Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 4. huhtikuuta 2006 - Strasbourg

6. Jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivat – Talouspolitiikan laajat suuntaviivat vuodeksi 2006 (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu

- Magda Kósáné Kovácsin laatimasta työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnöstä (A6-0086/2006) ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (KOM(2006) 0032 C6-0047/2006 2006/0010(CNS))

- José Manuel García-Margallo y Marfilin laatimasta talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnöstä (A6-0077/2006) Euroopan taloudellisesta tilanteesta: alustava selvitys laajoista taloudellisista suuntaviivoista vuodeksi 2006 (2006/2047(INI)).

  Günther Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, talouspolitiikan yhdennetyt suuntaviivat ovat keskeisessä asemassa uudessa kasvu- ja työllisyyspolitiikassa, jolla pyrimme edistämään Lissabonin ohjelmaa. Ne ovat yhdennetyt suuntaviivat, koska niissä otetaan huomioon, ettemme voi hoitaa tyydyttävästi tehtäväämme sekä lisätä kasvua ja työpaikkoja Euroopan unionissa, ellemme liitä makrotaloutta, mikrotaloutta ja työllisyyttä koskevia tavoitteita tiiviisti toisiinsa.

Talouspolitiikan suuntaviivat muodostavat kehyksen, jossa jäsenvaltiot ja yhteisön toimielimet laativat kasvu- ja työllisyysstrategian täytäntöönpanoa koskevat suunnitelmansa. Komissio antoi nämä suuntaviivat ensimmäisen kerran viime vuonna ja on kiitollinen siitä, että parlamentti käsittelee niitä erittäin intensiivisesti, sillä suuntaviivat osoittavat, mitä aiomme tehdä ja mihin toimintamme perustuu tänä vuonna ja vielä sen jälkeenkin.

Kasvu- ja työllisyysstrategia, jota olemme pyrkineet panemaan täytäntöön noin vuoden ajan, on aivan uudenlainen prosessi. Tässä vaiheessa on melko hankalaa tehdä lopullista arviota tämän uuden prosessin osatekijöistä, mutta jo nyt voidaan hyvin varovasti todeta, että jäsenvaltiot ovat kansallisissa uudistusohjelmissaan pääasiassa noudattaneet talouspolitiikan yhdennetyissä suuntaviivoissa asetettuja painopisteitä, ja komissio on tehnyt samoin yhteisön toimintaohjelmaa koskevassa ehdotuksessaan.

On tärkeää huomauttaa, että kasvu- ja työllisyysstrategia on laadittu kolmen vuoden jaksoksi. Tämä tarkoittaa, ettei suuntaviivoja ole tarkoitus muuttaa vuosittain. Niitä on mahdollista kuitenkin mukauttaa, jotta voidaan ottaa huomioon muuttuneet realiteetit ja kokemuksiimme perustuvat käsitykset. Tällaiset mukautukset ovat tietenkin jopa välttämättömiä, mutta tällä hetkellä ei ole nähdäksemme mitään syytä muuttaa suuntaviivoja vuodeksi 2006. Ne muodostavat edelleen vankan perustan vuoropuheluille, joita komissio käy parhaillaan jäsenvaltioiden kanssa ja joiden tavoitteena on saada kansallisten uudistusohjelmien käytännön toteutus vauhtiin.

(Suosionosoituksia)

Kollegani Almunia ja Špidla puhuvat vielä strategian makrotaloudellisista ja työllisyyspoliittisista näkökohdista yksittäisten pilarien osalta. Haluan käsitellä lyhyesti strategian mikrotaloudellista ulottuvuutta ja korostaa merkittävää edistystä, jota on tapahtunut joillakin aloilla, etenkin Euroopan talouden tulevaisuutta koskevassa avainkysymyksessä, nimittäin siirtymisessä tietoyhteiskuntaan sekä innovaatioon, tutkimukseen ja kehitykseen perustuvaan talouteen. Tästä syystä vaadimme erittäin tiukasti, että tutkimus- ja kehitysmenoille asetetaan määrällisiä tavoitteita.

Tiedätte varmasti, että kansallisten uudistusohjelmien tulokset olivat tällä alalla varsin kehnoja, sillä niiden perusteella olisimme päässeet vuoteen 2010 mennessä keskimäärin 2,2 prosenttiin, kun tavoitteena on 3 prosenttia. Niiden muutaman viikon aikana, joina meillä oli mahdollisuus käsitellä tätä asiaa, onnistuimme kuitenkin lisäämään huomattavasti jäsenvaltioiden sitoumuksia. Jos ne noudattavat näitä sitoumuksia, pääsisimme 2,6 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Se olisi jo parempi tulos, mutta minun on todettava selvästi, ettei sekään riitä, minkä vuoksi komissio jatkaa jäsenvaltioiden painostamista.

Myös toissa viikolla pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa, josta keskustelette huomenna, käsiteltiin strategian täytäntöönpanoon liittyviä tärkeitä seikkoja ja tehtiin niistä päätelmiä. Tarkoitan etenkin neuvoston päätöksiä, jotka koskevat pienten ja keskisuurten yritysten toiminnan edistämistä, lainsäädäntöprosessin parantamista ja energiapolitiikkaa.

Talouspolitiikan suuntaviivojen yhteydessä keskustellaan aika ajoin siitä, pitäisikö komission antaa jatkossa maakohtaisia suosituksia arvioidessaan kansallisia uudistussuunnitelmia. Emme antaneet niitä ensimmäisellä kierroksella siitä tärkeäksi katsomastamme syystä, ettemme tienneet, millaisia kansalliset uudistusohjelmat ovat. Haluan kuitenkin huomauttaa, että komissiolla on tietenkin mahdollisuus sisällyttää maakohtaisia suosituksia tuleviin edistymiskertomuksiin ja että käytämme todellakin tätä mahdollisuutta tarvittaessa.

Tällä hetkellä minusta on kuitenkin kaikkein tärkeintä, että pyrimme kaikki yhdessä saattamaan yhä useamman Euroopan unionin kansalaisen tietoon, että meillä on yhteinen kasvu- ja työllisyysstrategia sekä yhteiset painopisteet, jotka pyrimme yhdessä toteuttamaan.

(Suosionosoituksia)

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, yhdyn varapuheenjohtaja Verheugenin äsken esittämään arvioon siitä, miten edistymme viime vuonna käyttöön ottamamme tarkistetun Lissabonin strategian täytäntöönpanossa.

Panen merkille, että Euroopan taloudellista tilannetta ja laajoja taloudellisia suuntaviivoja koskevassa García-Margallon mietinnössä esitetään huomattavan paljon samanlaisia näkemyksiä tavoitteista ja niiden saavuttamiseen tähtäävästä prosessista kuin edellisessä Eurooppa-neuvostossa, ja huomasimme myös komission olevan samaa mieltä. Näiden kolmen Euroopan unionin toimielimen välinen yhteisymmärrys on mielestäni oleellista, jotta prosessi on uskottava ja jotta EU:n ja kansallisten toimielinten lisäksi myös kaikki talous- ja sosiaalialan toimijat hyväksyvät strategian tavoitteet. Tämä yhteisymmärrys on myös mielestäni olennainen edellytys kasvun ja työllisyyden lisäämiselle Euroopan unionissa.

Haluan ottaa esille kolme makrotalouteen liittyvää asiaa. Kuten olemme todenneet useaan otteeseen – ja lienemme tästä parlamentin kanssa samaa mieltä – ensinnäkin on selvää, että Lissabonin strategian tavoitteita oli tärkeää sovittaa yhteen aiempaa paremmin, jotta kasvu ja työllisyys lisääntyisivät ja jotta vakaus- ja kasvusopimusta voitaisiin soveltaa. Tässä onnistuttiin viime vuonna. Tavoitteita koordinoidaan nyt tehokkaammin, ja niiden välillä on aiempaa parempi yhteys, ja saavutamme käytännössä mielestäni erittäin myönteisiä tuloksia. Euroopan unionin talous edistyy nyt paremmin kuin vuosi sitten julkisen talouden vakauttamisessa, joka on yksi välttämätön edellytys aiempaa voimakkaammalle kasvulle ja sellaiselle kasvulle, jonka avulla voidaan luoda työpaikkoja. Talouden toimijoiden luottamus vahvistuu koko ajan. Toiminnan tulosten perusteella vuonna 2006 saavutetaan parempia tuloksia kuin vuonna 2005, ja myös tulevaisuudennäkymät ovat myönteiset.

Toiseksi yhdyn täysin García-Margallon mietinnössä esitettyyn toteamukseen siitä, että julkisen talouden kestävyyteen on kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota, ja etenkin näkemykseen siitä, miten väestön ikääntymisen seurauksia on käsiteltävä. Muutama viikko sitten komissio ja kaikkien jäsenvaltioiden edustajista koostuva talouspoliittinen komitea julkaisivat kertomuksen väestön ikääntymisen kansan- ja julkistaloudellisista vaikutuksista. Nämä vaikutukset ovat huomattavia, mutta kyseisessä kertomuksessa todetaan lisäksi, että tuloksia saavutetaan toimimalla ajoissa ja toteuttamalla sellaisia uudistuksia, jotka sisältyvät moniin Lissabonin strategiaa koskeviin kansallisiin ohjelmiin ja joita jäsenvaltiot edistävät tekemillään aloitteilla ja erityisesti komission jäsenen Špidlan tekemillä väestötieteellisillä aloitteilla. Joillakin EU:n jäsenvaltioilla on nyt paremmat edellytykset käsitellä väestön ikääntymisen vaikutuksia kuin viisi vuotta sitten. Komissio aikoo julkaista lokakuussa asiaa koskevan kertomuksen, ja toivon, että myös parlamentti keskustelee kertomuksesta ja tarkastelee sitä.

Lopuksi totean olevani erittäin iloinen, että García-Margallon mietinnössä analysoidaan yleisesti Euroopan taloudellista tilannetta sekä Lissabonin strategian ja 25 jäsenvaltion talouspolitiikan laajoihin suuntaviivoihin sisältyvien eri välineiden merkitystä, mutta siinä käsitellään myös nimenomaisesti euroalueen haasteita ja tarpeita. Kaksitoista valtiota, joilla on yhteinen valuutta, euro, tarvitsevat koordinointimenetelmiä ja erityishuomiota, jotta ne saavuttavat mahdollisimman hyviä tuloksia talous- ja rahaliiton avulla. Haluamme kiittää esittelijä García-Margalloa siitä, että hän otti tämän esiin mietinnössään.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, haluan komission puolesta kiittää esittelijä Kósáné Kovácsia erinomaisesta työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnöstä. Se on rakentava kahdessa mielessä: se lisää taustatietoa ja sen pitäisi nopeuttaa neuvoston hyväksymisprosessia edellisiin vuosiin verrattuna.

Kevään Eurooppa-neuvostossa todettiin, että EU:ssa voitaisiin luoda 2 miljoonaa työpaikkaa vuodessa. Työpaikkoja ei kuitenkaan synny, vaan työvoimaa vähennetään entisestään, ellemme hyödynnä nykyistä talouskasvua ja toteuta tarvittavia uudistuksia, jotta talouskasvu voi jatkua. Eurooppa-neuvostossa vahvistettiin, että yhdennetyt suuntaviivat pysyvät ennallaan, mutta samalla määritettiin, mitä painopisteitä korostettaisiin aiempaa enemmän. Olen iloinen, että parlamentin valiokunta kannattaa samanlaista lähestymistapaa ja ettei se ole päättänyt tehdä kohtuuttomia muutoksia työllisyyspolitiikan perusperiaatteisiin. Suostumme perusteluihin tehtäviin muutoksiin, mutta haluamme pitää kiinni varsinaisen tekstin alkuperäisestä sanamuodosta.

Viime vuonna Lissabonin strategia määriteltiin uudelleen työllisyyspolitiikan ja talouspolitiikan suuntaviivojen yhdennettyjen perusperiaatteiden osalta. Strategia on kolmivuotinen, ja sillä luodaan selkeä ja vakaa poliittinen kehys strategian täytäntöönpanosta vastaaville elimille. Ensimmäisiä kansallisia uudistusohjelmia koskevassa komission tutkimuksessa on käynyt ilmi, että jäsenvaltioiden täytäntöönpanotoimissa on erityisiä puutteita, mutta ne eivät kyseenalaista perusperiaatteiden pätevyyttä. Olisi siksi epäasianmukaista antaa sellainen vaikutelma, että haluamme muuttaa tässä vaiheessa politiikkojen suuntaa tai sisältöä. Komission ehdottamassa tekstissä jätettiin tarkoituksella avoimeksi mahdollisuus täydentää perusteluja erityisillä poliittisilla painopisteillä. Näin ollen tämä sopii selvästikin yhteen sen kanssa, että parlamentti haluaa sisällyttää perusteluihin joitakin taloudellisia ja sosiaalisia näkökohtia, joihin on kiinnitettävä erityishuomiota, etenkin sellaisia, jotka ovat sopusoinnussa viimeisimmän kevään Eurooppa-neuvoston päätelmien kanssa.

Eurooppa-neuvostossa painotettiin, että erityisesti nuorten, naisten, iäkkäiden henkilöiden, terveysongelmista kärsivien, laillisten maahanmuuttajien ja vähemmistöjen työllisyyttä on lisättävä. Tavoitteeksi vahvistettiin, että koulunsa keskeyttävien nuorten määrää vähennetään 10 prosenttia ja että jokaiselle nuorelle tarjotaan työpaikkaa, työkokemusta tai lisäkoulutusta vuoteen 2007 mennessä kuuden kuukauden kuluessa ja vuoteen 2010 mennessä neljän kuukauden kuluessa koulun päättämisestä, kuten nykyisissä pääperiaatteissa todetaan. Iäkkäiden työntekijöiden kohdalla korostettiin tarvetta ottaa käyttöön yhdennetty strategia, joka perustuu laadukkaisiin työpaikkoihin ja erityiskoulutukseen. Miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien osalta kevään Eurooppa-neuvosto hyväksyi Euroopan tasa-arvosopimuksen, ja neuvosto hyväksyi myös komission ehdotuksen laajan keskustelun aloittamisesta. Keskustelun tavoitteena on ottaa käyttöön joustavuutta ja turvaa ("joustoturvaa") koskevat yhteiset periaatteet vuoden 2007 loppuun mennessä. Tämän jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten kanssa käytävän keskustelun tavoitteena on vähentää työmarkkinoiden segmentoitumista ja luoda oikea tasapaino joustavuuden ja turvan välille.

Lisäksi haluan todeta olevani erittäin iloinen siitä, että kevään Eurooppa-neuvostossa suhtauduttiin myönteisesti komission ehdotukseen Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta. Tämä on osoitus siitä, että yhteisön varoja halutaan käyttää tehokkaammin Euroopan työllisyysstrategian tukemiseksi ja Euroopan parlamentin toiveiden mukaisesti.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ONYSZKIEWICZ

  Magda Kósáné Kovács (PSE), esittelijä. – (HU) EU:n kansalaiset eivät pidä asiantuntijoiden käyttämistä poliittisista koodisanoista. Myös "Lissabonin prosessista" alkaa valitettavasti tulla koodi-ilmaus, vaikka se liittyykin yhteiseen tulevaisuuteemme. Meillä on enemmän ja parempia työpaikkoja, jos Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat kilpailukykyisiä. Köyhyys vähenee, jos yhä useammat löytävät työtä. Näin saataisiin myös lisää varoja sosiaaliturvajärjestelmien uudistamiseen ja ympäristö voitaisiin säilyttää lastenlapsillemme. Haluan painottaa voimakkaasti, ettemme saa aikaan merkittäviä taloudellisia tuloksia, ellei työn lisäksi tarjota sosiaaliturvaa ja ellei työnteko perustu sosiaaliturvaan. Jos ja kun tämä pitää paikkansa, voimme kannattaa neuvoston ja komission päätöstä, jonka mukaan jäsenvaltioiden on arvioitava työllisyyttä ja talouskehitystä koskevien direktiivien toteuttamista yhdennetyillä direktiiveillä siten, että näitä kahta asiaa arvioidaan yhdessä. Voimme havaita, että kuva on rikastunut etenkin sen ansiosta, että Euroopan komissio on nyt arvioinut 25 jäsenvaltion toimintasuunnitelmia. Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta on myöntänyt ja hyväksynyt, ettei parlamentti toimielinten välisten sopimusten perusteella muuta suuntaviivoja vuosittain – ja tämä lienee myös jäsenvaltioiden etujen mukaista – vaan ainoastaan silloin, kun Euroopan unionin työmarkkinoilla esiintyy ongelmia. Johdannossa määritettyjen poliittisten tavoitteiden yhteydessä parlamentin asiakirjaan oli mielestämme samalla tärkeää sisällyttää kymmenen uuden jäsenvaltion EU:hun liittymisen jälkeen laaditusta ensimmäisestä kertomuksesta opitut asiat. Valiokunta oli lähes yksimielinen siitä, että parlamentin olisi osallistuttava aiempaa aktiivisemmin suuntaviivojen täytäntöönpanon varmistamiseen. Aiomme ottaa tässä asiassa yhteyttä asiasta vastaavaan komission virkamieheen. Halusin täydentää mietinnössäni komission tekstiä kolmen tärkeän periaatteen osalta. Kollegani ja valiokunnan jäsenet ovat auttaneet merkittävästi varmistamaan, että nämä periaatteet esitetään selkeästi ja ymmärrettävästi. Ensinnäkin kiinnitämme paljon huomiota erilaisista haitoista kärsivien sosiaalisten ryhmien työmarkkinamahdollisuuksien parantamiseen. Kuten komission jäsenetkin totesivat, tämä on myös edellytys talouskasvun jatkumiselle. Työvoimaresurssien lisäämistä varten tehdyn suuren varauksen avulla on ensinnäkin tarkoitus lisätä naisten aktiivisuutta, toiseksi pitää ikääntyvä tai ikääntynyt työvoima työmarkkinoilla tai kannustaa sitä palaamaan työmarkkinoille sekä kolmanneksi auttaa nuoria löytämään työtä ja pääsemään työmarkkinoille. Katsomme kuitenkin, että vähintään yhtä tärkeää on poistaa haitat, jotka nykyään estävät osaa väestöstä osallistumasta työmarkkinoille. Kiinnitämme huomiota myös siihen epänormaaliin tilanteeseen, että kolmansista maista peräisin olevat työntekijät voivat olla Euroopan unionin työmarkkinoilla suotuisammassa asemassa kuin uusien jäsenvaltioiden kansalaiset. Meillä on tilaisuus keskustella tästä ongelmasta Őryn mietinnön yhteydessä, mutta haluan todeta jo nyt hiljattain kuulemiemme uutisten perusteella, että toivotamme Alankomaat tervetulleeksi "kuuden kerhoon" (seitsemäntenä valtiona vuodesta 2007 alkaen). Kolmanneksi katsomme, ettei ilman pitkän aikavälin rahoitusnäkymiä jäsenvaltioille myöskään voida tarjota riittävästi varoja tehtäviin, jotka on määritetty perustavoitteiksi yhdennetyissä suuntaviivoissa.

Tässä yhteydessä on tapana lausua kohteliaisuuksia, mutta en sano tätä nyt kohteliaisuudesta enkä vanhasta tottumuksesta: kiitän kollegojani – heidän puolueestaan riippumatta – ja eri poliittisten ryhmien edustajia vilpittömästi avusta ja osallistumisesta, ja kiitän erikseen mietinnön yhteisesittelijää Ana Mato Adroveria. On toiveita siitä, ettei "moninaisuudessaan yhtenäinen" ole pelkkä tunnuslause vaan myös mahdollisuus.

  José Manuel García-Margallo y Marfil (PPE-DE), esittelijä. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja koskeva keskustelu on aiheuttanut viime vuosina paljon päänvaivaa.

Jotta se ei aiheuttaisi tänä vuonna niin paljon päänvaivaa, käsittelen vain kolmea kysymystä: Miksi parlamentti on laatinut mietinnön, vaikka komissio on päättänyt vahvistaa aiemmat asiakirjat? Miten voimme varmistaa, että mietintömme otetaan huomioon? Kolmanneksi, mitä haluamme komission ottavan huomioon?

Ensimmäinen kysymys kuului: miksi mietintö? Tämä johtuu siitä, että aiempiin mietintöihin sisältyi lukuisia suosituksia, joita komissio ei ole ottanut huomioon. Edellisestä mietinnöstä käydyn keskustelun jälkeen on lisäksi tullut esiin uusia tekijöitä: Euroopan perustuslain melkoinen epäonnistuminen, uudet rahoitusnäkymät, ensimmäiset korkojen nousut, kolme euroalueeseen pyrkivää valtiota sekä Dohan kierros, jossa jatketaan Hongkongin kauppaneuvotteluja.

Lisäksi on joitakin sellaisia tekijöitä, joita olemme käsitelleet muissa mietinnöissä mutta joiden merkitys on kasvanut. Komission jäsen Almunia mainitsi väestön ikääntymisen, ja meidän olisi keskusteltava myös maahanmuuton seurauksista, Kiinasta tapahtuvan tuonnin vaikutuksista, koska määrälliset rajoitukset ovat päättyneet, etenkin Yhdysvaltoihin liittyvistä maailmantalouden epätasapainotekijöistä sekä energiakriisistä.

Mitä voimme tehdä, jotta mietintömme otetaan huomioon? Mietintö on laadittu yhteisymmärryksessä, minkä vuoksi monet meistä ovat joutuneet tinkimään tietyistä näkemyksistään, ja haluan kiittää erityisesti kaikkia parlamentin muiden poliittisten ryhmien edustajia, jotka ovat tehneet näin.

Minun on ensinnäkin todettava, ettei mietintöjämme ole aiemmin otettu huomioon. Nyt käsiteltävänä olevan mietinnön alussa on eräänlainen luettelo epäkohdista, antamistamme suosituksista, joita komissio ei ole ottanut huomioon.

Pyysimme direktiivien voimaan saattamista, mitä ei ole tapahtunut, alijäämien pienentämistä – komission jäsenen Almunian mukaan 25 jäsenvaltiosta 12 kärsii liiallisesta alijäämästä – ja globalisaatiota koskevaa tiedonantoa, jotta globalisaation tuomat mahdollisuudet ja haasteet olisivat kansalaisten tiedossa. Jos tämä tiedonanto olisi laadittu, se olisi säästänyt meidät muutamalta ongelmalta – ja vaadimme myös pk-yrityksiä koskevan peruskirjan täytäntöönpanoa, mitä ei ole tehty.

Toiseksi mietinnössä käsitellään niin kutsuttuja institutionaalisia asioita, koskivatpa ne sitten perustuslakia tai eivät. Tämän aktiivisen pohdinnan kaudella – jolla ei itse asiassa pohdita aktiivisesti – käsittelemme kysymyksiä, jotka jäivät jäljelle valmistelukunnan lopetettua työnsä ja joihin ei ole vastattu: Mitkä ovat Euroopan unionin tavoitteet ja toimivaltuudet? Mitkä ovat Euroopan keskuspankin tehtävät ottaen huomioon, että riippumattomuutta on aina kunnioitettava? Miten voimme vahvistaa vakaus- ja kasvusopimusta? Mitkä ovat EU:ssa ja jäsenvaltioissa sovellettavan verotuksen muuttamisen oikeudelliset perustat?

Pyydän komissiota ottamaan huomioon erityisesti yhden selkeän suosituksen: parlamentti ei hyväksy yhtään direktiiviä Lamfalussy-menettelyä noudattaen, ellei takaisinottoon liittyvää ongelmaa ratkaista vuoteen 2008 mennessä ja ellei vihdoin tarkastella euroalueen edustusta kansainvälisissä instituutioissa.

Komission varapuheenjohtaja puhui talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen ja työllisyyspolitiikan suuntaviivojen yhdistämisestä yhteen asiakirjaan. Tämä olisi hyvä asia, mutta näihin suuntaviivoihin sovelletaan vielä erilaisia tiedotus- ja kuulemismenettelyjä, minkä vuoksi niitä on vaikea ymmärtää. Niitä on lisäksi täydennettävä muilla asiakirjoilla epäyhtenäisyyden välttämiseksi.

Mitä tulee verotukseen institutionaalisessa mielessä, kehotamme komissiota toteuttamaan High Court of Justice -tuomioistuimen mainitsemat asiat: kansalaisuuden käsitettä laajentavan yhdenmukaisen verotuksellisen kotipaikan käsitteen, syrjimättömyysperiaatteen ja kaksinkertaista verotusta koskevan yleissopimuksen. Koordinoinnista totean, että ilahduin komission jäsenen Almunian ystävällisistä sanoista: on totta, että meidän on lisättävä koordinointia, täsmennettävä diagnoosia, laadittava oikeanlaisia korjaustoimenpiteitä, analysoitava tapahtumia ja määriteltävä euroryhmän rooli.

Makrotalouspolitiikan alalla emme puhu koroista emmekä ilmaise kantaamme. Sanomme kuitenkin, että meidän on pyrittävä kaikin mahdollisin keinoin varmistamaan, etteivät hinnat nouse ja että korot pysyvät alhaisina. Viittaamme julkiseen velkaan, ja komission jäsenen sanoin ilmaistuna: pienemmät korot ja pienemmät lyhennykset merkitsevät lisävaroja ikääntymisen vaikutuksiin ja enemmän Lissabonin strategiaa.

Vaadimme, että liiketoimintaympäristöä mietitään perusteellisesti. Yhdysvallat on meitä edellä. Euroopan unionissa on 144 maailman johtaviin yrityksiin kuuluvaa yritystä, kun Yhdysvalloissa vastaava luku on 206. Siellä pienet ja keskisuuret yritykset kaksinkertaistavat työvoimansa kahden ensimmäisen vuoden aikana, toisin kuin Euroopan unionissa. Vaadimme, että pienten ja keskisuurten yritysten hyväksi harjoitetaan myönteistä syrjintää etenkin rahoittamalla riskipääomaa.

Verotuksen alalla pyydämme yksinkertaisesti sanottuna, että yrityksiä verotetaan kotijäsenvaltiossa verottamista koskevan järjestelmän perusteella, kun arvonlisäverotuksessa sovelletaan alkuperäpaikkaperiaatetta.

Minulla ei ole mitään sanottavaa inhimillisestä pääomasta. Kollegani ilmaisi asian erittäin hyvin.

Investoinneista totean, että Euroopan laajuisten verkkojen toteuttaminen kestäisi 20 vuotta.

Tarvitsemme energiaa, tutkimusta, kehitystä ja innovaatiota, lisää markkinoita, lisää kilpailua sekä lisää kilpailukykyä.

(Suosionosoituksia)

  Ana Mato Adrover, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, aluksi haluan korostaa esittelijä Kósáné Kovácsin hyvää työtä ja loistavaa yhteistyötä sekä kiittää häntä kaikista toimista ja mietinnöstä.

Kuten tiedämme, työllisyyspolitiikan suuntaviivat hyväksyttiin noin vuosi sitten, ja minulla oli kunnia toimia tuolloin esittelijänä. Suuntaviivoissa otettiin käyttöön yleinen lähestymistapa työllisyyteen ja asetettiin painopisteet kolmeksi seuraavaksi vuodeksi. Suuntaviivojen tarkoituksena oli edistää tehokkaasti työllisyyden kasvua, talouden tuottavuutta sekä tietenkin sosiaalista osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta.

Näistä suuntaviivoista keskusteltiin samanaikaisesti talouspolitiikan suuntaviivojen kanssa, joista jäsen García-Margallo y Marfil on tänä vuonna laatinut loistavan mietinnön. Työllisyyspolitiikan suuntaviivat on sisällytetty jäsenvaltioiden puolisen vuotta sitten hyväksymiin kansallisiin uudistussuunnitelmiin, joissa ne on muutettu konkreettisiksi tavoitteiksi. Olemme saattaneet suuntaviivat ajan tasalle käyttämällä tervettä järkeä – ne hyväksyttiin noin vuosi sitten ja on laadittu kolmeksi vuodeksi – ja ottamalla huomioon suuntaviivojen sisällön.

Mitä tähän ajan tasalle saattamiseen sisältyi? Siihen sisältyi kolme laajaa alaa.

Olemme ensinnäkin käsitelleet painopisteitä, joita on korostettu tänä vuonna pidetyissä EU:n suurissa huippukokouksissa. Niitä ovat ensinnäkin tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioon tehtävät investoinnit sekä tietotekniikkojen yleistyminen – tässä asiassa ollaan kaikkein kauimpana Lissabonin tavoitteiden saavuttamisesta. Toiseksi on käsitelty todellisia ja tehokkaita yhtäläisiä mahdollisuuksia, joita ryhmämme on aina pyrkinyt edistämään ja jotka tarkoittavat naisten osallistumista, naisten vakituisia työpaikkoja ja heidän asemansa edistämistä työpaikalla sekä tietenkin samaa palkkaa kuin miehillä. Kolmanneksi edistämme voimakkaasti vakaata työllisyyttä, ja sanon tämän, koska suurin osa uusista työpaikoista on epävarmoja. Esimerkiksi kotimaassani 52 prosenttia kaikista kahden viime vuoden aikana syntyneistä työpaikoista on ollut tilapäisiä, eikä tämä ole hyväksyttävää.

Toiseksi olemme toistaneet tiettyjä perusasioita, joita komissio ei ole käsitellyt riittävästi. Työtapaturmien torjunnan yhteydessä kannatimme laajaa Euroopan laajuista sopimusta, jota pidämme oleellisena, sillä esimerkiksi Espanjassa 990 henkilöä menehtyi työtapaturmissa vuonna 2005. Uskomme tämän sopimuksen myös auttavan perheväkivallan uhreja löytämään työtä.

Kun olemme nyt saattamassa työllisyyspolitiikan suuntaviivoja ajan tasalle, haluamme, että parlamentilla on mahdollisuus seurata suuntaviivoja ja sitä, miten jäsenvaltiot noudattavat niitä.

(Suosionosoituksia)

  Udo Bullmann, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Verheugen, arvoisa komission jäsen Almunia, arvoisa komission jäsen Špidla, hyvät kollegat, olemme kaikki samaa mieltä siitä, että Euroopan unionin sisämarkkinat ovat meille suuri mahdollisuus. Ne ovat suuri mahdollisuutemme löytää noin 450 miljoonan ihmisen yhteisöllemme globalisoituvassa maailmassa oma tie, joka takaa taloudellisen hyvinvoinnin ja moitteettoman rahoitustilanteen sekä tuottaa todellisia tuloksia tavallisille kansalaisille.

Meidän on keskusteltava – ja tässä asiassa keskustelulla on keskeinen merkitys – siitä, onko meillä kaikki välineet, joita tällä tiellä tarvitaan, ja hyödynnämmekö oikein käytettävissämme olevia välineitä, jotta voimme antaa sisämarkkinoille asianmukaisen toimintakehyksen ja jotta voimme vaikuttaa talouskehitysprosessiin pitkällä aikavälillä.

Haluan esittää kaksi huomautusta, joissa mennään tämänpäiväistä keskustelua ja nyt esillä olevia mietintöjä pitemmälle. Emme saavuta tätä tavoitetta, ellemme onnistu pian saattamaan Euroopan unionin julkistaloutta riippumattomaan ja vastuulliseen asemaan ja ellemme onnistu pian puhumaan tabuista, myös siitä, että Euroopan unionin on harjoitettava yhteistä veropolitiikkaa.

Sanon näin siksi, etteivät minkäänlaiset tabut ole enää perusteltuja nykyisessä taloudellisessa tilanteessamme. Tuen kaikkia, jotka tuovat uusia virikkeitä tähän keskusteluun, sillä jos tarkastelemme taloudellista tilannetta, meillä ei yksinkertaisesti ole varaa jatkaa näitä rituaalinomaisia keskusteluja eikä jättää uusia virikkeitä parlamentin ja keskustelujemme ulkopuolelle. Vuonna 2005 taloutemme kasvoi hitaammin kuin vuonna 2004. Työttömyysasteemme on edelleen hälyttävän suuri, noin 9 prosenttia, ja etenkin pitkäaikaistyöttömyys on jälleen lisääntymässä. Oli erittäin ilahduttavaa kuulla komission jäsenen Almunian sanovan – ja tuen häntä siinä – että on merkkejä oikeansuuntaisesta talouskehityksestä, mutta minun on todettava hänelle, ettei ole takeita siitä, että Euroopan unioni elpyy omin voimin.

Meidän on siksi puhuttava siitä, mitä asialistaan on sisällytettävä. Milloin Euroopan unionissa otetaan lopultakin käyttöön yhteinen investointipolitiikka? Tämä on kiireellisin tehtävämme. Milloin Euroopan yhteisö alkaa investoida tutkimukseen ja kehitykseen? Olemme viimeisten kymmenen vuoden aikana onnistuneet lisäämään kyseisiä investointeja 1,8 prosentista 1,9 prosenttiin. Milloin alamme investoida koulutukseen aiempaa enemmän ja pitemmällä aikavälillä soveltamalla jäsenvaltioissa koordinoitua strategiaa? Milloin alamme hyödyntää energiatehokkuuden tarjoamia suuria mahdollisuuksia? Tämä on avain seuraavaan tekniseen vallankumoukseen, joten ryhtykäämme työhön!

Missä ovat jäsenvaltioiden tämän alan investoinnit? Kuka johtaa tätä koskevaa Euroopan laajuista keskustelua? Tarkastellessamme liikennealaa meistä tuntuu joskus, että meidän pitäisi laatia Delorsin valkoinen kirja uudelleen, koska kyseisen alan säännösten täytäntöönpanossa on niin paljon puutteita. Voisimme edistyä, jos ryhtyisimme korjaamaan näitä puutteita ja lisäisimme investointeja.

Lastenhoito on yksi keskeisistä asioista. Jos investoimme enemmän lastenhoitoon, syntyvyys kasvaa ja etenkin työssä käyvien naisten määrä lisääntyy. Tämä käy ilmi tilastoista. Tuemme kaikkia, jotka haluavat edistyä tällä alalla.

Kehotan teitä vihdoinkin tarjoamaan parlamentin kanssa tehtävälle yhteistyölle asianmukaisen toimielinperustan. Silloin meidän ei enää tarvitse tuhlata aikaamme valiokunta-aloitteisten mietintöjen laadintaan, vaan parlamentissa käytävillä keskusteluilla on erilainen, vakaa perusta. Kiitän esittelijä García-Margalloa siitä, että hän otti asian esille.

  Margarita Starkevičiūtė, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Jokin aika sitten tutkijat osoittivat, ettei ole mitään ihmelääkettä, jonka avulla voidaan luoda työpaikkoja, ratkaista kaikki työllisyysongelmat ja edistää kilpailukykyä, vaan on monia eri tekijöitä, jotka meidän on vain osattava yhdistää oikein. Ongelmana on, että näiden tekijöiden yhdistelmä on erilainen eri valtioissa ja että siinä on huomioitava kansantalouden erityispiirteet. Ottaen huomioon Kansainvälisen valuuttarahaston epäonnistuneet yritykset luoda yksi yleinen malli on syytä epäillä, kannattaako meidän pyrkiä luomaan Euroopan laajuista taloudellisen strategian mallia. Meidän on mielestäni korostettava kolmea perusasiaa. Meidän pitäisi ensinnäkin yhtyä esittelijä Garcia-Margallon näkemykseen siitä, että kaikki talouspolitiikkaa koskevat asiakirjat olisi yhdistettävä, koska niitä on liian paljon ja niissä toistetaan samoja asioita. Toiseksi meidän on kehitettävä menetelmä, joka mahdollistaa kansallisten ja Euroopan unionin talousstrategioiden välisen vuorovaikutuksen. Kolmanneksi totean, että tämä voidaan saavuttaa määrittämällä selkeät ja konkreettiset painopisteet, jotka täydentävät toisiaan.

  Elisabeth Schroedter, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, hyvät kollegat, komission jäsen Verheugen totesi, että työllisyyspolitiikan suuntaviivat ovat keskeisessä asemassa Lissabonin strategiassa, ja siinä hän oli oikeassa. Työllisyyspolitiikan suuntaviivat eivät ole nyt pelkästään kansallisten työllisyyssuunnitelmien muodollinen perusta, sillä ne vaikuttavat myös kansallisten työmarkkinoiden muotoutumiseen ja kehittymiseen. Ei siis ole samantekevää, että neuvosto yksinkertaisesti vie Euroopan unionin työllisyyspolitiikan neljännen pilarin, naisten yhtäläiset mahdollisuudet työmarkkinoilla. Naiset kärsivät huomattavasti enemmän työttömyydestä kuin miehet ja nimenomaan naiset tekevät edelleen eniten osa-aikatyötä. He saavat edelleen 15 prosenttia vähemmän palkkaa kuin miehet vastaavasta työstä ja heidän etenemismahdollisuutensa ovat huonommat. Naisten on vieläkin huomattavasti vaikeampaa palata takaisin työmarkkinoille, etenkin jos tarjolla ei ole yleistä, vapaasti käytettävissä olevaa lasten kokopäivähoitoa.

Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista on edelleen tuettava naisten edun mukaisilla aktiivisilla toimilla. Olenkin esittelijä Kósáné Kovácsille todella kiitollinen siitä, että meillä oli mahdollisuus tehdä kompromissi ainakin johdanto-osan kappaleissa, jotta suuntaviivoihin voidaan sisällyttää yhtäläisten mahdollisuuksien edistämistä koskevia mitattavissa olevia indikaattoreita.

Haluan kiinnittää huomionne myös toiseen tarkistukseen. Haluamme, että suuntaviiva 22 poistetaan. Palkat olisi mielestämme määritettävä työehtosopimusosapuolten kesken eikä poliittisilla päätöksillä. Minun on valitettavasti todettava, että parlamentin kaksi suurinta poliittista ryhmää näyttävät tehneen sanattoman sopimuksen siitä, että kansallisten työllisyyssuunnitelmien muodossa tehtävillä hallitusten poliittisilla päätöksillä on vastedes tarkoitus varmistaa, että yleinen palkkakehitys on suhdannejaksossa sopusoinnussa tuottavuuden lisääntymisen kanssa. Luulin, että Euroopassa oli päästy lopullisesti eroon suunnitelmataloudesta, joka tuli meille tutuksi entisessä Itä-Saksassa, kunnes tajusin, että suuntaviivoissa määritetään Euroopan sosiaalirahaston tukitoimet. Olisi epäjohdonmukaista, jos ESR määrittäisi palkat. Työmarkkinaosapuolet pystyvät aivan hyvin määrittämään ne, ja se olisi myös jätettävä niiden tehtäväksi.

  Ilda Figueiredo, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Työllisyyden kasvua koskevilla yhdennetyillä suuntaviivoilla luodaan lähinnä vain suuria esteitä tehokkaalle työllisyyspolitiikalle, jossa etusijalle asetetaan laadukkaiden työpaikkojen luominen sekä oikeudet, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus ja ihmisten hyvinvointi.

Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että ensisijaisesti pyritään varmistamaan talouden vakaus, laajentamaan ja syventämään sisämarkkinoita, avaamaan markkinat, edistämään kilpailua sekä luomaan yritysten kannalta aiempaa suotuisampi toimintaympäristö. Tästä kaikesta nauttivat suuret talous- ja rahoitusryhmittymät sekä sellaiset kansainvälisen kaupan valtiaat, jotka korjaavat kolmansista maista peräisin olevan halvan työvoiman tuottamat hedelmät ja joiden mielestä on tärkeämpää saada valtavia voittoja tuotannon siirtämisestä kuin säilyttää ja kehittää työpaikkoja sekä EU:n jäsenvaltioissa noudatettavia oikeuksia.

Työllisyyspolitiikan suuntaviivat ovat sitä paitsi aivan liian epämääräiset, koska niistä on jätetty pois keskeisiä asioita, kuten tarve lisätä naisten osallistumista työmarkkinoille ja varmistaa laadukkaat ja työntekijöiden oikeudet turvaavat työpaikat. Tämä auttaisi torjumaan naisiin edelleen kohdistuvaa palkkaan ja uraan liittyvää syrjintää eikä johtaisi nykyään tavanomaisten epävarmojen ja huonosti palkattujen työpaikkojen syntymiseen.

Lisäksi on tärkeää vahvistaa alueiden talouksia, edistää erittäin pieniä, pieniä ja keskisuuria yrityksiä sekä luoda työpaikkoja alueilla, joilla on paljon työttömyyttä.

Myös perheitä on tuettava auttamalla työajan uudelleenjärjestelyssä ja lyhentämisessä siten, ettei mitään oikeuksia menetetä, sekä investoimalla perheitä tukeviin julkisiin palveluihin. Näin edistettäisiin sellaisten työpaikkojen syntymistä, jotka sopivat paremmin paikallisiin ja alueellisiin tarpeisiin. Tästä syystä on investoitava kiireesti lisää julkisia varoja terveydenhuoltoon, asumiseen ja ilmaiseen, laadukkaaseen koulutukseen pääsyn varmistamiseen. Olemme siksi ehdottaneet, että suuntaviivat liitetään tehtyihin ehdotuksiin, koska ne on mielestämme tärkeää sisällyttää työllisyyspolitiikan suuntaviivoihin.

  Eoin Ryan, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, talouspolitiikan laajoilla suuntaviivoilla on tärkeä merkitys tarjottaessa johdonmukainen kehys, jonka avulla jäsenvaltioita opastetaan Lissabonin tavoitteiden saavuttamisessa. Euroopan unionin ja Irlannin haasteena on panna täytäntöön sovitut suuntaviivat kansallisten uudistusohjelmien avulla. On äärimmäisen tärkeää, että Euroopan unionin talous saadaan vakautettua.

Torjun kuitenkin ehdottomasti kaikki sellaiset mietinnön osat, joissa kehotetaan kannattamaan komission ehdottamaa yhteistä konsolidoitua yhtiöverokantaa. Yhteisen verokannan määrittäminen liittyy olennaisesti yhdenmukaistettuun verotukseen. Jäsenvaltioiden on oltava realistisia ja ymmärrettävä, että yhteisen verokannan käyttöönotto on vasta alkua verotuksen yhdenmukaistamiselle.

Irlannilla ei ole sen enempää kuin millään muullakaan jäsenvaltiolla oikeutta sekaantua muiden jäsenvaltioiden verokannan määrittämiseen. Erilaiset veropolitiikat eivät kyseenalaista Euroopan unionin yhtenäisyyttä, mutta vääränlaiset veropolitiikat heikentävät EU:n kilpailukykyä. Kilpailulla voi itse asiassa olla yhdenmukaistava vaikutus. Uskon, että verokilpailu yhdenmukaistaa mahdollisuuksia EU:ssa, ja sen ansiosta myös pienet syrjäiset jäsenvaltiot voivat kilpailla.

Lopuksi totean, että yleisesti ottaen kannatan valtiontukien roolia tuettaessa Lissabonin tavoitteiden saavuttamista. Haluan kuitenkin korostaa, ettei valtiontukea koskevilla säännöillä saa estää Irlantia tai muita jäsenvaltioita kilpailemasta EU:n ulkopuolisten valtioiden kanssa tärkeistä ulkomaisista suorista investoinneista. Euroopan unioni tarvitsee joustavuutta voidakseen edistyä ja kohdata globalisaation haasteet. Euroopan unionin on uudistettava talouttaan, ja kaikkien jäsenvaltioiden on uudistettava omia kansantalouksiaan.

  Derek Roland Clark, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, työllisyyspolitiikkaa koskevassa mietinnössä on liikaa avainilmaisuja, joiden sävy on määritetty erittäin varhaisessa vaiheessa: lainsäädäntö, komission valvontatoimet ja täytäntöönpano. Myös nuoret ja ikääntyneet työntekijät ovat erityisen tärkeässä asemassa. EU:ssa ei saa olla esteitä – ne on poistettava – ja painopisteiden on oltava selkeitä ja mitattavissa olevia. Suuntaviivat on tarkistettava kolmen vuoden välein, mutta parlamentin on oltava sillä välin aktiivisempi. Jäsenvaltioiden kansallisia uudistusohjelmia on tarkasteltava. Hyvä on, tehdään näin. Ranskalaiset ottivat käyttöön 35 tunnin työviikon eivätkä 48 tunnin työviikkoa. Kun työaikadirektiiviä täsmennettiin viime vuonna, monet ranskalaiset työntekijät kuitenkin protestoivat EU:n puuttumista vastaan.

Satamatyöntekijät protestoivat aiemmin tänä vuonna sitä vastaan, että EU puuttuu asioihin yhä enemmän. Ranskan kaupunkeja on nyt piiritetty uusien nuorten työllistämistoimien vuoksi. Kuka sanoo presidentti Chiracille tai pääministeri Villepinille, että he ovat väärässä ja etteivät he noudata suuntaviivoja? Eihän heille tietenkään sanota sitä. Ranskalaiset hallitsevat itse itseään, kuten meidän kaikkien kypsien demokratioiden pitäisi tehdä. Kaikkein arveluttavinta tässä mietinnössä on kuitenkin suuntaviiva 19: verotus- ja etuusjärjestelmistä johtuvien kannustimien ja lannistimien jatkuva tarkastelu. Eräs kollega puhui jo tänä aamuna yhteisestä veropolitiikasta. Aletaanko Euroopan unionissa nyt yhdenmukaistaa veropolitiikkoja, mitä ei pitänyt koskaan tapahtua? Hyvät parlamentin jäsenet, kotimaidenne verotusjärjestelmät ovat uhattuina. Teitä on nyt varoitettu!

  Jana Bobošíková (NI). – (CS) Tänään keskusteltavina olevissa mietinnöissä annetaan loppujen lopuksi selkeä kuva EU:n talouden synkästä tilanteesta ja määritetään oikein syyt siihen: kehno sääntely, rakenteellisten ja sosiaalisten uudistusten puute sekä talouden liian vähäinen joustavuus. Yrityksemme eivät ole myöskään tarpeeksi dynaamisia, työmarkkinamme ovat heikot, tuottavuutemme kasvaa hitaasti, investointeja ei tehdä tarpeeksi, innovaatio on liian vähäistä ja koulutusjärjestelmämme ovat kehnoja. Vaadimme nyt yrittäjyyden edistämistä, työvoimakustannusten alentamista sekä matematiikan ja luonnontieteiden opetusta koskevien vaatimusten tiukentamista. Asiat on esitetty erittäin ytimekkäästi mutta hurskastelevasti. Euroopan parlamentti voisi ottaa konkreettisia askelia tuottavuuden ja joustavuuden lisäämisessä, yrittäjyyden edistämisessä sekä palvelumarkkinoiden tosiasiallisessa – eikä vain muodollisessa – vapauttamisessa sen sijaan, että antaudutaan raukkamaisesti lähialueella oleville mielenosoittajille. Pelkäänpä, ettei tänään esillä olevista mietinnöistä ole hyötyä niin kauan kuin jäsenvaltioiden hallitukset käyttäytyvät yhtä populistisesti ja hurskastelevasti kuin Euroopan parlamentti sen sijaan, että kohtaisivat vaikeat tosiasiat ja toteuttaisivat epämiellyttäviä toimia selviytymisen takaamiseksi.

  José Albino Silva Peneda (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, nyt kun kaikissa jäsenvaltioissamme on määritetty monia talous- ja sosiaalijärjestelmien näkökohtia viime kädessä globalisaatioilmiön perusteella, meidän on oltava tietoisia siitä, että jokainen henkilöiden, tavaroiden, pääoman ja palvelujen vapaan liikkuvuuden este on huomattava este kilpailukyvylle, kasvulle ja työpaikkojen luomiselle. On täysin tuulesta temmattu ajatus, että yksittäisen jäsenvaltion etuja voidaan suojella rajoittamalla vapaata liikkuvuutta EU:n sisällä. Sitä voidaan ehkä käyttää tilapäisenä lääkkeenä, mutta sillä ei voida koskaan ratkaista lopullisesti EU:n kohtaamia haasteita.

Jotta Euroopan unioni saisi vankemman jalansijan globaalistuvassa maailmassa, sen on ennen kaikkea jatkettava markkinoiden vapauttamista. Kuten tiedämme, Euroopan unionin väestötilanteen ja globalisaatioilmiön vuoksi useiden jäsenvaltioiden sosiaali- ja talousmalleihin on väistämättä tehtävä joukko uudistuksia. Mitä nopeammin Euroopan unionin talous kasvaa, sitä helpompi näitä uudistuksia on toteuttaa, mutta sisämarkkinoiden on toimittava moitteettomasti, jotta kasvu on mahdollista. Kyseisiä uudistuksia, jotka ovat tärkeitä EU:n rauhan ja yhteiskunnallisen vakauden kannalta, on erittäin vaikea panna täytäntöön, kun Euroopan unionin talouskasvu on 1, 2 tai 3 prosenttia.

Haluan siksi painottaa, että sisämarkkinoiden toteuttamiseen sisältyy tietenkin myös taloudellinen osatekijä mutta myös toinen oleellinen osatekijä, joka on sosiaalipolitiikka. Tämä on vielä yksi seikka, jonka vuoksi kannatan komission tähän mennessä alalla toteuttamia toimia.

Lopuksi haluan esittää työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevan huomautuksen. Asettamalla tietyntyyppisiä esteitä työntekijöiden vapaalle liikkuvuudelle jotkin jäsenvaltiot ovat tosiasiassa nurinkurisessa tilanteessa, koska ne auttavat kolmansien maiden työntekijöitä saamaan työpaikkoja ennen EU:n uusien jäsenvaltioiden työntekijöitä.

  Jan Andersson (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, aluksi haluan kiittää esittelijä Kósáné Kovácsia erittäin rakentavasta työstä. Me parlamentin jäsenet olemme tietenkin päättäneet kannattaa sitä, että suuntaviivat ovat kolmen vuoden jaksoissa annettavia pitkän aikavälin suuntaviivoja ja että ne ovat yhdennettyjä. Kun meillä on käytössä tällaiset pitkän aikavälin yhdennetyt suuntaviivat, meidän on erittäin tärkeää tarkastella kansallisia uudistusohjelmia. On tärkeää, että komissio tekee sen, mutta myös parlamentin on osallistuttava kansallisten uudistusohjelmien tarkasteluun ja seurantaan.

Komission jäsen Almunia totesi, että talousnäkymät ovat nyt paremmat. Tämä pitää paikkansa, mutta Euroopan unionin työllisyystilanne ei todellakaan näytä valoisalta. Se voi hyvinkin parantua, mutta haluan ottaa esiin kolme erittäin huolestuttavaa asiaa.

Ensimmäinen niistä on nuorisotyöttömyys. Se on erittäin suuri huolenaihe, sillä jos nuoret joutuvat heti koulunsa päätettyään työttömiksi – ja vieläpä pitkäaikaistyöttömiksi – heitä on äärimmäisen vaikea saada myöhemmin takaisin työmarkkinoille. En usko Ranskan malliin enkä joidenkin muiden puolueiden tavoin siihen, että työllisyystilanne paranee lisäämällä jonkin tietyn ryhmän tilanteen epävarmuutta. Työllisyyttä edistetään aktiivisilla elinkeino- ja työmarkkinatoimilla.

Ikääntyneiden työntekijöiden kohdalla ongelmana on, että he poistuvat nykyään aivan liian varhain EU:n työmarkkinoilta. Ikääntyneiden työntekijöiden on voitava kehittää enemmän taitojaan, mutta työterveyttä ja -turvallisuutta on samalla parannettava.

Lopuksi puhun sukupuolten välisestä tasa-arvosta, jonka on toteuduttava kaikkialla. Kannatan sukupuolten tasa-arvosopimusta, joka on nyt tai josta tulee osa Lissabonin prosessia. On erityisen tärkeää, että lastenhoitoa ja muita aloja kehitetään, jotta sekä miehet että naiset voivat käydä työssä perhe-elämän siitä kärsimättä. Haluan, että nämä näkökohdat otetaan huomioon.

  Wolf Klinz (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, korkea työttömyysaste on Euroopan unionin vakavin ongelma. Politiikkaa on muutettava käytännössä eikä vain paperilla, jotta nämä 20 miljoonaa työtöntä voivat taas ansaita itse elantonsa. Suuntaviivat ovat tärkein väline jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen tehokkaassa ja välttämättömässä koordinoinnissa, mutta konkreettinen edistys on ollut toistaiseksi valitettavasti kehnoa.

Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä vaatii siksi uusia toimia. Odotamme jäsenvaltioilta vakaampaa talousarviopolitiikkaa, todellisia rakenneuudistuksia työmarkkinoilla ja terveydenhuolto- ja eläkejärjestelmissä sekä huomattavasti enemmän investointeja koulutukseen ja tutkimukseen. Vaadimme Euroopan unionia luomaan yhtenäisen verokannan yritysverotukseen, parantamaan arvonlisäverojärjestelmiä, hyväksymään 14. yhtiödirektiivin, jolla helpotetaan yritysten kansainvälistymistä, vähentämään tukia, ottamaan käyttöön yhteisöpatentin ja avaamaan markkinat johdonmukaisesti kilpailulle. Vasta sitten, kun olemme tehneet nämä kotitehtävät, voimme harkita jäsen Bullmannin vaatimaa EU:n laajuisten verokantojen käyttöönottoa. Euroopan unioni voi vastata kohtaamiinsa suuriin haasteisiin tehokkaasti vain, jos politiikassa tapahtuu todellinen muutos.

  Jiří Maštálka (GUE/NGL). – (CS) Hyvät kollegat, haluan aluksi lausua esittelijä Kovácsille vilpittömät kiitokset mietinnöstä. Hän on käsitellyt joitakin työllisyyteen liittyviä perusasioita, jotka nykyään usein sivuutetaan, koska talouskasvusta on tullut pakkomielle. Näitä ovat miesten ja naisten yhtäläiset mahdollisuudet, nuorten ja ikääntyneiden henkilöiden työllistyminen, työterveys ja -turvallisuus sekä työntekijöiden vapaa liikkuvuus kaikkialla Euroopan unionissa. Tšekin tasavallasta saamieni kokemusten, kollegojen kanssa käymieni keskustelujen ja Ranskan tämänhetkisen tilanteen perusteella tiedän, että esimerkiksi vastavalmistuneiden työllistyminen on usein kaikkein haastavimpia asioita.

Vaikka komissio on pyrkinyt löytämään ratkaisuja, komission suositukset ja välineet ovat olleet toistaiseksi varsin tehottomia osittain jäsenvaltioiden epäyhtenäisen täytäntöönpanon vuoksi, kuten esittelijä on todennut. Meidän olisi kiinnitettävä eniten huomiota nimenomaan tähän asiaan työmarkkinoilla esiintyvän ikään perustuvan syrjinnän ohella. Naisten ja miesten yhtäläiset mahdollisuudet työmarkkinoilla ovat kiistatta tärkeä asia. Tilastojen perusteella tiedämme, että vaikka naisten osuus yhteiskunnassa kasvaa koko ajan, tämä tilanne ei vastaa heidän osuuttaan ansiotyössä olevista. Vielä huomiota herättävämpää on naisten osuus johtoasemassa olevista henkilöistä. Meidän on kehotettava kaikkia jäsenvaltioita soveltamaan syrjinnän vastaisia säädöksiä tarkasti ja viipymättä, jotta tämä suuntaus saadaan käännettyä.

  Guntars Krasts (UEN). – (LV) Arvoisa puhemies, aivan aluksi haluan kiittää esittelijää siitä, että hän on kiinnittänyt mietinnössään huomiota Euroopan unionin sisämarkkinoilla oleviin työvoiman vapaan liikkuvuuden rajoituksiin.

Euroopan unionin viimeisintä laajentumista pidettiin sisämarkkinoilla valitettavasti uhkana eikä uutena mahdollisuutena. Myyttinen puolalainen putkimies, joka olisi todellisessa elämässä tervetullut mutta jota on vaikea löytää, kuvastaa selkeästi EU:n sisämarkkinoilla nyt laajentumisen jälkeen vallitsevia pelkoja. Nykyään suhtaudutaan kielteisesti kaikkiin neljään markkinoilla sovellettavaan vapauteen eikä vain työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen.

Näin ollen on valitettavaa, ettei mietinnössä arvioida parlamentin vesittämää palveludirektiiviehdotusta, jonka oli komission ehdottamassa muodossa tarkoitus olla tulevina vuosina tärkein Euroopan unionin työmarkkinoita edistävä tekijä.

Mietinnössä ei arvioida myöskään pääoman vapaalle liikkuvuudelle asetettujen rajoitusten kielteisiä vaikutuksia työllisyyteen. Näitä ovat muun muassa rajoitukset, jotka Euroopan parlamentti hyväksyi viime kuussa Strasbourgissa pidetyllä istuntojaksolla. Tarkoitan "rakenneuudistuksista ja työllisyydestä" laadittua mietintöä sekä erityisesti "toiminnan siirroista aluekehityksen puitteissa" laadittua mietintöä. Molempien mietintöjen johtoajatuksena on sellaisten rajoitusten luominen, joilla yrityksiä estetään siirtämästä toimintaansa vapaasti Euroopan unionin sisämarkkinoilla.

Tällä hetkellä ei hyödynnetä mahdollisuuksia edistää Euroopan unionin työmarkkinoita. Jäsenvaltioiden työmarkkinoita voidaan valmistaa lisääntyvään maailmanlaajuiseen kilpailuun kaikkein tehokkaimmin kehittämällä ja vahvistamalla Euroopan unionin sisämarkkinoita. Meidän olisi siksi tarkasteltava jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen peruslähestymistapaa tiiviissä yhteydessä sen tavoitteen kanssa, että Euroopan unionin sisämarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia on kehitettävä.

  Johannes Blokland (IND/DEM). – (NL) Vuonna 2003 jäsen García-Margallo y Marfil laati edellisen taloudellisia suuntaviivoja koskevan mietintönsä, ja kun nyt kolme vuotta myöhemmin arvioidaan sitä, millainen asema ympäristöllä on talouspolitiikassa, avoimen koordinointimenetelmän kautta tehtävällä yhteistyöllä ei näytä olleen toivottua vaikutusta.

Tukholman Eurooppa-neuvostossa päätettiin, että ympäristö- ja sosiaalipolitiikka on pyrittävä sisällyttämään talouspolitiikan suuntaviivoihin, jotta Euroopan unioniin voidaan perustaa kestävä sosiaalinen markkinatalous. Talouspolitiikan ympäristönäkökohtia ei mielestäni oteta asianmukaisesti huomioon, ja vaadin siksi, että talouspolitiikan suuntaviivoihin sisällytetään selkeitä ja konkreettisia ympäristötavoitteita ympäristön merkitystä koskevien mainintojen lisäksi. Suuntaviivoissa olisi lisäksi asetettava energiankulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevia tavoitteita. Talouskasvun on kuljettava käsi kädessä luonnonvarojen vastuullisen käytön kanssa, ja kannatan siksi jäsen Lipietzin ehdottamia tarkistuksia.

  Hans-Peter Martin (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, minun kaltaisteni parlamentin jäsenten, jotka ovat myös kirjailijoita, on tietenkin oltava esitaistelijoita rakentavassa hengessä ja herätettävä kritiikillä suuret tahot, joiden on reagoitava kritiikkiimme käytännön toimilla. Jäsen Karas puhuu näköjään seuraavaksi. Hyvä Othmar, tässä tulee sinulle helppo syöttö. EU:n valtavirta hieroo nyt silmiään ja toteaa: "meillä todellakin on ongelma". Pyydän kuitenkin miettimään asioita hieman pitemmälle. Prognos-tutkimuksesta käy selvästi ilmi, ettemme tietenkään saavuta täystyöllisyyttä parin seuraavan vuosikymmenen aikana. Etenemme päinvastoin kohti sitä, mitä eräs New York Times -lehden toimittaja kutsuu "kertakäyttöamerikkalaiseksi". Euroopan unionissa sitä voitaisiin nimittää "kertakäyttöeurooppalaiseksi". Meidän on nyt löydettävä ratkaisuja. Meillä on valtava ongelma, koska menetämme sellaisia palveluja, jotka ovat aiemmin tarjonneet työpaikkoja poistuneiden teollisuuden työpaikkojen tilalle. Meidän on edistyttävä tässä asiassa ja kehitettävä lähestymistapoja, jotka ovat asianmukaisia pitkällä aikavälillä. Yksi keskeinen asia ja mahdollinen lähtökohta on todellakin se, että jaetaan uudelleen ne EU:n talousarviossa vielä piilossa olevat miljoonat ja miljardit, jotka käytetään täysin turhiin kohteisiin. Mieleeni tulee esimerkiksi, että Ranskassa maatalousalalla tuetaan eniten riisintuotantoa. Koska rahoitusnäkymiä ei ole vielä lyöty lukkoon, meillä on mahdollisuus tehdä parannuksia tässä asiassa ja toteuttaa jo nyt se, mikä muuten tehdään vasta viiden tai kymmenen vuoden kuluttua, jolloin on jo taas melkeinpä liian myöhäistä.

  Othmar Karas (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Almunia, arvoisa komission jäsen Špidla, hyvät parlamentin jäsenet, miksi talouspolitiikan suuntaviivoja tarvitaan? Tarvitsemme niitä, koska meillä ei ole yhteistä talouspolitiikkaa, ja meillä ei ole yhteistä talouspolitiikkaa, koska jäsenvaltioilla on hallussaan aktiivisen talouspolitiikan välineet: tutkimuspolitiikka, veropolitiikka ja koulutuspolitiikka vain kolme alaa mainitakseni.

Edellisen mietintömme laatimisen jälkeen tilanne on muuttunut monella tapaa entistä akuutimmaksi. On yhä selvempää, ettei Euroopan unionin kasvumahdollisuuksia hyödynnetä täysimääräisesti, ettemme ole valmistautuneet riittävästi väestömuutokseen emmekä ole vielä käyttäneet hyväksemme kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita globalisaatio tarjoaa maanosallemme. Energiakriisi ja korkea työttömyysaste osoittavat, että ongelmamme johtuvat paitsi EU:n sisäisistä asioista myös rakenteellisista ja maailmanlaajuisista syistä. Meidän on käsiteltävä aktiivisesti näitä ongelmia.

Haluamme, että Euroopan parlamentilla on yhteispäätösoikeus kaikissa sisämarkkinoita koskevissa asioissa, koska EU:n on tehtävä niissä jäsenvaltioiden kanssa enemmän yhteistyötä kuin se nykyään käytännössä tekee. Vaadimme näin ollen mietinnössä kaikkien sisämarkkinadirektiivien täytäntöönpanoa, sillä niiden epäyhtenäinen täytäntöönpano vääristää kilpailua sekä estää kasvun ja työpaikkojen syntymisen.

Vaadimme liiallisesta alijäämästä kärsivien jäsenvaltioiden julkistalouden vakauttamistoimia, sillä emme voi osallistua maailmanlaajuiseen kilpailuun, ellei sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmiämme saneerata. Lisäksi kehotan panemaan pk-yrityksiä koskevan peruskirjan täysimääräisesti täytäntöön.

  Pervenche Berès (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, hyvät kollegat, tämä on epäilemättä tärkeä tapaaminen, koska suuntaviivoista käytävä keskustelu tarjoaa keinot Lissabonin strategian täytäntöönpanoon. Se tarjoaa myös tilaisuuden koordinoida etukäteen jäsenvaltioiden talouspolitiikkoja.

Olemme parlamentissa kannattaneet työllisyyspolitiikan suuntaviivojen liittämistä talouspolitiikan laajoihin suuntaviivoihin. Se oli mielestäni oikea lähestymistapa älyllisen johdonmukaisuuden vuoksi. Tämä edellyttää kuitenkin, ettei niiden sisältö kärsi yhdistämisestä, ja erityisesti sitä, että myös parlamentin toimivaltuuksia yhdenmukaistetaan. Kannatan asiaa koskevia esittelijän ehdotuksia.

Kun tarkastelemme talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja, olemme paradoksisessa tilanteessa. Keskuspankki on vastikään nostanut toistamiseen korkoja yhdellä prosenttiyksiköllä lyhyellä aikavälillä, öljynhinnan nousu vaarantaa EU:n talouden elpymisen ja eri EU-tason edustajat aliarvioivat huomattavasti sisäisen kysynnän vilkastumisen edellytyksiä, mutta talouspolitiikan laajoihin suuntaviivoihin ei silti tehdä muutoksia.

Tästä näkökulmasta tarkasteltuna meidän on mielestämme lisättävä yhteistyötä ainakin yhdessä asiassa, nimittäin investointistrategiassa. Ryhmäni on jättänyt tätä koskevan tarkistuksen, joka toivottavasti hyväksytään täysistunnossa. Tarkistuksessa korostetaan, että Lissabonin strategian tosiasiallinen täytäntöönpano edellyttää EU:n tasolla laadittavia investointisuunnitelmia. Näiden suunnitelmien avulla voidaan tukea toimia, joilla voimme kohdata tietoon, koulutukseen ja työllisyyteen liittyvät haasteet.

Lopuksi haluan korostaa verotusta, johon koko talousjärjestelmämme nojautuu. Toivon, että koko komissio sekä myös neuvosto ottavat tämän huomioon ja kannattavat toimia, joita komission jäsen Kovács on tässä yhteydessä toteuttanut.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Maailmantaloudessa tapahtuneet muutokset sekä globalisaatioprosessit ja niiden vaikutukset valtiontalouden aloilla toimivien taloudellisten ryhmittymien ja yritysten kilpailukykyyn ovat uusia haasteita Euroopan unionissa, jonka kilpailukyky heikkenee jatkuvasti ja joka ei ole valmis kohtaamaan globalisaation haasteita. EU on häviämässä kilpailun Yhdysvalloille, Kiinalle ja Intialle. EU:n olisi valmistauduttava globalisaation haasteisiin uudistumalla sisältä käsin. Perustuslain hyväksyminen epäonnistui, rahoitusnäkymät ovat ajautuneet umpikujaan ja Euroopan laajuisiin verkkoihin osoitetaan aiempaa vähemmän varoja. Yhteisen energiapolitiikan puuttuminen vaarantaa energiatoimitukset, joihin talouden kilpailukyky perustuu, samoin kuin energiavarmuuden. Jos uudet jäsenvaltiot, Slovenia ja Liettua, hyväksytään euroalueeseen, alueen laajentuminen olisi yksi talouskasvua edistävistä toimista ja päätöksistä. Haluan ottaa esiin kaksi tärkeää EU:n kilpailukykyä lisäävää tekijää, jotka ovat investoiminen tietoon ja innovaatioon sekä yhteisen energiapolitiikan edistäminen. Nämä ovat toisistaan riippuvaisia tekijöitä, sillä innovaatiot mahdollistavat johtajien syntymisen ja, kilpailukyvyn kannalta ratkaisevalla energia-alalla, uusien energialähteiden kehittämisen sekä olemassa olevien energialähteiden järkevän ja taloudellisen käytön. Koska kauden 2007–2013 rahoitusnäkymiä koskevat neuvottelut ovat vielä kesken, meidän olisi mietittävä uudelleen rahoituksen painopisteitä sekä lisättävä tieteeseen, tutkimukseen ja Euroopan laajuisiin verkkoihin osoitettavia varoja. EU:n talouden kilpailukyvystä puheen ollen haluan mainita yhden EU:n menestyksekkäimmistä hankkeista – yhteisen valuutan, euron, käyttöönoton 12 jäsenvaltiossa. Euroalueen laajentumisen lähestyessä on havaittavissa myös joitakin puutteita: vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia ei noudateta, valtioilla on paljon velkaa ja lähes kaikki euroalueen valtiot ovat eri vaiheissa epäonnistuneet hintojen vakausindeksissä. Viiden vuoden kokemukset osoittavat, että Maastrichtin kriteerejä on parannettava. Euroalue oli ja on edelleen pohjimmiltaan kuitenkin poliittinen hanke, joka on osoittautunut hyödylliseksi, ja siinä on siirryttävä uuteen laajentumisvaiheeseen.

  Konrad Szymański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, jos meitä pyydettäisiin määrittämään Euroopan unionin työllisyyspolitiikan avainsana, sen olisi oltava "joustavuus".

Työlainsäädäntö, jossa suhtaudutaan joustavasti sekä työpaikkoihin että työaikaan, rohkaisee naisia osallistumaan aktiivisesti työmarkkinoille. Äitiys on naisille valtava haaste työelämässä. Joustavuuden ansiosta myös nuorimmilla ja iäkkäimmillä työntekijöillä on mahdollisuus liittyä työvoimaan ja saada työtä, mikä on nykyään suuri ongelma. Kaikki eivät Euroopan unionissa kannata tällaista joustavuutta, kuten Pariisin katujen tapahtumat selvästi osoittavat. Emme voi siksi tehdä Euroopan unionin tasolla muuta kuin vähentää alan yhdenmukaistamista, jotta joustavuus voi toteutua ainakin joissakin Euroopan unionin jäsenvaltioissa ja joillakin Euroopan unionin alueilla.

Jos meitä pyydettäisiin määrittämään Euroopan unionin talouspolitiikan avainsana, sen täytyisi verokilpailun ohella olla "kilpailu". Toisin kuin mietinnössä väitetään, kilpailu ei hankaloita julkisen sektorin tarpeiden rahoittamista. Asia on itse asiassa päinvastoin, koska sellaisten jäsenvaltioiden talousarviovarat ovat lisääntyneet, jotka ovat hiljattain uudistaneet verojärjestelmiään perusteellisesti etenkin keventämällä yhtiöverotusta. Esimerkiksi Irlannissa ja Slovakiassa verokilpailun avulla voidaan myös lisätä koko Euroopan unionin kilpailukykyä eli parantaa sen kilpailukykyä maailmanlaajuisesti.

Verokilpailu ei näin ollen ole millään tavoin uhka Euroopan unionille. Se on itse asiassa valtava mahdollisuus. Pelkään kuitenkin, että se voi olla yksi harvoista todellisista mahdollisuuksistamme, ellei jopa ainoa.

  Georgios Karatzaferis (IND/DEM). – (EL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionissa tarvitaan 40 miljoonaa työpaikkaa. Pelkästään Kreikassa tarvitaan miljoona työpaikkaa. Voimmeko luvata, että ne toteutuvat? Emme voi. Euroopan unioni ei voi taata näitä työpaikkoja. Kymmenen prosenttia aktiiviväestöstä elää vastedes köyhyysrajan alapuolella. Nämä henkilöt elävät työttömyyskorvauksilla. Meillä ei ole energiaa omasta takaa. Kaasua tuodaan Venäjältä ja öljyä Lähi-idästä, ja energian hinta nousee jatkuvasti Kiinan ja Intian liiallisen kysynnän vuoksi. Meillä on erittäin vahva valuutta, mikä estää tuonnin. Miettikääpä, miten suuren tuonnin halpa dollari mahdollistaa Yhdysvalloissa. Erittäin tiukkojen Maastrichtin indikaattorien vuoksi indikaattorit kukoistavat ja ihmiset kärsivät. Tämä on tosiasia.

Kiinalaisia tuotteita tulvii markkinoille yhä enemmän. Enää ei löydä eurooppalaisessa tehtaassa valmistettua nukkea. Nuketkin ovat kiinalaisia. Eurooppalaiset tehtaat ja samalla tietenkin myös palkat siirtyvät kolmansiin maihin. Maanviljelijät kärsivät. Puuvillaa ja tupakkaa on yllin kyllin varastossa Kreikassa. Työjärjestelyjä on muutettava. Muuten Euroopan unionin kansalaiset eivät selviydy.

  Sergej Kozlík (NI). – (SK) Haluan ottaa puheessani esiin useita ajatuksia energia-alaa koskevaan mietintöön sisältyvästä päätöslauselmasta ja aion käsitellä niitä vuoden 2006 talouspolitiikan laajojen tavoitteiden yhteydessä.

Nämä ajatukset osuvat asian ytimeen, mutta niissä ei sorruta valittelemaan turhaan Euroopan unionin talouskasvun hidastumista. Ihmeitä ei yksinkertaisesti tapahdu, ja olen siksi samaa mieltä siitä, että viime vuosikymmenenä toteutettuja rakenneuudistustoimia on analysoitava perusteellisesti. Analyysin pitäisi selventää, miksi kasvuvauhti pysyy hitaana ja miksi tuottavuus on heikkoa. Myös niin kutsuttua älykästä kasvustrategiaa koskeva vaatimus on tärkeä. Sen avulla on tarkoitus yhdistää EU:n talouspolitiikkaan sovellettavat erilaiset lähestymistavat yhdeksi johdonmukaiseksi strategiaksi.

Tavoitteena on vahvistaa uuden sukupolven tuotteisiin ja tuotantomenetelmiin liittyviä EU:n mahdollisuuksia hyödyntämällä tieto- ja viestintätekniikkoja. Kannatan myös vaatimusta siitä, että EU:n jäsenvaltioiden on edistettävä yksityisiä investointeja. Lisäksi on tärkeää kohdistaa julkisia ja yksityisiä pääomamenoja investointeihin, jotka parantavat yleisesti talouden suorituskykyä ja tuottavuutta. Tätä lähestymistapaa on kuitenkin noudatettava ja sovellettava myös EU:n maksusuoritusten yhteydessä, sillä kuten sanotaan, kaikkein lähimpiin alueisiin olisi usein kiinnitettävä eniten huomiota.

  Ján Hudacký (PPE-DE). – (SK) Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää esittelijä García-Margalloa tasapainoisesta ja erittäin ytimekkäästä mietinnöstä. Kuten mietinnössä useaan otteeseen todetaan, tällä hetkellä Euroopan unionin vakavimpia ongelmia on se, että useimmat jäsenvaltiot aliarvioivat laajan rakenneuudistuksen tarvetta. Jotkin jäsenvaltiot ovat paradoksaalisesti pyrkineet käsittelemään kilpailukyvyn heikkenemistä, joka on luonnollinen seuraus siitä, että tällainen muutos on torjuttu toteuttamalla uusia omien markkinoiden suojelutoimia, mikä vain pahentaa ongelmaa. Meidän on jälleen kerran myönnettävä, etteivät sisämarkkinat toimi täysin moitteettomasti eivätkä mahdollista työvoiman vapaata liikkuvuutta eikä palvelujen tarjoamisen vapautta. Tällaisella lähestymistavalla on epäilemättä kielteisiä seurauksia. Yritykset siirtävät toimintojaan alueille, joissa on saatavilla halvempaa työvoimaa, tai ulkoistavat toimintojaan, mikä on osaltaan vähentänyt työpaikkoja.

Makrotaloutta tarkasteltaessa tällaisen politiikan merkittävimpiä seurauksia ovat hidas kasvuvauhti, ja koska julkisen talouden rakenne on säilynyt muuttumattomana, julkisen talouden alijäämän lisääntyminen siten, että se ylittää yhtenään vakaus- ja kasvusopimuksessa määrätyt rajat. Jos otamme huomioon, että tutkimukseen, teknologian kehittämiseen ja innovaatioon investoidaan vähän ja että useimmat jäsenvaltiot ovat erittäin riippuvaisia yhteisön ulkopuolisista energiantoimituksista, Euroopan unionin talouden kilpailukyky tuskin lisääntyy oleellisesti verrattuna suuriin maailmanlaajuisiin toimijoihin, kuten Yhdysvaltoihin ja Kiinaan. Meidän on vastattava näihin haasteisiin nopeasti toteuttamalla täysin moitteettomasti toimivat sisämarkkinat, joilla ei esiinny syrjintää ja joilla tarpeeton sääntely ei luo esteitä.

EU:n jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisen on edistettävä eikä estettävä kilpailukykyisen ympäristön toteutumista. Pyrkimykset yhdenmukaistaa yhtiöiden tuloverotusta ovat valitettavia esimerkkejä tällaisista esteistä. Jäsenvaltioiden sisäisen kilpailukyvyn ja siten koko EU:n kilpailukyvyn lisääminen edellyttää, että toissijaisuusperiaate sisältyy kiinteästi kaikkiin komission aloitteisiin. Näin ollen kannatan myös valtiontukiuudistusta koskevaa toimintaohjelmaa, jolla luodaan edellytykset tutkimukseen, teknologian kehitykseen ja innovaatioon tehtävien investointien lisäämiselle pienten ja keskisuurten yritysten hyväksi. Meidän on suhtauduttava myönteisesti myös vihreään kirjaan, jossa käsitellään Euroopan strategiaa kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi.

  Zita Gurmai (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, jos jäsenvaltiot panevat Euroopan työllisyysstrategian täytäntöön asianmukaisesti ja pragmaattisesti, voimme saavuttaa Lissabonin tavoitteissa määritetyt työllisyyttä koskevat tavoitteet. Strategiassa on todellakin toteutettava laajaa syrjinnän vastaista politiikkaa, edistettävä sukupuolten välistä tasa-arvoa ja tarjottava siten väline sukupuolierojen poistamiseen työmarkkinoilta.

Euroopan työllisyysstrategiaa on pidettävä välineenä, jolla voidaan houkutella lisää ihmisiä työmarkkinoille, mutta sen on myös tarjottava suotuisa ja avoin tilaisuus päästä työmarkkinoille niille, joilla on erityisen rajalliset mahdollisuudet työllistyä, kuten ikääntyneille naisille, yksinhuoltajille ja etnisille vähemmistöille. On myönnettävä, että Euroopan unionin ikääntyvän yhteiskunnan kohtaamaa haastetta voidaan käsitellä vain, jos nämä erityisryhmät osallistuvat aiempaa aktiivisemmin työmarkkinoille, kuten komission jäsen Špidla totesi.

Kaikenlaiset esteet on poistettava. Pyrimme lisäämään työpaikkoja ja parantamaan niiden laatua ja olemme julistaneet vuoden 2006 työntekijöiden liikkuvuuden eurooppalaiseksi teemavuodeksi. Liikkuvuus tuo Euroopan unionin työntekijöille uusia taitoja, uusia kokemuksia, joustavuutta sekä kyvyn sopeutua erilaisiin työoloihin ja jatkuvasti muuttuviin markkinoiden tarpeisiin. Liikkuvuus on koko Euroopan unionin taloutta edistävä arvokas asia. Niiden jäsenvaltioiden, jotka estävät edelleen EU:n uusien jäsenvaltioiden työntekijöiden pääsyn maansa työmarkkinoille, on myönnettävä, että liikkuvuuden on toteuduttava pikaisesti.

Lisäksi katson, että Euroopan työllisyysstrategiasta voi hyvinkin tulla strategia, jonka avulla voidaan edetä kohti täystyöllisyyttä, tehdä työnteosta todellinen vaihtoehto kaikille, parantaa työnteon laatua ja tuottavuutta sekä ennakoida ja hallinnoida muutosta, joka korostaa aiempaa yhtenäisempää yhteiskuntaa, joka perustuu kaikkien moninaisuutta ja syrjimättömyyttä edistävien yhtäläisiin mahdollisuuksiin.

Unkarilainen kollegani Kósáné Kovács on laatinut arvokkaan ja loistavan mietinnön. Ehdotan, että hänen suosituksensa hyväksytään.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, tässä keskustelussa käyttämässäni puheenvuorossa haluan huomauttaa, että jotkin mietintöihin sisältyvistä jäsenvaltioille annetuista suosituksista eivät edistä talouskasvua eivätkä työllisyyttä Euroopan unionissa. Kommentoin vain muutamaa niistä.

Ensinnäkään ei ole hyvä, että vastustetaan verokilpailua ja ehdotetaan oikeushenkilöiden tuloverotuksen yhdenmukaistamiseen perustuvia ratkaisuja, kun tuloverotuksen keventäminen selvästikin vauhdittaa talouskasvua. Toiseksi ei ole hyvä, että vastustetaan yritysten uudelleensijoittautumista – objektiivista talousprosessia, jossa pyritään vähentämään tuotantokustannuksia ja siten parantamaan yritysten kilpailukykyä maailmantaloudessa. Kolmanneksi mainitsen taloudellisia ja sosiaalisia prosesseja koskevien uusien säännösten käyttöönoton, kun tällaisia toimia on tosiasiassa vähennettävä rajusti. Lisäksi totean, että työmarkkinansa avanneiden jäsenvaltioiden, kuten Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin, myönteisistä kokemuksista huolimatta Euroopan unionin suurimmat jäsenvaltiot pitävät työmarkkinansa suljettuina uusien jäsenvaltioiden työntekijöiltä.

Tämä on itse asiassa yksi syy, miksi Euroopan unioni kehittyy huomattavasti hitaammin kuin Yhdysvallat ja miksi EU:n vanhat jäsenvaltiot kehittyvät hitaammin kuin uudet jäsenvaltiot.

  Leopold Józef Rutowicz (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijöitä erinomaisesta työstä. Näyttää kuitenkin siltä, ettei mietinnössä keskitytä tarpeeksi kaikkein hankalimpaan talouden alaan, jolla kulutetaan eniten EU:n resursseja, jota on suojeltava ja jota ei hyödynnetä tarpeeksi taloudessa. Tarkoitan maatalousalaa sen laajimmassa merkityksessä.

Rikkaille maksetaan eniten, mutta pientilat joutuvat lopettamaan toimintansa. Viljelemättömän maan määrä kasvaa, ja yhä useammat menettävät työpaikkansa ja kaiken toivon tulevaisuudesta. Alan tarjoamat valtavat mahdollisuudet jäävät hyödyntämättä, vaikka järkevien toimien avulla ala voisi edistää talouden kehitystä laajemminkin.

Toimintaohjelma, jonka avulla on tarkoitus kehittää teollisuuskasveja, ei ole tarpeeksi kunnianhimoinen, eikä tutkimus- ja täytäntöönpano-ohjelma tue riittävästi nopeaa edistystä. Olemme jäljessä valtioista, joiden talous on tehokas tällaisissa asioissa. Tämä edellyttää laajaa keskustelua sekä ripeää ja tehokasta toimintaa vuonna 2006.

  Gunnar Hökmark (PPE-DE). – (SV) Arvoisa puhemies, käsittelen ensin kahta asiaa. Ensinnäkin totean, että niiden EU:n jäsenvaltioiden kansantaloudet kehittyvät nyt parhaiten, jotka ovat kaikkein avoimimpia globalisaatiolle. Toiseksi ne jäsenvaltiot, joilla on kaikkein joustavimmat työmarkkinat, edistyvät parhaiten myös uusien työpaikkojen luomisessa. Näin ollen haluan kiittää esittelijä García-Margallo y Marfilia työstä, jonka hän on tehnyt, koska hän ehdottaa mietinnössään sellaisia muutoksia ja poliittisia suuntauksia, joiden avulla voidaan luoda työpaikkoja ja lisätä hyvinvointia.

Olennainen kysymys kuuluu: johtaako tämä kaikki muutoksiin ja tehdäänkö EU:n ja jäsenvaltioiden politiikkaan muutoksia? Eräs ruotsalainen poliitikko totesi kerran, että mikään ei muutu, jos asioiden annetaan jatkua entiseen tapaan. Euroopan unionissa on nyt yli 20 miljoonaa työtöntä. Tämä on talouteen liittyvä asia, mutta hyvin pitkälti myös sosiaalinen kysymys. Mikään ei ole sosiaalisen suojelun kannalta tärkeämpää kuin uusien työpaikkojen lisääntyminen. Tällä alalla komissiolla on joitakin tehtäviä, joihin sen on tartuttava.

Komission on ensinnäkin toteutettava direktiivit, jotka mahdollistavat kilpailun lisääntymisen. Toiseksi sen on pyrittävä avaamaan ovi uusille yrityksille, ja tämä tuo koko kilpailupolitiikan asian ytimeen. Uudet yritykset eivät tarkoita ainoastaan pienten yritysten lisääntymistä vaan myös mahdollisuutta perustaa Euroopan unionissa uusia rajat ylittäviä yrityksiä, jotka voivat olla "maailmanlaajuisesti johtavia yhtiöitä". Komission on otettava vastuu näistä tehtävistä, mutta myös jäsenvaltioilla on velvollisuus toteuttaa uudistuksia, joiden ansiosta voidaan perustaa uusia yrityksiä. Lisäksi meidän on varmistettava, että Euroopan unionin työmarkkinoista tulee aiempaa joustavammat. Muuten estämme miljoonia ihmisiä pääsemästä työmarkkinoille ja saamasta sosiaalista suojelua. Ne, jotka kannattavat sosiaalista suojelua ja talouskehitystä, kannattavat myös joustavampia työmarkkinoita. Sanon tämän kaiken oikein mielelläni sosiaalidemokraateille, sillä nimenomaan uudistukset tuovat turvaa.

  Dariusz Rosati (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, tämänpäiväinen keskustelu koskee Euroopan unionin tulevaisuutta. EU:n jäsenvaltioiden kansantaloudet kehittyvät hitaasti, meillä on paljon työttömyyttä ja julkistaloutemme ovat kriisissä. Tilanne on ollut sama jo monta vuotta, minkä vuoksi Euroopan unioni voi menettää johtoasemansa maailmassa. Nyt tarvitaan suuri rakenteellinen uudistus ja talouspolitiikan muutos.

Komission ehdottamissa talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa määritetään oikein tarvittavat toimet. Niitä ovat aiempaa joustavampien työmarkkinoiden ja yrityksille suotuisan toimintaympäristön luominen sekä koulutuksen ja tutkimuksen tukeminen. Komissio on kannattanut kaikkia näitä asioita jo vuosien ajan, mutta jotakuinkin tuloksetta. Muistutan parlamentille, että tiedämme aivan hyvin, miksi EU:n jäsenvaltioiden kansantaloudet ovat niin heikkoja. Tiedämme myös, millaisia toimia tarvitaan, jotta voidaan edistää talouskasvua ja luoda uusia työpaikkoja. Jäsenvaltioiden poliitikot ovat valitettavasti haluttomia toteuttamaan tarvittavia toimia, koska he pelkäävät joutuvansa epäsuosioon. Tämä voi johtua myös lyhytnäköisestä poliittisesta laskelmoinnista tai toisinaan jopa silkasta välinpitämättömyydestä. Euroopan unionissa on tosiasiassa poliittisen johdon kriisi.

Tämänpäiväisessä keskustelussa esitetyt toteamukset olisi osoitettava pääasiallisesti jäsenvaltioiden hallituksille ja niitä tukeville poliittisille piireille. Keskustelussa on pyrittävä lähettämään sellaisia varoitusviestejä, että Euroopan unioni polkee paikallaan ja jää muista jälkeen, ellei tarvittavia uudistuksia toteuteta. Myös EU:n saavuttama taloudellinen ja sosiaalinen edistys vaarantuu. Poliitikon pitäisi itse asiassa ratkaista konkreettisia ongelmia eikä nöyristellä saadakseen hyvät kannatusluvut eikä toimia äänestäjien mielijohteiden mukaan. Luotamme siihen, että jäsenvaltioiden poliitikot toteuttavat tarvittavat uudistukset ja saavat kansalaiset vakuuttuneiksi siitä, että nämä uudistukset todellakin ovat välttämättömiä.

Kehotan komissiota toteuttamaan lujia ja päättäväisiä toimia tässä asiassa.

  Andreas Schwab (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, olen tietenkin iloinen, että saan puhua suunnilleen siihen aikaan, joka minulle alun perin osoitettiin. Arvoisat komission jäsenet, hyvät kollegat, haluan aluksi kiittää esittelijää lämpimästi ahkerasta työstä tämän aiheen parissa. Mietinnössä todetaan jälleen kerran selkeästi, että Euroopan unioni tarjoaa kansalaisilleen mahdollisuuden löytää globalisoituvassa maailmassa oikeudenmukainen tasapaino taloudellisten ja sosiaalisten olojen välillä. Ongelmana kuitenkin on, etteivät EU:n kansalaiset ymmärrä tätä lainkaan. EU:n 20 miljoonaa työtöntä ja sadat miljoonat työpaikkansa puolesta pelkäävät katsovat ongelmiensa johtuvan pikemminkin Euroopan unionista kuin globalisaatiosta. Ne, joiden työpaikat on varmistettu Euroopan unionin toimilla sekä komission ja parlamentin työllä, ovat täysin tietämättömiä asiasta ja lukevat sen kansallisten hallitusten ansioksi.

Olen ehdottomasti samaa mieltä jäsen Rosatin kanssa. Olisi todellakin erittäin toivottavaa, että neuvosto, jolla on yksinomainen toimivalta monissa Lissabonin strategian soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, suhtautuisi vakavammin tällaisiin tärkeisiin asioihin ja etteivät Euroopan parlamentissa käytävät keskustelut olisi ainoastaan parlamentin ja komission jäsenten välisiä. Komissiollakin on ilman muuta tärkeä tehtävä, sillä sen on varmistettava, että neuvoston hyväksymät toimet pannaan todellakin täytäntöön jäsenvaltioissa. Meidän on kuitenkin oltava rehellisiä, sillä viime kädessä kaikkein tärkeintä on, että jäsenvaltiot pitävät kiinni omista päätöksistään, kuten luultavasti voimme todeta myöhemmin Őryn mietinnön yhteydessä.

Tämän vuoksi on erittäin hyvä, että komissio on todennut – komission jäsen Špidla on todellakin sanonut Saksan tiedotusvälineille – että työmarkkinoiden joustavoittaminen on ainoa keino tarjota Euroopan unionin kansalaisille lisää työpaikkoja ja ettei työmarkkinoiden joustavoittamista pidä pelätä, sillä sen avulla voidaan luoda työpaikkoja. Sitähän me kaikki haluamme.

Kannustan teitä siksi painottamaan jäsenvaltioille aiempaa voimakkaammin, että neuvoston tekemät päätökset on lopultakin pantava täytäntöön.

  Alejandro Cercas (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, hyvät kollegat, totean aluksi, että olen aiempia puhujia optimistisempi, koska tänään käsiteltävänä olevat mietinnöt ja parhaillaan käytävä keskustelu ovat hyödyllisiä ja tarjoavat uuden mahdollisuuden edistää Euroopan työllisyysstrategiaa ja Lissabonin prosessia.

Tämä on loppujen lopuksi ainoa toivomme: ainoa toivo siitä, että Euroopan unioni voi toteuttaa koordinoituja toimia viime vuonna aloitetulla tiellä eli täydentää taloudellista ja sosiaalista visiota uusilla suuntaviivoilla, jotka kuuluvat tähän integrointikehykseen.

Komission jäsen Verheugen totesi, että strategian on oltava näkyvä. Tämä on yksi puutteistamme uskottavuuden puuttumisen ohella, kuten komission jäsen Almunia huomautti. Tarvitsemme näitä työpaikkoja, kuten komission jäsen Špidla totesi.

Minulla ei ole paljon puheaikaa, joten pyydän teitä lukemaan nämä kaksi parlamentin mietintöä. Ne ovat laaja-alaisia mietintöjä, joita parlamentin selvä enemmistö kannattaa ja jotka ovat mielestäni osoitus erittäin kaukokatseisesta ajattelusta ja aktiivisista pyrkimyksistä yhtenäisyyteen.

Lukekaa, mitä näissä mietinnöissä todetaan, ja osoittakaa johtajuutta, jota Euroopan unionissa nyt tarvitaan. Komission on toimittava aktiivisesti, jotta se voi velvoittaa hallitukset soveltamaan Euroopan työllisyysstrategiaa.

Toivon teidän olevan johdonmukaisia ja tarkastelevan tarkistuksiamme. Katsokaa esimerkiksi tarkistusta 2. Jo olemassa olevaa Euroopan unionin lainsäädäntöä on sovellettava, koska se tekee jäsenvaltioiden välisestä työskentelystä huomattavasti johdonmukaisempaa.

Lukekaa myös tarkistuksemme 5. Toteuttakaa nyt liikkuvuuden eurooppalaisena teemavuotena toimia, joilla poistetaan eurooppalaisten työntekijöiden liikkuvuudelle asetetut esteet.

  Manuel António dos Santos (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, hyvät kollegat, haluan kiittää esittelijä Garcia-Margalloa ja todeta, että hänen laatimansa suositukset tulevat oikeaan aikaan, sillä EU:n taloudelliseen tilanteeseen on saatava täydellinen muutos. Nämä suositukset on nyt vain otettava huomioon.

Nykytilanteessa meidän olisi puhuttava Lissabonin strategian syventämisestä eikä tarkistamisesta, koska nyt – ja itse asiassa alusta alkaen – talouskasvu on nopeutunut ja työpaikat lisääntyneet. Molemmat asiat auttavat ylläpitämään sosiaalisia malleja pitkällä aikavälillä ja edistämään riittävää sosiaalista yhteenkuuluvuutta lyhyellä aikavälillä.

Viimeaikaisesta edistyksestä huolimatta kaikkein keskeisimpiin seikkoihin ei ole tullut mitään muutosta. Työttömyysluvut ovat sietämättömiä, eikä yleinen talouskasvu riitä kääntämään tätä suuntausta. Näin ollen talouspolitiikkoja on yhdennettävä ja koordinoitava aiempaa paremmin, ja tulevan EU:n taloushallinnon muodostavien toimielinten työtä on kehitettävä.

Neuvosto päätti tukea komissiota Euroopan unionin yhteisen energiapolitiikan laadinnassa. Tämä oli mielenkiintoinen päätös, mutta se ei riitä täyttämään vaatimuksia. EU on liian riippuvainen sen ulkopuolelta tuotavasta energiasta. Öljyn tuontiin käytetään nykyään 2,3 prosenttia Euroopan unionin BKT:stä. Tämä määrä on kaksi ja puoli kertaa enemmän kuin kaikkiin EU:n politiikkoihin varatut määrärahat. Vuoteen 2030 mennessä tämä riippuvuus voi saavuttaa valtavat mittasuhteet etenkin öljyalalla (94 prosenttia öljystä on tuotava ulkopuolelta). Pelkät neuvoston edistämät jäsenvaltioiden väliset sopimukset eivät siksi riitä.

Yhteisen energiapolitiikan kehittäminen edellyttää kilpailun lisääntymistä. Yhteiset sääntelytoimet edellyttävät ennen kaikkea valtavia investointeja, jotta olemassa olevia verkostoja voidaan parantaa ja jotta vaihtoehtoisten energialähteiden alalla ja energian säästämisessä voidaan todella jälleen edistyä. Kaikki tämä on oleellista kilpailukyvyn ja kestävän kehityksen vahvistamisen kannalta.

  Günther Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, tämä keskustelu on osoittanut, että olemme jo taivaltaneet pitkän matkan yhdessä. Se on kuitenkin lisäksi osoittanut, että uusi kasvu- ja työllisyysstrategia ymmärretään yhä paremmin ja että meillä on yhä enemmän paineita suhtautua vakavasti asettamiimme painopisteisiin ja toteuttaa ne. Komissio on kuunnellut erittäin tarkkaavaisesti, ja painamme tarkasti mieleen, mitä poliittiset ryhmät ja puhujat ovat sanoneet meille, ja pyrimme ottamaan parlamentin toiveet ja ehdotukset huomioon tulevissa keskusteluissa.

Lopuksi haluan todeta vielä kerran erittäin selvästi, että kasvu ja työllisyys ovat tulevien vuosien painopisteitä, koska emme voi toteuttaa suuria ja laajoja poliittisia tavoitteitamme, elleivät kasvu ja työllisyys lisäänny. Emme voi ylläpitää tiukkoja ympäristönormeja ja sosiaalistandardeja emmekä korkeaa elintasoa, ellei meillä ole vahvaa taloudellista perustaa niitä varten. Pidämme siksi kasvua ja työllisyyttä kaikkein tärkeimpänä tehtävänämme.

Suuntaviivat, joista olemme tänään keskustelleet, ovat keskeisiä välineitä varmistettaessa, että me Euroopan unionissa voimme kenties kääntää tämän tilanteen eduksemme. On tietenkin puute, ettei meillä ole yhteistä talouspolitiikkaa, mutta voimme kääntää sen eduksemme, jos pystymme sopimaan sellaisesta uudenlaisesta yhteistyöstä, jonka olemme kehittäneet kasvua ja työllisyyttä edistävän kumppanuuden yhteydessä.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään klo 12.00.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Gábor Harangozó (PSE). – (EN) EU:lla on ollut viime vuosina vakavia taloudellisia ongelmia: EU:n talous kasvaa hitaammin kuin olisi mahdollista verrattuna Yhdysvaltoihin tai Kiinan ja Intian kaltaisiin voimakkaasti kehittyviin valtioihin. EU:n väestö kasvaa hitaammin. Euroopan unionin työllisyysaste on alhaisempi ja tuottavuus huonompi. EU:n on suunniteltava pitkän aikavälin strategioita ja varattava riittävästi varoja, jotka voidaan sijoittaa tulevaisuuteen. Strategioiden avulla oli tarkoitus käsitellä näitä ongelmia, mutta tilanne vain pahenee. Tämä johtuu monista eri syistä: riittämättömästä infrastruktuurista, liian vähäisistä yksityisistä ja julkisista investoinneista, innovatiivisten teknologioiden kehittämisen viivästymisestä sekä epätarkoituksenmukaisesta koulutuksesta ja ammatillisesta koulutuksesta.

Euroopan unioni tarvitsee selkeän vision aiempaa kilpailukykyisemmästä taloudesta. Lissabonin strategian työllisyys- ja kasvutavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että tehdään rakenteellisia muutoksia: tuetaan tutkimusta ja kehitystä, edistetään yksityisiä ja julkisia investointeja sekä kehitetään innovatiivisia toimia biotekniikan, kestävien energialähteiden ja tieto- ja viestintätekniikan aloilla. Rakenteellisten muutosten ja innovatiivisten alojen kehittämisen ohella ympäristönsuojelun ja tuotteiden laadukkuuden on oltava vastedeskin Euroopan unionille ominaisia piirteitä maailmantaloudessa. Lopuksi totean, että on ehdottoman tärkeää edistää sopivaa koulutusta ja ammatillista koulutusta, jotta talouskehityksen asettamat vaatimukset voidaan täyttää ja jotta haasteisiin voidaan vastata.