Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 26. huhtikuuta 2006 - Bryssel

13. Erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan muuttaminen (keskustelu)

  Puhemies. - Esityslistalla on seuraavana Garganin laatima oikeudellisten asioiden valiokunnan suullinen kysymys neuvostolle erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan muuttamisesta (O-0002/2006 – B6-0004/2006).

  Giuseppe Gargani (PPE-DE), laatija. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kuten jo useasti aiemminkin, parlamentti keskustelee jälleen tästä erittäin arkaluonteisesta aiheesta, joka liittyy koskemattomuuteen.

Minulla oli kunnia käynnistää keskustelu uudelleen kysymykselläni, jonka esitin oikeudellisten asioiden valiokunnan ja sen koordinaattoreiden puolesta. Kaikki kollegani täällä parlamentissa tietävät, että Euroopan parlamentti tarvitsee yhteiset säännöt koskemattomuudesta. Nämä säännöt ovat olleet jo kauan Euroopan parlamentin tavoitteena.

Kollegamme, jäsen Donnez sai 20 vuotta sitten hyväksynnän Euroopan parlamentin koskemattomuutta koskevalle mietinnölle, jolla pyrittiin ratkaisemaan tilanne, joka oli jo 20 vuotta sitten joustamaton eikä vastannut Euroopan parlamentin laajuutta. Erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa edellytettiin, ettei Euroopan parlamentin jäsenten asemaa voi kyseenalaistaa heidän äänestyspäätöstensä perusteella, ja samalla kuitenkin pyydettiin, että noudatetaan jäsenvaltioiden lainsäädäntöä koskemattomuudesta.

Luonnollisesti tämän taustalla oli jokin logiikka, sillä parlamentti oli tuolloin eri kansallisten parlamenttien yleiskokous ja säännöllä oli oma tarkoituksensa, oma oikeutuksensa. Keneltäkään ei varmasti ole kuitenkaan jäänyt huomaamatta, että nykyään on olemassa yleisen äänioikeuden ansiosta oikeuskäytäntö, jonka ansiosta on tehty paljon läpimurtoja, ja parlamentti itsekin on muuttunut. Oikeudellisten asioiden valiokunta on myös määrätietoinen, ja edellisellä vaalikaudella se otti esille ja tuki toisenlaista tarvetta, eli sitä, että Euroopan parlamentin jäsenet tarvitsevat yhteisen säädösviittauksen ja yhteiset toimintasäännöt.

Oikeudellisten asioiden valiokunnan lisäksi koko parlamentille on selvää, kuinka vaikeaa jäsenten on kääntyä kansallisten lakien puoleen: Yhdistyneellä kuningaskunnalla on tietynlainen lainsäädäntö ja Saksalla hieman erilainen. Italiallakin oli erilainen, ja sitten sitä taas muutettiin. Tämä ei lisää uskottavuutta, eikä auta Euroopan parlamenttia muuttumaan aidosti itsenäiseksi tai riippumattomaksi.

Monien keskustelujen jälkeen, jopa te, arvoisa puhemies, nykyisessä asemassanne parlamentin puheenjohtajana, tunnette Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevat säännöt, sillä olemme keskustelleet niistä ja hyväksyneet ne oikeudellisten asioiden valiokunnassa ja kahdesti täällä parlamentissa.

Neuvosto kuitenkin vastusti aiheen sisällyttämistä uudelleen primaarilainsäädäntöön, joten tarkistimme jäsenten asemaa koskevia sääntöjä parlamentin organisaatioon liittyvän osion osalta. Vaikka tehtävä olikin hallinnollisesti hankala, siitä saatiin tulos: neuvosto – arvoisa puhemies, hyvät kollegat tässä on asian ydin – yritti kutsua kokoon jäsenvaltioiden hallitustenvälisen konferenssin, johon olisivat osallistuneet kaikki eri maat. Tavoitteena oli saada ratifioitua teksti, josta parlamentti oli päättänyt.

Mielestäni olemme nyt saaneet aikaan erittäin tärkeän tasapainon: olemme keskustelleet ja todella viisaasti myöntäneet koko Euroopan parlamentin jäsenille etuoikeuksia, jotka korostavat parlamentin roolia ja lisäävät sen riippumattomuutta.

Neuvosto antoi lupauksensa jo toukokuussa 2004 – nyt on käytännössä toukokuu 2006 – joten on selvää, että pyrimme tällä kysymyksellämme saamaan asian nopeasti päätökseen. Koska kollegamme, jäsen Donnez tiedosti tämän tarpeen jo 20 vuotta sitten ja koska parlamentti on äänestyksillään osoittanut, että aihe on edelleen tärkeä ja ratkaiseva, neuvoston on välittömästi ratifioitava se, mitä parlamentti on päättänyt ja vahvistanut. Olemme ottaneet suuren askelen eteenpäin. Kun työmme tunnustetaan, pystymme varmasti antamaan Euroopan parlamentin jäsenille paljon entistä tärkeämmän ja arvokkaamman aseman.

Arvoisa puhemies, kuten hyvin tiedätte, hyväksymämme sääntöjen osa oli se vähemmän merkityksellinen osa. Totesin keskustelussa tuolloin – ja toistan sen tänään – että kyseessä on perustavanlaatuinen asia, joka vaikuttaa sääntöihimme ja vahvistaa Euroopan parlamenttia sekä asemaamme, erityisesti asemaamme.

Neuvostolle esitetty pyyntö on tämän mukainen, ja toivon, että koko parlamentti ottaa tämän pyynnön huomioon ja että jokainen ryhmä ja jokainen Euroopan parlamentin jäsen, omana itsenään, antaa sille tukensa. Tämä on nimittäin ainoa keino painostaa neuvostoa.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies COCILOVO

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. - (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, arvoisa jäsen Gargani, vastatakseni kysymykseenne voin iloiten toistaa sen, mitä on jo todettu ennenkin: neuvosto on tyytyväinen, että viime vuoden heinäkuussa hyväksyttiin pitkällisten neuvottelujen tuloksena Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevat säännöt, jotka takaavat jäsenille samat ehdot tehtäviensä hoitamiseen vuodesta 2009, eli parlamentin seuraavalla toimintakaudella. Säännöistä antamassaan lausumassa neuvosto todellakin mainitsi olevansa periaatteessa valmis mahdollisesti tarkistamaan erioikeuksista ja vapauksista tehtyä pöytäkirjaa Euroopan parlamentin jäsenten osalta, kun säännöt on hyväksytty. On sanomattakin selvää, että neuvosto pysyy sanojensa takana. Haluan myös korostaa, että neuvosto on yhä valmis tarkastelemaan asiaa, vaikka, kuten tiedätte, säännöt tulevat voimaan vasta vuonna 2009, kun seuraava Euroopan parlamentti on muodostettu.

Hallitustenvälisen konferenssin koolle kutsumista koskevan kysymyksen osalta haluan ensiksikin huomauttaa, että menettelystä määrätään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 48 artiklassa ja että tämän artiklan nojalla jäsenvaltion hallitus tai komissio voi tehdä neuvostolle ehdotuksia niiden sopimusten tarkistamiseksi, joihin unioni perustuu. Artiklan toisessa kohdassa määrätään, että jos neuvosto Euroopan parlamenttia ja tarvittaessa komissiota kuultuaan antaa jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konferenssin järjestämisestä myönteisen lausunnon, neuvoston puheenjohtaja kutsuu konferenssin koolle. Näin määrätään Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa.

Neuvoston edustajana haluaisin kuitenkin miettiä tämän kysymyksen yhteydessä, täyttyvätkö hallitustenvälisen konferenssin koolle kutsumisen edellytykset. Jos konferenssi järjestettäisiin nyt, keskeyttäisimme perustavanlaatuisen pohdinnan Euroopan unionin tavoitteista ja tulevaisuudesta. Jätän vastaamatta kysymykseen, onko asianmukaista kutsua hallitustenvälinen konferenssi koolle ainoastaan tarkistamaan Euroopan parlamentin jäsenten erioikeuksia ja vapauksia. Minun on myönnettävä, että neuvoston mielestä on kyseenalaista, auttaisiko nyt järjestettävä konferenssi, jossa käsiteltäisiin ainoastaan parlamentin jäsenten erioikeuksia ja vapauksia, lisäämään kansalaisten luottamusta Euroopan parlamenttia kohtaan. Neuvosto katsoo, ettei konferenssin järjestämistä todennäköisesti ymmärrettäisi.

Neuvosto olettaa tänään esitetyn kysymyksen sanamuodon perusteella, että Euroopan parlamentti ei toisin sanoen aio tehdä uusia sisältöä koskevia ehdotuksia vaan vahvistaa edellisen parlamentin toiveet. Tämä on tärkeää tulevan työmme kannalta. Kuten joka tapauksessa tiedätte, jäsenvaltioiden hallituksilla on etuoikeus päättää hallitustenvälisessä konferenssissa keskustelujensa aiheesta. Sanomattakin on selvää, että neuvoston puheenjohtaja ei voi tässä vaiheessa ennustaa, mitä hallitustenvälinen konferenssi saattaisi päättää.

Halusin kuitenkin tuoda keskusteluun nämä vähän yleisemmät näkökohdat. Kyse ei ole siitä, haluaako neuvosto täyttää antamansa lupauksen: totta kai se haluaa. Kyse on kuitenkin siitä, onko nyt oikea aika toteuttaa konferenssia ainoastaan siksi, että voitaisiin tarkistaa perussopimuksia etuoikeuksien ja vapauksien osalta.

  Maria da Assunção Esteves, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, se poliittinen Eurooppa, jonka haluamme rakentaa, edellyttää uutta toimielin- ja oikeusjärjestystä, joka kattaa Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevat säännöt.

Jokaisella parlamentilla on omat jäsentensä asemaa koskevat säännöt, joissa selostetaan riippumattomuuden ja edustuksen arvot, mutta Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevissa säännöissä mennään pidemmälle. Ne auttavat meitä ymmärtämään, mikä merkitys parlamentilla on poliittisen Euroopan unionin kehittämisessä.

Yhtenäiset säännöt jäsenten asemasta, joihin sisältyy asianmukainen etuoikeuksien ja vapauksien järjestelmä, ovat tärkeä ennakkoehto täydellisesti yhdentyneelle unionille, jossa on demokratian periaatteiden mukainen laaja-alainen edustus. Jäsenten erioikeuksia ja vapauksia koskeva järjestelmä on jäsenten asemaa koskevien sääntöjen olennainen osa. Järjestelmä ei liity unionin muiden työntekijöiden erioikeuksiin ja vapauksiin, eikä siitä saa tehdä hajanaista myöntymällä kunkin jäsenvaltion mieltymyksiin.

Parlamentin tänään neuvostolle esittämä kysymys ei ole vain muodollinen. Tarkoituksena on korostaa eroa, joka on sellaisen yhdentyneen demokraattisen Euroopan, jossa parlamentti on keskeisellä sijalla, ja rakenteeltaan hajanaisen Euroopan välillä.

Lisäksi voidaan todeta, että erioikeuksia ja vapauksia koskevan järjestelmän tarkistaminen liittyy neuvoston tekemään lupaukseen. Hallitustenvälisen konferenssin mahdollisesta järjestämisestä nyt tai jossakin myöhemmässä vaiheessa voitaisiin keskustella. On selvää, että halutut muutokset on mukautettava jäsenten erioikeuksia ja vapauksia koskevaan järjestelmään. Olemme myös vakuuttuneita siitä, että hallitustenvälisen konferenssin on kuultava parlamentin kanta, sekä nyt että tulevaisuudessa.

  Katalin Lévai, PSE-ryhmän puolesta. – (HU) Yhdyn puheenjohtaja Garganin kantaan, jonka mukaan Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen merkityksestä olisi syytä keskustella. Minusta on äärimmäisen harmillista, että parlamentti ei ole näiden pitkien vuosikymmenten aikana onnistunut omasta aloitteestaan saamaan ratkaisua tähän tärkeään asiaan ja jäsentensä asemaan. Mielestäni parlamentille on annettava oikeus säännellä oikeudellinen asema omasta aloitteestaan.

Meidän on muistettava, että Euroopan parlamentti on ainoa suorilla vaaleilla valittu Euroopan unionin toimielin ja että se ilmentää Euroopan kansalaisten tahtoa ja kansallista suvereniteettia. Lisäksi parlamentti on ratkaisevassa asemassa, kun halutaan vähentää Euroopan unionin toimielinjärjestelmän demokratiavajetta, luoda kansalaisten Eurooppaa ja välttää kansalaisten vieraantumista Euroopan unionin toimielimistä. On kiistatta tärkeää, että järjestetään hallitustenvälinen konferenssi, ja riitelyn sijasta olisi suotavaa unohtaa kaikki konferenssin järjestämistä estävät ristiriidat, koska kyseessä on todellakin erittäin tärkeä asia. Äänestysaktiivisuuden laskeminen Euroopan parlamentin vaaleissa ja – toivottavasti vain ohimenevä – pysähdys Euroopan perustuslakiprosessissa, sekä epäonnistuminen Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksissä ovat kaikki merkkejä siitä, että nyt on tärkeämpää kuin koskaan, että kansalaiset ymmärtävät ajatuksen Euroopan unionista.

On kuitenkin todettava, että ennen kuin jäsenten asemaa koskevaan sääntöön saadaan tyydyttävä ratkaisu, viime vaalikauden lopulla koetut valitettavat tapahtumat saattavat uusiutua ja niiden myötä kansalaisten luottamus vähentyä. Näin ollen ehdotan, että otamme Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen hyväksymisen mahdollisimman pian esityslistallemme.

  Marek Aleksander Czarnecki (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, keskustelemme tänään Euroopan parlamentin jäsenten erioikeuksista ja vapauksista tehtyyn pöytäkirjaan tehtävistä muutoksista. Mielestäni olisi ensisijaisesti keskityttävä tarkistamaan jäsenten koskemattomuutta koskevaa säädöstä mahdollisimman pian. Nykyinen tilanne ei todellakaan ole ihanteellinen. Säädöksiä on Euroopan unionissa yhtä paljon kuin jäsenvaltioitakin. Jokaisessa maassa on erilaiset säännöt. Tilanne ei ole yhtäläistä kohtelua koskevan periaatteen mukainen eikä myöskään sovi yhteen parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunnassa asiasta tehtävän ajankohtaisen tutkimuksen kanssa. Meidän olisi otettava käyttöön yhtenäinen järjestelmä, joka on sama kaikille Euroopan jäsenvaltioista tuleville parlamentin jäsenille. Tällaisten sääntöjen ansiosta toiminta, johon olemme törmänneet useammin kuin kerran, olisi mahdotonta. Näissä tapauksissa yksittäisten maiden hallitukset ovat esittäneet perusteettomia syytöksiä parlamentin jäseniä kohtaan kampanjoidessaan hankalaa oppositiota vastaan.

  Manuel Medina Ortega (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, mielestäni neuvoston puheenjohtaja Winkler on reagoinut täysin oikealla tavalla vallitsevaan tilanteeseen, eli siihen, että perustuslakisopimusta ei ole vielä saatu hyväksyttyä ja että jos tässä vaiheessa keskustelisimme Euroopan parlamentin jäsenten erioikeuksista ja vapauksista, huomaisimme luultavasti, että Euroopan kansalaisten enemmistö ei olisi valmis takaamaan parlamentin jäsenille erioikeuksia ja vapauksia, jotka meillä nyt on.

Tällä hetkellä en — aivan rehellisesti sanoen — haluaisi Euroopan parlamentin jäsenenä minkäänlaisia erioikeuksia tai vapauksia. Mieluummin haluaisin, että minua kohdeltaisiin kuin ketä tahansa Euroopan unionin kansalaista. Sanon tämän myös siksi, että Euroopan parlamentti käytti aikoinaan, edellisellä toimikaudellaan, erioikeuksiin ja vapauksiin liittyviä valtuuksiaan hyväksi ja yritti näin salata tiettyjä rikollisia toimia.

Mielestäni nyt on kaksi vaihtoehtoa. Parhaan turvan saamme, jos kunkin jäsenvaltion oikeuslaitos on itsenäinen ja omatoiminen. Eräissä maissa ei tunnusteta minkäänlaisia erivapauksia, ja tällaisia maita on vähintään kaksi tai kolme. Jos käynnistäisimme tässä vaiheessa keskustelun jäsenten asemaa koskevista säännöistä, Euroopan parlamentin olisi käsittääkseni ehdotettava yksinkertaisesti sellaista vaihtoehtoa, että Euroopan parlamentin jäseniltä poistetaan kaikki erioikeudet ja vapaudet, joita ei ole kaikilla kansalaisilla. Jos kansalaisilta edellytetään oikeusjärjestelmän noudattamista ja järjestelmään luottamista, en ymmärrä, miksi Euroopan parlamentin jäsenille olisi sallittava erioikeuksia.

Olen joka tapauksessa samaa mieltä neuvoston puheenjohtajan Winklerin kanssa, joka esitti asian oikeudellisen näkökulman, ja hän on oikeassa. Nyt ei ole oikea aika aloittaa keskustelua ja järjestää aiheesta hallitustenvälistä konferenssia, sillä silloin Euroopan parlamentin olisi mietittävä tilannetta uudelleen kansalaisiin ylläpidettävien suhteiden kannalta.

  Giuseppe Gargani (PPE-DE), laatija. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, edellisessä puheenvuorossani unohdin mainita erään seikan, joka mielestäni on osa Euroopan yhteisön oikeutta: koskemattomuus ei ole yksittäisten jäsenten erioikeus, vaan se koskee koko toimielintä.

Mielestäni tälle ajatukselle on historialliset perinteet, ja se juontaa juurensa koskemattomuuden varsinaisesta merkityksestä. Hyvät kuulijat, päinvastaisten lausuntojen ilmaiseminen tai poikkeuksien etsiminen tähän sääntöön vaikuttaa todellakin kansankiihotukselta. Olemme jo hyväksyneet säännön ja keskustelleet siitä monesti valiokunnassa ja parlamentissa, ja asiasta on laadittu säädös. Jos neuvosto olisi toiminut ahkerasti ja jos puheenjohtajavaltiot olisivat myös olleet edellisillä puolivuotiskausilla ahkeria, neuvosto olisi jo ratifioinut säädöksen.

Koska tämä erioikeus vahvistaa parlamentin asemaa ja lisää sen itsenäisyyttä, neuvoston puheenjohtajavaltiolle olisi ansiokasta, jos neuvosto sisällyttäisi asian esityslistalle. Näin saatettaisiin jopa edistää perustuslakisopimuksen etenemistä.

Perustuslakisopimuksen jarruttelu tai vaikeudet sopimuksen hyväksymisessä Euroopassa eivät saa kyseenalaistaa asemaa, joka parlamentille on uskottu kokonaisuudessaan. Kansallisia sääntöjä on toisaalta olemassa, mutta niillä ei ole suurta merkitystä, koska Euroopan parlamentti valitaan yleisillä vaaleilla.

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. - (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan tehdä yhden asian hyvin selväksi – kommenttejani ei toki pidä tulkita niin, että kieltäydyn hyväksymästä Euroopan parlamentin laillisia erioikeuksia. Ne ovat voimassa kaikissa valtioissamme, niillä on perusteensa, ja on sanomattakin selvää, että neuvosto hyväksyy tämän.

Neuvoston puheenjohtajana tietenkin välitämme täällä ilmaistun toiveen jäsenvaltioille ja mainitsemme kaikki näkökohdat, myös lausuman, joka on mainittu täällä jo monesti. Uusi jäsenten asemaa koskeva sopimus tulee voimaan joka tapauksessa vuonna 2009. Kaikki nyt tehtävät päätökset hallitustenvälisen konferenssin järjestämisestä olisi tietenkin ratifioitava Euroopan unionin kaikissa jäsenvaltioissa niiden perustuslakien säännösten mukaisesti.

On tuskin mahdollista, tai ainakin hyvin epätodennäköistä, että vaikka hallitustenvälinen konferenssi kutsuttaisiin heti koolle – mikä mielestäni ei, kuten totesin, olisi tällä hetkellä asianmukaista – ja konferenssi antaisi tällaisen säädöksen, se tuskin tulisi voimaan ennen kuin seuraava Euroopan parlamentin toimikausi alkaa.

Lopuksi haluan vielä käsitellä keskustelussa esitettyä seikkaa, joka koski Euroopan parlamentin yhteistyötä minkä tahansa hallitustenvälisen konferenssin kanssa. Haluan tässä yhteydessä vain tehdä selväksi, että konferenssiin osallistumisesta ja osallistumisen laajuudesta olisi tietenkin säädettävä neuvoston päätöksessä, joka koskee hallitustenvälisen konferenssin koolle kutsumista, ja siinä olisi annettava säännöt muiden toimielinten osallistumisesta konferenssiin.

  Puhemies. - Olen vastaanottanut kaksi työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä.⁽¹⁾

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina klo 11.00.

(1) Ks. pöytäkirja.