Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Puheenvuorot
Keskiviikko 5. huhtikuuta 2006 - Strasbourg EUVL-painos

3. Rahoitusnäkymiä koskevien neuvottelujen vaihe (keskustelu)
PV
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana rahoitusnäkymiä koskevien neuvottelujen vaihe. Tähän liittyen haluan lyhyesti mainita parlamentille, että jäsen Lewandowskin johtama neuvotteluryhmä pääsi aiheesta sopimukseen komission ja neuvoston edustajien kanssa.

Parlamentti oli, kuten tiedätte, ehdottanut määrällisiä ja laadullisia tavoitteita rahoitusnäkymiin. Nämä koskivat yhtäältä käytettävissä olevien varojen lisäystä, toisaalta talousarvion nykyistä parempaa rakennetta ja toteuttamistapoja.

Neuvoston joulukuiseen kantaan nähden enimmäismäärä on noussut neljällä miljardilla eurolla uutta rahaa, joka lisätään tiettyjen, tuntuvasti tukea menettäneiden ohjelmien varoihin. Näitä ovat erityisesti Erasmus, elinikäisen oppimisen ohjelmat, innovaatiot sekä pienille ja keskisuurille yrityksille annettava apu.

Mainittujen lisäresurssien päälle tulee Euroopan investointipankin varausten kasvu 2,5 miljardilla eurolla. Tällä määrällä on tarkoitus rahoittaa ohjelmia, jotka edistävät tutkimusta ja kehittämistä, liikenneverkkoja sekä pienille yrityksille maksettavaa apua.

Joustoväline pitää sisällään saman summan kuin nykyjaksolla, 200 miljoonaa euroa vuodessa. Siihen sisältyy kuitenkin mahdollisuus siirtää käyttämättömiä varoja kahdelle seuraavalle varainhoitovuodelle.

Tässä oli eilisen sopimuksen sisältö tiivistettynä. Olen varma, että esittelijämme, jäsen Böge, pystyy kertomaan sopimuksesta kattavammin. Poliittiset ryhmät saavat esittää arvionsa sopimuksesta keskustelussa.

 
  
MPphoto
 
 

  Reimer Böge (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, myönnän avoimesti, etten ole lopputulokseen tyytyväinen. Jos katsotte väliaikaisen valiokunnan yksityiskohtaista analyysia laajentuneen EU:n rahoitusnäkymistä, huomaatte, että tämäkin tulos jättää ulkopuolelle joitakin sellaisia asioita, joita tarvitsisimme kiireellisesti eurooppalaisen lisäarvon saavuttamiseksi. Samalla se merkitsee, että toiset seikat vaativat lisää työtä tulevien seitsemän vuoden aikana.

Haluan silti todeta, että vallitsevissa oloissa kaikki työhön osallistuneet venyivät odotuksiin nähden äärirajoilleen tavoitteenaan aikaansaada pitkäaikainen ratkaisu rahoitusnäkymistä ja toimielinten välinen sopimus. Puhemies osui varsin oikeaan huomauttaessaan, että parlamentin huoli ei koske vain lukuja: olemme kiinnostuneita myös sopimuksen laatunäkökohdista, eurooppalaisen budjettipolitiikan uudistuksen käynnistämisestä, uusista rahoitusvälineistä, koko menettelyyn liittyvän byrokratian vähentämisestä, ulkopolitiikan välineitä koskevien oikeuksiemme takaamisesta sekä siitä, millainen rooli meille lankeaa mahdollisessa vuosien 2008–2009 uudelleentarkastelussa.

Olemme siis työstäneet läpi – toimielinten välisen sopimuksen määräämissä rajoissa sekä yhteisten ja yksipuolisten julkilausumien muodossa – koko laadullisten osatekijöiden ja uudistushankkeiden paketin. Koemme tehneemme työn riittävän hyvin. Omaksumamme kanta merkitsee joka tapauksessa ja kaikilta osin edistysaskelta laadullisesti paremman eurooppalaisen budjettipolitiikan suuntaan.

Parlamentti tuntee ohjelmat yksityiskohtaisesti – olemmehan analysoineet niitä perusteellisemmin kuin neuvosto koskaan – ja niinpä suhtaudumme sovittuihin määriin ehdottomana kipukynnyksenä. Jos kuitenkin onnistumme esimerkiksi elinikäisen oppimisen alalla tai kasvua ja työpaikkojen luomista koskevan kilpailukyvyn alalla kokonaisuudessaan saamaan 2,1 miljardia euroa 40 000 uuden opiskelijan vaihto-ohjelmiin Euroopan rajojen sisällä, sitoutumisemme EU:n lisäarvoon on maksanut itsensä takaisin.

Haluan ilmaista kiitokseni koko jäsen Lewandowskin johtamalle neuvotteluryhmälle, jäsen Walterille ja jäsen Mulderille heidän erinomaisesta yhteistyöstään sekä ryhmien koordinaattoreille. Saavutimme tämän tuloksen ainoastaan siksi, että teimme paljon työtä yli puolueryhmärajojen tiiviinä ja määrätietoisena neuvotteluryhmänä. Olen siitä lämpimästi kiitollinen.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, minulla on ilo olla täällä tänään jakamassa kanssanne tyytyväisyyteni sopimukseen, jonka Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission neuvottelijat saivat aikaan vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymistä. Haluan erityisesti onnitella jäsen Bögeä, jäsen Lewandowskia, jäsen Mulderia ja jäsen Walteria heidän hienosta työstään, jonka olosuhteiden tiedän olleen erittäin vaikeat. Haluan kiittää myös liittokansleri Schüsseliä ja hänen valtiovarainministeriään väsymättömistä ponnisteluista sopimuksen hyväksi. Olen seurannut neuvotteluja erittäin tiiviisti varmana siitä, että pääsemme hyvään sopuun. Voin olla ylpeä komission, erityisesti komission jäsenen Grybauskaitėn, roolista erittäin vaikeissa neuvotteluissa. Uskon vakaasti, että neuvottelujen tulos on paljon Eurooppa-neuvostossa aikaan saatua sopimusta parempi.

Tietäen, kuinka vaikeaa on alkujaankin ollut päästä tähän pisteeseen, voin rehellisesti sanoa, että kyseessä on menestys. Sopimus on hyvä uutinen Euroopan unionille, koska se merkitsee, että meillä on nyt käytettävissämme varat, joita tarvitsemme seuraavina seitsemänä vuotena unionin kehittämistä koskevien tavoitteidemme toteuttamiseksi. Meillä on nyt selkeä rahoituskehys, jolla voimme vauhdittaa vuonna 2004 liittyneiden kymmenen uuden jäsenvaltion sekä kahden jäsenyyttä vielä odottavan valtion kehitystä.

Olen erityisen iloinen siitä, että olemme saamassa lisärahoitusta uuteen Lissabonin toimintaohjelmaan suoraan liittyviin ohjelmiin: tutkimukseen, elinikäiseen oppimiseen, Euroopan laajuisiin verkkoihin, kilpailukykyyn ja innovaatioihin. Seuraavina seitsemänä vuonna lähes 50 miljardia euroa voidaan käyttää eurooppalaisten tutkimushankkeiden tukemiseen. Lisäksi sopimus sisältää ensi kertaa yhteisiä toimia Euroopan investointipankin kanssa. Investointipankin rahoitus vauhdittaa julkisia ja yksityisiä sijoituksia tutkimukseen ja teknologian kehittämiseen, Euroopan laajuisiin verkkoihin sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Rahoitusta lisätään merkittävästi myös tärkeälle oikeus- ja sisäasioiden alalle.

Kuten muistatte kirjeistäni neuvoston puheenjohtajalle sekä eräistä julkilausumistani täällä parlamentissa, toinen painopistealueeni on ollut lisärahoituksen varmistaminen kansalaisia lähellä oleville ohjelmille, kuten kulttuurille, nuorisolle, terveydelle ja kuluttajansuojalle. Tämä tavoite on nyt saavutettu. Se ei olisi ollut mahdollista, ellemme olisi tehneet yhteistyötä rahoituksen lisäämiseksi Eurooppa-neuvostossa aikaansaadun sopimuksen jälkeen. Olen pannut merkille jäsen Bögen tästä aiheesta juuri tekemät huomiot.

Myös ulkoisiin toimiin tarkoitetut varat lisääntyvät, mikä antaa meille mahdollisuuden jatkaa eurooppalaisten arvojen edistämistä maailmassa. Sopimuksen ansiosta meidän on mahdollista vahvistaa merkittävästi unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Neuvottelijoiden aikaansaama sopimus edellyttää nyt parlamentin ja neuvoston hyväksyntää. Toivomme, että tämä sujuu lisäviivytyksittä. Olemme tehneet lujasti töitä myös varmistaaksemme, että EU:n tuleva talousarvio pohjautuu moitteettoman varainhoidon periaatteisiin. Lisäksi panen huolellisesti merkille sen, mitä jäsen Böge juuri sanoi: kyse ei ole vain luvuista. Määrät ovat kyllä kasvaneet, mutta kyse ei ole vain niistä. Kyse on avoimuudesta, vastuuvelvollisuudesta, menojen luonteesta sekä yhteistyömme – parlamentin, neuvoston ja komission yhteistyön – laadusta.

On oikeutettua sanoa, että parlamentin rooli prosessissa on vahvistunut ja että sille lankeaa tärkeä osa myös rahoitusnäkymien tarkistamisessa, joka on yksi tulevien vuosien tärkeimmistä painopisteistä. Voin vakuuttaa teille tänään jotakin, mitä olen sanonut jo monesti: neuvosto on, kuten tiedätte, pyytänyt komissiolta ehdotuksen rahoitusnäkymien tulevaisuutta koskevasta "tarkistuslausekkeesta", ja haluamme tehdä tässä asiassa parlamentin kanssa mahdollisimman tiivistä yhteistyötä.

Tiedän, että sopimuksen aikaansaaminen oli vaikeaa. Tiedän, että kaikki eivät ole tyytyväisiä ja että kukaan ei ole täydellisen tyytyväinen – ei edes komissio. Sopimus oli kuitenkin jälleen kerran osoitus sitoutumisestamme ja kumppanuushengestämme, ja siksi haluan onnitella lämpimästi kaikkia neuvottelijoita. Mielestäni meidän on iloittava tästä saavutuksesta ja siirryttävä sitten nopeasti hyödyntämään sopimuksen synnyttämää tahtotilaa nopeuttaaksemme ja viedäksemme päätökseen lainsäädäntömenettelyn, joka on välttämätön kaikkien ohjelmien käynnistämiseksi ensi vuodesta lukien. Meillä ei ole enää aikaa hukattavaksi.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Hans-Gert Poettering, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät kollegat, tie tähän on ollut pitkä ja vaikea, ja ilman Euroopan parlamenttia emme olisi nykytilanteessa. Kehotan meitä kaikkia unohtamaan pelkän kansallisen edun ajattelemisen – tai sen, minkä luulemme edustavan kansallista etua – ja pohtimaan yhteisön etua, Euroopan unionin etua, yhteisen Eurooppamme etua. Jos tätä ei olisi pidetty mielessä, emme olisi koskaan päässeet tulokseen, jolle vastaamme nyt "kyllä, mutta". Kuten jäsen Böge aivan oikein totesi, emme tietenkään ole sataprosenttisen tyytyväisiä. Tiedämme kuitenkin, ettei enempää olisi voitu saavuttaa. Haluan kiittää parlamentin jäseniä – työryhmää johtanutta jäsen Lewandowskia, jäsen Bögeä, jäsen Walteria ja jäsen Mulderia – heidän vakuuttavasta panoksestaan. Voimme olla ylpeitä neuvotteluryhmästämme, joka saavutti tämän lopputuloksen.

Olemme tärkeässä vastuussa Euroopan unionille, eikä tuo vastuu liity vähimmässäkään määrin rahaan. Päinvastoin, kyse on demokratiasta, parlamentarismista ja avoimuudesta. Kyse on kansalaisten luottamuksen voittamisesta Euroopan hyväksi niin, että luomamme Eurooppa tuntuu riittävän vakuuttavalta. Tämän vuoksi haluamme kansalliset viranomaiset jakamaan vastuun unionin varojen käyttämisestä kansallisiin tarkoituksiin, jotta rahat käytetään oikein. Alijäämistä ei pidä aina syyttää unionia, vaan kansallisten viranomaisten on omaksuttava osansa vastuusta.

Pidämme kiinni vaatimuksestamme, että Euroopan parlamentille on annettava sananvaltaa ja vastuuta unionin menoista vuosina 2008–2009. Saanen sanoa niin painokkaasti kuin vain osaan, että viime viikkoina ja kuukausina näkemämme tinkiminen ei saa toistua. Tämän on oltava viimeinen kerta, kun neuvottelumme osoittivat näin suurta vakaumuksen puutetta. Olen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan kanssa vahvasti samaa mieltä siitä, että meidän on pohdittava keinoja löytää Euroopan unionille omat tulonlähteet. Niiden tarkoituksena ei olisi aiheuttaa kansalaisille lisätaakkaa, vaan antaa EU:n käyttöön riittävät varat. Toimikaamme yhdessä tämän tavoitteen hyväksi.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, sopimus on vähemmän kuin halusimme, enemmän kuin monet meistä odottivat ja osoitus järjen voitosta. Toimielinten väliseen sopimukseen sisältyy useita seikkoja, joille annan erityistä painoarvoa. Ensimmäinen on tarkistuslauseke. Vuosina 2008–2009 käymme läpi kaikki summat uudelleen. Niiden, jotka nyt ovat tyytymättömiä – siis niiden, jotka ovat kaikkeen tyytymättömiä – pitäisi ymmärtää, että kyseessä on EU:n talousarvion muutoksesta käynnistyneen prosessin osa, ensimmäinen askel. Komissio on luvannut laatia ehdotuksia seuraaviksi välttämättömiksi askeliksi, jotka on määrä ottaa vuosina 2008–2009 tarkistuslausekeasiassa.

Toimielimet ovat sopineet nykyistä paremmasta varainhoidosta, mikä on erittäin tärkeää. On olennaista, että käytössämme olevat varat käytetään tehokkaasti. Toisillemme annettujen lupausten ja tekemiemme sopimusten soveltaminen käytäntöön on itse asiassa iso harppaus eteenpäin.

Olemme ottaneet toisenkin merkittävän askeleen, ja se liittyy vaatimukseen, jonka mukaan jäsenmaiden pitää nyt tuottaa omat tosittein varustetut raporttinsa varojen käytöstä. Kuten jäsen Poettering juuri totesi, sanomme näin hyvästit asenteelle, jonka mukaan "menestys on kansallista mutta epäonnistuminen pesii Brysselissä". Jäsenvaltioiden on nyt selvitettävä, kuinka ne ja niiden viranomaiset ovat todella käyttäneet rahat. Tästä varsin olennaisesta seikasta on nyt sovittu.

Lisäksi osoittautui mahdolliseksi saada lisärahaa. Siksi haluan käyttää tilaisuuden lausua seuraavaa: kiitos, jäsen Böge, kiitos, jäsen Mulder, kiitos, jäsen Lewandowski. Haluan myös omasta ja ryhmäni puolesta kiittää jäsen Walteria, joka – kuten me kollegat voimme todistaa – hieroi loppuvaiheessa tiukasti kauppaa ryhmämme puolesta. Hän on kotoisin Moseljoen laaksosta ja tottunut tulviin. Aina vesien noustessa lakikorkeuteensa Ralf on parhaimmillaan, siispä lämpimät kiitokset hänelle.

Lopuksi haluan sanoa jotakin, mitä ette kuule minun kovin usein sanovan: haluan kiittää komissiota rakentavasta yhteistyöstä tässä neuvotteluvaiheessa. Haluan myös kiittää neuvoston puheenjohtajaa, liittokansleri Schüsseliä, jolla, kuten tiedämme, on vielä valtavasti työtä jäljellä. Hän on kuitenkin toiminut niin rakentavasti neuvotteluissa, että voi luottaa tukeemme käännyttäessään niitä neuvoston niskoittelijoita, joita hän ei ole vielä voittanut puolelleen. Kaikkiaan eilinen oli mielestäni hieno päivä.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää myös liberaalidemokraattien puolesta jäsen Bögeä ja hänen neuvotteluryhmäänsä – kollegoitamme Mulderia, Walteria ja Lewandowskia – sekä puheenjohtajavaltio Itävaltaa saavutetusta sopimuksesta. Toivon, että sopimus tyydyttää ryhmääni, muita parlamentin jäseniä, neuvostoa ja komissiota ja saa niiltä hyväksynnän.

En yritä teeskennellä, että ryhmäni olisi tyytyväinen lopputulokseen. Koemme, ettemme anna riittävästi rahaa tutkimukseen ja kehittämiseen, joita unioni tarvitsee Galileo-ohjelmaan, Euroopan laajuisiin verkkoihin ja elinikäiseen oppimiseen – kaikkiin niihin asioihin, joita meidän pitäisi rahoittaa riittävästi vakuuttaaksemme kansalaiset unionin tuomasta lisäarvosta.

Tiedämme, että eräiden jäsenvaltioiden pääkaupungeissa pidetään muodikkaana kaataa kylmää vettä yhteisten pyrkimysten niskaan. Kehitys alkoi kaksi vuotta sitten kuuden valtion ja hallituksen päämiehen Romano Prodille osoittamasta kirjeestä, jossa esitettiin budjetin pienentämistä yhteen prosenttiin bruttokansantulosta – siis politiikkaa, joka rapauttaisi syvästi unionia. Unionin keskeisin voima ei enää kumpuakaan sisäisestä näkemyksellisestä johtajuudesta, vaan rajojemme ulkopuolisesta kehityksestä. Toivon, että jäsenvaltiot hyödyntävät hyväksymänsä EU:n rahoituksen uudelleentarkastelun ja pohtivat siten uudestaan, kuinka unionille voitaisiin antaa sen tarvitsemat varat.

Ryhmämme toivoo myös, että etenemme neuvoston ehdotuksen mukaan kohti kunnollista tarkastuslausumaa, jotta tilintarkastajat voisivat vihdoin hyväksyä unionin tilit. Tämä on nähdäksemme vähimmäistavoite kansalaisten luottamuksen palauttamiseksi.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Monica Frassoni, Verts/ALE-ryhmän puolesta. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, ette ylläty kuullessanne, että ryhmäni ei ole erityisen tyytyväinen saavutettuun sopimukseen. Emme ole myöskään erityisen vakuuttuneita siitä, etteikö enempää olisi voitu saavuttaa.

Toisin kuin te, puheenjohtaja Barroso, en katso sopimuksen pystyvän takaamaan meille tavoitteitamme vastaavaa rahoitusta, ja minun on myönnettävä, että yllätyin lausumastanne. Mielestäni perusongelma on sama kuin ennenkin, eli jäsenvaltiot eivät halua rahoittaa Euroopan unionin välttämättömiä ohjelmia. Tämä vaikuttaa minusta poliittiselta ongelmalta, johon meidän on vastattava tulevina vuosina.

Myös minä haluan kiittää neuvotteluryhmää, joka muuten sattui koostumaan vain miehistä, sekä vaikeaan työhön osallistunutta joukkoa, joka sattui koostumaan pelkästään ryhmäni naisista. Rahoitusnäkymät ovat yhä rakenteeltaan konservatiiviset, eivätkä niiden tavoitteena taatusti ole uudistukset. Maaseudun kehittämiseltä on leikattu 20 miljardia euroa, ja Natura 2000:n kaltaisilta kunnianhimoisilta hankkeilta puuttuu yhä rahoitus.

Eurooppa-neuvosto on ilmoittanut, että rahoitusnäkymiin sisällytetään tarkistuslauseke, mutta se on kieltäytynyt ottamasta lauseketta sopimukseen. Niinpä emme oikeastaan tiedä, kuinka lauseke toteutuu. Lisäksi haluaisin komission kertovan – toivon komission jäsenten nyt kuuntelevan – ovatko sen aikeet parantaa ulkoisiin ohjelmiin liittyvää päätöksentekojärjestelmää aitoja, sillä asiasta vallitsee vastakkaisia mielipiteitä. Haluaisin, että asia selvitetään minulle.

Lopuksi haluan osoittaa muutaman sanan puheenjohtaja Schüsselille. Olette usein puhunut meille tärkeistä asioista, kuten eurooppalaisesta verosta ja omien varojen järjestelmästä. Mielestäni nämä aiheet on ehdottomasti pidettävä esillä, sillä keskustellessamme tänään tästä täysin epäonnistuneesta sopimuksesta koen, ettemme voi saavuttaa todellista kansalaisille näkyvää edistystä vuoteen 2013 mennessä. Sopimuksesta olisi voinut tulla huomattavasti parempi, jos neuvosto olisi niin halunnut.

 
  
MPphoto
 
 

  Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat puheenjohtajat Schüssel ja Barroso, ryhmäni ei ole koskaan puoltanut järjetöntä talousarvion paisuttamista. Emme myöskään usko, että talousarvio olisi ainoa unionin käytettävissä oleva väline, kun puhutaan terveen kasvun ja tasapainoisen kehityksen edistämisestä. Siten olisi tuskin suureksi avuksi, jos Euroopan keskuspankki ottaisi tässä asiassa erilaisen roolin kuin nykyisin. Talousarvio on joka tapauksessa aina poliittisen tahdon osoitus. Meidän ei ole järkeä vaalia yleviä tavoitteita, jos hylkäämme varat, joita niiden toteuttamiseksi tarvitaan.

Tämä pitää erityisen hyvin paikkansa laajentumisasiassa. Kaikki tiesivät jo ennen hankkeen alkamista, että laajentumisesta syntyisi oikeutettuja kuluja, erityisesti rakennerahastojen ja koheesiorahaston osalta. Sen vuoksi jo parlamentin alkuperäiset vaatimukset ja Bögen mietintö näyttivät mielestämme jäävän kauas niistä rahoitustarpeista, joita tehdyt sitoumukset edellyttivät. Yhdyimmekin parlamentin päätökseen hylätä Eurooppa-neuvoston viime joulukuussa ehdottama alennusmyyntikompromissi.

Arvoisa puheenjohtaja Barroso, olitte tuolloin oikeassa huomauttaessanne, että tällaiset rahoitusnäkymät sisältäisivät voimakkaasti vaikuttavia leikkauksia. Olitte oikeassa myös vaatiessanne varoja koulutukselle, tutkimukselle, Euroopan laajuisille verkoille, yhteistyölle ja niin edelleen. Näiden tavoitteiden näkökulmasta neuvottelijoidemme vaatima 1,5 prosentin lisäys oli äärimmäisen vaatimaton: 1,5 prosenttia siitä 1,04 prosentista, joka kerätään unionin bruttokansantulosta. Neuvoston mielestä tämä oli kuitenkin kolminkertaisesti liikaa. Ryhmäni katsoo näissä oloissa, että uskottavuutemme ehtona on irtisanoutuminen tästä farssista ja siten oman vastuumme kantaminen.

 
  
MPphoto
 
 

  Wojciech Roszkowski, UEN-ryhmän puolesta. (PL) Arvoisa puhemies, kuullessani eilen juuri ennen puoltayötä, että neuvottelijamme olivat saavuttaneet neuvoston ja komission kanssa kompromissin uusista rahoitusnäkymistä, reaktioni olivat ristiriitaiset. Yhtäältä halusin antaa tunnustuksen neuvottelijoidemme ponnistuksille ja hyvälle työlle. Olin myös hyvin helpottunut siitä, että 15 kuukauden epävarmuus ja unionin rahoitusta uhannut erimielisyys oli näin saatu päätökseen. Oli olemassa riski, että uusien rahoitusnäkymien puuttuminen olisi pakottanut meidät keskustelemaan erikseen jokaisesta talousarvion summasta vuosittain pakollisia menoja lukuun ottamatta ja että olisimme myöhästyneet pysyvästi talousarvion hyväksymisaikataulusta. Tämä on tilanteen hyvä puoli.

Toisaalta on huomautettava, etteivät rahoitusnäkymät läheskään täytä odotuksia, koska ne sisältävät ankaralla tavalla vaikuttavia rajoituksia unionin rahanjakoon. On odotettavissa, että unionin bruttokansantulo kasvaa 15 prosenttia vuosina 2007–2013 unionin talousarvion kasvaessa samaan aikaan vain noin kaksi prosenttia. Luvut puhuvat puolestaan. Neuvoston vastahakoisuus hyväksyä neuvottelijoidemme hyvin vaatimattomat ehdotukset on tätä vasten lähinnä pikkumaisuutta.

Tiettyjen Euroopan parlamentissa edustettujen, etenkin uusista jäsenvaltioista kumpuavien poliittisten suuntausten on usein sanottu olevan osoitus käsittämättömästä euroskeptisyydestä. Olisin itse asiassa kiinnostunut selvittämään, mitkä puolueista ovat euroskeptisiä tai jopa Eurooppa-vastaisia. Ovatko asialla sittenkin ehkä näiden valtioiden hallitukset, jotka leikkaavat jatkuvasti unionin budjettimenoja ja ajattelevat, että vahvempi Eurooppa voidaan luoda nykyistä vähemmällä rahalla?

Kehotan UEN-ryhmän kollegoitani tukemaan uusista rahoitusnäkymistä saavutettua kompromissia. Jos jäämme jatkossakin vuosittaisissa talousarvioissa säännöllisesti rahoitusnäkymien määräämien rajojen alle, unionin tulevaisuus näyttää hyvin kolkolta. Neuvon yksinkertaisesti, ettemme syyttäisi tilanteesta uusia jäsenvaltioita. Unionin rahoitusongelmat ovat pitkälti seurausta vanhojen jäsenvaltioiden ilkeydestä.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Nigel Farage, IND/DEM-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, kaiken tänä aamuna kuulemani jälkeen minusta tuntuu, että Euroopan parlamentti on jälleen kerran langennut suosikkipuuhasteluunsa eli oman napansa tuijottamiseen. Kaikki täällä puhumamme koskee toimielinten välisten sopimusten – tai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa epäsovun – pikkuseikkoja, mutta lähestymmekö lainkaan Euroopan unionin talousarvion todellisia kysymyksiä? Onko kukaan tosissaan valmis puhumaan siitä, että tilintarkastajat ovat kieltäytyneet hyväksymästä unionin tilejä 11 vuotena peräkkäin? Haluaako kukaan paikallaolijoista lyödä kanssani vetoa siitä, että seuraavaksi tulee kahdestoista perättäinen vuosi, tai peräti kolmastoista ja neljästoista vuosi? Koko touhu on mennyt pahasti pieleen, eikö totta? Meillä on aivan liian monimutkainen talousarviojärjestelmä, mutta kysymykseni kuuluu: tarvitsemmeko talousarviota lainkaan?

(Naurua)

Pääministeri Tony Blair koki murskatappion neuvotteluissa presidentti Jacques Chiracin kanssa: hän antoi vetää itseään täydellisesti nenästä, jäi täysin kumppaninsa varjoon ja antautui häviölle. Tuloksena hän allekirjoitti brittiläisten veronmaksajien kannalta todella melko surkean sopimuksen. Nyt valtaosa briteistä kysyy: "Miksi maksamme 39 miljoonaa puntaa päivässä järjestölle, joka ei kykene hyväksymään omia tilejään?" Miksi brittiveronmaksajien pitäisi auttaa Varsovan uuden maanalaisen tai Budapestin uusien viemärien rakentamisessa? Miksi me syydämme kaikki nämä rahat maaryhmälle, joka antaa meille paljon vähemmän kuin me sille?

Taloudellisten kilpailijoiden tukeminen on taatusti yhtä järkevää kuin hullujenhuoneen taloudenpito! Kukaan järjissään oleva ei sekaantuisi sellaiseen. Arvoisa puhemies, ei vie kovin kauan, kun britit eivät enää maksa lisää rahaa Euroopan unionille. Tiedän, että te kaikki olette hyötyneet 30 viime vuotta, mutta pyydän anteeksi jo etukäteen. Briteiltä ei tule kenellekään teistä enää yhtään rahalahjoitusta muutaman vuoden sisällä. Olemme silti nauttineet täällä olostamme.

(Vaihtelevia reaktioita)

 
  
MPphoto
 
 

  Jean-Claude Martinez (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että seitsemän vuoden talousarvion kattamiseen tarkoitettu noin tuhannen miljardin euron summa on vaatimaton, kun esimerkiksi Yhdysvaltojen talousarvio on pelkästään yhdelle vuodelle 2 500 miljardia dollaria.

Lissabonissa esitetty väite, jonka mukaan Eurooppa muodostaa vuonna 2010 planeetan kilpailukykyisimmän talouden, on näissä olosuhteissa sukua Nikita Hruštševin puheille. Hruštšev ilmoitti vuonna 1960 Yhdistyneille Kansakunnille, että Neuvostoliitto saa kymmenessä vuodessa Yhdysvallat kiinni.

Parlamentissa tekemämme ehdotukset ovatkin tästä näkökulmasta – ja huolimatta siitä, että onnistuimme yrityksessämme säästää muutamia tuhansia euroja lisää – tismalleen yhtä kelvottomia, kun ajatellaan yleisesti tunnustettuja investointitarpeita laboratorioihin, sairaaloihin, yliopistoihin, vanhustentaloihin, luotijuniin ja niin edelleen. Neuvoston ja parlamentin kannat erosivat toisistaan vain "nolla pilkku jollakin" summalla suhteessa bruttokansantuotteeseen, sillä niiden innoitus kumpuaa samasta lähteestä. Sen voi tiivistää kahteen sanaan: talouspolitiikan osalta malthusilaisuuteen ja talousarviopolitiikan osalta fundamentalismiin. Kaikkialla unionissa ja yhteisessä maatalouspolitiikassa esiintyy malthusilaisuutta: kiintiöissä, kesannoinnissa, viiniköynnösten ylös nyhtämisessä. Me täällä Euroopan parlamentissa tuotamme nälkää ateriapalvelumme henkilöstölle ja autonkuljettajillemme, joille maksetaan häpeällistä tuhannen euron kuukausipalkkaa! Tämä on esimerkki surkeasta taloudellisesta todellisuudesta, jota fundamentalistinen budjettipolitiikkamme ja Euroopan unionin varainhoitoasetuksen määräämä talousarvion laskutekniikka kuvastavat. Kaikki mahdollinen tehdään menojen välttämiseksi! Unionin varainhoitoasetuksessa määritetään julkisen talouden tasapainon periaate, jonka löytääksenne, arvoisa puheenjohtaja Barroso, teidän on palattava Salazarin päiviin asti. Jopa Yhdysvalloilla on ollut sadassa vuodessa vain 38 tasapainoista budjettia.

Toisin sanoen, jos tavoitteemme oli rahoitusnäkymien tarkistaminen, meidän olisi pitänyt tarkistaa myös niiden tukipilarina toimiva ääriliberaali ideologia. Sen sijaan kolmen anglosaksisen ajattelun vitsauksen – Thomas Malthusin, Adam Smithin ja David Ricardon – kyseenalaistaminen on jo kokonaan toinen seikka.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Paljon kiitoksia kaikille puheenvuoron käyttäneille. Neuvosto ja komissio kuulivat poliittisia ryhmiä, jotka esittivät eritasoisia tyytymättömyyden ilmauksia tyydyttävästä tyytymättömyydestä täydelliseen tyytymättömyyteen. Kuulimme myös vetoomuksen työn jatkamiseksi unionin omien varojen järjestelmän luomiseksi. Tämä lopettaisi tulevia budjettineuvotteluja ajatellen kansallisiin etuihin perustuvan tinkimisen, johon useat ryhmien puheenjohtajat viittasivat.

Arvoisa puheenjohtaja Schüssel, kehotamme teitä jatkamaan rohkeasti viitoittamallanne tiellä. Olemme varmoja, että tämä on oikea suunta unionin tulevaisuudelle, sillä tarvitsemme tavoitteidemme saavuttamiseksi nykyistä parempia talousarvioita. Poliittiset ryhmät keskustelevat neuvottelijoidemme aikaansaamasta sopimuksesta, ja parlamentti äänestää asiasta seuraavalla istuntojaksolla.

Keskustelu on päättynyt.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL).(PT) Kolmikantaneuvotteluissa aikaan saatu sopimus rahoitusnäkymistä on huono uutinen, koska summa on 108 miljardia euroa parlamentin alkuperäistä ehdotusta alempi.

Maksusitoumusmäärärahoiksi ehdotettu 1,05 prosenttia bruttokansantulosta on selvästi alhaisempi kuin komission ehdottama 1,21 prosenttia.

Vastauksena Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2005 solmimaan sopimukseen parlamentti on ehdottanut, että tilastovaikutusalueille vaadittaisiin hyvitykseksi 12 miljardia euroa lisärahaa. Tällainen alue on esimerkiksi Algarve. Hyvittämiseen saatiin kuitenkin vain neljä miljardia euroa, lähinnä muiden otsakkeiden alta siirtämällä, ja summa on osoitettu tiettyihin painopistealueisiin, muun muassa Lissabonin strategiaan sekä kasvu- ja vakaussopimukseen rakennerahastojen ja koheesiorahaston ulkopuolisilta osin.

Summat ovat surullisen kaukana siitä, mitä laajentuneen unionin taloudellisen, yhteiskunnallisen ja ympäristöä koskevan tilanteen korjaamiseksi tarvittaisiin. Epätasa-arvo on lisääntynyt, ja koheesiolle olisi entistä enemmän tarvetta.

Äänestimme kesäkuussa parlamentin ehdotusta vastaan, koska ehdotus ei olisi taannut riittävää taloudellista ja yhteiskunnallista koheesiota, koska se olisi rankaissut koheesiomaita ja koska se perustui niin kutsutussa Euroopan perustuslakisopimuksessa määrättyihin painopisteisiin.

Näiden syiden vuoksi meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin vastustaa uutta sopimusta.

 
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö