Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Sanatarkat istuntoselostukset
Tiistai 5. syyskuuta 2006 - Strasbourg EUVL-painos

16. Kyselytunti (kysymykset komissiolle)
Pöytäkirja
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana kyselytunti.

Käsittelemme komissiolle osoitettuja kysymyksiä (B6-0325/2006).

Ensimmäinen osa

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Manuel Medina Ortegan kysymys nro 39 (H-0601/06):

Aihe: Laajentuminen ja laiton maahanmuutto

Euroopan unionin tuleva laajentuminen Itä- ja Keski-Euroopan maiden alueelle merkitsee vaikeasti valvottavien rajojen lisääntymistä. Mitä toimenpiteitä komissio aikoo toteuttaa estääkseen kolmansista maista EU:n alueelle saapuvien laittomien maahanmuuttajien määrän lisääntymisen uusien jäsenvaltioiden kautta?

 
  
MPphoto
 
 

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (EN) Kuten tiedätte, uusien jäsenvaltioiden on taattava liittymisen hetkellä, että rajavalvonta on korkeatasoista. Sisärajavalvonnan lakkauttamista harkittaessa jäsenvaltioiden ja komission asiantuntijat arvioivat, täyttävätkö uudet jäsenvaltiot muiden ennakkoedellytysten ohella Schengenin yleissopimuksen mukaiset, ulkorajojen valvontaa koskevat vaatimukset.

Tammikuussa 2006 aloitettiin uusien jäsenvaltioiden osalta SIS-järjestelmään kuulumattoman säännöstön arviointi, ja neuvosto saa ensimmäisen arvion niiden valmistelusta joulukuussa. Annan ministereille lausunnon asiasta.

Kuten tiedätte, komissio antoi 19. heinäkuuta laitonta maahanmuuttoa koskevan tiedonannon, jossa se käsittelee tällä alalla ensisijaisina pitämiään tavoitteita. Tiedonannossa tarkastellaan eritoten sitä, voitaisiinko ulkorajat saada entistä turvallisemmiksi esimerkiksi niin kutsutulla e-borders-rajavalvonnalla, joka perustuisi tiedustelutietoihin, ja käsitellään mahdollisesti luotavaa automatisoitua maahantulo- ja maastapoistumisjärjestelmää, säädöksiä sekä tarvetta puuttua laittomasti yhteisössä oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten käyttöön työvoimana.

Lisäksi haluaisin korostaa, että komissio antoi heinäkuussa ehdotuksen nopeiden rajainterventioryhmien perustamisesta. Ehdotetulla välineellä lujitetaan jäsenvaltioiden ja yhteisön yhteisvastuullisuutta, ja sen ansiosta ne jäsenvaltiot, joilla on erityisiä vaikeuksia valvoa ulkorajojaan, voivat väliaikaisesti hyödyntää muiden jäsenvaltioiden rajavartiolaitosten virkamiesten asiantuntemusta ja henkilöresursseja.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Medina Ortega (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, viime päivien tapahtumat näyttävät osoittavan, ettei Euroopan unionilla ole valmiutta vastaanottaa sen lähialueilta tulevia maahanmuuttaja-aaltoja. Huomauttaisin, että Euroopan unioni saa Bulgarian ja Romanian ensi vuonna toteutuvan liittymisen myötä uuden merirajan Mustallemerelle, että Mustallamerellä on sellaisia valtioita kuin Ukraina, Moldova, Venäjä, Georgia, Armenia ja Turkki ja että tuolta mereltä avautuu meille väylä koko Aasiaan.

Aikooko Euroopan komissio laatia Mustaamerta varten samankaltaisen järjestelmän, jota se on alkanut kehittää Atlantille, jottei Aasian mantereelta vyöry Euroopan unioniin maahanmuuttajien tulvaa?

 
  
MPphoto
 
 

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, voin vastata arvoisalle jäsenelle, että yksi ensisijaisista tavoitteistamme puheenjohtajavaltio Suomen kanssa on nimenomaan ehdottaa Euroopan unionille yhtenäistä merirajojemme valvontamenetelmää joulukuuhun mennessä, ja alustava arvio asiasta saadaan lokakuussa.

Merirajan tiedetään olevan hyvin erilainen kuin maaraja tai lentoaseman raja, ja siksi Mustameri onkin selvästi yksi tutkittavista kohteista.

Toteaisin vain arvoisalle jäsenelle, että tapasin Bulgarian sisäasiainministerin taas juuri eilen ja sanoin hänelle jälleen kerran, että Bulgarian ja Romanian on valmistauduttava asianmukaisesti siihen, että Euroopan unioni osallistuu vahvasti äärimmäisen herkän raja-alueen valvontaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Siitä ei ole epäilystäkään, etteikö laittomien maahanmuuttajien virta pitäisi pysäyttää. Jäsen Medina Ortegan mainitsema esimerkki korostaa hänen maassaan vallitsevaa käytäntöä, että kansalliset hallitukset — omien sanojensa mukaan — laillistavat laittomat maahanmuuttajat ja näin oikeastaan välittävät vääränlaista viestiä. Näkeekö komissio tässä mahdollisuuksia ja harkitseeko se esittävänsä, että tällainen toiminta olisi lopettava, koska sen seurauksena nämä laittomat maahanmuuttajat löytävät tiensä kaikkiin Euroopan unionin muihin jäsenvaltioihin.

 
  
MPphoto
 
 

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (EN) Otitte esille seikan, joka on ensisijaisen tärkeä. Olen useaan otteeseen todennut, että valtavaksi ongelmaksi koituneet runsaat laillistamismenettelyt uhkaavat murentaa jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden periaatteen. Aihetta käsiteltiin neuvostossa ensimmäisen kerran noin 14 kuukautta sitten.

Päätimme tuolloin, että jokaisesta kansallisesta toimenpiteestä, jolla laillistetaan laittomia maahanmuuttajia, on järjestettävä etukäteen eurooppalainen kuulemisprosessi, jotta vuorossa oleva puheenjohtajavaltio ja Euroopan komissio voivat antaa lausuntonsa tällaisen laillistamismenettelyn vaikutuksista muihin jäsenvaltioihin. Tässäkin yhteydessä puhuimme solidaarisuusperiaatteesta ja hyväksyimme asiakirjan. Sitä ei ole vielä virallisesti julkaistu, mutta se vastaa vaikutuksiltaan poliittista päätöstä. Näin ollen pyydän, että kaikki jäsenvaltiot, jotka suunnittelevat toteuttavansa tällaisia laillistamismenettelyitä, noudattavat tätä velvoitetta ennalta tehtävästä kuulemisprosessista, jotta muut jäsenvaltiot saavat mahdollisuuden mukautua tällaisen laajan laillistamismenettelyn vaikutuksiin.

 
  
MPphoto
 
 

  James Hugh Allister (NI). – (EN) Arvoisa komission jäsen, kun otetaan huomioon, että Bulgaria on myöntänyt Moldovasta, Ukrainasta, Venäjältä ja muualta tulleille maahanmuuttajille runsaasti kansallisuuksia, millaisin käytännön toimin aiotaan valvoa maahanmuuttoa Bulgarian ja Romanian kautta?

Vuoden 2004 laajentumisesta aiheutunut maahanmuutto ei suuntaudu yhtä lailla useimpiin muihin jäsenvaltioihin, joten eikö olisi täysin oikeutettua, että kotimaani Yhdistyneen kuningaskunnan kaltaiset maat voisivat kieltäytyä laajentamasta avointen ovien politiikkaansa koskemaan Romaniaa ja Bulgariaa?

 
  
MPphoto
 
 

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, aihe on epäilemättä erittäin arka, ja voin vahvistaa, että olen ottanut asian esille keskustellessani – myös viimeaikoina – sekä Bulgarian että Romanian hallitusviranomaisten kanssa.

Saamani vastaukset ovat sinänsä rohkaisevia, sillä kummassakin ehdokasmaassa, joiden liittyminen on lähellä, ymmärretään, millainen vaikutus kaksoiskansalaisuudella voi olla muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Ehdokasmaat ovat kuitenkin tuoneet esille ongelman, joka Euroopan unionin olisi syytä ottaa huomioon. Ongelmana ovat Ukrainan ja Moldovan kaltaiset maat, jotka vaativat uutta helpottavaa järjestelmää väliaikaisia EU-viisumeita varten. Jos emme suhtaudu vakavasti näihin vaatimuksiin Ukrainalle ja Moldovalle laadittavasta viisumijärjestelmästä, on päivänselvää, että näiden maiden kansalaiset yrittävät turvautua vaarallisiin juonitteluihin.

Työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta totean, että liittymissopimuksissa on tietenkin mainittu Romanian ja Bulgarian osalta, että työntekijöiden vapautta siirtyä muihin Euroopan unionin jäsenvaltioihin voidaan mahdollisesti jatkaa siirtymäkauden ajaksi.

Euroopan komissio katsoo, ettei ole minkäänlaista vaaraa, että vuodesta 2004 Euroopan unionin jäsenenä olleista kymmenestä uudesta jäsenvaltiosta enää tulisi työntekijöiden tulva, ja olemme antaneet aiheesta tiedonannon.

Jos nämä kaksi uutta jäsenvaltiota liittyvät ensi vuoden alussa, kuten toivon, niihin kohdistuu joitakin rajoituksia. Tämä on ymmärrettävää, koska ne ovat laajentumisen toisessa vaiheessa liittyviä uusia jäsenvaltioita.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Johan Van Hecken kysymys nro 40 (H-0613/06):

Aihe: Yhdysvaltain öljyvarastot

Yhdysvaltain raakaöljyvarastot kasvoivat 16. kesäkuuta päättyneellä viikolla 1,4 miljoonalla tynnyrillä 347,1 miljoonaan tynnyriin. Varastot ovat nyt korkeimmillaan sitten toukokuun 1998.

Keskusteltiinko EU:n ja USA:n Wienissä pidetyssä vuotuisessa huippukokouksessa näistä epätavallisen suurista öljyvarastoista? Onko mahdollista, että Yhdysvallat pitää suuria varastoja pitääkseen näin öljyn hinnan keinotekoisesti korkeana, mistä kärsii Euroopan talous? Kuinka paljon yhdysvaltalaista raakaöljyä tuodaan EU:hun?

 
  
MPphoto
 
 

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) On totta, että Yhdysvaltojen raakaöljyvarastot ja öljytuotteiden varastot ovat kasvaneet lähiaikoina ennätyssuuriksi. Minkään energiaa kuluttavan maan raakaöljyvarastojen ja öljytuotteiden varastojen kasvu ei kuitenkaan yleensä aiheuta nousupaineita öljyn maailmanmarkkinahintaan.

Asiantuntijat luottavat selkeisiin tilastotietoihin, joiden mukaan öljyn ja öljytuotteiden hintojen korotuspaineet vähenevät, kun varastot suurissa energiaa kuluttavissa maissa kasvavat. Tämä johtuu siitä, että riskipreemiolla on suuri vaikutus öljyn maailmanmarkkinahintaan, ja markkinatoimijat asettavat hinnan erilaisten riskitekijöiden perusteella. Asianmukaisten poliittisten näkökohtien lisäksi ensisijaisena riskitekijänä ovat käyttämättömästä kapasiteetista ja varantojen riittämättömyydestä mahdollisesti aiheutuvat toimitushäiriöt. Näin ollen suuri enemmistö maailman öljymarkkinoiden toimijoista pitää riskiä alhaisempana silloin, kun suurilla energiaa kuluttavilla mailla, kuten Yhdysvalloilla, on riittävät tai jopa ennätyksellisen suuret raakaöljyvarastot tai öljytuotteiden varastot.

Tämän perusteella katsottiin, ettei EU:n ja Yhdysvaltojen vuotuisessa huippukokouksessa ollut tarvetta keskustella Yhdysvaltojen raakaöljyvarastojen ja öljytuotteiden varastojen määristä.

Yhdysvalloista Euroopan unioniin tuodusta raakaöljystä voidaan todeta, että kolmen viime vuoden aikana Yhdysvallat on toimittanut raakaöljyä Euroopan unioniin vähäisiä määriä – alle miljoona tonnia vuosittain. Tämä on alle 0,2 prosenttia EU:n raakaöljyn kokonaistuonnista. Tosiasiassa Yhdysvallat on itse suuressa ja enenevässä määrin riippuvainen raakaöljyn tuonnista.

 
  
MPphoto
 
 

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Kohtuuhintaisia vetykäyttöisiä ajoneuvoja koskevat suunnitelmat ovat itse asiassa lojuneet pöytälaatikoissa jo vuosia, ja jotkut valmistajat kykenisivät nyt saattamaan markkinoille perinteisten autojen hintaisia vetyautoja. Millaisin käytännön toimin EU edistää tällaisten vaihtoehtojen tarjoamista, jotta olisimme vähemmän riippuvaisia sekä Yhdysvaltojen öljypolitiikasta että öljynviejämaista?

 
  
MPphoto
 
 

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Öljynhintojen vuoksi komissio on tosiaankin tutkinut useita aloitteita ja sisällyttänyt niitä syyskuun 2005 jälkeen viisikohtaiseen suunnitelmaan, jonka komission jäsen Piebalgs on esittänyt. Ehdotuksia muokattiin tarkemmin, kun ne sisällytettiin vihreään kirjaan Euroopan strategiasta kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi.

Komission tavoitteena on asteittain vähentää EU:n riippuvuutta tuotetusta öljystä. Tähän pyritään toisaalta lisäämällä energiatehokkuutta ja toisaalta korvaamalla öljy muilla energialähteillä, kuten biomassalla ja muilla uusiutuvilla energialähteillä. Lisäksi komissio pyrkii lisäämään öljyntuottajamaiden kanssa käytävää tuottaja–kuluttaja-vuoropuhelua, jotta voitaisiin selvittää ja kehittää uusia tapoja vastata maailmanlaajuisen kysynnän kasvuun. Komissio haluaa myös lisätä avoimuutta ja öljymarkkinoiden ennustettavuutta sekä valmistautua ennalta hyvin kriisitilanteisiin, ja siksi se haluaa varmistaa etenkin, että jäsenvaltiot pitävät öljyvarastonsa asianmukaisten EU:n säädösten tasolla.

On tärkeää ymmärtää, että kaikista näistä toimista – ajoneuvojen polttoaineiden käyttöä ja biomassaa koskevista toimista sekä kaikista muista toimenpiteistä – saatava hyöty on nähtävillä pääasiallisesti keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä eikä heti lähitulevaisuudessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Yhtenä tavoitteenamme on tietenkin tehdä Euroopan unionista hieman itsenäisempi energiatoimitusten suhteen, ja on selvää, että toiminnan laajentaminen vaihtoehtoisten ja uudistuvien energialähteiden alalle olisi tällöin tärkeää.

Mitä uusiutuvia energialähteitä komissio aikoo harkitusti tukea lähitulevaisuudessa ja miten laajasti? Voitteko antaa joitakin lukuja asiasta?

 
  
MPphoto
 
 

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Komission jäsen Piebalgs käyttää suunnitelmassaan tässä yhteydessä numerointia, joten en tässä vaiheessa haluaisi luetella ensisijaisia tavoitteita enkä muitakaan tavoitteita. Biopolttoaineet ovat Euroopan unionin ensisijaisten tavoitteiden joukossa. Komission jäsenet ja neuvosto ovat keskustelleet aiheesta ja myös muista aiheista, kuten tuuli- ja aurinkoenergian käytöstä. En ole alan asiantuntija, joten tehtäväkseni jää varmistaa, että kollegani antaa aiheesta tarkemman kirjallisen vastauksen.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Karl-Heinz Florenzin kysymys nro 41 (H-0639/06):

Aihe: Passiivisen tupakoinnin luokittelu syöpää aiheuttavaksi tekijäksi

Parlamentti kannusti 23. helmikuuta 2006 Euroopan ympäristöterveystoimintasuunnitelmasta (2004–2010) antamassaan päätöslauselmassa komissiota luokittelemaan mahdollisimman nopeasti tupakansavun syöpää aiheuttavien aineiden 1 luokkaan. Terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston järjestämässä tupakoinnin vastaisia unionin tason toimintalinjoja koskevassa epävirallisessa kuulemisessa (määräaika 14. kesäkuuta) ei kuitenkaan viitattu tähän lainkaan.

Onko komissio ryhtynyt toimiin sen varmistamiseksi, että passiivinen tupakointi merkittäisiin syöpää aiheuttavaksi tekijäksi? Jos ei ole, miksi ei?

Aikooko komissio noudattaa ASPECT-raportin suosituksia ja luokitella passiivisen tupakoinnin syöpää aiheuttavaksi tekijäksi? Jos ei, miksi ei?

 
  
MPphoto
 
 

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Kiitän jäsen Florenzia, sillä aina, kun hän esittää aiheesta kysymyksen, toimintamme edistyy.

On totta, että arviolta 25 prosenttia kaikista Euroopan unionissa todetuista syöpätapauksista voitaisiin katsoa aiheutuneen tupakasta. Maailman terveysjärjestö, Suomen ja Saksan hallitukset sekä Yhdysvaltojen virastot ovat jo luokitelleet ympäristön tupakansavun ihmisille syöpää aiheuttavaksi aineeksi. Kuten olen aiemmin monesti todennut parlamentille, toimet savuttoman Euroopan luomiseksi ovat minulle ensisijaisia. Komissio aikoo esittää vuoden 2006 loppuun mennessä savuttomia ympäristöjä koskevan asiakirjan, jossa käsitellään, miten passiivista tupakointia voitaisiin jatkossa torjua Euroopan unionissa.

Terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston epävirallisessa kuulemisessa ei tosiaan mainittu ympäristön tupakansavun luokittelemista syöpää aiheuttavaksi aineeksi, sillä ensiksikin kyseessä oli alustava ja epävirallinen kuuleminen, jonka tarkoituksena oli saada lausunto valituilta osapuolilta. Komissio pitää kuitenkin erittäin tärkeänä parlamentin kantaa, että tupakansavun luokittelu syöpää aiheuttavaksi aineeksi olisi suositeltavaa.

Ongelma on oikeudellinen eikä poliittinen, sillä olemme samaa mieltä asiasta. Euroopan unionin lainsäädännössä on aukko, joten käsittelen kahta näkökohtaa. Ensinnäkin ongelmana on, että nykyisessä vaarallisia tuotteita ja aineita koskevassa Euroopan unionin lainsäädännössä ei kateta savua sinällään vaan ainoastaan markkinoille saatetut tuotteet. Tämän vuoksi lainsäädännössä onkin aukko.

Samalla laadittiin vastaavin periaattein lainsäädäntö työntekijöiden suojaamisesta syöpävaarallisilta aineilta työpaikoilla. Molemmat säädökset kattavat valitettavasti ainoastaan markkinoille saatetut aineet ja valmisteet. Tupakansavu sinällään ei siis ole näiden säädösten tarkoituksen ja tavoitteen mukainen tuote.

Näkökohtia on kaksi. Savuttomasta ympäristöstä laadittavassa kuulemisasiakirjassa komission on tarkoitus toisaalta varmistaa, että ympäristön tupakansavu luokitellaan syöpää aiheuttavaksi aineeksi – kuten WHO, Yhdysvallat, Saksa ja Suomi ovat tehneet. Näin varmistamme antavamme oikeaa tietoa. Savun osat ja ainesosat – kuten arseeni, butadieeni, bentseeni, typpioksidi ja muut oksidit – on jo luokiteltu Euroopan unionin lainsäädännössä syöpää aiheuttaviksi, ja siksi on samanaikaisesti varmistettava, että viittaamme tähänkin lainsäädäntöön. Lainopillisesti emme siis voi tässä vaiheessa sanoa, että ympäristön tupakansavu aiheuttaa syöpää, mutta voimme todeta, että ympäristön tupakansavu sisältää ainesosia ja aineita, jotka ovat syöpää aiheuttavia. Mielestäni viesti on vahva. Tämän pystymme tekemään lähitulevaisuudessa.

Toistaiseksi ja pitkällä aikavälillä toivomme löytävämme keinon ja tarkastelevamme, miten voimme hyödyntää tai tarkistaa Euroopan unionin lainsäädäntöä, jotta ympäristön tupakansavu sinällään saataisiin luokiteltua syöpää aiheuttavaksi. Molemmista selvitään lainsäädäntöömme tehtävillä tarkistuksilla. Parhaillaan keskustellaan myös työpaikkojen syöpävaarallisia aineita koskevan lainsäädännön tarkistamisesta, ja ehkäpä voisimme harkita tätäkin vaihtoehtoa. Tällöin soveltamisalana olisivat työpaikat, mutta se olisi jo ensimmäinen askel.

Lopuksi totean, että kaikki mahdolliset näkökohdat otetaan huomioon pian – ennen vuoden loppua –julkaistavassa asiakirjassa. Sillä välin tarkastelemme, kuinka nykyistä lainsäädäntöämme voitaisiin parantaa sellaiseksi, että pystyisimme myös lainopillisesti luokittelemaan ympäristön tupakansavun syöpää aiheuttavaksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Karl-Heinz Florenz (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kun otetaan huomioon se, että 10 000 ihmistä kuolee vuosittain Euroopan unionissa passiivisen tupakoinnin seurauksena, ymmärtänette varmaan, miksi en ole erityisen iloinen selityksestänne.

Ymmärrän tietenkin, että laissa on porsaanreikiä, mutta – mikäli ymmärrän oikein – teidän tehtävänne on tukkia ne. Kun muistellaan BSE-kriisin aikaa ja sitä, kuinka käänsimme Euroopan unionin koko elintarvikepolitiikan päälaelleen yhden tai kahden vuoden aikana epämääräisen uhan edessä, tämän asian eteen olisi todella tehtävä enemmän. Meillä on nimittäin aiheesta tietoja, kun uhreja kertyy vuosittain 10 000.

Voimme todeta, että ryhmäni aikoo varmasti tehdä asialle jotakin ja laatia linjaamme vastaavan oma-aloitteisen mietinnön toimienne tueksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Olen ehdottomasti samaa mieltä. Viittaan myös käsittääkseni Yhdistyneen kuningaskunnan lehdissä tänään mainittuihin ongelmiin, joita passiivisesta tupakoinnista aiheutuu hengityselimille ja keuhkoille, sekä sen aiheuttamiin hengitysvaikeuksiin. Tiedämme passiivisen tupakoinnin aiheuttavan myös sydänhäiriöitä.

Kuten julkaistavasta asiakirjasta huomaatte, tavoitteemme on saada Euroopan unioniin savuton ympäristö. Kaikki esitetyt näkökohdat auttavat meitä etenemään siihen suuntaan. Pyrimme edelleen tuohon tavoitteeseen, mutta sillä välin tarkastelemme, miten lainsäädäntöämme on muutettava, jotta voimme itse edistää luokittelua. Jäsenvaltiot pystyvät tähän, ja muut kansainväliset järjestöt pystyvät siihen, joten en ymmärrä, miksei Euroopan unionikin pystyisi siihen.

 
  
MPphoto
 
 

  David Martin (PSE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, en tiedä, mahdoitteko huomata tällä viikolla –Yhdistyneen kuningaskunnan lehdistössä epäilemättä – kirjoituksia, jotka koskivat saksalaisen yrittäjän suunnitelmia ryhtyä järjestämään Euroopasta Aasiaan lentoja, joilla tupakointi olisi sallittua.

Kysyn ensiksikin, tuomitseeko komissio tämän, ja toiseksi, onko komissiolla minkäänlaista lainsäädännöllistä keinoa estää tällaista suunnitelmaa toteutumasta?

 
  
MPphoto
 
 

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Ei valitettavasti ole. En tiedä, kuka haluaisi lentää tuollaisissa olosuhteissa. Tein itse pienen mielipidetutkimuksen. Kysyin tupakoitsijoilta, matkustaisivatko he savuntäyteisessä lentokoneessa, ja he vastasivat kieltävästi.

Kuten tiedätte, yhteisöllä ei ole tupakointia lentokoneessa kieltävää lainsäädäntöä. Jäsenvaltiot päättävät asiasta. Näin ollen asiasta päättäminen kuuluu edelleen jäsenvaltioiden toimivaltaan. Saksassa on viime aikoina puhuttu savuttoman ympäristön edistämisestä, ja siksi olenkin toiveikas sen suhteen, että Saksa tarkastelee asiaa ja että asiasta saadaan erityinen säädös vuonna 2007.

 
  
MPphoto
 
 

  Richard Seeber (PPE-DE). – (DE) Kukaan ei halua elää maailmassa, jossa kaikki on kiellettyä, mutta mielestäni tupakointi – erityisesti passiivinen tupakointi – on esimerkki tilanteesta, jossa oma toimintamme on haitallista muille. Hotellit ja ravintolat ovat Euroopassa ryhtyneet varaamaan osia tiloistaan tupakoimattomille, mutta kyseessä on vain vapaaehtoinen velvoite. Voisiko komissio harkita antavansa koko Euroopan unionin kattavan säädöksen, jolla tietyt alueet määriteltäisiin savuttomaksi ja jonka nojalla tilannetta todella seurattaisiin, sillä tähän liittyvät tarkistukset ovat suurelta osin oikeastaan jäsenvaltiokohtaisia?

 
  
MPphoto
 
 

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Tiedätte varmasti, että minulla on mielipiteitä asiasta, mutta en halua ennustaa, millaisen tuloksen saamme piakkoin käynnistettävästä savuttomia ympäristöjä koskevasta kuulemisprosessista. Sen avulla saamme tietää, millaisia toimenpiteitä Euroopan unionissa voitaisiin seuraavaksi toteuttaa.

Olen erittäin ilahtunut siitä, että jäsenvaltio toisensa jälkeen on kieltänyt tupakoinnin julkisilla paikoilla. Liettua ja Slovenia tekivät hiljattain vastaavat päätökset, ja Saksakin tekee lähitulevaisuudessa. Komissio odottaa kuitenkin kuulemisprosessin tulosta ennen kuin päättää koko Euroopan yhteisöä koskevista toimenpiteistä. Kuten totesin parlamentin valiokunnille järjestetyssä kuulemistilaisuudessa, tavoitteenani on tehdä Euroopan unionista savuton ja suojella kaikkia kansalaisia passiiviselta tupakoinnilta muuallakin kuin vain yksittäisissä jäsenvaltioissa.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tupakoitsijoiden ja tupakoimattomien eristäminen toisistaan ei ole riittävä toimenpide eikä tällainen suojelu ole riittävää. Jos todella haluamme, että toimenpiteistä on hyötyä kaikille, on valittava täysi tupakointikielto. Odotan kuitenkin innolla parlamentin panosta kuulemisprosessiin.

 
  
  

Toinen osa

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Marie Panayotopoulos-Cassiotoun kysymys nro 42 (H-0599/06):

Aihe: Pienten ja keskisuurten yritysten selviytymiskykyä koskevat toimet

Vuonna 2005 Euroopan unionin 15 jäsenvaltiossa esiintyi 140 000 yritysten maksukyvyttömyystapausta, ja ne vaaransivat 1,5 miljoonaa työpaikkaa. Samana vuonna Kreikassa konkurssiin joutuneiden pienten ja keskisuurten kreikkalaisten yritysten määrä kasvoi merkittävästi, 54,55 prosenttia, suhteessa vuoteen 2004. Mihin välittömiin toimiin, nämä seikat huomioon ottaen, aiotaan ryhtyä pienten ja keskisuurten yritysten pelastamiseksi?

 
  
MPphoto
 
 

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minun on aluksi huomautettava, ettei komissiolla ole minkäänlaista suoranaista vastuuta konkurssilainsäädännöstä. Ala on kuitenkin erityisen tärkeä pk-yrityksille, ja siksi komissio koettaa toimia välikätenä asiassa.

Olemme varmistaneet, että hyväksi havaituista menettelytavoista on kerrottu, ja kannustaneet jäsenvaltioita omaksumaan niitä. Komission mielestä sen on pikemminkin tarkoitus keskittyä estämään maksukyvyttömyyttä ja tukemaan tervehdyttämistä kuin osallistua yhtiöiden likvidointiin. Yritämme laatia yritysten kannalta suotuisampia säännöksiä rehellistä maksukyvyttömyyttä varten ja olemme vihdoin alkaneet miettiä, miten tukea uusia alkuja ja antaa yrityksille toinen mahdollisuus.

Pienyrityksiä koskevassa eurooppalaisessa peruskirjassa mainitaan, että joitakin maksukyvyttömyyksiä saattaa esiintyä, vaikka aloitteissa ja yrittäjyyteen liittyvien riskien osalta olisikin toimittu vastuuntuntoisesti. Näin ollen onkin syytä tarkistaa kansallista maksukyvyttömyyslainsäädäntöä parhaiksi havaittujen menettelytapojen perusteella. Tätä varten on toteutettu erilaisia toimenpiteitä. Vuoden 2001 alussa järjestettiin Noordwijkissa yritysten vararikkoja käsitellyt seminaari. Siellä tärkeimpiä keskustelunaiheita olivat konkurssilainsäädännön parantaminen ja maksukyvyttömyyksien estäminen. Vuoden 2002 puolivälissä julkaistiin tutkimus "Bankruptcy and a Fresh Start", johon oli kerätty tietoja yritysten maksukyvyttömyyksien oikeudellisista ja sosiaalisista seurauksista.

Tämä tutkimus oli lähtökohtana vuonna 2003 käynnistetylle, yrityksen saneerausta, konkurssia ja uutta alkua koskevalle komission Best-hankkeelle, jossa keskityttiin kahteen seikkaan. Siihen, missä määrin kansallinen maksukyvyttömyyslainsäädäntö on esteenä yrityksen toiminnan jatkumiselle ja yrityksen uudelle alulle ja miten epäonnistumisen leima vaikuttaa menestysmahdollisuuksiin, kun yritys aloittaa toimintansa uudelleen epäonnistumisen jälkeen, ja yrityskulttuuriin yleensä?

Hankkeen tuloksia esiteltiin kertomuksessa, jolla oli tarkoitus tukea Euroopan unionin toimia maksukyvyttömyyslainsäädännön oikeudellisen kehyksen muuttamiseksi. Tärkeimmät suositukset ja mittapuut koskivat sitä, kuinka hyödyllistä yrityksen ulkopuolinen neuvonta on maksukyvyttömyyden ehkäisemisessä ja millainen merkitys ajantasaisella ja luotettavalla maksukyvyttömyyslainsäädännöllä on velkojen selvittelyn ja tervehdyttämisen tukemisessa. Tärkeänä pidettiin myös sitä, että on erotettava selvästi toisistaan vilpillinen ja rehellinen konkurssi. Lisäksi siinä asetettiin erilaisia asianmukaisia oikeudellisia seuraamuksia. Kertomuksella todella edistettiin maksukyvyttömyyslainsäädännön uudistamista kaikkialla Euroopan unionissa.

Komissio vastasi yrittäjyyttä Euroopassa koskeneessa vihreässä kirjassa esitettyihin muutamiin kannanottoihin vuonna 2004 laajentamalla yrittäjyyden edistämistä koskevaa toimintasuunnitelmaa. Siihen sisällytettiin ensisijainen yritysten maksukyvyttömyyksiä koskeva hanke, jolle määriteltiin kolme erityistä tavoitetta.

Ensimmäiseksi tavoitteeksi asetettiin, että jäsenvaltioita on kannustettava noudattamaan yrityksen saneerausta, konkurssia ja uutta alkua käsittelevän asiantuntijaryhmän suosituksia. Toisena tavoitteena on saada parempi käsitys yritysten epäonnistumisesta, ja kolmantena tavoitteena on lisätä ennalta ehkäiseviä toimia, jotka on suunnattu uhkaavassa tilanteessa oleville yrityksille.

Toiseen ja kolmanteen tavoitteeseen viitaten komissio laatii parhaillaan epäonnistumisen leimaavuutta ja ennakkovaroitusvälineitä koskevan monivuotisen hankkeen yhteydessä tietopakettia ja itsearviointitestejä yrityksille, jotta ne voisivat tunnistaa yritykseen liittyvät riskitekijät varhaisessa vaiheessa, kun avunsaannin mahdollisuudet ovat vielä hyvät.

Komissio järjesti Brysselissä 28. maaliskuuta 2006 konferenssin, jonka aiheena oli maksukyvyttömyys ja uusi alku. Siellä tarkasteltiin, millä tavoin maksukyvyttömyyksiä voitaisiin ehkäistä, miten yritysten epäonnistumisen leimaavuutta voitaisiin lieventää ja kuinka rehellisestä maksukyvyttömyydestä kärsineet yritykset voitaisiin kannustaa uuteen alkuun.

Näiden tavoitteiden omaksumisesta on saatu myönteisiä merkkejä jäsenvaltioista. Noin kolmannes jäsenvaltioista – mainittakoon, että Kreikka oli yksi näistä – esitti Lissabonin strategian yhteydessä kansallisen uudistusohjelman vuodeksi 2005, ja ohjelmiin sisältyi suunnitelmia jäsenvaltioiden konkurssilainsäädännön uudistamiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Μarie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, kiitos paljon tästä tyhjentävästä vastauksesta ja yksityiskohdista, joita kerroitte komission ja neuvoston toteuttamista toimista.

Tiedustelisin, aiheuttavatko Euroopan unionin kansainväliset velvoitteet maksukyvyttömyyttä ja yllättäviä epäonnistumisia yrittäjille.

 
  
MPphoto
 
 

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) Kuten olen jo todennut, Euroopan unionilla ei ole valtuuksia puuttua tähän asiaan, joten emme voi toteuttaa lainsäädännöllisiä toimia emmekä kansainvälisiä toimenpiteitä. Kuten olen selittänyt, voimme vain yhteistyön, koordinaation ja jäsenvaltioiden kokemustenvaihdon avulla varmistaa, että pystytään luomaan paremmat oikeudelliset kehykset. Kuten kerroin, joissakin maissa näin on jo tehty, joissakin maissa työ on vielä kesken, ja joissakin maissa tilanne on edelleen puutteellinen.

Tänään voin sanoa, että kiinnitämme tähän asiaan erityisesti huomiota, kun valmistelemme seuraavaa vuosittaista kertomusta Lissabonin strategian täytäntöönpanosta, ja erityisesti niihin maihin, joissa maksukyvyttömyyslainsäädäntö yhä haittaa kasvua ja työllisyyttä.

 
  
MPphoto
 
 

  Alexander Stubb (PPE-DE). – (EN) Minun on aluksi todettava, että ihailen komission kykyä vastata kreikkalaisten pk-yritysten toimintaa koskeviin yksityiskohtaisiin ja hankaliin kysymyksiin.

Pk-yritysten kannalta parasta, mitä voimme tehdä, on vapauttaa markkinat ja etenkin panna täytäntöön ne neljä perusvapautta, jotka meillä jo on. Kysymykseni kuuluu, voitteko te luvata meille tänään, että komissio ei taivu painostukseen, jota monet tahot, erityisesti saksalaiset ammattiliitot, harjoittavat vesittääkseen palveludirektiivin, josta neuvosto, komissio ja Euroopan parlamentti saivat aikaan niin hyvän kompromissin.

 
  
MPphoto
 
 

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) Minun on vaikea nähdä, miten arvoisan jäsenen kysymys liittyy keskustelun aiheena olevaan maksukyvyttömyyslainsäädännön ongelmaan, mutta voin kuitenkin vastata siihen. Komissio on hyvin vakaasti päättänyt tehdä kaikkensa varmistaakseen, että palveludirektiivi hyväksytään siinä muodossa, jossa Euroopan parlamentti hyväksyi kompromissin.

 
  
MPphoto
 
 

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kun suuret yritykset joutuvat konkurssiin, monien pienten yritysten laskut jäävät usein maksamatta. Pidättekö mahdollisena, että Euroopan investointirahasto voisi tällaisessa tapauksessa taata – ainakin tietyn ajan – maksujen saamisen tai tarjota lainaa pääoman korvaamiseksi?

 
  
MPphoto
 
 

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) Ymmärtänette, että kysymykseen on paneuduttava, sillä antaisin vastaukseni sellaisten instituutioiden puolesta, joita kohtaan minulla ei ole suoraa vastuuta. Yleisemmin voin kuitenkin todeta, että mielestäni meillä on käytettävissämme äkillisten rakennemuutosten seurausten lieventämiseen tarkoitettuja välineitä, joita voidaan hyödyntää myös tällaisissa tapauksissa. Pystyn siis toki näkemään mielessäni omaperäisiä rahoitusvälineitä, joita käytettäisiin yksittäisissä tapauksissa, mutta niitä olisi todellakin tarkasteltava tapauskohtaisesti.

Tässäkin yhteydessä ongelmana on, ettei nykyisissä puitteissa ole mahdollista säätää asiasta Euroopan unionin lainsäädäntöä.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Jan Anderssonin kysymys nro 43 (H-0626/06)

Aihe: Teollisuuspolitiikka

Suhtaudun myönteisesti EU:n yhteiseen teollisuuspolitiikkaan. Katson kuitenkin, että nykyisessä muodossaan se keskittyy aivan liian yksipuolisesti kilpailukyvyn parantamiseen. On myönnettävä, että kilpailukyky on tärkeä tekijä yritysten kehittämisen kannalta, mutta olisi ollut tervetullutta, jos työllisyysnäkökohdat olisi otettu paremmin huomioon.

Millä tavalla komissio aikoo sisällyttää työllisyyspolitiikan yhteiseen teollisuuspolitiikkaan?

 
  
MPphoto
 
 

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) Euroopan teollisuuden kilpailukyky on globalisoituvassa maailmassa ratkaisevan tärkeää kasvun ja työllisyyden kannalta. Modernia teollisuuspolitiikkaa koskevien komission ehdotusten erityisenä tavoitteena on saada Euroopan unionin teollisuuden voimavarat mahdollisimman tarkasti käyttöön sekä lisätä näitä voimavaroja.

Työllisyyspolitiikan ja teollisuuspolitiikan välillä on näin ollen aivan suora yhteys. Kiitän teitä tästä kysymyksestä, sillä sen ansiosta saan mahdollisuuden selventää, että minä sekä komissio olemme sitoutuneet teollisuuspolitiikkaan, jolla ei suinkaan puolusteta osakkeenomistajien etuja, vaan päinvastoin tämän teollisuuspolitiikan tavoitteena on turvata Euroopan unionissa korkealaatuiset työpaikat pitkällä aikavälillä.

Puolustamani politiikan tärkein tavoite on tarjota ihmisille hyviä ja riittävästi työpaikkoja. Vastoin Euroopan unionissa aiemmin vallinnutta käsitystä olemme nykyään vakuuttuneempia kuin koskaan siitä, ettei tätä tavoitetta saavuteta ilman Euroopan unionin vahvaa teollisuuspohjaa eli ilman teollisuutta, joka on vahvaa, korkealaatuista ja kilpailukykyistä.

Haluaisin lisäksi huomauttaa tietyistä politiikkamme näkökohdista, jotka liittyvät nimenomaan teollisuuspolitiikan ja työllisyyspolitiikan väliseen yhteyteen. Yksi näkökohta, jonka erityisesti haluan mainita, on nyt komission ehdotuksesta perustettu Euroopan globalisoitumiseen sopeutumista tukeva rahasto. Siihen osoitetuilla varoilla on ensisijaisesti tarkoitus auttaa nopeista rakenteellisista muutoksista kärsiviä työntekijöitä uudelleenkouluttautumaan tai löytämään uusia työpaikkoja.

Mainitsen vielä, että komissio laatii parhaillaan politiikkaa, jolla pyritään selviämään ammattitaitoisen työvoiman puutteesta Euroopan unionissa, parantamaan työn laatua ja lisäämään työllistymismahdollisuuksia useilla aloilla, erityisesti tietotekniikan, koneenrakennuksen ja tekstiili- ja nahkateollisuuden aloilla sekä useiden eri raaka-aineiden tuotannon aloilla ja tuotantoteollisuuden aloilla.

Euroopan unioni auttaa myös työsuhdetoimintaa ja on yritysten sosiaalisen vastuun vahva kannattaja. Kysymyksenne antaa minulle myös mahdollisuuden sanoa eurooppalaisille yrittäjille, että korkeiden voittojen tavoittelu ei voi milloinkaan olla yrityksen ainoa tavoite, sillä eurooppalaisilla yrityksillä on aina sosiaalinen tehtävänsä. Niillä on yhteiskunnallinen vastuu, ja tämä vastuu koskee ensisijaisesti yrityksen tarjoamia työpaikkoja.

Kuten huomaatte, olisi todella teennäistä yrittää tarkastella teollisuuspolitiikkaa täysin erillään työllisyyspolitiikasta. Asia voidaan ehkä tiivistää yhteen lauseeseen: Euroopan unionin moderni teollisuuspolitiikka on todella tärkeää ja välttämätöntä työllistymismahdollisuuksien parantumisen kannalta.

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Andersson (PSE). – (SV) Kiitos paljon vastauksestanne. Mielestäni se oli hyvä. Minäkään en näe minkäänlaista ristiriitaa kilpailupolitiikan ja työllisyyspolitiikan välillä. Olen vain sitä mieltä, että tulevaisuudessa olisi ehkä korostettava enemmän työllisyyspolitiikkaa. On tärkeää, että Euroopan unionilla on vahva teollisuuspolitiikka, jotta pystymme säilyttämään työllistymismahdollisuudet. Väestönkehitys huomioon ottaen on kuitenkin myös tärkeää, että tällä alalla tarjotaan laadukkaita työpaikkoja ja että panostamme muun muassa taitojen kehittämiseen, jotta teollisuusalalle hakeutuminen olisi nuorille houkuttelevaa. Kilpailun vuoksi on todettava, ettei uusien työntekijöiden rekrytointi saa olla vaikeaa. On todella tärkeää saada tämä ongelma ratkaistua, kun otetaan huomioon, millaista väestönkehitys on.

 
  
MPphoto
 
 

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) Voin vain todeta arvoisalle jäsenelle, että olemme kumpikin täysin samaa mieltä. Juuri tähän komissio pyrkii, ja hänen kysymyksensä tekee selväksi, että tietoa tarvitaan lisää ja että viestinnän on toimittava paremmin.

Minusta tuntuu siltä, etteivät kaikki Euroopan unionissa vielä ehkä ymmärrä strategiamme ydintä, joten toistan, että komission perustavanlaatuisena strategiana on kasvun ja työllisyyden strategia. Tästä on ensisijaisesti kyse ja tämä on komission ensisijaisena tavoitteena. Teollisuuspolitiikka on yksi niistä monista käytettävissämme olevista välineistä, joita käytämme saavuttaaksemme kasvun ja työllisyyden tavoitteen.

 
  
MPphoto
 
 

  Philip Bushill-Matthews (PPE-DE). – (EN) Olen erittäin tyytyväinen komission jäsenen vastaukseen, mutta kysyisin vielä, onko hän samaa mieltä siitä, että joustavuuden lisääminen erityisesti työaikadirektiivin uudelleentarkastelun yhteydessä olisi hyödyllistä sekä työllisyyden että kilpailukyvyn kannalta, ja voisiko hän johtaa joustavuuden lisäämistä.

 
  
MPphoto
 
 

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) Tietänette, etten ole johtoasemassa enkä millään tavoin halua tunkeutua muiden komission jäsenten alueille, kuten hekään eivät puutu minun vastuualueeseeni kuuluviin asioihin. Vastaan siis kaikella varovaisuudella, että komission kaikissa asiakirjoissa, joissa käsitellään Euroopan unionin uudistustarpeita, mainitaan, että – ainakin joillakin aloilla ja joissakin jäsenvaltioissa – työmarkkinat ovat liian kankeat ja liian joustamattomat ja että työmarkkinoiden joustavuutta lisäämällä saataisiin tosiaankin lisättyä yrittäjähenkisyyttä, halukkuutta ottaa riskejä ja viime kädessä työpaikkoja.

Periaatteessa voin siis vastata kysymykseenne myönteisesti. Entistä joustavammat työmarkkinat ovat 2000-luvulla välttämätön vastaus niihin rakenteellisiin ongelmiin, joita meillä on.

 
  
MPphoto
 
 

  Richard Seeber (PPE-DE). – (DE) Kun katsoo tämänhetkisiä työllisyystilastoja, käy selvästi ilmi, että ensimmäinen ja toinen ala – siis maatalous ja teollisuus – kärsivät yhdessä palvelualan kanssa suurista mullistuksista kaikissa kehittyneissä teollisuusmaissa.

Mielestäni palveluala on tulevaisuuden ala, ja jos komissio väittää käsittelevänsä työllisyyden ja kasvun strategiaa, eikö olisi järkevämpää keskittyä tähän alaan?

 
  
MPphoto
 
 

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) Tästä saataisiin aikaiseksi äärimmäisen mielenkiintoinen väittely, mutta vastaukseni on selkeästi "ei". Saatatte yllättyä, että pystyn antamaan näin suoran vastauksen. On perustavaa laatua oleva virhe, jos luullaan, että voidaan noudattaa politiikkaa, joka suosii palvelualaa tuotantoalan sijaan. Todellisuudessa palvelualan kehittäminen on mahdotonta ilman vahvaa teollisuutta – vahvaa tuotantoteollisuutta – joka ostaa sen palveluita.

Tarkasteltaessa sellaisten jäsenvaltioiden taloudellisia realiteetteja, joissa palvelualojen suhteellinen osuus on erityisen suuri, huomataan, että teollisuus on ulkoistanut monet palvelualan toiminnoista, mutta niiden sisältö on täysin sama kuin ennenkin. Väitämme siis, että ilman vahvaa ja tehokasta teollisuuspohjaa ei pystytä toteuttamaan palvelualan laajentamista, joka olisi välttämätöntä, jos työllisyysongelmaa yritettäisiin ratkaista ainoastaan palvelualan turvin. Mielestäni nämä kaksi asiaa on liitettävä tiiviisti toisiinsa.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Seán Ó Neachtainin kysymys nro 44 (H-0638/06):

Aihe: Eurooppalaisia pienyrityksiä kuormittavan byrokratian karsiminen

Voisiko Euroopan komissio antaa selonteon, jossa luetellaan eri toimenpiteet, joita komissio on toteuttanut vuonna 2005 ja kuluvana vuonna vähentääkseen pienyrityksiä kuormittavaa byrokratiaa Euroopan unionissa?

 
  
MPphoto
 
 

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, minun on myönnettävä, että tämän kysymyksen kanssa ongelmana on puhtaasti se, että komissio on viime aikoina toteuttanut tähän aiheeseen liittyen niin paljon toimia ja laatinut niin monia aloitteita, että kestäisi todella kauan, jos selostaisin kaiken, mitä olemme tekemässä. Näin ollen esitän yhteenvedon, mikä auttaa myös puhemiestä ajanpuutteen kanssa.

Nykyisen komission yhtenä suurimpana poliittisena hankkeena voidaan pitää pk-yrityksiä kuormittavien byrokratian ja hallinnollisten kustannusten karsimista muun muassa lainsäädäntömme laatua parantamalla. Tämä on komission tavoite.

Olemme saaneet aikaan todellisen lähestymistavan muutoksen. Olemme parhaillaan käymässä lävitse järjestelmällisesti Euroopan unionin kaikkea lainsäädäntöä, ja tarkoitan todellakin laki lailta ja säännös säännökseltä. Tutkimme, voidaanko lainsäädäntöä yksinkertaistaa etenkin pk-yritysten osalta ja asetetaanko laeissa vaatimuksia, jotka haittaavat pk-yritysten toimintaa.

Kuten parlamentti tietää, komissio on asettanut pk-yrityspolitiikan oikeutetusti keskeiselle sijalle talousmalleissamme, sillä pk-yrityksethän ovat oikeastaan ratkaisevammassa asemassa kuin suuret yritykset. Ne tarvitsevat näin ollen enemmän vapautta ja mahdollisuuksia ottaa vastuuta omista asioistaan. Ne tarvitsevat kehittymismahdollisuuksia tarjoavan toimintaympäristön.

Olemme vakaasti sitä mieltä, että byrokratian vähentämiseen ja parempaan säädöskäytäntöön tähtäävä hanke on koko komissiota koskeva tehtävä, johon kaikki pääosastot osallistuvat. Sen avulla vahvistetaan merkittävästi pk-yritysten asemaa ja kannustetaan yhä useampia eurooppalaisia perustamaan omia yrityksiä, ottamaan itse riskejä ja sitä kautta tarjoamaan työtä muille.

Arvoisa puhemies, ajanpuutteen vuoksi ehdottaisin, että toimitan arvoisalle jäsenelle täydellisen vastauksen, jossa esitetään yksityiskohtaisesti kaikki nämä aloitteet, ja olen valmis toimittamaan kaikki tarvittavat lisätiedot.

 
  
MPphoto
 
 

  Seán Ó Neachtain (UEN). – (EN) Komission jäsenelle kiitos vastauksesta. Vaikka hän totesi, että häneltä kuluisi aikaa kaikkien toimenpiteiden selvittämiseen, hän vakuutti minut kuitenkin vastauksellaan.

Arvoisa komission jäsen, eikö tilanne ole todellisuudessa se, että Lissabonin strategian tavoitteet ovat vielä kaukana ja että toimenpiteet pk-yritysten koordinoimiseksi ja kehittämiseksi näiden Lissabonin strategian alkuperäisten tavoitteiden mukaisesti eivät ole vielä läheskään riittäviä?

 
  
MPphoto
 
 

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) En nyt sanoisi aivan noin jyrkästi. Viime vuonna olisin sanonut aivan samoin kuin arvoisa jäsen. Kuten arvoisa jäsen tietää, Lissabonin strategia – juuri mainitsemani kasvun ja työllisyyden strategia – josta päätettiin viime keväänä, on kuitenkin ollut täydellisen muutoksen kohteena. Ennakoimatta kertomusta, joka komission on tarkoitus esitellä tämän vuoden loppupuolella, uskoisin voivani sanoa yhden asian. Myönteisiä vaikutuksia alkaa tosiaankin näkyä. Ne näkyvät jäsenvaltioiden politiikassa ja jopa Euroopan unionin taloudessa.

En tiedä, tuliko parlamentin jäsenille sama tunne kuin minulle, kun he lukivat tänään sanomalehteä, mutta ensimmäistä kertaa pitkään aikaan saimme lukea, että Euroopan unionissa tuotannon kasvu ja talouskasvu yleensäkin ovat ylittäneet Japanin ja Yhdysvaltojen tasot. Kasvumme on nyt jälleen kerran nopeampaa kuin amerikkalaisten ja japanilaisten kilpailijoittemme. Tämä tarkoittaa, että kuilu alkaa umpeutua, ja toivon, että tämä suuntaus on pysyvä.

Kyse on vain alustavasta merkistä, mutta se saa minut toiveikkaaksi ja osoittaa, että olemme oikealla tiellä.

 
  
MPphoto
 
 

  James Hugh Allister (NI). – (EN) Arvoisa komission jäsen, en halua loukata, mutta eikö voida rehellisesti sanoa, että komissio on tehnyt byrokratian vähentämiseksi erittäin paljon lupauksia mutta toteuttanut hyvin vähän toimenpiteitä. On kuitenkin merkittävää, että lupaatte meille kirjallisen lausunnon joistakin esimerkeistä, mutta ette kuitenkaan kyennyt tänään antamassanne todellisessa vastauksessa mainitsemaan yhtäkään esimerkkiä toimista, joita todella olisi toteutettu byrokratian vähentämiseksi. Vaalipiirini yritysten mukaan tällaisista toimista ei ole merkkiäkään. Yritykset joutuvat yhä useammin tilanteeseen, jossa byrokratia heikentää merkittävästi niiden kilpailukykyä.

 
  
MPphoto
 
 

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) Minun on valitettavasti todettava, että olen eri mieltä arvoisan jäsenen kanssa, sillä totuus on juuri päinvastainen.

Olemme saavuttaneet suhteellisen lyhyen ajan kuluessa tämän aloitteen käynnistämisestä enemmän kuin koskaan olisin voinut kuvitella. Kuten arvoisa jäsen tietää, olemme ensinnäkin peruuttaneet kolmanneksen kaikesta valmisteilla olevasta lainsäädännöstä korvaamatta sitä. Tämä oli ensimmäinen askel. Toiseksi olemme muuttaneet lainsäädäntömenetelmiä ja ottaneet pakollisena käyttöön täydellisen vaikutustenarvioinnin, joka sinällään parantaa huomattavasti käynnissä olevaa lainsäädäntää. Arvoisat jäsenet huomaavat tämän täällä parlamentissa, kun he keskustelevat komission toimittamista ehdotuksista.

Kolmanneksi mainittakoon, että yksinkertaistamisohjelma on täydessä vauhdissa. On valitettavaa todeta, että komissio on edistynyt asiassa nopeammin kuin muut toimielimet. Suhtaudun aina myönteisesti kritiikkiin, mutta tämä kritiikki olisi helpompi ymmärtää, jos neuvosto ja parlamentti olisivat käsitelleet komission jo esittämiä yksinkertaistamista koskevia ehdotuksia yhtä nopeasti kuin komissio esitti ne.

 
  
MPphoto
 
 

  David Martin (PSE). – (EN) Myöntääkö komission jäsen, että hänen lämpimät sanansa pk-yrityksistä olisivat uskottavampia, jos tutkimusrahastoissamme ei syrjittäisi pieniä yrityksiä? Tiedän tapauksen, jossa kaksi yritystä – toinen suuri ja toinen pieni – saa rahoitusta samasta ohjelmasta. Suuren yrityksen toiminta tarkastetaan ohjelmakauden päättyessä, ja se saa tukensa etukäteen. Vastaavasti pienen yrityksen on tarkastutettava toimintansa vuosittain omalla kustannuksellaan, ja se saa tukensa takautuvasti. Myöntääkö komission jäsen, että tässä tapauksessa toimitaan ensisijaisten tavoitteiden vastaisesti?

 
  
MPphoto
 
 

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) En voi vastata kysymykseen tuntematta kyseistä tapausta. Pyydän arvoisaa jäsentä toimittamaan asiaankuuluvat asiakirjat joko minulle tai kenelle tahansa asiasta vastaavalle komission jäsenelle – enhän tietenkään tiedä, kenen toimivaltaan tämä asia kuuluisi – ja sen jälkeen tapaus tutkitaan. Joka tapauksessa on niin, ettei komissiolla ole käytäntönä, että se suosisi suuria yrityksiä pienten yritysten sijasta. Totuus on päinvastainen.

Pk-yrityksiltä ei vaadita läheskään yhtä paljon kuin suurilta yrityksiltä, kun ne osallistuvat sopimuksia tai hankkeita koskeviin tarjouskilpailuihin. Pk-yritykset voivat myös saada prosentuaalisesti enemmän tukea kuin suuret yritykset. Olen yllättynyt arvoisan jäsenen esittämästä käytännön esimerkistä. Kyseessä ei voi olla yleinen käytäntö vaan yksittäinen tapaus. Tutkisin sitä mielelläni. Pyydän jäsentä toimittamaan meille asiaankuuluvat tiedot.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Kysymykseen nro 45 vastataan kirjallisesti.

Seuraavana on Paulo Casacan kysymys nro 46 (H-0597/06):

Aihe: Maltan kevätmetsästystä koskevat luvut

Maltan liityttyä Euroopan unioniin vuonna 2004 tuhannet eurooppalaiset ovat olleet tyrmistyneitä Maltan hallituksen päätöksestä sallia metsästys keväisin. Euroopan parlamentin jäsenet ovat siitä lähtien kehottaneet komissiota kieltämään kevätmetsästyksen Maltassa, koska poikkeus on ristiriidassa luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun direktiivin (79/409/ETY(1)) kanssa. Komissiolle kesäkuussa 2006 esitetyssä kysymyksessä E-1318/06 esitettiin vakavia epäilyksiä Maltan väitteistä, joiden mukaan metsästysmahdollisuudet olisivat syksyllä erittäin vähäiset ja siksi kevätmetsästykseen myönnettävät poikkeukset olisivat perusteltuja. Komissio kuitenkin kehotti Maltan viranomaisia esittämään lisää tilastoja väitteensä perusteeksi.

Onko komissio jo saanut uudet (tyydyttävät) luvut? Jos ei, koska komissio aikoo viimein tehdä päätöksen Maltan kevätmetsästystä koskevan poikkeuksen yhteensopivuudesta lainsäädännön kanssa, jotta asia saadaan käsiteltyä loppuun?

 
  
MPphoto
 
 

  Stavros Dimas, komission jäsen. (EL) Lintudirektiivissä kielletään yleisesti kevätmetsästys. Se on sallittua ainoastaan, jos tietyt ennakkoedellytykset täyttyvät. Tärkein edellytys on, ettei vaihtoehtoa ole.

Tähän mennessä tietyt jäsenvaltiot, jotka ovat pyytäneet tällaista poikkeusta, eivät ole pystyneet osoittamaan, ettei metsästystä voida vaihtoehtoisesti järjestää esimerkiksi syksyllä.

Syynä kevätmetsästyksen kieltoon on se, että linnut muuttavat lisääntymisalueilleen. Nämä ovat talvesta ja monista muista rasituksista selviytyneitä lintuja, jotka siirtyvät lisääntymisalueilleen. Siihen on siis olemassa perustavanlaatuinen syy, miksi luonnonvaraisten lintujen metsästystä ei tänä aikana sallita.

Maltan osalta on myös tärkeää huomata, että komissio pyysi Maltan hallitukselta jo vuoden 2004 syksyllä tietoja vuoden 2004 metsästyskaudella metsästetyistä linnuista. Maltan viranomaiset ovat lähettäneet meille asiaankuuluvat tiedot vuoden 2004 metsästyskaudesta.

Komissio arvioi tiedot tarkasti, jotta saatiin tietää, oliko poikkeukselle todella perusteita, toisin sanoen, ettei metsästykselle ollut tyydyttävää vaihtoehtoista ajankohtaa. Näiden tietojen perusteella päättelimme, että ennakkoedellytykset täyttyivät. Koska viiriäisten ja tunturikyyhkyjen määrä oli näiden tietojen perusteella suuri eikä poikennut juurikaan kevätkaudella metsästettyjen lintujen määrästä, ja kun otetaan huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiot, komissio päätteli, että muu tyydyttävä ajankohta on olemassa ja ettei poikkeusta näin ollen voida myöntää.

Tehtyään tämän päätelmän komissio saattoi heinäkuussa 2006 vireille oikeudenkäynnin Maltaa vastaan lintudirektiivin rikkomisesta sillä perusteella, että Malta oli sallinut näiden kahden lajin kevätmetsästyksen.

Haluan mainita, että samankaltaisia jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevia menettelyitä on käynnistetty muitakin jäsenvaltioita vastaan, koska halutun poikkeuksen myöntämisen ennakkoedellytykset eivät ole täyttyneet, ja että juuri näillä perusteilla on annettu hiljattain tuomiot esimerkiksi Espanjaa ja Suomea vastaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Paulo Casaca (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, komission jäsenen vastauksen jälkeen haluaisin kysyä, eikö hänen mielestään ole suuri virhe tehdä tällaista päätöstä ainoastaan metsästäjiltä kerättyjen tilastojen perusteella. Kun muistetaan, mitä Maltan lehdistössä on kirjoitettu ja mitä lintuharrastajat ovat sanoneet, eikö komission olisi parempi tarkastella asiaa selkeämmin todellisen tilanteen perusteella?

 
  
MPphoto
 
 

  Stavros Dimas, komission jäsen. (EN) Tiedän, että Maltan viranomaisten meille toimittamat tiedot herättävät epäilyksiä, mutta näidenkin tietojen perusteella komissio on päätynyt lopputulokseen, ettei kevätmetsästyksen kiellosta ole syytä poiketa. Komissio on näin ollen käynnistänyt rikkomisesta johtuvan menettelyn Maltaa vastaan. Mitä muuta voimme tehdä? Komissio haluaa näyttää kaikille, että se suhtautuu erittäin vakavasti kyseisen säännöksen sisältävän lintudirektiivin soveltamiseen ja täytäntöönpanoon. Jos annamme ymmärtää toisin, monet muut maat katsoisivat komission vesittäneen lintudirektiivin säännökset ja saattaisivat myös pyytää poikkeusta. Näin ollen komissio on käynnistänyt rikkomismenettelyn, ja odotamme, kieltävätkö Maltan viranomaiset kevätmetsästyksen säännöksen mukaisesti.

 
  
MPphoto
 
 

  Bart Staes (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, puhumme nyt vuodesta 2004, mutta maltalaisista lehdistä luin, että vuosien 2005 ja 2006 keväällä metsästettiin varsin monia muuttolintuja ja että monet linnuista ammuttiin lennosta.

Voitteko kertoa minulle, ovatko Maltan viranomaiset lähettäneet jo komissiolle erivapautta koskevan ilmoituksen tästä vuoden 2005 kevätmetsästyksestä, ja mitkä ovat heidän velvollisuutensa tältä osin? Käsittääkseni tämä olisi pitänyt tehdä tämän vuoden kesäkuuhun mennessä. Onko se toimitettu? Jos on, voisitteko kertoa ilmoituksen sisällöstä ja erivapauden syistä? Jos ei ole, milloin odotatte saavanne sen?

 
  
MPphoto
 
 

  Stavros Dimas, komission jäsen. (EN) Tässä kuussa järjestetään Maltan viranomaisten ja ympäristöasioiden pääosaston tapaaminen. Tuolloin keskustellaan näistä eri näkökohdista, kuten siitä, että Maltan viranomaiset sallivat edelleen tunturikyyhkyn ja viiriäisten kevätmetsästyksen. Kokouksessa tarkastellaan, kuinka voitaisiin varmistaa, että toiminta on lintudirektiivin mukaista.

Ilmoituksesta ja vuotta 2005 koskevista luvuista todettakoon, että niitä odotetaan tämän vuoden loppuun mennessä.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavat kysymykset käsitellään yhdessä, koska niiden aiheet ovat samankaltaiset.

Caroline Lucasin kysymys nro 47 (H-0604/06):

Aihe: Tutkimus EU:n antaman luonnonvaraisten lintujen tuontikiellon luonnonsuojeluperusteista

Komissio otti viime vuoden lokakuussa käyttöön pyydystettyjen luonnonvaraisten lintujen tuontikiellon EU:hun. Päätös tehtiin ihmisten terveyttä koskevista syistä.

Mainittu kauppa olisi kiellettävä myös siksi, että se on suurelta osin kestämätöntä, koska se romahduttaa monien luonnonvaraisten lintujen kannat. EU tuo arviolta kaksi miljoonaa lintua vuosittain. Komissiota olisi näin ollen onniteltava siitä, että se on auttanut pelastamaan yli miljoona lintua lokakuusta lähtien.

Kun komission jäseneltä Stavros Dimasilta kysyttiin mainitun kaupan vaikutuksista lintujensuojeluun, hän vakuutti ympäristöministereille joulukuussa 2005 komissio aikovan tarkastella uudelleen kaupan vaikutuksia lintujensuojeluun.

Komissio ei tiettävästi ole vielä aloittanut mainittua tutkimusta. Voiko komissio selittää, miksi sitä ei ole aloitettu ja milloin komissio aikoo täyttää lupauksensa?

John Bowisin kysymys nro 48 (H-0674/06):

Aihe: Luonnonvaraisten lintujen tuontikielto

Voisiko komissio tehdä perinpohjaisen tutkimuksen kaikissa jäsenvaltioissa luonnonvaraisten lintujen väliaikaisen tuontikiellon vaikutuksista? Laittoman kaupan määrää on vaikea arvioida, mutta vaikuttaisi siltä, että luonnosta pyydettyjen suojeltujen lintujen määrä on erittäin suuri. Luonnonvaraisten lintujen täydellistä tuontikieltoa on vastustettu laajalti, koska kielto vain siirtäisi kaupan maan alle ja aiheuttaisi laittomasti tuotujen lintujen määrän lisääntymisen. Eläinten hyvinvointia käsittelevän RSPCA/Eurogroupin julkaisemat alustavat arviot lokakuusta 2005 (jolloin väliaikainen kielto tuli voimaan) lähtien kerätyistä tiedoista osoittavat kuitenkin, että laiton kauppa on vähentynyt ja että pelot ovat olleet aiheettomia.

 
  
MPphoto
 
 

  Stavros Dimas, komission jäsen. (EL) Yritän vastata näihin kahteen toisiinsa liittyvään kysymykseen. Molemmat koskevat tutkimusta, lintujen tuontikieltoa sekä Royal Society for the Prevention of Cruelty to Animals –yhdistyksen toimittamia tietoja. Eläinlääkintä- ja hygieniasääntöjen osalta komissio toimi ripeästi ja toteutti tehokkaita ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä lokakuussa 2005. Toimenpiteiden perustana käytettiin voimassa olevaa eläinlääkintälainsäädäntöä.

Kaikkien lintujen tuontikiellolle oli myönnetty jatkoaikaa 31. toukokuuta 2006 asti. Kieltoa jatkettiin uudestaan 31. joulukuuta 2006 asti, ja lintuinfluenssan kehittymisen myötä on hyvin todennäköistä, että kieltoa jatketaan vielä uudestaan.

Komissio on myös pyytänyt Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselta asiantuntijalausuntoa alueelle tuotavien, muiden kuin siipikarjaan kuuluvien lintujen terveydestä ja selviytymisedellytyksistä. Tämän asiantuntijalausunnon odotetaan valmistuvan lokakuussa 2006.

Luonnon monimuotoisuuden suojelusta ja luonnonvaraisista linnuista todettakoon, että komissio tilasi viime joulukuussa pidetyn Eurooppa-neuvoston jälkeen tutkimuksen luonnonvaraisten kasvi- ja eläinlajien kauppaa koskevan yhteisön säädösten tehokkuudesta.

Suojelua ja kaupankäyntiä koskevia toimenpiteitä toteutetaan villieläimistön ja –kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen eli CITESin puitteissa. Sopimus on saatettu osaksi Euroopan unionin lainsäädäntöä sisällyttämällä se villieläimistön ja –kasviston lajien kauppaa koskeviin säädöksiin. Tällä hetkellä säädöksillä sallitaan näiden lajien tuonti, mikäli lajien suojelu ei vaarannu.

Euroopan unionin toimivaltainen tiedekomitea on vastuussa villieläimistön ja –kasviston lajien tuonnin tarkastelusta, ja kaikki Euroopan unionin jäsenvaltioiden tieteelliset viranomaiset tekevät yhteistyötä sen kanssa. Tiedekomitea toteuttaa kaikki lajien tuontiin liittyvät tarvittavat toimenpiteet, kun ongelmia ilmenee. Tämä ei koske ainoastaan lintuja vaan kaikkia lajeja.

Tilaamassamme tutkimuksessa käsitellään yleisesti sitä, kuinka tehokkaasti näillä säädöksillä suojellaan villieläimistön ja –kasviston lajeja ja erityisesti luonnonvaraisia lintuja. Odotamme saavamme tutkimuksen tulokset vuoden 2007 puoliväliin mennessä.

Tutkimusta valmisteltaessa otetaan tietenkin huomioon Royal Society for the Prevention of Cruelty to Animals -yhdistyksen ja European Group for the Animal Survival Conventions –ryhmän julkaiseman raportin päätelmät.

 
  
MPphoto
 
 

  Caroline Lucas (Verts/ALE). – (EN) Kiitos vastauksesta, arvoisa komission jäsen. Olen tyytyväinen, että tutkimukset on ainakin aloitettu. Joudumme kuitenkin odottamaan tuloksia vuoden 2007 puoliväliin, vaikka tutkimusta pyydettiin ensimmäisen kerran joulukuussa 2005. Aika tuntuu pitkältä, mutta toivottavasti tulos palkitsee odotuksen.

Voisitteko selittää, miksi EU:hun tuodaan edelleen lintuja, joiden metsästys ei ole esimerkiksi Yhdysvaltojen mielestä kestävää? Yhdysvallat on pidättynyt vuodesta 1992 kaikkien CITES-luetteloon merkittyjen lintujen tuonnista, jos lintujen metsästyksen kestävyydestä ei ole tieteellistä näyttöä. Vuoden 1992 jälkeen ei ole todistettu yhdenkään lajin metsästyksen olevan kestävää. Myös monet kehitysmaat ovat kieltäneet luetteloon kuuluvien lintujen viennin. Miten on siis mahdollista, että Yhdysvaltojen arvio lintujen metsästyksen kestävyydestä poikkeaa näin paljon EU:n arviosta?

 
  
MPphoto
 
 

  Stavros Dimas, komission jäsen. (EN) Ensiksikin voin kertoa, ettei Yhdysvallat ole allekirjoittanut biologista monimuotoisuutta koskevaa yleissopimusta. Yhdysvalloilla on erilaiset säännöt, ja siellä on voimassa yleinen tuontikielto, johon on tehty myös poikkeuksia. Meillä tulos on jossain määrin samankaltainen, vaikka tarkastelemmekin kutakin lajia erikseen. Tilanne on kuitenkin jokseenkin samankaltainen, koska Yhdysvalloissa harjoitetaan paljon laitonta kauppaa ja myös meillä esiintyy laitonta kauppaa. Komissio tutkii, miten Yhdysvalloissa toimitaan ja mikä on toiminnan tulos. Vaikka Yhdysvallat on kieltänyt kaikkien lajien maahantuonnin, meidän on tarkasteltava tilannetta ja tutkittava ensinnäkin sitä, lisääkö tällainen yleinen kielto laitonta kauppaa. Tätä emme tiedä. Tutkimuksen mukaan meillä on ehkä vähemmän laitonta kauppaa, mutta emme tiedä, mitä jatkossa tapahtuu. Politiikkamme on kokonaisvaltaista, joten jos otamme käyttöön pysyvän lintujen tuontikiellon, meidän on mietittävä, miksi ja miten näiden lajien kohtelu poikkeaa kaikkien muiden eläinlajien, kuten korallien ja matelijoiden, kohtelusta. Yhdysvalloissa lähestymistapa on toisenlainen.

Lisäksi haluaisimme tarkastella, voisivatko vientivaltiot kyseenalaistaa Yhdysvaltojen ehdottoman maahantuontikiellon esimerkiksi Maailman kauppajärjestön puitteissa. Tämä asettaisi kyseenalaisiksi hienostuneet rajoittavat toimenpiteet, joiden ansiosta Euroopan unioni voi toteuttaa väliaikaisia toimenpiteitä kuultuaan vientivaltioita, ja heikentäisi niitä. Tarkastelemme tutkimuksessamme kuitenkin tuontikieltoa, johon liittyy poikkeuksia.

 
  
MPphoto
 
 

  John Bowis (PPE-DE). – (EN) Tekeepä Yhdysvallat mitä hyvänsä poikkeuksien avulla, meillä on käytössä väliaikainen tuontikielto, ja sen on osoitettu vähentävän laitonta kauppaa. Meillä ei siis ole pysyvää tuontikieltoa, ja meidän osuutemme luonnonvaraisten lintujen maahantuonnista Euroopassa – 93 prosenttia – on suurin, ja vuosittain maahantuotujen lintujen määrä lähenteli miljoonaa vuoteen 2003 saakka. Linnuista 40–70 prosenttia kuolee ennen kuin ne viedään maasta, ja lisää lintuja kuolee matkallaan Eurooppaan. Eikö meidän olisi aika muuttaa tuontikielto pysyväksi, toimia edelläkävijänä maailmassa ja näyttää esimerkkiä muille maille, kuten Yhdysvalloille ja Australialle?

 
  
MPphoto
 
 

  Stavros Dimas, komission jäsen. (EN) Tutkimuksen mukaan takavarikoinnit ovat viime aikoina vähentyneet, kun olemme soveltaneet tuontikieltoa terveyssyistä. Laittomalla kaupalla tuoduista eläimistä on vaikea saada täsmällisiä lukuja, sillä niistä ei sinänsä ole tietoa.

Euroopan unionissa haltuunotettujen ja takavarikoitujen lintujen määrä on viime aikoina vähentynyt mahdollisesti siksi, että tällä hetkellä kaikkien lintujen tuonti on väliaikaisesti kielletty. Lintuja ei lainkaan yritetä tuoda maahan, koska ne torjuttaisiin automaattisesti ja välittömästi. Erityisen huolestuttavaa on, että lintujen laiton kauppa jatkuu ja että lintuja otetaan yhä haltuun jäsenvaltioissa. Tällaiset linnut tuodaan maahan ja saatetaan markkinoille ilman minkäänlaista eläinlääketieteellistä valvontaa. Tältäkin osin katsomme, mitä tutkimuksesta selviää, ja harkitsemme, olisiko poikkeuksin varustettu maahantuontikielto parempi ratkaisu kuin nykyinen järjestelmä, jossa päätös maahantuonnin kieltämisestä tehdään lajikohtaisesti. Sallimme ainoastaan sellaisten lintulajien maahantuonnin, joita ei uhkaa sukupuuttoon kuoleminen.

 
  
MPphoto
 
 

  John Purvis (PPE-DE). – (EN) Komission jäsen mainitsi olevansa huolestunut linnuista, joita uhkaa sukupuuttoon kuoleminen. Hän kuitenkin varmasti tietää, että minä ja yksi äänestäjistäni olemme kirjoittaneet hänelle useasti tapauksesta, joka koskee pätevää ja laillisesti toimivaa yhdysvaltalaista, laillisesti ympäristöstä otettujen lintujen maahantuojaa, joka joutuu lopettamaan toimintansa tämän yleisen maahantuontikiellon takia. Tämä kielto on asetettu terveyssyistä kanoille, eikä se ole merkityksellinen näiden nimenomaisten yhdysvaltalaisten luonnonvaraisten lintujen kannalta. Näiden lintujen kauppa on laillista ja oikeutettua, eikä niistä aiheudu terveysriskejä.

Miksi komission jäsen rasittaa Euroopan unionin pieniä yrityksiä tällaisella säälimättömällä toimenpiteellä?

 
  
MPphoto
 
 

  Stavros Dimas, komission jäsen. (EN) Kysymys on esitettävä kollegalleni, komission jäsenelle Kyprianoulle. Syynä ovat kuitenkin ilmiselvästi lintuinfluenssa ja terveyssyistä asetettu maahantuontikielto. Kielto on väliaikainen. Sen voimassaoloa jatketaan joulukuun loppuun ja mahdollisesti ensi vuoden puolelle. Tämä riippuu lintuinfluenssan kehittymisestä.

Tässä nimenomaisessa tapauksessa Yhdysvallat noudattaa toisenlaista toimintaperiaatetta, vaikkakin tulos saattaa olla sama. Siellä on voimassa kielto, johon liittyy poikkeuksia, ja me taas saatamme sallia maahantuonnit tapauskohtaisesti.

 
  
MPphoto
 
 

  Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, olettekohan koskaan harkinnut mahdollisuutta kääntää todistustaakkaa? Kysymykseni liittyy siihen, että nykyisessä luonnonvaraisten lintujen kauppaa koskevassa sääntelyjärjestelmässämme edellytetään, että kaupankäynti voidaan keskeyttää, jos on todisteita sen haitallisuudesta luonnonvaraisille eläimille. Miksi emme voisi osoittaa luonnonvaraisen linnun tai lajin vakautta ennen kuin kaupankäynti alkaa? Tätä pitäisi itse asiassa soveltaa kaikkiin lajeihin eikä vain lintuihin. EU myös kieltää oman alueensa luonnonvaraisilla linnuilla käytävän kaupan lintu- ja luontotyyppidirektiiveillään. Samalla suhtaudumme kuitenkin edelleen tämän kaupankäynnin yhteydessä välinpitämättömästi vähemmän kehittyneiden maiden biologiseen monimuotoisuuteen, vaikka kielto onkin tällä hetkellä voimassa. Voidaanko tällainen toiminta hyväksyä jatkossa?

 
  
MPphoto
 
 

  Stavros Dimas, komission jäsen. (EN) Tiettyjen lintulajien maailmanlaajuiseen suojeluun vaikuttaa kansainvälinen kauppa. Tällaisten lajien osalta voitaisiin ehdottaa, että ne luetteloitaisiin CITES-yleissopimuksen liitteiden mukaisesti. Kaupankäynti olisi näin ollen kiellettyä tai luvanvaraista, ja sitä varten olisi valvontajärjestelmä. CITES-yleissopimuksessa on määrätyt säännökset tätä varten.

Lajit voidaan luetteloida ainoastaan, jos suojelu ja kaupankäynti täyttävät tietyt edellytykset. Mikäli nämä edellytykset täyttyvät, komissio antaa tukensa luetteloinnille. CITES-yleissopimuksen sopimuspuolten on äänestettävä kaikista luetteloinneista, ja tarvittavaa enemmistön tukea ei aina välttämättä saada. On muistettava, että meidän on noudatettava lakia ja täytettävä CITES-yleissopimuksen mukaiset velvoitteemme. Muuta mahdollisuutta meillä ei ole, jos äänestys järjestetään. Vientivaltiot ovat sitoutuneet tähän myös, ja mikäli emme noudata lakia tiettyjen lajien kohdalla, meille saattaa koitua ongelmia muista lajeista, kuten matelijoista tai koralleista tai muista eläimistä.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Carlos Carnero Gonzálezin kysymys nro 49 (H-0620/06):

Aihe: Virallinen ilmoitus Madridin kaupunginhallitukselle ja Madridin autonomisen alueen hallitukselle, aiheena seuraamukset, jotka koskevat M-30-moottoritietä varten rakennettavaa tunnelia

Viime huhtikuussa Euroopan komissio lähetti Madridin kaupunginhallitukselle ja Madridin autonomisen alueen hallitukselle virallisen ilmoituksen, jonka aiheena ovat seuraamukset direktiivin 85/337/ETY(2)noudattamatta jättämisestä M-30-moottoritien tunnelin rakennustöiden yhteydessä. Komissio alkoi tutkia asiaa helmikuussa 2004 esittämäni kysymyksen P-0494/04(3) perusteella. Madridin kaupunginhallituksella ja Madridin autonomisen alueen hallituksella on ollut kahden kuukauden määräaika asianmukaisen selvityksen esittämiseksi komissiolle. Voiko komissio kertoa, onko selvitys annettu? Jos sitä ei ole annettu määräaikana, mitä komissio aikoo tehdä asian suhteen? Jos selvitys on esitetty, mitä se sisältää ja mikä on komission kanta siihen?

 
  
MPphoto
 
 

  Stavros Dimas, komission jäsen. (EL) Mielestäni vastaus on hyvin yksinkertainen. Voisin ehkä yhdellä lauseella vastata, että komissio on lähettänyt Espanjan viranomaisille varoituskirjeen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutuksia koskevan muutetun direktiivin oletetusta virheellisestä soveltamisesta Madridiin rakennettavan M30-kehätiehankkeen yhteydessä.

Komissio lähetti tämän kirjeen 10. huhtikuuta 2006 EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan mukaisesti, ja Espanja antoi vastauksensa 13. heinäkuuta 2006. Arvioimme parhaillaan Espanjan viranomaisten antamaa vastausta ja saamme työn piakkoin valmiiksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Carlos Carnero González (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, toivon, että komissio tekee pikaisesti päätöksen Espanjan toimivaltaisten viranomaisten antaman vastauksen perusteella.

Haluan todeta seuraavaa: komission lähettämässä huomautuksessa tehtiin erittäin selväksi, ettei kyseisessä tapauksessa ollut noudatettu direktiivin 85/337/ETY sisältöä, jonka mukaan tutkimukset ympäristövaikutuksista ovat välttämättömiä. Koska julkisen hankkeen toteuttajat eivät olleet noudattaneet direktiiviä, Madridin kansalaisten, toisin sanoen Madridissa asuvien Euroopan unionin kansalaisten, perusteltuja oikeuksia ja oikeutettuja etuja rikottiin.

Tästä huolimatta Ayuntamiento de Madrid jatkaa työtä päivin öin välittämättä komission varoituksesta. Kun otetaan huomioon vastauskirje, onkin välttämätöntä, että päätös tehdään välittömästi, sillä muutoin oikeuksia rikotaan miltei peruuttamattomasti. Tältä meidän on yritettävä välttyä.

 
  
MPphoto
 
 

  Stavros Dimas, komission jäsen. (EN) Puhun mahdollisimman lyhyesti. Totean, että komissio alkoi tutkia asiaa sen jälkeen, kun olitte esittänyt aiheesta kysymyksen. Hanke on niin laaja ja monimutkainen, että komission ja Espanjan viranomaisten oli keskusteltava asiasta monta kertaa, jotta komissio sai tietoonsa kaikki tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joita se tarvitsi tutkiakseen tapausta kunnolla ja asianmukaisesti. Nyt tarvitsemme ehkä lisää tietoja menettelyn käynnistämiseksi.

Komissio tuli siihen johtopäätökseen, että M-30-kehätiehankkeen yhteydessä ei ollut tehty tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY mukaista vaikutustenarviointia erityisesti joistakin M-30-kehätiehankkeen osahankkeista. Osahankkeiden kumulatiivisista vaikutuksista ei myöskään ole esitetty arviota. Tämä on suurin ongelma. Hanke oli jaettu 19 osahankkeeseen. Joistakin osahankkeista on tehty vaikutustenarviointi muttei kaikista. Myöskään koko hankkeesta ei ole tehty kokonaisvaltaista vaikutustenarviointia. Tässä kohdin komissio katsoo, että direktiivin velvoitteita on rikottu.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Kysymyksiin 50 ja 51 vastataan kirjallisesti. Kysymyksiä 52 ja 53 ei käsitellä, koska niiden aiheet ovat jo tämän istuntojakson esityslistalla. Kysymyksiin 54–58 vastataan kirjallisesti.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Bernd Posseltin kysymys nro 59 (H-0609/06):

Aihe: Turkin kristityt

Millainen on Turkin muiden uskonnollisten yhteisöjen kuin islamilaisten, erityisesti kristittyjen, oikeudellinen tilanne nykyisin? Mikä on tilanne etenkin uskonnonvapauden, toimintakykyisten yhteisöjen muodostamista koskevan oikeuden, pyhättöjen ja seurakuntakeskusten rakentamisen sekä pappiskoulutuksen suhteen? Katsooko komissio, että Turkki täyttää Kööpenhaminan kriteerit demokratian ja oikeusvaltioperiaatteiden saroilla?

 
  
MPphoto
 
 

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Vaihdoin näkemyksiä ulkoasiainvaliokunnan kanssa 20. kesäkuuta 2006. Kerroin valiokunnassa komission huolen siitä, miten hitaasti Turkki on tällä hetkellä toteuttamassa esimerkiksi jäsen Posseltin esittämään asiaan liittyviä poliittisia uudistuksia. Komission toivomuksena oli, että liittymisneuvottelujen käynnistämisellä olisi ollut käytännössä suurempi vaikutus uudistusprosessiin. Tähän mennessä edistys ei ole selvästikään ollut riittävää muiden kuin islamilaisten ja islamilaisten uskonnollisten vähemmistöjen osalta.

Muut kuin islamilaiset uskonnolliset yhteisöt kohtaavat edelleen suuria vaikeuksia: heillä ei ole oikeushenkilöyttä, heidän omistusoikeuksiaan on rajattu, heidän järjestöjensä hallintaan puututaan, eikä heillä ole oikeutta kouluttaa pappeja. Komissio haluaa myös mainita, että Alevi-muslimien on vaikea saada tunnustus pyhätöilleen, edustajiaan asiaankuuluviin valtion laitoksiin ja yhteisönsä jäseniä pakolliseen uskonnonopetukseen.

Turkin parlamentissa on käsiteltävänä – ollut jo liian kauan – myös säätiöitä koskeva lainsäädäntöluonnos, jolla puututtaisiin joihinkin näistä ongelmista, eli joidenkin, muttei kaikkien, yhteisöjen omistuksiin liittyviin menettelyihin. Komissio on pyytänyt toistuvasti Turkin viranomaisia ja Turkin kansalliskokousta muuttamaan säätiöitä koskevan lainsäädäntöluonnoksen Euroopan unionin asianmukaisten vaatimusten mukaiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Olen erittäin kiitollinen komission jäsenelle hyvästä vastauksesta. Kysyisin häneltä vielä kerran erityisesti sitä, onko Turkki antanut hänelle vastausta ja oliko Turkilla käsitystä siitä, kuinka kauan asianmukaisten säädösten antaminen kestää. Odotetaanko niiden osalta, että Turkin vaalit ovat ohitse, vai onko ne ehkä kokonaan hyllytetty?

 
  
MPphoto
 
 

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Olemme keskustelleet asiasta menettelyjen kannalta. Kun esimerkiksi vierailin Turkissa liittymisneuvottelujen käynnistyttyä 3. lokakuuta 2005, asiasta keskusteltiin perusteellisesti Turkin kansalliskokouksen asiasta vastaavan valiokunnan kanssa. Tämän jälkeen olemme ottaneet asian esille useissa yhteyksissä, myös tämän kevään assosiaationeuvostossa. Komission mielestä ja Turkin viranomaisten mukaan muutos olisi tehtävä niin kutsutun yhdeksännen uudistuspaketin yhteydessä. Paketin käsittely on kaiken kaikkiaan vielä kesken, ja se olisi saatava viipymättä hyväksytyksi Turkin kansalliskokouksessa ja osittain myös Turkin hallituksessa.

Kyseessä on ratkaiseva ennakkoehto Euroopan unioniin liittymiselle, ja komissio on tehnyt erittäin selväksi, ettei Turkki voi liittyä Euroopan unioniin, jos se ei noudata tätä hyvin olennaista periaatetta.

 
  
MPphoto
 
 

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Katsooko komission jäsen, että uskonnollisten vähemmistöjen tilannetta voitaisiin valvoa säännöllisesti Wienissä sijaitsevasta Euroopan seurantakeskuksesta käsin ja että sieltä voitaisiin tilata aiheesta tutkimuksia?

 
  
MPphoto
 
 

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Jäsen Rübig esitti varsin mielenkiintoisen ajatuksen. Komissiolla on käytettävissään kaikki tiedot ja tutkimustulokset, joita virastot ovat toimittaneet, ja myös mainitun Wienissä sijaitsevan viraston tarjoamat tiedot. Hyödynnämme myös erilaisilta ihmisoikeusjärjestöiltä saamiamme tietoja. Tutkin asiaa, mutta käsittääkseni komissiolla on jo käytössä kyseisen keskuksen tutkimus.

Käytössämme on runsaasti myös Euroopan neuvoston ja ETYJ:n kaltaisilta elimiltä sekä virastoilta ja muilta asiantuntijaryhmiltä saatuja tutkimustuloksia ja tietoja.

 
  
MPphoto
 
 

  Georgios Karatzaferis (IND/DEM). – (EL) Tiedämme kaikki, että Heybeliadan (Halki) seminaari suljettiin useita vuosia sitten. Oletteko tehnyt mitään seminaarin avaamiseksi uudelleen? Vaarana on, ettei ekumeenisen patriarkan paikalle ole tulevaisuudessa ketään valittavissa.

Olisiko teillä mitään ehdotuksia?

 
  
MPphoto
 
 

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Uskonnonvapaus ja vapaus harjoittaa uskontoaan on toinen tärkeä aihe, ja komissio on ottanut asian esille monta kertaa Turkin hallituksen kanssa. Sen lisäksi, että odotamme heidän miettivän asiaa, odotamme käytännön toimia, jotta Heybeliadan (Halki) seminaari avataan. Tämä seminaari on todella tärkeä tälle nimenomaiselle uskonnolliselle yhteisölle.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Sajjad Karimin kysymys nro 60 (H-0624/06):

Aihe: Kyproksen pohjoisosan eristynyt asema

Vuonna 2004 EU lupasi pitää kiinni velvollisuudestaan ylläpitää Kyproksen pohjoisosan taloudellista kehitystä ja viedä eteenpäin sen yhdentämistä Euroopan unioniin. Kyproksen kahden osan välisen taloudellisen kuilun kaventaminen vähentäisi myös jälleenyhdistämisestä kyproksenkreikkalaisille aiheutuvia kustannuksia ja kyproksenturkkilaisten riippuvaisuutta Turkista.

On tärkeää huolehtia siitä, että Turkin EU-jäsenyyshanke ja YK:n sovitteluprosessi täydentävät toisiaan eivätkä kilpaile keskenään. Voisiko komissio näin ollen kertoa, mitä EU tekee: sitoutuakseen etenemään kaupan sääntelyssä tietyllä aikavälillä ja vapauttaakseen varoja, joilla Pohjois-Kyprosta autetaan yhdenmukaistamaan säännöstöä, uudistamaan julkishallintoa, kunnostamaan Famagustan satama ja rahoittamaan väestölaskennan suorittaminen pohjoisosassa; ottaakseen käyttöön uuden Kyproksen pohjoisosan rahoitusvälineen ja perustaakseen komission lähetystön sivutoimiston pohjoisosaan valvomaan tekniseen apuun ja säännöstön yhdenmukaistamiseen myönnetyn rahoituksen jakamista; tarkistaakseen suoraan kauppaan liittyviä nykyisiä ehdotuksia ja sisällyttääkseen niihin seuraavat osa-alueet: Kyproksen pohjoisosan sisällyttäminen EU:n ja Turkin väliseen tulliliittoon, vihreää linjaa koskevan asetuksen muuttaminen ja Famagustan sataman hallinnointi yhdessä kyproksenturkkilaisten kanssa; varmistaakseen, että kyproksenturkkilaiset ovat tasapuolisesti edustettuina EU:n toimielimissä?

 
  
MPphoto
 
 

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Mainitsen tärkeimmät toimet, joita komissio on toteuttanut edistääkseen saaren yhdistymistä ja näin vapauttaakseen kyproksenkreikkalaisen yhteisön eristyneisyydestä.

Ensinnä mainittakoon, että komissio on alkanut panna täytäntöön neuvoston asetusta, jolla perustetaan rahoitusväline kyproksenturkkilaisen yhteisön taloudellisen kehityksen edistämiseksi. Asetus annettiin Itävallan puheenjohtajakaudella 27. helmikuuta 2006. Asetuksen täytäntöönpanosta vastaavan komission ohjelmaryhmän olisi tarkoitus aloittaa toimintansa tässä kuussa. Sen käytössä on Nikosian pohjoisosassa sijaitseva EU-ohjelmien tukitoimisto. Ryhmän on tarkoitus toteuttaa ensimmäiseksi hankkeita, jotka liittyvät mm. kiinteisiin jätteisiin, energia-alaan, paikalliseen infrastruktuuriin ja yritysten tukemiseen, sekä muita hyvin konkreettisia toimenpiteitä.

Tässä yhteydessä komissio toteuttaa teknisen avun tiedonvaihtotoimiston (TAIEX) kautta myös hallintorakenteiden luomiseen tarkoitettua ohjelmaa, jossa on tarkoitus antaa Kyproksen turkkilaisyhteisölle valmiudet soveltaa yhteisön säännöstöä tulevaisuudessa tällä alueella.

Komissio antoi heinäkuussa 2004 – yli kaksi vuotta sitten – ehdotuksen neuvoston asetukseksi suorasta kaupasta, mutta ehdotus on yhä neuvoston käsiteltävänä. Komissio tukee puheenjohtajavaltio Suomen pyrkimyksiä saada tämä kauppaa koskeva asetus nopeasti voimaan, jotta EU:n huhtikuussa 2004 tekemästä sitoumuksesta voidaan pitää kiinni. Komissio ei aio vetää pois ehdotustaan tai toimittaa tarkistettua ehdotusta. Komissio on ollut ja on edelleen valmis hyväksymään ja edistämään kaikenlaisia molempien yhteisöjen ja kaikkien osapuolten hyväksymiä liitännäistoimenpiteitä, joilla voitaisiin tukea yhdistymistä ja talouden kehitystä, jotta päästäisiin eroon nykyisestä erittäin valitettavasta pattitilanteesta.

Ei ole mikään salaisuus, että liitännäistoimenpiteissä on ollut keskeisellä sijalla Famagustan satama. Jäsen Matsisin esittämään kysymykseen vastaan, että Varoshan palauttamista on aiemmin käsitelty YK:n johdolla käydyissä neuvotteluissa, joissa on pyritty löytämään kattava sovintoratkaisu Kyproksen ongelmaan. Kiistan osapuolten on näin ollen päätettävä, sisällytetäänkö tämä aihe kattavaan sovintoratkaisuun, keskustellaanko siitä erikseen vai olisivatko molemmat ratkaisut mahdollisia. Luja tahto vie vaikka läpi harmaan kiven. Nyt toivomme, että molemmat yhteisöt unohtaisivat asiaa käsiteltäessä menneet vääryydet ja keskittyisivät enemmän tulevaisuuden ratkaisuihin. Odotamme kaikilta osapuolilta rakentavassa hengessä käytäviä neuvotteluja. On korkea aika luopua jaottelusta ja jälleenyhdistää Kypros.

 
  
MPphoto
 
 

  Sajjad Karim (ALDE). – (EN) Ulkoasiainvaliokunta hyväksyi eilen illalla tiukkasävyisen mietinnön, jossa kehotetaan Turkin viranomaisia ennen kaikkea toteuttamaan konkreettisia toimia sen ja EU:n jäsenvaltion Kyproksen kahdenvälisten suhteiden normalisoimiseksi. Mietinnössä varoitetaan, että edistyksen puute "aiheuttaa vakavia seurauksia neuvotteluprosessille ja se voisi jopa saada sen keskeytymään". Mitä mieltä komission jäsen on tästä mietinnöstä ja siitä mahdollisuudesta, että edistyksen puute voisi keskeyttää neuvotteluprosessin? Onko komission jäsen samaa mieltä siitä, että Euroopan parlamentilla on edelleen joitakin haitallisia ennakkoluuloja Turkkia kohtaan ja että Turkin jäsenyyttä vastustavat ovat valmiita keskeyttämään liittymisprosessin millä tahansa verukkeella?

 
  
MPphoto
 
 

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Minulle on kerrottu tulokset äänestyksestä, joka ulkoasiainvaliokunnassa järjestettiin Turkkia koskeneesta jäsen Eurlingsin mietinnöstä. Käsittelen tätä mietintöä seuraavassa täysistunnossa järjestettävän keskustelun yhteydessä. Tarkastelen asiaa, kun olen saanut valmistautua kunnolla ja tutustua tekstiin rivi riviltä ja kohta kohdalta.

On selvää, että jos Turkki mahdollisesti ei täytä velvoitteitaan ja pane täytäntöön Ankaran sopimukseen liitettyä lisäpöytäkirjaa, seuraukset ulottuvat koko neuvotteluprosessiin. Tämä on lähes sanasta sanaan se, mitä neuvosto ja jäsenvaltiot päättivät syyskuussa 2005 ennen jäsenyysneuvottelujen käynnistämistä antamassaan hyvin tunnetussa EU:n julkilausumassa.

Tavoitteenamme on välttyä mahdolliselta yhteentörmäykseltä, sillä ei ole kenenkään etujen mukaista, että EU:n ja Turkin välisille suhteille aiheutuisi vakavaa haittaa. Tämä voidaan välttää parhaiten, jos Turkki täyttää velvoitteet, joihin se sitoutui ennen kuin jäsenyysneuvottelut käynnistettiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Ioannis Kasoulides (PPE-DE). – (EN) Kysyisin komission jäseneltä, onko hän tietoinen siitä, että asukasta kohti laskettu tulo on lähes kolminkertaistunut Kyproksen turkkilaisyhteisössä sen jälkeen, kun siirtyminen Kyproksen pohjoisosasta eteläosaan sallittiin ja kun yhteydet eteläosaan sallittiin oletetusta eristyneisyydestä huolimatta.

 
  
MPphoto
 
 

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Kiitos näistä yksityiskohtaisista tiedoista Kyproksen turkkilaisyhteisön talouskasvusta.

Olen tyytyväinen, jos Kyproksen turkkilaisyhteisön taloudellinen tilanne on kohentunut vihreää linjaa koskevan asetuksen ja sen myötä saatujen, saaren sisäistä kauppaa edistävien välineiden ansiosta. Komissio haluaa parantaa vihreää linjaa koskevan asetuksen toimivuutta. Samanaikaisesti teemme paljon työtä laukaistaksemme suoraa kauppaa koskevan tilanteen ja saadaksemme kaikki osapuolet sitoutumaan Kyproksen uudelleenyhdistämistä koskevasta kattavasta sovintoratkaisusta käytäviin neuvotteluihin.

 
  
MPphoto
 
 

  Robert Evans (PSE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, puhuitte hetki sitten pattitilanteesta. Kallistun samalle kannalle ja totean, että tilannetta voidaan ehkä tietyllä tavalla verrata Transnistrian ja Moldovan väliseen tilanteeseen, jota käsittelimme eilen parlamentissa.

Vierailin hiljattain ensimmäistä kertaa Pohjois-Kyproksella, ja kokemus oli vähintäänkin valaiseva. Eikö EU voisi kaikista muista seikoista huolimatta ja ottaen huomioon, että Pohjois-Kyproksen asukkaat äänestivät EU-jäsenyyden puolesta, vähintäänkin pyrkiä siihen, että sallittaisiin Pohjois-Kyprokselle suuntautuvat suorat lennot?

 
  
MPphoto
 
 

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Kiitos kysymyksestänne, jäsen Evans. Komissiolla on erittäin selkeä käsitys siitä, kuinka Kyproksen turkkilaisyhteisöjen taloudellisesta eristyneisyydestä päästään eroon. Rahoitustukiohjelma on saatava nyt käyntiin, ja suoraa kauppaa koskevan ratkaisun aikaansaamista on edistettävä mahdollisesti liitännäistoimenpitein. Uskomme, että näin luodaan samalla luottamusta, jonka ansiosta voimme jossakin vaiheessa – toivottavasti pian – jatkaa YK:n suojeluksessa neuvotteluja kattavasta sovintoratkaisusta Kyproksen uudelleenyhdistämiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

Kyselytunti on päättynyt.

(Istunto keskeytettiin klo 19.30 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies TRAKATELLIS

 
  

(1) EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1.
(2) EYVL L 175, 5.7.1985, s. 40.
(3) EUVL C 84 E, 3.4.2004, s. 415.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö