Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 6. syyskuuta 2006 - Strasbourg

1. Istunnon avaaminen

Puhetta johti
varapuhemies COCILOVO

(Istunto avattiin klo 9.00.)

2. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja

3. Valiokuntaan palauttamista koskeva pyyntö: ks. pöytäkirja

4. EU:n valmius tulevaan rooliinsa Kosovossa (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Joost Lagendijkin ja Gisela Kallenbachin Verts/ALE-ryhmän puolesta, Hannes Swobodan ja Jan Marinus Wiersman PSE-ryhmän puolesta, Doris Packin PPE-DE-ryhmän puolesta sekä Elizabeth Lynnen, Sarah Ludfordin ja Jelko Kacinin ALDE-ryhmän puolesta neuvostolle laatima suullinen kysymys EU:n valmiudesta tulevaan rooliinsa Kosovossa (O-0082/2006 – B6-0426/2006).

  Joost Lagendijk (Verts/ALE), laatija. – (NL) Arvoisa puhemies, saanko käyttää työjärjestys puheenvuoron? Eikö neuvoston eli ministerin ole tarkoitus vastata esitettyyn kysymykseen ensimmäiseksi? Neuvostolle jo esitetty kysymys on selkeä. Parlamentin jäsenille annetaan aikanaan tilaisuus reagoida neuvoston antamaan vastaukseen.

  Puhemies. – Minun on huomautettava yksikköjen vahvistaneen, että kysymysten laatijat esittelevät aina kysymyksensä sisällön, jotta voimme edetä itse kysymykseen.

  Joost Lagendijk (Verts/ALE), laatija. – (NL) Arvoisa puhemies, suurin osa kysymyksistä on saanut alkunsa parlamentin kesäkuisen valtuuskuntavierailun jälkeen. Saimme tuon vierailun aikana sellaisen kuvan, että vaikka Euroopan unioni on läsnä ja valmistautuu tehtäväänsä, joka on Kosovon kannalta elintärkeä, kuten me kaikki tiedämme, tehtävän suorittamiseen käytettävät voimavarat ja sille omistettu huomio ovat riittämättömiä monessakin suhteessa. Tähän liittyy useita näkökohtia.

Ensiksikin Euroopan unioni tekee selvästi perusteellisia valmisteluja turvallisuuden ja oikeuden alalla, jotta se voisi ottaa hoitaakseen YK:n ja UNMIKin tehtävät. Turvallisuuden ja oikeuden alan tärkeydestä huolimatta emme kuitenkaan katso, että EU:n rooli on merkittävin juuri näillä aloilla. Yhtä tärkeää on esimerkiksi koordinoida kaikkia kansainvälisen yhteisön toimia, avustaa edelleen siviilihallinnon rakentamisessa ja, mikä tärkeintä, valvoa ihmisoikeuksien kunnioittamista.

Nämä ovat ratkaisevan tärkeitä tehtäviä, jotka ovat EU:n vastuulla tuota pikaa, kun YK poistuu alueelta. Joukkojen lähtövalmisteluthan ovat täydessä vauhdissa. Kysymyksemme neuvostolle ja Euroopan unionille on: olemmeko todella valmiit ja pystymmekö todella tekemään perusteellisia valmisteluja kaikilla aloilla emmekä vain kahdella ensiksi mainitulla alalla?

Valmistautumiselle on mielestämme saatava komission täysi hyväksyntä, ja sen eteen tehtävän työn on tapahduttava hyvässä yhteistyöhengessä. Mieleeni nousee – enemmänkin mielenkiinnosta kuin arvostelunhalusta – kysymys siitä, onko jäsenvaltioiden ja komission mahdollista perustaa ja saattaa ajoissa matkaan täysivaltaisesti toimiva komission valtuuskunta.

Lopuksi mainittakoon, että näemme asiaan liittyvän symboliikan kannalta ensiarvoisen tärkeänä, että EU tekee kaikkensa pitääkseen hallintonsa erillään YK:n hallinnosta ja sen UNMIK-operaatiosta. Meillä ei ole varaa siihen, että EU:sta tulee eräänlainen EUMIK, jollaisena se ajoittain alueella nähdään. Niin symbolien, rakennusten kuin esittämistavankin on ilmennettävä EU:n myötä käynnistynyttä Kosovon uutta aikakautta, joka eroaa vuoden 1999 jälkeisestä ajasta, jolloin YK vaikutti alueella.

Näihin kysymyksiin kaipaamme komission ja ennen kaikkea neuvoston vastausta.

  Hannes Swoboda (PSE), laatija. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, kun tarkastelemme alueen historiaa, huomiomme voi kiinnittyä joihinkin Jugoslavian aikaisiin katastrofaalisiin tapahtumiin, muun muassa Miloševićin toimin Kosovossa. Nämä tapahtumat ovat johtaneet siihen, että meidän on nyt Euroopan vuoksi ratkaistava tämä monimutkainen ja tärkeä asia.

Länsimaat ja varsinkaan Euroopan unioni eivät ole sulattaneet Miloševićin sortovaltaa eivätkä etenkään albaniankielisen väestön pakkosiirtoa ja surmaamista. Tämä merkitsee kuitenkin myös sitä, että olemme taistelleet alueella arvoista, joita on nyt ylläpidettävä. Toivon, että neuvosto pitää lujasti kiinni näiden arvojen noudattamisesta ja vaatii niiden mukaista toimintaa.

Mitä nämä arvot ovat? Kuuluvatko niihin ihmisoikeudet? Entä vähemmistöjen oikeudet? Saanen sanoa, että kyse on ennen kaikkea oikeudesta kotimaahan. Kaikkien, joiden kotimaa Kosovo on, pitää voida ymmärtää asia joka suhteessa. Ei riitä, että tämä näkyy jokapäiväisessä elämässä ja toimeentulossa. Tätäkin tärkeämpää on, että arvot heijastuvat kulttuuriseen ja uskonnolliseen elämään, jonka juuret ovat hyvin syvällä erityisesti alueella elävän serbiväestön osalta.

Edellyttääkö tällainen elämä itsenäistä Kosovoa? Kyllä vain ei? En usko, että täydellistä ratkaisua on olemassakaan. Olisi kenties täydellistä, jos voisimme kaikki elää Euroopassa, jossa ei olisi valtioiden rajoja eikä viranomaisia. En kuitenkaan usko, että tämä on realistinen vaihtoehto, ja siksi meillä on edessämme kysymys, joka edellyttää todella vakavaa harkintaa. Tällä haluan sanoa, ettei jo mainittu, ihmisoikeudet ja vähemmistöjen oikeudet täydellisesti turvaava Kosovon kansallinen yhtenäisyys tarjoa ratkaisua tai johda mihinkään edes Serbian tai koko Serbian kansan kohdalla.

Tämän vuoksi horisontissa häämöttävä Kosovon itsenäisyys on kytkettävä hyvin selkeästi ehtoihin ja Euroopan unionin normeihin. Toivon, että neuvosto edellyttää tätä tulevissa keskusteluissa yksiselitteisesti. Meidän kannaltamme olisi ollut edullisempaa, jos albaanienemmistö olisi viime kuukausina osoittanut kunnioittavansa täysin vähemmistöjen oikeuksia, joilla viittaan tässä yhteydessä ennen kaikkea serbiväestön oikeuksiin. Näin on tapahtunut vain osittain. Meidän on siksi pidettävä kiinni siitä, että tämä tavoite täyttyy kokonaan itsenäistymisprosessin aikana. Vetoomus on tässä suhteessa suunnattu ennen kaikkea Euroopan unionille.

Me hiljattain Kosovossa vierailleet pidimme itse asiassa hyvin rohkaisevana sitä, että useat albaanienemmistön edustajat puhuivat rajoitetusta itsemääräämisoikeudesta, joka edellyttää erityisesti ensimmäisessä vaiheessa myös albaanienemmistön hyväksyntää. Kuka tätä itsemääräämisoikeutta voi rajoittaa? Ei ainakaan Serbia, vaikka se olisikin kenties sekä Serbian että sen kansan edun mukaista. Ennen kaikkea sen voi tehdä Euroopan unioni.

Pääsen nyt aiheeseen, jota kollegani Lagendijk jo käsitteli. Euroopan unionin on oltava merkittävä toimija oikeusjärjestelmän ja turvallisuuden alalla ja erityisesti poliisitoiminnan alalla, ja sama koskee luonnollisesti myös sotilaallista turvallisuutta. Vastuu EU:n roolin toimeenpanojärjestelyistä on paitsi neuvostolla luonnollisesti myös komissiossa työskentelevillä kollegoillamme, sillä olisi kauheaa, jos Eurooppa reagoisi alueen tilanteeseen jälleen kahdella ristiriitaisella tavalla.

Sen sijaan meidän on toimittava yhtenäisesti ja puolustettava tulevan itsenäisen Kosovon ihmisoikeuksia sekä vähemmistöjen oikeuksia. Se merkitsee, että itsemääräämisoikeuden rajoituksia voidaan höllentää, jos Kosovo ja alueen enemmistö toimivat tämän edellyttämällä tavalla.

Lopuksi haluan mainita, että Serbialle on epäilemättä vaikeaa tottua ensin Montenegron itsenäisyyteen ja seuraavaksi Kosovon itsenäisyyteen. Euroopan unionin tuella Serbian on mahdollista uudistua, jolloin sen kumppanuus hyödyttäisi kaikkia jäsenvaltioita.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kehotankin teitä pyrkimään komission ja parlamentin avustuksella tosissanne auttamaan Serbiaa tämän vaikean vaiheen yli. Ratkaisua ei voida saavuttaa niin, että Kosovolle myönnetään virallinen asema Serbiassa, vaan sen on toteuduttava niin, että kaksi itsenäistä valtiota elää yhdessä rauhan ja ystävyyden hengessä.

  Doris Pack (PPE-DE), laatija. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, haluan painottaa sitä, mitä kollegani Swoboda ja Lagendijk sanoivat. He mainitsivat itse asiassa jo kaikki tärkeät kysymykset, mutta haluan käsitellä joitakin kohtia hieman yksityiskohtaisemmin.

Kosovossa toimii neljä eri edustajistoa. Ensimmäinen on Euroopan jälleenrakennusvirasto, joka on tehnyt kullanarvoista työtä. Meillä on YK:n puiteohjelman niin kutsuttu neljäs pilari, jonka mukaan olemme ensisijaisesti vastuussa talousasioista ja yksityistämisestä. Alueella on myös Euroopan parlamentin valtuuskunta, ja lisäksi siellä toimii neuvoston edustajisto. Kaikki tämä on mahdutettu Kosovon pienelle alueelle. Siksi on tarpeen kysyä, miten tämä kaikki on järjestetty, miten kaikki nämä toimijat voivat alkuunkaan pitää yhteyttä toisiinsa?

Meillä on nyt EU:n suunnitteluryhmä, jonka saimme perustettua alueella ollessamme. Ryhmä vastaa oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen varmistamisesta, mutta pidän tätä kaikkea hyvin rajoittavana. Edessämme olevat tehtävät ovat huomattavasti laajempia. Emme tee oikeutta ensi vuodelle suunnittelemiemme toimien laajuudelle ja merkittävyydelle, jos reagoimme kaikkeen näin rajoittuneesti.

Meidän on pyrittävä luomaan valmiuksia. Meidän on edistettävä siviilihallinnon rakentamista ja varmistettava, että ihmisoikeuksia ja vähemmistöjen oikeuksia noudatetaan. Miten teemme tämän, kun paikalla on niin monia samanvahvuisia toimijoita, esimerkiksi Etyj ja Euroopan oikeusasiamies?

Meidän nimissämme paikan päällä jo toimiva YK on lukuisista virheistä huolimatta saanut viime vuosina paljon aikaan UNMIKin avulla. On hyvin todennäköistä, ettei mikään muu menettelytapa olisi mahdollistanut siviili- ja paikallishallintojen jälleenrakennusta. Pystyisimmekö me yhtään parempaan? Onko meillä lainkaan halukkaita ja osaavia miehiä ja naisia, jotka voivat työskennellä alueella, jotka onnistuvat saavuttamaan luottamuksen ja jotka ovat riittävän sitoutuneita saamaan todella aikaan sen, mitä alueella tarvitaan?

Missä määrin Euroopan unioni voi vaikuttaa Kosovon poliisivoimiin? Tiedämme, että aikomuksena on luoda niistä sotilaallinen järjestö. Missä määrin pidämme yhteyttä hallituksen elimiin muutenkin kuin vain pinnallisella tasolla? Millainen rooli eurooppalaisilla joukoilla voi olla lähitulevaisuuden Kosovossa? Tiedän, että odotamme näihin kaikkiin kysymyksiin vastauksia, joita ei vielä ole mahdollista antaa. Haluan kuitenkin kertoa pelkääväni henkilökohtaisesti sitä, ettei valmiutemme ole riittävä.

Kun käännämme katseemme naapurivaltio Bosnia ja Hertsegovinaan, näemme edessä olevat vaikeudet ja ongelmavyyhdin, joka on vielä selvittämättä. Meillä on alueella yksi edustaja, joka on ollut ja on edelleen kaikkivoipa ja pystyy näin ollen saamaan aikaan kaiken, mikä on demokratiassa mahdollista vain demokraattisen lainsäädännön pohjalta. Ongelmana on tilanne, jossa on jääty jälkeen uusista haasteista, mikä johtuu siitä, etteivät ihmiset olleet tottuneet kantamaan vastuuta.

Tarvitsemme Kosovossa apua, jonka turvin kosovolaiset voivat itse auttaa itseään. En tarkoita kosovolaisilla ainoastaan albanialaisia vaan myös alueella asuvia serbejä, joiden voisimme itse asiassa olettaa osallistuvan toimielinten työskentelyyn. Yhtälöstä puuttuu nähdäkseni ainoastaan Belgradissa istuvan Serbian hallituksen painostaminen sallimaan Kosovon serbien osallistuminen. Tässä piilee todellinen ongelma. Jos kuuntelemme Serbian Oliver Ivanovicia, tiedämme, mitä hän voidessaan tekisi. Mielestäni puuttuu vain se, että Serbian hallitus antaisi serbeille tilaisuuden rakentaa tulevaisuutta. Tilaisuus on luonnollisesti annettava ennemmin tai myöhemmin, sillä Serbia ei enää ole vastuussa Kosovossa asuvista serbeistä.

Painotan sitä, mitä jäsen Swoboda puheenvuorossaan esitti. Alueesta tulee naapurivaltioidensa kanssa osa Euroopan unionia. Siksi meidän on varmistettava, että Kosovon on mahdollista ratkaista nämä haasteet, että se kunnioittaa ihmisoikeuksia ja vähemmistöjen oikeuksia ja että se kehittää meidän tuellamme kaikki hallinnolliset valmiudet, joita lainsäädäntömme omaksuminen ja täytäntöönpano edellyttävät, ja löytää siten naapuriensa Serbian ja Montenegron rinnalla kitkattoman tien Euroopan unioniin. Toivon todella hartaasti, että voimme antaa kyseistä tukea. Rohkenen kuitenkin ilmaista epäilykseni asiasta.

  Sarah Ludford (ALDE), laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijäämme jäsen Lagendijkia tämän erittäin ajankohtaisen kysymyksen esittämisestä.

Pitää paikkansa, että palasimme kesäkuussa Pristinasta melko huolestuneina EU:n kyvystä omaksua ja toteuttaa menestyksekkäästi aiempaa merkittävämpi roolinsa Kosovossa. Jos vertaamme tilannetta toiseen alueeseen, Afganistaniin, jossa EU otti vastuun valtiollisten rakenteiden luomisesta ja jälleenrakennuksesta, näemme vääjäämättömän epäonnistumisen. Meidän on otettava oppia siitä kokemuksesta, että sitoumuksen on oltava vankkumaton, hyvin suunniteltu ja johdonmukainen eikä suinkaan puolivillainen ja alirahoitettu. Kosovo on tulevaisuudessa EU:lle yhä kalliimpi sitoumus, mutta kaaoksen, etnisten selkkausten ja rikollisuuden leimaama vaihtoehto on vieläkin kalliimpi. Meidän on kohdeltava Kosovoa EU:n tulevana jäsenvaltiona, jollainen se on.

Toinen opetus, jonka yhteydessä ei sen ilmiselvyyden vuoksi liene tarpeen viitata Afganistaniin tai Irakiin, liittyy luonnollisesti kansantalouteen. Kosovon merkittävin haaste on valtava työttömyys. Myös asemaa, perustuslaillisia kysymyksiä ja toimivaltaa koskevat asiat on luonnollisesti saatava järjestykseen. Turvallisuus- ja valvontakysymyksiin liittyy niin ikään polttavia haasteita. Rauhan ja rinnakkaiselon avaintekijän muodostaa kuitenkin sosiaalinen ja taloudellinen kehitys. Siksi koulutuksen, maatalouskehityksen sekä maahantulolupien yksinkertaistamisen tai ihannetapauksessa niiden vapauttamisen olisikin oltava asialistamme kärjessä. Serbeille ja muille vähemmistöille sekä Kosovon albaaneille on tärkeää osittaa, että tulevaisuus on nykyhetkeä valoisampi.

Tässä yhteydessä haluan esittää ajatuksen. En ole suinkaan keksinyt sitä itse, vaan se on lainattu muilta. On ehdotettu, että Mitrovicaan perustettaisiin Tetovassa sijaitsevan Kaakkois-Euroopan yliopiston kaltainen kansainvälinen yliopisto. Tämä on erinomainen ajatus, ja toivon, että löydämme varakkaan rahoittajan, joka voisi viedä suunnitelmaa eteenpäin kaupungissa, joka jakautuu todennäköisesti kahdeksi kunta-alueeksi. Tämä voisi käynnistää Kosovon pohjoisosan talouskasvun.

Lopuksi haluan mainita lyhyesti, että vankien erikoinen luovuttamismenettely on herättänyt huolta. Euroopan neuvoston entinen ihmisoikeusvaltuutettu Gil-Robles kertoi nähneensä vuoden 2002 tai vuoden 2003 tienoilla todennäköisesti kansainvälisten rauhanturvajoukkojen (KFOR) ottamia vankeja Guantánamon tyyppisissä oransseissa haalareissa. Hänen ei kuitenkaan ollut mahdollista viedä asiaa eteenpäin. Euroopan neuvoston kidutuksen vastaiselle komitealle ei ole annettu mahdollisuutta pitää yhteyttä Kosovossa pidettäviin vankeihin. Tätä ei voida hyväksyä, sillä alue on ihmisoikeuksia puolustavan kansainvälisen yhteisön hallinnassa. Toivon, että EU varmistaa tulevaisuudessa, ettei kansainvälisen humanitaarisen oikeuden tai ihmisoikeuksien noudattamisesta Kosovossa jää epäilystäkään.

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, Euroopan unioni on hyvin tietoinen siitä, että Kosovon asemaa koskeva prosessi on kansainväliselle yhteisölle merkittävä haaste. Myönteinen ja kestävä ratkaisu on Euroopan unionin omien etujen mukaista. Kosovon asemaa koskevaa prosessia johtaa YK:n erityislähettiläs Martti Ahtisaari. EU on siinä työssä täysin mukana EU:n erityisedustajan kautta. Samoin unionilla ja varsinkin puheenjohtajavaltiolla on säännölliset suorat kontaktit erityislähettiläs Ahtisaareen, joka viimeksi selosti tilannetta EU:n ulkosuhdeneuvoston kokouksessa 17. heinäkuuta.

YK:n erityislähettiläs pyrkii edelleen saamaan sekä Belgradin että Pristinan osallistumaan aktiivisesti neuvotteluihin keskeisistä aiheista, kuten hallinnon hajauttaminen ja uskonnollinen ja kulttuuriperintö samoin kuin taloudelliset kysymykset ja vähemmistöjen oikeudet. Suorat keskustelut ja asiantuntijakonsultaatiot jatkuvat. Osapuolten näkemykset poikkeavat edelleen toisistaan, mutta prosessi on ollut hyödyllinen siinä, että se on selkeyttänyt osapuolten kantoja ja sen avulla on voitu selvittää yhteistä pohjaa tulevalle ratkaisulle.

Euroopan unioni tukee täysin näitä pyrkimyksiä. Euroopan unionilla on johtorooli prosessin taloudellisia näkökohtia koskevissa kysymyksissä EU:n edustajan ja komission kautta. EU on tyytyväinen YK:n pääsihteerin erityislähettilään päätökseen siirtyä suoriin poliittisiin keskusteluihin Kosovon asemasta ja kehottaa molempia osapuolia osallistumaan neuvottelujen uuteen vaiheeseen rakentavassa hengessä.

Euroopan unioni tukee täysin YK:n pääsihteerin Kosovon erityisedustajan sekä Kosovon väliaikaisten itsehallintoelinten yhteisiä ponnistuksia standardien toimeenpanemiseksi. On myös tarpeen valmistautua vaiheittaiseen siirtymiseen näiden standardien mukaisesta uudistusprosessista Euroopan integraation edellyttämään uudistusprosessiin.

Unionin mukana olo Kosovossa statusratkaisun jälkeen tulee käsittämään kolme tekijää: unionin osallistuminen mahdolliseen tulevaan siviililäsnäoloon, mahdollinen siviilikriisinhallintaoperaatio, joka koskee oikeusvaltiota, erityisesti poliisia ja oikeuslaitosta, sekä sellainen EU:n läsnäolo, jonka tarkoituksena on tukea Kosovon eurooppalaista perspektiiviä. Valmistelut ovat käynnissä kaikilla näillä kolmella alueella. EU:n yhteisen toiminnan nojalla on perustettu EU:n suunnittelutyöryhmä, joka on jo lähetetty Kosovoon valmistelemaan edellä mainittua mahdollista oikeusvaltion alaa koskevaa siviilikriisinhallintaoperaatiota.

Unionin tulevaa roolia Kosovossa valmistellaan yhdessä Euroopan komission kanssa. Näin pyritään kaikin käytettävissä olevin keinoin varmistamaan Euroopan unionin johdonmukainen toiminta.

Tuleva kansainvälinen läsnäolo Kosovossa ei tule olemaan jonkinlainen EUMIK. Ratkaisun saavuttamisen jälkeen ja kun UNMIK on vähitellen purettu, Kosovon omien instituutioiden tulisi itse vastata asioiden hoidosta. Paikallinen omistajuus ja vastuunkanto tulisi olla Kosovolla itsellään. Kansainvälisen toiminnan tulisi auttaa Kosovon omia elimiä ottamaan täysi vastuu Kosovon asioista.

Euroopan unioni osallistuu Kosovon asemaa koskevan ratkaisun toimeenpanoon hyvin keskeisellä tavalla. EU osallistuu tulevaan kansainväliseen läsnäoloon ja siviilikriisinhallintaoperaatioon sekä tukee vakauden ja yhteiskunnallistaloudellisen kehityksen lujittamista Kosovossa. EU:n tuleva rooli Kosovossa edellyttää luonnollisesti myös tuntuvaa rahoitusta. Unioni selvittää parhaillaan, miten sen asianmukainen osallistuminen taataan.

EU:n ja Kosovon yhteisenä tavoitteena on varmistaa, että Kosovosta tulee luotettava kumppani, joka lähentyy Euroopan unionia yhdessä muiden lähialueiden kanssa. Avaintekijänä tässä on demokraattisen ja monikansallisen Kosovon luominen, jolla on hyvät lähtökohdat taloudelliseen kehitykseen ja syvenevään integraatioon.

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, Kosovo on todellakin osa Eurooppaa. Se ei ole takapihamme vaan etupihamme, ja pitkällä aikavälillä siitä tulee myös osa Euroopan unionia. Euroopan unionilla on suuri vastuu Kosovon tulevaisuudesta.

Julkaisin Javier Solanan kanssa kuluvan vuoden heinäkuussa yhteisen asiakirjan EU:n tulevasta roolista Kosovossa. Teimme siinä selväksi, että EU:n on johdettava kansainvälistä läsnäoloa Kosovon asemaa koskevan prosessin päätyttyä. Analysoimme asiakirjassa tulevan kansainvälisen sitoumuksen luonnetta, laajuutta ja vastuualueita. Pohdimme myös EU:n roolia Kosovon asemaa koskevan ratkaisun jälkeen sekä käytännön toimenpiteitä, joilla voidaan toteuttaa Kosovon eurooppalaiset tulevaisuudennäkymät.

Olen täysin samaa mieltä ministeri Lehtomäen ja niiden parlamentin jäsenten kanssa, jotka sanoivat, ettei UNMIKiä korvata minkäänlaisella EUMIKillä vaan pikemminkin kevyemmällä ja uudistetulla kansainvälisellä läsnäololla tai kansainvälisellä siviilioperaatiolla.

Neuvoston hyväksymässä yhteisessä asiakirjassa tuetaan presidentti Martti Ahtisaaren työtä. Neuvotteluratkaisun saavuttamista Kosovon asemaa koskevassa kysymyksessä ei voida pitää itsestäänselvyytenä. Meidän on annettava YK:n erityislähettiläälle täysi tukemme, jotta hän voi laatia kattavan ratkaisun, jonka avulla YK:n turvallisuusneuvosto voi päättää tulevista toimenpiteistä. Avainkysymyksenä on vähemmistöjen suojelu, ja tämä pätee erityisesti Kosovon serbivähemmistöön.

Kosovon aseman määrittämistä koskevan prosessin onnistuminen riippuu paljolti EU:n kyvystä ja halusta tukea kokonaisvaltaista ratkaisua nopeilla ja konkreettisilla toimilla. EU:n on ilmaistava selvästi, että se aikoo olla keskeinen toimija Kosovon asemaa koskevan ratkaisun täytäntöönpanossa ja että se aikoo tukea vakauttamis- ja yhdentymisprosessin avulla Kosovon eurooppalaisia tulevaisuudennäkymiä pitkällä aikavälillä.

Tulevan kansainvälisen läsnäolon toimivaltuudet Kosovossa pitäisi rajata asemaa koskevan ratkaisun täytäntöönpanon valvomiseen. Kaikki UNMIKin nykyiset toimivaltuudet pitäisi luovuttaa säännönmukaisesti Kosovon viranomaisille, jotta näillä olisi täysi vastuu ja vastuuvelvollisuus alueen johtamisesta.

Alueen asemaa koskevan ratkaisun saavuttamisen jälkeen tavoitteenamme on varmistaa, että Kosovosta tulee luotettava kumppani, joka kehittyy kohti EU:n jäsenyyttä yhdessä ympäröivien alueiden kanssa. EU:n on jatkossakin tuettava Kosovon hallitusta pyrittäessä luomaan nykyaikainen, avoin, markkinajohtoinen ja yritysystävällinen ympäristö, joka pohjautuu EU:n kanssa yhteensopiviin rakenteellisiin uudistuksiin.

Lopuksi haluan mainita, että ymmärtänette budjettivallan käyttäjinä, ettei Kosovon vakauttaminen tule halvaksi. Olen täysin samaa mieltä ministeri Lehtomäen kanssa siitä, että meidän on varauduttava kattamaan kustannukset tulevaisuudessa. Komissio valmistelee Maailmanpankin ja paikallisviranomaisten kanssa Kosovon keskipitkän aikavälin kehittämisen suunnitelmaa ja strategiaa. Järjestämme alueen asemaa koskevan ratkaisun jälkeen rahoittajakonferenssin saadaksemme kansainväliseltä yhteisön tukea Kosovon kansalaisille.

Meidän on syytä pitää mielessä, että taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta kehityksestä aiheutuvien kustannusten kattaminen on parempi vaihtoehto kuin lisäsotilaiden lähettäminen Balkanille.

(Suosionosituksia)

Hyvät kuulijat, langat ovat tässä suhteessa teidän ja neuvoston käsissä. Koska jäsen Poettering on tänä aamuna paikalla muiden parlamentin jäsenten ohella, haluan mainita erään tärkeän seikan. Neuvoston ehdottama komission henkilöstömäärärahojen leikkaaminen tekisi tämän Kosovoa ja Länsi-Balkanin aluetta koskevan tehtävän suorittamisen täysin mahdottomaksi.

(Suosionosoituksia)

Neuvoston suunnitelma johtaisi 1 700 komission viran lakkauttamiseen, joka käynnistyisi 170 viran lakkauttamisella vuonna 2007. Olkaa hyvät älkääkä pyytäkö EU:ta ja komissiota tekemään enempää ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden varmistamiseksi, koskipa pyyntö sitten Kosovoa, Libanonia tai Kanariansaaria. Emme voi toteuttaa pyyntöjänne, jos kätemme ovat sidotut.

(Suosionosituksia)

Yhteisön politiikka ja tuki eivät putoa taivaasta, vaan niiden toteuttaminen edellyttää asiantuntevaa henkilökuntaa. Asiantuntemuksellakin on hintansa.

Haluan esittää puheenjohtajavaltio Suomelle erityisvetoomuksen. Nykyinen YK:n erityislähettiläs on suomalainen, ja komission edustajana minulla on Länsi-Balkaniin ja Kosovoon liittyvä erityisvelvollisuus. Toivon, etteivät neuvosto ja puheenjohtajavaltio tee mahdottomaksi rauhaan ja vakauteen tähtäävää työtämme Länsi-Balkanilla ja Kosovossa. Kehotan parlamenttia korjaamaan tämän talousarviota koskevan umpikujan. Kehotan puheenjohtajavaltiota myös ratkaisemaan tämän ongelmatilanteen sen kuuluisan suomalaisen maalaisjärjen avulla pikimmiten, ilman tarpeettomia viivytyksiä ja tällä kertaa itsepäisyyteen sortumatta.

(Suosionosoituksia)

  Bernd Posselt, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, Miloševićin kaksitoista vuotta kestänyt hallinto loi Kosovoon kauhun, joukkokarkotusten ja tavoitellun kulttuurisen kansanmurhan keinoin tilanteen, joka vaikuttaa nykypäivänä niin, ettei yli 90 prosenttia kansasta halua tulla liitetyksi Serbiaan millään institutionaalisella tavalla. Meidän on lähdettävä liikkeelle tästä todellisuudesta, ja tämä oli myös todellisuus myös Naton puuttuessa tilanteeseen. Emme siis voi vältellä sitä tosiseikkaa, että ratkaisu on lähellä ja että tämä ratkaisu merkitsee Kosovon kansallista itsenäisyyttä.

Toisaalta joudumme parhaillaan seuraamaan Belgradissa toimia, joista meidän on syytä olla huolissamme. Serbialaiset poliitikot tietävät täsmälleen, missä Kosovon asemaa koskevan kysymyksen suhteen ollaan menossa. He eivät vain uskalla myöntää sitä kansalaisille: toisin sanoen he pyrkivät asettumaan uhrin asemaan. He haluavat, että kansainvälinen yhteisö riistäisi Kosovolta käytännössä katsoen kaiken, jolloin he voisivat sanoa tämän olleen hyökkäys Serbian kansaa vastaan.

Serbian kirkon tiedotteesta käy ilmi, että asianomaiset piispat kirjoittavat suhteellisen avoimesti Serbian hallituksen haluttomuudesta osallistua Kosovon asemaa koskevan kysymyksen ratkaisemiseen, sillä ratkaisun löytyminen pilaisi kaikki mahdollisuudet saada valtio takaisin hallintaan maailmanhistoriallisesti merkittävällä hetkellä. Asiasta on mustaa valkoisella. Tämä osoittaa, että koko kysymys on edelleen räjähdysaltis. Toisaalta se osoittaa myös paineen, jonka alaisena Kosovon vähemmistöt ovat. Kaikesta tästä voidaan päätellä, että Euroopan unionin ja kansainvälisen yhteisön huomattava läsnäolo on tarpeen vielä pitkään.

Tilanteen ratkaiseminen edellyttää siis kahta asiaa. Kosovon asemaa koskeva kysymys on ratkaistava pikaisesti. Olen vahvasti samaa mieltä Sarah Ludfordin kanssa siitä, että tämän siipiään koettelevan kansan kannalta tärkein tekijä on työttömyyden torjunta. Kukaan ei kuitenkaan halua investoida Kosovoon, ennen kuin asemaa koskeva kysymys on ratkaistu. Olemmekin menettäneet kysymyksen parissa jo liikaa aikaa. Katson, että kysymyksen pikainen ratkaiseminen on olennainen edellytys sille, että talous kääntyy kasvuun ja että samalla poistetaan työttömyys, joka on suurin radikalismin synnyttämä uhka.

Toisaalta itsenäisyys on ehdollistettava keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, ennen kaikkea vähemmistökysymysten vuoksi. Uskonkin, että meidän on varauduttava useiden vuosien läsnäoloon. Tältä osin on kuitenkin valitettavasti voitava todeta yksimielisesti, että UNMIK on epäonnistunut velvollisuuksiensa hoitamisessa useilla aloilla, minkä vuoksi monet kosovolaisten odotukset kohdistuvat nyt Euroopan unionin hallintoon. Olen komission jäsenen kanssa yhtä mieltä siitä, että meidän on annettava alueen kansalle mahdollisimman laaja itsehallinto.

Puhumme aivan liian vähän Kosovon hallituksesta ja vaaleilla valituista puolueista, emmekä käy näiden kanssa riittävästi keskusteluja. Kyseiset osapuolet jäävät usein kansainvälisiin virkoihin nimitettyjen henkilöiden varjoon. Toisaalta läsnäolomme on välttämätöntä tämän strategisesti merkittävän eurooppalaisen alueen demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja rauhan turvaamiseksi.

  Jan Marinus Wiersma, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, haluan ensiksi sanoa, että yhdyn näkemyksiin, joita kollegani esittivät tämän keskustelun ensimmäisellä kierroksella. Kuuluin myös itse valtuuskuntaan, joka vieraili Kosovossa ja Serbian Belgradissa.

On selvää, että Kosovo, joka on virallisesti edelleen osa Serbiaa, on matkalla kohti jonkinlaista itsenäisyyttä. Paikallisten ihmisten, erityisesti Kosovon albaanien, kanssa käydyistä keskusteluista on mahdotonta tehdä mitään muuta johtopäätöstä. Haluankin sanoa, että yhdyn jäsen Swobodan mainintaan asiasta, ja lisään vielä, että jonkinlainen itsenäisyys, kuten asianosaiset asian ilmaisevat, tai rajattu itsemääräämisoikeus on väistämättä edessä, halusimmepa sitä tai emme. Koska tosiasiat ovat mielestäni selvästi jokaisen nähtävissä, meidän on totuttava tähän ajatukseen, ja turvallisuusneuvosto antanee vuoden lopussa samansuuntaisen päätöksen.

Kaikki, joiden kanssa Kosovossa keskustelee, vaikuttavat vakuuttuneilta siitä, että kansainvälisen yhteisön ja ennen kaikkea tietenkin Naton on oltava alueella läsnä useiden vuosien ajan. Nato vastaa sotilaallisesta turvallisuudesta. Myös Euroopan unionilta odotetaan merkittävää panosta, mihin liittyykin useita keskeisiä kysymyksiä.

Kuten muut ovat jo maininneet, asiaan liittyy ensiksikin Kosovon serbivähemmistön suojeleminen ja sille kuuluvat oikeudet. Tässä yhteydessä on tärkeää huomata, ja tähdennän vain jo sanottua eli sitä, että voimme odottaa yhteistyötä ja avoimuutta sekä Kosovon albaaneilta että alueella asuvilta serbeiltä. Myös Belgrad on luonnollisesti merkittävässä asemassa, mikä on ilmeistä kansalaisten kanssa käytyjen keskustelujen perusteella. Meidän on myös varmistettava, että kohdistamme tässä suhteessa jatkossakin painetta Serbiaan.

Haluan vielä lisätä, että vaikka oletamme, että kuvaamani kaltainen Kosovon itsenäisyys on vääjäämättömästi edessä, meidän on otettava serbien ja Serbian eritystarpeet huomioon tavalla tai toisella. Meidän on myös harkittava, mitä tarjottavaa meillä on Serbialle vuoden kuluessa. Viisumien aiempaa joustavammalla myöntämisellä voi olla tässäkin asiassa merkitystä, sillä se osoittaisi Euroopan unionin suhtautuvan vakavissaan valtion tulevaisuuteen yhteisössä.

On itsestään selvää, että kansainvälinen hanke on avainasemassa tulevassa talouskehityksessä ja vakauden luomisessa Kosovoon, joka saattaa jonain päivänä olla itsenäinen. Talouskehitys on luonnollisesti tärkeä painopiste, mikä on ilmiselvää myös alueelle tehtyjen vierailujen perusteella.

Katson, että tämä kaikki on nähtävä EU:n jäsenyyteen liittyvien näkymien valossa. Julkilausumien, muun muassa joitakin vuosia sitten järjestetyn Thessalonikin huippukokouksen julkilausuman, perusteella jäsenyysmahdollisuutta tarjotaan myös Kosovolle.

Jokainen tietää, että EU:lla on tulevaisuudessa yhä suurempi rooli Kosovossa. Kun alueen asemaa koskeva kysymys on ratkaistu, kaikki odottavat meidän jatkavan YK:n aloittamaa työtä. Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, mitä kaikki ovat tästä sanoneet. Roolimme on erilainen, ja joitakin tehtäviä on määriteltävä uudelleen. Kosovolaisten kanssa käydyissä keskusteluissa on käynyt pohjimmiltaan hyvin selvästi ilmi, että monet suhtautuvat kriittisesti YK:n rooliin. Kansalaiset eivät enää missään tapauksessa halua kansainvälistä järjestöä sanelemaan heille, miten heidän on omaa maataan johdettava. He haluavat vihdoin ottaa vastuun omasta alueestaan, omasta maastaan, ja meidän on valmistauduttava tähän. Aiheesta on puhuttu paljon, sillä YK on ilmoittanut selvin sanoin aikeestaan poistua alueelta ensi vuonna. Euroopan unionille siirtyvä vastuu on raskas.

Euroopan unionin on toimittava poliisijärjestelmän kehittämisen alalla mutta valvottava myös oikeuslaitoksen kehitystä. Lisäksi pidän tärkeinä huomattavia investointeja hallintorakenteisiin sekä jo aiemmissa puheenvuoroissa mainittuun talouskehitykseen. Voi hyvin olla, että Euroopan unioni haluaa aikanaan ottaa vastuulleen Naton sotilasroolin, aivan kuten tapahtui Bosniassa.

Osoitan viimeiset sanani komission jäsenelle. Mieleemme jäi kysymys siitä, onko EU tarpeeksi hyvin valmistautunut ja onko meillä alueella tarpeeksi henkilöstöä, joka kykenee ottamaan hartioilleen ensi vuonna meille lankeavan huomattavan vastuun. Haluan yhtyä puheenjohtajavaltio Suomelle osoittamaanne vetoomukseen ja toivon, että se osoittaa suomalaista sisua osoittaessaan tehtäviin mahdollisimman monia päteviä henkilöitä.

  István Szent-Iványi, ALDE-ryhmän puolesta. – (HU) Tämä päivänä kenellekään ei ole epäselvää, että kansainvälinen yhteisö teki suuren virheen lykkäämällä Kosovon asemaa koskevaa ratkaisua yhä uudelleen. Kulunut aika ei ole tuonut ratkaisuja vaan pikemminkin mutkistanut tilannetta. Kosovon asema on ratkaistava mahdollisimman pian, ja ratkaisun on löydyttävä tämän vuoden kuluessa. Jos puheet eivät johda tuloksiin, kansainvälisen yhteisön on otettava vastuu päätöksenteosta.

Näemme selvästi ratkaisun ääriviivat. Tiedämme, mitä emme halua ja mitä haluamme. Emme halua vuotta 1999 edeltäneen tilanteen uusiutuvan, koska emme voi haluta sitä. Se vain kärjistäisi kriisiä entisestään. Emme halua Kosovon kahtiajakoa, sillä se saattaisi käynnistää alueella vaarallisen ketjureaktion. Emme halua, että Kosovo liitetään lopulta johonkin naapurivaltioista, sillä tämäkään ei edistäisi vakautta. Kosovo voi vähitellen saada takaisin itsenäisyytensä ja täydellisen valtioasemansa: lopputulos riippuu sen toimintakyvystä ja kyvystä taata ihmisoikeudet, vähemmistöjen oikeudet ja oikeusvaltion perusperiaatteet. Meidän on autettava Kosovoa näiden tavoitteiden saavuttamisessa ja tarvittavien olosuhteiden luomisessa.

Olen samaa mieltä komission jäsenen kanssa siitä, että vähemmistöjen oikeuksien turvaaminen on keskeinen kysymys. Tämä pätee paitsi erityisesti serbivähemmistöön myös romanivähemmistöön. Asia on elintärkeä koko alueen kannalta. Eräs Balkanin kriisin lähtökohdista oli vähemmistöjen oikeuksien kieltäminen ja halveksiminen. Meidän on löydettävä ratkaisu, jonka avulla sekä Kosovon serbeille että romaneille voidaan taata laaja itsehallinto. Ratkaisu on taattava perustuslailla, ja kansainvälisen yhteisön on voitava ottaa vastuu ratkaisusta ja antaa sille takeensa. Myös Serbian on kuitenkin ymmärrettävä, että vaikka sen huolet Kosovon serbivähemmistön oikeuksista ovatkin perusteltuja, ne voidaan hyväksyä moraalisesti vain, jos Serbia puolestaan takaa samat oikeudet alueellaan asuville vähemmistöille, kuten Vojvodinan unkarilaisille ja slovakeille ja muualla Serbiassa asuville albaaneille.

Lopuksi mainittakoon, että komission jäsen puhui hyvin merkittävästä asiasta, kansainvälisen yhteisön ja tarkemmin sanottuna Euroopan unionin tulevasta roolista Kosovossa. On mahdotonta kuvitella toimintakykyisen Kosovon perustamista ilman aktiivista yhteistyötä Euroopan unionin kanssa. Meidän on autettava valtionhallinnon elinten muodostamisessa ja talouden kehittämisessä. Vuoden 2007 talousarviossa ei valitettavasti ole varauduttu tähän. Sanat ja teot viittaavat jälleen kerran eri suuntiin. Puhumme halusta ryhtyä toimintaan, mutta samalla toiminnaltamme puuttuu rahoituspohja. Kehotan parlamenttia tukemaan tulevissa budjettikeskusteluissa ehdotuksia, joista osan olen itse laatinut ja joiden tarkoituksena on saavuttaa ratkaisu Kosovon tilanteeseen.

  Gisela Kallenbach, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, olen saanut sen käsityksen, että kun valtuuskunnan vierailun aikana esiin nousseet seikat otetaan huomioon, nyt oli juuri oikea aika esittää tämä parlamentin kysymys, sillä tekemistä on vielä paljon, mikäli aiomme olla valmiit tehtäviin, jotka meidän odotetaan hoitavan. Olen erityisen pettynyt neuvoston tänään esittämiin ehdotuksiin, jotka eivät ole kovinkaan käytännönläheisiä.

Meidän kannaltamme ratkaiseva testi on, miten Euroopan unioni kykenee toimimaan tilanteessa, jota komission jäsen Rehn hyvin osuvasti kuvasi sanalla "etupihamme". Pitää mielestäni paikkansa, ettemme tarvitse UNMIK-joukkojen tilalle EUMIK-joukkoja. Tiedän kuitenkin henkilökohtaisen kokemukseni perusteella, että tarvitsemme vielä pitkään kumppaneidemme harjoittamaa valvontaa. Tämä on tarpeen kaikilla siviilihallinnon tasoilla. Tarkkailua tarvitaan poliisitoiminnan alalla, ja sama pätee myös oikeusjärjestelmän osa-alueiden tehokkuuteen. Emme saa kuitenkaan unohtaa demokraattista kansalaisyhteiskuntaakaan, jonka ensimmäiset oraat ovat valitettavasti nousseet pintaan vasta nyt.

Kannatan täysin komission jäsen Rehnin näkemystä, jonka mukaan emme ole vielä sen paremmin taloudellisesti kuin henkilöstönkään osalta valmiita meille ensi vuodesta alkaen lankeavaan haasteeseen. Tämän vuoksi kehotan neuvostoa kuuntelemaan kiireesti meitä ja vetoamaan jäsenvaltioihin, jotta voisimme jossakin määrin korjata tilanteen kahdenvälisten sopimusten ja erikoishenkilöstön avulla.

Meidän on totuttava ajatukseen siitä, että Länsi-Euroopan maat palauttavat lähitulevaisuudessa Kosovoon erittäin suuren määrän rajojensa sisäpuolella eläviä ihmisiä. Olemmeko valmistautuneet tähän millään tavalla?

  Erik Meijer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, jokainen odottaa, että useat valtiot tunnustavat vuoden sisällä Kosovon itsenäisyyden, jota kansan ylivoimainen enemmistö odottaa hartaasti. Aihetta koskevissa keskusteluissa on merkittävää se, mitä ehtoja itsenäistymiseksi on täytettävä ja miten serbi- ja romanivähemmistöjä sekä muita vähemmistöjä suojellaan. Erityisen epäselvää on edelleen se, mitä tapahtuu paluuta Serbiaan haluavalle pohjoisosalle ja niille uusille kunta-alueille, jotka kenties joudutaan luomaan erityisesti serbejä varten.

Ryhmälläni on huonoja muistikuvia asenteesta, jonka Euroopan unioni omaksui vuosien 1989 ja 1999 välisenä aikana. Kukaan ei vaikuttanut kiinnostuneelta myöhemmin presidentiksi nousseen Ibrahim Rugovan suojeluksessa toteutetusta rauhanomaisesta joukkovastustuksesta, jonka aikana kaikkia Serbian valtion toimielimiä boikotoitiin ja albaniankielinen väestö perusti oman hallintonsa ja koulujärjestelmänsä. Vuoden 1999 sodan tavoitteena ei ollut Kosovon vapauttaminen vaan Serbian hallitseminen muiden eurooppalaisten ja yhdysvaltalaisten vaatimusten mukaisesti.

Nyt vääjäämättömältä vaikuttava Kosovon itsenäisyys ei valitettavasti kumpua demokratian ja yhdenvertaisuuden valinnasta, vaan motivoivana tekijänä ovat teollisen onnettomuuden seuraukset. Seitsemän vuoden jälkeen lähes kaikki voivat esteettä nähdä, ettei alueen jatkuva miehittäminen ratkaise mitään mutta että Kosovon luovuttaminen takaisin Serbialle päästäisi vain sissisodan ja suunnattomat pakolaismassat valloilleen.

Olen samaa mieltä neljää muuta ryhmää edustavien kysymyksen laatijoiden kanssa siitä, että Euroopan unionin on nyt omaksuttava myönteinen rooli Serbian rauhanomaisessa ja oikeudenmukaisessa jaossa sekä Kosovon demokratian ja talouden rakentamisessa..

  Marek Aleksander Czarnecki (NI) – (PL) Arvoisa puhemies, 1990-luku on syöpynyt mieliimme eteläisten naapuriemme hirmutekojen vuoksi. Maailma järkyttyi siitä julmuudesta ja epäinhimillisyydestä, jolla entiset naapurit ja sukulaiset saattoivat toisiinsa suhtautua.

Nato "pelasti" vuoden 1999 sotilaallisella väliintulollaan poliisin harventaman muslimialbaaniväestön, joka edusti 90:tä prosenttia koko väestöstä, ja ortodoksiserbien vähemmistön. Serbian presidentin Miloševićin verisen hallinnon aloittamat etniset puhdistukset ovat sen jälkeen loppuneet, mutta lukemattomat serbivähemmistöön kohdistuvat aggressiiviset teot jatkuvat edelleen.

Albaanit elävät tänäänkin kansainvälisessä suojeluksessa gettoja muistuttavilla alueilla, joilla he pyrkivät rakentamaan elämänsä uudelleen.

Neuvosto on keskittänyt voimansa lainvoimaista hallitusta koskevaan kysymykseen. Neuvostolla ei kuitenkaan ole täysin kattavaa lähestymistapaa tähän monisyiseen ongelmaan, ja tämä koskee erityisesti ihmisoikeuksien kunnioittamista, kansallisten vähemmistöjen suojelua sekä ihmisten oikeutta kotimaahan.

  Alexander Stubb (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kolme minuuttia on ruhtinaallisen pitkä aika. Haluan mainita kolme asiaa. Neuvottelujen pitkittäminen ei ensinnäkään muuta Serbian ja Kosovon välisiä perustavia eroja. Toinen valtioista suosii itsehallintoa ja toinen itsenäisyyttä. Olenkin erittäin vahvasti sitä mieltä, että meidän on pitäydyttävä yhteistyöryhmän kaavailemassa aikataulussa ja aikarajoissa ja ratkaistava kysymys vuoden 2006 lopussa päättyvän Suomen puheenjohtajakauden aikana. Meidän on pidettävä tästä lujasti kiinni.

Toiseksi pidän jäsen Posseltin tavoin itsenäisyyttä ainoana vaihtoehtona, johon luonnollisesti liittyy joitakin Kosovon riippumattomuutta koskevia rajoituksia. Kansainvälinen läsnäolo ja erityisesti EU:n valmius jatkaa merkittävää läsnäoloaan alueella jonkin aikaa ovat tärkeitä näkökohtia Kosovon vakauden ylläpitämisen kannalta.

Kolmanneksi haluan mainita, että pidän Länsi-Balkanin aluetta yleisesti ottaen surullisena muistutuksena yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme heikoista kohdista. Meidän ei mielestäni pidä toistaa menneitä virheitä. Meidän onkin annettava tässä suhteessa erittäin vahva tukemme YK:n erityislähettiläälle Martti Ahtisaarelle, jonka työ on mielestäni erittäin ansiokasta. EU:n parasta ulkopolitiikkaa on mielestäni yleisesti ottaen laajentumispolitiikka, ja siksi on erittäin merkittävää pitää laajentumisvaihtoehto hengissä Kosovon ja yleensäkin Länsi-Balkanin alueen kohdalla.

Lopuksi haluan tuoda esille erään mielenkiintoisen havainnon. Puheenjohtajavaltio Suomi käynnisti vuonna 1999 silloisen presidenttinsä Martti Ahtisaaren johdolla Kosovon ja Länsi-Balkanin rauhanneuvotteluprosessin. Toivon todella, että Kosovon kysymykseen löydetään lopullinen ratkaisu Suomen vuoden 2006 puheenjohtajakauden loppuun mennessä ja että Kosovo saavuttaa itsenäisyyden.

  Panagiotis Beglitis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan ensiksi kiittää komission jäsentä Rehniä rehellisyydestä ja rohkeudesta asiassa, joka koskee neuvoston kantaa vuoden 2007 talousarvioon. Hyvät kuulijat, Euroopan unioni ei rehellisesti sanottuna voi toimia tehokkaasti ja luotettavasti ilman Balkanin alueelle kohdennettuja yhteisön varoja. Neuvoston ehdotusta, joka koskee yhteisön varoja leikkaamista vuoden 2007 talousarviossa, ei mielestäni voida hyväksyä.

Oli miten oli, tiedämme varmasti kaikki, että Euroopan unionilla on tärkeä rooli "jälkikäteen" eli Kosovon lopullisen hallinnon määrittämisen jälkeen. Euroopan unioni on kuitenkin jo nyt erittäin merkittävässä asemassa, ja sillä on osansa myös lopullisen hallinnon määrittämisessä.

Uskomme kaikki rauhanomaiseen, demokraattiseen, etnisesti monimuotoiseen ja eurooppalaiseen Kosovoon, ja tuemme sen rakentamista. Meidän on kuitenkin osoitettava yhtäläistä tukea myös Serbialle, ja tämän on tapahduttava Thessalonikin Eurooppa-neuvoston määrittämän eurooppalaisen strategian mukaisesti. Uskomme silti, ettemme saa rajoittaa liiaksi lopullisen hallinnon määrittämiselle asetettavaa aikataulua. Ratkaisun tyrkyttäminen yksipuolisesti saattaa olla Kosovon kannalta haitallista. Euroopan unioni ei saa toistaa 1990-luvulla tekemiään virheitä, vaan sen on muodostettava yhteinen kanta.

Lopuksi haluan viitata Serbian kysymykseen. Kysymys huolestuttaa minua erityisesti, sillä olemme kuulleet jäseniltä eriäviä näkemyksiä. Kosovon tilanteen rauhanomainen ratkaisu ja Balkanin alueen rauha, vakaus ja turvallisuus eivät ole mahdollisia, ellei Serbian demokraattisuudesta olla yhtä mieltä Euroopan unionissa.

Tästä näkökulmasta neuvoston päätös keskeyttää vakautus- ja assosiaatiosopimusta koskevat neuvottelut on mielestäni merkittävä poliittinen virhe Euroopan unionilta. Neuvottelut on käynnistettävä viipymättä, ja meidän on luonnollisesti voitava seurata kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa tehtävän yhteistyön ehtojen täytäntöönpanon edistymistä. Serbejä ei saa rankaista heidän traumaattisesta menneisyydestään Miloševićin itsevallan alla. Meidän on aika nähdä Serbian mahdollisuudet, sillä muutoin tuemme kansallismielisiä ääriryhmiä.

Päätän puheenvuoroni Kosovon vähemmistöjen oikeuksia koskevaan tilanteeseen. Kaikissa YK:n pääsihteerin, YK:n ihmisoikeuskomitean ja kansalaisjärjestöjen viimeaikaisissa kertomuksissa vähemmistöjen, erityisesti Kosovon serbivähemmistön, tilannetta pidetään järkyttävänä. Kyse on vuonna 1999 hyväksytyn päätöslauselman 1244 kunnioittamisesta. Kyse on vaatimusten noudattamisesta käytännössä. Meidän on jo korkea aika edetä tähän suuntaan.

  Jelko Kacin (ALDE). – (SL) Euroopan parlamentilla on ollut johtava rooli viestittäessä Kosovon tulevasta asemasta. Kosovon erityislähettilään nimeäminen on viesti, jonka Belgrad ja kansainvälinen yleisö tarvitsevat ymmärtääkseen, ettei Kosovon tulevaisuus voi toteutua kuin yhdellä tavalla.

Olen mielissäni siitä, että myös jäsen Poettering on tänään läsnä, sillä vastassamme on vaikea tehtävä hänen puhemieskaudellaan. Katsonkin, että meidän on keskusteluissamme keskityttävä siihen, mitä parlamentti voi tehdä Kosovon tulevan tien tasoittamiseksi.

Ensimmäiseksi meidän pitäisi varmistaa mutkattomampi viestintä Serbian parlamentin kanssa sekä auttaa serbialaisia poliitikkoja ymmärtämään, että Kosovo on ollut itsenäinen jo huomattavan pitkään.

Toiseksi meidän on tehtävä suoraa yhteistyötä Kosovon demokratiaa rakentavan Kosovon edustajakokouksen kanssa. Serbivähemmistö on heikosti edustettuna edustajakokouksessa, ja Belgradin poliitikot manipuloivat sitä yhä voimakkaasti. Lisäksi romaniväestö on jakautunut romaneihin, ashkaleihin ja egyptiläisiin, ja ryhmien mielipiteet ovat ristiriidassa keskenään. Meillä on mahdollisuus vaikuttaa asiaan hyvin voimakkaasti parlamentissa, ja neuvosto voi edistää sitä vieläkin enemmän.

Haluan muistuttaa teitä siitä, etteivät monet jäsenvaltiot tunnusta tällä hetkellä UNMIKin passeja. Kosovon kansalaiset saapuvat Euroopan unioniin UNMIKin passeilla, ja käännytämme heidät takaisin, koska emme kunnioita heidän asiakirjojaan. Komission jäsenen Frattinin ja neuvoston pitäisi tehdä enemmän sen eteen, että tällaisia tilanteita esiintyy tulevaisuudessa mahdollisimman harvoin.

Kolmantena vaikeutena on halveksunta Kosovon eri kulttuureja kohtaan, ja tältä osin Serbian ortodoksisen kirkon rooli on hyvin kielteinen. Niin kauan, kuin Serbian ortodoksinen kirkko kieltäytyy katsomasta tulevaisuuteen, meidän on hyvin vaikea saada Kosovon serbiyhteisöä osallistumaan Kosovon demokraattisten toimielinten toimintaan.

Keskeisenä kysymyksenä on kuitenkin Kosovon asema. Olemme tarjonneet Länsi-Balkanin alueelle tulevaisuutta Euroopan unionissa. Tiedämme kuitenkin hyvin, että vain valtiot voivat liittyä Euroopan unioniin. Kosovo, joka ei ole valtio, ei siten voi käynnistää liittymisprosessia. Niin kauan kuin emme onnistu ratkaisemaan Kosovon asemaa koskevaa kysymystä ja varmistamaan, että siitä tulee itsenäinen valtio, valehtelemme paitsi itsellemme myös koko kansalle.

Hyvät kuulijat, päätänkin puheenvuoroni esittämällä vetoomuksen siitä, että nostamme parlamentin jäseninä äänemme kuuluville ja varmistamme, että Kosovon asemaa koskeva kysymys ratkaistaan nyt eikä sitä lykätä ensi vuoteen.

  Bart Staes (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Lehtomäki, hyvät kollegat, kun vuoden 2004 talousarviota koskeva vastuuvapaus myönnettiin huhtikuussa, parlamentti antoi kahteen otteeseen hyvin selkeän julkilausuman entisen Jugoslavian ja Kosovon jälleenrakennuksesta vastaavasta Euroopan jälleenrakennusvirastosta. Parlamentti ilmaisi asian toteamalla, ettei tämän viraston toimintaa pidä lakkauttaa asteittain aiemmin laaditun aikataulun mukaan vaan että sen on tapahduttava taloudellisten ja poliittisten edellytysten ja kehityksen perusteella.

Ensin mainittu on kuitenkin juuri se tapa, jolla komissio on päättänyt lakkauttaa kyseisen viraston toiminnan ja siirtää sen tehtävät valtuuskunnille. Viisi kuukautta on kulunut parlamentin päätöslauselmasta, viisi kuukautta on kulunut parlamentin selväsanaisista julkilausumista, ja komissio vähät välittää siitä, mitä sanoimme.

Kysynkin nyt komission jäsen Rehniltä, miksei hän piittaa parlamentin julkilausumasta. Mikä saa hänet valitsemaan tien, joka johtaa viraston asiantuntemuksen valumisen hiekkaan kuin vesi hanhen selästä?

Miksei komission jäsen hyödynnä Pristinan virastossa parhaillaan työskenteleviä henkilöitä niiden EU:n edustajien ydinjoukkona, jotka voivat pian ohjata Kosovon itsenäisyyttä asiantuntevasti ja osaavasti lähietäisyydeltä? Tähän haluaisin komission jäseneltä vastauksen.

  Tobias Pflüger (GUE/NGL). – (DE) Arvoisa puhemies, on syytä mainita, että eräs syy Kosovossa nykyisellään vallitsevaan tilanteeseen on Naton aggressiivinen sota Jugoslaviaa vastaan – sota, johon useat EU:n jäsenvaltiot osallistuivat ja jossa jäsenvaltioidemme pommit surmasivat siviilejä. Miksi sitten Kosovon serbivähemmistö on tänä päivänä uhattuna? Myös se johtuu kyseisestä tilanteesta ja siitä yksipuolisesta tavasta, jolla EU:n jäsenvaltiot aikanaan asiaa lähestyivät.

On myös otettava huomioon, että Kosovoon karkotetaan ihmisiä siitä huolimatta, että alueen tilanne on monien mielestä täysin sietämätön. Uusia karkotuksia on suunnitteilla, ja komission on tehtävä täysin selväksi, ettei niitä hyväksytä. UNMIKin johtoon on nimitetty Joachim Rücker. En ole varma, onko tämä hyvä asia, sillä hän vastasi aiemmin alueella suoritetusta yksityistämisestä, mistä ei seurannut kosovolaisten kannalta mitään hyvää.

Haluaisin tietää, millaisena komissio näkee Kosovon tulevan aseman käytännön tasolla. Olen kaikkea muuta kuin tyytyväinen tähän mennessä kuulemaani. Komission jäsen Rehn oli oikeassa sanoessaan, että varoja on kohdennettava yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kehitykseen ennemmin kuin sotilaallisiin toimiin. Kannatan tätä ehdotusta.

  Karl von Wogau (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, Kosovon asemaa koskevan kysymyksen ratkaiseminen on paitsi Kosovon myös Euroopan unionin jäsenvaltioiden edun mukaista.

Ratkaisun löytäminen riippuu kuitenkin siitä, löydämmekö keinot suojella uskottavasti kaikkia vähemmistöjä. Lukuisten alueelle tekemiemme vierailujen aikana on käynyt hyvin selväksi, että ihmiset ovat edelleen peloissaan, ja viime vuosien tapahtumien valossa nuo pelot ovat perusteltuja. Meidän on otettava tämä huomioon, ja siksi Euroopan unionin on edelleen vaikutettava alueella. Sen on ensinnäkin osallistuttava poliisivoimien muodostamiseen, joka on todellakin erittäin tärkeä tehtävä, ja toiseksi on kehitettävä oikeusjärjestelmää ja hallintoa. Olen nimittäin samaa mieltä komission jäsen Rehnin kanssa siitä, että näille aloille on kohdennettava voimavaroja. Koska Kosovon talouskehitys riippuu pohjimmiltaan eniten rauhasta, vakaudesta ja toimintakykyisistä toimielimistä, meidän olisi keskityttävä erityisesti näihin alueisiin.

Tässä yhteydessä on löydettävä myös ratkaisu siihen, mitkä sotilasvoimat vastaavat Kosovon turvallisuudesta maan itsenäistyttyä. Voin hyvin kuvitella, että päädymme samankaltaiseen ratkaisuun kuin Bosnia ja Hertsegovinassa, jossa KFOR korvattiin eurooppalaisilla sotilasosastoilla. Kun vierailimme maassa, esitin saman kysymyksen pääministerille, ja hänen vastauksestaan kävi selvästi ilmi, ettei kukaan ollut aiemmin uhrannut asialle ajatustakaan.

Euroopan unionin toimien lisääminen tällä alalla olisi myös turvallisuuspolitiikkamme, tai minun suosimani turvallisuuspolitiikan, mukaista. On tärkeää, että keskitymme turvallisuuspolitiikkamme nykyisessä kehitysvaiheessa ensisijaisesti maantieteellisiin naapurialueisiimme, ja Balkanin alueen vakauttaminen on jatkossakin merkittävin tehtävämme.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies KAUFMANN

  Józef Pinior (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, Länsi-Balkanin alueen yhdentäminen Euroopan unioniin on lähivuosina yhteisön suurin poliittinen haaste.

Kysymys on Euroopan alueesta, jolla asuu useita kansallisuuksia ja etnisiä ryhmiä. Yhteisöt ovat jakautuneet valtioiden, uskontojen ja 1990-luvulla toteutuneen Jugoslavian verisen jaon mukaan. Kosovo on yhteisön politiikan Gordionin solmu tällä alueella.

YK:n operaation vetäytymistä Kosovosta valmistellaan parhaillaan. Tämä merkitsee, että Euroopan unionin on oltava valmis kantamaan vastuunsa alueella vuonna 2007. Uudessa tilanteessa Euroopan unioni saa ensimmäiseksi vastaan Kosovon aseman määrittämistä koskevan haasteen. Wienissä 24. heinäkuuta YK:n johdolla käydyissä keskusteluissa ei saavutettu läpimurtoja. Serbia, johon Kosovo virallisesti kuuluu, ei hyväksynyt alueen itsenäisyyttä. Kosovon albaaniviranomaiset puolestaan eivät ole valmiita hyväksymään edes laajinta mahdollista itsehallintoa.

Eriskummallisessa psykologisessa sodankäynnissä Serbian viranomaiset ovat viime päivinä syyttäneet Kosovon tulevasta asemasta vastaavaa YK:n erityislähettilästä Martti Ahtisaarta puolueellisuudesta neuvotteluissa. Toisaalta Albanian pääministerin poliittinen neuvonantaja Koço Danaj sanoi, että Balkanin alueella elävät albaanit on yhdistettävä ja liitettävä luonnolliseen Albaniaan vuoteen 2013 mennessä.

Lähi-idän konfliktin varjostamat kesän tapahtumat muodostavat huomattavan ongelman, joka Euroopan unionin on tulevina kuukausina ratkaistava.

Haasteena on myös EU:n tulevan operaation järjestäminen Kosovossa. Ongelmana ovat rahoitus, rakenteet, henkilöstöpolitiikka ja ennen kaikkea EU:n poliittinen strategia Länsi-Balkanilla. Mikään muu valtio tai kansainvälinen järjestö ei voi korvata Euroopan unionin historiallista roolia pyrittäessä turvaamaan monimuotoisuuden kunnioittamiseen pohjautuva demokratia, rauha ja sosiaalinen hyvinvointi tässä mantereemme osassa

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, Kosovosta kertovat raportit kuvailevat maakunnan gettoutuneen. Monietnistä yhteisöä ei ole saatu aikaan. Kansainvälisen hallinnon seitsemän vuoden aikana eri etniset ryhmät ovat ryhmittyneet omille alueilleen. Eräs keskeinen syy siihen, että standardeja ei ole saavutettu massiivisesta panostuksesta huolimatta, on se, että siellä sijaitsee yksi Euroopan järjestäytyneen rikollisuuden pääsatamista. Kansainvälinen ihmis-, alue- ja asekauppa rehottavat Kosovossa. Tähän asiaan ei puututtu jo 1999, silloin kun tämä ongelma nähtiin, vaan vasta vuonna 2005. Nyt ohjelmassa mukana olevilla kansainvälisillä toimijoilla on kuitenkin aivan liian vähän aikaa ja henkilökuntaa moniin vastuukysymyksiinsä nähden. On siis panostettava tähän rikollisuusongelmaan enemmän.

Lopuksi toteaisin, että nyt kun EU on keskittymässä myös Libanoniin, olisi syytä miettiä, kuinka hyvin ollaan selvillä siitä, mitä Kosovossa on tapahtunut ja olisiko siitä jotakin opittavaa tähän Libanonin operaatioon..

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, entisen Jugoslavian kansojen ikävä tilanne ja köyhtyminen ovat seurausta ulkovaltojen sekaantumisesta sekä Naton käynnistämästä epäoikeudenmukaisesta ja likaisesta sodasta, johon lukuisat Euroopan unionin jäsenvaltiot osallistuivat.

Julkilausumanne ihmisoikeuksien turvaamisesta ovat silkkaa tekopyhyyttä. Mainitun sodan tavoitteet ovat nyt nähtävissä. Tarkoituksena oli hajottaa Jugoslavia ja jakaa se osiin. Onnistuitte tässä miehittämällä Bosnia ja Hertsegovinan ja Kosovon sekä perustamalla suojelualueita.

Nyt ette noudata enää edes julkilausumianne ja sitoumuksianne, joiden mukaan ette tavoittele itsenäistä Kosovoa. Suojelualueen perustamista ja itsenäisen valtion luomista tuetaan Kosovossa valtavien sotilasjoukkojen ja suunnattoman amerikkalaistukikohdan turvin, jotta teidän on mahdollista hallita aluetta ja muuttaa sen rajoja.

Näemme ainoana mahdollisena ratkaisuna sen, että kaikki ulkomaiset joukot poistuvat Balkanin alueelta ja alueen kansat etsivät itse ratkaisun ongelmiinsa. Kehotan lopuksi teitä muistelemaan historiaa, sillä aivan kuten tapahtui aiemmin ulkovaltojen lähettämien valloittajien kohdalla, Balkanin kansat ajavat uudetkin valloittajat tiehensä.

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE). – (HU) On selvää, että Kosovon itsenäisyys on vääjäämättä edessä, mutta se, millainen itsenäisyydestä tulee, vaikuttaa pitkällä aikavälillä koko Kaakkois-Euroopan vakauteen. Euroopan unionilla ei ole asiasta käsitystä, ja todellisuudessa se vain kompuroi eteenpäin tapahtumien määrätessä tahdin.

Olisi hyvin tärkeää, että Kosovon tilanteeseen omaksuttaisiin viimeinkin yhtenäinen kanta. Ratkaisun on oltava kunniallinen, eikä sillä saada rankaista serbejä samalla, kun albaanit palkitaan avoimesti. Tällainen ratkaisu olisi häpeällinen ja horjuttaisi vakautta alueella eli Kaakkois-Euroopassa, joka kattaa Kreikan, Unkarin, sekä ehdokasvaltiot Bulgarian ja Romanian. Kosovon vakauttaminen ei saa tapahtua alueen vakauden kustannuksella. Tällä hetkellä kaikki puhuvat vähemmistökysymyksestä, mutta tarjolla ei ole suunnitelmaa, joka herättäisi toiveita. Asian tekee entistä mielenkiintoisemmaksi se, että sekä erityislähettiläs Ahtisaari että komission jäsen Rehn ovat molemmat suomalaisia, ja Suomi huomioi vähemmistöt esimerkillisellä tavalla. Niin kauan kuin Kosovon pohjoisosalla ei ole alueellista itsehallintoa eikä eteläosassa sovelleta henkilökohtaista itsehallintoa, en voi kuvitella tilannetta, joka vakuuttaisi Kosovon serbit.

Hajauttamisprosessia ei ole miltään osin harkittu loppuun, eikä itsehallinto anna tässä suhteessa mitään takeita. Serbialle myönnettävien korvausten suhteen on sanottava, että kuten hyvin tiedämme, jäsenyys nykyisessä voimattomassa EU:ssa ei tarjoa kovin houkuttelevaa tulevaisuudennäkymää. Meidän on syytä pitää myös tämä mielessämme, aivan kuten sekin, että Milošević riisti itsehallinnon niin Kosovolta kuin Vojvodinaltakin. Kaikki puhuvat Kosovon itsenäisyydestä, mutta kukaan ei mainitse Vojvodinan vähemmistöjä tai Sandjakin muslimien tilannetta. Pelkään pahoin, että jos emme saa aikaan perusteltua ja kunniallista vähemmistöratkaisua, olemme menossa huonoon suuntaan. Tämä on myös kollegani von Wogaun huolena.

  Joost Lagendijk (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen ja ennen kaikkea arvoisa neuvoston puheenjohtaja, sallinette minun näin keskustelun päätteeksi yrittää vetää yhteen avainkohdat.

Osoitan seuraavat sanani ministerille. Oletan teidän huomanneen, että useimmat täällä esitetyt kysymykset ja huomautukset ovat saaneet alkunsa siitä aidosta huolesta, ettei EU onnistu suorittamaan kaikkia sille annettavia vaikeita tehtäviä niille varatussa ajassa, joka ei ole vuosia vain 3–6 kuukautta. En suinkaan epäile vilpittömyyttänne tai tietoisuuttanne siitä, mitä on tehtävä, olen vain huolestunut asiasta.

Kuten monet jäsenet ovat sanoneet, EU:n epäonnistuminen ei minunkaan nähdäkseni tule kyseeseen. Se olisi haitallista sekä kyseessä olevan alueen että koko EU:n kannalta, eikä meillä ole moiseen varaa. Mikäli sanotte, että EU:n tehtävänä on valvoa ja siirtää toimivaltaa, ja komission jäsen tämän vahvistaa, hyväksyn asian, kuten uskon useimpien parlamentin jäsenten tekevän. Tämä ei kuitenkaan ole niin helppoa kuin miltä näyttää.

Roolimme on tietyllä tapaa uusi, ja meidän on yhtäältä osattava luopua joistakin asioista ja toisaalta ylläpidettävä järjestystä jakautuneessa yhteiskunnassa, jonka kaikki ongelmat eivät varmasti ratkea itsenäistymisen seurauksena. Tällä hetkellä kaikki Kosovossa ajattelevat vielä, että itsenäisyys ratkaisee kaiken. Se ei kuitenkaan ratkaise esimerkiksi talouteen liittyviä ongelmia.

Sotilaallisesta läsnäolosta mainittakoon, että toivon hartaasti, ettei Libanonille ja Kongolle osoitettu peruteltu huomio saa ihmisiä luulemaan, että Kosovon asiat järjestyvät ja asiat voidaan hoitaa vähempien joukkojen avulla. Tätä ei nähdä vielä vuosikausiin.

En voi muuta kuin kannattaa komission jäsenen neuvostolle esittämää kehotusta, jonka mukaan neuvoston ei pidä pyytää komissiolta lisää toimia ja samalla vähentää rahoituksen ja henkilöresurssien määrää. Emme voi tosissamme kehottaa komissiota hoitamaan elintärkeää rooliaan Kosovossa aiempaa pienemmällä henkilömäärällä.

Toivon todella, että Suomen presidentti, suomalainen komission jäsen ja suomalainen neuvottelija päätyvät tähän lopputulokseen. Tämän tukemiseksi olen valmis käymään koko parlamentin puolesta omalla kustannuksellani siellä, missä useimmat suomalaiset saavat parhaat oivalluksensa, eli saunassa..

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, Kosovon tulevaisuuden kannalta statusratkaisu on kaiken a ja o ja siksi on syytä tukea YK:n erityislähettiläs Ahtisaaren ponnisteluja statusratkaisun löytymiseksi kaikin mahdollisin keinoin.

Niin kuin tässä keskustelussa on useita kertoja tuotu esille, kestävän ratkaisun ehdoton edellytys on pystyä ratkaisemaan tämä vähemmistöjä koskeva kysymys, ja se on aika monipolvinen ongelma. Naton KFOR-joukkojen läsnäolo on tärkeää toistaiseksi, mutta nyt ja jatkossa on kiinnitettävä erityistä huomiota tiiviiseen yhteistyöhön sotilaallisen ja siviilitoiminnan välillä. Euroopan unioni on muun muassa valmistautumassa Kosovossa mittavaan siviilikriisinhallintaoperaatioon. Se on niin mittava, että sellaista ei ole ennen nähty ja se siis kohdentuu nimenomaan poliisiin ja oikeusvaltioon. Euroopan unionin jäsenvaltioista tarvitaan tämän operaation suorittamiseksi erittäin paljon asiantuntijoita, ja meidän haasteemme on pystyä löytämään tämä suuri asiantuntijajoukko.

Siviilikriisinhallintaoperaation suunnittelutiimin työ on edelleen kesken, mutta raportti on tarkoitus saada neuvoston työryhmälle tämän kuun lopussa. Valmistautuminen siis etenee monella tavalla ja monilla eri sektoreilla, mutta varmasti voimme myös koko ajan parantaa juoksuamme.

Täällä on viitattu useita kertoja myös neuvoston ensi vuotta koskevaan talousarvioesitykseen, erityisesti siltä osin kuin se koskee komission henkilöstöresurssien käytön tehostamista. Puheenjohtajavaltio on hyvin sitoutunut etsimään ratkaisua, joka tyydyttää kaikkia osapuolia, mutta puheenjohtajan on luonnollisesti kuunneltava tässä asiassa myös muiden jäsenvaltioiden näkökulmia.

Toisekseen, näkemykseni mukaan tilanne ei ole niin synkkä kuin mitä on annettu ymmärtää, varsinkin komissaarin hyvin tunteisiin vetoavassa puheenvuorossa. Laajentuminen on neuvoston silmissä selkeästi prioriteettialue ja sen vuoksi henkilöstöresurssien vähennyksiä ei olla esittämässä laajentumishenkilöstöön. Itse asiassa tämä parjattu talousarvioesitys ensi vuodelle nostaa hallintokuluja 3,4 prosenttia. On myönnettävä, että ne vähennykset joita tavoitellaan vuosille 2007–2013, ovat erittäin kunnianhimoisia, mutta kun komissio samalla suunnittelee lisäyksiä erityisesti laajentumiseen liittyen, komissiossa on joka tapauksessa, vaikka seuraisimme tätä kunnianhimoista polkua, enemmän henkilöstöä vuonna 2013 kuin 2007. Siis henkilöstöä on joka tapauksessa enemmän vuonna 2013 kuin ensi vuonna. Me pyrimme ja olemme sitoutuneita etsimään ratkaisuja, jotka turvaavat riittävän henkilöstömäärän tärkeiden asioiden hoitamiseen. Tämä on tietenkin selvä asia.

Lopuksi ihan kevennyksenä voin todeta – kun tässä viitattiin suomalaiseen saunaan – että vaikka puheenjohtajavaltion sisäinen koordinaatio tässä asiassa etenisi kuinka hyvin, niin en varmaan kuitenkaan mene Ahtisaaren ja Rehnin kanssa saunaan.

  Olli Rehn, komission jäsen. (FI) Arvoisa puhemies, olen hieman pettynyt puheenjohtaja Lehtomäen konservatiiviseen tapaan tulkita saunakulttuuria.

Haluan kiittää kaikkia tästä hyvin olennaisesta ja vastuuntuntoisesta keskustelusta, joka selvästi osoittaa, että parlamentti tukee täysin Kosovon ja Länsi-Balkanin alueiden tulevaa integraatiota Eurooppaan. Kuten monet puhujat painottivat, on hyvin tärkeää, että tuemme vankkumattomasti statusprosessin saattamista päätökseen kaavaillussa aikataulussa. Emme saavuta mitään pitkittämällä prosessia.

Pitää myös paikkansa, että rauha ja asianmukaiset toimielimet muodostavat perustan Kosovossa kipeästi kaivatuille paremmille talousoloille ja työpaikkojen tehokkaammalle luomiselle. On valitettavaa, että 40 ja 50 prosentin välillä liikkuva työttömyysprosentti tarjoaa rikollisuudelle ja korruptiolle erittäin hedelmällisen kasvualustan.

Meidän on tarjottava kosovolaisille välineet, joiden avulla he voivat itse auttaa itseään. Oikeusvarmuus ja asianmukaisella tavalla toimiva liiketoimintaympäristö ovat olennaisia Kosovon talouden edistymisen edellytyksiä.

Tähän liittyy myös toinen seikka. Statusratkaisuun on sen tarkasta lopputuloksesta huolimatta sisällyttävä Kosovon oikeudet tehdä sopimuksia. Kuten jäsen Kacin mainitsi, näitä oikeuksia tarvitaan, jotta voimme neuvotella Kosovon kanssa ja saattaa sen osaksi vakautus- ja assosiaatioprosessia. Kosovo tarvitsee kyseisiä oikeuksia myös tehdäkseen kauppoja ja sopimuksia kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa. Myös tämä on valtion talouskehityksen ja työllisyystilanteen kohentamisen edellytys.

Serbian suhteen on sanottava, että se on eräs avainvaltioista, jollei jopa tärkein valtio Länsi-Balkanin vakauttamisen kannalta. Paras palvelus, jonka Serbia voi tehdä Kosovolle, on osallistua rakentavasti keskusteluihin sen varmistamiseksi, että vähemmistöjä todellakin suojellaan sitten, kun Kosovon statusratkaisun tulos tulee ajankohtaiseksi

Serbialla on vakaat ja todelliset aikeet liittyä Euroopan unioniin. Olemme omalta osaltamme halukkaita jatkamaan vakauttamis- ja assosiaatiosopimusta koskevia neuvotteluja jopa sinä samaisena päivänä, kun Serbia aloittaa täyden yhteistyön entisen Jugoslavian rikostuomioistuimen kanssa, jonka tuloksena pitäisi olla Radko Mladicin pidättäminen ja siirto. Asia on Serbian käsissä, ja valtio voi toteuttaa pyrkimyksensä yhdentyä Eurooppaan ja vapauttaa siten käyttöön valtion mittavan taloudellisen, kulttuurisen ja älyllisen potentiaalin.

Haluan korjata erään usein esiin nousevan väärinkäsityksen, jota ei kuitenkaan ole täällä esiintynyt. Kyse on siitä uskomuksesta, jonka mukaan neuvosto ja komissio kilpailevat Länsi-Balkanin alueella. Asia ei suinkaan ole näin. Neuvosto ja komissio eivät kilpaile, vaan tekevät tiivistä ja laajamittaista yhteistyötä Länsi-Balkanin vakauden ja demokratian saavuttamiseksi. Niin meidän kuin osastojemmekin yhteistyö jäsen Solanan kanssa on erittäin onnistunutta. Kyseinen yhteistyö on tarpeen esimerkiksi oikeusvaltioperiaatteen vuoksi, jolla tarkoitan neuvoston, jäsenvaltioiden ja komission yhteiseen toimivaltaan kuuluvaa tuomarien ja poliisien väliaikaiskoulutusta. Tarvitsemme yhteistyötä voidaksemme järkevästi hyödyntää näitä yhteisiä voimavaroja. Työskentelemme jäsen Solanan ja hänen osastonsa kanssa tämän asian parissa.

Jäsen Wiersman resursseja koskevan kysymyksen suhteen on sanottava, että Kosovon kysymyksen lisäksi edessämme on myös muita ajankohtaisia kysymyksiä, esimerkiksi Libanon-kysymys. Se, miten tehokkaasti resurssikysymys ratkaistaan, riippuu nyt budjettivallan käyttäjinä teistä. Olen hyvin kiitollinen puheenjohtajavaltio Suomen valmiudesta omaksua erittäin rakentava rooli tässä hyvin vaikeassa kysymyksessä.

Olen täysin samaa mieltä, että Länsi-Balkanin alueen vakauttaminen on Euroopan unionin kehittyvän turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ensisijainen painopistealue. Kuten jäsen Lagendijk sanoi, meillä ei todellakaan ole varaa reputtaa tässä kokeessa.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

5. Albania – Vakautus- ja assosiaatiosopimuksen tekeminen Albanian kanssa(keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu

- neuvoston julkilausumasta Albaniasta ja

- Toomas Hendrik Ilvesin laatimasta ulkoasiainvaliokunnan suosituksesta (A6-0246/2006) ehdotuksesta neuvoston ja komission päätökseksi Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Albanian tasavallan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen tekemisestä (8161/2006 – C6-0197/2006 – 2006/0044(AVC).

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, vakautus- ja assosiaatiosopimuksen allekirjoittaminen 12. kesäkuuta oli merkittävä askel Albanian tiellä kohti Euroopan unionia. Olemme tyytyväisiä, että Albania on edistynyt uudistuksissaan niin, että pitkään jatkuneet sopimusneuvottelut pystyttiin päättämään. Yhdessä muiden vakautus- ja assosiaatioprosessiin kuuluvien mekanismien kanssa sopimuksella luodaan kattavat puitteet EU:n ja Albanian välisten suhteiden edelleen kehittämiselle. Väliaikaisen sopimuksen, joka allekirjoitettiin samassa yhteydessä, on tarkoitus tulla voimaan marraskuun alusta. Se kattaa vakautus- ja assosiaatiosopimuksen kauppaa ja sen liitännäisiä koskevat osat, joita sovelletaan siihen saakka, kunnes jäsenvaltiot ovat ratifioineet varsinaisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen. On tärkeää, että väliaikaista sopimusta ryhdytään sen voimaan tultua tehokkaasti hyödyntämään.

Vakautus- ja assosiaatiosopimuksella on erittäin suuri merkitys Albanian tulevaisuudelle. Se edistää EU:n ja Albanian välisiä taloudellisia ja poliittisia suhteita sekä parantaa Albanian valmiuksia lähentyä Euroopan unionia. Albania on kolmas Länsi-Balkanin maa (entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian ja Kroatian jälkeen), jonka kanssa EU on allekirjoittanut vakautus- ja assosiaatiosopimuksen.

Vakautus- ja assosiaatiosopimuksen ja väliaikaisen sopimuksen allekirjoittaminen ei tarkoita, että työ olisi päättynyt – päinvastoin, varsinainen työ oikeastaan alkaa vasta nyt.

Me edellytämme, että Albania osoittaa nyt jatkuvaa ja tehokasta edistymistä sopimusten toimeenpanossa. Sen tulee tarmokkaasti viedä eteenpäin EU:hun lähentymisen vaatimia uudistuksia. On tärkeää, että edistymistä tapahtuu erityisesti sellaisilla aloilla kuin tiedotusvälineiden vapaus, omaisuuden palauttaminen ja korvaukset, julkishallinnon tehostaminen sekä oikeusvaltioperiaatteiden kunnioittaminen. Korostamme jatkuvasti Albanialle – kuten muillekin Länsi-Balkanin maille – että sen on edelleen tehostettava toimiaan korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemiseksi.

Albaniassa on mahdollisesti kunnallisvaalit neljän–kuuden kuukauden kuluttua, ja Albanian olisikin varmistettava, että se pystyy viemään vaalit läpi kansainvälisten normien mukaisesti.

Jotta EU:hun lähentymisen edellyttämiä uudistuksia voidaan viedä eteenpäin, tulee kaikkien poliittisten voimien työskennellä yhdessä. Albaniassa tällä hetkellä vallitseva poliittinen ilmapiiri on huolestuttava ja vakava haitta uudistusten etenemiselle. Kannustamme osapuolia rakentavaan vuoropuheluun, ja olemme tyytyväisiä, että ensimmäisiä tuloksia on viime viikolla jo saatukin.

Lopuksi haluan muistuttaa, että kesäkuun Eurooppa-neuvostossa Euroopan unioni jälleen vahvisti Länsi-Balkanin maiden EU-perspektiivin. Se tarkoittaa, että myös Albanian tulevaisuus on Euroopan unionissa. On kuitenkin muistettava, että kunkin maan edistyminen EU:hun lähentymisessä riippuu maan omista ansioista sen pyrkiessä täyttämään EU:n vaatimukset. Vakautus- ja assosiaatiosopimus sekä väliaikainen sopimus tarjoavat Albanialle parhaat mahdolliset puitteet näissä sen omissa pyrkimyksissä. Unioni tulee luonnollisesti jatkamaan apuaan, mutta suurimman osan jäljellä olevasta työstä voi tehdä vain Albania itse.

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, on suuri ilo käyttää Euroopan parlamentissa tänään puheenvuoro Albanian kanssa tehtävästä vakautus- ja assosiaatiosopimuksesta. Vakautus- ja assosiaatiosopimus on tärkeä merkkipaalu Albanian matkalla kohti Euroopan unionia ja tärkeä askel EU:lle Länsi-Balkanin alueella. Se on osoitus uuden vaiheen alkamisesta EU:n ja Albanian välisissä suhteissa ja tarjoaa kumppanuudelle uudet puitteet monilla eri aloilla.

Vakautus- ja assosiaatiosopimus tarjoaa huomattavia taloudellisia ja poliittisia mahdollisuuksia. Entistä vapaampi kaupankäynti tuo merkittävää taloudellista hyötyä sekä Albanialle että EU:lle. Albanian lakien yhdenmukaistaminen EU:n lainsäädännön kanssa tuo Albaniaa lähemmäs eurooppalaisia normeja ja auttaa tiivistämään yhteyksiämme entisestään.

Vakautus- ja assosiaatiosopimuksen onnistunut täytäntöönpano on Albanian seuraava suuri haaste. Sopimus tuo mukanaan huomattavia kauppaan, oikeusvaltion periaatteisiin, demokratian normeihin ja perusoikeuksiin, alueelliseen yhteistyöhön ja uuteen lainsäädäntöön liittyviä velvoitteita. Vakautus- ja assosiaatiosopimuksen nojalla perustetaan yhteistä vuoropuhelua ja edistymisen seurantaa tukevia rakenteita ja jopa parlamentaarinen valiokunta. Tämä valiokunta pystyy jatkamaan nykyisen parlamentaarisen sekavaliokunnan hyvää työtä ja tarjoaa merkittävän mahdollisuuden opastaa Albaniaa eurooppalaisen parlamentaarisen demokratian parhaiden perinteiden mukaisesti. Olen varma, että valiokunnan avulla saavutetaan myös yhteisymmärrykseen perustuvan poliittisen kulttuurin vähimmäistaso ja korostetaan, että menestyvässä Euroopan unionin jäsenvaltiossa tai siihen liittyvässä taikka liittymistä valmistelevassa valtiossa on vallittava laaja poliittinen yhteisymmärrys EU:ta koskevista pyrkimyksistä sekä perustava yhteisymmärrys kyseisen maan demokraattisesta kulttuurista. Tämä on tärkeää ottaa huomioon Albanian matkalla kohti EU:ta.

Komissio suhtautuu erittäin myönteisesti ulkoasiainvaliokunnan suositukseen antaa puoltava lausunto vakaus- ja assosiaatiosopimuksen tekemisestä. Komissio korostaa poliittisessa vuoropuhelussaan valiokunnan tavoin, että Albaniaa on kannustettava hyödyntämään korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa saavutettuja tuloksia ja tarttumaan määrätietoisemmin vaaliuudistuksen, vapaan tiedonvälityksen sekä ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien kaltaisiin aloihin. Suhtaudumme myönteisesti kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksiin Albanian liiketoimintaympäristön parantamisesta, mikä on välttämätöntä, jotta Albania pystyy saamaan sopimuksesta täyden hyödyn.

Lopuksi vakuutan, että Euroopan komissio tekee EU:n puolelta kaikkensa varmistaakseen, että vakautus- ja assosiaatiosopimusta todellakin hyödynnetään mahdollisimman hyvin. Olen tehnyt albanialaisille kumppaneillemme selväksi, että odotamme samaa heiltä.

  Toomas Hendrik Ilves (PSE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, kaikista Euroopan valtioista Albanialla on ollut vaikein tehtävä siirtyä kommunistisesta diktatuurista liberaaliin demokratiaan. Albania kärsi stalinismin ikeessä pitkälle 1980-luvulle, joten kaikkien on ymmärrettävä, että se kohtasi paljon suurempia haasteita kuin muut kotimaani tavoin kommunismista luopuneet maat, joissa stalinistisen totalitarismin pahimmat väärinkäytökset loppuivat 1950-luvulla.

Vakautus- ja assosiaatiosopimuksen allekirjoittaminen on osoitus Albanian valtavasta edistymisestä. Albanian ei kuitenkaan pidä jäädä lepäämään laakereillaan. Sen on toteutettava lisätoimia vastatakseen EU:n vaatimuksiin. Vakautus- ja assosiaatiosopimus on välietappi, ei päämäärä.

Mietintöni ydinsanoma on seuraava: vakautus- ja assosiaatiosopimus sekä väliaikainen sopimus tarjoavat Albanialle loistavan tilaisuuden kehittyä nykyaikaiseksi ja kilpailukykyiseksi markkinataloudeksi, mikä on EU:hun liittymisen ehdoton edellytys.

Toiseksi aito taloudellinen kehitys edellyttää vakaata ja avointa oikeudellista ympäristöä. Tämä tarkoittaa asiantuntevaa ja riippumatonta oikeuslaitosta, tehokkaita ja poliittisesti puolueettomia korruption vastaisia toimia ja kyvykästä, toimivaa julkishallintoa.

Kolmanneksi totean saman kuin kaikista muistakin siirtymävaiheessa olevista maista: vankka oikeusperusta ei riitä. Hyvistä laeista on vähän apua, ellei niiden noudattamista valvota. Hyväksyttyjen uudistusten täytäntöönpanon on tuotettava tulosta.

Neljänneksi EU:n on seurattava vakautus- ja assosiaatiosopimuksessa määrättyjen normien täyttymistä ja näin ollen uudistusten täytäntöönpanon edistymistä konkreettisten arviointiperusteiden avulla.

Näiden yleisten aiheiden lisäksi korostan muutamia yksittäisiä mietinnön kohtia. Samalla kun mietinnössä tuetaan varauksetta Albanian mahdollisuutta lähentyä Euroopan unioniin Thessalonikin Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti, siinä korostetaan, että Albanian on jatkettava itsetarkoituksellisesti eurooppalaisten arvojen ja normien toteuttamista. Mietinnössä vaaditaan viisumimenettelyn helpottamista koskevan sopimuksen tekemistä Albanian kanssa. Nykyisin tämän pienen EU:ta lähentyvän maan kansalaisilla on epäedullisempi viisumijärjestelmä EU:n kanssa kuin suurella Venäjällä, jonka jäsenyys ei ole näköpiirissä.

Mietinnössä kehotetaan EU:ta ja Albaniaa hyödyntämään vuonna 2004 EU:hun liittyneiden valtioiden tietoa ja kokemusta. Albanian kohtaamat haasteet eivät ole ainutlaatuisia. Ei ole tarpeen keksiä pyörää uudelleen, kun kahdeksan kommunismista luopuneen EU:n jäsenvaltion uudistuksen toteuttajien asiantuntemus on vapaasti käytettävissä.

Mietinnössä pannaan merkille, että Amnesty Internationalin raportissa arvosteltiin hiljattain Albaniaa ihmisoikeusrikkomuksista, jotka liittyvät muun muassa oikeusturvan saatavuuteen, kidutuksen aiheuttamiin ongelmiin ja vankien julmaan kohteluun. Nämä epäkohdat on korjattava.

Mietinnön mukaan vaalilainsäädäntöä on uudistettava. Se edellyttää äänestäjien luotettavampaa rekisteröintiä ja järjestelmän muuttamista, jotta vältetään suhteellisen vaalijärjestelmän vääristyminen – se tunnetaan nykyisin Albaniassa Dushk-järjestelmänä. Rehellisyyden nimissä on todettava, että luottamus ja demokratia eivät säily, jos äänestäjien tahtoa vääristellään. Mielestäni tämä on yksi ratkaisevista maata nykyään vaivaavista demokratiaongelmista.

Mietinnössä korostetaan, että Albanian on jatkettava vastuullista suhtautumistaan naapurivaltioihin, erityisesti Kosovoon ja entiseen Jugoslavian tasavaltaan Makedoniaan. Kuten tiedämme, entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa on merkittävä albanialaisvähemmistö ja Kosovo on tietenkin albaanialue. Olemme tyytyväisiä siihen, että Albania on tähän asti päättänyt olla puuttumatta näihin ongelmiin.

Olen vastaanottanut kuusi tarkistusta. Hyväksyn jäsen Brien ja jäsen Meijerin esittämän tarkistuksen 5, joka koskee tarvetta puuttua lapsikaupan aiheuttamaan ongelmaan. Tarkistukset 1 ja 2 ovat periaatteessa hyviä, mutta mielestäni ne ovat paljon tarkoituksenmukaisempia sitten, kun Albania on edistynyt huomattavasti korruptioon, oikeusvaltion periaatteisiin ja talousuudistuksiin liittyvien ongelmiensa hoitamisessa. Mielestäni vankien kohtelua koskeva tarkistus 3 on jo otettu huomioon mietinnössä.

Lopuksi kiitän kaikkia niitä, jotka ovat antaneet panoksensa tähän mietintöön, mutta erityisesti mainitsen jäsen Packin, joka on toiminut parlamentissa erittäin tarmokkaasti Balkanin alueen liittämiseksi EU:hun.

(Suosionosoituksia)

  Panagiotis Beglitis (PSE), kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon valmistelija. – (EL) Arvoisa puhemies, aivan ensimmäiseksi ystäväni Ilves ansaitsee suurkiitokset tämän tärkeän esityksen parissa tekemästään erittäin merkittävästä työstä. Esityksessä luonnehditaan Euroopan unionin ja Albanian suhteiden nykytilaa ja korostetaan kaikkia Albanian hallituksen ja Albanian poliittisten puolueiden kohtaamia keskeisiä ongelmia ja haasteita.

Vakautus- ja assosiaatiosopimuksen allekirjoittaminen avaa todellakin Albanialle uuden mahdollisuuden lähentyä Eurooppaa ja EU:n toimielimiä ja lopulta yhdentyä eurooppalaiseen perheeseen. On koko ajan pidettävä mielessä, että näin todetaan Thessalonikissa hyväksytyssä eurooppalaisessa strategiassa, ja vakaa näkemykseni on, että Euroopan unionille on laajentumisväsymyksestä huolimatta strategisesti erittäin tärkeää vahvistaa Balkanin alueen valtioiden eurooppalaisia tulevaisuudennäkymiä.

On selvää, että Albaniassa on vielä paljon tehtävää, kuten jäsen Ilves huomautti. Käsittelen erityisesti muutamia kohtia. Korruption torjumisesta olemme tietenkin kaikki yksimielisiä. Albanian nykyisen hallituksen ei kuitenkaan pidä missään tapauksessa käyttää korruption vastaisia toimia verukkeena välienselvittelyyn opposition kanssa. Tästä vakavasta ongelmasta meillä on ollut Albanian kanssa aiemminkin kokemusta.

Toiseksi on välittömästi syytä ryhtyä uudistamaan vaalijärjestelmää ja ajantasaistamaan vaaliluetteloita. Tämä on erittäin tärkeää, koska sen avulla sujuvoitetaan poliittista elämää ja vakiinnutetaan demokraattinen poliittinen järjestelmä.

Kolmanneksi on kunnioitettava tiedotusvälineiden vapautta ja tietenkin estettävä hallituksen puuttuminen niiden toimintaan. Huomautan tässä yhteydessä – huomautukseni on osoitettu komission jäsenelle Rehnille – että viime päivinä hallitus on puuttunut enenevässä määrin Albanian demokraattisen opposition, tarkemmin sanoen sosialistipuolueen, tiedotusvälineiden toimintaan. Arvoisa komission jäsen Rehn, tarkoitan Top Channel -televisiokanavaa, jonka toimintaa Albanian viranomaiset vaikeuttavat. Tätäkin kysymystä on painotettava.

Lopuksi käsittelen vähemmistöjen kunnioittamista. Albanian on todellakin toteutettava tässä asiassa merkittäviä toimia. Maassa on suuri kreikkalaisvähemmistö, joka edistää Albanian demokratisoitumista, ja tietenkin myös ortodoksisen kirkon toimintaa ja arkkipiispa Anastasiosin hengellistä asemaa on helpotettava.

  Doris Pack, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvä jäsen Ilves, mietinnössänne, jäsen Ilves, osoitetaan hyvin suurta myötätuntoa ja ymmärrystä Albanian nuorta demokratiaa kohtaan, mutta samalla myös asian käsittelyn vaatimaa tiukkuutta. Olen teille kiitollinen tästä erinomaisesta mietinnöstä.

Monet teistä tietävät, että olen 14 vuoden ajan tarkkaillut Albaniaa, sen selviytymistä pitkästä diktatuurikaudesta ja sen lähentymistä Euroopan yhteisöön.

Juuri tästä syystä olen erityisen mielissäni, että pystymme tänään äänestämään vakautus- ja assosiaatiosopimuksen hyväksymisestä, joka on mielestäni tärkeä askel Albanian ja EU:n välisen luottamuksen syntymiselle ja auttaa Albaniaa ja sen poliitikkoja antamaan maalle sen tarvitseman poliittisen, taloudellisen ja institutionaalisen vakauden. Edistyminen haluttuun suuntaan on hyvin vaikeaa ja edellyttää vaadittujen normien täyttämistä sopimuksen määräysten mukaisesti, ja parlamentin ja erityisesti suhteista parlamenttiin vastaavan valiokunnan on seurattava edistymistä jatkuvasti ja äärimmäisen tarkasti. Hyvässä yhteistyöhengessä mekin toimimme, kuten olemme vuosien ajan toimineet, ja tuomme esiin kaikki tulevatkin puutteet.

Vaikka pidänkin erittäin myönteisenä sitä, että Albaniassa on aloitettu korruption vastaiset toimet, on kaikkien poliittisten tahojen mielestäni myös suhtauduttava tähän kampanjaan yhtä vakavasti, sillä muuten sillä ei saavuteta todellisia ja kestäviä tuloksia. Viime kuukausina muutama rikollisliiga on paljastettu ja pidätetty. Tämä on erittäin hyvä tulos, joka kannustaa uusiin samanlaisiin toimiin passinväärentäjien, huumekauppiaiden ja muiden samankaltaisten toimijoiden pysäyttämiseksi ja oikeuteen saamiseksi.

Hallitus tekee erinomaista työtä koulutuksen alalla ja antaa siten monille nuorille albanialaisille hieman paremman tulevaisuuden. Toivon hartaasti sen tekevän kaiken tarvittavan, jotta albanialaiset nuoret voivat osallistua Euroopan unionin uusiin koulutusohjelmiin vuoden 2007 jälkeen. On myös hyvä, että hallitus pyrkii houkuttelemaan maan tarvitsemia investointeja, jotka ovat tietenkin riippuvaisia kipeästi kaivatusta hallinnon ja oikeusjärjestelmän uudistamisesta.

Päätöslauselmassamme korostetaan myös, että monissa osissa Albaniaa edelleen vallitsevasta verikoston perinteestä on tehtävä loppu. Vaatimuksemme perustuu eurooppalaisiin arvoihin, jotka toivon mukaan ohjaavat pian kaikkien albanialaisten ajatuksia ja tekoja.

En halua salata sitä, että monet kesäkuukausien tapahtumista olivat mielestäni erittäin vastenmielisiä, mutta menemättä epämiellyttäviin yksityiskohtiin korostan, että poliittista vuoropuhelua kaivataan kipeästi ja että ainoa tapa osoittaa poliittista kypsyyttä on demokraattinen toiminta.

Kaikkien poliittisten puolueiden on myös kerta kaikkiaan lakattava jatkuvasti vaatimasta kansainvälistä sovittelijaa selvittämään ongelmiaan. Albanian poliitikot valitaan ratkaisemaan ongelmat demokraattisesti ja suorittamaan tuloksekkaasti heille määrätyt tehtävät, olipa kyse sitten hallitusvastuun käyttämisestä tai oppositiotoiminnasta. Viime vuodet ovat osoittaneet boikottien hyödyttömyyden, eivätkä ne nytkään maksa vaivaa. Albanialaiset ovat saaneet tarpeekseen tällaisista tempuista ja haluavat vakavasti otettavia poliitikkoja, joilla on aito halu ratkaista ongelmia.

Tästä syystä on erittäin rohkaisevaa, että poliitikot ovat päässeet yhteisymmärrykseen työläästä vaaliluetteloita koskevasta kysymyksestä. Euroopan unioni on vuosikausia maksanut suuria rahasummia, jotta nämä luettelot vihdoin laadittaisiin asianmukaisesti, mikä on silti osoittautunut äärimmäisen vaikeaksi. Paikallisvaalit pidetään piakkoin, ja jos tulokset aiotaan hyväksyä, niiden on perustuttava erittäin luotettaviin tietoihin.

Hallituksen ja yksityisen televisioaseman välinen kiista voidaan nähdäkseni ratkaista asiaankuuluvasti vain noudattamalla tarkoin lakia.

Lopuksi muistutan parlamentille, että olemme pitkään puolustaneet Albanian ja muiden Kaakkois-Euroopan maiden viisumijärjestelmän helpottamista, ja näin ollen olemme erittäin tyytyväisiä Albanian ja EU:n tekemiin palauttamissopimuksiin. Albania on yksi niistä harvoista maista, jotka ovat tehneet tämän, ja päätöslauselmassa vaadimme muun muassa eurooppalaisilta hallituksilta ripeitä toimia opiskelijoiden sekä tiedemaailman ja liike-elämän edustajien viisuminsaannin helpottamiseksi ja tietenkin kaikkien kansalaisten viisumijärjestelmän höllentämiseksi mahdollisimman pian sen jälkeen. Rikolliset joko hankkivat viisumeita kyseenalaisin keinoin tai eivät tarvitse niitä, koska he tuntevat muut rajanylitystavat. Albanian rikollisuudenvastaisten toimien onnistuminen saattaa antaa Euroopan hallituksille mahdollisuuden vihdoin tehdä ihmeitä viisumien myöntämistä koskevassa kysymyksessä.

  Jan Marinus Wiersma, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, kiitän ryhmäni puolesta esittelijä Ilvesiä hänen tekemästään työstä. Albania on vaikea ja monitahoinen maa, ja mielestäni hänen analyysinsa ja päätelmänsä siitä osuvat oikeaan. Mekin olemme tyytyväisiä vakautus- ja assosiaatiosopimuksen allekirjoittamiseen ja äänestämme tänään sen puolesta.

Sopimus osoittaa, kuinka paljon on saavutettu pelkällä sinnikkyydellä, ja avaa mahdollisuuden EU:n jäsenehdokkuuteen Thessalonikissa tehtyjen sopimusten mukaisesti. Ryhmämme tukee edelleen Albaniaa niissä toimissa, joita sen on toteutettava matkalla kohti yhdentyvää Eurooppaa.

Albania oli 1990-luvun alkupuolelle saakka Euroopan mantereen eristynein valtio. Allekirjoittamalla tämän sopimuksen se liittyy useisiin muihin Balkanin maihin, jotka ovat viime vuoden aikana ottaneet rohkeita harppauksia. Kroatia neuvottelee parhaillaan EU:n kanssa jäsenyydestä, Makedonia on saanut jäsenehdokasvaltion aseman ja myös Bosnia ja Hertsegovina on edistynyt selvästi.

Ryhmämme harkitsi lyhyesti pyytävänsä tästä sopimuksesta toimitettavan äänestyksen lykkäämistä, jotta Albanian viranomaisia voitaisiin hieman painostaa ja jotta heidät voitaisiin saada takaamaan tulevien paikallisvaalien kitkattoman sujumisen. Mielestämme peruste voidaan kuitenkin kääntää toisin päin toteamalla, että tämän sopimuksen allekirjoittaminen ja parlamentin sille antama hyväksyntä kannustavat kaikkia osapuolia Albaniassa toimimaan asianmukaisesti ja jatkamaan poliittisten ja taloudellisten uudistusten tiellä. Tässä suhteessa voimme soveltaa samoja kriteerejä kuin muidenkin Euroopan unionin jäsenyyttä tavoittelevien maiden kanssa, varsinkin ensimmäistä Kööpenhaminan kriteeriä.

Emme kuitenkaan saa unohtaa, että tehtävää on vielä paljon. Allekirjoittaminen ei tarkoita, että Albanian hallitus, joka on antanut ymmärtää tämän sopimuksen tekemisen olevan merkittävä saavutus, voi jäädä lepäilemään laakereilleen, ja toivon albanialaisten tiedostavan tämän.

EU-jäsenyyden viimeisen merkkipaalun eli Kööpenhaminan kriteerien suhteen Albanian hallituksen on kiinnitettävä huomiota muutamiin seikkoihin. Mainitsin jo paikallisvaalit, joiden oletamme yleisesti olevan vapaat ja oikeudenmukaiset. Varmistamme, että ne täyttävät kyseiset kriteerit ja toivomme samalla komission ja neuvoston seuraavan tapahtumia.

Toiseksi käsittelen tiedotusvälineiden tilannetta. Vapaat ja riippumattomat tiedotusvälineet ovat avoimen ja vakaan demokratian edellytys. Hallituksen tehtävä on varmistaa niiden olemassaolo, mutta joudumme toteamaan, että tiedotusvälineisiin kohdistuu jonkin verran paineita osittain sähköisiä viestimiä koskevaan lakiin tehdyn muutosehdotuksen vuoksi.

Myös oikeuslaitoksen riippumattomuuteen liittyy jonkin verran epäselvyyksiä. Näitä kaikkia asioita Euroopan unionin on seurattava tarkoin vielä vakautus- ja assosiaatiosopimuksen ratifioinnin jälkeenkin.

Lopuksi totean, että olemme huomanneet Albanian politiikan olevan EU:n suhteen melko kaksijakoista. Näin on ollut jo pitkään, mutta tilanteen päättyminen ei edelleenkään ole näköpiirissä. Siksi kehotamme hallitusta ja oppositiota toimimaan ennen kaikkea käytännönläheisesti ja rakentavasti, sillä vain siten Albania pystyy hyödyntämään täysimääräisesti tämän sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia.

  Jelko Kacin, ALDE-ryhmän puolesta – (SL) Avautumisensa myötä Albania on ottanut monta myönteistä harppausta eteenpäin. Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä ymmärtää täysin Albanian vaikeudet. Kun vuosikymmenet Kiinan vasallivaltiona olivat ohi, Albania havahtui huomaamaan olevansa Euroopan kehittymättömin maa. Siksi ymmärrämme sen vaikean tilanteen. Varsinkin Albanian pyramiditaloudesta johtuneen ja sen yhteiskuntaa ravisuttaneen vakavan talouskriisin jäljet ovat vielä nykyäänkin nähtävissä. Niistä on edelleen merkkejä maata kohdanneissa vaikeuksissa.

Tästä huolimatta Albanian allekirjoitettua vakautus- ja assosiaatiosopimuksen sekä Albanialla että EU:lla on edessään uudet haasteet. Albanialla on nyt uusi naapurimaa, itsenäinen Montenegro, ja se saa vielä uuden naapurimaan, itsenäisen Kosovon. Toiselle naapurimaalle, Makedonialle, on myönnetty ehdokasvaltion asema, ja se vain odottaa neuvottelujen alkamisajankohtaa. Nämä kaikki ovat myönteisiä muutoksia, ja Albanian poliittisen johdon on hyödynnettävä niitä tukeakseen talouskehitystä ja etenkin sosiaalista kehitystä.

Oikeusvaltio ei voi perustua vuosisataisiin perinteisiin, jotka eivät vastaa Euroopan unionin arvoja. Verikosto on siirrettävä historian romukoppaan, muuten Albania ei pysty lähentymään Euroopan unionia.

Albanian poliittisen eliitin on toteutettava tehokkaampia korruption vastaisi toimia ja valmistettava maaperää talouden, politiikan ja lainsäädännön kehittämiselle. Suurin huolenaiheemme on kuitenkin rikostentorjunnan laiminlyönti muutamilla erittäin arkaluonteisilla aloilla. Ihmisoikeusloukkaukset, ihmiskauppa ja lasten hyväksikäyttö ovat aloja, jotka jäytävät Euroopan unionin ja kulttuurimme perusarvoja. Olot vankiloissa ovat kehnot. Tällaisessa tilanteessa Albania ei voi edistyä, ja meidän on arvosteltava sitä ankarasti.

Ilman lehdistön- ja sananvapautta Albania ei saa itsestään totuudenmukaista kuvaa. Niinpä Albanian nopeamman edistymisen edellytys on vapaa lehdistö, jonka on kerrottava albanialaisen yhteiskunnan ongelmista. Vain ne, jotka ymmärtävät omat virheensä, voivat korjata ne. Niinpä albanialaisten ystäviemme ei pidä pahastua, jos keskustelemme heidän kanssaan vilpittömästi yrittäessämme selvittää heille perinpohjaisesti asioita, jotka heidän pitäisi itse huomata.

Kiitän myös esittelijää hänen tekemästään työstä.

  Gisela Kallenbach, Verts/ALE-ryhmä. – (DE) Arvoisa puhemies, esittelijä Ilves saa sydämelliset kiitokset meidänkin ryhmältämme, sillä hänen esittelemänsä mietintö on hyvin tasapainoinen ja monipuolinen, mutta haluamme myös kiittää Albaniaa ja EU:n toimielimiä. Selvittyään vuosikymmeniä jatkuneesta totalitaarisesta hallinnosta Albania edistyy todella valtavin harppauksin, ja mielestämme se on paras todiste siitä, että yhdentyminen EU:hun on lopultakin aito liikkeellepaneva voima, joka motivoi noudattamaan ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatteita sekä tukemaan talouskehitystä.

On yleisesti tiedossa, että tämä prosessi on vielä täysin kesken, ja useat jäsenvaltiot ovat yhdessä komission jäsenen Rehnin kanssa jo kiinnittäneet huomiota niihin todella ratkaiseviin näkökohtiin, joiden kattava ydinsanoma on "oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen valvonta". Muistutan myös, että Euroopan parlamentin kaltainen toimielin tarvitsee tämän toteuttamiseen kumppanuus- ja tukiprosessia, johon puolestaan tarvitaan rahoitusta ja henkilöstöä.

Aiemmin Kosovosta käydyssä keskustelussa huomautimme, ettei vuosien 2007–2013 talousarvio oikeastaan ole kovinkaan rohkaiseva. Kuten kollegani ovat toistuvasti korostaneet, lisätukea tarvitaan myös ympäristön tilan parantamisen, kestävän energia- ja liikenneinfrastruktuurin sekä todella riippumattomien tiedotusvälineiden perustamisen kaltaisilla aloilla.

Lopuksi totean, että minulla on suuret toiveet Albaniasta, joka on saanut hyödyllistä kokemusta neuvotellessaan vakautus- ja assosiaatiosopimuksesta, jolla on todella myönteinen vaikutus koko alueeseen. Jos albanialaiset siirtävät kokemuksensa kollegoilleen Kosovossa, koko alueen tilanne vakiintuu.

  Erik Meijer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, albaanien asuttama alue on Euroopan unohdetuin. Albaanit olivat maanviljelijöitä ja paimenia, jotka oli jätetty oman onnensa nojaan ja joihin kukaan ei halunnut kiinnittää huomiota. Kun ottomaanien valtakunta romahti lähes vuosisata sitten, sekä Serbia että Italia yrittivät ottaa Albanian alueen pysyvästi omistukseensa. Ihmeen kaupalla vuonna 1913 Albanian alueen kaikkein karuimmassa osassa onnistuttiin perustamaan itsenäinen valtio, joka ei tosin toistaiseksi ole menestynyt.

Oikeistodiktatuurin, vieraan valtion miehityksen ja vasemmistodiktatuurin jälkeen on vallalla ilmeinen kaaos ja poliittisten puolueiden keskinäinen suvaitsemattomuus. Varsinkin Albanian pohjoisosa on vaarallinen ja alikehittynyt. Vaikka miljoonat albaanit, jotka asuvat Albanian lähistöllä Montenegron etelärajan tuntumassa, suurimmassa osassa Kosovoa ja Luoteis-Makedoniassa, taistelevat oikeudesta kieleen ja itsehallintoon, heillä ei ole suuria odotuksia myönteisestä kehityksestä nykyisenkaltaisen Albanian yhteydessä.

Lisäksi yleinen mielipide vastustaa Albanian liittymistä Euroopan unioniin. Maa on nyt tunnettu pääasiassa lapsikaupasta, pyramidijärjestelmistä, energiantuhlauksesta, vankien huonosta kohtelusta ja kansainvälisestä rikollisuudesta. Sen ongelmiin ei tunnu löytyvän ratkaisua.

Alustavissa keskusteluissa kävi ilmi, että muut ryhmät suhtautuvat omaa ryhmääni myönteisemmin asioiden kehitykseen Albaniassa, ja ne ovat haluttomampia kehottamaan Albaniaa muutokseen. Tästä näkemyserosta huolimatta ryhmäni on muiden kanssa samaa mieltä siitä, että jatkuva eristäytyminen ja eurooppalaisen yhteistyön ulkopuolelle jättäminen eivät tuo ratkaisua Albanian suunnattomiin ongelmiin.

Lupaus jäsenyysmahdollisuudesta EU:ssa on pidettävä. Melko pitkäksi määrätyn väliajan kuluessa Albaniassa on tuettava demokratiaa, koulutusta, ympäristöä ja taloutta. Mielestäni on valitettavaa, että ehdotettu päätös vaikuttaa suosivan enemmän ulkomaisia yrityksiä kuin ympäristöä, elintarviketurvallisuutta ja hyvää hallintotapaa.

Mielestämme naapuruuspolitiikan ja assosiaatiosopimusten ei pitäisi palvella yksipuolisesti EU:n jäsenvaltioiden etuja, vaan niillä pitäisi ennen kaikkea auttaa mahdollisia tulevia EU:n jäsenvaltioita vahvistamaan asemaansa.

  Salvatore Tatarella, UEN-ryhmän puolesta – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, päätöslauselmaluonnosta vakautus- ja assosiaatiosopimuksen tekemisestä Albanian tasavallan kanssa on tarkasteltava erittäin huolellisesti ja äärimmäisen myönteisesti.

Ilmoitan, että Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmä äänestää päätöslauselman puolesta, ja Italian Alleanza nazionalen muodostama valtuuskunta suhtautuu siihen lämpimän myönteisesti. On tunnettua, että Italia seuraa tiiviisti, suopeasti ja kiinnostuneena Albanian nuoren tasavallan kehitystä erityisesti presidentti Berishan selvän ja vakuuttavan voiton jälkeen. Tällä sopimuksella edistetään yhä tiiviimpiä ja kattavampia sopimussuhteita Albanian ja Euroopan unionin välillä. Sillä edistetään varmasti maan poliittista, taloudellista ja institutionaalista vakautta ja tuetaan Albanian siirtymistä sekä kohti täyttä, moniarvoista ja oikeusvaltion periaatteiden mukaista demokratiaa että kohti markkinataloutta.

Sopimuksen tärkeimpiä etuja ovat vapaakauppa-alueen perustaminen, vakava sitoutuminen yhteistyöhön molemminpuolista etua koskevilla aloilla ja ennen kaikkea ulkomaisia sijoittajia rauhoittavan vakaamman sääntely-ympäristön edistäminen. Kuten tunnettua, vuosina 1997–2005 hallituksen kuristusote poliittisesta ja taloudellisesta vallasta tukahdutti markkinatalouden ja haittasi yhteiskuntarakennetta suvaitsevaisuuden ja vapaamielisyyden kulkiessa käsi kädessä korruption ja toisinaan mafialta omaksuttujen toimintatapojen kanssa.

Tehtävää on vielä paljon, ja Albania on tarttunut härkää sarvista esimerkiksi ottamalla kiinni ja seuraamalla salakuljettajia sekä torjumalla Albanian ja Italian välistä ihmiskauppaa. Näitä korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden vastaisia toimia on jatkettava.

Albanian on investoitava voimakkaasti infrastruktuuriin, liikenteeseen ja matkailuun, mutta myös komission on toimittava aktiivisemmin: sen on myönnettävä enemmän varoja etenkin liikenteelle ja liikennekäytävälle nro 8, sillä tärkeitä infrastruktuuriverkkoja on pidettävä välttämättömänä edellytyksenä kehitykselle ja yhteenkuuluvuudelle. Tällaisilla verkoilla mahdollistetaan pääsy kaikkialle maahan, jolloin kukin alue pystyy hyödyntämään voimavarojaan parhaalla mahdollisella tavalla, kehittämään niitä ja pitämään tuotteitaan kaupan markkinoilla.

  Georgios Karatzaferis, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, jos tarkkailija Aasiasta, Afrikasta tai Etelä-Amerikasta seuraisi tätä keskustelua, olisimme antaneet hänelle paljon ihmeteltävää. Kaikkien parlamenttiryhmien edustajat ovat järjestään kuvanneet Albanian maaksi, jossa rikollisuus, salakuljetus ja lapsikauppa rehottavat. Samalla kuitenkin kaikki puhujat puoltavat Albanian liittymistä eurooppalaiseen perheeseen. Pidän tätä hiukan omituisena. Nämä ovat kuitenkin ne tosiseikat, joita meidän on tutkittava.

Käsittelen aluksi komission jäsenen Rehnin puheenvuoroa: hän totesi komission ja neuvoston olevan yksimielisiä. Arvoisa komission jäsen, ne eivät aina ole olleet yksimielisiä. Lokakuussa 2002 komissio vastusti assosiaationeuvottelujen aloittamista. Neuvosto teki asiasta yksipuolisen päätöksen, ja siksi olemme tänään tässä tilanteessa. Sanon tämän palauttaakseni mieleen totuuden ja oikaistakseni tilanteen.

Kreikka on Albanian naapurivaltio, ja kuten tiedätte, naapuri tuntee vieressään asuvan henkilön paremmin kuin muualla asuvat. Mitkä ovat tämän asian taustat? Albania pakotti itsensä kaikkein ankarimpaan diktatuuriin. Kun itäeurooppalaiset pitivät Stalinia diktaattorina, Albanian mielestä hän oli hyvin demokraattinen, ja maa seurasi Mao Zedongia. Tämä on mennyt kansalle ja etenkin sen johtajille veriin.

On kulunut 16 vuotta, demokratia on kestänyt 16 vuotta, eikä Premetin kaupungin tärkeintä kirkkoa ole vieläkään palautettu kristilliseksi. Sitä käytetään edelleen liikehuoneistona. Arvoisa ministeri, tämä on tilanne 16 vuotta myöhemmin eurooppalaisessa maassa, joka on vain 500 kilometrin päässä Itävallasta. Vuosisatoja ortodoksisena kirkkona palvellutta rakennusta ei ole vieläkään palautettu entiseen käyttöön, ja sitä pidetään edelleen liikehuoneistona. Miten tämä selitetään? Eikö tämän maan toiminnassa ole jotakin vikaa?

Puhumme maasta, jolta viime vuonna – ei aiemmin, vaan nimenomaan viime vuonna – kesti kaksi kuukautta ilmoittaa vaalien tulokset. Arvoisa komission jäsen, arvoisa ministeri, voitteko kuvitella, että Suomelta tai Itävallalta kestäisi kaksi kuukautta julkistaa vaalien tulokset? Vaalit pidettiin Albaniassa 2. heinäkuuta ja tulokset julkaistiin 2. syyskuuta, joten demokratian rakenteet eivät toimi asianmukaisesti ja Albanian julkishallinnossa on jotakin vikaa.

Albaniassa on kreikkalaisia rakennusurakoitsijoita, jotka eivät tunnusta Berishan nykyisen laillisen hallituksen tai Fatosin aiemman hallituksen johtoasemaa. He tunnustavat mafian, sillä elleivät he maksa veroja mafialle, se räjäyttää rakennustyömaan taivaan tuuliin. Jotkin kreikkalaisyritykset ovat investoineet useita miljoonia euroja, ja juuri siksi, etteivät ne kestäneet mafian määräämiä kohtuuttomia veroja, ne jättävät rakennustyömaansa ja koneensa ja siirtyvät muualle.

Joka kolmannessa autossa, jonka Kreikan poliisi tarkastaa rajalla, kuljetetaan hasista. Salakuljettajien osuus on näin suuri. Miten voimme ottaa jäseneksi tällaisen maan, joka ei saa valtiokoneistoaan järjestykseen? Olen samaa mieltä siitä, että meidän on autettava Albaniaa löytämään ratkaisuja, mutta jos uskomme sen olevan valmis, pelkään meidän joutuvan suuriin vaikeuksiin.

Me Euroopan sivistyneet kansat, Euroopan kansalaisten edustajat, kokoonnumme parlamentissa ja päätämme, ettei Serbia pääse unionin jäseneksi mutta Albania pääsee. Serbia ei pääse jäseneksi, koska Carla Del Ponte vastustaa sitä. Del Ponte ei hyväksynyt myöskään Kroatiaa, ja ellei Itävalta olisi käyttänyt veto-oikeuttaan Turkkia vastaan viime vuonna, Kroatia olisi edelleen unionin ulkopuolella.

Niinpä Del Ponte sekaantuu asiaan ja sanelee, mikä maa liittyy Euroopan unioniin ja mikä ei, eikö totta? Miten voimme haluta Albanian jäseneksi ja jättää ulkopuolelle Serbian, jolla on paremmin organisoitu valtiokoneisto ja korkeampi kehitystaso sekä enemmän kulttuuria? Asiahan on näin, eikö totta? Jonkin aikaa sitten komission jäsen myönsi tyylikkäästi mutta kylmästi, että juuri tästä syystä Serbia ei liity Euroopan unioniin.

Meidän on tunnustettava tosiasiat: Albaniassa on paljon rikollisuutta, jota hallitus ei saa aisoihin. Hallitus saattaa pyrkiä hillitsemään sitä, mitta se ei pysty siihen, koska sen voimavarat eivät riitä.

Myöskään lapsikauppaa ei pystytä hillitsemään. On pöyristyttävää, että vielä vuonna 2006 käydään lapsikauppaa! Huumekauppa on laajaa, ja päälle päätteeksi tietenkin – tämä on poliittinen kysymys, joka mielestäni saadaan hallintaan ohjauksella – kansalliskiihko on riistäytynyt käsistä. Se ei rajoitu ainoastaan Kosovoon tai Skopjeen, joissa oli muutama vuosi sitten levottomuuksia, vaan kohdistuu Kreikkaan. Kreikan presidentti teki virallisen vierailun Albaniaan, jossa albanialaiset muslimit buuasivat hänelle ja syntyi välikohtauksia ja kaamea sekasorto.

Meidän onkin tutkittava Albanialle ominaista kansalliskiihkoa ja kysymystä lehdistönvapaudesta. Maasta, jossa ei ole lehdistönvapautta, puuttuvat perusoikeudet. Meidän on siis pidettävä varamme ennen kuin teemme päätöksiä. Albania tarvitsee opetusta ja tiukkaa ohjausta ennen liittymistään Euroopan unioniin.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies SARYUSZ-WOLSKI

  Alessandro Battilocchio (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, edustan Italian uutta sosialistipuoluetta, joka tukee tätä päätöslauselmaluonnosta. Vuosikausia italialaiset ovat nähneet Albaniasta vain proomut ja moottoriveneet täynnä epätoivoisia miehiä ja naisia, jotka köyhyyden ja kärsimyksen ajamina saapuvat Adrianmeren rannikolle nääntyneinä etsimään tulevaisuutta, jota he eivät kotimaassaan voi saada.

Vuonna 1995 olin mukana kansainvälisellä vapaaehtoisten solidaarisuusleirillä kaikkein kriittisimpänä ja vaikeimpana aikana, ja muistan edelleen elävästi ihmisten samean ja epätoivoisen katseen. Tänään voin todeta Albanian olevan muuttumassa. Minulla oli tilaisuus vierailla siellä vain muutama kuukausi sitten, ja kohtasin suunnatonta vapaudenkaipuuta. Tapasin lukemattomia nuoria Tiranan yliopiston opiskelijoita, jotka ennen kaikkea rakastavat maataan. Etenkin nuorempi sukupolvi haluaa selvästi myös kuulua Eurooppaan: heillä on vakaa tarve ja halu kuulua suurempaan perheeseen ja jättää lopullisesti taakseen se menneisyyden vaihe, jolloin Albania oli eristyksissä Euroopasta ja muusta maailmasta.

Mielestäni Albania, kotkien maa, kuuluu olennaisesti Eurooppaan, muutenkin kuin maantieteellisesti. Velvollisuutemme on nimenomaan jatkaa nykyisen demokratisointiprosessin tukemista ja yleensäkin olla vuorovaikutuksessa ja tehdä konkreettista yhteistyötä yhteisön toimielinten kanssa.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, on hyvä enne, että juuri tänään teemme sopimuksen Albanian kanssa, sillä tämä on myös Franz Josef Straußin syntymäpäivä. Hän oli ensimmäinen länsimainen poliitikko, joka yksityisillä matkoillaan Albaniassa mursi maan eristyneisyyden. Jokainen, joka muistaa tuon ajan ja Albanian myöhemmät tapahtumat ja on sittemmin vieraillut maassa uudelleen useaan otteeseen, tietää, miten suunnatonta kehitystä Albaniassa on tapahtunut.

Mikään muu Euroopan maa ei ole nykyaikana ollut niin sorrettu ja eristetty ja kestänyt sellaista vainoa uskonnon tai ajatuksenvapauden takia kuin Albania, vaikka sen kansalla oli ratkaiseva vaikutus keskiajan Euroopan kulttuurihistoriaan. Albaaneihin kuului myös Skanderbeg, viimeinen suuri eurooppalainen, joka taisteli ottomaanivaltaa vastaan, sekä 1800– 1900-luvulla toiminut Prizrenin liitto, jonka Eurooppa kuitenkin petti Berliinin kongressissa. Albania oli siis sekä fasismin että kommunismin ensimmäisiä uhreja, ja alkaa vasta nyt palata omalle paikalleen Euroopan pöydässä.

Olkoonkin, että arvostelumme on aiheellista ja demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden vahvistaminen välttämätöntä, on myönnettävä, ettei mikään muu Euroopan kansa ole lähihistorian aikana joutunut kokemaan niin kovia rakentaessaan eurooppalaisuuttaan, ja siksi se tarvitsee kaiken solidaarisuutemme. En tarkoita tällä ainoastaan valtiota, vaan myös infrastruktuuria. Maa tarvitsee meiltä valtavasti tukea teiden rakentamiseen, rajat ylittävien yhteyksien muodostamiseen Kosovon kanssa ja energiahuoltonsa turvaamiseen.

Kosovon yksipuolinen riippuvuus Belgradista vähenee pitkällä aikavälillä, jos se pystyy tekemään yhteistyötä ja luomaan asianmukaiset rajatylittävät yhteydet naapurivaltioihinsa Albaniaan ja Montenegroon. Tarvitaan yhden ellei useammankin sukupolven huomattava työpanos, jotta Albania nujertaa eristyneisyyden, johon se julmasti alistettiin, ja voin vain ihmetellä, miten rohkeasti Sali Berishan hallitus on tehtävään tarttunut. Olen aivan varma, että pääministeri Berisha on oppinut paljon aiemmista virheistä ja että hänen suhtautumisensa asioihin on täysin muuttunut.

Vaikka arvostelu olisikin oikeutettua, voimme täydellä syyllä suhtautua melko myönteisin odotuksin asioihin ja antaa Albanialle kaiken sen taustatuen, jonka se ansaitsee sekä traagisen historiansa että voimavarojensa takia. Sen taloudellinen kapasiteetti onkin huomattava, sillä se on nuori maa ja sillä on nuori väestö, joka puhuu useita kieliä ja jolla on uusia tulevaisuudennäkymiä. Se on myös päättänyt määrätietoisesti vastata haasteeseen – tätä mahdollisuutta sen esi-isille ei annettu.

  Libor Rouček (PSE). – (CS) Hyvät kollegat, olen vakaasti sitä mieltä, että tänään kuulemastamme arvostelusta huolimatta Euroopan yhteisön ja Albanian tasavallan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen tekeminen on hyvä uutinen. Se on hyvä uutinen Albanialle, Kaakkois-Aasialle ja tietenkin koko EU:lle. Olen vakuuttunut siitä, että sopimuksen avulla vahvistetaan Albanian poliittista, taloudellista ja institutionaalista vakauttamisprosessia ja vakiinnutetaan kansalaisyhteiskuntaa, demokratisointiprosessia ja julkishallinnon uudistuksia. Eräs asia, jota pidän hyvin merkittävänä, on sopimuksessa korostettu alueellisen yhteistyön kehittäminen, ja käsittelen tätä kohtaa parin minuutin ajan. Keskeisintä tässä yhteistyössä on poliittisen vuoropuhelun vahvistaminen kaikkien Albanian naapurivaltioiden kanssa ja vapaakauppa-alueen perustaminen Kaakkois-Aasiaan.

Keski-Euroopan vapaakauppasopimukseen liittyneiden Keski-Euroopan maiden kokemukset osoittivat, että juuri tämän vapaakauppa-alueen avulla edistettiin suuressa määrin kyseisten maiden EU-jäsenyyttä. Toinen tärkeä näkökohta tämänkaltaisessa alueellisessa yhteistyössä on EU:n perusvapauksien vähittäinen käyttöönotto, toisin sanoen pääoman, palveluiden, tavaroiden ja tietenkin henkilöiden vapaa liikkuvuus. Tällaisten vapauksien käyttöönoton pitäisi tuntuvasti vahvistaa laajempaa yhteistyötä koko alueella, myös Albanian ja aiemmin mainitun entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian välistä yhteistyötä. Näistä syistä suhtaudun lämpimän myönteisesti siihen, että vakautus- ja assosiaatiosopimuksessa todetaan nimenomaan, että Albanian halukkuus tehdä tämänkaltaisia sopimuksia naapurimaidensa kanssa on yksi edellytys sille, että Albanian ja EU:n välisiä suhteita voidaan kehittää pidemmälle.

  Jaromír Kohlíček (GUE/NGL). – (CS) En ehkä kuullut oikein, mutta varmastikin Albania sijaitsee Balkanin alueella eikä Kaakkois-Aasiassa. Täytyy sanoa, että joskus lukiessani parlamentin päätöslauselmaesityksiä en oikein tiedä, mitä ajatella. Yleisesti ottaen olen samaa mieltä siitä, että tärkeintä on antaa kaikille Balkanin alueen maille mahdollisuus sopimusten tekemiseen EU:n kanssa. Vakautus- ja assosiaatiosopimuksen tekeminen on ensimmäinen vaihe. On hienoa, että kolme vuotta sitten, kesäkuussa 2003, Thessalonikin Eurooppa-neuvosto vahvisti EU:n Albaniaa koskevan kannan. En ole aivan varma, voidaanko Albanian saavuttamaa edistystä verrata alueen muihin maihin. Selvityksiä valtion toiminnan tehokkuudesta ei ole tehty, eikä talouskehitystä, tilannetta rajoilla tai varteenotettavien taloudellisten ja poliittisten rakenteiden kehittämistä ole arvioitu. On selvää, että Bosnia ja Hertsegovinaan verrattuna Albania on vakaa maa. Samoin vertailu Makedoniaan antaa myönteisen tuloksen. En kylläkään ole varma, ovatko erittäin helposti ylitettävät rajat, laajamittainen muuttoliike ja lain noudattamisen valvonnassa ilmenevät ongelmat sekä tietyt ulkomaankaupan vaikeudet ja romahtamaisillaan oleva energiahuolto miltään osin hyväksyttäviä maalle, joka haluaa tehdä assosiaatiosopimuksen EU:n kanssa.

Mielestäni EU:n on myönnettävä lisätukea oikeusjärjestelmän kehittämiseen sanan laajimmassa merkityksessä. Tämä käsittää myös tullilaitosta koskevat toimet ja varainhoidon valvonnan, joilla edistetään oikeusjärjestelmän vakauttamista. Koska oma ryhmäni, Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä/Pohjoismaiden vihreä vasemmisto, tukee Balkanin maiden lähentämistä EU:hun, kannatamme esitystä huolimatta edellä mainituista varaumista, jotka koskevat Albanian valmiutta allekirjoittaa ehdotettu sopimus.

  Ryszard Czarnecki (NI) – (PL) Arvoisa puhemies, kun mainitsin kaksi vuotta sitten ulkoasiainvaliokunnan istunnossa joidenkin albanialaisten haaveilevan "Suur-Albaniasta", valtaosalla poliitikoista ei tuolloin ollut aavistustakaan, mistä puhuin. Muutama kuukausi sitten Albanian ulkoministeri kuitenkin mainitsi tämän ajatuksen, ja elokuun lopussa Albanian pääministerin poliittinen neuvonantaja totesi, että vuoteen 2013 mennessä kaikki Balkanin alueella elävät albanialaiset on yhdistettävä "luonnollisen Albanian" rajojen sisälle, kuten hän asian määritteli.

Hänen mukaansa Makedonia on ensimmäisenä jaettava osiin ja sen albaanienemmistöiset osat liitettävä Albaniaan (neljännes Makedonian kansalaisista on albaaneja). Tämänkaltaisia väitteitä on mahdoton sivuuttaa, ja viime kädessä ne saavat miettimään, mihin Kosovon itsenäisyyden tunnustaminen johtaa. Eikö se edistä alueen sulauttamista kyseiseen "Suur-Albaniaan"?

Olin tarkkailijana Albanian edellisissä parlamenttivaaleissa. Ne eivät olleet täysin rehelliset, mutta on tunnustettava, että albanialaiset ovat edistyneet demokratisoinnissa.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, Albanian kanssa tehty vakautus- ja assosiaatiosopimus on luova sattuma, joka johtuu sekä kyseisen maan halusta suuntautua voimakkaammin Eurooppaan että Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden halusta yhdentää Albania tiiviimmin EU:n rakenteisiin.

Kyseisellä sopimuksella laajennetaan eurooppalaista turvallisuuden, vakauden, demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien suojelun suunnitelmaa Länsi-Balkanin alueelle. Suunnitelmaan kuuluvat hyvä hallintotapa, vähemmistöjen oikeuksien kunnioittaminen ja hyvien naapuruussuhteiden jatkuva ylläpito, talouden uudistaminen, kehittäminen ja infrastruktuurien nykyaikaistaminen, avoin rajatylittävä yhteistyö sekä alueellinen, taloudellinen ja poliittinen yhdentyminen.

Euroopan parlamentin päätöslauselmaesityksessä esitetään tilannearvio, luetellaan puutteet ja kuvaillaan tulevaisuudennäkymät. Verrattain tuoreiden ja aktiivisten Euroopan unionin ja Albanian välisten suhteiden haasteena on Albanian vähittäinen laadullinen sopeutuminen periaatteista, arvoista, säännöistä ja käytänteistä koostuvaan yhteisön säännöstöön. Haastavaa on myös julkisten instituutioiden vahvistaminen, tekniikan tehokkaampi hyödyntäminen ja luottamuspulan poistaminen lopullisesti uudistusmielisten toimijoiden ja Albanian kansalaisten väliltä. Lopullisena haasteena on kuroa umpeen yhteisön säännöstön virallisen hyväksynnän ja sen todellisen täytäntöönpanon välinen kuilu.

Vaadittujen sopeuttamistoimien yhteydessä etusijalla ovat hallinnon, poliisivoimien ja oikeuslaitoksen nykyaikaistaminen järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjumiseksi, kansalaisyhteiskunnan mahdollisimman tiivis osallistuminen poliittiseen prosessiin sekä kannattavat ja avoimet markkinatalouden toimintamekanismit.

Ajatukseni ovat samansuuntaisia kuin jäsen Packin ja jäsen Posseltin, mutta lisäämällä niihin hyvien naapuruussuhteiden periaatteen edistämme Euroopan unionin ja Albanian välisiä uusia suhteita ja toivomme nopeampaa sopeuttamisvauhtia.

Edut, joita sekä albanialaiset että unioni saavat, ovat ilmeiset. Välttämätöntä on ainoastaan Albanian johdonmukainen ja tehokas sitoutuminen eurooppalaisiin tulevaisuudennäkymiinsä.

Poikkean sivupolulle Albaniaa koskevassa keskustelussa ja kytken sen aiemmin Kosovosta käytyyn keskusteluun esittämällä selvän kysymyksen komission jäsenelle Rehnille, joka valvoo komissiossa yhteisön lainmukaisuutta:

Ihmisoikeuksien kunnioittaminen on tunnustettu periaate. Myös alueellinen suvereniteetti on kansainvälisen oikeuden mukaisesti tunnustettu periaate. Voitteko kertoa, mikä on näiden kahden periaatteen välinen suhde, niiden keskinäinen painoarvo?

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Kiitän Toomas Hendrik Ilvesiä hänen perusteellisesta ja seikkaperäisestä mietinnöstään.

Albanian matka kohti Euroopan unionia on todennäköisesti kaikkein karikkoisin verrattuna muihin mantereen maihin. Viime vuosisata oli maalle vaikeaa aikaa, ja se oli aivan häntäpäässä monilla talouden ja yhteiskunnan indikaattoreilla mitattuna jo ennen toista maailmansotaa. Myöhemmin hallinnon toimeenpanemalle eristämispolitiikalle keksittiin synonyymiksi termi "albanisoituminen", joka yhdistettiin myös alikehittyneisyyteen. Albanian eristäytyneisyydestä johtuvat arvet ovat yhä paljon syvemmät kuin missään muussa kommunismista luopuneessa valtiossa.

Nykyisin Albaniaa vetää muiden Länsi-Balkanin maiden tavoin puoleensa Euroopan unioni. Juuri tämä vetovoima nopeuttaa uudistuksia, lujittaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia sekä parantaa kansalaisten elämää. Vieraillessani Albaniassa panin kuitenkin merkille enemmistön ja opposition välisen kireän jännityksen, jonka tarkoituksena ei ollut kilpailu vaan pikemminkin toinen toisensa tuhoaminen. On helppo luvata puolet valtion määrärahoista korruption ja rikollisuuden vastaisiin toimiin, mutta konkreettiset tulokset puuttuvat edelleen.

Alueellinen yhteistyö menneiden ikävyyksien yli pääsemiseksi on se ala, jolla Albanian on toimittava joustavasti ja osoitettava ulkopolitiikkansa eurooppalaisuus. Kosovon asemaa koskevista ratkaisevista neuvotteluista muodostuu koetinkivi, joka osoittaa Albanian hallituksen kehittämishalukkuuden tai jotakin aivan muuta. Epäilemättä tämä myös ratkaisee, onko Albania riittävän valmis liittymään EU:hun, mihin menee joka tapauksessa vielä hyvin kauan.

Vakautus- ja assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanon sekä yhteisten kokemusten niiden valtioiden kanssa, jotka onnistuivat lähentymään Euroopan unionia ja liittymään siihen, pitäisi auttaa Albaniaa ylittämään ratkaiseva taitekohta tiellä kohti Eurooppaa.

  Philip Claeys (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, Albanian kanssa tehtiin vakautus- ja assosiaatiosopimus kesäkuussa. Teoriassa tämä merkitsee Euroopan unionin jäsenyyden ensimmäistä vaihetta.

Vuosien ajan Albania kärsi äärimmäisen takapajuisesta ja diktatorisesta kommunismista. Siksi on sinänsä hyvä, että Albaniaa integroidaan suureen eurooppalaiseen perheeseen. Tätä varten on kuitenkin muitakin välineitä kuin EU:n jäsenyys, ja ensimmäisenä mieleen tulee EU:n naapuruuspolitiikka.

Albanialla on edessään suunnattomia ongelmia. Ongelmat ovat luonnollisesti taloudellisia, ja kiinnittäisin huomionne esimerkiksi siihen, että jopa 60 prosenttia työssäkäyvästä väestöstä toimii maatalouden alalla. Ongelmana ovat järjestäytynyt rikollisuus, ihmiskauppa ja huumekauppa. Lisäksi ongelmana ovat Albaniassa majaansa pitävät Al-Qaidan solut. Albaniassa, jossa islam on valtauskonto, on myös tuomittavia perinteitä kuten verikosto.

EU:n vastaanottokyvystä olemme viime aikoina keskustelleet syystäkin yhä enemmän. Nythän on niin, ettei Albanian kaltaisen valtion liittymistä varten ole tukirakenteita, eikä niitä saada vielä 15–20 vuoteen, joten on parempi, ettemme nostata albanialaisissa odotuksia, joihin Euroopan unioni ei voi vastata.

Lisäksi Eurobarometrin viimeisimpien tulosten mukaan kansalaiset vastustavat Albanian mahdollista jäsenyyttä lähes yhtä paljon kuin Turkin jäsenyyttä. Ei olekaan ensimmäinen kerta, kun Euroopan kansalaisilla vaikuttaa olevan enemmän tervettä järkeä kuin päättäjillä.

  Konstantinos Hatzidakis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, henkilökohtaisesti en kyseenalaista Albanian mahdollista jäsenyyttä EU:ssa. Se on sekä Albanian ja Balkanin alueen että koko Kaakkois-Euroopan etu. Jos eristämme Albanian, tuomitsemme sen jäämään valtioksi, jossa rikollisuus ja korruptio kukoistavat ja josta ne leviävät muuallekin. Mielestäni tällainen toiminta ei hyödytä ketään.

Lähentymistoimien sekä vakautus- ja assosiaatiosopimuksen avulla kannustamme sitä vastoin Albaniaa edistymään ihmisoikeuksien noudattamisessa, talousuudistuksissa sekä oikeusvaltion periaatteiden ja demokraattisten instituutioiden vahvistamisessa.

Esteistä ja hankaluuksista huolimatta Albania on yleisesti ottaen todellakin edistynyt viime vuosina. Siksi allekirjoitamme kyseisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen. Tästä huolimatta on myös totta, että Albaniassa on saman aikaan valtavasti ongelmia. Kollegani ovat jo maininneet korruption, lehdistönvapauteen liittyvät ongelmat ja tavan, jolla vaaliluettelot ja muut vastaavat laaditaan.

Omasta puolestani haluan kommentoida kolmea erillistä kysymystä, joita pidän ratkaisevan tärkeinä, ja olen vakaasti sitä mieltä, että ne ovat voitettavissa ja ratkaistavissa ennen kaikkea Euroopan komission ja Albanian välisellä yhteistyöllä.

Ensinnäkin Albanian on noudatettava Euroopan neuvoston kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan yleissopimuksen määräyksiä. Edistystä onkin jo saavutettu perustamalla valtiollinen vähemmistökomitea ja esimerkiksi myöntämällä lupa Himaran yksityisen kreikkalais-albanialaisen koulun perustamiselle. Arvoisa komission jäsen, muitakin ongelmia kuitenkin on, kuten lainsäädännön kääntäminen vähemmistökielille, paikallisten perinteisten nimien merkitseminen opasteisiin, vähemmistöasioita käsittelevän henkilöstön lisääminen ja niin edelleen.

Mielestäni komission on puututtava näihin asioihin suoraan ja käsiteltävä niitä puolueettomasti lokakuussa julkaistavassa vuosikertomuksessaan.

Toinen kysymys koskee väestönlaskentaa, tasapuolista väestönlaskentaa, jossa vähemmistöjen koko rekisteröidään asianmukaisesti ja jonka paikkansapitävyyttä ei tarvitse epäillä.

Kolmanneksi haluan korostaa omaisuuden palauttamista ja korvaamista, sillä vaikka tätä asiaa koskeva laki hyväksyttiin jo vuonna 2004, ongelmana ovat avoimuuden puute, väärinkäytökset ja menettelyvirheet. Erityisesti Himaran alueella kreikkalaisvähemmistön omaisuudesta on tullut vakava ongelma.

Korostan jälleen uskovani Albanian eurooppalaisiin tulevaisuudennäkymiin ja äänestäväni tämän sopimuksen puolesta, sillä mielestäni on tullut aika siirtyä sanoista tekoihin. Euroopan komissiolla on velvollisuus toteuttaa sopimuksen sisältö käytännössä painostamalla Albanian viranomaisia ja tekemällä yhteistyötä niiden kanssa.

  Vincenzo Lavarra (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisat komission ja neuvoston edustajat, hyvät kollegat, EU:n ja Albanian välistä sopimusta koskeva neuvoston päätös on varsin myönteinen askel. Kiitän jäsen Ilvesiä ja uskon vakaasti, että sopimuksen avulla pystymme luomaan suoremmat poliittiset suhteet Albaniaan muodostaaksemme vapaakauppa-alueen, toteuttaaksemme työntekijöiden, pääomien ja palveluiden liikkuvuuden ja sijoittautumisvapauden sekä vakiinnuttaaksemme tulevaisuudessa Kaakkois-Euroopan alueelle pysyvän rauhan, demokratian ja turvallisuuden.

Tällä sopimuksella kehotamme Albaniaa yhdenmukaistamaan lainsäädäntönsä Euroopan unionin lainsäädännön kanssa sisämarkkinoiden alan lisäksi myös oikeuden, turvallisuuden ja oikeuksien noudattamisen aloilla. Juuri tämän sopimuksen ansiosta Albania on edistynyt huomattavasti ja ratkaisee mielestäni suuremmalla todennäköisyydellä lukuisat jäljellä olevat ongelmansa, jotka koskevat vaalilakia ja vapaata tiedonvälitystä sekä korruptiota ja järjestäytynyttä rikollisuutta.

Omalta osaltamme tämä sopimus on tehty laajemmasta näkökulmasta ja liittyy ennen kaikkea EU:n ja Adrianmeren alueen strategian käynnistämiseen. Strategian yhteydessä pitäisi jatkaa liikennekäytävän nro 8 kaltaisia infrastruktuurihankkeita ja pyrkiä yleisemmin täyttämään EU:n laajentumistavoite ja sen historiallinen tehtävä. Strategiselta kannalta hanke mantereen yhdistämiseksi demokratian, rauhan ja kehityksen periaatteiden mukaisesti edellyttää, että Albanialle ja Balkanin alueelle annetaan ensisijainen asema uudessa Euroopassa.

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat neuvoston edustajat, haluan kiinnittää huomionne 7 lukuun, jossa käsitellään oikeutta, vapautta ja turvallisuutta, sillä oikeusvaltion periaatteet, kansalaisvapaudet ja sisäinen turvallisuus ovat aivan oleellisia maan turvallisuudelle, ja talouskehitystä ja sosiaaliturvaa edistävät taloudelliset investoinnit ovat riippuvaisia näistä tekijöistä.

Albanian kehitys on ollut samansuuntaista kuin muissakin muutosvaiheessa olevissa valtioissa. Järjestäytyneen rikollisuuden rakenteet perustettiin valtiorakenteita nopeammin ja tehokkaammin, ja tämän vaikutukset tuntuvat kaikkialla Euroopassa. Albaniasta tulee kansainvälisiä rikollisjärjestöjä, jotka myyvät huumausaineita ja harjoittavat ihmiskauppaa ja rahanpesua sekä rahoittavat samalla terrorismia, ja Albania on myös tällaisten organisaatioiden kauttakulkumaa. Koska tilanne on tämä ja koska me kärsimme seurauksista, yhteistoiminta Albanian kanssa on molempien osapuolten edun mukaista.

Omasta kokemuksestani voin todeta parlamentille, että pääministeri Berishan hallitus on tarttunut toimeen asettamalla etusijalle sisäisen turvallisuusohjelman ja hyödyntämällä yhteistyöjärjestelyjään EU:n kanssa esimerkiksi poliisialan PAMECA-hankkeessa (EU:n poliisialan avustusoperaatio Albaniassa), parlamenttitason tulli- ja oikeusalan hankkeissa ja erityisesti erityiskoordinaattori Erhard Busekin johtaman Kaakkois-Aasian vakautussopimuksen avulla. Konkreettista edistystä on tapahtunut, mutta ongelmat – kuten haasteetkin – ovat edelleen valtavia.

Vakautus- ja assosiaatiosopimus on Albanialle virstanpylväs sen lähentyessä eurooppalaisia normeja, eikä sopimuksen sanoma ole pelkästään poliittinen vaan merkitsee myös konkreettista apua ja yhteistyötä. Albanian on nyt hoidettava täysimääräisesti tästä sopimuksesta johtuvat velvoitteensa. Toivon, että se käyttää tätä tilaisuutta hyväkseen parantamalla oikeusjärjestelmäänsä, kouluttamalla tuomareita ja syyttäjiä, tehostamalla lainvalvontaa ja syytteeseen asettamista sekä meri- ja maarajojen valvontaa ja poliisiviranomaisten välistä yhteistyötä.

Toivon myös EU:n ja Kaakkois-Euroopan tiivistävän yhteistyötään ja erityisesti haluan Albanian tekevän oman osuutensa Kaakkois-Euroopan yhteistyöaloitetta (SECI) edistävän keskuksen kehittämiseksi Bukarestissa. Keskus toimii poliisiviranomaisten yhteistyöelimenä, ja siitä voi kehittyä eräänlainen Europolin kaakkoiseurooppalainen versio, joka tarjoaa mahdollisuuden järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseen. Sekä sopimukset että niiden täytäntöönpano ovat merkittävä haaste ja mahdollisuus paitsi Albanialle myös koko Euroopan unionille.

  Józef Pinior (PSE) – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Albanian tasavallan välinen vakautus- ja assosiaatiosopimus on huomattava saavutus Euroopan unionilta matkalla kohti Länsi-Balkanin alueen integroitumista unioniin.

Euroopan mantereen keskellä sijaitseva Albania 3,5miljoonan muslimiväestöineen on tärkeä yhdistävä tekijä muodostettaessa kulttuurien sekoittumiselle ja erilaisten uskonnollisten perinteiden ja kulttuurien suvaitsemiselle perustuvaa tulevaisuuden Eurooppaa. EU:n kanssa tehty sopimus tarjoaa Albanialle mahdollisuuden nykyaikaistua, perustaa kestävä demokratia ja toteuttaa talousuudistuksia. Välitöntä hyötyä saadaan vapaakauppa-alueen, oikeusvaltion ja toimivan markkinatalouden perustamisesta.

Euroopan unionin ja Albanian nykyiset suhteet ovat antaneet poliittisille johtajille ja Albanian kansalaisyhteiskunnalle uusia tehtäviä ja mahdollisuuksia. Haluan kiinnittää huomionne kolmeen ongelmaan:

Ensinnäkin kyse on siitä, miten suhtautua kansallismielisyyteen ja niihin Suur-Albaniaa ajaviin strategisiin poliittisiin pyrkimyksiin, joita on suunnattu muiden Länsi-Balkanin maiden albaaniväestölle. Albanian on suunnattava kansalliset etunsa uudelleen kohti Eurooppaan integroitumista ja rauhanomaista rinnakkaiseloa Euroopan yhteisössä sekä pohdittava omaa historiaansa ja asemaansa nykymaailmassa. Sen on kuljettava sama matka, jonka muut Euroopan kansakunnat ovat kulkeneet kuluneiden 50 vuoden aikana.

Toiseksi tulevat oikeusvaltioperiaate, järjestäytyneen rikollisuuden torjuminen ja demokratian parantaminen. Albanian on taattava kansallisten, etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen oikeuksien kunnioittaminen.

Kolmas ongelma ovat naisten oikeudet. On toteutettava tehokkaita toimia naisten turvallisuuden ja tasa-arvon takaamiseksi. Naisiin kohdistuva perheväkivalta on saatava loppumaan, ja Amnesty Internationalin tänä vuonna 30. maaliskuuta julkaisemassa raportissa mainitut kielteiset ilmiöt poistettava.

  Simon Busuttil (PPE-DE). – (MT) Kollegojeni tavoin suhtaudun myönteisesti Albanian kanssa tehtyyn vakautus- ja assosiaatiosopimukseen. Tämän sopimuksen kautta Albania lyö lukkoon tulevaisuutensa Euroopassa. Olen vakuuttunut siitä, että Albania voi vuosia sitten päättyneen poliittisen eristäytymisensä jälkeen edistyä tämän sopimuksen avulla nopeasti sekä taloudellisessa että yhteiskunnallisessa mielessä ja tehdä sen eurooppalaisella tavalla. Matkasta ei kuitenkaan tule helppo.

Kuten neuvoston aiemmin tänä vuonna hyväksymässä Albanian Eurooppa-kumppanuudessa todettiin, Albanialla on monia sekä lyhyen aikavälin että useampivuotisia tavoitteita. On selvää, että näiden tavoitteiden saavuttamiseksi Albaniassa tarvitaan kokonaisvaltaista ja rohkeaa uudistusta; sanoisin perinpohjaista uudistusta useilla aloilla, jotka liittyvät etenkin Albanian julkishallinnon hallinnollisiin valmiuksiin. Albanian väestön kansalaisoikeuksien ja oikeuden alalla tarvitaan tuntuvampaa edistystä. Maan ja yhteiskunnan muuttaminen tällä tavoin ei varmastikaan ole helppoa mutta ei myöskään mahdotonta.

Kotimaani Malta on myös käynyt läpi samanlaisen muutoksen. Lähes 20 vuoden aikana se on muuttunut ilmiömäisellä tavalla. Lähtemällä vaikealle tielle kykenimme kuitenkin täyttämään Kööpenhaminan kriteerit ja näin ollen liittymään Euroopan unionin eurooppalaiseen perheeseen monien muiden maiden tavoin. Albanian on suhtauduttava tähän sopimukseen äärimmäisen tärkeänä vaiheena, joka johtaa sen luonnolliseen päämäärään, Euroopan unionin jäsenyyteen. Tänään Euroopan parlamentin on lähetettävä Albanian kansalaisille selvä viesti; viesti siitä, että Euroopan parlamentti seuraa albanialaisia koskevaa kehitystä tiiviisti ja että he voivat luottaa tukeemme ja hyväntahtoisuuteemme.

  Agnes Schierhuber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, olen tyytyväinen Albanian ja Euroopan unionin välillä tehtyyn vakautus- ja assosiaatiosopimukseen. On epäilemättä Euroopan unionin edun mukaista auttaa Albanian kaltaisia maita kohti suurempaa poliittista, yhteiskunnallista ja taloudellista vakautta, emmekä niin tehdessämme saa jättää huomiotta sitä, että Albanialla on yhteinen raja EU:n jäsenvaltion Kreikan kanssa. Onkin itsestään selvää, että Albaniaa pyritään kaikin tavoin lähentämään EU:hun.

Toteutetuista uudistuksista huolimatta Albanian taloudella on vielä edessään suuria haasteita, ja maanviljelyllä ja siihen liittyvillä aloilla on suuri merkitys. Niiden osuus bruttokansantuotteesta on edelleen huomattava: 24 prosenttia. Monet albanialaiset elävät omavaraisviljelystä, ja vientituotteita on vain muutama. Monet maatilat eivät tuota riittävästi ollakseen kilpailukykyisiä.

Siksi onkin hyvin tärkeää parantaa ja noudattaa vientituotteisiin sovellettavia sääntöjä, jotka koskevat eläinlääkinnällisiä tarkastuksia, torjunta-aineita, pakkausmerkintöjä ja eläinten rekisteröintiä. Näin ollen on edistettävä kaikkia toimia, joilla voidaan tukea maatalouden ja maaseudun kehittämistä. Erityishuomiota on kiinnitettävä rakennemuutokseen ja maaseudulta pois muuttavien ihmisten ongelmiin.

Lopuksi totean pitäväni vakautus- ja assosiaatiosopimusta tarkoituksenmukaisena välineenä Albanian kaltaisten valtioiden lähentämiseksi Euroopan unioniin ja sen arvoihin.

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ensiksikin olen hyvin iloinen siitä, että kaikissa unionin toimielimissä, myös täällä parlamentissa, vallitsee vahva ja laaja-alainen sitoutuminen Länsi-Balkanin eurooppalaiseen perspektiiviin. Yksi tärkeimmistä tämän perspektiivin vahvistamista koskevista käytännön toimenpiteistä liittyy tietenkin viisumijoustoihin, ja me tuemme tavoitetta, että nämä viisumijoustosopimusneuvottelumandaatit voitaisiin hyväksyä neuvostossa jo tämän vuoden puolella ja että nämä neuvottelut pystyttäisiin saattamaan päätökseen kaikkien Länsi-Balkanin maiden kanssa ensi vuoden kuluessa.

Niin kuin tässä keskustelussa on tuotu laajasti esille, Albaniassa on jo tehty paljon eurooppalaisen perspektiivin vahvistamiseksi, mutta paljon on vielä tehtävää. Lainsäädännön laatiminen on yksi asia, mutta sen toimeenpaneminen on toinen asia, puhumattakaan kulttuurisista muutoksista, jotka yleensä vievät vielä pidemmän aikaa. On vielä kerran todettava, että neuvosto odottaa, että Albania tehostaa toimenpiteitä erityisesti tiedotusvälineiden vapauden edistämisessä, omaisuuden palauttamisessa ja korvauksissa, hallinnon kehittämisessä, vähemmistöjen suojelussa ja sen varmistamisessa, että tulevat kunnallisvaalit järjestetään kansainvälisten normien mukaisesti. Muutos, jonka Albania on jo kokenut ja tulee kokemaan, ei ole helppo, ja se tarkoittaa, että töitä pitää tehdä paljon. Ratkaisun avaimet ovat suurimmaksi osaksi Albanian omissa käsissä.

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, katson, että parlamentissa vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, miten myönteinen merkitys tällä uudella vaiheella on Albanialle ja toimillemme Länsi-Balkanin alueella. On totta, että Albanian on toteutettava aiempaa tarmokkaampia ja määrätietoisempia toimia sekä pyrittävä toimillaan kehittämään asianmukaisesti toimivia instituutioita ja demokraattista kulttuuria.

Olen samaa mieltä esittelijä Ilvesin kanssa, että tämä tarjoaa Albanialle loistavan tilaisuuden toteuttaa oikeusvaltion periaatteiden ja kaikkien demokratian periaatteiden mukaisia uudistuksia.

Jäsen Packin tavoin panin myös merkille maan jännittyneen tilanteen kesän aikana ja opposition boikottitoimet parlamentissa. Olen tästä huolimatta tyytyväinen, että viime viikolla saavutettiin uusi poliittinen yhteisymmärrys, joka osoittaa, että tiedotusvälineistä ja vaaliuudistuksesta vallitsee jälleen yksimielisyys. Pidän tätä merkkinä Albanian kypsemmästä poliittisesta kulttuurista, jota on edistettävä vastaisuudessakin.

Minulta kysyttiin komission kantaa Albanian vaaliuudistuksen edistymiseen. Komissio on korostanut sekä hallitukselle että oppositiolle, että keskustelut vaaliuudistusta käsittelevässä väliaikaisessa parlamentin valiokunnassa on käynnistettävä uudelleen viipymättä. Olemme painottaneet, että uudistuskeskusteluissa on otettava huomioon suositukset, jotka Etyj:n demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimisto antoi viime vuoden parlamenttivaalien johdosta.

Olen täysin samaa mieltä jäsen Hatzidakisin kanssa, että vakautus- ja assosiaatiosopimuksen avulla pystymme ohjaamaan Albaniaa täyttämään vaaliuudistusta koskevat eurooppalaiset normit.

Lisäksi on kyse Euroopan unionin vastaanottokyvystä ja kannastamme Albanian mahdolliseen jäsenyyshakemukseen. Komission ja Euroopan unionin puolesta olen ilmoittanut selväsanaisesti Albanian poliittiselle johdolle ja suurelle yleisölle, että vakautus- ja assosiaatiosopimuksen onnistuneen täytäntöönpanon jatkuva edistyminen sekä uudistusten ja niiden käytännön täytäntöönpanon avulla saavutettavat konkreettiset tulokset on näytettävä toteen ajan myötä, ennen kuin voidaan harkita uusia virallisia toimia EU-jäsenyyden edistämiseksi. Korostan voimakkaasti, että täytäntöönpanon on oltava pelin henki Albanian EU:ta koskevissa pyrkimyksissä. Tämä koskee erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption vastaisia välttämättömiä toimia. Albanian hallitus on osoittanut voimakasta edistymisen halua tällä alalla. Toimia on jatkettava siten, etteivät ne loukkaa demokraattisia perusoikeuksia.

Komissio antaa selonteon Albanian edistymisestä tämän vuoden laajentumispaketin yhteydessä loka- tai marraskuussa. Olen hyvin iloinen siitä, että Euroopan parlamentti on uhrannut paljon aikaa ja voimia Albanian kanssa käytävän poliittisen vuoropuhelun seurantaan ja jatkamiseen. Olen varma, että pystymme yhdessä saamaan aikaan myönteisiä tuloksia ohjatessamme Albaniaa kohti sen eurooppalaista tulevaisuutta.

Olen täysin samaa mieltä niiden jäsenten kanssa, jotka korostivat viisuminsaannin helpottamisen merkitystä Länsi-Balkanin alueen valtioille, myös Albanialle. Komissio esitti ehdotuksensa viisuminsaannin helpottamista koskevista Länsi-Balkanin neuvotteluvaltuuksista heinäkuussa. Olen erittäin iloinen, että puheenjohtajavaltio Suomi aikoo varmistaa näiden valtuuksien hyväksymisen ennen tämän vuoden loppua.

Albania on jo tehnyt palauttamissopimuksen, joten toivon vilpittömästi, että viisuminsaannin helpottamista koskevasta sopimuksesta voidaan neuvotella nopeasti ja että sopimus pannaan sen jälkeen pian täytäntöön. Siitä olisi hyötyä kansalaisyhteiskunnalle ja elinkeinoelämälle – etenkin pienille ja keskisuurille yrityksille – sekä opiskelijoille, tutkijoille ja kaikille kansalaisille. Sen avulla edistettäisiin Albanian kansalaisyhteiskunnan eurooppalaistamista, mikä on yhteinen tavoitteemme.

(Istunto keskeytettiin klo 11.55 ja sitä jatkettiin klo 12.00.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies TRAKATELLIS

6. Hyljetuotteiden kieltäminen Euroopan unionissa (kirjallinen kannanotto)

  Puhemies. – Ilmoitan, että parlamentin jäsenten enemmistö on allekirjoittanut Carl Schlyterin, Paulo Casacan, Karl-Heinz Florenzin, Mojca Drčar Murkon ja Caroline Lucasin hyljetuotteiden kieltämisestä Euroopan unionissa esittämän kirjallisen kannanoton 38/2006. Näin ollen kannanotto toimitetaan työjärjestyksen 116 artiklan mukaisesti vastaanottajilleen ja julkaistaan 26. syyskuuta 2006 pidettävän istunnon pöytäkirjassa.

  Carl Schlyter (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, tänä keväänä matkustin eurooppalaisen toimittajaryhmän mukana seuraamaan hylkeenmetsästystä. Automme suistettiin tieltä, helikopteriamme estettiin nousemasta ilmaan ja vihainen väkijoukko pakotti meidät pysymään hotellissamme. Kaikesta huolimatta pystyimme seuraamaan aivan pienten kuuttien julmaa metsästystä, jonka seurauksena monet niistä jäivät jäälle kitumaan. Ilmastonmuutos ja vetäytyvä jääpeite uhkaavat hylkeiden henkiinjäämistä, sillä ne tarvitsevat suojakseen jääpeitteen poikastensa imettämistä varten.

Eurooppa on hyljetuotteiden päämarkkina-alue. Kiitän sydämestäni kaikkia kollegoita, jotka allekirjoittivat tämän kannanoton. Kun EU viimeksi supisti hyljetuotteiden markkinaosuuttaan 1980-luvulla, metsästys käytännöllisesti katsoen lakkasi. Tällä vaatimuksella laajennetaan kieltoa ja tarjotaan vihdoinkin mahdollisuus korvata joukkoteurastus ekomatkailulla.

Kehotan komissiota antamaan mahdollisimman pian lainsäädäntöehdotuksen, jotta ensi vuoden maaliskuussa alkavasta metsästyksestä luovuttaisiin.

Kiitän kaikkia teitä erittäin paljon.

(Suosionosoituksia)

7. Äänestykset

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestyksen tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

7.1. EY:n ja Komorien liiton kalastussopimus (äänestys)

7.2. EY:n ja Seychellien tasavallan kalastussopimus (äänestys)

7.3. Henkilötietojen suojaaminen (äänestys)

– Ennen äänestystä:

  Martine Roure (PSE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tämä mietintö on toden totta täynnä uusia käänteitä. Huomautankin, että mietinnön kaikki tarkistukset hyväksyttiin yksimielisesti parlamentin kesäkuun istunnossa, että katsomme tietojen suojaamisen olevan tiiviisti kytköksissä VIS- ja SIS II-järjestelmiin ja että näin ollen tarvitsemme tätä välinettä pian. Neuvosto asetti meille tämän moraalisen velvoitteen. Puheenjohtajavaltio Suomi pyytää meitä käsittelemään tätä aihetta vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen tulevaisuutta koskevassa keskustelussa, joka on määrä käydä syyskuun II istuntojaksolla.

Koska tietojen suojaaminen on Euroopan parlamentin poliittinen painopiste, toivon neuvoston lupaavan parlamentille virallisesti, että se antaa puitepäätöksen pikaisesti ja tekee kaiken voitavansa parlamentin ottamiseksi mukaan keskusteluun. Siksi pyydän kollegoitani ystävällisesti lykkäämään lainsäädäntöpäätöslauselmasta toimitettavaa äänestystä syyskuun II istuntojaksolle.

(Parlamentti hyväksyi äänestyksen lykkäämistä koskevan pyynnön.)

7.4. Vakautus- ja assosiaatiosopimuksen tekeminen Albanian kanssa (äänestys)

7.5. Euroopan sosiaalimalli tulevaisuutta varten (äänestys)

7.6. Väestön mielenterveyden parantaminen – Tavoitteena Euroopan unionin mielenterveysstrategia (äänestys)

– Ennen tarkistuksesta 48 toimitettua äänestystä:

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan unionissa ei ole vain vakavista psykoottisista häiriöistä kärsiviä ihmisiä vaan myös niitä, joilla on monia psyykkisiä häiriöitä. Siksi haluan esittää seuraavan suullisen tarkistuksen 48 kohtaan, jossa todetaan: "...katsoo, että termi "hoito" olisi tulkittava laajasti sisällyttämällä siihen pätevän asiantuntijan ohjaama psykoterapia...". Muutos ei ole suuri, mutta tällä lisäyksellä tuodaan esiin yhteiskunnallinen tilanteemme.

  John Bowis (PPE-DE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, hyväksyn tämän tarkistuksen.

(Parlamentti hylkäsi suullisen tarkistuksen.)

– Ennen tarkistuksista 11 ja 12 toimitettua äänestystä:

  Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan vain esittää lyhyen suullisen tarkistuksen tarkistuksiin 11 ja 12. Kumpaankin tarkistukseen on lisättävä sanojen "uusissa jäsenvaltioissa" eteen sana "muutamissa", jolloin kohdat kuuluvat seuraavasti: "muutamissa uusissa jäsenvaltioissa". Tavoitteena on sisällön paikkansapitävyys, sillä näissä kahdessa tarkistuksessa mainitut seikat eivät koske kaikkia jäsenvaltioita, vaan vain muutamia niistä.

  John Bowis (PPE-DE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, hyväksyn myös tämän tarkistuksen.

(Parlamentti hyväksyi suullisen tarkistuksen.)

7.7. Yhteisen kalastuspolitiikan yksinkertaistaminen ja parantaminen (2006–2008) (äänestys)

7.8. Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettava varainhoitoasetus (äänestys)

– Ennen äänestystä:

  Ingeborg Gräßle (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, äänestämme talousarviota koskevasta asetuksesta tänään kolmannen kerran kuuden kuukauden sisällä, ja jotta aikaa ei hukkaantuisi, pyydän parlamenttia antamaan äänestyksessä nopean vastineen neuvostolle, jota pyydän – kehotan vakavasti – viimeinkin käynnistämään parlamentin kanssa vuoropuhelun talousarviota koskevasta asetuksesta. Olemme jo lykänneet sitä kyllin kauan, ja vain mikäli käynnistämme sen nyt, voi talousarvio tulla voimaan määräaikaan mennessä tämän vuoden lopussa. Vain määräaikaa noudattamalla voidaan monivuotisissa ohjelmissa ja niiden täytäntöönpanosäännöksissä hyödyntää uuden talousarviota koskevan asetuksen yksinkertaistettuja menettelyjä. Neuvoston viivytystaktiikan takia on epätodennäköistä, että avustusvaroihin voidaan turvautua pikaisesti ja että avustusmenettelyt voidaan toteuttaa aiempaa yksinkertaisemmin ja viipymättä. Kehotan aloittamaan neuvottelut.

(Suosionosoituksia)

7.9. EY:n ja Albanian välinen sopimus (äänestys)

  Puhemies. – Äänestykset ovat päättyneet.

8. Äänestysselitykset

– Capoulas Santosin mietintö (A6-0242/2006)

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin Euroopan yhteisön ja Komorien liiton välisen kalastussopimuksen tekemisestä laaditun mietinnön puolesta. Äänestäessämme edellisen kerran tästä aiheesta muutamia vuosia sitten esitin tarkistuksen, jossa vaadittiin EY:n ja Komorien liiton yhteistyötä "hävinneen" kalan, latimerian, suojelemiseksi. Vaikka sen luultiin kuolleen sukupuuttoon kymmeniä miljoonia vuosia sitten, se löydettiin uudelleen merenpohjasta Komorien edustalta 1940-luvulla. Tietääkseni tämä ei johtanut suurempiin toimiin. Toivon, että tällä kertaa toteutetaan tehokkaita toimia tämän ainutlaatuisen muinaisaikojen jäänteen suojelemiseksi.

  Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Äänestin Euroopan yhteisön ja Komorien liiton välisen kalastuskumppanuussopimuksen tekemisestä laaditun mietinnön puolesta.

Sopimus kuuluu yhteisen kalastuspolitiikan ulkoisen ulottuvuuden mukaiseen kumppanuusperusteiseen lähestymistapaan, jota EU pyrkii toteuttamaan. Sopimuksen tavoitteena on kehittää ja parantaa kalastusedellytyksiä Komorien liitossa. Maan pitäisi saada osa siitä rahoituksesta, jota EU myöntää maan kalavarojen kestävään hoitoon paremmin soveltuvan uuden infrastruktuurin ja teknologian hankintaan.

Itselleen EU varmistaa jälleen yhdessä kolmannessa maassa sellaiset kalastusmahdollisuudet, jotka auttavat turvaamaan sen pitkänmatkan laivaston toiminnan.

Ikävää tässä on se, että parlamenttia kehotetaan antamaan lausuntonsa tätä sopimusta koskevasta lainsäädäntöehdotuksesta vasta nyt, vaikka parlamentti hyväksyi sopimuksen liitteenä olevan pöytäkirjan lokakuussa 2005 erillisen menettelyn yhteydessä.

– Estévezin mietintö (A6-0241/2006)

  Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Vuoden 2004 heinäkuussa kalastusneuvosto esitti päätelmänsä kansainvälisiä kalastussopimuksia koskevasta uudesta lähestymistavasta. Näiden päätelmien valossa on jälleen syytä turvautua käytöstä poistettuihin menettelyihin, kuten käsittämättömällä tavalla lopetettuun yhteisyrityksiä koskevaan järjestelyyn, joka oli erittäin suosittu väline lukuisten maiden kalatalousalan kehittämisessä.

Näin ollen on oleellista mukauttaa nykyiset sopimukset vuoden 2004 kalastusneuvoston päätelmissä hyväksyttyihin ja vahvistettuihin periaatteisiin.

Yksi mielestäni ratkaiseva tekijä uusien sopimusten onnistumiselle on se, että kolmansien maiden viranomaiset osallistuvat tiiviimmin kalavarojensa ympäristöpainotteisempaan valvontaan.

Kannatankin tämän mietinnön hyväksymistä. Tällä tavoin vaalitaan yhteisessä kalastuspolitiikassa vahvistettuja periaatteita.

  Alyn Smith (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Arvoisa puhemies, näillä kalastussopimuksilla ainoastaan siirretään omia vahingollisia toimintatapojamme kehitysmaihin. Toimintatavoilla on oikeutuksensa vain yhteisen kalastuspolitiikan vääristyneessä todellisuudessa, sen politiikan todellisuudessa, jolla on vahingoitettu suuresti kalastajayhteisöjä, kalakantoja ja laajemmin omien vesialueidemme ympäristöä. Niinpä äänestin tätä mietintöä vastaan.

– Ilvesin mietintö (A6-0246/2006)

  Marco Cappato (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, äänestimme Euroopan unionin ja Albanian välistä vakautussopimusta koskevan Ilvesin mietinnön puolesta ja katsomme, että tiiviimpi yhdentyminen ja jopa Albanian pikainen liittäminen Euroopan unioniin on paras vastaus Balkanin alueen ja tietenkin myös Albanian ongelmiin.

Meidän olisi pitänyt oppia Balkanin aluetta 1990-luvulla ravistelleista tapahtumista, ettei kansallisvaltioiden oman edun tavoittelu koskaan ratkaise asioita. Kosovon jälkeen cham-albaanien ongelmat ovat uusin merkittävä albaniankielistä väestöä koskeva kansallinen kysymys. Aivan kuten Kosovonkin tapauksessa, myös cham-albaaneja koskevassa kysymyksessä radikaalit tuomitsivat ensimmäisten joukossa tämän kansan oikeuksien loukkaamisen.

Vakautus- ja assosiaatiosopimuksella luodaan perusta vuoropuhelulle, jota käydään Kreikassa elävien cham-albaanien oikeudesta kulttuuriin ja heidän omaisuutensa palauttamisesta. Tämä vuoropuhelu ei saa perustua pelkästään ajatukseen eri kansallisten etujen välisestä vastakkainasettelusta vaan pikemminkin EU:n ja kansainvälisten instituutioiden osallistumiseen.

  Koenraad Dillen (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, korruptio, 1800-luvun mafiaperinteet ja islamismi osoittavat Albanian kärsivän vieläkin 50 vuotta kestäneen stalinistisen diktatuurin jälkivaikutuksista. Albania ei ole missään tapauksessa valmis liittymään Euroopan unioniin, vaikka se tietenkin, toisin kuin Turkki, kuuluu historiallisesti Euroopan kulttuuriyhteisöön. Järkevän naapuruuspolitiikan pitäisi kuitenkin riittää tämän historiallisen eurooppalaisen siteen kehittämiseen. Naapuruuspolitiikan pitäisi myös riittää niiden valtavien ongelmien käsittelyyn, joita Albanialla on edessään ja jotka tekevät tyhjäksi kaikki mahdollisuudet EU:hun liittymisestä. Meidän ei pitäisikään ruokkia mitään vääriä odotuksia albaanien parissa.

Näin ollen äänestin Albanian kanssa tehtävää vakautus- ja assosiaatiosopimusta koskevaa päätöslauselmaa vastaan sillä perusteella, että se on ensimmäinen askel – emme saa elätellä tästä mitään harhakuvitelmia – kohti Albanian jäsenyyttä, ja että EU on päättänyt jättää kansalaisten mielipiteen huomiotta, kuten Turkinkin tapauksessa.

  Carl Schlyter (Verts/ALE), kirjallinen. (SV) Huolimatta perustelluista viittauksista yhteisötalouteen tässä mietinnössä, jossa tunnutaan ihannoivan kasvua, on valitettavasti enimmäkseen kielteisiä piirteitä. Siinä ehdotetut julkiset propagandakampanjat, joissa tyrkytetään sanomaa kansainvälisen yhteisön tarvitsemasta uudistuksesta, ovat ajastaan jäljessä, kuten myös ovat vaatimukset kestämätöntä kasvua edistävistä laajemmista sisämarkkinoista. Joidenkin viittausten mukaan ehdotus sopimukseksi Euroopan perustuslaista on sosiaalisen Euroopan vahvistamiseen soveltuva väline, vaikka perustuslakiluonnoksella päinvastoin lisättiin toimia, joilla edistetään uusliberalistisia sisämarkkinoita ja sotilaallista asevarustelua. Tällä tavalla äänestäjille valehdellaan.

– Silva Penedan ja De Rossan mietintö (A6-0238/2006)

  Milan Cabrnoch (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, Tšekin kansandemokraattiseen puolueeseen kuuluvat Euroopan parlamentin jäsenet äänestivät Euroopan sosiaalimallista tulevaisuutta varten laadittua mietintöä vastaan. Mietinnössä todetaan aivan oikein, ettei Euroopassa ole aitoa sosiaalimallia. Merkille pantavaa kuitenkin on, että siinä kuvaillaan monia yhteisesti hyväksyttyjä arvoja ja tuodaan esiin kunkin maan ratkaisemattomat sosiaalipoliittiset ongelmat. Mietintö on hyvä lähtökohta tulevalle keskustelulle, mutta emme tue siinä esitettyä ratkaisua. Emme hyväksy sitä, että mietinnössä tuetaan hylättyä ehdotusta sopimukseksi Euroopan perustuslaista. Mielestämme mietinnöllä rajoitetaan kilpailua sosiaalisasioiden ja verotuksen alalla, ja jäsenvaltiot menettävät itsemääräämisoikeutensa kyseisillä aloilla.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, äänestin Silva Penedan ja De Rossan mietintöä vastaan, koska Euroopan sosiaalimallia koskeva ehdotus voidaan toteuttaa ainoastaan, mikäli työttömien ja köyhyysrajan alapuolella elävien määrää vähennetään. Meidän on muun muassa toteutettava kauaskantoisia toimia sosiaalipalvelujen karsimisesta ja palkkojen polkemisesta johtuvien ongelmien korjaamiseksi ja erityisesti ymmärrettävä, ettei sosiaalimalli voi perustua osa-aikatyöhön ja nälkäpalkkoihin. Siksi on työllistettävä enemmän ihmisiä kokopäiväisesti ja laadittava Euroopan laajuiset korkeat vähimmäisnormit.

Ne valtiot, joissa sosiaaliturvasta muodostuu vahva turvaverkko – Itävaltakin kuuluu niihin – ovat taloudellisen kestokykynsä äärirajoilla, ja siksi on sosiaalimallin säilymisen ja kaikkien maiden työvoiman kannalta ratkaisevan tärkeää noudattaa tiukasti työmarkkinoita ja uusista itäisistä jäsenvaltioista tulevia työntekijöitä koskevia siirtymäaikoja.

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin kollegojeni Silva Penedan ja De Rossan laatiman, Euroopan sosiaalimallia koskevan mietinnön puolesta, sillä EU:n kansalaisten on tärkeää ymmärtää, että EU:n yhdentymisen ansiosta meidän on mahdollista saavuttaa kunnianhimoinen tavoitteemme humaanin ja sosiaalisen sivilisaation rakentamisesta. Paljon on luonnollisesti vielä tehtävä ennen kuin saamme kestävän kehityksen mallista riittävän johdonmukaisen, jotta siinä yhdistyvät talouskasvu, yhteiskunnalliset tavoitteet ja ympäristönsuojelu. Mietinnössä hahmotellaan joitakin erittäin lupaavia aloitteita, joita kannatan. Samalla olen tyytyväinen siihen, että Euroopan parlamentti on viisaudessaan hylännyt ehdotuksen yleishyödyllisten palvelujen sääntelemisestä. Aika ei selvästikään ole kypsä tällaiselle askelelle. Olen vahvasti sitä mieltä, että oikeudenmukainen ja tasapainoinen sosiaalimalli on keskeisen tärkeä EU:n talouskasvulle. Toisaalta sosiaalipolitiikan liika painottaminen estää talouskasvun ja vaikuttaa ajan mittaan kielteisesti, sillä sosiaalisten toimenpiteiden rahoittamiseen ei ole riittävästi varoja. Tässä mielessä on oltava selvää, mikä EU:n tehtävä on, emmekä saa salata totuutta EU:n kansalaisilta ja etenkään nuorilta.

  Philip Bushill-Matthews (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Euroopan parlamentin konservatiivijäsenet vastustavat monia tämän mietinnön kohtia, kuten verotuksen yhdenmukaistamista ja perustuslakia – pyysinkin näistä kohdista erillistä nimenhuutoäänestystä tehdäkseni kantamme yksiselitteisen selväksi. Olisi ollut helppo äänestää koko mietintöä vastaan pelkästään näiden kohtien takia. Mietinnön hyvistä puolista mainittakoon kuitenkin, että teimme kovasti töitä sisällyttääksemme siihen viittaukset Lissabonin toimintaohjelmaan, sisämarkkinoiden toteuttamiseen ja kansallisten kansanedustuslaitosten osallistumiseen. Tämä on ensimmäisen kerta, jolloin tällaisia kohtia otettiin mukaan sosiaaliasioita koskevaan mietintöön.

Keskeinen tekijä lopullisessa äänestyksessämme oli uudistustarve. Esittämässäni tarkistuksessa 1 tämä tuotiin konkreettisesti esiin, ja PPE-DE-ryhmän kollegat suhtautuivat siihen suopeasti. Suostuttuamme äänestämään tyhjää sen sijaan että olisimme äänestäneet mietintöä vastaan, sosialistiryhmä antoi vastavuoroisesti tämän tarkistuksen mennä läpi. Tämän ansiosta Euroopan parlamentin jäsenten enemmistö myönsi ensimmäisen kerran virallisesti, että Euroopan sosiaalimalli todellakin kaipaa uudistamista. Tämä merkittävä tulos saavutettiin Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivien johdolla. Haasteenamme on nyt tehdä yhteistyötä tämän toteuttamiseksi käytännössä.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Olemme hyvin pettyneitä siihen, että jälleen kerran ne, jotka pitävät kovaa meteliä asianmukaisesta eurooppalaisesta sosiaalimallista, ovat todellisuudessa hyväksyneet mietinnön, jossa näytetään vihreää valoa useissa jäsenvaltioissa jo käynnistetylle prosessille ja laillistetaan se karsimalla korkeita sosiaalinormeja, heikentämällä työntekijöiden oikeuksia ja kansalaisten oikeutta julkiseen, yleiseen ja laadukkaaseen sosiaaliturvajärjestelmään sekä romuttamalla laadukkaiden julkisten terveydenhuolto-, koulutus- ja asumispalvelujen yleinen saatavuus.

Valitettavasti esittämämme tarkistukset hylättiin. Ne ilmensivät syvälle juurtunutta käsitystämme siitä, että sellainen valtio, jolla on korkeisiin ympäristönormeihin sekä korkeisiin sosiaalisiin normeihin ja työllisyysnormeihin perustuva järkevä sosiaaliturva ja jonka tunnusmerkkejä ovat progressiivinen verotus sekä tulojen ja vaurauden uudelleenjako, edistää talouden suorituskykyä.

Valitettavasti myös ehdottamamme makrotalouskehys hylättiin. Sen tarkoituksena on tukea kestävää kehitystä vahvistamalla ympäristöystävällistä ja täystyöllisyyden tavoitteen mukaista sisäistä kysyntää siten, että edistetään taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

Siksi äänestimme tätä mietintöä vastaan.

  Hélène Goudin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Tässä mietinnössä esittelijät ehdottavat lukuisia toimenpiteitä, jotka on toteutettava työllisyyteen ja sosiaalipolitiikkaan liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Osa ehdotuksista on sinänsä kiitettäviä, mutta Junilistan painottaa voimakkaasti näkemystään, jonka mukaan mietinnössä käsitellyt politiikan alat kuuluvat yksinomaan jäsenvaltioiden toimivaltaan. Torjun perustuslakia koskevat viittaukset, jäsenvaltioiden verojärjestelmiä koskevat tulevaisuudennäkymät, näkemykset eläkeuudistuksesta ja saarnat toimista, joita jäsenvaltioiden olisi toteutettava vaurautensa lisäämiseksi.

Yhdyn johdanto-osan N kappaleessa esitettyyn näkemykseen, jonka mukaan yleishyödyllisten palvelujen rahoittaminen ja tätä alaa koskevien päätösten tekeminen kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, mutta perustuslakia koskevan viittauksen takia jouduin äänestämään tätä johdanto-osan kappaletta vastaan.

Näin ollen äänestin koko mietintöä vastaan.

  Jean Lambert (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Verts/ALE-ryhmä kannatti tänään Euroopan sosiaalimallia koskevaa lopullista mietintöä. Tämä ei johdu siitä, että mietintö olisi täydellinen, vaan siitä, että se on parlamentille tärkeä muistutus EU:n kehittämisen sosiaalisesta ulottuvuudesta.

On valitettavaa, että jatkuvasti korostetaan talouskasvua kiinnittämättä huomiota sen laatuun ja vaikutuksiin. Ryhmäni mielestä Lissabonin prosessi ei ole ainoa etenemismahdollisuus, sillä siinä ei oteta riittävästi huomioon sosiaalisen ulottuvuuden merkitystä sen laajimmassa mielessä – kyse ei ole vain työllisyydestä vaan pikemminkin elämämme vapaaehtoisesta ja sosiaalisesta puolesta. Mielestämme on valitettavaa, että yleishyödyllisiä palveluita koskeva puitedirektiivi ei saanut enemmistön kannatusta: meidän on löydettävä keino eriyttää keskeiset yleishyödylliset peruspalvelut yksilöllisesti valitsemistamme palveluista.

Mietinnössä kuitenkin myönnetään, etteivät mitkään uudistukset saa heikentää sosiaalijärjestelmiä ja että järjestelmien on täytettävä perustarpeet: perustulo on tämän tavoitteen kannalta olennainen. Toivomme, että tämä mietintö on hyödyllinen väline neuvoston ja komission kanssa käymissämme keskusteluissa ja että muulla lainsäädännöllä suojellaan sosiaalista Eurooppaa, ei horjuteta sitä.

  Carl Lang (NI), kirjallinen. – (FR) Länsi-Eurooppa on pitkään ollut malliesimerkki taloudellisesta ja sosiaalisesta menestyksestä, joka perustuu kukoistavaan maatalouteen, vahvaan teollisuuteen, aktiivisiin ja homogeenisiin kansoihin sekä vakaisiin kansallisvaltioihin, jotka takaavat kansalaisilleen samalla kertaa yrittämisen vapauden ja sosiaaliturvan.

Jo 20 vuotta Brysselistä johdettu rajaton EU on hallitusten kanssa yhteistuumin altistanut teollisuutemme sosiaalista polkumyyntiä harjoittavien Aasian talouksien kilpailulle, ottanut vastaan joka vuosi yli miljoona maahanmuuttajaa Euroopan ulkopuolelta, kohdellut maanviljelijöitä suorastaan malthusilaisten periaatteiden mukaan sekä heikentänyt sosiaaliturvajärjestelmiämme ja perhepolitiikkaamme.

Kyseessä on yleinen yhteiskunnallinen taantuma, jonka takia yli 20 miljoonaa ihmistä on jäänyt työttömäksi, teollisuus on hajautunut, tuhansia hehtaareja on jätetty kesannolle, syntyvyys on joissakin Euroopan maissa kuolleisuutta alhaisempi ja kokonaiset alueet ovat pirstaloituneet. Tämä on pähkinänkuoressa se Eurooppa, jonka Ranskan ja Alankomaiden kansalaiset hylkäsivät viime vuonna Euroopan perustuslaista järjestetyissä kansanäänestyksissä.

Vain mahtavan kulttuurimme periaatteille – kansakunta, perhe ja vapaus – rakentuvan kansakuntien Euroopan avulla maanosamme voi jälleen kerran perustaa sosiaalisen mallin.

  Claude Moraes (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestämällä De Rossan ja Silva Penedan Euroopan sosiaalimallista tulevaisuutta varten laatiman mietinnön puolesta Labour-puolueeseen kuuluvat Euroopan parlamentin jäsenet ilmaisevat tukensa työllisyyttä, tuottavuutta ja kohtuullisia työoloja edistävälle sosiaali- ja talouspolitiikalle.

Labour-puolueeseen kuuluvat Euroopan parlamentin jäsenet arvioivat tapauskohtaisesti jokaisen lainsäädäntöehdotuksen vaikutuksen Yhdistyneen kuningaskunnan liiketoimintaan ja työvoimaan. Äänestäminen De Rossan mietinnön puolesta ei ole millään tavoin ristiriidassa tämän toimintamallin kanssa.

Labour-puolueeseen kuuluvat Euroopan parlamentin jäsenet ovat vakaasti sitä mieltä, että veropolitiikka kuuluu yksittäisten jäsenvaltioiden toimivaltaan, ja äänestivät De Rossan ja Silva Penedan mietinnöstä sen mukaisesti.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Euroopan sosiaalimalli on uudistamisen tarpeessa. Kysymys kuuluukin, miten uudistaa jotain sellaista, joka on käytännössä nyky-Euroopan tunnusmerkki.

Vastaus on: rohkeasti.

Meidän on lisättävä kilpailukykyä ja autettava parantamaan kansalaisten elämänlaatua. Siksi emme saakaan peräytyä, kun on tehtävä kansalaisten elämän parantamista koskevia päätöksiä.

Minulla ei ole epäilystäkään siitä, että yksi kaikkein tehokkaimmista toimenpiteistä on sisämarkkinoiden toteuttaminen.

Meidän on varmistettava Lissabonin strategian mukaiset talouden koordinointitoimenpiteet sekä työllisyyttä ja sosiaalista suojelua koskevat toimet, joilla puolestaan saadaan aikaan talouskasvua, parannetaan kilpailukykyä ja lisätään laadukkaampia ja parempia työpaikkoja kestävällä tavalla.

Tehtävää on vielä paljon sekä täällä että suurimmissa kaupungeissamme.

Ei riitä, että ilmoitetaan uudistuksista ja luvataan lisätä työpaikkoja.

Ei riitä, että puhumme vain keskenämme. Meidän on saavutettava työllisyys- ja koulutustavoitteemme.

Lopuksi totean, että jos aiomme vaalia Euroopassa yhteisvastuun ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden kaltaisia sosiaalisia arvoja, tarvitsemme uudenlaista kulttuuria, tietojenvaihtoa, mahdollisimman tehokkaita yrityksiä ja koulutusta sekä mahdollisuuden ammattitaitoisen työvoiman käyttöön.

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. (EN) Euroopan sosiaalimalli on ainutlaatuinen. EU:ssa voidaan säilyttää yhtenäismarkkinoiden tasapaino sosiaalisen oikeudenmukaisuuden avulla. Meidän on tehtävä kaikkemme tämän tasapainon hyväksi.

  Georgios Toussas (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Kreikan kommunistipuolue äänesti Euroopan sosiaalimallista laadittua mietintöä vastaan. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän sekä Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän yhteistyön tulos paljastaa kaikessa kyynisyydessään sen painajaismaisen tulevaisuudenkuvan, jota Euroopan yhdentymisen takana oleva pääoma kaavailee työntekijöille. Pääoman poliittiset ja ideologiset äänitorvet suunnittelevat valtaisaa propagandakampanjaa, jossa hyödynnetään työttömyysongelmaa sekä väestön ikääntymistä ja sosiaalivakuutusjärjestelmien romahtamista koskevia uhkakuvia, jotta nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän "uudistaminen" saadaan näyttämään aivan välttämättömältä. Kapitalististen rakenneuudistusten tukeminen Lissabonin strategian mukaisesti edellyttää, että kaikki työväenliikkeen taistelun ja nykyisten sosialistiryhmien painostuksen avulla saavutetut työntekijöiden oikeudet – jotka eivät kylläkään täyttäneet ruohonjuuritason tarpeita – romutetaan täydellisesti. Niinpä työväenluokan suurinta mahdollista riistoa edistetään purkamalla työsuhteet täydellisesti ja ottamalla yleisesti käyttöön joustavat työllistämismuodot, romuttamalla eläke-, terveydenhuolto-, hyvinvointi- ja sosiaaliturvajärjestelmät, kuten esimerkiksi työttömyysturva, äitiysturva ja asuntotuotanto sekä lakkauttamalla maksuttomat julkiset palvelut. Jäljelle jää ainoastaan perusturva äärimmäisen köyhyyden varalta, jotta vältetään yhteiskunnalliset levottomuudet.

– Bowisin mietintö (A6-0249/2006)

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, minäkin äänestin Bowisin mietintöä vastaan sillä perusteella, että meidän ei todellakaan pitäisi olla yllättyneitä psyykkisten sairauksien lisääntymisestä. Ihmisiin kohdistuu yhä suurempia paineita töissä ja koulussa, ja näiden paineiden takia emme käytä koko suorituskapasiteettiamme.

Paremmilla psykoaktiivisilla lääkkeillä voidaan parhaimmillaankin puuttua syiden sijasta vain oireisiin. On hyödyllisempää kohottaa eurooppalaisten omanarvontuntoa välittämällä heille aitoja, konkreettisia ja kristillisiä perusarvojamme. Epäilemättä ne, joiden juuret ovat syvällä perhekeskeisyydessä, isänmaallisuudessa ja kansallisessa identiteetissä, eivät niin helposti altistu psyykkisille sairauksille.

  Carlo Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, äänestin tämän mietinnön puolesta, jossa myönnetään psyykkisten sairauksien merkitys Euroopassa. Sen esittelijä on hyvä ystäväni John Bowis, joka yksin on varmistanut, että tätä tärkeää aihetta käsitellään parhaalla mahdollisella tavalla.

Jäsen Bowisin maine on kiirinyt ympäri Eurooppaa. Hänen ihailijansa Silvana Moggi on tullut Italiasta, tarkemmin sanoen Salsomaggioren kaupungista, jossa Miss Italia valittiin, ollakseen parlamentin lehterillä silloin, kun hänen suuri ihanteensa John Bowis esitteli äärimmäisen tärkeän ehdotuksensa käsittelyä varten. Sen tavoitteena on, että kaikkia eurooppalaisia kohdeltaisiin parhaalla mahdollisella tavalla silloinkin, kun heillä epäonnekseen on fyysisen sairauden lisäksi psyykkinen sairaus.

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kannatin äänestyksessä jäsen Bowisin erinomaista mietintöä Euroopan parlamentin päätöslauselmaesityksestä "Tavoitteena Euroopan unionin mielenterveysstrategia". Joka neljäs ihminen kärsii elämänsä aikana mielenterveysongelmista. Fyysiset ja psyykkiset vaivat lisääntyvät iän myötä samalla kun elinajanodote pitenee. Valtavien, rajujen ja nopeiden muutosten myllerryksessä monimutkaistuvan maailmamme yhteisenä haasteenamme on ymmärtää, ennaltaehkäistä ja hoitaa mielenterveysongelmia ja estää samalla niistä kärsivien ihmisten tuomitseminen, hylkääminen tai, mikä pahinta, halveksunta. Euroopan unionin on näytettävä esimerkkiä turvaamalla kansalaisilleen psyykkisesti terve elämä. Tässä suhteessa olen ylpeä kuuluessani jäsenvaltioista Ranskaan, joka presidentti Jacques Chiracin johdolla on aina toteuttanut erittäin selvänäköisiä, kunnianhimoisia ja ennen kaikkea inhimillisiä toimia psyykkisten sairauksien hoidon alalla.

  Liam Aylward (UEN), kirjallinen. (EN) Mielenterveys on meille kaikille äärimmäisen tärkeä asia riippumatta siitä, olemmeko mielenterveyspotilaita, hoitajia tai mielenterveyspalvelujen tarjoajia. Lainsäädäntöelinten merkitys tällä alalla on vielä ratkaisevampi, sillä EU ja jäsenvaltiot voivat neuvottelujen ja kumppanuuden avulla tarjota mielenterveyden häiriöistä kärsiville, heidän perheilleen ja hoitajilleen valoisamman tulevaisuuden.

Psyykkiset sairaudet ovat aivan liian pitkään jääneet lainsäädäntöprosessissamme toisarvoiseen asemaan, ja kuten komission vihreästä kirjasta ja sen yllättävistä havainnoista selviää, asiapitoisemman tiedottamisen ansiosta alkaa vähitellen olla yleisesti tiedossa, että psyykkiset sairaudet ja niiden seuraukset koettelevat väestöä ratkaisevasti. EU:n ja Irlannin väestöstä 25 prosenttia kokee ainakin yhden merkittävän psyykkisen sairauden jakson elämänsä aikana.

On aika toimia! Suhtaudun lämpimän myönteisesti vihreään kirjaan, joka avaa EU:ssa keskustelun oppimisvaikeuksista, vakavasta masennuksesta, itsemurhista, mielenterveyden häiriöistä kärsivien vangitsemisesta ja epäasianmukaisen vankeuden vaikutuksesta, jotta jäsenvaltiot voivat jakaa tutkimustietoa ja parhaita käytäntöjä kansalaisten hyväksi.

Irlanti on 1980-luvulta lähtien puoltanut palvelujen sijoittamista hoitolaitosten ulkopuolelle ja pyrkinyt kehittämään yhteisön järjestelmään perustuvia nykyaikaisia mielenterveyspalveluita, edistämään mielenterveyttä, antamaan psyykkisesti sairaille mahdollisimman itsenäisen elämän ja tarjoamaan kattavaa terveydenhuoltoa psykiatristen sairaaloiden ulkopuolella.

(Työjärjestyksen 163 artiklan 1 kohdan mukaisesti lyhennetty äänestysselitys)

  Hélène Goudin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Kunkin jäsenvaltion väestön mielenterveys on asia, jota pitäisi käsitellä yksinomaan kansallisesti. Euroopan parlamentilla ei ole mitään syytä esittää näkemyksiä mielenterveyden alalle myönnettävistä määrärahoista ja tällä alalla toteutettavista toimenpiteistä. Ehdotus, jonka mukaan komission on perustettava mielenterveyden koordinointi- ja valvontaryhmä, on vain yksi monista tarpeettoman yksityiskohtaisista ja kalliista ehdotuksista. Äänestinkin tätä mietintöä vastaan.

  Ole Krarup, Kartika Tamara Liotard, Erik Meijer, Esko Seppänen, Jonas Sjöstedt ja Eva-Britt Svensson (GUE/NGL), kirjallinen. (EN) Mietinnössä on monia vahvuuksia, jotka liittyvät naisia ja lapsia koskeviin mielenterveysasioihin.

Siksi tuemme tätä mietintöä.

Siitä huolimatta haluamme korostaa, että periaatteessa mielenterveyteen liittyvät toimenpiteet ja päätökset kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan.

  Alyn Smith (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän lämpimästi esittelijää tästä mietinnöstä, jossa korostetaan usein tuskastuttavan hidasta edistymistä mielenterveysasioiden hoidossa kaikkialla Euroopan unionissa. Mielenterveys jää liian usein terveydenhuoltopalveluissamme lapsipuolen asemaan, vaikka huonon mielenterveyden seuraukset nielevät varoja kaikilla aloilla ja tuhoavat henkilökohtaisen elämän. Olen tyytyväinen tämän mietinnön päätelmiin ja tuen niitä erittäin mielelläni.

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. (EN) Mielenterveyttä on aivan liian pitkään laiminlyöty ja hoidettu huonosti. Vaikka tämänpäiväinen mietintö onkin valiokunta-aloitteinen, sen ansiosta mielenterveydestä voidaan aloittaa EU:ssa poliittinen keskustelu. Suhtaudun myönteisesti tähän keskusteluun.

– Morillonin mietintö (A-0228/2006)

  Marie-Arlette Carlotti (PSE), kirjallinen. – (FR) YKP ei enää vastaa Välimeren kalastajien odotuksiin. Siksi suhtaudun myönteisesti tähän suunnitelmaan, johon sisältyy lukuisia myönteisiä linjauksia: kalastajiin kohdistuvia kustannuksia ja rajoituksia vähennetään ratkaisevasti, yhteisön kalastuksenvalvontavirasto tarkistaa ja yhdenmukaistaa valvonta- ja seurantasäännöksiä, mitä itsensä aivan liian usein vainotuiksi tuntevat Välimeren kalastajat ovat erityisesti odottaneet, ja alan toimijat osallistuvat tiiviimmin pyyntiponnistuksen hallinnointia, valvontatoimenpiteitä ja pyynnin rajoittamista koskevien linjausten määrittelyyn. Tässä toistuu se voimakas vaatimus, jonka esitän Euroopan parlamentissa Välimeren kalastajien puolesta.

Kannatan myös parlamentin vaatimusta, jonka mukaan sen on saatava hoitaa tehtävänsä kunnolla estämällä Euroopan komissiota päättämästä yksin "teknisistä toimenpiteistä". Kalastajat tietävät liiankin hyvin, että nämä "tekniset toimenpiteet" vaikuttavat suoraan ja välittömästi heidän elinkeinoonsa.

Siksi äänestän tämän mietinnön puolesta, vaikka olisin toivonut, että siinä mennään pidemmälle vaatimalla nimenomaan Välimeren kalastajia koskevaa suunnitelmaa. Omasta puolestani jatkan tämän asian ajamista Euroopan parlamentissa alueeni kalastajien rinnalla.

  Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Tuen varauksetta komission esittämiä tavoitteita, toisin sanoen kalastustoiminnan säilyttämisen ja valvonnan kaltaisia painopistealoja koskevaa toimintasuunnitelmaa.

Tällä ehdotuksella on mielestäni ratkaiseva merkitys YKP:n mukauttamisessa EU:n kalatalousalan nykytilanteeseen. Sen pääkohdat ovat seuraavat: kalavarojen arviointiin suoraan tai epäsuorasti osallistuvien toimielinten pohjustava kuuleminen etukäteen varhaisessa vaiheessa, toisin sanoen neuvottelut alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien ja neuvoa-antavan kalatalous- ja vesiviljelykomitean kanssa, mahdollisten tulevien toimien vaikutustenarvioinnin lisääminen ja nykyisten säännösten oikeudellisen rakenteen tarkistaminen tekstien selventämiseksi, niiden johdonmukaisuuden, ymmärrettävyyden ja luettavuuden parantamiseksi sekä vanhentuneiden säännösten poistamiseksi.

Korostan myös, että komission on laajennettava kumppanuussopimuksiin liittyvien menettelyjen kehittämisprosessia, tarkemmin sanoen kyseisten sopimusten seuranta- ja täytäntöönpanoprosessia.

Äänestän tämän ehdotuksen puolesta.

  Hélène Goudin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Junilistan on lukuisissa yhteyksissä tehnyt selväksi vastustavansa yhteistä kalastuspolitiikkaa. Mielestämme EU:n tuhoisat ja epäeettiset kalastussopimukset on kumottava. Suhtaudun erittäin kriittisesti mietinnön 22 kohtaan, jossa todetaan yhteisön tuen merkitys kalastusalusten teknisten välineiden rahoittamiselle.

Mietinnössä kuitenkin korostetaan suuremman joustavuuden, selkeämmän lainsäädännön, yksinkertaisempien sääntöjen ja asianosaisten osapuolten laajemman kuulemisen merkitystä. Nämä ovat erinomaisia tavoitteita. Niinpä äänestin mietinnön puolesta.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevan yhteisön lainsäädännön paljouteen ja luettavuuteen liittyvissä kysymyksissä on ratkaisevan tärkeää parantaa ja yksinkertaistaa kyseistä lainsäädäntöä.

Menettelyjen yksinkertaistaminen, kaikille asianosaisille osapuolille selkeä ja ymmärrettävä sanamuoto, riittävä aikaväli lainsäädännön antamisen ja täytäntöönpanon välillä ja lainsäädännön taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten sekä ympäristövaikutusten arviointi ovat kysymyksiä, joita on harkittava tarkoin lainsäädännön avoimen ja oikeudenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi.

Säännöksiä ei kuitenkaan pidä heikentää tämän prosessin varjolla, ja kansallisten kansanedustuslaitosten, Euroopan parlamentin sekä kalastusalan ja sen työntekijäjärjestöjen on valvottava tätä.

Se, että kannatamme prosessin yksinkertaistamista, ei automaattisesti tarkoita, että hyväksymme yhteisen kalastuspolitiikan sisällön. Meillä onkin esittää vakavia vastaväitteitä. Esittelijä esimerkiksi kannattaa yhteisön tarkastusjärjestelmää. Vastustamme tätä, koska mielestämme asian on kuuluttava jäsenvaltioille, joilla on itsemääräämisoikeus omasta talousvyöhykkeestään. Emme myöskään ymmärrä huolta, jota esittelijä kantaa sen periaatteen jatkamisesta, joka antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden toteuttaa kalavarojen suojelu- ja hoitotoimenpiteitä vesialueellaan 12 meripeninkulman alueen ulkopuolella.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Kannatin äänestyksessä tarkistusta, jonka ansiosta AKT-maat olisivat voineet jättäytyä pois kalastussopimuksista, mikäli ne katsovat tällaiset sopimukset etujensa vastaisiksi.

Yhteisen kalastuspolitiikan selkeyttäminen on houkuttelevaa, kun otetaan huomioon hallinnointipäätösten tekemisessä noudatetut keskitetyt, hankalat ja usein salamyhkäiset prosessit.

Minun ja monien skottien mielestä YKP:n pitäisi koskea kalataloustuotteiden markkinoita, mutta kalavarojen ja pyyntimahdollisuuksien valvonta ja hallinnointi pitäisi palauttaa Skotlannin toimivaltaan.

  Fernand Le Rachinel (NI), kirjallinen. – (FR) Suunnitelmia tehdään tiuhaan ja nopeasti, KOR korvataan Euroopan kalatalousrahastolla, neuvoa-antavien komiteoiden määrä moninkertaistuu ja yhteisön kalastuksenvalvontavirasto kehittää toimintaansa, mutta mitkään näistä toimista eivät paranna kalastajien työtilannetta. EU:n lainsäädännöllä ollaan tekemässä loppua kalastuksesta ja ranskalaisista kalastajista, aivan samoin kuin maatalouslainsäädännöllä saadaan maanviljelijät pois pelistä.

Mietinnössä on jätetty huomiotta kaksi keskeistä ongelmaa, joista Ranskan kalastuslaivaston säilyminen riippuu pitkällä aikavälillä: epäreilu kilpailu niiden EU:n ulkopuolelta tulevien kalastusalusten taholta, jotka eivät noudata kaikkia omille kalastajillemme määrättyjä lainsäädännöllisiä rajoituksia sekä valvontaa ja seurantaa koskevia rajoituksia, ja polttoaineen hinta siitä lähtien, kun Bryssel kehotti Ranskaa lakkauttamaan kalastukselle aiheutuvien riskien torjuntarahaston eli polttoainerahaston.

Lainsäädäntöä on toki yksinkertaistettava, mutta se ei millään tavoin paranna kalastajien tilannetta. Jälleen kerran Euroopan komissio jymäyttää heitä, jos tällainen ilmaus sallitaan. Jäljellä on enää 5 500 kalastusalusta. Kuinka monta niitä on vuonna 2010 uuden yhteinen kalastuspolitiikan jäljiltä?

  José Ribeiro e Castro (PPE-DE), kirjallinen. (PT) On kieltämättä tärkeää yksinkertaistaa yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevia sääntöjä. Näin ollen suhtaudun myönteisesti tässä ehdotuksessa esitettyihin toimiin, joiden tavoitteena on korjata nykyisten tekstien epäselvyydet ja yksinkertaistaa niiden sanamuotoa, sillä näin lähennettäisiin asianosaisia osapuolia ja saataisiin kalatalousala omaksumaan lainsäädäntö paremmin.

Lukuisista vaatimuksista huolimatta kalastajilla on vaikeuksia tuntea ja ymmärtää yhteistä kalastuspolitiikkaa. Sen ymmärtämistä ja täytäntöönpanoa on helpotettava.

Olen tyytyväinen uusien tekniikoiden vähittäiseen käyttöönottoon kalastusaluksilla ja yhteisön tukeen, jota on luvattu näiden tekniikoiden ja tarvittavan erityiskoulutuksen kehittämistä varten.

Näistä toimenpiteistä on hyötyä sekä kalastusyhteisöille että kuluttajille.

Mielestäni on myös tarpeen selkeyttää prosessia kalastuslupien myöntämiseksi yhteisön vesialueiden ulkopuolelle.

  Alyn Smith (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Arvoisa puhemies, yhteinen kalastuspolitiikka on vahingoittanut niin paljon kalastajayhteisöjä, kalakantoja ja laajemmin omien vesialueidemme ympäristöä, ettei sen avulla kyetä mielekkäisiin uudistuksiin, ja siitä pitäisi luopua kokonaan. Pienikin edistys on kuitenkin hyväksi, ja tässä mietinnössä on joitakin hyödyllisiä ehdotuksia, joten olen tukenut sitä siitä huolimatta, ettei siinä mielestäni mennä läheskään tarpeeksi pitkälle.

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. (EN) Vaikka olenkin sitä mieltä, että kolmansien osapuolten kanssa tehtäviä kalastussopimuksia on kehitettävä, en voi tässä yhteydessä tukea tarkistuksia 1 ja 2. Molemmat tarkistukset jäävät toimintasuunnitelman tavoitteen ulkopuolelle.

– Capoulas Santosin mietintö (A-0242/2006) ja Fraga Estévezin mietintö (A-0241/2006)

  Alyn Smith (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Arvoisa puhemies, näillä kalastussopimuksilla ainoastaan siirretään omia vahingollisia toimintatapojamme kehitysmaihin. Niillä on oikeutuksensa vain yhteisen kalastuspolitiikan vääristyneessä todellisuudessa, sen politiikan todellisuudessa, jolla on vahingoitettu suuresti kalastajayhteisöjä, kalakantoja ja laajemmin omien vesialueidemme ympäristöä. Niinpä äänestin tätä mietintöä vastaan.

  Margie Sudre (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Euroopan parlamentti tekee tänään päätöksensä kahdesta Intian Valtameren alueen kannalta merkittävästä kalastussopimuksesta: toinen niistä tehdään Seychellien tasavallan ja toinen Komorien tasavallan kanssa.

Sopimuksilla, joista toisen on määrä kestää kuusi ja toisen seitsemän vuotta ja jotka voidaan uusia, on seuraavat tavoitteet: kalatalousalan taloudellinen, rahoituksellinen, tekninen ja tieteellinen yhteistyö, yhteisön kalastusalusten Seychellien ja Komorien aluevesille pääsyä koskevien edellytysten määrääminen ja yritysten väliset kumppanuudet, joiden tavoitteena on kehittää yhteisen edun mukaisesti kalatalousalaan kuuluvaa ja siihen liittyvää taloudellista toimintaa. Seychellit ja Komorit saavat taloudellisen korvauksen kalavarojensa hyödyntämisestä.

Merentakaisten alueiden vaaleilla valittuna edustajana, joka tuntee kalastuksen merkityksen merentakaisten alueiden ja etenkin Réunionin taloudelle, olen tyytyväinen, että EU auttaa vakiinnuttamaan sekä vastuuntuntoisen kalastustavan Intian Valtamerellä että kalavarojen kestävän hyödyntämisen. Siksi äänestin molempien sopimusten puolesta.

9. Äänestyskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja

(Istunto keskeytettiin klo 12.40 ja sitä jatkettiin klo 15.00.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
puhemies BORRELL FONTELLES

10. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

11. Työjärjestyksen tulkinta

  Puhemies. Ennen siirtymistä seuraavaan kohtaan teen parlamentille ilmoituksen. Muistanette, että parlamentissa on toisinaan ollut erimielisyyksiä työjärjestyksen 166 artiklan tulkinnasta ja että tiettyjen jäsenten mielestä puhemies ei ole soveltanut sitä asianmukaisesti, koska hän ei ole myöntänyt muita kuin parhaillaan käsiteltävään kysymykseen liittyviä työjärjestyspuheenvuoroja.

Tosiasiassa 166 artiklassa ei määritellä täsmällisesti, onko myönnetyn työjärjestyspuheenvuoron liityttävä käsiteltävään asiaan tai kyseisen päivän esityslistaan, vai voiko se liittyä johonkin muuhun aiheeseen. Kaikesta huolimatta puhemies katsoo, että terveen järjen mukaisesti puheenvuoro pitäisi myöntää ainoastaan käsiteltävästä aiheesta eikä muista kysymyksistä.

Selvittääkseni parlamentissa useaan otteeseen puhjenneen kiistan pyysin perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnalta lausuntoa, ja vastauksessaan se ehdottaa seuraavanlaista 166 artiklan tulkintaa: "Työjärjestyspuheenvuoroa koskevan pyynnön on liityttävä käsiteltävänä olevaan esityslistan kohtaan. Puhemies voi myöntää muuta aihetta koskevan työjärjestyspuheenvuoron sopivaksi katsomanaan ajankohtana, esimerkiksi sen jälkeen, kun kyseinen esityslistan kohta on saatu käsiteltyä tai ennen istunnon keskeyttämistä."

Vastedes on siis selvää, että 166 artiklaa tulkitaan terveen järjen vaatimalla tavalla ja että siihen voidaan vedota ainoastaan, kun on tarkoitus esittää huomautuksia työjärjestyksen soveltamisesta parhaillaan käsiteltävän esityslistan kohtaan. Huomautan, että perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan tulkinta katsotaan hyväksytyksi, ellei siitä esitetä vastalausetta ennen tämän istunnon pöytäkirjan hyväksymistä.

12. Lähi-idän tilanne (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Lähi-idän tilanteesta.

  Erkki Tuomioja, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, viimeisin kesällä puhjennut Lähi-idän kriisi on ensimmäinen, jossa Euroopan unionista on tullut se kansainvälinen toimija, johon erityisesti Libanonin kansa ja hallitus mutta myös laajemmin koko alueen asukkaat ovat kohdistaneet suurimmat toiveet ja odotukset.

Voin tyytyväisenä todeta, että EU on onnistunut vastaamaan näihin odotuksiin ja ottamaan tärkeän, jopa johtavan aseman vihamielisyyksien lopettamisessa, tulitauon ylläpitämisessä ja rauhan lujittamiseksi tarvittavan poliittisen prosessin edistämisessä.

Elokuussa yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvosto piti kaksi ylimääräistä kokousta. Elokuun 1. päivänä pitämässämme kokouksessa onnistuimme pääsemään yksimielisyyteen päätelmistä. Toisin kuin eräissä täysin harhaanjohtavissa lehdistöraporteissa kerrotaan, tämä tapahtui hyvin rakentavassa hengessä. Päätelmien olennainen sisältö muodosti pohjan Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmalle 1701. Sen avulla saatiin aikaan tulitauko, ja siinä esitettiin pääpiirteittäin Libanonin täydellisen yhtenäisyyden ja riippumattomuuden säilyttämisen kannalta tärkeä poliittinen sopimus. Lisäksi sen nojalla perustettiin uudet UNIFIL Mark 2 -joukot, joilla varmistetaan päätöslauselman täytäntöönpano.

Ei ole EU:n syy, että päätöslauselman hyväksyminen kesti niin kauan, samalla kun konflikti vaati joka päivä lisää tarpeettomia siviiliuhreja ja aiheutti lisää tarpeetonta kärsimystä ja hävitystä, ilman että kukaan pääsi yhtään lähemmäs niitä poliittisia tai sotilaallisia tavoitteita, joiden puolesta he taistelivat. Tässä konfliktissa opittu keskeinen läksy on todellakin se, ettei mihinkään Lähi-idän ongelmaan ole olemassa sotilaallista eikä yksipuolista ratkaisua.

EU:n jäsenvaltioiden rooli on pysynyt keskeisenä myös päätöslauselman 1701 hyväksymisen jälkeen. Elokuun 25. päivänä pidetyssä toisessa ylimääräisessä kokouksessamme, johon myös Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri Kofi Annan osallistui, pystyimme varmistamaan, että UNIFIL-joukkoja voidaan ja myös aiotaan vahvistaa ja hyödyntää, sillä EU:n jäsenvaltiot vastasivat Yhdistyneiden Kansakuntien pyyntöön lupaamalla lähettää alueelle jopa 7 000 rauhanturvaajaa. Lisäksi kokouksessa vahvistettiin, että Ranska ja helmikuusta alkaen myös Italia vastaisivat operaation johtamisesta.

UNIFIL ei ole EU:n operaatio, ja on tärkeää, että myös muut Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenet, erityisesti monet islamilaiset maat, osallistuvat siihen. Ensimmäiset italialaiset joukot ja ranskalaiset täydennysjoukot on jo lähetetty alueelle.

Joukot on siirrettävä alueelle nopeasti, jotta voidaan välttää turvallisuustyhjiö samalla kun Israelin puolustusvoimat vetäytyvät ja Libanonin joukot siirtyvät vähitellen Etelä-Libanoniin. Jotta rauha ja turvallisuus voidaan säilyttää, UNIFIL-joukkojen tehtävänä on turvata Israelin vetäytyminen Etelä-Libanonista ja auttaa Libanonin hallitusta ja armeijaa laajentamaan määräysvaltaansa tälle alueelle ja koko Libanoniin. Kun Libanonin armeijan tehtävänä on riisua Hizbollah aseista, UNIFIL-joukkojen tärkeänä tehtävänä on varmistaa humanitaarisen avun jakaminen, valvoa tulitauon noudattamista ja olla valmiina reagoimaan, mikäli jokin taho aikoo rikkoa rauhan.

Tulitaukoa on muutamaa valitettavaa poikkeusta lukuun ottamatta noudatettu. Libanonin hallitus pysyy yhtenäisenä, ja kaikki poliittiset puolueet Hizbollah mukaan luettuna ovat luvanneet tukea päätöslauselmaa 1701 ja sen sisältämää poliittista sopimusta.

Euroopan unionilla on ollut merkittävä rooli humanitaarisen avun antamisessa sekä Libanonin jälleenrakentamisessa. Viime viikolla Tukholmassa pidetty avunantajien konferenssi oli suuri menestys. Euroopan unioni on antanut humanitaarista apua nopeasti ja huomattavan paljon. Euroopan yhteisö on luvannut tai todellisuudessa jo antanut humanitaarista apua kaikkiaan noin 330 miljoonaa euroa, mikä on yli kolmannes kaikesta Tukholmassa luvatun avun määrästä. Voimme keskittyä jo enemmän varhaiseen jälleenrakentamiseen ja paikallisten valmiuksien vahvistamiseen.

Kaikki toimemme – poliittinen sopimus, jälleenrakentaminen sekä Libanonin yhtenäisyyden ja riippumattomuuden tukeminen vahvojen UNIFIL-joukkojen läsnäolon avulla – ovat elintärkeitä rauhaa ja maan vakautta ajatellen. On myös erittäin tärkeää, että ulkopuoliset toimijat ja naapurimaat tukevat tätä. Tästä syystä meidän on oltava valmiita ottamana Syyria mukaan prosessiin. Se voi joko olla rakentava kumppani tai tärvellä kaiken. Tämä määrää myös EU:n ja Syyrian suhteiden laadun tulevaisuudessa. Henkilökohtaisissa yhteyksissäni Syyriaan ja muiden kanssa pitämissämme kokouksissa olemme suhtautuneet myönteisesti siihen, että Syyria aikoo ja haluaa kunnioittaa päätöslauselmaa 1701 ja tukea sen täytäntöönpanoa sekä olla rakentavana osapuolena koko Lähi-idän rauhanprosessissa.

Neuvostossa meille kaikille on aina ollut selvää, ettei Libanoniin eikä muuallekaan alueelle voida saada aikaan kestävää vakautta ja rauhaa, ellemme palaa etenemissuunnitelmaan perustuvaan Israelin ja Palestiinan väliseen rauhanprosessiin ja sen päämääränä olevaan kahden valtion ratkaisuun, jonka mukaan Israel eläisi rauhallisesti ja turvallisesti itsenäinen ja elinkykyinen Palestiina naapurinaan.

Valitettavasti monet etenemissuunnitelman näkökohdat ovat joutuneet ja joutuvat vastakin hyökkäyksen kohteeksi. Umpikujassa on oltu tammikuussa pidetyistä Palestiinan vaaleista lähtien. Kolleganne De Keyserin johtamat vaalitarkkailijamme pitivät näitä vaaleja yksiselitteisesti vapaina ja oikeudenmukaisina.

Jotta rauhanprosessi voisi jatkua, on tärkeää, että Palestiinan kansalaiset ja sen puolueet sitoutuvat jatkossakin kieltäytymään väkivallasta, tunnustamaan Israelin ja lopettamaan kaikenlaisen terroristisen toiminnan. Olemme olleet epävarmassa tilanteessa, jossa kansainvälinen yhteisö on joutunut keskeyttämään suoran tukensa palestiinalaishallinnolle. Samalla on pyritty varmistamaan, että palestiinalaisten humanitaariset tarpeet täytetään ja että heidän mahdollisuutensa saada koulutusta ja terveyspalveluja säilytetään. Tämä on ollut liian vaikea tehtävä EU:n kvartetin pyynnöstä perustamalle tilapäiselle kansainväliselle järjestelmälle (Temporary International Mechanism), eikä tehtävää ole lainkaan helpottanut se, että Israel on kieltäytynyt vapauttamasta vero- ja tullituloja, joiden määrä on nyt yli 500 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria ja jotka kuuluvat palestiinalaishallinnolle.

Kuten nimestä kuitenkin voidaan päätellä, tilapäinen kansainvälinen järjestelmä on vain tilapäinen väline. Meidän on murrettava pattitilanne. Kaikki kaapatut israelilaissotilaat, pidätetyt palestiinalaiset lainsäätäjät ja hallituksen jäsenet on vapautettava ehdoitta. Ennen kaikkea tarvitsemme myös laajapohjaista Palestiinan hallitusta, joka sitoutuu täysin kaikkiin palestiinalaishallinnon tekemiin sitoumuksiin ja joka pystyy toimimaan uskottavana kumppanina, jonka kanssa kukaan ei voi kieltäytyä neuvottelemasta.

Meidän ei tarvitse keksiä rauhanprosessia uudelleen. Kaikki tarvittavat elementit tiedetään hyvin, ja ne sisältyvät etenemissuunnitelmaan ja muihin asiakirjoihin. Niiden saaminen oikeaan järjestykseen on kuitenkin haasteellista.

Lappeenrannassa viime viikolla pidetyssä ulkoministerikokouksessa käydyissä keskusteluissa olimme täysin yksimielisiä siitä, että EU:n on nyt omaksuttava aktiivinen rooli ja tehtävä rauhanprosessin uudelleen käynnistämistä koskeva aloite. Riippumatta siitä, miten yhtenäisesti, johdonmukaisesti ja tehokkaasti EU toimii, on kuitenkin selvää, että emme voi saavuttaa rauhaa ainoastaan omilla toimillamme. Meidän on tehtävä tiivistä yhteistyötä kaikkien kvartettiin kuuluvien kumppaniemme kanssa ja erityisesti Yhdysvaltojen sekä Arabiliiton kanssa, jonka uutta päättäväistä sitoutumista rauhanprosessiin on pidettävä myönteisenä asiana. Ennen kaikkea meidän on tietenkin kehotettava osapuolia tulemaan pöydän ääreen ja osallistumaan neuvotteluihin tosissaan.

Jo pitkään alueen asukkaat ovat halunneet vain rauhaa ja turvallisuutta, ja he ovat yhä turhautuneempia johtajiensa kyvyttömyyteen tai jopa haluttomuuteen saavuttaa niitä, sillä näin syntyy ilmapiiri, jossa ääriliikkeet voivat kukoistaa. Tästä syystä on välttämätöntä, että EU ja muut houkuttelevat ja painostavat osapuolia ja ovat valmiina toimimaan myös käytännössä sitten kun se on tarpeen. EU jo tekeekin näin osapuolten suostumuksella kyseisillä alueilla toteutettavissa EU BAM Rafah- ja EUCOPPS-operaatioissa. Valitettavasti Rafahin ja Karnin rajanylityspaikat ovat olleet käytännössä suljettuina viime kuukausina, eikä Israel ole vastannut niiden avaamista koskeviin toistuviin pyyntöihimme.

Tulevaisuudessa meidän on ehkä otettava vastuullemme myös uusia tehtäviä rauhan saavuttamiseksi. Monet ovat tuoneet esiin tarpeen järjestää uusi kansainvälinen Lähi-itää koskeva konferenssi. Neuvostossa ajatus on saanut vahvaa kannatusta, mutta samalla myönnetään, ettei tähän voida ryhtyä välittömästi ennen kuin osapuolet suostuvat tulemaan kyseiseen konferenssiin ja ennen kuin näyttää mahdolliselta, että konferenssissa saadaan aikaan rauhanprosessia edistäviä myönteisiä tuloksia.

Neuvosto osallistuu jatkossakin keskeisessä asemassa Lähi-idän rauhanprosessiin. Olemme tehneet selväksi, että korkea edustaja Javier Solana saa neuvostolta täyden tuen ja täydet valtuudet tehdä yhteistyössä puheenjohtajavaltion ja komission kanssa se, mikä on tarpeen, ja tavata niitä henkilöitä, jotka hänen on tarpeen tavata, jotta Lähi-idän rauhanprosessi saadaan käyntiin ja jotta se myös pysyy käynnissä kunnes olemme saaneet aikaan kattavan rauhansopimuksen.

(Suosionosoituksia)

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, Libanonissa on konflikti, palestiinalaisalueilla on väkivaltaisuuksia ja Pohjois-Israelissa siviilit kärsivät: viime kuukausien aikana mahdollisuudet kattavaan rauhaan ovat olleet vähäisemmät kuin koskaan, ja silti, paradoksaalista kyllä, nämä konfliktit – erityisesti tavallisten libanonilaisten, tavallisten israelilaisten ja tavallisten palestiinalaisten kokemat kärsimykset – ovat jälleen kerran tuoneet korostetusti esiin sen, että tilanteeseen on saatava alueellinen ratkaisu. Nämä kärsimykset ovat karu ja julma muistutus siitä, ettei turvallisuutta ja vakautta voida määrätä yksipuolisesti ilman vuoropuhelua tai diplomatiaa. Lähi-idässä eletään nyt levottomuuksien ja kärsimysten aikaa, mutta uskon tämän olevan myös mahdollisuuksien aikaa, ja meidän on tartuttava näihin mahdollisuuksiin.

Euroopan unioni voi palauttaa rauhanprosessin takaisin raiteilleen ottamalla käyttöön huomattavia poliittisia, turvallisuuteen liittyviä, teknisiä, taloudellisia ja rahallisia resurssejaan ja hyödyntämällä niitä tiiviissä yhteistyössä muun kansainvälisen yhteisön kanssa.

Kuten neuvoston puheenjohtaja totesi, Euroopan unionilla on ennennäkemättömän tärkeä tehtävä. Euroopan unioni on täysin sitoutunut Libanoniin ja päättänyt olla vahva toimija turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1701 täytäntöönpanossa ja pysyvän rauhan saavuttamisessa alueella. EU:n jäsenvaltiot tukevat merkittävällä tavalla vahvistettuja UNIFIL-rauhanturvajoukkoja, joiden tehtävänä on avustaa Libanonin hallitusta laajentamaan nopeasti määräysvaltaansa koko Libanonin alueelle. Euroopan unioni on niiden diplomaattisten toimien eturintamassa, joilla pyritään päättämään Libanonin ilma- ja merisaarto.

Konfliktin alusta alkaen Euroopan komissio on ollut käytännön toimissa erittäin aktiivinen ja tukenut kumppanimaitamme ja niiden kansalaisia silloin, kun he ovat eniten apuamme tarvinneet. Kuluneiden kuuden viikon aikana komissio on käynnistänyt ja koordinoinut hyvin merkittäviä EU:n avustustoimia, joilla pyritään vastamaan konfliktin synnyttämiin tarpeisiin. Konfliktin toisesta viikosta alkaen tarjosimme pikaista humanitaarista apua. Olin iloinen ja kiitollinen kuullessani, että parlamentti oli suostunut pyyntöömme vapauttaa lisävaroja hätäapuvarannosta. Tämän ansiosta ECHO voi jatkaa toimintaansa, jolla tuetaan erityisesti vedensaannin, jätevesihuollon ja asutuksen tärkeää pikaista jälleenrakentamista, ja tämän myötä humanitaarisen apumme kokonaissumma kohoaa yli 50 miljoonaan euroon.

Komissio myös auttoi koordinoimaan ja tukemaan evakuointitoimia tukemalla konfliktin jalkoihin jääneiden kolmansien maiden kansalaisten evakuointia 11 miljoonalla eurolla. Tämä oli komission vastaus Kyproksen ulkoministerin pyyntöön antaa hätäapua, jotta operaatio voidaan käynnistää nopeasti.

Komissiolla on ollut tärkeä tehtävä myös paikan päällä, sillä se on arvioinut tilannetta ja koordinoinut ensimmäisiä avunantajien avustustoimia. Teemme jo nyt työtä Libanonin hallituksen sekä Yhdistyneiden Kansakuntien ja Maailmanpankin kanssa varmistaaksemme, että tässä konfliktin jälkeisessä vaiheessa libanonilaiset itse johtavat koordinointitoimia ja tiedottavat niistä – kysymys on vastuusta.

Komissio on myös puuttunut ympäristökatastrofiin ja tukenut Libanonin hallitusta yhteisön pelastuspalvelumekanismin avulla, jotta valtavat ympäristötuhot voidaan korjata. Tällä hetkellä arvioimme Libanonin jälleenrakentamiseen liittyviä tarpeita ja vastaamme niihin kunnostaaksemme maan infrastruktuuria ja edistääksemme sen talouden elpymistä, yhteiskunnallista kehitystä ja poliittista yhtenäisyyttä.

Viime viikolla pidetyssä Tukholman konferenssissa ilmoitin 42 miljoonan tukipaketista, jolla tuetaan varhaista jälleenrakentamista vuoden loppuun asti. Näin ollen komission tähän mennessä myöntämä tuki on hieman yli 100 miljoonaa euroa. Mielestäni Euroopan komissio on osoittanut, että se on valmis toimimaan ja nopeasti.

Euroopan unionin panos erityisten ja välittömien tarpeiden täyttämiseksi on välttämätön, jotta voidaan tukea turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1701 täytäntöönpanoa sekä pysyvän ratkaisun löytämistä Israelin ja Hizbollahin väliseen konfliktiin, joka on aivan liian kauan pitänyt Libanonin tilannetta epävakaana ja ollut uhka myös Israelille. Lähi-itä tarvitsee vahvaa, suvereenia, yhtenäistä ja poliittisesti riippumatonta Libanonia, joka pystyy lujittamaan palautetun mutta vielä hauraan rauhan ja estämään vielä olemassa olevia jännitteitä kuohumasta yli.

Libanonin kansan on myös voitava tuntea vihamielisyyksien päättymisestä aiheutuva konkreettinen hyöty. Beirutista johdettava jälleenrakennusprosessi auttaa vahvistamaan Libanonin hallituksen asemaa. Tämän vuoksi, ja jotta jälleenrakennusvaihe voidaan todellisuudessa käynnistää, on erittäin tärkeää poistaa Israelin ylläpitämä ilma- ja merisaarto. Yhdyn jälleen pääsihteeri Kofi Annanin kantaan ja kehotan poistamaan saarron välittömästi.

Pitkällä tähtäimellä kansainvälisen yhteisön on pysyttävä sitoutuneena ja keskityttävä toimielinten elvyttämiseen ja Libanonin valtiorakenteiden kehittämistoimien tukemiseen, myös niiden toimien tukemiseen, joihin on ryhdytty kansallisen vuoropuhelun tuloksena. Tämä tarkoittaa sitä, että noudatetaan jo EU:n ja Libanonin toimintasuunnitelmassa hahmoteltua poliittista, yhteiskunnallista ja taloudellista ohjelmaa. Voidaan hyvin sanoa, että ennen konfliktia määrittelemiämme toimenpiteitä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan.

Meidän on myös tehtävä yhteistyötä libanonilaisten kollegojemme kanssa varmistaaksemme, että pitkäkestoisen vakauden edellytykset voidaan täyttää. Näihin sisältyy myös Hizbollahin aseistariisuntaan liittyvien epäselvyyksien poistaminen – tämä voidaan realistisesti ajatellen saavuttaa ainoastaan poliittisen yhdentymisprosessin avulla – ja Shebaan alueen maatilojen aseman selventäminen.

Meidän on säilytettävä kokonaisnäkemys koko alueesta. Kun kansainvälinen huomio kiinnittyi Libanoniin, väkivaltaisuudet ja kärsimys jatkuivat edelleen palestiinalaisalueilla ja Qassam pudotteli edelleen raketteja Israelin kaupunkeihin ja kyliin. Olin Rooman konferenssin jälkeen Israelissa suomalaisen neuvoston puheenjohtajan kanssa. Menimme Haifaan, jossa putoavien rakettien uhka oli jatkuva.

Jotta vältettäisiin konfliktin laajentuminen palestiinalaisalueella, on palestiinalaissotilaiden palattava jälleen siihen rauhan ilmapiiriin, joka vallitsi alueella suurimman osan vuodesta 2005. Myös panttivangit ja vangitut on vapautettava, ja liikkumiseen ja pääsyyn liittyvissä kysymyksissä on edistyttävä, sillä kuten tiedämme, nämä ovat avaintekijöitä Palestiinan talouden elpymisen ja elinkykyisen Palestiinan valtion luomisen kannalta. Ensinnäkin Gazan rajanylityspaikat olisi avattava nopeasti Euroopan unionin rajavalvonnan avustusoperaatioiden tuella erityisesti Rafahin rajalla. Komissio on periaatteessa valmis ryhtymään jatkotoimiin infrastruktuurin parantamiseksi ja valmiuksien kehittämiseksi viime marraskuussa tehdyn liikkumisesta ja pääsystä tehdyn sopimuksen mukaisesti.

Toimien taustalla on oltava pitkäaikainen pyrkimyksemme muodostaa tulevan palestiinalaisvaltion toimielimet yhdessä palestiinalaishallinnon kanssa. Tämä puolestaan tarkoittaa, että EU:n on oltava valmis osallistumaan käytännön tasolla Palestiinan kansallisen yhtenäisyyden hallituksen muodostamiseen. Toistan, että aiomme toimia yhdessä sellaisen hallituksen kanssa, joka on valmis työskentelemään rauhan puolesta rauhanomaisin keinoin.

Emme saa unohtaa emmekä unohdakaan palestiinalaisten ahdinkoa. Kuten tiedätte, olemme varmistaneet tilapäisen kansainvälisen mekanismin avulla puhtaan veden ja jätevesihuollon saatavuuden Gazan alueella. Pidimme sairaalat ja terveyskeskukset toiminnassa koko kesän ajan, ja nyt olemme myös maksaneet sosiaaliavustuksia, joista yli 600 000 palestiinalaista on saanut suoraa etua ja monet muut epäsuoraa etua. Koska poliittinen pattitilanne kuitenkin jatkuu yhä, koska keskustelut on lopetettu ja verotulot jäädytetty, tilapäinen kansainvälinen mekanismi voi antaa vain tilapäistä helpotusta tilanteeseen. Emme voi jatkaa näin enää kauan. Meidän on pyrittävä löytämään keinoja pääsyn ja liikkumisen parantamiseksi, meidän on saatava Israel vapauttamaan palestiinalaisille kuuluvat verotulot, joiden määrä on nyt 500 miljoonaa euroa, ja palestiinalaishallinto varmistamaan yleinen järjestys ja turvallisuus. Olemme tämän velkaa konfliktin osapuolille, ja ne ovat sen velkaa kansalaisilleen.

Väkivaltaisuuksien nopea leviäminen tänä kesänä ei ole johtanut voittoon, se on ainoastaan aiheuttanut uhreja. Jälleen kerran olemme nähneet, miten Lähi-idän pitkittyneitä konflikteja ei pystytä ratkaisemaan sotatoimilla.

Kuitenkin juuri vallitseva tilanne – jossa kahden valtion ratkaisu menettää vähitellen uskottavuuttaan ja jossa miehitys ja paikalliset väkivaltaisuudet jatkuvat – on syynä epävakauteen. Se on myös syynä kolmansien osapuolten tilanteeseen puuttumiseen ja radikaaleihin reaktioihin, joita joko todelliset tai kuvitellut epäoikeudenmukaisuudet ruokkivat.

Näin ollen on siis olemassa vain yksi vaihtoehto: meidän on uudistettava sitä poliittista näkökulmaa, johon rauhanprosessi on sidoksissa, myös vuonna 1967 vahvistettujen rajojen ensisijaisuutta koskevaa kantaamme. Meidän on tehtävä kaikkemme saadaksemme osapuolet takaisin neuvottelupöydän ääreen. Keskittymällä tiettyihin konkreettisiin ja käytännöllisiin toimiin, joilla voidaan saada aikaan tiettyjä myönteisiä ja konkreettisia tuloksia, voimme auttaa luomaan sopivaa ilmapiiriä ja helpottaa osapuolten välisen yhteistyön uudelleen käynnistämistä.

Tarvitaan päättäväisiä toimia, jotta osapuolet saadaan taas kulkemaan kohti neuvoteltua rauhaa. Olen pyytänyt presidentti Abbasia ja pääministeri Olmertia tapaamaan toisensa mahdollisimman pian. Toivon, että he voivat käsitellä panttivankeja ja pidätettyjä koskevaa kysymystä sekä muita väkivaltaan, pääsyyn ja talouteen liittyviä kiireellisiä kysymyksiä.

Israelin ja Libanonin on aika luoda edellytykset vuoropuhelulle, ja Syyria on aika ottaa taas mukaan neuvotteluihin, sillä maat ovat osoittaneet olevansa valmiita hoitamaan oman osuutensa asiaankuuluvien turvallisuusneuvoston päätöslauselmien täytäntöönpanossa. Myös Iranin on hoidettava velvollisuutensa ja osoitettava olevansa valmis edistämään rauhaa ja vakautta alueella.

On esitetty monenlaisia ajatuksia Lähi-idän rauhaa koskevasta kattavasta lähestymistavasta. Erityisesti Arabiliiton aloite kannattaa ottaa täysipainoisesti huomioon. Viime viikolla järjestetyssä ulkoministerikokouksessa monet vaativat EU:lta vahvempaa johtajuutta Lähi-idässä. Mielestäni he ovat oikeassa. Meidän on käännettävä tämän kesän traagiset tapahtumat mahdollisuudeksi löytää pitkäkestoinen ratkaisu vielä avoimiin alueen konflikteihin. Pelissä on meidän, kvartetin ja YK:n uskottavuus.

(Suosionosoituksia)

  Hans-Gert Poettering, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, mikään alue maailmassa ei ole joutunut kärsimään niin paljon ja niin monen vuosikymmenen ajan kuin Lähi-itä, ja eniten tästä ovat joutuneet kärsimään ihmiset, jotka haluavat ainoastaan elää rauhassa. Sotilaiden kaappaamisella ja tappamisella on ollut hirvittäviä seurauksia; lukemattomat siviilit ovat joutuneet uhreiksi todellisten ja oletettujen sotilaallisten kohteiden pommituksissa. Vuosikymmenten ajan väkivaltaisuudet ovat kieppuneet hallitsemattomana ja päättymättömänä noidankehänä.

Arvoisa puhemies, haluaisin sanoa, miten kiitollinen olen teille siitä, että kutsuitte ryhmien puheenjohtajat kahteen kokoukseen lomien aikana. Lisäksi haluan kiittää teitä, puheenjohtaja Tuomioja ja komission jäsen Ferrero-Waldner, siitä, mitä olette tehneet, sekä korkeaa edustajaa Solanaa hänen aikaansaannoksistaan.

Euroopan unionissa tiedämme, että sotilaallinen ratkaisu ei ole Lähi-idässä mahdollinen, että ratkaisun on oltava poliittinen, mikäli sillä halutaan saada aikaan rauha, ja että rauhaa on ensin rakennettava niiden mielessä, jotka kantavat vastuun. Samalla meidän on kuitenkin myönnettävä, että sotilaiden läsnäolo voi auttaa luomaan edellytyksiä rauhalle. Täällä parlamentissa olemme keskustelleet jo monen vuoden ajan Euroopan turvallisuuspolitiikasta. Ne, jotka muistavat kahdenkymmenen vuoden taakse, muistavat ehkä toivoneensa silloin – samalla kun pitivät sitä mahdottomana – että meidän ei enää nyt tarvitsisi pohtia, puutummeko tilanteeseen sotilaallisesti, vaan voisimme puhua siitä, miten se toteutettaisiin. Meidän kaltaisemme eurooppalaiset voivat saada tästä rohkaisua samalla kun otamme asiassa vastuuta; tämä voi lisätä varmuuttamme siitä, että tämä on oikea tapa edetä, että meidän on otettavakin tätä vastuuta ja että todella haluamme tehdä niin.

Mikä on tavoitteenamme? Tavoitteenamme on riippumaton Libanon; emme voi hyväksyä sitä, että Syyria tai Iran kontrolloi Libanonia suorasti tai epäsuorasti. Lisäksi Iranin osalta on otettava huomioon, miten maan ydinohjelma vaikuttaa sen vaikutusvaltaan. Hizbollah ei ole ainoastaan poliittinen vaan myös sotilaallinen organisaatio. Niiden, jotka pyrkivät lujittamaan demokratiaa Lähi-idässä, on otettava huomioon, että Hizbollahin läsnäolo parlamentissa ja hallituksessa on vaalien tulosta. Sitä ei kuitenkaan voida hyväksyä, että valtion sisällä olisi toinen valtio tai että poliittinen puolue pitäisi yllä omia puolisotilaallisia joukkojaan ja heikentäisi näin riippumattoman Libanonin hallitusta tai asevoimia. Tästä syystä rauhanprosessissa on muun muassa ratkaistava kysymys, miten Hizbollah riisutaan aseista. Sen toimivallan on oltava ensisijaisesti poliittinen.

(Suosionosoituksia)

Israelin reaktio on saanut osakseen kritiikkiä monelta taholta, ja myönnän, että minäkin luonnehdin sitä jossain vaiheessa suhteettomaksi. Haluan kuitenkin sanoa myös, että kunnioitan Israelia todella paljon sen vuoksi, että se pohtii vapaassa ja demokraattisessa vuoropuhelussa, mitä se on tehnyt väärin niin poliittisesti kuin sotilaallisestikin. Toivon, että Israelin naapurivaltiot voisivat käydä vastaavanlaista keskustelua ja olla siinä yhtä itsekriittisiä. Jos Israelin naapurivaltiot voisivat olla yhtä itsekriittisiä, Lähi-itä pääsisi lähemmäs demokratiaa.

Ehkä voisin todeta – eurooppalaisena, saksalaisena ja sodanjälkeisen sukupolven edustajana – miten syvästi liikutuin kuullessani Israelin pääministerin sanovan, että Saksan osallistumista rauhanponnisteluihin pidettäisiin myönteisenä. Tämä on jotain täysin uutta, eikä sitä voinut aikaisemmin ajatellakaan. Tästä syystä on oikein, että myös Saksan liittotasavalta yhdessä Euroopan unioniin kuuluvien ystäviensä kanssa kantaa oman kortensa kekoon.

(Suosionosoituksia)

Liikutuin tästä syvästi. Palestiinalaiset ovat yhtä arvokkaita kuin israelilaiset tai meidän kaltaisemme eurooppalaiset, ja heillä on oikeus elää turvallisten rajojen ympäröimänä. Vetoamme kaikkiin asianomaisiin osapuoliin Palestiinassa, Fatah- ja Hamas-puolueeseen, jotta ne muodostaisivat todellisen kansalliseen yhtenäisyyteen perustuvan hallituksen ja tekisivät näin oman osuutensa rauhan puolesta.

Me eurooppalaiset olemme – ehkä ensimmäistä kertaa elämässämme – uudessa tilanteessa siinä mielessä, että emme ainoastaan anna ihmisille hyvin tärkeää humanitaarista apua vaan kvartetin jäsenenä me myös autamme heitä rakentamaan tulevaisuuttaan. Kehotan kaikkia kvartetin jäseniä osallistumaan tähän työhön Euroopan unionin kanssa.

Lopuksi haluan sanoa, että Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä pitää ihmisarvoa kaikenlaisen politiikan perustana ja kehottaa kaikkia Lähi-idässä sekä arabi- ja muslimimaailmassa olemaan käyttämättä nuoria hyväkseen niin sanottuina marttyyreina, jotka vaarantavat oman henkensä ja myös muiden hengen. Sen sijaan kehotan heitä antamaan näille nuorille mahdollisuuden elää kotimaassaan ihmisarvon mukaisissa olosuhteissa ja osallistua yhteiskunnan toimintaan, arvostamaan ihmisarvoa ja ihmiselämän arvoa. Silloin voimme seistä näiden kansojen ja niiden hallitusten rinnalla.

(Suosionosoituksia)

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, haluan kiittää neuvoston puheenjohtajaa ja komission jäsentä Ferrero-Waldneria siitä, mitä he sanoivat. Mielestäni tässä kriisissä ja pyrkimyksessä löytää siihen ratkaisu – jota he kuvailivat ja joka on nyt järjestettävä – eurooppalaisilla ja Euroopan unionin jäsenvaltioilla on historiallinen tilaisuus, eikä vain heillä, sillä – kuten puheenjohtaja Tuomioja aivan oikein huomauttaa – myös muiden, erityisesti islamilaisten valtioiden, on osallistuttava prosessiin. Mukana olevilla eurooppalaisilla on kuitenkin ainutlaatuinen tilaisuus.

Ilmaisisin asian vielä näinkin: meillä ei ole ainoastaan ainutlaatuinen tilaisuus vaan myös ainutlaatuinen velvollisuus tehdä nyt jotain käytännössä, esittää rauhanomaisia ratkaisuja. On nimittäin sanottava – tämä on todella nyt sanottava – että USA on kerta kaikkiaan epäonnistunut aluetta koskevissa ratkaisuissaan ja että tämä epäonnistuminen on yksi syy nykyiseen kriisiin. Tästä syystä meillä unionin kansalaisilla on nyt velvollisuus yrittää auttaa löytämään ratkaisu.

Apumme ei voi olla vain sotilaallista, mutta monien muiden alueella tarvittavien toimien lisäksi apuun täytyy sisältyä myös sotilaallisia toimia. Avun on oltava kokonaisvaltaista niin, että siihen sisältyy kansainvälisen oikeuden mukaisia sotilaallisia toimia, humanitaarisia toimia ja diplomaattisia toimia, joissa ei katsota läpi sormien alueen konfliktin ydinkysymystä eli tarvetta ratkaista Palestiinan konflikti, joka on syynä koko alueen epävakauteen.

Esittäisin nyt muutamia seikkoja, joita me sosialidemokraatit pidämme perustavanlaatuisina ja välttämättöminä toimien kokonaisvaltaisuutta ajatellen. Kysymys on ennen kaikkea Israelin oikeudesta olla olemassa. Me Euroopan sosialidemokraatit olemme täysin varmoja siitä, että Israelin olemassaolo on toimiemme keskeisenä tavoitteena, ja vastustamme kaikkia niitä, jotka vaarantavat tämän tavoitteen.

Nykytilanteessa meidän on kuitenkin tuettava myös Libanonia, joka oli sisällissodan päätyttyä oikealla tiellä kohti vakaata ja uskonnosta riippumatonta demokratiaa. Koska tämä on nyt suurelta osin jäänyt toteutumatta, auttakaamme libanonilaisia pääsemään takaisin siihen tilanteeseen, jossa he olivat ennen sotilaallista konfliktia, kun koko alueella oli paljon syitä toivoon.

Meidän on rakennettava myös Palestiinaa, ja tältä osin päätavoitteenamme on oltava humanitaarisen avun antaminen tässä hyvin traagisessa tilanteessa. Sosialidemokraattien puolesta voin todeta, että vuoropuhelua kaikkien Palestiinan poliittisten voimien kanssa ei voida enää välttää; sen käyminen on välttämätöntä.

(Suosionosoituksia)

Meidän on edistettävä ja vahvistettava kansalaisyhteiskunnan rakenteita, sillä meidän on oltava kumppaneita juuri niiden kanssa ja kaikkien vuoropuhelua – erityisesti kulttuurien ja uskontojen välistä vuoropuhelua – kannattavien tahojen kanssa.

Kuten edelliset puhujat, myös jäsen Poettering, ovat todenneet, alueella ei tarvita toinen toistensa olemassaolon kyseenalaistamista vaan kunnioittamista: on kunnioitettava toisten arvoja, jotka ovat ehkä alun perin uskonnollisia, mutta siitä huolimatta rakentavia ja ihmisarvoa kunnioittavia. On kunnioitettava sitä perustaa, jota edustamme, länsimaisia arvojamme. Emme saa tehdä islamista vihamme kohdetta; islam on uskonto, jota harjoittaa lähes miljardi ihmistä maailmassa, emmekä saa sallia sitä, että heihin suhtaudutaan kuin hulluun terroristijoukkoon. Se olisi vakava virhe. Tästä syystä kulttuurien välinen vuoropuhelu on niin tärkeä.

(Suosionosoituksia)

Yksi todella tärkeänä pitämäni asia on, että vangit vapautetaan, ja se on tehtävä nyt. Konfliktin osapuolten on pidettävä sanansa nyt, sillä tarvitsemme toimia, joilla rakennettaan luottamusta, eikä se ole tyhjänpäiväinen asia. Juuri nyt olemme tilanteessa, jossa tällainen toiminta on välttämätöntä – on otettava pieniä, ymmärrettäviä askelia kohti luottamusta, ja tähän kuuluu vankien vapauttaminen sekä kaikkien alueen osapuolten osallistuminen prosessiin. Kaikki valtiot – varsinkin Syyria – on otettava siihen mukaan.

On todettava, että parlamentissa – ja varsinkin ryhmässämme – on oltu hyvin pettyneitä siihen, mitä Syyriassa ja muualla on sanottu viime viikkoina. Syyriaa nimittäin tarvitaan, mikäli ongelma halutaan ratkaista. Jos Syyria on halukas osallistumaan rakentavaan vuoropuheluun kanssamme, kehotan sitä osoittamaan hyvää tahtoaan jatkamalla jo alustavasti käynnistettyä vuoropuhelua ja antamaan meille mahdollisuuden osallistua, vaikkakin rajoitetusti, esimerkiksi rajakysymysten käsittelyyn, sekä osoittamaan meille valmiutensa palata neuvottelupöytään.

Tähän viitaten totean, että jopa kylmän sodan ollessa pahimmillaan kumpikin osapuoli pystyi kaikista erimielisyyksistään huolimatta keskustelemaan keskenään perustamassamme Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksessa. Miksemme elvyttäisi turvallisuus- ja yhteistyökokouksen ajatusta myös tällä alueella? Se toisi kaikki osapuolet neuvottelupöydän ääreen, ei ainoastaan etenemissuunnitelman osapuolia – tarkoitan Euroopan unionia, Yhdistyneitä Kansakuntia, Venäjää ja Yhdysvaltoja – vaan myös kaikki alueen valtiot, Arabiliitto ja Syyria mukaan luettuina. Tätä kannattaisi todella harkita.

Olen samaa mieltä jäsen Poetteringin kanssa, kun hän toteaa, ettei mikään maailmassa oikeuta kohdennettuja terrori-iskuja. Tällainen terrorismi, tällainen sokea tuhoava raivo on vain ja ainoastaan osoitus ihmisyyden halveksunnasta, jonka seuraukset ovat aina tuhoisia. Minkäänlaista terrorismia ei voida mitenkään oikeuttaa, ja sen vuoksi yhteinen tehtävämme on taistella sitä vastaan.

(Suosionosoituksia)

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tämänkesäinen konflikti on vaatinut yli 1000 ihmisen hengen. Valtaosa heistä on ollut viattomia siviilejä. Konflikti on hajottanut suuren osan Libanonia raunioiksi. Meidän olisi opittava tästä tilanteesta ainakin se, ettemme katso enää taaksepäin vaan eteenpäin.

Meidän olisi sijoitettava alueelle viipymättä ne unionin 7000 miestä, jotka unioni on luvannut UNIFILille Etelä-Libanonin tilanteen vakauttamista, asevirran katkaisemista ja humanitaaristen avustustoimien tukemista varten. Meidän on kuitenkin selvennettävä UNIFILin toimeksiantoa, joka on YK:n päätöslauselmien toteuttaminen käytännössä.

Tietenkin meidän on myös mentävä pidemmälle. Meidän on puhuttava yhteisellä äänellä. Lyhyellä aikavälillä meidän on vaadittava, että Israelin julistama Libanonin ilma- ja merisaarto poistetaan välittömästi. Meidän on vaadittava Gazan alueen saarron poistamista ja autettava Palestiinaa muodostamaan tehokas hallitus.

Keskipitkällä aikavälillä meidän on sekä tuomittava terrori-iskut että toivotettava Hizbollah ja Hamas lämpimästi tervetulleiksi mukaan vuoropuheluun demokraattisen kehyksen luomiseksi. Meidän on käynnistettävä riippumaton tutkimus, jossa selvitetään kaikkien osapuolten viimeisimmässä konfliktissa aiheuttamat siviilien kuolemat, ja kuten Kofi Annan on todennut, tämä ei tapahdu aseiden vaan vuoropuhelun avulla niin, että Hizbollahin kanssa päästään sopimukseen aseista luopumisesta ja pitkäaikaisen ratkaisun neuvottelemisesta.

Meillä on myös pitkän aikavälin tehtäviä. Mikäli haluamme kasvattaa uuden sukupolven, joka ei ole pelon ja suvaitsemattomuuden kyllästämä, meidän on luotava sellaiset toimielimet, joilla voidaan varmistaa rauhan säilyminen pitkällä aikavälillä. Kun Romano Prodi oli Euroopan komission puheenjohtajana, hän puhui eurooppalais-arabialaisen kehityspankin perustamisesta, jota kumpikin osapuoli rahoittaisi ja johtaisi yhdessä. Meidän on myös tarkasteltava turvallisuusorganisaation luomista Schulzin mainitseman Välimeren turvallisuus- ja yhteistyökokousta koskevan Fogh Rasmussenin ehdotuksen mukaisesti. Meidän on tarkasteltava, miten voimme soveltaa kaikkiin Välimeren alueen maihin yhtenäistä ja asianmukaista maahanmuuttopolitiikkaa. Meidän on myös valvottava kaikkea tätä parlamentaarisen Euro–Välimeri-edustajakokouksen – johon te, arvoisa puhemies, olette investoinut niin paljon poliittista ja melko paljon myös taloudellista pääomaa – avulla. Ottakaamme oppia Einsteinista, joka sanoi, ettei rauhaa pidetä yllä väkipakolla, vaan se saavutetaan ainoastaan ymmärryksen kautta.

Neuvoston puheenjohtaja Tuomioja, puhuitte Euroopan unionin merkittävästä saavutuksesta ja sen suuresta menestyksestä. Kiitän teitä tehdystä työstä, mutta älkäämme kuitenkaan liioitelko. Tässä kriisissä Euroopan unioni on saavuttanut nykyisen asemansa sellaisen tekijän johdattamana, jota Michel Barnier on kutsunut "eurooppalaiseksi refleksiksi" – reflexe Européen. Unionilla ei ole tarvitsemaansa perustuslakisopimusta, joka olisi antanut sille paljon paremmat välineet tilanteen hoitamiseksi. Sijoitamme alueelle eurooppalaisia joukkoja, mutta ne eivät ole EU:n joukkoja, vaikka ne toimivatkin – Luojan kiitos – samanmielisten liittoutumana.

Demokraattisessa päätöksenteossa voimme ainoastaan toivoa, että kaikki menee hyvin. Lappeenrannassa 25. elokuuta pidetyn kokouksen jälkeen Javier Solana totesi, että tämä oli tärkein päätös, minkä EU on tehnyt moneen vuoteen. Mikäli näin on, miksei Solana ole täällä kertomassa päätöksestä ja konfliktin olosuhteista? Hänellä on toimeksianto, mutta millainen se on?

(Suosionosoituksia)

Kun kysyimme asiaa, meille vastattiin, että joukkojen voimankäyttövaltuudet ovat yksinomaan Yhdistyneiden Kansakuntien ja joukkoja lähettäneiden maiden välinen asia. Näin meille siis sanottiin, ettei tämä ole unionin asia. On järjetöntä, ettei Solana ole täällä kertomassa meille konfliktia koskevista voimankäyttövaltuuksista!

Vaarana on se, että Euroopan unionin kansalaiset kuitenkin ovat hyvin laajalti siinä uskossa, että nimenomaan unioni on vastannut kriisiin. Mikäli tässä käy huonosti ja paljon nuoria miehiä palaa kotiin ruumissäkeissä, ihmiset haluavat tietää, kuka unionissa vastaa tästä. Jonkun on otettava tästä poliittinen vastuu.

(Suosionosoituksia)

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, yrittäkää saada Euroopan unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka kasaan, jotta emme joudu tällaiseen tilanteeseen.

Lopuksi haluaisimme antaa Euroopan unionille kaksi eläköön-huutoa: yhden Louis Michelin nopealle toiminnalle ja yhden Romano Prodin rohkeudelle koordinoida toimiamme ongelman ratkaisemiseksi. Meidän on kiitettävä komissiota, puheenjohtajavaltio Suomea sekä uutta jäsenvaltiota Kyprosta sen antamasta suunnattomasta avusta. Meidän olisi kiitettävä myös Turkkia siitä, että se on rohkeasti avustanut meitä joukkojen lähettämisessä.

(Suosionosoituksia)

Kaikesta huolimatta on vielä olemassa vaara, että kansallisen itsemääräämisoikeuden vaatiminen johtaa yleiseen sekasortoon.

(Suosionosoituksia)

  Daniel Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Tuomioja, hyvät kollegat, aluksi haluaisin esittää itsekritiikkiä. Kuka kysyi vuosi sitten täällä parlamentissa päätöslauselmasta 1552? Kuka täällä parlamentissa kysyi Hizbollahin aseista riisumisesta? Meidän on puhuttava tästä ongelmasta, koska sillä on keskeinen merkitys tällä hetkellä Israelissa käymissämme keskusteluissa. Kolmen vuoden aikana Israelin hallitus ei ole sanonut eikä tehnyt mitään riisuakseen Hizbollahin aseista. Olemme olleet sokeita ja meidän olisi edes myönnettävä, että mekin olimme väärässä. Ensinnäkin on todettava, että meillä, kansainvälisellä yhteisöllä, oli YK:n päätöslauselma. Kun se oli hyväksytty, se katosi jonnekin poliittiseen autuuden tilaan eikä sitä koskaan pantu toimeen käytännössä.

Toiseksi – ja tämä on todellinen ongelma – tällä alueella, jota vaivaa kaikenlainen huono onni, voidaan myös tehdä eniten poliittisia virheitä. Virheitä tapahtuu, koska luulemme, että meidän on oltava Israelin tai Palestiinan lähettiläitä. Mikä Euroopan unionin rooli on nyt? Toiset täällä unionissa ovat hyvin kiintyneitä Israeliin – ymmärrän sen, ja se on ihan perusteltua. Toiset ovat hyvin kiintyneitä Palestiinaan – ymmärrän sen, ja sekin on perusteltua. Politiikan harjoittaminen ei kuitenkaan tarkoita tätä. Päinvastoin, on pyrittävä kaikin tavoin varmistamaan, että lopulta on olemassa sekä Palestiinan valtio että Israelin valtio, joissa kansalaiset voivat elää turvallisesti. Harjoittaakseen politiikkaa ei tarvitse olla hyvä ihminen tai Äiti Teresa, vaan on pystyttävä muuttamaan aluetta poliittisesti. Juuri tämä on ongelma.

Tästä syystä Euroopan unioni lähettää joukkoja alueelle. Jäsen Watson on oikeassa. Tietyt Euroopan unionin jäsenvaltiot lähettävät alueelle joukkoja.

Eräänä aamuna herätessäni olin nähnyt unta. Kaikki valtioiden ja hallitusten päämiehet olivat kokouksessaan päättäneet, että Euroopan unionin joukot olisivat suurimmat. Ne olisivat EU:n nopean toiminnan joukot, eikä kolme neljännestä niistä olisi enää ranskalaisia, kaksi kolmannesta italialaisia tai neljännes saksalaisia, vaan joukot koostuisivat eurooppalaisista, jotka edustaisivat tuolla alueella Euroopan unionia. Tiedän tämän olevan unta, tiedän olevani lapsellinen, mutta miksemme uneksisi näistä asioista.

Koska meidän on täytettävä velvollisuutemme, Fischer kirjoitti äskettäin artikkelin, jonka otsikkona oli "Tervetuloa todelliseen maailmaan". Niin, me elämme todellisessa maailmassa; tästä lähtien meidän on toimittava kyseisellä alueella poliittisesti. Todellisuudessa alueella olevat amerikkalaiset ovat Irakissa, jonne he ovat jumiutuneet; heillä ei ole poliittista vaikutusvaltaa. Millään organisaatiolla Euroopan unionin lisäksi ei ole mahdollisuutta muuttaa asioita ja pohtia yhdessä Israelin kanssa, miten Palestiinan kysymys pitäisi saada järjestymään. Israelissa vallitsee rauha vasta sitten, kun elinkykyinen Palestiinan valtio on perustettu. Paras keino taistella Hamasia vastaan on tehdä se Palestiinan valtion avulla, sillä Hamas vähät välittää Palestiinan valtiosta. Se haluaa islamilaisen alueen! Siksi on tärkeää painottaa ensiksi, että jos perustamme Palestiinan valtion, heikennämme Hamasin vaikutusvaltaa.

Toiseksi meidän on ratkaistava Syyrian ja Golanin alueen vastaisia rajoja koskeva kysymys. Israelille on taattava vedensaanti ja sille on taattava suojelu, mutta suojelu ei tarkoita sitä, että Israel miehittää Golanin alueen. Euroopan unionin on käytettävä vaikutusvaltaansa, jotta neuvottelut saadaan käyntiin. Nyt kun Euroopan unioni pystyy toimimaan tärkeässä poliittisessa asemassa, emme ole vastuussa ainoastaan vastoinkäymisistä ja epäonnistumisista vaan poliittisesti olemme vastuussa myös alueesta, jolla vallitsee rauha.

Kun lapsemme kysyvät meiltä, mikä on Euroopan unionin tarkoitus, voimme vastata heille ylpeänä: "Katso, mitä teemme Lähi-idässä". Tämä kuitenkin edellyttää, että saavutamme tavoitteemme. Meillä on oltava rohkeutta sanoa kaikille näille hallituksille, että ei pelkästään Italia – vaikka sen työ onkin ollut ihailtavaa – ei pelkästään Ranska eikä Yhdistynyt kuningaskunta vaan koko Euroopan unioni on toiminut tehokkaasti.

Lopuksi haluan kiinnittää huomionne Saksaa koskevaan keskusteluun. Olen saanut tarpeekseni näistä poliittisista ryhmistä! Euroopan liberaalidemokraattien liiton jäsenenä Watson sanoo saksalaisille ALDE-ryhmän jäsenille, miten tyrmistyttävää on, että nämä vastustavat työryhmän lähettämistä Lähi-itään. Samoin te, jäsen Wurtz, sanotte saksalaisille kommunisteille, että se, mitä he parhaillaan tekevät, on hävytöntä, että sitä voidaan verrata kaupankäyntiin, vaikka samalla ihmisiä kuolee Lähi-idässä ja vaikka koko maailma haluaa koota tämän työryhmän. Olkaa rohkeita poliitikkoja ja ryhtykää toimiin omassa poliittisessa leirissänne!

(Suosionosoituksia)

  Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, neuvoston puheenjohtaja Tuomioja, komission jäsen Ferrero-Waldner, sen, mitä olemme tänä kesänä kokeneet, ei pitäisi olla nykyisin enää mitenkään mahdollista.

Muistakaamme ensinnäkin, että Israelin valtio tulittaa ja nälkiinnyttää Gazan alueen siviiliväestöä sekä kidnappaa ministereitä ja poliitikkoja, joiden lisäksi vankiloissa on jo nyt 8 000 palestiinalaisvankia. Israel on myös tappanut yli 200 ihmistä tällä pienellä alueella, josta on tullut Yhdistyneiden Kansakuntien humanitaaristen asioiden apulaispääsihteerin Jan Egelandin käyttämän ilmaisun mukaan tikittävä aikapommi. Sama armeija on pommittanut Libanonia jo 34 päivän ajan, eikä se Human Rights Watch -järjestön mukaan tee minkäänlaista eroa siviili- ja sotilaskohteiden välillä. Se on aiheuttanut 1 100 siviilin kuoleman, pakottanut neljänneksen väestöstä muuttamaan asuinsijoiltaan, määrännyt maan täydelliseen saartoon, ottanut tarkoituksellisesti maalitaulukseen – kuten Kofi Annan totesi – ja tappanut kansainvälisten rauhanturvajoukkojen tarkkailijoita, tuhonnut – UNDP:n mukaan – 15 000 taloa ja 78 siltaa, hävittänyt maan elintärkeän infrastruktuurin, satamia, lentoasemia ja sähkövoimaloita maan tasalle ja aiheuttanut valtavia öljyvahinkoja. Se myös käyttää ammuksia, joissa voi olla jopa 644 räjähdettä, ja 100 000 tällaista ammusta tappaa koko ajan silmittömästi miehiä, naisia ja lapsia.

Toiseksi supervalta Yhdysvallat tukee liittolaisensa strategiaa sekä Palestiinassa että Libanonissa sen terrorismin vastaisen sodan nimissä, jota se jo käy Irakissa ja Afganistanissa. Maan ulkoministeri sanoo Libanonin kansan kärsimysten olevan uuden Lähi-idän synnytyskipuja. Sodan keskellä hän toimittaa yhä kehittyneempiä aseita Israelille ja säälimättömien taistelujen jatkuttua jo yli kuukauden ajan hän on edelleen kieltäytynyt vaatimasta tulitaukoa, jota Libanonin hallitus ja Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri ovat kuitenkin kiihkeästi vaatineet.

Kolmas ja viimeinen huomautukseni on se, että puheenjohtajavaltio Suomen kiitettävistä yrityksistä sekä parlamentin puheenjohtajakokouksen yksimielisesti esittämästä asiaa koskevasta vetoomuksesta huolimatta meitä erityisen lähellä oleva toimielin eli neuvosto on osoittanut jo kauan olevansa kykenemätön vaatimaan tulitaukoa. Neuvosto jopa löytää tekosyitä Israelin armeijan käyttäytymiselle puhumalla oikeudesta itsepuolustukseen. Koska ensin aivan oikein tuomittiin Hizbollahin suorittamat israelilaissotilaiden kaappaukset ja ennen kaikkea Hizbollahin päätös vastata libanonilaisten kaupunkien pommitukseen ampumalla ohjuksia Israelin kaupunkeihin ja syyllistymällä näin puolestaan siviiliväestöön kohdistuviin rikoksiin, nyt se, että Israelille on tosiasiassa näytetty monen päivän ajan vihreätä valoa tätä kammottavaa sodankäyntiä varten, herättää ihmisissä hämmästystä ja kapinointia.

Emme siis voi tyytyä nyt emmekä jatkossakaan vain puhumaan Euroopan unionin osallistumisesta UNIFIL-joukkojen toimintaan ja jälleenrakennusprosessiin, vaikka nämä ovatkin tärkeitä asioita. Meidän on omaksuttava selkeä lähestymistapa ja vastuullisessa hengessä otettava opiksemme tästä kivuliaasta kokemuksesta. Ensimmäinen läksy on tämä: kaiken Lähi-idässä tapahtuvan kuohunnan – joka on päivä päivältä pahempi kansalaisten ja vaarallisempi kansainvälisen turvallisuuden kannalta – taustalla on vuonna 1967 valloitettujen alueiden miehittäminen ja se, että Israel kieltäytyy itsepintaisesti soveltamasta Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmia.

Totuus on se, että Euroopan unioni ei enää painosta täyttämään elintärkeää rauhan vaatimusta. Mitä aloitteita se on tehnyt käynnistääkseen jälleen kvartetin etenemissuunnitelman toteuttamisen? Mitä se on tehnyt edistääkseen vuonna 2002 tehtyä Arabiliiton suunnitelmaa, jolla pyrittiin normalisoimaan suhteet Israeliin vastineeksi Palestiinan valtion tunnustamisesta? Mitä se on tehnyt saadakseen Israelin johtajat kantamaan historiallisen vastuunsa? Euroopan unioni ei ole tehnyt mitään näiden asioiden hyväksi vaan sen sijaan keskeyttänyt Palestiinan toimielinten avustamisen, kumonnut demokraattisesti valitun hallituksen ja parlamentin laillisen aseman, nyrpistänyt nenäänsä presidentti Mahmoud Abbasin rohkeille ponnistuksille rakentaa uudelleen kansallinen harmonia ja hyväksynyt vaikeuksitta niiden ainoiden Gazan alueen ja ulkomaailman välisten rajanylityspaikkojen sulkemisen, joita se virallisesti valvoi.

Toivon, että viime päivinä tehdyt yhteiset päätökset merkitsevät Euroopan unionille täyskäännöstä koko Lähi-itää silmällä pitäen. Tällä hetkellä Euroopan unionin on tehtävä pitkän aikavälin valinta ja päätettävä, noudattaako se presidentti Bushin terrorismin vastaisen sodan näkemystä vai palaako se kansainvälisen oikeuden perusperiaatteisiin. Mielestäni tämä on se hinta, joka on maksettava oikeudenmukaisen ja kestävän rauhan saavuttamisesta sekä Euroopan unionin uskottavuudesta maailmassa.

  Cristiana Muscardini, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kuinka paljon Lähi-idän kriisiä koskevia virheellisiä ja älyllisesti epärehellisiä asioita onkaan elokuussa painettu moniin kolumneihin ja päästetty monen poliitikon suusta! Hyökkääjä ja uhri on usein sekoitettu keskenään, eikä juuri missään ole selitetty kunnolla, mikä on todellinen syy Hizbollahin suoltamaan provokaatioon, jota se on toteuttanut ampumalla ohjuksia Israeliin ja kidnappaamalla kaksi israelilaissotilasta. Se on itse asiassa sama päämäärä, jonka Iranin presidentti on julistanut useammin kuin kerran: "pyyhkäistä Israel kartalta".

Mikäli tämä on tiettyjen hallitusten ja niiden ylläpitämän terroristisen fundamentalismin tavoitteena, meillä on oltava rohkeutta ja lojaaliutta sanoa, että Euroopan unionin ensisijainen tavoite on tukea ja puolustaa Israelin valtion ja sen kansan olemassaoloa ja vaatia, että ne, jotka eivät vielä ole valtiota lyhytnäköisessä järjettömyydessään tunnustaneet, tekevät sen. Ainoastaan näillä edellytyksillä ja palaamalla etenemissuunnitelmaan voidaan perustaa tunnustettu, vapaa ja turvallinen Palestiinan valtio sekä saada rauha Lähi-itään.

Nämä ovat ne tavoitteet, joihin meidän on pyrittävä kaikin mahdollisin keinoin ja yhteisymmärryksessä. Ne poikkeavat selvästi Hizbollahin tavoitteista, joihin kuuluu kansainvälisen yhteisön tunnustaman demokraattisen valtion ja Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenen tuhoaminen.

Hizbollah on ideologinen ja uskonnollinen liike, joka on edustettuna Israelin naapurivaltion parlamentissa, vaikkakin vähemmistönä. Sillä on kuitenkin valtiorakenteen ulkopuolella myös itsenäinen aseistettu siipi, jolle kaksi muuta alueen valtiota toimittaa aseita ja rahaa. Kummankin maan ensisijaisena tavoitteena on Israelin tuhoaminen.

Miten voimme ylläpitää yhtä läheisiä suhteita näihin kumpaankin osapuoleen, joiden tavoitteet ovat niin vastakkaisia ja erilaisia? Toinen osapuoli puolustaa oikeuttaan selviytyä demokraattisena valtiona kun taas toinen on demokratian ja länsimaailman vastaisen taistelun aseistettu siipi!

Kannatamme UNIFIL-joukkoja, joiden on tehtävä kaikkensa taatakseen aseistariisunnan onnistumisen ja tukeakseen legitiimiä Libanonin hallitusta. Toivomme myös, etteivät Libanonin viranomaiset esitä enää viime viikkojen aikana esittämiään tulkinnanvaraisia kannanottoja. UNIFILin on neuvoteltava ainoastaan Israelin ja Libanonin hallitusten kanssa.

Euroopan unionin, joka toimii vihdoinkin yhtenäisesti, on toimeenpantava YK:n päätöslauselmat ja keskitettävä kaikki ponnistuksensa humanitaarisen avun antamiseen, keskustelujen uudelleen käynnistämiseen sekä keskinäisen kunnioituksen edistämiseen. Uskon edelleen siihen, että jos Israel kuuluisi Euroopan unioniin, Lähi-idän kriisi voitaisiin taata paljon varmemmin. Vetoan nyt uudelleen neuvostoon, että se ilmoittaisi EU:n jäsenvaltioiden lähetystöjen kaikkialla maailmassa tunnustavan tästä lähtien Israelin kansalaiset Euroopan unionin kansalaisiksi.

  Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, Saksan lehdistössä on tänään uutisoitu, että liittovaltion armeijassa (Bundeswehr) on vastustettu voimakkaasti niitä ehtoja, jotka Libanonin hallitus on määrännyt ulkomaan avulle, jolla tuetaan maan 225 kilometriä pitkän rannikon suojelua laittomilta asekuljetuksilta. Beirut haluaa ilmeisesti pitää silmällä rantaviivasta kuuden meripeninkulman päähän ulottuvaa aluetta, ja useiden EU:n jäsenvaltioiden – myös kotimaani Alankomaiden – merivoimia kehotetaan valvomaan tämän alueen ulkopuolista kaistaletta.

Sotilaiden etujärjestön (Bundeswehrverband) puheenjohtaja katsoo, ettei näitä ehtoja voida hyväksyä, ja olen itse samaa mieltä. Miksi EU:n jäsenvaltion laivasto haluaisi katsoa avuttomana vierestä, kun Hizbollahia aseistetaan uudelleen? Joka tapauksessa päätöksen tästä toimeksiannosta tekee nyt YK.

Haluaisin kuulla neuvostolta ja komissiolta, mitä YK ja sen pääsihteeri Annan aikovat tehdä asialle ja miten ne suhtautuvat tähän, mikä on niiden kanta tähän ristiriitaiseen kysymykseen. Tämä vaikuttaa kuitenkin suoraan Euroopan unionin osallistumiseen Libanonin tilanteen vakauttamiseen.

On joka tapauksessa pantava merkille, että jopa molemmat Libanonin hallitukseen kuuluvat Hizbollahin edustajat äänestivät tätä vaarallista kompromissiehdotusta vastaan. Sen vuoksi on vain loogista, että Israel toistaiseksi jatkaa Libanonin merisaartoa

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ONYSZKIEWICZ

  Gianni De Michelis (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kannatan Euroopan unionin aloitetta Libanonin tilanteessa, mikä tarkoittaa, että meillä on jälleen kerran Lähi-idässä tärkeä tehtävä, jollaista meillä ei ole ollut pitkään aikaan, ja tämä tapahtuu samaan aikaan kun muut ovat epäonnistuneet yksipuolisissa aloitteissaan.

Kaikki riippuu kuitenkin tuloksesta, ja meidän on ymmärrettävä, että sotilasoperaatio ja jälleenrakentamisen avustaminen eivät ole loppusuora vaan vasta lähtöviiva. Ne eivät ole lopputulos vaan keinoja päästä päämäärään, ja on todettava, että ne ovat luultavasti täysin riittämättömiä keinoja, ellei niitä tueta pikaisesti poliittisella ja diplomaattisella aloitteella, jonka tarkoituksena on käynnistää uudelleen osapuolten väliset neuvottelut.

Parlamentissa käytävässä keskustelussa olisi keskityttävä ennen kaikkea tähän: asiaa on käsiteltävä Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostossa, mutta aloitteen on ehdottomasti tultava täältä Euroopan unionista, yhdessä Yhdysvaltojen ja Arabiliiton kanssa. Keskeisen aloitteen on kuitenkin oltava meidän.

Meidän on keskusteltava siitä, millaisia vaikutuksia tällaisella aloitteella voi olla. Viime vuosien ja kuukausien kokemukset ovat osoittaneet, että pelkkä yksipuolinen toiminta ei johda mihinkään, että yritys ratkaista Lähi-idän ongelmat yksi kerrallaan ei johda mihinkään. Meidän on mentävä etenemissuunnitelmaa pidemmälle, Irakia tai Libanonia koskevia yksittäisiä turvallisuusneuvoston päätöslauselmia pidemmälle, ja ymmärrettävä, että juuri nyt aika on kypsä kaiken kattavalle lähestymistavalle, jolla voidaan jotenkin saada kaikki alueen maat istumaan saman pöydän ääreen ja käymään virallisia neuvotteluja ratkaisemattomista kysymyksistä, kriisikohdista tai yhteistyöalueista.

Euroopan unionissa meidän pitäisi tietää tästä jotain, sillä 30 vuotta sitten onnistuimme Helsingissä luomaan perustan muutokselle, joka muutama vuosi myöhemmin ällistytti maailmaa. Vastaavanlainen ratkaisu sopisi nyt kaikille. Se sopisi Yhdysvalloille, joka pääsisi ulos tukalasta tilanteesta, ja se sopisi Israelille, joka pääsisi irti unilateralismista, johon se on jumiutunut. Se sopisi myös Arabiliitolle ja ennen kaikkea meille, Euroopan unionille, koska tällä tavoin elvyttäisimme samanaikaisesti sekä Barcelonan prosessia että unionin omaa tilannetta.

  Ville Itälä (PPE-DE). – (FI) Arvoisa puhemies, katsoessani loman aikana uutisia koin voimattomuutta nähdessäni jokapäiväistä inhimillistä kärsimystä. Meidän ei kuitenkaan tarvitse olla voimattomia, vaan voimme tehdä paljonkin. Tämä on todellinen mahdollisuus, niin kuin täällä monet tänään ovat todenneet. EU on ottanut tärkeitä askelia, ja eräs tärkeä askel oli se, että kriisin aikana löytyi yksimielisyys, yksi ääni. Tämä yksi ääni, one voice, on tärkeä elementti, jos me haluamme olla tärkeä kansainvälinen tekijä kansainvälisessä politiikassa myös tulevaisuudessa.

Haluan tässä käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kiittää ja antaa tunnustusta neuvoston puheenjohtajalle ulkoministeri Tuomiojalle, koska hänen kokemuksensa ja osaamisensa olivat tärkeässä asemassa tämän yhden äänen löytymisessä. Meidän pitää tulevaisuudessakin olla voimakas poliittinen tekijä, emmekä voi tyytyä rooliin, jossa olisimme vain maksumiehiä hoitaessamme sodan jälkeisiä tuhoja. Meidän on oltava aktiivisesti mukana välttämättömässä poliittisessa prosessissa, jonka avulla yritetään löytää pysyvä rauha Lähi-idän alueelle.

Arvoisa puhemies, olen vakuuttunut, että saamme tälle laajapohjaiselle kansainväliselle konferenssille varsin yksimielisen tuen, joka on välttämätöntä, jotta alueelle voidaan saada pysyvä rauha. On aivan selvää, kuten ministeri Tuomioja totesi, ettei konferenssia ole syytä järjestää heti, vaan vie aikaa, että osapuolet ensin ovat siihen valmiita. Mutta nyt tarvitaan rohkeutta ja päättäväisyyttä tarttua tähän mahdollisuuteen, jotta alueelle todella saadaan pysyvä rauha.

(Suosionosoituksia)

  Pasqualina Napoletano (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät kollegat, kuten olette todenneet, se, että olemme onnistuneet saamaan aikaan tulitauon, on jos sinänsä tärkeä saavutus sodassa, jossa vain muutaman viikon aikana on kuollut todella paljon ihmisiä sekä tuhottu infrastruktuuria ja ympäristöä ja joka uhkasi levitä koko alueelle.

Tämä ensimmäinen tulos saavutettiin unionin aloitteesta tiiviissä yhteistyössä Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa. Haluan mainita kotimaani Italian sekä puheenjohtajavaltio Suomen ja Ranskan aktiivisen roolin. Ranskan tehtävänä on johtaa UNIFIL-joukkoja tämän vaiheen aikana.

Haaste on kuitenkin edelleen vaikea ja vaatii koko unionilta sotilaallisten toimien lisäksi myös poliittisia ja diplomaattisia ponnistuksia. Ottamalla käyttöönsä asianmukaiset välineet unioni voisi ensimmäistä kertaa osoittaa, että sillä on yhtenäistä poliittista tahtoa ja päättäväisyyttä toimia rakentavassa tehtävässä Välimerellä ja Lähi-idässä.

Kysymys on siitä, että Libanonia tuetaan vaikeassa itsenäisyyteen ja riippumattomuuteen johtavassa prosessissa, että sitä autetaan jatkamaan demokratiaan johtavalla tiellään, joka herätti niin paljon toiveita "Beirutin kevään" aikana. Libanonin armeijan on saatava jälleen koko maa hallintaansa, myös sen eteläosa, ja ainoastaan sillä on oltava yksinoikeus käyttää asevoimaa, ja Hizbollahin on luovuttava omastaan, sillä siitä on kehittynyt viime aikoina rinnakkainen auktoriteetti.

Tällainen tulos edellyttää, että jokainen kantaa osansa vastuusta, ennen kaikkea Syyria, jolla on erityinen rooli alueella. Israel on puolestaan suostuteltava luopumaan umpimähkäisestä voimankäytöstä, koska näin toimimalla se ei pysty takaamaan turvallisuuttaan.

On jo todettu, että Palestiinan kysymyksellä on keskeinen sija Lähi-idän tilanteessa. Euroopan unionin tehtävänä on ottaa täydellisesti vastaan se tehtävä, jonka kaikki konfliktin osapuolet nyt haluavat antaa sen vastuulle: sen on tuettava Palestiinan vaikeaa sisäistä prosessia, jossa pyritään muodostamaan uusi hallitus, joka antaa palestiinalaisille mahdollisuuden vapautua eristyksestä ja saada takaisin ne varat, jotka Israelin on sille palautettava. Tämä voisi olla alku uudenlaisille suhteille näiden osapuolten välillä, mutta ensin on pysäytettävä väkivallan kierre.

Vuosien kokemus on osoittanut, etteivät osapuolet pysty tähän yksin: kansainvälisen yhteisön läsnäolo on välttämätöntä, ja siksi voisimme sijoittaa nyt Libanonissa olevat rauhanturvajoukot ensin Gazan alueelle ja sen jälkeen Länsirannalle. Tämä voisi olla ensimmäinen askel kohti sovun palauttamista ennen kansainvälistä konferenssia, joka saattaa johtaa vakaaseen ja kestävään ratkaisuun koko alueella, kuten neuvoston puheenjohtaja totesi.

  Philippe Morillon (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, Yhdistyneiden Kansakuntien Libanonissa olevia valvontajoukkoja vahvistetaan, ja Euroopan unionilla on tässä tärkeä tehtävä. Voimme syystäkin olla tämän vuoksi tyytyväisiä.

Meidän on myös ymmärrettävä, että jotta sijoitetuista joukoista olisi hyötyä tässä vaikeassa tilanteessa, niitä on kunnioitettava, ja jotta niitä kunnioitettaisiin, niiden on oltava vahvat. Toisin sanoen joukoilla on oltava operaatioon nähden asianmukaiset resurssit ja niillä on oltava oikeus ja velvollisuus käyttää näitä resursseja paitsi itsepuolustukseen – silloin kun omat sotilaat ovat vaarassa – myös silloin kun operaation henki tai kirjain sitä vaativat.

Opimme tämän läksyn traagisesti Balkanilla. Emme saa unohtaa sitä koskaan. Emme saa unohtaa myöskään sitä, mitä kaikki rauhantekijät Libanonissa ja koko Lähi-idässä odottavat: he eivät odota YK:ta, joka on ollut läsnä aivan liian kauan ja joka on ollut voimaton aivan liian kauan. He eivät odota pelkästään Ranskaa eivätkä Italiaa, vaan Euroopan unionia. Puheenjohtaja Tuomioja, te sanoitte näin. Tältä osin voin vahvistaa, että YK:n operaation tueksi Kongon demokraattiseen tasavaltaan lähetettyjen Euroopan unionin joukkojen viikkoja kestänyt toiminta on ollut tehokasta. Olen varma, että ilman näiden joukkojen läsnäoloa – kuten tiedätte, arvoisa komission jäsen – Kinshasa olisi nyt revitty maan tasalle.

Tästä syystä kehotan neuvostoa ja komissiota tarkistamaan, voitaisiinko Libanoniin sijoitettavat EU:n joukot organisoida samalla tavalla ja antaa näin Euroopan unionille mahdollisuus tehdä se, mitä siltä odotetaan, eli täyttää velvollisuutensa.

Näin ollen – ellemme sitten yksinkertaisesti vain epäröi – miksemme esimerkiksi siirrä välittömästi unionin laivastoa Libanonin rannikon edustalle? Euromarfor antaisi meille tähän keinot. Jäsen Cohn-Bendit, te ette ole lapsellinen unelmoija, ja jos olette, minä olen vieläkin lapsellisempi ja vieläkin pahempi unelmoija kuin te.

  David Hammerstein Mintz, (Verts/ALE). – (ES) Arvoisa puhemies, Lähi-idän kriisi saattaa antaa Euroopan unionille erittäin rankan opetuksen. Se on seurausta tuhosta, joka pakottaa meidät sivuuttamaan unionin oman kriisin. Tämä yhteys Lähi-idän todelliseen maailmaan monikansallisten joukkojen johtajana on erittäin tärkeä; se osoittaa, ettei Euroopan unioni ole enää vain ihannoitu valtiosta riippumaton organisaatio, joka tarjoaa humanitaarista apua Lähi-itään, vaan että se on sitoutunut alueeseen poliittisesti. Tämä on erittäin tärkeää, sillä se edustaa aitoa strategista sitoutumista Lähi-itään, jossa vallitseva rauha on elintärkeä asia Euroopan unionin turvallisuuden kannalta.

On täysin selvää, että Ranskan, Italian ja Espanjan kaltaisten maiden rohkeuden avulla Euroopan unionin ulkopolitiikan tulevaisuus maailmassa pannaan peliin, ja tavallaan myös unionin kriisin ratkaiseminen on tästä riippuvainen. On selvää, että Yhdysvaltojen yksipuolinen toiminta on erittäin huonossa maineessa koko arabimaailmassa ja lähes koko muussakin maailmassa. Libanonissa voitaisiin kokeilla onnistuneesti sellaista kansainvälistä operaatiota, jolla taattaisiin rauha Gazan alueella ja Länsirannalla sekä rauhansopimuksen tekeminen.

Suhtaudumme myönteisesti komission ja neuvoston kantaan kansallisesti yhtenäisestä Palestiinan hallituksesta ja niiden käytännön toimiin ja samalla olemme huolissamme siitä, mitä paikan päällä tapahtuu: Israelin siirtokunnat säilytetään Länsirannalla, ja toissapäivänä annetun ilmoituksen mukaan näille alueille rakennetaan 700 uutta taloa, mikä on ristiriidassa etenemissuunnitelman kanssa.

  Miguel Portas (GUE/NGL). – (PT) Tervetuloa todellisuuteen! Jos Euroopan unionin kanta on muuttunut, se johtuu siitä, että kansa on onnistunut tekemään vastarintaa. Kunnioitan ja ihailen Libanonia. Päätöslauselma 1701 annettiin liian myöhään, eikä siinä onnistuttu tekemään eroa hyökkääjän ja uhrin välillä. Sillä onnistuttiin kuitenkin aikaansaamaan tulitauko ja se tarjoaa mahdollisuuden rauhan solmimiselle. YK:n operaatio on yksinkertaisesti oikea tapa edetä. Jälleenrakentamista on tuettava, sodan uudelleen käynnistäminen on tehtävä vaikeaksi ja libanonilaisten keskinäiselle vuoropuhelulle on annettava aikaa, sillä tämä on ainoa keino, jolla maan puolustusta koskevat ongelmat voidaan ratkaista.

On myös muita ensisijaisia tavoitteita. Euroopan unionin määräämä Libanonin saarto lähetti väärän viestin Washingtoniin ja Tel Aviviin, ja sillä rangaistaan kokonaista demokratiaan uskovaa kansaa. Teheranissa uhkavaatimukset ja uhkailut vain kiihdyttävät ydinasevarustelua. On tullut aika käynnistää rauhanneuvottelut uudelleen Lähi-idässä. Vain politiikan aseella voidaan voittaa aseiden politiikka.

  Brian Crowley (UEN). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää neuvoston puheenjohtajaa ja komission jäsentä heidän tähän mennessä esittämistään puheenvuoroista.

On selvää, että viimeisin sota on tuonut konfliktin kauhut ja sen väestöltä ja infrastruktuurilta vaatimat uhraukset suoraan koteihimme. Sen sijaan että keksisimme pyörän uudelleen ja esittäisimme uusia ajatuksia meidän olisi annettavat uutta voimaa koko EU:n, Yhdistyneiden Kansakuntien, Yhdysvaltojen ja Venäjän sopimaa etenemissuunnitelmaa koskevalla ajatukselle. Siinä kartoitettiin tietä kohti rauhaa ja vakautta paitsi Israelin ja Palestiinan välillä myös niiden naapurien, Syyrian, Jordanian, Iranin, Egyptin ja Libanonin välillä. Viime kuukausina olemme nähneet ennen kaikkea Euroopan unionin kyvyttömyyden puhua yhteisellä äänellä. Koska tiettyjen EU:n jäsenvaltioiden hallitukset eivät ole onnistuneet olemaan samaa mieltä jäsenvaltioiden enemmistön kanssa, ongelma on pitkittynyt ja pahentunut. Nyt olemme kuitenkin, tosin kovin myöhään, suostuneet johtamaan YK:n rauhanturvajoukkoja, jotka ovat matkalla Libanoniin.

Nyt meidän on kuitenkin aika olla urheampia sekä tarkastella uusia vaihtoehtoja ja uusia toimintatapoja. Oma Euroopan historiamme, oma kokemuksemme konfliktinratkaisusta Euroopan unionissa tai todellakin koko maailmassa on opettanut meille ennen kaikkea sen, että vain neuvottelun ja vuoropuhelun avulla voimme todella saavuttaa kestävän ja oikeudenmukaisen ratkaisun. Ehkä meillä on nyt tilaisuus toimia jälleen yhdessä palestiinalaisten vaaleilla valittujen edustajien eli Hamas-puolueen, Libanonin hallituksen, Israelin sekä Syyrian ja Iranin hallitusten kanssa ja yrittää saada sopimus aikaan.

Lähi-idän osalta tärkein kuluneen puolen vuoden aikana saamamme opetus on ollut se, että emme ole pystyneet puhumaan kunnolla ja yhteisellä äänellä emmekä antamaan kaikille näille maille selkeää viestiä – olivatpa niiden aikeet mitkä tahansa – että jos ne tekevät väärin, Euroopan unioni ryhtyy niiden vastaisiin toimiin. En tarkoita sotilaallista hyökkäystä vaan toimintaa vahvimman aseemme eli moraalisen suostuttelun ja näille alueille antamamme taloudellisen tuen avulla.

Arvoisa komission jäsen ja arvoisa neuvoston puheenjohtaja, meidän on nyt aika olla rohkeita. Nyt on aika kartoittaa uusi tie eteenpäin, kopistaa pölyt etenemissuunnitelmasta, antaa sille uutta pontta ja uudistaa se 2000-lukua varten.

  Paul Marie Coûteaux (IND/DEM). – (FR) Arvoisa puhemies, koska jäsen Cohn-Bendit on palannut istuntosaliin, kiitän häntä melkoisen kiihkeästä puheesta, jonka kuulimme hetki sitten. Vaikka hän saattaakin yllättyä ja järkyttyä tästä, olen hänen kanssaan samaa mieltä lähes kaikista asioista, tai ainakin tärkeimmistä. On täysin selvää, että poliittinen ratkaisu on parempi kuin mikään muu. Lisäksi poliittinen ratkaisu on mahdollinen eri puolten epätoivosta, kummankin osapuolen ääriliikkeiden epätoivosta huolimatta. Israelin politiikassa on nyt nähtävissä epätoivoa, ja Israelin valtiota on suojeltava siltä itseltään. Mielestäni Israel toteuttaa voimannäyttöön perustuvaa politiikkaa kaikki tai ei mitään -periaatteella, joka vaarantaa maan olemassaolon pitkällä aikavälillä ja huolestuttaa kaikkia niitä, jotka meidän laillamme haluavat maan pysyvän turvallisena.

Olemme eri mieltä vain kahdesta asiasta: se ei ole Euroopan unioni, joka antaa tämän poliittisen ratkaisun, sillä kaikki unionissa eivät sitä halua. Kuten tiedätte, jäsen Cohn-Bendit, pommitukset olivat kestäneet jo kolme viikkoa, ennen kuin ulkoministerit kokoontuivat, ja vain ilmaistakseen erimielisyytensä. Lopettakaamme jo unelmointi politiikasta, joka perustuu jälleen uudelle eurooppalaiselle armeijalle, eurooppalaiselle laivastolle tai Luoja ties mille. Emme ole poliittisesti yksimielisiä, ja tästä syystä ei myöskään koskaan voi olla todellista eurooppalaista poliittista vaihtoehtoa, ei ainakaan niin kauan kuin noudatamme Washingtonin politiikkaa – ja tämä on toinen asia, josta olen kanssanne eri mieltä – sillä se perustuu pääasiassa kummankin osapuolen ääriainesten tukemiseen ja alueen geopoliittisen tasapainon järkyttämiseen. Olemme tuhonneet Irakin, tuominneet Syyrian ja pakottaneet sen vetäytymään Libanonista, mikä heikentää Libanonia – kristityt itse ymmärtävät tämän, myös kenraali Aoun. Näin olemme luoneet epävakaan ilmapiirin, jonka satoa korjaamme edelleen: tässä sodassa puheenvuoro on annettu ääriliikkeiden edustajille, ja lisäisin vielä, että kummankin osapuolen, sekä hallitsevan että hallitun osapuolen, ääriliikkeille.

Mielestäni Euroopan unioni ei valitettavasti voi määrätä tätä poliittista ratkaisua; Ranska on ainoa poliittinen mahti, joka voi mielestäni tehdä sen.

  Bruno Gollnisch (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, paha periköön sen maan, jossa valtion määräysvalta ei ulotu vähemmistöihin ja etnisiin yhteisöihin, ja paha periköön aseista riisutut maat. Libanon-parka on jälleen joutunut kokemaan kovia ja antanut motiivin, vaikkakin vastahakoisesti, tuhoisalle ja suhteettoman voimakkaalle väliintulolle. Maalla on tietenkin oikeus puolustaa itseään ja toteuttaa jatkotoimia, mutta kenelläkään ei ole oikeutta käynnistää suursotaa ilman neuvotteluja, ilman uhkavaatimuksen esittämistä, ilman sodan julistamista ja antamatta asiaa ensin turvallisuusneuvoston käsiteltäväksi. Pelkään myös sitä, että tällä operaatiolla on kielteisiä vaikutuksia Israeliin, joka ei ole saavuttanut poliittisia tavoitteitaan ja joka nyt saa koko Libanonin kansan vihat niskoilleen.

Puheenjohtaja Tuomioja kertoi, että Euroopan unionin ministerien välisissä kokouksissa vallitsee sydämellinen ilmapiiri – mikä helpotus! Näillä lämminhenkisillä kokouksilla ei kuitenkaan pystytty estämään Libanonin hävitystä.

Tänään meille kerrotaan Euroopan unionin rauhanturvajoukoista, mutta kummallista kyllä näihin joukkoihin osallistuu vain seitsemän 25 jäsenvaltiosta. Onko minun sanottava, että Libanonissa on ollut rauhanturvajoukkoja jo 28 vuoden ajan? Kotimaani Ranska on maksanut tästä kovan hinnan, mutta näillä joukoilla ei pystytty alkuunkaan estämään todistamiamme traagisia tapahtumia, ja toisin kuin komission jäsen sanoi, joukot olivat äskettäisessä tragediassa täysin voimattomia ja toimivat vain ylimääräisinä maalitauluina Israelin pommituksissa.

Ratkaisu voi perustua ainoastaan siihen, että tunnustetaan riippumattomat valtiot, joilla on turvalliset ja tunnustetut rajat. Nyt tarvitaan vapaata ja itsenäistä Palestiinan valtiota, jollaista ei ole ollut olemassa vuosikymmeniin – monet teistä näyttävät jokseenkin hyväksyneen tämän asiaintilan. Ilman tällaista valtiota rauhaa ei saada aikaan. Äskettäin Syyrian valvonnasta vapautuneen Libanonin valtion on laajennettava määräysvaltansa koko maan alueelle. Vain näillä ehdolla Israel voi saavuttaa pysyvän rauhan.

Lopuksi totean kansalaistemme jälleenrakentamiseen antaman avun osalta, että olemme kyllästyneet rakentamaan uudelleen sitä, minkä muut ovat tuhonneet. Auttakoon kukin osapuoli korjaamaan itse aiheuttamiaan vahinkoja; Libanonin valtio saisi korjata Hizbollahin Israelissa aiheuttamia tuhoja ja Israelin valtio Libanonissa aiheuttamiaan tuhoja. Kantakoon kukin osapuoli vastuunsa, myös oikeusvaltioperiaate perustuu tähän.

  João de Deus Pinheiro (PPE-DE). – (PT) Pidimmepä siitä tai emme, EU:n aika kansainvälisellä näyttämöllä on koittanut. Ensin meidän on kiitettävä puheenjohtajavaltiota Suomea, komission jäsentä ja komissiota siitä, että ne ovat onnistuneet saavuttamaan tämän aseman tai ainakin myötävaikuttaneet siihen.

Tämä merkitsee sekä tilaisuutta että vastuuta. Meidän on ymmärrettävä, että on olemassa kaikki edellytykset sille, että jotain menee pieleen. Toimeksianto on täynnä tulkinnanvaraisuuksia, Hizbollah ei ole riisumassa aseitaan, Israel jatkaa kostotoimiaan, Israelin ja Palestiinan välinen raja ei ole turvallinen eikä Syyriaan ja Iraniin voi luottaa. Kaikesta huolimatta mielestäni oli hyvä päätös ottaa nämä asiat vastuullemme.

Meidän on myös varmistettava, että rauhanturvaamisoperaatio onnistuu. Meidän on varmistettava, ettei EU:ssa ole epäsopua, ja toimittava nopeasti, jos tilanne muuttuu. Mielestäni epävirallinen komission, neuvoston ja parlamentin jäsenistä muodostettu työryhmä voisi olla hyödyllinen. Tärkeintä on kuitenkin luoda rinnakkainen poliittinen rakenne. Ehdotus kansainvälisestä konferenssista tuntuu erittäin sopivalta, kun otetaan huomioon, että vaikka Yhdistyneiden Kansakuntien Libanonissa olevat valvontajoukot ovat välttämätön edellytys onnistumiselle, ne eivät yksin riitä. Lopuksi meidän on myönnettävä lisää inhimillisiä ja taloudellisia resursseja, sillä tämä prosessi vie aikaa. Meidän velvollisuutemme on varmistaa, että edustajamme onnistuvat. Tämä on meidän velvollisuutemme.

  Hannes Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, haluaisin keskittyä puheessani Israelin turvallisuuteen ja siihen liittyvään Euroopan unionin etunäkökohtaan, sillä meillä on historiaamme – joka on ollut hirvittävä, traaginen ja täynnä onnettomuuksia – liittyvistä syistä velvollisuus puolustaa maan turvallisuutta.

Mitä Israelin turvallisuus sitten tarkoittaa? Ensinnäkin Israel tarvitsee naapureita, jotka ovat itse turvallisia, jotka voivat keskittyä omaan yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kehitykseensä, jotka eivät ole riippuvaisia naapureistaan, jotka eivät itse ole miehitettyinä tai jotka eivät kärsi saarroista. Libanonin on näin ollen oltava riippumaton ja varsinkin Syyriasta, niin ettei se ole asevoimien miehittämä ja ettei sitä uhata saarrolla.

Toiseksi jos Israelin halutaan olevan turvallinen – mikä on meidän tavoitteenamme – on pantava täytäntöön YK:n päätöslauselmia, ja ensimmäisenä niistä on pantava täytäntöön YK:n ensimmäinen päätöslauselma, jonka avulla perustettiin Israelin valtio ja jossa ennakoitiin myös Palestiinan valtion perustamista. Mikäli tällainen valtio halutaan perustaa ja mikäli sen halutaan olevan itsenäinen, on vetäytyminen miehitetyiltä alueilta välttämätöntä.

Siteeraan nyt Gideon Levyn israelilaisessa Ha'aretz -sanomalehdessä esittämää näkemystä. Hän totesi monen israelilaisen tavoin, että terrorismia pahempi uhka heille on se, että maan miehittää vieras maa ja sen kansa. Näin ollen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, olette aivan oikein tehnyt viime päivien ja viikkojen aikana selväksi, että meidän on päästävä neuvotteluissa sellaiseen vaiheeseen, että Israelin turvallisuus voidaan taata pitkällä aikavälillä. Kuten edellisessä Libanonin sodassa kävi ilmi, emme saavuta haluamaamme sodan emmekä väkivallan avulla – nämä vain ruokkivat itse itseään – emmekä yksipuolisella vetäytymisellä varsinkaan silloin, jos asevoimilla tai rauhanpolitiikalla ei voida taata, ettei lisää julmuuksia enää tapahdu.

Neuvottelu tarkoittaa vuoropuheluun sitoutumista, ja jos ihmiset haluavat osallistua vuoropuheluun, heidän on annettava toisillensa tunnustusta. Meidän ei siis kannata juuri puhua ehdoista, varsinkaan jos ne ovat yksipuolisia. Vaadimme perustellusti Hamasia tunnustamaan Israelin vuoden 1967 rajojen mukaisesti, mutta meidän on vaadittava myös Israelia hyväksymään nämä rajat. Voimme myös käskeä heidät alusta alkaen istumaan ja keskustelemaan keskenään ja ottamaan lähtökohdakseen asiaankuuluvan YK:n päätöslauselman, minkä jälkeen voimme puhua tehtävistä korjauksista ja muista seikoista. Näin ollen voi olla vain yksi rauhanprosessi – sellainen, joka perustuu neuvotteluihin.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, haluaisin korjata sanojanne hieman, emme nimittäin ole "palaamassa rauhanprosessiin" vaan paremminkin "menossa kohti rauhanprosessia", sillä toistaiseksi ei ole vielä ollut rauhanprosessia, joka olisi ollut tehokas ja antanut toiveita onnistuneesta lopputuloksesta.

Arvoisa komission jäsen ja arvoisa neuvoston puheenjohtaja, haluan kiittää teitä kumpaakin siitä, että viime viikkojen aikana olette teoillanne ja sanoillanne auttaneet meitä saamaan realistisemman kuvan tilanteesta. Nyt Euroopan unioni voi siis todella alkaa tehdä tärkeää työtä ja käynnistää kestävän rauhanprosessin, jota tarvitaan sekä Israelin että koko alueen turvallisuuden varmistamiseksi.

(Suosionosoituksia)

  Alexander Lambsdorff (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, Lähi-idän tilanteella on suoria vaikutuksia Euroopan unioniin, ja on valitettavaa, että tarvittiin sota, jotta muistaisimme tämän asian, josta on tullut diplomaattisten toimiemme keskeinen kysymys. Me kaikki tiedämme, että Lähi-idässä tarvitaan kattavaa poliittista ratkaisua: on muodostettava kaksi valtiota, Israel ja Palestiina; on saatava aikaan rauha alueelle, jolla Israel, Syyria ja Libanon kohtaavat; on saatava tukea ei-radikaaleilta arabivaltioilta, ja Iranin ja sen lakeijan Hizbollahin on vetäydyttävä. Tiedämme, mitä on tapahduttava.

On aika liittää palapelin osat yhteen, sillä ihmiset kärsivät väkivaltaisuuksista. Jäsen Schulz, olen erittäin tyytyväinen siihen, että otitte esiin Saksan liberaalidemokraattisen FDP-puolueen ajatuksen Lähi-idän turvallisuus- ja yhteistyökokouksesta, kuten myös Kurt Beck on jo tehnyt. Tuemme teitä tässä, ja olisi hyvä, jos tämä todella toteutuisi. Hans-Dietrich Genscher ilahtuu tästä.

Monet jäsenvaltiot ovat mukana UNIFILin sotilasoperaatiossa Libanonissa, ja niiden yksiköt muodostavat näiden joukkojen selkärangan. Valitettavasti ne ovat kuitenkin kansallisia yksiköitä eivätkä todellisia Euroopan unionin yksiköitä. Tämä ei ole hyvä asia, sillä myös me liberaalit haaveilemme Euroopan yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta, ja tähän kantaan yhtyi myös jäsen Cohn-Bendit hyvin kaunopuheisesti. Jäsen Cohn-Bendit, haluan kuitenkin sanoa teille yhden asian: puolueeksi, joka halusi kauan lakkauttaa Saksan asevoimat ja erota Natosta, pidän merkille pantavana sitä, että nyt hyökkäätte Graham Watson -paran kimppuun vain sen takia, että FDP on pitkien keskustelujen jälkeen omaksunut perustellun kannan tässä asiassa, ja kerrankin se vastustaa sitä. Teidän asemassanne olisi viisasta olla vähän hienotunteisempi.

Jos olisimme noudattaneet tuolloin teidän turvallisuuspolitiikkaanne, ei Onyszkiewicz olisi nyt parlamentin varapuhemies. On selvää, että voimme olla kiitollisia sotilaille, jotka täyttävät velvollisuutensa tällä vaikealla alueella. Yhtä lailla on selvää, että meidän on poliitikkoina luotava yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, sellainen, joka osoittautuu nimensä veroiseksi, kun tilanne muuttuu todella vakavaksi. Neuvostossa ilmenneistä ongelmista on jo puhuttu. Meidän on muutettava olemassa olevia järjestelmiä, tarvitsemme aitoa yhteistä päätöksentekomenettelyä. Lyhyesti sanottuna: meidän on otettava pitkä harppaus eteenpäin kohti yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Tähän meidän on työllämme pyrittävä; tämä on Euroopan unionin velvollisuus, ja sen on myös täytettävä se.

Haluaisin lisätä, että mielestäni meidän olisi käytävä tätä keskustelua Brysselissä eikä Strasbourgissa.

  Caroline Lucas (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, huomio on ymmärrettävistä syistä kiinnitetty Libanonissa tapahtuvaan teurastukseen. Emme saa kuitenkaan antaa maailman unohtaa Gazan alueella tehtäviä rikoksia, sillä alue on käytännöllisesti katsoen muunnettu palestiinalaisten vankilaksi. Emme saa unohtaa, että kesäkuun lopun jälkeen yli 200 palestiinalaista – joista ainakin 44 on lapsia – on tapettu. Emme saa unohtaa myöskään sitä, että tuhansia muita on pakotettu pakenemaan kodeistaan, tai sitä, että kun puhumme israelilaisista vangeista, jotka todellakin on vapautettava, myös Israelin vankiloissa viruu edelleen 9 000 palestiinalaista, joista yli puolet on vangittu ilman oikeudenkäyntiä. Älkäämme myöskään unohtako, että vaaleilla valittuja Hamasia edustavia parlamentin jäseniä on edelleen pidätettyinä. On selvää, ettei Lähi-idässä saada pitkäaikaista rauhaa aikaan ennen kuin Israel vetää joukkonsa pois Palestiinasta.

Tänään täällä salissa on väännelty paljon käsiä ja sanottu: "kunpa voisimme Euroopan unionina tehdä vielä enemmän". Pyydämme Israelin viranomaisia vapauttamaan pidättämänsä palestiinalaisille kuuluvat tulot, pyydämme heitä avaamaan rajanylityspaikat, pyydämme heitä poistamaan ilma- ja merisaarron sekä olemaan rakentamatta enää lisää laittomia siirtokuntia. Silti mikään ei todellisuudessa muutu.

Mielestäni meidän olisi pitänyt jo aikoja sitten noudattaa EU:n Jerusalemin edustuston päälliköiden antamaa suositusta ja vaatia EU:n ja Israelin assosiaatiosopimuksen kumoamista ihmisoikeusrikkomusten perusteella, kuten sopimuksen 2 artiklassa määrätään. Mikäli emme EU:na suhtaudu itseemme ja sopimuksiimme vakavasti, ei meidän pidä yllättyä siitä, etteivät muutkaan tee niin.

Arvoisa komission jäsen, sanoitte panoksena olevan meidän uskottavuutemme. Se on totta. EU:na meillä on paljon vaikutusvaltaa Lähi-idässä, ja meidän olisi hyödynnettävä sitä tehokkaammin.

  Adamos Adamou (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, Israel on hyökännyt, Etelä-Libanon on pantu maan tasalle, sadattuhannet ihmiset ovat joutuneet siirtymään kotiseuduiltaan, ja monet heistä ovat nauttineet kyproslaisten vieraanvaraisuudesta, uhreja on murhattu – kaikki tämä on osoitusta siitä, että niin sanottu terrorismin vastaisen sodan oppi on epäonnistunut. Tämä on osoitus myös siitä, että tällä opilla tarkoitetaan uuden Lähi-idän teknistä rakentamista, jota alueen kansat vastustavat, ja kumpikin näistä tavoitteista perustuu aseiden voimaan ja kansainvälisen oikeuden rikkomiseen.

Alueella tapahtuva teurastus voidaan lopettaa vain siinä tapauksessa, että vahvojen toteuttama väkivallan politiikka korvataan oikeudenmukaisella vuoropuhelulla, jossa kunnioitetaan täysin valtioiden alueellista koskemattomuutta ja riippumattomuutta. Tämä koskee erityisesti Palestiinaa ja varsinkin Gazan aluetta, jossa 70 prosenttia kansasta kärsii ja näkee nälkää.

Euroopan unionilla on myös hyvin tärkeitä velvollisuuksia. Presidentti Abbasia ja hänen toimiaan kansallisesti yhtenäisen hallituksen luomiseksi on tuettava poliittisesti. Palestiinan ministerit ja parlamentin jäsenet on vapautettava, miehitettyjen alueiden taloudellinen eristäminen on lopetettava välittömästi, ja neuvotteluja on jatkettava. Emme saa myöskään unohtaa, että keskeisin ongelma on Palestiinan kysymys ja se, haluammeko alueelle kestävän rauhan.

  Ģirts Valdis Kristovskis (UEN). – (LV) Hyvät kollegat, täällä kuullut määrätietoiset puheet vahvistavat, että yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevaa päätöksentekoa on tehostettava. Päätöslauselmassa, jonka aiomme hyväksyä, on monia hyviä kohtia, muun muassa Hizbollahin aseista riisumista koskeva vaatimus. On kuitenkin kummallista, ettei tämä järjestö ole Euroopan unionin terroristijärjestöjen luettelossa. Luettelossa on Iranin oppositioliike Mujahedin, jonka poistamista luettelosta on pyydetty monta kertaa ilman tulosta. Miksei Hizbollah ole terroristiluettelossa? Johtuuko se siitä, että Hizbollahilla on edustajia Libanonin hallituksessa? Eikö tämän suuria menetyksiä aiheuttaneen konfliktin provosointi ole syy puhua näistä asioista avoimesti? Haluaisin vedota niihin, jotka vastaavat tällä hetkellä Euroopan unionin johtamisesta, etteivät he käyttäisi voimiaan ainoastaan resurssien kohdentamiseen jälleenrakentamistyöhön ja rauhanturvajoukkojen sijoittamiseen vaan myös täsmällisten, luotettavien ja rehellisten vastausten antamiseen konfliktin syistä.

  Gerard Batten (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, tämän keskustelun yhteydessä olemme kuulleet todettavan moneen otteeseen, että tarvitaan neuvoteltua ratkaisua ja rauhanprosessia. Kenen kanssa sitten neuvottelemme ja miltä pohjalta? Libanonin sodan aiheutti se, että Hizbollah kidnappasi israelilaisia sotilaita, ja tämä johti odotetusti israelilaisten kostoiskuun ja näkemäämme laajenevaan konfliktiin.

Hizbollahin johtaja Sayyed Hassan Nasrallah totesi, ettei hän olisi määrännyt sotilaiden kaappausta ja kidnappausta, jos hän olisi tiennyt sen johtavan täysimittaiseen sotaan. Mitä hän sitten odotti? Näin ei puhu poliittinen johtaja vaan poliittinen gangsteri ja terroristi. Hän määräsi kidnappaukset, koska hän luuli selviävänsä niistä ilman rangaistusta. Näin ei käynyt vaan hän sai sodan, jonka hän voi kuitenkin panna israelilaisten syyksi.

Palestiinalaiset ovat valinneet vaaleilla Hamasin johtaman terroristihallituksen, ja libanonilaisilla on kaksi Hizbollahin terroristiedustajaa omassa hallituksessaan. Näillä päätöksillä on seurauksia sekä palestiinalaisille että libanonilaisille, kuten olemme nähneet. Miten Euroopan unioni reagoi tähän? Se lähettää päätoimijoille lisää rahaa: tänä vuonna se on lähettänyt tähän mennessä 435 miljoonaa euroa Palestiinalle ja 42 miljoonaa euroa Libanonille.

Meidän olisi odotettava, että kyseiset Hamasia ja Hizbollahia edustavat ministerit luopuvat aikeistaan ajaa israelilaiset mereen, ennen kuin harkitsemme heidän hallitustensa avustamista. Muuten näillä varoilla vain tuetaan terrorismia.

  Mario Borghezio (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kun Euroopan unionin perustajavaltion ulkoministeri – kotimaani ulkoministeri – kävelee käsikoukkua korkea-arvoisen Hizbollahin edustajan kanssa, hän ei anna Euroopan unionin kansalaisille myönteistä viestiä. Unionin kansalaiset todella haluavat rauhaa, ja he haluavat auttaa ratkaisemaan ne vaikeat ongelmat, joiden keskellä alue ja varsinkin piinattu Libanon kompuroi.

Ranska on kiistatta ottanut kaikista tärkeimmän kysymyksen esiin heti alusta lähtien vaatiessaan, että YK:n toimeksiantoon on kuuluttava myös asetuonnin estäminen Libanoniin ja varsinkin Syyriasta. Tältä osin komission jäsenen Ferrero-Waldnerin puheen jälkeen – vaikka arvostankin sitä, että hän totesi hyvin selkeästi, että Libanonin täytyy ja sillä on oikeus palata jälleen itsenäiseksi valtioksi ja vapautua näin riippuvuudestaan Syyriaan – meidän olisi kuitenkin suhtauduttava kriittisesti siihen, ettei hän käsitellyt näin perustavanlaatuisia kysymyksiä lainkaan selkeästi.

Me haluamme tietää, ja Euroopan unionin on saatava tietää, mitä näiden joukkojen on tarkoitus tehdä, mitkä ovat niiden tehtävät ja millaiset resurssit meillä on käytettävissämme. Jos joku sanoo esimerkiksi, että Hizbollahin aseista riisuminen tarkoittaa näiden libanonilaisten sissien siirtämistä Libanonin armeijaan, vastaamme, ettei ongelmaa ratkaista näin ja ettei se ainakaan ole niiden tavoitteiden mukaista, joihin Euroopan unionin ja UNIFIL-operaatioon osallistuvien jäsenvaltioiden pitäisi pyrkiä.

Lisäksi monet sotilasasiantuntijat ovat huomauttaneet sellaisen operaation vaaroista, jota ei ole laadittu tarkasti ja asianmukaisesti. Meidän on uskallettava puhua tästä peruskysymyksestä suoraan ja vaadittava asianmukaisia takuita – Euroopan unionin on tehtävä näin – sillä sotilaat ovat paikan päällä, ja tämä on tietenkin Euroopan unionin tehtävä.

  Elmar Brok (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, Euroopan unionia tarvittiin, ja kansallisvaltiot vastasivat kutsuun – hieman kompastellen mutta kuitenkin oikeaan suuntaan. Tämä on jälleen yksi osoitus siitä, ettei nykyinen järjestelmä johda mihinkään, ja se on jälleen yksi osoitus siitä, että ilman perustuslakisopimusta emme voi täyttää velvollisuuksiamme kansalaisia kohtaan, koska meillä ei ole käytössämme asianmukaista järjestelmää.

Siirtyäkseni käsillä olevaan asiaan kysymys on kiistasta, jota tarkasteltaessa on todellakin otettava huomioon laajemmin koko Lähi-idän konflikti. On selvää, että palestiinalaisten ja israelilaisten välillä on konflikti, mutta Hizbollah ei ole siinä asianosaisena; Shebaan alueen maatilat ovat vain tekosyy. Kysymys on ryhmästä, joka ei suoranaisesti liity konfliktiin ja joka Iranin ja Syyrian yllyttämänä ja tukemana toteuttaa hyökkäyksiä, joiden päämääränä on tuhota Israel. Jos haluamme arvioida tilannetta oikeudenmukaisesti, meidän on tehtävä itsellemme selväksi, että näin se on saanut alkunsa.

On tietenkin mahdollista keskustella siitä, oliko Israelin reaktio nykytilanteeseen liioiteltu. Mielestäni oli, mutta emme saa myöskään unohtaa perustilannetta. Tästä syystä Syyrian ja Iranin on nyt selkeästi sitouduttava olemaan toimittamatta enää lisää aseita Hizbollahille. On tehtävä selväksi, että tähän asti Hizbollah on vastustanut päätöslauselmaa 1559 ja ettei puolisotilaallisten joukkojen saa antaa pitää aseita hallussaan. Libanonin riippumattomuus voidaan saavuttaa vain siinä tapauksessa, että hallituksella on yksinoikeus voimankäyttöön omassa maassaan ja ettei Hizbollahin sallita pitää aseita hallussaan.

Tästä syystä toimeksiannon on oltava selkeä. Käsitykseni mukaan kenelläkään ei ole tällä hetkellä valtuuksia riisua Hizbollahia välittömästi aseista, mutta kaikki tämä kiertely ja kaartelu – esimerkiksi tämänhetkinen keskustelu siitä, olisiko merellä tehtävät tarkastukset suoritettava seitsemän meripeninkulman vyöhykkeen sisäpuolella – saa minut olettamaan, että Hizbollah yrittää jatkuvasti löytää uusia porsaanreikiä voidakseen aseistautua uudelleen. Tämä saattaisi johtaa jälleen uuteen sotaan.

UNIFIL-joukoille on annettava paremmat mahdollisuudet saavuttaa parempia tuloksia, niin ettei 15 000 miehen tehtäväksi jää vain seurata tapahtumia sivusta, kuten 2 000 miestä on tähän mennessä tehnyt. He ovat nähneet, mihin aseita on kätketty, mutta eivät ole pystyneet tekemään asialle mitään. On selvää, että tämä on tehtävä yhteistyössä Libanonin hallituksen kanssa, mutta meidän on puututtava tilanteeseen selkeästi.

Meidän on siis vaadittava aidosti – eikä vain puhuttava pinnallisista kompromisseista – päätöslauselmien 1701 ja 1559 täytäntöönpanoa. Tämä on varmasti olennaista, jos haluamme säilyttää rauhan tällä tärkeällä alueella. Rauha antaisi meille paremmat mahdollisuudet ratkaista Lähi-idän konfliktiin liittyviä todellisia ongelmia.

Mielestäni kvartetin on nyt korkea aika saapua yhdessä paikalle ja tuoda alueelle mahdollisimman suuret joukot mukanaan, jotta se voi varmistaa kirjallisten vaatimustensa täyttämisen. Vain yhdessä kvartetin jäsenet voivat riittävän uskottavasti antaa turvallisuustakeita ja avustaa sekä turvallisen Israelin valtion että elinkykyisen Palestiinan valtion rakentamisessa. Kukaan ei pysty tähän yksin, se on mahdollista vain, jos teemme yhteistyötä, ja niin meidän on tehtävä.

Meidän on järjestettävä jälleen Madridin konferenssin kaltainen kokous, jotta voimme löytää alueelle uuden alun. Toivon myös, että kauheudet loppuvat Palestiinassa, Gazan alueella ja Länsirannalla, että presidentti Abbas löytää keinot lopettaa ne ja että samalla pysäytetään Israelin toimet. Israelin on myönnettävä, että nyt kun saatavana on uusia ja pitemmän kantomatkan aseita, sen oma olemassaolo on riippuvainen siitä, onko alueella rauha.

Tilanne on muuttunut: tämän olemme oppineet Libanonin konfliktista. Toivon, että tämä myönnetään Jerusalemissa ja että se myönnetään myös Ramallahissa. Jos molemmat osapuolet haluavat välttää mahdollisen hävityksen ja antaa lapsilleen mahdollisuuden, niiden on nyt päästävä sopimukseen. Myös meidän olisi omalta osaltamme myötävaikutettava siihen, että sopimukseen päästään.

(Suosionosoituksia)

  Véronique De Keyser (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, neuvoston puheenjohtaja Tuomioja, komission jäsen Ferrero-Waldner, olemme tänä kesänä todistaneet traagisia tapahtumia, jotka ovat päättyneet verilöylyyn. Yli 1 000 libanonilaista on kuollut, suurin osa heistä siviilejä, miljoona ihmistä on joutunut siirtymään kotiseudultaan, maa on tuhottu täydellisesti, sen infrastruktuuri on raunioina, meri on saastutettu, maatalousala on turmeltu ja aseilla, jotka ovat todennäköisesti laittomia, tapetaan ihmisiä tänäkin päivänä. Tämä merkitsee katastrofia Libanonille ja monenlaisia haavoja Israelille, jossa tuhot ovat onneksi olleet vähäisempiä.

Lisäksi tämän tragedian aikana skandaali puhkesi YK:ssa, jonka Yhdysvallat oli halvaannuttanut; välitöntä tulitaukoa ei saatu aikaan, koska Israelille oli annettava aikaa tehdä ensin työnsä loppuun paikan päällä. Sanoja on vääristelty. Siviilien joukkomurhaa kutsutaan tästä lähtien "suhteettomaksi ja umpimähkäiseksi vastaiskuksi". Maahan tunkeutumista kutsutaan nykyisin "puolisotilaallisten joukkojen torjumiseksi". Vastarintaliikkeen tukahduttaminen on sama kuin "kidnapatun sotilaan etsintä". Tällä ei kuitenkaan huijata ketään. Tässä valmisteltiin sotaa, ja me annoimme sen tapahtua. Tämä oli suunniteltua. On totta, että siihen osallistui monta osapuolta, esimerkiksi Syyria ja Iran, mutta – valitettavasti sodan uhrin eli Israelin välityksellä – siihen osallistui myös Yhdysvallat, joka edelleen testaa käytännössä tuhoisaa rakentavan epätasapainon käsitettään voidakseen rakentaa Lähi-idän uudelleen. Tätä Irakissa epäonnistumiseen johtanutta käsitettä sovelletaan jälleen, ja se on näyttänyt rajallisuutensa.

Tässä tapauksessa konfliktin juuret ovat syvällä. Ne ovat Palestiinassa, joka on edelleen miehitettynä ja joka odottaa edelleen valtiota, jonka hallituksen ja demokraattisesti valitun lakiasäätävän neuvoston jäsenistä puolet on yhä vankilassa. Tulitaukoa tarvitaan myös Palestiinassa, ja siellä tarvitaan rauhanturvajoukkoja. Sitä paitsi samalla kun Libanonin kansalaisia kuoli lähestulkoon kameroiden edessä, 250 palestiinalaista menetti henkensä kaikessa hiljaisuudessa miehityksen alaisena.

Lähi-idässä ei voida ratkaista mitään, ellei tähän konfliktiin löydetä ratkaisua koko kansainvälisen yhteisön tuella, arabimaat, Palestiina ja tietenkin Israel ja Yhdysvallat mukaan luettuina. Olen kiitollinen Ranskalle ja Italialle siitä, että ne ovat kiinnittäneet tähän huomiota, sekä puheenjohtajavaltio Suomelle siitä, että se on pitänyt jälleen Euroopan unionin lippua korkealla, lähtenyt tälle tielle ja aloittanut neuvottelut kaikkien toimijoiden kanssa, myös Syyrian kanssa.

Haluamme vilpittömästi kansainvälisen rauhankonferenssin. Se on Euroopan unionin vastaus hävitykseen ja rakentavaan epätasapainoon perustuvaan Yhdysvaltojen näkemykseen, ja voisin lisätä, että se on ainoa mahdollinen ratkaisu. Olemme tänään helpottuneita, mutta uusi sivu on käännetty. Euroopan unioni aikoo tietenkin auttaa Libanonia jälleenrakentamisessa, mutta, jäsen Gollnisch, puolustin ryhmässäni sitä mitä tekin haluatte, eli että hävityksestä vastuussa olevat pannaan maksamaan. Ei siksi, että meidän pitäisi periä rahamme takaisin, vaan siksi, että tämä on käsitykseni oikeudenmukaisuudesta ja vastuusta ja että ilman oikeudenmukaisuutta ja ilman vastuun kantamista Lähi-itään ei saada rauhaa.

(Suosionosoituksia)

  Frédérique Ries (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, jokaisen libanonilaisen ja israelilaisen siviilin kuolema tässä sodassa on traaginen, ja haluan ilmaista heti solidaarisuuttamme kärsiviä kohtaan. Solidaarisuus on nyt tärkeimpiä huolenaiheitamme, samoin kuin paluu poliittiseen prosessiin ja etenemissuunnitelmaan, kuten on jo todettu. Tärkeää on kuitenkin myös israelilaissotilaiden vapauttaminen, Libanonin demokratisoitumisen tukeminen – maan historialla, perinteillä ja kulttuurilla ei ole mitään tekemistä Hizbollahin terroristisen ideologian kanssa – Libanonin ilma- ja merisaarron poistaminen, edellyttäen että samalla määrätään asesaarto, sekä Hizbollahin aseistariisuntaa koskeva keskeinen kysymys.

Haluan vastata sydämellisesti jäsen Cohn-Benditille, joka kysyi meiltä juuri, oliko kukaan näistä asioista huolissaan vuosi sitten. Jäsen Cohn-Bendit, me – minä itse ja muut parlamentin jäsenet – mainitsimme päätöslauselman 1559 maaliskuussa 2005. Me täysistuntoon kokoontuneet Euroopan parlamentin jäsenet mainitsimme – siteeraan nyt ulkomuistista, koska minulla ei ole enää tätä merkittynä muistiin – "kiistattomat todisteet terroristitoiminnasta" ja äänestimme niistä. Vaadimme Hizbollahin aseista riisumista ja äänestimme sen puolesta. Me myös pyysimme neuvostoa toimimaan tämän mukaisesti. Näin me teimme.

Tämän todettuani ymmärrän hyvin niitä, jotka puhuvat täällä istunnossa tarpeesta käynnistää vuoropuhelu ja turvautua jälleen diplomatiaan. Kysyn kuitenkin seuraavaa: miten šeikki Nasrallah saadaan noudattamaan päätöslauselmia 1559 ja 1701, kun hän on useaan otteeseen, niinkin äskettäin kuin eilen aamulla Libanonin lehdistössä, torjunut kaikki aseidenriisuntaa koskevat pyynnöt? Palaisin siihen, mitä komission jäsen sanoi: Euroopan unioni on nyt enemmän kuin koskaan tienristeyksessä, jossa sen on etsittävä uusia reittejä ja oltava toistamatta menneisyyden virheitään, mikä olisi erittäin traagista.

  Johannes Voggenhuber (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, hetken ajan tuntui vapauttavalta, kun arvostettu kollegamme Watson totesi, että meidän on katsottava eteenpäin eikä taaksepäin. Koska tässä julmassa ja järjettömässä sodassa ihmisiä kuitenkin tapetaan julmasti ja järjettömästi, meidän on kysyttävä, olisiko tämän sota voitu välttää. Myös Euroopan unionin on vastattava tähän kysymykseen.

Maaliskuussa 2005 parlamentti hyväksyi päätöslauselman, jossa Hizbollahin terroristinen toiminta tuomittiin ja jossa neuvostoa pyydettiin ryhtymään toimiin sen lopettamiseksi. Tällaisiin toimiin ei ryhdytty; neuvosto ei vastannut tähän pyyntöön. Euroopan unioni ei myöskään koskaan tehnyt aloitetta varmistaakseen, että YK:n aseidenriisuntaa koskeva päätöslauselma pantaisiin täytäntöön. Päinvastoin, Hizbollah varustautui vuosien ajan valtavalla asemäärällä. Eikö salainen palvelumme tiennyt tätä? Emmekö huomanneet, että Hizbollah rakensi satoja rakettien laukaisualustoja siviilien asutusalueiden suojissa? Tälle ei tehty mitään.

Emmekö todellakaan nähneet, että Iran käytti tätä konfliktia hyväkseen noustakseen alueella johtoasemaan? Emmekö Euroopan unionissa todellakaan nähneet lähestyvää sodan uhkaa, niin että voimme nyt vain peittää passiivisuutemme katsomalla mieluummin eteen- kuin taaksepäin? Joka puolella täällä salissa vedotaan Israelin oikeuteen olla olemassa – se on aivan oikein, ja olen siitä todella iloinen – mutta miksi sitten katsomme sivusta, kun ne, jotka haluavat tuhota Israelin, järjestäytyvät yhä uudelleen, kunnes maassa syntyy yhteiskunnallinen, poliittinen ja jopa sotilaallinen paniikki? Johtuuko tämä siitä, että katsoessamme taaksepäin huomaamme itsekin olleemme vastuussa näistä tapahtumista?

  Vittorio Agnoletto (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, pasifistina en ole koskaan uskonut siihen, että rauha voitaisiin saavuttaa aseilla. Sen vuoksi en ole mitenkään riemuissani siitä, että Libanoniin lähetetään joukkoja, mutta realistisesti ajatellen ymmärrän, että kyseessä on operaatio, jolla pyritään minimoimaan vahinkoja ja että tämä on ainoa mahdollinen keino saada Israel vetäytymään Libanonista. Joukot ovat kuitenkin sitä uskottavampia mitä puolueettomampia ne ovat.

Tästä syystä Italian ja muiden UNIFIL-operaatioon osallistuvien maiden on välittömästi katkaistava kaikki Israelin kanssa tekemänsä sotilaallista apua koskevat sopimukset, esimerkiksi se, jonka Italia allekirjoitti kaksi vuotta sitten. Mikäli tavoitteena on saada aikaan pysyvä rauha, rauhanturvajoukkojen lähettäminen ei riitä, ja siksi kehotan Euroopan unionia sijoittamaan myös siviilirauhanturvajoukkoja Libanonin ja Israelin rajalle. Näillä joukoilla on oltava oma toimeksianto ja niitä on hallinnoitava sotilasoperaatiosta erillään.

Meidän olisi kannatettava humanitaaristen ryhmien jo esittämiä vaatimuksia perustaa YK:n kansakuntien tutkimuskomissio, joka tutkisi Israelin siviilejä kohtaan mahdollisesti tekemiä sotarikoksia. Näihin sisältyisivät myös rypälepommien käyttö ja siviili-infrastruktuurin pommittaminen.

Yhdyn neuvoston arvioon, jonka mukaan Lähi-itään ei saada aikaan pysyvää rauhaa, ellei Palestiinan kansan oikeuksia kunnioiteta. Euroopan unionin olisi näin ollen virallisesti ehdotettava puskurijoukkojen lähettämistä myös Palestiinan ja Israelin välille ja vaadittava, että Israel noudattaa kaikkia YK:n päätöslauselmia.

  Hélène Goudin (IND/DEM). – (SV) Arvoisa puhemies, EU käyttää Israelin ja Libanonin välistä konfliktia tekosyynä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistamiselle. Meidän näkemyksemme on, että jäsenvaltioiden pitäisi toimia itsenäisesti ulkopoliittisissa suhteissaan ja koordinoida toimiaan ja yhteisiä kantojaan olemassa olevien kansainvälisten järjestöjen kautta. YK on se kansainvälinen järjestö, jolla on parhaat mahdollisuudet saada aikaan kestävä ratkaisu Lähi-idän konfliktiin.

Monimutkaiset ulkopoliittiset kysymykset vaativat ennemminkin kokonaisvaltaisia pitkän aikavälin ratkaisuja kuin EU:n toimia, joille on usein ominaista kapea-alaiset kansalliset etunäkökohdat. Kansainvälisen yhteisön on kehitettävä kykyään ratkaista konflikteja, ja sen on myös pystyttävä parantamaan YK:n kykyä puuttua asioihin ajoissa. Kannatamme tämänhetkistä monialaisten toimien kehittämistä rauhan edistämiseksi. Tämä työ on tehtävä yhteistyössä YK:n puitteissa.

  James Hugh Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, en kannata kaikkia Israelin toimia, mutta olen varma, ettei se viimeisimmässä konfliktissa ollut hyökkäävänä osapuolena ja että se oli riippumattomana valtiona täysin oikeutettu puolustautumaan jatkuvia ja tappavia Hizbollahin raketti-iskuja vastaan. Totuus on se, että Iranin ja Syyrian varustama Hizbollah pystyi toimimaan niin kuin se toimi, koska oli edustettuna Libanonin hallituksessa, osoitti, miten mieletöntä on ylipäänsä hyväksyä hallitukseen mitään terrorismiin suuntautunutta organisaatiota, olipa kyse sitten Libanonista, Palestiinasta tai jopa edustamastani Pohjois-Irlannista.

Israeliin kohdistuneet jatkuvat hyökkäykset olivat niin voimakkaita, että niihin oli pakko vastata voimakeinoin. Nyt tulevaisuuden suurena haasteena on Hizbollahin riisuminen aseista. Luotan siihen, ettei tätä toimeksiannon keskeistä osaa sivuuteta eikä heikennetä; muussa tapauksessa kasaamme vain lisää ongelmia tulevaisuuteen. Ottakaamme opiksemme ja keskittykäämme toimeksiannon tärkeimpään osaan.

  Tokia Saïfi (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, tänä kesänä Libanonissa sattuneet uskomattoman väkivaltaiset tapahtumat ovat erittäin vakavia. Näemme, miten historiallinen prosessi kiihtyy, ja konfliktia ylläpitävien ainesten määrä on suurempi kuin koskaan aikaisemmin: yhä enemmän asetekniikkaa, yhä enemmän fanaattisuutta ja yhä enemmän röyhkeyttä. Kun otetaan huomioon nämä arvaamattomat toimintatavat, meidän on ymmärrettävä täysin, että istumme sellaisen tikittävän aikapommin päällä, joka uhkaa syöstä Lähi-idän pitkäaikaiseen levottomuuden tilaan ja joka vahingoittaa Euroopan unionia.

Kaikki myöntävät sen, että jatkuva väkivallan lisääntyminen on nyt saavuttanut rajansa ja että kansainvälistä oikeutta on noudatettava. Libanon on nyt kiireellisesti vapautettava saarrosta, mutta tärkeintä on ratkaista Israelin ja Palestiinan välinen konflikti ennen kuin on liian myöhäistä. Euroopan unionin on korotettava ääntään. Sen on tehtävä rauhaan perustuvan Välimeren alueen luomisesta, kaikille kuuluvasta kehityksestä ja kulttuurien välisestä vuoropuhelusta ratkaisevan tärkeitä tavoitteita.

Kun Euro–Välimeri-alueen parlamentaarinen edustajakokous EMPA – riippumaton edustajakokous, johon kokoontuu Euroopan parlamentin jäseniä, 25 jäsenvaltion kansallisten parlamenttien jäseniä sekä vaaleilla valittuja edustajia 10:stä Välimeren alueen maasta – kokoontui 24. elokuuta Brysselissä, se päätti lähettää valtuuskunnan Libanoniin, Israeliin ja Palestiinaan. Edustajakokouksen poliittisen komitean puheenjohtajana toimin valtuuskunnan johtajana 18. syyskuuta alkaen. Tehtävänämme on tarkastella edellytyksiä poliittisen vuoropuhelun jatkamiselle. Tämän Välimeren kummankin rannikon yhdistävän valtuuskunnan avulla haluamme tasoittaa tietä aidon Euro–Välimeri-alueen kumppanuuden uudelle vaiheelle, jossa Euroopan unionilla on ratkaiseva tehtävä.

Neuvoston puheenjohtaja Tuomioja ja komission jäsen Ferrero-Waldner, aika on tullut.

  Carlos Carnero González (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, tehkäämme tämä selväksi: jotta Euroopan unioni olisi onnistunut konfliktin ennaltaehkäisyssä ja hallinnassa sekä nyt sodanjälkeisessä jälleenrakentamisessa, se olisi tarvinnut oikeita välineitä. Meillä ei ole niitä vielä. Meillä ei ole voimassa olevaa perustuslakisopimusta. Meillä ei ole sellaista perustuslakisopimusta, johon sisältyisi ulkoministerin virka, joka mahdollistaisi päätösten tekemisen määräenemmistöllä ja joka antaisi neuvostolle mahdollisuuden kutsua koolle ryhmän maita, jotka sitten toteuttaisivat sellaisen operaation, jollaisen tietyt jäsenvaltiot nyt aikovat toteuttaa.

Meille kuitenkin tarjotaan mahdollisuutta; mahdollisuutta julman sodan jälkeen. Italia, Ranska, Espanja ja muut unionin maat ovat sitoutuneet osallistumaan vahvistettuihin UNIFIL-joukkoihin, joiden tärkeimpänä tehtävänä on varmistaa Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1701 noudattaminen.

Poliittisessa mielessä tärkein tavoite on kuitenkin suunnanmuutos Lähi-idässä. On muutettava sitä suuntaa, johon Yhdysvallat on yksipuolisesti pyrkinyt aluetta ohjaamaan Irakin sodasta lähtien. Mikä ero onkaan Irakin valloittaneiden sotilaiden ja niiden Euroopan unionin sotilaiden välillä, jotka nyt aikovat valvoa kansainvälisen oikeuden noudattamista ja palauttaa rauhan. Älkäämme unohtako, että ero perustuu myös arvoihin: Euroopan unionin arvoihin.

Meidän ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen. Meillä on Barcelonan prosessi ja meidän on hyödynnettävä sitä täysimääräisesti. Meidän on tuotava Lähi-idän konfliktiin aimo annos Euro–Välimeri-alueen prosessin henkeä, yhteistyötä, solidaarisuutta sekä kulttuurien ja kansojen välistä vuoropuhelua, jotta voimme saada aikaan rauhan ja ylläpitää sitä.

Euro–Välimeri-alueen parlamentaarinen edustajakokous on osa tätä prosessia. Minulla on kunnia osallistua valtuuskuntaan, joka lähetetään alueelle jäsen Saïfin johdolla. Tämä on saavutus, jota on syytä painottaa. Meidän on puolustettava Libanonin demokratiaa ja meidän on myös voitava järjestää onnistuneen Madridin konferenssin henkeen perustuva uusi kansainvälinen konferenssi.

  Elizabeth Lynne (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, koska ministerineuvosto ei onnistunut esittämään vaatimusta välittömästä tulitauosta, jouduimme perääntymään ja annoimme Libanonin infrastruktuurin tuhoutua ja yli tuhannen siviilin kuolla sekä Libanonissa että Israelissa. Lisäksi rypälepommit lisäävät kuolleiden määrää tulevaisuudessa entisestään.

Panen tämän epäonnistumisen suoraan Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen ja erityisesti Tony Blairin syyksi. Mitä hän on saavuttanut George Bushia kohtaan osoittamallaan koiramaisella uskollisuudella? Omaisuuden ja ihmishenkien mielivaltaisen tuhoamisen lisäksi se on vahvistanut muslimiyhteisön vieraantumista. Hänellä on otsaa sanoa, ettei hän usko tämän johtavan uusiin terroristihyökkäysiin. Jos minä olen vihainen – ja minun kaltaiseni ihmiset ovat vihaisia – Irakin ja nyt myös Libanonin tilanteesta, millaisen syyn tämä antaakaan niille, jotka ovat vakaasti päättäneet iskostaa tiettyä oppia vieraantuneiden musliminuorten mieleen? Mikään, toistan, mikään ei oikeuta terrori-iskuja, mutta Tony Blairin on kohdattava se totuus, että hänen toimensa tekevät hänestä niihin syyllisen.

  Angelika Beer (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, olen enimmäkseen kanssanne samaa mieltä ja mielestäni olette johtanut Euroopan unionia – jolla ei edelleenkään ole perustuslakisopimusta – erittäin hyvin tämän kriisin läpi. Totesitte, ettei mitään alueella käynnissä olevaa konfliktia voida ratkaista yksipuolisesti eikä sotilaallisesti, ja vaikka olenkin kanssanne samaa mieltä, haluaisin lisätä, että meidän on puhuttava tässä yhteydessä myös Iranista.

Jos haluamme estää Hizbollahia aseistautumasta uudelleen, jos haluamme estää Rumsfeldin uhkausta toteutumasta määräajan umpeuduttua – hän uskoi, että voisi syttyä uusi sota – jos haluamme estää tämän, meidän on Euroopan unionin edustajina alettava jälleen neuvotella Iranin kanssa ydinvoimaa koskevan konfliktin ratkaisusta sekä siitä, että se lopettaa Hizbollahin tukemisen. Mielestäni olemme tämän velkaa sekä Israelille että koko Lähi-idälle. Tämä edellyttää rohkeutta ylittää amerikkalaisten barrikadi ja sanoa hyvin selkeästi, että ratkaisu on yksinkertainen, että me emme voi ainakaan tällä hetkellä pitää ydinaineen rikastamisen keskeyttämistä ennakkoedellytyksenä vaan se on pikemminkin meidän tavoitteemme. Emme voi kuitenkaan pitää tätä ennakkoedellytyksenä neuvotteluille. Sen sijaan meidän on neuvoteltava saavuttaaksemme tavoitteemme. Näin meidän on edettävä. Jos me eurooppalaiset saavutamme tämän yhdessä, uskon, että sitten voimme todella saada aikaan rauhanomaisen ratkaisun koko Lähi-idän alueelle.

  Bogdan Klich (PPE-DE) – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin yleinen mielipide on ollut tyytyväinen siihen, että EU on reagoinut nopeasti ja epäbyrokraattisesti Libanonin tapahtumiin. Oli neuvoston päätös lähettää Libanoniin 7 000 miehen sotilasosasto, joka pelasti UNIFILin operaation. Myös komission tarjoaman humanitaarisen avun määrä pelasti maalla olleen mielikuvan EU:sta. Näiden toimien ansiosta meillä on mahdollisuus tulla tärkeäksi toimijaksi Lähi-idässä sen sijaan että jäisimme sivustakatsojaksi, kuten Irakin kriisin tapauksessa.

Jotta tämä voisi tapahtua lyhyellä aikavälillä, mielestäni tärkeintä on, että UNIFIL-operaatio valmistellaan ja toteutetaan kunnolla. Tähän asti operaatio ei ole ollut vaikea, ja joukkojen valtuudet ovat olleet rajalliset. Nyt operaatiota on kuitenkin laajennettava huomattavasti, mikä tarkoittaa, että siitä tulee vaarallinen erityisesti paikan päällä oleville joukoillemme. Hizbollahin terroristien eristäminen aselähteistä tai ryhmän aseista riisuminen ovat tehtäviä, jotka ovat suuri uhka sotilaille.

Toiseksi Libanon tarvitsee keskipitkällä aikavälillä taloudellista tukea, jota on annettava enemmän. Tämä on välttämätöntä, jotta infrastruktuuri voidaan rakentaa uudelleen, jotta demokraattisia toimielimiä voidaan vahvistaa ja jotta Libanonin turvallisuusjoukkoja voidaan uudistaa ja kehittää. Saavuttaaksemme tämän meidän on käytettävä pehmeää valtaa, erityisesti EU:n rahan valtaa.

Kolmanneksi pitkällä aikavälillä tarvitaan kattavaa rauhanratkaisua koko alueelle. Tämä tarkoittaa, että ryhdytään vakavaan vuoropuheluun Syyrian kanssa ja onnistutaan Iranin kanssa käytävissä neuvotteluissa sen ydinohjelmasta. Kuitenkin tarvitaan myös todellista sopua Israelin ja Palestiinan välillä, koska se on avain Lähi-idän vakauteen. Muuten alue pysyy jatkossakin levottomuuspesäkkeenä.

  Jo Leinen (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, meidän on katsottava eteenpäin, mutta meidän kannattaa myös katsoa taaksepäin nähdäksemme, miten Libanonin kriisiä on hoidettu.

Vaikka Euroopan unionin osallistumisen myötä saavutettu tulos onkin hyväksyttävä, se tapa, jolla tähän tulokseen päästiin, ei ole täysin hyväksyttävä. Näimme, miten sekaannusta kesti viikkoja. Tänä aikana keskusteluja käytiin valtioiden pääkaupungeissa mutta ei Euroopan unionin pääkaupungissa Brysselissä. Väitän, että on puheenjohtajavaltio Suomen ja Italian hallituksen ansiota, että EU nipin napin välttyi nololta tilanteelta. Kriisialue sijaitsee lähellä meitä, ja sen vuoksi meillä on tässä erityinen vastuu.

On todella ilo kuulla komission jäseneltä Ferrero-Waldnerilta, että EU on valmis antamaan humanitaarista ja käytännön apua välittömästi. Tältä osin vastuuketju on selvä, samoin siinä sovellettavat järjestelmät ja menetelmät. Sen sijaan poliittisen ja sotilaallisen avun osalta mikään ei ole selvää. Tässä kohtaa on suuria puutteita, ja vei ikuisuuden ennen kuin asioita alettiin koordinoida. Sanoisin myös, että tämä kriisi on jälleen kerran osoittanut perustuslakisopimuksen puuttumisesta maksamamme hinnan. Tarvitsemme uusia välineitä, sellaisen neuvoston puheenjohtajan, joka voi kääntyä valtioiden tai hallitusten päämiesten puoleen. Tarvitsemme Euroopan unionin ulkoministerin, joka pystyy hyödyntämään tätä operationaalista tasoa, ja tarvitsemme EU:n ulkopoliittisen yksikön, joka pystyy keräämään tietoja paikan päällä, sekä ryhmän jäsenvaltioita, jotka voivat tehostetun yhteistyön avulla toimia EU:n puolesta.

Katsokaamme eteenpäin. Totean myös, että nyt meillä on tilaisuus olla rahoittajan lisäksi myös poliittinen toimija Lähi-idässä. Euroopan unionilla on jotain annettavaa. Seuraavassa vaiheessa on otettava esimerkkiä Etykistä ja Madridin konferenssista. Olemme tehneet lopun kylmästä sodasta: tämän täytyy olla mahdollista myös Lähi-idässä.

  Ignasi Guardans Cambó (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, jos monet meistä näkevät tämän hetken Euroopan unionin tilaisuutena, se ei johdu ainoastaan eurooppalaisesta vakaumuksesta vaan pikemminkin myös eurooppalaisesta vakaumuksesta. Euroopan unioni voi olla tehokas vasta sitten, kun se puhuu ja toimii nimensä veroisesti ja maailmassa saavuttamansa painoarvon sekä sitoumustensa mukaisesti. Ellei se tee näin, se ei ole tehokas.

Tämän vuoksi meillä on historiallinen velvollisuus ottaa tästä hetkestä kaikki irti hyödyntämällä käytössämme olevia välineitä, vaikkei meillä toden sanoakseni olekaan kaikkia tarvitsemiamme välineitä. Nyt on politiikan aika, on aika panna koko Euroopan unionin painoarvo ja moraalinen auktoriteetti peliin sellaisen ratkaisun löytämiseksi, joka takaa Israelin turvallisuuden, ilman että sen naapurimaiden täytyy maksaa siitä hengellään ja vapaudellaan. Nyt Euroopan unionin on oltava yhtenäinen, jotta se voi vaatia miehityksen lopettamista, jotta se voi tukea Yhdistyneiden Kansakuntien määräysvaltaa myös Israelin valtiota kohtaan, sillä valtion koko olemassaolo on Yhdistyneiden Kansakuntien ansiota. Nyt on UNIFILin kanssa toteutettavan yhtenäisen sotilasoperaation aika. Operaation legitiimiys ja painoarvo kasvaa, mikäli siitä voidaan tehdä aidosti eurooppalainen. Välineet, joita tämän toteutumiseen tarvitaan, ovat olemassa ilman perustuslakisopimustakin.

Toivokaamme, että tästä viheliäisestä sodasta voidaan vielä rakentaa pysyvä rauha.

  Rodi Κratsa-Τsagaropoulou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kansainvälinen yhteisö on Libanonin viimeaikaisten järkyttävien tapahtumien ja palestiinalaisalueiden kärjistyneen tilanteen vuoksi saanut huomata, millainen umpikuja sitä on vastassa tällä alueella ja miten nämä tapahtumat vaikuttavat maailmanlaajuiseen rauhaan ja vakauteen.

Tilanne on erityisen huolestuttava meidän eurooppalaisten kannalta, sillä kriisin taloudelliset, poliittiset tai ekologiset seuraukset tuntuvat suoraan Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Nämä vaikutukset hankaloittavat myös yhteistä suunnitelmaamme palauttaa alueen rauha, turvallisuus ja vauraus sekä muodostaa vapaakauppa-alue vuoteen 2010 mennessä.

Euroopan unionilla on siis tärkeät syyt pyrkiä edistämään alueen rauhaa ja kehitystä. Sen on toimittava tehokkaammin, jotta näihin ongelmiin saataisiin rauhanomainen ratkaisu.

Alueen tapahtumat ovat osoittaneet meille jälleen kerran, kuinka monimutkaisesta ja monitahoisesta tilanteesta on kyse. Läheisen sijaintinsa sekä historiallisten yhteyksien ja kumppanuuksien ansiosta Euroopan unioni tuntee tilanteen paremmin kuin muut tahot.

Euroopan unioni on nyt heikkouksistaan huolimatta yhtenäisempi kuin Irakin kriisin aikaan ja tietää paremmin, kuinka tarpeellista yhteinen toiminta on. Osoituksena tästä Euroopan unioni aikoo noudattaa turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa ja katsoo, että rauhanturvajoukkojen rakennetta ja tehtäviä on tarkistettava, sekä osallistuu näihin joukkoihin.

Saadakseen lisää pontta poliittisille toimilleen, humanitaarisille toimilleen ja jälleenrakennustoimilleen, Euroopan unionin on myös tehtävä työtä, jotta Libanonin eristys lopetetaan välittömästi. Lisäksi sen on tuettava Libanonin hallitusta, joka on heikentynyt sekä viimeaikaisten tapahtumien että Syyrian pitkään jatkuneen miehityksen vuoksi, sekä pyrittävä vahvistamaan demokraattisia instituutioita ja tuettava poliittisen järjestelmän muuttamista kansanvaltaiseksi järjestelmäksi, jossa järjestelmän kehittäjien toiminnalle ei ole ahdasmielisiä uskonnollisia rajoitteita ja jonka toiminnan perustana ovat puolueet ja toimintaohjelmat.

Tällaisella politiikalla ja yhteiskuntaa kehittämällä edistetään ongelmien ratkaisemista, kun myös Hizbollah, joka on yhä myyttinen ja arvoituksellinen, saadaan "lähemmäs" Libanonia sekä toimimaan avoimemmin ja osalliseksi prosessiin.

  Béatrice Patrie (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Libanonin kannalta verilöylyksi yltyneen kesän 2006 konfliktin jälkeen olemme samaa mieltä siitä, että Euroopan unionilla on historiallinen tilaisuus omaksua keskeinen rooli vaikeassa, Lähi-idän jakamista koskevassa tehtävässä. Etenemissuunnitelmassamme esitetään useita tavoitteita. Ensimmäisenä tavoitteena on vakuuttaa kansainvälinen yhteisö ja kaikki alueella toimivat johtohenkilöt siitä, ettei Lähi-itään voida taata väkivallan – tarkoitan sotilaallisin – keinoin pysyvää rauhaa, vakautta ja vaurautta, olipa kyse Libanonista, Palestiinasta tai mistä tahansa muusta alueesta.

Toisena tavoitteena on näyttää esimerkkiä, kuinka aluetta koskeva kattava poliittinen ratkaisu saadaan käytännössä aikaiseksi, ja tehdä selväksi, ettei useaa alueellista konfliktia kannata missään tapauksessa yrittää selvitellä jokaista erikseen. Tämän vuoksi suosittelemmekin, että järjestetään kansainvälinen konferenssi, johon kaikkien alueen osapuolten olisi osallistuttava. Tämä koskee myös Irania – jonka ydinasetilanne on erityisen kiusallinen aihe – ja Syyriaa, jonka kanssa meidän on käynnistettävä uudelleen assosiaationeuvottelut mutta pitäydyttävä demokraattista uudistusta koskevissa vaatimuksissamme. Emme myöskään voi loputtomiin jättää huomiotta niitä poliittisia voimia, jotka ovat Palestiinassa ja Libanonissa päässeet valtaan vaaleilla, jotka itse arvioimme demokraattisiksi.

Euroopan unionin on osallistuttava erityisesti Libanonin jälleenrakentamiseen sekä pyrittävä poistamaan kauppasaarto viipymättä, jälleenrakentamaan maan infrastruktuuri ja tuhotut rakennukset sekä lakkauttamaan kaivokset, joissa libanonilaiset vaarantavat henkensä päivittäin ja joiden vuoksi kolmasosa maasta on viljelykseen kelpaamatonta. Nämä eivät ole Euroopan unionin kannalta ainoastaan taloudellisia vaan myös poliittisia tavoitteita. Emme saa jättää jälleenrakentamista ainoastaan Hizbollahin ja uuden Qatarin varaan.

Lopuksi totean, että meidän on tuettava Libanonin demokraattisia ja edistysmielisiä poliittisia tahoja. Kuten keväällä 2005, meidän on nyt samalla tavoin tuettava libanonilaisia, jotka ovat päättäneet rakentaa yhteisen tulevaisuuden. He ovat tänä kesänä osoittaneet pystyvänsä siihen.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Sajjad Karim (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, lainaan aluksi Gideon Levyn artikkelia, joka julkaistiin Haaretz-lehdessä 3. syyskuuta 2006. Hänen mukaansa "Gaza on uudelleenmiehitetty. Maailman on tiedettävä tämä (...). Alueen tila on pahempi kuin koskaan. (...) Libanonin sodan puhkeamisen jälkeen Israelin armeija on riehunut Gazassa – muulla sanalla toimintaa ei voi kuvata – tappaen ja tehden tuhoa pommein ja kranaatein aivan umpimähkään.

"Kukaan ei harkitse tutkintalautakunnan perustamista, eikä se ole edes esityslistalla. Kukaan ei kysy, miksi näin tehdään tai kuka siitä päätti. Libanonin sodan synkän varjon turvin IDF jatkoi toimiaan vanhaan tapaansa Gazassa aivan kuin mitään vetäytymistä ei olisi tapahtunutkaan."

Siirryn käsittelemään Libanonin sotaa. Onko oma maineemme puhdas tässä asiassa? Eikö ministerineuvostomme vaatinutkin vihollisuuksien lopettamista eikä niinkään tulitaukoa? Eivätkö ministerit tienneet, että tästä voisi seurata vain verilöyly? Myönnän oman maani vastuun tästä. Riittääkö tosiaan, jos lähetämme huopia ja sidetarvikkeita, kun olemme ensin auttaneet niiden aseiden toimituksissa, joilla vahinkoa alun perin tehtiin? Emmekö mitenkään osanneet arvata, että Israel toimisi kansainvälisen oikeuden vastaisesti ja ottaisi käytännökseen joukkorangaistukset? Pidettiinkö todella niin mahdottomana sitä, että Israel käyttäisi tilannetta hyväkseen ja marssisi takaisin Gazaan? Monet kollegat puhuvat terrorista, mutta eikö tilanne ole se, että kiihkomielisten toiminta on merkittävästi...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Vito Bonsignore (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kiitän neuvoston puheenjohtajaa ja komission jäsentä Ferrero-Waldneria kaikista heidän antamistaan tiedoista. Arvoisa puhemies, minun on pakko myöntää, että minua Euroopan parlamentin jäsenenä turhauttaa, kun joudun jälleen myöntämään, ettei Euroopan unioni pysty toimimaan niin nopeasti, päättäväisesti ja arvovaltaisesti kuin olosuhteet vaatisivat.

Välimeren alueen kanssa käynnistämämme kumppanuuspolitiikka ei ole ainoastaan taloudellista tai kaupallista, sillä sen on oltava myös poliittista. Arvoisa komission jäsen, kannatan linjaanne ja omaksuttua entistä jämäkämpää roolia.

Italia ja Ranska ovat tehneet tärkeän aloitteen: vaikka Euroopan unionilla ei todellakaan ole vielä omaa diplomaattista ja sotilaallista valmiutta, sillä on hyvät mahdollisuudet omaksua johtava rooli monissa aluetta koskevissa asioissa.

Euroopan unionin on oltava toimissaan huomattavasti vakuuttavampi, jos sen tarkoituksena on vakauttaa alue. Lisäksi sen on autettava Libanonin demokraattisia viranomaisia vahvistamaan instituutioidensa rakennetta ja valtionsa organisointia. Euroopan unionin on varmistettava suvereenius ja riippumattomuuden aitous toimittamalla humanitaarista apua ja voimavaroja, takaamalla toimielintemme diplomaattiselle edustukselle pysyvyys Libanonissa sekä panemalla täytäntöön assosiaatiosopimukset Libanonin ja Syyrian kanssa. Tähän liittyen neuvoston pitäisi kertoa, miksi Syyrian kanssa ei ole koskaan allekirjoitettu sopimusta, vaikka katsomme, että Syyrialla on erittäin tärkeä asema alueella.

Euroopan parlamentin olisi myös asianmukaisin aloittein tuettava EU:n ja Libanonin välisen vuoropuhelun toteutumista. Lukuisten pakolaisten kansalaisuudettomuus on ollut useita vuosia ratkaisematon ongelma. He elävät kriisiolosuhteissa ja voivat muodostua vaaralliseksi tilannetta horjuttavaksi ryhmäksi. Heitäkin varten olisi saatava aikaan poliittinen ratkaisu.

Lopuksi kommentoin neuvoston ehdottamaa konferenssia. Rauhankonferenssi on tärkeä tapahtuma, ja se on järjestettävä oikealla hetkellä. Euroopan parlamentti antaa sille varmasti tukensa.

  Genowefa Grabowska (PSE) – (PL) Arvoisa puhemies, Libanonin konfliktia ei voida ratkaista sotilaallisin keinoin. Nämä keskustelumme aiheena olevan päätöslauselman sanat ilahduttavat ja herättävät toivoa.

Ennen vanhaan monet maat yrittivät sodan avulla korostaa arvovaltaansa ja vaikutusvaltaansa kansainvälisellä areenalla, mutta nämä ajat ovat ohitse. Preussilaisen kenraalin von Clausewitzin sanat "sodankäynti on vain politiikan väline" joutavat nyt historian romukoppaan. Tämä on taattu Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjalla, jossa kielletään voimankäyttö kansainvälisiä kiistoja ratkaistaessa, vihamielisyydet sekä toisen valtion suvereeniuden loukkaaminen. Näin ollen Israelin joukot rikkoivat kansainvälistä oikeutta siirtyessään Libanoniin. Tämän seurauksena konflikti kärjistyi, ja Hizbollah käynnisti aseellisen toiminnan.

On hyvä, että Euroopan parlamentti keskittyy erityisesti konfliktin humanitaariseen puoleen ja pyytää sodan osapuolia vapauttamaan panttivangit, kohtelemaan siviiliväestöä inhimillisesti ja noudattamaan vuonna 1949 tehtyä Geneven sopimusta. Libanonin konflikti on meitä lähellä; melkein omalla kynnyksellämme. Euroopan unioni on jo omaksunut tärkeän roolin lähettäessään joukkojaan alueelle ja tarjotessaan humanitaarista apua. Aktiivisena osallistujana EU:lla on todella mahdollisuus vaikuttaa merkittävästi konfliktin ratkaisemiseen. Tällaisen toiminnan myötä Euroopan unioni luo itselleen yhteisen ulkopolitiikan, joka on kuvailtu hyvin yksityiskohtaisesti Euroopan perustuslakisopimuksessa. Tämä jos mikä on peruste sille, että Euroopan perustuslakisopimus on niin tarpeellinen.

  Vittorio Prodi (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät kollegat, unilateralismin kaikki rajat ovat olleet tiedossa jo jonkin aikaa, ja Euroopan unioni on vihdoin tehnyt aloitteen ja käynnistänyt rohkeat tukitoimet Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa. Näin saatiin hieman aikaa konfliktin ratkaisua varten. Kohteena on tietenkin koko Lähi-itä, mutta ensisijaisesti keskitytään edelleen Israelin ja Palestiinan suhteeseen, ja siitä konfliktin ratkaiseminen onkin aloitettava.

Euroopan unioni on osoittanut, että erilaisten kulttuurien myönteiseen kanssakäyntiin perustuva lähestymistapa on toimiva, politiikalle on annettava etusija ja että voimankäytöstä on kieltäydyttävä. Juuri näiden arvojen ansiosta Euroopassa on eletty kahden sukupolven ajan sotimatta.

Euroopan unioni voi ja sen onkin ajettava näitä samoja periaatteita ja samanlaista avointa, monenvälistä lähestymistapaa kaikkialle maailmaan. Tavoitteena on estää konfliktit poliittisen vuoropuhelun avulla. Kaikki nämä seikat saavat minut tuntemaan ylpeyttä eurooppalaisuudestani, ja oman maani toimet tässä yhteydessä tekevät minusta vieläkin ylpeämmän italialaisuudestani.

  Charles Tannock (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Israelin ja Hizbollahin välinen konflikti on katastrofi Israelille ja Libanonin kansalle. Monet parlamentin jäsenet ovat jo jonkin aikaa yrittäneet saada EU:n julistamaan Hizbollahin terroristijärjestöksi. Hizbollah ei selvästikään osannut arvioida, millaisia kostotoimenpiteitä siitä seuraisi, kun se surmasi kahdeksan ja sieppasi kaksi israelilaissotilasta Pohjois-Israelissa. Järjestön johtaja Hassan Nasrallah on myöntänyt tämän.

Hizbollahin on keksittävä hyvä selitys sille, miksi se on tahallisella provokaatiollaan aiheuttanut näin paljon vahinkoa Libanonin infrastruktuurille ja näin monen libanonilaisen siviilin kuoleman. Osittain tämä selittyy Hizbollahin törkeällä taktiikalla, jossa käytetään ihmiskilpiä, jotta raketit voidaan laukaista siviilien asuttamilta alueilta. Myös Israel näyttää tehneen sen virhearvion, että ilmavoimat yksinään riittäisivät saamaan Hizbollahin hellittämään otettaan, vaikka päinvastoin tarvittaisiin enemmän jalkaväkeä. Israelin tiedustelupalvelu selvästi aliarvioi Hizbollahin koulutustason ja varustelun, erityisesti venäläiset panssarintorjunta- ja meritorjunta-aseet. Venäjän on nyt selitettävä, miten venäläisiä aseita on päätynyt islamilaisen fundamentalistijärjestön käsiin.

Nyt YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1701 hyväksymisen jälkeen minua huolestuttaa eniten se, kuka Hizbollahin lopulta riisuu aseista. Arvoisa komission jäsen, millaisia turvatoimia meillä on käytettävissämme, jotta voimme varmistaa, ettei EU:n tuki- ja jälleenrakennusrahastoista ohjata miljoonia euroja Hizbollahille sen niin kutsuttujen hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta? Muistamme vielä kaikki ne lahjusväitteet, joita esitettiin, kun EU myönsi suoraa talousarviotukea Arafatin johtamalle Palestiinan itsehallintoviranomaiselle. Haluaisin myös tietää, mikä estää Malesian ja Bangladeshin kaltaisten islaminuskoisten maiden, jotka eivät tunnusta Israelin valtiota, joukkoja ummistamasta silmiään Hizbollahin jälleenvarustautumiselta.

Lopuksi totean, että nyt on aika noudattaa rauhansuunnitelmaa ja erottaa armoton mutta rationaalinen ja maallinen Syyria teokraattisesta ja fundamentalistisesta Iranista. EU voisi tarjota Syyrialle merkittäviä kauppa- ja tukietuisuuksia, jos maa saataisiin palaamaan neuvottelupöytään Israelin kanssa.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies DOS SANTOS

  Richard Howitt (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kommentoida edellistä puheenvuoroa. Mitähän Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja muualla Euroopassa asuvat muslimit ajattelevat, kun brittiläiset konservatiiviedustajat sanovat, ettei islaminuskoisten maiden joukkojen luoteta hoitavan tehtäväänsä Yhdistyneiden Kansakuntien joukoissa?

Kuten muutkin keskusteluun osallistuneet, katson, että uudet kriisit Libanonissa ja muualla tämän alueen sisällä voidaan torjua ainoastaan, jos palataan keskustelemaan Israelin ja Palestiinan kansan välisestä oikeutetusta rauhasta. Vaikka Libanonin konflikti oli käynnissä, kansainväliset tahot eivät panneet merkille Gazasta ammuttuja raketteja, 250:tä ilmaiskua tai 1000:ta tykistökranaattia eikä yli 200 libanonilaisen surmaamista. Oliko perusteltua katkaista sähköt puolelta Gazan asukkaista, sulkea lähes jokainen koulu ja jopa kieltää kalastajia menemästä aluksilleen? YK on kuvaillut Gazaa aikapommiksi, johon ihmiset on suljettu.

Joskus asiat lähtevät uudella tavalla rullaamaan hetkellisen kriisin jälkeen. Hizbollahin lausunto, jossa se myönsi, ettei se ollut suunnitellut tai odottanut konfliktia, vankien aloite, Palestiinalle mahdollisesti muodostettava kansallisen yhtenäisyyden hallitus sekä israelilaisten poliitikkojen samoin kuin kansalaisten tunnustus yksipuolisen toiminnan epäonnistumisesta ovat varmasti enteitä diplomaattisen tahon halukkuudesta palata neuvottelemaan ratkaisusta.

Meillä on nyt tiekartta, mutta autossa ei ole ketään. Euroopan unionin, joka on antanut niin paljon humanitaarista apua Libanonille sekä avustanut viattomien ihmisten evakuoinnissa ja toimittanut rauhanturvajoukkoja, on nyt jatkettava hellittämättä poliittista vuoropuhelua. YK:n päätöslauselmia on tuettava uudenlaisella vuoropuhelulla arabimaailman kanssa, ja meidän on tunnustettava paitsi vaalitulokset myös niiden seuraukset. Tarvitsemme Turkin kaltaisia välittäjiä auttamaan tässä vuoropuhelussa ja tilapäisen tuen toimittamisessa Palestiinan kansalle.

  Cecilia Malmström (ALDE). – (SV) Arvoisa puhemies, puheenjohtajavaltio Suomea on todella syytä kiittää siitä, että se on pyrkinyt säilyttämään EU:n yhtenäisyyden tässä vaikeassa asiassa. Todelliseen yhtenäiseen eurooppalaiseen ulkopolitiikkaan on vielä kuitenkin melko pitkä matka. Mikäli EU haluaa vaikuttaa pitkällä aikavälillä alueen politiikkaan, tarvitsemme nimenomaan poliittisen strategian tai eräänlaisen oman Marshallin suunnitelman koko alueelle, joka on tosiasiassa vähiten vapaa alue koko maailmassa.

Meidän on luonnollisesti autettava Hizbollahin demilitarisoinnissa ja sen tekemisessä vaarattomaksi. Avain tähän löytyy Damaskoksesta ja ennen kaikkea Teheranista, ja näissä kaupungeissa on tehtävä paljon työtä asian hyväksi. Israelilaisten ja palestiinalaisten välinen rauhanprosessi on saatava uudestaan käyntiin, ja mieluiten olisi järjestettävä konferenssi, jollaisesta kollegani ovat puhuneet. Kahden demokraattisen valtion rinnakkaiselo on ainoa tapa taata alueelle rauha ja vakaus. Jos myös haluamme saada aikaan tuloksia, meidän on lisäksi osoitettava tietoisesti järjestelmällistä ja pitkäaikaista luottamusta kaikkiin alueen demokraattisiin tahoihin.

  Antonio Tajani (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Euroopan unioni on vihdoinkin saanut äänensä kuuluviin ja onnistunut ottamaan aktiivisen ja johtavan roolin Lähi-idän kriisin selvittämisessä, vaikkakin hieman myöhään ja pienin vaikeuksin.

Tämä on kuitenkin vasta ensimmäinen askel Euroopan unionin pyrkiessä yhdessä Yhdistyneiden Kansakuntien, Yhdysvaltojen ja Arabiliiton kanssa vakauttamaan alueen, josta kaikki maailman turvallisuuteen kohdistuvat uhat ovat lähtöisin. UNIFIL-joukot ovat väline toiminnassa, jonka lopullisena tavoitteena on oltava suvereeni Libanon, johon ulkoiset tahot eivät käytä – osittain Hizbollahin välityksellä – vaikutusvaltaansa.

Neuvostolta ja komissiolta tiedustelisin, kuinka pitkälle on edetty Israelia vastaan hyökänneiden aseistettujen joukkojen aseiden riisunnassa. Mainittakoon, että Euroopan parlamentti totesi viime vuonna, että Hizbollahin terroriteoista oli kiistatonta näyttöä, ja hyvin suuri jäsenten enemmistö kehotti neuvostoa toteuttamaan kaikki mahdolliset toimenpiteet ryhmän toiminnan lopettamiseksi. Syyriaa on tässä yhteydessä pyydetty lopettamaan jahkailu ja tukemaan aktiivisesti terroristeille suuntautuvien asekuljetusten pysäyttämistä. UNIFIL-joukoille, joiden toimintaa kannatamme ja tuemme, on annettava ihmisoikeuksien takaamisen lisäksi tehtäväksi suojella Libanonin kristillistä yhteisöä, joka ei ole syyllinen vaan joutunut kahden vastapuolen väliin.

Libanonia koskevan päämäärän lisäksi meidän olisi asetettava itsellemme laajempi tavoite: terroristien ja islamilaisten fundamentalistien aikeet tehdään tyhjiksi, jos Israelin ja Palestiinan kriisiin saadaan "kaksi kansaa, kaksi valtiota" -periaatteeseen nojautuva ratkaisu. Saavuttaakseen tämän tavoitteen Euroopan unionin on omaksuttava keskeinen rooli, mutta miten Euroopan unioni voi toimia rauhan tuojana, kun sillä ei ole perustuslakia, jolla myönnettäisiin tarvittavat valtuudet tehtävän suorittajille?

Keskustelu perustuslakisopimuksesta on näin ollen jälleen keskeisessä osassa. Kyseessä ei ole niinkään oikeudellisten asiantuntijoiden tehtävä, vaan ydinkysymys, kuinka saamme ulotettua rajojemme ulkopuolelle Euroopan unionin 50:n vuoden toiminnan tärkeimmän tuloksen eli rauhan.

  Panagiotis Beglitis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, olin päättänyt aloittaa puheenvuoroni eri tavoin mutta aloitan nyt pyytämällä komission jäsentä Ferrero-Waldneria lukemaan Le Point -lehden artikkelin, jossa käsitellään Israelin ja Palestiinan suhteita sekä erityisesti palestiinalaisten miehitettyjen alueiden vesitoimituksiin liittyvää, Israelin toimista johtuvaa vakavaa ongelmaa. Lehdessä annetaan ymmärtää, että israelilaiset viranomaiset soveltavat palestiinalaisiin rotuerottelua vesitoimituksilla.

Mitä neuvosto on tehnyt koko tänä aikana? Viime helmikuussa se päätti jäädyttää Palestiinan kansalle annettavan rahoitustuen, ja samaan aikaan Israel jatkaa palestiinalaishallinnolle maksettavien tullimaksujen ja verojen laiminlyömistä ilman, että Euroopan unioni painostaa sitä tai toteuttaa minkäänlaisia toimenpiteitä.

Haasteena puheenjohtajavaltio Suomelle totean, että mielestäni Euroopan unionin ja ministerineuvoston olisi tehtävä päätös Palestiinan kansaan kohdistettujen taloudellisten pakotteiden poistamisesta heti, kun presidentti Abbas muodostaa Palestiinalle uuden kansallisen yhtenäisyyden hallituksen. Näin kannustettaisiin Palestiinan kansaa, Palestiinan maltillisia uudistusjoukkoja ja Hamasin joukkoja sopeutumaan rauhanomaisesti demokraattiseen elämään Palestiinassa.

  Ioannis Kasoulides (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, monet tahot ovat vihamielisyyksien puhjettua pyytäneet Euroopan unionia johtamaan ja tukemaan UNIFILin ytimen toimintaa, panemaan täytäntöön päätöslauselman 1701, ottamaan johtavan aseman humanitaarisen avun toimittamisessa ja jälleenrakennustoimissa sekä kannustamaan osapuolia osallistumaan poliittiseen vuoropuheluun.

Vihollisuuksien aikana emme kuitenkaan toimineet merkittävän kansainvälisen toimijan tavoin. Vaikka teimmekin yksimielisen päätöksen, kyseessä ei ollut yhtenäinen päätös, eivätkä turvallisuusneuvosto tai kiistan osapuolet kuunnelleet meitä. Jos meitä olisi kuunneltu ja tämä olisi tapahtunut muutamia viikkoja aikaisemmin, sotilaalliset seuraukset olisivat olleet käytännössä täysin samat, mutta ihmishenkiä olisi säästetty, tuhot olisivat vähäisemmät, harvemmat ihmiset olisivat joutuneet siirtymään, Katjusha-raketteja ja rypälepommeja olisi käytetty vähemmän, ja näin kaikenlaista muuta vahinkoa olisi syntynyt vähemmän.

Tästä voidaan oppia seuraavaa: ongelmia ei ratkaista sotilasvoimin tai Katjusha- tai Qassam-raketein eikä myöskään yksipuolisella toiminnalla. EU:n ja YK:n on neuvoteltava kaikkien osapuolten kanssa huolimatta siitä, ovatko osapuolet niiden mieleen tai hyväksyvätkö ne nämä osapuolet. Lopuksi totean, että Libanon tarvitsee täyden tukemme, jotta se pystyy lujittamaan suvereniteettiaan. Libanon on näet joutunut sotaan, johon se ei ole millään tavoin syyllinen.

  Pierre Schapira (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, paljon on puhuttu, mutta mielestäni äänestyksen kohteena oleva päätöslauselma on hyvin tasapainoinen. Siinä esitetään tosiseikat jokseenkin yksityiskohtaisesti mutta tuomitsematta, ja näin on onnistuttu välttymään jommankumman osapuolen suosimiselta.

Minua harmittaa, että Israelin ja Libanonin välisen sodan syyt liitetään päätöslauselmassamme pelkistetysti Israelin ja Palestiinan väliseen konfliktiin. Kuten kenraali de Gaullella oli tapana sanoa, Lähi-idän tilanteen monimutkaisuutta ei selvitetä muutamilla yksinkertaisilla tavoitteilla, ja tämä on oikeastaan viesti, jonka minäkin haluan välittää.

Kuten kaikki muutkin, haluan saada ratkaisun Israelin ja Palestiinan väliseen konfliktiin, mutta uskotteko todella, että näin vähennetään Libanonin sisäisiä jännitteitä sekä saadaan Syyria lopettamaan sekaantuminen asiaan ja Iran luopumaan tavoitteistaan? Entä johtaako tämä Hizbollahin aseistariisuntaan?

Galilean israelilaisväestön turvattomuus ja lisääntyneet kärsimykset ovat synnyttäneet vihamielisyyttä Hizbollahia kohtaan. Jatkuvaa uhan tunnetta ovat pitäneet yllä Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin lisäksi myös, ja ennen kaikkea, Israelin pohjoisosaan taukoamatta ammutut Hizbollahin raketit.

Pelko Israelissa on entistä suurempi sikäli kuin Hizbollahin joukkoja aseistaa voimakas Iran, jonka demokraattisilla vaaleilla valittu presidentti muistuttaa alinomaa halustaan pyyhkäistä Israel kartalta. Tähän mieheen on nyt suhtauduttava vakavasti, ja minä ainakin teen niin. Näin ollen katson, että nämä syyt on pidettävä erillään toisistaan.

Pohjoisessa Libanon on huolissaan suvereeniutensa takaisinsaamisesta ja haluaa naapurimaittensa lopettavan sen asioihin puuttumisen. Israel haluaa taata turvallisuutensa. Etelässä on sitä vastoin tarkoitus luoda turvattujen rajojen sisälle itsenäinen Palestiinan valtio, joka pystyy ajan kuluessa elämään sovussa naapurinsa, Israelin kanssa.

  Jana Hybášková (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, se että olen ollut koko elämäni sidoksissa Lähi-itään, ei kevennä omaa vastuuntuntoani. Tilanne on huolestuttava, sillä olemme melkeinpä luomassa uutta islamilaista kalifaattia. Etelä-Libanonissa vastassamme eivät ole vastarintaliikkeen puolisotilaalliset joukot vaan pikemminkin erikoisyksiköt, jotka ovat saaneet hyvän koulutuksen, miehistön ja aseistuksen Iranin vallankumouksellisilta poliiseilta. Yksiköt saavat varusteensa Damaskoksen kansainvälisen lentoaseman kautta. Tämä armeija saattaa olla parempi kuin yhdenkään muun arabimaan vakinainen armeija. Siksi olenkin sitä mieltä, että Libanonin ja Syyrian välinen raja on suljettava ja että alueelle on lähetettävä samankaltainen EU:n tarkkailuvaltuuskunta kuin se, jonka lähetimme Serbiaan ja Bosnian serbitasavaltaan 1990-luvun puolivälissä. Damaskoksen kansainväliselle lentoasemalle on saatava täydellinen valvonta, ja tarvitsemme selkeät voimankäyttövaltuudet. Pyydän teiltä täsmennystä siihen, mitä tarkoittaa, että tuetaan Libanonin armeijaa ja riisutaan aseistetut joukot aseista ilman voimankäyttöoikeutta? Syyria on saatava luopumaan välittömästi yhteistyöstä Venäjän kanssa ja Venäjän etujen mukaisista toimista. Mitä meillä on tarjota heille? Libanonilaiset liikemiehet on saatava palaamaan, jotta sijoittajien luottamus maahan kasvaisi, ja Iran on saatava luopumaan uraanin salakuljettamisesta, sillä muutoin alueellinen sota muuttuu maailmanlaajuiseksi ongelmaksi.

(Suosionosoituksia)

  Proinsias De Rossa (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, komission ja tietenkin Yhdistyneiden Kansakuntien tervetulleista ponnisteluista huolimatta on vaikea ajatella optimistisesti näinä synkkinä aikoina.

Israel – valtio, joka ylpeilee demokraattisilla saavutuksillaan – käynnisti ilman rangaistusta tuhoisan sodan naapurivaltiotaan, uskonnosta riippumatonta, kamppailevaa sekulaarista demokratiaa vastaan romuttaen sen infrastruktuurin ja surmaten sen kansalaisia, joista useimmat olivat viattomia siviilejä. Israel on myös käyttänyt epäinhimillisiä rypälepommeja. Miten muuten Qanan pommitusta voidaan kuvata kuin sanalla sotarikos? Tästä huolimatta Israelia ei edelleenkään rangaista siitä, että se jatkaa yhä uhrinsa ilma- ja merisaartoa sekä Gazan taloudellisen ja poliittisen toiminnan tukahduttamista, puhumattakaan siitä, että se on surmannut 200 palestiinalaista Libanonin sodan varjolla.

Ymmärrän kyllä, miten haitallinen rooli Hizbollahilla on ollut kaikessa tässä, ja myöskin sen, mitä ei vielä ole mainittu, eli kuinka Yhdysvallat on toiminnallaan kannustanut Israelia näihin toimiin.

Uskoisin Israelin ymmärtävän, että sen on maksettava Libanonin jälleenrakennuksesta. Israelin on vapautettava palestiinalaisten varat ja suostuttava siihen, että sen toimista Libanonissa tehdään kansainvälinen tutkimus. Olen myös sitä mieltä, ettei Lähi-idässä saavuteta tuloksia kansainvälisellä rauhankonferenssilla, jossa ei aseteta hintaa Lähi-idän keskushahmojen epäonnistumiselle, eikä tällainen konferenssi saa kannatusta. Tarkoitan hinnalla rahaa, kauppaa ja asetoimituksia. Mikäli hintaa ei aseteta, keskushahmoja ei saada neuvottelupöytään eivätkä he tee sopimusta.

  Simon Coveney (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on Lähi-idälle kriisiaikaa mutta ehkä myös mahdollisuuksien aikaa. Euroopan unionilla on tähän liittyen kolme haastetta. Ensimmäisenä mainittakoon UNIFILin rauhanturvatehtävä tai rauhaan pakottamiseen tähtäävä tehtävä Libanonissa.

EU:n johtamien YK-joukkojen on varmistettava, että Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselma 1701 pannaan täytäntöön ja että Hizbollah saadaan riisuttua aseista yhteistyössä libanonilaisten joukkojen ja poliittisten johtajien kanssa. UNIFIL II:n on myös varmistettava, ettei Libanoniin salakuljeteta millekään ryhmille lisää aseita ja että Libanonin suvereeniutta kunnioitetaan koko ajan. UNIFIL II:n on onnistuttava. Sen varaan lasketaan paljon, ja epäonnistumisesta koituisi katastrofaalisia seurauksia koko alueelle ja Euroopalle.

UNIFIL II:een lähetettävistä joukoista voidaan todeta, että jotkin EU:n jäsenvaltiot ovat tähän mennessä olleet avokätisiä. Eniten joukkoja ovat lähettäneet kuitenkin suuremmat EU:n jäsenvaltiot, ja toivonkin, että tulevaisuudessa saamme lisää joukkoja pienemmiltäkin mailta, erityisesti niiltä, joilla on paljon aikaisempia kokemuksia rauhanturvaamisesta Libanonissa. Tässä yhteydessä vetoan edelleenkin kotimaani Irlannin hallitukseen, jotta se edes tarjoaisi joukkoja. Määrien ei tarvitsisi olla suuria, sillä uskon, että joukoillamme olisi myönteinen vaikutus.

Toisena haasteena on auttaa jälleenrakentamaan Libanonia kesän tuhojen jäljiltä. EU on jo reagoinut asiaan, mutta meidän olisi ymmärrettävä, että tässä olisi tilaisuus ja että parantamalla Libanonin infrastruktuuria voimme parantaa myös EU:n mainetta koko alueella sekä libanonilaisten mielissä.

Kolmas on laajempi poliittinen haaste, eli tarve saada vakautettua Lähi-idän tilanne yleisesti. Tehtävä on vaikea ja edellyttää sitä, että otamme härkää sarvista, jotta saamme edistystä Israelin ja Palestiinan väliseen ongelmaan. Laajempi poliittinen rauhansuunnitelma on yhä olemassa paperilla, joten siltä osin meidän ei tarvitse aloittaa aivan alusta. Meidän on kuitenkin tehtävä osamme, jotta saadaan uutta intoa ja myöntymystä siihen, että rauhansuunnitelmaa kannattaa noudattaa, ja tässä yhteydessä myös siihen vaikeaan tehtävään, että Syyria saadaan tukemaan suunnitelmaa.

  Libor Rouček (PSE). – (CS) Hyvät kollegat, olen surullisena seurannut viime viikkojen ajan Libanonin järkyttävää tilannetta. Libanon on kansalaissodan päätyttyä edistynyt huomattavasti ihmisoikeuksien ja kansalaisoikeuksien alalla sekä monikulttuurisen ja monietnisen demokratian ja kansalaisyhteiskunnan rakentamisessa ja vahvistamisessa. Myös talousuudistuksissa on edistytty valtavasti. Monien näiden saavutusten merkitys on kuitenkin pienentynyt tai romuttunut, koska Israelin ja Hizbollahin välisessä konfliktissa on käytetty liiallista sotilaallista voimaa.

Olen vahvasti sitä mieltä, että Lähi-idän kestävä rauha edellyttää itsenäistä, vahvaa ja suvereenia Libanonia sekä sen rinnakkaiseloa Israelin ja Palestiinan valtion kanssa. Viime kuukausien ja vuosien aikana on kuitenkin osoitettu, ettei Libanon pysty saavuttamaan tätä tavoitetta yksin. Se tarvitsee apua kansainväliseltä yhteisöltä; se tarvitsee apua talouden uudistuksissa, se tarvitsee apua demokratian lujittamisessa, se tarvitsee apua kaikissa valtiovallan käyttöön liittyvissä näkökohdissa, myös turvallisuuteen ja sotilaallisuuteen liittyvissä toimissa ympäri maata. Tämä on ainoa keino, jolla Libanonin valtion vaaleilla valitut toimielimet voivat riisua Hizbollahin aseellisen siiven aseista ja ottaa liikkeen mukaan maan politiikkaan. Pyydän neuvostolta ja komissiolta, etteivät ne luovu aikeistaan auttaa Libanonia.

  Patrick Gaubert (PPE-DE). – (FR) Arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät kollegat, Lähi-idän konfliktin ratkaisutavasta totean, että monet Euroopan unionin toimielinten edustajat ovat äskettäin pyytäneet alueen ongelmiin jäsenneltyä ja kattavaa ratkaisua. Jäsen Brok totesi vastikään, että Hizbollahin riisuminen aseista sekä Syyrian ja Libanonin välisen rajan valvonta asekaupan pysäyttämiseksi ovat Libanonin pysyvän rauhan kannalta keskeisiä tekijöitä. Lisäksi eräs arvovaltainen kollegani totesi, ettei parlamentti ole Punainen Risti ja että meillä olisi oltava myönteinen poliittinen osa. Olen samaa mieltä tästä kaikesta.

Kattavaa ratkaisua ei tosiaan voida ajatella ottamatta huomioon seikkaa, joka on vuodesta 1948 ollut syynä kaikkiin verilöylyiksi yltyneisiin konflikteihin alueella. Tarkoitan kieltäytymistä tunnustamasta Israelin olemassaolon oikeutusta. Tämä on todella syytä pitää mielessä, sillä muutoin syyt ja seuraukset saattavat sekoittua. Tällä hetkellä tätä vihan viestiä levittää Iran yhdessä välikätensä Syyrian kanssa sekä Hizbollahin aseellinen siipi. Ne esittävät kansainväliselle yhteisölle haluavansa poistaa maailman kartalta suvereenin valtion ja sen kansalaiset. Meidän inhimillinen vastuumme on lievittää Hizbollahin terroritekojen uhriksi joutuneiden kansojen vastoinkäymisiä.

Sitoutuneisuutemme on oltava tasapuolista, jos aiomme täyttää myönteisen poliittisen tehtävämme. Tasapuolisuus ei perustu siihen, että tuomitaan yksipuolisesti ja järjestelmällisesti yksi ainoa konfliktin osapuoli, eli tässä tapauksessa Israel. Tasapuolisuuden välttämättömänä edellytyksenä on, että sodanlietsojat, Syyria ja Iran, saadaan kantamaan kansainväliset vastuunsa. Olemme tämän velkaa kahdelle valtiolle, Libanonille ja Israelille, joiden kanssa olemme hyvissä väleissä, sekä kahdelle kansalle Israelissa ja Libanonissa. He ovat ystäviämme ja haluavat vain elää rauhassa.

Pyytäisinkin tämän vuoksi, että parlamentin edustajat, jotka piakkoin vierailevat alueella, välittäisivät huolemme tasapuolisuudesta ja olisivat aktiivisesti mukana rauhanomaisen ratkaisun etsimisessä alueen hyväntahtoisten ihmisten välille. Näin he voisivat vahvistaa käsitystä, että suhtaudumme jyrkästi suvaitsemattomuuteen ja vihan viesteihin, ja osoittaisivat samalla, mikä meitä yhdistää ihmisinä.

  Edith Mastenbroek (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, totean aluksi tukevani täysin kollegani, jäsen Howittin toteamuksia.

Edellä on jo todettu, ettei väkivalta voi olla vastaus Lähi-idän ongelmiin, kuten eivät yksipuoliset toimetkaan. Historia on osoittanut tämän: Israel vetäytyi Siinailta, kun neuvottelujen tuloksena saatiin aikaan rauhansopimus, sekä Arava-laaksosta, kun Jordanian kanssa saatiin neuvoteltua rauhansopimus. Etelä-Libanonista ja Gazasta Israel vetäytyi itse ilman sopimuksia. Tämä riittänee.

EU:lla on mahdollisuus todistaa, että lähestymistapamme on oikea, mutta tämä ei tule olemaan helppoa.

Voisin kertoa useita tarinoita palestiinalaisista ystävistä ja siitä, kuinka he ovat kärsineet eläessään Israelin väkivaltaisen miehityksen alla, mutta haluan kertoa Israelissa asuvan ystäväni tarinan. Hänen nimensä on Renan. Hän on tiskijukka. Hän ei halua taistella vaan ainoastaan tanssia. Hän vastustaa vahvasti miehitystä ja kulkee jokaisen Israelissa järjestettävän rauhanmielenosoituksen etunenässä. Olin kuitenkin paikalla, kun Israelin puolustusvoimat pyysivät häntä valmistautumaan taisteluun. Hän oli järkyttynyt ja peloissaan mutta sanoi: "Mitä te meiltä odotatte? Hizbollah on pommittanut Haifaa ja Natanyaa jo vuosia. Miten voisimme luottaa Euroopan unioniin, kun ette edes suostu kutsumaan tätä terrorismiksi?"

Päätöslauselmassamme mainitaan perimmäiset syyt, jotka on ratkaistava. Yritän määritellä nämä perimmäiset syyt Geneven rauhanaloitteen laadintaan osallistuneen Daniel Levyn sanoin. Hänen mukaansa miljoonat ihmiset eri puolilla maailmaa pitävät Palestiinan tapahtumia, miehityksen epäoikeudenmukaisuutta sekä Yhdysvaltojen ja länsivaltojen tekopyhyyttä vääryytenä. Jotkut käyttävät tätä tehokkaasti hyväkseen ja tekevät niin, kunnes konflikti on ratkaistu.

Tarvitsemme tavallisten kansalaisten luottamuksen, jotta toimillamme on vaikutusta alueella. Tämän luottamuksen voitamme ainoastaan, jos johdonmukaisesti puutumme näihin perimmäisiin syihin. Ystäväni Renanin luottamuksen voitamme ainoastaan, jos suostumme sanomaan ääneen, että Hizbollah on radikaali aseistautunut ryhmä, joka käyttää Palestiinan tilannetta hyväkseen pystyäkseen paremmin horjuttamaan demokratiaa Libanonissa ja uhkaamaan tavallisia Israelin kansalaisia.

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE) – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Ferrero-Waldner, käsittelen lyhyesti kolmea asiaa. Ensimmäinen koskee sitä, miten on yleisesti arvioitu Israelin reaktiota Hizbollahin provosoiviin ja häpeällisiin toimiin. Reaktio oli kahden sotilaan kidnappaukseen nähden todella suhteeton ja tuo mieleen kauniin Helenan vuoksi käydyn Troijan sodan. Maailmassa riittää esimerkkejä ihmisryöstöistä ja poliittisista ratkaisuista. On vaikea tukea sellaisen valtion reaktiota, jonka olemassaolon lähes koko maailma tunnustaa muutamaa fundamentalistista valtiota lukuun ottamatta ja joka on osoittautunut sodan käynnistäjäksi. Olemme kuulleet Euroopan parlamentin arvostetuilta jäseniltä, että jopa Israelin liittolaisten on vaikea hyväksyä reaktiota.

Toiseksi kysyn, emmekö todella tienneet Hizbollahilla olevan useita tuhansia Katjusha-raketinheittimiä? Niiden hankkiminen ei onnistu viikossa. Sen on täytynyt kestää kuukausia tai jopa vuosia. Missä olivat kansainväliset tarkkailijat? Olen sitä mieltä, että ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä olisi voitu toteuttaa, jos olisi ollut riittävästi tietoa ja tahtoa. Nyt olemme ryhtyneet toimiin varaamalla suuria summia rahaa vahinkojen korjaamiseen, mutta eikö nyt ole liian myöhäistä? Emmehän kuitenkaan voi herättää kuolleita – lapsia ja siviilejä – henkiin.

Arvoisa komission jäsen, sitten vielä viimeinen asia. Konflikti on pitkittynyt, koska se on osa niin kutsuttua sosiaalista perintöä, ja se saattaa jatkua vielä kauan. Jotta konfliktiin voitaisiin saada Palestiinan ja Israelin kannalta myönteinen kahteen valtioon perustuva ratkaisu, molempien osapuolten on oltava täysin valmistautuneita tähän ratkaisuun asianmukaista koulutusta myöten, aina ala-asteen koulutuksesta lähtien. Tällaisilla valmisteluilla voidaan luoda sosiaalinen perusta sille, että kompromissiin perustuvat poliittiset päätökset olisi helpompi tehdä tulevaisuudessa. Ehkäpä seuraava sukupolvi – tämän päivän lapset ja nuoret – pystyvät tekemään päätöksen, jota me pidämme ainoana järkevänä ratkaisuna.

  Jamila Madeira (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, vuonna 2005 vietettiin Barcelonan melko pitkällisen prosessin kymmenvuotispäivää. Tarkoituksena on luoda vakaat suhteet Välimeren vastarantaan. Annoin teille aikaisemmin täällä parlamentissa optimistisen yleiskuvan prosessin päämääristä, prosessista ylipäänsä sekä siihen saakka kuljetusta luottamuksen tiestä.

Euroopan parlamentin jäsenenä, Euroopan unionin kannattajana sekä kansainvälisen oikeuden vankkumattomana puolustajana minun oli äärimmäisen vaikea olla huolestumatta, kun seurasin, kuinka suurin osa Euroopan unionin toimielimistä suhtautui tämän kesän tapahtumiin.

Libanon oli kesäkuuhun asti poliittisesti ja taloudellisesti yksi Välimeren lupaavimmista demokratioista, ja se pystyi ylläpitämään tuota edistystä. Lisäksi maa oli yksi suurimmista maista, jonka jälleenrakennusta ja kehitystä tuettiin EU:n varoin. Nyt Libanonin on kuitenkin aloitettava taas tyhjästä. Kaikki on rakennettava uudestaan – siis ainakin kaikki, mitä euroilla ja sementillä pystytään korjaamaan ja rakentamaan uudelleen. Emmekö olisi voineet tehdä mitään aikaisemmin? Eikö meidän olisi pitänyt ryhtyä pikaisiin toimiin, kun huomasimme Israelin ja Palestiinan konfliktin käynnistyvän? Eikö meidän olisi pitänyt toimia, kun kansainvälisiltä tarkkailijoilta evättiin valtuudet Palestiinan vaaleissa, diplomaattista ja parlamentaarista koskemattomuutta rikottiin toistuvasti ja laillisesti valittuja parlamentin jäseniä ja ministereitä vangittiin? Eikö olekin niin, että tuolloin osoittamamme suhteellinen välinpitämättömyys ja riittämättömät reaktiot vaikuttivat jollakin tavalla koko tilanteen kehittymiseen?

Olen varma, ettei Euroopan unioni tehnyt kaikkeaan estääkseen tilannetta tai toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä, jotta sanoista olisi päästy todellisiin tekoihin. Emme saa tehdä samoja virheitä toiste, ja tämänpäiväisen keskustelun jälkeen tämä on täysin selvää kaikille puhujille. EU:lla on äärimmäisen tärkeä rooli tässä prosessissa, ja näin osoitetaan jälleen kerran, että EU:n poliittinen voima on ratkaiseva tekijä maailman vakauden ja tasapainon kannalta.

  Vytautas Landsbergis (PPE-DE). – (LT) Arvoisa puhemies, nämä tapahtumat Lähi-idässä eivät ole vain irrallisia tapauksia, vaan kyse on pikemminkin useista kriiseistä, joiden vaikutukset tuntuvat maailmanlaajuisesti. Kun esitämme arvioita ja keskustelemme siitä, miten Yhdysvallat on pyrkinyt poistamaan tyrannian Irakista ja tukemaan demokratiaa tässä maassa ja muuallakin, emme saa unohtaa Venäjän ja Kiinan toimia alueella. Ne saattavat helpostikin muuttaa alueen maailmanlaajuisen terrorismisodan hornankattilaksi.

Kaikki merkit osoittavat tähän pelottavaan suuntaan. Iranista on tulossa Venäjän suojeluksessa merkittävä aggressiivinen tekijä alueella, joka on äärimmäisen tärkeä koko ihmiskunnan kannalta. Iran pyrkii nyt poliittisella laajentumisellaan estämään Libanonin ja Syyrian demokratiakehityksen, Irakin vakauttamisen ja Palestiinan rauhan. Iranin hallinnon on helppo kiinnittää YK:n ja EU:n huomio toisaalle ja saada näin enemmän aikaa saavuttaa tärkein tavoitteensa – olla Lähi-idän johtava ydinasevaltio. Utopia ydinaseiden leviämisen estämisestä tuskin koskaan toteutuu. Seuraavaksi historiankirjoihin kirjataan, että terroristijärjestöt saavat valtaa vaaleissa: Hamas ja Hizbollah ovat jo mukana valtioiden hallituksissa, eikä kukaan uskalla pyytää Libanonissa toimivia Hizbollahin ministereitä valitsemaan työskentelyä joko demokraattisen hallituksen tai terroristijärjestön välillä. Sitä vastoin Yhdistyneet Kansakunnat on aloittamassa neuvotteluita Hizbollahin kanssa; jatkossa neuvotellaan varmasti Al Qaidankin kanssa.

Monet ongelmistamme johtuvat siitä, ettemme kykene puolustautumaan yhtenäisesti pahaa vastaan. Nyt on kuitenkin myöhäistä antautua. Israel on jätetty yksin epätoivoiseen taisteluunsa. Länsimaiset demokratiat eivät ole olleet lainkaan aloitteellisia ja puolustautuvat yhä ilman minkäänlaista strategiaa. Tämän vuoksi ne ovat häviämässä. Euroopan unionin on aika herätä.

  Antonio Tajani (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan vain ilmoittaa, että Israelin pääministeri on ilmoittanut keskusteltuaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin Kofi Annanin kanssa, että Israel aikoo purkaa Libanonin ilma- ja merisaarron huomenna klo 17.00.

  Geoffrey Van Orden (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, viime viikkoina on ollut vaikeaa nähdä minkäänlaista valonpilkahdusta, kun ihmishenkiä on menetetty järkyttävästi ja humanitaarinen tilanne on surkea. Maltilliset arabivaltiot ovat ainakin nyt nähneet, kuinka helppoa Hizbollahin kaltaisten järjestöjen on aiheuttaa tällainen katastrofi, ja Libanon on nähnyt, millaista on sietää valtiota valtion sisällä. Ehkäpä nyt ymmärretään paremmin, miksi Israel haluaa varmistaa, ettei Palestiina vakiinnu uudeksi terroristivaltioksi ja Israelin kansaa vastaan käytävän jatkuvan sodan tukikohdaksi.

Olisi harmittavaa tuhlausta, jos vahvistetut UNIFIL-joukot jäävät vain sivustakatsojiksi, kun Hizbollah valmistelee seuraavien kuukausien ja vuosien iskujaan. Mikäli Hizbollahin aseistariisuntaan ei löydy kansainvälistä päättäväisyyttä – tämä on sääli – olisi vähintäänkin vaadittava, että Hizbollahin toimintaa seurataan ja että toiminnasta tiedotetaan. Neuvoston olisi kannustettava jäsenvaltioita esittämään tämän suuntaisia vastalauseita Yhdistyneissä Kansakunnissa.

UNIFILille annetaan päätöslauselmassa 1701 valtuudet auttaa Libanonia turvaamaan rajansa. Libanonin hallitusta olisi kannustettava järeisiin toimiin tässä asiassa.

  Bogusław Sonik (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, Israelin ja Libanonin välinen kriisi ei enää ole tyypillinen esimerkki konflikteista, joihin olemme Lähi-idässä tottuneet vuosikymmenten saatossa. Siitä saa selvästikin alkunsa uusi maailmanlaajuinen konflikti, jossa osapuolina ovat toisaalta Iran ja Syyria, Hizbollah ja Hamas, Irakin sunnit sekä Al Qaida ja toisaalta Yhdysvallat ja sen liittolaiset.

Tämä tarkoittaa, että kyseisen maailmanosan konfliktin ratkaisemiseen tarvitaan uusia poliittisia välineitä. Euroopan unionin on nyt osallistuttava Irakin konfliktin ratkaisemiseen. Samoin Euroopan unionin on mietittävä ratkaisua myös Afganistanin tilanteeseen. Koska uhka on maailmanlaajuinen, Euroopan unionin, Yhdysvaltojen ja Naton on toimittava yhtenäisesti. Euroopan unioni tarvitsee yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan. Venäjän on päätettävä, kenen puolella se on. Euroopan unionin on myös ehdottomasti vaadittava Venäjältä tähän vastausta sekä Iranin ydinaseohjelman että Syyriaan suuntautuvien asekuljetusten osalta. Miten Hizbollah onnistui aseistautumaan venäläisin asein?

  Erkki Tuomioja, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää Euroopan parlamenttia tästä keskustelusta, joka on ollut, kuten aina, erittäin värikästä, mielenkiintoista ja asiallista sekä laaja-alaista.

Mielestäni keskustelusta on välittynyt tärkeimpänä asiana se, että Euroopan parlamentti arvostaa ja antaa tukensa toimille, joita neuvosto toteuttaa saadakseen Libanonin konfliktin päättymään, valvoakseen Libanonin täyden suvereeniuden palauttamista ja edistääkseen Lähi-idän rauhanprosessin käynnistymistä. Ennen kaikkea parlamentti haluaa, että Euroopan unioni tekee vielä enemmän. Sen on toimittava entistä yhtenäisemmin ja entistä tehokkaammin. Neuvoston puheenjohtajana yhdyn toiveisiinne, että Euroopan unioni puhuisi yhdellä äänellä ja että tämä ääni kuuluisi joka kolkkaan ja kaikki osapuolet kuuntelisivat sitä.

Jos ajatellaan realistisesti, Euroopan unionin toimintamahdollisuudet ovat parhaimpinakin aikoina aina rajoitetut, kun se toimii yksinään. Tosiasiassa Euroopan unionin pitäisi toimia tehokkaaseen monenväliseen toimintaan sitoutuneen yhteisön tavoin. EU:n tarkoituksena ei ole toimia Lähi-idän konfliktissa yksinään. Libanonissa toimimme yhteistyössä muiden kanssa ja meidän on pyrittävä saamaan muita mukaan toimintaan. Tämä on Euroopan unionin tehtävä, mutta meidän on myös toimittava aloitteellisesti ja osoitettava johtajuutta. Samalla olisi muistettava, ettei Euroopan unionin ole milloinkaan tarkoitus sivuuttaa tai korvata Yhdistyneitä Kansakuntia, vaan tehtävänämme on tukea Yhdistyneitä Kansakuntia ja auttaa sitä kantamaan vastuunsa. Tältä osin Euroopan unioni on toiminut odotusten mukaisesti.

Olen myös lukenut tarkkaan Lähi-itää koskevan parlamentin päätöslauselmaesityksen. Oletan ja toivon, että se hyväksytään yksimielisellä päätöksellä. Mielestäni päätöslauselma on erinomainen, ja se on täysin linjassa sen kanssa, mihin neuvosto on pyrkinyt ja pyrkii jatkossakin. Tämä on osoitus siitä, että Euroopan unioni, ja Euroopan parlamentti, kykenee keskittymään olennaiseen ja välittämään viestin, joka kannustaa kaikkia rauhanprosessin osapuolia tekemään kaikkensa prosessin hyväksi.

(Suosionosoituksia)

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, haluaisin vielä palata aivan lyhyesti humanitaariseen puoleen, jota myös tässä keskustelussa käsiteltiin. Vierailimme komission jäsen Louis Michelin kanssa muutama viikko sitten paikan päällä ja kävi todellakin hyvin selväksi, että siviilien kärsimykset ovat olleet mittavia tämän konfliktin molemmin puolin. On hyvin tärkeää ja merkittävää, että Euroopan unioni, siis komissio ja jäsenvaltiot yhdessä, sitoutuvat alusta lähtien tukemaan mittavasti Libanonia tässä kriisissä taloudellisesti sekä akuutin humanitaarisen hätäavun osalta että nyt käynnissä olevan varhaisen toipumisen vaiheessa, niin sanotussa early recovery -vaiheessa, ja pidemmän aikavälin jälleenrakennuksen osalta. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, ja olemme painottaneet tätä kaikkialla, että humanitaarinen tilanne on myös Gazassa erittäin vaikea.

On erittäin tärkeää, että Libanonin hallituksella on pitkän aikavälin jälleenrakennuksessa keskeinen ja johtava, koordinoiva rooli, ja siksi on hyvä, että pääministeri Sinioran toimistoon on perustettu uusi yksikkö toteuttamaan tätä koordinaatiota.

Jälleenrakennusta varten tarvitaan myös perusteellinen tarveanalyysi, ja siinä unioni toimii yhteistyössä Libanonin kanssa. On aivan selvää, että rauhan tila on keskeinen edellytys myös humanitaarisen tilanteen kohentamiseksi ja senkin vuoksi tarvitaan poliittinen kokonaisvaltainen ja pitkäaikainen ratkaisu koko tämän alueen ongelmakenttään.

(Suosionosoituksia)

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan aivan aluksi kiittää kaikkia tästä keskustelusta. Se on ollut erinomaista, ja komissio on saanut siitä valtavasti tukea. Lähes kaikki totesivat, ettei konfliktia voida ratkaista sotilaallisin keinoin ja että ainoastaan poliittinen ratkaisu on mahdollinen.

Nyt kun Euroopan unioni on jälleen päättänyt tehdä aloitteen, on erittäin tärkeää, että olemme saaneet tukenne laaja-alaiselle lähestymistavalle ja sille, että perimmäiset syyt yritetään mahdollisesti ratkaista ja että asiaan etsitään kokonaisvaltainen ratkaisu.

Tässä kokonaiskuva keskustelusta, ja kiitän teitä suuresti.

Haluan vielä vastata muutamaan kommenttiin. Ensinnä totean, että komission mielestä Israelin kanssa on tehtävä yhteistyötä ja assosiaatiosopimus on pidettävä voimassa. Komissio katsoo, että yhteistyö israelilaisten kanssa on erittäin tärkeää vaikutusvaltamme kannalta ja että meidän on säilytettävä yhteys heihin eikä päinvastoin.

Jäsen Tannockin kommentista totean, ettei kukaan ole koskaan todistanut väitteitä, että Euroopan unioni toimitti rahoja hallituksen sijasta muille tahoille.

Hizbollahin osalta on selvää, että rahamme menevät suoraan hallitukselle tai järjestöille, jotka tekevät yhteistyötä hallituksen kanssa, sillä kuten olen todennut, tarkoituksenamme on valtuuttaa hallitus ja palauttaa maan suvereenius.

  Puhemies. Keskustelun päätteeksi totean, että olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina klo 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Kathy Sinnott (IND/DEM). – (EN) Tässä Lähi-idän kriisissä, kuten niin monesti aikaisemminkin tällä alueella ja ympäri maailmaa, viattomat ihmiset ovat kärsineet eniten johtajiensa kunnianhimosta.

Hizbollah väittää yrittävänsä vallata takaisin Golanin kukkulat, ja Israel väittää kostavansa nämä tunkeutumiset pommittamalla Libanonia.

Ongelmana on se, että kaikkien osapuolten toiminta on jollakin tavoin perusteltavissa. Sitä ei kuitenkaan voida hyväksyttävästi perustella, että kymmenettuhannet viattomat israelilaiset ja libanonilaiset siviilit joutuvat siirtymään. Kun näemme Qanassa surmatut lapset, kaikki perustelut tuntuvat heppoisilta ja pinnallisilta.

Irlannin armeijan joukot toimivat Libanonissa useiden vuosien ajan rauhanturvajoukkoina, ja irlantilaiset ja libanonilaiset tuntevat tämän vuoksi suurta yhteenkuuluvuutta. Libanon on tullut tutuksi maallemme alueella palvelleiden perheenjäsenten, ystävien tai naapureiden kautta, ja siksi sille koituneet vahingot koskettavat meitä yhä enemmän.

Nämä ihmiset eivät halua tällaista elämää vaan rauhaa ja turvaa perheilleen sekä mahdollisuuden jatkaa elämäänsä.

Näitä ongelmia ei voida ratkaista sotilaallisin keinoin vaan ainoastaan rauhanomaisin keinoin. Jos tämä tarkoittaa, että kaikille osapuolille on asetettava seuraamuksia, kunnes ne lopettavat sodan, tai että sodan lopettaville on tarjottava etuisuuksia, meidän, joilla on siihen mahdollisuus, on toteutettava näitä toimia.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Kukaan ei voi olla kuin ei olisi huomannutkaan Israelin viimeisintä hyökkäystä Libanoniin. Maata pommitettiin 34 päivän ajan Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin neuvoston passiivisuuden tuella. Tämän seurauksena Libanonissa on todettu kuolleen 1 084 siviiliä ja Israelissa 41, ja tuhannet muut ovat haavoittuneet. Lisäksi noin neljännes Libanonin väestöstä on joutunut jättämään kotinsa, tärkeitä infrastruktuurirakenteita, kuten lentoasemia, satamia ja sähköntuotantolaitoksia, on tuhottu, ja suuri osa Libanonin rannikkomerestä on muuttunut mustaksi.

Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelman mukaan pommituksissa tuhoutui 15 000 kotia ja 78 siltaa sekä vaurioitui 630 kilometriä teitä. Libanonin tappiot olisivat näin ollen vähintään 15 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Lisäksi pommeja on suunnattu siviilikohteisiin, mikä rikkoo räikeästi kansainvälistä humanitaarista oikeutta.

Tuomitessamme tämän sodan meidän olisi samalla vaadittava, että Israel maksaa Libanonin jälleenrakennuksesta aiheutuvat kustannukset, lopettaa Palestiinan, Libanonin ja Syyrian alueiden miehitykset, purkaa Libanonin ja Gazan saarrot, vapauttaa välittömästi palestiinalaiset ministerit ja parlamentin jäsenet sekä neuvottelee Israelin vangitsemien ihmisten vaihtamisesta vangittuihin israelilaisiin sotilaisiin.

Lähi-itään ei saada kestävää rauhaa ennen kuin Palestiinan, Syyrian ja Libanonin suvereenius on vahvistettu.

  Dominique Vlasto (PPE-DE). – (FR) Libanon, jonka kehitys oli jo hyvässä vauhdissa, on lannistettu 34 päivän sodalla, ja se on jälleen joutunut vangiksi ja uhriksi sodassa, josta se ei selviä.

Euroopan unioni auttaa libanonilaisia jälleenrakentamaan tuhoutuneen maansa, pääsemään uudestaan jaloilleen ja jatkamaan normaalia elämäänsä, ja tässä yhteydessä humanitaarinen apu ja hätäapu, joita tarjoamme, ovat ratkaisevan tärkeitä. Tehtäväämme pitäisi kuitenkin kuulua muutakin kuin hätäapu. Euroopan unionin olisi pyrittävä omana itsenään aikaansaamaan rauha Lähi-itään.

Monet jäsenvaltiot ovat osallistuneet UNIFILin toimintaan ja näin sitoutuneet käytännön toimiin YK:n nimissä. Ne ovat tehneet oikean ratkaisun. Eurooppalaisten olisi kuitenkin yhtenäisenä rintamana varmistettava, että turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 1701 noudatetaan, autettava vapauttamaan vangit, saatava Libanonin saarto purettua sekä autettava rajojen vetämisessä ja poliittisen vuoropuhelun elvyttämisessä.

Euroopan unioni on tämän kriisin yhteydessä osoittanut, että se voi toimillaan puuttua tapahtumien kulkuun ja auttaa konfliktin ratkaisemisessa. Todellisuus saa meidät kantamaan poliittiset vastuumme. Meidän on aika toteuttaa Euroopan unionin uudistukset, jotka ovat välttämättömiä, jos haluamme olla naapureidemme toivoma ja omien odotustemme mukainen poliittinen toimija.

  David Martin (PSE). – (EN) Minua harmittaa, ettei Eurooppa-neuvosto vaatinut välitöntä tulitaukoa, kun Israel aloitti sotatoimet Libanonia vastaan. Israelin toiminta oli suhteetonta. Sitä olisi nyt pyydettävä auttamaan Libanonin jälleenrakentamisessa tuhoaja maksaa -periaatteen nojalla. Sotarikoksia varten olisi perustettava tutkintakomitea, ja EU:n olisi tarkistettava, millaista taloudellista ja sotilaallista yhteistyötä se tekee Israelin kanssa. Meidän on myös syytä tiedostaa ja tuomita se tosiasia, että Libanonin konfliktia käytettiin peittelemään entistä tiukempia ja julmempia sortotoimia Palestiinan kansaa kohtaan. EU:n on tavoiteltava Lähi-idän kiistoille rauhanomaista ja oikeudenmukaista ratkaisua erityisesti vaatimalla turvallisen ja itsenäisen Palestiinan valtion luomista.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL). – (PT) Palestiinan ja Libanonin raakojen iskujen perimmäisenä syynä on Yhdysvaltojen suunnitelma Lähi-idän herruudesta. Yhdysvallat pyrkii aktiivisesti noudattamaan interventiopolitiikkaa ja ottaa tuskin lainkaan huomioon suvereeniutta ja kansainvälistä oikeutta. Sen lopullisena tavoitteena on saada alueen strategiset maantieteelliset kohteet ja alueen laajat energiavarat hallintaansa.

Ristiriitaisuuksista mainittakoon, että EU:n suurimpien jäsenvaltioiden ja Yhdysvaltojen välillä on vallinnut laaja yhteisymmärrys, ja tästä erinomainen esimerkki oli päätöslauselman 1701 laatiminen. EU ei ole milloinkaan tuominnut Israelin hyökkäyksiä, vaatinut tulitaukoa tai edellyttänyt kansainvälisen oikeuden noudattamista.

Todellista tilannetta ei pidä sekoittaa tekemällä uhrista hyökkääjää ja päinvastoin. Israel on miehittänyt laittomasti arabialueita, jättänyt useat YK:n päätöslauselmat huomioimatta ja pyrkii aktiivisesti valtioterrorismin keinoin estämään itsenäisen ja suvereenin Palestiinan valtion muodostamisen.

Jotta alueelle saataisiin rauha, Israelin on vetäydyttävä kaikilta miehitetyiltä arabialueilta, purettava siirtokunnat ja muuri sekä vapautettava poliittiset vangit. Pakolaiset on päästettävä palaamaan ja on perustettava itsenäinen, suvereeni Palestiinan valtio, jonka pääkaupunkina on Itä-Jerusalem. Kaikille alueen valtioille on taattava suvereenius ja turvallisuus. Tämän lisäksi alue on demilitarisoitava ja sieltä on poistettava ydinaseet.

  Alessandro Battilocchio (NI). – (IT) Nyt kun vuoden 2001 syyskuun 11. päivän tapahtumista on kulunut tasan viisi vuotta, Libanonin tämänhetkinen konflikti tarjoaa kansainväliselle yhteisölle mahdollisuuden tarkistaa ja korjata sitä selvästikin sopimatonta tapaa, jolla niin kutsutun länsimaisen maailman ja islamilaisen maailman välistä kahnausta on yritetty ratkaista.

Tosiasiassa viiden vuoden ajan jatkuneet konfliktit (Gazassa, Libanonissa, Irakissa ja Afganistanissa) ja kaikkein vakavimmat poliittiset jännitteet (terroristi-iskuista, Iranin tilanteesta jne.) ovat kaikki pyörineet saman asian ympärillä, ja näin ollen niistä ei päästä eroon vain juuri ja juuri oikeutetuilla tilapäisillä sotilasoperaatioilla, joita käynnistetään jokaista konfliktia varten omansa ja aina eri nimellä.

Nyt on käytettävä tilaisuutta hyväksi ja perustettava aidosti monenväliset joukot, joihin kaikki osapuolet osallistuvat ja sitoutuvat. Näiden joukkojen tavoitteena on ratkaista ongelma, joka on näiden kaikkien konfliktien taustalla, eli kahden eri kulttuuriryhmän ideologioiden yhteentörmäys.

Vuoropuhelulle on etsittävä ja luotava mahdollisimman pian pohja, ja meidän, niin kutsuttujen demokraattisten maiden, velvollisuutena on tehdä tämä pelinavaus. Vuoropuhelussa on keskityttävä kaikkein polttavimpiin kysymyksiin, jotka liittyvät selkeimmin sekä poliittisten ja uskonnollisten ideologioittemme että taloudellisten järjestelmiemme eroavaisuuksiin. Toivon, ettei Euroopan unioni jätä väliin mahdollisuutta edistää tällaista vuoropuhelua vaan antaa sille tukensa kansainvälisellä areenalla.

13. Kyselytunti (kysymykset neuvostolle)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana kyselytunti (B6-0325/2006).

Käsittelemme neuvostolle osoitettuja kysymyksiä.

Seuraavana on Claude Moraesin kysymys nro 1 (H-0595/06):

Aihe: Direktiivit

Millaisia suunnitelmia puheenjohtajavaltio Suomella on työaikadirektiivin (KOM(2002)0149 lopullinen⁽¹⁾) ja vuokratyöntekijöitä koskevan direktiivin (jolla muutetaan direktiiviä 2003/88/EY⁽²⁾) uudistamisen edistämiseksi? Pyrkiikö neuvosto etenemään näissä asioissa kuusi kuukautta kestävän toimikautensa aikana?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin kiittää kysyjää hänen kiinnostuksestaan työaikadirektiivin ja vuokratyöntekijöitä koskevan direktiivin tarkistuksen etenemiseen. Edellisen puheenjohtajavaltion Itävallan huomattavien ponnistelujen jälkeen sopimukseen pääseminen työaikadirektiivistä on yksi Suomen puheenjohtajakauden keskeisiä tavoitteita. Direktiivistä olisi pikaisesti löydettävä yhteinen ratkaisu Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen SIMAP- ja Jager -asioissa antamien tuomioiden noudattamiseksi. Puheenjohtajavaltio aikoo näin ollen pyrkiä kaikin tavoin siihen, että neuvosto saa mahdollisimman pian aikaan kompromissiratkaisun myös ratkaisematta olevassa opt out -kysymyksessä.

Vuokratyöntekijöitä koskeva direktiivin on toinen monimutkainen ja poliittisesti arkaluonteinen asia. Kuten tiedätte, työmarkkinarakenteiden ja -käytänteiden erot ovat johtaneet eriäviin näkemyksiin eri jäsenvaltioiden välillä, ja vaikeutena on ollut löytää sopiva tasapaino, jolla vuokratyöntekijöille saataisiin riittävästi suojaa ja jolla vuokratyövoimaa välittävien yritysten markkinoiden annettaisiin samalla kehittyä ja kasvaa. Jäsenvaltiot ovat viime aikoina uusineet sitoumuksensa saavuttaa Lissabonin tavoitteet, joihin kuuluu työllisyyden lisääminen ja parempien työpaikkojen tarjoaminen ja jotka käyvät ilmi niiden kansallisista uudistusohjelmista. Neuvosto katsoo, että nämä tavoitteet voidaan saavuttaa siten, että kunnioitetaan kansallisten työmarkkinoiden erilaisia käytäntöjä ja perinteitä.

Asiasta käytiin viimeksi keskustelua neuvostossa kesäkuussa 2003. Sen jälkeen eri puheenjohtajavaltiot ovat keskustelleet eri tasoilla varmistaakseen, ovatko kannat muuttuneet. Tähän asti mielipiteet ovat jakautuneet kahtia, joten tätä asiaa ei ole kannattanut ottaa neuvoston tulevien istuntojen asialistalle. Puheenjohtajavaltiona Suomi tarkastelee asiaa ja odottaa panosta myös komissiolta, joka totesi vireillä olevien lakiehdotusten seulonnasta antamassaan tiedonannossa, että se varaa itselleen oikeuden harkita ehdotusta uudelleen sen mukaan, mitä muista tulevia ehdotuksia koskevissa keskusteluissa käy ilmi.

Puheenjohtajavaltio ymmärtää hyvin, että Euroopan parlamentille on tärkeää saada aikaan edistystä tällä alalla. Olemme tietoisia tähän asiaan liittyvästä kannasta palveludirektiiviä koskevan ensimmäisen käsittelyn äänestyksen yhteydessä. Jos komissio antaa tähän välttämättömän panoksensa puheenjohtajakauden aikana, olemme valmiita rakentavaan työskentelyyn kaikille jäsenvaltioille hyväksyttävän ratkaisun löytymiseksi.

  Claude Moraes (PSE). – (EN) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kiitos tyhjentävästä vastauksestanne ja rehellisyydestänne etenkin vastatessanne vuokratyöntekijöitä koskevaan kysymykseen.

Lienette tietoinen parlamentissa vallitsevasta turhautumisesta etenkin työaikadirektiivin suhteen. Totesitte aivan oikein, että asiasta on keskusteltu jo edeltävien puheenjohtajakausien aikana. Haluan kuitenkin esittää teille suoran kysymyksen: miten Suomen puheenjohtajakausi eroaa muista ja pystyttekö saamaan neuvoston jäsenet tekemään yhteistyötä ja pääsemään sopimukseen työntekijöiden etujen turvaamiseksi? Voitteko sitoutua tänään siihen, että pyritte kaikin keinoin edistämään työaikadirektiiviä ja ottamaan vuokratyöntekijöitä koskevan direktiivin asialistalle?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, sen sitoumuksen voi antaa, että puheenjohtajavaltio tulee työskentelemään erittäin aktiivisesti työaikadirektiiviä koskevan ratkaisun löytymiseksi. Kannustimena toimii sekin, että esimerkiksi lääkärien työaikaa koskeva tulkinta aiheuttaa jäsenmaille merkittäviä ongelmia, ja senkin vuoksi olisi erittäin tärkeää löytää tähän direktiiviin ratkaisu. Mutta on vielä liian varhaista arvioida, pystymmekö pääsemään toivottuun lopputulokseen.

  Philip Bushill-Matthews (PPE-DE). – (EN) Jäsen Moraes viittasi lisäkysymyksessään työntekijöiden etuun. Onko neuvosto tietoinen vastikään Financial Timesissa julkaistusta tutkimuksesta, joka koskee suuria eurooppalaisia valtioita ja jonka mukaan suurin osa näiden maiden työntekijöistä, mahdollisesti Espanjaa lukuun ottamatta, haluavat lisää joustoa työaikaan eivätkä päinvastoin? Ottaako neuvosto tämän huomioon sopimukseen pyrkiessään?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, en ole aivan varma, olemmeko tietoisia juuri Financial Timesin artikkelista, mutta olemme tietenkin monella tavalla tietoisia yleisestä kehityksestä, ja niin kuin äskeisessä tai alkuperäisessä vastauksessa jo toinkin esille, myös jäsenvaltioissa tapahtuneen kehityksen vuoksi on tärkeää päästä ratkaisuun sekä työaikadirektiiviä että vuokratyöntekijöitä koskevassa asiassa.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Onko teidän mielestänne mahdollista ratkaista ongelma työmarkkinaosapuolten kanssa käytävän vuoropuhelun avulla? Työmarkkinaosapuolethan ovat pääasiallisessa vastuussa myös työaikoja koskevasta ongelmasta. Kun tämä otetaan huomioon, oletteko myös sitä mieltä, että ratkaisu on mahdollista löytää, jos vastuu siitä siirretään työmarkkinaosapuolille eli työntekijöiden ja työnantajien edustajille?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, tämä on tietenkin yksi sellainen asia, josta on hyvä keskustella ja jonka voi ottaa esille kolmikantakeskusteluissa, mutta tällä hetkellä itse asiassa etsitään aktiivisesti ratkaisua nimenomaan jäsenvaltioiden hallitusten kesken.

  Puhemies. Seuraavana on

Marie Panayotopoulos-Cassiotoun kysymys nro 2 (H-0598/06):

Aihe: Eurooppalaisen nuorisosopimuksen tavoitteiden saavuttaminen

Millä tavoin puheenjohtajavaltio Suomi tukee jäsenvaltioiden hallitusten antamia sitoumuksia eurooppalaisen nuorisosopimuksen täytäntöönpanossa nuorten työllisyyden parantamiseksi?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, aivan aluksi on syytä korostaa eurooppalaisen nuorisosopimuksen laaja-alaisuutta. Nuorten tarpeet on otettava huomioon kaikilla asianmukaisilla politiikan aloilla. Monet toimet esimerkiksi koulutuksen ja liikkuvuuden esteiden poistamisen alalla voivat olla tärkeitä pyrittäessä parantamaan nuorten työllisyyttä.

Parlamentin jäsenen kysymys koskee erityisesti sitä, miten puheenjohtajavaltio Suomi aikoo tukea jäsenvaltioiden hallitusten sitoumuksia nuorten työllisyyden parantamiseksi. Jäsenvaltiot vastaavat omien työllisyyspolitiikkojensa, myös nuorisoa koskevan työllisyyspolitiikkansa, suunnittelusta ja täytäntöönpanosta. Jäsenvaltiot vastaavat myös useimmista muista tätä asiaa koskevista politiikoista, kuten koulutuspolitiikasta.

Puheenjohtajavaltiolla voi kuitenkin olla tärkeä tehtävä asioiden esille tuomisessa, etenkin silloin kun ministerineuvoston työtä organisoidaan. Suomen puheenjohtajakaudella joulukuussa kokoontuvan neuvoston on tarkoitus käsitellä useita kysymyksiä, jotka ovat suoraan yhteydessä nuorison työllisyyteen. Neuvostolle esitellään työllisyyskomitean raportti, jossa tarkastellaan jäsenvaltioiden kansallisia uudistusohjelmia niiden työllisyyspolitiikat mukaan lukien. Jo viime vuonna työllisyyskomitean tarkastelun tuloksena oli, että kaikki jäsenvaltiot hoitivat nuorisotyöttömyyttä nuorisosopimuksen mukaisesti ja mainitsivat laaja-alaisesti toimenpiteitä asianmukaisten työllistymispolkujen rakentamiseksi nuorille. Kytkentää toiseen painopistealaan, henkiseen pääomaan investoimiseen, oli kehitelty erittäin hyvin muun muassa edistämällä siirtymistä koulutuksesta työelämään.

Suomi odottaa, että tänä vuonna jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikoissa kiinnitetään huomiota myös nuorison työllisyyteen ja sen parantamiseen tähtääviin keinoihin. Nuorison työllisyys on varmasti merkittävästi esillä myös niissä keskusteluissa, joita työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvostossa käydään 1. joulukuuta väestönkehityksestä ja tuottavuuden lisäämisestä uusien ja parempien työpaikkojen avulla.

Suomen puheenjohtajakaudella neuvostossa käsitellään kahta asiaa, jotka liittyvät suoraan nuorten työllisyyden parantamiseen. Ensinnäkin elinikäistä oppimista koskevien mahdollisuuksien parantaminen on asia, joka koskee kaikkia, myös nuoria. Toiseksi puheenjohtajavaltio Suomi pyrkii ehdottamaan konkreettisia toimia, joilla parannetaan nuorten tietopalvelujen käyttömahdollisuuksia ja tarjotaan laadukasta tietoa kaikille nuorille merkityksellisistä asioista, kuten työllisyydestä. Erityistä huomiota kiinnitetään heikoimmassa asemassa oleviin nuoriin.

Maaliskuussa kokoontunut Eurooppa-neuvosto pyysi jäsenvaltioita ottamaan nuoret ja nuorisojärjestöt mukaan eurooppalaisen nuorisosopimuksen täytäntöönpanoon. Suomen puheenjohtajakaudella on tarkoitus keskustella neuvoston tasolla jäsennellyn vuoropuhelun käynnistämisestä kaikkien nuorisoalan toimijoiden, myös nuorten ja nuorisojärjestöjen, kanssa ja niiden välillä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Suomen puheenjohtajuuskaudella nuorten työllisyyden parantaminen on neuvostossa esillä useissa yhteyksissä. Suomi kannustaa kaikkia jäsenvaltioita kiinnittämään vastedeskin huomiota eurooppalaiseen nuorisosopimukseen ja eri tapoihin, joilla nuorison työllisyyttä voidaan parantaa.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, kiitos kattavasta vastauksesta ja esittämistänne tulevaisuudennäkymistä. Eurooppalaisen nuorisosopimuksen kolmannessa osassa määrätään toimenpiteistä nuorten perhe- ja työelämän yhteensovittamiseksi, jotta he voivat perustaa uusia perheitä EU:ssa.

Nyt kun työttömyyttä on saatu menestyksekkäästi torjuttua, onko teidän mielestänne syntymässä noidankehä? Tarkoitan tilannetta, jossa nuorten on vaikea perustaa uusia perheitä, minkä vuoksi väestötieteellinen ongelma kärjistyy.

Aikooko puheenjohtajavaltio Suomi esittää meille puheenjohtajakautensa lopuksi myönteisiä tuloksia perhe- ja työelämän yhteensovittamista edistävistä toimista?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, eräs elementti tässä nuorisosopimuksessahan on se, että pystytään parantamaan nuorten koulutusta ja sosiaalista osallisuutta sekä siirtymistä työelämään. Sen vuoksi onkin hyvin tärkeää ja tänä syksynä on tarkoitus myös tukea ratkaisua, jolla pystytään vahvistamaan tällaista moniammatillista osaamista, jotta nuorten siirtyminen myös koulutuksesta työelämään helpottuu, koska se on yksi kynnysvaihe. Tietenkin työelämän ja perheen yhteensovittaminen on vielä oma kokonaisuutensa, mutta kaikilla näillä asioilla on oma yhteytensä kilpailukykystrategiaan, Lissabonin strategiaan.

  Puhemies. Seuraavana on

Manuel Medina Ortegan kysymys nro 3 (H-0600/06):

Aihe: Laiton maahanmuutto: kesäkuun Eurooppa-neuvoston toimenpiteet

Mitä toimenpiteitä neuvosto on toteuttanut tai aikoo toteuttaa kesäkuussa 15. ja 16. kesäkuuta pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa hyväksyttyjen sopimusten mukaisesti kolmansien maiden kansalaisten laittoman maahanmuuton rajoittamiseksi ja heidän mahdolliseksi palauttamisekseen lähtömaihinsa?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, laittomien maahanmuuttajien takaisinottoa ja palauttamista koskeva kysymys on unionin maahanmuuttopolitiikan keskeisiä tekijöitä erityisesti maahanmuuttoa koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan taustaa vasten. Kysyjää pyydetäänkin tutustumaan konkreettisiin toimiin ja aloitteisiin, jotka neuvosto on luetellut suullisiin kysymyksiin H-0440, H-0455, H-0473 ja H-0478/06 tänä vuonna antamassaan yhteisessä vastauksessa.

Kesäkuun Eurooppa-neuvoston jälkeisen ajan osalta kysyjää pyydetään tutustumaan muuttoliikettä ja kehitystä käsitelleeseen Euro–Afrikka-ministerikonferenssiin, jonka Marokko järjesti Espanjan ja Ranskan aktiivisella tuella Rabatissa 10. ja 11. heinäkuuta. Konferenssissa hyväksyttiin toimintasuunnitelma, jonka kolmannessa osassa käsitellään erityisesti laittoman maahanmuuton torjuntaan ja laittomien maahanmuuttajien palauttamiseen liittyviä kysymyksiä. Kaikki konferenssiin osallistuneet valtiot korostivat sitoutuneensa panemaan toimintasuunnitelman pikaisesti täytäntöön.

Neuvosto antoi 17. heinäkuuta maahanmuuttoa koskevat päätelmät, joissa todetaan uudelleen, että laitonta maahanmuuttoa on torjuttava tehokkaasti unionin tasolla. Päätelmissä todettiin myös muiden maahanmuuttoreittien merkitys, erityisesti unionin itä- ja kaakkoispuolella sijaitsevilla naapurialueilla, sekä muuttoliikettä ja kehitystä käsittelevän Euro–Afrikka-ministerikonferenssin, jonka Libya on luvannut isännöidä, käynnissä olevat valmistelut.

Komissio julkaisi 19. heinäkuuta tiedonannon politiikan ensisijaisista tavoitteista kolmansien maiden kansalaisten laittoman maahanmuuton torjunnassa. Tiedonannossa käsitellään myös palauttamiseen ja takaisinottoon liittyviä kysymyksiä. Se esiteltiin neuvostolle 24. heinäkuuta ja neuvosto tarkastelee sitä myöhemmin.

Neuvosto keskustelee parhaillaan direktiiviehdotuksesta, joka koskee yhteisiä normeja ja menettelyjä, joita sovelletaan jäsenvaltioissa palautettaessa laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia. Takaisinottoa koskevat neuvottelut jatkuvat neuvoston sopimien suuntaviivojen ja toimivaltuuksien mukaisesti. Komissio ja Euroopan unionin rajaturvallisuusvirasto tiedottivat myös kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan sisältyvien avaintoimien täytäntöönpanosta 24. heinäkuuta pidetyssä neuvoston istunnossa.

  Manuel Medina Ortega (PSE). – (ES) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, paljon kiitoksia vastauksestanne. Haluan kuitenkin muistuttaa teille, että kaikista näistä sopimuksista huolimatta Kanariansaarten kautta tapahtuva laiton maahanmuutto lisääntyy koko ajan.

Tällä hetkellä Kanariansaarille saapuu lähes tuhat maahanmuuttajaa päivässä. Vastaanottokeskukset ovat aivan täynnä, maahanmuuttajia ei ole mahdollista palauttaa kotimaihinsa eikä 16 maan tekemiä sitoumuksia ole täytetty muualla kuin kotimaassanne Suomessa. Se on nimittäin Italian ja Portugalin ohella lähettänyt paikalle laivastoyksikön.

Loppujen lopuksi mitään näistä toimista, jotka näyttävät oikein hyviltä paperilla, ei kuitenkaan toteuteta. Meitä uhkaa todellinen maahanmuuttajien vyöry, mikä aiheuttaa hätää kansalaisten keskuudessa ja koko EU:ssa. Nämä maahanmuuttajat eivät nimittäin pyri Kanariansaarille vaan EU:hun, mikä vaikuttaa myös EU:n työmarkkinoihin.

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, kysyjän esille nostama tapaus on kaikin puolin hyvin tärkeä Euroopan unionin ja neuvoston näkökulmasta. Euroopan unionin rajaturvallisuusvirastohan onkin pyytänyt jäsenvaltioilta muun muassa valvonta-aluksia, tutkia ja rajaturvallisuusasiantuntijoita oman operaationsa toteuttamiseksi Kanarian saarilla. Neuvoston intressissä on vahvistaa tällä saralla tehtävää operatiivista yhteistyötä kehittämällä yhteisoperaatioiden muotoja, ja Suomen on puheenjohtajavaltiona tarkoitus kehittää edelleen Euroopan yhdennettyä ulkorajojen valvontajärjestelmää.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Haluaisin tietää, kuinka neuvosto luulee EU:n pystyvän vastaamaan kasvavaan haasteeseen, jonka muodostavat laiton maahantulo ja tarve palauttaa maahantulijat kotimaihinsa, kun otetaan huomioon, että neuvosto on vuoden 2007 talousarvioesityksessään leikannut komission esittämiä määrärahoja, jotka on osoitettu Frontexille eli rajaturvallisuusvirastolle, johon ministeri juuri viittasi useaan otteeseen, ja Euroopan palauttamisrahastolle. Toivon, että parlamentti saa palautettua määrärahat ennalleen, mutta miten näitä tavoitteita voidaan pitää ensisijaisina, kun neuvosto ei pidä sanaansa rahoitussitoumuksia tehdessään?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, on tietenkin tärkeää, että meillä on käytössä riittävät resurssit myös laittomien siirtolaisten palauttamiseen ja sen valvontaan, mutta korostaisin tässä yhteydessä myös tätä kokonaisvaltaista lähestymistapaa laittoman maahanmuuton kysymyksessä. Silloin on kysymys myös yhteistyöstä niiden maiden kanssa, joista näitä laittomia tulijoita on tulossa, ja siitä, että pystymme kehittämään olosuhteita myös lähtömaissa, jotta Euroopan unionista ei tarvitsisi palauttaa niin paljon laittomia siirtolaisia.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Haluaisin kuulla mielipiteenne siitä, onko mahdollista luoda kotimaahan palauttamista koskevien hyvien käytäntöjen malli. Voisiko komission Wieniin perustama virasto laatia tutkimuksen siitä, millä keinoilla maahanmuuttajat on saatu palaamaan kotimaihinsa?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin rajaturvallisuusvirastoa voidaan käyttää myös apuna siinä, että tehdään enemmän yhteistyötä palautusoperaatioiden osalta. Tässä, niin kuin yleensäkin, on tärkeää tietysti vaihtaa kokemuksia ja hyviä käytänteitä jäsenvaltioiden välillä.

  Puhemies. Seuraavana on

Elizabeth Lynnen kysymys nro 4 (H-0602/06):

Aihe: Vanhusten huono kohtelu

Vaikka Maailman terveysjärjestö on antanut Torontossa vanhusten huonon kohtelun vastaisen julkilausuman ja Yhdistyneet Kansakunnat käsittelevät asiaa ikääntymistä koskevassa Madridin toimintasuunnitelmassa, jäsenvaltiot eivät ole viitanneet erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien vanhusten suojelemiseen perheväkivaltaa koskevassa lainsäädännössä.

Monen jäsenvaltion nykyisessä oikeusjärjestelmässä ei esimerkiksi kateta riittävästi yksityisen hoidon alaa. Ilmiö on havaittavissa Yhdistyneessä Kuningaskunnassa, jossa ihmisoikeuksia koskevaa lakia ei sovelleta yksityisesti rahoitetussa hoidossa oleviin henkilöihin.

Kehottaako neuvosto jäsenvaltioita oikaisemaan lainsäädännön puutteet ja kunnioittamaan vanhusten perusihmisoikeuksia?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, neuvosto haluaa ensiksi kiittää kysyjää siitä, että hän on kiinnittänyt huomiota vanhusten perusihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Koska unioni perustuu vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien kunnioittamisen periaatteeseen sekä oikeusvaltioperiaatteeseen, neuvosto on luonnollisesti huolestunut kaikista lainsäädännön mahdollisista aukoista, jotka merkitsisivät, ettei vanhusten oikeuksia kunnioiteta.

Kaikkien EU:n kansalaisten ja Euroopan unionissa asuvien ihmisten perusihmisoikeuksien kunnioittaminen on sisällytetty Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen, ja Euroopan unionin johtajien joulukuussa 2000 antamassa perusoikeuskirjassa vahvistetaan oikeudet, jotka perustuvat jäsenvaltioille yhteisiin valtiosääntöperinteisiin ja kansainvälisiin velvoitteisiin.

Vanhusten huono kohtelu vanhustenhuollossa ei ole ainoastaan ihmisoikeuskysymys vaan myös sosiaalinen ja joskus jopa rikosoikeudellinen kysymys. Näiltä osin lainsäädäntötoimista on päätettävä toissijaisuusperiaatteen mukaisesti kansallisella tasolla. Neuvosto haluaa myös korostaa pitävänsä yllä syrjintäkiellon periaatetta. Se on jo toteuttanut ja aikoo tulevaisuudessakin toteuttaa toimenpiteitä sellaisen syrjinnän ja sellaisten ennakkoluulojen estämiseksi, jotka perustuvat Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 13 artiklassa mainittuihin kuuteen syrjintäperusteeseen. Näistä perusteista yksi on ikä.

On kuitenkin syytä muista, että on Euroopan komission asia valvoa Euroopan unionin lainsäädännön täytäntöönpanoa ja noudattamista jäsenvaltioissa ja toimittaa Euroopan parlamentin ja neuvoston hyväksyttäviksi ehdotuksia aiheellisiksi lainsäädäntötoimiksi. Komissio on tehnyt ehdotuksen neuvoston suositukseksi vammojen ehkäisystä ja turvallisuuden edistämisestä. Yksi painopistealueista on ihmisten välisen väkivallan ehkäisy. Ehdotus on 30. marraskuuta–1. joulukuuta kokoontuvan työllisyys-, sosiaalipolitiikka- ja terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvoston asialistalla.

  Elizabeth Lynne (ALDE). – (EN) Olen erittäin tyytyväinen ministerin toteamukseen siitä, että uutta lainsäädäntöä laaditaan parhaillaan ikää koskevan 13 artiklan syrjintäperusteen nojalla. Voiko ministeri vakuuttaa meille, että jäsenvaltiot kiinnittävät asianmukaista huomiota vanhusten huonoon kohteluun terveydenhuoltoa ja pitkäaikaishoitoa koskevissa kansallisissa toimintasuunnitelmissaan? Voiko ministeri kehottaa neuvostoa ja komissiota julkistamaan mahdollisesti saamansa tiedot vanhusten huonosta kohtelusta jäsenvaltioissa, jotta voisimme vaihtaa hyviä käytäntöjä?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, on tietenkin muistettava, että sikäli kun tarvitaan erillistä vanhusten suojelulakia, siitä päätetään kansallisesti jäsenvaltioissa. Mutta kuten vastauksessani totesin, myös näitä vanhusturvallisuuteen liittyviä asioita on tarkoitus käsitellä asiaan liittyvässä neuvoston kokouksessa marras–joulukuun vaihteessa.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Itävallassa perheet, joissa on hoitoa tarvitsevia vanhuksia, palkkaavat yhä useammin laittomia hoitotyöntekijöitä, sillä valtion myöntämä hoitoavustus ei riitä pätevien ammattilaisten palkkaamiseen. Ehdotamme siis hoitoavustusten korottamista, mikä lisäksi keskustelemme Euroopan sosiaalisen vuoden järjestämisestä, työttömien asianmukaisesta uudelleenkoulutuksesta ja tulevien lääketieteen opiskelijoiden "hoitolomista".

Onko hoitoalan pimeän työn osuus noussut myös muissa jäsenvaltioissa, ja mistä ehdotuksista keskustellaan parhaillaan ongelman ratkaisemiseksi tai pikemminkin, mitä ehdotuksia EU:n olisi tuettava?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, tavoitteena on luonnollisesti rakentaa ja edistää yhteistä eurooppalaista politiikkaa siihen suuntaan, että pystyttäisiin luomaan yhteiset palveluiden laatukriteerit, palveluiden tuotanto- ja rahoitustavoista riippumatta. En osaa ottaa kantaa siihen, mikä harmaan työvoiman osuus on, mutta koko tämä problematiikka kytkeytyy mielestäni kysymykseen Euroopan sosiaalisesta mallista, josta meillä oli täällä täysistunnossa eilen ansiokas keskustelu.

  Lambert van Nistelrooij (PPE-DE). – (EN) Keskustelimme eilen Daphne-ohjelmasta etenkin naisten ja lasten osalta. Vanhusten huonosta kohtelusta puhutaan paljon, ja aihe voisi olla mahdollista ottaa mukaan ohjelmaan, sillä se liittyy samankaltaiseen aihealueeseen. Kaksi kuukautta sitten järjestettiin suuri kahdeksan eurooppalaisen vanhusjärjestön kokous. Voitaisiinko tämä aihe sisällyttää Daphne-ohjelmaan?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, meneillään oleva EU:n väkivallan vastainen ohjelma Daphne, johon kysyjä viittaa, koskee tällä hetkellä erityisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, mutta, kuten kysyjä toteaa, on tietenkin niinikään tarkasteltava tapoja, joilla tilannetta voitaisiin kohentaa eurooppalaisella tasolla myös vanhusten osalta.

  Puhemies. Seuraavana on

Roberta Angelillin kysymys nro 5 (H-0607/06):

Aihe: Oikeudellista yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa koskeva pyyntö

Maaliskuussa 2005 Italian sotilastiedustelu- ja turvallisuuspalvelun virkailija Nicola Calipari sai surmansa italialaisen panttivangin vapauttamisen yhteydessä Yhdysvaltojen sotilasaseman lähistöllä Bagdadissa. Italian hallituksen pyynnöistä huolimatta Yhdysvaltojen oikeusministeriö on ilmoittanut, että se ei toimita lisätietoja Irakissa sijaitsevien monikansallisten joukkojen antaman raportin lisäksi.

Valitettavasti Italian ylimmät viranomaiset ja ennen kaikkea Italian oikeuslaitos ovat todenneet kyseisen raportin sisältämät tiedot riittämättömiksi ja epätäydellisiksi, minkä vuoksi mahdollisimman läheinen yhteistyö Yhdysvaltojen viranomaisten kanssa on välttämätöntä.

Voiko neuvosto yhteistä ulko- ja puolustuspolitiikkaa koskevan toimivaltansa puitteissa ottaa tämän asian esille, jotta tapahtumat saataisiin selvitettyä kokonaisuudessaan?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, neuvosto ei ole tarkastellut kysyjän mainitsemaa välikohtausta, jonka se katsoo Italian ja Amerikan Yhdysvaltojen kahdenväliseksi asiaksi.

  Roberta Angelilli (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, onko vastaus siis se, ettei puheenjohtajavaltio aio toteuttaa mitään myönteisiä toimia esille otetussa asiassa?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, vastaus on se, että neuvosto ei ole tätä asiaa käsitellyt eikä tarkastellut, mutta siinä mielessä meillä on monenlaista toimintaa meneillään, että Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välillä on neuvoteltu sopimus keskinäisestä oikeusavusta, jolla on tietty yhteys myös tämänkaltaisiin tapauksiin. Tällä hetkellä tarvitaan vielä jäsenvaltioissa sisäisiä menettelyjä tämän sopimuksen voimaansaattamiseksi.

  David Martin (PSE). – (EN) Haluaisin tietää, onko neuvosto samaa mieltä siitä, että tämä erityistapaus on merkki suuremmasta ongelmasta eli siitä, että Yhdysvallat odottaa EU:n tekevän sen kanssa yhteistyötä oikeudellisissa asioissa, mutta kun EU pyytää Yhdysvaltoja yhteistyöhön, tämä suhtautuu asiaan huomattavasti vastahakoisemmin. Voivatko neuvoston jäsenet keskustella keskenään siitä, kuinka Yhdysvaltoja voitaisiin painostaa tehokkaammin tekemään EU:n kanssa yhteistyötä oikeudellisissa asioissa?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, tämä sopimus keskinäisestä oikeusavusta, johon äsken viittasin, nopeuttaa omalta osaltaan voimaan tullessaan avunantoa monenlaisissa juridisissa kysymyksissä ja voisi olla yksi avaintekijä myös siinä, että yhteistyö unionin ja Yhdysvaltojen välillä toimisi nopeammin ja tehokkaammin.

  Puhemies. Koska seuraavat kysymykset koskevat samaa aihetta, ne käsitellään yhdessä:

Bernd Posseltin kysymys nro 6 (H-0608/06):

Aihe: Oikeusvaltio Venäjällä

Mitä mieltä neuvoston puheenjohtajavaltio on demokratian ja oikeusvaltion periaatteen nykytilasta Venäjällä, erityisesti tiedotusvälineiden vapaudesta, kansalaisjärjestöjen tilanteesta, oikeuslaitoksen riippumattomuudesta sekä öljy-yhtiö Jukosin entisten johtajien Platon Lebedevin ja Mihail Hodorkovskin pidätysolosuhteista?

Milan Horáčekin kysymys nro 7 (H-0614/06):

Aihe: Venäjän tilanne

Katsooko neuvoston puheenjohtaja, että EU:n ja Venäjän strateginen kumppanuus on yhteensopiva niiden demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta koskevien eurooppalaisten arvojen kanssa, joita Venäjä – kuten osoittavat esimerkiksi tiedotusvälineiden vapauden loukkaaminen, kansalaisyhteiskunnan toiminnan rajoittaminen kansalaisjärjestöistä annetulla lailla, Tšetšenian ihmisoikeusloukkaukset sekä Platon Lebedevin ja Mihail Hodorkovskin vankilaolot – ei noudata?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, neuvosto katsoo, että strategisen kumppanuuden Venäjän kanssa tulee perustua kumppanuus- ja yhteistyösopimuksessa vahvistettuihin yhteisiin arvoihin, erityisesti niihin, joihin Venäjä on sitoutunut Euroopan neuvoston ja Etyjin jäsenenä. Samat arvot mainitaan myös EU:n ja Venäjän uusissa sopimusjärjestelyissä.

Neuvoston mielestä vakauden ja hyvinvoinnin edistäminen Venäjällä edellyttää toimivan demokratian toteutumista kaikilla tasoilla Venäjän federaatiossa, oikeusvaltion periaatteen noudattamista, riippumatonta oikeuslaitosta sekä ihmisoikeuksien, muun muassa tiedotusvälineiden vapauden ja riippumattomuuden sekä toimivan kansalaisyhteiskunnan, ehdotonta kunnioittamista.

Neuvosto on kysyjän tavoin huolestunut viimeaikaisesta kehityksestä oikeusvaltioperiaatteen suhteen, lehdistövapauden selkeästä rajoittamisesta, vallan keskittymisestä sekä Venäjän uudesta kansalaisjärjestöjen toimintaa rajoittavasta lainsäädännöstä. Neuvosto on niin ikään huolestunut Venäjän ja erityisesti Tšetšenian ihmisoikeustilanteesta.

Neuvosto seuraa tiiviisti tilanteen kehittymistä ja ottaa nämä ongelmat ja kysymykset säännöllisesti esille Venäjän kanssa käytävässä poliittisessa vuoropuhelussa, erityisesti kaksi kertaa vuodessa järjestettävissä ihmisoikeuksia koskevissa keskusteluissa. Neuvosto seuraa muun muassa äskettäin tarkistetun ääriliikkeiden toiminnan torjuntaa koskevan lain täytäntöönpanoa, erityisesti ääriliikkeiden laajennetun määritelmän osalta.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Olemme saaneet lukea, että Saksan ulkoministeri haluaa esittää neuvostolle ehdotuksen yhteisten arvojen luomisesta vahvistamalla EU:n ja Venäjän läheisiä ja pitkäaikaisia verkostoja. Eikö tämä ole järjetöntä, kun otetaan huomioon, ettei Venäjä ole edes valmis parantamaan Hodorkovskin vankilaoloja, jotka ovat jopa sen omien lakien vastaiset. Toisin sanoen Venäjä ei ole edes valmis mukauttamaan vankilaoloja omiin lakeihinsa, joiden mukaan vankien on saatava kärsiä rangaistuksensa lähellä kotikaupunkiaan.

Oletteko puhunut suoraan Venäjän kanssa juuri näiden kahden Jukos-vangin tapauksesta?

  Milan Horáček (Verts/ALE). – (DE) Haluan kysyä samaa kuin edellinen puhuja, sillä kyse on tapauksesta, jossa Venäjä rikkoo räikeästi omia lakejaan. Vaikka olen kiitollinen saamastani vastauksesta, se herättää mielestäni jatkokysymyksen. Kun otetaan huomioon Venäjän yhä heikkenevä ihmisoikeustilanne, oletteko sitä mieltä, että Venäjän kanssa solmittava strateginen kumppanuus on ylipäänsä mahdollinen tai että sillä on mitään tulevaisuutta? Eikö meidän pidä sen sijaan kehittää uusia yhteistyömalleja, joilla taataan paitsi taloudellisten ja turvallisuuspoliittisten näkökohtien huomioiminen myös ihmisoikeuksien tosiasiallinen kunnioittaminen?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, sinänsä näitä yhteisiä arvoja ei tarvitse enää luoda, koska ne ovat jo olemassa. Ne on vahvistettu kumppanuus- ja yhteistyösopimuksissa, ja Venäjä on niihin sitoutunut Euroopan neuvoston ja Etyjin jäsenenä. Mutta tietenkin monenlaisia haasteita liittyy näiden arvojen näkymiseen käytännön toiminnassa ja lainsäädännön toimeenpanossa.

Nämä puutteet Venäjän tuomioistuinten riippumattomuudessa ovat varmasti kehittyvän oikeusvaltion haasteita, joita me seuraamme erittäin tarkasti. On kuitenkin hyvin tärkeää, että tähän strategiseen kumppanuuteen liittyy paljon keskinäistä yhteydenpitoa. Esimerkiksi ihmisoikeuskonsultaatiot järjestetään seuraavan kerran marraskuussa. Myös poliittinen dialogi, jota Venäjän kanssa käydään säännölliseltä pohjalta, antaa mahdollisuuden keskustella ja nostaa esiin myös näitä ihmisoikeuksien ongelmakohtia.

  Richard Seeber (PPE-DE). – (DE) Venäjän talouden tilanne on todellakin erittäin hyvä, mutta ihmisoikeustilanne on huonontumassa vakavasti.

Uskooko neuvosto todellakin, että sen käyttöön ottamat toimet, kuten strategiseen kumppanuuteen liittyvä vuoropuhelu, riittävät ongelman ratkaisemiseen? Eikö neuvoston olisi tilanteen vakavan huonontumisen johdosta testattava uutta strategiaa? Sen olisi muistutettava EU:n naapuria sitoumuksista, joita se on tehnyt kansainvälisissä suhteissaan.

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni ja Venäjä ovat hyvin monin eri tavoin voimakkaasti yhteydessä toisiinsa: rauhan ja vakauden, taloudellisen yhteistyön ja monien muiden asioiden kautta. Sen takia on tärkeää, että strateginen kumppanuus muodostaa tälle meidän keskinäiselle riippuvuudellemme hyvän pohjan ja kehyksen. Jo sen yhteydenpidon ja poliittisen dialogin myötä, joka tällä hetkellä on olemassa, pystytään muistuttamaan Venäjää ihmisoikeushaasteista ja näin myös tehdään, joten ainakin tässä vaiheessa neuvoston puolelta katsotaan, että olemassa olevat mekanismit tarjoavat tähän yhteydenpitoon ja ihmisoikeustilanteen kohentamiseenkin hyvän pohjan.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE). – (LT) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, nyt kun käsittelemme EU:n ja Venäjän strategista kumppanuutta, haluan kiinnittää neuvoston huomion siihen, että parlamentti totesi tänä vuonna antamassaan päätöslauselmassa, että "nykyinen Venäjän-kumppanuus on pikemminkin pragmaattinen kuin strateginen, koska se ilmentää ensisijaisesti yhteisiä taloudellisia etuja eikä niinkään merkittäviä tuloksia ihmisoikeus- ja oikeusvaltiokysymyksissä". Eikö Euroopan parlamentin kantaa olisi neuvoston mielestä tutkittava tarkemmin etenkin, kun EU:n ja Venäjän välinen nykyinen kumppanuus- ja yhteistyösopimus on lähestymässä loppuaan?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, neuvosto kyllä kuuntelee parlamentin kantaa ja kuuntelee sitä hyvin tarkasti. Näitäkin asioita pitää luonnollisesti pohtia nyt, kun olemme valmistautumassa tämän kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen uusimiseen ja mandaatin luomiseen tämän sopimuksen uusimiseksi. Mutta uskon, että sen lisäksi että tämä yhteistyö on hyvin pragmaattista, se voi olla vielä voimakkaammin strategista kuin se tänä päivänä on ja että Euroopan unionilla ja Venäjällä on mahdollisuuksia toimia yhdensuuntaisesti ja toistensa kumppaneina myös globaaleilla foorumeilla.

  Puhemies. Seuraavana on

Marian Harkinin kysymys nro 8 (H-0611/06):

Aihe: Kantasolututkimus

Voiko neuvosto selventää oikeudellista kantaa, joka seuraa Euroopan parlamentin 15. kesäkuuta toimittamasta äänestyksestä, jolla sallitaan alkion kantasoluihin kohdistuva tutkimus EU:ssa?

Voiko jossakin jäsenvaltiossa toimipaikkaansa pitävä organisaatio anoa EU:n rahoitusta alkion kantasolututkimukseen, vaikka kyseinen tutkimus olisi laitonta jäsenvaltiossa, jossa organisaatio aikoo tutkimuksen tehdä?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan parlamentti antoi 15. kesäkuuta 2006 ensimmäisen käsittelylausuntonsa seitsemättä puiteohjelmaa koskevasta puitepäätöksestä yhteispäätösmenettelyn mukaisesti. Neuvosto puolestaan pääsi poliittiseen yhteisymmärrykseen seitsemännestä tutkimuksen puiteohjelmasta 24. heinäkuuta 2006, ja tämä yhteisymmärrys vastaa Euroopan parlamentin äänestystulosta. Viittaan tässä kohdin asiakirjaan 11978/06, jossa esitetään seitsemännestä puiteohjelmasta saavutettu poliittinen yhteisymmärrys. Yhteisymmärryksen tarkoituksena on valmistella syksylle ajoittuvaa seitsemännen puiteohjelman toista käsittelyä, jonka tuloksena seitsemäs puiteohjelma luultavasti ehditään hyväksyä ennen vuoden loppua.

Yhteisön tutkimuksen puiteohjelman nojalla myönnetään yhteisön tukea ainoastaan tutkimushankkeille, jotka kuuluvat ohjelman soveltamisalaan ja ovat läpäisseet valintamenettelyn. Tutkimustoiminnassa on luonnollisesti noudatettava niiden jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, joissa tätä tutkimusta on tarkoitus tehdä.

  Marian Harkin (ALDE). – (EN) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kiitos vastauksestanne. Kysymykseni liittyy itse asiassa tilanteeseen, jossa valtiolla ei ole voimassa olevaa oikeuskehystä.

Tarkastellaanpa parlamentin äänestystulosta. Keskustelimme siitä, että tutkimustoiminta alistettaisiin tiukoille lupa- ja valvontamenettelyille kulloinkin kyseessä olevan jäsenvaltion oikeuskehyksen mukaisesti. Mitä tapahtuu, jos kuitenkin käy ilmi, ettei kyseisessä jäsenvaltiossa ole voimassa olevaa oikeuskehystä? Kotimaassani Irlannissa ei esimerkiksi ole voimassa lakia sikiöiden kantasolututkimuksesta. Miten parlamentin päätöstä voidaan siis arvioida tässä yhteydessä ja voiko neuvosto ehdottaa, että kaikkien jäsenvaltioiden on otettava välittömästi käyttöön tällainen oikeuskehys?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, tilanne on tietenkin haasteellinen silloin, jos näistä seikoista ei ole tarkasti säädelty kansallisessa lainsäädännössä, mutta neuvoston hyväksymän kannan mukaan rahoituksen keskeinen ehto on kunkin hanke-ehdotuksen tarkka eettinen arviointi ja jäsenmaiden lainsäädännön huomioon ottaminen. On siis tärkeää huomata, että tällä yksittäisellä ratkaisulla ja päätöksellä ei ole tarkoitus luoda yleiseurooppalaisia bioetiikkasääntöjä vaan päättää selvästi rajoitetummasta asiasta eli siitä, millaiset kantasoluprojektit voivat saada rahoitusta tästä yhteisön ohjelmasta.

  John Purvis (PPE-DE). – (EN) Olen iloinen siitä, että teitte selväksi, että kunkin jäsenvaltion lainsäädännöstä riippuu, voiko valtio harjoittaa tutkimustoimintaa. Tämä liittyy täysin tutkimuksen rahoittamiseen.

Olisi mielenkiintoista kuulla neuvoston puheenjohtajalta, onko hänen mielestään mahdollista toteuttaa ja rahoittaa kantasolututkimusta EU:n tasolla.

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, kansallinen lainsäädäntö on varmasti asia, joka tulee kehittymään tulevina vuosina, koska kantasolututkimus on asianakin uusi, mutta osana eurooppalaista kilpailukykyä ja tutkimusyhteistyötä muutoinkin on tarkasteltava, saadaanko eurooppalaisen tason yhteistyöstä lisäarvoa myös tämän alan tutkimukseen.

  Puhemies. Seuraavana on

Johan Van Hecken kysymys nro 9 (H-0612/06):

Aihe: Guantanamon vankilan sulkeminen

Euroopan ja Yhdysvaltojen johtajien vuotuisessa huipputapaamisessa Wienissä Yhdysvaltojen presidentti George Bush totesi haluavansa sulkea Guantanamon kiistellyn vankilan, mutta että hän odottaa Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden päätöstä siitä, missä vangit voidaan tuomita. Lisäksi on selvitettävä, miten eri maat voivat ottaa vangit takaisin. Eräät vangit on tuotava oikeuden eteen Yhdysvalloissa, mikäli heille ei heidän omassa maassaan voida taata asianmukaista oikeudenkäyntiä. Presidentti Bushin mukaan vankileirissä on tällä hetkellä vielä noin 400 vankia.

Tietääkö neuvosto, kuinka monta eurooppalaista pidetään vangittuna Guantanamossa? Eikö ole mahdollista, että he voivat palata pian takaisin ja tulla tuomituksi Euroopassa, jossa heille kuitenkin voidaan varmimmin taata asianmukainen kohtelu, kuten presidentti Bush on itsekin antanut ymmärtää?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, neuvosto ei vastaa ulkomailla olevien kansalaisten suojelemisesta, vaan siitä huolehtivat jäsenvaltiot. Myöskään Guantanamo Bayssä olevien eurooppalaisten lukumäärään liittyviä kysymyksiä ei ole käsitelty neuvostossa.

  Johan Van Hecke (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, ei ole yllättävää, että kysymykseen saamani vastaus aiheutti jonkinasteisen pettymyksen. Esitin kysymykseni nimittäin jo heinäkuun alussa heti Wienissä pidetyn EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksen jälkeen, ja se liittyy tiiviisti yhteen huippukokouksessa käsitellyistä aiheista.

Haluaisin siksi tietää, onko asiassa tapahtunut edistystä ja aikooko neuvosto kehottaa Yhdysvaltoja antamaan kiireesti tietoa siitä, kuinka useita EU:n kansalaisia voidaan tuoda oikeuden eteen EU:ssa, ja siitä, onko neuvosto valmis vaatimaan tietyn aikataulun noudattamista tässä yhteydessä.

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, Guantanamo Bay on luonnollisesti edelleen vakava huolenaihe, mutta Euroopan unioni pitää erittäin tervetulleena presidentti Bushin ilmoitusta, jonka mukaan hän on halukas sulkemaan Guantanamo Bayn, kunhan näistä käytännön asioista on päästy ratkaisuun, ja toivon mukaan tällä tiellä edetään.

  Elizabeth Lynne (ALDE). – (EN) Yhdysvaltojen korkein oikeus tuomitsi sotaoikeudet laittomiksi 29. kesäkuuta. Presidentti Bushin on tarkoitus antaa tänään klo 19.45 Keski-Euroopan aikaa ilmoitus siitä, että hän aikoo muuttaa lakia tehdäkseen mahdolliseksi Guantánamo Bayn vankien, myös EU:n kansalaisten, tuomitsemisen sotaoikeudessa. Jos hän antaa tällaisen ilmoituksen, kuten uskon hänen tekevän, voiko neuvosto ilmaista kiireesti jyrkän vastalauseensa tästä oikeuden irvikuvasta?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni on useaan otteeseen todennut, että taistelukentällä vangittujen vankien kohtelussa tulee noudattaa Geneven yleissopimuksen määräyksiä, kansainvälisen humanitäärisen tapaoikeuden sääntöjä sekä kunnioittaa ihmisoikeuksia. Myös viime keväänä Klosterneuburgissa käydyssä epävirallisessa ulkoministerikokouksessa katsottiin, että Guantanamo Bayn vankileiri olisi suljettava mahdollisimman nopeasti, joten unioni on tässä asiassa kyllä ilmaissut kantansa.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) En ole varmastikaan koskaan kuullut yhtä ponnetonta lausuntoa kuin se, että "neuvosto ei ole vastuussa EU:n kansalaisten suojelemisesta kolmansissa maissa, vaan se on jäsenvaltioiden tehtävä". Toteutamme kansainvälisiä toimia muiden maiden kansalaisten suojelemiseksi esimerkiksi Balkanin maissa, mutta emme toteuta mitään yhteisiä toimia omien kansalaistemme suojelemiseksi.

Onko neuvoston puheenjohtaja samaa mieltä siitä, että jos EU olisi todennut jo vuonna 2002, ettei kansalaisiamme voida pitää vangittuina Guantánamossa ilman syytteen nostamista ja oikeudenkäyntiä, he voisivat olla jo vapaalla jalalla tai heidät olisi tuomittu oikeudessa, jos siihen olisi ollut riittävät syyt?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, neuvoston edustajana puheenjohtajavaltion on tärkeää pysytellä neuvoston toimivallan rajoissa. Keskustelut, joita jäsenvaltiot ovat mahdollisesti käyneet kahdenvälisesti omien kansalaistensa suojelusta, ovat jäsenvaltioiden asia. On vielä todettava, että Euroopan unioni on nostanut Guantanamon esille Yhdysvaltojen kanssa käydyissä keskusteluissa useaan otteeseen, ja näitä keskusteluja tullaan jatkamaan.

  Puhemies. Seuraavana on

Sarah Ludfordin kysymys nro 10 (H-0617/06):

Aihe: Puitepäätös rasismista ja muukalaisvihasta

Aikooko Suomi puheenjohtajavaltiona tehostaa ponnistuksia, jotta neuvostossa saataisiin aikaan sopimus puitepäätöksestä, jolla vastustetaan rotuvihaa ja uskonnollista vihaa koskevia rikoksia? Komissio ehdotti kyseistä puitepäätöstä vuonna 2001 ja parlamentti tuki sitä voimakkaasti. Aikooko Suomi puheenjohtajavaltiona kehottaa komissiota ehdottamaan toimenpiteitä homofobisten viharikosten vastustamiseksi?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, puitepäätöksestä käytävät neuvottelut ovat neuvostossa jääneet odottamaan ratkaisuaan, koska ainakin yhdellä jäsenvaltiolla on ollut merkittäviä varaumia kyseiseen tekstiin siinä muodossa kuin se oli vuonna 2004. Koska kyseinen jäsenvaltio on kuitenkin hiljattain poistanut yleisvarauman, puheenjohtajavaltio Suomi aikoo tiiviissä yhteistyössä tulevan puheenjohtajavaltion Saksan kanssa saattaa asian käsiteltäväksi asiaankuuluvissa työryhmissä, jotta puitepäätös voitaisiin tehdä mahdollisimman pian.

Puheenjohtajavaltio Suomen asialistalla ei ole homofobiaan liittyviä suvaitsemattomuusrikoksia koskevia ehdotuksia, joihin parlamentin arvoisa jäsen kysymyksessään viittaa.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Olen erittäin kiitollinen näistä hyvistä uutisista, jotka oli ilo kuulla. Olen kuitenkin pahoillani siitä, että ministerin mielestä homofobiaan liittyviä viharikoksia koskevia ehdotuksia ei ole esitetty. Eikö EU:n hänen mielestään pitäisi yrittää ratkaista ongelma, joka liittyy sekä rasismin että homofobian kärjistyneisiin muotoihin eli väkivaltaan ja vihaan kaikkialla EU:ssa? Olemme jääneet täysin jälkeen toimissamme näihin haasteisiin vastaamiseksi, mikä johtuu pääasiassa kolmanteen pilariin liittyvistä neuvoston veto-ongelmista. Ministeri viittasikin juuri tähän. Aikooko puheenjohtajavaltio Suomi edistyä myös siirtymäväylälausekkeen käsittelyssä niin, että kolmannen pilarin hallitustenväliset asiat sisällytetään yhteisön toimivaltaan, jotta pystymme toimimaan aiempaa tehokkaammin ja demokraattisemmin?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, olen kysyjän kanssa samaa mieltä siitä, että Euroopan unionin pitää pyrkiä puuttumaan keskeisiin haasteisiin, mutta tietenkin siinä joudutaan etenemään askel askeleelta eikä valitettavasti kaikkiin haasteisiin samalla kertaa pystytä vastaamaan. Tarkoitus on itse puitepäätökseen liittyen valmistella jatkoseminaaria kesäkuussa pidetylle asiantuntijaseminaarille, ja sen jälkeen voidaan varmasti harkita tätä puitepäätösehdotusta työryhmätyöskentelyyn. Mitä tulee passerelleen, jonka kysyjä nosti lisäkysymyksessään esille, kuten täällä parlamentissa on tullut aiemminkin todetuksi, Suomi tutkii aktiivisesti omalla puheenjohtajakaudellaan mahdollisuuksia tehostaa päätöksentekoa ja sitä kautta yhteistä toimintaa oikeus- ja sisäasioiden alalla.

  David Martin (PSE). – (EN) Olen ilahtunut siitä, että mainitun jäsenvaltion esittämä puitepäätöksen tekemiseen liittyvä varauma on poistettu. Voiko puheenjohtajavaltio kehottaa Coreperin työryhmää vauhdittamaan asian käsittelyä, jotta saamme päätöksen tehtyä mahdollisimman pian? Onko neuvosto lisäksi sitä mieltä, että tällaisen puitepäätöksen tekeminen lähettäisi myönteisen viestin EU:n etnisille vähemmistöille ja etenkin muslimeille, joihin kohdistuu tällä hetkellä Euroopassa huomattavia paineita?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, se että puitepäätöksen valmistelussa päästään etenemään, ei vielä tarkoita, että puitepäätös olisi nyt ongelmaton, vaan sananvapauteen, legaliteettiperiaatteeseen ja jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmiin liittyvät erilaisuudet aiheuttavat tähän liittyen edelleen avoimia kysymyksiä. Tähän asti käytyjen keskustelujen pohjalta on nyt tarkoitus laatia tarkennettu ehdotus puitepäätökseksi, josta on kuitenkin todettava, että se tuskin ehtii valmistua ennen kuin seuraava puheenjohtajavaltio on jo puikoissa.

  Puhemies. Seuraavana on

Inger Segelströmin kysymys nro 11 (H-0618/06):

Aihe: Naisten ihmisoikeudet Iranissa

Maanantaina 12. kesäkuuta noin sata iranilaista naisasia-aktivistia osoitti mieltään Teheranissa. He vaativat muutoksia naisia syrjiviin Iranin lakeihin. Poliisi hajotti mielenosoituksen väkivaltaisesti, ja 70 mielenosoittajaa pidätettiin.

Mihin poliittisiin ja konkreettisiin toimiin neuvosto aikoo ryhtyä kahdenvälisissä suhteissaan Iraniin tuomitakseen maan hallituksen väkivaltaiset hyökkäykset naisasia-aktivisteja kohtaan ja Iranissa tapahtuvat naisiin kohdistuneet ihmisoikeusrikkomukset?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, neuvosto on useasti ilmaissut huolensa naisten tilanteesta Iranissa. YK:n yleiskokous ilmaisi viime joulukuussa Iranin ihmisoikeustilanteesta antamassaan päätöslauselmassa, jota myös unioni kannatti, vakavan huolensa jatkuvasta syrjinnästä ja muista ihmisoikeusrikkomuksista, muun muassa naisten ja tyttöjen järjestelmällisestä syrjinnästä lainsäädännössä ja käytännössä.

Neuvosto pahoittelee Iranin ihmisoikeustilanteen heikentymistä. Neuvosto tuomitsi 20. maaliskuuta 2006 pidetyssä istunnossaan kansainvälisenä naistenpäivänä järjestettyä rauhanomaista mielenosoitusta vastaan käytetyt kovat otteet. 15. toukokuuta pitämässään istunnossa neuvosto ilmaisi huolensa teloitusten määrän kasvusta, mielivaltaisista pidätyksistä, tiedonsaantia koskevien rajoitusten tiukentamisesta sekä sanan- ja uskonnonvapauteen kohdistuvien loukkausten lisääntymisestä. Neuvosto viittasi erityisesti ihmisoikeuksien puolustajien, lakimiesten ja vähemmistöryhmien pelotteluun ja häirintään.

17. heinäkuuta pidetyssä istunnossa neuvosto kiinnitti erityistä huomiota jatkuviin ilmaisu- ja yhdistymisvapauden loukkauksiin, muun muassa 12. kesäkuuta järjestetyn naisten oikeudellisen syrjinnän lopettamista vaatineen rauhanomaisen mielenosoituksen väkivaltaiseen hajottamiseen.

Neuvosto on siis tietoinen äskettäisiin mielenosoituksiin liittyneistä välikohtauksista. EU aikoo edelleen ottaa esille ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä, naisten oikeudet mukaan lukien, sekä suoraan Iranin kanssa että kansainvälisillä foorumeilla.

Unioni aikoo ilmaista huolensa niin luottamuksellisissa kuin julkisissakin yhteyksissä. Suomen puheenjohtajakaudella EU on antanut jo kolme julkilausumaa Iranin ihmisoikeustilanteesta. Puheenjohtajavaltio ilmaisi 24. elokuuta Evinin vankilassa olleen opiskelija-aktivistin Akbar Mohammadin kuoleman johdosta EU:n vakavan huolen toisinajattelijoiden, oppositiojohtajien, opiskelija-aktivistien ja kaikkien ihmisoikeuksien puolustajien kovasta kohtelusta Iranin vankiloissa.

Heinäkuun lopulla antamassaan julkilausumassa puheenjohtajavaltio ilmaisi unionin vakavan huolen sananvapauden ja ihmisoikeuksien puolustajien tilanteen huonontumisesta Iranissa. Tässä julkilausumassa mainittiin erikseen huomattava ihmisoikeusasianajaja Abdolfattah Soltani, joka on tuomittu viideksi vuodeksi vankeuteen. Samoin mainittiin Ali-Akbar Mousavi Khoeini, joka pidätettiin naisten oikeuksien tukemiseksi järjestetyn mielenosoituksen aikana 12. kesäkuuta, asianajaja Farshid Jadollahi ja Omid Beruzi, jotka on niinikään tuomittu vankeuteen, sekä työoikeuksien puolustajien pidätykset Teheranissa.

10. heinäkuuta annettiin julkilausuma, jossa puheenjohtajavaltio ilmaisi Euroopan unionin huolen siitä, että iranilainen akateemikko Ramin Jahanbeglu on edelleen pidätettynä.

Neuvosto pyrkii edelleen järjestämään EU:n ja Iranin välisen istunnon joulukuussa 2002 aloitetun ihmisoikeusvuoropuhelun puitteissa. Istunnossa kummallakin osapuolella olisi tilaisuus keskustella kaikista ihmisoikeuksiin liittyvistä huolenaiheista.

  Inger Segelström (PSE). – (SV) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kiitos tästä yksityiskohtaisesta vastauksesta. Minäkin olen ilahtunut siitä, että näihin välikohtauksiin on reagoitu voimakkaasti ja nopeasti. Olen nimittäin sitä mieltä, että monet muutkin katsovat minun laillani, että kehitys on menossa väärään suuntaan. Tämä tapaus on osoitus siitä. Perustavanluonteista työtä on todellakin tehtävä, jos näistä aiheista ei voida edes keskustella joutumatta tällaisen hyökkäyksen kohteeksi.

Haluaisinkin tietää, onko neuvoston mahdollista tehdä aloite naisjärjestöjen tukemiseksi. Parlamentti laati vastikään mietinnön, jossa käsiteltiin naisia kriisinhallintatilanteissa. Keskustelimme tuolloin siitä, kuinka alalla olisi edettävä. Lisäkysymykseni taustalla on siis käsitykseni siitä, että useat ihmiset ovat huolissaan siitä, että kehitys on menossa väärään suuntaan.

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, niin kuin totesin, neuvosto on erittäin huolestunut siitä, että tilanne näyttää monella sektorilla kehittyvän huonoon suuntaan. Ainakin poliittisesti me olemme tukeneet ja jatkamme sillä tavalla myös naisjärjestöjen tukemista, että näitä ihmisoikeuskysymyksiä ja ajankohtaisia ongelmia pidetään jatkuvasti esillä sekä suorissa kontakteissa että kansainvälisillä foorumeilla. Me olemme myös useaan otteeseen pyytäneet demarssien kautta Iranin viranomaisilta lisäselvityksiä maassa tapahtuneista ihmisoikeusloukkauksista.

  Puhemies. Seuraavana on

Robert Evansin kysymys nro 12 (H-0622/06):

Aihe: EU:n tuleva laajentuminen

Katsooko neuvosto, että eräät jäsenvaltiot harjoittavat eräänlaista protektionismia edellyttäessään kansanäänestyksen järjestämistä ennen EU:n laajentumista ja että ne pyrkivät tietoisesti estämään tiettyjen maiden unioniin liittymisen?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, minkä tahansa valtiosopimuksen, siis myös uusien jäsenvaltioiden liittymistä koskevan sopimuksen, ratifiointimenettely on kunkin jäsenvaltion päätettävissä oleva asia. Tämän vuoksi neuvosto ei voi eikä sen oikein olisi asianmukaistakaan esittää ratifiointimenettelyä koskevia kommentteja.

  Robert Evans (PSE). – (EN) Jos asiaa ei ole neuvoston mielestä asianmukaista kommentoida millään tavalla, se lienee vaikeaa. Saisinkohan kuitenkin lypsettyä neuvostolta joitakin muita yleisempiä tietoja? Onko ministeri sitä mieltä, että ilmapiiri muuttui hieman EU:ssa Ranskan ja Alankomaiden kielteisten kansanäänestystulosten jälkeen ja että joissakin maissa pelätään EU:n laajentumista? Katsooko ministeri, että kansanäänestyksen järjestäminen voisi estää tulevan laajentumisen kokonaan?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, ainakaan siinä mielessä tunnelma ei ole muuttunut ja olemme hyvin tyytyväisiä, että kesäkuun Eurooppa-neuvoston päätelmissä, joissa käsiteltiin myös unionin vastaanottokykyä, selkeästi todettiin, että vastaanottokyky ei ole hakijavaltioille asetettava uusi kriteeri, mutta sinänsä asia, joka täytyy myös Euroopan unionin sisällä ottaa huomioon. Suomen puheenjohtajakaudella on tarkoitus joulukuun Eurooppa-neuvostossa käydä perusteellinen keskustelu kaikista laajentumiseen liittyvistä näkökohdista, ja varmasti sen jälkeen näemme myös tätä hetkeä paremmin, millainen mieliala tässä asiassa jäsenvaltioissa vallitsee.

  Puhemies. Seuraavana on

Brian Crowleyn kysymys nro 13 (H-0631/06):

Aihe: Kansainvälisen terrorismin torjunta

Voisiko neuvosto esittää lausuman niistä toimista, joita se on toteuttanut kansainvälisen terrorismin torjumiseksi tänä vuonna EU:n tasolla, sekä mahdollisista uusista EU-aloitteista tällä alalla lähitulevaisuudessa?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, neuvosto tiedottaa kysyjälle, että terrorismin torjunnan koordinaattori laati toukokuussa 2006 kattavan raportin EU:n toiminnasta terrorismin torjunnassa myös ulkosuhteiden alalla. Raportti on vastaus Eurooppa-neuvoston pyyntöön saada puolivuosittain selvitys kesäkuussa 2004 hyväksytyn ja viimeksi helmikuussa 2006 tarkistetun terrorismin torjuntaa koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta. Raportissa on yhteenveto joulukuun 2005 jälkeen tapahtuneesta edistymisestä.

Euroopan unionin politiikka terrorismin torjunnassa määritellään viime joulukuussa hyväksytyssä Euroopan unionin terrorismin vastaisessa strategiassa. Lontoon äskettäisten tapahtumien myötä kävi selväksi, että terrorismi- ja lentoturvallisuusasiantuntijoiden välistä yhteistyötä olisi tarpeen entisestään tiivistää. Oikeus- ja sisäministerit tulevat Tampereen epävirallisessa neuvoston kokouksessa jatkamaan näitä keskusteluja.

  Brian Crowley (UEN). – (EN) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kiitos vastauksestanne.

Viimeisimmän kommenttinne ja etenkin sen perusteella, mitä Lontoossa vasta tapahtui, näyttää siltä, ettei toimia juurikaan ollut koordinoitu muiden EU:n jäsenvaltioiden kanssa. Ehkäpä uhka ei muissa maissa ollut tuolloin yhtä kouriintuntuva kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Lentokenttien turvatoimista on kuitenkin edelleen paljon epätietoisuutta. Turvatoimet riippuvat siitä, mihin ja mistä matkustetaan. Ehkäpä yhteistyötä on nyt tiivistettävä ja koordinointia tehostettava näissä asioissa.

Otetaanko liikenneministerit Tampereella mukaan näihin keskusteluihin, jotka koskevat siviili-ilmailun suojelemista näiltä uhilta?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, juuri tätä yhteistyötä ja koordinaatiota on tarkoitus tehostaa mitä pikimmin. Suomen puheenjohtajakaudella päivitetään niin terrorismin torjunnan strategia kuin siihen liittyvä toimintasuunnitelma. Ja niin kuin mainitsin, on käynyt selväksi, että terrorismi- ja lentoturvallisuusasiantuntijoiden välistä yhteistyötä on tarpeen edelleen tiivistää. Toinen esimerkki koskee nestemäisiä räjähdysaineita. Jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaiset tulevat jatkossa kiinnittämään erilaisissa asiantuntijatapaamisissaan erityistä huomiota muun muassa tähän kysymykseen.

  James Hugh Allister (NI). – (EN) Voiko neuvosto kertoa meille kansainvälisen terrorismin torjumisesta sen, mitä toimia se toteutti edistääkseen niiden kolmen IRA:n jäsenen palauttamista, jotka oli tuomittu kansainvälisestä terrorismista Kolumbiassa ja jotka saivat tämän jälkeen turvapaikan EU:n jäsenvaltiosta – Irlannista – ja ovat edelleen turvassa siellä? Eikö EU selvästikin heikennä uskottavuuttaan, kun kyse on jyrkän kannan omaksumisesta kansainväliseen terrorismiin, jos se sallii jäsenvaltioiden suojella etsintäkuulutettuja ja tuomittuja kansainvälisiä terroristeja?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, on tietenkin tärkeää, että Euroopan unioni pystyy toimimaan koherentisti kaikissa toimissaan myös uskottavuuden ja ennen kaikkea tehokkuuden säilyttämiseksi. Ehkä lisääntyvän oikeus- ja sisäasioiden alan yhteistyön ja myös tehokkaamman päätöksenteon kautta pystytään vastaamaan tähänkin koherenttiuden haasteeseen entistä paremmin.

  John Purvis (PPE-DE). – (EN) Toivon ministerin muistavan, että tämänhetkiset matkustusrajoitteet ja turvatoimet Yhdistyneen kuningaskunnan lentokentillä haittaavat merkittävästi tavanomaista kaupallista ja taloudellista toimintaa. Toivon puheenjohtajavaltion muistavan, että EU:n yhteistä kantaa vahvistettaessa on varmistettava taloudellisen ja kaupallisen toiminnan jatkuminen.

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, lentoliikennettä ja matkustamista koskevat rajoitukset, jotka koskevat tietysti erityisesti matkatavaroita, eivät haittaa pelkästään kaupankäyntiä vaan myös hyvin paljon tavallisia matkustajia. Juuri tästä syystä onkin niin tärkeää, että terrorismi- ja lentoturvallisuusasiantuntijat tiivistävät yhteistyötään, jotta löydetään oikea suojelun taso: riittävät keinot suojella kansalaisia terrorismi-iskuilta, mutta toisaalta sopiva taso siihen, että myös normaalielämän matkustaminen on jatkossakin mahdollista.

  Puhemies. Kysymykset nro 14, 15, 16 ja 18 raukeavat laatijoiden poissaolon vuoksi.

Kysymys nro 17 on peruttu.

Seuraavana on Esko Seppäsen kysymys nro 19 (H-0645/06):

Aihe: Taistelujoukkojen päivystysvuorot

Kun EU valmistautuu käyttämään taistelujoukkoja operaatioissa, eri maiden taistelujoukko-osastot päivystävät kukin omalla vuorollaan. Onko jäsenmaiden kesken olemassa sopimusta kustannusten jaosta siinä tapauksessa, että taistelujoukko-osasto mobilisoidaan päivystysaikana sotilaallisiin tehtäviin, ja onko neuvostossa sovittu, mitä tehdään siinä tapauksessa, että joku päivystysosastoon kuuluvista maista ei halua osallistua EU:ssa päätettyyn operaatioon?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, päätöksen tekeminen joukkojen lähettämisestä EU:n kriisinhallintaoperaatioon kuuluu kaikissa tapauksissa asianosaisille jäsenvaltioille. Joukot kootaan vapaaehtoisuuden pohjalta asiaa koskevien kansallisten päätösten mukaisesti.

Euroopan unionin sotilaallisten kriisinhallintaoperaatioiden yhteiset operatiiviset kustannukset rahoitetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 28 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Tässä 3 kohdassa todetaan, että kyseisten määräysten täytäntöönpanosta aiheutuvat toimintamenot otetaan myös menoina Euroopan yhteisöjen talousarvioon, lukuun ottamatta sellaisia toimista johtuvia menoja, joilla on sotilaallista merkitystä tai merkitystä puolustuksen alalla sekä tapauksia, joista neuvosto yksimielisesti toisin päättää. Samoin 3 kohdassa todetaan edelleen, että jos menoja ei oteta Euroopan yhteisöjen talousarvioon, jäsenvaltiot vastaavat niistä bruttokansantulon mukaan määräytyvän asteikon mukaisesti, jollei neuvosto yksimielisesti toisin päätä. Tämä siis perussopimuksen 28 artiklan mukaisesti, ja muista kustannuksista vastaavat joukkoja lähettävät jäsenvaltiot kansallisesti.

  Esko Seppänen (GUE/NGL). – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, kysymyksen toinen osa jäi kokonaan vastaamatta: Mitä tehdään siinä tilanteessa, että päivystysvuorossa oleva maa ei halua lainkaan osallistua tällaiseen operaatioon?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, kuten totesin, itse operaation käynnistämisestä tehdään Euroopan unionissa yksimielinen päätös, ja jäsenvaltioissa päätös tehdään operaatiokohtaisesti. Päivystysjoukon muodostaa samanaikaisesti isompi kokonaisuus. Jää nähtäväksi, miten kysyjän esille nostamassa tilanteessa reagoidaan.

  Brian Crowley (UEN). – (EN) Kiitän aluksi puheenjohtajavaltiota sen toimista jäsenvaltioiden välisen koordinoinnin järjestämiseksi asiassa, joka koskee rauhanturvajoukkojen lähettämistä Libanoniin. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, jatkaakseni työnjakoa koskevista kommenteistanne – jotkin maat pystyvät mitä ilmeisimmin tarjoamaan logistista tukea paremmin kuin toiset – haluan kysyä, onko jollain tapaa koordinoitu sitä, mikä maa pystyy parhaiten toteuttamaan operaation eri toiminnot, vai onko jäsenvaltioiden edelleen sovittava tästä kahdenvälisesti?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, nämä kulloinkin vuorossa olevat päivystysjoukot on koottu juuri sillä tavoin, että muodostuu hyvin yhteentoimiva kokonaisuus, ja siten kysyjän mainitsemaa koordinointia on harjoitettu jo valmisteluvaiheesta lähtien.

  Puhemies. Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

Kyselytunti on päättynyt.

(Istunto keskeytettiin klo 19.30 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

Puhetta johti
varapuhemies VIDAL-QUADRAS

(1) EYVL C 203 E, 27.8.2002, s. 1.

(2) EUVL L 299, 18.11.2003, s. 9.

14. EU:n ja Kiinan suhteet (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Bastiaan Belderin laatima ulkoasiainvaliokunnan mietintö (A6-0257/2006) EU:n ja Kiinan suhteista (2005/2161 (INI)).

Olen vastaanottanut Euroopan parlamentin sosialidemokraattiselta ryhmältä työjärjestyksen 168 artiklan mukaisen pyynnön palauttaa Belderin mietintö EU:n ja Kiinan suhteista valiokuntakäsittelyyn. Haluaako joku perustella tätä Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän pyyntöä?

  Alexandra Dobolyi (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, ryhmäni on pyytänyt, että Belderin mietintö EU:n ja Kiinan suhteista palautetaan valiokuntakäsittelyyn, koska siinä käsitellään mielestämme puutteellisesti ja yksipuolisesti useita EU:n ja Kiinan suhteita koskevia kysymyksiä. PSE-ryhmä katsoo myös, että mietintöön sisältyy useita asiavirheitä, jotka voitaisiin korjata vain tekemällä valtava määrä tarkistuksia. Olemme kuitenkin sitä mieltä, että näin tärkeää ulkoasiainvaliokunnan mietintöä Kiinan kaltaisesta maailmanlaajuisesta vaikuttajasta on tarkasteltava uudelleen ja siitä on keskusteltava yksityiskohtaisesti. Näin sen vuoksi, että päätöslauselmaesityksen 125:stä kohdasta vain kahdessa käsitellään EU:n ja Kiinan välistä yhteistyötä. Ulkopolitiikkaa käsitellään vain 13:ssa kohdassa, ja jotkin EU:n perusperiaatteista viimeisten 30 vuoden ajalta sivuutetaan kokonaan. Maailmanlaajuista turvallisuutta ja energiakysymyksiä tuskin edes mainitaan, minkä vuoksi meidän on tasapainotettava tätä mietintöä.

Kehotamme parlamenttia palauttamaan tämän mietinnön takaisin valiokuntaan, jossa meillä on riittävästi aikaa käsitellä näitä EU:n ja Kiinan väliseen yhteistyöhön liittyviä äärimmäisen tärkeitä kysymyksiä.

Komissio tekee parhaillaan loistavaa työtä käsitellessään EU:n ja Kiinan suhteita yli 20:llä eri politiikan alalla, joihin kuuluvat muun muassa ulkopolitiikka, maailmanlaajuista turvallisuutta koskevat kysymykset ja energiakysymykset. Meidän on toimittava yhdessä määritelläksemme yhtenäisen kannan, joka perustuu komission ja neuvoston asianomaisten yksikköjen esittämiin tosiasioihin ja selkeisiin tietoihin. Parlamentin asema vahvistuu merkittävästi ja vaikutusvaltamme lisääntyy yhteisiin tavoitteisiimme pyrittäessä, jos annamme itsellemme hieman lisäaikaa valmistella ja pohtia tätä mietintöä uudelleen.

(Suosionosoituksia PSE-ryhmältä)

  Puhemies. Nyt kun pyyntö on perusteltu, haluaako joku kannattaa sitä?

Pyydän kärsivällisyyttä, jäsen Speroni. Työjärjestyksen mukaisesti esityksen puolesta käytetään yksi puheenvuoro ja sitä vastaan yksi puheenvuoro. Kysyn parhaillaan, haluaako joku kannattaa pyyntöä.

  Véronique De Keyser (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, pelkäsin, ettei kukaan muu käyttäisi puheenvuoroa kannattaakseen pyyntöä. Sallikaa siis minun tehdä niin. Hyvät parlamentin jäsenet, uskon, että käsittelemme tätä pyyntöä ehdottomasti rakentavassa hengessä. Haluan todeta, että ihmisoikeuksista puhuttaessa ja tulevan äänestyksen lopputuloksesta riippumatta kannatamme tietysti kaikkia tarkistuksia, joissa tuetaan ihmisoikeuksia. Näistä tarkistuksista ei siten ole nyt edes kyse. Haluaisimme korjata – ja tätä jäsen Dobolyi halusi korostaa – mietinnössä edelleen olevat asiavirheet, puutteet ja vajavaisuudet. Haluaisimme myös luoda jälleen hieman tiiviimmät suhteet esittelijään. Tässä kaikki.

  Puhemies. Jäsen Tajani käyttää puheenvuoron esitystä vastaan.

  Antonio Tajani (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, parlamentin on äänestettävä kattavasta mietinnöstä, jonka ulkoasiainvaliokunnan suuri enemmistö on hyväksynyt. Myönnän oikeiksi ja myös hyväksyn muutamat Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän esittämät huomautukset, ja olemmekin esittäneet (kuten PSE-ryhmä hyvin tietää) tarkistusta, jonka tarkoituksena on korjata mahdollinen puute mietinnössä, nimittäin viittaus yhden Kiinan politiikkaan (joka tekee Taiwanin itsenäisyyden mahdottomaksi).

Päättämällä keskustella mietinnöstä meidän on siten mahdollista saavuttaa laaja-alainen yhteisymmärrys, joka on merkki siitä, että jännitteet ovat lievenemässä ja että myös PSE-ryhmän esittämiin pyyntöihin kiinnitetään huomiota. Mietintö on minusta perusteellinen ja kestää lähemmän tarkastelun, ja useat eri poliittiset ryhmät myös haluavat tarkastella mietintöä lähemmin ja hyväksyä sen. Teemme mielestäni oikein keskustellessamme mietinnöstä tänä iltana ja äänestämällä siitä huomenna.

(Suosionosoituksia)

(Parlamentti hylkäsi pyynnön palauttaa mietintö valiokuntakäsittelyyn.)

  Bastiaan Belder (IND/DEM), esittelijä. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, oikeaan aikaan, vain muutama päivä ennen Helsingissä pidettävää EU:n ja Kiinan välistä huippukokousta, Euroopan parlamentti antaa neuvostolle ja komissiolle selkeän ja voimakkaan signaalin todella nimensä arvoisen strategisen kumppanuuden luomiseksi. Käsiteltävänä olevassa mietinnössä tarjotaan Brysselille ja Beijingille vertailukohdat kaikille kahdenvälisten suhteiden näkökohdille: uskottavuudelle, vakaudelle ja vastuullisuudelle.

Eurooppalaisena esittelijänä minusta oli äärimmäisen tärkeää kuunnella erittäin tarkkaavaisesti kiinalaisten keskusteluja Kiinan kansantasavallassa viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana tapahtuneesta vaikuttavasta rauhanomaisesta kehityksestä. Näistä keskusteluista kävivät myös selvästi ilmi tämän kehityksen varjopuolet kaikkine vaikutuksineen, joita niillä on EU:n ja Kiinan kumppanuuteen. On vain loogista, että myös nämä varjopuolet sisällytetään päätöslauselmaesitykseen. Ulkoasiainvaliokunnan suuri enemmistö kannattaa tätä erityistä lähestymistapaa, sillä se on korvaamaton ja arvokas. Kiitän asianomaisia jäseniä lämpimästi tästä tuesta.

Kiinan Brysselin edustusto on esittänyt mietintöni valmistelun eri vaiheissa julkisia kannanottoja, joiden johdosta kerron lyhyesti kantani kolmella keskeisellä alalla, jotka ovat ankang-järjestelmä, uskonnonvapaus Kiinan kansantasavallassa ja kysymys Taiwanin rauhanomaisesta liittämisestä Kiinaan.

Kirjeessä, joka on päivätty 25. huhtikuuta 2006, Kiinan edustusto kieltää jyrkästi, että poliittisiin ja yhteiskunnallisiin toisinajattelijoihin sovellettaisiin psykiatrista pakkohoitoa. Tämä vastenmielinen kidutusmenetelmä tunnetaan virallisesti nimellä ankang, joka tarkoittaa käännettynä terveyttä levon ja rauhan avulla.

Saksalaisen Die Zeit -viikkolehden 3. marraskuuta 2005 ilmestyneeseen numeroon sisältyivät kolmen ankang-järjestelmän uhrin silminnäkijätodistukset, ja jo artikkelin otsikko "Sähkösokkeja vapauden virusta vastaan" kertoo paljon. Neuzüricher Zeitung julkaisi 14. joulukuuta 2005 artikkelin, jossa ankang tuomittiin yhtä jyrkästi. Näistä artikkeleista piittaamatta Kiinan edustusto kehotti Euroopan parlamenttia poistamaan päätöslauselmaesityksen ankangia käsittelevän 24 kohdan täysin perusteettomana, ja Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä esitti asiaa koskevan tarkistuksen, aivan kuin siinä ei olisi mitään väärää. Pyysin ulkoasiainvaliokuntaa peruuttamaan tarkistuksen kahteen otteeseen, mutta turhaan.

Ankang-järjestelmä on täysin ristiriidassa perusihmisoikeuksien kanssa. Kaikki meistä varmastikin tukevat vilpittömästi näitä oikeuksia, kuten kuulin jäsen De Keyserin sanovan vain hetki sitten. Olenkin täysin ymmälläni hänen asenteestaan. Kehotan teitä poistamaan tämän tahran parlamentin kilvestä ja tukemaan ankangia koskevaa alkuperäistä tekstiä, jonka esitän uudelleen tarkistuksen muodossa.

Tiedämme jo riittävästi perusoikeuksiin kuuluvan uskonnonvapauden monista loukkauksista Kiinassa. Tämä pätee myös kyseistä hallituksen toimintaa koskeviin kriittisiin sisäisiin keskusteluihin, joita käydään jopa uskonnollisista asioista vastaavassa valtion virastossa. Olisin erittäin mielelläni keskustellut niiden virkamiesten kanssa, joita oli niin helppo lähestyä vieraillessani tässä valtiollisessa laitoksessa viime syksynä.

Kiinan EU-edustusto toteaa 31. elokuuta julkaisemassaan tiedotteessa, että kiinalaiset nauttivat laajasta uskonnonvapaudesta. Kehotan Kiinaa täten kääntämään ja julkaisemaan Kiinan "uskonnollisen johtajan" äskettäisen haastattelun sen selventämiseksi, millaista valvontaa puolue tarkkaan ottaen harjoittaa, sillä Kiinan kommunistinen puolue vai yksin arvioida eri uskontojen myönteisiä ja kielteisiä puolia.

Taiwanilaisten ylivoimainen enemmistö ei missään tapauksessa halua joutua saman valvonnan alaisuuteen. Tämän kuulin Taiwanissa toimivilta eurooppalaisilta diplomaateilta ja monilta taiwanilaisilta itseltään. Yksi heistä selitti, miksei Beijingin rauhanomaisen jälleenyhdistymisen opilla ole tällä hetkellä mitään mahdollisuuksia taiwanilaisten keskuudessa, mikä koskee varmasti myös pahaenteistä yhden lapsen politiikkaa, joka on keskeinen kysymys PSE-ryhmälle. Henkilö totesi, ettei kyse ole niinkään ideologiasta tai nationalismista kuin poliittisen järjestelmän erilaisuudesta ja kaikkien ihmisoikeuksien kunnioittamisesta elämäntapana. Tällä opilla on hänen mukaansa mahdollisuuksia vasta, kun Kiina luopuu autoritaarisesta hallinnostaan, mitä ei todennäköisesti tapahdu lähitulevaisuudessa.

Olen näin käsitellyt uskoakseni riittävästi sosialidemokraattien tarkistuksia, jotka lisäksi poikkeavat oudosti EU:n asiakirjojen virallisesta linjasta, sillä niissä nostetaan esiin kysymys kahdesta erillisestä järjestelmästä Kiinan ja Taiwanin osalta. Tämä kertoo jo paljon.

Tämä mietintö edustaa parlamentin sitoutumista EU:n ja Kiinan väliseen vakaaseen kumppanuuteen. Tästä syystä mietinnössä luetellaan rehellisesti tämän poliittisen hankkeen esteet, jotka myös kiinalaiset ovat nyt todenneet – kehotan teitä lukemaan raportin, johon sisältyy kiinalaisten, etenkin kiinalaisten älymystön edustajien, lausuntoja – mutta joita ei ole poliittisesti tunnustettu läheskään riittävästi esteiksi eikä siten myöskään poistettu.

Viesti, joka meidän on lähetettävä neuvostolle ja komissiolle kiinalaisten johtajien kanssa pidettävän huippukokouksen aattona, on se, että Kiinaa on autettava luomaan oikeusvaltio ja kannustettava toteuttamaan poliittista nykyaikaistamista, joka on maan hämmästyttävän talouskehityksen välttämätön yhteiskunnallinen vastine.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, saanen aloittaa kertomalla, että pidän tätä keskustelua myönteisenä. Kiitän arvoisia jäseniä ja erityisesti esittelijää.

Saanen esittää aluksi muutaman tärkeän huomautuksen. Kuten kaiketi tiedätte, EU:n ja Kiinan välinen yhdeksäs huippukokous pidetään Helsingissä vain kolmen päivän kuluttua. Huippukokous tarjoaa erittäin tärkeän tilaisuuden keskustella ajankohtaisista asioista ja huolenaiheista kaikkein korkeimmalla tasolla. Haluan kuitenkin keskittyä tämänpäiväisessä puheenvuorossani – erityisesti mietintönne painopiste huomioon ottaen – myös siihen, miten voimme omaksua aiempaa strategisemman lähestymistavan suhteisiimme. Tarkastelen sen jälkeen lyhyesti muutamia erityisaiheita.

Suhteemme Kiinaan ovat yksi Euroopan unionin keskeisistä kysymyksistä nykyään ja kysymys, joka on alati mielessäni. Tämä pätee niin ympäristöön ja ilmastonmuutokseen, energiavarmuuteen, ydinaseiden leviämisen estämiseen, maailmanlaajuiseen ja alueelliseen turvallisuuteen, talous- ja kauppasuhteisiin kuin laittoman maahanmuuton kaltaisiin erityiskysymyksiinkin. Lisäksi tulevat kaikki oikeusvaltioon liittyvät kysymykset, jotka olette maininneet.

Me kaikki tiedämme keskeiset haasteet. Ensinnäkin Kiinan talouskasvu on ollut ilmiömäistä, mutta samanaikaisesti Kiina on edelleen kehitysmaa ja hauraampi kuin ehkä uskommekaan. Jotta talouskasvu olisi kestävää, samalla on tehtävä yhteiskunnallisia ja poliittisia uudistuksia. Toiseksi Kiinalla on erittäin tärkeä rooli vakaampien kansainvälisten energiamarkkinoiden luomisessa ja ympäristöhaasteisiin vastaamisessa. Kolmanneksi kiihtyvä globalisaatio, joka samaistetaan yleisessä mielipiteessä yhä useammin halpatuotantoon Kiinassa, on ongelma ja lisää kehittyneillä markkinoilla painetta protektionismiin, jonka välttämiseksi sekä Euroopan unionin että Kiinan on tehtävä työtä. Neljänneksi Kiinalla, kuten Euroopan unionillakin, on maailmanlaajuista vaikutusvaltaa. Tukeeko vai haittaako tämä sääntöihin ja monenvälisyyteen perustuvaa maailmanjärjestystä? Yksinkertaistaen kysymys on siitä, miten meidän pitäisi suhtautua nousevaan suurvaltaan, jonka kanssa meillä on tietysti yhteisiä etuja ja kiinnostuksen kohteita mutta – ja olkaamme tässä suhteessa realistisia – jonka kanssa meillä on myös erimielisyyksiä joistakin hyvin perustavista arvoista ja käsityksistä.

Ennen kuin ehdotan joitakin periaatteita, joiden pitäisi ohjata strategista vastaustamme tähän haasteeseen, toistan, että peruslähtökohtana EU:n Kiinan politiikalle on oltava sitoutuminen ja kumppanuus. Kiinan laajenemispyrkimysten tukahduttaminen tai vaihtoehtojemme rajaaminen eivät tule kysymykseen. Sitoutuminen ja kumppanuus muodostavat tehokkaimman perustan Kiinan kehityksen kannustamiselle ja tukemiselle tavalla, joka vastaa sekä EU:n että Kiinan tavoitteita ja etuja.

Mitkä periaatteet meidän olisi otettava ohjenuoraksemme? Kiinan sisäisen uudistuksen ja kehityksen osalta meidän on toimittava rakentavasti ja täydennettävä Kiinan politiikkaa mahdollisuuksien mukaan. Euroopan unionin on kuitenkin myös lähetettävä voimakkaita ja erittäin johdonmukaisia viestejä meitä kiinnostavissa kysymyksissä, joita ovat esimerkiksi yhteiskunnallisen ja poliittisen uudistuksen välttämättömyys Kiinan kestävän kehityksen turvaamiseksi, kansainvälisen ydinsulkujärjestelmän tärkeys sekä välittömän markkinoillepääsyn ja tasapuolisten toimintaedellytysten takaaminen EU:n yrityksille. Toiseksi on kansainvälisesti Euroopan unionin etujen mukaista kannustaa Kiinan aktiivisempaa ja vastuullisempaa kansainvälistä sitoutumista. Meidän on lisättävä ymmärtämystämme Kiinan ulkopolitiikasta, jos haluamme tehdä yhteistyötä tehokkaasti. Meidän pitäisi painottaa alueellista näkökulmaa lisäämällä tietoisuuttamme ja vastaanottavaisuuttamme alueellisten kysymysten osalta sekä edistämällä alueellista yhdentymistä ja monenvälisyyden tehostamista Aasiassa.

Kolmanneksi Euroopan unioni tarvitsee voimakkaampaa sisäistä keskittymistä ja yhtenäisyyttä. Ennen kuin aletaan etsiä uusia yhteistyöaloja, nykyistä yhteistyötämme pitäisi tarkastella EU:n sisällä perinpohjaisesti, minkä seurauksena keskitytään selvemmin yhteistyön painopistealueisiin ja tarvittaessa luovutaan niistä yhteistyöaloista, jotka ovat tehottomia tai jotka eivät ole enää painopistealueita. Tavoitteenamme olisi oltava kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa koko Euroopan unioni puhuu jälleen yhdellä suulla Kiinan politiikassaan.

Neljänneksi meidän olisi myös tehtävä työtä sen varmistamiseksi, että kahdenvälisiä suhteitamme vahvistetaan ottamalla niiden piiriin kaikki yhteiskuntaryhmät. Parlamentilla on myös jatkossa erittäin tärkeä rooli tässä yhteydessä. Tarvitsemme pitkän aikavälin ohjelman molemminpuolisen ymmärtämyksen edistämiseksi sekä tehokkaan strategisen poliittisen mekanismin, joka on riittävän epämuodollinen ja joustava.

Viidenneksi Euroopan unionin on oltava tämän prosessin kaikissa vaiheissa tietoinen omista vahvuuksistaan. EU:lla on erityistä asiantuntemusta useissa sisäiseen vakauteen liittyvissä kysymyksissä. Sisäisen vakauden suhteen Kiina haluaa apua esimerkiksi energian, ympäristön, alueellisen yhdentymisen ja kansanterveyden aloilla, ja meidän pitäisi hyödyntää tätä asiantuntemustamme mahdollisimman tehokkaasti.

Kuudenneksi on muita aloja, joilla meillä on vähemmän vaikutusvaltaa. Tiedän parlamentin olevan komission tapaan erityisen huolestunut Kiinan ihmisoikeustilanteesta. Viime vuonna ei voida katsoa tapahtuneen merkittävää edistystä yhdelläkään niistä aloista, joista olemme erityisen kiinnostuneita. Näitä aloja ovat esimerkiksi kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ratifioiminen, vuonna 1989 vangittujen henkilöiden vapauttaminen, työleirien lakkauttaminen sekä sanan- ja uskonnonvapauden suojelun tehostaminen. Viimeksi mainittu aiheuttaa meille edelleenkin todellista huolta. Arvoisat parlamentin jäsenet, voin kuitenkin vakuuttaa teille, että nämä kysymykset ovat myös tulevaisuudessa keskeinen osa poliittista ohjelmaamme ja että vaadimme jatkossakin edistymistä.

Komissio on ryhtymässä toimiin soveltaakseen näitä periaatteita käytännössä. Aiomme laatia, kuten mietinnössä pyydetään, Kiinan politiikkaamme varten uuden strategisen vision, jonka voimme esitellä virallisesti neuvostolle ja parlamentille marraskuussa. Odotan mielenkiinnolla sitä, että saan mahdollisuuden arvioida tilannetta itse ensi kuun alussa Kiinaan suuntautuvan matkani aikana.

Kiinan sisäisen uudistusprosessin jatkuvan tukemisen ohella meidän olisi mielestäni keskityttävä myös neljään pääasialliseen painopistealueeseen. Ensinnäkin kahdenvälisten suhteidemme tasapainoa on parannettava, käytetään siitä sitten nimitystä vastavuoroisuus, tasavertaisuus tai molemminpuolinen hyöty. Tähän sisältyy ihmisoikeuksista ja niihin liittyvistä kysymyksistä käytävä nykyistä merkityksellisempi vuoropuhelu. Siihen sisällytettäisiin myös sellaiset kysymykset kuin edistyminen sosiaalisten ja taloudellisten oikeuksien alalla. Meitä huolestuttavat kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien tila Kiinassa ja erityisesti, kuten on jo mainittu, sanan-, uskonnon- ja yhdistymisvapaus sekä vähemmistöjen oikeuksien suojelu. Olemme tältä osin huolestuneita siitä, että Internetin käyttöä rajoitetaan ja valvotaan yhä enemmän. Kuten kuulin esittelijän toteavan, kiinnitämme suurta huomiota myös elinten keräämiseen. On selvää, ettei Kiinan hallituksen äskettäin hyväksymässä asiaa koskevassa lainsäädännössä käsitellä riittävästi luovuttajien suostumusta, erityisesti sellaisten luovuttajien, jotka ovat kuolleet vankeudessa tai jotka on teloitettu. Olemme saattaneet huolenaiheemme erittäin selvästi Kiinan hallituksen tietoon sekä ihmisoikeusvuoropuhelumme että laajempien poliittisten kanavien välityksellä ja kehottaneet sitä, hyvin selväsanaisesti, ryhtymään toimiin näiden huolenaiheiden käsittelemiseksi pikaisesti.

Meidän on tehtävä Kiinasta kansainvälisen yhteisön vastuullinen jäsen, jonka on oltava pelkän asianosaisen sijasta myönteinen ja aktiivinen toimija. Kauppaan liittyvistä kysymyksistä totean, että jos EU:n markkinoiden on määrä säilyä avoimina, meidän on huolehdittava siitä, että Kiina toteuttaa todellisia sekä kahden- että monenvälisiä toimia, joissa noudatetaan WTO-sitoumusten kirjainta ja henkeä. Meidän on tehostettava suhteidemme hallintorakenteita pirstaleisuuden välttämiseksi ja varmistaaksemme, että resurssien myöntäminen Kiinalle tapahtuu asianmukaisesti.

Meillä on vielä paljon tehtävää realistisen mutta myös kunnianhimoisen strategisen vision määrittelemisessä EU:n ja Kiinan välisten suhteiden edistämiseksi. Meidän ei pitäisi sivuuttaa tässä tehtävässä onnistumiseen liittyviä vaikeuksia, enkä usko meidän tekevän niin. Saanen kuitenkin toistaa, että on ratkaisevan tärkeää luoda juuri oikeanlaiset suhteet. Molemmat osapuolet haluavat todellista strategista kumppanuutta, joka on nimensä veroista. Meidän vastuullamme on toteuttaa tämä poliittinen toive käytännössä.

Meillä on mielestäni hyvä perusta, jonka pohjalta voimme edetä. Tehdessämme näin toivon meidän voivan luottaa tukeenne, koska kyseessä on niin tärkeä kysymys, ettei meillä ole varaa epäonnistua.

(Suosionosoituksia)

  Karsten Friedrich Hoppenstedt (PPE-DE), talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, mitä tapahtuisi, jos meillä ei olisi mahdollisuutta puhua tänään Kiinasta?

Kuten aiemmin mainittiin, EU:n ja Kiinan välinen huippukokous pidetään 9. syyskuuta, ja siihen osallistuvat pääministeri, ulkoministerit sekä uudistuksista, suunnittelusta ja kaupasta vastaavat ministerit. Helsingissä järjestetään 12. syyskuuta myös korkean tason kiinalais-eurooppalainen talousfoorumi. Maailmantalouden näkökulmasta tarkasteltuna lähestymme muitakin tärkeitä päivämääriä. Tarkoitan Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) äänivallan uudelleenjakoa Kiinan hyväksi ja mahdollisesti EU:n tappioksi sekä syyskuun lopulla Australiassa jatkuvaa Dohan kierrosta, jolla on muodostettava uusia ryhmittymiä ja liittoumia.

Talous- ja raha-asioiden valiokunnan tästä aiheesta laatiman lausunnon valmistelijana keskityn taloudellisiin ja rahapoliittisiin näkökohtiin. Kiinan kauppataseen ylijäämä oli 102 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuonna 2005 ja kasvaa vuonna 2006 entisestään. Vuoden 2006 loppuun mennessä Kiinan käytettävissä on yli 1 000 miljardia Yhdysvaltain dollaria ulkomaanvaluuttaa. Monet tahot vaativat vaihtokurssin pikaista muutosta, ja keskipitkällä aikavälillä Kiina on valmis kuuntelemaan näitä vaatimuksia. Rahoitusmarkkinoiden tiiviit keskinäiset yhteydet huomioon ottaen olen kuitenkin puoltanut lausunnossani maltillista muutosta, koska radikaaleilla ja äkillisillä toimilla saattaisi olla ennalta-arvaamattomia seurauksia rahoitusmarkkinoilla.

Kansainvälisen valuuttarahaston on seurattava tällaista kehitystä ja ryhdyttävä tarvittaessa ajoissa toimiin. IMF:n tulevassa vuosikokouksessa Kiinan on määrä saada enemmän äänivaltaa rahastossa, ja Yhdysvallat tukee tätä kehitystä voimakkaasti. Voidaan kysyä, miksi Yhdysvallat valtavine budjettivajeineen on niin innokas tukemaan Kiinaa. Tämä johtuu ehkä siitä, että Kiinalla on vaihtokurssipolitiikkansa ja suuren valuuttavarantonsa ansiosta nyt sananvaltaa Yhdysvaltain dollariin vaikuttavissa asioissa, kuten aiemmin huomautettiin.

Miten tähän suhtaudutaan Euroopan unionin jäsenvaltioissa, ja mitä sanottavaa Ecofin-neuvoston ministereillä on tähän? Euroopan unioni on Kiinan tärkein kauppakumppani, ja Kiina on Euroopan unionin toiseksi tärkein kauppakumppani. Meidän on siten osoitettava kiinalaisia kohtaan kunnioitusta tavasta, jolla he ovat osittain täyttäneet ja pyrkivät täyttämään WTO:hon liittymisen yhteydessä tekemänsä sitoumukset, vaikka parantamisen varaa onkin edelleen huomattavasti teollis- ja tekijänoikeuksien suojassa ja erityisesti luottoasioissa. Pankki- ja vakuutusmarkkinoiden avaamisen jatkaminen sekä edistyminen yhteisten normien luomisessa ovat näkyviä edistysaskelia.

Syyskuun lopulla Australiassa käytävien keskustelujen on määrä antaa uutta pontta Dohan kierrokselle. Myös tässä suhteessa Yhdysvallat näkisi mielellään Kiinan vaikutusvallan kasvavan. Keiden kanssa Euroopan unioni päättää jatkaa tätä prosessia antaakseen kiinalaisille sen tunteen, että Euroopan unioni voi toimia Kiinan kumppanina yhteisten strategioiden kehittämisessä?

  Antonio Tajani, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tuemme varauksetta Belderin mietintöä. Mietintö on kattava, siinä käsitellään kaikkia EU:n ja Kiinan välisiin suhteisiin liittyviä ongelmia ja se perustuu ulkoasiainvaliokunnassa käytyyn tärkeään keskusteluun, mistä kiitän jäsen Brokia, joka pyrki analysoimaan tätä aihetta perinpohjaisesti.

Toivomme laajaa yhteisymmärrystä tästä mietinnöstä ja kehotamme siten Euroopan parlamentin sosialidemokraattista ryhmää äänestämään mietinnön puolesta, etenkin kun olemme sitoutuneet tukemaan yhden Kiinan politiikkaa, jossa tuetaan pyrkimyksiä löytää Taiwanin kysymykseen rauhanomainen ratkaisu rakentavan vuoropuhelun avulla.

Mietinnössä ei todellakaan kuvata Kiinaa Euroopan unionin viholliseksi, aivan päinvastoin. Kiina on erittäin tärkeä kumppani kaupan ja teollisuuden aloilla, ja monet eurooppalaiset yritykset saavat Kiinassa osakseen vieraanvaraisuutta, jonka ansiosta niiden on mahdollista löytää uusia markkinoita tuotteilleen. Jos Euroopan unionin ja Beijingin suhteiden halutaan kuitenkin parantuvan ja molempien osapuolten hyötyvän näistä suhteista tulevaisuudessa, on laadittava tarkat säännöt ja noudatettava niitä, aivan kuten perusihmisarvoja, joiden loukkaaminen voi tehdä Euroopan unionin ja Kiinan välisestä yhteistyöstä vähemmän myönteisen mahdollisuuden.

Olemme huolissamme Kiinan kommunistisen puolueen epädemokraattisista päätöksistä, ihmisoikeuksien ja ay-liikkeiden oikeuksien loukkaamisesta, vähemmistöjen vapaudesta, tiedonvälityksen vapaudesta ja Tiibetin kysymyksestä. Poliittinen ryhmämme, joka seuraa tätä ongelmaa tiiviisti sekä esittää ja saa läpi useita tarkistuksia, on korostanut uskonnonvapautta: olemme huolissamme kommunistisen puolueen tekemistä piispojen nimityksistä. Kyse on samasta asiasta kuin jos Vatikaani nimittäisi kenraaleja Kiinan armeijaan. Tämä on käsittämätöntä ja loukkaa erittäin monen kiinalaisen vapautta.

Lisäksi kyse on talous- ja kauppasuhteita koskevista säännöistä. Kehotamme neuvostoa ja komissiota sitoutumaan EU:n alueelle ja sen rajanaapureihin sijoittautuneiden yritysten suojelemiseen erityisesti tekstiili- ja jalkinealalla. Komission jäsen Mandelson on lähettänyt tiettyjä signaaleja, mutta meidän on jatkettava lannistumatta ihmisoikeuksien suojelua, kuten puheenjohtajavaltio Suomenkin, jonka poissaoloa pahoittelen. Kaikista edellä mainituista syistä äänestämme Belderin mietinnön puolesta ja kannatamme tiettyjä tarkistuksia, jotka liittyvät myös ympäristökysymyksiin.

  Glyn Ford, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, jäsen Belderin mietinnössä on paljon sellaista, josta voimme olla samaa mieltä. Olemme samaa mieltä siitä, että Kiinan on turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä ja maailman neljänneksi suurimpana talousmahtina kannettava enemmän kansainvälistä vastuuta. Olemme yhtä mieltä Kiinan roolin tärkeydestä Afrikassa ja Lähi-idässä. Meidän on käytävä Kiinan kanssa vuoropuhelua Pohjois-Korean tilanteesta, jossa sillä on ollut tärkeä asema kuuden osapuolen keskustelujen johtajana, Iranin tilanteesta, jossa Kiina voi pyrkiä osaltaan löytämään ratkaisun ydinkriisiin, ja Darfurista, jonka osalta Kiina on öljyintressiensä vuoksi toistaiseksi vastustanut YK-joukkojen lähettämistä alueelle.

Odotamme EU:n ja Kiinan välisen strategisen kumppanuuden luomista ja katsomme tietysti, että Kiinan on poistettava kuolemanrangaistus, mihin kehotamme kaikkia muitakin maita, myös Japania, Korean tasavaltaa ja Yhdysvaltoja. Ihmisoikeustilannetta on pyrittävä parantamaan jatkuvasti.

Kokonaisuutena tarkasteltaessa mietinnölle ovat kuitenkin valitettavasti tunnusomaisia sekä epätasapainoisuus että laiminlyönnit. Luulin niitä laiminlyönneiksi, mutta avauspuheenvuorossaan jäsen Belder on tehnyt selväksi, ettei syynä yhden Kiinan politiikan jättämiseen pois mietinnöstä ole esittelijän unohdus vaan se, että hän itse asiassa kannattaa tämän politiikan muuttamista. Toivon, että ne kristillisdemokraatit, jotka edelleen tukevat yhden Kiinan politiikkaa, eivät yhdy tähän päätöslauselmaesityksen kohtaan vaan tukevat tarkistustamme.

Mietinnössä mainitaan kahdella rivillä niiden 150 miljoonan siirtotyöläisen erittäin vaikea tilanne, joiden osuus Kiinan väestöstä on yli 10 prosenttia, ja ammattiyhdistykset mainitaan yhdessä virkkeessä. Uskonnollista vähemmistöä, joka on sata kertaa pienempi, käsitellään kuitenkin peräti viidessä kohdassa. Ongelmana on, ettei jäsen Belder näe metsää puilta.

Kyllä, meidän on tietysti puolustettava kaikkia sorrettuja ryhmiä, mutta missä on esittelijän suhteellisuudentaju? On myös oikein uskoa joitakin niistä ikävistä asioista, joita Kiinasta kerrotaan, mutta on väärin uskoa ne kaikki vailla tarvittavia todisteita. EU:n ja Kiinan suhteisiin liittyy aloja, jotka kuuluvat selkeästi kansainvälisen kaupan valiokunnan toimivaltaan, mutta mietinnössä otetaan paljon protektionistisempi linja kuin kansainvälisen kaupan valiokunnan äskettäisessä mietinnössä.

Kysymys markkinatalousasemasta sivuutetaan mietinnössä hyvin kevyesti, vaikka 40 maata maailmassa on jo myöntänyt Kiinalle markkinatalousaseman, viimeisimpänä Korean tasavalta marraskuussa 2005. Kunnioitan Euroopan parlamentin näkemystä asevientikiellosta, mutta vaadimme kaikkia kumppanimaitamme noudattamaan saartoa, joka asettaa Kiinan samaan asemaan kuin Burman ja Zimbabwen, joita pidän henkilökohtaisesti pahempina sortajina ja syrjijöinä. Samanaikaisesti pyydämme kuitenkin kiinalaisia auttamaan meitä näiden kahden maan painostamisessa, joiden sanomme olevan aivan samanlaisia kuin Kiina.

Päätöslauselmaesityksen 4 kohdassa toteamme, että Kiinan käytettävissä on vuoden 2006 lopussa miljardi Yhdysvaltain dollaria ulkomaanvaluuttaa. Mietinnön tarkkuus on todellakin ihailtavaa, sillä virhe on ainoastaan tuhatkertainen. Kyseessä on nimittäin todellisuudessa biljoona eikä miljardi, mitä kukaan ei kuitenkaan ole huomannut. Käsiteltävänähän on erinomaisen tarkka mietintö, jota kaikki kannattavat.

Mietinnössä ei valiteta missään kohdassa sitä, että Kiinalla on käytettävissään liian vähän euroja – dollareiden sijasta – tai todeta, että Kiinan pitäisi jatkaa yhteistyötä Euroopan unionin kanssa kuuden osapuolen keskusteluissa. Jätämme mainitsematta sen, että Kiinan huolta Yasukuni Shrine -muistomerkistä kuvastaa se äskettäin julkitullut seikka, että Japanin keisari kieltäytyi vierailemasta muistomerkillä sen jälkeen, kun A-luokan sotarikolliset oli sisällytetty siellä oleviin luetteloihin.

Kuten komission jäsen sanoi, haluamme sitoutumista ja kumppanuutta, emme vastakkainasettelua emmekä laajentumispyrkimysten tukahduttamista. Pelkään, että tästä mietinnöstä välittyy väärä viesti.

  Cecilia Malmström, ALDE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ryhmämme pitää tätä mietintöä myönteisenä. Euroopan parlamentin on tärkeää antaa lausunto ennen viikonloppuna pidettävää tärkeää huippukokousta. EU:n suhteet Kiinaanhan ovat nykyään paljon aiempaa laajemmat myös muilla aloilla kuin kauppapolitiikassa. Näin ollen on hyvä, että painotamme näiden suhteiden strategista näkökulmaa.

Kiina on kasvava talous ja yhä tärkeämpi kauppakumppani. Me liberaalidemokraatit näemme kaupan tärkeänä keinona, jolla maat voivat lähentyä toisiaan sekä lisätä keskinäisiä kontaktejaan ja keskinäistä vaihtoa. Kauppa myös johtaa pitkällä aikavälillä avoimuuden lisääntymiseen, sääntelyn parantumiseen, korruption vähenemiseen ja ajan myötä, näin uskomme, demokratiaan. Kauppa on myös johtanut talouskasvuun, joka on antanut miljoonille kiinalaisille mahdollisuuden nousta köyhyydestä. Sen ansiosta voimme tietysti myös keskustella siitä, miten tämän talouskasvun hedelmät jaetaan.

Kiinalla on yhä enemmän kunnianhimoisia tavoitteita kansainvälisellä näyttämöllä. Tämä on hyvä asia, mutta siinä tapauksessa Kiinan on myös hyväksyttävä kasvanut kansainvälinen vastuu ja toimittava vastuullisena kumppanina. Kiinalla voi mielestämme olla tärkeä asema suhteissa Pohjois-Koreaan, mutta emme voi hyväksyä sitä, että Kiina käyttää veto-oikeuttaan YK:ssa estääkseen maailmanlaajuisen väliintulon, jolla on tarkoitus tehdä loppu kansanmurhasta Darfurissa tai jonka tavoitteena on painostaa Irania sallimaan ydinvoimaohjelmaansa koskevat kansainväliset tarkastukset.

Kun otetaan huomioon Kiinan koko, historia ja väestö, sen mahdollisuudet ovat suunnattomat. Samanaikaisesti meidän on tunnustettava, että Kiina on myös diktatuuri. Emme voi hyväksyä tuhansien ihmisten vangitsemista sen perusteella, että heillä on erilaiset poliittiset näkemykset tai että he edustavat toista uskontoa tai etnistä ryhmää. Emme voi hyväksyä Kiinan Internetiä koskevaa sensuuria ja pidämme erittäin huolestuttavina eri puolilla maailmaa julkistettavia raportteja esimerkiksi Falun Gongin kannattajien elimillä käytävästä kaupasta. Tällaisen raportin julkisti viimeisimpänä arvostettu kanadalainen instituutti. Olemme myös huolestuneita Taiwanin demokratiaan kohdistuvista uhkista.

Emme saa jättää käyttämättä yhtään tilaisuutta huomauttaa kiinalaisille poliitikoille ja yrityksille, että tuomitsemme nämä ihmisoikeusloukkaukset. Samanaikaisesti meidän on myös toimittava rakentavasti ja autettava Kiinaa sen pitkällä tiellä kohti demokratiaa. Samaan tapaan kaikkien meidän on poliitikkoina, yrittäjinä ja kuluttajina vaadittava, että kiinalaiset yritykset sallivat ammattiyhdistykset ja antavat työntekijöilleen mahdollisuuden turvallisuuteen ja perusoikeuksiin.

Kiina on myös ekologinen aikapommi, ja ympäristö on ala, jolla Kiinalla ja EU:lla on valtavasti yhteistyömahdollisuuksia. Komission jäsen Ferrero-Waldner puhui tarpeesta luoda strateginen kumppanuus, johon liittyy monia käytännön tekijöitä. Pidämme tätä myönteisenä ja toivomme, että Euroopan parlamentilla voi olla paitsi kriittinen myös rakentava rooli tässä työssä.

  Raül Romeva i Rueda, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, minäkin olen tyytyväinen, että käymme viimeinkin tätä keskustelua. Mielestäni olisi ollut virhe palauttaa mietintö valiokuntakäsittelyyn: sillä olisi lähetetty väärä viesti, kun otetaan huomioon erityisesti se, miten tärkeänä parlamentin riippumattomuutta pidetään.

Kiinassa tapahtuu selvästikin merkittävää edistystä ja nykyaikaistaminen etenee, mutta meidän on pidettävä mielessä, että kiihtyneeseen ja kovatahtiseen nykyaikaistamiseen liittyy riskejä yhteiskunnalle ja ympäristölle. Tässä suhteessa Euroopan unionin on tuettava nykyaikaistamisen myönteisten näkökohtien kehitystä, eikä se saa edistää kielteisiä näkökohtia tai siihen liittyviä riskejä.

Meidän on siten tehtävä kantamme erittäin selväksi aikana, jona keskustelemme Euroopan unionin ja Kiinan välisistä suhteista. Ystävien on esitettävä asiansa selvästi toisilleen. Juuri ystäviin meidän on ylläpidettävä hyvät ja myös erittäin rehelliset suhteet. Kiinan tapauksessa katson, että meidän on toimittava juuri näin, samalla kun teemme erittäin selviksi arvot, joita pidämme perustavina hyvien ja hedelmällisten suhteiden kannalta.

Muutamat näistä arvoista on jo mainittukin, mutta haluan toistaa ne tehdäkseni täysin selväksi, että kannatamme kuolemanrangaistuksen poistamista, jonka katsomme olevan yleismaailmallinen arvo. Kannatamme myös demokratisointia ja sananvapautta, myös Internetissä, sekä vapautta harjoittaa omaa kulttuuriaan ja uskontoaan. Tuomitsemme järjestelmällisen kidutuksen ja vankien uudelleenkoulutusleirit ja pidämme erittäin tärkeänä Kiinan väestön, esimerkiksi tiibetiläisten, ihmisoikeuksien kunnioittamista. Vetoamme näin ollen neuvostoon, että se panisi asianomaisen politiikan täytäntöön ja suostuisi lähettämään erityislähettilään alueelle. Asevientikiellon osalta olemme todenneet useaan otteeseen, ettemme voi emmekä aio hyväksyä kiellon poistamista, ennen kuin Tiananmenin aukion tapahtumiin löydetään ratkaisu tai selitys tai ennen kuin Kiina ottaa selvästi vastuun niistä. Emme voi harkita asevientikiellon poistamista, ennen kuin tämä kysymys on selvitetty.

Lopuksi totean yhden Kiinan politiikasta olevani samaa mieltä siitä, että tavoitteena on oltava yksi Kiina ja että se tarjoaa hyvät edellytykset Kiinan ja Taiwanin suhteita koskeville neuvotteluille, joita on kuitenkin käytävä demokraattisten kokonaisuuksien kesken. Jos näin ei tapahdu, yhden Kiinan politiikalla saattaa tietysti olla kielteisiä seurauksia.

  Willy Meyer Pleite, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä/Pohjoismaiden vihreä vasemmisto aikoo äänestää huomenna tätä mietintöä vastaan. Jos mietinnön tarkoituksena on nimittäin vaikuttaa ihmisoikeuksien kaltaiseen hyvin arkaluonteiseen alaan, siinä viitoitettu suunta on väärä.

Tämä virhe käy selvästi ilmi päätöslauselmaesityksen 75 kohdasta, jossa ehdotetaan, että Euroopan unionia ja jäsenvaltioita kehotetaan luomaan politiikka, joka perustuu konsensukselle Yhdysvaltojen kanssa ja jonka tarkoituksena on luoda strategiset suhteet Kiinaan.

Kysyisinkin, millä aloilla meidän on mahdollista saada aikaan konsensus Yhdysvaltojen kanssa. Kuolemanrangaistuksen? Kansainvälisen lain noudattamisen? Demilitarisointiin perustuvan turvallisuuden? Ilmastonmuutoksen? Aiommeko toisin sanoen kulkea käsi kädessä Yhdysvaltojen kanssa näiden konsensukseen perustuvien suhteiden luomisessa Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välille, jotta voimme sanella kiinalaisille, mitä heidän on tehtävä näillä aloilla?

Se olisi mielestäni kauhea virhe ja liike aivan väärään suuntaan. Mietinnössä myös ehdotetaan, että kiinalaisille, toisin sanoen Kiinan hallitukselle ja viranomaisille, sanellaan, millaista politiikkaa heidän on toteutettava kotimaassaan ja minkä maiden suhteen – Pohjois-Korean ja Iranin – ja minkä periaatteiden pohjalta tämän on tapahduttava. Ikään kuin Kiinan kansantasavallalle voitaisiin sanella, mitä tehdä, ja kiinalaiset hyväksyisivät tällaisen menettelyn. Ikään kuin Kiinan kansantasavalta voisi sanella Euroopan unionille, millaisia suhteita meidän olisi luotava ja millaista politiikkaa meidän olisi harjoitettava EU:ssa.

Tähän ei voida suhtautua vakavasti. Meidän on muistettava, mikä maa on kyseessä. Puhumme maasta, jossa on 1,2 miljardia asukasta, jonka pinta-ala on 9,5 miljoonaa neliökilometriä ja joka oli vuonna 1910 yhä feodaalinen yhteiskunta. Ellemme tarkastele tätä mietintöä oikeassa asiayhteydessä, haparoimme pimeässä. Hyvät parlamentin jäsenet, katson myös, että tämä mietintö perustuu puhtaasti taloudellisiin etuihin. Ei mihinkään muuhun. Loppu on pelkkiä kauniita sanoja.

Ryhmämme aikoo siksi äänestää huomenna mietintöä vastaan, koska siinä viitoitettu suunta on mielestäni väärä. Meidän on pyrittävä vaikuttamaan Kiinan kansantasavaltaan selkeästi itsenäisen Euroopan unionin pohjalta eikä Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisen yhteyden pohjalta.

  Ģirts Valdis Kristovskis, UEN-ryhmän puolesta. – (LV) Arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kommentoida Euroopan unionin ja Kiinan suhteita sellaisina kuin ne nähdään Kiinan ja Taiwanin suhteiden ja demokratian muodostaman prisman läpi. Ei ole salaisuus, että Kiina kieltäytyy käymästä suoraa vuoropuhelua Taiwanin demokraattisesti valitun hallituksen kanssa. Euroopan unionin pitäisi sen vuoksi kehottaa Kiinaa ylläpitämään molemminpuolisen luottamuksen ilmapiiriä suhteissaan Taiwaniin ja kehittämään suhteita rauhanomaisin keinoin vakauden aikaansaamiseksi koko alueella. Kiinan toimia, joilla se rajoittaa Taiwanin osallistumista kansainvälisiin prosesseihin, ei voida hyväksyä. Kiinan on kunnioitettava Taiwanin 23 miljoonan asukkaan perusihmisoikeuksia ja vapautta tehdä poliittisia valintoja. Meidän pitäisi tuomita se, että mahdollisen Taiwanin miehityksen laillistava laki leijuu Taiwanin yllä kuin Damokleen miekka. Hyvät parlamentin jäsenet, yhden Kiinan periaatteeseen sisältyvä ajatus rauhanomaisesta jälleenyhdistymisestä pitäisi mielestäni korvata käyttökelpoisemmalla ajatuksella – rauhanomaisella ratkaisulla. Kiinan etelärannikolle, Taiwanin salmea vastapäätä, sijoitettujen noin 800 ohjatun ja muuntyyppisen ohjuksen lukumäärää on supistettava merkittävästi. Ne ovat uhka ja aiheuttavat stressiä Taiwanin asukkaille. Tämä synnyttää tarpeen ryhtyä vastatoimiin Taiwanin aseistuksen lisäämiseksi, mikä vie huomattavia voimavaroja talouden ja yhteiskunnan tarpeilta. Euroopan unionin asekauppasaartoa on jatkettava. Sen poistaminen tulkittaisiin väärin kannustimeksi Kiinan sotilasmahdin kasvattamiselle entisestään. Tämä saattaisi vaikuttaa vakavasti Aasian alueen vakauteen ja johtaa asemenojen kasvamiseen. Asevientikiellon poistaminen ei edistäisi Kiinan toivottua demokratisoitumista. Sen myötä häviäisi yksipuoluehallinnolle suunnattu kannustin lopettaa merkittävät ihmisoikeusloukkaukset, joita olemme todistaneet niin pitkään.

  Gerard Batten, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, meidän on onniteltava kiinalaisia edistyksestä, jota maassa on tapahtunut tyranni Mao Tsetungin kuoleman jälkeisten 30 vuoden aikana. Maon perintö, jolle ovat tunnusomaisia murhat, sorto, kärsimys, kurjuus, nälkä ja kuolema, on aivan omaa luokkaansa. Hän pakotti Kiinan polvilleen. Mao käytti tyranniansa harjoittamisen välineenä tietysti Kiinan kommunistista puoluetta, joka hallitsee edelleen Kiinaa. Maon seuraaja Deng Xiao Ping ja hänen seuraajansa ovat tunnustaneet joitakin kapitalististen ja vapaiden markkinoiden realiteetteja, mikä on antanut Kiinalle mahdollisuuden edistyä taloudellisesti siihen pisteeseen, jossa se nyt on.

Kiinan talousilmiön taustalla on kuitenkin ratkaisematon ristiriita: Kiinan uusi vauraus perustuu kapitalistisiin periaatteisiin, joita soveltaa Kiinan kommunistinen puolue, joka on puolestaan Kiinan ainoa poliittinen puolue. Seuraamme outoa näytelmää, jossa kommunistinen puolue, joka ei enää usko kommunismiin, soveltaa kapitalisia periaatteita, joihin se ei saisi uskoa. Kiinan kommunistisen puolueen ainoana todellisena vakaumuksena on oman selviämisensä varmistaminen, eikä Euroopan unionin pitäisi auttaa sitä tässä tavoitteessa antamalla tähänastisen kaltaista tukea.

Kiinan edistyminen rajoittuu väistämättä talouteen niin kauan kuin kommunistinen puolue on vallassa. Edistys ei laajene koskemaan yhdistymis- ja sananvapautta eikä demokratiaa. Kiinalaiset alkavat viimeinkin nauttia joistakin kapitalistisen järjestelmän aineellisista hyödyistä, mutta milloin he voivat hyötyä läntisestä demokraattisesta järjestelmästä? Jäsen Belderin mietinnössä vaaditaan perustellusti poliittista monimuotoisuutta, oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja sitä, ettei EU poista asekauppasaartoaan, ennen kuin Kiina puuttuu kunnolla ihmisoikeuksia, kansalaisvapauksia ja poliittisia vapauksia koskevaan tilanteeseen.

Jäsen Belder vaatii yhdenmukaista ja johdonmukaista politiikkaa Kiinan suhteen. Tällaisella johdonmukaisella politiikalla olisi ajettava kiinalaisten etuja, ei Kiinan kommunistisen puolueen etuja. Näin ollen asevientikieltoa ei pitäisi poistaa ja meidän olisi tunnustettava Taiwan jatkossakin itsenäiseksi demokraattiseksi valtioksi.

Minun on valitettavasti todettava, että parlamentin pitäisi hylätä mietintö, koska siinä puolletaan Kiinan-suhteita koskevan EU:n strategian kehittämistä. Tämä olisi huono asia kiinalaisten kannalta. Se myös rajoittaisi Yhdistyneen kuningaskunnan poliittisia ja taloudellisia päätöksentekomahdollisuuksia sekä heikentäisi sen vaikutusvaltaa ja painopistealueita. Pitkällä aikavälillä tämä vahingoittaisi myös kiinalaisia.

  Paweł Bartłomiej Piskorski (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, se seikka, että keskustelemme EU:n ja Kiinan suhteista, kuvastaa niiden tärkeyttä. Yksittäiset puhujat, samoin kuin kaikki täällä puheenvuoron käyttäneet, ovat korostaneet, miten tärkeitä suhteet Kiinaan ovat Euroopan unionin tulevaisuudelle, ja niin tehdään myös mietinnössä. Olemme kuitenkin myös samaa mieltä siitä, että nämä suhteet ovat jo lähtökohtaisesti erilaiset. Lähestymistapamme tästä aiheesta käytävissä keskusteluissa on oltava erilainen kuin suhteissamme esimerkiksi alueen toiseen suureen maahan, Intiaan.

Keskustellessamme Kiinasta meidän pitäisi aina muistaa perusta, jolle parlamenttimme ja koko Euroopan unioni on rakennettu. Meidän ensisijaisena tavoitteenamme on siten edistää, vaalia ja luoda edellytyksiä, joiden ansiosta ihmiset voivat elää demokraattisissa oloissa tarvitsematta pelätä sortoa ja vapaina toimista, jotka ovat osa päivittäistä elämää Kiinassa.

Keskustellessamme tästä mietinnöstä, joka on kokonaisuutena tarkasteltuna asianmukainen – ja toivon parlamentin hyväksyvän kaikki ihmis- ja kansalaisoikeuksia koskevat tarkistukset ja kohdat – meidän pitäisi muistaa, etteivät uskonnollisten yhteisöjen sortaminen ja perusihmisoikeuksien tukahduttaminen ole Kiinassa menneisyyttä vaan jatkuvat päivittäin. Tämä sortaminen koskee kaikkia uskonnollisia yhteisöjä katolisesta kirkosta Falun Gongin kaltaisiin uskonnollisiin liikkeisiin, joita sorretaan hyvin järkyttävällä tavalla. Pakkosterilisaatioita ja -abortteja tehdään edelleen. Myöskään kansallisten ryhmien sortaminen, jota tällä hetkellä tapahtuu Tiibetissä, ei edelleenkään kuulu menneisyyteen.

Meidän on kiinnitettävä mietinnössämme huomiota kaikkiin näihin seikkoihin, koska on äärimmäisen tärkeää, ettei sen paremmin Euroopan parlamentti kuin koko Euroopan unionikaan keskity suhteissaan Kiinaan pelkästään taloustilastoihin ja kauppaan vaan myös ihanteisiin, joita Euroopan unioni edistää ja sen pitäisi edistää.

  Georg Jarzembowski (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ryhmämme on aidosti sitoutunut EU:n ja Kiinan strategisen kumppanuuden kehittämiseen, mutta näiden suhteiden on perustuttava täydelliseen avoimuuteen, uskottavuuteen ja vastuullisuuteen. Emme saa uhrata vakaumustamme taloudellisten tai poliittisten näkökohtien vuoksi. Meidän on pikemminkin käytettävä selkokieltä keskusteluissa kiinalaisten kumppaneidemme kanssa.

Arvoisa komission jäsen, haluan kiittää teitä selväsanaisesta avauspuheenvuoronne, ja kannustan teitä pitämään saman puheen Helsingin huippukokouksessa. Olemalla avoimia ja rehellisiä toisillemme meillä on hyvät mahdollisuudet kehittää strategista kumppanuutta järkevällä tavalla.

Saanen esittää lisäksi kolme huomautusta. Meidän on komission tapaan vaadittava jatkossakin Kiinan kansantasavallan hallitusta soveltamaan oikeudenmukaisen maailmankaupan perusperiaatteita, nyt kun se on liittynyt WTO:hon. Hallitus ei voi selvitä rangaistuksetta sillä verukkeella, ettei keskushallinto tiedä, mitä kussakin maakunnassa tapahtuu.

Teollis- ja tekijänoikeuksien suoja on taattava, ja jos Kiinan hallitus kerran pystyy toteuttamaan poliittista vakaumustaan maan jokaisessa vankilassa, sen on myös pystyttävä takaamaan teollis- ja tekijänoikeuksien suoja maan jokaisessa tehtaassa.

Toiseksi vetoamme kansankongressiin, että se ratifioisi viimeinkin kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen. Kiina on allekirjoittanut sopimuksen mutta lykkää sen ratifioimista. Kiinalaiset palaavat tähän asiaan keskusteluissa, joita käymme aina mielellämme heidän kanssaan, ja sanovat, että ratifioiminen on vaikeaa ja että heidän on ensin valmistauduttava. Tämä ei käy päinsä! He ovat allekirjoittaneet sopimuksen, joten heidän on myös ratifioitava se ja noudatettava ihmisoikeuksia. Noudattaminen tarkoittaa käytännössä uskonnon-, lehdistön- ja sananvapautta. Nämä vapaudet on taattava. Lisäksi Tiibetille on myönnettävä kulttuurinen itsehallinto.

En usko, että jäsen Ford on ymmärtänyt asian aivan oikein. Kiinan on nimittäin otettava ensimmäinen askel naapurisuhteidensa muuttamisessa. Sen on myös muutettava suhteitaan naapurivaltioihin Japaniin ja Taiwaniin. Viimeksi mainitun osalta kaikki meistä parlamentissa toivovat tietenkin Beijingin ja Taipein välistä poliittista vuoropuhelua, joka ei saa kuitenkaan tarkoittaa uhkailua. Siten sosialistien on täysin järjetöntä vaatia, kuten he äskettäin tekivät, asevientikiellon poistamista. Teidän pitäisi sen sijaan osoittaa jälleen solidaarisuutta parlamenttimme demokraatteja kohtaan. Saartoa ei pitäisi poistaa niin kauan kuin ihmisoikeusloukkaukset Kiinassa jatkuvat.

  Alexandra Dobolyi (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, pidän myönteisenä komission tähänastista työtä Kiinan osalta ja komission jäsenen Ferrero-Waldnerin tämänpäiväistä puheenvuoroa. Arvoisa komission jäsen, jos mietintö olisi yhtä tasapainoinen kuin tämänpäiväinen puheenvuoronne, antaisin sille varauksettoman tukeni. Kaikissa ulkoasiainvaliokunnassa käymissämme keskusteluissa olen kuitenkin todennut, että mietintö on puutteellinen EU:n ja Kiinan välistä yhteistyötä ja ulkopolitiikkaa käsittelevien kappaleiden osalta. Minulle käsittämättömästä syystä mietinnössä ei oteta kantaa yhden Kiinan politiikkaan tai Kiinan rooliin turvallisuusneuvostossa, eikä siihen sisälly tasapainoista näkemystä Taiwanin kysymyksestä, kuuden osapuolen keskusteluista, EU:n ja Kiinan välisestä yhteistyöstä eikä maailmanlaajuisen turvallisuuden kysymyksistä.

Mietinnössä mainitaan vain yksi tärkeistä yhteistyökumppaneistamme Kiinan suhteissa. Miksi? Eurooppalaisten valtaenemmistön tavoin katson, että meidän pitäisi tehdä yhteistyötä yhden kumppanin sijaan kaikkien tärkeiden kumppaneidemme kanssa.

Jäsen Belderin mietinnössä, jota PPE-DE-ryhmä ja muut ryhmät tukevat, on myös asiavirheitä. Mainitsen vain yhden esimerkin: päätöslauselmaesityksen 24 kohdassa parlamentti kehottaa komissiota käynnistämään työllisyyttä ja sosiaalikysymyksiä koskeva jäsennelty vuoropuhelu kiinalaisten osapuolten kanssa. Hyvä jäsen Belder ja PPE-DE- ja ALDE-ryhmien kollegat, joko ette ole tehneet kotitehtäviänne kunnolla tai meidän on onniteltava komissiota taikavoimista, koska komission on täytynyt syödä kaksi vuotta sitten kiinalainen onnenkeksi, jossa sanottiin, että syyskuussa 2006 parlamentti esittäisi tällaisen kehotuksen jäsennellyn vuoropuhelun käynnistämisestä.

Totuus on, että komissio on käynyt jäsenneltyä vuoropuhelua näistä ja monista muista kysymyksistä jo vuosia. Ryhmämme torjutuksi tulleen ehdotuksen tarkoituksena oli saada komissio antamaan meille säännöllisesti ajan tasalla olevaa tietoa eri alakohtaisista vuoropuheluista, jotka käsittävät nykyään suuren määrän aloja avaruusteknologiasta yrityslainsäädäntöön ja ympäristökysymyksistä koulutukseen ja tietoyhteiskuntaan. Arvoisa komission jäsen, PSE-ryhmä pitäisi erittäin myönteisenä sitä, jos antaisitte meille säännöllisesti tällaista ajan tasalla olevaa tietoa työstänne Kiinan kanssa käytävien jäsenneltyjen vuoropuhelujen kehittämisessä.

Ajatuksenani oli, että käsiteltävänä oleva mietintö olisi parlamentin panos EU:n ja Kiinan suhteisiin, jotka perustuvat käytännönläheisyyteen, tosiasioihin ja toiselle osapuolelle arkaluonteisten asioiden kunnioittamiseen, ja että sen tavoitteena olisi syventää asteittain näitä suhteita, jotka ovat nopeasti kehittymässä laaja-alaiseksi strategiseksi kumppanuudeksi.

Euroopan unionilla on todellakin kulttuuriset, taloudelliset ja strategiset yhteydet Kiinaan. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta suuri kysymys on se, pyrkiikö Kiina vilpittömästi ymmärtämään ja hyväksymään eurooppalaisia arvoja. Onko mitään muuta keinoa saada vastauksia näihin kysymyksiin kuin rakentava vuoropuhelu? Ajatuksenani oli, että tällä mietinnöllä voitaisiin edistää prosessia, jossa molemmat osapuolet voisivat ymmärtää toisiaan paremmin. Tästä olisi hyötyä meille molemmille. Valitettavasti mietintö ei nykyisessä muodossaan tarjoa tällaista panosta. Se heikentää suuresti parlamentin asemaa ja vaikutusvaltaa yhteisten tavoitteidemme saavuttamisessa erityisesti tulevaa huippukokousta silmällä pitäen.

  Dirk Sterckx (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvä jäsen Belder, suhteista Kiinan kansantasavaltaan vastaavan valtuuskunnan puheenjohtajana tunteeni tästä mietinnöstä ovat melko ristiriitaiset. Esittelijä on tehnyt erittäin kovasti töitä, ja mietintöön sisältyy monia parlamentin esittämiä tai toistamia perusteltuja huomautuksia, mutta mietinnöstä puuttuu mielestäni kriittinen ja rakentava arvio siitä, mitä komissio jo tekee Kiinassa. Miten kriittisesti suhtaudumme joihinkin komission toimiin Kiinassa? Komissiohan ylpeilee erittäin suurella Kiinan lähetystöllään, jota suurempi on uskoakseni vain Yhdysvaltojen lähetystö.

Missä toimissa kannustamme komissiota? Onko esimerkiksi Kiinan ja komission välinen yhteistyö riittävää aluepolitiikan ja Kiinan epäsuotuisten alueiden kehittämisen alalla? Voisimme opettaa kiinalaisille yhtä sun toista tässä suhteessa. Teemmekö riittävästi yhteistyötä ja voisimmeko ehkä esimerkiksi pyytää Kiinan hallitusta suhtautumaan tähän kysymykseen hieman vastaanottavaisemmin?

Tällaiset asiat puuttuvat mietinnöstä. Komission käynnistämiä toimia ei tarkastella riittävästi tai analysoida kriittisesti ja/tai rakentavasti. Mitä ehdotuksia esitämme Helsingin huippukokousta varten? Ristiriitaiset tunteeni juontavat juurensa siihen, ettei näitä ehdotuksia pohdita missään.

Olen tyytyväinen, että kohtaatte ongelmat suoraan. Koska muut jäsenet ovat jo huomauttaneet näistä ongelmista, en aio käsitellä yksityiskohtaisesti esimerkiksi ihmisoikeuksia, ammattiyhdistysten oikeuksia ja mielipiteenvapautta.

En ole erityisen ihastunut tapaan, jolla pyydätte EU:n ja Yhdysvaltojen konsensusta Kiinan politiikasta. Se tekisi minut hyvin onnettomaksi. Itse asiassa ryhmämme on esittänyt tarkistuksia juuri tästä aiheesta, koska Euroopan unionilla ja Yhdysvalloilla on erimielisyyksiä siitä, miten Kiinaa pitäisi lähestyä. EU:lla ja Yhdysvalloilla on myös erilaisia intressejä. Meidän ei pitäisi tavoitella konsensusta Yhdysvaltojen kanssa, sillä se rajoittaisi mielestäni suunnattomasti mahdollisuuksiamme politiikan tekemiseen.

Lisäksi Kiina ei ole mikä tahansa vanha maa. Voimme teeskennellä, että kiinalaiset tarvitsevat meitä mutta me emme tarvitse heitä. Meidän ei kuitenkaan pitäisi elätellä tällaista harhaluuloa, sillä me tarvitsemme kiinalaisia aivan samalla tavoin sekä taloudellisesti että strategisesti. Arvoisa komission jäsen, tästä asiasta ei pitäisi olla epäilystäkään. Oletan, että yhden Kiinan politiikka muodostaa kulmakiven vakaudelle, jota toivomme näkevämme koko Aasiassa, ja että se on myös EU:n Kiinan politiikan kulmakivi ja peruspilari. Tätä ei käsitellä riittävän yksityiskohtaisesti mietinnössä. Esitämme kaikenlaisia oletuksia, mutta meidän parlamenttina pitäisi myös vahvistaa yhden Kiinan politiikkaa, koska se on tärkeä vakauden kannalta.

Kiina tarvitsee meitä esimerkiksi ympäristökysymyksissä. Kiina voisi mielestäni ottaa käyttöön suunnattoman määrän ehdotuksia meiltä myös energia-alalla.

Kumppanuuden ehtojen osalta on todettava, että joka ikinen päivä joku ministeri tai jonkin alueen tai maan johtaja matkustaa Kiinaan keskustellakseen tästä strategisesta kumppanuudesta. Meidän pitäisi siksi lakata teeskentelemästä, ettei sitä ole olemassa ja että voimme yksinkertaisesti sanella haluamamme ehdot.

  Caroline Lucas (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, pidän mietintöä myönteisenä paitsi siksi, että siinä korostetaan voimakkaasti tarvetta kunnioittaa ihmisoikeuksia Kiinassa, myös siksi, että siinä toistetaan omassa EU:n ja Kiinan kauppasuhteita käsittelevässä mietinnössäni esitetty keskeinen toteamus siitä, etteivät Kiinan luoman kilpailun haasteet koske pelkästään tekstiili- tai jalkineteollisuuden kaltaisia yksittäisiä aloja vaan ovat itse asiassa luonteeltaan kokonaisvaltaisia ja vaativat paljon laaja-alaisempaa lähestymistapaa.

Komission vastauksena on tähän saakka ollut todeta, että EU:n on yksinkertaisesti noustava lisäarvoketjussa ylöspäin. Meidän on yksinkertaisesti erikoistuttava enemmän taitoa ja erikoistumista vaativaan työhön. On kuitenkin melko omahyväistä ja alentuvaa olettaa, että EU ja länsimaat voivat säilyttää monopolin innovoinnissa ja korkean teknologian ratkaisuissa, kun taas Kiina vastaa pelkästään tuotteiden valmistuksesta. Korkeakoulututkinnon suorittaneet kiinalaiset ovat oikeutetusti, ja kaikki kunnia siitä heille, siirtymässä ylöspäin lisäarvoketjussa. Saatammekin hyvin pian joutua kohtaamaan sen mahdollisuuden, että on hyvin vähän sellaisia tuotteita, joita Kiina ei voi tuottaa EU:ta tehokkaammin. Vanhasta kolonialistisesta oletuksesta, jonka mukaan EU ja teollistuneet maat säilyttävät johtoaseman osaamisvaltaisilla aloilla, kun taas kehittyvät maat keskittyvät vähän koulutusta vaativiin aloihin, on nyt keskusteltava hyvin laajasti.

Pyrkiessämme vastaamaan Kiinan asettamiin haasteisiin meidän on arvioitava perinpohjaisesti uudelleen oletuksia, jotka ovat tähän saakka muodostaneet kansainvälistä kauppaa koskevan teorian perustan. Näin ei ole välttämättä oman itsemme vuoksi mutta varmasti monien kehittyvien maiden työntekijöiden vuoksi, koska todellisuus on se, että Kiinan deflatorinen paine polkee jo palkkoja koko kehittyvässä maailmassa ja pakottaa maailmanlaajuisesti toimivat tavarantoimittajat heikentämään työntekijöidensä oikeuksia ja työoloja pyrkiessään säilyttämään kilpailukykynsä hinnalla millä hyvänsä. Kiinan pakottaminen noudattamaan ILO:n yleissopimuksia kokoontumis- ja yhdistymisvapaudesta sekä neuvotteluoikeudesta on varmasti osa ratkaisua.

Pyytäisin kuitenkin myös komissiota tarkastelemaan paljon lähemmin joitakin olettamuksiaan globalisaatioprosessin voittajista ja häviäjistä.

  Jiří Maštálka (GUE/NGL). – (CS) Kiitän esittelijää hänen kattavasta mietinnöstään, ja vaikken olekaan täysin samaa mieltä monista mietinnön aiheista, pidän sitä myönteisenä panoksena keskusteluun. Esittelijän tavoitteena oli selvästikin esittää erittäin laaja ja yksityiskohtainen katsaus EU:n ja Kiinan suhteisiin. Katson kuitenkin, että on kaksi alaa, joihin meidän on kiinnitettävä tulevaisuudessa erityistä huomiota. Esittelijä korostaa useissa mietinnön kohdissa, että Kiinan kansantasavallan kasvava merkitys maailmanpolitiikassa ja maailmanlaajuisena taloudellisena suurvaltana tuovat mukanaan suuremman kansainvälisen vastuun. Tätä taustaa vasten haluan korostaa kahta kysymystä, jotka ovat mielestäni hyvin tärkeitä.

Ensinnäkin ympäristönsuojeluun liittyvät kysymykset. Kiinan kansantasavallan edustajat ovat tietoisia näistä tärkeistä kysymyksistä, mutta heitä pidättelevät kustannukset, jotka liittyvät ympäristöystävällisempiin tuotanto- ja kulutusmuotoihin. Katson, että EU:n olisi oltava paljon tähänastista aktiivisempi tässä kysymyksessä. Ympäristönsuojelu ja vihreä teknologia voisivat ehkä olla tulevaisuuden aloja, joilla eurooppalaiset yritykset voivat investoida Kiinaan.

Toinen mietinnössä mainittu kysymys, jonka pitäisi mielestäni nousta keskeiseksi aiheeksi Kiinan kansantasavallan edustajien kanssa käytävissä neuvotteluissa, koskee työterveyden suojelua, sosiaaliturvaa, sosiaalista vuoropuhelua, lapsityön ehkäisemistä ja työntekijöiden perusoikeuksien turvaamista. Tämä on myös ala, jolla eurooppalaisten pitäisi vaihtaa kokemuksia. Ojentakaamme auttava käsi ja auttakaamme löytämään näihin monitahoisiin ongelmiin ratkaisuja, joilla ennen kaikkea nostetaan niiden henkilöiden elintasoa, jotka ovat tekemässä kiinalaista ihmettä.

  Roberta Angelilli (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, on yleisessä tiedossa, että Euroopan unionista on viime vuosina tullut Kiinan toiseksi tärkein kauppakumppani. Näin ollen on yhä tärkeämpää selventää maanosamme ja Kiinan välisiä suhteita, jotta voimme vastata parhaalla mahdollisella tavalla tuleviin maailmanlaajuisiin haasteisiin, vaikka katsonkin, että näihin suhteisiin liittyy edelleen liian monta ratkaisevaa näkökohtaa, joita on syytä korostaa.

WTO:n jäsenyydestään huolimatta Kiina on usein osoittanut, ettei se noudata muiden kauppakumppaneidensa yhteisiä sääntöjä. Olemme joutuneet esittämään aivan liian usein voimakasta arvostelua siitä, että Kiina tuo eurooppalaisille markkinoille tuotteita, jotka ovat väärennöksiä tai jotka eivät vastaa EU:n lainsäädäntöä eivätkä laatu- ja turvallisuusvaatimuksia. Kiina ei noudata riittävästi teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa koskevia TRIPS-sopimuksia eikä auta ulkomaisia kumppaneitaan markkinoille pääsyssä. Jalkineita, tekstiilejä ja vaatteita koskevia kauppasopimuksia on myös tarkasteltava uudelleen erittäin pikaisesti, koska niissä vallitsee edelleen epätasapaino, jota emme voi hyväksyä.

Vieläkin huolestuttavampia ovat ihmisoikeuksiin ja erityisesti naisten ja lasten oikeuksiin liittyvät ongelmat, työterveyttä ja -turvallisuutta koskevien vähimmäisvaatimusten puuttuminen monissa tapauksissa ja jopa työleirien olemassaolo. Nämä ovat valitettavasti kaikki hyvin tunnettuja ja tärkeitä kysymyksiä, mutta nyt on aika löytää ratkaisut ja ennen kaikkea erityiskeinot, joilla puututaan päättäväisemmin Kiinan harjoittamaan epäoikeudenmukaiseen kilpailuun sekä sosiaaliseen ja ekologiseen polkumyyntiin.

Puheenvuoroni päätteeksi totean, että on syytä toivoa, että puheenjohtajavaltio Suomi kykenee viimeinkin omaksumaan eurooppalaisten kansalaisten, kuluttajien ja tuottajien todellisten etujen ajajan roolin myös muutaman päivän kuluttua pidettävässä EU:n ja Kiinan välisessä huippukokouksessa.

  Bogusław Rogalski (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, olen tyrmistynyt siitä, mitä täällä parlamentissa on tänään tapahtunut. Jotkut jäsenet asettavat selvästikin kansainvälisen kommunismin edut eurooppalaisten arvojen edelle!

(PL) Arvoisa puhemies, on hyvä asia, että Euroopan parlamentti keskustelee EU:n ja Kiinan suhteista. Kiina, joka ei ole demokratia eikä markkinatalousmaa, on maailman toiseksi merkittävin suurvalta. Se haluaa luoda vuoteen 2010 mennessä yhdessä ASEAN-maiden kanssa maailman voimakkaimman talousalueen. Jo nykyisin Kiina on maailman suurin tehdas. Laajentumisen jälkeen EU:sta on tullut Kiinan suurin kauppakumppani, minkä vuoksi suhteet Kiinaan ovat meille niin tärkeät. Emme saa kuitenkaan unohtaa, ettei puhtaasti taloudellinen lähestymistapa suhteisiimme Kiinaan paljasta meille kiinalaisen lohikäärmeen todellisia kasvoja.

Poliittisesti Kiina on edelleen uhka maailmalle. Utopistinen sosialismi kukoistaa maassa edelleen. Kiinassa on poliittisia vankeja, sananvapautta ei tunneta ja tiedonvälitystä sensuroidaan. Kommunistinen puolue on edelleenkin ainoa oikea polku. Kidutusta käytetään Kiinassa laajasti, ja myös uskonnollinen syrjintä on yleistä.

Toisaalta Kiina on maailman kolmanneksi suurin raakaöljyn tuoja. Taloudelliset edut ovat lähentäneet Kiinaa Iranin, Sudanin tai Venezuelan kaltaisiin maihin, joissa on ongelmia. Kilpailu raaka-aineista luo lisäpaineita tuleville suhteillemme Kiinaan. Kiinan energiapolitiikka on saanut sen tekemään kahdenvälisiä sopimuksia, jotka heikentävät kaikkia pyrkimyksiä vakauttaa öljyn hintaa. Aihetta huoleen antaa myös Kiinan sotilasmenojen kasvu, kun otetaan erityisesti huomioon sen provosoivat lausunnot mahdollisuudesta käyttää asevoimia Taiwania vastaan. Kiina järjestää säännöllisesti sotilasharjoituksia, joissa simuloidaan hyökkäystä Taiwaniin.

EU:n on otettava päättäväinen kanta tähän kysymykseen. Vain täysin itsenäinen Taiwan on tae Kaukoidän rauhalle. Toistan: vain täysin itsenäinen Taiwan on tae Kaukoidän rauhalle.

Belderin mietinnössä, josta parhaillaan keskustelemme, esitetään puolueeton näkemys EU:n ja Kiinan suhteista. Toivokaamme, että EU omaksuu sen myötä kriittisemmän lähestymistavan Kiinaan.

  Mario Borghezio (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kun vaakalaudalla ovat valtavan suuret liike-elämään liittyvät tai taloudelliset edut, lobbausta näiden etujen tukemiseksi tapahtuu tai uhkaa tapahtua hyvin usein myös politiikassa ja Euroopan parlamentissa (itse asiassa ei juuri tänä iltana, mutta tänäkin iltana olemme ehkä saaneet seurata samantyyppistä peliä).

Kannatamme Belderin mietintöä, koska Euroopan unionin ei mielestämme pitäisi pelätä pyytää Kiinalta tyydyttäviä vastauksia useisiin mainittuihin aiheisiin, oli se millainen jättiläinen ja talousmahti tahansa. Minusta olisikin hyvä, jos ihmisoikeuksien suojelusta puhuttaessa ei toimittaisi, myöskään komissiossa, samalla tavalla kuin silloin, kun kaikilla jäsenvaltioiden vanhoilla Eurooppa-asioista vastaavilla virastoilla oli tapana lisätä sopimuksiin ihmisoikeuslausekkeita pelkkänä muodollisuutena ja tavan vuoksi. Meidän on nyt puhuttava Tiibetistä sekä antaaksemme hyvän vaikutelman että osoittaaksemme kiinnostustamme. Kuultuani täällä parlamentissa Dalai-laman kaltaisen korkea-arvoisen hengellisen johtajan sanat, jotka liikuttivat meitä kaikkia, tunnen – avoimesti sanottuna – että reaktiomme Tiibetin murhenäytelmään, toisin sanoen kokonaisen kansakunnan tuhoamiseen ja kulttuuriseen kansanmurhaan, ovat hyvin laimeita ja pohjimmiltaan tehottomia.

Talous- ja rahapolitiikan osalta menen Belderin mietintöä pitemmälle ja arvostelen sitä siinä mielessä, että rahapolitiikan osalta on aika vaatia hyvin pikaista, joskin asteittaista, renmimbin revalvaatiota, jos haluamme suojella talouttamme kiinalaisten hyökkäykseltä.

Miten on sitten mahdollista, että vaikka tiedetään, että 70 prosenttia EU:n jäsenvaltioissa liikkeellä olevista tuoteväärennöksistä on peräisin Kiinasta, meidän on edelleen käsiteltävä esimerkiksi kiinalaisten tuomioistuinten toimintaa koskevia kysymyksiä, vastatoimia ja sitä, että on olemassa tuomioistuin, joka ratkaisee asian meidän eduksemme ja jonka puoleen voidaan kääntyä. Lyhyesti sanottuna miten on mahdollista, että joudumme vetoamaan Kiinaan, että se tarkistaisi järjestelmäänsä perinpohjaisesti täyttääkseen siten muun muassa demokratian ja kehityksen vaatimukset?

Lopuksi haluan mainita uskonnonvapauden, joka on perustava kysymys ja koskee kristittyjä, niin katolilaisia kuin protestanttejakin, mutta myös, kuten olemme parlamentissa nähneet, Falun Gongin jäseniä – toisin sanoen ihmisiä, jotka uskovat ihanteisiinsa ja filosofiaansa, joita kohdellaan kuin rikollisia, kidutetaan ja vangitaan ja joilta kerätään luultavasti myös elimiä. Elinkauppa, jota harjoittavan maan kanssa käymme edelleen kauppaa, on häpeä!

  Simon Coveney (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijä Belderiä työstä, jota hän on tehnyt harkitessaan tähän mietintöön liittyviä lukuisia tarkistuksia. Ei ole ollut helppo tehtävä laatia mietintö EU:n ja Kiinan suhteista, koska huomioon otettavia tekijöitä on paljon. Lopputuloksena on oltava tasapainoinen mietintö, joka kuvastaa kahden suunnattoman suuren talousalueen kehittyviä ja myönteisiä suhteita mutta jossa ei arastella tuoda esille todellisia ja vaikeasti ratkaistavia huolenaiheita, jotka koskevat ihmisoikeuksia ja demokratian edistämistä, toisin sanoen kysymyksiä, joihin me parlamentissa väitämme suhtautuvamme vakavasti.

Kannatan painokkaasti sitä, että jatkamme tiiviimpien suhteiden kehittämistä Kiinaan. EU on Kiinan suurin kauppakumppani ja Kiina puolestaan EU:n toiseksi suurin kauppakumppani. Molemmilla osapuolilla on suunnattomia taloudellisia mahdollisuuksia kasvaa ja hyödyntää uusia markkinoita. Siten jokainen, joka kannattaa Kiinan eristämistä ulkopoliittisena strategiana, oli syy mikä tahansa, on epärealisti.

Meidän on kuitenkin pyrittävä päättäväisesti ja johdonmukaisesti varmistamaan, että kehittyvien kauppasuhteiden myötä Kiinassa tapahtuu myös demokraattista kehitystä ja ihmisoikeuksia aletaan kunnioittaa aiempaa enemmän. Näiden kahden on kuljettava käsi kädessä. Tästä syystä olen ryhmäni ihmisoikeusvastaavana niin iloinen nähdessäni, että mietinnössä painotetaan voimakkaasti ihmisoikeuksiin liittyviä huolenaiheita.

Olin huojentunut kuullessani jäsen De Keyserin selventävän, etteivät PSE-ryhmän vastalauseet pohjaudu huoleen ihmisoikeuskysymysten käsittelystä mietinnössä, mutta huojentuneisuuteni päättyi siihen, kun kuulin, mitä jäsen Fordilla oli sanottavanaan. Ihmisoikeuksia koskevat huolenaiheet eivät todellakaan ole pääosassa mietinnössä, mutta siinä esitetään aivan oikeutetusti ne hankalat kysymykset, jotka on esitettävä, jos haluamme, että Kiina ottaa meidät vakavasti ihmisoikeuskysymyksissä. Näitä ovat esimerkiksi tarve taata todellinen uskonnonvapaus, huolestuttavat raportit kiinalaisissa vankiloissa laajasti käytettävästä kidutuksesta, epäinhimillisestä ja alentavasta kohtelusta sekä ilman oikeudenkäyntiä tehtävästä internoinnista, pidätyskeskuksista ja työleireistä koostuva Laogai-järjestelmä, perhesuunnittelupolitiikan toteuttaminen voimakeinoin, Internetin sensurointi sekä äskettäiset raportit elinten hankkimisesta vangeilta. Olin iloinen kuullessani komission jäsenen ottavan hyvin voimakkaasti kantaa tähän kysymykseen. Kiitänkin häntä tämäniltaisesta hyvin tasapainoisesta esityksestä.

Nämä ovat vakavia huolenaiheita, jotka vaativat huomiotamme, kun jatkamme työtä tiivistääksemme suhteitamme Kiinaan, minkä me kaikki myönnämme olevan väistämätöntä ja toivottavaa.

(Suosionosoituksia)

  Katerina Batzeli (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Kiinan tilastokeskuksen virallisissa tilastoissa maan talouskasvua vuonna 2005 on tarkistettu 9,9 prosentista 10,2 prosenttiin teollisuuden ja palvelualan arvioitua nopeamman kasvun vuoksi.

Samaan aikaan Kiinan keskuspankki on päättänyt nostaa valuuttatalletusten alarajaa 3 prosentista 4 prosenttiin, minkä takana on ajatus dollareiden tarjonnan rajoittamisesta, koska maan valuuttavaranto on 941 miljardia euroa.

Kiinalaisilla tuotteilla on alhaisen hintansa ja valuuttapariteetin vuoksi suhteellinen vientietu. Kiina on maailman suurin sähkönkuluttaja ja kolmanneksi suurin öljyntuoja, mikä tekee siitä energiapolitiikan ja talouskehityksen sääntelijän kansainvälisellä ja alueellisella tasolla. Kyseessä on kehitysskenaario, joka on saavuttamaton unelma EU:lle ja Yhdysvalloille.

Euroopan unioni ei saa kuitenkaan missään olosuhteissa pitää maailmankaupassa ja -taloudessa yhä vahvempaa Kiinaa uhkana vaan tärkeänä uutena markkina-alueena, joka tarjoaa uusia mahdollisuuksia ja merkittäviä tilaisuuksia talouskehitykselle ja eurooppalaisten markkinoiden vahvistamiselle. Riittää, jos tämä osoitetaan ja siihen pyritään sopimuksissa ja erityistoimilla. Uskon Euroopan parlamentin olevan samaa mieltä siitä, mitä sanoitte Euroopan unionin politiikasta ja taktiikasta, ja haluan ilmaista Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän tyytyväisyyden tähän komission poliittiseen liikkeeseen.

Meidän on annettava Kiinan kanssa tehdyssä yhteistyösopimuksessa keskeinen asema Kiinan talouden laajemmalle avaamiselle eurooppalaisille yrityksille, mikä edellyttää lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia toimia. Kiinan hallituksen äskettäiset ilmoitukset nostaa ulkomaisten sijoittajien sallittua pääomaosuutta kiinalaisissa yrityksissä ja monopolien vastainen laki ovat erityisen myönteisiä askelia tähän suuntaan.

Arvoisa komission jäsen, tulevan strategiamme ei pitäisi perustua kolonialistiseen asenteeseen tai "kauppasotakäytäntöihin", vaan sillä olisi suojeltava eurooppalaisten kansalaisten, yritysten ja työntekijöiden etuja edistämällä yhteistyötä ja vuoropuhelua Kiinan viranomaisten kanssa.

  Marco Cappato (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, onnittelen aluksi jäsen Belderiä. Olisi ollut todella häpeällistä, jos hyvin kummallinen pyyntö mietinnön palauttamiseksi valiokuntakäsittelyyn olisi hyväksytty, koska meillä on nyt tilaisuus esittää mielipiteemme asiasta vain muutama päivä ennen huippukokousta. Pyynnön taustalla on nähdäkseni jokseenkin yksipuolinen ajatus siitä, että ihmisoikeuskeskustelu voidaan erottaa keskustelusta, jota käydään tarpeellisesta Kiinaa koskevasta mietinnöstä. Todellisuudessa puhumme samasta asiasta. Kansainvälisen lain sekä polkumyyntiä ja vapaata kilpailua koskevien kansainvälisten säännösten täytäntöönpano on nimittäin sama asia kuin pyrkiä panemaan täytäntöön kansainväliset peruskirjat ihmisoikeuksista ja yksilön oikeudesta vapauteen ja demokratiaan, mikä koskee erityisesti sellaisia kansoja kuin tiibetiläiset, mutta myös uiguureja, jotka usein unohdetaan.

Kun nyt käsittelemme tätä asiaa, haluan sanoa komission jäsenelle (ja haluaisin sanoa saman myös neuvostolle, joka ei kuitenkaan valitettavasti ole läsnä) – valo tulee puhemiehen takaa, joten hän voisi ottaa osaa kiinalaisen varjonukketeatterin esitykseen – että meidän on keskityttävä kolmeen kysymykseen, jotka vaativat huomiotamme, alkaen Internetin vapaudesta. Tämä on kiistatta ongelma Kiinassa, mutta on myös totta, että teknologia, jonka avulla kiinalaisia sorretaan Internetin välityksellä, on peräisin Yhdysvalloista ja Euroopasta.

Toiseksi mainitsen Europolin. Näyttää siltä, että Europolin hallintoneuvosto haluaisi jopa aloittaa keskustelut yhteistyösopimuksen tekemiseksi kiinalaisten kanssa. Minusta on todellakin erittäin ristiriitaista, että tekisimme yhteistyötä Kiinan poliisin kanssa.

Kolmas kysymys, joka on myös ylikansallisen radikaalin puolueen johtaman kampanjan aihe, on kuolemanrangaistus. Myös meidän on tehtävä työtä sen poistamiseksi. Niinpä Euroopan unionin on otettava YK:n yleiskokouksen tulevassa istunnossa esille kysymys kuolemanrangaistuksen soveltamisen yleismaailmallisesta keskeyttämisestä. On sinänsä hyvä asia, että nämä kysymykset saatetaan Kiinan tietoon, mutta meidän Euroopan unionina on pyrittävä myös ratkaisemaan ne.

  Eva Lichtenberger (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän myöhäinen reagointi on hieman yllättänyt minut, koska sillä oli runsaasti aikaa ilmaista mielipiteensä päätöslauselman hyväksymiseen johtavan pitkän prosessin aikana. Minäkin sain Kiinan edustajilta kirjeen, joka on ehkä aiheuttanut tämän PSE-ryhmän reaktion, sillä siihen sisältyy todellakin joitakin uskomattomia väittämiä, joilla pyritään osoittamaan perättömiksi päätöslauselmassa esitetyt väitteet. Kirjeessä muun muassa nimitetään Dalai-lamaa jälleen kerran separatistiksi, vaikka hän on toistuvasti todennut julkisesti, ettei kyseenalaista yhden Kiinan politiikkaa. Lisäksi Falun Gong kuvattiin kirjeessä "paholaisen ryhmäksi", sananvalinta, johon emme luota enää kovinkaan paljon.

Meidän on esitettävä nämä kysymykset keskustellessamme Kiinan kanssa, sillä jättämällä ne esittämättä emme suinkaan saa uusia markkinaosuuksia vaan menetämme kumppaneidemme kunnioituksen. Hyvä kumppanuus perustuu avoimeen keskusteluun ja siihen, että kumpikin osapuoli voi sanoa, mitä ei hyväksy toiselta. Tämä on tasavertaisten osapuolten välistä kumppanuutta, joka edellyttää, että esitämme nämä ihmisoikeuksia koskevat kysymykset suoraan ja selvästi.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, nopeasti globalisoituvassa maailmantaloudessa Euroopan unionin on ehdottoman tärkeää edistää yhteistyötä Kiinan ja Intian kaltaisten nousevien talousmahtien kanssa. Tällaisen yhteistyön pitäisi kuitenkin hyödyttää molempia osapuolia. EU:n ja Kiinan suhteiden osalta tämä terve periaate on valitettavasti vääristynyt Euroopan unionin tappioksi. Syyt tähän ovat seuraavat.

Ensinnäkin kiinalaiset valmistajat eivät esimerkiksi sisällytä sosiaaliturvamaksuja eivätkä ympäristönsuojelusta aiheutuvia kustannuksia tuotantokustannuksiinsa. Tämän ansiosta kiinalaiset tuottajat voivat tarjota tuotteita paljon alhaisemmilla hinnoilla.

Toiseksi Kiinan valtio tukee eri tuotteiden, myös metallituotteiden, valmistusta monilla eri toimilla, jotka vastaavat Euroopan unionin asetusten nojalla kiellettyjä valtiontukia. Näiden tuotteiden tuominen EU:n markkinoille on siten epäoikeudenmukaista kilpailua eurooppalaisten valmistajien kanssa.

Kolmanneksi Kiinan valuutta on huomattavan yliarvostettu dollariin tai euroon nähden. Vaihtokurssin säilyttäminen keinotekoisesti nykyisellä tasolla lisää merkittävästi Kiinan viennin tehokkuutta, samalla kun se vaikeuttaa Kiinan markkinoille suuntautuvaa tuontia.

Neljänneksi Kiinan viranomaiset eivät tee käytännössä mitään rajoittaakseen kiinalaisten valmistajien harjoittamaa laajamittaista merkkituotteiden jäljentämistä. Riittää, kun sanon, että jopa 70 prosenttia kaikista eurooppalaisilla markkinoilla liikkuvista tuoteväärennöksistä on peräisin Kiinasta.

Näissä olosuhteissa Euroopan komission on tehtävä kaikkensa Kiinan harjoittaman epäoikeudenmukaisen kilpailun vähentämiseksi. Sen pitäisi vauhdittaa erityisesti seuraavia toimia:

Ensinnäkin komission on lisättävä Kiinaan kohdistuvaa painostusta sekä WTO:n kautta että suoraan poistaakseen epäoikeudenmukaisen kilpailun ja erityisesti epäoikeudenmukaisen kilpailun, joka on seurausta Kiinan suosimasta vaihtokurssipolitiikasta.

Toiseksi komission on omaksuttava mahdollisimman pian yhteinen polkumyynnin vastainen politiikka Kiinan suhteen. Sen on erityisesti otettava käyttöön korkeat polkumyynnin vastaiset tullitariffit aloilla, jotka ovat kaikkein alteimpia epäoikeudenmukaiselle kilpailulle, varsinkin tekstiili-, jalkine- ja metallialoilla sekä maatalousalalla.

Kolmanneksi Euroopan komission on tarjottava kattava avustuspaketti niille EU:n talouden aloille, jotka ovat joutuneet tähän saakka kärsimään Kiinan harjoittamasta epäoikeudenmukaisesta kilpailusta.

  Bastiaan Belder (IND/DEM). – (NL) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen, että minulla on mahdollisuus kommentoida asiaa lyhyesti. Haluan esittää muutaman huomion kollegoilleni. Ensinnäkin haluan kiittää komission jäsentä lämpimästi tavasta, jolla hän suhtautui mietintöni sisältöön. Hänen sitoutuneisuutensa on ilmeistä. En suhtaudu lainkaan kielteisesti Kiinan kansantasavaltaan enkä varsinkaan kiinalaisiin. Aion jatkaa sitä, mitä olen aina tehnyt, nimittäin kiinalaisten keskustelujen tarkkaavaista kuuntelua.

Puhuitte kehittyvästä maasta. Asiasta käydään tällä hetkellä kiihkeitä keskusteluja maan ylpeillessä useilla eri taloudenaloilla, samanaikaisesti kun se pyrkii luomaan yhden harmonisen yhteiskunnan.

Kiinalaiset asiantuntijat, jotka osallistuvat näihin keskusteluihin, sanovat tarvitsevansa yhteiskunnallisia arvoja. Minusta olisi erinomainen asia, jos omaksuisimme keskusteluun varovaisen mutta sitoutuneen lähestymistavan, joka edistäisi sekä kumppanuutta että sisäistä vakautta. Osallistuisimme siten ajatusprosessiin, ei ulkoa vaan sisältä käsin, mikä hyödyttäisi sekä kiinalaisten hyvinvointia että kumppanuutta. Olen näin ollen suuressa kiitollisuudenvelassa teille lähestymistavastanne ja toivon, että teillä on mahdollisuus tuoda se esille huippukokouksessa.

Olen jälleen pannut merkille, ettei Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä ole edelleenkään vastannut kysymykseeni ankang-järjestelmästä, vaikka se väittää olevansa ihmisoikeuksien puolestapuhuja. Jäsen Dobolyi, olette jättänyt vastaamatta painokkaaseen kysymykseen, jonka olen esittänyt teille nyt kolme kertaa. Jos mietinnössä on asiavirheitä, kuten jäsen Ford väitti, haluaisin, että ne korjataan tarkistuksella. Mietinnön tekstiin on lisätty joitakin asioita jäsen Hoppenstedtin suosituksesta. Olen esittänyt tarkistusta tämän poistamiseksi. Olkaa oikeudenmukaisia...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Elmar Brok (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olen iloinen tilaisuudesta käyttää puheenvuoro esittelijän loppuhuomautuksen jälkeen. Pidän tämänpäiväistä keskusteluamme tärkeänä, koska Kiina – eikä tämä ole pelkkä sivuhuomautus – on suuri maa, jolla on merkittävä kulttuuri ja jolla voi olla tulevaisuudessa tärkeä asema, jos kaikki sujuu odotetusti. Sääntöjä on siitä huolimatta noudatettava. Haluamme tällaisen rakentavan ja strategisen kumppanuussuhteen Kiinaan.

Jos jokin maa haluaa liittyä WTO:hon, sen on kunnioitettava teollis- ja tekijänoikeuksia, käsiteltävä polkumyyntiä koskevia sääntöjä, kysyttävä, mitä vankileireillä tehtävä vankityö ja tasa-arvoinen kilpailu tarkoittavat, tehtävä yhteistyötä Dohan kierroksella ja harjoitettava asianmukaista valuuttapolitiikkaa. Kauppataseen ylijäämä voidaan saavuttaa omien ponnistelujen, ei sääntöjen rikkomisen tuloksena.

On myös tärkeää, että tällainen maa osallistuu poliittisten kriisien ratkaisemiseen, kuten Kiina tietyssä määrin tekeekin Iranin tapauksessa. Samanaikaisesti se kuitenkin ostaa energiaa ympäri maailman, esimerkiksi Darfurista. Herää kysymys, tällainenko on tulevan suurvallan vastuu. On erittäin tärkeää, että tämä vastuu käsittää myös ihmisoikeudet.

Kiinassa on tapahtunut voimakasta talouskehitystä, mutta sen on esitettävä näyttöä paitsi talouden myös poliittisen järjestelmänsä laajamittaisesta vapauttamisesta. Ellei se tee näin, sen suhteet muihin maihin voivat tulehtua, mikä saattaa heikentää talouskehitystä. Kiina ei ole toistaiseksi esittänyt tällaista näyttöä.

Puolustan yhden Kiinan politiikkaa, mutta vain, jos se perustuu kaikkien asianosaisten vapaaseen valintaan, eikä tätä voida saavuttaa väkivallalla. Emme voi hyväksyä Kiinan viime vuonna antamaa tätä koskevaa lainsäädäntöä, eikä asevientikieltoa voida poistaa niin kauan kuin lainsäädäntö on voimassa ja uhkailua jatketaan.

Haluamme luoda suhteet tähän suureen maahan, Kiinaan, mutta katson, että meidän on siinä yhteydessä myös kunnioitettava kansainvälisen humanitaarisen lainsäädännön yhteisiä sääntöjä ja että tämä on ainoa perusta vakaalle edistykselle.

  Libor Rouček (PSE). – (CS) Jos sallitte, haluaisin keskittyä minulle myönnetyn lyhyen puheajan puitteissa yhteen EU:n ja Kiinan taloussuhteiden näkökulmaan. Tilastot osoittavat, että EU:n ja Kiinan välinen kauppa kasvaa nopeasti ja kukoistaa. EU:n ja Kiinan kauppa on todellakin kasvanut viimeisten 25 vuoden aikana 40-kertaiseksi. EU:sta on tullut Kiinan suurin kauppakumppani, ja Kiinasta puolestaan on tullut EU:n toiseksi suurin kauppakumppani. Tämän myönteisen kehityksen ohella on kuitenkin mahdotonta olla huomaamatta erittäin monia kielteisiä seikkoja, jotka jarruttavat tärkeän kaupankäynnin laajenemista, ennen kaikkea kiinalaisten valmistajien harjoittama eurooppalaisten tuotteiden ja tavaramerkkien luvaton jäljentäminen ja väärentäminen.

Ei ole salaisuus, että yli kaksi kolmasosaa eurooppalaisilla markkinoilla takavarikoiduista tuoteväärennöksistä on peräisin Kiinasta. Haluankin vedota komissioon ja neuvostoon, että ne ottaisivat tämän ongelman esille tulevassa Helsingin huippukokouksessa. Kiinaa olisi kehotettava tekemään huomattavia parannuksia teollis- ja tekijänoikeuksien ja kansainvälisten keksintöjen suojaan, vahvistamaan teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa koskevaa nykyistä lainsäädäntöä ja tietysti tehostamaan maan siviilituomioistuinten toimia teollista väärentämistä koskevien tapausten ratkaisemisessa. Maailman kauppajärjestön tätä alaa koskevat säännöthän ovat sitovia, ja Kiina on järjestön jäsen.

  Alexander Lambsdorff (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, Kiina on yksi 2000-luvun nousevista mahdeista. Kiinan kansantasavallasta on tullut tärkeä taloudellinen ja poliittinen toimija. Poliittisten järjestelmiemme väliset erot asettavat tietysti yhteistyölle rajoja, mutta EU:n on tästä huolimatta asetettava hyvät suhteet Kiinaan tämän kumppanuuden keskeiseksi painopisteeksi. Arvoisa komission jäsen, mielestäni olette tänään löytänyt tämän tasapainon erinomaisesti, kuten jäsen Coveney jo totesi.

Yksi esimerkki myönteisestä yhteistyöstä on ulkopolitiikka. Haluamme Kiinan kantavan nykyistä suuremman vastuun ulkopoliittisissa asioissa. Ulkopolitiikassa uskottava ja luotettava Kiina voisi edistää huomattavasti kansainvälistä vakautta. Käymme Kiinan kanssa vuoropuhelua ihmis- ja kansalaisoikeuksista sekä kansalaisjärjestöjen ja poliittisten säätiöiden oikeudesta toimia vapaasti. Pidän siten ehdottoman myönteisenä Euroopan parlamentin kehotusta avata uudelleen saksalaisen liberaalin Friedrich Naumannin mukaan nimetyn säätiön Pekingin toimisto, joka pakotettiin lopettamaan toimintansa vuonna 1996. On tärkeää, että säätiö jatkaa työtään demokratian ja kehityksen edistämiseksi, ja meidän on taattava, että näin tapahtuu. Se olisi tärkeä panos strategisen kumppanuuden kehittämiseen.

Sallikaa minun päättää puheenvuoroni kommentoimalla hyvin lyhyesti sitä, mitä tänään on sanottu: pitäisikö meidän käydä Yhdysvaltojen kanssa vuoropuhelua Kiinasta? Mielestäni pitäisi. Kansainvälisen järjestelmän valtatasapaino on muuttumassa. Näemme sen tapahtuvan aivan silmiemme edessä, ja Euroopan ja Pohjois-Amerikan suurilla demokratioilla on mielestäni velvollisuus keskustella tällaisesta muutoksesta kansainvälisessä järjestelmässä. On parempi ja hyvin tärkeää, että puhumme siitä keskenämme.

Haluan lisätä, että meidän olisi mielestäni käytävä tätä keskustelua Brysselissä eikä Strasbourgissa.

  Milan Horáček (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, tervehdin puhemiehistöä, komission jäsentä ja poissaolevaa neuvoston puheenjohtajavaltiota. Tämän Kiinaa käsittelevän mietinnön herättämä kiihtymys osoittaa, että Euroopan parlamentissa vallitsee kaksinaismoralismi. Tämä on sopimatonta keskusteltaessa politiikasta ja ihmisoikeuksista. EU tunnetaan kaikkialla maailmassa ihmisoikeuksien puolestapuhujana, mutta samanaikaisesti se on Kiinan tärkein kauppakumppani. Tältä pohjalta meidän on toimittava. Me kaikki tiedämme vakavista ihmisoikeusloukkauksista Tiibetissä ja Kiinassa, ja tiedämme, että parlamenttimme kehottaa toistuvasti Kiinaa kunnioittamaan ihmisoikeuksia.

Osoitan sanani jäsen Brokille todetessani, että tätä selvää vaatimusta on tehostettava nimittämällä EU:n erityisedustaja Tiibetiin. Ryhmäni on esittänyt yhdessä joidenkin kollegojen kanssa tätä koskevan tarkistuksen, ja pyydän sille tukea. EU asettaa ihmisoikeuksien kunnioittamisen ehdoksi yhteistyölle kaikkien maiden kohdalla, poikkeuksetta.

Lisäksi torjun Kiinan lähetystön meille Tiibetin osalta esittämät häpeämättömät viralliset yhteydenotot.

  Charles Tannock (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Kiina on EU:n toiseksi suurin kauppakumppani Yhdysvaltojen jälkeen, eikä sitä voida sivuuttaa talousasioissa. Kiina on kuitenkin edelleen kommunistinen yksipuoluediktatuuri, jolla on vain vähän yhteisiä arvoja EU:n kanssa, toisin kuin Intialla, joka kunnioittaa länsimaiden tapaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia.

Yksi harvinainen esimerkki yhteisistä eduista on kansainvälisen islamilaisen terrorismin torjunta, koska Kiinalla on ongelmia islaminuskoisten uiguurivähemmistöjensä kanssa. Tavoitellessaan kansainvälistä tukea ja erityisesti energiavarmuutta Kiina on kuitenkin valitettavasti viime aikoina liehitellyt terroristeja tukevaa Irania ja kieltäytyi Venäjän ohella asettamasta YK:n pakotteita Iranille, joka jatkaa uraanin rikastamisohjelmaansa. Samoin puuttumattomuusperiaatteen osalta voidaan todeta, että Kiinalla on hyvät suhteet valtavirrasta poikkeaviin hallintoihin aina Venezuelasta Zimbabween.

EU:n Kiinan ihmisoikeustilanteesta esittämä kritiikki on hyvä asia sinänsä. Kiinalla on kauhistuttava maine kuolemanrangaistuksen epäasianmukaisessa ja laajamittaisessa käytössä sekä uskonnollisten ja muiden vähemmistöjen vainoamisessa, joka kohdistuu muun muassa rekisteröimättömiin kristillisiin ryhmiin, Falun Gongin harjoittajiin ja tiibetiläisiin. Pakkotyövankien epäinhimillinen kohtelu, mukaan lukien väitteet teloitettujen elimillä käytävästä kaupasta, heikko eläinten hyvinvoinnin taso ja Kansainvälisen työjärjestön normien noudattamatta jättäminen Kiinassa tarkoittavat myös sitä, että Kiinalla on viennissään epäoikeudenmukainen hintoja koskeva kilpailuetu. Tämä synnyttää oikeutettuja vaatimuksia protektionististen toimien lisäämisestä, kun meidän kaikkien pitäisi sen sijaan tavoitella maailmanlaajuista vapaakauppaa.

Kiina myös jarruttaa Hongkongin täyttä demokratiaa, joka on lähellä sydäntäni brittiläisenä Euroopan parlamentin jäsenenä. Äskettäin annetussa separatismin vastaisessa lainsäädännössä Kiina on myös osoittanut sotaisaa asennetta demokraattista Taiwania kohtaan. Taiwanin avulla voidaan osoittaa täysin vääriksi väitteet siitä, että Kiina on liian suuri maa ja että kiinalainen kulttuuri eroaa liiaksi länsimaisesta kulttuurista, jotta siellä voitaisiin toteuttaa demokratiaa ja asettaa korkeat ihmisoikeusnormit. Meidän on siten jatkettava EU:n asettamaa asevientikieltoa.

Emme voi jättää huomiotta Kiinaa, jonka vuosittainen talouskasvu on 11 prosenttia, mutta tarvittaessa emme saa myöskään arastella tämän erittäin mahtavan maan arvostelua.

  Joan Calabuig Rull (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan aluksi todeta, että olemme selvästikin kaikki samaa mieltä Kiinan suhteiden strategisesta merkityksestä, ja katson, että olemme kaikki huolissamme Kiinan ihmisoikeus- ja kansalaisvapaustilanteesta. Kukaan ei kiistä tarvetta vaatia, että Kiinassa tapahtuu nopeaa ja selvää edistymistä näissä kysymyksissä. Kyseessä ei ole kilpailu sen selvittämiseksi, kuka välittää eniten ihmisoikeuksista, koska uskon vilpittömästi, että Euroopan parlamentti on yksimielinen tässä suhteessa.

Meidän on kuitenkin myös myönnettävä, että Kiinalla on edessään suunnattomia poliittisia, sosiaalisia, taloudellisia ja ekologisia haasteita. Sen on selviydyttävä nopean kasvunsa seurauksista ja vastattava samanaikaisesti kansalaistensa kasvaviin odotuksiin, jotka kohdistuvat luonnollisestikin kansalaisvapauksiin sekä koulutukseen, terveyteen ja moniin muihin aloihin. Teemme Kiinan kanssa monilla näistä aloista yhteistyötä, jossa hyödynnetään Euroopan unionin henkilöstövoimavaroja ja aineellisia resursseja ja jonka tarkoituksena on tukea Kiinan edistystä, ja kun ongelmia syntyy, kuten tekstiili- ja jalkinealaan liittyvien tiettyjen kaupallisten kysymysten tapauksessa, vaadimme Kiinalta vastavuoroisuutta. Pysymme samanaikaisesti kuitenkin lujina ja käytämme vuoropuhelua ratkaistaksemme nämä ongelmat, koska on tietysti myös meidän etujemme mukaista, että pääsemme Kiinan markkinoille ja että tuotteitamme kunnioitetaan vastavuoroisuusperiaatteen mukaisesti.

Joka tapauksessa mietin suoraan sanoen, auttaako Belderin mietintö meitä vahvistamaan näitä suhteita, onko se oikea tapa saada enemmän vaikutusvaltaa näissä muutosprosesseissa, auttaako se meitä toimimaan yhtenäisesti ja lisäämään siten vaikutusvaltaamme vai jakaako se meitä sekä vahvistaako se asemaamme niin, että meillä voi olla aktiivinen rooli Kiinan muutosprosessissa, vai heikentääkö se asemaamme.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, EU:n ja Kiinan suhteista puhuttaessa haluan painottaa taloudellisia siteitä, jotka liittyvät läheisesti mietinnössä korostettuihin poliittisiin ja ihmisoikeuksia koskeviin näkökohtiin. Kiinasta on tulossa yksi EU:n tärkeimmistä kumppaneista ulkomaankaupassa. Näin ollen EU:n jäsenvaltioiden ja Kiinan välisen yhteistyön kehittäminen on erittäin tärkeää erityisesti talous- ja kauppasuhteissa. EU:n ja Kiinan taloussuhteissa on nyt muutamia ongelmia. Kiina ei ole edelleenkään vapaa markkinatalousmaa vaan pikemminkin sekoitus markkina- ja suunnitelmataloutta. Maata hallitseva ja kansallisia varoja valvova kommunistinen puolue voi puuttua talouden toimintaan, samalla kun valtion laitokset pyrkivät säilyttämään vaikutusvaltansa byrokraattisilla menettelyillä ja hallinnollisilla vaatimuksilla estäen näin EU:n investointien ja tuotteiden pääsyn Kiinan markkinoille ja niiden vaikutuksen markkinoihin. Kiinan liityttyä WTO:hon kiinalaiset tuotteet tulvivat EU:n markkinoille. EU:n jäsenvaltioiden ja Kiinan välisen kaupan tasapaino on muuttumassa yhä epäsuotuisammaksi EU:lle. Kiinalaiset tuotteet korvaavat paikalliset tuotteet jäsenvaltioissa, mutta Kiina ei ole halukas avaamaan omia markkinoitaan. Vuonna 2003 alulle pantu EU:n ja Kiinan välinen strateginen kumppanuus huomioon ottaen meidän on asetettava toimintamme tavoitteeksi se, että Kiina parantaa ulkomaankaupan edellytyksiä ja ulkomaisten investointien oikeudellista suojaa sekä avaa markkinansa EU:n tuotteille ja investoinneille.

  Thomas Mann (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, EU:n ja Kiinan suhteita koskevan mietinnön ensimmäisessä versiossa ei mainita lainkaan Tiibetiä. Olen hyvin kiitollinen ulkoasiainvaliokunnalle sen tuesta tarkistuksille, joita minä ja kollegani Tiibetiä käsittelevässä laajennetussa työryhmässä esitimme.

Mietinnössä kuvataan Kiinan-suhteidemme perustaa ja tulevaa suuntaa, ja sillä on tärkeä viestinnällinen vaikutus. Ihmisoikeudet eivät ole vähäpätöinen kysymys vaan poliittisten toimiemme lähtökohta. Kiinassa ne eivät missään tapauksessa ilmennä niin sanottua tyypillistä länsimaista ajattelua. Kyse ei ole tyhjistä sanoista, jotka kuulostavat hyviltä mutta eivät sido ketään, vaan perusoikeuksien kunnioittamisesta käytännössä.

Päätöslauselman 37 kohdassa jäsen Belder on löytänyt tyydyttävän kompromissin ja sisällyttänyt tarkistukseni siihen. Tuomitsemme vakavat ihmisoikeusloukkaukset Tiibetissä, uskonnonvapauden tukahduttamisen, mielivaltaiset pidätykset tai kidutuksen. Torjumme niin sanottua "isänmaallista opetusta" koskevan kampanjan, jonka yhteydessä munkkeja ja nunnia on pakotettu allekirjoittamaan julistuksia, joissa Dalai-lama on tuomittu vaaralliseksi separatistiksi ja joissa Tiibetin julistetaan olevan osa Kiinaa.

Kehotamme Kiinaa sallimaan esteettömän pääsyn siepatun Panchen-laman, Dalai-laman jälkeen toiseksi korkeimman hengellisen johtajan, luo. Annamme selvän tukemme Kiinan viranomaisten ja Hänen Korkeutensa edustajien välisille neuvotteluille myös Tiibetin todellisesta autonomiasta. Päätöslauselman 82 kohdassa vaadimme kuolemantuomion lakkauttamista ja vähemmistöjen suojelun lisäämistä.

Toivon parlamentin hyväksyvän nämä molemmat tarkistukset huomenna. Ne ovat hyvin tärkeitä kansalle, jolta on salakavalasti riistetty identiteetti. Muistelen Dalai-laman vierailua Brysselissä 31. toukokuuta. Hän tapasi Euroopan parlamentin jäseniä sekä useita komission jäseniä ja neuvoston puheenjohtajan Wolfgang Schüsselin. Toivomme, että yhä useammat vaikutusvaltaiset henkilöt Kiinassa onnistuvat vapautumaan ideologisesta painolastistaan.

  Ana Maria Gomes (PSE). – (PT) Täydellistä mietintöä ei ole olemassakaan. Belderin mietintö tukee tätä näkemystä, mutta siihen sisältyy joitakin tärkeitä ja asian kannalta merkityksellisiä seikkoja. Ensinnäkin mietinnössä käsitellään hyvin yksityiskohtaisesti Kiinan ihmisoikeustilannetta sekä poliittisia, taloudellisia, sosiaalisia samoin kuin työvoimaan ja ympäristöön liittyviä ongelmia, jotka ovat erityisen yleisiä tiibetiläisten ja uiguurien kaltaisten vähemmistöjen keskuudessa.

Amnesty International on juuri toimittanut puheenjohtajavaltio Suomelle EU:n ja Kiinan välisen huippukokouksen tiimoilta asiakirjan, jossa se kuvaa Kiinan ihmisoikeustilannetta ja toteaa, ettei vähäinen saavutettu edistys ole tyydyttävää. Pakkotyöleirit, Internetin valvonta, kuolemanrangaistus ja uskonnonvapauden rajoitukset ovat osa tätä surullista todellisuutta. Toiseksi Belderin mietinnössä korostetaan, miten tärkeää on, että Kiina ottaa vakavasti vastuunsa Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä.

Me EU:ssa emme hyväksy Beijingin toisinaan uhkaavaa asennetta Taiwania kohtaan. Kiina tietää, että se voi saavuttaa haluamansa rauhanomaisin keinoin, kuten Hongkongin ja Macaon tapauksissa, etenkin suhteissaan Afrikan maihin. Beijing ei ole osoittanut olevansa sitoutunut kestävään kehitykseen, demokratisointiin ja rauhaan. Itse asiassa kaukana siitä, sillä Kiina on yksi tärkeimmistä aseviejistä Sudaniin, jossa hallinto valmistautuu jälleen uuteen veriseen hyökkäykseen Darfurissa. Kiina myös tuo öljyä Sudanista.

Mikä tärkeintä, mietinnössä muistutetaan meitä Tiananmenin aukion verilöylystä ja siitä, miten tärkeää on jatkaa asevientikieltoa sellaista hallintoa vastaan, joka kieltäytyy kohtaamasta omaa menneisyyttään. Kyseessä on maa, jossa ihmisiä edelleenkin pidätetään ja katoaa ja jossa heidän perheensä pidetään pimennossa.

Emme ole naiiveja. Tiedämme hyvin, että Yhdysvaltojen ja muiden maiden ohella eurooppalaiset maat jatkavat asevientikiellosta huolimatta sotateknologian tai sotilaskäyttöön tarkoitetun teknologian myymistä Kiinalle. Selvä todiste kiellon symbolisesta poliittisesta merkityksestä on Beijingin into saada se poistettua hinnalla millä hyvänsä.

Kannatan EU:n ja Beijingin mahdollisimman laajamittaista yhteistyötä kaikilla tasoilla ja kaikilla aloilla, esimerkiksi talouden, politiikan, kaupan ja kulttuurin aloilla. Kannatan kuitenkin myös toden puhumista, sillä Kiina ei ansaitse yhtään vähempää. Asevientikielto on siten hyödyllinen väline, kunnes Kiina kohtaa sen, mitä noina kohtalokkaina päivinä kesäkuussa 1989 tapahtui, ja kunnes se lopettaa aseiden viennin ja tuen antamisen hallinnoille, jotka murhaavat ja sortavat kansalaisiaan, kuten Sudanin ja Myanmarin tapauksissa.

On ehdottoman tärkeää, että EU jatkaa asevientikieltoa, erityisesti koska EU:n on vielä tehtävä aseiden vientiä koskevista käytännesäännöistään oikeudellisesti velvoittavia. Olemme sen velkaa EU:lle, arvoillemme ja niille tuhansille kiinalaisille, joiden elämä on nyt taloudellisesti turvatumpaa mutta jotka ovat entistäkin huolestuneempia vapaudesta ja demokratiasta.

  Tokia Saïfi (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Kiina on nyt erittäin keskeinen maailmantalouden toimija, minkä vuoksi Euroopan unionin on luotava uuden kauppastrategiansa kautta tasapainoinen kumppanuus Kiinan kanssa. Viimeisimpien kauppakiistojen osalta Euroopan unionin on varmistettava, että teollis- ja tekijänoikeuksia koskevia sääntöjä noudatetaan ja että Kiinan markkinoille pääsyä helpotetaan. Jos Kiinan nousu taloudelliseksi suurvallaksi luokin esteitä, se myös avaa uusia mahdollisuuksia Euroopan unionille edellyttäen kuitenkin, että kansainvälistä kauppaa koskevia sääntöjä noudatetaan.

Kyse ei ole niinkään protektionististen toimien toteuttamisen välttämisestä kuin Kiinan tekemisestä tietoiseksi siitä, että WTO:n täysjäsenenä sillä on velvollisuus noudattaa oikeudenmukaisten ja tasapainoisten maailmanmarkkinoiden sääntöjä. Näin ollen polkumyynnin vastaisten tai suojaavien toimien toteuttaminen – jotka ovat oikeudellisia välineitä kaupan suojelemiseen – on pelkästään kaupan epätasapainon ulkoinen seuraus eikä mikään este vastaamiselle oikeudenmukaisemman globalisaation haasteeseen.

Hyväksyessään uuden Kiinaa koskevan strategiansa Euroopan unionin on suojauduttava epäoikeudenmukaista kilpailua koskevilta syytöksiltä ja mahdollisilta viittauksilta sekä helpotettava eurooppalaisten valmistajien ja viejien pääsyä Kiinan markkinoille. Täyttääkseen tasapainoiseen vaihtoon perustuvan kumppanuuden edellytykset EU:n on samanaikaisesti vastattava kilpailukyvyn, teknologisen edistyksen ja innovoinnin haasteeseen. Arvoisa komission jäsen, varmistakaamme, että Kiina tarvitsee meitä yhtä paljon kuin me sitä.

  Józef Pinior (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, Kiina on strateginen kumppani EU:lle, joka tunnustaa Kiinan aseman nousevana kansainvälisenä mahtina.

Kiinan ja EU:n suhteet ovat viime vuosina parantuneet monilla aloilla, erityisesti kaupan sekä teknisen ja tieteellisen yhteistyön aloilla. Tärkein esimerkki strategisesta kumppanuudesta on ehkä EU:n satelliittinavigointia koskevan Galileo-ohjelman yhteydessä toteutettava yhteistyö.

EU on Kiinan tärkein kumppani ja investoija, kun taas Kiina on EU:n toiseksi suurin kauppakumppani. Nousevana talousmahtina sekä YK:n turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä ja WTO:n jäsenenä Kiina kantaa aiempaa suuremman vastuun kansainvälisestä turvallisuudesta ja maailmanrauhasta. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna haluan kiinnittää huomiota tietoihin, jotka Amnesty International toimitti puheenjohtajavaltio Suomelle ja jotka liittyvät 9. syyskuuta pidettävään EU:n ja Kiinan väliseen huippukokoukseen.

Amnesty International on kiinnittänyt huomiota ihmisoikeusloukkauksiin Kiinassa. Järjestön tiedoissa nostetaan esille kuolemanrangaistuksen käyttö, pakkotyön avulla toteutettava "uudelleenkoulutus", mielivaltainen pidättäminen ja vangitseminen, ihmisoikeusaktivistien kiduttaminen ja vainoaminen sekä tiedonvälityksen vapauden puuttuminen Kiinassa.

Amnesty International on myös maininnut Kiinan asemyynnin Sudanille esimerkkinä ulkopolitiikasta, jossa ei piitata perusihmisoikeuksista nykyaikaisessa maailmassa. Euroopan unionin on yhdistettävä strateginen kumppanuutensa Kiinan kanssa työhön, jolla Kiinan viranomaisia taivutellaan laajentamaan poliittisia ja yksilön vapauksia kiinalaisessa järjestelmässä ja todella noudattamaan perustuslakia ja kansainvälisiä sopimuksia, jotka maa on allekirjoittanut.

  Tunne Kelam (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kumppanuudessa diktatuurin kanssa on ratkaisevaa luoda uskottava tasapaino toisaalta taloudellisten ja strategisten etujen ja toisaalta demokraattisten arvojen välille. Tässä mietinnössä ilmaistaan aivan oikeutetusti vakava huoli jälkimmäisistä. Meidän on todellakin kohdattava todellisuus, nimittäin se, etteivät lisääntyneet taloussuhteet ole johtaneet todelliseen edistymiseen oikeusvaltion alalla.

Kokemus myös osoittaa, ettei pelkällä ihmisoikeuksia koskevien huolenaiheiden ilmaisemisella ole vaikutusta diktatuureihin. Viestimme EU:n ja Kiinan väliselle huippukokoukselle olisikin oltava se, ettei taloussuhteissa tapahdu automaattisesti edistymistä ilman todellista edistymistä oikeusvaltion luomisessa. EU:lla on Kiinan suurimpana kauppakumppanina valta pakottaa Kiinan johtajat aloittamaan todellisten demokraattisten uudistusten toteuttaminen.

Esitän muutaman huomautuksen. Taloussuhteet on saatettava tasapainoon. Kiinassa harjoitetaan erittäin laajamittaista eurooppalaisten tuotemerkkien väärentämistä, kilpailu on vääristynyttä ja teollis- ja tekijänoikeuksia rikotaan. EU:n jäsenvaltiot tuovat erittäin todennäköisesti suuria määriä tuotteita, jotka vangit ovat valmistaneet Laogai-kidutusleireillä. Tämä on moraalinen häpeä.

Toiseksi Tiibetin kysymys. EU:n on otettava yhdeksi painopistealueekseen sen vaatiminen, että Kiina myöntää Tiibetille kulttuurisen ja uskonnollisen autonomian ja myös käynnistää vuoropuhelun Dalai-laman kanssa. Freedom House -instituutti luokittelee Tiibetin ja Tšetšenian maailman kahdeksi heikoimmaksi alueeksi. EU:n olisi korostettava, miten vakavana se pitää tätä, nimittämällä Tiibetiä käsittelevä EU:n erityisedustaja.

Kolmanneksi Taiwanin kysymys. Taiwania ja Kiinaa koskevassa politiikassa olisi kunnioitettava täysimääräisesti Taiwanin 23 miljoonan asukkaan demokraattisia valintoja. Meidän pitäisi myös vaatia, että Beijing antaa Taiwanin aloittaa käytännön yhteistyön Maailman terveysjärjestön ja muiden kansainvälisten elinten kanssa.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Ferrero-Waldner, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unioni on maailman ostovoimaisin alue, mikä puhuu puolestaan. Olemme houkutteleva markkina-alue kiinalaisille valmistajille ja hyvä tulonlähde kiinalaisille työntekijöille. Olemme tilanteessa, jossa kaikki osapuolet voittavat. Hankintojen edullisuuden ja omastamme poikkeavan palkkatilanteen ansiosta kuluttajamme voivat ostaa edullisia tuotteita, ja samanaikaisesti Kiinalla on yhteensä satojen miljardien valuuttavarannot, joiden ansiosta kiinalaiset voivat myös ostaa tuotteita meiltä.

Puhun siten markkinoiden vastavuoroisesta avaamisesta, kiintiöiden supistamisesta ja tullimaksujen alentamisesta, mikä johtaa tilanteeseen, jossa molemmat osapuolet ovat voittajia. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän energia-asioista vastaavana koordinaattorina energia ja Kioto ovat minulle erityisen tärkeitä asioita. Kiinalla on erittäin tärkeä asema hiiliteollisuudessa: 75 prosenttia sen energiasta saadaan hiilestä ja, hyvä jäsen Brok, vain 1 prosentti ydinvoimasta. Meidän on siten hyväksyttävä realiteetit: 75 prosenttia Kiinan energiantuotannosta vaatii erittäin paljon teknologiaa, jotta sille löydetään yhteinen nimittäjä Kioton ja sen yleisen täytäntöönpanon kanssa.

Tältä osin molemmille osapuolille tarjoutuu suuria mahdollisuuksia, aivan kuten vesivoiman käytössäkin. Kiinalla on valtavasti potentiaalia vesivoiman alalla, koska sen osuus vesivoimasta on maailmanlaajuisesti suurin. Monia tähän liittyviä resursseja voidaan vielä kehittää tulevaisuudessa. Myös raakaöljyn kulutus Kiinassa, jonka osuus koko maailman kulutuksesta on tällä hetkellä noin 5,5 prosenttia, kasvaa tulevaisuudessa nopeasti. Kiinan osuus öljyn maailmanlaajuisesta lisätarpeesta on tällä hetkellä 40 prosenttia.

Voimme siis nähdä, että energia on keskeinen haaste, ja pyydän komission jäsentä käsittelemään tätä kysymystä asianmukaisesti huippukokouksessa.

  Elmar Brok (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan esittää muutaman lyhyen huomautuksen. Ensinnäkin haluan kiittää valiokunnan puheenjohtajaa ja esittelijää. Toiseksi kiitän komission jäsentä siitä, että hän on ollut läsnä täällä täysistunnossa tänä iltapäivänä ja iltana muiden ollessa poissa, koska he odottivat iranilaisten välittäjien pikavisiittiä eikä heillä siten ollut aikaa Euroopan parlamentille.

Kolmanneksi kieltäydyimme valiokunnassa nimittämästä erityisedustajaa, koska erityisedustajaa on mahdotonta valvoa. Erityisedustajat ovat kalliita ja kärsineet joka tapauksessa jo inflaation, eikä kukaan voi tarkastaa heidän toimiaan. Tästä syystä on mielestäni tärkeää löytää ratkaisut, joissa toiminta tapahtuu komission puitteissa.

Kannatan Tiibetin ja sen kulttuuri-identiteetin tukemista, mutta meidän ei pitäisi heikentää komissiota, jonka toimivaltaan ihmisoikeudet kuuluvat. Erityisedustaja toimisi neuvoston alaisuudessa, eikä parlamentti voisi oikeudellisen tilanteen vuoksi valvoa hänen toimiaan. Olemme näin ollen kanssanne samaa mieltä sisällöstä, mutta menetelmänne ovat mielestämme vääriä.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, tämän keskustelun ajankohta on ollut erittäin sopiva, ja se on antanut minulle ajateltavaa Helsingissä pidettävää EU:n ja Kiinan välistä huippukokousta silmällä pitäen. Haluan lisätä, että erittäin suurella osalla tänään käsitellyistä aiheista on myös näkyvä asema huippukokouksen esityslistalla. Kerron teille myöhemmin niistä lisää.

Sallikaa minun esittää yksi yleisluonteinen huomautus kaupan ja ihmisoikeuksien välisestä suhteesta, joka on keskeinen aihe mietinnössä. En ole varma, ovatko nimenomaiset yhteydet toivottavia tai käyttökelpoisia, mutta väitän, että kaupan ja ihmisoikeuksien välillä on väistämättä yhteys sikäli, että Kiinan avautuminen perustuu voimakkaasti sen WTO-jäsenyyteen, johon liittyy teollis- ja tekijänoikeuksien kaltaisten usein esille nostettujen ja tärkeiden kysymysten lisäksi myös Kiinan oikeusjärjestelmän parantaminen, jossa painopiste on oikeusvaltiossa. On todettava, että todellista edistystä on tapahtunut. Tämä on erittäin tärkeää monissa tänään esille nostetuissa ihmisoikeuskysymyksissä edistymisen kannalta, ja edistymistä myös tapahtuu melkeinpä varkain.

Palaan seuraavaksi muutamiin erityiskysymyksiin, joita tänään on käsitelty. Ensinnäkin Tiibetin osalta jaamme Euroopan parlamentin ilmaiseman huolen Tiibetin ihmisoikeustilanteesta ja erityisesti tiibetiläisten kulttuurisen, uskonnollisen ja kielellisen identiteetin säilyttämisestä. Olemme käsitelleet Tiibetin kysymystä säännöllisesti EU:n ja Kiinan kahdenvälisessä ihmisoikeusvuoropuhelussa samoin kuin korkeimmalla poliittisella tasolla, huippukokoukset mukaan luettuina. Osana tätä kokonaisvaltaista Tiibetin-politiikkaa olemme jo vuosia pyytäneet suoran vuoropuhelun käynnistämistä Dalai-laman ja Kiinan viranomaisten välillä, koska se on ainoa realistinen tapa löytää rauhanomainen ja kestävä ratkaisu tähän kysymykseen. Olemme näin ollen panneet merkille Dalai-laman lähettiläiden ja Kiinan edustajien väliset keskustelut.

Haluan myös sanoa pari sanaa Taiwanista. Olemme johdonmukaisesti kehottaneet molempia osapuolia ratkaisemaan kiistansa rauhanomaisen vuoropuhelun avulla. Tältä osin olemme myös panneet merkille salmen ylittävissä suhteissa viime aikoina tapahtuneen myönteisen kehityksen. Meidän on annettava tunnustusta Kiinan uusille pyrkimyksille käynnistää jälleen keskustelut kiinalaisten ja taiwanilaisten oppositiopoliitikkojen kanssa. Kiinan ja Taiwanin välisiä lentoja on jatkettu, mutta lisäksi tarvitaan laajaa vuoropuhelua kaikkien Taiwanin puolueiden kanssa. Tämä on tärkeää.

Haluan myös kommentoida lyhyesti kahdenvälisiä suhteitamme Yhdysvaltoihin. Kuten jäsen Lambsdorff totesi, on tärkeää keskustella Yhdysvaltojen kanssa Kiinasta ja yhteisistä huolenaiheista, esimerkiksi avoimista markkinoista ja ihmisoikeuksista, koska yhdessä voimme saavuttaa nykyistä enemmän suhteessa Kiinaan. On kuitenkin myös selvää, ettei virallisella tasolla käytävä strateginen vuoropuhelu Yhdysvaltojen kanssa tarkoita, että meidän on oltava yhtä mieltä kaikesta.

Mitä tulee jo pitkään jatkuneeseen asevientikieltoon, on totta, että olemme valmiita jatkamaan työtä kiellon mahdolliseksi poistamiseksi yhteisen vuonna 2004 annetun julkilausuman, EU:n ja Kiinan välisen huippukokouksen ja Eurooppa-neuvoston sitä koskevien päätelmien pohjalta. Olemme kuitenkin samanaikaisesti tehneet Kiinalle täysin selväksi, miten tärkeää sen on edistyä ihmisoikeuskysymyksissä luodakseen myönteisemmän ilmapiirin kiellon poistamiselle. Olemme myös tehneet selväksi sitoutumisemme sen varmistamiseen, ettei kiellon poistaminen johda merkittävään muutokseen Aasian alueen strategisessa tasapainossa ja että ystävällismielisten maiden ja liittolaismaiden kansallinen turvallisuus otetaan siinä yhteydessä täysimääräisesti huomioon. Tämäkin on siten yksi niistä kysymyksistä, jotka ovat erittäin tärkeitä.

Yhdestä tärkeästä erityiskysymyksestä, nimittäin kengistä, haluan todeta, että komissio hyväksyi 30. elokuuta 2006 ehdotuksen polkumyyntitullien määräämisestä tietyille Kiinassa ja Vietnamissa valmistetuille nahkakengille. Havaittuamme, että polkumyyntiä esiintyy ja että EU:n tuottajille aiheutuu siitä vahinkoa, olemme ehdottaneet tiettyjen nahkakenkien osalta 16,5 prosentin tullin käyttöönottoa Kiinan ja 10 prosentin tullin käyttöönottoa Vietnamin tapauksessa. Ehdotus siirtyy nyt jäsenvaltioille, joilla on kuukausi aikaa harkita sen hyväksymistä. Tämä on tilanne tällä hetkellä.

Alakohtaisten vuoropuhelujen osalta yksikköni tuottavat säännöllisesti ajantasaistettua tietoa, joka on luettavissa Internet-sivuiltamme. Uudet ajantasaistetut tiedot ovat saatavilla pian.

Haluan päättää puheenvuoroni kahteen yleisluonteiseen toteamukseen. Kuten alussa sanoin, olemme sitoutuneet ihmisoikeuksiin sekä sosiaalisiin ja taloudellisiin oikeuksiin, joihin kuuluvat erityisesti sanan-, uskonnon- ja kokoontumisvapaus sekä vähemmistöjen oikeuksien suojelu. Haluan myös todeta, että kuolemanrangaistus on yksi niistä kysymyksistä, jotka ovat jatkuvasti esillä tässä yhteydessä. Haluan myös korostaa vielä kerran sitä, mitä totesin aiemmin Falun Gongista.

Lopuksi totean vastauksena jäsen Brokille, kuten totesin jo keskustelun alussa, että Kiinasta on tultava kansainvälisen yhteisön vastuullinen jäsen, jonka on oltava pelkän asianosaisen sijasta myönteinen ja aktiivinen toimija. Turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä Kiina on hyvin tärkeä kansainvälisen yhteisön jäsen. Kaikki nämä näkökohdat ovat hyvin keskeisessä asemassa tiedonannossamme, jonka julkaisemme myöhemmin syksyllä.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

15. Kalastustuotteiden ympäristömerkkijärjestelmä (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Carmen Fraga Estévezin laatima kalatalousvaliokunnan mietintö (A6-0219/2006) keskustelun käynnistämisestä yhteisön suhtautumisesta kalastustuotteiden ympäristömerkkijärjestelmän kehittämiseen (2005/2189(INI)).

  Carmen Fraga Estévez (PPE-DE), esittelijä. – (ES) Arvoisa puhemies, mietinnön esittelijänä haluan korostaa ennen kaikkea sitä, että luotettavilla merkinnöillä ja sertifikaateilla on kiistattoman suuri merkitys yhtenä toimenpiteenä, joka voidaan toteuttaa pyrittäessä takaamaan kalastuksen kestävyys.

Tästä huolimatta asiaa on käsitelty Euroopan komissiossa jo 1990-luvulta lähtien, eikä kukaan ole vielä tähän mennessä päättänyt ottaa sitä hoidettavakseen. Tällä välin markkinoiden tietämys ympäristöasioista on kasvanut yhä enemmän ja kalastustuotteiden ympäristömerkintöjä edistävät yksityiset tahot ovat rikastuneet kepulikonstein aiheuttaen parhaimmillaankin huomattavaa sekaannusta kuluttajien keskuudessa ja saattaen hyvin todennäköisesti koko järjestelmän huonoon valoon. Petoksia nimittäin todennäköisesti tapahtuu, jos tuotteeseen voidaan lisätä merkintä, jonka mukaan se on ympäristöystävällinen, eikä tätä seikkaa tarvitse mitenkään todistaa.

Olen yksi niistä, jotka ovat useaan otteeseen muistuttaneet komissiota siitä, että sen pitäisi päättää tästä asiasta mahdollisimman pian. Jotkut meistä pettyivätkin, kun komissio julkaisi vihdoin tiedonantonsa. Se on asiakirja, jossa ei ole juuri lainkaan sisältöä, jonka analyysiosa on puutteellinen, jossa ei tehdä mitään sitoumuksia ja jossa ei myöskään anneta mitään noudatettavia perusteita tai suuntaviivoja.

Tämän tuloksen saavuttamiseen ei todellakaan olisi tarvittu yli kymmentä vuotta. Komissio ei myöskään selvästikään ymmärrä ympäristömerkintämarkkinoiden houkuttelevuutta eikä useita yksityisiä intressejä, jotka ylläpitävät markkinoiden toimintaa ja joista osa on kunnioitettavia ja osa ei.

Haluan tässä yhteydessä mainita, että puhuessaan kalatalouskomiteassa ennen virkakautensa loppua entinen komission jäsen Fischler tunnusti, että eräs asia, jota hän ei ollut onnistunut ratkaisemaan ennen virkakautensa loppua, olivat ympäristömerkintöjä koskevat säännöt. Syynä tähän oli hänen sanojensa mukaan useiden eri tahojen painostus. Tähän voimme lisätä, että luotettavien perusteiden määrittely kestäville kalastustuotteille on epäilemättä huomattavasti monimutkaisempaa kuin ensi näkemältä vaikuttaa. On kuitenkin ryhdyttävä töihin, koska muut asiasta kiinnostuneet tahot ovat jo niin tehneet ja useat niistä ajattelevat vain omaa etuaan.

Komissio ei myöskään ole yksin tehtävässään, koska sillä on jo käytettävissään FAO:n suuntaviivat ja koska asiasta keskustellaan useilla kansainvälisillä foorumeilla, kuten Maailman kauppajärjestössä. Kantansa ovat ilmaisseet myös hallitukset, kansalaisjärjestöt, yksityiset yritykset ja kalastajat.

Mietintöömme ovat antaneet arvokkaan ja monipuolisen panoksensa myös useat kollegamme muun muassa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnasta. Tällä mietinnöllä Euroopan parlamentti antaa oman panoksensa suuntaviivojen määrittelyyn. Niiden ansiosta kuluttajat, poliittiset päättäjät ja kalastusala voivat osallistua aiempaa aktiivisemmin kalavarojen kestävyyden varmistamiseen.

Yhteisön merkkijärjestelmän on mielestämme oltava maailmanlaajuisesti yhtenäinen kansainvälisten elinten voimassa olevien suuntaviivojen kanssa. Se ei saa johtaa syrjintään eikä luoda kaupan esteitä etenkään vähiten kehittyneille maille. Sen on lisäksi toimittava kilpenä, jolla torjutaan laitonta kalastusta epäämällä sen pääsy markkinoille.

Kalatalousvaliokunta on ympäristömerkinnän sisäisestä toimivuudesta sitä mieltä, että järjestelmiä voi olla vain yksi riippumatta siitä, kuinka monia merkintöjä on olemassa. Järjestelmän on perustuttava vapaaehtoisuuteen ja EU:n on tuettava sitä. EU:n on vahvistettava järjestelmän toimintasäännöt ja taattava hyväksyntä- ja sertifiointielinten riippumattomuus sekä tietojen avoimuus ja oikeellisuus kalastusaluksilta loppukuluttajalle saakka ulottuvan tuotantoketjun kaikissa vaiheissa.

Kehotamme komissiota lisäksi esittämään kuuden kuukauden sisällä tiedonannon vähimmäisvaatimuksista ja suuntaviivoista, jotka kalastustuotteita koskevan yhteisön ympäristömerkkijärjestelmän on täytettävä. Haluaisin myös, että komissio selventäisi vihdoinkin, haluaako se kutsua merkintää ympäristömerkiksi vai pitääkö se jotain toista nimeä parempana ja mistä syystä. Kehotamme komissiota ottamaan huomioon parlamentin sille esittämät huomautukset.

  Joe Borg, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan ensiksi kiittää esittelijä Fraga Estéveziä ja kalatalousvaliokuntaa sekä jäsen Riesiä ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa rakentavasta mietinnöstä, joka koskee yhteisön suhtautumista kalastustuotteiden ympäristömerkkijärjestelmän kehittämiseen. Minua ilahduttaa heidän ilmaisemansa suuri kiinnostus komission tiedonantoa kohtaan. Mietintö onkin osuva ja arvokas panos ympäristömerkkiä koskevaan keskusteluun. Se sisältää useita seikkoja ja ajatuksia, joista on apua keskustelun jatkamisessa.

Komissio pitää erittäin tärkeänä yhtenäisen ympäristömerkkipolitiikan kehittämistä ja ympäristöasioiden johdonmukaista sisällyttämistä yhteiseen kalastuspolitiikkaan. Mielestäni ympäristömerkki on täydentävä väline ympäristöystävällisemmän kalastuspolitiikan kehittämisessä muiden komission ehdottamien toimien ohella. Näitä toimia ovat kestävyyden käyttöönotto, jonka myötä päästään kestävään enimmäistuottoon, ja ympäristöystävällisempien kalastusmenetelmien edistäminen. Ympäristömerkki on samalla sekä kuluttajien että tuotannonalan etujen mukainen.

Haluan kiittää jäsen Morillonia, sillä hän kuvasi ympäristömerkkiä kestävää toimintaa tukevaksi myönteiseksi hyväksynnäksi. Ympäristömerkintä on suhteellisen uusi toimintatapa kestävässä kalavarojen hoidossa. Se perustuu vapaaehtoiseen ja osallistavaan lähestymistapaan, jonka ansiosta kalastajat voivat tulevaisuudessa määritellä edellytykset ja panna ne täytäntöön lainsäädännön asettamien normien rajoissa. Tällainen vapaaehtoinen lähestymistapa on otettu käyttöön muillakin aloilla, HACCP-järjestelmän toteuttamisen myötä etenkin elintarvikkeiden turvallisuuden alalla, ja se on osoittautunut erittäin tehokkaaksi. Kiitän teitä lähestymistavalle antamastanne tuesta.

On hienoa havaita, että komissio ja parlamentti ovat samaa mieltä ympäristömerkkijärjestelmien yleistavoitteista, niistä periaatteista ja piirteistä, joiden on sisällyttävä luotettaviin järjestelmiin, sekä tarpeesta puuttua kunnolla monitahoiseen ja tällä hetkellä melko anarkistiseen todellisuuteen. Olennaisia näkökohtia ovat jäljitettävyys, avoimuus, vakaa tieteellinen perusta ja ulkopuolinen sertifiointi. Mielestäni nämä ovat edellytyksiä, joiden ansiosta voimme saada parhaan mahdollisen hyödyn ympäristömerkkijärjestelmistä ja joilla edistetään kalastusalan kestävyyttä.

Päätimme komissiossa käynnistää keskustelun asianmukaisesta lähestymistavasta sen sijaan, että olisimme ehdottaneet toimintasääntöjä liian aikaisessa vaiheessa. Useat teistä ovat käsittääkseni sitä mieltä, että komission olisi pitänyt toimia jämäkämmin. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että valitsimme järkevän etenemistavan.

Lähestymistavan ainutlaatuisuuden, kunnianhimoisen tavoitteemme ja sen polemiikin vuoksi, jota tällaiset aiheet aina herättävät, olisi ollut aivan liian aikaista esittää toiminnallinen ehdotus jo viime vuoden kesäkuussa. Vakuutan, että päätöksemme käynnistää ensin keskustelu on osoittautunut järkeväksi. Se on helpottanut ja nopeuttanut mielipiteiden ja asiaankuuluvien kokemusten vaihtoa kaikkien osapuolten välillä. Sen ansiosta meillä on nyt tilanteesta hyvä ja lähes täydellinen käsitys, jonka perusteella voimme toteuttaa yhteisön tulevia toimia.

Yhteisön aktiivinen osallistuminen FAO:ssa käytävään keskusteluun on antanut meille etulyöntiedun, ja olemme vahvistaneet johtoasemaamme alalla käynnistämällä tämän keskustelun ja osallistumalla tuloksekkaaseen mielipiteiden vaihtoon.

Kestävyyskäsitteen määritelmä muodostaa keskustelun ytimen. Useat osapuolet ovat esittäneet kysymyksiä asianmukaisista perusteista. Kalastusasioiden pääosasto on tämän johdosta perustanut riippumattomien asiantuntijoiden työryhmän käsittelemään kyseistä aihetta. Asiantuntijaryhmä saa työnsä piakkoin päätökseen. Komissio laatii tulosten perusteella suuntaviivat ympäristömerkkijärjestelmän perustamisesta ja ehdottaa vähimmäisvaatimuksia koskevaa luetteloa, jonka perusteella voidaan arvioida yksityisiä ympäristömerkkijärjestelmiä.

Olen pannut merkille päätöslauselmassa esitetyn pyynnön siitä, että komissio esittäisi neuvostolle ja parlamentille tiedonannon kuuden kuukauden kuluttua. Käsittelen asiaa mielelläni uudelleen parlamentin kanssa. Tässä vaiheessa komission ehdotusten muotoa ei kuitenkaan vielä ole päätetty.

Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että asiaa olisi paras käsitellä uudelleen parlamentissa sen jälkeen, kun kuuleminen on saatettu päätökseen. Siten pystyisimme arvioimaan perusteellisesti seuraavia keskusteluja ja kuulemisia: sidosryhmien toinen kuuleminen, joka järjestetään ennen kuluvan vuoden loppua ja jossa voidaan kuulla käsityksiä tulevista suuntaviivoista, neuvostossa tulevien kuukausien kuluessa käytävät keskustelut, jotka päättävät meneillään olevan keskusteluvaiheen, sekä asiantuntijaryhmän selvitys, jonka perusteella laaditaan toiminnalliset säännöt, jotka voidaan ottaa käsittelyyn ensi vuoden aikana.

Tällä tavoin voimme keskustella yhteisön tulevasta suhtautumisesta ympäristömerkkiin yhdenmukaiselta perustalta ja entistä tietopohjaisemmin. Tämän prosessin on tarkoitus johtaa täsmällisten ja konkreettisten päätösten tekemiseen.

Komissio toteaa tarkistuksista 1 ja 2, että ympäristömerkki on väline, jolla edistetään kalavarojen kestävämpää hyödyntämistä ja tehostetaan yhteistä kalastuspolitiikkaa.

Tarkistuksessa 3 toistetaan joitakin etuja, joita saadaan valitsemalla vapaaehtoisten ympäristömerkkijärjestelmien vähimmäisvaatimusten käyttöönottoa koskeva kolmas vaihtoehto, joka mainitaan komission tiedonannossa.

Kiitän teitä mietinnöstä ja aikaan saamastanne ympäristömerkintää koskevasta laajasta keskustelusta. Olen varma, että tämän prosessin päätteeksi saamme luotua asianmukaisen perustan ympäristömerkkijärjestelmille, joilla on laajakantoisia ja myönteisiä vaikutuksia.

  Frédérique Ries (ALDE), ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan ensiksi kiittää esittelijä Fragaa laadukkaasta ja vivahteikkaasta mietinnöstä, josta käy hyvin ilmi kysymyksen monitahoisuus. Yleisenä tavoitteena on kannustaa kalastusalaa ottamaan käyttöön kalastusmenetelmiä, jotka ovat talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kestävän kehityksen mukaisia.

Tosiasioita ei voida kieltää: kalalajeista 25:tä prosenttia ylikalastetaan ja joidenkin lajien tilanne on erittäin huolestuttava. Turskavaroja on vain kolmannes siitä vähimmäismäärästä, jota asiantuntijat ovat suositelleet kalalajin sukupuuttoon kuolemisen välttämiseksi. Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta onkin korostanut lausunnossaan omia ensisijaisia tavoitteitaan. Suhtaudumme epäillen komission keskustelussa parhaana pitämään vaihtoehtoon eli siihen, että näille ympäristömerkkijärjestelmille asetetaan vähimmäisvaatimukset, kuten komission jäsen totesi.

Me tavoittelemme jotain kunnianhimoisempaa eli yhtä ja keskitettyä merkintää ja olennaisia perusteita, jotka ovat järjestelmän avoimuus, vapaaehtoisuus, helppokäyttöisyys ja uskottavuus. Myös esittelijä korosti näitä. Aloitteen onnistuminen riippuu tietenkin siitä, kuullaanko alan toimijoita tehokkaasti, mutta loppujen lopuksi myös kuluttajan valinnoista. Tässä yhteydessä on opettavaista vierailla supermarketin kalatiskillä, kuten itse olen tehnyt. Se on täynnä kaunopuheisia lupauksia: "suojelee merta", "tukee kestävää kalastusta", "ympäristöystävällistä kalastusta" ja niin edelleen. Viestien paljous aiheuttaa hämmennystä.

Kun merkkejä on useita, vaarana on, ettemme saavuta tavoitettamme. Kuluttaja ei tunne halua tai tarvetta tehdä tietoon perustuvaa päätöstä, mitä häneltä haluaisimme. Emme onnistu saavuttamaan tavoitettamme eli luomaan myönteistä kierrettä. Kannatan siis jäsen Fragan päätelmiä ja toivon, että komissio tutkii vihdoin vakavissaan ja tarkkaan ehdotettuja vaihtoehtoja ja ottaa huomioon suosituksemme prosessin seuraavissa vaiheissa.

  Iles Braghetto, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, mitä kestävä kalastus tarkoittaa? Kuinka nykyisillä eri merkeillä on onnistuttu suojelemaan kalastusta ja kuinka voimme niiden perusteella puhua kestävästä kalastuksesta?

Mietinnössä todetaan, että EU:n on hillittävä ympäristömerkkien määrän voimakasta kasvua ja varmistettava sellaisen yhteisön järjestelmän perustaminen, joka perustuu samoihin periaatteisiin ja samoihin perusedellytyksiin.

Tuemme päätöstä, mutta on ennen kaikkea korostettava, että ympäristömerkkijärjestelmän täytäntöönpano vaikuttaa merkittävästi koko alan tuotantoon. Ensiksi on käynnistettävä keskustelu alan toimijoiden kanssa, jotta voidaan tarkkaan arvioida vaikutukset, joita sertifiointijärjestelmää koskevista päätöksistä seuraa alalla.

Toiseksi on otettava huomioon niiden rannikkoalueiden erityispiirteet ja -luonne, joilla järjestelmää sovelletaan. Toisin sanoen normit ja säännöt on mukautettava paikallisen ekologisen, ympäristöllisen ja sosioekonomisen järjestelmän todellisuuteen.

Kolmanneksi merkin käyttöä on tuettava toimintaan perustuvilla sosioekonomisilla aloitteilla, joiden tarkoituksena on kannustaa alan toimijoita liittymään vapaaehtoiseen järjestelmään, sekä kuluttajille suunnatuilla tiedotuskampanjoilla.

Lisäksi on kiinnitettävä huomiota siihen, että kalastustuotteiden ympäristömerkinnän täytäntöönpano on sisällytettävä käytössä oleviin ja yleisesti tunnustettuihin laatujärjestelmiin, jotta vältetään lakien päällekkäisyys tai ristiriitaisuus. Kuluttajien keskuudessa ei pidä aiheuttaa sekaannusta ja järjestelmien välistä yhteisvaikutusta on edistettävä, jotta kalavaroja voidaan suojella.

  Rosa Miguélez Ramos, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Fragaa tästä mielenkiintoisesta mietinnöstä, josta keskustelemme tänä iltana täällä parlamentissa.

Kuluttajien mieltymysten ja asenteiden perusteellinen tutkimus on perusedellytys millä tahansa tuotannonalalla ja luonnollisesti myös kalastustuotteiden alalla. Elintapojen muutos ja uusi tekniikka ovat kehittäneet eurooppalaista kuluttajakuntaa, joka pitää terveyttään ja myös ympäristönsuojelua entistä tärkeämpänä.

Yksi parhaista tiedottamistavoista on merkki, jonka on tästä syystä oltava selkeä ja ymmärrettävä ja sisällettävä oikeata tietoa. Olenkin ilahtunut siitä, että komissio on vihdoinkin käynnistänyt keskustelun kalastustuotteiden merkkijärjestelmistä määritelläkseen Euroopan unionin toiminnan ensisijaiset tavoitteet.

Totuus on, että kuluttajat pitävät kestävää kehitystä yhä tärkeämpänä, mikä on johtanut yksityisten merkkien määrän hämmentävään kasvuun. Näitä merkkejä ei valvota mitenkään, mikä voi heikentää niiden alkuperäistä tarkoitusta. Niillähän on tarkoitus antaa takeet siitä, että kalat on pyydetty ja jalostettu ympäristöystävällisiä tekniikoita käyttäen. Hyväksyntä- ja sertifiointielinten riippumattomuus on taattava, sillä niiden on tarkoitus tarjota lisätietoa tuotteen kestävyydestä, kuten esittelijä aivan oikein toteaa.

Tässä mielessä olen samaa mieltä Espanjan kalastusalan rakenteista ja markkinoista vastaavan ylijohtajan Alberto Lópezin kanssa. Hän korosti tarvetta estää ympäristömerkkien määrän hallitsematon kasvu. Jos merkit eivät ole standardoitujen ja hyväksyttyjen parametrien mukaisia, ne jäävät kaikki tuolle samalle tasolle. Niitä yhdenmukaistetaan mutta täysin kaupallisista syistä sen sijaan, että pyrittäisiin puuttumaan varsinaiseen ongelmaan. Tästä syystä kiitän FAO:n aloitetta tarkistaa kaikki ympäristömerkit, jotta voidaan määritellä ne merkit, jotka perustuvat teknisiin ja tieteellisiin tietoihin ja joilla pyritään yhdenmukaisuuteen ja yhtenäisyyteen.

Kalatalousvaliokunta jakaa komission tavoitteet, joita ovat kestävyys ja EU:n tason toimien tarve tällä alalla.

  Elspeth Attwooll, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Fraga Estéveziä erittäin ajatuksia herättävästä mietinnöstä. Siinä yksilöidään tärkeimmät aiheet, ja se antaa merkittävän panoksen näitä aiheita koskevaan keskusteluun.

Tarkistuksista tuemme ainoastaan tarkistusta 2, sillä tarkistusten 1 ja 3 sisältö on jo riittävän hyvin katettu tämänhetkisessä tekstissä.

Kehittämämme järjestelmän on selvästikin oltava vapaaehtoinen, jotta yritykset voivat itse päättää, haluavatko ne osallistua. On myös hyväksyttävä, että tarvitaan muitakin merkkejä, kuten laatumerkkejä. Mietinnössä kiinnitetään kuitenkin perustellusti huomiota ongelmiin, joita aiheutuu ainoastaan vapaaehtoisia järjestelmiä koskevien vähimmäisvaatimusten käyttöönotosta.

FAO:n normien mukaan järjestelmän täytyy olla julkisessa omistuksessa. Tämä edellyttää vähintäänkin jonkinlaista riippumatonta seurantaa.

Näistä syistä olemme sitä mieltä, että yhteen merkkiin perustuvaa yhteisön järjestelmää on tutkittava perusteellisemmin. Sillä on selvästikin etunsa ja haittansa, mutta siitä voitaisiin muokata järjestelmä, joka tunnistaa eri kalastustoimintoja ja -tuotteita muttei kuitenkaan ole liian raskas tai byrokraattinen.

Riippumatta siitä, mikä on lopullinen päätös, haluan henkilökohtaisesti vedota pikemminkin kuluttajan kuin lainsäätäjän ominaisuudessa siihen, että käytettäisiin jotakin yhteistä helposti tunnistettavaa symbolia, joka olisi tällä hetkellä käytettävän CE-merkin kaltainen. Sehän liittyy tuotteiden terveyttä ja turvallisuutta koskeviin yhdenmukaistettuihin sääntöihin. Toivomme, että parlamentti antaa selvän tukensa mietinnölle ja että asianmukaiseen tulokseen päästään nopeasti.

  Carl Schlyter, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, kiitän jäsen Fraga Estéveziä hyvästä ja tasapainoisesta mietinnöstä.

Ruotsissa on meneillään vaalikampanja. Yksi vaalien tärkeistä kysymyksistä on turskapula. Äänestäjät kysyvät minulta, mitä kalaa on eettisesti oikein syödä. Olen juuri tällä viikolla laatinut heille kuuden sivun suositusasiakirjan tästä asiasta. Tarvitsemme helppotajuisen merkin, jotta voimme palata kotiin hyvällä omallatunnolla ja syödä hyvää kalaa. Ympäristömerkityn kalan ostajat haluavat myös tietää, ettei kalakanta ole uhattuna. Vaikka viimeinen syömämme turska olisikin pyydystetty parhailla mahdollisilla menetelmillä, asianmukaisella tavalla ja oikeissa olosuhteissa, se on kuitenkin viimeinen syömämme turska. Tällainen tilanne ei todellakaan ole ympäristön kannalta kestävä. Siksi tarkistus 2 on mielestäni tärkeä, sillä siinä korostetaan, ettei sukupuuttoon kuolevia lajeja voida kalastaa ympäristön kannalta vastuullisella tavalla, sillä ne ovat kuolemassa sukupuuttoon.

Haluan painottaa kahta asiaa jäsen Fraga Estévezin mietinnössä. Kohdassa 6 tarkoitettu riippumaton valvonta on erittäin tärkeää uskottavuuden kannalta. Lisäksi on tärkeää tukea selkeän merkin luomista pienimuotoiselle kalastukselle. Se voi muodostaa alan kilpailuedun. Siksi on varmistettava selkeästä merkistä saatava hyöty ja se, että sillä voidaan taata oikeudenmukainen kilpailuasema pienimuotoiselle kalastukselle.

  Pedro Guerreiro, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Minäkin haluan kiittää jäsen Fraga Estéveziä hänen mietinnöstään. Ensimmäinen mietinnössä esille otettu asia on se, tarvitaanko kalastustuotteiden ympäristömerkkiä ja voidaanko sillä lisätä tuotteen arvoa niin, että kuluttaja hyötyy siitä.

Kuten esittelijä huomauttaa, asetuksen (EY) N:o 2371/2002 mukaan kaiken EU:ssa harjoitetun kalastustoiminnan pitäisi olla kestävää, koska sen on oltava yhteisön normien mukaista. Tästä seuraa, että kaikki näiden normien mukaisesti pyydetyt kalastustuotteet saavat ympäristömerkin. Jos ympäristömerkkejä myönnetään kuitenkin myös niille kalastustuotteille, jotka on pyydetty muiden kuin voimassa olevassa kalastusta ja saaliita koskevassa lainsäädännössä vahvistettujen perusteiden mukaisesti, tämä voi johtaa tuottajien syrjintään. Olemmekin sitä mieltä, että ympäristömerkki olisi myönteinen edistysaskel. Ympäristömerkkejä myönnetään myös maataloudessa, vesiviljelyssä ja elintarvikkeiden jalostusteollisuudessa, minkä ansiosta ympäristöä ja elintarvikkeiden turvallisuutta koskeviin asioihin voidaan puuttua asianmukaisesti. Ympäristömerkki toimisi myös kaikissa tuontituotteissa, joiden on oltava kalastustuotteita koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisia.

Toinen esille otettu asia liittyy siihen, onko yhteisön tason ympäristömerkistä enemmän hyötyä kuin markkinoilla olevista muista merkeistä. Kuten edeltävät puhujat totesivat, lukuisat merkit saattavat hämmentää kuluttajia, ja ne on usein kehitetty yritysten markkinastrategian tuloksena eikä niitä ole sertifioitu julkisesti.

Tässä mielessä katsomme, että yhteisön ympäristömerkki olisi monimutkainen, byrokraattinen ja liian rajoittava kalastusalan organisaatioiden ja jäsenvaltioiden kannalta. Sen sijaan tarvitaan julkista sertifiointijärjestelmää, jonka toimintaan jäsenvaltioiden viranomaiset osallistuvat suoraan. Tämä on oikea tapa määrittää säännöt alalla, jolla vallitsee oikeudellinen tyhjiö.

Mitä tulee ympäristömerkistä mahdollisesti syntyvään lisäarvoon, olemme sitä mieltä, että on varmistettava lisäarvon jakautuminen kaikkialle arvoketjuun, jotta tuottajien toimet ja investoinnit voidaan palkita muuten kuin kuluttajien kustannuksella.

  James Hugh Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, ympäristömerkinnän periaate on järkevä. Vaarana on se, että kun EU:n byrokratia ja paperisota pääsevät vauhtiin, tuloksena voi olla tehoton, raskas ja erittäin kallis järjestelmä. Kalastusala kärsii jo riittävästi EU:n sääntelystä ja rajoituksista. EU:n pitäisi ainoastaan asettaa vähimmäisvaatimukset, jotka vapaaehtoisten ympäristömerkkien on täytettävä. Joudunkin olemaan eri mieltä niiden kanssa, jotka tukevat yhtä yhteisön järjestelmää, jolle asetetaan niin sanotut "kunnianhimoiset tavoitteet". Nämä tavoitteet voivat tuotannonalan näkökulmasta kuitenkin pikemminkin vaikuttaa liialliselta sääntelyltä.

Tavoitteenamme on ennen kaikkea hyvä jäljitettävyys ja näyttö kestävistä käytännöistä. Ne saadaan aikaan asettamalla järkevät ja helposti hallinnoitavat vähimmäisnormit. Emme tarvitse jälleen uutta sääntelyä emmekä tarkastajien armeijaa. Utopistisia ympäristövaatimuksia on joskus hillittävä liiketoiminnan totuuksilla. Olipa lopputulos mikä tahansa, toivon, että siitä tulee järjestelmän tuntomerkki. Kiitän kuitenkin esittelijää ajatuksia herättävästä mietinnöstä.

Haluan tänä iltana myös ilmaista osanottoni esittelijälle. Tarkoitan tietenkin sitä, että pieni kotimaani Pohjois-Irlanti voitti tänä iltana Espanjan mahtavan jalkapallojoukkueen Belfastin Windsor Parkissa. Tällaista ei tapahdu kovinkaan usein, mutta kun niin tapahtuu, se ansaitsee tulla huomatuksi! Hetki on oikein osuva: juuri tänään Pohjois-Irlannin jalkapallofanit voittivat vuoden 2006 himoitun Brussels International Supporters Awardin, jota EU sponsoroi ja tukee. Päätän puheeni tähän iloiseen asiaan.

  Duarte Freitas (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, arvoisa komission jäsen, haluan aluksi kiittää jäsen Fraga Estéveziä hänen erinomaisesta mietinnöstään. Turvallisia ja korkealaatuisia elintarvikkeita kohtaan tunnetaan yhä suurempaa kiinnostusta, meren ekosysteemejä on suojeltava ja tuotteiden ympäristömerkit ovat viimeaikoina yleistyneet, joten nyt tarvitaan kipeästi ympäristömerkkiä koskevaa yhteisön lähestymistapaa.

Ympäri maailmaa on perustettu uusia korkealaatuisia ympäristömerkkijärjestelmiä. Myös kotimaassani on perustettu POPA-järjestelmä (Azorien kalatalouden seurantaohjelma), jolla sertifioidaan Azorien autonomisella alueella pyydetty tonnikalasaalis. Ongelmana on, ettei kaikkien ympäristösertifiointiohjelmien ensisijaisena tavoitteena ole merten biologisen perinnön suojeleminen. Tällaisten merkkien taustalla on sen sijaan usein erilaisia taloudellisia intressejä. Siksi meidän on suojeltava ympäristöä ja kuluttajia toimimalla erittäin huolellisesti ja omaksumalla poliittisina päättäjinä meille kuuluva vastuu.

Komission tässä tiedonannossa esittämistä ehdotuksista eniten etujemme mukainen on ehdotus vapaaehtoisia ympäristömerkkijärjestelmiä koskevien vähimmäisvaatimusten laatimisesta. Näiden ennalta vahvistettujen vähimmäisvaatimusten perusteella ympäristömerkkijärjestelmiä voidaan kehittää vapaasti, joustavasti ja vapaaehtoisesti julkisten tai yksityisten aloitteiden muodossa mutta yleisen sääntelykehyksen rajoissa.

EU:n on julkisena kokonaisuutena määriteltävä nämä vähimmäisvaatimukset, sillä yleistä etua ja yhteisessä kalastuspolitiikassa vahvistettuja etuoikeuksia on mahdollista suojella ainoastaan näin.

Lopuksi haluan huomauttaa, että meidän on todellakin toimittava näin niin EU:ssa kuin EU:n ulkopuolisissa kauppasuhteissakin avoimuuden, uskottavuuden ja oikeudenmukaisuuden takaamiseksi. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että ympäristömerkistä tulee väistämättä tuotteet toisistaan erottava tekijä, joka vaikuttaa kilpailuun.

  Stavros Αrnaoutakis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, minäkin haluan kiittää esittelijää hänen ensiluokkaisesta työstään. Tiedämme kaikki, että julkisuudessa viime vuosina käsitellyt useat elintarvikekriisit ovat lisänneet kuluttajien turvattomuuden tunnetta. Sen johdosta markkinoilla on kehittymässä vahva suuntaus kohti kysyntää korkealaatuisista tuotteista ja säännöllisestä laadunvarmistamisesta.

Ympäristösertifiointi ja -merkit ovat oleellinen osa yhteisen kalastuspolitiikan tuoretta uudistusta. Ympäristömerkkijärjestelmien edistäminen ja soveltaminen saa kuluttajat entistä tietoisemmiksi ympäristöstään, mikä lisää samalla tuottajien ympäristövastuuta. Tuottajat tulevat entistä tietoisemmiksi kalastuksen ja vesiviljelyn ympäristövaikutuksista.

Tällä hetkellä on varmistettava yhtenäisen merkkijärjestelmän kehittäminen siten, että kaikki asianomaiset virastot pidetään ajan tasalla ja niiden kanssa tehdään yhteistyötä. Järjestelmän on perustuttava identtisiin perusperiaatteisiin ja edellytyksiin, ja sen on oltava YK:n elintarvike ja maatalousjärjestön (FAO) sekä Kansainvälisen standardisoimisjärjestön suuntaviivojen mukainen.

Haluan lisäksi korostaa, ettei kansanterveyttä ja kalatalouden elinkelpoisuutta pidä käsitellä ainoastaan merkkijärjestelmän yhteydessä. Niiden olisi oltava jatkuvasti keskustelun keskiössä suunniteltaessa kestävää kalastuspolitiikkaa, joka on perustavoitteemme.

  Albert Jan Maat (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää lämpimästi jäsen Fraga Estéveziä komission tiedonantoa koskevasta mietinnöstä sekä jäsen Riesiä, joka laati ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon. On hienoa havaita, että tietty yksimielisyys vallitsee siitä, millä tavalla ympäristömerkki voidaan ottaa käyttöön kalastusalalla. Tämä osoittaa, että kalatalousvaliokunta pystyy käsittelemään asioita ammattimaisesti.

Tekee mieleni sanoa, että kalastusalalla jokainen vapaana elävä kala, joka pyydetään merellä tai sisävesillä, ansaitsee ympäristömerkin. Kasvoihan se joka tapauksessa terveessä luonnonympäristössä. Tämä ei kuitenkaan liene tarkoituksena. Siksi on pohdittava, mitä kansainvälisiä toimia voidaan toteuttaa myös EU:n ulkopuolella YK:n elintarvike ja maatalousjärjestön (FAO) vahvistamien kriteerien perusteella. Tässä suhteessa olen samaa mieltä jäsen Fraga Estévezin mietinnöstä.

Jos valitaan eurooppalainen ympäristömerkki, siihen on panostettava kunnolla. Tämä tarkoittaa, että ympäristömerkityn saaliin on täytettävä kaikki kiintiön valvontaan liittyvät säännöt. Lisäksi on täytettävä ympäristölainsäädännön säännöt, jotka edellyttävät myös tarpeellisia toimenpiteitä jäsenvaltioilta. Tämä voi kuitenkin olla hyvä tae.

Jos näin ei toimita, on parempi että tuotannonala ottaa asiat vastuulleen ja varmistaa, että kuluttajien kysyntään vastataan hyvällä merkillä. Minä valitsisin kuitenkin esittelijän ehdotuksen ja selvät edellytykset myös komissiolle sen varmistamiseksi, että ympäristömerkki noudattaa EU:n kiintiösäännöksiä ja kaikkea siihen liittyvää. Tällä tavoin komissio edistää tuotannonalan asianmukaista toimintaa, mikä vaikuttaa oikealta lähestymistavalta.

Haluan vielä kommentoida lyhyesti pienimuotoista rannikkokalastusta, johon on mielestäni hyvä kiinnittää huomiota. Olen kotoisin alueelta, jossa pyydetään pieniä katkarapuja. Tuollakin alalla on nyt otettu käyttöön ympäristömerkki, mikä on hyvä asia etenkin, jos se käsittää kestävän kalastuksen ja useita muita asioita.

Tässä mielessä olen tyytyväinen mietintöön ja siihen, että parlamentti etenee jäsen Fraga Estévezin mietinnön avulla kohti toimivaa ja pätevää eurooppalaista ympäristömerkkiä.

  Paulo Casaca (PSE). – (PT) Minäkin haluan kiittää kalatalousvaliokunnan esittelijäämme sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon laatijaa.

Mielestäni tämä keskustelu on ollut erittäin kiintoisa ja esittelijä on aivan perustellusti korostanut sitä, ettei komission meille esittelemiä vaihtoehtoja ole määritelty riittävän täsmällisesti. Mielestäni keskeisintä tässä on päätöslauselmamme 8 kohtaan sisältyvä asia, joka sisältyy myös ympäristön valiokunnan lausuntoon, eli se, että merkki on täysin tehokas vain, jos se on ainoa laatuaan ja helposti kuluttajien ymmärrettävissä. Tämä ei päde sellaiseen järjestelmään, jossa komissiolla on toissijainen tehtävä ja jossa julkisuusnäkökohdat ovat tärkeämpiä kuin tiukat ja puolueettomat perusteet. Tässä mielessä olen siis sitä mieltä, että meidän on omaksuttava vahva ja yhtenäinen kanta, mitä ympäristön valiokunnan lausunnon laatija korostaa. Emme saa perääntyä kannastamme, sillä muuten toimemme ovat vaarassa mennä hukkaan ja aloitteen tarkoitus unohtuu täysin.

  Ιoannis Gklavakis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää esittelijä Fraga Estéveziä erinomaisesta työskentelystä, joka on hänelle jo tavanomaista. Haluan kiittää myös komissiota ympäristömerkkiä koskevan vuoropuhelun aloittamisesta.

Kalastustuotteiden ympäristömerkki osoittaa, että tuotteet on tuotettu erityisiä ympäristösääntöjä noudattaen ja ettei niiden tuotantomenetelmä vaikuta kielteisesti ympäristöön. On erittäin tärkeää varmistaa ympäristömerkin luotettavuus. Näin suojelemme sekä kalavaroja että kuluttajia.

On pyrittävä informoimaan kuluttajia, jotka on saatava kannattamaan merkintää ja ymmärtämään, että ympäristömerkittyjä tuotteita ostaessaan he voivat olla varmoja siitä, että he ostavat terveellistä ja turvallista ruokaa ja suojelevat samalla ympäristöä.

Tällaisista toimista hyödymme kaikki. Kuluttajat hyötyvät saadessaan turvallisia ja terveellisiä tuotteita, yritykset hyötyvät kilpailukykynsä parantumisesta ja ympäristö hyötyy, kun luonnonvaroja käytetään kestävällä tavalla.

Lopuksi haluan kerrata pääkohdat. Ensinnäkin ympäristömerkinnän on oltava vapaaehtoista ja toiseksi sen on tapahduttava avoimesti, jottei merkin luotettavuus kyseenalaistu. Kolmanneksi riippumattoman viranomaisen on vastattava merkinnästä ja neljänneksi kalastajat on otettava mukaan neuvotteluihin – korostan tätä, vaikka se onkin itsestään selvää. Voi meitä, jos emme kuuntele heidän mielipiteitään! Meidän on istuuduttava saman pöydän ääreen ja kuultava heitä, ja heidän on ymmärrettävä, että toimet ovat heidän etunsa mukaisia. Viidenneksi ja viimeiseksi näitä toimia ja EU:n asettamia ja hyväksymiä periaatteita on täydennettävä samankaltaisilla toimilla kaikkialla maailmassa. Kaikkien valtioiden on hyväksyttävä nämä periaatteet, sillä siinä ei ole mitään järkeä, että ainoastaan EU suojelee ympäristöä.

  Zdzisław Kazimierz Chmielewski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, ympäristökeskustelua koskevassa esittelijän hengentuotteessa tiivistetään meidän ja etenkin FAO:n saamat kokemukset. Siinä korostetaan merkinnän perustehtävää ja tärkeyttä parannettaessa kalastustuotteiden laatua ja luotaessa kalastusalalle asianmukaista yhteiskuntarakennetta.

Voin tyytyväisenä todeta, että Itämeren alueen uudet jäsenvaltiot ovat yhtä mieltä komission tiedonannon tavoitteista. Ne ilmaisivat kannassaan kuitenkin kiinnittävänsä erityistä huomiota tiettyihin merkintäongelman näkökohtiin. Tässä yhteydessä erityisen tärkeitä asioita on neljä.

Ensinnäkin Baltian maat tukevat vahvasti vähimmäisvaatimusten asettamista ympäristömerkkiohjelmille. Tätä haluavat myös asianomaiset tahot eli kalastajat, jalostustyöntekijät ja kuluttajat. Ohjelmien on perustuttava vapaaehtoiseen osallistumiseen.

Toiseksi vapaaehtoisen osallistumisen periaatteen on tarkoitettava käytännössä sitä, että kaikenlainen taloudellinen syrjintä ja kaupan esteet poistetaan.

Kolmanneksi näillä takeilla on ensisijaisesti varmistettava, että järjestelmää voivat hyödyntää yhdenvertaisesti myös pk-yritykset ja vähemmän kehittyneiden maiden yritykset.

Neljänneksi Itämeren maissa ollaan huolissaan myös avomerellä tapahtuvan kalastuksen valvontaa ja seurantaa koskevista rajoituksista. Avomerellä on kalastettu jo vuosia, ja sitä on hankala saada loppumaan. Tällä hetkellä ympäristövaikutuksien väheneminen on selvemmin nähtävissä vesiviljelyn alalla, jolla merkit on huomattavasti helpompi ottaa käyttöön.

Lopuksi haluan sanoa, että olen samaa mieltä jäsen Fragan kanssa työkalua koskevasta viestistä. Se toimii inspiraationa EU:lle ja tarjoaa meille todellisen mahdollisuuden näyttää maailmalle esimerkkiä siitä, miten löydetään keinot ympäristömerkinnän alalla jo pitkään kaivattujen järjestelmien täytäntöön panemiseksi.

  James Nicholson (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aivan ensiksi kiittää esittelijää. Hän on tapansa mukaan laatinut erinomaisen mietinnön, emmekä odottaneetkaan häneltä mitään sen vähempää.

Merkit ovat nykyisin suosittuja, ja jos niitä on oltava, ne on pidettävä yksinkertaisina ja selkeinä. Niillä ei pidä rasittaa tuotannonalaa. Vetoan myös niihin, jotka panevat merkinnän täytäntöön, jotta ne varmistaisivat merkkien selkeyden ja avoimuuden, laadukkaan suunnittelun sekä sen, että merkit ovat helposti havaittavissa ja ymmärrettävissä.

Jäsen Maat oli oikeassa todetessaan, että komission on varmistettava hyvä lopputulos. Tuen häntä täysin.

Merkintää ei pidä käyttää keppinä, jolla rangaistaan tuotannonalaa. Olen huolissani siitä, että jotkut tutkijat ja muut tahot saattavat sen perusteella pyrkiä pienentämään suurimpia sallittuja saaliita ja kiintiöitä, vaikka kalastajat ja tutkijat ovat asiasta eri mieltä.

Mielestäni emme tarvitse emmekä edellytä yhdenmukaista politiikkaa kaikille. Jos lähdemme tälle tielle, sohaisemme muurahaispesää. Ongelmat eivät ole samat kaikkialla, ja olen hyvin tietoinen tarpeesta varmistaa tarvittaessa, että alueelliset erot otetaan huomioon.

Kuuntelin komission jäsentä kiinnostuneena. Hän totesi tulevansa takaisin parlamenttiin kertomaan komission päätöksestä. Arvoisa komission jäsen, olisiko parlamenttia kuitenkin parempi kuulla päätöksentekovaiheessa sen sijaan, että saavutte kertomaan meille tekemästänne päätöksestä? Puhuitte työkalusta. Siitä ei saa tulla taas uutta työkalua, jonka avulla voitte ryhtyä byrokraattisesti valvomaan tuotannonalaa. En ole täysin vakuuttunut siitä, että kuluttajat haluavat juuri tätä.

Lopuksi totean jäsen Fraga Estévezille ja arvoisalle puhemiehelle, että Belfastissa on ilo irti tänä iltana: voitimme Espanjan jalkapallojoukkueen numeroin 3–2. Pohjois-Irlanti on puolentoista miljoonan asukkaan pieni alue, ja meillä on ollut vuosien mittaan paljon ongelmia. Näyttää siltä, että pystymme jalkapallossa voittamaan englantilaiset, saksalaiset ja espanjalaiset, vaikka viime lauantaina Belfastissa surtiin, kun Islanti voitti meidät 3–0. Espanjan lyömisestä iloitaan siis suuresti tänä iltana.

  Puhemies. Kiitoksia, hyvä jäsen Nicholson. En voi sanoa, että uutisenne olisivat meidän mielestämme hyviä, mutta onnittelen teitä siitä huolimatta.

  Joe Borg, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan ensiksi kiittää esittelijä Fraga Estéveziä ja kaikkia tänä iltana puhuneita.

Vaikka komissio ja parlamentti eivät ole yksimielisiä kaikista näkökohdista, ne ovat kuitenkin samalla aaltopituudella sen suhteen, että päätökset tehdään tulliarvioiden ja laajojen kuulemisten perusteella. Haluan korostaa viimeisimmälle puhujalle, jäsen Nicholsonille, että tämäniltainen keskustelu on hyvä esimerkki tavasta, jolla komissio halusi ottaa parlamentin mukaan päätöksentekoon ennen lainsäädäntövaiheeseen siirtymistä tässä ympäristömerkkiä koskevassa asiassa. Parlamentin osallistuminen on luonnollisesti ensisijaisen tärkeää myös tuossa lainsäädäntövaiheessa, ennen kuin koko ympäristömerkkijärjestelmää koskeva prosessi saatetaan päätökseen.

Haluan käsitellä joitakin erityiskohtia, jotka tulivat esiin keskustelussa. Useimmat käytössä olevat järjestelmät ovat itse asiassa suhteellisen yhdenmukaisia eivätkä lainkaan harhaanjohtavia. Komissio piti parhaana vähimmäisvaatimusten asettamista ympäristömerkkijärjestelmille, ja sen avulla järjestelmää saadaan tarvittaessa järkeistettyä ja kuluttajien luottamusta lisättyä. Samalla varmistetaan tuotteiden laadun parantuminen, lisätään avoimuutta ja parannetaan kaupan olevien tuotteiden jäljitettävyyttä.

Eri puhujat ovat ottaneet esille yhteen merkkiin perustuvan järjestelmän paremmuuden, mutta lopullista päätöstä ei voida vielä tässä vaiheessa tehdä. Komissio on kuitenkin ilmoittanut, mitä vaihtoehtoa se pitää parhaana, ja haluan korostaa, että talous- ja sosiaalikomitea, kala- ja maatalouden neuvoa-antava komitea sekä suurin osa tuotannonalan ja sidosryhmien edustajista tukevat tätä vaihtoehtoa. Vaikka näyttää siltä, että komission parhaana pitämän vaihtoehdon 3, eli vähimmäisvaatimusten käyttöönoton, kannatus on lisääntymässä, jäsenvaltiot eivät ole vielä päässeet asiasta sopuun neuvostossa.

Tästä syystä korostan, ettei vielä voida ottaa lopullisesti kantaa siihen, kuinka seuraavaksi edetään. Käyty keskustelu on kuitenkin ollut hyödyllinen, sillä olemme saaneet paremman käsityksen parlamentin ja eri jäsenvaltioiden kannoista.

Kalavarojen kestävän hyödyntämisen osalta haluan viitata komission tiedonantoon, jossa korostetaan, että kalojen ja kalastustuotteiden ympäristömerkkipolitiikan tavoite perustuu kestävän kalastuksen käsitteeseen. Tiedonannossa selitetään, että jos ympäristömerkkijärjestelmien perustana ovat selkeästi määritellyt periaatteet ja asianmukaiset indikaattorit, ne voivat auttaa kalastuksen kestävän kehityksen mukaisen edistyksen seurannassa ja lisätä kansalaisten tietoisuutta kestävää kehitystä koskevissa asioissa. Siinä viitataan lisäksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 3 artiklan e kohdassa tarkoitettuun kestävään hyödyntämiseen.

Muista esille otetuista asioista olen samaa mieltä siitä, että riippumaton hyväksyntä ja sertifiointi ovat tärkeitä. Takeet tästä tarjoavat ISO-standardit ja -menettelyt. Komissiolla ei kuitenkaan ole suoraa toimivaltaa näiden normien noudattamisen valvonnassa.

Olen samaa mieltä myös niistä kommenteista, joiden mukaan ympäristömerkin on oltava selkeä ja helppotajuinen, jotta kuluttajat ymmärtävät sen. Ympäristömerkit tarjoavat lisäksi mahdollisuuden torjua laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta sekä saada näyttöä kestävistä kalastusmenetelmistä.

Tämän koko prosessin ansiosta saamme lisättyä tietämystä suuren yleisön keskuudessa. FAO:n perusteet otetaan huomioon luotaessa perustaa ympäristömerkkijärjestelmille. Järjestelmillä ei pidä myöskään rasittaa pk-yrityksiä, eivätkä ne saa olla niin monimutkaisia, etteivät sidosryhmät pysty panemaan niitä tehokkaasti täytäntöön.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

16. EY:n liittyminen Haagin konferenssiin (kansainvälinen yksityisoikeus) - Euroopan parlamentin osallistuminen Haagin konferenssiin yhteisön liittymisen jälkeen (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu

- Diana Wallisin laatimasta oikeudellisten asioiden valiokunnan suosituksesta (A6-0250/2006) ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön liittymisestä kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevään Haagin konferenssiin (KOM(2005)0639 – 7591/2006 – C6-0138/2006 – 2005/0251(AVC)) ja

- Giuseppe Garganin laatimasta oikeudellisten asioiden valiokunnan suullisesta kysymyksestä Euroopan parlamentin osallistumisesta Haagin konferenssiin yhteisön liittymisen jälkeen (O-0076/2006 – B6-0324/2006).

  Diana Wallis (ALDE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, tiedämme kaikki, että EU:n kansalaiset ovat liikekannalla. Olemme tukeneet EU:n sisäistä liikkumista vahvasti vapaan liikkuvuuden periaatteen muodossa. EU:n kansalaiset liikkuvat kuitenkin kaikkialla maailmassa, ja he voivat joutua kaikenlaisiin uskomattomiin tilanteisiin ja hankaluuksiin, joissa he joutuvat tuomioistuimiin ja tekemisiin yksityisoikeuden kanssa. Tämä on nykyaikaa. Haluamme mahdollisuuksien mukaan tarjota EU:n kansalaisille tietyn varmuuden tuollaisina henkilökohtaisen kriisin hetkinä.

Kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevä Haagin konferenssi on jo yli sadan vuoden ajan työskennellyt väsymättä yhä useamman maailman maan kanssa laatiakseen erilaisia yksityisoikeutta käsitteleviä kansainvälisiä yleissopimuksia muun muassa tavaroiden myynnin, testamenttimääräysten, lapsikaappausten, elatusavun ja tieliikenneonnettomuuksien alalla. Tarkoituksena on luoda yhtenäinen oikeuskehys maailmassa, jossa liikkuvuus lisääntyy kaiken aikaa.

Lakimiehenä toimiessani vetosin usein Haagin yleissopimuksiin avustaessani asiakkaitani, joilla oli rajatylittäviä ongelmia. Näillä asiakkaillani oli syytä olla kiitollisia tämän melko tuntemattoman järjestön olemassaolosta. Viime vuosina toimiessani parlamentin jäsenenä olen saanut parlamentin puolesta osallistua useisiin Haagin konferenssin kokouksiin, tutustua ihmisiin, jotka toimivat tässä ilmeisen teknisessä ja kansalaisista etääntyneessä järjestössä, sekä nähdä virkamiehet ja kansalliset asiantuntijat työssään laatimassa erittäin monimutkaisia ja teknisiä sopimuksia ja neuvottelemassa niistä kansalaisten hyväksi. Työ on vaikeaa, kun otetaan huomioon yhä useammat oikeusperinteet ja kulttuuriarvot. Työ saattaa vaikuttaa tekniseltä, mutta näennäisesti kuivilta vaikuttavien oikeudellisten asioiden taustalla on erittäin suuria poliittisia valintoja. Haagin konferenssin työskentelyä on edistettävä, ja toivon, että meidän osallistumisemme edistää prosessia.

Tähän mennessä yhteisöä ovat edustaneet kaikki sen yksittäiset jäsenvaltiot, mikä oman käsitykseni mukaan on osaltaan ollut konferenssin työn rikkaus ja vahvuus, sillä jäsenvaltioidemme oikeusperinteet ja kokemukset ovat hyvin erilaisia. On kuitenkin selvää myös, että yhteisön saatua lisää toimivaltaa Amsterdamin sopimuksen nojalla sen olisi perustellusti toimittava konferenssissa yhteisönä. Käytännössä se toimii jo näin yhteisten koordinointikokousten välityksellä, ja konferenssi toimii joka tapauksessa yksimielisyysperiaatteella. Siksi suosittelen mielelläni kollegoilleni, että parlamentti antaa hyväksyntänsä yhteisön liittymiselle Haagin konferenssiin. Konferenssi on hyvä asia, joka edustaa myönteistä ja ajankohtaista kehitystä.

Haluan kuitenkin sanoa varoituksen sanan. Se sisältyy mietintöni perustelujen loppuosaan ja on esitetty yksityiskohtaisemmin puheenjohtajamme päätöslauselmaesityksessä. Kun parlamentti luovuttaa toimivaltaa yhteisölle, se saattaa samalla tietyssä määrin kaventaa omia lainsäädäntävaltuuksiaan, jotka on saatu kovalla työllä. Sanon "saattaa kaventaa", sillä odotamme komissiolta tänä iltana vahvistusta siitä, että parlamentti otetaan edelleen täysimääräisesti mukaan tulevaan työskentelyyn neuvoteltaessa uusista yleissopimuksista ja yhteisön ratifioidessa uusia tai vanhoja yleissopimuksia. On löydettävä uusia työskentelytapoja, joissa otetaan täysin huomioon parlamentin asema lainsäätäjänä neuvoston rinnalla.

Vaikka minulla onkin viime vuosina ollut ilo osallistua Haagin konferenssin kokouksiin eräänlaisena parlamentin tilapäisenä edustajana, toiminnasta on nyt tehtävä virallisempaa ja avoimempaa niin, että se vastaa toimielintemme uutta asemaa tässä prosessissa.

Viittasin aiemmin siihen, että Haagissa neuvoteltuihin yleissopimuksiin on kiinnitettävä huomattavasti enemmän huomiota. Ne ansaitsevat sen, sillä niillä saavutetaan myönteisiä tuloksia EU:n kansalaisten kannalta, minkä lisäksi niihin liittyy yhä enemmän poliittisia valintoja ja intressien yhteensovittamista. Työskentely edellyttää parlamentin nykyistä aktiivisempaa mukaanottoa, ja tiedän, että myös Haagin konferenssi toivoo sitä. Alustavia keskusteluja on käyty jonkinlaisesta parlamentaarisesta foorumista. Tätä ajatusta on kehitettävä edelleen.

Foorumin perustamisen ei pidä olla tekosyy sille, ettei parlamenttia tarvitse enää ottaa täysimääräisesti mukaan yhteisön lainsäädäntäprosessiin konferenssin työskentelyyn liittyvissä asioissa. Foorumi ainoastaan täydentäisi toimintaamme. Toivon kollegojeni olevan samaa mieltä siitä, että meidän on tehtävä aloite tällä alalla ja kenties järjestettävä ensimmäinen kokous.

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni kiittääkseni jäsen Wallisia hänen mietinnöstään ja jäsen Gargania hänen tänä iltana esittämästään kysymyksestä.

Nämä kaksi