Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 6. huhtikuuta 2006 - Strasbourg

4. AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen toiminta (2005)(keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Thierry Cornillet’n laatima kehitysyhteistyövaliokunnan mietintö (A6-0063/2006) AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen toiminnasta vuonna 2005 [2005/2104(INI)].

  Thierry Cornillet (ALDE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, mietintö AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen toiminnasta vuonna 2005 sisältyy itse asiassa esityslistaan. En käsittele enää mietinnön yksityiskohtia, vaan mainitsen vain kaksi istuntoa, jotka pidettiin Bamakossa huhtikuussa 2005 ja Edinburghissa marraskuussa 2005, unohtamatta seuraavaa istuntoa, joka pidetään Wienissä kesäkuussa 2006. Haluan korostaa täällä parlamentissa, kuinka hyödyllistä on pitää Euroopassa järjestettävät istunnot puheenjohtajavaltiossa, kuten tänäkin vuonna. Tuntuukin erittäin järkevältä säilyttää tämä kaksi vuotta sitten käytäntöön otettu järjestelmä ja noudattaa sitä edelleen.

Haluan myös tuoda esiin AKT-maiden kollegoittemme erittäin voimakkaan panoksen, ja meidän on onniteltava heitä sen johdosta. Toteutimme kuusi yhteistä vierailua samanaikaisesti, ja painotan ensimmäisen – mutta ei viimeisen – kerran sanaa "yhteistä". Onkin olennaisen tärkeää, että pysyvällä edustajakokouksella ja vierailuilla on yhteinen näkökulma asioihin. Ei olisi mitään järkeä, jos asia olisi päinvastoin. Haluan myös korostaa, että on järjestetty yhä suurempi määrä AKT-maiden ja Euroopan unionin edustajien välisiä horisontaalisia äänestyksiä. Mielestäni olisi turvauduttava mahdollisimman harvoin erillisten äänestysten käytäntöön, vaikka ei sitä välttämättä poistettaisikaan työjärjestyksestämme. Tästä huolimatta on totta, että pitkän aikavälin tavoitteena on järjestää yhä enemmän äänestyksiä, joiden avulla on mahdollista varmistaa AKT–EU-enemmistö.

Näyttää lisäksi siltä, että AKT-maiden kollegamme eivät ota yhtä paljon vastuuta sanoisinko "älyllisesti". Tällä tarkoitan, että olemme heidän kanssaan samaa mieltä siitä, että se, mistä meille on aiheutunut kuluja – siis tosiasiallisesti AKT:sta Euroopan unionille aiheutuvat menot – on tuottanut heille tuloa. Lisäksi parlamentaarisen valvonnan tarve kummallakin tasolla on heille yhä selvempää. Tämän vuoksi olemme omasta puolestamme pyytäneet Euroopan kehitysrahaston sisällyttämistä talousarvioon, jotta voitaisiin taata näiden yhteisön menojen käyttöä koskeva parlamentaarinen valvonta. Samalla AKT-maiden parlamenttien on kuitenkin alistettava parlamentaariseen valvontaan se, mitä ne pitävät tulona. Tämä taistelu meidän on käytävä yhdessä, jos parlamentaarisen valvonnan ehdoton välttämättömyys aiotaan tunnustaa.

AKT:n tulevaisuuden kannalta suhtaudun myönteisesti Cotonoun sopimukseen tehtyyn muutokseen. Kymmenennen EKR:n talousarvion loppusumma nousee nyt 22 682 miljoonaan euroon. Olemme jo parlamentissa valittaneet tästä summasta, joka ei vastaa odotustamme eli 24 miljardia euroa. Puheenjohtajavaltio Itävalta on jo vastannut meille. Epäilemättä jäsenkollegani puhuvat kohta tästä aiheesta ja vaativat summan tarkistamista. Tarkoitus ei ole toistaa loputtomasti samoja kysymyksiä, mutta odotamme vakuuttavampia vastauksia kuin ne, joita olemme saaneet.

Myös EKR:n ylijäämä on ongelmallinen. Nyt se on lähes 11 miljardia euroa, mikä luonnollisesti aiheuttaa epäilyksiä hankkeiden käsittelymenetelmistä ja tavoitteista. Onhan kuitenkin anteeksiantamatonta, että 11 miljardia euroa on jätetty käyttämättä maissa, joissa avun tarve on niin räikeästi näkyvissä.

Mitä EKR:lle tulevaisuudessa tapahtuu? Jos täytämme poliittiset sitoumuksemme vuonna 2010 ja onnistumme osoittamaan 0,56 prosenttia bruttokansantuotteestamme kehitysapuun, Euroopan unioni myöntää kehitysapuvaroihin vuosittain lisää 50 miljardia euroa, vaikka se on sitoutunut poliittisesti osoittamaan vain puolet tuosta summasta eli 25 miljardia euroa Afrikalle. On aivan selvää, että jos tätä politiikkaa noudatetaan, käytettävissä oleva lisäapu vastaa todellisuudessa EKR:n yhden vuoden budjettia. Jos kuitenkin tarkastelee tapaa, jolla käytämme noita varoja, tämä herättää vain ihmetystä.

Ihmettelen myös Euroopan unionin hallinnoimaa osuutta kehitysmaille annettavasta tuesta, joka on noin 20 prosenttia. Sananvalintani on ehkä hieman liian voimakas, mutta tällä tavoin heikennetään EKR:n statusta niin, että siitä tulee toisarvoinen tukiväline. Yhä kiireellisemmäksi tulee tällöin ongelma, joka koskee EKR:n sisällyttämistä talousarvioon, mikä on ehdottomasti ratkaisevan tärkeää ja tehtävä mahdollisimman nopeasti. Sama koskee EKR:n "fungibiliteettia" eli mahdollisuutta myöntää hyvin kunnianhimoisille alueellisille hankkeille, kuten rautateiden infrastruktuurihankkeille, asema Euroopan unionin yleisessä toimintajärjestelmässä. Näin voitaisiin varmistaa jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin välinen koordinointi. EKR:stä voi toimia koordinoivana tahona ja yhteinen parlamentaarinen edustajakokous erityistä valvontaa harjoittavana elimenä, kun tiedetään, että kaikki maailman vähiten kehittyneet maat ovat yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen jäseniä.

Lopuksi sanoisin, että suurimpana ongelmana on Euroopan unionin politiikan ymmärtäminen. Äsken kehitysapuun osoitetuiksi yhteisön menoiksi luokittelemani menojen kustantajia ovat meidän veronmaksajamme. Toiminnan sinänsä on oltava ymmärrettävää, etteivät populistit pääse tarttumaan ilmoittamiini lukuihin ja huutamaan: "Mitä ihmettä te oikein teette kaikella tuolla rahalla?". Tämän vuoksi asiasta on saatava poliittinen näkemys ja ymmärrys.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, esittelijä on saanut aikaan loistavan mietinnön AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen toiminnasta. Hän on koonnut erittäin hyvin yhteen edustajakokouksen viimeaikaisen kehityksen. Siitä on todella tulossa yhä voimakkaampi parlamentaarinen pilari AKT:n ja EU:n yhteistyössä. Pysyvien valiokuntien perustaminen sekä AKT:n ja EU:n yhteisten raporttien laatiminen ovat lisänneet ja tehostaneet parlamentin jäsenten välisiä kontakteja.

Edustajakokouksesta on kehittynyt valmis foorumi, jossa AKT:n ja EU:n parlamenttiedustajille huolta aiheuttavia kysymyksiä käsitellään avoimessa keskustelussa, jonka puitteissa on syntymässä laaja konsensus monista kehitysapua koskevista kysymyksistä ja erillisistä äänestyksistä on tullut harvinaisia poikkeuksia. Näin edustajakokoukselle on tarjottu mahdollisuus keskustella ja sopia hyvin erilaisista asioista, kuten rahoituksen hallinnosta tai kauppaan liittyvistä kysymyksistä.

Päätöslauselmassa edustajakokousta kehotetaan järjestämään EU:n ja AKT:n parlamenttien jäsenten välisiä kokouksia alueiden ja sitä pienempien yksiköiden tasolla alueellisen yhdentymisen lujittamiseksi ja kansallisten parlamenttien yhteistyön edistämiseksi. Komissio on valmis tekemään oman osansa kokousjärjestelyjen onnistumiseksi.

Haluan lopuksi korostaa, että komissio on kanssanne samaa mieltä edustajakokouksen toimimisesta yhteistyön mallina. Kollegani Michel on osallistunut kaikkiin edustajakokouksiin, joita on pidetty hänen virkaanastumisensa jälkeen. Komission jäsen Michel odottaa voivansa osallistua myös tämän vuoden kesäkuussa Wienissä pidettävään seuraavaan edustajakokoukseen.

  Michael Gahler, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, aloitan esittämällä lämpimät kiitokset jäsen Cornillet'lle viime vuoden toimintaamme käsittelevästä kattavasta mietinnöstä. Olen tietenkin osallistunut monenlaiseen toimintaan edustajakokouksen ensimmäisenä eurooppalaisena varapuheenjohtajana. Haluan myös heti alussa kiittää yhtä lämpimästi kahta yhteispuheenjohtajaamme, tänään läsnä olevaa Euroopan yhteispuheenjohtajaa Kinnockia ja poissa olevaa Sharon Hay-Websteriä, omistautumisesta tälle työlle viime vuoden aikana tavalla, joka on ollut esimerkillistä. Toivomme, että he jatkavat tätä työtä. Parlamentaarisen edustajakokouksen ensisijainen tavoite on lujittaa Cotonoun sopimuksen parlamentaarista ulottuvuutta. Monien yhdessä tekemiemme asioiden tarkoituksena on auttaa kollegoitamme saamaan vaikutusvaltaa omassa maassaan ja saavuttamaan saman itseluottamuksen, jonka me olemme saavuttaneet vuosien kuluessa käsitellessämme asioita hallitustemme ja täytäntöönpanoviranomaisen kanssa.

Jaetut kokemukset ja yhteiset matkat moniin paikkoihin ovat saaneet meidät ajattelemaan samalla tavoin muun muassa sokerin markkinajärjestelyn uudistuksesta. On hyvä, että maataloudesta vastaava komission jäsen on kanssamme tänään, sillä hän tuntee numerot läpikotaisin ja tietää, mitä Euroopan unioni tekee vähentääkseen markkinajärjestelyjen uudistuksen vaikutusta ja kuinka vähän siihen verrattuna on tarjolla maille, joita asia koskee. Tämän perusteella on selvää, että uudistuksemme vaikuttaa suoraan näihin maihin, joista kahdessa, Guyanassa ja Jamaikassa, olen itse käynyt. Guyanassa voimme – vaikka ei olisi tarkoituskaan – osaltamme horjuttaa koko maata, jos emme vähennä uudistuksemme vaikutusta tarjoamalla maalle riittäviä korvauksia.

On toinenkin tärkeä näkökohta, johon haluan kiinnittää huomiota. Kehotamme komissiota varaamaan sopivan osuuden Euroopan kehitysrahoituksesta parlamentin jäsenten ja muiden johtoasemissa olevien henkilöiden poliittiseen koulutukseen, jonka avulla näissä maissa voidaan kehittää sellaista poliittista kulttuuria, joka lujittaa vastuullista hallintotapaa pitkällä aikavälillä.

Lopuksi haluan mainita virallisen yhteydenpidon, jonka aloitimme yleisafrikkalaisen parlamentin kanssa viime vuoden lopulla. Sain puhua siellä Sharon Hay-Websterin kanssa AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen puolesta. Sittemmin minusta tuli tämän ad hoc -valtuuskunnan puheenjohtaja. On tärkeää, että edistämme Afrikassa tietoisuutta siitä, että mantereen kohtalo on yhteinen ja että parlamentilla voi tässä asiassa olla tärkeä tehtävä.

  Marie-Arlette Carlotti, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, kollegani, jäsen Cornillet'n mietinnössä kuvaillaan yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa vuonna 2005 tehdyn työn laatua.

Yhteinen parlamentaarinen edustajakokous on poliittisen vuoropuhelun pysyvä foorumi, joka pyrkii olemaan ennalta ehkäisevän työn, konfliktien ratkaisun ja demokraattisen prosessin tukemisen väline. Sillä onkin tärkeä tehtävä Cotonoun sopimusta ajatellen. Se on ainutlaatuinen työväline pohjoisen ja etelän välisessä vuoropuhelussa. Vastedes sen pitäisi toimia tehokkaammin erityisesti vakavien kriisitilanteiden, kuten Darfurin kriisin, ratkaisemisessa. Tämä edellyttää kuitenkin, että sille annetaan riittävästi resursseja. Tästä on vastuussa ennen kaikkea Euroopan unioni, jonka on asetettava AKT-maiden kanssa toteutettava kumppanuus poliittisesti tärkeälle sijalle, noudatettava sitoumuksiaan parhaillaan käytävissä kymmenennen EKR:n loppusummaa koskevissa neuvotteluissa ja lopetettava vihdoin sokeriuudistuksen yhteydessä nähdyn kaltainen tapa antaa toisella kädellä ja ottaa toisella.

Antakaamme lopultakin yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle sen ansaitsema poliittinen kunnioitus ja toteuttakaamme vihdoin Cotonoun sopimuksen määräys eli se, että Euroopassa edustajakokous on pidettävä Euroopan unionin puheenjohtajavaltiossa. Älkäämme kohdelko AKT-kumppaneitamme välinpitämättömästi, koska siten antaisimme todella huonon poliittisen signaalin. Vastuuta on kuitenkin myös itse edustajakokouksella. Sen uudistuksen on edistyttävä ja työmenetelmien kehityttävä, ja seuraava edistysaskel voisi olla alueellisten konferenssien pitäminen. Tavoitteeksi voitaisiin asettaa vuoden 2007 alku.

Lopuksi haluan sanoa, että meillä edustajakokouksen jäsenillä on myös poliittinen vastuu. Meidän on esimerkiksi pidättäydyttävä erillisistä äänestyksistä, koska se on yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteisen luonteen kieltämistä ja lisäksi keino, jota käytetään nykyään aivan liian usein tarkoituksena tehdä tyhjäksi äänestyksen tulos. Minusta kaikki tuo on sanottu jäsen Cornillet'n mietinnössä ja katsonkin, että se on meille menettelyohjeena vuodelle 2006.

  Gerard Batten, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, vauraamman ja samalla vakaamman maailman turvaamisessa tärkeintä on tietää, miten Afrikan ja muun maailman kehitysmaita voitaisiin auttaa.

Afrikassa on erityisesti edistettävä oikeusvaltion kunnioittamista, sopimusoikeuden noudattamista ja yksityisen omaisuuden suojelua. Jos tässä onnistutaan, syntyy taloudellista kehitystä ja vaurautta. Tätä on hyvin vaikea saavuttaa, kun monet hallitukset ovat sosialistisia tai näennäis-sosialistisia tai yksinkertaisesti kleptokraattisia. Näille maille myönnettyyn kansainväliseen apuun liittyy valitettavasti tuhlausta, kavalluksia ja korruptiota.

Jos Euroopan unioni todella haluaa auttaa näitä maita, sen ei pitäisi auttaa vahvistamaan korruptiojärjestelmiä antamalla lisää apua. Sen sijaan sen olisi tuettava vapaata kauppaa ja alennettava kaupan esteitä ja tariffeja – tai itse asiassa poistettava kaupan esteitä ja tariffeja, jotka hidastavat näiden maiden taloudellista kehitystä.

  Koenraad Dillen (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, vuoden 2000 Cotonoun sopimuksen hyvänä tarkoituksena oli auttaa AKT-maita Euroopan unionin avulla ylös katuojasta. Vaikka sopimuksen jatkaminen on tätä nykyä luultavasti selviö, siinä on vielä paljon vikoja, ja aion esitellä lyhyesti joitakin niistä.

AKT-maiden joukossa on yhä kuusi diktatuuria, Zimbabwe, Päiväntasaajan Guinea, Sudan, Swazimaa, Kuuba ja Eritrea. Tosiasia on, että näiden maiden diktaattorit ovat este maiden talouskehitykselle. Yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen ja erityisesti sen poliittisten asioiden valiokunnan on asetettava etusijalle todellisen demokratian tuominen näihin maihin. Toisaalta AKT-maihin kuuluu useita maita, joissa uskonnolliset tavat yhä voittavat oikeusvaltion periaatteen. Muun muassa Darfurin humanitaarinen tragedia on tästä suoraa seurausta. Joissakin maissa naisten oikeuksilla ei ole mitään arvoa ja naisten silpomista tapahtuu vieläkin päivittäin huolimatta siitä, mitä sen ehkäisemiseksi on jo tehty.

Cotonoun sopimus oli ensimmäinen, jossa tunnustettiin, että korruptio on este kehitykselle. Korruptiosta ei ole tehty loppua, vaan se jatkuu ja on vakavana esteenä näiden maiden vähäosaisimpien ihmisten puutteen lieventämiselle. Haluan lopettaa lainaamalla intialaista talouden Nobel-palkinnon saajaa Amartya Senia: "Nälänhätää ei ole vielä koskaan sattunut demokraattisessa maassa". Tästä on seurauksena, että kauppaa tukevan avun (aid for trade) lisäksi meidän on harkittava demokratiaa tukevan avun (aid for democracy) antamista.

  Maria Martens (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, mielestäni voimme tarkastella tyytyväisinä mennyttä vuotta ja AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen tekemiä Bamakon ja Edinburghin sopimuksia. Hyviä raportteja on hyväksytty ja vahvistettu edelleen kykyä suoriutua raskaista tehtävistä poliittista vuoropuhelua parantamalla. Tämä on tärkeää, jos haluamme edistää poliittista vakautta, ja sen me voimme saada aikaan parlamentteja lujittamalla.

Loppujen lopuksi kuitenkin tärkeintä AKT-maiden kehitysyhteistyössä on omavastuullisuuden käsite, ja sen otamme työmme lähtökohdaksi. Maat ovat kuitenkin itse päävastuussa omasta kehityksestään. AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen vuoropuhelun avulla toivomme voivamme edistää hyvää hallintotapaa, demokratiaa ja ihmisoikeuksien suojelua. Voin lisätä olevani tyytyväinen siihen, että Euroopan parlamentin ad hoc -valtuuskunta vierailee, kuten jo mainittiin, tällä viikolla yleisafrikkalaisessa parlamentissa, joka voi olla täydentävä väline.

Haluan tänään pyytää, että erityistä huomiota kiinnitetään kahteen hankkeeseen, jotka ovat olleet käynnissä viime vuonna ja jatkuvat ensi vuonna, nimittäin talouskumppanuussopimuksiin ja sokerimarkkinoiden uudistamiseen, joilla kummallakin on suuri vaikutus sekä Euroopassa että AKT-maissa. Meidän on pidettävä huolta, että kummankin avulla vahvistetaan edelleen AKT-maiden taloudellista asemaa. Sen vuoksi näiden maiden riittävä kuuleminen on ratkaisevan tärkeää, ja maiden parlamenttien on osallistuttava kuulemisiin.

Euroopan parlamentissa pidetään AKT-maiden ja EU:n yhteistyötä erityisen tärkeänä, koska siinä on mukana 77:stä Euroopan parlamentin jäsenestä ja 77:stä AKT-maiden parlamenttien jäsenestä koostuva yhteinen parlamentaarinen edustajakokous. Tämä järjestely antaa meille ainutlaatuisen ja arvokkaan mahdollisuuden keskustella ja hyväksyä päätöslauselmia yhdessä. Näiden maiden rauhan sekä poliittisen ja taloudellisen vakauden saavuttaminen ei vaadi vain meidän rahallista investointiamme vaan myös investointia keskustelua ja vuoropuhelua sisältävään yhteydenpitoon, jotta tutustuisimme toisiimme paremmin ja ymmärtäisimme toisiamme paremmin. Siihen emme voi investoida liikaa.

Odotan Wienissä tämän vuoden kesäkuussa pidettävää 11. kokousta innolla ja toivon, että siitä tulee onnistunut. Kiitän esittelijää loistavasta mietinnöstä ja miellyttävästä työskentelystä yhdessä.

  Glenys Kinnock (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän Cornillet'ta erinomaisesta ja laaja-alaisesta mietinnöstä, jossa käsiteltiin kaikkia tämänaamuisessa keskustelussa esiin tulleita kohtia.

Ne, jotka ovat seuranneet yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen toimintaa usean vuoden ajan, kuten itse olen todellakin tehnyt noin 12 vuotta, ovat huomanneet hyvin rohkaisevaa luottamuksen ja kypsyyden lisääntymistä ja kehitystä varsinkin siinä, miten edustajakokous ottaa asiakseen kysymykset, jotka liittyvät kauppaan ja poliittiseen vuoropuheluun, mitä pidämme erittäin tärkeänä.

Joku on sanonut, että kaikki Afrikassa on kauhistuttavaa ja että mikään ei muutu paremmaksi. Minusta emme voi ajatella noin. Asioilla on rajansa, mutta me työskentelemme kuitenkin siellä parlamentin jäsenten kanssa Cotonoun kumppanuussopimuksen mukaisesti ainutlaatuisella tavalla. Ei ole toista pohjoisen ja etelän välistä parlamentaarista edustajakokousta, joka voi meidän laillamme tehokkaasti vaikuttaa hallintoon, demokratiaan ja ihmisoikeuksiin, ja sitä me juuri teemme.

EKR:stä olemme lyhyesti sanottuna huolissamme, ja keskustelimme siitä Brysselin istuntojaksolla muutama viikko sitten. Monet meistä ovat huolestuneita merentakaisten maiden ja alueiden tilanteesta suhteessa EKR:ään. Meitä huolestuttaa, että Itä-Timoria ei ole päästetty mukaan -yhteistyöhön, ja meillä on myös lukuisia muita huolenaiheita. Emme vieläkään ymmärrä 3 tai 4 prosentin hallintokuluja. En tiedä, miksi komission on käytettävä rahaa maksaakseen itselleen tekemästään työstä. Minusta se on melko omituista.

Palaan vielä lyhyesti sokerikysymykseen, jossa komission jäsen on ollut suoranaisesti osallisena. Lähden viikonloppuna Afrikkaan – Swazimaahan – ja Mauritiukselle tarkastelemaan jälleen sokeriin liittyviä kysymyksiä siellä. Komission jäsen varmaankin tietää, että budjettikohdassa nyt olevat luvut, 130 miljoonasta 170 miljoonaan euroon vuoteen 2013 mennessä, eivät lainkaan vastaa sitä, mitä komission jäsen ja muut olivat luvanneet, joka oli 190 miljoonaa euroa. Oman maani hallitus puhui 230 miljoonasta eurosta. He saavat 1,1 miljardia euroa vuoden 2013 lopulla, ja rahoitus on takapainotteista. Voiko se olla järkevää? Kehotamme hartaasti, että komission jäsen tutkii asian ja yrittää tehdä asiasta toteuttamiskelpoisemman. Lopettakaa tämä takapainotteisuus ja lisätkää varoja budjettikohtaan näille maille.

Kysymys ei ole vain sokerialan työllisyydestä, kuten komission jäsen varmaan tietää – mehän pidimme siitä paljon meteliä Euroopassa – vaan myös muusta kehityksestä, joka riippuu tuosta työllistävästä lähteestä ja kasvaa sen ympärillä. Kyseessä on tuhansien ja taas tuhansien toimeentulo sokeria koskevan pöytäkirjan allekirjoittaneissa 18:ssa maassa. Voitte luottaa siihen, että me yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa pidämme asiaa esillä.

Teemme työtä koko ajan. Valiokuntamme toimivat hyvin, ja mielestäni voimme oikeutetusti sanoa, että yhteinen parlamentaarinen edustajakokous voi vain voimistua tulevina vuosina. Jatkamme kamppailua EKR:n, kaupan sekä muiden huolenaiheiden ja prioriteettien puolesta, jotka ovat yhteisiä meille ja muille yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa toimiville parlamentin jäsenille.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE). – (FI) Arvoisa puhemies, AKT-valtuuskunnan toimintakertomuksessa on monia asioita, joihin jäsenen ominaisuudessa on syytä kiinnittää myönteistä huomiota. En nyt siis puhu niinkään AKT-maiden tilanteesta, vaan valtuuskunnan toiminnasta.

Ensinnäkin haluan kiittää parlamentin puhemiehistön tekemää päätöstä antaa lupa AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen järjestämiseen Edinburghissa. Kokous oli onnistunut ja silloinen puheenjohtajavaltio Britannia ja Edinburghin kaupunki ansaitsevat kiitokset hyvistä järjestelyistä. Toivon, että edustajakokouksen järjestäminen puheenjohtajavaltiossa olisi mahdollista myös jatkossa, sillä kokousten paikallisuus tuo todellista lisäarvoa, kuten myös se, että kokoukset vuorottelevat EU- ja AKT-maiden välillä.

Oli myös erinomainen seikka, että AKT:n ja EU:n edustajat saattoivat osallistua puheenjohtajavaltio Britannian järjestämään kehitysyhteistyöministerineuvoston epäviralliseen kokoukseen lokakuussa. Toivottavasti käytäntö jatkuu myös silloin, kun oma maani Suomi ottaa heinäkuussa puheenjohtajuuden.

AKT:n ja EU:n yhteisellä parlamentaarisella edustajakokouksella on tärkeä asema Cotonoun sopimuksen 8 artiklassa tarkoitetun poliittisen vuoropuhelun toteuttamisessa. Tavoitteena on vahvistaa demokratiaa, hyvää hallintoa ja ihmisoikeuksia. On vain vähän harmillista, että kokouksemme osuvat joka kerta valiokuntaviikon kanssa päällekkäin. Omalla kohdallani se on merkinnyt, etten milloinkaan ole voinut osallistua yhtäjaksoisesti kokoukseen. En tiedä, onko muiden jäsenien mielipide sama, mutta itse luulisin, että helpompaa olisi irrottautua ryhmäkokousviikolla. Tätä vaihtoehtoa kannattaisi ehkä testata.

Olen myös tyytyväinen pysyvien valiokuntien perustamiseen. Ne ovat antaneet mahdollisuuden parempaan yhteistyöhön Euroopan parlamentin ja AKT-maiden jäsenten välillä riittävän ajoissa. Olen huomannut järjestelmän toimivuuden, kun olen itse tehnyt mietintöä.

  Ana Gomes (PSE). – (PT) Haluan ensin kiittää jäsen Cornillet'ta mietinnöstä ja AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteistä puheenjohtajaa kovasta työstä ja sitoutumisesta edustajakokouksen työhön.

Haluan myös kiinnittää huomiota Edinburghin loppuistunnon aikana marraskuussa edustajakokouksen varjossa pidetyn naisfoorumin päätelmiin. Keskustelussa käsiteltiin naisten ja tyttöjen laitonta kauppaamista kehitysmaista ja Euroopan köyhimmistä osista läntisen Euroopan varakkaimmille alueille. Joka vuosi 600 000–800 000 naista kuljetetaan laittomasti maiden rajojen yli, mikä on enemmän kuin joidenkin AKT-maiden, esimerkiksi Kap Verden, Djiboutin ja Komorien saarten, koko väkiluku.

Naisfoorumi muodosti sillan lähtö- ja kohdemaiden välille. Keskustelu oli vilkasta ja AKT-maiden edustajisto osallistui siihen voimakkaasti. Loppupäätelmissä osanottajat kehottivat yhteistä parlamentaarista edustajakokousta laatimaan raportin, jossa yksilöidään tämän vitsauksen torjuntaan tarvittavat toimet kaikissa AKT-maissa, mukaan lukien Euroopan, Afrikan ja Karibian maat.

On huomattava, että foorumi järjestettiin yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen varjossa ja että sitä varten ei ole käytettävissä resursseja. Kehotankin parlamentin yksiköitä ja puheenjohtajakokousta harkitsemaan rahoituksen varaamista näin myönteiselle ja tuloksiin pyrkivälle organisaatiolle. Yleisemmällä tasolla yhteinen parlamentaarinen edustajakokous keskusteli viime vuonna Darfurin ja Länsi-Afrikan tilanteesta, mutta ei käsitellyt oikeusvaltion ja vaalien epäonnistumista eikä vakavia ihmisoikeuksien loukkauksia maissa, joiden symbolinen merkitys on suuri, kuten Etiopiassa, missä on Afrikan unionin päämaja.

Afrikassa on kuitenkin tapahtunut suurta kehitystä kamppailussa rankaisemattomuutta vastaan. Esimerkiksi diktaattori Charles Taylor on pidätetty ja tuotu oikeuteen. Muita diktaattoreita, kuten Hissène Habré ja Etiopian entinen diktaattori Mengistu, jolla nyt on suojapaikka joissakin AKT-maissa, kuten Zimbabwessa ja Senegalissa, on myös tuotava oikeuteen. Myös nämä ovat tapauksia, joissa edustajakokous voi olla avainasemassa ja lopettaa rankaisemattomuuden Afrikassa.

Minun on sanottava asiaa koskien, että olisi erittäin hyödyllistä, jos keskustelut olisivat aidompia. Joskus jotkut AKT-maat käyttäytyvät enemmänkin hallitustensa puolestapuhujina eivätkä niinkään maansa tilanteen kritisoijina. Mielestäni meidän velvollisuutemme Euroopan parlamentin edustajina on löytää keinot tukea AKT-maista tulevia kollegoitamme, jotka haluavat määrätietoisesti puhua totta, ja rohkaista heitä toimimaan siten, että heidän omissa maissaan saadaan aikaan muutoksia ja parannetaan hallintotapaa.

  John Bowis (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, mielestäni suhteemme AKT:hen on kauniisti kypsynyt, mikä saattaa kuulostaa pitkäaikaisen rakastajattaren kuvaukselta, mutta totta on, että me tunnemme toisemme, ymmärrämme toisiamme, joskus innostamme toisiamme, joskus näemme toisissamme virheitä, mutta opimme arvostamaan toistemme ominaisuuksia.

Viestini AKT:lle on, että me periaatteessa yhä toivomme, että AKT-valtuuskunnat muodostettaisiin vain parlamentin jäsenistä eikä suurlähettiläistä, ja mieluiten hallitus- ja oppositiopuolueista, koska se vastaisi paremmin Euroopan parlamentin valtuuskunnan tasapainoa. En ole varma, näemmekö jonakin päivänä EP:n tapaavan AP:n eli Afrikan parlamentin, johon sisältyy tietysti Karibian ja Tyynenmeren alue, mutta epäilemättä meidän on tehtävä oma osuutemme Afrikan parlamentin konseptin tukemisessa ja kehittämisessä.

Viestini Euroopan parlamentille on, että REACH on osoittanut meille, kuinka läheisesti kummankin työ vaikuttaa toisen työhön. Kävimme arvokkaita keskusteluja Bamakossa ja Edinburghissa, ja olen varma, että tämä parlamentti ottaa AKT:n mielipiteet huomioon. Usein kuitenkin säädämme Euroopan parlamentissa lakeja hyvin perustein, emmekä kuitenkaan ole kuulleet AKT:n huolenaiheita, koska emme ole kuunnelleet. Juuri siksi sanon komission jäsenelle, että AKT ei ole vain hyvää ystäväämme Micheliä varten. Se on kaikkia kollegiossa olevia komission jäseniä varten.

Olen hyvin iloinen, että Euroopan parlamentti hylkäsi parlamentin puheenjohtajiston mielipiteen siitä, missä Euroopan unionin jäsenvaltiossa viimekertainen yhteinen parlamentaarinen edustajakokous järjestettäisiin. Oli mielestämme oikein sijoittaa kokous puheenjohtajana toimivaan valtioon, aivan kuten kierrätämme yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen istuntoja AKT-maissa. Näin AKT:n jäsenet saavat mahdollisuuden tarkastella eri puolia Euroopassa toteutettavista politiikoista, esimerkiksi malariarokotustutkimuksia Edinburghissa. Samalla tavoin me opimme paljon nähdessämme Nigerin aavikoitumisen tai rokotusohjelman rahoituksen toteutumisen kentällä Malissa, missä saimme nähdä eniten kärsineiden ihmisten todella hyötyvän toteutettavista toimista. Influenssapandemian uhka ja toteutunut lintuinfluenssapandemia osoittavat, kuinka tärkeää on, että me – Eurooppa ja AKT-maat – jatkamme tiivisti yhteistä työskentelyä molemminpuoliseksi hyödyksi.

(Suosionosoituksia)

  Karin Scheele (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, minäkin haluan yhtyä esittelijä Cornillet'n onnittelijoihin. Hän antaa mietinnössään erittäin hyvän yleiskuvan yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen tekemästä hyvästä työstä.

Monet puhujat ovat maininneet naisfoorumin, joka järjestetään aina yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen kokoontuessa, ja haluan tehdä samoin, sillä perusteellinen keskustelu naisille ominaisista poliittisista ja taloudellisista ongelmista AKT-maissa on hyvin hyödyllistä ei vain naisfoorumille vaan myös edustajakokousta seuraaville täysistuntokeskusteluille. Minun tarvitsee vain muistuttaa parlamentin jäseniä mielenkiintoisesta sukuelinten silpomista koskevasta keskustelusta Bamakossa Malissa – maassa, jossa tätä käytäntöä ei myöskään ole kielletty lailla. Keskustelu jatkui tunteja ja onnistuimme saamaan sen jopa radioon.

Haluan kertoa teille joitakin ajatuksia valiokuntien tekemästä työstä, jonka seurauksena AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen työskentely on selvästi parantunut. Täysistunnossa jätetään vähemmän tarkistuksia, ja Euroopan parlamentin edustajien ja AKT-maiden edustajien välille syntynyt parempi luottamus on johtanut siihen, että kompromisseja on tehty useammin. Haluan kuitenkin muistuttaa asiasta, joka jo mainittiin, nimittäin siitä, että on tärkeää kiinnittää huomio valiokuntien Brysselissä pidettävien Euroopan kokousten aikatauluun. On joskus suuri vääryys, että meidän on osallistuttava asiantuntijavaliokuntiemme äänestyksiin, jotka voivat kestää tunteja, emmekä pysty osallistumaan kiinnostaviin ja tärkeisiin keskusteluihin AKT–EU-valiokunnissa, mitä joskus aivan väärin perustein pidetään osoituksena kiinnostuksen puutteesta.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, olen puhujien kanssa samaa mieltä siitä, että yhteisestä parlamentaarisesta edustajakokouksesta on tullut hyväksytty ja kunnioitettu foorumi vuoropuhelulle. Edustajakokouksessa hyväksytyt päätöslauselmat käynnistävät joskus keskusteluja, jotka leviävät foorumin ulkopuolelle. Jäsen Bowis mainitsi REACH-päätöslauselman, joka hyväksyttiin parlamentissa viime marraskuussa. Siitä on ollut seurauksena paljon tavoitteellisempi keskustelu, jonka aiheena on ollut REACHin vaikutus kehitysmaihin.

Myös seuraava yhteinen parlamentaarinen edustajakokous tuntuu etukäteen kiinnostavalta. Siinä käsitellään niinkin tärkeitä kysymyksiä kuin alueellisen yhdentymisen asemaa rauhan ja turvallisuuden edistämisessä, AKT-maiden ongelmallista energiakysymystä sekä kalastusta ja siihen liittyviä sosiaali- ja ympäristönäkökohtia kehitysmaissa. Kollegani Michel on kertonut, että hän odottaa erittäin innostuneesti noita kokouksia.

Sokerikysymyksestä puheen ollen tunnen todellakin ongelmat, jotka koskevat sokeria koskevan pöytäkirjan allekirjoittajamaiden rahoitusta. Olemme keskustelleet tästä ennenkin. Muistutan vielä kerran, että vuonna 2006 varoja on käytettävissä 40 miljoonaa euroa. Vielä tärkeämpää on muistaa, että hinnanalennuksen vaikutus Euroopan unionissa vaikuttaa AKT-maihin vasta vuonna 2008. Niillä on toiset kaksi vuotta aikaa yrittää sopeuttaa tuotantonsa Euroopan unionista saataviin varoihin. Tiedätte, että vuodesta 2007 vuoteen 2013 on käytettävissä huomattavia varoja.

Olemme Euroopan unionissa osoittaneet, että meillä on myös velvollisuuksia niitä maita kohtaan, jotka joutuvat kärsimään yhteisön sisäisestä lainsäädännöstä, jota annamme mukauttaaksemme maatalouspolitiikkaamme globaalimpaan kauppaan – olen melko varma, että jokainen on samaa mieltä tästä.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Alyn Smith (Verts/ALE). – (EN) AKT:n ja EU:n yhteinen parlamentaarinen edustajakokous on saanut aikaan joitakin hienoja tuloksia lujittaessaan yhteyksiämme AKT-maihin. Se tarjoaa AKT-maille ratkaisevan tärkeän linkin keskusteluihimme erityisesti nyt, kun alamme lopultakin keskustella kauppapoliittisista toimistamme, jotka aivan liian usein pikemminkin estävät kuin edistävät kehitystä. Skotlanti on ollut muutosvaatimusten eturintamassa vuonna 2005; Edinburghissa järjestettiin Make Poverty History -marssi, Gleneaglesissa kesällä G8-huippukokous ja tietysti olimme tyytyväisiä voidessamme isännöidä kokousta Edinburghissa. Nyt vaadimme, että jäsenvaltioittemme hallitukset toteuttavat hienot puheemme käytännössä ja varmistavat, että kehitysyhteistyöpolitiikka ei ole vain avun jakamista vaan työskentelyä kehitysmaiden kanssa käyden reilua kauppaa meidän kaikkien parhaaksi.