Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 4. huhtikuuta 2006 - Strasbourg

9. Äänestysselitykset

- Laperrouzen mietintö (A6-0071/2006)

  Jan Andersson, Ewa Hedkvist Petersen, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. (SV) Olemme äänestäneet eurooppalaisia koordinaattoreita koskevien tarkistusten puolesta, koska katsomme, että vapaaehtoiseen ja määräaikaiseen koordinointiin saattaa olla tarvetta etenkin rajat ylittävissä hankkeissa.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Junilistan katsoo, että EU:n jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä rajat ylittävissä kysymyksissä silloin, kun yhteistyöllä saavutetaan lisäarvoa. Yksi tällainen kysymys on Euroopan laajuiset energiaverkostot, ja siksi äänestimme koko mietinnön puolesta aiemman parlamenttikeskustelun yhteydessä. Tänään äänestettävinä olleista tarkistuksista kuitenkin melko moni lisäisi tarpeetonta byrokratiaa ja niiden aiheuttamat lisäkustannukset ja hallinnolliset velvoitteet olisivat suhteettoman suuret mahdollisiin hyötyihin nähden. Siksi äänestimme näitä tarkistuksia vastaan.

  Sérgio Marques (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Haluan kiittää esittelijä Laperrouzea siitä, että hän on määrätietoisesti ja oikeaan aikaan vienyt eteenpäin tätä suositusta toiseen käsittelyyn neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen tekemiseksi Euroopan laajuisia energiaverkostoja koskevien suuntaviivojen vahvistamisesta.

Kannatan esittelijän näkemystä, jonka mukaan nyt käsillä olevaan ehdotukseen on tarpeellista palauttaa säännökset, jotka koskevat mainintaa siitä, että kyse on Euroopan etua koskevasta hankkeesta, sekä eurooppalaisen koordinaattorin nimeämistä tällaisia hankkeita varten.

Nämä toimet ovat välttämättömiä yhteisten kaasu- ja sähkömarkkinoiden luomiseksi ja sitä kautta toimitusvarmuuden takaamiseksi.

Samoin haluan tässä yhteydessä muistuttaa Eurooppa-neuvoston viime aikoina ilmaisemista kannoista näihin asioihin.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Tässä meillä on ainutlaatuinen tilaisuus osoittaa kansalaisille, että olemme valmiita kehittämään aidosti eurooppalaista energiapolitiikkaa. Siksi on pidettävä huolta siitä, että meillä on käytössämme tavoitteen saavuttamiseen tarvittavat välineet ja työkalut.

Euroopan laajuisilla energiaverkostoilla edistetään verkostojen yhteen liittämistä ja yhteentoimivuutta sekä energiaverkostojen kehittämistä laajentuneessa Euroopan unionissa, mikä puolestaan tehostaa sisämarkkinoiden toimintaa.

Edessämme olevan päätösehdotuksen ehkä keskeisin tavoite on tulevien yhteisten kaasu- ja sähkömarkkinoiden luominen.

Lisäksi tavoitteena on mukauttaa suuntaviivat 25 jäsenvaltion Euroopan unionin tarpeisiin, hyväksyä yhteisen edun mukaisten hankkeiden rahoitus, valmistella yhteisten kaasu- ja sähkömarkkinoiden luomista ja ennen kaikkea taata toimitusvarmuus liittämällä yhteen jäsenvaltioiden ja naapurimaiden verkostot (Kaakkois-Eurooppa, Välimeren maat, Ukraina ja Valko-Venäjä). Tämä Euroopan laajuisia verkostoja koskeva lähestymistapa vastaa itse asiassa Euroopan laajuisissa maantiekuljetusverkostoissa noudatettavaa lähestymistapaa.

Näistä syistä äänestin Laperrouzen mietinnön puolesta.

- Kósáné Kovácsin mietintö (A6-0086/2006)

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, ei ole epäilystäkään siitä, etteikö laittoman työn vähentäminen olisi tärkeää työmarkkinoiden kielteisen kehityksen pysäyttämiseksi, mutta toisin kuin toivottiin, työntekijöiden vapaa liikkuvuus ei ole ratkaisu ongelmiin. Ne työnantajat, jotka haluavat laistaa sosiaaliturvamaksujen maksamisesta, tekevät niin jatkossakin. Toinen kyseenalainen käytäntö on yhä useampien yritysten käyttämä tapa pakottaa työntekijänsä näennäisesti yrittäjiksi, mikä on vain yksi tapa kiertää palkkausta ja vähimmäissosiaaliturvaa koskevia säännöksiä. Meidän on pysäytettävä tällainen kehitys.

Jankutamme yhä uudelleen ja uudelleen, että työllisyystilanteen kohentaminen on välttämätöntä, mutta samaan aikaan EU kannustaa työntekijöitä lisäämään liikkuvuuttaan ja joustavuuttaan, vaikka tutkimukset ovat osoittaneet, että todellisuudessa uudet työn muodot, kuten osa-aikatyö, vain jakavat lähes ennallaan pysyvän työmäärän yhä useampien ihmisten kesken. Emme ole riittävän tarmokkaasti ryhtyneet vastatoimiin tällaisen kehityksen pysäyttämiseksi, ja siksi äänestin mietintöä vastaan.

  Alexander Lambsdorff (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, Saksan liberaalidemokraattiseen puolueeseen kuuluvat parlamentin jäsenet osallistuivat jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista laadittua mietintöä (A6-0086/2006) koskevaan äänestykseen. Syynä siihen oli halu osoittaa tukemme kollegoille, jotka ajavat ryhmämme kanssa samoja päämääriä. Tästä huolimatta olemme edelleen vakuuttuneita siitä, ettei työllisyyspolitiikka kuulu EU:n toimivaltaan ja että sitä koskevat päätökset olisi tehtävä jäsenvaltioissa eikä täällä Strasbourgissa tai Brysselissä. Jos Euroopan unioni haluaa saavuttaa hyviä tuloksia, sen on keskityttävä perustehtäviinsä toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Jatkossa toissijaisuusperiaate on otettava vakavasti, ja sitä on noudatettava.

  Lena Ek (ALDE), kirjallinen. (SV) Periaatteessa vastustan tämäntyyppisiä mietintöjä, joissa parlamentti toistaa jo tiedossa olevan kantansa ja vakuuttelee yleistä hyvää tahtoaan selvästi rutiiniluontoisessa asiassa jollakin tietyllä politiikan alalla. Tämä ei lisää luottamusta parlamenttia kohtaan ja vain tukee niiden kantaa, jotka mielellään näkisivät EU:n ulottavan toimiaan niillekin aloille – tässä tapauksessa työllisyyspolitiikkaan – joiden pitäisi kuulua yksittäisten jäsenvaltioiden toimivaltaan ja jotka pitäisi alistaa kilpailulle.

Olen kuitenkin päättänyt äänestää mietinnön puolesta, ja siihen on tärkeä syy: työvoiman vapaa liikkuvuus. Päätökset, jotka ovat mahdollistaneet uusista jäsenvaltioista tulevia työntekijöitä syrjivien siirtymämääräysten käyttöönoton, ovat räikeästi ristiriidassa työvoiman vapaan liikkuvuuden periaatteen kanssa ja kerrassaan häpeällinen tapa kohdella EU:n uusia jäsenvaltioita, jotka ovat innolla liittyneet Euroopan unioniin.

Rajoitetusti tai ei lainkaan siirtymämääräyksiä soveltaneista jäsenvaltioista saadut kokemukset osoittavat selkeästi, ettei tällaisille määräyksille ole tarvetta ja että uusista jäsenvaltioista tulevien työntekijöiden "rynnistys", jolla jotkut poliittiset johtajat ovat uhkailleet, ei ole missään määrin toteutunut. Pikemminkin olisi tarvetta houkutella lisää ihmisiä työhön, sen sijaan että asetamme esteitä niiden tielle, jotka ovat halukkaita tulemaan.

Halu tuoda tämä kaikki selkeästi esille ja ilmaista selkeästi parlamentin kielteinen kanta tällaisten esteiden laajentamiseen kaikissa muodoissaan on itselleni riittävän hyvä syy kannattaa mietintöä.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Vaikka tänään äänestettävänä olevassa jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoja käsittelevässä Kovacsin mietinnössä nostetaan esiin miesten ja naisten tasa-arvoon ja syrjinnän ehkäisemiseen liittyviä kysymyksiä, siinä ei mainita meidän mielestämme keskeisintä kysymystä eli työntekijöiden oikeuksien turvaamista.

Jäsenvaltioiden toimittamat kansalliset uudistusohjelmat ja näiden suuntaviivojen noudattamiseen tähtäävät toimenpiteet huomioon ottaen olemme esittäneet mietintöön tarkistuksia, joiden tarkoituksena on tehdä suuntaviivoista käyttökelpoisempia ja helpompia aikatauluttaa. Tavoitteena on taata naisten oikeuksien tehokas toteutuminen, korkealaatuiseen yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen pääsy, pysyvien ja työntekijöiden oikeudet turvaavien työpaikkojen luominen sekä terveydenhuoltoon ja asuntotuotantoon kohdistuvien julkisten investointien lisääminen.

Valitettavasti parlamentin enemmistö hylkäsi ehdotuksemme. Sen vuoksi emme voi äänestää mietinnön puolesta, vaikka kannatammekin joitakin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan esittämistä tarkistuksista. Näin ollen äänestimme tyhjää mietintöä koskevassa äänestyksessä ja vastustimme äänestyksessä työllisyyspolitiikan suuntaviivoista laadittua lainsäädäntöpäätöslauselmaa, joka näyttäisi pohjustavan tietä avoimen liberaaleille talouden suuntaviivoille.

  Carl Lang (NI), kirjallinen. – (FR) Euroopan parlamentin laatimissa työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa käsittelevissä mietinnöissä veisataan aina samaa vanhaa eurovirttä, eikä niillä ole muuta virkaa kuin paperivuoren kasvattaminen.

Tämä tietoisen epämääräinen neuvoston päätös, jolla kömpelösti paikkaillaan suuntaviivoja, ei pysty pelastamaan työllisyyttä eikä Ranskan taloutta sen enempää kuin Lissabonin prosessikaan, jonka ilmeinen epäonnistuminen näkyy jokapäiväisessä elämässämme.

Tarjotun herkun on tarkoitus miellyttää kaikkia. Siinä säilytetään komission liberalistinen lähestymistapa, mutta samalla todetaan, että Euroopan unionin toimielinten olisi annettava itselleen enemmän valvontavaltaa itsenäisiin jäsenvaltioihin nähden.

Jotta kokonaisuus vaikuttaisi houkuttelevammalta, se on koristeltu hyvän tahdon eleillä, joilla muka suojellaan heikompia lenkkejä tässä hirviömäisessä rakennelmassa. Samaan soppaan on vielä sekoitettu maahanmuuttopolitiikkaa, eikä vastaväitteille ole tunnetusti jätetty sijaa.

Juuri nämä samat seikat kuitenkin tarjoavat myös ratkaisun ongelmiimme. Jotta taloutemme ja työllisyytemme voisi nousta kuin feeniks-lintu tuhkasta, meidän on tehtävä loppu väestön lisäämiseen tähtäävästä maahanmuutosta, tuettava syntyvyyden kasvua sekä sovellettava yhteisön etuuskohtelua ja suojattava eurooppalaista tuotantoa ja Ranskassa ranskalaista tuotantoa.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivat haastavat EU:n vastaamaan joihinkin keskeisiin työllisyyskysymyksiin, niin kuin mielestäni pitääkin. Niissä keskitytään aivan perustellusti joko omassa maassaan tai muissa jäsenvaltioissa työmarkkinoiden ulkopuolelle jääneiden ryhmien, kuten nuorten, ikääntyneiden ja muiden työelämästä syrjäytyneiden tilanteeseen.

Mielestäni olisi kuitenkin löydettävä sopiva tasapaino yhteisön toimielinten ja kansallisten viranomaisten toimien arvostelun ja toisaalta asianmukaisten ja tehokkaiden ratkaisujen esittämisen välillä. Työllisyyspolitiikasta käytävään keskusteluun kuuluu eurooppalainen ulottuvuus, jota ei pidä sivuuttaa. Se on itse asiassa seikka, josta olen parlamentin jäsenenä kantanut jatkuvaa huolta, koska olen sitä mieltä, että uudistuksiin tähtäävää synergiaa on pyrittävä luomaan Euroopan tasolla ja että parlamentti on yksi niistä toimielimistä, joilla on parhaimmat edellytykset tämän tavoitteen saavuttamiseen.

- Lipietzin mietintö (A6-0065/2006)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Kilpailun ensisijaisuus on yksi sisämarkkinoiden kulmakivistä, ja se on tarjonnut perustan markkinoiden vapauttamiselle ja yksityistämisille tietyillä keskeisillä aloilla, kuten energia-, liikenne- ja viestintäalalla. Tämä kehitys on kiihtynyt entisestään vuodesta 2000 lähtien, jolloin Lissabonin strategia otettiin käyttöön.

On selvää, ettei näillä toimilla ole toistaiseksi pystytty täyttämään lupauksia hinnanalennuksista, palvelujen saatavuuden ja laadun parantumisesta ja monopolien purkamisesta; päinvastoin. Ne ovat pikemminkin pahentaneet työttömyyttä, joka johtuu kyseisillä aloilla toteutetuista rakenneuudistuksista ja yritysfuusioista sekä siitä, että jäsenvaltiot ovat menettäneet täysivaltaisuutensa tietyillä keskeisillä aloilla.

Vaikka mietinnön väitetään pyrkivän torjumaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä ja monopoleja, siinä kuitenkin hyväksytään komission vuonna 2004 laatimaan energia- ja televiestintämarkkinoita käsitelleeseen kertomukseen sisältyvät suuntaviivat ja puolletaan jälleen kerran kaasu- ja sähkömarkkinoiden täydellistä vapauttamista, mikä oli myös yksi maaliskuussa 2006 kokoontuneen kevään Eurooppa-neuvoston painopisteistä.

Lisäksi viestintäalalla, jolla kilpailua on jo huomattavasti vapautettu, painopisteeksi on asetettu laajakaistapalvelujen kilpailu ja tuotannon kansainvälistäminen. Tämä helpottaa entisestään tuotannon tai tuotantoketjun osien siirtämistä muualle.

Näistä syistä äänestimme mietintöä vastaan.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Jäsen Lipietzin mietinnön perusteluosa on huomattavasti valaisevampi kuin itse mietintö, jossa tyydytään hehkuttamaan komission "merkittävää" työtä pienimpienkin esteiden raivaamisessa vapaan kilpailun tieltä.

Perusteluissa pahoitellaan, ettei komission päätösten todellisista vaikutuksista tai valtiontukia koskevien sääntöjen ehdottomasta soveltamisesta ole tehty tutkimuksia. Niissä mainitaan, etteivät markkinat välttämättä pysty yksinään saavuttamaan tiettyjä poliittisia tai taloudellisiakaan päämääriä, vaikka ne muuten nähdäänkin täydellisen puhtaassa valossa. Mietinnön perusteluissa esitetään, että tiettyjen markkinoiden vapauttaminen on johtanut siihen, että yksityiset oligopolit ovat syrjäyttäneet vanhat kunnon valtiolliset monopolit ja keränneet näin hyödyn itselleen tuottamatta minkäänlaista lisäarvoa kuluttajille. Lopuksi niissä korostetaan komission täydellistä itsekritiikin puutetta sen harkitsemattomien päätösten johdettua taloudellisiin katastrofeihin, esimerkiksi Rhodian tapauksessa.

Yleisesti mietinnöstä saa kuitenkin sellaisen käsityksen, että EU:n kilpailupolitiikka ilmentää komission ultraliberaalia "taloudellisen isänmaallisuuden" vastaista oppia, jota sinänsä paradoksaalisesti toteutetaan pilkuntarkalla byrokratialla, jolla jatkuvasti sekaannutaan yritysten strategioihin ja kansalliseen politiikkaan. Armottomassa kansainvälisessä kilpailussa sillä ei saada aikaan muuta kuin työttömyyttä.

  Diamanto Manolakou (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Euroopan unionin kilpailupolitiikkaan sisältyy sääntöjä ja tavoitteita, jotka ovat tuhoisia pk-yrityksille ja vahvistavat monopoleja tukemalla niiden rahoitusta ja yksityistämistä, eikä se todellakaan aja kuluttajien etuja, kuten te tekopyhästi väitätte.

Sitä paitsi koko sana "kilpailukyky" merkitsee samaa kuin työntekijöiden riistäminen, heidän oikeuksiensa tallaaminen ja työstä maksettavan korvauksen alentaminen ajan vaatimusten mukaisesti.

Kilpailulainsäädäntö palvelee kansalaisten todellisuudesta täysin vieraantunutta Lissabonin strategiaa, ja sen päämääränä on valvoa, ehkäistä ja pienentää kaikkia mahdollisia valtiontukia ja muita tukia, jotka tähtäisivät kansalaisten tarpeiden tyydyttämiseen ja jotka työntekijät ovat ehkä saavuttaneet kovan työn tuloksena.

On valhetta, että kilpailu auttaisi alentamaan kuluttajahintoja. Tähänastiset kokemukset osoittavat täysin päinvastaista: markkinat on jaettu, yritysten voitot ovat kasvaneet ja työntekijöiden maksettavaksi jäävät hinnat nousseet.

Eikö sekin tapahdu kilpailun nimissä, kun nuoria riistetään kohtuuttomilla työolosuhteilla, jotka vähitellen laajennetaan koskemaan kaikkia työntekijöitä? Ranskalaisilla nuorilla on täysi oikeus protestoida, ja me tuemme heitä. Heissä elää toivo radikaalista suunnanmuutoksesta EU:n ja hallitusten riistopolitiikkaa vastaan, ja siksi seisomme heidän rinnallaan.

- Hammerstein Mintzin mietintö (A6-0056/2006)

  Alexander Stubb (PPE-DE). – (FI) Arvoisa puhemies, haluaisin sanoa muutaman sanan Hammerstein Mintzin mietinnöstä ja äänestyskäyttäytymisestäni. Kannatan toki avoimuutta, mutta kannatan myös tiettyä realismia. Sehän on ilman muuta selvää, että neuvoston kokousten pitää olla avoimia, mutta 14 ja 15 kohdassa tämä parlamentti äänesti sen puolesta, että Coreper-kokoukset eli pysyvien edustajien, EU-suurlähettiläiden, kokoukset olisivat avoimia ja että sovittelukomitean kokoukset olisivat avoimia. Toki voimme esittää tämän vaatimuksen, mutta olettaisin, että silloin myös neuvostolla on oikeus vaatia, että kaikki meidän ryhmäkokouksemme, valmistelukokouksemme ja kaikki puheenjohtajakokoukset olisivat avoimia. Kannatan siis neuvoston avoimuutta, mutta en ole sitä mieltä, että on realismia vaatia Coreperilta avoimuutta.

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin neuvoston kokousten avoimuutta neuvoston toimiessa lainsäätäjänä käsitelleen Hammerstein Mintzin mietinnön puolesta. Tällaisena aikana, kun Euroopan unioni on väistämättä politisoitumassa, on yhä vaikeampaa käsittää, miksi Eurooppa-neuvosto kokoontuu edelleen suljettujen ovien takana toimiessaan lainsäätäjänä. Sen lisäksi, että tämä käytäntö on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (Maastrichtin sopimus, 7. helmikuuta 1992) 1 artiklan 2 kohdan ja siinä säädetyn eurooppalaisen päätöksenteon avoimuuden periaatteen vastainen, se ei myöskään takaa sellaista avoimuutta, jota kansalaiset odottavat EU:n toimielinten noudattavan toiminnassaan. Näin toimien emme koskaan pysty kuromaan umpeen EU:n rakenteiden ja kansalaisten välistä kuilua. Euroopan unionin perustuslakisopimuksen ratifiointia odotellessa Eurooppa-neuvoston on mitä pikimmiten uudistettava työjärjestystään siten, että siinä toteutetaan vaatimukset avoimuuden lisäämisestä niissä tilanteissa, joissa neuvosto toimii lainsäätäjänä, samalla kun säilytetään valtioiden ja hallitusten päämiesten välisten keskustelujen yksityisyys.

  Robert Goebbels (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestin tyhjää neuvoston kokousten avoimuutta koskevassa äänestyksessä, koska minusta tässä käsitellään väärää ongelmaa. Pakottamalla neuvosto työskentelemään kameroiden ristitulessa saamme vain aikaan sen, että kokouksista tulee pelkkiä muodollisuuksia ja todelliset neuvottelut käydään takahuoneissa. Kaikki neuvottelut edellyttävät tietynasteista luottamuksellisuutta.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Olemme sitä mieltä, että neuvoston ja Coreperin kokousten on oltava julkisia silloin, kun kyseiset elimet toimivat lainsäätäjinä. Kyseessä on tärkeä demokratian periaate, jota tarvitaan, jotta äänestäjät voivat nähdä valittujen edustajien olevan vastuussa toimistaan.

Valitettavasti mietintöluonnokseen sisältyy useita kohtia, joissa kannatetaan Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksissä hylätyn perustuslakisopimusluonnoksen hyväksymistä. Olemme yrittäneet saada kyseiset kohdat poistetuksi mietinnöstä pyytämällä erillistä äänestystä kyseisistä kohdista.

Näiden äänestysten tuloksesta riippumatta haluamme kuitenkin äänestää koko mietinnön puolesta, koska neuvoston ja Coreperin työn avoimuuteen liittyvät uudistukset ovat tärkeä asia ja koska haluamme painostaa neuvostoa muuttamaan työjärjestystään. Vastustamme kuitenkin voimakkaasti tapaa, jolla Euroopan parlamentin enemmistö on tämän tärkeän avoimuuskysymyksen yhteydessä sekaantunut perustuslakisopimuksen tulevaisuudesta käytävään keskusteluun.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Tämä mietintö on saanut alkunsa Euroopan parlamentin oikeusasiamiehen selvityksestä, joka koski neuvoston avoimuutta. Euroopan parlamentin oikeusasiamies toteaa, etteivät neuvoston kokoukset ole avoimia yleisölle neuvoston toimiessa lainsäätäjänä, ja koska neuvosto kieltäytyy päättämästä yleisölle avointen kokousten järjestämisestä, kyseessä on hallinnollinen epäkohta.

Tämä tervetullut mietintö noudattelee Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakaudellaan esittämää vaatimusta avoimuuden lisäämisestä. Lisäksi mielipidemittauksissa sekä kansalaisjärjestöjen, kansalaisyhteiskunnan ja yliopistomaailman antamissa lausunnoissa painotetaan, että kansalaiset haluavat lisätä hallitustensa vastuullisuutta Euroopan unionia koskevissa asioissa.

Olen samaa mieltä siitä, ettei ole hyväksyttävää, että EU:n tärkeä päätöksentekoelin kokoontuu edelleen suljettujen ovien takana toimiessaan lainsäätäjänä, kun EU kuitenkin samaan aikaan pitää itseään demokratian ja vastuullisuuden edistäjänä. Siksi kannatan ehdotusta, että neuvoston julkiset kokoukset välitettäisiin yleisölle myös Internetin välityksellä ja että julkaistaisiin viralliset selostukset kokouksista, joissa neuvosto toimii lainsäätäjänä.

Neuvostolta vaaditut muutokset olisi nähtävä pitkään odotettuna sopeutumisena Euroopan todellisuuteen ja institutionaaliseen tasa-arvoon Euroopan unionin lakeja säädettäessä.

  Alyn Smith (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Onnittelen lämpimästi ryhmätoveriani, jäsen Hammerstein Mintziä, tästä tärkeästä mietinnöstä, sillä siinä mennään niin monien Euroopan unionia tällä hetkellä koettelevien ongelmien ytimeen. Kotiseudullani Skotlannissa, niin kuin niin monissa muissakin maissa, suurinta hämmennystä Euroopan unionin osalta aiheuttaa avoimuuden puute ja tunne siitä, ettei Euroopan unioni jotenkin ole vastuussa toimistaan. Minun mielestäni tämä kaikki juontaa juurensa neuvoston kokouksista, jotka pidetään suljettujen ovien takana usein keskellä yötä.

Siihen nähden, miten paljon Euroopan unionissa puhutaan avoimuudesta, se toteuttaa sitä varsin huonosti käytännössä tämän parlamentin ulkopuolella. Neuvoston ovien avaaminen olisikin aimo harppaus eurooppalaisille tiedottamisessa siitä, mitä heidän nimissään tehdään. Mietintö on vasta alkua tälle prosessille, ja meidän on jatkettava painostusta tässä tärkeässä asiassa.

- Cashmanin mietintö (A6-0052/2006)

  Sérgio Marques (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Haluan onnitella esittelijä Cashmania ja ilmaista tukeni hänen laatimalleen merkittävälle mietinnölle, johon sisältyy komissiolle annettavia suosituksia oikeudesta tutustua toimielinten teksteihin. Erityisen tervetulleena pidän mainintaa siitä, että komission olisi annettava lainsäädäntöehdotus "oikeudesta tutustua Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjoihin sekä tällaista oikeutta ohjaaviin yleisiin tai yksityisiin etuihin pohjautuvista yleisistä periaatteista ja rajoituksista". Tätä ehdotusta on valmisteltava toimielintenvälisissä keskusteluissa, ja siinä on noudatettava tiettyjä yksityiskohtaisia suosituksia.

Yhdymme myös näkemykseen, jonka mukaan asiakirjojen saantia koskevia uusia sääntöjä olisi sovellettava vasta muutetun asetuksen voimaantulopäivästä alkaen, eikä niillä tulisi olla takautuvaa vaikutusta.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Amsterdamin sopimuksen ratifioinnista ja EY:n perustamissopimuksen 255 artiklan voimaantulosta lähtien avoimuus on ollut yksi Euroopan unionin perusperiaatteista, jonka ensisijaisena tarkoituksena on vahvistaa EU:n toimielinten demokraattista luonnetta.

Mietinnössä kehotetaan komissiota laatimaan lainsäädäntöehdotus oikeudesta tutustua Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjoihin. Mietinnön tavoitteena on, että ehdotuksen sisältö vastaisi toissijaisuusperiaatetta, kansalaisten perusoikeuksia, Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittyvää oikeuskäytäntöä erityisesti 8 artiklan osalta sekä perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklaa.

Kannatan täysin tätä mietintöä, koska olen sitä mieltä, että EU:n velvollisuutena on olla mahdollisimman avoin ja läpinäkyvä kansalaisilleen. Lisäksi sen on näytettävä esimerkkiä jäsenvaltioiden sekä liittymisneuvotteluja käyvien valtioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

  Alyn Smith (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Kiitän esittelijä Cashmania tästä mietinnöstä ja annoin sille mielihyvin tukeni tänään. Ongelmat, joita monilla parlamentin jäsenillä on ollut asiakirjojen saannissa, ovat olleet yleisenä puheenaiheena kaikkialla parlamentissa, ja on oikeus ja kohtuus, että puutumme siihen tällä tavoin. Toivon vain, että mietinnön tavoitteet saavat seurakseen konkreettisia toimia.

- Papastamkosin mietintö (A6-0051/2006)

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, WTO:ssa Euroopan unioniin kohdistuu monenlaista painostusta. Toisaalta meidän on hyväksyttävä tiettyjä muutoksia kaikkein köyhimpien maiden köyhyyden torjunnan nimissä, mutta toisaalta emme saa tehdä liian avokätisiä yksipuolisia myönnytyksiä. Tariffien alentamista koskevilla vaatimuksillaan AKT-maat ovat vaarassa aiheuttaa haittaa itselleen. Koska tämä ei varmastikaan ole se tavoite, joka näillä neuvotteluilla on tarkoitus saavuttaa, olen äänestänyt mietintöä vastaan.

Samaan aikaan meidän on pidettävä huoli siitä, ettei geneettisesti muunnettujen materiaalien tuontikiellon poistaminen toteudu, kuten on uhkailtu. Euroopan unionilla on mahdollisuus saavuttaa tämä tavoite toimimalla vahvana yhteisönä kansainvälisillä foorumeilla. Lopuksi muistutan, että meidän on ratkaistava viipymättä ongelma, jonka Kiina on aiheuttanut määräämällä tullin moottoriajoneuvojen komponenteille ja varaosille, tai muuten viimeisetkin autonvalmistajat jättävät Euroopan ja suuntaavat Kiinaan.

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin kollegani ja ystäväni, jäsen Papastamkosin, laatiman erinomaisen mietinnön puolesta. Mietinnössä käsiteltiin Dohan kierroksen arviointia Hongkongissa joulukuussa 2005 järjestetyn Maailman kauppajärjestön ministerikokouksen jälkeen. Mielestäni talouksien, ja erityisesti länsimaisten talouksien, olisi annettava tukensa Dohan kehitysohjelmalle, johon kuuluu olennaisena osana avoin ja reilu kauppa, jonka tarkoituksena on köyhyyden vähentäminen kaikkialla maailmassa tukemalla sekä kehitysmaiden että kehittyneiden maiden edistystä. Jos emme tee näin, siitä maksettava poliittinen hinta on kova erityisesti ääriliikkeiden nousun muodossa. Pidän hyvin myönteisenä sitä, että näissä neuvotteluissa on tunnustettu monenvälisyyden ja kansainvälisen kaupan kyky synnyttää vaurautta ja sitä kautta sosiaalista edistystä. Saamme nähdä, kuinka yhtenäinen ja poliittisesti vahva Euroopan unioni voi ottaa näkyvästi osaa maailman näyttämöllä käytävään kamppailuun, jotta kansallinen itsekkyys ei veisi voittoa heikentyneistä kansainvälisistä järjestöistä.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) WTO yrittää nyt löytää ratkaisuja ongelmiin, joita ei olisi koskaan syntynytkään ilman sen olemassaoloa ja pyrkimyksiä pakottaa meitä noudattamaan globaalin vapaakaupan periaatteita välittämättä siitä, millaisen hinnan kansalaiset joutuvat siitä maksamaan: kaikenlaisesta polkumyynnistä, tuotteiden väärentämiseen liittyvistä ongelmista, markkinoille pääsyn epäämisestä useimmilta mailta paitsi Euroopan unionin jäseniltä sekä avoimista tuista (Euroopassa) tai peitellyistä tuista (kaikkialla muualla, etenkin Yhdysvalloissa), jotka vääristävät kilpailua ja niin edelleen. Maailmanmarkkinat ovat viidakko, jossa heikoimmat ja köyhimmät ovat helppoa saalista, ja ainoa alue, joka todella noudattaa pelin sääntöjä, Euroopan unioni, joutuu siinä sivussa myös uhriksi. Jos haluamme tukea vähiten kehittyneiden maiden kehitystä, meidän ei pidä viedä niitä WTO:hon, vaan suojella niitä siltä.

Muutamien taloustieteen nobelistien tapaan mekin katsomme, että vapaakauppa voi hyödyttää kaikkia osapuolia vain silloin, kun siihen osallistuvat maat ovat kaikki samalla kehitystasolla, ja että muiden maiden välistä kauppaa on säänneltävä. Tämähän ei sitä paitsi sulje pois mahdollisuutta myöntää etuuskohtelua kehitysmaille. Se ei myöskään tarkoita sitä, että kullakin tällä tavoin muodostuvalla "vyöhykkeellä" tarvitsisi olla ylikansallisen virkakoneiston käsiin keskitetty yhteinen kauppapolitiikka. Lyhyesti sanottuna vapaakauppa ei ole itsetarkoitus.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Tämä oma-aloitteinen mietintö paljastaa EU:n kansainvälisessä kauppapolitiikassa vallitsevan kaksinaismoralismin. Puhutaan paljon ja innostuneesti siitä, miten kehittyvien talouksien olisi avattava markkinansa eurooppalaisille yrityksille. Samaan aikaan esittelijä kuitenkin toteaa, että EU:n maataloudella on "monitoiminen luonne", jota on "kunnioitettava".

Meidän mielestämme pitkällä aikavälillä vapaakauppa on tie parempaan maailmaan. Eri maiden erilainen kehitystaso on kuitenkin otettava huomioon. Jotta myös kehitysprosessin alkuvaiheessa kaupankäynnin avulla voitaisiin vähentää köyhyyttä, EU:n on mukautettava kauppapolitiikkaansa poistamalla maataloustuet ja myöntämällä köyhille maille hyvät kilpailuehdot.

Koska mietinnön yleissävy on kielteinen, äänestimme sitä vastaan tämänpäiväisessä äänestyksessä.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Tällä päätöslauselmalla parlamentin enemmistö pyrkii valmistamaan tietä kansainvälisen kaupan – sekä maataloustuotteiden että muiden kuin maataloustuotteiden ja palvelujen kaupan – vapauttamiselle käynnissä olevalla WTO:n neuvottelukierroksella, joka toivon mukaan saadaan päätökseen vuoden 2006 loppuun mennessä.

Kaupan vapauttamisen syventämisellä – nykyisten ristiriitojen kiertämisellä tai myönnytysten tekemisellä joidenkin niin kutsuttujen kehitysmaiden tähän asti ajamiin kantoihin – olisi äärimmäisen vakavia vaikutuksia työntekijöihin ja ihmisiin yleensä.

Otetaan esimerkiksi palvelut. Helmikuun 28. päivään mennessä joko EU tai Yhdysvallat oli jättänyt hakemuksen seuraavien alojen vapauttamiseksi: liikenne (ilma- ja meriliikenne), audiovisuaali- ja kulttuuripalvelut, tietotekniikka, rakentaminen, opetus, energia, ympäristö, televiestintä, jakelu, arkkitehtipalvelut ja tekniset palvelut, postipalvelut sekä rahoituspalvelut ja oikeudelliset palvelut.

Tämä merkitsee sitä, että näiden alojen osalta pyritään poistamaan kaikki rajoitukset ulkomaisten investointien, muiden maiden alueelle sijoittautumisen ja palvelujen tarjoamisen tieltä sekä poistamaan kansallisuutta koskevat vaatimukset ja kilpailun rajoitukset.

Toisin sanoen tavoitteena on poistaa kaikki sellaiset välttämättömät mekanismit, joilla taloudellisesti vähemmän kehittyneet (tai kehittyneemmät) valtiot pystyisivät takaamaan kehityksensä ja täyttämään kansalaistensa tarpeet. Tämä ilahduttaa varmasti ahnetta ja epäinhimillistä riistoa harjoittavia suuria talous- ja finanssiryhmittymiä Euroopan unionissa ja Yhdysvalloissa.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Tämä Maailman kauppajärjestön Hongkongin kokouksen tuloksia käsittelevä mietintö valmistui ratkaisevalla hetkellä, sillä neuvottelujen jatko on parhaillaan vaakalaudalla. Halusimme tämänpäiväisellä äänestyksellä antaa neuvotteluosapuolille, EU mukaan luettuna, voimakkaan poliittisen viestin, jolla kehotamme niitä pitämään kiinni sitoumuksistaan, jotta tämä köyhimpien maiden tarpeisiin keskittyvä kierros voidaan saada onnistuneesti päätökseen, kuten Dohassa sovittiin.

Kansainvälisestä kaupasta vastaavana työväenpuolueen edustajana jätin tähän mietintöön valiokuntavaiheessa useita tarkistuksia. Vaadin tuolloin, kuten nytkin, keskeisten julkisten palvelujen, myös vesihuollon, jättämistä liberalisointipyrkimysten ulkopuolelle. Muiden kuin maataloustuotteiden markkinoillepääsyä (NAMA) käsittelevään kohtaan liittyen vaadin joustavuutta tariffivähennysten määrittämiseen käytettävien kertoimien määrään ja vaihteluväliin, jotta kehitysmaille jää riittävästi poliittista liikkumavaraa päättää, millaisessa tahdissa ne haluavat edetä kaupan vapauttamisessa. Äänestin samanlaisen tarkistuksen puolesta tänään.

Maatalouden osalta yhdyn komission arvioon, jonka mukaan neuvotteluja olisi käytävä samanaikaisesti muita aloja koskevien neuvottelujen kanssa, mutta en kuitenkaan voinut puoltaa äänestyksessä muutamien kollegojen esittämiä vaatimuksia, joiden mukaan EU:n nykyinen tarjous olisi muutettava ehdolliseksi tai jopa varattava mahdollisuus peruuttaa se. Mielestäni tarjous olisi vähintäänkin säilytettävä nykyisellään.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Papastamkosin mietintö Maailman kauppajärjestön ministerikokouksesta Hongkongissa on saanut meidät esittämään kaksi huomautusta. Ensinnäkään ei pitäisi olla vaikeaa käsittää, että kansainvälisellä kaupalla on valtavat mahdollisuudet edistää kehitystä ja vaurautta. Toisaalta mitä enemmän jäsenvaltioiden välillä käydään kauppaa, sitä suurempi riippuvuus niiden välille syntyy ja sitä enemmän on yhteistyötä. Toisaalta mitä vilkkaampaa kansainvälinen kauppa on, sitä enemmän se tuottaa taloudellista vaurautta eri maille, mikä puolestaan auttaa parantamaan ihmisten elinolosuhteita ja tekemään maailmasta turvallisemman.

Toiseksi tästä kaikesta on väistämättä tehtävä se johtopäätös, että jokainen, jonka toiveissa on entistä vilkkaampi ja oikeudenmukaisempi maailmankauppa – maailma, jossa sääntöjä noudatetaan – joutuu lähes varmasti pettymään huippukokouksen tuloksiin. Vuoden 2006 vieriessä eteenpäin olemme yhä kauempana tavoitteestamme saattaa tämä vuonna 2001 alkanut kierros onnistuneesti päätökseen kuluvan vuoden loppuun mennessä. Mikäli tämä tavoite halutaan saavuttaa, meidän on päästävä yhteisymmärrykseen vapaakaupan hyödyistä sekä vapaakauppaan sovellettavista säännöistä.

  Alyn Smith (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Tätä mietintöä on muutettu niin paljon, ettei minun ollut mahdollista tukea sitä, vaikka olen samaa mieltä joistakin sen kohdista. Tehdään köyhyydestä historiaa -kampanjan ja viime kesänä Edinburghissa järjestetyn marssin tavoitteet jäivät niin kauas toteutumisestaan, että siinä meni hyvä tilaisuus pahasti hukkaan. Tänään olisimme voineet lähettää maidemme hallituksille ja Euroopan komissiolle äänekkäämmän ja selkeämmän viestin. Sen sijaan olemme käytännössä antaneet tukemme vallitsevalle tilanteelle, jonka en halua jatkuvan.

  Marc Tarabella (PSE), kirjallinen. – (FR) Haluan selittää, miksi päädyin äänestämään mietintöä vastaan lopullisessa äänestyksessä.

Syy on se, että parlamentti hylkäsi tarkistuksen 22, jossa tuomittiin komission itsepintaiset pyrkimykset palvelujen vapauttamiseen Euroopan unionissa ja muualla ilman asianmukaista sosiaali- ja ympäristölainsäädäntöä sen tueksi.

Olen täysin samaa mieltä siitä, ettei mitään maata pidä pakottaa vapauttamaan minkään alan palveluja ja että terveydenhuollon, vesihuollon, opetuksen ja erityisesti audiovisuaalipalvelujen kaltaiset palvelut pitäisi jättää vapauttamisen ulkopuolelle.

Kyseinen kohta tarkistuksesta hylättiin niukasti: 291 ääntä puolesta, 299 vastaan ja 20 tyhjää. Tästä syystä en halunnut äänestää mietinnön puolesta lopullisessa äänestyksessä.

  Georgios Toussas (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Kommounistiko Komma Elladas äänesti Dohan kierroksen arviointia käsittelevää mietintöä vastaan, koska sen sävy on hyökkäävä ja siinä toistetaan Hongkongissa pidetyn WTO:n ministerikokouksen taantumuksellisia ja kansalaisten arjesta vieraantuneita näkemyksiä sekä Eurooppaa yhtenäistävän rahavallan kohtuuttomia vaatimuksia, jotka määriteltiin loistavassa yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa. EU:n ja Yhdysvaltojen tavoite käynnissä olevissa neuvotteluissa on kehittyneiden, kapitalististen maiden ja etenkin kehitysmaiden ja vähemmän kehittyneiden maiden kansojen ja vaurauden lähteiden riistäminen yhä tehokkaammin.

Euroopan unioni ja Yhdysvallat ovat yhdessä muiden imperialististen valtojen kanssa jatkamassa markkinoiden valikoivaa avaamista ja maataloustuotteiden tukien poistamista, mistä koituu haittaa pienille ja keskisuurille maatiloille. Näin pääomamonopolit pääsevät tunkeutumaan kehitysmaiden ja vähemmän kehittyneiden maiden markkinoille ja saavat täysin hallintaansa teollisuustuotteiden tuotannon ja palvelujen tarjonnan sekä pääsevät käyttämään kiskurimaisesti hyväkseen esimerkiksi vesi- ja energiavaroja tuottavuuden maksimoimiseksi.

- García-Margallo y Marfilin mietintö (A6-0077/2006)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Tuin äänestyksessä kollegani Garcia-Margallo y Marfilin erinomaista mietintöä, jossa käsitellään Euroopan talouden tilannetta osana alustavaa selvitystä laajoista taloudellisista suuntaviivoista vuodeksi 2006. Mietinnössä korostetaan kestävän talouskasvun kannalta välttämättömiä edellytyksiä.

Mietintö auttaa meitä paremmin ymmärtämään, miksi Euroopan unioni on yksi niistä alueista maailmassa ja etenkin kehittyneessä maailmassa, joilla kasvu on heikointa. Syynä nykytilanteeseen voidaan pitää suurelta osin seuraavia tekijöitä: ylenmääräistä byrokratiaa, joka vähentää taloutemme joustavuutta; sitä, ettei meillä ole riittävän monia alansa johtavia yrityksiä maailmassa ja että pk-yrityksemme edistyvät hitaammin kuin vastaavat yritykset Yhdysvalloissa; alhaista työttömyysastetta ja lyhyttä keskityöaikaa sekä ammatilliseen koulutukseen, tutkimukseen ja kehittämiseen kohdistuvien investointien vähäisyyttä.

Globaalissa taloudellisessa ja sosiaalisessa kilpailussa, jossa Euroopan unioni on mukana, jäsenvaltioiden on kiireesti alettava tehdä yhteistyötä Euroopan unionin kanssa kansallisten uudistusohjelmiensa kautta luodakseen edellytykset Lissabonin tavoitteiden saavuttamiselle eli Euroopan nostamiselle maailman vahvimmaksi taloudeksi.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Tässä on taas yksi mietintö taloudellisesta tilanteesta. Siinä toistellaan samoja vääriä totuuksia ja ratkaisuja, jotka tarjoavat aina sitä samaa. Taloudellinen ja sosiaalinen tilanne pysyy epävarmana epätasa-arvon lisääntyessä, köyhyyden ja työttömyyden pysytellessä liian suurina ja talouskasvun jäädessä hitaaksi ja epävakaaksi.

Nähtävissä on, että rahoitustalous nousee reaalitaloutta tärkeämmäksi, jolloin päähuomio kiinnitetään luotettavuuden lisäämiseen Euroopan keskuspankin harjoittaman tiukan rahapolitiikan ja vakaus- ja kasvusopimuksen avulla sekä yritysverotuksen alentamiseen. Tällainen näkemys on liberalismia puhtaimmillaan, ja me hylkäämme sen ehdottomasti.

Mitä kaikkea on tapahtunut globalisaation nimissä? Työntekijöiden oikeudet ja sosiaaliturva on poljettu alas, työmarkkinat on pakotettu lisäämään joustavuuttaan (on otettu käyttöön mystinen joustoturvan käsite, josta merkittävin esimerkki ovat Ranskassa nuorten ensimmäisiin työsuhteisiin sovellettavaksi ehdotetut CPE-sopimukset), on perusteltu sekä todellisen että lakisääteisen eläkeiän nostamista, edistetty energiamarkkinoiden vapauttamista ja vaadittu palvelujen vapauttamista, mikä edistäisi osaltaan työelämän sääntelyn purkamista sekä sosiaalista ja ympäristöperusteista polkumyyntiä.

Nämä ovat hyviä uutisia talous- ja finanssiryhmittymille. Kuten tavallista, ongelmat jäävät työntekijöiden ja yhteiskunnan vähäosaisten niskoille.

Näin ollen äänestimme mietintöä vastaan.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Jokavuotiseen tapaan Euroopan parlamentin mietinnössä talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista tyydytään jälleen kerran luettelemaan itsestäänselvyyksiä ja siinä esitetyt ehdotukset ovat vain luettelo suosituksista, jotka niin vasenta kuin oikeaa laitaa edustavat parlamentin jäsenet innolla hyväksyvät mutta joita heidän edustamansa puolueet varovat visusti panemasta täytäntöön ollessaan vallassa omassa maassaan.

Tämän tekopyhyyden lisäksi haluan tuoda esiin kolme seikkaa, joita pidin hämmästyttävinä. Ensinnäkin mietinnössä ei mainita sanallakaan Euroopan keskuspankin perusteettomia koronnostoja, jotka edesauttavat euroalueen talouskasvun pysähtymistä. Toiseksi mietinnössä nähdään Euroopan unioni täysin homogeenisenä alueena, joka koostuu identtisten ongelmien kanssa painivista maista, kun todellisuudessa tilanne on muuttunut äärimmäisen heterogeeniseksi viimeisimmän laajentumisen jälkeen. Kolmanneksi mietinnössä vaaditaan, että yhteisön lainsäädännön olisi oltava "yhteensopiva kilpailijoiden lainsäädännön kanssa", mikä saattaa merkitä sääntelyn tason laskemista sosiaali- ja ympäristökysymyksissä pienimpään yhteiseen nimittäjään.

Vaikka emme olisi olleet jo valmiiksi sitä mieltä, että nimenomaan EU:n politiikkaa on syyttäminen talousvaikeuksistamme, näissä kolmessa kohdassa olisi jo ollut kylliksi syytä äänestää mietintöä vastaan.

  Marie-Noëlle Lienemann (PSE), kirjallinen. – (FR) En hyväksynyt talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja, joilla ei vuosiin ole ollut muuta virkaa kuin EU:n liberalististen pyrkimysten vahvistaminen. Lisäksi katson niiden olevan perimmäinen syy heikkoon kasvuun, työttömyyteen, työntekijöiden epävarmuuteen ja sosiaaliturvan alasajoon.

Mietinnössä ei tuettu mitään niistä suuntaviivoista, jotka antaisivat mahdollisuuden vaihtoehtoiseen politiikkaan: ostovoiman ylläpitämistä, palkkojen nostamista kulutuksen ja kasvun elvyttämiseksi, kunnianhimoisten julkisten nykyaikaistamis- ja työllistämisinvestointien tukemista, verotuksen ja sosiaalisten normien yhdenmukaistamista ylöspäin polkumyynnin estämiseksi ja todellisen taloudellisen hallintoelimen perustamista vastapainoksi Euroopan keskuspankille.

  Diamanto Manolakou (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) EU:n talouspolitiikan laajoihin suuntaviivoihin vuodeksi 2006 sisältyvät kaikki mahdolliset kansalaisten todellisuudelle vieraat toimet, jotka tuovat vain mukanaan hintojen nousua ja lisääntyvää eriarvoistumista, köyhyyttä, epävarmuutta ja onnettomuutta työläisille ja muille tavallisille tallaajille ja vaurastuttavat entisestään Eurooppaa yhtenäistävää rahavaltaa.

Tämä on taattu kansallisilla uudistusohjelmilla, jolloin Lissabonin strategiassa julistetun kapitalistisen barbarismin hirttosilmukka voi kuristaa kansalaiset nopeammin ja täsmällisemmin.

Alibeja on monia: eläkeiän nostamista perustellaan väestön ikääntymisellä, energia-alan yksityistämistä ja muuttamista yhteiskunnallisesta kaupalliseksi omaisuudeksi energiavarmuuden turvaamisella. Arjen vaatimusten täyttämiseen tähtäävän julkisen kulutuksen "hillitsemisen" perusteluksi löydetään vakaussopimuksen edellyttämä alijäämän vähentäminen. Palkkojen ja eläkkeiden alentamisessa vedotaan palkkatason ja tuottavuuden väliseen yhteyteen.

Samaan aikaan meillä on erilaisia verohelpotuksia ja yksinkertaistettuja menettelyjä yritysten perustamisen helpottamiseksi. Joustavilla työn muodoilla ja elinikäisellä oppimisella pyritään vastaamaan markkinoiden vaatimuksiin, ja valtiontuet ja tutkimus on suunnattu yritysten, ei yhteiskunnan tarpeisiin.

Tämän EU:n uuden hyökkäyksen työväenluokkaa ja nuorisoa vastaan voi torjua vain voimakas joukkoliike. Vain voimakas joukkoliike voi avata uusia polkuja ottamalla käyttöön tuotetut valtavat rikkaudet. Vaurauden luojien, työntekijöiden, kuuluu myös poimia työnsä hedelmät, ei heidän riistäjiensä.

  Claude Moraes (PSE), kirjallinen. (EN) Olen antanut tukeni tälle mietinnölle, koska sen pyrkimyksenä on vähentää monien köyhimpien maiden terveydenhuolto- ja lääkemenoja. Vaikka kannatan tarkistuksessa 3 esitettyä pyrkimystä vähentää näitä kustannuksia, tarkistus sinällään on epäasianmukainen, koska se rajoittaisi erottelematta kaikkea tämän alan tuotteiden patenttisuojaa, mikä saattaisi vääristää maailmanmarkkinoita ja haitata tulevaa kehittämistyötä.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Olen sitä mieltä, että talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa vuodeksi 2006 esitetyt huolenaiheet ja suositukset antavat tervetulleen sysäyksen asioiden eteenpäin viemiselle. Nyt keskustelussa olisi keskityttävä saamaan aikaan käyttökelpoisia päätöksiä, jotka tähtäisivät taloudellisen toimintaympäristön muuttamiseen siten, että se edistää paremmin kasvua, työpaikkoja, kilpailua, innovaatioita ja vaurautta. Meidän ei pidä tuhlata energiaamme toissijaisiin asioihin tai totta puhuen sellaisiin, joiden pitäisi olla itsestään selviä.

EU:n jäsenvaltioiden ja niiden poliittisten johtajien velvollisuutena on edistää taloudellisille uudistuksille suotuisan poliittisen toimintaympäristön luomista. Nyt tarvitaan kiireesti rehellistä, rohkeaa ja tuloksellista keskustelua. Meidän on rohkeasti haastettava yhteiskuntamme investoimaan tulevaisuuteen ja itseensä. Meidän on pystyttävä luomaan tarvittavat edellytykset investointien toteuttamiselle. Tulevaisuudessa ei välttämättä ole mitään pelättävää. Useimpien Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallitukset vaikuttavat kuitenkin pelokkailta. Mietintö ansaitsee tukeni juuri siksi, että siinä hylätään tällainen ajattelutapa ja haastetaan se vakuuttavasti esittämällä toteuttamiskelpoisia tavoitteita ja ehdotuksia, joista suurinta osaa kannatan.

  Kathy Sinnott (IND/DEM), kirjallinen. (EN) Äänestin García-Margallo y Marfilin mietintöä vastaan, koska siinä kannatetaan komission ehdotusta yhteisestä konsolidoidusta yhtiöverokannasta, kuten 16 kohdassa todetaan. Tämä ehdotus yhteisestä konsolidoidusta yhtiöverokannasta pohjustaa selkeästi tietä verotuksen yhdenmukaistamiselle, tuolle suurelle, mutta useimmiten vaietulle uhalle, joka vaanii Irlannin vaurautta. Samoin vastustan esitettyä pk-yritysten verottamista kotijäsenvaltiossa.

Verotuksen yhdenmukaistaminen on täysin vastoin Irlannin kansan tahtoa. Jos luomme yhteisen eurooppalaisen yhtiöverotusjärjestelmän, menetämme yhden tärkeimmistä taloudellista itsenäisyyttämme ylläpitävistä tekijöistä ja nykyisen vaurautemme lähteistä. Minun nähdäkseni tämän avulla yritetään ujuttaa yhteistä eurooppalaista veropolitiikkaa Irlantiin. Minun täytyy neuvoa Irlannin hallitusta kiinnittämään tarkasti huomiota tähän alaan, jolla vapautemme on uhattuna, ja puolustamaan sitä raivoisasti. Irlannin hallituspiireissä on tapana toistella: "ei, verotuksen yhdenmukaistamista ei ole suunnitelmissa, ja jos olisikin, Irlannin hallitus torjuisi sellaiset suunnitelmat".

No, tuolla sellainen suunnitelma nyt väikkyy horisontissa; nyt nähdään, onko teistä mihinkään.

  Peter Skinner (PSE), kirjallinen. (EN) Vaikka kannatamme tarkistuksessa 3 esitettyä pyrkimystä vähentää monien köyhimpien maiden terveydenhuolto- ja lääkemenoja, tarkistus sinällään on epäasianmukainen, koska se rajoittaisi erottelematta kaikkea tämän alan tuotteiden patenttisuojaa, mikä saattaisi vääristää maailmanmarkkinoita ja haitata tulevaa kehittämistyötä. Näitä kysymyksiä on parasta tarkastella YK:n ja WHO:n tasolla.

Työväenpuoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet pysyvät kannassaan yhtiöverotusta koskevassa asiassa, eli emme kannata yhtiöverokannan tarkistamista. Vaikka tavoitteenamme on lisätä veroviranomaisten toiminnan koordinointia rajat ylittävää kauppaa harjoittavien pk-yritysten auttamiseksi, tunnustamme kuitenkin, että tämä asia kuuluu edelleen EU:n jäsenvaltioiden toimivaltaan.