen Dohan neuvottelukierros takkuaa ja että sen jatkuminen on jopa vaarassa.

Myönnettäköön, että neuvottelut etenevät, mutta eivät riittävän nopeasti, jotta ne voitaisiin saada päätökseen ennen kuin Yhdysvaltojen hallinnon neuvotteluvaltuudet umpeutuvat. Toisin kuin edellisillä kierroksilla, meillä ei tällä kertaa ole mahdollisuutta jatkaa neuvotteluja kahdella tai kolmella vuodella, ellemme halua vaarantaa koko monenvälistä rakennetta. Jos pidämme monenvälistä neuvottelukehystä tärkeänä, meidän on mielestäni nyt vedottava kaikkiin osapuoliin, jotta ne vaivautuisivat yrittämään vielä kerran. Lontoon tietokonesimulaatioiden ja Riossa otettujen lupaavien ensiaskeleiden tai tunnustelujen jälkeen nyt on aika toimia.

Etenkin teollisuusmaiden, EU:n ja Yhdysvaltojen, on tehtävä päätöksiä ja sitoumuksia, ja niiden on tehtävä tarvittavat myönnytykset, sillä tämä on kehityskierros. Luonnollisesti myös G20-maiden eli nousevien talouksien on tehtävä useita myönnytyksiä teollisten tuotteiden tullien alalla, mutta tiedämme, ettei täysi vastavuoroisuus ole mahdollista. Emme voi vaatia niitä vaarantamaan useita sellaisia haavoittuvia talouden, teollisuuden tai palvelujen aloja, jotka eivät vielä välttämättä ole valmiita kohtaamaan kansainvälistä kilpailua.

Olenkin sitä mieltä, että kaikesta huolimatta neuvottelukierros on saatava päätökseen, ja kantani eronnee tässä mielessä joidenkin ystävieni, kuten jäsen Agnoletton, kannasta. Hänhän juuri äskettäin korosti neuvottelukierroksen puutteita. Puutteita todellakin on, ja EU:n on keskityttävä varmistamaan, että kehityksen edistämistä koskevia sitoumuksia noudatetaan. Tämän lisäksi on kuitenkin vielä vientitukien lakkauttamiseen liittyvä kysymys. Prosessi on käynnistettävä ennen vuotta 2013, ja sen yhteydessä on ennen kaikkea tehtävä sitoumuksia ja otettava käyttöön seurantamekanismi, jolla varmistetaan, että muutkin teollisuusmaat, eikä vain EU, sitoutuvat vähitellen lakkauttamaan kaikki vientituet.

Kehitysmaiden maataloustuotteiden pääsyä rikkaiden maiden markkinoille on joka tapauksessa helpotettava ja arkojen tuotteiden luetteloa on lyhennettävä. Vähiten kehittyneiden maiden on päästävä markkinoille tulleitta ja kiintiöittä, mutta tullinimikkeistä 3 prosentin osuus tarkoittaa sitä, että joidenkin maiden, kuten Japanin ja Australian, ei tarvitse tehdä minkäänlaisia myönnytyksiä, ja se on estettävä. Lisäksi lääkkeiden saatavuutta koskevia TRIPS-sopimuksia on muutettava ja on sovittava sellaisesta kehityspaketista, joka sisältää kaupalle tarkoitettua tukea, jolla ei saa korvata tukea, jota jo myönnetään vuosituhannen kehitystavoitteisiin varatun virallisen kehitysavun muodossa.

  Alessandro Battilocchio (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, puhun Italian uuden sosialistipuolueen puolesta. WTO on nyt jo kymmenen vuoden ajan valvonut kansainvälisen kaupan monimutkaista alaa. Kauppa kasvaa sekä määrällisesti että laadullisesti räjähdysmäistä vauhtia. Siksi on olennaisen tärkeää kehittää vahva ja yhtenäinen sääntelykehys, jolla taataan avoimuus ja poistetaan eriarvoisuutta. Monenvälinen järjestelmä on ainoa neuvottelumuoto, jolla voidaan taata kaikkien jäsenten kannalta tasapainoinen toimintamalli.

Toivonkin, että EU onnistuu puolustamaan tätä kantaa uusissa neuvotteluissa ja pyrkii kaikin keinoin saamaan neuvottelut päätökseen vuoden 2006 loppuun mennessä, sillä uusi epäonnistuminen heikentäisi koko järjestelmää, ja sillä olisi vakavat vaikutukset etenkin kehitysmaiden kannalta. Juuri näitä maita meidän on suojeltava, ja teollisuusmaiden luopuminen vientituista olikin merkittävä askel oikeaan suuntaan. Jotta tällaisesta aloitteesta saadaan myönteisiä tuloksia, muiden WTO:n jäsenten on luonnollisesti annettava sille tarvittava tukensa ja tehtävä samansuuntaisia aloitteita.

Vähiten kehittyneiden maiden kehityksen vuoksi on tärkeää varmistaa myös, että muiden alojen, kuten palvelujen, vapauttaminen ei aiheuta korjaamatonta vahinkoa kyseisten maiden talous- ja yhteiskuntarakenteille, ja etenkin, että julkisten palvelujen tarjontaan ei sovelleta kilpailusääntöjä eivätkä pohjoisen yritysten kaupalliset paineet kohdistu niihin.

Lopuksi haluan kuitenkin kehottaa komissiota varmistamaan, että tuotantoamme suojellaan etenkin niillä aloilla, joilla piratismista ja laittomasta maahantuonnista on tulossa kestämätön taakka tuhansille yrityksille. Komission on vaadittava, että voimassa olevia sääntöjä noudatetaan tarkkaan kyseisten käytäntöjen torjumiseksi.

  Margrietus van den Berg (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, Afrikan osuus maailmankaupasta on alle 2 prosenttia, mutta silti kehityskierroksella ei ole saatu tehtyä riittäviä myönnytyksiä. Yhdysvallat on jäänyt jälkeen maataloutensa uudistamisessa, EU suhtautuu tahmeasti autoalan tuotteiden lisärajoituksiin ja sinisen laatikon tukien rajoittamiseen ja G20-maat ovat jääneet jälkeen teollisten tuotteiden tullien alentamisessa. Afrikka ja vähiten kehittyneet maat ovat vaarassa joutua maksumiehiksi. Ne ansaitsevat pysyvän oikeuden suojella omaa maatalouttaan, sillä näissä maissa seitsemän ihmistä kymmenestä saa toimeentulonsa maataloudesta, ja ne ansaitsevat vapaan pääsyn EU:n, Yhdysvaltojen ja G20-maiden kasvaville markkinoille.

WTO:n pääjohtaja Lamy ei säästellyt sanojaan kaksi viikkoa sitten todetessaan, että jollemme todellakin uurasta kuluvan kuun lopulla järjestettävässä Geneven kokouksessa, neuvottelukierros epäonnistuu. Tästä kärsisivät EU:n talouskasvu ja työllisyys sekä Afrikan talouskehitys, eikä Afrikassa pystyttäisi saavuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteita peruskoulutuksen ja terveydenhuollon aloilla. Yhdistäkäämme EU:n ja Afrikan intressit: kehotan komission jäsentä Mandelsonia tekemään kaikkensa maatalouden tukien poistamiseksi ja rajoittamiseksi sekä tukemaan 2000-luvun EU:ta niin, etteivät Afrikka ja EU:n kansalaiset joudu kärsimään menneisyyden valinnoista.

  Saïd El Khadraoui (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, haluan ensiksi kiittää esittelijää erinomaisesta työstä. Vaikka neuvotteluissa on saavutettava vielä huomattavan paljon edistystä, ainakin ihmiset keskustelevat, mikä on jo sekin todellinen siunaus. Haluan mainita kolme seikkaa, jotka ovat mielestäni ratkaisevan tärkeitä tulevina viikkoina ja kuukausina.

Ensinnäkin köyhimmät maat on otettava mukaan. Useilla köyhimpien maiden valtuuskunnilla, joilla on eniten voitettavaa neuvotteluissa, on ollut vaikeuksia osallistua asiantuntijatason neuvotteluihin.

Toiseksi maailmankaupan on hyödytettävä juuri näitä kehitysmaita. Emmehän turhaan puhu Dohan kehityskierroksesta. Haluankin kehottaa komissiota ja EU:n jäsenvaltioita toteuttamaan tämän useissa puheissa esille otetun hienon periaatteen käytännössä niin neuvottelujen aikana kuin niiden jälkeenkin.

Lisäksi palvelujen kauppaa ollaan vapauttamassa. Neuvotteluprosessin luonne on muuttumassa, mikä on mielestäni vaarallista. Olen sitä mieltä, ettei kehityskierroksella voida hylätä alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa, ja mietinnössä olisi voitu ottaa jyrkempi kanta tähän.

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, esitän kolme lyhyttä kommenttia. Ensinnäkin haluan kiittää teitä keskustelusta, joka oli mielestäni erittäin rakentava ja tasapainoinen sekä hyvin mielenkiintoinen. Kiitos siitä, ettette ampuneet viestintuojaa. Aion todellakin varmistaa, että kaikki täällä tänä iltana sanottu välitetään viipymättä komission jäsenelle Mandelsonille, joka hänkin varmasti arvostaa sitä, etten ryhtynyt käsittelemään kaikkia Dohan neuvottelukierroksen yksityiskohtia.

Haluan kommentoida myös koko prosessia yleensä. Kuten voitte ymmärtää, tätä asiaa tarkastellaan ja siitä keskustellaan säännöllisesti komissiossa. Useat parlamentin jäsenet tiedustelivat, mitä tapahtuu, jos Dohan neuvottelut epäonnistuvat, ja mitä silloin olisi todettava prosessista yleensä. On totta, ettei neuvotteluprosessi ole helppo, mutta emme myöskään ole ajautuneet umpikujaan, vaan olemme edelleen sitoutuneet saattamaan neuvottelukierroksen päätökseen vuoden loppuun mennessä ja noudattamaan yhtenäissitoumuksen periaatetta.

Kuten edellä mainittiin, olemme ehdottaneet maataloustuotteiden tullien selvää alentamista, mutta muiden on vastavuoroisesti alennettava huomattavasti teollisten tuotteiden tulleja ja vapautettava palvelujen markkinoita. Huhtikuun loppuun on vielä muutama viikko, ja jatkamme neuvotteluja kumppaneidemme kanssa asteittain, jotta pääsemme sopimukseen järjestelyistä Hongkongissa asettamaamme määräaikaan mennessä.

Haluan todeta muutaman sanan myös parlamentin jäsenten osallistumisesta seuraavaan WTO:n kokoukseen, sillä käsittääkseni tämä on erittäin tärkeä asia teille kaikille. Ymmärtääkseni WTO:n huhtikuun kokous on todennäköisesti neuvottelumenettelyistä vastaavan yleisneuvoston kokous. Se ei ole ministerikokous, joten järjestelyt ovat erilaiset, eikä sinne ole komission mielestä tarpeen lähettää täysivaltaista virallista EU:n valtuuskuntaa, jollainen yleensä lähetetään Hongkongin kokouksen kaltaisiin ministerikokouksiin. Jos parlamentin kansainvälisen kaupan valiokunta lähettää parlamentin jäseniä Geneven kokoukseen, komission jäsen tapaa heidät mielellään ja kertoo tavalliseen tapaan tilanteen kehittymisestä. Genevessä sijaitseva komission edustusto tarjoaa myös tukea, jota normaalistikin tarjoamme virallisissa tehtävissä ulkomailla oleville parlamentin jäsenille. Tämän verran voin tällä hetkellä sanoa parlamentin jäsenten osallistumisesta.

Kiitän teitä vielä kerran keskustelusta ja välitän mielipiteenne pikaisesti komission jäsenelle Mandelsonille ja koko komissiolle.

  Erika Mann (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, minulla on lyhyt kysymys komission jäsenen juuri esille ottamasta asiasta eli siitä, että huhtikuun kokous olisi yleisneuvoston kokous.

Minun saamieni tietojen mukaan yleisneuvoston kokous saatetaan muuttaa ministerikokoukseksi, jos siinä päästään tuloksiin. Siinä tapauksessa parlamentin jäsenet olisivat tavanomaisen käytännön mukaan paikalla. Voisitteko pohtia kollegojenne ja komission jäsenen Mandelsonin kanssa, kuinka tällaisessa tapauksessa olisi toimittava?

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, komission jäsenen Mandelsonin täytyisi olla itse paikalla voidakseen kertoa viimeisimmistä tiedoista. Jos päätöstä tai kokouksen muotoa muutetaan, meidän on varmistettava, että parlamentin jäsenten osallistumista koskevia menettelyjä muutetaan myös sen mukaan. Komissio toivottaa Euroopan parlamentin jäsenet tervetulleiksi kokoukseen, sillä he ovat aina olleet suureksi avuksi ja voivat jälleen taata kokouksen avoimuuden ja antaa tarpeellista tukea.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.