Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 6. huhtikuuta 2006 - Strasbourg

12.1. Darfur (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu kuudesta Darfuria koskevasta päätöslauselmaesityksestä⁽¹⁾.

  Bernd Posselt (PPE-DE), laatija. – (DE) Arvoisa puhemies, olemme toistuvasti keskustelleet Darfurin tilanteesta, tosin emme viime aikoina, vaikka asioissa on valitettavasti tapahtunut järkyttävä käänne pahempaan. Darfurin alueesta vastaavan YK:n apulaispääsihteerin Jan Egelandin mukaan jopa tämän vuoden alusta kuluneiden muutaman kuukauden aikana yli 200 000 ihmistä on ajettu kodeistaan ja yli 96 kylää on poltettu maan tasalle. Kaikki tämä on tapahtunut yli vuosi sen jälkeen, kun kansainväliset toimet aloitettiin tämänkaltaisten tapahtumien lopettamiseksi. Tämä osoittaa, kuinka voimaton kansainvälinen yhteisö on Darfuria koskevissa asioissa. Tämän lisäksi YK:n apulaispääsihteeriä ei edes päästetty matkustamaan kriisialueelle, mikä osoittaa, että Khartumin hallitus uhmaa kansainvälistä yhteisöä ja suhtautuu siihen kylmäkiskoisesti tehden näin siitä naurunalaisen.

Tämän vuoksi meidän on vähintäänkin korkea aika lopettaa toistuva, heikko protestointimme. Sen sijaan Yhdistyneiden Kansakuntien, NATOn, Yhdysvaltain, Euroopan unionin ja Afrikan unionin on asetuttava yhteiseen neuvottelupöytään, jotta voidaan viimeinkin panna täytäntöön yhteinen, Darfuria koskeva toimintatapa, jonka tulos olisi enemmän kuin päätöslauselmat paperilla. Sen jälkeen asioihin Darfurissa on puututtava suuremmalla voimalla kuin tähän mennessä on tehty.

Ennen kaikkea tietenkin Afrikan unionin on ryhdyttävä toimiin, muttemme mekään voi odotella joutilaina, kun kansanmurhaa toteutetaan täysin avoimesti. Yhdysvallat on nimittäin kuvannut asiaa avoimesti tällä sanalla, vaikkei se olekaan tehnyt asiasta tarpeellisia johtopäätöksiä. Asiassa on yksinkertaisesti kyse kansanmurhasta. Järjestämme parhaillaan surullisia muistotapahtumia Ruandan ja Burundin kansanmurhan alkamisen muistolle. Suhtauduimme välinpitämättömästi myös näihin kansanmurhiin. Nykyisin kaikki sanovat, että meidän olisi pitänyt tuolloin puuttua asioihin. Nyt olemme samanlaisessa tilanteessa. Käännämme katseemme emmekä toimi. Emme käytä saatavilla olevia keinoja, vaikka ne ovatkin heikkoja, vaan tyydymme sen sijaan protestoimaan suullisesti.

Tämä tekee Darfurin tilanteesta häpeällisen paitsi Sudanin hallitukselle myös kansainvälisille järjestöille ja Euroopan toimielimille. Tästä syystä olen hyvin iloinen, että palaamme täällä parlamentissa jälleen tähän asiaan. Yksinkertaisesti sanottuna: meille on oltava riittävän selvää, että normaalit tai lähes normaalit suhteet Sudanin kanssa ovat mahdolliset ainoastaan, jos se kerrankin pitää lupauksensa ja sallii kansainvälisten järjestöjen työn paikan päällä.

  Fiona Hall (ALDE), laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, kun kehitysyhteistyövaliokunnan valtuuskunta vieraili Darfurissa syyskuussa 2004, järkytyimme nähdessämme oitis ihmisiä, jotka olivat hakeutuneet oksien alle suojaan, koska heidän kyläänsä oli pommitettu. Tuolloin teimme kovasti työtä, jotta Afrikan unionin arviointitehtävää olisi vahvistettu, ja lokakuussa 2004 Afrikan unionin tehtävää todellakin laajennettiin myös välittömässä uhassa olleiden siviilien suojeluun.

On kauheaa, että puolentoista vuoden kuluttua vierailustamme tapahtuu edelleen pommituksia, hyökkäyksiä ja raiskauksia siitä huolimatta, että Afrikan unioni on tehnyt parhaansa Abujan rauhanneuvotteluissa ja paikan päällä Darfurissa. Afrikan unionin joukkoja ei yksinkertaisesti ole riittävästi hallitsemaan kovia väkivaltaisuuksia, joita tapahtuu erityisesti lähellä Tšadin rajaa sekä Tawilan ja Graidan välisessä käytävässä. Tämän vuoksi YK:n on kiireesti ryhdyttävä toimiin Darfurissa. YK:n on tuettava Afrikan unionia tämän toimikauden loppuun asti ja valmistauduttava ottamaan asiat hallintaansa lokakuussa 2006.

Sudanin hallitus sanoo, että tämä on kolonialismia. Tämä ei pidä paikkaansa. On vain valittaen tunnustettava, että aiemmat aloitteet väkivallan hillitsemiseksi ovat enimmäkseen epäonnistuneet. Jopa humanitaariset toimet Darfurissa ovat nyt uhattuina, koska kulkuyhteydet humanitaarisiin järjestöihin on katkaistu. Koska yli 3,5 miljoonaa ihmistä on riippuvaisia ruoka- ja lääkeavusta, emme voi vain seurata sivusta. Väkivallan on loputtava.

  Carl Schlyter (Verts/ALE), laatija. – (SV) Arvoisa puhemies, olemme keskustelleet Sudanin tilanteesta aina siitä lähtien, kun minut ensi kerran valittiin Euroopan parlamenttiin. Mitä siellä oikein tapahtuu? Kuvitelkaapa, että yksi ystävistänne kuolee. Miettikää, kuinka paljon tuskaa ja kurjuutta tähän kuolemaan liittyy. Kuvitelkaa sitten, että 180 000 ystävää on nyt kuollut konfliktissa. Kuvitelkaa yksi ystävä, jonka talo on palanut ja joka joutuu jättämään kotinsa. Miltä se tuntuu? Kuvitelkaa sitten, että nämä kyyneleet kerrotaan kahdella miljoonalla tämän päivän Darfurissa. Kuvitelkaa yhden sukulaisenne raiskaus ja kuvitelkaa saman tapahtuvan kymmenille tuhansille muille. Näin laaja on Sudania kohdannut humanitaarinen katastrofi.

Mitä Sudanin hallitus siis tekee? Olemme vaatineet päätöslauselmassa toisensa jälkeen, että hallitus riisuisi janjaweed-taistelijat aseista, mutta mitään ei tapahdu. Olemme vaatineet päätöslauselmassa toisensa jälkeen, että hallitus tekisi yhteistyötä kansainvälisen yhteisön kanssa auttaakseen omaa väestöään, mutta juuri mitään ei tapahdu. Asioita ei helpota, että YK:n lähettiläälle Jan Egelandille ei myönnetty lupaa matkustaa Darfuriin aina, kun hän katsoo sen tarpeelliseksi. Komissio antaa jo tällä hetkellä avustusta 160 miljoonaa euroa ja kotimaani 330 miljoonaa Ruotsin kruunua. Jos tämän rahan halutaan olevan hyödyksi, hallituksen on tehtävä yhteistyötä eikä yritettävä vastustaa toimiamme. Mielestäni meidän olisi julistettava asevientikielto riippumatta siitä, mitä mieltä Venäjä ja Kiina ovat. Kaikkien vientikieltoa kannattavien maiden olisi tuettava toisiaan ja pyrittävä estämään vientikiellon rikkominen.

Tämän lisäksi totean, että on järjetöntä vangita naisia, jotka vastustavat raiskauksia. Kyseiset neljä nuorta naista on tietenkin välittömästi vapautettava.

  Margrietus van den Berg (PSE), laatija. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Darfurissa miljoonat ihmiset pakenevat. Pakolaisleirit ovat täynnä, koska valtavia määriä apua tarvitsevia ihmisiä pakenee kaoottisesti. Kapinalliset ja janjaweed-taistelijat hyökkäävät pakenijoiden kimppuun, ja ihmisillä on usein kerrottavanaan tarinoita ryöstöistä ja raiskauksista. Tilanne on toivoton. Afrikan unioni on liian heikko. Sudanin hallitus puolestaan vaikuttaa tukevan janjaweed-taistelijoita, eikä se ilmeisesti anna mahdollisuuksia kansainväliselle oikeusvaltioperiaatteelle, jota Afrikan unioni ja Yhdistyneet kansakunnat edustavat. Kiina ja Venäjä ilmeisesti tukevat Sudanin hallitusta tässä.

Eilen kävi ilmi, että YK:n Darfurin erityisedustaja Pronk eroaa tehtävästään. Olen oppinut tuntemaan Jan Pronkin parantumattomana optimistina. Jos edes hän ei enää näe mahdollisuuksia rauhanprosessille, meidän on todellakin aika huolestua. Darfurissa on meneillään ennennäkemättömän väkivaltainen konflikti, joka antaa Euroopan unionille mahdollisuuden osoittaa, mikä sen tehtävä Euroopan ulkopuolella voi olla. Tällä viikolla Ruandan satapäiväistä kansanmurhaa kuvataan parlamentissa valokuvanäyttelyllä. Tämä kansanmurha on esimerkki koko kansainvälisen yhteisön epäonnistumisista.

Meitä koetellaan jälleen kerran. Vaikka Kiina ja Venäjä estävät kaikki toimet veto-oikeudellaan, Afrikan unioni yrittää yhä saada Sudanin hallituksen mukaan yhteistyöhön. Afrikan unioni on kuitenkin liian pieni, se toimii liian myöhään ja se on ollut liian pitkään syrjässä. Nyt on Euroopan unionin troikan asia tarjota rahoitusta ja tukea Afrikan unionin rauhanturvajoukkoja, jotta paikalle saadaan riittävästi voimia tarjoamaan logistista apua sekä turvaamaan ruoka-avun saatavuus ja ihmisten suojelu. On vihdoinkin saatava loppumaan tämä kaoottinen joukkomurha, jolle on ominaista ennennäkemättömän julma eturistiriita. Parlamentti esittää tänään erinomaisessa yhteisessä päätöslauselmassaan vetoomuksen, jolla annetaan selkeitä ohjeita ja rohkaistaan Javier Solanaa, neuvostoa, komissiota ja myös jäsenvaltioita toimimaan. Euroopan unionin aseman uskottavuus maailmassa on nyt vaakalaudalla.

  Jaromír Kohlíček (GUE/NGL), laatija. – (CS) On outoa, että ennen kuin eteläisestä Sudanista löytyi öljyä, Darfurista ei juuri puhuttu. Maanviljelijät hoitivat peltojaan ja karjanhoitajat paimensivat eläimiään. On ilmeistä, että tietyt ihmiset ovat erityisen kiinnostuneita Darfurin alueesta. Ei ole mitenkään uutta, että potentiaalisesti varakkaat Afrikan alueet yrittävät toisinaan irrottautua emävaltioistaan. Älkäämme unohtako Biafraa, Katangaa ja muita Afrikan mantereen ongelmallisia osia, joissa on paljon luonnonrikkauksia. Alueilla, joilla tällaisia rikkauksia ei ole, ei ole myöskään näin suuria ongelmia. Emme löydä venäläisiä ja kiinalaisia aseita pelkästään Darfurista vaan löydämme myös Tšadin ulkomaisista sotilastukikohdista aseita muista maista.

On mielenkiintoista, että olemme huolissamme, koska YK:n pääsihteeristöä ei päästetty Darfuriin. Kun Eritreassa tapahtui samanlaisia asioita, parlamentti myönsi hallitukselle humanitaarista apua. Miksi päätöslauselmamme 7 kappaleessa ei viitattaisi EU:hun, Yhdysvaltoihin ja muihin, jotta myös Eritrean tilanne saataisiin päätökseen? Vaikka Sudanin hallitus ei varmasti ole demokratian esikuva, olisi väärin turvautua voimankäyttöön konfliktin selvittämiseksi. Kannatan päätöslauselmaa mutta näillä varauksilla.

  Ari Vatanen, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kollegani ovat jo maininneet, että olemme keskustelleet tästä asiasta lukuisia kertoja. Kun puhutaan ihmisoikeuksista ja ihmisarvon hinnasta, asioiden mittasuhteet vaihtelevat. Ihmiselämällä tuntuu olevan merkitystä silloin, kun se on meitä lähellä, mutta kun se on kaukana, emme saa ryhdytyksi toimiin.

Olen usein ajanut tuolla päin maailmaa ja tunnen tuon karun maan. Tiedän, miten ihmiset elävät tai pikemmin selviytyvät noissa oloissa, vaikka mitään konfliktia ei olisikaan. He joutuvat kärsimään nälästä, ruokapulasta ja juomaveden puutteesta. Ette voi kuvitella, kuinka raskasta heidän elämänsä on. Nyt satojatuhansia näistä ihmisistä kidutetaan ja tapetaan. Loput ovat paenneet kodeistaan. Silti me annamme vielä yhden päätöslauselman. Tämä osoittaa, kuinka voimaton kansainvälinen yhteisö on tekemään mitään inhimilliselle kärsimykselle. Tällaiset mittasuhteet asialla on.

Kuinka paljon konflikteja vielä tarvitaan? Edes Balkanilla emme pystyneet toimimaan, ennen kuin oli liian myöhäistä. Darfur taas on nyt aivan liian kaukana. Kiina ja Venäjä estävät kyynisesti kaikki toimemme Yhdistyneissä Kansakunnissa. Olen pahoillani, että minun on käytettävä epädiplomaattista kieltä, mutta Sudanin kurja hallitus estää YK:n toimet, ja me olemme voimattomia.

Kansainvälisissä konflikteissa tai ongelmissa tarvitaan kansainvälistä hallintoa. Muutoin tulevat sukupolvet sanovat meille: "Ongelma oli teidän käsissänne. Näitte uhan, ettekä tehneet mitään."

  Ana Maria Gomes, PSE-ryhmän puolesta. – (PT) Vierailin Darfurissa syyskuussa 2004 parlamentin valtuuskunnan mukana ja näin onnettomuuden laajuuden, kuten jäsen Hall totesi aiemmin. Jälkeenpäin kannatimme täällä parlamentissa ja EU:ssa asemaa, jonka Afrikan unioni on pyrkinyt ottamaan konfliktin ratkaisemisessa. Tilanne on jatkunut nyt kolme vuotta, minkä seurauksena yli 200 000 ihmistä on kuollut ja 2 miljoonaa ihmistä on joutunut siirtymään kotiseudultaan tai ryhtymään pakolaisiksi.

YK:n operaatio Sudanissa on edennyt niin pitkälle kuin se voi edetä, eivätkä Abujan neuvottelut edisty. Konflikti on pahentunut, ja se on leviämässä naapurimaahan Tšadiin. Jan Egelandia estettiin matkustamasta Darfuriin. Näin Sudanin hallitus nöyryytti jälleen YK:ta samalla tavoin kuin sotarikoksilla ja rikoksilla ihmisyyttä vastaan, joita sen joukot ja janjaweed-taistelijat ovat tehneet. Ei ole syytä pelästyä Khartumin provokatiivisia uhkauksia, että Darfurista tehdään YK-joukkojen hautausmaa.

Kansainvälinen yhteisö ei saa luopua suojeluvelvollisuudestaan. Siispä sen on välittömästi lähetettävä alueelle YK:n peruskirjan VII luvun mukaisesti vahvat, hyvin varustellut vakauttamisjoukot ja valmisteltava samalla alustavasti sopivan kokoista YK:n rauhanturvaoperaatiota. Molemmat toimet on toteutettava Euroopan unionin merkittävällä tuella.

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston kaikkien jäsenten on tunnettava velvollisuutensa ja toimittava niiden mukaan. Tämä koskee myös Kiinan kaltaisia maita, jotka ovat suojelleet Khartumin epäluotettavaa, rikollista diktaattorihallintoa. Tämän lisäksi totean, että konfliktiin saadaan pysyvä ratkaisu ainoastaan, jos Darfurin rikoksiin syyllistyneitä aletaan rangaista. Onkin olennaisen tärkeää tukea kansainvälisen rikostuomioistuimen tutkimuksia ja jouduttaa sanktioita Khartumia vastaan panemalla asevientikielto tiukasti täytäntöön ja julistamalla kielto öljyn viennille.

  Kathy Sinnott, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, yhteyshenkilöni ovat yhteydessä paikan päällä eteläisessä Sudanissa oleviin ihmisiin. Heiltä olen saanut tietää, että on kehittymässä tilanne, joka vaatii välitöntä huomiotamme. Khartumin hallitus väittää sitoutuvansa rauhansopimuksiin. Kuten tiedämme, se ei kuitenkaan tee näin vaan rahoittaa pohjoisugandalaista LRA:ta, jotta LRA jatkaisi kansanmurhaa hallituksen toiveiden mukaisesti.

LRA saartaa eteläisiä sudanilaiskyliä, joissa se tappaa aikuiset ja ottaa lapset. Nuoria tyttöjä siepataan, ja heistä tehdään seksi- ja työorjia. Heitä myös myydään, vaihdetaan ja annetaan lahjoiksi LRA:n asevälittäjille. Nuoria poikia pakotetaan todelliseen orjuuteen vartijoiksi ja sotilaiksi. LRA on vain pieni joukko, mutta se laajentuu jatkuvasti, koska siepattuja nuoria poikia käytetään taistelijoina.

Eteläisessä Sudanissa on nyt istutuskausi. Siviilien olisi oltava istuttamassa, mutta he eivät voi tehdä sitä LRA:n uhan vuoksi, ja heidän oma hallituksensa tukee LRA:ta. Jos mitään ei istuteta, seurauksena on nälänhätä. Tilanne on kriittinen, ja ihmiset tarvitsevat suojeluamme nyt. Meidän on kysyttävä itseltämme: jos Venäjä ja Kiina voivat tukea hallitusta, miksemme me voisi tukea kärsivää Sudanin kansaa?

  Ryszard Czarnecki (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, keskustelemme jälleen kerran Darfurista täällä Euroopan parlamentissa. Tuntuu kuin kyseessä olisi eräänlainen päättymätön tarina.

Meidän on valitettavasti myönnettävä, että Sudanin hallituksella on täysi vastuu taisteluiden jatkumisesta alueella. Khartumin hallitus ei kunnioita kansainvälisiä sopimuksia tai Yhdistyneiden Kansakuntien arvovaltaa, vaan se väittää uusinta YK:n rauhanturvaoperaatiota paluuksi kolonialismiin. On kuitenkin syytä huomata, että Sudanin hallitus uskaltaa käyttäytyä tällä tavoin ainoastaan, koska kansainvälinen yhteisö ei ole eristänyt sitä. Kuten hyvät puhujat minua ennen totesivat, Venäjän kaltaiset maat jatkavat asetoimituksia Sudaniin.

Puhukaamme asioista niiden oikeilla nimillä. Darfurissa on kyse kansanmurhasta, joka YK:n olisi yksimielisesti tuomittava. Ei ole lainkaan hyväksyttävää, että tietyt maat, kuten Venäjä, estävät YK:n turvallisuusneuvoston toiminnan tässä asiassa. Euroopan parlamentin olisi painostettava kansainvälistä mielipidettä niin, että Darfur lakkaa olemasta väkivallan ja väärinkäytösten symboli.

  Karin Scheele (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, sota Sudanin länsiosassa Darfurissa on jatkunut vuodesta 2003. Kyseessä on tuhoava sisällissota, joka on johtanut järkyttäviin lukuihin, 200 000 kuolonuhriin ja kolmeen miljoonaan pakolaiseen. Tarkkailijat kutsuvat tapahtumia hidastetuksi Ruandaksi.

Euroopan unioni ja Yhdysvallat ovat ilmaisseet tukensa tehtävän siirtämisestä YK-joukoille Afrikan unionilta, jonka 7 000 hengen vahvuiset joukot ovat tehtävään aivan liian pienet. YK:n Sudanin erityisedustaja Jan Pronk kuvailee tilannetta katkerasti ja toteaa, että YK:n rauhanpyrkimykset Darfurissa ovat päättyneet epäonnistumiseen ja että on tehty liian vähän, liian myöhään. Jotkin maat kohtelevat Sudania todella pehmeästi. Vaikka maat ovat keskenään erilaisia, syyt ovat miltei aina samat, nimittäin raaka-aineet ja raakaöljy.

Päätöslauselmassamme vedotaan painokkaasti YK:n turvallisuusneuvostoon, jotta tämä kokoontuisi ja keskustelisi Darfurin väkivallasta sekä toteuttaisi velvollisuutensa suojella siviilejä.

  John Attard-Montalto (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, mielestäni meidän kaikkien olisi syytä hävetä, koska elämme niin kutsutussa diplomaattisessa yhteiskunnassa ja sivilisaatiossa, jonka pitäisi olla yksi maailmanhistorian edistyneimmistä sivilisaatioista. Kuitenkin katsomme avuttomina, kun Darfurissa tapetaan uhreja, naisia, lapsia ja viattomia. Puhumme ja keskustelemme asiasta sekä yritämme uskotella itsellemme, että Yhdistyneet Kansakunnat tekee asialle jotain.

Yhdistyneet Kansakunnat ei voi tehdä mitään. Ymmärrämme, että Yhdistyneet Kansakunnat ei voi edes vierailla kauheiden asioiden tapahtumapaikalla, kun se on tekemisissä hallituksen kanssa, joka on valmistautunut tekemään mitä tahansa. Tällaiseen toimintaan voivat kuulua ydinaseet yhdessä maassa ja kansanmurha tai viattomien ihmisten osittainen kansanmurha toisessa maassa. Toisaalta todistamme, kuinka yhden maan sotavoimat toimivat itsenäisesti, kuten tapahtui Irakissa. Nyt vetoamme amerikkalaisiin ja eurooppalaisiin, jotta Darfurin viattomat ihmiset voitaisiin pelastaa. Samalla tuomitsemme amerikkalaiset tapahtumista Irakissa, jossa toiminta ei ollut hyvää.

Päätän puheenvuoroni toteamalla, että kotimaassani Maltassa yksi kolmasosa pakolaista tule Darfurista, mistä keskustelimme ja äänestimme tämän istuntojakson aikana. Tämä on teille yksi esimerkki siitä, kuinka epätoivoinen tilanne on.

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, komissio on todella huolissaan Darfurin tilanteesta, joka on viimeisin avoin konflikti Afrikan mantereella. Taistelijoiden ja siviiliväestön välillä puhkeaa ajoittaisia taisteluita. Erityisesti naiset ja lapset kärsivät ensimmäisinä tästä jatkuvasta väkivallasta ja lakkaamattomasta turvallisuuden puutteesta.

Vaikka pahin mahdollinen on vältetty Afrikan unionin nopealla väliintulolla, vallitseva epävarma tilanne ei voi jatkua enää kovin pitkään. Miltei kolme miljoonaa ihmistä elää humanitaarisen avun varassa, mutta jatkuva väkivalta ja suorat hyökkäykset pelastusoperaatioita vastaan rajoittavat ja vaikeuttavat humanitaaristen järjestöjen turvallisuutta ja pääsyä alueelle.

Konflikti on nyt nopeasti leviämässä naapurivaltioon Tšadiin. Tämä voisi vaarantaa Sudanin hauraan sovitteluprosessin, joka käynnistyi, kun Khartum ja SPLM allekirjoittivat kokonaisvaltaisen rauhansopimuksen 9. tammikuuta 2005. On olemassa kansainvälinen yhteisymmärrys siitä, että ainoa etenemismahdollisuus on poliittinen sovinto Darfurissa. Komissio, jäsenvaltiot ja kansainvälinen yhteisö tukevat Afrikan unionin tavoitetta päästä nopeasti rauhansopimukseen Abujan neuvotteluissa. Tämä voisi myös helpottaa Afrikan unionin nykyisten sotilaallisten velvollisuuksien kitkatonta siirtoa Yhdistyneille Kansakunnille Darfurissa. Tämä on välttämätön askel myös Afrikan unionin itsensä mielestä, mutta Sudan vastustaa asiaa.

Komission mielestä osapuolten on viimeinkin kehitettävä suunnitelma, miten Darfurissa päästään rauhaan ja velvollisuudet siirretään Afrikan unionilta YK:lle. Tämän on tapahduttava Afrikan unionin suojeluksessa ja kansainvälisen yhteisön tuella. Asiassa on myös määriteltävä erityiset kiinnekohdat ja velvollisuudet on jaettava selkeästi. Näin kansainvälisen yhteisön olisi mahdollista käyttää kaikkia diplomaattisia painostuskeinoja ja myös sanktioita, jotta prosessi voitaisiin pakottaa etenemään.

Jotta poliittinen sovinto Darfurissa kestäisi, sen on myös perustuttava oikeudellisiin periaatteisiin ja kansainväliseen tukeen alueen rakentamiselle. Tässä yhteydessä on tärkeää, että Khartum ja kapinalliset myötävaikuttavat kansainvälisen rikostuomioistuimen Darfuria koskevaan työhön ja edistävät sitä. On myös tärkeää, että tukea tarjoava yhteisö on valmis tarjoamaan taloudellista hyvitystä rauhasta välittömästi, kun Abujan neuvotteluissa ilmenee myönteisiä tuloksia.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ONESTA

Puhemies. – Keskustelu on päättynyt. Äänestys toimitetaan keskustelujen jälkeen.

(1) Ks. pöytäkirja.