Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 5. heinäkuuta 2006 - Strasbourg

16. Turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaan liittyviä toimenpiteitä koskeva keskinäinen tiedottamismenettely Maahanmuuttajien kotouttaminen Euroopan unionissa Euroopan unionin maahanmuuttopolitiikka (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu

- Patrick Gaubertin laatimasta kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnöstä (A6-0186/2006) ehdotuksesta neuvoston päätökseksi turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaan liittyviä jäsenvaltioiden toimenpiteitä koskevan keskinäisen tiedottamismenettelyn käyttöönotosta (KOM(2005)0480 C6-0335/2005 2005/0204(CNS)),

- Stavros Lambrinidisin laatimasta kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnöstä (A6-0190/2006) maahanmuuttajien kotouttamista Euroopan unionissa koskevasta strategiasta ja välineistä (2006/2056(INI)),

- Martin Schulzin ja Martine Rouren PSE-ryhmän puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä Euroopan unionin maahanmuuttopolitiikasta (O-0061/2006 B6-0311/2006),

- Ewa Klamtin PPE-DE-ryhmän puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä EU:n maahanmuuttopolitiikasta (O-0064/2006 B6-0313/2006),

- Jean Lambertin Verts/ALE-ryhmän puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä Euroopan unionin maahanmuuttopolitiikasta (O-0070/2006 B6-0318/2006),

- Jeanine Hennis-Plasschaertin ALDE-ryhmän puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä Euroopan unionin maahanmuuttopolitiikasta (O-0073/2006 B6-0319/2006) ja

- Roberta Angelillin ja Romano Maria La Russan UEN-ryhmän puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä EU:n maahanmuuttopolitiikasta (O-0079/2006 B6-0322/2006).

  Patrick Gaubert (PPE-DE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tuhannet maahanmuuttajat menettävät henkensä yrittäessään päästä Euroopan mantereelle. Ceutasta, Melillasta, Kanariansaarista, Lampedusasta ja Maltasta on tullut traagisia symboleja etenkin etelästä peräisin olevien maahanmuuttovirtojen sääntelyponnisteluissa. Viime maanantain jälkeen Kanariansaarille on saapunut ja yrittänyt saapua lähes tuhat ihmistä. EU ei saa sysätä tätä ongelmaa takaisin rajojensa ulkopuolelle.

Afrikan maat eivät pysty yksin ratkaisemaan muuttopaineen aiheuttamaa ongelmaa. Arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, johdin jonkin aikaa sitten Kanariansaarille matkannutta parlamentin jäsenten valtuuskuntaa. On totta, että EU on tarjonnut apua ja tarjoutunut valvomaan rajoja, mutta tästä huolimatta maahan pyrkiviä ihmisiä tungeksii rannoilla. Ensi viikolla Rabatissa pidettävä siirtolaisuutta koskeva kokous on ensimmäinen erittäin rohkaiseva askel oikeaan suuntaan. Vihdoinkin Afrikan ja Euroopan maiden edustajat kokoontuvat saman pöydän ääreen löytääkseen ratkaisuja.

EU:n on määrä ryhtyä toteuttamaan huomisesta lähtien yhteistä kehityspolitiikkaa, josta on saatava tehokkaampaa, älykkäämpää ja turvallisempaa, jotta voidaan varmistaa, että myönnetyillä varoilla tuetaan näitä ihmisiä ja ainoastaan heitä. Jos onnistumme tehokkaasti auttamaan afrikkalaisia siinä, että he pystyisivät jäämään kotimaihinsa ja elämään siellä ihmisarvoista elämää, meidän ei enää tarvitse laskea ruumiiden määrää Italian, Maltan tai Espanjan rannoilla.

Schengen-alueella ei ole sisärajoja, joten 25 jäsenvaltion kansallisten maahanmuuttopolitiikkojen koordinointi ja niistä tiedottaminen on olennaisen tärkeää. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi on ensimmäiseksi tehostettava jäsenvaltioiden välistä tiedonvaihtoa.

Mietinnössäni käsitellään turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaa koskevan keskinäisen tiedottamismenettelyn käyttöönottoa. Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle niistä kansallisista toimenpiteistä, joita ne aikovat toteuttaa. Tärkeimmät kohdat ovat seuraavat: kunkin jäsenvaltion on toimitettava tiedot voimassa olevan lainsäädäntönsä sisällöstä. Näiden tietojen perusteella luodaan alustava tietokanta, jonka avulla voimme tutustua jäsenvaltioiden toteuttamaan politiikkaan ja havaita, mitä muutoksia tarvitaan.

Toinen kohta liittyy poliittiseen ulottuvuuteen. Uudella menettelyllä muodostetaan jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten pysyvä verkko. Hallintotasoa on nykyaikaistettava ja sen poliittista ulottuvuutta lujitettava. Tämä onkin uuden välineemme tarkoitus.

Kolmas kohta liittyy julkisuuteen. Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä on esittänyt joitakin tarkistuksia, joilla pyritään tekemään verkosta julkinen. Olen aina kannattanut päätöksentekomenettelyjen avoimuuden lisäämistä, mutten kuitenkaan juuri tässä tapauksessa. Selitän miksi. Kaikki jäsenvaltioissa jo annettu lainsäädäntö on luonnollisesti julkista. Tulevia toimenpiteitä ja käsiteltävänä olevia lainsäädäntöluonnoksia koskevan poliittisen keskustelun on kuitenkin pysyttävä luottamuksellisena. Muuten hallitukset kieltäytyvät toimittamasta meille tietoja käynnissä olevista lainsäädäntöhankkeistaan ja keskustelemasta niistä kanssamme, emmekä näin saa koskaan näitä tietoja.

Yhteiskeskustelumme ensimmäisen osuuden lopuksi haluan kiittää kaikkia varjoesittelijöitä, joiden kanssa olen saanut tehdä tehokasta yhteistyötä muutamien viime kuukausien aikana. Toivon, että ilmaisemme huomisessa äänestyksessä yhteisen halumme tehostaa jäsenvaltioiden yhteistyötä EU:n tasolla.

Haluan kiittää kollegaamme Lambrinidisia hänen maahanmuuttajien kotouttamista koskevasta työstään ja päättäväisistä toimistaan kompromissiin pääsemiseksi kaikkien poliittisten ryhmien kanssa. Tätä haluan korostaa. Kotouttamispolitiikka on osoitus vastaanottavien valtioiden ja niissä laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten yhteisestä sitoutumisesta, joka käsittää kumpaakin osapuolta koskevia oikeuksia ja velvollisuuksia. Maahanmuuttoa ei pystytä edistämään, ellemme onnistu ottamaan maahanmuuttajia vastaan inhimillisellä tavalla työhön, asumiseen ja lasten koulutukseen liittyvissä asioissa.

Onnistunut kotouttamispolitiikka kulminoituukin siihen, löytääkö maahanmuuttaja töitä. Se taas riippuu olennaisesti maahanmuuttajan kyvystä puhua vastaanottavan valtion kieltä. Maahanmuuttajien on lisäksi voitava osallistua kansalaisopetukseen ja sukupuolten tasa-arvoa koskeviin ohjelmiin, jotta he pystyvät paremmin perehtymään vastaanottavan valtion arvoihin.

Tänä iltana esitellyissä mietinnöissä käsitellään maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikkoja EU:ssa. Tämän laaja-alaisen keskustelun perusajatus on erityisen kiintoisa, sillä nämä aiheet liittyvät olennaisesti toisiinsa. Lähes kaikilla on mielipide maahanmuutosta ja maahanmuuttajien kotouttamisesta. Nämä erittäin arkaluonteiset aiheet ovat avainasemassa niissä lukemattomissa kysymyksissä ja keskusteluissa, joita hallitukset, kansalaiset ja kansanedustajat käsittelevät ja käyvät.

Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, maahanmuuttovirtojen sääntelyn on tapahduttava EU:n tasolla, sillä meidän on yhdessä rakennettava turvallisempi, vauraampi ja oikeudenmukaisempi EU.

  Stavros Lambrinidis (PSE) , esittelijä. – (EL) Arvoisa puhemies, olen vakuuttunut siitä, että maahanmuuttajien sujuva kotoutuminen EU:hun on yhtä suuri haaste kuin EU:n onnistunut laajentuminen. EU:n yli 40 miljoonaa maahanmuuttajaa voisivat lukumääränsä perusteella muodostaa 26. jäsenvaltion.

Vaikka hakijavaltioiden sujuva yhdentyminen EU:hun on pyritty varmistamaan kaikin tavoin, EU on viime vuosina osoittanut vain hyvin vähän virkamiehiä tai resursseja maahanmuuttajien kotouttamista koskevan ratkaisevan haasteen selättämiseen.

EU:n neuvoston eduksi voidaan lukea, että se ilmoitti Tampereen vuoden 1999 huippukokouksessa sitoutuneensa vakaasti maahanmuuttajien kotouttamiseen ja vahvisti kantansa Kreikan puheenjohtajuuskaudella vuonna 2003 Thessalonikin huippukokouksessa. Myös komissiota ja erityisesti komission jäsentä Frattinia on kiittäminen muutama kuukausi sitten julkaistusta maahanmuuttajien kotouttamista koskevasta erinomaisesta valmisteluasiakirjasta, jossa korostuivat Groningenin yhteiset perusperiaatteet.

Todellisuus ei kuitenkaan vielä lainkaan vastaa luotuja odotuksia. EU:n toiminta on valitettavasti kärsinyt jo pitkään siitä laajalti omaksutusta näkemyksestä, että kotouttaminen kuuluu jäsenvaltioiden paikallisviranomaisten vastuualaan eikä EU pysty auttamaan siinä.

Kotouttamisaloitteita on todellakin toteutettu paikallisesti. Koulut, yritykset, kirkot ja muut paikallisyhteisöjen instituutiot kokoavat päivittäin yhteen maahanmuuttajia ja syntyperäisiä asukkaita. Kotouttamisen vaikutukset tuntuvat kuitenkin kaikkialla EU:ssa, etenkin kun siinä epäonnistutaan.

Siksi onkin niin, että vaikka paikallisten, alueellisten ja kansallisten viranomaisten on päätettävä kussakin tapauksessa toteutettavista täsmällisistä kotouttamistoimista, jäsenvaltioiden on yhdessä toteutettava tehokkaita kotouttamisstrategioita, joiden tulokset ovat EU:n yhteisen edun mukaisia. EU:n toimielimet voivat ja niiden täytyy seurata ja arvioida saavutettuja tuloksia puolueettomasti ja huomattavasti aiempaa aktiivisemmin ja tehokkaammin.

Mietinnössäni korostetaan, että maahanmuuttajien kotouttaminen tuo mukanaan velvollisuuksia ja oikeuksia niin maahanmuuttajille kuin jäsenvaltioiden kansalaisillekin. Mietinnön tärkein ehdotus on, että meidän on aloitettava kuulemiset maahanmuuttajien poliittisen ja yhteiskunnallisen syrjäytymisen estämiseksi ja heidän yhteiskunnallisen ja ennen kaikkea psykologisen kotoutumisensa edistämiseksi, jotta he eivät tuntisi olevansa tuomittuja syrjäytymiseen jo edeltä käsin.

Kaikille maahanmuuttajille on opetettava vastaanottavan valtion kieli, moraaliset periaatteet ja tavat sekä valtionhallinnon toimintaperiaatteet. Samalla vastaanottavan valtion on annettava heille mahdollisuus ilmaista vapaasti kulttuuri-identiteettiään ja taattava heille yhtäläinen pääsy koulutukseen, työmarkkinoille, asumiseen ja niin edelleen.

Mietinnössä korostetaan muun muassa sitä, kuinka tärkeää on toteuttaa positiivisia erityistoimia maahanmuuttajien integroimiseksi jäsenvaltioiden koulutus- ja työmarkkinarakenteisiin ja poliittisten puolueiden rakenteisiin. Siinä kehotetaan jäsenvaltioita panemaan suoraan, oikeudenmukaisesti ja rajoittamatta täytäntöön voimassa olevat direktiivit, jotka koskevat rasismia ja muukalaisvihaa, perheen yhdistämistä, tasavertaista kohtelua työelämässä ja pitkään maassa oleskelleiden asemaa.

Mietinnössä korostetaan kansalaisoikeuksien myöntämistä pitkään oleskelleille maahanmuuttajille ja erityisesti heidän lapsilleen, jotka ovat syntyneet ja kasvaneet jossakin jäsenvaltiossa. Siinä ehdotetaan, että jäsenvaltiot nimittävät ministerin, joka on vastuussa kotouttamistoimien yleisestä yhteensovittamisesta, sekä kotouttamisasiamiehen.

Pitäisikö EU:n ottaa vastaan enemmän maahanmuuttajia ja kuinka paljon ja miten se tapahtuisi? Tiedämme kaikki, että tämä kysymys on laajan julkisen keskustelun pääaihe monissa jäsenvaltioissa. Sen sijaan vastaus on päivänselvä, kun ajatellaan kysymystä siitä, olisiko EU:ssa jo oleskelevien ja työskentelevien maahanmuuttajien sujuvaa kotouttamista jatkettava.

Maahanmuuttajista on tultava yhteiskuntiemme täysjäseniä. Mikä tahansa muu tarkoittaisi sitä, että hyväksymme yhteiskunnan, joka koostuu ensimmäisen ja toisen luokan kansalaisista, ja että pidämme sellaista jopa parempana. Tällainen politiikka horjuttaisi sosiaalista ja taloudellista yhteiskuntarakennettamme. Toisin sanoen sen toteuttaminen olisi väärin, eikä siitä hyötyisi kukaan.

Lopuksi haluan kiittää lämpimästi kaikkia poliittisia ryhmiä, varjoesittelijöitä ja koordinaattoreita, etenkin sinua, Patrick, merci beaucoup. Tiedän nimittäin, kuinka vaikeaa tämän mietinnön eteenpäin vieminen oli meille kaikille. Kiitän teitä kaikkia kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa tekemistänne tärkeistä tarkistuksista, joilla saatiin mietinnöstä vahvempi ja sisällökkäämpi, etenkin sinua, Jeanine.

Tiedän, ettei lopullisen kokoonpanon lukkoon lyöminen ollut helppoa kaikille meistä, mutta onnistuimme useissa asioissa kovan työn ansiosta. Kiitos vielä kerran.

  Ewa Klamt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, EU on yksi maailman turvallisimmista alueista ja yksi vahvimmista talouksista. Siksi siihen kohdistuu ulkopuolelta suuri muuttopaine, ja maahanmuuttovirran sääntely onkin yksi EU:n tulevista tehtävistä. Eurooppalaisella maahanmuuttopolitiikalla on pyrittävä hallitsemaan laillista maahanmuuttoa ja samalla estämään laiton maahanmuutto, sillä lailliselle maahanmuutolle on sijaa ainoastaan, jos sen laiton muoto saadaan kitkettyä.

EU:n sisärajat ovat suurelta osin avoimet, joten maahanmuuttoa voidaan säännellä ja sitä on säänneltävä ainoastaan yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden kanssa ja yhteisen vastuun perusteella, minkä jäsen Gaubert teki selväksi mietinnössään.

Jäsen Lambrinidisin mietintö osoittaa, että järkevän ja johdonmukaisen maahanmuuttopolitiikan toinen tekijä on maahanmuuttajien kotouttamistoimien tukeminen. Komission asiakirjasta – joka on mielestäni erinomainen – käy kuitenkin ilmi, että EU voi ainoastaan määritellä edellytykset tälle toiminnalle. On ilmiselvää, että kotoutumisen epäonnistuminen turhauttaa maahanmuuttajia ja että sen vuoksi myös vastaanottavan yhteiskunnan myönteinen suhtautuminen maahanmuuttoon vähenee.

Hyvin suunniteltu maahanmuuttopolitiikka on ilman muuta arvokas tavoite, mutta EU:n rajaseudut tarvitsevat apua: ne tarvitsevat sitä välittömästi. Meidän olisi kaikkien oltava huolissamme Maltan, Kanariansaarten, Lampedusan, Ceutan ja Melillan tapahtumista. Kaikkien jäsenvaltioiden, komission ja parlamentin olisi autettava kyseisiä maita viipymättä ja ilman turhaa byrokratiaa.

Keskipitkän aikavälin ratkaisuja voidaan löytää ainoastaan toteuttamalla yhteisiä toimenpiteitä eri politiikan aloilla, kuten sisä- ja ulkopolitiikassa ja kehitysyhteistyössä. Osan ratkaisua muodostavat kauttakulkumaiden ja lähtömaiden kanssa tehtävä yhteistyö ja niille annettava tuki. Me sisäpolitiikan suunnittelusta vastuussa olevat parlamentin jäsenet olemme valmiit osallistumaan ongelman ratkaisuun.

  Manuel Medina Ortega (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, esitän kysymyksen, jonka ovat Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän puolesta laatineet jäsenet Schulz ja Roure. Kysymys täydentää jäsenten Gaubertin ja Lambrinidisin maahanmuuttoasioita koskevia mietintöjä. Haluan todeta, että nämä kaksi mietintöä antavat arvokkaan panoksen maahanmuutto-ongelman ratkaisuun.

Tärkeintä on kattavan maahanmuuttopolitiikan luominen. Tähän mennessä olemme ainoastaan onnistuneet haalimaan yhteen palasia sieltä täältä. Toivottavasti saamme luotua kattavan politiikan edellisen Brysselin huippukokouksen päätöslauselmien pohjalta.

Kattavan maahanmuuttopolitiikan lähtökohtana on kuitenkin oltava maahanmuuttajan kotimaa. Toisin sanoen, kuinka EU on pyrkinyt muuttamaan sen tosiasian, että maahanmuutto on useiden näiden maiden kansalaisten ainoa tulonlähde? Tätä meidän on pohdittava ensisijaisesti.

Toiseksi, kun otetaan huomioon, ettei kehitysmaiden ongelmia ole mahdollista ratkaista lyhyellä aikavälillä, mitä toimenpiteitä toteutamme EU:n ulkorajojen suojelemiseksi – mukaan lukien tietenkin laillista maahanmuuttoa koskeva politiikka, joka vahvistettiin jo Haagin ohjelmassa joulukuussa 2005 – jotta ne kansalaiset, jotka haluavat tulla työskentelemään EU:hun, mikäli avoimia työpaikkoja on tarjolla, voivat tehdä niin laillisesti?

Kolmanneksi, kuten edeltävistä mietinnöistä juuri todettiin, on muistettava, että tällä hetkellä voimassa ei ole EU:n maahanmuuttopolitiikkaa, joten kunkin jäsenvaltion on vastattava politiikan kustannuksista ja toteuttamisesta. Tällä hetkellä useat rajavaltiot, ei ainoastaan Etelä-Euroopassa vaan myös Keski-Euroopassa, joutuvat kantamaan suhteettoman humanitaarisen taakan huolehtiessaan näistä laittomista maahanmuuttajista.

Tähän mennessä resurssit ovat olleet häviävän pienet. Tälle vuodelle on ilmeisesti odotettavissa ainoastaan 5 700 000 euroa. Toivottavasti saamme lisää varoja, kun rahoituskehys hyväksytään 1. tammikuuta 2007 alkavalle kaudelle. Lisäksi on muistettava, etteivät maahanmuuttajat ole avaruusolentoja, robotteja tai koneita vaan ihmisiä, joiden on elettävä yhteiskunnassa, joilla on perheet ja joiden psyykkisiin tarpeisiin on vastattava.

EU ei ennen kaikkea voi hyväksyä kansalaisten luokittelua kahteen ryhmään eli niihin, jotka ovat Ranskan äärioikeiston termiä lainatakseni de souche eli syntyperältään eurooppalaisia, ja niihin, jotka eivät ole. Kuten olemme vastikään saaneet huomata, tällainen erottelu on nimittäin erilaisten erittäin vaikeasti ratkaistavien yhteiskunnallisten ongelmien alkulähde.

Maahanmuuttajat on kotoutettava yhteiskuntiimme. Heitä ei voi jättää yhteiskuntamme ydintoimintojen ulkopuolelle. Maahanmuuttajilla, heidän lapsillaan ja lastenlapsillaan on oikeus elää yhdenvertaisina muiden EU:n kansalaisten kanssa.

On otettava huomioon myös se, että maahanmuuttovirtaa voi olla mahdollista myös muuttaa. Jokaisen maahanmuuttajan hartain toive on palata kotimaahansa. Kuinka pyrimme varmistamaan, että maahanmuuttajien on mahdollista ylläpitää yhteys kotimaihinsa, jotta he voivat palata sinne ilman kaikkia laittomaan maahanmuuttoon liittyviä menettelyjä, jotta heidän oleskelunsa ulkomailla ymmärretään ainoastaan välivaiheeksi ja jotta he voivat palatessaan rikastuttaa kotimaidensa yhteiskuntaa?

Joissakin EU:n jäsenvaltioissa, kuten Espanjassa, Italiassa, Portugalissa ja Kreikassa, tilanne oli tällainen silloin, kun ulkomailla oleskelun aikaa pidettiin ainoastaan askelena kohti kotimaahan paluuta ja sen talouselämän lujittamista.

Toivottavasti komission jäsen Frattini tukee meitä tässä, sillä edessämme on valtava työ. Toivottavasti EU:n toimielimet, komissio, neuvosto ja parlamentti, pystyvät panemaan täytäntöön tällä hetkellä kipeästi kaivatun maahanmuuttopolitiikan.

  Jeanine Hennis-Plasschaert (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, Tampereen ohjelmaan kirjatut ja Haagin ohjelmassa vahvistetut neuvoston korulauseet eivät ole tähän mennessä juurikaan tuottaneet hedelmää. Neuvosto ottaa aina silloin tällöin pikkuaskelia vaikkakin vastahakoisesti ja pienimmän yhteisen nimittäjän perusteella. On erittäin valitettavaa, että neuvosto loistaa poissaolollaan jopa nyt tämän lyhyen keskustelun aikana.

Vaikka kansalliset intressit selvästi heikentävät EU:n asialistaa tässä mielessä, jäsenvaltiot ovat kuitenkin hyvin sitoutuneita omiin intresseihinsä. Jäsenvaltioiden passiivisuutta yhteisen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan luomisen alalla kuvaa hyvin se, että jäsenvaltioiden yhteistyön tehostamiseen tiedonvaihdon alalla tarvitaan komission ehdotus. Kuten jäsen Gaubert hetki sitten totesi, tietojenvaihto on erittäin tärkeää ja yksinkertaisesti välttämätöntä.

Maahanmuutto on yksi suurimmista haasteista vuonna 2006 ja myös lähitulevaisuudessa. Ulkorajojen lujittaminen ei kuitenkaan pelkästään riitä, eikä sen pitäisi olla tarkoituksemme. Komission jäsen Frattini on jo todennut näin ja esittänyt tähän liittyvän kattavan toimenpidepaketin. Sekä neuvoston että komission on siis pikaisesti saavutettava täysimääräisesti kaikki kunnianhimoiset tavoitteet.

Yhteinen turvapaikkapolitiikka, yhteinen turvapaikkamenettely ja yhteinen turvapaikka-asema, joiden ansiosta suojeluun oikeutetut henkilöt todellakin saavat sitä, on laadittava valmiiksi viimeistään vuonna 2010. Lisäksi on mahdollisimman pian laadittava yhteinen eurooppalainen palauttamispolitiikka, ja tässä yhteydessä haluan huomauttaa, että kaikilla, niin laillisilla kuin laittomillakin maahanmuuttajilla, on oikeus kunnioittavaan ja ihmisarvoiseen kohteluun. Tähän palauttamispolitiikkaan olisi sisällytettävä tietämyksen lisäämis- ja tiedotuskampanjoita lähtömaissa ja kauttakulkumaissa, assosiaatio- ja yhteistyösopimusten tekeminen näiden maiden kanssa, selvän yhteyden luominen maahanmuuttopolitiikkaan ja kehitysyhteistyöpolitiikan käyttöönotto sekä ennen kaikkea eurooppalaisen työ- ja oleskeluluvan nopea käyttöönotto.

En nyt toista kysymyksiäni, koska ne ovat jo mustaa valkoisella ja koska puheaikani on rajallinen. Odotan kuitenkin saavani selkeän vastauksen etenkin siirtymäväylälauseketta koskevaan kysymykseeni. Tarkoittaahan poliittinen rohkeus loppujen lopuksi sitä, että käytössä on oltava asianmukaiset välineet, jos vakaumukselle halutaan antaa konkreettinen muoto.

  Jean Lambert (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan sanoa muutaman sanan kotouttamisesta. Useiden Equal-ohjelman yhteydessä toteutettujen, ennen kaikkea turvapaikanhakijoita koskevien tutkimusten ja hankkeiden perusteella on käynyt selväksi, että kotouttaminen alkaa maahanmuuttajan kannalta heti hänen saavuttuaan maahan ja vastaanottavien valtioiden kannalta jo sitä edeltävänä päivänä. Hyviä käytäntöjä on paljon, ja niitä olisi hyödynnettävä, jotta prosessista saataisiin mahdollisimman paljon hyviä tuloksia. Tämä tarkoittaa myös sen ymmärtämistä, että joissakin osissa maailmaa muuttoliike on erottamaton osa kehitysyhteistyöpolitiikkaa.

Olemme varmasti kaikki samaa mieltä siitä, että ihmisten olisi saatava muuttaa omasta tahdostaan. Tiedämme kuitenkin, että suuri osa laittomasti maassa oleskelevista on itse asiassa ihmisiä, joiden viisumi on umpeutunut, eivätkä he ole tulleet maahan laittomasti. Tiedämme myös, että useat ihmiset noudattavat sääntöjä vain osittain siksi, että ne eivät ole selkeät tai niistä ei ole helppo saada tietoa.

Huomiota on ryhdyttävä kiinnittämään kehitysyhteistyöulottuvuuteen, sillä muuten toimemme ovat kuin ilmapalloa puristelisi: jos paine kohdistetaan tiettyyn alueeseen, tilanne muuttuu vastaavasti jossakin muualla. Siksi asiaan on suhtauduttava erittäin vakavasti, ja jäsenvaltioiden on lopetettava valittaminen ja ryhdyttävä yhteistyöhön yhteisen maahanmuuttojärjestelmän alalla.

On myös varottava, ettei ihmisistä tehdä hyödykkeitä. Jotkin jäsenvaltiot harkitsevat nyt ammattitaidottomien työntekijöiden houkuttelemista uusista jäsenvaltioista sen sijaan, että ottaisivat maahan kolmansien maiden kansalaisia. Minkähänlaista viestiä välitämme tällaisella toiminnalla? Tiedämme lisäksi, että joidenkin köyhimpien maiden kansalaisille pääsy töihin Euroopan unioniin on olennaisen tärkeää maan kehityksen kannalta ja että heidän kotimaahansa lähettämät rahalähetykset voivat olla jopa kahdeksan kertaa suuremmat kuin EU:n kehitysapu. Tiedämme, että ihmiset pyrkivät rikkaisiin maihin eriarvoisuuden kärjistyessä.

Minua kiinnostaa, kuinka komissio aikoo toimia kehitysyhteistyön ja kauppapolitiikan alalla varmistaakseen, että näitä politiikkoja kehitetään yhtenäisesti sen sijaan, että ne asetetaan jatkuvasti vastakkain.

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, laaditut mietinnöt ja esitetyt kysymykset ovat antaneet minulle paljon uusia ajatuksia, ja haluankin kiittää kahta esittelijää ja kaikkia muiden tänään käsiteltyjen asiakirjojen laatijoita.

Pyrin tässä puheenvuorossani määrittelemään suuntaviivat komission valmistelemalle toiminnalle myös siksi, että kuten kaikki jäsenet tietävät, vielä kuusi–seitsemän kuukautta sitten Eurooppa-neuvostossa oli epäilyksiä siitä, voiko maahanmuuttovirran maailmanlaajuisen sääntelyn asettama valtava haaste olla todella eurooppalainen eikä niinkään kansallinen.

Useasti mainittu mutta joskus unohdettu tärkein poliittinen tiedonjyvä on se, että viime vuoden marras–joulukuussa Eurooppa-neuvosto pääsi vihdoin yksimielisyyteen: se tunnusti vuoden 2003 Thessalonikin kokouksen hengen innoittamana, että maahanmuuttoa on käsiteltävä maailmanlaajuisesti ja että vain EU pystyy tähän. Tämä poliittinen askel vahvisti asian tärkeyden, ja nyt meitä kehotetaan panemaan täytäntöön toimintasuunnitelma.

Tämä toimintasuunnitelma käsittää useita käytännön aloitteita, joista jo tiedättekin. Komissio on esittänyt näitä ehdotuksia viime kuukausien aikana, ja ne ovat osaltaan myös aiheena esittämissänne mietinnöissä ja kysymyksissä. Yksi eurooppalaisen toiminnan avainkohdista on esimerkiksi EU:n jäsenvaltioiden välistä solidaarisuutta koskeva periaate, joka käsittää useita asioita. Ensinnäkin se tarkoittaa, että jäsenvaltiot sitoutuvat tarjoamaan toisilleen keskinäistä tukea, jos jokin niistä joutuu erityisen muuttopaineen kohteeksi.

Toinen solidaarisuusperiaatteen piirre on juuri se, johon jäsen Gaubertin mielestäni erinomaisessa mietinnössä keskitytään. Mietintö perustuu vuonna 2005 esittämääni ehdotukseen. Havaitsin tuolloin, kuinka tärkeää on luoda vakaampi perusta ennakkoilmoitusten vaihdolle niitä jäsenvaltioita varten, jotka haluavat laillisesti käynnistää sellaisia maahanmuuttoa koskevia aloitteita, jotka vaikuttavat myös muihin jäsenvaltioihin. Kuulemismenettelyn käyttöönotto on toinen tapa soveltaa solidaarisuusperiaatetta. Emme saa unohtaa, että kaikki yhden jäsenvaltion sisäiset tapahtumat vaikuttavat myös muihin jäsenvaltioihin, ja siksi tarvitaan keskinäistä kuulemis- ja tiedottamismenettelyä.

Voin ilokseni kannattaa kaikkia jäsen Gaubertin mietinnössä esitettyjä ehdotuksia, myös täydentäviä ehdotuksia, joista eräs koskee jatkuvaa ministeritason poliittista vuoropuhelua. Komissio esittäisi parlamentille mielellään myös vuosikertomuksen tämän menettelyn toiminnasta. Eräs puhuja mainitsi, että jäsenvaltioiden olisi luotettava toisiinsa, jotta menettelystä saadaan toimiva. Jos keskinäistä luottamusta ei ole, voimme laatia sääntöjä, mutta ne jäävät voimaan ainoastaan paperille. Siksi jäsenvaltioita on painostettava poliittisesti ja niille on selitettävä, että jolleivät ne toimita tietoja muille jäsenvaltioille ja vaihda tietoja muiden kanssa todellisen eurooppalaisen yhteistyön hengessä, asiat saattavat onnistua kerran mutta menevät myöhemmin mönkään, kuten Italiassa sanotaan. On siis kaikkien edun mukaista tiedottaa aina täysin avoimesti, ja se on myös jäsen Gaubertin mietinnön hengen mukaista. Olen tästä täysin samaa mieltä jäsenen kanssa.

Mitä ovat eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan yhteiset suuntaviivat? Ensinnäkin haaste on sekä maailmanlaajuinen että eurooppalainen. Toiseksi EU:n on toimittava yhtenäisesti kansainvälisellä areenalla esimerkiksi ja etenkin maantieteellisillä naapurialueillamme: tämä on näistä innovatiivisin seikka. Tarkoitan erityisesti Afrikkaa, Välimeren aluetta ja itäisiä lähinaapureitamme. Nämä ovat kolme tärkeintä maantieteellistä aluetta, joilla EU:n on toteutettava yhtenäisesti poliittisia käytännön toimia.

Mitä toimia tämä poliittinen haaste sitten edellyttää? Meidän on ennen kaikkea puututtava maahanmuuton perussyihin EU:n tasolla. Jäsen Lambert totesi juuri aivan oikein, että epätoivosta johtuva maahanmuutto on muutettava maahanmuutoksi, joka tapahtuu niiden ihmisten omasta halusta, jotka päättävät vapaasti tulla EU:hun työskentelemään ja asumaan ja joiden ei siis ole pakko paeta kotimaansa köyhyyttä tai juomaveden puutetta tai sitä, että heidän kotimaansa ympäristö on tuhottu. Mitä olisi siis tehtävä? Olisi suunnattava EU:n kehitysyhteistyöpolitiikka sellaisiin strategioihin, joilla piristetään alueiden kehitystä. Voimme esimerkiksi järjestää maahanmuuttajien kotimaihin suunnattuja toimia, joilla lisätään investointeja ja uudistetaan maatalousjärjestelmää tai ympäristörakennetta, joka on usein tärveltynyt ja tuhoutunut.

Tarkastelemme parhaillaan Maailmanpankin kanssa rahoitettavia hankkeita, joilla on tarkoitus hyödyntää pysyvän oleskeluluvan saaneiden maahanmuuttajien kotimaihinsa lähettämiä rahalähetyksiä ja investoida ne näihin maihin tietenkin ainoastaan, jos maahanmuuttajat niin haluavat. Mikä estää meitä tekemästä näin? Maahanmuuttajilla ei kovinkaan usein ole mahdollisuutta saada pankkilainaa, joten haluammekin edistää luotonantoa esimerkiksi lähtömaiden pk-yrityksille. Kehitämme niin sanottuja mikroluottohankkeita kannustaaksemme juuri tällaisten investointilähteiden perustamista lähtömaissa.

Tätä työtä kehitetään maailmanlaajuisesti poliittisella tasolla, ja EU:n panos on osoitus siitä. Toivon, että EU toimii yhtenäisesti syyskuisessa YK:n kokouksessa, joka tunnetaan nimellä YK:n siirtolaisuus- ja kehityskonferenssi. Kokous järjestetään YK:n yleiskokouksen yhteydessä, ja siinä käsitellään erityisesti maahanmuuton ja lähtömaiden kehityksen välistä suhdetta. EU esittää strategia-asiakirjan, joka perustuu ehdotukseen, jonka esitän komissiolle lähipäivinä ennen kesälomia. Euroopan komissio osallistuu tällä tavoin keskusteluun, jossa on mielestäni käsiteltävä ennen kaikkea maahanmuuttoa ja kehitystä.

Toinen aihe on ihmiskaupan torjuminen, jonka jäsen Klamt mainitsi. Tiedätte, että ihmiskauppa on yksi tärkeimmistä tulonlähteistä täysin moraalittomille järjestäytyneille rikollisliigoille. Meillä on tarkat tiedot ihmiskauppavirroista, rikollisten kansalaisuuksista ja jopa hinnoista, joita velotetaan kultakin epätoivoiselta ihmiseltä, jotka lähetetään matkaan ilman mitään takeita siitä, että he pääsevät elävinä perille. Rikolliset veloittavat näiltä epätoivoisilta ihmisiltä valtavia rahasummia, noin 1 500–2 500 Yhdysvaltain dollaria kultakin, eivätkä edes anna takeita turvallisesta perillepääsystä Välimeren toiselle puolelle.

On selvää, että ihmiskaupan torjumisen yhteydessä on suojeltava ihmiskaupan uhreja ja siten juuri maahanmuuttajanaisia ja -lapsia, jotka ovat laittoman maahanmuuttobisneksen haavoittuvimpia uhreja.

Tässä yhteydessä meidän on mielestäni pohdittava myös palauttamispolitiikkaa EU:n toimena niitä henkilöitä vastaan, jotka eivät voi jäädä EU:hun asianmukaisten henkilöpaperien puuttumisen vuoksi. Meidän on pohdittava myös tätä mahdollisuutta. Mielestäni meidän olisi järjestettävä yhdessä YK:n elinten kanssa palautustoimia ja vahvistettava yksilön kunnioittavaa kohtelua koskevia normeja, jotka liittyvät palautettavien oikeuksiin ja myös ihmisarvoon. Heidät on palautettava noudattaen täysimääräisesti kansainvälisissä yleissopimuksissa vahvistettuja normeja.

Tässä yhteydessä laadimme parhaillaan takaisinottosopimuksia. Olemme juuri nyt käyneet kiinni erittäin vaikeisiin haasteisiin, joita on esimerkiksi takaisinottosopimusten allekirjoittaminen ensin Marokon ja sitten Algerian kanssa. Niistä on tultava jälleen kerran eurooppalaisia, eikä niitä pidä enää tehdä kahdenvälisesti kahden valtion välillä. Tarkoituksena on vahvistaa EU:n poliittista ulottuvuutta.

Kolmas aihe on laillinen maahanmuutto, jota pidän mahdollisuutena enkä missään muodossa uhkana. On selvää, että laillisen maahanmuuton on tapahduttava kansallisten säännösten mukaisesti. Jopa Roomassa allekirjoittamassamme perustuslakisopimuksessa täsmennettiin, että kukin jäsenvaltio päättää siitä, kuinka paljon maahanmuuttajia se ottaa vastaan. Mielestäni laillisten maahanmuuttajien vastaanottoon tarvitaan kuitenkin yhteisiä sääntöjä. Olen täysin samaa mieltä sen puhujan kanssa, joka totesi, ettei meidän pidä pyytää tai palkata ainoastaan erittäin ammattitaitoisia maahanmuuttajia, sillä se johtaisi aivovuotoon, joka erittäin todennäköisesti lisäisi lähtömaiden köyhyyttä entisestään. Tarkoituksenamme on sen sijaan rohkaista ihmisiä liikkumaan, sillä kuten eräs puhuja totesi, on selvää, että useat maahanmuuttajat haluaisivat palata kotimaahansa, ja meidän pitää auttaa heitä siinä.

EU:ssa tarvitaan kuitenkin maataloustyöntekijöitä ja useiden alojen kausityöntekijöitä, joiden ei tarvitse olla kovinkaan ammattitaitoisia mutta joista on paljon hyötyä. Lähtömaat köyhtyvät, jos siis otamme maahan ainoastaan insinöörejä, lääkäreitä tai tutkijoita.

Neljäs aihe on kotouttaminen. Jäsen Lambrinidis tietää, että arvostan hänen työtänsä ja erityisesti tätä mietintöä, sillä sitä ennen ei ollut ymmärretty, että kotouttaminen on tekijä, jota ei voida erottaa maahanmuuttopolitiikasta. Mielestäni olisi vastuutonta ottaa vastaan maahanmuuttajia heitä kotouttamatta, sillä näin lisäisimme heidän turhautumistaan ja eristyneisyydentunnettaan.

Juuri tätä aihetta koskevissa ehdotuksissamme esitetään keskittymistä keskeisille aloille kuten kansalaisoikeuksiin, asumiseen, koulutukseen ja työntekoon, joiden on luonnollisesti toteuduttava laillisesti eikä laittomasti. Komissio on ehdottanut pysyvää Euroopan kotouttamisfoorumia. Se myös perustetaan, ja paikallishallinnoilla on siinä paljon sananvaltaa. Kuinka pitkään kaupunginjohtajat, aluehallinnot ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt ovatkaan olleet unohdettuina! Kotouttamisesta puhuttaessa emme voi kohdistaa toimiamme ainoastaan jäsenvaltioiden pääkaupunkeihin. Euroopan kotouttamisfoorumi käsittelee juuri tätä näkökohtaa, ja toivon, että parlamentti tukee sitä hyväksymällä kotouttamisrahaston. Sen tarkoituksena ei ole korvata kansallista politiikkaa vaan tehostaa sitä.

Viides aihe on laiton maahanmuutto. Esitän pian laitonta maahanmuuttoa koskevista tietyistä suuntaviivoista aloitteen, joka komission on tarkoitus hyväksyä 19. heinäkuuta. Olen ensinnäkin sitä mieltä, että meidän on tuettava asianmukaista koulutus- ja tiedottamisstrategiaa lähtömaissa. Maahanpääsyä havittelevat ihmiset eivät EU:hun tullessaan tunne sääntöjä, puhu vastaanottavan valtion kieltä, tiedä työmahdollisuuksista tai tunne EU:n jäsenvaltioiden lakeja, joita heidän kuitenkin edellytetään noudattavan. Miksemme siis tarkastelisi erästä ehdotustani, joka koskee lähtömaissa järjestettävää ammatillista koulutusta ja kielikursseja, joita EU voisi edistää ja jopa osarahoittaa laillisen ja välttämättömän maahanmuuton valmistelemiseksi? Jos haluamme kitkeä laittoman maahanmuuton, on selvää, että pimeä työ on saatava loppumaan, sillä se tarkoittaa riistoa ja houkuttelee lisää laittomia maahanmuuttajia.

Kuudentena aiheena ovat kiireelliset toimenpiteet suurimmista ongelmista kärsivien jäsenvaltioiden suojelemiseksi ja tukemiseksi käytännössä. Kanariansaarten operaatiosta on päätetty: kolmetoista jäsenvaltiota on lupautunut osallistumaan, ja ne toimittavat merialuksia ja ilma-aluksia Kanariansaarten Atlantin puoleisen rannikon valvomiseen. Toisen eurooppalaisen operaation tavoitteena on tämän jälkeen tukea Maltaa, ja se liittyy Välimeren valvomiseen. Haluan korostaa, että nämä ovat ensimmäisiä EU:n rajaturvallisuusviraston Frontexin koordinoimia toimia. Näitä toimia eivät toteuta yksittäiset jäsenvaltiot yhteisesti, vaan niitä koordinoi eurooppalainen virasto.

Nämä ovat kiireellisiä valvontatoimenpiteitä, mutta ne ovat muutakin: ne ovat myös toimenpiteitä, joilla pelastetaan merellä ihmishenkiä. Tämän kauhistuttavan tragedian humanitaarinen tilanne on se, että kotimaatani ympäröivällä Välimerellä hukkuu ihmisiä viikoittain, eikä heidän ruumiitaan usein edes löydetä. Nämäkin toimet ovat täysin elintärkeitä.

Seitsemäs aihe on maahanmuuttajien kotimaille ja kauttakulkumaille myönnettävä tuki. Meidän on annettava konkreettista tukea ja tehtävä niiden kanssa yhteistyötä todellisen kumppanuuden hengessä toisin kuin yleensä kansainvälisissä suhteissa on tapana, jos näin voidaan sanoa. Osallistun ensi maanantaina ja tiistaina Marokossa järjestettävään Rabatin konferenssiin. Afrikan maat ja EU tapaavat tässä konferenssissa nyt ensimmäistä kertaa kehittääkseen yhteisen toimintasuunnitelman.

Tämän jälkeen meidän on mielestäni perustettava väline, jolla seurataan jatkuvasti muutaman päivän päästä hyväksyttävien aloitteiden toteuttamista. Seuraavaksi on kokoonnuttava Afrikan unionin suojeluksessa. Tulevaisuudessa Afrikan unioni ja Euroopan unioni toteuttavat strategista ohjelmaa, jolla voidaan mielestäni saada todellinen muutos aikaan.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies McMILLAN-SCOTT

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL), työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (EL) Olemme kaikki saaneet vastikään huomata, kuinka useat eurooppalaiset yhteiskunnat ovat epäonnistuneet maahanmuuttajien kotouttamisessa. Olemme saaneet kokea yhteiskuntarakenteen murtumisen traagiset seuraukset. Siksi kansallisella, alueellisella ja yhteisön tasolla on toteutettava toimenpiteitä, joilla kurotaan umpeen maahanmuuttajien ja vastaanottavan yhteiskunnan välistä juopaa.

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta päätti kehottaa jäsenvaltioita antamaan maahanmuuttajille turvatun oikeusaseman ja taatut oikeudet tällaisen kehityksen tukemiseksi:

- allekirjoittamalla ja ratifioimalla vuoden 1990 YK:n yleissopimuksen, jossa tunnustetaan kaikkien maahanmuuttajien oikeudet heidän oikeusasemastaan riippumatta

- poistamalla yhteiskunnallisen riiston ja hyväksymällä kaikkia siirtotyöläisiä koskevan selkeän sääntöpaketin

- toteuttamalla toimia maahanmuuttajien kouluttamiseksi ja heille tiedottamiseksi heidän yhteiskunnallisista ja työelämään liittyvistä oikeuksistaan

- takaamalla henkilökohtaiset oleskelu- ja työluvat sekä lisäämällä tiedottamista ja vastaanottavan yhteiskunnan osallistumista kotouttamisprosessiin.

Olen ilahtunut siitä, että arvoisan ystäväni Lambrinidisin mietintöön on sisällytetty useita työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ehdotuksia.

  Barbara Kudrycka, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää esittelijöitä Gaubertia ja Lambrinidisia siitä, että he ryhtyivät toimiin perustan luomiseksi EU:n yhteiselle ja nykyaikaiselle maahanmuuttopolitiikalle. Tällaisilla yhteisillä toimilla olisi autettava ratkaisemaan ongelmia, jotka liittyvät uusimpiin muuttopaineisiin, ja tuettava sen lisäksi EU:ssa syntyneiden maahanmuuttajataustaisten lasten integroitumista yhteiskuntaan.

Siirtyminen sanoista tekoihin edellyttää vakaata oikeusperustaa ja keskinäistä tiedonvaihtoa mutta ennen kaikkea rahoitusta. Tästä syystä on hyvä, että pakolaisille myönnettyjen ja ulkorajojen valvontaan tarkoitettujen varojen lisäksi on perustettu rahasto maahanmuuttajien palauttamista ja kotouttamista varten. Näitä rahastoja koskevan mietinnön esittelijänä haluan korostaa, että onnistuimme hälventämään kaikki kotouttamisrahaston oikeusperustaan kohdistuneet epäilyt, ja nyt on tehty tällaisen rahaston perustamisesta päätös, jonka avulla rahasto voidaan perustaa yksimielisesti.

Tätä voidaan pitää parlamentin saavutuksena. Ajatusta on vastustanut jossain määrin muutama maa, joista on todettava, että niillä on merkittäviä ongelmia maahanmuuttajien kotouttamisessa, mikä tekeekin niiden kannasta entistä oudomman. Tästä syystä on hyvä, että jäsen Lambrinidis on laatinut päätöslauselman maahanmuuttajien kotouttamisesta. Tämäkin päätöslauselmaesitys on kuitenkin aiheuttanut jonkin verran erimielisyyttä pääasiassa maahanmuuttajien poliittisten oikeuksien osalta. Poliittisten oikeuksien myöntäminen ja sitä kautta äänioikeuden antaminen maahanmuuttajille paikallisvaaleissa on toissijaisuusperiaatteen nojalla jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluva päätös, ja useimmissa jäsenvaltioissa oikeuden saaminen edellyttää maan kansalaisuutta. Parlamenttina meillä voi olla oikeus esittää poliittisia suosituksia, mutta on muistettava, ettemme pysty pakottamaan jäsenvaltioita sisällyttämään tällaisia säännöksiä kansalliseen lainsäädäntöönsä.

Eräs toinen tärkeä seikka on, että 15 vanhaa jäsenvaltiota eivät voi antaa uusien jäsenvaltioiden kansalaisille huonompaa asemaa työmarkkinoillaan, palveluissa, koulutuksessa ja asumisessa kuin kolmansien maiden laillisille maahanmuuttajille. Muistakaamme niitä maita, jotka integroituivat EU:hun jo toukokuussa 2004.

  Claude Moraes, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kotimaani putosi jalkapallon maailmanmestaruuskisoista, joten voimme jatkaa tätä istuntoa niin kauan kuin huvittaa!

Kiitän komission jäsentä siitä, että hän on kaikin keinoin pyrkinyt noudattamaan syyskuussa 2005 annettua komission tiedonantoa ja esittämään meille todellisia toimintamalleja, joita noudattamalla voimme edetä asiassa.

Myös neuvoston on tietenkin osoitettava halukkuutensa yhteistyöhön, ja toivomme, että Suomen puheenjohtajuuskaudella toistuisivat Tampereen Eurooppa-neuvoston keskustelut, jotka olivat erityisen edistyksellisiä. Toivottavasti näin käy.

Jäsen Lambrinidisin mietintö on edistyksellinen ja myönteinen lisä parlamentissa käytävään uuteen keskusteluun kotouttamisesta. Se on myönteinen useastakin syystä. Esittelijä ei pelkästään tarkastele kaikkia eri osapuolten uudenaikaisia ajatuksia kotouttamisesta, vaan hän pyrkii tutkimaan, mitkä niistä toimivat parhaiten. Aihe on niin vakava, että meidän täytyy tarkastella toimiviksi todettuja malleja. Esittelijä toteaa, että hyviä käytäntöjä olisi vaihdettava, mitä ei tällä hetkellä tapahdu. Hän puhuu esimerkiksi rotujen tasa-arvoisuutta koskevien direktiivien täytäntöönpanosta, joka lisäisi kotouttamisen onnistumismahdollisuuksia. Hän puhuu rahasta ja siitä, kuinka vähän varoja on osoitettu kotouttamiseen, kun otetaan huomioon ne valtavat tulokset sekä taloudellinen ja yhteiskunnallinen hyöty, joita voitaisiin saada investoimalla hankkeisiin, joista komission jäsen juuri puhui, olipa kyse sitten kielikursseista tai muista kotouttamishankkeista.

Kaikki tämä on tärkeää, mutta ennen kaikkea olisi korjattava se käsitys, ettei kotouttamisesta ole hyötyä EU:lle. Siitä on hyötyä EU:lle muun muassa hyvien käytäntöjen vaihtamisen ja parhaiden kotouttamismallien löytämisen muodossa. Parlamentilla on poliittista tahtoa auttaa niitä tahoja, jotka uskovat kotouttamisesta olevan hyötyä yhteiskunnalle ja taloudelle sekä viime kädessä EU:n laajuisen tasapainon aikaansaamisessa.

Jäsen Lambrinidis on laatinut mietinnön, joka vie meidät askelen eteenpäin. Toivottavasti parlamentti tekee lisää aloitteita, komissio pysyy lujana ja neuvosto liittyy meihin yhteisissä pyrkimyksissämme.

  Ona Juknevičienė, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Haluan ensiksi tietenkin kiittää mietintöjen esittelijöitä heidän erinomaisesta työstään. Olen ilahtunut siitä, että mietinnöt sisältävät useita ehdotuksia, jotka työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta hyväksyi äänestäessään lausunnosta, jonka valmistelin siirtolaisuudesta ja kehityksestä.

Yhteisö ottaa vastaan yhä enemmän maahanmuuttajia lähes kaikista Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan kehitysmaista, eikä vielä ole näkyvissä merkkejä suuntauksen heikkenemistä. Olemassa ei ole koko yhteisöä kattavaa työmarkkinoiden kehittämisstrategiaa, jossa huomioitaisiin myös kehitysmaista EU:hun suuntautuva maahanmuutto, mutta tällä mietinnöllä korjataan osaltaan tämä puute. Kun yhteisöllä ei ole yhteistä maahanmuuttovirtojen sääntelypolitiikkaa ja kun siihen ei pystytä myöskään yksittäisten jäsenvaltioiden lainsäädännöllä, syntyvät edellytykset laittomalle maahanmuutolle, ihmisten riistolle, ihmiskaupalle ja muulle rikollisuudelle. Tällaisia tapauksia on ollut myös Liettuassa. Ihmiset pakenevat maasta samalla, kun työnantajat haluavat palkata maahanmuuttajia kolmansista maista.

Mietinnössä todetaan, että kehitysmaista peräisin oleva maahanmuutto auttaa ratkaisemaan yhteisön työmarkkinoiden ongelmat. Siinä todetaan lisäksi, että maahanmuuttajat tukevat kotimaidensa kehitystä rahalähetyksin. Tämä on osaksi totta, mutta mielestäni tällainen käsitys on melko suppea, eikä työvoimapula poistu ennen kuin kaikki esteet työntekijöiden vapaalta liikkumiselta poistetaan yhteisön sisällä ja ennen kuin ongelma ratkaistaan kokonaisuudessaan eikä vain osittain. Kuten komission varapuheenjohtaja totesi, jos haluamme tukea köyhien maiden kehitystä, yhteisön osoittamia varoja ei pidä suunnata elintarvikkeisiin tai talousarviotukeen vaan ennen kaikkea pienyritysten perustamiseen ja työpaikkojen luomiseen. Tällöin ihmiset saavat töitä ja huolehtivat itse kotimaidensa kehityksestä.

  Hélène Flautre, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, (puhuja puhui ilman mikrofonia) Marokko, Ranska ja Espanja tekivät aloitteen siirtolaisuutta ja kehitystä koskevasta EU:n ja Afrikan välisestä ministerikokouksesta Ceutan ja Melillan traagisten tapahtumien jälkeen. Tragedia seuraa toistaan. Joidenkin ilmoitusten mukaan muutaman viime kuukauden aikana on kuollut 3 000 ihmistä heidän yrittäessään päästä Kanariansaarille. Keskustelussa ei kuitenkaan keskitytä velvollisuuteen säästää ihmishenkiä vaan jälleen kerran rajojen valvontaan, sulkemiseen ja jopa aseistamiseen. Suurin osa muuttoliikkeestä ei kuitenkaan suuntaudu pohjoisen valtioihin vaan etelän maihin, ja turvapaikkahakemusten määrä EU:ssa on puolittunut 15:n viime vuoden aikana, kuten kaikki selonteot osoittavat.

EU:lla ja sen jäsenvaltioilla on yhä suurempi vaikutus kehitysapuun. Juuri viime viikolla senegalilainen sanomalehti otsikoi: "Eurooppa sulkee rajamme". Tällainen strategia vaarantaa kaksi kertaa useamman ihmisen hengen: niiden, joiden ainoa mahdollisuus jäädä henkiin on paeta kotimaasta, ja niiden, jotka joutuvat ottamaan vielä suuremman riskin päästäkseen EU:hun. Liikkumisvapaus ja etenkin vapaus muuttaa pois kotimaastaan on kuitenkin vahvistettu kansainvälisissä normeissa.

Politiikan järjettömyys on selvästi nähtävissä, kun tiedetään, että siirtotyöläiset lähettävät kotimaihinsa rahalähetyksinä kaksi kertaa enemmän rahaa verrattuna viralliseen kehitysapuun. Sen sijaan, että EU takaisi maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden perusoikeudet eli turvapaikanhakumenettelyyn pääsyn, palauttamiskiellon periaatteen sekä yksityis- ja perhe-elämää koskevan oikeuden kunnioittamisen, se laatii yhä useampia strategioita, joilla tätä vastuuta siirretään kolmansille maille. Mikä pahempaa, jäsenvaltiot rikkovat empimättä omia velvoitteitaan viittaamalla esimerkiksi takaisinottosopimuksiin ja palauttavat ihmisiä takaisin maihin, joissa heidän turvallisuutensa ei ole taattu. Tätä ajatusmallia noudattaa myös hanke, jolla pyritään perustamaan niin sanottuja alueellisia suojelualueita muun muassa Valko-Venäjälle.

Lisäksi jäsenvaltiot myötävaikuttavat aktiivisesti siihen, että maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden vangitsemisesta on tullut hyvin tavallista, ja ne jopa rahoittavat tarkkaan valvottujen säilöönottokeskusten perustamista kolmansiin maihin, kuten Libyaan ja Mauritaniaan. EU:n on pikaisesti tarkistettava politiikkaansa ja kuunneltava Saharan eteläpuolisen Afrikan, Pohjois-Afrikan ja Euroopan kansalaisyhteiskuntia. Useita näiden kansalaisyhteiskuntien edustajia kokoontui viime viikolla Rabatissa ja antoi suosituksia, jotka kannattaa ottaa huomioon.

  Giusto Catania, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, mielestäni EU:n ongelmat eivät johdu maahanmuuttovirrasta eivätkä ongelmana ole EU:n alueelle saapuvat ihmiset vaan ne useat ihmiset, jotka eivät pääse EU:hun saakka vaan kuolevat Välimerellä tai Atlantilla.

Olen kuullut komission jäsenen Frattinin vahvistavan, että rannikkojamme on valvottava. Mielestäni niitä olisi valvottava ainoastaan siinä tarkoituksessa, että estetään ihmisten kuoleminen merellä, sillä EU:n alueelle päässeiden määrä on naurettavan pieni: vuoden 2006 alkupuoliskolla Kanariansaarille saapui 9 000 maahanmuuttajaa verrattuna kahdeksaan miljoonaan turistiin, jotka matkaavat saarille vuosittain. Mielestäni maahanmuuttovirta ei juurikaan vaikuta väestömäärään, joten olisi vältettävä puhumasta maahanmuuttajien tulvasta ja kehitettävä maahanmuuttajien maahantuloa tukeva yhteinen politiikka.

EU on kuitenkin ottanut käyttöön yhteisen sortopolitiikan ja perustanut hallinnollisia säilöönottokeskuksia. Se panee täytäntöön yhteistä joukkokarkotuspolitiikkaa, josta usein päätetään G5-maiden huippukokouksissa, ja soveltaa periaatetta, jolla vastuu rajavalvonnasta siirretään naapurivaltioille. Vaikuttaa siltä, että tämä politiikka on tärkein keskustelunaihe tulevassa Rabatin huippukokouksessa.

Mielestäni meidän on muutettava strategiaamme radikaalisti niin, että sillä pyritään todelliseen kotoutumiseen, joka perustuu tarpeeseen luoda EU:lle monirotuinen identiteetti. Lisäksi on tarkasteltava kansallisuuden myöntämistä oleskelun perusteella, oleskelulupaa, jonka ansiosta ihmiset voisivat etsiä töitä, ja maahanmuuttajien äänioikeutta. Mielestäni tällainen uusi tapa tarkastella maahanmuuttoa voi tukea EU:n kehitystä.

  Sebastiano (Nello) Musumeci, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, ymmärrän, että Välimeren alueen laittomasta maahanmuutosta johtuva ongelma voi näyttää täältä Euroopan mantereen sydämestä Strasbourgista tai Brysselistä katsottuna vähäiseltä ongelmalta, joka voidaan hoitaa kylmällä ja virallisella byrokratialla ja yhteisöpolitiikalla, joka voi ajoittain olla kyynistä ja tekopyhää.

Kaltaiseni ihmiset, jotka elävät Sisiliassa, Euroopan eteläisimmällä Välimerelle ulottuvalla alueella, voivat kuitenkin epäröimättä julistaa täällä ylellisen istuntosalin seinien sisällä, että silmiemme edessä on meneillään todellinen inhimillinen murhenäytelmä. Arvoisa komission jäsen, pelkästään viime vuonna yli 20 000 laitonta maahanmuuttajaa saapui Sisilian rannoille, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin muihin EU:hun kuuluviin Välimeren rannikkomaihin on saapunut kahden viime vuoden aikana. Joka päivä sadat tulijat joutuvat läpikäymään saman koettelemuksen ja kärsimystien: veneitä haaksirikkoutuu rannikon edustalla ja ruumiita huuhtoutuu Sisilian rannoille merivirran mukana.

Murhenäytelmän uhrit ovat nuoria, naisia ja lapsia, jotka pakenevat kotimaistaan sellaisen unelman perässä, josta ei koskaan tule totta. Ensin he joutuvat ihmissalakuljettajien riistämiksi ja jos he onnistuvat välttämään rajavalvonnan, heillä on tämän jälkeen edessään vaikeuksien-, kärsimysten-, puutteen- ja riistontäyteinen elämä. Tämä murhenäytelmä tapahtuu EU:n maaperällä, mutta miten EU reagoi siihen? Se reagoi myöhässä ja tehottomasti.

Brysselissä kokoontunut Eurooppa-neuvosto ehdotti vasta viime joulukuussa yleisiä toimia vuodelle 2006 ja kehotti komissiota koordinoimaan niiden toteutusta. Resursseja on kuulemma kuitenkin vähän, eikä lisävaroja ole saatavilla ennen vuotta 2007. Arvoisa komission jäsen, tämä ei riitä. Tarvitsemme päättäväistä toimintaa, ja tämäniltaiset lausuntonne antoivat meille toivoa. Tiedämme, että suositte päättäväistä käytännön toimintaa, ja kehotamme teitä osoittamaan sen meille jälleen kerran.

  Johannes Blokland, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, maahanmuutosta keskusteltaessa järki ja tunteet ovat joskus ristiriidassa keskenään, kuten kävi vastikään ilmi eräästä hollantilaisesta televisio-ohjelmasta. Siinä toimittaja Sorious Samura matkasi laittomien maahanmuuttajien mukana Marokosta Ceutaan, sieltä Espanjan mantereelle ja Ranskaan ja sitä kautta Lontooseen. Katsojalle välittynyt kuva oli järkyttävä.

Vaikka elinolot olivat vaikeat, rajan ylittäminen oli usein hyvin helppoa. Ihmissalakuljettajat, joille oli maksettava, näyttivät tekevän kaikesta mahdollista, ja kun maahanmuuttajat olivat poistuneet vastaanottokeskuksista, he pystyivät poistumaan myös maasta, vaikka silloin heillä oli odotettavissa ainoastaan lainsuojattoman elämä, joka on kaikkea muuta kuin houkutteleva. Siksi ihmissalakuljettajien toimintaan on puututtava. Heidän toiminnastaan on tehtävä rangaistavaa ja heidät on saatettava oikeuden eteen.

Minulla on kaksi kysymystä komission jäsenelle Frattinille. Tiedämme jo kaiken Espanjan saarille saapuvista maahanmuuttajista, mutta hyvin vähän tietoa on sen sijaan siitä, kuinka salakuljettajien ja laivojen kapteenien toimintaan puututaan. Tämä on ristiriidassa maalla tapahtuvan ihmiskaupan torjuntaan nähden, sillä näitä salakuljettajia on jo tuomittukin. Millä keinoilla voisimme lyhyellä aikavälillä ryhtyä toimiin EU:hun suuntautuvaan meritse tapahtuvan ihmiskaupan torjumiseksi? Onko EU:n rajaturvallisuusviraston asiantuntemusta hyödyntämällä mahdollista pysäyttää ne järjestöt, jotka kuljettavat ihmisiä esimerkiksi Kanariansaarille ja Espanjaan?

  Carlos Coelho (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Frattini, hyvät parlamentin jäsenet, olen jo aiemminkin puhunut laillista maahanmuuttoa koskevan eurooppalaisen politiikan puolesta täällä istuntosalissa täysin humanitaarisista ja taloudellisista syistä. Olen lisäksi kannattanut toimenpiteitä, joilla tehostetaan laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan torjuntaa. Käsittelyssä olevat kaksi ehdotusta ovat tärkeitä ja hyödyllisiä.

Käsittelen ensiksi jäsen Lambrinidisin mietintöä ja totean komission jäsenelle Frattinille, että komission ehdotus on erittäin myönteinen ja tasapainoinen, vaikkakin esittelijä lienee mennyt hieman liian pitkälle joissakin asioissa, kuten poliittisten oikeuksien alalla. Maahanmuuttajat on kotoutettava, mutta on muistettava, että asiassa on kaksi puolta: vastaanottavien valtioiden on pyrittävä kotouttamaan maahanmuuttajat, mutta myös näiden on tehtävä osansa kotoutumisen onnistumiseksi. Olen samaa mieltä jäsen Lambrinidisin kanssa siitä, että on pöyristyttävää, että laillisen maahanmuuton alalla noudatetaan edelleen kuulemismenettelyä ja yksimielisyysvaatimusta. Minusta myös perustamissopimuksessa määrättyyn siirtymäväylälausekkeeseen olisi vedottava yhteispäätösvaltuuksien antamiseksi parlamentille.

Haluan korostaa jäsen Gaubertin mietinnön tärkeyttä, sillä siinä pyritään perustamaan aihetta koskeva Internet-tiedotusjärjestelmä. Vaikka kotouttamisaloitteet toteutetaan paikallisesti, niiden vaikutukset ovat laajakantoiset. Jos yhdellä jäsenvaltiolla on vaikeuksia määritellä ja panna täytäntöön omaa kotouttamispolitiikkaansa, sen vaikutus näkyy muiden jäsenvaltioiden yhteiskunnassa ja taloudessa. Siksi on EU:n edun mukaista, että jäsenvaltiot toteuttavat tehokkaita kotouttamisstrategioita, joista saadut tulokset ovat yhteisen edun mukaisia. EU:n vastuulla voisi olla ja olisi oltava kotouttamistoimien tulosten seuranta ja arviointi. Näin parhaat käytännöt saataisiin mahdollisimman nopeasti käyttöön.

  Józef Pinior (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, maahanmuuttajaväestöstä on tullut erottamaton osa eurooppalaisia yhteiskuntia. Tästä on suurta etua EU:lle. Maahanmuuttajat lisäävät EU:n taloudellista, yhteiskunnallista ja kulttuurista vaurautta. Totean parlamentille tämän nyt, muutama minuutti sen jälkeen, kun Ranskan ja Portugalin välinen jalkapallon maailmanmestaruuskisojen semifinaali päättyi. EU:n jäsenvaltioiden jalkapallojoukkueet ovat kaikki monietnisiä ja symboloivat nykypäivän EU:n monimuotoisuutta, voimaa ja ylväyttä.

EU:n asema maailmanmarkkinoilla ja yhdentymishankkeen onnistuminen määräytyvät suurelta osin sen perusteella, kuinka hyvin EU onnistuu kotouttamaan maahanmuuttajansa. Haluan kiinnittää huomionne siihen, että EU:n maahanmuuttajaväestön todellinen kotoutuminen ja poliittinen integroituminen voivat tapahtua uuden oikeudellisen ja poliittisen identiteetin perusteella ja EU:n perustuslain mukaisesti. Siinä taattaisiin eurooppalainen identiteetti kaikille EU:n yhteiskuntaryhmille heidän kansallisen identiteettinsä lisäksi. Lisäksi kaikkien yhteiskuntaryhmien asianmukainen kotoutuminen EU:hun voidaan taata vahvistamalla oikeusperusta erityiselle eurooppalaiselle kotouttamisrahastolle. Tämä edellyttää rohkeutta ja näkemystä EU:n johtajilta ja kansalaisilta.

  Tatjana Ždanoka (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Lambrinidisia hänen erinomaisesta mietinnöstään. Verts/ALE-ryhmä tukee vahvasti sen pääkohtia. Erityisen tärkeä on ehdotus, jossa kehotetaan jäsenvaltioita lisäämään maahanmuuttajien poliittista osallistumista.

Olemme sitä mieltä, että pitkään maassa oleskelleilla maahanmuuttajilla olisi oltava äänioikeus paikallis- ja kunnallisvaaleissa. On valitettavaa, etteivät kaikki poliittiset ryhmät tue täysin näitä toimenpiteitä, joita ilman maahanmuuttajat jäävät mielestämme poliittisesti ja yhteiskunnallisesti eristyksiin. Komission olisikin toteutettava oikeudellinen arvio jäsenvaltioiden nykykäytännöistä tällä alalla.

Meillä on mahdollisuus seurata paikallisvaalien toimittamista isäntäkaupungissamme Brysselissä. Vaaleihin saavat osallistua myös kaikki ne asukkaat, joilla ei ole EU:n kansalaisuutta mutta jotka ovat asuneet maassa keskeytyksettä viiden vuoden ajan. Toivottavasti tästä tapahtumasta tulee esimerkki hyvästä käytännöstä, jonka kaikki jäsenvaltiot voivat sisällyttää vaalilakiinsa.

  Kyriacos Triantaphyllides (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, maahanmuutto ei ole vitsaus ja monikulttuurisuuteen on suhtauduttava myönteisesti sen sijaan, että sitä ainoastaan suvaitaan. Tämän on tapahduttava sanojen sijasta tekoina.

Jarrutamme edistystä, kun emme pyri riittävän päättäväisesti poistamaan niitä esteitä, joihin maahanmuuttajataustaiset maanmiehemme törmäävät, vaan otamme käyttöön lisää esteitä, joilla hankaloitetaan maahanmuuttajien laillista saapumista EU:hun.

Kotouttamisesta puhuttaessa on luonnollisesti tärkeää tietää tarkalleen, mistä puhutaan. Mihin olisi pyrittävä? Perusluonteista kotouttamista ei pitäisi tulkita maahanmuuttajien integroitumiseksi ja täydeksi sulautumiseksi eikä myöskään sellaisten etuoikeuksien tarjoamiseksi, joilla ylläpidetään ja säilytetään syrjivää järjestelmää, joka puolestaan voi lisätä rasistista ja muukalaisvastaista käyttäytymistä.

Kotouttamistavoite edellyttää vastavuoroisia tarjouksia ja vuoropuhelua, tiedonvaihtoa ja vuorovaikutusta, ymmärrystä ja keskinäistä kunnioitusta koko EU:n kansalaisilta. Kaikki EU:n kansalaiset syntyperään katsomatta hyötyvät edistyneen yhteiskunnan ja talousalueen vauraudesta vasta, kun heille taataan yhtäläinen pääsy työmarkkinoille, valtion koulutusjärjestelmään ja kansalliseen terveydenhuoltoon sellaisessa ympäristössä, jossa ei vallitse maahanmuuttajien ja alkuperäisväestön kahtiajaon ilmapiiri.

Samalla velvollisuutenamme on varmistaa, että maahanmuuttajat voivat EU:n kansalaisina osallistua kaikilla tasoilla kaikkiin valtion toimintoihin, ja heille on taattava muun muassa demokraattinen äänioikeus ja vaalikelpoisuus.

Lopuksi haluan muistuttaa kaikkia siitä, ettei kotoutuminen ole ainoastaan maahanmuuttajien tavoite, vaan että sen edistäminen on jokaisen EU:n kansalaisen velvollisuus.

  Derek Roland Clark (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, kaikki yhteiskunnat tarvitsevat uutta verta. Kyse on nyt kuitenkin yhteiskunnan uusien tulokkaiden vaikutuksesta.

Ennen kuin julkisen sektorin palvelujen ja infrastruktuurin tarve kasvoi nykyiselleen, suuria määriä maahanmuuttajia oli helppo ottaa vastaan, mutta nyt he rasittavat valtavasti julkisia palveluja. Pitkälle kehittyneissä maissa ongelmaa kärjistää entisestään alikehittyneiltä alueilta peräisin oleva maahanmuuttajien tulva. Joillakin ammattitaidottomilla ihmisillä on vaikeuksia löytää töitä, ja heistä tulee hyvinvointivaltion taakka. Kehitysmaista ei kuitenkaan pitäisi houkutella ammattitaitoista työvoimaa, sillä heidän kotimaansa tarvitsevat heitä kipeästi oman kansantaloutensa piristämiseksi.

Aikaisemmin vietnamilaiset venepakolaiset pakenivat sortohallintoja. Nykyisin länsiafrikkalaiset pyrkivät veneillä Atlantin yli EU:hun paremman elämän toivossa. Tämä johtuu ainakin osaksi EU:sta, sillä suuren kapasiteetin kalastuslaivastot, joilla on Euroopan parlamentin myöntämät kalastusluvat, ryöstävät näiden maiden kalavaroja ja syöksevät jo nyt puutteessa elävät ihmiset äärimmäiseen köyhyyteen.

Siirtolaisuus on pääasiassa taloudellista ja paineet siihen vähenevät kehitysmaiden vaurastuessa. Meillä on velvollisuus tukea näiden maiden kansantalouksia, sillä näin voidaan myös vähentää maahanmuuttoa. Kolmannen maailman maat eivät tarvitse almuja vaan asiantuntija-apua infrastruktuurin rakentamisessa ja työpaikkojen luomisessa. Niiden on ennen kaikkea saatava käydä kauppaa.

Jos yhteisöt saavat myydä tuotteitaan ulkomaille, ne edistyvät. Valitettavasti EU haluaa kauniista sanoistaan huolimatta estää tämän suojellakseen eurooppalaisia tuottajia. Kolmas maailma suljetaan EU:n korkeilla tulleilla säälimättä maailmankaupan valtateiden ulkopuolelle.

  Puhemies. Seuraava puhuja on puolalainen, joten haluan kertoa, että kuulin tänä aamuna, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa on tällä hetkellä 500 000 puolalaista työntekijää. He tekevät erinomaista työtä.

  Jan Tadeusz Masiel (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, EU on jo pitkään kaivannut yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa, joka perustuu sääntelyyn, kuten Yhdysvalloissa, eikä kotouttamisen tukemiseen.

Mielestäni EU:n jäsenvaltiot ovat aiemmin suhtautuneet asiaan liian kärsivällisesti ja tukeneet liikaa kotoutumista ja etenkin muslimien siirtolaisuutta ilman merkittäviä tuloksia. Toisaalta Aasian kaltaisilta alueilta peräisin olevat maahanmuuttajat ovat onnistuneet paremmin tarjottujen mahdollisuuksien hyödyntämisessä ja yhteiskuntaan integroitumisessa.

Maahanmuuttajilta on nyt vaadittava enemmän. Heidän on haluttava integroitua ja pyrittävä siihen, jolloin integroituminen tehostuu, eivätkä he saa ainoastaan käyttää hyväksi sosiaaliturvajärjestelmiämme ja samalla usein heikentää turvallisuudentunnetta kotimaissamme. Laillisen maahanmuuton uudeksi perusteeksi olisi otettava myös vastaanottavan valtion tarpeet, kuten Ranska vastikään ehdotti.

  Agustín Díaz de Mera García Consuegra (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Frattini, kiitän teitä ja ainoastaan teitä. Tarkastellaanpa joitakin esille otettuja näkökohtia. EU on havainnut ongelman ja ilmaissut äärimmäisen huolensa kaikista selvästi kriittisistä tapauksista Lampedusassa, Ceutassa, Melillassa, Maltassa ja Kanariansaarilla. Se ei kuitenkaan laadi yhteisiä toimintamalleja, joita tarvittaisiin laillisen ja ennen kaikkea laittoman maahanmuuttovirran torjumiseksi tai asianmukaiseksi sääntelemiseksi.

Etelän maat lisäävät EU:n rajoihin kohdistuvan paineen ja rajaloukkausten dramaattisuutta. Ihmisiä kuolee niin paljon, ettei täsmällistä määrää enää tiedetä. Olen sanonut jo tuhat kertaa, että tämä valtava aihe käsittää viisi toisiinsa läheisesti liittyvää olennaista asiaa: laillisen maahanmuuton, laittoman maahanmuuton, turvapaikkapolitiikan, kotouttamisen ja toissijaisen suojelun.

Tähän on vielä lisättävä kaukaiset ja läheiset syyt: lähtö- ja kauttakulkumaat, rakenteellinen köyhyys ja vastuuttomat kehotukset tulla EU:hun, jotka tulkitaan kaikissa köyhissä maissa vaarallisesti siten, että "ennemmin tai myöhemmin kaikki saavat oleskeluluvan". Mikä onkaan meidän osamme tässä epäpätevyyden ja kyvyttömyyden osoituksessa? Annan teille kaksi esimerkkiä: kerron mitä tänä viikonloppuna tapahtuu.

Huomenna ja ylihuomenna neuvosto toteaa Brysselissä, että se on ryhtynyt teknisen tason keskusteluihin kolmen uuden kotouttamisrahaston varojen jakamisesta maiden kesken. Nämä ovat rajavalvontarahasto, laittomien maahanmuuttajien palauttamisrahasto ja kotouttamisrahasto. Mitä kuitenkin tapahtuu? Tällä aikaa Espanja, Kreikka ja Alankomaat kiistelevät jakoperusteista, joita ovat muuttopaine, ulkorajan pituus tai lentokoneella saapuvien maahanmuuttajien määrä. Tämä keskustelu on turhaa, sillä emme puhu todellisista rahastoista vaan minirahastoista. Jäsen Millán Mon totesi tänä aamuna, että rahoituskehyksessä maahanmuuttoasioihin osoitetaan kutakin sataa euroa kohti ainoastaan 50 senttiä. Se on hyvin valitettavaa, mutta se on kuitenkin koko totuus.

Arvoisa puhemies, toinen kielteinen esimerkki on se, että myös ylihuomenna neuvosto – johon suhtaudun erittäin kriittisesti – vastaa omaksumalla maahanmuuttoa koskevan maailmanlaajuisen lähestymistavan. Se ei ehdota mitään muuta kuin maailmanlaajuista lähestymistapaa.

Arvoisa komission jäsen Frattini, lopuksi totean, että on erittäin tärkeää sitoutua tukemaan lähtö- ja kauttakulkumaita. On erittäin tärkeää, että korkea edustaja Solana vierailee lähtö- ja kauttakulkumaissa. EU:n rajaturvallisuusvirasto ei tarjoa ratkaisua, sillä se on vasta lapsenkengissään. Se ei pysty saamaan mitään aikaiseksi ilman karabinieerien tai poliisin apua. Siksi emme saa tyytyä vallitsevaan tilanteeseen, vaan meidän on pyrittävä kaikin keinoin ratkaisemaan yhdessä tämä erittäin vakava ongelma.

  Louis Grech (PSE). – (MT) Kaksi viikkoa sitten Maltaan saapui noin neljäsataa laitonta maahanmuuttajaa kolmen päivän aikana. Tämä vastaa suhteellisesti ajateltuna sitä, että esimerkiksi Saksaan saapuisi noin 80 000 maahanmuuttajaa kolmen päivän aikana.

Samaisella viikolla väkivaltaisuudet leimahtivat poliisin ja noin 400 maahanmuuttajan välillä jälkimmäisten paettua vastaanottokeskuksista, joissa he oleskelivat. Olisi turhaa edelleen vain puhua kriisistä, joka tästä inhimillisestä murhenäytelmästä aiheutuu kyseisissä maissa, ja sen vaikutuksista maahanmuuttajien ihmisarvoon. Näiden kahden tapahtuman pitäisi riittää kertomaan, kuinka räjähdysaltis nykytilanne on.

Ongelma on eurooppalainen, sillä yksikään maa ei pysty selviytymään tragediasta yksin, ei varsinkaan Maltan kaltainen pienen pieni maa, jonka taakka on aivan liian raskas sen kannettavaksi. Lukuun ottamatta komission jäsenen Frattinin viimeaikaisia aloitteita EU ei ole juurikaan suhtautunut tähän asiaan sen edellyttämällä kiireellisyydellä ja vastuullisuudella eikä ole tarjonnut tarvittavia varoja tai logistista tukea. Odotamme myös Dublin II -asetuksen tarkistusta. EU on tehnyt liian vähän ja liian myöhään. Se ei ole juurikaan edistynyt laittoman maahanmuuton torjumisessa, mikä lisää epäilystä siitä, kuinka laaja vaikutus sen tällä alalla toteuttamilla toimilla ylipäänsä on.

Suhtaudumme myönteisesti siihen, että puheenjohtajavaltio Suomi on ottanut maahanmuuton painopisteekseen. Odotamme, että sanoista siirrytään nyt tekoihin ja että isompi vaihde vaihdetaan päälle, jotta toimia ei enää vain suunniteltaisi vaan ne vihdoin toteutettaisiin, kuten komission puheenjohtaja Barroso sanoi tänä aamuna.

  Miguel Portas (GUE/NGL). – (PT) Hyvät kollegat, olemme samaa mieltä siitä, ettei maahanmuuttovirtoihin liittyviä ongelmia pystytä ratkaisemaan kansallisella tasolla. EU ei ole antanut tukea sitä tarvitseville maahanmuuttajille. Se on kiinnostunut pääomasta ja tavaroiden liikkuvuudesta muttei kiinnitä huomiota niihin, joille EU on unelma ihmisarvoisesta elämästä. Siksi kannatan avoimuuden lisäämistä ja jäsen Lambrinidisin esittämiä laajakantoisia ehdotuksia.

Maahanmuutto on yksinkertaisesti yhteiskunnallista todellisuutta. Se kertoo meistä kaiken. Emme kuitenkaan saa elätellä harhakuvia: etelä pyytää aina apua pohjoiselta, mutta pohjoinen ei koskaan ojenna auttavaa kättään etelälle. Maahanmuutto ei ole poliisiasia. Ainoa oikeudenmukainen peruste päätöksillemme on ihmisarvon kunnioittaminen. EU ei voi ajaa ihmisoikeuksia, ellei se itse noudata niitä. Toisella kädellä me suljemme Välimerenpuoleisen rajan, minkä hintana ovat kuolemat merellä, ja toisella jätämme miljoonat ihmiset ilman oleskelulupaa, minkä vuoksi yhteiskunnan jakaa kahtia näkymätön muuri, joka erottaa toisistaan EU:n kansalaiset ja muut kuin EU:n kansalaiset. Tämän on muututtava, eikä jalkapalloilijoiden pidä olla vain poikkeustapaus.

  Andrzej Tomasz Zapałowski (IND/DEM). – (PL) Arvoisa puhemies, nyt käytävä keskustelu maahanmuuttajien kotoutumisesta EU:hun on seurausta tähän mennessä toteutetusta maahanmuuttopolitiikasta.

On hulluutta avata ovet eri kulttuureista peräisin oleville ihmisjoukoille, joista selvästi suurin osa on sitä mieltä, etteivät he integroidu vastaanottavan valtion väestöön. Se voi johtaa Euroopan maanosan yhteiskunnallisen tasapainon järkkymiseen usean vuoden ajaksi ja joissain tapauksissa jopa traagisiin murhenäytelmiin. Yhteiskunnan monirotuisuus ja monikulttuurisuus tarkoittaa myös sitä, että syntyy moninaisia konflikteja. Vakiintuneeseen valtioon saapuvan ihmisen on ymmärrettävä olevansa siellä vain vieraana. Jos hän haluaa jäädä maahan pysyvästi, hänen on hyväksyttävä valitsemansa maan perinteet ja kulttuuri, vaikka hän voi luonnollisesti säilyttää myös oman kulttuurinsa ja tapansa.

Aiemmassa maahanmuuttopolitiikassa oli se vika, että Itä-Euroopan maista peräisin olevaa maahanmuuttoa rajoitettiin usean vuoden ajan, vaikka näiden maiden kansat ovat kulttuurisesti lähellä muita Euroopan kansoja. Surkuttelemme Puolassa nyt sitä, että hyvin useat nuoret muuttavat maasta, mutta toisen maailmansodan jälkeen Länsi-Eurooppa jätti Itä-Euroopan kommunistien käsiin. Meillä ei ollut vuosikymmeniin mahdollisuutta normaaliin talouskehitykseen.

  James Hugh Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, jatkuva maahanmuutto on todellisuutta useassa jäsenvaltiossa, ja hyvin säänneltynä se on lisännyt talouden tuottavuutta, vaikka olisikin tyhmää väittää, ettei siitä olisi silloin tällöin aiheutunut yhteiskunnallisia ja muita ongelmia.

Haluan tässä yhteydessä tuomita varauksetta useat rasistiset välikohtaukset, joita on tapahtunut vaalipiirissäni Pohjois-Irlannissa. Kunnon ihmiset eivät halua millään tavalla osallistua tällaiseen, ja pahoittelen näitä vastikään tapahtuneita välikohtauksia.

Haluan todeta tässä keskustelussa kolme seikkaa. Ensinnäkin maahanmuuttopolitiikan hoito on mielestäni täysin kansallinen asia, eikä sitä pitäisi sisällyttää EU:n toimivaltaan. Muutoin jäsenvaltioiden hallitukset eivät pysty toteuttamaan tilanteensa kannalta välttämätöntä valvontaa. Toiseksi on välttämätöntä, että maahanmuuttajat kotoutuvat eivätkä muodosta valtiota sisältä murentavaa yhteisöä. Tuenkin valtiovarainministeri Gordon Brownin Yhdistyneessä kuningaskunnassa esittämiä kehotuksia brittiläisyyden edistämiseksi ja ehdotuksia tätä koskevista menettelyistä. Kolmanneksi ja viimeiseksi totean, että EU:ssa on kolme miljoonaa laitonta maahanmuuttajaa, joten asiaan on puututtava päättäväisesti jo siksikin, että se liittyy kauhistuttavaan ihmiskauppaan. Ei voida hyväksyä, että jotkin maat ovat ryhtyneet myöntämään kansalaisuuden laittomille maahanmuuttajille antaen heille näin mahdollisuuden siirtyä vapaasti toisiin jäsenvaltioihin.

  Simon Busuttil (PPE-DE). – (MT) Arvoisa komission jäsen, olette tietoinen siitä, että laittomien maahanmuuttajien tulva aiheutti viime viikolla hälyttävän tilanteen Maltalla. Yhdellä laivalla saapui 266 ihmistä. Tänä vuonna on jo saapunut tuhat ihmistä, ja kesä on vasta alullaan.

Jos tilanne jatkuu ennallaan, maahan saapuneiden ihmisten määrä saattaa tänä vuonna kaksinkertaistua viimevuotisesta ennätysmäärästä. Arvoisa komission jäsen, olette tietoinen siitä, että suhteellisesti tarkasteltuna tuhat ihmistä Maltalla on sama kuin 200 000 ihmistä Saksassa, ja tämän kesän alun jälkeen on siis tullut jo 200 maahanmuuttajaa. Tilanne on vakava. Arvoisa komission jäsen, tiedätte myös sen, etteivät maahanmuuttajat halua jäädä Maltaan vaan jatkavat sieltä Euroopan mantereelle. Myös nuo 266 laivalla tullutta halusivat Euroopan mantereelle niin kovasti, että Maltan puolustusvoimat joutuivat tuntien ajan suostuttelemaan heitä tulemaan Maltaan. He siis saapuivat Maltaan siksi, että Maltan puolustusvoimat pelastivat heidän henkensä, kuten pitääkin tehdä. Arvoisa komission jäsen, tätä solidaarisuus tarkoittaa, kuten tekin aivan oikein totesitte. Tätä solidaarisuus tarkoittaa Maltassa, mutta mitä solidaarisuutta Maltalle on osoitettu?

Kuten kollegani jo kertoivat, viime viikolla syntyi mellakka, kun 400 maahanmuuttajaa karkasi säilöönottokeskuksesta ja järjesti pääministerin kanslialle suuntautuneen mielenosoitusmarssin, jossa he vaativat pääsyä johonkin toiseen EU:n jäsenvaltioon. Tässä tilanteessa maltalaiset pohtivatkin, mitä EU tekee. Miksi se vain odottelee eikä toimi?

Tiedän, että olette henkilökohtaisesti erittäin huolestunut Maltan tilanteesta, mutta valitettavasti komissio ei ole vielä tähän mennessä onnistunut siirtymään sanoista tekoihin. Suunnitelmia on useita mutta tuloksia vähän. Odotamme pikaisesti kahdenlaisia tuloksia eli sitä, että maahanmuuttajatulvaa rajoitetaan välittömästi ja että taakka jaetaan oikeudenmukaisemmin kaikkien osapuolten kesken.

  Stefano Zappalà (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, en ole maltalainen mutta pahoittelen, ettei puheenjohtajavaltio Suomi, joka aloitti tänään puheenjohtajuuskautensa, ole paikalla. Poissaolo saattaa johtua jalkapallo-ottelusta, ajankohdasta tai ehkä kiinnostuksen puutteesta (vaikka maahanmuutto onkin yksi puheenjohtajavaltio Suomen painopisteistä), mutta joka tapauksessa se ei ole paikalla. Joudukin siksi kääntymään komission jäsenen Frattinin puoleen, sillä hän on todellakin tärkein tästä asiasta kiinnostunut EU:n edustaja. Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta on kuitenkin tehnyt erinomaista työtä.

Minulla on ollut ilo ja kunnia johtaa useita vierailuja eri maihin. Tänä iltana haluan kehottaa komission jäsentä Frattinia välittämään edelleen erään viestin, jonka toivon myös jonkun neuvoston virkamiehen huomioivan ja mainitsevan puheenjohtajavaltio Suomelle. En halua pitää politiikan perussuuntausta kuvaavaa puhetta tähän tyyliin: "Ymmärrän kaiken ja olen tietoinen kaikesta".

Arvoisa komission jäsen Frattini, Malta ei ole sellainen, joksi ihmiset sen kuvittelevat. Maltalaiset kollegani vertaavat kotimaataan muun muassa Saksaan, Italiaan ja Espanjaan, vaikka Maltassa ihmisiä otetaan säilöön epäoikeudenmukaisesti. Täällä parlamentissa on puhuttu useista asioista: suurenmoinen EU pitää tärkeänä kaikkien oikeuksia, jopa niiden, jotka syyllistyvät väkivaltaisuuksiin, lukuun ottamatta Maltassa säilössä pidettäviä tuhansia ihmisiä. Olen saanut niin monia kirjeitä ja tekstiviestejä näiden ihmisten tilanteesta, että voisin kirjoittaa niistä kirjan.

Arvoisa komission jäsen Frattini, jos EU todella haluaa välttää tekopyhää suhtautumista Maltaan, Eurooppa-neuvoston ja EU:n on päästettävä Maltasta pois nämä ihmiset, joita on pidetty siellä kuukausien ja jopa vuosien ajan.

Malta ei pysty ratkaisemaan tätä ongelmaa itse. EU:n ja suurten jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että nämä 2 000–3 000 ihmistä pääsevät pois maasta. Ne ovat pettäneet Maltan ja tekevät tällä menolla siitä muukalaisvihamielisen maan, joka kaiken lisäksi pian katuu liittymistään EU:hun. Välttäkäämme tämä ongelma. Siirretään vangit pois Maltasta joihinkin huomattavasti suurempiin EU:n jäsenvaltioihin.

  David Casa (PPE-DE). – (MT) Lähes kolme kuukautta on kulunut siitä, kun parlamentti vahvisti erittäin tärkeän päätöslauselman. Siinä lueteltiin kaikki ongelmat, joista Malta kärsii laittoman maahanmuuton vuoksi. Siinä tarjottiin käytännön ratkaisuja, mutta sekä komissio että ministerineuvosto ovat valitettavasti jättäneet sen täysin huomiotta.

Tämänpäiväinen ongelma on huomattavasti tuolloista kriittisempi ja vakavampi. Komission toimet ovat valitettavasti olleet riittämättömiä ja lähes täysin tehottomia, emmekä voi sanoa, että tämän jälkeen olisi tapahtunut mitään myönteistä edistystä. Laittomia maahanmuuttajia nousee maihin päivittäin. Yhä useampien säilöönottokeskusten rakentaminen ei tarjoa ratkaisua, koska tällä tavoin tekisimme pienestä Maltasta pelkän valtavan vankilan. Haluamme EU:n omaksuvan vastuunsa ja komission kohtelevan kaikkia maita niiden ansaitsemalla tavalla. Ei ole epäilystäkään siitä, että Maltan ongelma on maan pienen koon vuoksi kaikkein vakavin ja että siihen on kiinnitettävä välittömästi suurin mahdollinen huomio.

Meille luvattiin käytännön toimia, mutta haluan ilmoittaa, ettei mitään ole tapahtunut. Esimerkiksi huhtikuussa lupasitte meille, että merialuetta ryhdytään valvomaan, ja tänään oli ilo kuulla teidän toteavan, että asia on ratkaistu. Arvoisa komission jäsen, milloin tämän Välimeren rantojen valvonnan on tarkoitus alkaa? Kuten kollegani Louis Grech ja Simon Busuttil totesivat, tämän seurauksena yli 4 000 laitonta maahanmuuttajaa on tullut Maltalle kahden viime viikon aikana. Suhteellisesti tarkasteltuna tämä tarkoittaisi Italiassa 60 000:ta maahanmuuttajaa ja Saksassa 80 000:ta. Arvoisa komission jäsen, kesä on vielä alussa, joten ajatelkaapa, mikä tilanne voi olla vuoden lopulla. Olette tänään puhunut Espanjaa koskevien suunnitelmien hyväksymisestä, mikä on hienoa, mutta totesitte Maltan tukemisen kuuluvan vasta toiseen vaiheeseen. Arvoisa komission jäsen, milloin tämä toinen vaihe alkaa, silloinko kun on jo liian myöhäistä?

Maltalaiset ovat oikeassa pitäessään näitä tyhjinä lupauksina, ja he kyselevät, milloin saamme nähdä sitä paljon puhuttua solidaarisuutta. Kuinka voimme olettaa Maltan jaksavan kantaa tämän valtavan taakan yksinään ja milloin aiomme siirtyä näistä kauniista lupauksista käytännön toimiin? Maltalaiset ovat turhautuneita aivan oikeutetusti, sillä tilanne on hälyttävä. Nyt on totuuden hetki. Nyt komission ja neuvoston on osoitettava Maltan kaltaisille pienille maille, ettei EU syrji niitä.

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, maltalaiset parlamentin jäsenet ovat oikeassa siinä, että samankaltaisia tilanteita on nyt ollut useita. He tietävät kuitenkin, että komission tekninen valtuuskunta vieraili vastikään Maltassa ja keskusteli maan hallituksen kanssa.

Kuten olen jo todennut, tunnustelemme jäsenvaltioiden halukkuutta osallistua Maltan rannikon valvontaoperaatioon. Kahdeksan jäsenvaltiota on nyt ilmoittanut olevansa valmiita osallistumaan tähän toiseen valvontaoperaatioon, joka järjestetään Kanariansaarilla toteutetun operaation jälkeen. Vaikka kahdeksankin jäsenvaltiota on jo paljon, se ei ehkä riitä. Muutama päivä sitten kerroin Maltan varapääministerille Tonio Borgille, että voin antaa tässä kuussa järjestettävälle neuvoston kokoukselle yksityiskohtaiset tiedot valvontaoperaation tarkasta alkamisajankohdasta.

Olette luonnollisesti oikeassa: valvontaoperaatio olisi käynnistetty jo ajat sitten, jos minulla olisi käytettävissäni ne välineet ja joustavuus, joita byrokraattiset järjestelmät eivät minulle pysty antamaan.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  John Attard-Montalto (PSE). – (EN) Haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni kiinnittääkseni Euroopan parlamentin huomion sekä maltalaisten että Maltalle saapuneiden laittomien siirtolaisten kärsimykseen. He kaikki tuntevat, että EU on hylännyt heidät.

Laivoittain laittomia maahanmuuttajia saapuu rannoillemme lähes päivittäin. He ovat onnekkaita, sillä useat hukkuvat yrittäessään päästä EU:hun. Malta on jätetty yksin ratkaisemaan tätä valtavaa ongelmaa. Kaikki tahot EU:ssa, niin komission kuin parlamentinkin jäsenet, tietävät, ettei Maltalla ole tarvittavia resursseja. Meidät on kuitenkin jätetty oman onnemme nojaan.

Malta on selvästikin jäänyt isojen ja vaikutusvaltaisempien jäsenvaltioiden jalkoihin. Meidän puolestamme ollaan luonnollisesti pahoillaan ja meille osoitetaan sympatiaa, mutta siinä kaikki.

Ennen EU:hun liittymistämme sen edustajat ylistivät meille niitä periaatteita, joiden varaan EU on rakennettu, ja ennen kaikkea solidaarisuutta. Olemme vakaasti tulossa siihen johtopäätökseen, että se oli pelkkää tyhjää puhetta. Mahtaakohan Malta saada saman kohtelun, kun ryhdymme hyödyntämään mertemme alla olevia luonnonvaroja, sillä niin aiomme tehdä. Olen varma, että silloin solidaarisuusperiaate ponnahtaa taas ilmoille, kuten vieteriukko laatikostaan.

  Bruno Gollnisch (NI). – (FR) Kaikissa EU:n jäsenvaltioissa on nyt tunnustettu kotouttamisen epäonnistuminen tässä yleismaailmallisessa "väestömäärän lisäämiseen pyrkivässä maahanmuutossa".

Toisin kuin mietinnössä ehdotetaan, ratkaisua ei tarjoa se, että luodaan jälleen uusi eurooppalainen rahasto, josta on tällä kertaa tarkoitus tukea kolmansien maiden kansalaisten kotoutumista, tai se, että perustetaan uusia ohjelmia, joissa korostetaan maahanmuuton ja monimuotoisuuden edistämistä EU:ssa. Ratkaisua ei tarjoa myöskään se, että maahanmuuttajia kannustetaan osallistumaan politiikkaan, ei etenkään äänioikeuden myöntäminen heille paikallis- ja kunnallisvaaleissa, eikä se, että neuvostoa kehotetaan vetoamaan siirtymäväylälausekkeeseen perustamissopimuksen 67 artiklan 2 kohdan nojalla, jotta parlamentille myönnettäisiin yhteispäätösvaltuudet kotouttamista ja laillista maahanmuuttoa koskevissa asioissa. Jäsenvaltiot eivät saa suostua luopumaan yhä suuremmasta osasta päätäntävaltaansa asioissa, jotka liittyvät niiden oman identiteetin säilyttämiseen ja omien rajojen valvomiseen. Brysselin ultraliberaali ja maahanmuuttajamyönteinen filosofia johtaa katastrofiin, mikä on nähtävissä kaikkialla. EU:n strategian on rajoituttava sellaisten kumppanuussopimusten tekemiseen lähtömaiden kanssa, joilla edistetään palauttamispolitiikkaa, ja siinä on lisäksi keskityttävä ulkorajojen valvonnan lujittamiseen.

  Magda Kósáné Kovács (PSE). – (HU) Suhtaudumme myönteisesti komission ehdotukseen, sillä turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan alan keskinäisen tiedottamisjärjestelmän käyttöönoton tavoitteena on välttää jäsenvaltioiden välisiä jännitteitä ja lisätä yhteistyötä.

Haluan kiittää esittelijää edistyksellisen mietinnön laatimisesta. Siinä kehitellään ehdotusta edelleen.

Poliittisen tason koordinoinnin varmistamiseksi voidaan perustaa foorumi, jolla hallitukset voivat päästä asioista yhteisymmärrykseen ennen päätösten tekoa, ja lähentää tällä tavoin jäsenvaltioiden lakeja.

Suhtaudun myönteisesti myös siihen, että komissio laatii yhteenvetoa jäsenvaltioissa annetusta lainsäädännöstä. Näin saamme kattavan käsityksen EU:ssa voimassa olevasta lainsäädännöstä, ja sen perusteella voimme arvioida jäsenvaltioiden toimintaa EU:n näkökulmasta.

Olemme samaa mieltä myös siitä, että komission laatima asiakirja olisi esitettävä asiasta vastaavalle parlamentin valiokunnalle sekä neuvostolle, sillä näin saadaan aikaan laaja-alaisempaa keskustelua ja lujitetaan parlamentin asemaa.

Avoimuuden kannalta mielestämme on hyväksyttävää, että verkossa olevia poliittisia tietoja käsitellään luottamuksellisesti sillä aikaa, kun jäsenvaltioiden välillä etsitään alustavaa yhteisymmärrystä, jotta todellisia sopimuksia saadaan tehtyä. Samalla kuitenkin kaikkien annettujen lakien ja tuomioiden sekä niiden käännösten on oltava julkisia, jotta asioista saadaan tiedotettua kansalaisille ja jotta he voivat vertailla eri maiden lainsäädäntöä.

Kielten osalta on kuitenkin hyväksyttävä, että EU:ssa on erittäin tärkeitä virallisia kieliä ja hieman harvinaisempia virallisia kieliä. Siksi lait, niitä koskevat arviot ja analyysit on käännettävä kunkin jäsenvaltion kaikille omille virallisille kielille sekä kolmelle EU:ssa yleisimmin käytetylle kielelle, sillä tätä enempi olisi turhaa.

  Carl Lang (NI). – (FR) Meille ehdotettujen tekstien mukaan EU "suhtautuu torjuvasti maahanmuuttajiin".

Tätä on vaikea uskoa, kun otetaan huomioon, että Ranska on maahanmuuttajien valikoinnin ja huomattavia vähemmistöjä – varmaankin enemmistön muodostavaan Euroopan "vähäiseen" alkuperäisväestöön verrattuna – suosivan positiivisen syrjinnän edelläkävijöitä näiden toimintamallien isän, sisäministeri Sarkozyn ansiosta. Lisäksi tiedämme, että Ranskassa laittomasti oleskelevat ulkomaalaiset majoitetaan vastaanottokeskuksiin tai hotelleihin, heidät ruokitaan ja heidän lapsensa koulutetaan ja että he saavat valtiolta ilmaiseksi terveydenhuollon toisin kuin etniset ranskalaiset, jotka jätetään useimmiten oman onnensa nojaan etsimään asuntoa, hankkimaan elannon perheelleen ja etsimään töitä.

Italiassa, Espanjassa ja Ranskassa sadoille tuhansille laittomille maahanmuuttajille myönnetään säännöllisesti oleskelu- ja työluvat, jolloin he voivat liikkua esteettä kaikkialla EU:ssa. Nuorille ulkomaalaisille, joiden vanhemmat oleskelevat maassa laittomasti, ilmestyy yhtäkkiä kaikkialla Ranskan keskiluokkaisissa kaupungeissa "kummisetiä" ja "kummitätejä", jotka vastustavat näiden nuorten karkottamista.

Suhtautuuko EU siis torjuvasti maahanmuuttajiin? Päinvastoin. Nyt on aika pistää loppu kaikelle tälle järjettömälle maahanmuuttajamyönteisyydelle ja kotouttamisinnolle, joka on vallannut Ranskan ja EU:n johtajat.

  Marianne Mikko (PSE). – (ET) Jäsen Lambrinidisin mietintö on tärkeä ja ajankohtainen. Maahanmuuttajien kohtaamat ongelmat ovat samat kaikkialla EU:ssa.

Sodanjälkeinen jälleenrakennustyö tapahtui EU:n jäsenvaltioissa molemmilla puolilla rautaesirippua ulkomaisen työvoiman avulla. Demokraattiset maat luottivat pääasiassa oma-aloitteiseen maahanmuuttoon, vaikka Saksa toteuttikin jonkin verran virallisesti hyväksyttyä työvoiman palkkausta Turkista.

Neuvostoliitto yhdisti Baltian maiden jälleenrakennustyöhön samanaikaisesti aktiivisen venäläistämispolitiikan. Viron raskas teollisuus ja kaivokset perustettiin pääasiassa käyttämällä Venäjältä tuotua ammattitaidotonta työvoimaa. Neuvostoliiton viranomaistoiminnan myötä maahanmuuttajat muodostivat pian lähes kolmanneksen maan väestöstä.

Viron itsenäisyyden palauttamisen jälkeen edessämme oli erittäin vaikea integraatiotehtävä. Suurin ongelma oli se, että maahanmuuttajien mieliin oli tarkoituksella iskostettu käsitys siitä, ettei Viron kaltainen pieni kansakunta pysty selviytymään ilman suuren naapurinsa tukea ja että idästä tulleet maahanmuuttajat edustavat korkeampaa kulttuuria.

Integraatio-ongelma ei ole enää 15 vuotta myöhemmin kovinkaan vakava. Viron kokemuksen mukaan suurimmista ongelmista voidaan selvitä vahvistamalla selvät pelisäännöt ja liittämällä kotoutumiseen pysyviä ja selkeitä etuja.

Useat mietinnössä ehdotetut toimenpiteet ovat välttämättömiä. Kysymyksiä herättävät ainoastaan tutkimuksen, aivoriihitoiminnan ja erityistoimien laajuus.

Maahanmuuttajaryhmien edustajat olisi todellakin otettava toimintaan mukaan mahdollisimman hyvin. Tämän keskustelun ei kuitenkaan pidä jäädä pelkäksi keskusteluksi. Kaikille prosessiin osallistuville tahoille, niin vastaanottavien valtioiden edustajille kuin maahanmuuttajien mielipidejohtajillekin, on annettava selkeät tehtävät. Toimia on toteutettava välittömästi, eikä pidä jäädä odottamaan kaikenkattavaa suunnitelmaa ja mittausjärjestelmän loppuunsaattamista.