Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 6. huhtikuuta 2006 - Strasbourg

5. Kehitysavun tehokkuus ja korruptio kehitysmaissa (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Margrietus van den Bergin kehitysyhteistyövaliokunnan puolesta laatima mietintö (A6-0048/2006) kehitysavun tehokkuudesta ja korruptiosta kehitysmaissa (2005/2141(INI)).

  Margrietus van den Berg (PSE), esittelijä. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olen iloinen siitä, että keskustelemme tänään täällä parlamentissa vakavasti aiheesta, jota ei ole aina helppo käsitellä kehitysyhteistyöneuvottelujen yhteydessä. Rahamääräisesti tarkasteltaessa Euroopan unioni on maailman suurin rahoittaja. Viime vuosina on alettu tiedostaa maailmanlaajuisesti aikaisempaa selkeämmin, että kehitysavun kohdentamisessa keinot ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin avun määrä.

Viime vuonna avun tehokkuudesta annettu Pariisin julistus muodostaa tärkeän vertailukohteen tämän alan toimille, ja komissio on vastannut julistukseen äskettäin ehdottamalla avun tehokkuutta koskevaa toimenpidepakettia, josta keskustellaan pian kehitysyhteistyövaliokunnassa.

Valiokunta-aloitteisessa mietinnössäni, josta äänestämme tänään, esitetään joitakin vakavia suosituksia avun tehokkuuden parantamiseksi. Kehitysavun tehokkuus on paljolti riippuvainen hyvästä hallinnosta, johon ei sisälly korruptiota, sillä sen lisäksi, että kehitysapuvaroja kahmitaan, korruptio on este kehitykselle ja vaikuttaa kohtuuttomasti yhteiskunnan köyhimpiin jäseniin. Se vaikeuttaa peruskoulutuksen ja terveydenhuollon kaltaisten peruspalvelujen saatavuutta ja estää toisinaan kokonaan niiden saatavuuden.

Korruptio on valtava maailmanlaajuinen ongelma. Maailmanpankin arvioiden mukaan lahjuksia maksetaan maailmassa vuosittain yli biljoona Yhdysvaltain dollaria – toisin sanoen 1 000 miljardia. Arvioiden mukaan Afrikassa, joka on maailman köyhin maanosa, menetetään vuosittain 148 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Tämä määrä vastaa noin 25:tä prosenttia maanosan bruttokansantuotteesta, ja korruptiota esiintyy yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Sen vaikutuspiiriin joutuvat lähes kaikki: poliitikot, virkamiehet, tiedotusvälineet, monikansalliset yritykset ja kansainväliset rahoittajat. Vastuu hyvästä hallinnosta ja tehokkaasta avusta kuuluu sekä rahoittajille että kehitysmaille. Onnistuminen edellyttää vastavuoroisuutta. Ehdotukseni koskevat tämän vuoksi sitä, mitä me – Euroopan unioni, komissio ja jäsenvaltiot – voimme tehdä käytännössä, mielellään yhdessä koko kansainvälisen yhteisön kanssa.

Ensisijainen ehdotukseni koskee mustan listan laatimista korruptoituneista hallintojärjestelmistä, joille pankkien tai muiden rahoituslaitosten ei pidä enää myöntää lainoja. Tällaisella listalla oleville hallituksille rahaa lainaavat asettuvat itse alttiiksi luottoriskille eivätkä voi vaatia kansainvälistä yhteisöä auttamaan itseään ahdingosta. Tämä suojelisi ihmisiä Marcosin, Kabilan, Abachan tai heidän seuraajiensa kaltaisilta henkilöiltä.

Lisäksi ehdotan sen vaatimista, että pieni osuus – 0,5 prosenttia – maan hallitukselle suoraan maksettavasta määrästä maksetaan budjettitukena järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan valvontaryhmille, jotka harjoittavat valtion tulojen ja menojen julkista valvontaa kehitystavoitteiden yhteydessä. Myös kansallisia parlamentteja on tuettava – samasta määrästä – jotta ne voivat suorittaa seurantatehtävänsä paremmin yhdessä kansalaisyhteiskunnan valvontaryhmien kanssa.

Ehdotan myös, että yritykset, joiden on todettu osallistuneen korruptioon kehitysmaahankkeiden yhteydessä, on suljettava pois EU:n tarjouskilpailuista. Ehdotan mustan listan laatimista myös tällaisista yrityksistä. Ne, jotka voivat osoittaa, että parannusta on tapahtunut esimerkiksi hallinnon muutosten ansiosta, saisivat uuden tilaisuuden ja voitaisiin poistaa listalta.

Lopuksi totean, että Euroopan unionin jäsenvaltiot eivät saa enää viivyttää vuonna 2003 tehdyn korruption vastaisen YK:n yleissopimuksen ratifiointia. Tähän mennessä ainoastaan kaksi jäsenvaltiota – Ranska ja Unkari – on ratifioinut sen. Tähän asiaintilaan on tultava muutos. Kyseessä on ensimmäinen kansainvälinen sopimus, jossa kansainvälistä lainsäädäntöä käytetään keinona torjua korruptiota muun muassa ennaltaehkäisemällä rahanpesua ja rankaisemalla siitä, jäädyttämällä välittömästi ulkomaisissa pankeissa olevat rahoitusvarat ja takavarikoimalla varat, joiden käyttöön voidaan todeta liittyneen korruptiota.

Olen esittänyt nämä ehdotukset mietinnössäni. Ne ovat tietenkin vain esimerkkejä toimista, joita Euroopan unioni voi toteuttaa käsitellessään korruptiosta yhteiskunnalle aiheutuvaa valtavaa ongelmaa. On kuitenkin tärkeää, että komissio, parlamentti ja jäsenvaltiot pitävät niitä ensisijaisina, jotta emme enää ainoastaan osoittaisi sormella kehitysmaita, vaan myös myöntäisimme tekemämme vääryydet. Olen kiinnostunut kuulemaan, kuinka komissio vastaa näihin käytännön ehdotuksiin, sillä – muistutettakoon – onnistuminen edellyttää vastavuoroisuutta.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, aivan ensiksi kiitän esittelijää erinomaisesta mietinnöstä. Komissio takaa hyvin mielellään, että sen hallinnoima kehitysapu edistää köyhyyden torjunnan ja poistamisen tavoitteita, ja tässä yhteydessä rahoitusvarojen tehokas hallinta on ratkaisevaa. Tämän vuoksi hallinnasta yleensä päätettiin tehdä horisontaalinen ja keskeinen aihepiiri kymmenennen EKR:n ohjelmasuunnittelussa, koska korruption torjunnassa voidaan onnistua ainoastaan yhdistämällä se osaksi laajempaa valmiuksien kehittämisohjelmaa.

Olemme samaa mieltä esittelijä van den Bergin kanssa ongelman tärkeydestä ja laajuudesta. Korruptio on todellakin merkittävä este kehitykselle. Se iskee ankarimmin kehitysmaiden köyhimpiin. Sen yhteydessä esiintyy poliittista epävakautta ja ihmisoikeusrikkomuksia, ja se vähentää kehitysapuun käytettävissä olevien rahoitusvarojen määrää.

Toiseksi olemme samaa mieltä siitä, että korruptio on hyvin monisäikeinen ilmiö, jota on käsiteltävä kattavalla joukolla erilaisia toimenpiteitä. Kansainväliset sopimukset ovat tärkeitä, ja mietinnössä todetaan, että useat jäsenvaltiomme eivät ole vielä ratifioineet korruption vastaista YK:n yleissopimusta. Meidän on tehtävä yhteistyötä yksityisen sektorin järjestöjen kanssa. Tarvitsemme myös kansalaisyhteiskunnan valvontaryhmiä.

Hyvää hallintoa tuetaan kehitysapuohjelmistamme toteuttamalla erilaisia toimia, kuten oikeusjärjestelmän uudistuksia, ja myöntämällä tukea ylimmille tarkastuselimille, kansalaisyhteiskunnalle ja kansallisille parlamenteille; aiheesta keskusteltiin äskettäisessä EU:n ja AKT-maiden yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa. Tuemme jo kansalaisyhteiskunnan valvontaryhmiä, esimerkiksi Transparency International -järjestön kokouksia, joissakin maissa.

Kolmanneksi pidämme esittelijä van den Bergin tavoin perusteltuna erityisen huomion kiinnittämistä budjettitukeen – emme sen vuoksi, että se olisi erityisen altis korruptiolle, vaan koska se on osa ratkaisua. Sen merkittävänä etuna on, että sen avulla voidaan suoraan vaikuttaa julkistalouden huonoon hallinnointiin, joka on merkittävä korruption lähde monissa maissa.

Budjettitukeamme saavat vain maat, jotka ovat selkeästi sitoutuneet uudistamaan julkisen talouden järjestelmäänsä, ja sen avulla voidaan edistää merkittävästi korruption torjuntaa lujittamalla julkisten hankintojen kaltaisia herkkiä aloja. Toisaalta hanketyypeille myönnettävä tuki perustuu suurelta osin julkisiin hankintoihin. Sen avulla ei voida kuitenkaan vaikuttaa järjestelmän heikkouksiin.

Olette tietoisia tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksesta, joka koskee julkistalouden hallinnointia AKT-maille myönnettävän talousarviotuen yhteydessä. Kertomuksessa tuetaan komission lähestymistapaa. Korostan myös tämän vuoden maaliskuussa pidetyn kehitysavun tehokkuutta käsittelevän Pariisin foorumin painopisteenä olleen yhtenäistämisohjelman tärkeyttä. Ohjelmassa korostetaan avunsaajamaiden varainhoitoa ja sen valvontaa koskevien maakohtaisten järjestelmien lujittamisen tärkeyttä, mihin juuri pyrimme. Varovaisuuden vuoksi muistutettakoon kuitenkin, että budjettitukea ei ole kohdennettu jollekin tietylle alalle, vaan edellytykset tuille, jotka maksetaan tietenkin yleiseen talousarvioon, voidaan vahvistaa alakohtaisia uudistuksia koskevien erityisten toimenpiteiden ja tavoitteiden avulla.

Neljänneksi avun tehokkuutta koskevassa Pariisin julistuksessa korostetaan myös julkisten hankintamenettelyjen avoimuuden lisäämisen tärkeyttä kumppanimaissamme. Kyseiset menettelyt ovat usein korruption lähde.

Viimeinen näkökohtani koskee alalla toimivia kollegojamme. Toiminnan hajautuksen päätavoitteisiin kuuluu taata, että kehitysapua valvotaan tiiviimmin kentällä ja että maassa olevan henkilöstömme yksityiskohtaisia paikallistietoja hyödynnetään mahdollisimman tarkkaan. Edustustot voivat tarkistaa, että kehitysapua käytetään asianmukaisesti. Lisäksi vaadimme nykyään ulkoisia tarkastuksia tietynlaisilta sopimuksilta ennen loppumaksun suorittamista, ja vuonna 2003 otettiin käyttöön laaja järjestelmä ulkoisten tarkastusten suunnittelua varten. Järjestelmä kattaa sekä päätoimipaikkojen että edustustojen käynnistämät tarkastukset.

Lyhyesti sanottuna olemme monelta osin samaa mieltä esittelijä van den Bergin erittelystä. Mielestämme julkisia hankintoja koskeviin kysymyksiin voitaisiin kiinnittää enemmän huomiota, ja joitakin ehdotetuista yksityiskohtaisista toimenpiteistä olisi tarkasteltava uudelleen. Lisäksi niistä olisi keskusteltava edelleen.

  Nirj Deva, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, onnittelen ensin kollegaani esittelijä van den Bergiä erinomaisen ja arvokkaan mietinnön johdosta. Ei ole epäilystäkään siitä, että kehitysavun jakamisen yhteydessä esiintyvä korruptio kuuluu vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen suurimpiin esteisiin.

Vaikka huoli vuosituhannen kehitystavoitteille myönnettävän rahoituksen riittävyydestä kasvaa, meidän on taattava, että kehitysmaille tarjotaan kehitysapua ja että se jaetaan tehokkaasti. Tukimäärien noustessa kasvaa huoli siitä, että poliitikot ja virkamiehet käyttävät väärin maailman köyhille tarkoitettuja rahoja. Kuten esittelijä van den Berg totesi, korruptio on levinnyt laajalle ja vaikuttaa kaikkiin aloihin ja virkavaltaan.

Meidän on kuitenkin muistettava, etteivät ongelman vaikutukset rajoitu missään tapauksessa pelkästään kehitysmaihin. On yleisesti perusteltavissa, ettei kehitysapua pitäisi kanavoida hallituksen kautta. Lisäämme kuitenkin budjettituen määrää, ja olin tyytyväinen kuullessani komission jäsenen esittämät näkemykset toimielinten vahvistamisesta korruption poistamiseksi budjettituen ja julkisen sektorin uudistuksen avulla.

Virkamieskunnan ja julkisen varainhoidon laaja-alainen rakenneuudistus on välttämätön. Nämä uudistukset ovat usein harvojen ja valittujen virkamiesten vastuulla. Usein julkisen sektorin pienten palkkojen varassa elävät kehitysmaiden virkamiehet pyrkivät suojelemaan perhettään köyhyydeltä. He ovat alttiita lahjonnalle, ja lisäansioiden toivossa he päätyvät usein harjoittamaan ns. kuutamourakointia. Kuinka voimme odottaa, että ihmiset toteuttavat tarvittavat uudistukset, jos heille ei makseta ponnistelujensa mukaan?

Ehdotan komission jäsenelle, että sisällytämme budjettitukeen kussakin kehitysmaassa päätöksentekoprosessin avaintoimijoihin kuuluvat noin 200 virkamiestä. Miksi emme seuraa Singaporen esimerkkiä ja anna näille virkamiehille normiemme mukaisia ylimääräisiä lisätuloja, jotta he eivät joutuisi kiusaukseen ottaa vastaan lahjuksia perheensä totutun elintason säilyttämiseksi?

Meidän on myös purettava sääntelyä. Sääntely on korruption äiti. Paperin valta pakottaa ihmiset hankkimaan lupia, ja lupia haetaan ja ostetaan turvautumalla korruptioon. Jos mahdollisuuksien mukaan puramme sääntelyä kehitysmaissa, voimme käsitellä tätä ongelmaa. Sääntelyä käytettiin kolonialistisena välineenä: paperin valtaa, vastakohtana kylässä olevalle sotilaalle, käytettiin palvelemaan siirtomaaherran tarkoitusperiä. Kyseiset maat säilyttivät valvontajärjestelmän itsenäistyessään. Ne eivät poistaneet siirtomaavallan aikaista valvontaa, ja tämän vuoksi korruptio on yleistynyt, koska sääntelyä on lisätty jatkuvasti. On huolehdittava siitä, että kehitysmaiden kansallisilla parlamenteilla on täydet tutkintaresurssit, jotta ne voivat selvittää korruptiota kyseisissä hallituksissa.

Olemme oikeilla jäljillä. Onnittelen esittelijä van den Bergiä erinomaisen mietinnön johdosta. Olen tyytyväinen siihen, mitä komission jäsen esitti.

  Ana Gomes, PSE-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, kiitän ensin esittelijä van den Bergiä hänen erinomaisen, ajankohtaisen ja merkittävän mietintönsä johdosta. EU:n ja sen jäsenvaltioiden osuus kaikesta julkisesta kehitysavusta on yli puolet. Kevään 2005 Eurooppa-neuvoston ja G8-maiden Gleneaglesin huippukokouksen tekemien päätösten jälkeen kansainvälistä kehitysapua on tarkoitus lisätä tuntuvasti kymmenen seuraavan vuoden kuluessa.

Mikäli haluamme tässä yhteydessä saavuttaa vuosituhannen tavoitteet kaikilta osin, on otettava käyttöön asianmukaiset avoimuuteen tähtäävät mekanismit sen takaamiseksi, että kehitysapu todellakin tavoittaa kentällä ne ihmiset, joiden auttamiseen se on tarkoitettu. Kuten van den Bergin mietinnössä todetaan, kehitysavun asianmukainen hallinnointi on tärkeää vastaanottajamaiden hyvän hallinnon kannalta. Vaikka Etiopia – esimerkin antaakseni – on suurin ulkopuolisen avun vastaanottaja (avun osuus on lähes 25 prosenttia maan talousarviosta), oikeusvaltioperiaatetta, demokratiaa ja ihmisoikeuksia on loukattu vakavasti.

Tarkistetun Cotonoun sopimuksen 96 ja 97 artiklan mukaan vakavissa korruptiotapauksissa voidaan käynnistää poliittiset neuvottelut. EU:n olisi käytettävä tätä välinettä tarvittaessa. Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä on luonnollisesti keskeisen tärkeää edistää voimakasta kansalaisyhteiskuntaa, jossa on vapaa ja vakaa lehdistö. Tämä on ainoa keino, jonka avulla kehitysmaiden kansalaiset voivat paljastaa korruptoituneet hallitukset ja vapautua niistä. Käytännössä EU:n on painostettava kehitysmaiden parlamentteja ja hallituksia, jotta ne tehostavat sotilasmenoja koskevaa valvontaa.

Varjo- ja rinnakkaisbudjetit ovat itsessään korruption muoto, joka vaikuttaa suoraan sisäiseen, alueelliseen ja jopa maailmanlaajuiseen turvallisuuteen. Tämän alan avoimuuden puute on selkeä esimerkki korruption, vararikkoon ajautuvien maiden ja turvallisuuden välisestä yhteydestä. Toisin sanoen puhuessamme korruptiosta puhumme myös sodasta ja rauhasta, eikä ongelma sen vuoksi rajoitu kehitysmaihin, kun otetaan huomioon, että EU:n ja länsimaiden hallituksilla on useimmiten osuutta siihen. Esimerkiksi G8-maiden osuus maailman aseviennistä on yli 80 prosenttia.

Suhtaudun myönteisesti EU:n jäsenvaltioiden toimiin sen takaamiseksi, että Euroopan unionista tapahtuva asevienti on yhteensopivaa vastaanottajamaiden teknisen ja taloudellisen kapasiteetin kanssa puolustustarvikkeiden vientiä koskevien Euroopan unionin käytännesääntöjen mukaisesti. On tärkeää taata, ettei kehitysapuvaroja käytetä aseisiin. Valitettavasti odotamme jäsenvaltioilta edelleen yksityiskohtaisia selontekoja kyseisten käytännesääntöjen täytäntöönpanosta.

Tällä aseiden, korruption ja väkivallan synkällä alalla Euroopan unionin tehtävänä on taata, että eurooppalaisten yritysten ja eurooppalaisten hallitusten myymät aseet päätyvät laillisille vastaanottajilleen ja ainoastaan heille, eivätkä rikollisten, miliisien ja sortohallitusten käsiin. Se, että jäsenvaltiot, myös kotimaani, panivat vuonna 2003 annetun aseiden välitystä koskevan neuvoston yhteisen kannan täytäntöön vain osittain, on osoitus siitä, että Euroopassa on edelleen lainsäädännön porsaanreikiä tällä alalla. Jollemme tiukenna asevalvontaa omien rajojemme sisällä, tämän alan korruptiota on vaikea torjua kehitysmaissa.

  Marios Matsakis, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, onnittelen esittelijä van den Bergiä erinomaisen mietinnön johdosta. Korruptio ei ole mikään uusi eikä harvinainen vitsaus. Ihmiset ovat harjoittaneet sitä muinaisista ajoista lähtien, ja se on levinnyt laajalle sekä kehitysmaissa että kehittyneissä maissa – ainoa ero on, että kehittyneissä maissa sitä harjoitetaan ammattimaisemmin ja tyylikkäämmin, ja sitä on siten vaikeampi tunnistaa.

Kun otetaan huomioon, että korruptio on hyvin yleistä ja laaja-alaista, kuinka tehokkaita kansainvälisen tason yritykset hillitä sitä ovat itse asiassa olleet? Pelkään, etteivät ne ole olleet kovin tehokkaita. Tämänhetkinen arvioitu lahjusten määrä – biljoona Yhdysvaltain dollaria – ei ole pienempi kuin aikaisempina vuosina, vaan itse asiassa enemmän. Syy on yksinkertainen: korruptiota ei voida hallita pelkästään allekirjoittamalla sopimuksia ja julistuksia, vaan ainoastaan siten, että kaikki asianosaiset huolehtivat tällaisten sopimusten ja julistusten kurinalaisesta täytäntöönpanosta. Meidän kehittyneissä maissa elävien on näytettävä hyvää esimerkkiä.

Kääntäkäämme katseemme itseemme arvostellessamme kehitysmaita korruptiosta. Tarkastelkaamme kriittisesti omaa tilannettamme ja eritelkäämme itseämme esittämällä muutamia yksinkertaisia kysymyksiä. Kuinka vapaa korruptiosta on järjestelmä, jossa Yhdysvaltojen hallituksen korkeimman tason virkamiesten – mieleeni tulevat nimet Cheney ja Rumsfeld – väitetään olevan osallisina yrityksissä, joille on myönnetty miljoonasopimuksia Irakissa ja Afganistanissa ja jotka ovat heille henkilökohtaisesti merkityksellisiä? Kuinka vapaa korruptiosta on tilanne, jossa Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerin Blairin puoliso on suuren asianajotoimiston palveluksessa ja käsittelee poliittisesti hyvin arkaluonteisia tapauksia, jotka liittyvät suoraan hänen aviomiehensä tekemiin poliittisiin päätöksiin ja joihin nämä päätökset vaikuttavat? Eikö myös tässä tapauksessa päde roomalainen sanonta, jonka mukaan ei riitä, että Caesarin vaimo on kunniallinen, vaan hänen täytyy myös näyttää sellaiselta? Kuinka vapaa korruptiosta on järjestelmä, jossa YK:n virkamiehiä ja muita etuyhteydessä olevia henkilöitä, myös YK:n pääsihteerin poikaa, syytetään osallisuudesta apua öljyä vastaan -skandaaleihin?

Entä kuinka vapaana korruptiosta voidaan pitää – meitä lähempänä olevaa – järjestelmää, jossa lainsäädännön valmisteluun osallistuvat Euroopan parlamentin ja muiden EU:n toimielinten jäsenet tai heidän läheiset sukulaisensa ovat samanaikaisesti yritysten johtokuntien jäseniä tai kuuluvat sellaisten yritysten sidosryhmiin, jotka pystyvät saamaan valtavia voittoja kyseisen lainsäädännön ansiosta? Onko pelkkä etunäkökohtia koskeva ilmoitus todella riittävä?

Lopuksi kohdistan huomionne kahteen jäsen Kristovskisin esittämään tarkistukseen, jotka koskevat johdanto-osan N kappaletta ja 22 kohtaa. Näillä tarkistuksilla korjataan virhe alkuperäisen mietinnön johdanto-osan N kappaleessa, jossa Kypros poistettiin niitä EU:n jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä ratifioineet vuonna 1997 tehtyä OECD:n yleissopimusta, koskevasta luettelosta. Itse asiassa Kypros on yrittänyt toistuvasti liittyä jäseneksi OECD:hen, mutta aiheeseen liittymättömistä poliittisista syistä Turkki esti osallistumisen. Äänestämällä näiden kahden tarkistuksen puolesta mahdollistamme sen, että Malta, Liettua, Latvia ja Kypros voivat ratifioida OECD:n yleissopimuksen.

  Marie-Hélène Aubert, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, minäkin kiitän esittelijä van den Bergiä erinomaisesta mietinnöstä. Hän saa sen johdosta paljon kehuja, mikä sinänsä on merkille pantavaa. On selvää, että korruption torjunta on ehdottomasti keskeistä sekä EU:n antaman avun tehokkuuden että sen luotettavuuden kannalta. Kuinka voimme todella vakuuttaa kansalaisemme tai jäsenvaltiot antamaan enemmän, jos korruptio on edelleen laajalle levinnyttä? Tämä on myös oikeusvaltion ja talouden elinkelpoisuuden edellytys. Meidän on tämän vuoksi toteutettava ja saatettava päätökseen nämä ratkaisevat ponnistelut, joista on tullut talouden globalisoitumisen myötä jonkin verran monisäikeisempiä pääoman siirtämisen helppouden ja EU:n tason uuden budjettitukiprosessin johdosta.

Esittelijä kuvailee kattavasti korruption torjuntaan liittyviä kysymyksiä, joita tämä uusi budjettitukijärjestelmä herättää, sekä raaka-aineisiin ja erityisesti niukkoihin öljyesiintymiin kohdistuvien paineiden lisääntymisestä aiheutuvaa ongelmaa, joka on tässä tapauksessa kärjistynyt. Tämän vuoksi on pelättävissä, että korruptiopyrkimykset, joiden tavoitteena on päästä käyttämään viimeisiä jäljellä olevia fossiilisia polttoainevaroja, samoin kuin asekauppaan ja laittomaan asekauppaan liittyvät konfliktit lisääntyvät. Aseet ja öljy ovat itse asiassa kaksi makrotalouden suurta alaa, joilla laajamittainen korruptio on kehittymässä.

Esittelijä korostaa tämän vuoksi perustellusti kahta kysymystä: avoimuutta ja vastuuta. Avoimuus on itse asiassa keskeinen tekijä, mikäli on muodostettava täsmällinen ja selkeä näkemys käytettävistä budjettivaroista. Meidän on tuettava paljon määrätietoisemmin tämän alan tiettyjä aloitteita, kuten "publish what you pay" -aloitetta tai kaivannaisteollisuusaloitetta, joiden puutteena on kuitenkin se, että ne perustuvat yksinomaan vapaaehtoiseen osallistumiseen. Meidän on edistyttävä tällä lainsäädännön alalla sen sijaan, että yksinomaan luotamme taloudellisten tai poliittisten toimijoiden hyvään tahtoon julkaista halutessaan määrärahat tai lainat, joita ne myöntävät asianomaisille hallituksille.

Öljy- ja kaivosteollisuudesta saatavien tulojen sisällyttäminen talousarvioon on myös talousarvion avoimuuden kannalta keskeinen näkökohta. Euroopan unionin tukien yhteydessä tätä on itse asiassa vaadittava, jotta budjettitukea ei voitaisi myöntää hallitukselle, joka ei selvästi julkaise öljy-, kaivos- tai metsäteollisuudesta saamiaan voittoja. Julkinen mielipide ei voi ymmärtää, miksi Euroopan unioni auttaa edelleen maita, joilla pitäisi itse asiassa olla valtion talouden jouhevan toiminnan takaava mittava budjetti.

Mietinnön mukaan myös hallitusten sotilasmenot on julkistettava. Kansallisten parlamenttien ja kansalaisyhteiskunnan asemaa on yksinkertaisesti vahvistettava myös rahoituksellisesti lisäämällä tukea, jonka ansiosta sekä parlamentit että kansalaisyhteiskunta voivat hoitaa tehtävänsä tällä alalla.

Viimeinen huomautukseni koskee avoimuutta eri rahoittajien yhteydessä. Näiden maiden hallituksia auttavat myös kaupungit, alueet tai valtiot kaikilla tasoilla, eikä meillä ole tietokantaa, joka osoittaisi, paljonko tietty maa todella maksaa tietylle valtiolle, alueelle tai kaupungille. Kyseiset tiedot eivät ole käytettävissämme tällä hetkellä, mikä myös ruokkii korruptiota.

Näistä syistä katson, että meidän on saatava aikaan järjestys, kuten on todettu, ja että korruptiotapaukset muodostavat osan Euroopan unionin ajankohtaisista haasteista. Vallankäyttöä ja poliittisen elämän rahoitusta koskeva kysymys on yhtä merkityksellinen pohjoisessa kuin etelässä.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ONESTA

  Luisa Morgantini, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, esittelijä van den Berg piti mielestäni erinomaisen puheen. Ei ole epäilystäkään siitä, että korruption poistaminen on avaintavoite kehitysavun tehokkuuden takaamisessa, ja esittelijä van den Berg on kuvaillut tätä varten tarvittavia välineitä, joita ovat avoimuus, osallistuminen ja vastuu.

Parlamenttien ja kansalaisyhteiskunnan rooli on keskeinen, ja avoimemmat menettelyt ja tietojen välittäminen ovat tärkeässä asemassa. Lisäksi on välttämätöntä, että kaikki yhteiskunnan toimijat osallistuvat nykyistä aktiivisemmin köyhyyden torjunnan strategioiden määrittämiseen, johon osallistuminen on edelleen vähäistä, myös kansallisella tasolla. Lopuksi todettakoon, että erityisrahoitusta tarvitaan yhteistyötoimien seurantaan.

Mielestäni emme voi puhua korruptiosta kehitysmaissa tarkastelematta kolikon toista puolta – sitä, missä määrin me kehittyneet maat olemme vastuussa niiden korruptiosta ja miten me hyödymme siitä. Jäsen Matsakis antoi joitakin hyvin täsmällisiä esimerkkejä; tämä ei missään tapauksessa tarkoita monien kehitysmaiden johtajien ja hallitusten ja toisinaan myös kansalaisjärjestöjen tämänhetkiseen korruptioon kohdistuvan painostuksen helpottamista.

Korruption torjunta vastaanottajamaissa on ulotettava koskemaan myös teollisuusmaiden korruptiota harjoittavia yrityksiä, ja korruptoituneet tahot olisi voitava pysäyttää osana tehokasta ja avointa kumppanuutta. Rahoittajamaiden vastaanottajamaissa sijaitsevien toimielinten on sitouduttava torjumaan ilmiötä kentällä ilmoittamalla korruptiota harjoittavista yrityksistä ja karkottamalla ne sinne mihin ne kuuluvat, kuten myös esittelijä van den Berg totesi, ja niiden on uskallettava toimia myös, jos korruptiota esiintyy omissa toimielimissämme kohdemaassa. Sen lisäksi, että korruption kustannukset ovat moraalinen kysymys, ne koituvat kaikkien – myös eurooppalaisten veronmaksajien – maksettaviksi.

Avun sidonnaisuuksien purkaminen on korruption ja kehitysavun tehokkuuden väliseen suhteeseen liittyvä toinen keskeinen näkökohta. Sitomaton apu – joka on välttämätön eettisistä syistä – takaa suuremman avoimuuden menettelyjen yhteydessä ja tehtäessä ja hallinnoitaessa hankintasopimuksia, ja se nostaisi myös avun arvoa. Luvut ovat täysin selkeitä: sidottu apu nostaa tavaroiden ja palvelujen kustannuksia keskimäärin 15–30 prosenttia ja elintarvikeavun ollessa kyseessä peräti 40 prosenttia.

Olisi hyödyllistä, jos pystyisimme määrittämään asianmukaisesti julkisen kehitysavun. Mielestäni julkista kehitysapua, jota lisäävät usein velkahuojennuksiin, rauhanturvaamiseen, rauhaan pakottamiseen ja konfliktintorjuntatoimiin, maahanmuuttajien palauttamiseen kotimaahansa ja rajavalvontaan myönnettävät valtavat määrät, ei saa muuttaa.

Tällaisessa vaihtoehdossa budjettituesta voi tulla tärkeä tukikanava köyhimmille, raskaimmin velkaantuneille maille köyhyyden torjumiseksi ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi. Pidän kuitenkin ratkaisevan tärkeänä, että – kuten myös neuvoston, parlamentin ja komission antamassa asiakirjassa kehityspolitiikkaa koskevasta eurooppalaisesta konsensuksesta todetaan – jäsenvaltioiden hallitukset ja EU:n toimielimet pyrkivät koordinoimaan keskenään ja yhdenmukaistamaan politiikkansa myös kansainvälisissä rahoituslaitoksissa tullakseen maailman suurimmiksi, mutta myös vastuullisimmiksi ja tehokkaimmin toimiviksi rahoittajiksi laatimalla sellaisia politiikkoja, joiden avulla etelän maiden jatkuva velkaantuminen ulkomaille saadaan loppumaan. Tämä auttaa poistamaan köyhyyttä, ja parhaassa tapauksessa se auttaa poistamaan myös hieman epäoikeudenmukaisuutta ja ehkä jopa sotia.

  Hélène Goudin, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, kansainvälinen yhteisvastuu ja mahdollisuus auttaa kehitysmaiden ihmisiä sen ansiosta ovat hyvin lähellä sydäntäni. Pidän kehitysapua tärkeänä välineenä näissä pyrkimyksissä luoda parempi maailma. EU:n kehitysapupolitiikka on sinänsä hyvin heikkoa. Lisäksi muut politiikanalat heikentävät sitä. Ensiksikin EU harjoittaa maatalouspolitiikkaa, jossa älyttömiä tukia myönnetään suhteellisen varakkaille maanviljelijöille. Tämä yhdessä EU:n köyhien maiden maataloustuotteille määräämien tullien kanssa johtaa tilanteeseen, jossa maatalouspolitiikka on haitaksi avulle.

Toiseksi EU:n kauppapolitiikasta seuraa, etteivät köyhät maat voi tulla markkinoillemme kilpailukykyisillä tuotteillaan. Ajankohtainen ja valaiseva esimerkki tällaisesta haitallisesta protektionismista ovat EU:n äskettäin esimerkiksi Vietnamista tuotaville jalkineille asettamat tullit. Kolmanneksi – ja tämä on viimeinen esittämäni näkökohta – katson, että kehitysyhteistyö pitäisi toteuttaa jäsenvaltiotasolla. Jotta kehitysapu olisi mahdollisimman tehokasta, toimien koordinointi on tietenkin aina ratkaisevan tärkeää.

Tämä koordinointi olisi kuitenkin toteutettava YK:n tasolla, jossa rahoittajat kaikkialta maailmasta, eivätkä ainoastaan EU:sta, työskentelevät yhdessä tarjotakseen tehokasta apua, joka todella johtaa köyhyyden vähentymiseen. Tämä prosessi johtaisi siihen, että maailman köyhien maiden asema paranee todella, minkä pitäisi olla avun päätavoite.

  Eoin Ryan, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, suhtaudun hyvin myönteisesti esittelijä van den Bergin mietintöön kehitysavun tehokkuudesta ja korruptiosta kehitysmaissa ja onnittelen häntä sen johdosta.

Korruptio on suurin yksittäinen este kehitysavun toimittamiselle köyhille. Meidän on kysyttävä, minkä vuoksi EU edelleen kanavoi kehitysapua korruptoituneille hallintojärjestelmille. Kuinka voimme katsella ja seurata sivusta nälänhätää monissa Afrikan maissa, vaikka niiden johtajat kaikesta päätellen voivat paksusti? EU:n on ryhdyttävä määrätietoisesti vastustamaan sellaisia hallituksia, jotka peittelemättä harjoittavat korruptoituneita hallintotapoja.

Avoimuutta on lisättävä. EU on maailman suurin kehitysavun antaja. EU:n on seurattava kyseisen avun täytäntöönpanoa ja hyväksyttävä se. Enemmän kehitysapua on kanavoitava suoraan erityishankkeisiin sen sijaan, että sillä kartutetaan vastaanottajamaiden julkisia varoja, jotta voidaan varmistaa kiistattomasti rahojen käyttötarkoitustaan vastaava käyttö. Kansalaisyhteiskunnan valvontaryhmien perustamista kehitysmaissa on tarkasteltava vakavasti, ja kehotan komissiota myöntämään riittävän osuuden budjettituesta tällaisille valvontaryhmille.

Yleissivistävää ja ammatillista koulutusta on parannettava, ja naisten osallistumista korkeakoulutukseen on lisättävä, jotta he saavat tilaisuuden osallistua politiikkaan laajemmin. Kuka tahansa Afrikassa vieraillut tietää, kuinka tärkeässä asemassa naiset ovat. Heidän panoksensa voisi olla vielä paljon merkittävämpi, jos heille annettaisiin tilaisuus, minkä vuoksi tätä mahdollisuutta on tarkasteltava ja kannustettava.

Kehitysmaiden merkittävänä ongelmana on, että hallituksen virkamiehet hankkivat laittomasti julkisia varoja, jotka he sijoittavat ulkomaisille tileille. Kehotan näitä varastettuja varoja säilyttäviä rahoituslaitoksia jäädyttämään tai takavarikoimaan ne. Ne tietävät, mistä nämä rahat ovat peräisin. Jos talletan 10 000 euroa pankkitililleni Irlannissa, pankinjohtajan on tiedusteltava minulta, mistä raha on peräisin. Näissä maissa talletetaan miljoonia, eikä kukaan kysy tallettajilta mitään.

Kehotan laatimaan mustan listan korruptoituneista hallintojärjestelmistä tai yksityishenkilöistä, jotta asianomaisia tahoja voidaan estää lainaamasta suuria rahamääriä rikkailta mailta. Ne olisi poistettava listalta vasta kun ne ovat edenneet merkittävästi kohti demokratiaa.

Meidän on tarkasteltava myös itseämme. Tarkastelkaamme Kenian tapausta ja Anglo Leasing -skandaalia. Entisen korruption torjunnan johtajan John Githongon oli lähdettävä maasta tekemiensä havaintojen vuoksi, ja hän on pyytänyt tutkimaan Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia kyseiseen skandaaliin liittyvissä kysymyksissä.

Euroopan unionin kansalaisia on osallisina huijauksissa ja valeyrityksissä, jotka lainaavat ja antavat rahaa Afrikkaan. Heidät on pysäytettävä. Useita vuosia sitten kaikissa Euroopan maissa oli kampanja. Olemme ottaneet Irlannissa käyttöön lainsäädännön, jonka mukaan seksuaalirikoksiin kolmannessa maassa osallistuneita henkilöitä vastaan voidaan nostaa syyte kotimaassaan. Samanlainen lainsäädäntö voidaan ottaa käyttöön Euroopan unionissa korruption yhteydessä, jotta Afrikassa tai jossakin kolmannessa maassa korruptioon syyllistyneitä tai siellä virkamiehiä lahjovia Euroopan unionin kansalaisia vastaan voidaan ja lain mukaan pitää nostaa syyte heidän kotimaassaan.

Meidän on tarkasteltava tällaisia asioita, jotta voimme päästä eroon korruptiosta. Emme voi ainoastaan syyttää afrikkalaisia. Meidän on käännettävä katseemme itseemme ja tarkasteltava omaa osuuttamme tällaisissa järjestelmissä.

  Koenraad Dillen (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, lähes kaikki AKT-maat ovat pohjalukemissa Transparency International -järjestön laatiman ja paljon käytetyn CPI-korruptioluokituksen (Corruption Perception Index) viimeisimmässä painoksessa, eikä sen pitäisi hämmästyttää meitä. Todella ikävää on se, että AKT-maiden luokitus kyseisellä mittarilla ei ole juuri lainkaan parantunut viiden viime vuoden kuluessa.

Tämä on erinomainen mietintö, ja siinä osoitetaan selvästi, että korruption poistaminen voisi nostaa merkittävästi Afrikan bruttokansantuotetta. Kun otetaan huomioon, että korruptio vaikuttaa ensisijaisesti köyhimpiin, siinä on monien afrikkalaisten kohdalla kysymys elämästä ja kuolemasta. Riittävin resurssein toteutettavassa korruption torjunnassa on siten kyse elämästä ja kuolemasta; ei riitä, että siihen osallistuu ainoastaan muutama huomattava henkilö ja että korruption torjuntaa pidetään siten toisarvoisena.

Yhtä tärkeää on käsitellä suoraa budjettitukea huolellisesti, sillä vaarana on, että EU tekee avoimia valtakirjoja ulkomaisille toimielimille, joita se ei voi valvoa mitenkään. Asettakaamme etusijalle kehitysavun myöntäminen sellaisille kansalaisjärjestöjen hankkeille, joiden avulla voidaan saada aikaan konkreettisia tuloksia, mutta joilta voidaan myös vaatia sellaisten tulosten takaamista ja lisäksi laatunormien soveltamista.

  Michael Gahler (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, edellisten puhujien tavoin ilmaisen arvostukseni esittelijä van den Bergiä ja hänen merkittävää mietintöään kohtaan, jossa osoitetaan, kuinka monin ja erilaisin tavoin olosuhteet saattavat heikentää kehitysapuamme samalla kun korruptoituneet rakenteet kukoistavat.

Rikollista toimintaa näissä maissa harjoittavat ovat tietenkin pääasiassa niitä, jotka istuvat lihapatojen äärellä, mutta on nopeasti pääteltävissä, että kavalletut rahat on talletettava jonnekin, ja tällöin Euroopan unioni astuu kuvaan. Juuri meidän pankkimme tarjoavat diktaattoreille tilejä, joille he voivat piilottaa rahansa, ja usein juuri eurooppalaiset yritykset harjoittavat yhteispeliä kyseisten maiden järjestelmien kanssa, mikä kostautuu viime kädessä niiden kansalaisille.

Huolehtikaamme siitä, että tarkistamme huolellisesti, mihin budjettituki päätyy; epäilen, voiko EU todella antaa budjettitukea 28 maalle ja ovatko niiden rakenteet sellaisia, että voimme tehdä sen luottavaisesti. Käyttäkäämme saatavillamme olevia oikeudellisia keinoja tutkia pankit, jotta saamme selville, mihin likainen raha on päätynyt, ja varmistakaamme näissä maissa elävien ihmisten hyväksi, että raha palaa niihin. Muuttakaamme lainsäädäntöämme siten, etteivät yritykset voi ilmoittaa lahjuksia verotuksessa vähennettäviksi toimintakustannuksiksi. Tuomitkaamme julkisesti ne Euroopan unionin yritykset, jotka tekevät niin, sillä julkinen tuomitseminen on hyvä keino kuivata suo, josta korruptio syntyy. Toteuttakaamme myös Cotonoun sopimuksen 96 artiklan nojalla toimia korruptiosta tunnettuja hallintojärjestelmiä vastaan. Korostan jäsen Gomesin tästä aiheesta esiin ottamia näkökohtia. Haluaisin, että kaikilta näiltä ihmisiltä – ja myös heidän puolisoiltaan – evätään pysyvästi viisumit, jotta he eivät voisi tulla Euroopan unioniin ostosmatkoille kuluttamaan rahoja, jotka he ovat varastaneet omilta kansalaisiltaan.

  Karin Scheele (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, kehitysavun tehokkuus ja korruption torjunta ovat punaisena lankana monissa, erityisesti niissä keskusteluissa, joita olemme käyneet eilisillasta lähtien. Tämän päivän käsittelyjärjestyksessä on tärkeässä osassa esittelijä van den Bergin mietintö kehitysavun tehokkuudesta ja korruption torjunnasta kehitysmaissa. Yhdyn hänelle esitettyihin onnitteluihin ja kiitoksiin; hänen mietintönsä ja se, mitä hän totesi johdantopuheenvuorossaan, osoittavat erittäin hyvin korruption torjunnan tarpeen, jotta korruptio ei olisi enää kehityksen esteenä.

Ajankohtana, jona meidän on sisäistettävä se, että kehitysyhteistyöhön käytettäviä varoja on lisättävä merkittävästi, on keskusteltava vakavasti korruption torjunnasta, jotta korruptiota ei voida enää käyttää helppona tekosyynä.

Korruptio on sekä maailmanlaajuinen että monisäikeinen ilmiö, ja kehitysmaissa esiintyvän korruption syitä on etsittävä myös niiden ulkopuolelta. Ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan lahjonnan torjuntaa koskeva OECD:n yleissopimus on tärkeä keino käsitellä meillä esiintyvän korruption ja kehitysmaissa esiintyvän korruption välisiä yhteyksiä. Mielestäni meidän – toisin sanoen Euroopan unionin – on tehtävä kaikkemme, jotta EU:n jäsenvaltioihin lukeutuvat Latvia, Liettua ja Malta ratifioivat tämän sopimuksen mahdollisimman pian.

Minulla on vielä jotakin sanottavaa suorasta budjettituesta. Euroopan unionissa valitaan yhä useammin suora budjettituki hankkeiden sijaan, ja vaikka se on periaatteessa ymmärrettävää, tähän liittyy hyvin paljon epäilyjä, joita on todella tuotu esiin tänään. Epäilyjä on sen suhteen, onko käytettävissämme riittävästi valmiuksia ja riittävästi henkilöstöä takaamaan tarvittava seuranta.

  Gabriele Zimmer (GUE/NGL). – (DE) Arvoisa puhemies, minäkin onnittelen esittelijä van den Bergiä hänen mietintönsä johdosta, jossa hän ottaa esiin erään kehitysyhteistyöalan tulenarimmista aiheista. Afrikan unionin arviot, joiden mukaan korruptio ryöstää Afrikan kansallisilta talouksilta noin 150 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuodessa, toisin sanoen neljäsosan Afrikan bruttokansantuotteesta, osoittavat, kuinka tärkeitä tämän alan toimet ovat.

Aloitan käsittelemällä samaa näkökohtaa, johon jäsen Gahler viittasi – sitä, että meidän on toimittava, vaikka se loukkaisi eniten meitä. Lahjuksia maksetaan vuosittain kokonaiset biljoona dollaria. Ketkä niitä maksavat? Kuka pitää tällaisten rahamäärien maksamista investointina ja tallettaa ne tarkkaan vartioiduille tileille vielä suurempien voittojen toivossa? Vaikka on tärkeää, että kannustamme kumppaneitamme torjumaan korruptiota ja tuemme heitä siinä, ensisijaisena tehtävänämme olisi oltava pysäyttää omissa maissamme ne tahot, jotka pystyvät maksamaan sellaisia valtavia määriä lahjuksina ja käyttämään niitä Afrikan ja muiden maanosien tuhoamiseen.

Korostan nimenomaisesti korruption vastaisen YK:n yleissopimuksen 15 artiklaa, jonka mukaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden on tehtävä lahjonta rangaistavaksi. Kotimaassani Saksassa lahjuksia on voitu viime aikoihin asti vähentää verotuksessa, eikä ihmisiä voida vieläkään rangaista niiden maksamisesta.

Meidän täällä parlamentissa pitäisi ensin poistaa nämä mädännäisyydet omista nurkistamme. Teidän ja kaikkien kehitysyhteistyövaliokunnan jäsenten tavoin tuen "publish what you pay" -kampanjaa ja olisin jopa valmis vaatimaan, että monikansalliset yhtiöt pakotetaan julkistamaan tiedot hallituksille suorittamistaan maksuista.

Lahjonnasta hyötyvät myös pankit, jotka tarjoavat palvelujaan toteuttaessaan sellaisia tilisiirtoja ja voivat iloita lahjuksia pursuvista tileistä; meidän on tehtävä loppu tällaisesta toiminnasta. Tällaista ei voida sallia EU:ssa, minkä vuoksi meidän olisi kehotettava EU:ta ja sen jäsenvaltioita katkaisemaan voitelurahojen kanavat myös sen rajojen ulkopuolella. Meidän on tehtävä lahjonnasta rangaistavaa täällä kotona. Meidän on huolehdittava siitä, ettei omaa elintasoamme enää rahoiteta edes osittain korruptiosta saaduilla voitoilla ja ettemme enää kiittele pankkiiriliikkeitämme siitä, että ne saavat voittoa korruptiotoiminnasta. Meidän on annettava tutkintavirastoillemme mahdollisuudet jäljittää lahjusten maksajat. Vasta huolehdittuamme tästä kaikesta voimme seistä suorina kumppaniemme edessä ja käskeä niitä tekemään samoin korruption torjumiseksi.

  Bastiaan Belder (IND/DEM). – (NL) Arvoisa puhemies, annan varauksettoman tukeni esittelijä van den Bergin mietinnölle. Korruption vuoksi kehitysapu ei ole niin tehokasta kuin se voisi olla, minkä vuoksi on suotavaa, että sen torjuntaa jatketaan, ja tämä mietintö tarjoaa konkreettisia ja järkeviä välineitä valvontakoneiston lujittamiseksi, minkä ansiosta korruption torjunnan oikeudellista kehystä voidaan parantaa. Oikeudellinen kehys ei ole kuitenkaan ainoa tekijä. Korruption torjuminen yhteiskunnallisena ilmiönä on aivan yhtä voimakkaasti sidoksissa yhteiskunnassa vallalla oleviin arvoihin. Tämän vuoksi kansalaisyhteiskunnan järjestöt ja erityisesti uskonnolliset johtajat on haastettava huolehtimaan omalta osaltaan hyvän hallinnon edistämiseen ja korruption torjuntaan liittyvästä tehtävästään.

Tämän keskustelun olisi noustava teorioiden yläpuolelle. Joka tapauksessa sekä kehitysapua myöntävien maiden että kehitysapujärjestöjen on voitava luottaa siihen, että niiden raha käytetään tehokkaasti ja suunniteltuun tarkoitukseen. Asiantuntija, jolta pyysin mielipidettä van den Bergin mietinnöstä, kertoi minulle toissapäivänä, että mietintö on merkittävä ja että hän toivoo Alankomaiden hallituksen hyväksyvän sen ilman tarkistuksia. Tämän parempaa kohteliaisuutta tuskin voisin esittää esittelijä van den Bergille.

  Marek Aleksander Czarnecki (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, Maailmanpankki arvioi, että lahjuksiin käytetään maailmassa vuosittain biljoona Yhdysvaltain dollaria. Afrikan unioni arvioi, että korruptio maksaa Afrikan taloudelle yli 25 prosenttia sen vuotuisesta bruttokansantuotteesta.

Keskustellessamme kehitysmaissa esiintyvästä korruptiosta emme saa kuitenkaan unohtaa sitä, että muun muassa Yhdysvalloissa, Tanskassa ja Saksassa yritysten annettiin viime aikoihin asti käyttää lahjuksia ja merkitä nämä määrät tämän jälkeen verotuksessa vähennettäviksi kuluiksi. Tätä häpeällistä käytäntöä noudatettiin myös Keski- ja Itä-Euroopan maissa, muun muassa Puolassa.

Korruptio on vakava uhka kehitykselle. Ongelman ymmärtäminen ja tehokkaan ratkaisun löytäminen edellyttää määrätietoisia toimia, kuten sellaisen mustan listan laatimista, jonka avulla estettäisiin pankkeja tarjoamasta rahoitusta lainojen muodossa ja lahjomaan hallituksia tai niiden edustajia.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, sana "korruptio" mainittiin eilisiltana useita kertoja keskustellessamme vuoden 2006 maailman terveyspäivästä. Keskustelemme tänä aamuna sen laajuudesta. Onnittelen esittelijää erinomaisen mietinnön johdosta.

Eräät jäsenet ovat maininneet maailmanlaajuisen korruptio-ongelman. Mielestäni petämme itseämme, jos sanomme, että se on ainoastaan kehitysmaiden ongelma. Sanoisin, että ne ovat ottaneet oppia kehittyneistä maista: paljolti häpeäksemme olemme opettaneet niille joitakin temppuja. Tämän vuoksi olemme niille ja itsellemme velkaa sen, että siivoamme omat jälkemme. Tuen kollegaani jäsen Ryania, joka totesi, että pankkeja ja rahoituslaitoksia on tarkasteltava tässä koko prosessissa, koska jos rahoja ei voisi sijoittaa minnekään, korruptio olisi ehkä vähäisempää.

Puhuin tänä aamuna joidenkin avustustoimistojen kanssa, joilla on pitkä kokemus tältä alalta. Niiden pääasiallinen viesti meille on, että meidän on luotava tarvittavat valmiudet kehitysmaiden järjestelmiin ja virkamieskuntaan ja sen jälkeen kaikkiin kehitysapuohjelmiimme. Ne sanoivat myös, että tämä on pitkäaikainen prosessi emmekä saa tuloksia yhdessä yössä. Suuri osa korruptioon kohdistettavasta tehoiskustamme pitäisi mielestäni toteuttaa ensin kehittyneissä maissa ja mahdollisesti tämän jälkeen auttaa hävittämään korruptio kehitysmaista.

Missään tapauksessa emme saa rangaista niitä, jotka eniten tarvitsevat meiltä apua, rahaa ja avustusta. Korruption torjunnasta puhuessamme minusta tuntuu aina siltä, että juuri kyseiset tahot joutuvat jälleen kärsimään. Viesti on tämä. Luokaamme valmiudet ohjelmiimme, mutta huolehtikaamme siitä, että jatkamme avustustyötämme, että apu päätyy oikeille ihmisille ja etteivät he joudu kärsimään.

  Robert Evans (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, johdantopuheenvuorossaan esittelijä van den Berg – muiden tavoin – otti esiin ne valtavat rahamäärät, joista tässä on kyse. Meidän Euroopan parlamentin jäsenten on oltava realistisia sen suhteen, mitä voimme tehdä. Mietinnössä tarkastellaan joitakin näkökohtia, joihin voimme vaikuttaa. Keskityn parlamenttien asemaan.

Euroopan parlamentilla on vakiintuneet suhteet monien sellaisten maiden parlamentteihin eri puolilla maailmaa, joista olemme huolissamme. Toisinaan ongelmana ovat parlamentit. Hyväksyn sen. Kuten edellinen puhuja mainitsi, joissakin maissa kansalliset parlamentit voidaan kuitenkin poissulkea; ne voidaan sivuuttaa, ja korruptoituneet virkamiehet voivat päästä käsiksi kehitysapuun ilman hallituksen osallistumista. Tämän vuoksi meidän olisi mielestäni tuettava voimakkaammin demokraattisesti valittuja hallituksia ja autettava niitä lujittamaan maidensa mekanismeja kehitysavun jakamiseksi ja sen varmistamiseksi, että avustusrahoja käytetään laajasti.

Jäsen Ryan viittasi hyvin kiinnostavaan näkökohtaan mietinnössä: on todisteita siitä, että korruptio vähenee, kun naisten määrä parlamentissa kasvaa. Voimme kannustaa tätä. Voimme tehdä enemmän demokratioissa sen varmistamiseksi, että yhä enemmän naisia valitaan. Olin hyvin ylpeä saadessani osallistua Euroopan parlamentin edustustoon Afganistanissa maan ensimmäisten parlamentaaristen vaalien tukemiseksi. Näimme siellä naisten äänestävän naisia. Mitä enemmän voimme tehdä auttaaksemme naisia ja parlamentteja kehittymään, sen parempi.

  Tunne Kelam (PPE-DE). – (ET) Korruptio on heikon hallintojärjestelmän sivutuote, mutta sitä esiintyy myös selkeiden arvojen puutteen vuoksi. Tämän vuoksi on käytännössä hyvin tärkeää, että yhteiskunnalla on eettinen säännöstö ja hyvät käytännöt tämän ongelman ratkaisemiseksi.

Heikot moraaliperiaatteet edistävät sekä omaa etua tavoittelevia toimia että kyseisten toimien salaamista. Kehitysavun tarjoajat ovat taipuvaisia uskomaan, että heidän rahansa käytetään oikeaan tarkoitukseen. Kehitysavun vastaanottajien onnistuu usein saada meidät uskomaan, että näin on. Kehitysavun myöntämisen yhteydessä esiintyvä korruptio vaikuttaa erittäin voimakkaasti, koska tosiasiallisesti ahdingossa olevat ihmiset kärsivät kaksinkertaisesti. Sen lisäksi, että he menettävät sen materiaalisen avun, joka heidän olisi pitänyt saada, heiltä viedään toivo parantaa elämäänsä ja toivo yhteisvastuusta.

Tämän vuoksi tehtävämme on jatkuvasti paljastaa ja, mikä vieläkin tärkeämpää, ehkäistä korruptiota ja siihen liittyvää herkkäuskoisuutta. Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että Euroopan komission kehitysapuohjelmissa korruption vaaroja ei oteta riittävästi huomioon.

Annan kaksi esimerkkiä, joista ensimmäinen on Euroopan unionin kehitysapu Palestiinan itsehallinnolle. Meidän on tänään myönnettävä, että edellisen hallinnon syvälle juurtunut korruptio on yksi ääriliike Hamasin valtaantulon pääasiallisista syistä. Toiseksi komissio lähettää humanitaarista apua Tshetsheniaan. Mitä on tehty sen määrittämiseksi, päätyväkö kyseiset varat todella julkishallinnossa esiintyvästä korruptiosta kärsiville paikallisille asukkaille?

Lopuksi korostan muutamaa tärkeää näkökohtaa tässä erinomaisessa mietinnössä. Jäsenvaltioiden on ratifioitava korruption vastainen YK:n yleissopimus. Toiseksi budjettitukea olisi myönnettävä ainoastaan sellaisille hallituksille, jotka selkeästi pyrkivät nostamaan julkisen talouden hallintostandardeja. Olen iloinen siitä, että edustaja tukee kyseistä menettelytapaa. Tietty osuus myönnettävästä kehitysavusta pitäisi kohdentaa kansalaisyhteiskuntaa seuraavien järjestöjen tukemiseen.

Viimeiseksi mainitsen tärkeimmän ongelman: sellaisia maita, joissa on rahoituskeskuksia, on painostettava jäädyttämään ja kotiuttamaan korruptoituneiden hallitsijoiden sinne tallettamat laittomat varat. Tämä on hyvin hankala vaatimus, mutta sen täytäntöönpano on testi, joka osoittaa, olemmeko vakavissamme korruption torjunnassa.

  Panagiotis Beglitis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, korruption torjunta tarkoittaa todellakin ponnisteluja rauhan ja demokratian puolesta, köyhyyden torjuntaa ja pyrkimyksiä lujittaa kansalaisyhteiskuntaa kehitysmaissa; demokratian ja taloudellisen kehityksen väliset suhteet kehitysmaissa ovat osoittaneet tämän, ja Amartya Sen, merkittävä intellektuelli ja taloustieteen Nobelin palkinnon saaja, on osoittanut sen työllään paremmin kuin kukaan muu.

On todella hämmästyttävää, että sekä kansainvälisessä yhteisössä että Euroopan unionissa korruption torjunta on usein ollut tabu. Tämä johtuu siitä, että poliittiset hyötyperiaatteet, jäsenvaltioiden halu käyttää valtaa ja kansainväliset asiakassuhteet ovat olleet tärkeämpiä.

Vuosituhannen kehitystavoitteiden täytäntöönpanon on arvioitu epäonnistuneen. Kukaan ei kuitenkaan ole puhunut siitä, mikä osuus korruptiolla on kyseisessä epäonnistumisessa. Mielestäni kansainvälisen yhteisön olisi asetettava uusi kehityspäämäärä: demokraattinen hallinto ja korruption torjunta.

Lopuksi huomautan vielä, että Euroopan unionin ja erityisesti Euroopan komission on otettava käyttöön tukikelpoisuuden määrittämistä koskevat ankarat mekanismit Afrikkaa varten laaditussa uudessa kehitysstrategiassa. Euroopan unionin on tehtävä yhteistyötä YK:n, kansainvälisten rahoitusjärjestöjen ja kansalaisjärjestöjen kanssa, jotta voimme yhdessä torjua tätä ilmiötä korostamalla kansalaisyhteiskunnan lujittamista ja riippumattomia tiedotusvälineitä.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, Maailmanpankin arvioiden mukaan lahjuksiin käytetään vuosittain biljoona Yhdysvaltain dollaria. Kuvitelkaa, kuinka monia erinomaisia aloitteita tällä rahamäärällä voitaisiin rahoittaa. Vuosittain voitaisiin kohdentaa biljoona Yhdysvaltain dollaria todellisille avuntarvitsijoille.

Korruptio rajoittaa köyhien mahdollisuutta hankkia tavaroita. Se heikentää julkisten palvelujen tehoa ja ennen kaikkea se saa kansalaiset menettämään luottamuksensa valtakeskuksiin. Euroopan unionin, joka on suurin kehitysmaille myönnettävän avun antaja, pitäisi olla hyvin aktiivinen yhteisön talousarviosta rahoitettavien kehitysapuohjelmien avoimuuden takaamisessa.

Tämän vuoksi ei riitä, että otetaan käyttöön kansainvälinen "musta lista" korruptoituneista hallituksista. Poliitikkojen, virkamiesten, kansalaisjärjestöjen, kansainvälisten yritysten ja tiedotusvälineiden olisi kaikkien osallistuttava korruption torjuntaan. Kehitysavun käyttöä voidaan tehostaa ainoastaan koordinoimalla kansainvälisten rahoittajien toimia ja estämällä korruptoituneita virkamiehiä käyttämästä kehitysapuvaroja väärin tai anastamasta niitä.

Tämän vuoksi esittelijä van den Bergin laatima mietintö on hyvin tärkeä ja hyvin ajankohtainen. Onnittelen häntä hänen erinomaisen asiakirjansa johdosta.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, pidän myönteisenä täällä tänään käymäämme keskustelua. Mielestäni on tärkeää korostaa, että petosongelmaa ei voida koskaan pitää ratkaistuna. Jatkuva valppaus kaikilla tasoilla ja kaikissa olosuhteissa on tarpeen ulkoisten toimien alalla, johon liittyy suuria riskejä. Nämä toimet toteutetaan huonosti hallituissa valtioissa, joissa kansalaisyhteiskunnan tason vastavoimia ja valmiuksia ei ole.

Koska korruptiota ei voida eristää hallinnon uudistamistoimista, komission lähestymistapa sen estämiseksi ja torjumiseksi on kaksiosainen. Se koostuu toisaalta hyvien hallintokäytäntöjen valtavirtaistamisesta kaikissa EU-rahoitteisissa ohjelmissa ja hankkeissa ja toisaalta erityisten ohjelmainterventioiden toteuttamisesta.

Euroopan unionin ja avunsaajamaiden väliset maakohtaiset strategia-asiakirjat ja kansalliset maaohjelmat sisältävät yleensä oikeusvaltioperiaatteen, demokratiakehityksen, julkishallinnon uudistamisen, julkistalouden hallinnoinnin ja kansalaisyhteiskunnan lujittamisen alojen erityistoimenpiteitä.

Esitän nyt muutaman huomautuksen joistakin tänään esiin otetuista kysymyksissä. Keskustellessamme yrityksistä meidän on parhaamme mukaan varmistettava, etteivät yritykset hyödy korruptiosta. Voimme estää yrityksiä, joiden on todettu syyllistyneen petokseen tai korruptioon, osallistumista tarjouskilpailuihin. Voimme myös keskeyttää rahoitusta saavan hankkeen, jos havaitsemme petoksen tai korruptiota jossakin vaiheessa. Toimimme kerran näin erään hankkeen yhteydessä Zimbabwessa.

Kansallisille parlamenteille myönnettävän tuen yhteydessä todettakoon, että komissio pitää kansallisten parlamenttien valvontatehtävän lujittamista tärkeänä keinona pyrkiä parantamaan kehitystoimintamme kokonaistehokkuutta ja vaikutuksia näissä maissa. Esimerkiksi EKR:stä ja Etelä-Afrikkaa koskevasta budjettikohdasta noin 11 AKT-maan kansallisten parlamenttien valmiuksia on lujitettu yhteensä 35 miljoonalla eurolla vuodesta 2000 lähtien.

Pitää paikkansa, että kansalaisyhteiskunnan valvontaryhmät, joiden kanssa työskentelemme, ovat yksityisen sektorin järjestöjä. Asiat olisivat huonommin, jos meillä ei olisi näitä valvontaryhmiä.

Useat jäsenet ottivat esiin avoimuuskysymyksen, joka onkin avainasemassa. Tämän vuoksi tuemme useita määrärahojen käytön valvontaan liittyviä ohjelmia. Tehokkaan ja avoimen budjetoinnin ja julkisten varojen käytön edistäminen on keskeisessä asemassa budjettitukiohjelmissamme.

Lopuksi todettakoon, että komissio kannustaa toimielinten mahdollisimman laajamittaista osallistumista eri tasoilla, erityisesti parlamentaarisella tasolla, kumppanihallitusten ja eri alueiden kanssa käymänsä jatkuvan vuoropuhelun avulla. Olen pannut merkille näkemyksen naisten osallistumisen myönteisestä vaikutuksesta.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan pian – klo 12.00.

  Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, huomaan, että lopetimme tänään 20 minuuttia etuajassa. Ehdotan, että puhemiehelle annetaan tulevaisuudessa mahdollisuus jatkaa keskustelua siltä osin kuin se tuntuu tarpeelliselta, mikäli lopetamme niin aikaisin, jotta voimme käyttää parlamentin ajan tehokkaammin.

  Puhemies. – Toimitan mielelläni esittämänne ehdotuksen eteenpäin. Se saattaisi todellakin tehostaa työajan käyttöämme.

(Istunto keskeytettiin klo 11.40 ja sitä jatkettiin klo 12.00.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies FRIEDRICH