Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 5. huhtikuuta 2006 - Strasbourg

13. Toimenpiteet tieturvallisuuden (SAFETY) ja turvatoimien parantamiseksi liikennealalla, rahoitus mukaan lukien (SECURITY) (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat toimenpiteistä tieturvallisuuden (SAFETY) ja turvatoimien parantamiseksi liikennealalla, rahoitus mukaan lukien (SECURITY).

  Hubert Gorbach, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää teitä siitä, että tieturvallisuutta koskeva keskustelu on tänään esityslistallanne. Kuten tiedätte, puheenjohtajavaltio Itävallan erityisenä huolenaiheena on lisätä kaikkien EU:n jäsenvaltioiden kansalaisten tietoisuutta aiheesta entisestäänkin. Puheenjohtajavaltion tarkoituksena on luoda tästä uusi tärkeä peruskivi Euroopan yhteiselle tieturvallisuuspolitiikalle.

Tämä oli syynä siihen, että puheenjohtajavaltio kutsui Bregenzissä Itävallassa 2. ja 3. maaliskuuta koolle epävirallisen kokouksen, jossa oli tarkoitus pyhittää kaksi kokonaista päivää yhteisön tasolla vain ja ainoastaan tieliikenneturvallisuudelle. Kokouksen ja monien kahdenvälisten keskustelujen aikana onnistuimme tekemään oikeutta puheenjohtajavaltio Itävallan iskulauseelle "Tieliikenneturvallisuuden rajojen ylittäminen – Euroopan laajuista tieliikenneturvallisuuskulttuuria luomassa" (Crossing Borders in Road Safety – Creating a Trans-European Road Safety Culture).

Kiitän myös erityisesti komissiota sen esittämästä tieliikenneturvallisuuden eurooppalaisen toimintaohjelman väliarvioinnista, jota käsiteltiin liikenneministerien epävirallisessa kokouksessa 2. ja 3. maaliskuuta, kuten jo mainitsin, sekä äskettäin liikenneministerien neuvostossa Brysselissä 27. maaliskuuta. Tässä vaiheessa haluaisin ilmoittaa, että puheenjohtajavaltio Itävalta pyrkii myös siihen, että virallinen Luxemburgin Eurooppa-neuvosto hyväksyisi 9. kesäkuuta tieliikenneturvallisuutta koskevat lopulliset päätelmät.

Tieliikenneturvallisuuden eurooppalaisessa toimintaohjelmassa, joka hyväksyttiin vuonna 2003 ja jonka tavoitteena on vähentää Euroopan unionissa tapahtuvien tieliikennekuolemien määrä puoleen vuoteen 2010 mennessä, asetetaan vuosiksi 2003–2010 koko unionin kattavia tieliikenneturvallisuutta koskevia tavoitteita ja esitetään 60 toimenpidettä, joita toteutetaan kaikkialla EU:ssa ja joista suurin osa on muita kuin lainsäädäntötoimia. Tällä tavoin toistetaan johdonmukaisesti tieliikenneturvallisuutta koskevaa ensisijaista tavoitetta, joka asetettiin jo vuonna 2001 hyväksytyssä liikennepolitiikkaa käsittelevässä valkoisessa kirjassa.

Kaikkien näiden tieturvallisuuteen tähtäävien toimien taustalla on pitkäaikainen päättäväisyys siitä, ettei tulevaisuudessa yksikään EU:n kansalainen saisi enää kuolla tai loukkaantua vakavasti tieliikenneonnettomuuksissa. Edelleenkin tarvitaan paljon yhteisiä ponnistuksia, mikäli haluamme päästä lähemmäs tätä tavoitetta. Mainitsemassani kokouksessa komission varapuheenjohtajan Barrotin esittelemästä tieliikenneturvallisuuden eurooppalaisen toimintaohjelman väliarvioinnista käy selvästi ilmi, että Euroopan unioni voi hyvinkin olla oikealla tiellä mutta se etenee edelleen liian hitaasti.

Mainitsen pari kolme merkittävää lukua, jotka varapuheenjohtaja Barrot on meille jo esittänyt. Tavoite, jonka mukaan vuonna 2010 tieliikennekuolemia olisi noin 25 000 – mikä on toki valitettava määrä sekin – voitaisiin hyvin saavuttaa, mikäli edistyksemme olisi jo nyt nopeampaa. Tähänastisten saavutustemme perusteella voidaan päätellä, että luku, johon päädymme, on 32 500. Meidän on lisättävä ponnistuksiamme, jotta pääsemme mahdollisimman lähelle asettamaamme kunnianhimoista tavoitetta.

Onnistunut liikennepolitiikka perustuu kolmeen tärkeään pilariin – ihmisiin, ajoneuvoihin ja infrastruktuuriin – ja mainitsemassani kokouksessa pystyimme käsittelemään yksityiskohtaisesti kaikkia niitä. Huolestuttavaa on kuitenkin – ja tätä haluan tänään erityisesti korostaa – moottoripyöräilijöiden ja mopoilijoiden kuolemantapausten määrä. He muodostavat ainoan tienkäyttäjäryhmän, jossa kuolemien määrä pikemminkin kasvaa kuin pienenee. Ellei tätä kehitystä pysäytetä, tieliikennekuolemien määrä on vuonna 2010 vähentynyt puoleen, mutta joka kolmas kuolonuhri on moottoripyöräilijä nykyisten joka kuudennen sijaan.

Euroopan unionin on tiedostettava vastuunsa tarjota infrastruktuurien ylläpitäjille sopivat välineet, sillä vain tällä tavoin voimme onnistua vähentämään niitä vaaroja, joille Euroopan laajuista tieverkkoa käyttävät altistuvat. Ajoneuvojen osalta on korostettava, että nykyaikainen eSafety-tekniikka voi auttaa huomattavasti parantamaan tieliikenneturvallisuutta. Teknologian tarkoituksena on varmistaa ihmisen ja koneen välinen älykäs yhteys, jotta kuljettajat voivat vapauttaa itsensä rutiinitoiminnoista.

Yksi Bregenzissä Itävallassa pidetyn epävirallisen neuvoston kokouksen pääaiheista oli yleisölle tiedottaminen. Bregenzissä meillä oli mahdollisuus tarkastella ja vertailla lyhyesti ja keskittyneesti eurooppalaisten kollegoidemme toteuttamia tiedotustoimia. Erilaisten kampanjoiden keskinäinen vertailu osoitti, että kohdennetuilla tiedotuskampanjoilla voidaan itse asiassa saada paljon aikaan. Itävallassa olemme myös tehneet viime vuosina paljon tällä alalla. Olemme ravistelleet ihmisiä hereille, ajatelleet tai panneet ihmiset ajattelemaan, ja lopulta kaikkein tärkeimpänä asiana olemme saaneet ihmiset muuttamaan omaa käyttäytymistään niin, että tieliikenneturvallisuus on parantunut ja että liikennekuolemien sekä liikenneonnettomuuksissa lievästi tai vakavasti loukkaantuneiden määrä on vähentynyt.

Olimme samaa mieltä siitä, että yhteinen eurooppalainen tiedotuskampanja voisi tuoda synergiavaikutuksia ja lisätä tiedotuksen tehokkuutta. Mielipidekyselyn perusteella totesimme, että rattijuopumusta ja väsyneenä ajamista olisi käsiteltävä ensisijaisen tärkeinä kysymyksinä. Voin tyytyväisenä todeta, että komissio lupasi avustaa etupäässä organisoinnissa ja tietenkin asiaan sovellettavien sääntöjen mukaisesti. Se myös ehdotti, että tieliikenneturvallisuutta käsittelevää korkean tason työryhmää voitaisiin pyytää laatimaan asiaa koskeva ehdotus.

Myös komission ehdottama eurooppalainen tieliikenneturvallisuuden teemapäivä on täysin tieliikenneturvallisuutta koskevien yhteisten tavoitteidemme mukainen. Olen varma, että tällainen aloite myös edistää yleisön tietoisuuden lisäämistä kaikkialla Euroopassa. Kiitän erityisesti komission varapuheenjohtajaa Jacques Barrotia hänen vankasta sitoutumisestaan asiaan.

Vuodesta 2001 alkaen on pyritty merkittävästi lisäämään Euroopan teiden turvallisuutta. Useita lainsäädäntötoimia on toteutettu niin tekniikan kuin sääntelyn aloilla. On esimerkiksi annettu turvavöitä, digitaalista ajopiirturia, ajo- ja lepoaikoja ja ajokortteja koskevia säännöksiä tai ammattimaisia rekkojen kuljettajia koskevia sääntöjä. Tässä yhteydessä olisi mainittava myös CARS 21:n kaltaiset aloitteet ja tieliikenneturvallisuutta koskeva eurooppalainen peruskirja, jolla lisätään muun muassa Euroopan paikallisviranomaisten, alueiden, yritysten ja yhdistysten tietoisuutta. Varapuheenjohtaja Barrotin toimet ja aloitteet, joihin sisältyy myös jo ilmoitettuja ehdotuksia ajovalojen käytöstä päiväsaikaan ja laajakulmapeileistä sekä infrastruktuuriin liittyviä ehdotuksia, auttavat lisäämään teiden turvallisuutta yhteisön tasolla.

Lopuksi totean, että mikäli joissakin jäsenvaltioissa voimakkaan kauttakulkuliikenteen aiheuttamat ongelmat ovat vielä suurempia kuin Euroopassa keskimäärin, meidän olisi aloitettava sieltä, missä luvut eivät juurikaan pienene tai missä kuolemantapausten määrä joissakin tapauksissa kasvaa yhä. Jokainen kuolema Euroopan teillä on yksi kuolema liikaa.

Haluan kiittää parlamenttia siitä, että minulla oli tänään tilaisuus puhua tästä tärkeästä tieturvallisuutta koskevasta aiheesta, ja haluaisin todeta, että meidän on väsymättä pyrittävä tekemään Euroopan teistä mahdollisimman turvallisia ja välttämään siten suurta surua ja murhetta.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Gorbach, hyvät parlamentin jäsenet, esityslistalla olevassa keskustelussa käsitellään kahta aihetta: tieliikenneturvallisuutta ja liikennealan turvatoimia.

Palaan siihen, mitä neuvoston puheenjohtaja Gorbach totesi erinomaisessa puheessaan, ja kiitänkin häntä heti hänen henkilökohtaisesta sitoutumisestaan tärkeään tieliikenneturvallisuuteen. Puheenjohtaja Gorbach, kiitos siitä, että olette ottaneet tämän tieliikenneturvallisuutta koskevan ongelman yhdeksi puheenjohtajavaltio Itävallan ensisijaisista tavoitteista.

Kuten silloin, kun selostin viiden vuoden jälkeen Euroopan unionin vuonna 2002 tavoitteekseen asettaman ohjelman perusteella tehtyä arviointia, meidän on nytkin pantava merkille, että vuonna 2001 nykyisin Euroopan unioniin kuuluvissa maissa kuoli maanteillä 50 000 ihmistä. Vuonna 2001 ehdotettu ja tänään päivitetty yhteinen tavoite on, että kuolemia olisi vuonna 2010 enintään 25 000. Tarkoitus on säästää 25 000 ihmishenkeä!

Mikä on tämänhetkinen tilanne? Vuonna 2005 kuolemia oli vielä 41 600. Se vastaa 17,5 prosentin laskua neljässä vuodessa. Etenkin joissakin jäsenvaltioissa on tapahtunut merkittävää edistystä, mutta se ei riitä. Puheenjohtaja Gorbach, kuten totesitte, liikennekuolemien määrä on vaarassa nousta Euroopassa 32 500:een vuoteen 2010 mennessä, ellemme ota tehtäväksemme antaa tieturvallisuuspolitiikalle uutta pontta. Lisätoimenpiteitä tarvitaan, ja jäsenvaltioiden väliset erot on korjattava.

Puheenjohtajavaltio Itävallan ansiosta olemme edistyneet ja päässeet sopimukseen eurooppalaisesta ajokortista. Haluan kiittää tästä vielä kerran. Haluan todeta, että tämän ajokortin lisäksi sopimukseen on päästy myös mopoajokortista ja suurimpien moottoripyörien portaittaisesta ajoluvasta. Tämän pitäisi auttaa meitä vähentämään moottoripyöräkuolemien määrää, joka on kasvamassa hälyttävästi.

Tämän arvioinnin ja puheenjohtajakauden aikana tapahtuneen edistyksen lisäksi komissio aikoo esittää vuonna 2006 uusia aloitteita yhdistettäväksi toimintasuunnitelmaan, jota ehdotan tarkistetussa valkoisessa kirjassa.

Ensinnäkin esitämme ehdotuksen direktiiviksi tieliikenneturvallisuuden hallinnasta Euroopan laajuisessa verkossa. Kysymys ei ole siitä, että me selitämme, miten tiet saataisiin turvallisemmiksi, vaan että Euroopan unioni varmistaa, että aina kun uutta tietä rakennetaan tai kun vanhaa tietä kunnostetaan, jokaisessa jäsenvaltiossa kiinnitetään erittäin suurta huomiota turvallisuuteen.

Toiseksi ehdotamme direktiiviä, joka mahdollistaa rajat ylittävät oikeustoimet kaikkein vakavimmissa tielain rikkomistapauksissa, joita ovat ylinopeus, rattijuopumus ja ilman turvavyötä ajaminen. On väärin, että vakaviin rikkomuksiin syyllistyneet voivat paeta rangaistusta vain ylittämällä valtion rajan.

Kuten totesitte, puheenjohtaja Gorbach, lopuksi aiomme korjata nykylainsäädännössä olevan aukon, joka koskee laajakulmapeilien asentamista raskaisiin tavaraliikenteen ajoneuvoihin. Pyrimme saamaan edistystä aikaan myös kolmannen päiväsaikaan käytettävän ajovalon käyttöönotossa. Jotkin jäsenvaltiot haluavat jo nyt mahdollisuuden pyytää tämän lisävarusteen autoihinsa. Aion nyt tarkastella yhdessä kollegani Verheugenin kanssa, miten tätä kysymystä olisi käsiteltävä ja mihin jatkotoimiin olisi ryhdyttävä CARS 21 -työryhmän antamien suositusten pohjalta. Työryhmä on laatinut pitkän luettelon turvavarusteista, joista on todennäköisesti paljon hyötyä Euroopan maanteillä ajaville ajoneuvoille.

Ensimmäisen aiheen lopuksi haluan vahvistaa, että jatkamme tieturvallisuudessa aikaan saatavan edistyksen arviointia vuosittain. Puheenjohtaja Gorbach mainitsi myös eurooppalaisen tieliikenneturvallisuuden teemapäivän sekä tiedotuskampanjoiden käynnistämisen. Nämä ovat tapahtumia, jotka on toteutettava yhteisön tasolla. Voin vahvistaa parlamentille, että teemme yhteistyötä puheenjohtajavaltion kanssa kaikissa näissä kysymyksissä.

Jos sallitte, käsittelen seuraavaksi liikennemuotojen turvallisuutta sekä sen rahoitukseen liittyvää vaikeaa kysymystä. Tiedän, että Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ovat huolissaan tästä kysymyksestä. Komissio ehdotti 11. syyskuuta 2001 tapahtumien jälkeen puiteasetusta, jonka tarkoituksena oli säätää yhteisistä siviili-ilmailun turvaamista koskevista säännöistä. Parlamentin ja neuvoston tuki vaikutti ratkaisevasti lainsäädäntömenettelyn onnistumiseen. Asetuksen lisäksi annettiin toimielinten välinen lausuma, jossa kaikki kolme toimielintä vakuuttavat uudelleen jatkavansa päättäväisesti yhteisön ilmailun turvallisuusjärjestelmien laadun tehostamista. Lisäksi katsottiin tarpeelliseksi välttää sisäisen ja ulkoisen kilpailun vääristymiä.

Lopuksi kolme toimielintä panivat merkille komission aikomuksen tilata tutkimus, jossa tarkastellaan, kuinka turvatoimenpiteiden rahoitus jakautuu viranomaisten ja alan toimijoiden välillä. Komissio lupasi toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle tutkimuksen tulokset sekä tutkimuksen pohjalta tehdyt ehdotukset. Samanlainen kanta omaksuttiin, kun alusten ja satamien turvatoimien parantamista koskeva asetus hyväksyttiin vuonna 2004. Asetuksessa myönnettiin, että turvatoimien yhtenäinen soveltaminen käytäntöön herätti tärkeitä kysymyksiä, jotka liittyivät aina rahoitukseen. Tältä osin komission on myös täytynyt käynnistää tutkimus voidakseen toimittaa Euroopan parlamentille tietoja ja tarkastellakseen kaikkia mahdollisia ehdotuksia, joita kannattaisi esittää.

Komissio perusti vuonna 2004 tarkastusjärjestelmän, joka on auttanut merkittävästi parantamaan ilmailun turvaamista. Tähän mennessä komissio on toteuttanut 69 tarkastusta kaikissa jäsenvaltioissa. Näiden tarkastusten pohjalta komissio ehdotti vuoden 2005 lopulla neuvoston asetuksen (EY) N:o 2320/2002 muuttamista. Liikenne- ja matkailuvaliokunta työskentelee parhaillaan tämän parissa, ja te, jäsen Costa, olette ehdotuksen esittelijä. Tämän muutosehdotuksen lisäksi komissio esitti nykyisin voimassa olevan asetuksen täytäntöönpanoa koskevan ensimmäisen vuosikertomuksen sekä tarkastusten tärkeimmät tulokset.

Lisäksi haluaisin korostaa sitä, että vuoden 2002 puiteasetuksen nojalla perustettu sääntelykomitea on tehnyt kovasti töitä ja mahdollistanut sen, että kahdeksan täytäntöönpanoasetusta on hyväksytty. Komissio on myös käynnistänyt kaksi tärkeää tutkimusta, joissa on vahvistettu, miten tärkeä rahoitukseen liittyvä kysymys on.

Ilmailun osalta tutkimus saatiin päätökseen vuonna 2004. Tulokset julkaistiin komission verkkosivustolla. Meriturvallisuuden rahoittamista koskeva tutkimus saadaan piakkoin päätökseen, ja tulokset toimitetaan teille heti kun ne ovat saatavana.

Siviili-ilmailun turvaamista koskeva tutkimus osoittaa, että vuonna 2002 silloiselle 15 jäsenvaltion muodostamalle unionille aiheutuneet kustannukset olivat 2,5–3,6 miljardia euroa. Voimme pitää tätä summaa suurena ja samalla kuitenkin korostaa, että yhteisön sisäisessä liikenteessä lentokenttä- ja turvallisuusmaksujen sekä verojen osuus oli yhteensä 1–2 prosenttia lentolippujen keskimääräisestä hinnasta.

Tutkimus paljasti myös joitakin eroja rahoitusmenetelmissä. Valtion rooli vaihtelee suuresti. Tutkimuksesta kävi ilmi myös, että turvallisuusmaksujen ja -verojen avoimuudessa on puutteita. Tältä osin minun on kerrottava parlamentille, että olen päättänyt järjestää huomenna ja ylihuomenna kokouksen kaikkien lentoliikenteen toimijoiden välillä. Kokouksessa keskitytään pääasiassa lentokenttäveroihin mutta pohditaan varmasti myös näitä turvallisuusongelmia ja niihin liittyviä kustannuksia.

Tutkimuksen alustavat tulokset vahvistavat, että myös meriturvallisuuden osalta kustannukset ovat huomattavat, vaikka merenkulkualalla kustannukset ovatkin kokonaiskustannuksiin nähden melko vähäiset. Euroopan unionilla on yli 1 200 merisatamaa ja noin 3 700 satamalaitteistoa, joiden turvallisuuteen tehtävät investoinnit ovat tämän kertomuksen mukaan keskimäärin yli 400 000 euroa ja niihin liittyvät juoksevat kulut ovat yli 200 000 euroa vuodessa. Alusten turvallisuuteen tehtävät investoinnit ovat keskimäärin 100 000 euroa ja siihen liittyvät juoksevat kulut noin 25 000 euroa vuodessa.

Nämä ovat tähän monimutkaiseen ongelmaan liittyvät tosiasiat. Myönnän tämän olevan suuri ongelma, mutta minun on myös myönnettävä, etten nyt pysty sanomaan varmasti, että löydämme kaikille sopivan ratkaisun. Sen vuoksi meidän on pohdittava yhdessä näitä turvallisuusongelmia ja niiden rahoituskeinoja, ja olen iloinen, että voin kuulla teidän mielipiteitänne tästä aiheesta. Tämä on ongelma, johon on tulevaisuudessa selvästikin puututtava erittäin tarkasti.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tämän halusin sanoa ja haluaisin kiittää teitä sekä puheenjohtajavaltio Itävaltaa siitä, että voimme käydä tätä keskustelua tieliikenneturvallisuudesta ja turvallisuusongelmista.

  Georg Jarzembowski, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, olen samaa mieltä esittämästänne kysymyksestä, ja meidän olisi keskusteltava puhemiehistössä, miten voimme luoda järkevän menettelyn ja kunnioittaa samalla toimielinten perustuslaillisia oikeuksia. On väärin, että neuvosto ja komissio puhuvat yhteensä 25 minuutin ajan keskustelussa, jolle on varattu puoli tuntia aikaa. Milloin ne aikovat todella keskustella meidän kanssamme? Mikäli nämä kaksi toimielintä haluavat keskustella keskenään, ne voivat varmasti tehdä sen neuvostossa.

Haluan kuitenkin palata asian ytimeen. Tieturvallisuus ei ole asian ydin. Arvoisa varakansleri, kiitos siitä, mitä sanoitte. Olen kanssanne samaa mieltä. Asian ydin on se yksinkertainen kysymys, miten maksamme ilmailualan turvatoimet. Tämä ongelma tuotiin esiin jäsen Costan mietinnössä, ja on korkea aika keskustella siitä. Haluan muistuttaa, että Euroopan parlamentti oli vuonna 2002 yhtä mieltä siitä, että jäsenvaltioiden olisi maksettava terrorismin torjuntaan liittyvät ilmailun turvatoimet. Terrorismin torjuminen on valtion tehtävä, ja sen vuoksi myös siitä aiheutuvien kustannusten maksaminen on valtion tehtävä. Koska emme vuonna 2002 päässeet perusasetusta koskevassa lainsäädäntömenettelyssä sopimukseen, tyydyimme toimielinten väliseen sopimukseen, jonka mukaan komissio esittää terrorismin torjuntaan liittyvien ilmailun turvatoimien julkista rahoitusta koskevan ehdotuksen.

Arvoisa varapuheenjohtaja, tiedätte, kuinka paljon kunnioitan teitä. En kuitenkaan odota teidän toimittavan meille tutkimuksia, vaan odotan, että esitätte meille selkeän kertomuksen, jossa on selkeitä lainsäädäntöehdotuksia. Neljän vuoden jälkeen teidän pitäisi kyllä pystyä – ainakin tämän voisitte ehkä ystävällisesti hyväksyä – sanomaan, milloin esitätte meille lopullisen ehdotuksen. Huhujen mukaan se tapahtuisi huhtikuussa. Nyt sanotaan, että vuoden lopussa. Nyt neljän vuoden jälkeen tätä ei voida enää hyväksyä.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, haluan teiltä myös selkeän vastauksen: mikäli olemme samaa mieltä siitä, että vuoden 2001 jälkeen toteutetut lisätoimenpiteet olivat terrorismin vastaisia toimenpiteitä, oletteko myös sitä mieltä, että valtion pitäisi rahoittaa nämä toimet? Kyllä vai ei? Meidän mielestämme sen pitäisi.

  Saïd El Khadraoui, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, yhdyn jäsen Jarzembowskin näkemykseen ja olen sitä mieltä, että liikenneturvallisuus ansaitsee aivan oman keskustelunsa, ja olemme halukkaita tekemään niin toisena ajankohtana.

Puhuisin mielelläni ainoastaan turvallisuuden rahoittamisesta. Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen liikennealan turvallisuudesta on tullut tärkeä huolenaihe yhtä lailla eurooppalaisille kuin keille tahansa muille ja hyvästä syystä. Satama-alaa on tarkasteltu, unionin lainsäädännöllä on muutettu täydellisesti lentokenttien turvallisuutta, ja iloitsen siitä, että uusia toimenpiteitä ollaan suunnittelemassa.

Mikäli kuitenkin haluamme hyväksyä järkeviä turvatoimia, olisi meidän sekä laadittava yhteisiä turvallisuusohjeita, joita olisi tietenkin sovellettava kaikkialla samalla tavalla, että tehtävä selväksi, kuka tämän kaiken maksaa. Tähän tarvitsemme yhteisiä yhteisön sääntöjä sekä tasavertaiset lähtökohdat. Emme voi sallia sellaista tilannetta, että yhdessä jäsenvaltiossa matkustajat maksavat kaikki kustannukset ja toisessa jäsenvaltiossa valtio maksaa suurimman osa kustannuksista. Asiaa koskevaa asetusta tarvitaan etenkin siksi, että uusien turvatoimenpiteiden kustannukset kohoavat koko ajan suhteettomasti. Vuodesta 2001 lähtien Brysselin lentokenttä on kaksinkertaistanut turvallisuusmaksunsa, jotka se veloittaa matkustajilta. Nyt olemme alkaneet luonnostella uutta lainsäädäntöä.

Kuten jo todettiin, toimielinten välinen sopimus tästä aiheesta laadittiin kuitenkin jo vuonna 2002. Tämän lisäksi annettiin lupaus, että ratkaisu rahoitusongelmaan esitettäisiin pian. Komissio lupasi esittää tiedonannon ongelman ratkaisemista koskevasta strategiasta vuoden 2005 loppuun mennessä. Odotamme tätä tiedonantoa edelleen. Hiljattain huhuttiin, että se voitaisiin julkaista huhtikuun loppuun mennessä, mutta tämä ei pitänyt paikkaansa. Haluaisin kysyä komission jäseneltä, milloin voimme odottaa tiedonannon valmistuvan.

Näissä oloissa meidän on lainsäätäjinä todellakin vaikea tehdä työtämme kunnolla. Voimme ehkä keskustella asetuksen (EY) N:o 2320/2002 muuttamisesta, mutta yhden tärkeän osa-alueen osalta meillä ei ole aavistustakaan, mihin suuntaan olemme menossa. Arvoisa komission jäsen, myönnän sen olevan vaikeaa, mutta teidän olisi esitettävä joitakin ajatuksia mahdollisimman pian, jotta voimme käydä asiasta perusteellista keskustelua.

  Paolo Costa, ALDE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, äidinkielessäni sana "sicurezza" sisältää kahden englanninkielisen sanan "safety" ja "security" merkityksen. Tämänpäiväinen sekaannus ei mielestäni kuitenkaan voi johtua ainoastaan kielellisistä tekijöistä.

Nämä aiheet ovat liian tärkeitä, jotta niitä voitaisiin käsitellä yhdessä. On kuitenkin myönnettävä, että kun puhutaan tieliikenneturvallisuudesta ("safety"), on parlamentin ansiosta edistytty merkittävästi ajoaikaan ja ajokortteihin liittyvissä kysymyksissä.

Toteaisin vain yhden asian: parhaiten voisimme lisätä tieliikenneturvallisuutta vähentämällä teiden käyttäjien määrää. Jos siis tekisimme kovemmin ja ripeämmin töitä kolmannen rautatiepaketin loppuun saattamiseksi, sillä onnistuttaisiin ehkä lisäämään turvallisuutta tehokkaammin kuin millään muulla tänään esitetyllä ehdotuksella.

Sen sijaan turvatoimien ("security") ja niiden rahoittamisen osalta – se on minua suoraan koskeva ongelma, koska olen tätä toimenpidettä koskevan mietinnön esittelijä – kysyn kuitenkin itseltäni seuraavaa: "Voimmeko jatkaa asetuksen muuttamista niiden normien mukaisesti, joilla turvallisuus määritetään, kysymättä kansalaistemme esittämää kysymystä, eli kuka tämän maksaa?" Mielestäni tämä on keskeisin kysymys. Tähän on melko vaikeaa vastata "kyllä" osittain siksi, että mekin olemme viimein ymmärtäneet, että turvallisuus tarkoittaa kaikille samaa asiaa, ettei ole olemassa 25:ttä erilaista turvallisuuden määritelmää ja ettei jokainen jäsenvaltio voi luoda omaa turvallisuusjärjestelmäänsä.

Mikäli on kuitenkin olemassa yksi ainoa turvallisuuden määritelmä kaikissa maissa, meidän on vain määritettävä yleisiä ja mahdollisesti yhtenäisiä toimenpiteitä sekä luotava selkeä ja avoin menetelmä niiden maksamiseksi. Voidaan suunnitella myös lisätoimenpiteitä, jotka ovat muita tiukempia ja joita sovelletaan vain tietyissä maissa. Miten voimme kuitenkaan tässäkään tapauksessa taata, ettei näillä riippumattomilla toimenpiteillä ole kielteisiä vaikutuksia ja jälkiseurauksia muiden maiden turvallisuuteen?

Meidän odottaessamme todellisuus rientää eteenpäin. Tällä hetkellä meillä on itse asiassa perustason turvatoimia, joita rahoitetaan erillisillä maksuilla ja lippujen lisähinnoilla ja joiden rahoitukseen jäsenvaltiot osallistuvat enemmän tai vähemmän sen mukaan, kuinka korkean turvallisuustason ne haluavat. Tätä järjestelmää olisi säänneltävä eri tavalla. Mielestäni jäsenvaltioiden olisi maksettava ainakin lisätoimenpiteistä, ja on tärkeää, että toimijoiden tai paremminkin käyttäjien asemassa olevien jäsenvaltioiden välillä olisi selvyys yhteisrahoituksen perustasosta. Voidaksemme jatkaa työtämme meidän on noudatettava ainakin näitä periaatteita.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies SYLVIA-YVONNE KAUFMANN

  Eva Lichtenberger, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tämänpäiväisessä keskustelussa palataan hyvin vakavaan liikenne- ja matkailuvaliokunnan esittämään kysymykseen, joka koskee nykyisten ja tulevien turvatoimien rahoitusta. Haluan kommentoida tätä. Liikenneturvallisuutta olisi voitu käsitellä myös jäsen Titleyn mietinnön yhteydessä.

Asiasta keskustellaan siis nyt, ja puhumme etupäässä lisätoimenpiteiden rahoituksesta yksittäisissä jäsenvaltioissa, jotka vaativat lentoasemien turvallisuuden parantamista, sekä – ja tämä on vakava asia – koko järjestelmästä. Meille luvattiin tiedonanto, jonka pohjalta meidän olisi pitänyt käydä tämä keskustelu. Nyt parlamenttia kehotetaan tekemään ehdotuksia. Olemme varmasti kaikki samaa mieltä siitä, että tarvitsemme hyvän asiakirjan, jonka pohjalta voimme näitä ehdotuksia tehdä.

Emme puhu ainoastaan ilmailualasta. Madridin traagiset tapahtumat antoivat meille syyn pohtia sitä, että muutkin liikennereitit ja liikennemuodot ovat saman haasteen edessä. Jos kuitenkin haluamme oikeudenmukaista kilpailua eri liikennemuotojen välille, on meillä oltava myös oikeudenmukaiset säännöt turvatoimien rahoittamista varten. Tästä syystä kysyn: milloin voimme odottaa tutkimuksen tuloksia? Sisältyykö tämä näkökohta niihin ja voimmeko luottaa siihen, että voimme laatia tämän tutkimuksen perusteella hyviä toiminnan jatkamista koskevia suunnitelmia?

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, voimme antaa kaikille unionin kansalaisille vain hyvän vaikutelman, jos voimme mahdollisimman monen esimerkin avulla tehdä selväksi, että yhteisön tasolla toimiminen tuottaa kansalaisille varmasti lisäarvoa.

Turvallisuuden lisääminen liikennealalla, erityisesti maanteillä, hyödyttää satoja miljoonia unionin kansalaisia: se lisää turvallisuutta, vähentää onnettomuuksia sekä inhimillistä kärsimystä. Tämä käy ilmi moneen kertaan mainitusta väliarvioinnista. Siitä käy kuitenkin ilmi myös se, että meillä on vielä paljon työtä.

Jos tarkastelemme asiaa tästä näkökulmasta, on tärkeää toteuttaa uusia toimenpiteitä. Erityisen tärkeää on kuitenkin myös se, että kaikki hankkeet ja toimenpiteet organisoidaan kunnolla. Ehdotettu toimenpideyhdistelmä kuulostaa järkevältä, mutta se myös maksaa. Tässä tilanteessa meidän on pyrittävä varmistamaan, että unionin rahoja käytetään järkevästi, asianmukaisesti ja säästäväisesti. On tietenkin myös tärkeää, että nämä vähäiset Euroopan unionin resurssit päätyvät lopulta kansalaisille eivätkä vain hupene jonnekin.

En tarkoita nyt kavallusta, petosta enkä muuta vastaavaa, vaan itse asiassa ajattelen, että erityisesti ilmailualalla suurin osa Euroopan unionin lentoasemista ja lentoasematoiminnan harjoittajista ansaitsee paljon rahaa. Sovimme neljä vuotta sitten toimielinten välisessä sopimuksessa julkisesta yhteisrahoituksesta, ja jos nyt annamme varat käyttöön – mikä kestää jonkin aikaa – olen lähes varma, etteivät kansalaiset hyödy näistä varoista vaan että meille määrätään uusi maksu, jonka vastineeksi ehkä korvataan muita maksuja. Jos siis valitsemme tämän tien ja käytämme julkisia varoja, meidän olisi varmistettava, että kansalaiset ja lentomatkustajat todella hyötyvät siitä konkreettisesti.

  Jörg Leichtfried (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa varakansleri, arvoisa komission varapuheenjohtaja, olen nyt melkoisen hämilläni. Jäsen Lichtenberger totesi jo, että tämänpäiväisen keskustelun aiheena – mikä oli myös liikenne- ja matkailuvaliokunnan tarkoituksena – pitäisi olla liikenteen turvallisuus ja kaikki siihen liittyvä. Nyt kun kuuntelen varakansleria, hän ei viittaa liikenneturvallisuuteen sanallakaan. Tämä ei mielestäni ole hyväksyttävä tapa kohdella parlamenttia. Teidän olisi pitänyt puheessanne käsitellä tätä aihetta edes jonkin verran. Sitä ainakin parlamentti odotti. En ymmärrä, miksette tehnyt niin, sillä en usko, että 11. syyskuuta jäi teiltä huomaamatta. Aino syy lienee se, ettei tämä aihe kiinnosta neuvostoa. Se olisi kuitenkin väärä tapa suhtautua asiaan.

Sisällön osalta olen tietenkin kollegojeni kanssa samaa mieltä siitä, että terrorismin torjunta on selkeästi valtion vastuulla ja että vastuualueet on rajattava tässä tarkasti. On selvennettävä, että joissakin maissa veronmaksajat, joissakin lentoyhtiöt ja joissakin lentoasemat ja matkustajat maksavat terrorismin torjunnasta aiheutuvat kustannukset. Tästä syystä haluan komission ryhtyvän toimiin suhteellisen pian, jotta voimme käsitellä asiaa käytännössä ja varmistaa lainsäätäjinä, että tilanne on selvä ja ettei alalla ole kilpailun vääristymiä.

  Hubert Gorbach, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, yritän esittää asiani mahdollisimman lyhyesti. Puheenjohtajavaltio Itävalta aikoo käsitellä turvatoimien rahoitusta koskevaa ongelmaa seuraavassa neuvoston työryhmässä, joka kokoontuu huomenna 6. huhtikuuta, ja keskustella erityisesti siitä, miten asiassa edetään etenkin nyt, kun komissio on ilmoittanut, ettei se esitä asiaa koskevan tutkimuksen tuloksia ennen vuoden 2006 loppua. Joka tapauksessa neuvoston puheenjohtajavaltion, komission ja parlamentin tiivis yhteistyö on tässä asiassa tärkeää, varasinkin kun haluamme päästä parlamentin kanssa pikaisesti sopimukseen. Keskustelen mielelläni yksityiskohtaisesti kaikista rahoitukseen liittyvistä kysymyksistä puheenjohtajavaltion näkökulmasta, mutta tänään siihen ei ole aikaa. Olen pyrkinyt raportoimaan tieliikenneturvallisuudesta, johon neuvosto on keskittynyt kuluneiden viikkojen ja kuukausien aikana, ja tekemään sen olemalla läheisessä yhteydessä komissioon, joka on puolestaan keskittynyt enemmän esimerkiksi ilmailualan turvatoimien rahoittamiseen.

Myös Euroopan parlamentilla on eriäviä mielipiteitä tästä rahoituskysymyksestä, mistä voidaan päätellä, että kysymys on erittäin vaikea. Tämä käy ilmi jäsen Costan mietinnöstä ja myös siitä, mitä te sanoitte, jäsen Jarzembowski. Tiedän tietenkin yhtä hyvin kuin tekin, että tarvitaan selkeitä sääntöjä jo oikeudenmukaisten kilpailuolojen ja avoimuuden vuoksi. Mielestäni tässä on todella kysymys myös terrorismin torjunnasta, jonka on oltava valtioiden tehtävä, sillä jos se annetaan lentoyhtiöiden tehtäväksi, vastuu kaatuu jälleen matkustajien harteille, eikä se minun mielestäni ole oikein. Matkustajilla on oikeus saada riittävää suojelua kaikenlaisia uhkia vastaan. Tästä syystä olen selkeästi sitä mieltä, että tämä on valtioiden tehtävä, ja meidän on hyväksyttävä se.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja Gorbach, hyvät parlamentin jäsenet, toisin kuin eräs teistä totesi, olen erittäin tietoinen sekä tieliikenteen että turvallisuusongelmien merkityksestä. Teemme työtä näiden kysymysten parissa, ja olen kuunnellut erittäin tarkasti, mitä tässä keskustelussa on sanottu.

Haluan todeta, että tiedonannossaan 11. syyskuuta tehtyjen terrori-iskujen seurauksista ilmailualalle komissio on jo painottanut, että viranomaisten olisi otettava tehtäväkseen vahvistaa kyseisten iskujen jälkeen käyttöön ottamiaan turvatoimia. Nämä iskut kohdistuivat koko yhteiskuntaan eivätkä vain liikennealaan. Yhdyn jäsen Costan näkemykseen tästä erottelusta, joka on todennäköisesti yksi tärkeimmistä periaatteista, joiden pohjalta Euroopan toimielimet muodostavat tulevaisuudessa asiaa koskevia kantoja.

Arvoisa puhemies, kuten totesin, ilmailualan turvaamista koskevia tutkimuksia on tehty ja meriliikennettä koskevien tutkimusten tulokset toimitetaan pian parlamentille. Nämä tutkimukset paljastavat – mainitsin aiemmin muutamia lukuja – että turvatoimien kustannukset voivat olla korkeita, vaikka ne liikennemuodon kokonaiskustannuksiin nähden saattavatkin näyttää pieniltä. Ne ovat joka tapauksessa absoluuttisia kustannuksia, ja totesin täällä aivan äsken, että otamme ehdottomasti tämän asian esiin huomenna ja ylihuomenna, kun tapaamme eurooppalaisten kuljetusyritysten ja lentoasemien edustajien kanssa.

On totta, että eri jäsenvaltiot soveltavat erilaisia rahoituskeinoja, että avoimuudessa on tiettyjä puutteita ja että meidän on yritettävä arvioida ja oikaista kaikki kilpailun vääristymät.

Jäsen Jarzembowski, jäsen El Khadhraoui ja jäsen Lichtenberger, huomaan teidän olevan kärsimättömiä. Samalla kun komissio odottaa meriliikennealaa koskevan tutkimuksen tuloksia, se laatii kertomusta, jonka on määrä valmistua kesällä ja jossa vastataan toimielinten väliseen lausumaan, joka koskee yhteisistä siviili-ilmailun turvaamista koskevista säännöistä annettua asetusta sekä alusten ja satamien turvatoimien parantamisesta annettua asetusta. Vakuutan teille, että saamme kertomuksen valmiiksi kesän alussa.

Toivon, että pystyn hyödyntämään tämänpäiväistä keskustelua, vaikka se onkin ollut liian lyhyt, jotta siinä olisi voitu käsitellä kaikkia kysymykseen liittyviä näkökohtia. Haluan kiittää parlamenttia sen sitoutumisesta tähän tärkeään asiaan sekä puheenjohtajavaltiota siitä, että pystyimme ottamaan esiin tämän hankalan mutta hyvin tärkeän kysymyksen.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.