Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 25. syyskuuta 2006 - Strasbourg

13. Ilmanlaatu ja sen parantaminen Euroopassa – Ilman pilaantumista koskeva teemakohtainen strategia (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista mietinnöistä:

– Krahmerin laatima ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietintö (A6–0234/2006) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ilmanlaadusta ja sen parantamisesta Euroopassa (KOM(2005)0447 – C6–0356/2005 – 2005/0183/(COD)) ja

– Corbeyn laatima ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietintö (A6–0235/2006) ilman pilaantumista koskevasta teemakohtaisesta strategiasta (2006/2060 (INI)).

  Stavros Dimas, komission jäsen. (EL) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aluksi kiittää esittelijä Corbeytä mietinnöstä, jossa käsitellään ilman pilaantumista koskevaa temaattista strategiaa, ja esittelijä Krahmeria mietinnöstä, jossa käsitellään ilman laatua ja sen parantamista Euroopassa, sekä kiittää heitä poikkeuksellisen uutterasta työstä. Haluan ulottaa erityiskiitokseni myös ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle sen tähänastisesta työstä.

Ilman pilaantuminen on nyt ja tulevaisuudessa yksi merkittävimmistä kansanterveydellisistä ongelmista. Ilman pilaantumisen vuoksi elinajanodote on lyhentynyt Euroopan unionissa 8,5 kuukautta. Satojentuhansien ihmisten elämänlaatu heikkenee päivittäin ja luonnollinen ympäristömme on uhattuna viime vuosien merkittävistä päästövähennyksistä huolimatta.

Toimia on tehostettava. Ehdottamassamme strategiassa esitetään toimet, joita tässä yhteydessä on toteutettava. Strategiassa asetetaan uudet ainutlaatuiset terveyttä ja ympäristöä koskevat tavoitteet. Ilmassa leijuvia pienhiukkasia koskevilla toimilla pystytään vähentämään ennenaikaisia kuolemia tämänhetkisestä 350 000:sta 160 000:een vuoteen 2020 mennessä. Tämä tulos saavutetaan strategian ja muiden jo sovittujen toimien yhdistelmällä.

Luonnon osalta odotamme, että niiden ekosysteemien koko, joita uhkaa happamoituminen, supistuu 50 prosenttia, ja niiden ekosysteemien koko, jotka ovat uhattuina typpidioksidin liiallisten tasojen vuoksi, supistuu yli 30 prosenttia. Nämä tavoitteet ovat kunnianhimoisia, ja niiden saavuttaminen hyödyttää merkittävästi ympäristöä.

Tätä strategiaa on luonnollisesti sovellettava tehokkaasti. Komissio on luvannut ehdottaa Euroopan unionin toimia, joilla parannetaan ilmanlaatua. Näillä toimilla puututaan myös rajat ylittävään ilman pilaantumiseen. Ilman pilaantumista koskevassa strategiassa kuvaillaan joitakin yhteisön toimia tällä alalla. Komissio on jo antanut niin sanotun EURO V -ehdotuksen henkilöautojen ja pakettiautojen päästöjen vähentämiseksi, ja ympäristövaliokunta antoi hiljattain asiasta mietintöluonnoksen. Henkilöautoja ja pakettiautoja koskevaa EURO VI -ehdotusta odotetaan. Muita EURO VI -ehdotuksia laaditaan kuorma- ja linja-autoista. Myös kansallisia päästörajoja koskevaa direktiiviä tarkistetaan, minkä yhteydessä jäsenvaltioille asetetaan uudet päästörajat. Pieniä polttolaitoksia ja maataloutta koskevat toimet vahvistetaan ajallaan. Kaikkia näitä toimia valmistellaan parhaillaan, ja niitä luonnollisesti arvioidaan yksityiskohtaisesti sääntelyn parantamista koskevien periaatteiden mukaisesti.

Strategian yksi tärkeimmistä osista on nykyisen ilmanlaatulainsäädännön tarkistamista koskeva ehdotus. Ehdotuksessa säilytetään ilmanlaadun nykyiset raja-arvot. Maailman terveysjärjestön virallisista tilastoista käy selvästi ilmi näiden raja-arvojen tarpeellisuus. Ehdotuksella otetaan ensimmäistä kertaa käyttöön pienhiukkasten sitovat raja-arvot. Näitä pienhiukkasia kutsutaan PM2,5-hiukkasiksi, ja ne ovat hiukkasia, joiden halkaisija on alle 2,5 miljoonasosametriä. Tutkijat ovat yksimielisesti todenneet, että näillä hiukkasilla on hyvin haitallisia vaikutuksia kansanterveyteen. Sallittujen enimmäispitoisuusrajojen ehdotetaan tulevan voimaan vuonna 2010. Ehdotuksessa vaaditaan jäsenvaltioita samanaikaisesti aloittamaan näitä pienhiukkasia koskeva tarkka valvonta kaikissa Euroopan maissa. Lisäksi toteutetaan toimia, joilla on tarkoitus vähentää väestön keskimääräistä altistumista pienhiukkasille. Näiden toimien hyväksymistä ei pidä viivytellä. Terveyshaitat ovat äärimmäisen vakavia, mistä on kiistatonta tietoa. Yhdysvalloissa PM2,5-tavoitteet ovat olleet käytössä vuodesta 1995. Ehdotukseen sisältyvät haittavaikutuksia koskevat tutkimustilastot osoittavat, että ehdottamamme lähestymistapa, jolla vähennetään pienhiukkasille altistumista, hyödyttää useampia ihmisiä pienemmillä kustannuksilla kuin parlamentin ehdottama alhaisempi PM2,5-raja. Komission ehdotus tarjoaa myös jäsenvaltioille enemmän joustoa ilmanlaadun nykyisten raja-arvojen noudattamisessa.

Luonnollisista lähteistä peräisin olevat valvomattomat päästöt eivät sisälly näihin lukuihin. Määräaikaa voidaan myös jatkaa tapauksissa, joissa jäsenvaltioilla on akuutteja ongelmia noudattaa raja-arvoja. Jatkoaikaa on myönnettävä mahdollisimman vähän, jotta kansalaistemme terveyttä voidaan suojella ja jotta ei rangaista niitä jäsenvaltioita, jotka ovat aidosti ja uskottavasti pyrkineet noudattamaan raja-arvoja.

Tarkastelen hyvin lyhyesti joitakin parlamentin esittämiä perusluonteisia tarkistuksia. Mitä tulee mahdollisuuteen jatkaa määräaikoja, komissio ehdottaa viiden vuoden jatkoaikaa siitä päivästä, jona raja-arvot tulevat voimaan. Määräaikoja voitaisiin näin ollen jatkaa enintään vuoden 2009 loppuun saakka. Tässä yhteydessä olisi tarjottava mahdollisuus jättää luonnollisista lähteistä peräisin olevat päästöt soveltamisalan ulkopuolelle. Näiden järjestelyjen ansiosta jäsenvaltiot todella voivat noudattaa direktiiviä.

Ympäristövaliokunta on ehdottanut jatkoajaksi kahta viiden vuoden jaksoa siitä päivästä, jona uusi direktiivi tulee voimaan. Tämän ehdotuksen mukaan jo vuonna 1999 sovittuja raja-arvoja noudatetaan täysimääräisesti vasta vuonna 2018. Sitä ei voida hyväksyä. Tässä täysistunnossa esitetty uusi tarkistus 81 on askel oikeaan suuntaan, mutta sitäkään ei voida hyväksyä, koska jos hyväksymme jatkoajaksi 4+2 vuoden jakson siitä päivästä, jona direktiivi tulee voimaan, se lykkää jo vuonna 1999 hyväksyttyjen PM10-raja-arvojen noudattamisen vuoteen 2013. Jäsenvaltiot ovat jo toisin sanoen hyväksyneet nämä raja-arvot vuonna 1999.

Komissio kuuli kuudennesta ympäristöä koskevasta toimintaohjelmasta tehdyn neuvoston ja parlamentin päätöksen perusteella Maailman terveysjärjestön asiantuntijoilta siitä, pitäisikö ilmanlaatuun tällä hetkellä sovellettavia raja-arvoja muuttaa. Asiantuntijoiden vastaus oli kielteinen. Komissio ei voi näin ollen hyväksyä PM10:n päivittäisen raja-arvon vesittämisyrityksiä. Tarkistuksilla 46 ja 81 lisätään tämän arvon ylittämiseen sallittujen päivien määrää 35:stä 55 päivään. Jos nämä tarkistukset hyväksytään, vuoden 2004 tilastojen mukaan toimia ilmansaasteiden torjumiseksi Wienin, Frankfurtin, Bonnin ja Stuttgartin kaltaisissa kaupungeissa ei enää tarvita. Perimmäisenä kysymyksenä on, miten voimme parhaiten edistää kansalaisten terveyttä. Vesittämällä päivittäisen raja-arvon vai ryhtymällä toimiin pilaantumisongelman ratkaisemiseksi?

Myöskään tarkistusta, jolla vesitetään päivittäiset raja-arvot, ei voida hyväksyä, ellei sitä ennen toteuteta yhteisön toimia, joilla vähennetään pilaantumista. Tarkistus on ristiriidassa toimielinten aloiteoikeuden kanssa. Se on lisäksi mahdoton toteuttaa, koska vielä ehdottamatta olevien toimien tuloksia ei voida ennustaa, minkä vuoksi tarkistuksella horjutettaisiin kansalaisten oikeutta puhtaaseen ilmaan.

Joudun luullakseni lopettamaan tähän.

  Holger Krahmer (ALDE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aluksi kiittää Euroopan kansanpuoleen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän varjoesittelijöitä Weisgerberia ja Corbeytä yhteistyöstä. Haluan myös kiittää komissiota sekä neuvoston puheenjohtajavaltioita Itävaltaa ja Suomea avoimuudesta ja halukkuudesta käydä vuoropuhelua. Eurooppalaisen demokratian säännöksi olisi muodostuttava se, ettei kaikesta olla aina täysin samaa mieltä täällä parlamentissa tai toimielinten tai muiden tahojen välillä, sillä tärkeää on nimenomaan yhteinen päämäärä eli Euroopan ilmanlaadun parantaminen riippumatta siitä, mistä näkökulmasta ja minkä painopisteiden mukaisesti me asiaa tarkastelemme.

On kiistatonta, että monet hengitystiesairaudet ja niiden seuraukset johtuvat ilmansaasteiden suuresta määrästä erityisesti EU:n tiheästi asutuilla alueilla ja taajamissa. Pilaantunut ilma ei noudata valtioiden rajoja, minkä vuoksi ilmanlaadun parantaminen on todella haasteellista. Ilman pilaantumisen ongelma voidaan ratkaista ainoastaan pitkällä aikavälillä ja Euroopan tasolla lisäämällä erityisesti rajat ylittäviä toimia. Jotta kunnianhimoiset tavoitteet voidaan saavuttaa, yhteisössä tarvitaan uusia välineitä: hyvä ilmanlaatu voidaan jäsenvaltioissa varmistaa ainoastaan, jos voimassaolevat direktiivit pannaan johdonmukaisesti täytäntöön ja jos EU:n uusissa lainsäädäntöehdotuksissa keskitytään rajoittamaan päästöjä siellä, mistä ne ovat peräisin.

Vaikka Euroopan ilmanlaadusta esitetyt huolet ovat perusteltuja, haluan käyttää tämän tilaisuuden hyväksi korostaakseni, että Euroopan ilmanlaatu on viime vuosikymmenien aikana parantunut ankaran lainsäädännön ja teknisten edistysaskelien ansiosta.

Ennen ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan heinäkuussa toimittamaa äänestystä ja tässä täysistunnossa toimitettavaa äänestystä, parlamentin kaikki kolme suurinta ryhmää ovat neuvotelleet kompromissitarkistuspaketin. Lyhyesti sanottuna paketissa on tarkoitus asettaa kunnianhimoiset raja- ja tavoitearvot sekä lisätä joustoa ja ottaa huomioon yksittäisten jäsenvaltioiden vaikeudet nykyisen direktiivin täytäntöönpanossa. Mainitsen lyhyesti sen keskeiset kohdat.

Aloitan PM10-hiukkaista. Parlamentissa monet ovat sitä mieltä, että on lyhytnäköistä hyväksyä PM10-hiukkasten 40 mikrogramman keskimääräisten vuosittaisten pitoisuusarvojen pitäminen ennallaan vielä vuoden 2010 jälkeenkin. Useimmissa Euroopan kaupungeissa noudatetaan jo tätä arvoa. Komissio on jo ilmoittanut tiukemmasta keskimääräisestä vuosittaisesta PM10-pitoisuusarvosta, joka tulee voimaan vuonna 2010, mutta nyt käsillä olevassa ehdotuksessa komissio ei viittaa siihen mitenkään. Parlamentin kolme suurinta ryhmää ehdottaa, että PM10-enimmäisarvoa laskettaisiin 33 mikrogrammaan vuoden 2010 jälkeen.

Arvoisa komission jäsen, näiden kompromissien saaman arvostelun valossa on mielestäni sangen omituista, että te jätätte tämän kohdan jatkuvasti huomiotta. Vuosittaiset PM10-raja-arvot ovat laskeneet merkittävästi. Haluan huomauttaa, ettei tämä ole esimerkki sellaisesta raja-arvojen vesittämisestä, jota ympäristöjärjestöt ovat arvostelleet voimakkaasti.

Päivittäinen PM10-raja-arvo, jonka mukaan 50 mikrogrammaa voidaan ylittää enintään 35 päivänä vuodessa, on saanut osakseen suoraa arvostelua monilta parlamentin jäseniltä, mutta tosiasia on, etteivät nykyiset päivittäiset raja-arvot korreloi vuosittaisten raja-arvojen kanssa. Myös 35 päivää on mielivaltainen aika. Tuskin yksikään parlamentin jäsen kyseenalaistaa sen, että on tärkeää suorittaa päivittäisiä mittauksia ja tiedottaa päästöpitoisuuksista riskiryhmille. Toisaalta kukaan tutkija ei ole vielä uskottavasti osoittanut, että päivittäinen raja-arvo olisi terveyspoliittisesti tärkeämpi kuin vuosittainen raja-arvo. Ongelmat, joita kaupungeilla on päivittäisen raja-arvon noudattamisessa, eivät ole mikään salaisuus, ja me hylkäämme kunnat jonkinlaisen organisatorisen avuttomuuden tilaan. Nyt on osoitettu, että päivittäisten raja-arvojen noudattaminen ei liity mitenkään puhdasta ilmanlaatua koskeviin toimiin, vaan se on pikemminkin suuresti riippuvainen meteorologisten ilmiöiden muutoksista.

Ympäristövaliokunta ja parlamentin kolme suurinta ryhmää kannattavat kompromissiehdotusta, jonka mukaan kyseiset kaupungit ja kunnat voisivat noin 20 prosentin vuosittaisen raja-arvon laskemisen yhteydessä tietyin edellytyksin saada enemmän joustoa ja ylittää raja-arvon enintään 55 päivänä 35 päivän sijasta.

Jotkut saattavat epäillä parlamentin ehdottamien päivittäisten ja vuosittaisten raja-arvojen välistä korrelaatiota, mutta kukaan ei voi vakavasti väittää, että toimintatapamme olisi vähemmän kunnianhimoisempi kuin komission ja neuvoston ehdotus.

Käsittelen seuraavaksi PM2,5-hiukkasia eli pienimpiä hiukkasia, jotka ovat kaikkien asiantuntijoiden mukaan suurin uhka terveydelle. PM2,5-hiukkasista Euroopassa kerätty tieto on kuitenkin vielä epävarmaa, ja kaikilla jäsenvaltioilla ei ole riittävästi kokemusta pitoisuuksien mittaamisesta.

Ehdotamme tämän vuoksi PM2,5-hiukkasia koskevaa kaksivaiheista sääntelyä, jossa ensisijaisesti vahvistetaan vuoden 2010 jälkeen sovellettava tavoitearvo ja sen lisäksi vuodesta 2005 sovellettava raja-arvo, joka olisi noin 20 mikrogrammaa. Myös tämä on neuvoston ja komission ehdotuksia kunnianhimoisempi tavoite.

Parlamentin enemmistö on samaa mieltä siitä, että komission ehdottama 25 mikrogramman vuosittainen keskimääräinen raja-arvo ei ole riittävän kunnianhimoinen ja että meidän olisi sen vuoksi laskettava sitä. Komissio päätti ehdotuksessaan laskea PM2,5-hiukkasten raja-arvoa 20 prosenttia ilman niiden vaikutusten arviointia, jotka kohdistuvat yksittäisiin jäsenvaltioihin raja-arvon laskemisesta johtuvien käytännön toimien ja kustannusten vuoksi. Olen valiokunnan kollegojeni tapaan vakuuttunut siitä, että vaiheittainen malli, jossa jäsenvaltioita kohdellaan eri tavoin ja jossa niiden aiemmat saavutukset otetaan paremmin huomioon, on joka tapauksessa parempi kokonaispäästöjen vähentämisen kannalta.

Haluan vielä kommentoida 20 artiklaa. Ymmärrän, että komissio ja ulkopuoliset elimet arvostelevat 5+5-säännöstä, jolla on tarkoitus ottaa käyttöön jatkoaika, joka mahdollistaa raja-arvojen noudattamisen. Olemme laatineet uuden niin sanotun 4+2-ehdotuksen, joka on hieman lähempänä komission kantaa. Kuten tiedämme, komissiohan on ehdottanut viiden vuoden jatkoaikaa. Haluan toistaa, että Euroopan ilmanlaatua voidaan parantaa ainoastaan pitkällä aikavälillä ja ainoastaan toimilla, jotka on kohdennettu ongelman lähteisiin eli päästöjen aiheuttajiin. Odotan, että komissio antaa ilmoittamansa ehdotukset, joilla vähennetään päästöjä siellä, mistä ne ovat peräisin.

  Puhemies. – Jäsen Krahmer, paljon kiitoksia. Aiheutatte minulle kuitenkin pienen ongelman. Puheenne oli hyvin mielenkiintoinen – koko parlamentti voi varmasti yhtyä tähän näkemykseen – mutta ylititte kahden minuutin ja kymmenen sekunnin puheaikanne. Haluan tehdä selväksi, etten voi suhtautua yhtä myötämielisesti puheajan ylityksiin kaikkien parlamentin jäsenten kohdalla. Pahoittelen jo etukäteen tätä ja toivon, että kaikki jäsenet pyrkivät noudattamaan puheaikaansa. Te olitte istunnossa ensimmäisenä puhuva parlamentin jäsen, joten tulkitkaamme tämä pelkäksi puhemiehen ystävällisyyden osoitukseksi.

  Dorette Corbey (PSE), esittelijä. – (NL) Arvoisa puhemies, vaikka oletan, että kyseinen antelias ele pätee myös päivän toiseen puhujaan, yritän puhua lyhyesti. Arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, minäkin haluan kiittää lyhyesti tämän aiheen varjoesittelijöitä Krahmeria, Weisgerberia ja Wijkmania sekä muita varjoesittelijöitä, jotka ovat vaikuttaneet hyvään lopputulokseen. Ilmanlaatu on merkittävä terveysongelma, ja yli kuusi kuukautta sitten, kun tutkin tätä ongelmaa tarkemmin, järkytyin siitä, kuinka vakava ongelma se todella on.

Ilmanlaadun vuoksi eurooppalaiset kuolevat yhdeksän kuukautta ennenaikaisesti, ja 350 000 ihmistä kuolee 10 vuotta liian aikaisin. Miljoonat ihmiset kärsivät astmasta ja siihen liittyvistä sairauksista. Huono ilmanlaatu ei vaikuta kaikkiin samalla tavalla. Suurissa kaupungeissa ja moottoriteiden varsilla asuvat ihmiset, lapset ja vanhukset kärsivät huonosta ilmanlaadusta eniten. Ilmansaasteet ja niiden aiheuttamat happosateet ovat merkittävä ongelma Euroopan suurilla alueilla, erityisesti Skandinaviassa.

Arvoisa komission jäsen, tästä syystä toivomme tiukkaa politiikkaa ilman pilaantumisen hillitsemiseksi ja tästä syystä olemme myös pettyneitä komission ehdotuksiin. Esittelijä Krahmerin mietintö ja minun mietintöni ovat ennen kaikkea vastalause ilman pilaantumista koskevaa välinpitämättömyyttä kohtaan. Vaadimme tämän vuoksi poliittisia muutoksia. Tarvitaan ensinnäkin tiukempia normeja. Toiseksi on kiinnitettävä enemmän huomiota niiden noudattamiseen. Kolmanneksi toimilla on puututtava ilman pilaantumiseen päästöjen lähteillä.

Ensinnäkin normien osalta ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta peräänkuuluttaa molemmissa mietinnöissä kunnianhimoisempaa lähestymistapaa, jollaista tarvitaan kipeästi. Teemakohtaisessa strategiassa valittu tavoitetaso on jotain A:n, B:n ja C:n sekä suurimman teknisesti toteutettavissa olevan vähennyksen skenaarion väliltä. Kaikki vaikutustenarviointia koskevat tutkimukset viittaavat siihen, että jopa enimmäisskenaario on yhä kustannustehokas ja että ihanteellinen skenaario sijaitsee B:n ja C:n välissä. Komissio on kuitenkin valinnut ilman mitään tarkempia perusteluja tavoitetason A+, mikä on kansanterveyden näkökulmasta käsittämätön valinta. Kunnianhimoisempi tavoitetaso on mahdollinen, kuten Yhdysvallat on osoittanut, ja se on myös hyvin kustannustehokas, mikä käy ilmi kaikista sen perustana olevista tutkimuksista.

Vaikka mietintööni sisältyvät ehdotukset voivat olla muutaman miljardin kalliimpia, ne tarjoavat selviä terveyshyötyjä. Ne myös selvästi kannustavat innovaatioihin. Komissio ehdottaa direktiivissä uutta pienhiukkastyyppiä, PM2,5-hiukkasia. Pienimmät hiukkaset ovat vahingollisimpia terveydelle, ja myös normi on tarkempi, koska pienimmät hiukkaset sisältävät vähemmän luonnollisia lähteitä kuten merisuolaa tai aavikkohiekkaa. PM2,5-hiukkaset ovat näin ollen parempi arviointiperuste, vaikka tapa, jolla komissio on määritellyt ne, on suuri pettymys. Parlamentti on vaatinut PM2,5-hiukkasten tavoite- ja raja-arvoksi 20 µg/m3. Tämä on huomattavasti parempi kuin 25 µg, jota komissio ja neuvosto tukevat, mutta se on kuitenkin huonompi kuin Yhdysvaltojen käyttämä 15 µg tai Maailman terveysjärjestön suosittelema 10 µg.

Olen itse asiassa hyvin kiinnostunut näkemään, miten komissio aikoo sisällyttää parlamentin strategiaan valitun tavoitetason tulevaan lainsäädäntöön ja kansallisia päästörajoja koskevaan direktiiviin. Arvoisa komission jäsen, pystyisittekö kommentoimaan tätä asiaa jotenkin? Seuraatteko nyt parlamentin esimerkkiä ja valitsette tavoitetason, joka sijoittuu B- ja C-skenaarion välille?

Kuten aiemmin totesin, tarvitaan parempia normeja, mutta tämä muodostaa vasta yhden kolmesta pilarista. Toinen pilarimme koskee täytäntöönpanon valvontaa. Jäsenvaltioiden tähänastiset toimet eivät ole olleet vakuuttavia. Ainoastaan neljä jäsenvaltiota noudattaa täysimääräisesti nykyisen direktiivin mukaisia raja-arvoja. Komission tehtävänä on varmistaa, että raja-arvoja noudatetaan, koska ilman pilaantuminen on rajat ylittävä ongelma. Koska puolet Alankomaiden ilmansaasteista on peräisin ulkomailta, Alankomaiden on mahdotonta parantaa ilmanlaatua yksinkään, minkä vuoksi sen on voitava luottaa siihen, että Belgian, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Saksan hallitukset tekevät kaikkensa ilman pilaantumisen estämiseksi. Myös Alankomaista kulkeutuu rajojen yli paljon ilmansaasteita, minkä vuoksi Skandinavian maiden, Saksan ja Belgian on voitava luottaa siihen, että Alankomaat tekee kaikkensa ilmanlaadun parantamiseksi.

Komissio ei ole tähän mennessä toiminut kovinkaan vakuuttavasti niitä jäsenvaltioita kohtaan, jotka ovat ylittäneet normit. Ympäristölautakunta toivoo, että direktiiviin lisätyillä säännöksillä kannustetaan komissiota toimimaan aiempaa aktiivisemmin. Jäsenvaltioilla on selkeä velvollisuus toimia. Jotkin maat tarvitsevat muita enemmän aikaa voidakseen noudattaa raja-arvoja. Voin hyväksyä sen, kunhan jäsenvaltiot toimivat, eikä mitään toimimattomuuden sallivia poikkeuksia tehdä. Ainoastaan asianmukaiset toimet oikeuttavat poikkeuksien soveltamisen. Kuten komission ehdotuksessa todetaan, poikkeukset eivät ole lupa olla tekemättä mitään, mikä estetään tarkistuksella 66.

Kolmannen pilarin muodostaa kunnianhimoinen pilaantumisen lähteitä koskeva politiikka. Ilman sitä ja toimia, joilla ajoneuvoista, rahtiliikenteestä, laivaliikenteestä ja teollisuudesta tehdään puhtaampaa, erityisesti tiheään astuttujen jäsenvaltioiden on äärimmäisen vaikeaa parantaa ilmanlaatua. Tämän vuoksi ilmanlaatua voidaan parantaa ainoastaan pysäyttämällä liikenne ja teollisuus. Kyse on hyvin ankarista ja samalla melko tehottomista toimista. Maksumiehiksi joutuvat ennen kaikkea alemman tason viranomaiset, mitä on luonnollista mahdotonta hyväksyä.

Saasteiden lähteisiin kohdistuvilla vakavasti otettavilla toimilla vaikutetaan myönteisesti ilmaan, ympäristöön ja kansanterveyteen, ja viime kädessä niiden avulla myös vähennetään energiankulutusta ja parannetaan ilmastoa vähentämällä CO2-päästöjä. Näillä toimilla edistetään myös innovaatiotoimintaa: aiempaa puhtaammat ja taloudellisemmat autot esimerkiksi myyvät paremmin. Tämän vuoksi ympäristövaliokunta haluaa sisällyttää direktiiviin 30 a artiklan, jossa vaaditaan lähteisiin kohdistuvia toimia. Tämän vuoksi strategiassa ehdotetaan toimielinten välistä sopimusta, johon lähteisiin kohdistuva politiikka voisi perustua. Lisäksi jos lähteisiin kohdistuvaa yhteisön politiikkaa ei ole, jäsenvaltioiden on pystyttävä toteuttamaan omia lähteisiin kohdistuvia toimia markkinoiden ulkopuolella.

Ilman pilaantuminen on vakava ongelma, joka on onneksi ratkaistavissa edellyttäen, että kykenemme osoittamaan asiassa riittävästi poliittista tahtoa. Ympäristövaliokunta on luonut mielestäni vankan perustan näiden kolmen pilarin avulla. Uudessa kompromississa olemme myös paneutuneet asioihin sellaisina kuin ne ovat ja parantaneet lähestymistapaamme. Olen jälleen palveluksen velkaa kaikille niille, jotka ovat osallistuneet tähän työhön, erityisesti jäsen Krahmerille, jäsen Weisgerberille ja jäsen Wijkmanille. Tiukempien normien, täytäntöönpanon tarkemman valvonnan ja lähteisiin kohdistuvien toimien avulla olemme muuttaneet toimintatapoja merkittävästi. Tämä lähestymistapa edustaa uutta Eurooppaa, joka on lähellä kansalaisiaan, jossa kansallis- ja paikallishallinto panevat lainsäädäntöä täytäntöön ja joka edistää innovaatiotoimintaa.

  Anja Weisgerber, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, esittelijöiden kanssa käytyjen rakentavien neuvottelujen tuloksena on syntynyt kestävä kompromissi.

Jotta voimme saavuttaa päätavoitteemme, joka on ilmanlaadun tehokas ja pysyvä parantaminen, on hyvin tärkeää asettaa raja-arvot. Ne eivät kuitenkaan yksinään riitä parantamaan ilmanlaatua, sillä se onnistuu ainoastaan tehokkailla toimilla, joilla puututaan päästöihin ja joista ovat esimerkkinä jo ehdotetut EURO V -päästönormit, joiden myötä hiukkassuodattimet tulevat pakollisiksi uusiin ajoneuvoihin. Vaadimme lisätoimia ensisijaisesti komissiolta, esimerkiksi sääntöjä pienpolton päästölähteistä, EURO IV -normeja raskaan liikenteen ajoneuvoille ja Euroopan laajuisia raja-arvoja laivojen moottoreille.

Yleisesti ottaen haluamme päästä eroon toimista, jotka pääsevät otsikoihin mutta ovat luonteeltaan vain lyhytaikaisia ja tilapäisiä, ja toteuttaa toimia, joilla puututaan ongelmiin niiden lähteillä ja joilla suojellaan paremmin terveyttä. Tämän vuoksi ehdottamamme vuosittainen raja-arvo, 33 milligrammaa neliömetrillä, on komission ehdotusta kunnianhimoisempi, ja tämän vuoksi haluamme paikallistasolle lisää joustoa päivittäisiin raja-arvoihin, joiden on osoitettu johtuvan suurelta osin meteorologisista olosuhteista. On nimittäin osoitettu, että vaarallisinta on pitkäaikainen altistuminen, johon meidän on toimissamme keskityttävä.

Alentamalla hiukkasten vuosittaisia raja-arvoja pyrimme luomaan kannustimia kestäville pitkän aikavälin hankkeille, kuten ympäristöalueiden ja hiukkassuodattimien käyttöönotolle. Tiukemmat vuosittaiset raja-arvot ja päästöjen tehokas vähentäminen pitkällä aikavälillä hyödyttävät väestöä enemmän kuin tien sulkeminen vuorokaudeksi.

Myös kansallisella ja paikallisella tasolla kaikki on suhteellista ja meidän on tehtävä kaikkemme ilmanlaadun parantamiseksi. Myös tätä varten laaditaan asianmukaisia kannustimia. Paikallisviranomaisten määräaikoja jatketaan enintään kuusi vuotta vain siinä tapauksessa, että viranomaiset pystyvät laatimaan toimintaohjelmat, jotka osoittavat niiden tehneen toimivaltansa ja kohtuullisuuden rajoissa kaiken mahdollisen ilmanlaadun parantamiseksi. Jatkoaikaa ei myönnetä kaikille paikallisviranomaisille, vaan ainoastaan niille, joiden on osoitettu joutuvan taistelemaan erityisen epäsuotuisia meteorologisia olosuhteita vastaan muun muassa sen vuoksi, että kyseiset alueet sijaitsevat syvänteissä.

Tämä kompromissi koostuu nimenomaan edellä kuvatuista selkeistä viesteistä ja muodostaa näin ollen tasapuolisen ja tehokkaan tavan suojella kansanterveyttä tarvittavalla tavalla.

  Riitta Myller, PSE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, olen esittelijä Corbeyn kanssa samaa mieltä siitä, että emme pääse lähellekään hyvän ilmanlaadun tavoitetta tällä direktiivillä. On hyvä asia, että pienhiukkaset, nuo pienenpienet PM2,5-hiukkaset, sisällytetään direktiiviin ja myös niille asetetaan sitovat raja-arvot. Komission ehdottama ja neuvoston kannattama raja-arvo on 20 mikrogrammaa, kuten täällä on moneen kertaan todettu. On todettu myös se, että parlamentti tiukentaa tätä 20 milligrammaan. Tämä on hyvä asia, mutta jos vertaamme tätä ehdotusta niihin tarpeisiin, joita esimerkiksi WHO on esittänyt ja joilla päästäisiin siihen tilanteeseen, että emme aiheuttaisi enää haittaa ihmisen terveydelle emmekä luonnon sietokyvylle, tämäkin raja-arvo on liian korkea. WHO esittää 10 mikrogrammaa ja kuten täällä on todettu, sekä Yhdysvalloissa että Kanadassa on jo päästy 15 mikrogrammaan.

Ilmansaasteet ovat yksi tärkeimmistä ympäristöongelmista Euroopassa ja ihmiset altistuvat niille. Täällä on mainittu 360 000–400 000 ennenaikaista kuolemaa. Olipa luku kumpi tahansa, se on erittäin suuri. Sillä, mihin raja-arvo asetetaan, voidaan todella vaikuttaa siihen, kuinka paljon ihmishenkiä voidaan säästää. Jos tämä WHO:n suositus saataisiin voimaan, luku olisi useita kymmeniätuhansia ihmishenkiä. Nyt ehdotettavilla raja-arvoilla päästään muutamiin tuhansiin ihmishenkiin. Parlamentti kuitenkin tiukentaa raja-arvoa näillä pienemmillä hiukkasilla, mitä pidän hyvänä. En kuitenkaan pidä hyvänä, että pidennetään täytäntöönpanolle asetettua määräaikaa. Toivon, että siihen voidaan vielä saada parannusta.

Olen kuudennen ympäristötoimintaohjelman esittelijä viime kaudelta. Siinä asetettiin suhteellisen kunnianhimoisia tavoitteita myös ilmanlaadulle. Tavoitteena oli, että emme enää aiheuttaisi haittaa ihmisen terveydelle. Nyt on todettava, että tällä ensimmäisellä lainsäädännöllisellä teemakohtaisella strategialla, jolla pyritään täyttämään kuudennen ympäristöohjelman tavoitteita, emme tule pääsemään niihin tavoitteisiin, joita kuudennessa ympäristöohjelmassa esitettiin. Tämä tulee vesittämään myös sen tavoitteenasettelun, johon pääsimme kuudennessa ympäristötoimintaohjelmassa.

  Jules Maaten, ALDE-DE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, puhtaan ilman merkitys on kiistaton, ja on myös selvää, että se on tavoiteltava asia kustannuksista riippumatta. Tämän lainsäädännön – keskityn tässä lähinnä direktiiviluonnokseen – tavoite on näin ollen hyvä, ja tuen erityisesti jäsen Krahmerin pyrkimyksiä tehdä siitä mahdollisimman toimiva. Meidän pitäisi kuitenkin pohtia, onko Euroopan unioni oikealla tiellä ja onko luonnostelemamme lainsäädäntö ainoastaan symbolinen.

Miksi sanon näin? Haluamme asettaa jäsenvaltioille tiukkoja vaatimuksia, vaikka ne eivät kykene noudattamaan edes vanhoja ilmanlaatunormeja. Vuonna 2005 annetussa ilmanlaatua koskevassa direktiivissä yksilöidään PM10-pienhiukkasten enimmäisrajat. Kymmenen jäsenvaltioita ei ole pystynyt noudattamaan tämän direktiivin vaatimuksia. Jo ennen vuotta 2005 komission olisi pitänyt tietää, etteivät jäsenvaltiot pysty noudattamaan näitä raja-arvoja ilman järjestelmällisiä lähteisiin kohdistuvia toimia, joilla muun muassa rajoitettaisiin autojen, kuorma-autojen ja laivojen pakokaasupäästöjä.

Vuosina 2002 ja 2004 noin 96 prosenttia kaupungeista ylitti päivittäiset normit, ja monet Etelä-Euroopan alueet, Benelux-valtiot ja Saksa sekä monet Keski- ja Itä-Euroopan alueet (kaikkiaan noin 73 prosenttia kaupungeista) ylittivät vuosittaiset raja-arvot. Ilman lähteisiin kohdistettavia yhteisön toimia, joista komissio puhui useaan otteeseen jo vuosia sitten, PM10- tai PM2,5-raja-arvojen nostamisella tai laskemisella ei ole merkitystä, enkä puhu nyt edes typestä.

Ilman lähteisiin kohdistettavia toimia jäsenvaltiot eivät pysty noudattamaan raja-arvoja, ja olen luonnollisesti iloinen kuullessani komission jäsenen toteavan, että komissio laatii lähteisiin kohdistuvia toimia, mutta ei vielä. Tämän politiikan vastustus on saanut ilmiömäiset mittasuhteet komissiossa ja itse asiassa myös täällä parlamentissa. Paikalliset lyhyen aikavälin toimet ovat tehottomia. Tehokkaan politiikan on perustuttava pitkän aikavälin toimiin, ja tämän vuoksi mukana on oltava myös lähteisiin kohdistuvat toimet, joita tämä esitys ei kuitenkaan kata. Lainsäädännön tavoite on hyvä, mutta tavoitteen saavuttamiseksi valittu tie on kyseenalainen.

  Satu Hassi, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat kollegat, kuten todettu, ilmansaasteet tappavat joka vuosi ennenaikaisesti yli 300 000 eurooppalaista. Ympäristöterveyden asiantuntijat arvostelivat komission ehdotusta tyrmistyttävän heikoksi, mutta antaako Euroopan parlamentti nyt aihetta vielä suurempaan tyrmistykseen. Ympäristövaliokunnan enemmistö nimittäin esittää peräti nykyisen lainsäädännön heikentämistä. Valiokunta lykkäisi voimaantuloa yli kymmenellä vuodella ja kaksinkertaistaisi ne päivät, jolloin saasteiden raja-arvot saa ylittää, 30:stä päivästä 55:een päivään vuodessa. Verukkeeksi esitettiin se, että kaukana tulevaisuudessa vuosiraja-arvoa alennetaan 40:stä 30:een mikrogrammaan kuutiometrissä. Tämä parannus on näennäinen, koska jo nykyinen raja-arvo, jos sitä ei saa ylittää useammin kuin 35 päivänä, tarkoittaa käytännössä vuosikeskiarvoa 30 mikrogrammaa.

On valhe, ettei päiväraja-arvojen ylityksillä olisi terveydelle merkitystä. Päinvastoin sairaaloihin tulee aina lisää sydänpotilaita, kun päivittäiset saastearvot ovat ylittyneet. Tätä ympäristövaliokunnan skandaalimaista esitystä perusteltiin sillä, että jäsenvaltiot eivät pysty parempaan. Mutta jäsenvaltiot itse neuvostossa ovat alustavasti sopineet tiukemmasta mallista, jossa lykkäystä olisi vain kolme vuotta. Tämän neuvoston alustavan sovun jälkeen kolme suurinta ryhmää teki siistitymmän kompromissiehdotuksen, joka edelleen kuitenkin lykkäisi normien voimaantuloa enemmän kuin ministerineuvosto.

On ollut kauheaa katsella, miten tiettyjen ryhmien neuvottelijat ovat ottaneet ohjeensa autoteollisuudelta. On häpeä, jos parlamentin suurimmat ryhmät alistuvat tottelemaan autoteollisuuden lobbareita.

Vetoankin teihin arvoisat kollegat, että ette hyväksy ympäristövaliokunnan tai Weisgerberin ja muiden ehdotusta lainsäädännön voimaantulon lykkäyksestä, vaan puolustatte kansalaisten oikeutta puhtaaseen hengitysilmaan.

  Jonas Sjöstedt, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (SV) Ilman pilaantuminen on merkittävä kansanterveydellinen ongelma Euroopan unionissa. Komission omien laskelmien mukaan ilmansaasteet johtavat vuosittain 370 000 ihmisen ennenaikaiseen kuolemaan. Hiukkaspäästöt ovat merkittävin ennenaikaisten kuolemien syy, ja ne aiheuttavat myös muita terveydellisiä ongelmia, kuten erityyppisiä astma- ja allergiasairauksia, joille erityisesti lapset ovat alttiita. Ilman pilaantuminen aiheuttaa myös merkittäviä ympäristöongelmia rehevöitymisen, happosateiden ja ilmakehän otsonin lisääntymisen vuoksi. Näiden päästöjen tiukka rajoittaminen on hyvin perusteltua terveydellisistä ja ympäristöön liittyvistä syistä. Myös sosioekonomiset laskelmat tukevat tätä päätelmää. Yhteiskunta hyötyisi merkittävästi, jos näihin päästöihin liittyviä kustannuksia voitaisiin välttää.

Tämän perusteella komission ehdottamaa, ilmanlaadun parantamista koskevaa teemakohtaista strategiaa ja direktiiviehdotusta voidaan pitää pettymyksenä. Ehdotukset eivät ole kovin kunnianhimoisia. Olemme jälleen kerran saaneet valitettavasti nähdä, ettei tämän Euroopan komission painopistealoihin kuulu kunnianhimoinen ympäristöpolitiikka. Valitettavasti myös ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan laatimat mietintöluonnokset ovat riittämättömiä kompromisseja. Niissä ehdotetut päätökset eivät yksinkertaisesti riitä tarjoamaan todellisia ratkaisuja ongelmiin. Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston edustajat ovat tämän vuoksi esittäneet useita tarkistuksia, joilla on tarkoitus tiukentaa direktiiviehdotuksia. Näillä tarkistuksilla on useita tavoitteita. Pyrimme ensinnäkin poistamaan hyvin avokätiset poikkeamismahdollisuudet, joita tarjotaan jäsenvaltioille ja joiden seurauksena meidän olisi odotettava vielä tarpeettoman monta vuotta, ennen kuin direktiivi pannaan käytännössä täytäntöön. Mitä tulee altistumisen vähentämistä koskevaan tavoitteeseen, katsomme, että sen olisi oltava sitova ja että sitä voidaan nostaa 25 prosenttiin. Mitä tulee pienhiukkasten pitoisuuskattoon, haluamme vähentää tätä raja-arvoa kymmeneen mikrogrammaan, jotta se vastaa tasoa, jota Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee teollisuusmaille. Katsomme myös, että samoja päästöjä koskevia alhaisia raja-arvoja olisi sovellettava kaikkialla riippumatta päästöjen luonnollisista lähteistä. Muussa tapauksessa eri ihmisille vaadittaisiin eri laatuisia ympäristöjä riippuen siitä, missä he sattuvat asumaan. Tämä on meidän kantamme.

Arvoisa puhemies, haluan käyttää viimeisen puoliminuuttiseni kiittääkseni teitä henkilökohtaisesti. Huomenna luovun Euroopan parlamentin jäsenyydestäni, minkä vuoksi tämä on viimeinen puheeni parlamentissa. Haluan kiittää kaikkia niitä parlamentin jäsenkollegoitani, joiden kanssa olen tehnyt työtä viimeisten 11 vuoden aikana. On ollut ilo työskennellä Euroopan parlamentissa. Haluan kiittää myös parlamentin yksikköjä ja ennen kaikkea tulkkeja. Paljon kiitoksia.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – Jäsen Sjöstedt, olen hyvin liikuttunut voidessani olla täällä tänä hetkenä. Voin kaikkien parlamentin jäsenten puolesta vakuuttaa, että olemme olleet hyvin tyytyväisiä panokseenne kaikissa keskusteluissamme. Olette olleet hyvin pitkäaikainen parlamentin jäsen, ja teistä on pidetty paljon paitsi oman ryhmänne keskuudessa myös muualla, minkä voin omalta osaltani vahvistaa.

(Suosionosoituksia)

  Liam Aylward, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan toivottaa jäsen Sjöstedtille kaikkea hyvää tulevaisuudessa.

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan jäsenenä tuen komission laatimaa ilmanlaatua koskevaa strategiaa. Strategiassa asetetaan useita terveyteen ja ympäristöön liittyviä tavoitteita ja merkittävimpien epäpuhtauksien vähentämistä koskevia tavoitteita. Strategiassa kehotetaan komissiota tekemään alakohtaisia aloitteita muun muassa seuraavista aiheista: laivaliikenteen päästöjen vähentäminen, maatalousalan ammoniakkipäästöjen vähentäminen, yhdennetyn pilaantumisen ehkäisemisen ja pienyksikköjen valvomisen laajentaminen, tiukkojen ajoneuvojen päästönormien asettaminen ja kansallisia päästörajoja koskevan direktiivin täytäntöönpano.

Kaikki tietävät ilman epäpuhtauksien vähentämisestä koituvat hyödyt ja kannattavat kustannustehokkaita lähestymistapoja ilmanlaadun parantamiseen. Epäilemättä myös uusiutuvia energialähteitä ja biopolttoainealaa koskevien investointien lisääminen auttaa puhtaamman ympäristön luomisessa.

Biopolttoaineteollisuuden tulevaisuutta koskeva mietintöni sai äskettäin vahvan tuen ympäristövaliokunnassa. Mietinnön keskeiset seikat olivat: Biopolttoaineet aiheuttavat 40–80 prosenttia vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin fossiiliset polttoaineet. Biopolttoaineet tarjoavat maanviljelijöille uusia tulonlähteitä sellaisen kestävän ja monimuotoisen maatalouden kautta, jollaista yhteisellä maatalouspolitiikalla on tarkoitus tukea.

Biopolttoaineiden käyttöä edistävien Euroopan unionin strategioiden olisi oltava kunnianhimoisia. Meidän on lisättävä biopolttoaineiden kysyntää Euroopassa ja varmistettava, että vuosia 2007–2013 koskevalla EU:n seitsemännellä tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelmalla edistetään selkeästi biopolttoainealaa EU:n jäsenvaltioissa.

Voimme varmasti kaikki tunnustaa mahdollisuuden käyttää uusiutuvia energialähteitä keskeiseksi välineeksi työllisyyden edistämisessä ja lisäarvon luomisessa maaseudulla. Tulotuen erottaminen tuotantotuesta vuoden 2003 yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksessa lisää energiaviljelyä. Biopolttoaineiden saapuminen on hyvä uutinen Euroopan ja Irlannin maatalousalalle ja se on hyvä uutinen myös ympäristön suojelulle keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

Euroopan unioni tarvitsee tiukkoja toimia, joilla voidaan edistää biopolttoainealaa. Tiedämme, että tämä ala on hyvin tärkeä. Tiedämme sen ympäristöhyödyt, joten edetkäämme asiassa ja vastatkaamme yhdessä tähän haasteeseen.

  Johannes Blokland, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, missään muussa jäsenvaltiossa ei ole keskusteltu yhtä paljon ilmanlaadusta kuin kotimaassani. Mielestäni Alankomaissa ajankohtaisten ongelmien pitäisi olla nähtävissä myös kaikissa muissa jäsenvaltioissa ja erityisesti kaupunkialueilla. Poliittisten ryhmien välisellä sopimuksella luodaan aivan perustellusti mahdollisuus jatkoajalle, ennen kuin PM10-raja-arvot tulevat voimaan. Kehotan ryhmääni äänestämään sen puolesta. Haluan kiinnittää huomionne erityisesti tarkistukseen 79, koska sopimuksessa ei ole –nähdäkseni virheellisesti – otettu lainkaan huomioon typpioksidin merkitystä. Pyydän jäseniä äänestämään tämän tarkistuksen puolesta.

Kohdistan sanani seuraavaksi komission jäsenelle Dimasille. Arvoisa komission jäsen, olette tähän saakka sanonut, ettei komissio voi hyväksyä ajatusta mahdollisesta komission uusiin toimiin yhdistettävästä viivästymisestä. Näette huomenna, että vastassanne on laaja enemmistö. Olette epäilemättä myös lukenut Euroopan ympäristöpolitiikan instituutin (IEEP) viime viikolla julkaiseman raportin, jonka mukaan näiden kahden yhdistäminen olisi hyvä asia. Onko mitään mahdollisuutta, että tulisitte tässä asiassa puolitiehen vastaan?

Lopuksi lausun tietenkin kiitoksen sanat molemmille esittelijöille. Tiedän, että voi olla hyvin hankalaa neuvotella kaikista vaikeista kysymyksistä, jotka liittyvät näinkin arkaluonteiseen asiaan. Mielestäni esittelijät selvisivät tehtävästä oikein hyvin, ja tämän vuoksi olemme kiitollisuudenvelassa molemmille esittelijöille. Jäsen Sjöstedt, paljon kiitoksia hyvästä yhteistyöstä. Siunausta.

  Irena Belohorská (NI). – (SK) Haluan kiittää molempia esittelijöitä heidän tämän tärkeän aiheen parissa tekemästään työstä. Ilman epäpuhtauksien tiedetään vähentävän keskimääräistä eliniänodotetta jopa yhdeksällä kuukaudella. Yli puolet eurooppalaisista elää olosuhteissa, joissa päivittäiset pitoisuusrajat ylittyvät vuosittain yli 35 kertaa. Euroopan unionissa tilanne on pahin Benelux-maissa, Pohjois-Italiassa ja uusissa jäsenvaltioissa.

Ilman pilaantuminen aiheuttaa monenlaisia hengityselinsairauksia ja muita sairauksia. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 152 artiklan nojalla kansanterveyspolitiikka kuuluu jäsenvaltioiden toimialaan, ja Euroopan unionin valtuudet kansanterveyden alalla ovat vähäiset. Tämän vuoksi on etsittävä keinoja, joiden avulla Euroopan unioni voi epäsuorasti parantaa terveyttä muiden politiikkojen avulla. Ilmanlaadun parantaminen on epäilemättä esimerkki tällaisesta politiikasta.

Jos jäsenvaltiot ja erityisesti uudet jäsenvaltiot, joille EU:n lainsäädäntö on vielä uutta ja joilla on merkittäviä taloudellisia ongelmia, joutuvat saattamaan puitedirektiivin osaksi kansallisia oikeusjärjestyksiään neljän muun säädöksen, eli kolmen puitedirektiiviin liittyvän direktiivin ja neuvoston päätöksen, ohella, on selvää, että täytäntöönpanossa ilmenee mittavia vaikeuksia, virheitä ja puutteita. Kansalaisten on vaikea yksilöidä sitovia EU:n ilmanlaatunormeja. Arvostan tämän vuoksi suuresti sitä, että ehdotetulla luonnoksella ainoastaan yksinkertaistetaan nykyistä lainsäädäntöä jopa 50 prosenttia. Euroopan unioni tarvitsee pitkän aikavälin tavoitteita, tiukkaa valvontaa ja tarkistuksia, joissa varmistetaan, että direktiivit pannaan asianmukaisesti täytäntöön jäsenvaltioissa.

EU:n olisi toisaalta hyväksyttävä avoimet normit, joissa keskitytään entistä selvemmin päästöjen vähentämiseen. Lainsäädännön tavoitearvojen, koskivatpa ne sitten P10- tai PM2,5-hiukkasia, ja direktiivin voimaantulopäivän olisi oltava kunnianhimoiset mutta realistiset. Jos tässä epäonnistutaan, vaarana on, etteivät jäsenvaltiot noudata direktiiviä. Tämän vuoksi on tärkeää ymmärtää, että jopa Euroopan unionin määrätietoisimmat toimet menevät hukkaan, ellei EU sitoudu maailmanlaajuiseen yhteistyöhön, sillä muussa tapauksessa ilman epäpuhtaudet tulevat EU:hun muualta, emmekä voi estää sitä.

  John Bowis (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, jos haluatte tietää, miksi käymme tätä keskustelua, tulkaa kanssani Lontoon valitsijakuntani keskuuteen Oxford Streetille, missä voitte haistaa, maistaa ja tuntea ilman epäpuhtaudet, jotka pyrimme poistamaan. Aikaisempi sukupolvi joutui kohtaamaan savusumua, jota koskeva ongelma ratkaistiin ilmanlaatua koskevilla laeilla, joilla lopetettiin hiilen poltto kodeissa, teollisuudessa ja rautateillä.

Nyt haasteenamme ovat pienhiukkaset ja niistä johtuvat kansalaisten hengitystiesairaudet sekä sydän- ja verisuonisairaudet, jotka aiheuttavat lääkekustannuksia, vuosittain tuhansien työpäivien menetyksen ja ennenaikaisia kuolemia. Valitsijakuntani keskuudessa 1 000 ihmistä kuolee ennenaikaisesti ja 1 000 ihmistä joutuu sairaalapotilaiksi saasteiden vuoksi. Tällä hetkellä uskotaan, että PM2,5-hiukkaspäästöt aiheuttavat eliniänodotteen pienentymisen noin kahdeksalla kuukaudella. Tämä on haaste. Tämän vuoksi meidän on puututtava ilman epäpuhtauksiin niiden lähteillä muun muassa autoissa, raskaan liikenteen ajoneuvoissa, laivoissa, maatalousrehuissa ja energiaa kuluttavissa tuotteissa. Ilman epäpuhtauksiin on puututtava myös tämän direktiivin avulla, jolla yksinkertaistetaan aikaisempia lainsäädäntövälineitä ja otetaan käyttöön uusi pienhiukkasia koskeva normi, 2,5-pienhiukkaset, joiden tiedetään olevan haitallisimpia ihmisten terveydelle. Tarvitsemme lujan direktiivin, ja komission jäsen on oikeassa muistuttaessaan meitä siitä, ettei jo sovituissa asioissa pidä perääntyä. Valtuuskuntani äänestää ilman muuta sellaisten normien puolesta, jotka ovat haastavia ja tehokkaita ja jotka otetaan mahdollisimman pian käyttöön.

Kiitän molempia esittelijöitä, jotka ovat tuoneet tämän asian valiokunnasta täysistunnon käsiteltäväksi, ja toivon arvoisalle komission jäsenelle kaikkea hyvää hänen työsarallaan. Jäsen Sjöstedt, ystävämme ja ympäristövaliokunnan kollegamme, kaikkea hyvää myös teille. Jäsen Sjöstedt vie ympäristöalan tietämystään valtameren toiselle puolelle, ja toivomme, että hän voi vaikuttaa näin myös yhdysvaltalaisiin ja varmistaa, että hekin ymmärtävät tämänkaltaisten ympäristötoimien välttämättömyyden.

  Matthias Groote (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän esittelijöitä heidän työpanoksestaan ja kompromissivalmiudestaan, joka käy ilmi näistä kompromissitarkistuksista. Ilmanlaatu on elämänlaadun mittari. Euroopan unionissa yli 300 000 ihmistä kuolee vuosittain ennenaikaisesti pienhiukkaspäästöjen vuoksi. Tämä kestämätön tilanne on korjattava, minkä vuoksi on hyvä, että asiasta laaditaan strategia ja ilmanlaatua koskeva direktiivi ja että Eurooppaan saadaan puhtaampaa ilmaa.

Ensisijaisena huolena ilmanlaadussa ovat PM10- ja PM2,5-hiukkasten raja-arvot. Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta ilmaisi 21. kesäkuuta kannattavansa näiden hiukkasten tiukkoja raja-arvoja. EU:n jäsenvaltioiden kannalta on tärkeää, että hyvän ilmanlaadun raja-arvojen lisäksi määritellään myös keinot, joilla taataan näiden raja-arvojen noudattaminen. Mainitsen niistä esimerkkinä EURO V -päästönormit yksityisille moottoriajoneuvoille.

Välineiden ohella myös aikatekijällä on merkittävä rooli raja-arvojen noudattamisessa, sillä vaikka yksityisajoneuvoja koskevat tiukemmat raja-arvot otettaisiin välittömästi käyttöön, menee jonkin aikaa, ennen kuin ympäristöystävällisempien ajoneuvojen määrä Euroopan teillä lisääntyy. Äänestettävinämme olevilla kompromisseilla varmistetaan tiukemmat raja-arvot ja realistinen aikaraja, jonka ansiosta välineet ovat tehokkaita ja raja-arvoja voidaan noudattaa. Ilmanlaatua ja siten elämänlaatua Euroopassa voidaan parantaa pitkällä aikavälillä asettamalla ilmanlaadun raja-arvoja ja varmistamalla, että niitä noudatetaan, ja juuri tämän on oltava päämääränämme.

Lopuksi haluan kiittää Jonas Sjöstedtiä, joka työskenteli kanssani varjoesittelijänä EURO V -normia koskevien neuvottelujen loppuvaiheessa. Jäsen Sjöstedt, olen ollut parlamentissa vasta kymmenen kuukautta, mutta teistä on jo tänä aikana tullut hyvä ystäväni. Toivotan teille menestystä tulevalla urallanne ja kaikkea hyvää.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, en kuulu ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaan, mutta edustan jäsen Bowisin lailla Lontoota, joka on jo kauan tunnettu nimellä "Big Smoke", savusumukaupunki. Lontoon ilma on yhä hyvin saastunutta, ja sen ilmanlaatu on yksi Euroopan kaupunkien huonoimmista. Ilman epäpuhtauksia koskevat EU:n rajat ylittyvät merkittävästi Lontoon päätieverkoston alueella, Keski-Lontoossa ja Heathrowin lentokentän läheisyydessä, joissa typpidioksidiarvot ovat 50 prosenttia raja-arvoa suuremmat lentokoneiden ja ajoneuvojen päästöjen yhdistelmän vuoksi.

Olen hyvin tyytyväinen ehdotusten ja Krahmerin mietinnön myönteisiin seikkoihin, kuten lainsäädännön virtaviivaistamiseen, valvonnasta saatavien tulosten julkisuuden lisäämiseen, uusiin pienhiukkasten raja-arvoihin ja muiden epäpuhtauksien tiukempiin raja-arvoihin. Olen kuitenkin hyvin huolissani niistä vaikutuksista, joita seuraa siitä, että Lontoo lykkää ilman huomattavimpia kuormittajia koskevien raja-arvojen täytäntöönpanoa luultavasti vuoteen 2018 vuoden 2010 sijasta.

Lontoolaisia pyydetään luottamaan siihen, että Britannian hallitus tai Lontoon kaupunginjohtaja hakevat jatkoaikaa tapauksissa, joissa vuoden 2010 määräaikaa on todella mahdotonta noudattaa. Kyse lienee viime kädessä kuitenkin poliittisesta tahdosta vähentää tie- ja lentoliikennettä. Yhden esteen sille, ettei Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus pysty toteuttamaan aikomustaan raivata kolmas kiitorata Heathrowin lentokentälle, muodostavat EU:n ilmanlaatunormit ja erityisesti typpidioksidin raja-arvot. Pelkään, että näistä raja-arvoista voidaan luikerrella eroon pitkän jatkoajan ansiosta.

Olen yllättynyt ja jossain määrin pettynyt sen vuoksi, että Euroopan parlamentin jäsenet eivät ole yhtä edistyksellisiä kuin EU:n hallitukset ainakaan tässä aikatauluasiassa. Ensimmäisen kerran parlamentissa viettämäni seitsemän vuoden aikana neuvosto on Euroopan parlamenttia edistyksellisempi. Toivon lontoolaisten puolesta, että pitäydymme mahdollisimman tiukoissa määräajoissa.

(Suosionosoituksia)

  Marie Anne Isler Béguin (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, jotta ilman epäpuhtauksia voidaan torjua tehokkaasti ja jotta toimilla voidaan vaikuttaa terveyteen, parlamentissa on voitava hyväksyä nykyistä tiukempia luonnoksia. Surkeat tekosyyt siitä, että joillakin jäsenvaltioilla on vaikeuksia ympäristölainsäädännön täytäntöönpanossa, eivät enää ole hyväksyttäviä, koska ihmisten terveys ei ole neuvoteltava asia.

Ilman epäpuhtauksien aiheuttamista sairauksista syntyvät kustannukset lisääntyvät päivittäin. Tosiasia on, että viranomaiset maksavat tällä hetkellä terveydenhuollosta koituvan laskun, koska sen kustannuksia ei ole vielä sisällytetty talousarvioihimme. Kaiken lisäksi taloustieteilijöiden arvioiden mukaan öljyn gallonahintaa, joka on tällä hetkellä 3 Yhdysvaltain dollaria, on nostettava 10:een Yhdysvaltain dollariin, jotta siinä voidaan ottaa huomioon terveydenhuollon ja ilmastonmuutoksen kustannukset. Tämä muuttaisi tilannetta perin pohjin.

Arvoisa komission jäsen, Euroopan unionin ei pidä sortua nyt heikkouteen ympäristöpolitiikassa. Euroopan lainsäädäntötekstien yksinkertaistamisen ja yhdistämisen kiero peli kuitenkin viittaa heikkoustaipumukseen. Tämän vuoksi Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä vaatii sitovampaa lähestymistapaa erityisesti PM2,5-hiukkasten osalta ja poikkeusten poistamista.

Hyvät kuulijat, yllämme leijuva ympäristökatastrofin uhka edellyttää voimakkaita toimia, joista löytyy kerrankin esimerkki Yhdysvalloista, missä Kalifornian osavaltio on antanut ajattelun aihetta nostamalla vahingonkorvauskanteen suurinta autotehdasta vastaan ympäristövahinkojen ja kansanterveyshaittojen vuoksi.

Haluan lopuksi sanoa muutaman sanan rakkaalle ystävällemme, jäsen Sjöstedtille. Uskon, että jäämme kaipaamaan näkökulmaanne ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa, mutta toivotamme teille kaikkea hyvää rajan tuolla puolen, Euroopan unionin tuolla puolen. Viekää mukananne ympäristönsuojelun sanomaa. Kiitos.

  Adamos Adamou (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, vaikka ilman epäpuhtauksia on vaikea havaita, ne kuitenkin vaarantavat terveytemme. Tarvitsee vain todeta, että niistä johtuvien sairauksien kansanterveydelle aiheuttamat kustannukset ovat yli 10 prosenttia bruttokansantuotteesta. Paras ratkaisu olisi, ettei poikkeuksia olisi ollenkaan.

Haluan tässä yhteydessä korostaa tukeamme tärkeälle tarkistukselle 73, jonka jäsen Sjöstedt on esittänyt. Jos tämä tarkistus hylätään, jäsen Hassin esittämä tarkistus 54 turvaa vähimmäisajanjakson, jona poikkeukset ovat mahdollisia.

Haluamme korostaa, että PM2,5-pitoisuuksien enimmäisarvon laskeminen todella hyödyttää Euroopan unionin kansalaisia. Äskettäiset tutkimukset ovat tosin osoittaneet, että 25 µg/m3:aa koskeva vähennys vähentäisi menetettyjä elinvuosia ainoastaan 4 500, kun taas siinä tapauksessa, että vähennys ulotettaisiin Maailman terveysjärjestön ehdotuksen mukaisesti 15:een tai 10 µg/m3:aan, ennenaikaiset kuolemat vähenisivät vastaavasti vuosittain 13 000:lla ja 22 000:lla.

On syytä huomauttaa, että ilmanlaatua koskevan lainsäädännön yksi tiukimmista säännöksistä koskee sitä, että PM10-pitoisuuksien 50 µg/m3:n enimmäisraja-arvon saa ylittää enintään 35 kertaa.

Tarkistukset, joilla tuetaan raja-arvon ylittämiseen sallittujen päivien lukumäärän lisäämistä 35:stä 55:een, vesittävät merkittävästi direktiiviä, eikä niillä myöskään mitenkään edesauteta kansanterveyden suojelun varmistamista. Tästä asiasta olenkin täysin samaa mieltä komission jäsenen kanssa.

Jäsen Sjöstedt, olemme teille kiitollisuudenvelassa. Esitän teille erikseen henkilökohtaiset kiitokseni siitä, että olette opettanut minulle, uudelle jäsenelle, paljon täällä parlamentissa. Toivotan teille onnea ja menestystä.

  Urszula Krupa (IND/DEM). – (PL) Arvoisa puhemies, käytettävissäni olevan minuutin aikana haluan huomauttaa, että Euroopan ilmanlaatua koskeva direktiivi ja sen vaatimuksia huomattavasti tiukentavat tarkistukset kohtelevat samanarvoisesti jäsenvaltioita, jotka ovat äskettäin liittyneet EU:hun, ja niin sanottuja vanhoja jäsenvaltioita. Nämä viimeksi mainitut ovat kuitenkin panneet jo melko pitkän aikaa täytäntöön menetelmiä, joilla päästöjä vähennetään.

Puolan ympäristöministerin arvioiden mukaan me tarvitsemme 50 miljardia Puolan zlotya lisää voidaksemme täyttää direktiivin vaatimukset. Myös sosiaaliset ja taloudelliset kustannukset kasvavat merkittävästi. Köyhien yhteiskuntaluokkien kohdalla elinkustannusten lisääntyminen saattaa kumota ilmanlaadusta mahdollisesti saatavat hyödyt. Näiden ihmisten elintaso laskee huonon ruokavalion, terveydenhuoltopalvelujen saavuttamattomuuden, perushygieniatason ylläpitämisen mahdottomuuden ja muiden hyvään terveyteen vaikuttavien ympäristötekijöiden vuoksi.

"Ilmanlaadun parantaminen Euroopassa" – muilla lähestymistavoilla ei pystytä ratkaisemaan ongelmaa lyhyellä aikavälillä. Kannatamme tämän vuoksi sen ajanjakson pidentämistä, jonka kuluessa normeja on noudatettava, erityisesti uusien jäsenvaltioiden osalta. Tämän vuoksi me myös vastustamme poikkeusedellytysten tiukentamista. Äänestämme rajoittavia tarkistuksia vastaan.

  Karl-Heinz Florenz (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät esittelijät, kollegani Sjöstedt, olemme onnistuneet muodostamaan hyvän kompromissin, joka koostuu vaativien tavoitteiden ja joustavien välineiden kokonaisuudesta. Tämä on hyvä päätös, kun se on yhdistetty lausuntoon, jonka mukaan vapaamatkustamista ei sallita niille, jotka eivät toimi tämän asian hyväksi, vaikka toimettomuus ei perustuisikaan niiden omaan valintaan. Kuljetusteollisuus esimerkiksi kasvaa 60 prosenttia seuraavan 20 vuoden aikana.

Kaikki tämänpäiväiset puhujat ovat maininneet puhtaan ympäristön merkityksen. Tämän vuoksi asia ei kosketa pelkästään autoteollisuutta vaan myös lämmitysjärjestelmien rakentajia. Kyse on sähkövoimaloista ja kuormausjärjestelmistä eli toimien kohteena on todellakin hyvin suuri ja laajakantoinen ala. Teollisuuden on ymmärrettävä, että tämänkaltaiset normit tarjoavat sille viime kädessä mahdollisuuden myydä modernia tekniikkaa maailmanlaajuisesti, ja tämän vuoksi autoteollisuuden ja muun teollisen tuotannon on ymmärrettävä, että nämä normit tarjoavat niille nyt mahdollisuuden kehittää uutta tekniikkaa ja panostaa tutkimus- ja innovaatiotoimintaan.

Tämä direktiivi herättää myös kysymyksen siitä, ketkä tutkivat tulevaisuudessa parempia polttoainevaihtoehtoja, sillä uusiutuvat polttoaineet eivät ole ainoa tärkeä kysymys: on kyse myös siitä, mitä polttoaineita me todellisuudessa nyt käytämme. Jos tämä kysymys esitetään ajoneuvoteollisuudelle, vastaukseksi todetaan, etteivät nykyiset polttoaineet ole korkealaatuisia vaan pikemminkin puutteellisia. Ajoneuvoteollisuudelle on osoitettu raskaita vaatimuksia viime vuosina, mutta se on kuitenkin aina joutunut valmistamaan autoja, jotka käyttävät melko huonolaatuista polttoainetta. Tähän on saatava muutos seuraavien vuosien aikana. Kymmenen, viidentoista vuoden kuluttua pystymme ajamaan litralla polttoainetta viisi kertaa pidemmälle kuin nyt. Juuri tämän vuoksi innovaatio ja tutkimus ovat äärimmäisen tärkeitä, ja jo tästäkin syystä tarvitaan tiukkoja ympäristönormeja.

Jäsen Sjöstedt, olette ollut erinomainen kollega ja teistä on tullut hyvä ystäväni. Toivon teille kaikkea hyvää tulevaisuudessa.

  Gyula Hegyi (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, kaikilla on oikeus puhtaaseen ja terveelliseen ympäristöön, eikä kenenkään tule vaarantaa muiden terveyttä tai elämää. Tämän periaatteen olisi oltava paitsi ympäristöpolitiikkamme myös mahdollisen perustuslakimmekin kulmakivenä. Ihmisillä on oikeus puhtaaseen ilmaan, ja poliitikkojen ja teollisuuden on varmistettava tämän oikeuden toteutuminen.

Joitakin vuosikymmeniä sitten teollisuus oli ilman epäpuhtauksien ja siihen liittyvien sairauksien suurin aiheuttaja. Tekniikan muuttuessa teollisuuden päästöt pienenivät, mutta autojen lisääntyessä tilanne ei parantunut. Kahdeksankymmentä prosenttia kansalaisista asuu kaupungeissa, ja heidän suurimpana huolenaiheenaan on liikenne. PSE-ryhmä järjesti ilman pilaantumista koskevan kuulemisen, joka tarjosi meille selkeää näyttöä tästä asiasta. Jos haluamme parantaa kansalaistemme ilmanlaatua, meidän on muutettava kaupunkien liikennepolitiikkaa.

Kaupungeissa, joiden ilma on pilaantunutta, on vähennettävä yksityisautoilua ja parannettava julkista liikennettä. Pienhiukkasien osalta ehdotetut epäpuhtauksien vähentämistä koskevat tiukat tavoitteet voidaan saavuttaa ainoastaan tällä tavalla. Tämän olisi oltava ensisijaisena tavoitteena, mutta meidän on myös vähennettävä ajoneuvojen vaarallisia päästöjä parantamalla moottoreita, polttoaineita ja suodattimia, kuten EURO V ja EURO VI -ehdotuksissa todetaan. Kun kyse on ihmishengistä, toiveajattelu ja pelkät suositukset eivät riitä. Tarvitsemme sitovia tavoitteita ja tiukkaa sääntelyä. Myös vuosittaisia ja päivittäisiä raja-arvoja tarvitaan. Raja-arvojen on oltava alhaisia ja tiukkoja mutta samalla niiden on oltava realistisia. On parempi laskea niitä asteittain kuin asettaa epärealistisia vaatimuksia ja sallia niiden noudattamatta jättäminen.

Viimeiset sanani osoitan jäsen Sjöstedtille: Tack, Jonas.

  Hiltrud Breyer (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden valiokunnan teksti on heikko kompromissi, joka pikemminkin yllyttää toimettomuuteen, ja jos tämä teksti hyväksytään, ilmanlaadun parantamista koskevasta yhteisön politiikasta tulee naurunaihe.

Monet kunnat ovat jo ottaneet käyttöön ilmanlaatua koskevia kunnianhimoisia toimia ja aloittaneet muun muassa autokannan ja ympäristöalueiden uudistamisen. Tämän vuoksi toimettomuudesta ei pitäisi palkita. Kuitenkin niin tehdään ympäristövaliokunnan heikossa kompromississa palkittaessa toimettomia ja velvollisuuksiaan laiminlyöviä jatkoajan myöntämisellä.

Mikä merkitys on yhteisön lainsäädännöllä, jos sillä vain palkitaan toimettomia? Olemme keskustelleet PM2,5-normien tiukentamisesta. Tiedämme, ettei 20 eikä 25 mikrogrammaa riitä alkuunkaan, joten miksi emme äänestäisi vihreiden 12 mikrogrammaa koskevan kunnianhimoisen ehdotuksen puolesta? Toivon, että pystymme huomenna estämään sen, että Euroopan puhtaan ilmanlaadun politiikka heitetään syrjään, sillä olisi sääli, jos Eurooppa hylkäisi johtavan asemansa ja uhkaisi kieltää teollisuudelta – erityisesti ajoneuvoteollisuudelta – tulevaisuuden.

Ilman epäpuhtauksiin kuolee Euroopassa vuosittain 350 000 ihmistä, joista 65 000 kuolee Saksassa. Olisi näin ollen hyvä, jos voisimme tehdä muutakin kuin pitää tyhjiä puheita.

Puhetta ryhtyi johtamaan 
varapuhemies ONYSZKIEWICZ

  Ria Oomen-Ruijten (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää jäsen Weisgerberia, joka on osoittanut paljon ymmärtämystä, kuunnellut kärsivällisesti ja työstänyt hyvän kompromissin jäsen Krahmerin ja jäsen Corbeyn kanssa. Olen kiitollisuudenvelassa heille kaikille. Jäsen Corbey, te kannatatte uutta tiukkaa lähteisiin kohdistuvaa politiikkaa. Haluan sanoa jäsen Breyerille ja jäsen Hassille muutaman sanan ilmanlaatunormien noudattamisesta todellisuudessa. Voimme aivan hyvin määrätä tiukoista normeista paperilla, mutta jollei meillä ole teknisiä mahdollisuuksia noudattaa niitä käytännössä, niillä ei ole mitään arvoa. Alankomaita arvostellaan siitä, että se haluaa nopeuttaa hiukkassuodattimien käyttöönottoa. Mikäli tällaista ei voida hyväksyä, meidän ei pitäisi asettaa tiukkoja normeja, koska emme pysty noudattamaan niitä.

Jäsen Hassi, olen monista jäsen Bloklandin ja jäsen Maatenin toteamuksista täysin samaa mieltä, minkä vuoksi myös tiedän, miksi Alankomaat äänesti tämän lainsäädännön puolesta. Se teki niin siksi, että se tarjosi maalle tilaisuuden lisätä joustavuutta useilla aloilla. Tämä on perimmäinen syy siihen, että Alankomaat äänesti lainsäädännön puolesta. Mitä sen sijaan voidaan havaita, kun verrataan neuvoston ja parlamentin kantoja toisiinsa? Vaikka ympäristöministerit saattavat nukkua yönsä hyvin sovittuaan vastikään tiukemmista normeista, kotiin palatessaan he joutuvat kohtaamaan ympäristövirastot, jotka toteavat, ettei mitään paperilla sovittua kyetä missään tapauksessa toteuttamaan kotimaassa.

Ei politiikkaa pitäisi tehdä tällä tavalla. Minulla ei ole enää tekosyitä, joita voisi kotikentälläni esittää. Juuri tämän vuoksi kannatan parlamentissa muodostetun kompromissin jokaista yksityiskohtaa. Vaikka kompromissi onkin "tiukka", parlamentti hyväksyy sen, kunhan se on mahdollista toteuttaa.

  Françoise Grossetête (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ilmanlaatu on avain kestävään kehitykseen. Kansalaiset tietävät, miten ilmanlaatu vaikuttaa heidän terveyteensä. He ovat oikeutetusti huolissaan, jos koulut sijaitsevat lähellä vilkasliikenteisten teiden risteyskohtia. Vanhemmat vaativat toimia ilmanlaadun parantamiseksi, koska he haluavat tietää, millaista ilmaa heidän lapsensa hengittävät.

Krahmerin mietintö on hyödyllinen, koska siinä yhdistetään eri tekstit yhdeksi direktiiviksi, minkä pitäisi parantaa lähestymistapaamme tähän ongelmaan.

Yritämme näin ollen suhtautua kunnianhimoisesti ilmanlaadun parantamiseen. Jotta kuitenkin saisimme selville ilmanlaadun, sitä on mitattava. Tätä varten on turvauduttava laitoksiin, jotka sijaitsevat mahdollisimman lähellä mitattavaa aluetta ja jotka tuntevat kyseisen alueen maantieteen. Kyse on naapuruusverkostoista.

Tiedämme, että epäpuhtauksia kuljettava tuuli vaikuttaa epäpuhtauksien määrään. Tiedämme myös, että vuoristoilla on vaikutusta. Epäpuhtaudet liikkuvat ja kulkeutuvat alueille, joilla ei ole päästölähteitä. Toisin kuin mietinnön perusteluissa todetaan, tiiviisti asutuilla kaupunkialueilla ei ole aina paljon ilman epäpuhtauksia.

Jotta Euroopan unionin politiikka olisi selkeää, sen on oltava ennen kaikkea johdonmukaista ja osa yhdennettyä lähestymistapaa ilmastonmuutoksen torjuntaan. Pelkkien raja-arvojen asettaminen ei riitä. Meidän on myös tiedettävä, miten niiden kanssa toimitaan. Hiilidioksidipäästöjen torjuminen on ehdotettujen järjestelmien ydin.

Haluan mainita ajoneuvojen päästöjä koskevan asetuksen, EURO V -asetuksen. Tämän asetuksen soveltamisen vaikutukset tunnetaan jo hyvin. Jos ratkaisemme päästöongelman, lisäämme samalla hiilidioksidipäästöjä, ja kuten tiedämme, hiilidioksidipäästöt aiheuttavat ilmastonmuutosta. Näin ollen asia on hyvin ristiriitainen.

Meidän on siksi oltava joustavia. On hyödytöntä tehdä päätöksiä tiukoista normeista, jos niitä ei voida noudattaa jäsenvaltioissa. Aikaa on näin ollen varattava riittävästi. Mielessäni on erityisesti ehkäisevä politiikka, joka perustuu kaupunkialueiden liikennesuunnitelmiin ja puhtaiden tekniikoiden kehittämiseen.

Oli miten oli, haluan kiittää kaikkia esittelijöitä kompromissiehdotuksesta, joka vaikuttaa hyvältä.

  María del Pilar Ayuso González (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan aluksi kiittää komissiota sen ehdotuksista ja esittelijöitä siitä, että he ovat jälleen osoittaneet olevansa vahvasti sitoutuneita ympäristöasioihin.

Ihmiset haluavat luonnollisesti aina puhtaampaa ilmaa ja parempaa suojelua. Kuten monet tutkimukset ovat osoittaneet, nämä samat ihmiset kuitenkin sanovat, etteivät he ole valmiit maksamaan tästä suojelusta koituvia kustannuksia. Tämän vuoksi meidän on sovellettava tasapainoista lähestymistapaa toimien käyttöönottoon.

Hämmästelen maataloudelle varattua osuutta mietinnössä. Olen vilpittömästi sitä mieltä, että se on aivan liian pieni alalle, joka joutuu yhä ahtaammalle ja jolla on kuitenkin monia tehtäviä, joilla on myönteisiä vaikutuksia ympäristöön ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen.

Meriliikenteen osalta hyväksyn tavoitteen muodostaa tasavertainen toiminta-alue, mutta pidän myös tärkeänä sitä, että uudet rikkipäästöjen valvontaa koskevat alueet määritellään yhdessä Kansainvälisen merenkulkujärjestön kanssa, sillä muussa tapauksessa ajamme eurooppalaiset alukset rekisteröitymään EU:n jäsenvaltioiden ulkopuolelle, missä vastaavaa valvontaa ei käytännössä ole.

Olisin myös halunnut nähdä kunnianhimoisia toimia, jotka koskevat kaupunkisaasteiden ensisijaisia lähteitä eli ajoneuvoja ja niiden riippuvuutta ulkomaisista energialähteistä. Haluaisin kuulla komission kannan tähän asiaan, koska puhtaampien ajoneuvojen avulla voitaisiin mielestäni parantaa merkittävästi kaupunkien ilmanlaatua.

Viimeiseksi todettakoon, että on tärkeää jatkaa pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämistä koskevan direktiivin täytäntöönpanoa ja kehittämistä. Tämän direktiivin ansiosta teollisuudenalat voivat jatkaa innovaatiotoimia ja pystyvät valvomaan päästöjään aiempaa tehokkaammin ilman, että tehtaita joudutaan sulkemaan.

Haluan lopuksi pyytää komissiota toimimaan joustavasti ja käyttämään maalaisjärkeä näiden meille tänään esitettyjen ehdotusten täytäntöönpanossa.

  Péter Olajos (PPE-DE). – (HU) Arvoisa puhemies, unkarilaisena Euroopan parlamentin jäsenenä suhtaudun hyvin tunteellisesti ilman pilaantumisesta meneillään olevaan keskusteluun. Työkaupunkini Bryssel ja kotikaupunkini Budapest ovat molemmat synkimpiä pisteitä Euroopan ilmanlaatua mittaavalla kartalla. Esimerkiksi ilmassa leijuvien pienhiukkasten raja-arvot ovat ylittyneet Budapestissa jo vuoden ensimmäisenä neljänä kuukautena, eikä ole harvinaista, että arvot ylittävät raja-arvon nelin- tai viisinkertaisesti.

Tilanne on ollut tämä jo vuosia, eikä mitään parannusta ole näkynyt. Pienhiukkasten haitalliset terveysvaikutukset kuitenkin tunnetaan. Euroopan unionin kansalainen menettää elämästään keskimäärin kahdeksan kuukautta tämän seurauksena. Budapestin asukkaiden kohdalla eliniän menetys on jopa kolme vuotta. Tästä syystä olen tyytyväinen ilman pilaantumista koskevaan uuteen teemakohtaiseen strategiaan sekä pienhiukkasia koskevaan asetukseen.

Asetuksella ei kuitenkaan saavuteta mitään, ellei sen noudattamista voida taata. Emme voi olettaa, että paikallisyhteisöt tekisivät enemmän kuin mihin ne todellisuudessa pystyvät. Meidän on kuitenkin vaadittava niitä tekemään ainakin sen verran. On täysin selvää, että lukuisat ulkoiset tekijät, kuten sää, vaikuttavat voimakkaasti ilman pilaantumiseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö asianmukaisella kaupunkisuunnittelulla ja julkisen liikenteen verkostojen kehittämisellä voitaisi saada aikaan merkittäviä parannuksia. On näin ollen erittäin tärkeää, että jatkoaikaa raja-arvojen noudattamiseen myönnetään ainoastaan alueille, jotka ovat todella tehneet kaikkensa raja-arvojen noudattamiseksi.

Meidän on varmistettava, ettei missään muussa Euroopan unionin kaupungissa synny samanlaista tilannetta, joka on nyt Budapestissa: tällä alalla vuosia voimassa olleista Euroopan unionin velvoitteista huolimatta Budapestin kaupunginhallitus ei ole vieläkään laatinut strategiaa ilmanlaadun parantamiseksi. Tämän vuoksi sillä ei ole mitään käsitystä siitä, miten kansanterveyden kannalta keskeisiä raja-arvoja voitaisiin paremmin noudattaa. Näyttää siltä, että meidän on tarjottava Euroopan unionin kansalaisille houkuttelevampi vaihtoehto kuin hengityssuojaimet, joita pyöräilijät Kiinassa joutuvat pitämään.

  Stavros Dimas, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan aivan aluksi kiittää kaikkia puhujia tärkeistä näkökohdista tähän keskusteluun. Keskustelun päätteeksi haluan korostaa vielä kerran, kuinka tärkeää on jatkaa ilman pilaantumista ehkäiseviä toimia. Haitalliset terveysvaikutukset, menetykset talouden tuottavuuden alalla ja ympäristövahingot ovat yhä aivan liian suuria.

Strategiaa on arvosteltu eri näkökulmista. Joidenkin mielestä ehdotus on liian joustava, kun taas toisten mielestä joustoa on liian vähän. Tarkistamme strategiaa nähdäksemme, miten asiassa on edistytty ja miten paljon pidemmälle voimme päästä ympäristöä koskevan kuudennen toimintaohjelman tavoitteiden saavuttamisessa.

Ymmärrän niiden puhujien huolen, jotka haluavat lisätä yhteisön toimia pilaantumisen torjumiseksi siten, että strategian tavoitteet ja ilmanlaatunormit voidaan saavuttaa. Parlamentti, neuvosto ja komissio ovat uskoakseni samaa mieltä tarvittavista toimista. Komissio onkin jo aloittanut valmistelutyöt, jonka tulokset näemme seuraavina kuukausina. Tämän vuoksi en usko, että tästä asiasta on tarpeen laatia toimielinten sopimusta.

Tarkistuksien 30 ja 81 osalta ymmärrän kaikkien niiden huolen, jotka vaativat lisää joustavuutta nykyisen ilmanlaatua koskevan lainsäädännön täytäntöönpanoon. Joustavuutta ei kuitenkaan voida lisätä heikentämättä lainsäädäntöä. Mielestäni komission ehdotus raja-arvojen voimaantulon jälkeisestä viiden vuoden jatkoajasta on tasapainoinen, eikä komissio suostu vaatimusten heikentämiseen tämän enempää. Selvennykseksi todettakoon, että komission ehdotuksen perusteella jatkoaikaa myönnetään vuoden 2009 loppuun saakka, neuvoston yleisen lähestymistavan perusteella vuoden 2010 loppuun saakka ja esittelijän jättämän tarkistuksen perusteella vuoteen 2013 saakka. Nämä ehdotukset siis todellakin eroavat toisistaan. Kyse on neljästä kuuteen vuoteen direktiivin voimaantulosta. Ymmärtääkseni tätä ehdotetaan nyt tässä täysistunnossa.

Tarkistusten 46 ja 82 osalta haluan selkeyttää päivittäistä PM10-raja-arvoa. Sillä suojellaan herkkiä ihmisiä lyhytaikaiselta altistumiselta ilman hiukkasille. Se eroaa vuosittaisesta raja-arvosta, jolla suojellaan kaikkia pitkäaikaiselta altistumiselta. Tiukempi vuosittainen raja-arvo ei yksinkertaisesti voi korvata päivittäistä raja-arvoa. Tämä on terveysasiantuntijoiden näkemys. Jotta sekä päivittäisten että vuosittaisten raja-arvojen noudattaminen voidaan varmistaa, on toteutettava asianmukaisia ja oikea-aikaisia ilmanlaatuarviointeja sekä tarvittavat toimet päästöjen vähentämiseksi. On selvää, etteivät monet viranomaiset ole toimineet näin, minkä vuoksi raja-arvojen noudattamisessa on nyt ongelmia.

Mitä tulee tarkistuksiin 49 ja 50, ehdotettu PM2,5-pitoisuuskatto on vahvistettu tasolle, joka on johdonmukainen vuosittaisen PM10-raja-arvon tiukkuuden kanssa. Komissio ei ehdota PM10-raja-arvon muuttamista. On myös hyvä muistaa, että komissio on ehdottanut PM2,5-hiukkasiin puuttumiseksi kahta tapaa, jotka ovat 25 mikrogrammaa neliömetrillä koskeva pitoisuusraja ja altistumisen vähentämistä koskeva lähestymistapa, jossa keskimääräistä altistumista kaupunkialueilla vähennetään kymmenen vuoden aikana. Näillä molemmilla toimilla yhdessä voidaan parantaa terveyttä.

Työstämämme malli, joka on teemakohtaisen strategian ja ilmanlaatuehdotuksen perustana, osoittaa, että terveyttä voidaan parantaa tuloksekkaammin siten, että jäsenvaltiot voivat valita, missä ne vähentävät päästötasoja. Tämä on altistumisen vähentämistä koskevien tavoitteiden ydin. Tätä joustoa ei ole, jos altistumisrajat pakottavat jäsenvaltiot suuntaamaan resurssinsa varmistaakseen noudattamisen joillakin tietyillä kuormittavilla alueilla, joilla terveyttä voidaan parantaa vain vähän. Kansanterveyden kannalta on parempi vähentää altistumista yleisellä tasolla.

Ilmanlaatua koskevasta lainsäädäntöehdotuksesta voin yleisesti tyytyväisenä todeta, että komissio tukee tarkistusta 32 osittain ja periaatteessa. Annan parlamentin sihteeristölle luettelon, jossa selvitetään yksityiskohtaisesti komission kannat tarkistuksiin⁽¹⁾.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tiistaina klo 11.30.

Krahmerin mietintö (A6-0234/2006)

Komissio hyväksyy kokonaan, osittain tai periaatteessa tarkistukset 1, 2, 3, 4, 6, 8, 9, 11, 13, 14, 15, 19, 21, 23, 26, 27, 29, 31, 32, 37, 39, 40, 41, 42, 44, 45, 47, 48, 49, 50, 65 ja 80.

Komissio varaa mahdollisuuden esittää kantansa tarkistuksista 54, 56, 58, 61, 62, 63, 66 ja 75.

Komissio ei hyväksy tarkistuksia 5, 7, 10, 12, 16, 17, 18, 20, 22, 24, 25, 28, 30, 33, 34, 35, 36, 38, 43, 46, 51, 52, 53, 55, 57, 59, 60, 64, 67–74, 76–79 ja 81–84.

(1) Komission kannat parlamentin esittämiiin tarkistuksiin: ks. liite.