Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 4. huhtikuuta 2006 - Strasbourg

7. Työntekijöiden vapaata liikkumista unionin työmarkkinoilla rajoittava siirtymäkauden järjestely (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu jäsen Őryn laatimasta työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnöstä (A6-0069/2006) työntekijöiden vapaata liikkumista EU:n työmarkkinoilla rajoittavasta siirtymäkauden järjestelystä [2006/2036(INI)].

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Arvoisat parlamentin jäsenet, kiitos puheenvuorosta, mutta olen tottunut sellaisiin mietintöjen esittelyihin, joissa esittelijä puhuu ensin ja komission jäsen esittää vasta sitten vastauksensa. Jos olette kuitenkin päättäneet muuttaa tätä käytäntöä, olen tietysti valmis aloittamaan.

Arvoisat parlamentin jäsenet, haluan aloittaa kiittämällä jäsen Őrya erinomaisesta mietinnöstä, jonka aihe on yksi Euroopan yhdentymisen pilareista. Liittymissopimuksessa vahvistettujen siirtymäjärjestelyjen tarkoituksena on antaa jäsenvaltioille mahdollisuus edetä asteittain mahdollisimman nopeasti kohti sitä lopullista tavoitetta, että kaikilla vuonna 2004 Euroopan unioniin liittyneistä jäsenvaltioista kotoisin olevilla siirtotyöläisillä olisi vapaa pääsy kaikkien jäsenvaltioiden työmarkkinoille. Tämä on yksi Rooman sopimukseen sisältyvistä perusvapauksista. Liittymissopimuksen mukaisesti komissio on arvioinut siirtymäjärjestelyjen toimivuutta ensimmäisen kaksivuotisjakson osalta auttaakseen jäsenvaltioita päättämään, jatkavatko ne siirtymäjärjestelyjä vai lakkauttavatko ne siirtymäjärjestelyt. Vuotta 2004 ja joissain tapauksissa myös vuotta 2005 koskevien tilastotietojen sekä eri osallistujien kanssa käytyjen neuvottelujen perusteella komissio on tehnyt siirtymäkauden ensimmäisestä jaksosta joitakin päätelmiä.

Liittymisen jälkeen rekisteröityneiden työntekijöiden määrä on yleensä hyvin pieni. Se on harvoin ylittänyt yhtä prosenttia vastaanottajamaan aktiiviväestöstä. Lisäksi näyttää siltä, että uusista jäsenvaltioista kotoisin olevat työntekijöiden vaikutus on ollut periaatteessa myönteistä. Tämä johtuu siitä, että laajentuminen on edistänyt kahdeksasta uudesta jäsenvaltiosta tulleiden, harmaassa taloudessa työskennelleiden työntekijöiden siirtymistä pois laittomasta työstä. Lisäksi liittymisen ansiosta työvoimapula on lieventynyt ja Euroopan unionin taloudelliset tulokset ovat parantuneet. Maissa, joissa ei otettu käyttöön rajoituksia toukokuun 2004 jälkeen, talouskasvu on ollut voimakkaampaa, työttömyysaste alhaisempi ja työllisyysaste korkeampi. Työntekijöillä, jotka ovat saaneet laillisen oikeuden päästä työmarkkinoille, on ollut vain vähän vaikeuksia päästä niihin mukaan. On tietysti kokonaan jäsenvaltioiden päätettävissä, soveltavatko ne siirtymäjärjestelyjä, mutta komissio voi kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan järjestelyjen etuja ja haittoja puolueettomasti. Todellisuudessa toinen jakso on todellinen siirtymävaihe, jolloin työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskeva tavoite saavutetaan kokonaan tai ainakin osittain. Näin ollen jäsenvaltiot, jotka panevat täytäntöön rajoituksia liittymissopimuksen perusteella, eivät saa kohdella alueillaan jo laillisesti oleskelevien kahdeksan uuden jäsenvaltion kansalaisia tiukemmin kuin alueillaan pitkään oleskelleita kolmansien maiden kansalaisia, kuten edellisessä täysistunnossa todettiin. Tätä asiaa koskeva kirje on lähetetty sisäministereille oikeudellisen tilanteen selventämiseksi. Jokin aika sitten esittelijä mainitsi tämän kolmansien maiden kansalaisiin liittyvän ongelman, joten toivottavasti saan vielä kerran korostaa, ettei direktiivien ja liittymissopimusten mukaan ole sallittua kohdella pitkään jossakin EU:n jäsenvaltiossa oleskelleita kolmansien maiden kansalaisia suotuisammin kuin EU:n jäsenvaltioiden kansalaisia. Tämä tarkoittaa, että jos on asetettu EU:n kansalaisiin sovellettavia rajoituksia, nämä koskevat loogisesti myös kolmansien maiden kansalaisia, jotka ovat oleskelleet pitkään kyseisessä EU:n jäsenvaltiossa.

Tämän vuoksi komissio myös seuraa niiden säännösten noudattamista, joilla kielletään jäsenvaltioita rajoittamasta kahdeksasta uudesta jäsenvaltiosta kotoisin olevien työntekijöiden pääsyä työmarkkinoilleen ankarammin kuin ennen liittymissopimuksen allekirjoittamista eli ennen 16. huhtikuuta 2003. Samanaikaisesti komissio tukee vaatimuksia, joiden mukaan jäsenvaltioiden on sovellettava yhteisön lainsäädäntöä ja etenkin työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskevia säännöksiä hyvin tarkasti. Myönnän, että työntekijöiden liikkumisen tilastollista seurantaa on vahvistettava EU:ssa huomattavasti, koska on useita olettamuksia, joista on keskusteltava ja joita ei voida vahvistaa nykyisten tilastollisten ja analyyttisten välineiden avulla. Komissio tukee parlamentin ehdotuksia, joiden mukaan sosiaalista vuoropuhelua on vahvistettava sekä EU:n laajuisesti että kansallisesti, jotta voidaan puolustaa uusista jäsenvaltioista kotoisin olevien työntekijöiden oikeuksia. Samoin komissio suhtautuu myönteisesti siihen, että on lisättävä kansalaisten tietoisuutta työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta ja siihen liittyvästä lainsäädännöstä. Vuoden 2006 nimittämisen Euroopan työntekijöiden liikkuvuuden teemavuodeksi olisi edistettävä tämän tavoitteen saavuttamista.

Asteittaiseen laajentumiseen liittyvistä peloista huolimatta työntekijöiden vapaa liikkuvuus ei ole heikentänyt valtionsisäisiä työmarkkinoita. Henkilöiden vapaa liikkuvuus on kaikkia kansalaisia koskeva perusperiaate, ja kaikenlaisten liikkuvuutta koskevien rajoitusten on oltava väliaikaisia, ja niitä on sovellettava ehdottomasti sopimusten hengen mukaisesti.

Arvoisat parlamentin jäsenet, olen puheenvuorossani käyttänyt pari kertaa termiä "uudet jäsenvaltiot". On todettava, että Keski-Euroopan uusilla valtioilla on lähes yhtä pitkä historia kuin muilla Euroopan valtioilla ja että Euroopan unionin laajennuttua ensin mainituista on nyt tullut EU:n jäsenvaltioita. Tämän vuoksi haluan todeta, etten käytä termiä "uudet jäsenvaltiot" enää vastaisuudessa.

  Csaba Őry (PPE-DE), esittelijä. – (HU) Vuonna 2004 tapahtuneen Euroopan unionin laajentumisen jälkeen on seurattu erityisen tarkasti työmarkkinoiden avaamista ja tähän liittyvien, 12 vanhan jäsenvaltion tarpeellisina pitämien siirtymävaiheen rajoittavien toimenpiteiden toimivuutta.

Kuten liittymissopimuksissa säädetään, jäsenvaltiot poistavat nämä rajoitukset asteittain vuosien 2004 ja 2011 välisenä aikana työmarkkinoiltaan saamiensa kokemustensa mukaisesti, ja Euroopan komissio ja Euroopan parlamentti arvioivat tilannetta jäsenvaltioiden kokemusten perusteella. Euroopan unionin toimielinten kanta sisältää poliittisen viestin, ja ensisijaisena tarkoituksena on selventää Euroopan unionin yli 450 miljoonalle kansalaiselle, että työntekijöiden liikkuvuus on erittäin tärkeää yleiseurooppalaisten etujen kannalta. Mikä on siis Euroopan unionin etujen mukaista maailmanpolitiikan ja -talouden tärkeänä toimijana? Euroopan unionin etujen pitäminen johdonmukaisesti mielessä oli ratkaisevaa mietintöä laadittaessa. Ainoa mahdollinen lähtökohta nykyisen tilanteen arvioinnille oli niiden maailmanlaajuisten haasteiden analysointi, jotka Euroopan unioni kohtaa 2000-luvun alussa.

Tältä osin riittää, kun mainitsee, että kaakkoisaasialaisten taloudellisten kilpailijoidemme toiminta vauhdittuu sekä teollisuustuotannon että tutkimuksen, kehityksen ja innovaatioiden alalla. Jotta voimme parantaa kilpailukykyämme pysyäksemme sekä Amerikan että Aasian tahdissa, meidän on löydettävä ratkaisu Euroopan unionin talouksien rakenteellisiin jännitteisiin.

Ratkaisu on yksiselitteinen. Liikkuvuutta Euroopan unionissa on parannettava ja mahdollisimman joustavien Euroopan unionin yhtenäisten työmarkkinoiden luomista edistettävä kaikin käytettävissä olevin keinoin. Liikkuvuuden parantamiselle on tietysti vaihtoehtoja (voidaan puhua myös maahanmuuton lisäämisestä ja muista vastaavista toimista), mutta tällaisille vaihtoehdoille on yhteistä se, että niiden sosiaaliset kustannukset ovat äärettömän paljon suuremmat, kun taas niiden teho on paljon heikompi. Lissabonin strategian mukainen taloudellinen kehitys voidaan saavuttaa ensisijaisesti parantamalla liikkuvuutta ja hyödyntämällä työelämän ulkopuolella olevien henkilöiden muodostamaa työvoimareserviä. Tämä on ainoa keino säilyttää ne sosiaaliset saavutukset, jotka ovat tärkeitä Euroopan unionin kansalaisille ja joista me puhumme usein.

Tärkeä toimenpide liikkuvuuden parantamisessa on poistaa uusia jäsenvaltioita koskevat siirtymävaiheen rajoittavat toimenpiteet mahdollisimman nopeasti. Useat jäsenvaltiot ovat jo suostuneet tekemään näin toukokuussa 2006, ja on toivottavaa, että tulevien vuosien aikana, ehkäpä jo ennen toukokuuta 2009, muut jäsenvaltiot seuraavat niiden esimerkkiä. On nimittäin tärkeää korostaa, että muiden jäsenvaltioiden on aina oikeudellisesti mahdollista tehdä samanlainen päätös.

Pelko merkittävistä muuttovirroista on osoittautunut aiheettomaksi. Kokemukset osoittavat yksiselitteisesti, etteivät uusista jäsenvaltioista tulleet työntekijät ole aiheuttaneet jännitteitä niiden vanhojen jäsenvaltioiden työmarkkinoilla tai taloudessa, jotka avasivat markkinansa täysin vuonna 2004. Päinvastoin! Sekä Euroopan komission että yhden näistä valtioista eli Yhdistyneen kuningaskunnan arvioinnit osoittavat, että uusista jäsenvaltioista tulleet vähäiset muuttovirrat ovat olleet taloudellisesti edullisia vastaanottajamaille. Näin ollen voidaan selvästi tehdä seuraava päätelmä: edullisinta Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden kannalta on, että valtiot, jotka soveltavat vapaata työskentelyä Euroopan unionissa rajoittavia siirtymäjärjestelyjä, poistavat ne mahdollisimman nopeasti käytöstä.

Jätimme mietinnön yhteydessä käsiteltäväksi myös kompromissiehdotuksia. Ne laadittiin ottaen huomioon joidenkin jäsenvaltioiden tietyt arkaluonteiset asiat, jotka liittyvät tähän tärkeään kysymykseen. Kokemusten mukaan joissakin jäsenvaltioissa työvoiman vapaan liikkuvuuden nopeaa täytäntöönpanoa estävät nimittäin usein paitsi taloudelliset vaikeudet myös poliittiset tai sosiopsykologiset vaikeudet taikka viestintäongelmat. Kompromissiehdotuksissa tarkastellaan kysymystä myös yleiseurooppalaisten etujen kannalta ja pyritään ottamaan huomioon sekä vanhojen että uusien jäsenvaltioiden pyrkimykset ja tuntemukset. Tämän vuoksi toivomme, että mietintö saa äänestyksessä parlamentilta laajimman tuen tässä muodossa.

Kiitos tarkkaavaisuudestanne. Haluan kiittää kaikkia kollegojani, poliittisia ryhmiä ja Euroopan komissiota yhteistyöstä. Ei ole sattumaa, ettei minulla ollut tarvetta esitellä mietintöä yksityiskohtaisesti komission jäsenen Špidlan johdantopuheen sisällön ansiosta. Olemme enimmäkseen samaa mieltä ja kokemuksemme ovat samankaltaisia. Uskon, että näin on myös vastaisuudessa.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MOSCOVICI

  Ria Oomen-Ruijten, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa esittämällä lämpimät kiitokseni jäsen Őrylle, joka on suorittanut tehtävänsä hyvin tunnollisesti ja laatinut hyvän mietinnön.

Vaurautemme täällä Euroopan unionissa perustuu niihin neljään vapauteen, jotka olemme juurruttaneet Euroopan unioniin. Työntekijöiden vapaa liikkuvuus on oleellinen osa niitä. Minusta näyttää nyt siltä, että pelko on hallinnut laajentumisprosessia vanhoissa jäsenvaltioissa ja että pelko siitä, että tulee työnnetyksi pois työmarkkinoilta, joilla on tai oli jo paineita, on johtanut vapaan liikkuvuuden rajoittamiseen. Olen aina ollut sitä mieltä, etteivät päätökset saa perustua pelkoon ja että omien etujemme kannalta olisi ollut paljon parempi, jos olisimme avanneet työmarkkinat heti paikalla. Tämä käy ilmi myös Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Ruotsissa tehtyjen tutkimusten tuloksista, vaikka on tosin huomattava, ettei sosiaaliturvaa panna Yhdistyneessä kuningaskunnassa täytäntöön sillä tavalla kuin haluaisimme.

Mistä tässä pelossa on kyse? Kansalaiset pelkäävät, että heidät syrjäytetään työmarkkinoilta, ja tämän estämiseksi rajat suljetaan, vaikka mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Monet saapuvat jäsenvaltioihimme ja raatavat tuntikausia pienestä palkasta. Heillä on huonot asunnot, he perustavat yhden hengen yrityksiä sekä kilpailevat pienten ja keskisuurten yritystemme kanssa.

Miten tämä ongelma olisi ratkaistava? Sen sijaan, että tehdään ratkaisuja pelkojen perusteella, olisi avattava rajat ja varmistettava, ettei asianmukaisin tarkastuksin valvota niinkään sitä, maksetaanko vähimmäispalkkaa vaan valvotaan pikemminkin sitä, noudatetaanko työehtosopimusten mukaisia palkkoja ja työehtoja sekä työturvallisuusehtoja. Tämä olisi myönteistä sekä uusien että vanhojen jäsenvaltioiden kannalta.

  Richard Falbr, PSE-ryhmän puolesta. – (CS) Arvoisa puhemies, kuten jo todettiin, vuosi 2006 on nimetty Euroopan työntekijöiden liikkuvuuden teemavuodeksi. Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan aloitteesta laadittiin parlamentin päätöslauselmaesitys, jonka valiokunta hyväksyi 21. maaliskuuta ylivoimaisella enemmistöllä. Mietinnön laatimisesta on kiitettävä erityisesti jäsen Őrya. Päätöslauselmassa keskeistä on vaatimus, jonka mukaan nykyiset siirtymäkauden järjestelyt on lakkautettava. Heti hyväksymisen jälkeen alettiin jättää tarkistusehdotuksia, joilla pyritään poistamaan tämä parlamentin mahdollinen tuleva viesti. Merkille pantavaa on, että jokainen ehdotuksista alkaa sanoilla "kannatan työntekijöiden vapaata liikkuvuutta, mutta…". Tämän vuoksi olen sitä mieltä, että parlamentin olisi hyväksyttävä sama versio, jonka työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta hyväksyi.

Haluan muistuttaa teille, että sekä työnantajajärjestöt että Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö EAY pyytävät, että siirtymäjärjestelyt lakkautetaan välittömästi. Tiedän, etteivät kaikki valtiot ole tehneet näin, ja ne valtiot, jotka taas ovat tehneet näin, ansaitsevat kiitoksemme. Vastaukseksi tänään kuulemiimme puheenvuoroihin, joissa on valitettu Euroopan unionin huonoa tilannetta, toteaisin, ettei meidän olisi käytettävä esikuvina sen paremmin Amerikan kuin Kiinankaan ratkaisuja ja että muutamia vuosia sitten olleen Aasian huomattavan kriisin jälkeen siellä harkitaan nyt monissa valtioissa samankaltaisten rakenteiden kehittämistä, joita jotkut täällä tänään yrittävät purkaa. Tämän vuoksi meidän olisi erittäin hyvä ymmärtää, ettei menestystä voida saavuttaa sellaisten palkkatasojen avulla, joita Kiinassa sovelletaan, eikä sellaisten työmarkkinaosapuolten välisten suhteiden avulla, jotka vallitsevat Yhdysvalloissa.

  Jan Jerzy Kułakowski, ALDE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, mielestäni olisi muistettava neljä perusperiaatetta, kun tarkastellaan jäsen Őryn mietintöä työntekijöiden vapaata liikkumista EU:n työmarkkinoilla rajoittavasta siirtymäkauden järjestelystä.

Ensinnäkin henkilöiden vapaa liikkuvuus on yksi yhtenäismarkkinoiden neljästä perusvapaudesta ja jokaisen Euroopan unionin kansalaisen oikeus. Tämän oikeuden tunnustamiseksi siirtymäajat on poistettava niin pian kuin mahdollista. Tämä ei merkitse sitä, että edistettäisiin valtavia Euroopan unionin sisäisiä muuttovirtoja. On erotettava toisistaan liikkuminen, joka aiheutuu tarpeesta etsiä työtä, ja henkilöiden vapaa liikkuvuus, joka on kansalaisten oikeus.

Toiseksi toteaisin, että mietinnössä tuodaan aivan oikein esiin niille maille koituneet hyödyt, jotka eivät ottaneet käyttöön siirtymäaikoja vaan avasivat työmarkkinansa heti. Tämä vastaa Euroopan komission näkemystä. Olisi kuitenkin asianmukaista tarkastella myös sitä, miten henkilöiden vapaa liikkuvuus voi vaarantaa tai hyödyttää kyseisten kansalaisten alkuperämaiden kehitystä.

Kolmanneksi on tärkeää, ettei jäsenvaltioiden kansalaisia syrjitä Euroopan unionin työmarkkinoilla kolmansien maiden kansalaisiin verrattuna. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettemme välittäisi kolmansien maiden kansalaisten eduista tai ettemme haluaisi olla solidaarisia heitä kohtaan.

Lopuksi toteaisin, että henkilöiden vapaata liikkuvuutta olisi pidettävä Euroopan sosiaalisen mallin pääpiirteenä. Koska jäsen Őryn mietintö sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan kanta täyttävät edellä mainitut perusperiaatteet, Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä aikoo äänestää mietinnön puolesta. Haluamme myös kiittää jäsen Őrya hänen työstään.

  Elisabeth Schroedter, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, arvoisa komission jäsen, Vihreät/Euroopan vapaa allianssi -ryhmä kannattaa vapaata liikkuvuutta ja hyväksyy jäsen Őryn puolueettoman mietinnön, koska siirtymäajat eivät takaa menestystä, vaikka ne ovatkin hyvin suosittuja omien kansalaistemme keskuudessa.

Saksalaisten sanomalehtien mukaan hallitus oli päättänyt olla päästämästä halpaa työvoimaa maahan, koska hallitus halusi suojella työmarkkinoitaan naapurimaista tulevalta halvalta siirtotyövoimalta. Tämä on kuitenkin pelkkää pötyä, sillä siirtymäajoilla ei voida estää siirtotyöläisten tuloa maahan. He tulevat joka tapauksessa ja työskentelevät joko harmaassa taloudessa tai näennäisinä ammatinharjoittajina. Siirtymäsäännösten vuoksi ihmisten on työskenneltävä laittomasti, ja tämän vuoksi heistä tulee vielä halvempaa työvoimaa ja heitä käytetään raa'asti hyväksi ilman työoikeuden tarjoamaa suojaa, ilman sosiaaliturvaa ja ilman varmuutta siitä, että heille todella maksetaan palkkaa.

Ilman lain antamaa suojaa ihmisillä ei ole oikeuksia. Palkkoihin kohdistuu vielä suurempia paineita herkillä aloilla ja kyseisillä työmarkkinoilla, koska palkkasopimukset eivät päde harmaassa taloudessa, joka toimii omien sääntöjensä mukaan ja jota ei voida valvoa. Ne valtiot, jotka pitävät edelleen kiinni siirtymäajoista, kannustavat ihmisiä työskentelemään laittomasti ja lain rajoilla, ja vahingoittavat näin paljon enemmän sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

Jotta työntekijät voivat hyötyä oikeuksistaan, heidän työsuhteelleen on luotava laillinen perusta. Lisäämällä avoimuutta voidaan myös valvoa työmarkkinoita entistä paremmin. Euroopan unionin markkinoilla käytännössä vallitseva tilanne on saatettava järjestykseen periaatteella "sama palkka samasta työstä samoin ehdoin samalla paikkakunnalla". Näin voidaan antaa lisää painoarvoa kansallisille ja alueellisille palkkaneuvotteluille ja taata kaikille samat sosiaaliset oikeudet. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Saksan hallituksen on pitemmittä puheitta ulotettava työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskeva direktiivi koskemaan kaikkia herkkiä aloja, sillä tiedämme, että Saksassa ja Itävallassa palvelualoja koskevat siirtymäajat ovat riippuvaisia vapaaseen liikkuvuuteen sovellettavista siirtymäajoista. Ainoa todella tehokas suoja sitä vastaan, että jokin epäonnistuu työmarkkinoilla, on toteuttaa ennakoivia toimia, joilla työmarkkinat saatetaan järjestykseen.

(Suosionosoituksia)

  Gabriele Zimmer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, uusista jäsenvaltioista – kutsun niitä siis yhä "uusiksi" jäsenvaltioiksi – kotoisin olevien työntekijöiden vapaan liikkuvuuden puute pakottaa monet laittomaan työntekoon, sietämättömiin työskentely- ja elinolosuhteisiin ja laittomaan asemaan. Kyse on myös syrjinnästä, koska henkilöiden vapaa liikkuvuus on yhteisön lainsäädännössä taattu perusoikeus.

Kuten hyvin tiedetään, työntekijöillä on ollut tämä oikeus Euroopan yhteisön perustamisvuodesta 1957 lähtien. On sietämätöntä, ettei miljoonilla Euroopan unionin kansalaisilla ole tätä oikeutta enää vuonna 2006. Laajentumisprosessin aikana vasemmiston sosiaalisesti vastuullisesti toimivat edustajat, kuten Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto, vaativat parlamentissa yhä uudelleen, että luodaan sellaiset olosuhteet, joissa työntekijöille voidaan uusien jäsenvaltioiden liittyessä Euroopan unioniin antaa oikeus vapaaseen liikkuvuuteen vaikuttamatta kielteisesti yhteiskuntaan.

Sekä vanhojen että uusien jäsenvaltioiden kansalaisten olisi tarkoitus hyötyä laajentumisesta, mutta sen sijaan palaamme aina maailmanlaajuista kilpailua koskevaan kysymykseen. Vaikka Skandinavian maissa osoitettiin, että vapaasta liikkuvuudesta on paljon hyötyä nykyisten sosiaalistandardien suojelussa, Saksan liittohallitus on jatkanut siirtymäaikoja antamatta mitään merkkiä siitä, mitä hallitus aikoo tehdä siirtymäkauden aikana, jotta työntekijöille voitaisiin lopulta todella myöntää vapaa liikkuvuus.

Periaatteessa ryhmämme on yhtä mieltä jäsen Őryn kanssa siitä, ettei siirtymäaikoja itse asiassa tarvita lainkaan, mutta tämän mietinnön avulla on tuskin mahdollista edistää tietoisuutta siitä, että Euroopan unionin työmarkkinoilla tarvitaan enemmän sosiaalista vastuuta. Ryhmämme on jättänyt tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarkistuksia, jotka ovat jääneet toistaiseksi suurelta osin tehottomiksi.

Puhun sen puolesta, että kaikille EU:ssa asuville työntekijöille myönnetään vapaa liikkuvuus, joka tulee voimaan heti, ja että otetaan käyttöön sosiaalistandardit ja vähimmäispalkat, jotta kansalaiset eivät joudu kärsimään köyhyydestä. Köyhyyden torjunnasta on tultava Euroopan unionin ehdoton ensisijainen poliittinen tavoite.

  Roberts Zīle, UEN-ryhmän puolesta. – (LV) Arvoisa puhemies, petyimme aivan hiljattain katkerasti palvelujen vapaita markkinoita koskevassa kysymyksessä, ja nyt taas huomaamme, että vain harvojen vanhojen jäsenvaltioiden hallitukset ovat valmiita avaamaan markkinansa uusista jäsenvaltioista kotoisin oleville työntekijöille. Suurin osa hallituksista, jotka rajoittavat edelleen uusista jäsenvaltioista kotoisin olevien työntekijöiden määrää, yrittää itse asiassa selviytyä vielä vaikeammista ongelmista, jotka liittyvät EU:n ulkopuolisista maista tulevaan maahanmuuttoon.

Ranskan ehdottama työmarkkinoiden osittainen avaaminen esimerkiksi rakennustyöläisille, vahtimestareille ja tarjoilijoille ei osoita, että Euroopan unionin perusvapaudet oltaisiin valmiita toteuttamaan. Sen sijaan ehdotus osoittaa, ettei näitä ammatteja arvosteta, koska Ranskassa nuorten työttömyysaste on korkea. Työmarkkinoiden valikoiva avaaminen vähän koulutetulle työvoimalle tarkoittaa kuitenkin sitä, että näin monia ammattitaitoisia työntekijöitä kannustetaan lähtemään uusista jäsenvaltioista ja vaihtamaan alaa, sillä näin he saavat heti parempaa palkkaa. Pitkällä aikavälillä tällainen kehitys kuitenkin heikentää Euroopan unionin kilpailukykyä.

Lopuksi kehottaisin niitä ranskalaisnuoria, jotka osoittavat mieltään pettyneinä hallitukseensa heitä syrjivän lainsäädännön vuoksi, tulemaan uusiin jäsenvaltioihin ja luomaan uransa siellä. Meillä nuorten työttömyysaste on hyvin alhainen, emmekä syrji heitä.

  Derek Roland Clark, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, minua hämmästyttää, että tästä aiheesta oli lainkaan laadittava mietintö. Luulin, että EU:ssa on nimenomaan kyse tavaroiden, palvelujen ja työvoiman vapaasta liikkuvuudesta. Mitä voimme kuitenkin havaita? Kun 10 uutta jäsenvaltiota liittyi EU:hun vuonna 2004, niistä ei tullut tasavertaisia. Vain kolme EU:n silloisista 15 jäsenvaltiosta – Irlanti, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta – otti vastaan uusien jäsenvaltioiden työntekijöitä rajoituksetta. Tämä vaikuttaa vieläkin omituisemmalta, jos otetaan huomioon, että nämä kolme ovat EU:n vastahakoisimpia jäsenvaltioita. Irlanti hylkäsi Nizzan sopimuksen ensimmäisellä kerralla ja hyväksyi sen vasta myöhemmin toisessa kansanäänestyksessä puolueellisen vaalipiireihin jaon avulla. Ruotsi liittyi EU:hun vain täpärällä yhden prosentin enemmistöllä kansanäänestyksessä. Kotimaani Yhdistyneen kuningaskunnan suhtautumisesta taas tiedätte kaiken. Kukaan teistä ei varsinaisesti ollut tyytyväinen pääministeri Blairiin viime joulukuussa, kun teidän kaikkien surkeana pitämä Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajuuskausi päättyi. Olitte oikeassa. Bögen mietinnöstä äänestettäessä te jopa tyrmäsitte ylivoimaisella enemmistöllä Blairin seitsenvuotisen talousarvion, joka oli hänen rakas pelastautumisyrityksensä. Näin ollen voin nyt hyvin suureksi ilokseni sanoa teille, että tehkää kuten Yhdistynyt kuningaskunta, Irlanti ja Ruotsi ovat tehneet. Luopukaa siirtymäjärjestelyistä, noudattakaa omia sääntöjänne, avatkaa rajanne, ottakaa oma osanne esimerkiksi puolalaisista työntekijöistä. Kotimaassani Yhdistyneessä kuningaskunnassa on 250 000 puolalaista työntekijää, eivätkä he ole kaikki putkimiehiä.

  Marek Aleksander Czarnecki (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, OECD:n uusimman raportin mukaan Ruotsi, Suomi ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat Euroopan unionin nopeimmin kehittyvät maat. Näistä maista kaksi on avannut työmarkkinansa. Lisäksi on syytä huomata, että myös Irlanti on tehnyt niin, ja tämä on ollut hyödyllistä maan bruttokansantuotteen kannalta.

Raportissa osoitetaan vääräksi myytti, jonka mukaan ulkomailta tulevat työntekijät vaikuttaisivat tuhoisasti vastaanottajamaan talouteen. Itse asiassa tilanne on päinvastainen. Meidän olisi turvauduttava tällaiseen työllisyyspolitiikkaan Lissabonin strategian pelastamiseksi. Joka ainoan jäsenvaltion on avattava työmarkkinansa.

Huolet halvan työvoiman vyöryistä ovat osoittautuneet aiheettomiksi. Taloudellisista syistä tapahtuva maahanmuutto on vähäistä. Tämän vuoksi on mielestäni erittäin tärkeää poistaa kaikki esteet, jotka saattavat jollakin tavalla estää työntekijöiden vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa.

  Thomas Mann (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, EU:n laajentumista ja 10 uuden jäsenvaltion liittymistä haluttiin kulttuurisista, taloudellisista ja poliittisista syistä. Saksalaisena Euroopan parlamentin jäsenenä puhuin vuosikausia hankkeen puolesta ja yritin saada sille kannattajia.

Kansalaisten hyväksyntä riippui siitä, että jäsenvaltiot saivat oikeuden rajoittaa työvoiman vapaata liikkuvuutta omien työmarkkinoidensa olosuhteiden mukaisesti. Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnassa väitettiin, että koska valtavia maahanmuuttovirtoja ei ole esiintynyt, sopimukseen perustuvat siirtymäjärjestelyt on lakkautettava viipymättä.

Tähän toteaisin, että Saksan, Itävallan ja Ranskan kaltaisten jäsenvaltioiden kokemukset tilanteesta ovat aivan erilaiset. Kaikkialla, missä maksetaan selvästi suurempia tuntipalkkoja ja missä taataan sosiaaliturva, on maahanmuuttajia. Heitä on valvottava, jotta voidaan estää pimeää työtä ja näennäistä ammatinharjoittamista. Jatkuvat maahanmuuttovirrat maihin, joissa työttömyysaste on korkea, eivät vaikuta niin, että voitaisiin sen paremmin luoda uusia työpaikkoja kuin parantaa yritysten kilpailukykyäkään.

Vaikka mietintö on vain vetoomus eikä oikeudellisesti sitova asiakirja, mietintöä voitaisiin käyttää väärin tiettyjen maiden asettamiseksi syytettyjen penkille, niiden vastaisten mielipiteiden lietsomiseksi ja sellaisten kampanjoiden järjestämiseksi, joissa kuluttajia kehotetaan boikotoimaan näistä maista peräisin olevia tuotteita. Näin on itse asiassa jo tapahtunut. Ne, jotka yrittävät lyödä kiilaa vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden väliin, vaarantavat käsitystä, jonka mukaan EU on enemmän kuin pelkkä vapaakauppa-alue.

Olen ollut mukana esittämässä muutamia kompromissitarkistuksia ja olen kiitollinen esittelijällemme Őrylle. Näin ollen ehdotan, että harkitaan siirtymäsäännösten soveltamisajan lyhentämistä, mutta sen on perustuttava kansallisten työmarkkinoiden yksityiskohtaiseen analyysiin. On myös luotava lainsäädäntöä sen varmistamiseksi, ettei uusien jäsenvaltioiden työntekijöitä kohdella epäsuotuisammin kuin kolmansien maiden kansalaisia.

Päätöksiä on harkittava kunnolla. Maailmanlaajuinen kilpailu edellyttää, että kaikki EU:n jäsenvaltiot luovat sopivat edellytykset esimerkiksi uudistamalla sosiaaliturvajärjestelmiään. Äsken kuvaamani kaltaisen vehkeilyn vuoksi vaarana on, että luovumme yhteisestä tavoitteestamme eli Euroopan yhdentymisestä.

  Jean Louis Cottigny (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää jäsen Őrya tässä vaiheessa ja todeta, että hänen mietintönsä voisi osoittautua todelliseksi siunaukseksi Euroopan unionin työntekijöille. Työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevilla rajoituksilla on joitakin vahingollisia vaikutuksia, kuten laittoman työn lisääntyminen. Aivan viime kuukausina Ranskasta on löydetty puolalaisia työntekijöitä, jotka asuivat hökkeleissä, kärsivät aliravitsemuksesta, eivät saaneet palkkaa eivätkä hoitoa. Eräs saksalainen alihankkijayritys oli tuonut heidät maahan. On ironista, että nämä työntekijät osallistuivat oikeustalon rakentamiseen. Onko tämä muka oikeudenmukaista? Tällaisia tapauksia ei voida mitenkään hyväksyä.

Työntekijöiden vapaan liikkuvuuden on oltava yksi sosiaalista kehitystä edistävistä tekijöistä, yksi välineistä, joilla estetään sosiaalinen polkumyynti. Siirtymäjärjestelyjen lakkauttamisen avulla voidaan pakottaa työnantajat tarjoamaan työntekijöilleen vastaanottajamaan sosiaalilainsäädännön mukaiset asianmukaiset elinolot. Sosiaalinen suojelu, asianmukaiset asuinolot, asianmukainen palkka ja kohtuullinen työaika ovat kaikki perusoikeuksia, jotka olisi taattava vapaan liikkuvuuden avulla. Aiomme varmistaa, että näin tapahtuu. Emme voi hyväksyä sitä, että jotkut työnantajat käyttävät hyväksi työntekijöidensä erilaisia kansalaisuuksia vähentääkseen toimintakustannuksiaan samalla tavalla kuin toiset keinottelevat pörssissä. On syytä muistaa, että yhteisön perustamisesta lähtien tavoitteena on ollut yhdistää Euroopan kansoja, ei erottaa niitä. Jos työntekijöiden vapaata liikkuvuutta rajoitetaan edelleen, ruokitaan vain tietyissä jäsenvaltioissa sellaisten kansalaisten pelkoa, jotka ovat kauhuissaan ajatuksesta, että heitä kohdeltaisiin toisen luokan kansalaisina Euroopan unionissa. Arvoisa komission jäsen, olette oikeassa. Meidän on vastedes puhuttava Euroopan unionin kansalaisista. Rajoitukset on poistettava täysin. Se on mahdollista, mutta valvontaa on tehostettava, jotta tämän toimenpiteen ensimmäisistä edunsaajista ei tule sen ensimmäisiä uhreja.

  Šarūnas Birutis (ALDE). – (LT) Suhtaudun myönteisesti kommentteihinne, jotka koskevat kolmansien maiden kansalaisia ja tätä ongelmaa yleensä. Kiitän esittelijää erittäin tasapainoisen mietinnön laatimisesta. Työvoiman vapaa liikkuvuus ei ole pelkästään yksi Euroopan unionin perusoikeuksista, vaan se on vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuullisuuden ilmaus. Tämän vuoksi olen iloinen havaitessani, että kaikki kollegani tukevat yksimielisesti rajoitusten poistamista. Vastattaessa nykyisen globaalin talouden haasteisiin kansalaisten ja työvoiman vapaan liikkuvuuden esteiden poistaminen Euroopan unionin markkinoilla on mielestäni yksi Lissabonin strategian päätavoitteista ja yksi talouskasvua edistävistä tekijöistä.

Kertyneen henkisen pääomansa avulla Euroopan unionin uusien jäsenvaltioiden aktiiviset työntekijät voivat edistää pitkäaikaista talouskasvua. Lisäksi markkinat voivat tehostua, sillä ulkomaalaiset työntekijät reagoivat tavallisesti aktiivisemmin taloudellisten mahdollisuuksien alueellisiin eroihin. Irlanti, Yhdistynyt kuningaskunta ja Ruotsi, jotka ovat ottaneet vastaan työntekijöitä uusista jäsenvaltioista, ovat pelkästään hyötyneet tästä. Edellä mainituissa jäsenvaltioissa merkille pantavaa on nopea talouskasvu, työttömyyden vähentyminen ja työllisyyden lisääntyminen muihin valtioihin verrattuna. Lisäksi voidaan päätellä, että uusien jäsenvaltioiden kansalaiset ovat täydentäneet vanhojen jäsenvaltioiden työvoimaa mutteivät ole korvanneet niiden kansalaisia niiden työmarkkinoilla. Euroopan unionin jäsenvaltioita koskevat tilastotiedot osoittavat, että kolmansista maista tuleva muuttovirta on suurempi kuin Euroopan unionin sisäinen muuttovirta. Meidän olisi onniteltava maita, jotka ovat päättäneet avata työmarkkinansa Euroopan unionin uusille jäsenvaltioille tämän vuoden toukokuussa, ja iloittava niiden päätöksestä. Kehottaisin EU:n puheenjohtajavaltion Itävallan ja Saksan hallituksia häpeämään sairaalloista pelkoaan ja kyvyttömyyttään keskustella asiasta kansalaistensa kanssa. Jokaisella vanhalla jäsenvaltiolla on kuitenkin tietysti täysivaltaiset oikeudet päättää työmarkkinoidensa avaamisesta.

  Jean Lambert (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää komission jäsentä ja esittelijäämme työstä, jonka he ovat tehneet tämän asian hyväksi.

Kuten monet ovat todenneet, tasavertainen kohtelu on Euroopan kansalaisille perusperiaate, jota olisi sovellettava työehtoihin ja mahdollisuuteen käyttää palveluja kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Keskusteltaessa kolmansien maiden kansalaisista on kuitenkin ratkaisevan tärkeää, että asiat esitetään hyvin selvästi, kuten esittelijä on tehnyt. Kyse ei siis ole näiden kansalaisten vaikeasti saavutettujen oikeuksien perumisesta vaan uusien jäsenvaltioiden kansalaisten oikeuksien laajentamisesta.

Viime kuukausien aikana on esitetty muutamia siirtymäaikojen jatkamista puoltavia väitteitä. Monet meistä eivät pidä niitä vakuuttavina. Merkkejä laittomasta työskentelystä ja näennäisestä ammatinharjoittamisesta on mielestämme havaittavissa, kuten jo on mainittu. Lyön vaikka vetoa, että kaikissa maissamme on jonkin verran jäsenvaltioiden kansalaisia, joiden tilanne on hämärä.

Kun Yhdistyneessä kuningaskunnassa otettiin käyttöön kahdeksan uuden jäsenvaltion kansalaisia koskeva työntekijöiden rekisteröintijärjestelmä, havaittiin, että 40 prosenttia rekisteröityneistä puolalaisista oleskeli jo Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Mielestäni tämä osoittaa, että kansalaiset haluavat tehdä laillista työtä. Meidän on kannustettava heitä tähän. Parempia tietoja on saatava käyttöön jo etukäteen, tarkastustoimintaa ja ilmiantajien tukemista on tehostettava ja ihmisten oikeuksia on selkeytettävä, jotta ei tapahdu sellaista hyväksikäyttöä, johon jäsen Cottigny viittasi, joka uhkaa heikentää työehtoja ja jossa käytetään ihmisiä hyväksi. On paljon helpompi vaatia tasavertaista kohtelua, kun oikeudet ovat selkeät.

Kuten on todettu, Yhdistynyt kuningaskunta on avannut työmarkkinansa ja soveltaa vain tiettyjä sosiaaliturvaa koskevia siirtymiä. Maahamme on tullut pätevyydeltään kaiken tasoisia työntekijöitä. Tilastotietojen mukaan sosiaalietuushakemusten määrän kasvua ei ole havaittavissa. Taloudelliset vaikutukset näyttävät olevan vähäisiä, ja maahan tulevien työntekijöiden määrän kasvu alkoi hidastua viime vuoden lopulla.

  Bairbre de Brún (GUE/NGL). – (Puhuja puhui iirin kielellä.)

Irlannin myönteisten kokemusten olisi kannustettava muita maita, jotka ottivat käyttöön siirtymäjärjestelyjä, poistamaan nämä rajoitukset. Sinn Féin ja ammattiyhdistysliike kannattavat päätöstä olla ottamatta käyttöön siirtymäjärjestelyjä Irlannissa. Olen allekirjoittanut täällä parlamentissa kirjallisen kannanoton, jossa vaaditaan rajoitusten poistamista. Toistan vaatimuksen täällä tänään ja suhtaudun näin ollen myönteisesti jäsen Őryn mietintöön.

Meidän on kuitenkin tehtävä enemmän. Emme voi jättää huomiotta työehtoihin ja työntekijöiden hyväksikäyttöön liittyviä kysymyksiä. Jopa Irlannissa häikäilemättömät työnantajat ovat käyttäneet hyväksi EU:n työntekijöiden vapaan liikkuvuuden puutetta ja syrjineet työntekijöitä palkkojen ja työehtojen osalta kansallisuuden perusteella. Meidän on torjuttava tätä tiukasti.

Jäsen Oomen-Ruijten mainitsi sosiaaliturvaa koskevat rajoitukset. Meidän on torjuttava myös kaikkea syrjintää, joka koskee toiseen jäsenvaltioon työskentelemään tai työtä etsimään muuttavien EU:n kansalaisten mahdollisuuksia saada sosiaalista suojelua.

  Jacek Protasiewicz (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa kiittämällä jäsen Őrya, joka pani alulle ja laati mietinnön työntekijöiden vapaata liikkumista EU:n työmarkkinoilla rajoittavasta siirtymäkauden järjestelystä. Jo tämän asiakirjan ensimmäisessä versiossa osoitettiin hyvin perustein, että mahdottomuus työskennellä laillisesti suurimmassa osassa niin sanottuja vanhoja jäsenvaltioita edistää laitonta työtä ja työntekijöiden hyväksikäyttöä.

Jäsen Őry tähdentää myös asianmukaisesti sitä, että tietyissä Euroopan unionin jäsenvaltioissa uusista jäsenvaltioista kotoisin olevien työntekijöiden liikkuvuutta rajoitetaan nyt tiukemmin kuin liittymissopimuksen allekirjoittamisajankohtana. Lisäksi hän huomauttaa, että niin sanottujen pitkään maassa oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten suosituimmuuskohteluun liittyy seikkoja, jotka ovat haitallisia 10 uudesta jäsenvaltiosta kotoisin olevien Euroopan unionin kansalaisten kannalta.

Lisäksi mietinnön laatija toteaa selvästi, ettei kielteisiä sosiaalisia tai taloudellisia vaikutuksia ole havaittu niissä maissa, jotka ovat jo avanneet työmarkkinansa. Ulkomaalaisten tekemän laittoman työn vähentymisen ansiosta valtion tulot ovat päinvastoin kasvaneet.

Jäsen Őryn alkuperäinen luonnos esiteltiin myös työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle, jossa luonnoksesta keskusteltiin ja äänestettiin. Luonnos, erityisesti sen 1 kohta, parani huomattavasti tässä prosessissa. Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan käsiteltäväksi jättämässä versiossa parlamentti tukee selvästi kansalaisia ja heidän oikeuttaan perustamissopimuksiin sisältyviin perusvapauksiin.

Uskon vakaasti, että Euroopan parlamentin on omaksuttava juuri tämä kanta. Parlamentin on selvästi ja yksimielisesti ilmoitettava puolustavansa perusoikeuksia ja -vapauksia. Sen olisi puolustettava yhteisön etuja ja kaikkien Euroopan unionin kansalaisten etuja erityisten kansallisten näkökohtien lisäksi. Tämän vuoksi olen sitä mieltä, että meidän olisi kannatettava tekstiä, joka syntyi työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan keskustelujen ja äänestyksen tuloksena.

  Karin Jöns (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, minäkin vastustan sitä, että EU:ssa on toisen luokan jäseniä. Mielestäni kaikkien työntekijöiden vapaa liikkuvuus EU:ssa on toteutettava mahdollisimman nopeasti. On kuitenkin syitä siihen, miksi otettiin käyttöön mahdollisuus käyttää 2+3+2 vuoden sääntöä kansallisille työmarkkinoille pääsyn rajoittamiseksi. Minusta vaikuttaakin melko uskaliaalta yrittää tehdä kolmen jäsenvaltion kokemusten perusteella päätelmiä, joiden oletetaan pätevän automaattisesti kaikkiin muihin jäsenvaltioihin.

Arvostan jäsen Őrya suuresti ja sanonkin hänelle aivan suoraan, että ymmärrän hyvin, miksi hän ja monet muut parlamentin jäsenet hyväksyvät komission kannan. Voisin ehkä kuitenkin myös todeta, että muiden muassa juuri Tšekin työministeri ilmoitti jo viime vuoden lopussa, että jopa hänen kotimaassaan harkitaan mahdollisuutta ottaa käyttöön työntekijöiden liikkuvuutta rajoittavia siirtymäaikoja, joita sovelletaan Romaniaan ja Bulgariaan.

Toisin kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ruotsissa ja Irlannissa, työttömyysaste Saksassa on pikemminkin 12 prosenttia kuin vain 5 prosenttia. Aivan kotimaani läheisyydessä on maa, jossa työttömyysaste on 18 prosenttia. On varmasti ymmärrettävää, että monet työntekijät huolestuvat tästä syystä työpaikkojensa puolesta. On toki vain oikein, että hallitus yrittää ottaa tämän huomioon, etenkin kun muistetaan, että Saksa on jo myöntänyt prosentuaalisesti eniten työlupia uusien jäsenvaltioiden kansalaisille.

  Karin Resetarits (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, muutamia viikkoja sitten äänestimme täällä parlamentissa palveluja koskevasta direktiivistä. Silloin enemmistö hyväksyi kompromissin, jonka avulla on tarkoitus auttaa ylläpitämään tiukkoja sosiaalistandardeja tunnuslauseen "ei sosiaalista polkumyyntiä" mukaisesti.

Näyttää kuitenkin siltä, että on tarkoitus, että suojasta sosiaalista polkumyyntiä vastaan hyötyvät Euroopan unionissa vain harvat ja valitut, sillä millä muulla tavalla työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevat rajoitukset olisi ymmärrettävä? Ne, jotka sulkevat tietyt ihmiset työmarkkinoiden ulkopuolelle, tietävät varmasti voivansa odottaa, että aivan luonnollisena vastauksena heidän toimiinsa on laittomien markkinoiden syntyminen. Valtioiden välisen rajan lähellä asuvia ihmisiä ei estetä tarjoamasta työpanostaan sen kummallakaan puolella, ja niinpä viime vuosien aikana aivan uudet työntekijäryhmät ovat alkaneet hankkia elantonsa kadulta käsin. Esimerkiksi käsi- ja rakennustyöläiset tarjoavat näin palvelujaan, ja tämä on osoittautumassa heille menestykselliseksi toiminnaksi, sillä heillä on paljon kysyntää. Ihmiset tekevät työtä tekeytyen ammatinharjoittajiksi tai työskentelevät vain yksinkertaisesti laittomasti ilman sosiaaliturvaa ja saavat työstään laissa säädettyä vähimmäispalkkaa pienempää palkkaa.

Kuinka valheellista esimerkiksi Saksan rakennusalan edustajien onkaan näin ollen vaatia – kuten on saatu lukea – että siirtymäaikoja on jatkettava! Miksi jotkut työantajien edustajat haluavat, että muiden jäsenvaltioiden kansalaisille asetetaan tällaisia syrjiviä rajoituksia? Onko mahdollisesti niin, että he voivat näin rikastua halvan kausityövoiman, näennäisten ammatinharjoittajien ja harmaassa taloudessa työskentelevien avulla? Ihmettelenkin, miksi kansallisten työnantajien edustajat eivät kampanjoi tarmokkaammin tällaista hyväksikäyttöä vastaan. Miksi sosiaaliturva tehdään kansallisuudesta riippuvaiseksi? Voisiko syynä olla se, että halutaan vain yksinkertaisesti nauttia mahdollisimman suurta kansansuosiota, koska vain kotimaan kansalaiset äänestävät, joten ei välitetä periaatteesta vaan pelkästään omasta menestyksestä vaalipäivänä?

Tähän mennessä kolme maata on avannut työmarkkinansa EU:n uusille jäsenvaltioille, ja niiden kokemukset ovat olleet myönteisiä. Nyt liikkuvuuden teemavuonna kehotan kaikkia muita tekemään samoin viimeistään vuoteen 2007 mennessä. Kaikkien, jotka eivät tee näin, on syytä hävetä – erityisesti kotimaani Itävallan, jos käy niin, että se on yksi tällaisista maista.

  Edit Bauer (PPE-DE). – (SK) Henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta ja pääsystä työmarkkinoille on tullut epäilemättä poliittisesti arka aihe. Esittelijä Őry on käsitellyt tätä aihetta taitavasti aiheuttamatta epäsopua jäsenvaltioiden välille. Mietinnössään hän keskittyy niihin todellisiin vaikutuksiin, joita uusista jäsenvaltioista 15 vanhan jäsenvaltion työmarkkinoille tulevilla kansalaisilla on. Hän tukee näkemystä, jonka mukaan jäsenvaltiot ja niiden väliset vuorovaikutukset eivät aiheuta EU:n kilpailukyvylle todellisia ongelmia vaan pikemminkin ongelmia aiheuttavat ulkopuoliset kilpailijat, kuten Intia ja Kiina.

Mietinnössä tarkastellaan seuraavia asioita: ensiksikin uusista jäsenvaltioista kotoisin olevien työntekijöiden määrä ei ylitä missään kahta prosenttia vastaanottajamaan väestöstä, toiseksi vanhojen jäsenvaltioiden väliset sisäiset muuttovirrat ovat neljä kertaa suurempia kuin uusista jäsenvaltioista tulevat sisäiset muuttovirrat, ja kolmanneksi kolmansista maista tulevat muuttovirrat ovat merkittävästi suurempia kuin EU:n sisäiset muuttovirrat. Ei ole epäilystäkään siitä, että sen lisäksi, miten Saksa, Itävalta ja Ranska suhtautuvat siirtymäaikoihin, myös uusilla jäsenvaltioilla on erilaisia mielipiteitä, koska siirtymäajoista on vähitellen tullut myös näissä maissa poliittisesti arka aihe.

Hyväksyimme siirtymäjärjestelyt liittymisneuvottelujen aikana osana sopimusta. Ajan mittaan tästä on kuitenkin tullut poliittisesti arka aihe vanhoissa jäsenvaltioissa, joita pidetään yhä useammin syrjivinä. Keskusteltaessa palveluja koskevasta direktiivistä ilmeni jo siirtymäaikoihin liittyviä järjettömiä tilanteita, ja nyt näyttää siltä, että direktiivissä 109 on ilmennyt suosituimmuussääntölauseketta koskeva oikeudellinen ristiriita. Työpaikkojen epävarmuudesta ja ennakkoluuloista johtuvat pelot ovat poliittista pääomaa, jota on helppo käyttää hyväksi. Sen sijaan, että poliitikot levittävät tätä myyttiä, joka johtaa itse asiassa poliittiseen umpikujaan, heidän tehtävänsä olisi kertoa totuus.

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE). – (HU) Kiitän esittelijä Őrya erinomaisesta työstä ja komission jäsentä Špidlaa yhteenvetokertomuksesta, joka aiheuttaa usein kiistoja eriävien etujen vuoksi. Tietyistä jäsenvaltioista kotoisin olevat kollegat arvostelevat kertomusta, mutta enemmistö pitää tätä puolueetonta työtä todella erittäin hyödyllisenä.

Kun uudet jäsenvaltiot taistelevat tasavertaisista oikeuksista, kyse on muustakin kuin pelkästä taistelusta tasavertaisen kohtelun puolesta. Kyse on koko Euroopan unionin etujen suojelemisesta. On paradoksaalista, että nimenomaan uudet jäsenvaltiot painostavat vapauttamaan työmarkkinat, jotka Euroopan unionin olisi joka tapauksessa vapautettava, samoin kuin palvelut, oman kilpailukykynsä edistämiseksi. Haluamme olla Euroopan unionin tasavertaisia kansalaisia. Työmarkkinoiden avaaminen ja työntekijöiden vapaan liikkuvuuden varmistaminen eivät ole lahjoja tai palveluksia vaan järkevä päätös, joka vielä kahdeksan vanhan jäsenvaltion on tehtävä ja josta olisi hyötyä kaikille Euroopan unionin kansalaisille.

Kiitämme Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Irlannin tasavaltaa, Ruotsia, Suomea, Espanjaa, Portugalia ja Alankomaita, ja toivomme, että myös loput kahdeksan jäsenvaltiota harkitsevat kantaansa. Olen samaa mieltä komission jäsenen Špidlan kanssa. Ei voida hyväksyä sitä, että viisi vuotta maassa laillisesti oleskelleet kolmansien maiden kansalaiset ovat suotuisammassa asemassa kuin 10 uudesta jäsenvaltiosta kotoisin olevat työntekijät maissa, jotka eivät ole avanneet näille työmarkkinoitaan.

  Ignasi Guardans Cambó (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, kun Espanja ja Portugali liittyivät Euroopan unioniin tai silloiseen Euroopan yhteisöön, esiintyi mieletöntä pelkoa espanjalaisten ja portugalilaisten työntekijöiden tulemisesta työmarkkinoille. Se osoittautui järjettömäksi. Tästä huolimatta sama pelko heräsi taas uudelleen uusien jäsenvaltioiden liittyessä Euroopan unioniin. Valitettavasti jopa Espanjan hallitus suostui liittymisajankohtana siirtymäaikoihin osittain vain muiden jäsenvaltioiden painostuksen vuoksi huolimatta siitä, että osa meistä Espanjan parlamentissa vastusti sitä tuolloin.

Nyt on ymmärretty, ettei tämä ole järkevää, että pelko on aivan järjetöntä ja ettei voida sallia sitä, että yksi Euroopan unionin perusvapauksista työnnetään syrjään joksikin ajaksi pelkästään kansansuosion vuoksi tai sen pelosta, miten tietyt yhteisöt voivat reagoida asiaan. Euroopan unionissa ei voi olla ensimmäisen ja toisen luokan jäsenvaltioita, joten siirtymäajat on poistettava ja Euroopan unionin työmarkkinoiden rajat on avattava kokonaan, jotta saadaan todelliset sisäiset työmarkkinat.

Näin ollen kannatan täysin Őryn mietintöä, jossa kiinnitetään huomiota tähän asiaan ja kyseisten jäsenvaltioiden kansalaisten tilanteeseen. Joissakin tapauksissa he ovat jopa huonommassa asemassa kuin kolmansien maiden kansalaiset, jotka oleskelevat laillisesti Euroopan unionin jäsenvaltioissa.

Onnittelen Espanjan hallitusta siitä, että se on lopultakin päättänyt suostua poistamaan siirtymäajat, ja toivon, että muut jäsenvaltiot yhtyvät tähän aloitteeseen, jotta kaikille Euroopan unionin kansalaisille voidaan luoda tasavertaiset olosuhteet. Tämän parlamentin on luotava näin ollen painetta tähän suuntaan.

(Suosionosoituksia)

  Mihael Brejc (PPE-DE) . – (SL) Kannatan jäsen Őryn mietintöä ja kaikkia muita toimia, joilla pyritään toteuttamaan Euroopan unionin sisämarkkinat. Sisämarkkinoiden tehokas toiminta perustuu tietysti pääoman, tavaroiden, palvelujen ja työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen. Pääoman ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden täytäntöönpanossa on onnistuttu suhteellisen hyvin. Palvelujen ja työntekijöiden vapaan liikkuvuuden toteuttamisessa on kuitenkin kohdattu suuria vaikeuksia.

Suunnitelmiemme mukaan Euroopan talous kukoistaisi Lissabonin strategian ansiosta. Kilpailun suuresta merkityksestä ja protektionismin vastaisten toimien hyväksymisestä puhutaan lakkaamatta, mutta kuinka hyvin tämä kaikki toimii käytännössä? Pääoman ja tavaroiden osalta jotkin maat toimivat erityisen johdonmukaisesti kilpailun puolustamiseksi ja avaavat markkinansa jopa Aasiasta tuleville halvoille tuotteille. Ne, jotka luennoivat meille lakkaamatta kilpailun tärkeydestä ja protektionismin haitoista tavaroiden ja pääoman osalta, sulkevat kuitenkin samanaikaisesti palvelu- ja työmarkkinansa. Eikö tämä sitten ole protektionismia?

Vuosi 2006 on nimetty Euroopan työntekijöiden liikkuvuuden teemavuodeksi, ja silti juuri tänä samana vuonna jotkin jäsenvaltiot suunnittelevat jatkavansa siirtymäaikojaan. Kysynkin teiltä, miten voimme selittää tämän Euroopan unionin kansalaisille. Se on erittäin vaikeaa. Toisaalta on selvästi nähtävissä, että niissä maissa, jotka avasivat markkinansa, edistytään ja talouskasvu on huomattavaa.

Jokaisen maan, joka päättää edelleen pitää työmarkkinansa suljettuina, on mielestäni tehtävä niin järkevin perustein ja itsenäisesti eikä osana maiden ryhmittymää. Jotta Euroopan unioni voi kilpailla menestyksellisesti muiden valtioiden kanssa, niin pääoman, tavaroiden ja palvelujen kuin työntekijöiden vapaa liikkuvuus on toteutettava sen sisämarkkinoilla täysin.

  Harald Ettl (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, vaikka halu poistaa työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevat siirtymäajat, jotka ovat este liikkuvuudelle Euroopan unionissa, on periaatteessa perusteltu, komission tutkimuksen pinnallisuus ja epämääräisyys eivät juuri helpota tämän tavoitteen saavuttamista.

Poistamalla siirtymäajat voidaan varmasti vaikeuttaa laittoman työn tekemistä työmarkkinoilla, mutta näin ei varmastikaan saada palkkoihin ja sosiaalikysymyksiin liittyviä säätelypaineita häviämään. Niistä tulisi itse asiassa entistä suurempi ongelma. Jos sitten on mahdotonta vahvistaa työntekijöiden suojelemiseen tähtääviä liitännäistoimenpiteitä, kuten huomattavasti parannettua, työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskevaa direktiiviä sekä sen seuranta- ja täytäntöönpanomekanismeja, lisätään vain entisestään Saksassa ja Itävallassa työmarkkinoihin kohdistuvia paineita. En pysty vieläkään havaitsemaan merkkiäkään siitä, että komissio esittäisi käyttökelpoisia liitännäistoimenpiteitä. Arvoisa komission jäsen, minun puolestani saatte nauraa aivan rauhassa.

Parlamentin enemmistö saattaa hyvinkin hyväksyä komission kertomuksen ja jäsen Őryn mietinnön ja osoittaa siten, ettei enemmistö välitä yhtään Saksan ja Itävallan kannoista ja eduista, joten poistetaan vain siirtymäajat. Parlamentin jäsenenä minun on hyväksyttävä enemmistön kanta – sehän on päivänselvää. Arvoisa sosiaaliasioista vastaava komission jäsen, vaikka ette ehkä välitä siitä, että annatte näin uutta vauhtia Euroopan unionin vastaisille näkemyksille maissamme, kyse ei kuitenkaan ole minulle yhdentekevästä asiasta.

  Philip Bushill-Matthews (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, mielestäni tämä mietintö ja tämä aihe ovat tärkeimpiä niistä monista aiheista, joista äänestämme tällä viikolla. Mielipiteeni vahvistaa se, että noin 30 puhujaa monista eri puolueista haluaa osallistua tähän keskusteluun.

Monet puhujat ovat jo viitanneet EU:n neljään perusvapauteen. Näistä perusvapauksista henkilöiden vapaa liikkuvuus on ehkä kaikkein tärkein. Jean Monnet totesi puoli vuosisataa sitten yhdestä EU:n päätehtävistä seuraavasti: "Nous ne coalisons pas les États, nous unissons les hommes", eli tehtävämme on yhdistää ihmisiä, ei valtioita. Tämä väite piti silloin niin kuin nytkin ehdottomasti paikkansa. Juuri näin meidän olisi tehtävä eli yhdistettävä ihmisiä.

Täällä on puhuttu joidenkin jäsenvaltioiden peloista. Mielestämme emme saisi arvostella jäsenvaltioita siitä, että niillä on tällaisia pelkoja. Se on ymmärrettävää. Näiden pelkojen lisäksi on kuitenkin tosiasioita, joiden avulla pelot olisi asetettava oikeisiin mittasuhteisiinsa. Keski- ja Itä-Euroopasta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Ruotsiin ja Irlantiin tulleet maahanmuuttajat eivät ole nimittäin rasittaneet taloutta vaan hyödyttäneet sitä. Ongelmia ei ole aiheuttanut maihimme suuntautuva laillinen maahanmuutto vaan muihin maihin suuntautuva laiton maahanmuutto, joka on lisännyt harmaata taloutta. Ongelmia pelkäävien olisi muistettava, että tämä on paljon suurempi ongelma kuin rajojen avaaminen tässä vaiheessa.

Olen iloinen siitä, että jo kolme muuta maata eli Espanja, Portugali ja Suomi ovat ilmoittaneet poistavansa esteet. Pyytäisin komission jäsentä käyttämään sekä omaa huomattavaa arvovaltaansa että komission arvovaltaa siihen, että Suomea kannustetaan antamaan tälle asialle hyvin paljon painoarvoa tulevan puheenjohtajuuskautensa aikana ja tiedottamaan edistyksestään puheenjohtajuuskautensa lopussa, jotta Suomi voi innostaa muita seuraamaan esimerkkiään.

Sillä välin toivon, että voimme kaikki innostaa muita äänestämällä selvästi asian puolesta myöhemmin tällä viikolla. Toivon, että voimme sanoa uusille jäsenvaltioille, ettei Euroopan unionissa ole toisen luokan kansalaisia, ja vanhoille jäsenvaltioille, että niiden on aika avata rajansa ja olla avarakatseisia.

  Ole Christensen (PSE). – (DA) Työntekijöiden vapaa liikkuvuus on eurooppalaisen yhteistyön kulmakiviä. Väliaikaiset siirtymäjärjestelyt, joita muutamat maat, myös kotimaani Tanska, päättivät ottaa käyttöön Itä-Euroopan työntekijöiden osalta, on lakkautettava niin nopeasti kuin se on kohtuudella mahdollista.

Siirtymäjärjestelyt eivät saa estää vapaata liikkuvuutta tarpeettomasti, ja meidän on osoitettava solidaarisuutta ja avoimuutta kaikkia Euroopan unionin kansalaisia kohtaan. Säännöistä on tämän vuoksi tehtävä joustavia, jotta kaikki tarpeettomat esteet poistetaan. Siirtymäsäännökset on poistettava kuitenkin vasta sen jälkeen, kun on varmistettu, ettei Itä-Euroopasta tänne tulevia ihmisiä käytetä hyväksi. Tanskassa siirtymäsäännöksien avulla suojellaan työntekijöitä hyväksikäytöltä ja varmistetaan, että he saavat työehtosopimusten mukaista palkkaa. Työnantajat, jotka maksavat huomattavasti tavanomaista pienempää palkkaa ja antavat työntekijöidensä työskennellä surkeissa oloissa, käyttävät liian usein hyväksi Itä-Euroopasta kotoisin olevaa työvoimaa.

Meidän tehtävämme on puolustaa EU:n perusoikeuksiin kuuluvaa työntekijöiden oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen. Meidän tehtävämme on kuitenkin myös puolustaa työntekijöiden työoloja ja taata, että jokainen saa asianmukaisen palkan ja asianmukaiset työehdot. Siirtymäsäännöksillä pyrittiin ja pyritään ottamaan samanaikaisesti huomioon nämä molemmat näkökohdat.

Kotimaassani Tanskassa ei ole vähimmäispalkkoja. Siirtymäsäännösten ansiosta on sen vuoksi voitu seurata Itä-Euroopasta tulevia työntekijöitä niin, että toimet on voitu kohdistaa niihin työnantajiin, jotka ovat yrittäneet kiertää palkkoja ja työehtoja koskevia sääntöjä.

Rajoitukset on aika poistaa hitaasti asteittain.

  Roselyne Bachelot-Narquin (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, epävarmoina aikoina Euroopan unionissa on palattava sen perusperiaatteisiin. Nyt on saatettava päätökseen niiden neljän perusvapauden täytäntöönpano, joihin sisämarkkinat perustuvat. Työntekijöiden vapaa liikkuvuus on vielä toteutettava, ja tämän tavoitteen saavuttamiseksi on ehdottoman välttämätöntä poistaa mahdollisimman nopeasti rajoitukset, jotka asetettiin uusien jäsenvaltioiden liittyessä Euroopan unioniin.

Epäluulo kohdistui väärään kohteeseen, sillä voidaan havaita, ettei niihin 15 maahan, joissa rajoitukset on poistettu, ole tullut valtavasti työvoimaa. Yllättäen vain kaksi prosenttia Euroopan unionin kansalaisista työskentelee kotimaansa ulkopuolella, kun taas kolmannes amerikkalaisista elää eri valtiossa kuin siinä, jossa on syntynyt. Työntekijöiden tulva on pelkkää kuvitelmaa, ja työntekijöiden liikkuvuus on haaste. Jäsen Őryn mietinnössä tavoitteeksi asetetaan rajoitusten poistaminen vuoteen 2009 mennessä, ja kannatan tätä tavoitetta. Myös Ranskan pääministeri on ilmoittanut, että Ranska jouduttaisi liikkumisvapauden toteutumista poistamalla rajoitukset asteittain ja hallitusti.

Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön EAY:n joulukuussa 2005 hyväksymällä päätöslauselmalla raivataan tietä rajojen avaamisen ja asianmukainen suojelun yhteensovittamiselle. Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan hyväksymissä tarkistuksissa lähdetään tälle tielle, jotta varmistetaan, että jäsenvaltioissa sovelletaan työlainsäädäntöä ja että yhteisön normit ja etenkin työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskevaan direktiiviin sisältyvät normit pannaan täytäntöön, ja jotta voidaan tutkia mahdollisuutta perustaa eurooppalainen keskus koordinoimaan jäsenvaltioiden työtarkastukseen liittyvää toimintaa. Laatimalla standardoidut tilastot yhteisön muuttovirroista saadaan Euroopan unioniin määritettyä sosiaalisen Euroopan välineet, joiden avulla voidaan vahvistaa, ettei työntekijöiden vapaa liikkuvuus tarkoita polkumyyntiä tai pienintä yhteistä nimittäjää sosiaalikysymyksissä, vaan että vapaan liikkuvuuden on oltava dynaamisen talouselämän tekijä, jonka avulla voidaan poistaa vajaatyöllisyyden keskittymät.

  Stephen Hughes (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän jäsen Őrya erinomaisesta mietinnöstä. Haluan tuoda lyhyesti esiin kolme asiaa, joista ensimmäinen koskee 1 kohtaa. Nyt valiokunnan käsittelyn jälkeen kyseisessä kohdassa kehotetaan jäsenvaltioita lakkauttamaan voimassa olevat siirtymäkauden järjestelyt. Tästä on tullut monille mietinnön keskeisin kysymys. Tiedän, että esittelijästä on tuntunut siltä, että hänen on esitettävä painostuksen alaisena kompromissia, jonka mukaan jäsenvaltioiden olisi harkittava näiden järjestelyjen lakkauttamista ja jossa mainitaan erikseen ne kolme jäsenvaltiota, jotka eivät ottaneet järjestelyjä ensinkään käyttöön. Monet ryhmäni jäsenistä kannattavat tekstiä sen nykyisessä muodossa, koska meidän on vastustettava kaikenlaista siirtymäjärjestelyjen jatkamista. Tällöin on kuitenkin otettava huomioon myös 14 kohta, jonka mukaan niiden jäsenvaltioiden, jotka jatkavat tällaisten järjestelyjen käyttöä, olisi ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimiin, jotta järjestelyjä ei jatkettaisi vuoden 2009 jälkeen.

Toinen käsittelemäni seikka koskee tasavertaista kohtelua. Esittelijä ja muut ovat todenneet täällä tänään voimakkaasti, että sen lisäksi, että varmistetaan kahdeksan uuden jäsenvaltion työntekijöiden oikeus työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen, on varmistettava tarkastus- ja täytäntöönpanojärjestelmien avulla, että heitä kohdellaan täysin tasavertaisesti ja estetään heidän hyväksikäyttönsä 15 vanhassa jäsenvaltiossa. Sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa että Irlannin tasavallassa säännöksiä on rikottu vakavasti.

Viimeiseksi käsittelemäni asia koskee direktiiviä 2003/109/EY, johon komission jäsen viittasi. Sillä myönnetään täysin vapaa pääsy jäsenvaltioiden työmarkkinoille niille kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat oleskelleet pitkään jossakin jäsenvaltiossa. Parlamentin oikeudellinen yksikkö on todennut, ettei tästä ole vaarassa aiheutua sellaista tilannetta, jossa kolmansien maiden kansalaisten olisi helpompi päästä työmarkkinoille kuin kahdeksan uuden jäsenvaltion kansalaisten. Oikeudellinen yksikkö huomauttaa, että direktiivin 11 artiklan mukaan jäsenvaltiot "voivat" asettaa rajoituksia kolmansien maiden kansalaisten tasavertaiselle kohtelulle tietyissä tapauksissa. Se, että todetaan, että jäsenvaltiot "voivat" tehdä näin, ei tarkoita, että niiden "on tehtävä" näin tai että ne "tekevät" näin. Ainoa tapa, jolla tasavertainen kohtelu voidaan varmistaa, on lakkauttaa siirtymäjärjestelyt.

  Rolf Berend (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, huolimatta jäsen Őryn mietinnössä esitettävistä vaatimuksista olen vakaasti sitä mieltä, että on mahdollista sekä säilyttää siirtymäajat että ylläpitää vapaata liikkuvuutta niissä jäsenvaltioissa, jotka katsovat tämän olevan tarpeen. Jos jossakin maassa ollaan sitä mieltä, että sen työmarkkinoiden ja talouden kannalta on tarpeellista edelleen säädellä työmarkkinoille pääsyä, maalla on täysi oikeus tehdä näin. Tässäkin tapauksessa pätee pacta sunt servanda -perusperiaate, eikä sen paremmin komissio kuin tämä parlamenttikaan – tai ehkei edes sen enemmistö – saisi rohjeta painostaa näitä maita. Tällainen menettely olisi mielestäni erittäin aran aiheen väärinkäyttöä mielipiteiden nostattamiseksi.

Tässä asiassa minun on vaikea asettaa Saksaa ja Itävaltaa samaan ryhmään Espanjan ja Portugalin kanssa. Saksa sijaitsee raja-alueella, ja maassa on aivan erilaiset olosuhteet kuin Etelä-Euroopan maissa. Täällä parlamentissa puhutaan paljon toissijaisuusperiaatteesta, mutta nyt yhtäkkiä työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevassa kysymyksessä Bryssel ja Strasbourg väittävät tietävänsä asian paremmin kuin kyseiset maat, Saksa ja Itävalta, itse. Muutamia kuukausia sitten Saksan hallitus toisti hallitussopimuksessaan sitoumuksensa noudattaa siirtymäaikoja, eikä se tehnyt näin piloillaan vaan sellaisten tosiasioiden perusteella, jotka on otettava asianmukaisesti huomioon. Kotimaassani on edelleen säädeltävä työmarkkinoille pääsyä ainakin kolmen seuraavan vuoden ajan. Sen jälkeen on tarkasteltava uuden tilanteen perusteella, mitä järjestelyjä on sovellettava seuraavan kahden vuoden ajan, ja toimittava sen mukaisesti.

Lopuksi huomauttaisin, että juuri tämän ongelman vuoksi EU:n laajentuminen itään huolestutti kansalaisiamme suuresti, mutta pystyimme aina toteamaan, ettei ole mitään syytä pelätä, sillä näitä asioita säädellään sopimuksen mukaisesti viisi tai seitsemän vuotta.

  Anna Ibrisagic (PPE-DE). – (SV) Arvoisa puhemies, en unohda koskaan vuoden 2004 toukokuun ensimmäistä päivää. Seisoin silloin yhdessä tohtori Otto von Habsburgin kanssa Slovenian ja Itävallan välisellä rajalla ja osallistuin juhlalliseen tilaisuuteen. Siellä juhlittiin sitä, että kaupunki, joka sodan jälkeen jaettiin kahteen osaan niin, että toinen osa kuului Itävaltaan ja toinen Sloveniaan, yhdistyi nyt uudelleen, kun Sloveniasta tuli EU:n jäsen.

Symboliikka oli ilmeistä. Seistessäni siellä tunsin selvästi, etteivät ihmiset kokeneet liittyvänsä johonkin uuteen, vaan että he yhdistyivät johonkin, jonka osia he olivat aina olleet. Näin asia todella onkin. EU:n 10 uutta jäsenvaltiota ovat Euroopan 10 vanhaa maata. Kyse on vain siitä, että kommunismi oli siepannut ne 50 vuodeksi ja nyt ne lopultakin yhdistettiin uudelleen meihin.

Ruotsissa sosiaalidemokraatit olivat ennen tätä uudelleen yhdistymistä maalailleet kauhukuvia siitä, kuinka kotimaahani tungeksisi ulkomaalaisia työntekijöitä, jotka polkisivat palkkojamme ja käyttäisivät hyväksi sosiaalietuuksiamme. Puolueeni ja minä taistelimme Ruotsin parlamentissa, jotta Ruotsi ei ottaisi käyttöön siirtymäsäännöksiä. Halusimme, että uudet jäsenvaltiot, jotka olivat kärsineet niin pitkään kommunismin aikana, pääsisivät nyt osallisiksi niistä vapauksista, joita EU:n jäsenyys käsittää.

Kieltäydyimme hyväksymästä sosiaalidemokraattien propagandaa ja näytimme, mitä todellinen solidaarisuus on. Voitimme taistelun, eikä Ruotsissa otettu käyttöön mitään siirtymäsäännöksiä. Nyt tehdyt arvioinnit osoittavat aivan selvästi, ettei Ruotsissa ole esiintynyt ollenkaan sellaista sosiaalista polkumyyntiä, jolla sosiaalidemokraatit pelottelivat, vaan että vapaa liikkuvuus on vaikuttanut pelkästään myönteisesti Ruotsin talouteen. Samanlaisia kokemuksia on ollut myös muilla mailla, jotka eivät ottaneet käyttöön siirtymäsäännöksiä.

Minun on todettava, että olen hyvin pettynyt kuullessani, että useat maat ovat päättäneet jatkaa siirtymäsäännöksiään. Ei ole järkevää tehdä näin, kun pelotteluun käytetyt kauhukuvat eivät toteutuneet. Ainoa oikea ratkaisu on luopua siirtymäsäännöksistä. Toivon, että jatkossa Euroopan unionissa järjellä on enemmän sanan sijaa kuin pelolla.

(Suosionosoituksia)

  Laima Liucija Andrikienė, (PPE-DE). – (LT) Tiedämme kaikki aivan hyvin, että työntekijöiden vapaa liikkuvuus on yksi niistä neljästä perusvapaudesta, joihin koko ajatus Euroopan yhteisöstä perustuu. Tiedämme kuitenkin myös, että tämä vapaus on voimassa ja täysin toteutunut vain 15 vanhan jäsenvaltion kansalaisten osalta, kun taas 1. toukokuuta 2004 EU:hun liittyneiden kahdeksan uuden jäsenvaltion kansalaisiin sovelletaan siirtymäsäännöksiä, ja tämä siirtymäkausi voi kestää jopa 7 vuotta 2+3+2 vuoden kaavan mukaisesti. Aivan kuin tämä ei vielä riittäisi, EU:n tiettyjen direktiivien mukaisesti pitkään maassa oleskelleilla kolmansien maiden kansalaisilla on joissakin tapauksia oikeuksia, joiden ansiosta he ovat etuoikeutetussa asemassa kahdeksan uuden jäsenvaltion kansalaisiin nähden Euroopan unionin 15 jäsenvaltiossa oleskelun ja niiden työmarkkinoille pääsyn osalta. Tämä tarkoittaa siis sitä, että osoittamalla yhteisvastuullisuutta kolmansista maista kotoisin olevia työntekijöitä kohtaan syrjitään uusista jäsenvaltioista kotoisin olevia työntekijöitä.

Kun siirtymäajan ensimmäinen jakso päättyy 30. huhtikuuta, meillä on hyvä tilaisuus arvioida sen seurauksia ja vaikutuksia sekä 15 vanhan että kahdeksan uuden jäsenvaltion talouksien kannalta ja tehdä asianmukaiset päätökset. Tosin käytettävissä ei ole yhteisön sisäisiä muuttovirtoja koskevia tilastotietoja. On vaikea tehdä puolueettomia päätelmiä, mutta jo nyt on selvää, että kolmansista maista peräisin olevat muuttovirrat ovat huomattavasti suurempia kuin EU:n sisäiset niin 15 jäsenvaltion kuin laajentuneen Euroopan unioninkin muuttovirrat. On myös selvää, että maat, jotka avasivat työmarkkinansa uusien jäsenvaltioiden kansalaisille, ovat oikeastaan vain hyötyneet tästä, kun taas siirtymäajat lisäävät laitonta työtä ja johtavat epäoikeudenmukaisiin työehtoihin sekä siirtotyöläisten syrjintään ja hyväksikäyttöön. Olen vakuuttunut siitä, että Euroopan parlamentin on kannustettava jäsenvaltioita lakkauttamaan voimassa olevat siirtymäsäännökset, koska tähän on perusteita enemmän kuin tarpeeksi.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, tämänpäiväinen keskustelu on varmasti erittäin tärkeä, koska se koskee työllisyyttä, taloutta ja henkilöiden vapaata liikkuvuutta. On tarkoituksenmukaista esittää seuraava keskeinen kysymys: olisiko työmarkkinat avattava, kun on avoimia työpaikkoja ja pulaa paikallisista työntekijöistä eli pulaa ihmisistä, jotka haluavat tehdä työtä? Antakaapa minun toistaa. Tarkoitan, että on pulaa sellaisista ihmisistä, jotka haluavat tehdä työtä, ei siis työttömistä. Vaihtoehtoisesti olisiko työmarkkinat avattava, jotta voidaan luoda talouskasvua, joka johtaa uusien työpaikkojen syntymiseen? Tähänastisten kokemusteni perusteella olen vakuuttunut siitä, että kansallisten työmarkkinoiden avaaminen luo talouskasvua ja uusia työpaikkoja kyseisessä maassa.

Olisi syytä muistaa, että työllisyyttä voidaan lisätä ja uusia työpaikkoja luoda vain, jos toteutetaan todellisia taloudellisia uudistuksia eikä vain kosmeettisia muutoksia. Yrittäjät on saatava vakuuttuneiksi siitä, että tällaisia uudistuksia tarvitaan, mutta ennen kaikkea meidän on saatava ammattiyhdistysliike puolellemme. Vaikka nämä muutokset ovat usein raskaita lyhyellä aikavälillä, ne vaikuttavat myönteisesti keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

Käsittelen seuraavaksi aivan päinvastaista kysymystä, koska olemme parhaillaan mukana WTO:n neuvotteluissa. Missä määrin ja millaisella nopeudella maailmankauppa olisi vapautettava, jotta EU:ssa voitaisiin saavuttaa talouskasvu ja luoda uusia työpaikkoja? Näin voitaisiin välttää se, että EU:sta tulee alue, jossa pelkästään kulutetaan tuontitavaroita ja jonka oma tuotantokapasiteetti on vähäinen.

Lopuksi toteaisin, että on tärkeää parantaa työvoiman joustavuutta ja liikkuvuutta. Mielestäni kansallisia ja EU:n määrärahoja on kohdistettava työntekijöiden uudelleenkoulutukseen ja uusiin ammatteihin tähtäävään koulutukseen. Tällä hetkellä näyttää siltä, että korkeasta työttömyysasteesta huolimatta ammattitaitoisista työntekijöistä on pulaa…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Olen kuunnellut kiinnostuneena jäsen Őryn mietintöä koskevaa keskustelua, ja minun on todettava, että se on ollut poikkeuksellisen laaja-alainen ja että siinä on käsitelty työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevan kysymyksen monia puolia monista eri näkökulmista. Haluan lisätä keskusteluun vielä yhden näkökohdan, jota ei ole mainittu. Jokaiseen EU:n laajentumiseen on liittynyt siirtymäaika, ja jokaisen laajentumisen yhteydessä on esiintynyt suuria pelkoja, ja joka kerta nämä pelot ovat jääneet toteutumatta.

Arvoisat parlamentin jäsenet, nykyiseen liittymissopimukseen sisältyy tämän vuoksi useasta vaiheesta koostuva asteittainen järjestelmä, joka on suunniteltu niin, että viimeinen vaihe vuonna 2011 on mahdollisimman lyhyt. Näin ollen olen iloinen voidessani todeta nyt, että 1. toukokuuta tänä vuonna Euroopan unionissa edistytään merkittävästi työntekijöiden täydellisen vapaan liikkuvuuden saavuttamisessa.

Arvoisat parlamentin jäsenet, haluan vielä kerran kiittää teitä keskustelusta, joka on ollut hyvin vakava, hyvin laaja-alainen ja usein hyvin osuva – aivan kuten tähän vakavaan aiheeseen sopiikin.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.30.

(Istunto keskeytettiin muutamaksi minuutiksi ennen äänestyksiä.)

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Katalin Lévai (PSE). – (HU) Jäsen Őryn mietinnössä työntekijöiden vapaata liikkumista EU:n työmarkkinoilla rajoittavasta siirtymäkauden järjestelystä viitataan Euroopan unionin perusarvoihin. Työvoiman vapaa liikkuvuus on Euroopan unionin tärkeimpiä perusperiaatteita, ja näin ollen liikkuvuuden kaikenlaista rajoittamista on vastustettava paitsi taloudellisten myös poliittisten näkökohtien vuoksi.

Olen yhtä mieltä mietinnössä esitetyistä näkemyksistä, joiden mukaan kolmansista maista tulevia työntekijöitä ei saa kohdella suotuisammin kuin EU:n jäsenvaltioista tulevia työntekijöitä.

Voimassa olevat syrjivät säännökset ovat ristiriidassa eurooppalaisen identiteetin vahvistamista koskevan poliittisen tavoitteen kanssa. Uusien jäsenvaltioiden kansalaisten tietoisuutta ja tunnetta Euroopan yhteisöön kuulumisesta voidaan vahvistaa vain, jos jäsenvaltiot myöntävät tasavertaiset oikeudet työllisyyden ja sosiaalietuuksien saannin alalla.

Olen yhtä mieltä ehdotuksesta, jossa kehotetaan komissiota, jäsenvaltioita, työmarkkinaosapuolia sekä yksityisen ja julkisen sektorin toimivaltaisia elimiä laatimaan oikeudenmukaisen ja avoimen menettelyn, jonka avulla uusien jäsenvaltioiden kansalaiset voivat tehdä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa työtä kunnollisella palkalla ja asianmukaisin työ-, terveydenhuolto- ja työturvallisuusehdoin ilman syrjintää.

Koska tilastotiedoista käy selvästi ilmi, ettei uusista jäsenvaltioista tulevien työntekijöiden palkkaaminen ole vahingollista vanhoille jäsenvaltioille vaan päinvastoin itse asiassa edistää niiden taloudellista kehitystä, on 15 jäsenvaltion kansalaisten kielteistä suhtautumista vähennettävä kaikin mahdollisin keinoin ja Euroopan unionin edellyttämä työvoiman vapaa liikkuvuus vahvistettava kansallisessa lainsäädännössä siirtymäsäännösten mukaisesti.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies TRAKATELLIS

  Christopher Heaton-Harris (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, käytän työjärjestyspuheenvuoron. Viime viikolla puheenjohtajakokouksessa julkaistiin parlamentin vuotuinen kalenteri 2007 päivämäärineen. Tarkistusten jättämisen määräaika oli eilen illalla klo 19.00. Täällä parlamentissa meillä on hyvin tiukat säännöt, joiden mukaan käsiteltäviksi jätettävien tarkistusten on oltava jäsenten allekirjoittamia. Osa kollegoistani viivästyi kuitenkin matkalla ja saapui tänne vasta klo 19.00 jälkeen. Tämän vuoksi he eivät voineet allekirjoittaa muun muassa tarkistuksia, joita Campaign for Parliamentary Reform -ryhmä oli jakanut.

Tiedän, ettette voi muuttaa kyseistä työjärjestyksen artiklaa juuri tällä hetkellä, mutta voisitteko tutkia asiaa? Meillä on nimittäin asianmukainen aika käytettävissämme tarkistusten jättämiseen lähes kaikkien mietintöjen yhteydessä, mutta istuntokalenterimme osalta meillä ei ole ollenkaan aikaa.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – Hyvä jäsen Heaton-Harris, tutkimme asiaa.