Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 16. toukokuuta 2006 - Strasbourg

15. Kyselytunti (kysymykset komissiolle)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana kyselytunti (B6-0207/2006).

Käsittelemme komissiolle osoitettuja kysymyksiä.

Ensimmäinen osa

  Puhemies. Seuraavana on

Michl Ebnerin kysymys nro 48 (H-0360/06):

Aihe: Matkapuhelinten soittoäänet ja kilpailuoikeuden rikkominen

Saksan liittotasavallan korkein oikeus antoi 6. huhtikuuta 2006 päätöksen (6. huhtikuuta 2006 annettu tuomio – asia I ZR 125/03), jonka mukaan matkapuhelinten soittoäänten mainonta pääasiassa lasten ja nuorten seuraamissa tiedotusvälineissä on osittain kilpailusääntöjen vastaista. Tuomioistuin perusteli päätöstään muun muassa sillä, että kohderyhmä, jolle aggressiivinen mainonta on suunnattu, tarvitsee erityistä suojelua ja on kokematon kaupankäynnissä.

Matkapuhelinten soittoäänten, pelien ja vastaavien mainokset eivät kuitenkaan rajoitu Saksan rajojen sisälle, vaan ulottuvat myös muihin jäsenvaltioihin.

Aikooko komissio ryhtyä tässä yhteydessä toimiin lasten ja nuorten suojelemiseksi? Miten komissio aikoo puuttua asiaan? Minkä ajan kuluessa komissio mahdollisesti aikoo ryhtyä toimiin?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Arvoisa jäsen Ebner viittaa tarpeeseen suojella lapsia ja nuoria muun muassa soittoäänten, matkapuhelinten ja pelien aggressiiviselta mainonnalta ja tiedustelee, aikooko komissio toteuttaa toimia tällä alalla.

Vastikään annetussa sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevassa direktiivissä kielletään aggressiiviset kaupalliset menettelyt ja tarjotaan erityissuoja lapsille ja nuorille. Jos kaupallinen menettely on kohdistettu johonkin kuluttajaryhmään, kuten lapsiin, sen vaikutusta arvioidaan kyseisen ryhmän keskivertokuluttajan näkökulmasta. Direktiivissä kielletään myös lapsiin kohdistuva suora painostus ostaa tuote.

Etämarkkinointidirektiivissä suojellaan myös niitä kuluttajia, jotka ostavat tavaroita tai palveluja etäasioinnin yhteydessä, siis ilman henkilökohtaista kontaktia. Direktiivi sisältää säännöksiä ennalta tapahtuvasta tiedottamisesta. Tavarantoimittajan tai palveluntarjoajan on tiedottamisen yhteydessä otettava asianmukaisesti huomioon alaikäisten suojelu.

Komissio on jo ryhtynyt tarkistamaan kahdeksaa kuluttajansuojaan liittyvää direktiiviä, myös etämarkkinointidirektiiviä. Tarkistamisen yhteydessä käsitellään jäsen Ebnerin esille ottaman kaltaisia asioita, ja siitä on tarkoitus julkaista tiedonanto kuluvan vuoden syksyllä.

  Michl Ebner (PPE-DE). – (DE) Arvoisa komission jäsen, aivan aluksi suurkiitokset yksityiskohtaisista ja erittäin vakuuttavista toteamuksistanne. Teidän mukaanne ensimmäiset tiedot ovat saatavilla syksyllä. Onko aikataulu vahvistettu myös sille, milloin nämä tiukemmat säännöt tulevat tosiasiallisesti voimaan? Sanomanne perusteella nämä säännöt ovat todellakin tarpeen tällä alalla. Voitteko kertoa lisää tästä aikataulusta, joka vahvistetaan syksyn jälkeen?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä 12. kesäkuuta 2007 mennessä, ja uutta lainsäädäntöä on sovellettava jäsenvaltioissa 12. joulukuuta 2007 alkaen.

Parempaa sääntelyä koskevien periaatteiden mukaisesti komissio tekee tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa sillä aikaa, kun direktiiviä saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tarkoituksena on varmistaa ajantasaisten ja asianmukaisten säännösten laadinta ja niiden yhdenmukainen soveltaminen.

Toivon vastanneeni arvoisan parlamentin jäsenen kysymykseen.

  Puhemies. Seuraavana on

Nicholson of Winterbournen kysymys nro 49 (H-0362/06):

Aihe: Lapsia koskevien yhteisten vähimmäisnormien tarve Euroopassa

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 20 artiklan 1 kohdan mukaan "lapsella, joka on tilapäisesti tai pysyvästi vailla perheen turvaa tai jonka edun mukaista ei ole antaa hänen pysyä perhepiirissä, on oikeus valtion antamaan erityiseen suojeluun ja tukeen." On kuitenkin selvää, että lapsille annettavan "erityisen suojelun ja tuen" taso vaihtelee huomattavasti eri jäsenvaltiossa. Joissakin (myös taloudellisesti kehittyneemmissä) maissa sovelletaan edelleen vanhentuneita ja huonoja lastenhoitomenetelmiä, jotka voivat monissa tapauksissa aiheuttaa lapsille psyykkisiä ja neurologisia vaurioita. Yksi erityisen huolestuttava esimerkki on lasten sulkeminen edelleen yleisesti niin kutsuttuihin "häkkisänkyihin" valtioiden hoitolaitoksissa.

Millaisiin toimiin komissio aikoo ryhtyä liittyen tarpeeseen saada aikaan koko Euroopan kattavat lasten hoitamista koskevat yhteiset vähimmäisnormit?

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa julistetaan, että valtion on annettava erityistä suojelua ja tukea lapselle, joka on tilapäisesti tai pysyvästi vailla perheen turvaa tai jonka edun mukaista ei ole antaa hänen pysyä perhepiirissä. Siinä tuetaan myös muita vaihtoehtoja kuin lapsen sijoitusta laitoshoitoon, jos tällaisia vaihtoehtoja on tarjolla.

On useita syitä, joiden vuoksi lapsi voidaan sijoittaa laitokseen pois perhepiiristä. Syynä voi olla se, etteivät lapsen vanhemmat pysty pitämään hänestä huolta sairauden, kuolemantapauksen tai vankilaan joutumisen vuoksi, että lapsi tarvitsee suojelua hyväksikäytöltä tai heitteillejätöltä tai että laitos on paras paikka vammaisen tai sairaan lapsen asianmukaiseen hoitoon. Lapsi voidaan sijoittaa laitokseen myös rikkomusten tai epäsosiaalisen käytöksen vuoksi tai siksi, että lapsi on syyllistynyt rikokseen. Tällaisille lapsille on yhteistä se, että heillä on erittäin suuri riski syrjäytyä, ja lasten pysyvän syrjäytymisen ja köyhtymisen estäminen edellyttää suurta vaivannäköä. Lisäksi on välttämätöntä tarjota tukea lasten asianmukaiseen kehitykseen ja integroitumiseen yhteiskuntaan.

Tällä hetkellä on vaikeuksia saada täsmällistä käsitystä laitoshoidosta EU:ssa, sillä tarjolla ei ole vertailukelpoisia tietoja. Komissio on kuitenkin havainnut, että useita perinteisiä suuria laitoksia on vähitellen ryhdytty korvaamaan lyhytaikaisemmalla hoidolla ja että yleisesti pyritään perheiden yhdistämiseen tai sijaishoidon järjestämiseen uudessa perheessä.

Lasten ja nuorten elinoloihin kiinnitetään EU:ssa yhä enemmän huomiota. Eurooppa-neuvosto haastoi maaliskuun 2006 kokouksessaan jäsenvaltiot toteuttamaan toimia, joilla vähennetään nopeasti ja merkittävästi lasten köyhyyttä, ja tarjoamaan kaikille lapsille yhtäläiset kehittymismahdollisuudet yhteiskunnallisesta taustasta riippumatta. Jäsenvaltioiden komissiolle toimittamissa sosiaalista osallisuutta edistävissä toimintasuunnitelmissa ensisijaiseksi kohderyhmäksi määriteltiin köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa olevat lapset. Jotkin jäsenvaltiot ovat asettaneet itselleen käytännön tavoitteet lasten köyhyyden vähentämiseksi. Komissio on tietoinen siitä, että joidenkin EU:n jäsenvaltioiden laitoksissa, joissa hoidetaan henkisesti tai fyysisesti vammaisia lapsia ja aikuisia, käytetään liiallisia lääkinnällisiä tai fyysisiä pakkokeinoja. Komissio katsoo, ettei tällaista voida hyväksyä.

Komission vastikään antamassa tiedonannossa, joka käsittelee liikuntaesteisten henkilöiden tilannetta laajentuneessa EU:ssa, korostetaan erityisesti liikuntaesteisten hoidon siirtämistä pois laitoksista. Yhteisön toimivaltuudet ovat luonnollisesti rajalliset tällä alalla, ja komissio tukeekin useiden erilaisten välineiden käyttöä, kuten syrjinnänvastaisia ohjelmia, sosiaalista osallisuutta edistäviä kansallisia toimintasuunnitelmia ja Euroopan sosiaalirahastoa. Komissio haluaa lisäksi todeta, että se julkaisee piakkoin tiedonannon EU:n toimista lasten oikeuksien puolustamiseksi ja edistämiseksi.

  Nicholson of Winterbourne (ALDE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, kiitos tästä kattavasta ja täydellisestä selittävästä lausunnosta. Pidän sitä myönteisenä ja kiitän teitä siitä, että olette kiinnittänyt erityistä huomiota yhteiskunnasta syrjäytyneiden, etenkin alaikäisten, asemaan. Ihailen päättäväistä tapaanne toteuttaa osallistamispolitiikkaa kaikkialla EU:ssa.

Haluan kuitenkin kiinnittää huomionne Daphne-ohjelmasta vastikään rahoitettuihin tutkimuksiin, joissa keskityttiin erityisesti alle 3-vuotiaiden lasten pitkäaikaiseen, keskimäärin 13 kuukauden pituiseen, laitoshoitoon. Neurologiset vauriot syntyvät todennäköisimmin juuri alle kolmen vuoden iässä. Arvoisa komission jäsen, voisinkin lähettää teille nämä tutkimusraportit. Käsittääkseni uutta tutkimusta ollaan parhaillaan aloittamassa.

Lopuksi totean, että häkkisänkyjen käyttö joissakin nykyisissä jäsenvaltioissa on epäinhimillistä, ja toivon, että voin keskustella tästäkin asiasta kanssanne. Suurkiitokset, arvoisa komission jäsen.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Nicholson of Winterbourne, minusta on luonnollisesti ilo kuulla Daphne-tutkimuksesta samoin kuin kaikista tutkimuksista ja puolueettomista tiedoista, joiden ansiosta saamme edistystä aikaan tällä alalla. Jo se, että tutkimus on rahoitettu Daphne-ohjelmasta, osoittaa, että EU edistyy hienosti alalla ja pyrkii saavuttamaan tavoitteensa. Laitoshoidosta pois siirtäminen on erittäin tärkeää, ja mielestäni kaikki toteuttamamme lisätoimet ovat aina järkeviä ja tarpeellisia.

Olette oikeassa siinä, että verkollisia häkkisänkyjä käytetään joissakin maissa ja että kiistaa on usein siitä, käytetäänkö niitä liikaa tai jopa ainoastaan henkilökunnan työn helpottamiseksi. Ongelma ei mielestäni ole niinkään täysin tekninen, vaan se liittyy pikemminkin yleensä pakkokulttuuriin, joka on pysynyt vallalla joissakin laitoksissa ja joissakin maissa siinä määrin, ettei se enää ole niiden tiukkojen humanitaaristen normien mukainen, joita EU pyrkii edistämään. Myös lääkeaineilla voidaan vaikuttaa yhtä epäinhimillisellä tavalla ihmismieleen, jos niitä käytetään tarpeettomasti ja tällaisessa pakkokulttuurissa. Mielestäni on todellakin välttämätöntä hylätä ja syrjäyttää pakkokulttuuri kaikkialla EU:ssa, mutta loppujen lopuksi tekniikat, jotka ilmentävät pakkokulttuuria, eivät kuitenkaan ole kovin tärkeitä. Olette oikeassa siinä, että häkkisängyt voivat aiheuttaa ongelmia useissa maissa, mutta olen ilokseni huomannut, ettei tätä ongelmaa ole useassakaan maassa, vaikka ainoastaan muutamassa maassa on havaittavissa selvä suuntaus menetelmän lakkauttamiseksi.

  Richard Seeber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa komission jäsen, tiedämme, että lastenhoidon tila Romaniassa on valitettavan huono, kuten komissiokin on todennut määräaikaiskertomuksissaan. Muut ongelmat näyttävät nyt valtaavan alaa. Onko tämä ongelma ratkaistu vai onko komissio ainoastaan siirtänyt huomionsa muualle? Mikä on lastenhoidon tilanne kyseisessä unioniin liittyvässä maassa?

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Komissio ei tietenkään ole siirtänyt huomiotaan pois tästä vakavasta ongelmasta. Olemme havainneet valtavaa edistystä kaikissa tapauksissa, vaikka kiivaat keskustelut jatkuvat joillakin aloilla, kuten kansainvälisten adoptioiden alalla. Komissio ei millään tavalla ole lakannut kiinnittämästä erityishuomiota lasten oikeuksiin, sillä mielestäni EU:lla on velvollisuus toimia yhteiskunnallisesti vastuullisella tavalla, ja tätä velvollisuutta on noudatettava myös liittymisneuvottelujen yhteydessä. Siksi ei tule kysymykseenkään, että aliarvioisimme asian tärkeyttä.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa komission jäsen, joudumme kerta toisensa jälkeen kuulemaan kauhistuttavista lasten hyväksikäyttötapauksista. Valitettavasti viranomaiset eivät useinkaan toimi ajoissa, vaan yhteistyön puutteellisuuden vuoksi voi mennä kuukausia ennen kuin tuomioistuimet sallivat lapsen siirtämisen pois ympäristöstä, jossa hyväksikäyttöä tapahtuu. Mitä toimia komissio aikoo toteuttaa, jotta lasten hyväksikäyttötapaukset havaittaisiin nopeammin tulevaisuudessa ja jotta toimia voitaisiin toteuttaa aiempaa pikaisemmin?

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) On luonnollisesti todettava, että lasten hyväksikäytön torjunta kuuluu kansalliseen toimivaltaan. Asioiden käsittelyn pitkittyminen, pitkät odotusajat, alhainen havaitsemisaste ja muut ongelmat on ratkaistava kansallisissa hallintoelimissä. EU:n on vaikea puuttua asiaan suoraan, vaikka se onkin mahdollista Euroopan sosiaalirahaston hankkeiden tai erityishankkeiden kautta tai keskustelujen ja tiedonvaihdon yhteydessä. Pyrimme vaikuttamaan tähän kaikin keinoin. Mielestäni on lisäksi erittäin tärkeää edelleen kehittää aloitteita, joiden käsittelystä vastaa pääasiassa kollegani Frattini ja jotka liittyvät muun muassa ihmiskaupan ja kotiväkivallan torjumiseen. Euroopan komissio pyrkii tälläkin alalla ensisijaisesti määrittelemään ainakin alaa koskevien tietojen vaihdon, jotta eri jäsenvaltioiden tilanteita voitaisiin vertailla keskenään ja jotta sen perusteella saataisiin määriteltyä erityisiä toimintamalleja. Perusperiaatteena on kuitenkin edelleen, että sosiaaliasiat, jotka liittyvät usein traagisiin ja arkaluonteisiin asioihin, kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan. Tämä tarkoittaa sitä, että jos asian käsittely venyy, siitä ovat vastuussa jäsenvaltioiden viranomaiset eikä EU, vaikka EU:n onkin hyödynnettävä kaikki toimivaltuutensa alalla.

  Elizabeth Lynne (ALDE). – (EN) Olen Mental Disability Advocacy Centren neuvoa-antavan toimikunnan jäsen. Olemme kiinnittäneet huomiota häkkisänkyihin jo vuosien ajan. Olette kuitenkin oikeassa: kyse ei ole ainoastaan häkkisängyistä vaan myös sänkyihin sitomisesta, lääkkeiden käytöstä ja ennen kaikkea yhteisöllisten hoitopaikkojen puutteesta.

Voisitteko tehdä kaiken voitavanne puuttuaksenne yhteisöllistä lastenhoitoa koskevaan asiaan ja saadaksenne lapset sekä mielenterveysongelmaiset pois laitoshoidosta? Asia on ajankohtainen, sillä mielenterveyttä käsittelevää vihreää kirjaa koskeva kuuleminen päättyy 31. toukokuuta.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Hyvä jäsen Lynne, mielipiteenne on selvästikin täysin yhdenmukainen asiasta annettuihin tiedonantoihin sisältyvän komission kannan kanssa. Meidän molempien mielestä ainoa tie eteenpäin on vähentää laitoshoitoa, toisin sanoen siirtää hoitovastuuta mahdollisimman paljon paikallisviranomaisille, yhteisölle ja tietenkin perheille. Mielestäni tässä tilanteessa on myös erittäin tarkkaan harkittava, millaista tukea annetaan perheenjäsenille tai niille ihmisille, jotka eivät ole perheenjäseniä mutta jotka ovat kuitenkin ottaneet vastuulleen toisen ihmisen hoitamisen. Kun näitä asioita tarkastellaan, ajatellaan yleensä taloudellista tukea, mutta mielestäni on tärkeää tarjota myös jonkinlaista koulutusta, sillä näin suuren vastuun kantavien perheiden on hyvin tärkeää hallita hoitamista koskevat perustiedot ja noudatettavat perusperiaatteet sekä hoidosta johtuvat mahdolliset rajoitukset. On eettisesti hyvin piinallista tuntea, että voisi tehdä vielä jotain enemmän, vaikkei se todellisuudessa enää olisikaan mahdollista. Tässä suhteessa voimme keventää hoitajien taakkaa. Tämä on komission ydinstrategia: siirrytään pois laitoshoidosta, joka on usein epäinhimillistä, ja laitoksista, joissa noudatetaan pakkokulttuuria ja jotka eivät rakenteensa vuoksi useinkaan voi tukea laitoshoitoon joutuvien ihmisten yksilöllisyyttä ja elämänlaatua, ja siirrytään kohti paikallisviranomaisia, luonnollisia yhteisöjä ja perheitä sanan laajemmassa merkityksessä.

  Puhemies. Seuraavana on

Neena Gillin kysymys nro 50 (H-0374/06):

Aihe: Kuluttajille tiedottaminen ja kuluttajien kuuleminen muuntogeenisistä organismeista

Olen saanut vaalipiirini jäseniltä useita kirjallisia yhteydenottoja, jotka koskevat komission ehdotusta, että luomutuotteiksi merkityt tuotteet saisivat sisältää 0,9 prosenttia muuntogeenisiä organismeja. Äskettäin tehdyn Eurobarometri-tutkimuksen mukaan muuntogeeniset organismit ovat yksi niistä viidestä elintarvikkeisiin yhdistetystä ongelmasta tai vaarasta, joista Euroopan kansalaiset ovat eniten huolissaan.

Äänestäjäni ovat huolissaan kahdesta syystä: Jo tehdystä päätöksestä, että luomutuotteiksi merkityt tuotteet saavat sisältää 0,1 prosenttia muuntogeenisiä organismeja, ei tiedotettu kuluttajille. Nyt lukua on korotettu 0,9 prosenttiin. Voiko komissio vakuuttaa minulle, että muuntogeenisten organismien pitkäaikaisista vaikutuksista on tehty asianmukaiset tutkimukset? Mitä sellaisia tietoja komissiolla on antaa, joilla voin vakuuttaa äänestäjilleni, että tehdyllä korotuksella ei ole terveysvaikutuksia?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Arvoisan parlamentin jäsenen kysymyksestä saa sen vaikutelman, että komissio olisi ehdottanut luonnonmukaisten tuotteiden satunnaisesta saastumisesta johtuvan sallitun GMO-pitoisuuden tasoa nostettavaksi 0,1 prosentista 0,9 prosenttiin. Olen erittäin tyytyväinen, että minulla on nyt tilaisuus selventää tätä seikkaa, sillä minä ja yksikköni virkamiehet olemme ottaneet asian esille useaan otteeseen eri yhteyksissä. Mielestäni esitetty huolenaihe perustuu ehdotuksemme ja luonnonmukaisia tuotteita ja muuntogeenisiä organismeja koskevan voimassa olevan lainsäädännön virheelliseen tulkintaan. On täysin väärin tulkita, että ehdotuksessamme sallitaan, että "luomutuotteiksi merkityt tuotteet saavat sisältää 0,9 prosenttia muuntogeenisiä organismeja". Selitän, miksi.

Kaikki kuluttajat eivät tiedä, ettei tällä hetkellä ole voimassa lainsäädäntöä luonnonmukaisten tuotteiden sallituista GMO-pitoisuuksista, eli muuntogeeniset organismit eivät ole sallittuja luonnonmukaisissa tuotteissa. Voimassa olevissa luonnonmukaista tuotantoa koskevissa säännöissä kielletään muuntogeenisten organismien tai muuntogeenisistä organismeista valmistettujen tuotteiden tarkoituksellinen käyttö, eikä niissä aseteta raja-arvoja tahattomien GMO-jäämien pitoisuuksille. Siksi näissä säännöissä ei todellakaan sallita, että "luomutuotteiksi merkityt tuotteet saavat sisältää 0,1 prosenttia muuntogeenisiä organismeja", kuten arvoisa parlamentin jäsen kysymyksessään väittää.

Säännöt ovat peräisin ajalta, jolloin muuntogeenisiä organismeja ei vielä viljelty tai tuotu maahan yleisesti. Tilanne on nyt tietenkin muuttunut. Komission ehdotuksessa säilytetään muuntogeenisten organismien tai muuntogeenisistä organismeista valmistettujen tuotteiden tarkoituksellista käyttöä koskeva kielto. Ehdotamme kuitenkin, että viljelijä voi luottaa muuntogeenisiä organismeja koskeviin merkintöihin varmistaessaan, ettei hänen tuotantonsa sisällä muuntogeenisiä organismeja.

Nämä merkinnät tarjoavat tosiasiallisen näytön, sillä tällä hetkellä muuntogeenisten organismien tai muuntogeenisistä organismeista valmistettujen tuotteiden merkinnöistä on yhteisön lainsäädännön nojalla yleisesti käytävä ilmi, että ne ovat sellaisia. Tämä tarkoittaa tosiasiallisesti sitä, että luonnonmukaisten tuotteiden tahattomien GMO-jäämien pitoisuuteen sovelletaan samaa 0,9 prosentin raja-arvoa kuin muihinkin tuotteisiin.

Komissio katsoo, että jos se asettaisi luonnonmukaisille tuotteille tiukemmat GMO-pitoisuuden raja-arvon merkintävaatimukset, se ainoastaan vaikeuttaisi huomattavasti luonnonmukaisten tuotteiden viljelijöiden toimintaa, sillä komissio ymmärtää, etteivät tuotteet voi käytännössä olla täysin puhtaita. Haluan korostaa, ettei tämä silti tarkoita, että ehdotuksella nostetaan sallittua GMO-pitoisuuden tasoa 0,9 prosenttiin, kuten arvoisa parlamentin jäsen väittää. Toimijoiden on edelleen toteutettava asianmukaisia toimia välttääkseen muuntogeenisten organismien esiintymisen tuotteissaan.

Sen sijaan ehdotuksellamme pyritään muuttamaan se, ettei muuntogeeniseksi tuotteeksi merkittyä tuotetta enää voida samanaikaisesti merkitä luonnonmukaisesti tuotetuksi, jos tuotteen GMO-pitoisuus on yli 0,9 prosenttia, mikä on itse asiassa mahdollista voimassa olevan lainsäädännön nojalla.

Terveysnäkökohdista on huomattava, että muuntogeenisiä organismeja voidaan saattaa markkinoille vasta sen jälkeen, kun ne ovat läpikäyneet tapauskohtaisen lupamenettelyn. Euroopan unionilla on ilmeisesti maailman tiukimmat ja täsmällisimmät muuntogeenisiä organismeja koskevat riskinarvioinnit ja lupamenettelyt, jotka kattavat sekä ympäristö- että terveysnäkökohdat. Tästä syystä tahattomia GMO-pitoisuuksia koskeva keskustelu ei liity turvallisuusnäkökohtiin.

Haluan lopuksi korostaa jälleen kerran, että nyt käsiteltävässä ehdotuksessa tiukennetaan merkittävästi sääntöjä, jotka koskevat luonnonmukaisten tuotteiden satunnaista saastumista muuntogeenisillä organismeilla, eikä sääntöjä todellakaan heikennetä, kuten usein on väitetty. Tämä on erittäin tärkeää huomata. Sääntöjä itse asiassa tiukennetaan.

  Neena Gill (PSE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, kiitos tämän monimutkaisen asian erittäin kattavasta selvennyksestä. Kuten tiedätte, muuntogeeniset organismit ovat yksi EU:n kansalaisten viidestä todellisesta huolenaiheesta, ja julkinen mielipide EU:ssa suhtautuu erittäin epäilevästi muuntogeenisiin tuotteisiin ja on erittäin huolissaan frankensteinmaisesta elintarviketeollisuudesta.

Meidän on ensinnäkin annettava kansalaisille oikeata tietoa ja toiseksi varmistettava, että tieto saavuttaa koko laajan yleisön esittelemienne komission ehdotusten avulla. Kuinka tämä tapahtuu? Olen saanut useita sähköposteja henkilöiltä, jotka ovat erittäin huolissaan asiasta. WTO vahvisti vastikään EU:n vastaisen tuomion muuntogeenisiä organismeja koskevassa asiassa. Mitä seuraamuksia juuri mainitsemallanne toimintamallilla on tässä yhteydessä?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Olen melko varma, että samat sähköpostit ovat tulleet myös minulle. Minulla onkin tänään erinomainen tilaisuus oikaista joitakin väärinkäsityksiä.

Mielestäni on tärkeintä, että pääsimme marraskuussa 2002 pidetyssä neuvoston kokouksessa yksimielisyyteen muuntogeenisten organismien jäljitettävyydestä ja merkitsemisestä. Tämä oli olennaisen tärkeää. Lopputulos ei ehkä tyydyttänyt kaikkia, mutta oli tärkeätä sopia, että suoraan muuntogeenisestä tuotteesta valmistetut tuotteet, esimerkiksi suoraan muuntogeenisistä tomaateista valmistettu ketsuppi, on merkittävä. Kuluttajat voivat siis tosiasiallisesti valita, haluavatko he ostaa näitä tuotteita. Viljelijät voivat nyt välttää esimerkiksi soijapapuja, jotka on valmistettu geenejä muuntamalla ja ostaa eläimilleen perinteistä rehua. Tämä oli merkittävä saavutus.

Yhdysvaltojen ja EU:n välinen riita-asia WTO:ssa ei muuta tilannetta millään lailla.

  John Purvis (PPE-DE). – (EN) Olisikohan komission jäsenen tiedotuskampanjalle eduksi, jos hän kertoisi meille, kuinka kalliiksi luonnonmukaisten elintarvikkeiden tuottajille tulisi alentaa GMO-pitoisuuden raja-arvo 0,9 prosentista 0,1 prosenttiin? Mitä tämä maksaisi luonnonmukaisten tuotteiden viljelijöille? Mitä se maksaisi heidän asiakkailleen ja kuinka se vaikuttaisi luonnonmukaisten tuotteiden saatavuuteen kuluttajien näkökulmasta? Voiko komission jäsen kertoa minulle nämä luvut?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) En voi kertoa lukuja, mutta voin antaa teille käsityksen vaikutuksista: jos GMO-pitoisuuden raja-arvo laskettaisiin 0,1 prosenttiin, siitä olisi erittäin vakavia seurauksia luonnonmukaisten tuotteiden tuottajille. Se tulisi niin kalliiksi, että luonnonmukaisten tuotteiden saatavuus kuluttajien näkökulmasta heikkenisi mielestäni merkittävästi, sillä niistä tulisi suhteettoman kalliita verrattuna siihen, mitä kuluttaja on valmis maksamaan. Täsmällisten lukujen antaminen on mahdotonta, mutta olemme laskeneet ja tehneet selväksi sen, että jos raja-arvo laskettaisiin 0,1 prosenttiin, se vaarantaisi luonnonmukaisen tuotannon jatkumisen.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa komission jäsen, meillä ei vieläkään ole käytettävissämme pitkän aikavälin tutkimuksia muuntogeenisten organismien vaikutuksista. Kun otetaan huomioon, että eurooppalaiset suhtautuvat erittäin epäillen geenimuunteluun ja WTO:n äskettäiseen päätökseen, aikooko EU toteuttaa tutkimuksia geenimuunneltujen elintarvikkeiden aiheuttamista keskipitkän ja pitkän aikavälin terveyshaitoista?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Ennen kuin minkään muuntogeenisen tuotteen maahantuonti tai viljely sallitaan, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen on voitava tutkia asia yksityiskohtaisesti niin kansanterveyden kuin ympäristönkin kannalta arvioidakseen kansanterveyteen ja ympäristöön kohdistuvat riskit tai vaikutukset. Käsittääkseni elintarviketurvallisuusviranomainen pyrkii kaikin keinoin varmistamaan nämä asiat ennen kuin maahantuonti tai viljely voidaan sallia.

Toinen osa

  Puhemies. Koska kysymykset 51, 52 ja 53 koskevat samaa aihetta, ne käsitellään yhdessä.

Seuraavana on Maria Badia I Cutchetin kysymys nro 51 (H-0328/06):

Aihe: Yhteisön asetus matkapuhelinten kansainvälistä verkkovierailua koskevien maksujen alentamiseksi

Ensiksi haluan onnitella komissiota sen aloitteesta laatia yhteisön asetus matkapuhelimien kansainvälisten verkkovierailua koskevien maksujen alentamiseksi, mitä pidän merkittävänä edistysaskeleena kohti sitä, että luodaan hallinto, joka ei keskity pelkästään politiikkaan vaan joka johtaa myös Euroopan unionin taloutta.

On todellakin tarpeen poistaa liialliset verkkovierailumaksut. Vuosi 2006 on työntekijöiden liikkuvuuden eurooppalainen teemavuosi, ja pyrkiessään edistämään liikkuvuutta Euroopassa – eikä pelkästään ammatillista vaan liikkuvuutta yleisellä tasolla – Euroopan unionin on estettävä se, että matkapuhelinten käyttäjien on maksettava matkapuhelinten käytöstä enemmän ulkomailla ollessaan.

Kuten tiedetään, tällä hetkellä eurooppalaiset kärsivät markkinahintojen suhteen haittaa siitä, että he ovat oman maansa ulkopuolella, ja verkkovierailupuheluiden hinnat myös vaihtelevat käyttäjäkohtaisesti Euroopan eri maissa.

On varmistettava, että uusi asetus täyttää kilpailua ja sisämarkkinoita koskevat kriteerit ja periaatteet, mutta sen on oltava myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukainen. Voisiko komissio ilmoittaa, millä perustein kyseisen sääntely aiotaan toteuttaa?

Seuraavana on Sean Ó Neachtainin kysymys nro 52 (H-0336/06):

Aihe: Verkkovierailumaksujen aleneminen Euroopassa

Miten nopeasti komissio uskoo verkkovierailujen kuluttajahintojen laskevan Euroopassa, ja miten paljon komissio arvioi näiden hintojen laskevan?

Seuraavana on Gay Mitchellin kysymys nro 53 (H-0340/06):

Aihe: Kansainväliset verkkovierailumaksut

Aikooko komissio antaa yhteenvedon erityismenettelyistä, joita sovelletaan meneillään olevassa kansainvälisten verkkovierailumaksujen alentamista koskevasta asetuksesta käytävässä toisessa ja viimeisessä neuvotteluvaiheessa?

  Viviane Reding, komission jäsen. (EN) Tiedämme kaikki, että kansainväliset verkkovierailuhinnat ovat hyvin korkeat. Parlamentti ja kansalliset sääntelyviranomaiset ovat kiinnittäneet huomiomme asiaan useaan otteeseen. Ne ovat aivan perustellusti vaatineet EU:n toimia ongelman ratkaisemiseksi, sillä korkeiden verkkovierailukustannusten vuoksi kansalaiset ja rajatylittävää toimintaa harjoittavat yritykset eivät saa täyttä hyötyä sisämarkkinoista.

Ensimmäinen toimenpiteeni oli avata lokakuussa 2005 Internet-sivusto, jolla kuluttajille annetaan hintatietoja. Samalla sitouduin julkisesti selvittämään kuuden kuukauden kuluttua, kuinka asiassa on edetty. Jos merkittäviä hinnanalennuksia ei olisi tapahtunut, turvautuisimme sääntelyyn. Maaliskuussa 2006 vertasimme verkkovierailuhintoja suhteessa syksyn 2005 hintatasoon ja havaitsimme, että 19 jäsenvaltiossa hinnat olivat pysyneet pääasiassa ennallaan, kun taas neljässä jäsenvaltiossa hinnat olivat nousseet. Tämän perusteella ilmoitin uudesta asetuksesta, ja komissio aloitti julkiset kuulemiset. Kuulemiset päättyivät 12. toukokuuta, johon mennessä olimme saaneet 150 kannanottoa. Tutkimme nyt yksikössäni näitä kannanottoja ja teemme päätelmämme, jotka esitämme vaikutustenarvion ohella ennen kesää 2006. Komissio esittää asetusluonnoksensa tämän jälkeen heinäkuussa.

Olen huomannut, että jotkin markkinatoimijat ovat tällä välin alentaneet hintojaan, sillä ne tietävät komission ryhtyvän toimiin. Tämä on erittäin mielenkiintoinen kehityssuunta, josta kuluttajat hyötyvät.

  Maria Badia i Cutchet (PSE). – (ES) Arvoisa komission jäsen, haluan kiittää teitä aloitteesta, kuten tein jo kysymystä laatiessani, ja meille antamastanne selvityksestä, joka osoittaa, kuinka paljon kiinnostusta ja huolta tämä aihe herättää.

Mielestäni tämä asetus on annettava mahdollisimman pian. Selititte asian jo, mutta mielestäni kyse on olennaisen tärkeästä asiasta etenkin EU:n sisäisen liikkuvuuden, niin työntekijöiden kuin muunkin liikkuvuuden, edistämisen kannalta. Toivon, että asetus tulee voimaan mahdollisimman pian.

  Seán Ó Neachtain (UEN). – (EN) Minäkin haluan kiittää komission jäsentä hänen tähän mennessä tekemistään aloitteista ja toiminnasta tällä alalla. Kysyn kuitenkin häneltä, onko komission tarkoituksena poistaa kaikki verkkovierailumaksut? Miksi hinnoissa pitäisi olla eroja sisämarkkinoilla? Hintojen olisi oltava samat kaikkialla EU:ssa. Tämä kuuluu käsittääkseni komission tehtäviin, ja mielestäni tarkoituksen pitäisi olla tämä.

  Gay Mitchell (PPE-DE). – (EN) Haluan esittää kiitokseni komission jäsenelle. Verkkovierailuhinnat neljän minuutin puhelusta vaihtelevat edelleen ainoastaan 20 sentistä, kun suomalainen kuluttaja soittaa kotimaahansa Ruotsista, jopa 13,05 euroon, kun maltalainen kuluttaja soittaa kotimaahansa Latviasta. Kansainvälisistä verkkovierailumaksuista saatavat tulot ovat yhteensä noin 10 miljardia euroa, ja tilanteen sääntelystä kuluttajalle koituvien säästöjen pitäisi olla 40–60 prosentin luokkaa. Voiko komission jäsen vahvistaa pyrkivänsä siihen, että tarvittava sääntely tulee lainvoimaiseksi ensi vuoden kesään mennessä?

  Viviane Reding, komission jäsen. (EN) Kiitän arvoisia parlamentin jäseniä avusta tässä asiassa. Se on todellakin tärkeä asia niin EU:n kansalaisten, jotka haluavat hyötyä liikkuvuudesta, kuin työntekijöidenkin kannalta. Tarkoitan nyt erityisesti pk-yrityksiä, jotka lähettävät työntekijöitään kansainvälisiin tehtäviin. Verkkovierailumaksut rasittavat erityisesti näitä yrityksiä, joten pyrimme alentamaan maksut todellisia kuluja vastaaviksi. Siksi meidän on nyt tutkittava palaute, jota olemme saaneet näiden 150 kannanoton muodossa.

Ilmoitin maaliskuussa aikomuksestani alentaa hintoja kotimaan puheluhintojen tasolle. Tutkin parhaillani kuulemisen yhteydessä saadun palautteen perusteella, millä edellytyksillä tämä voidaan saada aikaan. Voin vakuuttaa parlamentille, että tarkoituksena on esittää komissiolle asetus heinäkuussa, minkä jälkeen parlamentin ja neuvoston on päätettävä, voidaanko asetus käsitellä kiireellisenä, jotta se saadaan hyväksyttyä nopeasti. Kun asetus on annettu, sitä ryhdytään panemaan täytäntöön välittömästi, mikä tarkoittaa käsittääkseni sitä, että kuluttajat ja työntekijät voivat hyötyä huomattavasti alhaisemmista verkkovierailuhinnoista jo ennen kesää 2007 tai sen aikana.

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE). – (EN) Kuten huomaatte, verkkovierailuhintojen poistaminen on yksi komission suosituimmista aloitteista. Palaan ensimmäiseen, jäsen Badia I Cutchetin esittämään kysymykseen, joka koski asetuksen oikeusperustaa. Mikä on sen oikeusperusta ja millaista yhteistyötä teette kilpailun pääosaston kanssa tämän aloitteen yhteydessä?

  Viviane Reding, komission jäsen. (EN) Kilpailun pääosasto ehdottaa asetuksia saamiensa kantelujen perusteella jälkikäteen, kun taas sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosasto voi säännellä markkinoita edeltäkäsin. Puhun nyt perustamissopimuksen 95 artiklasta. Olen keskustellut oikeudellisen yksikön kanssa siitä, onko 95 artikla oikea oikeusperusta. Jatkan näitä keskusteluja läpi koko prosessin. Olen vakuuttunut oikeudellisen yksikön vastauksista, joiden mukaan 95 artikla tarjoaa asianmukaisen oikeusperustan ehdotuksellemme.

  Sajjad Karim (ALDE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, luin eilen brittiläistä sanomalehteä matkatessani Strasbourgiin. Matka on melko pitkä, joten minulla oli paljon aikaa. Luin artikkelin, jossa lueteltiin kaikki puhelinoperaattorien väitteet siitä, miksi ette ymmärrä niiden vastustusta.

Onhan kuitenkin niin, että nämä samaiset yritykset hyötyvät EU:sta ja pääsystä yhtenäismarkkinoille samalla, kun ne veloittavat maksuja EU:n kansalaisilta. Eikö tämä ole jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka EU puolustaa eurooppalaisten kuluttajien etua monopoliasemassa olevien yritysten yksinvallalta?

  Viviane Reding, komission jäsen. (EN) Sisämarkkinat toimivat isojen ja pienten yritysten sekä kuluttajien etua suojellen. Tosiasiassa sisämarkkinat ovat edistäneet GSM-järjestelmän kehittämistä niin, että siitä on tullut maailmanlaajuinen normi. Olemme erittäin ylpeitä tästä. Ristiriitaista on kuitenkin se, että vaikka EU:n kansalaisilla on käytössään eräs parhaista, ellei jopa paras, matkapuhelinjärjestelmä ja kiinteä puhelinjärjestelmä, heitä rangaistaan puhelimen käytöstä ulkomailla eivätkä he hyödy yhtenäismarkkinoista. Juuri tämän vuoksi komission on mielestäni puututtava asiaan.

En ole liiallista sääntelyä suosiva komission jäsen. Minusta on aina parempi, että markkinat ratkaisevat ongelman itsestään. Siksi markkinoita varoitettiin hyvissä ajoin. Niitä olivat varoittaneet parlamentti, kansalliset sääntelyviranomaiset sekä useaan otteeseen myös komissio, mutta ne pysyivät kannassaan. Komission oli päätettävä asetuksen esittämisestä ennen kuin ensimmäinenkään markkinatoimija ryhtyi oikeansuuntaisiin toimiin. Mielestäni komission on aika palauttaa sisämarkkinoista johtuvat edut takaisin pk-yrityksille ja kuluttajille.

  Malcolm Harbour (PPE-DE). – (EN) Minäkin haluan kiittää komission jäsentä hänen järkkymättömästä kannastaan, mutta haluan vahvistaa hänen toteamuksiaan liiallisen sääntelyn välttämisestä. Voiko komission jäsen vahvistaa, että hän on ottanut asianmukaisesti huomioon EU:n sääntelyviranomaiset, jotka ovat käsittääkseni suhtautuneet melko kriittisesti komission jäsenen alkuperäiseen lähestymistapaan ja jotka varoittelevat hänen ehdotustensa vaaroista? Voisiko komission jäsen ystävällisesti vakuuttaa minulle, ettei hän aio ottaa markkinoilla käyttöön sääntelyä, jonka vuoksi puhelinoperaattorit joutuisivat tarjoamaan alihintaisia palveluja, sillä tämä tarkoittaisi sitä, että matkapuhelinten pienituloiset käyttäjät tukevat parlamentin jäsenten kaltaisten asiakkaiden erityismaksullisia puhelinpalveluja?

  Viviane Reding, komission jäsen. (EN) Käsitykseni mukaan pienituloiset kuluttajat tukevat tällä hetkellä suurten toimialojen kuluttajia, jotka pystyvät neuvottelemaan erityishinnoista puhelinoperaattoreiden kanssa. Haluaisimme kääntää tilanteen toisin päin ja saada aikaan nykyisten epäreilujen hintojen sijasta oikeudenmukaiset hinnat, jotka perustuvat markkinoihin ja kuluttajille aiheutuviin kustannuksiin. Haluaisimme ennen kaikkea antaa kuluttajille takaisin yhtenäismarkkinoiden edut ja edistää liikkuvuutta sen estämisen sijaan.

Luin eurooppalaisen sääntelyviranomaisten ryhmän suosituksen erityisen kiinnostuneena ja teen tiivistä yhteistyötä ryhmän kanssa. Meillä on yhteinen tavoite, eli haluamme saada aikaan huomattavia alennuksia kansainvälisiin verkkovierailumaksuihin. Yksikköni virkamiehet tapaavat tänään ryhmän jäseniä keskustellakseen heidän kanssaan tarkemmin siitä, kuinka tämä voisi tapahtua. Siksi en vielä tällä hetkellä pysty kertomaan yksityiskohtaisia tietoja asetuksestamme, sillä haluan ensiksi lukea kaikki saamamme 150 kannanottoa ja kuulla jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisia. Laadin sen jälkeen luonnoksen komission asetukseksi, josta parlamentti varmastikin keskustelee myöhemmin tänä kesänä.

  Puhemies. Seuraavana on

Brian Crowleyn kysymys nro 54 (H-0330/06):

Aihe: Internetin mahdollisimman turvallinen käyttö

Mihin toimenpiteisiin Euroopan komissio aikoo ryhtyä edistääkseen Internetin mahdollisimman turvallista käyttöä?

  Viviane Reding, komission jäsen. (EN) Komissio toteuttaa useita aloitteita, joilla edistetään Internetin mahdollisimman turvallista käyttöä EU:ssa. Se on vuodesta 1996 lähtien torjunut aktiivisesti laitonta sisältöä, kuten lapsipornoa ja rasistista aineistoa, ja suojellut lapsia lailliselta mutta vahingolliselta sisällöltä, kuten aikuispornolta, väkivaltaiselta sisällöltä ja uhkapeleiltä.

Parlamentti tutkii parhaillaan komission ehdotusta Televisio ilman rajoja -direktiivin päivittämiseksi niin, että se kattaisi kaikki audiovisuaaliset mediapalvelut. Perussääntöjä voitaisiin tämän jälkeen soveltaa kaikkeen audiovisuaaliseen sisältöön sen levittämistavasta riippumatta, myös televisiossa ja Internetissä. Säännöt liittyvät turvallisuuteen, alaikäisten suojeluun ja vihanlietsonnan kieltämiseen, ja ne sisältävät joitakin alaikäisille kohdennettua mainontaa koskevia laadullisia rajoituksia.

Komissio on myös antanut alaikäisten ja ihmisarvon suojelua audiovisuaalisissa ja tietopalveluissa koskevan suosituksen, joka sisältää suuntaviivat sähköisestä mediasta annettavalle kansalliselle lainsäädännölle. Komissio käynnisti suosituksen perusteella vuonna 2005 Safer Internet plus -ohjelman. Sen yhteydessä on perustettu 21 vihjelinjan Euroopan laajuinen verkko, jonka avulla kansalaiset voivat ilmoittaa Internetistä löytyneestä laittomasta sisällöstä. Vihjelinjat tutkivat ilmoitukset ja välittävät ne asiaankuuluvalle taholle, kuten poliisille, Internet-palvelujen tarjoajille tai muiden maiden vihjelinjoille.

Komissio toteuttaa myös 23:a tietämyksen lisäämiseen pyrkivää hanketta, joilla kerrotaan lapsille, teini-ikäisille, vanhemmille ja opettajille Internetin vaaroista ja niiden torjumisesta. Tämä tapahtuu joko suoraan esitteiden, Internet-sivustojen ja televisiossa esitettävien mainospätkien muodossa tai laajapohjaisten järjestöjen, kuten koulujen, välityksellä. On suodattavia ja valvovia ohjelmistoja, jotka tarjoavat erinomaisen keinon suojella lapsia haitalliselta sisällöltä. Komissio antaa vanhemmille neuvoja suodatinohjelmien ja -palvelujen tehokkuudesta. Meneillään on tutkimus, joka on tarkoitus saada päätökseen kuluvan vuoden joulukuuhun mennessä.

Komissio osallistuu myös aktiivisesti Internet- ja matkapuhelinteollisuuden toimintaan ja pyrkii edistämään itsesääntelyä keinona rajoittaa haitallisen ja laittoman sisällön tulvaa. Se on toteuttanut lainsäädäntötoimia roskapostin, vakoiluohjelmien ja haittaohjelmien torjumiseksi, sillä nekin ovat viruksia. Tyhjentävä luettelo näistä toimitetaan arvoisille parlamentin jäsenille.

Haluan lisäksi todeta, että tietoyhteiskuntahuippukokouksen kansainvälisessä seurantakokouksessa käsitellään kaikkia näitä uuden tekniikan kielteisiä näkökohtia. Olen varma siitä, että parlamentin avulla keväänä 2007 vietettävästä Safer Internet -päivästä tulee todella tärkeä tietämyksen lisäämispäivä kaikissa jäsenvaltioissamme.

  Agnes Schierhuber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa komission jäsen, suurkiitokset vastauksestanne. Myös minun mielestäni on erittäin hyvä asia, että tietoyhteiskuntahuippukokous järjestetään uudelleen. Oletteko kuitenkin sitä mieltä, että toteuttamanne toimenpiteet ovat riittäviä? Mitä toimia aiotte toteuttaa, jos Internetistä löytyy kaikesta huolimatta jatkossakin haitallista sisältöä? Antaako muun muassa komissio vanhemmille ja muille huoltajille koulutusta ja tietoja näistä asioista?

  Viviane Reding, komission jäsen. (DE) Arvoisa puhemies, valitettavasti jäsen Schierhuber on oikeassa. Tätä haitallista sisältöä löytyy Internetistä jatkossakin. Teemme kaikkemme sen poistamiseksi Internetistä, mutta kyse on maailmanlaajuisesta tietoverkosta, eikä meillä ole pääsyä sisältöihin kaikkialla maailmassa. Siksi on tärkeintä tarjota vanhemmille ja kouluille riittävästi tietoa, jotta nämä voivat valmistaa lapsia sen varalle, mitä he löytävät Internetistä.

Pitämällä tämä mielessä kaikki tiedotuskampanjamme ja tietämyksen lisäämiskampanjamme toivottavasti huipentuvat erittäin onnistuneeseen Safer Internet -päivään vuoden 2007 alussa. Toivon Euroopan parlamentin tukevan meitä tässä niin, että parlamentin jäsenet käynnistäisivät asiaan liittyviä aloitteita vaalipiireissään. Koordinoitu kampanja olisi varmasti lasten edun mukaista kaikkialla EU:ssa.

  Seán Ó Neachtain (UEN). – (EN) Haluan kiittää komission jäsentä. Kun kuitenkin otetaan huomioon, ettei häiritsevien sivustojen kieltämisessä ei ole vielä tähän mennessä juurikaan onnistuttu, luotatteko siihen, että ne saadaan poistettua Internetistä teidän aloitteellanne?

  Viviane Reding, komission jäsen. (EN) Kuten jo totesin, kyse on maailmanlaajuisesta verkosta, johon kuka tahansa voi luoda sisältöä. Siksi on lisättävä opettajien ja vanhempien tietämystä, minkä lisäksi on painostettava – kuten teen säännöllisesti – Internet-palvelujen tarjoajia toimimaan vastuullisesti ja toteuttamaan itsesääntelyä.

Uskon todellakin itsesääntelyn voimaan tällä alalla. Tuloksia saadaan aikaan, jos useat sidosryhmät toteuttavat itsesääntelyä. Muutetussa Televisio ilman rajoja -direktiivissä yhteiskuntamme perusarvoja sovelletaan myös Internetiin. Tämä on erittäin tärkeää, ja vastuu on sähköisten palvelujen työntekijöillä.

  Gay Mitchell (PPE-DE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, ette voi valvoa Internetin sisältöä, mutta voitte säännellä Internetiin pääsyä seuraavilla tavoilla.

Laajakaistan myötä Internet-yhteys on avoinna jatkuvasti. Useissa uusissa tietokoneissa on ainoastaan yksi salasana tietokoneen käynnistämistä varten, eikä niissä ole erillistä salasanaa Internetiin pääsyn rajoittamiseksi. Siksi lapset saattavat istahtaa tietokoneen ääreen, laajakaista on päällä ja he pääsevät Internetiin välittömästi. Jos tietokoneissa olisi yksinkertainen Internetiin pääsyä koskeva estojärjestelmä ja enemmän salasanoja, vanhemmat, koulut ja muut tahot pystyisivät valvomaan Internetin käyttöä paremmin. Pyydän teitä pohtimaan tätä asiaa etenkin siksi, että laajakaistan johdosta Internet-yhteys on avoinna kaiken aikaa.

  Viviane Reding, komission jäsen. (EN) Uusi tekniikka aiheuttaa meille todellisia ongelmia, sillä ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa lapset saattavat tietää enemmän kuin heidän vanhempansa ja opettajansa. Siksi vanhemmille on tarjottava erittäin yksinkertaisia ohjelmistoja, suodattimia ja valvontavälineitä, jotta he voivat kantaa vastuunsa. Komissio onkin käynnistänyt tutkimuksen määritelläkseen, millaisia suodattimia ja muita valvontapalveluja vanhemmille on tarjolla. Kun esittelemme tutkimuksen vuoden lopulla, silloin on parasta järjestää tietämyksen lisäämiskampanja kyseisistä suodattimista, jotta vanhemmat saavat tietoa siitä, kuinka he voivat auttaa lapsiaan. Vanhemmat ovat hyvin usein täysin hukassa tällaisissa tilanteissa, sillä he eivät tunne uutta tekniikkaa ainakaan yhtä hyvin kuin heidän lapsensa.

  Puhemies. Kysymyksiin nro 55–58 vastataan kirjallisesti.

Kysymys nro 59 jätetään käsittelemättä, koska sen laatija ei ole läsnä.

  Puhemies. Seuraavana on

Margarita Starkevičiūtė kysymys nro 60 (H-0366/06):

Aihe: Rahoituspalvelut WTO:n Dohan kierroksella

Euroopan unionissa on poliittisella taholla kiinnitetty WTO-neuvotteluissa huomiota lähinnä maatalouteen ja tekstiilituotantoon ja huomattavasti tärkeämpi kaupallisten palvelujen, rahoituspalvelut mukaan lukien, taloudellinen potentiaali on jätetty lähestulkoon huomiotta.

Rahoituksen, monet innovatiiviset rahoitustuotteet mukaan lukien, heikko saanti vaikeuttaa taloudellista kehitystä kehitysmaissa, erityisesti pk-yrityksissä, kun taas EU:n jäsenvaltiot eivät voi hyödyntää valtavaa potentiaaliaan rahoituspalvelujen alalla.

Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä sisällyttääkseen uudet, parannetut rahoituspalvelualan GATS-sitoumukset WTO-kauppakumppaneilleen esittämiin monenvälisiin ja kahdenvälisiin vaatimuksiin?

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Voin vakuuttaa teille, että komissio on täysin tietoinen kaupallisten palvelujen ja rahoituspalvelujen merkittävästä taloudellisesta potentiaalista. Ne ovat tärkeä osa WTO:n neuvotteluja, eikä niitä ole jätetty huomiotta, vaikka ne ovatkin saaneet vähemmän julkisuutta kuin muut neuvoteltavat alat.

Komissio on korostanut useaan otteeseen rahoituksen saatavuuden merkitystä kehitysmaissa muun muassa tiedonannossa, jonka laatimiseen se osallistui viime vuonna WTO:ssa.

Rahoituspalvelut ovat selvästi yksi Euroopan komission painopisteistä palveluja koskevissa neuvotteluissa, ja ne ovatkin keskeisessä asemassa palveluja koskevassa Euroopan komission kahdenvälisessä pyynnössä. Euroopan yhteisö osallistui lisäksi vastikään rahoituspalveluja koskevan monenvälisen pyynnön laatimiseen, ja se on osallistunut erittäin aktiivisesti kauppakumppaniemme kanssa käytäviin monen- ja kahdenvälisiin neuvotteluihin Genevessä.

Valitettavasti tähän mennessä esitetyt rahoituspalveluja koskevat tarjoukset ovat pääasiassa tuottaneet pettymyksen. Näin on erityisesti useiden Aasian maiden kohdalla. Tietyt ASEANin jäsenet, joiden tämänhetkiset sitoumukset ovat erittäin vähäisiä, eivät ole esittäneet mitään rahoituspalveluja koskevia tarjouksia, ja myös Kiinan ja erityisesti Intian kaltaisilla talousmahdeilla on varaa parantaa tarjouksiaan.

Lyhyesti sanottuna kauppakumppanimme eivät ole vastanneet rahoituspalvelujen alalla esittämiimme tärkeimpiin pyyntöihin. Siksi komissio jatkaa vahvaa painostusta kaikilla tasoilla saadakseen EU:n kauppakumppanit vakuuttuneiksi siitä, että niiden on korjattava tilanne esittämällä kuluvan vuoden heinäkuussa täysin muutetut tarjoukset.

  Margarita Starkevičiūtė (ALDE). – (LT) Olen erittäin pahoillani siitä, ettei komission jäsen Mandelson päässyt paikalle. En haluaisi esittää kysymyksiä, joihin teidän asiantuntemuksenne ei kenties ulotu.

Käsittääkseni pystytte työnne perusteella sanomaan, pohtiiko komissio mahdollisuuksia laajentaa rahoituspalveluja koskevaa vuoropuhelua. Nyt minulla on nimittäin se käsitys, että kaikessa keskitytään maataloustuotteisiin ja tekstiileihin, vaikka rahoituspalvelualalla olisi kaupan rakenteiden muututtua parhaat mahdollisuudet tukea kaupan rakenteiden muutosta.

Aikooko komissio keskittyä neuvotteluissa erityisesti rahoituspalvelujen laajentamiseen ja kehittämiseen?

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Teemme näin ja saamme kauppakumppanimme vakuuttuneiksi tarpeesta korjata tilanne. Mielestämme ne pystyvät esittämään rahoituspalvelujen alalla täysin muutetut tarjoukset kuluvan vuoden heinäkuuhun mennessä. Jatkamme painostusta, mutta kuten tiedätte, kauppaneuvotteluja käydään kahden- ja monenvälisesti: näiltä mailta on saatava tarjous, ja pyrimme kaikin tavoin painostamaan niitä, jotta ne esittäisivät haluamamme tarjoukset.

  David Martin (PSE). – (EN) Olen tietoinen siitä, että komission jäsen Mandelson on kaikin tavoin pyrkinyt saavuttamaan tuloksia rahoituspalvelujen alalla, ja on hyvä kuulla komission jäseneltä, että hän aikoo jatkaa samaan malliin. Onko komission jäsen kanssani samaa mieltä siitä, että on suhteellisen ironista, että Intian kaltainen maa, jossa sijaitsee vakuutus-, hypoteekki-, laina- ja muita rahoituspalveluja tarjoavien eurooppalaisten yritysten yhteyskeskuksia, ei tarjoa näitä palveluja omille kansalaisilleen? Voiko hän painostaa erityisesti Intiaa uudistamaan rahoituspalvelualan protektionistista järjestelmäänsä?

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Kehotamme Intian viranomaisia parantamaan näiden palvelujen saatavuutta ja toivomme, että ne noudattavat kehotustamme.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Aikooko Euroopan komissio lisätä nousevien talouksien ja entisten kehitysmaiden painostamista, jotta ne avaisivat palvelumarkkinansa? Tämä on keskeisin kysymys, ja mielestäni EU:n edun vuoksi olisi vahvistettava symmetriaa toisaalta EU:n maatalousmarkkinoiden jo toteutuneen avaamisen ja toisaalta vastaavasti muiden maiden palvelumarkkinoiden avaamisen välillä. Tämän pitäisi koskea myös muiden kuin maataloustuotteiden markkinoille pääsyä.

Ilman näitä edellytyksiä Dohan neuvottelukierros ei tuota symmetrisiä tuloksia. Sen tulokset eivät silloin olisi tasapainoiset.

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Voin ainoastaan vahvistaa äskeiset toteamukseni. Teemme jatkuvasti työtä näiden maiden kanssa, jotta ne parantaisivat tai lisäisivät palvelujen, myös rahoituspalvelujen, tarjontaa. Tämä on osa neuvottelustrategiaamme. Ei ole kyse siitä, että olisimme puolustuskannalla maataloutta koskevissa asioissa: päinvastoin toimimme aktiivisesti kaikilla kauppaneuvottelujen aloilla. Olemme vakaasti sitä mieltä, että kauppamyönnytysten on oltava vastavuoroisia.

  Puhemies. Seuraavana on

Bart Staesin kysymys nro 61 (H-0299/06):

Aihe: Biopolttoaineet

Komissio esitti 8. maaliskuuta 2006 strategiansa biopolttoaineiden edistämiseksi (KOM(2006)0034 lopull.). Kysymys ei ole sosiaalisesti ja ekologisesti itsestään selvästä asiasta. On tarpeen, että biopolttoaineet sertifioidaan velvoittavasti. Näin varmistetaan, että kaikki markkinoilla esiintyvät biopolttoaineet ovat sosiaalisten ja ekologisten vaatimusten mukaisia ja että verohelpotuksia sovelletaan kriteerien täyttämisen perusteella. Kielteistä on myös komission ehdotus, että ajoneuvojen valmistajien ei tarvitse kehittää ja markkinoida taloudellisempia ajoneuvoja, jos ne ryhtyvät toimiin biopolttoaineiden käytön puolesta.

Kun edellä mainitut seikat otetaan huomioon, miten komissio varmistaa, että biopolttoaineita käytetään ekologisesti asianmukaisella tavalla?

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Biopolttoaineita tarvitaan kahdesta syystä. Ensinnäkin energian toimitusvarmuutemme riippuu vaihtoehtojen kehittämisestä öljylle. Tällä hetkellä toteuttamiskelpoisista ratkaisuista biopolttoaineet ovat lupaavin. Toiseksi kuljetusala ei ole riittävästi osallistunut kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen. Biopolttoaineilla voidaan merkittävästi edistää tämän tavoitteen saavuttamista.

EU on päättänyt kehittyä nopeasti biopolttoaineiden käytössä. Vuonna 2003 annetulla biopolttoainedirektiivillä biopolttoaineiden markkinaosuutta koskevaksi viitearvoksi asetettiin 2 prosenttia vuodeksi 2005 ja 5,57 prosenttia vuodeksi 2010, kun niiden markkinaosuus vuonna 2000 oli 0,2 prosenttia. Jäsenvaltiot ovat asettaneet direktiivin nojalla hieman vaatimattomammat kansalliset ohjeelliset tavoitteet, mutta kaiken kaikkiaan tavoitteena on noin 1,4 prosentin markkinaosuus vuonna 2005.

Tämän perusteella biopolttoainedirektiivin toimivuuden arviointi on erityisen tärkeää, ja komission onkin tarkoitus arvioida sitä kuluvan vuoden aikana. Olemme juuri käynnistäneet julkisen kuulemisen tästä arvioinnista. Kuuleminen herättää useita kysymyksiä. Ensinnäkin, saavutetaanko vuoden 2010 tavoite eli 5,57 prosenttia nykyisellä politiikalla ja toimenpiteillä? Jos ei, kuinka tavoitteen saavuttaminen voitaisiin varmistaa? Olisiko yhteisön asetettava biopolttoaineiden markkinaosuutta koskevat tavoitteet vuosiksi 2015 ja 2020? Komissio ei ole vielä tähän mennessä vahvistanut kantaansa näihin kysymyksiin.

Ympäristövaikutusten osalta on tärkeää ottaa lähtökohdaksi se, että biopolttoaineista saadaan useita ympäristöllisiä etuja. On kuitenkin myös totta, että niiden tuotannolla voi olla joitakin kielteisiä vaikutuksia ympäristöön. Mielestäni toisen sukupolven biopolttoaineilla voi olla vielä merkittävämpiä ympäristöetuja, joten niiden käyttöönottoa olisi edistettävä kaikin tavoin.

Komissio varmistaakin, että biopolttoaineiden edistämisestä saadaan edelleen ympäristöllistä etua sen lisäksi, että niillä voidaan parantaa toimitusvarmuutta. Tämän vuoksi komissio pyytää direktiivin tarkistamisen yhteydessä kannanottoja sertifiointijärjestelmän käyttöönotosta. Sen avulla voitaisiin varmistaa, että direktiivin tavoitteiden saavuttamisessa otetaan huomioon ainoastaan sellaiset biopolttoaineet, joiden viljelyssä on noudatettu vaadittuja ympäristönormeja. Ympäristöalan kansalaisjärjestöjen, polttoainetoimittajien ja muiden sidosryhmien alustava suhtautuminen on ollut rohkaisevan myönteistä.

Autonvalmistajat ovat suostuneet vapaaehtoisesti velvoitteisiinsa eli rajoittamaan uusien autojen hiilidioksidipäästöjä keskimäärin 140 grammaan kilometriltä markkinointivuoteen 2008/2009 mennessä. Komissio katsoo, ettei biopolttoaineiden käytön pidä vaikuttaa millään tavoin kielteisesti autoteollisuuden kanssa sovittuihin tavoitteisiin.

  Bart Staes (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa komission jäsen, kiitos vastauksestanne. Olen ilahtunut siitä, että komissio haluaa edelleen pitää liikkuvuutta etusijalla. Se on keskeisen tärkeää. Panin merkille tekemänne sitoumukset, mutta haluan kysyä teiltä erästä asiaa. Kyse ei ole ainoastaan biopolttoaineiden tuotannosta EU:ssa vaan sen ulkopuolella ja biopolttoaineiden mahdollisesta hankinnasta EU:n ulkopuolelta. Joidenkin selvitysten mukaan polttoaineiden tuotantotapa kolmansissa maissa ei ole paras mahdollinen, vaan siihen liittyy muun muassa Amazonin sademetsien hakkuuta, sosiaalista hyväksikäyttöä ja torjunta-aineiden liiallista käyttöä. Mitä komissio aikoo tehdä tälle asialle?

Vastasitte myös autoteollisuutta koskevaan kysymykseeni muttette siihen, pitäisikö autoteollisuuden sitoutua rakentamaan autoja, jotka käyttävät polttoainetta taloudellisemmin. Tästähän keskustelussa kuitenkin on kysymys. Polttoaineiden vähentäminen…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Samoja ympäristön kannalta kestävää tuotantoa koskevia normeja olisi noudatettava myös EU:n ulkopuolella. Kuten totesin ensimmäiseen kysymykseen antamassani vastauksessa, näitä asioita on käsiteltävä kauppaneuvotteluissa.

Biopolttoaineiden kehittämisen ei pidä tapahtua sademetsien kustannuksella, vaan sekin on toteutettava kestävällä tavalla. Mielestäni me pystymme tähän.

Aiomme lisäksi varmistaa, että autoteollisuus noudattaa velvoitettaan kehittää hyötysuhteeltaan yhä parempia moottoreita ja autoja. Nämä kaksi toimintamallia eivät ole vaihtoehtoisia: ne ovat kaksi eri tapaa edetä samaan suuntaan eli varmistaa toimitusvarmuus, kilpailukyky ja kestävyys. Autoja koskevien parempien normien kannalta vastauksen tarjoaa biopolttoaineiden käyttö. Tavoiteltu tulos saavutetaan ainoastaan yhdistämällä nämä kaksi asiaa.

  David Martin (PSE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, totean ensiksi, että suhtaudun myönteisesti vastaukseenne. Kehotan teitä valitsemaan sertifioinnin. Olette oikeassa siinä, että olisi väärin, jos esimerkiksi palmuöljyn käyttö johtaisi Indonesian metsien tuhoutumiseen. Siksi kehotan teitä etenemään tähän suuntaan.

Toinen biopolttoaineisiin liittyvä ongelma on se, että samalla kun rakennetaan biopolttoaineella käyviä autoja ja saadaan kuluttajat ajamaan näitä autoja, useissa EU:n osissa on edelleen erittäin vaikeaa löytää huoltoasemia, jotka myisivät biopolttoainetta ja antaisivat kuluttajille näin mahdollisuuden hyötyä tästä ympäristöystävällisestä järjestelmästä. Voiko komission jäsen tehdä kaikkensa saadakseen yhä useammat öljy-yhtiöt ottamaan biopolttoainepumput käyttöön huoltoasemillaan?

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Komissio hyväksyi vastikään biomassatoimintasuunnitelman ja biopolttoaineita koskevan tiedonannon. Neuvostossa on keskusteltu molemmista asiakirjoista, ja jäsenvaltioiden on todellakin harjoitettava ennakoivampaa politiikkaa tuodakseen biopolttoaineet markkinoille. Komissio kannustaa tähän kaikin tavoin, mutta jäsenvaltiot voisivat itse toteuttaa useita toimenpiteitä. Komission tehtävänä ei ole varmistaa, että jäsenvaltioissa on riittävän useita biopolttoaineita myyviä huoltoasemia. Minä toivon esimerkiksi, että Brysselissä olisi enemmän niitä.

  Agnes Schierhuber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa komission jäsen, olen erittäin tyytyväinen, että kaikkialla Euroopassa ja muualla maailmassa on vihdoin havaittu, että on saavutettava riippumattomuus niistä poliittisesti epävakaista alueista, joilta Euroopan unioni tuo suurimman osan energiastaan. Kysyn komission jäseneltä seuraavaa: aikooko komissio painostaa myös moottori-, auto- ja moottoriajoneuvoteollisuutta? Tiedämme, että biopolttoaineita voidaan nykyisin tuottaa ilman esteröintiä, mutta moottorit on suunniteltava sellaisiksi, että niissä voidaan käyttää molempia polttoaineita. Onko tätä huomioitu lainkaan?

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (DE) Mielestäni komission ei tarvitse tällä hetkellä tehdä mitään saavuttaakseen tavoitteensa moottoriteollisuudessa, sillä polttoaineiden sekoitus on sallittua ja pienten määrien sekoittaminen on myös teknisesti mahdollista. Autoteollisuus seuraa poliittista suuntaamme.

Tällä hetkellä on tärkeintä osoittaa, että Euroopan unioni on todellakin valmis tähän. Todellisuudessa biopolttoaineiden käytön lisääminen edellyttää ainoastaan hyvin pieniä teknisiä muutoksia. Tärkeimpänä tavoitteena olisi oltava, että biopolttoaineet saatetaan markkinoille mahdollisimman useassa jäsenvaltiossa, sillä niitä ei ole vielä saatavilla kaikkialla. Joissakin jäsenvaltioissa niitä on jo saatavilla. Komissio pyrkiikin päättäväisesti suostuttelemaan ne jäsenvaltiot, jotka eivät vielä ole tehneet riittävästi, saavuttamaan omat tavoitteensa.

  Puhemies. Seuraavana on

Bernd Posseltin kysymys nro 62 (H-0301/06):

Aihe: Energiariippuvuus

Mihin toimiin komissio aikoo seuraavaksi ryhtyä vähentääkseen Euroopan unionin riippuvuutta Venäjältä tuodusta kaasusta ja öljystä?

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Vastauksestani tulee melko pitkä, sillä kysymykseen ei voi vastata vain muutamalla lauseella.

Haluan aluksi todeta, että Venäjällä on nykyisin erittäin tärkeä tehtävä EU:n energiatoimitusten varmistamisessa. Tällä hetkellä EU:hun toimitetusta öljystä lähes 30 prosenttia ja kaasusta lähes 45 prosenttia tuodaan Venäjältä. Tarkemmin sanottuna Venäjältä tuodaan 25 prosenttia EU:ssa kulutetusta kaasusta. Näin ollen Venäjä on suurin EU:n ulkopuolinen yksittäinen energiantoimittaja.

Venäjä toimittaa myös merkittävän osan Iranista tulevasta öljy- ja kaasutuonnista, joten EU:n ja Venäjän raakaöljyn ja öljytuotteiden sekä maakaasun markkinat ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa useiden putkien, meri- ja rautatieyhteyksien sekä useiden sellaisten sopimusten muodossa, joita yrityksemme ovat tehneet venäläisten toimittajien kanssa.

Venäjän ja komission välille luotiin vuonna 2000 kattavat energiasuhteet ja ryhdyttiin käymään energiavuoropuhelua. EU:n ja Venäjän huippukokouksessa toukokuussa 2005 sovittiin lisäksi yhteisestä talousalueesta, joka käsittää yhteistyön useissa energiaan liittyvissä toimissa. Energiavuoropuhelun tavoitteena on keskustella energiapolitiikkaan ja energiamarkkinoiden tilanteeseen, infrastruktuurin kehittämiseen sekä EU:n ja Venäjän yhteistyöhön liittyvistä asioista monenvälisillä energiafoorumeilla. Venäjä on varmasti jatkossakin yksi EU:n tärkeimmistä energiantoimittajista.

Kun otetaan huomioon EU:n energiakulutuksen ennakoitu kasvu, oletan, että Venäjä toimittaa edelleen noin 25 prosenttia EU:ssa kulutetusta kaasusta, mikä tarkoittaa absoluuttisesti ilmaistuna toimitusten kasvamista. EU ja useat muut maailman maat tulevat yhä riippuvaisemmiksi tuoduista hiilivedyistä. Haluan toistaa, että pitkällä aikavälillä suuria maakaasuvarantoja on ainoastaan kolmella valtiolla: Venäjällä, Iranilla ja Qatarilla. Samanaikaisesti EU tuo vuonna 2030 yhteensä 70 prosenttia energiastaan, kun luku on tällä hetkellä 50 prosenttia.

Ajan kuluessa jäljellä olevat fossiiliset polttoainevarannot keskittyvät yhä enemmän vain muutamaan maahan, kuten totesin. Tämän seurauksena energiariippuvuudesta tulee globaali kysymys, johon liittyy merkittäviä yhteisiä huolenaiheita, joita ovat maailman rajallisten energiavarojen kasvava kysyntä, uudenlaiseen tuotantoon tehtävien investointien vähyys ja ilmastonmuutokseen liittyvät asiat.

Näihin haasteisiin vastaaminen edellyttää tästä syystä laajamittaisia toimia EU:n tasolla ja jäsenvaltioissa, kuten vihreässä kirjassa korostettiin. Otin esille ainoastaan yhden näistä toimista vastatessani arvoisan parlamentin jäsenen kysymykseen biopolttoaineista. Tämä on yksi komission tarkoittamista toimista.

Vihreässä kirjassa korostettiin mahdollisuuksia, kuten toimintamalleja, joilla lisätään ennen kaikkea energiatehokkuutta ja energiansäästöjä, sekä uusiutuvien energianlähteiden markkinaosuuden kasvattamista. Siinä painotettiin myös vaihtoehtoisia ulkoisia toimintamalleja, kuten EU:n ja Venäjän energiasuhteiden lujittamista molemminpuolisen luottamuksen vahvistamiseksi, sekä toimenpiteitä, joilla monipuolistetaan EU:n ulkoisten energiantoimitusten maantieteellisiä lähteitä ja kuljetusteitä.

Tässä yhteydessä on tärkeää korostaa, että EU pyrkii jatkuvasti parantamaan energiasuhteitaan muihin energiantuottajaorganisaatioihin, kuten OPECiin, Persianlahden yhteistyöneuvostoon sekä Kaspianmeren alueen ja Pohjois-Afrikan maihin, ja energian kuluttaja-alueisiin. Tämä tapahtuu kansainvälisen energiafoorumin, kansainvälisen energiajärjestön ja G8-maiden kokousten välityksellä sekä kahdenvälisten sopimusten ja vuoropuhelun kautta.

Monipuolistamispolitiikkaa ei ole suunnattu nykyisiä energiantoimittajiamme vastaan, vaan se on energian toimitusvarmuuteen sekä ilmaston lämpenemiseen ja muihin ympäristökysymyksiin liittyvien maailmanlaajuisten haasteiden sanelema välttämättömyys.

Lähetin EU:n puheenjohtajavaltion Itävallan edustajan kanssa vastikään Venäjän energiaministerille Hristenkolle kirjeen, jossa käsiteltiin energiayhteistyötä ja etenkin kaasuriippuvuutta. Totesimme kirjeessä jälleen kerran, että EU:lle on erittäin tärkeää syventää energiasuhteitaan Venäjään, joka on EU:n tärkein energiantoimittaja. Korostimme lisäksi, ettei EU:n tärkeänä pitämää energiantoimituslähteiden monipuolistamista pidä tulkita niin, että EU pyrkisi rajoittamaan Venäjän kaasutuontia EU:n markkinoille etenkään, kun kaasun kysynnän ennakoidaan kasvavan EU:ssa.

EU edistää Venäjän-suhteissaan periaatteita, joita ovat markkinoiden vastavuoroisuus, oikeudenmukaiset kauttakulkuehdot Venäjän kautta ja kolmansien oikeus hyödyntää Venäjän infrastruktuuria. Näin ollen lyhyt vastaus esitettyihin kysymyksiin olisi ollut se, että pyrimme monipuolistamaan energiantoimituslähteitä, mutta kysyntäpuolella on erittäin tärkeää toteuttaa toimia, sillä EU:n energiariippumattomuutta saadaan lujitettua ainoastaan kysyntäpuolen toimilla, energiatehokkuudella ja energiansäästöillä. Samalla on mahdollista edetä kohti kestävyyteen ja kilpailukykyyn liittyviä tavoitteita.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa komission jäsen, mielestäni presidentti Putinin toteuttama Gazpromin politisointi on aivan yhtä vaarallista kuin OPECin politisointi muutaman Persianlahden valtion toimesta noin 30 vuotta sitten. Tästä syystä energiariippumattomuus onkin erittäin tärkeää. Emmekö siksi voisi edistää aktiivisemmin uusiutuvista raaka-aineista, kuten biomassasta, elefanttiheinästä ja jopa viljasta, saatavia lämmitysaineita? EU olisi omavarainen näiden raaka-aineiden suhteen.

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (DE) Luonnollisesti. Tämä on yksi asioista, joihin komissio keskittyy. En tainnut käsitellä asiaa riittävästi vastauksessani. Meidän on saatava paras mahdollinen hyöty omista raaka-ainevaroistamme. Saatavilla olevat biomassa sekä tuuli- ja vesivoima eivät tietenkään riitä yksinään, vaan meidän on edelleen ostettava energiaa Venäjältä ja OPEC-maista. Vastaan kuitenkin tänään, että meidän on tutkittava tarkkaan omat raaka-ainevaramme, sillä ainoastaan näin voimme saavuttaa tavoitteemme.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Kiitän komission jäsentä täsmällisestä vastauksesta. Olen samaa mieltä siitä, että Venäjä on tärkeä energiantoimittaja, ja sen kanssa on olennaisen tärkeää jatkaa energia-alaa koskevaa vuoropuhelua.

Venäjällä on kuitenkin erinomainen sanonta, jonka mukaan Jumala pelastaa ne, jotka pelastavat itsensä. Euroopan unionin olisi hyvä pitää mielessä tietyt Venäjän antamat viralliset lausunnot.

Haluaisin pyytää komission jäseneltä kommenttia viranomaislausunnosta, jonka mukaan Venäjä aikoo nähtävästi suunnata energiatarjontansa Aasiaan, jos Euroopan unionin jäsenvaltiot eivät täytä tiettyjä edellytyksiä.

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Seurasin presidentti Putinin uusinta puhetta kansakunnalle. Hän korosti kahta energiaan liittyvää asiaa. Presidentti Putin totesi ensinnäkin, että Gazpromissa oli tapahtunut merkittävää edistystä sen jälkeen, kun hän oli puuttunut energiatehokkuuteen. On erittäin tärkeää, että Venäjä tunnusti tämän. Hän totesi lisäksi, että Venäjä voi olla merkittävässä asemassa luotaessa yhteistä eurooppalaista energiapolitiikkaa. Gazpromin tiedonannosta olen sitä mieltä, että yritys on yksi monopoliasemassa olevista yrityksistä, joista yksikään ei ole valmis luopumaan asemastaan. Monipuolistamisen osalta meidän olisi hyväksyttävä se, että Venäjä haluaa löytää kaikkein tuottoisimmat markkinat. Jos Kiinasta saadaan parempi hinta, Venäjä pyrkii varmasti myymään kaasunsa Kiinaan. Yhdysvallat maksaa korkeampaa hintaa, ja nesteytetyn maakaasun kehittämisen myötä suurkuluttajien välinen kilpailu kasvaa. Samalla olen kuitenkin sitä mieltä, että EU:n markkinoiden kiinnostavuutta Gazpromin ja yleensä Venäjän kannalta lisäävät olemassa oleva infrastruktuuri, jolla Venäjän kaasua tuodaan EU:hun, ja kaasun erittäin monipuolinen käyttö EU:ssa. Odotamme, että Venäjä saadaan vuoropuhelun avulla toimimaan kaasualalla samalla tavoin kuin se toimii öljyalalla. Tästä on etua Venäjälle, ja samalla markkinoiden toimitusvarmuus kasvaa. Toivon, että vuoropuhelussamme päästään tähän tulokseen. Tiedän, ettei se ole helppoa, mutta se on tavoitteemme. Maantieteellisesti EU on paras markkina-alue ja yrityksillämme on ollut aina erittäin hyvät suhteet. Suhtaudun samalla kuitenkin erittäin vakavasti Gazpromin tiedonantoon, jonka mukaan se haluaisi rakentaa kaasuputken Kiinaan. Tämä ei ole kovinkaan yllättävää.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, pyydän teitä kertomaan meille enemmän kahdesta asiasta, jotka liittyvät EU:n riippuvuuden vähentämiseen Venäjältä tuotavasta kaasusta ja öljystä. Ensinnäkin, pystyykö EU vastustamaan Venäjän öljy- ja kaasuputkimonopolia kuljetettaessa öljyä ja kaasua Keski-Aasiasta Eurooppaan? Toiseksi, pystyykö EU takaamaan vastavuoroisuuden ja suuremman avoimuuden Venäjän energia-alalla?

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Ensimmäinen kysymys koski kaasukuljetuksia Keski-Aasiasta Eurooppaan. Noudatamme kahta toimintamallia. Ensimmäinen niistä liittyy selvästi energiaperuskirjaan ja kauttakulkupöytäkirjoihin, joihin nämä oikeudet perustuvat. Toisesta totean, että vierailin äskettäin Kazakstanissa tutustumassa Kaspianmeren ylittävään putkihankkeeseen. Putken avulla kaasua voidaan tuoda suoraan EU:hun ohi Venäjän kaasukauttakulkujärjestelmän.

Suhteiden avoimuudesta voin todeta, että tällä hetkellä vallitsee jonkinasteinen vastavuoroisuus. EU:ssa Gazpromia kohdellaan yrityksenä, jolla on täysi monopoliasema kaasun ja öljyn tuotannossa ja kuljetuksessa. On siis selvää, että sisämarkkinoiden tilannetta tarkastellaan aina kaikista näkökulmista.

Pyrimme lisäämään avoimuutta ja keskinäistä ymmärrystä. Kuluvan vuoden lokakuussa järjestetään energiapoliittinen kokous. Venäjän kannalta on oikeutettua tiedustella EU:n näkemyksiä ja sitä, kuinka pitkälle EU:ssa aiotaan mennä yhteisen energiapolitiikan luomisessa. On myös selvää, etteivät venäläiset aina ole täysin tietoisia tavoitteistamme tai ymmärrä niitä täysin. Tavoitteemme on öljyn ja kaasun oikeudenmukainen kauppa ja oikeudenmukaiset markkinat. Mielestäni tämä ei ole pelkästään EU:n vaan myös Venäjän edun mukaista.

Parhaat tulokset voidaan mielestäni saavuttaa tällä tavoin.

  Puhemies. Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

Kyselytunti on päättynyt.

(Istunto keskeytettiin klo 19.30 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

Puhetta johti
varapuhemies KAUFMANN