Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Elinkaari istunnossa
Asiakirjojen elinkaaret :

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

RC-B6-0375/2006

Keskustelut :

PV 05/07/2006 - 17
CRE 05/07/2006 - 17

Äänestykset :

PV 06/07/2006 - 6.19
CRE 06/07/2006 - 6.19

Hyväksytyt tekstit :


Puheenvuorot
Keskiviikko 5. heinäkuuta 2006 - Strasbourg EUVL-painos

17. AIDS, aika toimia! (keskustelu)
PV
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma "AIDS, aika toimia!"

 
  
MPphoto
 
 

  Louis Michel, komission jäsen. (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen tyytyväinen voidessani puhua teille tänään tässä viimeisessä täysistunnossa ennen kesätaukoa.

Tämä on myös viimeinen kokouksemme ennen elokuussa järjestettävää Toronton kansainvälistä aids-konferenssia. Kuten tiedätte, komissiolla on Torontossa hyvä tilaisuus ilmaista näkemyksensä siitä, miten HI-viruksen/aidsin aiheuttamaan tilanteeseen olisi puututtava.

Euroopan komissio on luonnollisesti edelleen erittäin huolestunut HI-viruksen/aidsin aiheuttamasta ongelmasta. Torjuntatoimistamme huolimatta tämä vitsaus jatkaa leviämistään ympäri maailmaa. Tällä hetkellä siitä kärsivät kymmenet miljoonat ihmiset, ja yhä useammat tytöt ja nuoret naiset saavat tartunnan. Eniten sitä esiintyy edelleen Afrikassa Saharan eteläpuolella sijaitsevissa köyhimmissä maissa, joissa tartuntaluvut eivät laske ja joissa tauti tuhoaa kaikki toiveet todellisesta inhimillisestä, sosiaalisesta ja taloudellisesta kehityksestä.

Tämän tragedian johdosta Euroopan komissio aikoo tukea kumppanivaltioitaan Afrikassa ja muualla määrätietoisemmin ja tarmokkaammin kuin koskaan. Tavoitteemme on antaa niille välineitä tämän pandemian torjumiseen yhdistämällä tehokkaasti ennaltaehkäisy ja hoito. Näiden toimenpiteiden lisäksi olemme edelleen vakuuttuneita siitä, että HI-virusta/aidsia ei voida käsitellä erillisenä asiana.

Ensinnäkin HI-viruksen/aidsin torjuntaa ei voida erottaa muiden köyhyyteen liittyvien sairauksien, kuten malarian ja tuberkuloosin, torjumisesta. Lisäksi HI-virus/aids paljastaa karusti kaikki kehityksen suurimmat haasteet, joita ovat sosiaalipalvelujen huono saatavuus, huomattava eriarvoisuus joko yhteiskunnallisesti tai sukupuolten välillä, huono hallinto ja korruptio sekä jatkuvasti erittäin alhainen taloudellisen ja teknisen kehityksen taso. Sanalla sanoen nämä ongelmat osoittavat selvästi valtion kykenemättömyyden hoitaa olennaisia valtiollisia tehtäviään.

HI-viruksen/aidsin torjuminen voi onnistua vain, jos kehitysmaiden johtajat käsittelevät kaikkia näitä ongelmia samanaikaisesti. Tällainen kokonaisvaltainen lähestymistapa HI-viruksen/aidsin suhteen on yhteisön toimien pääasiallinen liikkeellepaneva voima, ja se muodostaa perustan myös yhteiselle lähestymistavallemme jäsenvaltioiden kanssa ja myös muiden kumppaneidemme kanssa kansainvälisen yhteisön ytimessä.

Komissio käyttää rahoitusvälineistä pääasiallisesti HI-viruksen ja aidsin sekä tuberkuloosin ja malarian torjuntaa varten perustettu maailmanlaajuinen rahasto, jonka varoista noin 57 prosenttia on osoitettu HI-viruksen/aidsin torjuntaan. Suosimme tämän maailmanlaajuisen terveysrahaston käyttöä, koska se on tällä hetkellä nopein ja tehokkain tapa myöntää tukea, jonka edunsaajamaat voivat kohdentaa samanaikaisesti eri ongelma-aloille.

Kuten tiedätte, komissiolla on tämän rahaston hallinnossa tärkeä asema, sillä on käytännössä katsoen eräänlainen varapuheenjohtajuus. Maailmanlaajuinen terveysrahasto perustettiin vuoden 2001 lopussa ja siitä lähtien jopa 11 prosenttia sen varoista, eli 522 miljoonaa euroa, on tullut komissiolta. Jos lasketaan mukaan vielä Euroopan unionin jäsenvaltioiden osuudet, olemme ylivoimaisesti tämän rahaston päätukijoita, sillä myönnämme noin 60 prosenttia kaikista varoista. Haluan myös kertoa, että osallistuin muutama kuukausi sitten tämän rahaston rahoittamista koskeneeseen kokoukseen Lontoossa, ja myönnän, että olimme hieman pettyneitä siihen, että osallistujat suhtautuivat jokseenkin penseästi ja jopa varautuneesti varojen antamiseen rahastolle. Olemme kaukana asettamastamme tavoitteesta, ja sen vuoksi meidän on tehtävä kaikkemme saadaksemme lahjoittajat liikkeelle.

Me siis toteutamme erilaisia rahoituksellisia tukitoimenpiteitä, -hankkeita ja -ohjelmia. Näistä toimenpiteistä painotamme eniten yleistä talousarviotukea. Pidämme tärkeänä sitä, että annamme kumppanivaltioidemme päättää itse politiikastaan ja vastata näin itse kohtalostaan, mitä tämä lähestymistapa tukee. Sen mukaisesti komissio on vuodesta 2002 lähtien varannut yleisestä talousarviosta 2,4 miljardia euroa ainoastaan Afrikkaa varten. HI-virus/aids aiheuttaa juuri siellä vakavimpia vahinkoja.

Käymme tietenkin jatkuvaa poliittista vuoropuhelua kumppanivaltioidemme kanssa näiden varojen käytöstä. Tämän vuoropuhelun tarkoitus on myös kannustaa kumppaneitamme toteuttamaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Tarkoitan sitä, että niiden olisi erityisesti otettava huomioon ihmisoikeuksia ja hyvää hallintoa koskevat kysymykset, ja lisäksi sukupuolten tasa-arvoon, naisten syrjintään ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan sekä tyttöjen koulutukseen liittyvät asiat.

Näiden maailmanlaajuisen terveysrahaston kautta toteutettavien toimien ja kahdenvälisten toimien lisäksi komissio osallistuu aktiivisesti kansainvälisiin foorumeihin, joilla keskustellaan köyhyyteen liittyvistä sairauksista. Tarkoitan tässä erityisesti Maailman kauppajärjestöä WTO:ta, YK:n yleiskokouksen HI-virusta/aidsia koskevaa erityisistuntoa, G8-maiden kokousta sekä Toronton konferenssin kaltaisia tapahtumia.

Komissiolla on ollut ratkaiseva asema sen varmistamisessa, että Euroopan unionilla on näissä yhteyksissä yksimielinen tätä aihetta koskeva kanta. Lisäksi komissio on jo useita vuosia käynyt vuoropuhelua lääketeollisuuden kanssa, jotta lääkkeiden hintoja voitaisiin laskea kehitysmaissa. Tämä vuoropuhelu on kantanut hedelmää, nimittäin eräiden lääkkeiden hinta on asteittaisen hintataulukon käyttöönoton ansiosta laskenut 95 prosenttia. Tämä järjestelmä on mahdollistanut sen, että kehitysmaiden maksama hinta määräytyy niiden maksukyvyn mukaan. Samanaikaisesti järjestelmällä suojellaan lääkkeenvalmistajia siltä, että nämä tuotteet tuotaisiin takaisin kehittyneiden maiden erittäin tuottoisille markkinoille. Vuonna 1999 HI-viruksen antiviraalinen hoito maksoi yhteensä 10 000 Yhdysvaltain dollaria. Nykyään sen hinta on 200 Yhdysvaltain dollaria.

Komissio tekee tutkimusta itsekin yhteistyössä lääketeollisuuden ja jäsenvaltioiden tutkimuslaitosten kanssa. Pyrimme ennen kaikkea löytämään mikrobisidejä ja rokotteita. Olemme myös käynnistäneet kumppanuusohjelman jäsenvaltioiden tutkimusohjelmien koordinoimiseksi, jotta kliinistä testaamista voidaan nopeuttaa ja siten varmistaa lääkkeiden tulo markkinoille entistä nopeammin.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, meidän on tehtävä enemmän HI-viruksen/aidsin torjumiseksi, jotta voimme tarjota ennaltaehkäisyä ja hoitoa kaikille niitä tarvitseville vuoteen 2010 mennessä. Tämän vuoksi seuraamme erittäin kiinnostuneina innovatiivisten rahoitusjärjestelyjen toteuttamista eräissä jäsenvaltioissa toteuttamia, erityisesti lentolippujen verotusta. Olemme myös tyytyväisiä siihen, että yksityisten säätiöiden, kuten Bill Gates Foundation -säätiön, lahjoitukset HI-viruksen/aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjumiseen kasvavat.

Näiden ratkaisujen luovuus ja yksityisen sektorin lisääntynyt osallistuminen antavat minulle toivoa. Nämä toimet kertovat siitä, että HI-viruksen/aidsin aiheuttama uhka on huomattu, ja tämä ymmärrys on yhä enemmän muuttumassa teoiksi. Lisäksi ne kertovat sen ymmärtämisestä, että tähän uhkaan on vastattava ennakoivasti, jotta yhteisen tulevaisuutemme varjelemiseksi. On pysyttävä valppaina ja jatkettava työtä ilman hengähdystaukoa. Meidän on mahdollista saavuttaa lopullinen tavoitteemme eli se, että kaikki hoitoa tarvitsevat saavat sitä ja että tulevat sukupolvet voivat kasvaa ilman pelkoa aidsista.

Olen tyytyväinen, että voimme jatkaa yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Kiitos mielenkiinnostanne.

 
  
MPphoto
 
 

  John Bowis, PPE-DE-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, komission jäsen toimi oikein korostaessaan saavutettua edistystä, mutta uskon hänen olevan täysin valmis myöntämään, että aidsiin liittyvä haaste on kasvamassa. Tilastot, joihin viittaamme kaikissa keskusteluissa, ovat meille kaikille tuttuja. Ne kertovat, että 40 miljoonaa ihmistä on sairastunut aidsiin, 20 miljoonaa on kuollut, 12 miljoonaa lasta on jäänyt orvoksi aidsin takia ja 2,5 miljoonaa lasta on sairastunut aidsiin. On kuitenkin tullut uusia näkökohtia.

Nimittäin noin puolet aidsia tällä hetkellä sairastavista ja siihen kuolevista on naisia. Alueet, joilla aidsin leviäminen kiihtyy, ovat ongelmallisia. Aidsiin sairastuneita on tällä hetkellä yksittäisistä maista eniten Intiassa. Aids on vallannut Etelä-Afrikan, kaksi kolmasosaa aids-tapauksista on Aasiassa ja Intiassa vain 7 prosenttia antiretroviraalisia lääkkeitä tarvitsevista saa niitä.

Lapset jäävät ilman HIV-lääkkeitä, joita heidän kuuluisi saada. Vain yksi kahdestakymmenestä HIV-positiivisesta lapsesta saa tarvitsemaansa hoitoa. Global Movement for Children -liikkeen äskettäisessä raportissa kerrottiin, että neljä miljoonaa lasta tarvitsee epätoivoisesti cotrimoxazole-antibioottia, joka maksaa vain 3 senttiä päivässä lasta kohden. Sillä voitaisiin ehkäistä HI-virustartunnan saaneiden ja HIV-positiivisille äideille syntyneiden lasten sairastuminen hengenvaarallisiin infektioihin.

Lähempänä meitä, aivan naapurissa, ovat Itä-Eurooppa ja Keski-Aasia, joissa tartunnan saaneiden määrä on kasvanut lähes 20-kertaiseksi alle kymmenessä vuodessa ja aidsiin kuolleiden määrä on vuosina 2003–2005 lähes kaksinkertaistunut. Arvoisa komission jäsen, yhdymme päättäväisyyteenne siitä, että on tehtävä enemmän. Haluamme, että ennaltaehkäisytyötä tehdään paljon enemmän. Olemme todenneet Senegalissa ja Ugandassa, että ennaltaehkäisyyn panostaminen voi todella toimia, ja sillä voi olla todellista vaikutusta. Tätä lähestymistapaa olisi noudatettava laajemmin erityisesti Afrikassa ja Aasiassa.

Lopuksi totean, että mielestämme on tarpeen investoida tutkimukseen. Uusiin lääkkeisiin ja rokotteisiin sekä lääkkeiden toimittamiseen kohdistuvan tutkimuksen ansiosta mainitsemani aidsiin sairastuneet ja siihen kuolemassa olevat lapset voivat saada toivoa tulevaisuudesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Anne Van Lancker, PSE-ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kiitän teitä siitä, että olette mukana tässä keskustelussa meidän muutaman muun kanssa tässä jokseenkin hallusinatorisessa öisessä istunnossa. Toivon, että pystyitte silti seuraamaan erittäin mielenkiintoista Ranskan ja Portugalin välistä ottelua. Olen lisäksi kiitollinen komission jäsenelle hänen antamastaan julkilausumasta. Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä huojentui, kun New Yorkissa pidetty YK:n korkean tason kokous HI-viruksesta/aidsista esitti, että on vielä paljon kiinni kurottavaa, jos aiotaan saavuttaa tavoite siitä, että HIV:n ennaltaehkäisy ja hoito olisi yleisesti kaikkien ihmisten saatavilla. On todellakin totta, että edistystä on tapahtunut. Kuitenkin UNAIDSin raportti, josta jäsen Bowis hetki sitten lainasi muutamia esimerkkejä, osoittaa selvästi, että meidän olisi nopeutettava toimiamme.

Tämän vuoksi ryhmäni oli pettynyt siihen, että annettu poliittinen julkilausuma sisälsi niin vähän yksityiskohtaisia sitoumuksia. Siksi tämä keskustelu ja Toronton kokous ovat tärkeitä. Kansainvälisen yhteisön on osoitettava Torontossa, että se suhtautuu sitoumuksiinsa todella vakavasti, ja siellä on myös tehtävä sekä poliittisia että rahoituksellisia sitoumuksia. Torontossa mukana olevien maiden on myös pystyttävä tekemään selväksi se, että ne ovat vakavissaan maailmanlaajuisen yhtenäisen HI-virusta/aidsia koskevan politiikan suhteen.

Siksi Euroopan unionin on myös tehtävä osansa ja ryhdistäydyttävä. Haluaisin kuulla teidän kantanne neljään tiettyyn asiaan. Kyse on sitoumuksista, jotka PSE-ryhmä haluaisi otettavan Toronton kokouksen esityslistalle. Mielestämme uuden kehitysyhteistyövälineen kautta olisi osoitettava enemmän kuin kuusi prosenttia inhimilliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen. Olisimme erittäin tyytyväisiä, jos tätä prosenttiosuutta kasvatettaisiin.

Toiseksi meidän mielestämme voisi hyvin olla mahdollista käyttää ainakin 50 prosenttia virallisesta kehitysyhteistyöavusta vuosituhannen kehitystavoitteisiin, joissa HI-viruksella/aidsilla olisi oltava keskeinen asema.

Kolmanneksi meistä olisi oikein, että Euroopan unioni sitoutuisi pitämään ennallaan maailmanlaajuiseen terveysrahastoon osoittamansa rahoituksen ja parhaassa tapauksessa kasvattamaan sitä.

Neljänneksi olisimme erittäin tyytyväisiä, jos komissio tukisi aktiivisesti sellaisia kehitysmaita, jotka sitoutuvat asettamaan perusterveydenhuollon ja HI-viruksen/aidsin torjumisen etusijalle. Kuten aidsia koskevassa YK:n raportissa todetaan, me tiedämme, mitä on tehtävä aidsin pysäyttämiseksi niille sijoilleen. Nyt tarvitsemme poliittista tahtoa ja varoja sen toteuttamiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Fiona Hall, ALDE-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, minulla on suora yhteys vietnamilaiseen kansalaisjärjestöön, joka torjuu HI-viruksen/aidsin leviämistä. Se on korostanut minulle, että antiretroviraalisten lääkkeiden laaja saatavuus on tärkeää erityisesti siksi, että huomattavasti enemmän ihmisiä tulee vapaaehtoisiin testeihin, kun positiivisen tuloksen saaville on tarjolla tehokasta hoitoa.

Minulle on kuitenkin myös kerrottu, että Euroopan komission rahoitukseen liittyy todellisia käytännön ongelmia. Ainoastaan hyvin paikallisissa ja kunnallisen tason hankkeissa pystytään voittamaan pelot leimautumisesta ja syrjinnästä ja saadaan ihmiset puhumaan avoimesti seksistä. Ainoastaan näissä hankkeissa tarjotaan yksilöllistä neuvontaa ja hoitoa. Nämä paikalliset kansalaisjärjestöt saavat aikaan huomattavaa edistystä asenteiden muuttamisessa aidsia kohtaan, mutta niiden hakemukset EU:n rahoituksen saamiseksi hylätään kuitenkin usein.

Olisiko komissio valmis tukemaan enemmän rahoitusprosessia ja vastaamaan paremmin rahoitusta hakeville kansalaisjärjestöille?

 
  
MPphoto
 
 

  Karin Scheele (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, 13. elokuuta tänä vuonna Torontossa alkavan 16:nnen kansainvälisen aids-konferenssin tunnuslause on "Aika toimia!" – eli aika pitää sanansa. Arvoisa komission jäsen, myös te ilmaisitte pettymyksenne siihen, että kansainvälisiltä toimijoilta ja jäsenvaltioilta puuttuu poliittista tahtoa, kun olisi annettava käyttöön tarvittavat rahoitusvarat.

Aidsia koskeva vuonna 2006 julkaistu YK:n raportti osoittaa, että tuloksia saavutetaan kaikissa niissä maissa, joissa panostetaan huomattavan paljon ennaltaehkäisyyn, mutta siitä käy ilmi myös, että HI-viruksen/aidsin ennaltaehkäisyssä ja torjunnassa on suuria puutteita. Yksi huolestuttavimmista raportista ilmenneistä asioista on epäilemättä se, että HI-viruksen torjuntaan tarkoitetut ohjelmat eivät pelkästään ole puutteellisia vaan niillä ei myöskään onnistuta saavuttamaan suurimmassa vaarassa olevia ryhmiä siellä, missä niitä ylipäänsä toteutetaan. Nuorille ei vieläkään tiedoteta riittävästi, mikä on todellakin erittäin huolestuttavaa, kun ajattelee sitä, että tällä hetkellä nuoria on enemmän kuin koskaan aiemmin ja että he ovat muita ikäryhmiä alttiimpia saamaan tartunnan.

Viisi vuotta sitten 189 valtiota hyväksyi yksimielisesti – mikä on jo sinänsä harvinaista – julistuksen sitoutumisesta HI-viruksen/aidsin torjumiseen ja sitoutui näin kohtaamaan sen valtavan haasteen, jonka HI-virus/aids asettaa ihmiskunnan kehitykselle.

Kuten on jo todettu, me tiedämme, mitä on tehtävä kasvavien tartuntalukujen taltuttamiseksi, taudin leviämisen estämiseksi ja jo sairastuneiden hoitamiseksi, mutta selvästikin puuttuu tarvittavaa poliittista tahtoa. Sen vuoksi suhtaudumme päätöslauselmassamme kriittisesti toukokuun lopussa ja kesäkuun alussa New Yorkissa järjestetyn korkean tason kokouksen heikkoihin ja melko epämääräisiin tuloksiin. Tällä kannalla ovat myös monet maailmanlaajuisen kansalaisyhteiskunnan edustajat. Vetoamme kansainväliseen yhteisöön, jotta se hyödyntäisi Toronton konferenssia muotoillakseen selviä ja konkreettisia edellytyksiä ja tavoitteita.

 
  
MPphoto
 
 

  Louis Michel, komission jäsen. (FR) Arvoisa puhemies, on aina hieman hämmentävää ainoastaan todeta kuultujen kantojen vastaavan omaa vakaumustaan, mutta on aivan ilmeistä, että olen kanssanne samaa mieltä suurimmasta osasta esiin tulleista asioista. Ollakseni kuitenkin täysin objektiivinen teen muutamia huomautuksia.

On painotettu sitä, että voisimme löytää keinon tämän kriittisen ongelman ratkaisemiseksi, jos vain haluaisimme. Olen tästä hyvin huolissani. Jäsen Scheele sanoi sen osuvasti, tässä on nimittäin kyse poliittisesta tahdosta. Minä voin osaltani vaikuttaa tilanteeseen vain esittämällä argumentteja ja pitämällä puheita. En tietenkään voi pakottaa jäsenvaltioita ja kansainvälisiä lahjoittajia olemaan anteliaampia. Olin hyvin järkyttynyt ja yllättynyt sitoumuksien vähäisyydestä Lontoossa. Jos muistan oikein, tavoitteeksi oli asetettu 7 miljardia Yhdysvaltain dollaria, ja saimme kokoon hädin tuskin 3,7 miljardia Yhdysvaltain dollaria, joka todellakin on alkuperäistä tavoitetta huomattavasti pienempi määrä. Tämän vuoksi meidän on tarpeen jatkaa toimiamme.

Toinen huomioni koskee sitä, että olen tietenkin samaa mieltä jäsen Bowisin kanssa, joka puolustaa tämän alan tutkimuksen vahvistamista. On selvää, että tutkimuksen avulla voimme lopulta säästää paljon aikaa toimissamme tämän kauhean taudin lopulliseksi tuhoamiseksi.

Hyvä jäsen van Lancker, prosenttiosuuden tarkistamisen osalta haluan korostaa, että vaikka yleisesti ottaen olen kanssanne samaa mieltä, me emme määrittele näitä prosenttiosuuksia itse, vaan sen tekevät kumppanivaltiomme. Sovellamme määrärahaperiaatetta, ja meidän on usein vedottava kumppaneihimme, jotta ne suostuvat kohdentamaan osan myöntämästämme kehitysavusta tämänpäiväisen keskustelun aiheen kaltaiselle alalle. Tämä on mielestäni tärkeää muistaa. Toisin sanoen olen henkilökohtaisesti valmis tukemaan teidän mielipidettänne kuudesta prosentista, mutta tämä ei riipu ainoastaan meistä.

Käsittelen nyt kehitysavun osoittamista vuosituhannen kehitystavoitteisiin. Minulla on vilpittömästi sellainen vaikutelma, että uuden ohjelman kautta kohdennetaan yli 50 prosenttia kehitysavusta vuosituhattavoitteisiin. Työstämme tätä ohjelmaa parhaillaan ja tarvitsemme siinä myös teidän osallistumistanne, luovuuttanne ja ideoitanne. Itse asiassa olen vakuuttunut siitä, että monien kehitysmaiden ongelmat liittyvät valtion kyvyttömyyteen ja puutteellisiin mahdollisuuksiin tarjota sosiaalisia ja demokraattisia palveluja kuten koulutusta tytöille, terveydenhuoltoa, oikeussuojakeinoja ja hallinnollisia palveluja. Tästä on tullut minulle päähänpinttymä, ja kummallista kyllä on hyvin vaikeaa löytää muita, jotka ajattelevat samoin. Hyvin usein kaikki nämä valtion toiminnot ovat vaillinaisia, ja joskus niitä ei jopa ole ollenkaan. Me annamme kyseisille maille välineet palveluntarjoamisvalmiuksiensa vahvistamiseksi yleisessä merkityksessä. Tämän johdosta on melko selvää, että näillä varoilla edistetään samalla vuosituhattavoitteiden saavuttamista.

Huomautitte myös siitä, että meidän olisi pidettävä ennallaan lahjoituksemme maailmanlaajuiseen terveysrahastoon, ja sen me aiomme todellakin tehdä. Minun on myös sanottava, että muutamat Euroopan unionin jäsenvaltiot näyttivät hyvää esimerkkiä Lontoossa ja todella panostivat rahasummaan. EU:n ulkopuoliset kumppanimme ovat olleet tässä melko varovaisia.

Olen kanssanne samaa mieltä siitä, että meidän on tuettava enemmän niitä maita, jotka toimivat erityisen aktiivisesti aidsin torjumiseksi, vaikka aids ei valitettavasti pysähdy valtioiden rajoille. Meidän on tämän vuoksi tehtävä tuet riippuvaisiksi näiden valtioiden toteuttamista toimista, ja juuri näin teemmekin. Kuten tiedätte, myös kymmenennen Euroopan kehitysrahaston kautta on mahdollista myöntää erityistä lisätukea, jonka tarkoitus on juuri mahdollistaa alunperin suunnitellun rahamäärän täydentäminen huomattavasti. Lisäavun määrä riippuu hallinnosta, saavutuksista ja esimerkiksi myös kumppanivaltioidemme investoinneista aidsin torjuntaan.

Hyvä jäsen Hall, käsittelen nyt paikallisia kansalaisjärjestöjä, jotka kokevat komission kohdelleen niitä väärin. Jos tarkoititte joitain tiettyjä kansalaisjärjestöjä ja hankkeita, haluaisin kuulla niistä. Oli miten oli, myönnän, että komissio on politiikassaan pyrkinyt välttämään sitä, että tukea myönnettäisiin liian kapea-alaisesti kaikenlaisiin hankkeisiin, jotka jokainen erikseen ovat epäilemättä tärkeitä paikallisella tasolla. Joka tapauksessa me pidimme vielä tärkeämpänä sitä, että kansainvälisen yhteisön strategia on johdonmukainen ja yhtenäinen ja että se perustuu menetelmään, joka on kaikkialla sama, jotta voidaan käsitellä tätä ongelmaa kokonaisuutena. Komission politiikkaan on myös kuulunut lahjoitusten tekeminen maailmanlaajuiseen terveysjärjestöön, jotta se voisi pitää langat käsissään ja luoda globaalin strategian. Joka tapauksessa, jos yksittäinen hanke on hyvä, miksi emme todellakin rahoittaisi sitä. Olen kuitenkin edelleen vakuuttunut siitä, että jos hajautamme rahoituksemme kaikenlaisiin hankkeisiin, emme saa yhtä paljon aikaan.

Tällaisen valinnan komissio on tehnyt, mutta se ei estä minua suhtautumaan avoimesti keskusteluun. En suinkaan ole kapeakatseinen. Vaikka jotkut kuitenkin olisivat sitä mieltä, että meidän olisi osallistuttava enemmän pieniin hankkeisiin, epäilen edelleen tämän strategian tehokkuutta pitkällä aikavälillä, vaikka nämä pienet hankkeet olisivatkin hyviä. Käsiteltäessä tällaisia laajan mittakaavan ongelmia kuin tämä, josta tänään keskustelemme, kannatan henkilökohtaisesti paljon systemaattisemman menettelytavan valintaa. Jos nimittäin varat jaellaan lukemattomiin pieniin hankkeisiin, menetetään systemaattinen kokonaisnäkemys, eikä saada enää yhtä paljon aikaan. Tästä minä olen huolissani. Jos teillä kuitenkin on niiden kansalaisjärjestöjen nimet, jotka ovat lähettäneet nämä hakemukset, kertokaa ne ja näyttäkää minulle hakemukset, koska en halua antaa vaikutelmaa mielivaltaisuudesta. Minä en sitä paitsi ole se, joka päätökset tekee. Saan hallinnolta tiedon sen tekemistä päätöksistä, mutta valitettavasti minun ei ole mahdollista käydä läpi jokaista hakemusta erikseen. Näin ollen olen valmis tutkimaan asiaa, jos jotkut kokevat, että heidän hakemuksiaan on käsitelty epäreilusti.

Viimeinen asiani on, että minä kannatan, kuten tiedätte, yhteisen ohjelman luomista, jolla yhdistettäisiin EU:n lahjoittajien eli jäsenvaltioiden ja komission lahjoitukset laajan eurooppalaisen yhteisymmärryksen hengessä. Jos voisimme todella onnistua tässä yhteistä ohjelmaa koskevassa aloitteessa eli toisin sanoen päästä yksimielisyyteen yhteisistä tavoitteista ja päättää yhdessä siitä, miten työ jaetaan kaikkien kesken, silloin voisimme mielestäni olla paljon tehokkaampia etenkin aidsin kaltaisen kauhistuttavan taudin torjumisessa. Tämä lähestymistapa olisi yhtenäisempi ja sillä tavoin voisimme saada käyttöömme todellisen Euroopan unionin strategian. Tällä hetkellä meidän on myönnettävä, että meillä ei sellaista ole. Tällä hetkellä me olemme lahjoittajia, jotka sijoittavat varoja maailmanlaajuiseen rahastoon ja rahoittavat tätä rahastoa. Meillä ei kuitenkaan ole omaa strategiaa aidsin torjumiseksi lukuun ottamatta, kuten mainitsin aiemmin, suunnitelmaamme torjuntatoimista aidsiin liittyvillä eri ongelma-aloilla, joita ovat sukupuolten epätasa-arvo, tyttöjen koulutus, hoito ja terveydenhuollon saatavuus. Kehotamme valtiokoneistoa ratkaisemaan nämä ongelmat. Tätä lukuun ottamatta meillä ei ole varsinaista erityisstrategiaa aidsin torjumiseksi. Meidän on myönnettävä, että rahoitamme ainoastaan ulkoista toimintaa. Jos meillä siis olisi yhteinen ohjelma, voisimme mahdollisesti luoda paremmin soveltuvan strategian, jolla voitaisiin käsitellä tämän ongelman erityispiirteitä suoremmin ja jopa paikallisesti.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä(1).

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

 
  

(1)Ks. pöytäkirja.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö