Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 5. huhtikuuta 2006 - Strasbourg

14. Kyselytunti (neuvosto)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana kyselytunti. Käsittelemme neuvostolle osoitettuja kysymyksiä (B6-0017/2006).

Ensimmäinen osa

Seuraavana on Boguslaw Sonikin kysymys nro 1 (H-0213/06)

Aihe: Omantunnonvapauden ja uskonnon vapauden loukkaaminen Kiinassa

Kristittyjen vainoaminen Kiinassa huolestuttaa minua syvästi. Vaikka Kiinan perustuslaki turvaa sekä omantunnon että uskonnon vapauden, kommunistihallinto vainoaa, vangitsee ja kiduttaa Kiinan kristittyjä.

Monien ihmisoikeusjärjestöjen selvitykset ja tiedot osoittavat, että kristinuskon vainoaminen on ollut laajamittaista vuodesta 2001 erityisesti Zhejiangin, Jiangsun ja Hebein provinsseissa. Kristittyjen lukumäärä Kiinassa arvioidaan 70 miljoonaksi, mikä osoittaa selvästi ongelman vakavuuden ja laajuuden. Ei voida hyväksyä Kiinan hallinnon käyttäytymistä eikä välinpitämättömyyttä ihmisiin kohdistuvaa vääryyttä ja kärsimystä uskon takia 21. vuosisadalla.

Mitä toimia neuvosto aikoo toteuttaa puolustaakseen perustavia omantunnon ja uskonnon vapauksia Kiinassa? Otetaanko vainoaminen esille ministeritasolla EU:n ja Kiinan edustajien välillä?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, vastaan jäsen Sonikin kysymykseen toteamalla ensiksi, että neuvosto yhtyy parlamentin jäsenen huolenaiheeseen. Tästä syystä neuvosto myös vuosia sitten määritti useita avainalueita, joilla Euroopan unioni pyrkii edistämään vuoropuhelua.

Avainalueisiin kuuluu erityisesti oikeus harjoittaa vapaasti – niin julkisesti kuin yksityisesti – uskontoaan ja vakaumustaan sekä kulttuuristen oikeuksien ja uskonnonvapauden kunnioittaminen Tiibetissä ja Xinjiangissa. Uskonnonvapaus on tästä syystä asetettu selkeästi ensisijaiseen asemaan EU:n ja Kiinan välisissä kokouksissa, eikä ainoastaan vuoropuheluun liittyvissä kokouksissa vaan myös korkeammilla tasoilla.

Sen kokemuksen perusteella, jota olen saanut aiemmin asianajajan – joka vastasi myös ihmisoikeusasioista – työssä sekä nykyisessä virassani, voin vahvistaa, että näitä aiheita otetaan itse asiassa esiin hyvin monella tasolla.

Tämän neuvoston päätelmän mukaisesti Euroopan unioni on ottanut säännöllisesti esiin kristittyjen vainoamisen, kodeissa kokoontuvien uskonnollisten ryhmien toiminnan rajoittamisen ja raamattujen jakamisen estämisen vankiloissa. Lisäksi EU on ottanut monissa tilaisuuksissa esiin buddhalaisten, muslimien ja Falun Gong -liikkeen jäsenten vainoamisen. Olemme myös tehneet selväksi, että mielestämme nämä toimet eivät ole Kiinan kansainvälisten velvoitteiden mukaisia.

Melko äskettäin uskonnonvapaudesta keskusteltiin yksityiskohtaisesti syyskuussa 2004 ja lokakuussa 2005 käydyissä vuoropuheluissa. Myös EU:n troikka on vieraillut Tiibetissä ja Xinjangissa tämän vuoropuhelun yhteydessä. EU on jo vaatinut Kiinaa noudattamaan YK:n erityisraportoijan ja YK:n komiteoiden antamia uskonnonvapautta koskevia suosituksia. EU on myös jatkuvasti tuonut esiin yksittäisiä tapauksia ja kehottanut Kiinan viranomaisia tutkimaan raportoituja kidutuksia ja antamaan tietoa annettavista tuomioista. Tähän asti näiden keskustelujen tulos on ollut se, että vaikka EU onkin suhtautunut myönteisesti mahdollisuuteen käydä yksityiskohtaisia keskusteluja esimerkiksi asiasta vastaavien ministerien ja viranomaisten kanssa, se on huomannut, että monet sen huolenaiheista uskonnonvapauden rajoittamisesta Kiinassa on vahvistettu.

Vuonna 2005 Kiina lähetti virallisen kutsun uskonnonvapautta käsittelevälle YK:n erityisraportoijalle, ja EU odottaa innokkaasti vierailupäivän vahvistamista. On todettava, että jo tämä kutsu on huomattava edistysaskel. Euroopan unioni jatkaa kaikilla tasoilla Kiinassa painostusta aidon uskonnonvapauden puolesta ja erityisesti osana kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen sopimuksen ratifiointi- ja täytäntöönpanoprosessia.

  Filip Andrzej Kaczmarek (PPE-DE), laatijan sijainen. – (PL) Paljon kiitoksia hyödyllisestä vastauksestanne. Jäsen Sonik halusi myös varmistaa, onko neuvosto tyytyväinen Kiinan antamaan vastaukseen. Tämähän ei ole kuitenkaan mikään uusi ongelma. On tärkeää, että asia on troikan ja korkean tason kokousten asialistalla, mutta jäsen Sonik tietenkin toivoi, että Kiinaa voitaisiin painostaa voimakkaammin määräysten täytäntöön panemiseksi.

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Voin todeta parlamentin jäsenelle selvästi, ettemme ole tyytyväisiä, ennen kuin kaikki kansainväliset velvoitteet on täytetty. Sen vuoksi meidän on tehtävä jatkuvasti kyselyjä ja tuotava yksittäisiä tapauksia esiin. Tilanne ei ole vieläkään tyydyttävä. Tämän vuoksi otamme kysymyksen esille jatkossakin kaikilla tasoilla.

Mikäli vaaditte meitä lisäämään painostusta, minun on kysyttävä teiltä, jäsen Kaczmarek, millä tavoin EU:n olisi painostettava Kiinaa. Olisiko se poliittista painostusta, eli kysymysten esiin ottamista ja jatkuvaa muistuttamista niistä? Kyllä! Muita tilaisuuksia, joissa Euroopan unioni ei kohtaa Kiinaa suoraan – ja joita pidän tärkeinä – ovat kansainväliset elimet, Yhdistyneet Kansakunnat ja sen ihmisoikeuskomitea. Asia on varmasti myös Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvoston asialistalla. Totesin jo, että YK:n erityisraportoijalla on tässä erityinen tehtävä. Nämä ovat kaikki niitä tasoja ja kanavia, joiden kautta kysymys voidaan tuoda esiin. Voimme olla tyytyväisiä vasta sitten, kun täydellinen uskonnonvapaus on saavutettu.

  Paulo Casaca (PSE). – (PT) Kuuntelin hyvin tarkasti puheenjohtaja Winklerin vastausta, mutta hänen esiin ottamissaan seikoissa on yksi, jota haluaisin korostaa, nimittäin se, ettei vaino kohdistu ainoastaan katolilaisiin vaan myös muiden uskontojen edustajiin.

Kysyisin, onko neuvosto kuullut Falun Gong -liikettä koskevasta raportista, jonka mukaan Liaoningin maakuntaan kuuluvalla Sujiatunin alueella on kuolemanleiri, jolla Falun Gongin vangittuja jäseniä murhataan, ja aikooko neuvosto tutkia nämä raportoidut vakavat ihmisoikeusloukkaukset Kiinassa.

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) En ole koskaan sanonut, että ponnistelemme vain katolilaisten tai vain kristittyjen puolesta, koska se ei pitäisi paikkaansa. Uskonnonvapaus on ihmisoikeus, joka koskee kaikkia demokraattisesti harjoitettavia uskontoja. Falun Gong on erityistapaus, koska tiedämme, kuten mainitsitte, että sen jäseniä kohdellaan halventavasti ja kidutetaan. Seuraamme tietenkin tilannetta erittäin huolestuneina ja otamme asian toistuvasti esiin.

Mainitsitte niin sanotut uudelleenkoulutusleirit. Mekin olemme ottaneet ne esiin keskusteluissa, emmekä pelkästään uskonnonvapauden osalta vaan yleisesti. Kiina on tiennyt jo monien vuosien ajan, että uudelleenkoulutusleirit ovat olleet piikki Euroopan unionin lihassa, koska ne eivät todellakaan täytä normaaleja kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja. Voitte siis olla varma, jäsen Casaca, että pyrimme tekemään lopun myös Falun Gong -uskonnon ja sitä tunnustavien sortamisesta.

  James Hugh Allister (NI). – (EN) Kiitos, arvoisa neuvoston puheenjohtaja. Vastalauseet tuntuvat kaikuvan jatkuvasti kuuroille korville, joten eikö ole mitään tiukempia keinoja, joita EU voisi käyttää erityisesti kaupan alalla? Kiinan ja muidenkin maiden kanssa tekemissämme kauppasopimuksissa on aina ihmisoikeuslausekkeita, mutta olemme niin arkoja panemaan niitä täytäntöön, että ne voitaisiin yhtä hyvin poistaa sopimuksista.

Kysytte, mitä muuta voimme tehdä. Eikö ole tullut aika ryhtyä järeämpiin toimiin ja harkita kauppapakotteita, mikäli ne ovat tarpeen ja mikäli ne ovat ainoa keino, jolla Kiina saadaan kunnioittamaan ihmisoikeuksia? Mitä hyötyä on ihmisoikeuslausekkeesta, jollemme voi toimia sen mukaisesti?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Jäsen Allister, en ole kanssanne samaa mieltä siitä, että vetoomuksemme kaikuvat kuuroille korville. Edistystä on tapahtunut ja tapahtuu edelleen, ja me uskomme, että käyttämillämme keinoilla tilannetta voidaan parantaa.

En mielelläni puhu pakotteista, sillä meidän on puhuttava niistä keinoista, jotka antavat toiveita parhaista tuloksista. Mielestäni vuoropuhelu on tarvitsevamme keino, sillä epäilen vahvasti, että saavuttaisimme haluamamme tulokset, jos alkaisimme puhua kauppapakotteista. Mielestäni olemme oikealla tiellä. Saamme edistystä aikaan. Meidän on jatkettava tällä tiellä, jotta edistymme lopulta vieläkin enemmän.

Uskokaa minua, me todella otamme näitä kysymyksiä esiin. Puheenjohtajavaltio Itävalta ja kaikki jäsenvaltiot ottavat niitä esiin kahdenvälisissä suhteissaan, samoin koko Euroopan unioni ja neuvosto, ja lisäksi teemme sen Yhdistyneissä Kansakunnissa. On täysin selvää, että tämä on loppujen lopuksi paras etenemistapa.

  Puhemies. Seuraavana on

Dimitrios Papadimoulisin kysymys nro 2 (H-0223/06)

Aihe: Puhelinkeskustelujen laiton kuunteleminen

Kreikkaa ravisuttaa matkapuhelinkeskustelujen kuuntelua koskeva skandaali. Kreikan parlamentin tutkimusvaliokunnan tutkimusten mukaan Vodaphonelle järjestelmän kehittänyt Ericsson oli asentanut järjestelmään kuuntelulaitteen, jota ei ollut kuitenkaan kytketty. Näin tehdään myös kilpailevissa yrityksissä kaikkialla Euroopassa oleville asiakkaille. Tietojen sieppaamisen käytetty laite kytki asennetun kuuntelulaitteen päälle. Kyseinen laite voidaan asentaa mihin tahansa muuhun Euroopassa toimivan yrityksen laitteistoihin, joka käyttää samanlaista järjestelmää.

Tämä asia on tärkeä jäsenvaltioiden turvallisuudelle ja kansalaisten oikeuksille. Onko tietoja siitä, mihin eri jäsenvaltioissa toimiviin yrityksiin on asennettu ja kytketty laillinen kuuntelulaite? Aikooko neuvosto tutkia, onko muissakin jäsenvaltioissa ryhdytty samankaltaiseen laittomaan salakuunteluun? Aikooko se kieltää järjestelmän toimittavia yrityksiä asentamasta matkapuhelinyrityksiin kuuntelulaitteita, elleivät kansalliset viranomaiset anna siihen ennalta lupaa ja ellei asiakkaille ilmoiteta asiasta?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, vastaan jäsen Papadimoulisin kysymykseen toteamalla aivan ensiksi, ettei neuvosto ole koskaan keskustellut hänen mainitsemistaan tapahtumista. On myös todettava, että on komission tehtävä varmistaa, että perussopimuksia ja Euroopan unionin elinten näiden sopimusten nojalla antamia säännöksiä noudatetaan. Mikäli komissio katsoo, että jäsenvaltio ei ole täyttänyt yhteisön lainsäädännön mukaisia velvoitteitaan, se voi tietysti antaa asian Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi, ja niin se myös tekee.

Arvoisa puhemies, seuraavaksi voisin sanoa muutaman sanan oikeudellisesta tilanteesta. Oletan, että jäsen Papadimoulis on perehtynyt oikeudelliseen tilanteeseen, enkä sen vuoksi mielelläni mainitse jokaista direktiiviä vaan ainoastaan muutaman, esimerkiksi tietosuojadirektiivin, direktiivin 95/46 sekä muutaman muun, esimerkiksi sen, jossa yleisesti saatavilla olevien sähköisen viestinnän palvelujen tarjoajia vaaditaan ryhtymään asianmukaisiin teknisiin ja organisatorisiin toimenpiteisiin voidakseen taata palvelujensa turvallisuuden. On olemassa myös suuri joukko muita yhteisön säädöksiä. Ellei näitä säädöksiä noudateta, komissiolla ei ole vain oikeus vaan myös velvollisuus ryhtyä asianmukaisin toimiin, ja niin se myös tekee.

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL), laatija. – (EL) Arvoisa puhemies, teidän ja komission välinen pompottelu sekä vihjauksenne, että komission olisi tehtävä enemmän, on mielenkiintoinen.

Maatani ravistellut puhelinkuuntelua koskeva skandaali koskee kuitenkin pääministerin, muiden ministerien ja asevoimien ylempien upseereiden puhelinten kuuntelua.

Olen hämmästynyt, ettei skandaalin ilmiselvästi Euroopan laajuinen ulottuvuus huolestuta teitä neuvostossa. Arvoisa ministeri, miten voitte olla niin varma, ettei teidän puhelujanne kuunnella?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, uskon oikeusvaltion periaatteeseen. Säännökset ovat selkeitä. Jäsenvaltioiden ja yhteisön viranomaiset valvovat näiden säännösten noudattamista.

Kukaan meistä ei tietenkään ole suojassa lain rikkomiselta. Tärkeää on kuitenkin se, että asiasta vastaavat yhteisön viranomaiset ryhtyvät asianmukaisiin toimiin, kun yhteisön lainsäädäntöä rikotaan. Neuvostolla ei ole tässä asiassa toimivaltaa. Mikäli komissio katsoo, etteivät säännökset ole riittäviä, vain ja ainoastaan sillä itsellään on oikeus ehdottaa niiden muuttamista.

Näin Euroopan unioni toimii, ja meidän olisi viisasta noudattaa näitä menettelyjä, joista määrätään perussopimuksissa.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Haluaisin esittää hieman filosofisemman kysymyksen. Mikäli lakia laajennettaisiin niin, että se mahdollistaisi sekä ministerien että presidenttien salakuuntelun, kuten Liettuassa tehtiin, ja mikäli tämä varmistaisi tehokkaamman taistelun rikoksia, korruptiota ja vallan väärinkäyttöä vastaan, olisitteko edelleen sitä mieltä, että tällainen menettely olisi vaarallinen ja että meidän olisi ajateltava enemmän kansalaisten oikeuksia?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) En tiedä, oliko tämä filosofinen kysymys. En ole filosofi vaan lakimies. Vastaisin kysymykseenne näin: kansalaisoikeuksien rikkomisen pitäisi aina olla huolenaiheenamme, eikä vain teoriassa vaan varsin konkreettisesti, olipa kyse sitten laittomasta puhelujen kuuntelusta tai jostakin muusta. Antamiemme sekä kansallisten että yhteisön sääntöjen tehtävänä on estää tämä. Mikäli säännöillä ei tähän pystytä, on meidän tehtävä siitä asianmukaiset johtopäätökset. Tämä on mielestäni looginen vastaus sekä teidän kysymykseenne että kreikkalaisen kolleganne esittämään kysymykseen.

Sikäli kuin tiedän ja komission viime vuonna laatiman uusimman aihetta käsittelevän kertomuksen mukaan Kreikka ei muuten ole vielä ilmoittanut toimenpiteistä, joita se aikoo toteuttaa kyseisen direktiivin täytäntöön panemiseksi, ja tästä syystä komissio on antanut asian Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi, mikä vain todistaa, että järjestelmä toimii. Myös Itävaltaa syytetään toistuvasti perussopimusten rikkomisesta. Meille annetaan tilaisuus esittää asiaa koskevia huomautuksia. Näin järjestelmä toimii, ja näin sen mielestäni myös pitää toimia.

  Richard Seeber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puheenjohtaja Winkler, uskon teidän tavoin oikeusvaltion periaatteeseen. Olen kuitenkin varma, että voitte yhä muistaa kiusallisen Justus Lipsius -rakennuksessa tapahtuneen salakuunteluskandaalin, jossa useiden valtuuskuntien ja erityisesti tämänhetkisen neuvoston puheenjohtajavaltion tiettyjä toimistoja salakuunneltiin. Kun selvisi, ketkä olivat salakuuntelun takana, koko juttu kuivui kokoon.

Onko asiasta tehty lopullista raporttia, ja mihin toimiin on ryhdytty rakennuksen salakuuntelun estämiseksi?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Jäsen Seeber, rehellisesti sanoen en tiedä. En osaa vastata kysymykseenne siitä, miten tapauksessa lopulta kävi, mutta mielestäni väärin tekeminen on kuitenkin aina väärin. Sen perusteella, että jotain laitonta pääsi tapahtumaan, ei saisi kyseenalaistaa koko oikeusjärjestelmää. En pysty antamaan teille varmaa vastausta tapauksesta. Tämä myös tapahtui ennen Itävallan puheenjohtajakautta, eikä puheenjohtajavaltio siksi katsonut, että sen täytyisi ryhtyä mihinkään erityisiin toimiin asian osalta. Sitä paitsi oletan, että asianmukaisia toimia toteutettiin ja toteutetaan edelleen vastaavien tapahtumien estämiseksi tulevaisuudessa.

  Puhemies. Seuraavana on

Panagiotis Beglitisin kysymys nro 3 (H-0252/06)

Aihe: Turkin uusi kansallista turvallisuutta koskeva oppi ja EU:n ja Turkin välisen tulliliiton pöytäkirja

Jokin aika sitten itävaltalaiselle Profil-nimiselle aikakauslehdelle antamassaan haastattelussa Turkin pääministeri Erdogan vahvisti jälleen, että hänen hallituksensa kieltäytyy ratifioimasta tulliliiton lisäpöytäkirjaa, ja kytki tämän kysymyksen jälleen kerran yhteen kyproksenturkkilaisen yhteisön kanssa käytävää kauppaa koskevan asetuksen kanssa. Samanaikaisesti päivälehti Hürriyet paljasti uuden kansallista turvallisuutta koskevan opin, jonka Turkin ministerineuvosto on ottanut käyttöön sen saatua maan kansallisen turvallisuusneuvoston hyväksynnän. Tämän arvossapidetyn päivälehden mukaan Turkin poliittinen johto hyväksyy nyt "sodan perusteeksi" sen, että Kreikka käyttäisi kansainvälisen oikeuden sille tunnustamaa oikeuttaan laajentaa aluevetensä Egeanmerellä 12 merimailiin, ja suhtautuu edelleen kielteisesti siihen, että Halkin teologisen koulun toiminta käynnistettäisiin uudelleen.

Kun otetaan huomioon, että edellä mainitut näkemykset ovat ilmiselvästi vastoin EU:n toimielinten tekemiä päätöksiä ja ehdokasvaltio Turkin velvoitteita ja että armeija puuttuu jatkuvasti poliittiseen elämään, aikooko neuvosto tehdä tarvittavan yksimielisen päätöksen ja antaa komissiolle valtuutuksen aloittaa Itävallan puheenjohtajakauden aikana liittymisneuvottelut avaamalla ensimmäiset neuvotteluluvut?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, vastaan jäsen Beglitisin kysymykseen toteamalla aivan aluksi, että neuvosto on tietenkin hyvin tietoinen hänen esiin tuomistaan seikoista. Myös se, että pöytäkirja, jolla Ankaran sopimus mukautetaan kymmenen uuden jäsenvaltion liittymiseen EU:hun, ratifioidaan ja pannaan täytäntöön, on ensisijaisena tavoitteenamme ja erityisesti lyhyen aikavälin tavoitteenamme tammikuussa 2006 hyväksytyssä tarkistetussa liittymiskumppanuudessa.

Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot myös totesivat 21. syyskuuta 2005 antamassaan julkilausumassa, että unioni aikoo seurata, sovelletaanko lisäpöytäkirjaa kaikkiin EU:n jäsenvaltioihin ilman rajoituksia ja syrjintää, ja arvioida asiaa vuonna 2006. Kuten tiedätte, pöytäkirjan soveltaminen on edellytyksenä asiaa koskevien neuvottelulukujen avaamiselle. Ellei pöytäkirjaa panna täysimääräisesti täytäntöön, se vaikeuttaa ehdottomasti koko neuvottelujen etenemistä. Neuvosto aikoo seurata tämän vuoden aikana, miten näissä kysymyksissä edistytään.

Mitä tulee ratkaisemattomiin rajakiistoihin, viittaan Eurooppa-neuvoston Helsingissä vuonna 1999 ja Brysselissä joulukuussa 2004 hyväksymiin asiaa koskeviin päätelmiin. On tietenkin täysin selvää, että mikäli Turkki aikoo liittyä unioniin, sen on hyväksyttävä perussopimuksiin kirjatut Euroopan unionin arvot ja tavoitteet. Turkin on osoitettava sitoutuvansa kiistatta hyviin naapuruussuhteisiin ja ratkaistava selvittämättömät rajariitansa YK:n peruskirjan mukaista riitojen rauhanomaisen ratkaisemisen periaatetta noudattaen.

Nämä kysymykset ovat neuvottelujen aiheina. Ne ovat liittymiskumppanuuden lyhyen aikavälin tavoitteita ja ne otetaan säännöllisesti esiin Turkin kanssa poliittiseen vuoropuheluun liittyvissä kokouksissa.

Unioni vaatii toistuvasti ja voimakkaasti Turkkia aloittamaan uudelleen Halkin teologisen koulun toiminnan. Yleinen uskonnonvapaus, josta olemmekin tänään jo puhuneet, on yksi niistä aloista, joilla edistystä on tapahduttava kiireellisesti ja joilla on nyt toteutettava konkreettisia toimia. Sellaisen lain säätäminen, joka käsittelee kaikkia muiden kuin islamilaisten uskonnollisten vähemmistöjen ja yhteisöjen kohtaamia vaikeuksia eurooppalaisten normien mukaisesti, on yksi liittymiskumppanuuden lyhyen aikavälin tavoitteista.

Tapasin Turkin perustuslakituomioistuimen puheenjohtajan vain kaksi päivää sitten ja otin tämän kysymyksen esiin myös hänen kanssaan. Hän vakuutti minulle, että perustuslakituomioistuin on ryhtynyt toimenpiteisiin, jotka koskevat uskonnollisten vähemmistöjen oikeushenkilöyttä ja niiden mahdollisuutta hankkia omaisuutta, ja että nämä toimenpiteet ovat joko jo saaneet tai ne saavat myöhemmin lainvoiman. Tämä on ehdottomasti sellainen aihe, jonka otamme säännöllisesti esille.

Tämän perusteella neuvosto voi vakuuttaa teille, että jatkamme näiden kysymysten käsittelyä Turkissa meneillään olevassa uudistusprosessissa ja otamme näin täysimääräisesti huomioon Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2004 tekemät päätelmät, Turkkia koskevan neuvottelukehyksen sekä tarkistetun liittymiskumppanuuden. Tietenkin neuvotteluprosessiin vaikuttaa se, missä määrin uudistuksissa edistytään ja missä määrin Turkki täyttää sopimusvelvoitteensa.

Tämänhetkisen tilanteen huomioiden en kuitenkaan voi ennustaa, mitä päätelmiä neuvosto tekee näihin kysymyksiin liittyvissä myöhemmissä keskusteluissa.

  Panagiotis Beglitis (PSE), laatija. – (EL) Arvoisa ministeri, kiitän vastauksestanne. Meidän on kuitenkin oltava nyt rehellisiä, sillä pelkään, että Euroopan unioni lähettää edelleen Turkille ristiriitaisia viestejä.

Toisaalta sanomme, että pöytäkirjan soveltaminen on Turkin osalta lyhyen aikavälin tavoite seuraavien 1–2 vuoden aikana. Toisaalta sanomme, että pöytäkirjan soveltaminen on ennakkoedellytys tulliliittoa koskevan neuvotteluluvun avaamiselle.

Arvoisa ministeri, kysyn teiltä seuraavaa: jos Turkki on valmis tai halukas avaamaan tulliliittoa koskevan neuvotteluluvun viiden vuoden kuluessa, mitä Euroopan unioni aikoo tehdä? Tarjoaako se Turkille oikotietä?

Toiseksi ette vastannut kysymykseeni armeijan roolista Turkin poliittisessa elämässä. Tämä on poliittinen kriteeri, ja nykyisin voimme nähdä, miten armeija on Turkin poliittisessa järjestelmässä johtavassa asemassa.

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) En ole samaa mieltä siitä, että Euroopan unionin neuvosto lähettää ristiriitaisia signaaleja. Noudatamme selkeää menettelyä, jossa tapahtuu edistystä. Kaikki asiat tutkitaan aikanaan, ja monet vaatimukset on täytettävä sopimusten mukaisesti.

Neuvosto käy myös jatkuvasti keskusteluja, ja sen on tehtävä päätelmiä. Aina emme ole asioista yksimielisiä. Signaaleja lähetetään kuitenkin vain silloin, kun asioista vallitsee yhteisymmärrys. Mielestäni neuvosto todellakin etenee neuvotteluissa johdonmukaisesti ja pyrkii siihen, että velvoitteet täytetään, ja se aikoo tehdä näin myös jatkossa. Olen tehnyt erittäin selväksi, että nämä velvoitteet on täytettävä.

  Rodi Kratsa-Tsagaropoulou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin kysyä, miten puheenjohtajavaltio aikoo käsitellä Turkin esiin tuomia epäkohtia ja sen ponnistuksia saattaa tulliliittoa koskevat neuvottelut päätökseen Kyproksen ongelman huomioon ottaen. Oletteko vastannut Turkille selkeästi?

Kuinka kauan Halkin koulun on vielä odotettava kärsivällisesti?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Kysymys ei ole siitä, tyydymmekö johonkin vastukseen vai emme. Kysymys on siitä, täytetäänkö velvoitteet. Nämä velvoitteet on täytettävä. Kuten jo totesin vastauksessani alkuperäiseen kysymykseen, edistyminen neuvotteluissa riippuu hyvin pitkälti siitä, missä määrin nämä velvoitteet täytetään, eikä siitä, millaisia lausumia annetaan. Velvoitteen täyttäminen tai sen täyttämättä jättäminen ei ole sidoksissa annettuun vastaukseen.

Mitä Halkin teologiseen kouluun tulee, toistamme jatkuvasti sen tilannetta koskevan vaatimuksen. Luonnollisesti tämäkin kysymys vaikuttaa perusoikeuksia ja -vapauksia koskevien neuvottelujen etenemiseen. Näitä aiheita käsitellään omassa neuvotteluluvussaan.

  Puhemies. Seuraavana on

Paulo Casacan kysymys nro 4 (H-0254/06)

Aihe: Ihmisoikeusaktivisti Muhammad Mugrabyn vainoaminen

Maaliskuun 20. päivänä Libanonin sotilastuomioistuin aloitti sotilassyyttäjää kuulemalla oikeudenkäynnin Muhammad Mugrabya vastaan. Oikeudenkäynnin syynä ovat kyseisen asianajajan ja ihmisoikeusaktivistin Euroopan parlamentille antamat lausunnot 4. marraskuuta 2003.

Edellisen komissaarin Chris Pattenin ja Euroopan parlamentin jäsenten mukaan Muhammad Mugrabyn antamat tiedot olivat tärkeitä, asianmukaisia eivätkä millään tavalla loukkaavia.

Samana päivänä neuvosto otti vastaan Libanonin pääministerin keskustellakseen EU:n ja kyseisen maan yhteistyösopimukseen liittyvistä asioista.

Voiko neuvosto vahvistaa todenneensa kyseisessä tilaisuudessa, että edellä mainittu oikeudenkäynti on ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevan sopimuksen määräysten vastainen? Voiko neuvosto ilmoittaa, mitä takeita se voi antaa, että kyseisen asianajajan ja ihmisoikeusaktivistin vainoaminen Libanonissa loppuu?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, vastaan tähän kysymykseen ensiksi, että Muhamad Mugrabyn tapausta ei käsitelty Libanonin ulkoministerien ja pääministeri Fuad Sinioran välisessä kokouksessa, joka oli osa 20. maaliskuuta pidettyä neuvoston kokousta. Osallistuin itse tuohon kokoukseen.

Ministeri Sinioran Brysseliin tekemällä hyvin lyhyellä vierailulla meillä oli tilaisuus painottaa Euroopan unionin Libanonin itsenäisyydelle, itsemääräämisoikeudelle ja demokratialle antamaa tukea tässä maan historian tärkeässä käännekohdassa. Koska kyseisessä kokouksessa olivat läsnä kaikki ulkoministerit, se ei ollut oikea tilaisuus käsitellä Mugrabyn tapausta.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei neuvosto seuraa tiiviisti Mugrabyn tapausta. Se on ottanut asian esiin Libanonin hallituksen kanssa jo monessa tilaisuudessa. Yksi näistä tilaisuuksista oli se, kun käännyimme Libanonin viranomaisten puoleen 22. joulukuuta ja totesimme Euroopan unionin olevan huolissaan Mugrabya vastaan nostetuista syytteistä.

Haluan myös tehdä erittäin selväksi neuvoston olevan ehdottomasti sitä mieltä, että henkilön asettamista syytteeseen sen vuoksi, että hän on toteuttanut oikeuttaan ilmaista vapaasti mielipiteensä ja varsinkin Euroopan unionin toimielimessä, eli Euroopan parlamentissa, ei voida hyväksyä. Seuraamme tätä tapausta siis tarkasti.

  Paulo Casaca (PSE), laatija. – (PT) Olen aidosti tyrmistynyt, ettei asiaa käsitelty pääministerin kanssa pidetyssä kokouksessa, ja kysyisin neuvostolta, pitääkö se Beirutin sotilastuomioistuimen oikeudenkäyntiä Euroopan unionin vastaisena? Mugrabya syytetään siitä, että hän vastasi Euroopan unionin hänelle esittämään kysymykseen. Tämä horjuttaa toimielinten toimivuutta ja meidän kykyämme esittää kysymyksiä ihmisille, jotka ovat valmiita työskentelemään kanssamme. Tämän vuoksi haluan kysyä neuvostolta, eikö se pidä tätä riittävän vakavana asiana soveltaakseen Libanonin kanssa tehtyjen sopimusten ihmisoikeuslausekkeita.

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Olen täysin samaa mieltä siitä, että tämä on äärimmäisen vakava tapaus. Vaikka tapausta käsiteltiinkin kohtalaisen lyhyen lounaan aikana, se ei tarkoita, ettemme suhtaudu tapaukseen vakavasti. Kuten tiedätte, Euroopan unioni on aloittamassa Libanonin hallituksen kanssa neuvottelut Euroopan naapuruuspolitiikkaan liittyvästä toimintasuunnitelmasta, jossa tietenkin asetamme ihmisoikeudet ja demokratian ensisijaisiksi tavoitteiksi, kuten yleensä teemme vastaavissa toimintasuunnitelmissa.

Toimintasuunnitelmassa todetaan myös, että riippumattoman ja puolueettoman oikeuslaitoksen perustaminen on välttämätöntä. Se on hyödyllinen väline, jolla voidaan tukea hallitusta tärkeissä ja tarpeellisissa uudistuksissa tällä alalla.

Mainitsitte 1. huhtikuuta voimaan tulleen assosiaatiosopimuksen. Tämä tarkoittaa, että meillä on nyt käytettävissämme uusi väline Libanonin hallituksen kanssa käytävän ihmisoikeusvuoropuhelun kehittämiseksi ja tehostamiseksi.

  Panagiotis Beglitis (PSE). – (EL) Haluan todella onnitella hyvää ystävääni Casacaa tästä kysymyksestä, mutta lisäisin, että kuluneen vuoden aikana monia arvostettuja toimittajia ja monia arvostettuja intellektuelleja, jotka taistelivat Libanonissa vasemmiston puolesta, on murhattu.

Kysymys ei ole vain siitä, että alamme nyt tehdä Euroopan unionina yhteistyötä Libanonin kanssa. Kysymys ei ole vain YK:n turvallisuusneuvoston päätelmien soveltamisesta Syyriaan.

Mielestäni neuvoston ja puheenjohtajavaltion olisi painostettava Libanonia ja sen uutta hallitusta kunnioittamaan ihmisoikeuksia, ja mielestäni puheenjohtajavaltion olisi myös otettava tähän asiaan kantaa.

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Voin vastata hyvin lyhyesti tähän kysymykseen. Olen täysin samaa mieltä jäsen Beglitisin kanssa. Kysymys ei ole ainoastaan – kysymys on myös – siitä, täytetäänkö Syyriaa koskevien aloitteisiin ja toimenpiteisiin liittyvät velvoitteet sellaisina kuin Yhdistyneet Kansakunnat on ne esittänyt. Euroopan unionin osalta kysymys on erityisesti ihmisoikeuksia koskevien velvoitteiden täyttämisestä. Asiaa käsitellään, me suhtaudumme siihen vakavasti. Nyt meillä on tarvittavat keinot puuttua näihin kysymyksiin täydellä vakavuudella ja kiireellisyydellä, ja sen me myös teemme.

  Puhemies. Seuraavana on

Georgios Toussasin kysymys nro 5 (H-0259/06)

Aihe: Ihmisoikeuksien loukkaaminen Guantanamossa

Yli 400 intellektuellia, joiden joukossa myös 7 Nobel-palkinnon saajaa, on pyytänyt Yhdysvaltojen hallitukselle osoittamassaan kirjeessä massiivisten ja järjestelmällisten ihmisoikeusloukkausten tutkimista, joita tehdään terrorismin vastaisen sodan nimissä, ja erityisesti Guantanamon tukikohdan sekä muiden keskusten, joissa pidetään mielivaltaisesti vangittuja henkilöitä, sulkemista sekä kidnappausten ja kidutuksen käytön lopettamista, johon EU:n jäsenvaltiot sekä muut CIA:n salaisten vankiloiden toiminnan ja salaisten lentojen toteuttamisen sallineet tahot ovat myötäsyyllisiä.

Tuomitseeko neuvosto Yhdysvaltojen yritykset estää tämän ihmisarvon törkeää loukkaamista koskevan kysymyksen ottaminen käsittelyyn YK:n ihmisoikeusneuvostossa? Yhtyykö se siihen pyyntöön, että Guantanamon tukikohta suljettaisiin?

Toinen osa

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, voisin todeta aluksi – koska tämä on minulle henkilökohtaisesti erittäin tärkeä asia – että neuvosto puolustaa johdonmukaisesti kaikkien kansainvälisten ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta koskevien vaatimusten varakusetonta suojelua terrorismin torjunnassa – ja erityisesti siinä. Neuvosto on ilmaissut tämän myös säädöksissä ja ohjelmissa, esimerkiksi 13. kesäkuuta 2002 tehdyssä puitepäätöksessä terrorismin torjunnasta sekä 1. joulukuuta 2005 hyväksytyssä EU:n terrorismin vastaisessa strategiassa.

Ulkoministerit keskustelivat Guantánamon vankileiriä koskevasta kysymyksestä 22. ja 23. maaliskuuta pidetyn Brysselin Eurooppa-neuvoston yhteydessä järjestetyillä illallisilla. He panivat muun muassa merkille, että Guantánamo on edelleen vakava huolenaihe. Ministerit totesivat, että tietyt Yhdysvaltain läheisten liittolaisten valtion päämiehet ovat vaatineet Guantánamon sulkemista, ja että nämä vaatimukset olivat oikeutettuja ja että ne esitettiin oikeaan aikaan. Muutamat EU:n jäsenvaltioiden ministerit totesivat myös, että he olivat jo ilmaisseet huolestumisensa Yhdysvaltain ulkoministerin kanssa järjestetyssä tapaamisessa Brysselissä. Totean myös, että neuvoston puheenjohtaja, ulkoministeri Plassnik, totesi julkisuudessa 22. maaliskuuta, että EU:n jäsenvaltiot ja Yhdysvaltain liittolaiset olivat jo monessa yhteydessä vaatineet Guantánamon tukikohdan sulkemista. Hän totesi, että nämä vaatimukset olivat asianmukaisia ja tärkeitä, mutta ne eivät riittäneet.

Noudattaen periaatetta, jonka mukaan kukaan ei voi olla lain yläpuolella, EU on käynyt jo jonkin aikaa määrätietoista oikeudellista vuoropuhelua Yhdysvaltain kanssa. Sen tavoitteena on varmistaa, että terrorismin torjunnassa noudatetaan humanitaarista kansainvälistä oikeutta ja kunnioitetaan ihmisoikeuksia. Oletamme – siteeraan jälleen – että Guantánamo kuuluu pian menneisyyteen. Näin todettiin samalla kun tunnustettiin, että terrorismia on torjuttava uskottavalla ja ihmisoikeuksia kunnioittavalla tavalla ja että meidän on vaadittava tätä erityisesti Euroopan unionina, joka tarjoaa mahdollisia ratkaisuja ongelmaan.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), laatijan sijainen. – (EL) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, toisinaan puhutte selkeästi, kuten tänä aamuna todetessanne, että ryhdytte ihmisoikeuksia loukanneen Valko-Venäjän vastaisiin toimenpiteisiin. Toisinaan taas puhutte arvoituksin.

Meillä on teille kaksi suoraa kysymystä:

Ensimmäinen kysymys: pyrkiikö Amerikan Yhdysvallat estämään Guantánamon tukikohdan sulkemista koskevan kysymyksen käsittelyn YK:n ihmisoikeusneuvostossa? Pitäisikö asiaa teidän mielestänne käsitellä siellä vai ei?

Toiseen kysymykseen haluaisin teidän vastaavan selkeästi, koska vastasitte minulle epäsuorasti. Oletteko nyt sitä mieltä, että Guantánamon tukikohta pitäisi sulkea, ja jos olette, niin mihin toimiin neuvosto aikoo ryhtyä suostutellakseen Amerikan Yhdysvallat sulkemaan Guantánamon tukikohdan?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Haluan tehdä ehdottoman selväksi, että me emme neuvostossa todellakaan toimi kaksinaismoralistisesti. Ihmisoikeusloukkaukset otetaan esiin aina kun niitä tapahtuu. Yhdysvaltain kanssa on käsitelty etenkin kysymystä, noudatetaanko Guantánamossa asiaan kuuluvia kansainvälisen oikeuden ja humanitaarisen oikeuden sääntöjä. Siteerasin myös neuvoston puheenjohtajan sanoja hänen toivoessaan, että Guantánamo kuuluisi pian menneisyyteen.

Euroopan unionin neuvostona olemme myös tukeneet kidutusta käsittelevän YK:n erityisneuvottelijan Novakin toimia mielivaltaisten pidätysten ja epäinhimillisen kohtelun estämiseksi. Me todellakin otamme tämän kysymyksen esiin Yhdysvaltain edustajien kanssa, myös ja etenkin maan presidentin ja ulkoministerin kanssa. On täysin väärin ajatella, että pyrimme sivuuttamaan asian.

  Elizabeth Lynne (ALDE). – (EN) Viime viikolla Yhdysvaltain korkein oikeus aloitti oikeuskäsittelyn sotilastuomioistuimia vastaan tutkiakseen asiaa. Tuomioistuimet tietenkin rikkovat oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevia kansainvälisiä vaatimuksia, ne eivät ole erillisiä toimeenpanovallasta, eikä niissä anneta puolustukselle mahdollisuutta esittää todisteita. Tuomioistuimet selvästikin hyväksyvät kidutuksen aikana annettuja lausuntoja, eikä itsenäisiä valituksia voida tehdä.

Voiko neuvoston puheenjohtaja todeta ehdottomasti vastustavansa näitä sotilastuomioistuimia? Pyytäisin teitä jälleen vastaamaan tarkasti, aiotteko painostaa Yhdysvaltain hallitusta sulkemaan Guantánamo Bayn tukikohdan. Tähän tarvitsemme vastauksen.

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Ensinnäkin emme voi emmekä saa esittää kansallista oikeusjärjestelmää koskevia kommentteja, mikäli kansallisella tasolla asiaa voidaan käsitellä lainmukaisin keinoin. Mainitsitte korkeimman oikeuden. Korkein oikeus ja muut tuomioistuimet Yhdysvalloissa ovat toistuvasti käsitelleet monien vankileirin yhteydessä tapahtuneiden asioiden laillisuutta. Mielestäni Yhdysvaltain oikeuslaitoksella on melko hyvät valmiudet käsitellä tätä kysymystä.

Totean ehdottomasti, että toivomme Guantánamon leirin kuuluvan pian menneisyyteen.

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE). – (EN) Onko yksikään jäsenvaltio neuvostossa todennut vastustavansa Guantánamon vankileirin tilanteen jyrkempää tuomitsemista? Mitkä jäsenvaltiot vastustavat konkreettisempiin toimiin ryhtymistä tässä asiassa?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Eurooppa-neuvoston yhteydessä järjestetyillä ulkoministerien illallisilla käydyissä keskusteluissa kukaan ei vastustanut mitään. Oli selvää, että tämä oli kaikkien yhteinen kanta. Ei siis ole kysymys siitä, että jotakin vastustettaisiin, vaan se mitä sanoin, on selkeästi kaikkien jäsenvaltioiden kanta.

  Puhemies. Kysymys nro 6 ja kysymys nro 7 käsitellään yhdessä, koska niiden aiheet ovat samankaltaiset:

Robert Evansin kysymys nro 6 (H-0015/06)

Aihe: Matkustajille maksettavat korvaukset

Ottaen huomioon yhteisöjen tuomioistuimen päätöksen (10. tammikuuta 2006) lentomatkustajille maksettavissa korvauksista, mihin toimiin neuvosto aikoo ryhtyä sen varmistamiseksi, että kuluttajat todella saavat kyseisen lain tarkoittaman suojan ja sen mukaiset oikeudet?

Eoin Ryanin kysymys nro 7 (H-0228/06)

Aihe: Lentomatkustajien oikeudet

Voiko neuvosto ilmoittaa, aikooko se esittää uusia toimenpiteitä eurooppalaisilla lentoyhtiöillä lentävien matkustajien oikeuksien parantamiseksi?

  Hubert Gorbach, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, näiden kysymysten ja erityisesti jäsen Evansin kysymyksen osalta neuvosto vahvistaa, että se on pannut merkille Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 10. tammikuuta 2006 antaman tuomion tapauksessa International Air Transport Association ja European Low Fares Airline Association vastaan Department for Transport. Neuvosto suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen mukaan esitettyjen kysymysten tarkastelussa ei ole tullut ilmi mitään seikkaa, joka vaikuttaisi matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11. päivänä helmikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 5, 6 ja 7 artiklan pätevyyteen.

Totean myös, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 261/2004 matkustajille myönnetään tiettyjä oikeuksia heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai viivästymisen johdosta. Asetuksen 16 artiklassa ("Asetuksen rikkominen") kukin jäsenvaltio velvoitetaan nimeämään asetuksen täytäntöönpanosta jäsenvaltion alueella vastaava elin. Tämä elin toteuttaa tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että matkustajien oikeuksia kunnioitetaan.

Artiklassa säädetään myös, että matkustaja voi valittaa mille tahansa nimetylle elimelle asetuksen oletetusta rikkomisesta. Lopuksi 16 artiklan 3 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden säätämien tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavien seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

Näin ollen on ensisijaisesti jäsenvaltioiden ja täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten elinten tehtävä varmistaa, että kun matkustajat tekevät valituksen, he todella voivat nauttia asetuksessa heille myönnetyistä oikeuksista.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

Myös EY:n perustamissopimuksen 211 artiklan mukaan komission tehtävänä on varmistaa, että asetuksen säännöksiä todella sovelletaan. Neuvosto valvoo tarkasti asetuksen soveltamista. Se aikoo tarkastella erityisen huolellisesti asetuksen toimivuutta ja tuloksia koskevaa kertomusta, joka komission on 17 artiklan mukaisesti annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle 1. tammikuuta 2007 mennessä.

Erityisesti jäsen Ryanin esittämän kysymyksen osalta neuvosto toteaa, että se antoi yhteispäätösmenettelyssä vuonna 2004 Euroopan parlamentin kanssa edellä mainitun asetuksen matkustajille annettavasta avusta.

Toteaisin myös, että neuvosto aikoo piakkoin hyväksyä yhteispäätösmenettelyssä parlamentin kanssa vammaisia ja liikuntarajoitteisia matkustajia koskevan asetuksen.

Lopuksi on vielä syytä todeta, että Euroopan komissiolla on aloiteoikeus ehdottaa säädöksiä lentomatkustajien oikeuksien vahvistamiseksi ja ettei uusia ehdotuksia ole tehty. Neuvosto ei näin ollen aio hyväksyä uusia alaa koskevia säädöksiä lähitulevaisuudessa.

  Robert Evans (PSE), laatija. – (EN) Vaikka kunnioitankin suuresti neuvoston puheenjohtajaa, on todettava, että hänen vastauksensa ei ollut läheskään riittävä. Hän nimittäin vain toisti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätöksen, jonka tunnen kyllä hyvin.

Päätös on ollut olemassa, mutta silti lentoyhtiöt välttelevät maksamista. Minulla on kansio täynnä tapausselvityksiä lentoyhtiöistä, jotka eivät maksa korvauksia, joihin ihmiset ovat kuitenkin selkeästi oikeutettuja. Sanoitte neuvoston valvovan tätä tarkasti, mutta siitä ei ole apua. Kuten kysyin kysymyksessäni: mitä neuvosto tekee tai mitä toimenpiteitä se harkitsee varmistaakseen, että kyseinen päätös pannaan toimeen ja että kuluttajia autetaan saamaan niitä oikeuksia, joihin heillä selvästi on oikeus, kuten Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätös osoittaa?

  Hubert Gorbach, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Toistaisin vielä, että tämä asia kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Neuvosto voi vain huomauttaa neuvoston kokouksissa, että näitä säännöksiä, jotka todellakin ovat selkeitä, on valvottava asianmukaisesti ja että jäsenvaltioiden on vaadittava, että niitä noudatetaan. Valitettavasti emme voi tehdä enempää, mutta tästä me pidämme kiinni, sillä oikeudellinen tilanne on selvä. Yksinkertainen tosiasia on se, että kussakin tapauksessa vastuu on asianomaisilla jäsenvaltioilla, ja niiden täytyy myös täyttää tämä vastuu.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, hyvät kollegat, koska matkustamme usein lentämällä, tunnemme kaikki lentoasemilla vallitsevan tilanteen, jossa valitukset joskus menevät vain suoraan roskakoriin ja jossa kuluttajat eivät usein tiedä, miten pitää puoliaan. Olisiko mahdollista perustaa välimiespalvelu tai oikeusasiamiehen virka, jotta nämä valitukset tulisi käsiteltyä kunnolla?

  Hubert Gorbach, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Mikäli tällaisia tapauksia alkaa ilmetä yhä useammin, tämä voisi varmasti olla yksi mahdollinen tapa ratkaista ongelma matkustajien tai kuluttajien hyväksi. Huomauttaisin kuitenkin jäsen Rübigille, että tämäkin kuuluu asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaan. Voin luvata hänelle vain, että kehotan neuvostoa käsittelemään asiaa ja kerron sille tästä vaihtoehdosta siltä varalta, että valitusten määrä kasva niin suureksi, että se edellyttää toimia.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, jäsen Rübigin tavoin haluan kiinnittää huomiota asiaan, joka tapahtuu meille kaikille lähes päivittäin. Suurella eurooppalaisella lentoasemalla Frankfurtissa jaetaan pyydettäessä esitettä, jossa selitetään neuvoston ja Euroopan parlamentin asetuksen sisältöä. Kun lukee huolella tämän tekstin, joka on kirjoitettu 10–15 A4-kokoiselle sivulle niin, että teksti kattaa sivusta noin kolme neljäsosaa, käy ilmi, ettei matkustajilla ole mitään oikeuksia.

Onko neuvosto valmis ja halukas kertomaan parlamentin kanssa komissiolle, että komissio tosiaankin itse vastaa siitä, että kyseistä asetusta noudatetaan?

  Hubert Gorbach, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Minulle matkustajien oikeuksien kunnioittaminen on erittäin tärkeä asia, samoin kuin yhteistyö parlamentin kanssa. Vastaan siis jäsen Rackin kysymykseen selkeästi "kyllä".

  Elizabeth Lynne (ALDE). – (EN) Olen tyytyväinen, että edellinen puhuja sai tietoja tilanteesta. Kun Air France peruutti minun lentoni sunnuntaina Gatwickin lentoasemalla, emme saaneet mitään ohjeita emmekä oikeuksia. Ymmärrän, että asia kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, mutta voisitteko ystävällisesti yrittää kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että lainsäädäntöä noudatetaan. Tällä hetkellä sitä ei noudateta. Ellei matkustajille edes anneta tietoja korvauksista, mitä he voivat tehdä?

  Hubert Gorbach, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Voin vain toistaa jäsen Lynnelle lisäkysymykseen jo antamani vastauksen, eli on sanomattakin selvää, että olen valmis ja halukas kertomaan ystävällisesti – teitä siteeratakseni – jäsenvaltioille, että nämä asiat ovat tärkeitä ja että niihin täytyy suhtautua vakavasti. Keskustelen asiasta neuvostossa.

  Puhemies. Kysymys nro 8, nro 9 ja nro 10 käsitellään yhdessä, koska niiden aiheet ovat samankaltaiset:

Rodi Kratsa-Tsagaropouloun kysymys nro 8 (H-0051/06)

Aihe: Euroopan laajuisten liikenneverkkojen rahoitus

Joulukuussa 2005 Eurooppa-neuvoston kokouksessa tehdyssä vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymiä koskevassa poliittisessa sopimuksessa alennettiin komission alun perin Euroopan laajuisten liikenneverkkojen rahoitukseen esittämät 20 miljardia euroa 7 miljardiksi euroksi.

Kun otetaan huomioon Euroopan laajuisten verkkojen merkitys Lissabonin strategian ja sisämarkkinoiden toiminnan kannalta, katsooko neuvosto, että 7 miljardin euron määrärahoilla on mahdollista toteuttaa ne kolmekymmentä tärkeintä hanketta, jotka on ollut tarkoitus toteuttaa lähitulevaisuudessa? Onko se sitä mieltä, että tämä merkittävä määrärahaleikkaus, jonka suuruus on kaksi kolmannesta alun perin suunnitelluista määrärahoista, vaikuttaa lykkäävästi laajemminkin liikennealalla, kun otetaan huomioon, että jo nyt joidenkin hankkeiden kohdalla on ongelmia niiden toteutuksessa, ja millä tavoin se aikoo toimia tässä asiassa kuluvan puolivuotiskauden aikana? Aikooko se kallistua siihen ratkaisuun, että joitakin ensisijaisista ohjelmista tarkistetaan tai niiden toteutusta lykätään?

Bernd Posseltin kysymys nro 9 (H-0209/06)

Aihe: Euroopan Pariisi-Budapest-junayhteys ja Brennerin rautatietunneli

Mikä on puheenjohtajavaltion arvio Pariisista Strasbourgin kautta Budapestiin kulkevan suurnopeusjunayhteyden kehittämismahdollisuuksista ja toteuttamisaikataulusta, ottaen huomioon linjan Münchenistä Brennerin tunnelin kautta Roomaan kulkeva tärkein haara sekä erityisesti Saksan ja Itävallan osuudet molemmista reiteistä?

Stanislaw Jalowieckin kysymys nro 10 (H-0237/06)

Aihe: TEN-T-hankkeiden toteuttaminen

Lissabonin tavoitteiden saavuttaminen ei ole mahdollista ilman tehokkaita eurooppalaisia liikenneverkkoja. Eurooppa-neuvoston kokouksessa Essenissä vuonna 1994 ja sittemmin komission päätöksissä 1692/96/EY⁽¹⁾ ja 884/2004/EY⁽²⁾ sekä Karel Van Miertin vetämän korkean tason ryhmän laatimassa raportissa on määritelty yhteisön TEN-T-suuntaviivat ja yksilöity 30 ensisijaista hanketta.

Haluaisin ilmaista syvän huolestumiseni sen seikan johdosta, että komission ehdotuksesta, jossa nimitetään koordinaattorit kaikkiaan 30:stä Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevan hankkeen joukosta valituille 6 hankkeelle, on jätetty pois rautatielinja 23:a (Gdansk–Varsova–Brno/Bratislava–Venetsia) koskeva hanke, joka on Keski-Euroopan yhteiskunnallis-taloudellisen kehityksen kannalta strategisen tärkeä.

Käännyn siis neuvoston puoleen kysyen: Aikooko puheenjohtajavaltio Itävalta pitää Baltian maat Keski-Eurooppaan yhdistävää hanketta ensisijaisen tärkeänä? Missä vaiheessa tämän hankkeen toteuttaminen on? Millä tavoin se tullaan rahoittamaan?

  Hubert Gorbach, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin vastata Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskeviin kysymyksiin seuraavasti.

Pyydetyn rahoituksen osalta komissio on joulukuun Eurooppa-neuvostossa tehdyn sopimuksen mukaisesti aloittanut yhteisön uusia rahoitusnäkymiä koskevan arvioinnin uudessa kehyksessä. Kun arviointi on saatettu loppuun, neuvosto jatkaa keskustelujaan viipymättä, jotta voidaan päästä mahdollisimman pian sopimukseen ehdotuksen lopullisesta hyväksymisestä vuoden loppuun mennessä.

Yleisesti liikennealan osalta on korostettava, että Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskeva yhteisön rahoitustuki on tarkoitettu sellaisten hankkeiden yhteisrahoitukseen, joita toteutetaan jäsenvaltioissa yleensä yhteistyössä kansallisten, julkisten ja yksityisten viranomaisten kanssa. Yhteisön rahoitustuella voidaan ikään kuin lisätä julkisten ja yksityisten viranomaisten myöntämää rahoitusta jäsenvaltioissa ja edistää erilaisten kansallisten toimenpiteiden koordinointia varsinkin rajanylittävillä osuuksilla. Vastuu hankkeiden täytäntöönpanosta on kuitenkin asianomaisilla jäsenvaltioilla – sekä tietenkin hankkeen osapuolilla.

Mikäli yhteistä etua koskevan hankkeen täytäntöönpano viivästyy huomattavasti, komissio voi yhteisön suuntaviivoista Euroopanlaajuisen liikenneverkon kehittämiseksi tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1692/96/EY nojalla kuulla asianomaisia jäsenvaltioita ja hyväksyä sopivia toimenpiteitä toimivaltajakoa asianmukaisesti noudattaen. Komissio voi käyttää aloiteoikeuttaan ja esittää päätöksessä esitettyjen ensisijaisten tavoitteiden uudelleentarkastelua koskevia lainsäädäntöehdotuksia suuntaviivojen täytäntöönpanoa koskevan kertomuksen yhteydessä, joka sen on esitettävä joka toinen vuosi.

Vuosien 2007–2013 rahoituskehykseen sisältyvän Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevan budjettikohdan rahoittamisen osalta haluaisin todeta yleisesti, että olen jo puhunut sen puolesta – kun vierailin puheenjohtajavaltion edustajana parlamentin liikenne- ja matkailuvaliokunnassa 25. tammikuuta – että kyseisen kauden rahoituskehyksessä TEN-hankkeiden rahoittamiseen osoitettuja varoja lisättäisiin mahdollisuuksien mukaan entisestään. Olen myös kertonut päättäjille ja neuvottelijoille, miten kiireellinen ja tärkeä asia tämän on, sekä todennut, ettei liikkuvuutta ja kestävyyttä – joille Euroopan laajuisten verkkojen laajentaminen on tärkeä ennakkoedellytys – voida jättää huomiotta, kun laaditaan kasvua ja työpaikkojen luomista koskevia strategioita. Saatoin todeta tyytyväisenä, että eilisessä kolmikantaneuvottelussa päästiin kompromissiin. Voidaan toivoa, että kaikki mahdollisuudet hyödyntämällä voimme nyt ainakin pienentää TEN-hankkeille osoitettujen varojen leikkaamista vuosina 2007–2013. Liikenne-, televiestintä- ja energianeuvoston puheenjohtajana olen toistanut lakkaamatta, miten tärkeää on toteuttaa ensisijaiset TEN-hankkeet ja, kuten olen jo todennut, olen myös tiedottanut tästä neuvotteluista vastaaville osapuolille ja painostanut niissä asioissa, joissa se on ollut mahdollista ja joissa siitä on ollut hyötyä.

Olen iloinen, että asiassa on päästy sopimukseen ainakin toistaiseksi, ja toivon, että pystymme nyt tämän ansiosta käymään käsiksi ainakin kaikista tärkeimpiin hankkeisiin.

  Rodi Kratsa-Tsagaropoulou (PPE-DE), laatija. – (EL) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kiitos paljon niistä tiedoista, joita olette antanut meille sekä tänään että Euroopan parlamentin liikenne- ja matkailuvaliokunnassa.

Kysymykseni on selvä: kun otetaan huomioon, että Euroopan laajuisten liikenneverkkojen laajentamista sekä sisämarkkinoiden loppuun saattamista tarvitaan liikkuvuuden ja kaikkien muiden mainitsemienne syiden vuoksi, voidaanko nämä tavoitteet saavuttaa 7 miljardilla eurolla?

Mikäli tavoitteet ovat niin tärkeitä ja rahoituksen alijäämä on kuitenkin näin suuri, mitä neuvosto aikoo ehdottaa alijäämän korjaamiseksi sen lisäksi, että julkista ja yksityistä sektoria pyydetään yleisesti tekemään yhteistyötä?

Mikä on energia-alalle ja mikä liikennealalle varattu osuus noin 500 miljoonan euron lisäsummasta?

  Hubert Gorbach, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Liikennealalle on varattu yhteensä 7,3 miljardia euroa. Toteatte aivan oikein, että mikäli ensisijaiset TEN-hankkeet halutaan toteuttaa, meidän on myös pantava täytäntöön innovatiivisia rahoitusmalleja eikä vain suunniteltava niitä. Tarkoitan nyt yksityisten rahoittajien ja sijoittajien osallistumista. Muuta keinoa ei ole. Lisäksi on selvää, että meidän on asetettava ensisijaisia tavoitteita, ja muutaman vuoden kuluttua voimme todeta, että niillä hankkeilla, joissa rakennustyöt voidaan aloittaa nopeimmin, on myös parhaat mahdollisuudet toteutua. Tästä syystä neuvostojen asiasta vastaavien henkilöiden ehdottomasti tärkeimpänä tehtävänä on varmistaa, että niille ensisijaisille Euroopan laajuisille verkoille, joiden katsotaan olevan tärkeitä työllisyyden ja talouskehityksen kannalta, on annettu välttämätön ja asiaankuuluva hyväksyntä, ja että näin ollen niiden rakennustyöt voidaan aloittaa.

  Bernd Posselt (PPE-DE), laatija. – (DE) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kysymykseni liittyi erityisesti Pariisista Strasbourgin ja Münchenin kautta Wieniin kulkevan suurnopeusjunayhteyden sekä sen Brennerin tunnelin kautta Roomaan kulkevan haaran toteuttamisaikataulua. Kysyisin siis neuvoston puheenjohtajalta koko hankkeen ja etenkin Münchenistä Wieniin ja Roomaan kulkevien yhteyksien toteuttamisaikataulusta.

  Hubert Gorbach, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Vastaan jäsen Posseltin kysymykseen, että neuvoston puheenjohtajavaltion mielestä näiden kahden rautatiereitin – reitin nro 17 (Pariisi–Strasbourg–Stuttgart–Wien–Bratislava) sekä reitin nro 1 (Berliini–München–Verona–Palermo) – jatkaminen on välttämätöntä, jotta erityisesti raskaiden tavara-ajoneuvojen aiheuttamaa maanteiden ruuhkautumista voidaan vähentää.

Nämä ovat laajamittaisia hankkeita, joilla pyritään tasapainottamaan eri liikennemuotojen käyttöä ja edistämään kestävän liikennejärjestelmän luomista EU:ssa. Lisäksi näillä rajanylittävillä hankkeilla parannetaan taloudellista integroitumista sisämarkkinoilla.

Koska jäsen Posselt kysyi erityisesti aikatauluista, voin todeta, että näiden kahden rautatiereitin rakennustöiden odotetaan valmistuvan vuonna 2015. Lopullinen päätös näistä laajamittaisista rajanylittävistä hankkeista ja niiden ripeästä toteutuksesta riippuu tietenkin osittain vuosien 2007–2013 rahoituskehyksestä ja osittain – kuten jo totesin – siitä, että hankkeille on saatava yksityisiä rahoittajia.

Kunhan välttämättömästä budjetista päästään sopimukseen, näiden kunnianhimoisten hankkeiden loppuun saattamiseksi tarvitaan pitkän aikavälin täytäntöönpanosuunnitelma. Lopuksi haluan korostaa, että itse uskon vahvasti siihen, että varsinkin rautatiereitin nro 1 (Berliini–Mïnchen–Verona–Palermo) pohjoinen–etelä-kauttakulkureitin osalta ensimmäinen lapiollinen maata käännetään tämän vuoden lopulla ja työt voidaan aloittaa. Käänsin itse ensimmäisen lapiollisen maata hankkeen ydinosuuden eli Brennerin rautatietunnelin töiden alkaessa, ja kolmen ja puolen vuoden aikana olen yhdessä ministerikollegani Lunardin kanssa tehnyt parhaani, jotta hanke on saatu siihen vaiheeseen, jossa se on nyt. Mielestäni näillä kahdella rautatiereitillä on tarkoituksenmukaista ja välttämätöntä tehdä yhteistyötä.

  Stanisław Jałowiecki (PPE-DE), laatija. – (PL) En saanut vastausta kysymykseeni, joka koski erityisesti Gdańskin ja Wienin välistä rautatiereittiä. Tämä on erityisen tärkeä rataosuus, koska uusien Keski-Euroopan jäsenvaltioiden ja vanhojen jäsenvaltioiden välisten yhteyksien kannalta tämä on selvästi keskeinen osa liikenneverkkoa. Kaksi muuta reittiä on suunnitteluasteella. Tarkoitan Pariisin ja Wienin välistä reittiä sekä ensisijaista Rail Baltica -reittiä, joka kulkee Antverpenistä Varsovan kautta Helsinkiin. Kysymykseni aiheena olevaa rataosuutta koskevia säännöksiä ei kuitenkaan ole annettu, ja siksi esitin kysymyksen varakanslerille.

  Hubert Gorbach, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Käsittelen mielelläni myös Jałowieckin esittämää suullista kysymystä H-0237/06. Kuten jäsen Jałowiecki varmasti tietää, parlamentti ja neuvosto ovat hyväksyneet päätöksen yhteisön suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi. Siinä otaksutaan, että rautatiereitin nro 23 – mainittu Gdánsk–Varsova–Brno/Bratislava–Wien-rautatiereitti – saadaan valmiiksi vuosina 2010–2015. Neuvoston puheenjohtaja katsoo, että tämä rautatiereitti on äärimmäisen tärkeä, sillä se edistää liikeyritysten perustamista reitin varrelle ja edesauttaa siirtymistä vaihtoehtoisiin liikennemuotoihin pitkän matkan kuljetuksissa. Lisäksi tällä reitillä pyritään ottamaan huomioon alueellista liikennettä käyttävien matkustajien vaatimukset.

Vuoden 2005 heinäkuussa kuusi eurooppalaista koordinaattoria nimettiin vauhdittamaan viiden ensisijaisen rautatiereitin toteutusta sekä Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmän käyttöönottoa. Rautatiereitti nro 23 ei kuulu näihin ensisijaisiin hankkeisiin, mutta tässä vaiheessa puheenjohtajavaltio ei voi vielä ennustaa, mitkä liikennereitit päätetään luokitella tulevaisuudessa ensisijaisiksi hankkeiksi ja aiotaanko eurooppalaisia koordinaattoreita nimetä lisää – pahoittelen tätä.

Rautatiereittiä nro 23 koskevat liikennehankkeet ovat osa Tšekin tasavallan, Puolan ja Slovakian kansallisia uudistusohjelmia. Alustavat taloudelliset tutkimukset on jo tehty, ja suunnittelua koskevien selvitysten sekä vaikutustenarviointien laatiminen on jo aloitettu. Haluaisin lisätä tähän, että Itävallassa suunnitellaan laajamittaista investointia Wienin ja Venetsian väliseen osuuteen, joka myös mainittiin kysymyksessä.

Toistan myös, että kuten tänään on jo moneen kertaan todettu, rautatiereittiä nro 23 koskevaan päätökseen vaikuttaa myös rahoituskehyksestä vuosiksi 2007–2013 tehtävä sopimus sekä yksityisen pääoman saanti.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kyseisellä suurnopeusjunayhteydellä on meille kaikille suuri merkitys, koska se kulkee Euroopan pääkaupungin Strasbourgin läpi. Onko neuvoston puheenjohtaja sitä mieltä, että nimetyllä koordinaattorilla on mahdollisuus raportoida liikenne-, televiestintä- ja energianeuvostolle säännöllisin väliajoin koordinoinnin edistymisestä?

  Hubert Gorbach, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Jäsen Rübig, mielestäni on hyvä ajatus, että kyseisestä osuudesta vastaavan koordinaattorin, jonka on tietenkin oltava hyvin asioista perillä, on perusteltava toimintaansa ja raportoitava edistymisestä vastuuntuntoisille ja kiinnostuneille parlamentin jäsenille. Välitän mielelläni tämän ehdotuksen eteenpäin.

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE). – (EN) Komissio on ehdottanut, että 30 hankkeen joukosta valittua 6 hanketta varten nimetään 6 koordinaattoria. Nämä hankkeet tuntuvat olevan orwellilaiseen tapaan ne keskenään tasavertaisimmat eläimet kaikista TEN-T-hankkeista. Milloin komissio aikoo ehdottaa toista vaihetta, joka koskee seuraavia muita etuoikeutetumpia ensisijaisia hankkeita? Milloin aiotte tehdä tämän neuvostossa?

  Hubert Gorbach, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Asia on niin kuin jo totesin. Ensisijaisia TEN-hankkeita on yhteensä 30. Nämä on asetettu tärkeysjärjestykseen, ja kuusi koordinaattoria on nimetty kuutta tärkeintä hanketta varten. Kokemuksemme perusteella viivästyksiä kuitenkin ilmaantuu siellä täällä, ja hankkeiden järjestystä on myöhemmin tarkistettava. Tästä syystä olen korostanut, että hankkeiden arviointijärjestelmä on hyvä ja tärkeä. Van Miertin johtama korkean tason työryhmä on tehnyt tässä asiassa erinomaista työtä.

Meidän on kuitenkin oltava joustavia, sillä kyseiset reitit ovat tärkeitä paitsi talouskasvun ja työllisyyden kannalta myös siksi, että monissa valkoisissa ja vihreissä kirjoissa esitetty periaate, nimittäin rahtiliikenteen siirtäminen maanteiltä rautateille, voitaisiin toteuttaa. Tätä varten on myös tarjottava täydellisiä hankkeita. Emme varmasti voi taistella liian kovasti yhdessä varmistaaksemme, että tähän on käytettävissä riittävästi varoja myös tulevan kauden jälkeen. Luotan tässä vahvasti aiemmin mainittuihin innovatiivisiin mahdollisuuksiin ja tapoihin hyödyntää myös yksityistä pääomaa niin, että hankkeita voidaan toteuttaa nopeammin kuin muuten olisi mahdollista. Tästä on hyötyä sekä taloudelle ja työpaikkojen luomiselle että erityisesti myös ympäristölle ja monien kauttakulkureittien varrella asuville ihmisille.

  Othmar Karas (PPE-DE). – (DE) Kiitän kovasti varakansleria siitä, että hän käsitteli ensiksi rahoituskehystä. Olemme tänään todellakin sopineet, että TEN-hankkeille myönnetään 500 miljoonaa euroa lisää suoraa rahoitusta ja toiset 500 miljoonaa euroa Euroopan investointipankilta saatavaa lainaa varten. Näin ollen hän sai loppusummaksi 7,3 miljardia.

Varakanslerille osoittamani kysymys liittyy Euroopan unionille ja Itävallalle tärkeään hankkeeseen, Brennerin rautatietunneliin. Koska hanke on niin tärkeä EU:lle, voisiko varakansleri kertoa, miten hänen mielestään tässä TEN-hankkeessa on edistytty?

  Hubert Gorbach, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Jäsen Karas, teen sen oikein mielelläni. Berliinin ja Palermon välisen kauttakulkureitin ytimessä olevan Brennerin rautatietunnelin tilanne on seuraava. Komissio on luvannut yhteisrahoittaa tunnelin rakentamisesta noin 50 prosenttia – se on suuri summa. Tähän pilottitunneliin on investoitu noin 450 miljardia euroa. Olemme parhaillaan vaiheessa 2, joka on valmisteluvaihe, ja tulevana kesänä aloitamme pilottitunnelin poraamisen ja teemme kaikkemme, jotta vaihe 3 – se on Brennerin rautatietunnelin varsinainen rakennusvaihe – voidaan toteuttaa enintään 2,5–3 vuoden kuluessa, niin että tunneli saadaan valmiiksi viimeistään vuonna 2015, kuten Italian ja Itävallan välisessä kansainvälisessä sopimuksessa määrätään. Kuten olen aina todennut, mikäli pyrimme kunnianhimoisesti näihin tavoitteisiimme, saatamme hyvinkin säästää muutaman vuoden, niin että parhaassa tapauksessa tämän kauttakulkureitin ydinosuus – Brennerin tunneli – saadaan valmiiksi vuonna 2013.

Haluan kuitenkin korostaa, että mikäli asianomaiset maat ovat yksimielisiä ja mikäli komissio antaa niille kaiken tukensa – kuten varapuheenjohtaja Barrot, joka on myös kysellyt tunnelin tilanteesta, juuri teki – edistystä saadaan aikaan. Luotan myös vahvasti komissioon ja EU:hun vielä avoimena olevan yhteisrahoituksen osalta.

  Manolis Mavrommatis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, olin esittänyt kysymyksen, johon odotin vastausta, ja luulin, että aika riittäisi sen käsittelyyn. Valitettavasti kuitenkin monet parlamentin jäsenet esittivät yhtä tiettyä kysymystä koskevia puheenvuoroja, eikä minun kysymystäni ehditty käsitellä.

Kuten huomaatte, olen odottanut täällä puolitoista tuntia, mutta valitettavasti saan kirjallisen vastauksen.

  Gay Mitchell (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, käytän työjärjestyspuheenvuoron. Joka ikinen kuukausi huomaan, ettei kysymystäni käsitellä kyselytunnilla, vaikka se on ensimmäisten 12–13 kysymyksen joukossa. Jos kolmea kysymystä käsitellään yhdessä ja silti ehditään käsitellä vain kymmenen kysymystä, on parlamenttia syytä moittia. Asialle on tehtävä jotain. Ihmiset pyytävät minua esittämään täällä kysymyksiä. Meitä on 700. Se, että vain näin vähän kysymyksiä ehditään käsitellä, antaa todella aihetta moittia parlamenttia ja järjestelmää. Pyytäisin, että välitätte tämän viestin puhemiehistölle, sillä asialle on tehtävä jotain.

  Puhemies. Olen todella pahoillani. Merkitsin muistiin sen, mitä sanoitte, mutta se tosiasia, että muut keskustelut ovat tärkeämpiä, tarkoittaa, että joudumme usein lyhentämään kyselytuntia.

Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

Kyselytunti on päättynyt.

(Istunto keskeytettiin klo 20.05 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ONESTA

(1) EYVL L 228, 9.9.1996, s. 1

(2) EUVL L 167, 30.4.2004, s. 1