Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 5. huhtikuuta 2006 - Strasbourg

4. Eurooppa-neuvoston tulokset – Lissabonin strategia (keskustelu)

  Puhemies. Jatkamme keskustelemalla Eurooppa-neuvoston tuloksista ja Lissabonin strategiasta.

  Wolfgang Schüssel, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen hyvin iloinen voidessani neuvoston puheenjohtajana kiittää jälleen teitä, puhemies Borrell, sekä teitä, arvoisat parlamentin jäsenet, ja teitä, arvoisat komission jäsenet. Puhun teille nyt toista kertaa, ja muistanette lupauksen, jonka tein Itävallan puheenjohtajakauden alussa: emme halunneet puheenjohtajakautemme koostuvan pelkästään omista teemoistamme, tavoitteistamme ja toiveistamme, vaan halusimme tarjota teille ryhmäpuheenjohtajuuden, jolle olisi ominaista hyvin toimiva yhteistyö teidän, demokraattisilla vaaleilla valitun Euroopan parlamentin, komission ja tietenkin myös jäsenvaltioiden kanssa. Kansalaisten luottamuksen voittaminen on valtava tehtävä, jossa voimme onnistua vain yhdessä. Yhdessä meidän on ratkottava niitä suuria kysymyksiä, jotka voidaan ratkaista vain Euroopan unionissa. Tähän on käytettävä kaikkia toimielimiä. Toimielinten ei kannata osoitella toinen toistaan syyttävällä sormella ja arvostella toisiaan. Olemme kaikki samassa veneessä, ja meidän on pidettävä airoista tiukasti kiinni ja soudettava yhdessä, mikäli haluamme päästä vauhtiin ja saavuttaa päämäärämme.

Uskon teidänkin havainneen, että olemme heti alusta yrittäneet soveltaa ryhmäpuheenjohtajuudessamme tätä yhteistyötä painottavaa lähestymistapaa. Viime viikkoina ja kuukausina olemme onnistuneet kaikessa hiljaisuudessa, pitämättä asiasta sen suurempaa meteliä, löytämään melko montakin ratkaisua yhdessä teidän kanssanne ja komission kanssa.

Haluan aloittaa tiedottamalla lyhykäisesti Eurooppa-neuvoston kokouksesta. Vuosi sitten Luxemburgin puheenjohtajakaudella asetettiin tavoite, jonka mukaan Lissabonin työllisyys- ja kasvustrategialle on löydettävä uutta pontta. Epämääräiset lupaukset, jotka osoittautuvat lopulta pelkäksi sanahelinäksi, eivät todellakaan riitä. Sen sijaan tarvitaan sellaisia tuloksia ja toimia, joita Robert Schuman tarkoitti todetessaan, ettei Eurooppaa rakennettaisi päivässä vaan toimimalla – ja todennäköisesti toteuttamalla useita toimia. Nyt tehtiin myös ensimmäistä kertaa institutionaalinen muutos, kun Euroopan työmarkkinaosapuolet osallistuivat Eurooppa-neuvoston päätöksentekoon. Kokouksen keskusteluihin ottivat osaa Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön puheenjohtaja Cándido Méndez Rodriguez ja Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön UNICEn puheenjohtaja Ernest-Antoine Seillière, ja ensi kertaa oli läsnä myös Euroopan keskuspankin pääjohtaja Jean-Claude Trichet. Parlamentin puhemies Borrell puhui tietenkin Eurooppa-neuvostolle, ja hänen panoksensa oli hyvin tärkeä yrityksistä ja työpaikkojen luomisesta käydyssä keskustelussa.

Puheenjohtajavaltio on asettanut itselleen hyvin selkeät tavoitteet. Olette saaneet seurata tiedotusvälineistä, että monet näistä tavoitteista ovat herättäneet paljon kiistaa. Emme ole kuitenkaan antaneet sen häiritä, vaan olemme lisänneet päätelmiin useita erittäin tarkkoja – eritoten työtä ja kasvua koskevia – sanamuotoja. Tärkeintä meistä on saada työllisyystilanne kohenemaan Euroopan noin 18 miljoonan työttömän takia. Käytännössä haluamme saavuttaa työllisyydessä 1 prosentin kasvun kansallisilla uudistusohjelmilla ja paremmilla perusedellytyksillä. Näin saataisiin luotua noin 2 miljoonaa työpaikkaa vuodessa tai 10 miljoonaa työpaikkaa vuoteen 2010 mennessä, mikä olisi selvä lisäys.

Toiseksi keskitymme aivan tarkoituksella nuorten koulutukseen. Tavoitteena on, että 85 prosenttia alle 22-vuotiaista suorittaisi ylemmän tason tutkinnon. Tarkoituksena on vähentää koulunsa keskeyttävien määrää 10 prosenttia, ja jo ensi vuodesta nimenomaan kaikille nuorille olisi tarjottava kuuden kuukauden kuluessa joko työtä, oppisopimuskoulutusta tai mahdollisuutta jatkokoulutukseen. Myöhemmin kyseistä määräaikaa lyhennetään neljään kuukauteen.

Olemme päässeet yksimielisyyteen työpaikkojen tasa-arvosopimuksesta, "joustavasta turvasta" keskustellaan tarkasti kaikilla tasoilla ja komission ehdottaman globalisaatiorahaston avulla, uudelleen- tai jatkokoulutusta tarjoamalla, voidaan antaa uusi työllistymismahdollisuus rakennemuutoksesta kärsineille työntekijöille.

Seuraava iso kysymys on tietenkin se, miten tämä kaikki toteutetaan. Olemme päättäneet asettaa etusijalle pienet ja keskisuuret yritykset, joita on saatettu kohdella joskus aiemmin vähemmän ystävällisesti. Olemme pohtineet, miten noin 23 miljoonan pienen ja keskisuuren yrityksen elämää voitaisiin helpottaa käytännössä karsimalla virallisia menettelyjä ja kumoamalla hallinnollisia säännöksiä. Komissio – varsinaisesti siis komission jäsen Verheugen ja puheenjohtaja Barroso – on esittänyt erittäin intensiivisen ohjelman lainsäädännön laadun parantamiseksi alankomaisen mallin mukaan. Hallinnollisia rasitteita on tarkoitus karsia 25 prosenttia. Haluamme tehdä yrityksen perustamisen helpommaksi nuorille yrittäjille. Tarkoituksena on, että nuoret saisivat yrityksen pystyyn ja toimimaan viikon kuluessa. Asioista vastaisi yksi yhteysviranomainen, niin ettei pienten yritysten tarvitsisi ravata lukemattomissa eri viranomaiselimissä, vaan ne voisivat aloittaa toimintansa mahdollisimman pian.

Kiitän komissiota erityisen paljon siitä, että se nosti vähimmäisraja-arvoa, mikä ei tietääkseni ollut aivan yksinkertaista komission sisällä. Raja-arvon kaksinkertaistaminen on erittäin tärkeä aloite, jonka ansiosta pienten ja keskisuurten yritysten elämä helpottuu ja meidän on helpompi kannustaa ja tukea niitä. On syytä muistaa, että pystymme tarjoamaan Euroopan investointipankista ylimääräiset 30 miljardia euroa korkotukilainoina, takauksina ja takuina. Niiden avulla erityisesti pienet yritykset voivat edetä suurin harppauksin työpaikkojen luomisessa.

Kolmanneksi haluaisin käsitellä osaamista ja tutkimusta. Tiedämme vallan hyvin, että Euroopan palkkatason takia voimme päihittää kilpailijamme vain, jos lisäämme koulutusta, tutkimusta ja osaamista. Kolmen prosentin tavoite asetettiin tietysti niinkin kauan sitten kuin vuonna 2000. Sitä ei vain ole saavutettu. Näiden päätelmien uutuus on, että olemme saaneet joka ainoan maan lupaamaan päätelmiin kuuluvassa liitteessä, että ne pystyvät täyttämään 3 prosentin tavoitteen tosiasiassa joka vuosi vuoteen 2010 asti. Huomauttaisin edeltävästä keskustelusta, että jos tässä onnistutaan – onnistuminen edellyttää tietenkin tiukkoja toimia – tutkimukseen investoidaan joka vuosi 100 miljardia euroa, jotka tulevat jäsenvaltioiden talousarvioista ja yksityisiltä yrityksiltä. Tämä olisi tehokkain kasvuruiske, joka on tällä alalla kuviteltavissa.

On edelleen totta, että Euroopan investointipankki auttaa meitä 10 miljardin euron ylimääräisellä riskipääomalla. Kun tähän lisätään yksityiset investoinnit, lisäruiskeena saadaan yhteensä 30 miljardia euroa.

Minusta on erityisen tärkeää, että Eurooppa-neuvosto hyväksyi puheenjohtaja Barroson ajatuksen Euroopan teknologiainstituutista, vaikka ajatus olikin alkuun erittäin kiistanalainen siitä ymmärrettävästä syystä, että toiset pelkäävät valtavan päällekkäisen byrokratian luomista ja toiset taas sitä, että nykyiset huippututkimuskeskukset menettäisivät pelin. Kannatan täysin komission esittämää perusajatusta, jonka mukaan tarkoituksena on luoda yhteyskeskus korkeakoulujen ja teollisuuden välille – yhtäältä tutkimus- ja kehittämistoiminnan ja toisaalta loppukäyttäjien välille. Instituutista ei tulisi mitään superviranomaista, vaan pitkälle kehittynyt verkosto, joka on tarkoitettu pääasiassa todelliseen yhteistyöhön jäsenvaltioiden laitosten kanssa. Onnittelen komission puheenjohtajaa Barrosoa ja koko komissiota ehdotuksen antamisesta ja hyväksymisestä. Odotamme konkreettisia lainsäädäntöehdotuksia tämän vuoden kesäkuuhun mennessä.

Talousarviosta puhuttaessa on tärkeää pitää mielessä, että lupasimme lisätä selvästi opiskelijaohjelmien ja oppisopimuskoulutuksen vaihto-ohjelmien rahoitusta. Olette jo kuulleet, että talousarviosta tehtyyn kompromissiin on lisätty 800 miljoonaa euroa. Tämä on erittäin mielenkiintoinen ja tärkeä aloite, jolla pyritään tarjoamaan nuorille uusia mahdollisuuksia.

Tutustuin vastikään mielenkiintoisiin tutkimuksiin, joissa tarkasteltiin kriittisesti syitä, joiden vuoksi strategiamme kunnianhimoisia tavoitteita – Lissabon, työpaikat, työllisyys – ei ole vielä saavutettu. Yksi Sapirin raportissa esitetty syy, jonka myös European Policy Centre mainitsi, on liian vähäinen "kansallinen vastuullisuus" – mikä sanahirviö! Monisanaisemmin selitettynä se tarkoittaa, ettei kukaan jäsenvaltioissa tunne olevansa todella vastuussa.

Toimin tässä esimerkillisesti: neuvoston edellisessä kokouksessa Itävallassa päätin, että ministeritasolle olisi saatava koordinoija, joten talous- ja työministerimme nimettiin välittömästi koko prosessin poliittiseksi koordinoijaksi. Kehotan jokaista jäsenvaltiota tekemään samoin, jotta poliittiset koordinoijat voivat sitten – vaikkapa kilpailuasioiden neuvostossa – seurata, onko asetettuja tavoitteita saavutettu. Tämä olisi hyvin tärkeää, jotta yhdessä tekemillemme lupauksille saadaan uskottavuutta.

Yksi täysin uusi asia on tietenkin energiapolitiikka, ja tässä johtava aloitteentekijä oli Saksan liittokansleri Angela Merkel, vaikka haluan kiittää myös Tony Blairia koko asian alullepanosta Hampton Courtissa. Asiaan herättiin ja hälytyskellot alkoivat soida todenteolla vuoden ensimmäisenä päivänä, sillä juuri 1. päivänä tammikuuta, kun istuin Angela Merkelin vieressä uuden vuoden konsertissa, venäläiset vähensivät energiantoimitusta – ensimmäisenä iltana 30 prosenttia ja toisena 50 prosenttia. Onnistuimme komission, komission jäsenen Piebalgsin ja monien muiden avulla purkamaan kriisin neljässä päivässä, mutta ongelmaa ei tietenkään ole vielä ratkaistu.

Lähes kaikki tuottajat sijaitsevat poliittisilla kriisialueilla, ja lähes kaikilla globaaleilla konflikteilla on jotain tekemistä energian kanssa. Raaka-aineiden hinnat heittelevät paljon. Monipuolistumista on vain vähän. Euroopassa on ajoittain joillain alueilla suuri toimituskatkojen vaara. Ilmastonmuutos kaikkine lieveilmiöineen on väistämättä edessämme. Maailmanlaajuiseen energian kysynnän kasvuun on löydettävä ratkaisu, emmekä saa tietenkään unohtaa valtavia turvallisuusriskejä.

Koko tilanne edellyttää ehdottomasti uusia yhteisiä toimia Euroopan unionilta, ja komissio on tehnyt ensiluokkaista työtä pohjustaessaan asiaa vihreällä kirjallaan, jonka neuvosto on ottanut käsittelyyn. Komissio määritti kolmeksi tavoitteekseen energian toimitusvarmuuden, teollisuutemme kilpailukyvyn ja ympäristön laadun parantamisen. Käytännössä sovimme, että energiankulutusta vähennetään 20 prosenttia. Tämä ei ole mielestäni itsestään selvää, joten sillä on sitäkin enemmän merkitystä. Tosiasiassa tämä tarkoittaa, että pitkällä aikavälillä EU:n tavoitteena on katkaista talouskasvun yhteys energiankulutukseen. Tämä on mielestäni yksi tärkeimmistä neuvoston päätöksistä, ja edellyttää valtavia ponnisteluja toteutuakseen käytännössä.

Haluamme lisätä uusiutuvan energian osuutta nykyisestä 7 prosentista 15 prosenttiin. Tästäkin on kiistelty paljon, eikä tämäkään käy automaattisesti. Tehtävää on paljon sekä jäsenvaltioissa että yhteisesti unionissa. Biopolttoaineiden käytön osuus on tällä hetkellä 2 prosenttia, ja sitä on lisättävä 8 prosenttiin, mikä edellyttää väistämättä tekniikkaa ja tutkimusta. Se edellyttää toisen sukupolven biopolttoaineiden tutkimista, CARS 21 -hankkeen toteuttamista ja yhteistyötä autoteollisuuden kanssa. Se tarjoaa valtavan tilaisuuden kasvuun, ja siihen me haluamme tarttua.

Rajat ylittävässä sähkökaupassa tähdätään verkkojen välillä 10 prosentin osuuteen, mikä vähentäisi merkittävästi kuluttajia kiusaavien sähkökatkojen vaaraa. Ei pidä unohtaa, että putket, verkot, voimalat ja verkkojen toimintavarmuus tarjoavat tilaisuuden saada 800–1 000 miljardia euroa niihin suunnattuja investointeja pääasiassa yksityisiltä rahoittajilta. Mikäli tämä hyödynnetään viisaasti yhteisellä eurooppalaisella talouspolitiikalla, saadaan luotua valtavasti työpaikkoja ja lisättyä energiahuollon varmuutta.

Tähän liittyy vaatimus, jonka mukaan Euroopan kaltaisilla suhteellisen pienillä markkinoilla ei saa esiintyä protektionismia. Keskustelimme tästäkin asiasta suoraan, eikä vastalauseita tuotu julki. Olen toiminut kuuden vuoden ajan talousministerinä ja vastannut siis samalla myös energia-asioista, joten tiedän, mistä puhun. Joskus muinoin pystyimme ehkä kaikki perustamaan omin päin kansallisia markkinajohtajia tai uskoimme voivamme viitata kintaalla unionin säädöksille. Nuo päivät ovat kuitenkin menneet.

(Suosionosoituksia)

Markkinat on avattava, ja näin on sovittu käyvän sähkö- ja kaasumarkkinoille vuoden 2007 puoliväliin mennessä. Välineet tätä varten ovat olemassa: ne löytyvät komissiolta. Komission on siis ryhdyttävä toimeen ja käytettävä niitä pitemmittä puheitta, sillä se toimii perussopimusten vartijana muun muassa juuri taatakseen kuluttajille energian toimitusvarmuuden.

On kuitenkin todettava, että energialähteiden yhdistelmällä on merkitystä yhtä paljon kuin ennenkin ja että päätös siitä, mitä energialähdettä käytetään, on tehtävä edelleen jäsenvaltioissa. Haluan tehdä tämän täysin selväksi. Jokaisen maan on päätettävä itse, haluaako se ydinvoimaloita. Itävallan kanta asiaan on selvä – tiedän muilla mailla olevan muita mielipiteitä – ja kantaa on kunnioitettava. Takaan, että näin käy, ja niin tekee tietenkin myös Euroopan parlamentti.

On erittäin tärkeää, ettei asiaa tarkastella pelkästään talouden vaan myös ulkopolitiikan näkökulmasta. Tämän takia sovittiin, että komissio laatii yhdessä korkean edustajan Solanan kanssa strategia-asiakirjan energiapolitiikan ulkopoliittisesta ulottuvuudesta. Jälkikäteen näitä keskusteluja ja päätöksiä pidetään läpimurtoina aidosti yhteisen eurooppalaisen energiapolitiikan kannalta. Tulevan puheenjohtajakauden kaikissa vaiheissa tehtävillä tarkistuksilla varmistetaan, ettei asiaa unohdeta.

Pidän samoin erittäin merkittävänä saavutuksena sitä, että onnistuin saamaan kaikki hyväksymään palveludirektiiviä koskevan päätöksen, jonka parlamenttinne suuri enemmistö teki demokraattisesti. Sovintoon pääsy ei kuitenkaan ollut helppoa, ja jouduin keskustelemaan pitkään ja hartaasti kaikkien hallitusten päämiesten kanssa pohjustaakseni yhteisymmärrystä.

(Suosionosoituksia)

Olen kiitollinen myös komissiolle siitä, että se on jo nyt laatinut ehdotuksen, joka on nähdäkseni tähän asti tämän yhteisymmärryksen mukainen. Haluaisin meidän todella tekevän mahdollisimman tiiviisti yhteistyötä toisen käsittelyn nopeutetussa menettelyssä, jotta yhteinen päätöslauselma saataisiin aikaan mahdollisimman pian.

Lisäksi haluan esittää kiitokset eurooppalaisille työmarkkinaosapuolille, jotka hoitivat oman osansa asiassa. Se ei ollut helppoa työnantajille, mutta heidän osuutensa oli rakentava. Pidän palveludirektiiviä läpimurtona, mutta pyytäisin vielä vastaavaa sitoutunutta asennoitumista toiseenkin tärkeään asiaan, työaikadirektiiviin.

Me kaikki tiedämme, miten tärkeää asiassa on edistyä ja mihin sen edistyessä päästään. Kansalliset erityispiirteet on kuitenkin otettava järkevällä tavalla huomioon. Pidän tätä klassisena esimerkkinä alasta, jolla voidaan soveltaa toissijaisuusperiaatetta. Järkevä kompromissi on parempi kuin ei ratkaisua lainkaan. Olisin hyvin iloinen, jos Itävallan puheenjohtajakaudella pystyttäisiin yhdessä edistymään todella kolmella alalla: palveluissa, työaikadirektiivissä ja talousarviossa.

Tästä pääsenkin talousarvioon. Tiedän yhtä hyvin kuin muutkin, että sen aikaansaaminen on ollut hankalaa. Osa teistä saattaa tietenkin hymyillä huvittuneesti kuullessaan, että vastoin oletuksia se on edellyttänyt paljon työtä kolmelta puheenjohtajavaltiolta: Luxemburgilta, Yhdistyneeltä kuningaskunnalta ja nyt Itävallalta. Talousarvio on laadittu seitsemäksi vuodeksi, ja sen tarkoituksena on taata ohjelmille oikeudellinen varmuus ja tarjota sen lisäksi ensisijaisesti uusille jäsenvaltioille mahdollisuus toteuttaa haluamiaan asioita. Arvostan todella sitä, että olemme ottaneet huomioon kokonaisedun yksittäisten etunäkökohtien sijaan – kuten kaikki täällä parlamentissa ovat itse asiassa todenneet.

Uskokaa vain, minunkin piti tunkeutua useille suojatuille alueille, jotta yhteisymmärrykseen päästiin. Kuten tiedätte, puheenjohtajavaltio Itävallan neuvotteluryhmän – valtiovarainministerin, ulkoministerin ja tietysti minun itseni – on pitänyt omistautua erittäin tiiviisti asialle keskusteluissa puheenjohtaja Barroson ja puhemies Borrellin kanssa, joille olemme hyvin kiitollisia.

Tiedätte myös, että meidän oli pitäydyttävä tiukasti joulukuun kompromississa: pystyimme antamaan 3,5 miljardia, vaikka parlamentti halusi 4 miljardia. Puheenjohtajavaltion yhteistyö oli onnistunutta, sillä komissio auttoi meitä lopulta esittämällä puuttuvaa puolta miljardia hallintokuluihin, jolloin parlamentti sai siis ohjelmille ne 4 miljardia, jotka se vähintään halusi.

Jos arvioon otetaan mukaan Euroopan investointipankki, saadaan kiinnostavia tuloksia. EU:n ulkoisten näkökohtien vahvistamiseen saadaan miljardi, ja ylimääräisellä miljardilla vahvistetaan todella yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan varoja. Tähän voidaan lisätä 5 miljardia euroa Lissabonin strategialle käteisenä, puolet Euroopan unionin talousarviosta ja puolet Euroopan investointipankista. Loput ovat lainoja: 10 miljardia tutkimukselle, 20 Euroopan laajuisille verkoille ja 30 pienille ja keskisuurille yrityksille – yhteensä siis 60 miljardia euroa.

Muutamia hyvin merkittäviä siirtoja on tehty. Tämä on mielestäni kompromissi, jonka hyväksymistä voimme vilpittömästi suositella. Minun on keskusteltava nyt vielä pysyvien edustajien komitean ja muiden jäsenvaltioiden kanssa, mutta minusta olemme jo saaneet aikaan jotain, joka näyttää muusta maailmasta todella uskottavalta.

Ulkopolitiikassa on selvittävä erilaisista kriiseistä, kuten lintuinfluenssasta, sarjakuvakohusta ja kaasukriisistä, ja ratkaistava suuria ulkopoliittisia kysymyksiä, ja lisäksi useita kysymyksiä on selvennettävä. Tämä ei kuitenkaan ole pääasia tänään. Näin Alexander Milinkevitšin olevan lehterillä, joten haluan mainita ainoastaan yhden asian, jota käsiteltiin myös Eurooppa-neuvostossa.

Valko-Venäjän tilanne on tietenkin traaginen. Voin kertoa teille tässä ja nyt, että näin minä näen tilanteen. Minulla oli eilen ilo ja kunnia keskustella pitkään kasvotusten Milinkevitšin kanssa. Hän on rauhallinen ja järkevä mies ja ansaitsee kaiken mahdollisen poliittisen ja taloudellisen tuen kaikkialla, missä sitä tarvitaan, etenkin kaikilta eri puolueryhmiltä, sillä Valko-Venäjän oppositio muodostuu mitä erilaisimmista ryhmistä. Valtion joukot ovat kohdelleet mielenosoittajia raa'asti, satoja on edelleen vankilassa ja tuhannet opiskelijat ovat menettäneet paikkansa yliopistossa, työntekijät ovat menettäneet työnsä ja perheet tulonsa. Muutamat jäsenvaltiot ovat muodostaneet koalition, johon kuuluvat myös Visegrad-valtiot: Puola, Slovakia, Tšekin tasavalta ja Unkari. Itävaltakin tekee oman osansa tarjoamalla opintostipendejä valkovenäläisille opiskelijoille. Tämä saakin minut pyytämään komissiolta tukea, jotta Valko-Venäjälle voitaisiin antaa todellista apua. Ennen kaikkea meidän on vaadittava yhteen ääneen, että internoidut, erityisesti presidenttiehdokas Alexander Kozulin, vapautetaan pikaisesti.

(Suosionosoituksia)

Samalla olisi painotettava, ettei EU halua eristää Valko-Venäjää eikä etenkään sen kansaa. Meidän olisi myös tuettava kansalaisyhteiskuntaa Valko-Venäjällä, jotta maahan saataisiin kansalaisten kaipaama demokratia. Hallintoon kohdistetaan Eurooppa-neuvostossa sovittuja rajoittavia toimenpiteitä niin kauan kuin se jatkaa autoritaarista asennoitumista ja kansalaisyhteiskunnan järjestelmällistä tukahduttamista.

Puheenjohtajakaudestamme on jäljellä kolme kuukautta, ja tiedän, että meillä on vielä paljon työtä. Olen kuitenkin luottavainen sen suhteen, että saamme – kuten aiemminkin – tärkeät kysymykset ratkaistua hyvillä suhteilla ja hyvällä yhteistyöllä. Luotan siihen, että te teette entiseen tapaan oman osanne, joka voi olla hyvinkin ratkaiseva tai vaativa, mikäli teillä on erityisiä ajatuksia tai ideoita. Voin luvata teille tekeväni pyyteetöntä yhteistyötä. Pyrin myös viemään asioita eteenpäin neuvostossa niin pitkälle kuin mahdollista pitämättä asiasta suurta meteliä ja pyrkimällä sen sijaan todellisiin tuloksiin. Tällainen on ohjelmani, ja voin mielestäni todeta, että sillä on saavutettu jo jotain, ennen kuin puheenjohtajakautemme on ehtinyt puoliväliin.

(Suosionosoituksia)

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa liittokansleri Schüssel, hyvät parlamentin jäsenet, vastoin vallalla olevaa skeptisyyttä ja eräänlaista nykyajan kyynisyyttä voidaan mielestäni todeta, että Euroopan unionissa päästään vaikeuksista huolimatta eteenpäin. Maaliskuun 23. ja 24. päivänä kokoontunut Eurooppa-neuvosto osoitti, että myös laajentuneessa Euroopan unionissa voidaan edistyä. Viime syksystä alkanut kehitys on saanut Euroopan unionin ja toimielimemme takaisin keskustelun ytimeen.

Eurooppa-neuvoston viesti on selvä. Euroopan unionin on ratkaistava tärkeimmät ongelmat, jotka liittyvät talouskasvuun ja työllisyyteen. Viikkoa ennen kevään Eurooppa-neuvostoa esittelin teille täällä parlamentissa kokouksessa käsiteltäviä kysymyksiä. Kokous oli hyvin tärkeä, sillä uudistettu Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategia aiottiin panna ensimmäistä kertaa täytäntöön. Voin todeta teille tänään, että komission asettamat tavoitteet saavutettiin. En tarkoita pelkästään erinomaista vastaanottoa, jonka energiaa koskeva vihreä kirjamme sai, vaan myönteistä suhtautumista myös muihin käytännön ehdotuksiin, kuten Euroopan teknologiainstituuttiin. En puhu nyt vain komission puolesta, vaan puhun myös Euroopan unionin yleisen edun puolesta. Voimme mielestäni onnitella itseämme varauksetta kevään Eurooppa-neuvostossa aikaan saadusta tuloksesta.

Puheenjohtajavaltio Itävalta teki erinomaista työtä ja toimi sinnikkäästi johtaessaan valtioiden ja hallitusten päämiehiä, jotka hyväksyivät kumppanuusperiaatteen uudelle Lissabonin strategialle. Ne ilmoittivat olevansa valmiita panemaan suurimman vaihteen päälle, ja ne tekivät myös suuria päätöksiä, joilla pohjustetaan uuteen Lissabonin strategiaan sisältyvien sitoumustemme täyttämistä.

Nyt meillä on seurantamekanismeja. Meillä on 25 kansallista uudistusohjelmaa. Jatkossa Euroopan parlamentti, jäsenvaltioiden parlamentit, poliittiset toimijat, työmarkkinaosapuolet ja kansalaiset yleensä voivat toimia niin, että tuloksia syntyy. Ne voivat ryhtyä sanoista tekoihin ja saada aikaan tuloksia. Englanninkielinen avainsana oli "delivery", käytännön tulosten aikaan saaminen.

Eurooppa-neuvoston tärkein esimerkki on askel kohti aitoa Euroopan energiapolitiikkaa. Henkilö, joka kirjoittaa 20:n tai 25 vuoden kuluttua historiikin Euroopan yhdentymisestä, pystyy toteamaan lainkaan liioittelematta, että Euroopan energiapolitiikka käynnistyi maaliskuussa 2006 Itävallan puheenjohtajakaudella. Olemme vasta alussa, eikä se tule olemaan helppoa. Vastustusta esiintyy, mutta sitä esiintyy siksi, että asiat muuttuvat. Jos muutosta ei tulisi, vastustusta ei olisi. Tässä asiassa vakuutan teille komission puolesta, että komissio käyttää kaiken yhdentymiseen liittyvän toimivaltansa, koska Euroopan unionissa ei ole mitään syytä olla 25:tä yksittäistä energiamarkkina-aluetta. Tämän haluamme ilmaista lujasti. Euroopan unionissa ei ole tänä päivänä mitään syytä olla 25:tä kansallista energiapolitiikkaa. Tarvitaan Euroopan yhteistä energiastrategiaa. Kansallismielisille reaktioille ei ole sijaa. Jäsenvaltiot ovat vahvistaneet haluavansa etsiä yhdessä yhteisiä ratkaisuja, ja ne tunnustavat komission keskeisen aseman perustettaessa avoimia ja kilpailukykyisiä markkinoita unionissa.

Lissabonin strategiassa ei ole aikaa hukattavana, vaan nyt on saatava aikaan tuloksia. Tässä hengessä tapasin välittömästi Eurooppa-neuvoston kokouksen jälkeen komission jäsenen Verheugenin kanssa jäsenvaltioiden koordinoijat, jotka huolehtivat Lissabonin strategian täytäntöönpanosta. Ilmoitimme heille, että komissio haluaa täyttää täysimääräisesti tehtävänsä tarjoamalla tukea ja apua sekä seuraamalla lisäksi kansallisten uudistusohjelmien täytäntöönpanoa. Haluan kiittää liittokansleri Schüsseliä, joka ilmoitti juuri haluavansa lisätä Lissabonin prosessin seuraamisesta vastaavien henkilöiden määrää kotimaassaan Itävallassa. Haluamme myös käyttää tilaisuutta hyväksemme ja esittää vetoomuksen kaikille jäsenvaltioille, jotta ne tekisivät samoin. Perusteelliset tekniset valmistelut ovat tietysti tärkeitä, ja olemme erittäin tyytyväisiä jäsenvaltioiden teknisten valmistelujen tasoon. Olemme kuitenkin myös sitä mieltä, että ohjelman onnistumiseksi on tärkeää lisätä sen poliittista painoarvoa, kuten kansleri Schüssel juuri ilmoitti Itävallan tekevän.

Komissio jatkaa samoin asioiden vauhdittamista Euroopan unionin tasolla. Meidänkin mielestämme on tarpeen aloittaa käytännön kokemusten vaihto. Mielestämme nyt on aika järjestää tapaamisia eri jäsenvaltioissa, ja näin tehdäänkin syksystä alkaen. Tiivis yhteydenpito jäsenvaltioihin on erittäin tärkeää, jotta ohjelmassamme edistytään, mutta sekään ei riitä. Haluan ilmoittaa täällä parlamentissa tukevani parlamenttia sen vaatiessa, että kaikkien asianosaisten toimijoiden on lisättävä ja laajennettava osallistumistaan tähän tärkeään täytäntöönpanovaiheeseen.

Olemme yrittäneet selkiyttää vastuutasoja ja eri toimielinten, talousalan toimijoiden ja työmarkkinajärjestöjen valtuuksia Euroopan unionissa, jäsenvaltioissa ja alueellisesti. Nyt on edistettävä kaikkien näiden toimijoiden aitoa vastuuta Lissabonin strategiasta. Kehotan teitä keskittämään kaikki toimet tärkeisiin uudistuksiin, joilla Euroopan unionia valmistetaan kohtaamaan globalisaation ja väestön ikääntymisen asettamat haasteet. Globalisaatiotaistelu on voitettavissa.

Tätä varten meidän jokaisen on osallistuttava tiedottamiseen ja julkiseen keskusteluun. Pidän Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden parlamenttien välistä kumppanuutta myönteisenä asiana. Keskustelitte Lissabonin strategiasta niinkin hiljattain kuin tammikuussa. Voin vain kannustaa teitä jatkamaan vuoropuhelua ja tarjota komission tuen. Euroopan parlamentti ja jäsenvaltioiden parlamentit ovat avainasemassa tässä keskustelussa, sillä yhdessä ne edustavat Euroopan unionin kansalaisia. Emme onnistu tarvittavissa uudistuksissa, ellei toimistamme viime kädessä hyötyvä kansa asetu tukemaan niitä sankoin joukoin.

(EN) Eurooppa-neuvostolla oli visio, mutta se oli myös käytännönläheinen Eurooppa-neuvosto. Siitä jäi kaikille käteen työtä lähikuukausiksi. Se antoi etenkin komissiolle selvän toimeksiannon tuleviksi kuukausiksi. Haluankin kiittää erityisesti liittokansleri Schüsseliä yhteistyöstä, joukkuehengestä, ymmärryksestä, komission tukemisesta ja siitä, että myös hänestä on tarpeen taata Eurooppa-neuvoston puheenjohtajakausilla tehdyn työn johdonmukaisuus ja jatkuvuus. Neuvoston, komission ja parlamentin välinen kumppanuus on oleellista. Ilman yhteishenkeä ja yhteistyötä ei voida todella edistyä.

Parlamentin asema on ollut jo ratkaiseva, kun etsittiin kompromissia juuri palveludirektiivin osalta. Vei jonkin aikaa saada valtioiden ja hallitusten päämiehet vakuuttuneiksi, mutta lopulta Eurooppa-neuvosto tuki parlamentin hyväksymää linjaa, jota mekin tuemme.

Jos muistatte, olen sanonut aivan alusta alkaen – kuten komissiokin – että jos parlamentissa syntyy todellinen ja selvä yhteisymmärrys, olemme valmiita tekemään töitä kanssanne palveludirektiiviasian ratkaisemiseksi. Esitimme teille eilen muutetun ehdotuksemme, ja näette sen vastaavan täysin kompromissia, jota parlamentin suuri enemmistö kannatti helmikuussa. Tarkistetussa tekstissä tasapainotetaan palvelujen sisämarkkinoiden täysimääräisen vapauttamisen ja Euroopan sosiaalisen mallin säilyttämisen tarve.

Annoimme samanaikaisesti tiedonannon, jossa esitetään selkeät suuntaviivat yhteisön sääntöjen soveltamisesta lähetettäessä työntekijöitä työhön toiseen jäsenvaltioon. Työntekijöiden vapaan liikkuvuuden osalta haluan kiittää useita jäsenvaltioita siitä, että ne ilmoittivat komission kertomuksen jälkeen aikaistavansa työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevan siirtymäajan päättymistä. Irlannin, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ruotsin lisäksi Suomi, Espanja, Portugali ja viimeksi Alankomaat ovat nyt ilmoittaneet haluavansa aikaistaa työntekijöiden vapaata liikkuvuutta. Tällä tavalla meillä on laajentunut Euroopan unioni, joka todella toimii.

Muutetun palveludirektiivin jälkeen annamme myös yleishyödyllisiä sosiaalipalveluja koskevan tiedonannon. Terveyspalvelujen eteen tehdään samoin paljon töitä. Odotan neuvoston ja parlamentin saavan lainsäädäntömenettelyn nopeasti päätökseen nyt esitetyn tekstin pohjalta.

Haluaisin mainita myös kolme alaa, joilla Eurooppa-neuvosto teki päätökset, joilla on nähdäkseni todellista pitkäaikaista vaikutusta. Ensinnäkin yritykset: me kaikki tiedämme, että uusien työpaikkojen osalta katseet on suunnattava yrityksiin ja eritoten pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, sillä niissä työpaikkoja syntyy eniten. Päätös vähentää byrokratiaa uusien yritysten tieltä osoittaa, että Euroopan unionista tulee nyt yritysmyönteinen. Olin pk-yritysten osalta iloinen, että komissio sai tukea valtiontukisääntöjä ja hallinnollisten rasitteiden karsimista koskevalle lähestymistavalleen. Viemme asiaa ripeästi eteenpäin.

Toiseksi osaaminen: Euroopan teknologiainstituuttia koskeva ehdotus herätti keskustelua. Hyvä niin. Minusta se osoittaa, että Euroopan teknologiainstituutilla on todellista merkitystä. Eurooppalaisen osaamisen lippulaiva koulutuksen, tutkimuksen ja innovoinnin alalla on täysin uusi idea, joka edellyttää mielikuvitusta ja tarmoa toimiakseen. Eurooppa-neuvosto näytti vihreää valoa, joten teemme suunnitelmat ja osoitamme, miten Euroopan teknologiainstituutti edistää tehokkaasti osaamista ja kasvua Euroopassa.

Kuten totesin johdannossani, Eurooppa-neuvosto kiinnitti erityistä huomiota energiaan. Se ohjasi unionin todellisen Euroopan energiapolitiikan tielle. Se kannatti vihreän kirjamme kolmitahoista tavoitetta: kestävää, kilpailukykyistä ja varmaa energiahuoltoa. Se asetti myös käytännön toimenpiteitä, joista osa kuului komission vihreässä kirjassa lueteltuihin 20 erityisehdotukseen, kuten todelliset energian sisämarkkinat, yhtenäinen ulkoinen politiikka ja energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden tehokas tukeminen. Komission energiaa koskeva ennusteohjelma on nyt kovassa käytössä. Uskon, että sen pohjalta saadaan aikaan erityistoimenpiteitä. On tärkeää, ettei tämä jää ainutkertaiseksi tapahtumaksi. Nyt on muotia puhua energiasta, ja nyt jäsenvaltiot hyväksyvät sen, mitä olisi ollut kaksi vuotta sitten suoraan sanottuna mahdotonta hyväksyä, eli että yhteinen strategia tarvitaan.

Kuten liittokansleri Schüssel totesi, komissio ja korkea edustaja esittävät kesäkuun Eurooppa-neuvostossa joitakin ajatuksia energiapolitiikan ulkoisesta ulottuvuudesta. Päätimme, että asiaa on tarkasteltava säännöllisin väliajoin, joten sitä seurataan joka vuosi kevään Eurooppa-neuvostossa. Tämä on tärkeää johdonmukaisuuden kannalta.

Kaikkien sisäisten asioiden jälkeen Eurooppa-neuvosto pystyi viestittämään myös olevansa sitoutunut Valko-Venäjän tilanteeseen. Komissio toimii hyvin aktiivisesti neuvoston kanssa edistääkseen kansalaisyhteiskunnan vahvistamista Valko-Venäjällä ja tukeakseen riippumattomia tiedotusvälineitä, jotta Valko-Venäjän kansalaiset saisivat seurata sensuroimattomia uutisia, joita demokraattisen valtion perusperiaatteista piittaamaton hallitus ei kontrolloi.

Nyt edetään oikeaan suuntaan. Sanoista ryhdytään tekoihin. Tiedämme, mitä meidän olisi tehtävä, sovimme sen tekemisestä ja nyt teemme sen. Teemme sen yhteistyössä Euroopan parlamentin, Eurooppa-neuvoston ja jäsenvaltioiden kanssa unohtamatta yrityksiä, ammattiliittoja, kuluttajia ja kansalaisia eri puolilla Euroopan unionia. Minusta se on ainoa keino synnyttää lisää kasvua ja uusia työpaikkoja. Minusta se on oikea tapa päästä ulos tästä Euroopan unionille hyvin kielteisestä tilanteesta.

Kuten totesin aiemmin, Euroopan unionissa vallitsee nyt skeptinen, joskus jopa kyyninen, ilmapiiri. Siihen saadaan muutos saamalla aikaan konkreettisia tuloksia, ratkaisemalla palveludirektiiviä koskeva kysymys – kuten olemme tehneet – ja sopimalla rahoitusnäkymistä, kuten toivon nyt tehtävän. En puutu asiaan nyt, sillä huomautin asiasta johdannossani. Jos siis onnistutaan saamaan aikaan tuloksia, luodaan paras mahdollinen ilmapiiri ratkaisua edellyttävien institutionaalisten ongelmien selvittämiselle ja saadaan uutta pontta Euroopan unionille. Se on meidän velvollisuutemme. Sen eteen on tehtävä enemmän.

(Suosionosoituksia)

  Hans-Gert Poettering, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät kollegat, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, liittokansleri Schüssel, puhui Euroopan unionin toimielinten yhteisestä vastuusta, ja komission puheenjohtaja puhui juuri toimista. Osoitan sanani eritoten parlamentin puhemiehelle, ja totean saaneeni sellaisen vaikutelman, että me – tarkoitan meillä teitä kolmea ja koko Euroopan parlamenttia – olemme nyt tilanteessa, jossa rintaan hiipii tunne yhteisöllisyydestä ja jaetusta vastuusta Euroopan unionin tulevaisuuden puolesta. Olen täysin vakuuttunut siitä, että nyt on oiva tilaisuus tehdä näkyvillä toimilla Euroopan unionista kansalaisten silmissä miellyttävä. Samalla on oiva tilaisuus saada asennoitumista myönteisemmäksi myös muissa asioissa, joista emme keskustele tänään. Tällainen on esimerkiksi perustuslakisopimus, johon on löydettävä ratkaisu. Se on yhteinen jaettu vastuumme.

Olen hyvin iloinen huomatessani, että Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja tekee lujasti töitä komission kanssa ja meidän kanssamme Euroopan unionin yhteisen tulevaisuuden puolesta. Puheenjohtaja tekee kovasti töitä pitämättä suurta melua itsestään, ammattitaitoisesti ja tehokkaasti, eurooppalaisen vakaumuksen tukemana. Ihmiset näkevät Brysselin usein täysin väärin perustein byrokratian symbolina. Osoitan nyt sanani erityisesti komissiolle: lopussa kiitos seisoo, jos saamme vietyä Lissabonin prosessin hyvään päätökseen ja ilmoitamme haluavamme karsia byrokratiaa ja haluavamme vapaammat sisämarkkinat. Mitä vahvemmat sisämarkkinat meillä on, sitä paremmin onnistutaan avaamaan Euroopan unionin markkinat, joilla on vähemmän sääntelyä, vähemmän tukia ja enemmän kilpailua. Tässä palveludirektiivi on tärkeä. Näin meistä tulee entistä kilpailukykyisempiä maailmanmarkkinoilla. Niinpä yrityksiä – etenkin pieniä ja keskisuuria yrityksiä – koskevaa lainsäädäntöä on vähennettävä ja yrityksille on annettava lisää vapauksia, sillä mitä vähemmän byrokratiaa ja mitä vähemmän kuluja pienten ja keskisuurten yritysten harteille lankeaa, sitä paremmat valmiudet niillä on luoda työpaikkoja. Tämä on kaikkein tärkeintä, sillä kyse ei ole abstraktista taloudesta vaan Euroopan unionin ihmisistä. Näin ollen olen iloinen, että neuvoston puheenjohtajalla oli juuri jotain sanottavaa nuorista. Kaikkein pahinta olisi itse asiassa se, ettei nuorilla olisi mitään odotettavaa tulevaisuudelta, ja tällaisen asiaintilan välttämiseksi on tehtävä kaikki voitava.

Käsittelen seuraavaksi energiapolitiikkaa. Kuulimme Puolan hallitukselta, joka ei vaikuta kovinkaan sitoutuneelta Euroopan unioniin, että se odottaa Euroopan unionilta solidaarisuutta energiapoliittisissa asioissa. Totean sen odotusten olevan täysin aiheellisia, sillä Euroopan unioni perustuu solidaarisuuteen. Euroopan energiapolitiikkaa tarvitaan. Haluan kuitenkin sanoa Puolan hallitukselle, että jos se vaatii solidaarisuutta tällä alalla, voimme olettaa sen osoittavan vastaavaa solidaarisuutta, kun on kyse perustuslakisopimuksen osien, sisällön ja periaatteiden tulevaisuudesta. Solidaarisuus ei ole yksisuuntainen katu, vaan sillä tavataan mennen tullen. Keskinäistä solidaarisuutta on osoitettava yhteisen Euroopan unionin tulevaisuuden puolesta.

Puheaikani loppuu, joten esitän yhden loppuhuomautuksen: lienee paikallaan pohtia hieman, miten parlamentti ja ryhmien puheenjohtajat saavat sanoa sanottavansa kunnolla. He eivät tarvitse yhtä paljon puheaikaa kuin neuvoston ja komission puheenjohtajat, mutta aika on jaettava asianmukaisesti.

Arvoisa puhemies, parlamentti toivotti juuri Alexander Milinkevitšin tervetulleeksi. Hän tuli tänne tänään ryhmäni nimenomaisesta kutsusta. Vaikka keskustellaan energiasta ja taloudesta, ei pidä koskaan unohtaa sitä perustaa, johon saamme tukeutua, eli arvojamme, ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa. Niiden vuoksi asetumme puolustamaan demokratiaa Valko-Venäjällä ja annamme vakuuttavan kuvan ihmisoikeuksien puolustamisesta Euroopassa ja ympäri maailman.

(Suosionosoituksia)

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, jos aikomuksena on arvioida Eurooppa-neuvostoa, on sanottava muutama myönteinen sana sen puolesta, sillä edellisen kerran kokoontuessaan se osoitti haluavansa antaa uutta pontta Euroopan yhdentymishankkeelle. Panimme tämän tyytyväisinä merkille. Ennen neuvoston edellistä kokousta Euroopan sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Poul Nyrup Rasmussen antoi ryhmänsä puolesta työllisyyttä ja kasvua koskevan toimintasuunnitelman, jonka olimme laatineet yhdessä sosiaalidemokraattisten valtiovarainministerien kanssa. Toimintasuunnitelmassa keskeisellä sijalla on yksityisen kulutuksen vilkastuttaminen valtion investoinnein ja julkisin varoin. Puhuitte täsmälleen samasta asiasta, kun totesitte, että Euroopan investointipankista saatavia varoja käytettäisiin tähän tarkoitukseen. Se on hyvä sosiaalidemokraattinen lähestymistapa, ja sen valitessanne voitte luottaa tukeemme.

Haluan palata energiapolitiikkaan, sillä se on Eurooppa-neuvoston kertomuksessa keskeisellä sijalla. On aivan totta, että energiapolitiikkaa varten tarvitaan yhteinen eurooppalainen strategia. Strategiaa pohdittaessa on pantava ensimmäisenä merkille, että jäsenvaltiot päättävät omasta energiapolitiikastaan. Haluan toistaa tämän seikan. Kerroitte jälleen, kuinka istuitte uuden vuoden konsertissa Saksan liittokanslerin vieressä, kun Venäjä käänsi kaasuhanansa kiinni. En nyt tiedä, onko näillä asioilla syy-seuraussuhde, mutta se voidaan jättää huomiotta. Ehkäpä voisitte tehdä palveluksen ja sanoa hänelle tavatessanne seuraavan kerran – ei siis seuraavassa uuden vuoden konsertissa – että: "Angela, tehkää kuten minä ja jättäkää energiapolitiikka rauhaan." Ydinvoiman osalta se on aivan oikein. Saatte paljon tukea kannallenne niin oman maanne kansalaisilta kuin Saksankin kansalaisilta.

Keskeinen kysymys kuuluu, miten solidaarisuutta sovelletaan energiapolitiikan käsittelyssä. Neuvoston on päätettävä siitä. Neuvosto ei voi tehdä kuin Buridanin aasi, joka seisoi kahden heinäkasan välissä ja kuoli lopulta nälkään, kun ei tiennyt, kummasta olisi syönyt. Eurooppa-neuvostosta tulee mieleen Buridanin aasi lähes joka alalla, sillä ongelma on aina sama. Neuvoston kuullaan antavan hienoja julkilausumia siitä, mitä Euroopan unionissa on tehtävä, mutta kun sen jäsenet – valtioiden ja hallitusten päämiehet – palaavat kotiinsa, he unohtavat Euroopan unionille antamansa lupaukset ja vastaavat vain oman maansa kansalaisille. Siinä on koko Euroopan unionin kriisi pähkinänkuoressa. Tämä toimielintemme on ratkaistava yhdessä. Euroopan parlamentilla on osansa asiassa. Olemme saaneet kasaan kunnollisen palveludirektiivin, jonka hyväksymisestä komissio ilmoitti eilen. Minusta yksi neuvoston edellisen kokouksen kohokohdista oli neuvoston yksimielinen lausunto, jonka mukaan siitäkin tehdään yksi yhteisen kannan kohta. Se on hyvä merkki. Se osoittaa, että Euroopan unioni edistyy tämän parlamentin johdolla. On valitettava tosiasia, ettei tätä voida jättää pelkästään neuvoston ja komissio harteille, joten hengitämme edelleen niskaanne.

Arvoisa liittokansleri Schüssel, esitän vielä yhden huomautuksen. Olen samaa mieltä siitä, että kaikki näyttää hyvältä. Puheenjohtajavaltio Itävalta tekee hyvää työtä. Esititte jälleen tänään useampia huomautuksia – tiedätte vallan hyvin, mitä niistä tarkoitan – joissa otitte esille muutamia seikkoja, jotka on tarpeen hoitaa lähiviikkojen aikana. Osaatte toimia kaiken kaikkiaan viisaasti: saitte pääministeri Berlusconin vakuuttuneeksi siitä, että halusitte auttaa häntä pelastamaan Euroopan kommunismilta, ja sitten tapasitte Prodin heti pari tuntia myöhemmin. Osaatte tasapainottaa eroavat etunäkökohdat niin, että asiat hoituvat eduksenne. Jos tuollainen taito saadaan käyttöön Euroopan unionin hyväksi, seisomme vankasti takananne.

(Suosionosoituksia)

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, liberaalidemokraattien kyynikot toteaisivat viime kuun neuvostosta, että se olisi voinut mennä huonomminkin. Kiitokset Itävallalle siitä, että riita saatiin vältettyä. Puheenjohtajan päätelmissä oli, kuten tavallista, lupauksia talousuudistuksista täysin päinvastaisessa suhteessa kuin talousuudistusten eteen tehtäviä toimia. Ryhmämme optimistit panevat kuitenkin merkille, että puheenjohtajan päätelmien sävy on nyt erilainen. Kuten Mark Twain on todennut Wagnerin musiikista: "Se ei ole niin surkeaa kuin miltä se kuulostaa." Jopa sosiaalidemokraatteja edustavat pääministerit ovat hyväksyneet sen, että peli on nyt menetetty ja että markkinoiden on astuttava kuvaan luomaan kasvua ja hyvinvointia. Kaikki neuvoston jäsenet olivat yhtä mieltä siitä, että ympäristöpolitiikalla voidaan edistää merkittävästi työllisyyttä ja kasvua.

Me edistymme, ja kun se yhdistetään mahdollisesti piankin tehtävään toimielinten väliseen sopimukseen rahoitusnäkymistä ja ennakoituun talouskasvuun, tunnelin päässä näkyy jälleen valoa. Olen erityisen tyytyväinen komission tämänviikkoiseen päätökseen esittää oikeudellisia haasteita niille, jotka pilkkaavat liberalisoinnin sääntöjä, sillä sellaisia toimia komissiolta tarvitaan, jotta eteenpäin päästään.

Euroopan unioni on huomattavan sitkeä. Yhdellä alalla ei ehkä päästä eteenpäin, mutta toisella sen sijaan päästään: Euroopan energiapolitiikka on hieno askel eteenpäin ja useammat maat ovat halukkaita liittymään euroalueeseen. Yhteistä hanketta eteenpäin vievä voima saattaa tullakin nyt ulkopuolisista haasteista eikä sisäisestä vakaumuksesta. Toivon kuitenkin, että puheenjohtajavaltio Itävalta ja seuraava puheenjohtajavaltio Suomi saavat vietyä tätä uutta henkeä eteenpäin ja auttavat rakentamaan uuden perustuslaillisen pohjan, jolle unioni voi perustua tulevaisuudessa.

Ryhmäni mielestä on aika luopua siitä, että kevään neuvostossa keskitytään talousuudistukseen. Neuvoston on kokoonnuttava kolme kertaa vuodessa. Neuvoston on keskusteltava muista asioista – tärkeistä asioista, kuten Valko-Venäjästä. Olisitte voineet keskustella, kuten pari jäsenvaltiota ehdotti, tilanteesta Guantánamon lahdella, jossa pidetään edelleen EU:n kansalaisia. Amerikkalaisia ei haluttu suututtaa, joten ette tehneet niin. Neuvostoista olisi syytä huokua hieman enemmän eurooppalaista henkeä.

Unionia on alettava rakentaa uudelleen jäsenvaltioiden aktiivisen osallistumisen turvin. Roomassa, Pariisissa, Lontoossa ja jopa Berliinissä on yritetty viime vuosina aivan liian usein purkaa yhteisömenetelmä ja saada unioni ratkeamaan saumoistaan – jäsenvaltioiden pääkaupungeissa on siis aiheutettu globaalin anarkian vaara kansallisen itsemääräämisoikeuden säilyttämisen nimissä.

Olin erittäin hämmästynyt nähdessäni teidät, kansleri Schüssel ja jäsen Poettering, ja koko Euroopan kansanpuolueen kerman tukemassa erään pääministerin uudelleenvalintakampanjaa Roomassa, vaikka kyseinen pääministeri vaarantaa eurooppalaiset arvot joka käänteessä...

(Suosionosoituksia)

jarruttaa oikeudellisessa yhteistyössä edistymistä ja jopa oikeudenkäyntejä; menee liian pitkälle omaisuutensa, vapaiden ja riippumattomien tiedotusvälineiden ja jopa vaalijärjestelmien suhteen; käyttää EU:n puheenjohtajuutta ylistääkseen Vladimir Putinia ja jättää Venäjän toimet Tšetšeniassa huomiotta. Euroopan kansanpuolue väittää olevansa Eurooppa-myönteinen. Tämä tuskin on Eurooppa-myönteisen puolueen toimintaa.

(Vastalauseita)

Jos italialaiset äänestävät sunnuntaina viisaasti, Roomaan saadaan Eurooppa-myönteinen hallitus, joka voinee toimia yhdessä Berliinin uuden hallituksen kanssa palauttaakseen tasapainon, jota Euroopan unionissa tarvitaan, jotta Euroopan unioni saadaan takaisin oikeille raiteille.

(Suosionosoituksia)

  Pierre Jonckheer, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat komission ja neuvoston puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat, en halua yllyttää jäsen Schulzia käyttämään uutta puheenvuoroa, mutta totean hänelle, että ryhmäni voi taatusti yhtyä jäsen Watsonin viimeiseen huomautukseen, joka koski Italian tilannetta.

Komission puheenjohtaja Barroso toi aiheellisesti esille, että kansalaiset odottavat tuloksia ja että Euroopan unioni saa hyväksyntänsä velvollisuudesta saada aikaan tuloksia. Ensin tarvitaan kuitenkin välineitä ja voimavaroja. Tältä osin käännyn liittokansleri Schüsselin ja neuvoston puoleen – mehän keskustelemme neuvoston päätelmistä – ja esitän hänelle kolme ehdotusta.

Ensimmäinen ehdotukseni koskee EU:n talousarviota, josta keskusteltiin vähän aikaa sitten. Mielestäni on vain syytä toistaa, että talousarvio on riittämätön ja Lissabonin tavoitteiden kannalta katsottuna epäjohdonmukainen. Parhaillaan käsiteltävänä olevissa ehdotuksissa jäädään 110 miljardia euroa parlamentin ehdotuksesta ja 200 miljardia euroa komission ehdotuksesta. Ensimmäinen ehdotukseni on, että meidän on näin ollen nopeutettava Euroopan unionin omia varoja koskevia toimia, kuten tekin totesitte.

Toinen ehdotus koskee Euroopan investointipankin asemaa. Arvoisa liittokansleri Schüssel, minusta tehty päätös on mielenkiintoinen. Vaikka 30 miljardia euroa on ihan hyvä saavutus, taloustieteilijöiden arvion mukaan todellisuudessa tarvitaan kymmenen kertaa enemmän. Tältä kannalta katsottuna neuvoston ei pitäisi mielestäni ajaa itseään ahtaalle suostumalla aloittamaan keskustelun eurooppalaisista valtionobligaatioista. Kansalaisten säästöillä on rahoitettava Euroopassa sekä kestäviä liikenneverkkoja että ekotehokuutta. Aluksi tämä voitaisiin tehdä euroalueella, mikä mainitaan neuvoston päätelmissä. Tämä on mielestäni tärkeä kohta.

Lopuksi esitän kolmannen ehdotukseni: keskustelua verotusjärjestelmien kehittämisestä Euroopan maissa on mielestäni vietävä neuvostossa aidosti eteenpäin. Kuten hyvin tiedätte, seuraavien 20 vuoden kuluessa sosiaaliturvajärjestelmien rahoittamisesta aiheutuu ongelma lähes kaikissa Euroopan maissa. Jos Euroopan unionissakaan ei tehdä tärkeitä päätöksiä, joiden nojalla verotuloja saataisiin liikkuvasta veropohjasta – mistä päästään takaisin kysymykseen omista varoista – nykytilanne jatkuu ja tulot jakautuvat entistä epätasaisemmin, köyhien määrä kasvaa, eikä heitä pystytä enää tukemaan sosiaaliturvaverkosta.

Arvoisa liittokansleri Schüssel, tässä kolme ehdotustani. Toivoisin neuvoston tarkastelevan tämäntyyppisiä ehdotuksia teidän puheenjohtajakaudellanne ja sitä seuraavilla puheenjohtajakausilla.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies McMILLAN-SCOTT

  Ilda Figueiredo, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Kevään huippukokouksen päätelmiä tarkastellessa ja verratessa niitä siihen, mitä talouksissamme ja yhteiskunnissamme todella tapahtuu, voidaan tulla vain siihen tulokseen, että toimien ja kansalaisten välinen kuilu kasvaa.

Missä ovat käytännön toimet, joilla kaksinkertaistetaan talouskasvu ja sellaisten työpaikkojen määrä, joissa työntekijöiden oikeudet otetaan huomioon, jotta tavoitetaan vuoden 2000 tasot? Missä ovat ratkaisut nuorten, alle 25-vuotiaiden työikäisten työttömyyteen, joka on kasvanut 18,5 prosenttiin, ja työikäisten naisten työttömyyteen, joka on noin 10 prosenttia? Missä ovat ratkaisut tilapäisten, huonopalkkaisten töiden määrän kasvuun? Tällä hetkellä 32 prosenttia työssä käyvistä naisista työskentelee osa-aikaisesti ja yli 43 prosenttia työssä käyvistä nuorista on töissä vain määräaikaisella sopimuksella ilman mitään takeita tulevaisuudesta.

Tosiasiassa ainoat esitetyt ratkaisut ovat olleet pari epämääräistä lupausta työpaikoista, ilman mainintaa työn laadusta tai käytännön toimenpiteistä, joilla työpaikkoja syntyisi. Tämä on selvin oire siitä, että jännitteet lisääntyvät useissa EU-maissa.

On erityisen järkyttävää, ettei köyhyyteen, joka koskee yli 15:tä prosenttia väestöstä, ole löytynyt ratkaisuja eikä sitä tunnusteta vakavaksi ihmisoikeusrikkomukseksi. Sosiaalisen osallisuuden olisi siis oltava komission, neuvoston ja jäsenvaltioiden poliittisen asialistan kärkipäässä. Näin ei kuitenkaan tällä hetkellä ole. Niinpä esitänkin haasteen. Nyt tarvitaan suunnanmuutosta: painopiste on asetettava taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta edistävään politiikkaan.

  Brian Crowley, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää neuvoston puheenjohtajaa ja komission puheenjohtajaa Barrosoa heidän tämänpäiväisistä puheistaan.

Haluan kuitenkin aloittaa ilmoittamalla olevani erittäin pahoillani siitä, että parlamenttia on käytetty tänä aamuna tässä keskustelussa kansalliseen poliittiseen vaalitaistoon. Jos emme osaa käyttäytyä parlamentissa tarpeeksi kypsästi käsitelläksemme huippukokousta ja Eurooppa-neuvostoa koskevia todellisia kysymyksiä, vaan ajaudumme jälleen yksilöiden väliseen puoluepoliittiseen peruskiistelyyn, joutuu parlamentti huonoon valoon. Itse asiassa Eurooppa-neuvoston kokouksella oli monia myönteisiä tuloksia, joita meidän pitäisi edistää vahvasti. Tällaisia ovat eritoten lupaukset työllistymismahdollisuuksien lisääntymisestä ja tutkimus- ja kehittämistoimintaan tarkoitettujen varojen lisäämisestä; elinikäistä oppimista, koulutusta ja ammattikoulutusta koskevien ohjelmien laajentamisen tukeminen sekä Euroopan investointipankin varojen käyttäminen pienten ja keskisuurten yritysten alkuun panemiseen, jotta ne saavat tilaisuuden luoda työpaikkoja ja lisätä talouden hyvinvointia ja kasvua, mikä on välttämätöntä Euroopan unionissa. Yhteinen energiajärjestelmä kuuluu tällä hetkellä työn alla oleviin uusiin yleisiin politiikkoihin. Tunnustamme tietenkin, että jäsenvaltioilla on oikeus päättää omista energia-asioistaan, mutta nähdäksemme yksittäiset jäsenvaltiot voivat kuitenkin tehdä yhteistyötä taatakseen vähimmäisvoimavarat energiaturvan, energiavarmuuden ja yhteenliittämisen osalta sekä sen varmistamiseksi, että tutkimus- ja kehittämistoimintaan tarkoitetut varat käytetään asianmukaisesti uusiutuviin energialähteisiin ja eritoten biopolttoaineisiin.

Kun halutaan auttaa ympäristöä, on vähennettävä riippuvaisuutta tuontipolttoaineista, ja sen lisäksi koko Euroopan unionin julkisen liikenteen energiantarve voitaisiin täyttää uusilla energiakasveilla, jos niin haluttaisiin. Taloja voitaisiin lämmittää aurinkoenergialla, jos niin haluttaisiin. Tehtaita, kouluja ja sairaaloita voitaisiin lämmittää biomassalla, jos niin haluttaisiin. Tämä edellyttäisi meiltä kuitenkin investointeja, joilla taataan tekniikka kaikkien saataville. Verotuksen avulla olisi asetettava etusijalle ne energiamuodot, jotka ovat vähiten haitallisia ympäristölle, kuten tehtiin vuosia sitten otettaessa käyttöön lyijytön bensiini.

Tarkastellaanpa asian valoisaa puolta. Eilen nähtiin, missä parlamentti voi toimia. Parlamentti haluaa toimia palveludirektiivin ja rahoitusnäkymien osalta poliittisena elimenä ja varmistaa saavansa aikaan tuloksia Euroopan unionin kansalaisten puolesta yhdessä muiden toimielinten kanssa.

Kun puhutaan pienistä ja keskisuurista yrityksistä ja kannustamisesta tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisäämiseen ja esitetään hieno ajatus Euroopan teknologia- ja huippututkimusinstituutista, tästä kaikesta puuttuu kuitenkin yksi asia: kunnollinen EU-lainsäädäntö, jolla suojataan teollis- ja tekijänoikeudet. Tässä siis asian varjopuoli. Yritykset ja yhtiöt eivät investoi tutkimukseen ja kehittämiseen, ellei niiden keksinnöille taata suojaa. Euroopan unionissa ei ole onnistuttu laatimaan kunnollista lainsäädäntöä, jonka turvin varoja voitaisiin käyttää saatavilla olevan julkisen rahoituksen ohella. Olemme täyttäneet lupauksemme, ja nyt meidän on varmistettava, että voimme täyttää tulevat lupaukset Euroopan tuleville sukupolville.

  Georgios Karatzaferis, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, olemme kuulleet erinäisiä asioita komission puheenjohtajalta. Kommentoin hänen käyttämäänsä ilmaisua. Hän totesi, että meidän on päästävä entisistä kansallismielisistä reaktioista. Hän käytti tietysti sanaa "kansallismielinen", sillä "kansalliset reaktiot" kuulostaisi pelottavalta.

Eikö Euroopan kansoille kuitenkin opetettu kansallisia reaktioita silloin, kun kommunismi ja kansainvälistyminen kohosivat kaiken yläpuolelle? Kommunismin kansainvälistyessä kansan keskuuteen kylvettiin kansallisia reaktioita. Kansainliitto nimettiin "Kansainliitoksi" eikä "Valtioiden liitoksi", ja Yhdistyneiden Kansakuntien järjestö nimettiin "Yhdistyneiden Kansakuntien järjestöksi" eikä "Yhdistyneiden valtioiden järjestöksi" – nimenomaan kansallisten reaktioiden kylvämiseksi.

Nyt käskemme lopettamaan nämä reaktiot nimenomaan siksi, että meidän on palveltava globalisaatiota, joka on kansainvälistymisen nurja puoli. Tämä on totuus, ja kun puhutaan yhteisestä energiapolitiikasta, tarkoitetaan, että valtiot joutuvat sitoutumaan niin, ettei niillä ole omaa kansallista energiapolitiikkaa. Jos niillä ei ole omaa kansallista energiapolitiikkaa, niillä ei voi myöskään olla parempia suhteita Lähi-idän valtioihin, joilla on öljyä, eikä Venäjään, jolla on energiaa. Otatte siis kaikki kansat ja valtiot panttivangeiksi, ja ihmiset tietenkin ymmärtävät tämän. Siksi he reagoivat.

  Leopold Józef Rutowicz (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, talouden tilan ja kansalaisten elintason koheneminen Euroopan unionissa riippuu siitä, että kaikki talouden toimijat selviytyvät hyvin globaaleilla markkinoilla. Tämä edellyttää, että kaikki hieman saamattomat Euroopan unionin toimielimet toimivat tehokkaasti. Se edellyttää myös kaikkien käytettävissä olevien varojen keskittämistä sisäisiin uudistuksiin. Lainsäädäntö ja sisäiset toimintamenetelmät on sovitettava nykytarpeisin. Kehotan näin ollen hyväksymään puheenjohtajan ehdottamat muutokset kiireellisellä menettelyllä.

Haluaisin korostaa, etteivät rahoitusnäkymät ole niin hyvät kuin voisivat olla, vaan niissä on merkittäviä vajeita, jotka vaikuttavat moniin talouden aloihin. Nämä asiat olisi hoidettava mitä pikimmin. Moniin talouden aloihin, kuten maatalouteen, liittyviä kysymyksiä olisi käsiteltävä kiireellisellä menettelyllä, kuten tehdään muun muassa energia-alalla. Näin Euroopan unionin talous pystyy kehittymään jatkossa tyydyttävällä tavalla.

  Othmar Karas (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät kollegat, meillä kaikilla on sellainen kutina, että Euroopan unionilla on nyt hyvät ajat edessään. Palveludirektiivissä ja rahoitusnäkymissä päästään pian maaliin, puheenjohtajavaltio on saanut puheenjohtajakautensa alkupuolella aikaan hyviä tuloksia ja voittajia on lukuisia: pk-yritykset, nuoret, Euroopan laajuisia verkkoja koskevat hankkeet ja monet muut näiden lisäksi.

Palautetaanpa mieliin, että vuoden takainen huippukokous meni pipariksi: sen keskusteluja leimasivat syytökset ja vastasyytökset. Kaikki sanoivat, että EU oli kriisissä. Puoli vuotta sitten huippukokous hylättiin, EU vaikutti lamaantuneen eikä sillä vaikuttanut olevan mitään näytettävää. Parlamentin suuri enemmistö kieltäytyi hyväksymästä joulukuun huippukokouksen tuloksia. Mitä nyt on sitten tapahtunut? Parlamentti on osoittanut pystyvänsä viemään asioita eteenpäin, yksikään kolmesta toimielimestä ei ole lyönyt hanskoja tiskiin ja neuvosto pystyy jälleen neuvottelemaan ja saamaan työt hoidettua. Meillä kaikilla on nyt sellainen kutina, että olemme saaneet EU:n yhdessä takaisin oikeille raiteille. Kunnia onnistumisesta kuuluu osaltaan neuvoston puheenjohtajavaltiolle ja sen puheenjohtajalle Wolfgang Schüsselille – sitä emme voi kieltää, enkä minä taatusti haluakaan. Hänen kokemuksensa, ammattitaitonsa, työskentelytapansa ja tapansa käydä puheiden sijasta suoraan toimeen on tuonut meidät kaikki yhteen ja tehnyt tämän päivän tuloksesta mahdollisen. Olemme tästä kiitollisia, ja me itävaltalaiset voimme olla tästä ylpeitä.

Rahoitusnäkymissä on kohdennettu uudelleen yhteensä 7,9 miljardia euroa. Huippukokouksen tulosten ohella palveludirektiivi tarjoaa meille kaikkein tehokkaimman ohjelman kasvun ja työpaikkojen luomiseksi EU:ssa vuosiksi eteenpäin. Asiassa on tehtävä vielä töitä, jotta asetetut tavoitteet voidaan todella saavuttaa.

  Hannes Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, pyrin pitäytymään tosiasioissa. On taatusti totta, että energiapolitiikan saralla on edistytty jonkin verran ainakin edellisessä Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, nyt on kuitenkin huolehdittava sen täytäntöönpanosta. Toivoisin, että täytäntöönpanoon ja infrastruktuuriin uhrattaisiin paljon enemmän aikaa. Poul Rasmussen ja hänen aloitteensa mainittiin jo.

Hyväksyimme maanantaina Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevat direktiivit. Nyt on paneuduttava rahoitukseen. Unionin talousarviossa kyseiseen tarkoitukseen on varattu liian vähän varoja, joten jäsenvaltioiden on annettava osuutensa omista talousarvioistaan. Totesitte, että olemme kaikki samassa veneessä ja että kaikkien on soudettava. Minusta kaikki eivät ole vielä tarttuneet airoihin, mutta toivon kaikkien tarttuvan.

Osoitan seuraavan huomautukseni komissiolle. Olemme esittäneet samaa, ulkopolitiikkaan liittyvää vaatimusta siitä lähtien, kun komissio nimettiin ja se aloitti työnsä. Vastaus tulee myöhässä, mutta se on tulossa. Toivon jonkinlaisia lausuntoja saatavan tällä vuosipuoliskolla.

Neuvoston puheenjohtaja on oikeassa todetessaan, että ydinenergiapolitiikka kuuluu kansallisvaltioille. Kannatan tietenkin Itävallan lähestymistapaa, mutta turvallisuudella, asevarustelulla ja sillä, että ydinenergia tekee tällä hetkellä paluuta, on jatkossa paljon merkitystä, joten toivoisin näiden kysymysten osalta tehtävän enemmän.

Tieteen ja tutkimuksen osalta neuvoston päätelmien luettelo on oikeastaan surullinen. Kaksi maata, Ruotsi ja Suomi, ovat kaukana kärjessä, ja niiden ansiosta yllämme 3 prosentin rajaan. Valitettavasti Itävaltakaan ei ole edistynyt tarpeeksi tavoittaakseen 3 prosentin rajan. Tässäkin meidän kaikkien on tartuttava airoihin. Erityisesti niiden, joilla on korkeat tulot ja enemmän taloudellista vaikutusvaltaa, on soudettava lujempaa, jotta 3 prosentin tavoite saavutetaan.

Viimeinen huomautukseni koskee palveludirektiiviä. Kiitän teitä tuestanne. Se on oleellinen osa sosiaalisessa Euroopan unionissa, mikäli vain saamme sen läpi täällä parlamentissa ja te saatte sen läpi neuvostossa. Tämä on erittäin tärkeä kysymys. Mainitsitte työnantajat, mutta ette maininnut työnantajia yhteisötalouden alalla – joka on itsessään erittäin tärkeä – ettekä maininnut etenkään työntekijöiden edustusjärjestöjä, jotka ovat tehneet paljon sosiaalisen Euroopan unionin eteen.

  Alexander Lambsdorff (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, on totta, ettei kevään huippukokous ollut epäonnistunut. Siinä toistuivat kuitenkin muutamat aiemmat virheet, joita on mielestäni syytä arvostella.

Lupaus kymmenen miljoonan työpaikan luomisesta toi loppujen lopuksi vahvasti mieleen ensimmäisen Lissabonin huippukokouksen. Nuorten painottaminen oli samoin pikemminkin pelkkää sanahelinää, ja Ranskan esimerkin perusteella nuoret eivät näytä sitä juurikaan noteeranneen. Globalisaatiorahastolla palkitaan mielestäni niitä, jotka vastustavat uudistuksia, ja rakennemuutosten edistäminen on juuri sitä, mitä varten rakenne- ja koheesiopolitiikat ovat olemassa.

Jäsen Schulz on samoin oikeassa todetessaan, etteivät jäsenvaltiot tee osuuttaan. Berliinissä eilen pidetyssä energiakokouksessa keskusteltiin kaikesta muusta paitsi sähkö- ja kaasumarkkinoiden avaamisesta. Tällä saralla jäsenvaltioilta ei voi odottaa paljoakaan, joten on erityisen rohkaisevaa, että komissio ottaa viimein osaa kahakkaan ja käynnistää oikeustoimet jäsenvaltioita, etenkin Ranskaa, vastaan energiamarkkinoilla harjoitetun protektionismin takia.

On siis välttämätöntä tehdä toisin kuin ennen ja lisätä lupausten antamisen sijasta kilpailua. Valoa näkyy tunnelin päässä nyt, kun komissio viimein tekee jotain. Haluan lisätä, että meidän pitäisi mielestäni käydä tätä keskustelua Brysselissä eikä Strasbourgissa.

  Claude Turmes (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Euroopan unionissa tarvitaan uutta energia- ja liikennepolitiikkaa. Toteaisin liittokansleri Schüsselille, että nähtäväksi jää, onko päätös lisätä energiatehokkuutta 20 prosenttia ja nostaa uusiutuvan energian osuus 15 prosenttiin läpimurto. Omasta puolestani olen vakuuttunut siitä, että kaikkein tärkeintä on, että liikenne- ja energia-alalla tarvitaan uutta kulttuuria. Mitä tarkoitan tällä?

Jos haemme todella tehokkuutta, on solmittava liitto käsiteollisuuden ja pankkien kanssa, jotta rakennuskannassa viimein edistytään. On solmittava liitto suurimpien kaupunkien kanssa, jotta niistä tulee jälleen vastaanottavia ja miellyttäviä paikkoja elää. Liikenteen määrää on vähennettävä, ja on pystyttävä liikkumaan vähemmän öljyä kuluttaen. Aloite ei ole mielestäni tarpeeksi oikeudenmukainen siksi, että komissio luottaa liian paljon suuryrityksiin sen sijaan, että luottaisi liittoutumiseen pienten ja keskisuurten yritysten ja kansalaisten kanssa.

Minulla on kolme yksittäistä kysymystä, joihin toivoisin liittokansleri Schüsselin vastaavan. Ensimmäinen koskee energiatutkimusta. Miten aiotte selittää Itävallan kansalaisille ja pienille ja keskisuurille yrityksille, että viidennessä tutkimusohjelmassa käytetään – tai aiotaan käyttää – viisi kertaa enemmän varoja ydinvoimaan kuin uusiutuviin energialähteisiin? Miten aiotte käydä keskustelua ydinvoimakysymyksistä Itävallassa ja Euroopan unionissa, kun puheenjohtaja Barroso on poistanut vihreästä kirjasta kaikki maininnat ydinvoimaan liittyvistä "riskeistä"? Minun on todettava, että puolueeton keskustelu on sellaista, jossa voidaan puhua myös ydinvoimaan liittyvistä riskeistä.

Arvoisa liittokansleri Schüssel, teillä on vastuu siitä, että käymme objektiivista keskustelua. Ette voi vain perääntyä ja piiloutua kansallisen itsenäisyyden taakse.

  Helmuth Markov (GUE/NGL). – (DE) Arvoisa puhemies, jos Lissabonin strategiaan suhtaudutaan kaksitahoisesti siten, että sitä tarkastellaan ensin osana talousarviota ja sitten kansallisten suunnitelmien kautta, ihmettelen, onnistutaanko kompromissilla, johon unionin talousarviossa nyt pyritään, todella takaamaan riittävät varat. Minusta sillä ei onnistuta sen paremmin kuin ei kansallisilla talousarvioillakaan, jos vaivautuu niitä tarkastelemaan. Tutkimukseen ja kehittämiseen sekä koulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen tarvittavien varojen määrää ei yksinkertaisesti lisätä tarpeeksi.

Totesitte huippukokouksessanne, että pienten ja keskisuurten yritysten eteen on tehtävä enemmän. Tämä oli täysin aiheellista, mutta jos pienten ja keskisuurten yritysten eteen halutaan tehdä jotain, jos työpaikkoja halutaan luoda, on tehtävä jotain julkisten investointien lisäämiseksi. Valitettava tosiasia on, ettei niitä lisätä ainakaan jäsenvaltioissa. Kotimaisen kysynnän lisäämiseksi on tehtävä jotain, eikä sitä voida tehdä leikkaamalla tuloja, pidentämällä työikää tai korvaamalla solidaarisuusperiaatteeseen perustuvat sosiaaliturvajärjestelmät yksityisillä vakuutusjärjestelmillä. Tämä on nimenomaan väärä tapa toimia tässä asiassa.

Lissabonin strategia on sen sijaan korvattava eurooppalaisen solidaarisuuden ja kestävyyden strategialla. Katsokaapa vain tuloksia. Köyhyysriskirajalla elävien osuus ei ole muuttunut: se oli 16 prosenttia vuonna 2000, ja se on edelleen samalla tasolla. Pitkäaikaistyöttömyys on lisääntynyt samalla aikavälillä 3,9 prosentista 4,1 prosenttiin. Työssä käyvien ihmisten osuus on lisääntynyt 63 prosentista 64 prosenttiin, eli se on parantunut hieman. Olemme kaukana siitä, mihin olemme luvanneet päästä, koska strategia on väärä. Nykyisenlaisena Lissabonin strategia ei johda mihinkään.

  Johannes Blokland (IND/DEM). – (NL) Arvoisa puhemies, tarkastelemme tänään kevään huippukokouksen tuloksia. Se oli vain yksi uusi hallitusten päämiesten tapaaminen, jossa ei päästy puusta pitkään. Alankomaat on jo ehdottanut, että kaksi Eurooppa-neuvoston kokousta vuodessa riittäisi päätöksentekoa varten. Minä puoltaisin näiden keskustelukokousten lakkauttamista kokonaan, sillä tehdyt lupaukset osoittautuvat mahdottomiksi täyttää, kun edustajat palaavat kotiin. Yksin Ranskan esimerkki osoittaa minun olevan oikeassa. Ranskan energiayhtiöt tekevät yritysostoja ulkomailla, mutta rajat pysyvät kiinni niin, etteivät ulkomaiset yritykset voi tehdä yritysostoja Ranskassa. Nyt kun palveludirektiivi on jäissä, ulkomaiset työntekijätkin jäävät nuolemaan näppejään. Tällä tavoin yksi askel eteenpäin viekin kaksi askelta taaksepäin.

Tältä osin Ranskan mellakat osoittavat, miten hankala sosiaaliturvajärjestelmää on uudistaa. Lissabonin prosessi ajautuu karille äänestäjien vastalausemyrskyssä. Myös protektionistisessa Ranskassa on voitava olla kuin kotonaan, vaikkei sosiaaliturvajärjestelmä kestä ilman uudistuksia. EU ei voi enää sulattaa Ranskan jarruttelua. Jos hallitusten päämiesten huippukokouksessa tehtäisiin tällainen päätös ja pantaisiin se täytäntöön, kokous olisi täysin perusteltu.

  Jana Bobošíková (NI). – (CS) Arvoisa puhemies, olen lukenut tarkkaan läpi maaliskuun Eurooppa-neuvoston kokouksen päätelmät, ja minun on todettava olevani hyvin pettynyt. Ne ovat hyvin pintapuolisia ja ennen kaikkea läpikotaisin tekopyhiä.

Eurooppa-neuvosto tunnustaa päätelmissään, että on poikkeuksellisen tärkeää luoda yritysmyönteisempi ympäristö, ja ylistää pieniä ja keskisuuria yrityksiä Euroopan talouden kulmakivenä. Eurooppa-neuvoston mukaan niitä on tuettava, kuten on tuettava yrittäjyyttä yleisestikin, mutta tämä kaikki jää valitettavasti vain paperille. Eurooppa-neuvosto jätti käyttämättä ainoan tilaisuuden siirtyä sanoista todellisiin tekoihin. Odotin poliitikoilta löytyvän rohkeutta tukea sisämarkkinoiden palveluja koskevaa komission alkuperäistä ehdotusta ja eritoten alkuperämaaperiaatetta. Odotin neuvoston antavan meille selvän merkin siitä, että se suhtautuu todella vakavasti yritysmyönteisen ympäristön kehittämiseen. Näin ei kuitenkaan käynyt. Neuvosto päätti valita parlamentin silotellun ja populistisen ehdotuksen, ja lopulta pienten ja keskisuurten yritysten eteen ei tehdä mitään muuta kuin esitetään rohkaisevia sanoja. Minusta näin ei täytetä Lissabonin strategiaa eikä lisätä kilpailukykyä.

  João de Deus Pinheiro (PPE-DE). – (PT) Minusta Eurooppa-neuvosto onnistui erittelemään haasteet, jotka unionilla on nykypäivänä edessään: globalisaatio, väestörakennetta koskeva ongelma ja Euroopan talouden avainalat, kuten energia ja palvelut, tutkimus ja kehittäminen, innovointi, koulutus, työllisyys ja kasvu.

Millainen maku tästä sitten jäi? Vaikka yhtäältä energia-alalla on edistytty huomattavasti – puoli vuotta sitten tällainen edistyminen ei olisi ollut ajateltavissakaan – muilla aloilla ei valitettavasti ole edistytty yhtä pitkälle. Miksi? Siksi, että Lissabonin strategiassa tehtiin sellainen perusvirhe, ettei komissiota nimetty strategian yhteysyksiköksi eikä strategian täytäntöönpanoa annettu sen vastuulle.

Komissio on ryhtynyt nyt toimeen, minkä ansiosta on päästy eteenpäin. Paljon enemmän on kuitenkin tehtävä. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle vastuuta ja voimavaroja, jotta kauan kaivattu edistyminen toteutuu. Tältä osin minun on todettava, että olemme erittäin tyytyväisiä Euroopan teknologiainstituutin saamaan tukeen. Loppujen lopuksi ei ole mitään järkeä, että meillä on 25 eurooppalaista tutkimuspolitiikkaa, joita ei ole suunnattu kohti päätavoitetta eli tietoon perustuvaa taloutta, joilla ei ole tarpeeksi voimavaroja ja jotka eivät ole riittävän laajamittaisia, jotta voisivat kilpailla kehittyneempien talouksien kanssa.

Jos siis haluamme viestittää tänään Lissabonin strategian olevan hengissä ja jos haluamme sen toteutuvan nopeasti, komissiolle on annettava voimavarat, joilla Euroopan teknologiainstituutti saadaan perustettua ja sen toiminta käyntiin. Tämä olisi mielestäni erittäin tärkeää.

  Bernard Poignant (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, Ranskan kansalaiset muistavat neuvostosta kaksi asiaa. Ensiksikin kun ranskalainen puhui englantia, presidentti poistui salista. Toiseksi kun toimittaja kysyi presidentiltä, pitäisikö säädettyä lakia soveltaa, vastaus oli "kyllä" Brysselissä ja "ei" Pariisissa.

Ranskan kansalaisille on jäänyt mieleen, että tähän on parempi tottua, että työtä tehdään turhaan. Pinnan alla kuohuu: kymmenen kuukauden aikana maassa on noustu vastarintaan kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla vastarinta näkyi vaaliuurnilla kapitalismiin kohdistuvana vihana. Toisella kerralla se kiteytyi esikaupunkialueiden mellakoina, joissa vastustettiin syrjintää. Kolmannella kerralla se ilmeni lakkoiluna ja mielenosoituksina, joilla vastustettiin työntekoon liittyvää epävarmuutta. Tästä päättelen – suokaa anteeksi, että puhun vielä hieman kotimaastani – että seuraavassa Eurooppa-neuvostossa on saavutettava keskinäinen luottamus paremmin kuin tässä kokouksessa, tehtiinpä siellä mitä hyvänsä.

Kansalaisten mielestä tuolloin näkyi paljon enemmän "jokainen vastaa omasta nahastaan" -asennetta. Ranskan on kannettava vastuunsa asiasta, sillä tällainen asenne on sille tyypillistä. Se ei kuitenkaan ole ainoa. Näin ollen tarvitaan luottamusta eli yhdessä uskomista sanan latinalaisen juuren mukaisesti. Komission ja neuvoston on seurattava näitä raiteita. Toinen näkökohta liittyy suojeluun, sillä kansalaiset tavallaan pelkäävät, ettei Euroopan unioni suojele heitä tarpeeksi. Onnea matkaan!

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja ja arvoisa komission puheenjohtaja, kiittelette toisianne ja taputtelette toinen toistanne olalle. Olette hyvin tyytyväisiä kevään huippukokouksen tuloksiin. Uskotteko Euroopan kansalaisten tuntevan samoin?

Minä en usko, sillä eteenpäin ajamassanne uudistetussa Lissabonin strategiassa yhteenkuuluvuus ja ympäristö uhrataan uusliberalistiselle kilpailukyvylle. Juuri tätä paljon puhuttu "joustava turva" tarkoittaa.

Viiden epäonnistuneen vuoden jälkeen asetatte kunnianhimoisia tavoitteita sitovine aikatauluineen työpaikkojen, tutkimuksen, energian ja kasvun osalta. Samalla talousarviolle on ominaista äärimmäinen eurosentin venyttäminen ja kunnianhimon puute.

Millä voimavaroilla ja toimenpiteillä aiotte saavuttaa nämä tavoitteet, kun tärkeät alat – kuten rakennerahastot, Euroopan laajuiset verkot, kuluttaja- ja terveyspolitiikka, tutkimus ja koulutus – kärsivät valtavista määrärahojen leikkauksista?

Uskotteko saavuttavanne asettamanne tavoitteet? Poliittinen ryhmäni ei usko, ja siksi se on politiikastanne eri mieltä.

  Nils Lundgren (IND/DEM). – (SV) Arvoisa puhemies, tässä eurooppalaisessa laitoksessa on kamala tapa käyttää terrori-iskuja, luonnonkatastrofeja, poliittisia kriisejä ja talousvaikeuksia poliittisten tarkoitusperien ajamiseen. Kansalaisten oikeutettua vihaa, ahdistusta ja poliittista sitoutumista käytetään hyväksi eurooppalaisen supervaltion puolesta käytävän taistelun jatkamiseksi. Siksi meidän on ollut täällä parlamentissa monta kertaa pakko kuunnella loputonta puheiden litaniaa Madridin ja Lontoon terrori-iskuista, Intian valtameren tsunamikatastrofista ja Lähi-idän sodan uhkasta. Puhujat, myös puhemies, ovat käyttäneet usein häpeämättä näitä traagisia ja kohtalokkaita tapahtumia edistääkseen piilo-ohjelmaansa: taistelua eurooppalaisen supervaltion puolesta.

Nyt Euroopan energiantoimitus on kriisissä, ja tarina on sama vanha. Eurooppa-neuvoston 25 naisella ja herralla ei ole hajuakaan siitä, miltä energiatekniikka ja -politiikka näyttävät kymmenen vuoden päästä. Heidän ei siis pitäisi asettaa prosentuaalisia osuuksia biopolttoaineille ja uusiutuville energialähteille. Yksittäisten valtioiden olisi itse kokeiltava ja etsittävä ratkaisuja vapailla energiamarkkinoilla. EU:n tehtävänä on ylläpitää vapaita energiamarkkinoita ja koordinoida infrastruktuuriin tehtäviä investointeja.

  Philip Claeys (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, komission puheenjohtaja Barroso mainitsi väestön ikääntymisen ja globalisaation kahtena suurimpana haasteenamme. On tärkeää, että ensin mainittu nostetaan poliittisen asialistan kärkipäähän. Väestön ikääntyminen Euroopassa ei ole niinkään haaste vaan itse asiassa hengenvaarallinen ongelma, joka uhkaa sosiaaliturvajärjestelmien ja sitä kautta talouksien pysymistä ennallaan ja yksinkertaisesti myös Euroopan kansojen olemassaolon turvaamista.

Lisäksi joskus esitetään sellaisia ratkaisuja, joilla tilannetta vain itse asiassa pahennetaan. Ajatellaan vaikka pyyntöä, joka koskee uutta laajamittaista maahanmuuttoa. Komissio julkaisi vihreän kirjan tutkiakseen tätä mahdollisuutta. Tämä saattaa palvella joidenkin yritysten tai teollisuuden alojen lyhytaikaisia etuja, mutta sille ei taatusti saada kansalaisten tukea. Ongelmia on jo nyt lukematon määrä. Jos EU haluaa etääntyä kansalaisista entisestään, on valittava tämä tie. Todellinen ratkaisu olisi kannustaa nuoria perheitä hankkimaan lisää lapsia ja luoda lasten hankinnalle suotuisat edellytykset. Ellei näin tehdä, Lissabonin tavoitteet jäävät vain katteettomiksi lupauksiksi.

  Alejo Vidal-Quadras Roca (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, Eurooppa-neuvoston kokousta edeltävinä viikkoina odotukset olivat korkealla yhteisen energiapolitiikan laatimisen suhteen, joten tältä osin neuvoston päätelmät herättävät yhtäältä toivoa ja tuottavat toisaalta pettymyksen.

Ne herättävät toivoa siinä mielessä, että neuvoston tekstissä on nyt ensimmäistä kertaa kokonainen kappale, joka on omistettu yksinomaan yhteisen energiapolitiikan käynnistämiselle. Tekstissä painotetaan asioita, joita Euroopan parlamentti on vaatinut jo pitkään: voimassa olevia direktiivejä on sovellettava asianmukaisesti, jäsenvaltioiden on täytettävä yhteenliittämistä koskevat sitoumuksensa, infrastruktuuriin ja tutkimus- ja kehittämistoimintaan investoidaan liian vähän ja sähkön sisämarkkinoiden toteuttaminen on saatettava loppuun. Toivottavasti jäsenvaltiot toimivat näiden ehdotusten mukaisesti mahdollisimman pian.

Tosiasiat on kuitenkin kohdattava. Neuvostolla ei ollut taaskaan visiota eikä kunnianhimoa tärkeällä energia-alalla. Kansainvälisissä suhteissa välttämätöntä yhteistä linjaa, kriisitilanteisiin tarkoitetun solidaarisuusmekanismin mahdollista perustamista ja muutamia muita toimia lukuun ottamatta toimenpiteet on jo kirjattu voimassa oleviin direktiiveihin ja aiempien huippukokousten sopimuksiin.

Lisäksi valtioiden ja hallitusten päämiesten on keskusteltava reilusti muutamien hallitusten asettamista poliittisista esteistä, jotka haittaavat energian sisämarkkinoiden kunnollista toimintaa. Yhtenäismarkkinoiden perustamista puoltavia päätelmiä ei pidä allekirjoittaa, jos samaan aikaan ylistetään kansallisia markkinajohtajia ja harjoitetaan protektionismia, joka haittaa pahoin yhdentymistä.

Arvoisa puhemies, päätän puheeni ilmoittamalla neuvostolle, että olemme tyytyväisiä sen ehdotukseen, jonka mukaan nykyisiä velvoitteita on noudatettava. On kuitenkin pettymys, ettei sillä ollut poliittista rohkeutta laatia aitoa yhteistä energiapolitiikkaa, jota parlamentti ja Euroopan komissio vaativat ja jota unioni tarvitsee kipeästi, sillä siitä riippuu unionin tulevaisuus.

  Enrique Barón Crespo (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät kollegat, minulla on teille kolme asiaa sanottavana. Haluan ensinnäkin kiittää Eurooppa-neuvostoa ja eritoten liittokansleri Schüsseliä Espanjan hallituksen tukemisesta nyt, kun aloitettiin pitkä taival terrorismin kukistamiseksi terroristiryhmä ETAn julistettua tulitauon. Kiitos paljon.

Toiseksi ilmoitan olevani tyytyväinen siihen, että Eurooppa-neuvosto hyväksyi sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevan espanjalais-ruotsalaisen aloitteen. Tasa-arvo on yksi eniten edistyneitä aloja Euroopan unionissa.

Kolmanneksi käsittelen energiapolitiikkaa. Viimeinkin energiapolitiikasta aletaan puhua. Protektionismia vastaan hyökkäämisen sijasta on laadittava energiapolitiikka. On aloitettava luomalla tasavertaiset toimintaedellytykset. Euroopassa on tällä hetkellä kahdet vapautetut markkinat: Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Espanjassa. Muurit on purettava ja on laadittava Euroopan yhteinen politiikka.

Komission on hoidettava velvollisuutensa sen lisäksi, että se läksyttää muita. Olisi mielenkiintoista tietää esimerkiksi, mitä komissio ajattelee Euroopan unionin kannalta katsottuna Baltian kaasuputkesta ja eurooppalaisesta solidaarisuudesta. Komissio hyväksyi parlamentin näkemykset palvelujen vapauttamista koskevasta direktiivistä, minkä lisäksi komission pitäisi nyt antaa direktiivi yleishyödyllisistä taloudellisista palveluista. Kyse ei ole markkinoista vaan julkisia palveluja tarjoavista liikelaitoksista ja yhtiöistä, ja komission on pakko hoitaa velvollisuutensa.

  Sergej Kozlík (NI). – (SK) Haluan ottaa esille kaksi seikkaa. Euroopassa tarvitaan nyt ja jatkossa kipeästi energiaa. Euroopan unionin painostuksen ja heikon kansallisen hallituksen takia Slovakian on suljettava kaksi yksikköä Jaslovské Bohunicen ydinvoimalasta vuoteen 2008 mennessä. Turvajärjestelmiensä puolesta nuo yksiköt olisivat voineet jatkaa toimintaansa ainakin vuoteen 2015.

Slovakia saa EU:lta vain rippeet siitä rahamäärästä, joka näiden yksikköjen sulkemiseen tarvitaan. Tänä vuonna kaksi Euroopan laajuisesti merkittävää autotehdasta on määrä käynnistää Slovakiassa. Kuljetusjärjestelmällä on näin ollen vaikeuksia täyttää tilausten toimittamiseen ja valmiiden tuotteiden laivakuljetuksiin liittyvät tarpeet. Pitkän aikavälin rahoitusnäkymissä Euroopan unioni kuitenkin vähentää Euroopan laajuisten verkkojen määrärahoja 20 miljardia euroa. Tämä ei lisää mitenkään Slovakian kansalaisten luottamusta EU:n toimintaan.

  Timothy Kirkhope (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, aloitan kiittämällä neuvostoa siitä, että se otti tiukan kannan Valko-Venäjän tilanteeseen ja sopi siihen kohdistettavista sanktioista.

Olen tyytyväinen moniin puheenjohtajan päätelmiin, jotka koskevat Lissabonin strategiaa, mutta valitettavasti unionin on vielä löydettävä ratkaisu talouden kehnoon tilaan. Aiejulistusten allekirjoittaminen käy hallituksilta helposti, mutta niiden käytännön toteuttaminen onkin jo vaikeampaa.

Myönnän olevani pettynyt palveludirektiiviä koskevaan neuvoston kompromissiin. Olen aina vaatinut Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusta ja neuvostoa lisäämään liberalisointia, mutta puheeni ovat kaikuneet kuuroille korville. Pääministeri Blair osaa asettaa sanansa: hän väittää näyttävänsä tietä ja muun Euroopan palaavan ruotuunsa. Minusta hän kuitenkin vain pettää itseään – eikä tämä ole ensimmäinen kerta. Aidosti liberalisoiva palveludirektiivi olisi selvin osoitus Euroopan unionin uudistumisesta. Sen on uudistuttava nyt eikä joskus hamassa tulevaisuudessa.

Kaikkein suurimman pettymyksen neuvosto aiheutti kuitenkin siinä, etteivät johtajat onnistuneet puhumaan tiukkaan sävyyn protektionismin noususta. Odotimme kuulevamme jotain pääministeri Berlusconilta – edes muistion – sillä hän on näyttänyt puhuvan viime aikoina kaikista muista aiheista. Odotimme jotain myös pääministeri Blairilta. Mitä siis tapahtui? Eurooppa-neuvoston kokouksessa olisi voitu tehdä selväksi, että Euroopan hyvinvointia ja yhtenäismarkkinoiden toimintaa uhkaavaa protektionismia on tarkoitus torjua päättäväisesti. Tuolloin oli täydellinen tilaisuus saada tilanne haltuun, mutta sitä ei käytetty.

Puheenjohtaja Barroson tehtäväksi jäi jälleen ottaa asia esille. Kiitän häntä itsepintaisesta sinnikkyydestä tämän asian suhteen. Hän totesi viime viikolla Firenzessä, että jäsenvaltioiden hallitukset lankeavat populistisiin houkutuksiin. Olen samaa mieltä. On aika pohtia, miten olisi toimittava niitä vastaan, jotka pyrkivät rikkomaan yhtenäismarkkinoiden perussääntöjä.

Kiitän puheenjohtaja Barrosoa myös toimista, jotka hän aloitti eilen kiristääkseen energiajättien valvontaa Euroopassa. Energiajätit pyrkivät kyynärpäätaktiikkaa käyttäen estämään kilpailua ja vääristämään markkinoita. Me kaikki, jotka uskomme vapaisiin markkinoihin ja yhtenäismarkkinoiden loppuun saattamiseen, olemme tyytyväisiä näihin oikeustoimiin niitä toimijoita vastaan, jotka pyrkivät rajoittamaan avoimia Euroopan energiamarkkinoita.

  Puhemies. Toivotan joulupukkien valtuuskunnan tervetulleeksi yleisölehterille. Joulu taitaa olla jo ohi, joten toivottavasti osaatte käyttäytyä! Ainakin teillä on tänä aamuna oikean väriset vaatteet päällänne – punaista ja valkoista, kuten minullakin.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, olemme päässeet Lissabonin strategiassa puoliväliin, ja tähän mennessä menestys on ollut selvästi vajavaista. Unionin painopisteeksi on asetettava nyt innovointi sanan laajassa merkityksessä ja osaamiseen panostaminen. Tästä syntyy talouskasvua ja lisää työllisyyttä. On näin ollen yllättävää, että Eurooppa-neuvosto vähentää jälleen tutkimuksen ja koulutusohjelmien menoja. Joissakin tapauksissa vähennyksiä tehdään prosentuaalisesti kaksinkertainen määrä. Miten tällaiset päätökset voidaan perustella? Miten unionin oletetaan pystyvän kilpailemaan, kun sen talouskasvu on hädin tuskin 2 prosenttia ja keskimääräinen työttömyys on lisääntynyt 9 prosenttiin.

Euroopan unionin talousarviossa kiristetään vyötä, mutta jos sitä kutistetaan asteittain, se ei riitä täyttämään laajenevan unionin tarpeita. Lisäksi Euroopan unioni ei voi näivettyessään kilpailla Yhdysvaltojen, Kiinan eikä Intian kanssa, sillä niiden taloudet ovat vankalla pohjalla.

Rahoitusnäkymiä koskevissa neuvotteluissa eilen aikaansaatu kompromissi on varmasti tervetullut ja herättää pieniä toiveita siitä, ettei Lissabonin strategia jää pelkästään paperille vaan että siitä tulee ensisijainen tavoite. Paradoksaalista kyllä se on laitettu edelleen menoluettelon loppupäähän, ja kun sinne asti päästään, varat ovat tavallisesti olleet loppu.

  Jacek Emil Saryusz-Wolski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, olen erittäin tyytyväinen Valko-Venäjää koskevan Eurooppa-neuvoston lausunnon tiukkaan sävyyn sekä liittokansleri Schüsselin parlamentissa ilmaisemaan kantaan. Neuvoston tekemä ero Valko-Venäjän viranomaisten ja Valko-Venäjän yhteiskunnan välillä on erityisen merkittävä. Euroopan parlamentti ehdotti tätä tärkeää eroa Valko-Venäjää koskevan unionin strategian perustaksi. Vilpillisten vaalien ja voimankäytön tuomitseminen ja vankien vapauttamisen vaatiminen eivät kuitenkaan yksin riitä. Tarvitaan lisää tarkemmin kohdennettuja sanktioita. Unionin alueelle saapumista koskevaa kieltoa on sovellettava useampiin henkilöihin, ja pankkitilejä on jäädytettävä.

Euroopan unioni ja etenkin Euroopan komissio tekevät liian vähän Valko-Venäjän eteen ja reagoivat liian hitaasti. Unionin olisi tuettava enemmän eritoten Valko-Venäjän kansalaisyhteiskuntaa. Valko-Venäjää olisi kohdeltava samalla tavalla kuin Ukrainaa aikanaan. Ensiksi olisi vaadittava, että vilpilliset vaalit järjestetään uudelleen. Toiseksi Valko-Venäjän tueksi olisi perustettava kansalaisjärjestöjen hallinnoima mittavahko solidaarisuusrahasto. Kolmanneksi olisi vaadittava enemmän toimia tähänastisten symbolisten toimien lisäksi, jotta varmistetaan, että Valko-Venäjällä voidaan seurata riippumattomien tiedotusvälineiden lähetyksiä. Uutislähetysten tekoon olisi palkattava valkovenäläisiä. Neljänneksi joidenkin Euroopan unionin ohjelmien – kuten opiskelijoiden vaihto-ohjelman, Erasmuksen – soveltamisalaa olisi laajennettava Valko-Venäjälle ja sen kansalaisyhteiskuntaan. Viidenneksi ja viimeiseksi unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi järjestettävä vahvempi diplomaattinen edustusto Minskiin.

  Markus Ferber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät kollegat, haluan esittää vain kaksi pientä huomautusta. Ensinnäkin olen hyvin iloinen, että onnistuimme eilen illalla pääsemään sovintoon rahoituskehyksestä, niin että meillä on nyt tarpeeksi aikaa antaa asioiden lähteä todella liikkeelle vuonna 2007 kaikkien ohjelmien toteuttamisella. Arvoisa komission puheenjohtaja, luotamme siihen, että hyväksytte tämän pian ja tarkistatte jäsenvaltioiden aikaansaamiset rakennepolitiikan alalla, niin ettei aikaa hukata.

Aiheena on huippukokous, joten toiseksi haluaisin todeta, ettei kilpailukykyä voida mielestäni määrätä ylhäältä käsin, vaan sitä on kasvatettava alhaalta ylös. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, minustakin olisi mukava nähdä, että kaikki ne toimet, jotka luettelitte aiheellisesti tänä aamuna, herätetään henkiin ja pannaan täytäntöön paikallistasolla. Minusta on päivänselvää, että asioita on saatava tapahtumaan, sillä yrityksen perustaminen kestää Saksassa vielä tänäkin päivänä seitsemästä kahdeksaan viikkoa, koska ihmisiä pompotellaan paikasta toiseen. Toivottavasti tekemänne aloitteet auttavat tässä. Voin ilmoittaa jäsen Schulzille, että lähellä rajaa sijaitsevan Aachenin asukkaat tietävät vallan hyvin, miten epäsuotuisa Saksan lainsäädäntö on kilpailukyvyn kannalta jopa Nordrhein-Westfalenissa.

  Wolfgang Schüssel, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen kiitollinen rohkaisevista sanoista, joita Itävallan puheenjohtajakauden puolivälissä on esitetty. Emme kuitenkaan jää lepäämään laakereillemme – meillä ei ole edes laakereita, joilla levätä – vaan haluamme tehdä edelleen lujasti töitä rinnallanne.

Haluan esittää pari lyhyttä huomausta. Ensinnäkin tavoitteista: Mitä haluaisimme nähdä? Pitäisikö meidän todella asettaa itsellemme tavoitteita? Tätä voidaan väistämättä kritisoida peräämällä tavoitteiden täytäntöönpanoa. Emmekö sitten asetakaan itsellemme tavoitteita? Asettuisin sille kannalle, että meidän olisi uskallettava asettaa itsellemme tiukat tavoitteet, joita voidaan tarvittaessa tarkistaa, huolimatta siitä, että yksi tai useampi maa tai ehkäpä koko Euroopan unioni saattaa epäonnistua saavuttamaan asetettuja tavoitteita täysin. Kymmenen miljoonaa työpaikkaa – 2 miljoonaa vuodessa – on kuitenkin realistinen tavoite.

Vuonna 2005 Euroopan unionissa onnistuttiin luomaan 2 miljoonaa uutta työpaikkaa. Voimme olla ylpeitä siitä, että meille avautuu todellinen mahdollisuus nyt, kun talouden kiertokulku on tullut suhteellisen hyvään vaiheeseen ja monissa Euroopan maissa alkaa nousukausi. Tätä ei pidä aliarvioida. Tavoite edellyttää tietenkin jäsenvaltioilta sitoutumista ja infrastruktuurin rahoittamista. Esimerkiksi Itävallassa asian eteen tehdään hyvää työtä samoin kuin muissakin maissa, mutta päämäärät on asetettava.

Joidenkin mielestä Eurooppa-neuvostosta pitäisi päästä kokonaan eroon. Minusta he ovat väärässä. Sen sijaan on uhrattava enemmän aikaa ja energiaa, mikä saattaa siis tarkoittaa jopa useampia kokouksia – mutta ehkäpä ilman sen suurempaa suitsutusta ja mediajulkisuutta. Töitä on paiskittava todella lujasti, jos haluamme päästä yhtään minnekään.

Käsittelen nyt toista aihetta. Useat puhujat totesivat, etteivät ole täysin tyytyväisiä rahoitusnäkymiin ja vertasivat sitä ainoastaan Prodin komission alkuperäiseen ehdotukseen. Olette nyt kaikki asiantuntijoita ja tiedätte vallan hyvin, ettei se ehdotus ollut realistinen. On väärin sanoa, että meillä olisi nyt 200 miljardia euroa vähemmän, kuin mitä tuolloin ehdotettiin. Jos vertaatte tätä siihen, mitä meillä on ollut seitsemän edellisen vuoden aikana, lisäystä on tullut yli 100 miljardia.

Valtavia lisäyksiä on annettu eritoten ohjelmille, joita parlamentin jäsenet pitävät tärkeinä. Jos esimerkiksi otetaan tutkimus ja kehittäminen, talousarviossa lisätään määrärahoja yli 75 prosenttia seuraaviksi seitsemäksi vuodeksi. Euroopan laajuisille verkoille tarkoitetut varat on kaksinkertaistettu. Elinikäiseen oppimiseen tarkoitettuja varoja on lisätty 50 prosenttia, joten nyt käytännössä ympäri Eurooppaa 30 000–40 000 nuorta enemmän saa tilaisuuden opiskella. Naapuruuspolitiikalle on annettu 40 prosenttia enemmän, ja ulkopolitiikan määrärahoja on lisätty 250 prosenttia.

Meillä on kaksi vaihtoehtoa: joko viestitämme ihmisille, että tämä on aivan liian vähän – minkä he varmasti uskovat, sillä teitä, Euroopan parlamentin jäseniä, pidetään vaalipiireissänne erittäin uskottavina – tai voimme sanoa, että tämä on suuri edistysaskel, joka vie meitä lähemmäs asetettuja tavoitteita. Silloin ihmiset suhtautuvat tähän vakavasti ja myöntävät, että tämä on merkittävä edistysaskel. Toistan, että jokainen teistä tietää tämän ja jokainen teistä tietää, missä asemassa minä olen. Olen puun ja kuoren välissä, toisella puolella ovat maksumiehet ja toisella puolella saajat. Kaikki tämä on saatava jäsenvaltioiden talousarvioista, ja senhän te tiedätte. Ainoa ratkaisu on määritellä uudelleen, mitä "omilla varoilla" tarkoitetaan. Vain näin tilanne voidaan ratkaista.

Rahoitusnäkymien pääseminen vauhtiin oli ensinnäkin suuri saavutus, mistä haluan kiittää komission puheenjohtajaa Barrosoa, parlamentin puhemiestä, kaikkia parlamentin ryhmiä ja neuvottelijoita. Se ei ollut helppoa, mutta nyt meillä on tilaisuus käydä heti toimeen. Pyydän todella yleistä tukea asialle, sillä ihmiset, olivatpa he missä tahansa, haluavat kuulla asioiden edistyvän. He eivät halua kuulla pelkästään ryhmien ja toimielinten välisistä kiistoista. Ketään ei kiinnosta, olisiko jostain löytynyt vielä 500 miljoonaa euroa enemmän tai tarjosiko neuvosto 500 miljoonaa euroa liikaa.

Ihmisiä kiinnostaa, pystymmekö tekemään nyt töitä seuraavien seitsemän vuoden ajan ihmisten ja Euroopan unionin etujen puolesta. Olen valmis ja halukas tekemään töitä, ja toivon kovasti, että teemme yhdessä töitä yhtä hyvin myös perustuslakiasian eteen. Emme pysty ehkä esittämään ratkaisua vielä kesäkuussa, mutta sen sijaan pystymme löytämään keinon oikeusperustan parantamiseksi, mikä on välttämätöntä.

(Suosionosoituksia)

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. (PT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minusta tärkeimmät seikat on jo mainittu, mutta haluan esittää teille tiivistetysti tästä keskustelusta tekemäni analyysin. Nähdäkseni Eurooppa-neuvoston päätelmiä tuettiin laajalti. Rehellisestä arviosta kävisi varmasti ilmi, että tuloksiin ollaan yleisesti tyytyväisiä.

On selvää, etteivät kaikki parlamentin jäsenet ole täysin tyytyväisiä, sillä mielipiteissä on luonnollisesti eroja. Sitä ei voida kuitenkaan kiistää, etteikö tuloksia olisi saatu aikaan energia-alalla, pk-yritysten alalla, tutkimuksessa, työllisyystavoitteissa ja yleisemmin Lissabonin strategian uudessa hallinnointijärjestelmässä. Eurooppa-neuvostossa on päästy yksimielisyyteen myös palveludirektiivistä.

Energia-asiassa haluan painottaa, ettei työmme tietenkään päättynyt Eurooppa-neuvoston kokoukseen. Eilisen komission tapaamisen tulokset osoittavat, että komissio aikoo varmistaa päättäväisesti, että kaikkia yhteisön oikeuden periaatteita noudatetaan. Esimerkiksi sisämarkkinoita ja kilpailusääntöjä koskevia periaatteita on noudatettava. Tämä on ehdoton edellytys, mikäli haluamme säilyttää uskottavuuden sekä EU:n sisällä että sen ulkopuolella.

Pienten ja keskisuurten yritysten kannalta oli erityisen tärkeää, että puheenjohtajavaltio Itävalta ja komissio kannustivat karsimaan byrokratiaa, joka haittaa yritysten monia aloitteita mahdollisten työpaikkojen luomiseksi.

Kaikki jäsenvaltiot pystyivät nyt ensimmäistä kertaa hyväksymään toteutettavissa olevat tutkimus- ja innovointitavoitteet, mikä on erittäin tärkeää. Yhtä tärkeää oli Euroopan teknologiainstituuttia koskevan idean saama tuki sekä se, että komissio sai nyt tehtäväkseen antaa ehdotuksen. Työllisyystavoitteiden asettaminen oli samoin erittäin myönteistä.

Haluan painottaa yhtä uutta näkökohtaa, joka nousi esille Eurooppa-neuvoston kokouksessa mutta jota kansleri Schüssel ei maininnut. Minusta se on kuitenkin syytä mainita. Ryhmäpuheenjohtajuutta käytetään jo toiminnassamme jossain määrin. Kansleri Schüssel on pyrkinyt neuvoston puheenjohtajana käymään joka käänteessä keskustelua komission ja tulevien puheenjohtajavaltioiden – Suomen, Saksan, Portugalin ja Slovenian – kanssa.

Minusta tämä on tärkeää varmistettaessa Eurooppa-neuvoston toimien jatkuvuus ja kestävyys. Komissiokin pystyy tarjoamaan vastaavaa jatkuvuutta ja johdonmukaisuutta, sillä olipa neuvoston puheenjohtaja miten pätevä tahansa, se vaihtuu puolivuosittain. Toimien on oltava jatkuvia, ja tämä onnistuu vain, jos komissio tekee leijonaosan aloitteista ja jos parlamentti antaa jatkuvasti tukea.

Nämä seikat olivat myönteisiä. Yhtä tervetulleita olivat palveludirektiiviä koskevan periaatesovun vahvistaminen ja eilisiltana – tai sanoisinko, että aikaisin tänä aamuna – tulleet rahoitusnäkymiä koskevat uutiset. Olen täysin vakuuttunut siitä, että jos saamme aikaan käytännön tuloksia ja onnistumme ratkaisemaan ongelmia säännöllisesti, saamme vietyä tätä hankkeiden Eurooppaa eteenpäin, voitamme kansalaisten luottamuksen ja luomme paremmat edellytykset ratkaisua kaipaavien institutionaalisten ongelmien selvittämiseksi. Olen näin ollen sitä mieltä, että voimme suunnata katseet myönteisin mielin kesäkuun Eurooppa-neuvostoon, jossa ei pystytä tietenkään ratkaisemaan perustuslakikysymystä mutta jossa voidaan taatusti viitoittaa tietä Euroopan unionin tulevaisuudelle. Komissio tekee aktiivisesti töitä neuvoston kanssa tätä varten, ja toivomme pystyvämme antamaan arvokkaan panoksen asiaan.

Tällaisen joukkuehengen ja kumppanuuden vallitessa Euroopan unionissa voidaan – ja on pakko – edistyä.

(Suosionosoituksia)

  Martin Schulz (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan käyttää työjärjestyspuheenvuoron. Jäsen Farage ei näytä olevan istuntosalissa. Mahtaakohan tuolla lehterillä istua Yhdistyneen kuningaskunnan Itsenäisyyspuolueen edustajia?

(Naurua)

  Puhemies. Minulle on kerrottu, että joulupukit ovat tulleet Tanskasta.

Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Margie Sudre (PPE-DE). – (FR) Odotamme Eurooppa-neuvostolta paljon – joskus jopa liikaa. Maaliskuun lopussa pidetyssä kokouksessa keskityttiin pääasiassa Euroopan yhdentymisen taloudellisiin näkökohtiin.

Euroopan unionilla on edessään suuri ongelma, jonka laajuus ja kiireellisyys kävi ilmi Venäjän–Ukrainan-kriisistä tammikuussa: yhteinen energiapolitiikka puuttuu. Monet maat ovat tehneet erityisen lujasti töitä asian eteen. Asia on ratkaisevan tärkeä maidemme – myös Ranskan – itsenäisyyden kannalta. Ranska esitti muistiota, josta oltiin laajalti yksimielisiä.

Eurooppa-neuvosto käynnisti kunnianhimoisen strategian, jolla edistetään varmaa, kilpailukykyistä ja kestävää energiahuoltoa Euroopassa. Tämä on merkittävä edistysaskel, jonka pohjalta konkreettiset toimet on nyt aloitettava.

Kevään Eurooppa-neuvosto päätti myös kaksinkertaistaa tutkimukseen ja innovointiin tarkoitetut määrärahat vuosiksi 2007–2013. Tämä on oleellista talouksiemme kilpailukyvyn kannalta ja vaikuttaa sitä kautta Euroopan unionin asemaan maailmassa, jossa kehitysmaat vahvistavat asemaansa.

Samalla Eurooppa-neuvosto perusti virallisesti globalisaatiorahaston, jota kansalaiset ovat niin laajalti vaatineet.

Euroopan unioni käy läpi eittämättä vaikeita aikoja, mikä ei saa tietenkään jättää varjoonsa myönteisiä merkkejä, joita saatiin talouskehitystä ja solidaarisuutta edistävien välineiden täytäntöönpanosta.

  Dominique Vlasto (PPE-DE). – (FR) Mikäli Euroopan unionista aiotaan tehdä kilpailukykyisin tietoon perustuva talous vuoteen 2010 mennessä, kaksi toimenpidettä ovat mielestäni etusijalla: laajamittaiset investoinnit tutkimukseen ja kehittämiseen ja eritoten pienimpiä yrityksiä painavien rasitteiden poistaminen.

Euroopan parlamentissa aikaansaadusta paremmasta sovinnosta huolimatta unionin talousarviossa ei anneta mahdollisuutta näihin suuriin investointeihin. Eurooppa-neuvosto pyysi Euroopan investointipankilta apua tutkimus- ja kehittämistoiminnan varojen lisäämiseksi, mikä on tässä yhteydessä uusi ja käytännönläheinen ratkaisu, jos 30 miljardia euroa saadaan todella tällä tavalla käyttöön.

Tämä toimenpide ei ehkä riitä paikkaamaan kroonista vajetta unionin tutkimus- ja kehittämismenoissa, ja paljon vielä vaaditaan, mikäli aiotaan saavuttaa tavoite, jonka mukaan 3 prosenttia BKT:stä olisi ohjattava tutkimus- ja kehittämistoimintaan.

On tärkeää saada yksityinen sektori mukaan, sillä on selvästi nähtävissä, etteivät julkiset varat riitä. Verotuksessa on näin ollen edistyttävä, jotta yrityksiä kannustetaan investoimaan vaivattomammin tutkimus- ja kehittämistoimintaan.

Tällaista tarkoituksenmukaista politiikkaa odotamme tarkistetulta Lissabonin strategialta, jonka on tarjottava eurooppalaisille yrityksille kannustava, tehokas ja ennen kaikkea yksinkertainen eurooppalainen sääntelykehys.

(Istunto keskeytettiin klo 11.30 äänestysten alkamista odotettaessa ja sitä jatkettiin klo 11.35.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies VIDAL-QUADRAS ROCA